työeläkkeiden kustannustenjako –käsikirjan päivitystyö · vuoden 2017 eläkeuudistuksen...

Työeläkkeiden kustannustenjako –käsikirjan päivitystyö

(SHV-harjoitustyö)

Hanna Mäkinen 26.3.2018

Abstract

Due to the decentralized organization and partial funding of the Finnish earnings-related pen-sion system and the principle of the last pension provider, it becomes necessary to divide costs between pension providers and clarify pension shares paid on behalf of other parties. The Finn-ish Centre for Pensions clarifies these costs.

The Finnish Centre for Pensions carries out six different types of cost division each year:

• jointly financed pensions under the Employees Pensions Act (TyEL) and the Seafarer’s Pensions Act (MEL) and pensions paid on behalf of other pension providers,

• pensions under the Self-employed Persons’ Pensions Act (YEL) and the share of state participation in YEL pension costs,

• the portions of cost of the Finnish Centre for Pensions, • the distribution of the Unemployment Insurance Fund contributions to the pension providers, • the distribution of the costs of pension benefits accrued during unsalaried

periods and • the distribution of the costs of pension benefits accrued under the Act on compensation

for Pension Accrual from State Funds for Periods of Childcare and Periods of Study (VEKL).

The division of costs is based on laws, regulations and the cost distribution and VEKL bases confirmed by the Ministry of Social Affairs and Health, as well as on related recommendations issued by the Finnish Centre for Pensions.

Pension providers annually inform the Finnish Centre for Pensions of pensions paid during the cost division year and submit payment information of the cost division based on the wage sums of the insured. Based on this information, the Finnish Centre for Pensions calculates the final cost division instalments for the pension providers for the year following the cost division year. The large flow of money that follows the clarifications is distributed already for the cost divi-sion year, through an advance payment system.

Käsikirjan päivitystyön taustaa Työeläkkeiden kustannustenjako -käsikirjassa esitellään Suomen lakisääteisen työeläkejärjestelmän eläkekustannusten jako eläkelaitosten kesken. Käsikirjassa selitetään kustannustenjaon laskentasään-nöt ja -kaavat ja kerrotaan niiden taustoista. Lisäksi kerrotaan kustannustenjaon suorittamisesta käy-tännössä ja kustannustenjaon historiasta. Liitteistä löytyy tietoa eläkelaitosten rahastointiin liittyvistä tuottovelvoitteista ja vanhuuseläkerahastojen vahvistamisesta lisätäydennyksin. Kirjan lopussa on kus-tannustenjakoon liittyviä tilastotietoja ja aikasarjoja.

Käsikirjasta julkaistiin ensimmäinen painos reilun kahden vuoden kirjoitustyön tulok-sena alkuvuodesta 2010. Alkuperäistä kirjaa olivat tuolloin kirjoittamassa Minna Lehmuskero, Eeva Poutiainen, Eeva Puuperä, Eliisa Ryynänen, Mikko Sankala, Sari Toro ja Katariina Vapalahti.

Käsikirjan päivitystyö vei jotakuinkin yhtä paljon aikaa, vaikka pohjana olikin hyvin ja perinpohjaisesti kirjoitettu ensimmäinen painos. Toki ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen kuluneisiin liki kymmeneen vuoteen on mahtunut useita muutoksia kirjassa kuvattuihin kustannusten-jaon sääntöihin ja käytänteisiin. Osa muutoksista on ollut lakimuutosten vaatimia, osa taas seurausta kustannustenjaon jatkuvasta kehittämisestä ja virtaviivaistamisesta.

Vuoden 2017 eläkeuudistus vaikutti kustannustenjakoon erityisesti kustannustenjaossa käytettävien suureiden määrittelyiden kautta. Uudet eläkelajit osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke tuli huomioida TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyssä. Lisäksi eläkkeiden rahastointipe-riaatteisiin tuli muutoksia johtuen vanhuuseläkkeen alaikärajan linkittämisestä elinajanodotteeseen sekä jatkossa kunkin vuoden työtuloista syntyvästä 1,5 prosentin eläkekarttumasta koko työuran ajalta. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun osuutta nostettiin viidesosaan vastuuvelasta, millä tavoin lisättiin työeläkelaitosten mahdollisuutta sijoittaa osakkeisiin.

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen myötä tuli voimaan myös uusi julkisten alojen eläkelaki. JuEL yhdisti aiemmin erilliset valtion, kuntien ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelait sekä lisäsi Kan-saneläkelaitoksen (Kela) toimihenkilöiden eläketurvan niiden kanssa samaan lakiin. Siitä huolimatta, että ne sisältyvät nyt samaan eläkelakiin, pysyvät niiden rahoitukset erillisinä. Lisäksi jo ennen JuEL:n voimaantuloa Kevalle siirtyi hoidettavaksi valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kelan eläkkeiden toimeenpano ja rahaliikenne. Näistä muutoksista johtuen kustannustenjakoperusteiden määritelmiin ja termeihin oli tarpeen tehdä muutoksia, vaikka eläketurvan varsinainen sisältö pysyi hyvin vastaavana kuin aiemmin.

TEL-lisäeläketurvan vakuuttaminen lopetettiin vuoden 2016 lopussa; lisäeläketurvan karttuminen päättyi eikä maksuja enää peritä. Vuoden 2017 alusta muutettiin myös TEL-lisäeläketur-van rahoitusta ja jatkossa rahoitus tapahtuu kokonaan TEL-lisäeläketurvan tasausjärjestelmän välityk-sellä. TEL-lisäeläkkeistä aiheutuvat kustannukset jaetaan eläkelaitoksille kustannustenjakoperusteiden mukaisesti TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn yhteydessä.

Vuoden 2014 alusta lähtien YEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeet on kustannettu ko-konaan YEL-lisäeläketurvan tasausjärjestelmän kautta. YEL-lisäeläketurvaa vakuuttaneilla eläkelai-toksilla kaikki sen maksamat YEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeet kustannetaan kyseisen eläkelai-toksen YEL-lisäeläketurvan tasausvastuusta niin kauan kuin sitä riittää. Tasausvastuun ylittävältä osin YEL-lisäeläkkeet hyvitetään eläkelaitokselle YEL-eläkkeiden kustannustenjaossa.

Kustannustenjaossa pyritään minimoimaan tarkistuserien ja liikuteltavien rahamäärien kokoa. Tähän pyritään kustannustenjaon ennakkoerillä ja yhdistelemällä kustannustenliittyviä mak-suja. TVR-maksun jakoon on lisätty mahdollisuus tarkentaa ennakoita vielä joulukuussa, jolloin TVR-maksuun merkittävästi vaikuttavien kuluvan vuoden ansiosidonnaisten työttömyysetuuksien to-teumasta on saatavilla tietoa jo kolmen kvartaalin osalta. Lisäksi TVR-maksun ennakoiden aikataulu on sovitettu yhteen muiden kustannustenjakojen aikataulujen kanssa. VEKL-selvittelyn volyymi on kasvanut käsikirjan edellisestä painoksesta moninkertaiseksi, minkä seurauksena vuodesta 2017 alkaen ennakkomenettely on otettu käyttöön myös VEKL-selvittelyssä. VEKL:n kustannustenjakoperusteiden kaavat ja aikataulu on myös yhtenäistetty muiden kustannustenjakojen kanssa. Vuodesta 2018 alkaen

lopullisen kustannustenjaon maksuaikataulut sovitettiin yhteen ennakoiden kanssa, millä tavoin liiku-teltavia rahamääriä on ollut mahdollista vähentää. Kustannustenjaossa liikkuvien erien korkoutuksessa on käytetty vuoden 2016 alusta lähtien markkinaehtoisesti määräytyvää vakuutusmaksukorkoa b17 aiemmin käytetyn perustekoron b1 sijaan.

Kustannustenjakoon tarvittavien tietojen keräämisen käytänteet kustannustenjakojen suorittamiseksi ovat muuttuneet viime vuosina. Rekistereitä käytetään hyödyksi entistä enemmän ja lisäksi paperilla toimitettavista tiedoista on päästy lähes täysin eroon. Tiedot ennakoiden määrää-miseksi ja kustannustenjakojen suorittamiseksi toimitetaan pääosin sähköisesti.

Vuoden 2017 eläkeuudistus vaati muutoksia myös EU-virkamiesten eläkeoikeuksien siir-toon liittyvien pääoma-arvojen laskentaan. Vanhalla laskentatavalla uudistuksen mukaisia elinaikaker-toimia ja ikäluokkakohtaisia alimpia eläkeikiä ei voitu huomioida. Laskentateknisten muutosten ohella myös pääoma-arvolaskelmien taustalla olevia taloudellisia ja demografisia oletuksia tarkistettiin elä-keuudistuksen oletusten mukaisiksi.

Kymmenen vuoden aikana eläkelaitosten lukumäärä on vähentynyt yhdistymisten seu-rauksena. Koko tai osittaisia vakuutuskannan luovutuksia tapahtuu lähes vuosittain. Tavallisten kan-nansiirtojen ohella on kuitenkin ollut useampia kannansiirtoja, jotka ovat vaatineet poikkeusmenette-lyjä toteutuakseen. Selvitystilassa olleet Yrittäjien Eläkekassa Oman kannansiirto vuonna 2015 mah-dollistettiin täydentämällä sen vakavaraisuutta. Täydennyksestä johtuva rahaliikenne hoidettiin osana kustannustenjakoprosesseja. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ja Keskinäinen Eläkeyhtiö Etera yhdistyivät vuoden 2018 alussa. Yhdistymisen seurauksena Eteraa koskevat Eteran muista elä-kelaitoksista poikkeavaa vakuutuskantaa koskeneet erityissäännöt poistuivat. Eteran työkyvyttömyys-liikkeen kustannustenjakoerän loppusuoritus hoidetaan vuoden 2018 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvit-telyn välityksellä.

TyEL-MEL-eläketurvan vanhuuseläkerahastoja täydennetään vuosittain iv-kertoimella tehtävillä lisätäydennyksillä. Kertoimen 4iv-komponentilla tehtävä osa täydennyksestä realisoitui en-simmäistä kertaa vuonna 2017. Kertoimen arvo perustuu määrään, jolla osaketuottosidonnainen lisä-vakuutusvastuu ylittää sallitun ylärajansa. Käsikirjassa on nyt kuvattu edellisen painoksen jälkeen vah-vistetut periaatteet kertoimen laskemiseksi ja kertoimen perusteella tehtäväksi vastuuvelkasiirroksi.

Käsikirjan päivitetyssä tilastoliitteessä on havainnollistettu lakisääteisen työeläkejärjes-telmän ja kustannustenjaon varojen volyymiä ja kiertokulkua sekä luvuin että kuvioin. Eläketurvakes-kuksen internetsivuilla löytyvässä kustannustenjaon kuvapankissa on myös laajemmin saatavilla kes-keisiä tietoja työeläkejärjestelmän rahoituksesta ja kustannustenjaosta.

Työeläkkeiden kustannustenjako -käsikirja julkaistaan Eläketurvakeskuksen internetsi-vuilla verkkojulkaisuna. Painettu kirja on tilattavissa Eläketurvakeskuksesta. Liite: Työeläkkeiden kustannustenjako –käsikirja

Työeläkkeiden kustannustenjako

HANNA MÄKINEN

ELÄKETURVAKESKUKSENKÄSIKIRJOJA

2018

02

Eläketurvakeskus

00065 ELÄKETURVAKESKUS

Puhelin 029 411 20 • Faksi 09 148 1172

Pensionsskyddscentralen

00065 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN

Telefon 029 411 20 • Fax 09 148 1172

Finnish Centre for Pensions

FI-00065 Eläketurvakeskus Finland

Phone +358 29 411 20 • Fax +358 9 148 1172

Helsinki 2018

ISBN 978-951-691-289-2 (nid.)

ISBN 978-951-691-290-8 (PDF)

ISSN 1795-9578 (painettu)

ISSN 1798-7504 (verkkojulkaisu)

LUKIJALLE

Työeläkkeiden kustannustenjako –käsikirjassa esitellään Suomen lakisääteisentyöeläkejärjestelmän eläkekustannusten jako eläkelaitosten kesken. Käsikirjassaselitetään kustannustenjaon laskentasäännöt ja –kaavat ja kerrotaan niiden taus-toista. Lisäksi kerrotaan kustannustenjaon suorittamisesta käytännössä ja kustan-nustenjaon historiasta. Liitteistä löytyy tietoa eläkelaitosten rahastointiin liittyvis-tä tuottovelvoitteista ja vanhuuseläkerahastojen vahvistamisesta lisätäydennyksin.Kirjan lopussa on kustannustenjakoon liittyviä tilastotietoja ja aikasarjoja.

Käsikirjasta julkaistiin ensimmäinen painos reilun kahden vuoden kirjoitus-työn tuloksena alkuvuodesta 2010. Alkuperäistä kirjaa olivat tuolloin kirjoittamas-sa Minna Lehmuskero, Eeva Poutiainen, Eeva Puuperä, Eliisa Ryynänen, MikkoSankala, Sari Toro ja Katariina Vapalahti.

Käsikirjan päivitystyö vei jotakuinkin yhtä paljon aikaa, vaikka pohjana oli-kin hyvin ja perinpohjaisesti kirjoitettu ensimmäinen painos. Toki ensimmäisenpainoksen ilmestymisen jälkeen kuluneisiin liki kymmeneen vuoteen on mahtunutuseita muutoksia kirjassa kuvattuihin kustannustenjaon sääntöihin ja käytänteisiin.Osa muutoksista on ollut lakimuutosten vaatimia, osa taas seurausta kustannusten-jaon jatkuvasta kehittämisestä ja virtaviivaistamisesta.

Mittavin viime vuosien lakimuutoksista on epäilemättä vuoden 2017 eläkeuu-distus, mutta sen rinnalla on ollut myös muita suoraan tai välillisesti kustannusten-jakoon vaikuttavia lakimuutoksia kuten työeläkevakuuttajien vakavaraisuusuudis-tus sekä TEL-lisäeläkejärjestelmän lakkauttamista koskeva lakimuutos. Eläkeuu-distuksen myötä tuli voimaan myös uusi julkisten alojen eläkelaki. JuEL yhdisti ai-emmin erilliset valtion, kuntien ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelait sekä lisäsiKansaneläkelaitoksen (Kela) toimihenkilöiden eläketurvan niiden kanssa samaanlakiin.

Kustannustenjaossa pyritään minimoimaan tarkistuserien ja liikuteltavien raha-määrien kokoa. Tähän pyritään kustannustenjaon ennakkoerillä ja yhdistelemälläkustannustenliittyviä maksuja. Esimerkiksi TVR-maksun jakoon on lisätty mah-dollisuus tarkentaa ennakoita vielä joulukuussa ja lisäksi TVR-maksun ennakoi-den aikataulu on sovitettu yhteen muiden kustannustenjakojen aikataulujen kanssa.VEKL-selvittelyssä on otettu käyttöön ennakkomenettely ja aikataulu on myös yh-tenäistetty muiden kustannustenjakojen kanssa. Vuodesta 2018 alkaen lopullisten

kustannustenjakojen maksuaikataulut sovitettiin yhteen ennakoiden kanssa, millätavoin liikuteltavia rahamääriä on ollut mahdollista edelleen vähentää.

Kustannustenjakoon tarvittavien tietojen keräämisen käytänteet kustannusten-jakojen suorittamiseksi ovat muuttuneet viime vuosina. Rekistereitä käytetäänhyödyksi entistä enemmän ja paperilla toimitettavista tiedoista on päästy lähestäysin eroon. Tiedot ennakoiden määrää-miseksi ja kustannustenjakojen suoritta-miseksi toimitetaan pääosin sähköisesti.

Käsikirjan päivitetyssä tilastoliitteessä on havainnollistettu lakisääteisen työ-eläkejärjestelmän ja kustannustenjaon varojen volyymiä ja kiertokulkua sekä lu-vuin että kuvioin. Eläketurvakeskuksen internetsivuilla löytyvässä kustannusten-jaon kuvapankissa on myös laajemmin saatavilla keskeisiä tietoja työeläkejärjes-telmän rahoituksesta ja kustannustenjaosta.

Työeläkkeiden kustannustenjako -käsikirja on päivitetty allekirjoittaneenSHV-harjoitustyönä. Kiitän lämpimästi päivitystyötä kommentoineita; erityisestiEläketurvakeskuksen Aktuaaripäällikkö Jaakko Ahoa, käsikirjan alkuperäisiäkirjoittajia sekä työkavereita Eläketurvakeskuksen vakuutusmatemaattisessa yksi-kössä. Lisäksi iso kiitos Merja Raunikselle kuvien ja taulukoiden muokkauksestasekä avusta kirjan taittamisessa.

Helsingissä maaliskuussa 2018Hanna Mäkinen

Kustannustenjako pähkinänkuoressa

Suomen työeläkejärjestelmän hajautetun organisaation, työeläkkeiden osittaisenrahastoinnin ja viimeisen eläkelaitoksen periaatteen vuoksi eläkelaitosten välillätarvitaan kustannustenjakoa ja toisten puolesta maksettujen eläkeosien selvittelyä.Nämä kustannusten selvittelyt tehdään keskitetysti Eläketurvakeskuksessa.

Eläketurvakeskuksessa hoidetaan vuosittain kuusi erillistä kustannustenjakoa:• yhteisesti kustannettavat TyEL- ja MEL-eläkkeet ja toisten eläkelaitosten

puolesta maksetut eläkkeet• YEL-eläkkeet ja valtion osallistuminen YEL-eläkkeiden kustannuksiin• Eläketurvakeskuksen kustannusosuudet• Työttömyysvakuutusrahaston maksun jako eläkelaitoksille• palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjako• valtion varoista korvattavien alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun

ajalta karttuneiden etuusosien kustannustenjako.

Kustannustenjako perustuu lakeihin, asetuksiin ja sosiaali- ja terveysministeriönvahvistamiin kustannustenjakoja VEKL-perusteisiin sekä niihin liittyviin Eläke-turvakeskuksen antamiin suosituksiin.

Eläkelaitokset antavat vuosittain Eläketurvakeskukselle tiedot kustannustenja-kovuonna maksamistaan eläkkeistä sekä vakuutettujensa palkkasummaan pohjau-tuvat kustannustenjaon maksutiedot. Näistä tiedoista Eläketurvakeskuksessa laske-taan eläkelaitoksille lopulliset kustannustenjakoerät kustannustenjakovuotta seu-raavana vuonna. Selvittelyjen suurta rahaliikennettä saadaan jaettua jo kustannus-tenjakovuodelle ennakkomaksujärjestelmällä.

Kostnadsfördelningen i ett nötskal

Kostnadsfördelning mellan pensionsanstalterna och avräkning av pensionsdelarsom pensionsanstalterna betalat för varandras räkning behövs på grund av att ar-betspensionssystemet i Finland är decentraliserat, att arbetspensionerna delvis fon-deras och att systemet följer principen om sista försäkrare. Denna avräkning görscentralt på Pensionsskyddscentralen.

Pensionsskyddscentralen gör årligen sex separata kostnadsfördelningar:• ArPL- och SjPL-pensioner som bekostas gemensamt och pensioner som be-

talats för andra pensionsanstalters räkning,• FöPL-pensioner och statens andel av kostnaderna för FöPL-pensionerna,• kostnadsandelarna för Pensionsskyddscentralen,• fördelningen av Arbetslöshetsförsäkringsfondens inbetalning till pension-

sanstalterna och• kostnadsfördelningen för pensionsdelar som tillvuxit under oavlönade pe-

rioder och• kostnadsfördelningen för förmånsdelar som tillvuxit under tid för vård av

barn under tre år eller för studier och som bekostas ur statens medel.

Kostnadsfördelningen grundar sig på lagar, förordningar, av social- och hälso-vårdsministeriet fastställda kostnadsfördelnings- och StPEL-grunder samt Pen-sionsskyddscentralens rekommendationer med anknytning till dem.

Pensionsanstalterna lämnar årligen uppgifter om de pensioner som de betalatunder kostnadsfördelningsåret samt uppgifter som grundar sig på de försäkradeslönesumma till Pensionsskyddscentralen. På basis av dessa uppgifter räknar Pen-sionsskyddscentralen ut de slutliga kostnadsfördelningsposterna till pensionsans-talterna under det år som följer på kostnadsfördelningsåret. Den stora penningtra-fik som hänför sig till avräkningarna kan delvis fördelas redan på kostnadsfördel-ningsåret genom ett förskottsbetalningssystem.

Division of costs in a nutshell

Due to the decentralized organization and partial funding of the Finnish earnings-related pension system and the principle of the last pension provider, it becomesnecessary to divide costs between pension providers and clarify pension sharespaid on behalf of other parties. The Finnish Centre for Pensions clarifies thesecosts.

The Finnish Centre for Pensions carries out six different types of cost divisioneach year:

• jointly financed pensions under the Employees Pensions Act (TyEL) and theSeafarer’s Pensions Act (MEL) and pensions paid on behalf of other pensionproviders,

• pensions under the Self-employed Persons’ Pensions Act (YEL) and the sha-re of state participation in YEL pension costs,

• the portions of cost of the Finnish Centre for Pensions,• the distribution of the Unemployment Insurance Fund contributions to the

pension providers,• the distribution of the costs of pension benefits accrued during unsalaried

periods and• the distribution of the costs of pension benefits accrued under the Act on

compensation for Pension Accrual from State Funds for Periods of Childcareand Periods of Study (VEKL).

The division of costs is based on laws, regulations and the cost distribution andVEKL bases confirmed by the Ministry of Social Affairs and Health, as well as onrelated recommendations issued by the Finnish Centre for Pensions.

Pension providers annually inform the Finnish Centre for Pensions of pensionspaid during the cost division year and submit payment information of the costdivision based on the wage sums of the insured. Based on this information, theFinnish Centre for Pensions calculates the final cost division instalments for thepension providers for the year following the cost division year. The large flow ofmoney that follows the clarifications is distributed already for the cost divisionyear, through an advance payment system.

SISÄLTÖ

1 Suomen eläkejärjestelmä, eläkkeet ja niiden rahoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . 151.1 Eläkejärjestelmä ja eläkkeet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151.2 Eläkkeiden rahoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161.3 Osittain rahastoiva järjestelmä yksityisillä aloilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181.4 Yksityisten alojen palkansaajalakien mukainen työeläkevakuu-

tusmaksu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191.5 Eläkkeiden kustannustenjakojärjestelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211.6 Eläkkeen ja eläkkeen osan kustantaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221.7 Kustannustenjaon ohjeistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

2 Kustannustenjaon periaatteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272.1 Yhteistä kustannustenjaoissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272.2 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

2.2.1 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn lopullinen erä . . . . . . . . . . . 292.2.2 Toisten eläkelaitosten puolesta maksettujen eläkkeiden

selvittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 342.2.3 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn ennakot . . . . . . . . . . . . . . . . . 352.2.4 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn tarkistuserä . . . . . . . . . . . . . 372.2.5 TyEL- ja MEL-eläkkeiden rahastoitu osa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372.2.6 TEL-lisäeläketurvasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41

2.3 YEL-eläkkeiden kustannustenjako ja YEL:n valtion osuus . . . . . . . . 422.3.1 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullinen erä . . . . . . . . . . . 432.3.2 YEL:n valtion osuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 462.3.3 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon ennakot . . . . . . . . . . . . . . . . . 482.3.4 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon tarkistuserä . . . . . . . . . . . . . 512.3.5 YEL-lisäeläketurvasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

2.4 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannusten-jako . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 522.4.1 Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 522.4.2 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustan-

nustenjaon lopullinen erä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 532.4.3 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustan-

nustenjaon ennakot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 572.4.4 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustan-

nustenjaon tarkistuserä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 582.4.5 Muut palkattomiin aikoihin liittyvät kustannustenjaot . . . . . . . 58

2.5 Työttömyysvakuutusrahaston maksu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59

2.5.1 Työttömyysvakuutusrahaston maksun lopullinen erä . . . . . . . 592.5.2 Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrä . . . . . . . . . . . . . . . 612.5.3 Työttömyysvakuutusrahaston maksun ennakot . . . . . . . . . . . . . 622.5.4 Työttömyysvakuutusrahaston maksun tarkistuserä . . . . . . . . . 632.5.5 Työttömyysvakuutusrahaston maksun vaikutus vakuu-

tusmaksuihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 642.5.6 Työttömyysvakuutusrahasto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

2.6 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksien selvittely . . . . . . . . . . . . . . 662.6.1 Kustannusosuuksien määräytyminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 662.6.2 Eläketurvakeskuksen kustannuskertoimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . 672.6.3 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden lopullinen erä . . . 692.6.4 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden ennakot . . . . . . . . . 702.6.5 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden tarkistuserä . . . . . 70

3 Valtion varoista suoritettava eläkkeen korvaaminen alle kolmivuo-tiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 733.1 VEKL-etuuden karttuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 733.2 VEKL:n mukaisten kulujen kustantaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 743.3 Järjestelmän rakentamiskulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 743.4 VEKL-selvittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75

3.4.1 VEKL:n toimeenpanoon liittyvä lopullinen erä . . . . . . . . . . . . . . 753.4.2 Valtion vuosittainen korvaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 763.4.3 VEKL-selvittelyn ennakot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 773.4.4 VEKL-selvittelyn tarkistuserä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

4 Kustannustenjakojen suorittaminen käytännössä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 814.1 Kustannustenjaon vuosiaikataulu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 814.2 Ennakot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 814.3 Lopullinen erä ja tarkistuserä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 824.4 Kustannustenjakojen kertoimien määritys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 844.5 Eläkelaitosten toimittamat tiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84

4.5.1 Eläkelaitosten toimittamat tiedot kustannustenjakojenennakoita varten. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84

4.5.2 Eläkelaitosten toimittamat tiedot maksetuista eläkkeistä . . . 854.5.3 Eläkelaitosten toimittamat vakuutustekniset tiedot . . . . . . . . . . 87

4.6 Kustannustenjakotiedot rekistereissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 884.6.1 Eläkkeiden vastuunjakotiedot rekistereissä . . . . . . . . . . . . . . . . . 884.6.2 Vakuutustekniset tiedot rekistereissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89

4.7 Työryhmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89

5 Vakuutuskannan siirrot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 915.1 Yleistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91

5.1.1 Vakuutuskannan siirtäminen työeläkevakuutusyhtiöstä . . . . 915.1.2 Vakuutuskannan siirtäminen eläkesäätiöstä . . . . . . . . . . . . . . . . 925.1.3 Vakuutuskannan siirtäminen eläkekassasta . . . . . . . . . . . . . . . . 925.1.4 Vakuutuskannan mukana siirtyvä vakavaraisuuspääoma . . 93

5.2 Vakuutuskannansiirrot kustannustenjaossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 935.2.1 Lopulliset erät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 935.2.2 Ennakot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 965.2.3 Tarkistuserät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97

6 Eläkeoikeuksien siirto Euroopan unionin eläkejärjestelmään . . . . . . . . 996.1 Euroopan unionin eläkejärjestelmään siirrettävä määrä . . . . . . . . . . . 100

6.1.1 Pääoma-arvokertoimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1016.2 Siirtoprosessi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1026.3 Kustannustenjako . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103

6.3.1 TyEL-eläketurva ja MEL-vastuunjako-osa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1046.3.2 MEL-ylite. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1046.3.3 TEL-lisäeläketurva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1046.3.4 YEL-eläketurva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1046.3.5 YEL-lisäeläketurva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1046.3.6 MYEL-eläketurva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1056.3.7 Palkattomilta ajoilta karttunut eläketurva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1056.3.8 VEKL-eläketurva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1056.3.9 Kustannustenjaossa käytetty korkoutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105

7 Kustannustenjaon historiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1077.1 Osittainen rahastointi ja viimeisen eläkelaitoksen periaate . . . . . . . 1077.2 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn historiaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109

7.2.1 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn muutokset . . . . . . . . . . . . . . 1097.2.2 Eläkkeiden rahastointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1147.2.3 LEL:n ja TaEL:n mukaantulo kustannustenjakoon . . . . . . . . . . 1227.2.4 MEL:n mukaantulo kustannustenjakoon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1227.2.5 Julkisten alojen mukaantulo kustannustenjakoon . . . . . . . . . . . 123

7.3 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon historiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1237.4 Pakollisen vastuuvajauksen kuolettamisen selvittelyt . . . . . . . . . . . . . . 1257.5 Palkattomien aikojen kustannustenjaon historiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1257.6 Työttömyysvakuutusrahaston maksun historiaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126

7.6.1 Työttömyysvakuutusrahaston maksun jako ennen vuotta2007 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126

7.6.2 Vuoden 2007 muutos Työttömyysvakuutusrahaston mak-sun jakoon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127

7.6.3 Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena ole-vaan palkkasummaan vaikuttaneet muutokset. . . . . . . . . . . . . . 128

7.6.4 Työttömyysvakuutusrahaston maksun rahoitus työttö-myysvakuutusmaksuilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129

7.7 Kustannustenjaon tulevaisuuden näkymiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129

Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131

Liitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135A Siirtymämaksu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137B Vanhuuseläkerahastojen lisätäydennykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139

B.1 1iv-korotus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140B.2 2iv-korotus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141B.3 3iv-korotus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142B.4 4iv-korotus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143

C Rahastoonsiirtovelvoitteeseen liittyvät kertoimet ja vakuutus-maksukorko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145C.1 Täydennyskerroin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146C.2 Osaketuottokerroin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148C.3 Vakuutusmaksukorko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150

D Tilastotietoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151E Kustannustenjaon säädökset ja ohjeistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163F Lyhenteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165G Sanasto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167

1 Suomen eläkejärjestelmä, eläkkeet ja niiden rahoitus 15

1 Suomen eläkejärjestelmä, eläkkeet ja niidenrahoitus

Suomessa lakisääteinen eläketurva muodostuu ansiotyöhön perustuvasta työeläke-turvasta sekä asumiseen perustuvista kansaneläke- ja takuueläketurvista.

1.1 Eläkejärjestelmä ja eläkkeet

Eläkkeillä turvataan toimeentulo vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuol-tajan kuoleman varalta. Työeläkkeet mahdollistavat ikääntyneille myös osittai-sen varhennetun vanhuuseläkkeen ja rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavissatöissä pitkän työuran tehneille työuraeläkkeen.

Kansaneläkettä maksetaan, jos työeläketurvaa ei ole karttunut tai jos karttunuttyöeläketurva on vähäinen. Takuueläkejärjestelmä kansaneläkkeen ohella turvaavähimmäiseläkkeen, jos henkilön kaikki eläkkeet Suomesta ja ulkomailta jäävätyhteensä alle 775,27 euroa kuukaudessa vuoden 2018 tasossa. Kansaneläkelaitoshallinnoi kansaneläke- ja takuueläkejärjestelmää eduskunnan valvonnan alaisena.

Työeläketurvan toimeenpano on hajautettu. Yksityisten alojen työeläketurvaahoitavat eläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat ja eläkesäätiöt sekä maatalousyrittäji-en ja merimiesten erityiseläkelaitokset. Näiden eläkelaitosten toimintaa valvovatsosiaali- ja terveysministeriö sekä Finanssivalvonta. Julkisilla aloilla on omat elä-kelaitoksensa, joista suurin on valtiovarainministeriön valvonnan alainen Keva.Kevan sijoitustoimintaa valvoo kuitenkin Finanassivalvonta. Keva huolehtii Ke-van jäsenyhteisöjen, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon sekä Kansaneläkelaitok-sen henkilöstön eläkejärjestelmien toimeenpanosta. Valtion eläkkeiden osalta ra-hoituksesta vastaa kuitenkin valtio, evankelis-luterilaisen kirkon henkilöstön eläk-keiden osalta Kirkon eläkerahasto ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeidenosalta Kansaneläkelaitos. Keva vastaa siten vain kunta-alan eläkkeiden rahoituk-sesta. Suomen Pankin toimihenkilöiden sekä Ahvenanmaan maakuntahallituksentyöntekijöiden eläketurva on järjestetty niiden omissa eläkelaitoksissa. Ortodoksi-sen kirkon papiston eläkekassa hoitaa oman eläkejärjestelmänsä piiriin kuuluvienvakuutettujen työeläketurvaa. Eläketurvakeskus toimii työeläketurvan toimeenpa-non ja kehittämisen yhteiselimenä. Taulukossa 1.1 on kuvattu työeläketurvan hoi-toon osallistuvien eläkelaitosten lukumääriä eri vuosina.

16 ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

Taulukko 1.1.Lakisääteisen työeläketurvan hoitoon osallituvien eläkelaitosten lukumääriä.

Vuosi kpl

2000 55

2004 58

2007 51

2010 38

2013 33

2016 31

Yksityisten alojen palkansaajia koskevat työntekijän eläkelaki (TyEL) sekä me-rimieseläkelaki (MEL). Yrittäjillä on omat eläkelakinsa, yrittäjän eläkelaki (YEL)sekä maatalousyrittäjän eläkelaki (MYEL). Vuoden 2017 alusta voimaan tullut jul-kisten alojen eläkelaki (JuEL) säätelee Kevan jäsenyhteisöjen, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläketurvaa. Ortodoksisel-la kirkolla on oma eläkelakinsa (OrtKL). Lisäksi Suomen Pankin toimihenkilöilläja Ahvenanmaan maakuntahallituksen työntekijöillä ovat omat eläkesääntönsä.

Lähes kaikki yksityisten ja julkisten alojen työansiot kartuttavat työeläketurvaa,joka riippuu ansioiden määrästä. Vuoden 2005 lakimuutoksiin perustuvasta eläke-uudistuksesta lähtien eläkettä tai etuutta on karttunut myös palkattomilta etuus-ajoilta, joita ovat lapsenhoitoajat, opiskelu, työttömyys ja vuorotteluvapaa sekäsairaus- tai kuntoutusjaksot.

1.2 Eläkkeiden rahoitus

Eläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksa-milla eläkevakuutusmaksuilla, kertyneillä eläkevaroilla sekä niistä saaduilla tuo-toilla. Lisäksi valtio kustantaa yrittäjien eläkkeistä sen osuuden eläkemenosta, jo-hon eläkevakuutusmaksuista saatava maksutulo ei riitä ja MEL:n eläkemenostanoin kolmanneksen. JuEL:in mukaisesta valtion eläkkeiden eläkemenosta noin 60prosenttia kustannetaan valtion budjetista. Työttömyysvakuutusrahaston maksul-la rahoitetaan ansiosidonnaisilta työttömyys- ja koulutusajoilta sekä vuorotteluva-pailta saatujen etuuksien perusteella karttuneet eläkkeet. Työttömyysvakuutusra-haston maksusta kerrotaan tarkemmin kohdassa 2.5.


Eläkkeiden rahoitusperiaatteiden äärimuodot ovat jakojärjestelmä ja rahastoi-va järjestelmä. Jakojärjestelmässä kerätään vakuutusmaksuna kunakin vuonna semäärä, joka tarvitaan kyseisen vuoden eläkemenon ja hoitokulujen kattamiseen.Rahastoivassa järjestelmässä vakuutusmaksuna kerätään kunakin vuonna määrä,joka riittää kyseisen vuoden hoitokuluihin sekä kyseisenä vuonna karttuneen elä-keturvan kustantamiseen eläkkeen maksuaikana, kun korko ja kuolevuus otetaanhuomioon. Näiden järjestelmien välimuoto on osittain rahastoiva järjestelmä.

Kansan- ja takuueläkkeet kustannetaan kokonaan jakojärjestelmän mukaisestija niiden eläkemeno rahoitetaan valtion varoista.

Julkisten alojen eläkkeiden rahoitus toimii pääasiassa jakojärjestelmän periaat-teella. 1980-luvun lopulta lähtien on kuitenkin myös julkisilla aloilla kerätty varojakollektiivisiin puskurirahastoihin. Rahastoinnin tavoitteena on erityisesti vähentäävakuutusmaksun korotuspaineita suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle.

Kuvio 1.1.Eläkkeiden rahoituslähteet.

Kustannukset vuosittain maksetuista, palkattomilta ajoilta karttuneista eläkkeenosista jaetaan jakojärjestelmän periaatteella kaikkien eläkelaitosten kesken eläke-laitoksissa vakuutettujen työansioiden suhteessa. Valtio puolestaan kustantaa lap-senhoitoon sekä opiskeluun liittyviltä ajoilta karttuneet etuudet.

Yksityisten alojen yrittäjäeläkkeiden rahoitus toimii puhtaasti jakojärjestelmänmukaisesti. Vakuutusmaksusta vähennetään hoitokulut ja loput käytetään kyseisen


vuoden eläkemenon kattamiseen. Valtio osallistuu yrittäjäeläkkeiden kustantami-seen siltä osin kuin vakuutusmaksut eivät niihin riitä.

Yksityisten alojen palkansaajalakien mukaiset eläkkeet kustannetaan osittainrahastoivalla tekniikalla, josta kerrotaan enemmän seuraavassa kohdassa.

1.3 Osittain rahastoiva järjestelmä yksityisillä aloilla

Yksityisten alojen palkansaajalakien TyEL:n ja MEL:n mukaisten eläkkeiden ra-hoitustekniikaksi valittiin osittain rahastoiva järjestelmä (asiasta enemmän kohdas-sa 7.1). Yksittäinen eläke voidaan periaatteessa jakaa kahteen osaan sen mukaan,miten se rahoitetaan. Osa maksettavasta eläkkeestä on rahastoitu ennakkoon ja va-rat sen maksamiseen purkautuvat rahastosta (eläkkeen rahastoitu osa). Osa eläk-keestä kustannetaan jakojärjestelmän mukaisesti ja varat sen maksamiseen saa-daan eläkkeen maksuvuoden vakuutusmaksusta (eläkkeen tasausosa eli yhteisestikustannettava osa). Vanhuuseläkkeitä sekä tietyin edellytyksin myös työkyvyttö-myysseläkkeitä rahastoidaan ennakkoon. Muut eläkkeet kustannetaan kokonaanjakojärjestelmällä.

TyEL- ja MEL-laeissa määritellään kunkin eläkelajin osalta periaate, jonka mu-kaan eläkettä rahastoidaan. Yksittäisen eläkkeen ennakkoon rahastoidusta osastavastaa se eläkelaitos, joka on rahastoinut kyseistä eläkettä ennakkoon. Rahastoi-dun osan ylittävä osa eläkkeessä on eläkelaitosten yhteisellä vastuulla.

Eläkelaitos laskee kunkin yksittäisen vakuutetun ja eläkkeensaajan osalta va-kuutusmatemaattisen vastuuvelan määrän siltä osin kuin on rahastoinut varojaeläkettä varten ennakkoon. Alkaneeseen vanhuuseläkkeeseen liittyvä vastuuvel-ka on se rahamäärä, joka keskimäärin riittää eläkkeen rahastoidun osan maksami-seen, kun otetaan huomioon korko ja kuolevuus. Alkaneen työkyvyttömyyseläk-keen vastuuvelkaa laskettaessa huomioidaan myös parantuvuus. Eläkelaitos sijoit-taa tulevia eläkkeitä varten vakuutusmaksuina keräämänsä varat itsenäisesti, ottaenhuomioon eläkelaitoksensa vakavaraisuuden ja eläkkeiden turvaamisesta johtuvatvaatimukset. Eläkelaitoksen edellytetään hyvittävän omia rahastojaan vuosittainrahastoonsiirtovelvoitteen osoittamalla määrällä (ks. liite C).


Tulevaa vanhuuseläkettä rahastoidaan 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan ka-lenterikuukauden alusta ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamiskuukautta edeltä-vän kuukauden loppuun asti tai enintään vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan1

asti sovittu prosenttimäärä vuosittaisista ansioista (vuodesta 2017 alkaen 0,4 pro-senttia). Rahastoitujen eläkkeiden reaaliarvojen korottamiseksi ja suurten ikäluok-kien aiheuttaman eläkevakuutusmaksun kasvupaineen tasoittamiseksi vanhuuse-läkkeisiin tehdään edellä mainitun rahastoinnin lisäksi vuosittain lisärahastointia.Tämä on nykyisin toteutettu korottamalla 55 vuotta täyttäneiden vakuutettujen jaeläkkeensaajien vanhuuseläkkeiden rahastoituja osia (tasokorotukset). Korotuksetrahoitetaan pääasiassa eläkelaitosten sijoituksilleen saamilla tuotoilla sekä joilta-kin osin myös vakuutusmaksuilla (ks. liite B).

Rahastoitaessa alkanutta työkyvyttömyyseläkettä ennakkoon rahastointi teh-dään eläkkeen alkumäärän suuruisena eläkkeensaajan omaan alimpaan vanhuus-eläkeikään saakka ja rahastointi tehdään pääsääntöisesti eläkkeen alkaessa. Vuo-desta 2017 lähtien alin vanhuuseläkeikä riippuu eläkkeensaajan omasta syntymä-vuodesta. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa asetuksella alimman vanhuuse-läkeiän kunakin vuonna 62-vuotiaille. Tätä nuorempien alin eläkeikä perustuuennusteeseen. Ennen vuotta 1965 syntyneille alin vanhuuseläkeikä on kuitenkinjo vahvistettu. Tuleviin työkyvyttömyyseläkkeisiin varaudutaan työeläkevakuutus-maksun työkyvyttömyysosalla, joka mitoitetaan sellaiseksi, että se kattaa puoletseuraavina kahtena vuonna alkavien työkyvyttömyyseläkeiden rahastoiduista osis-ta.

1.4 Yksityisten alojen palkansaajalakien mukainentyöeläkevakuutusmaksu

Työeläkemaksun määräytymisen pääperiaate on sama kaikille eläkelaitoksille elä-kelaitostyypistä riippumatta. Vakuutusmaksuna peritään määrä, joka sijoitustoi-minnan tuottojen kanssa riittää kattamaan tilivuoden yhteisesti kustannettavan elä-kemenon, rahastoitavan vastuuvelan, hoitokulut sekä saamatta jääneistä työeläke-maksuista koituvat maksutappiot.

1 Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on vuonna 1957 ja sitä aiemmin syntyneillä 68vuotta, vuosina 1958–1961 syntyneillä 69 vuotta ja vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä70 vuotta.


Eläkekassoilla ja -säätiöillä vakuutusmaksu on kannatusmaksutyyppinen elimaksuna peritään se määrä, joka muiden tuottojen lisäksi tarvitaan vastuuvelanmuutokseen, eläkkeiden maksamiseen sekä eläkelaitoksen muiden kulujen peittä-miseen. Jos vakavaraisuuspääoma on riittävän suuri, voivat eläkesäätiöt ja –kassatalentaa perimäänsä maksua lisävakuutusvastuusta tehtävällä siirrolla.

Työeläkevakuutusyhtiöissä vakuutuksen ottaneiden työnantajien vakuutusmak-sun taso määrätään ennakkoon. Maksun yli- tai alijäämä siirretään sitä varten varat-tuihin puskurirahastoihin. Työeläkevakuutusyhtiöt voivat alentaa perimäänsä työ-eläkemaksua tiettyjen sääntöjen mukaisesti niin kutsutuilla asiakashyvityksillä.

Työeläkevakuutusyhtiöiden vakuutusmaksuun sisältyvä vanhuuseläkekompo-nentti määrätään siten, että sen avulla perittävä maksu riittää keskimäärin katta-maan kyseisen vuoden aikana karttuneista vanhuuseläkkeiden rahastoiduista osis-ta aikanaan aiheutuvan vanhuuseläkemenon, kun korko ja kuolevuus otetaan huo-mioon. Vakuutusmaksuun sisältyvä keskimääräinen työkyvyttömyyseläkekompo-nentti määrätään siten, että sen avulla perittävän maksun määrä riittää keskimää-rin kattamaan puolet maksuvuotta seuraavien kahden vuoden aikana myönnetty-jen työkyvyttömyyseläkkeiden rahastoinnista. Maksun työkyvyttömyyseläkekom-ponentilla perittävien varojen kohdentaminen johtuu aiemmin kohdassa 1.3 mai-nitusta työkyvyttömyyseläkkeen ennakkorahastoinnista.

Vakuutusmaksuun sisältyvä tasauskomponentti mitoitetaan sellaiseksi, että senavulla perittävät varat riittävät tilivuoden aikana maksettavaan yhteisesti kustan-nettavaan eläkemenoon. Tasauskomponentilla peritään myös mm. osa vanhuus-eläkkeiden lisärahastointiin tarvittavista varoista. Tasauskomponentti on ylivoi-maisesti suurin työeläkevakuutusmaksuun sisältyvistä komponenteista. Tasaus-komponentin yli- tai alijäämä siirtyy yhteisesti kustannettavien eläkkeiden pus-kurirahastoon, tasausvastuuseen.

Lisäksi vakuutusmaksuun sisältyy maksutappio-, hoitokustannus- ja lakisää-teisten maksujen osa. Maksutappio-osalla kustannetaan saamatta jääneitä vakuu-tusmaksuja ja hoitokustannusosalla puolestaan työeläkelaitosten hallintokuluja.Lakisääteisten maksujen osalla rahoitetaan Eläketurvakeskuksesta, Finanssival-vonnasta ja Työeläkeasioiden muutostenhakulautakunnasta aiheutuvia kustannuk-sia.

Työeläkeyhtiöt voivat myös antaa asiakkaina oleville sopimustyönantajilleentyöeläkemaksusta alennusta eli asiakashyvitystä. Annettavat asiakashyvityksetovat osa työeläkeyhtiöiden välistä kilpailua. Asiakashyvitysten suuruus riippuu


työeläkeyhtiön vakavaraisuudesta ja hoitokustannustuloksesta ja vaihtelee sitenvuosittain ja eläkeyhtiöittäin. Vuonna 2019 annettavasta asiakashyvityksestä al-kaen hyvitysten enimmäismäärä määritellään edelleen eläkeyhtiöiden yhteisis-sä laskuperusteissa, mutta hyvitysten jakoperusteet ovat eläkeyhtiökohtaisia jasosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa ne yhtiöiden hakemuksesta. Uudistuksentarkoituksena on aiempaa tarkemmin kohdistaa asiakashyvitykset niille asiakkail-le, jotka ovat ylijäämän tuottaneet. Jatkossa koko hoitokustannusylijäämä voidaanjakaa takaisin asiakkaille. Lisäksi jos vakavaraisuus on tarpeeksi hyvä, voidaanenintään prosentti vakavaraisuuspääomasta jakaa asiakashyvityksinä. Kohtuuspe-riaatteen mukaisesti työeläkeyhtiöille kertyvästä ylijäämästä kohtuullinen osuus onpalautettava vakuutuksenottajille. Annettavat asiakashyvitykset eivät kuitenkaansaa vaarantaa työeläkeyhtiön vakavaraisuutta.

1.5 Eläkkeiden kustannustenjakojärjestelmä

Hajautetusta järjestelmästä, osittain rahastoivasta tekniikasta sekä jäljempänä mai-nitusta viimeisen eläkelaitoksen periaatteesta johtuen kustannukset maksetuistaeläkkeistä ja etuuksista selvitetään vuosittain eläkelaitosten kesken. Kustannustenselvittely tehdään keskitetysti Eläketurvakeskuksessa.

