1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

V I L L IIHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

QU

EER

KIR

KK

O

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 32 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Eero Jokela 0400 630 430

eero.jokela@ptk.fi

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

Sammatintie 6-8 b 20, 00550 Helsinkijjkaartinen@gmail.com

TOIMITUS

Eija Kallinen eija.kallinen@nuortenkeskus.fi

Johanna Hirsto johanna.hirsto@evl.fi

Sirpa Syrjä sirpa.syrja@evl.fi

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

Kirjapaino Kari Ky, Jyväskyläpuh. 020 155 5590

ILMOITUSMYYNTI

Markku Autio, 0400 301 618, markku.autio@ptk.fi

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

2/2016 SISÄLTÖ

22KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

24NUORTEN KESKUS (NK)

26

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

4 Että saisi olla kuka on

4 HLBTIQA – pieni sanasto 9 Kolumni: Tuttu ja tuntematon

10 Moninaisuus punnitsee työntekijän aikuisuutta

12 Jumalalla ei ole sukupuolta

15 Piplia: Kummajainen

16 Sukupuoli ja seksuaalisuus korostuvat riparilla / Sarjakuva

18 PTK, NK ja SLK ovat yhdistymässä Nuorten Kirkko ry:ksi

20 Nuorten Kirkko ry – näkyjä tulevaisuudesta

Pervo pääkirjoitus

Tämän lehden kannesta löytyvät sanat queer kirkko. Lukijan assosiaatiot niiden äärellä lienevät monet. Niin oli lehden tekijöidenkin julkaisun sisältöjä hahmo-tettaessa. Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden maailma on moninainen. Eten-kin kun sen yhdistää kirkkoon, teologiaan ja nuorisotyöhön. Ja maustaa tämän sopan totuttua kyseenalaistavalla queer-termillä.

Perusteema on toki meille tuttu. Palaammehan tämän lehden palstoilla seksuaa-lisuuden ja sukupuolisuuden sisältöihin säännöllisesti. Miksi näin? Ensinnäkin siksi, että se on aina keskeinen nuoren kasvun ja näin myös nuorisotyön kysy-mys. Ja toiseksi siksi, että nuorisotyön ammattilaisten on jaksettava puhua näis-tä asioista: ”Pitää puhua sen takia, että olisi sitten käytössä sanoja ja käsitteitä, ja että niitä pystyisi opetuksessa ja nuorten kanssa keskustelussa käyttämään”, kuten aina niin viisas Liisa Tuovinen asian yksinkertaistaa.

Tämän lehden tekstit ovat siis toivottavasti harjoitukseksi ja tueksi. Mutta si-tä ovat myös nuoret itse. Arvelen, että me nuorisotyötä tekevät tunnistamme hyvin Mio Kivelän analyysin: ”Nuorisotyössä näkee nopeasti, miten moninai-suuden kohtaaminen on vaikeampaa aikuisille kuin nuorille.” Nuoret haastavat meitä jatkuvasti kasvamaan ja avartumaan moninaisuuden teemoissa.

Tervetuloa siis vierailemaan queer kirkon käytäville, jonka uskontunnustus voi-si olla vaikka tämä: Jos Jumalakaan ei mahdu ahtaisiin lokeroihin, miten ihmi-set mahtuisivat?

Eero Jokela toiminnanjohtaja

PTK – poikien ja tyttöjen keskus ry

ALUKSI

”Nuoret vaistoavat sen, onko työnte-kijä tarpeeksi turvallinen, jotta hänel-tä voisi kysyä tai puhua omaan sek-suaaliseen tai sukupuoliseen identi-teettiin liittyvistä kysymyksistä – tai et-tä onko itse edes tervetullut olemaan paikalla ja muiden joukossa.”

Liisa Tuovinen seksuaalisen ja sukuluolisen

moninaisuuden kohtaamisesta Ss. 10–11.

Jaa

kko K

aa

rtine

n

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 54 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Että saisi olla kuka onSateenkaarevan kirkon ovi on auki

ja seinät leveällä, sanoo Mio Kivelä.

Teksti ja kuvat: Jaakko Kaartinen

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 76 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Viime vuonna Seta ry palkitsi Mio Kivelän vuoden sateenkaa-rinuorena. Tunnustus tuli an-

sioituneesta työstä sateenkaarinuorten parissa, heidän oikeuksiensa ajamisesta, hyvinvoinnin edistämisestä sekä toimi-misesta myönteisenä esimerkkinä omas-sa yhteisössään ja sen ulkopuolella.

Samalla tuli noteeratuksi tavallaan kirkon nuorisotyökin. Mio oli transsu-kupuolinen seurakuntanuori, joka halu-si kirkon työhön ja tekee sitä nyt nuo-risotyötekijänä Kirkkonummen seura-kunnassa. Kokemukset kirkosta ja seu-rakunnasta pitivät mukana, eivätkä heittäneet ulos.

Olen se kuka olen

”Perheeni oli lapsuudessani varsin tapa-kristitty. Kerran pari vuodessa käytiin kirkossa, eikä sen kummempaa. Rippi-koululeiri oli minulle merkittävä koke-mus. Kävin Lähetysseuran riparin, ja siel-lä oli niin hyvä olla, että urasuunnitelma-ni muuttuivat. Tajusin siellä, että haluan kirkon nuorisotyöhön”, Mio kertoo.

”Rippikoululeirillä identifioiduin seksuaalivähemmistöön, mutta suku-puolivähemmistöistä kuulin vasta ripa-rin jälkeen. Mutta minulle ajatus seura-kuntanuorena olemisesta ajatus kirkon työstä oli hyvin yksinkertainen juttu: uskon Jumalaan ja olen kuka olen. Sen-hän pitäisi riittää.”

Kun isoskoulutukseen ja toimintaan lähtenyt Mio tuli vuoden, puolentoista päästä kaapista ulos seksuaalisen suun-tautumisensa kanssa, hän huomasi, että riparilla löytyneistä ystävistä osa katosi.

”Omassa seurakunnassa se oli aika paljon helpompaa. Minun ikäpolveeni kuuluneista aktiivisista nuorista suuri osa oli muita kuin perusheteroita.”

Vihdin seurakuntaan mahtui pääasi-assa sellaisena kuin oli. Seurakuntanuo-ri-aikana oli joitain vaikeampia koke-muksia, erityisen merkityksellisenä on jäänyt mieleen tämä yksi toisenlainen tapaus: Aivan tavallisessa nuortenillassa keskustelu oli lähtenyt ajautumaan ho-mo- ja transfobiseksi, ja tilanne kävi lo-pulta liian raskaaksi.

”Itkin seurakuntatalon toisen ker-roksen lattialla kaverilleni, että kuinka väärältä se tuntuu, että ihmiset joutuvat pelkäämään oman henkisen turvallisuu-tensa puolesta seurakunnan toiminnas-sa. Mutta siinä samalla myös päätin, et-tä aion itse tehdä kaikkeni sen puoles-ta, että joskus jokainen voisi tosiaan olla kirkossa ja seurakunnassa mukana.”

Tehdään tilaa kaikille!

”Kun aloitin kirkonalan opinnot, niin jännitin, että voinko todella olla siellä; oli-siko minulle siellä tilaa itsenäni. Onneksi pääasiassa pystyin olemaan avoin ja tunte-maan oloni turvalliseksi ja hyväksytyksi.”

Toisten mielipiteillä oli merkitystä, koska Mio halusi kuulla toisten sanat ja mielipiteet ja käydä keskustelua, vaikka ne satuttaisivatkin.

”Haluan voida ymmärtää ja kunnioit-taa myös kanssani eri tavalla ajattelevia.”

Transsukupuolisuudestaan Mio ker-toi 21-vuotiaana, kun aloitti sukupuo-lenkorjausprosessin. Samoihin aikoihin hän teki opinnäytetyötä, jonka aiheeksi valikoitui sukupuolivähemmistöjen ko-kemuksien ja odotusten kartoittaminen kirkossa.

”Mitä se tarkoittaa, että kirkossa olisi tilaa kaikille? Ihan nuorena minä ajatte-lin, että on siellä. Sitten koin, ettei ole-kaan. Sitten minä halusin, että tilaa oli-si. Ja siitä alkoi sitten se, miten minä osaltani ja muiden kanssa teen työtä sen hahmottamiseksi ja toteuttamiseksi.”

Hyvin paljon jännitti, antaisiko ku-kaan kirkossa töitä – sen verran monis-sa liemissä Mioa oli ehditty keittää, ettei sellaiseen voinut luottaa varmasti.

”Espoonlahteen kun hain, minut otettiin suoraan vastaan. Siellä pääsin myös tekemään sateenkaarityötä, jossa rakennetaan kirkkoa, jossa on tilaa jo-kaiselle. Kun sitten siirryin Kirkkonum-men seurakuntaan, sovittiin, että sa-teenkaarityö jatkuu sielläkin.”

Sateenkaareva nuorisotyö ja yleisem-min sukupuolisensitiivinen työ seura-kunnassa antaa tilaa nimenomaan kai-kille.

”Vapaus ja tila, jota sillä rakennetaan, ei ole vain HLBTQIA-porukoille. Kyse on sellaisen tilan luomisesta ja turvaami-sesta, missä saa olla just sellainen kuin on. Silloin saa olla juuri sellainen nai-nen, mies, muunsukupuolinen, suku-puoleton tai määrittelemätön kuin on.”

Aikuisilla on nuoria hankalampaa

Nuorisotyössä näkee nopeasti, miten moninaisuuden kohtaaminen on vaike-ampaa aikuisille kuin nuorille. Mio on kertonut transsukupuolisuudesta suo-raan esimerkiksi kouluissa, jos asia on tullut puheeksi.

”Jotkut aikuiset ovat kyselleet, että ’et kai alakouluikäisille tällaisista asiois-ta kerro’. Mutta lapsen kanssa keskus-telu on hyvin helppoa. He kysyvät pari kysymystä ja siinä se. Asiattomat kom-mentit ja ilkeydet tulevat aikuisilta. Ku-kaan nuori ei koskaan ole esittänyt mi-nulle sellaisia.”

Nuorilla on nykyään tietoa saata-villaan. Aikuisiin verrattuna lapsilla ja nuorilla on puolellaan sekin, että hei-tä on vähemmän aikaa kuormitettu yhteiskunnan normistolla ja koodilla. Suhtautuminen ihmisten moninaisuu-teen voi siksi olla avoimempaa.

Ja joka tapauksessa kysymykset omasta sukupuolesta ja seksuaalisuudes-ta ovat läsnä lapsuudessa. Mio on ollut iloinen siitä, että sateenkaarevassa toi-minnassa on esimerkiksi Pride-viikol-la ollut 12-vuotiaita. Ja transtukipisteel-lä myös alakouluikäisiä käy pohtimassa omaa sukupuoltaan.

”Ennen nuoret ovat joutuneet survo-maan itseään normiin vuosien ajan, jos-kus jopa aikuisiksi saakka, ennen kuin ovat saaneet asioista tietoa tai voineet hyväksyä oman itsensä itsenään.”

Puhuminen on kultaa

Vihdissä työntekijät eivät yleisesti otta-en puhuneet mitään Mion seksuaalises-ta suuntautumisesta, eikä kukaan tien-nyt hänen transihmisyydestään.

”Näitä asioita koskevan hiljaisuuden keskellä nuoret keskenämme mietimme

usein, mitä työntekijät ajattelevat. Ei ol-lut rohkeutta kysyä suoraan, mutta tie-simme, että jokainen kohtasi meidät ai-na lämpimästi. yksittäiset työntekijät, joiden kanssa silloin juttelin, osoittivat minulle tukea”, Mio kertoo.

”Kun nyt myöhemmin olen päässyt keskustelemaan heidän kanssaan täs-tä asiasta, minulta on pyydelty anteek-si sellaisesta, mitä he ehkä tietämättään ovat tehneet väärin. Olen voinut huo-letta antaa heille isoja synninpäästöjä. Ja se että he ovat tätä asiaa miettineet, on minulle se tärkeä asia.”

Avoimeen puhumiseen Mio työnte-kijöitä ylipäätään kuitenkin kannustaa. Samaa toivoivat hänen opinnäytetyö-tään varten haastattelemat ihmiset. Kir-kolta toivotaan rakkaudellista kohtaa-mista, jossa on mukana tieto ja ymmär-rys sukupuolen moninaisuudesta. Ky-se ei ole vain siitä, miten transnuoria tai sukupuoltaan kyseleviä nuoria kohda-taan, vaan niistä asenteiden ja tiedollis-ten mallien rakentamisesta nuorisotyön piirissä, jotka koskevat jokaista.

”Pari vuotta sitten tehdyn Sateen-kaarinuorten hyvinvointi -tutkimuk-sen mukaan yli 40 prosenttia nuoris-ta ajattelee, että uskonnolliset yhteisöt suhtautuvat sukupuoli- ja seksuaalivä-hemmistöihin negatiivisesti. Vain alle yksi prosentti ajatteli, että suhtautumi-nen on positiivinen. Tästä luvusta käsin meidän kirkon työntekijöinä pitää läh-teä liikkeelle”, Mio toteaa.

