7 2 0 0 9

Kaupunki internetin yhteisöpalveluissa s.5 Maanrakentajat opintiellä s.7

Veeti hyppäsi Tertun syliin

Ta m p e r e e n k a u p u n g i n h e n k i l ö s t ö l e h t i

VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 45. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tampereen kaupunki, PL 487, 33101 Tampere PÄÄTOIMITTAJA Raija Lindell, juttuideat ja -vinkit 040 502 5707 tai raija.lindell@tampere.fi VILKKU INTER NETISSÄ www. tampere.fi/tampereinfo/ tiedotus/julkaisut/vilkku TAITTO Marja Muhonen PAINOPAIKKA Painoyhtymä Oy, Porvoo ISSN 0357-1777 SEURAAVA VILKKU ilmestyy joulukuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 20.11.2009 mennessä päätoimittajalle. Toimi tuksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen. KANNEN KUVA Susanna Lyly. Terttu Järvinenkin saa osansa Veetin hellyydestä. Milla Kaario (vas.) valvoo vieressä. OSOITTEENMUUTOKSET omalle palkanlaskijalle. PAINOSMÄÄRÄ 15 900 kpl.

PÄÄKIRJOITUS • MARRASKUU 2009

Henkilöstön osaaminen on palveluorganisaatiomme tärkeimpiä tekijöitä. Osaava ja motivoitu-nut henkilöstö on myös henkilöstökoulutuksen ja henkilöstön kehittämisen päämäärä. Nykyi-

nen vaikea taloudellinen tilanne asettaa meille haasteita, joissa on pyrittävä hyödyntämään mah-dollisimman paljon kaupungin sisällä olemassa olevaa osaamista.

Muutokset tuovat yleensä henkilöstölle mahdollisuuden opetella uusia taitoja ja soveltaa ai-kaisemmin hankittuja taitoja ja tietoja. Koulutukset ja kurssit eivät ole ainoa tie kehittyä työssään, vaan myös työnkierto toisissa tehtävissä antaa uusia virikkeitä. Suuren organisaatiomme etuna on-kin hyvä mahdollisuus tehtäväjärjestelyihin ja uralla etenemiseen sisäisen hakumenettelyn kautta. Uudet tehtävät tarjoavat uusia haasteita ja mielenkiintoisia oppimisen paikkoja.

Tampereen uusi kaupunkistrategia painottaa esimiestyötä. Erityisesti talouden heikkoina aikoi-na esimiestyön ja esimieskoulutuksen merkitys korostuu. Hyvään johtamiseen kuuluu koulutuksesta saadun tiedon soveltaminen käytäntöön. Henkilöstön kehittäminen ei ole kuitenkaan ainoastaan koulutusta, vaikka se usein sellaiseksi mielletään. Esimerkiksi kehityskeskustelut ovat merkittävä osa henkilöstön kehittämistä. Vinkkejä saat vaikka intranetistämme Loorasta, josta löytyy henkilöstön kehittymistä tukevaa materiaalia ja ohjeita.

Syksy tuo mukanaan Tampereen kaupungin työpaikoille kehityskeskustelut. Tavoitteena on, että kehityskeskustelut käytäisiin loka-tammikuun aikana, koska silloin ne toimivat konkreettisena poh-jana seuraavan vuoden henkilöstösuunnitelmalle. Kehityskeskustelu on toisaalta johtamisen väline ja toisaalta työntekijän vaikutuskanava, jonka avulla työntekijä pystyy osallistumaan oman työnsä suunnitteluun ja kehittämiseen. Kehityskeskustelun ei tule jäädä pelkäksi tilannekatsaukseksi, vaan asioita tulisi käsitellä syvemmin. Menneen arviointi, osaamiskeskustelu ja etenkin tulevaisuuden tavoitteet sekä työssä jaksaminen kuuluvat tärkeänä osana kehityskeskusteluun.

Kannattaa muistaa, että kehityskeskus-teluissa tulisi antaa rakentavaa palautetta puolin ja toisin. Ihanteellisinta olisi antaa pa-lautetta pitkin vuotta. Ilmapiirin ollessa luotet-tava asioita uskalletaan tuoda esille. Kehitty-misen kannalta on merkittävää, että esimies sekä työntekijä uskaltavat ottaa esille myös mahdollisen tyytymättömyytensä, jotta asioihin voidaan puuttua.

Looran sivuilta löytyy uudistettuja kehitys-keskustelurunkoja, joilla pyritään parantamaan kehityskeskustelujen merkittävyyden ja vaikut-tavuuden parantamista. Kehityskeskustelurun-got on pyritty laatimaan käytännönläheisiksi ja soveltuviksi erityyppisille ammattiryhmille.

Jaana Villilä-Utriainenvs. henkilöstön kehittämispäällikkö

Taantumasta huolimatta kehitytään

SU

SA

NN

A L

YLY

2 Pääkirjoitus

3 Vuoden 2010 talousarvio käsittelyssä

5 Voisiko Tampereen kaupunki hyödyntää

sosiaalista mediaa?

6 On kehityskeskustelujen aika

7 Maanrakentajat suorittivat ammattitutkinnon

8 Veeti-koira kyläilee vanhainkodissa

10 Päätöksenteossa tulisi näkyä lapsinäkökulma

11 Lapsen kurittamista kotona tutkittiin

12 Viestinnän ammattilainen:

Tähtitalvikki Poikajärvi

13 Leena Lehtonen luotsaa kahta

perhetukikeskusta

14 Tampereelle oma maaseutuohjelma

15 Ota sähköinen lasku käyttöösi

15 Sarjakuva: Tarmo Touhunen

16 Kaupungin palvelujen käyttäjien

kuuleminen työtavaksi

S ISÄLTÖ

3VILKKU 7 / 2009

Tampereen kaupungin vuoden 2010 talousarvio-ta on laadittu syvässä taantumassa, mikä joh-

tuu kansainvälisen talouden heikkenemisestä. Taan-tumasta huolimatta tavoitteena on kuntalaisten pal-veluiden turvaaminen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää veroprosentin korottamista 19:ään sekä kiinteistöveroprosenttien korottamista 0,1 prosent-tiyksiköllä. Lisäksi talouden tasapainottaminen vaatii noin 20 miljoonan euron säästöjä kaupungin henki-lömenoissa ja toimintayksiköiden tuottavuuden nos-toa. Kaupungin ensi vuoden kokonaismenot ovat 1,3 miljardia euroa.

Pormestarin talousarvioesityksen pohjalta kau-punginvaltuusto päättää ensi vuoden talousarviosta marraskuun 16. päivä, tämän lehden ilmestymisen aikoihin.

– Viennistä ja yhteisöverotuloista riippuvainen Tampere on joutunut kärsimään taantumasta maan ensimmäisten kuntien joukossa. Näissä olosuhteissa talousarviossa on yritetty parasta, mutta lähtökohdat eivät ole olleet hyvät, totesi pormestari Timo P. Nie-minen esitellessään ensi vuoden talousarviota maa-nantaina 26. lokakuuta tiedotusvälineille.

Pormestari Nieminen korosti, ettei ensi vuonna tehdä merkittäviä uusia menoja lisääviä linjauksia ei-kä palveluja ole mahdollista laajentaa. Kaupungin toi-mintamenot on jäädytetty tämän vuoden talousarvion

tasolle. Vaikka investointeja on hieman vähennetty viime vuosien tasosta, investointien kokonaismäärä on kuitenkin kaupungin tuloihin nähden korkea. In-vestoinneilla kaupunki helpottaa taantuman yli pää-semistä ja edistää työllisyyttä.

Johtaja Juha Yli-Rajalan mukaan mittavat toi-met talouden tasapainottamiseksi tulevat jatkumaan edelleen ensi vuonna.

– Tampereella on aina osattu kohdata vaikeudet rohkeasti. Sen me teemme nytkin ja rakennamme jo taantuman aikana uuden nousun portaita, pormestari Nieminen kannustaa talousarvioesityksessään.

Lainamäärä kasvaaTalousarvioesitys toteuttaa keväällä hyväksyttyjä ta-louden tasapainottamista koskevia päätöksiä ja syk-syllä uudistettua kaupunkistrategiaa. Sen asettamiin tavoitteisiin pyritään kuuden ydinprosessin avulla. Ta-lousarvioesityksessä ydinprosesseille on annettu vuo-sitavoitteet ja ydinprosesseihin käytettävissä olevat määrärahat. Rahojen käytöstä ja palvelujen järjestä-misestä vastaavat tilaajat. Tuottajat vastaavat kunta-laisille tuotettavista palveluista tilaajan kanssa tehty-jen sopimusten mukaisesti.

Kaupungin toimintakate eli käyttötulojen ja -me-nojen erotus on talousarvioehdotuksessa 873 miljoo-naa euroa negatiivinen. Kun verotulot (722 miljoonaa

Portaita uuteen nousuun

Pormestari Timo P. Niemisen talousarvioesityksen pohjalta

kaupunginvaltuusto päätti ensi vuoden talousarviosta marras-

kuun 16. päivä.

