Oikeus terveyspalveluihin Yrjö Mattila Kela –halli 15.5.2014

OIKEUS SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIHIN I

Kunnille vastuu terveydenhuollosta jo 1800 –luvulta lähtien

• Suomi on 1800 – luvulta lähtien toteuttanut verorahoitteista, paikalliseen järjestämistapaan perustuvaa terveydenhuollon järjestelmää

• Palvelun järjestäjänä on ollut pienin mahdollinen yksikkö, kunta.

• Järjestelmä alkoi vuonna 1869, jolloin keisarillisessa julistuksessa määrättiin kunnat huolehtimaan kansalaistensa terveydenhuollosta.

• Kunnat olivat saaneet itsehallinnon vain muutama vuosi aiemmin ja ne saivat heti alussa merkittävän ja vastuullisen tehtävän, joka muissa maissa oli annettu kuntaa paljon suuremmille yksiköille.

• Aiemmin päävastuu terveydenhuollosta oli Suomessakin ollut valtiolla.

Terveydenhuollon taso oli matala ennen II maailmansotaa

• Kuntien verotulot olivat vähäiset ja terveydenhuoltojärjestelmän toteuttaminen Suomessa tulisi etenemään hyvin hitaasti.

• Sotien, taloudellisen niukkuuden ja osin myös puuttuvan tahdon vuoksi terveydenhuolto kehittyi epäyhtenäisesti aina 1960 – luvulle saakka.

• Agraariressa Suomessa terveydenhuoltoon suhtauduttiin epäluuloisesti,

• Sen pelättiin aiheuttavan kustannuksia

• Kunnanlääkärin virkoja perustettiin nihkeästi

• Kuntien päättäjät eivät olleet vakuuttuneita terveyspalvelujen tarpeellisuudesta.

• Valtio seurasi passiivisena heikkoa kehitystä,

Sairausvakuutusesitys hylättiin, sairaaloita puuttui

• Vakuutetuilta kerättävään rahoituspohjaan perustuva sairausvakuutusjärjestelmäesitys hylättiin eduskunnassa 1920 – luvulla.

• Maaseutua edustavat puolueet eivät voineet hyväksyä järjestelmää, joka olisi alkuvaiheessa koskenut vain palkkatyöntekijöitä, jotka olisivat myös maksaneet sairausvakuutusmaksun.

• • Kustannuksia pelättiin työantajapuolella

• Toisen maailmansodan jälkeen valtio käynnisti keskussairaaloiden

rakentamisen. Kunnat eivät olleet pystyneet sairaaloita • . • Keskussairaaloidenkin rakennustyö sujui melko hitaasti

• Vasta 1970 – luvun lopulla keskussairaalaverkosto oli valmiiksi

rakennettu (viimeisenä Päijät-Hämeen keskussairaala 1978). •

Pekka Kuusi muutti paradigman

• Kansainvälisissä tilastoissa Suomen terveydenhuollon tason jälkeenjääneisyys alkoi näkyä selvänä 1950 –luvun lopulla.

• Tällöin havahduttiin toteamaan, että suomalaisten terveyspalvelut olivat jäljessä eurooppalaisessa vertailussa

• Jotain oli tehtävä. • Muuttuneeseen paradigmaan vaikutti merkittävästi Pekka Kuusen

kirjan "60 – luvun sosiaalipolitiikka" nostattama keskustelu. • Kirjassaan Kuusi toi esiin sen tosiasian, että suomalaiset olivat

maailman sairain kansa tilastojen mukaan. • Harvalukuinen kunnanlääkärijärjestelmä ei ollut enää pitkään aikaan

vastannut kansalaisten tarpeita, sairaaloita oli vähän ja hoidon laatu oli heikkoa

• Tämä näkyi suomalaisten sairaus- ja kuolleisuustilastoissa, jotka poikkesivat negatiivisesti muiden Länsi-Euroopan maiden luvuista.

• Oli välttämättä parannettava kansalaisten terveysturvaa. Kustannusten minimointi ei voinut olla enää ainoa arvo terveydenhuoltoa toteutettaessa

Sairausvakuutusjärjestelmä tuli vajaana

• Vuonna 1964 Suomeen saatiin sairausvakuutusjärjestelmä yhtenä

viimeisimpänä maana maailmassa.

