A p u a j a e v a n k e l i u m i a I t ä - E u r o o p a n l a p s i l l e j a p e r h e i l l e

1 / 2018

Ulos kopista!Lena eli sairautensa vuoksi eristyksissä niin ulkoisesti

kuin sisäisesti. Eräänä päivänä turvakotimme

johtaja koputti asuinhuoneen ovelle... Lue lisää s. 4-5

Näin toteaa Andrei Ivanov, joka johtaa vaimonsa Natashan kanssa Jekaterinburgin turvakotia.

Mikä on tämä suurin tarve?

”Neljätoista vuotta sitten aloitim-me työn katulasten parissa. Ruokim-me, puimme, kylvetimme ja hoidim-me heitä, etsimme heidän perheen-jäseniään. Hyvin pian ymmärsimme, että kaikkien ongelmien tausta oli sa-ma: risainen ja toimimaton perhe – tai perheen puute...”

”Ihmisen suurin tarve, riippu-matta iästä, sukupuolesta tai taustasta, on tuntea itsensä tär-keäksi ja rakastetuksi, kokea yh-teyttä ja turvallisuutta, tuntea elämänsä merkitykselliseksi.”

IGNAT IVANOVToiminnanjohtaja

Mikä on Itä-Euroopan suurin tarve?

Tämän päivän Itä-Euroopassa monet asiat ovat paremmin kuin 25 vuotta sitten, kun aloi-timme katulapsityön Venäjällä. Väitetään, että Moskovassa on enemmän Mersuja kuin Saksas-sa. ”Miksi Venäjän rikkaat eivät auta omiaan?” monet kysyvät.

Avun tarvetta ei kuitenkaan mitata sillä, kuin-ka paljon Itä-Euroopassa on miljonäärejä.

Avun tarvetta mitataan sillä,millainen mahdollisuushädänalaisella lapsella tai perheelläon saada todellista apua ja tukea silloin kuin hän sitä tarvitsee,sekä tulla tuntemaan Jumala.

Se työ, mitä Mission Possible tekee Itä-Euroo-passa, ylittää paikallisten seurakuntien ja avus-tusyhdistysten voimavarat. Vielä pitkään tarvi-taan apua lännestä.

Tässä numerossa kerromme Jekaterinburgin turvakodista, jonka avasimme kahdeksan vuot-ta sitten. Aina kun olen käynyt siellä, sinne on tuotu nälkäisiä, ryysyisiä, kauhuissaan olevia lapsia. Lapsia, jotka on tuotu sinne tappelun keskeltä alkoholistikodista, ja jotka ovat näh-neet veritekoja ja muita kauheuksia. Kun olen tullut seuraavan kerran, nämä lapset ovat olleet iloisia, hyväkuntoisia, täynnä toivoa. Ei ole suu-rempaa iloa kuin tämä!

Kaikki tämä on mahdollista siksi, että yhdessä teidän kanssanne olemme pitkäjänteisesti pa-nostaneet näiden lasten elämään. Kiitos teille siitä, että välitätte!

Miten tämä tarvevoidaan täyttää?

”Luonteva ympäristö näiden tar-peiden täyttämiselle on perhe.” ”Sen vuoksi, kun avasimme lapsille

turvakodin, halusimme, että se olisi kuin iso perhe.”

”Kodissa on tähän mennessä asu-nut yli 460 eri-ikäistä lasta ja myös äi-tejä. Olemme nähneet, kuinka ympä-rivuorokautinen huolenpito ja yhteys muuttavat lapsia.”

”Pyrimme myös aina auttamaan kokonaisia perheitä ja muuttamaan heidän elämäänsä avun ja evanke-liumin sanoman kautta. Tavoitteem-me on, että lapsi, jos mahdollista, voi-si palata omaan, muuttuneeseen per-heeseensä.”

”Työmme keskipisteessä onkaikkien ihmisten

kaikkein suurin tarve.”

Natasha Ivanova on kuin äiti monelle turvakodin tytölle.

PERHE ON SITÄ, ETTÄ• teemme asioita yhdessä• meillä on turvallinen olo• apu ja neuvot ovat aina lähellä• ymmärrämme toisiamme• rakastamme toisiamme.

Andrei Ivanov, turvakodin isä

Jekaterinburgin turvakoti. Keittiö on kodin sydän!

Lenan ja Lisan tarina:

Ulos kopista uuteen elämään suureen perheeseen!

Lena ja Lisa, siskokset, joilla on vuosi ikäeroa, olivat eläneet eristyk-sissä muista. Heidän äitinsä oli vaka-vasti sairas koko heidän lapsuuten-sa ajan. Myös nuorempi sisko Lena syntyi sairaana. Äidin kuoleman jäl-keen isä jätti tytöt isoäidille.

Tyttöjen elämä iäkkään, vähäva-raisen isoäidin luona rajoittui 14 ne-liön tunkkaiseen huoneeseen. Siinä oli sohva, jolla kaikki kolme nukkui-vat, ja joka puolella kasoittain van-hoja tavaroita, astioita, kirjoja... Iso-äiti oli kerännyt ne roskista.

