Martti Turunen (2008). Työhallinnon leivissä – rekisteritutkimus Pohjois-karjalan työttömistä maahanmuuttajista ja työvoimapolitiikan toimenpiteistä.

Tutkimus käsittelee työttömien maahanmuuttajien rakennetta, osallistumista työvoimapolitiikan aktivointitoimenpiteisiin ja ko. toimenpiteiden vaikuttavuutta Pohjois-Karjalassa. Turunen näkee työttömyyden syynä mm. sosiaalisen ja inhimillisen pääoman puutteen. Hänen mukaansa ko. pääomat toimivat työmarkkinoilla vain, jos ne on hankittu Suomessa.

Tulosten mukaan työttömät maahanmuuttajat Pohjois-Karjalassa ovat valtaosin:- kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta- naisia- melko nuoria- kohtuullisesti koulutettuja- pitkäaikaistyöttömyys ei ollut huolestuttavan yleistä

Maahanmuuttajatyöttömistä 2/3 suoritti jonkin aktivointitoimen vuonna 2005. Koulutukseen ja yksityisen sektorin töihin valikoitui nuoria, julkisen sektorin töihin vanhempia ja vähemmän koulutettuja. Toimien ulkopuolelle jäivät painottuneesti vanhemmat ja pitkäaikaisesti työttömät. Toimilla ei ollut suoraa työllistävää vaikutusta, mutta niihin osallistuminen näytti edistävän työttömän muuta aktiivisuutta työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden käytettävissä pysymistä. Johtopäätös: aktivointi näyttää lisäävän aktiivisuutta.

s. 13: Jolkkosen (2004, 130-1341) mukaan Pohjois-Karjalan työmarkkinoita luonnehtii korkea työttömyys, matala työllisyys, työpaikkojen keskittyminen Joensuun seudulle, sukupuolittuneet työmarkkinat ja työmarkkinoiden sulkeutuminen. […] Joidenkin arvioiden mukaan Pohjois-Karjalan väestörakenne on tulevaa työmarkkinoiden toimivuutta ja työvoima riittävyyttä ajatellen erityisen epäedullinen, mikä johtaa lähitulevaisuudessa nopeaan työvoiman vähentymiseen (Karjalainen 30.4.2008). Tästä syystä siirtolaisten integroimiseen työmarkkinoille olisi panostettava maakuntatasolla.

s. 30: Taulukko 4. Työttömät työnhakijat [Pohjois-Karjalassa] maaryhmän mukaan:

Länsimaat: 6,8 %Itäinen Eurooppa: 78,6 %Muut maat: 14,5 %

s. 31: Työttömät iän ja sukupuolen mukaan

Mies Nainen15-29 30,2 % 69,8 %30-39 19,8 % 80,2 %1 Jolkkonen, Arja & Kilpeläinen, Riitta & Koistinen, Pertti & Kurvinen, Arja & Haarala, Mikko (2004). Työmarkkinoiden rakenne ja toiminta Pohjois-Karjalassa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos. Joensuu. Ks. Myös Jolkkonen, Arja & Roivas, Seppo (2008). Välityömarkkinoiden laajuus ja kehittämistarve Pohjois-Karjalassa. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen raportteja 2/2008.

40-49 19,3 % 80,7 %50-64 29,3 % 70,7 %Yhteensä 23,6 % 76,4 %

s. 37: Huolimatta Pohjois-Karjalan korkeasta työttömyydestä ja maahanmuuttajien yleisesti vaikeasta työmarkkina-asemasta, voi maahanmuuttajien työttömyyden rakenteessa nähdä positiivisia sävyjä työmarkkinoiden kannalta. Maahanmuuttajat ovat nuoria ja kohtuullisesti koulutettuja, eikä pitkäaikaistyöttömyys näytä tämän aineiston perusteella vakavalta ongelmalta. Suurimman riskiryhmän muodostavat tämänkin aineiston perusteella ikääntyneet yli 50-vuotiaat työttömät, joiden koulutustaso näyttää keskimääräistä heikommalta ja työttömyysjaksot pidemmiltä kuin maahanmuuttajatyöttömillä keskimäärin.

s. 42: Tukityössä ei maahanmuuttajien kohdalla näytä pätevän työmarkkinoiden yleinen jako yksityisen sektorin miesvoittoisiin ammatteihin ja naisvoittoiseen julkiseen alaan, sillä naisia osallistui yksityisen ja julkisen alan tukityöhön samassa suhteessa kuin miehiäkin.

Heidi Lehikoinen (2008). Muutosturvan toimintamallin toimivuus ja kehitystarpeet – Työntekijöiden näkökulman Joensuun seudulla.

Tutkielmassa selvitetään heinäkuussa 2005 voimaan tulleen muutosturvan toimintamallin toimivuutta ja kehitystarpeita. Tutkimuksen perusteella muutosturva koetaan työntekijöiden keskuudessa tarpeelliseksi ja positiiviseksi malliksi. Mallin jatkokehittämistä ja laajentamista kuitenkin toivotaan. […] Kehitystarpeina tutkimuksen perusteella voidaan pitää erityisesti omaehtoisen koulutuksen ottamista mukaan työllistymisohjelmalisän saantiedellytyksiin, muutosturvatiedotuksen kehittämistä, työllistymisohjelmien ja työllistymisvapaiden kehittämistä sekä muutosturvan laajentamista.

s. 84: Koulutusmahdollisuuksiin liittyvät epäkohdat nousivat kyselyssä erittäin voimakkaasti esiin. […] Koulutukseen liittyvä epäkohta siis erottui määrällisesti ja sisällöllisesti kaikkien vastausten joukosta. […] ”Omaehtoinen kouluttautuminen tulisi täysin rinnastaa työvoimapoliittiseen kouluttautumiseen ainakin niissä tapauksissa, kun tarkoituksenmukaista työvoimapoliittista koulutusta ei ole tarjolla, mutta työnhakijalla on halukkuutta omaehtoiseen kouluttautumiseen ja sopivaa koulutusta on saatavilla.” Tehdyssä kyselyssä omaehtoisen koulutuksen ja työvoimapoliittisen koulutuksen välinen rajanveto nousee vahvasti esiin.

s. 94: Muutosturva on eräänlainen ”köyhän miehen” joustoturvamalli. Eurooppalainen keskustelu työntekijöiden asemasta on monisyistä ja polveilevaa. Eri maat ovat kehittäneet omia ratkaisujaan työmarkkinoiden muutokseen. […] Tämän tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että muutosturvalla on pystytty luomaan uusia mahdollisuuksia ja uudenlaista turvaa työnloppumistilanteisiin. Muutosturva on yksi keino turvata työntekijöitä muutoksessa, mutta se ei yksinään riitä. Kehitystyötä on jatkettava. […]

Anssi Rautiainen (2008). Kolmannen sektorin työllisyysprojektien vaikuttavuus Pohjois-Karjalassa.

Tutkimuskysymys on, miten työllisyysprojektien hallinnossa olevat merkityksellistävät projektien vaikuttavuutta puheessaan. Analyysi osoittaa, että haastateltavat näkevät työllisyysprojektien vaikuttavuuden liittyvän eritasoisiin päämääriin. Vaikuttavuuden avulle sosiaalista pääomaa tavoitellaan niin yksilöiden, yhdistysten kuin maakunnan tasolla. Haastateltavat tulkitsivat vaikuttavuuden eräänlaiseksi yhteiskunnalliseksi ”välitilaksi”. Tällainen ”välitila” liittyy siihen, miten 1) yhdistysten työllisyysprojektit toimivat ponnahduslautana ja aktivoijana yksilöiden vallitsevilla työttömyysurilla. 2) Yhdistysten tasolla ”välitila” liittyy siihen, miten työllisyysprojektit välillisesti mahdollistavat yhdistysten toiminnan ylläpitämisen. 3) Maakunnallisella tasolla ”välitila” kytkeytyy valtiolliseen työvoimapolitiikkaan, siihen miten kolmannen sektorin työllisyysprojektien avulla maakuntaan saadaan uutta työvoimaa. 4) Yhteiskunnallinen ”välitila” nostaa esiin työllisyysprojektien vaikuttavuuden moniulotteisuuden; toisaalta vaikuttavuus voidaan ymmärtää perinteisen järjestölähtöisen auttamistyön kautta, toisaalta vaikuttavuus on osa yksityistä palveluntuotantoa.

1) Yksilöllinen välitila: työllisyysprojektit ponnahduslautoina2) Yhdistyksellinen välitila: työllisyysprojektit yhdistysten toiminnan ylläpitämisen

välineinä3) Maakunnallinen välitila: työllisyysprojektit työvoiman saatavuuden välineinä4) Yhteiskunnallinen välitila: työllisyysprojektit järjestölähtöisen auttamistyön ja

yksityisen palveluntuotannon hybridinä

Saija Puruskainen (2007). Nuorten ylivelkaantuminen: työttömyyttä, vastuuttomuutta, holtittomuutta? Joensuulaisten julkisen vallan ja kolmannen sektorin edustajien näkemyksiä nuorten ylivelkaantumiseen.

Tutkimus käsittelee ns .auttajatahojen käsityksiä nuorten velkaantumisesta ja siihen liittyvästä vastuusta.

Haastateltavat korostivat uusliberalismin ja uuskonservatismin mukaisesti velallisten vastuuta itsestään. Velallisten keskeisiksi ongelmiksi nähtiin asenne, ylikuluttaminen, työttömyys ja koulun keskeyttäminen.

Aineistossa nousi toistuvasti esiin työteema: työttömyydellä selitettiin velkaantumista, ja toisaalta työttömyys toimi esteenä velkaongelmien ratkaisemiselle.

s. 55: ”Anna Metteri2 puhuu laillisista loukuista tilanteessa, jossa ihmisiä päätyy sosiaaliturvan marginaaliin ja joutuu suljetuksi hyvinvointijärjestelmän ulkopuolelle, vaikka lainsäädäntöä ei varsinaisesti rikotakaan. Metteri käyttää myös käsitettä

2 Metteri, Anna (2003). ”Kohtaamiset sairastavan kansalaisen ja palvelujärjestelmän suhteissa. Luottamuksen rakentumisen näkökulma”. Teoksessa Metteri, Anna (toim.): Syntyykö luottamusta? Sairastaminen, kansalainen ja palvelujärjestelmä. s. 92-103. Helsinki: Edita Prima.

järjestelmän välinpitämättömyys ja mihinkään sopimattoman ihmisen ongelma, kun esimerkiksi sosiaaliturvan eri osajärjestelmät tulkitsevat ja määrittelevät ihmisten tilanteita keskenään ristiriitaisella tavalla eikä yksikään ammattilainen tai organisaatio kanna henkilön tukemisesta tilanteen seurannasta kokonaisvastuuta. Omassa haastatteluaineistossani apua hakevia nuoria siirreltiin viranomaiselta toiselle sekä ohjattiin työnhaun ja koulutuksen piiriin.