Viimeisen eläkelaitoksen periaate tarkoittaa sitä, että se eläkelaitos, jossa eläk-keenhakijan viimeinen työskentely on ollut vakuutettuna, myöntää ja maksaa eläk-keenhakijan koko eläkkeen, vaikka eläkkeenhakijan työsuhteet ovat voineet ollavakuutettuina useissa eri eläkelaitoksissa ja ennakkorahastointia tätä eläkettä var-ten on tehty useisiin eläkelaitoksiin. Näin eläkkeensaajan on helpompi hoitaa elä-keasioitaan olemalla yhteydessä vain yhteen eläkelaitokseen. Viimeisen eläkelai-toksen periaatetta kutsutaan myös VILMA-periaatteeksi.

Yksityisillä aloilla kustannustenjakojärjestelmä on toiminut 1960-luvulta,TEL:n voimaantulosta lähtien. Viimeisen eläkelaitoksen periaatetta laajennettiinvuodesta 2004 alkaen julkisille aloille, jolloin suurin osa julkisten alojen eläkelai-toksista tuli mukaan kustannustenjakojärjestelmään.

Suomen Pankin, Ortodoksisen kirkon ja Ahvenanmaan maakuntahallitukseneläkejärjestelmät eivät edelleenkään ole mukana viimeisen eläkelaitoksen peri-aatteessa. Kustannustenjako maksetuista palkattomilta ajoilta sekä lapsenhoito- jaopiskeluajoilta karttuneista eläkkeen osista tehdään kuitenkin myös näiden eläke-laitosten osalta keskitetysti Eläketurvakeskuksessa.


Eläketurvakeskus selvittää työeläkkeiden kustannustenjaossa eläkelaitostenosuuden

• yhteisesti kustannettavista TyEL- ja MEL-eläkkeistä ja etuuksista• YEL-eläkkeistä sekä valtion osuudesta YEL-eläkkeisiin• toisten eläkelaitosten puolesta maksetuista eläkkeistä tai eläkkeen osista• palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeiden ja eläkkeen osien kustannuk-

sista• Työttömyysvakuutusrahaston maksusta• valtion korvauksesta lapsenhoito- ja opiskeluajoilta karttuneiden eläkkeen

osien kustantamiseen• Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksista.

Käytännössä kustannusten selvittely tapahtuu siten, että eläkelaitokset antavat vuo-sittain Eläketurvakeskukselle tarkat tiedot kalenterivuoden aikana maksamistaaneläkkeistä jaoteltuna osiin sen mukaan, miten eläkkeen osat kustannetaan. Elä-kelaitokset antavat Eläketurvakeskukselle myös vakuutettujensa palkkasummaanpohjautuvat maksutiedot, joiden perusteella määräytyy eläkelaitoksen vastuu mak-setuista yhteisesti kustannettavista eläkkeistä, eläkkeen osista ja etuuksista sekäEläketurvakeskuksen kustannusosuuksista.

Saamiensa tietojen perusteella Eläketurvakeskus laskee eri kustannusselvitte-lyerät vuodelta v kullekin eläkelaitokselle vuoden v+ 1 marraskuun lopun tasoi-sina ja antaa niistä eläkelaitoksille päätökset 20.11.v+1 mennessä. Saatuaan pää-töksen kukin eläkelaitos joulukuun alkupuolella joko maksaa Eläketurvakeskuk-selle tai saa Eläketurvakeskukselta eri selvittelyjä koskevien päätösten mukaisenyhteenlasketun nettosumman.

1.6 Eläkkeen ja eläkkeen osan kustantaminen

Eläkelaitos jakaa eläkkeen osiin kustannustenjakoa varten jo eläkettä myöntäes-sään. Maksuun menevän eläkkeen tiedot viedään edellä mainittuihin osiin jaotel-tuina eläkelaitoksen maksurekisteriin, josta eläkelaitos antaa vuosittain Eläketur-vakeskukselle tarvittavat tiedot kustannustenjakoa varten.

Yksityisten alojen palkansaajalakien mukaisten eläkkeiden rahastoidut osatkustantaa se eläkelaitos, joka on rahastoinut varoja kyseistä eläkettä varten. Kus-tannukset näiden lakien mukaisista, rahastoidun osan ylittävistä eläkeosista jaetaan


TyEL:n ja MEL:n mukaista eläketurvaa vakuuttavien eläkelaitosten kesken. Meri-mieseläkekassa vastaa kuitenkin yksinään siitä MEL:n mukaisesta eläkkeen osas-ta (MEL-ylite), joka ylittää TyEL:iä vastaavan MEL:n mukaisen eläkkeen määrän(MEL-vastuunjako-osa).

Kustannukset yrittäjän eläkelain mukaisista eläkkeistä jaetaan YEL:n mukais-ta eläketurvaa vakuuttaneiden eläkelaitosten kesken. Maatalousyrittäjän eläkelainmukaiset eläkkeet ja eläkkeen osat kustantaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos. Val-tio kustantaa YEL- ja MYEL-eläkemenon siltä osin kuin kerätyt YEL- ja MYEL-vakuutusmaksut eivät sitä riitä kattamaan.

TEL-lisäeläketurvan mukaisten eläkkeiden kustantamiseen osallistuvat TyEL:nja MEL:n mukaista eläketurvaa vakuuttaneet eläkelaitokset. YEL-lisäeläketurvanmukaiset eläkkeet kustantavat YEL:n mukaista toimintaa vakuuttaneet eläkelaitok-set yhdessä valtion kanssa. Maksetut YEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeet kus-tannetaan ensisijaisesti eläkkeen maksaneen eläkelaitoksen YEL-lisäeläketurvantasausvastuusta. Jos tämä tasausvastuu on nolla, maksetut YEL-lisäturvan mukai-set eläkkeet ovat YEL:n mukaista toimintaa vakuuttaneiden yhteisesti kustannet-tavia. MYEL-lisäeläketurvasta vastaa kokonaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos.

Julkisten alojen eläkelain mukaiset eläkkeet kustantaa Kevan jäsenyhteisöjenhenkilöstön eläkkeiden osalta Keva, valtion henkilöstön eläkkeiden osalta valtio,evankelis-luterilaisen kirkon henkilöstön eläkkeiden osalta Kirkon eläkerahasto jaKansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden osalta Kansaneläkelaitos.

Kustannukset palkattomilta ajoilta karttuneista eläkkeen osista jaetaan kaikkieneläkelaitosten kesken ja lapsenhoito- ja opiskeluajoilta karttuneet eläkkeen osatkustantaa puolestaan valtio.


Kuvio 1.2.Kustannukset eläkkeistä.

1.7 Kustannustenjaon ohjeistus

Eläkkeiden jakaminen osiin kustannustenjakoa varten sekä kustannusten selvit-tely tehdään lain, asetuksen ja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien kus-tannustenjakoperusteiden ja niihin liittyvien Eläketurvakeskuksen antamien suo-situsten mukaisesti. Lapsenhoito- ja opiskeluajoilta karttuneiden eläkkeen osienselvittely tehdään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman perusteen mukaises-ti. Eläketurvakeskus kuulee perusteita ja suosituksia laatiessaan kustannustenja-koryhmää, jossa on edustajat eläkevakuutusyhtiöistä, Maatalousyrittäjien eläkelai-toksesta, Merimieseläkekassasta, eläkesäätiöiden ja -kassojen palvelulaitoksista,


julkisten alojen eläkelaitoksista, sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä puheenjoh-taja ja sihteeri Eläketurvakeskuksesta. Kuultuaan kustannustenjakoryhmää Eläke-turvakeskus esittää kustannustenjakoperusteet sosiaali- ja terveysministeriön vah-vistettaviksi. Eläketurvakeskuksen antamat kustannustenjakoon liittyvät suosituk-set julkaistaan Eläketurvakeskuksen Työeläkelakipalvelussa.

Luettelo kustannustenjakoa koskevista säädöksistä ja ohjeistuksesta on liittees-sä E.

2 Kustannustenjaon periaatteet 27

2 Kustannustenjaon periaatteet

Eläkkeiden kustannustenjako tehdään keskitetysti Eläketurvakeskuksessa vuosit-tain kuudessa erillisessä selvittelyssä. Seuraavissa kappaleissa käydään ensin läpisitä, mitä yhteistä eri kustannustenjaoilla on ja tämän jälkeen käydään yksityiskoh-taisesti läpi eri kustannustenjakoihin liittyviä laskentakaavoja. VEKL-selvittelystäkerrotaan tarkemmin kohdassa 3.

2.1 Yhteistä kustannustenjaoissa

Eläketurvakeskuksessa hoidetaan vuosittain kuusi erillistä kustannustenjakoa:• TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyllä hoidetaan yhteisesti kustannettavien

TyEL- ja MEL-eläkkeiden selvittely ja toisten eläkelaitosten puolesta mak-settujen eläkkeiden selvittely.

• YEL-eläkkeiden vastuunjaossa selvitetään YEL-eläkkeiden kustannustenja-ko ja valtion osallistuminen YEL-eläkkeiden kustannuksiin.

• Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaossa selvi-tetään kunkin eläkelaitoksen osuus palkattomilta ajoilta karttuneiden eläk-keiden menosta.

• Työttömyysvakuutusrahaston maksun hyvitys jaetaan eläkelaitoksille omas-sa selvittelyssään.

• VEKL-selvittelyssä lasketaan kunkin eläkelaitoksen osuus valtion korvauk-sesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta karttuneistaetuusosista.

• Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksien selvittelyssä lasketaan kunkineläkelaitoksen osuus Eläketurvakeskuksen kustannusosuudella katettavistakustannuksista.

Kustannustenjakojen lopulliset selvittelyt tehdään vuosittain. Tätä varten Eläke-turvakeskuksessa lasketaan kustannustenjaoissa kullekin eläkelaitokselle hyvitys


ja maksu1. Hyvitys muodostuu eläkelaitoksen maksamista kunkin kustannusten-jaon mukaisista eläkkeen osista. Maksu puolestaan määräytyy sen mukaan, mi-kä on kunkin eläkelaitoksen osuus kyseessä olevan selvittelyn kustannuksista.Hyvityksen ja maksun erotuksena saadaan kunkin kustannustenjaon lopullinen erä.

Koska kustannustenjaoissa liikkuvat rahamäärät ovat suuria, rahaliikenne onhaluttu jakaa pitkin vuotta kulkevaksi. Sen vuoksi kustannustenjaoissa maksetaanennakkoeriä jo kustannustenjakovuoden aikana kuukausittain. Ennakot voivat ollaeläkelaitokselle saamista tai maksua. Ensin maksavat eläkelaitokset maksavat en-nakkonsa Eläketurvakeskukselle ja viimeistään kaksi pankkipäivää myöhemminEläketurvakeskus tilittää ennakot edelleen saaville eläkelaitoksille. Tämän takiaEläketurvakeskuksessa ei tarvitse olla erikseen rahastoa ennakoita tai muuta kus-tannustenjaon rahaliikennettä varten.

Jokaisessa kustannustenjaossa eläkelaitoksen tarkistuserä saadaan vähentämäl-lä eläkelaitokselle lasketusta lopullisesta erästä sen saamat tai maksamat ennakot.Tarkistuserä on jokaisen lopullisen selvittelyn yhteydessä todella maksettava raha-määrä. Tarkistuserässä lopulliselle erälle lasketaan korkoa kustannustenjakovuo-den 1.7. tasosta kustannustenjakovuotta seuraavan vuoden 1.12. tasoon asti. Hy-vitys ja maksu ja tällöin myös lopullinen erä määritellään 1.7. tasoon ja tarkis-tuserä puolestaan sen tasoiseksi, jolloin kustannustenjaon rahat todella liikkuvat.Tarkistuserässä ennakoille lasketaan korkoa ennakoiden maksukuukauden ensim-mäisestä päivästä kustannustenjakovuotta seuraavan vuoden 1.12. tasoon asti. Kus-tannustenjaossa korkoa lasketaan korkoa korolle–periaatteella ja korkona on vuo-desta 2016 lähtien käytetty TyEL:n mukaisen eläkevakuutuksen erityisperusteidenmukaista vakuutusmaksukorkoa. Tätä aiemmin käytössä oli samojen perusteidenmukainen perustekorko (katso liite C).

Jos tarkistuserä on eläkelaitokselle maksettavaa, maksaa eläkelaitos tarkistus-erän Eläketurvakeskukselle kustannustenjakovuotta seuraavan vuoden joulukuunensimmäisenä pankkipäivänä. Jos tarkistuserä on eläkelaitokselle saatavaa, mak-saa Eläketurvakeskus tarkistuserän saaville eläkelaitoksille viimeistään joulukuunkolmantena pankkipäivänä.

1 VEKL-selvittelyssä ja Työttömyysvakuutusrahaston maksussa eläkelaitoksille ei las-keta maksua, vaan niissä lopullinen erä on eläkelaitoksille aina hyvitystä. Eläketurvakes-kuksen kustannusosuuksien selvittelyssä eläkelaitoksille ei lasketa hyvitystä, vaan siinälopullinen erä on eläkelaitoksille aina maksua.


Julkisten alojen eläkelain toimeenpanijana Kevalle hyvitettävät ja Kevalta perit-tävät eläkkeet eritellään kustannustenjaon päätöksillä Kevan jäsenyhteisöjen, val-tion, Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksen rahoitusvastuulla oleviin osiin,siltä osin kuin nämä osallistuvat eri kustannustenjakoihin.

2.2 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittely

Yksityisten alojen palkansaajalakien TyEL:n ja MEL:n mukaan karttuu eläkettätyöntekijän vakuutetuista työansioista. Työnantajat ja työntekijät maksavat TyEL:nja MEL:n mukaisia vakuutusmaksuja. TyEL:n ja MEL:n mukaan karttuneesta eläk-keestä osa kustannetaan rahastoivalla järjestelmällä ja osa yhteisesti jakojärjes-telmällä. Rahastoista maksettavaa osuutta TyEL- ja MEL-eläkkeestä kutsutaaneläkkeen rahastoiduksi osaksi. Rahastoidun osan ylittävä osa TyEL- ja MEL-eläkkeestä on eläkkeen yhteisesti kustannettava osa, jota kutsutaan myös tasaus-osaksi. TyEL:n ja MEL:n mukaisissa vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeissä voiolla rahastoitua osaa. Yhteisesti kustannettavat eläkkeen osat ovat TyEL:n mukais-ta eläketurvaa vakuuttavien (kutsutaan jatkossa TyEL-eläkelaitoksiksi) ja MEL:nmukaista eläketurvaa vakuuttavien eläkelaitosten kesken yhteisesti kustannettavia.Merimieseläkekassassa vakuutetaan kaikki MEL:n mukaiset eläkkeet.

Yhteisesti kustannettavien TyEL- ja MEL-eläkkeiden kustannustenjako teh-dään TyEL-MEL-VILMA1-eläkeselvittelyssä, jossa lisäksi selvitetään viimei-sen eläkelaitoksen periaatteen mukaan toisten eläkelaitosten puolesta makset-tuja eläkkeitä. TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyyn osallistuvat kaikki viimei-sen eläkelaitoksen periaatteessa mukana olevat eläkelaitokset eli TyEL- ja YEL-eläkelaitokset, Merimieseläkekassa, Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Keva.

2.2.1 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn lopullinen eräTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn lopullinen erä on toteutuneiden kustannus-tenjakotietojen perusteella laskettu eläkelaitoksen osuus kyseisen vuoden TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelystä. Lopullinen erä on eläketiedoista muodostuvanhyvityksen HV J

v ja pääosin vakuutusmaksuja palkkasummatiedoista muodostu-van maksun MV J

v erotus. Lopullinen erä kuvaa sitä, onko eläkelaitos maksanutosuuttaan enemmän vai vähemmän eläkkeitä eläkkeensaajille.

1 VILMA tarkoittaa viimeisen eläkelaitoksen periaatetta.


TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn lopullisen erän LV Jv kaava on

(2.1) LV Jv = HV J

v −MV Jv .

TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn hyvityksen ja maksun laskentaa on selitettytarkemmin seuraavissa kappaleissa.

2.2.1.1 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn hyvitysTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn hyvitykseen kuuluu maksettuja eläkkeitä jajoitain erityissuureita. Hyvitys HV J

v on

HV Jv = Ea

v +Ebv +Ed

v +Emv(2.2)

Hyvityksen osaan Eav kuuluvat eläkelaitoksen maksamat TyEL- ja MEL-

vanhuuseläkkeiden yhteisesti kustannettavat osat. Osa Eav määritellään seuraavasti:

(2.3) Eav = Ev−EV RM

v +(1+b1)0,5V T ′

v .

Ev sisältää kaikki eläkelaitoksen maksamat TyEL:n ja MEL:n alaisiin työsuhtei-siin perustuvat vanhuuseläkkeet ja osittaiset varhennetut vanhuuseläkkeet. MEL:nmukaisista vanhuuseläkkeistä huomioidaan vain vastuunjako-osat. V T ′

v on erityi-nen saatava kustannustenjaosta: jos eläkelaitoksen tasausvastuu V T

v on pienempikuin nolla, sen itseisarvo on saatavaa kustannustenjaosta. b1 on perustekorko.

Suure EV RMv on eläkelaitoksen vastuulla olevien vuonna v maksettujen rahastoi-

tujen vanhuuseläkkeiden määrä. Se sisältää jatkuvat vanhuuseläkkeiden suorituk-set, vanhuuseläkkeiden kertasuorituksien rahastoitujen osien pääoma-arvot1 ja elä-kelaitoksen vastuulla olevat Euroopan unioniin maksettujen TyEL:n tai MEL:n pe-rusturvan mukaisten siirtomäärien vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien pääoma-arvot. Suureen EV RM

v laskentaa varten haetaan tarvittavat tiedot henkilötasolla re-kistereistä. Vanhuuseläkkeen rahastoidusta osasta on lisää kohdassa 2.2.5.1.

Suureeseen Ebv kuuluvat eläkelaitoksen maksamat TyEL- ja MEL-

työkyvyttömyyseläkkeiden ja kuntoutusrahojen yhteisesti kustannettavat osat,

1 Pääoma-arvo on kuolevuus-, korko- ja muut tekijät huomioiden määritetty vastaisuu-dessa odotettavissa olevien menojen keskimääräinen laskennallinen summa. (Lahti & Toro2018)


työura-, perhe- ja osa-aikaeläkkeet kokonaan sekä kuntoutus-, kerta- ja in-deksikorotukset. Työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidun osan määräytymisestäon lisää kohdassa 2.2.5.1. Myös TEL-lisäeläketurvan eläkkeet selvitelläänsuureen Eb

v kautta. Suureeseen Ebv lisätään myös eläkelaitoksen maksamat TEL-

lisäeläketurvan ja työnantajavakuutuksen eläkkeet. TEL-lisäeläketurvasta on lisääkohdassa 2.2.6. Kuviossa 2.1 esitetään TyEL:n ja MEL:n yhteisesti kustannetta-vien osien Ea

v ja Ebv kehitys vuodesta 1980 alkaen. MEL-eläkkeet ovat mukana

vuodesta 1991 lähtien.

Kuvio 2.1.Yhteisesti kustannettavien vanhuuseläkkeiden Ea

v ja muiden yhteisesti kustannetta-vien eläkkeiden Eb

v eläkemeno miljardeina euroina vuosina 1980–2016.

Hyvityksen osaan Edv kuuluvat viimeisen eläkelaitoksen periaatteen mukaan tois-

ten eläkelaitosten puolesta maksetut eläke-erät ja osaan Emv kuuluvat eläkelaitok-

sen maksamat Merimieseläkekassan kustannettavat MEL-ylitteet. Jos eläkelaitok-set ovat erikseen sopineet keskenään näiden eläkeosien selvittämisestä, niitä ei ote-ta huomioon osissa Ed

v ja Emv . Osiin Ed

v ja Emv kuuluvat eläkkeet peritään henkilö-

ja eläkeosatasoisina toisilta eläkelaitoksilta. Tästä selvittelystä on kerrottu tarkem-min kohdassa 2.2.2.


Hyvitykseen voi joinakin vuosina sisältyä myös muita poikkeuseriä. Esimer-kiksi vuonna 2018 hyvitykseen sisältyy osa ME(T K)

v , joka on Keskinäinen Eläke-vakuutusyhtiö Ilmariselle TyEL:n mukaisen vakuutuksen erityisperusteissa määri-telty suure T K′v vuonna 2018. Ilmarinen ja Etera yhdistyivät vuoden 2018 alusta.Suure on Eteran muista eläkeyhtiöistä poikkeavaan työkyvyttömyyseläkeliikkeenkustannustenjakoerän loppusuoritus, jonka Ilmarinen maksaa vuoden 2018 kus-tannustenjaon välityksellä. Eteran erityispiirteistä enemmän Historia-luvussa koh-dassa 7.2.1.

2.2.1.2 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn maksuTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn maksulla kerätään TyEL:n ja MEL:n yhtei-sesti kustannettavien eläkkeiden kattamiseen tarvittavat varat ja peritään eläke-laitokselta eläkelaitoksen itsensä kustannettavat, toisten eläkelaitosten maksamateläkkeen osat. TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn maksu muodostuu eläkelai-toksen osuudesta yhteisesti vastattavien vanhuuseläkkeiden kustannuksiin sekämuiden eläkelajien yhteisesti kustannettavien osien kustannuksiin. Lisäksi mak-suun sisältyvät toisten eläkelaitosten maksamat eläkelaitoksen itsensä vastuullaolevat eläkkeet ja TEL-lisäeläketurvan maksu tasaukseen. Maksun MV J

v kaava on

MV Jv = qa

v

[(1+b1)

0,5V Tv−1 +Ba

v

]+qb

vSpsmv +BbL

v +Bdv +Bm

v .(2.4)

Kertoimella qav jaetaan yhteisesti kustannettavien vanhuuseläkkeiden ja osittain

varhennettujen vanhuuseläkkeiden Eav kustannukset TyEL-eläkelaitoksille ja Me-

rimieseläkekassalle. Yhteisesti kustannettavien vanhuuseläkkeiden kustannuksetjaetaan eläkelaitoksille tasausvastuiden V T

v−1 ja tasausmaksutulojen1 Bav summien

suhteessa:

qav =

∑Eav − (1+b17)

−0,5Y av

(1+b1)0,5 ∑V Tv−1 +∑Ba

v

.

Se osa tasausmaksuista ja edellisen vuoden tasausvastuusta, jota ei tarvita kustan-nustenjakovuoden yhteisesti kustannettavien eläkkeiden kustantamiseen, jää tal-teen tasausvastuuseen. Kaavassa b1 on perustekorko ja b17 on vakuutusmaksukor-ko.

1 Tasausmaksuista vähennetään laskennassa mahdollinen siirtymämaksu.


Suure Y av on edellisen vuoden TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelystä Eläketur-

vakeskukselle jäänyt qav−1-kertoimen pyöristämisestä johtuva ylite tai alite. Ylite

tai alite on 31.12.v tasossa, joten se korkoutetaan kaavassa taaksepäin 1.7.v tasoon.Kertoimella qb

v jaetaan muiden yhteisesti kustannettavien eläkkeiden kuin van-huuseläkkeiden eli osan Eb

v kustannukset TyEL-eläkelaitoksille ja Merimieseläke-kassalle. Kustannukset jaetaan palkkasummien Spsm

v suhteessa. Palkkasumma Spsmv

on eläkelaitosten laskuperusteissa määriteltyjen palkkojen Sv summa, johon on li-sätty edellisten vuosien palkkasummiin kohdistuvat korjaukset ja jossa huomioi-daan eläkelaitoksen vuodelta v mahdollisesti maksama siirtymämaksu. Siirtymä-maksusta on kerrottu tarkemmin liitteessä A.

Kerroin qbv määritellään kaavalla:

qbv =

∑Ebv −MEK

v −MLUv − (1+b17)

−0,5Y bv −∑BbL

v

∑Spsmv

.

Suure MEKv sisältää vuonna 1994 konkurssiin asetetun Eläkevakuutusosakeyh-

tiö Kansan (Eläke-Kansa) konkurssipesästä vuonna v maksetut realisointierät,jotka liittyvät konkurssiyhteisvastuun1 loppuselvittelyyn. Erät maksetaan TyEL-eläkelaitoksille, koska ne osallistuivat Eläke-Kansan konkurssin yhteisvastuusaa-misen kustantamiseen. Selvityspesä maksaa erät Eläketurvakeskukselle ja Eläke-turvakeskus jakaa erät eteenpäin eläkelaitoksille. Erillä on neljä mahdollista mak-supäivää: helmi-, touko-, elo- ja marraskuun kolmannet pankkipäivät. Erien jaka-miseen on 150 000 euron rajamäärä: jos realisointierän suuruus ylittää 150 000 eu-roa yksin tai yhdessä aiemmin jakamatta jääneiden erien kanssa, kaikki jakamat-ta jääneet erät jaetaan seuraavana maksupäivänä. Jos taas erien yhteissumma onpienempi kuin 150 000 euroa, ne jätetään odottamaan mahdollisia seuraavia eriä.Jaettaessa eriä ennakkoerinä käytetään jakosuureena vuodelle v arvioituja palkka-summia Spsm

v . Jako korjataan vuoden v TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyssä to-teutuneilla palkkasummilla laskettaessa vuoden v lopullista kustannustenjakoerää.

Eläketurvakeskuksen luottovakuutustoiminta siirtyi Vakuutusosakeyhtiö Ga-rantialle vuonna 1994. Suure MLU

v sisältää Vakuutusosakeyhtiö Garantian mak-samat luottovakuutusliikkeen loppuselvitykseen liittyvät suoritukset. Eläketurva-keskus maksaa erät TyEL-eläkelaitoksille samaan tapaan kuin Eläke-Kansan sel-vityspesästä realisoituvat erät. Luottovakuutusliikkeen erien jakamiselle on myös

1 Jos eläke jää osittain tai kokonaan turvaamatta eläkelaitoksen konkurssin vuoksi, muutTyEL-eläkelaitokset ja Merimieseläkekassa vastaavat eläkkeestä.


150 000 euron raja kuten Eläke-Kansan erillekin. Rajat ovat erilliset.Vain Merimieseläkekassaa koskeva suure Bm

v sisältää Merimieseläkekassanvastuulla olevat MEL-ylitteet. Suure Bd

v sisältää muut toisten eläkelaitosten mak-samat eläkelaitoksen itsensä vastuulla olevat eläkkeet.

Suure BbLv on TyELVpL 30 a §:n 1 momentissa tarkoitetun TEL-

lisäeläkevakuutuksen maksu tasaukseen. Maksu on TEL:n mukaisen lisäeläke-vakuutuksen ja työnantajan eläkevakuutuksen erityisperusteiden mukainen. Mak-sun laskentaa yksinkertaistettiin vuonna 2017 ja se koostuu nykyään kertoimenqL

v mukaisesta osuudesta vuoden v-1 TEL-lisäeläketurvan tasausvastuuta. TEL-lisäeläkevakuutuksesta enemmän kohdassa 2.2.6.

Maksu on TEL:n mukaisen lisäeläkevakuutuksen ja työnantajan eläkevakuu-tuksen erityisperusteiden mukainen ja koostuu kertoimen qL

v mukaisesta osuudestavuoden v-1 TEL-lisäeläketurvan tasausvastuuta.

Suure Y bv on edellisen vuoden TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelystä Eläketur-

vakeskukselle jäänyt qbv−1-kertoimen pyöristämisestä johtuva ylite tai alite. Ylite

tai alite on 31.12.v tasossa, joten se korkoutetaan kaavassa taaksepäin 1.7.v tasoon.

2.2.2 Toisten eläkelaitosten puolesta maksettujen eläkkeiden selvittelyTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn yhteydessä selvitetään viimeisen eläkelai-toksen periaatteesta johtuen toisten eläkelaitosten puolesta maksettujen eläkkei-den osien kustannukset. Nämä eläkkeiden osat ovat sellaisia, jotka jokin muu elä-kelaitos kuin kyseisestä eläkkeen osasta vastuussa oleva eläkelaitos on maksanuteläkkeensaajalle. Nämä eläkkeiden osat kuuluvat hyvityksen osiin Ed

v ja Emv . Elä-

kelaitos, joka on maksanut kyseisen perittävän eläkkeen osan, perii sen henkilö-ja eläkeosatasoisena perintätiedoston avulla TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelynkautta siltä eläkelaitokselta, joka on vastuussa kyseisestä eläkkeen osasta.

Näitä perittäviä eläkeosia ovat• TyEL- tai MEL-työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidut osat, jotka on maksa-

nut jokin muu kuin kyseessä olevasta rahastoidusta osasta vastaava eläkelai-tos

• MEL-ylitteet, jotka on maksanut jokin muu eläkelaitos kuin Merimieseläke-kassa

• MYEL:n mukaiset eläkkeiden osat, jotka on maksanut jokin muu eläkelaitoskuin Maatalousyrittäjien eläkelaitos


• JuEL:n mukaiset eläkkeiden osat, jotka on maksanut jokin muu eläkelaitoskuin Keva.

Toisten puolesta maksettujen eläkkeiden määrä kasvaa vuosittain selvästi. Tämäjohtuu erityisesti työkyvyttömyyseläkkeen rahastointitavasta, jossa rahastoitu osavoi olla jakautunut monelle eläkelaitokselle. Kuviossa 2.2 on toisten eläkelaitos-ten puolesta maksettujen henkilötasolla perittävien eläkkeiden euromäärät vuosilta1998-2016. Vuodesta 2004 lähtien perittävien eläkkeiden eläkemeno on kasvanuttasaisesti, julkisen alojen eläkelaitosten tultua mukaan VILMAan.

Kuvio 2.2.Toisten puolesta maksettujen perittävien eläkkeiden Ed

v ja Emv eläkemeno miljooni-

na euroina vuosina 1998–2016.

2.2.3 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn ennakotTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn eriä selvitellään jo kustannustenjakovuodenaikana ennakoiden avulla. Ennakoita maksetaan kuukausittain. Ennakot lasketaaneläkelaitosten ilmoittamien arvioitujen lähtötietojen perusteella. Eläkelaitokset ar-vioivat ennakkovuoden v eläkemeno- ja maksusuureensa ja Eläketurvakeskus mää-rittää näiden pohjalta vuoden v ennakoissa käytettävät q-kertoimet ja laskee lähtö-tietojen ja q-kertoimien perusteella ennakot. Ennakot tammi-syyskuuksi vuodelle vlasketaan vuoden v-1 marraskuussa. Ennakoita tarkennetaan vuoden v syyskuussa.


Tarkennetut ennakot määritetään vuoden v loka-joulukuuksi. Tarkennettuja enna-koita varten eläkelaitoksilta pyydetään uudet arviot vuoden v eläkemeno- ja mak-susuureista.

2.2.3.1 Ennakoiden laskentakaavatEläkelaitoksen ennakko lasketaan alkuvuodelle ja loppuvuodelle erikseen. Elä-kelaitokset antavat Eläketurvakeskukselle arviot ennakoita varten tarvittavistalähtötiedoista kaksi kertaa vuodessa ennen ennakoiden laskemista. Ennakoi-ta varten lasketaan arvioiduista lähtötiedoista vuositasoinen kustannustenjakoeräKV J

v (i): KV Jv (1) lasketaan alkuvuoden ennakoita ja KV J

v (2) loppuvuoden enna-koita varten. Kustannustenjakoerä saadaan arvioiduista lähtötiedoista laskettujenTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn hyvityksen HV J

v (i) ja TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn maksun MV J′

v (i) erotuksena kaavasta

KV Jv (i) = HV J

v (i)−MV J′v (i) , missä i = 1 tai 2.

Ennakko KV Jv (alku) tammi-syyskuuksi saadaan suureen KV J

v (1) avulla kaavasta

KV Jv (alku) =

912

s1 ·KV Jv (1).

Loppuvuoden ennakko KV Jv (loppu) loka-joulukuuksi saadaan kaavasta

KV Jv (loppu) = s2 ·KV J

v (2)−KV Jv (alku).

Ennakoita varten laskettavan TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn maksunMV J′

v (i) kaava poikkeaa hieman toteutuneen maksun kaavasta:

MV J′v (i) = qa′

v [(1+b1)0,5V T

v−1 +Bav ]+qb′

v Spsmv +BbL

v +nBdv +nBm

v .

Maksun laskennassa käytetään ennakoita varten laskettuja qa′v - ja qb′

v -kertoimia.Kertoimien kaavoista on poistettu TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn ylitteet se-kä Eläke-Kansan selvityspesästä ja Garantialta saadut erät.

Ennakoita varten laskettavan maksusuureen MV J′v (i) kaavassa eläkelaitosten ar-

vioimat suureet Bdv ja Bm

v kerrotaan kertoimella n. Kerrointa tarvitaan, jotta eläke-laitosten arvioimien suureiden Bd

v ja Bmv summa saadaan vastaamaan eläkelaitosten

arvioimien suureiden Edv ja Em

v summaa.


Ennakoiden määräämisen euroraja on 20 000 euroa. Jos arvioitu kustannusten-jakoerä jää tätä pienemmäksi, eläkelaitokselle ei määrätä ennakkoa. Jotta ennak-koa maksavien ja ennakkoa saavien eläkelaitosten ennakoiden summat saadaantäsmäämään sen jälkeen, kun alle 20 000 euron saatavat ja maksut on jätetty pois,tarvitaan kerrointa s1 tammi-syyskuun ennakoissa ja kerrointa s2 loka-joulukuunennakoissa. Maksavien eläkelaitosten ennakot pysyvät laskennassa ennallaan jasaavien eläkelaitosten ennakoita muutetaan s-kertoimilla.

2.2.4 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn tarkistuseräTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn tarkistuserä saadaan lopullisen kustannus-tenjakoerän ja maksettujen tai saatujen ennakoiden erotuksena:

TV Jv = (1+b17)

511360

{LV J

v −9

∑i=1

[(1+b17)

30·(6−i)+29360

KV Jv (alku)

9

](2.5)

−12

∑i=10

[(1+b17)

30·(6−i)+29360

KV Jv (loppu)

3

]}.

Tarkistuserän kaavassa lopulliselle erälle LV Jv lasketaan korkoa ajalta

1.7.v–1.12.v+1. Korkona käytetään vakuutusmaksukorkoa b17. Ennakoillelasketaan korkoa eräkuukauden ensimmäisestä päivästä 1.12.v+1 saakka.

Jos tarkistuserä TV Jv on negatiivinen, se on eläkelaitokselle maksettavaa. Vas-

taavasti jos tarkistuserä on positiivinen, se on eläkelaitokselle saatavaa. Negatii-viset tarkistuserät maksetaan joulukuun ensimmäisenä pankkipäivänä Eläketurva-keskukselle ja Eläketurvakeskus maksaa positiiviset tarkistuserät eläkelaitoksilleviimeistään joulukuun kolmantena pankkipäivänä. Tarkistuserät yhdistetään mak-settaessa muiden kustannustenjakojen tarkistuseriin sekä joulukuulle määrättyjenkustannustenjakojen ennakkoerien kanssa.

2.2.5 TyEL- ja MEL-eläkkeiden rahastoitu osaTyEL:n ja MEL:n mukaiset eläkkeet jaetaan rahastoituun ja yhteisesti kustannetta-vaan osaan. Eläkkeen rahastoitu osa on aina jonkin tietyn tai joidenkin tiettyjenTyEL-eläkelaitoksen tai Merimieseläkekassan vastuulla. TyEL-eläkelaitokset jaMerimieseläkekassa vastaavat yhdessä eläkkeen yhteisesti kustannettavasta osasta.

Jaettaessa eläkettä rahastoituun ja yhteisesti kustannettavaan osaan MEL-eläkkeestä otetaan huomioon eläkkeen TyEL-eläketurvaa vastaava osa. Tätä osaa


MEL-eläkkeestä kutsutaan MEL-vastuunjako-osaksi. MEL-vastuunjako-osan ylit-tävää osaa kutsutaan MEL-ylitteeksi. MEL-ylite on Merimieseläkekassan kustan-nettavaa.

Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeessä voi olla rahastoitua osaa. Perhe-,työura-, osittaiset varhennetut vanhuus- ja osa-aikaeläkkeet ovat kokonaan yhtei-sesti kustannettavia.

2.2.5.1 Vanhuuseläkkeen rahastoitu osaTyöntekijälle karttuu tulevan vanhuuseläkkeen rahastoitua osaa työsuhteen aika-na 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ensimmäisenvanhuuseläkkeen alkamistakuukautta edeltävän kuukauden loppuun asti tai enin-tään vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan asti. Vanhuuseläkerahastoihin rahas-toidaan 0,4 prosenttia työntekijän vuosiansioista ja se vastaa laskennallista 65 vuo-den eläkeikää, kuitenkin laskentavuonna 66 vuotta tai enemmän täyttävillä se vas-taa työntekijän ikää työntekovuonna. Varsinaisesta vanhuuseläkkeestä poiketenosittaisessa varhennetussa vanhuuseläkkeessä ei ole rahastoitua osaa ja sen rin-nalla tehdystä työstä karttuu rahastoitua osaa. Eläkkeen rahastoidusta osasta vas-taa se eläkelaitos, jossa kyseiseen rahastoituun osaan liittyvän työsuhteen ansioton vakuutettu. Rahastoitua osaa korotetaan lisätäydennyksin iv-kertoimien avulla.iv-kertoimista on kerrottu tarkemmin liitteessä B.

2.2.5.2 Työkyvyttömyyseläkkeen rahastoitu osaTyEL-MEL-työkyvyttömyyseläkkeessä tai -kuntoutustuessa on rahastoitua osaa,jos eläke sisältää tulevalta ajalta saatavan eläkeosan ja jos eläkkeensaajan TyEL:ntai MEL:n mukaan vakuutetut työansiot ovat vähintään 12 566,70 euroa1 vas-tuunjaon tarkasteluaikana. Työansioihin lasketaan mukaan työntekijän maksuo-suus työeläkevakuutusmaksusta. Vastuunjaon tarkasteluajalla tarkoitetaan eläke-tapahtumavuotta2 edeltäviä kahta kalenterivuotta. Tuleva aika tarkoittaa aikaa elä-ketapahtumasta vanhuuseläkeikään.

Työkyvyttömyyseläkkeen rahastoitu osa lasketaan TyEL- ja MEL-eläkkeenalkamisajankohtaa vastaavasta määrästä, josta on vähennetty ensisijaiset etuu-det, kuntoutuskorotus, työkyvyttömyyseläkkeen kertakorotus, palkattomilta ajoilta

1 Rajamäärä 12 566,70 euroa on vuoden 2004 tasossa, ja sitä korotetaan vuosittain palk-kakertoimella.2 Eläketapahtuma tarkoittaa eläkkeen saamisen edellytysten täyttymistä. Työkyvyttö-myyseläkkeessä eläketapahtuma on työkyvyttömyyden alkaminen.


karttuneet eläkkeen osat sekä VEKL:n mukaiset etuudet. Rahastoitua osaa lasket-taessa otetaan mukaan eläkkeensaajan kaikki TyEL:n- ja MEL:n perusteella karttu-neet eläkkeen osat. Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannuksetselvitetään omassa kustannustenjaossaan.

Työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidusta osasta vastaavat ne TyEL-eläkelaitokset ja Merimieseläkekassa, joissa on vakuutettu eläkkeensaajanansioita vastuunjaon tarkasteluajalla. Rahastoitu osa lasketaan kuukausieläk-keestä ja eläke rahastoidaan eläkkeensaajan omaan alimpaan vanhuuseläkeikäänasti. Alin vanhuuseläkeikä riippuu eläkkeensaajan syntymävuodesta. Eläkelaitosvarautuu työkyvyttömyyseläkkeen rahastointiin vastuuvelalla, joka lasketaankertomalla rahastoitava vuosieläke pääoma-arvokertoimella.

Kunkin TyEL-eläkelaitoksen tai Merimieseläkekassan vastuulle tuleva rahas-toitu osa on se osuus koko TyEL- ja MEL-eläkkeen alkamisajankohtaa vastaavastamäärästä, joka vastaa kyseisessä eläkelaitoksessa vakuutettujen TyEL:n tai MEL:nmukaisten työansioiden osuutta kaikista vastuunjaon tarkasteluajan ansioista jaetuuksista. Vastuunjaon tarkasteluajan ansioihin ja etuuksiin luetaan työeläkela-kien mukaan vakuutetut työansiot, palkattomilta ajoilta saatavien eläkkeen osienperusteena olevat työ- tai ansiotulot, peruspäivärahan tasoisina maksetut päivä-rahaetuudet ja VEKL-etuudet 1 047,22 euron kuukausimäärällä1 ja aikaisemmaneläkesuhteen perusteena olevat tulevan ajan ansiot. Osa-aikaeläkkeen ansionale-nemaa ei lueta työansioihin. Rahastoidun osan laskennassa käytetään vakuutettujatyöansioita, joista ei ole vähennetty työntekijän työeläkemaksua. Kaikki lasken-nassa mukana olevat ansiot korotetaan palkkakertoimella eläkkeen alkamisajan-kohdan tasoon.

Niitä eläkkeitä, joissa eläketapahtuma on vuonna 2007 tai myöhemmin, koskeelisäksi vielä 2 094,45 euron rajamäärä: eläkelaitokselle ei tule eläkkeestä rahastoi-tua osaa, jos se on vakuuttanut eläkkeensaajan ansioita tilapäisen työnantajan osal-ta tai sopimustyönantajan saman vakuutuksen osalta alle 2 094,45 euroa2, tai josTEL:n, LEL:n, TaEL:n tai MEL:n mukaiset vakuutetut työansiot alittavat 2 094,45euroa vastuunjaon tarkasteluaikana.

1 Rahamäärä 1 047,22 on vuoden 2004 tasossa ja sitä korotetaan vuosittain palkkaker-toimella. Etuudet on määritelty TyEL:n 76 §:n 4–6 momentissa ja MEL:n 82 §:n 4–6 mo-mentissa.2 Rajamäärä 2 094,45 on vuoden 2004 tasossa ja sitä korotetaan vuosittain palkkakertoi-mella.


Kuntoutustuen rahastoitu osa lasketaan kuten työkyvyttömyyseläkkeen rahas-toitu osa. Kuntoutusrahan rahastoitu osa lasketaan sen työkyvyttömyyseläkettävastaavasta määrästä. Kuntoutusrahassa rahastoidun osan ylittävä osuus on ko-konaan TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan yhteisesti kustannettavaa, elimyös ne osat, jotka ovat karttuneet jonkin muun eläkelain kuin TyEL:n tai MEL:nmukaan. Tuleva aika määräytyy eläkkeensaajan eläketapahtumaa edeltävien vii-den vuoden ansioiden perusteella. Vastuu eläkkeeseen sisältyvästä tulevan ajanosasta jakautuu eläkelaitoksille sen mukaan, mikä on kunkin eläkelaitoksen osuusTyEL:n ja MEL:n mukaisista työansioista osuus kaikista vastuunjaon tarkastelua-jan ansioista ja etuuksista.

Rahastoidun osan laskennan taustalla on ajatus, että eläkelaitoksen vastuulletulevan rahastoidun osan ja sitä kautta mahdollisesti myös työnantajan maksunkannalta olisi neutraalia, mikä työntekijän työhistoria on. Tämän takia rahastoidunosan laskentaan vaikuttavat kaikki työntekijän vastuunjaon tarkasteluajalla vakuu-tetut ansiot sekä palkattomat etuusansiot ja aiemmat eläkkeet, eikä esimerkiksiainoastaan TyEL- ja MEL-ansiot. Näin siis esimerkiksi molemmissa seuraavissatapauksissa rahastoitu osa on sama TyEL-eläkelaitoksen A kannalta:

Oletetaan TyEL-MEL-työkyvyttömyyseläkkeen alkamisajankohtaa vastaavaksimääräksi 1 000,00 euroa.

1. Työntekijä on ollut vastuunjaon tarkasteluajalla ensin vuoden JuEL-työssäsaaden 20 000 euroa palkkaa, joka on vakuutettu Kevassa, ja sen jälkeenvuoden TyEL-työssä saaden 20 000 euroa palkkaa, joka on vakuutettu TyEL-eläkelaitoksessa A. TyEL-eläkelaitoksen A vastuulla oleva rahastoitu osalasketaan kertomalla kuukausieläke 1 000,00 euroa eläkelaitos A:n vakuut-tamilla ansioilla, jotka on suhteutettu kaikkiin vastuunjaon tarkasteluajanansioihin:

20 000 / (20 000 + 20 000) x 1 000,00 = 500,00.

2. Työntekijä on ollut vastuunjaon tarkasteluajalla ensin vuoden TyEL-työssävakuutettuna TyEL-eläkelaitoksessa B saaden 20 000 euroa palkkaa, ja senjälkeen vuoden toisessa TyEL-työssä vakuutettuna eläkelaitoksessa A saa-den 20 000 euroa palkkaa. TyEL-eläkelaitoksen A vastuulla oleva rahastoituosa on


20 000 / (20 000 + 20 000) x 1 000,00 = 500,00.

Tässä tapauksessa myös TyEL-eläkelaitoksen B vastuulle tulee rahastoituaosaa 500,00 euroa.

Tarkempia ohjeita työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidun osan laskennasta on kus-tannustenjakoperusteiden soveltamisohjeissa.

2.2.6 TEL-lisäeläketurvastaVuoden 2000 loppuun asti työnantajalla oli mahdollisuus järjestää työntekijöilleenTEL:n etuja parempi eläketurva, nk. rekisteröity TEL-lisäeläketurva. Lisäeläke-turvalla paikattiin eläkejärjestelmän voimaantulovaiheessa puuttuvaa perusturvaaja vakuutettiin eläketurvan parannuksia kuten alennettuja eläkeikiä. Vuoden 2016loppuun eläkkeitä oli mahdollista kartuttaa, mutta uusia henkilöitä ei vakuutuk-siin enää voitu lisätä. Yrittäjä saattoi järjestää itselleen vakuutuksen työnantajava-kuutuksella ennen kuin YEL tuli voimaan vuonna 1970. Työnantajavakuutukseneläkkeet käyttäytyvät kustannustenjaossa kuten TEL-lisäeläketurvan eläkkeet.

TEL-lisäeläketurva seuraa TyEL-eläketurvaa esimerkiksi indeksikorotustenosalta. Lisäksi karttuneet TEL-lisäeläketurvan eläkeoikeudet eli vapaakirjaton rekisteröity yhteiseen ansaintajärjestelmään. TyEL:n voimaantultua TEL-lisäeläketurvasta säädetään TyEL VpL 30 a §:n 1 momentissa.

