yfk.fiyfk.fi/sites/default/files/nettiin 12015.pdf · ainejärjestö ja tiedekunta 6 tein itselleni...

4

Päätoimittaja

Arto Merivaara

Ilmoituspäällikkö

Sandra Kontola

Toimitus

Emmi UutelaLauri Elsilä

Tuomas PuumalainenJaakko Teppo

Samuel KohtalaMatleena Kovasin

Joel HaverinenMartta Aalto

TilausvastaavaJonna [email protected]

Taitto ja grafiikka

Arto Merivaara

Painopaikka

Painotalo Casper, Espoo

Toimituksen yhteystiedot

MDSYliopiston farmasiakunta

PL 5600014 Helsingin Yliopisto

[email protected]

Tilaukset: [email protected] hinta on 20€ per vuosi.

Vuonna 2015 ilmestyy neljä numeroa.

MDS on yleishyödyllinen sitoutumaton Yliopiston farmasiakunnan äänenkannattaja, joka on perustettu vuonna 1901. Vuonna 2015 ilmestyy lehden 104. vuosikerta. MDS:n kaikki tulot käytetään toimitus-, julkaisu- ja jakelukustannuksiin.

ISSN 0024-8045

5

6 - Pääkirjoitus

8 -Puheenjohtajan palsta

10 - Kuraattorilta

12 - Munasolujen luovutuksesta - farmasian opiskelijan näkökulma

18 - Inspehtorin ja hallituksen esittely

32 - SFaO:n palsta

34 - Opiskelijan suusta: Lusikalla annettu, kauhalla vaadittu

38 - Farmasian päivät yhtä myyttiä täynnä

42 - Vihreämpää farmasiaa

44 - Apteekkaripalsta: Endorfiinipamaus

Kannen kuva:Martta Aalto Tämä lehti saa HYY:n järjestötukea.

Sisältö

6Ainejärjestö ja Tiedekunta

Tein itselleni uuden vuoden lupauk-sen, jonka tosissaan aion pitää. Päätin ryhtyä aktiivisemmaksi, niin opiske-lijana kuin ihmisenä muutenkin. En-simmäinen ajatukseni toteuttaa tätä lupausta on hakea töitä opiskelujen ohelle.

Satuin kuitenkin lukemaan Helsingin Sanomista mielipidekirjoituksen, jonka sanomana on, että työssäkäyvä opiskelija suhtautuu opiskeluun löpe-rösti. Kirjoitus nostatti karvani pystyyn ja jouduin lukemaan sen useaan ot-teeseen uudestaan, koska en voinut käsittää, millä tavoin työssäkäynti tekisi minusta löperön. Työssäkäynti opiskelujen ohella osoittaa aktiivi-suutta ja kasvattaa stressinsietokykyä. Kirjoituksessa todettiin myös, että ”myytti työkokemuksen merkityksestä elää sitkeästi, kun opiskelijajärjestöt sitä heikoin perustein rummuttavat”. Nopea vilkaisu työvoimasivustolle kumoaa jo tuon väitteen. Kuinka mon-ta työpaikkailmoitusta löytyy, johon ei vaadita ollenkaan työkokemusta?

Aktiivisuuden osoittamisen lisäksi työssäkäyvä opiskelija voi elää hieman vähemmän ”Matti kukkarossa”. Kun lasketaan KELA:n maksama opinto- ja

asumistuki yhteen ja vähennetään siitä pakolliset menot, kuten vuokra, matkakortti ja puhelinlasku, saadaan yleensä tulokseksi nollatulos, tai pa-himmillaan ollaan jo pakkasen puolel-la. No, onhan aina mahdollista ottaa lainaa, mutta onko tarkoituksena päästä työelämään velallisena?

Moni joutuu muuttamaan uuteen kaupunkiin opiskelujen vuoksi, ja usealle on kyseessä ensimmäinen kerta, kun asutaan oikeasti omillaan. Tavoitteenahan tietenkin on, että jo-kainen juurtuisi opiskelukaupunkiinsa ja voisi tyytyväisenä todeta olevansa kotona. Opiskelijapiirit ovat kuitenkin rajalliset, ja juurtumiseen tarvitsee laajemman ystäväpiirin kuin pelkästä

Pääkirjoitus ►Aktiivista opiskelua

7 Ainejärjestö ja Tiedekunta

omasta ainejärjestöstään voi saada. Eikö työpaikalla yleensä tutustuta muihin työntekijöihin ja samalla kasvateta omaa sosiaalista piiriään? Toisin sanoen työssäkäyvä opiskelija kotiutuu todennäköisesti nopeammin ja kokee uuden kaupungin pian omak-seen.

Aktiivisuuteen kuuluu myös paljon muuta kuin työssäkäynti. On olemas-sa ainejärjestön toimintaa, harrastus-toimintaa sekä useita muita tapoja olla aktiivinen. Aktiivisella osallistumi-

sella ihminen voi vaikuttaa asioihin, kehittää itseänsä ja on todennäköises-ti myös onnellisempi. Täten voinkin kehottaa kaikkia olemaan aktiivisia ja pysymään sellaisina!

Arto MerivaaraMDS:n päätoimittaja


Välillä vanhoja opiskelijalehtiä lukies-sa saa hävetä posket punaisena yliop-pilaiden vallatonta ja autuaan avointa vasemmistolaisuutta, jonka kielessä yhteisöllisyyden voimalla toverit sivis-tyneisyyden aallonharjalla valaisevat tämän hetken sokeille polkua parem-paan huomiseen Prometheuksen ikui-sella liekillä.

Toisaalta, opiskelijajärjestön näkökul-masta on varsin haitallista, mikäli toi-mijoina on vain vanhoihin hyviin toi-mintatapoihin tyytyviä mielikuvituk-settomia ja uudistamishaluttomia tyl-simyksiä. Järjestö ei pääse eteenpäin, eikä säälittävän jähmettymisen tilan jatkuessa pidempään järjestö pysty enää tarjoamaan jäsenilleen heidän kaipaamiaan palveluita. Samanlainen

tilanne voi päästä syntymään myös työpaikalla, esimerkiksi apteekissa, jossa leipääntyneet farmaseutit pul-laantuvat reseptitiskeihinsä kysymään ulkoa opeteltuja kysymyslistoja jäl-kiehkäisyä hakevilta asiakkailta sen sijaan, että kehittäisi uuden palvelu-konseptin tai uusisi täysin asiakkaan mielikuvan apteekin toiminnasta.

”Mitä minä siitä hyödyn?”

Mitä jos tällainen tilanne olisikin ko-konaisella ammattialalla, esimerkiksi apteekki- ja lääkealalla? Mitä jos ap-teekkitoiminta ei olisikaan muuttunut moneen kymmeneen vuoteen erityi-sesti mitenkään, eikä alalla työsken-telisi ketään, joka olisi kiinnostunut tekemään asialle mitään?

Puheenjohtajan palsta

►Haussa naiivi idealisti


Ratkaisijan asemaan saattaa yllättäen nousta naiivi idealisti, joka ensimmäi-sessä kappaleessa kuvatun kaltaisesti havittelee kuuta ja tähtiä taivaalta eikä pelkää lietsoa eripuraa ympä-rillään elävien ihmisten keskuuteen vain saadakseen heidät ajattelemaan omilla aivoillaan muutakin kuin vii-konlopun iltavuoroa apteekin kassalla ja farmakologian tentin läpipääsyä. Hänen ideansa ovat konservatiivien mielestä naurettavia: katsokaa tuota houkkaa, joka esittää oman typeryy-tensä ja älyllisen vähempiarvoisuu-tensa ehdottamalla 100 henkilön vuo-sijuhlia 200 henkilön banketin sijaan. Eikö ole jo tarpeeksi, että homot saa-vat mennä naimisiin, miksi luopuisin muista vanhoista ajatuksistani yleisen hyvän vuoksi? Naiivin idealistin sil-missä palaa tuli, joka saa ensin pienet oksat syttymään. Myöhemmin palaa koko metsä.

Sananlasku sanoo, ettei ole savua ilman tulta. Pyrolyysi voi kuitenkin tuottaa savua, vaikka tulta ei reaktios-sa olisikaan. Sananlaskun epätäsmäl-lisyydestä huolimatta jonkun on täy-tynyt alun perin koota kirjat rovioksi ennen sytyttämistä ja savumerkkien lähettämistä. Naiivi idealisti kun on usein juuri sitä mitä nimi kertoo, idea-listi, eikä välttämättä saa äärettömän ajatusmaailmansa tuotoksia konkreet-tisiksi rakennelmiksi meidän muiden nautittavaksi. Tästä syystä tarvitsee idealisti joukkoihinsa myös tekijäih-misiä, jotka oikeasti ottavat kopin visionäärin aivoituksista ja tekevät niistä totta. Valitettava totuus onkin, kuten äidinkielen opettajani lukiossa joskus aikanaan totesi – mikäli haluaa

kahvinkeittimen matkapuhelimeensa, tarvitaan vain yksi mielikuvituksen omaava ihminen, jonka mielen syöve-reissä idea syntyy, ja lisäksi jonoittain insinöörejä, jotka ratkovat käytännön ongelmat laitteeseen liittyen. Siksi diplomi-insinöörit työllistyvät hyvin ja luovien alojen ihmiset huonommin.

Väitän, että meidän alallemme olisi tervettä saada joukkoon aina säännöl-lisesti joku luova hullu, joka haluaisi rakentaa jotakin uutta eikä pelkäisi ot-taa askelta eteenpäin. Tiedekunta teki jo oman siirtonsa ja uudisti osaltaan farmaseutin tutkintoa. Mitä me opis-kelijat olemme tehneet? Olemmeko muka vanhempiamme huonompia?

