1VÄKI

VÄKI3/2011

2 VÄKI

PääkirjoitusEmma Rimpiläinen

Hallitusterveisiä ympäristövastaavaltaLotta Jäättelä

Kiipeily KiinnostaaAnna Tervahartiala

Henkilökunnan kirjavinkit manalaisilleMatti Eräsaari vinkkaa

Pervo Populääri: Tuottelias NollywoodEmma Rimpiläinen

Patterns - websAnna Tervahartiala

Die Antwoord - Kapkaupungin räppä-rit vakavan huumorin äärelläJaakko Hammarsten

Kenttätyö Etelä-AfrikassaSissi Korpela

Kun tajusin virtaavaniAnna Tervahartiala

2

SiSällyS 3/2011

Ulkoasu ja taittoEmma RimpiläinenAnna Tervahartiala

Julkaisija: Mana ryPainos: 100 kplPainopaikka: Picaset OyPäätoimittaja: Emma RimpiläinenVäki on saanut HYY:n järjestölehtitukea vuodelle 2011

ToimituskuntaJaakko HammarstenSissi KorpelaEmma RimpiläinenAnna Tervahartiala

3

6

9

10

12

14

4

18

22

3VÄKI 33

PääkirjoituS

Emma, päätoimittaja

Lauantai-ilta Aleksandriassa. Taitan Väkeä kuin viimeistä päi-vää, viereisellä koneella joku feisbuukkaa ja räkättää itsekseen. Riivaa. Lehti piti saada painoon jo viime viikolla, mutta tässä sitä taas ollaan. Työn, opiskelun ja järjestöhommien organi-sointi ei ilmeisesti helpotukaan kokemuksen myötä, mutta ehkä ”vanhemmiten” on sentään itselleen hieman armollisempi eikä vaadi mahdottomia. Toivottavasti kaikki muistavat tämän ja huilaavat välillä, vaikka se tarkoittaisikin jonkin homman myöhästymistä.

Tälle numerolle ei päätetty etukäteen mitään teemaa, mutta syystä tai toisesta moni juttu päätyi käsittelemään Afrikkaa. Sissi Korpela kertoo kenttätyöstään (s. 18-21) Etelä-Afrikan Kapkaupungissa, josta myös omaperäinen rap-trio Die Ant-woord ponnistaa. Johtolankoja Die Antwoordin merkityksestä ja alkuperästä voi etsiä sivuilta 14-17. Pervo populääri-sarja puolestaan luotaa tällä kertaa Nigerialaisen elokuvateollisuuden, Nollywoodin, saloja sivuilla 10-11.

Jos nyt jälkiviisaasti haluaisin miettiä syytä Afrikan vahvalle läsnäololle Väen sivuilla, yksi tekijä voisi olla afrikkalaisen arki-päivän näyttäminen sen kontekstin ulkopuolella, josta Afrikkaa länsimaissa yleensä katsotaan. Tällä tarkoitan uutisointia, joka näkee Afrikan ennen kaikkea ongelmien pesänä, jota vaivaavat milloin köyhyys, nälänhätä tai ihmiskauppa. Näiden ongelmien lisäksi tai niistä huolimatta Afrikassa ihmiset kuitenkin elävät arkeaan opiskellen, katsellen elokuvia ja kuunnellen musiikkia. Kukaan tuskin haluaa nähdä elämäänsä pelkästään ongelmien sävyttämänä kamppailuna, joten älkäämme mekään.

Ihanaa syksyä kaikille!

4 VÄKI

Kuka olet ja mikä on toimenkuvasi Mana ry:n hallituksessa?

Olen Lotta Jäättelä, neljännen vuoden antropologian opiskelija ja Manan

ympäristövastaava

Miksi lähdit mukaan hallituk-seen ja miten päädyit valitsemaan toimenkuvasi?Kuulin niin paljon kivoja juttuja hallituk-sen kokouksista ja muusta toiminnasta,

että oli pakko tämäkin nähdä itse. En myöskään osaa olla kovin kauaa toimet-

tomana ja hääräämättä jotain, joten on vain plussaa, jos tällä luonteenpiirteellä on jotain

positiivisia sivuvaikutuksia. Ympäristövastaavana voin olla mukana järjestämässä hyvien bileiden lisäksi

myös astetta asiallisempia tapahtumia ja huolehtimassa siitä, että ainejärjestö toimii fiksusti ympäristönkin kannalta.

Onko todellisuus vastannut odotuksiasi?Todellisuus on ollut odotettua mielettömämpi. Hallituksessa on huippuhyviä tyyppejä ja mahtava meininki. Ei kaduta.

Mitä keskeisiä asioita voisit mainita hallituksen toiminnasta tänä keväänä?Tämän hetken kuumin puheenaihe on varmasti manan kulttuurimatka Mek-sikoon joulukuun lopulla ja reissun oheistuotteena järjestettävät Meksiko-sitsit 10.11. Myös hallituksen kokousten uusi pullavuorokäytäntö aiheuttaa positiivista kuohuntaa.

Palstalla hallitus esittäytyy ja kertoo ajankohtaisista aiheista Manan toiminnassa.

HallitustErvEisiä

toimittanut: Emma rimpiläinEn

Lotta Jäättelä

5VÄKI

V

Ainejärjestöjen vä-linen yhteistyö on avain parempaan valtsikaan.

””

Onko sinulla tavoitteita, joita pyrit toteuttamaan hallituksessa?Pyrin siihen, että Mana ry on aktiivisesti mukana toteuttamassa Kannun yhteisiä ympäristötapahtumia, sillä suuremmalla joukolla on hauskempaa ja saa enemmän aikaan. Ainakin keväällä järjestetyt kan-nukirppis ja ympäristöaiheinen leffailta onnistuivat hyvin porukalla järjestettyinä. Mielestäni ainejärjestöjen välinen yhteistyö on ehdotto-masti avain kaikin puolin parempaan valtsikaan.

Mikä on mielestäsi ainejärjestön merkitys opiskelijayhteisölle?Ainejärjestö tuo opiskeluun monia tärkeitä ulottuvuuksia, joita ilman ei voi oikeastaan edes sanoa opiskelleensa. Tärkeimpiä ovat ajankohtai-nen informaatio, innostavat ja hauskat tapahtumat sekä ihanat uudet ystävät.

Onko sinulla kehitysehdotuksia koskien ainejärjestön toimintaa?Mielestäni asiat ovat tänä syksynä lähteneet hyvin liikkeelle, ja jos kaikki suunnitellut tapahtumat toteutuvat, olen aika tyytyväinen. Ainahan toimintaa voi kehittää. Toivottavasti opiskelijat lähestyvät hallitusta kehitysehdotuksiensa kanssa, mikäli innovatiivisia ajatuksia syntyy.

