Timo Taulo:

Punaiset ruusukkeet

Usko, toivo ja taisteluwww.ainopuistonteatteri.fi

Näytelmä PUNAISET RUUSUKKEET kertoo kartanon pehtoorin tyttären Helmin ja kangaskauppiaan pojan Iisakin rakkaustarinan keväällä 1918 ja mitä uhrauksia nuoret joutuivat tekemään sisällissodan pyörteissä. Näytelmä kertoo lahtelaisista naisista, jotka tarttuivat aseisiin uskonsa, toivonsa ja rakkautensa takia.

Rullatehtaan entiset työläiset Alma ja Selma, koulutyttö Venny, höyrysahan lastaaja Hilma, kartanon pehtoorin tytär Helmi ja sairaanhoitaja Natalia ovat nuoria naisia, jotka kohtaavat sodan omassa kotikaupungissaan. Puolueettomana oleminen on mahdotonta miehitetyssä punaisessa Lahdessa. Punainen ruusuke kokoaa ystävät yhteen uudelleen, viimeisen kerran.

PUNAISET RUUSUKKEETUsko, toivo ja taistelu

PUNAISET RUUSUKKEET

Käsikirjoitus ja ohjaus ................................... Timo TauloLavastus ............................................................ Nanna SalmiMusiikki ............................................................ Ilmari MyllynenLaulujen sanat ................................................. Mirva MyllynenTanssit ................................................................ Leena Keizer, Hot Club ProductionsPuvustus ............................................................ Iina-Marie Heino Puvustajan mentori ........................................ Heli SalomaaPuvustajan assistentti ..................................... Erika Vesanto Ompelijat ........................................................... Sirkku Korkeamäki Peppe Laaksonen Mia Kivari, Sonia Lebnaoui Hanna Lebnaoui, Marja Leppänen Tarpeisto ............................................................. Aino KallioinenTarpeiston valmistajat ..................................... Brian Sheridan, Kari HaverinenÄänisuunnittelu ................................................ Oscar Reichert Käsiohjelmatoimittaja ..................................... Jenni UosukainenJärjestäjät ............................................................ Oona Koivu, Riika Sallinen

Tuotanto: Lahden Kesäteatterin Kannatusyhdistys ry

KIITOKSIA TUESTA JA YHTEISTYÖSTÄ!Lapsinäyttelijät ovat harjoitelleet kevätlukukaudella Lotilan koulun teatteri-kerhossa Taija Lehtisen johdolla.Kiitos yhteistyöstä Hot Club Productions / Päivi Henttu, Lahden kartanon ystävät ry, Lahden museot ja pukuvuokraamo Kostyymi / Päivi Semeri. Esitystä ovat taloudellisesti tukeneet Lahden kulttuurikeskus, Teatterituki ry sekä Suomi 100 Päijät-Häme. Etelä-Hämeen Nuorisoseurojen Leipää ja kulttuuria -työllistämishanke on ohjannut nuoria esityksen tuotantosuunnitteluun ja pukujen valmistukseen.

Kantaesitys Aino-puistossa lauantaina 29.7.2017

HENKILÖT

Punaiset ruusukkeet 1918

Helmi Suominen, pehtoorin tytär ................. Henna Määttänen / Jenny OrpanaSelma Sinisalo, rullatehtaan sorvaaja .......... Berit MäkinenAlma Sinisalo, irtolaisnainen ......................... Taija LehtinenHilma Vuokko, lautatarhan lastaaja ............. Kristiina LankiVenny Vahtera, koululaistyttö ........................ Johanna SallménNatalia Backberg, sairaanhoitaja ................. Eva Sireni

Ruusukkeet lapsina 1905

Helmi ..................................................................... Liila Kilpiö / Elsa HärkönenSelma ..................................................................... Sara Nurmi / Salla LiljeströmAlma ...................................................................... Aino Lehtola / Aada KontinenHilma ..................................................................... Susanna Niemi / Kiia KuusinenNatalia ................................................................... Milja Brandt Venny ..................................................................... Ilona Kariola / Karoliina Karppanen

Poika-Iisakki ......................................................... Urho Notkola / Niilo Virtanen

