Vihreät De GrönaPuoluekokous

6.–8.6.2014, Jämsä

PuoluekokousaloitteetPuoluekokoukselle jätettiin kaikkiaan 20 aloitetta. Hallituksen aloitelausunto ja päätösesitys kuhunkin on hyväksytty puoluehallituksessa 10.5.2014.

SisällysluetteloPoliittiset aloitteet.................................................................................................................................2

1. Yli 500 päivää työttömänä olleet pois ”listalta” ja dynaamisten työllistävien toimenpiteiden piiriin................................................................................................................................................22. Turvaa taiteen- ja tieteentekijöille...............................................................................................43. Kesäajasta luopuminen Euroopan unionissa................................................................................54. Sterilisaation ikärajan laskeminen...............................................................................................75. Moniportaisuutta lähisuhdeväkivallan ratkaisuihin ja maksuton turva-asuminen.......................86. Jatkoaikaa elämään....................................................................................................................107. Tiedepoliittinen neuvonantaja tulevaan hallitukseen.................................................................128. Tieteellisen lukutaidon lisääminen osaksi opetusohjelmaa sekä Vihreiden koulutuspoliittisia tavoitteita.......................................................................................................................................139. Älyliikenne rautateiden liityntäkuljetuksissa ja haja-asutusalueilla muutenkin ja käytöstä poistettujen rataosuuksien uudelleen kunnostaminen....................................................................1510. Aloite reilun ja päästöjä vähentävän veropolitiikan puolesta koskien matkakustannusten korvauksia......................................................................................................................................1611. Osuustoiminta ja yhteiskunnalliset yritykset...........................................................................1712. Motion om ökade valmöjligheter gällande undervisningsspråk..............................................1813. Motion om kostnadseffektiva åtgärder för minskade koldioxidutsläpp..................................2014. Totuuskomissioiden kääntöpiste..............................................................................................2315. Kaikkia perheitä tulee kohdella tasavertaisesti perhevapaita jaettaessa..................................2516. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on uudistettava..................................................2617. Tasa-arvoisen, sukupuolitetun ja kaksiäänisen vaalitavan esilletuominen ja sen edistäminen.......................................................................................................................................................27

Järjestölliset aloitteet..........................................................................................................................2818. Puolueen poliittisten ohjelmien uudistaminen.........................................................................2819. Alennetun jäsenmaksun perusteet............................................................................................3020. Puolueen koulutus- ym. tapahtumat verkkoon........................................................................31

1

Poliittiset aloitteet

1. Yli 500 päivää työttömänä olleet pois ”listalta” ja dynaamisten työllistävien toimenpiteiden piiriin

Esittää: Satakunnan vihreät naiset ry

Vihreät haluaa turvata tulevaisuuden ja pelastaa ympäristön sekä – myös ihmiset, joilta halutaan poistaa kurjuus sekä saavuttaa kansalaisten kesken todellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. (Vihreitten poliittinen tavoiteohjelma-luonnos 2015-2019).

Suomalainen työvoimapolitiikka ja työllistämispolitiikka ei riittävin toimenpitein panosta ihmisten kurjuuden poistamiseen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseen.

Satakunnan vihreitten naisten aloitteen pääteema on:Yli 500 päivää työttömänä olleet pois ”listalta” ja dynaamisten työllistävien toimenpiteiden piiriin

”500-listan” pienentämissuunnitelmissa tulisi harjoittaa jäntevää suunnitelmallista politiikkaa. Hyviksi käytännöiksi ovat osoittautuneet pitkäjänteisen elämänhallinnan, kuntoutuksen, koulutuksen ja työllistämisen polut. Tällaisten toimenpiteiden kautta on realistista parantaa pitkäaikaistyöttömien (diskriminoiva ilmaisu) pääsyä avoimille työmarkkinoille. Erityisesti nuorten alle 30-vuotiaiden pitkäaikainen työttömyys on huolestuttavaa nuorisotakuun toteuduttua kehnosti ja varsin epätasaisesti maan eri osissa.

Vuonna 2006 voimaan tulleen työmarkkinatuen rahoitusta koskevien säännösten mukaan kunnilla on velvollisuus kattaa 50 % työmarkkinatuesta silloin, kun työtön työnhakija on saanut työttömyyden perusteella tukea yli 500 päivän ajan. Kela perii kunnilta tuon 50 %:n osuuden työmarkkinatuesta. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta velvoittaa kunnat yhteistyössä TE-toimiston kanssa ohjaamaan ja järjestämään kullekin asiakkaalle sopivan palvelukokonaisuuden. Velvoittavuus kuntien työllisyydenhoidolle on tänä päivänä kuitenkin vielä suhteellisen yleisellä tasolla. Velvoittavuutta tulkitaan monin tavoin ja vastuuta voidaan ”pallotella” valtion ja kunnan välillä.

TE-tasolla ja maakuntatasolla työllistämiskäytäntöjen hajanaisuus voi vaikeuttaa tarkoituksenmukaisten toimenpiteiden suuntaamista kuntiin ja työllistämisen tulosten ennakointia. Tämä voi johtaa siihen, että kunnille myönnetään valtion palkkatukea ”kiintiöidysti”, kun ennen tuen myöntämistä tulisi pohtia, mitä tuloksia ja vaikutuksia pitäisi saada aikaan ja miten ne kunnissa toteutetaan.

Oleellinen kysymys onkin, mikä on nykyisen työllisyyden ”hoidon” toimenpiteiden vaikuttavuus. Ylläpidetäänkö julkisin, valtion ja kuntien tukivaroin niin sanottuja pysyviä tukityömarkkinoita? Siinä systeemissä suuri osa työttömistä kiertää toimenpiteestä toiseen kun tavoitteena pitäisi olla aidot välivaiheen työmarkkinat niin, että sieltä työtön voi siirtyä avoimille työmarkkinoille.

Vaikuttavuustilastot (mm. Timo Aro 2010) kuntatyöllistämisestä osoittavat, että kuuden kuukauden työllistämisjakson jälkeen henkilö pääsee erittäin harvoin suoraan avoimille työmarkkinoille.Työllistämisen jälkeen tapahtuvaan, kolmen kuukauden päästä toteutettavaan jälkiseurannan laatuun esitämme tehostamistoimia sekä kuntatasolla että kansallisesti ja myös siten, että seuranta toteutetaan lisäksi kuuden kuukauden päästä työllistämisjaksosta. Kunnilta on edellytettävä, että ne arvioivat omat ja muiden alueellaan toimivien yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden mahdollisuudet kiinnittää työttömiä avoimille työmarkkinoille.

2

Kunnissa ja seutukunnissa, TE-alueilla ja maakunnallisina toimenpiteinä olisi ennakoitava ja mietittävä strategioita heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistämiseen. Tärkeääon nähdä sekä kunnissa että valtakunnan politiikan tasolla työn rooli henkistä ja fyysistä hyvinvointia ylläpitävänä asiana. Olisi varmistettava työntekijöiden työkunnon pysyvä korjaantuminen pidentämällä työllistämistä tyypillisestä kuudesta kuukaudesta 14-24 kuukauteen asti. Henkilön työkuntoisuutta olisi voitava tukea työllistämisen yhteydessä toteuttavilla henkistä hyvinvointia ja itsetuntoa kohentavilla toimilla sekä terveydentilan säännöllisellä arvioinnilla. (Vrt. ruotsalainen projekti ”Det finns bruk för alla”)

Työllisyydenhoito tulisi nähdä ennalta ehkäisevänä palveluna koskien kunnan rahoituksellisia ja muita velvoitteita, ellei

työllisyydenhoitoa kunnassa järjestetä kuntataloudellisena mahdollisuutena saavuttaa suoria ja välillisiä säästöjä ja tuottoja poliittisena kuntalaisten tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus-kysymyksenä, jonka

tavoitteena on edistää erityisesti heikommassa asemassa olevien kuntalaisten hyvinvointia.

työmarkkinakysymyksenä käyttää jo olemassa olevat työvoimareservit tehokkaasti imagokysymyksenä siitä, miten kansalaisista ja kuntalaisista pidetään huolta

Esitämme puoluekokoukselle, että vihreät ottaa agendalle ja konkretisoi noudattamassaan politiikassa ja puolueohjelmassa 2015 - 2019 (luonnoksen kohdissa 158-164) mainittuja työllisyyteen ja työllistämiseen liittyviä asioita tämän aloitteen suuntaisesti.

Puoluehallituksen lausunto:

Työllisyyden hoito on monimutkainen vyyhti, jossa vastuuta pallotellaan kuntien ja työvoimahallinnon välillä. Työllistämispolitiikan pelisääntöjä on muutettu jatkuvasti. Varsinkin pitkäaikaistyöttömien eli yli 500 päivää työttömänä olleiden tukeminen vaihtelee kunnittain. Olisi tärkeää, että pitkäaikaistyöttömien tukitoimet saataisiin toimiviksi ja vaikuttaviksi.

Vihreiden suurena linjana työllistämisasioissa on ollut kaikille vastikkeetta annettava perustulo, joka poistaisi suurimman osan sekä taloudellisista että byrokraattisista kannustinloukuista. Vihreät vaativat perustulolinjapaperissaan (2010) perustulon lisäksi vaikuttavuutta työllistämistoimiin:

”Suomessa on käytössä ja ehdotettu monia erilaisia aktiivisia työllistämistoimia. Niitä tulee kehittääjatkossa entistä vaikuttavammiksi. Perustulon käyttöönotto ei poista tarvetta aktiiviselle sosiaalityölle ja työllistämistoimille eikä myöskään tee sitä mahdottomaksi. Tarvitaan erilaisia aktivointilisiä ja etsivää sosiaali- ja nuorisotyötä, etenkin jotta tavoitettaisiin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret niiden ohjausresurssien piiriin, jotka etuuskäsittelystä vapautuisivat.”

Tämän vuoden huhtikuussa puoluevaltuuskunta hyväksyi työllisyysohjelman. Ohjelmassa on monialinjauksia liittyen työllistämistoimiin. Ohjelmassa mm. vaaditaan aloitteen tapaan, että aktiivisen työvoimapolitiikan tulee perustua tutkimusnäyttöön, joka osoittaa toimenpiteiden tuottavan hyötyjä työllisyysasteen noston tai syrjäytymisen ehkäisyn kannalta. Työllistämistoimenpiteiden täytyy olla työnhakija- ja työmarkkinalähtöisiä, jotta työnhakijan yksilölliset tarpeet tulevat huomioitua.

Parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee osallistavaa sosiaaliturvaa, jossa työttömiä aktivoitaisiin nykyistä enemmän. Tarkoituksena on pilotoida uusia käytäntöjä yksittäisissä kunnissa.

Puoluehallitus pitää tärkeänä, että vihreät korostavat työllistämistoimien uudistuksissa aloitteessa esiin nostettuja näkökohtia. Lisäksi puoluehallitus toteaa, että poliittisesta ohjelmasta ja siihen sisältyvistä työllistämispolitiikkaa koskevista konkretisoinneista päätetään puoluekokouksessa erikseen.

3

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous toteaa, että aloitteessa esitetään oikeansuuntaisia huomioita siitä, että pitkäaikaistyöttömien tukitoimien tulisi olla paremmin koordinoituja, tuloksellisempia ja pitkäjänteisempiä. Puoluekokous päättää erikseen poliittisen ohjelman linjauksista.

Päätös: Esityksen mukaan.

2. Turvaa taiteen- ja tieteentekijöille

Esittää: Ylöjärven vihreät ry.

Taiteen- ja tieteentekijöiden toimeentulon ja sosiaaliturvan parantaminen

Suomen perustuslain mukaan taide ja tiede ovat valtion erityissuojeluksessa. Taiteen- ja tieteentekijät ovat kuitenkin työnsä tekijöinä eriarvoisessa asemassa muiden alojen työntekijöihin verrattuna. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on jäykkä ja rakentuu ajatukselle, että kansalainen on joko palkansaaja tai yrittäjä. Se ei tunnista eikä tunnusta taitelijan työtä eikä ansaintalogiikkaa. Taiteilija luokitellaan yrittäjäksi vaikka taiteilijan työn tarkoituksena on taloudellisen hyödyn tavoittelun sijasta tuottaa hyvää taidetta. Kaupallinen luova toiminta on asia erikseen eikä kuulu tämän aloitteen piiriin.

Taiteilijan tai tieteentekijän tulot kertyvät erilaisista tilaustöistä, pienistä palkkatuloista, tekijänoikeustuloista jne. ja jäävät usein hyvin alhaisiksi. Esimerkiksi kirjailijoiden luovasta työstä saama vuositulo oli 2010 tehdyn tutkimuksen (Turun yliopisto) mukaan 2000 euroa ja oli vuodesta 2006 jopa laskenut. Pienten tulojen täydennykseksi on olemassa apurahajärjestelmä. Taitelijan pitääanoa yksityisiltä tai valtiollisilta instansseilta apurahoja voidakseen elää ja tehdä luovaa työtään. Apurahojen ja muiden tulojen jälkeen taiteilijalla on tutkimuksen mukaan käytettävissä keskimäärin9750 euroa vuodessa. Kaikki eivät kuitenkaan saa apurahoja, tai apurahat ovat niin pieniä, että niiden turvin ei voi tehdä luovaa työtä ympärivuotisesti.

Tieteen- ja taiteentekijät maksavat eläkkeensä kokonaan itse. Apuraha-ajalta peritään eläke MYEL:n kautta. Muulta ajalta eläkettä ei kerry, paitsi jos taiteentekijä on ottanut YEL-eläkkeen. Tällöin hän maksaa apuraha-ajalta kahta eläkettä yhtä aikaa, mikä ei pienillä apuraha-tuloilla onnistu. Taiteilijalla tai tieteentekijällä ei ole käytännössä työttömyysturvaa. Jos onnistuu vakuuttamaan olevansa työtön ja saamaan työttömyyskorvausta (Työttömyyskorvausta määriteltäessä apurahoja ei lasketa tuloiksi), ei työttömyyskorvausta saadessa ole lupa kirjoittaa tai tutkia mitään. Muita ansiosidonnaisia sosiaalietuuksia määriteltäessä käytäntö on kirjavaa ja yleensäepäedullista epätyypillistä työtä tekeville.

Taiteen- ja tieteentekijöiden perustulo tulisi toteuttaa pikimmiten. Eläketurva tulisi järjestää kokonaisuudessaan MYEL:in kautta, ja valtion taiteilijaeläkkeiden määrää tulisi lisätä eläkeikäisten taloudellisen kurjuuden vähentämiseksi. Muu sosiaaliturva pitäisi taiteen- ja tieteentekijöille räätälöidä tavalla, joka ottaa huomioon työn ja ansainnan erikoislaadun.

Puoluehallituksen lausunto:

Vihreät ovat jo pitkään ajaneet tieteen- ja taiteentekijöille nykyistä parempaa sosiaaliturvaa. Vihreiden perustulomallin yhtenä keskeisenä tavoitteena on vähentää sosiaaliturvan aukkoja palkansaajien, yrittäjien ja muiden ryhmien välillä.

