TUTKIMUSSUUNNITELMA

Tupakoinnin ehkäisyohjelman (ESFA) vaikutukset nuorten

tupakointiin liittyviin asenteisiin

5.5.2009

Hilkka Tukkiniemi

011878755

Helsingin yliopisto

Valtiotieteellinen tiedekunta

Sosiaalipsykologian laitos

Tutkimussuunnitelmaseminaari

Ohjaaja: Professori Klaus Helkama

Opponentti: Elviira Lehto

2

SISÄLLYS

1 Tutkimuksen tausta 3

2 Teoreettinen viitekehys 4

2.1 Nuorten tupakointi 6

2.2 Tupakointiin liittyvät psykososiaaliset tekijät 8

2.2.1 Sosiodemografiset tekijät 8

2.2.2 Ympäristötekijät 10

2.2.3 Käyttäytymistekijät 10

2.2.4 Persoonaan liittyvät tekijät 12

2.3 Tupakoinnin ehkäisyohjelmat ja ESFA 12

2.4 ASE malli ESFA:n teoreettisena viitekehyksenä 15

3 Tutkimuksen tavoitteet 16

4 Tutkimusmenetelmät ja aineiston hankinta 17

5 Aikataulu 20

Lähdeluettelo 20

3

1 TUTKIMUKSEN TAUSTA

Tupakointi on suurin yksittäinen ennenaikaisen kuolleisuuden ja sairastavuuden

aiheuttaja niin Suomessa kuin muissa kehittyneissä ja kehittyvissä maissa

maailmanlaajuisesti (USDHHS, 1994). Tupakointi on yleensä nuoruudessa alkava

riippuvuutta aiheuttava tapa, jonka terveysvaikutukset näkyvät vasta myöhemmin.

Tupakoinnin ehkäisyohjelmat ovat perustuneet 1970-luvulta lähtien sosiaalisen

vaikuttamisen lähestymistapoihin (Evans, 1976). Koulupohjaisista ehkäisyohjelmista

(207) tehdyn meta-analyysin mukaan sosiaalisen vaikuttamisen näkökulmat voivat olla

tehokkaita, mutta niiden vaikutukset ovat rajoittuneita (Tobler ym., 2000). Charltonin,

Melian & Moyerin (1990) mukaan tupakoinnin ehkäisyohjelmien tulisi perustua

monipuolisiin näkökulmiin, niiden tulisi keskittyä erityisesti nuoriin ja pyrkiä

muuttamaan tupakointia ja vanhempien ja opettajien kasvatustapoja. Tupakoinnin

ehkäisyohjelmien tulisi pyrkiä luomaan tupakoimattomuuspolitiikkaa kouluihin ja

paikkoihin, joissa nuoret kokoontuvat (Charlton ym., 1990). Tupakoinnin aloittamisesta

tarvitaan empiiristä tietoa, jonka tulee perustua teoriapohjaiseen tutkimukseen

tupakoinnin aloittamisprosessin ymmärtämiseksi. Samalla teoriapohjainen tutkimustieto

voi toimia tupakoinnin ehkäisyohjelmien perustana, jolloin mahdollisesti saavutetaan

pitkäkestoisempia vaikutuksia tupakoinnin ennaltaehkäisyssä. (Tyas & Pederson, 1998.)

Kuudessa Euroopan Unionin maassa toteutettiin viisivuotinen tupakoinnin

ehkäisyhanke ESFA (European Smoking prevention Framework Approach) vuosina

1997–2002. Projektin tarkoituksena oli yhdistää periaatteita eri näkökulmista ja saada

muutoksia sekä mikro- että mesotasolla. Projektin teoreettisena viitekehyksenä

tupakointia selittävien tekijöiden analyysissä, ohjelman kehittämisessä ja evaluaatiossa

on Asenne, sosiaalinen vaikuttaminen, pystyvyys -malli (The Attitude, Social influence,

self-Efficacy Model (ASE)) (de Vries & Mudde, 1998; de Vries, Mudde & Dijksra,

2000). Suomen lisäksi hankkeeseen osallistuivat Alankomaat, Espanja, Britannia,

Portugali ja Tanska. Hankkeessa pyrittiin kehittämään, toteuttamaan ja arvioimaan

kokonaisvaltaista nuorten tupakoinnin koulu- ja yhteisöpohjaista

ennaltaehkäisyohjelmaa. ESFA:n tavoitteena oli vähentää tupakoinnin aloitusta

koeryhmässä 10 %:lla verrattuna kontrolliryhmään neljässä vuodessa. (de Vries ym.,

2003a.) Tutkimukseni perustuu ESFA projektissa kerättyyn Suomen

tutkimusaineistoon.

4

2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS

Nuoruus ymmärretään siirtymävaiheena lapsuuden ja aikuisuuden välissä. Nuoruus

ajoittuu 10 ja 19 ikävuoden välille, nuoret viittaa 15–24 vuotiaisiin. Nuoruudessa

tapahtuu suuria psykososiaalisia muutoksia nopean fyysisen kasvun ja puberteetin

vuoksi. (WHO, 1989.) Nuoruus on kriittistä aikaa, sillä nuorilla on vielä riittämättömät

kyvyt arvioida päätöstensä ja valintojensa vaikutuksia tulevaisuuteen (Crockett &

Petersen, 1993). Nuoren aikuisuuteen siirtymisen ymmärtämisessä merkittäviä tekijöitä

ovat perhe, vertaisryhmä, koulu ja naapurusto (Spencer, 1999). Siirtymävaiheet

nuoruudesta aikuisuuteen voivat saada aikaan stressiä ja emotionaalista levottomuutta

(Larose & Bernier, 2001), minkä puolestaan tiedetään liittyvän käytöshäiriöihin ja

nautintoaineiden väärinkäyttöön (Aalto-Setälä, Marttunen, Tuulio-Henriksson,

Pokolainen & Lönnqvist, 2001; Laukkanen, Shemeikka, Viinamäki, Pölkki & Lehtonen,

2001).

Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan yksilön käyttäytymistä ja valintoja terveyteen

vaikuttavissa asioissa kuten ravinto, tupakointi, liikunta, alkoholinkäyttö. Nämä ovat

tavallisesti jo lapsuudessa tai nuoruudessa vakiintuneita, usein tiedostamattomien

tottumusten pohjalta tai myös tietoiseen pyrkimykseen perustuvia valintoja.

Terveyskäyttäytymisellä on usein ajan mittaan ratkaiseva vaikutus yksilön terveyteen ja

riskiin sairastua tai kuolla ennen aikaisesti. Esimerkiksi koko ikänsä tupakoineista noin

puolet kuolee tupakoinnista johtuviin sairauksiin. (Terveyskirjasto, 2009.)

Riskitekijöiksi luokitellaan sairauksien syyt ja tekijät, jotka liittyvät sairauksien

korkeampaan esiintymiseen ja todennäköisyyteen eri väestöissä. Esimerkiksi sydän- ja

verisuonisairauksien riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, korkeat rasva-arvot,

liikunnan puute, geenit, stressi ja tupakointi (Shekelle ym., 1981). Riskikäyttäytymisiksi

puolestaan luokitellaan toiminnat, kuten esimerkiksi tupakointi, joiden on osoitettu

suoraan lisäävän sairastumisriskiä. (Bartholomew, Parcel, Kok & Gottlieb, 2000, 134–

135.)

Interventioita voidaan tarkastella väestön näkökulmasta, jolloin ne suunnitellaan

vähentämään riskikäyttäytymisen esiintymistä tietyssä väestössä, tai interventioita

voidaan lähestyä yksilön näkökulmasta, jolloin ne suunnitellaan auttamaan yksilöä joko

lopettamaan riskikäyttäytyminen tai estämään riskikäyttäytymisen aloitus. Koska jotkut

5

käyttäytymiset ovat riippuvuutta aiheuttavia kuten tupakointi, on intervention tavoite

eliminoida käyttäytyminen eikä vain sen vähentäminen. (Bartholomew ym., 2000, 135.)

Tupakoinnilla tarkoitetaan Suomessa tupakanpolttoa tehdasvalmisteisina tai

itsekäärittyinä savukkeina, sikareina tai piipullisina. Nuoret polttavat ensisijaisesti

tehdasvalmisteisia savukkeita. Piipun ja sikarin polttaminen on harvinaista. Pojat

käärivät savukkeensa irtotupakasta useammin kuin tytöt. 14-vuotiaat käyttivät vuonna

2007 itsekäärittyjä savukkeita useammin kuin 16- ja 18- vuotiaat. (Rimpelä, Rainio,

Huhtala, Lavikainen, Pere & Rimpelä, 2007.)