TEL-lisäeläketurvan vakuuttaminen lopetettiin vuoden 2016 lopussa. Tämänjälkeen lisäeläketurvan karttuminen päättyi samoin kuin vakuutusmaksujen perin-tä lukuun ottamatta maksujen takautuvia korjauksia. Lisäksi TEL-lisäeläketurvanrahoitusta yksinkertaistettiin. Rahoitusmuutos toteutettiin siten, ettei sillä olevaikutusta TyEL:n tai MEL:n mukaisen eläkevakuutusmaksun suuruuteen. Jat-kossa TEL:n mukaiset lisäeläkevakuutukset rahoitetaan kokonaan tasausjärjes-telmän kautta. Eläkelaitoksilla jäljellä olleet TEL-lisäeläkevakuutuksen mukai-set eläkevastuut siirrettiin sitä varten perustettuun eläkelaitoskohtaiseen TEL-lisäeläketurvan tasausvastuuseen. Tätä tasausvastuuta puretaan TEL:n mukaiseneläkevakuutuksen ja työnantajan eläkevakuutuksen erityisperusteiden mukaisestiottamalla TEL-lisäeläketurvan vastuuvelasta qL

v -kertoimen mukainen osuus. Osuusmuodostaa samojen perusteiden mukaisen BbL

v -suureen, joka huomioidaan TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn qb

v-kertoimessa. TEL-lisäeläketurvaa vakuuttaneet


eläkelaitokset osallistuvat TEL-lisäeläketurvan tasattavaan eläkemenoon TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn maksuun sisältyvällä eläkelaitoskohtaisella BbL

v -suureella. Siltä osin, kuin BbL

v -suureet eivät riitä TEL-lisäeläkkeiden kustannuk-siin, loppu maksetaan yhteisesti TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan kes-ken. Niille eläkelaitoksille, jotka eivät ole vakuuttaneet TEL-lisäeläketurvaa, hy-vitetään niiden maksamat TEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeet TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn hyvityksen osan Eb

v välityksellä.Tarkempaa tietoa TEL-lisäeläketurvasta löytyy (yksityisalojen työeläkkeiden

lisäturvaa käsittelevästä käsikirjasta).

2.3 YEL-eläkkeiden kustannustenjako ja YEL:n valtionosuus

Yrittäjän eläkelaki (YEL) koskee yrittäjätoimintaa, joka kestää yhdenjaksoises-ti vähintään neljä kuukautta ja jossa yrittäjän työtuloksi voidaan arvioida vä-hintään 7 656,26 euroa1. Yrittäjälle vahvistetaan YEL:n mukainen työtulo, jo-ka määrätään sen suuruiseksi kuin yrittäjän tekemästä työstä yhtä ammattitai-toiselle henkilölle maksettava palkka olisi. Yrittäjän eläketurva karttuu työtulonperusteella ja myös eläkevakuutusmaksut lasketaan työtulon perusteella. YEL-vakuutusmaksu määrätään siten, että sen voidaan arvioida vastaavan keskimää-räistä TyEL-vakuutusmaksua. Vuosien 2017–2025 siirtymäaikana 53–62 vuotiaatmaksavat korkeampaa YEL-vakuutusmaksua kuin alle 53-vuotias ja 63-vuotias taisitä vanhempi yrittäjä. Korotettu YEL-vakuutusmaksu saadaan lisäämällä 1,5 pro-senttia YEL-vakuutusmaksuun. Korotettua maksua maksetaan 53 vuoden täyttä-mistä seuraavan kalenterivuoden alusta sen kalenterivuoden loppuun, jona henkilötäyttää 63 vuotta. Ennen siirtymäkautta korotetun maksun piiriin kuuluivat kaik-ki 53 vuotta täyttäneet ja korkeampi YEL-vakuutusmaksu saatiin lisäämällä kes-kimääräistä TyEL-vakuutusmaksua vastaavaan alempaan YEL-vakuutusmaksuunylemmän ja alemman työntekijän TyEL-vakuutusmaksuprosenttien erotus. YEL:nvakuutusmaksuprosentit löytyvät liitteestä D.

YEL:n mukaan karttuneiden eläkkeiden kustantaminen selvitellään YEL-eläkkeiden kustannustenjaossa. YEL-eläkkeiden kustannustenjakoon osallistuvatkaikki viimeisen eläkelaitoksen periaatteessa mukana olevat eläkelaitokset eli

1 Rajamäärä on vuoden 2018 tasossa ja sitä korotetaan vuosittain palkkakertoimella.


TyEL-eläkelaitokset, Merimieseläkekassa, Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Ke-va. YEL-eläkkeet kustannetaan yhteisesti jakojärjestelmällä eli YEL-eläkkeitä eirahastoida. Eläkkeiden kustantamiseen osallistuvat YEL:n mukaista eläketurvaavakuuttavat eläkelaitokset eli YEL-eläkelaitokset ja valtio. Valtio kustantaa senosuuden YEL-eläkkeistä, johon yrittäjien eläkevakuutusmaksut eivät riitä. YEL-eläkkeiden kustannustenjaon kautta selvitellään myös YEL-lisäeläketurvan kus-tannukset.

2.3.1 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullinen eräYEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullinen erä on toteutuneiden kustannus-tenjakotietojen perusteella laskettu eläkelaitoksen osuus kyseisen vuoden YEL-eläkkeiden kustannustenjaosta. Lopullinen erä Ly

v on eläketiedoista muodostuvanhyvityksen Hy

v ja pääosin vakuutusmaksutiedoista muodostuvan maksun Myv ero-

tus. Lopullinen erä kuvaa sitä, onko eläkelaitos maksanut osuuttaan enemmän vaivähemmän eläkkeitä eläkkeensaajille.

YEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullisen erän Lyv kaava on

Lyv = Hy

v −Myv .(2.6)

YEL-eläkkeiden kustannustenjaon hyvityksen ja maksun laskentaa on selitetty tar-kemmin seuraavissa kappaleissa.

2.3.1.1 YEL-eläkkeiden kutannustenjaon hyvitysYEL-eläkkeiden kustannustenjaon hyvitys Hy

v määritellään seuraavasti

Hyv = Ey

v +Hy(L)v .(2.7)

Eyv sisältää kaikki eläkelaitoksen maksamat YEL:n yhteisesti kustannettavat eläk-

keet.Hyvityksen osa Hy(L)

v määritellään

Hy(L)v = max

{Ey(L1)

v − (1+ rv)0,5V T

v−1; 0

}.(2.8)

Se sisältää eläkelaitoksen maksamat YEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeet Ey(L1)v


vähennettynä YEL:n mukaisen lisäeläkevakuutuksen perusteiden mukaisella ta-sausvastuulla V T

v−1. Hy(L)v :n arvo on aina vähintään nolla. Korko rv vastaa peruste-

koron arvoa vuoden v alussa.

2.3.1.2 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon maksuYEL-eläkkeiden kustannukset jaetaan YEL-eläkelaitoksille YEL-eläkkeiden kus-tannustenjaon vakuutusmaksuvastuiden By

v ja YEL:n avoimien maksujen Pav ero-

tuksen suhteessa eli YEL-eläkkeiden kustannustenjaon maksu Myv on

Myv = qy

v(Byv−Pa

v ).(2.9)

YEL-eläkkeiden kustannustenjaon vakuutusmaksuvastuu Byv muodostuu YEL:n

laskuperusteiden mukaisesta YEL:n vakuutusmaksuvastuusta V v−1, johon on lisät-ty YEL:n mukainen vakuutusmaksutulo Pv. Vastuusta vähennetään YEL:n osuuspalkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaostaqs

vSpv sekä YEL:n teoreettinen hoitokulu Hv. By

v-vakuutusmaksuvastuun kaava on

Byv = (1+ rv)

0,5V v−1 +(Pv−qsvSp

v −Hv).(2.10)

YEL:n laskuperusteiden mukainen vakuutusmaksuvastuu V v koostuu niistä varois-ta, joita ei tarvita YEL-eläkkeiden kustantamiseen, sekä kyseisen vuoden avoimis-ta maksuista. Tällä hetkellä kaikki YEL:n varat kuluvat eläkkeiden kustantami-seen, ja lisäksi tarvitaan valtion osuutta, joten YEL:n vakuutusmaksuvastuussa onainoastaan kyseisen vuoden avoimia maksuja vastaava määrä.

YEL:n osuus palkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kus-tannustenjaosta lasketaan eläkelaitoksen vakuuttaman YEL-työtulosumman perus-teella. Osuus saadaan kertomalla YEL:n työtulosumma Sp

v palkattomien aikojenkustannuskertoimella qs

v.YEL:n teoreettinen hoitokulu Hv lasketaan lakisääteisten maksujen ja eläke-

laitosten hoitokulun summana. Lakisääteiset maksut sisältävät YEL:n osuudenEläketurvakeskuksen kustannuksista, Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakun-nan kuluihin tarkoitetusta oikeushallintomaksusta ja Finanssivalvonnan valvonta-maksusta. Avoimista maksuista Pa

v on kerrottu tarkemmin kohdassa 2.3.1.3.Kerroin qy

v määritellään

qyv =

∑Hyv

∑Byv−∑Pa

v.(2.11)


Kerroin qyv kuvaa sitä, kuinka suuri YEL:n mukaisten eläkkeiden osuus on

YEL-eläkkeiden kustannustenjakoon käytettävissä olevista varoista. Jos kertoimenqy

v laskennallinen arvo on suurempi kuin 1, se tarkoittaa että YEL-eläkkeiden kus-tannustenjakoon käytettävissä olevat varat eivät riitä YEL-eläkkeiden kustantami-seen, eli tarvitaan valtion osuutta. Tällöin kertoimen arvoksi määritellään 1. Muus-sa tapauksessa kertoimen qy

v arvo esitetään sosiaali- ja terveysministeriön vahvis-tettavaksi. Kertoimen qy

v arvojen aikasarja löytyy liitteestä D.

2.3.1.3 Avoimet maksutAvoimiksi maksuiksi määritellään ne YEL:n mukaiset maksamatta olevat vakuu-tusmaksut, jotka on jätetty ulosottotoimin perittäviksi tai valvottu konkurssissa.Lisäksi avoimiksi maksuiksi luetaan ne YEL-vakuutusmaksut, jotka sisältyvät yri-tyksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitettuu saneerausohjelmaan, yksityis-henkilön velkajärjestelystä annetussa laissa tarkoitettuun maksuohjelmaan tai niitävastaavaan vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn.

1990-luvun laman aikana YEL:n maksamatta olevien avoimien maksujen osuusYEL:n vakuutusmaksutulosta kasvoi selvästi. Laman jälkeen YEL:n avoimienmaksujen osuus vakuutusmaksutulosta on tasaisesti vähentynyt ja asettunut 8 pro-sentin tasolle, vaikka konkurssihakemusten määrä onkin kasvanut (Salonen 2015).Avoimien maksujen vähenemiseen on vaikuttanut ennen uutta vuoden 2008 lopullaalkanutta taantumaa parantunut taloudellinen tilanne. Lisäksi vaikutusta on toden-näköisesti ollut myös sillä, että vuodesta 1998 lähtien avoimiksi jääneet maksutovat leikanneet karttuvaa eläketurvaa, jos niitä ei ole saatu viiden vuoden aikanaperittyä.

Kuviossa 2.3 nähdään YEL:n avoimien maksujen osuus prosentteina YEL:nvakuutusmaksutulosta ja konkurssihakemusten määrä. Sekä konkurssihakemuk-set että avoimet maksut kertovat yritysten maksuvaikeuksista. Avoimia maksujavoidaan periä viiden kalenterivuoden ajan, joten samat avoimet maksut näkyvätuseamman eri vuoden avoimissa maksuissa.


Kuvio 2.3.Konkurssihakemusten määrä ja YEL:n avoimet maksut vuosina 1986–2016. Kuvanvasemmalla akselilla on konkurssihakemusten kappalemäärä ja oikealla akselillaon avoimet maksut prosentteina YEL:n vakuutusmaksutulosta. Konkurssihakemus-ten määrä on saatu Tilastokeskuksen internetsivuilta www.stat.fi.

2.3.2 YEL:n valtion osuusJos YEL-eläkelaitosten yhteenlaskettu YEL-eläkkeiden kustannustenjaon vakuu-tusmaksuvastuu By

v ei riitä YEL-eläkkeiden kustantamiseen, valtio kustantaa loputYEL-eläkkeistä. Valtion osuus lasketaan Eläketurvakeskuksessa YEL-eläkkeidenkustannustenjaon yhteydessä ja jaetaan eläkelaitoksille YEL-eläkkeiden kustan-nustenjaon ennakoiden ja tarkistuserien yhteydessä. Valtion osuus lasketaan kaa-valla [

∑(Hyv −By

v +Pav )− (1+ rm

v )−0,5Y y

v

]+.(2.12)

Suure Y yv on vuoden v−1 YEL:n valtion osuuden laskennassa pyöristämisestä joh-

tuva Eläketurvakeskukselle jäänyt ylite tai alite. Ylite tai alite on 31.12.v tasossa,joten se korkoutetaan kaavassa taaksepäin 1.7.v tasoon. Korko rm

v on YEL:n lasku-perusteissa määritelty vakuutusmaksukorko hetkellä 1.1.v.

http://www.stat.fi/


Vuoden 2016 alusta YEL-vakuutusmaksujen korkoutuksessa siirryttiin vakuu-tusmaksukorkoon. Koska valtion osuus ei saanut muuttua, tuli sen laskennassakäyttää edelleen YEL-perustekorkoa, joten YEL:n laskennoissa oli jatkossa tar-ve kahdelle korolle. Tätä ei kuitenkaan ollut mahdollista toteuttaa heti kaikissaYEL:iä vakuuttavissa eläkelaitoksissa. Eläkelaitosten järjestelmissä on siten tois-taiseksi käytössä vain vakuutusmaksukorko ja YEL:n valtion osuuteen ja vastuu-velkaan aiheutuva korkoerovaikutus lasketaan arviomenettelyllä. Arvioitu korkoe-ro huomioidaan erillisillä korkoparametreillä YEL:n laskuperusteiden kaavoissa.Eläkelaitosten tulisi tehdä tarpeelliset järjestelmämuutokset vuoden 2020 loppuunmennessä. Tarkkaan laskentaan siirrytään heti, kun se on mahdollista.

Valtio on osallistunut YEL-eläkkeiden kustantamiseen vuodesta 1979 lähtien.Poikkeuksena on vuosi 1990, jolloin valtion osuutta ei tarvittu. Kuviossa 2.4on YEL:n yhteisesti kustannettava eläkemeno ja YEL:n valtion osuus vuodesta1990 vuoteen 2016. Kuviossa näkyy myös YEL:n valtion osuuden prosentuaalinenosuus eläkemenosta. 1990-luvun laman aikana YEL:n valtion osuus kasvoi selväs-ti, jopa 19 prosenttiin vuotuisesta eläkemenosta. Lama-aikana YEL-yrittäjien mää-rä väheni ja yrittäjien vahvistettujen työtulojen summa ja sen myötä YEL:n mukai-nen vakuutusmaksutulo pieneni. Lisäksi YEL:n avoimien maksujen osuus YEL:nvakuutusmaksutulosta kasvoi johtuen konkursseista ja yrittäjien maksuvaikeuksis-ta. Kaikki nämä seikat vaikuttivat valtion osuuteen kasvattavasti.


Kuvio 2.4.YEL:n mukainen eläkemeno ja YEL:n valtion osuus miljoonina euroina ja YEL:nvaltion osuus prosentteina eläkemenosta vuosina 1990–2016.

2.3.3 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon ennakotYEL-eläkkeiden kustannustenjaon ennakot määrätään kolme kertaa vuodessa val-tiolle ja YEL-eläkelaitoksille, ja kerran vuodessa niille eläkelaitoksille, jotka eivätvakuuta YEL:in mukaista eläketurvaa (käytetään myöhemmin termiä muut kuinYEL-eläkelaitokset). Ennakot määrätään YEL-eläkelaitoksille tammi-kesäkuulle,heinä-marraskuulle ja joulukuulle. YEL:n yhteisesti kustannettava eläkemenosekä valtion osuus ja sen laskemiseen tarvittavat suureet arvioidaan Eläketurva-keskuksessa toukokuussa heinä-marraskuun ennakoita varten ja lokakuussa joulu-kuun ennakoita ja seuraavan vuoden tammi-kesäkuun ennakoita varten.

Muiden kuin YEL-eläkelaitosten ennakoiden määräytymiseen vaikuttavat aino-astaan eläkemenon muutokset. YEL:n eläkemenon kehitys on yleensä tasaisempaaja helpommin ennakoitavaa kuin YEL:n vakuutusmaksusuureiden kehitys. Tämänvuoksi muiden kuin YEL-eläkelaitosten ennakoita ei tarvitse tarkentaa niin useinkuin YEL-eläkelaitosten ja valtion.


YEL-ennakoiden laskentaa varten määritellään arvioitua YEL-eläkkeiden vas-tuunjakoerää kuvaavat vuositasoiset Rv-suureet:

• R1v tammi-kesäkuun ennakoiden laskentaa varten YEL-eläkelaitoksille ja

tammi-joulukuun ennakoita varten muille kuin YEL-eläkelaitoksille,• R2

v heinä-marraskuun ennakoiden laskentaa varten YEL-eläkelaitoksille ja• R3

v joulukuun ennakoiden laskentaa varten YEL-eläkelaitoksille.

Ennakot määrätään sellaiselle eläkelaitokselle, joka on toiminnassa vuoden alus-sa ja jolle arvioitu kustannustenjakoerä on itseisarvoltaan vähintään 20 000 eu-roa. Heinä-marraskuun ennakoiden määräämisessä on lisäehto: jotta ennakko tuli-si määrättäväksi, heinä-marraskuulle arvioidun vuositasoisen kustannustenjakoe-rän ja alkuvuodelle arvioidun kustannustenjakoerän puolikkaan erotuksen täy-tyy olla itseisarvoltaan vähintään 10 000 euroa. Joulukuun ennakko taas ei tulemäärättäväksi, jos heinä-marraskuun ennakkoa ei ole määrätty, tai jos lausekkeenR3

v− 56 R2

v− 112 R1

v itseisarvo on pienempi kuin 1 700 euroa.Rv-suureet määritellään eläkelaitoksen arvioidun hyvityksen ja maksun ero-

tuksena. Suureen R1v laskennassa käytetään laskentahetkellä viimeisimpiä tiedossa

olevia toteutuneita suureita eli vuoden v−2 suureita. Suureen R1v kaava on

R1v = r1

vIv

Iv−2Hy

v−2−cy

v

cyv−2

Ipv

Ipv−2

r2v(B

yv−2−Pa

v−2).

Suure cyv on alle 53-vuotiaiden ja vähintään 63-vuotiaiden YEL-vakuutusmaksun

ja 53–62-vuotiaiden YEL-vakuutusmaksun keskimääräinen painotettu maksupro-sentti, joka on painotettu vastaaviin ikäluokkiin kuuluvien YEL-yrittäjien työtu-losummilla. Iv on työeläkeindeksi ja Ip

v on palkkakerroin. Kerroin r1v määritellään

siten, että suureiden r1v

IvIv−2

Hyv−2 summa vastaa vuodelle v arvioitua YEL:n yhteises-

ti kustannettavaa eläkemenoa. Kerroin r2v taas määrätään siten, että suureiden R1

v

summa vastaa lokakuussa vuonna v−1 vuodelle v arvioitua valtion osuutta AE1v .

Kerroin r1v kuvaa siis sitä, kuinka paljon YEL:n mukaisen eläkemenon oletetaan

kasvavan kahden vuoden takaisesta eläkemenosta työeläkeindeksin muutoksen li-säksi. Kerroin r2

v taas kuvaa YEL:n maksamatta olevilla avoimilla maksuilla vä-hennetyn kustannustenjaon vakuutusmaksuvastuun muutosta palkkakertoimen jakeskimääräisen YEL-vakuutusmaksuprosentin muutosten vaikutusten lisäksi.


Suureet R2v ja R3

v määritellään vastaavasti kuin R1v . Suureen R2

v laskennassa käy-tetään vuoden v−1 toteutuneita suureita. Suureen R3

v laskennassa käytetään eläke-laitoksen vuodelle v arvioimia maksusuureita By′

v ja Pa′v . Suureiden R2

v ja R3v kaavat

ovat seuraavat:

R2v = r3

vIv

Iv−1Hy

v−1−cy

v

cyv−1

Ipv

Ipv−1

r4v(B

yv−1−Pa

v−1)

ja

R3v = r5

vIv

Iv−1Hy

v−1− r6v(B

y′v −Pa′

v ).

Kertoimet r3v ja r5

v määritellään vastaavasti kuin kerroin r1v . Laskennassa kuiten-

kin vähennetään arvioidusta yhteisesti kustannettavasta YEL-eläkemenosta mui-den kuin YEL-eläkelaitosten suureiden R1

v summa. Kertoimet r4v ja r6

v määritelläänvastaavasti kuin kerroin r2

v : kertoimen r4v laskennassa YEL-eläkelaitosten suurei-

den R2v ja muiden kuin YEL-eläkelaitosten suureiden R1

v summan täytyy vastatatoukokuussa vuonna v arvioitua valtion osuutta AE2

v ja kertoimen r6v laskennassa

YEL-eläkelaitosten suureiden R3v ja muiden kuin YEL-eläkelaitosten suureiden R1

v

summan täytyy vastata lokakuussa vuonna v arvioitua valtion osuutta AE3v .

Ennakot määrätään muille kuin YEL-eläkelaitoksille siten, että arvioitu saatavaeli R1

v-suure on suoraan eläkelaitoksen ennakko KY S1bv . Ennakkoa maksavien YEL-

eläkelaitosten tammi-kesäkuun ennakko KY M1v on puolet koko vuodelle arvioidusta

maksusta R1v . Jos kyseessä on ennakkoa saava YEL-eläkelaitos, ennakko KY S1a

v

määrätään seuraavasti:

KY S1av =

R1v

∑[R1v ]+

(12

AE1v +∑(−KY M1

v )− 12 ∑KY S1b

v

)Ennakko lasketaan siis siten, että saaville YEL-eläkelaitoksille jaetaan arvioitu-jen kustannustenjakoerien eli suureiden R1

v suhteessa valtion osuuden ja maksa-vien eläkelaitosten ennakoiden summa. Jaettavasta summasta on ensin vähennettymuiden kuin YEL-eläkelaitosten saamat ennakot. Tällä laskentakaavalla saadaanennakkoa maksavien ja ennakkoa saavien eläkelaitosten ennakoiden summa nol-laksi.

Heinä-marraskuun ja joulukuun ennakoiden kaavat YEL-eläkelaitoksille ovat


vastaavat kuin alkuvuoden ennakoissa. Jo saadut tai maksetut alkuvuoden enna-kot näkyvät kaavoissa siten, että alkuvuoden arvioidut saatavat tai maksut otetaanlaskennassa huomioon.

2.3.4 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon tarkistuseräYEL-eläkkeiden kustannustenjaon tarkistuserä T y

v saadaan lopullisen kustannus-tenjakoerän ja kuukausittain maksettujen ennakoiden erotuksena:

T yv = (1+ rm

v )511360

{Ly

v−j

∑i=1

[(1+ rm

v )30∗(6−i)+29

360KY 1

v

j

](2.13)

−5

∑i=1

[(1+ rm

v )30∗(−i)+29

360KY 2

v

5

]− (1+ rm

v )151360 KY 3

v

}.

Tarkistuserän kaavassa lopulliselle erälle Lyv lasketaan korkoa ajalta

1.7.v–1.12.v+1. Ennakoille lasketaan korkoa eräkuukauden ensimmäisestäpäivästä 1.12.v+1 saakka. Suure KY 1

v tarkoittaa tammi-kesäkuussa maksettuatai saatua ennakkoa (tammi-joulukuussa muille kuin YEL-eläkelaitoksille), KY 2

v

heinä-marraskuussa maksettua tai saatua ennakkoa ja KY 3v joulukuussa maksettua

tai saatua ennakkoa. Kaavassa j = 6 YEL-eläkelaitoksille ja j = 12 muille kuinYEL-eläkelaitoksille.

Jos tarkistuserä T yv on negatiivinen, se on eläkelaitokselle maksettavaa. Vas-

taavasti jos tarkistuserä on positiivinen, se on eläkelaitokselle saatavaa. Negatii-viset tarkistuserät maksetaan joulukuun ensimmäisenä pankkipäivänä Eläketurva-keskukselle ja Eläketurvakeskus maksaa positiiviset tarkistuserät eläkelaitoksilleviimeistään joulukuun kolmantena pankkipäivänä. Tarkistuserät yhdistetään mak-settaessa muiden kustannustenjakojen tarkistuseriin sekä joulukuulle määrättyjenkustannustenjakojen ennakkoerien kanssa.

2.3.5 YEL-lisäeläketurvastaVuoden 2000 loppuun asti yrittäjällä oli mahdollisuus järjestää itselleen YEL:netuja paremman eläketurva, nk. rekisteröity YEL-lisäeläketurva. Lisäeläketurvallapaikattiin eläkejärjestelmän voimaantulovaiheessa puuttuvaa perusturvaa ja vakuu-tettiin eläketurvan parannuksia kuten alennettuja eläkeikiä. YEL-lisäeläketurvastasäädetään YEL:n voimaanpanolain 29 §:ssä.


Lisäeläketurvan vakuutuksiin ei ole otettu enää uusia henkilöitä vuoden 2000lopun jälkeen. Silloin voimassa olevia yrittäjän lisäeläkevakuutuksia voitiin kui-tenkin jatkaa. Vuoden 2006 lopussa YEL-lisäeläketurvan vakuuttaminen lopetet-tiin kokonaan. Lähellä eläkeikää olevat saivat jatkaa YEL-lisäeläketurvan vakuut-tamista vuoden 2010 loppuun asti.

YEL-lisäeläketurvan kustannuksista vastaavat ensisijaisesti YEL-lisäeläketurvaa vakuuttaneet eläkelaitokset. Vuoden 2014 alussa tulleen ra-hoitusmuutoksen jälkeen YEL-lisäeläketurvaa vakuuttaneilla eläkelaitoksillakaikki sen maksamat YEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeet kustannetaan ky-seisen eläkelaitoksen YEL-lisäeläketurvan tasausvastuusta niin kauan kuin sitäriittää. Kun eläkelaitoksen YEL-lisäeläketurvan tasausvastuu on käytetty loppuun,eläkelaitoksen maksamat YEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeet ovat YEL:n mu-kaista toimintaa vakuuttavien eläkelaitosten yhteisesti kustannettavia ja kyseiselleeläkelaitokselle hyvitetään sen maksamat YEL-lisäeläketurvan mukaiset eläkkeetYEL-eläkkeiden kustannustenjaossa. Eläkelaitoksille, jotka eivät ole vakuuttaneetYEL-lisäeläketurvaa, hyvitetään niiden maksamat YEL-lisäeläketurvan mukaiseteläkkeet täysimääräisesti YEL-eläkkeiden kustannustenjaossa.

2.4 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjako

Työeläkettä karttuu työansioiden lisäksi palkattomilta ajoilta saatujen etuuksienperusteella. Eläkelaitokset vastaavat yhteisesti palkattomilta ajoilta saatujen etuuk-sien perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannuksista. Kustannukset jaetaantyöeläkelaitosten kesken palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustan-nustenjaossa. Tätä kutsutaan lyhyemmin myös palkattomien aikojen kustannus-tenjaoksi.

Kaikki työeläkelaitokset eli TyEL- ja YEL-eläkelaitokset, Merimieseläkekassa,Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Keva, Suomen Pankki, Ortodoksisen kirkon papis-ton eläkekassa ja Ahvenanmaan maakunnan hallitus osallistuvat palkattomien ai-kojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjakoon.

2.4.1 Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajatPalkattomalla ajalla1 tarkoitetaan aikaa, jolta työntekijälle on maksettu

1 Palkaton aika on määritelty tarkemmin TyEL 2 §:ssä.


• äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa,• sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa, tartuntatautipäivärahaa tai erityis-

hoitorahaa• vuorottelukorvausta• ansiopäivärahaa• aikuiskoulutustukea• kuntoutusrahaa• liikenne- tai tapaturmakorvauksia.

Palkattomilta ajoilta karttuu eläkettä 1,5 prosenttia eläkkeen perusteena olevistaetuusansioista. Näistä otetaan huomioon eläkettä laskettaessa etuuslajista riippuen17–117 prosenttia1. Eläkkeen perusteena olevat etuusansiot lasketaan muuttamal-la etuuden perusteena olevat työansiot ensin päiväkohtaisiksi ja kertomalla nämäsitten maksettujen etuuspäivien lukumäärällä.

Eläkettä karttuu palkattomilta ajoilta 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuu-kauden alusta eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun ja vanhuuseläkkeenosalta eläketapahtumakuukauden loppuun saakka, kuitenkin enintään 68 vuodeniän täyttämiskuukauden loppuun saakka. Ansiopäivärahat otetaan huomioon kui-tenkin enintään sen kuukauden loppuun, jona henkilö täyttää ikäluokkansa alim-man vanhuuseläkeiän.

2.4.2 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjaon lopullinen erä

Eläkelaitokset ilmoittavat Eläketurvakeskukselle kustannustenjakovuoden aikanamaksamansa palkattomien aikojen perusteella karttuneet eläkkeen osat sekä eläke-laitoksessa vakuutettujen työntekijöiden palkka- ja työtulosummat. Tietojen perus-teella palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannukset jaetaan elä-kelaitosten kesken. Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannusten-jaon lopullinen erä Ls

v on toteutuneiden tietojen perusteella laskettu eläkelaitoksenosuus kyseisen vuoden palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustan-nustenjaosta ja se lasketaan kaavalla

Lsv = Es

v−Msv,(2.14)

1 Etuuslajikohtaisista prosenttiosuuksista on säädetty mm. TyEL 74 §:ssä.


missä Esv on eläkelaitoksen hyvitys ja Ms

v on eläkelaitoksen maksu palkattomiltaajoilta karttuneista eläkkeen osista.

2.4.2.1 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjaon hyvitys

Eläkelaitoksen hyvitys Esv sisältää eläkelaitoksen maksamat palkattomien aikojen

perusteella karttuneet eläkkeen osat. Eläkelaitokset ilmoittavat palkattomilta ajoil-ta karttuneet eläkkeenosat Eläketurvakeskukselle eläkemenotiedostolla.

Kuntoutusrahan sisältämiä palkattomien aikojen perusteella karttuneita eläk-keen osia ei selvitellä palkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjaossa, joten niitä ei sisällytetä hyvitykseen Es

v . Sen sijaan kuntoutus-rahan sisältämät palkattomien aikojen perusteella karttuneet eläkkeen osat ovatkuntoutusrahan myöntäneen eläkelaitoksen eläkelain tai eläkesäännön mukaisia.

Myöskään palkattomien aikojen perusteella saatujen tulevan ajan eläkkeidenkustannuksia ei jaeta palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannus-tenjaossa. Sen sijaan palkattomiin aikoihin liittyvä tulevan ajan eläkkeen osa jae-taan lakiosiin niiden eläkelakien mukaisten työansioiden suhteessa, jotka kohdistu-vat tulevan ajan tarkasteluaikaan. Kustannukset palkattomiin aikoihin perustuvistatulevan ajan eläkkeistä jakautuvat eläkelaitosten kesken kuten tulevan ajan eläk-keen lakiosat. Tulevan ajan eläkkeen laskennassa palkattomien aikojen etuuksienperusteena olevat työansiot otetaan huomioon aina vähintään sataprosenttisesti.

Palkattomilta ajoilta on nykymuodossaan1 karttunut työeläkettä vuodesta 2005lähtien. Nykyhetkeen mennessä palkattomilta ajoilta karttuneista eläkkeen osistaainoastaan pieni osa on ehtinyt realisoitua maksetuiksi eläkkeen osiksi. Kuviossa2.5 esitetään palkattomien aikojen perusteella karttuneiden maksettujen eläkkeenosien määrät viime vuosina. Kuviossa 2.6 esitetään Eläketurvakeskuksen pitkänaikavälin laskelman mukainen palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osieneläkemeno prosentteina työtulosummasta vuoteen 2085 asti.

1 Ennen vuotta 2005 palkattomilta ajoilta kertyi työeläkelisää. Eläkettä karttui työeläke-lisän muodossa työttömyys-, koulutus- ja kuntoutusetuuksien perusteella.


Kuvio 2.5.Vuosina 2006–2016 maksetut palkattomilta ajoilta karttuneet eläkkeiden osat 1.7.vtasoisina.

Kuvio 2.6.Arvio palkattomilta ajoilta karttuneista eläkkeen osista prosentteina työtulosum-masta vuoteen 2085 asti.

Lähde: Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelma.


2.4.2.2 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjaon maksu

Eläkelaitosten maksuilla Msv kerätään palkattomilta ajoilta karttuneiden maksettu-

jen eläkkeen osien kustannusten kattamiseen tarvittavat varat. Eläkelaitoksen mak-su Ms

v lasketaan kaavalla

Msv = qs

vSpv ,(2.15)

missä Spv on eläkelaitoksen palkka- tai työtulosumma1, joka sisältää edellisten vuo-

sien palkkasummiin kohdistuvat korjaukset muihin kuin YEL:n ja MYEL:n työ-tulosummiin. TyEL-eläkelaitoksen mahdollisesti maksama siirtymämaksu otetaanhuomioon vähentämällä TyEL-eläkelaitoksen palkkasummasta pääsääntöisesti 80% siirtymämaksun perusteena olevasta palkkasummasta. Jos siirtymämaksun palk-kasummaan perustuvaa tasausosaa PT

v on käytetty vanhuuseläkerahastoinnin vah-vistamiseen, huomioidaan se vähentävänä tekijänä siirtymämaksuperusteen mu-kaisesti2. TyEL-eläkelaitoksen palkkasummasta vähennetty siirtymämaksuun pe-rustuva osuus lisätään Kevan valtion eläkejärjestelmän mukaiseen palkkasum-maan.

Kaavan (2.15) kerroin qsv on

qsv =

∑Esv− (1+b17)

−0,5Y sv

∑Spv

,(2.16)

missä b17 on vakuutusmaksukorko ja Y sv on edellisen vuoden kustannustenjaos-

ta Eläketurvakeskukselle jäänyt kertoimen qsv−1 pyöristämisestä johtuva ylite tai

alite. Ylite tai alite on vuoden v−1 kustannustenjakohetken 30.12.v tasossa, jotenkaavassa (2.16) se korkoutetaan taaksepäin 1.7.v tasoon.

Kaava (2.15) voidaan kirjoittaa myös seuraavasti:

Msv =

Spv

∑Spv

(∑Es

v− (1+b17)−0,5Y s

v

),

1 Tässä osiossa kaikkien eläkelaitosten palkkasummia merkitään yksinkertaisuudenvuoksi suureella Sp

v . Kustannustenjakoperusteissa TyEL-eläkelaitoksessa vakuutettujentyöntekijöiden palkkasummia merkitään suureella Spsm

v ja valtion eläkejärjestelmän suu-reella Sp(V K)

v . Kustannustenperusteiden merkintätapa johtuu siitä, että näissä suureissa ote-taan huomioon eläkelaitoksen vuonna v maksaman siirtymämaksun vaikutus.2 Siirtymämaksusta lisää tietoa liitteessä A.


mistä nähdään, että palkattomien aikojen perusteella karttuneiden maksettujeneläkkeen osien kustannukset ∑Es

v jaetaan kaikkien eläkelaitosten kesken eläke-laitoksissa vakuutettujen työntekijöiden palkka- ja työtulosummien suhteessa.

Jos eläkelaitos harjoittaa sekä TyEL:n että YEL:n mukaista toimintaa, eläke-laitoksen maksu Ms

v määrätään näiden molempien eläkelakien mukaisesti. TällöinTyEL:n ja YEL:n mukaan vakuutettuina olevien palkka- ja työtulosummien pe-rusteella määräytyvien maksujen yhteenlaskettu määrä on eläkelaitoksen maksupalkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjakoon.

2.4.3 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjaon ennakot

Palkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaonennakoita maksetaan kuukausittain. Eläketurvakeskus tarvitsee ennakoiden mää-räämistä varten arviot eläkelaitosten maksamista palkattomilta ajoilta karttuneistaeläkkeen osista Es

v sekä palkka- tai työtulosummista Spv . Eläkelaitokset ilmoittavat

arviot Eläketurvakeskukselle muiden kustannustenjakojen ennakoita varten toimi-tettavien tietojen yhteydessä.

Arviotietojen perusteella ennakoita varten lasketaan arvio kertoimesta qsv kaa-

vaa (2.16) mukaillen ja arviot eläkelaitoksen maksuista Msv kaavaa (2.15) mukail-

len. Ennakoiden laskenta eroaa lopullisen erän laskennasta siten, että ennakoissaei oteta huomioon edellisen vuoden selvittelystä jäänyttä ylitettä tai alitetta Y s

v .Eläkelaitoksen ennakko lasketaan arvioitujen suureiden Es

v ja Msv pohjalta kaa-

valla

Ksv = ss · (Es

v−Msv) .(2.17)

Ennakoiden määräämisen euroraja on 20 000 euroa. Jos eläkelaitoksen arvioitusaatava tai maksettava määrä Es

v −Msv jää tätä pienemmäksi, eläkelaitokselle ei

määrätä ennakkoa. Jotta negatiivisten ja positiivisten ennakoiden summat saadaanyhtä suuriksi sen jälkeen, kun alle 20 000 euron saatavat ja maksut on pudotettupois, tarvitaan kerrointa ss. Kerroin ss = 1 niille, joiden ennakko on maksettavaa.Niille, joiden ennakko on saatavaa, kerroin ss = ss

v. Ennakkoa maksavien eläkelai-tosten ennakot pysyvät laskennassa ennallaan ja ennakkoa saavien eläkelaitostenennakoita muutetaan ss

v-kertoimella. Kertoimen ssv arvo määritellään siten, että po-

sitiivisten ja negatiivisten suureiden Ksv summa on nolla.


2.4.4 Palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjaon tarkistuserä

Tarkistuserä T sv saadaan lopullisen kustannustenjakoerän ja kuukausittain makset-

tujen ennakoiden erotuksena:

T sv = (1+b17)

511360 ·

{Ls

v−12

∑i=1

[(1+b17)

30·(6−i)+29360

Ksv

12

]}.(2.18)

Tarkistuserän kaavassa lopulliselle erälle Lsv lasketaan korkoa ajalta 1.7.v–

1.12.v+1. Ennakoille Ksv

12 lasketaan korkoa eräkuukauden ensimmäisestä päivästä1.12.v+1 saakka.

Jos kaavan (2.18) mukainen tarkistuserä T sv negatiivinen, se on eläkelaitoksel-

le maksettavaa. Vastaavasti jos tarkistuserä on positiivinen, se on eläkelaitoksel-le saatavaa. Negatiiviset tarkistuserät maksetaan joulukuun ensimmäisenä pank-kipäivänä Eläketurvakeskukselle ja Eläketurvakeskus maksaa positiiviset tarkis-tuserät eläkelaitoksille viimeistään joulukuun kolmantena pankkipäivänä. Tarkis-tuserät yhdistetään maksettaessa muiden kustannustenjakojen tarkistuseriin sekäjoulukuulle määrättyjen kustannustenjakojen ennakkoerien kanssa.

Kustannustenjaon yhteydessä Eläketurvakeskukselle jäävä ylite tai alite otetaanvakuutusmaksukorolla korkoutettuna huomioon tehtäessä kustannustenjakoselvit-telyä vuodelta v+1.

2.4.5 Muut palkattomiin aikoihin liittyvät kustannustenjaotPalkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaon li-säksi palkattomilta ajoilta saataviin etuuksiin liittyviä erillisiä kustannustenjakojaovat Työttömyysvakuutusrahaston maksun jako sekä VEKL-etuusosien selvittely.

Työttömyysvakuutusrahaston maksu hyvitetään eläkelaitoksille ansiosidonnai-silta työttömyys- ja koulutusajoilta sekä vuorotteluvapailta karttuvan eläketurvanrahoittamiseksi. Työttömyysvakuutusrahaston maksusta kerrotaan tarkemmin koh-dassa 2.5.

Valtio korvaa Eläketurvakeskuksen kautta eläkelaitoksille alle kolmivuotiaanlapsen hoidon tai opiskelun ajalta karttuneiden etuuksien kustannukset. NäidenVEKL:n mukaan karttuneiden etuuksien kustannusten selvittelystä kerrotaan tar-kemmin kohdassa 3.


2.5 Työttömyysvakuutusrahaston maksu

Ansiosidonnaisilta työttömyys- ja koulutusajoilta sekä vuorotteluvapailta saa-tujen etuuksien perusteella karttuu eläkettä. Työttömyysvakuutusrahasto mak-saa vuosittain Eläketurvakeskukselle Työttömyysvakuutusrahaston maksun, jollanämä eläkkeiden karttumisesta aiheutuvat kulut rahoitetaan1. Eläketurvakeskushyvittää Työttömyysvakuutusrahaston maksun TyEL-eläkelaitoksille, Merimies-eläkekassalle, Suomen Pankille, Ortodoksisen kirkon papiston eläkekassalle sekäKevalle Kevan jäsenyhteisöille, Kirkon Eläkerahastolle ja Kansaneläkelaitoksellekuuluvilta osin. Työttömyysvakuutusrahaston maksun Eläketurvakeskuksen osuu-den määräytymisestä on kerrottu kohdassa 2.6.5.1. Lisäksi Työttömyysvakuutus-rahasto suorittaa erillisen maksun suoraan Valtion Eläkerahastolle2 ansiosidonnai-silta etuuspäiviltä karttuvien eläkeosien rahoitusta varten.

Työttömyysvakuutusrahaston maksua kutsutaan myös TVR-maksuksi.

2.5.1 Työttömyysvakuutusrahaston maksun lopullinen eräTyöttömyysvakuutusrahaston maksu on eläkelaitoksille saamista. Työttömyysva-kuutusrahaston maksun lopullinen erä on toteutuneiden tietojen perusteella lasket-tu eläkelaitoksen osuus kyseisen vuoden Työttömyysvakuutusrahaston maksusta.Eläkelaitoksen lopullinen erä on

LTV Rv =

qTV R( j)v ·Sp

v Kevan jäsenyhteisöt, Kirkon Eläkerahasto,

Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki tai

Ortodoksisen kirkon papiston

eläkekassa

qTV R(m)v ·Sp

v Merimieseläkekassa

qTV R(y)v ·Sp

v TyEL-eläkelaitos.

(2.19)

1 Työttömyysvakuutusrahaston maksu suoritetaan jo siinä vaiheessa, kun palkattomienaikojen etuuksien saajille karttuu eläkettä. Kun etuudensaajat jäävät myöhemmin tulevai-suudessa eläkkeelle, palkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustan-nukset jaetaan eläkelaitosten kesken kohdassa 2.4 esitetyllä tavalla.2 Valtion virastot ja laitokset eivät maksa työnantajan työttömyysvakuutusmaksua, min-kä vuoksi Valtion Eläkerahastolle suoritettava maksu vastaa palkansaajan työttömyysva-kuutusmaksun osuutta koko työttömyysvakuutusmaksusta.


Kertoimet qTV R( j)v , qTV R(m)

v ja qTV R(y)v ovat Työttömyysvakuutusrahaston maksun

hyvityksen jaon kertoimia ja Spv on eläkelaitoksessa vakuutettujen työntekijöiden

palkkasumma1. Palkkasummaan sisältyy edellisten vuosien palkkasummiin koh-distuvat korjaukset. TyEL-eläkelaitoksen mahdollisesti maksama siirtymämaksu2

otetaan huomioon vähentämällä TyEL-eläkelaitoksen palkkasummasta pääsään-töisesti 80 % siirtymämaksun perusteena olevasta palkkasummasta. Jos siirtymä-maksun palkkasummaan perustuvaa tasausosaa PT

v on käytetty vanhuuseläkera-hastoinnin vahvistamiseen, huomioidaan se vähentävänä tekijänä siirtymämaksu-perusteen mukaisesti.

2.5.1.1 Työttömyysvakuutusrahaston maksun jaon kertoimetEnnen kuin eläkelaitoksille lasketaan Työttömyysvakuutusrahaston hyvitys, mak-susta vähennetään Eläketurvakeskuksen osuus, jonka määrä lasketaan eri taval-la julkisten alojen eläkelaitosten osalta, Merimieseläkekassan osalta ja TyEL-eläkelaitosten osalta. Tästä johtuen Työttömyysvakuutusrahaston maksun jakoontarvitaan kolme eri kerrointa, jotka määritellään seuraavasti:

qTV R( j)v ,qTV R(m)

v ,qTV R(y)v = kTV R

v −∑

j,m tai y(Eläketurvakeskuksen osuus)

∑j,m tai y

Spv

,(2.20)

missä kTV Rv on apukerroin. Se saadaan kaavalla

kTV Rv =

MTV Rv +(1+b17)

−0,5Y TV Rv

∑TV R

Spv

,(2.21)

missä MTV Rv on vuoden v Työttömyysvakuutusrahaston maksun kokonaismää-

rä ja b17 on vakuutusmaksukorko. Työttömyysvakuutusrahaston maksun määräs-tä MTV R

v kerrotaan tarkemmin kohdassa 2.5.2. Y TV Rv on edellisen vuoden Työt-

tömyysvakuutusrahaston maksun jaosta Eläketurvakeskukselle jäänyt kertoimien

1 Tässä osiossa kaikkien eläkelaitosten palkkasummia merkitään yksinkertaisuudenvuoksi suureella Sp

v . Kustannustenjakoperusteissa TyEL-eläkelaitoksessa vakuutettujentyöntekijöiden palkkasummia merkitään suureella Spsm

v ja valtion eläkejärjestelmän työ-ansioita suureella Sp(valtio)

v . Kustannustenperusteiden merkintätapa johtuu siitä, että näissäsuureissa otetaan huomioon eläkelaitoksen vuonna v maksaman siirtymämaksun vaikutus.2 Siirtymämaksusta lisää tietoa liitteessä A.


qTV R( j)v−1 , qTV R(m)

v−1 ja qTV R(y)v−1 pyöristämisestä johtuva ylite tai alite. Ylite tai alite

on 31.12.v tasossa, joten kaavassa (2.21) se korkoutetaan taaksepäin 1.7.v tasoon.Kaavan (2.21) perusteella nähdään, että Työttömyysvakuutusrahaston maksu hyvi-tetään Työttömyysvakuutusrahaston maksun jakoon osallistuville eläkelaitoksilleeläkelaitoksissa vakuutettujen työntekijöiden palkkasummien suhteessa.

2.5.2 Työttömyysvakuutusrahaston maksun määräTyöttömyysvakuutusrahaston maksun lähtökohta on, että palkansaajien ansiosi-donnaisten etuuksien perusteena olevista työansioista suoritettaisiin vastaava mak-su kuin mitä keskimääräinen TyEL-vakuutusmaksu olisi samansuuruisista ansiois-ta. Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrä vahvistetaan vuosittain sosiaali-ja terveysministeriön päätöksellä. Vuoden v Työttömyysvakuutusrahaston maksunmäärä lasketaan kaavalla

MTVRv = Sp(TVR)

v(kaikki) ·keskimääräinen TyEL-vakuutusmaksuprosentti.(2.22)

TyEL:n mukaisen vakuutuksen maksuprosentin vuosittainen vaihtelu vaikuttaasuoraan Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrään. Maksuprosentin nousulisää Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrää ja vastaavasti maksupro-sentin lasku pienentää Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrää. TyEL-vakuutusmaksuprosentit esitetään liitteessä D.

Sp(TVR)v(kaikki) on Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena oleva palkkasum-

ma. Se määräytyy ansiosidonnaisten etuuspäivien lukumäärien ja etuuksien perus-teena olevien ansioiden pohjalta. Etuuksien perusteena olevista ansioista otetaanhuomioon vain se prosenttiosuus, joka oikeuttaa eläkkeeseen eli 75 prosenttia an-siopäivärahojen osalta1, 65 prosenttia aikuiskoulutustukien osalta ja 55 prosenttiavuorottelukorvausten osalta.