Vaalien 2011 jälkeisissä hallitusneuvotteluissa Vihreät vaati hallitusohjelmaan kirjausta, että hallituskaudella tullaan erikseen selvittämään ”työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä”. Samalla päätettiin, että selvitysten ja arviointien perusteella päätetään kolmikantaisesti tarvittavista jatkotoimista, jotka voivat olla myös lainsäädäntömuutoksia.

4

Perusteellista selvitystyötä itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi on tehty työ- ja elinkeinoministeriössä sekä sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta ratkaisevia lakiesityksiä ei ole annettu. Työmarkkinaosapuolet ovat olleet erimielisiä uudistamisen tarpeista ja keinoista. Kolmikannan erimielisyys ei kuitenkaan saisi olla esteenä uudistuksille. Kysymys itsensä työllistäjien eläke- ja sosiaaliturvan parantamisesta on siirtymässä ratkaistavaksi syksyn eläkeneuvotteluissa. Vihreät katsovat, että tieteen- ja taiteentekijät ja muut itsensätyöllistäjät eivät saa unohtua eläkeneuvotteluissa.

Aloitteessa vaaditaan perustuloa taiteen- ja tieteentekijöille. Vihreiden vaatimuksena on ottaa perustulo käyttöön kaikille suomalaisille. Perustulon toimintalogiikkaan ei sovi se, että se olisi kohdistettu vain jollekin ihmisryhmälle. Korkeintaan perustuloa voisi kokeilla osassa väestöä, muttakokeilukin saattaisi olla perustellumpaa tehdä alueellisena kuin tiettyyn väestöryhmään kohdistuvana. Vihreiden perustulomalli päivitetään syksyllä 2014 ja siinä yhteydessä otetaan kantaamyös mallin vaikutuksiin tieteen- ja taiteentekijöihin.

Vihreiden pitkäaikaisen kamppailun tuloksena apurahansaajien eläketurva uudistettiin, niin, että apurahoista kertyy MYEL-eläkettä. Selvityshenkilö Tarja Cronberg esitti vuonna 2009 taiteilijoille omaa eläkejärjestelmää tai taiteilijoiden siirtymistä kokonaan MYEL:n piiriin. Asiaa selvitti lisää 2012-2013 sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä. Työryhmän enemmistö ei kuitenkaankannattanut MYEL:iin siirtymistä.

Vihreät ovat suhtautuneet myönteisesti taiteilijoiden eläketurvan parantamiseen. MYEL:n laajentaminen koskemaan taiteilijoiden kaikkia tuloja on siksi kannatettavaa. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että erilaisia itsensä työllistäjiä on kaikilla aloilla ja tärkeintä on parantaa kaikkien väliinputoajaryhmien eläketurvaa.

Vihreiden näkemys on se, että kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan työn tekemisen jateettämisen tavoista riippumatta.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous kannattaa taiteen- ja tieteentekijöiden sosiaaliturvan sekä taiteilijoiden eläketurvan parantamista. Puoluekokous kehottaa eduskuntaryhmää ja puoluehallitusta esittämään toimivia malleja näiden ryhmien sosiaaliturvan parantamiseksi osana vihreiden perustulo- ja sosiaaliturva- jaeläkelinjauksia.

Päätös: Esityksen mukaan.

3. Kesäajasta luopuminen Euroopan unionissa

Esittää: Turun Seudun Vihreät ry.

Kesäaika alkaa Euroopan unionissa direktiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/84/EY kesäaikasäännöksistä, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:32000L0084) mukaisesti maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kello 3.00 yöllä, jolloin kelloja käännetään tunti eteenpäin, ja päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello 4.00 yöllä, jolloin kelloja käännetään tunti taaksepäin.

Nykyään kesäaikaa perustellaan pääasiallisesti energiasäästöillä sekä ihmisten käytettävissä olevan valoisan ajan lisääntymisenä illalla. Tutkimuksissa on todettu, ettei selviä säästöjä nykyään enää synny (Myriam B.C. Aries, Guy R. Newsham, Effect of daylight saving time on lighting energy use: A literature review, Energy Policy, Volume 36, Issue 6, June 2008, Pages 1858-1866, ISSN 0301-4215, http://dx.doi.org/10.1016/j.enpol.2007.05.021), toisin kuin ehkä 1900-luvun alussa,

5

jolloin kesäaikaa ensimmäisiä kertaa kokeiltiin.

Kellojen siirtäminen sekoittaa tutkitusti useiden ihmisten vuorokausirytmiä ja aiheuttaa nukkumisvaikeuksia jopa yli viikoksi (Yvonne Harrison, The impact of daylight saving time on sleep and related behaviours, Sleep Medicine Reviews, Volume 17, Issue 4, August 2013, Pages 285-292, ISSN 1087-0792, http://dx.doi.org/10.1016/j.smrv.2012.10.001). Nukkumishäiriöt heijastuvat myös suoraan ihmisten terveyteen negatiivisesti sekä mm. lisääntyneinä liikenneonnettomuuksina.

Lisäksi kesäajasta luopuminen edistäisi tuottavuutta ja talouskasvua, sillä kellojen siirtäminen aiheuttaa suunnattomasti epätarkoituksenmukaisia lisätöitä monilla aloilla, esimerkiksi kansainvälisessä tieto-, maksu- ja henkilöliikenteessä.

Kesäaikajärjestelmän todetut haitat ovat selkeästi mahdollisia hyötyjä suurempia, joten EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi luopua tästä käytännöstä.

Hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous kehottaa vihreitä europarlamentaarikkoja aloitteellisuuteen kesäajasta luopumisessa. Lisäksi kehotetaan eduskuntaryhmää ja ministereitä vaikuttamaan Suomen linjaan asiassa.

Puoluehallituksen lausunto:

Toimivalta kesäaika-asiassa kuuluu Euroopan unionille. Siten mahdollisen kesäajasta luopumisen tulisi tapahtua EU:n laajuisesti.

Komissio on laatinut vuonna 2007 kertomuksen kesäaikadirektiivin vaikutuksesta eri aloihin (http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2007:0739:FIN:FI:PDF). Komission kertomuksen mukaan:

• elinkeinoalat, joihin kesäaikakäytännön katsotaan vaikuttavan eniten, eli maatalous, matkailu ja liikenne, ovat sopeutuneet kesäaikaan eivätkä kyseenalaista sen olemassaoloa

• kesäaika suosii kaikenlaisten vapaa-ajan toimintojen harrastamista illalla paremmissa olosuhteissa luonnonvalon ansiosta

• vaikutukset ympäristöön, energiansäätöön, terveyteen tai liikenneturvallisuuteen ovat epäselviä ja joka tapauksessa vähäisiä

• kesäaikaa käsitteleviä mielipidetkyselyjä on viime aikoina toteutettu niin vähän, ettei niiden perusteella voida tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä.

Epävarmoista tuloksista huolimatta komission loppupäätelmä on, että "kesäaika suosiikaikenlaisten vapaa-ajan toimintojen harrastamista iltaisin ja säästää jonkin verran energiaa.Lisäksi sen kielteiset vaikutukset ovat vähäiset eikä nykyinen käytäntö aiheuta ongelmia EU:njäsenvaltioissa".

Suomessa kansanedustaja Timo Heinonen (kok) on 2013 tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen (KK 847/2013): Onko hallitus valmis käynnistämään selvityksen kesäajasta luopumiseksi? Liikenneministeri Merja Kyllösen vastauksessa todetaan, että kesäaikaa koskevat "tutkimustulokset ovat jossain määrin ristiriitaiset ja riippuvat siitä, mitä tutkimuksissa on erityisestipainotettu. Aikaisemmin tehtyjen selvitysten perusteella kesäajalla on arvioitu joka tapauksessa olevan enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia". Lopputulemana "liikenne- ja viestintäministeriö ei näe tässä vaiheessa olevan tarvetta tehdä aloitetta Euroopan unionin piirissä kesäajasta luopumiseksi".

Puoluehallitus katsoo, että sekä suomalaisten että eurooppalaisen selvitysten tulokset kesäajan vaikutuksista ovat ristiriitaisia. Kesäajan käytön jatkamiselle ei ole nähtävissä yksiselitteisiä perusteita, joskin komission mainitsema "kesäaika suosii kaikenlaisten vapaa-ajan toimintojen

6

harrastamista illalla paremmissa olosuhteissa luonnonvalon ansiosta" on erityisesti pohjois-Euroopassa pimenevässä elo-lokakuussa varteenotettava peruste nykyiselle käytännölle. Toisaalta kesäajan käyttöä pidetään yleisesti kahdesti vuodessa toistuvana riesana, josta ei nähtä koituvan erityistä hyötyä. Puoluehallitus pitää aloitetta kannatettavana.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous suhtautuu aloitteeseen myönteisesti ja kehottaa vihreitä europarlamentaarikkoja, kansanedustajia ja hallitusryhmää osaltaan edistämään kesäajasta luopumista.

Päätös: Esityksen mukaan.

4. Sterilisaation ikärajan laskeminen

Esittää: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO ry

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO esittää, että vapaaehtoisen sterilisaation ikäraja tulee laskea 18 ikävuoteen. Sterilisaation voi Suomessa nykyään saada vasta 30-vuotiaana tai kolmen lapsen jälkeen. Samalla sukupuoltaan korjaavien pakkosterilisaatiosta on luovuttava välittömästi.

Perustelut:

Sterilisaation ikärajan laskeminen on tärkeää ihmisille, jotka ovat valinneet olla vapaaehtoisesti lapsettomia. Ihmiset, jotka ovat varmoja siitä, etteivät halua lapsia, joutuvat käyttämään usein ongelmallisiakin ehkäisymenetelmiä ja elämään vahinkoraskauden pelossa usein vuosia sterilisaation korkean ikärajan takia. Esimerkiksi hormonaalinen ehkäisy ei sovi kaikille naisille, ja siihen liittyy monia terveydellisiä riskejä.

Kyse on myös ihmisten itsemääräämisoikeudesta, jossa Suomessa käytetään yleisesti 18 vuoden ikärajaa. Sterilisaation katumista pidetään yhteiskunnassamme merkittävänä riskinä, mutta samaan aikaan lasten hankkimista nuorenakin pidetään normaalina ja toivottavana, vaikka lapsen hankkiminen on vähintään yhtä suuri ja peruuttamaton päätös. Sterilisaatiota ei jatkossakaan tule saada hetken mielijohteesta, vaan prosessiin tulee sisällyttää keskustelua terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Sterilisaation tulee aina perustua vapaaehtoisuuteen, joten sukupuoltaan korjaavien pakkosterilisaatiosta on luovuttava välittömästi.

Hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous edellyttää, että Vihreät ja vihreiden eduskuntaryhmä toimivat sen puolesta, että:- sterilisaation ikäraja lasketaan 18 ikävuoteen- sukupuoltaan korjaavien pakkosterilisaatiosta luovutaan välittömästi

Puoluehallituksen lausunto:

Sterilisaatio on ainoa ehkäisymenetelmä Suomessa, jota säädellään lailla.

Voimassaolevan steriloimislain mukaan henkilö on oikeutettu sterilisaatioon, jos hän täyttää yhden tai useamman seuraavista ehdoista:1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai

7

ruumiinvika; tai6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia.7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.

Puoluehallitus katsoo, että sterilisaation yleistä ikärajaa voidaan pitää kohtuuttoman korkeana verrattuna moniin muihin oikeuksiin. Perheen ulkopuolisen adoption ikäraja on 25 vuotta. Hedelmöityshoidoilla ei ole määritelty alaikärajaa. Voidan kuitenkin perustellusti katsoa lapsen vanhempana toimimisen vaativan suurempaa harkintaa kuin lapsettomana pysymisen.

Muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, sterilisaation ikäraja on 25 vuotta. Puoluehallitus yhtyy aloitteen näkemykseen, jonka mukaan sterilisaatiota ei jatkossakaan tule saada hetken mielijohteesta, vaan prosessiin tulee sisällyttää keskustelua terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Voimassaoleva laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta edellyttää, että ihminen on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön, ennen kuin hänet voidaan vahvistaa kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen.

Vihreät pitää lain vaatimusta sterilisaatiosta epäinhimillisenä ja ihmisen itsemääräämisoikeutta loukkaavana. Ihmisen kyky olla hyvä vanhempi ei häviä juridisen sukupuolenvahvistuksen seurauksena. Ruotsissa sterilisaatiovaatimuksesta luovuttiin joulukuussa 2012. Puoluehallitus katsoo, että Suomen translakia olisi uudistettava Ruotsin esimerkin mukaisesti.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous hyväksyy aloitteessa esitetyn vaatimuksen sukupuoltaan korjaavien pakkosterilisaatiosta luopumisesta. Samalla puoluekokous hyväksyy tavoitteen sterilisaation ikärajan alentamisesta 25 vuoteen.

Päätös: Esityksen mukaan.

5. Moniportaisuutta lähisuhdeväkivallan ratkaisuihin ja maksuton turva-asuminen

Esittää: Vihreä miesliike

Esitämme monipuolisempaa palveluvalikoimaa lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokevien tueksi. Tällä hetkellä tilanne on monessa kunnassa niin, että jotakin tukea tarjotaan, mutta ongelmaan puututaan kunnolla vasta, kun on tarvetta kaikista järeimmälle ratkaisulle, eli turvakodille, joka ei ole kaikissa tapauksissa inhimillisesti katsoen paras ratkaisu, mutta kaiken lisäksi myös kallein ratkaisu.

Samoin esitämme, että erilaiset turva-asumisen muodot olisivat asiakkailleen maksuttomia, sillä pienetkin maksut voivat olla kynnys hakea apua, vaikka osan niistä voisikin myöhemmin hakea harkinnanvaraista tukea tähänkin maksuun. On myös kohtuutonta, että varsinkin kaikista raskaimpaan palveluun, varsinaiseen turvakotiin, jonne menevä ei välttämättä uskalla edes liikkua ulkona, joutuisi maksamaan palvelusta.

Tausta ja perustelut:

Espoossa on ollut käytössä Omatila -palvelukonsepti jo reilun vuoden. Omatila korvasi Espoossa toimineen turvakodin ja tästä päätöksestä syntyi paljon keskustelua, eivätkä sen laineet ole

8

tasoittuneet vieläkään.

Espoossa oltiin kuitenkin havahduttu siihen, että ihmisten tarpeet eivät enää olleet samat kuin vuosikymmeniä sitten ja esimerkiksi yötä vasten kotoaan väkivaltaa pakoon lähteviä asiakkaita oli hyvin vähän asiakkaiden kokonaismäärään nähden.