Vai valaisemmeko nykypäivän sokeille tien kirkkaampaan tulevaisuuteen?

Lauri ElsiläHallituksen puheenjohtajaYliopiston farmasiakunta ry


Kevätlukukausi, jos nyt ei vielä terminen kevät, on koittanut jälleen Yliopiston farmasiakunnalle. Se tuo vuosittain tullessaan uuden halli-tuksen, vuosijuhlat ja kävijäkadon tapahtumissa apteekkiharjoitteluun lähteneiden muodossa.

Hallituksesta vaihtui vuodenvaih-teessa noin puolet, mikä on ainejär-jestölle melko terve uudistumistahti. Mikäli liki koko hallitus menee uusiksi, toiminnan pitkäjänteisyys kärsii ja vauhtiin pääseminen alkuvuodesta ottaa kovin kauan. Samaten paljon ”perimätietoa” katoaa kerralla. Jos taas hallitus pelaa keskenään tuoli-leikkiä, uudet ja innokkaat tulokkaat jäävät helposti tykkänään sivuun toiminnasta, ja puheet sisäpiirihalli-tuksesta ottavat tulta alleen. Oman kokemukseni mukaan hallitus toimii-kin parhaiten sopivalla tasapainolla toisen-kolmannen kauden virkailijoita ja tuoreita tulokkaita. Tällöin ”van-hojen” on jossain määrin tultava ylös ”näin on aina tehty” -poteroistaan, ja kolikon toisella puolella uusien tulok-kaiden on helpompi ymmärtää, että ihan kaikki ideat eivät välttämättä ole toteuttamiskelpoisia tai istu perintei-sen järjestön palettiin.

Vuosijuhla on hieno esimerkki pitkään jatkuneesta perinteestä, jota ei ole lähdetty pilaamaan väkisin uudis-tamalla, vaan hiottu vuosi vuodelta säihkyvämpään kiiltoon. Juhla tosin on tätä lukiessasi jo takanapäin (jos minulle kerrottu MDS:n julkaisuaika-taulu pitää kutinsa), joten toivotta-vasti itse kullakin oli hieno ilta ja väki osasi käyttäytyä juhlan arvon mukai-sesti ainakin jatkoille asti. Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa kaikkia YFK:n jäseniä, että vaikka hallitus ja virkailijat ovat pääosin vastuussa toiminnan järjestämisestä, kaikki jäsenet jakavat vastuun tapahtumien onnistumisesta.

Kuraattorilta


Erityisesi haluan muistuttaa, että Käärmeenpesä on oma tilamme, jonka siistinä ja käyttökuntoisena pysyminen ovat edellytys liki kaikelle toiminnalle. Käyttäytykää Pesällä siis niin kuin aikuisilta ihmisiltä sopii odottaa. Muistakaa myös, että hyvinkään järjestetty tapahtuma ei onnistu ilman kiinnostuneita

osallistujia. Kertokaa siis hallitukselle, minkälaisissa tapahtumissa haluai-sitte käydä ja miten olemassa olevaa toimintaa voisi kehittää. Lasse Karhu Kuraattori

12Tieteessä ja yhteiskunnassa

Viime vuoden syyskuussa selailin hätäisesti rypistynyttä Metro-lehteä aivan liian lyhyellä ruokatauollani, missäpä muuallakaan kuin apteekissa. Silmiini osui Mehiläisen Felicitas-kli-nikan mainos munasolujen luovutuk-sesta. Mainoksessa taisi lukea jotain tämän suuntaista: ”Munasolun luo-vuttajaksi soveltuu perusterve 24-35 -vuotias nainen, jolla ei ole vakavaa perinnöllistä tai tarttuvaa sairautta”. Mietin lehteä selaillessani, että jos-kus, kun saavutan kyseisen iän, ha-luan luovuttaa munasoluja. Kuulostaa kiehtovalta! Perusterve kun kerran olen ja minut on palkittu hyvillä gee-neillä.

Parin päivän kuluttua Metro-lehden mainoksen näkemisestä aloin sela-ta Ylioppilaslehteä, jonka kannessa komeili Helsingin tuomiokirkko sekä läppäriä kanniskeleva mielipuolisen näköinen Alexander Stubb, jonka alle on kirjoitettu sanat ”SEURAA MINUA”. Yleensä Ylioppilaslehti päätyy suoraan jääkaapin päällä olevaan lehtipinoon odottelemaan kiireettömiä päiviä, joi-ta ei näillä näkymin ole luvassa vielä muutamaan vuoteen, mutta tällä ker-taa häiriintyneen näköinen Alexander Stubb kiinnitti huomioni.

Myös Ylioppilaslehdessä oli ensim-mäisellä aukeamalla hedelmälli-syysklinikan mainos. Tällä kertaa kyseessä oli Terveystalon alaisuudessa toimivan Fertinovan mainos. Fertino-van mainos oli koko sivun kokoinen ja siinä mahdollisia munasolujen luo-vuttajia oli lähestytty toisella tavalla. Ensin mainoksessa kerrottiin, mitkä kaikki asiat vaikuttavat naisen hedel-mällisyyteen ja sen jälkeen kerrottiin itse munasolujen luovutuksesta. Mie-lenkiintoni heräsi.

Seuraavana päivänä soitin Fertino-vaan. Ensimmäinen kysymys, jonka esitin puhelimeen vastanneelle hoita-jalle, oli, että miten paljon mielialan vaihteluita munasolujen luovuttajat kokevat luovutusta edeltävän lääke-hoidon aikana. Hoitaja ei osannut vastata, joten hän yhdisti puhelun kli-nikan lääkärille. Lääkärin vastaus oli, että munasolujen luovuttajat kokevat hormonien haitat hyvin vähäisiksi,

munasolujen luovutuksesta - farmasian opiskelijan näkökulmaKirjoittaja: Nainen, farmasian opiskelija, Helsinki

13 Tieteessä ja yhteiskunnassa

koska luovuttajilla ei ole samanlaisia toiveita ja odotuksia lääkehoidon suh-teen kuin samoja pistoksia käyttävillä hedelmöityshoitoja läpikäyvillä naisil-la. Vastaus riitti minulle. Seuraavaksi kysyin, miksi Fertinovalla munasoluja on mahdollista luovuttaa nuoremmal-la iällä kuin Mehiläisen alaisella Fe-licitas-klinikalla. Tähän kysymykseen lääkärillä ei ollut selkeää vastausta, mutta hän arveli, että Mehiläisellä ikäsuositus on asetettu sen vuoksi, että munasoluja luovuttava henkilö on varmasti harkinnut päätöstään riittävästi. Lainsäädännöllisesti mer-kittävää on vain se, että munasolujen luovuttaja on yli 18-vuotias. Kolmas kysymykseni oli myös tärkeä, ei tär-kein, mutta merkittävä: voiko luovu-tushoidon aikana käyttää alkoholia? Opiskelijana tiedostin (ja edelleenkin tiedostan) syksyn bileiden kosteuden farmasialla ja sen, miten vaikeaa ne on kahlata läpi täysin vesiselvänä. Lääkäri ei nähnyt alkoholin käytölle estettä, mutta muistutti että varsinkin runsas alkoholin käyttö saattaa vai-kuttaa hedelmällisyyteen. Tämä selvä. Varasin ajan Fertinovaan.

Ennen klinikalla käyntiä luonnollisesti googlasin muiden ihmisten kokemuk-sia munasolujen luovutuksesta. Vähän alkoi hirvittää, mihin sitä meinaa taas ryhtyä. Jossain artikkelissa puhuttiin ”saatanallisesta piikistä” ja jossain munasarjojen hyperstimulaation riskistä. On Maria, jolla on poikkeuk-sellisen vilkkaat munasarjat ja Maija, joka oli valinnut luovuttaa munasoluja Väestöliiton kautta yksityisten lää-

käriasemien sijaan. Päätin lopettaa googlaamisen ja odottaa klinikalla käyntiin asti.

Klinikalle juoksin tuttuun tapaan huo-nosti syöneenä ja pikkusen myöhässä. Ensin keskustelin luovutuksesta lääkä-rin kanssa, jonka jälkeen oli verinäyt-teidenoton aika. Ennen munasolujen luovutusta luovuttajalta tutkitaan mahdolliset veri- ja sukupuoliteitse tarttuvat taudit eli hepatiitti B ja C, HIV, kuppa, klamydia ja tippuri. Lisäksi verinäytteestä tutkitaan kromosomit, eli siis tutkitaan, onko luovuttajalla normaali naisen kromosomisto. Piikki-kammon ja alhaisen verensokeritason vuoksi olin pyörtyä kesken näytteen-oton, jolloin hoitaja kutsui koko muun klinikan henkilökunnan auttamaan. Yksi juoksi paarien kanssa paikalle ja toinen toi juosten omenamehua. Vakuutin olevani ”ihan fine” kahden omenamehutripin juonnin jälkeen. Tämän episodin jälkeen vaihdettiin näytteenottokättä ja pian olinkin psykologin puheilla keskustelemassa tuntemuksistani mahdollisen luovu-tuksen suhteen. Sen jälkeen jätin virt-sanäytteen ja jäin odottelemaan kro-mosomituloksia, joiden olisi tarkoitus selvitä kolmen viikon kuluessa.

Kolmen viikon kuluttua klinikalta soi-tettiin ja kerrottiin kaiken olevan kun-nossa. Minut kutsuttiin munasarjojen ultraäänitutkimuksiin. Ystäväni oli huomaavaisesti kertonut munasarjo-jen ultraäänitutkimuksesta esitietoja, siitä miten emättimeen tungetaan


iso dildon näköinen vehje ja kuinka epämiellyttävältä sillä sorkkiminen tuntuu.