Terveisesi Helsingin yliopiston antropologian opiskelijoille.Tehdään sateisesta syksystä ihana ja lämmin yhdessä. Mennään Meksikoon vaikka vaan yhdeksi illaksi. Kaikki mukaan kaikkeen! Niin on parasta.

6 VÄKI6

Kiipeily kiinnostaatarina ja kuvat anna tErvaHartiala

Luen katseellani Puolan maaseutua. Annan laskevan päivänvalon kirjailla kasvoilleni viimeiset lämpimät säteensä ennen illan hämärää. Punavalkoisten varoituskylttien hohtaessa yhä kirkkaammin ajovaloissamme himmenevät lamput takapenkillä. B ja M nauraa räkättävät ja kilistelevät merenvihreitä olutpullojaan tyhjien tuoppien laulaessa jaloissamme. Pehmeän maltainen tuoksu sekoittuu suljetussa liikkuvassa tilassamme pistävään ihmislämmön hajuun. Olemme viettäneet lähes 12 tuntia 300 kilometrin matkaan, Berliini ei ollutkaan niin lähellä kuin luulimme. Ajomatka Tallinnasta Varsovaan kesti noin vuorokauden. Kuskeja oli kaksi ja muita mat-kalaisia kolme. Neljä nuorukaista ja yksi neito. Kotipihaltani lähtiessä antoi L suukon poskelleni, M ravisteli rastojaan, O puhua louskutti ja B joi kaljaa. Takapenkin vasem-masta kulmasta tuli tähystyspaikkani, oma koloni, josta seurasin liikkuvan linnamme tapahtumia. Suurimman osan matkasta istuu B vieressäni. Tunnen hänet hiljaisena hah-mona, jonka olen aiemmin nähnyt arkiaamuisin L:n pihalla heidän lähtiessään yhdessä töihin. B on tervehtinyt minua jäykällä kädenhuitaisulla, ja seuraavana aamuna olen aina pohtinut muistaako hän minua, tai ylipäätänsä mitään, vieläkään. Neljän päivän ajan B oli tuubassa. Milloin riippui seitinohuessa päiväkännissä, milloin vaappui takamus olalla Berliinin yössä. Auringon laskiessa oli meno aina nousussa, Berliinin katutanssit eivät jättäneet kylmäksi, eivät miestä eivätkä naista. B:n jatkuvassa lohikäärmeenmetsästyksestä oli jotain merkillistä. Hän käyttäytyi tiedos-

tavan, mutta tietämättömän itsetuhoisesti ja puhui usein katkonaisin lausein, aivan kuin kykenemättä ilmaisemaan ajatustaan tavalla, jolla olisi sen tarkoittanut. Hän lohkoi ilmasta vitsejä, joille hän yksin nauroi ja minä pitkään hymyilin. Kaksi viidestä jäi Berliinin sykkeeseen. Sunnuntaiaamuna suuntasi sininen pur-nukkamme pitkin valtatie yhdeksää kohti Etelä-Saksan Nürnbergiä. Kiipeämään tänään! Kiipeämään iltakiville! Tänään! Julisti B kylmästä hiestä ja vapinasta välittämättä suoristaen jalat ja kädet auton

Frankenjura

• Noin 400km Berliinistä etelään sijaitseva kalkkikivialue, jolla lähes 700 kalliokieleket-tä ja yli 8000 kiipeily-/boulderointi-reittiä• Laaja valikoima eritasoisia reittejä• Suurin lähikaupunki Nürnberg• Majoitus kylistä löytyvissä hotelleissa, loma-asunnoissa tai leirintäalueella• Monenlaiset ulkoilumahdollisuudet, vain kunto ja kekseliäisyys rajana• Kaunista ja rauhallista maalaismaisemaa riittää

7VÄKI 7

harmaata kattoa vasten. B ja L hehkuivat sähköä, jota en aiemmin kummassakaan ollut nähnyt,

he olivat elossa tavalla, jota edes Berliinin loistavat värivalot ja paksut bassot eivät

olleet herättäneet. B:n puhe tärisee. Senat menevät sakaisin ja sanat sekaisin hänen istuessaan auton etupenkillä topo, topografi eli kiipeilyreittikartta, sylissään. Tuonne pikkutielle, bussipysäkistä oikealle. Joo, joo, v— sinne! Jättäessämme auton pellon

laidalle parkkiin painelee hän met-sään minun ja L:n vielä kerätessä

tavaroitamme. Metalliset jatkot, kahden sulkurenkaan ja nauhalenkin

varmistusvälineet kilisevät L:n nostaessa painavan nipun olalleen. Pidän tästä äänes-

tä. Seuraan heitä lehtihelman suojaan.

Kallioseinä on päivän sadekuuron jälkeen vielä kostea. B ja L kiertävät kiven kasvoja tunnustellen sen poskia, joille eroosio on jättänyt arpensa. Harmaan vihreällä seinällä hohtavat metalliset renkaat, jota pitkin kiipeilyreitti kulkee. Kiipeän kallion vieressä olevalle irtolohkareelle seuraamaan nuorukaisten valmistautumista, tunnen kuinka he unohtavat minut, kuinka muu-tun pelkäksi äänettömäksi sivustakatsojaksi, linnuksi, joka ei heidän maailmaansa kuulu. Todellisuutemme rajat hämärtyvät, melkein irtautuvat toisistaan. He pukevat valjaat yllensä, heinäsirkat virittävät viulujaan ja hevoset nauravat pellolla. Istun kivellä paljaat varpaani kylmää kalliota vasten. He ovat syvällä omassa maail-massaan, tässä lehtien suojaamassa lasipallossaan. Muutaman päivän päästä olemme heille ennestään tutulla sektorilla. Seinä on kui-va ja vaalea ja täynnä tummia poketteja, sormen mentäviä reikiä ja pieniä paikkoja jaloille. Heidän kiipeämisensä on saanut lisää varmuutta ja heidän valitsemansa sektorit ovat edellispäiviä haastavampia.

