KESÄ / HEINÄ 2016

A p u a j a e v a n k e l i u m i a I t ä - E u r o o p a n l a p s i l l e j a p e r h e i l l e

Palijovon kylä Ukrainassa:Toivottomia perheitä ja heitteilläolevia lapsiahajalle ammutun tien takana

Gena käy innokkaasti pyhäkoulua, jota Mission Possiblen tiimi pitää tässä kurjistuneessa ja alkoholisoituneessa kylässä.

Unohdettu kyläOlemme jo muutaman vuoden

ajan tehneet työtä Ukrainan köy-hissä syrjäkylissä. Palijovon kylä on 35 km:n päässä Odessasta, mutta matka vie paljon aikaa. Osa tiestä on aivan hajalla ja täynnä valtavia kuoppia. Varuskunta käyttää lähei-siä peltoja ampumakoulutukseen.

Kylä matalan merenlahden ran-nalla on täysin syrjässä ja unohdet-tu. Asukkaat elivät ennen kalas-tuksesta. Se oli hyvää aikaa. Mutta muutama vuosi sitten eurooppalai-

set valvojat kävivät siellä ja asetti-vat kalastuskiellon. Kalanjalostus-tehdas suljettiin, ja ihmiset jäivät il-man elantoa. Ränsistyneessä asun-tolassa on nyt pelkkiä työttömiä.

Suurin osa aikuisista on alkoholisoitunut

Kaduilla näkyy toimettomia, juopuneita kyläläisiä. Ilmapiiri on apaattinen, ihmiset juovat ja istu-vat ulkona. Heillä ei ole mitään toi-voa paremmasta. Ne muutamat, jotka eivät aina juo, käyvät paikalli-

IGNAT IVANOVToiminnanjohtaja

Paikkoja, joihin emme olisi ikinä menneet,jos tätä työtä ei olisi

Kun isäni, pastori Boris Bulgariassa, aikanaan perusti seurakunnan Filipovtsin romanislummiin, hän oli ainoa "valkolai-nen", joka sai tulla tähän kylään. Vähitel-len asukkaiden luottamus hänen kans-saan tuleviin ulkopuolisiin kasvoi. Aloi-timme siellä myös soppakeittiön ja luku-opetuksen. Sen jälkeen monet ystävät eri maista ovat käyneet tässä seurakunnassa.

Toukokuussa ulkomaalainen nuorten-ryhmä vieraili toisessa romanikylässä re-montoimassa rukoushuonetta, jossa pi-dämme soppakeittiötä. (Tällaisia ryhmiä on ollut useita.) Nuoret ihmettelivät, kun bussinkuljettaja ei uskaltanut ajaa sisäl-le kylään...

Heille itselleen kylässä vietetty viikko oli ainutlaatuinen. He pääsivät paikkaan, jo-hon vain aniharva ulkopuolinen voi men-nä – syrjäiseen Itä-Euroopan romaniky-lään – ja saivat henkilökohtaisen yhtey-den perheisiin ja lapsiin, joita autamme.

Itsekin olen työmme myötä käynyt pai-koissa, joihin en muutoin olisi ikipäivänä mennyt. Samoin sinä, lukijamme, olet leh-temme kautta tutustunut unohdettuihin ihmisiin, jotka tarvitsevat apua ja evanke-liumia. Tässä numerossa tapaat jälleen täl-laisia lapsia ja perheitä: Tule mukanamme Palijovon kylään!

Palijovon kylä: Toivottomia perheitä ja heitteilläolevia lapsia hajalle ammutun tien takana’

IGNAT IVANOV

silla maatiloilla kausitöissä. Alkoho-loisoitunut väki varastaa samoilta maatiloilta...

”Kaikki täällä polttavat hamppua, nuoret ja vanhat”

Näin sanoivat meille Palijovon asukkaat. Joka paikassa tosiaankin kasvaa tiheänään hamppua. Elämä on poissa raiteiltaan. Monet asuk-kaat ovat olleet vankilassa useita-kin kertoja.

Lapset seuraavat vierestä tätä kaikkea... He ovat yksin vailla ohja-usta ja huolenpitoa ja kulkevat ky-lällä nälissään ja resuisina.