”Sukupuolisensitiivisessä nuoriso-työssä tehdään erilaisin tavoin tilaa ky-symyksille siitä, kuka minä olen, mitä minulta odotetaan ja mitä minä halu-an. Mitkä määreet kuvaavat minua? Mi-tä yhteiskunnan odotukset ovat ja mitä ne merkitsevät? Näitä kysymyksiä voivat kaikki pohtia yhdessä, riippumatta siitä, kokeeko olevansa vähemmistöä vai ei. On hyvin paljon monenlaisia muitakin asioita, joissa voi huomata joutuneensa pakottautumaan annettuun muotiin.”

Turvaa nuoren kasvulle

Tieto sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä on vuosikym-menissä kasvanut valtavasti ja asenteet

ovat muuttuneet. Vuoden 2008 Pride-kulkueeseen osallistui kaksi ja puolitu-hatta ihmistä, ja sitä pidettiin juhlimi-sen arvoisena. Viime kesänä kulkueessa oli 25 000 henkeä.

”Useat asiat ovat toteutuneet, joita en uskonut 16-vuotiaana näkeväni ko-ko elinaikanani. Kun some täyttyi sa-teenkaarista Tahdon-kampanjan aika-na, moni on saanut kokea olevansa ihan tavallinen, yksi monista.”

Kirkossa muutoksen molemmat puolet näkyvät kirpaisevat vielä enem-män kuin muualla, koska uskon kans-sa ollaan niin merkityksellisten asioi-den äärellä. Painiskellaan avioliittolain muutoksen tuomien vaikeuksien kans-sa ja esitetään yhä tuhoisiakin näkökul-mia sukupuolisuuteen ja seksuaalisuu-teen liittyvistä ilmiöistä. Mio miettii, et-tä aikuiset ehkä kykenevät seuraamaan kirkonkin keskustelua mediakriittisesti ja osaavat laittaa hyökkäävät kommen-tit yleisen keskustelun keskellä oikeisiin mittasuhteisiin.

”Mutta olen monesti huolissani sii-tä, millaisena nuo keskustelut näyttäy-tyvät vähemmistöön kuuluville nuoril-le. Nuori näkee ja kuulee, että niin mo-ni ihminen ajattelee itsestä tuolla tavalla ja tuomitsee minut noin.”

”Eikä niihin uutisiin ja kampanjoi-hin voi suhtautua vain uutisina. Ei niis-sä käsitellä jotain ilmiötä, josta väite-tään asioita, vaan niissä käsitellään ih-misiä. Puhutaan oikeista ihmisistä, ei il-miöistä: minusta.”

Nuorisotyön pitää rakentaa turvaa nuoren kasvulle.

Ja jos sukupuoli- tai seksuaalivähem-mistöön kuuluminen ei koske nuorta it-seään, se voi koskea hänen ystäväänsä, kaveriaan, vanhempaansa, sukulaistaan. Kirkon nuorisotyössä työntekijällä on avainpaikka kertoa avoimesti, että jo-kaisella on seurakunnassa tilaa, ja huo-lehtia siitä, että se toteutuu. Queerkirk-ko olisi sellainen: ei vähemmistön oma soppi, vaan avara ja ovet auki.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 98 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Tuttu ja tuntematon

ERÄS ÄITI KERTOI TAANNOIN keskustelustaan poikansa Jaakon kanssa. Heillä oli ollut kylässä sateenkaariperheen lapsi, jossa pojalla oli kaksi äitiä. Jaakon kysyttyä pojan vanhemmista käsitti hän, että äidin naisystävä oli joku äidin ystävä tai sukulainen. Täs-tä tiedosta vakuuttuneena Jaakko oli kertonut tämän äidilleen ilman sen kummempaa ih-mettelyä. Äiti ymmärsi tilanteen ja kertoi Jaakolle, että tuo toinen nainen asui perheessä ja kuului perheeseen siinä missä pojan äitikin.

Ketä tämä tilanne hämmensi eniten? Miten olisi pitänyt sanoittaa lapselle, että sateen-kaarierhe on yhtä vakavasti otettava kuin mikä tahansa muukin perhe. Pohdimme äidin kanssa, että lapselle tällaiset kuviot eivät välttämättä edes aiheuta sen kummempaa ihme-tystä. Usein meille aikuisille se on huomattavasti monimutkaisempaa.

SENSITIIVINEN KOHTAAMINEN VAATII työntekijöiltä sekä tietoa ja taitoa. Ennen kaikkea se on asenne, joka on hyväntahtoisuuden puolella ja sallii myös kömpelyyden. Queer on käsitteenä meille tuttu, mutta jokin sen sisällössä on meille kovin tuntematonta. Sisäämme on rakennettu halu tietää ja saada lokeroida. Kysyin kerran erään ihmisen suku-puolta kolmannelta osapuolelta, koska se ei käynyt ilmi hänen nimestään. Jäin ilman vas-tausta, sillä kyseinen henkilö ei halunnut määritellä omaa sukupuoltaan. Pysyin vain vai-voin koossa. Tänä päivänä moni nuori haluaa tehdä samoin; olla sukupuolta ja seksuaali-suutta normittavien termien ulkopuolella, koska ne tuntuvat liian ahtaalta.

On olemassa paikka, turvalinnake, josta tarkastella olemassa olevaa ja ympäröivää maa-ilmaa, sen asenteita ja ilmapiiriä. Joskus se paikka voi muodostua myös vankilaksi, joka ikään kuin torppaa mahdollisuuden aistia ja hengittää. Silloin on aikuisen paikka olla läs-nä avustamassa ulospääsyssä. Sensitiivisyyttä on tehdä se nuoren omaa aikataulua kunni-oittaen.

KAIKKIEN EI TARVITSE OLLA QUEER – silloinhan veisimme marginaalin oikeuden olla sitä. Alun perin homojen haukkumasanasta on tullut kohderyhmän voimavara. Saa olla keskeneräinen, outo ja kummallinenkin, mutta silti voi voida hyvin. Queerkirkko tu-kee omiaan antamalla luvan olla erinomanlainen, kuten Anttilan mainos väkevästi todis-taa. Voimme helpottaa sitä jättämällä turhan normittamisen vähemmälle ja keskittyä yk-silön tarpeiden esiin nostamiseen.

Eilen kauppakeskuksen toisen vessan ovissa luki Naiset, Inva ja Lapset. Toisessa luki Miehet.

Hensku Kettusaari

KOLUMNIQueer on näkökulma, joka kyseenalais-taa yhteiskunnan sukupuoleen ja seksu-aaliseen suuntautumiseen liittyviä nor-meja. Queer on myös identiteetti, jonka kuvaamiseksi perinteiset sukupuolta tai suuntautumista määrittelevät sanat ovat liian rajoittavia. Myös heteroksi itsensä kokeva henkilö voi olla queer.

Bi on henkilö, jolla on kyky tuntea emotionaalista, eroottista ja seksuaalis-ta vetoa sekä miehiä että naisia kohtaan tai hän ei koe kohteen sukupuolta mer-kityksellisenä asiana. Biseksuaalisuus on yksi seksuaalinen suuntautuminen.

Cis-ihminen on mies tai nainen, joka ei koe itseään transihmiseksi, intersuku-puoliseksi tai muunsukupuoliseksi ja il-maisee sukupuoltaan pääosin omalle syn-nynnäiselle sukupuolelleen ominaisesti.

Hetero-oletuksen mukaan ihmiset ja-kautuvat kahteen sukupuoleen, jotka haluavat toisiaan tietyllä tavalla. Hete-ro-oletus on kulttuurinen ja yhteiskun-nallinen ajattelumalli, jota ihmiset to-teuttavat myös tiedostamatta sen vaiku-tusta kanssaihmisiin.

Heteronormatiivisuus on ajatteluta-pa, jossa heterous nähdään kaikkia mui-ta suuntautumisia toivotumpana, luon-nollisempana ja parempana. Heteronor-miin kuuluu usein myös ajatus kahden eri sukupuolta olevan aikuisen perusta-masta ydinperheestä.

Homofobia on vihaa, pelkoa, inhoa tai vastenmielisyyttä seksuaalivähemmis-töihin kuuluvia kohtaan. Homofobinen käyttäytyminen voi ilmetä syrjintänä tai jopa viharikoksena.

Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa ihmisen sukupuolta määrit-televät fyysiset tekijät tai ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti miestyypilliset tai naistyypilliset. Näitä ovat esimerkik-si epätyypilliset ulkoiset tai sisäiset su-kuelimet. Intersukupuolisuus on yleis-

käsite moneen eri tilaan. Kuten muut-kin lapset, kasvava intersukupuolinen lapsi ymmärtää useimmiten itse, mihin sukupuoleen kokee kuuluvansa.

Kaappi on metafora avoimuuskysymyk-sille. Henkilö on kaapissa, kun hän ei ole tuonut esille seksuaalista suuntautu-mistaan tai sukupuoli-identtiään tai su-kupuolen ilmaisuun liittyvää identiteet-tiään. Ulostulo tarkoittaa identiteetistä kertomista tai sen esilletuomista. Ulos-tulot ovat eri sosiaalisissa yhteyksissä ta-pahtuvia, toistuvia prosesseja: esimer-kiksi sairaalassa, kauppareissulla tai uu-den asiakkaan kohdatessaan voi joutua tilanteeseen, jossa pitää ratkaista, ker-tooko identiteetistään.

Muunsukupuolisuus tarkoittaa ihmistä, jonka sukupuoli on omanlaisensa yhdis-telmä mieheyttä ja naiseutta. Muunsu-kupuolinen ihminen voi kokea itsensä sukupuolettomaksi tai monisukupuoli-seksi eli hän elää mieheyden ja naiseu-den rajalla, välillä tai ulkopuolella.

Panseksuaaleiksi itseään kutsuvat ihmi-set, jotka eivät halua määritellä seksuaa-lista suuntautumistaan koskemaan vain joitain sukupuolia, tai eivät ylipäätään koe sukupuolta olennaiseksi seksuaali-sen tai emotionaalisen kiinnostuksensa määrittäjäksi.

Pride on maailmanlaajuinen liike ja ajattelutapa, jossa korostuu jokaisen oi-keus omaan seksuaaliseen suuntautumi-seen, sukupuoli-identiteettiin ja suku-puolen ilmaisuun. Pridet ovat yleensä värikkäitä ihmisoikeustapahtumia. Hel-sinki Pride on Suomen suurin hlbtiq-ih-misten tapahtuma.

Sateenkaareva on termi, jolla voi mää-ritellä kaikkia seksuaali- ja sukupuolivä-hemmistöihin liittyviä asioita,

Sateenkaariperheeksi kutsuvat itseään monet sellaiset lapsiperheet, lasta odot-tavat tai perheenlisäystä suunnittelevat

perheet, joissa ainakin yksi vanhempi kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähem-mistöön. Sateenkaariperheissä voi olla enemmän kuin kaksi vanhempaa.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ho-mot, lesbot ja bit. Seksuaalinen suuntau-tuminen kertoo siitä, keneen tuntee ve-tovoimaa emotionaalisesti ja eroottisesti.

Sukupuolen moninaisuus -ilmaisulla vii-tataan siihen, että sukupuoli on ilmiö, joka ei ole palautettavissa kahteen, toi-silleen vastakkaiseen ja toisistaan erotet-tavaan sukupuoleen, vaan sukupuolen il-menemismuodot ovat moninaisemmat. Sukupuolen moninaisuus voi olla myös yksilön ominaisuus. Tällöin kyse on siitä, että ihminen kokee oman sukupuolensa mies/nais-jaottelusta poikkeavasti.

Transihminen on yleiskäsite, jolla usein kuvataan kaikkia, joiden sukupuoli-iden-titeetti tai sukupuolen ilmaisu joskus tai aina eroaa odotuksista sille sukupuolel-le, johon heidät syntymähetkellä määri-teltiin. Transihmisiin kuuluvat transves-tiitit, transgenderit ja transsukupuoliset.

Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisen sukupuoli-identiteet-ti voi olla mies, nainen tai transsukupuo-linen. Transmies on mies, joka on syn-tymässä määritelty tytöksi. Transnainen on nainen, joka on syntymässä määritel-ty pojaksi. Sukupuolen korjauksen läpi-käyneistä miehistä ja naisista voi käyttää sanaa transtaustainen.Transsukupuoli-nen voi korjauttaa kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta, usein hormoni-en avulla ja kirurgisesti. Transsukupuoli-selle on tärkeää, että hänet kohdataan sii-nä sukupuolessa, jota hän kokee olevan-sa, minkä vuoksi sukupuolen korjauksen sosiaaliset ja juridiset puolet ovat myös tärkeitä. Juridinen sukupuolen korjaus tarkoittaa nimen ja sukupuolen muutta-mista väestörekisterissä.

Lähde: SETA

HLBTIQAHomo

Bi Transsukupuolinen

Intersukupuolinen

Queer

Aseksuaalinen

Lesbo

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 1110 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Nuoret tarvitsevat

nuorisotyössä aikuista,

asiallista ja luontevaa

suhtautumista sukupuolta

ja seksuaalisuutta

koskeviin asioihin,

kuuntelua ja keskustelua

sekä turvallista ilmapiiriä.