TEKSTI HEIKKI NÄREIKKÖ ja RAI JA L INDELL

SU

SA

NN

A L

YLY

4 VILKKU 7 / 2009

Ensi vuoden talousarviossa henkilöstöme-not ovat 571,1 miljoonaa euroa.– Toimintamenojen kasvua on viime

vuosina kiihdyttänyt kunta-alan poikkeuk-sellisen kallis palkkaratkaisu, jonka kustan-nusvaikutukset ulottuvat vielä ensi vuoteen, kertoi johtaja Pekka Palola.

Vakinaisen henkilöstön määrän arvioi-daan olevan ensi vuonna 12 785 henkilöä (13 381 henkilöä v. 2009). Suunniteltu vaki-

naisen henkilöstön määrä on huomattavasti vähäisempi kuin tämän vuoden suunnitel-massa on. Tämä johtuu erityisesti organi-saation rakenteellisista muutoksista kuten Tampereen ammattikorkeakoulun ja Pirkan-maan ammattikorkeakoulun yhdistymisestä ja siirtymisestä kaupungin organisaation ulkopuolelle.

Vuosina 2010–2012 kaupungin van-huuseläkepoistuma on noin 950 henkilöä.

euroa), valtionosuudet ( 195,6 miljoonaa euroa) sekä rahoitustuotot ja -menot otetaan mukaan laskelmiin, päästään vuosikattee-seen. Se on 71,6 miljoonaa euroa positiivi-nen. Summa ei kata poistoja (82 miljoonaa euroa), joten ensi vuoden talousarvio on verojen korottamisesta ja henkilöstömeno-säästöistä huolimatta 10,8 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Verotulojen arvioidaan kasvavan ensi vuonna vain kaksi prosenttia eli noin 15 mil-joonaa euroa kuluvan vuoden kertymästä. Ensi vuoden verotulot jäävät 17 miljoonaa euroa pienemmiksi tämän vuoden talousar-vioon verrattuna.

Rahoituslaskelmassa tulorahoitus kattaa investoinneista 56 prosenttia ja loppuosa rahoituksesta joudutaan hoitamaan lisälai-nanotolla. Lainamäärä kasvaa kohtuullisen suurina pysyvien investointien takia lähes kaksinkertaiseksi kahden vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Investoinneilla Tampe-re haluaa osaltaan pitää kaupungin rattaat vauhdissa taantumasta huolimatta. Ensi vuonna uutta lainaa tarvitaan 72 miljoonaa euroa. Vanhoja lyhennetään 12 miljoonaa euroa, joten kaupunkilaista kohden velka kasvaa noin 1200 eurosta hieman yli 1 500 euroon.

Investoinneilla elvytetäänKaupunki elvyttää ja edistää työllisyyttä in-vestoinneillaan, joihin satsataan 131,6 mil-joonaa euroa. Raha kuluu muun muassa Tila keskuksen talonrakennusinvestointei-hin (32 milj. €), yhdyskuntarakentamiseen (25,2 milj.€), Vuorekseen (16,3 milj.€), Hämpin Parkkiin (6 milj. €), Särkijärven eri-tasoliittymään (vajaat 7 milj.€) ja Ratinaan (5 milj.€).

Ihmisten arjessa näkyvät ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi Hatanpään sairaalan peruskorjaus (6,5 milj.€) ja Pyynikin uima-hallin perusparannus (3,5 milj.€).

Investoinnit sisältävät myös useita kult-tuuri- ja vapaa-aikapalveluiden kohteita. Museoiden kokoelmakeskukseen satsataan 2 miljoonaa euroa, mainittujen palveluiden käytössä olevien rakennusten perusparan-nuksiin 1,5 miljoonaa euroa ja Hakametsän jäähallin lopputöihin 700 000 euroa.

Päiväkoteja ja kouluja remontoidaan 4,3 miljoonalla eurolla, rakennusten sisäilma- ja kosteusongelmia korjataan miljoonalla eu-rolla sekä sosiaali- ja terveystoimen tiloja 1,4 miljoonalla eurolla. Lisäksi Tammerkosken yli ryhdytään rakentamaan siltaa ja Museokes-kus Vapriikin perustuksia korjataan.

Henkilöstömenoihin saatava 20 miljoonan euron säästöt

Toimintamenot ydinprosesseittain

Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen

32 %

Ikäihmisten hyvinvoinnin

ylläpitäminen15 %

Kaupunkiympäristön kehittämien

8 %

Konsernihallinto6 %

Lasten ja nuorten kasvun tukeminen

27 %

Osaamisen ja elinkeinojen

kehittäminen6 %

Sivistyksen ja elämänlaadun

edistäminen6 %

Hyvinvointi-palvelut

394,9 milj.€69 %

Konsernihallinto 36,8 milj.€6 %

Liikelaitokset 105,7 milj.€

19 %

Aluepelastuslaitos24,4 milj.€

4 %

Konsernipalvelut9,2 milj.€

2 %

Henkilöstömenot TA 2010 571 milj.€

VILKKU 7 / 2009 5

Viestintäyksikössä selvitetään syksyn ai-kana sitä, kuinka kaupunki voisi hyö-

tyä internetin yhteisöpalveluista eli sosiaa-lisesta mediasta. Yhteisöpalveluilla tarkoite-taan sellaisia internetissä olevia palveluita, joihin sisältöä tekevät palvelun käyttäjät. Nämä palvelut tarjoavat uudenlaisia tapoja viestiä ja saada aikaan vuoropuhelua kau-punkilaisten kanssa.

Periaatteessa kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö, ihmiset ovat aina jakaneet ko-kemuksia. Väline vain on uusi. Käyttäjien tuottaman sisällön osuus internetissä on kovassa kasvussa. Arvioiden mukaan tällä hetkellä jo neljännes sisällöstä on käyttä-jien tuottamaa.

Osa yhteisöpalveluista voi olla sellaisia, jotka ostetaan kaupungin käyttöön ja se myös ylläpitää niitä. Kaikkea ei kuitenkaan kannata tehdä itse. Siksi onkin mielenkiin-toista tutkia, miten kaupunki voisi hyötyä internetissä jo olevista yhteisöpalveluista. Palveluilla on valmiina käyttäjät, joiden tavoittaminen tietysti kiinnostaa myös kau-pungin viestinnästä vastaavia.

Ainakin niminä tuttuja palvelujaTunnetuimpia internetissä olevia yhteisö-palveluita ovat Facebook, videopalvelu You-Tube, verkkoalbumit Flickr ja Picasa, mikro-blogipalvelu Twitter ja erilaiset blogit.

Facebookissa on tällä hetkellä yli 300 miljoonaa käyttäjää. Suuri osa on yli 35-vuotiaita aikuisia, joka on oikein hyvä kohderyhmä kaupungin viestintää ajatellen. Facebookia voisikin hyödyntää tiedottami-seen ja vuorovaikutuksen lisäämiseen kun-talaisten ja päättäjien välillä. Facebookissa on jo tamperelaisia ryhmiä muun muassa museoilla, lastenkulttuurikeskus Rullalla ja Tampereen musiikkijuhlilla.

Suurista kaupungeista Facebookissa

ovat ainakin Oulu ja Vantaa. Niiden sivuilla on uutisia, kuvia ja videoita. Ryhmään liit-tyneet voivat kommentoida uutisia ja kuvia. Uutisista voi myös ”tykätä”.

Tampereen kaupungin Netti-Nysse hyödynsi yhteisöllistä mediaa syksyisellä Euroopan matkallaan kirjoittamalla matkan aikana blogia, julkaisemalla matkavideoita YouTubessa ja kuvia Picasa-verkkoalbumis-sa. Lisäksi kulttuuripalvelut on julkaissut raittivideoita YouTubessa.

Kaupungin nuorisopalvelut tekee nuo-risotyötä myös nuorison suosimissa verk-koyhteisöissä Habbo Hotellissa ja IRC-Galleriassa. Niissä on mahdollisuus tavata nuoriso-ohjaajia reaaliaikaisesti ja palvelun henkeen sopivasti. Esimerkiksi Habbo Ho-tellissa nuoriso-ohjaajat päivystävät Hab-bossa liikkuvina hahmoina.

Viestinnän luonne muuttumassaViestinnästä on yhteisöpalveluiden yleisty-essä tullut nopeaa, reaaliaikaista, läpinäky-vää ja vuorovaikutteista. Viestintäkanavia on yhä enemmän ja niitä käytetään ristiin monilla eri laitteilla. Tällöin myös palautteen määrä kasvaa ja negatiivisetkin kommentit tulevat herkemmin esiin.

Persoonan ja verkostojen merkitys on kasvanut. Verkossa on yhä vaikeampaa esiintyä nimettömänä. Tieto tavoittaa ihmi-set yhä useammin ja nopeammin erilaisten verkostojen kautta.

Varsinkin verkkoviestinnän luonne on siis muuttumassa, ja siksi kannattaa miettiä missä ja millä tavalla jatkossa viestitään.

Jos haluat perehtyä yhteisölliseen mediaan, seurata alan uutisia ja tutustua siihen, millaisia palveluita Tampereella ja muissa kunnissa on jo toteutettu, niin seu-raa Viestintäyksikön Loora-sivulla oleva blo-gia: www.loora.fi/viestintayksikko.