Suurimpana yksittäisenä tekijänä Työttömyysvakuutusrahaston maksussa ovattyöttömille tarkoitetut etuudet. Viime vuosien kasvanut työttömyys näkyy selväs-ti myös Työttömyysvakuutusrahaston maksun nousuna (Toro & Laine 2016). Ku-viossa 2.7 esitetään Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrä ja työttömyysasteeri vuosina.

1 Ansiopäivärahaa maksetaan työttömyysajoilta ja työllistymistä edistävien palveluidenajoilta työttömyyskassaan kuuluville henkilöille.


Kuvio 2.7.Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrä ja työttömyysaste vuosina 1990–2016. Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrän asteikko on kuvion vasemmal-la akselilla ja työttömyysasteen asteikko oikealla. Kunkin vuoden Työttömyysva-kuutusrahaston maksu on muutettu vuoden 2016 tasoiseksi ansiotasoindeksillä.

Työeläkelakeihin tehtävät muutokset palkattomien aikojen perusteella karttuvistaeläkkeen osista vaikuttavat Työttömyysvakuutusrahaston maksun laskentaperiaat-teisiin ja sitä kautta Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrään. Esimerkiksivuoden 1998 maksua vähensi työeläkelisän pienentäminen 20 prosenttia. Myösansiosidonnaisten etuuksien saamiseen liittyvät lakimuutokset vaikuttavat maksunmäärään. Työttömyysvakuutusrahaston maksuun vaikuttaneita työeläkelakimuu-toksia on käsitelty myös kohdassa 7.6.

2.5.3 Työttömyysvakuutusrahaston maksun ennakotTyöttömyysvakuutusrahaston maksun kokonaismäärä arvioidaan ennakoiden las-kemista varten. Ennakoiden kokonaismäärä vahvistetaan sosiaali- ja terveysminis-teriön päätöksellä Eläketurvakeskuksen ja Työttömyysvakuutusrahaston yhteisestäesityksestä.

Eläkelaitokset ilmoittavat Eläketurvakeskukselle ennakoiden jakamista varten


arviot palkkasummista Spv . Eläkelaitoksen Työttömyysvakuutusrahaston maksun

ennakko lasketaan muuten saman periaatteen mukaan kuin Työttömyysvakuutus-rahaston maksun lopullinen erä, mutta ennakkoa laskettaessa ei oteta huomioonedellisen vuoden selvittelystä jäänyttä ylitettä tai alitetta Y TV R

v . Kustannustenjako-perusteissa eläkelaitoksen Työttömyysvakuutusrahaston maksun ennakkoa merki-tään suureella KTV R

v .Muiden kustannustenjakojen tapaan Työttömyysvakuutusrahaston maksulle

laskettu arviomaksu eli ennakot tilitetään eläkelaitoksille jo kustannustenjakovuo-den aikana. Työttömyysvakuutusrahasto maksaa ennakon Eläketurvakeskuksellekuukausittain kahdessatoista yhtä suuressa erässä1 ja Eläketurvakeskus hyvittääTyöttömyysvakuutusrahaston maksun ennakon eläkelaitoksille. Toisin kuin muis-sa kustannustenjaoissa, määrättävällä ennakolla ei ole alarajaa. Jos vuoden aika-na ilmenee, että Työttömyysvakuutusrahaston maksun ennakoiden määrä poik-keaa merkittävästi arvioidusta, ennakko voidaan määrätä uudelleen joko loka-joulukuuksi ja/tai joulukuuksi. Jos ennakoita tarkennetaan, jaetaan ne uudelleenkaikille Työttömyysvakuutusrahaston maksun jakoon osallistuville eläkelaitoksil-le.

2.5.4 Työttömyysvakuutusrahaston maksun tarkistuseräEläkelaitoksen tarkistuserä T TV R

v saadaan lopullisen Työttömyysvakuutusrahastonmaksun hyvityksen ja maksettujen ennakkoerien erotuksena:

T TV Rv = (1+b17)

511360 ·

{LTV R

v −12

∑i=1

[(1+b17)

30·(6−i)+29360

KTV Rv

12

]}.(2.23)

Tarkistuserän kaavassa lopulliselle erälle LTV Rv lasketaan korkoa ajalta 1.7.v–

1.12.v+1. Ennakoille KTV Rv12 lasketaan korkoa eräkuukauden ensimmäisestä päivästä

1.12.v+1 saakka. Jos ennakot määrätään uudelleen loka-joulukuuksi ja/tai joulu-kuuksi, tarkoitetaan kuukausikohtaisella suureella KTV R

v12 todella maksettua tai saa-

tua ennakkoa.Jos kaavan (2.23) mukainen tarkistuserä T TV R

v on negatiivinen, se on eläke-laitokselle maksettavaa. Vastaavasti jos tarkistuserä on positiivinen, se on eläke-laitokselle saatavaa. Negatiiviset tarkistuserät maksetaan joulukuun ensimmäisenä

1 Vuodesta 2012 alkaen ennakoita on maksettu kuukausittain. Tätä ennen ennakoita onmaksettu eri vuosina eri aikataulun mukaan.


pankkipäivänä Eläketurvakeskukselle ja Eläketurvakeskus maksaa positiiviset tar-kistuserät eläkelaitoksille viimeistään joulukuun kolmantena pankkipäivänä. Tar-kistuserät yhdistetään maksettaessa muiden kustannustenjakojen tarkistuseriin se-kä joulukuulle määrättyjen kustannustenjakojen ennakkoerien kanssa.

Työttömyysvakuutusrahaston maksun jaon yhteydessä kertoimien qTV R( j)v ,

qTV R(m)v ja qTV R(y)

v pyöristämisestä johtuva Eläketurvakeskukselle jäävä ylite taialite otetaan vakuutusmaksukorolla korkoutettuna huomioon tehtäessä Työttö-myysvakuutusrahaston maksun jaon selvittelyä vuodelta v+1.

Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitosten kesken maksettavien tarkistuserien lisäk-si koko Työttömyysvakuutusrahaston maksun määrälle lasketaan tarkistuserä, jo-ka tilitetään Eläketurvakeskuksen ja Työttömyysvakuutusrahaston välillä. Tämäntarkistuserän määrä vastaa eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen osuuden tarkis-tuserien yhteismäärää. Jos koko lopullinen Työttömyysvakuutusrahaston maksuon Työttömyysvakuutusrahaston maksamia ennakoita suurempi, Työttömyysva-kuutusrahasto maksaa Eläketurvakeskukselle tarkistuserän. Jos taas Työttömyys-vakuutusrahaston maksamat ennakot ovat koko lopullista Työttömyysvakuutusra-haston maksua suuremmat, Eläketurvakeskus maksaa tarkistuserän Työttömyysva-kuutusrahastolle.

2.5.5 Työttömyysvakuutusrahaston maksun vaikutusvakuutusmaksuihin

Työttömyysvakuutusrahaston maksua ei rahastoida vaan eläkelaitokset käyttävätTyöttömyysvakuutusrahaston maksun jakojärjestelmällä rahoitettavien eläkkeidenkustannuksiin. Työttömyysvakuutusrahaston maksu vaikuttaa alentavasti maksuasaavien eläkelakien mukaisiin työeläkevakuutusmaksuihin. Korkeamman työttö-myyden aikana Työttömyysvakuutusrahaston maksu on suurempi ja samalla seneläkevakuutusmaksua alentava vaikutus voimakkaampi. Toisaalta ansiosidonnais-ten etuuksien perusteella kertyneet työeläkelisät ja karttuneet eläkeosat maksetaanvasta, kun etuuksia saaneet henkilöt jäävät eläkkeelle. Tämän takia menneiden ai-kakausien korkea työttömyys vaikuttaa nostavasti tuleviin eläkevakuutusmaksui-hin.

Työttömyysvakuutusrahaston maksulla on välillinen vaikutus myös yrit-täjien ja maatalousyrittäjien eläkevakuutusmaksun tasoon. YEL-ja MYEL-vakuutusmaksuprosentit määräytyvät TyEL-vakuutusmaksuprosentin perusteella.


Työttömyysvakuutusrahaston maksun alentava vaikutus TyEL-maksuun näkyy tä-män vuoksi myös YEL- ja MYEL-maksujen alempana tasona. Koska valtio ra-hoittaa sellaisia yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeitä, joihin YEL- ja MYEL-vakuutusmaksut eivät riitä, Työttömyysvakuutusrahaston maksu vaikuttaa YEL:nja MYEL:n valtion osuuksiin suurentavasti.

Työttömyysvakuutusrahaston maksu maksetaan työeläkejärjestelmälle työttö-myysturvajärjestelmästä. Siksi ansiosidonnaisten työttömyysetuuksien perusteellakarttuneiden eläkkeiden kustannukset näkyvät työttömyysturvan kustannuksina elityönantajien ja palkansaajien työttömyysvakuutusmaksuissa.

Jos Työttömyysvakuutusrahaston maksua ei olisi, eläkevakuutusmaksut oli-sivat korkeampia. Toisaalta, koska Työttömyysvakuutusrahaston maksu rahoite-taan työttömyysvakuutusjärjestelmästä, työttömyysvakuutusmaksut olisivat tällöinalempia. Eläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksujen maksajien, eli työnanta-jien ja palkansaajien, kannalta kyse olisi karkeasti ottaen vain saman maksun mak-samisesta eri osoitteeseen. Nykyisen järjestelyn hyvä puoli on, että ansiosidonnai-sista työttömyysetuuksista aiheutuvat kustannukset rahoitetaan työttömyysjärjes-telmästä ja että rahoitus erottuu selkeästi. (Työttömyysaikatyöryhmän muistio).

2.5.6 TyöttömyysvakuutusrahastoTyöttömyysvakuutusrahasto on työmarkkinaosapuolten hallinnoima sekä sosiaali-ja terveysministeriön ja Finanssivalvonnan valvoma itsenäinen laitos, jonka pää-tehtävä on työttömyysetuuksien rahoittaminen. Työttömyysvakuutusrahasto mää-rää ja perii työttömyysvakuutusmaksut sekä valvoo työttömyysvakuutusmaksui-hin liittyvien velvoitteiden täyttymistä. Työttömyysvakuutusrahasto vastaa lisäksiansiosidonnaisten työttömyys- ja koulutusetuuksien sekä vuorottelukorvausten pe-rusteella karttuneiden eläkkeiden rahoituksesta Työttömyysvakuutusrahaston mak-sun muodossa. Työttömyysvakuutusrahasto.

Työttömyysvakuutusrahaston tehtäviin kuuluu myös työnantajien työttömyys-turvan omavastuumaksun määrääminen ja periminen. Työttömyysturvan omavas-tuumaksulla rahoitetaan ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisista ja lomautuk-sista aiheutuneita työttömyysetuusmenoja.

Eläketurvakeskuksen kautta työeläkejärjestelmälle suoritettava Työttömyys-vakuutusrahaston maksu kuuluu Työttömyysvakuutusrahaston suurimpiin meno-eriin. Työttömyysvakuutusrahasto maksaa Työttömyysvakuutusrahaston maksun


niistä varoista, jotka ovat kertyneet palkansaajien ja työnantajien työttömyysva-kuutusmaksuista. Työnantaja vastaa sekä työnantajan että palkansaajan työttö-myysvakuutusmaksun suorittamisesta Työttömyysvakuutusrahastolle.

Työttömyysvakuutusrahasto perustettiin vuonna 1999. Tätä ennen vastaaviatehtäviä hoiti Työttömyyskassojen keskuskassa.

2.6 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksien selvittely

Eläketurvakeskuksen toiminnasta säädetään vuoden 2007 alusta voimaan tullees-sa Eläketurvakeskuksesta annetussa laissa (397/2006; ETK-laki). Lakia muutettiinvuoden 2008 alusta julkisten alojen eläkelaitosten tultua kiinteämmin mukaan Elä-keturvakeskuksen piirissä tehtävään toimeenpano- ja kehittämistyöhön.

Eläketurvakeskuksen kustannusten kattamisesta säädetään Eläketurvakeskuk-sesta annetun lain 5 §:n 1–5 momentissa. Yksityisten ja julkisten alojen eläkelai-tokset osallistuvat vakuuttamiensa työansioiden mukaisessa suhteessa Eläketurva-keskuksen toiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Eläkelaitokset kat-tavat Eläketurvakeskuksen kustannusosuudella sen osuuden, johon Eläketurvakes-kuksen saamat toimintokohtaiset palvelumaksut ja muut tuotot eivät riitä. Julkis-ten alojen eläkelaitokset ovat Ahvenanmaan maakuntahallitusta lukuun ottamattavuoden 2008 alusta maksaneet palvelumaksujen lisäksi myös Eläketurvakeskuk-sen kustannusosuutta.

2.6.1 Kustannusosuuksien määräytyminenEläketurvakeskuksessa on selvitetty kulujen kohdentumista eri palveluihin ja las-kettu palveluiden kokonaiskustannuksia. Lisäksi seurataan, millä osuudella kukinpalvelu kohdistuu yksityisten ja millä osuudella julkisten alojen eläkelaitoksil-le sekä miten Merimieseläkekassan ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen käyttä-mät palvelut poikkeavat muiden yksityisten alojen eläkelaitosten palveluista. Jul-kisten alojen eläkelaitokset eivät jatkossakaan käytä kaikkia Eläketurvakeskuksenpalveluita. Tällaisia ovat mm. Eläketurvakeskuksen hoitama vakuuttamisvelvolli-suuden yleisvalvonta, suositukset yksityisten alojen työeläkelakien soveltamiseensekä työeläkejärjestelmän toimihenkilöille suunnattu asiantuntijaneuvonta. Meri-mieseläkekassa ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos hoitavat itse eläkevakuuttamisenvalvontansa, joten niiden osuus Eläketurvakeskuksen toiminnan rahoittamiseen


tarkoitetusta eläkelaitoksen kustannusosuudesta on pienempi kuin muiden yksi-tyisten alojen eläkelaitosten osuus.

Julkisten alojen eläkelaitosten, Merimieseläkekassan ja Maatalousyrittäjieneläkelaitoksen osalta huomioon otettavien vakuutettujen työansioiden osuus mää-rätään erikseen jakamalla näille eläkelaitoksille kohdistuva osuus Eläketurvakes-kuksen tuottamista palveluista. Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksia lasket-taessa eläkelaitoksille, kustannusosuudet lasketaan ensin julkisten alojen eläke-laitoksille, Merimieseläkekassalle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle. Sen jäl-keen kattamatta jäävä osuus Eläketurvakeskuksen kustannuksista jaetaan muidenyksityisten alojen eläkelaitosten kesken.

Julkisten alojen eläkelaitosten, Merimieseläkekassan ja Maatalousyrittäjieneläkelaitoksen kustannusosuutta laskettaessa huomioon otettavien vakuutettujentyöansioiden osuuden suuruudesta ja osuuden tarkistamisesta säädetään tarkem-min valtioneuvoston asetuksessa (802/2009). Asetus on voimassa toistaiseksi.Eläketurvakeskuksen tuottamien palveluiden kustannusten jakautumista seurataanvuosittain. Näin varmistetaan kustannusten kohdistuminen jatkossakin tasapuoli-sesti ja oikeudenmukaisesti. Asetusta, vakuutettujen työansioiden huomioon ot-tamisesta laskettaessa eräiden eläkelaitosten osuutta Eläketurvakeskuksen kustan-nuksista, tarkistetaan tarvittaessa.

Jos eläkelaitos harjoittaa useamman eri eläkelain mukaista toimintaa, Eläketur-vakeskuksen kustannusosuus määrätään kaikkien näiden lakien mukaisesti. Tällähetkellä tämä toteutuu TyEL:n ja YEL:n osalta.

2.6.2 Eläketurvakeskuksen kustannuskertoimetEläketurvakeskuksen kustannuskertoimet 1ev ja 2ev vuodelle v lasketaan vuodenv−1 syksyllä. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain Eläketurvakes-kuksen esityksestä kertoimen 1ev arvon Merimieseläkekassalle, Maatalousyrittä-jien eläkelaitokselle, Kevalle, Suomen Pankille ja Ortodoksisen kirkon papistoneläkekassalle sekä kertoimen 2ev arvon TyEL- ja YEL-eläkelaitoksille. Kevan kus-tannusosuus jaetaan Kevan jäsenyhteisöjen, valtion, Kirkon Eläkerahaston ja Kan-saneläkelaitoksen kesken niille TyEL 178 §:n 1 momentissa säädetyn rahoitusvas-tuun mukaisessa suhteessa. Kertoimia 1ev ja 2ev käytetään laskettaessa eläkelaitos-ten ennakoita ja lopullista erää vuodelle v.


Eläkelaitosten kustannusosuuksia vahvistettaessa huolehditaan siitä, että Eläke-turvakeskuksen varat riittävät kattamaan Eläketurvakeskuksen tehtävistä ja toimin-nasta aiheutuvat menot ja ylläpitämään riittävän maksuvalmiuden. Kertoimien las-kentaan käytetään eläkelaitosten vuodelle v antamia palkkasumma arvioita ja Elä-keturvakeskuksen kustannusosuudella katettavan osuuden arviota, ja lisäksi ote-taan huomioon edelliseltä vuodelta mahdollisesti jäänyt ylite tai alite.

Eläketurvakeskuksen ylite tai alite1lasketaan edellisen vuoden Eläketurvakes-kuksen taseessa olevasta ylitteestä tai alitteesta, lisäämällä tai vähentämällä lopul-listen kustannusosuuksien selvittelyerät vuodelta v−1 ja vuoden v lopullisen eränarvio ja lisäämällä kuluvana vuonna saadut kustannusosuusennakot. Erotuksestavähennetään Eläketurvakeskuksen kustannusosuudella katettava osuus Eläketur-vakeskuksen kuluvan vuoden toiminnan kuluista.

2.6.2.1 Eläketurvakeskuksen kustannuskertoimien laskentakaavatKerroin 1ev määritellään seuraavasti:

1ev =MET K

v

∑1e+2e

Spv,

missä MET Kv on Eläketurvakeskuksen kustannusosuudella katettavat arvioidut kus-

tannukset, jotka jaetaan TyEL- ja YEL-eläkelaitosten, Merimieseläkekassan, Maa-talousyrittäjien eläkelaitoksen, Kevan, Suomen Pankin ja Ortodoksisen kirkon pa-piston eläkekassan arvioimilla palkkasummasuureiden Sp

v summalla.Kerroin 2ev määritellään vastaavasti seuraavasti:

2ev =

MET Kv −∑

1eKET K

v

∑2e

Spv

,

missä arvioiduista Eläketurvakeskuksen kustannusosuudella katettavista kustan-nuksista MET K

v vähennetään julkisten alojen eläkelaitosten, Merimieseläkekassanja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kustannusosuuden ennakko KET K

v . Erotus elikattamatta jäävä osuus jaetaan TyEL- ja YEL-eläkelaitosten kesken arvioidullapalkkasummasuureiden Sp

v summalla.

1 Ylitteestä käytetään myös nimitystä Eläketurvakeskuksen kustannusosuusvelka ja alit-teesta Eläketurvakeskuksen kustannusosuussaaminen.


2.6.3 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden lopullinen eräKustannusosuuden määrä ja suoritusaika määräytyvät työntekijän eläkelain183 §:n 2 momentissa mainittujen sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamienkustannustenjakoperusteiden mukaan.

Eläkelaitoksen Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden lopullinen erä 1.7.vtasossa on

LET Kv =

1ev ·g jv ·Sp

v Kevalle, Suomen Pankille tai Ortodoksisen

kirkon papiston eläkekassalle1ev ·gm

v ·Spv Merimieseläkekassalle tai

Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle2ev ·Sp

v TyEL- tai YEL-eläkelaitokselle.

(2.24)

Eläketurvakeskuksen tuottamista palveluista vain osa kohdistuu julkisten alojeneläkelaitoksille. Tästä johtuen julkisten alojen eläkelaitoksissa vakuutetuista työ-ansioista otetaan huomioon pienempi osuus kuin yksityisten alojen eläkelaitoksis-sa vakuutetuista työansioista. Julkisten alojen eläkelaitosten osalta kustannusosuu-dessa huomioon otettava työansioiden osuus kerroin g j

v on kaksi kolmasosaa.Osa Eläketurvakeskuksen palveluista ei kohdistu myöskään Merimieseläkekas-

salle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle. Merimieseläkekassan ja Maatalous-yrittäjien eläkelaitoksen osalta huomioon otettava työansioiden osuus kerroin gm

v

on yhdeksän kymmenesosaa.Kertoimia g j

v ja gmv käytetään Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden lopulli-

sen erän sekä ennakoiden laskennassa.Palkkasumma Sp

v on TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan osalta las-kuperusteissa määriteltyjen palkkojen Sv summa. YEL-eläkelaitosten osalta käy-tetään YEL:n mukaisen eläkevakuutuksen laskuperusteissa määriteltyä suuretta

∑ tv Sv360 . Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen osalta käytetään sosiaali- ja terveysmi-

nisteriön vahvistamien maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen perus-teiden mukaisin merkinnöin suuretta ∑

tv360 Sy

v. Julkisten alojen eläkelaitosten palk-kasummana ovat eläkkeen perusteena olevat työansiot, joista ei ole vähennettytyöntekijän eläkevakuutusmaksua. Edellisiin vuosiin kohdistuvat korjaukset ote-taan huomioon palkkasummissa lukuun ottamatta YEL:iä ja MYEL:iä.


2.6.4 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden ennakotEnnakot vuodelle v määrätään vuoden v−1 marraskuussa. Eläkelaitokset maksavatennakkomaksun 12 yhtä suuressa erässä Eläketurvakeskukselle vuoden v kunkinkalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä. Ennakkoerät pyöristetään lähimpääneuroon. Alle 1 200 euroa vuodessa olevaa ennakkomaksua ei peritä. Viivästynees-tä ennakkomaksusta on maksettava viivästyskorkoa, jollei Eläketurvakeskus eri-tyisestä syystä luovu sen perimisestä.

Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden ennakko KET Kv lasketaan eläkelaitok-

sille muuten samalla tavalla kuin lopullinen erä LET Kv mutta ennakoiden laskennas-

sa suure Spv on eläkelaitosten Eläketurvakeskuksen kustannusta varten vuodelle v

antama arvioitu palkkasumma.

2.6.5 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden tarkistuseräTarkistuserä lasketaan eläkelaitoksille toteutuneiden eläkelaitoksessa vakuutettu-jen työansioiden perusteella. Eläketurvakeskus saa eläkelaitoksilta tiedot lopulli-sen Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden selvittämistä varten ja laskee tarkis-tuserän. Eläkelaitokset saavat tiedon tarkistuserän määrästä 20.11.v+1 mennessä.

Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden tarkistuserä T ET Kv lasketaan eläkelai-

toksille seuraavasti:

T ET Kv = (1+b17)

511360 ·

{LET K

v −12

∑i=1

[(1+b17)

30·(6−i)+29360

KET Kv

12

]}.(2.25)

Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden tarkistuserä T ET Kv on Eläketurvakeskuk-

sen kustannusosuuden lopullisen erän LET Kv ja maksettujen ennakoiden KET K

v ero-tus. Tarkistuserälle lasketaan vakuutusmaksukoron b17 suuruista korkoa. Lopulli-selle erälle lasketaan korkoa ajalle 1.7.v–1.12.v+1 ja ennakkomaksuille eräänty-miskuukauden ensimmäisestä päivästä 1.12.v+1 asti. Jos kaavan (2.26) mukainentarkistuserä T ET K

v on negatiivinen, se on eläkelaitokselle maksettavaa. Vastaavastijos tarkistuserä on positiivinen, se on eläkelaitokselle saatavaa. Negatiiviset tar-kistuserät maksetaan joulukuun ensimmäisenä pankkipäivänä Eläketurvakeskuk-selle ja Eläketurvakeskus maksaa positiiviset tarkistuserät eläkelaitoksille viimeis-tään joulukuun kolmantena pankkipäivänä. Tarkistuserät yhdistetään maksettaessamuiden kustannustenjakojen tarkistuseriin sekä joulukuulle määrättyjen kustan-nustenjakojen ennakkoerien kanssa.


2.6.5.1 Eläketurvakeskuksen osuus Työttömyysvakuutusrahastonmaksusta

Eläketurvakeskuksen kustannusosuus Työttömyysvakuutusrahaston Eläketurva-keskukselle suorittamasta Työttömyysvakuutusrahaston maksusta lasketaan kerto-malla eläkelaitoskohtaiset Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena olevatpalkkasummat seuraavilla määrillä:

• 100 · 1ev ·g jv prosenttia julkisten alojen eläkelaitosten osalta

• 100 · 1ev ·gmv prosenttia Merimieseläkekassan osalta

• 100 · 2ev prosenttia TyEL-eläkelaitosten osalta.

Eläkelaitoskohtainen Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena oleva palk-kasumma Sp(TV R)

v määritellään seuraavasti:

Sp(TV R)v =

Spv

∑TV R

Spv

Sp(TV R)v(kaikki).

Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena olevasta palkkasummastaSp(TV R)

v(kaikki) kerrotaan kohdassa 2.5.2.Työttömyysvakuutusrahaston maksu tilitetään Eläketurvakeskukselle Työttö-

myysvakuutusrahaston maksun ennakoiden ja tarkastuserien (katso kohta 2.5) yh-teydessä.

3 VEKL 73

3 Valtion varoista suoritettava eläkkeenkorvaaminen alle kolmivuotiaan lapsen hoidontai opiskelun ajalta

Vuodesta 2005 lähtien myös alle kolmivuotiaan lapsen hoidosta ja opiskelustaon karttunut työeläkkeeseen verrattavaa etuutta. Ensimmäiset tällaiset työeläkkee-seen verrattavat VEKL-etuudet maksettiin vuonna 2006. Valtio kustantaa VEKL-etuudet ja niihin liittyvät hoitokulut.

3.1 VEKL-etuuden karttuminen

VEKL-etuutta karttuu henkilölle, joka on• alle kolmivuotiaan lapsensa hoitamisen vuoksi estynyt tekemästä ansiotyötä

ja saa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996)mukaista tukea

• suorittanut alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon• suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon• suorittanut ammatillisen perustutkinnon.

Opiskeluajalta VEKL-etuutta voi karttua tutkinnosta riippuen enintään viideltävuodelta. Samoin jos henkilö on suorittanut useampia tutkintoja, VEKL-etuuttavoi karttua enintään viideltä vuodelta.

Etuutta karttuu 1/8 prosenttia kalenterikuukautta kohden eli yhteensä 1,5 pro-senttia vuodessa etuuden perusteena olevasta laskennallisesta tulosta, joka on523,61 euroa1 kuukaudessa. VEKL-etuuden saamisen edellytys on, että saajallaon eri työeläkelakien piiriin kuuluvia työansioita yhteensä vähintään 12 566,70euroa1 eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun mennessä vuoden 2004 indek-sitasossa.

1 Laskennallista tuloa 523,61 euroa ja rajamäärää 12 566,70 euroa korotetaan vuosittainpalkkakertoimella.


3.2 VEKL:n mukaisten kulujen kustantaminen

Valtio korvaa alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta karttuneenetuuden määrän sitä maksaneelle eläkelaitokselle1. Etuuden maksajana voi ollaTyEL-eläkelaitos, Merimieseläkekassa, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Keva, Or-todoksisen kirkon papiston eläkekassa, Suomen Pankki tai Ahvenanmaan maa-kuntahallitus. Lisäksi valtio korvaa VEKL:n hoidosta aiheutuneita kuluja Kansan-eläkelaitokselle, Eläketurvakeskukselle, Ahvenanmaan kunnille ja AhvenanmaanArbetsmarknads- och studieservicemyndighetille. Myös muille edellä mainituilleeläkelaitoksille on annettu laissa mahdollisuus hoitokulujen perimiseksi valtiolta,mutta tähän mennessä ne eivät ole tätä oikeuttaan käyttäneet. VEKL:stä aiheutu-neiden kustannusten korvaaminen perustuu lakiin valtion varoista suoritettavastaeläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta jalisäksi Tasavallan presidentin asetukseen 1487/2007.

Valtio maksaa vuosittaisen korvauksen etuuden maksuvuotta seuraavan vuo-den marraskuun loppuun mennessä. Tätä varten Eläketurvakeskus tekee sosiaali-ja terveysministeriölle 30.9.v+1 mennessä valtion korvauksesta selvityksen, jon-ka sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyy. Eläketurvakeskus toimii rahaliikenteenhoitajana eli valtio maksaa koko vuosittaisen korvauksen Eläketurvakeskukselle jaEläketurvakeskus maksaa korvaukset edelleen edellä mainituille osapuolille.

3.3 Järjestelmän rakentamiskulut

Valtio korvasi vuonna 2006 VEKL:n hoitokuluina vuoden 2005 loppuun mennes-sä syntyneet tietojärjestelmien rakentamiskulut. Näin suurin osa hoitokuluista saa-tiin kuoletettua jo järjestelmän alkuvaiheessa. Rakentamiskulujen korvausta var-ten kunkin eläkelaitoksen, Kansaneläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen tuli esit-tää lasku ja sen erittely tietojärjestelmien rakentamiskuluista Eläketurvakeskuksel-le, joka kokosi laskut yhteen ja toimitti ne sosiaali- ja terveysministeriölle. Valtiokorvasi rakentamiskulut Eläketurvakeskukselle sekä Eläketurvakeskuksen kautta

1 Vuodesta 2010 alkaen VEKL-etuuteen on voinut liittyä myös tulevan ajan osa, jokaei kuitenkaan ole valtion kustantamaa. Tulevan ajan osuus sisällytetään VEKL-etuudenyhteydessä myönnettävän työeläkkeen lakiosiin jo eläkettä laskettaessa, joten sitä ei otetahuomioon VEKL-selvittelyssä.

3 VEKL 75

Kansaneläkelaitokselle ja eläkelaitoksille vuonna 2006. Rakentamiskuluina mak-settiin 1,4 miljoonaa euroa.

3.4 VEKL-selvittely

VEKL:n kustannustenjako tehdään voimassa olevan VEKL-perusteen mukaises-ti Eläketurvakeskuksessa tehtävässä VEKL-selvittelyssä. Vuoteen 2017 liittyvästäkustannustenjaosta lähtien VEKL-selvittelyssä on maksettu ennakoita vuosittaisenkokonaiskustannuksen kasvettua sen suuruiseksi, että ennakkomenettely nähtiintarpeelliseksi.

3.4.1 VEKL:n toimeenpanoon liittyvä lopullinen eräVEKL:n toimeenpanijakohtaisen lopullisen erän LV EKL

v kaava on

LV EKLv =

HET Kv ; ETK:lle

HKelav ; Kelalle

HAKv ; Ahvenanmaan kunnille

HAMSv ; AMS:lle

H laitosv ; eläkelaitoksille.

(3.1)

missä HET Kv on Eläketurvakeskukselle korvattavat hoitokustannukset, HKela

v Kan-saneläkelaitokselle korvattavat hoitokustannukset, HAK

v Ahvenanmaan kunnillekorvattavat hoitokustannukset, HAMS

v Ahvenanmaan Arbetsmarknads- och stu-dieservicemyndighetille korvattavat hoitokustannukset ja H laitos

v eläkelaitoksil-le korvattavat hoitokustannukset sekä kustannustenjakovuoden aikana maksetutVEKL:n perusteella karttuneet etuudet. Kansaneläkelaitos, Ahvenanmaan kun-nat ja Arbetsmarknads- och studieservicemyndighet esittävät Eläketurvakeskuk-selle laskun edellisenä vuonna VEKL:n hoidosta aiheutuneista kuluista vuosittain31.8.v+1 mennessä ja Eläketurvakeskus esittää laskun edelleen sosiaali- ja terveys-ministeriön hyväksyttäväksi kappaleessa 3.4.2 esitetyn valtion korvauksen selvi-tyksen yhteydessä, joka sisältää myös eläkelaitoskohtaiset lopulliset erät H laitos

v .Eläkelaitoskohtaiset erät määritellään

H laitosv = EV

v +hlaitos.(3.2)


EVv sisältää eläkelaitoksen maksamat VEKL:n perusteella karttuneet etuudet ja

hlaitos sisältää eläkelaitosten VEKL-perusteessa määritellyt hoitokulut. Hoitoku-lut ovat toistaiseksi olleet perusteessa 0 euroa, mutta halutessaan eläkelaitoksetvoivat yhdessä hakea VEKL-perusteeseen sosiaali- ja terveysministeriöltä muu-ta perusteltua arvoa. Eläkelaitokset ilmoittavat maksamansa VEKL:n perusteellakarttuneet etuudet Eläketurvakeskukselle eläkemenotiedostolla 31.3.v+1 mennes-sä.

3.4.2 Valtion vuosittainen korvausVuosittainen valtion korvaus muodostuu toimeenpanijoille hyvitettävistä hoitokus-tannuksista sekä etuutta maksavilla myös kustannustenjakovuoden aikana makse-tuista VEKL:n perusteella karttuneista etuuksista. Valtion korvaus on

MV EKLv = HET K

v +HKelav +HAK

v +HAMSv +∑H laitos

v .(3.3)

Kuviossa 3.1 on esitetty VEKL:n mukainen etuusmeno vuosilta 2006–2016 ilmanvuonna 2006 maksettuja rakentamiskuluja.

Kuvio 3.1.Vuosien 2006–2016 VEKL:n mukaan karttuneet maksetut etuusosat 1.7.v tasoisi-na.

VEKL:n mukaisia etuusosia on maksettu vuodesta 2006 saakka. Kuviossa 3.2 onesitetty Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelman mukainen arvio VEKL:netuusmenosta prosentteina työtulosummasta vuoteen 2085 asti.

3 VEKL 77

Kuvio 3.2.VEKL:n mukainen etuusmeno prosentteina työtulosummasta vuosina 2006–2085.

Lähde: Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelma.

3.4.3 VEKL-selvittelyn ennakotValtio maksaa vuonna v ennakkoa Eläketurvakeskuksen välityksellä eläkelaitok-sille niiden vuonna v maksettavista VEKL:n perusteella karttuneista etuuksista jaEläketurvakeskukselle sen vuoden v VEKL:n hoitokuluista. Muista hoitokuluis-ta ei makseta ennakkoa näiden pienuudesta johtuen. Ennakoita maksetaan kuu-kausittain. Ennakot yhdistetään maksettaessa muiden kustannustenjakojen enna-koihin. Joulukuun ennakko yhdistetään lisäksi kaikkien kustannustenjakojen edel-liseen vuoteen liittyvien tarkistuserien kanssa.

3.4.3.1 Valtion ennakkoSosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa valtion vuoden v ennakon määrän marras-kuussa v-1. Valtion ennakko määritellään:

KV EKL(valtio)v = ∑ EV

v + HET Kv(3.4)

missä ∑ EVv on ennakko vuonna v maksetuista VEKL:n perusteella karttuneista

etuuksista ja HET Kv on ennakko ETK:n vuoden v VEKL:n mukaisista hoitokuluis-

ta. Tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö voi tarkentaa vuoden v aikana mak-settavaa valtion ennakkoa tai sen osia ∑ EV

v tai HET Kv .


3.4.3.2 VEKL:n toimeenpanijakohtaiset ennakotEläkelaitoksen ennakko vuodelle v lasketaan arvioidun valtion ennakon ∑ EV

v poh-jalta jakamalla se eläkelaitoksille vuonna v-2 toteutuneiden VEKL:n eläkemeno-jen EV

v−2 suhteessa. Eläkelaitoskohtaisen ennakon laskemiseksi määritellään siistoimeenpanijakohtainen suure

EVApuv =

EVv−2

∑EVv−2·∑ EV

v

Ennakoiden määräämisen euroraja on 20 000 euroa. Jos eläkelaitoksen arvioitusaatava jää tätä pienemmäksi, eläkelaitokselle ei määrätä ennakkoa. Jotta valtionmaksama ennakko saadaan täsmäämään toimeenpanijoille maksettavien ennakoi-den kanssa sen jälkeen kun alle 20 000 euron saatavat on pudotettu pois, tarvitaaneläkelaitoskohtainen apusuure EV Enn

v

EV Ennv =

EVApuv ; jos EVApu

v on vähintään 20 000 euroa

0; jos EVApuv on alle 20 000 euroa

Apusuureen avulla saadaan laskettua siten eläkelaitoskohtainen vuoden v ennakkoH laitos

v sen maksamista VEKL:n perusteella karttuneista etuuksista

H laitosv =

EV Ennv

∑EV Ennv

·∑ EVv

Toimeenpanijakohtainen vuoden v vuosittaisen korvauksen ennakko on siten

KV EKLv =

HET K

v ; ETK

0; Kela, Ahvenanmaan kunnat, AMS

H laitosv ; eläkelaitokset

Jos sosiaali- ja terveysministeriö tarkentaa vuonna v maksettavaa ennakkoa vuo-den v aikana, lasketaan ennakot uudelleen kaikille eläkelaitoksille. Jos tällöin jon-kin eläkelaitoksen ennakko muodostuu negatiiviseksi, eläkelaitos maksaa enna-kon Eläketurvakeskukselle kunkin ennakkomaksukuukauden ensimmäisenä pank-kipäivänä.

3 VEKL 79

3.4.4 VEKL-selvittelyn tarkistuseräEläketurvakeskus saa VEKL:n toimeenpanijoilta tiedot VEKL:n kustannusten sel-vittämistä varten ja hakee sosiaali- ja terveysministeriöltä vahvistuksen kaavan3.3 mukaisesta korvauksesta sekä kaavan 3.5 mukaisesta valtion tarkistuserästä30.9.v+1 mennessä. Tarkistuserä saadaan valtion korvattavien VEKL:n perusteel-la karttuneiden etuuksien ja hoitokulujen lopullisen erän ja valtion maksamien taitoimeenpanijan saamien kuukausittaisten ennakoiden erotuksena.

3.4.4.1 Valtion tarkistuseräValtion tarkistuserän kaava on

TV EKL(Valtio)v = (1+b17)

511360 ·

{MV EKL

v(3.5)

−12

∑i=1

[(1+b17)

30·(6−i)+29360

KV EKL(Valtio)v

12

]}.

Tarkistuserän kaavassa valtion vuosittaiselle korvaukselle MV EKLv lasketaan korkoa

ajalta 1.7.v–1.12.v+1. Ennakoille KV EKL(Valtio)v

12 lasketaan korkoa erääntymiskuukau-den ensimmäisestä päivästä 1.12.v+1 saakka. Korkona käytetään vakuutusmaksu-korkoa b17. Jos valtion tarkistuserä TV EKL(Valtio) on positiivinen, se on valtiollemaksettavaa. Vastaavasti jos tarkistuserä on negatiivinen, on se valtiolle saatavaa.

3.4.4.2 VEKL:n toimeenpanijoiden tarkistuseräVEKL:n toimeenpanijoiden tarkistuserä on

TV EKLv = (1+b17)

511360 ·

{LV EKL

v −12

∑i=1

[(1+b17)

30·(6−i)+29360

KV EKLv

12

]}.(3.6)

Tarkistuserän kaavassa lopulliselle erälle LV EKLv lasketaan korkoa ajalta 1.7.v–

1.12.v+1. Ennakoille KV EKLv12 lasketaan korkoa erääntymiskuukauden ensimmäisestä

päivästä 1.12.v+1 saakka. Korkona käytetään vakuutusmaksukorkoa b17. Jos tar-kistuserä TV EKL

v on positiivinen, se on eläkelaitokselle saatavaa. Vastaavasti jostarkistuserä on negatiivinen, on se eläkelaitokselle maksettavaa. Negatiiviset tar-kistuserät maksetaan joulukuun ensimmäisenä pankkipäivänä Eläketurvakeskuk-selle ja Eläketurvakeskus maksaa positiiviset tarkistuserät eläkelaitoksille viimeis-tään joulukuun kolmantena pankkipäivänä. Tarkistuserä yhdistetään maksettaessa


muiden kustannustenjakojen tarkistuseriin sekä joulukuulle määrättyjen kustan-nustenjakojen ennakkoerien kanssa.

4 Kustannustenjakojen suorittaminen käytännössä 81

4 Kustannustenjakojen suorittaminenkäytännössä

Eläkelaitokset toimittavat Eläketurvakeskukselle kustannustenjakoja varten vuo-sittain tietoja mm. maksetuista eläkkeistä ja vakuutusteknisistä suureista. Tieto-jen perusteella Eläketurvakeskuksen vakuutusmatemaattisessa yksikössä lasketaankullekin eläkelaitokselle kuuluvat kustannustenjakoerät. Sekä kustannustenjako-erien laskenta että kustannustenjakojen aikataulut on kirjattu kustannustenjakope-rusteisiin.

4.1 Kustannustenjaon vuosiaikataulu

Kustannustenjakovuoden kustannustenjakoihin liittyviä tehtäviä suoritetaan useaneri vuoden aikana. Esimerkiksi kustannustenjakoja varten tarvittavat eläkemeno-tiedoston tietoluettelot valmistellaan jo kustannustenjakovuotta edeltävän vuodensyksyllä, koska eläkelaitosten on varauduttava ajoissa mahdollisiin muutoksiinomissa järjestelmissään. Eläkemenotiedot toimitetaan Eläketurvakeskukselle kus-tannustenjakovuotta seuraavana vuonna. Eri vuosina suoritettavia tehtäviä on esi-tetty taulukossa 4.1. Tehtävien ajoittuminen yhdelle kalenterivuodelle on esitettykuviossa 4.1.

4.2 Ennakot

Eläkelaitokset toimittavat Eläketurvakeskukselle kustannustenjakovuotta koske-vien kustannustenjakotietojen arvioita kustannustenjakovuotta edeltävän vuodenloppupuolella. Tämän jälkeen Eläketurvakeskuksessa lasketaan näiden tietojenpohjalta eläkelaitoksille kustannustenjakovuotta koskevien ennakoiden määrät.Eläketurvakeskus antaa eläkelaitoksille tiedot ennakoiden määristä kustannusten-jakovuotta edeltävän vuoden marraskuun lopussa. Eläketurvakeskus yhdistää kaik-kien kustannustenjakojen ennakoiden määrät ja ilmoittaa näiden kustannustenjako-jen ennakoiden nettosumman eläkelaitoksille. Ennakot maksetaan kustannustenja-kovuoden aikana.


Kuvio 4.1.Kustannustenjakovuoden v aikana suoritettavia tehtäviä.

Kustannustenjakovuoden aikana tarkennetaan TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn sekä YEL:iä vakuuttavien eläkelaitosten ja valtion YEL-kustannustenjaon ennakoiden määriä. Lisäksi Työttömyysvakuutusrahastonmaksun ennakoita voidaan tarkentaa tarvittaessa. Ennakoiden tarkentamista varteneläkelaitokset lähettävät Eläketurvakeskukselle uusia arvioita kustannustenjako-vuoden tiedoista. Eläkelaitoksille annetaan tieto tarkennetuista ennakoista ennentarkennettujen ennakkoerien maksamista.

4.3 Lopullinen erä ja tarkistuserä

Eläkelaitokset ilmoittavat Eläketurvakeskukselle kustannustenjakovuotta koskevattoteutuneet tiedot kustannustenjakovuotta seuraavana vuotena. Tämän jälkeen kus-tannustenjakovuoden lopullinen erä lasketaan Eläketurvakeskuksessa. Eläketurva-keskus antaa kustannustenjakovuotta seuraavana vuonna 20.11.v mennessä eläke-laitoksille tiedot lopullisista kustannustenjakoeristä sekä tarkistuseristä. Eläketur-vakeskus yhdistää eri kustannustenjakojen tarkistuserien määrät ja ilmoittaa tar-kistuserien nettosumman eläkelaitoksille.

Kustannustenjaoissa tilitetään ennakoita ja tarkistuseriä. Tarkistuserät ovat


Taulukko 4.1.Vuoden v kustannustenjakoihin liittyvien tehtävien suoritusaikataulu kustannus-tenjakovuotta edeltävänä vuonna v−1, kustannustenjakovuonna v ja kustannus-tenjakovuotta seuraavana vuonna v+1.

Vuonna v−1 Vuonna v Vuonna v+1

Valmistellaan vuotta vkoskevia muutoksia.

Ennakoita maksetaan. Tiedot lopullisia kustan-nustenjakoja varten toimi-tetaan Eläketurvakeskuk-selle.

Eläkelaitoksissa ja Elä-keturvakeskuksessalasketaan arviot enna-koita varten tarvittavistatiedoista.

Osa ennakoista tarkenne-taan vuoden aikana.

20.11. lopulliset kus-tannustenjakoerät jakustannustenjakojen tar-kistuserät ilmoitetaaneläkelaitoksille.

30.11. tiedot tilitettävistäennakkoeristä ilmoitetaaneläkelaitoksille.

Joulukuun ensimmäisenäpankkipäivänä kustannus-tenjakojen tarkistuserätyhdistettynä joulukuunennakoihin maksetaanEläketurvakeskukselle.

Viimeistään joulukuun kol-mantena pankkipäivänäEläketurvakeskus maksaaeläkelaitoksille kustannus-tenjakojen tarkistuserätyhdistettynä joulukuunennakoihin.

lopullisten erien ja ennakoiden erotuksia. Ne eläkelaitokset, joille eri kustan-nustenjakoselvittelyjen yhteenlasketut tarkistuserät yhdistettyinä kuluvan vuodenjoulukuun ennakoihin ovat maksettavaa, maksavat Eläketurvakeskukselle kustan-nustenjakovuoden tarkistuseränsä kustannustenjakovuotta seuraavan vuoden jou-lukuun ensimnmäisenä pankkipäivänä. Tämän jälkeen Eläketurvakeskus maksaatarkistuserät niille eläkelaitoksille, joille yhteenlasketut tarkistuserät yhdistettyinäkuluvan vuoden joulukuun ennakoihin ovat eläkelaitokselle saatavaa. Eläketurva-keskus maksaa tarkistuserät viimeistään kustannustenjakovuotta seuraavan vuodenjoulukuun kolmantena pankkipäivänä.


4.4 Kustannustenjakojen kertoimien määritys

Kustannustenjakoja varten tarvittavat kertoimet qav , qb

v , qyv, qs

v, qTV R( j)v , qTV R(m)

v jaqTV R(y)

v lasketaan Eläketurvakeskuksen vakuutusmatemaattisessa yksikössä. Elä-keturvakeskus esittää syyskuun loppuun mennessä kertoimien arvot sosiaali- ja ter-veysministeriön vahvistettavaksi1. Sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveysministeriöon vahvistanut kertoimet, Eläketurvakeskus laskee eläkelaitoksille kustannusten-jakojen lopulliset erät. Kustannustenjakojen kertoimien arvot vuosina 1990–2016ovat liitteessä D.

Ennakoita varten laskettuja kustannustenjakojen kertoimia ei vahvistetasosiaali- ja terveysministeriössä. Tähän ovat poikkeuksena Eläketurvakeskuksenkustannusosuuksien ennakoiden kertoimet 1ev ja 2ev. Ne vahvistetaan sosiaali- jaterveysministeriössä kustannustenjakovuotta edeltävänä vuonna ja niiden perus-teella määrätään myös eläkelaitosten lopulliset erät Eläketurvakeskuksen kustan-nusosuuksista.