8 VÄKI

V

B on ollut jo kauan hiljaa. Hän ei syönyt matkakeittimellä keitettyä lounasta, hän istuu puuhun nojaten villapaita harteillaan. Käärii toista tupakkaa ja polttaa sen hitaasti. Hänen katseensa on sidottu seinään, reittiin, jota hän yritti viimevuonna ja yritti jo aamulla. Hänen siniset silmänsä eivät värähdä katseen liukuessa reittiä pitkin, mielen käydessä askeleiden ja otteiden välistä dialogia. Hänen silmänsä viipyvät reitin alussa olevalla ”hänkällä”, over hanging –osiolla, katoksi kaartuvalle kiven kulmalla. L varmistaa ja B kiipeää. B:n lanteilla roikkuvat jatkot kilisevät hänen liikkuessaan kiven poskella. Käsi, jalka, käsi, jalka. Askel seuraa toista, koko kehon jännittyessä matkan taitteis-sa. Kivi ei taivu, ei avusta, mutta hän nousee päättäväisesti ja varmasti. Olen hiljaa ja katson vierestä. Jännitämme hänen jokaista liikettään aivan kuin omaamme, L ja B ovat köydellä kytkettyinä toisiinsa, he ovat yhtä ja suoritus nojaa heidän väliseensä yhteistyöhön. B on kaukana meistä, hänen maailmassaan ei ole muuta kuin seuraava ote ja sitä seuraava askel, yllä oleva koukku ja lopussa odottava ankkuri. En tunnista tätä nuorukaista samaksi sumeasilmäiseksi vätykseksi, jonka tehtaanpihalla aamulla tapasin. Auringon paistaessa vihreän katon läpi hehkuu hän voimaa ja eloa. Intohimoa. Hän katsoo kalliota, tunnustelee sen pintaa, kiertää kiveä, joka häntä kiinnostaa. Ensimmäistä kertaa koen tuntevani hänet, koen hänessä olevan tunnetta. Vaikka olen vain yksi metsän monista silmäparista heidän B:n ja L:n yhteistä taivalta tarkkaillessani, näen heistä jotain mitä muut eivät näe; olen osa salaisuutta jonka vain metsä ja sen kivinen kasvo tietävät. Kallion ollessa hiljaa, kuin vihreä maa sateen jälkeen, hohdamme mekin elämää.

Lähteitä: Frankenjura coronn.com: http://www.coronn.com/TOPOS/germany/frankenju-ra/frankenjura.htmlKiipeilysanastoa: tammisuo.fi: http://tammisuo.fi/climbing/kiipeilysanastoa

Kiipeämään!• Yliopistoliikunta järjestää joka tiistai-ilta kiipeilyn alkeiskurssin, sisältää teoria-osuuden sekä seinäkiipeilyä• Boulderkeskukset löydät Konalasta ja Pasilasta. Ei muuta kuin seinälle kiikkumaan! http://www.boulderkeskus.com

9VÄKI

HEnkilökunnan kirjavinkit

manalaisillEmatti Eräsaari

V

David Graeberin Toward an Anthropolo-gical Theory of Value (Palgrave, 2001) on vanhanaikaisella tavalla oppinut kirja. Tällä tarkoitan sitä, että kirjoittaja luovii sujuvas-ti niin klassikoiden kuin kulttuurialueiden-kin välillä, vieläpä tyylillä johon törmää useammin oppihistorian klassikoiden kuin tieteenalan uudempien merkkipaalujen parissa. Graeberin päämäärä on kunnian-himoinen: löytää antropologinen arvon teoria, jossa yhdistyisivät usein yh-teismitattomiksi mielletyt arvon teoriat: taloudellinen vaihtoarvo, struktu-ralistien semanttinen arvo (de Saussurelta peritty ”merkitykselli-sen eron” ajatus) sekä sosiaaliset ”arvot”, joilla voidaan viitata vaikkapa soveliaisiin tai tavoittelemisen arvoisiin yhteiskun-nallisiin ihanteisiin. Vaikkei Graeber viime kädessä onnistukaan tällaista kaikenkattavaa arvon teoriaa luomaan (eikä kirjan otsikko sitä lupaakaan), tarjoaa kirja kattavan mutta helppolukuisen johdannon arvon tema-tiikkaan sekä samalla joukon kysymyksiä, joihin antropologit tulevat hakemaan vastauksia vielä pitkään.

Aiempien kirjavinkkaajien tapaan jatkan kaunokirjallisella suosituksella. Paul Auste-rin New York -trilogia (1985–6) tulee aina olemaan minulle erityisen merkittävä kirja sen vuoksi, että se käännytti minut filolo-gian opiskelijasta antropologiksi. En yritä väittää, että teos olisi erityisen ”antropolo-ginen”, vaan että se pohjautuu ihmiskäsi-tykseen, jonka lopulta koin kirjallisuuden-tutkimusta kiinnostavammaksi. New York

-trilogiassa (ja useissa myöhemmissä kirjoissaan) Auster

näet esittää ihmisen olentona, joka tarvitsee ihmisenä olemiseensa muita ihmisiä; olentona jota ei oikeastaan ole olemassa ilman kanssaihmisiään. Vaikka Austerin abstraktilla, New Yorkiin sijoittuvalla eksistentiaalisella dekkarilla on ensi silmäyksellä

hyvin vähän tekemistä vaikkapa ihmisten relationaalisuutta tarkastelevan Melanesia-tutkimuksen kanssa, katson silti eräässä mielessä olevani akateemisesti yhä Austerin alkuun saattamalla matkalla. Mutta New York -trilogiaan en ole vielä uskaltanut ka-jota uudelleen – jos se vaikka ei eläisikään aiempien lukukertojen tasolle.

10 VÄKI

Nigerian elokuvateollisuus, vekkulisti nimet-ty Nollywood, tuottaa Intian Bollywoodin jälkeen toiseksi eniten elokuvia maailmassa. Elokuvatuotanto Nigeriassa sai alkunsa VHS:n kultakaudella 1990-luvulla ja on sen jälkeen räjähtänyt määrällisesti kuvausväli-neiden tultua halvemmiksi ja helpommin saataviksi. Lähes koko Nollywoodin tuotan-to menee suoraan DVD:lle, sillä Nigeriassa on vain kolme toimivaa elokuvateatteria ja nekin suurimman katsojakunnan tavoitta-mattomissa. Suoraan DVD:lle tuottaminen on myös halvempaa, eikä kuvanlaadulla ole niin väliä, kun elokuvia ei katsota suurelta kankaalta.

Nollywood-elokuvien tuotantoprosessi toi-mii omaperäisesti: leffat kuvataan nopeasti, tyypillisesti parissa päivässä, ja elokuvien levittäjät toimivat myös niiden rahoittajina. Uutta elokuvaa ehditään yleensä myydä virallisesti noin kaksi viikkoa ennen kuin DVD-piraatit saavat kopiotua elokuvan halvat kopiot valtaavat markkinat. Tämän jälkeen virallisten kopioiden myynti lakkaa ja tekijät alkavat suunnitella uutta rainaa. Suosituista elokuvista tehdään loputtomasti

jatko-osia, joiden perustelemiseksi keksitään niin villejä juonenkäänteitä, että amerik-kalaisten saippuasarjojen käsikirjoittajia hävettää.