Tupakointi on yksi merkittävimmistä ennaltaehkäistävissä olevista ennenaikaista

sairastuvuutta ja kuolemaan aiheuttavista tekijöistä (Ezzati, Lopez, Rodgers, Vander

Hoorn & Murray, 2002; Murray & Lopez, 1997; USDHHS, 2000). Tupakoinnin

levinneisyys on kasvanut maailmanlaajuisesti ja arvioitu, että tupakoinnista johtuvat

kuolemat lisääntyvät vuoden 1990 3.0 miljoonasta 8.4 miljoonaan vuonna 2020

(Murray & Lopez, 1997). Jatkuvan tupakoinnin keskeinen syy on nikotiiniriippuvuus ja

tupakoinnin jälkeiset vieroitusoireet. Säännöllinen tupakointi on suuri terveysriski

aiheuttaessaan kroonista keuhkoputkentulehdusta, keuhkojen laajentumaa ja

keuhkosyöpää. Joka kuudes vuosikausia tupakoinut sairastuu keuhkosyöpään ja

valtaosalla on vanhemmiten vaikeaa hengenahdistusta aiheuttava keuhkorakkuloiden

laajentuma. Jatkuva tupakointi aiheuttaa sekä fysiologisen että psykologisen

riippuvuuden. Fysiologisesta riippuvuudesta on merkkinä toleranssin eli sietokyvyn

lisääntymisen kehittyminen nikotiinille. Pitkään tupakoinut saattaa polttaa päivässä 20–

30 savuketta, joiden sisältämä nikotiiniannos aiheuttaisi tupakoimattomalle

pahoinvointia ja muita nikotiinimyrkytyksen oireita. Psykologisesta riippuvuudesta on

osoituksena pakonomainen tarve tupakoida ja varsin huomattavien rahasummien

kuluttaminen savukkeiden hankkimiseen. (Huttunen, 2008.)

Säännöllisen ja runsaan tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa jo vajaan vuorokauden

kuluessa erilaisia vierotusoireita, joista tavallisimmat ovat ärtyneisyys, masentuneisuus,

unettomuus, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, levottomuus, pulssin kiihtyminen ja

ruokahalun lisääntyminen. Nikotiiniriippuvuus on varsin vaikeahoitoinen.

Tupakoitsijoista yli 80 % haluaisi lopettaa tupakoinnin, yli kolmasosa yrittää vuosittain

lopettaa tupakoinnin, mutta vain vajaa 5 % onnistuu siinä omin avuin.

Nikotiinipurukumit ja -laastarit auttavat lopettamaan keuhkojen toiminnan kannalta

6

haitallisen tupakoinnin, mutta eivät ole ratkaisu itse nikotiiniriippuvuuteen. Erilaiset

itsehoitoryhmät ovat usein paras keino vapautua nikotiiniriippuvuudesta. Vaikeassa

nikotiiniriippuvuudessa lääkehoidolla (mm. bupropioni ja varenikliini) on mahdollista

lievittää nikotiinin vieroitusoireita ja siten helpottaa säännöllisen tupakoinnin

lopettamista. (Huttunen, 2008.)

2.1 Nuorten tupakointi

Suomessa vuonna 2007 9 % 12-vuotiaista tytöistä ja 16 % samanikäisistä pojista

ilmoitti kokeilleensa tupakkaa. Tupakkaa kokeilemattomia oli 14-vuotiaiden joukossa

vielä enemmistö, tytöistä 38 % ja pojista 33 %, mutta 16-vuotiaista tupakointia oli

kokeillut jo tytöistä 63 % ja pojista 58 %. Vaikka valtaosa 18-vuotiaista oli kokeillut

tupakkaa, niin tupakkaa ei ollut kokeillut 25 %. Vuosien 2003–2007 aikana

tupakkakokeilut vähenivät merkitsevästi kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä (16–18

vuotiaat) 12-vuotiaita lukuun ottamatta. Päivittäin savukkeita polttavia oli vuonna 2007

14-vuotiaista tytöistä 7 % ja pojista 5 %, mutta 16-vuotiaista tytöistä jo 23 % ja pojista

20 % poltti tupakkaa päivittäin. 18-vuotiaat tytöt ja pojat polttivat yhtä paljon eli 28 %

kummassakin ryhmässä. 12-vuotiaista vain tytöt polttivat päivittäin (1 %). Myös

savukkeiden polttamisessa on nähtävissä vuosina 2003–2007 vähenemistä sekä 14–18-

vuotiailla tytöillä että pojilla. Nuorista 3 % 14-vuotiaista, 11 % 16-vuotiaista ja noin 18

% 18-vuotiaista vastaajista koki olevansa tupakkariippuvainen vuonna 2007. (Rimpelä,

Rainio, Huhtala, Lavikainen, Pere & Rimpelä, 2007.)

Nuoruusiän tupakointi ennustaa voimakkaasti aikuisiän tupakointia ja suurin osa

tupakoivista aikuisista on aloittanut tupakoinnin teini-iässä. Tupakoinnin aloittaminen

on harvinaista 20 ikävuoden jälkeen. Nuoret, joilla on vähemmän koulutusta ja

tupakoivat vanhemmat, lopettavat harvemmin tupakoinnin, kuin ne jotka omaksuvat

aikuisen roolin normit. Näistä syistä tupakoinnin ennaltaehkäisy tulisi kohdistaa

erityisesti teini-ikäisiin. (Chassin, Presson, Rose & Sherman, 1996.)

Tupakointi on yksi merkittävistä kansanterveyden uhkatekijöistä. Tupakointi aloitetaan

Suomessa nuorempana kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa ja siitä syystä nuorten

tupakointi on haaste terveyskasvatukselle. Terveys 2015 -ohjelman tavoitteisiin kuuluu

nuorten tupakoinnin puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Suomessa

tupakkalainsäädännön keskeisenä tavoitteena on vähentää tupakointia ja tupakasta

7

johtuvia terveyshaittoja sekä suojella uusia sukupolvia tupakalta sekä taata, ettei kukaan

vastoin tahtoaan altistu tupakansavulle. Tupakkalaissa kielletään tupakkatuotteiden ja

tupakointivälineiden myyminen tai muu luovuttaminen 18 vuotta nuoremmalle

henkilölle. Tupakointi on kielletty muun muassa pääasiassa 18 vuotta nuoremmille

tarkoitetuilla ulkoalueilla, kuten päiväkotien ja koulujen pihoilla ja työpaikoilla.

(Terveys 2015 -kansanterveysohjelma, 2001; Pennanen, Patja & Joronen, 2006.)

Nuorten tupakointi on yhteydessä huonompaan koulumenestykseen ja huonompiin

mahdollisuuksiin työuralla (Koivusilta, Rimpelä, Rimpelä & Vikat, 2001; Koivusilta,

Rimpelä & Vikat, 2003; Paavola, Vartiainen & Haukkala, 2004a.) Jo ala-asteella, ennen

tupakoinnin aloittamista, huonolla koulumenestyksellä on merkittävä yhteys

tupakointiin yläasteella tai myöhemmin (Yorulmaz, Aktürk, Dagdeviren & Dalkilic,

2002). Huono koulumenestys on yhteydessä siihen, että nuori alkaa helpommin

tupakoida säännöllisesti (Tucker, Ellickson & Klein, 2003) ja tupakoinnin lopettaminen

onnistuu huonommin (Chassin, Presson, Rose & Sherman, 1996).

Nuorten tupakoinnin aloittamisen selittämiseen ja lopettamiseen on sovellettu useita

teorioita. Niitä ovat muun muassa terveyskäyttäytymisen kognitiiviset teoriat ja mallit,

kuten Rosenstockin (1974) terveysuskomusmalli, Rogersin (1983)

suojelumotivaatioteoria ja Banduran (1986) sosiaalinen kognitiivinen teoria.

Sosiaalipsykologisista malleista suosittuja ovat Fishbein ja Ajzenin (1975) perustellun

toiminnan teoria, ja edelliseen perustuva Ajzenin (1985) suunnitellun käyttäytymisen

teoria, Pettyn & Caccioppon (1986) asennemuutokseen liittyvä malli ja Gibbonsin,

Gerrardin & Lanen (2003) käyttäytymisen tilannesidonnainen malli (A Social reaction

model of adolescent health risk), jolla on yhteyksiä kahden reitin (dual process)

malleihin. (Uutela & Haukkala, 2005)

Integratiivisista malleista voidaan mainita Attitude, Social influence, Efficacy model,

ASE malli (de Vries, Dijkstra & Kuhlman, 1988): asenne, sosiaalinen vaikuttaminen,

pystyvyys malli ja Theory of Triadic Influence, TTI model (Flay & Petraitis, 1994).

ASE malli ja TTI malli ovat integratiivisia malleja siinä mielessä, että näihin malleihin

on yhdistetty relevantteja puolia perustellun toiminnan teoriasta, sosiaalisen oppimisen

teoriasta ja suunnitellun käyttäytymisen teoriasta. (Kremers, 2002.)

8

2.2 Tupakointiin liittyvät psykososiaaliset tekijät

Nuorten tupakointiin liittyvien ennustavien tekijöiden empiirinen tutkimus lisääntyi

valtavasti 1990-luvun alussa (Tyas & Pederson, 1998). Tyas & Pederson (1998)

analysoivat meta-analyysissään 178 artikkelista vuosilta 1984–1996, mitä eri

psykososiaalisia tekijöitä on tutkittu ja yhdistetty nuorten tupakointiin. Analysoinnin

perustana he käyttivät USDHHS:n (1994) raportissa käytettyjä psykososiaalisten

riskitekijöiden luokittelua sosiodemografisiin, ympäristöön, käyttäytymiseen ja

persoonallisuuteen liittyviin tekijöihin.

