Viisi sukupolvea Akkasia: oikealta Aune 97v., Kalevi Akkanen, Kim­

mo Akkanen ja tytär Kia Ihalainen sylissään Leo Eliot s. 23.1.2017

( X i %uotemajärven V |V Inkisten sukuseuraLehden toimitus:Kaarina Hannula Kaarina Helenius Hellevi Inkinen Katariina Tommila Eila Tähtinen Marjo Vuorinen

Julkaisija:Kuolemajärven Inkisten sukuseura Kaarina HannulaPikku-Lahdontie 13 C 4, 21380 Aura p. 050 3434239

Kansikuva:Taavetti Inkisen muistomerkin paljastustilaisuus 15.6.1929 Karjalaistenky- lässä Soitun mäellä Kuolemajärvellä. Irma Häikiö oli löytänyt kuvan isänsä jäämistöstä.

Kuvassa oikealta Väinö Inkinen (Taavetin pojan Miekelin poika), Väinöjä Iida Miettinen (Taavetin tytär o.s. Inkinen), Hilma Inkinen (Väinön sisar), poikansa Pentti, Toini 13 v (Rosa ja Salomon Inkisen tytär), edessä Helga 6 v (Nikodeemus Inkisen tytär), Helvi 15 v (Rosa ja Salomon Inkisen tytär), Lahja Potinkara (Taavetin pojan Miekelin tytär). Lahjan tytär Tyyne, halturouva ja kaksi tuntematonta herraa. Takana oikealta Saima Kipinoi­nen (Taavetin pojan Miekelin tytär), Loviisa Inkinen (Väinön äiti), Eeva Muurinen (o.s. Inkinen, Taavetin tytär), samoin Helena Muurinen (Taavetin tytär), Salomon ja Rosa Inkinen (Taavetin tytär), takana tuntematon mies, Nikodeemus Inkinen (Taavetin poika) ja tuntematon mies.

Taitto ja painopaikka:PunaMusta Oy, Joensuu

3 0 .1 1 .2 0 1 7

Sukuseuran 20-vuotis juhlajumalanpalveluksen jälkeen siir­ryimme kirkkopuistoon kunnioittamaan Karjalaan jääneiden vainajien ja sankarivainajien muistoa. Kun siellä ulkona ei pitämäni puhe kuulunut, laitan sen tähän lehteemme kaikille luettavaksi ja tervehdykseksi.

Arvoista sukuseuralaiset ja kirkkoväkiOlemme saneet kokoontua, tänä heinäkuisena sunnuntaina, seuramme 25-vuotisjuhlan merkeissä viettämään muistohet- keä tälle muistorikkaalle pyhälle maalle. Tänne ovat sukum­me, Karjalaan kotinsa jättämään joutuneet, vanhempamme, mummomme ja äijämme, saaneet siunatun leposijansa. Kai­pauksella heitä muistelemme ja siunaten arvokasta työtänsä, uusien kotien rakentamista uudella kotiseudulla ja sopeutu­mista tänne.

Tänne on siunattu mm. kolme Loviisa Inkistä sukulaisiamme sekä kummisetäni Juhana sekä kummitätini Saima Inkinen, joita kiitollisena muistelen, serkkujamme, tätejä, paljon Inki­siä.

Ajatuksemme muistavat kaikkia sankarivainajia, jotka uh­rasivat elämänsä puolustaessaan Isänmaatamme ja itsenäi­syyttämme. Viettäesstämme Suomen 100-vuotis juhlavuotta voimme iloita 70:stä rauhan vuodesta, olkaamme kiitollisia rauhasta ja hyvinvoinnista. Kiitos elämästä!

Meidän Karjalassa syntyneiden sukupolvien sekä nykyisten on velvollisuutemme kertoa jälkipolvillemme "Veteraanien iltahuudon" sanomaa:

"Taattoa muista sa silloin, askel jo uupunut on lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on.Hoivatkaa, kohta poissa on veljet muistakaa, heille kallis on maa.Kertokaa lasten lapsille lauluin himmetä ei muistot koskaan saa".

Niin se on sukuseuran toiminnassakin, teidän nuorempien vuoro nyt on. Tässä vetoomukseni teille nuoret,teitä tarvit­semme, uusia voimia ja vastuuta.

Näillä ajatuksilla kiitän sukuseuran jäsen istöä avusta ja tuesta. Toivotan Hyvää Joulua ja Onnea alkavalle vuodelle 2018.Siunausta ja voimia!

Lämmöllä tervehtien KaarinaSeuran puheenjohtaja

<>oo<xx>ooooo<>o<><x><>o<x><x>oo<xx>o<><x><x>o<x>o<><><>oc>o<>o<>oooc>o<>oc>o<>

Toimintavuoden aikana 2017 poisnukkunut suvun jäsenen

Lerkki Hilja Esters. 24.7.1926 Kuolemajärvi

k. 18.10.2017 Pöytyä

Nyt on päästy luokse Herran, joka kerran kaikki osti verellään.Hän on vienyt seuraajansa armostansa iloon, rauhaan, elämään.(virsi 147:3)

Muistoa kunnioittaen Kuolemajärven Inkisten sukuseura

3

Hilja Ester Lerkki

Hilja Ester Lerkki, syntyi 24.7.1926 Kuolemajärvellä, kuoli18.10.2017 Aurassa. Siunattiin haudan lepoon pyhäinpäivänä4.11.2017 Auran kirkossa ja muistotilaisuus pidettiin Koski- pirtissä. Siunauksen toimitti rovasti, teologian tohtori Heli Inkinen ja kanttorina toimi Juha-Pekka Kähkönen.

Vaikka Rauhan kuolemasta on jo kauan, muistoissani Hil­ja ja Rauha liittyvät useimmiten yhteen. He tuovat mie­leeni Uuden testamentin siskokset Martan ja Marian ja niin, että

Siunauspuhe:sekä Hiljalla että Rauhalla oli sekä puuhakkaan Martta-

emännän että Jeesusta kuuntelevan Marian roo­lit. Hilja ja Rauha osallistuivat molemmat

Auran seurakunnan elämään, Auran Karjalaseuran, Marttojen toimin­

taan sekä erityisesti Hilja yksi­näisinä vuosinaan Eläkeliiton

toimintaan. Naapureiden kanssa yhteydenpito oli

myös vilkasta.

Martta ja Maria-verta- ukseen liittyi vielä se, että aina oli tilaa yllä­ty svieraille yhteisessä pöydässä ja oli aikaa haastella kuulum i­sia. Yhteinen pöytä ja ateriayhteys ovat Raamatussa tärkeä vertauskuva sovin­nolle ja yhteydelle

ja ehtoollispöydässä olem me yh teydessä

myös niihin rakkaisiin, jo tka ovat jo päässeet

perille. Uskontunnustuk­sessa sanomme, että us­

komme "pyhäin yhteyden ”. Se tarkoittaa juuri tätä yhteyttä

elämän ja kuoleman ohuen rajan taakse.

Aikoinaan Raamatun Martta tarjosi syötävää Jeesukselle ja opetuslapsijoukolle. Hiljan vieraanva­

raisuutta muistellen ajattelen Jeesuksen sanoja: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. ” Jeesuksen tarkoittamaa elämän leipää Hil­ja sai syödä seurakunnassa ja nyt taivaan kodissa, jossa Jeesus lupauksensa mukaan on meitä vastaanottamassa. "

Heli Inkinen

"Hyvät sukulaiset ja ystävät! Run­sas vuosi sitten vietimme Hiljan iloisia 90-vuotispäiviä seura­kuntatalolla lähes samalla joukolla kuin täällä kirkos­sa on koolla. Tänään saa­tamme Hiljan rukousten saattelemana haudan lepoon. Hiljan elämä alkoi Kuolemajärvellä Karjalaisien kylässä, kun hän syntyi Idan ja Eduardin eli Iitan ja Eetin perheeseen 24.7. 1926. Sitä ennen oli syntynyt Rauha sekä Eino, joka myö­hemmin kaatui sodas­sa. Kuolemajärveltä elämän matka kulki Säkkijärveltä, Sauvon,Karviaisten ja Pälkä­neen kautta Auraan, jossa Iita, Eeti, Rauha, Hilja ja Armi pitivät pientilaa. Eeti kuoli jo varhain ja tilan pito ja t­kui neljän naisen voimin. Muistan lapsuudesta lehmät ja vasikat, joista joillekin sain antaa niiniäkin. Myöhem­min Hilja toimi Elisenvaaran yhteiskoulun keittäjänä, johon pohjaa antoi hänen Pälkäneen Ait- toossa käymä kotitalouskoulu. Liekö koulun, runsaan voin ja oman talon kananmunien ansiota, että isäni usein toivoi Hiljan paistavan lettuja, kun menimme kylään.