Nollywood-elokuvien näyttelijät ovat harvoin ammattilaisia, ja kuvaustekniikka on usein puutteellista. Kaduilla filmatessa katujengit keräävät kuvausryhmiltä ”tuotan-toveroa” eli häiritsevät kuvauksia möykkää-mällä kuvauspaikan vieressä kunnes heille maksetaan poistumisesta. Silti elokuvateol-lisuus työllistää Nigeriassa lähes yhtä paljon ihmisiä kuin valtio. Suosituimmat Nolly-wood-näyttelijät ovat Nigeriassa superjulk-kiksia, joiden uusinta elokuvaa odotetaan

kuvitus Elokuvasta vampirE’s call (2010)

pErvo populääri: tuottElias nollywoodMinkämaalaisia elokuvia olet katsonut viimeisen vuoden aikana? Jos uskoisi pelkkiä tuotantotilasto-ja, suuri osa katsomistasi rainoista olisi todennäköisesti Nigeriasta.

Emma rimpiläinEn

11VÄKI

V

kuvitus Elokuvasta vampirE’s call (2010)

pErvo populääri: tuottElias nollywoodkieli pitkänä myös maan ulkopuolella: elokuvat leviävät piratismin ja Interne-tin kautta nopeasti ympäri Afrikkaa ja länsimaissa asuville afrikkalaisyhteisöille saakka. Nollywood-elokuvien kieli on useimmiten englanti, mikä edistää elokuvien leviämistä ympäri maailman ja vahvistaa Nollywoodin monopolia afrikkalaisen elokuvan airuena.Muut Afrikan maat, etenkin Ghana, ovat yrittäneet haastaa Nollywoodin omalla elokuvatuotannollaan, sillä Nollywoodin ylivalta on nähty jopa kulttuurisena kolonisaationa, joka muun muassa levittää noituutta ja debi-lisoi tavallisia ihmisiä. Ghanan eloku-vateollisuus (lempinimeltään tietenkin Ghallywood) onkin satsannut etenkin elokuvien laadun parantamiseen. Toistaiseksi Nollywood näyttää silti takovan kilpailijansa maan rakoon, sillä kalliisti tuotetuista elokuvista pyydetään tietysti suurempaa myyntihintaa, mihin monella tavallisella elokuvanystävällä ei ole varaa.

Nollywoodissa elokuvien tematiikka koskettaa usein monen katsojan omaa arkipäivää. Helluntailaisuus ja evankelis-mi leviävät etenkin Afrikassa haipakkaa tahtia, ja suosittu elokuva-aihe onkin kristillisyys: elokuvien henkilöhahmot ovat usein joko uudestisyntyneitä kristittyjä tai synnissä kieriskeleviä pakanoita, joita näiden läheiset yrit-tävät saada kääntymään pelastaakseen nämä kadotukselta. Myös kaupunkiin muuttaminen ja kaupunkilaiselämään sopeutuminen ovat usein taustatari-noina Nollywood-elokuvissa. Gangs-

terielokuvat ovat suosittu alalaji, mutta niiden käytettävissä olevaa keinovalikoimaa rajoittaa Nigerian elokuvasensori, joka ei yleisen moraalin suojelemiseksi hyväksy elokuvia, joissa rikolliset pääsevät kuin koirat veräjästä. Suuren tuotantomäärän takia sensorin on kuitenkin mahdotonta valvoa kaikkea, eivätkä kaikki elokuvante-kijät välitä sen suosituksista.Nollywood-elokuvat ovat etenkin suuren suosionsa takia tutustumisen arvoisia antropologian opiskelijoille ja harrastajille. Elokuvia voi katsoa esimerkiksi Youtu-bessa, jossa suurin elokuvien julkaisija on NollywoodLove-kanava.

”Ghanalaiset elokuvajulisteet ovat paikalliseen katsomiskulttuuriin täysin uniikilla tavalla sovitettuja visioita useista tunnetuista elokuvista. Supersankareilla, fantasiahahmoilla ja paikallisilla myyteillä väritetyt julisteet on maalattu yhteen ommeltuihin jauhosäkkeihin, eikä niistä usein tunnista alkuperäistä elokuvaa kuin nimen perusteella. Näyttelyyn on valikoitu pohjoisamerikkalaisia, aasialai-sia sekä afrikkalaisia elokuvia esitteleviä maalauksia. Ghanavisions-julistenäyttely esittelee yhden globaalin elokuvakulttuu-rin kiinnostavimmista ilmenemismuodois-ta: kulttuurin versioinnin, täysin kansan tarpeesta lähtöisin olevan taidemuodon.” Myymälä2-Galleria 12.-30.10. Uudenmaankatu 23, www.nightvisions.info/ghanavisions/

12 VÄKI

PATTERNS - WEBSkuvat anna tErvaHartiala

13VÄKI

* Rock, I., 1973. Orientation and Form. New York: Academy Press. Quotation found in Symmet-ries of Culture; Theory and Practice of Plane Pattern Analysis. Dorothy K. Washburn and Donald W. Crowe, University of Washington Press, 1988. Seattle and London.

For a novel figure, there is little change in appearance when only the orientation of its retinal image is changed. But when the orientation of the figure in the environment is changed, it is generally percei-ved as different and may not be recognized.*

14 VÄKI14

Kaksi englantia vahvasti murtaen puhuvaa, rähjäisen oloista hahmoa kertoo tarinaa. Kolmas, kannabiskuvioista huivia päähineenään käyttävä mies, tuijottaa seu-rueensa ohi tyhjyyteen avaamatta suutaan. Huonohampainen mies selittää joukkion tekevän räpmusiikkia hiljaisen kaverin ”PC-tietokoneella”. Noin metriviisikym-mentäsenttinen, jonkinlaiselta keijukaisen ja peikon ristisiitokselta näyttävä ja amerikkalaisen viihdepainijan fanipaitaan pukeutunut nainen nyökkäilee hyväk-syvästi. Haastattelija pyytää yhtyeeltä tyylinäytettä. Biitti lähtee soimaan ja mies aloittaa omasta erinomaisuudestaan

räppäämisen murretun englannin ja afrikaansin sekaisella uuskielellä.Ensikosketus eteläafrikkalaiseen Die Antwoord -yhtyeeseen on yleensä mieleenpainuva kokemus. Monet, allekirjoittanut mukaanlukien, se on jättänyt jopa pakkomielteisiksi: keitä nämä ihmiset ovat? Onko tämä huumoria? Taidetta? Mistä pirusta oikein on kysymys? Armoton goog-laus synnyttää ensialkuun enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tämän verran kuitenkin tiedetään: Die Antwoord on taiteilijanimillä Ninja, Yo-Landi Vi$$er ja Dj Hi-Tek kulkevan kolmikon muodostama räp-ryhmä Etelä-Afrikan Kap-kaupungista. Bändi näyttäytyi maa-ilmalle ensimmäisen kerran vuoden 2010 alussa internetiin ilmestyneillä musiikkivideoillaan, jotka keräsivät järjettömän estetiikan, hävyttömän tarttuvien kappaleiden ja korkeiden tuotantoarvojen yhdistelmällään valtavasti äimistynyttä yleisöä. Bändi on vahvasti internet-ajan musiikki-ilmiö: sen yhteydessä ollaan puhuttu paljon lähes kirjaimellisesti yhdessä yössä räjähtäneestä blogisuosioista.