2.2.1 Sosiodemografiset tekijät

Sosiodemografisiksi tekijöiksi luokitellaan muun muassa ikä, sukupuoli, perheen koko

ja rakenne, vanhempien sosioekonominen status (SES), käytettävissä oleva rahamäärä,

sekä etnisyys ja akkulturaatio, elinolosuhteet, työstatus sekä maalla tai kaupungissa

asuminen. (Tyas & Pederson, 1998.) Käsittelen tässä sosiodemografisista tekijöitä ikää,

sukupuolta, perheen rakennetta, vanhempien sosioekonomista statusta ja nuoren

käytettävissä olevaa rahamäärää.

Tupakoinnin aloitus ja todennäköisyys nuorten keskuudessa tyypillisesti lisääntyy, kun

ikää tulee lisää. (Tyas & Pederson, 1998.) Nuorten terveystapatutkimuksesta 2007

(Rimpelä ym., 2007) käy ilmi, että sekä tupakoinnin kokeiluikä että säännöllisen

tupakoinnin aloittamisikä Suomessa ovat siirtyneet myöhemmäksi. 12-vuotiaiden

poikien tupakkaa kokeilleiden osuudet ovat vähentyneet vuoden 1977 50 %:sta 16 %:iin

vuonna 2007 ja vastaavasti saman ikäisten tyttöjen 32 %:sta 9 %:iin samalla

aikajaksolla. Samoin 14-vuotiaiden poikien tupakkaa kokeilleiden osuus on vähentynyt

vuoden 1977 68 %:sta 33 %:iin vuonna 2007 ja tytöillä vastaavasti 60 %:sta 38 %.iin.

Päivittäin savukkeita polttavien poikien osuudet ovat vähentyneet eniten 18-vuotiaiden

ryhmässä vuoden 1977 41 %:sta 28 %:iin ja vastaavasti tyttöjen osuuden ovat

vähentyneet eniten 14-vuotiaiden tyttöjen ryhmässä vuoden 1977 15 %:sta 7 %.iin

vuonna 2007. (Mt.)

Vaikka historiallisesti tupakoinnin esiintyminen miehillä on ollut korkeampaa kuin

naisilla (USDHHS, 1994), on tupakoinnin esiintyvyydessä naisilla ja miehillä

nähtävissä maantieteellisiä ja kulttuurisia eroja. Läntisissä kulttuureissa naiset

tupakoivat lähes yhtä paljon tai vähän enemmän kuin miehet, kun taas idän kulttuureissa

9

miehet tupakoivat enemmän. (Tyas & Pederson, 1998.) Suomessa vuonna 2006

työikäisistä miehistä 24 % ja naisista 19 % raportoi päivittäistupakoinnista. Nuorista

miehistä (15–24-vuotiaat) 21 % ilmoitti tupakoivansa päivittäin ja 9 % satunnaisesti.

Nuorista naisista 18 % tupakoi päivittäin ja 8 % satunnaisesti. (Helakorpi, Patja, Prättälä

& Uutela, 2007.) ESFA projektissa saatujen tulosten mukaan tytöt tupakoivat viikoittain

(6.1 %, N = 701) enemmän kuin pojat (5.0 %, N = 582). Tutkimukseen osallistuneiden

nuorten keski-ikä oli 13.3 vuotta ja otos oli 23317 nuorta Tanskasta, Suomesta,

Hollannista, Portugalista, Espanjasta ja Iso-Britanniasta (United Kingdom).

Säännöllisesti tupakoivista kuitenkin pojat (N = 558) polttavat savukkeita enemmän

kuin tytöt (N = 686). (ESFA, 2002.)

Monissa tutkimuksissa on tutkittu muuttujia, jotka liittyvät perheen rakenteeseen (Tyas

& Pederson, 1998). Tulosten mukaan voidaan tehdä johtopäätös, että ehjä, kahden

vanhemman perhe suojaa nuorta tupakoinnilta. Tämä yhteys on säilynyt

vuosikymmenen yli eri maissa. (Isohanni, Moilanen & Rantakallio, 1991.) Euroopan

seitsemässä maassa (Itävalta, Tanska, Suomi, Saksa, Norja, Skotlanti ja Wales) vuosina

1997/98 tehdyn HBSC -tutkimuksen (Health Behaviour in School-aged Children)

tulosten mukaan perheen rakenteella ja nuoren tupakoinnilla on vahva ja riippumaton

yhteys siten, että tupakoinnin esiintyvyys 15- vuotiailla nuorilla on matalin ehjissä

perheissä ja korkein uusioperheissä (stepfamilies). Uusioperheellä tarkoitettiin sitä, että

vastaaja asui joko äitipuolen tai isän partnerin tai isäpuolen tai äidin partnerin kanssa.

(Griesbach, Amos & Currie, 2003.)

Perheen sosioekonomisen aseman kuten koulutuksen, sosiaaliluokan, tulojen ja

vaurauden yhteydestä nuorten tupakointiin on saatu tutkimuksissa ristiriitaisia tuloksia.

(Tyas & Pederson, 1998). HBSC -tutkimuksen tulosten mukaan tupakointi liittyi

perheen varakkuuteen kolmessa maassa seitsemästä (Tanska, Suomi, ja Saksa) siten,

että köyhemmissä perheissä nuoret aloittivat todennäköisemmin tupakoinnin (Griesbach

ym., 2003). Nuoren omien henkilökohtaisten tulojen yhteys tupakointiin on todettu

tutkimuksissa siten, että jos nuorella on käytettävissä paljon rahaa, niin hänellä on

suurempi todennäköisyys tupakointiin (Tyas & Pederson, 1998). HBSC -tutkimuksen

tulosten mukaan tupakointi oli vahvasti yhteydessä nuoren omiin tuloihin ja

käytettävään rahamäärään kaikissa tutkituissa maissa paitsi Tanskassa. Nuori, jolla oli

keskimääräisesti enemmän käytössä rahaa viikoittain verrattuna muihin 15-vuotiaisiin

10

omassa maassaan, oli todennäköisemmin päivittäinen tupakoitsija. (Griesbach ym.,

2003.)

2.2.2 Ympäristötekijät

Ympäristötekijöihin luokitellaan muun muassa vanhempien, sisarusten ja vertaisten

tupakointi, tupakointiin liittyvät asenteet ja normit, joihin liittyy myös vanhempien

suhtautuminen nuoren tupakointiin sekä savukkeiden saatavuus ja hankkiminen.

Vanhempien tupakointi lisää merkittävästi nuoren tupakoinnin riskiä useiden

tutkimusten mukaan. (Tyas & Pederson, 1998.) HBSC -tutkimuksen mukaan nuorten

tupakointi oli merkittävästi yhteydessä tupakoiviin vanhempiin kaikissa seitsemässä

maassa. Tupakoinnin todennäköisyys nuorilla, joilla olivat tupakoimattomat

vanhemmat, vaihteli 9.3 %:sta Tanskassa 16.9 %:iin Itävallassa. Kun taas nuoret, joilla

vähintään toinen vanhemmista tupakoi, tupakointi vaihteli 23.4 %:sta Tanskassa 29.4

%:iin Saksassa. (Griesbach, 2003.) De Vries ym. (2003b) arvioivat ESFA -projektissa

kerätyn aineiston pohjalta vanhempien ja vertaisten tupakoinnin vaikutusta nuorten

tupakointiin. Tulosten mukaan nuoren tupakointi oli kaikkein voimakkaimmin

yhteydessä parhaan kaveri tupakointiin. Vanhempien tupakoinnilla oli merkittävä

yhteys nuoren tupakointiin, mutta heikompi kuin kavereiden tupakoinnin yhteys. (Mt.)

Nuoren tärkeimpien ystävien vaikutuksen on todettu olevan merkittävämpi tupakoinnin

aloittamiseen ja tupakointiin kuin muilla hyvillä tai saman ikäisillä ystävillä (Morgan &

Grube, 1991).

Vanhempien asenteilla tupakointia kohtaan ja erityisesti omien lasten tupakointiin, on

osoitettu olevan yhteys nuorten tupakointiin (Tyas & Pederson, 1998). Vanhempien

välinpitämättömyydellä nuorten tupakointia kohtaan, on todettu olevan nuorten

tupakointia lisäävä vaikutus (Dusenbury, Kerner, Baker, Botvin, James-Ortiz & Zauber,

1992). Tupakoinnin saatavuudella on todettu olevan vähäisempi vaikutus nuorten

tupakointiin (McGee & Stanton, 1993).

2.2.3 Käyttäytymistekijät

Käyttäytymiseen liittyviin muuttujiin on luokiteltavissa opintomenestys,

opiskeluhalukkuus ja opiskelutavoitteet, riskikäyttäytyminen kuten alkoholin ja

huumeiden käyttäminen, väkivaltainen käyttäytyminen sekä elämäntyyliin liittyvä

11

käyttäytyminen ja muu terveyskäyttäytyminen kuten liikunnan harrastaminen, ravinto,

nukkuminen ja omasta terveydestään huolehtiminen. (Tyas & Pederson, 1998.)