Erityisesti ne nuoret,

jotka kyselevät omaa

suuntautumistaan.

Sukupuolisen ja seksuaalisen mo-ninaisuuden kohtaaminen ja sii-tä puhuminen voi olla nuoriso-

työssä haastavaa. Nuorten todellisuuk-siin ja aprikointeihin suhtautuminen punnitsee työntekijän omia tiedollisia ja ammatillisia valmiuksia, toteaa ro-vasti, perhetyön kouluttaja Liisa Tuo-vinen. Selviäminen omasta hämmen-nyksestä ja tunteista edellyttää aikuisel-ta työntekijältä ennen kaikkea ääneen puhumista.

”Ei ole muuta tietä. Nuorisotyön-tekijöiden pitäisi ihan yksinkertaises-ti muodostaa keskenään ryhmiä, jois-sa puhuttaisiin aivan kaikesta mahdol-lisesta sukupuoleen ja seksiin liittyväs-

tä tiedosta. Pitää puhua sen takia, et-tä olisi sitten käytössä sanoja ja käsit-teitä, ja että niitä pystyisi opetuksessa ja nuorten kanssa keskustellessa käyt-tämään.”

Nuorilla on saatavillaan paljon tie-toa. Nuorisotyössä työntekijän pitäisi tietää ainakin yhtä paljon. Niiden nuor-ten kannalta, jotka kokevat kuuluvansa johonkin vähemmistöön, on erityisen tärkeää, ettei synny tilanteita, joissa hei-dän täytyisi opettaa aikuiselle työnteki-jälle perusasioita omasta itsestään.

”Ihmisten sukupuolinen ja seksuaa-linen maisema on niin monenlainen! Heteroiden ja homojen välissä on laa-ja biseksuaalisuuden maasto. Seksuaali-

Moninaisuus punnitsee työntekijän aikuisuutta

Asioista, joista et koskaan itse ole muualla ääneen puhunut, et voi opettaa tai keskustella, Liisa Tuovinen sanoo.

sen virittyneisyyden taso vaihtelee välit-tömästi syttyvistä ihmisistä niihin, joi-ta seksi ei oikeastaan kiinnosta lainkaan. Ja hyväksikäytöstä kärsineille seksuaali-suuteen ei liity ihania ja kauniita asioita, vaikka toiset niin itsestään ajattelisivat.”

Työntekijä on kasvokkain itsensäkin kanssa

Puhumista tarvitaan, jotta ilmiöt tulisi-vat tutuiksi. Tietoa ei koskaan ole liikaa. Toisaalta sukupuolisuuteen ja seksuaali-suuteen liittyvät asiat ovat oman identi-teetin kysymyksiä, ja kytkeytyvät siten työntekijän omaan persoonaan ja sen kasvuun. Sitäkin puhuminen ja koke-musten käsitteleminen auttavat eteen-päin.

”Aloitin itse nuorisotyön Johannek-sen seurakunnassa toisena opiskeluvuo-tenani teologisessa tiedekunnassa. Siel-lä oli valtava määrä nuoria, joiden kans-sa kesät vietettiin Kivisaaressa. Mitään puhetta seksistä ei ollut koskaan muuta-mia kahdenkeskisiä keskusteluja lukuun ottamatta, vaikka se todellisuus oli siel-lä tietenkin läsnä. Minulle ne olivat niin vaikeita aiheita silloin 23-vuotiaana”, Tuovinen sanoo.

”Asioista, joista et koskaan itse ole muualla ääneen puhunut, et voi opettaa tai keskustella. Ikä ei ole niinkään rat-kaiseva asia, vaan se, millainen elämän-kokemus on ehtinyt karttua. Siinä on ihmisten välillä hyvin suuria eroja.”

Tiedonpuutteen ohella tunneilmas-ton havaitsee silmänräpäyksessä. Eten-kin ahdistuneeseen hiljaisuuteen ihmi-nen reagoi välittömästi. Myös nuoret vaistoavat sen, onko työntekijä tarpeek-si turvallinen, jotta häneltä voisi kysyä tai puhua omaan seksuaaliseen tai suku-

puoliseen identiteettiin liittyvistä kysy-myksistä – tai että onko itse edes terve-tullut olemaan paikalla ja muiden jou-kossa.

”Lapsilla ja nuorilla on sellaisia ko-kemuksia, ’etten voi kertoa sinulle, mi-tä minulle on tapahtunut tai millainen olen, koska sitten sinä et enää tykkää musta’”, Liisa Tuovinen sanoo.

”Jos kirkko haluaa suhtautua vas-tuullisesti tähän, järjestettäisiin seksu-aali- ja sukupuolikysymyksiin liittyviä koulutusryhmiä, joita vetäisi terapeut-tisen koulutuksen saanut henkilö. Niis-sä harjoiteltaisiin eläytymistä ja toimin-taa erilaisissa tilanteissa, sitä, miltä se tuntuu ja miten siinä selviää. Vaikeiden seksuaalisuuteen liittyvien kokemusten kohtaaminen työssä edellyttäisi myös omaa työnohjausta.”

Avoimia kysymyksiä väittämien sijaan

Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat ih-misen minuuden ja eettisten valintojen ydinaluetta. Seksuaalisuus, samoin kuin uskonnollisuus, on ihmisen intiimeintä aluetta. Siksi sen kohtaaminen ja siihen liittyvien kysymysten ja kokemusten kä-sitteleminen voi olla aikuiselle siinä mis-sä nuorellekin vaikeaa.

Homo-, bi- ja lesbonuoret, transsu-kupuoliset ja tavalliset nuoret kysymyk-sineen omasta itsestään – kuinka työn-tekijästä tulisi viisas ihminen pysähty-mään heidän ja kysymystensä äärelle?

”Kai viisaammaksi tulee, kun kart-tuu enemmän ja enemmän kokemusta ihmissuhdeasioiden äärellä. Mutta mi-ten vahvistaa kykyä ottaa vastaan toisen ihmisen todellisuutta? Ehkä työtavoilla voi auttaa siinä.”

Tuovinen kertoo yhdessä seurakun-nassa rippileirillä toteutetusta oppitun-nin virittämisestä, joka oli ollut poik-keuksellisen onnistunut. Nuoret oli jär-jestetty piiriin ja työntekijät olivat aset-tuneet sen keskelle. Sitten he ryhtyivät keskenään puhumaan siitä, miten olivat lapsena ja miten nuorena ymmärtäneet lisääntymiseen ja seksiin liittyvät asiat, mikä auttoi oman tiedon ja suhtautu-misen rakentamisessa, mikä puolestaan ahdisti. Mitkä omat kokemukset olivat tiedollisesti ratkaisevia.

”Nuoret olivat kuunnelleet hiisku-mattoman hiljaa. Tilanne oli äärettö-män intensiivinen ja sitä seurasi erit-täin hyvä yhteinen ja keskustelu ja op-pitunti.”

Turvallisen ympäristön rakentami-nen on viesti siitä, että täällä saa käsi-tellä kaikkia olemiseensa liittyvä asioita. Lisäksi keskusteluja pitäisi käydä kysy-myksillä väittämien sijaan.

”Jos se vain mitenkään onnistuu, pitäisi tarjota mahdollisuus kirjoittaa omia kysymyksiä ja ajatuksia ääneen sa-nomisen sijaan. Se antaa tilaa etenkin pojille.”

”Kuitenkin työntekijöiden pitäisi pystyä välittämään nuorille tunne siitä, että näistä seksuaalisuuteen, seksiin ja sukupuoleen liittyvistä asioista on mah-dollista puhua jonkun kanssa. Tämän perusajatuksen tarjoaminen on mah-dottoman tärkeää, vaikka se ei koskaan todellistuisikaan varsinaiseksi keskuste-luksi. ”

Jaakko Kaartinen

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 1312 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Jos Jeesuksella ei ollut biologista isää, ei Jeesuksella voinut ollut Y-kromosomia. Niinpä Jeesus saattoi

olla intersukupuolinen.Näin argumentoi brittiteologi Su-

sannah Cornwall vuonna 2012. Us-kontotieteilijän ja sukupuolentutkijan Nina Järviön mielestä ajatusleikki on kiinnostava.

”Voidaanko edes leikkiä ajatuksella,

että Jeesus olisi ollut intersukupuolinen, vai onko se rienaamista?” Järviö kysyy ja jatkaa:

”Miksi se olisi rienaamista? Miksi se, että Jeesuksen sanotaan olleen mies, ei

Jumalalla ei ole sukupuolta

- LÄHELLÄ TAHKOA -- maalaisympäristö -

RippileiritNuorisoleirit

Nurmeksentie 856 Nilsiä info@gasthauslastulahti.com

puh. 050 301 4508

GASTHAUS LASTULAHTI OY

www.gasthauslastulahti.com

ole ongelma, mutta se, että Jeesuksen sanotaan olleen jotain muuta, onkin ongelma?”

Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohtivat queer-teologit.

Pervoa teologiaa

Queer- eli pervo-teologian juuret ovat sukupuolentutkimuksen queer-teori-assa. Teorian nimi viittaa haukkuma-sanaan, suomeksi hintti tai pervo, jolla yhdysvaltalaisia homoseksuaaleja pilkat-tiin 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Queer-teoria hylkää sukupuolen ja seksuaalisuuden tiukkarajaiset määritel-mät. Teorian mukaan identiteetit eivät ole pysyviä, vaan niitä rakennetaan kult-tuurissa toistojen kautta.

”Meillä on toki kehoja, materiaa ja biologiaa, sitä ei kukaan kiellä. Mutta se, miten tulkitsemme ja arvotamme su-kupuolta, mikä on feminiinistä ja mikä maskuliinista, mikä hyvää ja mikä huo-noa, on jatkuvassa muutoksessa”, Järviö sanoo.

Queer-teologit kyseenalaistavat iden-titeettien pysyvyyden lisäksi niiden mer-kityksen kristinuskolle: jos sukupuoli ja seksuaalisuus ovat rakennettuja, mik-si niillä olisi pelastumisen kannalta mi-tään väliä?

Katolisen kirkon piirissä syntyneen queer-teologian taustalla vaikuttaa ju-malakuva, joka on outo, määrittämätön ja monitahoinen, yhtä aikaa maskuliini-nen ja feminiininen.

”Sukupuoli sekoittuu jo Jumalassa. Mitä silloin tarkoittaa, jos sanotaan, et-tä ihminen on Jumalan kuva?”

Yksimielisyys on huono tavoite

Queer-teologien mukaan sukupuolta ja seksuaalisuutta rakennetaan myös Raa-matussa. Queer-näkökulmasta Raamat-tu kertoo siitä, miten sukupuoli ja sek-suaalisuus on ymmärretty tekstien syn-tyaikana, mutta ei mitään siitä, miten ne tulisi ymmärtää.

Sen sijaan, että kysyttäisiin, mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudes-ta, queer-teologit kysyvät, mitä merki-tystä sillä on.

”Raamatun tekstit kuvastavat ai-kaansa, mutta tulkitsemme niitä mei-dän näkökulmastamme. Silloin saatam-me lukea tekstiin asioita, joita siellä ei ole”, Nina Järviö huomauttaa.

Järviön mukaan queer-ajattelussa

keskeistä onkin jatkuva uudelleentul-kitseminen ja omien tulkintojen haas-taminen. Queer-teologit pitävät kiin-ni kristinuskon keskeisimmistä opeista kuten Kristuksen pelastustyöstä, kolmi-naisuusopista ja lähimmäisenrakkaudes-ta, mutta kaikesta muusta, kuten suku-puolen ja seksuaalisuuden kysymyksis-tä, voidaan keskustella ja olla rohkeasti myös eri mieltä.

”En usko, että kristityt yleensä tai edes Suomen evankelis-luterilainen kirkko tulee ikinä olemaan yksimieli-nen. Se pitää vain hyväksyä”, Järviö sa-noo.

”Ei pitäisi pelätä erimielisyyttä, vaan rohkaista esittämään kysymyksiä ja haastamaan tulkintoja.”

Sukupuolen moninaisuudesta ei puhuta

Kirkko on osallistunut keskusteluun homoseksuaalisuudesta hanakasti 1960-luvulta lähtien, mutta sukupuoli-vähemmistöjä kuten trans- ja intersuku-puolisia koskevista kysymyksistä se on pysytellyt enimmäkseen hiljaa. Hiljai-suus hämmästyt-tää Nina Järviötä.

”Sukupuo-len moninaisuus haastaa kristin-uskon vallitse-van ihmiskäsityk-sen samalla taval-la kuin homosek-suaalisuus. Missä ovat työryhmät ja piispojen lausun-not?” Järviö ky-syy.

Hänen mie-lestään sukupuo-len ja seksuaa-lisuuden moni-naisuudesta voisi kirkossa keskus-tella myös nuor-ten kanssa. Järvi-ön omalla ripa-rilla 2000-luvun taitteessa oli salli-va ilmapiiri, mut-ta sielläkään su-kupuolesta ei pu-huttu.