4.5 Eläkelaitosten toimittamat tiedot

Eläkelaitokset ilmoittavat vuosittain Eläketurvakeskukselle kustannustenjakojavarten tarvittavia tietoja esimerkiksi maksetuista eläkkeistä ja palkkasummista.Lähes kaikki tiedot toimitetaan sähköisessä muodossa, esimerkiksi peräkkäistie-dostoina. Tiedot vahvistetaan allekirjoituslomakkeella, jossa on eläkelaitoksen vi-rallinen allekirjoitus tai aktuaarin allekirjoitus.

Lopulliset kustannustenjakoerät lasketaan toteutuneista tiedoista. Kustannus-tenjakojen ennakot lasketaan arviotietojen perusteella.

4.5.1 Eläkelaitosten toimittamat tiedot kustannustenjakojen ennakoitavarten

Kustannustenjakojen ennakot määrätään eläkelaitosten lähettämien arviotietojenperusteella. TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn ennakoita varten eläkelaitoksettoimittavat Eläketurvakeskukselle arviot hyvitettävistä eläkkeistä sekä arviot niistäsuureista, joiden perusteella lasketaan eläkelaitoksen maksu tasaukseen.

1 Kerroin qyv vahvistetaan sosiaali- ja terveysministeriössä vain, jos sen arvo on pienempi

kuin 1.


Palkattomien aikojen kustannustenjakoennakoita varten eläkelaitokset toimit-tavat Eläketurvakeskukselle työansioarvioiden lisäksi arviot palkattomilta ajoiltakarttuneiden eläkeosien eläkemenosta. Työttömyysvakuutusrahaston maksun en-nakoita ja Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksien ennakoita varten Eläketurva-keskus tarvitsee arviot eläkelaitosten palkkasummista1.

YEL-eläkkeiden kustannustenjakoennakoiden laskentaan käytetään pääasiassaedellisten vuosien tietoja. YEL:iä vakuuttavat eläkelaitokset lähettävät Eläketurva-keskukselle arviotietoja ennusteita varten ns. YEL-tiedustelulla. YEL-eläkkeidenkustannustenjaon ennakoiden määräämiseen käytetään YEL-ennusteita.

Osaa kustannustenjakojen ennakoista tarkennetaan kustannustenjakovuoden ai-kana. Eläkelaitokset lähettävät uudet arviot tarkennettujen ennakoiden laskentaavarten.

4.5.2 Eläkelaitosten toimittamat tiedot maksetuista eläkkeistäEläkelaitokset ilmoittavat tiedot kustannustenjakovuoden aikana maksamistaaneläkkeistä eläkemenotiedostolla2 ja perintätiedostolla. Toimitettavat tiedostot ovatperäkkäistiedostoja. Kustannustenjakovuotta koskevat tiedot toimitetaan Eläke-turvakeskukselle kustannustenjakovuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuunmennessä. Eläkelaitokset poimivat tiedot tiedostoille omista järjestelmistään.

4.5.2.1 EläkemenotiedostoEläkemenotiedoston tietoja tarvitaan TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyä, YEL-eläkkeiden kustannustenjakoa, palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkeosien kus-tannustenjakoa, VEKL-selvittelyä sekä Euroopan unioniin siirrettyjen eläkeoi-keuksien kustannusten selvittelyä varten.

Maksetut eläkkeet ilmoitetaan eläkemenotiedostolla summatasoisina jaotel-tuina osiin kustannustenjakoja varten. Eläkkeet jaotellaan eläkelajeittain eläke-lakien mukaisiin osiin ja TyEL- ja MEL-eläkkeet jaotellaan lisäksi eläkelaitok-sen itsensä kustannettavaan osaan, toisten eläkelaitosten kustannettavaan osaan ja

1 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksien ennakoita varten ilmoitettuja tietoja käyte-tään myös kertoimien 1ev ja 2ev määrittämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaakertoimet 1ev ja 2ev jo kustannustenjakovuotta edeltävänä vuonna v−1.2 Julkisten alojen eläkelaitokset ilmoittavat eläkemenotiedostolla myös eläkelaitoksessavakuutettujen työntekijöiden palkkasumman.


yhteisesti kustannettavaan osaan. Kertasuoritukset, rekisteröidyn TEL- ja YEL-lisäeläketurvan sekä työnantajavakuutuksen mukaiset eläkeosat, Euroopan unio-niin siirrettyjen eläkeoikeuksien pääoma-arvot, palkattomilta ajoilta karttuneeteläkkeen osat ja VEKL:n mukaan karttuneet etuusosat ilmoitetaan eläkemenotie-dostolla erikseen.

Eläkemenotiedostolla ilmoitetuista tiedoista muodostetaan mm. eläkelaitoksenseuraavat suureet:

• yhteisesti kustannettavat vanhuuseläkkeet Eav (katso TyEL-MEL-VILMA-

eläkeselvittely kohdassa 2.2)• muut yhteisesti kustannettavat eläkkeet kuin vanhuuseläkkeet Eb

v (katsoTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittely kohdassa 2.2)

• YEL:n mukaiset eläkkeet Eyv (katso YEL-eläkkeiden kustannustenjako koh-

dassa 2.3)• palkattomien aikojen perusteella karttuneet eläkkeen osat Es

v (katso palkat-tomien aikojen kustannustenjako kohdassa 2.4)

• VEKL:n perusteella karttuneet etuusosat Evv (katso VEKL-etuuksien selvit-

tely kohdassa 3).

4.5.2.2 Eläkkeiden perintätiedostoEläkelaitokset perivät maksamansa, toisten yksittäisten eläkelaitosten vastuullaolevat eläkkeen osat Eläketurvakeskuksen välityksellä1. Nämä toisten eläkelaitos-ten puolesta maksetut eläkeosat ilmoitetaan Eläketurvakeskukselle eläkkeiden pe-rintätiedostolla. Perintätiedostolla eläkkeen osat ilmoitetaan henkilötason tietoinaeläkelaitoskohtaisesti jokainen perittävä eläkelaji ja lakiosa erikseen.

Eläkelaitosten toimittamat perintätiedot järjestetään Eläketurvakeskuksessa uu-delleen perittävistä eläkeosista vastuussa olevien eläkelaitosten mukaiseen järjes-tykseen. Eläketurvakeskus lähettää kullekin eläkelaitokselle tiedoston niistä eläke-osista, joita muut eläkelaitokset perivät kyseiseltä eläkelaitokselta.

Perintätiedostojen tietoja tarvitaan eläkemenotietojen tavoin TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyä varten. Henkilötason tietojen summat vastaavat eläkelai-toksen suureita Ed

v , Emv , Bd

v ja Bmv , jotka on määritelty tarkemmin kohdassa 2.2.

1 Tähän ovat poikkeuksena TyEL:n ja MEL:n mukaiset vanhuuseläkkeet (selvitelläänsuureen EV RM

v kautta, katso kohta 2.2), TEL-lisäeläketurvan ja työnantajavakuutuksen mu-kaiset eläkkeet (näiden selvittelystä kerrotaan kohdassa 2.2.6) sekä YEL-lisäeläketurvanmukaiset eläkkeet (näiden selvittelystä kerrotaan kohdassa 2.3).


Taulukko 4.2.Toisilta eläkelaitoksilta perittäviin eläkeosiin liittyvien tietueiden lukumääriä pe-rintätiedostoilla.

Vuosi 1000 kpl

2000 63

2004 90

2007 184

2010 247

2013 330

2016 425

4.5.3 Eläkelaitosten toimittamat vakuutustekniset tiedotVakuutusteknisiä tietoja, esimerkiksi palkkasummia, tasausvastuita ja vakuutus-maksujen tasausosia, tarvitaan kustannustenjakoerien selvittelyyn. Yksityisten alo-jen eläkelaitokset toimittavat vakuutustekniset tiedot Eläketurvakeskukselle ns. va-kuutuskantatiedostoilla. Julkisten alojen eläkelaitokset toimittavat palkkasumma-tietonsa Eläketurvakeskukselle eläkemenotietojen yhteydessä.

4.5.3.1 TyEL- ja MEL-eläkelaitosten toimittamat vakuutustekniset tiedotEläkelaitokset ilmoittavat vakuutustekniset tietonsa TyEL:n ja MEL:n osaltaTyEL-MEL-vakuutuskantatiedostolla kustannustenjakovuotta seuraavan vuodenkesäkuun loppuun mennessä.

Jos eläkelaitos maksaa siirtymämaksua Valtion Eläkerahastoon, eläkelaitoslähettää Eläketurvakeskukselle lisäksi selvityksen siirtymämaksusta.

Jos eläkelaitoksessa on tapahtunut vakuutustoiminnan luovuttamisia kustan-nustenjakovuoden aikana, eläkelaitos toimittaa Eläketurvakeskukselle lisäksi luo-vutetusta vakuutustoiminnasta lasketut vakuutustekniset suureet. Eläkelaitos lähet-tää nämä tiedot myös vakuutuskantaa vastaanottavalle eläkelaitokselle. Vakuutus-kannan siirroista kerrotaan enemmän kohdassa 5.

4.5.3.2 YEL- ja MYEL-eläkelaitosten toimittamat vakuutustekniset tiedotYEL:iä vakuuttavat työeläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat ja Maatalousyrittäji-en eläkelaitos ilmoittavat tiedot YEL-kustannustenjakoa varten YEL-MYEL-vakuutuskantatiedostolla. Tiedosto toimitetaan Eläketurvakeskukselle kustannus-tenjakovuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.


4.6 Kustannustenjakotiedot rekistereissä

Eläketurvakeskus saa kustannustenjakoja varten tarvittavat tiedot eläkelaitoksilta1.Osa kustannustenjakoja varten tarvittavista tiedoista saadaan eläkelaitosten omistajärjestelmistä – esimerkiksi eläkkeen maksantajärjestelmistä –ja osa eläkelaitostenyhteisestä ansaintajärjestelmästä.

4.6.1 Eläkkeiden vastuunjakotiedot rekistereissäEläkelaitokset jakavat eläkkeet kustannustenjakoa varten tarvittaviin osiin eläk-keiden maksurekistereihinsä. Näistä rekistereistä eläkelaitokset poimivat eläkeosateläkemenotiedostolle ja perintätiedostolle.

Eläkelaitokset ilmoittavat vastuunjakotietoja myöntämistään eläkkeistä myösEläketurvakeskuksen eläkerekisteriin. Eläkelaitokset ilmoittavat Eläketurvakes-kuksen eläkerekisteriin vain työkyvyttömyyseläkkeiden ja kuntoutusetuuksien ra-hastoituja osia. Eläketurvakeskuksen eläkerekisterin vastuunjakotietoja käytetäänkustannustenjaon lisäksi tilastointia ja ennusteita varten.

Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriin ilmoitetusta eläkkeestä lähetetään Eläke-turvakeskuksen kautta tieto niille eläkelaitoksille, joilla on vastuuta kyseisestäeläkkeestä. Näitä tiedotuksia kutsutaan hälytyksiksi. Yksityisten alojen eläkelai-tokset vastaanottavat hälytyksiä, jotka sisältävät lisäksi eläkkeen vastuunjakotieto-ja. Tällaisia hälytyksiä kutsutaan vastuunjakohälytyksiksi. Hälytysten perusteellaeläkelaitokset voivat viedä tapahtumat omaan järjestelmäänsä ja tarkistaa kustan-nustenjakotietojaan, esimerkiksi perintätiedostolla perittävien eläkeosien oikeelli-suuden.

Vanhuuseläkkeiden osalta tieto eläkkeen alkamisesta välitetään eläkkeestä vas-tuussa oleville eläkelaitoksille Eläketurvakeskuksessa tehtävän erillisen poiminnankautta. Vanhuuseläkkeiden maksetut rahastoidut osat talletetaan henkilötasolla elä-kelaitosten yhteiseen ansaintajärjestelmään.

Työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidun osan laskemista varten tarvitaan tiedotaiemmista eläkkeistä sekä vastuunjaon tarkasteluajalta tiedot eläkelaitosten va-kuuttamista työansioista ja palkattomien aikojen perusteena olevista ansioista2.

1 Tähän on joitain poikkeuksia. Eläketurvakeskus saa osan kustannustenjakojen lähtötie-doista suoraan rekistereistä. Tällaisia tietoja ovat mm. Työttömyysvakuutusrahaston mak-sun määrän laskemista varten tarvittavat maksettujen etuuksien tiedot.2 Eläkkeiden rahastoidun osan määräytymisestä ja kustantamisesta kerrotaan tarkemminkohdassa 2.2, kustannustenjakoperusteissa ja kustannustenjakoperusteiden soveltamisoh-jeissa.


Ansiotietoja tarvitaan jo eläkkeen laskennassa. Ne saadaan eläkelaitosten yhtei-sistä järjestelmistä. Työkyvyttömyyseläkkeen vastuunjakotiedot saadaan kuitenkineläkkeiden maksantajärjestelmistä.

4.6.2 Vakuutustekniset tiedot rekistereissäSuuri osa vakuutusteknisistä tiedoista on talletettu eläkelaitosten omiin järjes-telmiin. Osa tiedoista, kuten työansiot, talletetaan mm. eläkelaitosten yhteiseenansaintajärjestelmään.

Työansioita tarvitaan kustannustenjaoissa muutenkin kuin pelkästään yksittäis-ten työkyvyttömyyseläkkeiden vastuunjaoissa. TyEL-ja MEL-eläkkeiden selvitte-lyssä, palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaossa, Työt-tömyysvakuutusrahaston maksun jaossa ja Eläketurvakeskuksen kustannusosuuk-sien selvittelyssä kustannustenjakoeriä jaetaan eläkelaitoksissa vakuutettujentyöntekijöiden työansioiden suhteessa.

4.7 Työryhmät

Kustannustenjakoon liittyviä asioita valmistellaan eri työryhmissä, erityisestikustannustenjakoryhmässä ja sen alaisessa eläkemenoryhmässä. Niissä on edus-tajia eläkelaitoksista, eläkesäätiöiden ja -kassojen palvelulaitoksista, sosiaali- jaterveysministeriöstä sekä Eläketurvakeskuksesta. Työryhmissä sovitaan yhteisistäpelisäännöistä, valmistellaan tarvittavia muutoksia kustannustenjakoperusteisiin,tiedostojen tietoluetteloihin, lomakkeisiin ja ohjeisiin sekä kehitetään ja käsitel-lään monia muita kustannustenjakoihin liittyviä asioita.

5 Vakuutuskannan siirrot 91

5 Vakuutuskannan siirrot

Työnantajan on järjestettävä työntekijöilleen lakisääteinen työeläketurva. Suomes-sa yksityisen alan lakisääteinen työeläketurva voidaan järjestää joko työeläkeva-kuutusyhtiössä, eläkesäätiössä tai eläkekassassa. Työntekijän eläkelain ja yrittäjäneläkelain mukaista vakuutuskantaa voidaan siirtää eläkelaitoksesta toiseen. Vakuu-tuskannansiirto on otettava huomioon kustannustenjakojen ennakoissa, lopullisissaerissä ja tarkistuserissä.

5.1 Yleistä

Vakuutuskannan siirrolla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksityisen sektorin eläkelai-toksessa vakuutettu vakuutuskanta siirretään toisen eläkelaitoksen hoidettavaksi.Tällöin ei pelkästään vaihdeta vakuuttavaa eläkelaitosta vaan siirretään koko ai-kaisempi vakuutushistoria eläkevastuineen ja varoineen uuden eläkelaitoksen vas-tuulle. Työeläkeyhtiöiden välillä tapahtuu myös vakuutusten siirtoja, joissa työ-nantajan vakuutushistoria jää aikaisempaan eläkelaitokseen. Tällöin kyseessä eiole kuitenkaan vakuutuskannan siirto.

Vakuutuskantaa siirrettäessä sekä vakuutuskantaa luovuttavan että vastaanotta-van eläkelaitoksen on hyväksyttävä vakuutuskannansiirto, jonka Finanssivalvon-ta vielä vahvistaa, mikäli vakuutuskannansiirrolta vaadittavat ehdot täyttyvät. Va-kuutuskannan siirtoja tapahtuu pääasiassa eläkelaitostyypistä toiseen, mutta myössamojen eläkelaitostyyppien välinen vakuutuskannansiirto on mahdollinen.

Vakuutuskannansiirroista on säädetty eläkesäätiölain luvussa 11, vakuutuskas-salain luvussa 12 ja lain työeläkevakuutusyhtiöistä luvuissa 10 ja 10 a.

5.1.1 Vakuutuskannan siirtäminen työeläkevakuutusyhtiöstäTyöeläkevakuutusyhtiö voi yhtiökokouksen päätöksellä sulautua toiseen työeläke-vakuutusyhtiöön, luovuttaa vakuutuskantansa tai osan siitä toiselle työeläkevakuu-tusyhtiölle tai jakautua siten kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään. Lisäksi työelä-kevakuutusyhtiö voi luovuttaa työnantajakohtaisen vakuutuskannan sitä varten pe-rustetulle tai jo olemassa olevalle eläkesäätiölle tai -kassalle, mikäli luovutetta-vaan vakuutuskantaan sisältyvissä vakuutuksissa on yhteensä vähintään 300 va-kuutettua työntekijää. Lisäksi luovutettaessa työnantajakohtaista vakuutuskantaa


eläkevakuutusyhtiöstä eläkesäätiöön kussakin työnantajakohtaisessa vakuutuskan-nassa tulee olla vakuutettuna vähintään 50 työntekijää. Työnantajakohtaisen va-kuutuskannan tai sen osan luovuttaminen on kiellettyä, jos vakuutuskannan tai senosan edellisestä luovuttamisesta on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta. Työn-antajakohtaisen vakuutuskannan luovuttamisesta päättää työeläkevakuutusyhtiönhallitus tai yhtiökokous.

5.1.2 Vakuutuskannan siirtäminen eläkesäätiöstäEläkesäätiö voi sulautua toiseen eläkesäätiöön, luovuttaa vakuutustoimintansa toi-selle eläkelaitokselle tai jakautua luovuttamalla vakuutustoimintansa tai sen osanyhdelle tai useammalle perustettavalle eläkesäätiölle. Eläkesäätiöihin kuuluvattyönantajat ja eläkesäätiöiden hallitukset tai hallintoneuvostot hyväksyvät sulau-tumista tai jakautumista koskevan sopimuksen. Vakuutustoiminnan luovuttamisenhyväksyy luovuttavan eläkesäätiön hallitus tai hallintoneuvosto. Vakuutustoimin-nan tai sen osan luovuttaminen ei ole mahdollista, jos saman vakuutustoiminnantai sen osan aikaisemmasta luovuttamisesta on kulunut vähemmän kuin viisi vuot-ta. Tästä vaatimuksesta voidaan kuitenkin joustaa, jos työnantaja on erotettu eläke-säätiöstä eläkesäätiön sääntöjen nojalla tai jos työnantaja ei enää täytä eläkesäätiöntoimintapiiriin kuulumisen edellytyksiä.

5.1.3 Vakuutuskannan siirtäminen eläkekassastaEläkekassa voi sulautua toiseen eläkekassaan, siirtää eläkevastuunsa toiselle elä-kelaitokselle tai luovuttaa eläkekassassa olevan yhden osakkaan vakuutusta kos-kevan työntekijän eläkelain mukaisen vastuun toiselle eläkelaitokselle. Sulautu-vien eläkekassojen kassankokoukset hyväksyvät sulautumisen. Vastuun siirtämis-tä koskevan sopimuksen hyväksyy vastuun luovuttavan eläkekassan kassankokousja vastaanottavan eläkelaitoksen vastaava toimielin. Osakaskohtaisen eläkevastuunluovuttamisesta päättää eläkekassan hallitus, jollei vakuutuskassalaissa tai eläke-kassan säännöissä toisin määrätä. Osakaskohtaisen eläkevastuun siirtäminen ei olekuitenkaan mahdollista, jos saman vastuun tai sen osan vastaanottamisesta on siir-tohetkellä kulunut vähemmän kuin viisi vuotta. Tällöin edellytetään lisäksi vas-tuun osaa eläkesäätiöön siirrettäessä, että siirrettävään vakuutuskantaan kuuluvattyönantajat ovat eläkesäätiölaissa erikseen määriteltyjä ja että siirrettävään vakuu-tuskantaan liittyvissä vakuutuksissa on yhteensä vähintään 300 vakuutettua.


5.1.4 Vakuutuskannan mukana siirtyvä vakavaraisuuspääomaVakuutuskannansiirtojen yhteydessä siirtyvän vakavaraisuuspääoman määräänvaikuttaa siirtyvän vakuutuskannan rakenne, luovuttavan eläkelaitoksen vakavarai-suus ja työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten keski-määräinen riskillisyys. Keskimääräisellä riskillisyydellä tarkoitetaan Finanssival-vonnan esittämää ja sosiaali- ja terveysministeriön neljännesvuosittain vahvista-maa kiinteää prosenttiosuutta, joka vastaa työntekijän eläkelain mukaista toimin-taa harjoittavien eläkelaitosten vakavaraisuusrajojen mediaania kaksinkertaisena.

5.2 Vakuutuskannansiirrot kustannustenjaossa

Kustannustenjakoperusteessa on määritelty ja eläkelaitosten kesken on sovittu pe-riaatteet, joita noudatetaan kustannustenjaoissa, kun eläkelaitosten välillä tapahtuuvakuutuskannansiirto kustannustenjakovuonna. Yhteiset periaatteet tarvitaan, jot-ta vakuutuskannansiirtojen yhteydessä kustannustenjakoihin liittyvien suureidenarvot säilyisivät koko eläkejärjestelmän kannalta muuttumattomina. Kustannus-tenjakoperusteessa on kunkin kustannustenjaon osalta erikseen esitetty ennakoi-den määräytyminen vakuutuskannansiirroissa. Suositukset TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn sekä YEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullisten erien lasken-nassa käytettävien hyvitys- ja maksusuureiden määräytymisperiaatteista vakuutus-kantaa luovuttavalle ja vastaanottavalle eläkelaitokselle on koottu soveltamisoh-jeisiin ’Eläkelaitosten välinen vakuutustoiminnan luovuttaminen’ sekä ’Vakuutus-teknisten suureiden laskenta ja korkoutus’. Soveltamisohjeissa on myös ohjeistet-tu vakuutuskannansiirrossa eläkelaitoksesta toiseen siirtyvien suureiden laskenta,kun vakuutuskannansiirto tapahtuu keskellä vuotta.

5.2.1 Lopulliset erätLopulliset kustannustenjakoihin liittyvät selvittelyt tehdään Eläketurvakeskukses-sa, kun kaikkien eläkelaitosten kustannustenjakotiedot ovat saatavilla. Kustannus-tenjakojen selvittelyissä lasketaan eläkelaitoksille kustannustenjakoihin liittyvätlopulliset erät ja lopullisten erien ja ennakoiden erotuksena tarkistuserät.

Vakuutuskannansiirron tapahtuessa vuonna v sekä luovuttavalle että vastaanot-tavalle eläkelaitokselle lasketaan lopulliset kustannustenjakojen erät ja tarkistus-erät vuoden v kustannustenjaoissa. Erät lasketaan luovuttavalle eläkelaitokselle,


vaikka eläkelaitoksen toiminta olisi loppunut kustannustenjakovuoden aikana. Täl-löin luovuttava ja vastaanottava eläkelaitos sopivat keskenään, kumpi vastaa tarkis-tuserästä.

5.2.1.1 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn lopullinen eräTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn lopullinen erä on eläkelaitoksen hyvityksenja maksun erotus. Lopullinen erä on määritelty kohdassa 2.2.1. Hyvitys on määri-telty kohdassa 2.2.1.1 ja maksu kohdassa 2.2.1.2.

Vakuutuskannansiirroissa luovuttavan eläkelaitoksen vastuunsiirtovuodenTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn hyvityksessä otetaan huomioon vastuun-siirtovuoden alusta vastuunlaskentahetkeen mennessä maksetut siirtyväänvakuutuskantaan kuuluvat eläkkeet Ea

v , Ebv , Ed

v ja Emv . Vastaavat eläkkeet vastuun-

laskentahetkestä vastuunsiirtovuoden loppuun otetaan huomioon vastaanottavaneläkelaitoksen hyvitykseen. Vanhuuseläkkeiden laskennassa käytettävien siir-tyvään vakuutuskantaan liittyvien maksettujen vanhuuseläkkeiden rahastoidutosat kuuluvat vastuunsiirtovuoden alusta vastuunlaskentahetkeen luovuttaval-le eläkelaitokselle ja vastuunlaskentahetkestä vastuunsiirtovuoden loppuunvastaanottavalle eläkelaitokselle.

Luovuttavan eläkelaitoksen vastuunsiirtovuoden TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn maksussa otetaan huomioon vastuunlaskentahetkeen mennessäkertyneet siirtyvään vakuutuskantaan liittyvät palkkasumma Spsm

v ja tasausmaksunyhteismäärä Ba

v sekä toisten eläkelaitosten maksamat eläkkeet Bdv . Vastaavat

määrät vastuunlaskentahetkestä vastuunsiirtovuoden loppuun otetaan huomioonvastaanottavan eläkelaitoksen maksussa. Maksuun kuuluva siirtyvään vakuu-tuskantaan liittyvä TEL-lisäeläkevakuutuksen maksu tasaukseen BbL

v on jaettuluovuttavan ja vastaanottavan eläkelaitoksen kesken siten, että luovuttavalleeläkelaitokselle kuuluu vastuunlaskentahetken tilanteesta laskettu siirtyväänvakuutuskantaan liittyvä suure BbL

v hetken 1.7.v tasoisena. Vastaanottavalle eläke-laitokselle kuuluu määrä, joka saadaan kun lasketaan siirtyvään vakuutuskantaanliittyvä suure BbL

v siten, kuin vakuutuskanta olisi ollut samassa eläkelaitoksessakoko vuoden, ja saadusta määrästä vähennetään luovuttavan eläkelaitoksen il-moittama suure BbL

v . Siirtyvään vakuutuskantaan liittyvä tasausvastuu V Tv−1 on

vuoden v TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyssä kokonaisuudessaan luovuttaval-la eläkelaitoksella ja siirtyy kokonaisuudessaan vastaanottavalle eläkelaitoksellevuoden v+1 eläkeselvittelyssä. Jos vakuutuskannansiirto tapahtuu 1.1.v, siirtyvään


vakuutuskantaan liittyvä tasausvastuu V Tv−1 on jo vuoden v eläkeselvittelys-

sä vastaanottavalla eläkelaitoksella. Tasausvastuuseen V Tv kuuluva vanhuus-,

työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkevastuiden täydennyskerrointa b161 vastaava

määrä ∆Rv on kokonaisuudessaan vastaanottavalla eläkelaitoksella.

5.2.1.2 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullinen eräYEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullinen erä on eläkelaitoksen hyvityksen jamaksun erotus. YEL-eläkkeiden kustannustenjaon lopullisen erän laskenta sekähyvityksen ja maksun määräytyminen on esitetty kohdassa 2.3.1.

Vakuutuskannansiirroissa luovuttavan eläkelaitoksen vastuunsiirtovuodenYEL-eläkkeiden kustannustenjaon hyvityksessä otetaan huomioon vastuun-siirtovuoden alusta vastuunlaskentahetkeen mennessä maksetut siirtyväänvakuutuskantaan kuuluvat yhteisesti kustannettavat YEL-eläkkeet Ey

v . Vastaa-vat YEL-eläkkeet vastuunlaskentahetkestä vastuunsiirtovuoden loppuun otetaanhuomioon vastaanottavan eläkelaitoksen hyvityksessä.

5.2.1.3 Palkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osienkustannustenjaon lopullinen eräPalkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaon lo-pullinen erä on eläkelaitoksen hyvityksen ja maksun erotus. Palkattomien aikojenperusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaon lopullisen erän laskentasekä hyvityksen ja maksun määräytyminen on esitetty kohdassa 2.4.2.

Vakuutuskannansiirroissa luovuttavan eläkelaitoksen vastuunsiirtovuo-den palkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kus-tannustenjaon hyvityksessä otetaan huomioon vastuunsiirtovuoden alus-ta vastuunlaskentahetkeen mennessä maksetut siirtyvään vakuutuskan-taan kuuluvat palkattomilta ajoilta karttuneet eläkkeen osat Es

v . Vastaa-vat palkattomilta ajoilta karttuneet eläkkeen osat vastuunlaskentahetkes-tä vastuunsiirtovuoden loppuun otetaan huomioon vastaanottavan eläke-laitoksen hyvityksessä. Maksun laskennassa luovuttavan eläkelaitoksenpalkkasummassa otetaan huomioon vastuunsiirtovuoden alusta vastuunlas-kentahetkeen mennessä kertynyt siirtyvään vakuutuskantaan liittyvä palkka-summa Sp

v . Vastaava palkkasumma vastuunlaskentahetkestä vastuunsiirtovuodenloppuun otetaan huomioon vastaanottavan eläkelaitoksen palkkasummassa.

1 Selitetty liitteessä C.


5.2.1.4 Työttömyysvakuutusrahaston maksun lopullinen eräTyöttömyysvakuutusrahaston maksun lopullinen erä on eläkelaitokselle saatavaaja se määräytyy eläkelaitoksen palkkasumman mukaan. Työttömyysvakuutusra-haston maksun lopullisen erän määräytyminen on esitetty kohdassa 2.5.1.

Vakuutuskannansiirroissa vastuunsiirtovuoden Työttömyysvakuutusrahastonmaksun lopullista erää määrättäessä luovuttavan eläkelaitoksen palkkasummassaSp

v otetaan huomioon siirtyvään vakuutuskantaan liittyvä palkkasumma vastuun-siirtovuoden alusta vastuunlaskentahetkeen. Vastaava palkkasumma vastuunlas-kentahetkestä vastuunsiirtovuoden loppuun otetaan huomioon vastaanottavan elä-kelaitoksen palkkasummassa.

5.2.1.5 Eläketurvakeskuksen kustannusosuuden lopullinen eräEläketurvakeskuksen kustannusosuuden lopullinen erä on eläkelaitokselle makset-tavaa ja se määräytyy eläkelaitoksen palkkasumman mukaan. Eläketurvakeskuk-sen kustannusosuuden lopullisen erän määräytyminen on esitetty kohdassa 2.6.3.

Vakuutuskannansiirroissa vastuunsiirtovuoden Eläketurvakeskuksen kustan-nusosuuden lopullista erää määrättäessä luovuttavan eläkelaitoksen palkkasum-massa Sp

v otetaan huomioon siirtyvään vakuutuskantaan liittyvä palkkasumma vas-tuunsiirtovuoden alusta vastuunlaskentahetkeen. Vastaava palkkasumma vastuun-laskentahetkestä vastuunsiirtovuoden loppuun otetaan huomioon vastaanottavaneläkelaitoksen palkkasummassa.

5.2.1.6 VEKL-selvittelyn lopullinen eräValtio korvaa alle kolmivuotiaan lapsen hoidon ja opiskelun ajalta karttuneenetuuden määrän sitä maksaneelle eläkelaitokselle. VEKL-selvittelyn eläkelaitok-sille hyvitettävän lopullisen erän laskenta on esitetty kohdassa 3.4.1. Vakuutus-kannansiirroissa vastuunsiirtovuoden valtion varoista korvattavaa etuutta määrät-täessä luovuttavan eläkelaitoksen hyvitettävissä etuusosissa Ev

v otetaan huomioonsiirtyvään vakuutuskantaan liittyvät etuusosat vastuunsiirtovuoden alusta vastuun-laskentahetkeen. Vastaavat etuusosat vastuunlaskentahetkestä vastuunsiirtovuodenloppuun otetaan huomioon vastaanottavan eläkelaitoksen hyvitettävissä etuusosis-sa.

5.2.2 EnnakotKustannustenjaon ennakot lasketaan Eläketurvakeskuksessa. Lähtötietoina käyte-tään kustannustenjaosta riippuen eläkelaitosten Eläketurvakeskukselle ennakoiden


laskentaan antamia lähtötietoja ja muita kustannustenjakoon vaikuttavia tietoja.Palkattomien aikojen kustannustenjaon, Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksiensekä VEKL-selvittelyn ennakot lasketaan kerralla koko vuodeksi. Muita ennakoitatarkennetaan vuoden mittaan.

Vakuutuskannansiirrot voidaan ottaa huomioon eläkelaitosten ennakoissa, kunFinanssivalvonta on antanut virallisen suostumuksen vakuuskannansiirrolle. Va-kuutuskannansiirto otetaan huomioon vuoden alusta voimaan tulevissa ennakoissaluovuttavan ja vastaanottavan eläkelaitoksen lähtötiedoissa, kun vakuutuskannan-siirto tapahtuu vuoden vaihteessa ja siirto on tiedossa hyvissä ajoin ennen enna-koiden laskentaa. TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn, YEL-eläkkeiden kustan-nustenjaon ja Työttömyysvakuutusrahaston maksun tarkennettuja ennakoita las-kettaessa huomioidaan eläkelaitosten lähtötiedoissa vakuutuskannansiirrot, jotkaovat tapahtuneet ennen tarkennettujen ennakoiden voimaantuloa. Tarkennettujenennakoiden lähtötiedoissa otetaan huomioon myös siirrot, jotka tapahtuvat tarken-nettujen ennakoiden tullessa voimaan, kun tieto siirrosta on saatu hyvissä ajoinennen tarkennettujen ennakoiden laskentaa.

Kun koko eläkelaitoksen toiminta siirtyy toiseen eläkelaitokseen keskellä vuot-ta, siirtohetken jälkeen erääntyvät kustannustenjaon ennakot siirretään vastaanot-tavalle eläkelaitokselle. Samoin toimitaan tilanteissa, joissa vakuutuskannansiirtotapahtuu vuoden vaihteessa tai tarkennettujen ennakoiden tullessa voimaan, mut-ta tieto vakuutuskannansiirrosta on tullut niin myöhään, ettei sitä ole voitu ottaahuomioon ennakoiden lähtötiedoissa. Kun eläkelaitoksen toiminta siirtyy osittaintoiseen eläkelaitokseen, siirtohetken jälkeen erääntyvät kustannustenjaon ennakotsiirretään vastaanottavalle eläkelaitokselle vain, jos Finanssivalvonnan vahvista-massa sopimuksessa on näin sovittu.

5.2.3 TarkistuserätKussakin kustannustenjaossa lasketaan kustannustenjaon tarkistuserä eläkelaitok-sen lopullisen erän ja eläkelaitoksen maksamien tai saamien ennakoiden erotukse-na.

Luovuttavan ja vastaanottavan eläkelaitoksen lopullisen erän laskenta vakuu-tuskannansiirroissa on esitetty kohdassa 5.2.1. Eläkelaitoksen ennakot huomioi-daan juuri sen suuruisina kuin eläkelaitos on maksanut tai saanut niitä kustannus-tenjakovuonna.

6 Eläkeoikeuksien siirto Euroopan unionin eläkejärjestelmään 99

6 Eläkeoikeuksien siirto Euroopan unionineläkejärjestelmään

Eläkeoikeuksien siirto Euroopan unionin eläkejärjestelmään perustuu Euroopanunionin henkilöasetukseen ja lakiin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työelä-kejärjestelmän ja Euroopan unionin välillä (EosL). Yksityiskohtaiset periaatteetsiirrettävän eläkeoikeuden laskennasta on annettu EU-eläkesiirtolain mukaisissaerityisperusteissa.

Laki eläkeoikeuksien siirrosta Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan unio-nin välillä tuli voimaan 1.3.1999. Lakia sovelletaan takautuvasti henkilöihin, jotkatyöskentelivät lain voimaan tullessa Euroopan unionissa ja joiden virkasuhde olialkanut 1.1.1995 tai myöhemmin. Eläkeoikeuden siirto Suomesta Euroopan unio-nin eläkejärjestelmään on mahdollista vain sellaiselle Euroopan unionin palve-luksessa olevalle henkilölle (jatkossa EU-virkamies), johon sovelletaan Euroopanunionin henkilöstöasetusta. Pääsääntöisesti siirron kohteena on Euroopan unioninviran vakinaistamiseen mennessä Suomessa karttunut eläkeoikeus. Eläkeoikeudel-le lasketaan pääoma-arvo, joka Euroopan unionin eläkejärjestelmässä muunnetaanansainta-ajaksi. Siirtoa on haettava 10 vuoden kuluessa Euroopan unionin viranvakinaistamisesta ja sen voi tehdä pääsääntöisesti vain kerran. Siirron jälkeen hen-kilöllä ei ole enää oikeutta Suomessa siirtoa edeltäneeltä ajalta karttuneeseen eläk-keeseen.

Siirron tehneellä henkilöllä on oikeus eläkeoikeuden palauttamiseen Suomeneläkejärjestelmään, jos palvelus Euroopan unionissa päättyy ennen kuin henkilösaa Euroopan unionin eläkejärjestelmässä oikeuden vastaiseen eläkkeeseen. Elä-keoikeus Euroopan unionin eläkejärjestelmässä muodostuu yleensä vasta 10 vuo-den palveluksen jälkeen. Palvelusajaksi lasketaan myös ansainta-aika, joka syntyySuomessa karttuneen eläkeoikeuden siirrosta Euroopan unioniin. Palautus tapah-tuu rahastosiirtona, eli koko siirretty eläkeoikeus ja Euroopan unionissa karttunuteläkeoikeus palautetaan.

Eläketurvakeskus toimii yhdyslaitoksena, joka huolehtii yhteydenpidosta jakäytännön toimenpiteistä suomalaisten eläkelaitosten, EU-virkamiehen ja Euroo-pan unionin toimielinten kanssa.

Vuoden 2017 loppuun mennessä 1196 virkamiestä on ilmoittanut hakevansaeläkeoikeuden siirtoa, 959 on siirtänyt eläkeoikeutensa, 230 hakenut siirtoa, mutta


päättänyt olla siirtämättä eläkeoikeuttaan ja 7 virkamiehen siirtoprosessi on kes-ken. Tähän mennessä vain neljä henkilöä on palauttanut eläkeoikeutensa takaisinSuomeen.

Määritelmiä:• Siirtopäivä s : päivä, jona Eläketurvakeskus maksaa siirrettävän määrän Eu-

roopan unionin toimielimen tilille• Siirtomäärän laskentapäivä slas : päivä, johon kohdistuen eläkeoikeuden las-

kennallinen siirtäminen toteutetaan. Käytännössä se on päivä, jolloin virka-mies on jättänyt Euroopan unionin toimielimelle virallisen ilmoituksen sii-tä, että on kiinnostunut eläkeoikeuden siirrosta. Virallinen ilmoitus annetaanyleensä täyttämällä sähköinen hakemuslomake.

• Eräpäivä: päivä, jolloin eläkelaitokset maksavat osuutensa siirrettävästämäärästä Eläketurvakeskuksen tilille eli kaksi pankkipäivää ennen siirtopäi-vää.

6.1 Euroopan unionin eläkejärjestelmään siirrettävä määrä

Euroopan unionin eläkejärjestelmään siirretään siirtomäärän laskentapäivään men-nessä Suomessa karttuneen eläkeoikeuden pääoma-arvo, joka on korkoutettuEosL:n mukaisella 3,11 prosentin korolla siirtomäärän laskentapäivästä siirtopäi-vään. Siirrettävää määrää kutsutaan siirtomääräksi Ps ja se on määritelty EU-eläkesiirtolain erityisperusteissa seuraavasti:

Ps = (1+(rEosL)(s− s0)) · (Px(perus)+Px(lisa)),(6.1)

missä Px(perus) on pääoma-arvo, joka vastaa TEL 8 § 4 momentissa mainittujeneläkelakien tai TyEL:n mukaan karttunutta eläkeoikeutta lisäturvan eläkeoikeuksialukuun ottamatta ja Px(lisa) on pääoma-arvo, joka vastaa TyEL:n voimaanpanolain30 a §:n 1 momentin ja YEL:n voimaanpanolain 29 §:n mukaisten lisäeläketurvien

1 Vuoden 2016 loppuun asti korko oli 3,5 prosenttia.


mukaan karttunutta eläkeoikeutta.1

Karttunut eläkeoikeus on siirtomäärän laskentapäivään mennessä karttunutpalkkakertoimella tarkistettu EU-eläkesiirtolain erityisperusteen liitteen mukais-ta henkilön ikäluokan alinta eläkeikää vastaava eläkeoikeus. Karttuneen eläkeoi-keuden pääoma-arvo saadaan kertomalla vuositasoinen karttunut eläkeoikeus EU-eläkeoikeuksien pääoma-arvokertoimilla. Euroopan unionin eläkejärjestelmässäsiirtomäärä muunnetaan ansainta-ajaksi, jonka suuruuteen vaikuttavat mm. hen-kilön siirtohetken palkka ja oletettu keskimääräinen palkka- ja urakehitys.

6.1.1 Pääoma-arvokertoimetSosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa EU-eläkeoikeuksien pääoma-arvokertoimet. Eläkeoikeuksien siirtoon käytettävien pääoma-arvokertoimienarvot vaihtelevat seuraavasti:

• siirtoihin, joita koskeva hakemus on tehty 1.1.2017 tai sen jälkeen käytetään1.12.2016 vahvistettujen erityisperusteiden mukaisia kertoimia

• siirtoihin, joita koskeva hakemus on tehty 1.4.2012–31.12.2016, käytetään9.2.2012 vahvistettujen erityisperusteiden mukaisia kertoimia

• siirtoihin, joiden siirtomäärän laskentapäivä on 1.1.2005–31.3.2012, käyte-tään 3.7.2007 vahvistettujen erityisperusteiden mukaisia kertoimia

• siirtoihin, joiden siirtomäärän laskentapäivä on ennen vuotta 2005, käyte-tään 18.5.1999 vahvistettujen erityisperusteiden mukaisia kertoimia.

Vuodesta 2005 lähtien pääoma-arvokertoimet ovat olleet samat miehille ja naisil-le. Uusimmat pääoma-arvokertoimet on laskettu vuonna 2016 huomioiden vuo-den 2017 eläkeuudistuksen vaatimat muutokset samoin kuin päivitetyt taloudel-liset oletukset. Uudet pääoma-arvokertoimet riippuvat aiemmasta poiketen hen-kilön iän lisäksi myös syntymävuodesta. Kertoimien laskennassa käytetyt yleis-perusteet ovat 1.1.2017 voimassa olleiden TyEL:n mukaisen eläkevakuutuksenyleisten laskuperusteiden mukaiset. Erityisvakiot on määritelty EU-eläkesiirtolain

1 Euroopan unioniin ei siirretä TEL:n, YEL:n ja MYEL:n lisäeläketurvan mukaista hau-tausavustusoikeutta, JuEL:n mukaista lisäeläketurvan eläkeoikeutta eikä valtion varoistasuoritettavasta eläkkeen korvaamisesta opintojen ja alle kolmivuotiaan lapsen hoidon taiopiskelun ajalta annetun lain (VEKL) perusteella karttunutta eläkeoikeutta.


erityisperusteissa, jonka perusteluista löytyy myös tarkempaa tietoa pääoma-arvokertoimien laskennasta ja käytetyistä oletuksista. Pääoma-arvokertoimien las-kennassa käytetyt oletukset vastaavat Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin suun-nittelumallin oletuksia. Pääoma-arvokertoimissa huomioidaan vastainen vanhuus-ja perhe-eläke sekä vastainen työkyvyttömyyseläke ilman tulevaa ajan osuutta.Pääoma-arvokertoimien laskennasta on tarkemmin Eläketurvakeskuksen julkaise-massa Pääoma-arvokertoimet-käsikirjassa.

6.2 Siirtoprosessi

Eläkeoikeuden siirtoprosessi Euroopan unionin eläkejärjestelmään saa alkunsa,kun EU-virkamies ilmoittaa sähköisellä hakemuksella Euroopan unionin toimie-limelle olevansa kiinnostunut eläkeoikeuden siirrosta. Euroopan unionin toimie-lin ilmoittaa Eläketurvakeskukselle eläkeoikeuden siirrosta kiinnostuneesta EU-virkamiehestä. Eläketurvakeskus pyytää EU-virkamiehen työsuhteita viimeksi va-kuuttanutta yksityisen alan eläkelaitosta ja julkisen alan eläkelaitoksia antamaanpäätökset hakijan karttuneesta eläkeoikeudesta sekä päätösten perusteella lasketutennakkolaskelmat eläkeoikeuden pääoma-arvoista.

Kun päätökset ja ennakkolaskelmat ovat tulleet Eläketurvakeskukseen, Elä-keturvakeskuksesta lähetetään päätösyhteenveto koko karttuneesta eläkeoikeu-desta EU-virkamiehelle. Jos EU-virkamies ei valita saamastaan päätösyhteen-vedosta ja haluaa edelleen jatkaa siirtoprosessia, tehdään Eläketurvakeskukses-sa EU-virkamiehelle ja Euroopan unionin toimielimelle ennakkolaskelma kokosiirrettävästä eläkeoikeuden pääoma-arvosta. Euroopan unionin toimielin muut-taa pääoma-arvon Euroopan unionin eläkejärjestelmässä hyväksyttäväksi ansainta-ajaksi. Ansainta-ajasta annetun laskelman perusteella EU-virkamies päättää halu-aako toteuttaa siirron.

Jos EU-virkamies päätyy siirtoon, lähettää Euroopan unionin toimielintästä ilmoituksen Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskuksessa tehdään EU-virkamiehelle valituskelpoinen päätös siirtomäärästä. Samoin Eläketurvakeskuk-sessa tehdään maksupäätökset kaikille siirtoon osallistuville eläkelaitoksille. Elä-kelaitokset maksavat osuutensa Eläketurvakeskuksen tilille kaksi pankkipäivää en-nen kuin Eläketurvakeskus tilittää siirtomäärän Euroopan unionin toimielimen il-moittamalle tilille.


Jos EU-virkamies taas päättää olla siirtämättä eläkeoikeuksiaan, lähettää Eu-roopan unionin toimielin tästä tiedon Eläketurvakeskukselle, joka välittää tiedonsiirron rauettamisesta asiassa osallisille eläkelaitoksille.

Kuvio 6.1.Siirtoprosessi.

6.3 Kustannustenjako

Siirtomäärät otetaan huomioon maksuvuoden TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyssä, YEL-eläkkeiden kustannustenjaossa ja palkattomilta ajoiltakarttuneiden eläkkeen osien kustannustenjaossa. Yksityisen alan eläkelaitoksetnoudattavat siirtomäärien osalta viimeisen eläkelaitoksen periaatetta ja ilmoittavatkaikki maksamansa siirtomäärät kustannustenjaon selvittelyjä varten. Julkisenalan eläkelaitokset osallistuvat eläkeoikeuden siirtojen osalta vain palkattomienaikojen kustannustenjakoon ja ilmoittavat vain palkattomiin aikoihin liittyviäsiirtomäärien osia.