Timo Pellikka (2005). Ammatillinen koulutus sekä työn ja koulutuksen vastaavuus Pohjois-Karjalassa.

Tutkimuksessa selvitettiin Pohjois-Karjalan ammatillisista oppilaitoksista ja AMK:ista v. 1999 valmistuneiden ja keväällä 2001 työssä olleiden koettua työn ja koulutuksen vastaavuutta. Aineisto (n=1204) on kerätty TE-keskuksen lomakkeella ja analysoitu kvantitatiivisilla menetelmillä (regressioanalyysi, khin neliö-testi ja kontingenssikerroin).

”Koulutusta vastaavassa työssä” todennäköisimmin olivat:- AMK-tutkinnon suorittaneet- Välittömästi valmistuttuaan työllistyneet- Samalla paikkakunnalla/seutukunnalla ennen opintojen alkamista asuvat- Jossain muualla Suomessa kuin Joensuun seutukunnan alueella tai

pääkaupunkiseudulla asuvat henkilöt

Työllistymiseen vaikuttavia taustatekijöitä:- P-K:ssa BKT laski aina vuoteen 1993 saakka- Vuonna 1994 BKT kasvoi edellisvuoteen verrattuna ensimmäisen kerran 1990-

luvun aikana- Tämän jälkeen BKT on jatkanut tasaista kasvuvauhtiaan- Työttömyysasteen huippu oli vuonna 1993 (22,7 %)- Tämän jälkeen työttömyys laskenut tasaisesti (v. 2001: 14,0 %)- (Lähde: Tilastokeskus 1997: Työttömyys ja työllisyys tilastoissa.

Tilastokeskuksen ja Työministeriön tilastojen vertailua. Työmarkkinat 1997:3. Helsinki.)

- ”Okunin laki” (Okun 19703): kun talouden kokonaistuotanto laskee, työttömyysaste nousee ja vice versa

- Linden (19964) on arvioinut laman jälkeiselle ajalle yhden prosenttiyksikön kasvun BKT:ssä aiheuttaneet 0,54 prosentin alenemisen työttömyydessä

- ”Lindenin mukaan korkean tuottavuuden alojen (mm. sähkötekninen ala) yleistyminen maassamme on heikentänyt BKT:n kasvun ja työttömyyden välistä suhdetta.”

- Lyytisen (19975) selvitys P-K:n ammatillisista oppilaitoksista ja AMK:ista valmistuneiden työllistymisestä: 2. asteen tutkinto: 49 % töissä, opistoasteen tutkinto: 78 % töissä, AMK-tutkinto: 82 % töissä. Naiset työllistyivät miehiä [jonkin verran] paremmin.

3 Okun, A. M (1970). The political economy of prosperty. Washington D.C.4 Linden, M. (1996). Minne menet Suomi? Kansantaloudellinen aikakausikirja, Vol 91, 267-277.5 Lyytinen, A. (1997). Ammatillinen koulutus ja työllistyminen Pohjois-Karjalassa. Pro gradu –opinnäytetutkielma. Joensuun yliopisto.

- Työsuhteen laatu: vakinaisessa työsuhteessa 52,9 %, määräaikaisessa työsuhteessa 41,9 %, yrittäjinä 5,2 %. Naiset: 44,9 % / 49,2 % / 5,9 %; miehet: 63,5 % / 32,0 % / 4,5 %.

- Koko-/osa-aikaisuus: kokopäivätyötä 84,4 %, osa-aikatyötä 15,6 %. Miehet: 92,4 % / 7,6 %; naiset: 78,6 % / 21,4 %.

- ”Tutkimuksessa työajalla osoittautui olevan merkitystä työn ja koulutuksen vastaavuuteen siten, että kokopäivätyössä olevien työn ja koulutuksen vastaavuus oli osa-aika työssä [sic!] olevia parempi. Kokopäivätyötä tekevien parempi työn ja koulutuksen vastaavuus liittynee siihen, että osa-aika ja kokopäivätyö keskittyvät koulutusvaatimustensa suhteen eri tasoisiin työtehtäviin. Osa-aikatyötä tehdään usein vähän koulutusta vaativissa suorittavan tason työtehtävissä, kuten kaupan- ja hallinnon sekä matkailun- ja ravitsemisen aloilla palvelutehtävissä. Naiset tekivät enemmän osa-aikatyötä (Kuvio 8) ja naisia oli enemmistö vastaajista sekä kaupan- ja hallinnon-, että matkailun ja ravitsemisen aloilla (Kuvio 4).” (s. 46)

Eronen, Mikael (2005). Palvelualan työvoimakoulutus ja työllistyminen Pohjois-Karjalassa.

Tutkimus kohdistuu kaikkiin P-K:ssa v. 2000 alkaneisiin yhdeksään palvelutyön työvoimakoulutuksen kurssiin (osallistujia 124). Haastateltuja 80.

Tutkimus vahvistaa käsityksiä työvoimakoulutuksen merkityksestä työttömälle työnhakijalle:

- suorat työllisyysvaikutukset jäävät vähäisiksi- työvoimaviranomaisten ja koulutukseen osallistuneiden tavoitteet eivät aina

kohtaa- koulutukseen osallistujat kokevat tärkeäksi myös opiskelumahdollisuuden,

sosiaaliset kontaktit ja arjen rytmittymisen- työvoimakoulutus vahvistaa koulutettavien työmarkkina-asemaa,

työnhakukäyttäytymistä sekä elämänhallintaa yleensä

Taustatietoja:- P-K:ssa vuoden 2004 lopussa 13819 työtöntä työnhakijaa (17,9 % työvoimasta)- Heinäkuun lopussa avoinna 435 työpaikkaa: teollisessa työssä 103,

terveydenhuolto- ja sosiaalialalla 72 ja palvelutyössä 61

Saastamoinen, Hanna (2004). Työttömyys ja työnhaku muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkimus pohjoiskarjalaisten työttömien suhtautumisesta työnhakuvalmennukseen.

Tutkimus käsittelee työnhakuvalmennuksen vaikuttavuutta työttömien näkökulmasta. Aineistona on kahdeksan työnhakuryhmään osallistuneen teemahaastattelut.

Keskeiset tulokset:- työttömät kertoivat hyötyneensä ryhmästä

- työnhakutaitojen lisäksi hyödylliseksi koettiin työnhakuaktiivisuuden kasvattaminen

- ryhmässä myös kerrottiin työvoimatoimiston eri palveluista sekä annettiin tietoa eri koulutusmahdollisuuksista ja työmarkkinatilanteesta

- moni sai kipinän uuden ammatin hankkimiseen- työttömien mielestä ryhmän ilmapiiri oli viihtyisä, ja ryhmä merkitsi mieluisaa

ajankulua ja tutustumista muihin työttömiin- haastatellut suhtautuivat työvoimatoimistoon hyvin myönteisesti- osallistuminen työnhakuryhmään sai monen työttömän suunnittelemaan omaa

työuraansa ja uskaltautumaan hakemaan aktiivisesti työtä- ryhmässä opittiin myös varautumaan mahdollisiin pettymyksiin

Taustatietoja (s.24-25):- P-K.ssa julkisen sektorin rooli työllistäjänä on korkeimpia Suomen maakunnista- Ainoastaan joka kolmas työntekijä yksityisen sektorin palveluksessa- Teollisuuden toimialoista tärkein on puunjalostusteollisuus- Laman jälkeen työpaikkojen kasvu tasaista, aivan viimeisimpinä vuosina

kuitenkin hidastunut- Työpaikkojen vaihtuvuus on laman jälkeen ollut suurta; suurimmillaan v. 1995- Pohjois-Karjalassa vältyttiin suurilta irtisanomisilta, koska laman aikana

vähennettiin rekrytointeja- Vapaaehtoinen vaihtuvuus on ollut pientä, koska työpaikkoja ei ole ollut tarjolla- (Lähde: Böckermann 2001, 61-636)- P-K:ssa tarvitaan hoito- ja palvelualoille paljon uutta työvoimaa lähivuosina

(Ahonen 20027)- Rakennusalalla työvoiman tarve ei ole niin suuri kuin Suomessa keskimäärin- Maa- ja metsätalous sekä toimistotyö ovat aloja, joissa työvoiman tarve pienenee

Moilanen, Esko (2004). Vain harvat ovat valitut. Tutkimus työvoimatoimistojen nuoriin asiakkaisiin kohdistuneista työvoimapoliittisista toimenpiteistä ja nuorten muuttoliikkeestä Pohjois-Karjalassa.

Tutkimus käsittelee nuorisotyöttömyyttä ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden käyttöä Joensuun, Kontiolahden ja Ilomantsin työvoimatoimistoissa Pohjois-Karjalassa. Aineistona on työministeriön rekisteriaineisto (ura-tietojärjestelmä), alle 25-vuotiaat nuoret työnhakijat P-K:ssa 1.1.1998 (n=1767).

Johtopäätökset:- nuoret P-K:ssa ovat työmarkkinoiden marginaalissa pitkän aikaa- integroituminen työmarkkinoille on suurelle osalle nuoria hyvin vaikeaa- keskimääräinen työttömyysaika: 2,5 v; työvoimatoimiston asiakkaina 4 v- työnhaku usein pirstoutunut lyhyisiin pätkiin, pitkät työttömyyskauden harvinaisia- sijoitettuna keskimäärin 9 kk, josta yli puolet työharjoittelussa työmarkkinatuella

6 Böckerman, Petri (2001). Työpaikkojen ja työntekijöiden vaihtuvuus Suomessa: Alueellinen näkökulma. Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia 81, Helsinki 2001.7 Ahonen, Anne (2002). ”Työvoimatarpeet Pohjois-Karjalassa.” Työ ja koulutus: Pohjois-Karjalan työvoimatoimistojen asiakaslehti 1/2002.

- työvoimakoulutuksessa keskimäärin vain n. 2,5 kk ja töissä olevana työnhakija keskimäärin puoli vuotta (7 v tarkastelujakson aikana)

- koulutukseen hakemisvelvoitteen laiminlyönnistä johtunut työmarkkinatuen leikkaus ei juuri lisännyt innostusta koulutukseen hakeutumiseen

- muutto toiselle paikkakunnalle ei juuri vaikuttanut tilannetta parantavasti

Taustatietoja (s. 12):- P-K v. 1998: työttömyys n. 15 %, nuorisotyöttömyys yli 30 % (Suutari 2002, 138)- Työmarkkinoille hakeutuvalle nuorelle pysyvän työpaikan saanti on enemmänkin

sääntö kuin poikkeus. Yhä suurempi joukko on kiinnittynyt ns. sekundäärisille työmarkkinoille, joilla työsuhteet ovat yhä useammin määräaikaisia, tilapäisiä, satunnaisia, osa-aikaisia ja huonosti palkattuja (Vehviläinen 1999, 79). Työssäolo-, koulutus- ja työttömyysjaksojen vuorotteleminen nuorten elämänkulussa on aika yleistä. Nuorten työurat ovat tulleet 2000-luvulla entistäkin rikkonaisimmiksi. (Suutari 2002, 14.)