• Pitkä odotus oli kuitenkin vaatinut veronsa. ,

• Suomessa sairausvakuutus korvaa vain osan peritystä lääkärin- ja

tutkimuksen ja hoidon palkkiosta viranomaisten vahvistaman

korvaustaksan mukaan.

• Palvelujen hinnoittelu on säilynyt vapaana toisin kuin muissa

sairausvakuutusmaissa.

• Kustannusvastuuta siirtyy asiakkaalle.

• Sairaala- ja muu laitoshoito jäi sairausvakuutuksen ulkopuolelle

valtion ja kuntien verovaroilla ylläpidettäväksi

• Sairausvakuutus korvaa vain avohoitoa (yksityiset lääkärinkäynnit,

tutkimus ja hoito, matkat, lääkkeet).

Kansanterveysjärjelmä 1972

• Vuonna 1972 hyväksyttiin kansanterveyslaki ja terveyskeskusverkon

rakentaminen alkoi Pohjois-Suomesta lähtien, verkosto tuli valmiiksi 1980 -luvulla

• Rahoituksessa sairausvakuutus<> kansanterveys oli alussa vuorovaikutusta järjestelmien välillä

• Sairausvakuutusrahastosta korvattiin terveyskeskusten lääkäripalveluja, mutta 1980 –luvun alussa rahoituksellinen yhteys katkaistiin

• Kaksi terveyspalvelu- ja rahoitusjärjestelmää alkoi toimia rinnakkain ilman keskeistä koordinaatiota, rahoituksen monikanavaisuus alkoi

• Erikoissairaanhoito eriytyi perusterveydenhuollosta vuonna 1989: Suomi jaettiin 20 sairaanhoitopiiriin (kuntayhtymiä). Kunnat maksavat asukkaidensa hoidon laskun mukaan.

Työterveyshuolto ”kolmanneksi poluksi”

• 1970 – luvun lopulla tuli vielä kolmas palvelumuoto, työikäisille tarkoitettu työterveyshuolto, voimaan lakiin perustuvana järjestelmänä.

• Työterveyshuolto oli alkanut kehittyä "kolmanneksi poluksi” vuonna 1970 –luvun alussa, kun työmarkkinajärjestöt ns. UKK – sopimuksessa sopivat järjestelmästä.

• Taustalla ILO:n sopimukset • Rahoitus sovittiin jakautuvaksi puoliksi

sairausvakuutusrahaston ja puoliksi työnantajien kesken.

• Palvelut käyttäjille maksuttomia

Lama muutti maksuttomuusihannetta

• Kansanterveysjärjestelmä perustui ajatteluun, että "bisnekselle" ei voinut olla sijaa

• Tavoitteena palvelujen maksuttomuus, esimerkkejä monista Euroopan maista

• Maksuttomuudesta kuitenkin luovuttiin 1990 – luvun laman yhteydessä.

• Sairausvakuutusta ei otettu julkisten maksujen korvaajaksi

• Kahden järjestelmän eriytyminen

• Rahoituksen monikanavaisuus jatkui

Vuoden 1993 valtionosuusuudistus lopetti valtion ohjauksen

• Kunnille annettiin suuri vapaus paikallisen terveydenhuollon järjestämiseen, valtiolla vain informaatio-ohjaus

• 1970 – ja 1980 – luvulla valtio ohjasi terveydenhuollon toteuttamista valtakunnallisilla suunnitelmilla. Suunnitelmat muuttuivat suosituksiksi, informaatio-ohjaus

• Terveydenhuoltoon tarkoitetut valtionavut vapautettiin käyttötarkoituksesta

• Lääkintöhallitus yli 150 vuotta toimineena keskusvirastona lakkautettiin, ei enää keskitettyä terveydenhuollon ohjausta, kunnallinen itsehallinto päättää

• Potilaslakiin 3 §: ”Kunnallisia terveyspalveluja annetaan voimavarojen puitteissa",

• Voimavarat = kunnan talousarvioon varattu määräraha

• Vuoden 1993 potilaslaissa todetaan potilaalla olevan oikeus saada

hyvää hoitoa. Laki kuitenkin "soft law" – tyyppinen

1990 –luvulla ongelmat kasvoivat

• Suomen terveydenhuollon laatu ja määrä heikentyi 1990 –

luvulla.