Tupakoinnin on todettu liittyvän johdonmukaisesti koulumenestykseen ja opiskeluun

sitoutumiseen ja tavoitteisiin. Koulussa menestyvillä opiskelijoilla on korkeammat

opiskelutavoitteet, he ovat sitoutuneet opiskeluun ja heillä on pienempi todennäköisyys

aloittaa tupakointi. (Tyas & Pederson, 1998). ESFA -projektissa satujen tulosten

mukaan Suomessa koulumenestys ja viikoittainen tupakointi olivat yhteydessä toisiinsa.

Huonon keskiarvon saaneet oppilaat tupakoivat koko yläasteen ajan enemmän kuin

hyvän keksiarvon saaneet oppilaat. Yhdeksännellä luokalla ohjelmaryhmässä

huonoimman keskiarvon saaneista nuorista tupakoi viikoittain 54,2 % ja

vertailuryhmässä 63,5 %, kun taas parhaan keskiarvon saaneista nuorista tupakoi

viikoittain 9,1 % ohjelmaryhmässä ja 11.3 % vertailuryhmässä. (Vartiainen ym., 2004.)

Alkoholi ja huumeiden käyttö lisäävät tupakointiriskiä nuorilla, kun taas säännöllinen

liikunta ja urheilun harrastaminen suojaa tupakoinnilta (Tyas & Pederson, 1998).

Tupakointi ja alkoholin käyttö lisääntyvät nuoruudessa (Jackson, Sher, Cooper &

Wood, 2002). Fyysinen liikunta vähenee nuoruudessa ja vähäinen liikunta on

yhteydessä tupakointiin (Audrain-McGovern, Rodriguez & Moss, 2003). Haukkala,

Vartiainen & de Vries (2006) tutkivat nuuskan ja tupakoinnin yhteyttä suomalaisilla 13–

16-vuotiailla nuorilla. Pojilla tupakointi ennusti myöhempää nuuskan käyttöä ja

nuuskan kokeilu ennusti myöhempää viikoittaista tupakointia. Aktiivisesti urheilua

harrastavilla pojilla tupakointi oli vähäisempää, mutta nuuskan käyttö oli yleisempää.

Nikotiiniriippuvuus lisääntyi lineaarisesti nuuskan käytön kanssa viikoittain

tupakoivilla. Paavola, Vartiainen ja Haukkala (2004b) tutkivat tupakoinnin, alkoholin

käytön ja liikunnan yhteyttä 13 vuotta kestäneessä pitkittäistutkimuksessa Pohjois-

Karjalan nuorisoprojektiin osallistuneilla Itä-Suomesta. Tutkittavat olivat tutkimuksen

alussa 1978 13-vuotiaita ja viimeisenä tutkimusvuonna 1993 he olivat 28-vuotiaita.

Paavola ym. käyttivät tutkimuksessaan 15-, 21- ja 28 -vuotiaiden vastauksia. Tupakointi

ja alkoholinkäyttö korreloivat positiivisesti kussakin tutkimuksessa. Tupakointi korreloi

negatiivisesti vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen. Aikaisempi terveyskäyttäytyminen

ennusti myös myöhempää käyttäytymistä, mutta tupakoinnilla oli vahvin jatkuvuustaso.

Alkoholin käyttö 15-vuotiaana ennusti tupakointia 21- ja 28-vuotiaana. Tupakointi

nuorena ei kuitenkaan ennustanut alkoholin käyttöä aikuisena. (Paavola ym., 2004b.)

12

2.2.4 Persoonaan liittyvät tekijät

Persoonaan liittyviä tekijöitä ovat muun muassa minäkuva, itsetunto, motivaatioon

liittyvät tekijät, stressinsieto, pystyvyys, selviytymiskeinot, asenteet, alttius vertaisten

sosiaalisille vaikutuksille ja riskinottotaipumus. Stressi ja masennus ovat yhteydessä

tupakoinnin aloittamiseen. Elämänmuutoksilla ja stressillä on todettu olevan

huomattava merkitys emotionaaliseen hyvinvointiin. Stressin on osoitettu korreloivan

positiivisesti psykologisen ahdistuksen kanssa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että

stressi on yhteydessä tupakoinnin aloittamiseen ja sen jatkamiseen. (Tyas & Pederson,

1998.) Tupakointia pidetään stressin hallintakeinona nuorilla (Mates & Allison, 1992).

Tutkimuksissa on löydetty yhteys ahdistuksen ja vihaisuuden ja tupakoinnin välillä.

(Tyas & Pederson, 1998). Forgays, Forgays, Wrzesniewski & Bonaiuto (1993) löysivät

tutkimuksissaan merkitsevän yhteyden ahdistuksen, vihaisuuden ja tupakoinnin välillä.

Tutkimuksissa on löydetty myös vahva yhteys tupakoinnin ja masennusoireiden välillä.

Masentuneet polttavat tupakkaa enemmän kuin terveet ja masennusoireista kärsivien on

vaikeampi lopettaa tupakointi. Runsas tupakointi on yhteydessä myös lisääntyvien

masennusoireiden kanssa. (Windle & Windle, 2001,) Johnson ym. (2000) esittävät, että

vaikka on todisteita tupakoinnin ja ahdistuksen välillä, niin yhteys ei ole kuitenkaan niin

vahva kuin masennuksen ja tupakoinnin välillä ja riippuu paljolti, kuinka ahdistus oireet

on diagnosoitu.

Positiiviset asenteet tupakointia ja tupakoitsijoita kohtaan lisäävät todennäköisyyttä

tupakoinnin aloittamiseen (Tyas & Pederson, 1998). McNeillin ym. (1989) tutkimuksen

mukaan tupakointiin liittyvät asenteet ja mielipiteet eivät ennustaneet tupakoinnin

aloitusta silloin, kun sosiodemografiset, ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät

otettiin huomioon. Charlton & Blair (1989) löysivät merkittävän yhteyden tupakoinnin

ja positiivisten asenteiden välillä vain tytöillä. Asenteet eivät välttämättä ole yhtä

tärkeitä tupakoinnin aloittamisessa kuin muut tekijät (Tyas & Pederson, 1998).

2.3 Tupakoinnin ehkäisyohjelmat ja ESFA

Nuorten tupakointia voidaan ehkäistä tupakoinnin ehkäisyohjelmilla. Nuorten

tupakointia on pystytty vähentämään ohjelmilla, jotka ovat sisältäneet koulu- ja

yhteisöpohjaisia ohjelmia, joissa harjoiteltiin sosiaalisia taitoja sekä ohjelmilla, joissa on

otettu huomioon kohderyhmän yksilölliset tarpeet. Kuitenkin nuorten tupakoinnin

13

ehkäisyohjelmilla on saavutettu pääosin vain lyhyen aikavälin tuloksia ja pitkän

aikavälin myönteiset tulokset nuorten tupakoinnin vähentämiseksi ovat vielä vähäisiä.

(Pennanen, Patja & Joronen, 2006.)

Nuorille suunnattuja tupakoinnin ehkäisyohjelmia on tehty pääasiassa kouluissa, koska

siten on tavoitettu suuri joukko nuoria ja terveiden elämäntapojen opettaminen on osa

koulun järjestelmää. Tupakoinnin ehkäisyohjelmilla, jotka perustuvat sosiaalisen

paineiden hallintaohjelmiin (social influence), tavoitteena on ollut lisätä nuorten

tietoisuutta tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta paineesta ja harjoitella tupakoinnista

kieltäytymisen taitoja (Thomas, 2003). Näillä on saavutettu joitakin pitkänajan

myönteisiä tuloksia. Sosiaalisiin normeihin keskittyminen vähentää tupakoinnin

aloittamista (Buttross & Kastner, 2003). Tupakoimattomuuskilpailuilla, joissa nuoria

kannustetaan olemaan tietty aika tupakoimatta, on saavutettu myös myönteisiä tuloksia

(Wiborg & Hanewinkel, 2002; Vartiainen, Saukko & Paavola, 1994). Kouluohjelmien

lisäksi ehkäisyohjelmissa on käytetty laajamittaisia yhteisöohjelmia, kuten

joukkoviestintävälineiden käyttöä, lainsäädäntöön ja säännöksiin vaikuttamista siten,

että tupakkatuotteiden hintaa on nostettu ja vaikutettu niiden saatavuuteen.

Yhteisöohjelmaan liittyy usein myös vanhempien, koulun ja ympäröivän yhteisön

osallistuminen ohjelmaan. (Pennanen ym., 2006.)

