TIETOJÄRJESTELMIEN KÄYTETTÄVYYS SOSIAALIHUOLLON

HENKILÖSTÖN KOKEMANA

Integroitu kirjallisuuskatsaus

Tiia Ranta-Pere

Pro gradu- tutkielma

Sosiaali- ja terveydenhuollon

tietohallinto

Itä-Suomen yliopisto

Sosiaali- ja terveysjohtamisen

laitos

toukokuu 2017

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, sosiaali-ja terveydenhuollon tietohallinto

RANTA-PERE, TIIA: Tietojärjestelmien käytettävyys sosiaalihuollon henkilöstön

kokemana

Pro gradu- tutkielma, 72 sivua, 6 liitettä (11 sivua)

Tutkielman ohjaajat: yliopistolehtori Ulla-Mari Kinnunen,

lehtori Sirpa Kuusisto-Niemi

Toukokuu 2017_________________________________________________________

Avainsanat: sosiaalihuolto, tietojärjestelmä, henkilöstö, sosiaalityöntekijä, käytettävyys

(YSA)

Sosiaalihuollossa tietojärjestelmien käyttö on jokapäiväistä. Tietojärjestelmien tulee olla

ennen kaikkea työtä tukevia ja helpottavia sekä työn tehokkuutta ja vaikuttavuutta

lisääviä. Tietojärjestelmissä on puutteita ja ongelmia, tietojärjestelmien käytettävyyteen

ei olla tyytyväisiä, lisäksi tieto ei kulje eri tietojärjestelmien ja organisaatioiden välillä.

Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmä on helposti opittava, tehokas, helposti

muistettava, virheetön sekä miellyttävä käyttää. Tulevan Sote -uudistuksen

onnistumisen edellytys on tehokkaat, toimivat, yhteensopivat ja käytettävyydeltään

hyvät tietojärjestelmät.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyttä sosiaalihuollon henkilöstön kokemana. Tutkimuksessa verrataan

integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla analysoiduista tutkimuksista esille nousseita

sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä lisääviä tekijöitä. Tutkimuksen

tavoitteena on antaa kehittämisehdotuksia sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyden lisäämiseksi. Tutkimuksella tuotetaan jäsenneltyä tietoa sosiaali- ja

terveydenhuollon tietohallinnon tutkimuskenttään. Tutkimus rajataan koskemaan

sosiaalihuoltoa ja tutkimus kohdistuu etupäässä sosiaalityöntekijöihin.

Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät vastaa

sosiaalihuollon tarvetta. Sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät ole tehokkaita, opittavia,

muistettavia, eivätkä virheettömiä. Pääosin tutkimuksissa selvisi, että tietojärjestelmät

eivät ole myöskään miellyttäviä käyttää. Sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat jäykkiä

ja monimutkaisia ja tietojärjestelmissä on myös teknisiä puutteita ja ongelmia.

Sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat aikaa vieviä ja ne eivät edistä työtä; ne eivät tue

sosiaalityöntekijöiden eivätkä johdon työtä. Sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyteen suhtaudutaan hyvinkin kriittisesti.

Sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyvää käytettävyystutkimusta on tehty vain vähän

sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Tässä tutkimuksessa keskityttiin ulkomaiseen

tutkimukseen, joten jatkossa tulisi paneutua erityisesti kotimaisiin sosiaalihuollon

tietojärjestelmiin liittyviin tutkimuksiin. Lisäksi tarvitaan sosiaalihuollon

tietojärjestelmien käytettävyyteen liittyvää kehittämistutkimusta yhteistyössä

tietojärjestelmätoimittajien ja käyttäjien kanssa, ottaen huomioon käyttäjien tarpeet ja

toiveet sekä konteksti johon tietojärjestelmä suunnitellaan.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business

Studies, Department of Health and Social Management, Health and Human Services

Informatics

RANTA-PERE, TIIA: Usability of information systems experienced by social care staff

Master's thesis, 72 pages, 6 appendices (11 pages)

Advisors: PhD Ulla-Mari Kinnunen,

PhD Sirpa Kuusisto-Niemi

May 2017_________________________________________________________

Keywords: social care, social sector, social work, information system, staff, usability

The use of the information systems is day-to-day routines in the social care. The

information systems should be especially supportive on all levels of the work, and

increase the efficiency of the work. There are shortages and problems in the information

systems and the usability of the information systems is not satisfied. The information is

not passing through the different information systems and organizations. A good

usability of the information system is easy to learn, efficiency, easy to remember, error-

free and convenient to use. The requirements of the upcoming Sote-reform are

efficiency, functioning, compatible and good usability of the information systems.

The objective of the research is to clarify and describe the usability of the information

systems by the personnel´s experiences in the social care. The research is integrated

literature review. The goal of the research is to give improvement proposals to the social

care. The main aspects of these proposals are the improvements of the usability of the

information systems. The research produces structured information to the field of health

and human services informatics. The research is confine to concern the social care and

the research is focus on the social workers.

The research outcomes indicate that the social care´s information system´s do not equate

to the need of the social care. Social care´s information systems are not effect, not easy

to learn, not memorable and neither satisfaction. Principally the research indicated that

the information systems are not comfortable to use. The information systems that are

use within in the field of social care are complicated and stiff. There are also technical

issues and problems in the information systems. The information systems are time

consuming and they are not helping the progress of the actual work; they are not

supporting the work of the management, neither the work of the social workers. The

general attitude towards the social care´s information systems is rather critical.

There are not a lot of researches made about the usability of the information systems in

the field of social care. This fact applies nationally as well as internationally. This

research was focus on the foreign researches. In the future, the focus should be more on

the national researches that are especially researching the information systems used in

the field of social care. Improvement research is need about the usability of the

information systems in social care. This kind of research should be doing in co-

operation with the suppliers of the information systems and with the users. The needs

and wishes of the users, and the context have to be taking into account.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ................................................................................................................ 5

2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA ..................................................................................... 8

3 SOSIAALIHUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN NYKYTILA SUOMESSA . 14

4 NIELSENIN KÄYTETTÄVYYDEN MÄÄRITELMÄ TUTKIMUSTA

OHJAAVANA TEORIANA ........................................................................................ 16

4.1 Käytettävyyden määrittelystä ...................................................................... 16

4.2 Aiempia tutkimuksia ..................................................................................... 21

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ ............................. 24

6 TUTKIMUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON TIEDONHALLINNAN

PARADIGMASSA ....................................................................................................... 25

7 TUTKIMUSMENETELMÄ JA TUTKIMUSAINEISTO .................................... 27

7.1 Tutkimusmenetelmä ..................................................................................... 27

7.2 Tutkimusaineiston alustavat haut ............................................................... 28

7.3 Tutkimusaineiston valintakriteerit sekä tutkimusaineiston ensimmäinen

varsinainen haku ................................................................................................. 31

7.4. Tutkimusaineiston lopullinen haku ............................................................ 34

7.5 Tutkimusaineiston laadun arviointi ............................................................ 38

7.6 Tutkimusaineiston analysointi ..................................................................... 39

8 TULOKSET ............................................................................................................... 41

8.1 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän opittavuus .............................................. 41

8.2 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän tehokkuus .............................................. 42

8.3 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän muistettavuus ........................................ 43

8.4 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän virheettömyys ....................................... 43

8.5 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän miellyttävyys ......................................... 44

8.6 Johtopäätökset tuloksista ............................................................................. 45

9 POHDINTA ................................................................................................................ 49

9.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ........................................................ 49

9.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset ......................................................... 51

9.3 Jatkotutkimusaiheet ...................................................................................... 54

LÄHTEET ..................................................................................................................... 55

LIITTEET ....................................................................................................................... 1

LIITE 1. Kansallisia sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviä

käytettävyystutkimuksia ...................................................................................... 1

LIITE 2. Tutkimuksia, joissa käytetty Nielsenin käytettävyyden

määritelmää, tai Nielsenin heuristiikkaa ............................................................ 1

LIITE 3. Kirjallisuuskatsauksessa mukana olleet sosiaalihuollon

tietojärjestelmiä käsittelevät tutkimukset sekä laadun arvioinnin pisteet ...... 1

LIITE 4. Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa käytetyistä sosiaalihuollon

tutkimuksista ......................................................................................................... 1

LIITE 5. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvalitatiiviset tutkimukset .. 1

LIITE 6. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvantitatiiviset tutkimukset 1

KUVIOT

KUVIO 1. Käytettävyys Nielsenin määrittelemänä …………………………...………17

KUVIO 2. Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmämalli Nielsenin käytettävyysteoriaa

mukaillen ………………...………...…………………………………………………..20

KUVIO 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon paradigma ja tutkimuskohteet…………...….26

KUVIO 4. Sosiaalihuollon tutkimusten hakuprosessin kuvaus……...…………………36

TAULUKOT

Taulukko 1. Nielsenin käytettävyyden määritelmän käsitteet tässä tutkimuksessa…....18

Taulukko 2. Alustavat haut eri tietokantoihin, hakulausekkeet ja hakutulos…………..30

Taulukko 3. Tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä PICo.………………..33

Taulukko 4. Hakulauseke, jonka oletettiin tuottavan relevantteja tutkimuksia

tutkimuskysymykseen…………………………………………………………...……..34

Taulukko 5. Lopullinen hakulauseke ja sisäänottokriteerit sekä hakutulos, joista

tutkimukset ja artikkelit valittiin tähän tutkimukseen………………………………….37

5

1 JOHDANTO

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin sisältyy julkisten palveluiden

digitalisoiminen, asiakaslähtöisyys ja tasa-arvoisuus huomioon ottaen. Kansalaisilla on

oikeus valvoa ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä ja tietojen siirtyminen

viranomaiselta tulee varmistaa. (Hallitusohjelma 2015.) Sosiaali- ja terveydenhuollon

uudistus (Sote-uudistus) on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne uudistus.

Uudistuksessa 1.1.2019 kunnilta ja kuntayhtymiltä siirtyy julkisten sosiaali- ja

terveyspalvelujen järjestämisvelvollisuus maakunnille. Uudistuksen tavoitteena on

parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta, hillitä kustannuksia, kaventaa

ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä järjestää palvelut koko väestön kannalta

tarkoituksenmukaisesti ja lähellä asiakasta. Sosiaali- ja terveyspalveluita pyritään

yhdistämään ja palveluiden tulee olla asiakaslähtöisiä, tasa-arvoisia, vaikuttavia ja

tehokkaita. Lisäksi tarkoitus on lisätä ihmisten valinnanvapautta sekä yksinkertaistaa

monikanavaista rahoitusta. Uudistusta perustellaan sillä, että valinnanvapaudella

voidaan parantaa asiakkaan ja potilaan peruspalvelujen saatavuutta. (Hallitusohjelma

2015; Sote- ja maakuntauudistus 2016.)

Sote-uudistuksen myötä tiedon tulisi siirtyä toimijalta toiselle niin, että asiakas ja potilas

saavat oikea-aikaista palvelua ja hoitoa. Tietojärjestelmien käytettävyyden kehittäminen

onkin Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian yksi tavoite ja päämäärä. Sote-uudistuksen

onnistumisessa sähköiset ratkaisut ja toimintamallit ovat tärkeässä roolissa, kun

tavoitteena on siirtyä asiakaslähtöisiin, yhdenvertaisiin ja vaikuttaviin integroituihin

sosiaali-ja terveydenhuollonpalveluihin, joissa yhteistyötä tehdään moniammatillisesti

hyödyntäen kaikin mahdollisin tavoin tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa. (Sote-tieto

hyötykäyttöön -strategia 2020.)

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tietojärjestelmien käyttö on jokapäiväistä.

Tietojärjestelmät ovat työvälineitä, joiden tulee helpottaa, auttaa ja tukea työntekijöiden

työtä. Tietojärjestelmissä on usein puutteita ja ongelmia ja niiden käytettävyyteen ei olla

tyytyväisiä. Tietojärjestelmät koetaan hankalakäyttöisiksi, epäloogisiksi, hitaiksi, tieto

on hankalasti löydettävissä eikä tieto kulje eri tietojärjestelmien ja organisaatioiden

välillä. Sosiaalihuollossa asiakastietoja käsitellään yhä enemmän tietotekniikan avulla,

6

ja tietotekniikka voi tehostaa ja optimoida tiedon käsittelyä ja sen löytymistä, joten

parhaassa tapauksessa tietotekniikka voi helpottaa huomattavasti työn tekemistä

(Lehmuskoski & Kuusisto-Niemi 2008, 1). Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian tavoite

on tukea ja edistää sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa on käytössä eri

ammattiryhmillä työtä tukevat ja helpottavat tietojärjestelmät, joiden hankintaan ja

kehittämiseen työntekijät eri ammattiryhmistä osallistuvat ja joiden käyttöön työntekijät

saavat tarpeellisen koulutuksen, ottaen huomioon työntekijöiden erilaiset vahvuudet ja

heikkoudet. (Hyppönen & Ilmarinen 2016, 5; Sote- ja maakuntauudistus 2016; Sote-

tieto hyötykäyttöön -strategia 2020.)

Tietojärjestelmien käytettävyys tutkimusaiheena on ajankohtainen ja äärimmäisen

tärkeä sekä tutkimuksellisesti että käytännön kannalta. Tulevan Sote -uudistuksen

onnistumisen edellytys on toimivat ja tehokkaat sekä käytettävyydeltään hyvät ja

yhteensopivat tietojärjestelmät. Tietojärjestelmien käytettävyyttä on tutkittu paljon sekä

kansallisesti että kansainvälisesti, mutta sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyystutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tutkimuskohteena

tietojärjestelmien käytettävyys on yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtainen ja tärkeä

aihe niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, sillä vaikka tietojärjestelmät ovat olleet

käytössä kymmeniä vuosia, siitä huolimatta tietojärjestelmien käytettävyyttä pidetään

tutkimusten mukaan edelleen heikkona.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyttä sosiaalihuollon henkilöstön kokemana. Tutkimuksessa verrataan

integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla analysoiduista tutkimuksista esille nousseita

sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä lisääviä tekijöitä. Tutkimuksen

tavoitteena on antaa kehittämisehdotuksia sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyden lisäämiseksi. Luvussa kaksi esittelen tutkimuksen taustaa sekä aiheesta

olevia aikaisempia tutkimuksia. Luvussa kolme esittelen sosiaalihuollon

tietojärjestelmien nykytilaa Suomessa. Luvussa neljä esittelen Nielsenin käytettävyyden

määritelmän, joka on tutkimuksen teoreettisen viitekehys. Lisäksi luvussa neljä esittelen

myös Nielsenin käytettävyyden määrittelyä mukaillen mallin käytettävyydeltään

hyvästä tietojärjestelmästä sekä aikaisempia tutkimuksia, joissa on käytetty Nielsenin

käytettävyyden määritelmää tai Nielsenin heuristiikkaa. Luvussa viisi esittelen

7

tutkimuksen tarkoituksen ja tutkimustehtävän. Luvussa kuusi esittelen sosiaali- ja

terveydenhuollon paradigman ja tutkimuksen sijoittumisen paradigmaan. Luvussa

seitsemän esittelen tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmän sekä tutkimusaineiston

keräämisen ja kirjallisuushaut, arvioin tutkimusaineistoa ja analysoin ja tulkitsen sitä.

Luvussa kahdeksan esittelen tutkimustulokset. Luvussa yhdeksän tarkastelen

tutkimustulosten ja teoreettisen viitekehyksen suhdetta: oliko teoreettinen viitekehys

käyttökelpoinen tämän asian tarkasteluun ja vahvistavatko tulokset teoreettista

viitekehystä, sekä tuloksia suhteessa teoreettisen viitekehykseen. Lisäksi pohdin

tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä sekä jatkotutkimusaiheita.

8

2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA

Sähköistä kirjaamista ohjaavat lait, asetukset ja säädökset. Pääasialliset ja keskeiset

vaatimukset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajille sekä tietojärjestelmille ja

niiden toimittajille määrittelee laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen

sähköisestä käsittelystä (159/2007) (Valvira 2015). Vuonna 2015 voimaan astunut laki

sosiaalihuollon asiakastietokirjoista (254/2015) ohjeistaa rakenteista kirjaamista, ja se

astuu kokonaisuudessaan voimaan, kun sosiaalihuollon Kanta-arkisto avautuu.

Vuonna 2005 käynnistyi sosiaalihuollon valtakunnallinen tiedonhallinnan

kokonaisvaltainen kehittäminen osana Sosiaalialan kehittämishanketta ja jatkui

Sosiaalialan tietoteknologiahankkeena (Tikesos) vuoteen 2011. Tikesos-hankkeen

tavoitteena oli yhtenäistää sosiaalihuollon asiakastietoja ja niiden käsittelyä sekä

mahdollistaa tietojen dokumentoiminen ja arkistointi kansalliseen perustietovarantoon

(Kansa; sittemmin sosiaalihuollon Kanta), sosiaalihuollon toimijoiden yhdistyminen

valtakunnallisiin palveluihin standardoidulla tavalla, tiedon siirtyminen sosiaalihuollon

toimijoiden välillä sekä tilastotietojen kerääminen keskittäen. Hanketta hallinnoi ja

koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

on ollut vastuussa vuodesta 2011 lähtien sosiaalihuollon tiedonhallinnan

valtakunnallisesta kehittämisestä ja edistämisestä. Kansa-hanke on sosiaalihuollon

valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen ja määrämuotoisen kirjaamisen

toimeenpanohanke, sosiaalihuollon asiakastietojen yhdenmukaistaminen sekä

asiakastietojen saatavuuden parantaminen on pääasiallinen tavoite. Muutoksella

pyritään tukemaan toiminnan tehostamista, sosiaalipalvelujen kehittämistä sekä

luomaan edellytyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon tiiviimmälle yhteistyölle. THL, STM

sekä Kansaneläkelaitos (KELA), sosiaalipalveluja antavat organisaatiot, sosiaalialan

osaamiskeskukset ja sosiaalihuollon asiakastietoja käsittelevien tietojärjestelmien

toteuttajat vastaavat hankkeesta. (Huovila 2011, 2-4; Rötsä, Berglind, Huovila,

Hyppönen, Peksiev & Mykkänen 2016, 3-5.)

Valtiontalouden tarkastusvirasto teki vuonna 2011 tarkastuksen sähköisen

potilaskertomuksen ja sähköisen lääkemääräyksen kehittämishankkeeseen (Kanta-

hanke) sekä sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeeseen (Tikesos-hanke) ja esitti, että

9

sosiaali- ja terveysministeriön on selkiytettävä hankkeiden ohjausta ja hallinnointia

paremman hyödyn saavuttamiseksi sekä kehitettävä alan lainsäädäntöä.

(Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011.) Suomessa on ollut ja on meneillään useita

kansallisia hankkeita, joilla on pyritty parantamaan sosiaali- ja terveydenhuollon

tietojärjestelmiä sekä sähköistä asiointia. Vuonna 2016 on otettu käyttöön Kanta-

palvelut ja sosiaalihuollon vastaavia palveluja ollaan ottamassa käyttöön.

Valtakunnallisella potilastiedon ja asiakastiedon arkistoilla pyritään takaamaan tiedon

siirtyminen toimijalta toiselle. (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011; Kanta ja kansa

tulevat - oletko valmis? 2014; Kanta 2016.)

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) julkaisi vuonna 2012 tilannekatsauksen

sosiaalihuollossa vuoden 2011 alussa käytössä olevista sähköisistä palveluista,

asiakastietojärjestelmistä sekä niiden toimivuudesta sosiaalihuollon

toimintaympäristössä. Kyselytutkimukseen vastasi 69 kuntaa ja 13 kuntayhtymää.

Tulokset osoittavat, että kunnilla ja kuntayhtymillä oli käytössä jokin

asiakastietojärjestelmä, lukuun ottamatta kolmea kyselyyn vastannutta. Tutkimuksesta

selvisi, että vastaajista viidennes käytti sosiaalipalveluissa useampaa kuin yhtä

asiakastietojärjestelmää. Kärki (2012, 134) toteaa raportin tuloksiin viitaten, että olisi

aika kiinnittää huomiota ohjelmistojen ja tietojärjestelmien käytettävyyteen, niillä

kerättävän tietojen hyödynnettävyyteen ja alan tiedontuotannon laadullisiin tekijöihin.

Tulosten perusteella sosiaalitoimen tiedonhallinta ei ole vielä tietoyhteiskunnan

ideaalitilanteessa: nykyiset ohjelmistot eivät näytä mahdollistavan tietojärjestelmien

yhtyeentoimivuutta, tai sähköistä tiedonvaihtoa eri organisaatioiden välillä. (Kärki

2012, 124-130; Kärki, Laaksonen & Hyppönen 2012, 2-5.)