Senkin internet osaa kertoa, että Ninjan hamon takana on Watkin Tudor Jones niminen, pidempään Etelä-Afrikan räpskenessä vaikutta-nut hahmo, jolla on aiempaakin his-toriaa roolihahmojen omaksumisesta

Die Antwoord – Kapkaupungin räppärit vakavan huumorin äärellätEksti: jaakko HammarstEn kuvat: last.fm ja wikimEdia commons

15VÄKI

Die Antwoord – Kapkaupungin räppärit vakavan huumorin äärellä

osana musiikkiprojektejaan. Aiemmin Anicana tunnettu Yo-Landi on myös ollut mukana Jonesin aiemmissa pro-jekteissa ja on ilmeisesti tämän vaimo. Mutta mistä Die Antwoordissa sitten oikein on kyse? Vastauksen etsiminen menee lopulta väkisinkin spekuloinnin puolelle - mutta mikäs siinä, todellista pohdintaa ja keskustelua herättävä taide on tänä maailmanaikana harmil-lisen harvinainen ilmiö.

Zulu-peIKKoja ja suojaseKsIÄ

Yllä kuvatun ”Zef Side” -nimellä kul-kevan videopätkän estetiikka toistuu bändin myöhemmissä tuotoksissa, useimmiten vielä pidemmälle äärim-mäisyyksiin vietynä. Peruselementit ovat sinänsä lukemattomista pohjois-amerikkalaisista hip-hop-videoista tuttuja: rähjäinen getto, yli-itsevarmat esiintyjät, naurettavuuksiin viety ”bling” ja uho, vähäpukeiset naistans-sijat. Lyriikka käsittelee enimmäkseen esiintyjien itsensä ylivertaisuutta ja vastaanväittäjille uhittelua. Tunnistet-tavista teemoista huolimatta kokonai-suus kuitenkin huokuu ennen kaikkea hämmentävää toiseutta. Paketti on vedetty etäännyttävän surrealismifilt-terin lävitse: bändin videot vyöryttävät pahaa aavistamattoman katsojan

silmille muun muassa Zulu-mytologiaan kuuluvan Tokoloshe-peikon, sci-fi -leffa District 9:sta tutun ulkoavaruuden rapumiehen sekä harvinaisesta, fyysistä ulkomuotoa pahoin vääristävästä vanhe-nemistauti progeriasta kärsivän etelä-afrikkalaistaitelija Leon Bothan. Eniten huomio kuitenkin kiinnittyy ristiriitana yhtyeen jäsenten resuisen ja ulkopuolisen habituksen sekä kuvilla ja sanoilla tavoi-tellun mahtailevuuden välillä. Kun ryhmä vielä ponnistaa Etelä-Afrikan kaltaisesta, useimmille pohjoisen pallonpuoliskon asukeille etäisestä kulttuurien sulatusuu-nista, ei täkäläinen katsoja ensikosketuk-sella voi helposti olla varma siitä, mikä on ”totta”, vakavissaan esitettyä ja mikä parodiaa ja kuvilla leikittelyä.

Bändi itse määrittelee tyylinsä sanalla ”zef”. Käsite juontaa juurensa etelä-afrik-kalaiseen ”white thrash” -lähiökulttuuriin, mutta ainakaan ilman afrikaansin kielen taitoa ulkopuolisen on vaikea saada selkoa ilmiön syvemmistä taustoista. Oletettavaa on että Die Antwoordin suhde zef-tyyliin on samalla tavalla leikittelevä ja parodinen kuin lännestä lainattuun, perinteisempään hip hop -estetiikkaankin (siis mikäli koko alakulttuuri ei ole täysin bändin itsensä keksintö). Ainakin DA:n esittämänä zefin ydintä vaikuttaisi kuitenkin olevan jonkinlainen oman alaluokkaisuuden karnevalistinen juhlistaminen.

Loppujen lopuksi bändin shokkiestetiik-

16 VÄKI

kan takaa on kuitenkin kaivettavissa esiin myös sitä kuuluisaa ”sisältöä”. Katsojan ensialkuun fallossymboliikan määrällään tyrmäävä Evil Boy -video pitää sisällään myös xhosankielisen räppäri Wangan julistamassa kritiikkiä heimonsa ritu-aalista ympärileikkausta kohtaan ja ottaa samalla kantaa suojatun seksin puolesta. Rich Bitchissä taas pohditaan valtavirran räpkulttuuriin keskeisesti kuuluvan yliampuvan ökyilykuvaston kautta luokkanousun mahdollisuuksia maailman epätasa-arvoisimpiin maihin lukeutuvassa Etelä-Afrikassa.

vakavaa Huumoria?Näistä mukaan livahtaneista poliittisista sivujuonteista huolimatta Die Antwoordin tärkein kannan-otto liittynee silti juuri pintaan ja estetiikkaan. Bändissä on kyse lopulta kuitenkin performanssista. Onko asialla sittenkin vain joukko Etelä-Afrikkalaisia taidekouluhipste-reitä levittämässä ”ironian” ilosano-maa? Osaltaan ehkä niinkin, mutta ainakin minut Die Antwoordin saagaan paneutuminen johdatti kysymään perimmäisiä kysymyksiä performatiivisuu-den ja imagonrakentamisen merkityksestä 2010-luvun musiikkiteollisuudessa. Selvää on, että DA:n viehätys ja merkitys raken-tuu pitkälti vain tekaistun pinnan varaan - valkoiset taidekoulun kasvatit lainaavat gettoestetiikkaa ja räppäävät gangsta-elämästä keinotekoiset vankilatatuoinnit

iholla - mutta näinhän popteollisuus on käytännössä toiminut alusta asti. Parodinen elementti on Die Antwoordin kohdalla toki keskimää-räistä vahvemmin pinnassa, mutta miten tämä lopulta eroaa esimerkiksi