Internetin yhteisöpalvelut kaupunkien hyötykäyttöönVanhuuseläkkeelle siirtyneiden lukumäärä

on ollut noin 50 prosentin luokkaa kaikista eläkkeelle siirtyneistä, joten todellinen eläke-poistuma tulee olemaan selkeästi suurempi.

Henkilöstömenojen 20 miljoonan eu-ron säästötavoite on jaettu tuotantoalueille, liikelaitokselle ja konsernihallintoon. Euro-määräiset säästötavoitteet on kohdennettu eri yksiköille palkkamenojen suhteessa pai-nottaen seitsemää tekijää. Lomautuksiin ei ole tarvetta, jos säästötavoitteisiin päästään muilla keinoin. Kohdennettu lomautus on kuitenkin viimeinen vaihtoehto.

– Kohdentaminen on tehty siten, että sen säästövaikutus vaihtelee 2–5 prosentin välillä. Peruspalveluita tuottavilla yksiköillä säästö on muita pienempi, kertoi johtaja Palola.

Säästökeinoja useitaKeinoja säästää henkilöstömenoissa on usei-ta. Esimerkiksi avoimeksi tulevat virat voi-daan lakkauttaa, eläköityvien työtehtävät voidaan arvioida uudelleen, uudet vakanssit otetaan kriittiseen tarkasteluun ja sijaisten määrää vähennetään. Myös sairauslomien ja työtapaturmien määrää pyritään vähentä-mään ja käyttämään vuorotteluvapaita sekä myöntämään palkattomia työlomia.

Lisäksi vuosilomien sijoittelusta koko lomakaudelle voidaan saada säästöjä kuten myös työaikajärjestelyillä ja työaikojen toi-minnan tarpeiden mukaisella suunnittelulla. Myös toimintatapoja ja henkilöstörakenteita voidaan arvioida uudelleen, kehittää toimin-taprosesseja ja läpikäydä työn sisältöjä ja priorisoida työtehtäviä.

Kaupungin henkilöstöohjelma ohjaa henkilöstöpolitiikan suuntaa yhdessä kau-punkistrategian sekä palvelu- ja tuotanto-strategioiden kanssa. Myös palvelujen han-kinnan ja kilpailuttamisen linjaukset vaikut-tavat henkilöstöpolitiikkaan merkittävästi.

Keskeisiä vuoden 2010 painopisteitä ovat johtamisen merkityksen korostaminen, henkilöstön työhyvinvointiin panostaminen, tuottavuuden nivominen yhteen sekä esi-miesten kehittymiseen panostaminen.

TEKSTI S IRPA STENSTRÖM

6 VILKKU 7 / 2009

T IES ITKÖ?

TEKSTI RAIJA L INDELL

Kehityskeskusteluun yhteisillä pelisäännöillä

SU

SA

NN

A L

YLY

On jälleen se aika vuodesta, että on syytä käydä kehityskeskustelu oman esimiehen

kanssa. Miten olet onnistunut työssäsi saavut-tamaan asetetut tavoitteet? Miten olet ylläpitä-nyt ja kehittänyt omaa osaamistasi? Miten olet viihtynyt työssäsi ja miten jaksat? Mitä mieles-täsi esimiestyön kehittämisessä tulisi huomioi-da? Muun muassa tällaisien kysymysten joh-dattamana tulisi käydä kehityskeskustelu vä-hintäänkin kerran vuodessa.

– Kehityskeskustelu on työntekijälle hyvä vaikutuskanava, jonka avulla hän pystyy osallis-tumaan oman työnsä suunnitteluun ja kehittä-miseen. Esimiehelle tällaisen keskustelun käy-minen on tärkeä johtamisen väline, painottaa henkilöstösuunnittelija Marju Leinonen.

Hänen mielestään esimies voi näyttää omalla esimerkillään kehityskeskustelun tär-keyden. Ketju ei myöskään saisi katketa, sillä esimiehenkin tulisi käydä oma kehityskeskus-telunsa oman esimiehensä kanssa.

Kehityskeskustelu on kahdenkeskinen ja luottamuksellinen. Parhaimmillaan se on

olennainen osa esimiehen ja alaisen välistä yhteistoimintaa ja tukee työn hallintaa ja työ-hyvinvointia. Leinosen mukaan kehityskeskus-telujen tyypillisiä kompastuskiviä ovat kiire, valmistautumattomuus ja se, ettei keskuste-lussa käydyistä asioista työntekijän mielestä seuraa mitään.

– Jotta kehityskeskustelut koettaisiin hyö-dyllisinä, esimiehen tulisi tarttua keskustelussa nouseviin asioihin, esimerkiksi epäkohtiin, Mar-ju Leinonen toteaa.

Keskusteluunvalmistauduttava– Kehityskeskustelun pelisääntöjen on oltava yhteiset ja selvät kummallekin osapuolelle. Tämän vuoksi esimiehen on kerrottava hyvissä ajoin esimerkiksi työpaikkapalaverissa kaikille työntekijöille yhteisesti kehityskeskustelun ta-voitteista ja miksi keskustelu ylipäätään käy-dään, selittää Marju Leinonen.

Koska kehityskeskustelu on tavoitteelli-nen keskustelu, siinä tulisi käsitellä seuraavat

teemat: suorituksen arviointi, tavoitteista so-piminen, osaamiskeskustelu ja muut aiheet. Keskustelussa annetaan molemminpuolista palautetta niin esimies alaiselleen kuin alainen esimiehelleen.

Kehityskeskustelussa sovitaan keskeiset tavoitteet seuraavalle vuodelle ja arvioidaan kuluneen kauden työn tulokset ja tavoitteiden toteutuminen.

Marju Leinosen mukaan kiire pilaa kehitys-keskustelun helposti. Aikaa keskustelulle pitäi-sikin varata 1–2 tuntia, ja keskustelu tulisi pitää säännöllisesti vähintään kerran vuodessa.

LoorassaohjeitaKehityskeskustelujen käyminen perustuu Tam-pereen kaupungin strategiseen johtamisjär-jestelmään ja henkilöstöohjelmaan. Kehitys-keskustelujen sisältö on pohjana seuraavan vuoden henkilöstösuunnitelmalle.

Kaupungin intranetistä Loorasta löytyy ohjeita kehityskeskustelun käymiseen ja myös uudistettuja teemarunkoja kehityskeskusteluti-lanteiden tueksi.

– Teemarunkojen uudistuksessa haluttiin parantaa erityisesti kehityskeskustelujen mer-kittävyyden ja vaikuttavuuden kokemusta, ker-too Marju Leinonen.

Lisätietoja: Loora > henkilöstöasiat > henkilöstösuunnittelu ja osaamisen johtami-nen > kehityskeskustelut tai Marju Leinonen p. 60543.

VILKKU 7 / 2009 7

Katu- ja vihertuotannon työntekijät esittivät kehityskeskustelussa muutama vuosi sit-

ten toiveen saada alansa täydennyskoulutusta. Tavoitteena oli saada työhön laajakantoisem-paa näkemystä. Useat työntekijät olivat vuosien saatossa pätevöityneet työn kautta, mutta heiltä puuttui kuitenkin varsinainen alan tutkinto. Asiat etenivät toiveista koulutuksen järjestä miseen, ja nyt maanrakentajilla on tutkintotodistus ”taka-taskussaan”.

Maanrakentajan ammattitutkintoon joh-tava koulutus alkoi vuoden 2008 alussa. JAKK tarjoutui järjestämään puolitoistavuotisen kou-lutuksen, johon osallistui viitisenkymmentä Tampereen kaupungin katu- ja vihertuotannon työntekijää.

Opintojen suuntautumisvaihtoehtoja oli va-littavana 20: muun muassa mittaustyöt, katujen kunnossapitotyöt tai kivityöt. Opiskelu koostui 12–20 teoriapäivästä, mutta loput opiskelus-ta hoitui omien työtehtävien lomassa. Kaikki koulutuspäivät olivat palkallisia opiskelijoille, ja kannustimena olivat myös valtiolta saadut sti-pendit. Valmistumisen edellytyksenä oli hyväk-sytysti suoritettu näyttötyö vähintään kolmesta koulutusvaihtoehdosta.

Ennakkoluulotonta panostusta ammattitaitoon Panostajana jo 1970-luvun alusta asti toiminut Pekka Toivio sai maanrakentajan ammattitut-kinnon suoritettua ensimmäisten joukossa vii-me kesänä. Pitkän uran jälkeenkään Toivio ei suhtautunut opiskeluun väheksyvästi, vaan lähti mukaan avoimin mielin.

– Ei koskaan voi olla niin ammattitaitoinen, ettei mitään uutta voisi enää oppia. Vuosien uran jälkeen tulee sokeaksi omalle työlleen, jo-ten puutteet työtavoissa ja uudet opit valaistuvat vasta, kun joku ulkopuolinen ottaa asiat esille.

Työmaaräjäytysten parissa työskentelevä mies kiittelee onnistuneesta opiskelutaipa-leestaan erityisesti innostavaa kurssinvetäjää. Työnantajakin tuli Toivion mielestä niin paljon vastaan tarjotessaan mahdollisuutta opiskeluun, että olisi ollut silkkaa tyhmyyttä jättää oiva tilai-suus käyttämättä.