• Hoitojonot pitenivät. Potilaat sai panna hoitojonoon

epämääräiseksi ajaksi

• Terveydenhuollon laatu ja määrä tuli entistä enemmän

riippuvaiseksi siitä, miten potilaan kotikunta suhtautui

terveydenhuollon toteuttamiseen.

• Terveydenhuolto ”politisoitui”

• Paljon kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle

• Säästöt näkyivät myös kv-tilastoissa

• Suomen terveydenhuollon menot olivat 1990 – luvulla

pienemmät suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin muissa

Pohjoismaissa.

2000 –luvulla kansalaisten tarvetta saada riittävää ja laadukasta hoitoa on yritetty parantaa

• 2000 –luvulla epäkohdat terveyspalveluissa kärjistyivät niin että valtion oli pakko aktivoitua.

• Vuonna 2000 voimaan tullut uusi perustuslaki sisälsi sosiaalisia oikeuksia myös kansalaisille (19 §)

• Suomen kansalaisella on perustuslaillinen oikeus saada hyvää ja riittävää terveydenhuoltoa

• Valtion vastuulla on se, että perustuslain tavoitteet toteutuvat. • Lainsäädännöllisesti tuli lisää tarpeita täsmentää kuntien

velvoitteita terveyspalvelujen järjestämisessä

• Tämän seurauksena sosiaali- ja terveysministeriö sai läpi ajatuksen hoitotakuuaikojen kirjaamisesta lainsäädäntöön vuonna 2005

Perusoikeusuudistus juridisoi terveydenhuoltoa

• Perusoikeusuudistuksen jälkeen katsottiin, että

terveyspalveluissa syntyi kuntalaisen ja kunnan välillä oikeus-

suhde

• Erimielisyys mahdollista käsitellä erimielisyystilanteessa

hallintoriita-asiana (hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus).

• Hallintoriitamenettely soveltui tavaksi, jolla potilaat voivat

saada oikeusturvaa hoitoa tarvitessaan.

• Peruslähtökohta kuitenkin: Lääkäri päättää potilaan hoidosta

eikä päätöksestä ole valitusoikeutta

• KHO 1997:92: Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkärin päätös, jolla

oli hylätty henkilön hakemus saada maksusitoumus yliopistollisessa

sairaalassa tehtäviin tutkimuksiin, oli pätevä.

13

Oikeudenkäyntejä terveydenhuollosta

• Hoitoonsa tyytymättömät potilaat alkoivat viedä sairaanhoitoon

liittyviä erimielisyyksiä hallintoriita-asiana hallinto-oikeuksien

käsiteltäväksi.

• Vuosien 1995–2003 välillä oli vireillä useita oikeudenkäyntejä,

joissa selvitettiin, onko ja millä ehdoilla potilaalla oikeus saada

julkisen terveydenhuollon palveluja ei-kiireellisissä

tapauksissa.

• Yleensä niissä kuntalainen oli hakenut julkista terveyspalvelua,

mutta oli joutunut kohtuuttoman pitkään hoitojonoon.

• Erimielisyyksiä myös apuvälineistä, hammashuollosta jne.

14

Millaisia päätöksiä ?

• Vuosien 1995–2003 välillä oikeus joutui miettimään kunnan

järjestämisvelvollisuuden laajuutta ja siihen liittyen potilaan

oikeutta saada julkisen terveydenhuollon palveluja.

• Joissakin tapauksissa, kuten lapsen oikeus saada hampaiden

oikomishoitoa, pääsy sydämen ohitusleikkaukseen ja oikeus

eräisiin lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyviin apuvälineisiin,

KHO katsoi, ettei kunnan järjestämisvelvollisuutta ollut

riittävästi toteutettu.