Klinikalla kaikki kävi mielestäni kui-tenkin kivuttomasti ja nopeasti, lää-käri sujautti ultraäänisauvan päälle kortsun näköisen suojan, lisäsi liuk-voidetta ja pian operaatio olikin jo

ohi. Munasarjat olivat normaalit ja seuraavaksi hoitaja opastikin minua luovutukseen valmistelevien hormo-nilääkkeiden käytössä. Hoitaja kehotti minua kokeilemaan pistämistä klini-kalla ilman lääkeainetta piikkikammon poistamiseksi. Se tuntui aluksi luon-nottomalta, tunkea nyt terävää pientä neulaa navan alle vatsanahkaan! Hyi olkoon. Sinne se kuitenkin sujahti, miltei kivuttomasti, ja jäin hölmisty-neenä ihmettelemään, siinäkö se nyt oli.

Klinikalta lähtiessäni sain mukaani harmaan laukun, jonka sisältö pal-jastui Terveysportin avulla tehdyn karkean arvion mukaan noin 500€ arvoiseksi. Munasolujen luovuttajille siis luovutukseen tarvittavat lääkkeet ja neulat annetaan suoraan klinikalta, kun taas vastaanottajan täytyy hakea lääkkeensä itse apteekista. Aluksi

mukaan annettiin 900 yksikköä Pure-gonia ja kaksi esitäytettyä ruiskua Or-galutrania. Sitten vaan odottelemaan seuraavia kuukautisia, jotta pistokset voi aloittaa.

Klinikalta suositeltiin, että pistokset otettaisiin aina illalla, sillä silloin viimeisen pistoksen ajankohta osuu paremmin kohdalleen ja munasolujen keräysajankohta ajoittuu aamuun.


Ensimmäinen pistos kuumotteli eniten, selasin Puregon-kynän käyt-töohjeen kannesta kanteen läpi useampaan otteeseen ennen kuin uskalsin piikittää itseäni navan alle. Olin kauhuissani, mutta samalla tilan-ne myös huvitti minua. ”Tässä tuleva terveydenhuoltoalan ammattihenkilö lukee tärisevin käsin käyttöopasta eikä meinaa senkään avulla saada selkoa, miten pistoskynää käytetään”. Puolustuksekseni voin todeta, että jännityksellä oli osuutta asiaan. Lisäksi tieto siitä, miten kalliilla lääkkeillä hoi-to toteutetaan, lisäsi suorituspaineita. Lopulta pistäminen onnistui ja seu-raavina päivinä Puregon-kynä kulkikin mukana erinäisissä pikkujouluissa ja muissa illanvietoissa, ja pistäminen tapahtui pääosin naisten wc:ssä. Siinä missä Puregon-kynän neulan tunkeu-tumista ihon alle hädin tuskin huo-masi, Orgalutranin pistäminen alkoi jo tuntua. Samalla jatkoin Puregonin pistämistä toiselle puolelle vatsaa.

Yllätyin, miten helppoa itsensä piikit-täminen ihon alle voikaan olla. Tosin kerran unohdin puristaa vatsanahkaa tarpeeksi, jolloin pistos sattui, pistos-kohdasta suihkusi verta ja muistoksi jäi muutamaksi päiväksi mustelma. Muuten pistoshoito sujui yllättävän kivuttomasti. Viimeiset munasolujen irrotuspistokset eli Decapeptyl-pistok-set pistin Käärmeenpesällä nelosten järjestämissä YFK:n pikkujouluissa, joissa boolin sijaan tankkasin pää-asiassa vain vettä, sillä muutamaa päivää ennen munasolupunktiota tuli aloittaa runsas veden juominen ai-neenvaihdunnan nopeuttamiseksi.

Pistosten aikana havaitsin jonkin ver-ran mielialan vaihteluja, muutama hallitsematon itkunpurskahdus, jotka saattoivat johtua myös stressistä ei-vätkä niinkään iltaisin piikittämistäni hormoneista. Lisäksi viimeisinä päi-vinä ennen munasolujen keräämistä tunsin munasarjani kävellessäni, mikä oli varsin erikoinen tunne. Tuossa ”pingispallot alavatsassa” -tilassa ei olisi tullut mieleenkään ottaa yhtä-kään juoksuaskelta.

Munasolujen keräyspäivänä minulle laitettiin tippa operaatioita varten. Operaatiosalissa annettiin rauhoit-tavaa lääkettä ja kipulääkettä suo-nensisäisesti ennen toimenpiteen aloittamista. Päällimmäiseksi operaa-tiosta jäi mieleen se erikoinen tunne, kun makaan operaatiotuolissa sakset auki, tunnen että lääkäri häärää jo-tain sukukalleuksieni parissa ja yritän parhaani mukaan pidätellä naurua. Suonensisäisesti annettu Dormicum sai minut yllättävän hilpeälle tuulelle. Neulaa, jolla munasolut kerättiin, en missään vaiheessa nähnyt, mikä jäi hieman harmittamaan.

Noin vartin kestäneen munasolujen keräyksen jälkeen jäin klinikalle le-päämään tunniksi. Otin myös parit selfiet tipan kanssa, kunnes kaveri tuli viimein noutamaan minut. Ope-raatio itse oli melko kivuton hyvän lääkityksen vuoksi, ja operaation jälkeen verenvuotoa alapäästä kesti muutaman päivän. Tuntemani kivut operaation jälkeen olivat tavallisten kuukautiskipujen luokkaa. Erikoista oli se, että annettuani verokortin ja kor-


vaushakemuksen klinikan hoitajalle tämä lykkäsi kouraani Marc Jacobsin hajuveden. Kuulemma kaikki heidän munasolujen luovuttajansa saavat lahjan klinikalta luovutuksen jälkeen. Minua ajatus parfyymin saamisesta lähinnä nauratti.

Munasolujen luovutuksesta sai koh-tuullisen korvauksen, verojen jälkeen käteen jäi vajaa 500 euroa. Tähän si-sältyi lakisääteinen munasolujen luo-vuttajille maksettava korvaus (250€) sekä päivärahat klinikalla käynneistä. Lisäksi klinikka korvaa mahdolliset matkakulut sekä mahdollisista komp-likaatioista aiheutuvat sairaala-, lääkä-ri- ja taksimaksut.

Lahjamunasolusta alkunsa saavan lap-sen vanhemmat eivät saa tietää luo-vuttajasta kuin kansalaisuuden, pituu-den sekä silmien ja hiusten värin. Sen sijaan lapsella on oikeus saada tietää 18 vuotta täytettyään munasolun luovuttajan henkilöllisyys. Munasolun luovuttajalla on oikeus saada tietää, onko raskaus alkanut munasolun siir-ron jälkeen ja onko lapsi syntynyt.

Minun ensimmäisellä luovutuskerral-lani oikeaan munasarjaan kehittyi 10 munarakkulaa ja vasempaan kuusi. Suurin osa munasoluista kerättiin tal-teen ja yksi hedelmöittynyt munasolu siirrettiin vastaanottajaan. Yksikään hedelmöittynyt munasolu ei pääty-nyt pakkaseen, koska ne olivat liian huonolaatuisia. Raskaus alkoi, mutta meni kesken raskauden alkuvaihees-sa. Nyt olen aloittamassa seuraavaa luovutuskertaa. Seuraavalla kerralla pistän itseeni 25 yksikköä enemmän Puregonia, jotta munarakkuloita kehittyisi enemmän ja joitain muna-soluja saataisiin mahdollisesti pakka-seenkin. Mikäli munasoluja saadaan myös pakkaseen, kaikki yhdellä kertaa luovuttamani munasolut päätyvät saman pariskunnan käyttöön. Tällöin heillä on mahdollisuus saada saman luovuttajan munasoluista lapselleen sisaruksia.

Olen jutellut joidenkin ystävieni kans-sa munasolujen luovuttamisestani. Kovin moni edes farmasian alalta ei tiedä tästä aiheesta paljoa. Jonkin verran munasolujen luovuttamista mainostetaan eri medioissa, mutta se miten munasolujen luovutus käytän-nössä toteutetaan, on vielä monille farmasisteillekin hämärän peitossa. Käytännössä siis munasolujen luovut-taja käy samat hoidot läpi kuin hedel-möityshoitoja käyvä nainen. Munaso-lujen luovutuksessa on hyvin pieni (2 %) munasarjojen liikatoiminnan riski ja joillekin naisille hoidot saattavat aiheuttaa vaihdevuosityyppisiä oirei-ta. Riskeistä huolimatta halusin käydä


läpi hoidot ja antaa jollekin naiselle mahdollisuuden kokea äitiyden ih-meen. Toivon hartaasti, että seuraava luovutuskerta johtaa raskauteen ja lo-pulta lapsen syntymään. Uskon myös, että nelikymppinen minä tapaa mie-lellään nuoren aikuisen, joka kertoo olevansa lähtöisin minun antamastani lahjamunasolusta.