– Tutkinnon suorittaminen tapahtui pääasi-assa samalla, kun tein samaa työtä, jota muu-tenkin olisin tehnyt. Mitään negatiivista sanotta-vaa ei tutkinnosta ole. Kaikkein vaarallisinta on, jos luulee osaavansa jo kaiken. Siinä voi riskeera-ta helposti turvallisuudenkin, Toivio pohtii.

TEKSTI RI INA K ILP INEN

Virallisesti pätevä maanrakentajaPanostajan työ on tarkkaa puuhaa, jotta

työmailla tehtävien räjäytyksien vahingoilta vältytään. Muun muassa ympäristön rakennuk-set kuvataan ennen räjäytyksiä, tärinämittarilla valvotaan räjähdyksen vaikutuksia ja lopuksi jokaisesta työstä laaditaan tarkka räjäytys-pöytäkirja.

– Asutuksen lähellä käydään soittelemassa ovikelloja ja varoittamassa ihmisiä etukäteen, jottei kukaan säikähdä maan tärähtelyä. Lisäksi räjäytysten alkamisesta varoitetaan äänimer-kein. Joskus harvoin saattaa tulla esimerkiksi kivien sinkoutumisia, mutta pahoilta vahingoil-ta on kaikeksi onneksi vältytty. Rikkoutuneen ikkunan tai lommon aidassa saa korjattua, mutta henkilövahinkoja ei korjaa mikään, Toi-vio kiteyttää.

Vuosien varrella työyksiköiden nimet ovat vaihtuneet ja tekniikka muuttunut, mutta muu-ten työ Tampereen kaupungin leivissä on Toivion mukaan pysynyt lähestulkoon samana. Samaa työtä tehdään niin tammikuun pakkasilla kuin heinäkuun helteilläkin.

– Ennen näissäkin hommissa oli valtava työntekijämäärä, mutta nyt samoja tehtäviä hoi-taa enää kourallinen porukkaa. Mitä useampaa asiaa hallitsee sitä paremmat ovat mahdollisuu-det menestyä.

Ei oppi ojaan kaada, tuumasi panostaja Pekka Toivio, kun päätti lähteä suorittamaan maanrakentajan ammattitutkintoa.

8

TEKSTI MATTI WACKLIN KUVAT SUSANNA LYLY

VILKKU 7 / 2009

TEKSTI MATTI WACKLIN KUVAT SUSANNA LYLY

ja Milla tuottavat

hyvää mieltä

Terttu Järvinenkin saa osansa Veetin hellyydestä.

Milla Kaario ja Veeti tuntevat toisensa perinpohjaisesti.

9VILKKU 7 / 2009

Orvokki Rekola saa suudelmia.

Maija Mäkisellä on suostuvainen kumppani halaus-hetkessä.

Mokuhe

Kaverikoirakko tekee arvokasta vapaaehtoistyötä

Cockerspanieli Veeti hyppää Terttu Järvisen sy-liin ja nuolee kaverillisesti hänen kasvojaan. Tert-

tu silittää ja rapsuttaa kaveriaan, joka selvästi nauttii tilanteesta. Kohtaaminen on molempien mieleen.

– Mukavaa, kun Veeti poikkeaa meitä katso-massa. Tulevat vanhat ajat mieleen. Minulla oli koira jo 11-vuotiaana, kertoo Terttu, joka on ikäihmisil-le tarkoitetun kangasalalaisen Rikun ryhmäkodin asukkaita.

Se, että tamperelainen Veeti on tullut ilahdutta-maan kangasalaisvanhuksia, ei ole sattuma. Vierailu kuuluu koko ajan kasvavaan kaverikoiratoimintaan, jota hallinnoi Suomen Kennelliitto.

– Kyse on pyyteettömästä vapaaehtoistyöstä, jos-sa pyritään tuomaan iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta oman koiran pitoon. Tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen, kertoo Veetin omistaja Milla Kaario, jonka siviilityö on Irja-lan päiväkodissa. Hän työskentelee lastenhoitajana.

Kaverikoiratoiminnassa koiranomistajat vierai-levat koiriensa kanssa vanhusten, lasten ja kehitys-vammaisten luona esimerkiksi laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja päiväkeskuksissa. Veeti ja Milla ovat osa Itä-Tampereen 13 koirakon kaverikoiraryhmää. Kohta kolme vuotta näissä ympyröissä Veetin kanssa

mukana ollut Kaario on omin silmin nähnyt, miten paljon iloa vapaaehtoistyö tuottaa.

– Se on minulle myös motivaation tärkein lähde. Itsellekin tulee hyvä olo.

Kaikki eivät sovi kaverikoiriksiKaverikoiraksi ei kelpaa kuka tahansa. Koiralta vaadi-taan terveyttä ja sopuisaa luonnetta, mikä ei ole riip-puvainen rodusta. Siksi Milla Kaarion toinen cocker-spanieli Max joutuu jäämään lyhyen vierailun ajaksi autoon. Sen korvat ovat kipeät. On vaarana, että jo-ku ikäihmisistä koskettaa koiraa liian kovasti, jolloin siitä aiheutuu Maxille kipua. Siksi vierailut eivät olisi koiralle mieluisia. Max on myös luonteeltaan Veetiä vilkkaampi, joten paikalla pysyminen vierailuilla voisi olla liian kova haaste.

Kaverikoirat ja heidän omistajansa koulutetaan Kennelliiton viikonlopun mittaisilla kursseilla tai ko-keneet kaverikoiraohjaajat valmentavat uusia tulijoi-ta. Tärkeintä on antaa uusille kaverikoiratoiminnasta kiinnostuneille harkinta-aikaa. Näin vältytään siltä, ettei mukaan lähdetä väärin perustein. Aito sitoutu-minen on välttämätöntä.

Kursseja on järjestetty jo yli kymmenen ja koiria on mukana lähes 500 Oulusta Haminaan ja Siilinjär-

veltä Turun saaristoon. Kiinnostuneita riittää muual-lakin. Uusia kursseja on luvassa.

Jokainen kaverikoirakko osallistuu oman ryh-mänsä järjestämiin tapaamisiin ja vierailukäynteihin. Niistä sovitaan vierailukutsuja esittäneiden paikkojen kanssa. Kokeneimmat kaverikoirat saattavat lisäksi käydä tapaamassa yksittäistä asiakasta ohjaajansa kanssa esimerkiksi yhteisen kävelylenkin tai juttu-tuokion merkeissä.

– Meillä on tarkka seula. Koirasta näkee nope-asti, jos se ei sopeudu kaveriksi. Sylistä toiseen kul-keminen ei ole vaivatonta. Vierailut ovat koiran kan-nalta stressaavia, jos ne toistuvat liian usein. Sopiva käyntitiheys on kerta tai kaksi kuukaudessa, kertoo Milla Kaario.

Hyväntahtoisella ja sosiaalisuutensa näyttävällä Veetilläkin on rajansa. Tavallisesti se alkaa parinkym-menen minuutin vierailun jälkeen suunnata askelei-taan kohti ulko-ovea. Nyt kun kuvaaja ja toimittaja ovat mukana, Veetissä ei näy merkkiäkään kyllästy-misestä. Lieneekö vieraskoreutta?

Huivi on Veetin oma työasuKun vierailu käynnistyy Rikun ryhmäkodin parkkipai-kalla, Milla pukee Veetin kaulaan oranssin huivin. Hä-nellä itsellään on samanvärinen rintanappi ja lappu, johon on kirjoitettu oma etunimi.

– Nämä ovat meidän työasumme. Veeti tietää heti kun saa huivin kaulaansa, mitä on tulossa. Se on ihan täpinöissään.

Oranssin huivin saaminen kaulaan edellyttää koiralta ammatillisuutta. Työasun saa vasta kuuden vierailukerran jälkeen.

Milla Kaario pysyy vierailun aikana taustalla, mutta samalla hän huolehtii eleettömästi, että kaikki sujuu turvallisesti ja juoheasti. Kangasalla vanhukset kyselevät yksityiskohtia Veetin elämästä, kuten sitä, mikä on koiralle ihannetilanne.

– Mitä pehmeämpi petipaikka ja mitä enemmän rapsutusta, sen parempi, vastaa Milla.

Veetillä on tapaamisessa ehdoton päärooli. Van-husten silmistä näkee, että leppoisa, itsensä koko-naan peliin laittava ja välittämisensä näyttävä koira tuo arkeen uuden värin ja paljon hymyä. Väittävät, että lemmikkieläimen silittäminen vähentää veren-painetta. Tähän taitavat uskoa myös Rikun ryhmä-kodin asukkaat.

Ansioituneille kaverikoirille myönnetään nume-roitu kaverikoiramitali kunniakirjoineen. Palkitsemis-tilaisuudet järjestetään yleensä alueen suurimman vuosittaisen koiratapahtuman yhteydessä. Veeti sai mitalin viime maaliskuussa.

Kun vajaan puolen tunnin vierailu alkaa olla lopuillaan, on lähdön aika. Veeti kiertää vielä hyväs-telemässä Tertun, Liisan, Orvokin ja Maijan. Näyttää siltä, että koira on oikeasti kiintynyt tuttuihin mum-muihin.