• Oikeus jopa velvoitti asianomaista kuntaa maksamaan hoidon

kustannukset, kun potilas on hoidon epäämisen jälkeen

joutunut turvautumaan kalliimpaan yksityiseen hoitoon

• Kuitenkin: Annetuista päätöksistä oli kuitenkin hyvin vaikeata

vetää yleisiä johtopäätöksiä kunnan järjestämisvelvollisuuden

rajoista. Kullakin tapauksella oli omat erityispiirteensä.

15

Marita Liljeströmin näkemyksiä (DL 2003)

• KHO:n tuomari ja entinen sosiaali- ja terveysministeriön

virkamies Marita Liljeström:

• Terveyspalvelujen saatavuuteen liittyviä monitahoisia ongelmia

ei voida ratkaista siten, että tuomioistuimet juristivoimin

muutoksenhakuviiveellä oikeudellisin perustein jakavat

sairaanhoitopalveluja tai ohjaavat potilaita eri hoitopaikkoihin.

• Kuitenkin: Hallintotuomioistuimilla on tärkeä rooli kuntien

järjestämisvelvollisuuden oikeudellisten reunaehtojen

selvittäjänä.

• Kuntien tulee ottaa huomioon velvollisuutensa edistää

terveydenhuoltoa koskevan perusoikeuden toteutumista (PL

22 §).

16

Eduskunnan oikeusasiamiehellä ollut tärkeä rooli kansalaisten oikeudessa terveydenhuoltoon

• Eduskunnan oikeusasiamies on kanteluita ratkaistessaan joutunut

usein ottamaan kantaa julkisen terveydenhoidon

saatavuuskysymyksiin sekä ennen vuoden 2000 perustuslaki, mutta

ennen kaikkea sen jälkeen

• Ratkaisuissaan oikeusasiamies on korostanut

perusoikeusnäkökulmaa. Oikeusasiamies on voinut perustaa

päätöksensä suoraan perustuslakiin:

• Esim Dnro 251/4/08: Oikeus perustuslain 19 §:3 momentissa turvattuihin

riittäviin terveyspalveluihin ei toteutunut (koski lasten psykoterapiapalvelujen

järjestämistä)

• Oikeus saada riittäviä terveyspalveluja on perustuslaillinen oikeus

• Pitkät jonotusajat eivät täytä riittävän terveyspalvelun edellytystä

• Hoitotakuuaikojen saaminen lakiin on osin eduskunnan

oikeusasiamiehen toiminnan tulosta. EOA:n langettavat ratkaisut

osoittivat, että perusoikeudet eivät toteutuneet terveydenhuollossa

• Ongelma: Järjestelmä perustuu viranomaisvalvontaan ja potilaiden

tekemiin kanteluihin, EOA:lla edelleen töitä! 17

Oikeusasiamies II

• Hoitotakuun toteutumisen jälkeen vuosina 2005 – 2014 oikeusasiamies on

edelleen joutunut ottamaan kantaa terveydenhuollon oikeuskysymyksiin mm.

seuraavissa asioissa:

• Lähetteen saamiseen terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon (Dnro

598/4/10)

• Psykiatriseen hoitoon pääsystä (Dnro 3106/4/10)

• Varattoman potilaan oikeuteen päästä hammashoitoon (Dnro 323/4/10)

• Hammashoitoon pääsystä, hammashoidon järjestämisestä ja hoidon

porrastuksesta, pitkästä jonotuksesta hoitoon ja hoitotakuuaikojen

toteutumisesta, hoitoon pääsyn ajankohdan ilmoittamisesta,

nuorisopsykiatriasta (Dnro 3160/4/10, 2160/4/03, 2784/4/06, 1362/4/06,

76/4/06, 1202/4/07, 1363/4/06, 3227/4/07, 3847/4/07, 2976/4/08, 3772/4/08,

3356/4/09, 3407/4/09, 1851/4/09, 774/4/09, Puutteellisista

potilasasiakirjamerkinnöistä (Dnro 953/4/12, 295/4/09, 1127/4/08,

3964/4/09, 1110/4/09 Perusterveydenhuollon palvelujen saatavuudesta

Dnro 3908/4/06, Oikeudesta hyvään hoitoon Dnro 3493/07, 2634/4/11,

644/4/09, 2392/4/10 18

Valtioneuvoston asetus 25.11.2004/1019 Resurssit eivät ratkaisevia, tunnetaanko?