- Nuoret eivät aina koe määräaikaista ja rikkonaista työuraa kovinkaan vastenmielisenä, mikäli työttömät jaksot työpätkien välillä ovat lyhyet

- Iän myötä määräaikaisuus käy yhä vastentahtoisemmaksi- (s. 13) Noin puolet 15-25-vuotiaista ei olisi halunnutkaan pysyvää työtä

määräaikaisuuden sijaan; 25-29-vuotiaista 70 % haluaisi pysyvän työn, yli 30-vuotiaista 80 % (Kauhanen 2002, 7210)

- (s. 19) ”On tulkinnanvaraista puhutaanko syrjäytymisestä vai palkkatyön marginaalissa elämisestä”. Monet ovat suhteellisen tyytyväisiä tilanteeseensa ilman pysyvää vakituista työtä. (Suutari 2002, 26)

- Joensuu (52 500 as.):o Merkitys alueellisena työmarkkinoiden keskuksena kasvanut 1990-luvullao Myös esim. Tuupovaara ja Ilomantsi selkeästi Joensuun

työssäkäyntialueen vaikutuspiirissä (yli 5 % työllisistä käy töissä Joensuussa)

o Pendelöinti lisääntynyt koko laman jälkeisen ajan (Jolkkonen ym. 2003, 5111.)

o Suurimpia työnantajia v. 2003: Joensuun kaupunki, P-K sairaanhoitopiiri, Joensuun yliopisto, P-K koulutuskuntayhtymä, Abloy, Perlos, VR-yhtiöt, Schauman Wood, P-K kirjapaino ja P-K osuuskauppa

- Kontiolahti (12 000 as.):o Työllisyystilanne Pohjois-Karjalan paraso Suurimmat työnantajat: Perlos, Kontiolahden kunta, P-K prikaati, Paiholan

sairaala, P-K rajavartioston esikunta, Aillos, P-K sähkö ja Alsivao Hyötynyt selkeästi Joensuun läheisyydestä:

8 Suutari, Minna (2002). Nuorten sosiaaliset verkostot palkkatyön marginaalissa. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 26. Helsinki: Yliopistopaino.9 Vehviläinen, Jukka (1999). Polun rakentajat. Nuorten sijoittuminen ammatilliseen koulutukseen ja työelämään. ESR-julkaisut 49/99. Helsinki: Edita.10 Kauhanen, Merja (2002). Määräaikaiset työsuhteet ja toimeentulon riskit. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia nro 69. Jyväskylä: Gummerus.11 Jolkkonen, Arja, Jolkkonen, Ari & Soininen Tiina (2003). Pitkät työmatkat ja työn kuormittavuus. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja nro 140. Yliopistopaino, Joensuu.

v. 1997-2002 työvoima ja työpaikkojen määrä lisääntynyt nopeimmin koko Pohjois-Karjalassa

pendelöinti kotikunnan ulkopuolelle yleisintä (45 % työvoimasta kävi töissä Joensuussa, kaikkiaan 56,3 % Kontiolahden ulkopuolella)

hyvä sijainti palvelujen läheisyydessä on tuonut uusia yrittäjiä ja asukkaita kuntaan

väestönkehitys suotuisaa asumispreferenssien vuoksi (muutto Joensuusta sitä ympäröiviin maaseutukuntiin)

- Ilomantsi (6800 as.):o Muuttoliike raskaasti tappiollineno Suurimmat työllistäjät: Ilomantsin kunta, rajavartiolaitoso Tutkimuksen kohteena olevista kunnista eniten kärsinyt hyvinvointivaltion

alasajosta laman seurauksena: Alkutuotannosta vapautui työvoimaa työmarkkinoiden käyttöön

samanaikaisesti julkisen sektorin alasajon kanssa Hyvinvointipalveluista vastaaminen sysättiin aiempaa enemmän

kunnan vastuulle Vuosien 1990-1995 välisenä aikana palveluelinkeinoissa

työskentelevien määrä laski yli 300 henkilöllä; vähennys pääasiassa kunnallisissa naistyöpaikoissa

o Pendelöinti Joensuuhun ei kovin yleistä, joskin lisääntyy (v. 2000: 115 ilomantsilaista kävi töissä Joensuussa)

o Huoltosuhdetta painavat nuorten työikäisten muutto kaupunkikeskuksiin, väestön ikääntyminen ja korkea työttömyys (huoltosuhde yli 2,5) (Palttila & Niemi 1999, 4112.)

o Työmarkkinoille tulevien nuorten työnsaantimahdollisuudet hyvin rajalliset

o Uhat: nuorison lisääntyvä poismuutto, ikärakenteen vanheneminen, asuntokannan vanheneminen ja fyysisen ja sosiaalisen ympäristön rapistuminen

Nuoren työnhakijan profiili (s. 37-39)- ”Satunnaisesti valitsemani henkilö on 1975 syntynyt metallialan

ammattikoulutuksen käynyt henkilö Kontiolahdelta. Hän oli tullut työvoimatoimiston asiakkaaksi kesäkuun alusta 1994 ja viimeinen työnhakupätkä oli päättynyt syyskuussa 2002. Tarkastelujakso oli hänen kohdallaan noin 8 vuotta. Hänen työnhakunsa oli koostunut 30 jaksosta.”

- 8 v tarkastelujaksoon sisältyi:o Hieman yli 4 v työttömyyttäo Puolen vuoden sijoitus kunnalle tukityöllistettynä

12 ??? Viite puuttuu lähdeluettelosta! Ehkä: Palttila, Y. & Niemi, E. 1999. Suomen maaseutu EU-kauden alussa - Maaseutuindikaattorit. Tilastokeskus. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Maa- ja metsätalousministeriö. Katsauksia 1999/2. 182 s.

o Puolen vuoden työmarkkinatuellinen harjoittelu yksityisellä sektorilla- 8 v tarkastelujaksoon mahtui ainoastaan yksi yli vuoden mittainen

työttömyysjakso, eli hakija on tilastojen mukaan ”pitkäaikaistyötön” vain alle kuukauden ajan koko tarkastelujakson aikana [!]

- (s. 39) ”Usein näkee väitteen, että nuorten työttömyys on aika yleistä, mutta työttömyyden pitkittyminen on melko harvinaista (esim. Vehviläinen 1999, 213). Itse väitän tutkimusaineiston perusteella, että ainakin Pohjois-Karjalassa nuorten työttömyys on pitkittynyt huolestuttavasti kautta linjan, koska useinkaan työnhaun katkeaminen ei johdu työhön menosta.”

Nuoret ja koulutus (s. 39)

- ”Enää ei ole itsestään selvää, että hyväkään koulutus johtaa suoraan työpaikkaan. Koska hyvää ammatillista koulutusta on pidetty parhaana keinona parantaa sijoittumismahdollisuuksia työmarkkinoille, on koulutusmahdollisuuksien lisäämistä perinteisesti käytetty myös työttömyyden ehkäisykeinona.”

- (s. 40) ”Koulutuksen yhteys työmarkkina-aseman muotoutumiseen on vahvin nuorella iällä. Koulutuksen yleistyessä saman ikäluokan henkilöitä arvioidaan heidän koulutuksensa perusteella. Vanhemmilla työnhakijoilla työkokemus saattaa korvata puutteet koulutuksessa.” (-> Vehviläinen 1999?)

- ”Nuoriin kohdistuneet yhteiskunnalliset odotukset ovat poikkeuksellisen vahvat. Nuorten tulisi sosiaalistua yhteiskuntaan ja tämä edellyttää itsensä kehittämistä, oman tehtävän löytämistä sekä lopulta tuon tehtävän täyttämistä. Tästä syystä koulutuksessa mukana oleminen tulkitaan merkiksi nuoren kunnollisuudesta ja elämänhallinnan sujumisesta. (Paju 2001, 44.14)”

Työvoimapoliittiset toimenpiteet (s. 43-)

- (s. 45) ”Näytteen nuorilla oli kaikkiaan 8782 työnhakupätkää, eli keskimäärin viisi työnhakujaksoa henkilöä kohden. Työnhakujaksojen keskimääräinen kesto oli noin 10 kuukautta (305 päivää). Tämän lisäksi nämä noin 10 kuukauden mittaiset työnhakupätkät pirstoutuivat keskimäärin neljään osaan. Erilaiset työnhakujaksot seurasivat toisiaan, työvoiman ulkopuolella, työssä, työtön, työharjoittelussa, koulutuksessa ym. Erilaisten työnhakujaksojen keskimääräinen pituus oli 86 päivää, eli alle kolme kuukautta.. Tästä seuraa se, että nuorille kertyy suoraa työttömyyttä vain harvoin pitkäaikaistyöttömyyteen tarvittava määrä. Vaikka nykyään työllistämistuen voi saada lähes jokaisen (myös nuoren) työttömän työllistämiseen, suosivat työnantajat edelleen pitkäaikaistyöttömien työllistämistä, koska pitkäaikaistyöttömyys takaa työnantajalle työllistämiseen myönnettävät maksimituet.” [ehkä nuorten kohdalla kyse onkin pitkäaikaisprekaariudesta…] ”Työministeriön ohjeistus on painottanut työllisyysmäärärahojen kohdentamista pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan, mikä

13 Vehviläinen, Jukka (1999). Polun rakentajat. Nuorten sijoittuminen ammatilliseen koulutukseen ja työelämään. ESR-julkaisut 49/99. Helsinki: Edita.14 Paju, Petri & Vehviläinen, Jukka (2001). Valtavirran tuolla puolen; Nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen kitkat 1990-luvulla. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 18. Helsinki: Yliopistopaino.

on ohjannut työvoimatoimistojen työllistämistukien käyttöä. Työllisyysmäärärahat kohdistetaan pääosin ryhmiin, joihin nuoret eivät useinkaan kuulu, kuten ikääntyviin rakennetyöttömyyden kohteeksi joutuneisiin henkilöihin.”