– Tulkaa pian uudestaan. Veetiä tulee ikävä, ne-likko sanoo.

10 VILKKU 7 / 2009

TEKSTI JOHANNA TOIVANEN

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen allekirjoit-

tamisesta. Myös Tampereella juhlitaan lasten ja nuorten oikeuksia marraskuussa järjestettäväl-lä omalla tapahtumaviikolla. Lapsilla ja nuorilla on paljon asiaa, mutta kuunteleeko kaupungin virkamies?

Lapsen ja nuoren näkökulma tulee ottaa huomioon päätöksenteossa, linjaa pormestarin pysyväismääräys. Vs. lapsiasiamies Mia Lumi-on mielestä lasten ja nuorten näkökulma jää silti usein liian vähälle huomiolle päätösten valmistelussa.

– Valmistelussa lapsia ja nuoria kuunnellaan aika epätasaisesti. Heidän kykyään ottaa kantaa asiaan voidaan aliarvioida. Lapsinäkökulma jää usein sivuun myös, jos valmisteluprosessi on ol-lut lyhyt tai jos valmistelussa painavat vahvasti vain taloudelliset seikat.

Usein lasten mielipide myös sekoittuu aikuisten mielipiteeseen. Aikuinen voi edistää lapsinäkökulmaa, mutta ei voi itse edustaa sitä.

– Oleellista on, että lapset ja nuoret pääsisi-vät sanomaan mielipiteensä oikeista, konkreetti-sista asioista, joilla todella on vaikutusta heidän elämäänsä, Lumio sanoo.

Kokemus osallisuudesta ja vaikuttamismah-dollisuuksista asioihin pitäisi saada jo lapsena. Osallistuminen yhteiskunnallisten päätösten tekemiseen suojaa lapsia ja nuoria syrjäytymi-seltä ja kasvattaa heistä osallistuvia, aktiivisia aikuisia.

Lasten ja nuorten kuulemiseen on Tampe-reella olemassa valmiita kanavia ja käytäntöjä.

Lapsiasiamiehen nettisivuilta löytyy ohje valmis-telijoille siitä, kuinka lapsinäkökulmaa voi käy-tännössä kysyä. Lapsia ja nuoria voi mainiosti kutsua mukaan myös työryhmiin.

Koulujen oppilaskunnatväylä vaikuttamiseenKaikissa perusopetuksen kouluissa toimii oppi-laskunta, jonka hallitukseen oppilaat itse valitse-vat edustajansa. Oppilaskunta voi ottaa kantaa monenlaisiin omaa ympäristöään tai elämänpii-riään koskettaviin asioihin. Tietojen pitäisi kulkea luokasta oppilaskuntaan ja takaisin.

– On tarkoitus, että oppilaskunta käsitte-lee koulun arjen asioita. Ratkaisevassa roolissa on oppilaskunnan ohjaava opettaja koulussa. Vastaavasti kun kaupunki valmistelee johonkin tiettyyn alueeseen vaikuttavia suunnitelmia, val-mistelijan tulisi ottaa yhteyttä alueella toimivan koulun ohjaavaan opettajaan ja kysyä, miten koulun oppilaskunta voisi ottaa kantaa asiaan, rohkaisevat oppilaskuntatoiminnassa mukana olevat nuoriso-ohjaajat Miia Nivala ja Päivi Laukamo.

Alakoulujen oppilaskuntien hallitukset lä-hettävät oman edustajansa kahdesti vuodessa kokoontuvaan Tampereen Lasten Parlamentin (TLP) suurkokoukseen. Yläkoulujen, lukioiden ja TAO:n edustajat puolestaan kokoontuvat

Tampereen Nuorisofoorumina (TNF). Kumpikin foorumi valitsee itselleen hallituksen. Hallitusten kautta lasten ja nuorten näkökulma saadaan valmisteltaviin asioihin tarvittaessa melko no-peasti, sillä ne kokoontuvat muutaman viikon välein. Nuorisofoorumin edustajilla on myös puhe- ja läsnäolo-oikeus kolmessa lasten ja nuorten asioita käsittelevässä lautakunnassa ja kolmessa johtokunnassa.

Kaupungin omassa organisaatiossa toimii myös lasten ja nuorten näkökulman kuulemisek-si perustettu Myyrä-verkosto. Verkosto edustaa kaupungin eri palveluja laajasti ja sen tehtävänä on pohtia, kuinka lapsinäkökulman voisi ottaa huomioon yksittäisissä, kulloinkin valmisteilla olevissa hankkeissa.

Valmisteletko sinä asiaa, jossa olisi hy-vä kuulla myös lasten ja nuorten mielipiteitä? Etsitkö lapsi- tai nuorisonäkökulmaa omaan työryhmääsi? Ota yhteyttä vs. lapsiasiamies Mia Lumioon (puh. 050 411 2434) tai nuoriso-ohjaajiin Miia Nivalaan (puh. 050 322 6379) ja Eija Nyrhilään (puh. 050 385 0222).

Lisätietoja lasten ja nuorten osallistumisesta valmisteluun on osoitteessa www.tampere.fi/lapsiasiamies. Pään avauksia lapsen oikeuksiin -tapahtumaviikon ohjelma löytyy osoitteesta www.tampere.fi/lapsiasiamies/palo

Tampereen lasten parlamentin hallitus valmistautuu kokoukseensa.

Taavi Mustajoki (11) on ollut hallituksen jäsen viime keväästä lähtien. Tänä aikana

hallitus on valmistellut mm. Pään avauksia lapsen oikeuksiin -tapahtumaviikkoa,

jota vietetään lasten ja nuorten oikeuksien kunniaksi Tampereella 16.–22. marraskuuta.

Lapsen ja nuoren ääniei kuulu valmistelussa

SU

SA

NN

A L

YLY

11

Tutkimusten mukaan väkivalta on läsnä mo-nen lapsen arjessa: väkivaltaa koetaan en-

nen kaikkea lähiympäristössä tuttujen ihmisten tekemänä. Vaikka väkivallan vääryydestä ollaan yksimielisiä, siihen puuttuminen on vaikeaa. Yksi syy tähän on väkivallan luonne: suurin osa lap-siin kohdistuvasta väkivallasta ei koskaan tule viranomaisten tietoon. Mitä pienemmästä lap-sesta on kyse, sitä vähemmän on tilastotietoa väkivaltakokemuksista.

Lähdimme täyttämään tätä tyhjiötä pilotti-tutkimuksella, joka tehtiin Poliisiammattikorkea-koulussa yhdessä Tampereen kaupungin neuvo-loiden kanssa. Pilotin tarkoituksena oli testata uhritutkimuksille tyypillistä itseilmoitusmene-telmää, jossa lasten vanhemmilta kysytään heidän väkivaltaisesta käyttäytymisestään las-tansa kohtaan. Tutkimus tuotti arvokasta tietoa tamperelaisten lapsiperheiden kokemuksista ja ajatuksista väkivallasta.

Vaikka tutkimuksen tuotoksia ei voi yleistää koko valtakuntaa kattavaksi perustiedoksi lasten väkivaltakokemuksista, antaa se erityisesti neu-volatyön näkökulmasta tietoa siitä, millaisissa

tilanteissa vanhemmat turvautuvat väkivaltaan.

Puolet vastaajistakertoi kurittavansaTutkimuksen kohteena olivat 2- ja 4-vuotiaat lapset. Tutkimus toteutettiin vuoden 2008 tou-kokuun ja joulukuun välillä, jolloin kaikille neu-volassa käyneille 2- ja 4-vuotiaiden lasten van-hemmille annettiin kysely. Tutkimuksen vastaus-prosentti jäi 12:een. Ahkerimmin vastasivat kor-keasti koulutetut, naiset sekä parisuhteessa elä-vät, kun taas aliedustettuina olivat yksihuoltajat, miehet ja matalammin koulutetut.

Ne vanhemmat, jotka kyselyyn vastasivat, antoivat kuitenkin yksityiskohtaista tietoa mah-dollisesta väkivaltaisesta käyttäytymisestään. Kyselyyn vastanneista vanhemmista lähes puolet kertoi käyttäneensä lapseensa kuritusväkivallak-si usein luokiteltuja tekoja, kuten tukistamista tai läimäisyä lapsen vartaloon.

Poikiin kuritusväkivaltaa oli kohdistettu enemmän kuin tyttöihin ja 4-vuotiaisiin selväs-ti enemmän kuin 2-vuotiaisiin. Vakavamman väkivallan kohdalla sukupuoli- ja ikäerot olivat

PUHEENVUOROSSANOORA ELLONEN

Poliisiammattikorkeakoulun tutkija

Lapsiperheissä tapahtuvaa väkivaltaa tutkittiin

samanlaisia. Kokonaisuudessaan vakavan väki-vallan tekoja ilmoitti alle puoli prosenttia van-hemmista. Näitä tekoja, kuten kovalla esineellä lyömistä, kuristamista tai aseella uhkaamista, kuitenkin raportoitiin.