Suuri osa Hiljan ikätovereista sekä serkuista ovat rajan takana. Heitä tänään pyhäinpäivänä erityisesti muiste­lemme ja kalpaamme. Hiljankin elämä pikku hiljaa saira­uksien ja useiden kaatumisten myötä hiipui.

4

Kuolemajärven Inkisten Sukuseuran

-Ouöti&kiMvUCkfei1992-2017

Kirjoittanut Kaarina Hannula

Mistä kaikki alkoi?Äitini, Rosa Taavetintytär Inkinen, kehotti minua monta kertaa kutsuinaan sukua koolle ja perustamaan Inkisten sukuseuran. Kehotus tuli usein mieleeni varsinkin vanhempieni haudalla, kun hiljennyin siellä muistelemaan menneitä elämän vaiheita. Soitin serkulleni Aune Akkaselle (o.s. Inkinen), sekä sisarilleni ja kysyin heiltä, olisiko aihetta sukuseuran perustamiseen. Sain myönteisen vastauksen. Vielä oli jäljellä heitä, jotka muistivat vanhoja asioita.

Suunnittelukokous helmikuussa 199216.2.1992 kutsuin sukulaisia neuvonpitoon kotiini Kalelaan su- kupäivälliselle ja suunnittelemaan seuran perustamista. Tilaisuu­teen tulivat seuraavat: Toini Kipinoinen (o.s. Inkinen) Maariasta, Aune, Einoja Markku Akkanen Halikosta, Martta ja Tapani Nie­minen sekä Liisa ja Toivo Inkinen Sauvon Karunasta, Ritva ja Ilmari Inkinen Paattisilta, Sinikka ja Timo Heininen Lemusta sekä Kaarina ja Joel Hannula Aurasta.

Tätä historiikkia kirjoittaessani on meitä perustajajäseniä elossa enää kaksi, 97-vuotias Aune Akkanen ja minä, 84-vuotias Kaari­na Hannula. Heitä kaikkia jo poislähteneitä muistan lämmöllä ja kiitollisuudella!

Se oli mukava tapaaminen; haasteltiin, syötiin, muisteltiin ja nau­rettiin. Laitoin syötäväksi perinneruokia seuraavasti: Pottilohkoa, punajuuria, puolukoita, silliä (seltii), suolakurkkua, hapankaalia, tuore- ja seilerisalaattia ja lihaleikkeitä. Leipänä oli ohrasarvia, tukkipoikaa ja hapanlimppua ja voita päälle. Juomina oli vettä, maitoa ja piimää. Jälkiruuaksi oli maitokiisseliä ja koristeina puolukat.

Ruokailun jälkeen seurasimme TV-mäkikilpailua. Toni Nieminen hyppäsi Suomelle Olympiakultaa! Onnea, se oli iloinen asia. Joel tarjosi konjakit kahvin kera. Siitä ilosta kyyneleet kostuttivat sil­mämme! Onnea Toni ja Suomi 1992! Kyllä kahvikin maistui! Ja nyt oli hyvä suunnitella sukuseuraa!

Käydyn keskustelun tuloksena päätettiin Turun Sanomien väli­tyksellä kutsua Kuolemajärven Inkisen sukua koolle sunnuntaina

Kunniakäynti Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä Auran kirkon hautausmaalla21.6.1992 (vas. Irja Heinonen sekä Petra ja Pauliina Vuorinen, Aune Akkanen, Martti Inkinen, Sinikka Heininen, Joel Hannula ja Matti Heinonen).

5

21.6.1992. Juhlapaikaksi tulisi Auran Nuortentalo, koska sinne ai­nakin mahtuisi paljon väkeä. Järjestelytehtävä annettiin minulle. Se oli todella suuri luottamustehtävä. Siitä tämä kaikki alkoi; oli intoa ja halua tehdä kaikki sukuseuran hyväksi.

Sukuseuran perustamisen juhlapäivä 21.6.1992Sukuseuramme perustamispäivä järjestettiin juhannuksen jä l­keisenä sunnuntaina 21.6.1992, ja äitini 100-vuotissyntymäpäi- vän (16.6.1892) muistoksi. Äitini toivomus toteutui!

Juhlaruuan lupautuivat järjestämään Auran Martat. Muita tehtä­viä oli paljon; juhlatilan varaaminen, lehti-ilmoitus, ilmoittautu­misten vastaanottaminen ja ohjelman suunnittelu. Ilmoittautu­neita tuli yhteensä 230 henkeä. Olin iloinen siitä, että niin monet Inkisistä olivat kiinnostuneita sukuseuran perustamisesta.

Jumalanpalvelus ja muistohetki Auran kirkossaJuhlapäivä aloitettiin jumalanpalveluksella Auran kirkossa klo 10.00. Saarnan piti kesälomasijainen pastori Mauno Laaksoja kanttorina toimi Armi Laakso. Kirkkoväkeä oli paljon. Siirryt­tiin kirkkotarhaan, jossa vietettiin muistohetki sankarivainajien ja Karjalaan jääneiden vainajien muistoa kunnioittaen. Puheen piti Leevi Inkinen. Kukkakimput laskivat sankarivainajien muis­tomerkille Sinikka Heininen (o.s. Riski), jonka isä Urho kaatui Kannaksella 8.8.1941 ja Joel Hannula, jonka veli Jaakko kaatui 8.8.1941 Kannaksella. Airueinaan olivat Marjo Vuorinen ja Kari Heinonen. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille kuk­

kakimput laskivat Aune Akkanen ja Martti Inkinen, airueinaan Hellevi Inkinen ja Matti Kipinoinen.

Juhlalounas Auran NuortentalollaMuistohetken jälkeen siirryttiin Auran Nuortentalolle juhla- lounaalle. Kaarina Hannula toivotti juhlaväen tervetulleeksi iloiten siitä, että niin monet olivat juhlakutsua noudattaneet. Tilaisuus aloitettiin Karjalaisten laululla, jonkajälkeen pastori M.Laakso kehotti yhteiseen ruokarukoukseen. Miia ja Sanna Reko esittivät laulua ja musiikkia. Erkki Salminen lauloi ja säesti harmonikallaan. Runsaan pöydän antimista nauttinut juhlaväki siirtyi sukuseuran perustamiskokouksen alkamiseen.

Sukuseuran perustamiskokousKokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kaarina Hannula, sihtee­riksi Päivi Inkinen Sauvostaja pöytäkirjan tarkastajiksi Lempi Inkinen ja Kaarina Helenius. Hallitukseen valittiin 3-vuotis- kaudeksi seuraavat: Aune Akkanen, Kaarina Hannula, Sinikka Heininen, Karri Inkinen, Samu Inkinen ja Matti Kipinoinen. Puheenjohtaja esitti kokoukselle sukuseurojen mallisäännöt, jotka hyväksyttiin yksimielisesti seuramme säännöiksi. Ti­lintarkastajiksi valittiin Pentti Hiironen (pankinjohtaja) ja Martti Inkinen (rakennusmestari), varalle Kaarina Helenius ja Karri Inkinen. Jäsenmaksuksi sovittiin 30 markkaa/vuosi ja ainaisjäsenmaksuksi 300 mk. Alle 18 vuotiaat ovat vapaa- ja nuorisojäseniä. Vapaajäseniä ovat myös kunniajäsenet eli 90 vuotta täyttäneet.

Kokoukset ja ilmoitukset lähetetään sukuseuran kirjeellä, sään­töjen mukaan. Sukuseuran nimeksi päätettiin Kuolemajärven Inkisten sukuseura ry. Kotipaikka ilmoitetaan puheenjohtajan

Vain osa sukujuhlaan osallistuneista mahtui yhteispotrettiin.

6

osoitteen m ukaan. Kun muita asioita ei enää ilm aantunut, kokouksen puheenjohtaja kiitti osanottajia vilkkaasta kes­kustelusta ja asiallisista päätöksistä. Kokous päättyi klo 13.30. Inkisten sukuseura tuli perustettua. Sirkku Reko ojensi kukkakim pun kiitokseksi K aarinalle , kokouksen puheenjohtajalle ja tilaisuuden järjestäm isen valm isteluista ja vastuun kantam isesta.

LoppuohjelmaSiirryttiin nauttim aan juhlakahvitarjoilusta. Tutustuttiin "Kuvat kertovat”-näyttelyvn. Tavattiin vanhoja sekä nuoria sukulaisia. Puheenvuoroja käyttivät veljekset Heikki ja Leevi Inkinen, sekä nuorempi Eero. He muistelivat sotia edeltänyttä aikaa sekä ”kui ennen oltiin ja elettiin" sekä toivottivat onneaja pitkää ikää Inkisten sukuseuralle. Ja onhan sitä täss’ jo kertynyt 25 vuotta!