ESFA projekti oli koulu- ja yhteisöpohjainen ohjelma ja siinä yhdistettiin terveyden

edistämisen malleja. ESFA:n pyrkimyksenä oli tavoittaa nuoret neljällä tasolla:

yksilöllisellä, vanhempien, koulun ja yhteisön tasolla. Tupakoinnin ehkäisyohjelman

aloitettiin vuonna 1997 ja syksyllä 1998 valitut kouluryhmät aloittivat seitsemännen

luokkansa. Opettajat koulutettiin ohjelmaan siten, että he osallistuivat 2–3

koulutuspäivään vuodessa. Seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla oppilaat

osallistuivat viidelle oppitunnille, joissa oppilaille annettiin tietoa siitä, miten

tupakoinnista voi kieltäytyä, tupakoinnin seurauksista ja tupakoinnin syistä sekä

harjoiteltiin tupakoinnista kieltäytymisen taitoja mm. roolileikkien ja videoiden avulla.

Roolileikeissä nuoret näyttelivät erilaisia tupakointiin liittyviä tilanteita ulkopuolisen

näyttelijäryhmän avustamana. Tupakoinnista annettiin tietoa myös muiden oppiaineiden

yhteydessä kuten liikunnan, äidinkielen, matematiikan ja maantiedon tunneilla.

(Vartiainen ym., 2004; Vartiainen ym., 2007; de Vries ym., 2003a.)

14

Yhdeksännellä luokalla oppitunteja oli yhteensä neljä ja niillä painotettiin

tupakkariippuvuudesta johtuvia ongelmia sekä lopettamisen keinoja. Kahdeksannella ja

yhdeksännellä luokalla oppilailla oli mahdollisuus osallistua

tupakoimattomuuskilpailuihin, joko yksin, yhdessä kaverin tai ryhmän kanssa.

Kilpailuissa tavoitteena oli pysyä tupakoimatta kolmen kuukauden ajan. Kilpailujen

ajan tupakoimattomina pysyneet nuoret osallistuivat palkintojen arvontaan. Ohjelmaan

kuului myös terveysviestinnässä käytettävä menetelmä, jossa

tupakoimattomuuskilpailussa voittaneita oppilaita haastateltiin koulun ulkopuolella

järjestetyissä tapaamisissa heidän tavoistaan kieltäytyä tupakoinnista esimerkiksi

ryhmäpainetilanteessa tai stressaavissa tilanteissa. Haastatteluja julkaistiin lehdessä,

joka postitettiin ohjelmakouluihin kuuluvien nuorten koteihin. (Vartiainen ym., 2004;

Vartiainen ym., 2007; de Vries ym., 2003a.)

Oppilaiden vanhemmat saivat tietoa hankkeesta vanhempainilloissa ja postitse. Heillä

oli mahdollisuus osallistua Lopeta ja voita -kilpailuun. Koulun ulkopuolella hanke näkyi

mm. kolmena erilaisena julisteena, joita asetettiin sellaisille julkisille paikoille, missä

nuoret viettivät aikaansa. Julisteiden asettaminen tapahtui pääosin oppilaiden toimesta.

Toisena vuotena ohjelmaan liitettiin Helsingin seurakuntayhtymän rippileiritoiminta.

Niiden rippileirien, joihin pääosa ohjelmakoulujen oppilaista osallistui, johtajille ja

vastaaville ohjaajille järjestettiin tiedotustilaisuus ja koulutuspäivä. Rippileirit

sitoutuivat yhteisiin sääntöihin tupakoinnin ehkäisemiseksi leiriä edeltäneen

opetusjakson sekä leiritoiminnan aikana. Viimeisenä vuotena ohjelmaan osallistui myös

Helsingin terveysviraston hammashuolto. Kouluhammaslääkäreitä koulutettiin yhden

päivän aikana antamaan tietoa tupakoinnin vaaroista ohjelmakouluun kuuluville

oppilaille kahden minuutin ajan koko kohderyhmän kattaneen normaalin

kouluhammashuollon tarkastuskäynnin yhteydessä. Nuorille näytettiin mm. valokuvia

tupakoitsijoiden hampaista. (Vartiainen ym., 2004; Vartiainen ym., 2007; de Vries ym.,

2003a.)

Ohjelma ehkäisi Vartiaisen ym. (2007) tutkimuksen mukaan nuorten viikoittaista

tupakointia. Vertailuryhmään kuuluneiden nuorten viikoittainen tupakointi lisääntyi

enemmän kuin ohjelmaryhmään kuuluneiden sekä kahdeksannella että yhdeksännellä

luokalla. Koulu- ja yhteisöpohjainen tupakoinnin ehkäisyohjelma voi ehkäistä kaikkien

nuorten tupakoinnin aloittamista mukaan lukien korkean riskin oppilaiden.

15

2.4 ASE malli ESFA:n teoreettisena viitekehyksenä

ESFA:n teoreettisena viitekehyksenä on ASE malli; Attitude, Social influence, self-

Efficacy malli; asenne, sosiaalinen vaikuttaminen, pystyvyys malli (de Vries & Mudde,

1998; de Vries ym., 2000). ASE malli juontaa juurensa perustellun toiminnan teoriasta

(The Theory of Reasoned Action, TRA) (Fishbein & Ajzen, 1975), mutta siihen on

liitetty näkemyksiä sosiaalisen kognitiivisen teoriasta (Social Cognitive Theory, SCT)

(Bandura, 1986), transteoreettisesta muutosvaihemallista (The Transtheoretical Model,

TTM) (Prochaska & DiClemente, 1983) ja varokeinon omaksumismalli (The Precaution

Adoption Process Model, PAPM) (Weinstein, 1988) integratiiviseksi malliksi, joka

selittää motivationaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä muutoksia. (de Vries ym., 2003.)

Mallin mukaan käyttäytyminen on yksilön intentioiden ja kykyjen tulosta. Intentiot

voivat vaihdella ei intentiota muutokseen eli esiharkintavaiheesta (precontemplation)

intentioon käyttäytymisen muuttamiseen eli valmistautumisvaiheeseen (preparation).

Yksilön kyvyt ja ympäristön esteet vaikuttavat siihen, voiko intentio toteutua. Tärkeitä

ovat suunnitelmat panna täytäntöön intentiot tietyllä toiminnolla tavoitekäyttäytymisen

saavuttamiseksi ja tilanteeseen sopivat taidot. Motivationaaliset tekijät, kuten erilaiset

asenteet, sosiaalinen vaikuttaminen ja pystyvyys määrittävät yksilön intentioita.

Motivationaalisia tekijöitä määrittävät puolestaan erilaiset altistavat tekijät, kuten

käyttäytymiseen liittyvät, psykologiset, biologiset sekä sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät,

informaatioon liittyvät tekijät, kuten viestin laatu, kanava ja lähde sekä tietoisuus tekijät,

kuten tieto, riskiarviointi ja toimintavihjeet. (de Vries ym., 2003.)

Taulukko 1. ASE malli (de Vries ym., 1988; de Vries & Mudde, 1998)

Altistavat tekijät Proksimaaliset tekijät

Käyttäytymis-tekijätPsykologiset tekijätBiologiset tekijätSosiaaliset ja kulttuuriset tekijät

Asenteet

Sosiaalinen vaikuttaminen

Pystyvyys

Intenti

o

Käyttäytymi

nen

16

Altistavista tekijöistä käyttäytymistekijöihin luokitellaan taidot, aikaisemmat

kokemukset samasta ja siihen liittyvästä käyttäytymisestä esim. aikaisempi

tupakoiminen, opiskelu savutukset jne. Psykologisia tekijöiksi luokitellaan esimerkiksi

itsetunto, ahdistus, masennukseen liittyvät tunteet, riskinotto, stressi jne. Biologisiin

tekijöihin luokitellaan esimerkiksi sukupuoli, ikä, perinnölliset muuttujat. Sosiaalisiin ja

kulttuurisiin tekijöihin luokitellaan muun muassa kasvatus, sosiaalinen ilmasto,

sosioekonominen status, perheen rakenne jne. ASE malli kuvaa sekä distaalisten että

proksimaalisten tekijöiden vaikutusta intentioon esim. tupakointiin tulevaisuudessa ja

käyttäytymiseen esim. nuoren tupakointiin. Distaaliset tekijät vaikuttavat

proksimaalisiin tekijöihin, mutta myös suoraan käyttäytymiseen, erityisesti silloin, kun

käyttäytymisestä on tullut tapa. Proksimaaliset tekijät vaikuttavat intention kautta

käyttäytymiseen.(Kremers, 2002.)

3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET

Tutkimukseni pääteemana tai sateenvarjona on terveyskäyttäytymiseen liittyvä nuorten

tupakoinnin aloittaminen ja sen ehkäisy. Tutkimuskysymykset muokkautuvat vielä, kun

saan tutkimusaineiston käsiini ja pääsen perehtymään siihen perusteellisesti.

Tutkimukseni pääkysymys on: Mitkä ovat tupakoinnin ehkäisyohjelman (ESFA)

vaikutukset nuorten tupakointiin liittyviin asenteisiin? Miten interventioon liittyvät eri

tekijät vaikuttavat nuorten tupakointiin liittyviin asenteisiin ja tupakoinnin aloittamiseen

koeryhmässä verrattuna kontrolliryhmään?