”Ajatus sii-tä, että olisi ole-massa transnuo-

ria tai että joku leirillä voisi olla intersu-kupuolinen, ei ollut millään tavalla läs-nä. Leirillä oletettiin, että olet cis-suku-puolinen heteronuori, joka voi halutes-saan mennä naimisiin tai hankkia lap-sia. Niinhän se ei todellisuudessa ollut.”

Vaikka kysymykset ovat vakavia, nii-tä ei Järviön mielestä kannata lähestyä ryppyotsaisesti. Nuorten kanssa suku-puolen moninaisuutta voitaisiin poh-tia esimerkiksi sen kautta, mikä oli neit-seestä syntyneen Jeesuksen sukupuoli.

”Se tekee keskustelusta leikkimielis-tä, eikä se silloin kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti.”

Hiljaa pysytteleminen ei muuta sitä, että sukupuolen ja seksuaalisuuden mo-ninaisuus on jo läsnä myös kirkossa, Jär-viö muistuttaa.

”Mutta uskaltavatko sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ikinä kertoa ole-vansa täällä jo?”

Tuija Pyhäranta

Nina Järviö tutki gradussaan Suo-men ja Ruotsin kirkkojen lausuntoja homoseksuaalisuudesta 1950-luvul-ta 2010-luvulle. Helsingin yliopistoon tekeillä olevassa väitöskirjassaan hän tarkastelee suomalaista LHBTI-poli-tiikkaa 2010-luvulla.

Queer-teologiaan

perehtynyt Nina

Järviö toivoo,

että kirkossa

uskallettaisiin

puhua sukupuolen

moninaisuudesta.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 1514 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

PIPL IA

Englanninkielinen sana ”queer” tarkoittaa alun alkaen outoa, omituista tai kummallista. Myöhemmin käsite on vakiintunut tarkoittamaan henkilöitä, joiden suku-puolta tai seksuaalisuutta ei voida määritellä tai jotka ei-vät halua niitä määritellä. Käsitettä on käytetty erityi-sesti tutkittaessa sukupuolirooleja ja niihin liittyviä en-nakko-odotuksia, ja tässä mielessä sitä on hyödynnetty myös raamatuntutkimuksessa.

Antiikin maailmassa miehen perinteiseen rooliin yh-distettiin usein kunnia, voima ja rohkeus. Miehet huo-lehtivat pääsääntöisesti julkisista yhteiskunnallisista teh-tävistä ja tarpeen tullen nousivat suojelemaan yhteisöä sitä uhkaavilta vaaroilta. Perinteisen miehisen rooli-mallin mukaisesti mieheltä odotettiin urhoollista san-karuutta ja uhrautumista toisten ja isänmaan puoles-ta. Useiden merkkihenkilöiden kerrottiin jopa kuollees-saan väkivaltaisesti osoittaneen rohkeutta ja kuolleen ar-vokkaasti maansa tai toisten ihmisten puolesta.

Juutalaisessa perinteessä jalon tai kunniakkaan kuo-leman ihanne näkyy esimerkiksi kuvauksissa ns. mak-kabilaiskapinasta. Vuonna 175 eKr. valtaan noussut, se-leukidien hallitsijasukuun kuulunut Antiokhos IV Epi-fanes (n. 215–164 eKr.) otti merkittäviä askelia juuta-laisen perinteen ja kreikkalaisen kulttuurin yhdistämi-sessä, mistä oli seurauksena laista tiukasti kiinni pitä-vien juutalaisten ryhmien nousu vastarintaan. Synty-neen kapinan kuvauksissa kerrotaan marttyyreista, jot-ka panivat ”henkensä alttiiksi pelastaakseen kansansa ja saadakseen ikuisen maineen” (1. Makk. 6:44) ja kuoli-vat ”auliisti ja ylevin mielin pyhien ja korkeiden lakien puolesta” (2. Makk. 6:28). Kunniakkaaseen kuolemaan liittyvät rohkeus ja lujuus toistuvat kertomuksissa kris-tillisistä marttyyreista jo alkaen ensimmäisen marttyy-rin, Stefanoksen, kuoleman kuvauksesta (Ap. t. 7).

Jalon kuoleman ihanne näkyy myös evankeliumien kuvauksissa Jeesuksen kuolemasta. Luukas lisää lähtee-nään käyttämään Markuksen kertomukseen kuvauksen, kuinka toinen Jeesuksen kanssa samaan aikaan ristiin-naulituista pahantekijöistä katuu. Jeesus lupaa, että ka-tuva mies pääsee hänen kanssaan jo tänään paratiisiin. Tämän jälkeen Jeesus kuolee luottaen Jumalaan, mikä käy ilmi hänen viimeisistä sanoistaan: ”Isä, sinun kä-siisi minä uskon henkeni” (Luuk. 23:46). Johannes ko-rostaa, että Jeesus tiesi kuolemansa hetkellä, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Täyttääkseen kaikessa kir-joitukset, hän pyytää vielä juotavaa, juo hänelle tarjo-

Kummajainentun hapanviinin, sanoo ”Se on täytetty”, kallistaa pään-sä ja antaa henkensä (Joh. 19:28–30). Luukkaan ja Jo-hanneksen kuvaukset sopivat hyvin yhteen antiikin ajan kirjallisuudessa yleiseen jalon kuoleman ihanteeseen.

Luukas ja Johannes tarjoavat lukijoilleen kuiten-kin sievistelevän kuvan Jeesuksen kuolemasta. Evanke-liumeista vanhin eli Markuksen evankeliumi ja Mar-kuksen kuvausta seuraava Matteus kertovat Jeesuksen huutaneen ristillä viimeisinä sanoinaan ”Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Kyseessä on arameankielinen lainaus Daavidin nimissä kulkeneesta psalmista 22, joka kuvaa yksilön valitusta Jumalalle. Arameankielinen teksti selit-tää paikalla olevien väärinymmärrystä, kun nämä luule-vat Jeesuksen huutavan avukseen Eliaa.

Markus myös kääntää kreikankielisille lukijoilleen arameankielisten sanojen merkityksen: ”Jumalani, Ju-malani, miksi hylkäsit minut?” Sanat kuvaavat toivotto-muutta ja tunnetta Jumalan hylkäämisestä. Valituspsal-meille on tyypillistä, että koetuista vääryyksistä ja kär-simyksistä huolimatta rukoilijat eivät lakkaa uskomasta Jumalaan vaan kääntyvät epätoivossaan Jumalan puo-leen ja suuntaavat valituksensa hänelle. Valituspsalmi-en perinnettä jatkava kuvaus Jeesuksen kuolemasta oli antiikin aikana hätkähdyttävä. Tätä osoittaa se, etteivät Luukas ja Johannes mainitse Jeesuksen rukoushuutoa lainkaan. Ristillä Jumalalle omaa kohtaloaan valittava Jeesus on kummajainen, joka rikkoo ihannekuvan mie-hisen miehen jalosta kuolemasta.

Kuvaus ristillä Jumalalle valittavasta Jeesuksesta oli ongelmallinen monille varhaisille kristillisille teolo-geille, jotka tulkitsivat evankeliumeita kaksiluonto-opin näkökulmasta: kuinka Jeesus, joka oli jumalal-lisen luontonsa puolesta itsekin Jumala, saattoi kokea olevansa Jumalan hylkäämä? Keskiajalta lähtien yleis-tyivät tulkinnat, joiden mukaan Jeesuksen huuto ristil-lä osoitti hänen jakavan täyden ihmisyyden ihmiskun-nan kanssa. Martti Luther kehitti tätä tulkintaa eteen-päin: ”Kristus oli myös omissa silmissään aivan hylätyn, kirotun, syntisen, Jumalaa herjaavan ja kadotetun ih-misen kaltainen, kuitenkin ilman syntiä tai syyllisyyt-tä. Sillä kun sanotaan: ’Sinä olet hylännyt minut’, ei se ole leikkiä eikä pilaa eikä teeskentelyä. Hän oli todella-kin joka suhteessa hylätty niin kuin syntinen on hylät-ty tehtyään syntiä.”

Raimo Hakola

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 1716 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Tuore väitöstutkimus

paljastaa, että

rippikoululla ja

isostoiminnalla on

huomattava merkitys

seksuaalisuuden

ja sukupuolen

rakentumiselle.

Rippikoululeiri onnistuu korosta-maan ja liudentamaan sukupuo-lirajoja. Usein seksuaalisen suun-

tautuneisuuden sekä sukupuolen moni-naisuus jäävät kuitenkin huomioimatta.

”Ei rippikoulun tilanne kokonaisuu-tena huono ole, mutta kehitettävää siitä löytyy. On esimerkiksi hyvä, että leirihäi-den suosio on reippaasti vähentynyt, sil-lä se on sukupuolittunut ja seksualisoitu-nut roolileikkikokonaisuus. Sitä on kat-

sottava kriittisesti”, apulaisjohtaja Jarmo Kokkonen kirkkohallituksesta toteaa.

Leikit vahvistavat sukupuolikäsityksiä

Kokkosen väitöstutkimus hyväksyttiin helmikuussa Helsingin yliopiston teolo-gisessa tiedekunnassa. Sukupuoli ja yh-teisöllisyys rippikoulun rituaaleissa pu-reutuu yhteisöllisyyden ja sukupuolen rakentumisen vastavuoroisuuteen.

Kokkonen osallistui kahden rippi-kouluyhteisön elämään ja havaitsi, miten riparilla sukupuoli ja seksuaalisuus nou-sevat kaikkein pyhimmiksi ja tärkeim-miksi asioiksi. Teemat otetaan muista erilleen ja sijoitetaan viimeisiin iltoihin ilman, että käytäntöä osataan perustella.

”Kuinkahan moni työntekijä lopulta on sitä mieltä, että juuri nämä ovat to-della kaikkein tärkeimpiä rippikoulussa läpikäytäviä teemoja?”

Monet rituaaleina toistettavat lei-

kit ovat Kokkosen mukaan seksualisoi-tuneet ja sukupuolittuneet. Hän ottaa esimerkin aavikkoleikistä. Siinä ”ollaan aavikolla” ja tyttö vähentää vaatteitaan viltin alla maaten. Lopulta hän heittää pois myös alusvaatteensa. Kun viltti lo-pulta vedetään tytön päältä pois, tällä onkin yllään toiset vaatteet. Kyse on siis niin kutsutusta vedätysleikistä.

”Mitä rippikoulun tavoitteita leik-ki palvelee? Tytön keho asetetaan kat-seen alaiseksi, ja leikissä se on myös aina naisen tai tytön keho”, Kokkonen häm-mästelee.

Leikki onkin esimerkki siitä, miten riparin rituaalit vahvistavat tiettyjä su-kupuolirooleja - usein vielä työntekijöi-den sitä tiedostamatta. Aavikkoleikissä oletusarvona on, että poikien ja mies-ten halu tytön tai naisen ruumiiseen on voimakkaampi kuin päinvastoin. Sik-si myös leikin huijauksen nähdään on-nistuvan paremmin, kun sen kohtee-na ovat pojat tai miehet. Muitakin esi-

Sukupuoli ja seksuaalisuus korostuvat riparilla

ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ

merkkejä sukupuolten perinteisten ase-mien vahvistamisesta löytyy.

Leirin erityisyys myös liudentaa rajoja

”Leirillä käytetty kieli on usein suku-puolittunutta. Etenkin miespuoliset ohjaajat viljelevät armeijahuumoria, ja myös Raamatun kieli on patriarkaalis-ta. Lauluista ja hartausteksteistä välit-tyy viesti, että Jumala on mieshahmo”, Kokkonen luettelee.

Kokkosen mukaan monet riparilei-kit ovat pysyneet samoina vuosikym-meniä. Leikkien uusintamisen vastuu ei kuitenkaan ole isosilla, sillä he käytän-nössä toistavat leikkejä, joita on leikit-ty heidän omilla leireillään. Leirityönte-kijät sen sijaan voisivat miettiä sisältöä.

”En toki sano, että leikit täytyisi kiel-tää tai että pitäisi olla ryppyotsainen, mutta niiden sisältöä pitää miettiä. Osa työntekijöistäkin on sitä mieltä, että vä-lillä niissä liikutaan hyvän maun rajoil-la. Hyvillä leikeillä toisaalta myös pure-taan stereotypioita ja vahvistetaan nuo-ren itsetuntoa.”

Sukupuolirajoja korostavien rituaali-en vastapainoksi ripari tarjoaa mahdolli-suuksia rajojen liudentamiseenkin. Tämä johtuu leirin ominaispiirteistä, joilla se eroaa esimerkiksi kouluyhteisöstä. Ripa-ri tarjoaa turvallisen yhteisön sekä isosten ja aikuisten kokonaisvaltaisen läsnäolon.

”Aikuiset pääsevät leirillä lähemmäk-si nuoria ja nuoretkin kommentoivat, ettei leirillä ole niin väliä, onko seuras-sa poikia tai tyttöjä. Leirillä on erilaista

kuin koulumaailmassa, missä roolit ovat vahvempia”, Kokkonen muistuttaa.