Historiikki jatkuu. Paljon asioita on kirjattu jäsenistön tapahtu­mista ja muusta toiminnasta sekä hankinnoista.

Äijän patsaan kunnostaminen80-luvun loppupuolella a lo itim m e ko tiseu tum atkailun Kuolemajärvelle. Siellä K arjalaisten kylässä, Äijän (isoisä­ni eli äitini Roosan isän) patsaan äärellä hiljentyneenä tu n ­sin kivipatsaan lämmön. Oli niin kuin hän olisi ollut siinä hetkessä läsnä ja liikuttuneena kiedoin käsivarteni patsaan ym pärille. Se oli ainutlaatuinen hetki; työnsankarin lähei­syys oli siinä. Siinä hetkessä syntyi halu patsaan kunnos­tam isesta. Kerroin ajatuksesta hallituksen jäsenille ja sain luvan suunnitelm an täytäntöön panem iseen. Lappeenran-

Muistomerkki kukitettuna 13.6.1993 kyläläisten toimesta. Kaarina ilahtunee­na huomion osoituksesta.

talainen Esko Im m onen innostui hankkeen avustam isessa ja lupasi hankkia puuttuvan tekstin kirjoituksineen kiveen.

K esäkuun 13. päivänä vuonna 1993 teim m e juhlam atkan Kuolemajärvelle patsaan paljastustilaisuuteen. Se oli Äijän 150-vuotissyntym äpäivän aatto. (Äijän syntym äpäivä oli 14.6.1843.) M atkalla oli m eitä kaksi linja-autollista. H ie­noa!

Kunnianosoitus muistomerkillä.

7

Yöllä saimme hotelli Rivieeran keittiössä keittää mukanamme tuodut kananmunat ja lainata astiat munavoita varten. Teimme suomalaisesta voista munavoin hotellihuoneessamme Sinikan kanssa. Aamuyön nukuimme hyvin. Aamiaisen jälkeen läk- simnie Karjalaisten kylään. Lainasin airueille tuomani kar­jalaisen naisen kansanpuvut juhla-asuiksi. Kun saavuimme kylään, olivat kyläläiset kukittaneet patsaan kauniiksi kedon- kukkasin. Se sopi hyvin! Matkanjärjestäjä Esko Immonen oli jo kahvinkeittopuuhissa. Kylänmiehet olivat rakentaneet ison pöydän kahvintarjoiluun. Kutsuin myös kaikki kyläläiset juh- lakahville. Meitä oli yhteensä 200 henkeä.

Tilaisuus alkoi klo 11.00. Esko oli toimittanut venäläisen lau­lu-, soitto-ja tanssiryhmän esiintymään. Tervetulotoivotukset juhlaväelle. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis sekä oli niin iloi­nen tunnelma. Aluksi lauloimme Suvivirren. Sen jälkeen seu­rasi juhlapuhe, jossa tuotiin tiedoksi Taavetti Inkisen suurtyö, sisu sitkein 20 vuoden uurastus. Viipurin Maanviljelysseuran ja Kuolemajärven maamiesseuran yhteistyönä 15.6.1929 oli patsas paljastettu suuren työn ja kunnioituksen osoituksena Taavetti Inkiselle ja jälkipolville muistoksi. Alli Inkinen lausui kansanedustaja Aapo Inkisen kirjoittaman runon, jonka tämä itse oli lausunut v. 1929 melkein päivälleen 64 vuotta aikai­semmin. Sukuseura maksoi kaikki patsaan kunnostukseen liittyvät kulut. Sukuseuran seppeleen laskun suorittivat Toini Kipinoinen (o.s. Inkinen, äijän tyttären tytär) sekä Kauko Inki­nen (äijän pojan Nikodemus Inkisen poika). Airueina toimivat Anneli Koskinen (o.s. Muurinen) ja Eeva o.s. Muurisen pojan Nikon tytär. Kauko Inkinen esitti lämpimät kiitokset muisto­patsaan kunnostuksesta ja sen juhlatilaisuudesta vastanneille. Lopuksi laulettiin Karjalaisten laulu, joka kaikui yli tienoon, ruispellon heilimöidessä kuin vihreä meri.

Oli vuorossa juhlakahvin ja piirakoiden nauttiminen muna- voin kera. Mukana olleet avuliaat naiset auttoivat iloisesti. Kii­tos myös heille! Kahvihetken jälkeen alkoivat laulu-, soitto-ja tanssiesitykset, johon kaikki halukkaat saivat yhtyä. Iloa riitti, kun karjalaiset ja venäläiset yhdessä iloitsivat. Tilaisuudessa oli tulkkina Leo Rappu, inkeriläinen, joka oli ollut evakossa lapsena melkein Aurassa, Päivästön kulmalla. Samana päivänä saimme lähteä tyytyväisinä kohti kotia, Suomea.

Juhlaväkeä muistomerkillä ja juhlassa esiintynyt kansantanssiryhmä.

Sukuseuralle oma lippu ja vaakunaOlin ottanut yhteyden vuonna 1994 Suomen Heraldiseen seu­raan, heraldikko Jukka Suvisaareen. Kerroin asiani ja hän antoi ohjeitaja säännöt seuran vaakunan, lipun ja muiden tunnuksien hankkimiseen. Kesäkuussa 1993 heraldikko lähetti luonnokset sukuseuran vaakunaan ja lippuun. Luonnokset todettiin erit­täin sopiviksi. Ehdotuksia tuli useita, mutta Jukka Suvisaaren

Sukuseuran lipun naulaamistilaisuus 12.6.1996 Auran Koskipirtissä. Ensimmäisiä nauloja lyövät Kaarina Hannula ja Martti Inkinen.

8

Lipun vihkiminen Hämeenlinnassa 15.6.1996 Talkoolaiset raivaajapatsaalla 8.7.1996.

ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Toimittamassamme suku­seuran lehdessä n:o 1 1995 on Jukka Suvisaaren kirjoitus liit­tyen vaakunan symboliikkaan. Ensimmäistä lehteä on jäljellä enää yksi kappale arkistossamme.

Lipun toimitusaika oli kesäkuun 1996 alkuun mennessä. Lip­pu saapuikin sopivasti 12.6.1996 ja voitiin pitää lipunnaulaa- mistilaisuus Auran museokahvila Koskipirtissä, jostaa oli jo ennakkoon ilmoitettu.

Ehdimme vielä uuden lipun kanssa Hämeenlinnaan Karjala- liiton kesäjuhlaan 16.6.1996. Lipun vihkimisen suoritti kirk­koneuvos Heikki Mäkeläinen. Lippua kantoi Matti Inkinen (Nikodemus Inkisen poika) airueinaan Kaarina Hannula ja Hellevi Inkinen (Mickelin Salun Oivan tytär). Oli hyvä osal­listua uuden lipun kanssa juhlakulkueeseen. Lippua kantoi Matti Inkinen, airueina Raila Inkinen-Hauhtonen ja Kaarina Hannula. Nimikilpeä kantoi Joel Hannula airueina Hellevi In­kinen ja Sinikka Heininen. Juhlakulkueeseen osallistuminen ensimmäisen kerran uuden lipun kanssa liikutti mielet, kun vielä katujen varsilla oli paljon väkeä ja oli tunnelmaa. Karjala elää!

Raivaajapatsaan kunnostus jatkuuSeuraava tehtävä jo odotti. Raivaajapatsaalta puuttui kaksi kappaletta pylväskiviä sekä vahva kettinki kiinnittämiseen. Tuttavani antoi vanhaa kettinkiä, josta hiekkapuhalsi ruosteet pois ja maalasi kauniiksi mustalla rautamaalilla. Kettinki mak­soi vain 40 mk. Tehtiin 8.7.1996 talkoomatka Kuolemajärvelle. Kettingit mukaan ja Viipurista miehet nostivat pylväskivet au­toon. Sillä matkalla oli mukana 44 henkeä. Talkookahvit pii­rakoiden ja munavoin kera maistuivat kaikille. Oli hyvä mieli, kun patsas oli nyt kunnossa ja kiitollinen mieli talkoolaisille ja erityisesti Esko Immoselle. Paikalla oli 80-100 henkeä.

Yllättävä rahalahja kiitoksena patsaan kunnostuksestaElokuussa otti yhteyttä Etelä-Suomen Maanviljelysseura (entinen Viipurin Maanviljelysseura) ja halusi tulla tutustumaan kunnos­tettuun muistomerkkiin. Sopihan se meille. Joutsenon Maanvilje­lysseuran edustajat lupasivat tulla 22.8.1996. Järjestimme matkan Kuolemajärvelle, johon ilmoittautui mukaan 25 henkeä. Kolme joutsenolaista edustajaa tuli mukaan. Vietimme taas juhlahetken patsaalla. He laskivat kaksi komeaa seppelettä ja pitivät puheen. Lauloimme Karjalaisten laulun ja kiittelin vieraitamme. Hä käve­livät ja kiittivät, että olemme hoitaneet patsaan näin hyvään kun­toon. Tilaisuuden päätteeksi herrat ojensivat minulle Sukuseuran edustajana 3000 ntk:n arvoisen lahjashekin sanoen, että heidän olisi kuulunut hoitaa patsaan kunnostus, mutta "kiitollisina teke- mästänne työstä, olemme erittäin kiitollisia aktiiviselle Inkisten Sukuseuralle".