Muut työllistämistoimet (s. 51)- ”Muut jäljelle jääneet tukimuodot ovat erittäin harvinaisia ja useimmat niistä ovat

jo poistettu käytöstä kuten esimerkiksi ”omatoimisen työllistymisen tuki”, joka myönnettiin henkilölle, joka jäi esimerkiksi hoitamaan sairaita vanhuksia kotiin (tuki myönnettiin vain sosiaalitoimiston puoltaessa hakemusta) tai ”työllistämistuki vastavalmistuneen henkilön työllistämiseen”. Näillä molemmilla tukimuodoilla olisi käyttöä edelleenkin, sillä väestön ikääntymisestä johtuen vanhusten hoito kotona tulee jatkuvasti lisääntymään ja se on joissakin tapauksissa suoranainen este työttömän työllistymiselle.”

Koulutukseen haku”pakko” (s. 56-)- (s. 58) ”Vaikka nuorten työmarkkinatuen saantiin asetettiin rajoitteita ja suuri osa

kouluttamattomista nuorista sai työmarkkinatuen saantia rajoittavan lausunnon, oli vaikutus koulutukseen hakeutumisessa näiden osalta aika olematonta. Vain harvat olivat saaneet hankittua ammatillisen koulutuksen tarkastelujakson aikana. Pikemminkin työmarkkinatuen maksamisen lakkauttaminen passivoi nuoria, sillä useat nuoret jättäytyivät pois työvoimapalvelujen piiristä taloudellisten kannusteen lakattua. Taloudellinen toimeentulo ei ollut enää riippuvainen työvoimatoimiston asiakkuudesta vaan kunnan toimeentulotuesta. Seurauksena tästä oli entistäkin katkonaisempi työnhakuhistoria ja sitä kautta valuminen pois työvoimatoimistojen toimenpiteiden piiristä. […] Työmarkkinatuen rajoittaminen pakottaa nuoret hakemaan ratkaisua toimeentuloonsa sosiaalitoimiston toimeentulotuesta, mikä entisestään ajaa nuoria yhä kauemmas työmarkkinoiden marginaaliin ja mahdollisesti edelleen täydelliseen syrjäytymiseen työmarkkinoilta.”

Pohdintaa ja tulosten analysointia / Nuorten pirstoutuneet työnhaut (s. 62-)- ”[O]letus, että nuorten työttömyys on lyhytaikaista ja nuoret vain käyvät

kääntymässä työvoimatoimistossa, osoittautui tämän tutkimuksen tulosten valossa kyseenalaiseksi. Myös oletus, että nuorten sijoittuminen koulutus- ja työuralle käy helposti, ja että työnantajat suorastaan imevät aktiiviset nuoret työmarkkinoille, vaikuttavat tämän tutkimuksen näytteen perusteella vähintäänkin kyseenalaiselta. […] [A]inakin Pohjois-Karjalassa erittäin suuri osa nuorista joutuu rimpuilemaan työmarkkinoiden marginaalissa aivan liian pitkään. Liian usein paikka työ- tai koulutusyhteiskunnassa, kummin vain halutaan nykyistä yhteiskuntajärjestelmää nimittää, jää saavuttamatta.”

- (s. 63) ”[H]yvin suuri osa 1990-luvun alkupuolen laman jälkeen työikään tulleista nuorista Pohjois-Karjalassa kärsii edelleen jatkuvasta kroonisesta työttömyydestä. Työttömyys on hyvin pitkäaikaista ja totaalista. Suuri osa näytteen 1747 nuoresta ei ollut yhdessäkään ”normaalissa” työsuhteessa koko tarkastelujakson aikana, minkä vuoksi pelättävissä on, ettei heille löydy jatkossakaan työtilaisuuksia

avoimilta työmarkkinoilta. Koko seitsemän vuoden tarkastelujakson ajan normaalissa työsuhteessa oltiin erittäin satunnaisesti jos ollenkaan. Koko tarkastelujakso oli useimmiten poukkoilemista työttömyyden, työvoimatoimiston toimenpiteiden ja ammatillisen koulutuksen välillä.”

- (s. 64) ”[J]okainen työnhakupätkä oli sisältänyt keskimäärin neljä muutosta työnhaussa. Muutokset johtuivat siitä, että työnhakijana ollessaan nuoret eivät yleensä passiivisesti odottele työttömyyden kertymistä, vaan kokeilevat eri vaihtoehtoja, käyvät pätkän töissä, kursseilla, koulutuksessa, ovat sairaslomalla, työharjoitteluissa ym.”

Koulutukseen velvoittaminen (s. 68)- ”Mielestäni ammatillisesta koulutuksesta on tehty yliarvostettu työmarkkinoille

pääsyn kriteeri. Nuorten velvoittaminen ammatilliseen koulutukseen on perusteltua vasta sen jälkeen, kun yhteiskunta voi taata koulutuksen jälkeen työpaikan. Pitkään nuorten parissa työskennelleenä työvoimahallinnon virkamiehenä olen sitä mieltä, että laki olisi kumottava ja nuorille tulisi antaa samat oikeudet kuin muillekin työttömille. […] Uskoisin, että koulutukseen pakottamista tehokkaampi keino saada nuoret koulun penkille on luoda pitkäaikaisia, pienipalkkaisia, mutta toimeentulon takaavia työpaikkoja julkiselle sektorille. Sekatyöpaikkoja, joihin ei vaadittaisi koulutusta, mutta haittaakaan koulutuksesta ei olisi. Työn tulisi olla sellaista, johon kaikki kykenevät ja työn tulisi kestää niin kauan, että nuori löytää paremman työ- tai koulutusvaihtoehdon, eli ennalta määräämättömän ajan. Ennemmin tai myöhemmin kiinnostus paremmista töistä alkaa kyteä, mutta koska parempiin paikkoihin on mahdollisuus vain koulutuksen kautta, alkaa koulutus kiinnostaa. Viimevuosina perustetut työpajat ovat hyviä paikkoja työtilaisuuksien luomiseen, mutta työpajajaksot ovat yleensä aivan liian lyhyitä urasuunnitelmien kannalta.”

Yhteenveto (s. 70-)- ”Näytteen henkilöt olivat kyllä kouluttaneet itseään eli ammattikoulutettujen

määrä kasvoi huomattavasti tarkastelujakson aikana, mutta koulutus ei ollut tuottanut pysyvää ratkaisua työllistymisen kannalta. Hyvin suuri osa aineistosta oli edelleen työelämän marginaalissa.”

- ”Nuorten työttömyys on sitä pitempiaikaista ja yhtäjaksoisempaa mitä kauempana aluekeskuksesta kunta sijaitsee.”

- (s. 71) ”Vaikka henkilömääräisesti muuttotase olikin Joensuussa positiivinen, valui kyllä tietotaitoa etelän kasvukeskuksiin, sillä suuri osa yliopistosta valmistuvista opiskelijoista lähtee valmistuttuaan pois maakunnasta töiden perään pääkaupunkiseudulle tai kasvukeskuksiin. Monet nuoret siis muuttavat Joensuuhun opiskelemaan ja valmistuttuaan muuttavat pois työn perässä.”

- (s. 72) ”Tutkimuksen näyte edusti arvioni mukaan noin puolta ikäluokastaan. Onko toinen puoli nuorista sitten se osa väestöä, joka pitää yhteiskuntaa pystyssä vanhempien ikäluokkien väistyessä. Näytteen nuoret ovat enemmän tai vähemmän heitteille jätettyjä. Lasku joka näistä nuorista lankeaa yhteiskunnan maksettavaksi, tulee olemaan suuri, mikäli asialle ei nopeasti tehdä jotain. Työttömyyden oravanpyörä olisi saatava katkaistuksi. Mitä pitempään nuoret

tässä oravanpyörässä taiteilevat [!], sen varmemmin voimme ruveta puhumaan ”menetetystä sukupolvesta””.

Karttunen, Eeva Kaarina (2002). Oman elämänsä sankarit. Yrittäjyys elämänpoliittisena valintana omaelämänkerrallisissa kuvauksissa.

Tutkielman tutkimuskohteena ovat naisyrittäjien tekemät elämänvalinnat ja se, minkä merkityksen he itse kokevat näillä valinnoilla olleen omalle elämälleen. Aineistona on 12 omaelämäkerrallista tarinaa, joista kolme on Lieksasta, kolme Outokummusta, yksi Tohmajärveltä ja viisi eri puolelta Suomea.

Tarinat on jaoteltu seuraavasti:- 1) Yrittäjäksi ryhtyminen palkkatyöhön turhautumisen kautta. Työ yrittäjän oli

näiden naisten unelma, mutta pudotus arkeen oli raju. Tässä ryhmässä työ oli etusijalla ja perhe sovitettiin yrityksen rytmiin.

o ”Nainen oli yksin ja hän oli lopen väsynyt ja kyllästynyt. Väsynyt työhön, jolla ei ollut alkua eikä loppua. Kyllästynyt esimiesten (miesten) asenteisiin. Kyllästynyt tekemään työtä, jossa ei tarvinnut aivoja ja kyllästynyt työhön, johon ei voinut millään lailla itse vaikuttaa. … Kun työ tehtaassa muuttui mauttomaksi ja kolmivuoroiseksi, naiselle riitti. Hän tarttui unelmaansa rohkeasti ja samalla pelosta ja jännityksestä vavisten.” (s. 37)

- 2) Yrittäjyyden taustalla työttömyys tai sen uhka. Yritys perustettiin toimialalle, jossa oltiin aiemmin työskennelty palkkatyösuhteessa. Näille naisille yrittäjyys ei ollut ensisijainen vaihtoehto elämässä. Perhe oli etusijalla, ja yrittäjyys pyrittiin sovittamaan sen rytmiin.

o ”Lapseni oivalsi, hyvä äiti, että et ottanut sitä tarjottua ilmaisjakelulehden päätoimittajuutta. Lehti lopetettiin tänä keväänä ja niin olisimme olleet mieheni kanssa yhtä aikaa työttömiä.” (s. 42)

- 3) Yrittäjyyden taustalla perheen traditio. Nämä naiset kokivat yrittäjyyden velvollisuutena ja heillä ei työn suhteen ollut unelmia.

o ”Vuonna 1936 äitini nuorin veli oli perustanut pienelle maalaispaikkakunnalle ensimmäisen kukkakaupan. … v. 1960 lähdin harjoittelemaan Tampereelle kukkakauppaan, kun muita kouluja ei alalle silloin ollut ja vuoden päästä kävin sitten pitkän sidontakurssin Tampereella ja siitä asti on näitä hommia tehty.”

Vaikka yrittäjän arki koettiin kaikissa ryhmissä kovaksi ja toimeentulo niukaksi, yrittäminen koettiin vahvasti elämäntavaksi. Vaikeuksista ja vastuksista huolimatta naisyrittäjät olivat onnellisia ja tyytyväisiä tekemäänsä valintaan ja sitä kautta elämäänsä.

Tutkimus ei lopulta erottele analyysissa pohjoiskarjalaisia ja muita vastaajia.