Riparin rento yhteisöllisyys ja vuoro-vaikutus mahdollistavat väljää ja karne-valistista sukupuolen esittämistä. Kokko-nen havaitsikin, että riparilla tytöt meik-kaavat vähemmän ja pukeutuvat huolet-tomammin kuin koulussa. Pojilla taas meikkaaminen ja ristiinpukeutuminen näyttäytyvät aivan yleisenä toimintana.

Ripari kaipaa sukupuolisensitiivisyyttä

Kokkosen mukaan tutkituista rippikou-luista jäi puuttumaan puhe sukupuo-len ja seksuaalisuuden suhteesta hen-gellisyyteen. Näin siitä huolimatta, että työntekijät näkivät hengellisyyden rip-pikoulun erityisenä antina. Sukupuolen käsittely tapahtuu tyypillisesti seksuaali-suuden kautta, eikä inter- tai transsuku-puolisuutta mainittu lainkaan.

Kokkosen mukaan ripari kaipaakin sukupuolisensitiivisyyttä sekä herkkyyttä toiminnan moraaliselle ulottuvuudelle.

”Kannattaa miettiä, mihin eri jutuil-la pyritään. Nyt laulut ja hartausmateri-aalit sukupuolittuvat korostaen miesten näkyvyyttä ja naisten näkymättömyyt-tä. Voisiko tulevaisuuden rippikoulu kä-sitellä seksuaalisen monimuotoisuuden ohella myös sukupuolen moninaisuutta? Kaikki eivät ole maskuliinisia poikia tai herkkiä, feminiinisiä tyttöjä. Ohjaajan ei tarvitse olla ”erityisasiantuntija”. Riit-tää hyvin, kun aikuinen on kiinnostu-nut nuorista ja valmis keskustelemaan.”

Kokkosen mukaan asioista tulisi kes-kustella jo etukäteen, eikä vasta sitten, kun tilanne jo päällä. Edellytykset muu-tokseen ovat jo olemassa.

”Nuoret kokevat, että kirkon työnte-kijät suhtautuvat heihin hyvin, kun hei-dän kanssaan keskustellaan. He koke-vat, että heitä kuullaan. Tarvitaan vain ammatillista otetta. Kun nuoret ovat osallisia ja saavat itse toimia ja kysyä, myös stereotyyppinen toimintakulttuu-ri purkautuu”, hän muistuttaa.

Teksti: Tomi Kangasniemi

”Etenkin mies-puoliset ohjaajat viljelevät armeija-

huumoria, ja myös Raamatun kieli on patriarkaalista.”

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 1918 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

LastenKeskus–KirjapajaOy

PALVELUTJAKEHITTÄMINEN

(mm.koulutukset,leiritjatapahtumat,hankkeet,lapsi-januorisodiakoniajaaluetoiminta)

Varhaiskasvatuksenosaamisalue

Kouluikäistenparissatehtäväntyönosaamisalue

Nuortenparissatehtäväntyönosaamisalue

HALLINTOJATALOUS

Hallintojatalous

Toimisto

NUORIKIRKKOryJärjestönkokous,valtuusto,hallitus,työvaliokuntajamahdollisetneuvottelukunnat

PARTAHARJUNTOIMINTA-KESKUS

VAIKUTTAMINENJAVIESTINTÄ

ViestintäMarkkinointiVaikuttaminenJulkaisutLehdetVerkkonuorisotyö(mm.Lastenkirkko.fi,jiipeenetti.fi)

RETKEILY-JAKURSSIKESKUS

TIEVATUPA

Partaharju-säätiö

Seurakuntien Lapsityön Keskuksen, Poikien ja tyttöjen keskuksen ja Nuorten Keskuksen hallitukset ja

johtokunnat esittävät yksimielisesti, että toimijat yhdistyisivät vuoden 2017 alusta yhdeksi järjestöksi, Nuori Kirkko ry:ksi.

Uuden järjestön syntymisestä päättä-vät kunkin järjestön sääntöjen mukaiset jäsenkokoukset huhti- ja toukokuussa. Poikien ja tyttöjen keskuksen ylimääräi-nen liittokokous pidetään 18.4., Seu-rakuntien Lapsityön Keskuksen vuosi-kokous istuu 16.5., ja Nuorten Keskuk-sen vuosikokous kokoontuu Tampereel-la 14.5.

Mikäli vuosikokoukset hyväksyvät fuusion, lopullinen päätös tehdään vuo-den lopulla järjestettävissä ylimääräisissä jäsenkokouksissa.

Yhdistymisestä syntyy voimaa työhön

Nuori Kirkko ry on seurakuntien omis-tama järjestö ja toimii Kirkon Ulko-maanavun, Kirkkopalveluiden ja Meri-mieskirkon lailla läheisessä yhteistyös-sä kirkkohallituksen, hiippakuntien ja seurakuntayhtymien kanssa. NK, PTK ja SLK ovat Lähetysseuran jäsenjärjestö-jä, ja niin tulee olemaan myös syntyvä Nuori Kirkko ry.

Yhdentymisen lähtökohtana on ol-lut arvio siitä, mikä on viisain toiminta-malli seurakuntien lapsi-, varhaisnuori-so- ja nuorisotyön tukemisessa ja kehit-tämisessä. Järjestöjen yhdistymisen us-kotaan vahvistavan lapsen ja nuoren ää-nen ja tarpeiden kuulemista seurakun-tien toiminnassa.

Järjestöjen yhdentyminen turvaa myös jatkossa nykyisten järjestöjen pal-velu- ja kehittämistyön sekä taloudelli-sen toimintakyvyn. Lisäksi järjestön vai-kuttamistyö saa lisää painoarvoa eri ver-kostoissa.

Jäsenyydet päivitetään Nuoreen kirkkoon

Uuden Nuori Kirkko -järjestön jäsene-nä voivat olla Suomen evankelis-lute-rilaisen kirkon seurakunnat, seurakun-tayhtymät sekä yhdistyksen tarkoitusta edistävät oikeustoimikelpoiset yhteisöt ja säätiöt. Yhdistyksen jäsenenä olevat henkilöjäsenet säilyttävät jäsenyytensä, mutta uusia henkilöjäseniä ei oteta.

Uuden järjestön jäsenpohja perustuu Seurakuntien Lapsityön Keskuksen jä-seniin.  Seurakunnat ja muut yhteisöt, jotka ovat Seurakuntien Lapsityön Kes-kuksen jäseninä, siirtyvät automaattises-ti uuden järjestön jäseniksi.

Niiden seurakuntien ja yhteisöjen (esim. PTK:n piirijärjestöt), jotka ovat tällä hetkellä Poikien ja tyttöjen keskuk-sen tai Nuorten Keskuksen, mutta eivät Seurakuntien Lapsityön Keskuksen jä-seniä, tulee liittyä jäseneksi uuteen jär-jestöön.

Jäsenmaksuissa tullaan noudatta-maan seurakuntien väkilukuun perus-tuvaa maksua. Sen suuruudesta päättää jäsenseurakuntien ja -yhteisöjen valitse-ma Nuori Kirkko ry:n hallinto.

Jos seurakunta on nyt kaikkien kol-men järjestön jäsen, tulee jäsenmak-su pienenemään. Jos seurakunta on nyt vain yhden järjestön jäsen, nousee jä-senmaksu, mutta samalla seurakunta pääsee osalliseksi entistä laaja-alaisem-man seurakunnallisen lapsi- ja nuoriso-järjestön palveluista.

Parhaat käytännöt otetaan käyttöön

Järjestöjen erilaiset toimintatavat ja -strategiat ovat syntyneet osin kohde-ryhmien erilaisuudesta. Toiveena koko yhdistymisprosessissa on, että syntyväs-sä järjestössä yhdistyisivät kolmen jär-jestön parhaat toimintakulttuurit ja että sitä kautta löytyisi myös täysin uuden-laisia tapoja työskennellä yhdessä.

Järjestöjen nykyiset johtajat hoitavat yhdistymisprosessin ja uuden järjestön käynnistämisen yhdessä sovitun työnja-on mukaisesti. Yhteistyö on sujunut hy-vin ja yhdistyminen voidaan toteuttaa mahdollisimman tasapuolisesti, kaikki-en järjestöjen näkökohdat huomioiden. Käytössä on kaikkien osaaminen, eikä mikään osa-alue tai toiminto jää hoita-matta yhdistymisen aikana.

Kaksi vuotta kestänyt neuvottelupro-sessi, jonka seurauksena järjestöjen hal-linnot ovat esittäneet järjestöjen yhdis-tymistä, on ollut avoin ja tasapuolinen. Tämän on mahdollistanut se, että kaik-kien järjestöjen toiminta on vireää ja ta-lous tasapainossa. Kolmen järjestön eri-laisen osaamisen yhteen tuominen on ollut innostava prosessi.

Kaikkien kolmen järjestön nykyiset työntekijät siirtyvät uuteen järjestöön niin sanotusti vanhoina työntekijöinä. Tavoitteena myös pidemmällä aikavälil-lä on, että resursseja yhdistämällä voim-me varmistaa henkilöresurssien säilymi-sen vähintäänkin nykyisellään.

Uusia tiloja ja alueellista työtä

Uuden järjestön kautta palvelut on hel-pompi löytää yhden osoitteen kaut-

ta. Mitkään palvelut eivät yhdistymisen myötä häviä tai lopu.

Uuden järjestön tilat ovat vielä rat-kaisematta, eikä tarkkaa osoitetta Nuori Kirkko ry:lle ole vielä tiedossa. Toiveena on, että Helsingissä työskentelevät jär-jestön työntekijät pääsisivät mahdolli-simman pian järjestön synnyttyä yhtei-siin tiloihin.

Partaharjun toimintakeskuksen se-kä Retkeily- ja kurssikeskus Tievatu-van toiminta jatkuu entisellään. Fuusi-on myötä keskuksien toiminnasta vas-taava järjestö on vahvempi toimija, jolla on isommat resurssit fasiliteettien ja pal-velujen kehittämiseen.

Myös PTK:n nykyinen piiritoimin-ta säilyy uudessa järjestössä. Piirit ovat seurakuntien varhaisnuorisotyöntekijöi-den perustamia PTK:n alueellisia jäsen-järjestöjä, joista seurakuntien työnteki-jät vastaavat yhdessä PTK:n alueella toi-mivien kouluttajien kanssa. Piirit palve-levat varhaisnuorisotyön erityistarpei-ta oman hiippakuntansa alueella. Tämä piiritoiminta on tärkeä ja keskeinen toi-mintamalli sekä seurakuntien varhais-nuorisotyölle että PTK:lle. Sitä se tu-lee olemaan myös suunnitellulle uudel-le järjestölle.

u Patentti- ja rekisterihallituksen esi-tarkastamassa Nuori Kirkko ry:n sään-töehdotuksessa määritellään uuden yh-distyksen tarkoitus seuraavasti: ”Uu-den yhdistyksen toiminnan tarkoitukse-na on tukea lapsen ja nuoren kokonais-valtaista kasvua ja osallisuutta, kehittää ja palvella evankelisluterilaisissa seura-kunnissa toteutuvaa lapsi-, varhaisnuo-riso- ja nuorisotyötä, järjestää tavoittei-den mukaista toimintaa sekä vaikuttaa lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvän elämän edellytyksiin kirkossa ja yhteiskunnassa.”

u Uuden yhdistyksen ensimmäinen jä-senkokous valitsee uuden valtuuston ja hallituksen. Yhdistyksen valtuustossa on puheenjohtaja ja 21 jäsentä sekä 6 vara-jäsentä. Aluksi Nuori Kirkko ry:n val-tuusto muodostetaan siten, että uuden yhdistyksen ensimmäinen jäsenkokous valitsee valtuustoon 7 kunkin yhdistyk-sen ehdottamaa jäsentä ja 2 varajäsentä sekä puheenjohtajan.

Uuden yhdistyksen hallituksessa on 9 jäsentä ja puheenjohtaja. Ensimmäi-nen hallitus muodostetaan siten, että uuden yhdistyksen ensimmäinen jäsen-kokous valitsee hallitukseen 3 kunkin yhdistyksen ehdottamaa jäsentä ja pu-heenjohtajan.

Seurakuntien Lapsityön Keskus (SLK) on kirkollinen lapsi- ja perhetyön pal-velu-, asiantuntija- ja yhteistyöjärjestö.

Seurakuntien Lapsityön Keskus, Nuorten Keskus ja Poikien ja tyttöjen keskus yhdistymässä

Nuorten Keskus on valtakunnallinen, kristillisen nuorisotyön palvelujärjestö.

PTK – poikien ja tyttöjen keskus on seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön pal-velujärjestö, jonka erityisenä kohderyh-mänä on 7–14-vuotiaat tytöt ja pojat se-kä heidän ohjaajansa.

= Nuori Kirkko ry.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 2120 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Kun inspiroidaan

ja ruokitaan toisia

ajatuksilla, syntyy

uutta ja hedelmällistä.

Kolmen järjestön johtajat

lähestyvät Nuori Kirkko

ry:n tulevaisuutta iloisin

ajatuksin ja uusia

avauksia odottaen.