6.3.1 TyEL-eläketurva ja MEL-vastuunjako-osaTyEL-eläketurvan ja MEL-vastuunjako-osan vanhuuseläkeoikeuksien siirtomäärätjaetaan rahastoituun ja yhteisesti kustannettavaan osaan. Rahastoidun osan ylittä-vät osat ovat yhteisesti kustannettavia. Siirtomäärän rahastoitu osa saadaan kerto-malla vanhuuseläkkeen rahastoitu osa TyEL-eläketurvan vastuulaskennassa käy-tettävällä vastaisen vanhuuseläkkeen pääoma-arvokertoimella. Rahastoitu osa las-ketaan eräpäivän tasoisena. Ikänä käytetään henkilön ikää eräpäivänä kuukau-den tarkkuudella. Eläkelaitokset lisäävät siirtomäärän vanhuuseläkkeen rahastoi-dut osat eläkelaitoksen vastuulle kuuluviin maksettuihin vanhuuseläkkeiden rahas-toituihin osiin. Ne yksityisen alan eläkelaitokset, jotka eivät ole maksaneet siirto-määrää Euroopan unioniin, mutta joiden vastuulle kuuluu siirtomäärän vanhuuse-läkeoikeuden rahastoituja osia, laskevat vastuulleen kuuluviin maksettuihin van-huuseläkkeiden rahastoituihin osiin lisättävän siirtomäärän osan saatuaan tiedoneläkeoikeuden siirrosta Eläketurvakeskuksen rekisteripalveluosaston lähettämästäilmoituksesta.

TyEL-eläketurvan ja MEL-vastuunjako-osan työkyvyttömyys-, työura- japerhe-eläkeoikeuksien siirtomäärät ovat kokonaan yhteisesti kustannettavia.

6.3.2 MEL-yliteVanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkeoikeuksien MEL-ylitteitä vastaavat siir-tomäärät ovat Merimieseläkekassan kustannettavia.

6.3.3 TEL-lisäeläketurvaTEL-lisäeläketurvan eläkeoikeuksien siirtomäärät ovat kaikkien TEL-eläketurvaavakuuttavien eläkelaitosten yhteisesti kustannettavia. Eläkelaitoksille hyvitetäänniiden maksamat TEL-lisäeläketurvan mukaiset siirtomäärät TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyssä.

6.3.4 YEL-eläketurvaYEL-eläketurvan eläkeoikeuksien siirtomäärät ovat kaikkien YEL-eläketurvaa va-kuuttavien eläkelaitosten ja valtion kustannettavia.

6.3.5 YEL-lisäeläketurvaYEL-lisäeläketurvan eläkeoikeuksien siirtomäärät ovat YEL-eläketurvaa vakuut-tavien eläkelaitosten ja valtion kustannettavia.


6.3.6 MYEL-eläketurvaMYEL-eläkeoikeuksien siirtomäärät ovat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kus-tannettavia. Jos jokin muu eläkelaitos kuin Maatalousyrittäjien eläkelaitos on mak-sanut MYEL-eläkeoikeuksien siirtomääriä, perii maksava eläkelaitos nämä siir-tomäärät Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta maksuvuoden TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn kautta.

6.3.7 Palkattomilta ajoilta karttunut eläketurvaPalkattomilta ajoilta karttuneiden eläkeoikeuksien siirtomäärät ovat palkattomiltaajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannustenjakoon osallistuvien eläkelaitos-ten yhteisesti kustannettavia. Kunkin eläkelaitoksen osuus kustannuksista selvite-tään maksuvuoden palkattomilta ajoilta karttuneiden eläkkeen osien kustannusten-jaossa.

6.3.8 VEKL-eläketurvaValtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta opintojen ja alle kolmivuo-tiaan lapsen hoidon ajalta annetun lain (VEKL) perusteella karttunutta eläkeoikeut-ta ei siirretä EU:n eläkejärjestelmään.

6.3.9 Kustannustenjaossa käytetty korkoutusTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyssä ja palkattomien aikojen kustannustenjaos-sa siirtomäärät korkoutetaan vakuutusmaksukorolla b17 eräpäivästä hetkeen 1.7.v.YEL-eläkkeiden kustannustenjaossa käytetään YEL:n laskuperusteiden mukaises-ti vuoden alussa voimassa olevaa vakuutusmaksukorkoa b17. Korot sisällytetäänkunkin eläkelain mukaiseen siirtomäärän osaan.

Euroopan unioniin tehtävien eläkeoikeuksien siirtojen kustannustenjakoon jarahoitukseen liittyvät suositukset ovat Eläketurvakeskuksen työeläkelakipalvelus-sa EU:n eläkejärjestelmään siirrettyjen eläkeoikeuksien kustannustenjakoa koske-vassa osiossa.

7 Kustannustenjaon historiaa 107

7 Kustannustenjaon historiaa

Jo ennen TEL:n voimaantuloa joillakin työnantajilla oli ollut vapaaehtoista elä-keturvaa järjestettynä työntekijöilleen vakuutusyhtiöissä, eläkesäätiöissä tai -kas-soissa. Näitä olemassa olevia rakenteita hyödynnettiin myös lakisääteisen turvanvakuuttamisessa, eli työnantajat saivat ottaa TEL-vakuutuksen vakuutusyhtiöstä,eläkesäätiöstä tai -kassasta. Työntekijälle voi siis karttua eri eläkelaitoksiin vakuu-tettua eläketurvaa. Työntekijän eläkkeen on kuitenkin alusta alkaen maksanut yksi-tyisillä aloilla se eläkelaitos, joka on viimeksi vakuuttanut työntekijän eläketurvan.

Osa TEL:n ja LEL:n mukaisesta eläketurvasta on alusta lähtien säästetty en-nakkoon rahastoihin. Loput on kustannettu eläkelaitosten kesken yhteisesti kunkinvuoden eläkemaksusta. Työeläketurvan toimeenpanon hajautetun organisaation jaosittaisen rahastoinnin mallin sekä viimeisen eläkelaitoksen periaatteen vuoksi elä-kelaitosten välillä tarvittiin yhteisesti kustannettavien eläkkeiden jakoa eli tasaus-ta, ja toisten puolesta maksettujen eläkeosien selvittelyä. Nämä selvittelyt tulivatEläketurvakeskuksen hoidettavaksi.

7.1 Osittainen rahastointi ja viimeisen eläkelaitoksenperiaate

Yksityisten alojen työntekijöiden lakisääteisen eläkejärjestelmän yhdeksi keskei-seksi periaatteeksi tuli eläkkeiden osittainen rahastointi. Täysin rahastoivaa järjes-telmää ei voitu valita, koska tällöin järjestelmän kustannukset olisivat alkuvuosinamuodostuneet liian suuriksi, kun alkuvaiheessa olisi pitänyt kustantaa eläketurvanrahastointi myös ajalta ennen työeläkelakien voimaantuloa. Toisaalta taas pelkkääjakojärjestelmää ei otettu käyttöön, koska tällöin esimerkiksi lama-aikana palkka-summan pienentyessä maksut olisivat nousseet liian suuriksi. Lisäksi pelkkä ja-kojärjestelmä ei ole rahoitusrasitteeltaan täysin oikeudenmukainen, jos sukupolvetovat hyvin eri kokoisia: jos eläkkeellä olevat sukupolvet ovat suuria ja työssä ole-vat sukupolvet pieniä, maksu muodostuu työssä oleville suhteellisesti suuremmak-si kuin päinvastaisessa tapauksessa. Osittaisella rahastoinnilla saatiin hyödynnet-tyä sekä rahastoivan että jakojärjestelmän hyödyt. Rahastoivan järjestelmän etu-na saadaan sijoitustuottojen alentava vaikutus työeläkemaksuun. Jakojärjestelmänavulla taas pystytään rahoittamaan indeksikorotukset ja esimerkiksi ne eläkkeet,


joita ei ollut järjestelmän voimaantullessa vielä ehditty rahastoida. Osittainen ra-hastointi mahdollistaa myös rahastointiasteen säätelyn ja sitä kautta maksutasonmuuttamisen.

Vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeestä osa oli rahastoitu. Yhteisestikustannettaviksi osiksi jäivät ne työkyvyttömyyseläkkeet, joihin ei sisältynyt tule-vaa aikaa, ja perhe-eläkkeet, jotka oli laskettu tällaisen työkyvyttömyyseläkkeenperusteella. Lisäksi yhteisesti kustannettaviksi tulivat indeksikorotukset ja van-huuseläkkeistä rahastoidun osan ylittävät osuudet, sekä ne perhe-eläkkeet, joitamaksettiin sen kuukauden jälkeen, jona edunjättäjä olisi täyttänyt eläkeiän. Perhe-eläkettä rahastoitiin etuuden voimaantulovuodesta 1967 alkaen vuoteen 1993 saak-ka. Työttömyyseläke-etuus tuli eläkejärjestelmään mukaan vuonna 1971 ja se olialuksi kokonaan yhteisesti kustannettavaa. Vuodesta 1989 vuoteen 2012 myös osatulevan ajan eläkkeen sisältävästä työttömyyseläkkeestä oli rahastoitua. Viimeisettyöttömyyseläkkeet myönnettiin vuonna 2011 ja maksettiin vuonna 2014. Osa-aikaeläkkeet ovat voimaantulostaan vuodesta 1987 lähtien olleet kokonaan yhtei-sesti kustannettavia. Viimeiset osa-aikaeläkkeet myönnettiin vuonna 2016. Vuonna2017 alkanut uusi etuus osittain varhennettu vanhuuseläke on myös kokonaan yh-teisesti kustannettavaa. Ensimmäiset TyEL-MEL-työuraeläkkeet tulivat maksuunvuoden 2018 alussa ja ne ovat kokonaan yhteisesti kustannettavia.

Eläkejärjestelmässä oli alusta alkaen voimassa yksityisten alojen palkansaa-jien eläkkeiden osalta viimeisen eläkelaitoksen periaate. Merimiesten eläkkeet tuli-vat mukaan viimeisen eläkelaitoksen periaatteeseen vuonna 1991. Julkisilta aloiltaJuEL:iin sisältyvät eläketurvat eli kunnan, valtion tai evankelisluterilaisen kirkonpalveluksessa olevien ja Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkkeet tulivatmukaan viimeisen eläkelaitoksen periaatteeseen vuonna 2004.

Ensimmäiset vastuunjakoperusteet vahvistettiin vuodelle 1965. Vuodesta 2012lähtien näitä on kutsuttu kustannustenjakoperusteiksi. Nimitystä muutettiin, koska"kustannustenjakoperusteet" kuvaa paremmin niiden sisältöä. Aiemmin vastuun-jaolla tarkoitettiin yksityisten alojen eläkejärjestelmän yhteisesti kustannettavieneläkekustannusten jakamista yksityisten alojen eläkelaitosten kesken. Nykyisin pe-rusteet kuitenkin käsittävät myös muunkinlaista kustannusten jakamista kuten esi-merkiksi viimeisen eläkelaitoksen periaate ja Työttömyysvakuutusrahaston mak-sun jako. Eläketurvakeskus on TEL:n voimaantulovuodesta 1962 alkaen pyytänyt


eläkelaitoksilta tiedot kustannustenjaon selvittämistä varten. Kustannustenjakotie-dot pyydettiin ensin paperisella lomakkeella ja myöhemmin siirryttiin kustannus-tenjakotietojen siirtämiseen sähköisessä muodossa.

7.2 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn historiaa

TyEL-MEL-VILMA1-eläkeselvittelyssä tehdään yhteisesti kustannettavien TyEL-ja MEL-eläkkeiden kustannustenjako ja selvitetään viimeisen eläkelaitoksen peri-aatteen mukaan toisten eläkelaitosten puolesta maksettujen eläkkeiden kustanta-minen. TyEL-laissa yhdistyivät TEL-, LEL- ja TaEL-lait, jotka kumottiin TyEL:ntullessa voimaan vuonna 2007.

7.2.1 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn muutoksetVanhuuseläkkeiden yhteisesti kustannettavien osien kustannustenjako on tehty ta-sausmaksutulojen ja tasausvastuiden summan suhteessa vuodesta 1965 asti (qa

v-kerroin). Ennen vuotta 1965 vanhuuseläkkeiden kustannukset jaettiin vakuutus-maksutulojen suhteessa. Muiden yhteisesti kustannettavien eläkkeiden osalta ja-ko on tehty vakuutusmaksutulojen suhteessa alusta asti vuoteen 2006 saakka (qb

v-kerroin). Vakuutusmaksutulona käytettiin teoreettista maksutuloa. Teoreettisenamaksutulona on ollut vahvistetun TEL:n keskimääräisen vakuutusmaksuprosen-tin2 yv ja palkkasumman tulo, jossa on huomioitu myös alennettujen eläkeikienja perhe-eläkkeen ehtojen laajennusten aiheuttamat maksut. Perhe-eläkkeen laa-jennusten ja perusturvan alennettujen eläkeikien vakuuttaminen lopetettiin vuoden2005 alusta lähtien. Kahden vuoden ajan käytettiin vielä muiden kuin vanhuus-eläkkeiden yhteisesti kustannettavien osien jakamisessa jakosuureena yv-prosentinja palkkasumman tuloa. Vuodesta 2007 alkaen siirryttiin käyttämään jakosuureenapalkkasummaa.

1 VILMA tarkoittaa viimeisen eläkelaitoksen periaatetta.2 Ennen vuotta 2005 YEL:n vakuutusmaksuprosentti vastasi TEL:n keskimääräistä va-kuutusmaksuprosenttia yv. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvisti YEL:n vakuutusmaksu-prosentin vuosittain. Vuodesta 2005 alkaen YEL:ssä on vahvistettu TEL:n palkansaajanmaksua vastaten kaksi iästä riippuvaa vakuutusmaksuprosenttia: toinen alle 53-vuotiailleja toinen yli 52-vuotiaille. Näistä kumpikaan ei enää vastannut suoraan vastuunjaon las-kentaan tarvittavaa TEL:n keskimääräistä vakuutusmaksuprosenttia. Tämän vuoksi vuosi-na 2005 ja 2006 TEL:n keskimääräinen vakuutusmaksuprosentti vahvistettiin eläkelaitos-ten laskuperusteissa.


Vuodesta 1967 vuoteen 1975 oli vielä kolmas yhteisesti kustannettavien eläk-keiden jako (qc

v-kerroin). Tässä jaossa jaettiin TEL:n perusteella myönnettyjen sel-laisten perhe-eläkkeiden kustannukset, joiden perusteena oli ennen vuotta 1971kuolleen edunjättäjän tulevan ajan työkyvyttömyyseläke. Nämä perhe-eläkkeetkuuluivat qc

v-kertoimella jaettaviin siihen asti kuin edunjättäjä olisi täyttänyt elä-keiän. Tässä jaossa ei selvitelty näiden eläkkeiden indeksikorotuksia eikä edun-jättäjän eläkeiän täyttämisen jälkeen alkaneita eläkkeitä, vaan ne kuuluivat qb

v-kertoimella jaettaviin eläkkeisiin. qc

v-kertoimella jaettavien eläkkeiden jakamiseentarvittiin oma kerroin, koska jaossa olivat mukana vain TEL-eläkelaitokset. Vuon-na 1975 tehdyn lakimuutoksen myötä erillisestä qc

v-kertoimesta voitiin luopua, jakaikki perhe-eläkkeiden yhteisesti kustannettavat osat jakaa qb

v-kertoimella.Pääosa yhteisesti kustannettavista eläkkeistä eli vanhuuseläkkeiden yhteises-

ti kustannettavat osat kustannetaan tasausmaksutulojen suhteessa. Lisäksi otetaanhuomioon tasausmaksujen puskurirahasto tasausvastuu. Tasausvastuuseen jää tal-teen se osuus tasausmaksuista, jota ei tarvita kyseisen vuoden qa

v-kertoimella jaet-tavien vanhuuseläkkeiden tasausosien kustantamiseen. Tasausvastuusta vähenne-tään eläkelaitoksen osuus qb

v-kertoimella jaettavista muista yhteisesti kustannetta-vista eläkkeistä, ja tasausvastuu voi olla tällöin myös negatiivinen. Jos näin tapah-tuu, eläkelaitoksen tasausvastuu täydennetään nollaksi yhteisesti kustannettavieneläkkeiden vastuunjaosta. Toisaalta taas jos eläkelaitoksella on suuri tasausvas-tuu, myös maksu kustannustenjakoon muodostuu suuremmaksi, eikä siten min-kään eläkelaitoksen tasausvastuu pääse paisumaan liian suureksi.

Yhteisesti kustannettavien eläkkeiden rahoittamiseen käytettiin 1970-luvunalusta lähtien myös laskuperustekoron1 ja rahastokoron erotusta vastaava rahasto-jen korkotuotto. Vuodesta 1997 lähtien edellä mainittu korkotuotto käytettiin muu-taman vuoden ajan vakavaraisuuden parantamiseen ja vuodesta 2000 lähtien van-huuseläkkeiden rahastoinnin vahvistamiseen (Tuomikoski ym. 2007).

Aivan vastuunjaon ensimmäisinä vuosina eläkelaitokset selvittivät keskenääntoistensa puolesta maksamansa eläkkeet. Kuitenkin jo vuodesta 1965 alkaen tä-mä selvittely yhdistettiin Eläketurvakeskuksessa tehtävään yhteisesti kustannet-tavien eläkkeiden kustannustenjakoselvittelyyn. Myös TEL:n ja LEL:n vanhuus-eläkkeiden rahastoidut osat selviteltiin aluksi yksittäisen eläkkeen osalta eläke-tasolla, mutta vuodesta 1978 vuoteen 2009 TEL:n ja LEL:n sekä myöhemmin

1 Nyk. perustekorko.


TaEL:n, MEL:n ja TyEL:n rahastoitujen osien selvittelyssä on käytetty kollektii-vista selvittelymenettelyä ns. EV RM-kaavan kautta. Kollektiivinen selvittely toimialuksi siten, että eläkelaitos sai hyvityksenä vastuunjaosta vanhuuseläkkeiden yh-teisesti kustannettavat osat sekä maksamiensa eläkelaitoksen itsensä ja muiden elä-kelaitosten vastuulla olevien vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien ja eläkelaitok-sen itsensä vastuulla olevien, kaavalla arvioitujen vanhuuseläkkeiden rahastoitujenosien erotuksen. Vuonna 1997 selvittelykaavaa muutettiin siten, että eläkelaitos saahyvityksenä eläkelaitoksen maksamien vanhuuseläkkeiden ja omalla vastuullaanolevien, kaavalla arvioitujen vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien erotuksen.Vuodesta 2010 alkaen maksetut vanhuuseläkkeiden rahastoidut osat haetaan sel-vittelyä varten henkilötasolla rekistereistä. Suureen EV RM kollektiivista selvittelyäselostetaan tarkemmin seuraavassa kohdassa.

Eläkevakuutusyhtiö Kansa (Eläke-Kansa) asetettiin konkurssiin 30.12.1994ja sen vastuulla olevat vakuutukset ja omaisuus siirrettiin Eläke-Kansan eri-tyiseen selvityspesään. Eläke-Kansan TEL-vakuutuskanta luovutettiin 1.1.1997kannanluovutussopimuksella viidelle eläkevakuutusyhtiölle, joille syntyi kannan-luovutuksesta kannansiirtosaamista. Kannansiirtosaaminen jakautui saamiseksiEläke-Kansan selvityspesältä ja saamiseksi eläkelaitosten yhteisvastuusta. Yh-teisvastuun jakautuminen TEL-LEL-TaEL-eläkelaitosten kesken selvitettiin Elä-keturvakeskuksessa. Maksuosuudet kerättiin eläkelaitoksilta osana TEL-LEL-TaEL-vakuutusmaksua vuosina 1997-2003. Eläke-Kansan konkurssista aiheutu-neen yhteisvastuusaamisen kuolettamista koskeva erillinen selvittely tehtiin vii-meisen kerran vuonna 2004. Arvioitu jäljellä ollut kannansiirtosaaminen, sekäyhteisvastuusaaminen että saaminen selvityspesältä, kerättiin vuonna 2005 TEL-LEL-TaEL-eläkelaitoksilta ja hyvitettiin vakuutuskantaa vastaanottaneille eläke-vakuutusyhtiöille. Vuodesta 2006 alkaen Eläke-Kansan erityisestä selvityspesästärealisoituvat varat on jaettu kaikille TyEL-eläkelaitoksille TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn välityksellä (menettelystä tarkemmin kohdassa 2.2.1.2).

Yrittäjien Eläkekassa Oma (Oma) ajautui selvitystilaan 26.4.2012. Jotta Omanvastuun siirto työeläkevakuutusyhtiöön oli mahdollinen, tuli Oman vakavarai-suutta täydentää eläkekassan ulkopuolelta. Täydennys toteutettiin vuoden 2015TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn välityksellä. Oman vakavaraisuuden täyden-nys tehtiin siirtämällä eläkekassan lisävakuutusvastuuseen eläkekassan tasausvas-tuusta toimintapääomaan rinnastettava erä sekä erikseen sovittu erä muiden TyEL-ja MEL-eläkelaitosten tasausvastuista. Vakavaraisuuden täydentäminen on kuvattu


tarkemmin vuoden 2015 kustannustenjakoperusteiden perusteluissa.Vuoden 2018 alusta Keskinäinen Eläkeyhtiö Ilmariseen yhdistyneellä Keski-

näinen Eläkevakuutusyhtiö Eteralla (Etera) oli LEL- ja TaEL -historiansa johdos-ta poikkeuksellinen vakuutuskanta muihin eläkelaitoksiin verrattuna (tarkemminkohdassa 7.2.3. Eteran vakuutuskannassa kuolevuus oli keskimääräistä korkeam-pi ja työkyvyttömyystapauksia oli keskimääräistä enemmän. Tästä muista eläke-laitoksista poikkeavasta vakuutuskannasta johtunut riski oli siirretty TyEL:n voi-maanpanolain 5 §:n mukaisesti TyEL- ja MEL-eläkelaitosten yhteiselle vastuulle.Käytännössä riskin siirto toteutettiin TyEL-MEL-tasausjärjestelmän kautta TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyssä. Vuoden 2018 alun yhdistymisen seurauksenapoikkeavasta vakuutuskannasta johtuneet erityisjärjestelyt purettiin ja riski siirtyisiten Ilmarisen vastuulle, kuitenkin siten että siirtyneen LEL-vakuutuskannan osal-ta Ilmarisen laskuperusteisiin jää poikkeava kuolevuusperuste. Erityisjärjestelyistäja niiden purkamisesta tarkemmin Ilmarisen ja Eteran TyEL:n mukaisen vakuutuk-sen erityisperusteissa.

7.2.1.1 Vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien kollektiivinen selvittelyTyöntekijän tulevaa vanhuuseläkettä varten rahastoidaan 0,4 prosenttia työnteki-jän vuosiansioista 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alus-ta ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamiskuukautta edeltävän kuukauden loppuunasti tai enintään vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan asti työsuhteen aikana.Vanhuuseläkerahastoihin varataan 0,4 prosentin rahastoitavaa määrää vastaavapääoma-arvo1. Alle 55-vuotiaan työntekijän vakuutuskohtainen rahastoidun van-huuseläkkeen määrä ER

v vuoden v lopussa määritellään kaavalla

ERv = ER

v−1 +∆ERv

ja vuonna v 55 vuotta täyttäneelle työntekijälle vakuutuskohtainen rahastoidunvanhuuseläkkeen määrä vuoden v lopussa määritellään kaavalla

ERv = (ER

v−1 +∆ERv )(1+ iv),

missä iv määritellään kaavalla

1 Pääoma-arvo on kuolevuus-, korko- ja muut tekijät huomioiden määritetty vastaisuu-dessa odotettavissa olevien menojen keskimääräinen laskennallinen summa (Kivisaari &Rantala 2014)


iv = 1iv + 2iv + 3iv + 4iv.

Alle 65-vuotiaalle rahastoidun eläkkeen lisäys ∆ERv = 0,004 · Sv ja vuonna v 65

vuotta täyttäville ja sitä vanhemmille käytetään kaavaa

∆ERv = 0,004 · Nx

N65·Sv,

Sv on henkilön palkka vuonna v. Rahastoitua osaa korotetaan lisätäydennyksin iv-kertoimien avulla. iv-kertoimista on kerrottu tarkemmin liitteessä B.

Vanhuuseläkkeen alkaessa kukin eläkelaitos kustantaa oman osuutensamaksettavan eläkkeen rahastoidusta osasta. Vanhuuseläkkeessä kunkin työsuhteenansioista karttunut rahastoitu osa on sen eläkelaitoksen vastuulla, jossa työnteki-jän työsuhde on ollut vakuutettu. Näin ollen yhden eläkkeen rahastoitu osa voi ol-la useiden eläkelaitosten vastuulla. Työeläkejärjestelmän tultua voimaan asteittainyhä useampi vanhuuseläke sisälsi monen eläkelaitoksen vastuulla olevaa rahastoi-tua osaa. Rahastoitujen osien selvittely olisi ollut mahdollista tehdä yksilötasolla,mutta se olisi ollut työlästä ja vaikeasti toteutettavissa silloisilla tietojärjestelmillä.Tämän vuoksi vuonna 1978 kehitettiin kollektiivinen menetelmä, jossa arvioitiinvuosittain kunkin eläkelaitoksen vastuulla olevat, maksetut vanhuuseläkkeiden ra-hastoidut osat suureen EV RM

v avulla. Suure EV RMv on eläkelaitoksen vastuulla ole-

vien vuonna v maksettujen vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien määrä. Kollek-tiivista menetelmää käytettiin vuoteen 2009 asti. Menetelmässä eläkelaitoskohtai-nen suure EV RM

v laskettiin kaavalla:

EV RMv = 1,03−

12

[1,03

(VVA

v−1 +VVv−1(e)

)−(

VVAv +VVA

v (Q)−VVAv (A)

)+∑

x

(µx +0,5µ2

x

)VVA

vx

]+EEY

v ,

missä VVAv ja VVA

v−1 olivat vuonna v ja v−1 alkaneiden vanhuuseläkkeiden vastuut.Kaavassa vastuut vuodelle v ovat vuoden lopun tasoisia kuitenkin niin, että ra-hastoitujen osien korotusta ei tehty kertoimella iv. Kaavassa esiintyvä termi EEY

v

sisälsi eläkelaitoksen vastuulla olevat Euroopan unioniin maksettujen perusturvanmukaisten siirtomäärien vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien pääoma-arvot.

Kaavassa arvioitiin vanhuuseläkkeiden vastuiden muutoksen perusteella, kuin-ka paljon kunkin eläkelaitoksen vastuulla olevia vanhuuseläkkeiden rahastoitujaosia oli maksettu. Jotta vakuutettujen vuoden alun ja lopun vastuuvelat olisivat ol-leet verrattavissa, kaavassa otettiin huomioon seuraavien joukkojen vastuuvelat:


1. Työntekijät, jotka siirtyvät vanhuuseläkkeelle vuonna v eli joiden vanhuus-eläkkeiden vastuu siirtyi vastaisesta vastuusta alkaneiden vastuuseen vuonnav(

VVv−1(e)

).

2. Vanhuuseläkkeensaajat, joiden kuoleman johdosta alkaneiden vanhuuseläk-keiden vastuu vapautui vuonna v

(VVA

v (Q))

.3. Työntekijät, joiden vanhuuseläke on myönnetty jo vuonna v, mutta alkoi

vasta vuonna v+1(

VVAv (A)

).

Tämän lisäksi otettiin huomioon myös ns. teoreettinen kuolevuus

∑x(µx +0,5µ2x)V

VAvx , joka kuvasi vapautuvan vanhuuseläkevastuun määrää

niiden henkilöiden osalta, jotka ovat olleet vertailussa mukana. Jos teoreettinenkuolevuus vastaisi toteutunutta, niin

1,03(

VVAv−1 +VV

v−1(e))−VVA

v −1,0312 EV RM

v = 0.

Tästä seurasi, että kaavan arviointivirhe syntyi ainoastaan keskimääräisestä poik-keavasta kuolevuudesta. Käytännössä havaittiin, että kaava EV RM

v toimii tyydyt-tävästi suurissa eläkelaitoksissa, kun taas arviointivirhe saattoi kasvaa erityisestipienissä eläkelaitoksissa, joissa mahdollisesti on keskimääräisestä huomattavastipoikkeava ikärakenne. Koska kaavan laskenta oli virhealtis, luovuttiin sen käy-töstä vuodesta 2010 alkaen. Siitä lähtien eläkelaitoksen vastuulla olevat maksetutvanhuuseläkkeet on poimittu suoraan maksurekisteristä, jolloin arviointivirheenmerkitys on pienentynyt myös keskimääräisestä poikkeavilla ikärakenteilla.

7.2.2 Eläkkeiden rahastointiEläkkeiden rahastointia on vuosien varrella muutettu. Suuria muutoksia ovat olleetperhe-eläkkeen siirtyminen kokonaan yhteisesti kustannettavaksi vuonna 1994 jatyöttömyyseläkkeen rahastoinnin aloittaminen vuonna 1989 sekä siirtyminen vuo-den 2005 lakimuutoksen myötä työkyvyttömyyseläkkeen rahastoinnissa ansioihinpohjautuvaan laskentaan. Lisäksi kaikkien eläkkeiden rahastoituja osia muunnet-tiin vuonna 1997 rahastokoron alentamisen vuoksi. Muunnoksessa rahastoiduneläkkeen pääoma-arvo säilyi. Rahastokorkoa alennettiin 5 prosentista 3 prosent-tiin yleisen korkotason alenemisen vuoksi.

Työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeiden osalta rahastoinnin ehto-na on ollut, että eläkkeessä on otettu huomioon aika eläketapahtumasta vanhuus-eläkkeeseen eli tuleva aika. Eläke rahastoidaan sen alkamisesta vanhuuseläkeikään


saakka. Tulevaa aikaa sisältämättömät eläkkeet eli vapaakirjaeläkkeet ovat yhtei-sesti kustannettavia. Lisäksi indeksikorotukset ovat yhteisesti kustannettavia.

7.2.2.1 Vanhuuseläkkeen rahastointiTyöntekijän tulevaa vanhuuseläkettä varten rahastoidaan työsuhteen aikana 0,4prosenttia työntekijän vuosiansioista 17 vuoden täyttämistä seuraavan kalenteri-kuukauden alusta ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamiskuukautta edeltävän kuu-kauden loppuun asti tai enintään vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan asti. Ra-hastoitu osa vastaa laskennallista 65 vuoden eläkeikää, kuitenkin laskentavuonna66 tai enemmän täyttävillä se vastaa työntekijän ikää työntekovuonna. Vanhuuselä-kerahastoihin varataan 0,4 prosentin rahastoitavaa määrää vastaava pääoma-arvo.Rahastoitua osaa korotetaan lisätäydennyksin iv-kertoimien avulla. iv-kertoimistaon kerrottu tarkemmin liitteessä B. Taulukossa 7.1 esitetään vanhuuseläkkeen ra-hastointiprosentit eri vuosien ansioista.

Taulukko 7.1.Vanhuuseläkkeiden rahastointiprosentit eri vuosina.

Vuosi Rahastointiaste

30.6.1962 saakka 0,5 prosenttia vuosiansioista, jos työsuhde on päättynyt8.7.1961 tai sen jälkeen.

1.7.1962–31.12.1976 1,0 prosenttia vuosiansioista.



1.1.2017 alkaen 0,4 prosenttia vuosiansioista.

7.2.2.2 Työkyvyttömyyseläkkeen rahastointiTyökyvyttömyyseläkkeen rahastoidun osan muodostuminen edellyttää sitä, ettäeläke sisältää tulevan ajan eläkkeen osan. Työkyvyttömyyseläkkeen alkumääräs-tä vähennetään ennen rahastoidun osan laskemista yhteisesti kustannettavat koro-tusosat eli lapsi-, kuntoutus- ja kertakorotukset ja vuodesta 2006 lähtien palkatto-mien aikojen tai VEKL:n perusteella karttunut eläkkeen osa. Palkattomien aikojenperusteella karttuneet eläkkeen osat jaetaan omassa kustannustenjaossaan eläke-laitosten kustannettavaksi. Valtio kustantaa VEKL:n mukaan karttuneen eläkkeen


osan. Rahastoidun osan laskennassa eläkkeen alkumäärään otetaan mukaan kaikkihenkilön karttuneet TyEL1- ja MEL-eläkeosat.

Taulukossa 7.2 esitetään työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidun osan laskentata-vat eri vuosina. Taulukossa on esitetty rahastoinnin pääsäännöt, tarkemmat säännötlöytyvät eri vuosien kustannustenjakoperusteista. Rahastoitu osa lasketaan kuu-kausieläkkeestä ja eläke rahastoidaan vanhuuseläkeikään asti; vuoden 2017 alus-ta arvioituun vanhuuseläkeikään asti. Eläkkeen koko rahastoitava määrä lasketaankertomalla rahastoitu vuosieläke pääoma-arvokertoimella.

Taulukko 7.2.Työkyvyttömyyseläkkeen rahastointi eri vuosina. Rahastoitu osa lasketaan eläk-keen alkumäärästä.


1962–1965 100 prosenttia, rahastoitu osa indeksoidaan TEL-puoliväli-indeksillä vastaamaan sitä myöhäisintä vuotta, jolta saatu palkkaon otettu huomioon eläkettä laskettaessa.

1966–1981 100 prosenttia.

1982–1999 100 prosenttia, rahastoitu osa indeksoidaan TEL-puoliväli-indeksillä eläketapahtumaa seuraavan kuukauden alkuun.

2000–2005 80 prosenttia, rahastoitu osa indeksoidaan TEL-puoliväli-indeksillä eläketapahtumaa seuraavan kuukauden alkuun.

2006 alkaen Rahastoitu osa lasketaan eläkkeen alkumäärästä eläketapahtu-mavuotta edeltävien kahden kalenterivuoden ansioiden perus-teella. Perustapauksessa 100%.

2007 alkaen Kuten vuonna 2006. Lisäksi uusi 2 094,45 raja eläkelaitoksenrahastoidun osan muodostumiselle.

2017 alkaen Kuten vuosina 2006 ja 2007, mutta eläke rahastoidaan arvioi-tuun vanhuuseläkeikään asti. Katso tarkemmin kohdasta 2.2.5.

Työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidun osan merkittävimmät muutokset ovat siir-tyminen 80 prosentin rahastointiin vuonna 2000, kun työkyvyttömyyseläkkeen jatyöttömyyseläkkeen rahastointisäännöt yhtenäistettiin, ja vuoden 2005 lakimuu-toksen tuoma uudenlainen rahastoidun osan laskenta. Vuoden 2005 lakimuutoksen

1 Myös TEL-, LEL- ja TaEL-eläkeosat.


asti eläkkeen rahastoidusta osasta vastasi se eläkelaitos, joka oli vakuuttanut eläk-keensaajan sen työsuhteen, johon tuleva aika liitettiin. Lakimuutoksen yhteydessätulevan ajan eläkkeen laskenta muuttui ansioihin perustuvaksi ja myös rahastoi-dun osan laskenta muuttui. Lakimuutoksen myötä siirryttiin ansioihin perustuvaaneläkkeen rahastoidun osuuden laskentaan niiden eläkkeiden osalta, joiden eläke-tapahtuma oli vuonna 2006 tai myöhemmin. Rahastoitu osuus eläkkeen alkumää-rästä lasketaan eläkkeensaajan eläketapahtumavuotta edeltävien kahden kalenteri-vuoden eli vastuunjaon tarkasteluajan ansioiden perusteella.

Jos vastuunjaon tarkasteluajalla on muiden työeläkelakien kuinTyEL:n tai MEL:n mukaisia ansioita tai palkattomia aikoja, kokoeläkkeen alkumäärä ei tule rahastoiduksi. Niitä eläkkeitä, joissa elä-ketapahtuma on vuonna 2007 tai myöhemmin, koskee lisäksi vielä2 094,45 euron rajamäärä1 vastuunjaon tarkasteluaikana. Rahastoidun osanlaskentasäännöstä kerrotaan tarkemmin kappaleessa 2.2.5.

Vuoden 2005 lakimuutoksen myötä myös työkyvyttömyyseläkkeen pääteikämuuttui 65 vuodesta 63 vuoteen ja eläkkeen rahastoitu osuus muutettiin 80 pro-sentista 100 prosentin mukaan laskettavaksi, jolloin ikärajan muutos alaspäin jarahastointiprosentin muutos ylöspäin kompensoivat toisiaan.

Vuoden 2017 lakimuutoksesta lähtien työkyvyttömyyseläkkeen pääteikä onikäluokan alin vanhuuseläkeikä.

7.2.2.3 Perhe-eläkkeen rahastointiPerhe-eläkettä rahastoitiin etuuden voimaantulovuodesta 1967 alkaen vuoteen1993 saakka. Perhe-eläkkeen rahastoinnista luovuttiin vuonna 1994, ja vapautu-neet varat siirrettiin tasausvastuuseen. Tällä haluttiin lieventää 1990-luvun lamanaikana TEL-vakuutusmaksun nousupaineita.

Perhe-eläkkeen rahastointi seurasi pääosin työkyvyttömyyseläkkeen rahastoin-tia sellaisten eläkkeiden osalta, jotka myönnettiin edunjättäjän työkyvyttömyys-eläkkeen jälkeen tai laskettiin kuten edunjättäjän työkyvyttömyyseläke. Perhe-eläkettä ei rahastoitu sen kuukauden jälkeen, jona edunjättäjä olisi saavuttanuteläkeiän.

1 Eläkelaitokselle ei tule eläkkeestä rahastoitua osaa, jos se on vakuuttanut eläkkeensaa-jan ansioita tilapäisen työnantajan osalta tai sopimustyönantajan saman vakuutuksen osal-ta alle 2 094,45 euroa, tai TEL:n, LEL:n, TaEL:n tai MEL:n mukaiset vakuutetut työansiotalittavat 2 094,45 euroa. Rajamäärä on vuoden 2004 tasossa ja sitä korotetaan vuosittainpalkkakertoimella


7.2.2.4 Työttömyyseläkkeen rahastointiTyöttömyyseläkettä rahastoitiin etuuden lopettamiseen, vuoteen 2014 saakka, kunviimeiset työttömyyseläkkeeseen oikeutetut, eli ennen vuotta 1950 syntyneet, siir-tyivät vanhuuseläkkeelle. Samaan aikaan työttömyyseläkettä vastaavaa toimeentu-loturva alettiin maksaa työttömyysturvan puolella jo vuodesta 2009 alaken. Työt-tömyyseläkkeen rahastoidun osan muodostuminen edellytti sitä, että eläke sisälsitulevan ajan eläkkeen osan (mahdollisesti lepäävänä eli siten, että se maksettiinvasta vanhuuseläkkeessä). Työttömyyseläkkeestä vähennettiin ennen rahastoidunosan laskentaa yhteisesti kustannettavat korotusosat eli mahdollinen lapsikorotussekä vuodesta 2006 lähtien palkattomien aikojen perusteella karttunut eläke. Ra-hastoidun osan laskennassa eläkkeen alkumäärään otettiin mukaan kaikki henkilönkarttuneet TyEL1- ja MEL-eläkeosat. Palkattomien aikojen perusteella karttuneeteläkkeen osat jaettiin omassa kustannustenjaossaan eläkelaitosten kustannettavak-si.

Taulukossa 7.3 on työttömyyseläkkeen rahastoidun osan laskentatavat eri vuo-sina. Taulukossa on esitetty rahastoinnin pääsäännöt, tarkemmat säännöt löytyväteri vuosien kustannustenjakoperusteista. Rahastoitu osa laskettiin kuukausieläk-keestä ja eläke rahastoitiin vanhuuseläkeikään asti. Eläkkeen koko rahastoitavamäärä laskettiin kertomalla rahastoitu vuosieläke pääoma-arvokertoimella.

Työttömyyseläkkeestä 50 prosenttia on rahastoitu TEL:n mukaisten eläkkei-den osalta vuodesta 1989 alkaen, jos eläkkeensaajalla oli vähintään viiden vuo-den työsuhde ennen työttömyyden alkamista. LEL:n ja MEL:n osalta rahastoitiin30 prosenttia työttömyyseläkkeestä. Rahastoinnin aloittamisen myötä yksittäisel-le TEL-suurtyönantajalle tuli vastuuta työntekijöidensä työttömyyseläkkeistä, elimuutos vaikutti TEL-työnantajan maksuun. Muutoksen avulla pyrittiin estämäänse, että työttömyyseläkettä käytettäisiin yritysten saneerauskeinona. Vuonna 2000työttömyyseläkkeen ja työkyvyttömyyseläkkeen rahastointisäännöt yhtenäistettiin80 prosentin rahastointiin. Samalla luovuttiin TEL:n mukaan myönnetyn työttö-myyseläkkeen rahastoidun osan muodostumisessa viiden vuoden työsuhteen eh-dosta. Vuoden 2005 lakimuutoksen myötä siirryttiin työttömyyseläkkeiden täy-teen rahastointiin niiden eläkkeiden osalta, joiden eläketapahtuma oli vuonna 2006tai myöhemmin. Samalla työttömyyseläkkeen pääteikä aleni työkyvyttömyyseläk-keen tavoin 65 vuodesta 63 ikävuoteen. Työttömyyseläkkeen rahastoidusta osasta

1 Myös TEL-, LEL- ja TaEL-eläkeosat.


Taulukko 7.3.Työttömyyseläkkeen rahastointi eri vuosina. Rahastoitu osa laskettiin eläkkeen al-kumäärästä.


1971–30.6.1989 0 prosenttia.

1.7.1989–1999 TEL:n osalta rahastoidaan 50 prosenttia, jos eläkkeensaajantyösuhde on kestänyt vähintään viisi vuotta, ja rahastoitu osaindeksoidaan TEL-puoliväli-indeksillä työttömyyseläketapahtu-maa seuraavan kuukauden alkuun. LEL:n ja MEL:n osalta ra-hastointiprosentti 30 ja TaEL:n osalta 0.

2000–2005 80 prosenttia, rahastoitu osa indeksoidaan TEL-puoliväli-indeksillä työttömyyseläketapahtumaa seuraavan kuukauden al-kuun.

2006 100 prosenttia, rahastoitua osaa ei indeksoida taaksepäin.

2007–2014 Jos eläkkeensaajalla on TyEL- ja MEL-ansioita yhteensä vähin-tään 20 000 euroa vuodesta 2007 alkaen, eläke on yhteisestikustannettavaa. Muutoin rahastoidaan hetkellä 31.12.2006 voi-massa olevien sääntöjen mukaan.

vastaava eläkelaitos oli pääsääntöisesti se eläkelaitos, joka oli viimeksi vakuut-tanut työntekijän vähintään kuusi kuukautta kestäneen työsuhteen. Jos henkilöönsovellettiin 55 vuotta täyttäneen työttömän työllistymisedellytysten parantamises-ta annettua lakia, etsittiin viimeisin vähintään 10 kuukautta kestänyt työsuhde.

Eläke laskettiin ennen TyEL-aikaa työsuhteiden keston perusteella. Myös eläk-keen rahastoidusta osasta vastaava eläkelaitos määritettiin työsuhteen keston pe-rusteella. TyEL-aikana eläke laskettiin ansioiden perusteella. Vuotta 2007 edeltä-nyt rahastoidun osan laskenta pyrittiin kuitenkin säilyttämään TyEL-aikana mah-dollisimman samanlaisena. Ratkaisuun vaikutti se, että LEL:n ja TaEL:n mukaisis-ta työttömyyseläkkeistä ei ollut muodostunut työnantajakohtaista vastuuta kutenTEL:ssä. TyEL-aikana eläkkeen rahastoitu osa oli vuoden 2006 lopun tilanteen javuoden 2006 lopussa voimassa olleiden TEL:n, LEL:n ja TaEL:n mukainen, joseläkkeensaajalle ei ollut kertynyt TyEL- ja MEL-ansioita 20 000 euroa1. Näis-sä työttömyyseläkkeissä rahastoitu osa oli eläkkeen alkumäärä. Jos palkkoja oli

1 Rajamäärä 20 000 euroa on vuoden 2004 tasossa ja sitä korotetaan vuosittain palkka-kertoimella.


maksettu vähintään 20 000 euroa, työttömyyseläke oli yhteisesti kustannettavaa.Rajamäärä 20 000 euroa vastasi sääntöä muodostettaessa keskimääräistä työttö-myyseläkkeen omavastuumaksua. Jos työnantaja oli maksanut henkilölle palkka-na omavastuumaksun verran, työnantajalle ei tullut enää kustannusta rahastoidustaosasta. (HE 45/2005). Jos eläkkeensaaja kuului vuosina 1996 tai 2000 suojattuihinhenkilöihin, työttömyyseläke laskettiin kokonaan ennen vuoden 2005 lakimuutos-ta voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Myös eläkkeen rahastointi oli näidenhenkilöiden osalta vanhojen säännösten mukainen, vaikka eläkkeen eläketapahtu-ma olisi ollut 2006 tai sen jälkeen TyEL:n 20 000 euron rajamäärää ei sovellettunäihin henkilöihin.

Työttömyyseläkkeessä on ollut pitkät lakimuutosten siirtymäkaudet sekä eläk-keenlaskennan että rahastoinnin osalta. Vielä vuonna 2009 oli mahdollista myön-tää sellaisia työttömyyseläkkeitä, joiden määräytyminen oli vuoden 2000 lakimuu-toksessa suojattu, ja siten eläke saatettiin myös rahastoida vanhojen säännöstenmukaan.

7.2.2.5 TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn ennakoiden muutoksiaKustannustenjaoissa liikkuvat rahamäärät ovat niin suuria, että niitä kannattaa sel-vitellä jo etukäteen kustannustenjakovuoden aikana ennakoiden kautta. Kustan-nustenjakorahoja selviteltiin ennakkoon ensimmäisen kerran vuonna 1969. Enna-kot maksettiin aluksi yhdessä erässä kustannustenjakovuotta v seuraavan vuodenv+1 heinäkuussa eli muutamaa kuukautta ennen varsinaista kustannustenjakoa.Vuoden 1971 ennakoista lähtien ennakoihin tuli kaksi maksuerää: kustannusten-jakovuotta seuraavissa huhti- ja elokuussa. Vuodesta 1977 alkaen ennakot muut-tuivat muutaman vuoden siirtymäajalla kuukausittain maksettaviksi. Siirtymäajanaikana ennakoita maksettiin sekä uudella että vanhalla tavalla: osittain kuukausi-erinä kustannustenjakovuonna ja osittain vasta kustannustenjakovuoden jälkeen.

Ennakot laskettiin aluksi siten, että lähtötietoina käytettiin aiempien toteutunei-den vuosien tietoja. Eläkelaitokselle määrättiin ennakot, jos eläkelaitoksen edelli-nen toteutunut kustannustenjakoerä oli ollut itseisarvoltaan vähintään tietyn raja-määrän suuruinen. Ensimmäisissä ennakoissa rajamääränä oli 100 000 markkaa,nykyrahassa noin 130 000 euroa. Rajamäärä on nykyään 20 000 euroa, ja nykyäänrajamäärää verrataan ennakkovuodelle arvioituun kustannustenjakoerään edellisentoteutuneen erän sijaan.