Kulju, Lasse (2001). Uusille urille. Työosuuskunta työllistymisen mahdollistajana.

Tutkimus pyrkii selvittämään, miksi työosuustoiminnasta on tullut yleistynyt työllistymisen muoto. Teoriassa osassa tarkastellaan palkkatyön ja työyhteiskunnan muutosta historiallisena prosessina. Empiirisessä osassa tarkastellaan työosuuskuntien yleistymistä pohjoiskarjalaisen työosuuskunta Sontikan yhdeksän jäsenen haastatteluihin pohjautuen.

Vastoin teoriakirjallisuuden asettamia ennakkokäsityksiä osuuskuntien yhteisöllisestä luonteesta jne. osuuskunta oli haastateltaville puhtaasti työnteon mahdollistava väline, jonka päätöksentekoon tai muuhun toimintaan osallistumista he eivät pitäneet tarpeellisena tai edes mahdollisena.

(s. 56) Sontikka on syksyllä 1995 Kontiolahden Jakokoskella toimintansa aloittanut monialainen työosuuskunta. Sontikan seitsemästä perustajajäsenestä suurin osa oli ATK-alan osaajia. (s. 57) Osa paikkakunnan poliittisista toimijoista katsoi, että osuuskunta on työtilaisuuksien välittäjänä jonkinlainen kilpailija työvoimatoimistolle. Osa seutukunnan yrityksistä katsoi osuuskunnan nauttivat yhteiskunnan tukia ja olevan vapaa yrittäjiä sitovista vakuutusmaksuista. Sontikan kautta työvoimaa vuokranneen yrityksen johto myös pelkäsi oman henkilöstönsä suhtautumista siihen, että töitä teetetään alihankintana. Myöhemmin viranomaistahojen ja ympäristön yritysten suhtautuminen Sontikkaan on normalisoitunut.

(s. 16-17) Määräaikaiset työsuhteet ovat toimialoittain tarkasteltuna yleisimpiä rakennusalalla sekä palvelusektorilla (Julkunen & Nätti 1994, 138), eli juuri niillä toimialoilla joihin työosuuskunnat ovat pääasiallisesti keskittyneet. […] Osuuskuntien kautta työllistytään yleisimmin juuri osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin. Yleisesti arvioidaan, että palkkatyöhön osallistumisen eriytyminen ja muutokset työsuhteissa liittyvät työmarkkinoiden muuttuneeseen toimintalogiikkaan ja yritysten ja yhteisöjen pyrkimyksiin muuttaa toimintaansa entistä joustavammaksi.

(s. 20) Uusien osuuskuntien synty oli varsin maltillista vuoteen 1995 asti, jonka jälkeen uusosuuskuntien lukumäärä on kasvanut lähes eksponentiaalisesti (-> www.pellervo.fi/wuokko). […] Suurimman ryhmän osuuskunnista muodostavat niin sanotut työosuuskunnat (työ-, palvelu- ja asiantuntijaosuuskunnat), joita oli kesällä 2001 lähes 500.

(s. 93) Työosuuskunnassa toimimisen etuina pidettiin riskittömyyttä (ei tarvetta suuriin investointeihin, työttömyysturva säilyy) ja helppoutta (osuuskunta huolehtii kirjanpidosta, erilaisista maksuista ja verotuksesta). (s. 94) Töiden jatkumisen epävarmuus oli keskeisin negatiivinen kokemus työosuustoiminnasta. Työntekijän asema on jatkuvasti uhanalainen. Työntekijältä osuuskunnan kautta järjestetty työnteko vaatii aiempaa enemmän joustavuutta: sopeutumista oman työn myyntiin, pätkätöihin, uusiin työtehtäviin ja mahdollisesti pitkiin työmatkoihin. Työllistymisen edellytyksenä on usein, että osuuskunnan jäsen on valmis ottamaan vastaan koulutustaan tai ammattiaan vastaamatonta työtä.

(s. 96) Sontikkaan liittymisen syy oli useimmiten paikkakunnan heikko työllisyystilanne, mutta koko kuva ei ole yksioikoinen. 1990-luvun työmarkkinoiden kehitys näkyi haastateltavien kohdalla siten, että pitkien työsuhteiden päättymisen jälkeen työurat muuttuivat katkonaisiksi. Kahdella haastateltavista työurat olivat jo aiemmin olleet pätkittäiset. Sontikan kautta tehtävät työt vaihtelivat tehdastyöstä lähes puhtaaseen yksityisyrittäjyyteen, ja luokittelujen tekeminen haastatteluaineistosta muodostui mahdottomaksi.

Haastattelujen kautta ilmenevät mm. seuraavat työmarkkinoihin vaikuttaneet muutokset:- maaltamuutto 1960- ja 1970-luvuilla- lamanaikaiset irtisanomiset- suurten osuusliikkeiden alasajo- metsäteollisen sektorin työllisyyden kuihtuminen- lisääntynyt työvoimakoulutukseen osallistuminen- työmarkkinoiden valikoivat prosessit mm. työntekijän iän suhteen- työsuhteiden muuttuminen määräaikaisiksi

Pakarinen, Sari (2000). Toimeentulotukiluukullako kasvatetaan moraalia? Diskurssianalyysi mediakeskustelusta toimeentulotuen väärinkäytöksistä.

Tutkimuksen kohteena on Pohjois-Karjalassa kesällä 1997 käyty mediakeskustelu toimeentulotuen väärinkäytöksistä.

Avainuutisesta on paikannettu neljä diskurssia:- hallitsevat diskurssit:

o 1) moraalidiskurssi Ollaan huolissaan moraalin löyhtymisestä, lisääntyvästä

sosiaalituilla keinottelusta ja työhaluttomuudestao 2) talousdiskurssi

Huomio kohdistetaan kaupungin taloudelliseen ahdinkoon ja kasvaviin toimeentulomenoihin

- toissijaiset diskurssit:o 3) ymmärtävä diskurssi

Puhutaan työttömyydestä, vähenevistä resursseista ja tahtomattaan tukien varassa elävistä ihmisistä

o 4) kriittinen diskurssi Puheet asiakkaiden keinottelusta esitetään epäoikeudenmukaisina

Avainuutisen hallitsevissa diskursseissa rakentuu sosiaaliviranomaisille asiantuntijan ja humaanin auttajan identiteetit. Toimeentulotukiasiakkaille tuotetaan sosiaalipummin ja kunnollisen köyhän identiteetit. Nuoret määritellään moraalittomiksi ja työhaluttomiksi. Veronmaksajille rakentuu katkeran palkansaajan identiteetti. Toimeentulotukiasiakkaiden identiteeteissä on nähtävissä vanha jaottelu kunniallisiin ja kunniattomiin köyhiin.

Alm, Tomi (2000). Työllistymiskokemukset liikuntaprojektissa. Tapaustutkimus pohjoiskarjalaisista pitkäaikaistyöttömistä.

Tutkimus käsittelee kymmenen pohjoiskarjalaisen pitkäaikaistyöttömän työllistymiskokemuksia Pohjois-Karjalan Liikunta ry:n ”Pohjois-Karjalan Työtä Liikunnasta” –projektissa, joka työllisti pitkäaikaistyöttömiä yhdistelmätuella.

Tutkimusjoukon kohdalla 1990-luvusta muodostui eri työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumisen ja työttömyysjaksojen vaihtelun vuosikymmen. Kukaan ei tänä ajanjaksona onnistunut työllistymään toistaiseksi voimassaolevaan ”normaalityösuhteeseen”.

Projektissa työllistetyt ovat pääosin 1960-luvun alkupuolella tai aiemmin syntyneitä enintään ammatillisen koulutuksen saaneita pohjoiskarjalaisia. Yleisimmät tehtävänimikkeet ovat naisilla toimistotyöntekijä ja miehillä kentänhoitaja. Haastateltavat asuvat sekä maakuntakeskuksen työssäkäyntialueella että syrjäkylillä. Työhistorioidensa perusteella työllistetyt voidaan jakaa yrittäjäorientoituneiden, aikuiskoulutettujen ja metsämiesten ryhmiin. Kahta jälkimmäistä ryhmää yhdistää ihmisarvo-orientoitunut työorientaatio.

Etenkin ihmisarvo-orientoituneet mainitsevat henkisen jaksamisen ja arjen vaihtelun merkitykset useammin kuin ammattitaidon ylläpitämisen tai työkokemuksen. Hankkeesta saatu työkokemus saa merkityksen uuden oppimisena. Työsopimukset kuitenkin pätkiytyivät useiksi parin kuukauden jaksoiksi.

(s. 27) ”Tasavallan presidentti esitti kansalaisjärjestöille haasteen tutkia, mitä mahdollisuuksia niillä olisi tarjota työtä. Tähän kansalaisjärjestöt reagoivat julkaisemalla 27.5.1997 laatimansa työllisyysvision. Yleisenä johtolankana siinä on, että teknologian ja automaation kehityksen johdosta kansantuote kyllä kasvaa, mutta pienemmällä työvoimalla. Kansalaistoiminta ja järjestöt sen sijaan edustavat työvoimaintensiivistä mahdollisuutta tarjota täydentäviä ja uusia palveluita ”lapsista vahuksiin”. Vision mukaan tulisi kehittää työllistämisjärjestelmiä ja tukirakenteita kolmannen sektorin parissa työskentelemisen mahdollistamiseksi.”

(s. 31) Yhdistelmätuki (työmarkkinatuki + työllistämistuki, 500 pv työttömyysehto) otettiin käyttöön vuonna 1998.

Polón, Mira (1995). Nuoret työttömät naiset palkkatyön yhteiskunnassa: arkielämän diskursseja työttömyydestä ja naisen asemasta.

Tutkimuksen kohteena on työttömyys nuorten naisten ongelmana. Aineisto koostuu 20-25-vuotiaiden työttömien naisten haastatteluista Joensuun alueella.