Omatila tarjoaa erilaisia ja -asteisia avopalveluita ja turva-asumista kaupungin omistamissa huoneistoissa, joista osassa on myös turvatekniikkaa. Asiakkaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä tähänpalveluun ja se on myös tavoittanut laajemman asiakaskunnan kuin turvakoti aikanaan. Erityisesti asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että palvelussa on matala kynnys ja se mahdollistaa suhteellisen normaalin arjen jatkamisen, vaikka joutuisikin asumaan turva-asunnossa. Monet ovat olleet tyytyväisiä myös siihen, että omissa oloissa turva-asumiseen johtaneita tapahtumia voi myös prosessoida omaan tahtiin ilman, että muiden paha olo ja ahdistus kaatuu päälle. Omatila on myös asiakkailleen maksuton.

Jos Omatilan käytössä olevia asuntoja ei ole katsottu riittävän turvallisiksi, on asiakas tarvittaessa ohjattu lähialueen turvakoteihin maksusitoumuksella. Vuonna 2012 asiakkaan omavastuu turvakotivuorokautta kohden oli aikuiselta 32,60 € ja lapselta 16,30 €, sisältäen ateriat. Kun turvakotipalvelut ovat siirtymässä valtion vastuulle, olisi tässä nivelvaiheessa mielekästä tehdä myös tästä palvelusta asiakkailleen maksuton.

Omatila on tuonut asiakkaiden parantuneen palvelun lisäksi myös merkittäviä säästöjä, sillä Omatila-palvelun kulut ovat olleet vain osa siitä, mitä turvakodin ylläpito maksoi.

On kuitenkin huomioitava, että myös järeintä vaihtoehtoa, varsinaisia turvakotipaikkoja, on riittävästi tarjolla kaikkein vaikeimpiin tilanteisiin. Porrastetun palvelukonseptin käyttäminen ei saa johtaa siihen, että lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokevat eivät saisi riittävän tehokkaita palveluita käyttöönsä. Toisena huomionarvoisena asiana on Istanbulin sopimuksessa edellytetyt turvakotipaikat, jotka ovat tälläkin hetkellä reilusti alle sopimuksen vaatimuksien. Tilannetta ei helpota se, että ainakaan toistaiseksi Omatila-konseptin mukaisia turva-asumispalveluita ei lasketa mukaan. Näin ollen Espoossa ja Porissa, jossa vastaava palvelu myös on käytössä, ei tilastojen mukaan ole yhtään turvakotipaikkaa, joka on sinänsä oikein, mutta ei kerro läheskään koko totuutta.

Espoon Omatila-palvelusta on myös tarkoitus järjestää puolueeton selvitys tämän vuoden aikana.

Vihreä miesliike pyytää Vihreä liitto rp:tä ja sen jäseniä edistämään edellä kuvattujen palveluiden monipuolistamista, matalakynnyksisyyttä ja maksuttomuutta.

Puoluehallituksen lausunto:

Omatila-palvelukonsepti on todettu Espoossa toimivaksi ja tarpeelliseksi: avopalveluilla ja matalan kynnyksen palveluilla on selvästi kysyntää, ja se tavoittaa asiakkaita laaja-alaisemmin kuin perinteinen turvakotipalvelu. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Ongelmana on lähinnä henkilöstön vähyys ja se, että Espoossa ei ole omaa turvakotia.

Avopalvelukonsepti ei voi korvata turvakoteja omine henkilöstöineen ja resursseineen. Kun vastuu turvakodeista siirtyy valtiolle vuoden 2015 alusta, on varmistettava, että niitä on riittävästi ja tasaisesti väestömäärään nähden, ja että niillä on riittävät resurssit. Kaiken turvakotiasumisen pitää olla maksutonta asiakkaille. Lisäksi valtion tulisi rahoittaa ympärivuorokautinen puhelinpäivystys. Avopalvelukonsepti ei saa kilpailla samoista resursseista turvakotien kanssa, vaan kyseessä tulee olla toisiaan täydentävät palvelut. Espooseen tarvitaan edelleen turvakoti.

Palveluja monipuolistettaessa on myös henkilöstön koulutuksessa on otettava entistä paremmin huomioon asiakaskunnan monipuolisuus: on varmistettava, että palvelua on saatavissa

9

tosiasiallisesti - esteettömästi - myös erityisen haavoittuvassa asemassa oleville uhreille kuten transihmisille, sateenkaarinuorille, vammaisille ja maahanmuuttajille.

Päätösesitys puoluekokoukselle: Puoluekokous kehottaa päättävässä asemassa olevia jäseniään edistämään kunnissaan turva-asumispalveluiden monipuolistamista, matalakynnyksisyyttä ja kaikkien erilaisten turva-asumisen muotojen maksuttomuutta, ja korostaa, että avopalvelukonsepti ei korvaa turvakotipalvelua.

Päätös: Esityksen mukaan.

6. Jatkoaikaa elämään

Esittää: Suur-Leppävaaran vihreät ry.

Suomessa on tarvittava osaaminen erilaisten elinsiirtojen tekemiseksi ja näin mahdollisuus pelastaa ihmishenkiä tai vähintään parantaa elämänlaatua. Kaiken inhimillisen säästön lisäksi tämä on myös taloudellisesti kannattavaa. Tästä huolimatta tätä mahdollisuutta ei täysimääräisesti käytetä, sillä elintenluovuttajan vaatimaan tehohoitoon ei ole kaikkialla maassa riittävästi resursseja.

"Kaikki Suomen elinsiirrot on valtakunnallisesti keskitetty Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan (HYKS). Aikuispotilaiden elinsiirtoleikkaukset suoritetaan keskitetysti Meilahden tornisairaalassa ja lapsipotilaiden elinsiirrot Lastenklinikalla.

Hyksissä tehdään vuosittain, elinluovuttajatilanteesta riippuen, 230-290 munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon- ja haiman-, suolen- tai haiman saarekesolusiirtoa." (lähde: http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/elinsiirrot/Sivut/default.aspx)

Munuaissiirron kustannus on likimain sama kuin vuoden dialyysihoidon, unohtamatta tärkeintä, elämänlaadun parantumista. Onnistuneen munuaissiirron laskennallinen säästö terveyhdenhoitokuluissa on HYKS:stä saadun karkean arvion mukaan noin 500 000 euroa ihmisen elinaikana. Näin ollen jo nykyisellä tahdilla tehtävillä leikkauksella säästetään lähes 100 000 000 euroa vuodessa. Maksan, keuhkon tai sydämen siirrolla taas pelastetaan ihmishenki, sillä korvaavaa,dialyysin tapaista hoitoa ei ole.

Siirrettävät elimet saadaan pääasiassa ihmisiltä, jotka ovat jonkin aivovamman takia koomassa ja joiden passiivisestakin hoidosta ollaan luopumassa. Joitakin elimiä saadaan myös ns. akuuteilta tapauksilta, jotka päähän sattuneen vamman vuoksi kuolisivat joidenkin tuntien kuluessa.

Eri sairaanhoitopiirien lähettämien elimien määrässä on kuitenkin selkeitä eroja. Joistakin sairaanhoitopiireistä ilmoitetaan ja saadaan hyvin elimiä, joistakin suhteessa todella vähän. Suomessa terveydenhoito on osaavien ammattilaisten käsissä, mutta tämänkin asian suhteen usein liian niukasti resursoitu. Joissakin sairaanhoitopiireissä ei yksinkertaisesti ole työaikaa ja -resurssejaelimenluovuttajan vaatimaan tehohoitoon jos vaihtoehtona on vain "vetää letkut irti" huolimatta siitä, että yhteiskunnalle tuleva säästö on merkittävä.

Asiaan on jo kiinnitetty jonkin verran huomiota sikäli, että STM on perustanut työryhmän pohtimaan asiaa ja esimerkiksi HUS on hiljattain kouluttanut henkilöstöään tarkoituksenaan tehostaa toimintaa. Asialle on annettava myös sen vaatimaa poliittista painoa, sillä jokainen onnistunut elimensiirto on sekä inhimillinen, että taloudellinen voitto.

Yksinkertaisin keino asian korjaamiseksi olisi huolehtia siitä, että sairaanhoitopiirien panos elimenluovuttajan tehohoidosta kompensoitaisiin sairaanhoitopiireille. Toinen tapa voisi olla, että sairaanhoitopiireissä olisi erikseen nimetyt ja rahoitetut hoitohenkilöstön virat, joilla ensisijainen tehtävä olisi huolehtia sairaanhoitopiirinsä potentiaalisista elimenluovuttajista.

10

Suur-Leppävaaran vihreät vaatii Vihreää liittoa jäsenineen kaikin mahdollisin tavoin edistämään elinluovutusten määrän lisäämistä sen täyden potentiaalin saavuttamiseksi.

Puoluehallituksen lausunto:

Elinluovutusten määrän lisääminen on inhimillisesti tärkeä tavoite ja myös taloudellisesti järkevää.

Vuonna 2013 Suomessa tehtiin 285 elinsiirtoa. Siirtoelimiä ei kuitenkaan ole riittävästi saatavilla. Elinsiirtoa odottaa jatkuvasti noin 350 potilasta ja osa potilaista menehtyy ennen sopivan siirrännäisen löytymistä. Tutkimusten mukaan huomattava osa potentiaalisista aivokuolleista elinluovuttajista jää Suomen sairaaloissa tunnistamatta. Elinluovutusten määrässä on myös merkittäviä alueellisia eroja.

Vuonna 2010 siirryttiin ns. oletettuun suostumukseen. Enää ei tarvita omaisten lupaa aivokuolleidenpotilaiden elinluovutukseen vaan riittää, että selvitetään, onko tiedossa, että potilas olisi aktiivisesti vastustanut elinluovutusta. Tällä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta siirtoelinten saatavuuteen, koska suomalaiset suhtautuvat elinluovutukseen hyvin myönteisesti muutenkin.

STM asetti keväällä 2013 asiantuntijaryhmän laatimaan Euroopan komission edellyttämän elinluovutuksia ja elinsiirtoja koskevan kansallisen toimintasuunnitelman sekä aloittamaan toimintasuunnitelman toteutuksen. Asiantuntijaryhmän toimikausi jatkuu vuoden 2015 loppuun, mutta tavoitteena on saada toimintasuunnitelma valmiiksi 2014 syksyllä ja joitain toimenpiteitä on jo käynnistetty.

Elinsiirtotoiminta on valtakunnallisesti keskitetty Helsingin yliopistolliseen sairaalaan. Sen sijaan elinluovutustoiminnan kansallisesta tai alueellisesta koordinaatiosta ja kehittämisestä ei vastaa mikään taho. Sairaanhoitopiirit ovat jo nimenneet elinluovutustoiminnasta vastaavat kaikkiin sairaaloihin, joissa elinluovutukset ovat mahdollisia. Heidän tehtävänään on mm. sairaalan henkilökunnan kouluttaminen sekä toiminnan laadunvarmistus. Varsinkin pienemmissä sairaaloissa työntekijät kohtaavat kuitenkin harvoin potentiaalisia elinluovuttajia, mistä johtuen niissä on haastavaa ylläpitää elinluovutuksiin liittyvää toimintavalmiutta. Sairaalat tarvitsevat tälle toiminnalle yliopistosairaaloiden tukea.

Asiantuntijaryhmän laatiman toimenpideohjelman keskeisenä tavoitteena on jokaisen potentiaalisenelinluovuttajan tunnistaminen ja elinluovutuksen toteutuminen. Ohjelmassa sote-alueille kaavaillaantärkeää tehtävää toiminnan alueellisessa kehittämisessä.

Asiantuntijaryhmän havaintojen perusteella yliopistosairaaloihin tulisi nimetä sote-alueen elinluovutuskoordinaattori, jonka tehtäviin kuuluisi sairaaloiden elinluovutustoiminnasta vastaavientyön tukeminen, konsultaatioavun tarjoaminen ja elinluovutustoiminnan koordinointi alueellaan. Tästä toimintamallista on jo alustavia kokemuksia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, jolle on nimetty alueellinen elinluovutuskoordinaattori tukemaan ja harmonisoimaan HUS-alueen sairaaloiden elinluovutustoimintaa. Tarvetta olisi myös kansalliselle elinluovutustoiminnan ohjausryhmälle.

Asiantuntijaryhmä on katsonut, että elinluovutustoiminta tulee mieltää osaksi normaalia erikoissairaanhoitoa. Poikkeuksellisia kannustimia ei siis välttämättä tarvittaisi, mutta toimintaohjelman toteutus edellyttää jonkin verran lisäresursointia. Toisaalta esimerkiksi munuaissiirto on osoitettu hyvin kustannustehokkaaksi dialyysihoitoon verrattuna ja Ruotsissa munuaissiirtoja on huomattavasti enemmän, myös elossa olevilta omaisilta.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

11

Puoluekokous toteaa, että elinluovutusten määrän lisääminen on tärkeä tavoite niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Puoluekokous kehottaa hallitusryhmää ja eduskuntaryhmää seuraamaan STM:n nimittämän asiantuntijatyöryhmän työn valmistumista ja toimenpidesuosituksia sekä osaltaan edistämään asiantuntijoiden nimeämistä ja kouluttamista, koordinaation lisäämistä ja potentiaalistenluovuttajien tunnistamista.

Päätös: Esityksen mukaan.

7. Tiedepoliittinen neuvonantaja tulevaan hallitukseen

Esittää: Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry

Seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydessä Vihreiden on käynnistettävä yhteiskunnallinen keskustelu tiede- ja tutkimusosaamisen tehokkaammasta hyödyntämisestä osana hallituksen työskentelyä ynnä muuta poliittista päätöksentekoa.

Osana avattavaa keskustelua Vihreät voi esittää hallitukselle tiedepoliittisen neuvonantajan nimittämistä.

Tiedepoliittisen neuvonantajan tehtävään valittavalla henkilöllä tulisi olla vahvaa tiede- ja tutkimuspoliittista osaamista sekä syvällinen tuntemus suomalaisesta tiedemaailmasta. Neuvonantaja toimii työssään tiedemaailman ja poliittisen päätöksenteon välittäjänä, ja tuo hallituksen päätöksentekoon ajankohtaista tieteellistä tietoa.

Sivistysvaltiossa poliittisten päätösten tulee perustua nykyistä enemmän tutkimustietoon. Vapaa tieteellinen tutkimus ja sen tuottama tieto ovat paitsi sivistyksen kulmakiviä, myös yhteiskunnallisen hyvinvoinnin mahdollistajia. Siksi maamme korkeinta demokraattista päätäntävaltaa käyttävällä johdolla tulee olla parempi mahdollisuus hyödyntää tutkimustietoa suomalaista yhteiskuntaa rakentaessaan.

Useissa Euroopan maissa, mm. Englannissa, Irlannissa ja Ruotsissa, hallituksella on tai on on ollut tieteellinen neuvonantaja päätöksenteon tukena.

Esitys: 1) Vihreät avaa keskustelua tiede- ja tutkimusosaamisen tehokkaammasta hyödyntämisestä osana päätöksentekoa, 2) osana keskustelua Vihreät voi esittää tulevissa hallitusneuvotteluissa tiedepoliittisen neuvonantajan nimittämistä.