Kaikkien eläkelaitosten ennakoiden summan on oltava Eläketurvakeskuksenkannalta nolla, eli ennakkoa saavien ja ennakkoa maksavien eläkelaitosten en-nakoiden summien täytyy olla yhtä suuret. Koska osa eläkelaitoksista jää poisennakkojärjestelystä rajamäärän vuoksi, muiden eläkelaitosten ennakoita joudu-taan tämän vuoksi tasoittamaan vastaavasti. Ensin tasoitus tehtiin jakamalla mak-savien eläkelaitosten ennakoiden summa saaville eläkelaitoksille näiden arvioi-tujen kustannustenjakoerien suhteessa. Myöhemmin maksavien ja saavien eläke-laitosten ennakoiden summan tasaamistavan merkinnässä siirryttiin nykyiseen s-kertoimeen. Ennakkoa oli myös mahdollista muuttaa näin lasketusta Eläketurva-keskuksen suostumuksella, jos vaikutti ilmeiseltä, että kustannustenjakoerän mää-rä tulisi poikkeamaan lasketusta ennakosta.

Vuodesta 2004 alkaen eläkelaitokset ovat lähettäneet Eläketurvakeskuksellekustannustenjakovuodelle1 arvioimansa lähtösuureet, joiden perusteella ennakotlasketaan. Aluksi eläkelaitosten arvioimat hyvitys ja maksu vielä suhteutettiin Elä-keturvakeskuksen arvioimaan kokonaishyvitykseen ja -maksuun, mutta vuoden2006 tarkennetuista ennakoista lähtien kokonaishyvitys ja -maksu on laskettu suo-raan eläkelaitosten ilmoittamien arvioitujen suureiden summana.

Ennakoita on tarkennettu loka-joulukuuksi vuodesta 2006 alkaen. Ensimmäi-senä vuonna tarkennus oli poikkeusjärjestely, mutta se vakinaistettiin heti vuo-desta 2007 alkaen. Ennakoiden osuvuutta on seurattu vuosittain esimerkiksi ti-lastoraportissa kustannustenjaosta (julkaisu löytyy Eläketurvakeskuksen internet-sivuilta www.etk.fi). On havaittu, että ennakoiden tarkentaminen on suurimmallaosalla eläkelaitoksista tuottanut pienemmän kustannustenjaon tarkistuserän kuinmitä erä olisi ollut ilman tarkennusta, eli tarkennuksesta on ollut hyötyä.

1 Vuonna 2004 suureet arvioitiin kustannustenjakovuotta edeltävälle vuodelle.


7.2.3 LEL:n ja TaEL:n mukaantulo kustannustenjakoonLEL-eläketurvaa hoiti aluksi neljä erillistä eläkekassaa. Vuodesta 1976 alkaen LELTyöeläkekassa ryhtyi vakuuttamaan LEL:n mukaisia eläkkeitä. Vuonna 2003 pe-rustettu Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera jatkoi LEL Työeläkekassan toimin-taa LEL:n vakuuttajana. Esiintyvien taiteilijoiden eläkekassa vakuutti TaEL:n mu-kaisia eläkkeitä TaEL:n voimaantulovuodesta 1986 alkaen. Eläkekassa fuusioi-tui Eteraan vuonna 2004. Etera toimi LEL- ja TaEL-alojen ainoana vakuuttaja-na vuoteen 2006 asti. TyEL:n tultua voimaan vuoden 2007 alusta kaikki TyEL-eläkelaitokset ovat voineet vakuuttaa entisten TEL-, LEL- ja TaEL-lakien piirienkuuluvaa työtä.

LEL:n mukaiset vanhuuseläkkeet tulivat mukaan kustannustenjakojärjestel-mään vuonna 1976. LEL:n mukaiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat olleet alusta astimukana kustannustenjakojärjestelmässä. TaEL:n mukaiset eläkkeet tulivat mukaankustannustenjakoon heti TaEL:n voimaantulovuodesta 1986 lähtien.

7.2.4 MEL:n mukaantulo kustannustenjakoonMEL:n mukaan karttuneet eläkkeet liitettiin mukaan TEL-LEL-TaEL-kustannustenjakojärjestelmään vuoden 1991 alusta. Samalla Merimieseläkekassatuli mukaan viimeisen eläkelaitoksen periaatteeseen niiden eläkkeiden osalta,joissa eläketapahtuma sattui uuden lain voimassa ollessa. Merimieseläkekassanliittymisellä kustannustenjakojärjestelmään haluttiin tasata niitä kustannuspai-neita, joita sille saattaisi taloudellisten suhdannemuutosten myötä tulla (HE255/1990). MEL tuli kustannustenjakoon mukaan TEL:n vähimmäisturvaa vastaa-valla osalla MEL-eläkkeestä eli MEL-vastuunjako-osalla. Loput MEL-eläkkeestäeli MEL-ylite jäi kokonaan Merimieseläkekassan kustannettavaksi.

Merimieseläkekassan vastuulle tuli työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeistä TEL:nvähimmäisturvaa vastaava osa TEL:iä vastaavin rahastointisäännöin ja työttö-myyseläkkeistä LEL:iä vastaavasti 30 prosenttia. Vuodenvaihteessa 1990–1991jatkuvia MEL-eläkkeitä koski kuitenkin poikkeussääntö: jos eläkkeessä oli MEL:nmukainen tuleva aika tai sitä vastaava ansio, mutta ei TEL:n, LEL:n tai TaEL:nmukaista, rahastoitua osaa laskettaessa otettiin mukaan vain MEL-työsuhteet. Sa-moin jos eläkkeessä oli tuleva aika TEL:n, LEL:n tai TaEL:n mukaan, mutta ei


MEL:n mukaan, MEL-työsuhteita ei otettu huomioon rahastoitua osaa määritet-täessä. Jos tätä poikkeusta ei olisi ollut, TEL-, LEL- ja TaEL-eläkelaitosten aiem-min myöntämiin tulevan ajan eläkkeisiin olisi pitänyt laskea rahastoitu osa uudel-leen niissä tapauksissa, joissa henkilöllä oli myös Merimieseläkekassan maksamaaMEL-vapaakirjaeläkeosaa, tai toisinpäin.

7.2.5 Julkisten alojen mukaantulo kustannustenjakoonViimeisen eläkelaitoksen periaatteesta johtuvan eläkeselvittelyn tekemisestä Val-tiokonttorin, Kuntien eläkevakuutuksen (nykyisin Keva), Kansaneläkelaitok-sen, Kirkon Keskusrahaston ja Eläketurvakeskuksen kesken sovittiin Vilra-sopimuksessa, jossa Eläketurvakeskus sopijapuolena edusti yksityisten alojen elä-kelaitoksia. Tällä erillisellä sopimuksella sovittiin eläkeselvittelystä aina vuoteen2010 liittyvään kustannustenjakoon asti. Vuoden 2010 alusta lähtien viimeiseneläkelaitoksen periaatteesta johtuvan eläkeselvittelyn tekemisestä säädettiin laillamyös julkisten alojen eläkelaitostenosalta ja erillinen sopimus kävi tarpeettomak-si. Valtion eläkkeisiin liittyvä ratkaisu- ja toimivalta siirtyi Kevalle vuoden 2011alusta lähtien. Kirkon ja Kelan toimihenkilöiden eläkkeiden ratkaisu- ja toimivaltasiirtyi Kevalle vuotta myöhemmin vuoden 2012 alusta.

Myös Kevan jäsenyhteisöjen ja valtion välisiä omistajanvaihdostilanteita var-ten säädettyihin erityislakeihin perustuva eläkkeiden korvausliikenne on tehtyTyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn välityksellä vuoden 2012 kustannustenjaos-ta lähtien. Korvausliikenteen mukaiset eläkkeet sisällytetään TyEL-MEL-VILMA-eläkeselvittelyn hyvitykseen ja maksuun. Tällä on vaikutusta vain Kevan ja valtionkustannustenjakoeriin.

Vuoden 2017 alusta kunnallinen eläkelaki, valtion eläkelaki, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki ja Kansaneläkelaitoksesta annettuun lakiin perustuvateläkesäännöt yhdistyivät julkisten alojen eläkelaiksi (JuEL). JuEL:iin sisältyväteläketurvat ovat mukana kustannustenjakojärjestelmässä.

7.3 YEL-eläkkeiden kustannustenjaon historiaa

YEL:n mukaiset eläkkeet selviteltiin YEL:n tultua voimaan vuonna 1970 aluk-si yhdessä TEL:n ja LEL:n mukaisten eläkkeiden kanssa sekä ennakoiden että lo-pullisen kustannustenjaon osalta. YEL-eläkkeiden kustannustenjaossa hyvityksenä


on ollut alusta asti YEL:n perusturvan mukaiset eläkkeet ja vuoden 1971 kustan-nustenjakoperusteissa hyvitykseen lisättiin myös YEL-lisäeläketurvan eläkkeistäse osuus, johon lisäeläketurvan vakuuttaneen eläkelaitoksen tasausvastuu ei riitä.YEL-eläkelaitokset vastaavat näistä kustannuksista YEL:n vakuutusmaksurahas-tojensa suhteessa.

Kun valtio tuli mukaan YEL:n kustantamiseen, YEL-eläkkeiden kustannusten-jaon ajankohta siirtyi kesään. Samalla YEL-eläkkeiden kustannustenjako erotettiinTEL ja LEL-eläkkeiden jaosta. Valtion osuutta koskevat muutokset tulivat kus-tannustenjakoperusteisiin vuonna 1978. Samalla kustannustenjakoperusteisiin tulimaininta, että ulosottotoimin perittäviä tai konkurssissa valvottuja avoimia maksu-ja ei huomioida YEL:n vakuutusmaksurahaston riittävyyttä määrättäessä. Valtionosallistumista YEL-kustannuksiin tarvittiin ensimmäisen kerran vuonna 1979. Val-tio on osallistunut YEL:n kustantamiseen vuodesta 1979 lähtien joka vuosi vuotta1990 lukuun ottamatta.

Samalla kun YEL-eläkkeiden kustannustenjako erotettiin TEL- ja LEL-eläkkeiden kustannustenjaosta, YEL-eläkkeiden kustannustenjaon ennakot erotet-tiin TEL-LEL-ennakoista. YEL-ennakot laskettiin aluksi kaksi kertaa vuodessa jamyöhemmin vuodesta 1986 lähtien kolme kertaa vuodessa. Vuodesta 2004 alkaenYEL-ennakot on laskettu kolme kertaa vuodessa YEL:iä vakuuttaville eläkelaitok-sille ja valtiolle, ja kerran vuodessa muille eläkelaitoksille. Muutoin ennakoidenlaskentatapa säilyi samanlaisena. Eläkemenon kehitys on yleensä tasaisempaa jasiten helpommin ennakoitavissa kuin maksusuureiden kehitys. Tämän takia nii-den eläkelaitosten, joiden kustannustenjakoon vaikuttaa vain eläkemeno (eli ne,jotka eivät vakuuta YEL:iä), ennakoita ei tarvitse tarkentaa yhtä usein kuin YEL-eläkelaitosten ja valtion.

YEL-eläkkeiden kustannustenjaon ennakoiden kaavat ovat säilyneet suunnil-leen samanlaisina siitä alkaen, kun YEL-eläkkeiden kustannustenjako erotettiinomaksi kustannustenjaokseen TEL- ja LEL-eläkkeiden kustannustenjaosta. YEL-ennakot ensimmäiselle puolelle vuodelle lasketaan kahden vuoden takaisten kus-tannustenjakosuureiden pohjalta. Laskennassa käytettävien eläkelaitosten kustan-nustenjakoerien yhteismäärä suhteutetaan arvioituun valtion osuuteen. Jälkimmäi-sen vuosipuoliskon ennakot lasketaan vastaavalla tavalla, mutta edellisen vuodensuureiden pohjalta. Joulukuun ennakoiden eläkelaitoskohtaisessa suhteutuksessakäytetään eläkelaitosten ilmoittamia kustannustenjakovuoden maksusuureiden ar-vioita.


7.4 Pakollisen vastuuvajauksen kuolettamisen selvittelyt

Taloudellisen tilanteen vuoksi vakuutusmaksua on joinakin vuosina alennettu vä-liaikaisesti. Sen myötä eläkevastuisiin siirrettävien varojen määrä on voinut ollapienempi kuin normaalijärjestelyn mukaan olisi ollut. Tämä nk. pakollinen vas-tuuvajaus oli eläkelaitosten yhteisellä vastuulla ja se kuoletettiin kunkin eläkelai-toksen osalta samassa suhteessa. Pakolliset vastuuvajaukset on selvitelty vajauk-sen muodostumista seuraavina vuosina Eläketurvakeskuksessa tehdyssä vastuuva-jausselvittelyssä. Vuoden 1979 vastuuvajaus kuoletettiin 1980-luvun alussa. Vuon-na 1982 tehtiin uutta vastuuvajausta, joka kuoletettiin seuraavina vuosina. Myös1990-luvun lamasta seurasi vakuutusmaksun alennus vuonna 1994, josta aiheutu-nut vastuuvajaus kuoletettiin vuosina 1996–2000.

7.5 Palkattomien aikojen kustannustenjaon historiaa

Palkattomilta ajoilta saaduista etuuksista on nykymuodossaan karttunut eläkettävuodesta 2005 lähtien. Vuosina 2005 ja 2006 eläketapahtumavuoden palkattomatajat eivät oikeuttaneet eläkkeeseen missään eläkelajissa. Näin ollen vuonna 2005maksetut eläkkeet eivät voineet sisältää palkattomilta ajoilta karttuneita eläkkeenosia. Palkattomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannustenja-ko suoritettiin ensimmäisen kerran vuoden 2006 osalta, koska siltä vuodelta mak-settiin ensimmäisen kerran palkattomilta ajoilta karttuneita eläkkeen osia.

Ennen vuotta 2005 ansiosidonnaisilta työttömyys- ja koulutusajoilta sekä vuo-rotteluvapailta kertyi työeläkelisää, jolla korotettiin eläkkeen määrää. Käytännös-sä eläkkeeseen sisältyviä lakiosia korotettiin työeläkelisäkertoimella. Työeläkeli-sän kustannukset jaettiin työeläkelakien kesken eläkkeeseen sisältyvien lakiosiensuhteessa. Nykyiset palkattomien aikojen perusteella karttuneet eläkkeen osat ei-vät sisälly eläkkeen lakiosiin, vaan niistä muodostuu oma eläkkeen osansa. Palkat-tomien aikojen perusteella karttuneiden eläkkeen osien kustannukset jaetaan elä-kelaitosten kesken niissä vakuutettujen työntekijöiden palkkasummien suhteessa.Tämä periaate valittiin mm. sen vuoksi, että se on yksinkertainen ja selkeä sekälisäksi helppo toteuttaa.


7.6 Työttömyysvakuutusrahaston maksun historiaa

Ansiosidonnaisten työttömyysetuuksien perusteella karttunut eläke on alusta läh-tien rahoitettu työttömyysturvajärjestelmän maksulla eläkejärjestelmälle. Vuodelta1969 ensimmäistä kertaa maksettua maksua kutsuttiin alun perin Työttömyyskas-sojen keskuskassan vakuutusmaksuksi (lyhyemmin TKK-maksuksi). Kun Työttö-myyskassojen keskuskassan toimintaa jatkava Työttömyysvakuutusrahasto perus-tettiin vuonna 1999, maksun nimi muutettiin ja se on nykyisin Ttyöttömyysvakuu-tusrahaston maksu. Työeläkelakimuutosten yhteydessä maksussa huomioon otet-taviin etuuksiin on lisätty ansiosidonnaiset koulutusetuudet ja vuorottelukorvauk-set. Työttömyysvakuutusrahaston maksun maksamisesta eläkejärjestelmälle ja ja-kamisesta eläkelaitoksille säädetään TyEL 182 §:ssä. Ennen vuotta 2007 maksustasäädettiin TEL 12 c §:ssä ja ennen vuotta 1995 TEL 12 a §:ssä. TEL- ja LEL-eläkelaitokset ovat saaneet Työttömyysvakuutusrahaston maksua vuodesta 1969lähtien. Merimieseläkekassa liitettiin työttömyysajoista johtuvan eläketurvan ra-hoitukseen vuonna 1980, Kuntien eläkevakuutus vuonna 1982, TaEL-eläkekassa1

vuonna 1986, Kirkon keskusrahasto vuonna 1996 ja Kansaneläkelaitos, SuomenPankki sekä Ortodoksisen kirkon papiston eläkekassa vuonna 2007.

7.6.1 Työttömyysvakuutusrahaston maksun jako ennen vuotta 2007Vuoden 2006 loppuun asti Työttömyysvakuutusrahaston maksu jaettiin eläkelaeil-le sen mukaan, miten etuuspäivät jakautuivat eri eläkelakien piiriin. Käytännös-sä maksun jako tapahtui siten, että maksusta jaettiin ensin KuEL:n osuus Kun-tien eläkevakuutukselle ja KiEL:n osuus Kirkon keskusrahastolle. Jäljelle jäävästäosuudesta vähennettiin Eläketurvakeskuksen osuus, minkä jälkeen loput jaettiinTEL-, LEL-, TaEL- ja MEL-eläkelaitoksille. Koska LEL- ja MEL-aloilla työttö-myys on ollut keskimääräistä suurempaa, Työttömyysvakuutusrahaston maksustahyvitettiin Eteralle (aiemmin LEL Työeläkekassalle) ja Merimieseläkekassalle en-sin se osuus, jolla näiden alojen etuuspäivien määrä suhteellisesti ylitti TEL- jaTaEL-alojen vastaavien etuuspäivien määrän. Tämän jälkeen loput Työttömyysva-kuutusrahaston maksusta jaettiin TEL-LEL-TaEL-MEL-eläkkeiden kustannusten-jaon yhteydessä qa

v-kertoimella eläkelaitosten tasausvastuiden ja tasausmaksutu-lojen suhteessa. Työttömyysvakuutusrahaston maksu siis tasoitti työttömyysajois-ta aiheutuvia kuluja eri toimialojen välillä (Työttömyysaikatyöryhmän muistio).

1 TaEL tuli voimaan vuonna 1986. TaEL-eläkekassa fuusioitui Eteraan vuonna 2004.


KuEL:n ja KiEL:n osuudet etuuspäivistä sekä LEL:n ja MEL:n keskimääräistä kor-keampia etuuspäivien määriä vastaavat osuudet laskettiin ns. m-kertoimien avulla.

7.6.2 Vuoden 2007 muutos Työttömyysvakuutusrahaston maksunjakoon

Ennen vuotta 2007 Työttömyysvakuutusrahaston maksua jaettiin enemmän niil-le aloille, joilla oli korkeampi työttömyys. Kun työeläkelait TEL, LEL ja TaELyhdistettiin eli kun TyEL tuli voimaan vuonna 2007, ei Työttömyysvakuutusrahas-ton maksun jaossa otettu enää huomioon eri työeläkelakien piirissä olevaa erilaistatyöttömyysastetta.

Vuoden 2005 lakimuutoksiin perustuvan työeläkeuudistuksen yhteydessä so-vittiin, että palkattomien aikojen perusteella karttuneet eläkkeen osat jaetaan elä-kelaitosten kesken niissä vakuutettujen työntekijöiden palkkasummien suhteessa.Työttömyysvakuutusrahaston maksulla rahoitetaan osa palkattomien aikojen pe-rusteella karttuvista eläkkeiden osista. Oli luontevaa, että Työttömyysvakuutusra-haston maksua alettiin jakaa eläkelaitoksille samanlaisen periaatteen mukaan elieläkelaitoksissa vakuutettujen työntekijöiden palkkasummien suhteessa.

Uusi tapa jakaa Työttömyysvakuutusrahaston maksu eläkelaitoksille niis-sä vakuutettujen työntekijöiden ansioiden suhteessa toi mukanaan myös uudetkertoimet. Vuonna 2007 Työttömyysvakuutusrahaston maksu jaettiin julkisten alo-jen eläkelaitoksille kertoimella qTV R( j)

v ja TyEL-eläkelaitoksille ja Merimieseläke-kassalle kertoimella qTV R(y)

v . Vuoden 2008 muutokset Eläketurvakeskuksen kus-tannusosuuksien laskentaan1 aiheuttivat muutoksen myös Työttömyysvakuutusra-haston maksun jakoon, minkä vuoksi vuodesta 2008 lähtien Työttömyysvakuutus-rahaston maksu on jaettu Merimieseläkekassalle kertoimen qTV R(y)

v sijasta kertoi-mella qTV R(m)

v .

1 Ennen vuotta 2008 eläkelaitosten kustannusosuudet Eläketurvakeskuksen kustannuk-sista määrättiin yksityisten alojen eläkelaitoksille ja kustannusosuuksien laskentaan käy-tettiin vain yhtä kerrointa ev. Julkisten alojen eläkelaitokset ovat osallistuneet Eläketur-vakeskuksen kustannusosuuksien selvittelyyn vuodesta 2008 lähtien. Eläketurvakeskuk-sen kustannusosuudet on vuodesta 2008 alkaen laskettu eri tavalla julkisten alojen elä-kelaitoksille, Merimieseläkekassalle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle sekä TyEL- jaYEL-eläkelaitoksille. Kustannusosuudet selvitellään nykyisin kertoimilla 1ev, 2ev, g j

v jagm

v . Katso Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksien laskennasta enemmän kohdasta 2.6.


7.6.3 Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena olevaanpalkkasummaan vaikuttaneet muutokset

Työttömyysvakuutusrahaston maksun (aiemmin työttömyyskassojen keskuskas-san vakuutusmaksu) ja erityisesti maksun perusteena olevan palkkasumman mää-räytymisperiaatteet ovat mukailleet palkattomilta ajoilta saatujen etuuksien pe-rusteella karttuvaan eläkkeeseen sekä työeläkelisän1 ja työttömyyslisän1 kerty-miseen tehtyjä muutoksia. Työttömyysjärjestelmän maksun alusta eli vuodesta1969 asti maksun perusteena olevaan palkkasummaan (Työttömyysvakuutusrahas-ton maksun perusteena olevasta palkkasummasta kerrotaan myös kohdassa 2.5.2)ovat vaikuttaneet ansioon suhteutetut työttömyyspäivärahat. Vuoden 1994 mak-susta lähtien maksua määrättäessä on otettu huomioon myös ansiosidonnaisetkoulutusetuudet. Lomautusajoilta ja vuorotteluvapailta alkoi karttua eläkettä vuon-na 2005, jolloin ne otettiin huomioon myös TVR-maksusta. Vuodesta 2010 alkaentyöttömyyspäiväraha muuttui ansiopäivärahaksi ja työllistymistä edistäviltä palve-luajoilta alettiin maksaa ansiopäivärahaa. Työ- tai virkasuhteessa oleville omaeh-toiseen ammatilliseen koulutukseen osallistuville maksetaan edelleenkin aikuis-koulutustukea.

Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena oleva palkkasumma on vaih-dellut myös sen mukaan, kuinka suuri osuus ansiosidonnaisten etuuksien perustee-na olevista tuloista on otettu huomioon eläkkeen laskennassa: Vuosien 1969–1997maksussa etuuden perusteena olevat ansiot otettiin huomioon sataprosenttisesti.Vuodesta 1997 lähtien työttömyysajalta kertyvä eläketurva suhteutettiin työttö-myysturvan tasoon pienentämällä työeläkelisää 20 prosenttia (HE 232/1996). Senvuoksi työttömyyskassojen keskuskassan vakuutusmaksua määrättäessä etuudenperusteena olevista ansioista alettiin ottaa huomioon 80 prosenttia vuoden 1998maksusta lähtien. Vuoden 2005 lakimuutoksen yhteydessä eläkkeeseen oikeutta-vien etuuksien ja samalla myös Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena

1 Palkansaajien työeläkelaeissa ansiosidonnaisten työttömyyspäivien perusteella karttuityöttömyyslisää vuosina 1969–1993. Vuonna 1994 työttömyyslisä korvattiin työeläkeli-sällä ja samalla laajennettiin työeläkelisään oikeuttavia aikoja ansiosidonnaisilla koulutus-ajoilla ja kuntoutusajoilla. Työeläkelisä poistui käytöstä (muutamia poikkeustapauksia lu-kuun ottamatta) vuoden 2005 lakimuutokseen perustuvan työeläkeuudistuksen yhteydes-sä. Työeläkelisän sijaan vuodesta 2005 lähtien palkattomilta ajoilta on karttunut eläkettänäiltä ajoilta saatujen etuuksien perusteena olevista ansioista.


olevien ansioiden prosenttiosuudet pienenivät aiemmasta 80 prosentista 65 pro-senttiin koulutusetuuksien osalta ja 75 prosenttiin ansiosidonnaisten työttömyys-päivärahojen osalta. Vuorottelukorvausten osalta otettiin huomioon 75 prosenttiavuosina 2005–2009 ja 55 prosenttia vuoden 2010 alusta lähtien.

Vuoden 2010 loppuun asti Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteenaolevassa palkkasummassa ei otettu huomioon niitä palkattomia aikoja, jotka ei-vät oikeuttaneet eläkkeeseen. Tällaisia olivat mm. eläkkeensaajille tai eläketapah-tumavuodelle sattuneet etuuspäivät. Muutokset eläkkeeseen oikeuttamattomien ai-kojen määrittelyssä vaikuttivat maksun määrään. Esimerkiksi työttömyyseläkkeeneläketapahtumapäivän ja eläkkeen alkamisen välisen ajan lyhentyminen vuoden1994 säännösten mukaisesta vähintään 60 viikosta yhteen päivään kasvatti mak-sun määrää.

7.6.4 Työttömyysvakuutusrahaston maksun rahoitustyöttömyysvakuutusmaksuilla

Työnantajat ovat aina osallistuneet eläkejärjestelmälle suoritettavan maksun ra-hoittamiseen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun kautta eli vuodesta 1969lähtien. Palkansaajat alkoivat maksaa työttömyysvakuutusmaksuja vuonna 1993.

Vuosien 1969–1997 Työttömyyskassojen keskuskassan vakuutusmaksu mää-riteltiin prosenttimääränä Työttömyyskassojen keskuskassan saamista tukimak-suista. Tämän jälkeen vuosien 1998–2001 Työttömyysvakuutusrahaston vakuutus-maksu määriteltiin prosenttimääränä Työttömyysvakuutusrahaston saamista työt-tömyysvakuutusmaksuista. Nykyisin maksun määrä lasketaan lähes samojen pe-riaatteiden mukaan kuin ennenkin, mutta yksinkertaisemmin. Maksun määrää eienää määritellä osuutena työttömyysvakuutusmaksuista, vaan sosiaali- ja terveys-ministeriö vahvistaa Työttömyysvakuutusrahaston maksun euromäärän.

7.7 Kustannustenjaon tulevaisuuden näkymiä

Kustannustenjakoa kehitetään jatkuvasti. Ulkoiset muutokset, kuten esimerkiksilakimuutokset, tarjoavat paitsi mahdollisuuksia niin myös vaatimuksia kustannus-tenjakojärjestelmän muuttamiselle. Tulorekisterin myötä on ajankohtaista keskus-tella sen vaikutuksista myös kustannustenjakoihin.

Tällä hetkellä keskustellaan sosiaali- ja terveyshuollon uudistamisesta siten, et-tä asiakkailla olisi jatkossa suurempi valinnanvapaus valita mistä hankkia erinäisiä


sosiaali- ja terveyspalveluita. Tämän seurauksena nykyistä suurempi osuus julki-sella rahoituksella maksettavista palveluista olisi yksityisten yritysten tuottamaa.Tällä olisi hyvin todennäköisesti vaikutusta myös vakuutettujen määrään eri elä-kejärjestelmissä. Eri eläkejärjestelmien rahoituspohjien vakauttamiseksi tutkitaanparhaillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Lähteet 131

LÄHTEET

Eläkelaitosten välinen vakuutustoiminnan luovuttaminen. www.tyoelakelakipalvelu.fi

Eläketurvakeskuksen esitykset eräiksi vastuunjakoperusteiden kertoimiksi (29.9.1976 ja23.9.1977).

Eläketurvakeskuksen esitys työttömyysvakuutusrahaston vakuutusmaksun eläkelakikoh-taisessa jaossa käytettävien kertoimien arvoiksi vuodelle 2006 (17.9.2006).

Eläketurvakeskuksen yleiskirje 5/79. www.tyoelakelakipalvelu.fi

Eläketurvakeskuksen yleiskirje 7/82. www.tyoelakelakipalvelu.fi

Eläketurvakeskuksen yleiskirje A4/96. www.tyoelakelakipalvelu.fi

Ilmarisen (alkaen 2018)/Eteran (ennen 2018) TyEL:n mukaisen vakuutuksen erityisperus-teet. www.saadospalvelu.fi

Euroopan yhteisöjen henkilöasetus (ETY, Euratom; EHTY) N:o 259/68 liite VIII.

EU-eläkesiirtolain mukaiset erityisperusteet ja perustelut. www.saadospalvelu.fi

Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmat työeläkevakuutusyhtiöille, eläkesäätiöilleja eläkekassoille.

Hallituksen esitys HE 255/1990.









www.tyoelakelakipalvelu.fi




www.saadospalvelu.fi



Hietaniemi, M. & Ritola, S. (toim.) 2007. Suomen eläkejärjestelmä. Eläketurvakeskuksenkäsikirjoja 2007:5.

Hurmerinta, S. & Puuperä, E. & Sankala, M. 2010.Tilastoraportti vuoden 2008 kustannus-tenjaosta. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 1/2010. Helsinki.

Hännikäinen Martti 2008. Historian havinaa vastuunjaosta. Luento Vastuunjaon selvittelykäytännössä -kurssilla 4.3.2008.

Kivisaari, E. & Rantala, J. 2014. Vakuutusoppi. Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy. Hel-sinki.

Kustannustenjakoperusteet ja niiden perustelut vuosilta 1965-2018. www.saadospalvelu.fi

Kustannustenjakoperusteiden soveltamisohjeet. www.tyoelakelakipalvelu.fi

Lahti, S. & Toro, S. 2018. Pääoma-arvokertoimet. Juvenes Print - Suomen YliopistopainoOy. Helsinki.

Laki eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjeneläkejärjestelmän välillä 12.2.1999/165.

Rahastoonsiirtovelvoitteeseen ja perustekorkoon liittyvät laskentakaavat (6.3.2017)

Rissanen, J. & Grönlund, H. & Herrlin, O. & Kouvonen, K. & Levander, M. & Lilius, S. &Mannonen, H. & Mustonen, P. & Perälehto-Virkkala, A. & Suotunen, U. 2017. Työeläke.FINVA Finanssikoulutus Oy. Turenki.

Ryynänen, E. & Kujanpää, J. & Kaipainen-Perttula, E. 2015. Yksityisalojen työeläkkeidenlisäeläketurva. Eläketurvakeskuksen käsikirjoja 01/2015. Helsinki.

Salonen, J. (toim.) 2015. Yrittäjien lakisääteinen eläketurva -työurat, työtulot ja rahoitus.Eläketurvakeskuksen raportteja 10/2015.

Siirtymämaksun perusteet. www.saadospalvelu.fi

Sosiaali- ja terveysministeriön päätökset perusteista, joiden mukaan eläkelaitokset vastaa-vat työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista kuluista (215/62,625/65, 641/67 ja 385/75)

TEL:n mukaisen eläkevakuutuksen ja työnantajan eläkevakuutuksen erityisperus-teet.www.saadospalvelu.fi

Tilastokeskuksen internetsivut. www.stat.fi

Toro, S. & Laine, M. 2016. Työttömyysvakuutusrahaston maksu työeläkejärjestelmällevuosina 2005-2015. Eläketurvakeskuksen raportteja 06/2016.

www.saadospalvelu.fi.




www.stat.fi.

Lähteet 133

Tuomikoski, J. & Sorainen, J. & Kilponen, S. 2007. Lakisääteisen työeläkevakuutuksenvakuutustekniikkaa. Eläketurvakeskuksen käsikirjoja 2007:4. Helsinki.

Työntekijän eläkelain mukaisen eläkevakuutuksen erityisperusteet sekä niihin vahvistetutmuutokset. www.saadospalvelu.fi

Työeläkevakuuttajat TELA ry:n internetsivut www.tela.fi

Työttömyysaikatyöryhmän loppumuistio 30.3.1995.

Työttömyysvakuutusrahaston internetsivut www.tvr.fi

Vakuutusteknisten suureiden laskenta ja korkoutus. www.tyoelakelakipalvelu.fi

VEKL-perusteet. www.saadospalvelu.fi

Vilra-sopimus 24.10.2008 (Sopimus viimeisen laitoksen periaatteesta johtuvan eläkesel-vittelyn tekemisestä Valtiokonttorin, Kuntien eläkevakuutuksen, Kansaneläkelaitoksen,Kirkon keskusrahaston ja Eläketurvakeskuksen kesken).

Yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisen eläkevakuutuksen laskuperusteet ja EläkekassanYEL-osaston laskuperusteet. www.saadospalvelu.fi


www.tela.fi.

www.tvr.fi.

www.tyoelakelakipalvelu.fi.



Lähteet 135

LIITTEET

Liite A Siirtymämaksu 137

Liite A Siirtymämaksu

Laki siirtymämaksusta annettiin 18.12.1992 (1341/1992). Lakia sovelletaan muu-tettaessa valtion virastoja, laitoksia ja liikelaitoksia osakeyhtiöiksi tai siirrettäessäniiden toimintaa jo olemassa oleville osakeyhtiöille. Laki koskee vain sellaisia siir-toja, joissa samanaikaisesti valtion palveluksesta siirrettäviä virka- tai työsuhteessaolevia henkilöitä on vähintään 200. Siirtymämaksulla tarkoitetaan tässä järjestelyä,joka liittyy vain valtion liiketoimintojen yhtiöittämiseen.

Virka- tai työsuhteessa valtioon olevat henkilöt siirtyvät yhtiöittämisen myö-tä valtion eläkejärjestelmästä yksityisen eläkejärjestelmän piiriin. Yhtiöittämistäedeltävään työskentelyyn perustuva eläke määräytyy kuitenkin valtion eläkelainmukaisesti ja on kokonaan valtion kustannettavaa eläkemenoa.

Valtion eläkejärjestelmässä ei yksittäisiä eläkkeitä rahastoida ennakkoon, vaaneläkemenoa katetaan kyseisen vuoden vakuutusmaksuilla, jotka siirtyneiden työn-tekijöiden osalta jäävät yhtiöittämisen jälkeen saamatta. Toisaalta uusi yhtiömaksaa siirtyneistä työntekijöistä yksityisten alojen työeläkelaitokselle normaaliaTyEL-vakuutusmaksua, josta osittain rahastoivan tekniikan mukaisesti osa rahas-toidaan tulevaa eläkettä varten ja osa, viime vuosina noin neljä viidesosaa, maksuntasausosasta käytetään kyseisenä vuonna maksettavan, ennakkoon rahastoimatto-man eläkemenon kattamiseen. Alkuvuosina uusi yhtiö osallistuu tämän menon kat-tamiseen aiheuttamaansa menoa suuremmalla osuudella.

Tilanteen kompensoimiseksi siirtyvien työntekijöiden ansiot vakuuttanut yk-sityisten alojen työeläkelaitos maksaa osan siirtyvän henkilöstön palkoista perit-tävästä TyEL-vakuutusmaksun tasausosasta valtiolle siirtymämaksuna kattamaansiirtyvän henkilöstön osalta saamatta jääneitä vakuutusmaksuja. Lain mukaan siir-tyneistä työntekijöistä maksetaan valtiolle kymmeneltä vuodelta siirtymämaksua,jonka suuruus on 80 prosenttia siirtyneiden työntekijöiden ansioista perittäväs-tä vakuutusmaksun tasausosasta. Eläketurvakeskus voi kuitenkin esittää siirtymä-maksun perusteisiin muutoksia, jos TyEL-vakuutusmaksun tasausosaa käytetäänvanhuuseläkerahastojen lisätäydennyksiin niiden arvon säilyttämiseksi. Siirtymä-maksua määrättäessä edellä mainitut täydennykset huomioidaan ns. g-kertoimella.Vuodesta 2013 lähtien g-kertoimen arvossa on huomioitu 2iv- ja 3iv-korotukset1

sellaisina, kuin ne ovat keskimäärin eläkejärjestelmässä.

1 Vanhuuseläkkeiden lisätäydennyksistä lisää liitteessä B

Liite B Vanhuuseläkerahastojen lisätäydennykset 139

Liite B Vanhuuseläkerahastojenlisätäydennykset

TyEL- ja MEL-eläketurvan vanhuuseläkerahastoja täydennetään vuosittain kiin-teällä kolmen prosentin rahastokorolla (i0)1 ja lisätäydennyksillä, joita kutsutaaniv-korotuksiksi. Lisätäydennysten tarkoituksena on hillitä tulevien vuosien vakuu-tusmaksujen korotuspaineita vahvistamalla vanhuuseläkerahastoja. Vuosittaisia li-sätäydennyksiä on tehty vuodesta 2000 alkaen. Tätä ennen vanhuuseläkerahastoi-hin oli mahdollista tehdä lisätäydennyksiä vain erillisillä sopimuksilla. Tällä ta-valla vahvistettiin vanhuuseläkerahastoja vuosina 1990 ja 1993, jolloin täydennet-tiin vanhuuseläkerahastoja niiden henkilöiden osalta, jotka eivät olleet vanhuuse-läkkeellä. Vuonna 1990 korotukset kohdennettiin 45 vuotta täyttäneille ja vuonna1993 23 vuotta täyttäneille. Molemmat täydennykset tehtiin tasausvastuusta.

iv-korotuksia varten lasketaan iv-kerroin, joka koostuu neljästä eri komponen-tista:

iv = 1iv + 2iv + 3iv + 4iv,(B.1)

missä• 1iv on vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkerahastojen täydennyskerrointa1 vas-

taavalla määrällä tehtävään lisärahastointiin liittyvä kerroin.• 2iv on työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 12.11.2001 tekemän sopimuksen

mukaiseen rahastoinnin vahvistamiseen liittyvä kerroin.• 3iv on 53-62-vuotiaiden työntekijöiden korotetusta eläkevakuutusmaksuo-

suudesta tehtävään vanhuuseläkkeiden lisärahastointiin liittyvä kerroin.• 4iv osaketuottosidonnaisesta lisävakuutusvastuusta tehtävään lisätäydennyk-

seen liittyvä kerroin.

Vuosien 2000–2006 iv-korotukset tehtiin kaikkiin vanhuuseläkkeiden rahastoitui-hin osiin. Vuodesta 2007 lähtien iv-korotukset on kohdennettu 55 vuotta täyttä-neille henkilöille. Tällöin täydennysten vaikutukset purkautuvat eläkkeiden mak-suun nopeammin. 55 vuotta täyttäneiden henkilöiden alkaneiden ja vastaisten

1 Selitetty liitteessä C.


vanhuuseläkkeiden rahastoidut osat korotetaan iv-kertoimella kunkin vuoden vii-meisenä päivänä ja vanhuuseläkerahastoja täydennetään korotuksen vaikutuksenverran.

Koska eläkelaitosten vakuutuskantojen rakenteissa on eroja, lisätäydennystenvaikutukset jaetaan kaikille eläkelaitoksille tekemällä iv korotukset tasausvastuunV T

v kautta. Eläkelaitokset siirtävät tasausvastuustaan vanhuuseläkerahastoonsa iv-korotusta vastaavan vastuuvelan määrän. Toisaalta eläkelaitokset lisäävät tasaus-vastuuseensa täydennyskerrointa vastaavan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkera-hastojen määrän sekä osaketuottosidonnaiselle lisävakuutusvastuulle asetetun ylä-rajan ylittävän osan. Lisäksi 2iv- ja 3iv-korotusten vaikutukset huomioidaan mää-riteltäessä tasausmaksun PT

v tasoa. Näin kunkin eläkelaitoksen iv-korotusten kus-tantamiseen kohdentamien varojen ja iv-korotusten kustannusten erotus tulee huo-mioiduksi tasausvastuussa.

Taulukko iv-kertoimista on liitteessä D.

B.1 1iv-korotus

Vuodesta 2007 alkaen eläkelaitokset ovat täydentäneet vanhuuseläkerahastojavanhuus- ja työkyvyttömyyseläkerahastojen täydennyskerrointa vastaavalla mää-rällä. Vuosina 2000–2006 täydennyskertoimen asemesta käytettiin laskuperusteko-ron ja rahastokoron välistä erotusta. Näitä täydennyksiä kutsutaan 1iv-korotuksiksi.

Korotusta varten lasketaan 1iv-kerroin vuoden v ennustetietojen perusteella.Kerroin saadaan jakamalla TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan yhteen-laskettu täydennyskerrointa vastaava vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkerahasto-jen määrä yhteenlasketuilla 55 vuotta täyttäneiden alkaneilla ja vastaisilla van-huuseläkevastuilla. Kertoimen laskennassa otetaan huomioon edellisen vuoden 1iv-täydennykseen tehtävä korjaus. Korjaus johtuu 1iv-kertoimen laskennassa käytet-tyjen ennustetietojen poikkeamasta toteutuneisiin tietoihin.

B.1.1 1iv-kertoimen kaavaKerroin 1iv lasketaan kaavalla

1iv =∆Rv

VV E,55v (ek)

+1ρv−1

VV E,55v (ek)

.(B.2)


Kaavan ensimmäinen termi on vuoden v 1iv-kerroin ilman edellisen vuoden kor-jausta ja toinen termi on edellisestä vuodesta aiheutuva korjaus.

Ensimmäisen termin suure ∆Rv on arvio täydennyskerrointa vastaavastavanhuus- ja työkyvyttömyyseläkerahastojen määrästä ja suure VV E,55

v (ek) arvioitu55 vuotta täyttäneiden osuus vanhuuseläkevastuusta ennen iv-korotuksia.

Edellisen vuoden korjaustermi 1ρv−1 lasketaan kaavalla

1ρv−1 = (1+b1) · (∆Rv−1−∆VV E

v−1(1iv−1)),(B.3)

missä ∆Rv−1 on toteutunut vuoden v−1 täydennyskerrointa vastaava vanhuus-ja työkyvyttömyyseläkerahastojen määrä, b1 on perustekorko ja ∆VV E

v−1(1iv−1) on

vuoden v−1 vanhuuseläkevastuiden 1iv-korotusten osuus kaikista iv-korotuksista:

∆VV Ev−1(

1iv−1) =1iv−1

∑4k=1

kiv−1

(∑VV

v−1(iv−1)+∑VVAv−1(iv−1)

),(B.4)

missä suluissa oleva summalauseke on vanhuuseläkevastuiden iv-korotusten koko-naismäärä vuonna v−1.

Kaavoissa suureet on laskettu kaikkien TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläke-kassan suureiden summina.

B.2 2iv-korotus

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt voivat erikseen sopia 2iv-kertoimella tehtäväs-tä lisärahastoinnista. Lisärahastoinnilla varaudutaan suurten ikäluokkien aiheut-tamaan työeläkemaksun kasvupaineeseen. Lisärahastointia on tehty yhteensä 7,5prosenttia vakuutetusta palkkasummasta vuosien 2003–2013 aikana sekä 0,4 pro-senttia vuonna 2017. Vuodelle 2018 sovittu lisätäydennys on 1,5 prosenttia. Näitälisärahastointeja kutsutaan 2iv-korotuksiksi.

Lisärahastointia varten lasketaan 2iv-kerroin vuoden v ennustetietojen perus-teella. Kertoimen laskemiseksi otetaan TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekas-san yhteenlasketusta palkkasummasta prosenttiosuus, joka kunakin vuonna sovi-taan työmarkkinoiden keskusjärjestöjen eläkeneuvotteluryhmässä. Näin saatu pro-senttiosuus jaetaan vastaavien eläkelaitosten yhteenlasketuilla 55 vuotta täyttänei-den alkaneilla ja vastaisilla vanhuuseläkevastuilla.



2iv =(1+b1)

12 · x · Sv

VV E,55v (ek)

,(B.5)

missä x on täydennyksen prosenttiosuus vuoden v palkkasummasta, Sv on arviopalkkasummasta vuonna v, suure VV E,55

v (ek) on arvioitu 55 vuotta täyttäneidenosuus vanhuuseläkevastuusta ennen iv-korotuksia ja b1 on perustekorko.


B.3 3iv-korotus

Vuodesta 2017 alkaen 53—62-vuotiailta työntekijöiltä on peritty korkeampaa elä-kevakuutusmaksua kuin alle 53- tai yli 62-vuotiailta. Tätä ennen vuosina 2005—2016 korkeampaa eläkevakuutusmaksua perittiin kaikilta 53 vuotta täyttäneiltä.Eläkevakuutusmaksun korotetusta osasta saatujen maksutulojen suuruinen määräkäytetään vuosittain vanhuuseläkevastuiden täydentämiseen. Täydennystä kutsu-taan 3iv-korotukseksi.

Korotusta varten lasketaan 3iv-kerroin vuoden v ennustetietojen perusteella.Kerroin saadaan jakamalla TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan yhteen-laskettu 53–62-vuotiaiden eläkevakuutusmaksun korotuksesta saatu maksutulo yh-teenlasketuilla 55 vuotta täyttäneiden alkaneilla ja vastaisilla vanhuuseläkevastuil-la. Kertoimen laskennassa huomioidaan edellisen vuoden 3iv-täydennykseen teh-tävä korjaus. Korjaus johtuu 3iv-kertoimen laskennassa käytettyjen ennustetietojenpoikkeamasta toteutuneisiin tietoihin.


3iv =(1+b1)

12 · P53

v

VV E,55v (ek)

+3ρv−1

VV E,55v (ek)

.(B.6)

Kaavan ensimmänen termi on vuoden v 3iv-kerroin ilman edellisen vuoden kor-jausta ja toinen termi edellisestä vuodesta aiheutuva korjaus.


Ensimmäisessä termissä suure P53v on arvio 53–62-vuotiaiden eläkevakuutus-

maksun korotuksesta saadusta maksutulosta, suure VV E,55v (ek) on arvioitu 55 vuot-

ta täyttäneiden osuus vanhuuseläkevastuusta ennen iv-korotuksia ja b1 on peruste-korko.


3ρv−1 = (1+b1)

((1+b1)

12 P53

v−1−∆VV Ev−1(

3iv−1)+3ρv−2

),(B.7)

missä P53v−1 on toteutunut 53–62-vuotiaiden korotetusta eläkevakuutusmaksusta

saatu maksutulo vuonna v−1 ja suure ∆VV Ev−1(

3iv−1) lasketaan vastaavasti kuinsuure ∆VV E

v−1(1iv−1) kertoimen 1iv laskennan yhteydessä kaavassa B.4.


B.4 4iv-korotus

Vuonna 2007 osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu lisättiin osaksi eläke-laitosten vastuuvelkaa. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun vuosittainenmuutos määräytyy kehittyneissä valtioissa noteerattujen osakesijoitusten keskituo-ton perusteella. Jos eläkelaitosten osaketuottosidonnaisten lisävakuutusvastuidenyhteismäärä on suurempi kuin yksi prosentti eläkelaitosten TyEL 168 §:n 2 mo-mentissa tarkoitettujen osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun laskennan pe-rusteena olevien vastuuvelkojen tai eläkevastuiden yhteismäärästä, siirretään yh-den prosentin ylittävä osuus vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien täydentämi-seen. Täydennystä kutsutaan 4iv-korotukseksi.

Korotusta varten lasketaan 4iv-kerroin vuoden v ennustetietojen perusteella.Kerroin saadaan jakamalla TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan yhteen-lasketun osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun ylärajan ylitysten määrä yh-teenlasketuilla 55 vuotta täyttäneiden alkaneilla ja vastaisilla vanhuuseläkevastuil-la.