Lady Gagan ylistetystä Kokonaisval-taisesta Taideteospersoonasta?Se, mikä erottaa DA:n esimerkiksi övereillä roolihahmoilla kansaa höynäyttelevästä Sacha Baron Cohenista (Ali G, Borat ym.), tai toisaalta esimerkiksi kotoisesta Lor-dista, on se, että Ninja ja Yo-Landi jatkavat rooleissaan, paitsi kaikissa

17VÄKI

antamissaan haastatteluissa, niin silminnäkijähavaintojen mukaan myös liikkuessaan asioimassa kotikaupunkinsa Kapkaupungin kaduilla. Die Antwoordin synnyttyä Watkin Tudor Jones tuntuu kadon-

neen maan pinnalta ja Ninja todella ottaneen hänen paikkansa. Reippaas-ti yli vedetystä imagosta huolimatta Ninja ja Yo-Landi haluavat myydä vaihtoehtotodellisuutensa kuulijalle mahdollisimman uskottavasti ja pistävät omat persoonansa todella likoon sen puolesta.

Die Antwoord ei ehkä ole ”totta” sanan tiukimmassa mahdollisessa merkityksessä, ja pahoin pelkään että monet ohittavat bändin tästä syystä itseriittoisen hipsterironian korkeimpa-na ilmentymänä sen paremmin asiaan perehtymättä. Tässä Kapakaupunkilais-ten taideräppäreiden performanssissa on kuitenkin enemmän asennetta kuin koko tämänhetkisen Billboard-listan kymmenissä jenkkiräppäreissä, saatika sitten pitchfork-uskottavassa indierok-karistossa, yhteenlaskettuna.

Sinänsä tässä ilmiössä ei tietenkään ole mitään uutta – kuten todettua, sananmukainen musiikkiteollisuus-han perustuu pitkälti juuri myyvien imagojen rakentamiselle. Die Ant-woordin tapauksessa omaa vaihto-ehtotodellisuutta ja roolihahmoja ei kuitenkaan ole rakennettu kaupalliset motiivit mielessä. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) se tuntuu kaikista perfor-manssibändeistä huolitelluimmalta ja kokonaisvaltaisimmalta.

Ja niin, opittiinko tästä kaikesta sitten lopulta jotain? En tiedä. En usko. Toisaalta, ainakin minulle juuri tässä on Die Antwoordin suurin arvo: määrittelyiltä karkaamisessa, kaikkien konventioiden rikkomisessa, oman tien kulkemisessa. Vaikka Die Antwoord olisi kuinka parodiaa, niin harvat uskaltavat 2010-luvulla tehdä täysin oman päänsä mukaista musiikkia yhtä tosissaan.V

18 VÄKI

Suoritin pro gradu-tutkielmaan kuuluvan kenttätyöni Etelä-Afrikan Kapkaupungissa syksystä 2008 helmikuuhun 2009. Kokemuksesta voin nyt sanoa, että jokaisen maisterivaiheen opiskelijan kannattaa suunnitella kenttätyötä hyvissä ajoin ennen matkaan lähtöä, sillä matkajärjestelyihin viisumi- ja apurahoineen saattaa mennä yllättävän paljon aikaa. Sen lisäksi kontaktien luominen paikallisiin yhteyshen-kilöihin ja yliopistoihin voi kestää useamman kuukauden, riippuen vastaavan tahon aikataulusta ja/tai innokkuudesta. Vaikka sähköpos-teihin ei tule vastauksia, ei kannata lannistua, sillä moni asia hoituu sujuvammin paikan päällä. Suunnitellessani omaa kenttätyötäni otin myös yhteyttä Suomessa toimivaan yhteistyöjärjestöön. Siitä poiki erittäin antoisa yhteistyö järjestön ollessa Etelä-Afrikan Kapkaupun-gissa seurantamatkoilla oman kenttätyömatkani alussa.

Miten sitten kiinnostuin Etelä-Afrikas-ta? Kirjoitin kandidaatintutkielmani eteläafrikkalaisten seksuaalivähem-mistöjen oikeuksista niin kutsutussa ”sateenkaarivaltiossa”, kuten arkkipiispa Desmond Tutu Etelä-Afrikkaa nimitti. Perehdyttyäni pintapuolisesti maata käsittelevään aineistoon kandintyöni parissa halusin sitten laajentaa tietämys-täni pro gradu-tutkielmassani. Suunta-sin katseeni strategiaan nimeltä Black Economic Empowerment, josta tehtiin luonnoksia jo vuonna 1996. Black Economic Empowerment on tiivistetty-nä African National Congressin laatima kiintiöstrategia, jolla pyritään antamaan mustalle väestölle sosiaalisia, taloudelli-sia ja poliittisia valtuuksia rotusyrjinnän jälkeen . Gradussani halusin pohtia strategian vaikutusta uuden mustan

Kenttätyö Etelä-Afrikassa

piEnyrittäjä stEllEnboscHissa

tEksti ja kuvat sissi korpEla

1

19VÄKI

eliitin ja keskiluokan syntyyn. Halusin myös tutkia heidän uutta asemaansa ja elämäntapojaan Johannesburgin vilkkaassa liike-elämässä. Etelä-Afrikan valtio on tullut tunnetuksi maailmalla sen laillisesta rotuerottelu ja -syrjintäpolitiikasta, apartheidista. Sen aikana (1948-1991/4) maan väestö jaettiin valkoisiin, värillisiin, intia-laisiin sekä mustiin, jotka olivat syrjitty enemmistö. Itse asiassa mustia ei pelkästään syrjitty, vaan heiltä riistettiin maan kansalai-suus, heidät siirrettiin bantustaneihin ja periferian hökkelikyliin ja evättiin peruskoulutus. Tämän lisäksi heillä ei ollut oikeutta liikkua valkoisten asuinalueilla ilman työ- tai kulkulupia. Heidän tuli asioida eri luukuilla, käyttää eri julkisia vessoja ja istua heille määrätyillä puiston penkeillä . Apartheidista luovuttiin laillisesti 1994 Nelson Mandelan noustua maan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Mandelan ponnistelut rotuerottelua vastaan ja eteläafrikkalaisen yhtenäisen kansan ja valtion puolesta ovat tehneet hänestä maan ikonin, lähes pyhän hahmon. Häneen nimenomaan kulminoi-tuvat maan mustien toivo, usko ja vapaus. Vapaustaistelujen johtohahmoa ja tämän hallitusta odotti järjettömän ISO tehtävä: yhdistää maan kansa ja rakentaa yhtenäinen ja monikulttuurinen identiteetti. Sateenkaarivaltio, jossa vallitsee rauha ja jossa kaikilla on perusihmisoikeudet. On sanomattakin selvää, että tämä tulee olemaan Etelä-Afrikan suurin haaste vuosikymmeniä jatkuneen riiston, rasismin, väkivallan ja syrjinnän jälkeen. Se, mikä ant-ropologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä Etelä-Afrikassa kiinnostaa, ovat nimenomaan historian ja apartheidpolitiikan jättämät syvät haavat sekä kansan muistot ja selviytymiskeinot. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Miten Etelä-Afrikka kohtaa haasteensa? Millä tavalla yhteiskunta muuttuu tai jäljentää vanhoja malleja? Omaa tutkimusaihettani ajatellen kiinnostaviksi aiheiksi nousivat uuden mustan keskiluokan ja eliitin nousu maan poliittis-taloudelliseksi

Miten graduntekijältä sujuu kenttätyö apart-heidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa? Turvallisuus-ongelmista huolimatta yllättävän hyvin, kertoo Sissi Korpela.