Tuleva Sote-uudistus lisää ja kasvattaa yhteistoiminnallisten sosiaali- ja

terveydenhuollon tietojärjestelmien tarvetta. Tietojärjestelmien uudistamisella pyritään

varmistamaan alueellinen toiminnanohjaus sekä parantamaan ja lisäämään tiedon

siirtymistä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä. Eri

ammattiryhmien työntekijöiden kokema tyytymättömyys tietojärjestelmien

käytettävyyteen lisää myös tietojärjestelmien uudistamistarvetta. THL on antanut

8.7.2016 määräyksen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien olennaisista ja

tärkeistä toiminnallisista vaatimuksista. Tällä määräyksellä on tarkoitus tukea ja

10

selkeyttää sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien olennaisten ja

välttämättömien toiminnallisten vaatimusten toteuttamista, tietojärjestelmiin

kohdistuvien valtakunnallisten määrittelyjen hyödyntämistä ja velvoittavuutta,

tietojärjestelmien valtakunnallisten rekisterien kokoamista ja hyödyntämistä sekä

tietojärjestelmien sertifioinnissa suoritettavaa yhteistestausta ja

tietoturvallisuusvaatimusten auditointia. (Kaipio, Lääveri & Tyllinen 2015, 105; THL

2016, 1-3.)

Suomessa tietojärjestelmät ovat laajasti ja monipuolisesti käytössä. Kuitenkaan

tietojärjestelmien tuottavat ja tarjoavat hyödyt eivät ole sitä luokkaa, mitä ne voisivat

olla. Tietojärjestelmien käytettävyyden kehittäminen onkin erityisen tärkeää, jotta

tietojärjestelmistä saadaan paras mahdollinen hyöty ja etu. Sote-uudistus tuo omat

haasteensa tietojärjestelmille ja onnistuneen ja tuloksellisen Sote-uudistuksen yksi

merkittävä edellytys onkin toimivat, tehokkaat ja yhteensopivat tietojärjestelmät niin

että tietojärjestelmien käytettävyys on myös huomioitu. Saumaton tiedonvaihto sosiaali-

ja terveydenhuollon toimijoiden kesken, joka on Sote-integraation edellytys, toteutui

vain osittain vuonna 2014. Vuonna 2014 sairaanhoitopiireistä 10 prosentilla ja

perusterveydenhuollon yksiköistä noin 30 prosentilla oli tiedonsaantimahdollisuus

sosiaalipalvelujen organisaatioista. Kolmasosalla sosiaalipalvelujen organisaatioista oli

puolestaan mahdollisuus saada potilastietoa sairaanhoitopiireiltä, ja yli 40 prosenttia

terveyskeskuksista luovutti potilastietoa sosiaalipalvelujen organisaatioille. Lisäksi

erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa sekä

yksityissektorilla oli pääosin erilaiset tietojärjestelmät. (Kaipio 2015; Kaipio ym. 2015;

Kärki & Ryhänen 2015; Hyppönen & Ilmarinen 2016, 1.)

Tietojärjestelmien käytettävyydellä on myös kansantaloudellisesti suuri merkitys:

tehokkaat ja käytettävyydeltään hyvät tietojärjestelmät tuovat tullessaan myös valtavia

kansantaloudellisia säästöjä (Kuutti 2003, 16). Tietojärjestelmien ongelmat johtuvat

usein huonosta ja puutteellisesta käyttöliittymäsuunnittelusta ja merkittävien sekä

tarvittavien toimintojen puuttumisesta, epätarkoituksenmukaisesta toteutuksesta sekä

epäyhtenäisestä tietojärjestelmäkokonaisuudesta ja toiminnallisesta hitaudesta. Tällöin

tietojärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa ei ole onnistuttu toivotulla ja odotetulla

11

tavalla. (Vänskä, Viitanen, Hyppönen, Elovainio, Winblad, Reponen & Lääveri 2010;

Kaipio 2015; Kaipio ym. 2015.)

Valta (2013, 23) toteaa, että on julkaistu paljon kansainvälisiä tutkimustuloksia liittyen

sähköisiin potilastietojärjestelmiin, mutta Suomessa on tehty vain vähän tieteellistä

tutkimusta ja kyseiset tutkimukset kohdistuvat yhteen ammattiryhmään eivätkä

suinkaan kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmien kokemuksiin ja

näkemyksiin.

Tietojärjestelmien käytettävyyden kehittäminen lähtee liikkeelle vaatimusmäärittelystä,

jolloin kartoitetaan tilaajan ja loppukäyttäjien vaatimukset, tarpeet ja toiveet. On

tärkeää, että tietojärjestelmätoimittaja ymmärtää ja hahmottaa loppukäyttäjän

toimintaympäristön sekä toimintaympäristön mahdolliset erityspiirteet. Onnistunut

kehitystyö vaatii tiiviimpää ja osallistuvaa yhteistyötä tietojärjestelmätoimittajien,

tilaajan ja loppukäyttäjien välillä. Tietojärjestelmähankinnoissa on kiinnitettävä

huomiota käytettävyyteen. (Kaipio 2015; Kaipio ym. 2015.)

Sosiaalihuollossa on tehty verrattain vähän käytettävyyttä koskevaa

tietojärjestelmätutkimusta, ja kansallisesti sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyvää

tutkimusta on tehty vähemmän kuin terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyvää

tutkimusta. Liitteessä 1. on esitetty kansallisia sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviä

käytettävyystutkimuksia. Helen (2015) on tutkinut asiakastietojärjestelmän

käytettävyyttä ammatillisen perhekodin kontekstissa ja kuinka hyödylliseksi

asiakastietojärjestelmät koetaan, käyttäen Nielsenin määritelmää käytettävyydestä sekä

ISO 9241-11-standardia. Tutkimus osoittaa, että käytettävyydeltään hyvä

tietojärjestelmä on opittava, siihen ollaan tyytyväisiä, ja sen käytössä tulee vain vähän

virheitä. Käytettävyysongelmia esiintyi järjestelmän tehokkuudessa ja

tuloksellisuudessa sekä muistettavuudessa. Tutkimus osoittaa myös, että

tietojärjestelmiä kohtaan on erilaisia vaatimuksia, riippuen missä työtehtävässä

työntekijä työskentelee. (Helen 2015, 2.)

Sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmien käytettävyyttä, nykytilan haasteita ja kuinka

järjestelemiä tulisi kehittää, on tutkinut myös Satama (2013). Käytettävyyttä

12

tarkasteltiin ISO 9241- standardin näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittavat, että

sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät tue sosiaalihuollon työntekijöiden työtä ja

tietojärjestelmien käyttö vie ison osan työajasta. Lisäksi sosiaalihuollon

toimintaympäristö tulisi ottaa paremmin huomioon ja lisätä työntekijöiden ja

järjestelmäasiantuntijoiden yhteistyötä, ottaen huomioon loppukäyttäjän tarpeet ja

varmistaa tietojärjestelmien käyttöön tarvittava tuki ja koulutus. (Satama 2013, 2.)

Sosiaalityöntekijöiden tekemää kirjaamista ja tietojärjestelmien käyttöä: miten

työntekijät kirjaavat ja käyttävät asiakastietojärjestelmissä olevaa tietoa asiakastyössä

sosiaalihuollon lastensuojelussa, on tutkinut Huuskonen (2014). Tulokset osoittavat, että

sosiaalityöntekijät kirjaavat ja tallentavat eri tietoja, sekä hyödyntävät seuloen erilaista

tietoa eri asiakastyön vaiheissa. Kirjatessa tiedon seuloutumisen syyt voivat olla sekä

tahallisia että tahtomattomia. Myös asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisessa

suodattuu tietoa pois, johtuen erilaisista kanssakäymiseen ja kohtaamiseen liittyvistä

syistä. Lisäksi asiakastyössä tarvittava tieto on tallennettuna tietojärjestelmän eri

tiedostoihin ja moduuleihin, joten sosiaalityöntekijän voi olla hankala saada

kokonaiskuvaa asiakkaan tilasta. Työnteon helpottamiseksi sosiaalityöntekijät ovatkin

luoneet erilaisia toimintatapoja, jotta löytäisivät nopeammin ja helpommin

asiakastyössä tarvitsemansa tiedon. Sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmä ei näytä

tukevan riittävästi sosiaalityöntekijöiden asiakastyötä. (Huuskonen 2014, 3.)

Sosiaalipäivystykseen on tehty tutkimus tietotekniikkaan pohjautuvan asiakastiedon

käytöstä: miten asiakastiedon käyttöä analysoidaan ja perustellaan suullisessa

viestinnässä ja kanssakäymisessä, sekä miten tietotekniikkaa hyödynnetään

kanssakäymisessä (Räsänen 2014, 7-11). Tutkimus osoittaa, että tietotekniikkaa

tarvitaan sosiaalipäivystyksessä. Tietojärjestelmien tekniset ongelmat, puutteellisuus

sekä viat voivat tehdä kirjaamisesta hankalaa ja hidasta. Lisäksi tietojärjestelmiin

liittyvät ongelmat voivat hidastaa työntekoa sekä heikentää tiedonkulkua eri

työntekijöiden välillä. Tietojärjestelmät ovat kuitenkin työtä helpottavia: ne sisältävät

asiakkaan hoidossa tarvittavan tiedon ja tekevät mahdolliseksi työtehtävien hoitamisen

virka-ajan ulkopuolella toimivassa sosiaalipäivystyksessä. Tietojärjestelmien hyödyt

ovat siis nähtävissä, joten tietotekniikkaan ei suhtauduttu kielteisesti. Tietojärjestelmien

lisäksi sosiaalipäivystyksessä tarvitaan myös kommunikointia, sanallista tiedon vaihtoa

13

sekä vuorovaikutusta eri työntekijöiden ja asiakkaiden välillä. (Räsänen 2014, 7-11, 52,

67, 89.)

Kuusisto-Niemi (2016) on kuvaillut ja tarkastellut sosiaalihuollon tiedonhallintaa

historiallisesti ja käsitteellisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan

tutkimuksen ja opetuksen paradigman kontekstissa sekä analysoinut sosiaalihuollon

tiedonhallinnan tutkimuksen teoreettista pohjaa vahvistaakseen tiedonhallinnan

perustaa. Sosiaalihuollon toiminnassa tiedonhallinta on keskeisessä asemassa ja

toimimaton tiedonhallinta vaikeuttaa työntekijöiden, johdon ja päätöksentekijöiden

työskentelyä. Tutkimus jakautuu neljään osakysymykseen, joista kysymys kaksi on;

miten tieto- ja viestintätekniikkaa on käytetty hyväksi sosiaalihuollon

tiedonhallinnassa? Tutkimus osoittaa tiedonhallinnan paradigman sopivuuden

sosiaalihuollon tiedonhallinnan tutkimiseen, mutta tiedonhallinnan paradigmaa tulee

täydentää arvot, asenteet ja tiedot-akselilla, joka yhdistää paradigman käsitteet toimijat

ja toiminta. Tällöin toiminnan eettinen puoli, joka on sosiaalihuollon tiedonhallinnalle

olennainen, voidaan esittää. Tutkimuksesta ilmenee, että useissa kansainvälisissä

sosiaalityön tutkimuksissa nousee esille, että tietojärjestelmiä käyttävät henkilöt

suhtautuvat kriittisesti tietotekniikan tuomiin hyötyihin. Näiden kansainvälisten

tutkimuksen perusteella voidaan kuvata ehdotelma siitä, miten tietotekniikan

hyväksymistä voitaisiin parantaa. Kansallisissa keskusteluissa on todettu, että

tietoteknologia ei palvele sosiaalityötä. (Kuusisto-Niemi 2016, 6, 38, 67-69.)

Havukaisen (2001) tutkimuksesta käy myös ilmi, että tietoteknologian omaksumiseen

tarvitaan riittävästi aikaa, oikeanlaisia laitteita ja asianmukaisia tietojärjestelmiä sekä

työntekijöiden positiivista asennoitumista teknologiaan (Havukainen 2001, teoksessa

Kuusisto-Niemi 2016, 68).

14

3 SOSIAALIHUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN NYKYTILA SUOMESSA

Vuonna 2014 Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos teetti kartoituksen sosiaalihuollon

sähköisiin sosiaalipalveluihin, käytettyihin sosiaalialan asiakastietojärjestelmiin sekä

organisaatioiden tiedonhallintaan. THL:n tekemään kyselyyn vastasi 305

sosiaalipalveluja tuottavaa organisaatioita. Vastanneista 134 oli julkisia sosiaalihuollon

organisaatioita (kuntia tai kuntayhtymiä) ja 171 yksityisiä sosiaalihuollon yrityksiä.

Kartoituksesta käy ilmi, että kyselyyn osallistuneilla kunnilla ja kuntayhtymillä lähes

kaikilla oli käytössä jokin asiakastietojärjestelmä, jonka käyttöaste oli 80 prosenttia.

Yksityisillä organisaatioilla asiakastietojärjestelmä oli harvemmin käytössä.

Julkishallinnon organisaatioista yli viidesosa kirjasi asiakastiedot sähköisesti, mutta

osittainen sähköinen kirjaaminen oli paljon yleisempää organisaatioissa, ja perinteinen

parille kirjaaminen oli vielä tavallista. Yksityisistä yrityksistä ja yhdistyksistä sekä

säätiöistä 15-20 prosenttia ei kirjannut ollenkaan sähköisesti. Kartoitus osoitti myös,

että terveydenhuoltoon tarkoitetut tietojärjestelmät ovat hyvin yleisesti käytössä myös

sosiaalihuollossa, vaikka toimintakenttä ja konteksti ovat eri. (Kärki & Ryhänen 2015,4-

5 ja 93-96.)

Sosiaalihuollon omia luokituksia ei käytetty kaikissa kuntaorganisaatioissa ja myös

yksityisissä organisaatioissa luokitusten ja tietorakenteiden käyttö oli harvinaista. Sen

sijaan sosiaalihuollossa käytettiin yleisesti valtakunnallisia Terveyden- ja

hyvinvoinninlaitoksen luokituksia. Julkisista organisaatioista vain vajaalla

neljälläkymmenellä prosentilla oli käytössä yksittäinen luokitus

koodistopalvelumuotoisena ja mikään yksittäinen luokitus ei ollut kaikkien

organisaatioiden käytössä. Muutama prosentti vastaajista ilmoitti suunnittelevansa

kaikkien luokituksen käyttöönottoa, joskin luokitusten käyttöönoton suunnittelu oli

ylipäätään harvinaista. Lisäksi selvisi, että sosiaalihuollon organisaatiot eivät olleet

vielä varautuneet valtakunnalliseen asiakastietovarannon käyttöönottoon eivätkä

rakenteiseen kirjaamiseen. Vajaa puolet kuntaorganisaatioista hyödynsi

prosessikuvauksia, mutta yksityiset organisaatiot eivät olleet niitä juurikaan

hyödyntäneet. Yksityiset organisaatiot eivät olleet myöskään hyödyntäneet

asiakirjamäärityksiä, joiden käyttö myös kuntaorganisaatioissa oli vähäistä ja

vaihtelevaa. (Kärki & Ryhänen 2015,4-5 ja 93-96.)

15

Kartoituksesta kävi myös ilmi, että vain alle puolella kunnan organisaatioista oli

organisaatioiden välistä sähköistä tiedonsiirtoa, ja että vielä harvempi organisaatio antoi

katseluoikeuksia asiakastietojärjestelmiin muiden organisaatioiden työntekijöille.

Sähköisiä palveluja ei juurikaan tuotettu kunta- eikä yksityisellä sektorilla. Sekä kunta-

että yksityiset organisaatiot tuottivat lähinnä tiedottavia verkkosivuja, joka olikin yleisin

sähköinen palvelu, sähköisen asiakaspalautteen rinnalla. Sosiaalihuollon

tietojärjestelmät ja sähköinen asiointi ovat siis vielä kehitysvaiheessa ja olisikin erittäin

tärkeää, että ymmärrettäisiin tutkimuksen ja kehittämisen tärkeys tässä kontekstissa.

(Kärki & Ryhänen 2015,4-5 ja 95-96.)

Kuusisto-Niemi (2016, 79) toteaa, että tietotekniikka vaikuttaa jo laajalti sosiaalityössä:

teollistumisen alkupuolella tapahtui sosiaalityön kehittyminen, joten tietoteknologia ja

tekniikan kehitys ovat aina liittyneet toisiinsa, ja toisaalta sosiaalityössä tekniikan

osaaminen ei ole vain ja ainoastaan tietojärjestelmien käytön taitamista ja

asiantuntemusta. Tähän sisältyy sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kehittäminen ja

lisääminen, asiakkaiden osallistuminen ja osallistuttaminen, työntekijöiden mukaan tulo

tietojärjestelmien kehittämiseen ja suunnitteluun sekä tietojärjestelmien käyttöön

tarvittavan koulutuksen järjestäminen. (Kuusisto-Niemi 2016, 79.)

16

4 NIELSENIN KÄYTETTÄVYYDEN MÄÄRITELMÄ TUTKIMUSTA

OHJAAVANA TEORIANA

4.1 Käytettävyyden määrittelystä

Käytettävyystutkimuksessa käytettävyydellä (usability) tarkoitetaan helppokäyttöisyyttä

ja käyttäjän kannalta tarkoituksellista, asianmukaista, toivottua ja ymmärrettävää

toiminnallisuutta. Käytätettävyydellä pyritään parantamaan ihmisen ja koneen välistä

vuorovaikutusta sekä toimintaa, lisäämällä tehokkuutta ja ihmisen kokemaa

miellyttävyyttä, siten käytettävyys voidaan ymmärtää ja käsittää menetelmänä ja

teoriana (Sinkkonen, Kuoppala, Parkkinen & Vastamäki 2006, 17). Kuutin (2003, 13)

mukaan käytettävyys voidaan nähdä tuotteen ominaisuutena: kuinka taitavasti ihminen

käyttää hyväkseen tuotteen ominaisuuksia saavuttaakseen toivotun tavoitteen, joten

käytettävyys voi olla hyvä tai huono. Käytettävyydestä on erilaisia määritelmiä, joista

tunnetuimmat ovat ISO 9241-11 (1998)- standardin määritelmä sekä Nielsenin (1993)

määritelmä.

ISO 9241-11 (1998)- standardin mukaan käytettävyyden osa-alueita ovat vaikuttavuus

tehokkuus ja tyytyväisyys. ISO-standardi määrittelee käytettävyyden siten, että

käytettävyys on kontekstisidonnainen ominaisuus ja käytettävyyteen vaikuttaa

käyttöympäristö; kuinka hyvin tietyssä toimintaympäristössä käyttäjät voivat käyttää

tiettyjä välineitä tiettyjen toimintojen suorittamiseen sekä tavoitteiden saavuttamiseksi.

ISO-standardin mukaan käytettävyys on jonkin tuotteen, palvelun, laitteen tai

ympäristön helppokäyttöisyyttä, jonkin päämäärän saavuttamiseksi. (ISO 9241-

11:1998; Nykänen, Viitanen & Kuusisto 2010.)

Jacob Nielsenin käytettävyyden määritelmä on teoreettisena viitekehyksenä tälle

tutkimukselle, sillä se kuvaa käytettävyyden eri ulottuvuuksia yksityiskohtaisemmin

kuin ISO-standardi. Nielsen määrittelee käytettävyyden viidellä eri käsitteellä:

opittavuudella, tehokkuudella, muistettavuudella, virheettömyydellä sekä

miellyttävyydellä (KUVIO 1). Nielsen erottaa määritelmässään käytettävyyden ja

käyttökelpoisuuden. (Nielsen 1993, 30-31.)

17

KUVIO 1. Käytettävyys Nielsenin määrittelemänä (Nielsen 1993, 25)

Kuviossa 1 on esitetty käytettävyys Nielsenin määrittelemänä. Nielsen määrittelee

käytettävyyden sen mukaan, palveleeko tietojärjestelmä käyttäjää siinä tarkoituksessa,

mihin se on tarkoitettu ja kuinka helppoa ja tehokasta järjestelmän käyttäminen on

(Nielsen 1993). Alla taulukossa 1 on esitetty tässä tutkimuksessa käytetyt Nielsenin

käytettävyyden määritelmän käsitteet selitteineen.