Puoluehallituksen lausunto:

Nykyinen hallitus on pyrkinyt tehostamaan tutkimustiedon hyödyntämistä hallituksen päätöksenteossa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistukseksi (5.9.2013) http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/periaatepaatokset/2013/tutkimuslaitosuudistus/fi.pdf todetaan mm. näin:

”Yhteiskuntapolitiikan valmistelun, päätöksenteon ja toimeenpanon tulisi perustua tutkittuuntietoon. Yhteiskunnan kehityksen jatkuvuutta tuetaan varmistamalla, että saadut kokemukset ja vaikuttavuustieto ohjaavat päätöksentekoa pitkäjänteisesti. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan systemaattinen toimintamalli, jolla varmistetaan vahva ja horisontaalinen tietopohja yhteiskunnallisen päätöksenteon ja toiminnan tueksi. Tutkimuksen, ennakointi-, seuranta- ja arviointitiedon sekä ulkoisen tarkastuksen tuottaman tiedon käyttöä tehostamalla vahvistetaan päätöksenteon tietopohjaa ja siten parannetaan päätöksenteon laatua ja vaikuttavuutta. Tavoitteena on kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valtioneuvoston ja muun päätöksenteon piirissä hyödynnetään tutkimuksen tuloksia nykyistä paremmin ja laajemmin. Valtioneuvoston kanslian

12

koordinoimalla valtioneuvoston yhteisellä tutkimuksen tilaajaryhmällä on päävastuu systemaattisentoimintamallin kehittämisestä tietopohjan vahvistamiseksi ja tutkimushankkeiden tulosten välittämiseksi valtioneuvoston ja sen ministeriöiden päätöksenteon ja muun toiminnan tueksi.”

Vihreille on tärkeää, että päätöksenteko perustuu tutkimukseen ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Valtion tutkimuslaitosten ja -rahoituksen uudistuksella on pitkälti samankaltaiset tavoitteet.

Uudistuksessa strategisen tutkimuksen rahoitukseen kootaan yhteiskuntapolitiikkaa ja yhteiskunnan toimintoja ja palveluja tukeva kilpailtu tutkimusrahoitus asteittain siten, että strategiseen tutkimusrahoitukseen on vuonna 2017 käytettävissä 70 miljoonaa euroa.

Valtioneuvoston yhteiskunnallista päätöksentekoa tukevaa tutkimus- ja selvitystoimintaavahvistetaan kokoamalla valtioneuvoston ja sen ministeriöiden käytettäväksi rahoitusta valtion tutkimuslaitosten määrärahoista asteittain vuosina 2014–2016 siten, että valtioneuvoston tietotarpeiden tutkimus-, arviointi- ja selvitystoimintaan on vuonna 2014 käytössä 5 miljoonaa euroa, 2015 7,5 miljoonaa euroa ja 2016 12,5 miljoonaa euroa sitomattomia tutkimusvaroja.

Määrärahat ovat valtioneuvoston yhteisessä käytössä ja niitä osoitetaan yhteisiin ja horisontaalisiin tutkimus- ja selvityshankkeisiin. Hankkeita suunnitellaan ja koordinoidaan valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan tutkimuksen suunnitelmassa, jonka valmistelusta vastaa valtioneuvoston kanslian johdolla valtioneuvoston yhteinen tutkimuksen tilaajaryhmä, johon kuuluu asiantuntijoita kaikilta hallinnonaloilta. Valtioneuvoston kansliaan varataan riittävä asiantuntemus strategisen tutkimuksen ohjelman ja valtioneuvoston päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen suunnitelman valmistelua sekä tutkimustoiminnan yhteensovittamista varten (tutkimuspolitiikan asiantuntijat).

Puoluehallitus katsoo, että hallitus on ryhtynyt tarpeellisiin toimiin aloitteen kohdan 1) mukaisesti (tiede- ja tutkimusosaamisen tehokkaampi hyödyntäminen päätöksenteossa). Valtioneuvoston periaatepäätöksen toteuttaminen vaatii silti jatkossa tiivistä seurantaa.

Hallituksen päättämässä mallissa tutkimuksen suuntaamisessa hyödynnetään valtioneuvoston yhteistä tutkimuksen tilaajaryhmää, joka koostuu ministeriöiden asiantuntijoista.

Aloitteen kohdassa 2) esitetään tiedepoliittisen neuvonantajan nimittämistä päätöksenteon tueksi. Puoluehallitus katsoo, että tämä on harkitsemisen arvoinen esitys, jota koskeva linjaus on myös puoluekokouksessa hyväksyttävän poliittisen ohjelman luonnoksessa.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous toteaa, että aloitteen kohdan 1) osalta hallitus on jo ryhtynyt toimenpiteisiin ja että kohdan 2) (tutkimuspoliittinen neuvonantaja) osalta linjaus päätetään poliittisen ohjelman käsittelynyhteydessä.

Päätös: Esityksen mukaan.

8. Tieteellisen lukutaidon lisääminen osaksi opetusohjelmaa sekä Vihreiden koulutuspoliittisia tavoitteita

Esittää: Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry

Tieteellisellä lukutaidolla (scientific literacy) tarkoitetaan kykyä ymmärtää ja tulkita tieteellistä tutkimustietoa, menetelmiä, teorioita, sekä tutkimustuloksia. Yhdysvaltalainen United States National Center for Education Statistics määrittää, että tieteellisesti lukutaitoisella henkilöllä on kyky

• ymmärtää empiiristen kokeiden merkitystä ja tieteellisen päättelyn toimintaa,

13

• ymmärtää perustavanlaatuisia tieteellisiä tosiseikkoja ja niiden merkitystä,• osata etsiä, löytää ja määrittää vastauksia kysymyksiin, jotka nousevat arkisten ilmiöiden

herättämästä uteliaisuudesta,• kuvailla, selittää ja ennustaa luonnonilmiöitä,• ymmärtää ns. populaaria tiedettä, kuten lehtien tieteellisiä artikkeleita, ja kyky osallistua

niiden johtopäätöksistä käytävään yleiseen keskusteluun,• tunnistaa päätöksenteon taustalla olevia tieteellisiä kysymyksiä ja periaatteita ja esittää

kantoja, jotka ovat tieteellisesti ja teknologisesti perusteltuja• arvioida jonkin tiedon pätevyyttä tiedon perusteina käytettyjen lähteiden ja menetelmien

perusteella sekä• esittää ja arvioida evidenssiin perustuvia argumentteja, ja soveltaa niiden johtopäätöksiä

asianmukaisesti.

Yhteiskunnassa, jossa päätöksiä perustellaan yhä useammin tieteellisellä tutkimuksella tai tiedolla, tieteellinen lukutaito on edellytys yhteiskunnallisen keskustelun käymiselle. Lukutaitoinen henkilö ei pelkästään osaa esittää perusteltuja väitteitä, vaan kykenee kriittisesti tarkastelemaan esitetyn tiedon sisältöä, perusteita sekä taustoja.

Esitys: 1) Vihreät pohtii tapoja tieteellisen lukutaidon tuomiseksi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tieteellinen lukutaito on syytä, sopivissa yhteyksissä, sisällyttää osaksi Vihreiden erilaisia tiede- ja koulutuspoliittisia ohjelmia ja aiheeseen liittyviä poliittisia avauksia. 2) Tieteellisen lukutaidon vaatimusta on syytä edistää osana suomalaista opetussuunnitelmaa ja sen uudistamista käsitteleviä keskusteluja.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteen vaatimus tieteellisen lukutaidon nostamiseksi nykyistä suurempaan rooliin opetuksessa onkannatettava ja vastaa puolueen aiempia kantoja suomalaisen opetuksen kehittämisestä. Puolueen koulutuspoliittisessa ohjelmassa vuodelta 2009 lausutaan näin:

”Nykymaailma on tulvillaan erilaista informaatiota. Tämän keskellä pärjääminen vaatii kykyä hankkia, käsitellä ja arvioida tietoa sekä tehdä sen perusteella johtopäätöksiä. Koulutuksen keskeinen tehtävä on näiden valmiuksien kehittäminen. Tämä vaatii monipuolisen ja tasapainoisen ainevalikoiman tukemista peruskoulussa sekä soveltavaa, tietoja etsivää ja arvioivaa sekä ajattelun taitoja kehittävää oppimista tukevien menetelmien soveltamista.”

Parhaillaan valtionhallinnossa on käynnissä monia uudistuksia suomalaiseen koulujärjestelmään. Näiden yhteydessä voidaan nostaa tieteellisen lukutaidon osaaminen yhdeksi uudistusten tavoitteiksi. Valtioneuvosto on uudistamassa lukion tuntijakoa. Perusopetuksen opetussuunnitelmanperusteiden uudistus on myös käynnissä.

Lisäksi valtioneuvosto on perustanut Tulevaisuuden peruskoulu – Uuteen nousuun! - kehittämishankkeen. Hankkeen ohjausryhmässä vihreitä edustaa kansanedustaja Satu Haapanen. Hankkeeseen liittyvien kehittämistyöryhmien esitykset valmistellaan siten, että ne ovat soveltuvin osin käytettävissä käynnissä olevassa opetussuunnitelmatyössä (vuonna 2014), hallitusohjelmatyössä seuraavien eduskuntavaalien jälkeisessä ajassa (keväällä 2015) sekä mahdollisesti siitä eteenpäin.

Puoluevaltuuskunta on ottanut ohjelmaansa puolueen koulutuspoliittisten linjausten laatimisen. Näitä valmistelee puoluehallituksen nimeämä työryhmä. Linjaukset hyväksytään valtuuskunnassa 23.11.2014. Tavoitteena on varmistaa, että vihreät koulutuspolitiikan linjaukset ovat ajantasaiset ja vastaavat tulevaisuuden koulutuspoliittisiin haasteisiin. Siten aloitteessa esitettyihin teemoihin voidaan ottaa kantaa myös koulutuspoliittisissa linjauksissa.

14

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous suhtautuu aloitteeseen myönteisesti ja kehottaa puoluehallitusta ja eduskuntaryhmää pitämään tieteellisen lukutaidon edistämistä esillä, kun vihreiden kantoja opetussuunnitelmien uudistamiseen ja koulutuspolitiikkaan muodostetaan.

Päätös: Esityksen mukaan.

9. Älyliikenne rautateiden liityntäkuljetuksissa ja haja-asutusalueilla muutenkin ja käytöstä poistettujen rataosuuksien uudelleen kunnostaminen

Esittää: Pohjois-Satakunnan Vihreät ry

1. Pori -Parkano -Haapamäki -rautatieyhteyden kunnostaminen

Keväällä 2013 tehtiin selvitys Pori -Parkano -Haapamäki -rautatieyhteyden kunnostamisesta. Selvitys tehtiin osana laajempaa EU-rahoitteista Bothnian Green Logistics Corridor -hanketta, joka pyrkii löytämään uusia, älykkäitä ja vihreitä kuljetusmuotoja sekä ihmisille että tavaravirroille. Selvityksen tilaaja oli Porin Satama ja sen teki Sito Oy. Selvityksen mukaan Pori -Parkano – Haapamäki-ratayhteydelle olisi kysyntää. Selvityksessä haastatelluista 35:stä eri teollisuudenalan yrityksestä yli puolella olisi sellaisia kuljetuksia, jotka käyttäisivät Pori -Haapamäki - Imatra -reittiätai jotain sen osaa.

Pori-Parkano-rataosuuden kunnostaminen helpottaisi Tampereen ahtaan ratapihan tavaraliikennetoimintoja ja siirtäisi osan niistä Parkanon ratapihalle. Meille pohjoissatakuntalaisille Pori - Parkano -ratayhteyden kunnostaminen merkitsisi myös ympäristöystävällistä vaihtoehtoa yksityisautoilulle. Nykyään Helsinki -Rovaniemi -ratayhteyden käyttäminen on mahdollista ainoastaan sille, joka saa autokyydin Parkanon asemalle.

2. Älyliikennettä Pohjois-Satakuntaan ja muille haja-asutusalueille

Kesäkuussa 2013 julkaistun toisen sukupolven älystrategian tavoitteena on liikenteen tietopalvelujen palvelutason parantaminen, liikennejärjestelmän tuottavuuden ja tehokkuuden radikaali parantaminen, uuden liikennepolitiikan tavoitteiden ja toimeenpanon edistäminen kokeilujen avulla sekä tieto- ja viestintäteknologian innovaatioiden edistäminen sekä uusien mahdollisuuksien nopea hyödyntäminen.

Meille haja-asutusalueiden asukkaille älyliikenteen kehittäminen merkitsisi yhä kauempana sijaitsevien sote-palveluiden saavuttamista, joukkoliikenneväylien ääreen pääsemistä ja yhdenvertaisuuden toteutumista.

Tieto- ja viestintäteknologian innovaatioita voitaisiin käyttää koulukyytien sekä asioimispalvelu- ja liittymäliikenteen tarpeisiin. Yhdistämällä erilaisten ryhmien tarpeita kutsuohjatusta liikenteestä voisi tulla kannattavaa eikä hajallaan asuvien tarvitsisi turvautua yksityisautoiluun. Parkanon rautatieaseman ja Kankaanpään välinen älyliikenne/kutsuojattu taksiliikenne parantaisi kaupungin saavutettavuutta ja mahdollistaisi junan käytön ilman omaa autoa.

Ehdotamme siis, että Vihreät ponnistelevat Suomen poikittaisen raideliikenteen palauttamiseksi ja että kutsuohjatun liikenteen aloittamiseen haja-asutusalueilla kehiteltäisiin sellaisia muotoja ja kannustimia, että yrittäjillä olisi rohkeutta sitä aloittaa.

15

Puoluehallituksen lausunto:

Raideliikenteen edistäminen on vihreiden pitkäaikaisten tavoitteiden mukaista. Itä-länsi-suuntaisen liikenteen palvelutaso rautateillä on pääsääntöisesti heikko, ja yksi varteenotettava parannushanke olisi aloitteessa mainittu Pori–Parkano–Haapamäki-yhteyden kunnostaminen ja liikenteen tehostaminen.

Liikennepolitiikka on taiteilua moninaisten, perusteltujen tarpeiden ja varsin rajallisten määrärahojen maastossa. Vihreät painottavat liikennehankkeissa raideliikennettä, jolle onkin tällä kaudella ohjattu lähes puolet liikenteen investointirahoista. Uusien väylähankkeiden lisäksi tärkeää on myös olemassa olevan infran kunnosta huolehtiminen sekä käytön lisääminen. Soveltuvin osin näihin tarkoituksiin voidaan käyttää valtion omaisuuden myynnistä saatavia rahoja.

Myös älykkään liikennejärjestelmän kehittäminen on tärkeä tavoite, jonka avulla liikenteen toimintaa ja julkisen liikenteen palvelutasoa voidaan kohentaa ja samalla vähentää ympäristö- ja ilmastohaittoja. Kutsuliikennettä on kokeiltu ja kokeillaan parhaillaan useissa hankkeissa eri puolilla maata, mutta toimintamalleissa on vielä kehitettävää. Etenkin haja-asutusalueiden joukkoliikenteen kehittämisessä yksi merkittävä mahdollisuus on kutsuohjatun liikenteen hyödyntäminen ja käyttöönotto. Puoluehallituksen mielestä kokeiluja on syytä tukea ja jatkaa, sillä nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan avulla älykkäästä kutsuliikenteestä on mahdollista kehittää hyvin toimiva järjestelmä, joka voi olla kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoliikenteelle.

Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on tavoite erilaisten julkisesti rahoitettujen kyytien yhdistelemisestä ja sitä kautta saatavista säästöistä. Tätä hanketta on vietävä määrätietoisesti eteenpäin, sillä potentiaaliset hyödyt ovat mittavat.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous toteaa, että sekä raideliikenteen että älyliikenteen kehittäminen on tärkeää niin ympäristöllisin kuin taloudellisinkin perustein.

Puoluekokous kehottaa eduskuntaryhmää ja muita vihreitä toimijoita eri tasoilla edistämään raideliikennettä, myös poikittaisyhteyksiä ja niiden hyödyntämistä. Lisäksi puoluekokous kannustaaedistämään kutsuohjatun liikenteen ja laajemminkin älyliikenteen kehittämistä.

Päätös: Esityksen mukaan.

10. Aloite reilun ja päästöjä vähentävän veropolitiikan puolesta koskienmatkakustannusten korvauksia.

Esittää: Kaarinan Vihreät ry.

Verottajan sallimat enimmäismääräiset verovapaat kilometrikorvaukset kannustavat yksityisautoiluun ja tekevät joukkoliikenteen käytöstä taloudellisesti vähemmän houkuttelevan vaihtoehdon.

Joukkoliikenteen käytöstä tulisi voida maksaa samansuuruinen verovapaa kilometrikorvaus kuin yksityisauton käytöstä. Näin joukkoliikenteen käyttö tuotaisiin aidosti tasavertaiseksi yksityisautoilun kanssa. Lisäksi joukkoliikenteen kilometrikorvaus tulee porrastaa liikennemuodon päästötason mukaisesti samoin periaattein kuin ehdotetussa yksityisautojen kilometrikorvausmallissa.

Kilometrikorvauksia ei välttämättä tulisi pienentää vaan luoda mekanismi, jossa pienempi- tai nollapäästöisellä liikennevälineellä kulkiessa saisi täysimääräisen korvauksen, kun suuripäästöisen

16

auton kilometrikorvaus muodostuisi taloudellisesti vähemmän houkuttelevaksi. Nykyinen verovapaa kilometrikorvaus huomioi, osin turhaan, auton hankinnan pääomakustannuksen. Tämä osuus tulisi jatkossa ohjata autokannan uusiutumiseen ympäristöä vähemmän kuormittavaan suuntaan.

Puoluehallituksen lausunto:

Kilometrikorvausten tarkoitus on perusteltu: työnantaja korvaa työntekijälle työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

Korvausjärjestelmää on korkea aika päivittää niin, että se tukee päästöjen vähentämistä ja ilmastomuutoksen hidastamista. Aloitteen tavoite on oikea.

On kuitenkin järkevämpää laskea autoilun kilometrikorvaukset paremmin todellisia kuluja vastaavalle tasolle kuin ulottaa laskennallisesti mutkikas kilometrikorvausjärjestelmä myös joukkoliikenteeseen.

Joukkoliikenteessä työntekijälle korvataan todelliset kustannukset eli esimerkiksi juna- tai bussiliput. Korvaus on tällöin aina kohdallaan ja korvauksen määräytyminen on yksinkertaista.

Nykyjärjestelmän ongelmat liittyvät siihen, että oman auton käytöstä työmatkoihin maksetaan ylikompensoivia kilometrikorvauksia. Ylikompensaatio tekee oman auton käytön liian houkuttavaksi verrattuna julkisen liikenteen käyttöön.

Vuonna 2014 kilometrikorvauksen perussumma on 0,43 euroa/km. Korvausta pitäisi laskea niin, että korvaustaso kattaisi auton käytöstä syntyviä kuluja, mutta ei auton hankkimista ja omistamista. Tämä uudistus johtaisi aloitteen tavoitteeseen eli siihen, että työmatkojen korvaukset osaltaan tukisivat päästöjen vähennystavoitetta.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Aloite hylätään.

Päätös: Esityksen mukaan.

11. Osuustoiminta ja yhteiskunnalliset yritykset

Esittää: Ylöjärven Vihreät ry

Ylöjärven Vihreät ry esittää puolueohjelmaan ja Vihreän liiton toimintaperiaatteeksi osuustoiminnan ja yhteiskunnallisten yritysten käyttöönottamista ja roolin vahvistamista yritystoiminnan kehittämisessä paikallisesti ja valtakunnallisesti.

Ylöjärven Vihreät katsoo, että osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten liiketoiminnalla on kasvavat mahdollisuudet tukea paikallista yrittäjyyttä, nuorten työllistymistä sekä kestävän kehityksen mukaista yritystoimintaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan murroksessa on käyttöä yhteisen hyvän organisaatiomalleille, jotka korjaavat kohtuuttoman voitontavoittelun haittoja työn tekemisessä ja palveluissa.

Perustelut:Osuuskunta on liiketoimintaa, jota voidaan käyttää voittoa tavoittelemattomana yritysmuotona. Ylijäämää jaetaan asiakkaille ja asiakasomistajille sääntöjen mukaan, pääperiaatteeltaan sen

17

mukaan, miten jäsenet ovat käyttäneet osuuskunnan palveluita. (Osuuskuntalaki 2014). Osuuskunta on itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti ja toteuttavat omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tavoitteitaan.

Yhteiskunnalliset yritykset ovat kannattavaa liiketoimintaa, jotka toteuttavat yhteiskunnallisia ja ekologisia tavoitteita toiminnassaan. Voitosta tai ylijäämästä käytetään yli puolet määriteltyjen tavoitteiden toteuttamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Yhteiskunnalliset yritykset voivat valita juridiseksi pohjakseen minkä tahansa yritysmuodon kuten osuuskunnan, osakeyhtiön tai yhdistyksen.

Osuustoiminta, osuuskunnat ja yhteiskunnalliset yritykset:• Täydentävät sosiaali- ja terveyspalveluja ja ovat hyviä toimijoita myös nuorten

hyvinvoinnin, kulttuurin ja koulutuksen sekä ympäristön hoidon palvelujen tuottajina.• Toimivat sosiaalisina yhteisöinä ja mahdollistavat syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten

työllistymistä.• Uudistavat palvelurakenteita. Keskeistä on asiakkaiden ja asiakasomistajien kuunteleminen

ja huomioon ottaminen. Työntekijät pystyvät vaikuttamaan työhönsä ja toiminnan tavoitteisiin. Tältä perustalta osuuskunta esim. on varteenotettava tekijä kuntapalveluiden tuottamisessa ja kehittämisessä.

• Poistavat kahleita ja esteitä yrittäjäksi ryhtymisessä – erityisesti nuorten osalta, koska voitontavoittelu ei ole ainoa työn tekemisen tavoite.

• Voivat vähentää byrokratiaa, tuovat yrittämiseen joustavuutta ja dynamiikkaa.• Vahvistavat yrittäjyyttä muuttuvassa talouden kentässä ja luovat tarvetta rahoitusmallien

kehittämiseen.

Puoluehallituksen lausunto:

Vihreät ovat suhtautuneet osuustoimintaan ja yhteiskunnallisiin yrityksiin myönteisesti. Tuorein kirjaus yhteiskunnallisista yrityksistä löytyy puoluevaltuuskunnan huhtikuussa hyväksymässä työllisyysohjelmasta: "Nostetaan yhteiskunnallinen yrittäjyys vahvemmin uuden yrittäjyyden muodoksi".

Aloitteessa esitetään puolueohjelmaan mainintaa osuustoiminnasta ja yhteiskunnallisista yrityksistä.Tämä tulee ratkaistavaksi siinä vaiheessa, kun puolueohjelma (eli periaateohjelma) seuraavan kerran hyväksytään eli puoluekokouksessa 2020.

Linjaus tästä teemasta sopisi myös puolueen poliittiseen ohjelmaan, joka hyväksytään tässä kokouksessa. Äänivaltaiset edustajat voivat tehdä aiheesta haluamiaan täydennysesityksiä poliittiseen ohjelmaan.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous suhtautuu myönteisesti osuustoimintaan ja yhteiskunnallisiin yrityksiin ja toteaa, että tarkemmista ohjelmallisista linjauksista päätetään poliittisen ohjelman ja periaateohjelman hyväksymisen yhteydessä puoluekokouksessa.

Päätös: Esityksen mukaan.

12. Motion om ökade valmöjligheter gällande undervisningsspråk

Framläggar: Peter Hermansson (medlem, Skärgårdshavets Gröna rf.)

Skolorna i Finland är sedan länge uppdelade i finskspråkiga och svenskspråkiga skolor. De enspråkigt svenska skolorna fyller en viktig roll för att bibehålla svenskan som ett levande språk i

18

Finland. Detta system har dock även nackdelar, bl a att elever med helt finskspråkig bakgrund ges mycket begränsade möjligheter att lära sig svenska. Arbetet i språkbadsskolor och språkbadsklasser är uppskattat och framgångsrikt, men de finns endast i mycket begränsat antal.

I Baskien, en autonom region i Spanien, med språkförhållanden som liknar de i Finlands kusttrakter, tillämpas ett annat system, med tre olika valbara alternativ för skolspråk: enspråkig undervisning på minoritetsspråket (baskiska), enspråkig undervisning på majoritetsspråket (spanska) och dessutom tvåspråkig undervisning. Sedan systemet infördes har intresset för minoritetsspråket ökat kraftigt och medan idag nästan alla baskiskspråkiga barn deltar i enspråkigt baskisk undervisning så väljer även de flesta spanskspråkiga familjer att låta sina barn delta i antingen enspråkigt baskisk eller tvåspråkig undervisning. Baskiska språket ses som en del av en regional identitet, även av invånare som inte har det som modersmål, och antalet talare av baskiska har ökat kraftigt, på helt frivillig basis.

Jag yrkar därför på:Att De Gröna verkar för att tvåspråkiga kommuner ska åläggas att erbjuda både finskspråkig, svenskspråkig och tvåspråkig dagvård, förskola och grundskola. Varje kommun ska själv få bestämma om de tvåspråkiga klasserna ska höra till den finska eller svenska skolsektionen och om de ska samlokaliseras med finska eller svenska klasser eller inrymmas i helt separata byggnader.

Puoluehallituksen lausunto (svensk översättning nedre):

Suomen- ja ruotsinkieliset koulut ovat perinteisesti Suomessa olleet kokonaan erillisiä yksiköitä. Tätä on perusteltu vähemmistökielen turvaamisella. Ruotsinkielinen koulu on monille lapsille ainoita yksikielisiä ympäristöjä ja siksi tärkeitä vähemmistökielelle.

Suomen nykyinen perusopetuslaki ei tunnista kaksikielisiä kouluja, vaan suomen- ja ruotsinkielisiä oppilaita on lain mukaan opetettava erikseen. Laki kieltää nimenomaan suomen- ja ruotsinkielisen opetuksen yhdistämisen, mutta antaa kuitenkin eri kieltä käyttäville opetusryhmille mahdollisuuden saada opetusta samassa koulurakennuksessa. Erikielisten ryhmien oppilaat voivat siis käyttää kouluruokalaa, liikuntatiloja tai välituntipihaa. Käytännössä tällaisia eri kieliryhmille yhteisiä tiloja on käytössä vain vähän.

Julkisuudessa on alettu viime vuosina keskustella kaksikielisten koulujen mahdollistamisesta. Monessa puheenvuorossa on nähty, että ne turvaisivat nykymallia paremmin elävän kaksikielisyyden. Kaksikielisille perheille kaksikielinen koulu olisi luonteva vaihtoehto. Myös vihreiden piirissä on otettu kantaa sekä kaksikielisten koulujen puolesta että niitä vastaan. Finlands Svenska Gröna on kannattanut kaksikielisiä kouluja. Yhdistys korostaa, että kaksikieliset koulut eivät voi olla ruotsinkielisiltä kouluilta pois, vaan vaihtoehto niille.

Puoluehallitus katsoo, että puolueen kanta kaksikielisiin kouluihin on syytä muodostaa puolueen koulutuspoliittisen linjapaperin laadinnan yhteydessä. Siinä yhteydessä tulee punnita kaksikielisten koulujen hyötyjä ja haittoja, selvittää kansainväliset kokemukset ja pohtia, millä ehdoin kaksikielisiä kouluja voitaisiin perustaa ja miten kaksikielisyyttä voisi koulussa muilla tavoin tukea.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous pitää kaksikielisten koulujen perustamista tärkeänä kieli- ja koulutuspoliittisena linjauksena ja toteaa, että puolueen koulutuspoliittista linjapaperia valmistelevan työryhmän tulee muotoilla puolueen perusteltu kanta aiheeseen.

Partistyrelsens utlåtande:

19

De finsk- och svenskspråkiga skolorna har traditionellt sett varit separata enheter i Finland. Detta har motiverats med att man vill skydda minoritetsspråket. Den svenskspråkiga skolan är för många barn den enda enspråkiga miljön och därför är de viktiga för minoritetsspråket.

Finlands nuvarande grundlag känner inte till tvåspråkiga skolor, utan enligt lagen måste finsk- och svenskspråkiga elever få undervisning skilt. Lagen förbjuder specifikt sammanslagning av finsk- och svenskspråkig undervisning, men ger ändå en möjlighet för att lärogrupper, som har olika undervisningsspråk, kan vara i samma skolbyggnad. Eleverna från de olika språkgrupperna kan alltså använda samma matsal, gymnastiksal eller rastgård. I praktiken finns det väldigt få sådana gemensamma utrymmen för olika språkgrupper.

I offentligheten har det under de senaste åren börjat diskuteras om hur tvåspråkiga skolor kunde möjliggöras. I många yttranden har man sett att de kunde bättre trygga en levande tvåspråkighet än den nuvarande modellen. För tvåspråkiga familjer skulle en tvåspråkig skola vara ett naturligt alternativ. Även inom gröna har det talats både för och emot tvåspråkiga skolor. Finlands Svenska Gröna har understött tvåspråkiga skolor. Föreningen understryker att tvåspråkiga skolor inte får vara bort av svenskspråkiga skolor, utan ett tilläggsalternativ till dem.

Partistyrelsen anser att partiets ståndpunkt om tvåspråkiga skolor bör formas i samband med partietsutbildningspolitiska linjedragningar. I det sammanhanget bör för- och nackdelar övervägas, internationella erfarenheter bör utredas och under vilka omständigheter tvåspråkiga skolor kunde bildas samt hur tvåspråkighet i skolor kunde stödas på andra sätt.

Beslutsförslag till partikongressen:

Partikongressen anser att grundandet av tvåspråkiga skolor är en viktig språk- och utbildningspolitiks linjedragning och konstaterar att arbetsgruppen, som bereder partiets utbildningspolitiska linjepapper, skall forma partiets motiverade ståndpunkt i frågan.

Päätös: Esityksen mukaan.