Teemahaastattelujen perusteella haastateltavat on jaoteltu kolmeen eri tyyppiin työttömyyteen suhtautumisen perusteella:

- 1) sopeutuneet (n=4)- 2) jämähtäneet (n=1)- 3) ahdistuneet (n=1)

Yleisiä huomioita haastattelujen perusteella:- työttömyydestä selviydytään hyvin arkielämän tasolla- eivät olisi yhtään paremmassa asemassa, jos olisivat miehiä- ”sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita ei ole olemassa”- havaittavissa kuitenkin naisten työmarkkina-aseman heikkenemistä- kaikilla ammatillinen koulutus, valmiutta myös hankkia lisäkoulutusta- työttömyys tarjosi tilaisuuden miettiä omia valintoja, vaihtaa alaa tai hakeutua

jatkokoulutukseen- työttömyyden uskottiin olevan vain yksi ohimenevä vaihe elämässä- tulevaisuuden varalle ei tehty pitkäaikaisia suunnitelmia, vaan elettiin päivä

kerrallaan- työttömyyden jatkuessa naiset olivat huomanneet, että elämässä on muitakin

tärkeitä asioita kuin palkkatyö kuten perhe ja harrastukset

Taustatietoja (s. 5)

- kesäkuussa 1994 työttömiä 20-25-vuotiaita yhteensä 1523, joista naisia 45 %- naisista yli puoli vuotta työttömänä olleita oli 13 %- naisista yli vuoden työttömänä olleita oli 4 %

Aiempaa tutkimusta: Arja Jolkkonen, Pertti Koistinen & Arja Kurvinen (1991): Naisen paikka. Rakennemuutos, paikalliset työmarkkinat ja naiset:

- naisten työmarkkina-asema ja siinä tapahtuneet muutokset heijastelevat laajemminkin niitä jännitteitä, joita taloudellisten organisaatioiden rationalisoinnit sekä niiden kanssa rinnakkain tapahtuneet sosiaalisten, kulttuuristen ja poliittisten rakenteiden muutokset yhteiskunnassamme ovat aiheuttaneet

Hyyppä, Mari (1992). Nuoren työttömän elämäntapa. Haastattelututkimus joensuulaisten pitkään työttömänä olleiden nuorten aikuisten elämäntavasta syrjäytymiskäsitteen valossa.

Tutkimuksessa selvitetään 20-30-vuotiaitten nuorten aikuisten tilannetta heidän saatuaan kokemusta työttömyydestä. Haastateltavia on yhteensä kahdeksan, ja he ovat kotoisin Joensuusta tai lähikunnista.

Analyysissa haastateltavien elämäntavat on jaettu kolmeen luokkaan:

- 1) toimintakykyiseto työnteko ei sanottavammin innosta, se on eräänlainen välttämätön pahao motiivi työntekoon löytyy vain rahasta (eikä siitäkään ole paljoa hyötyä,

koska osa palkasta pidätetään ulosottoon)o työpaikassa tärkeintä olisi itsenäisyys, se, ettei kukaan hengitä niskaan

–”en mie ylleensä kauaa kuuntele, mie takas vittuilen” (Mika, 20)o haaveilevat makeasta elämästä, matkustelusta ja uusista elämyksistäo halu saada uusia kokemuksia ja päästä irti arjesta

o toisaalta tärkeää pitää kiinni hyvistä asioista nykyisessä tilanteessao ”hyvät ihmissuhteet on tärkeintä elämässä, eipä oikein mikään muu”

(Tuija, 28)o elämäntapaan kuuluu touhuaminen muiden samassa elämäntilanteessa

olevien kanssa välittämättä siitä mitä muut ihmiset sanovato tyypillisesti kokevat olevansa virallisten systeemien ulottumattomissa,

vapaita tekemään omat ratkaisunsa – tällaisia systeemejä ovat poliisi sekä sosiaali- ja työvoimaviranomaiset

o oma elämäntilanne riippuu vain itsestä, vaikka systeemit yrittävät sitä sekoittaa

o ei tiedostettuja ongelmia päihteiden suhteeno tulevaisuuden odotuksissa taloudellinen menestys on tärkeintäo päämäärien ja nykyisen tilanteen välisen kuilun ylittämiseksi he eivät

halua perinteisiä työn ja koulutuksen keinoja, vaan virallisten systeemien ulkopuolella olevia, esim. laittomia keinoja

o ovat syrjäytyneet virallisesta toimintaverkosta, mutta yrittävät saavuttaa parempaa elämänlaatua alakulttuurissa vallitsevilla tavoilla

(s. 75) ”Toimintakykyiset ovat etääntyneet vielä enemmän hallitsevasta elämäntavasta kuin Alistuneet. Toimintakykyisillä on elämäntapa, joka ei avaudu helposti ulkopuoliselle, koska elämäntavan piirissä henkilöt eivät ole yksin. Elämäntavan vahvuus ja aktiivisuuden salaisuus on siinä, että yhteisö muokkaa moraalia ja käyttäytymistä ja luo elämään sisältöä ja rakennetta arkipäivään. Yhteisön ulottuminen arkipäivään on hyvin konkreettista, kavereiden asunnoissa vietetään aikaa ja yhteinen toiminta on päivän keskeistä sisältöä [!!!]. (s. 76) Toisaalta Toimintakykyisten tilanne voi jatkuakin samanlaisena useiden vuosien ajan, sillä he eroavat muusta haastattelujoukosta siinä, että he eivät ole kiinnostuneita, mitä toiset ihmiset heistä ajattelevat. […] He uskovat voivansa jatkaa elämäntapaansa, viihtyä siinä edelleen ja jopa rakentaa tulevaisuutta osakulttuurin tukeen nojaten. He katsovat pystyvänsä sukkuloimaan erilaisten viralliselta taholta tukevien paineiden ristitulessa ja toteuttamaan omaa elämäntapaansa siitä huolimatta. Näitä paineita ovat luomassa poliisilaitos, sosiaali- ja työvoimaviranomaiset ja myös terapeuttiset koneistot.”

(s. 78) ”Työllä on Toimintakykyisille niin välineellistynyt merkitys, että se pikemminkin haittaa heidän elämäntapaansa kuin muuttaa sitä. Koska elämäntapa on vieraantunut työstä, ei vähän koulutusta vaativien, vailla mielekkyyttä olevien töiden tekeminen edistä ”normaaliin” elämäntapaan sisäistymistä.”

- 2) alistuneeto todellisia vaikeuksia eri elämänalueilla: päihteet, ihmissuhteet, psyykkiset

ongelmat, asunnottomuuso epämääräinen käsitys ongelmiensa syistä, ”elämä luisuu alaspäin”

o kokevat työssäolon ahdistavana, pelkäävät muiden arvostelua ja komentoja

o osa haastateltavista kuitenkin halusi töihin, vaikka vaikeudet (myös puuttuva koulutus) tiedostettiin

o tunne siitä, että mahdollisuudet on menetettyo työssä käymisestä syrjäytyminen koetaan pienemmäksi ongelmaksi kuin

ihmissuhteista, ystävistä ja perheestä syrjäytymineno kaveripiirit muodostuvat juopottelun perusteella, ja ne tuntuvat

pinnallisilta, hyötyyn perustuvilta -> tuntevat itsensä yksinäisiksio tunne siitä, että heiltä on evätty pääsylippu normaaliin elämään ja

elämäntapaan (ydinperhe, ymmärtävä puoliso, omistusasunto, rauhallinen ja turvallinen eläminen)

o sosiaali- ja työvoimaviranomaisia pidetään ”pikkutekijöinä”, kun todellinen valta on valtakunnallisella tasolla

- 3) ulospyrkijäto laman aiheuttaman työttömyyden uhreja, joutuneet syrjäytetyksi

tuotannostao elämäntapa työnteon värittämäo ajattelutapa ja ihanteet hallitsevan normaaliuden mukaisia: työ, perhe,

taloudellinen turvallisuus ja ahkeruus elämäntavan tukipilareitao nykyinen elämäntilanne aiheuttaa vakavan ristiriidan suhteessa arvoihino eivät ole tottuneet työttömyyteen tai hyväksyneet sitäo korkea ammatillinen itsetuntoo työväenluokkainen elämäntapa, johon kuuluu miehinen työympäristö, työn

puskeminen ”niska limassa” ja elannon tuominen perheelleo voimavarojen antajana toimii puolisoo odotteluaika hyödynnetään esim. koulutukseen (jonka tulee kuitenkin

johtaa suoraan ammattiin eikä se saa kestää liian kauaa)o alkoholinkäyttö vähentynyt työttömyyden aikanao kiire päästä töihin ”ennen kuin tähän vötkyilyyn tottuu”o työttömyys = tilapäinen häiriötila, jonka loppuminen palauttaa asiat

raiteilleeno eivät syytä ketään omasta tilanteesta, taloudelliset suhdanteet tulevat ja

menevät, niille ei yksittäinen ihminen voi mitääno sosiaali- ja työvoimaviranomaisten tuki nähdään tärkeänä, mutta lopulta

vain oma tahdonvoima ja ahkeruus ratkaisee

(s. 87) ”On toki muistettava, että syrjäytymistä määrittää käsitys siitä, mitä on normaalisuus. Hallitseva normaalisuus liittyy kiinteästi käsillä olevaan aikaan. Syrjäytymisen kriteeriksi voidaan määritellä yhteiskunnassa kulloinkin hallitseva toiminnan tapa, esimerkiksi palkkatyöläisyys. Tämän vuoksi suurtyöttömyyden aikana, jota tutkimusajankohtana eletään, palkkatyön normaalisuus täytyy arvioida uudelleen. Voiko aikana, jolloin suuri osa väestöstä on varhennetulla eläkkeellä, työttömänä tai opiskelemassa, palkkatyö olla käsite, johon normaalisuus rinnastetaan.”

Piironen, Mervi (1992). Työvoimatoimiston palvelujen laatu. Tutkimus Pohjois-karjalan läänin työvoimapiirin työnhakija-asiakkaiden suhtautumisesta työvoimatoimiston palveluihin.

Tutkimuksessa selvitetään työvoimatoimiston työnhakija-asiakkaiden tyytyväisyyttä työvoimatoimiston palveluihin Pohjois-Karjalan läänissä.

Kehittämistarpeet:- joustavuus- tehokkuus- oikeudenmukaisuus

Hyvät puolet:- ystävällisyys- palvelu-alttius

Eroja suhtautumissa ryhmien välillä:- miehet kielteisemmin kuin naiset- nuoremmat kielteisemmin kuin vanhemmat

o ”Nuoremmat ehkä osaavat vaatia palvelua eivätkä kritiikittömästi alistu byrokratian palloteltaviksi.” (s. 77)

- ylemmin koulutetut kielteisemmin kuin alemmin koulutetuto ”heijastelee ilmeisesti sitä, että työvoimatoimisto ei pysty vastaamaan

korkeammin koulutettujen yksilölliseen palveluntarpeeseen, vaan siellä pystytään palvelemaan vain standardiratkaisuin” (s. 76-77)

- työvoiman ulkopuolella olevat kielteisemmin kuin työttömät ja työssäkäyvät

(s. 78) ”Ilmeisesti laman ja suurtyöttömyyden aikana työttömyys ei leimaa ihmistä yhtä selvästi kuin korkeasuhdanteen vallitessa, eikä työttömyyden johdosta siis tarvitse olla niin alemmuudentuntoinen.”