18

Taulukko 1. Nielsenin käytettävyyden määritelmän käsitteet tässä tutkimuksessa

(Nielsen 1993)

Nielsenin käsite Selite

Opittavuus

(learnability) Tietojärjestelmä on helposti ja nopeasti opittavissa ja

ymmärrettävissä

Tietojärjestelmän käyttäjän tulisi oppia nopeasti

tietojärjestelmän toimintalogiikka ja käyttö

Tehokkuus

(efficiency) Tehokasta tietojärjestelmää voidaan käyttää

mahdollisimman monipuolisesti ja laaja-alaisesti

asiakkaan ja potilaan hoidossa, niin että tietojärjestelmä

tukee potilaan ja asiakkaan hoitoa, eikä suinkaan ole

hoitoa heikentävä tai hidastava tekijä

Muistettavuus

(memorability) Tietojärjestelmän ollessa muistettava sen toiminnot on

helppo muistaa, vaikkei olisikaan käyttänyt järjestelmää

vähään aikaan

Käyttäjän on tauonkin jälkeen helppo palata käyttämään

järjestelmää, joten kerran opittuaan käyttäjän on helppo

palauttaa mieleen, kuinka tietojärjestelmää käytetään ja

kuinka se toimii

Virheettömyys

(errors) Tietojärjestelmien tulisi toimia virheettömästi ja

käyttäjien mahdollisuus tehdä virheitä pitäisi olla pieni

Eli virheiden määrällä tai virheettömyydellä tarkoitetaan

käyttäjän tekemiä virheitä käyttäessä tietojärjestelmää

Miellyttävyys

(satisfaction) Tietojärjestelmän ollessa miellyttävä käyttää, käyttäjä on

tyytyväinen tietojärjestelmän käytettävyyteen

Subjektiivinen tyytyväisyys tietojärjestelmiin

Opittavuus (learnability) on Nielsenin (1993, 26, 31) mukaan tärkein käytettävyyden

osa-alue. Tietojärjestelmien täytyy olla helposti ja nopeasti opittavissa ja

ymmärrettävissä, mielellään jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen, jolloin

tietojärjestelmän toimintalogiikka on helppo. Opittavuus ja muistettavuus kulkevat

ikään kuin käsi kädessä, sillä järjestelmä on usein myös muistettava, jos se on opittava.

Opittava tietojärjestelmä ei siis vaadi pitkää perehdytystä ja tietojärjestelmän käyttäjä

oppii nopeasti tietojärjestelmän toimintalogiikan ja käyttämisen. (Nielsen 1993, 30-31.)

Nielsenin (1993, 30) määrittelee tehokkuuden (efficiency) sellaiseksi ominaisuudeksi,

jolloin kokenut käyttäjä saa mahdollisimman tehokkaasti ikään kuin kaiken ”irti”

käyttöjärjestelmästä, eli pystyy käyttämään monipuolisesti kaikkia tietojärjestelmän

toimintoja. On luonnollista, että aloittelija ei osaa käyttää järjestelmää yhtä tehokkaasti.

19

Tehokasta tietojärjestelmää voidaan siis käyttää mahdollisimman monipuolisesti ja

laaja-alaisesti asiakkaan ja potilaan hoidossa, niin että tietojärjestelmä tukee potilaan ja

asiakkaan hoitoa, eikä suinkaan ole hoitoa heikentävä tai hidastava tekijä.

Muistettavuus (memorability) on kolmas käytettävyyden osa-alue. Muistettavuuden

määrittelyssä Nielsen (1993, 31) lähtee ajatuksesta, että on olemassa satunnaisia

käyttäjiä, noviiseja käyttäjiä ja edistyneitä käyttäjiä. Muistettavuus kasvaa erilaisten

käyttäjien välillä siten, että edistynyt käyttäjä muistaa ohjelman paremmin kuin noviisi

käyttäjä. Satunnaisen käyttäjänkään ei tarvitse opetella järjestelmän käyttöä aina

uudestaan esimerkiksi lomalta paluun jälkeen, vaan hän muistaa mitä täytyy tehdä

milloinkin, jos tietojärjestelmä on muistettava. Tällöin sen toiminnot on helppo muistaa,

vaikkei olisikaan käyttänyt järjestelmää vähään aikaan, ja käyttäjän on helppo palauttaa

mieleen, kuinka tietojärjestelmää käytetään ja kuinka se toimii. (Nielsen 1993, 30-32.)

Virheettömyys (errors) on neljäs käytettävyyden osa-alue, jonka Nielsen erottaa

tehokkuudesta. Tietojärjestelmien tulisi toimia virheettömästi ja käyttäjien mahdollisuus

tehdä virheitä pitäisi olla pieni. Virheet voivat olla pieniä ja toiminnalle

merkityksettömiä, jolloin ne lähinnä hidastavat tehokkuutta. Jos virheet ovat isoja ja

katastrofaalisia eikä käyttäjä välttämättä huomaa niitä, niistä on toiminnalle paljon

haittaa; ne voivat esimerkiksi tuhota kaiken käyttäjän tekemän työn. Tutkittaessa

virheitä tulee erottaa, onko kyseessä pieni vai katastrofaalinen virhe, ja katastrofaalisten

virheiden määrä tulisi minimoida. Tietojärjestelmien ollessa mahdollisimman

virheettömiä ne ikään kuin ”estävät”, että käyttäjä ei voi tehdä pieniä saatikka

katastrofaalisia virheitä. (Nielsen1993, 32-33.)

Miellyttävyys (satisfaction) on viides käytettävyyden ominaisuus, jonka Nielsen (1993,

33) määrittelee subjektiivisena tyytyväisyytenä tietojärjestelmiin. Se on kuitenkin eri

asia kuin yleinen suhtautuminen tietokoneisiin. Tietojärjestelmän ollessa miellyttävä

käyttää, käyttäjä on tyytyväinen tietojärjestelmän käytettävyyteen. (Nielsen 1993, 32-

33.)

Nielsenin käytettävyys määritelmään pohjautuen voidaan ajatella, että tietojärjestelmien

tulisi olla helposti opittavia, tehokkaita, helposti muistettavia, virheettömiä sekä

20

miellyttäviä käyttää (kuvio 2). Tässä kirjallisuuskatsauksessa etsin tutkittua tietoa

sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyydestä: miten tutkimuksissa on kuvattu

sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä näiden käsitteiden kuvaamien

näkökulmien mukaisesti.

KUVIO 2. Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmämalli Nielsenin käytettävyysteoriaa

mukaillen (Nielsen 1993)

Ideaalitilanne on, että tietojärjestelmä on mahdollisimman hyvä ja tarkoitukseen sopiva;

se on suunniteltu juuri kyseiseen kontekstiin sopivaksi ottaen huomioon käyttäjien

tarpeet. Tietojärjestelmien käytettävyyttä suunniteltaessa tulee huomioida konteksti,

johon tietojärjestelmää suunnitellaan: työntekijät, heidän työtehtävänsä sekä

tietojärjestelmien ja muiden laitteiden toimintaympäristö. Näiden lähtökohtien on

väitetty jääneen huomiotta suunniteltaessa terveydenhuollon tietojärjestelmiä. (Viitanen

& Nieminen 2009, 132.) Nielsenin käytettävyyden määritelmä tarjoaa oivan

työvälineen, jonka pohjalta voidaan kehittää mahdollisimman hyvä ja käyttötarkoitusta

palveleva tietojärjestelmä. (Nielsen 1993, 23-48.)

Helposti

opittava

Tehokas Helposti

muistettava

Virheetön Miellyttävä

Hyvän käytettävyyden omaava

tietojärjestelmä

21

4.2 Aiempia tutkimuksia

Nielsenin määritelmää käytettävyydestä sekä Nielsen heuristiikkaa on käytetty useissa

kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa. Nämä on esitetty liitteessä 2.

Martikainen (2016) on tutkinut terveydenhuollon ohjelmistojen käytettävyyttä sekä

käytettävyyden kehittämistä. Tutkimuksessa etsittiin syitä käytettävyysongelmille ja

ratkaisuja käytettävyysongelmien poistamiseksi sekä jatkettiin toimintalähtöisen

tietojärjestelmien kehittämismallin kehittämistä, käyttäen Nielsenin määritelmää

käytettävyydestä sekä ISO 9241-11-standardia. Tulokset osoittavat, että käyttäjät tulee

ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun ja kehittämiseen, lisäksi tietojärjestelmiä

sekä toimintaa tulee kehittää yhtäaikaa. Tutkimus osoittaa myös, että tietojärjestelmien

huono käytettävyys lisää henkilöstön työn kuormittavuutta, hidastaa työntekoa ja voi

jopa vaarantaa potilasturvallisuuden. Hyvä tietojärjestelmien käytettävyys puolestaan

lisää tiedon parempaa hyödynnettävyyttä sekä työn sujuvuutta ja tehokkuutta.

Tietojärjestelmien hyvä käytettävyys on myös työhyvinvointia tukeva tekijä.

Tietojärjestelmien käytettävyys on tietojärjestelmäsuunnittelijoille iso haaste ja tavoite,

joka edellyttää tietojärjestelmäsuunnittelijoilta toimintaympäristön ymmärtämistä,

kontekstiosaamista sekä käyttäjien näkemysten ja mielipiteiden kuulemista ja

ymmärtämistä. (Martikainen 2016.)

Saparova, Basic, Lu, Kibaru, Ma ja Yadamsuren (2013) ovat tutkineet web-pohjaista

terveydenhuoltojärjestelmää ja sen käytettävyyttä Nielsenin kymmenen käytettävyyden

heuristisen säännön pohjalta. Terveydenhuoltojärjestelmää käyttävät potilaat,

sairaanhoitajat ja lääkärit ja sen käytöllä voidaan korvata säännöllisiä tapaamisia.

Tavoitteena oli tutkia, onko näillä kolmella eri käyttäjäryhmällä erilaisia

käytettävyysongelmia järjestelmän käytössä. Tutkimus osoitti, että jokaisella

käyttäjäryhmällä oli hiukan erilaiset yksilölliset tarpeet ja näin ollen he kokivat myös eri

asiat järjestelmän käytettävyysongelmina. Nämä tarpeet tulisi ottaa huomioon

suunniteltaessa järjestelmää. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että

käytätettävyystestauksella voidaan edistää onnistuneen järjestelmän suunnittelua ja

toteuttamista sekä järjestelmän hyväksymistä ja käyttöä. (Saparova ym. 2013, 276,

284.)

22

Raji, Murni, Osman & Adamu (2013) ovat tutkineet käytettävyystestauksella

nigerialaisten sairaaloiden verkkosivuja. Verkkosivuja arvioitiin käyttäen Nielsenin

käytettävyyden heuristiikkaa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää paremmin

suunnittelun ominaisuuksia ja sisältöä, jotta voidaan luoda parempia verkkosivuja.

Tulokset osoittavat valtavia eroavaisuuksia siinä, mitä ihmiset tekevät ja mihin

verkkosivut on tarkoitettu. Jokaisella verkkosivulla oli omat vahvuudet ja heikkoudet ja

toisaalta käyttäjät ymmärsivät väärin verkkosivuilta lukemiaan ohjeita ja mieluummin

noudattivat suorassa vuorovaikutuksessa saamiaan ohjeita. (Raji ym. 2013.)

Longon ja Kanen (2011) pilottitutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa terveydenhuollon

digitaalisten käyttöliittymien parannettu arviointimenetelmä. Tutkimuksessa arviointiin

irlantilaisen sairaalan tietojärjestelmää käyttäen Nielsenin heuristiikkaa arvioinnissa

sekä ilmailualalla käytettävää menetelmää, jolla mitataan henkistä työtaakkaa. Tulokset

viittaavat siihen, että riippuen käyttäjän kognitiivisesta kuormittumisesta ja toiminnasta

käyttäjien suhtautuminen käyttöliittymän käytettävyyteen vaihtelee. Tutkijoiden

mukaan Nielsenin heuristiikka yhdessä ilmailualalla käytetyn työnkuormittuvuus

mittauksen kanssa tarjoaa luotettavan menetelmän digitaalisten käyttöliittymien

suunnitteluun ja arviointiin terveydenhuollon toimintaympäristössä. Lisäksi rajapintojen

parempi huomioiminen vähentää hoitovirheitä ja parantaa hoitoa. (Longo & Kane

2011.)

Nabovatin, Vakili-Arkin, Eslamin ja Khajouein (2014) tutkimuksessa arvioitiin

laboratorion ja radiologian tietojärjestelmien käytettävyyttä. Tietojärjestelmien

käytettävyyttä arvioitiin käyttäen Nielsenin heuristista luokittelua,

käytettävyysongelmat tunnistettiin ja luokiteltiin ja Nielsenin luokituksella arvioitiin

niiden vakavuus. Tutkimus osoitti kaiken kaikkiaan 116 heuristista rikkomusta ja

ongelmaa käytettävyydessä. Ongelmista 67 prosenttia luokiteltiin suuriksi ja

katastrofaalisiksi. Tutkimus osoitti myös, että vaikka terveydenhuollon tietojärjestelmät

ovat laajalti käytössä, niissä esiintyy käytettävyysongelmia. Tutkimuksen mukaan

käytettävyyttä voidaan parantaa noudattamalla nykyisiä vaatimuksia ja periaatteita

alusta alkaen suunniteltaessa järjestelmiä. Erityisesti on suositeltavaa, että suunnitellaan

järjestelmiä, jotka estävät erehdykset, ja että käyttäjille järjestetään riittävästä ohjausta.

(Nabovatin ym. 2014.)

23

Scandurra, Hägglund, Moström ja Koch (2006) käyttivät tutkimuksessaan Nielsenin

heuristista arviointia arvioidessaan kotohoidon tietojärjestelmien käytettävyyttä.

Tutkimustulokset osoittivat, että heuristinen arviointi yhdistettynä käyttäjäanalyysiin

tuottaa monipuolisen kuvauksen suunniteltaessa tietojärjestelmiä terveydenhuoltoon,

jossa on heterogeeninen käyttäjäryhmä. Tutkimus osoittaa, että suunniteltaessa

tietojärjestelmiä Nielsenin heuristinen arviointi on arvokas tekniikka tunnistaessaan

käyttöliittymän käytettävyysongelmia. Ongelmana on, että arvioijat eivät välttämättä

tunnista käytettävyysongelmia. Lisäksi on huomioitava, että heuristinen arviointi ei

sinänsä tuota ratkaisuja käytettävyysongelmiin, vaan vain tunnistaa ne. (Scandurra ym.

2006.)

24

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyttä sosiaalihuollon henkilöstön kokemana. Tutkimuksessa verrataan

integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla analysoiduista tutkimuksista esille nousseita

sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä lisääviä tekijöitä. Tutkimuksen

tavoitteena on antaa kehittämisehdotuksia sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyden lisäämiseksi.

Tämän tutkimuksen tutkimuskysymys on:

Millaiseksi sosiaalihuollon henkilöstö kokee tietojärjestelmien käytettävyyden?

Tutkimuksella tuotetaan jäsenneltyä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon

tutkimuskenttään. Tutkimus rajataan koskemaan sosiaalihuoltoa ja tutkimus kohdistuu

etupäässä sosiaalityöntekijöihin. Tutkimuksessa ei käsitellä sosiaalihuollossa

työskenteleviä seuraavia henkilöstöryhmiä: lähihoitajia, sairaanhoitajia, psykologeja

eikä lääkäreitä.

25

6 TUTKIMUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON TIEDONHALLINNAN

PARADIGMASSA

Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta on tieteenalana suhteellisen nuori.

Kansainvälisesti ja erityisesti Yhdysvalloissa tieteenalan kehitys on jo vakiintunutta, ja

2000-luvulta lähtien alan tutkimus on laajentunut ja kasvanut myös Suomessa.

Tieteenalana sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta on monitieteinen kokonaisuus,

jossa käytetään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja

tutkimusmetodeina käytetään niin sisällön analyysiä kuin tilastollisia menetelmiä.

Tutkimuskysymystä lähestytään siis monitieteisesti, käyttäen eri metodeja ja teorioita ja

tuottaen monitieteistä tutkimusta. (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta perustuu systeemiteoriaan ja siihen

liittyviin tietojenkäsittely- ja tietojärjestelmälietteisiin sekä informaatiotutkimukseen.

Lähitieteissä merkityksellisiä ovat hoitotiede, sosiologia ja sosiaali- ja

terveyshallintotieteet. Lisäksi tekniikanfilosofia ja innovaatioteoria ovat vaikuttaneet

alan tutkimukseen. Tiedonhallinnan tutkimusala voidaan määritellä yhteiskuntatieteiden

sekä tietojärjestelmä- ja tietojenkäsittelytieteen yhdistelmäksi. (mt.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen viitekehys koostuu neljästä

keskeisestä käsitteestä: toimijoista, tiedosta, toiminnoista ja menetelmistä (kuvio 3).

Toimijat ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita hyödyntäviä ja käyttäviä tai

tarjoavia yksittäisiä henkilöitä tai yhteisöjä. Tiedolla tarkoitetaan tiedon arvoketjua

datasta viisauteen. Toiminnalla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä

palveluiden suunnittelua, kehitystä, toteutusta, käyttöä sekä arviointia. Menetelmät

puolestaan ovat teknillisiä ja ei teknillisiä vuorovaikutuksessa syntyviä toimintoja, joita

käytetään toiminnassa syntyneen tiedon käyttöön, tallentamiseen ja siirtämiseen. Näistä

käsitteistä sekä käsitteiden välisistä suhteista muodostuu tiedonhallinnan

tutkimuskenttä. (mt.)

26

KUVIO 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon paradigma ja tutkimuskohteet (Saranto &

Kuusisto-Niemi 2012)

Kun tutkimuskohteena on tieto ja toiminta, syntyy toimintaprosessien tiedon hallinnan

organisoinnin ja ohjauksen tutkimusta. Tutkimuksen kohdistuessa toimintaan ja

menetelmiin tutkitaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Tutkittaessa ja kehittäessä

tietosisältöjä tutkimus kohdistuu tietoon ja toimijoihin. Toimijoihin ja menetelmiin

kohdistuva tutkimus tuottaa tiedonhallinnan osaamisen ja tiedolla johtamisen

tutkimusta. (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009.) Tässä tutkimuksessa tutkitaan

toimintojen ja menetelmien välisiä suhteita. Toiminnalla tarkoitetaan tässä kontekstissa

henkilöstön tietojärjestelmien käyttöä ja menetelmillä tarkoitetaan henkilöstön

tietojärjestelmien käytön kautta syntyneen tiedon teknistä käsittelyä, tallentamista ja

välittämistä, joten tutkimuksella tuotetaan tietoa tieto- ja viestintätekniikan

tutkimuskenttään.

27

7 TUTKIMUSMENETELMÄ JA TUTKIMUSAINEISTO

7.1 Tutkimusmenetelmä

Tässä tutkimuksessa tutkimusmenetelmänä on käytetty integroitua kirjallisuuskatsausta.

Russell (2005, 8) toteaa, että integroidulla kirjallisuuskatsauksella on monia tehtäviä:

sen avulla voidaan tunnistaa ja havaita nykyisten tutkimusten puutteita, todeta millaista

tutkimusta tulisi tehdä sekä arvioida mitä tutkimusmetodeja on käytetty onnistuneesti.

Lisäksi voidaan arvioida tutkimuskohteen laatua, havaita tieteenalan keskeiset

kysymykset sekä teoreettinen ja käsitteellinen viitekehys. Kirjallisuuskatsaus edellyttää,

että aiheesta on jo tehty aikaisempaa tutkimusta. Kirjallisuuskatsauksessa yksittäiset

tutkimukset mielenkiintona olevasta aiheesta kootaan ja liitetään yhteen.

Kirjallisuuskatsauksia on muun muassa: meta-analyyseja, metasynteesejä ja

metayhteenvetoja sekä systemaattisia, integroituja ja laadullisia katsauksia, eri

katsauksissa aineiston analyysitapa vaihtelee. (Russell 2005, 8; Flinkman & Salanterä

2007, 84-85; Leino-Kilpi 2007, 2.)

Integroidussa kirjallisuuskatsauksessa voidaan yhdistää eri metodein tehtyjä tutkimuksia

samaan katsaukseen. Integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla tutkittavaa ilmiötä

voidaan kuvata mahdollisimman laaja-alaisesti, monipuolisesti, kattavasti ja

perusteellisesti. Integroitu kirjallisuuskatsaus onkin kaikkein laajin ja kattavin

katsausmuoto. Integroidussa kirjallisuuskatsauksessa kerätään ja kootaan tutkittua tietoa

kiinnostuksen kohteena olevasta ilmiöstä, yhdistellään aikaisempaa tutkimusnäyttöä ja

tehdään johtopäätöksiä aikaisemmista tutkimuksista, joiden katsotaan käsittelevän ja

koskevan samanlaisia tutkimuskysymyksiä. Integroitu kirjallisuuskatsaus on sopiva

tutkimusmenetelmä, kun halutaan luoda uutta tietoa aikaisemmin tutkitusta aiheesta.

(Cooper 1989, 12-13; Flinkman & Salanterä 2007, 85; Salminen, 2011, 8.)