Tytöillä oli aina kuluneet, likai-set vaatteet. Etenevän dementian vuoksi isoäiti ei pystynyt huolehti-maan siitä, että tytöt kävivät kou-lua, ja siksi he usein viettivät päivän-sä kotona.

Naapurit ottivat lopulta yhteyt-tä lastensuojeluviranomaisiin, jot-ka päättivät ottaa tyttöjen huolta-juuden isoäidiltä pois korkean iän ja sairauksien vuoksi. Viranomaiset pyysivät meitä ottamaan tytöt tur-vakotiimme. Ja niin kotimme johta-ja Andrei lähti hakemaan heitä.

Olimme huolissamme, kuinka tyt-

töjen tulo turvakotiimme onnistui-si. Meille oli kerrottu, että Lenalla oli psyykkisiä ongelmia ja muutos saattaisi pelottaa häntä.

Kun Andrei koputti pienen asun-non ovelle, sitä avaamaan tuli vihai-nen isoäiti. Andrei seisoi ovella hy-myillen eikä ehtinyt sanoa mitään, kun yllättäen Lena astui esiin isoäi-din takaa, katsoi Andreita, alkoi hy-myillä ja hyppäsi sitten hänen kau-laansa, ikään kuin olisi kauan odot-tanut häntä!

Turvakodilla tytöt tutustuivat uu-teen perheeseensä. Huomasimme pian Lenan ongelmat ja aloimme kaikki, niin aikuiset kuin lapset, yh-dessä auttaa häntä tottumaan uu-siin olosuhteisiin.

Kävimme monia keskusteluja lää-käreiden ja asiantuntijoiden kans-sa Lenan hoidosta – mutta sillä ai-kaa tavallinen kodin elämä ja tois-ten lasten seura alkoi tuoda tulos-ta! Erityiskoulun opettajat ihmette-livät, kun Lenan puhe ja sanavaras-to paranivat niin nopeasti.

Myös isosisko Lisa puhkesi kuk-kaan. Hän alkoi menestyä koulussa

Lisa

leet kotiimme sattumalta, vaan saamme kaiken muun avun ohel-la tarjota heille kaikkein tärkeim-män asian: johtaa heidät usko-maan ja luottamaan Taivaalli-seen Isään.

ja löysi mieluisan harrastuksen: hiih-don. Lisa on erittäin avoin rukouk-selle ja hengellisille asioille. Kun ty-töt tulivat ensimmäistä kertaa kans-samme seurakuntaan, näytti siltä, kuin he olisivat tulleet kotiin.

Siskokset saavat olla turvakodis-samme täysi-ikäisiksi asti. Isoäiti vie-railee siellä usein, viihtyy ja viipyy seu-rassamme tuntikausia. Hänestäkin on tullut jo kuin perheenjäsen!

Uskomme, etteivät Lena ja Lisa tul-

Lisa (keskellä) ja Lena (edessä oikealla) uusien veljiensä ja siskojensa kanssa Jekaterinburgin turvakodin pihalla.

Lumisena talvipäivänä tiimimme kävi Vakarelissa, vuoristokylässä lähellä Bulga-rian pääkaupunkia Sofiaa. Kylän laidalla on slummialue, jossa on romaniperheiden vaatimattomia asumuksia.

Lumentulon vuoksi kylään ei päässyt autolla. Kannoimme seurakunnan mies-ten kanssa parikymmentä äitiys- ja lasten-vaatepakkausta päätieltä pienen evanke-lisen seurakunnan rukoushuoneelle. Siellä jaoimme ne perheille, jotka elävät suures-sa puutteessa. Vierailimme myös muuta-massa kodissa.

Pikku Erik oli yksi lapsista, joita var-ten toimme pakkauksen. Hän on Anan ja Georgin viides lapsi. Koko seitsemän hengen perhe asuu 12 neliön mökissä, jossa ei ole vettä eikä viemäriä.

Huoneessa oli tilaa vain sängyille ja van-halle kaapille – mutta nurkkaan oli silti saatu mahtumaan pieni joulukuusi! Las-ten kengät olivat rivissä ikkunalaudalla. Kodissa oli siistiä ja siellä oli niin hyvä jär-jestys kuin voi olla pienessä tilassa, jossa elää, nukkuu ja aterioi seitsemän henkeä, joista yksi on vauva...

Vanhemmat ovat olleet jo monta vuot-ta työttöminä. Georgi menee joka päivä etsimään halonhakkuu- tai rakennustöi-tä, joita saattaa löytyä hyvällä onnella. Pi-tempiaikaisista töistä ei ole toivoa.

Erik ja hänen äitinsä Ana seurakunnassa. Ana oli yksi 12 äidistä, joka sai äitiyspakkauksen.

Äitiyspakkauksemme on enemmän kuin tarvikepaketti. Siihen liittyy opetus- ja tukiohjelma, jonka tarkoituksena on muut-

taa perheiden elämää. Ohjelma toteutetaan yhdessä seurakun-tien kanssa, ja kaikkia kylien äitejä kutsutaan siihen mukaan.