”Tärkeä lähtökohta tulevaisuut-ta ajatellen on se, että meidän järjestöjemme taloudellinen

tai toiminnallinen tilanne ei tällä het-kellä pakota fuusioon. Kaikkien tilanne on tasapainossa ja hyvä. Me rakennam-me Nuori Kirkko ry:tä, koska haluam-me vastata entistä paremmin seurakun-tien todellisuuteen ja tarpeisiin. Olen tosi luottavainen siihen, että tästä tulee hyvää”, sanoo Nuorten Keskuksen pää-sihteeri Eija Kallinen.

Uutta kehitetään, koska seurakun-tien työn tarpeet muuttuvat ajassa. Työ-aloja ylittävä yhteistyö lisääntyy seura-kuntatasollakin koko kasvatuksen ken-tässä. Sikälikin järjestöjen tekemän ikä-kausityön tuominen yhden katon alle on mielekästä.

”Me olemme kulkeneet tähän saak-ka enemmän ja vähemmän omissa uo-missamme. Mitä tarkoittaa, kun varhais-nuorisotyön osaajat nyt tulevat nuoriso-työn rinnalle? Ja mitä annettavaa rippi-

koulutyön kehittämisen ammattilaisil-la voi ollakaan varhaisnuorisotyölle? Eri-laista ja uudenlaista osaamista alkaa siivi-löityä esille eri työmuotojen erilaisista ta-voista katsoa ja nähdä”, Kallinen sanoo.

”Mitä kaikkea tämä voi tarkoittaa? Koska en ole profeetta, se on yllätys. Jos me olisimme tietävinämme vastauk-sen siihen, millaista toimintaa ja millai-sia palveluja syntyy parin vuoden pääs-tä, emme kysyisi näitä kysymyksiä avoi-mesti nyt. Haluamme miettiä tätä yh-dessä keskenämme ja erityisesti seura-kuntien kanssa.”

Seurakuntatalouden kiristyminen tulevaisuudessa merkitsee sitä, että seu-rakunnat voivat ostaa vähemmän kou-lutuksia ja palveluja, joita Nuorten Kes-kus, PTK - poikien ja tyttöjen keskus ja Seurakuntien Lapsityön Keskus tuot-tavat. Hallinnon ja sen kulujen pienen-täminen fuusion myötä antaa kuitenkin liikkumavaraa varsinaisen työn sisältö-jen kehittämiselle.

Tarpeiden äärellä elävää työtä

Uusia, tarpeesta syntyneitä ja seurakun-takentän kanssa vuorovaikutuksesta ke-hitettyjä palveluita ja sisältöjä tarvitaan, koska Nuori kirkko ry haluaa kohdata seurakuntien kentällä, lasten ja nuorten elämässä kaikkia erilaisia todellisuuksia.

”Tapasimme juuri Lähetysseuran vä-keä ja kuulimme siitä, miten siellä on käytetty toiminnan suunnittelussa seg-mentointia ja räätälöity toimintaa sen pohjalta erilaisiin tarpeisiin. Se oli kiin-nostavaa kuultavaa, ajatellen esimerkik-

si rippikoulua, joka on jo nyt rakennet-tu hieman erilaisin tavoin eri puolilla maata, erilaisissa seurakunnallisissa to-dellisuuksissa.”

Maailma muuttuu, siksi järjestöt-kin. Fuusion myötä järjestöt käyvät läpi murroksen, joka mahdollistaa kaiken-laisen uuden tulemisen ja kohtaamisen.

”Vanhasta irti päästäminen pelot-taa aina, koska se on aikaisemmassa vai-heessa osoittautunut hyväksi. Mutta nyt on erinomainen aika tarkastella, voisiko olla jotain sellaista, jonka aika on men-nyt ja joka kannattaisi vaihtaa toiseen”, Kallinen miettii.

”Olen kotoisin saarelta. Minulla on mielessäni kuva siitä kuinka olemme eläneet yhteiskunnassa ja kirkossa aikaa, jona on kuljettu jääteitä saarelta toisel-le. Mutta nyt on kevät ja jäät sulavat. Maisema on muuttunut toisenlaiseksi – mantereet ja saaret ovat yhä paikoillaan, reitit vain pitää hakea uudelleen.”

Tehokkuus näkyy toiminnan lisääntymisenä

Uusi hallinto on paljon vartijana: on ratkaistava elävässä tilanteessa, millai-nen tulee olemaan strategia ja sen pai-notukset, mitkä työvälineitä ja mitkä työn suuntia. Mutta selvää on se, että nuoret, lapset ja nuorimmat lapset van-hempineen ovat koko toiminnan ydin.

”Lasten ottaminen mukaan toimin-taa on koko kirkkoa elävöittävä voima. Kaikenikäisten lasten äänten kuuntele-minen ja heidän osallisuutensa lisäämi-nen on selkeä tavoite. Erityisen arvo-

kasta on viedä nuorempiin ikäryhmiin muun muassa sitä, mitä osallisuuden ra-kentamisesta on opittu nuorten kanssa jo tehtävässä työssä”, toteaa SLK:n pää-sihteeri Lasse Halme.

”Usko ja toivo on siihen, että saam-me fuusion kautta taattua toiminnal-lemme paremman tuloksen ja vaikutuk-sen. Seurakuntia palvellaan paremmin”, Halme toteaa.

”Meidän tärkeimmät kumppanim-me ovat seurakunnat. Yhden järjestön sisällä mahdollistuu kokonaisvaltaisem-pi suunnittelu ja ammattimaisempi toi-minta, joka on vastaus nimenomaan seurakuntien tarpeisiin. Toki fuusio aut-taa saavuttamaan tehokkuutta, joka ei näy supistumisena vaan päinvastoin li-sääntyvänä toimintana.”

Halme näkee, että vuosi 2018 on jo uuden yhdistyksen toiminnan kannalta täysipainoinen. Jo nyt kolmen järjestön työn suunnittelua tehdään integroidusti.

”Ensisijaista tulevaisuutta ajatellen on, että työtä rakennetaan vuoropuhe-lussa seurakuntien kanssa. Ei niin, että meillä on kehittelemämme ohjelma, jo-ta ajamme läpi kirkossa. Toki meillä pi-tää olla näkemys kirkon muutoksesta ja siihen liittyvistä haasteista – näille kol-melle järjestölle on aina ollut ominaista etsiä uusia mahdollisuuksia.”

Seurakuntien työn ääni yhteiskunnassa

Yksi tulevaisuuden toiveista on, et-tä suhde yhteiskuntaan ja muuhun jär-jestökenttään vankkenisi entisestään-

kin kasvatuksen ja nuorisotyön asiaky-symysten piirissä.

”Toive on, että yksi yhteinen ja suu-rempi järjestö olisi yhä vahvempi las-ten ja nuorten äänen käyttäjä ja saisi sen kuuluville” Halme sanoo.

Nuori Kirkko ry hengittää seurakun-tien ja yhteiskunnallisten toimijoiden välissä. Monissa yhteiskunnallisten toi-mijoiden verkostoissa se edustaa seura-kuntien ääntä.

”Vaikuttaminen on aivan keskeinen osa strategiassamme. Kolmen järjestöm-me yhteyden ja verkostot ovatkin jo ny-kyisellään hyvin kattavat. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.”

Tarkoitus on antaa äänen kuulua yh-teiskunnan lisäksi myös kirkon sisällä, ja pitää lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuoriso-työn puolta seurakunnissa.

”Yhteiskunnan puolella me olemme tuon seurakuntien työn edustaja. Se työ vastaa kooltaan koko kunnallista vapaa-ta nuorisotyötä, joten kyse on valtavasta toimijasta. Yhteiskunnan ja järjestöpuo-len toimijat ovatkin jo hyvin kiinnostu-neita Nuori Kirkko ry:stä. Järjestön ko-ko korreloi aika pitkälle sen vaikutta-vuuteen”, arvioi PTK:n toiminnanjoh-taja Eero Jokela.

Koko kasvun kaaren kumppanina

Lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyön järjestöjen yhdistyessä ikäkausiosaami-sesta ei ole tarkoitus irroittautua, Eero Jokela sanoo. Päinvastoin se säilyy osa-na Nuori Kirkko ry:n vahvuutta. Mut-

ta ikäkausilähtöisellä erityisosaamisella voitaisiin palvella eri puolilla koko kas-vatuksen kenttää. Ristiintekemistä seu-rakunnissa hyödynnetäänkin, vaikkapa siinä, miten lastenohjaajat hoitavat kou-lulaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa.

”Toisaalta tarvitaan se kokonaisnä-ky. Vaikkapa verkkonuorisotyön kehit-tämistä varten ei osaaminen voi olla ka-pea-alaista.”

Jokela muistuttaa, että järjestöjen fuusion perusta on käytännöllinen, ei ideologinen. Järjestönä Nuori Kirkko ry:llä on mahdollisuus esimerkiksi laa-jentaa lapsi- ja nuorisotyön hankkei-den rahoituspohjaa yhä suuntiin, joihin seurakunnilla itsellään ei olisi mahdol-lisuutta. Yhdelle seurakunnallisen kas-vatus- ja nuorisotyön järjestölle on hel-pompi rakentaa ymmärrettävää brändiä kuin kolmelle erilliselle. Yhteen järjes-töön on helpompi ottaa yhteyttä kuin koettaa selvitellä, mihin kolmesta toi-mijasta soittaa puhelunsa.

”Mutta kun me toimimme kolmen järjestön sijaan yhtenäisesti, me myös edustamme nimenomaan koko kasvun kaarta. Ehkä se sitten on se ideologinen uusi kulma. Se on yhteiskunnan puo-lella poikkeuksellista. Ikäkausitoimin-nasta irrottautuvien seurakuntien suun-taan se puolestaan lisää uskottavuut-tamme: kokonaisvaltainen näkemys sii-tä, miten lapsi kasvaa seurakunnassa ko-ko perheen elämänkaaren ajan ja kuin-ka siinä rinnalla voidaan olla tukemassa silloin kun sitä tarvitaan.”

Jaakko Kaartinen

Näkyjä tulevaisuudesta

Nuori Kirkko ry.

Eero Jokela, Lasse Halme ja Eija Kallinen allekirjoittamassa yhdistymissopimusta.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 2322 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 210 , Ete lä ranta 8 , 0 0131 Hel s ink i puh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen jakoi tunnustuspalkintoja Avartti-

nuorilleAvartti-säätiö kutsuu vuosittain val-

takunnalliseen tunnustustenjakotilai-suuteen harrastusohjelman eri tasoja suorittaneita nuoria. Helmikuussa vie-tettiin upeaa tunnustustenjakojuhlaa Säätytalolla Helsingissä. Tilaisuudessa jaettiin Avartti-ohjelman tunnustukset, kunniakirja ja ansiomerkki, 46 nuo-relle, joista kultaisia tunnustuksia vii-si, hopeisia 10 ja pronssisia 31. Tunnus-tukset jakoivat opetus- ja kulttuurimi-nisteri Sanni Grahn-Laasonen ja Avart-ti-säätiön puheenjohtaja Maija-Sisko Kauppila. Nuorten tunnustusten lisäksi Avartti-neuvottelukunnan puheenjoh-taja emeritus arkkipiispa Jukka Paarma ja ohjaaja Sirpa Kurikka Alavudelta sai-vat Avartin kunniakirjat tunnustuksena ohjelman hyväksi tehdystä toiminnasta.

Avartti-ohjelman 60. juhlavuosi

Avartti-ohjelman perustivat vuonna 1956 Isossa-Britaniassaa tohtori Kurt Hahn ja prinssi Philip, joka sitoutui viemään oh-jelmaa järjestöihin ja kouluihin arvoval-tansa avulla. Hän näki, että tavoitteelli-nen ohjelma ilman jäsenyysvaatimuk-sia voisi kiinnostaa murrosikäisiä nuoria. Nykyään ohjelmaan osallistuu vuosittain

yli miljoona nuorta 140 eri maassa. Suomessa ohjelma aloitettiin vuon-

na 1999 nimellä Avartti. Se on opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä valta-kunnallinen palvelu- ja kehittämiskes-kus. Avartti-ohjelman hallinnoinnista vastaa Avartti-säätiö. Säätiömuotoisuu-destaan huolimatta Avartti ei ole järjestö vaan ohjelma, jota voivat omana nuori-sotoimintanaan toteuttaa kunnat, nuori-sojärjestöt, oppilaitokset ja seurakunnat.

Ohjelma on tarkoitettu 14–24-vuotia-iille nuorille. Ohjelman toiminta-ajatuk-sena on kannustaa nuoria uusien taitojen oppimiseen, vapaaehtoistoimintaan, lii-

kuntaan ja luontoretkeilyyn. Suomessa Avarttiohjelmassa on mukana satoja nuo-ria. Ohjelmasta ovat innostuneet erityi-sesti Suomeen muuttaneet nuoret. Avar-tissa kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat arkipäivää. Nuorisokasvatuksen am-mattilaiset ja vapaaehtoistyöntekijät voi-vat paikallisen ja valtakunnallisen toi-minnan ohella toimia myös kansainväli-sissä nuorisotyön verkostoissa. Ohjelman tekemisen voi aloittaa Suomessa ja jat-kaa tai toteuttaa sen osia jossakin muussa maassa. Ohjelma joustavuudessaan toimii kaikkialla missä nuorisotyötä tehdään.