Cooperin (1989,14-16) mukaan integroidussa kirjallisuuskatsauksessa voidaan tunnistaa

viisi eri vaihetta:

1. tutkimusongelman suunnittelu ja rajaus

2.tutkimusaineiston kokoaminen ja yhdistäminen sekä kirjallisuushaut

28

3. tutkimusaineiston arviointi ja tarkastelu

4. tutkimusaineiston analyysi

5. tutkimusaineiston tulkinta sekä tutkimustulosten kuvaaminen

Tämä tutkimus noudattaa Cooperin (1989) kuvaamia vaiheita. Ensimmäiseksi on

asetettava tutkimusongelma sekä muodostettava tutkimuskysymykset. Flinkman ja

Salanterä (2007,88) toteavat, että integroitu kirjallisuuskatsaus aloitetaan

alkuperäistutkimuksen tavoin tutkimustehtävän määrittämisellä ja tutkimuskysymysten

muotoilulla. Jos aiheesta on jo tehty paljon tutkimusta, kannattaa tutkimuskysymys

rajata tarkemmin, kun taas silloin, kun aiheesta on tehty vähemmän tutkimusta, voi

tutkimuskysymys olla laajempi. (Flinkman & Salanterä 2007,88.)

7.2 Tutkimusaineiston alustavat haut

Tutkimusongelman ja tutkimuskysymysten rakentamisen jälkeen suunnittelin ja

hahmottelin aineistonkeruustrategiaa sitä, kuinka toteutan haun. Flinkmanin ja

Salanterän (2007,91) mukaan kannattaa käyttää riittävästi aikaa keruustrategian

suunnitteluun ennen varsinaisen aineiston keruuta. Tein alustavia koehakuja ilman

sisällyttämis- ja poissulkukriteereitä tietyillä hakusanoilla ja sanayhdistelmillä käyttäen

AND- boolen-operaattoria.

Alustavia hakuja tein 12.9.2016 eri tietokantoihin: Scopus, Pubmed, Web of Science ja

Medic. Seuraavassa on esimerkkejä koehauista joita tein: Medic-tietokantaan

hakusanoilla ja yhdistelmillä: tietojärjestel* "information systems" AND käytettävyy*

usability 37 osumaa, Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä:

(((information system) AND usability) AND nurse) AND experience 27 osumaa,

Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä: ((information system) AND nurse)

AND usability153 osumaa, Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä:

(((information system) AND usability) AND doctor) AND experience 35 osumaa,

Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä: (((information system) AND

usability) AND social worker) AND experience0 osumaa, Pubmed-tietokantaan

hakusanoilla ja yhdistelmillä: (((eloctronic patient portal) AND usability) AND staff)

AND experience 2 osumaa, Pubmed-tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä:

29

((information system) AND usability) AND social worker6 osumaa, sekä Pubmed-

tietokantaan hakusanoilla ja yhdistelmillä: (((electronic patien record) AND usability)

AND nurse) AND experience 10 osumaa. Tein hakuja erilaisilla hakuyhdistelmillä,

niin että hain aiheeseen liittyvää tietoa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta, jolloin

huomasin, että sosiaalihuollosta on vain vähän tutkittua tietoa kyseisestä aiheesta. Alla

taulukossa 2 on esitetty koehakuja, hakulausekkeita sekä hakutuloksia.

30

Taulukko 2. Alustavat haut eri tietokantoihin, hakulausekkeet ja hakutulos

Tietokanta Hakulauseke Hakutulos

Medic tietojärjestel* "information systems" AND käytettävyy*

usability

37

Pubmed (((information system) AND usability) AND nurse) AND

experience

27

Pubmed ((information system) AND nurse) AND usability 153

Pubmed (((information system) AND usability) AND doctor) AND

experience

35

Pubmed (((information system) AND usability) AND social worker)

AND experience

0

Pubmed (((electronic patient portal) AND usability) AND staff) AND

experience

2

Pubmed ((information system) AND usability) AND social worker 6

Pubmed (((electronic patient record) AND usability) AND nurse)

AND experience

10

Scopus ( TITLE-ABS-KEY ( "social sector" OR "social work"

OR "social car*" OR "welfare service*" OR "child care"

OR "elder care" ) AND TITLE-ABS-KEY ( "information

system*" OR ict OR "information technology" OR

software OR "computer system*" OR "patient record*"

OR "customer record*" OR "client record*" ) AND

TITLE-ABS-KEY ( usability OR "human computer" )

AND TITLE-ABS-KEY ( personnel OR staff OR "social

worker*" OR nurse* OR physician* OR doctor* ) )

6

Scopus ( KEY ( "information technology" OR "information

system*" OR "computer system*" OR ict OR software* )

AND KEY ( "social care" OR "social sector" OR "social

work*" OR "social service*" OR "child welfare service*"

OR "child care" OR "family care" ) AND TITLE-ABS-

KEY ( client* OR customer* OR record* ) ) AND

PUBYEAR > 2005 AND ( LIMIT-TO ( SUBJAREA ,

"SOCI" ) ) AND ( LIMIT-TO ( LANGUAGE ,

"English" ) )

13

31

Alustavien hakujen jälkeen PICo muotoutui seuraavanlaiseksi:

P= henkilöstö, henkilökunta, sosiaalityöntekijä

I= sosiaalihuollon tietojärjestelmän käytettävyys, information system, ict, information

technology, software, computer system, patient record, customer record, client record,

usability, human computer

Co= sosiaalihuolto, social sector, social work , social care, social service, welfare

service, child care, child welfare service, elder care, family care

Lokakuussa 2016 ennen ensimmäisen varsinaisen haun aloittamista olin yhteydessä Itä-

Suomen yliopiston informaatikkoon Maarit Putoukseen. Näin varmistin, että haen tietoa

tutkimuskysymykseeni relevanteista tietokannoista ja oikeanlaisilla hakusanoilla ja

yhdistelmillä. Sovimme tapaamisen hänen kanssaan ja teimme hakuja eri tietokantoihin

erilaisilla hakuyhdistelmillä. Informaatikko Putous suositteli Scopus tietokantaa, sillä se

sisältää useita tietokantoja kuten mm. PubMedin ja MedLinen. Scopus on monitieteinen

viittaus- ja tiivistelmätietokanta, joka kattaa 20000 tieteellistä lehteä ja se valikoi

indeksoimansa julkaisut, joten sitä voidaan pitää myös laatusuosituksena (Aalto-

yliopiston oppimiskeskus 2016). Tehdessämme hakuja informaatikon kanssa huomioni

siitä varmistui, että sosiaalihuollosta löytyy tutkimuskysymykseeni vain vähän tutkittua

tietoa.

Lopullista tutkimusaineiston hakua tehdessä selvisi, että edellä olevat koehakuja

tehdessä esille nousseet tutkimukset eivät olleet relevantteja eivätkä vastanneet

tutkimuskysymykseen.

7.3 Tutkimusaineiston valintakriteerit sekä tutkimusaineiston ensimmäinen

varsinainen haku

Polit ja Beck (2004, 693) ovat määritelleet asiat, jotka tulee ottaa huomioon aineistoa

kerättäessä:

1. Mitkä ovat aineiston sisällyttämis- ja poissulkukriteerit haussa

2. Otetaanko katsaukseen mukaan vain julkaistuja raportteja

32

3. Mitä tietokantoja ja muita hakutapoja käytetään aineiston löytämiseen

4. Mitä hakusanoja ja yhdistelmiä haussa käytetään

Tässä tutkimuksessa 1. aineiston sisällyttämis- ja poissulkukriteerit haussa olivat, että

tutkimukset liittyvät sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyteen ja, että aineisto

on julkaistu vuoden 2005 jälkeen. Vuosirajaus oli tämä, koska tietotekniikan alalla

kymmenen vuotta on pitkä aika, joten kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon

muutoksia tietojärjestelmien käytettävyydessä sekä myös käytössä ja käyttöasteessa, ja

tietojärjestelmät ovat kehittyneet huimaa vauhtia viimeisen kymmenen vuoden aikana.

2. Tähän katsaukseen otettiin mukaan vain julkaistuja raportteja, jotka ovat ilmaiseksi

saatavilla. Tehtäessä hakua Scopuksesta rajauksena käytettiin arvostelua ja artikkelia. 3.

Tutkimuksessa tehtiin koehakuja eri kansainvälisiin ja kansallisiin tietokantoihin, ja

Scopus antoi laajimman ja tutkimusaiheeseen sopivimman hakutuloksen. 4. Haussa

päädyttiin tiettyihin hakusanoihin ja yhdistelmiin informaatikon avustuksella.

Tutkimusaineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit olivat:

Sisäänottokriteerit

sosiaalihuollon tietojärjestelmiin käytettävyyteen liittyvät tutkimukset

julkaistu vuoden 2005 jälkeen

aineisto on saatavilla suomen- tai englanninkielellä

aineisto on saatavilla maksutta tietokannoista

aineisto on saatavilla kokonaisuudessaan (full-text)

yhteiskuntatieteen alalla (social sciences) tehdyt tutkimukset

Poissulkukriteerit

aineistot, jotka eivät liity tutkimuskysymykseen eli sosiaalihuollon

tietojärjestelmien käytettävyyteen

julkaistu ennen vuotta 2006

ei tieteelliset tutkimukset

aineisto ei ole saatavilla suomen- tai englanninkielellä

33

aineisto on maksullinen ja aineisto ei ole saatavilla sähköisessä muodossa

aineisto ei ole saatavilla kokonaisuudessaan (ei full-text)

ei yhteiskuntatieteen alalla (social sciences) tehdyt tutkimukset

Taulukossa 3 on esitetty tämän tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä PICo.

Taulukko 3. Tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä PICo

PICo Sisäänottokriteerit

Poissulkukriteerit

P käyttäjiä henkilöstö,

henkilökunta,

sosiaalityöntekijä

käyttäjiä muut kuin henkilöstö,

henkilökunta, sosiaalityöntekijä

I sosiaalihuollon

tietojärjestelmien

käytettävyyteen liittyvät

tutkimukset

aineistot, jotka eivät liity

tutkimuskysymykseen eli

sosiaalihuollon

tietojärjestelmien

käytettävyyteen

tieteelliset tutkimukset ei tieteelliset tutkimukset

julkaistu vuoden 2005 jälkeen

julkaistu ennen vuotta 2006

aineiston saatavuus suomen- tai

englanninkielellä

aineiston saatavuus muulla kuin

suomen- tai englanninkielellä

aineiston saatavuus maksutta

sähköisenä tietokannoista

aineisto on maksullinen ja

aineisto ei ole saatavilla

sähköisessä muodossa

aineisto on saatavilla

kokonaisuudessaan (full-text)

aineisto ei ole saatavilla

kokonaisuudessaan (ei full-text)

Co yhteiskuntatieteen alalla

(social sciences) tehdyt

tutkimukset

ei yhteiskuntatieteen alalla

(social sciences) tehdyt

tutkimukset

Tämän jälkeen tein varsinaisen aineiston haun tietokantoihin edellä mainittujen

sisällyttämis- ja poissulkukriteerien pohjalta. Kylmä ja Juvakka (2007, 47) toteavat, että

34

kirjallisuuskatsaus tehdään tietokantoihin tehtävän systemaattisen tiedonhaun avulla.

Scopuksesta saatiin paras hakutulos, samoilla hakusanoilla tein haun myös Web of

Scienceen. Alla taulukossa 4 on esitetty hakulauseke, jonka oletettiin olevan

tutkimuskysymykseen sopiva.

Taulukko 4. Hakulauseke, jonka oletettiin tuottavan relevantteja tutkimuksia

tutkimuskysymykseen

Tietokanta Hakulauseke Hakutulos

Scopus TITLE-ABS-KEY ( "social care" OR "social sector" OR

"social service*" OR "welfare service*" OR "child care"

OR "elder care" )

AND

TITLE-ABS-KEY ( "information system*" OR ict OR

"information technology" OR software OR "computer

system*" OR "patient record*" OR "customer record*"

OR "client record*" )

AND

TITLE-ABS-KEY ( usability OR "human computer" ) )

34

review/article

document

type 18

Tässä vaiheessa olettamuksena oli, että kyseiset 18 tutkimusta ja artikkelia, jotka olivat

löytyneet kyseisellä hakulausekkeella, joka tehtiin yhdessä informaatikon kanssa, ovat

kutakuinkin relevantteja tutkimuksia ja vastaavat tutkimuskysymykseen.

7.4. Tutkimusaineiston lopullinen haku

Marraskuussa 2016 uusin edellä olevan haun ja kävin tutkimuksia ja artikkeleita

tarkemmin läpi, jolloin huomasin, että kyseisistä tutkimuksista mikään ei vastannut

tutkimuskysymystä. Tuolloin olin taas sähköpostitse yhteydessä informaatikko Maarit

Putoukseen, jolloin mietimme yhdessä uuden hakulausekkeen. Tästä syystä jouduin

aloittamaan haun alusta ja tekemään uudet hakulausekkeet. Lopullinen sosiaalihuollon

tutkimusaineisto kerättiin siis marraskuussa 2016 pääasiallisesti asiasanahaulla Scopus-

tietokannasta. Lopullinen haku tuotti 182 artikkelia ja tutkimusta. Hakuja tehtiin myös

Medic ja Social Services Abstracts tietokantoihin. Medic-tietokannasta löytyi 218

artikkelia ja tutkimusta, joista mikään ei vastannut tutkimuskysymykseen. Social

35

Services Abstracts tuotti kaksi artikkelia, mutta nämä eivät vastanneet

tutkimuskysymykseen.

Sosiaalihuollon aineiston haku oli työläs ja aikaa vievä prosessi, joka osoitti, että

sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyteen liittyvää tutkimusta on tehty vähän.

Aineiston löytämiseksi jouduttiin käyttämään erilaisia hakusanoja sekä tekemään useita

erilaisia hakuyhdistelmiä.

Sosiaalihuollon aineistoa hakiessa huomasin, että haku täytyy tehdä aluksi

mahdollisimman laajasti käyttäen seuraavia hakuehtoja: Article title, abstract,

keywords, jonka jälkeen tein vasta rajaukset, jotta kaikki mahdollinen aineisto saataisiin

esille. Käytettävyys -hakusanalla ei löytynyt suoraan sosiaalihuollon tietojärjestelmiin

tehtyjä tutkimuksia. Scopus -tietokannasta haussa löydetyistä 182 artikkelista ja

tutkimuksesta, mukaan otettiin vain yhteiskuntatieteen (social sciences) alalla tehdyt

artikkelit, jolloin jäljelle jäi 46 kappaletta. Tämä rajaus varmistui tutkimusaineistoa

hakiessa. Otsikoiden ja tiivistelmien lukemisen jälkeen aineistoon valittiin yhdeksän

artikkelia. Aineistoa täydennettiin sisäänottokriteerit huomioiden kahdella artikkelilla,

jotka saatiin haussa löydettyjen artikkelien lähdeluetteloista. Alla kuviossa 5 on kuvattu

sosiaalihuollon tutkimusaineiston hakuprosessi.

36

KUVIO 4. Sosiaalihuollon tutkimusten hakuprosessin kuvaus

Hakusanat, joita käytettiin:

ict, information technology, information system, computer system, software, social care,

social sector, social service, social work, child welfare service, child care, family care,

client, customer, record, usability

Tiedonhaku n=402

Scopus

( n=182)

Medic

(n= 218)

Social Services

Abstracts(n=2)

Tutkimuksen ulkopuolelle tutkimuskysymyksen

mukaan (n= 136)

Mukana (n=266), arvioidaan otsikoiden, tiivistelmien

ja päällekkäisyyksien perusteella

Ulkopuolelle otsikoiden, tiivistelmien ja

päällekkäisyyksien perusteella (n=257)

Tutkimuskysymystä koskevat julkaisut (n=9)

Lisäksi löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloista

löydetyt artikkelit (n=2) arvioidaan koko teksti

Analysoidut julkaisut n=11

37

Seuraavassa esitetty hakusanat ja yhdistelmät, joilla aineistoa kerättiin Scopus

tietokannasta. Hakusanoina käytettiin:” social care”, "social sector", "social service*",

"social work*”,” welfare service*","child care", "child welfare service*”,” elder care",

"family care”,” information system*", ict, "information technology", software,

"computer system*", client*, customer*, record*, "patient record*", "customer

record*", "client record*", "human computer", usability.

Hakulauseke, joka tuotti parhaan mahdollisen tuloksen oli seuraava: ( TITLE-ABS-

KEY ( "information technology" OR ict OR "information system*" OR "computer

system*" OR software* ) AND TITLE-ABS-KEY ( "social care" OR "social

sector" OR "social service*" OR "social work*" OR "child welfare service*" OR

"child care" OR "family care" ) AND TITLE-ABS-KEY ( customer* OR client* OR

record* ) ) AND PUBYEAR > 2005 AND ( LIMIT-TO ( DOCTYPE , "ar" ) OR

LIMIT-TO ( DOCTYPE , "re" ) ) AND ( LIMIT-TO ( LANGUAGE , "English" ) ) .

Alla taulukossa 5 on kuvattu hakulauseke, joka tuotti parhaan tuloksen (n=182). Tämän

haun perusteella valittiin artikkelit tähän tutkimukseen (n=9).

Taulukko 5. Lopullinen hakulauseke ja sisäänottokriteerit sekä hakutulos, joista

tutkimukset ja artikkelit valittiin

Tietokanta Hakulauseke

Scopus TITLE-ABS-KEY ( "information technology" OR ict OR

"information system*" OR "computer system*" OR software* )

AND

TITLE-ABS-KEY ( "social care" OR "social sector" OR "social

service*" OR "social work*" OR "child welfare service*" OR

"child care" OR "family care" )

AND

TITLE-ABS-KEY ( customer* OR client* OR record* ) )

sisäänottokriteerit:

AND

PUBYEAR > 2005

AND

( LIMIT-TO ( DOCTYPE , "ar" )

OR LIMIT-TO ( DOCTYPE , "re" ) )

AND ( LIMIT-TO ( LANGUAGE , "English" ) ) .

182

38

Tiedonhaun toistettavuus on testattu ja se on mahdollista tehdä yllä esitettyjen

hakusanojen ja sana yhdistelmien avulla uudestaan.

Tähän tutkimukseen valittiin mukaan 11 sosiaalihuollon tietojärjestelmiä koskevaa

artikkelia. Varsinaisesti sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyystutkimusta ei

löytynyt. Liitteessä 2 on kuvattu tässä integroidussa kirjallisuuskatsauksessa mukana

olleet sosiaalihuollon tietojärjestelmiä käsittelevät niiden tekijät artikkelit, tekijät,

julkaisuvuosi sekä julkaisukanava, tutkimuksen tarkoitus ja keskeiset tulokset, sekä

laadun arvioinnin pisteet.

7.5 Tutkimusaineiston laadun arviointi

Tämän jälkeen arvioin valitsemieni tutkimusartikkeleiden ja raporttien laatua.

Kirjallisuuskatsauksessa alkuperäistutkimus täytyy arvioida. Tutkimusten niin

kvalitatiivisten kuin kvantitatiivistenkin tutkimusten laadun arviointiin on olemassa

erilaisia laadunarviointilomakkeita, joiden avulla tutkimuksen laatua ja näytön astetta

voidaan arvioida. Tutkimusaineiston laadun arvioinnilla on tarkoitus lisätä katsauksen

luotettavuutta sekä ohjata tulosten tulkintaa (Cooper 1989; Kontio & Johansson 2007).

Laadunarviointilomakkeissa arvioidaan tutkimuksen taustaa ja tarkoitusta, aineiston

keruu- ja analyysimenetelmiä, otoskoon satunnaisuutta ja riittävyyttä, tulosten

arviointia, tutkimuksen johtopäätöksiä, tutkimuksen reliabiliteettia, ja validiteettia sekä

tutkimuksen eettisyyttä. On olemassa erilaisia arviointilomakkeita ja tarkistuslistoja.

Arviointi tapahtuu siten, että arvioija arvioi, onko kyseisessä tutkimuksessa esitetty

lomakkeella tai tarkistuslistalla arvioita asia. Kustakin kohdasta saa yhden pisteen ja

mitä korkeammat pisteet, kyseinen tutkimus saa, sitä laadukkaammasta tutkimuksesta

on kyse. Tähän kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusten laadun arviointi tehtiin

käyttäen kvalitatiivisiin tutkimuksiin The Joanna Briggs- instituutin kriittisen arvioinnin

tarkistuslistaa tulkinnannalliselle ja kriittiselle tutkimukselle, kvantitatiivisiin

tutkimuksiin puolestaan käytettiin The Joanna Briggs- instituutin kriittisen arvioinnin

tarkistuslistaa kuvailevalle tutkimukselle. Kvalitatiivissa tutkimuksissa arviointipisteet

laskettiin asteikolla 1-10 ja kvantitatiivisessa tutkimuksessa arviointipisteet laskettiin

39

asteikolla 1-9. (The Joanna Briggs Institute 2013.) Liitteessä 3 on kuvattu kunkin

tutkimuksen laadunarviointi pisteet.