Alakysymykset: Selittääkö ryhmätilanteessa syntyvä asennepolarisaatio puolesta tai

vastaan nuorten tupakointiin liittyviä asenteita? Selittävätkö asenteet poikien

tupakoinnin erilaisuutta? Miten asenteet, normit, pystyvyys ja sosiaalinen vaikuttaminen

selittävät nuorten tupakointia?

Hypoteesit: Koeryhmässä asenteet eivät muutu enempää kuin kontrolliryhmässä eli

asenteet tupakointia kohtaan pysyvät samana molemmissa ryhmissä. Intervention

vaikutuksesta asenteet tupakoinnin aloittamista kohtaan eivät muutu. Koe- eli

ohjelmaryhmässä asenteet hajoavat enemmän kuin vertailuryhmässä. Ohjelmaryhmässä

osa nuorista toimii interventiota vastaan.

17

4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTON HANKINTA

Käytän tutkimuksessani Suomessa ESFA projektissa kerättyä tutkimusaineistoa.

Suomessa hankkeeseen osallistui 27 helsinkiläistä yläastetta, joista satunnaisesti valittiin

13 koulua ohjelmaryhmäksi (65 luokkaa) ja 14 vertailuryhmäksi (80 luokkaa) (n =

2745). Aineistosta poistettiin 25 oppilasta, jotka olivat vaihtaneet kouluryhmää kesken

ohjelman. Ohjelma alkoi vuonna 1998, kun nuoret aloittivat yläkoulun seitsemännen

luokan, ja se kesti aina vuoteen 2001, kun nuoret olivat suorittaneet yhdeksännen

luokan. (Vartiainen, Pennanen, Haukkala, Tossavainen & Lehtovuori, 2004; Vartiainen

ym., 2007.)

Aineisto kerättiin hankkeeseen osallistuvilta nuorilta kyselylomakkeilla. Ensimmäinen

eli lähtötason kysely tehtiin vuoden 1998 (T1)syksyllä seitsemännellä luokalla, ennen

ohjelman aloittamista. Toinen kysely tapahtui syksyllä vuonna 1999 (T2)

kahdeksannella luokalla ja kolmannen kerran vuonna 2000 (T3) yhdeksännen luokan

syksyllä. (Vartiainen ym., 2004; Vartiainen ym., 2007.) Neljäs kysely tehtiin

yhdeksännen luokan keväällä 2001 (T4). Suomessa kaksi kontrollikoulua ei palauttanut

kyselylomakkeita tutkijoille T4-vaiheessa ja ne jätettiin pois keskeyttäneiden

analyysistä (dropout analysis). (Vartiainen ym., 2007.) Kyselylomake perustui

kirjallisuuskatsauksiin ja aikaisempaan tupakoinnin ennaltaehkäisevään työhön (de

Vries & Kok, 1986; de Vries ym., 1988; de Vries, 1995; Dijkstra ym., 1999). Kunkin

osallistujamaan pilotointitutkimukset vaikuttivat osaltaan lopullisten aiheiden valintaan

ja muotoiluihin. ESFA kyselylomakkeella arvioitiin tupakkakäyttäytymistä, intentioita,

asenteita, sosiaalista vaikuttamista, pystyvyysodotuksia ja useita demografisia

muuttujia. Lisäksi mitattiin kokemuksia ja arviointeja tupakoinnin ehkäisyohjelmien

informaatioista ja toiminnoista kysymällä vastaajilta esimerkiksi, kuinka monta

oppituntia he olivat saaneet viimeisen vuoden aikana liittyen tupakoinnin ehkäisyyn,

olivatko he pitäneet näistä oppitunneista ja, olivatko he muuttaneet tupakointiin liittyviä

mielipiteitään näiden oppituntien vaikutuksesta. (de Vries ym., 2003a, de Vries ym.

2003c.)

Tupakkakäyttäytymistä mitattiin viidellä kysymyksellä käyttäen suositeltuja menetelmiä

(WHO, 1988; de Vries ym., 1994; USDHHS, 1994; Dijkstra ym., 1999). Tupakoinnin

itseraportointia ei vahvistettu biologisesti logistisista ja kustannussyistä, vaan nuoren

nykyisen tupakoinnin ja elinajan tupakoinnin vastauksia verrattiin toisiinsa.

18

Esimerkiksi, jos nuori raportoi olevansa kokeileva tupakoija ensimmäisessä

kysymyksessä, mutta antaa ymmärtää polttaneensa 100 tupakkaa elämänsä aikana, niin

vastaaja luokiteltiin säännöllisenä tupakoitsijana (de Vries ym., 1994; USDHHS, 1994).

Mitattuja kognitiivisia ja affektiivisia muuttujia olivat nuorten asenteet,

pystyvyyskäsitykset ja aikomus tupakoida seuraavana vuonna. Asenteita mitattiin

seitsemänkohtaisella mittarilla käyttäen 11 aihetta. Faktorianalyysi paljasti kaksi

faktoria, joilla arvioitiin tupakoinnin etuja ja haittoja. Pystyvyyttä mitattiin 12

kysymyksellä seitsemänkohtaisella mittarilla ja arvioitavat käsitykset liittyivät

tupakoinnista pidättäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa (sosiaalinen pystyvyys),

erilaisissa tilanteissa (tilannepystyvyys) ja stressaantuneena (stressipystyvyys).

Aikomuksia mitattiin yhdellä kysymyksellä ja seitsemänkohtaisella mittarilla ja siinä

mitattiin nuoren aikomusta tupakoida seuraavana vuonna. Sosiaalisesta vaikuttamisesta

mitattiin isä, äidin, veljen, siskon, parhaimman kaverin ja ystävien sosiaalista

vaikuttamista. (de Vries ym., 2003c.)

Demografisista tekijöistä mitattiin ikää (12–17), sukupuolta, taskurahoja (0 = ei yhtään,

3 = paljon), uskonnollista taustaa (0 = ei, 1 = kyllä), etninen tausta (0 = syntyperäinen, 1

= ei-syntyperäinen), alkoholin, mietojen huumeiden ja kovien huumeiden käyttö (0 = ei

koskaan, 4 = vähintään kerran viikossa), perheen status (1 = asuu molempien

vanhempien kanssa, 0 = ei molempien vanhempien kanssa), vanhempien työssäkäynti

(0 = työtön, 1 = työkyvytön, eläkkeellä, kotona, opiskelija, 2 = vähemmän kuin 5 päivää

viikossa, 3 = työskentelee 5 päivää viikossa), vanhempien palkkio

tupakoimattomuudesta (0 = ei palkkioita, 3 = suuri palkkio), koulumenestys (0 = luokan

alin kolmannes, 2 = luokan ylin kolmannes), koulun tupakointipolitiikka (0 = liberaali, 2

= tiukka) ja tupakointiin liittyvää tietoa edellisenä vuonna (0 = ei, 4 = usein). (de Vries

ym., 2003c.)

Valittujen suomalaisten koulujen oppilasmäärästä lähtötason mittaukseen

seitsemännellä luokalla osallistui 2816 nuorta. Pitkien poissaolojen ja puutteellisten

tietojen takia lopulliseen analyysiin otettiin mukaan 2745 lomaketta

(osallistumisprosentti 97 %). Kaikki lähtötason mittauksiin osallistuneet nuoret eivät

voineet osallistua seurantamittauksiin, koska jotkut nuoret olivat vaihtaneet koulua.

Kahdeksannella luokalla kyselyyn osallistui 2732 nuorta eli 97 % oppilaista.

Yhdeksännellä luokalla nuorista osallistui kyselyyn 2606 eli 93 %. Kato oli yhtä suuri

19

ohjelma- ja vertailukouluissa. Vastanneista oli poikia 53 % ja tyttöjä 47 %. (Vartiainen

ym., 2004.)

Kysely tehtiin opettajan johdolla luokkahuoneessa. Nuoret saivat kyselylomakkeet

kirjekuorissa, jotka oli viivakoodattu ja nuorten nimet oli kiinnitetty kirjekuoreen.

Viivakoodin avulla oppilaiden tiedot voitiin identifioida seurantamittausten tietoihin.

Opettaja tähdensi oppilaille kyselyn luottamuksellisuutta. Opettajat, vanhemmat tai

kukaan muu tutkijoiden lisäksi ei voinut nähdä oppilaiden henkilökohtaisia vastauksia.

Kyselyyn vastaamisen jälkeen nuoret laittoivat itse kyselylomakkeet kirjekuoriin,

sulkivat ne, ja poistivat irrotettavan nimitarran kirjekuoren päältä. Kirjekuoret kerättiin

postituspussiin, joka suljettiin nuorten läsnä ollessa ja ne postitettiin välittömästi

tutkijoille. Koulut järjestivät uusintamittauksen poissa olleille. (Vartiainen ym., 2004.)

Graduohjaajani Ari Haukkala lähetti sähköpostikirjeen 21.4.2009 Terveyden ja

Hyvinvoinnin Laitoksen ylijohtajalle Erkki Vartiaiselle, LKT, professori, ja Marjaana

Pennaselle, TtM, tutkija, ja kysyi voinko käyttää gradussani ESFA aineistoa. Erkki

Vartiainen vastasi, että ok. Laadin alustavan tutkimussuunnitelman ja aineiston

käyttöpyynnön, jonka jälkeen saan ESFA aineiston, lomakkeet yms. kuviot käyttööni.