Lahtelaisia keväällä 1918

Kustaa Fagerholm, kangaskauppias .............. Miikku TolonenIisakki Fagerholm, valkokaartilainen ........... Kim RuuskaMaaria Eskola, kauppa-apulainen ................ Emilia HämäläinenImpi Laine, kauppa-apulainen ...................... Tanja MiettinenAnton Suominen, kartanon pehtoori .......... Teppo RuotsalainenLinnanen, jefreitteri .......................................... Mikko HannulaPirkko Silander, ryytimummo ....................... Pirkko SimonenAliina Hakanpää, palvelijatar ........................ Pirjo SuojanenManta Halme, palvelijatar .............................. Erja SoppiEine Eskola, työläinen ..................................... Ulla LaaksoToivo/Martti, poika ........................................... Eetu ReijonenSanteri, poika ..................................................... Sisu Aro / Joel SaarinenAnni, tyttö .......................................................... Julia Torkkel / Vieno PesonenJuuso, poika ........................................................ Santtu KänkänenEemeli, poika ..................................................... Reino SaarinenIrma Räme, kouluttaja ..................................... Jaana KärkiNestori Laatunen, komentaja / Musta Pappi ........................................................ Klaus Jansson JrLintoska, työväentalon emäntä ..................... Terhi KainulainenOsula, sotilas ...................................................... Heikki MoilanenKalle Mäkinen, sotilas ..................................... Aadolf KärkiEmil Multanen, lasinkittaaja ......................... Onni SnåreVinni Multanen, työläisnainen ..................... Jalina KiintolaJohanna, työläisnainen .................................... Leena MäkiVartija Antti Peura ............................................ Leo Anttila

Sisällissota syttyi tammikuun 27. päivänä yhtä aikaa punakaartienvallankumouksella Etelä-Suomessa ja Suojeluskuntien toimeenpanemalla venäläisten varuskuntien tyhjentämisellä Pohjois-Suomessa. Tapahtumat laajenivat kaartien keskinäiseksi sodaksi, jossa punaiset saivat apua Venäjältä ja valkoiset Saksasta. Lahti kuului punaiseen Suomeen ja välttyi sodan alkuvaiheessa taisteluilta.

Tavallinen kaupunkilainen huomasi kuitenkin olevansa aivan uudenlais-ten vaikeuksien edessä. Ruoasta oli pulaa ja elämä monilla tavoin rajoi-tettua. Mieltä painoi jatkuva huoli ja epävarmuus tulevasta.Sukulaisten vointia yritettiin selvit-

Tavallisen kaupunkilaisen sota

tää kirjeitse ja sähkeillä, mutta postin kulku oli hidasta, eikä viestejä välttä-mättä lähetetty eteenpäin lainkaan. Matkustamista rajoitettiin, ja tapaa-misten järjestäminen oli käytännössä mahdotonta. Punaiset suorittivat kotietsintöjä ja takavarikointeja. Ruokatarvikkeis-ta oli pulaa koko kaupungissa, mikä johti tiukkaan säännöstelyyn. Ruoka oli yksinkertaista: piti hengissä mut-ta ei vienyt nälkää. Pankista ei saanut rahaa, joten sitä yritettiin lainata toi-silta. Yhdessä yritettiin selvitä ja vä-hästäkin oltiin valmiita antamaan. Työväen lehti Työmies oli ainoa sallittu julkaisu kaupungissa. Siitä yritettiin selvittää tapahtumien kul-

Kaupunki näyttää vielä rauhalliselta marraskuussa 1917; Rautatienkadulta pohjoiseen. Kevään 1918 aikana Lahti oli punaisten joukkojen miehittämä. Loppukeväällä käytiin rajuja taisteluita ja kaupun-kia pommitettiin. (Kuva: Lahden kaup.museon kuva-arkisto).

kua. Koulut olivat sulkeneet ovensa tammikuussa, ja huoli lasten selviä-misestä vähäisellä ravinnolla ja sai-rastelun keskellä oli kova. Elettiin epätietoisuudessa, odotellen jotain ratkaisevaa tapahtuvaksi. Vasta huhtikuussa alkoi tykkien jys-ke lähestyä kaupunkia. Ihmiset pake-nivat suojaan talojen kellareihin. Va-lot määrättiin sammutettavaksi illalla yhdeksältä koko kaupungista, ja ovet pidettiin visusti lukittuna.