Lähteet:

http://www.vaestoliitto.fi/lapsetto-muusklinikka/

http://www.fertinova.fi/fi/Fertinova/Palvelut/Luovuttajille/Munasolun-luo-vutus

18Opiskelijaelämää

Inspehtorin esittäytyminen

Inspehtori on Yliopiston farmasiakunnan (YFK:n) valvoja, jonka tulee olla virkaan nimitetty professori. Inspehtorin tehtä-vänä on tukea ja valvoa YFK:n toimintaa sekä olla yhdyssiteenä yliopiston ja YFK:n välillä. Inspehtorin tehtävänä on alun perin ollut valvoa ja hillitä riehakkaasti juhlivia ylioppilaita, mikä tehtävä lienee edelleen ajankohtainen ;-)

YFK:n Inspehtori, biofarmasian professori Marjo Yliperttula nimitettiin vir-kaansa, ensin vt. professoriksi 1.1.2007, ja varsinaiseksi professoriksi 1.1.2009. Inspehtori M. Yliperttulalla on vahva ja muistorikas ainejärjestö- ja osakun-

tatausta opiskeluajoiltaan, hän on kiinnostunut nuorista ja haluaa toimia heidän kanssaan luoden po-sitiivista ja tulevaisuuteen tähtäävää optimistista asennetta elämään. Hän toivoisi voivansa olla rakentamassa ennakkoluulotonta ja tulevaisuuden uusiin haasteisiin avoimin mielin suh-tautuvaa farmaseutti- ja proviisorisu-kupolvea.

Kuva: Jari Koponen/Kemia-Kemi 2013

19 Opiskelijaelämää

Hallitus 2015

Vuoden vaihteessa vanha hallitus jätti tehtävänsä ja oli uuden vuoro astua kuvioon. Joukossa on vanhoja tuttuja, mutta myös uusia naamoja. Kuka vastaa tänä vuonna juhlien järjestämisestä? Entä kenen vastuulla on laulunjohtami-nen sitseillä? Se selviää seuraavien aukeamien aikana!

Lauri Elsilä, PJ

Olen selkeästi hallituksen tylsin henkilö. En pidä bileistä enkä aina ihmisistäkään, mutta mikään ei sykähdytä minun sisälläni asuvaa pölyistä byrokraattia enemmän kuin kokoustamisen vuoksi pidety kokous. Joskus hurjassa nuoruudessani soitin bassoa heavy-yhtyeessä. Olin porukan raittein. En osannut siis sitäkään.

-Megalomaaninen hullu omien sano-jensa mukaan!-Raumalaiseksi tosi suomalainen


Iiro Kiiski, sihteeri

Ikä: 2510 kilometrin päässä (Töölö)Aktiivinen silloin tällöinTietoja: IiroFarmasian kiistatta komein, fiksuin mutta myös vaatimattomin herras-mies.Sanottua:“Iiro Kiiski. The very best there is. When you absolutely, positivelygot to record every motherfuckin’ word in the room, accept no substi-tutes.”-Lauri ElsiläSporttiset ja nätit naisihmiset ottakaa yhteyttä.

-”Silloin kun minä olin nuori”-”Muistan ne omat viiskymppiseni..”

André Söderman, Talousvaliokunnan puheenjohtaja

Morjens. Olen André, tämän vuoden talousvaliokunnan puheenjohtaja joka nyt lähinnä tarkoittaa sitä että hoi-dan YFK:n raha-asioita. Toimin myös epävirallisena nuuskamuikkusena, koska jaan kaikille mahtavia viisauk-siani. Pakko myös mainita että olen suomenruotsalainen.

- Nuuskamuikkunen ”JAA”.- Hallituksen suomenruotsalaisin suo-menruotsalainen


Jean Koivunotko, Ulkoasiainvaliokun-nan puheenjohtaja

Kansainvälisellä nimellä varustettu skandinaavinen maailmanmatkustuk-sen aficionado. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana keksin vaihtareille syyn juhlia aiheesta kuin aiheesta. Sillä pitäähän kaikille tarjota mahdollisuus oppia juhlimaan kuin farmasistit.

-Hit me baby Jean more time!-”Mulla on toi hierontapöytä”

Konsta Mäenpää, isäntä

Ahoy, olen Konsta, Yliopiston Far-masiakunnan vuoden 2015 Isäntä. Erilaisissa tilaisuuksissa huolehdin YFK:n jäsenten ja kutsuvieraiden viih-tyvyydestä. Olemukseltani olen kau-nis nallekarhu, mutta samalla myös komea leopardiuros. Atleettisen ja jopa rajun ulkokuoreni (kuten kuvasta näkyy) alta hyökkää seksikäs kristitty. Vapaa-ajallani tykkään syödä lihaa, katsoa 70-luvun elokuvia ja pelailla Trivial Pursuitia. Parhaiten löydätte minut Käärmeenpesältä tiskin takaa, mutta aina silloin tällöin myös Viikin kampukselta.

-Isäntä isolla I:llä!-Toimivimmat naisten iskemisvinkit.


Meeri Kanerva, emäntä

Heip, olen Meeri, YFK:n emäntä 2015. Rakastan luonnollisestikin juhlia ja ruuanlaittoa, varsinkin hyvän seuran ja viinin kanssa.Keittiössä olen välillä melkoinen täystuho, mutta irtaimistovahingoista huolimatta hauskaa riittää ja herkkuja syntyy!

-Cooking mama-Heppatyttö_94

Arto Merivaara, MDS:n päätoimittaja

Lehden diktaattori, sanan säilän sujuva hallitsija sekä armoton aikatau-luttaja; näistä on MDS:n päätoimittaja tehty. Jos näette hämäränoloisen miehen tuijottamassa luentosalin nurkassa musta lehtiö kädessään, niin kyseessä olen todennäköisesti minä. Lööppien etsimisen lomassa kulutan aikaani dominoimalla futiskentillä tai juhlimalla ties millä verukkeella Käär-meenpesällä.

-Vuoden ”pesältä alas mahallaan” tappi-Rintakarvakuningas


Maija Raatikainen, Terveydenhuolto- ja sisäasianvaliokunnan puheenjoh-taja

Moikka! Oon Maija, pikkuhiljaa sta-dilaistuva vantaalainen. Tunnetaan myös hallituksen virallisena gossip girlinä, albiinona ja mitä näitä nyt on. Oon lievästi utelias tapaus ja tykkään laulaa kovaa ja korkeelta. Viime vuo-den tappikapteenius oli sen verran rankka et päätin siirtyä vähän terveel-lisempiin hommiin, uusia haasteita odotellessa!

-Kävelevä ”Mitä,Missä,Milloin”-Farmasian 7 päivää

Jani Katajamäki, Koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja

Pohojanmaan poika pikkuhiljaa murenevalla manselaisella murteella höystettynä. Tappi, hallituksen juniori ja muutenkin ensikertalainen näissä hommissa. Osaamisalueisiin kuuluu mm. tasan 7 min myöhästyminen luennolta kuin luennolta ja naisten vessaan eksyminen. Mutta kyllä mä näin kopona sitä vastuutakin osaan kantaa - ja äänitorveilla kun tarvetta. Joten vetäskää ehdottomasti hihasta jos tarviitte apua/neuvoa. Ja ei, en ole hipsteri.

-”Ai tää onki naisten WC?!”-ihan söpö


Terhi Henttonen, tappikapteeni

Mie oon tän vuoden tappikapteeni ja tuun Imatralta, ihan Venäjän rajalta. En osaa kuitenkaa oikeesti puhuu venäjää, vaik välillä yritän esittää osaavani. Kunnon karjalaisena mie tykkään puhumisesta ja erityisesti nauramisesta, ja sen varmasti pys-tyy kuulemaan. Lisäks miun sydäntä lähellä on haalarit ja haalarimerkit (tosin ei niitten merkkien ompelu) sekä kaikenlaiset TV:n roskasarjat.

-Mistähän tämän aloittaisi..?-”Siis mie tiiän julkkiksii, Imatralt tulee Antsku”

Alina Kantola, kirjastovaliokunnan puheenjohtaja

Olen Alina, uusi kirjastotäti, jonka löytää YFK:in kirjastopäivystyksistä tiistaisin ja torstaisin enemmän tai vähemmän rapeana. Juuret löytyvät niinkin kaukaa kuin Sipoosta. Kahvia kulutan litra kaupalla päivittäin ja olen allerginen banaaneille. En osaa hymyillä kameralle, mutta selfiet on-nistuvat vaivatta.

-Banaani fetissi-Hallituksen kovin ääni!


Anu Polvi, juhlavastaava

Moi, oon Anu eli YFK:n juhlavastaava 2015. Sitsaaminen ja haalaribileet on lähellä mun sydäntä, joten lempihar-rastukset onkin haalarit jalassa pomp-piminen ja sitsilaulujen laulaminen (FYI jälkimmäistä saa tehdä ruotsin tunneil-la, ruotsiksi tietty). Sillon kun en juhli, haaveilen kotona lottovoitosta tai teen vohveleita. Välillä mut myös löytää yfkistä "opiskelemasta". :DPS. syön välillä ärrinmurrinkeksejä, eli älä ota huonotuulisuutta henk.kohta-sesti.

-Joku on tainut syödä ärrimurrikeksejä!-Pikkunälkä

Sandra Kontola, yrityssuhdevastaava

Moikka! Sandrahan se täällä taas, jos naama ei viime vuonna tullut tutuk-si!Pohojammaan lahja Helsingille ja juhlavastaava-emeritus, joka lähti vähän vakavampiin hommiin huoleh-tien nyt YFK:n yhteistyöstä yritysten kanssa. Uhraan elämääni YFK:lle ja välillä jalkapallolle ja muulle urhei-lulle, joskus jopa opiskelen. Herkut on edelleen mielessä, ja alkuvuoden hoitelen hommiani Oulun suunnalta työharjoittelusta.Nähdään loppukeväästä!