7.6 Tutkimusaineiston analysointi

Kvalitatiivisen tutkimuksen ja kirjallisuuskatsauksen analysointimenetelmänä käytetään

usein sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi on tekstianalyysia, jossa etsitään ja haetaan

tekstin merkitystä. Sisällönanalyysin avulla aineistoa kuvataan systemaattisesti ja

objektiivisesti, tiivistetyssä, pelkistetyssä ja järjestelmällisessä luokitellussa muodossa.

Aineiston tulkitsemisessa ja kuvaamisessa ei ole siis tarkoitus tuottaa uutta tietoa vaan

kuvata jo olemassa olevaa tietoa kootussa, kiteytetyssä ja ryhmitellyssä muodossa.

(Kylmä & Juvakka 2007, 112; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 133; Tuomi

& Sarajärvi 2009, 91, 103-104). Kyngäksen, Elon, Pölkin, Kääriäisen ja Kansteen

(2011) tekemä tutkimus osoittaa, että sisällönanalyysia käytettiin eniten laadullisissa

tutkimuksissa. Sisällönanalyysi soveltuukin hyvin laadullisiin tutkimuksiin sen

metodologisten lähtökohtiensa vuoksi (Polit & Beck 2004, 263,580).

Sisällönanalyysi on usein tutkimusprosessin haasteellisin ja vaikein osa.

Sisällönanalyysi voi olla aineistolähtöistä eli induktiivista analyysia tai teorialähtöistä

eli deduktiivista analyysia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa yhdistetään, kootaan

ja liitetään käsitteitä ja saadaan näin vastaus tutkimuskysymykseen. Teorialähtöisessä

analyysissa lähtökohtana ovat nimen mukaisesti teoria tai teoreettiset käsitteet joiden

ilmenemistä tarkastellaan. Teorialähtöisessä analyysissa aineiston analyysin luokitus ja

lajittelu pohjautuu aiempaan käsitejärjestelmään, teoriaan tai teoreettisiin käsitteisiin.

(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 135; Tuomi & Sarajärvi 2009, 107, 113.)

Tätä tutkimusta ohjaa Nielsenin käytettävyysteoria, joka muodostaa tälle tutkimukselle

teoreettisen viitekehyksen, joten tässä tutkimuksessa käytetään teorialähtöistä analyysia.

Sisällönanalyysissa arvioin tähän kirjallisuuskatsaukseen valittuja artikkeleita sen

perusteella, sisältävätkö ne käsitteitä Nielsenin käytettävyyden määritelmän mukaisessa

muodossa: opittava, tehokas, helposti muistettava, virheetön sekä miellyttävä, vai

ilmenevätkö ne jotenkin muuten kyseisissä artikkeleissa.

40

Aloitin sisällönanalyysin lukemalla tutkimukseen valitut artikkelit läpi. Tämän jälkeen

syvennyin jokaiseen artikkeliin uudestaan ja etsin kunkin tutkimuksen keskeisimmät

tulokset. Keskeisimpien tulosten perusteella lähdin hahmottamaan, löytyykö Nielsenin

käytettävyyden määritelmän yläkäsitteitä tai jopa Nielsenin käytettävyyden määritelmän

käsitteitä. Tämän jälkeen kokosin löytämäni käsitteet taulukkoon, joka on liitteenä 4.

41

8 TULOKSET

Tässä luvussa käydään läpi kirjallisuuskatsauksen tulokset alaluvuittain Nielsenin

käytettävyyden määritelmässä kuvattujen elementtien käytettävyyden vaatimusten

mukaisesti. Sisällönanalyysi Nielsenin käsitteiden kuvaamien näkökulmien mukaisesti

kirjallisuuskatsauksessa käytetyistä sosiaalihuollon tutkimuksista on esitelty liitteessä 4.

8.1 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän opittavuus

Nielsenin (1993, 26-29) mukaan opittava tietojärjestelmä ei vaadi pitkää perehdytystä ja

tietojärjestelmän käyttäjä oppii nopeasti tietojärjestelmän toimintalogiikan ja

käyttämisen. Gillinghamin (2011) tutkimus osoittaa, että tietojärjestelmien käyttö voi

vaatia paljon opettelua. Samansuuntainen tutkimustulos on myös Huuskosen ja

Vakkarin (2013) tutkimuksessa, josta käy ilmi, että tietojärjestelmä vaatii pitkän

koulutuksen ja työntekijät pyrkivät helpottamaan tietojärjestelmien käyttöä, uusilla itse

keksityillä kiertotavoilla kuten tekstin lihavointi ja alleviivaus. Huonon opittavuuden

puolesta puhuvat myös Burtonin ja Van Den Broekin (2009), Gillinghamin (2011) sekä

Incen ja Griffithsin (2011) tutkimukset, joiden mukaan tietojärjestelmien käyttö vei

aikaa, sekä Westellin, Peckoverin, Whiten, Hallin ja Pithousen (2011) tutkimus, jossa

käy ilmi, että tietojärjestelmissä on ongelmia.

Wastellin ja Whiten (2014) tutkimuksen mukaan tietojärjestelmät ovat monimutkaisia.

Kaikkea asiakastyössä esille tullutta tietoa ei tallennettu tietojärjestelmiin ja tietoa oli

suodatettu pois. Tähän vaikuttivat tahalliset ja tahattomat syyt. Tahalliset syyt liittyivät

usein sosiaaliseen yhteyteen kuten kohtaamisen luonteeseen tai luottamuksen

puutteeseen ja lainsäädäntöön. Tahattomat syyt sen sijaan liittyivät usein sellaisiin

sosiaalityön piirteisiin kuten ajan puutteeseen ja yksin työskentelyyn. (Huuskonen &

Vakkari 2015), joten tietojärjestelmät eivät ole opittavia. Tietojärjestelmät eivät

myöskään vastaa tarkoitustaan (Broardhurst, Westell, White, Hall, Peckover,

Thompson, Pithouse & Davey 2009; Gillingham 2015). Edellä olevat tutkimukset

osoittavat, että tietojärjestelmät eivät ole opittavia. Toisaalta Gillinghamin (2014) sekä

Zhangin ja Gutierrezin (2007) tekemä tutkimus osoittaa, että tietojärjestelmät voivat olla

opittavia. Gillinghamin (2014) tutkimuksesta käy ilmi, että sosiaalityöntekijöiden

42

lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa lopulta sovelluksiin,

jotka ovat hyviä käytettävyydeltään ja näin ollen myös opittavia. Zhangin ja Gutierrezin

(2007) tutkimus tukee myös tätä näkemystä, sillä tutkimuksen mukaan käyttäjän

asenteet vaikuttavat siihen, onko tietojärjestelmä opittava.

8.2 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän tehokkuus

Nielsen (1993) määrittelee tehokkaan tietojärjestelmän niin, että tehokasta

tietojärjestelmää voidaan käyttää mahdollisimman monipuolisesti ja laaja-alaisesti, niin

että tietojärjestelmä tukee työntekoa, eikä suinkaan ole työntekoa heikentävä tai

hidastava tekijä. (Nielsen 1993, 30.) Gillinghamin (2014) sekä Zhangin ja Gutierrezin

(2007) tekemä tutkimus osoittaa, että tietojärjestelmät voivat olla tehokkaita;

työntekijöiden asenteet vaikuttavat tähän (Zhang & Gutierrez 2007) ja toisaalta

sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa

lopulta käytettävyydeltään hyvään ja tehokkaaseen tietojärjestelmään (Gillingham

2014). Broardhurstin työryhmän (2009) tutkimus osoittaa, että tulisi suunnitella tehokas

tietojärjestelmä.

Tietojärjestelmien käyttö vei aikaa asiakastyöstä (Burton & Van Den Broek 2009),

tietojärjestelmät ovat aikaa vieviä (Gillinhgham, 2011; Ince & Griffiths 2011) eivätkä

ne edistä työtä (Burton & Van Den Broek 2009), joten tietojärjestelmät eivät ole

tehokkaita. Tietojärjestelmät eivät vastaa sosiaalihuollon tarpeita (Gillingham 2011;

Gillingham 2015), eivätkä tue työtä (Gillinhgham, 2011), tietojärjestelmiin ei luoteta

(Gillingham 2014), ne ovat monimutkaisia (Wastell & White 2014) ja kaikkea

asiakastyössä esille tullutta tietoa ei tallennettu tietojärjestelmiin (Huuskonen & Vakkari

2015). Nämä tutkimustulokset osoittavat, että tietojärjestelmät eivät ole tehokkaita.

Lisäksi Huuskosen ja Vakkarin (2013) mukaan tietojärjestelmät aiheuttavat esteitä

työnteossa, kuten asiakastietojen kirjauksessa sekä tilastoinnissa ja tietojen

tallentaminen vie paljon aikaa. Westellin työryhmän (2011) mukaan tietojärjestelmissä

on ongelmia. Incen ja Griffithsin (2011) tutkimuksesta käy ilmi, että tietojärjestelmiä

suunniteltaessa ei ole otettu huomioon kontekstia, johon tietojärjestelmä kehitetään.

43

8.3 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän muistettavuus

Nielsenin (1993) mukaan tietojärjestelmän ollessa muistettava sen toiminnot on helppo

muistaa, vaikkei käyttäjä olisikaan käyttänyt järjestelmää vähään aikaan. Työntekijän on

tauonkin jälkeen helppo palata käyttämään järjestelmää, joten järjestelmän kerran

opittuaan käyttäjän on helppo palauttaa mieleen, kuinka tietojärjestelmää käytetään ja

kuinka se toimii. (Nielsen 1993, 30-32.) Broadhurstin työryhmän (2009) tutkimus

osoittaa, että tulisi suunnitella tietojärjestelmä käyttäjän tarpeiden ja työtapojen

perusteella; tietojärjestelmät eivät vastaa työntekijöiden tarvetta (Gillingham 2015) ja

tietojärjestelmien käyttö vei aikaa (Burton & Van Den Broek 2009; Ince & Griffiths

2011). Näin ollen tietojärjestelmät eivät ole muistettavia. Gillinghamin (2011)

tutkimuksessa ilmeni, että tietojärjestelmät eivät ole helposti muistettava; ne ovat

monimutkaisia (Wastell & White 2014) sekä vaikeakäyttöisiä (Huuskonen & Vakkari

2013), eikä kaikkea asiakastietoa tallennettu tietojärjestelmiin (Huuskonen & Vakkari

2015). Huonoa muistettavuutta kuvaa myös Huuskosen ja Vakkarin (2013) tutkimus,

jossa selvisi, että työntekijät pyrkivät helpottamaan tietojärjestelmien käyttöä uusilla

itse keksityillä kiertotavoilla. Toisaalta Zhangin ja Gutierrezin (2007) tutkimuksesta käy

ilmi, että myös tietojärjestelmien muistettavuus on kiinni käyttäjien asenteista.

Sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa

lopulta sovelluksiin, jotka ovat hyviä käytettävyydeltään ja näin ollen tietojärjestelmien

muistettavuus myös paranee (Gillingham 2014).

8.4 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän virheettömyys

Virheettömyys on Nielsenin (1993, 32-33) mukaan sitä, että tietojärjestelmien tulisi

toimia virheettömästi ja käyttäjien mahdollisuus tehdä virheitä pitäisi olla pieni.

Virheiden määrällä tai virheettömyydellä tarkoitetaan käyttäjän tietojärjestelmän

käyttämisessä tekemiä virheitä. Gillinghamin (2011) tutkimus osoittaa, että tuotettu

tieto, kuten raportit, voivat olla epäluotettavia. Tietojärjestelmät aiheuttavat esteitä

työnteolle asiakastietojen kirjauksessa, tallentamisessa sekä tilastoinnissa (Huuskonen

& Vakkari 2013), tietojärjestelmissä on teknisiä puutteita (Ince & Griffiths 2011) ja

tietojärjestelmissä on ongelmia (Westell ym. 2011), ja nämä seikat voivat johtaa

käyttäjän tekemiin virheisiin. Tietojärjestelmillä ei ole pystytty lisäämään työnteon

44

turvallisuutta (Broardhurst ym. 2009), tietojärjestelmiin ei luoteta (Gillingham 2014), ja

lisäksi luottamuksellisuus asiakastyössä kärsi (Burton & Van Den Broek 2009).

Tietojärjestelmät eivät myöskään vastaa tarvetta (Gillingham 2015). Myös nämä seikat

lisäävät käyttäjän mahdollisuutta tehdä virheitä hänen käyttäessään tietojärjestelmiä.

Toisaalta käyttäjien asenteet tietojärjestelmiin voivat vaikuttaa virheettömyyteen (Zhang

& Gutierrez 2007); sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien

suunnitteluun johtaa lopulta sovelluksiin, jotka ovat hyviä käytettävyydeltään, jolloin

myös käyttäjän tekemien virheiden määrä todennäköisesti vähenee (Gillingham 2014).

8.5 Sosiaalihuollon tietojärjestelmän miellyttävyys

Nielsen (1993) määrittelee miellyttävyyden siten, että tietojärjestelmän ollessa

miellyttävä käyttää, käyttäjä on tyytyväinen tietojärjestelmän käytettävyyteen. Nielsenin

(1993) mukaan miellyttävyys on käyttäjän subjektiivinen tyytyväisyys

tietojärjestelmiin, mikä on kuitenkin eri asia kuin yleinen suhtautuminen tietokoneisiin.

(Nielsen1993, 32-33.) Huuskosen ja Vakkarin (2013) tutkimus osoittaa, että

tietojärjestelmät eivät ole miellyttäviä, koska ne aiheuttavat hankalia tilanteita

työnteossa kuten asiakastietojen kirjauksessa ja hallinnassa sekä tilastoinnissa, ja myös

tietojen tallentaminen vie paljon aikaa. Lisäksi tietojärjestelmät ovat vaikeakäyttöisiä ja

ne ovat irrallisista moduuleista koostuva eri tarkoitettuja tarkoitettu järjestelmiä, jolloin

tietoa on eri paikoissa, josta se täytyy koota yhteen; näin ollen tieto on irrallista

(Huuskonen & Vakkari 2013). Tietojärjestelmät ovat jäykkiä (Wastell & White 2014),

niiden käyttö voi olla hankalaa (Gillingham 2011), kaikkea asiakastietoa ei tallennettu

tietojärjestelmiin (Huuskonen & Vakkari 2013), tietojärjestelmissä on teknisiä puutteita

(Ince & Griffiths 2011) ja tietojärjestelmissä on ongelmia (Westell ym. 2011), joten

tietojärjestelmät eivät ole miellyttäviä käyttää.

Tietojärjestelmät eivät vastaa tarvetta (Gillingham 2015) ja tietojärjestelmiin ei luoteta

(Gillingham 2014), jolloin tietojärjestelmien miellyttävyys kärsii. Broadhurstin

työryhmän (2009) tutkimus osoittaa myös, että tietojärjestelmät eivät vastaa

käyttötarkoitusta, joten järjestelmä tulisi suunnitella perustuen käyttäjän tarpeisiin ja

työtapoihin. Burtonin ja Van Den Broekin (2009) tutkimustulokset ovat myös

samansuuntaisia; työntekijät tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun, jotta

45

työntekijöiden tarpeet voidaan huomioida. Broadhurstin työryhmän (2009) sekä

Burtonin ja Van Den Broekin (2009) tutkimukset puhuvat tietojärjestelmän vähäisen

miellyttävyyden puolesta. Toisaalta Gllinghamin (2014) tutkimus osoittaa myös, että

sosiaalityöntekijöiden osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa lopulta

tietojärjestelmiin, jotka ovat miellyttäviä käyttää. Myös käyttäjän asenteet vaikuttavat

koettuun tietojärjestelmän miellyttävyyteen (Zhang & Gutierrez 2007).

8.6 Johtopäätökset tuloksista

Tutkimukset osoittavat, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat jäykkiä ja

monimutkaisia (Westell & White 2014) ja tietojärjestelmissä on myös teknisiä puutteita

ja ongelmia (Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011). Tietojärjestelmät ovat aikaa

vieviä ja aika on luonnollisesti pois asiakastyöstä (Burton & Van Den Broek 2009;

Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011; Huuskonen & Vakkari 2013). Sosiaalihuollon

tietojärjestelmät eivät edistä työtä, vaikka niiden tulisi helpottaa ja tukea työtä (Burton

& Van Den Broek 2009; Huuskonen & Vakkari 2013). Tietojärjestelmät eivät

myöskään vastaa sosiaalihuollon tarpeita; ne eivät tue sosiaalityöntekijöiden eivätkä

johdon työtä (Gillingham 2011). Tietojärjestelmät eivät tue työtä, pikemminkin niistä

on haittaa työnteolle (Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011). Toisaalta

tietojärjestelmät mahdollistivat ajansäästön, kun asiakasta ei tarvinnut tavata

henkilökohtaisesti, mutta samalla työn luottamuksellisuus kärsi ja sosiaalityön luonne

oli muuttunut byrokraattisemmaksi aliarvostetuksi ja ei halutuksi työksi (Burton & Van

Den Broek 2009). Burtonin ja Van Den Broekin (2009) tutkimus osoitti, että

tietojärjestelmien käyttöönotto helpotti raportointia hallinnolle, mutta raportointi vei

aikaa perustyöstä.

Sosiaalihuollon tietojärjestelmä ei ole yhtenäinen kokonaisuus; tietojärjestelmät ovat

irrallisista eri moduuleista koostuva eri tarkoituksiin tarkoitettu järjestelmä, jolloin

tietoa on eri paikoissa, josta se täytyy koota yhteen eli tieto on irrallista.

Tietojärjestelmän logiikka ei siis vastaa työnteon logiikkaa. Lisäksi tietojärjestelmä on

vaikeakäyttöinen, joten työntekijä tarvitsee pitkän koulutuksen osatakseen käyttää

tietojärjestelmää. (Huuskonen & Vakkari 2013.) Koulutusta ja teknistä tukea onkin

46

tarvittaessa annettava (Ince & Griffiths 2011). Myös Burtonin ja Van Den Broekin

(2009) tutkimus osoittaa, että koulutusta täytyy olla saatavilla tarvittaessa.

Tietojärjestelmillä ei ole pystytty lisäämään työnteon turvallisuutta ja ne eivät vastaa

tarkoitustaan (Broardhurst ym. 2009). Huuskosen ja Vakkarin (2015) tekemässä

tapaustutkimuksessa ilmeni myös, että sosiaalityöntekijät ja sosiaalijohtajat eivät

tallentaneet kaikkea asiakastyössä esille tullutta tietoa, vaan tietoa oli suodatettu pois,

tähän vaikuttivat tahalliset ja tahattomat syyt. Lisäksi työntekijät pyrkivät helpottamaan

tietojärjestelmien käyttöä, uusilla itse keksityillä tavoilla. (Huuskonen & Vakkari 2013).

Tietojärjestelmät voivat kuitenkin parhaillaan tukea työtä ja organisaatiota ja pienillä

muutoksilla niistä saataisiin sosiaalihuoltoon toimivia (Ince & Griffiths 2011).

Teknologian hyväksyntää ei ole juurikaan tutkittu sosiaalihuollon kontekstissa. Zhangin

ja Gutierrezin (2007) tutkimus osittaa, että on olemassa kolmenlaista asennoitumista

käytettävyyteen. Ensimmäinen liittyy omakohtaiseen käytettävyyteen: miten työntekijä

kokee hyötyvänsä tietojärjestelmästä. Toisena on organisaatiokohtainen käytettävyys:

miten organisaatio hyötyy tietojärjestelmästä. Kolmanneksi kyse on siitä, millainen on

asiakaskohtainen tyytyväisyys: miten asiakas hyötyy tietojärjestelmästä. Käyttäjän

asenteet vaikuttavat siihen, kuinka hän omaksuu ja hyväksyy tietojärjestelmän käytön,

joten käyttäjille tulisi luoda positiivista asennetta tietojärjestelmiä kohtaan. Käyttäjät

tulisi saada uskomaan, että he hallitsevat järjestelmän käytön ja näin he käyttäisivät

tietojärjestelmää. (Zhang & Gutierrez 2007.) Incen & Griffithsin (2011) tutkimus

osoittaa myös, että organisaation tuki tietojärjestelmien käytössä on tärkeää. Burtonin ja

Van Den Broekin (2009) tutkimus osoittaa lisäksi, että organisaation johdon

positiivinen asennoituminen tietojärjestelmiin edesauttaa tietojärjestelmien käyttöä ja

henkilökunnan asenteet vaikuttavat tietojärjestelmän hyväksymiseen.

Sosiaalihuollon tietojärjestelmien epäonnistumista on selitetty poliittisilla ja teknisillä

syillä; hallinnolliset asiat ovat olleet tärkeämpiä kuin käyttäjien tarpeet: ei ole otettu

huomioon kontekstia, johon tietojärjestelmä kehitetään. (Ince & Griffiths 2011.) Sekä

johto että työntekijät tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun, jotta

molempien tarpeet voidaan huomioida (Burtonin & Van Den Broekin 2009).