Tyyntä myrskyn edelläSaksalaisten edetessä kohti keskustaa alkoivat ikkunat helistä. Kaupunki oli muuttumassa sotatantereeksi. Ulos

kuulasateeseen ei enää ollut asiaa. Toimeen oli tultava sillä ruoalla mitä jäljellä oli. Vettä otettiin talteen kai-ken varalta, jos vaikka putket ammu-taan rikki. Laukausten tauotessa ka-duilla oli kuoleman hiljaista. Punaiset perääntyivät keskustasta ja tilanne rauhoittui hetkeksi. Vasta-hyökkäystä kuitenkin pelättiin. Liik-keellä oli huhuja venäläisten tulosta punaisten tueksi. Kuinka paljon? Sitä saattoi vain arvailla. Ihmisiä pakeni kodeistaan etsimään parempaa suo-jaa. Taistelun viimeinen rynnistys oli alkamassa. Yöllä 23. huhtikuuta alkoi ennen-näkemättömän kova tulitus. Punai-set yrittivät vielä kerran palauttaa kaupungin haltuunsa. Konekivää-rit papattivat ja rikkoivat ikkunoita. Luodit tunkeutuivat taloihin. Ihmiset suojautuivat miten parhaiten taisivat. Oviin kiinnitettiin mattoja luoteja py-säyttämään. Montako ihmishenkeä on mene-tetty? Kestääkö kotitalo? Koskaan ei tiennyt, kuka olisi seuraava. Yksi saat-toi kuolla astuessaan kadulle, toinen omassa vuoteessaan. Pommien pe-lättiin tulevan läpi katosta tai seinistä hetkenä minä hyvänsä. Kunnes vihdoin, kahden viikon levottomuuksien jälkeen, lahtelai-set saivat huokaista helpotuksesta: vapunpäivä 1.5. valkeni punaisten antautumiseen. Kadut täyttyivät ih-misistä. Vapaudesta iloittiin, samalla kun katseltiin punavankien ja sota-saaliiden kuljetusta Fellmanin pel-loille.

Rautatienkadun ja Kirkkokadun kulmassa sota-aika ei näkynyt, kun Viktor Kaurasen (rautakauppa Alsta) hevonen odottaa lähtökäs-kyä. (Kuva: Lahden kaup.museon kuva-arkisto).

Kevään 1918 aikana lahtelainen Hildegard Reinius (s. 1846), Lahden ensimmäisen komendantin Artturi Kävyn (1874-1945) anoppi, kirjoitti useita kirjeitä sisaril-leen Vaasaan. Hän kuvailee kirjeissään tavallisen lahtelaisen perheen arkipäivää sisällissodan runtelemassa kaupungissa. Tässä poimintoja kirjeistä.

10.4.1918Suuri hätä ei ole vielä koskettanut, ruokaa on, vaikkakin yksinkertaisem-paa. Pankista ei saa rahaa. Koetetaan lainata joltain, jolla on rahaa kotona, että saataisiin jauhoja, jotka maksavat 1,80/ kilo. Viimesyksyiset ruokalähe-tykset ovat olleet suuri apu. Korppuja

ja piparkakkuja on vielä jäljellä. Niitä voi hädän hetkellä antaa lapsille. Las-sella on päällä Eevalle lahjoittamasi harmaa pusero. Elli on kärsinyt kas-voihottumasta, joka on levinnyt koko vartalolle. Koulut ovat olleet suljetut tammikuusta ja Matti on enimmäk-seen toimeton. Vanhemmat veljet ja isä ovat ties missä.

14.4.1918Eilen illalla kuultiin tykin jyskettä ja ihmiset pakenivat muurien ja kella-reiden suojaan. Meillä lapset pantiin nukkumaan kylpyhuoneeseen ja pal-velijat nukkuivat käytävällä.

Miehitetty kaupunki

Siviilejä lähdössä pakoon Lahdesta keväällä 1918. Kuva Rautatienkadulta. (Kuva: Lahden kaup.museon kuva-arkisto).

19.4. 1918 klo 9 aamullaNyt ratkaisun hetket lähenevät. Klo 7 alkaen saksalaistykit ampuvat niin että ikkunat helisevät. Kellarit on jär-jestetty niin, että hätätilassa voimme ryömiä sinne. Aamiaiseksi ”leipäres-sua”. Eilen leivottiin vielä leipää, jolla selvitään pari päivää.

24.4 klo 1 ipKetään saksalaisia lukuun ottamatta ei liiku kaduilla eikä mitään ruokaa ole saatavilla. Hannalta saimme lim-pun ja palan suolattua lampaanlihaa, joka nyt keitetään perunoiden kanssa muhennokseksi. Maitoa saatiin tä-nään litra.

Klo 5 samana päivänäArtturi, kaupungin komendanttina on niin kiireinen, että käväisee syö-mässä pikaisesti lounaansa, lammas-muhennosta. Kaksi yötä Artturi on hoitanut tuomioasioita kaupunginta-lolla. Niinpä hän on kärttyinen kotiin tultuaan.