Tutkimukseni on kvantitatiivinen tutkimus ja siihen liittyen tulen käyttämään

kvantitatiivisia menetelmiä SPSS -ohjelmaa käyttäen. Analyyseissä on mahdollista

käyttää sekä poikittais- että pitkittäistutkimusaineistoja, sillä mittaukset tehtiin neljänä

eri ajankohtana. Tutkimukseni on suurella todennäköisyydellä pitkittäistutkimus ja

samalla vertailututkimus, jossa vertaan koe- ja kontrolliryhmää toisiinsa. Mahdollisia

analyysimenetelmiä ovat kuvailevat tilastolliset menetelmät, faktorianalyysit,

korrelaatiokertoimet muuttujien välisen yhteyden voimakkuuden tutkimisessa sekä

muuttujien tilastollisen yhteyden tai riippumattomuuden tarkastelussa varianssianalyysiä

ja kovarianssianalyysi. Yksi mahdollinen analyysimenetelmä on regressioanalyysi,

jonka avulla tutkitaan yhden tai useamman selittävän muuttujan vaikutusta selitettävään

muuttujaan. Regressioanalyysin erityinen etu on, että siinä voidaan tutkia yhtä aikaa

monen selittävän muuttujan vaikutusta selitettävään muuttujaan. Tällöin tuloksen

kertovat, mikä on yksittäisen selittävän muuttujan osuus silloin kuin muiden

vaikuttavien tekijöiden vaikutus selitettävään muuttujaan on otettu huomioon.

Regressioanalyysi on monipuolinen ja joustava menetelmä muuttujien välisten

kausaalisuhteiden tutkimukseen. Sen edellytyksenä on, että selitettävä muuttuja on

20

vähintään välimatka-asteikollinen. (Nummenmaa, 2004.) Muita tutkimusaineiston

analyysistrategioita opettelen syventävien opintojen kvantitatiivisten metodien kurssilla

graduohjaajani johdolla syksyllä 2009.

5 AIKATAULU

Kevään ja kesän 2009 aikana on tarkoitus hankkia lisää nuorten tupakointiin, sen

tutkimiseen, nuorten tupakoinnin interventioihin ja ESFA -projektiin liittyviä

artikkeleita ja syventyä niihin perusteellisemmin. Syvennyn myös ESFA -projektin

interventioasetelmaan ja ESFA:n teoreettiseen viitekehykseen eli ASE -malliin. Kerään

tietoja tutkimuksista ja kirjoitan perusjutut lukemistani artikkeleista ja syvennyn myös

tutkimusaineistooni. Aloittelen myös graduni teoreettisen viitekehyksen ja

kirjallisuuskatsauksen kirjoittamisen. Opettelen käyttämään Refworks -

viitteidenhallintaohjelmaa kevään ja kesän aikana. Käsittelen tutkimusaineiston syksyllä

2009 syventävien opintojen kvantitatiivisten metodien kurssilla. Kirjoittelen syksyllä

teoriaosuutta sekä tutkimustuloksia. Tavoitteeni on osallistua pro gradu -seminaariin

toisella periodilla syksyllä 2009. Kirjoittelen graduni valmiiksi kevään 2010 aikana, ja

sen tulisi olla luovutuskunnossa viimeistään toukokuussa 2010.

LÄHDELUETTELO

Aalto-Setälä, T., Marttunen, M., Tuulio-Henriksson, A., Pokolainen, K. & Lönnqvist, J.

(2001). One-month prevalence of depression and other DSM-IV disorders

among young adults. Psychological Medicine 31, 791–801.

Ajzen, I. (1985). From intentions to actions, a theory of planned behavior. Teoksessa J.

Kuhl & J. Beckmann (toim.), Action, control, from cognition to behavior.

Berlin: Springer Verlag, 11–39.

Audrain- McGovern, J., Rodriguez, D. & Moss, H. B. (2003). Smoking progression and

physical activity. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention, 12, 1121–

1129.

Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action: A Social Cognitive

Theory. New York: Prentice Hall.

21

Buttross, L. & Kastner, J. (2003). A brief review of adolescents and tobacco: what we

know and don’t know. American Journal of Medical Science, 326, 235–237.

Charlton, A. & Blair, V. (1989). Predicting the onset of smoking in boys and girls.

Social Science & Medicin, 29, 813–818.

Charlton, A., Melia, P. & Moyer, C. (1990). A Manual on smoking and young people for the industrialized world. International Union against cancer, Geneve.

Chassin, L., Presson, C., Rose, J. & Sherman, S. (1996). The natural history of cigarette smoking from adolescent to adulthood: demographic predictors of continuity and change. Health Psychology,15, 478–484.

Crockett, L. J. & Petersen, A. C. (1993). Adolescent development: health risks and opportunities for health promotion. Teoksessa A. C. Petersen & S. G. Millstein (toim.), Promoting the health of adolescents: new directions for the twenty-first century, 13–37. New York: Oxford University Press.

de Vries, H. (1995). Socio-economic differences in smoking: Dutch adolescents’ beliefs and behaviour. Social Science and Medicine, 41, 419–424.

de Vries, H., & Kok, G. J. (1986). From determinants of smoking behavior to the implications for a prevention programme. Health Education Research, 1, 85–94.

de Vries, H., Dijkstra, M. & Kuhlman, P. (1988). Self-efficacy: the third factor besides attitude and subjective norm as a predictor of behavioral intention. Health Education Research, 3, 273–282.

de Vries, H., Backbier, E., Dijkstra, M., Van Breukelen, G., Parcel, G & Kok, G. (1994). A Dutch social influence smoking prevention approach for vocational school students. Health Education Research, 9, 365–374.

de Vries, H. & Mudde, A. N. (1998). Predicting stage transitions for smoking cessation applying the attitude–social influence–efficacy model. Psychology and Health, 13, 369–385.

de Vries. H., Mudde, A. N. & Dijksra, A. (2000). The attitude–social influence–efficacy model applied to the prediction of motivational transitions in the process of smoking cessation. Teoksessa P. Norman, C. Abraham & M. Conner (toim.), Understanding and changing health behavior: From health beliefs to self-regulation (s. 165–187). Amsterdam: Harwood Academic.

de Vries, H., Mudde, A., Leijs, I., Charlton, A., Vartiainen, E., Buijs, G., Pais Clemente, M., Storm, H., Navarro González, A., Nebot, M., Prins, T. & Kremers, S. (2003a). The European Smoking prevention Framework Approach (EFSA): an example of integral prevention. Health Education Research, 18, 611–626.

22

de Vries, H., Engels, R., Kremers, S., Wetzels, J. & Mudde, A. (2003b). Parents’ and friends’ smoking status as predictors of smoking onset: findings from six European countries. Health Education Research, 18, 627–636.

de Vries, H., Mudde, A., Kremers, S., Wetzels, J., Uiters, E., Aritza, C., Vitória, P. D., Fielder, A., Holm, K., Janssen, K., Lehtovuori, R. & Candel, M. (2003c). The European Smoking Prevention Framework Approach (ESFA): short-term effects. Health Education Research, 18, 649–663.

Dijkstra, M., Mesters, I., de Vries, H., Van Breukelen, G. & Parcel, G. S. (1999). Effectiveness of a social influence approach and boosters to smoking prevention. Health Education Research, 14, 791–802.

Dusenbury, L., Kerner, J. F.,Baker, E., Botvin, G., James-Ortiz, S. & Zauber, A. (1992). Predictors of smoking prevalence among New York Latino Youth. American Journal of Public Health, 82, 55–58.

ESFA (2002). ESFA – the development of an explanatory and predictive model for adolescent smoking prevention and cessation. Grant agreement No SPC.2002412. Final report. Haettu 29.4.2009 osoitteesta http://ec.europa.eu/health/ph_projects/2002/cancer/fp_cancer_2002_annex4_08.pdf

Evans, R. I. (1976). Smoking in children: developing a social psychological strategy of deterrence. Journal of Preventive Medicine 5, 122–127.

Ezzati, M., Lopez, A. D., Rodgers, A., Vander Hoorn, S. & Murray, C. J. (2002). Selected major risk factors and global and regional burden of disease. Lancet, 360, 1347–1360.

Fishbein, M. & Ajzen, I. (1975). Belief, attitude, intention and behavior: An Introduction to Theory and Research. Reading, MA: Addison-Wessley.

Flay, B. R., D’Avernas, J. R., Best, J. A., Kersell, M. W. & Ryan, K. B. (1983). Cigarette smoking: why young people do it and ways of preventing it. Teoksessa p. McGrath & P. Firestone (toim.), Pediatric and adolescent behavioral medicine. New York: Springer-Verlag.

Flay, B. R. & Petraitis, J. (1994). The theory of triadic influence: A new theory of health behavior with implications for preventive interventions. Advances in Medical Sociology, 4, 19–44.