1. Esim. taloudellista tukea mustien pe-rustamiin yrityksiin, kiintiötyöpaikkoja yrityksiin ja ilmaisia osakkeita yms.

2. Mustille tarkoitetut valtiot/kotimaat, joiden kansalaisia he olivat.3. Nämä ovat erillisiä esimerkkejä millä tavalla rotusyrjintä ilmeni arkipäivässä. Syrjinnän tasossa oli suuria alueellisia eroja. Kapkaupungin alue on ollut historiallisesti liberaalimpi kuin esim. buurien dominoima Oranjen vapaavaltio.

2

3

20 VÄKI

veturiksi ja se muutos, joka tapahtui mustan väestön ja yksittäisten rikastuneiden identiteetissä ja habituksessa. Kenttätyömatkan lähestyessä jouduin pohtimaan konk-reettisemmin oleskeluani Johannesburgissa. Johannesburg on yksi maailman vaarallisimmista metropoleista. Lä-hinnä turvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen valitsinkin lopulta Johannesburgin sijaan Kapkaupungin. Lähties-säni varasin vain lennot ja hostellin viikoksi. Tiesin jo silloin, etten tule viettämään 4 kuukautta hostellissa enkä myöskään haluaisi elää isäntäperheessä. Onnekseni löysinkin mukavan solutalon yliopiston läheltä. Talossa asui sekä paikallisia että Etelä-Afrikassa pidempään asu-neita ulkomaalaisia. Talon parilla asukkaalla oli oma auto ja asukkaiden viikonloppureissujen yhteydessä pääsin tutustumaan Kapkaupungin uskomattoman kauniiseen luontoon. Auton ja kävelyn lisäksi liikkuminen luonnistui hyvin minibusseilla eli tilatakseilla, junalla ja taksilla. Kaupunkikohteen vaihtuessa muuttui myös alkuperäinen tutkimussuunnitelmani, sillä vaikka Kapkaupungin asukkaiden välillä on huimia tuloeroja, musta eliitti tai keskiluokka ei ole siellä yhtä etabloitunut kuin Johannes-burgin talousmekassa. Tämän lisäksi erään suomalaisen järjestön seurantamatka syys-lokakuun taitteessa taloudel-lisesti tukemiinsa järjestöihin loi oivan mahdollisuuden ammentaa toisenlaisesta näkökulmasta kiintiöstrategian tutkimiseen. Seurantavierailut järjestöihin, jotka kou-luttivat ja rahoittivat mustia, lähinnä slummialueella asuvia pienyrittäjiä, herättivät monia uusia kysymyksiä strategiasta. Kenelle ´Black Economic Empowerment ` -strategia oli laadittu ja ketkä hyötyvät siitä? Koskisiko se myös slummialueen asukkaita, avun tarpeessa olevia mustia pienyrittäjiä? Vauhdittaisiko strategia mustan luokkayhteiskunnan syntyä? Miten strategia määrittelee kategorian ”musta” ja jäljentääkö se jälleen jonkinlaista rotuerottelua? Ja laajemmin teoreettisesti ajatellen: miten uusien lakien kautta hallinnoidaan uutta demokratiaa ja maan identiteettiä. Näitä kysymyksiä pyrin gradussani mm. pohtimaan ja olin onnekas, että löysin heti kenttä- HyväntoivonniEmi

HuonEEni kaltEroitu ikkuna, joka toimi myös kuivaustElinEEnä

21VÄKI

työni alkuvaiheessa uuden lähestymistavan. Suomalaisten poistuttua maasta kahden viikon jälkeen jatkoin aineiston etsimistä ja tutkimusta. Päivät täyttyivät kopioidessa ja lukiessa Kapkaupungin yliopiston kirjas-tossa, tapaamisista poikkitieteellisten opetushenkilökun-nan kanssa, nauhoitetuista haastatteluista ja vierailuista organisaatioiden ja hökkelikylien pienyrittäjien luona sekä arkipäiväisistä keskusteluista eteläafrikkalaisten ystävieni kanssa. Kenttätyöni alussa kirjasin ahkerasti kokemukseni ja ajatukseni päiväkirjaan. Ensimmäinen lauseeni taisi olla ”Täällä vallitsee voimakas pelon ilmapiiri!”. Tämä ilmapiiri oli vahvasti läsnä kaikkien eteläafrikkalaisten elämässä ja jouduin itsekin kohtamaan uusia rajoituksia, joihin en ollut tottunut muualla maailmalla ollessani. Nuorena tyttönä minun oli tarkasti huomioitava millä alueilla voin liikkua. Päiväaikataulua määritti auringon valo, hämärän saapuessa noin klo 18 oli oltava jo kotona. Maahan saapuessa ei voi myöskään olla ihmettelemättä

kaltereiden paljoutta ikkunoissa ja ovissa sekä talojen ympä-röimien muurien korkeutta. Ihmiset suojautuvat rikollisilta

ja samalla he sulkivat itsensä vankilaan. Avainnipussani oli kuusi avainta, joiden avulla selvitin tieni talon portilta omaan huoneeseeni. Eteläafrikkalaisilla on kuitenkin omat keinonsa elää pelon ja epävarmuuden kanssa. Selviytymiskeino ovat sosiaali-set verkostot. Eteläafrikkalaisilla on tiiviit perhesuhteet, ystäväverkostot, ja arkipäivää piristetään yhteisillä musiik-ki-illoilla ja grillijuhlilla. Ihmiset ovat erittäin avoimia, avuliaita ja ystävät pitävät yhtä perheen lailla. Alussa roo-liani opiskelijana vähäteltiin, sillä monien mielestä minun piti olla 25-vuotiaana jo naimisissa ja työelämässä, mutta ennakkoluulot murenivat nopeasti puolin ja toisin. En olisi villeimmissä unissanikaan voinut kuvitella tutustuva-ni niin moneen ihanaan ihmiseen ja löytäväni niin paljon apua, huolenpitoa ja ystäviä. Löysin oman ystäväperheeni monikulttuurisessa maassa ja toivon palaavani maahan pidemmäksi aikaa työn merkeissä. V

HuonEEni kaltEroitu ikkuna, joka toimi myös kuivaustElinEEnä

22 VÄKI

Yhden naisen musikaali, Aarteita, kerrostalohuoneistossa Etu-Töölössä, esittävän taiteilijan taiteilijaresidenssissä. Perjantai-iltana, kello seitsemän. Lippuvaraukset sähköpostitse, osoite ja ovikoodi vastausviestissä.