13. Motion om kostnadseffektiva åtgärder för minskade koldioxidutsläpp

Framläggar: Anders Sirén (medlem, Skärgårdshavets Gröna rf)

Koldioxidutsläpp från mänskliga verksamheter utgör idag det troligen allra största hotet mot världsmiljön. De leder till ett varmare klimat, försurning av haven, och även till balansen mellan olika växtarter och mellan växter och djur, rubbas då olika växtarter reagerar på olika sätt på ökad koldioxidhalt i luften. Att minska de globala koldioxidutsläppen är en enorm utmaning, likafullt finns det erfarenheter av lyckat internationellt samarbete för att lösa globala miljöproblem. Det bästa exemplet torde vara utfasningen av klorfluorkarboner som tidigare användes i sprayflaskor och kylaggregat och som höll på att förstöra det skyddande ozonskiktet i stratosfären. Nyckeln till framgång var det internationella samarbetet för att uppnå ett globalt förbud mot klorfluor utsläpp, samt det tekniska utvecklingsarbetet för att förse industrin med produkter som kunde ersätta klorfluorkarboner.

Koldioxidproblematiken är en ännu större utmaning eftersom hela det moderna samhället bygger påtillgången på billig energi, och icke-fossila energikällor i regel är betydligt dyrare än olja, kol och fossilgas. Att ställa om samhället till att använda lite eller inga fossila energikällor kommer att bli dyrt och därför är det viktigt att vidta åtgärder som i förhållande till sin samhällsekonomiska kostnad är effektiva vad gäller att minska de globala koldioxidutsläppen. Införande av heltäckande och teknikneutrala koldioxidskatter är den oslagbart mest kostnadseffektiva styrmedlet som idag finns att tillgå. De riktas direkt mot det man vill påverka, d v s koldioxidutsläppen, och de kostar egentligen inte samhället något alls, eftersom de endast innebär en omfördelning av pengar från konsumenter till statskassan, och skattebetalarna kan kompenseras genom att andra skatter sänks.

20

Finlands och EUs klimatpolitik är tyvärr i många avseenden missriktad och misslyckad. I stället för att målmedvetet inriktas uteslutande på att minska de globala koldioxidutsläppen omfattar den även stora överföringar av skattemedel till privata företag i form av subventioner till förnybar energi, bl avindkraft. Detta görs trots att sådana subventioner inte leder till minskade koldioxidutsläpp, ett faktum som är väl känt inom Arbets- och Näringsministeriet. Att vindkraftssubventioner inte leder till minskade koldioxidutsläpp beror på att om vindkraften konkurrerar ut kolkraft så säljs utsläppsrätterna vidare inom EUs system för handel med utsläppsrätter, och de totala utsläppen inom EU fortsätter därför oförändrade. Även om man bortser från detta så är kostnaden per ton minskade koldioxidutsläpp som vindkraftssubventionerna teoretiskt sett skulle kunna leda till, enligtArbets- och Näringsministeriets egna siffror, ca 10-14 gånger högre än industrins marginalkostnad för att minska utsläppen. Dessutom har Arbets- och Näringsministeriet då bortsett från att vindkraftssubventioner leder till sänkt elpris och därmed ökad elkonsumtion.

Att subventionera vindkraftsproduktion bryter mot grundläggande principer i modernt miljötänkande:

Man ska inte genom subventioner stimulera till ökad konsumtion av energi och råvaror, utan tvärtom införa styrmedel som leder till att konsumtionen av energi och råvaror minskar.

Alla industriella verksamheter ska bära sina egna kostnader, inklusive kostnaderna för den miljöpåverkan de orsakar.

Det finns flera lovande energiproduktionsteknologier under utveckling, varav vindkraften bara är en. Priset på solpaneler sjunker stadigt och i framtiden kan vi komma att få en stor mängd elektricitet från solpaneler på våra egna hustak alternativt via kraftledningar från solkraftsparker i Saharaöknen. Biodiesel från algodling har en stor potential. I varmare delar av världen kan stora mängder energi komma att utvinnas genom s k OTEC-teknologi som utnyttjar temperaturskillnadenmellan ytvatten och djupvatten. Det finns också en stor potential för att minska vår energikonsumtion genom att organisera om samhället och ändra vårt sätt att leva. Kollektivtrafik kan ersätta mycket av bilismen. Moderna ylleunderkläder är både varma och bekväma och har en potential att minska behovet att uppvärma bostäder och offentliga byggnader, om vi bara kunde åstadkomma en kulturell förändring så att vi inte längre kräver att kunna gå klädda i sommarkläder även mitt i vintern. Genom att finansiera allsidig forskning, både om nya sätt att producera energi, och om en mera genomgripande anpassning av samhället till en ekonomi utan fossila energikällor, skulle man kunna göra stora framsteg till en relativt låg kostnad.

Att i detta läge använda stora summor skattemedel på att pressa fram en extra produktion av elektricitet som konsumenterna själva inte är villiga att betala för, är däremot endast kontraproduktivt. Det riskerar att blockera framväxten av andra förnybara energikällor som i längden kanske skulle visa sig ha större potential, och det riskerar att bygga oss fast i ett samhälle vars produktion av välstånd bygger på användning av fossila bränslen och kärnkraft, och som använder en betydande del av det välståndet till att betala subventioner till ägarna av vindkraftverk som inte bidrar till samhällsekonomin. Att vindkraftverken därtill skadar landskapsbilden och potentialen för rekreation och turism i berörda områden gör ont värre.

Med beaktande av ovanstående yrkar jag på att De Gröna:• verkar för ett avskaffande av alla subventioner till kommersiell energiproduktion.• verkar för heltäckande och teknikneutral koldioxidbeskattning, i Finland, EU och världen.• verkar för ökad satsning på allsidig forskning om anpassande av samhället till en ekonomi

utan fossila energikällor.

Puoluehallituksen lausunto (svensk översättning nedre):

21

Kasvihuonekaasuja voidaan teoriassa vähentää monin vaihtoehtoisin keinoin. Hiilidioksidiverolla vaikutetaan fossiilisten polttoaineiden hintaan ja sitä kautta kannustetaan vähentämään päästöjä.

Päästökaupassa tietyn sektorin päästöille asetetaan katto, jota ei voi ylittää. Hiilidioksidiveron tavoin päästöoikeuksien hinta muodostaa taloudellisen kannustimen vähentää päästöjä. Etuna veroon on, että poliittisella päätöksellä voidaan suoraan vaikuttaa päästöjen tasoon. EU:ssa on myöslaaja poliittinen konsensus siitä, että päästövähennyksiä tavoitellaan päästökaupan avulla.

Vihreät ovat tukeneet päästökauppajärjestelmää, mutta vaatineet siihen korjauksia. Esimerkiksi puoluevaltuuskunnan maaliskuussa hyväksymässä Kohti hiilineutraalia Suomea 2050 -ohjelmassa linjataan seuraavasti: "Päästöoikeuksien alkujaon tulee perustua huutokauppaan ja tuotannon tehokkuuteen. Ilmaisista kiintiöistä on vaiheittain luovuttava. Päästökauppa on laajennettava koskemaan muillekin päästöjä tuottaville sektoreille, jos se todetaan kustannustehokkaaksi. EU:n onhuolehdittava siitä, että päästöoikeuksien hinta on korkea. Päästörajoitusten ulkopuolelle jääneiden maiden epäreilua kilpailuetua tulee tasata esimerkiksi hiilitulleilla."

Lisäksi aloitteessa esitetään, että vihreät vaikuttaisivat kaiken kaupallisen energiantuotannon, ja erityisesti tuulivoiman, tukien poistamiseksi.

On totta, että kaikkiin energiamuotoihin liittyy ongelmia. Olemme kuitenkin päätyneet arvioon, ettäfossiilisissa polttoaineissa ja ydinvoimassa ongelmat ovat suurempia kuin uusiutuvan energian käytössä.

Vihreät ovat voimakkaasti ajaneet uusiutuvien energialähteiden ml. tuulivoima tukemista, jotta niillä voidaan nopeammin korvata fossiilisia polttoaineita ja ydinvoimaa.

Uusiutuvat energialähteet kehittyvät vauhdilla ja niiden hintakehitys on laskeva. Uusiutuvia energialähteistä kannattaa kehittää ja tukea myös siksi, niittä niiden käyttöön sisältyy valtava markkinapotentiaali kun koko maailma pyrkii eroon fossiilisista polttoaineista.

Esimerkiksi em. ohjelmassa todetaan uusiutuvien edistämisestä seuraavasti: "Suomessa on siirryttävä uusiutuvaan energiatalouteen. Välitavoitteena Suomen tulee tuottaa vähintään puolet energiasta uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2030 mennessä. Myös uusiutuvan energian tuotannon on oltava ekologisesti kestävää." Aloitteen tavoitteisiin tutkimuspanoksista ja energiatehokkuudesta voi hyvin yhtyä. Suurimmat päästöjen vähennyspotentiaalit löytyvät edelleen energiatehokkuuden puolelta.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Aloite hylätään.

Päätös: Esityksen mukaan.

Partistyrelsens utlåtande:

Växthusgaser kan i teorin reduceras på många olika sätt. En koldioxidskatt påverkar priset av fossila bränslen och uppmuntrar således till att minska utsläppen.

Utsläppshandel sätter ett tak, som inte får överskridas, för utsläppen för en viss sektor. Såsom med koldioxidskatt bildar priset ett ekonomiskt incitament för att minska på utsläppen. Fördelen av utsläppshandel jämfört med en koldioxidskatt är att man genom politiska beslut kan påverka direkt nivån av utsläpp. Inom EU råder dessutom ett brett konsensus om att utsläppsminskningar

22

eftersträvas med utsläppshandel.

De Gröna har stött utsläppshandelsmekanismen, men krävt korrigeringar till den. T.ex. så står det i klimatprogrammet Mot ett kolneutral Finland 2050 (Kohti hiilineutraalia Suomea 2050), som partidelegationen godkände i mars, följande: "Initial allokeringen av utsläppsrätter bör basera sej påauktion och produktionseffektivitet. Gratis kvoter skall ges upp gradvis. Utsläppshandeln bör utsträckas till andra sektorer som genererar utsläpp, om det konstateras vara kostnadseffektivt. EU bör se till att priset på utsläppsrättigheter hålls tillräckligt högt. Den konkurrensfördel, som länder som hamnar utanför utsläppsbegränsningarna får, bör stävjas med t.ex. koldioxidtullar."

Dessutom föreslås det i motionet att De Gröna skulle arbeta för att all stöd till kommersiell energiproduktion, speciellt vindkraft, bör slopas.

Det är sant att alla energiformer har sina problem. Vi har ändå kommit till den slutsatsen att problemen med fossila bränslen och kärnkraft är större än för förnybar energi.

De Gröna har starkt drivit stödjandet av förnybar energi, inkl. vindkraft, så att dessa kan snabbare ersätta fossila bränslen och kärnkraft.

Förnybara energikällor utvecklas med fart och deras prisutveckling är sjunkande. Förnybara energikällor bör utvecklas och stödas även för att det ingår en enorm marknadspotential i deras bruk, när hela världen strävar att frigöras från fossila bränslen.

T.ex. konstateras det i klimatprogrammet, som nämndes innan, följande: "Finland bör övergå till en förnybar energiekonomi. Som delmål borde minst hälften av Finlands energiproduktion bestå av förnybar energi år 2030. Även produktionen av förnybar energi bör vara ekologiskt hållbart."

Motionets mål om forskningsinsatser och energieffektivitet kan lätt stödas. Största potentialen för utsläppsminskningar kan hittas inom energieffektivitet.

Beslutsförslag till partikongressen:

Motionet förkastas.

Päätös: Esityksen mukaan.

14. Totuuskomissioiden kääntöpiste

Esittää: Marjatta Laiho (jäsen, Vuosaaren Vihreät ry & Ikävihreät ry)

Ihmisen evoluutio on tuottanut vertaansa vailla olevat aivot. Valitettavasti. Simpanssit ja ihmiset reagoivat konfliktitilanteisiin aggressiolla, kun taas toinen läheisimmistä sukulaislajeistamme, bonobot, reagoivat kiistoihin ystävällisyydellä. Nyt me ihmiset olemme onnistuneet ”ylilaiduntamaan” tämän mukavan elinplaneettamme, ja sen pelastaminen elinkelpoisena tulevaisuuteen alkaa olla hiuskarvan varassa. Parinsadan vuoden pituinen teollisuuden aikakausi on kiihtyvään tahtiin tärvellyt ympäristöä niin meiltä kuin muiltakin eliölajeilta. Viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana ei ole ollut epäselvyyttä ihmisen aiheuttaman luonnon tuhoutumisen ja ympäristöpäästöjen haitallisuudesta, mutta valtaa pitävät päättäjämme ovat ummistaneet silmänsä tosiasioilta ja antaneet etupäässä suuryritysten jatkaa ekologisesti kestämätöntä toimintaa lyhytnäköisten taloudellisten intressiensä vuoksi.

Niin kutsuttujen hyvinvointivaltioiden kukoistus on perustunut tieteellisteknologisen innovatiivisuuden lisäksi toimivaan verotusjärjestelmään, joka on kerryttänyt yhteiskunnan tarpeisiin riittävä varat julkishallinnolle. Kautta maailman yleistynyt verovälttely ja lakien

23

sorvaaminen mahdollistamaan suurten omaisuuksien siirtämisen alkuperämaastaan ”veroparatiiseihin” lähes tai kokonaan verottamattomina on romahduttamassa toimivat yhteiskunnatmyös parhaiten voivissa ja tasa-arvoisimmissa maailman valtioissa. Köyhissä maissa yhteiskunnallisen epätasa-arvon ja rahaeliitin kohtuuttomien etuoikeuksien tilaa on koko ajan pidetty yllä rikkaiden maiden protektionistisin toimin tai muuten epäreiluin kaupan ja rahoituksen ehdoin.

Etelä-Afrikassa apartheidajan jälkeen toimineissa totuuskomissioissa ei jaettu rangaistuksia, vaan pyrittiin selvittämään, mitä oli tapahtunut. Sen jälkeen lähdettiin ikään kuin ”puhtaalta pöydältä” elämään yhdessä eteenpäin. Vastaavasti koko ihmiskunnan on otettava vastuu toimistaan – kiireesti – ja lähdettävä korjaamaan tekemiään virheitä sikäli kuin se on vielä mahdollista. Parhaiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden voimin on muodostettava yhteinen käsitys tavasta selvitä tästä ihmishistorian pullistumasta, joka muistuttaa käänteisesti ”pullonkaulatilannetta” lajimme alkuhämärän aikana, jolloin esi-isiemme määrä saattoi olla laskenut alle tuhanteen yksilöön. Silloiset lajitoverimme selviytyivät hengissä ja lisääntyivät. Me olisimme voineet lopettaa populaatiomme kasvun 1960- tai 70-luvulla, mutta emme tehneet sitä. Nyt on tehtävä kaikki mahdollinen lisääntymis- ja seksuaaliterveyden saattamiseksi kaikkien maailman ihmisten ulottuville.