-Tehonainen-”Mä puen nää joulukuusen koristeet päälleni”


Martta Aalto, vuokraustoimintakor-dinaattori

Mä täällä YliPoiston farmasiakunnassa vähän koordinoin ja terminoin, tuu ihmeessä tutustuu niin opetan sut sii-voomaan! Kloriitti on ystävä ja niin on myös tätikin, jos pidät paikat pesällä puhtaana ja järjestyksessä. Vain hullut asuu Kalliossa ja niin asuu täti_69kin, mitä lähempänä Pesää sen parempi! #pesänkeittiössä

-Meidän täti aina ja ikuisesti-Kiukkunen ex-kirjastotäti

Tommi Halla, tila ja ympäristövastaava

Olen YFK:n uusvanha remonttireiska ja viherpiipertäjä. Oma nikkarointitaitoni on peräisin kultaisesta nuoruudestani kun olin vapaaehtoisena Tiibetin aroilla parantelemassa paikallista infrastruk-tuuria. Samalla opin myös paljon täkäläisten elämäntavoista, erityisesti heidän kierrätyskäytänteistään, joita aionkin soveltaa omassa ympäris-töagendassani....Kunhan huijasin. Oikeasti olen uusavu-ton täystollo, jolle kierrätys on kirosa-na.

-Mistä hän tällä kertaa ilmestyy?-Tukka hyvin, kaikki hyvin


Jonna Hautala, tiedottaja

Mä oon Jonna ja tän vuoden tiedottaja. Oon kolmannen vuoden opiskelija, joka ei osannu päästää irti YFK:sta, vaikka valmistuminen häämöttää. Tykkään huonoista jutuista ja nauran yleensä ihan kaikelle.Viime syksynä joku väitti, että oon naispuolinen kantarölli. Niinpä aattelin ottaa vähän etäisyyttä pesään ja lähdin Vaasaan muutamaks kuukau-deks katkolle. Ei musta kuitenkaan ihan niin helposti eroon pääse ja muistutte-lenkin itestäni vähintään joka sunnun-tai kaikkien teidän sähköposteissa!

-Darrastiina-Atomirotan harras fani

Ida Lepistö, kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja

Kulttuuriheebo-Ida, joka järjestää tu-levaisuudessa kaikenlaista külttürelliä tapahtumaa. Punaviini, viinirypäleet ja juustot ovat tietenkin intohimoni. Rakastan hyvänmielenmusiikkia, ek-soottisia elämyksiä sekä matkustelua. Toimin myös YFK:n laulajien+soittajien johtohahmona, mutta huomionhakui-sena olen heilunut lavalla jo taaperoi-käisestä. Olen niin jalkapallo- kuinteekkarivaimokin, joten näkemystä erilaisista urheilu- ja opiskelijakulttuu-reistakin löytyy.

-Pelastava äiti-YFK:in ilopilleri


Elias Ainonen, dataseutti

Kemi, tuo suomen Monaco. Sieltä pa-keni maailmalle myös YFK:n virallinen kaappinörttimme. Tämän kaikenlai-sesta urheilusta pitävän, sääskiä ja poroja ikävöivän lappilaisen löydät yliopistolla luultavimmin luentosalin takapenkiltä päätoimittajan vieres-tä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suonissa virtaava Lapin Kulta ja synnynnäinen luova hulluus saattavat vaikuttaa myös jo ennestään huo-nojen juttujen tasoon. Tästä johtuen huumori saattaakin välillä olla yhtä mustaa kuin tappien ilta ensimmäis-ten sitsien jälkeen.

-Onko sittenkään nörtti? -Pesäl eka, pesäl vika!

Tiia-Maria Honkakoski, Kerho ja liikuntavastaava

Oon Tiia-Maria, YFK:n tän vuoden kerho – ja liikuntavastaava. Tykkään kaikenlaisesta liikunnasta niin hiih-dosta kuin eukonkannostakin, mutta pesäpallo on ehdoton lemppari. Johtunee varmaan paljolti siitä, että suonissa virtaa Eteläpohjalainen veri. Luonteeltani en oo krätyynen, jotta tuu vain rohkiasti mukahan kerho-ja liikuntatoimintaan!

-Sporttimimmi-”Tiia-Mariiiaaa sua kaipaan niiin...”


Viivi Malkki, teemailtavastaava

Mie oon Viivi, teemailtojen kuningatar. Hoidan pesälle yrityksen edustajan, ruuan sekä tietysti sitä viiniä. Mie tykkään jätskin lisäks The Beatlesista ja käytän villasukkia kesähelteelläkin. Oon kotoisin Savonlinnasta ja vaikka sanotaan, että savolaisen kanssa tulee toimeen vain toinen savolainen, niin hyväksyn kaveriks muidenkin heimojen edustajia. Teemiksissä nähhään!

-Peppu 5/5-Purkittaja

Visa Reijonen, laulunjohtaja

Tässä olisi yksi iltavirkku, aamutork-ku, yli-innokas aktiivi, joka onnistuu haalimaan itselleen liikaa tekemistä ja valittaa myöhemmin vapaa-ajat-tomuuttaan. Laulu- ja kuorotaustani vuoksi valitsin laulunjohtajan (ään-tämysasu: jallunlohtajan) viran, sekä jallua voin myös lohtaa, kunhan joku aluksi kertoo mitä se tarkoittaa. Lu-paan laulattaa aina joko liian korkeal-ta tai matalalta, koska oma äänialani on mitä on.

-Oot Qma ja tietysti paras.-Vihreät hiukset 5/5


Jälleen on uusi vuosi pyörähtänyt käyntiin, ja samalla on aika kääntää katse eteenpäin kohti kevättä, kesää ja tulevia tapahtumia. Myös tänä vuonna kansainvälinen farmasian opiskelijoiden järjestö IPSF ja Euroo-pan farmasian opiskelijoiden järjestö EPSA järjestävät iloksenne runsaan määrän erilaisia tapahtumia, joihin te kaikki YFK:n kautta SFaO:n jäseninä olette oikeutetut osallistumaan!

Nyt keväällä on mahdollisuus päästä bilettämään ranskalaiseen tapaan! Ranskan Tolousessa räjähtää 13.-19.4. kun sadat farmasian opiskelijat ympäri Eurooppaa saapuvat paikalle oppimaan uusia asioita ja ranskalaisia tapoja, tutustumaan toisiinsa sekä viettämään unohtumattoman viikon yhdessä. Lähde mukaan kuulemaan miltä näyttävät farmasia ja farmasistit tällä vuosituhannella: you’ve got no-thing Tolouse!

Heinäkuussa sinulla on tilaisuus läh-teä tutustumaan Portugalin kaunii-seen rannikkoon Lissabonista käsin 20.-26.7. EPSA Summer University koostuu kongressien lailla erilaisista koulutuksista ja työpajoista, mutta rennommalla otteella. Nyt jos kos-kaan kannattaa lähteä tapaamaan uusia eurooppalaisia ystäviä, tutus-tumaan heidän kanssaan Lissabonin

lähikaupunkeihin ja nauttimaan Por-tugalin kesän lämpimistä öistä.

30.7.-9.8. on kansainvälisen farmasian järjestön, IPSF:n, vuoro näyttää kyn-tensä. Intian Hyberabadissa järjestet-tävä kongressi tarjoaa varmuudella eksoottisia ruokia, erilaisia koulu-tuksia, Bollywood-tanssia, tutustu-mista intialaiseen ayurvedaan sekä ikimuistoisia kokemuksia. Vaikket olisi ikinä kuvitellut haluavasi matkustaa Intiaan, niin nyt on mitä hienoin ti-laisuus tehdä se hyvässä seurassa ja jakaa kokemuksesi muiden farmasis-tien kanssa.

Syksyllä kongressikausi ei vielä hiljene ennen EPSA:n syyskongressia 27.10.-1.11 Maltalla! Vuosittain 300 päivää auringon paisteesta nauttiva Malta on tunnettu lämmöstään, hiekastaan ja merestään. Nämä, lukuisat yökerhot sekä hyödylliset koulutukset takaavat sen, ettei syysmasennus pääse yllät-tämään kongressiin saapuvia farma-sisteja.

Tartu siis tilaisuuteen, varaa aikaa kalenteristasi ja lähde kongressimat-kalle yhdessä muiden suomalaisten ja kansainvälisten farmasian opiskelijoi-den kanssa. Opiskeluaika lyhyt, elämä pitkä, joten nyt on aika ottaa kaikki irti ja nauttia opiskelijaelämästä kun vielä voi! ;)

SFaO:n palsta


Mikäli haluat tietää lisää, kannattaa seurata tapahtumien Facebook-sivuja, tai olla yhteydessä SFaO:n IPSF-asiain-hoitajaan Pekkaan ([email protected]) tai EPSA-asiainhoitajaan Niiloon ([email protected]).

Ei kannata myöskään unohtaa, että SFaO järjestää täällä kotimaassa ta-pahtumia, jotka yhdistävät farmasian opiskelijat Kuopiosta, Turusta ja Hel-singistä. Loppukeväällä on jälleen aika SFaO:n kongressiviikonlopulle, jossa päivän koulutukselliset osiot pereh-dyttävät osallistujat mielenkiintoiseen aiheeseen ja illan sitsit antavat mah-dollisuuden päästä tutustumaan eri kaupunkien sitsikulttuuriin! Syksyllä järjestetään jälleen Farmasiaristeily, joka myös SFaO:n vuosijuhlaristeilynä tunnetaan.

Tapahtumissa törmäillään!

Terveisin,Elina NiemeläinenSFaO:n puheenjohtaja 2015

Be there or be square!