Forgays, D. G., Forgays, D. K., Wrzesniewski, K. & Bonaiuto, P. (1993). Personality dimensions and cigarette smoking behavior in Polish and US adolescents. Psychology & Health, 8, 257–268.

Gibbons, F. X., Gerrard, M. & Lane, D. J. (2003). A social reaction model of adolescent health risk. Teoksessa J. Suls & K. Wallston (toim.), Social Psychological Foundations of Health and Illness, (s.107–136). Malden, MA: Blackwell.

Griesbach, D., Amos, A. & Currie, C. (2003). Adolescent smoking and family structure in Europe. Social Science & Medicine, 56, 41–52.

23

Helakorpi, S., Patja, K., Prättälä, R. & Uutela, A. (2007). Suomalaisen akuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2006. Health behaviour and health among the finnish adult population, spring 2006. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1/2007. Helsinki: Kansanterveyslaitos.

Huttunen, M. (8.9.2008). Nikotiiniriippuvuus ja nikotiinivieroitusoireyhtymä. Lääkärikirja Duodecim. Haettu 25.4.2009 osoitteesta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=dlk&p_artikkeli=dlk00397

Isohanni, M., Moilanen, I. & Rantakallio, P. (1991). Determinants of teenage smoking with special reference to non-standard family background. British Journal of Addiction, 86, 391–398.

Jackson, K. M., Sher, K. J., Cooper, M. L. & Wood, P. K. (2002). Adolescent alcohol and tobacco use: onset, persistence and trajectories of use across two samples. Addiction, 97, 517–531.

Johnson, J. G., Cohen, P., Pine, D. S., Klein, D. F., Kasen, S. & Brook, J. S. (2000). Association between cigarette smoking and anxiety disorders during adolescence and early adulthood. JAMA, 284, 2348–2351.

Koivusilta, L. K., Rimpelä, A. H., Rimpelä, M. & Vikat, A. (2001). Health behavior-based selection into educational tracks starts in early adolescence. Health Education Research, 16, 201–214.

Koivusilta, L., Rimpelä, A. & Vikat, A. (2003). Health behaviours and health in adolescence as predictors of educational level in adulthood: a follow-up study from Finland. Social Science & Medicine, 57, 577–593.

Kremers, S. (2002). On your marks: Revising, testing and integrating stage models of smoking initiation. Maastricht: Unigraphic.

Larose, S. & Bernier, A. (2001). Social support processes: mediators of attachment state of mind and adjustment in late adolescence. Attachment & Human Development, 3, 96–120.

Laukkanen, E. R., Shemeikka, S.L., Viinamäki, H. T., Pölkki, P.L. & Lehtonen, J. O. (2001). Heavy drinking is associated more psychosocial dysfunction among girls than boys in Finland. Journal of Adolescent Health, 28, 270–277.

Mates, D. & Allison, K. R. (1992). Sources of stress and coping responses of high school students. Adolescence, 27, 461–474.

McGee, R. & Stanton, W. R. (1993). A longitudinal study of reasons for smoking in adolescence. Addiction, 88, 265–271.

McNeill, A. D., Jarvis, M. J., Stapleton, J. A., Russell, M. A., Eiser, J. R, Gammage, P. & Gray, E. M. (1989). Prospective study of factors predicting uptake of smoking in adolescents. Journal of Epidemiology and Community Health, 43, 72–78.

24

Morgan, M. & Grube, J. W. (1991). Closeness and peer group influence. British Journal of Social Psychology, 30, 159–169.

Murray, C. J. & Lopez, A. D. (1997). Alternative projections of mortality and disability by cause 1990–2020: Global burden of disease study. Lancet, 349, 1498–1504.

Nummenmaa, L. (2004). Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki: Tammi.

Paavola, M., Vartiainen, E. & Haukkala, A. (2004a). Smoking from adolescence to adulthood: The effects of parental and own socioeconomic status. European Journal of Public Health, 14, 417–421.

Paavola, M., Vartiainen, E. & Haukkala, A. (2004b). Smoking, alcohol use and physical activity: A 13-year longitudinal study ranging from adolescence into adulthood. Journal of Adolescent Health, 35, 238–244.

Pennanen, M., Patja, K. & Joronen, K. (2006). Tupakkakertomus 2006. Oikeus savuttomaan elämään. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 3/2006. Helsinki: Kansanterveyslaitos.

Petty, R. & Caccioppo, J. (1986). Communication and persuasion: central and peripheral routes to attitude change. New York: Springer Verlag.

Pierce, J. P., Farkas, A. J., Evans, N. & Gilpin, E. (1995). An improved surveillance measure for adolescent smoking. Tobacco Control, 4, S47–S56.

Prochaska, J. O. & DiClemente, C. C. (1983). Stages and processes of self-change of smoking: Toward an integrative model of change, Journal of Consulting and Clinical Psychology, 51, 390–395.

Rimpelä, A., Rainio, S., Huhtala, H., Lavikainen, H., Pere, L. & Rimpelä, M. (2007). Nuorten terveystapatutkimus 2007. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977–2007 (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:63). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Rogers, R. W. (1983). Cognitive and physiological processes in fear appeals and attitude change: A revised theory of protection motivation. Teoksessa J. Cacioppo & R. Petty (toim.), Social Psychophysiology, (s. 153–176). New York, NY: Guilford Press.

Rosenstock, I. (1974). The Health Belief Model and preventive health behaviour. Health Education Monographs, 2, 354–386.

Shekelle, R. B., Shryock, A. M., Paul, O., Lepper, M., Stamler, J., Liu, S. & Raynor, W. J. Jr. (1981). Diet, serum cholesterol and death from coronary heart disease: The western electric study. New England Journal of Medicine, 304, 65–70.

Spencer, M. B. (1999). Social and cultural influences on school adjustment: the application of an identity-focused cultural ecological perspective. Educational Psychologist, 34, 43–57.

25

Terveyskirjasto. Terveyskäyttäytyminen. Haettu 25.4.2009 osoitteesta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt03441&p_teos=ltt&p_selaus=

Thomas, R. (2003(4)). School-based programmes for preventing smoking (Cochrane Review). The Cochrane libarary.

Tobler, N. S., Roona, M. R., Ochshorn, P., Marshall, D. G., Streke, A. V. & Stackpole, K. M. (2000).School-based adolescent drug prevention programs: 1998 meta-analysis. Journal of Primary Prevention, 20, 275–336.

Tucker, J., Ellickson, P. & Klein, D. (2003). Predictors of the transition to regular smoking during adolescence and young adulthood. Journal of Adolescent Health, 32,314–324.

Tyas, S. L. & Pederson, L. L. (1998). Psychosocial factors related to adolescent smoking: a critical review of the literature. Tobacco Control, 7, 409–420.

USDHHS (1994). Preventing tobacco use among young people: A Report of the Surgeon General, U.S. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, Office on Smoking and Health, Washington, DC.

USDHHS (2000). Reducing Tobacco Use: A Report of the Surgeon General. U.S. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, Office on Smoking and Health, Washington, DC.

Uutela, A. & Haukkala, A. (2005). Tupakoinnin säätely: syyt, haasteet ja keinot. Teoksessa A-M. Pirttilä-Backman, M. Ahokas, L. Myyry & S. Lähteenoja (toim.), Arvot, moraali ja yhteiskunta, (s. 399–423). Tampere: Tammer-Paino.

Valtioneuvoston periaatepäätös. Terveys 2015 -kansanterveysohjelma (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:4). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Vartiainen, E., Saukko, A. & Paavola, M. (1994). No smoking Class -kilpailu ja nuorten tupakointi -Yhden vuoden seuranta. Sosiaalilääketieteellinen Aikakausilehti, 31, 286–289.

Vartiainen, E., Pennanen, M., Haukkala, A., Tossavainen, K. & Lehtovuori, R. (2004). Tupakoinnin ehkäisyohjelman vaikutukset Helsingin yläasteilla. Suomen Lääkärilehti, 2004, 49–50, 4831–4835.

Vartiainen, E., Pennanen, M., Haukkala, A., Dijk, F., Lehtovuori, R. & de Vries, H. (2007). The effects of a three-year smoking prevention programme in secondary schools in Helsinki. European Journal of Public Health, 17, 249–256.

Yorulmaz, F., Aktürk, Z., Dagdeviren, N. & Dalkilic, A.(2002). Smoking among adolescents: relation to school success, socioeconomic status, nutrition and self-esteem. Swiss Medical weekly, 2002, 449–454.

26

Weinstein, N. D. (1988). The precaution adoption process. Health Psychology, 7, 355–386.

WHO (1988). Who Guidelines for controlling and monitoring the tobacco epidemic. WHO, Geneve.

WHO (1989). The reproductive health of adolescents: a strategy for action. WHO: Geneve.

Wiborg, G. & Hanewinkel, R. (2002). Effectiveness of the ‘Smoke-free class competition’ in delaying the onset of smoking in adolescence. Preventive Medicine, 35, 241–249.

Windle, M. & Windle, R. C. (2001). Depressive symptoms and cigarette smoking among middle adolescents: prospective associations and intrapersonal and interpersonal influences. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 69, 215–226.