Vanhemmat myös erittelivät hyvin tarkasti tilanteita, jotka olivat johtaneet väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Syitä löydettiin niin lapseen, vanhempaan itseensä kuin arjen sujumattomuu-teen liittyvistä asioista. Yleisin syy väkivaltaiselle käyttäytymiselle teon luonteesta riippumatta oli lapsen tottelemattomuus, mikä viittaa selvästi väkivallan käyttöön kuritustilanteessa. Van-hempaan itseensä liittyvistä tekijöistä yleisin oli väsymys. Mitä vakavammasta väkivallasta oli kyse, sitä syvemmäksi väsymystä kuvattiin. Esi-merkkinä arjen sujumattomuudesta vanhemmat nostivat esiin ruokailu- ja pukeutumistilanteet. Ne eivät sujuneet ilman lapsen ojentamista.

Tutkimuksen perustulos onkin se, että lasten oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen rikotaan väkivallan muodossa lapsiperheissä paljon. Kyse on pääasiassa lievemmistä väkivallan muodois-ta, joita käytetään kurittamistarkoituksessa mui-den keinojen loputtua. Tilanteet, jossa lasta koh-taan käytetään vakavaa väkivaltaa lapsen satut-tamistarkoituksessa, ovat hyvin harvinaisia.

Toisaalta kun puhutaan 2- ja 4-vuotiaista lapsista, tottelemattomuus ja rajojen hakemi-nen, ovat lapsen ”peruspiirteitä”, joihin oikean-lainen puuttuminen on vanhemman kasvatuk-sellinen tehtävä. Siihen tehtävään on pystyttävä vastaamaan muilla keinoin kuin turvautumalla väkivaltaan. Neuvolatyön näkökulmasta tutki-muksessa korostuukin vanhemmuuden tukemi-nen väkivallan ennaltaehkäisyssä.

Vanhemman jaksamisestapuhutaan neuvolassaTampereen kaupungin lasten ja nuorten ter-veyspalveluista vastaava ylilääkäri Eija-Liisa Ala-Laurilan mukaan neuvolassa vanhemman jaksamisesta puhutaan paljon.

– Myös lapsen herättämät negatiiviset tun-teet vanhemmassa ja lapsen satuttaminen tuli-sivat ottaa järjestelmällisesti puheeksi.

Ala-Laurila sanoo, että edellä mainitut ai-heet kuuluvat hyvinvointineuvoloissa 1-vuotiai-den vanhemmille annettaviin ja neuvolakäynnil-lä puheeksi otettaviin kaavakkeisiin.

– Lisäksi olisi kuitenkin tärkeää keskustella fyysisestä kurittamisesta lapsen näkökulmas-ta jokaisessa ikäkausitarkastuksessa. Yhdessä olisi hyvä miettiä keinoja tavallisen arjen suju-miseen kotona.

Eija-Liisa Ala-Laurila painottaa, että toimiva lapsiperheiden arki ehkäisee väkivallalle altista-vien tilanteiden syntymistä.

PE

KK

A K

AU

RA

NE

N

VILKKU 7 / 2009

12 VILKKU 7 / 2009

TEKSTI MINNA OLL IKAINEN

VIEST INNÄN AMMATTILA ISET

SU

SA

NN

A L

YLY

Kulttuuritiedottajalle viestintä tarkoittaa markkinointia

Tiedotus- ja markkinointisihteeri Tähti-talvikki Poikajärvi tulee työpaikalleen

Vapriikkiin lähes kukonlaulun aikaan. Aikaiseen herätykseen ei niinkään ole syynä aamuvirkkuus vaan kirjoitusrauha.

– Kun menee aikaisin töihin, aamulla on puolitoista tuntia aikaa kirjoittaa niin, ettei pu-helin soi, Poikajärvi huokaa hymyillen.

Suurin osa tiedotus- ja markkinointisihtee-rin työajasta kuluukin puhelimessa. Poikajärven vastuualueita ovat museokeskus Vapriikin näyt-

Tähtitalvikin viestintävinkki:

Pyri välttämään kiirettä – siihen kaikki kaatuu. Itse olisin hukassa ilman listojani. Laitan

asiat paperille ja priorisoin.

Tiedotus- markkinointisihteeri Tähti-talvikki Poikajärvi nauttii työnsä itsenäisyydestä. Luottamus on talossa vahva.

telyiden tiedottaminen ja mainonta, internet-sivujen päivitys, koululaisyhteistyö sekä Muse-oon! -lehden toimittaminen.

Kynällä riittää töitä, mutta se ei Tähtitalvikki Poikajärveä haittaa.

– Aihepiiri on loputto-man kiinnostava. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan tehdä tiedot-teita näyttelyistä.

Poikajärven mielestä tiedotteiden kirjoit-taminen on tosi helppoa. Erilaisiin aiheisiin pe-rehtyessä tulee myös opittua paljon uutta. Näyt-telyitä järjestetään noin kymmenen vuodessa, joten vuoden aikana tulee nähtyä paljon.

– Näyttelyn aiheeseen pitää tutustua hyvin, ennen kuin siitä voi tiedottaa. Onneksi saan ai-na näyttelyistä vastaavilta amanuensseilta hyvät pohjat tiedotteita varten.

Poikajärvi on pitänyt jokaiseen Vapriikin näyttelyyn perehtymisestä, mutta kaikkien aiko-jen suosikkeja ovat Samurai ja Sitting Bull.

Viestivä arkeologiVapriikki oli Tähtitalvikki Poikajärvelle ensimmäi-nen työpaikka Turun yliopistosta valmistumisen-sa jälkeen. Ensin hän teki töitä koulutuksensa mukaisesti arkeologina, mutta pian viestintä vei

mukanaan.– Viestintä oli todella kiva sivuaine. Olenkin enemmän

viestintäihminen kuin ar-keologi.

Työskennellessään arkeologina hän huo-masi Vapriikissa puut-teen: museokeskus oli

13VILKKU 7 / 2009

Työura nuorten parissaTEKSTI MINNA OLL IKAINEN

Kun Leena Lehtonen astuu aamulla Lei-nolan perhetukikeskuksen pihalle, hän

ottaa välittömästi yhteyden Metsolan per-hetukikeskukseen. Seuraavana päivänä hän seisoo Metsolan pihalla ja kysyy puhelimitse Leinolan kuulumiset. Yli 30 vuotta sosiaalia-lalla työskennellyt Lehtonen johtaa toistai-seksi kahta Tampereen perhetukikeskusta.

– Asiakaskunta ja työ on samanlaista kummassakin talossa.

Lehtonen on koko työuransa tehnyt töi-tä nuorison eteen. Härmälässä sijaitsevan Metsolan perhetukikeskuksen johtajana hän aloitti vuonna 2004. Leinolan perhetukikes-kus tuli Lehtosen vastuulle syksyllä 2008, kun sen johtaja jäi virkavapaalle. Näillä näkymin Leinolan pesti jatkuu kesään 2010.

Molemmissa Lehtosen luotsaamissa perhetukikeskuksissa otetaan vastaan kii-reistä sijoituspaikkaa tarvitsevia, pääosin 12–17-vuotiaita nuoria. Sijoituspäätöksen tekee aina päivystävä sosiaalityöntekijä. mutta nuoria voi tulla Metsolan tai Leinolan perhetukikeskuksiin mihin vuorokaudenai-kaan tahansa.

– Sijoitetulla nuorella on usein päih-teiden käyttöä tai rikostaustaa, poissaoloja koulusta tai luvatonta poistumista kotoa.

Monilla on myös mielenterveysongelmia tai sitten ongelmia on perheessä, Lehtonen tietää.

Nuori pitää pysäyttääPerhetukikeskukseen sijoitettua nuorta on auttamassa työtiimi, johon kuuluu 3–4 oh-jaajaa ja sairaanhoitaja. Leena Lehtonen huolehtii siis kahden talon työtiimeistä.

Kun nuori tulee levottomista ja rajatto-mista oloista perhetukikeskukseen, häntä odottavat tiukat rajat. Lehtonen tekee joh-tajana päätökset rajoitetusta liikkumisva-paudesta. Enää nuori ei saa mennä ja tulla oman pään mukaan, sillä ulko-ovet ovat lukossa. Elämän normalisointi aloitetaan päivärytmistä.

– Kun nuori tulee akuutista tilanteesta, ensimmäiseksi hänet täytyy pysäyttää. Suurin osa nuorista kyllä ymmärtää, että olemme auttamassa emmekä kiusaamassa heitä.

Tilannetta pyritään työstämään paitsi nuoren myös hänen perheensä kanssa. Jotain muutosta täytyy tapahtua myös kotona en-nen kuin nuori voi palata sinne. Metsolan ja Leinolan perhetukikeskukset ovatkin tarkoi-tettu vain kiireelliseen sijoitukseen. Nuori vii-

Leena Lehtonen on tehnyt koko työuransa Tampereen kaupungilla nuorten parissa, mutta työpisteet ovat vaihtuneet.– Kaikki muutokset eivät ole tuntuneet ollenkaan mukavilta. Jälkeenpäin olen huomannut, että asioita näkee ihan eri näkökulmasta eri talosta käsin.

vailla omaa tiedottajaa. Poikajärvi tarjoutui pestiin ja sai siitä vakituisen työpaikan oppi-sopimusvuoden jälkeen. Paljasjalkainen tampe-relainen on viihtynyt tehtävässään jo yhdeksän vuotta.