(s. 80) ”Muutamista vastauksista ilmeni, että jotkut työnhakija-asiakkaina olevat eivät välttämättä haluakaan ottaa työtä vastaan. Se, että työvoimatoimiston kautta ei kyetä järjestämään työpaikkaa, onkin näille asiakkaille etu eikä haitta. […} Niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät todellisuudessa olekaan työvoimana käytettävissä olisi työvoimatoimiston imagon ja myös toiminnan tehokkuuden kannalta parempi löytää jokin muu ’säilytyspaikka’ kuin työvoimatoimiston työnhakija-asiastiedosto [sic].”

Pöyhönen, Virpi (1989). Työorientaatiot ja työllisyyslaki – tutkimus pohjois-karjalaisten työvoimavirkailijoiden orientoitumisesta uuteen työllisyyslakiin.

Tutkimuksen kohteena olivat kaikki Pohjois-Karjalan läänin asiakaspalvelussa toimivat työvoimavirkailijat. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisia mielipiteitä, asenteita ja ongelmia tutkittavilla on uuden 1987 voimaanastuneen työllisyyslain suhteen ja eroavatko ja muuttuvatko ne työorientaatiotyyppien mukaisesti.

Työllisyyslakiuudistus 1988

- työ on kansalaisen perusoikeus- yhteiskuntapolitiikan päämääränä täystyöllisyys, johon pyritään vakaan

talouskasvun ja tasapainoisen alueellisen kehityksen keinoin- keinot:

o 1) avointen työmarkkinoiden työvälitys tai ohjaaminen työnsaantia edistävään koulutukseen (16 §)

o 2) harkinnanvaraisilla työllisyysmäärärahoilla työllistäminen yksityisten yritysten, kuntien tai valtion palvelukseen (16 §)

o 3) velvollisuus järjestää työntekomahdollisuus nuorille, pitkäaikaistyöttömille ja heikkojen työllisyysalueiden työttömille (17-19 §)

- vahvasti aluepoliittinen instrumentti, astui voimaan ensimmäisenä korkean työttömyyden alueilla (Itä- ja Pohjois-Suomessa)

o velvoittaa valtiota, kuntia ja yrityksiä huolehtimaan työssäkäyntialueiden työttömyystasosta siten, ettei se ylitä maan keskitasoa

- ”tulee kenties korostamaan työvoimaneuvojan työn ristiriitaisuutta. […] Työvoimaneuvojan työssä ns. velvoitetyöllistäminen koetaan stressaavaksi siksi, että sen lisääntymisen uskotaan lisäävän työn kontrolliluonnetta, työmäärää yleensä ja erityisesti paperityötä ja siis byrokraattisuutta.” (s. 50)

(s. 64) Suhtautuminen hallintoon, sen tehtäviin ja asiakkaisiin

(s. 65) ”Vastaajat ovat suurimmaksi osaksi sitä mieltä, että työttömyys on pikemminkin yhteiskunnallisista syistä johtuvaa, kuin henkilöstä itsestään. Kovin valoisaksi ei Pohjois-Karjalan tulevaisuutta työttömyyden suhteen nähdä. Usko aluepolitiikan voimaan työttömyyden vähenemiseksi nähdään suuremmaksi (75 %) kuin yritystoiminnan tukeminen (63 %).

Puustinen-Korhonen, Aila (1990). Miten työttömyyttä torjutaan kriittisillä kaivospaikkakunnilla Suomessa – esimerkkinä Pyhäselän kunta Pohjois-Karjalassa.

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnan harjoittamaa työttömyysuhkien torjuntaa ja torjunnan tehokkuutta. Kohteena on Pyhäselkä, jossa lakkautettiin Outokumpu Oy:n Hammaslahden kuparikaivos v. 1986. Irtisanottuja oli 107, joista 54 jäi Pyhäselkään. Jälkihoitotoimenpiteitä selvitettiin KTM:n kaivospaikkakuntien tilannetta pohtimaan asetettujen työryhmien laatimien raporttien ja muistioiden ja Pyhäselän kunnan asiakirja-aineiston kautta.

Johtopäätökset:- sekä kunnan että valtion jälkihoitotoimenpiteet jäivät käytännössä toteutumatta- ne, jotka toteutuivat, eivät helpottaneet kaivokselta irtisanottujen tilannetta, koska

toimintamuodot eivät missään vaiheessa olleet kaivoslaisten mielenkiinnon kohteina

- kaivoslaiset jäivät suurelta osin jälkihoitotoimenpiteiden ulkopuolelle

- monet kokivat olevansa pelkkiä sivustaseuraajia toimenpiteiden suhteen- osa työllistyi, osa ei- lähes kaikki olivat työttöminä kaivoksen lakkautuksen jälkeen, ja ansiotaso laski- silti elämänlaadun ei koettu heikentyneen (”ei valittamista” –sopeutumistyyli)

(s. 27) Työttömyys paikkakuntakohtaisena ongelmana Pohjolassa

”[M]onet paikkakunnat, joiden elinkeinoelämä on ollut vakaata pitkine teollisuusperinteineen, ovat osoittautuneet yhtäkkiä ongelmallisiksi. Avainyrityksiä on lopetettu ja tuotantoprosesseja rationalisoitu, mistä on seurannut työttömyyttä sekä vähenemistä verotuloissa. Tällaisen ongelmat eivät koettele pelkästään syrjäseutuja, vaan myös yksittäisiä paikkakuntia maiden teollistuneissa oloissa. Kunnat, joiden elinkeinorakenne on yksipuolisesti johonkin tiettyyn teollisuudenalaan perustuva, ovat selvimmin joutuneet kärsimään työsektorin muutosprosessista. […] Tähän saakka kansallisella tasolla on jouduttu turvautumaan erilaisiin ns. ad hoc –tyyppisiin avustustoimenpiteisiin kriisipaikkakuntien auttamiseksi.”

Yhteispohjoismaisessa selvityksessä kaivospaikkakunnista (Storgårds 1982) Pohjois-Karjalasta mukana olivat Pyhäselkä ja Outokumpu, jotka molemmat on luokiteltu keskisuuriksi kaivosyhdyskunniksi (asukasluku 1000-8500). Yksipuolisuuden/monipuolisuuden ja syrjäisyyden/keskeisyyden perusteella ne kuuluvat seuraaviin luokkiin:

- Outokumpu: elinkeinorakenteeltaan yksipuoliset, sijainniltaan syrjäiset kaivosyhdyskunnat

- Pyhäselkä: elinkeinorakenteeltaan yksipuoliset, sijainniltaan keskeiset kaivosyhdyskunnat

Hammaslahden katsottiin sijaitsevan pendelöintimatkan päässä Joensuun työmarkkinoilta. Toisaalta yhtä aikaa kaivoksen lakkautuksen kanssa Joensuussakin suljettiin useita toimipaikkoja (RR-ikkunakeskus, leipomo ja kirjapaino, ks. Koistinen, Tikka ja Salin 198715), mikä aiheutti yleisen työllisyystilanteen huomattavaa vaikeutumista, mikä aiheutti yleisen työllisyystilanteen huomattavaa vaikeutumista.

Pyhäselkä kriittisenä kaivospaikkakuntana

- sijaitsee Pohjois-Karjalan läänin keskiosassa rajoittuen idässä Kiihtelysvaaran kuntaan, etelässä Tohmajärven ja Rääkkylän kuntiin, lännessä Liperin kuntaan ja pohjoisessa Joensuun kaupunkiin

- kokonaispinta-ala hieman yli 330 km2- luonnonvarojen osalta suurin merkitys Rekivaaran Lähekorvesta löydetyllä

kuparimalmiesiintymällä, joka johti kaivostoiminnan aloittamiseen v. 1973- lisäksi jonkin verran sora- ja turvevaroja (lähinnä kunnan omaan käyttöön)

15 Koistinen, Pertti – Tikka, Timo – Salin, Ossi (1987). Puh pah pelistä pois – Tutkimus tehtaasta irtisanottujen työnsaannista, ammatillisista mahdollisuuksista ja selviytymisestä. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja nro 82.

- väestöllisesti muuttotappiollinen koko 1960-luvun ja 1970-luvun alkuvuosien: 1963-1973 väkiluku laski 18 % (5764 -> 4738)

- vuonna 1973 väestökehitys kääntyi nousuun; 1975-1985 lisäys oli 17 % (845 hlö)- väestönkehityksen kasvu johtui lisääntyneestä tulomuutosta, ei luonnollisesta

väestönkasvusta eikä poismuutosta; luonnon väestönkasvu negatiivista- elinkeinorakenne 1970-luvulle tultaessa: maa- ja metsätalous 54 %, palvelut 31

%, rakennusteollisuus 9 %, teollisuus 5 %, muut alat 1 %o kunnassa ei vuonna 1970 ollut yhtään vähintään viiden työntekijän

teollisuustoimipaikkaa!o työpaikkaomavaraisuus suhteellisen alhainen: 78,7 %o (Vartiainen 1976, 25-2616)

- (s. 40) ”Kunnan elinkeinopolitiikkaa voi ennen kaivoksen tuloa hyvällä syyllä nimittää passiiviseksi. Vartiaisen tekemän tutkimuksen (1976, 28) mukaan kunta harjoitti elinkeinopolitiikkaa verraten vähän verrattuna muihin Pohjois-Karjalan kuntiin: arvion mukaan Pyhäselkä investoi vv. 1964-1973 kokonaisuudessaan yritystoimintansa edistämiseksi vain 29 % siitä määrästä, jonka Pohjois-Karjalan kunnan keskimäärin investoivat. […] Kunnassa korostettiin olemassa olevien elinkeinojen kehittämistä eikä uusien elinkeinohaarojen saamista kuntaan.”

- ”Tieto kuparimalmiesiintymän löytymisestä kunnasta ja kaivostoiminnan aloittamisesta lieneekin merkinnyt melkoista käännekohtaa kunnan elinkeinoelämässä ja etenkin kuntalaisten työllisyysnäkymissä oman kunnan alueella.”

- kaivoksen syntyprosessi oli hyvin nopea, vaikka kannattavuus ennustettiin huonoksi ja kaivostoiminnan jatkuvuuden ennustearvio oli vain vuoteen 1981 saakka

- työvoima rekrytoitiin Pyhäselästä (56 %) ja muualta Pohjois-Karjalasta (31 %)- työttömyysaste oli kaivosaikanakin korkeampi kuin maassa keskimäärin: v. 1975-

1978: 6,4 % (vrt. koko maassa 5,2 %), v. 1978-1985: 7,9-9,1 % (vrt. koko maa 4,8-6,3 %)

Ehdotettuja sopeuttamistoimenpiteitä:- lääninvankila

o toteutui, mutta kaivoslaisia ei säädösten vuoksi voitu kouluttaa vanginvartijoiksi -> vanginvartijat hankittiin eri puolilta maata, ja heidän puolisoilleen taas oli Pyhäselästä vaikea löytää töitä

- VR:n järjestelyratapiha Reijolaano Rautatiehallituksesta ilmoitettiin, että järjestelyratapihan rakentaminen ei

ole ajankohtaista 15-20 vuoteen, sillä toiminta jatkuu Joensuun Peltolan ratapihalla siihen saakka

Hirvonen, Hilkka (1995). Pohjois-Karjala vuoteen 2010. Delfoi-tutkimus Pohjois-Karjalan tulevaisuudennäkymistä.