Avartti-nuoret saivat tunnustuspalkintojau Yli 14 000 opettajaa ja ammattikas-vattajaa osallistui tammikuussa Edu-caan, maamme suurimpaan opetusalan koulutustapahtumaan Helsingin Mes-sukeskuksessa.

Monet heistä kulkivat kirkon osas-ton kautta, sillä sijaintimme oli hyvin keskeinen Opetushallituksen vieressä. Osastomme teemana oli Armoa2017!

Tarjoilimme maistiaisia Reformaa-tion merkkivuoden koulumateriaalis-ta, jaoimme satoja Raamattuja ja virsi-kirjoja halukkaille. Kävimme kiinnosta-via keskusteluja opetussuunnitelmista ja koulun arjesta.

Osastollamme oli ohjelmaa kerran tunnissa. Esimerkiksi Turun arkkihiip-pakunnan piispakollegat Mikael Agri-cola ja Kari Mäkinen keskustelivat tari-noiden voimasta ja olivat huolissaan eri-tyisesti poikien lukutaidosta. Kuvanlu-kutaitoon saatiin opastusta symbolitut-

kija Liisa Väisäseltä, joka piti aivan lois-tavat esitykset värien, logojen ja taiteen symboliikasta. Mitä symbolit kertovat

– luennolla oli yli 500 kuulijaa. Löydät sen videona (42 min) Koulu ja kirkko –etusivulta.

u Isoja ihmeitä – Isostoiminnan linja-us 2016 on valmistunut ja nyt taittovai-heessa. Linjaus julkaistaan kevään aika-na sekä sähköisesti että printtiversiona. Ruotsinkielellä se julkaistaan sähköisenä versiona. Linjauksen tarkoitus on luoda isostoiminnalle yhteisiä suuntaviivoja se-kä tukea seurakuntia ja kristillisiä järjes-töjä isostoiminnan paikallisessa kehittä-misessä.

Tarkkaile postiasi! Linjaus postite-taan seurakuntiin huhtikuun aikana.

Isostoiminnan teesit kuuluvat: Nuori on ihme. Isostoiminnan lähtö-kohtana on nuoren oleminen ja kasvu sellaisena seurakuntalaisena kuin hän on.

Isonen on osa nuorten porukkaa seu-rakunnassa. Isostoiminnassa tärkeää on turvallisuus, yhteys, ilo ja nähdyksi tu-lemisen kokemus.

Kaikenlaisille nuorille on tilaa isostoi-minnassa. Jokainen on tervetullut, riip-pumatta siitä, mitkä ovat hänen omat syynsä osallistua.

Isosena tarvittavia taitoja ja tietoja opi-taan sekä osallistumalla seurakunnan elämään että kouluttautumalla.

Isoset suunnittelevat ja toteuttavat toi-mintaa yhdessä työntekijöiden kanssa.

Isostoiminta rakentaa siltaa aikuiseen seurakuntalaisuuteen.

u KKP tekee yhteistyötä Väestöliiton kanssa murrosikäisten vanhemmille suunnatun Urpot.fi -sivustolla.

Urpot.fi -etusivulta pääsee ripari-nurkkaan, minne kirkon urpot -ver-kosto nuorineen tuottaa säännöllisesti vanhemmille suunnattua materiaalia, lähinnä blogeja, vlogeja ja videoklip-pejä.

Anna vinkkiä ilmaisesta vertaistu-esta nuortesi vanhemmille! Jos halu-at mukaan kirkon urpoihin, laita säh-köpostia osoitteeseen heli.m.pruuki@evl.fi.

Isoja ihmeitä

Missä Educa, siellä kirkko

Mikä urpo

u Reformaation merkkivuotta viete-tään maamme kouluissa syksyllä 2016 ja keväällä 2017, jolloin se yhdistyy Suomi 100 –juhlavuoteen.

Onkin tärkeää suunnitella seurakun-nassa, miten merkkivuosi näkyy koulu-yhteistyössä. Sähköiset merkkivuosima-teriaalit opettajille valmistuvat huhti-kuun loppuun mennessä.

Maistiaisia niistä on jo nyt Koulu ja kirkko –sivustolla. Pyytäkää opettajia

testaamaan ja antamaan palautetta sa-man tien osoitteessa: http://koulujakirk-ko.evl.fi/reformaatio

Merkkivuoden materiaalit laaditaan ilmiölähtöisiksi ja oppiainerajat ylittä-viksi uusiin opetussuunnitelmiin, jotka otetaan syksyllä 2016 käyttöön. Edus-tettuna on ainakin äidinkieli, historia, yhteiskuntaoppi, uskonto ja elämänkat-somustieto ja kuvataide.

Materiaaleissa on huomioitu alakou-

lu, yläkoulu sekä lukio.Educa –messuilla moni opettaja

ihastui Lutheriin ja Agricolaan, jotka käyskentelivät ihmisjoukossa. Opettajat halusivat tilata päivystävän Lutherin tai Agricolan rooliasussaan koulun välitun-nille sekä oppitunnille. Oppilaat voisi-vat kysellä ja haastatella.

Ottakaa siis vinkistä koppi!

Juh

a K

ina

ne

n

Armoa kouluun lukuvuonna 2016-2017

Liisa Väisänen vauhdissa.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 2524 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

Helmikuun toisella viikolla äänes-tettiin Kirkolliskokous- ja hiippa-

kuntavaaleissa. Kirkolliskokous on kir-kon ylin toimielin, johon kuuluu pap-peja sekä maallikoita. Kirkolliskokouk-sen tärkeimpinä tehtävinä on mm. käsi-tellä kirkon työtä, lainsäädäntöä, talout-ta ja hallintoa.

Tänä vuonna vaaleissa oli yli 700 eh-dokasta, joista valittiin 96 edustajaa seu-raavalle neljän vuoden kaudelle. Alle 30–vuotiaita ehdokkaita vaaleissa oli 40, joista edustajaksi valikoitui vain yksi.

Nuorten aikuisten vaikuttamisryh-mä NAVI:n mielestä kirkolliskokouksen vaalitulos on huolestuttava. NAVI toi-voi, että seuraavalla kaudella mukana oli-si ollut enemmän nuoria. Ryhmän mie-lestä nuorten puuttuminen kirkkomme tärkeimmästä päätöselimestä on huoles-tuttavaa jatkuvuuden ja nuorten osalli-suuden kannalta: jos nuoremmat eivät pääse päättämään yhteisen kirkkomme asioista, jäävät kirkko, sen linjaukset ja päätöksentekoprosessit nuorille vieraiksi. NAVI uskoo, että osasyynä kirkollisko-kouksen vanhenemiselle on vaalitapa, jo-ka on hankala ja vaatii erityistä perehty-mistä niin ehdokkailta kuin äänestäjiltä.

Nuorten ja lasten äänten kantajat

Nuorimpina edustajina valittiin Mari-anna Parpala (24v.) ja Marjaana Toivi-ainen (30v.). Kallion seurakunnan pap-pi ja missiologian tohtorikoulutettava Toiviainen toteaa, ettei koe enää kuulu-

vansa nuoriin. Tästä huolimatta hän on yksi nuorimmista tänä vuonna valituis-ta edustajista.

Miksi nuoria on vaikea saada mu-kaan kirkolliskokoukseen?

’’Tuntuu, että kirkolliskokous tä-mänhetkisine toimintatapoineen on paitsi vieras, myös jossakin määrin mer-kityksetön nuorten kristittyjen joukol-le. Toivon, että nuoria kuullaan paljon esimerkiksi valiokuntien asiantuntijoi-na, että heitä konsultoidaan notkeiden työtapojen omaksumisessa ja kutsutaan mukaan päätöksenteon avoimuudella’’, Toiviainen toteaa.

Marjaana Toiviainen haluaa olla mu-kana rakentamassa kirkkoa, joka ei ole epätoivon ääni, vaan idealistisen ja ar-moon luottavan toivon yhteisö – johon

ihmiset saavat halutessaan kuulua, mut-ta johon ei ole pakko identifioitua. Toi-viainen toivoo myös kirkon toimintaan enemmän dialogisuutta, itseohjautu-vuutta, notkeutta ja luovuutta.

’Elämme kansankirkon uudelleen muotoilun aikaa, moniarvoisuuden ja -uskontoisen yhteiskunnan aikaa, jos-sa luterilaisuuden tulee löytää luonte-va, virkamiesroolinsa ja hegemoniansa riisuva paikka’’, Marjaana pohtii. Hän toivoo, että nuorten lisäksi myös lasten ääntä kuultaisiin päätöksenteossa.

Iloinen asia nuorten ja päätöksen-teon kannalta kuitenkin on, että hiip-pakuntavaltuustoissa myös nuoremmat seurakuntalaiset pääsevät päättämään yhteisistä asioista. Siellä alle 30 –vuoti-aita mukana onkin jo lähes kymmenen.

Kirkolliskokouksessa tarvitaan nuoriaNuorten tulevaisuusseminaari Kirkko2020 Tampereella 14.5.2016

u Mitä nuoret ajattelevat kirkosta ja toivovat siltä tulevaisuudessa? Nuorten tulevaisuusseminaari Kirkko 2020 ko-koaa kirkon tulevaisuudesta ja vaikutta-misesta kiinnostuneita nuoria yhteen jo kahdeksatta kertaa. Seminaarissa kuul-laan nuorten ajatuksia kirkon tulevai-suudesta ja kannustetaan heitä osallis-tumaan ja vaikuttamaan kirkon toimin-taan.

Seminaariin kutsutaan seurakunnis-ta kaksi alle 18-vuotiaita konfirmoitua nuorta.

Ennen seminaaria toteutetaan en-nakkotyöskentely seurakunnissa yhdes-sä seurakunnan nuorten kanssa. Työs-kentelyyn löytyy valmis nuorteniltama-teriaali seminaarin verkkosivulta. Lisä-tietoa seminaarista: www.nuortenkes-kus.fi

Ilmoittautuminen tapahtuu 17.2.-22.4.2016 välisenä aikana. Mitä aiem-min seurakunta ilmoittautuu mukaan seminaariin, sitä enemmän nuorille jää aikaa ennakkotyöskentelyyn. Seurakun-ta vastaa nuorten matka- ja osallistumis-kuluista 65€ (seminaari, majoitus, aa-mupala ja lounas, pääsy Yhden hinnalla –tapahtumaan) tai 35€ (seminaari, lou-

nas). Seminaari järjestetään Yhden hin-nalla –tapahtuman yhteydessä. Semi-naaripaikkana toimii Seurakuntien talo (os. Näsilinnankatu 26).

Seminaariin nuoret valmistautu-vat yhdessä paikallisseurakunnan tois-ten nuorten kanssa annetun ennakko-materiaalin avulla. Ennakkotehtävät ja ilmoittautuminen löytyvät osoitteesta: www.nuortenkeskus.fi/kirkko2020

Nuoret kirkossa – Kirkko nuorissa

Nuorten Keskuksen vuosikokous pide-tään Tampereella Yhden hinnalla – Kir-kon Nuorisopäivien yhteydessä 14.5. klo 10, Scandic Tampere City, Hämeen-katu 1 (valtakirjojen tarkastus ja aamu-palatarjoilu alkaa klo 9). Sääntömääräis-

ten asioiden lisäksi esillä on kolmen seu-rakuntien omistaman järjestön – Seura-kuntien Lapsityön Keskuksen (SLK), PTK – poikien ja tyttöjen keskuksen ja Nuorten Keskuksen (NK) – yhden-tyminen vuoden 2017 alusta yhdeksi

järjestöksi, Nuori Kirkko ry:ksi.  Vuo-sikokous on paikka, jossa pääset vai-kuttamaan uuden järjestön syntymi-seen. Osallistu ja ole aktiivinen. Viral-liset vuosikokouspaperit postitetaan jä-senseurakuntiin huhtikuussa.

Nuorten Keskus ry:n vuosikokous 14.5.2016 Tampereella

Vuonna 2013 Nuorten Keskus oli mukana järjestämässä Turussa ”Kirkollisko-kous kohtaa lapset ja nuoret” -tilaisuutta kirkolliskokousedustajille.

u Nuorten Keskus järjestää kesäl-lä 2017 kaksi kansainvälistä rippikou-lua. Nuorista noin puolet tulee Suomes-ta ja puolet on ulkosuomalaisia nuoria. Opetuskielinä rippikoulussa on suomi ja englanti. Rippikouluun kuuluu oma seurakunnan toimintaan osallistumi-en ja ennakkotyöskentely, sekä mahdol-lisesti puuttuvan uskonnonopetuksen korvaaminen.

Kansainvälinen rippikoulu Kv66 18.–27.7.2017 Partaharjulla Piek-sämäellä. Konfirmaatio on torstaina 27.7.2017. Paikkoja on 70 rippikou-lulaisille, joista n. 35 ulkosuomalaisille nuorille.