Juhlahetki patsaalla 22.8.1996.

9

Uusia ideoita sukuseuran vaakunan käytölle

Tehtäviä riitti. Päätettiin hankkia sukuseuran pienoisvaakunan mukaan valmistettuja rintamerkkejä, paperilautasliinoja, pöy- tästandaarilippuja sekä isännänviiri suvun lipputankoon liehu­maan tai edustamaan suvun tilaisuuksissa.

Sukuseuran pöytästandaari.

Sukuseuran naisten pukuSauvossa pidetyssä sukukokouksessa esiteltiin naisten sukuseu­ran puku. Kaarina Hannula ompeli malliksi kaksi pukua, joita esitteli Sinikka Heinisen kanssa. Sukukokous oli 6.7.1996 Sau­von Seuralaissa. Paikka oli sama, jossa vuonna 1944 vietimme ensimmäisen yön ja josta seuraavina päivinä isännät hakivat evakoita koteihinsa, antoivat asunnon ja työtä. Siitä alkoi uusi elämä uudella asuinsijalla.

Mervi Saksi ja Sinikka Suominen sukuseuran puvuissaan 1.6.2015.

Sukukokous Auran Koskipirtissä 7.7.1996.

10

Sukuseuran vuosittaiset vuosikokoukset ja sukujuhlatVuoden 1996 sukukokouksessa päätettiin, että sukujuhla ja vuosikokous pidetään aina viikkoa jälkeen juhannuksen, lauantaina tai sunnuntaina. Sukukokouksia ja juhlia on ollut vuodesta 1992 vuoteen 2017 eli 25 kertaa.

1992 Perustamiskokous ja sukujuhla 21.6.1992 Nuortentalo, Aura 230 henk.1993 Vuosikokous ja juhla 29.8.1993 VPK:n talo, Turku 103 henk.1994 Vuosikokous ja juhla 24.4.1994 Karjalaisten talo, Turku 44 henk.1995 Vuosikokous ja juhla 2.7.1995 Masku 105 henk.1996 Lipun naulaamistilaisuus 12.6.1996 Koskipirtti, Aura 22 henk.1996 Lipun vihkimistilaisuus 15.6.1996 Karjalaisten kesäjuhlat, Hämeenlinna1996 Vuosikokous ja juhla 7.7.1996 Koskipirtti, Aura 61 henk.1997 Vuosikokous, 5-vuotisjuhla ja

sukuseuran naistenpuvun esittely6.7.1997 Sauvo Seurala 84 henk.

1998 Vuosikokous j a j uhla Koskipirtti, Aura 35 henk.1999 Vuosikokous ja juhla Louhisaaren kartano, Lemu-Askainen 100 henk.2000 Vuosikokous j a j uhla Ravintola Ruokame, Aura 41 henk.2001 Vuosikokous ja juhla 30.6.2001 Eeroja Irja Inkisen koti, Lemu 47 henk.2002 Vuosikokous ja 10-vuotisjuhla 30.6.2002 Koskipirtti, Aura 87 henk.2003 Inkisten Nuorten Kevätkonsertti Karjalaisten talo, Turku 26 henk.2003 Vuosikokous ja juhla 28.6.2003 Karjalaisten talo, Turku 26 henk.2004 Vuosikokous ja juhla Porhonkallio, Naantali 56 henk.2005 Vuosikokous ja juhla 3.7.2005 Hellevi Inkisen koti 58 henk.2006 Vuosikokous ja juhla 2.7.2007 Urheilumaja, Paattinen 59 henk.2007 Vuosikokous j a j uhla 1.7.2007 Nousiaisten Vanha Asema 39 henk.2008 Vuosikokous ja juhla 29.6.2008 Maskun srk-koti 46 henk.2009 Vuosikokous ja juhla 28.6.2009 Karjalaisten talo, Turku 46 henk.2010 Vuosikokous j a j uhla 13.6.2010 Askaisten srk-talo 30 henk.2011 Vuosikokous ja juhla 29.6.2011 Piknik-risteily, Viking Line 24 henk.2012 Vuosikokous ja 20-vuotisjuhla 1.7.2012 Koskipirtti, Aura 62 henk.2013 Vuosikokous ja juhla 30.6.2013 Yli-Tuomarilan tila 23 henk.2014 Vuosikokous ja juhla 29.6.2014 Tupalanhovi, Säkylä 24 henk.2015 Vuosikokous ja juhla 28.6.2015 Pohjankulma, Merimasku 24 henk.2016 Vuosikokous ja juhla 3.7.2016 Kalles’packa, Sauvo 30 henk.2017 Vuosikokous ja 25-vuotisjuhla 30.7.2017 Kiisan-Pirtti, Masku 22 henk.

Pienoiskyykkäpeli kuului sukujuhlan ohjelmaan Nousiaisten Vanhalla Asemalla 1.7.1997.

Koskipirtin puistossa 27.6.1998 (vasemmalta Linnan neidot Anneli Koskinen, Eeva ja Päivi, Karri, Kaarina, Joel, Sinikka ja Samu). Eila Muurinen sekä Hanna-Leena.

11

12

25-Vuotisjuhlakokous Maskussa 2017Tämän vuoden sukujuhla ja vuosikokous pidettiin Maskussa sunnuntaina 30.7.2017. Juhla alkoi klo 10 Maskun kirkossa, jossa saarnasi kirkkoherra Sinikka Pietilä ja tekstinlukijoina Kaarina Hannula ja Eila Tähtinen. Kolehtivirtenä laulettiin sukuseuran virreksi valittu virsi 147. Kirkonmenojen jälkeen siirryimme kulkueena kirkkopuistoon. Kulkueeseen yhtyivät Suomen lippu sekä Sukuseuran lippu airueineen. Siirryttiin muistomerkeille. Suomen lippua kantoi Seppo Venho ja kuk­kalaitteen laskivat Leena Yli-Pohja ja Marja-Leena Kivikkoja. Lippuvartiossa seisoivat Anne Venho ja Eila Tähtinen. Kar­jalaan jääneiden vainajien muistomerkille kantoi Sukuseuran lippua Pekka Muurinen, kukkalaitteen laskivat Mervi ja Jarmo Saksi, airueina olivat Anneli Koskinen ja Eila Muurinen.

Kaarina Hannula piti muistopuheen, jonka voi lukea tämän lehden alkutervehdyksessä. Tilaisuuden päätteeksi laulettiin Herraa hyvää kiittäkää ja sen jälkeen siirryttiinjuhlalounaalle Kiisan-Pirttiin. Ruokailun lomassa saimme kuulla harmonik- kamusiikkia, laulettiin ja haastettiin. Soittajina olivat Satu Sal- menaho ja Pekka Muurinen Noormarkusta. Pidettiin arpajaiset ja pelattiin "Laattaheittopeliä”. Ruokailun ja kahvin jälkeen oli aika kiittää 25-vuotisjuhlassa mukanaolleita ja toivottaa hyvää kotimatkaa.

Karjalaliiton kesäjuhliin on myös osallistuttu vuodesta 1993 lähtien.

Karjalaliitonvaltakunnallinen kesäjuhla 2017 JyväskylässäLienee syytä vielä kertoa eräs ihmeellinen asia liittyen viime kesänä vietettyihin Karjalaliiton kesäjuhliin Jyväskylässä. Olin huolestunut siitä, mistä saamme juhlakulkueeseen lipun-ja su­kuseuran nimikyltin kantajat. Monista yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan seuranjäseniä tehtäviin ja olin todella ahdistunut. Oli avajaisjuhla ja näin siellä tuttavapariskunnan. Kiiruhdin ovelle odottamaan ja rukoilin, että rohkenen lähes­tyä Naukkarisen pariskuntaa. Olin tutustunut heihin Karjalan matkoilla. Siinä he olivat edessäni. Tervehdin heitä iloisena ja sanoin: "Olette taivaasta lähetettyjä minulle, liittyen raaama- tun lauseeseen Älkää mistään murehtiko, kaikki mitä anotte, se teille ylhäältä annetaan”. Asia sovittiin ja he lupasivat hoitaa lipun- ja sukuseuran nimikyltin kannon juhlakulkueessa. Sa­mana päivänä vein heille sukuseuran lipun ja juhlapäivänä he olivat valmiina palvelemaan. Anu-rouva Kaukolan kansallis­pukuun pukeutuneena kantoi ylväänä nimikylttiämme. Temp­peliaukion kirkkoherra Auvo Naukkarinen kantoi ryhdikkäästi sukuseuramme lippua. Sade kasteli kulkueen. Kiitollisena hei­tä muistelen.