Pidämme lastenkerhoa entisen kalastajan kodissa

Eräs äiti lapsineen lähti kaupun-kiin miehensä jatkuvan juomisen

> Kävin Palijovossa tii-mimme mukana. ”Sinul-la on hienot housut”, sa-noin eräälle pojalle. Koh-ta paikalle tuli vielä viisi poikaa – kaikilla saman-laiset shortsit! Kysyin Ole-gilta, ovatko ne tiimim-me tuomaa avustusta. ”Tietysti ovat”, Oleg sa-noi. ”Näilla lapsilla oli päällään pelkkiä ryysyjä.”

vuoksi. Siellä joku kutsui hänet seu-rakuntaan, jossa Mission Possiblen Odessan työn johtaja Oleg Kaljakin on sivutoimisena pastorina. Äiti tuli uskoon ja päätti palata lasten kans-sa miehensä luo. Hän ymmärsi, et-tä kylän lapset ja aikuiset tarvitsivat juuri sitä, mitä hän oli itse löytänyt: evankeliumia ja apua. Äiti ehdotti, että alottaisimme toiminnan Pali-jovossa ja avasi perheen kodin raa-mattukerhoa varten, eikä miehellä-kään ollut mitään sitä vastaan.

Nyt parikymmentä lasta käy ker-hossa, jota tiimimme pitää kerran viikossa. Lapsille se on viikon koho-kohta, he odottavat aina oven edes-sä! Viemme heille myös ruokaa ja vaatteita. Autamme lapsia läksyis-sä, opetamme erilaisia perusasioi-ta ja neuvomme, miten heidän tu-

lee käyttäytyä eri tilanteissa.Teemme yhteistyötä myös kylän

johdon kanssa. Parhaillaan käsitel-lään pyyntöämme saada tilat las-tenkerhoa varten.

Itä-Euroopassa on tällä hetkellä hyvät mahdollisuudet

tehdä evankelionti- ja avustustyötä. Käytännössä meitä rajoittaa vain omien

voimavarojen puute.

Perhe Palijovon kylässä avasi kotinsa las-ten raamattukerhoa varten.

Kun vuosi sitten aloi-timme kerhon, monet vanhemmat olivat epä-luuloisia. Nyt he ovat kiitollisia työstämme, ja olemme ystävystyneet monien kanssa. Eräs äi-ti sanoi: ”Näen, että te

olette erilaisia kuin me. Voisinkohan puhua kanssanne hetkisen?” Hetki-nen venyi puoleksitoista tunnisksi. Meillä oli valtavan hyvä keskustelu, ja hän kyseli paljon Jumalasta.

Viemme perheille mahdollisuuk-sien mukaan erilaista avustusta. Eri-tyisesti joulutervehdyksemme te-ki vanhempiin vaikutuksen. He oli-vat aivan mykistyneitä, kun jaoim-me perheille lahjapaketteja, joissa oli uutta, hyvää tavaraa!

Traaginen räjähdysHeti työn alkuvaiheissa koimme,

että olimme oikeaan aikaan oikeas-sa paikassa. Kylän lähellä on varus-kunta, ja usein harjoitusten jälkeen lapset livahtavat alueelle kerää-mään hylsyjä. Pahaksi onneksi he löysivät räjähtämättömän kranaa-tin ja toivat sen asuntolan käytä-vään tutkittavaksi! Joukkoon liittyi muitakin lapsia. Eräs siellä asuva isä kuuli ääniä ja meni katsomaan. Kau-histuneena hän käski lasten men-nä syrjään ja otti kranaatin varovasti viedäkseen sen pois. Lapset lähtivät kuitenkin uteliaina hänen perään-sä! Juuri samaan aikaan pikkubus-simme ajoi paikalle. Lapset juoksi-vat meitä vastaan ja pelastuivat tä-pärästi, sillä heti sen jälkeen räjähti!

Mies loukkaantui pahoin. Hän me-netti toisen kätensä, ja vatsan alu-eelle iskeytyi sirpaleita.