Kansainvälinen rippikoulu Kv67 28.7.–6.8.2017 Partaharjulla Pieksä-mäellä. Konfirmaatio on sunnuntaina 6.8.2017. Paikkoja on 70 rippikoululai-selle, joista n. 35 ulkosuomalaisille nuo-rille.

Ilmoittautuminen kansainvälisiin rippikouluihin alkaa maaliskuussa 2016 osoitteessa www.nuortenkeskus.fi

u Yhden hinnalla – Kirkon nuoriso-päivät järjestetään Tampereella 13.-15.5.2016.

Nuoret kokoontuvat tapahtumaan eri puolilta Suomea yhdessäolon ja laa-dukkaan ohjelman äärelle.

Yhden hinnalla -tapahtuman ohjel-massa on tarjolla mm. jumalanpalveluk-sia, työpajoja, keskusteluja, musiikkia ja visiitti Särkänniemeen. Samaan aikaan Tampereella järjestetään myös Kirk-ko2020 - nuorten tulevaisuusseminaari.

Ohjelmaa rap–messusta synttärijuhliin

Ohjelma alkaa perjantaina koko Suo-men nuortenillalla ja jatkuu rytmik-käästi rap –messulla.

Lauantaina aamu alkaa Ai, mää vai? –tarinan merkeissä, Sun stage tarjoaa lavan kaikille, työpajoissa pysähdytään Raa-matun äärelle ja treenataan kädentaitoja, NSV –jamit ja Ristirock kutsuvat musii-kin pariin ja sunnuntaina juhlitaan seura-kunnan synttäreitä Särkänniemessä.

Tarkemmat tiedot ohjelmasta osoit-teessa: www.yhdenhinnalla.fi/ohjelma

Ilmoittautuminen ja lipunmyynti

Lipunmyynti ja varsinainen ilmoittau-tuminen tapahtumaan 1.–26.4.2016 välisenä aikana.

Tarjolla on viikonloppu majoituksel-la (53€, Nuorten keskuksen jäsenseu-rakunnille 48€) tai viikonloppu ilman majoitusta (33€).

Ilmoittautumisajan jälkeen ei voi enää varata majoitusta eikä ruokailuja. Lippuja tapahtumaan myydään myös il-moittautumisajan jälkeen (osa hinnois-ta nousee 26.4. jälkeen).

Ilmoittautumislomakkeet ja tarkem-mat ohjeet löytyvät ilmoittautumisaika-na sivuilta www.yhdenhinnalla.fi

Nuorten Keskuksen kansainväliset rippikoulut 2017

Yhden hinnalla Tampereella

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016 2726 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2016

UutuuksiaMauno Nivala, Heli Orre, Jet-ta Vihlman, Timo Ylitalo: Kerhosia vatsassa. Kokki-kerhon kirja

Kirja kertoo kai-ken olennaisen, mitä kerhonoh-jaaja tarvitsee kokkikerhon pyörit-tämiseen. Mukana on runsaasti eri-laisia reseptejä, hauskoja leikkejä ja askarteluideoita sekä hartauksia. Tehtävien avulla voivat kerholaiset myös suorittaa Kokkikerhon Mesta-ri -kunniamerkin. Sopii niin oppaaksi vasta-alkajalle kuin virikkeeksi koke-neemmallekin ohjaajalle. 108 s. Hin-ta 28 e. Jäsenalennus 15 %.

Arto Nurmi,Suvielise NurmiElän ja tunnen - Tunnekortit eläinkuvin

Elän ja tunnen si-sältää 60 eläin-korttia, jotka toimivat apuvälineenä, kun haluamme ilmaista, tunnistaa ja työstää tunteita, sekä opetella tun-netaitoja. Eläinkortteja voi käyttää tunteiden tunnistamiseen, erilaisiin tunnetyöskentelyihin sekä itsetunte-muksen ja sosiaalisten taitojen lisää-miseen. Kortit toimivat hyvin esimer-kiksi tutustumisessa, ryhmäytymises-sä sekä tukemassa sanallista ilmai-sua ja pohdintaa. Kuvissa Suomen luonnon villit eläimet, kotieläimet ja muun maailman eläimistö. Virikevih-konen sisältää kuvaluettelon. 60 ku-vakorttia. Hinta 40 e. Netto.

Tarja Rae: SALAISUUSLAATIKKO 2

Salaisuuslaatikko on elämyksellinen menetelmä hartaushetkiin. Kirja tar-joaa 56 uutta hartautta kirkkovuo-den pyhiin. Hartaudet sopivat eri-tyisen hyvin lapsille ja kouluikäisille. 104 s. Hinta 23 e. Jäsenalennus 15 %.

PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 ptk@ptk.f i , www.ptk.f i

ELÄN JA TUNNEN– Tunnekortit eläinkuvin –

Kuvaaja: © Arto Nurmi • Toimittaja: Suvielise Nurmi

Käsikirjassa nyt kerhoja kahdelle ikäryhmälle

u Kerhopäiväkirja, kerhokortit ja kerhotarrat

u Kerhonohjaajien ansiomerkit ja kunniakirja

u Kerhonohjaajan käsikirja (2015-2016 tulossa)

u Kasvuntekijät. Kerhonohjaajan koulutus seurakunnassa -kirja

u ABC - kerhonohjaamisen aakkoset -kirja

http://puoti.ptk.fi

Kerhonohjaajan käsikirja

on muokattu “uuteen

uskoon” jakamalla

sisältö 7–9-vuotiaille

ja 10–13-vuotiaille.

Uutta ovat myös

rukoushelmihartaudet.

”Käsikirja on  tähän asti mennyt pitkälti pienimpien alakoulu-

ikäisten ehdoilla. Ikähaarukka 7–13 on kuitenkin iso, ja niinpä halusin Jo-ensuun työryhmäni kanssa tarjota jo-tain omaa myös  10–13-vuotiaille, ker-too käsikirjan 2016–2017 uudistukses-ta kirjan toimittanut nuorisotyönohjaa-ja Noora Kähkönen.

Pienempien 7–9-vuotiaiden osios-ta löytyy vaikka koko vuoden mittai-nen Askartelukerho. Keksijäkerhossa taas tehdään pieniä kemiallisia kokeita ja puutarhakerhossa on “puutarhahom-mien” lisäksi pyhiinvaellus ja kokkailua-kin. Mukana on myös liikuntaosio.

Isommille kerholaisille tarjoillaan Blo-gikerho, joka sisältää myös vlogaustakin, ja Taidepyhäkoulu, jossa työstetään ku-via raamattupäiväkirjaan. Myös “Maail-ma kerhossa” ja lasten oikeudet ovat esil-lä tässä osiossa. Lisäksi Askartelukerhosta voi poimia isommille sopivat tekemiset.

”Kirjassa on huomioitu myös refor-maation merkkivuosi, johon liittyen  kirjasta löytyy monenlaista mukavaa te-kemistä, vinkkaa Noora.

Helmien herättämät tunteet esille

”Uutta kirjassa ovat myös kirkkovuo-teen sovitetut rukoushelmihartaudet, joissa pohditaan erityisesti, mitä tuntei-ta helmet herättävät kerholaisissa harta-usten toiminnallisuutta unohtamatta, kertoo Noora.

Vinkkisivusto erityislapsia varten

Kirjan lopusta löytyy vinkkejä, miten huomioida ja mahdollistaa erityislasten ja kehitysvammaisten mukana olo ker-hossa sekä miten kohdata monikulttuu-risuus luontevasti.

Tehkää omanäköisiänne kerhoja!

”Käsikirjaa voit toki käyttää ’turvallises-ti’ kerhokerta toisensa jälkeen tai voit poimia eri osioista kerhokertoja uusiksi eri pituisiksi monitoimikerhokokonai-suuksiksi. Tai ota vain ’alkusykäyksiä’ kerhokerroista ja suunnitelkaa itsenne näköisiä kerhoja! Silloin myös kerhon-ohjaajat sitoutuvat työhönsä parem-min”, rohkaisee Noora.

Kerhojen suunnittelu yhdessä palkitsee

”Nuorisotyönohjaajan ja kerhonohjaa-jien yhteinen suunnittelupalaveri en-nen kerhokautta maksaa itsensä takai-sin korkojen kanssa. Kun kerhonoh-

jaaja tietää etukäteen joka kerhokerras-taan, kuka tekee, mitä tekee ja mitä tar-vikkeita varataan, lähtevät kerhosta niin tyytyväiset kerhonohjaajat kuin kerho-laiset vielä kotiin viemisinäänkin hyvää kerrottavaa”, sanoo Noora kokemukses-taan Joensuussa.

Kerhoja kehitettävä tähän päivään sopiviksi

”Kerhot ovat kivijalka varkkatyössä, ei-kä niitä ei saa lopettaa, sanoo Noora.

”Lapsilta pitää kysyä heidän toivei-taan ja kiinnostuksen kohteitaan ja tar-jota erilaisia vaihtoehtoja. Etsikää eri ammattiryhmiä mukaan tai tehkää vaikka yhteistyökerhoja!”

Ensi vuoden kerhot valmiina!

Noora lähettää kiitokset kirjan teossa mukana tavalla tai toisella mukana ol-leille kolmelle kerhonohjaajalle, työka-vereille sekä kerhoikäiselle ja kerhonoh-jaajana toimiville lapsilleen.

”Oli mukavaa miettiä, pohtia ja pan-na ideat jakoon. Aika oli ainut haasteel-linen tekijä kirjan teossa. Mutta - tämän kirjan myötä tulikin suunniteltua ensi vuoden kerhot”, naurahtaa Noora tyy-tyväisenä.

 

Kuvat: Oskari Kähkönen Teksti: Pirjo Riipinen

KOKOUSKUTSU

Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry:n YLIMÄÄRÄINEN LIITTOKOKOUS pidetään maanantaina 18.4.2016 klo 15 Helsingissä, Helsingin seurakuntayhtymän toimitalossa (Kolmas linja 22).

Esillä päätösasiana Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry:n ja Nuorten Keskus ry:n yhdentyminen. Kokouspaperit lähetetään vähintään kaksi (2) viikkoa ennen kokousta.

PTK:n hallitus

u Mikä ikä! -täyskymppinumero pu-reutuu suoraan ja syvälle 10-vuotiaiden maailmaan. 52 sivua, kätevä B5-koko. Hinnat 1,90-5,00 e tilausmäärästä riip-puen. Tilaukset: puoti.ptk.fi tai ptk@ptk.fi tai kouluttajalta.

Tilaa Täyskymppi-teemalehti 10-vuotisjuhliin!

Noora Kähkönen kokeilemassa, miten vesi vaeltaa.

1JIIPEENETTIEXPRESS 2016

MIKÄ IKÄ! TÄYSKYMPPINUMERO

• TÄYSKYMPIT jUhlIvaT YMPÄRI SUOMEa • MURROSIÄSSÄ SINUSTa KaSvaa NUORI • MIlTÄ TUNTUU Olla

TÄYSKYMPPI? • TESTaa MINKÄ IKÄINEN OlET • ROhKEaKIN PElKÄÄ • TÄYSKYMPIT YöKYlÄSSÄ KIRKOlla

• RIISIMUROTIKKaRIT • PIlOTTI • EEvI ON aPPaRI • FISUcRaFT • vIRKaTTU MUSTEKala • TEhTÄvIÄ

PaTRIK laINE S. 4

TÄYSKYMPIT KERTOvaT

YöKYlÄSSÄKIRKOlla S. 22

KUN OlIN 10-vUOTIaS:

jaRPPI S. 2

PTK-puodista kerhotyöhön jakerhonohjaajien koulutukseen

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 201628

Tammikuun uutuuksia!

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, puhelin (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi

lastenkeskus.fi • kirjapaja.fi

Taru Hytönen – Siru Valli

Ihanat tytötMenetelmäopas hiljaisten ja ujojen

tyttöjen kohtaamiseen

ISBN 978-952-288-396-4

Seurakuntahinta 22,50

Käytännön opas koulujen kanssa

yhdessä toteutettavaan ryhmätoimintaan,

jossa vahvistetaan alakouluikäisten

tyttöjen itsetuntemusta ja -luottamusta.

Tarja Rae

Salaisuuslaatikko 2Toiminnallisia hartauksia kirkkovuoteen

56 uutta Salaisuuslaatikko-hartautta

kirkkovuoden teemoihin!

ISBN 978-952-288-366-7

Seurakuntahinta 20,70

Raamattuleikki avaa toiminnallisesti Raamatun

kertomusten maailmaa. Draamallisia elementtejä

sisältävä menetelmä toimii esimerkiksi

alakouluikäisten kerhoissa ja leireillä.

ISBN 978-952-288-270-7

Seurakuntahinta 27,00

Anita Ahtiainen – Tiina Haapsalo

Raamattuleikki

Menetelmäopas hiljaisten ja ujojen tyttöjen kohtaamiseen

L A S T E N K E S K U S

TARU HYTÖNEN JA SIRU VALLI

20,70

22,50

27,00