Viime vuosina olemme osallistuneet myös sukujen näyttelyyn, mihin on viety sukuumme liittyvää tietoa.

Sukuseuran edustajia juhlakulkueessa Porissa 16.6.2002 (\/as.kuvassa Tellervo, Raita, Mikko ja Kaarina ja

oik.kuvassa Anneli Koskinen, Heimo ja Tellervo Lietepohja)

Karjalaliiton kesäjuhlat Lahdessa 18.-19.6.2005 (Lipun kantajana Mikko Inkinen, airueina Katariina ja Siina Tommila,

kuvassa mukana myös Sinikka Suominen ja Anneli Koskinen)

13

Sukuseuran lehtiVuosittaiseen toimintaan kuuluu myös sukuseuran lehden julkai­seminen, joka lähetetään jäsenille jouluksi. Seuraavaan lehteen kerätään vuoden aikana kirjoituksia.

Hallitus kokoontuu 4-5 kertaa vuodessa tai tarpeen mukaan. Sukuseura muistaa merkkipäivän viettäjiä (muistattehan il­moittaa syntymäaikanne) ja lähettää osanottoadresseja ja/tai surunvalitteluja.

Kunniajäseniksi kutsumme 90 vuotta täyttäneet. Heitä on nyt kaksi: Aune Akkanen (o.s. Inkinen) perustajajäsen 97 v. ja Elsa Rusi (o.s. Hiironen) 94 v.

Parhaat onnen ja siunauksen toivotukset pitkän iän saavutta­neille! Kyllä se on työtä ja vaivaa ollut, lahjaa elämältä! Elä­mälle kiitos!

Lehti nro llmestymispvm. Painopaikka1 15.12.1995 Loimaa2 15.12.1996 Kunnallinen3 15.12.1997 Viikkolehti4 15.12.1998 Viikkolehti5 15.12.1999 Viikkolehti6 15.12.2000 Gillot, Turku7 15.12.2001 Gillot, Turku8 15.12.2002 Gillot, Turku9 15.12.2003 Gillot, Turku10 15.12.2004 Gillot, Turku11 15.12.2005 Gillot, Turku12 15.12.2006 Gillot, Turku13 15.12.2007 Gillot, Turku14 15.12.2008 Gillot, Turku15 15.12.2009 Gillot, Helsinki16 15.12.2010 Pika, Turku17 15.12.2011 Pika, Turku18 15.12.2012 Light press ry, Kaarina19 15.12.2013 Light press ry, Kaarina20 15.12.2014 Light press ry, Kaarina21 15.12.2015 Light press ry, Kaarina22 15.12.2016 Light press ry, Kaarina23 15.12.2017 PunaMusta, Joensuu

lialla, kun äiti peitti mua nukkumaan,En aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,Evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa. Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin, Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin. Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää. Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut, Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut.

Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit,Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.Moni kulki silloin elämässään viime retkensä,Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä. Tietyömiehet kysyivät, ett' mikä matkan pää.A, kuhan päästään perille, se silloin selviää.Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon.Lisäsi: “Vot, tässä leivän päälle särvintä viel’on. ” Asemalla evakoita junaan lastattiin,Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.Eräs äiti sanoi: “Tässä on mun koko omaisuus,Viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus. ”

Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa,Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä. Tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä.Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa, Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät,Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan,Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan. Kirje tuli isältä: “Mie pääsen pian siviiliin ”,Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin. Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,Niin uuden elon alkamista kiurut säesti.Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla, Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.

14

Aho Helena Rusko Aho Pekka RuskoAkkanen Aune Halikko, kunniajäsenAlkkiomäki Jyrki TurkuAlkkiomäki Hilkka TurkuEkblom Varpu TurkuFredriksson Tuija TurkuHannula Juha-Pekka TurkuHannula Leena TurkuHannula Juho TurkuHannula Katariina TurkuHannula Kaarina AuraHannula Päivi AuraHeinonen Kari LemuHeinonen Atte LemuHelenius Kaarina SäkyläHelenius Sirpa TurkuHelenius Timo TurkuHelenius Ville TurkuHiironen Aimo RuskoHiironen Hannes LietoHiironen Helvi PaattinenHiironen Pentti RekijokiHiironen Leena-Maija RekijokiHiironen Timo SomeroHiironen-Joutsela Päivi TurkuHiironen-Tiensuu Taina LietoHonkala Riitta HelsinkiHotokka Marja-Liisa HalikkoHotokka Katja HalikkoHotokka Teemu HalikkoHuikko Pirkko TurkuInkinen Annikki MaskuInkinen Eero MaskuInkinen Esa PaattinenInkinen Eetu PaattinenInkinen Heikki KyröInkinen Heli TurkuInkinen Hellevi AuraInkinen Jukka LietoInkinen Prasan LietoInkinen Karri TampereInkinen Lauri OuluInkinen Marko HaminaInkinen Sanna HaminaInkinen Emilia HaminaInkinen Valtteri HaminaInkinen Martti KlaukkalaInkinen Matti HelsinkiInkinen Mikko NaantaliInkinen Mirja MaskuInkinen Outi TurkuInkinen Paavo Masku

Inkinen Pentti EspooInkinen Pentti MerimaskuInkinen Päivi SauvoInkinen Risto HaminaInkinen Anne HaminaInkinen Samu HelsinkiInkinen Seppo PiikkiöInkinen Sinikka TurkuInkinen-Galang Kathy TurkuKankaanpää Pirkko AuraKipinoinen Seija TurkuKipinoinen Kristian NousiainenKipinoinen Ronja NousiainenKipinoinen Roosa NousiainenKivikkoja Osmo AuraKivikkoja Marja-Leena AuraKoskikallio Ritva RaisioKoskikallio Matti RaisioKoskinen Anneli PoriKurki Rauni NaantaliKurki Rea SiilinjärviKurki Tarja PiikkiöKurki Pertti PiikkiöLallukka Ainokaarina HelsinkiLietepohja Tellervo Lappi TlLietepohja Heimo Lappi TlMarttila Irma RuskoMarttila Jaakko RuskoMuurinen Eeva KankaanpääMuurinen Eila PoriMuurinen Paula LietoMuurinen Pauli NoormarkkuMuurinen Maritta NoormarkkuMuurinen Pekka NoormarkkuMuurinen Ulla NoormarkkuMuurinen Hanna-Leena NoormarkkuMäkilä Esa MynämäkiMäkilä Sari MynämäkiMäkilä Sinikka MynämäkiMäkilä Antti MynämäkiNieminen Hilkka KaarinaNieminen Jorma KarunaNieminen Minna SauvoNurmi Leena RaisioOjanen Pirkko RaisioOksanen Sulo LietoReko Sirkku SäkyläReko Olli SäkyläReko Mikko SäkyläReko Patrick SäkyläReko Miia HelsinkiReko Sanna HelsinkiRusi Elsa Turku, kunniajäsen

Ainaisjäsenet............... 45Vuosijäsenet................ 87Kunniajäsenet............. 3Lapset........................12Yhteensä.................. 147

Rusi Merja Raisio Saksi Mervi Naantali Saksi Jarmo Naantali Sihvonen Ritva Lahti Stenbom Krister Aura Stenbom Hanna Aura Stenbom Liina Aura Stenbom Niilo Aura Sumen Sari Lappeenranta Suominen Sinikka Turku Suominen Kimmo Turku Suominen Ella Turku Söderberg Liisi Ruotsi Tommila Katariina Raisio Tommila Raimo Raisio Tommila Salu Turku Tommila Mia Turku Tommila Aleksi Turku Tommila Siina Raisio Oksanen Viena, Raisio Tähtinen Eila Masku Venho Anne Turku Venho Seppo Turku Venho Pekka Turku Venho Saga Turku Venho Lasse Turku Venho Patrick Turku Veramo Riikka Mikkeli Veramo Ritva Sasi Veramo Jarkko Sasi Veramo-Leivo Päivi Ylöjärvi Leivo Kari Ylöjärvi Viitasalo Hanna Käärmelahti Vireä Helvi Turku Vuorinen Marjo Raisio Vuorinen Hannu Raisio Vuorinen Petra Raisio Vuorinen Pauliina Raisio Vähäsöyrinki Mirja Turku Välimäki Jaana Turku Välimäki Jussi Turku Yli-Pohja Leena Aura

Jäseniä 161

HUOMIO!Kahtena vuonna sukuseuran jäsenmaksun maksamatta jättäneet on hallituksen päätöksellä jätetty pois jäsenluettelosta.