– En mitenkään erityisesti pyrkinyt takaisin Tampereelle, mutta enää en vaihtaisi sitä mihin-kään. Tämä on kulttuuriystävällinen kaupunki.

Poikajärven mielestä kulttuuritiedottajan työssä tiedottamista ei voi erottaa markkinoin-nista. Mainontaan on ylipäänsä melko vähän rahaa, joten tiedottaja on aina positiivisen leh-tijutun toivossa.

Kulttuuritiedottajien työ poikkeaa siis melko paljon kaupungin muiden tiedottajien työstä. Siksi he ovat perustaneet oman ryhmän, jossa ideoita voidaan vaihtaa.

Tähtitalvikki Poikajärvi harmittelee, että kii-re syö usein työtehoa. Kun ihmisiä on vähän ja töitä runsaasti, tiedonkulku pätkii.

– Netti on nyt se ykkösmarkkinointijuttu. Si-tä en meinaa ehtiä päivittämään tarpeeksi usein, kun työtehtäviä on niin paljon. Museot kaipaisi-vat nettitiedottajaa, Poikajärvi pohtii.

Lapset pitävät aikataulussaTähtitalvikki Poikajärvi avustaa myös Amurin Työläismuseokorttelia, Rupriikkia ja Kivimu-seota viestinnässä. Hän ottaa vastaan Vapriikin asiakaspalautteet, joista 90 prosenttia on posi-tiivisia.

Tiedotus- ja markkinointisihteeri saa palau-tetta myös toimittajilta, jotka kiittelevät hyvistä juttuvinkeistä. Poikajärvi pitää tärkeänä sitä, että tieto näyttelyistä kiirii kaikille.

– Kulttuuri on ylellisyys, johon meillä on varaa. Työtä tehdään verovaroin, joten ihmisten pitää kuulla näyttelyistä, jotta mahdollisimman moni tulisi niitä katsomaan.

Koululaisten kanssa työskentely on Poika-järven mielestä leppoisaa puuhaa ja virkistävää vaihtelua ryppyotsaiselle puurtamiselle. Viimek-si hän muun muassa keksi lapsille kysymyksiä, joihin he vastaavat kiertäessään Sitting Bull -näyttelyn.

– Lapset ovat meille tärkeitä, sillä he ovat tulevaisuuden museokävijöitä. Lapset ovat par-haita asiakkaita ennakkoluulottomuutensa ja eläytymisensä vuoksi.

Poikajärvellä itsellään on kaksi lasta. He vie-vät ajatukset niin hyvin pois töistä, ettei harras-tuksia kaipaa. Lapset pitävät aikataulussa, eikä ylitöitä tule juuri tehtyä.

– Lasten kanssa on huomattavasti helpompi rentoutua. Ilman heitä työasiat pyörivät helposti mielessä kotonakin.

VILKKU 7 / 200914

pyy keskuksessa keskimäärin 30 vuorokautta.Toisinaan yhteistyö laitoksen ja kodin välil-

lä ei suju. Kun perhetukikeskuksen työntekijät ja vanhemmat vetävät nuorta eri suuntiin, hän on vaikeassa välikädessä. Normaaleissa asia-kasneuvotteluissa Leena Lehtonen ei ole läs-nä, mutta vaikeimmissa tilanteissa vanhemmat usein haluavat keskustella perhetukikeskuksen johtajan kanssa.

– Ihminen on usein tyytyväinen sen jälkeen, kun on saanut sanottua asiansa johtajalle, Leh-tonen tietää.

Nuorten kanssa perhetukikeskuksen johtaja on jonkin verran henkilökohtaisesti tekemisissä. Leena Lehtonen käy silloin tällöin juttelemassa talossa pidempään viipyvien kanssa. Usein nuo-ria tulee ikäväkin heidän jatkettua matkaansa.

Kiitoksia kukkasinLeena Lehtosen yli 30-vuotisen uran aikana nuorten ongelmat ovat monipuolistuneet.

– Päihteiden kirjo on moninaisempi kuin 70-luvulla. Myös mielenterveysongelmia on havaittavissa enemmän kuin aiemmin, Lehto-nen vertaa.

Vaikeudet eivät kuitenkaan aina näy päälle-päin. Perhetukikeskukseen tulee nuoria kaikista yhteiskuntaluokista. Marginaaliryhmään kuulu-minen voi kuitenkin periytyä.

– Joskus tänne tulee aiemmin asiakkaana olleiden lapsia. Se tuntuu pahalta.

Silloin kun nuori saadaan oikeille laduille, onnistumisen tunne on yhteinen koko työryh-mälle. Perhetukikeskuksiin on tuotu kukkia ja suklaarasioita.

Onnistumisten seuraamisen ja kokemisen lisäksi Leena Lehtosen työhön kuuluu myös haasteita. Suurimmat ovat olleet jatkuvat orga-nisaation muutokset ja työpaikan vaihtuminen organisaation sisällä. Myös henkilöstöasioissa joutuu välillä tiukan paikan eteen.

Perhetukikeskuksessa Lehtosen huoneen ovi on aina avoinna. Hän pitää työpuhelin-taankin aina auki ja mukana. Lehtosta eivät häiritse kiireelliset soitot työpaikalta, sillä hän haluaa kuulla asioista silloin, kun ne ovat ajan-kohtaisia.

Muutoin työasiat tulevat harvoin mukaan kotiin. Ajomatkalla Tampereelta kotiin Lempää-lään työjutut tulevat siltä päivältä käsitellyiksi.

Tampereen kaupungille tehdään maaseu-tuohjelma. Ohjelmatyön tarkoituksena on

muodostaa kaupungin ja maaseudun näkemys maaseutualueen mahdollisuuksista niin kaupun-gin osana kuin itsenäisenä toimijanakin.

Työssä määritellään maaseudun tulevai-suuden tavoitteet vuoteen 2020. Lisäksi mää-ritellään keinot ja vastuunkantajat tavoitteisiin pääsemiseksi. Maaseudun halutaan vahvistavan kaupungin kilpailukykyä kansallisilla ja globaa-leilla markkinoilla. Se edellyttää muun muassa kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen kasvamista sekä puolin ja toisin tapahtuvaa hy-vinvoinnin lisääntymistä.

Työn tekee kaupungin maaseutusuunnitteli-ja Eeva Palmolahti.

Tampereen kaupungin pinta-alasta pohjoi-nen maaseutumainen alue muodostaa kolme neljäsosaa. Ympärivuotisia asuntoja alueella on noin 1900 ja vapaa-ajanasuntoja 2600. Pohjoisella suuralueella asuu 4409 vakituista asukasta.

Eeva Palmolahden mukaan pohjoista suur-aluetta ei ole aikaisemmin tarkastelu kokonais-valtaisesti. Niinpä sen tarjoamia mahdollisuuksia ei ole myöskään osattu täysin hyödyntää. Maa-seutuohjelma on välttämätön myös siksi, että alue eroaa muusta kaupungista niin, ettei sitä voi tarkastella osana kaupungin muita strate-gisia asiakirjoja. Lisäksi pohjoinen alue on kau-pungin kuntarajojen sisällä ainoa tulevaisuuden laajenemissuunta.

– Tampereen pohjoisella alueella on tiiviitä kylätaajamia, joista Kämmenniemi muistuttaa kaupungin omakotialueita, vireitä maaseutuky-liä, pääteiden varsille nauhamaisesti sijoittunutta asutusta ja haja-asutusalueitakin.

Pohjoisella alueella on esimerkiksi 14 mai-totilaa ja satakunta muuta tilaa, joista osa nau-danlihaa tuottavia tiloja sekä hevos- ja viljatilo-ja. Sikaloita ja siipikarjaan erikoistuneita tiloja alueella ei ole. Palmolahden mukaan elävään maaseutuun kuuluvat myös maatalouden vuosi-satojen saatossa muovaamat kulttuurimaisemat

ja niistä huolehtiminen. Riittävät palvelut ovat myös maaseudun elinehto.

Ohjelmatyö alkoi loppukesästä 2009 poh-joisen alueen tietojen keräämisellä. Projekti-suunnitelmaluonnos on ollut ohjausryhmän kä-sittelyssä. Marraskuun alussa järjestettiin asuk-kaille ensimmäinen osallistumistilaisuus. Myös Valma-valmistelufoorumia käytetään asukkaiden mielipiteiden kuulemiseen. Ohjelma saa palau-tesivunsa Internetiin. Keväällä yleisötilaisuuksia on kolme. Tavoitteena on saada myös vapaa-ajan asukkaat ja nuoret mukaan työhön.

Ohjausryhmän lisäksi työhön osallistuu ohjelman työryhmä. Se koostuu kaupungin eri toimialojen edustajista. Maaseutuohjelma on valmis vuoden 2010 lopulla ja työ hyväksytään kaupunginhallituksessa, minkä jälkeen se lähe-tetään tiedoksi kaupunginvaltuustolle. Tämän jälkeen on vuorossa ohjelman toteutusvaihe.