Tiistai 30.4.Eletään jatkuvassa epätietoisuudes-sa. Viime yönä taas hirveää tulitusta. Tykinkuula osui lähistölle surmaten saksalaisen kapteenin. Kuultiin hir-veä jysähdys, ja tulenloimu valaisi taivasta. Pian kaksi viikkoa on tätä levotonta aikaa Lahdessa riittänyt. Tuntuu, että rohkeus ja voimat ovat loppumassa.

1.5. klo 5 ip.Jumala olkoon sydämestämme ylis-tetty! Kauhean yön jälkeen voitto

on meidän. Saksalaiset kaatoivat ja vangitsivat tuhatkunta punaista yöllä. Nyt kuljetetaan heidän van-kejaan ja sotasaalista kaupunkiin, joten kaduilla on lakkaamaton melu kun ne olivat parin viikon ajan olleet aivan tyhjinä.Samoihin aikoihin tykinkuula sy-tytti palamaan insinööri Schwar-tzbergin kauniin puutalon, joka paloi maan tasalle. Sairaalaan osui neljä tykin kranaattia ja haavoittivat sekä sairaita että hoitajia.Kaduilla on nyt väkeä iloisin ilmein ja tunnetaan vapautuneiksi ras-kaasta taakasta ja hengitetään kevy-emmin kuin kahteen viikkoon.

Lahden kaupungintalo Lahden valtauksen jälkeen. Tornissa liehuu Saksan lipun takana Suomen punainen leijonalippu. (Kuva: Lahden kaup.museon kuva-arkisto).

Lahden naiset tarttuivat aseisiin

Serkukset Tyyne Natalia Backberg (vas.) ja Rauha Sinisalo Lahdessa huhtikuun lopussa 1918. Kumpikin teloitettiin myöhemmin toukokuussa. Naiskaartilaiset osallistuivat Lahdessa lähinnä siivous-, keittiö- ja vartiopalveluihin. Kaartilaiset olivat keskimäärin 20-vuotiaita.

Lahden naiskaarti perustettiin 26.3.1918. Ovi kävi tiuhaan raittiusseu-ra Säteen talossa uusien värväytyjien tarttuessa aseisiin aatteen ja vapauden puolesta. Pian kasarmi siirrettiin tyttö-koulun tiloihin, ja aloitettiin harjoituk-set. Rintamalle asti lahtelaisnaiset eivät päässeet, mutta vartiointitehtävät vei-vät heidät pois kaupungista, pelastaen pahamaineisilta Lahden teloituksilta.

Sukupuoliroolien rikkomistaKaikkiaan sisällissodassa taisteli 2600 naista. Lähinnä punaisten puolella, sillä valkoiset eivät suvainneet naisso-tilaita. Esikuvana toimivat Venäjän val-lankumouksen naispataljoonat, joilta omaksuttiin myös sukupuoliroolien

rikkomista käytöksessä ja pukeutumi-sessa. Ajalle hyvin epäsovinnaisesti monet kaartilaisista pukeutuivat housuasuihin ja leikkasivat hiuksensa lyhyiksi. Osa otti käyttöönsä myös miesten nimet. Valtaosa värväytyneistä oli naimatto-mia, alle 24-vuotiaita nuoria. Alaikäisiä tyttöjäkin oli mukana kaikkiaan yli 500. Nykyään puhuttaisiin lapsisotilaista, mutta aikana, jolloin piiaksi lähtemi-nen 14 -vuotiaana oli tavallista, asiaa ei niin kummasteltu. Harjoituksia ja vartiointiaSuurimmillaan Lahden komppania oli sadan naisen vahvuinen. Harjoitukset aloitettiin huhtikuun alussa, jolloin

Kaartilainen ja ensiapuryhmän nainen Lahdesta. Miehen päähineessä olevat kirjaimet LR tar-koittavat punakaartin Lahden Rykmenttiä. (Kuva: Lahden kaup.museon kuva-arkisto).

naisia oli koossa tästä puolet. Koulu-tuksesta vastasi punakaartin komppa-niapäällikkönä Kuhmoisten-Padasjoen rintamalla toiminut, höyrysahan työ-mies Kalle Laine. Hän joutui rintamalla miestensä epäsuosioon ja palattuaan Lahteen päätyi naiskomppanian kou-luttajaksi. Harjoitella ehdittiin kokonaiset kak-si viikkoa, mikä oli sotakoulutuksena riittämätön, mutta punakaartin koulu-tukseksi parhaasta päästä. Naiset har-joittelivat kiväärin käsittelyä: puhdis-tusta, purkamista ja kasaamista, sekä kahden laukauksen verran ampumista Hennalan ampumaradalla. Aseet oli-vat raskaita käsitellä ja laukauksen ka-jahtaessa moni lensi nurin jo silkasta

säikähdyksestä. Lisäksi ohjelmassa oli marssiharjoituksia pitkin Lahden katu-ja, sekä erilaisia vartiotehtäviä.