19

• Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään yhteydenoton syy, sairauden

oireet ja niiden vaikeusaste sekä kiireellisyys yhteydenottajan

kertomien esitietojen tai lähetteen perusteella.

• Hoidon aloittamisesta päätettäessä tulee ottaa huomioon potilaan

terveydentila, toimintakyky ja sairaus sekä niiden ennakoitavissa

oleva kehitys.

• Jos kunta tai kuntayhtymä ei voi itse antaa tarvittavaa hoitoa

kansanterveyslaissa tai erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989)

säädetyissä enimmäisajoissa, sen on viivytyksettä ja

enimmäisaikojen puitteissa järjestettävä potilaalle mahdollisuus

saada kyseessä oleva hoito muilta palveluntuottajilta

yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa tai

hankkimalla sopimukseen perustuen hoito muilta

palveluntuottajilta.

• Terveydenhuollon toimintayksikön tulee julkaista tiedot jonotusajoista

puolivuosittain. Miksi silti ongelmia terveyskeskukseen pääsyssä?

Hoitotakuussa potilaille ei tullut itsenäistä oikeutta toimia

• Hoitotakuujärjestelmässä ei annettu potilaille oikeutta

hakeutua hoitoon muualle, jos ei saa sitä määräajassa.

• Ruotsissa potilaat voivat hoitotakuuajan ylityttyä hakeutua

hoitoon muualle ja hoidosta vastaava kunta maksaa potilaalle

tästä aiheutuneet ylimääräiset kustannukset.

• Meillä mahdollisuus kannella EOA:lle tai

valvontaviranomaisille

• Valvontaviranomaiset (Valvira ja aluehallintoviranomaiset)

voivat asettaa uhkasakon kunnalle tai sairaanhoitopiirille,

Käytännössä yhtään sakkoa ei ole langetettu .

• Valviran ja aluehallintoviranomaisten resurssit ovat rajalliset

Saksa, Hollanti, Tshekki ym: Rahoitus ja valvonta toimivat

yhdessä: puutteellinen tai tasoltaan heikko hoito jätetään

rahoittamatta. Saman voisivat tehdä tulevat SOTE –alueet

Terveydenhuollossa toteutetaan perusoikeuksia

Oikaisukeinot jälkikäteisiä

• Terveydenhuoltoon ei sovelleta normaaleja oikeusturvakeinoja eikä

tehdä valituskelpoisia päätöksiä.

• Oikeusturvakeinot jälkikäteisiä: Jälkikäteinen ”tuomio” ei korjaa jo

tapahtunutta virhettä. Terveydenhuollossa tämä voi olla kohtalokasta

• Suomessa ei "second opinion" järjestelmää, jossa potilas voisi

halutessaan saada toisen lääkärin arvion hoidon tarpeesta

• Voisiko SOTE –uudistuksessa luoda nopeita ja tehokkaita keinoja

erityisesti silloin kun on kysymys hoidon tarpeen arvioinnista tai

lähetteen saamisesta erikoissairaanhoitoon?

• "Second opinion" –järjestelmä Suomeenkin? Nopeatempoinen

oikaisulautakunta SOTE –alueille?

Terveydenhuoltolaki

• Toukokuussa 2011 voimaan tullut

terveydenhuoltolaki täsmensi olennaisesti

hoitotakuuaikoja ja kuntien terveydenhuollon

järjestämisvelvollisuutta

• Tämänkään lain rikkomisesta ei ole sanktioita.

• Kunnat ovat pitäneet lakia vain ohjeellisena ja lain

toteutus on vielä kesken

• Potilaalla vain jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja, jos

kunta ei anna hänelle terveydenhuoltolaissa

säädettyjä palveluja.

• Laki on nyt enemmänkin ”suositus”, mutta…..

• Antaa erinomaisen pohjan SOTE –alueille

järjestää terveydenhuollon palvelut.

