SENIORARBETE

3–4• 2014 TEEMA: Arkityön sisällöt toimiviksi

4

Niinhän se on. Arki on jokapäiväistä elämää ja selviy-tymistä. Myös vanhustyössä arki on tärkeintä – se jo-kapäiväinen työ ja toiminta. Pyhät ovat mukavia ja

antavat vaihtelua, mutta eivät anna elantoa eivätkä pidempi-aikaista hyvinvointia.

Vanhuspalvelulaki tai ikälaki, miten sitä halutaankaan kut-sua, on nyt ollut voimassa vajaan vuoden. Mitä on saatu ai-kaan, mikä on muuttunut? On liian aikaista tehdä varmoja päätelmiä, mutta ainakin vanhusten hyvinvointi ja palvelut ovat olleet monella tavoin esillä ja lainmukaiset vanhusneu-vostot on perustettu. Laki priorisoi kotona asumista ja ikäih-misten toimintakyvyn ylläpitoa. Arkisia asioita nekin.

Mutta tässä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut pal-jon sellaista kehitystä, joka väkisinkin arveluttaa. Julkisen talouden tilanteesta esitetään jatkuvasti ankeampia arvioi-ta – ja yritysten tilanne ei yleisesti arvioiden sekään vaiku-ta kovin kaksiselta. Vanhuspalveluiden kentällä tilanne nä-kyy myös monin tavoin. Niin julkisissa kuin yksityisissä pal-veluissa kulut on vedetty todella tiukoille. Arkityö on usein monin tavoin raskasta.

Maan hallitus on tehnyt rakennepaketin, jossa tavoitel-laan talouteen parempaa tasapainoa. Sote-uudistuksen pe-riaatteista on tehty laaja-alainen poliittinen päätös. Todella monia lainsäädäntöuudistuksia ja –suunnitelmia on työn al-la: sosiaalihuoltolaki, itsemääräämisoikeuslaki, mahdollisesti omaishoitolain uudistaminen ja hankintalain uudistaminen. Nyt askarruttaa, missä järjestyksessä nämä kaikki toisiinsa vaikuttavat ratkaisut ja uudistukset toteutetaan, vai toteute-taanko ja jos niin milloin. On aika mahdotonta, jos kaikkea uudistetaan ristiinrastiin. Siitä tulee väistämättä yllättäviä ja epätoivottujakin vaikutuksia.

Kaikenkaikkiaan on kuitenkin niin, että vanhustyön arjessa on saatu aikaan paljon hyvää. Se tahtoo edelleen unoh-tua, kun tuskaillaan epäkohtien ja resurssiongelmien kanssa. Käytännön työtä tekevät ja erilaista vanhuksille tarkoitettua toimintaa järjestävät ihmiset ja organisaatiot ovat kekseliäi-tä, hienommin sanottuina innovatiivisia. On kehitetty uusia työtapoja, onnistuttu myös hyödyntämään uusia teknologi-

sia ratkaisuja, saatu vapaaehtoisia ja vertaisia mukaan. Näitä malleja on koetettava levittää laajempaan käyttöön. Ei tieten-kään yksiniittisesti samaa kaavaa kaikkialle, vaan myös pai-kalliskulttuurin erot huomioiden.

Entä sitten ne paljon huolta aiheuttavat resurssit? Aivan äskettäin on julkistettu useampiakin selvityksiä vanhuspal-veluiden henkilöstövajauksista. Laatusuosituksen mitoitus ei ole toteutunut kaikkialla. On edelleen paljon eroavaisuut-ta vanhusten tarvitsemien palveluiden ja tuen saatavuudes-sa ja siinä, mikä tai kuka ne tuottaa ja maksaa. Kohentami-sen varaa varmasti on – myös siinä, miten parannetaan yh-teistyötä ja niiden olemassaolevien voimavarojen hyödyntä-mistä. Ammattilaiset tekemään ammattityötä ja ihmiset ole-maan ihmisiksi toinen toisilleen.