Globaaleissa ja paikallisissa ”totuuskomissioissa” on kansainvälisessä yhteistyössä kartoitettava nopeasti erilaiset ongelmatilanteet ja tehtävä parhaat mahdolliset korjaustoimenpide-ehdotukset. Maailmanvaltaa ei ole käskyttämään itsenäisiä valtioita oikeisiin toimiin, mutta YK:n valvonnassa voidaan asettaa talouspakotteita ym. sanktioita valtioille, jotka eivät yhdy yhteiseen Maan elonkehän pelastusoperaatioon.

Ympäristötuhon aiheuttajat ovat useimmiten tuotannollisia toimijoita, joita paikalliset lait eivät ole estäneet väärästä toiminnasta tai niistä ei ole piitattu. Myös viranomaiset ovat voineet tehdä tuhoisiaratkaisuja. Tutkimuskomissiot voisivat käsitellä erikseen ympäristökysymyksiä ja kestämättömiin sosiaalisiin tilanteisiin johtaneita taloustoimia. Ne liittyvät kuitenkin tiiviisti yhteen ja voisi olla hedelmällisempää selvittää asiakokonaisuudet kerralla.

Eteläafrikkalaiseen tapaan voitaisiin jättää vahingollisiin toimiin syyllistyneet rankaisematta ja edellyttää heiltä tästä eteenpäin ympäristön ja ihmisoikeuksien kannalta kestävää toimintaa. Verojenvälttelijöille voitaisiin samoin antaa ”synninpäästö” entisistä väärin kulkeutuneista rahavirroista, kunhan nämä alkaisivat jatkossa maksaa veronsa täysimääräisesti. Verotuksen tasosta ja veropohjasta on päästävä jonkinlaiseen yhteiseen näkemykseen, joka poistaa houkutuksen valtioiden väliseen verokilpailuun. Ensisijaisesti EU:ssa on sovittava esimerkiksi kapeahkosta verohaarukasta, johon omaisuustulo- ja yritysverotus asettuu eri jäsenvaltioissa.

Esitän, että Vihreiden puoluekokous vuonna 2014 päättää:

– vaatia laajaa asiantuntijoista koostuvaa tutkimuskomissiota tai useita sellaisia selvittämään, missä asioissa on menty hakoteille Suomessa, niin ympäristöystävällisen tuotannon, talouskasvun hedelmien jakautumisen, työntekijöiden hyvinvoinnin kuin kansalaisten yhdenvertaisuuden suhteen ja esittämään parannuksia vastaiseen toimintaan sekä pyrkiä toteuttamaan vastaavat toimet Euroopan unionissa ja koko maailmassa

– esittää maailmassa vallitsevien epäkohtien vähentämiseksi Suomen valtion ja kuntien kilpailutuskriteereihin otettavaksi vaatimuksen, että valittavilta tavaran- ja palveluntarjoajilta edellytetään kokonaan ILO:n sopimuksia noudattavaa, ekologisesti kestävää ja ihmisoikeuksia loukkaamatonta tuotantoketjua

– pyytää Vihreää eduskuntaryhmää ja europarlamentaarikkoja tekemään asianmukaisia lakialoitteita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Suomessa ja Euroopan unionissa.

24

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa listataan laaja joukko yhteiskunnallisia ongelmia, joita Vihreät pyrkivät ratkaisemaan. Planeetan elinkelpoisuus, reilu verojärjestelmä, kansalaisten yhdenvertaisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat Vihreiden keskeisiä tavoitteita.

Ratkaisun avain näihin ongelmiin ei kuitenkaan ole ns. totuuskomission perustaminen ja menneistä synneistä vapauttaminen vaan yhteiskunnan rakenteiden ja poliittisten päätösten muuttaminen niin, että saadaan aikaan parempi maailma.

Vapaasti toimivat puolueet, demokraattisesti valitut edustajat sekä vapaa tiede ja tiedonvälitys mahdollistavat oikeat päätökset, jos niille saadaan kannatusta.

Jatketaan siis yllä mainittujen tavoitteiden ajamista poliittisissa päätöksissämme.

Päätösesitys puoluekokoukselle: Aloite hylätään.

Päätös: Esityksen mukaan.

15. Kaikkia perheitä tulee kohdella tasavertaisesti perhevapaita jaettaessa

Esittää: Minttu Massinen (jäsen, Pohjois-Karjalan Vihreät Naiset ry, Helsingin Vihreä Seura ry, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry)

Tämän päivän Suomessa perheet, jotka poikkeavat tavalla tai toisella normista, eivät ole oikeutettuja perhevapaisiin samoilla ehdoilla kuin muut perheet. Esimerkiksi adoptioperheet, sijaisperheet, monikkoperheet, yhden vanhemman perheet, sateenkaariperheet tai lapsikuolemaperheet ovat perhevapaiden osalta eriarvoisessa asemassa muihin perheisiin nähden.

Näiden perheiden oikeus tasavertaisiin perhevapaisiin kirjattiin nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan, mutta mitään ei ole toistaiseksi tehty heidän asemansa parantamiseksi.

Hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous edellyttää, että Vihreät ja vihreiden eduskuntaryhmä toimivat sen puolesta, että

- asialle tehdään jotakin vielä ennen hallituskauden päättymistä

- jos tavoitetta ei ole saavutettu ennen hallituskauden päättymistä, Vihreät vaatii asian kirjaamista myös seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan.

Lisätietoja monimuotoisten perheiden perhevapaisiin liittyvistä yhdenvertaisuusongelmista: http://www.monimuotoisetperheet.fi/tavoitteet/lausunnot-ja-kannanotot/

Puoluehallituksen lausunto:

Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi parantaa "adoptio-, monikko- ja sijaisperheiden yhdenvertaisuutta muiden perheiden kanssa".

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan 2012-2015 on tavoite kirjattu laajemmin. Sen mukaan perhevapaita kehitettäessä pyritään parantamaan yksinhuoltaja-, etävanhempi-, adoptio-, monikko-, sateenkaari- ja sijaisperheiden yhdenvertaisuutta muiden perheiden kanssa.

25

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama Vanhempainvapaatyöryhmä (STM 2011:12) on kartoittanutperhevapaajärjestelmän toimivuutta, uudistustarpeita ja kehittämisvaihtoehtoja lyhyen ja pitkän aikavälin päätöksenteon tueksi. Työryhmässä saivat laajaa kannatusta adoptiovanhempien päivärahakauden pidentäminen sekä monikkoperheiden isyysvapaan lapsikohtaisuus ja hoitovapaaoikeus yli 3-vuotiaan lapsen sijaisperheille.

Kansanedustaja Toivola on laatinut lukuisia kirjallisia kysymyksiä perhevapaajärjestelmän kehittämisestä aloitteen suuntaan. Vastauksesta käy ilmi, ettei asia ole etenemässä tällä hallituskaudella:

"Kirjallisessa kysymyksessä esitetyt uudistukset edellyttäisivät kuitenkin edellä olevan mukaisesti kolmikannassa tapahtuvaa lisäselvittämistä. Ilman sitä niitä ei ole mahdollista toteuttaa. Myöskään tämänhetkinen taloudellinen tilanne ei mahdollista perhevapaajärjestelmän laajempaa kehittämistä.

Ansioperusteisen perhevapaajärjestelmän kehittämiseen liittyvät asiat valmistellaan kolmikantayhteistyössä työelämän osapuolten kanssa. Hallitus on sitoutunut työmarkkinakeskusjärjestöjen 13 päivänä lokakuuta 2011 päivättyyn raamisopimukseen Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden turvaamisesta. Siinä todetaan vuoden 2013 alusta voimaan tulleeseen isyysrahauudistukseen liittyen, että uudistuksen vaikutuksia ja tavoitteiden saavuttamista tarkastellaan kahden vuoden jälkeen sen voimaan saattamisesta. Sen jälkeen voidaan tehdä päätöksiä järjestelmän jatkokehittämisestä. Perhevapaajärjestelmän jatkokehittäminen tapahtuu laajapohjaisen Vanhempainvapaatyöryhmän viitoittamaa tietä ottaen huomioon kulloinkin käytettävissä olevat resurssit."

Hallitusohjelman ulkopuolelta Vihreiden eduskuntaryhmä on aktiivisesti ajanut tasa-arvoista avioliittolakia. Tätä koskevasta kansalaisaloitteesta äänestetään keväällä 2014.

Päätösesitys puoluekokoukselle: Aloite hyväksytään.

Päätös: Esityksen mukaan.

16. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on uudistettava

Esittää: Anna Moring (jäsen, Vihreät Naiset ry.)

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on yksi keskeisimmistä laeista, joka määrittelee lapsen asemaa perheessä silloin kun kaikki perheenjäsenet eivät syystä tai toisesta asu samassa osoitteessa.

Nykyisellään laki on rakentunut sellaisten tilanteiden ympärille, jossa lapsi asuu pääosin yhdessä kodissa, myös mahdollisen vanhempien välisen eron jälkeen tai tilanteessa, jossa lapsella on jo alusta asti eri osoitteissa asuvia vanhempia.

Laki ei riittävällä tavalla tue vuoroasumiseen tähtääviä järjestelyjä, eikä se myöskään huomioi tilanteita, joissa lapsen arjessa vanhempana toimii ihminen, joka ei ole lapsen juridinen vanhempi. Laissa ei ole selkeitä säännöksiä sille, kuinka toimitaan ongelmatilanteissa, joissa lapsen tapaamiset eivät syystä tai toisessa toteudu.

Tämän aloitteen hyväksyessään puoluekokous edellyttää, että Vihreät ja vihreä eduskuntaryhmä edistävät seuraavia asioita:- että laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta uudistetaan- että laissa tulee huomioida monimuotoisten perheiden perhetilanteet, ja- että lapselle tulee voida vahvistaa tapaamisoikeus muihinkin henkilöihin kuin juridisiin vanhempiinsa nähden

26

Puoluehallituksen lausunto:

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Aloitteessa nostetaan esiin se tärkeä seikka, että on olemassa lukuisia tilanteita, joissa lapsen edun mukaista olisi vahvistaa tapaamisoikeus myös muihin kuin juridisiin vanhempiin.

Vihreät ovat johdonmukaisesti korostaneet lapsi- ja perhepolitiikassaan perheiden monimuotoisuutta. Lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tulee tukea mahdollisimman hyvin erilaisissa perhetilanteissa eläviä lapsia. Siksi Vihreä liitto ja vihreä eduskuntaryhmä tulevat jatkossakin toimimaan sen puolesta, että lainsäädäntö ottaa huomioon parhaalla mahdollisella tavalla monimuotoisten perheiden perhetilanteet.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Aloite hyväksytään.

Päätös: Esityksen mukaan.

17. Tasa-arvoisen, sukupuolitetun ja kaksiäänisen vaalitavan esilletuominen ja sen edistäminen

Esittää: Jukka Väisänen (jäsen, Turun seudun vihreät ry)

Vihreiden yksi tärkeä ja johtava perusperiaate on tasa-arvo. Vaaleissa kuitenkin tasa-arvo on tuloksissa usein kaukana. Naiset ovat olleet aina eduskunnassa vähemmistönä, mutta joissakin puolueissa miesten on vaikeampi saada ääniä naisiin verrattuna.

Tähän on olemassa ratkaisu. Jos vaalissa olisi sukupuolitetut listat puolueittain, olisi tasa-arvo lähempänä. Tämän myötä tulisi avata vaalijärjestelmä kaksiääniseksi. Näin ollen jokaisella äänestäjällä olisi kaksi ääntä käytettävissään - toinen naisehdokkaalle ja toinen miesehdokkaalle, jotka annettaisiin eri vaalilipuilla. Samalla äänestäjä voisi halutessaan äänestää kahta eri puoluetta tai listaa. Näin ollen moni kahden puolueen rajalla oleva voisi äänestää molempia puolueita. Lisäksitämä olisi uudistusmielistä politiikkaa, joka voisi tuoda reaalisemman kannatuksen eri puolueille. Toki seurakuntavaaleissa joissakin paikoin on jo eräänlainen kaksiäänijärjestelmä, mutta niissä äänestetään jäseniä seurakuntaneuvostoon ja kirkkovatuustoon,jotka ovat eri toimielimet.

Ehdokkaat keräisivät edelleen puolueelle yhdessä ääniä ja ääniä tulisi näin ollen enemmän. Muun sukupuolen edustajien ehdokaslista valikoituisi henkilötunnuksen mukaan. Jos henkilötunnus vaihtuu, säilyisi valinta vaalikauden loppuun.

Miten tämä muuttaisi vaalituloksia? Esimerkkinä olkoon eduskuntavaalien 2011 Varsinais-Suomen piirin tulokset. Paikkajako oli seuraava: Kokoomus 4, SDP 4, Perussuomalaiset 3, Keskusta 2, Vihreät 1, RKP 1.

Näin ollen Kokoomus ja SDP olisivat saaneet 2 naista ja 2 miestä sekä Keskusta ja Vasemmistoliitto 1 naisen ja 1 miehen. Samoin Vihreät ja RKP olisivat saaneet ääniharavansa (äänimääriä kunnioittaen), jotka molemmat olivat miehiä, jolloin Perussuomalaisilta olisivat päässeet 2 naista ja 1 mies (kuten tapahtuikin). Tällöin oltaisiin mahdollisimman lähellä vaalipiirikohtaista tasa-arvoa. Seuraavat muutokset olisivat tapahtuneet: Kokoomuksen Pertti Hemmilän sijasta olisi valittu Saara-Sofia Sutela ja SDP:n Eeva-Johanna Elorannan sijasta olisi valittu Mika Maaskola. Muuten valinnat olisivat säilyneet samoina. Näin ollen eduskunnassa olisi ollut sukupuolten välinen erotus korkeintaan 114 - 86, ellei tähän olisi otettu sellaista käytäntöä,

27

jolla pyritään suoraan 100 mieheen ja 100 naiseen. Silloin Vasemmistoliitto olisi saanut Varsinais-Suomesta 2 paikkaa, mutta Jyrki Yrttiahon paikka olisi voinut olla vaarassa, kun loput parittomat paikat olisi jaettu sukupuolten perusteella. Se olisi voinut mennä Li Anderssonille sukupuolitasauksen näkökulmasta.

Esitys: Vihreät alkaa nostaa keskusteluun tasa-arvoisen ja sukupuolitetun vaalijärjestelmän mahdollisuutta. Lisäksi Vihreät voi alkaa selvittää laajemmin parhaaksi katsomalla, onko tällainen kaksiäänijärjestelmä missään olemassa ja millaisia vaikutuksia sillä voisi olla. Selvityksen perusteella voitaisiin mahdollisesti esittää vaalien järjestämistä kaksiäänisenä joissakin tietyissä vaaleissa.