Uudistuksia 1.1.2014

• Vuoden 2014 alusta lähtien valinnan vapaus hoitopaikasta:

(Terveydenhuoltolain 48 §) Henkilö voi valita

perusterveydenhuollostaan vastaavan terveyskeskuksen ja

terveyskeskuksen terveysaseman. Valinnasta on tehtävä kirjallinen

ilmoitus. Henkilö voi myös valita hoidon antavan kunnallisen

erikoissairaanhoidon toimintayksikön. Valinta on tehtävä

yhteisymmärryksessä lähetteen antavan lääkärin tai hammaslääkärin

kanssa.

• Potilasdirektiivi tuli voimaan: Mahdollisuus mennä hakemaan hoitoa

toisesta EU –maasta, Kelassa yhteyskeskus, jossa neuvotaan:

http://www.kela.fi/sairaanhoito-ulkomailla_hoitoon-hakeutuminen-

ulkomaille

• Kokemukset vielä vähäisiä

• Laatuvertailua Suomen terveydenhuollon yksiköistä ei ole

saatavissa (Vrt. esim. Hollanti, jossa asiakkaat voivat netistä

saada hoitoyksiköiden laatutietoja)

Ongelmia edelleen v. 2014 , vaikka hoitotakuu

• 2000 –luvulla terveyserot eri tulonsaajaryhmien välillä ovat

kasvaneet.

• Kaikkein vähätuloisimpien kansalaisten elinajanodote ei ole noussut

lainkaan 1990 – alun jälkeen.

• Muilla tulonsaajaryhmillä elinajan odote on tasaisesti kasvanut.

• Syynä saattaa olla se, että valistuneet potilaat osaavat vaatia

itselleen kunnollista hoitoa. Syrjäytyneet ja hiljaiset kansalaiset

voidaan ohittaa resurssien ollessa rajalliset

• Erityisesti sairaaloissa on tavallista, että potilas tapaa joka käynnillä

eri lääkärin

• Kukaan ei vastaa potilaan hoidon etenemisestä, ellei potilas pidä

itsestään ääntä.

• SOTE –alueilla tulee olemaan valtava haaste kaventaa terveyseroja

järjestäessään terveyspalvelut alueellaan. Myös ”maan hiljaisten” ja

vähätuloisten on saatava hyvää ja riittävää hoitoa. Perusoikeudet

viimeinkin käytäntöön!

Sairausvakuutus toinen polku

• Kansalaiset käyttävät julkisen terveydenhuollon rinnalla paljon yksityisiä

terveyspalveluja.

• Esimerkiksi vuonna 2009 oli Suomessa yhteensä noin yhdeksän miljoonaa

terveyskeskuskäyntiä, lähes neljä miljoonaa yksityislääkärikäyntiä sekä kolme miljoonaa

työterveyshuollon sairaanhoitokäyntiä.

• Noin 80 prosenttia sairausvakuutuksesta korvatuista lääkäripalveluista on

erikoislääkärikäyntejä. Lisäksi paljon tutkimusta ja hoitoa (radiologia, laboratoriot,

fysioterapiaa, hammashuoltoa jne.)

• Mikäli sairaanhoitokorvaukset lopetettaisiin, kansalaisten mahdollisuus valintaan

yksityisen ja julkisen palvelun välillä supistuu ja julkisen terveydenhuollon kustannukset

nousevat?

•

• SOTE –uudistuksessa kannattaisi monikanavaisuuden lopettamisen sijasta tarkastella,

millaisia mahdollisuuksia yksityisellä ja julkisella sektorilla on toimia aidosti toisiaan

tukien.

• Ns. Lehdon toimikunta (Sairaanhoitovakuutustoimikunnan mietintö, komiteanmietintö

1993:29) antoi tähän pohdintaan hyviä malleja, mutta jäi ”hyllylle”.