Vanhustyön keskusliitto on kautta 65-vuotisen toimintan-sa pitänyt ohjenuorana vanhuuden ja ihmisarvon kunnioitta-mista ja vanhusten sosiaalisen turvallisuuden parantamista. Olemme sitä mieltä, että julkinen järjestämisvastuu takaa par-haiten tasapuolisuuden. Samalla näemme kansalaisten ja hei-dän yhteisöjensä suuren voiman myös vanhusten hyvinvoin-nin kannalta. Järjestöissä on edelleen paljon halua ja mahdol-lisuuksia toimintaan vanhusten hyväksi. Uskomme siihen, et-tä vanha ihminen itse on oman elämänsä paras tuntija ja sen vuoksi hänen mielipidettään on kuultava ja kunnioitettava.

Oma maa mansikka ja oma koti myös. Jotta tämä olisi mahdollista myös vanhuuden aikana, kannattaa itsekunkin ennakoida omaa asumistilannettaan. Nuorena on mukana kävellä rappusia ja hypellä esteiden yli. Vanhempana se on-kin jo hankalampaa. Ikääntyneiden asumisen kehittämisoh-jelma kertoo omaa kieltään siitä, että erityisesti asuntokan-nan esteettömyydessä on paljon korjaamisen varaa. Ja nimen-omaan korjaamisen, koska uudisrakentamisella ei ole mah-dollista kaikkea ikäihmisille soveltuvaa asuntojen tarvetta tyydyttää. Keskusliiton korjausneuvonnan kokemukset ovat kaikkien käytettävissä. Turhat kynnykset pois ja peseytymisti-lat kuntoon. Siinä ehkä lyhyt yhteenvetoresepti tärkeimmistä.

Kesä on tullut – nauttikaamme valosta ja lämmöstä.

Pyhäpäivä on vain kerran viikossa!

PäätoimittajaltaPirkko Karjalainen

Vanhustyö 3–4 •2014

Lehti 3–4 / 2014

Voiko omaishoito olla kotihoidon pelastaja?Esitys omaishoidon kansalliseksi kehittämisohjelmaksi luovutettiin peruspalveluministeri Susan-na Huoviselle maaliskuussa. Työryhmä esittää ohjelmassa uutta lakia sopimusomaishoidosta. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan vuonna 2016, sanoo ohjelmaa valmistelleen työryhmän puheenjohtajana toiminut ylijohtaja Elli Aaltonen.

Omaishoidon kehittäminen on Elli Aaltosen mukaan tärkeää, koska nykyinen hallitusohjelmakin painot-taa ikäihmisten kotona asumista mahdollisimman pit-

kään. Kotihoidon kehittämiseen ei ole kuitenkaan panostet-tu, se on jäänyt Suomessa muun sosiaali- ja terveydenhuol-lon kehittämisen jalkoihin, hän painottaa.

Kysymys kuuluukin, voiko omaishoito olla kotihoidon pe-lastaja. Arviolta runsaat 300 000 henkilöä auttaa läheistään säännöllisesti. Mistä muualta löytäisimme tällaisen resurs-sin avuksi kotihoitoon kuin omaisista ja läheisistä? Olisiko nyt oikea aika tehdä päätöksiä ja yhdenvertaistaa omaishoi-to kansallisesti? Elli Aaltonen kysyy ja vastaa samalla kyllä.

Hyvä ja turvallinen asuminen kotona Vanhustyön keskusliiton järjestämissä Vanhustyön Aluefoorumeissa on kevään aikana jaettu tietoa mm. valtakunnallisesta ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmasta. IKÄ-Aske ohjel-man painopisteistä kirjoittaa ohjelmapäällikkö Sari Hosionaho.

IUskon, että ihmiset haluavat ikääntyessäänkin ja ter-veydentilan sen salliessa mieluiten asua omassa ko-dissaan. Kotona asumisen mahdollistaminen on myös

koko yhteiskuntamme etu sillä hyvät ja turvalliset asu-misolot kotona voivat siirtää laitoshoitoon tai palvelu-asumiseen siirtymistä huomattavasti.

Hallitusohjelma sisältää linjauksen siitä, että val-tion asuntopolitiikalla edistetään kaikkien väestö-ryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopi-vaan asumiseen. Valtioneuvosto hyväksyi 18.4.2013 ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaa koskevan periaatepäätöksen. Lähtökohtana on Suomen nopea vä-estörakenteen muutos. Ennusteiden mukaan 65 vuotta täyttäneitä tulee olemaan vuonna 2030 noin 1,5 miljoo-naa, mikä vastaa yli neljännestä koko väestöstämme. Erityisesti hyvin iäkkäiden osuus kasvaa voimakkaasti.