47

Tietojärjestelmien aiheuttamia ongelmia ei ole riittävästi tunnustettu ja tutkittu, joten

tietojärjestelmiä tulee kehittää ja tarvitaan sosiaalihuollon tietojärjestelmiin kohdistuvaa

tutkimusta, joka arvioi organisaation, työntekijöiden ja sidosryhmien tarpeet ja koko

sosiaalihuollon kontekstin (Gillingham 2011). Toisaalta ei ole osattu määritellä mitä

tarvitaan (Ince & Griffiths 2011). Tietojärjestelmät ovat kalliita investointeja (Ince &

Griffiths 2011) ja on oletettu, että kallis tietojärjestelmä toimii: näin ei kuitenkaan aina

ole (Gillingham 2011). Myös Huuskosen ja Vakkarin (2013) tutkimus osoittaa, että

sosiaalihuollon tietojärjestelmien kehittämisestä tarvitaan lisätutkimusta.

Sosiaalityöntekijät tulisi ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun sekä

mahdollistaa osallistuva suunnittelu, jotta tietojärjestelmät vastaisivat tarvetta, ja lisäksi

tietojärjestelmien suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että jokaisella sosiaalihuollon

organisaatiolla on omat tietotarpeet (Gillingham 2015). Myös Broardhurstin työryhmän

(2009) tutkimus osoittaa, että jotta saadaan tehokas järjestelmä, sen suunnittelun tulisi

perustua käyttäjän tarpeisiin ja työtapoihin. Huuskonen ja Vakkarin (2013) tutkimus

osoittaakin, että työntekijät ovat motivoituneita käyttämään tietojärjestelminä, jos ne

tukevat työtä.

Westellin ja Whiten (2014) tutkimus osoittaa, että sosioteknisen lähestymistavan avulla

voidaan suunnitella sosiaalihuollon tietojärjestelmiä käyttäjän tarpeisiin, sillä se suuntaa

ajattelua pois byrokraattisuudesta sekä byrokraattisesta järjestelmästä. Samansuuntaisia

tuloksia ovat saaneet myös Huuskonen ja Vakkari (2013), sillä heidän tutkimuksestaan

käy ilmi, että työntekijät pyrkivät helpottamaan tietojärjestelmien käyttöä, uusilla itse

keksityillä työtä helpottavilla tavoilla, ja että tämä on sosioteknistä

systeemisuunnittelua.

Vaikka tietojärjestelmien toimittajat ja suunnittelijat ovat huolissaan

sosiaalityöntekijöiden passiivisuudesta sekä työntekijöiden luottamuksesta

tietojärjestelmiä kohtaan on syytä olla optimistinen, sillä sosiaalityöntekijöiden

lisääntynyt osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun johtaa lopulta sovelluksiin,

jotka ovat hyviä käytettävyydeltään (Gillingham 2014). Simuloinnin eli todellisuuden

jäljittelyn avulla voidaan kehittää sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyyttä sekä

48

käyttöä, mikä on tärkeää, kun tiedetään sosiaalihuollon tietojärjestelmien ongelmat

(Westell ym. 2011).

Käytettävyydeltään hyvä tietojärjestelmä on opittava, siihen ollaan tyytyväisiä ja sen

käytössä tulee vähän virheitä, käytettävyysongelmia esiintyi tehokkuuden ja

tuloksellisuuden osalta sekä muistettavuudessa visuaalisen ulkonäön osalta, lisäksi eri

työtehtäviä tekevillä on erilaisia tarpeita ja vaatimuksia järjestelmää kohtaan. (Helen

2015, 2.) Sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät tue sosiaalihuollon työntekijöiden

asiakastyötä ja tietojärjestelmien käyttö vie ison osan työajasta. Lisäksi sosiaalihuollon

toimintaympäristö tulisi ottaa paremmin huomioon ja lisätä työntekijöiden ja

järjestelmäsuunnittelijoiden yhteistyötä, ottaen huomioon loppukäyttäjän tarpeet ja

varmistaa, että tietojärjestelmien käyttöön tarvittava tuki ja koulutus ovat saatavilla.

(Satama 2013, 2.) Asiakastyössä sosiaalityöntekijät kirjaavat ja hyödyntävät erilaista

tietoa seuloen: kirjatessa tiedon seuloutumisen syyt voivat olla sekä tahallisia että

tahtomattomia. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisessa valikoituu jo tietoa pois,

johtuen erilaisista kanssakäymiseen ja kohtaamistilanteeseen liittyvistä tekijöistä.

Etenkin kuonaiskuvan hahmottaminen asiakkaan tilasta voi olla vaikeaa, koska

tarvittava tieto on tallennettu tietojärjestelmän eri tiedostoihin ja moduuleihin.

Sosiaalityöntekijät ovat luoneet erilaisia työtä helpottavia toimintatapoja, jotta

löytäisivät asiakastyössä tarvitsemansa tiedon nopeammin ja helpommin.

Asiakastietojärjestelmä ei tue riittävästi sosiaalityöntekijöiden työntekoa. (Huuskonen

2014, 3.) Tietotekniikkaa tarvitaan sosiaalipäivystyksessä: tietojärjestelmät ovat

parhaassa tapauksessa tievarastoja ja ne mahdollistavat asiakastyöntyön tekemisen

virka-ajan ulkopuolella. Tietotekniikkaan ei suhtauduta kielteisesti tutkimuskohteena

olleessa sosiaalipäivystyksessä, koska tietojärjestelmän hyödyt ovat nähtävissä. Mutta

tietotekniikan lisäksi sosiaalipäivystyksessä tarvitaan myös kommunikointi ja

vuorovaikutuksessa tapahtuvaa tiedon vaihtoa. (Räsänen 2014, 7-11, 52, 67, 89.)

Kansallisissa keskusteluissa on todettu, että tietoteknologia ei palvele sosiaalityötä

(Kuusisto-Niemi 2016, 67-69). Kansallisesta tutkimuksesta käy myös ilmi, että

tietoteknologian omaksumiseen tarvitaan resursseja: riittävästi aikaa, oikeanlaisia

laitteita sekä tarkoituksenmukaisia tietojärjestelmiä. Lisäksi tarvitaan työntekijöiden

positiivista asennoitumista teknologiaan. (Havukainen 2001, teoksessa Kuusisto-Niemi

2016, 68.)

49

9 POHDINTA

9.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Luvussa yhdeksän tarkastellaan tutkimustulosten ja teoreettisen viitekehyksen suhdetta;

oliko teoreettinen viitekehys käyttökelpoinen tämän asian tarkasteluun, vahvistavatko

tulokset teoreettista viitekehystä ja vastaavatko ne tutkimuskysymykseen sekä tuloksia

suhteessa teoreettisen viitekehykseen. Lisäksi pohdin tutkimuksen luotettavuutta ja

eettisyyttä sekä jatkotutkimusaiheita.

Tutkimus pyritään tekemään niin, että virheitä ei synny. Kuitenkin tutkimustulosten

luotettavuus, oikeellisuus ja autenttisuus voivat vaihdella. Tutkimuksissa tulee siis

arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta lisää

tutkijan tarkka ja täsmällinen selostus tutkimuksen etenemisestä ja toteutuksesta.

Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan ja tarkastellaan mittaustulosten toistettavuuden

eli reliabiliteetin osalta sekä validiteetin eli mittarin tai tutkimusmenetelmän kyvyn

osalta mitata tarkalleen sitä, mitä on tavoite mitata. Laadullista tutkimusta tulee arvioida

ja tarkastella mieluummin kokonaisuutena, mutta kaikkien tutkimusten luotettavuutta ja

oikeellisuutta tulee arvioida jollakin tavoin, vaikkei kyseisiä käsitteitä käytettäisikään.

(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 216-217; Tuomi ja Sarajärvi 2009, 133-139.)

Aihevalinta osoittautui haastavaksi, sillä sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyystutkimusta on tehty vain vähän ja sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyystutkimusta ei löytynyt. Tutkimukseen valittiin mukaan 11 sosiaalihuollon

tietojärjestelmiä koskevaa artikkelia.

Tutkimusaineiston haku oli työläs ja aikaa vievä prosessi. Tein kaikkiaan kolme

erillistä hakua: 1. Tutkimusaineiston alustavat haut syyskuussa 2016, 2.

Tutkimusaineiston ensimmäinen varsinainen haku lokakuussa 2016, 3.

Tutkimusaineiston lopullinen haku marraskuussa 2016. Alustavia hakuja tein

syyskuussa 2016 eri tietokantoihin. Seuraavaa hakua tehdessäni lokakuussa 2016

(Tutkimusaineiston ensimmäinen varsinainen haku), selvisi, että alustavassa haussa

esille nousseet tutkimukset eivät olleet relevantteja eivätkä vastaavat

tutkimuskysymykseen, joten tein uuden haun lokakuussa 2016. Marraskuussa 2016

50

uusin lokakuussa tehdyn aineistohaun ja kävin tutkimuksia ja artikkeleita tarkemmin

läpi, jolloin huomasin, että lokakuussa tehdyssä ensimmäisessä varsinaisessa

aineistohaussa esille nousseet tutkimukset eivät myöskään olleet relevantteja eivätkä

vastanneet tutkimuskysymykseen, joten jouduin aloittamaan tutkimusaineiston haun

alusta. Lopullisen tutkimusaineiston haun, jonka perusteella tätä tutkimusta tehtiin, tein

marraskuussa 2016.

Luotettavuuden osalta on otettava huomioon myös se, että aineisto koostui

englanninkielisistä tutkimusartikkeleista, joista vain kaksi koski Suomea. Aineistosta ei

siis voi vetää johtopäätöksiä Suomen osalta, sillä muun muassa toimintajärjestelmät ja

käsitteet eroavat eri maissa. Suomalaisten väitöskirjojen ja pro gradu-tutkimusten

mukaan tietojärjestelmien käytettävyyteen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin myös

Suomessa samansuuntaisia.

Luotettavuuden osalta on myös huomioitava se, että esimerkiksi termi sosiaalihuolto

kattaa erilaisia toimintamuotoja eri maissa. Näitä kaikkia määritelmiä ei ole otettu

huomioon aineistohaussa. Lisäksi käytettävyyttä voidaan lähestyä muulla

terminologialla kuin suoraan termillä käytettävyys ja tätä ei otettu huomioon

aineistohaussa. Haasteensa toi myös se, että kaikki aineisto oli englanninkielistä; termit

ja käsitteet eroavat eri kielissä ja kulttuureissa, joten sama termi tai käsite voi tarkoittaa

hyvinkin eri asiaa meillä Suomessa kuin Iso-Britanniassa, joten tutkimuksen

luotettavuus on voinut kärsiä myös tämän takia.

Haasteensa toi myös se, että minulla ei ole sosiaalihuollon koulutusta ja

työkokemukseni sosiaalihuollosta on vain sosiaalihuollon johtotehtävistä, jolloin

tietojärjestelmien käyttö on ollut lähinnä palvelupäätösten tekoa. Minulla ei siis ole

laajaa kokonaiskuvaa sosiaalihuollon tietojärjestelmistä. Edellä mainitut seikat voivat

heikentää tutkimuksen luotettavuutta. Lisäksi tehdessäni tutkimusta yksin tutkimuksen

luotettavuus ja eettisyys ovat voineet kärsiä.

Analyysin luotettavuutta lisää se, että tein aineiston sisällönanalyysin tarkasti ja

huolellisesti, syventyen tutkimuksiin ja tutkimustuloksiin. Keskeisimpien tulosten

perusteella lähdin hahmottamaan, löytyykö Nielsenin käytettävyyden määritelmän

51

yläkäsitteitä tai jopa Nielsenin käytettävyyden määritelmän käsitteitä. Tämän jälkeen

kokosin löytämäni käsitteet taulukkoon.

Tutkimus on mahdollista toistaa ja tiedonhaun toistettavuus on testattu edellä esitetyillä

hakusanoilla ja lausekkeilla. Olen pyrkinyt tekemään tutkimusta mahdollisimman

objektiivisesti, niin tiedonhaun kuin tutkimustulosten tulkinnan suhteen.

9.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset

Tutkimuskysymys oli: Millaiseksi sosiaalihuollon henkilöstö kokee

tietojärjestelmien käytettävyyden? Tutkimukset osoittavat, että tietojärjestelmät eivät

ole opittavia. Kahta lukuun ottamatta (Zhang & Gutierrez 2007; Gillingham 2014)

tutkimuksista käy ilmi, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät ole tehokkaita.

Tutkimukset osoittavat myös, että tietojärjestelmät eivät ole muistettavia. Lisäksi

tutkimuksissa ilmeni, että tietojärjestelmät eivät ole virheettömiä. Pääosin tutkimuksissa

selvisi, että tietojärjestelmät eivät ole myöskään miellyttäviä käyttää. Sosiaalihuollon

tietojärjestelmien käytettävyyteen suhtaudutaan hyvinkin kriittisesti. ( Broardhurst ym.

2009; Burton & Van Den Broek 2009; Gillingham 2011; Ince & Griffiths 2011; Westell

ym. 2011; Huuskonen & Vakkari 2013; Westell & White 2014; Gillingham 2015;

Huuskonen & Vakkari 2015.) Kansallisesti on todettu, että tietoteknologia ei vastaa

sosiaalityön tarpeita (Kuusisto-Niemi 2016, 67-69). Joskin Räsäsen (2014, 89) tutkimus

osoittaa, että tietojärjestelmistä on hyötyä sosiaalihuollon päivystyksessä, joten niihin ei

suhtauduta kielteisesti.

Suurimmasta osasta tutkimuksista käy ilmi, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät

vastaa tarvetta ja ne eivät tue työntekoa. Tietojärjestelmissä on teknisiä ongelmia ja

puutteita. Sosiaalihuollon tietojärjestelmät koetaan monimutkaisiksi, vaikeakäyttöisiksi

sekä aikaa vieviksi ja luonnollisesti aika on poissa asiakastyöstä. Sosiaalihuollon

tietojärjestelmien kehittämisessä täytyy huomioida, että tietojärjestelmät ovat ennen

kaikkea apuvälineitä asiakastyöhön. Tietojärjestelmät onkin tarkoitettu työvälineeksi

tietyn työtehtävän suorittamiseen ja tukemaan työtä. Tietojärjestelmien kehittämisessä

tulee tehdä moniammatillista yhteistyötä tietojärjestelmätoimittajien ja tietojärjestelmän

tilaajien kesken ja jo pienillä muutoksilla tietojärjestelmistä saataisiin

52

käytettävyydeltään hyviä. Tietojärjestelmäntoimittajien tulee ymmärtää konteksti mihin

tietojärjestelmä suunnitellaan ja ottaa huomioon suunnittelussa käyttäjien erilaiset

tietotarpeet sekä vaatimukset. Tietojärjestelmät ovat kalliita investointeja, joten on

tärkeää, että jo heti varhaisessa suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon käyttäjien

tarpeet, jotta voidaan suunnitella tilaajan tarpeisiin sopiva käytätettävyydeltään hyvä

tietojärjestelmä, joka tukee ja helpottaa työntekoa, eikä suinkaan ole työtä hidastava tai

haittaavatekijä. Täytyy myös huomioida, että tietojärjestelmien hyvä käytettävyys lisää

työn tehokkuutta, tuloksellisuutta sekä vaikuttavuutta, joten on merkittävä tekijä myös

kansantaloudellisesti ajateltuna. (Burton & Van Den Broek 2009; Gillingham 2011;

Ince & Griffiths 2011; Huuskonen & Vakkari 2013; Satama 2013; Huuskonen 2014;

Gillingham 2015; Helen 2015.)

Sosiaalihuollon henkilöstön kokemaa tietojärjestelmien käytettävyyttä voidaan lisätä

työnantajan positiivisella asennoitumisella tietojärjestelmiä kohtaan: työnantaja

mahdollistaa riittävästi aikaa tietojärjestelmien käytön opettelemiseen; työnantaja

ymmärtää, että tietojärjestelmien käyttö on tärkeä osa työtä, johon on varattava

riittävästi työaikaa; työnantaja mahdollistaa riittävän koulutuksen tietojärjestelmien

käyttöön ja lisäksi koulutusta on aina tarvittaessa saatavilla; työnantaja kuulee

työntekijöiden tarpeita ja kehittämisedotuksi tietojärjestelmiä kohtaan ja mahdollistaa

työntekijöiden osallistumisen tietojärjestelmien kehittämiseen; työnantaja on oikeasti

kiinnostunut työntekijöidensä työnkuvasta; työnantaja kannustaa työntekijöitä

käyttämään tietojärjestelmiä oikein ja monipuolisesti; työnantaja luo ilmapiirin, jossa

uskotaan työntekijän kykyihin käyttää tietojärjestelmiä; lopuksi, työnantaja perustelee

työntekijöilleen tietojärjestelmien käytön merkityksen työtä tukevana tekijänä. Myös

työntekijän itsensä asennoituminen tietojärjestelmiä kohtaan vaikuttaa koettuun

käytettävyyteen. Positiivinen asennoituminen tietojärjestelmiä kohtaan lisää

tietojärjestelmien käyttöä ja sitä kautta koettua tyytyväisyyttä tietojärjestelmien

käytettävyyttä kohtaan. Negatiivinen asennoituminen puolestaan lisää negatiivista

suhtautumista tietojärjestelmiä kohtaan. ( Zhang & Gutierrez 2007; Burton & Van Den

Broek 2009; Ince & Griffiths 2011; Havukainen 2001 julkaisussa Kuusisto-Niemi

2016.)

53

Sosiotekninen lähestymistapa on hyvä suunniteltaessa sosiaalihuollon tietojärjestelmiä

käyttäjän tarpeisiin. Tällöin voidaan ottaa huomioon kunkin käyttäjän tarpeet ja

vaatimukset. Myös simuloinnin avulla voidaan kehittää sosiaalihuollon

tietojärjestelmien käytettävyyttä. (Wastell ym. 2011; Huuskonen & Vakkari 2013;

Westell & White 2014.) Sosiaalityöntekijöiden osallistuminen tietojärjestelmien

suunnitteluun ja tiiviimpi yhteistyö tietojärjestelmätoimittajien kanssa, johtaa lopulta

sosiaalihuollon tietojärjestelmiin, joiden käytettävyys koetaan hyväksi (Gillingham

2014).

Nielsenin käytettävyyden määritelmä luo hyvän teoreettisen pohjan tietojärjestelmien

käytettävyystutkimukselle. Nielsenin määritelmä kattaa laaja-alaisesti käytettävyyden

eri osa-alueet, joten tarkasteltaessa tietojärjestelmien käytettävyyttä Nielsenin

käytettävyyden määritelmän pohjalta tarkastellaan tietojärjestelmien käytettävyyttä

moniulotteisesti useasta eri näkökulmasta. Toisaalta Nielsenin käytettävyyden

määritelmä on hyvin tekninen, joten se ei kaikilta osin sovellu sosiaalihuollon

tietojärjestelmien käytettävyyden tutkimukseen, sillä sosiaalihuollossahan keskeistä on

ihmisen ja yhteiskunnan välinen suhde. Toisaalta on vaikea määritellä, mikä olisi

parempikaan teoreettinen viitekehys käytettävyystutkimukselle, ottaen huomioon

Nielsenin määritelmän laaja-alaisuuden ja monikäyttöisyyden.

Nielsenin käytettävyyden eri osa-alueet eivät nousseet tutkimuksissa samalla tavalla

esille. Tietojärjestelmien virheettömyys nousi esille kaikkein vähiten, kun taas

tietojärjestelmien opittavuus, tehokkuus, muistettavuus ja miellyttävyys nousivat

tutkimuksissa enemmän esille. Näistä muistettavuus vähiten ja opittavuus, tehokkuus

sekä miellyttävyys nousivat keskenään suurin piirtein saman verran esille tutkimuksissa.

Tutkimuksissa korostui siis Nielsenin käytettävyyden osa-alueista opittavuus, tehokkuus

sekä miellyttävyys. Sosiaalihuollollehan on ominaista narratiivinen tiedonkeruu; tietoa

tallennetaan tarinan muodossa. Vaikuttaisiko tämä siihen, että Nielsenin määritelmän

virheettömyys ei nouse samalla tavalla esille? Kaiken kaikkiaan tulokset kuitenkin

osoittavat, että Nielsenin vaatimukset käytettävyyden eri osa-alueilta ovat

paikkansapitäviä. Toisin sanoen tulokset vahvistivat Nielsenin käytettävyyden

määritelmän kriteereitä ja tarkastellut tutkimukset tukivat Nielsenin määritelmää.

54

9.3 Jatkotutkimusaiheet

Koska tässä tutkimuksessa keskityttiin ulkomaiseen tutkimukseen, tulisi jatkossa

paneutua erityisesti kotimaisiin sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviin tutkimuksiin.

Sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyvää käytettävyystutkimusta on tehty vain vähän

sekä kansainvälisesti että kansallisesti.

Sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyystutkimusta tarvitaan siis edelleen sekä

kansallisesti että kansainvälisesti. Lisäksi tarvitaan sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyteen liittyvää kehittämistutkimusta yhteistyössä tietojärjestelmätoimittajien

ja tietojärjestelmien käyttäjien kanssa, ottaen huomioon käyttäjien tarpeet ja toiveet sekä

konteksti johon tietojärjestelmä suunnitellaan. Sote-tieto hyötykäyttöön-stregian tavoite

on, että sosiaali- ja terveydenhuollossa eri ammattiryhmien työntekijöillä on käytössään

työtä ja toimintoja tukevia ja helpottavia tietojärjestelmiä ja että tietojärjestelmien

käytettävyys tukee ja vahvistaa työntekijöitä nykyistä paremmin, lisäten työn

vaikuttavuutta sekä tehokkuutta. Myös tästä johtuen tarvitaan lisää kansallista

tutkimusta sosiaalihuollon tietojärjestelmien käytettävyydestä.

55

LÄHTEET

Aalto-yliopiston oppimiskeskus 2016. Tietotekniikka: Artikkelit ja tietokannat.

Saatavissa: http://libguides.aalto.fi/c.php?g=410673&p=2796924. (Luettu 9.11.2016.)

Broardhurst Karen, Westell David, White Sue, Hall Chris, Peckover Sue, Thompson K,

Pithouse A, Davey D 2009. Performing ‘Initial Assessment’: Identifying the Latent

Conditions for Error at the Front-Door of Local Authority Children’s Services. British

Journal of Social Work. Online 18/2009.

Burton Judith & Van Den Broek Diane 2009. Accountable and Countable: Information

Management Systems and the Bureaucratization of Social Work. British Journal of

Social Work, 39(7), 1326-1342.

Cooper Harris M. 1989. Integrating research. A guide for literature reviews. 2nd

ed, Sage

Publications, Newbury Park, California.

Flinkman Mervi & Salanterä Sanna 2007. Integroitu katsaus- eri metodeilla tehdyn

tutkimuksen yhdistäminen ktsauksessa. Teoksessa: Johansson K, Axelin A, Stolt M &

Ääri R-L. (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Turun yliopisto.

Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja. A:51/2007, 84–100.

Gillingham Philip 2011. Computer-based information systems and human service

Organizations: Emerging problems and future possibilities. Australian Social Work,

64(3), 299-312.

Gillingham Philip 2014. Electronic Information Systems and Social Work: Who are We

Designing For. Practice, 26(5), 313-326.

Gillingham Philip 2015. Electronic Information Systems in Human Service

Organisations: The What, Who, Why and How of Information. British Journal of Social

Work, 45(5), 1598-1613.

Hallitusohjelma 2015.

Saatavilla:http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_Y

HDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82. (Luettu 2.10.2016)

Helen Monna 2015. Asiakastietojärjestelmän käytettävyys ammatillisessa

perhekotityössä. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu – tutkielma. Saatavilla:

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20150276/urn_nbn_fi_uef-20150276.pdf.

(Luettu 3.1.2016)

Hirsijärvi Sirkka, Remes Pirkko & Paula Sajavaara 2004. Tutki ja kirjoita. Gummerus

kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Huuskonen Saila 2014. Recording and Use of Information in a Client Information

System in Child Protection Work. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1387.

Tampere University Press, Tampere. Saatavilla:

56

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/94893/978-951-44-9368-

3.pdf?sequence=1. (Luettu 17.3.2017)

Huuskonen Saila & Vakkari Pertti 2013. “I Did It My Way”: Social workers as

secondary designers of a client information system. Information Processing and

Management, 49(1), 380-361.

Huuskonen Saila & Vakkari Pertti 2015. Selective clients’ trajectories in case files:

Filtering out information in the recording process in child protection. British Journal of

Social Work, 45(3), 792-808.

Huovila Mikko 2011. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset tietotarpeet. Sosiaalialan

tietoteknologiahanke. Itä-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskus 14.2.2011 Tapas-

Seminaari. Saatavilla: http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tapahtumat/aineisto/2011-

tapas-seminaarit/Documents/2011-02-14-07_Huovila_Mikko.pdf. (Luettu 4.1.2017)

Hyppönen Hannele & Ilmarinen Katja 2016. Sosiaali- ja terveydenhuollon

digitalisaatio. Suomen sosiaalinen tila. THL julkaisuja 1/2016. Saatavilla:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131301/URN_ISBN_978-952-302-739-

8.pdf?sequence=1. (Luettu 3.2.2017)

Ince Darrel & Griffiths Aled 2011. A chronicling system for childrens social work:

Learning from the ICS failure. British Journal of Social Work, 41(8), 1497-1513.

ISO 9241-11:1998. Ergonomic requirements for office work with display terminals

(VDTs).Online Browsing Platform (OBP). Saatavilla:

https://www.iso.org/obp/ui/#iso:std:iso:9241:-11:en. (Luettu 8.1.2017)

Jokela Timo 2011b. Terveydenhuollon tietojärjestelmät - sitä saa miten tilaa. Finnanest,

44(3), 219–222. Saatavilla: http://www.finnanest.fi/files/jokelat_terveydenhuollon.pdf.

(Luettu 25.1.2017)

Kanta ja Kansa tulevat- oletko valmis 2014. Saatavilla : http://fluente.fi/kanta-kansa/.

(Luettu 2.1.2017)

Kaipio Johanna, Lääveri Tinja, Tyllinen Mari 2015. Menettelyprosessi käytettävyys- ja

loppukäyttäjänäkökulman integroimiseksi tietojärjestelmähankintaa: Tapaus Apotti.

Finnish Journal of eHealth and aWelfare, 7(2-3), 104-121.

Saatavilla: http://www.finjehew.fi/index.php/stty/article/view/50897. (Luettu 2.10.2016)

Kaipio Johanna 2015.Terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyys. Kautesäätiö.

Saatavilla: http://kaute.fi/apurahat/tutkimustuloksia/terveydenhuollon-tietojarjestelmat/

.(Luettu 30.9.2016)

Kankkunen Päivi & Vehviläinen-Julkunen Katri. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. WSOY

pro Oy.

Kontio Elina & Kirsi Johansson 2007. Systemaattinen tarkastelu alkuperäistutkimusten

laatuun. Teoksessa: Johansson K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L. (toim.) Systemaattinen

57

kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja.

Tutkimuksia ja raportteja. A:51/2007, 101–108.

Kuutti Wille 2003. Käytettävyys, suunnittelu ja arviointi. Gummerus Kirjapaino Oy.

Saarijärvi.

Kuusisto-Niemi Sirpa & Saranto Kaija 2009.

Sosiaali‐ ja terveydenhuollon tiedonhallinta ‐ Paradigma tieteenalan perustana

Health and Human Services Informatics ‐ Paradigmatic basis. Health .Finnish Journal of

eHealth and eWelfare, 1 (1), 19-23. Saatavilla:

http://ojs.tsv.fi/index.php/stty/article/view/41405/10573 .(Luettu 2.10.2016)

Kuusisto-Niemi Sirpa 2016. Tiedon hallinta sosiaalihuollossa: Tiedonhallinnan

paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Publications of the University of

Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies 134. University

of Eastern Finland, Kuopio. Saatavilla : http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-

952-61-2279-3/urn_isbn_978-952-61-2279-3.pdf. (Luettu 17.3.2017)

Kylmä Jari, Taru Juvakka 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy, Helsinki

Kyngäs Helvi, Elo Satu, Pölkki Tarja, Kääriäinen Maria & Kanste Outi. 2011.

Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede, 23 (2),

138−148.

Kärki Jarmo 2012. Asiakastietojärjestelmät ja tiedonsaanti sosiaalihuollossa. Finnish

Journal of eHealth and aWelfare 4(2), 124–132. Saatavilla:

https://www.google.com.ph/#q=K%C3%A4rki%2C+J.+2012.+Asiakastietoj%C3%A4rj

estelm%C3%A4t+ja+tiedonsaanti+sosiaalihuollossa.+FinJeHeW+2012%3B4(2)+sivut+

124-13. (Luettu 4.1.2017)

Kärki Jarmo, Laaksonen Maarit, Hyppönen Hannele 2012. Tieto – ja

viestintäteknologian käyttö sosiaalihuollossa vuonna 2011. THL raportti 2/2012

Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80371/667d3a8a-e3e4-4d8d-

8552-492c3765fd5a.pdf?sequence=1. (Luettu 4.1.2017)

Kärki Jarmo & Ryhänen Miia. 2015. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö

sosiaalihuollossa. THL raportti 20/2015. Saatavilla:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129708/URN_ISBN_978-952-302-593-

6.pdf?sequence=1.( Luettu 2.10.2016)

Kokkonen Antti & Ahtinen Aino 2000. Käytettävyyden merkitys verkko-opinnoissa.

Saatavilla:http://www.sis.uta.fi/ipopp/ipopp2000/AhtinenKokkonen/kaytettavyys_2.htm

l. (Luettu 25.1.2017)

58

Lehmuskoski & Kuusisto-Niemi 2008. Sosiaalialan sanasto asiakastietojärjestelmää

varten. Stakesin raportteja 30/ 2008. Saatavilla:

http://julkari.fi/bitstream/handle/10024/76344/R30-2008-VERKKO.pdf?sequence=1.

(Luettu 2.10.2016)

Leino-Kilpi Helena 2007. Kirjallisuuskatsaus-tärkeää tiedon siirtoa. Teoksessa:

Johansson K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L. (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

ja sen tekeminen. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja

raportteja. A:51/2007, 2-9.

Longo Luca & Kane Bridget 2011. A novel methodology for evaluating user interfaces

in health care. Paper published in Computer-Based Medical systems (CBMS), 2011 24th

International Symposium on. June 27–30 2011. Dublin. Saatavilla:

http://ieeexplore.ieee.org/abstract/document/5999024/?reload=true. (Luettu 31.1.2017)

Martikainen Susanna 2015. Publications of the University of Eastern Finland,

Dissertations in Forestry and Natural Sciences 201. University of Eastern Finland,

Kuopio Saatavilla: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1981-

6/urn_isbn_978-952-61-1981-6.pdf. (Luettu 17.3.2017)

Martikainen Susanna 2016. Käytettävyyden kehittäminen on yhteistyötä asiakkaan

kanssa. Saatavilla: https://www.tieto.fi/nakemyksia-ja-visioita/kaytettavyyden-

kehittaminen-on-yhteistyota-asiakkaan-kanssa. (Luettu 25.1.2017)

Nabovati Ehsan, Vakili-Arki Hasan, Eslami Seid & Khajouei Reza 2014. Usability

Evaluation of Laboratory and Radiology information Systems Intgrated into aHospital

Information System. Journal of Medical Systems. 38 (35). Saatavilla:

http://link.springer.com/article/10.1007/s10916-014-0035-z. (Luettu 31.1.2017)

Nielsen Jacob 1993.Usability in Engineering. Academic press, Boston.

Nykänen Pirkko, Viitanen Johanna, Kuusisto Anne 2010. Hoitotyön kansallisen

kirjaamismallin ja hoitokertomusten käytettävyys. Tampereen yliopiston

verkkojulkaisuja. Saatavilla: http://www.sis.uta.fi/cs/reports/dsarja/D-2010-7.pdf

.(Luettu 2.10.2016)

Polit Denise F, Beck Cheryl Tatano 2004. Nursing Research. Principles an Methods.

Seventh edition. Lippincott Williams & Wilkins. Philadelphia, USA.

Raji Shakirat O, Murni Mahmud, Osman Tap Abu & Adamu Abubakar 2013. End user

preferences on hospital websites in Nigeria. Journal of Theoretical & Applied

information Technology, 57(2), 279-287. Saatavailla:

http://web.b.ebscohost.com/abstract?direct=true&profile=ehost&scope=site&authtype=

crawler&jrnl=19928645&AN=93654140&h=L3Nl1rXztDTcjHNPuTnbp4QKD38UBP

nZ274yprjV7VdZ4heyi6DQhsDGLeq4X0QdY0nGgsojtwpoQQG4Pzk2lQ%3d%3d&cr

l=f&resultNs=AdminWebAuth&resultLocal=ErrCrlNotAuth&crlhashurl=login.aspx%3

fdirect%3dtrue%26profile%3dehost%26scope%3dsite%26authtype%3dcrawler%26jrnl

%3d19928645%26AN%3d93654140. (Luettu 31.1.2017)

59

Russell Cynthia N. 2005. An overview of the integrative research review. Progress in

transplantion, 15(1):8-13 · April 2005.

Saatavilla:https://www.researchgate.net/publication/7898657_An_overview_of_the_int

egrative_research_review.(Luettu 2.10.2016)

Räsänen Jenni-Mari 2010. Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö

sosiaalipäivystyksessä: Etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus. Acta

Electronica Universitatis Tamperensis 1416. Tampere University Press, Tampere.

Saatavilla: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95264/978-951-44-9447-

5.pdf?sequence=1. (Luettu 17.2.2017)

Rötsä Marit, Berglind Heidi, Huovila Mikko, Hyppönen Konstantin, Peksiev Tiina &

Mykkänen Juha 2016. Sosiaalihuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden ja

määrämuotoisen kirjaamisen toimeenpanohanke (Kansa-hanke). Hankesuunnitelma

2016-2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Helsinki 2016. Saatavilla:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130563/URN_ISBN_978-952-302-660-

5.pdf?sequence=1. (Luettu 4.1.2017)

Salminen A. 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin

ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjulkaisuja 62.

Julkisjohtaminen 4. Saatavilla: http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-349-

3.pdf .(Luettu 3.10.2016)

Saparova Dinara, Basic Josipa, Lu Yunhui, Kibaru Francis, Ma Yanfei & Yadamsuren

Borchuluun 2013. Usability Problems in Patient- and Clinician-Oriented Health

Information Systems: What are they and How do they differ? Digital human modeling

and Applicatins in Healt , Safety, Ergonomics, and Risk Management. Healtcar and

Safety on the Environment and Transport 8025(276-285). Saatavilla :

http://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-642-39173-6_33. (Luettu 31.1.2017)

Saranto Kaija & Kuusisto-Niemi Sirpa 2012. Tiedonhallinnan koulutusohjelma

arvioitavana- kokemuksia kansainvälisestä akkreditoinnista. Finnish Journal of eHealth

and eWelfare, 4 (4), 140-144. Saatavilla: http://journal.fi/finjehew/article/view/6558.

(Luettu 7.2.2017)

Satama Riikka 2013. Käytettävyys sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä –

Nykytilan haasteet ja kuinka järjestelmiä tulisi kehittää. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu

– tutkielma. Saatavilla: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-

20131056/urn_nbn_fi_uef-20131056.pdf. (Luettu 3.1.2017)

Sinkkonen Irmeli, Kuoppala Hannu, Parkkinen Jarmo & Vastamäki Raino 2006.

Käytettävyyden psykologia. Edita Prima Oy. Helsinki.

Sote- ja maakuntauudistus 2016. Sote-uudistuksen tavoitteet. Saatavilla:

http://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet. (Luettu 2.1.2017)

Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020.

Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125500/URN_ISBN_978-952-

00-3548-8.pdf?sequence=1.(Luettu 9.9.2016)

60

The Joanna Briggs Institute 2013. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista. Saatavilla:

http://www.hotus.fi/jbi-fi/kriittinenarviointi. (Luettu 4.1.2017)

THL 2016. Määräys sosiaali – ja terveydenhuollon tietojärjestelmien toiminnallisista

vaatimuksista.

Saatavilla:https://www.thl.fi/documents/920442/2779701/THL_Maarays_2-

2016_Olennaiset_toiminnalliset_vaatimukset.pdf/3b7ea060-1fd0-44d1-997c-

8effa045104f. (Luettu 4.1.2017)

Tuomi Jouni, Anneli Sarajärvi 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi.

Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011. Sosiaali- ja terveydenhuollon

tietojärjestelmähankkeiden kehitystyöhön on saatava pikaisesti ryhtiä.

Saatavilla:https://www.vtv.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2011/sosiaali-

_ja_terveydenhuollon_tietojarjestelmahankkeiden_kehitystyohon_on_saatava_pikaisesti

_ryhtia.3322.news.( Luette 9.9.2016)

Valvira 2015. Sosiaali- ja terveysalan lupa – ja valvontavirasto. Tietojärjestelmät.

Saatavilla:http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/terveysteknologia/tuotteen_markkinoil

le_saattaminen/tietojarjestelmat .(Luettu 2.1.2017)

Viitanen Johanna & Nieminen Marko 2009. Terveydenhuollon tietojärjestelmien

käytettävyys. Finnish Journal of eHealth and aWelfare, 1(3), 130-136. Saatavilla:

http://ojs.tsv.fi/index.php/stty/article/view/2471. (Luettu 8.1.2017)

Vänskä Jukka, Viitanen Johanna, Hyppönen Hannele, Elovainio Marko, Winblad Ilkka,

Reponen Jarmo & Lääveri Tiina 2010. Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä

kriittisiä. Suomen Lääkärilehti. 65(50-52) 4177-4183.

Westell David, Peckover Sue, White Sue, Broardhurst Karen, Hall Chris & Pithouse

Andy 2011. Social work in the laboratory: Using microworlds for practice research.

British Journal of Social Work. 41(4), 744-760.

Westell David & White Sue 2014. Making sense of complex electronic records: Socio-

technical design in social care. Applied Ergonomics. 45(2PA), 143-149.

Zhang Wei & Oscar Gutierrez 2007. Information Technology Acceptance in the Social

Service Sector Context: An Exploration. Social Work, 52(3), 221-231.

Lait:

Laki sosiaalihuollon asiakastietokirjoista (254/2015)

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007)

1

LIITTEET

LIITE 1. Kansallisia sosiaalihuollon tietojärjestelmiin liittyviä käytettävyystutkimuksia

Tekijät, vuosi Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen tarkoitus Tutkimustulokset

Helen M., 2015 Haastattelu Tutkia asiakastietojärjestelmän

käytettävyyttä ammatillisen

perhekodin kontekstissa

Käytettävyydeltään hyvä

tietojärjestelmä on opittava, siihen

ollaan tyytyväisiä ja sen käytössä

tulee vähän virheitä,

käytettävyysongelmia esiintyi

tehokkuudessa ja tuloksellisuudessa

sekä muistettavuudessa.

Huuskonen S., 2014 Tapaustutkimus Tutkia sosiaalihuollon

sosiaalityöntekijöiden kirjaamista

lastensuojelussa ja

asiakastietojärjestelmien käyttöä:

kuinka sosiaalityöntekijät kirjaavat ja

hyödyntävät

asiakastietojärjestelmissä olevaa

tietoa asiakastyössään

Sosiaalityöntekijät kirjaavat ja

hyödyntävät eri tietoa suodattaen

asiakastyön eri vaiheissa.

Kuusisto-Niemi S., 2016 Tapaustutkimus / Kirjallisuuskatsaus

/ Hyödyntävän lukemisen menetelmä

Kuvata ja tarkastella sosiaalihuollon

tiedonhallintaa historiallisesti ja

käsitteellisesti sosiaali- ja

terveydenhuollon tiedonhallinnan

tutkimuksen ja opetuksen

paradigman kontekstissa. Sekä

tarkastella sosiaalihuollon

tiedonhallinnan tutkimuksen

teoreettista pohjaa tiedonhallinnan

perustan vahvistamiseksi.

Tiedonhallinnan paradigma sopii

hyvin sosiaalihuollon

tiedonhallinnan tutkimiseen. Mutta

tiedonhallinnan paradigmaa on

täydennettävä arvot, asenteet ja

tiedot-akselilla, joka yhdistää

paradigman käsitteet toimijat ja

toiminta, jotta toiminnan eettinen

puoli, joka sosiaalihuollon

tiedonhallinnalle olennainen,

voidaan esittää.

Räsänen J-M., 2014 Etnometodologinen puheen ja

vuorovaikutuksen tutkimus

Tutkia tietotekniikkapohjaista

asiakastiedon käyttöä

Tietotekniikkaa tarvitaan

sosiaalipäivystyksessä.

2

sosiaalipäivystyksessä Tietojärjestelmät ovat parhaassa

tapauksessa tievarastoja tekevät

mahdolliseksi työtehtävien

hoitamisen virka-ajan ulkopuolella

toimivassa sosiaalipäivystyksessä.

Tietojärjestelmän hyödyt ovat

nähtävissä, joten tietotekniikkaan ei

suhtauduttu kielteisesti, mutta

tarvitaan myös kommunikointia ja

sanallista tiedon vaihtoa.