Kosketus sodan kauhuihinHuhtikuun puolivälissä saksalaiset tun-keutuivat rautatielle Lahden itäpuolel-la, Uudessakylässä. Punaiset pakottivat heidät perääntymään, mutta uhka Lah-ti–Kouvola-rataosuuden menettämises-tä ajoi myös naiskaartin puolustusval-miuteen. Itse taistelun melskeeseen naisia ei kuitenkaan päästetty, mikä suututti vartiointitehtäviin kyllästyneitä kaar-tilaisia. Sen sijaan naiset lähetettiin Nastolaan, missä he järkytyksekseen kohtasivat siirtoa Lahden veljeshautaan odottavia kaatuneita sotilaita. Naiset vartioivat Nastolassa muuta-man päivän, mutta kun uutta saksa-laishyökkäystä ei kuulunut, siirrettiin heidät Uuteenkylään jatkamaan var-tiointia. Sodan kääntyessä tappiolle vetäytyivät naiset 28. huhtikuuta Kouvolaan, missä tunnelma oli lannistunut. Valkoisten propaganda toitotti sodan olevan jo hä-vitty. Viimeisenä pyrkimyksenä moni yritti pakoa Venäjälle, mutta tie katkesi Kotkaan, missä valtaosa Lahden nais-kaartista antautui 4. toukokuuta ilman vastarintaa.

Naisten kohtaloitaNaisia kohdeltiin vankileireillä pää-sääntöisesti miehiä paremmin. He sai-vat oleskella vapaammin, eikä heihin kohdistunut samanlaista väkivallan uhkaa kuin miehiin. Tuomioilta eivät hekään kuitenkaan välttyneet. Ongelmana oli erottaa aseellisena tais-

laiden vainoon, pidetään heihin koh-distunutta vihaa. Liikkeellä oli ilkeitä huhupuheita naisten sodanaikaisista toimista, ja jo pelkkä perinteisten su-kupuoliroolien rikkominen riitti he-rättämään vangitsijoissa raivoa.

telleet naiset pakolaisista. Valehtele-minen oli paras selviytymiskeino, ja moni pyrkikin pelastautumaan pako-laiseksi tekeytyen tai vähättelemällä osallisuuttaan kaartiin. Lahdessa vangittujen naissotilaiden kohtalo oli pahamaineisen majuri Hans Kalmin käsissä. Lahden oma naiskaarti vangittiin Kotkassa, mutta kaupungissa oli sen valtaamishetkel-lä naiskaarteja Turusta, Mäntsälästä ja Riihimäeltä. Tilastot puhuvat karua kieltään: Lahdessa teloitettiin 200 naista, mikä on noin 80% kaikista surmatuista naissotilaista. Nuorimmat teloitetuis-ta olivat vasta 14-vuotiaita, valtaosa tyypillisen naiskaartilaisen ikäisiä, hieman yli kahdenkymmenen. Syynä näin laajamittaiseen naissoti-

Aseisiin tarttuneista naiskaartilaisista tehtiin pilkkaa valkoisten pilalehdissä sisällissodan aikana. Kuva Nya Fyren -lehdestä vuodelta 1918.

Lahden valtausLahden ollessa vahvasti työväen aluetta katsoivat seudun suojelus-kunnat parhaaksi vetäytyä Sysmään, minne rakentuikin valkoisille tärkeä tukikohta. Näin kahakoilta vältyttiin vielä sodan alkuvaiheessa, taistelun pauhatessa Heinolan suunnalla. Taistelu Lahdesta käytiin vasta so-dan loppumetreillä. Tampereen menettämisen jälkeen kymmenet tuhannet punaiset pyrki-vät Lahden kautta Kymenlaaksoon, missä sijaitsi punaisten viimeinen linnake. Samaan aikaan saksalais-joukot nousivat maihin Loviisassa aloittaen etenemisen kohti pohjois-ta. Lahden valtaaminen alkoi 19.4. saksalaisten pääjoukon vallatessa