Isän sairaalakulut ja vammautu-minen olivat katastrofaalinen asia perheelle, joka muutenkin eli suu-ressa köyhyydessä. Autoimme per-hettä maksuissa, ja aina kylässä käy-dessämme viemme ruokaa ja vaa-tetta. Rohkaisemme heitä ja rukoi-lemme heidän kanssaan. He tarvit-sevat kipeästi tukea.

”Tulitte juuri oikeaan aikaan!”

Kylän koulussa olemme pitäneet yläluokkalaisille huume- ja muu-ta valistusta. Oppilaat ja opetta-jat ovat antaneet paljon hyvää pa-lautetta. Tieto on ollut tärkeämpää kuin arvasimmekaan. Pidimme tun-nin myös aiheesta ”Kuinka voit var-

jella itsesi ennen avioliit-toa”. Eräs tyttö sujautti sen

jälkeen käteemme lapun: ”Tulitte juuri oikeaan aikaan.

Nyt tiedän, miten minun pi-tää toimia!”

Saamme kylvää näiden nuor-ten elämään hyvää siementä –

ja nyt he myös tietävät, keneltä voivat kysyä lisää.

”Näen, että te olette erilaisia

kuin me. Voisinko puhua hetken

kanssanne?”

Oikeaan aikaan oikeassa paikassa!Työntekijämme Lilja ja Tanja kertovat työn hedelmistä

Tanja (vas.) ja Lilja pitämässä Palijovon koululaisille huumevalistustuntia.

Nämä lapset ja 300 muuta käyvät Mission Possiblen kristillisissä kerhoissa Ukrainan köyhissä syrjäkylissä.

”Meihin on tehnyt suuren vaikutuksen lasten avoimmuus. Sanoma Vapahtajasta on synnyttänyt heidän sydämessään vilpittömän uskon, ja heille on syntynyt aito suhde Taivaan Isään. He käyvät erittäin mielellään kerhossamme ja kyselevät paljon”, ohjaajat kertovat.

Kun aloitimme lastenkerhon, vain viisivuotias pikkuveli kävi siel-lä. Kävimme tapaamassa äitiä vie-däksemme avustustarvikkeita ja kertoaksemme tästä toiminnasta. Hän osoittautui luonteeltaan erit-täin avoimeksi, keskusteli mielel-lään ja kertoi meille elämänsä vaike-uksista. Vierailumme jälkeen myös isoveli alkoi käydä kerhossa ja on in-nokkaasti mukana, vaikka on mui-ta vanhempi.

Kyläkoulun opettaja (kuvassa si-vulla 2 nuoremman poikansa kans-sa) jätti työnsä, vaikka piti siitä pal-jon. Yksinäisen äidin oli mahdoton-ta tulla toimeen pienellä palkalla, jota ei edes maksettu säännöllisesti. Se ei riittänyt lasten ruokaankaan, ja vielä olisi pitänyt maksaa sähkö ja vesi ja ostaa vaatteita ja poltto-puita. Voidakseen ruokkia kaksi poi-kaansa, joista toinen oli aivan pieni, äiti alkoi pitää lehmää ja muutamaa vuohta. Maitoa saatiin omaan käyt-töön ja myös myyntiin.

Muutaman vuoden kuluttua vuo-hilauma oli kasvanut, ja vanhempi poika Roma pystyi auttamaan äitiä.

Pojan päivä alkaa aamuvii-deltä, ja kello 8 hän me-nee kouluun. Kotiin tultu-aan hän hoitaa vuohia ja illalla tekee läksyt. Se on raskasta, mutta Roma ym-märtää, että äiti ei selviäi-si ilman häntä – ja vuohet ovat heille elintärkeitä.

Talvella pikkukilit ovat poikien huoneessa, koska eläinsuojassa on liian kylmä. Veljesten vaatteet ovat siksi vuohien hajun läpitunkemia. Roma kärsii suuresti toisten

pilkasta ja on yksinäinen.

Veljekset tuntevat olevansa maail-

man syrjäänheittämiä. Yritämme roh-

kaista ja tukea heitä ja selitämme, kuin-

ka arvokkaita ja ainutlaatuisia he ovat

Jumalan silmissä ja kuinka he voivat

olla rohkeasti toisten seurassa ilman

alemmuudentunnetta.