Lisätietoja: maaseutusuunnittelija Eeva Pal-molahti, puh. (03) 5656 6796.

Tampereelle tehdään oma maaseutuohjelmaTEKSTI HEIKKI NÄREIKKÖ

1515

TARMO TOUHUNEN

VILKKU 7 / 2009

Tampereen kaupungin asiakkaat voivat nyt ottaa käyttöön kaupungin sähköisen

laskun. Sähköisen laskun ansiosta asiakas pääsee eroon paperisten laskujen ja kuittien arkistoinnista sekä viite- ja muiden numeroiden näpyttelystä.

– Kaupungin laskut voi saada sähköises-ti suoraan omaan verkkopankkiin. Laskua on mahdollista katsella siellä paperilaskun näköi-senä kuvana ja tarvittaessa muokata tietoja ennen maksamista. Laskun tiedot ovat valmiina maksamista varten. Samoin sähköisen laskun arkistointi hoituu verkkopankissa. Halutessaan asiakas voi edelleen saada paperisen laskun kotiinsa tai NetPosti-laatikkoonsa, kertoo pro-jektipäällikkö Mervi Lindstedt kaupungin tietohallinnosta.

Asuntolainat ja korjaamolaskutus ovat jo siirtyneet sähköisten laskujen lähettäjiksi viime keväänä. Laskuja on mennyt e-laskuina pank-keihin, sähköisesti NetPostiin sekä paperitulos-teena Itellan kautta postitukseen.

Ensimmäiset päivähoitolaskut ovat lähte-

neet e-laskuina asiakkaille elokuun maksuista. Tampereen Veden laskutusjärjestelmästä on toimitettu sähköisiä laskuja yritysasiakkaille jo vuodesta 2003, kuluttajille niitä lähetettiin ensimmäistä kertaa syyskuussa. Muut kau-pungin laskutukset siirtyvät sähköisiksi tämän syksyn aikana.

E-lasku on periaatteessa nykyaikaisempi versio suoraveloituksesta. Tässä asiakas voi itse määritellä laskulle vaikkapa aikaisemman eräpäivän. Toistuvat laskut voi edelleen halu-tessaan hoitaa automaattiveloituksella.

Laskun sisällön sisältävät liitteet löytyvät e-laskussa asiakkaan verkkopankista eikä niitä enää kuljeteta paperisena postin välityk-sellä. Liitteet tallentuvat pankin arkistoon ja ne voi myös ladata oman tietokoneensa muistiin myöhempää tarkastelua varten. Pape-rille tulostamista kotona ei suositella, koska se vähentää e-laskun ympäristöhyötyä. E-lasku säästää energiaa ja kuormittaa vähemmän ympäristöä.

Sähköinen lasku on ekoteko

Maksutonta koulutusta tarjolla

Loppuvuodeksi on tarjolla vielä lukuisia yksi-köille maksuttomia henkilöstö- ja esimies-

koulutuksia. Koulutuksissa on vielä melko hy-vin tilaa, joten nyt kannattaa tutustua Looras-sa onko juuri sinun työhösi sopivaa koulutusta tarjolla ja ilmoittautua mukaan!

Mikäli avoimessa tarjonnassa ei ole juuri sinun tarpeitasi vastaavaa koulutusta voit teh-

dä ehdotuksia koulutustarpeista hallintopalve-lukeskus Halon kehittämispalveluille sähköpos-titse: kehittamispalvelut@tampere.fi

Loorasta koulutussivut löytyvät Etusivu > henkilöstöasiat > koulutus

Lisätietoja: Jaana Alhoniemi p. 65802, Kirs-ti Kylliö p. 34160 ja Kalle Palonen p. 60471

Miten saan sähköisen laskun?Yksityiset asiakkaat:• Kirjaudu verkkopankkiin ja tee sopimus e-laskujen vastaanotosta. Sieltä löydät myös tarkemmat ohjeet. • Valitse e-laskuja lähettävien yritysten listalta ne Tampereen kaupungin laskutus- aiheet, joista haluat jatkossa sähköisen laskun. • Jotta lähettämäsi pyyntö voidaan yhdistää asiakastietoosi kaupungin järjestelmässä, tarvitset asiakasnumerosi. Se löytyy aiem- min saamastasi laskusta tai voit kysyä sitä osoitteesta verkkolaskut@tampere.fi Huomaathan että sähköisen laskun vastaanottajana et voi käyttää enää suoraveloitusta. Lisätiedot: projektipäällikkö Mervi Lindstedt, p. 040 733 1041.

Mikkelin kehitysjohtaja Soile Kuitunen kirjoittaa blogia käyttäjälähtöi-syydestä.

Kuntademokratiayksikön järjestämässä koulutus-tilaisuudessa innostettiin ottamaan käyttäjien kuu-leminen jokapäiväiseksi työtavaksi.

TEKSTI S IRPA KOIVU KUVAT SUSANNA LYLY

Oppia palveluiden käyttäjien kuulemiseen

Käyttäjälähtöisyys, käyttäjä-demokratia ja asiakas läh-töi syys tarkoittavat sitä, että kunta laiselta kysytään millaisia palveluita hän haluaa. Kunta-lainen voi vaikuttaa käyttämien-sä palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen esimerkiksi sähköi sen palaute kanavan kautta tai osallistumalla asia-kasraatiin.

Käyttäjälähtöisyys on kirjoitettu Tampe-reen uuden strategian riveille ja tark-

kaan katsoen rivienkin väliin. Ohjenuoran noudattaminen merkitsee haastetta kau-pungin työntekijöille niin peruspalveluissa kuin valmistelutyössäkin.

Tampereen osallistumisen ja vaikutta-misen kanavista vastaava kuntademokra-tiayksikkö on järjestänyt aiheesta koulu-tustilaisuuksia. Lokakuun lopulla pidetyn seminaarin tavoitteena oli opastaa hen-kilöstöä ottamaan palveluiden käyttäjien kuuleminen jokapäiväiseksi työtavaksi.

Tarkoitus on, että jokaiselle palvelun käyttäjälle annetaan mahdollisuus antaa pa-lautetta ja vaikuttaa palvelun kehittämiseen. Kuntalaisten kuulemisesta on osaltaan vas-tuussa jokainen kaupungin työntekijä.

– Koulutustilaisuuksissa on haluttu tar-jota henkilöstölle erilaisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkökulmia käyttäjädemo-kratiaan. Nyt ei enää ole kysymys siitä, että käyttäjälähtöisyys on mukava ajatus, vaan että se on välttämättömyys ja tehtävämme, sanoo kuntademokratiasuunnittelija Eija Uurtamo.

Osallistuvaksikansalaiseksi kasvetaanSeminaarissa kuultiin muun muassa Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori ja toimitusjoh-taja Jorma Niemelää ja Mikkelin kaupungin kehitysjohtaja Soile Kuitusta.

Rehtori Jorma Niemelän mukaan osallis-tumisen ja vaikuttamisen taidot ja arvostus on opittava koulussa ja kodissa. Ei riitä, että on tietoa yhteiskunnasta, täytyy olla myös tietoa vaikuttamien mahdollisuuksista ja merkityksestä.

Niemelä oli myös huolissaan työntekijöi-den kokemasta lisätyöstä.

– Käyttäjälähtöisyyden hyötyjen on oltava ilmeisiä myös heille. Henkilöstöä kuormittavat usein vaikeat asiakkaat, joiden kohtaamiseen on keksittävä ratkaisuja.

– Kaikkiaan käyttäjälähtöisyydessä on taattava aitous: osallistumisella on oltava vaikutusta, hän toteaa.

Mikkelin kaupunki sosiaalisessa mediassaMyös Mikkelin kaupungin strategian läpäisee käyttäjälähtöisyys. Kehitysjohtaja Soile Kuitu-sella on ollut sen haasteiden vuoksi ”kädet kyynärpäitä myöten savessa” kuluneen vuo-den ajan.

– Strategian vieminen arkipäivään ei ole sujunut vaivattomasti ja pieleen on mennyt välillä roimasti. Mutta olemme myös paikoin onnistuneet hyvin.

Käyttäjälähtöisyyden edistämistä aio-taan kin Mikkelissä vaalia sinnikkäästi. Kui-tusen mukaan varsinkin luottamuksen raken-taminen on tärkeää. Haasteena on puolestaan se, kuinka osallistumisen panos näkyy päätök-senteossa.

– Muutos on mahdollinen, se vain etenee välillä pienin askelin ja välillä harppauksin. Kuitusen mukaan muutos entiseen hallinto-kulttuuriin verrattuna on ollut valtava. Uusi malli on ollut viranhaltijoille vaativa, mutta myös luottamusmiehet ovat ihmetelleet, vie-däänkö heiltä nyt päätösvalta.

Perinteisten foorumien ja asukastilai-suuksien lisäksi avuksi otettiin myös sosiaali-nen media. Kaupunki on avannut keskustelu-foorumin Minun Mikkelini -sivustolle. Mikkelin henkilöstöä on Twitterissa, ja Kuitunen pitää blogia, jossa hän pohtii käyttäjälähtöisyyden polkuja.

Lisätietoja: Seminaarien aineistot ovat Loorassa, kuntademokratiayksikön koulutus-materiaaleissa.