Satama R., 2013 Kirjallisuuskatsaus Tutkia sosiaalihuollon

asiakastietojärjestelmien

käytettävyyttä, nykytilan haasteita ja

kuinka järjestelemiä tulisi kehittää

Sosiaalihuollon tietojärjestelmät

eivät tue työntekijöiden työntekoa ja

tietojärjestelmien käyttö vie ison

osan työajasta. Sosiaalihuollon

toimintaympäristö tulisi huomioida

ja varmistaa sosiaalihuollon

työntekijöiden ja

järjestelmäasiantuntijoiden

yhteistyötä, ottaen huomioon

loppukäyttäjän tarpeet ja varmistaa

tietojärjestelmien käyttöön tarvittava

tuki ja koulutus.

1

LIITE 2. Tutkimuksia, joissa käytetty Nielsenin käytettävyyden määritelmää, tai Nielsenin heuristiikkaa

Tekijät, vuosi Menetelmä Tutkimuksen tarkoitus Tutkimustulokset

Longo L. & Kane B.,

2011

Nielsenin heuristiikkaa

arvioinnissa sekä

ilmailualalla käytettävää

menetelmä, jolla mitataan

henkistä työtaakkaa

Tunnistaa terveydenhuollon

digitaalisten käyttöliittymien

parannettu arviointimenetelmä

Riippuen käyttäjän kognitiivisesta kuormittumisesta ja

toiminnasta käyttäjien suhtautuminen käyttöliittymän

käytettävyyteen vaihtelee, Nielsenin heuristiikka yhdessä

ilmailualalla käytetyn työnkuormittuvuus mittauksen kanssa

luotatettava arviointimenetelmä.

Martikainen S., 2015 Nielsenin määritelmää

käytettävyydestä sekä ISO

9241–11-standardia

Tutkia terveydenhuollon

ohjelmistojen käytettävyyttä sekä

käytettävyyden kehittämistä

Käyttäjät tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun

ja kehittämiseen, lisäksi tietojärjestelmiä ja toimintaa tulee

kehittää yhtä aikaa. Lisäksi tutkimus osoittaa, että

tietojärjestelmien huono käytettävyys lisää henkilöstön työn

kuormittavuutta, hidastaa työntekoa ja voi jopa vaarantaa

potilasturvallisuuden.

Nabovati E., Vakili-

Arki H., Eslami S. &

Khajouei R., 2014

Nielsenin heuristista

luokittelua

Arvioida laboratorion ja radiologian

tietojärjestelmien käytettävyyttä

Tietojärjestelmissä esiintyy käytettävyysongelmia.

Käytettävyyttä voidaan parantaa noudattamalla nykyisiä

vaatimuksia ja periaatteita alusta alkaen suunniteltaessa

järjestelmiä, erityisesti on suositeltavaa, että suunnitellaan

järjestelmiä, jotka estävät erehdykset sekä käyttäjille

järjestetään riittävästä ohjausta.

Raji S. O, Murni M.,

Osman T.A. &

Adamu A.,2013

Nielsenin käytettävyyden

heuristiikkaa

Ymmärtää paremmin suunnittelun

ominaisuuksia ja sisältöä, jotta

voidaan luoda parempia verkkosivuja

Valtavia eroavaisuuksia siinä mitä ihmiset tekevät ja mihin

verkkosivut on tarkoitettu. Jokaisella verkkosivulla oli omat

vahvuudet ja heikkoudet.

Saparova D., Basic J.,

Lu Y., Kibaru F., Ma

Y. & Yadamsuren B.,

2013

Nielsenin kymmenen

käytettävyyden heuristisen

sääntöä

Tutkia onko potilaalla,

sairaanhoitajalla ja lääkärillä erilaisia

käytettävyysongelmia käyttäessään

järjestelmää

Eri käyttäjäryhmillä on erilaisia tarpeita käyttäessään

järjestelmiä ja nämä tarpeet tulisi ottaa huomioon

suunniteltaessa järjestelmää. Käytätettävyystestauksella

voidaan edistää onnistuneen järjestelmän suunnittelua ja

toteuttamista sekä järjestelmän hyväksymistä ja käyttöä.

Scandurra I.,

Hägglund M.,

Moström D. & Koch

S.,2006

Nielsenin heurististien

arviointi

Arvioida kotihoidon

tietojärjestelmien käytettävyyttä

Heuristinen arviointi yhdistettynä käyttäjäanalyysiin antaa

rikkaan arvioinnin suunniteltaessa tietojärjestelmiä

terveydenhuoltoon, jossa on heterogeeninen käyttäjäryhmä.

Nielsenin heuristinen arviointi on arvokas tekniikka

tunnistaessa käyttöliittymän käytettävyysongelmia.

1

LIITE 3. Kirjallisuuskatsauksessa mukana olleet sosiaalihuollon tietojärjestelmiä käsittelevät tutkimukset sekä laadun arvioinnin pisteet

Tekijät,

vuosi

Artikkeli ja

julkaisukanava

Tutkimuksen

tarkoitus

Tutkimusmenetelmät Keskeiset tulokset

Laadun

arviointi

pisteet

Broadhurst,

K., Wastell,

D., White,

S., Hall,

C., Peckover

, S.,

Thompson,

K., Pithouse,

A., Davey,

D.2009

Performing ´Initial

Assessment´:

Identifying the Latent

Conditions for Error

at the Front-Door of

Local Authority

Children´s Services,

British Journal of

Social work

Tutkia kuinka on

onnistuttu

lastensuojelun

uudistamisessa, ottaen

huomioon

henkilökunnan,

asiakkaan ja

organisaation

näkökulma

Etnografinen tutkimus

Hallituksen tulisi ottaa keskeinen rooli / vastuu

lasten sosiaalihuollon suunnittelusta / virheiden

hallinnasta, ottaen huomioon käyttäjän tarpeet.

Tulisi suunnitella tehokas järjestelmä perustuen

käyttäjän tarpeisiin ja työtapoihin.

Tietojärjestelmillä ei olla pystytty lisäämään

turvallisuutta, tietojärjestelmät eivät vastaa

”tarkoitusta”.

9/10

Burton, J.,

VanDen

Broek, D

2009

Accountable and

Countable:

Information

Management Systems

and the

Bureaucratization of

Social Work,

British Journal of

Social work

1. Mitä hyötyjä ja

haittoja

lastensuojelussa

käyttöönotettu ns.

CallCenter on tuonut.

2. Mitä hyötyjä ja

haittoja

lastensuojelussa

tietojärjestelmien

käyttöönotto on tuonut

Johdon vaikutus

sosiaalityöhön

Puolistrukturoitu

kysely ja haastattelu

1. Säästyy aikaa kun ei tarvitse tavata

henkilökohtaisesti asiakasta. Aliarvostettu ja ei

haluttu työ, muuttanut sosiaalityön luonnetta

byrokraattisemmaksi, ei edistä työtä

2. Tietojärjestelmien käyttö vei aikaa asiakastyöstä,

eivät edistä työtä vaikka niiden tulisi helpottaa työtä,

luottamuksellisuus kärsi. Mutta raportointi

hallinnolle helpottui, raportointi vei aikaa

perustyöstä, täytyy huomioida että tietojärjestelmät

ovat ennen kaikkea apuvälineitä asiakastyöhön.

Koulutusta täytyy olla saatavissa tarvittaessa,

organisaation positiivinen asennoituminen

tietojärjestelmiin edesauttaa tietojärjestelmien

käyttöä. Henkilökunnan asenteet vaikuttavat

tietojärjestelmän hyväksymiseen. Johto ja työntekijät

tulee ottaa mukaan tietojärjestelmien suunnitteluun,

jotta molempien tarpeet voidaan huomioida.

9/10

2

Gillingham,

P.

2015

Electronic

Information Systems

in Human Service

Organisations: The

What, Why and How

or Information,

British Journal of

Social work

Kuvata mitä tietoa olisi

hyvä tallentaa

sosiaalihuollossa ottaen

huomioon kunkin

organisaation tarpeet.

Mitä tietoja on

tallennettu, kuka, mitä

tarkoitusta varten ja

miten niitä käsitellään

Kirjallisuuskatsaus/

Etnografinen tutkimus

Jokaisella sosiaalihuollon organisaatiolla on omat

tietotarpeet. Sosiaalityöntekijät tulisi ottaa mukaan

tietojärjestelmien suunnitteluun, osallistuva

suunnittelu, jotta tietojärjestelmät vastaisivat

tarvetta.

9/10

Gillingham,

P.

2014

Electronic

Information Systems

and Social Work:

Who are We

Designing For?,

Practice

Tavoitteena on

suunnitella uudelleen

tietojärjestelmien

tulevaisuutta

käyttäjäkeskeisellä

lähestymistavalla,

ottaen huomioon

suunnittelussa

sosiaalityöntekijät ja

johto

Kirjallisuuskatsaus/

Etnografinen tutkimus

Vaikka tietojärjestelmien toimittajat ja suunnittelijat

ovat huolissaan sosiaalityöntekijöiden

passiivisuudesta sekä työntekijöiden luottamuksesta

tietojärjestelmiä kohtaan on syytä olla optimistinen,

sillä sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt

osallistuminen tietojärjestelmien suunnitteluun

johtaa lopulta sovelluksiin, jotka ovat hyviä

käytettävyydeltään.

9/10

Gillingham,

P.

2011

Computer-based

information systems

and human service

organisations:

Emerging problems

and future

possibilities,

Australian Social

Work

Kuvata

tietojärjestelmien

ongelmia

sosiaalihuollossa

Kirjallisuuskatsaus/

tapaustutkimus

Tietojärjestelmät eivät vastaa sosiaalihuollon

tarpeita eivät tue työtä, niin sosiaalityöntekijöiden

kuin johdonkaan, ne ovat aikaa vieviä.

Tietojärjestelmien aiheuttamia ongelmia ei ole

riittävästi tunnustettu tai tutkittu. On oletettu, että

kallis tietojärjestelmä toimii, näin ei kuitenkaan ole.

Tietojärjestelmiä tulee kehittää. Tarvitaan

sosiaalihuollon tietojärjestelmiin kohdistuvaa

tutkimusta, joka arvioi organisaation ja

sidosryhmien tarpeet ja koko sosiaalihuollon

kontekstin.

9/10

Huuskonen,

S., Vakkari,

P.

2015

Selective clients`

trajectories in case

files: Filtering out

information in the

recording process in

child protection,

British Journal of

Social Work

Tutkia millaista tietoa

sosiaalityöntekijät

tallentavat

lastensuojelussa

Tapustutkimus Kaikkea tietoa ei tallennettu, tietoa oli suodatettu

pois: tahalliset ja tahattomat syyt

9/10

3

Huuskonen,

S., Vakkari,

P. 2013

`I Did it My Way´:

Social workers as

secondary designer

of a client

information system,

Information

Processing and

Management

Kuvata erilaisia

sosiaalityöntekijöiden

ja johdon tapoja

(kiertotapoja), joilla

voidaan estää

tietojärjestelmien

aiheuttamia esteitä.

Mitä kiertotavat

aiheuttavat

Seimistrukturoitu

haastattelu,

observointi ja ääneen

ajattelu

Sosiaalihuollon tietojärjestelmä ei ole yhtenäinen

kokonaisuus, koostuu eri moduuleista, jolloin tieto

on irrallista (täytyisi olla yhtenäinen).

Tietojärjestelmä on vaikeakäyttöinen, työntekijä

tarvitsee pitkän koulutuksen, aikaa vievä, vievät

aikaa asiakastyötä. Tietojärjestelmän tulisi tukea

työtä. Työntekijät pyrkivät helpottamaan

tietojärjestelmien käyttöä kiertotavoilla, uusilla itse

keksityillä tavoilla(tekstin lihavointi, alleviivaus),

tämä on sosioteknistä systeemisuunnittelua.

Työntekijät ovat motivoituneita käyttämään

tietojärjestelminä, jos ne tukevat työtä. Tutkimusta

tarvitaan tietojärjestelmien kehittämisestä.

9/10

Ince, D.,

Griffiths, A.

2011

A chronicling system

for childrens social

work: Learning from

the ICS failure,

British Journal of

Social Work

Kuvata puutteellinen, ei

kontekstiin sopiva

lastensuojelun

tietojärjestelmä,

kehittää

lastensuojeluun sopiva

tietojärjestelmä

Tapaustutkimus

Tietojärjestelmät voivat parhaillaan tukea työtä ja

organisaatiota, pienillä muutoksilla niistä saataisiin

sosiaalihuoltoon toimivia. Sosiaalihuollon

tietojärjestelmien epäonnistumista selitetty

poliittisella ja teknisellä syyllä; hallinnolliset asiat

tärkeämpiä kuin käyttäjien tarpeet, ei ole otettu

huomioon kontekstia mihin tietojärjestelmä

kehitetään. Koulutusta ja teknistä tukea on

annettava ja organisaation tuki. Kalliita prosesseja,

ei olla osatta määritellä mitä tarvitaan.

Tietojärjestelmät ovat aikaa vieviä, aika pois

potilastyöstä, teknisiä puutteita.

9/10

Wastell, D.,

Peckover, S.,

White, S.,

Hall, C.,

Pithouse, A.

2011

Social work in the

laboratory: Using

microworlds for

practice research,

British Journal of

Social Work

Kehittää

tietokonepohjainen

simulointi, jolla

voidaan tutkia

sosiaalialityötä, sekä

sosiaalihuollon

tietojärjestelmien

käytettävyyttä, käyttöä

Satunnaistutkimus

(laboratorio-olot)

Simuloinnin avulla voidaan kehittää sosiaalityötä

sekä sosiaalihuollon tietojärjestelmien

käytettävyyttä, käyttöä, mikä on tärkeää kun

tiedetään sosiaalihuollon tietojärjestelmien

ongelmat.

9/10

4

Wastell, D.,

White, S.

2014

Making sense of

complex electronic

records:

Sociotechnical design

in social care,

Applied Ergonomics

Sosiotekninen

lähestymistapa

sosiaalihuollon

tietojärjestelmien

kehittämisessä

Tapaustutkimus/

kirjallisuuskatsaus

Tietojärjestelmät ovat jäykkiä ja monimutkaisia.

Sosiotekninen lähestymistapa on hyvä

suunniteltaessa sosiaalihuollon tietojärjestelmiä

käyttäjän tarpeisiin, se muuttaa ajattelua pois

byrokraattisuudesta / byrokraattisesta

järjestelmästä.

9/10

Zhang, W.,

Gutierrez, O.

2007

Information

Technology

acceptance in the

Social Services

Sector

Context: An

exploration,

Social Work

Arvioida

sosiaalihuollon

työntekijöiden

suhtautumista

tietojärjestelmiin

Tilastolliset

menetelmät

Teknologian hyväksyntää ei ole tutkittu

sosiaalihuollon kontekstissa juurikaan. On olemassa

kolmenlaista asennoitumista käytettävyyteen:

omakohtainen käytettävyys eli miten työntekijä

kokee hyötyvänsä tietojärjestelmästä,

organisaatiokohtainen käytettävyys eli miten

organisaatio hyötyy tietojärjestelmästä sekä

asiakaskohtainen tyytyväisyys eli miten asiakas

hyötyy tietojärjestelmästä. Käyttäjän asenteet

vaikuttavat kuinka hän omaksuu ja hyväksyy

tietojärjestelmän käytön, käyttäjille tulisi luoda

positiivista asennetta tietojärjestelmiä kohtaan,

saada uskomaan, että he hallitsevat sen käytön ja

näin he käyttäisivät sitä.

8/9

1

LIITE 4. Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa käytetyistä sosiaalihuollon tutkimuksista

Nielsenin

käytettävyyden

määritelmän käsitteet

Artikkeli / tutkimus

Helposti opittava Tehokas Helposti muistettava Virheetön Miellyttävä

Broadhurst, K., Wastell,

D., White,S.,

Hall,C., Peckover,S.,

Thompson, K., Pithouse,

A., Davey, D.2009

Tietojärjestelmät eivät

vatsaa käyttötarkoitusta

Tulisi suunnitella

tehokas järjestelmä

Tulisi suunnitella

järjestelmä perustuen

käyttäjän tarpeisiin ja

työtapoihin

Tietojärjestelmillä ei ole

pystytty lisäämään

turvallisuutta

Tietojärjestelmät eivät

vatsaa käyttötarkoitusta,

tulisi suunnitella

järjestelmä perustuen

käyttäjän tarpeisiin ja

työtapoihin

Burton, J., VanDen

Broek, D.2009

Tietojärjestelmien käyttö

vei aikaa asiakastyöstä

Tietojärjestelmien käyttö

vei aikaa asiakastyöstä,

eivät edistä työtä

Tietojärjestelmien käyttö

vei aikaa

Luottamuksellisuus

asiakastyössä kärsi

Työntekijät tulee ottaa

mukaan

tietojärjestelmien

suunnitteluun, jotta

tarpeet voidaan

huomioida

Gillingham, P.

2015

Tietojärjestelmät eivät

vastaa tarvetta

Tietojärjestelmät eivät

vastaa tarvetta

Tietojärjestelmät eivät

vastaa tarvetta

Tietojärjestelmät eivät

vastaa tarvetta

Tietojärjestelmät eivät

vastaa tarvetta

Gillingham, P.

2014

Sosiaalityöntekijöiden

lisääntynyt

osallistuminen

tietojärjestelmien

suunnitteluun johtaa

lopulta sovelluksiin,

jotka ovat hyviä

käytettävyydeltään.

Tietojärjestelmiin ei

luoteta. Mutta

Sosiaalityöntekijöiden

lisääntynyt

osallistuminen

tietojärjestelmien

suunnitteluun johtaa

lopulta sovelluksiin,

jotka ovat hyviä

käytettävyydeltään

Sosiaalityöntekijöiden

lisääntynyt

osallistuminen

tietojärjestelmien

suunnitteluun johtaa

lopulta sovelluksiin,

jotka ovat hyviä

käytettävyydeltään

Tietojärjestelmiin ei

luoteta.

Mutta

Sosiaalityöntekijöiden

lisääntynyt

osallistuminen

tietojärjestelmien

suunnitteluun johtaa

lopulta sovelluksiin,

jotka ovat hyviä

käytettävyydeltään

Tietojärjestelmiin ei

luoteta. Mutta

Sosiaalityöntekijöiden

lisääntynyt

osallistuminen

tietojärjestelmien

suunnitteluun johtaa

lopulta sovelluksiin,

jotka ovat hyviä

käytettävyydeltään

2

Gillingham, P.

2011

Voi vaatia paljon

opettelua

Tietojärjestelmät eivät

vastaa sosiaalihuollon

tarpeita eivät tue työtä,

tietojärjestelmät ovat

aikaa vieviä

Ei ole helposti

muistettava

Tuotettu tieto voi olla

epäluotettavaa: raportit

Käyttö voi olla hankalaa

Huuskonen, S., Vakkari

P., 2015

Kaikkea tietoa ei

tallennettu

Kaikkea tietoa ei

tallennettu

Kaikkea tietoa ei

tallennettu

Kaikkea tietoa ei

tallennettu

Huuskonen, S., Vakkari

P., 2013

Vaatii pitkän

koulutuksen. Työntekijät

pyrkivät helpottamaan

tietojärjestelmien käyttöä

kiertotavoilla, uusilla itse

keksityillä tavoilla

Tietojärjestelmät

aiheuttavat esteitä

Vaikeakäyttöinen,

työntekijät pyrkivät

helpottamaan

tietojärjestelmien käyttöä

kiertotavoilla, uusilla itse

keksityillä tavoilla

Tietojärjestelmät

aiheuttavat esteitä

Tietojärjestelmät

aiheuttavat esteitä,

vaikeakäyttöisiä, koostuu

moduuleista tieto

irrallista

Ince, D.,Griffiths, A.

2011

Tietojärjestelmät ovat

aikaa vieviä, aika pois

potilastyöstä

Tietojärjestelmät ovat

aikaa vieviä.

Ei ole otettu huomioon

kontekstia mihin

tietojärjestelmä

kehitetään

Tietojärjestelmät ovat

aikaa vieviä

Tietojärjestelmissä on

teknisiä puutteita

Tietojärjestelmissä on

teknisiä puutteita

Wastell, D., Peckover,

S., White, S., Hall, C.,

Pithouse, A. 2011

Tietojärjestelmissä on

ongelmia

Tietojärjestelmissä on

ongelmia

Tietojärjestelmissä on

ongelmia

Tietojärjestelmissä on

ongelmia

Wastell, D., White, S.,

2014

Monimutkainen

Monimutkainen

Monimutkainen

Jäykkä

Zhang, W., Gutierrez, O.

2007

Voi olla, käyttäjän

asenteet vaikuttavat

Voi olla, käyttäjän

asenteet vaikuttavat

Voi olla, käyttäjän

asenteet vaikuttavat

Voi olla, käyttäjän

asenteet vaikuttavat

Voi olla, käyttäjän

asenteet vaikuttavat

1

LIITE 5. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvalitatiiviset tutkimukset

www.hotus.fi

1

LIITE 6. Tutkimuksen laadunarviointi lomake: kvantitatiiviset tutkimukset

www.hotus.fi