Opetamme heille Raamatusta, että

heille on oma paikka ja tehtävä.

Roma käy pikkuveljensä kanssa lastenkerhossa, kuun-telee erittäin mielellään Raa-matun kertomuksia, vastaa opettajan kysymyksiin ja kyselee asioista enemmän. Kerhossa häntä ei pilkata, vaan rohkaistaan ja autetaan.

Roma, vuohienhoitajaKoulutoverien pilkkaama poika tulee nuorempien kanssa lastenkerhoon

Palijovon ja monen muun samankaltai-sen kylän lapset, ovat elämässään näh-neet vain puutetta, toivottomuutta ja al-koholismia, ja monen kotona on myös sii-tä seuraavaa väkivaltaa. Vanhemmat va-joavat apatiaan, kun eivät pysty huolehti-maan lapsistaan, ja alkavat juoda entistä enemmän. Myöhemmin lapset seuraavat heidän esimerkkiään...

Myös Diman ja Genan äidillä on alkoho-liongelma. Kotiolot ovat erittäin vaikeat. Pojat tulevat mielellään lastenkerhoon ja juoksevat aina meitä vastaan. Ensimmäi-sellä kerralla he saivat äidiltä ankarat nuh-teet. Menimme juttelemaan äidin kans-sa, ja hän tuli mukaan kerhon seuraavaan kokoontumiseen. Sen jälkeen lapset ovat saaneet käydä siellä.

Dima kuuntelee tarkasti Raamatun ker-tomuksia ja osaa kertoa omasta elämäs-tään esimerkkejä ja tilanteita, joihin ope-tuksia voi soveltaa. Lapset saavat kerhos-sa selkeän pohjan elämälleen ja valinnoil-leen ja oppivat ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin. Pojat osallistuvat myös peleihin, leikkeihin ja askartelui-hin. Opetamme lapsia tekemään kaunii-ta esineitä luonnon aineksista.

Kerromme lapsille toisenlaisesta elämästä ja näytämme esimerkkiä omalla elämällämme. Opetamme heitä rakastamaan

vanhempiaan ja puhumme siitä, kuinka tärkeä on perhe.

”Tätäkö vain on elämä?”Kerhon opetus antaa oikean suunnan lapsille, jotka ovat nähneet vain alkoholismia ja toivottomuutta

Lähettäjä: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa

Poliisihallituksen keräys-lupa POL-2014-6531/ 29.7.2014 ajalle 1.1.2015-31.12.2016 (koko Suomi ilman Ahvenanmaata)

Nordea FI85 2309 1800 0153 17 Danske Bank FI82 8000 1900 0092 92OP FI87 5720 6820 0184 43Viitenumerot tilisiirtokupongissa.

Tukipuhelin:0600 16444 (10 eur)0600 16888 (20 eur)

TUKITILIT:

Mission Possible ry PL 120, 01450 VantaaPuh. 045-899 0890, www.mp.orgSähköposti: info@mp.orgTilaukset ja osoiteasiat: tilaus@mp.org

TUKI-ILMOITUKSET

Tilitoimisto HelantPusula, p. 040-7253523

Turvakotimme Jekaterin-burgissa on paikka täyn-nä toimintaa ja elämää! Ta-lo on maksimaalisessa käy-tössä, lapsia on koko ajan niin paljon kuin sinne mahtuu.

Joudumme tekemään odot-tamattoman, ison remon-tin. Seitsemän vuotta käytös-sä olleen rakennuksen läm-mitysputkistoon on tullut syöpymisvaurioita ja vuoto-ja. Teemme remontin kesäl-lä, jotta syyskylmien tulles-sa talo on lämmin. Samalla parannamme WC- ja suihku-tilojen toimivuutta. Kustan-nusarvio on n. 12 000 euroa.

Kaikki apu näihin ylimää-räisiin kuluihin on tervetul-lutta! Kiitos kaikille! Varat voi lähettää viestillä ”Remont-ti”, tilinumerot ovat vieressä.

JEKATERINBURGIN REMONTTIKERÄYS

Andrei Ivanov kertoo lyhyellä videolla tästä tarpeesta:

www.mp.org (etusivu)