Keksinpala halkeaa rasahtaen huulissani istuessani punaiselle tyynylle lat-tialle. Olen lennonkin hoitaja ja tämä on lennokkien turva-asema. Painan kovan keksinpalan kitalakeani vasten. Se on liian suuri nieltäväksi. Hänen katseensa on polttaa kylmyydellään aivan kuin vesi saa kohmeiset kädet palamaan vaikka niitä paleltaa. Silmät syvän sinistä jäätä. Kasvoni muuttu-vat tunnottomiksi ja huoneen ilma saa ne hehkumaan. Tiedän sen vaikka en näe niitä. Katson ja kirjoitan.

M:n ääni on korkea. Hän huutaa niin että seinät kaikuvat, mietin naa-pureita. Mitähän he toisilleen sanovat. Sanoisivat jos tietäisivät heidän alakerrassaan olevan musikaaliesitys. Ovatko he kotona, kenties he ovat tottuneet näihin ääniin. M lopettaa huutamisen ja käy lattialle makaa-maan. Puiselle parketille, lattialle joka on minun katsomoni ja hänen näyttämönsä.

Hänen selkänsä nousee ja laskee. Hänen pehmeä äänensä valuu lattialle. Hengitys kiipeää seinille laulun kaikuessa tyhjässä huoneessa. M tanssii, hän laulaa, hän näyttelee ja elää. Me istumme hänen kodissaan. Tekeekö hän näin silloinkin kun emme täällä häntä katsele. Esitys on herkkä ja alaston ja hän on pukeutunut mustaan.

Lennokkien turva-asemako? Käsissään hänellä oli sulkia. Suuri valkoinen ja pienempi harmaa. En tarvitse sulkia hattuuni siivistäsi, voit lentää vapaasti. En voi kirjoittaa hänen ollessa näin lähellä. Hän istuu omalla sängyllään polvet ristissä ja soittaa kitaralla. Kauniisti. Laulaen. Ilma seisoo ääni-aaltojen vyöryessä ylitsemme. Aallot pyöristävät kiven, silittävät meitä, hierovat hellästi. Kuvittelen olevani hänen kanssaan kahden; hänen istuvan ruusupeitollaan ja minä hänen takanaan polviani pidellen. Ikkunan verhot on vedetty kiinni. Niiden väliin jää ohut valoviiru, joka kertoo auringon olevan vielä taivaalla. Valkea harmaa valo hohtaa M:n nenällä, maalaa hänen ääriviivansa valkoisella; kapea nenä ja leuassa luomi.

Kun tajusin virtaavani

23VÄKI

Kynäni osuu paperin kulman hänen katsoessaan minua kohti. Paperini on loppu ja aika pysähtynyt. Do you ever think of me? Hänen jalkapoh-jansa ovat pölyiset ja lika on tarttunut niihin; varpaisiin, päkiöihin ja kantapäihin. Jalkapohjan kaari on kuiva ja valkoinen. Hänen kehonsa on äänetön, vain hänen jalkansa puhuvat askeleillaan. Lausuvat pieniä lauseita, aina parketilta noustessaan. Aivan kuin imukupit pitäisivät niistä kiinni. Tältäkö vetovoima kuulostaa. Vetovoima, joka pitää hänet maassa, meidät paikoillaan ja antaa hänelle vain tanssilattian ja meille katsojapaikat. Ei päästä meitä otteestaan liitämään huoneen seinillä hänen äänensä tavoin, uimaan kaiun aalloilla, huudahdusten harjoilla.

Seinälle heijastetaan elokuva. Nainen, taiteilija, ajaa pyörällä. Samoja teitä, joita pitkin minä pyöräilin tänään. Mukulakivet saivat pyöräni tärisemään ja korini heilumaan. Pelkäsin sen naarmuttavan pyöräni metallirunkoa. Kuva vaihtuu katutaiteilijaan, kultahohtoiseen pelleen, jonka näin viime-kesänä. Pelle seurasi minua ja minä häntä. Hymyilimme toisillemme, hän soitti minulle kelloaan. Hymyillessä hänen valkoiseksi maalattu naama lohkeili. Ajoimme yhdessä Hakaniemen torilta Kaisaniemen puistoon. Ajoimme välillä vieretysten sitten taas perätysten. Emme puhuneet toisil-lemme, mutta tahdoin tehdä hänestä elokuvan. Kuvata kaitafilmille, peittää kaupungin äänet projektorin raksutuksen alle. Nyt näen jonkun tehneen sen puolestani.

Taiteilija pyöräilee jälleen. Kuvalla. Nauhalla. Hän pyöräilee ilman käsiä tiellä, jota peittävät suuret nuolet. Jos ajaa pyörällä ilman käsiä, tiellä jossa on nuolia joita seuraat, ajatko itse vai ajaako joku muu, jos ajaa niin kuka se on.

Hän antaa käteeni kiven. Ne ovat sieluni syvintä aineista. Sieluni syvintä ki-viainesta, jotka hohtavat monissa eri väreissä. Nämä olen maalannut pienenä. Maalannut metallinhohtoisella vihreällä ja vaaleanpunaisella ja niin, hopeal-la. Mutta ne ovat myös sinisiä, punaisia ja liiloja. Kiven sisällä. Siellä sieluni syvimmässä aineessa. Mutta sori, nyt mun pitää roudata.Yläkerrasta kuuluu yksi matala tömähdys. Katson valkoista kattoa ja mietin miltä tuntuu taivas laskuvarjohypyn jälkeen.

Kun tajusin virtaavani sanat ja kuva anna tErvaHartiala

V

24 VÄKI24

väki Ihmiset joukkona tai jonkin yhteisön jäseninä; palvelusväki; työväki; haltijaolento; voima; myyttinen johonkin liittyväksi kuviteltu persoonaton voima, -Mana (Kansanperinteen sanakirja, Toivo Vuorela 1977)