Lääkärissäkäyntien jakauma 1995-2008

Lääkärissäkäynnit 1995 - 2008 ( * = v. 2008 arvio)

0

2 000 000

4 000 000

6 000 000

8 000 000

10 000 000

12 000 000

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

Terveyskeskukset

Yksityissektori

Työterveysh.,terveystark.*

Työterveysh.,sairaanhoito*

Yksityiset sairauskuluvakuutukset

Sairauskuluvakuutusten lukumäärä 2002-2006

0

100 000

200 000

300 000

400 000

500 000

600 000

700 000

Lapset

Aikuiset

Työnantajat

Lapset 372 671 381 289 384 997 374 879 365 926

Aikuiset 179 262 192 728 205 883 206 495 205 063

Työnantajat 21 639 26 272 29 402 30 167 30 288

2002 2003 2004 2005 2006

Työterveyshuolto merkittävä ”kolmas polku”

• Työterveyshuoltojärjestelmä on osoittautunut tarpeelliseksi työssä

käyvien työkyvyn ylläpitäjänä.

• 1990- ja 2000-luvulla työterveyshuolto on muuttunut keskitetyksi ja

kontrolloiduksi palvelumuodoksi, jossa toimintaa ja sen

vaikuttavuutta seurataan jatkuvasti

• Korvauksen saaminen työterveyshuollon järjestämisestä edellyttää

laadukkuutta

• 1990 – luvun alussa toteutettiin korvausjärjestelmän uudistaminen

• Otettiin käyttöön ”hyvä työterveyshuoltokäytäntö” korvauksen

saamisen edellytyksenä.

• Vuoden 2011 alussa palvelun laatuvaatimuksia edelleen kiristettiin

• Korvauksen saamisen edellytykseksi asetettiin työkyvyn

ylläpitämisen suunnitelman laatiminen, työurien pidentäminen.

• Vuodesta 2012 lähtien päivärahan maksaminen yli 90 päivän

sairaslomissa edellyttää työterveyshuollon lausuntoa

• SOTE –uudistuksessa tulisi tarkkaa miettiä työterveyshuollon

asemaa ja merkitystä uudessa konseptissa

Monikanavainen/yksikanavainen rahoitus

• Monikanavainen rahoitus ei välttämättä ole syynä terveydenhuollon

ongelmiin, osaoptimointi erittäin vähäistä

• Suurempi syy voi olla palvelujen pirstaleisuus, koordinaation ja

kontrollin puute sekä terveyspalveluiden epätasainen laatu.

• Jos rahoituksen monikanavaisuus lopetetaan SOTE –uudistuksen

alussa voi tulla huomattavia ongelmia:

• Moni on ollut valmis maksamaan erikoislääkärin palkkion pääosin

itse. Onko enää valmis jos sairausvakuutuksesta ei enää mitään

korvausta? Onko julkisella sektorilla mahdollisuus ottaa vastaan

neljä miljoonaa uutta käyntiä, joista 80 % erikoislääkäripalveluja?

• Räjähtääkö yksityisten sairausvakuutusten määrä?

• Entä onko julkisella sektorilla valmius ottaa lisäksi kaksi miljoonaa

työterveyshuollon asiakasta?

0

2

4

6

8

10

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000

Source: The Social Insurance Institution of Finland (Kela), Stakes Charts / Kela 26.5.2006 KM

Privately provided

health services

Expenditure on

publicly provided

health services

Total expenditure on

health services

%

14.2 Total expenditure on health services in Finland and

expenditure on publicly and privately provided services, as a

share of GDP, 1960–2004

Development XVI, Total expenditure of HC as a share of GDP

Sote –uudistus 1.1.2017 antaa mahdollisuuden…

• Perusoikeuksien toteuttamiseen terveydenhuollossa

tasapuolisesti koko maassa, irtautuminen

”resurssiajattelusta”

• Kansalaisten oikeusturvan parantamiseen (”second

opinion”, nopeatempoinen oikaisulautakunta

kuhunkin viiteen SOTE –alueeseen

• Terveydenhuollon rahoituksen täydelliseen

uudistamiseen (ajan myötä) Alusta lähtien

valtionosuudet suoraan Sote –alueille?

• Laadun valvontaan: Ei kustannusten korvausta

terveyspalvelusta, jos perusoikeus hyvään ja

riittävään terveydenhuoltoon ei ole toteutunut)