Kiitos vauvanvaatteista, joita olemme saaneet valtavan määrän! Vaatekeräyksessä on tällä hetkellä tauko.

Nyt tarvitsemme taloudellista tukea pakkausten ja ohjelman käytännön kuluja varten. Apusi on erittäin tärkeä.

Tukitili Nordea FI85 2309 1800 0153 17, Viite 7773. Kiitos sinulle!

On suoranainen ihme, että perhe tulee toimeen pienillä sosiaalituilla, joita he saavat lapsista. He saavat kuukaudessa viidestä lapsesta 160 levaa eli 80 euroa.

Tiukasta tilanteestaan huolimatta vanhemmat ovat tyytyväisiä ja toi-veikkaita. Georgi toteaa:

”Olemme kiitollisia! Herra ei ole unohtanut meitä eikä jättänyt näke-mään nälkää. Hän on antanut meille viisautta, ja olemme selvinneet. Jo-ka kuukausi olemme pystyneet jo-pa säästämään jonkin verran, että voimme ostaa tiiliä kotimme laajen-nusta varten.”

Perheen mökki on aivan rukous-huoneen vieressä. Kylässä on ollut seurakunta kolmen vuoden ajan. Ensimmäisen kerran kylässä pidet-tiin evankelioiva tilaisuus viitisen vuotta sitten, ja uuden uskovat ra-kensivat itse pienen rukoushuo-neen. Rakennus on vaatimaton ei-kä kaikilta osin valmis, mutta usko-vat perheet lapsineen kokoontuvat siinä joka päivä.

"Herra ei ole unohtanut meitä.” Anan ja Georgin sanat soivat mieles-sämme, kun lähdemme tästä mata-lasta majasta. Mekään emme halua unohtaa tätä perhettä ja tätä kylää!

Rumen Ivanov (Mission Possiblen Bulgarian työn johtaja) pu-huu äideille Vakarelin seurakunnassa ennen äitiyspakkaus-ten jakoa. Erikin äiti vasemmalla. Alakuvassa perheen koti.

Viiden lapsen vanhemmat 12 neliön kodissa:

”Herra ei ole unohtanut perhettämme eikä jättänyt

näkemään nälkää."

Mitä tarvitaan juuri nyt?

Lähettäjä: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa

Korson Sähkö-Yksikkö Oy

Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa045-899 0890 / info@mp.org / www.mp.orgTilaukset, osoiteasiat: tilaus@mp.orgÄitiyspakkausohjelma ja Suomen yhteydet: Päivi Ranta puh. 040-7577709, pp@mp.orgFacebook ”Mission Possible Finland” ja”Pienimmän parhaaksi”

TUKITILIT (viitenumerot tilisiirtokupongissa)Nordea FI85 2309 1800 0153 17 Danske Bank FI82 8000 1900 0092 92OP FI87 5720 6820 0184 43TUKISOITTO: 060016444 (10 e), 060016888 (20 e)

Poliisihallituksen keräyslupa 1.8.2016, RA/2016/378, 31.12.2018 asti, koko Suomi ilman Ahvenanmaata. Tarkemmat tiedot: www.mp.org

RAKENNUSKONEVUOKRAAMO

Laitteet remontointiin ja pihatöihin.Toimipisteet Helsingissä ja Vantaalla.p. 09 7012300. www.pikavuokraus.fi

TUKI-ILMOITUKSET

Irina on Bulgarian tiimimme nuo-rin työntekijä. Hän on tullut tutuksi jo monille romanikylien perheille ja lapsille. Monitaitoinen Irina on kou-lutukseltaan psykologi.

”Kolme vuotta sitten olin mukana Mission Possiblen naistentapahtu-massa. Sillä oli suuri suuri merkitys elämälleni. Aloin sen jälkeen tehdä Missiossa vapaaehtoistyötä, koska ha-lusin olla mukana jossain mielekkääs-sä ja tärkeässä. Olen kiitollinen Juma-lalle, että nyt olen ollut puoli vuotta

LINKKINÄ KETJUSSATällä kertaa esittelemme Irina Nikolaevan, joka on yksi

Mission Possiblen Bulgarian tiimin työntekijöistä.

kokoaikaisena työntekijänä”!”Rakastan lapsia ja työtä heidän pa-

rissaan. Olen aktiivisesti mukana äi-tiyspakkausohjelmassa, pakkausten kokoamisessa ja jakamisessa. Talvi-kaudella käyn romanikylissä lasten soppakeittiöillä.”

”Kesällä olen mm. ohjaajana lasten ja nuorten leireillä. Viime kesän leiril-lä järjestin lapsille Mestarikokki-ohjel-man. Harrastan ruuanlaittoa, ja oli val-tavan hauskaa, kun lapset tulivat in-nolla mukaan ja oppivat uutta!”

Irina jakamassa joululahjoja Karnaren romanikylässä, jossa avasimme joulukuussa uuden seurakunnan.

”Olen onnellinen, kun lapset ovat onnellisia!”