Tällä hetkellä Suomessa on noin 300 000 es-teettömäksi katsottavaa asuntoa. Tarvitsemme vuoteen 2030 mennessä noin miljoona esteetöntä ja turvallista asuntoa, mikäli tavoite on, että kotona asuu vähintään 92 % yli 75-vuotiaista ja lähes kaikki tätä nuoremmat.

Ohjelmapäällikkö Sari Hosionaho ympäristöministeriöstä, korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso ja korjausneuvoja Voitto Niska Vanhustyön keskusliitosta esittelivät kehittämisohjelmaa ja keskusliiton korjausneuvonnan palveluja Tampe-reen Aluefoorumissa.

Vanhustyö 3–4 •2014

Lisäksi mm.

Lue Vanhustyö-lehteä netissä!

Ratkaisukeskeisyydellä laatua ja hyvinvointia iäkkäiden ihmisten palveluihin Viime vuoden heinäkuussa voimaan astunut ns. vanhuspalvelulaki korostaa ikäihmisten oikeut-ta osallisuuteen ja tukeen, joka lähtee heidän tarpeistaan. Tämä vaatii henkilökunnan monialais-ta osaamista ja hyvää johtamista. Monialaisen tiedon ohella tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja, kykyä nähdä iäkkäässä ihmisessä ja työssä voimavaroja ja mahdollisuuksia sekä toimia tavoit-teellisesti ja vastuullisesti.

Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia on kehittänyt gerontologisen valmentajan koulutusohjelmaa, jossa keskitytään ratkaisukeskei-

seen ja valmentavaan työotteeseen. Ensimmäiseen kou-lutukseen osallistuneet olivat kokeneita ikäihmisten pal-veluiden ammattilaisia; suuri osa esimiehiä, jotka hakivat omaan työhönsä päivitettyä gerontologista tietoa, tuoreita näkökulmia ja innostavia vuorovaikutuksen välineitä. Seu-raava koulutusohjelma alkaa tulevana syksynä.

Gerontologinen tutkimustieto

Ihmislähtöisyys Huomio voimavaroissaja vahvuuksissa.

Tukea positiivisesta psykologiasta ja neurotieteistä.

Mindset:tietoisuus omista ajattelu- ja toimintata-voista, läsnäolo, myötätunto, kohtaaminen – kas nyt on näin.

Näyttöön perustuvathyvät käytännöt. Dialogisuus,

kysymyksillä eteneminen, ei-tietäminen, epävarmuuden sietäminen.

Osallistavat menetelmät yksilöiden ja ryhmienkanssa työskentelyyn.

Ratkaisu-keskeinenlähestymistapa

Valmentava ote /coaching

Ratkaisukeskeinen gerontologinen valmennus

Pyhäpäivä on vain kerran viikossa!

Miten mobiilit ratkaisut toimivat kotihoidon arjessa? kysy&vastaa

Kotona kokonainen elämä - hanke ikääntyneiden hyvän arjen edistämiseksi

Luonto hoivaa Kuopion seudulla

Työn ja vastuunjako pitkäaikaisessa hoidossa – uudistuvat ammattiroolit

Kotipalvelun kenttä muutoksessa

Uusinta tietoa ikäteknologiasta – Tätä Suomessa tutkitaan ja kehitetään nyt

Avunpyyntöjärjestelmän hankkimisen hankaluus – Uudesta oppaasta tietoa hankkijoille

Kylpyhuoneita testattiin: käyttäjäpaneeli kehittämistyön tukena Onko kuntoutus laitostunut? Inge Löök mummojen ja kissojen maailmassa

VIOLA – Voimia ikääntyneen omaisen liikuntaan ja arkeen

Jokainen meistä haluaa tulla löydetyksi

Vantaan vanhusneuvosto: Ikäihmisten osallistaminen tärkeää

Professori Antti Karisto näkee ihmisen elämänkerrallisena olentona.

Vanheneminen ei ole vain taakka

Ystäväpiiri-toiminnan palautteet kertovat: Ystäväpiiri-ryhmätoiminta lievittää iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä

Piilottamisen haastetta ja löytämisen riemua

Det är helgdag bara en gång i veckan!

Bra och tryggt boende hemma