Kansainvälisiä tapahtumia farmasian opiskelijoille vuonna 2015:13.-19.4. EPSA Annual Congress: Toulouse, Ranska 20.-26.7. EPSA Summer University: Lissabon, Portugali 30.7.-9.8. IPSF World Congress: Hyberabad, Intia 27.10.-1.11. EPSA Autumn Assembly: Malta


Lukuvuodelle 2014–2015 otet-tiin käyttöön kokonaan uusi opintorakenne. Aikaisempaan ver-rattuna tiettyjä kursseja on haluttu aikaistaa, kuten harjoitteluun vaadit-tavia kursseja, jotta harjoitteluun pää-sisi mahdollisimman moni, eikä pakol-linen kurssi jarruttaisi valmistumista. Systemaattinen farmakologia (aka SyFa) on siirretty ensimmäisen vuo-den kevääseen toisen vuoden talvelta. Luottavaisina uudistajat ovat ajatel-leet, että kyllä kuudella tenttikerralla on pakko saada riittävä määrä pisteitä kurssin läpäisemiseksi. Tietysti olisi voinut myös miettiä, onko kurssi hie-man liian työllistävä tentittäväksi ker-ralla(12 op), mutta varmasti tätäkin ovat uudistajat päissään miettineet.

Samalla, kun luetaan yhtä vaativim-mista kursseista, rinnalla pyörii myös muita kursseja, kuten farmakognosia, farmaseuttinen mikrobiologia, farma-kokinetiikka, englanti, ja muutamalla reppanalla on vielä orgaanisen ke-mian II-kurssi. Aiheena SyFa on suh-teellisen mielenkiintoista, verrattuna osaan muista pakollisista kursseista. Tosin me tapit olemme opiskelleet huimat 4½ kuukautta, joten olemme varmastikin saaneet riittävästi myös valmiuksia, tietoja ja taitoja kurssin suorittamiseksi.

Olemme jo hieman tutustuneet loppukevääseen. Viimeinen periodi vaikuttaa suhteellisen löyhältä, mi-käli verrataan kolmanteen periodiin. Sama toistui syksyllä, kun ensimmäi-nen periodi piti sisällään muutaman melko helpon kurssin. Toinen periodi olisi ollut työmäärältään inhimilli-nen, mutta samaan aikaan alkoivat farmaseuttisen kemian harjoitustyöt. En osaa sanoa, kuinka työllistäväksi

sen koki ensimmäinen puolisko, joilla kurssin painopiste oli periodin puoli-välissä, mutta omasta puolestani voin kertoa, että labrojen painottuminen jakson loppuun oli melkoisen stres-saavaa.

Opiskelijan suusta ►Lusikalla annettu, kauhalla vaadittu

NanoPutian eli ihmistä muistuttava kemiallinen yhdiste, joka kuvaa farmasian opiskelijaa tenttiviikolla.


Tämä stressaavuus johtui kahdesta tekijästä: lähestyvästä tenttiviikosta ja ennakkotehtävien tökeröstä palau-tusaikataulusta. Tökeröä aikataulua perustelen sillä, että tehtävät piti olla palautettuina maanantaina klo 15. Tämän jälkeen piti tehdä korjauksia, joiden piti olla valmiina tiistaina klo 15 ja korjauksien korjauksille annettiin aikaa tämän jälkeen kaksi tuntia. Tämän jälkeen olisi vielä pitänyt tehdä posteri ryhmän tekemistä reaktioista, joka pää-tettiin jättää seuraa-vaan aamuun, jolloin pinnasimme luennot kyseisen tuotoksen tähden. Toki oli myös viisaita ryhmiä, joille korjattavaa ei juuri tullut. Mainittakoon vielä, että vihjeeksi saimme ”apua Anti-kaisesta”. Antikaista ei löytynyt, tuota 70-luvun mahtikirjaa. Myöhemmin Antikaisen löydettyämme koko kir-jassa ei edes ollut kyseistä osoitusre-aktiota. Lisäksi meille luotiin tiukat ja pysyvät aikarajat jolloin työt piti olla tehtynä, mutta toisella puolella oli ihan ok viivyttää aikamääreitä. Itse labratyöt olivat muuten hyvin aikatau-lutettuja.

Lähestyvää tenttiviikkoa kommentoin vain, että kirja tyynyn alla ei kerrytä tietoa päähän.

Kinetiikan aloitusluennolla tuli ilmi, että yksi pienryhmätapaaminen olisi

mennyt päällekkäin jonkin tenttiuu-sinnan kanssa. Tähän kommentoitiin kurssin vetäjien puolelta vain, että osallistuminen on pakollista ja opiske-lijan pitää itse priorisoida, onko tentin läpäiseminen vai osallistuminen yli-opiston näytelmäkerhoon tärkeäm-pää. Aikuismainen lähestymistapa

kaiken kaikkiaan, pakko myöntää.

Uudistuksessa kehitettiin myös OT-TO-ryhmät. OTTO-ryhmät (opiskelu- ja työelämätaitojen opiskelu) olivat oi-vallinen tutustumisratkaisu alkuaikoi-hin yliopistossa, jolloin olo oli lähinnä orpo. Tällä hetkellä moni kokee ryh-mät lähinnä aikaa nieleviksi paskan-jauhantakerroiksi, mikä kyllä sinänsä on terapeuttista, mutta kaikki joiden kanssa olen asiasta puhunut, ovat samaa mieltä. Lisäksi OTTO-ryhmiin laaditut tehtävät olivat joko enemmän tai vähemmän hyödyllisiä, yleensä vähemmän.


Tästä uudesta käytännöstä ovat olleet innoissaan mm. YTHS (ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö), koulupsy-kologi sekä ensimmäisen kurssin OT-TO-ryhmiä luotsannut yliopistonlehto-ri Teijo Yrjönen. Koulupsykologi kertoi ahdistuneiden oppilaiden määrän pudonneen selvästi tänä vuonna, ja OTTO-ryhmät ovat varmastikin ainoa selitys koko asialle. Biotieteiden pe-rusteissa puolestaan läpäisyprosentti kasvoi huimasti aikaisempiin vuosiin verrattuna, jolloin tämä myös rinnas-tettiin OTTO-ryhmien ansioksi. Yli-opistolehtori Outi Salminen tähdensi, ettei usko tänä vuonna aloittaneiden olleen muita vuosia viisaampia, vaan menestys oli OTTO-ryhmien ansiota.

Ainoa huono puoli oli se, että kysei-seen johtopäätökseen vaikutti toinen muukin muuttuja, nimittäin kurssinve-täjän loistavat kertaustehtävät, joilla saattoi saada lisäpisteitä tenttiin. No,

joku sanoo nyt, että pisteillä sai nos-tettua vain hyväksyttyä arvosanaa. Toki näin olikin, mutta silti moni teki vaaditut kymmenen kertaustehtävää, jolloin myös asioita oli pakko kerrata omatoimisesti, jotta tehtävät sai teh-tyä. Väittäisinkin, että ahneus vaikutti enemmän tentin läpäisyprosenttiin kuin OTTO-ryhmät.

Uudistus on ottanut ensimmäisiä askeleitaan kohti haluttua päänmää-rää, ja varmasti jatkossakin asiaa halutaan kehittää. Tässä kehityksessä olisi tärkeää kuunnella ennen kaikkea opiskelijoita, joilla on näkemys asiaan ikkunan toiselta puolelta. Palautet-ta kannattaa kuunnella, sillä ilman konkreettisia osoituksia palautetta ei enää anneta, koska sen ei uskota vaikuttavan mihinkään. Ennen uusia tappeja on siis paljon ajateltavaa ja pohdittavaa.

Joel Haverinen


YFK:n kirjasto Hinnasto 2015

Tuote Hinta Haalarimerkki 2 € Haalarimerkit 5 kpl 8 € SFaO:n vanha haalarimerkki 1 € Rintamerkki 0,50 € YFK:n pinssi 7 € YFK:n rintaneula 12,00 € YFK:n lyyra 8,50 € Kuntanauha 2 € YFK t-paidat 4,00 € YFK:n laulukirja Kelirikko 6,50 € Pharmacanto 5,50 € Depot Ilopilleri 5 € Fiat Lege Artis 8 € Farmacopoea Fennica 10 € Biofarmasia Farmakokinetiikka 27 € Sairaalafarmasia 45 € Eng.-suom. Kemian perussanasto 3 € Farmaseuttista Latinaa 4 € MDS 100 vuotta 7 € Lääkkeiden yhteisvaikutukset 30 € Farmakologia ja toksikologia (vanha painos)

60,00 €

MDS:n näköispainos numeroitu 10,00 € MDS:n näköispainos numeroimaton 5,00 €


Tästä se taas alkoi! Menin jälleen kerran sisään ihmisiä täynnä olevaan Messukeskukseen. Tänä yhtenä vii-konloppuna vuodessa tiesin, mistä tavata lähes kaikki Suomen farmasis-tit. Pieni ääni pääni sisällä mietti koko ajan: miten olin tänne taas päätynyt? Ainoa varma asiahan Farmasian Päi-vissä on, että saisin törsättyä koko vii-konloppuni, ja jalkani olisivat taatusti aivan lopussa urakan jälkeen. Mitä olin oikein ajatellut? Löytäisinköhän yhtäkään syytä, miksi Farmasian Päi-ville kannatti raahautua?

Päätin huvikseni hieman toteuttaa tieteellistä tutkimusta. Testasin neljä Farmasian Päiviin liittyvää myyttiä. Viikonloppuni myytinmurtajana alkoi.