Villähteen. Samalla etelästä lähes-tynyt polkupyöräpataljoona pääsi etenemään aina rautatieasemalle asti ilman vastarintaa. Yllätetyksi tulleet punaiset aloittivat raivoisan tulituk-sen Radiomäeltä, Kullankukkulalta sekä Lotilanmäen suunnasta. Iltaan mennessä saksalaisten on-nistui karkottaa punaiset kaupun-gin keskustasta sekä onnistui vallata Hennalan varuskunta-alue itselleen. Aamulla kaupunki oli virallisesti sak-salaisten hallussa. Vuorossa oli juhla-va ensimmäisen valkoisen pataljoo-nan kohtaaminen Rautatienkadulla, majuri Hans Kalmin johtaessa jouk-konsa kaupunkiin Asikkalasta. Vallan vaihtumisen jälkeen oli kau-pungissa muutama päivä rauhallista.

Lahden punaisia päälliköitä hevostensa selässä. Vasemmalla Ilmari Roos, Nestor Linnanen ja Teodor Huurre. (Kuva: Lahden kaup. museon kuva-arkisto.)

Punaiset kokosivat voimiaan Herralassa, missä aloitettiin välittömästi valmistelut kaupungin takaisin valtaamiseksi. Kulkureitin avaaminen itään olisi ensiarvoisen tärkeää. Samalla sak-salaiset valmistelivat puolustusta kaupunkiin. Raivokas hyökkäys alkoi aamuyöllä 23.4. Vajaan viikon kestäneessä rynnistyksessä punaiset pääsivät etenemään Salpausselällä, vallaten Hennalan kasarmin hetkeksi takaisin itselleen. Taistelut huipentuivat 29.4., mutta kymmenkertaisesta miesylivoimastaan huoli-matta punaiset eivät onnistuneet murtamaan saksan ammattisotilaiden rintamaa. Pelko hii-pi kokemattomien sotamiesten mieliin, ja he

Surusaatto kulkee Selänmäen rinnettä ylös toukokuussa 1918 kohti Vanhaa hautausmaata; yleinen näky katukuvassa, kun kaupunki oli sodassa. (Kuva: Lahden kaup.museon kuva-arkisto).

antautuivat vapunpäivänä 1.5. Hennalan kasarmi muutettiin vankileiriksi. Lahden seudulla mottiin jääneet 20 000 itään matkalla ollutta punavankia aiheuttivat kui-tenkin ongelman. Tilan puutteen vuoksi hei-tä sijoitettiin ensin kouluihin ja teollisuuslai-toksiin. Loput sijoitettiin Fellmanin pelloille syntyneeseen väliaikaiseen vankileiriin, missä ihmiset odottivat tuomiotaan taivasalla. Leirit ovat jääneet kammottavalla tavalla historiaan ankarien teloitustuomioiden sekä surkeiden olojensa vuoksi. Yli tuhat ihmistä kuoli näl-kään tai tauteihin.

Lahden historiallinen museo avoinna ti, ke, to, pe klo 9-17 * la-su klo 11-16Teatterilippua näyttämällä saa kolmen euron alennuksen Historiallisen museon näyttelyyn. Etu voimassa 31.12.2017 saakka.

Sisällissota 1918 mielissä ja muistoissaSeminaari Lahden historiallisella museolla 16.8.2017 klo 9.30-15.00

OHJELMA

9.30 Kahvitarjoilu10.00 Seminaarin avaus10.05 Sisällissota 1918 Suomessa ja Lahdessa Hannu Takala, dosentti, tutkimuspäällikkö10.45 Naiskaartilaiset sodassa Tuomas Hoppu, filosofian tohtori 11.30 Oikeudenkäyttö sodan jälkeen Marko Tikka, dosentti, filosofian tohtori12.15 Lounastauko13.00 Sisällissota elokuvissa Outi Hupaniittu, filosofian tohtori, arkistonjohtaja 13.45 Miten me muistamme sisällissotaa? Ulla-Maija Peltonen, dosentti, erikoistutkija 14.30 Mistä aineksista teatteriesitys Punaiset ruusukkeet syntyi? Timo Taulo, ohjaaja, käsikirjoittaja15.00 Seminaarin päätössanat

Seminaari on avoin ja maksuton kaikille kiinnostuneille.Ilmoittautuminen seminaariin viimeistään pe 11.8. sähköpostilla: lahdenkartanonystavat@gmail.com tai puhelimitse 040 8110656.Tervetuloa!