Puoluehallituksen lausunto:

Äänestäjän mahdollisuus käyttää äänensä parhaaksi katsomallaan tavalla on edustuksellisen demokratian tärkeimpiä perusperiaatteita. Äänestäjän mahdollisuuksia tahtonsa ilmaisuun tulee rajoittaa mahdollisimman vähän ja kansalaisilla tulee olla oikeus valita itselleen sellaiset edustajat,joiden he itse kokevat itseään parhaiten edustavan. Puoluhallitus katsoo, että aloitteessa esitetyssä mallissa ylitettäisiin raja, jossa puututtaisiin oleellisesti äänestäjän oikeuteen käyttää äänioikeuttaan valitsemiensa kriteerien mukaisesti pakottamalla käyttämään äänioikeutta ehdokkaan juridisen sukupuolen mukaan. Sinänsä todelliset ja olemassaolevat yliedustukset edustuksellisessa järjestelmässämme tulisi korjata muilla keinoin kuin vaalijärjestelmää muuttamalla.

Vihreät on pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti pyrkinyt edistämään suomalaisen vaalijärjestemän suhteellisuutta ja parantamaan äänestäjän vaikutusvaltaa vaalin lopputulokseen. Vaalipiiriuudistuksen yhteydessä tähän suuntaan onkin otettu jo pieni askel. Suhteellisuuden parantaminen on myös kirjattu keskeiseksi vaalijärjestelmiä koskevaksi periaatteeksi puolueen vuonna 2012 hyväksytyssä demokratiaohjelmassa. Rinnakkaisten tavoitteiden lisääminen tuskin ainakaan edistäisi ensisijaisen tavoitteen saavuttamista.

Puoluehallitus yhtyy aloitteen henkeen, jonka mukaan poliittisessa päätöksenteossa tulisi edistää tärkeiden tehtävien jakautumista nykyistä tasaisemmin sukupuolten välille. Puoluehallitus ei kuitenkaan pidä vaalijärjestelmän muuttamista sopivana keinona tämän edistämiseen. Sukupuolten tasa-arvon edistämiseen poliittisessa päätöksenteossa tulisi käyttää muita, esimerkiksi sukupuolikiintiöoiden kaltaisia keinoja, joilla voidaan esimerkiksi laajentaa sitä joukkoa, joka osallistuu päätöksentekoon. Tätä kautta pystytään vähitellen laajentamaan joukkoa, josta suoraan vaaleilla valitut luottamushenkilöt rekrytoituvat.

Aloitteessa viitataan muunsukupuolisten kohteluun esitetyssä mallissa. Esitetty malli pakottaisi muunsukupuolisen henkilön ehdokkaaksi juridisen sukupuolen mukaiselle ehdokaslistalle, vaikka näistä kumpikaan ei vastaisi hänen sukupuoli-identiteettiään. Toisin kuin nykyinen järjestelmä, tämä ei olisi neutraali erilaisia sukupuoli-identiteettejä kohtaan.

Päätösesitys puoluekokoukselle: Aloite hylätään.

Päätös: Esityksen mukaan.

28

Järjestölliset aloitteet

18. Puolueen poliittisten ohjelmien uudistaminen

Esittää: Helsingin Vihreä seura ry

Helsingin Vihreä seura esittää puolueen poliittisten ohjelmien perusteellista uudistamista.

Puolueen sivuilta löytyy kaikkiaan 69 ohjelmaa, linjapaperia tms. vuodesta 2003 tähän päivään.

Vuoden 2011 puoluekokouksessa käsiteltiin useita puolueen ohjelmatyöhön liittyviä aloitteita. Puoluevaltuuskunta hyväksyi syksyllä 2011 menettelyn, jolla jäsenet voivat tehdä muutosesityksiä puolueen ohjelmiin.

Ajatellaan tuoretta puolueen jäsentä tai vaalipaneeliin valmistautuvaa aktiivia, joka kaipaa Vihreiden kantaa vaikkapa maataloustukiin tai sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Vaatii todellista omistautumista etsiä tarvittava tieto, kun sen löytämiseksi pitää ensin päätellä, minkä nimisissä ohjelmissa asiaa saatettaisiin käsitellä ja sitten kahlata ohjelmat läpi.

Jokainen puoluehallituksen asettama ohjelmatyöryhmä aloittaa työnsä miettimällä formaattia, johonkyseinen ohjelma tehdään. Samasta aihepiiristä kirjoitetuissa eri-ikäisissä ohjelmissa ei useinkaan ole eroja kantojen välillä, vain kirjoitusasu ja mahdollisesti formaatti on uusi.

Puoluekokouksessa hyväksyttävän poliittisen tavoiteohjelman osalta haaveiltiin ainakin alkuun sähköisestä muodosta, jossa aihetta klikkaamalla pääsisi tavoitteisiin ja näistä edelleen keinoihin.

Helsingin Vihreä seura esittää kaikkien puolueen ohjelmien ja linjapaperien sekä eduskuntaryhmän linjausten yhdistämistä yhdeksi sähköiseksi alustaksi. Tämä alusta sisältäisi kaikki Vihreät tavoitteet keinoineen niin yksityiskohtaiselle tasolle asti kuin ikinä halutaan mennä.

Ymmärrämme ohjelmatyön merkityksen puolueelle. Keskustelusta ja kannanmuodostuksesta ei uudessakaan mallissa luovuttaisi. Työryhmiä voitaisiin edelleen asettaa joko muodostamaan Vihreitä kantoja uusiin teemoihin tai pohtimaan uudelleen tarvittavia kohtia ohjelmakokonaisuudesta.

Ymmärrämme esityksemme edellyttämän työmäärän. Emme esitä, että uudistus tehdään heti. Uudistuksen suunnittelua esitämme aloitettavaksi nyt ja toteutusta tehtäväksi eduskuntavaalivoiton jälkeen keväällä 2015.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloite on perusteltu. Puolueen ohjelmat muodostavat todellakin hajanaisen paketin, jonka joukosta on vaikea löytää vihreiden kantoja eri asioihin.

Suomessa vihreät ovat tehneet vuosien aikana kymmenittäin ja taas kymmenittäin sektoriohjelmia politiikan eri lohkoilta. Toisena vaihtoehtona epäilemättä olisi Saksan vihreiden kaltainen yksi yli satasivuinen ohjelma, joka pyrkisi olemaan kattava esitys vihreästä politiikasta.

Suomessa valitsemamme lähestymistapa on epäilemättä ollut perusteltu jo työmäärän vuoksi: kun koko maailmaa ei yritetä selittää kerralla, on ollut mahdollista rakentaa pala palalta vihreiden kannat politiikan eri teemoihin. Ympäristöpainotteiselta yleispuolueelta on perustellusti odotettu näkemyksiä kaikkiin politiikan kysymyksiin, ja tähän haasteeseen on vihreä ohjelmatehdas pyrkinyt

29

vastaamaan.

On kuitenkin selvää, että sektoriohjelmien kirjo ja määrä vaihtelevine esitystapoineen on paisunut sellaiseksi, että tarvitaan toimenpiteitä, jotta kokonaisuus saadaan hallintaan, aloitteessa mainituista syistä.

Ennen kaikkea kysymys olisi tavasta, jolla puolueen muodostamat kannat esitetään sähköisessä muodossa puolueen nettisivuilla. Vaikka tapaan, jolla ohjelmallisia kantoja puoluevaltuuskunnassa muodostetaan, ei tulisi mitään muutosta, kannat voitaisiin silti koota nettiin eri tavalla kuin nyt. Lähtökohtana ei tulisi olla yksittäiset asiakirjat (”mitä ohjelmia Vihreillä on”), vaan poliittiset teemat (”mitä mieltä Vihreät ovat eri asioista”). Tähän suuntaan on osin jo mentykin ryhmittelemällä ohjelmapaperit ja kannanotot yhdeksän eri kattoteeman alle nettisivulla http://www.vihreat.fi/politiikka/teemat.

Kuten aloitteessa todetaan, ehdotus ei ole toteutettavissa pikavauhdilla. Ajatus eduskuntavaalien jälkeisestä toimeenpanosta on realistinen. Aloitteen toteuttamiseen tarvitaan vihreiden politiikan sisältöjen läpikäymisestä kiinnostuneita vapaaehtoisia erittelemään nykyisten ohjelmien sisällöt kattoteemojen alle ja ideoimaan paras mahdollinen esitystapa niille.

Asian suunnittelu voidaan kuitenkin aloittaa jo ennen eduskuntavaaleja. Puoluehallitus on nimennytjo ohjelmatyötämme kehittämään ohjausryhmän, jonka on mahdollista käynnistää muutoksen valmistelu, jotta eduskuntavaalien jälkeen asiassa päästään toimiin.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Aloite hyväksytään.

Päätös: Esityksen mukaan.

19. Alennetun jäsenmaksun perusteet

Esittää: Ikävihreät ry.

Ikävihreät ry ehdottaa, että ns. vähävaraisen jäsenen jäsenmaksua (12,50 euroa v. 2014) voisi maksaa jo vähintään yhteen Vihreään yhdistykseen liittynyt ja sille täyden jäsenmaksun (30 euroa) maksanut muukin kuin vähävarainen henkilö.

Keitä tämä koskeeIkävihreät ry perustettiin viime kesänä. Jäsenhankinnan yhteydessä keskustelimme monen henkilön kanssa, jotka jo olivat jonkin toisen Vihreän yhdistyksen jäseniä. Pienituloisina, muttei kuitenkaan suorastaan vähävaraisina eläkeläisinä he tiedustelivat, voitaisiinko heidät rinnastaa vähävaraisiin. Osa on oma-aloitteisesti ratkaissut pulman katsomalla itsensä ensimmäisen täyden jäsenmaksun jälkeen jo vähävaraisiksi, mutta osa on jättänyt liittymättä täyden jäsenmaksun kalleuden vuoksi. Saahan yhdelläkin jäsenmaksulla jo mm. Vihreän Langan.

Pienituloisten eläkeläisten lisäksi uskomme, että samantapainen tilanne tulee vastaan esim. Vihreiden nuorten jäsenistöllä. Tulot ovat vähäiset tai olemattomat, mutta halua olisi liittyä esim. Viitteeseen, Vihreisiin Naisiin tai paikalliseen vihreään yhdistykseen.

Mikä on ehdotuksen taloudellinen vaikutus puolueellePuolueen talouden kannalta tietysti parasta olisi, että jäseniä olisi mahdollisimman paljon ja mahdollisimman moni maksaisi täyden jäsenmaksun. Talouden kannalta toiseksi paras tilanne olisi, että jo liittyneet jäsenet liittyisivät mahdollisimman moneen yhdistykseen. Huonoin vaihtoehto on se, että toiseen, kolmanteen jne. yhdistykseen ei liitytä lainkaan jäsenmaksun kalleuden vuoksi.

30

Puoluehallituksen lausunto:

Ikävihreät ry ehdottaa, että ns. vähävaraisen jäsenen jäsenmaksua (12,50 euroa v. 2014) voisi maksaa jo vähintään yhteen Vihreään yhdistykseen liittynyt ja sille täyden jäsenmaksun (30 euroa) maksanut muukin kuin vähävarainen henkilö.

Aloitteen tekijät kiinnittävät huomiota tärkeään asiaan. On varmasti olemassa joukko ihmisiä, jotka eivät koe taloudellisesti mahdolliseksi kuulua useampaan yhdistykseen. Alennettu jäsenmaksu on olemassa jottei vähävaraisuus estäisi poliittista toimintaa. Peruste alennetulle jäsenmaksulle on siis puhtaasti taloudellinen, eikä puoluehallitus katso useaan yhdistykseen kuulumisen tekevän kenestäkään vähävaraista. Puoluehallitus ei näe esitetylle alennuskäytännölle riittäviä perusteita.

Puoluehallitus haluaa kuitenkin tarkentaa tulkintaa vähävaraisuudesta. Jäsenen voidaan katsoa olevan oikeutettu alennettuun jäsenmaksuun vähävaraisuuden perusteella, mikäli hän kokee taloudellisen tilanteensa estävän täyden jäsenmaksun maksamisen. Niissä tapauksissa, joissa taloudellinen tilanne sallii 1. yhdistyksessä täyden jäsenmaksun, muttei kestä enää toista täyttä jäsenmaksua, voidaan oikeutta alennettuun jäsenmaksuun käyttää toisesta jäsenmaksusta alkaen.

Aloitteessa esitetty menettely ei olisi vähävaraisille edullisempi kuin nykytilanne. Aloitetekstissä mainittu pienituloinen eläkeläinen tai lähes tuloton opiskelija ovat oikeutettuja alennettuun jäsenmaksuun. Aloitteessa esitetystä mallista hyötyisivät siis vain ne henkilöt, joilla ei ole taloudellista perustetta alennetulle jäsenmaksulle.

Tällä hetkellä puolueen jäsenistä vajaat 9 % jäsenistöstä (597 jäsentä vuonna 2013) kuuluu useampaan kuin yhteen yhdistykseen. Useaan yhdistykseen kuuluminen on lisääntynyt viime vuosina, ja valtakunnallisilla järjestöillä saattaa olla paljonkin potentiaalia hankkia jäseniä puolueenjäsenkunnasta. Usean yhdistyksen jäsenyys ei kuitenkaan lisää potentiaalisia vapaaehtoisia eikä puolueeseen sitoutuneita jäseniä. Puoluehallitus haluaa muistuttaa, että jäsenhankinnan pääpaino tulee olla niissä, jotka eivät vielä kuulu puolueeseen minkään jäsenyhdistyksen kautta.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous katsoo, että vähävaraisuuden perusteella maksettavaa alennettua jäsenmaksua voi maksaa, jos jäsen kokee taloudellisen tilanteensa estävän täyden jäsenmaksun maksamisen.

Päätös: Esityksen mukaan.

20. Puolueen koulutus- ym. tapahtumat verkkoon

Esittää: Lounais-Lapin vihreät ry

Esitämme, että puolueen järjestämät koulutus- ja kurssitapahtumat kuvataan/äänitetään jäsenten seurattavaksi verkossa. Esimerkiksi menneen vuoden aikana useilla kansanedustajilla on ollut mielenkiintoisia luentoja/kursseja, joihin jäseniä on kutsuttu osallistumaan. Kauempaa Helsingistä - esimerkiksi Kemistä on Helsinkiin noin 700 km - tapahtumiin on käytännössä mahdotonta lähteä, mutta kömpelöstikin toteutettu siirto verkkoon tekisi osallistumisen mahdolliseksi. Toivomme, että puoluetoimisto ja eduskuntaryhmä ottaisivat haasteen vastaan!

Puoluehallituksen lausunto:

Lounais-Lapin vihreiden esitys koulutus- ja kurssitapahtumien videoimisesta, äänittämisestä ja verkossa lähettämisestä voidaan tukea lämpimästi. Opintokeskus Visio on tärkein Vihreiden kurssien tuottaja. Visio on tehnyt jo paljon asialle, mutta etäosallistumisen ja taltioimisen

31

lisääminen ja kehittäminen on yhä tärkeää.

Päätösesitys puoluekokoukselle:

Puoluekokous kehottaa puoluetoimistoa ja puolueen edustajia edistämään kurssien taltioimista ja verkko-osallistumisen helpottamista.

Päätös: Esityksen mukaan.

32