Tuntui omituiselta kiertää näytte-lyaluetta perjantaina hallin ollessa suhteellisen tyhjä. Ensimmäistä kertaa perjantaipäivä oli avattu suu-relle yleisölle. Ensimmäinen myytti kolkuttelikin jo mielessäni: tuoko perjantaipäivän avaaminen yleisölle lisäarvoa messuille? Selvittääkseni tätä pohdin koko perjantain ohjelmaa ja sen antamia mahdollisuuksia. Vielä muutamia vuosia sitten perjantaipäi-vä rajoittui ainoastaan tuona iltana vietettäviin juhlallisuuksiin, joissa palkittiin mm. vuoden opetusapteek-ki sekä posterikilpailun voittaja. Kun perjantaita lähdettiin laajentamaan, siitä tehtiin kutsuvieraspäivä. Nyt ensimmäistä kertaa, sekä luennot

että näyttely olivat avoinna suurelle yleisölle jo perjantaina. Kuten jo mai-nitsin, näyttelyaluetta oli aika vapaut-tavaa kiertää, kun väkeä ei ollut liikaa. Itse luentojen aiheetkin kuulostivat kiinnostavilta, vaikken niille pääsyt osallistumaankaan. Suuri miinuspuoli perjantaipäivään kylläkin oli se, että niin moni farmasisti on arkipäivisin töissä. Kokonaisuudessaan myytti siis on mahdollinen, mutta ei täysin var-mistettu.

Se hyvä puoli perjantain väljyydessä oli, että pystyi näkemään tutut jo kau-empaa ja menemään juttelemaan, tai kiertää heidät kaukaa. Tästä sain jäl-leen myytin testattavaksi: Farmasian Päivät ovat käymisen arvoiset, koska siellä tapaa tuttuja farmasisteja ja voi verkostoitua. Mittarina käytin äärimmäisen subjektiivista perstuntu-maa. Tätä myyttiä testatakseni juttelin

Farmasian Päivät yhtä myyttiä täynnä


mahdollisimman monen tuntemani ihmisen kanssa viikonlopun aikana. Uskaltauduin puhumaan myös uu-sien tuttavuuksien kanssa. Huoma-sin mielialani liikkuvan keskustelun vaikutuksesta suuntaan ja toiseen. Pääasiassa kuitenkin ihmisten kanssa juttelu piristi tunnelmaa, varsinkin jos uhriksi valikoitunutta tuttavaa ei ollut tavannut pitkään aikaan. Lisäksi sain muutamia velvollisuuksiani hoidettua verkostoitumisen ansiosta. Myytti siis vahvistui todeksi.

Nälkä yllätti, joten päätin suunnata lounaalle. Seuraavana myyttinä siis: Farmasian Päiville kannattaa tulla messukeskuksen lounaan takia. Tämän selvittämiseen vaadittiin jo kunnon kenttäkoetta, joten ei muuta kuin messusapuskaa syömään. Ruoka oli tasoltaan keskitasoista buffetruo-kaa, mutta ansioksi sanottakoon, että tarjoiltu kana oli vain hieman kuivah-tanutta. Seuraavana päivänä ruoka oli kyllä jo parempaa, kun tarjolla oli

suussa sulavaa uunilohta ihanan ker-maisessa kastikkeessa. Siltikään ruoka ei yksin riittänyt parantamaan ruuan jonottamisesta johtuvaa harmistus-ta. Kun paikalla on messukeskuksen täydeltä ihmisiä, ei järjestäjillä ole mitään tehtävissä estääkseen jonojen muodostumista. Tämä myytti on siis täysin kumottu.

Viimeisenä, mutta silti oikeastaan tär-keimpänä myyttinä: Farmasian Päivät ovat käymisen arvoiset niiden koulu-tuksellisen annin takia. Tämän myytin testauksessa otin huomioon käymieni luentosessioiden laadun sekä mui-den sessioiden aihepiirit. Keskityin luonnollisesti ensin pohtimaan luentotarjontaa. Aluksi löysin kaksi luentoaihetta, joihin ehdottomasti halusin osallistua. Toinen luennoista sijoittui kuitenkin sellaiseen ajankoh-taan, etten kyennyt osallistumaan. Aikaisempien vuosien taika oli taas todettu: kiinnostavat sessiot ovat aina päällekkäin. Sessioiden aiheet olivat hyvin laajakirjoisia. Tällä luultavimmin on yritetty turvata mielenkiintoista kuultavaa aina apteekin teknisistä työntekijöistä sairaalafarmasisteihin asti. Tätä pidän suurena ansioina messujen koulutukselliselle annille. Samalla se kylläkin rajoittaa yhdelle


tietylle kävijäryhmälle suunnattujen sessioiden lukumäärää.

Luentojen laatua arvioidessani huo-mioni kiinnittyi muutamaan seikkaan. Käytännön järjestelyt oli hoidettu jo monen vuoden kokemuksella ensi-luokkaisesti. Puhujat oli valittu tarkoin alansa asiantuntijoista. Tuntuu kyllä-kin, että jokaiselle vuodelle on täyty-nyt keksiä puhujaksi jonkinnäköinen ”vetonaula”, jonka aihe ei yhtä tiiviisti liity lääkealaan. Näitä valintoja en aina ole oikein ymmärtänyt.

Luennot eivät kuitenkaan aina lunas-taneet odotuksia. Tämän sain todeta antibioottiresistenssiluennolla. Ai-hetta käsiteltiin niin yleisluontoisesti, että resistenssiongelman ratkaisuksi saatiin samat vanhat teesit: tarkoituk-senmukainen antibioottien käyttö ja käsihygienia. Ei siis mitään, mitä kuka

tahansa farmasisti ei olisi oppinut en-simmäisen kerran mikrobilääkkeistä kuullessaan. Kronofarmakologialuen-to sen sijaan ylitti odotukset. Yhteen-vetona voitaneen siis sanoa myytin olevan täysin mahdollinen, mutta ei aina taatusti varma tapaus.

Viikonlopun jälkeen kotiin päästessäni totesin saaneeni viikonloppuni tör-sättyä ja jalkojeni olevan ihan loppu. Mutta ehkäpä myös sentään olen muutaman tiedonjyväsen rikkaampi, sekä hieman paremmin alaani verkos-toitunut.

Kaikilla paikalta lähtijöillä olevat valtavat kassit todistivat sen, ettei tavaroiden hankkimista syynä tulla Farmasian Päiville voi edes pitää myyttinä; se on silkka fakta!

Teksti ja kuvat: Emmi Uutela


Oletko pohtinut koskaan, miten Burana 400mg:n ja Burana 800mg:n vaikutuk-set eroavat? Entä onko mieltäsi askarruttanut, miksi märkä koira haisee? Entä voiko maapallon ympärille rakentaa sillan ilman tukipalkkeja?

Jos jossain kohdassa suusi loksahti auki ja kysymys jäi askarruttamaan sinua, on tässä palstassa vastaus! Mitä mieleesi juolahtaakaan, asiantuntijamme ovat valmiita auttamaan. Lähetä siis mieltäsi askarruttavat asiat aiheesta kuin ai-heesta sähköpostilla osoitteeseen [email protected] ja voit lukea seuraavasta nume-rosta vastaukset haastaviinkin ongelmiin!

Kysymyksiä ja vastauksia!

Viime numeron kuva-arvoitusten vastaukset:

1. Pamorelin2. Primolut3. Tolvon4. Zinnat


Lääkkeen tie kehityksestä käyttöön kuormittaa ympäristöä monella ta-valla: esimerkiksi lääkeainejäämiä on löydetty vesistöistä ja niiden pohjien sedimenteistä. Mikrobilääkkeet ym-päristössä voivat aiheuttaa antibioot-tiresistenssiä, ja psyykenlääkejäämien on havaittu vaikuttavan vesieliöiden käyttäytymiseen. Mielelläänhän sitä valitsisi ympäristöystävällisen lääk-keen, mutta miten? Farmasisti, lääkäri tai potilas ei voi tietää, miten paljon ja millä tavoin kukin lääke kuormittaa ympäristöä. Tarttis vissiin tehdä jo-tain.

Vuosi 2015 on Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuosi, minkä kunniak-si käynnissä on Helsinki Challenge: tiedepohjainen ideakilpailu, jonka tavoitteena on luoda vastauksia sekä maailmanlaajuisiin ongelmiin että tulevaisuuden hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Ensimmäisessä vaihees-sa, vuoden 2014 lopulla, kilpailuun mukaan pyrkineistä n. 80 joukkueesta valittiin 20 semifinalistia. Kevään ja kesän 2015 aikana ideat kehittyvät, kun semifinalistijoukkueet ottavat ensimmäiset askeleet niiden toteut-

tamiseksi kilpailun järjestäjien ja yh-teistyökumppaneiden sparraamina. Syksyllä 2015 valitaan finalistit, ja vuoden lopussa voittaja(t). Palkintona on 375 000 € voittajajoukkueen (tai -joukkueiden) idean/ideoiden toteut-tamiseen.

Generation Green (GG) edustaa far-masiaa kilpailun semifinalistien jou-kossa. Joukkueen ajatuksena on ke-hittää farmasian opetusta siten, että ympäristönäkökulmat olisivat luon-teva osa kaikkea opetusta, sen sijaan että niitä käsiteltäisiin erillisinä osina yksittäisiä luentoja, sivuhuomautuk-sissa ja alaviitteissä (kuten nykyään valitettavan usein tehdään). Tavoite on, että koulutuksen kautta syntyisi uusi farmasistisukupolvi, jolle ympä-ristöystävällisyys olisi luonnollinen ja itsestään selvä tapa työskennellä. Työ-elämään siirtyessään tämä sukupolvi veisi toimintatapaansa tiedekunnan ulkopuolelle, muuttaen vähitellen koko farmasian alaa vihreämpään suuntaan.