Jäsenrekisterin hoitajaHellevi Inkinenyhteystiedot hellevi43@hotmail.com puh. 040 352 8010 tai 02 486 9621

Edellisessä lehdessämme kerroin. Meidän perhe, sekä Helvin ja Urho Riskin perhe ja Arvon ja Sandran perhe (Arvon veli), joutui­vat muuttamaan Siikaisiin, me Leväsjoelle Arvo Riskin perheen kanssa. Helvi ja Urho, mamma Helena ja tytöt Sinikka ja Irja Hirvijärvelle. Meistä he joutuivat ihan liian kauas. Isä vei meitä joskus hevosella sinne kyläilemään. Me saimme asunnon Luoman talosta. Hei pojat Väinö, Urhoja Toivo olivat sodassa, nuoremmat pojat Martti ja Mikko olivatlö ja 14 v. Pääsimme asumaan tupaan, jossa oli iso leivinuuni. Saimme leipoa mitä tarvitsimme, ruislei­pää, pullaa ja piirakoita. Terttuja Aini auttoivat talon emäntää talon töissä. He saivat asunnokseen yläkerran kammarin, joka oli mukava nuorille tytöille. Leväsjoki virtasi alhaalla mäen alla, sauna oli siinä rannalla. Isä kävi usein uimassa siinä leveämmässä kohdassa, kuin isot tytötkin.

Me Immon kanssa menimme Leväsjoen kouluun. Minä toiselle luokalle alakouluun. Opettajani Helvi Kivi oli kaunis pitkä nainen. Immon opettaja neljännellä luokalla oli vihainen vanhempi nainen nimeltä Helmi Raassina. Välitunnilla hän liikutteli koulun oppilai­ta karttakeppi kädessä lyöden sääriin, jos vain ehti. Kyllä liikettä ja juoksua riitti. Ei ainakaan ollut kylmä! Sehän oli terveellistä! Ruokavälitunnilla oli ruispuolukka-puuroa tai hernekeittoa. Op­pilaat toivat puolukoita yhden litran verran, siitä riitti puolukoita kevääseen. Omat voileivät ja maitopullot evääksi. Leväsjoella oli isoja taloja ja paljon lapsia. Ainakin Uukuniemellä, enimmäkseen poikia, Immo sai heistä kavereita. Me leikittiin Liisin kanssa Ris­kin Railin ja Raimon kanssa.

He asuivat joen toisella puolella, kiviä pitkin hypittiin puolelta toiselle. Oli siellä myös Inkilästä Saima ja Sulo Lerkki. Siellä käytiin kyläilemässä ja ratinoilla. Luoman väki olivat ystävällisiä ja antoivat jauhoja, perunoita ym. Isäntä Frans Luoma vei päre- tikkuja ulkohuoneeseen, niitä oli siellä aina pahvilaatikko täynnä. Kysyin Seppo Myllyharjulta, talon tyttären pojalta, mitä varten. Hän vastasi ”Tuffa pyyhkii niihin pyllyä”. Kyllä me ihmettelim­me, me kun käytimme sanomalehtiä, paperia siihen tarkoitukseen. Sana ”Tuffa” on morfar eli äidin isä. Konstit oli monet! Kerran leikimme Liisin kanssajokirannassa. Liisin nukke putosi jokeen ja Liisi kurkotti sitä hakemaan. Virta alkoi viedä Liisiä mennessään, hameenhelma nousi ylös kuin purjeeksi, sain kiinni ja huusin äitii. Hän oli saunassa pyykillä ja riensi nopeasti apuun, pelkäsin että virta vie molemmat mennessään, emme ylettäneet pohjaan, siinä oli syvä paikka, emmekä osanneet uida. Enkeli varjeli meitä, sanoi äiti. Aloimme pelätä jokea ja vettä.

Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941. Sisareni Helvin mies Urho kaa­tui 8.8.1941 Kannaksella. Se oli surullinen uutinen. Isä sai luvan mennä Helvin kanssa hautaamaan Kuolemajärvelle. Siellä oli use­ampia kaatuneita.

Se oli raskas matka. Leposija kuitenkin kotikirkon siunatussa mullassa. Olimme mamman ja tyttöjen luona päivän kaksi siel­lä Hirvijärvellä. Talvi tuli tuiskuineen ja pakkasineen. Meillä oli lämmin koti siellä Luoman tuvassa. Lerkin Sulo kävi usein haastelemassa vanhoi asioi. HäneT olliit jatsarit jalassa ja siiputtel niitä kivistävii jalkojaa, jottaha. Sitä oli soma katsella! Mukavia muistoja evakkoajoilta Siikaisista!

Keväällä 1942 saimme palata takaisin Karjalaan! Isä sai mennä sinne toukokuun alussa, muiden Kuolemajärveläisten kanssa, kyliä siivoamaan. Muu perhe sitten, kun koulut pitivät kevät- päätöksensä. Junalla matkustimme Honkakosken asemalta kohti Karjalaa. Se oli jännittävää. Kyllä se oli surkea näky, kaikki hävi­tetty. Itkien jätimme kotimme ja itkien tulimme takaisin, ei kotia enää! Missä saamme asua? Vain muutama asunnoksi kelpaava rakennus, Kipinolassa ei yhtään. Me pääsimme Kirjolaan, Reijon pieneen kotiin asumaan, joka oli täpötäynnä, oli ainakin katto pään päällä. Kevät oli kauneimmillaan, valkovuokot kukkivat ja koivut tuuhettuvat ja käki kukkui luode kesän tunnelmaa. Miehet riensivät koteja rakentamaan. Me lapset suoristimme nauloja, joita löysimme kotimme raunioista. Kiven päällä hakkasimme toisella kivellä. Joskus sattui kivi sormiinkin. Keräsimme pajunkuorta, viljelimme vihanneksia, olimme kerholaisia, teimme talkootöitä, kokosimme risuja, kaikkia tarvittiin, keräsimme sieniä ja tatteja, puolukoita, vadelmia ym. Kesä oli touhua täynnä. Miehet raken­sivat talliin, joka oli säilynyt osittain sodan tuhoista tuvan ja kam­marin. Kaikki ruokatavarat olivat kortilla. Äidin teki mieli leipoa ruisleipää. Jauhoja ei ollut edes aseman Tabermannin kaupassa. Siemenviljaa oli jäänyt vähän. Ruisjyvät äiti paahtoi pellillä hellan uunissa. Sitten minä jauhoin ne hienoksi kahvimyllyssä. Se oli hidasta hommaa, niin vähän kerrallaan sitä kertyi. Kämmenpoh­ja meni rikki, laitettiin riepu siihen. Kyllä silläkin konstilla oli lopulta riittävästi jauhoja muutamaan reikäleipään. Olin silloin kahdeksanvuotias ”myl!äri”. Seuraavana päivänä ihana ruislei­vän tuoksu täytti tienoot. Meillä oli venäläinen sotavanki Nikolai maataloustöissä apuna. Äiti kutsui Nikolain maistamaan tuoretta leipää. Hän otti leipäpalan käsiinsä, nosti sen nenänsä lähelle, veti lämpimän leivän tuoksua sisäänsä ja sanoi ”harassoo hyvä maatusta harassoo, spasiba”. Kyyneleet silmissä, kiitollisena hän nautti leipänsä. Äiti oli sivellyt siihen itse kirnuttua voita, joka suli lämpimään halaistuun leipään. Meillä annettiin ruoka myös van­geille ja saivat syödä yhdessä talon väen kanssa samassa pöydässä. Äiti sanoi, vanki Nikolai on myös ihminen niin kuin mekin. En ole koskaan nähnyt niin kiitollista ja onnellista ihmistä saatuaan lämpimän voileivän.