4iv =∆V QX

v

VV E,55v (ek)

+4ρv−1

VV E,55v (ek)

.(B.8)


Kaavan ensimmäinen termi on vuoden v 4iv-kerroin ilman edellisen vuodenkorjausta ja toinen termi edellisestä vuodesta aiheutuva korjaus. Ensimmäises-sä termissä suure ∆V QX

v on erityisperusteiden mukaisten vuoden v− 1 osake-tuottosidonnaisten lisävakuutusvastuiden ylärajan ylitysten yhteismäärä ja suureVV E,55

v (ek) on arvioitu 55 vuotta täyttäneiden osuus vanhuuseläkevastuusta enneniv-korotuksia.


4ρv−1 = (1+b1)(∆V QX

v−1−∆VV Ev−1(

4iv−1)+4ρv−2),(B.9)

missä b1 on perustekorko ja suure ∆VV Ev−1(

4iv−1) lasketaan vastaavasti kuinsuure ∆VV E

v−1(1iv−1) kertoimen 1iv laskennan yhteydessä kaavassa B.4.


Liite C Rahastoonsiirtovelvoitteeseen liittyvät kertoimet ja vakuutusmaksukorko 145

Liite C Rahastoonsiirtovelvoitteeseen liittyvätkertoimet ja vakuutusmaksukorko

TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan rahastoonsiirtovelvoite muodostuutäydennyskertoimesta, osaketuottokertoimesta ja rahastokorosta. Rahastoonsiirto-velvoite määritellään seuraavasti:

RSV = b16 + i0 +λ j,(C.1)

missä b16 on täydennyskerroin, i0 rahastokorko, λ on osaketuottosidonnaisuu-den aste ja j osaketuottokerroin. Täydennyskerroin on TyEL-eläkelaitosten jaMerimieseläkekassan vanhuuseläkerahastojen vuosittaiseen TyEL 166 §:n mu-kaiseen täydentämiseen liittyvä kerroin, joka määritellään TyEL-eläkelaitosten jaMerimieseläkekassan keskimääräisen vakavaraisuuden perusteella. Rahastokorkoon TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan vastuuvelan laskennassa käytet-tävä tekninen korko, jonka arvo on 3 prosenttia. Osaketuottokerroin on TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan noteerattujen osakesijoitusten painotettukeskimääräinen vuosituotto, josta on vähennetty yksi prosenttiyksikkö.

Käytännössä rahastoonsiirtovelvoite tarkoittaa sitä, että jokainen TyEL-eläkelaitos ja Merimieseläkekassa on velvollinen vuosittain korottamaan vanhuus-ja työkyvyttömyyseläkerahastoja rahastokoron verran, täydentämään vanhuuse-läkevastuita vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkevastuiden täydennyskertoimen mu-kaista osuutta vastaavalla määrällä ja siirtämään osaketuottosidonnaiseen lisäva-kuutusvastuuseen osaketuottokerrointa vastaavan määrän TyEL 168 § 2 momen-tissa mainitun vastuuvelan (katso kohta B.4.1) viidesosasta.

Täydennyskertoimen vertailuarvo ja osaketuottokerroin lasketaan Eläketurva-keskuksessa. Eläkelaitokset ilmoittavat tiedot täydennyskertoimen vertailuarvon jaosaketuottokertoimen laskentaan neljä kertaa vuodessa. Täydennyskertoimen las-kennan yhteydessä puolivuosittain lasketaan myös perustekoron vertailuarvo. Pe-rustekorkoa käytetään tasausvastuun sekä tiettyjen kustannustenjakoon liittyvienerien korkoutuksessa.


C.1 Täydennyskerroin

Täydennyskerroin määräytyy eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden pe-rusteella. Täydennyskerroin on 14,4 prosenttia (0,8 kertaa 18 prosenttia) TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan tietyin rajoituksin lasketusta ja eläkevastuil-la painotetusta keskimääräisestä vakavaraisuusasteesta vähennettynä rahastokorol-la. Laskennassa käytettävät rajoitukset esitetään jäljempänä. Täydennyskertoimel-le on laskettu vertailuarvo neljännesvuosittain vuoden 2011 kolmannesta neljän-neksestä lähtien. Aiemmin täydennyskerroin laskettiin kaksi kertaa vuodessa. Jostäydennyskertoimen arvo muuttuu, TyEL-eläkevakuutusyhtiöt hakevat sosiaali- jaterveysministeriöltä vahvistuksen uudelle arvolle. Täydennyskertoimen arvo onvähintään nolla. Täydennyskertoimen vertailuarvon antamasta tasosta voidaan poi-keta, jos siihen on erityisiä syitä.

C.1.1 Täydennyskertoimen laskentaTäydennyskerroin b16 määritellään seuraavasti:

b16 = max[0; (1−λ) ·0,18 · p− i0],(C.2)

missä i0 on rahastokorko ja p on eläkelaitosten keskimääräinen täydennysperus-te ja λ on osaketuottosidonnaisuuden aste. Täydennysperuste saadaan eläkelaitos-kohtaisilla painokertoimilla wi kerrottujen eläkelaitoskohtaisten täydennysperus-teiden pi summana:

p = ∑(wi · pi).

Kaavassa täydennysperuste pi on eläkelaitoksen vakavaraisuuspääoman Ai ja vas-tuuvelan Vi

1 suhde rajoitettuna minimissään 10 prosenttiin. Rajoitus tehdään, jottei

1 Vi on työeläkeyhtiöille TVYL 14 §:n, säätiöille TyEL 168 §:n, kassoille siltä osin kunkyse on lakisääteisen eläkevakuutuksen harjoittamisesta VKL 79 §:n ja Merimieseläke-kassalle MEL 202 §:n mukainen osittamattomalla lisävakuutusvastuulla ja YEL 139 §:n2. momentin mukaisilla erillä vähennetty vastuuvelka .


yksittäinen eläkelaitos poikkeavan pienellä vakavaraisuudella vaikuta täydennys-kertoimen arvoon. Vakavaraisuuspääomaa Ai laskettaessa ei oteta huomioon elä-kekassojen ja – säätiöiden vakavaraisuuslaskennassa käytettävää työnantajan lisä-maksuvelvollisuuteen perustuvaa erää, joka on eläkeyhtiöillä ja Merimieseläkekas-salla nolla. Eläkelaitoksen paino wi määräytyy eläkelaitoksen täydennysperusteenlaskennassa käytettävän vastuuvelan Vi suhteena kaikkien eläkelaitosten täyden-nysperusteen laskennassa käytettävään vastuuvelkaan. Yksittäisen eläkelaitoksenpaino rajataan enintään 20 prosenttiin, jottei suurilla eläkelaitoksilla ole liian mer-kittävä vaikutus täydennyskertoimen arvoon. Näin ollen eläkelaitoksen painoker-toimeksi saadaan

wi = min[0,20; k · Vi

∑Vi],

missä kerroin k määritellään siten, että eläkelaitoskohtaisille painokertoimille pä-tee ∑wi = 1.

Aikasarja täydennyskertoimesta vuodesta 2007 alkaen on liitteessä D.

C.1.2 PerustekorkoPerustekorko on 18 prosenttia TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan tietyinrajoituksin lasketusta ja eläkelaitoskohtaisilla eläkevastuilla painotetusta keski-määräisestä täydennysperusteesta. Täydennysperusteen määrittely ja laskennassakäytettävät rajoitukset on esitetty kappaleessa C.1.1. TyEL-eläkelaitokset ja Meri-mieseläkekassa korottavat tasausvastuuta sekä tasoitusvastuuta vuosittain peruste-koron verran. Eläkevakuutusmaksut ja tietyt kustannustenjakoon liittyvät erät kor-koutetaan perustekorolla.

C.1.2.1 Perustekoron laskentaPerustekorko b1 määritellään seuraavasti

b1 = max[0,18 · p; i0],(C.3)

missä i0 on rahastokorko ja p on keskimääräinen täydennysperuste. Perustekor-ko lasketaan neljännesprosenttiyksikön tarkkuudella ja se on vähintään rahastoko-ron i0 verran eli kolme prosenttia. Perustekorolle lasketaan vertailuarvo kaksi ker-taa vuodessa. Jos perustekoron arvo muuttuu, TyEL-eläkevakuutusyhtiöt hakevat


sosiaali- ja terveysministeriöltä vahvistuksen uudelle arvolle. Perustekoron arvovoi muuttua vuosittain tammi- ja heinäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen.

Aikasarja perustekorosta vuodesta 2000 alkaen on liitteessä D.

C.2 Osaketuottokerroin

Osaketuottokerroin on TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan noteerattujenosakesijoitusten painotettu keskimääräinen vuosituotto, josta on vähennetty yksiprosenttiyksikkö. Osaketuottokerroin lasketaan lain eläkelaitoksen vakavaraisuus-laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta 11 §:n mukaisille kehittyneissä valtiois-sa säännellyllä markkinoilla kaupankäynnin kohteina oleville osakesijoituksille.Suorien osakesijoituksien lisäksi laskennassa on mukana rahastojen kautta tehdytkäteisosakesijoitukset. Hedgerahastoja ja osakesijoituksiin liittyviä johdannaisia eihuomioida.

C.2.1 Osaketuottokertoimen laskentaOsaketuottokerroin lasketaan kvartaaleittain ja koko vuoden osaketuottokerroin jsaadaan kvartaalien osaketuottokertoimien OTQn geometrisenä keskiarvona:

j = (1+OTQ1)0,25(1+OTQ2)

0,25(1+OTQ3)0,25(1+OTQ4)

0,25−1.(C.4)

Vuoden v osaketuottokerroin j lasketaan vuoden v+1 tammikuussa, kun kaikkieneläkelaitosten neljännen kvartaalin osaketuotot ovat saatavilla.

C.2.1.1 Kvartaalin osaketuottokerroinKvartaalin osaketuottokerroin OTQn on vuositasoinen kaikkien eläkelaitosten pai-notettu keskimääräinen kvartaalin osaketuotto, josta on vähennetty yksi prosentti-yksikkö.

OTQn ={[

∑wQni (1+i OTQn)

4]−1}−0,01,(C.5)

missä iOTQn on eläkelaitoksen i keskimääräinen osaketuotto kvartaalilla Qn jawQn

i on eläkelaitoksen i painokerroin. Eläkelaitoksen osaketuotto iOTQn lasketaankaavalla:

iOTQn =

[1+i Y T DQn

1+i Y T DQn−1−1],


missä iY T DQk1 on eläkelaitoksen i keskimääräinen osaketuotto vuoden alusta

kvartaalin Qk loppuun. Osaketuotto lasketaan Finanssivalvonnan ohjeistamallamukautetulla Dietz-kaavalla2. Paino wQn

i on eläkelaitoksen i kvartaalin Qn kes-kimääräisen sijoitetun osakemäärän OAQn

i (sitoutuneen pääoman) suhde kaikkieneläkelaitosten yhteenlaskettuun keskimääräiseen sijoitettuun osakemäärään. Kes-kimääräisen sijoitetun osakemäärän laskennassa sijoituksista on mukana vain osa-ketuottokertoimen laskennassa huomioitavat sijoitukset. Yksittäisen eläkelaitok-sen paino rajataan enintään 20 prosenttiin, jottei suurilla eläkelaitoksilla ole lii-an merkittävä vaikutus osaketuottokertoimen arvoon. Näin ollen eläkelaitoskoh-taiseksi painokertoimeksi saadaan

wQni = min

[0,20; k

OAQni

∑OAQni

],

missä kerroin k määritellään siten, että eläkelaitoskohtasille painokertoimille pätee

∑wQni = 1.Aikasarja osaketuottokertoimesta vuodesta 2007 alkaen on liitteessä D.

Kuvio C.1.Koko vuoden osaketuottokerroin j vuosina 2007 – 2017.

Lähde: Eläketurvakeskuksen työeläkelakipalvelu. Aikasarjat.

1 Kirjainlyhenne YTD tulee sanoista year to date ja tarkoittaa tässä yhteydessä laskentaavuoden alusta kvartaalin loppuun.2 Määritelty Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmassa työeläkevakuutusyhtiöille,eläkesäätiöille ja eläkekassoille.


C.2.2 Arvio koko vuoden osaketuottokertoimestaEnnen kuin neljännen kvartaalin osaketuotot ovat selvillä, Eläketurvakeskukses-sa lasketaan arvioita osaketuottokertoimesta j eläkelaitosten tilinpäätöksiä varten.Tällöin neljännen kvartaalin osaketuottokertoimen laskennassa käytetään eläke-laitosten sijoitustiedoista laskettuja neljän eri alueen sijoitusten aluepainoja sekäalueiden tuottoindeksipistelukuja. Aluepainot laskee Työeläkevakuuttajat TELAry. Neljännen kvartaalin osaketuottokertoimeksi saadaan tällöin:

OTQ4 = (1+ et0,t1)4−1−0,01,

missä

et0,t1 =4

∑i=1

pt∗,i(Et1,i

Et0,i−1),

t1 on pörssipäivä joulukuultat0 on syyskuun viimeinen pörssipäiväpt∗,i on TELA:n laskema alueen i aluepaino jaEt,i on alueen i osakeindeksin pisteluku hetkellä t.

Aluepainot lasketaan seuraaville alueille: Suomi (OMX Helsinki CAP), Eu-rooppa (MSCI Europe), USA (S&P500) ja Japani (Topix). Painokertoimien las-kennasta ja tuottoindekseistä löytyy tarkempaa tietoa Työeläkevakuuttajat TELAry:n internetsivuilta.

C.3 Vakuutusmaksukorko

Vuodesta 2016 lähtien kustannustenjakoon liittyvien erien korkoutuksessa on pää-sääntöisesti käytetty vakuutusmaksukorkoa b17. Aiemmin kaikissa kustannustenja-koon liittyvissä korkoutuksissa käytettiin perustekorkoa b1. Vakuutusmaksukoronkäyttöönottoa on perusteltu sillä, että se on lähempänä markkinakorkoa. Peruste-korkoa b1 käytetään edelleen tasausvastuiden korkoutuksissa.

Vakuutusmaksukorko perustuu Garantiassa noteerattuun TyEL:n 12 kuukaudenviitekorkoon. Vakuutusmaksukorko on kuitenkin aika vähintään 2 %. Sosiaali- jaterveysministeriö vahvistaa koron työeläkeyhtiöiden hakemuksesta aina puoleksivuodeksi kerrallaan 15.11. ja 15.5. tilanteista. Uudet arvot tulevat voimaan ainatammi- ja heinäkuun alusta.

Aikasarja vakuutusmaksukorosta vuodesta 2016 alkaen on liitteessä D.

Liite D Tilastotietoja 151

Liite D Tilastotietoja

Taulukko D.1.Maksetut eläkkeet kustannustenjaossa eläkelain mukaan jaettuna, miljoonaa eu-roa maksupäivän tasossa. Taulukon tiedot kerätty Eläketurvakeskuksessa eläkelai-tosten kustannustenjakoa varten toimittamista tiedoista.

Taulukko D.2.Eläkevarat, miljoonaa euroa 31.12.v tasossa. TyEL-MEL-eläkevarat on eläke-laitoksen toimintapääoma/vakavaraisuuspääoma, johon lisätty vakavaraisuuslas-kennassa käytetty vastuuvelka. YEL:n ja MYEL:n eläkevaroina on käytetty vastuu-velkaa. Taulukon tiedot kerätty Eläketurvakeskuksessa eläkelaitosten tilinpäätös-tiedoista.


Taulukko D.3.Vastuuvelka, miljoonaa euroa 31.12.v tasossa. Vastuuvelka kustannustenjaossa oneläkelaitosten Eläketurvakeskukselle eläkkeiden kustannustenjakoa varten ilmoit-tamat tiedot tulevaisuudessa aiheutuvista eläkemenoista siltä osin kuin ne on ra-hastoitu. Tasausvastuusta maksetaan mm. eläkkeiden rahastoimattomat osat. Tau-lukon tiedot kerätty Eläketurvakeskuksessa eläkelaitosten kustannustenjakoa var-ten toimittamista tiedoista.

Kuvio D.1.Työeläkejärjestelmän varat ja niiden virtaukset vuonna 2016. Työeläkkeet rahoite-taan pääasiassa työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuilla ja eläkevaroistasaaduilla sijoitustuotoilla. Yrittäjien, maatalousyrittäjien ja merimiesten eläkkeitärahoitetaan osittain valtion osuuksilla. Työttömyysajalta kertynyt eläke rahoite-taan Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) maksulla. Nuolet kuvaavat karkeasti työ-eläkejärjestelmässä liikkuvia rahavirtoja. Lähde: Eläketurvakeskuksen tilastotie-tokanta.


Kuvio D.2.Vuoden 2017 kustannustenjakovarojen kierto miljoonina euroina. Luvut sisältävätvuonna 2017 tilitetyt ennakkoerät sekä vuoden 2017 marras–joulukuun vaihteessatilitetyt vuoden 2016 kustannustenjakoihin liittyvät tarkistuserät.

Kuvio D.3.Kustannustenjaon kerroin qa

v .


Kuvio D.4.Kustannustenjaon kerroin qb

v .

Kuvio D.5.Kustannustenjaon kerroin qy

v.


Taulukko D.4.Kustannustenjaon kertoimet qa

v , qbv ja qy

v vuosina 1990-–2016. Kertoimet qav ja qb

von määritelty kohdassa 2.2.1.2. Kerroin qy

v on 1, jos eläkelaitosten yhteisesti kus-tannettava YEL-eläkemeno on suurempi kuin YEL-kustannustenjaon perusteenaoleva vakuutusmaksuvastuu (ks. kohta 2.3).


Taulukko D.5.Kustannustenjaon kertoimet qs

v, qTV R( j)v , qTV R(y)

v ja qTV R(m)v . Kerroin qs

v on määri-telty kohdassa 2.4.2.2 ja kertoimet qTV R( j)

v , qTV R(y)v ja qTV R(m)

v on määritelty koh-dassa 2.5.1.1

Taulukko D.6.Eläketurvakeskuksen kustannusosuuksien kertoimet 1ev ja 2ev sekä kertoimet g j

v jagm

v . Kertoimet on määritelty kohdassa 2.6.2.1.


Taulukko D.7.Vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien iv-korotuskertoimet. Korotus 55 vuottatäyttäneiden henkilöiden vanhuuseläkkeiden rahastoituihin osiin tehdään vuosit-tain joulukuun viimeisenä päivänä. Ennen vuotta 2007 korotus tehtiin sekä työ-suhteessa että eläkkeellä olevien vanhuuseläkkeiden rahastoituihin osiin. Vuon-na 2016 vanhuuseläkkeiden rahastoitujen osien korotukset jätettiin tekemättäkuolevuusperusteen muutoksesta johtuvan vanhuuseläkerahastojen täydennykses-tä vuoksi. Korotus 31.12.1993 tehtiin niiden henkilöiden vanhuuseläkkeiden ra-hastoituihin osiin, jotka olivat täyttäneet 23 vuotta, mutta eivät olleet täyttä-neet vanhuuseläkeikää eivätkä olleet varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Korotus31.12.1990 tehtiin niiden henkilöiden vanhuuseläkkeiden rahastoituihin osiin, jot-ka olivat täyttäneet 45 vuotta, mutta eivät olleet täyttäneet vanhuuseläkeikää eivät-kä olleet varhennetulla vanhuuseläkkeellä. iv -kertoimet on määritelty tarkemminliitteessä B.


Kuvio D.6.Keskimääräinen TyEL:n/TEL:n mukainen vakuutusmaksuprosentti vuosina 1962-–2018. Työntekijät ovat maksaneet itse osan vakuutusmaksusta vuodesta 1993 läh-tien. Vuosina 2005–2016 korotetun maksun piirissä olivat 53 vuotta täyttäneet,vuodesta 2017 alkaen korotettua maksua maksavat 53-62-vuotiaat. Vakuutusmak-su sisältää työnantajakohtaisen lisävakuutusvastuusta tulevan hyvityksen. Kuvionvakuutusmaksussa ei ole huomioitu vuosina 2006—2011 (alennuksen määrä 0,3–0,7 prosenttia), 2013 (0,4 prosenttia) ja 2016 (0,4 prosenttia) tehtyä vakuutusmak-sun tilapäistä alennusta. Vuosina 1983-–1991 alle 24-vuotiailta perittiin alennet-tua maksua, joka vaihteli 6—13,3 prosentin välillä.


Kuvio D.7.YEL:n mukainen vakuutusmaksuprosentti vuosina 1970—2018. Vuosina 2005–2016 korotetun maksun piirissä olivat 53 vuotta täyttäneet, vuodesta 2017 alkaenkorotettua maksua maksavat 53-62-vuotiaat. Ensimmäistä kertaa YEL:n mukaistayritystoimintaa aloittava yrittäjä voi saada 22 (2018) prosentin alennuksen va-kuutusmaksusta 48 ensimmäisen kuukauden ajan. Alennusprosentti on vaihdellutaiempina vuosina.


Taulukko D.8.Perustekorkoprosentti vuosina 2000–2018. Perustekoron taso tarkistetaan pää-sääntöisesti puolivuosittain. Taulukon arvot ennen vuotta 2007 ovat laskuperuste-koron arvoja. Laskuperustekorkoa käytettiin korkouttamiseen ennen vuotta 2007.YEL:n perustekorkona käytetään TyEL:n mukaisen vakuutuksen erityisperusteidenmukaista perustekorkoa 1.1.–30.6.v. Perustekorkoa käytettiin vakuutusmaksujen jakustannustenjakojen erien korkouttamiseen 31.12.2015 asti.

1 TEL:n laskuperustekorko oli 5,75 % ajalla 1.10.—31.12.2000.


Taulukko D.9.Vakuutusmaksukorkoprosentti 2016–2018. Vakuutusmaksukorkoa on käytetty vuo-den 2016 alusta vakuutusmaksujen ja kustannustenjakojen erien korkouttamiseen.Vakuutusmaksukoron taso tarkistetaan pääsääntöisesti puolivuosittain. Vakuutus-maksukorko perustuu Garantiassa noteerattuun TyEL:n 12 kuukauden viitekor-koon. Vakuutusmaksukorko on vähintään 2 prosenttia. Vakuutusmaksukorkoa so-velletaan myös YEL-maksuihin. YEL-maksussa käytettävä korko on sama kokovuoden.

Taulukko D.10.Täydennyskerroin b16. Täydennyskerroin on määritelty liitteessä C. Eläkevastuuntäydennyskertoimen arvo vahvistetaan neljännesvuosittain vuoden 2011 kolman-nesta neljänneksestä lähtien. Aiemmin täydennyskertoimen arvo vahvistettiin kaksikertaa vuodessa.

1 Vuonna 2008 täydennyskertoimella tehtävä vanhuuseläkevastuiden täydennys määriteltiin lain853/2008 1 §:n perusteella nollaksi. Laskennallinen arvo on suluissa.


Taulukko D.11.Osaketuottokerroin j ja kvartaalien osaketuottokertoimet OTQn, n = 1, 2, 3, 4. Ker-toimet on määritelty liitteessä C.

Taulukko D.12.Siirtymämaksun perusteissa määritelty kerroin gv. Kertoimella otetaan huomioonsiirtymämaksulain 4 § 2 momentissa tarkoitetut kustannukset. Kerroin on määri-telty liitteessä A.

Liite E Kustannustenjaon säädökset ja ohjeistus 163

Liite E Kustannustenjaon säädökset ja ohjeistus

Työeläkelainsäädäntö

Kustannusten jako eläkelaitosten kesken:TyEL 173-180 §, MEL 153-154 §, MEL 156-159 §, MEL 161 §, YEL 138-139 §,YEL 141 §, MYEL 135-136 §, STM:n asetus 1423/2006

Kustannusten selvittely ja päätös kustannusten jakamisesta:TyEL 183-185 §, MEL 161 §, YEL 142 §, MYEL 137 §

Vastuu Eläketurvakeskuksen kustannuksista:ETKL 5 §

Viimeisen eläkelaitoksen kustannukset julkisille eläkelaitoksille:JuEL 122 §

Valtion osuus työeläkelainsäädännössä:MEL 152 §, MEA 4§, YEL 140 §, YEA 3 §, MYEL 135 §, MYEL 135 a §,MYEA 5 §

Työttömyysvakuutusrahaston maksu:TyEL 182 §

EU-eläkkeet:EosL

Lapsenhoidon tai opiskelun ajalta karttuneen eläkkeen korvaus

VEKL 8 §Tasavallan presidentin asetus 1487/2007VEKL-perusteet: www.saadospalvelu.fi

Kustannustenjakoperusteet



EU-siirtolain erityisperusteet


Kustannustenjakoperusteiden soveltamisohjeet


EU-eläkejärjestelmään siirrettyjen eläkeoikeuksien kustannustenjako


Eläkelaitosten välinen vakuutustoiminnan luovuttaminen kustannustenjaos-

sa


Vakuutuskannansiirtoihin liittyvä lainsäädäntö

Laki työeläkevakuutusyhtiöistä luvut 10 ja 10 a, Eläkesäätiölaki luku 11 jaVakuutuskassalaki luku 12

EU-eläkesiirtolain soveltamisohjeet rahoitukseen ja kustannustenjakoon


Liite F Lyhenteet 165

Liite F Lyhenteet

EoSL Laki eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen eläkejärjestelmän ja Euroopan

yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä

ESL Eläkesäätiölaki

ETK Eläketurvakeskus

EU Euroopan Unioni

Fiva Finanssivalvonta

Garantia Vakuutsosakeyhtiö Garantia

JuEL Julkisten alojen eläkelaki

Kela Kansaneläkelaitos

KelaL Kansaneläkelaitoksesta annettu laki

KER Kirkon eläkerahasto

Keva Kuntien eläkevakuutus

KiEL Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki

KiPEL Evankelis-luterilaisen kirkon perhe-eläkelaki

KKR Kirkon keskusrahasto

KuEL Kunnallinen eläkelaki

LEL Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki

MEA Valtioneuvoston asetus merimieseläkelain täytäntöönpanosta

MEK Merimieseläkekassa

Mela Maatalousyrittäjien eläkelaitos

MEL Merimieseläkelaki

MELVpL Laki merimieseläkelain voimaanpanosta

MYEA Valtioneuvoston asetus maatalousyrittäjän eläkelain täytäntöönpanosta

MYEL Maatalousyrittäjän eläkelaki

OPEK Ortodoksisen kirkon papiston eläkekassa

SP Suomen Pankki

STM Sosiaali- ja terveysministeriö

TaEL Taiteilijoiden ja eräisiin erityisryhmiin kuuluvien

työntekijäin eläkelaki

TEA Työntekijäin eläkeasetus

TEL Työntekijäin eläkelaki

TEL-L TEL-lisäeläketurva


TVR Työttömyysvakuutusrahasto

TVYL Laki työeläkevakuutusyhtiöistä

TyEL Työntekijän eläkelaki

TyELVpL Työntekijän eläkelain voimaanpanolaki

VaEL Valtion eläkelaki

VEKL Laki valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmi-

vuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta

VK Valtiokonttori

VKL Vakuutuskassalaki

VYL Vakuutusyhtiölaki

YEL Yrittäjän eläkelaki

YELVpL Laki yrittäjän eläkelain voimaanpanosta

YEL-L YEL-lisäeläketurva

Liite G Sanasto 167

Liite G Sanasto

AliteLukujen pyöristämisestä johtuva rahasumma joka jää Eläketurvakeskuksen mak-settavaksi. Alite otetaan huomioon seuraavan vuoden kustannustenjaossa korkou-tettuna.

AnsiotasoindeksiAnsiotasoindeksi on suhdeluku joka kuvaa keskiansioiden kehitystä jonkin perus-jakson aikana. Yleensä perusjaksona on yksi vuosi.

AnsionalenemaKokoaikatyön ja osa-aikatyön ansioiden erotus.

EdunjättäjäEdunjättäjä on henkilö, jolle on karttunut työeläkettä ja jonka kuoleman jälkeenhänen edunsaajilleen maksetaan korvausta.

EdunsaajaEdunsaajalla tarkoitetaan henkilöä, jolla vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijastaon oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan korvaukseen (VakSL 47 §). (Kivi-saari & Rantala 2014)

EläkelaitosEläkelaitos vakuuttaa lakisääteistä eläketurvaa ja kerää vakuutetuilta eläkeva-kuutusmaksuja. Yksityisten alojen eläkelaitokset vakuuttavat TyEL:n, MEL:nja YEL:n piiriin kuuluvia eläkkeitä ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos vakuuttaaMYEL:n mukaisia eläkkeitä. Julkisilla aloilla Keva vakuuttaa JuEL:n mukaisiaeläkkeitä ja ortodoksinen kirkko OrtKL:n mukaisia eläkkeitä. Lisäksi Kansanelä-kelaitoksen ja Suomen Pankin toimihenkilöillä sekä Ahvenanmaan maakuntahal-lituksen työntekijöillä on omat eläkelakinsa tai eläkesääntönsä.

EläkelajiEläkelaji määrittää sen eläkkeen tyypin, jonka perusteella eläkettä maksetaan taivoidaan maksaa. Eläkelajeja ovat esimerkiksi vanhuuseläke, osittainen varhennet-tu vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, osatyökyvyttömyyseläke, työuraeläke japerhe-eläke.

EläketapahtumaEläketapahtuma tarkoittaa eläkkeen saamisen edellytysten täyttymistä. Työky-vyttömyyseläkkeessä eläketapahtuma on työkyvyttömyyden alkaminen. Perhe-eläkkeessä eläketapahtuma on edunjättäjän kuolema.


Eläkkeen kertasuoritusEläkkeen kertasuorituksella tarkoitetaan tilannetta, jossa eläkkeen saajalle makse-taan ansaittu eläke kokonaan yhdessä erässä. Kertasuorituksena voidaan maksaavanhuuseläke, perhe-eläke ja täysi työkyvyttömyyseläke.

Etuuden perusteena olevat työansiotAnsiot jotka otetaan huomioon laskettaessa etuuden suuruutta.

EtuusansioEtuusansio on sosiaalietuuksien perusteella laskettu ansio, joka otetaan huomiooneläkkeen määrää laskettaessa.

EtuusperusteinenEläke on etuusperusteinen, jos etuuden taso on määrätty etukäteen tai se määräytyyansiotason ja työhistorian pituuden perusteella.

FinanssivalvontaFinanssivalvonta (Fiva) on rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen, jonka val-vottavia ovat mm. pankit, vakuutus- ja eläkeyhtiöt sekä muut vakuutusalalla toimi-vat, sijoituspalveluyritykset, rahastoyhtiöt ja pörssi.

JakojärjestelmäVakuutusmaksuina kerätään kunakin vuonna vain se määrä, joka tarvitaan ko.vuonna maksettavien eläkkeiden rahoittamiseen ja järjestelmän hallintokuluihin.

Julkisten alojen eläkelaitosJulkisista eläkelaitoksista suurin Keva huolehtii JuELin alaisista Kevan jäsenyh-teisöjen, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon sekä Kansaneläkelaitoksen henki-löstön eläkejärjestelmien toimeenpanosta. Valtion eläkkeiden osalta rahoituksestavastaa kuitenkin valtio, evankelis-luterilaisen kirkon henkilöstön eläkkeiden osaltaKirkon eläkerahasto ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden osalta Kan-saneläkelaitos. Keva vastaa siten vain kunta-alan eläkkeiden rahoituksesta. Suo-men Pankin toimihenkilöiden sekä Ahvenanmaan maakuntahallituksen työnteki-jöiden eläketurva on järjestetty niiden omissa eläkelaitoksissa. Ortodoksisen kir-kon papiston eläkekassa hoitaa oman eläkejärjestelmänsä piiriin kuuluvien vakuu-tettujen työeläketurvaa. Katso myös eläkelaitos, yksityisten alojen eläkelaitos.

KuolevuusKuolevuudella tarkoitetaan tietyn väestön tietyllä aikavälillä kuolleiden yksilöidensuhteellista osuutta väestöstä. Kuolevuutta tarkastellaan erityisesti iän mukaan.

KustannustenjakovuosiVuosi, jolta kustannustenjakoselvittely tehdään. Esimerkiksi kustannustenjako-vuoden v lopulliset kustannustenjakoselvittelyt suoritetaan vuonna v+1.

Liite G Sanasto 169

LakiosaTietyn eläkelain mukaan karttunut eläkeosa.

LisäeläketurvaLisäeläketurva on lakisääteistä eläkettä täydentävä vapaaehtoinen eläkevakuutus.Lisäeläketurva voi olla työnantajan järjestämää tai yksityishenkilön itse itselleenottamaa.

MaksuperusteinenEtuus (eläke) on maksuperusteinen silloin, kun se määräytyy maksettujen vakuu-tusmaksujen ja niille saatujen sijoitustuottojen perusteella. Yksilöllisiin tileihin pe-rustuva järjestelmä on esimerkki täysin rahastoivasta maksuperusteisesta järjestel-mästä.

MEL-vastuunjako-osaMEL-eläkkeen TyEL:n eläketurvaa vastaava osa.

MEL-yliteMEL-eläkkeen TyEL:n eläketurvan ylittävä osa.

OsaketuottokerroinOsaketuottokerroin määräytyy TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan kehit-tyneissä valtioissa säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteina olevien osa-kesijoitusten painotetun keskimääräisen vuosituoton perusteella, josta on vähen-netty yksi prosenttiyksikkö.

Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuuOsaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu on järjestelmän kollektiivinen pusku-rirahasto, jolla varaudutaan lisääntyneeseen sijoitusriskiin ja josta sovitun ylärajanylittävä osa siirretään vanhuuseläkevastuisiin.

Osittain rahastoiva järjestelmäSuomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva järjestelmä. Osa eläkkeestä kus-tannetaan jakojärjestelmän mukaisesti ja osa rahastoivan järjestelmän mukaisesti.

Osittamaton lisävakuutusvastuuVuoden 2017 alusta lähtien vanhuus-, työkyvyttömyys- ja maksutappioliikkeen tu-loksen heilahteluita on puskuroitu osittamattomalla lisävakuutusvastuulla. Ositta-maton lisävakuutusvastuu on osa eläkelaitoksen vakavaraisuuspääomaa.

Palkaton aikaAika, jolta henkilö saa sosiaalietuutta, josta hänelle karttuu eläkettä. Palkatontaaikaa ovat esimerkiksi vanhempainraha-, sairauspäiväraha- ja työttömyyspäivära-hakaudet.


PalkkakerroinIndeksi, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,8 ja hintatason muutoksenpainokerroin on 0,2.

PankkipäiväKalenteripäivä, jolloin pankki on avoinna.

PerustekorkoPerustekorko on 18 prosenttia TyEL-eläkelaitosten ja Merimieseläkekassan tietyinrajoituksin lasketusta ja eläkevastuilla painotetusta keskimääräisestä vakavaraisuu-desta, kuitenkin vähintään 3 prosenttia. Perustekorolle lasketaan vertailuarvo kak-si kertaa vuodessa, jonka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa. Perustekorkoakäytetään vakuutusmaksujen sekä tiettyjen kustannustenjaon erien korkoutukseen.Perustekorko on myös tasausvastuun tuottovaatimus.

Pääoma-arvoPääoma-arvo on kuolevuus-, korko- ja muut tekijät huomioiden määritetty vas-taisuudessa odotettavissa olevien menojen keskimääräinen laskennallinen summa.(Kivisaari & Rantala 2014)

Rahastoitu osaSe osa TyEL- tai MEL-eläkkeestä, joka kustannetaan rahastoivalla järjestelmällä.Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeessä voi olla rahastoitua osaa. Rahastoitu osalasketaan jokaisen eläkelajin osalta omilla säännöillään.

Rahastoiva järjestelmäEläkeoikeus rahastoidaan sen syntymisvuonna tallettamalla tuolloin rahastoonmäärä, joka korko, kuolevuus ja muut vastaavat tekijät huomioiden riittää ko. elä-keoikeudesta aiheutuviin suorituksiin koko siltä ajalta, jolta eläkettä maksetaan.

RahastokorkoRahastokorko (3 prosenttia) on eläkkeen pääoma-arvon laskennassa käytettä-vä tekninen korko. TyEL-eläkelaitokset ja Merimieseläkekassa ovat velvollinenvuosittain hyvittämään vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkerahastojaan rahastokoronverran. Rahastokorko on tasoitusvastuun tuottovaatimus.

RahastoonsiirtovelvoiteEläkelaitosten tuottovaatimusta sijoituksilleen kutsutaan rahastoonsiirtovelvoit-teeksi ja se muodostuu täydennyskertoimesta, osaketuottokertoimesta ja rahasto-korosta.

Liite G Sanasto 171

Rekisteröity lisäeläketurvaEnnen vuotta 2001 työnantaja saattoi järjestää työntekijälle ja yrittäjä järjestää it-selleen lakisääteistä paremman eläketurvan ja rekisteröidä etuudet Eläketurvakes-kuksessa. Tällaisia ylimääräisiä eläketurvia kutsutaan rekisteröidyiksi lisäeläketur-viksi. Vuoden 2000 jälkeen uusia vakuutuksia ei enää myönnetty, mutta vanhojavakuutuksia sai jatkaa. Vuoden 2006 lopussa YEL-lisäeläketurvan vakuuttaminenlopetettiin kokonaan. Lähellä eläkeikää olevat saivat jatkaa YEL-lisäeläketurvanvakuuttamista vuoden 2010 loppuun asti. TEL-lisäeläketurvan vakuuttaminen lo-petettiin kokonaan vuoden 2016 lopussa myös vanhojen vakuutusten osalta.

SiirtymämaksuMuutettaessa valtion virastoja, laitoksia ja liikelaitoksia osakeyhtiöiksi tai siirret-täessä niiden toimintaa jo olemassa oleville osakeyhtiöille työntekijät siirretäänvaltion eläkejärjestelmästä yksityisen eläkejärjestelmän piiriin. Tällöin valtionyh-tiön vakuuttanut eläkelaitos maksaa valtiolle siirtymämaksua kymmenen vuodenajan. Siirtymämaksun suuruus on pääsääntöisesti 80 prosenttia siirtyneiden työn-tekijöiden ansioista perittävästä vakuutusmaksun tasausosasta.

SuureSuure on jokin asia, joka on mitattavissa tai jonka suuruus on määriteltävissä. Kus-tannustenjaon suureita ovat esimerkiksi eläkemeno ja palkkasumma.

TasausmaksutuloTasausmaksu on työeläkemaksun tasausosasta kertynyt rahamäärä, jolla katetaanTyEL:n ja MEL:n yhteisesti kustannettavan eläkemeno. Tasausmaksutulo on ta-sausmaksujen yhteismäärä.

TasausosaTyEL- tai MEL-eläkkeen rahastoidun osan ylittävä osa. Myös yhteisesti kustannet-tava osa.

TasausvastuuEläkelaitokset maksavat eläkkeiden rahastoimattomat osat vakuutusmaksuun sisäl-tyvästä tasausosasta. Kunkin eläkelaitoksen vastuuta rahastoimattomista eläkkeistäkutsutaan tasausvastuuksi.

TasoitusmääräVuoden 2016 loppuun asti vanhuus-, työkyvyttömyys- ja maksutappioliikkeen tu-loksen heilahtelua puskuroitiin tasoitusmäärällä. Vuodesta 2017 lähtien tasoitus-määrät yhdistettiin osittamattomaan lisävakuutusvastuuseen, joka on osa vakava-raisuuspääomaa.


TEL-lisäeläketurvaTyönantaja on voinut järjestää työntekijöilleen TEL:n etuja paremman eläketur-van, nk. rekisteröidyn TEL-lisäeläketurvan. Lisäeläketurvalla on paikattu eläkejär-jestelmän voimaantulovaiheessa puuttuvaa perusturvaa ja vakuutettu eläketurvanparannuksia kuten alennettuja eläkeikiä.

TEL-puoliväli-indeksiIndeksi, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,5 ja hintatason muutoksenpainokerroin on 0,5.

Tuleva aikaAika eläketapahtumasta vanhuuseläkeikään.

Tulevan ajan eläkeEläke, joka sisältää tulevalta ajalta saatavan eläkeosan.

Tulevan ajan tarkasteluaikaEläketapahtumavuotta edeltävät viisi kalenterivuotta.

TyöeläkelisäEnnen vuotta 2005 eläkettä karttui työeläkelisän kautta palkattomilta ajoilta esi-merkiksi työttömyys-, koulutus- ja kuntoutusetuuksien perusteella.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaTyöeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on eläkelaitoksista riippumaton en-simmäinen muutoksenhakuaste työeläkeasioissa.

TyöeläkeindeksiIndeksi, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,2 ja hintatason muutoksenpainokerroin on 0,8.

TyönantajavakuutusYrittäjä saattoi järjestää itselleen vakuutuksen työnantajavakuutuksella ennen kuinYEL tuli voimaan vuonna 1970. Työnantajavakuutuksen eläkkeet käyttäytyvätkustannustenjaossa kuten TEL-lisäeläketurvan eläkkeet.

Työttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena oleva palkkasummaTyöttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena oleva palkkasumma sisältää an-siosidonnaisten työttömyyspäivärahojen, vuorottelukorvausten ja aikuiskoulutus-tukien perusteena olevat ansiot koko laskentavuodelta. Etuuden perusteena olevistaansioista huomioidaan etuudesta riippuen joko 55, 65 tai 75 prosenttia. Laskenta-vuoden Työttömyysvakuutusrahaston maksun kokonaismäärä saadaan kertomallaTyöttömyysvakuutusrahaston maksun perusteena oleva palkkasumma keskimää-räisellä TyEL-vakuutusmaksuprosentilla.

Liite G Sanasto 173

TäydennyskerroinOsana rahastoonsiirtovelvoitteeseen kuuluu TyEL-eläkelaitosten ja Merimieselä-kekassan vanhuuseläkevastuiden vuosittainen täydentäminen täydennyskerrointavastaavalla vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkevastuiden tuotolla. Täydennyskerroinmääräytyy eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden perusteella ja sille las-ketaan uusi vertailuarvo neljännesvuosittain. Täydennyskertoimen arvo on vähin-tään nolla.

VakavaraisuusasteVakavaraisuusasteella mitataan vakuutusyhtiön kykyä selviytyä yhtiötä uhkaavistaerilaisista riskeistä. (Kivisaari & Rantala 2014) Vakavaraisuusaste lasketaan jaka-malla vakavaraisuuspääoma vakavaraisuuden laskennassa käytetyllä vastuuvelalla.

VakavaraisuuspääomaVakavaraisuuspääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla eläkelaitoksen varat ylittä-vät eläkelaitoksen velat. Eläkelaitos varautuu vakavaraisuuspääomallaan vakuutus-ja sijoitusriskeihinsä.

VakuutuskantaVakuutuskannalla tarkoitetaan sitä osaa eläkelaitoksen varoista ja sitoumuksista,joka on tarkoitettu jo alkaneiden tai tulevaisuudessa alkavien eläkkeiden kustanta-miseen. Vakuutuskanta voidaan jakaa osiin siten, että tiettyä vakuutuskannan osaavastaa tietyt eläkelaitoksen varat ja sitoumukset. Joskus vakuutuskannasta puhut-taessa tarkoitetaan myös kappalemääräisesti laskettua vakuutusten yhteislukumää-rää.

VakuutusmaksutuloTyönantajien ja työntekijöiden maksamat eläkevakuutusmaksut (kannatusmaksut).

VapaakirjaKarttunut eläkeoikeus. Vapaakirjaeläke-termillä tarkoitetaan eläkettä, johon ei si-sälly tulevalta ajalta saatavaa eläkeosaa.

Vastuunjaon tarkasteluaikaEläketapahtumaa edeltävät kaksi kalenterivuotta. Käytetään määritettäessä esimer-kiksi työkyvyttömyyseläkkeen rahastoitua osaa ja eläkelaitosta jonka vastuulla elä-ke on.


VastuuvelkaVastuuvelka muodostuu vakuutusmaksuvastuusta ja korvausvastuusta. Vakuutus-maksuvastuu on vakuutussopimuksista aiheutuva vastuu eli voimassa olevissa va-kuutussopimuksissa tarkoitetuista tulevista vakuutustapahtumista johtuvien suori-tusten ja näistä vakuutuksista johtuvien muiden menojen pääoma-arvo vähennetty-nä tulevien vakuutusmaksujen pääoma-arvolla. Myös ositettu ja osittamaton lisä-vakuutusvastuu ovat osa vastuu velkaa. Korvausvastuu vastaa sattuneiden vakuu-tustapahtumien johdosta suoritettavia, maksamatta olevia korvaus- ja muita mää-riä.

VEKL-etuusAlle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta karttuva työeläkkeeseen ver-rattava etuus.

VILMA-periaateViimeisen eläkelaitoksen periaate, jonka mukaan eläkkeensaajalle koko eläkkeenmaksaa se eläkelaitos, jossa eläkkeensaaja on ollut viimeiseksi vakuutettuna enneneläkkeen alkamista.

YEL-lisäeläketurvaYrittäjä on voinut järjestää itselleen YEL:n etuja paremman eläketurvan, nk. re-kisteröidyn YEL-lisäeläketurvan. Lisäturvalla on paikattu eläkejärjestelmän voi-maantulovaiheessa puuttuvaa perusturvaa sekä vakuutettu eläketurvan parannuk-sia kuten alennettuja eläkeikiä.

Yhteisesti kustannettava osaTyEL- tai MEL-eläkkeen rahastoidun osan ylittävä osa. Myös tasausosa.

Yksityisten alojen eläkelaitosYksityisten alojen eläkelaitokset vakuuttavat TyEL:n, MEL:n, MYEL:n ja YEL:npiiriin kuuluvia eläkkeitä. Katso myös eläkelaitos, julkisten alojen eläkelaitos.

YliteLukujen pyöristämisestä johtuva rahasumma joka jää Eläketurvakeskukselle. Yliteotetaan huomioon seuraavan vuoden kustannustenjaossa korkoutettuna.

Työeläkkeiden kustannustenjako

Käsikirjassa esitellään Suomen lakisääteisen työeläkejärjestel-män eläkekustannusten jako eläkelaitosten kesken. Kirjassa selitetään kustannustenjaon laskentasäännöt ja -kaavat ja kerro-taan niiden taustoista. Lisäksi kerrotaan kustannustenjaon suo-rittamisesta käytännössä ja kustannustenjaon historiasta. Kir-jasta löytyy myös tietoa eläkelaitosten rahastointiin liitty vistä tuottovelvoitteista ja vanhuuseläkerahastojen vahvistamisesta lisätäydennyksin. Kirja sisältää kustannustenjakoon liittyviä tilastotietoja ja aikasarjoja.

ELÄKETURVAKESKUKSEN KÄSIKIRJOJA

Eläketurvakeskus on lakisääteinen työeläketurvan kehittäjä, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja. Käsikirjoja-sarjas-sa julkaistaan oppaita ja hakuteoksia työeläketurvan toimeen-panoon ja asiantuntijoille.

EläketurvakeskusPENSIONSSKYDDSCENTRALEN

2018

02 ELÄKETURVAKESKUKSENKÄSIKIRJOJA

työeläkkeiden kustannustenjako –käsikirjan päivitystyö · vuoden 2017 eläkeuudistuksen...

Documents