Vihreämpää farmasiaa


Suuria sanoja, mutta miten tämä teh-dään käytännössä? Yliopisto-opetus perustuu tietoon, ja nimenomaan tietoa tarvitaan koulutuksen kehittä-miseksi: alussa tärkeintä on tunnistaa kehitettäviä kohteita sekä omin voi-min että ulkopuolisten asiantuntijoi-den avulla. Vaikka esim. lääkeaine-jäämien ympäristövaikutuksia ei ole tutkittu aktiivisesti järin kauaa, tietoa tulee jatkuvasti lisää, ja alan asiantun-tijoita löytyy sekä läheltä että kaukaa. Tärkeässä osassa on myös kannustaa opetushenkilökuntaa sisällyttämään ympäristönäkökulmat kiinteäksi osak-si kurssejaan, mikä onnistuessaan toimisi mallina myös muille opetuslai-toksille.

Tunnistatko opinnoistasi osia, joissa ympäristönäkökulmia pitäisi mieles-täsi käsitellä? Ota yhteyttä! Mailia voi laittaa osoitteeseen [email protected]. Ja hei, seuraa meitä sekä blogin kautta että sosiaali-sessa mediassa:

http://blogs.helsinki.fi/genera-tiongreen/

https://twitter.com/UH_GenGre

https://www.facebook.com/phar-macygenerationgreen

Tiimin jäsenet:

Tiina Sikanen, FaT, DI, vastuunalai-nen tutkija, GG -tiimin johtaja

Jaakko Teppo, proviisori, tohtorikou-lutettava, GG -tiimin tiedottaja

Prof. Jouni Hirvonen, farmasian tie-dekunnan dekaani

Reijo Kärkkäinen, OTK, yliopis-to-opettaja, tutkija

Suvi Sivula, farmaseutti, proviiso-riopiskelija

Eeva Teräsalmi, proviisori, EMBA, apteekkari (Seitsemän veljeksen ap-teekki), FIP:n varapuheenjohtaja

Prof. Pia Vuorela, farmasian tiede-kunnan koulutuksesta vastaava vara-dekaani

Prof. Jari Yli-Kauhaluoma, farmaseut-tisen kemian ja teknologian osaston esimies

44Kolumni

Joulu on ohi, ja apteekkimme henki-lökunta sai kärsiä, tai ehkä myös iloita siitä, että talon apteekkari on seonnut endorfiineista lopullisesti. He saivat joululahjaksi selättimet ja käsipainot. Selätin on sellainen lattialle laitettava pyörivä kiekko, jonka päällä tehdään kummallisia liikkeitä vartaloa vään-täen ja liirum laarum. Onneksi muka-na oli käyttöohje, ettei polvesta mene kierukka. Liikkeitä voi tehostaa käsi-painoilla, joita toki voi käyttää vasara-nakin, jos haluaa iskeä naulan seinään ja roikuttaa selättimen siihen.

No, oikeastaan tämä lähti siitä, että Farmasian päivillä vietimme parin far-maseutin kanssa iltaa ihan pikkuisen aikaa ja korostan, että päihtymättä, koska me olemme ylinenergisiä kun-toilufriikkejä. Farmaseutit huoma-sivat, että friikkiyttä voisi tartuttaa myös niihin työyhteisön jäseniin, jotka vielä ovat normaalikuntoilijoita. Pää-töksenä oli, että jokainen joka haluaa, saa osallistua Oulun alueella oleviin massaurheilutapahtumiin – firman kustannuksella. Hommataan vielä yhtenäiset T-paidat tai jotain, niin näyttää kivalta. Apteekin intranetissä on nyt listat, joihin saa laittaa itsensä jos haluaa osallistua Tervamaratoniin, Tervahiihtoon, Likkojen lenkkiin, Oulu-jokiajoon (pyöräily), Kiiminkimarato-niin... Jokaisessa listassa on joku nimi, ja vaikka ei maratonia tai puolikasta juoksisi, niin kymppi menee vaikka kävellen.

No, tämähän taas lähti siitä, että meikäläinen sekosi lopullisesti alku-syksystä, kun minut valittiin hyvänte-keväisyyskuntopyöräilyyn nimeltään Team Rynkeby. Se tuli minulle tutuksi, kun luin jutun paikallislehdestä. Kiin-nostuin, ja loppukesästä vierailin net-tisivustolla. Hakuaika vuodelle 2015 oli jo päättynyt, mutta en lannistunut. Jokin korvien välissä käski käydä sivus-tolla uudemman kerran. Huomasin, että hakuaikaa oli jatkettu. Intuitio sanoi, että noin oli tehty ihan minun takiani, ja jos haen, niin pääsen. Lai-toin heti hakemuksen vetämään, enkä kertonut kenellekään, varsinkaan kaukana asuvalle, ja korostan vielä, että järkevälle, kilpapyöräilijäkaveril-leni. Samalla merkkasin almanakkaan ensimmäisen yhteisen kokouspäivän

Apteekkaripalsta►Endorfiinipamaus

45 Kolumni

ja Pariisinreissun ajankohdan. Aivan järjetöntä ennakointia.

Niinpä minut valittiin Team Rynkeby Helsinki 2015:n 36 jäsenen tiimiin!

Mukaan pääsin varmaan kriteereillä ikäloppu, nainen, ei pyöräilijä, yrittäjä. Porukan pitää olla mahdollisimman heterogeeninen ja myös aloittelijoita ilman pyöräilykokemusta halutaan mukaan.

Tässä projektissa saan nähdä, onko totta vai luuloa, että stressi ja muu-tokset vahvistavat minua. Tehtävänä on nimittäin pyöräillä viikossa Helsin-gistä /Travemundesta Pariisiin, 1200 km.

Kilpapyöräilevä kaveri oli pelkkää viili-pyttyä, onnitteli ja sanoi rauhallisesti, että pitää ostaa pyörä. Ei kyseenalais-tanut 10 vuoden takaista mummon-pyörähistoriaa, järjenkäyttöä, eikä edes nauranut. Olen ikuisesti kiitol-linen hänelle ja kaikille muille, jotka uskovat minuun!

Minun siskoni leuat menivät sijoiltaan kun hänellä loksahti suu auki häm-mästyksestä. Tytär on hankkinut kor-vatulpat, kun ei enää jaksa kuunnella hehkutustani. Facebook-kaverit eivät jaksa lukea päivityksiäni. Poika ei enää vastaa puhelimeen.

Projektin tärkein tavoite ei ole kunnon nostaminen sille tasolle, että jaksaa tehdä tuon reissun. Eikä se, että tree-naa 6-8 tuntia viikossa matalilla sykkeillä ja järkevästi nostaen perus-kuntoa ja kestävyyttä. Ei sekään, että kuntosali, spinningpyörä, uimahalli, pitkät kävelylenkit ja sisäpyöräily kotona ns.trainerilla ovat melkein jokapäiväisiä, ja sykemittari on ran-teessa koko ajan, myös uidessa. Eikä se, että reissussa pitää nykyään olla ylimäräinen kassi kuntoiluvälineitä varten. Eikä edes se, että päivittäinen endorfiinipamaus on aiheuttanut riip-puvuuden.

Tärkein tavoite on, että saamme ke-rättyä mahdollismman paljon rahaa suomalaisten syöpälasten tukemiseksi ja kuntoutukseksi. Team Rynkeby on pohjoismainen hanke, ja meitä eri tiimeissä toimivia on yhteensä noin 1400. Suomessa on Helsinki-tiimin lisäksi myös Espoo- ja Tampere-tiimit. Kaikki keräämämme varat luovute-taan lyhentämättöminä Sylva ry:lle,

Kuvassa ostamani käytetty Rynkebypyörä trainerilla. Komistaa mukavasti olohuonetta!

46Kolumni

joka on syöpälasten etujärjestö. Ajo-varusteet, matkat ja pyörät maksam-me itse, eikä niitä rahoiteta keräysva-roista.

Asian ytimeen. Kastellin apteekki on mukana tässä projektissa, ja meidän logomme tulee näkymään Team Ryn-keby Helsinki 2015:n ajopaidassa. Myös Pharmadata, meidän järjes-telmätoimittajamme, on mukana, ja heidänkin logonsa näkyy paidassam-me. Lisäksi mukana on Verman Oy, ja mukaan on vielä tulossa muitakin apteekkimme yhteistyökumppaneita.

Saatatte törmätä keltapukuisiin iloisiin henkilöihin, joilla pyöräilytapahtumis-sa on samanhenkiset keltaiset maan-tiepyörät. Loppukeväästä näyttely-teltassa ja vaatteissa, ja kesällä myös huoltoautossamme, tulee olemaan tuttujen yritysten tuttuja tarroja. Kun näette nämä tutut tarrat, niin muista-kaa, että nämä yritykset ovat tärkeäs-sä projektissa mukana.

Omat lapset ovat aina olleet terveitä, joten on helppoa auttaa niitä, joilla on tai on ollut vaikeaa. Suomessa vuosit-tain noin 150 lasta sairastuu syöpään. Heistä jopa 80 % toipuu, mutta moni tarvitsee toipumisen jälkeen vuosien ajan apua ja vertaistukea. Siinä ha-luan minä ja minun apteekkini olla mukana!

Sivustoilla team-rynkeby.fi sekä kas-tellinapteekki.fi löytyy lisää faktaa. Rynkeby-sivustolta voi myös seurata meidän reissua 2-10.7.2015.

Lähitulevaisuudessa meihin törmää Narinkkatorilla Lasten syöpäpäivänä 14.2.2015 ja GoExpossa Messukes-kuksessa 6-8.3.2015. Minä olen näissä tapahtumissa mukana, ja jos tulette lähelle, saatatte saada kuntoilu- ja auttamistartunnan. Niitä vastaan ei kannata ottaa rokotetta.

Terveisin Cisse

Christel MonniapteekkariKastellin apteekki

yfk.fiyfk.fi/sites/default/files/nettiin 12015.pdf · ainejärjestö ja tiedekunta 6 tein itselleni...

Documents