Kävimme uimassa ja peseytymässä Heinäsiin joessa, joka virtasi vajaan sadan metrin päässä. Oli meillä kaksi lehmää ja saimme maitoa. Sitten tuli tieto, että meidän lehmä Loisto oli päässyt

16

evakkoon Kuhmoisiin, samoin sisareni Helvin kaksi lehmää oli­vat samassa paikassa. Niinpä isä ja Helvi lähtivät niitä hakemaan. Saivat matkustusluvat ja lähtivät hakemaan junalla. Kuhmoinen sijaitsee Päijänteen länsirannalla. Oli vaivalloinen matka, siihen meni viikko, pari aikaa. Juhannukseksi takaisin tulivat lehmien kanssa. Oli se ilon hetki, kun Loisto, lemmikkilehmäni, juoksi kotiin, haki oman paikkansa navetan jääneistä seinistä ja pöydän juomakupista, jotka olivat jääneet jälelle. Se karkasi isän talutus­hihnasta. Olimme kokoontuneet pihalle postia lukemaan. Siinä oli mustareunainen hautajaiskutsu, äitimme sisar, Ida-täti oli kuollut Koiviston Saarenpäässä, ovat hautajaiset kahden viikon päästä. Minä sairastuin kuumeeseen ja päänsärkyyn, enkä jaksanut nous­ta sängystä. Päättivät viedä sairaalaan Uudenkirkon Halilaan, siel­lä oli sotilassairaala, matkaa yli 30 kilometriä. Muistan, oli kuuma aurinkoinen päivä. Isä lähti Terttu-siskoni kanssa minua viemään Viima-hevosella, oli sentään kumipyöräkärrit. Tiet olivat huonot ja kuoppaiset. Äiti laittoi olkipatjan kärrille, siinä makasin helteessä. Terttu antoi vettä pullosta ja vilvoitteli lakanaa heilutellen. Hän ajoi polkupyörällä ja auttoi, kun minä olin niin uupunut. Hevosta myös syötettiin ja juotettiin matkalla varrella olevien talojen kai­voilla. Ruohoa riitti pitkän tien varsilla. Kyllä siihen aikaa kului paljon, luulisin kolme tuntia ainakin. Minut tutkittiin ja vietiin sairaalan huoneeseen yksin nukkumaan. Isä ja Terttu hyvästelivät ja tunsin olevani yksin. He lähtivät paluumatkalle. Siinä yksinäi­sessä huoneessa itkin hiljaa. Tutkimukset osoittivat, että minulla oli sisäinen verenvuoto suolistoon, sitä oli 30% ja heikkoa 3,6%. Ruoka ei maistunut. Hoitaja toi kauravelliä, jonka oksensin takai­sin lautaselle. Hoitaja suuttui, otti nenästä kiinni ja työnsi lusikalla puuron oksennuksineen suuhuni. Oksensin kaiken takaisin, joku tuli katsomaan, kun itkin ja yökkäsin ja lähtivät pois. Sen jälkeen tämä vihainen hoitaja ei enää tullut huoneeseeni.

Eräänä päivänä kiltti hoitaja tuli kertomaan, että minulle annetaan verta, se parantaa nopeammin. Odotin, miten se tapahtuu. Ilta­päivällä tuli sotaherra kolme tähteä kauluksissa, ystävällinen ja hymyili, hoitaja tuli. hän laittoi pullon pöydälle, letkun sotaherran käsivarteen, pisti neulalla kiinni ja letkun toisen pään pulloon. Sit­ten piikki minun vasempaan käsivarteen, letku siihen ja jopa alkoi

punainen veri virrata minuun, antaen heti voimaa verisuonien ja sydämen välityksellä. Letkussa oli kuin kumipalloja, joita hoitaja pumppasi, molempia letkuja, vuorotellen. Tämä oli niin sanottu suora verensiirto. Veri pelasti elämäni! "Luovuttaja-setä” sanoi, ”nyt pari päivää lepoa ja syödä hyvin, sitten voit lähteä hoitajan ja pienen poikapotilaan kanssa ulos puistoon, siellä on haavoittu­neita ruotsinkielisiä sotilaita, voit vaikka laulaa heillekin”. Ja niin minä teinkin. Pääsin myös potilashuoneisiin. Isossa huoneessa oli kahdeksan sotilasta, joilla oli kainalosauvat, niiden avulla hekin pääsivät puiston penkeille istumaan ja juttelemaan. Hoitajia oli aina mukana. Voimat kasvoivat päivä päivältä ja minun alkoi tul­la ikävä kotiin. Terttu-siskoni ja Oiva-veljen vaimo Alma kävivät minua katsomassa ja Terttu oli ihmeissään, kun olin niin terve ja reipas. Kävin joka päivä laulamassa niille sotapojille. Lauloin tuttuja koululaisten lauluja: "Tiedän paikan arinahan” ja Karjalan kunnailla lehtii puu" taikka "Nytpä tahdon olla ma”, muutamat yhtyivät lauluun.

Halilan sairaala tuli minulle rakkaaksi paikaksi. Siellä sain kuin uuden elämän. Lääkäri sanoi, että sinä alat olla jo oikein terve. Pääset kotiin, kun vaan saadaan siitä sana kotiin. Menin ulos pi­halle ja niin huomasin, että Joensuun Saska toi Mari-ntummoa lää­käriin. Kysyin, pääsenkö mukaan heidän kanssaan kotiin. "Pääset- hä sie”. Juoksujalkaa riensin lääkärille kertomaan, että naapurin isäntä, Joensuun Saska on täällä tuomassa Saskan Maria lääkäriin. Tutkimuksen jälkeen sanottiin, että Mari-mumino saa jäädä hoi­toon. Olin ollut sairaalassa neljä viikkoa. Kävin hyvästelemässä kaikki potilasystäväni ja pääsin kotiin! Kyllä kaikki järjestyy, kun Taivaan Isä hoitaa lastaan. Olen käynyt Karjalan matkalla v. 2008 Halilan parantolassa ja matkalaisten kanssa pääsimme si­sälle katsomaan, kun sen ison potilashuoneen ikkunasta puistoon päin, näyttivät kauniin koivikon. Oli todella liikuttavaa. 76 vuotta siitä sain uuden Elämän, tässä osittain tuhoutuneessa sairaalassa. Elämälle kiitos ja Taivaan Isälle! Seuraavassa lehdessä kerron Sotalapsen vaiheista, lähdöstä koti Karjalasta monien vaiheitten jälkeen matkalle Sotalapseksi Ruotsiin. Hyvää Elämää toivottaen,

Rakkain terveisin Kaarina

17

Kuolemajärven Inkisten sukuseura r.y. Vuosikokous

Pöytäkirja

Paikka:Aika:

Kiisanpirtti, Kiisankuja 2, Masku 30.07.2017

1. Puheenjohtaja Kaarina Hannula avasi kokouksen klo 13.30. Vietettiin hiljainen hetki ja sytytettiin kynttilät viime vuosi kokouksen jälkeen pois nukkuneiden muistoksi.

2. Todettiin kokous laillisesti koolle kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. Mukana oli 22 sukuse uran jäsentä. Nimikirjoitukset ovat puheenjohtajan pitämässä "päiväkirjassa".

3. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kaarina Hannula, sihteeriksi Kaarina Helenius sekä pöytäkirjan tarkastajiksi Mervi Saksi ja Jarmo Saksi.

4. Esityslista hyväksyttiin työjärjestykseksi.5. Sihteeri luki vuoden 2016 toimintakertomuksen, joka hyväksyttiin.6. Luettiin vuoden 2016 tili n päätös ja toi mi nnantarkastajan tarkastuskertomus. Näitten pohjalta

hyväksyttiin tilit ja myönnettiin vastuuvapaus tilivelvollisin e.7. Esitettiintoimintasuunnitelmajatalousarvio vuodelle2018. Molemmat hyväksyttiin.8. Hallituksen jäsenistä erovuorossa olevista Mikko Inkinen ja Kaarina Helenius jatkavat, mutta Eila

Tähtinen ei jatka hallituksessa. Hänen tilalleen valittiin Leena Yli-Pohja. Nyt valittujen kausi on 2018-2020. Puheenjohtaja Kaarina Hannula sanoi myös haluavansa luopua puheenjohtajuudesta oltuaan jo 25 vuotta puheenjohtajana. Hänen tilalleen ei kuitenkaan löytynyt jatkajaa, joten hän lupautui edelleen jatkamaan. Myös Osmo Kivikkoja erosi hallituksesta, mutta hänen tilalleen ei valittu uutta jäsentä. Hallituksen kokoonpanoon siis vuonna 2018 seuraava: puheenjohtaja Kaarina Hannula, jäsenet Leena Yli-Pohja, Mervi Saksi, Mikko Inkinen, Kaarina Helenius ja Katariina Tommi la. Taloudenhoitajana toimii Heikki Inkinen ja jäsen kirjurina Hellevi Inkinen.

9. Toiminnantarkastajana jatkaa Sirkku Rekoja varalle valittiin Jarmo Saksi.10. Jäsenmaksuksivuodelle 2018vahvistettiin 15€/hlö, ainaisjäsenmaksuksi 150€/hlöja alle 18-

vuotiaat sekä yli 90-vuotiaat (kunniajäsen) ovatvapaajäseniä.11. Vuoden 2018 vuosikokous päätettiin pitää lauantaina 30.06.2018. Pekka Muurinen kutsui meidät

Noormarkkuun Kotiseututalo Kähäriin. Kiitämme kutsusta.12. Keskusteltiin sukuseuran laajentamisesta uusille kuolemajärveläisille suvuille. Sukujen välisiä

yhteyksiä varmaankin löytyy ja saisimme uutta verta sukuseuraamme. Kaarina Hannula esitti laatimaansasukuseuran kronikkaa.

13. Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.00.

Säkylässä elokuun 2. päivänä 2017.

Kaarina Helenius, sihteeri Kaarina Hannula, puheenjohtaja

Pöytäkirjantarkastajat:

Mervi Saksi Jarmo Saksi

Kuluneen vuoden aikana toimintamme on jutunut entiseen tapaan.

Hallitus on kokoontunut neljä kertaa. Eile Tähtinen on tarjon­nut meille kotinsa kokousten pitopaikaksi. Kokoukset olivat: 13.3.2016, 15.5.2016, 11.9.2016 ja 23.10.2016.

Jäsenkirjeiden postitustalkoot pidettiin 15.05.2016 ennen var­sinaisen kokouksen alkua. Kirjeitä lähetettiin 110 kappaletta. Ne olivat samalla kutsu vuosikokoukseen.

Karjalan Liiton kesäjuhliin Seinäjoelle 18.06.-19.06.2016 osal­listui ainakin kymmenen seuramme jäsentä. Juhlakulkueessa sukuseuran lippua kantoi Heikki Inkinen aurueinaan Kaarina Hannula ja Leena Yli-Pohja sekä nimikylttiä kantoi Mikko Inkinen.

Vuosikokouksen pitopaikkana oli tällä kertaa Tilausravintola Kalle's Backa 55 Sauvossa. Meitä kokoontui 30 seuranjäsentä heinäkuun 3. päivänä 2016 tähän viehättävään miljööseen. En­siksi nautimme pitopöydän antimista ja kuulimme talon isän­nän Kalle Tapperin kertovan vähän talon vaiheista. Vuosikoko­uksessa hallituksen erovuoroisista valittiin Kaarina Hannula ja Mervi Saksi uudelleen. Sinikka Suominen ja Päivi Inkinen ovat eronneet hallituksesta, eikä heidän tilalleen valittu uusia, vaan hallituksen kokoonpano on nyt puheenjohtaja ja kuusi jäsentä.

Kotiseutumatka tehtiin 8.-10.7.2016. Matkalla oli mukana 35

henkilöä, joista muutamat olivat ensikertalaisia. Kaukaisim­mat tulivat Norjasta asti. Nimittäin Raija oli netistä nähnyt ilmoituksen tästä matkasta ja halusi poikiensa kanssa käydä tutustumassa äitinsä synnyinpaikkaan. He onnistuivatkin löy­tämään tämän äidin entisen kotipaikan.

Vuoden aikana kuusi jäsentä siirtyi ajasta iäisyyteen: Harri Muurinen 23.1.2016, Maija Santalainen 5.2.2016, Heljä Inkineno.s. Salomaa 12.2.2016, Veikko Vireä 29.2.2016, Lyyli Inkineno.s. Santalainen 19.7.2016 ja Lauri Mäkelä 11.8.2016.

Tänäkin vuonna merkkipäiväonnitteluja on lähetetty jäsenille.

Sukuseuran lehti ilmestyi perinteiseen tapaan jouluksi. Lehtien postitustalkoot pidettiin sunnuntaina 11.12.2016 Eila Tähtisen luona. Lehden aineiston kokoamisen merkeissä kokoonnuimme muutaman kerran. Lehti painettiin Lightpress Oy:ssä. Lehden toimitukseen osallistuneille suuret kiitokset.

Seurassamme jäseniä 31.12.2016 oli 161 henkilöä, joista kolme kunniajäsentä (Aune Akkanen o.s. Inkinen, Elsa Rusi ja Hilja Lerkki). Ainaisjäseniä oli 43 ja alle 18-vuotiaita 14.

Lämpimät kiitokset kaikille toimintaan osallistuneille ja lah­joituksin toimintaa tukeneille.

S u k u s e u ra n h a l l i tu s

^ /o b a A a /tV C c

vuodelle 2018 T u lo tJäsenmaksut 1500,00

1. Jäsenkirjeet Lehtitulot 1200,002. Hallituksen kokoukset Joulutervehdykset 200,001. Sukuseuran vuosikokous Juhlat ja arpajaiset 200,002. Karjalan Liiton kesäjuhliin osallistuminen Tulot yhteensä 3100,003. Onnittelukäynnit tai -kirjeet4. Osanottoadressit tai -kirjeet K u lu t5. Sukuseuran lehti Lehtikulut 1400,006. Internet-tiedottaminen Sukujuhlat 100,00

Kesäjuhlakulut 500,00Hallituksen kokous ja kulukorvaukset 700,00Postikulut ja adressit 400,00Kulut yhteensä 3100,00

19

suvun uusille pienokaisille ja heidän vanhemmilleen

Viena Vanamo Oksanens. 08.06.2017Vanhemmat Siina Tommila ja Ville-Heikki Oksanen

Aleksi Ilman Tommilas.22.08.2017Vanhemmat Sisi Fan ja Salu Tommila

Eetu Inkinen5 vuotta (s. 31.8.2012)

Sohvi Lilja Maria Isosaari

-s'Otso Topi-Hulmi5 kuukautta

Anni Topi-Hulmi5 vuotta s. 1.7.2017

Vanhemmat: Sanna Reko ja Iiro Isosaari

Onni Topi-Hulmi3 vuotta

Tiedustelut Kaarina Hannula, p. 050 3434239 "Vie sinne mun kaihoni pohjaton. ” Tervetuloa mukaan!

seuraavia tiedossamme olevia merkkipäivän viettäjiä vuonna 2018

Sihvonen Ritva 27.03.2018 80 v Lahti

KU N N IAJÄSEN Akkanen Aune 19.04.2018 98 v Halikki

Inkinen Paavo 27.04.2018 75 v Masku

KU N N IAJÄSENRusi Elsa 03.05.2018 95 v Turku

Heinonen Kari 09.05.2018 60 v Lemu

Veramo Ritva 06.08.2018 85 v Sasi

Hiironen Helvi 22.08.2018 80 v Paattinen

Hannula Kaarina 27.08.2018 85 v Aura

Inkinen Martti 04.09.2018 85 v Klaukkala

Hotokka Marja-Leena 19.10.2018 70 v Halikko

Suoniinen Kimmo 31.10.2018 60 v Turku

Sumen Sari 13.12.2018 60 v Lappeenranta

Inkinen Hellevi 19.12.2018 75 v Aura

Sukuseura toivottaa onnea ja menestystä yrittäjätaipaleelle

KUKKA- JA PUUTARHAKAUPPASäkylä, puh. (02) 8671360, www.lillukka.com

L a a j o e n t i e

M Ä K I L Ä N S A H AV u o d e s t a 1 9 0 86 2 1 - 2 3 1 0 0 M Y N Ä M Ä K I

21330 PAATUNEN

PERUSTETTU 1958

w w w .inkisenpuutarha.fi

RAHTI-REKOAronkulmantie 81, 27800 SÄKYLÄ | www.rahtireko.net

22

Hetki tuHHeUnoibeti

JoufukafenteH

emästä päivästä alfcaen leohtele jokaisia

tapaamaasi ihmisiä niin Icuin heiiä ei

enää huomenna olisi.

QAloia heihin (cailcfci huolenpito,

ystävällisyys ja ymmärtämys, jonlca saat

Icolcoon, ja tee se ajattelematta

minkäänlaista talcaisinmalcsua.

Eläm äsi ei tule enää Icoslcaan

tuntumaan samalta Icuin ennen.

kaikille sukulaisille ja tuttaville!Aune Akkanen, Halikko Anneli Koskinen, PoriKaarina Helenius, Säkylä Rauni ja Reijo Kurki, MaskuSirpa ja Timo Helenius perh., Turku Tellervo ja Heimo Lietepohja, Lappi TlKaarina Hannula Aura Pekka Muurinen perh., NoormarkkuPäivi Hannula, Turku Sirkku ja Olli Reko perh., SäkyläMarja-Liisa ja Veikko Hotokka, Halikko Mervi ja Jarmo Saksi, Naantali Esa-Matti Inkinen perh., Paattinen Sinikka ja Kimmo Suominen perh., TurkuHeikki Inkinen, Kyrö Krister ja Hanna Stenbom perh.. AuraHellevi Inkinen ja Ensio Kiukkonen, Aura Katariina ja Raimo Tommila perh., Raisio Mikko ja Anne Inkinen, Naantali Eila Tähtinen, MaskuMirja Inkinen, Masku Anne ja Seppo Venho perh., TurkuSeija Kipinoinen, Turku Marjoja Hannu Vuorinen perh., RaisioMarja-Leena ja Osmo Kivikkoja, Aura Eila ja Paavo Inkinen, Masku

Kuolemajärven Inkisten sukuseuran seuraava sukukokous pidetään Noormarkun Kotiseututalo Katarissa lauantaina 30.6.2018 klo 12