16 Vartiainen, Perttu (1976). Outokumpu Oy:n Hammaslahden kaivoksen työvoiman rekrytointi ja työssäkäynti: alueellinen tarkastelu. Joensuun yliopisto. Maantieteen laitos. Julkaisematon pro gradu –työ.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä mahdollisia ja todennäköisiä kehitysnäkymiä asiantuntijaryhmän mielestä Pohjois-Karjalan tulevaisuudessa on.

Asiantuntijoiden mielestä:

- kiinnostavia ovat maatalouden, teollisuuden ja matkailun tulevaisuudennäkymät- perinteisen alkutuotannon merkitystä ei pitäisi väheksyä.- maatilojen lukumäärä vähenee kolmannekseen nykyisestä

o jäljelle jäävät suuret tilat menestyväto pienet tilat selviävät erikoistumalla ja kehittämällä

sivuansiomahdollisuuksia- teollisuuden rungon muodostaa edelleen puu-, kivi-, muovi- ja metalliteollisuus- työpaikkoja syntyy lähinnä pk-yrityksiin, joiden määrä lisääntyy- matkailun menestyminen edellyttää palvelujen ja mm. luontomatkailureittien

tason kohottamistao matkailuvaltteja ovat luonto, kulttuuri ja Venäjän läheisyys

- kaikilla aloilla päästään parempaan suuntaan yhteistyön, yrittämisen, palvelujen tason parantamisen, koulutuksen ja markkinoinnin tehostamisen avulla

Pohjois-Karjalan nykytila ja odotukset

- väestöo väkiluku kasvaa Joensuussa, Kontiolahdessa, Liperissä, Pyhäselässä ja

Kiihtelysvaarassao kaikissa muissa kunnissa väkiluku aleneeo eniten väkiluku lisääntyy Pyhäselässä, eniten vähenee Rääkkylässäo (Tilastokeskus: Väestöennuste kunnittain 1995-2030)

- Pohjois-Karjala: perustuottajao alkutuotannon osuus n. 16 % (vrt. koko maa: 8,5 %)o vielä paljon pieniä tiloja

maatiloja v. 1993: 10 776 kpl keskipinta-ala 10,8 ha (vrt. Uusimaa 20,3 ha, Lappi 7,0 ha) tärkeimmät tuotantosuunnat:

lypsykarjatalous (2607 tilaa) lihanautojen kasvatus (783 tilaa) viljanviljely (500 tilaa) sikatalous (117 tilaa) metsätalous (668 tilaa) puutarhakasvit (153 tilaa) muu kasvituotanto (388 tilaa) luomutiloja 46

maatilojen työvoima v. 1992: 10 400 viljelijöiden keski-ikä hieman alle 47 v (alhaisempi kuin koko

maassa keskimäärin)o maatalouden uudet mahdollisuudet EU-tilanteessa:

1) ”Tietotekniikan kehitys tuo mahdollisuuksia kehittää ja helpottaa maatalouden työtapoja. Tietotekniikan kehitys tuo tilaisuuden myös etätyön kehittämiseen.” (s. 7)

2) ympäristön valvonta ja kunnostus- Pohjois-Karjalan yrittäjyys

o 98 % yrityksistä työllistää alle 100 henkeäo tyypillisesti pohjoiskarjalainen yritys työllistää alle 5 hlö ja sen toiminta

kohdistuu alueellisille tai paikallisille markkinoilleo v. 1991 vain 73 yritystä harjoitti vientitoimintaao teollisuuden toimipaikkoja oli 1036 kpl ja niissä työskenteli 11618 hlöo tällä hetkellä 20 yritystä työllistää puolet teollisuustyöntekijöistä Pohjois-

Karjalassao ”Kotimaan kansainvälistyvään kilpailuun varautuminen lisää yrittäjien

tietoa ja alentaa kynnystä myös viennin aloittamiseksi.” (s. 8)o lähialueyhteistyö kiinnostaa yrittäjiäo ”Pienyrityksillä ei yksittäisinä ole tarpeeksi voimavaroja viennin

aloittamiseen eikä mahdollisuutta hintakilpailuun, koska niiden hintataso on liian korkea huonon tuottavuuden vuoksi.” (mt.)

o (-> Pelli, Päivi (1993). Pk-yritysten kansainvälistyminen ja tiedonhankinta Pohjois-Karjalassa. Tutkielma Turun kauppakorkeakoulussa. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja, sarja A, n:o 6.)

- Työnteko Pohjois-Karjalassao työttömiä syyskuussa 1994: 22 %

työttömistä pitkäaikaistyöttömiä n. 12 %, alle 25-vuotiaita n. 21 % (v. 1993 tiedot)

o työpaikkojen jakautuminen v. 1992 (tilasto: P-K:n liitto 1994): palvelut 60,2 % jalostus 21,1 % maatalous 13,4 % metsätalous 2,4 % tuntematon 2,9 %

o ”Yritystoiminta Pohjois-Karjalassa on hyvin monipuolista.” (s. 11) [!!!] ”Tosin useat alat ovat edustettuina vain pienellä osuudella

kokonaistuotannosta.”o BKT:n jakautuminen:

kunnat, kuntayhtymät ja valtio: n. 25,5 % maa- ja metsätalous: lähes 16 % molemmilla sektoreilla työpaikat vähenevät lähitulevaisuudessa puuteollisuus: n. 5 % kauppa: n. 5,7 % elintarvikkeiden valmistus: vain 1,5 % liikenne: n. 5,72 % (lähde: Tilastokeskus)

o työttömyys

Pitkän pöydän neuvonpidot –julkaisussa pidetään mm. yrittäjyyden edistämistä tärkeänä työttömyyden vähentämiskeinona

työn uudelleen jakamista ja joustoja tarvittaisiin elvytystoimenpiteiden sijaan tarvittaisiin rakenteisiin puuttuvia

toimenpiteitä ennen kaikkea tarvittaisiin tulevaisuudenuskoa ja luottamusta

”Negatiivisilla puheilla vain lietsotaan lamaa.” väestön ikääntyminen aiheuttaa huoltosuhteen vinoutumista

”Tältä kannalta maahanmuuttajien osuuden kasvaminen olisi toivottavaa.”

työn vieminen ulkomaille ilmeisesti laajenee entisestääno lähialueyhteistyö

= lähinnä Venäjä, jonkin verran myös ”muut” [???] Baltian maat tullien muutos: raaka-aineiden tullit kallistuvat ja

teollisuustuotteiden tullit halpenevat -> vaikuttaa vientiin

ongelmia: rajantakainen Venäjän osa on hyvin köyhää seutua Venäjän tilanne poliittisesti ja taloudellisesti epävarma

Suomelle Pietarin alue on erityisen tärkeä lähellä Suomen rajaa on runsaasti halpaa, ammattitaitoista

työvoimaa, jota voitaisiin hyödyntää Suomessa Venäjällä voidaan myös ohittaa joitakin määräyksiä, jotka

Suomessa hankaloittavat toimintaa, mm. palkkaus- ja ympäristökysymyksissä

o Euroopan Unionin rahoitusmuodot rakennerahastot yhteistyöohjelma PHARE teknisen avun ohjelma TACIS

Aluekehitystä kuvaavat tutkimukset (s. 29-)

- Mahdollisuuksien Pohjois-Karjala (1988)o kolme tulevaisuudenkuvaao yleistavoite: ”Pohjois-Karjalassa on turvattava hajakeskittynyt

aluerakenne [!!!] edistämällä väestön, työpaikkojen ja palveluiden tasapainoista sijoittumista.”

o tulevaisuuden painopistealueet: matkailu – ”Matkailijan maakunta”

hyödynnetään alueen kulttuuriperinnettä sekä järvi- ja erämaaluontoa

asuminen tapahtuu ympärivuotisessa loma-asunnossa luonnonympäristöltään parhailla alueilla.

matkailualan ammatit sekä virkistys- ja kulttuuripalvelut lisääntyvät

maatilamatkailu on tärkeä maatalouden sivuelinkeino

voimavaroja: luonnonympäristö, myönteinen ilmapiiri, monipuoliset vapaa-ajan palvelut, rajanylityspaikka, matkailureitit ja -kohteet

metsätalous – ”Vihreän kullan maakunta” hyödyntää metsää tehokkaasti alueen omassa

metsäteollisuudessa toimeentulossa metsäteollisuus korostuu ja maatiloja

muutetaan metsätiloiksi asuminen maaseudulla vähenee puunjalostuksen muodot ja määrä lisääntyvät kotimaisia polttoaineita käytetään enemmän energialähteinä vesi- ja rautatieliikenne lisääntyvät

tietotaito – ”Tiedon ja taidon maakunta” P-K samassa asemassa muun maan kanssa teknologian

hyväksikäyttäjänä maakunnalliset, valtakunnalliset ja globaalit yhteydet

toimivat tehokkaasti toimeentulon lähteinä palvelutoiminnat sekä pieni ja

keskisuuri korkean teknologian teollisuus uusia ammatteja syntyy alueiden väliset tuloerot pienenevät voimavaroja: joustava koulutus, yliopisto, kansainvälistyvä

kulttuuri, uusiutuvat luonnonvarat, käyttämättömien kiinteistöjen hyödyntäminen

uusin teknologia opetuksen, elinkeinoelämän ja kuntien apuna

- Pohjois-Karjala 2000-luvulle (1992)o [tästä oma dokumenttinsa]

- Pohjois-Karjalan liiton kehittämisohjelma vuosille 1994-1999o maakunnan kehittämistavoitteet ja toimintalinjat vuosille 1995-1999o pääohjelman lisäksi:

Pohjois-Karjalan maaseutuohjelma (1994) Pohjois-Karjalan EU-ohjelma (1994) Pohjois-Karjalan saaristo-ohjelma (1994)

o sisällöltään vastaa ”Eväät”-julkaisua (1992), tosin on laajempi ja yksityiskohtaisempi

o maakunnan vahvuudet: 1) metsät

metsävarat metsäopetus metsätutkimus metsäteollisuus

2) luonto vesistöt erämaat maisemakokonaisuudet

3) maakunnan yhtenäisyys Sekä hallinnollisesti että talousalueellisesti

4) koulutustarjonnan laadukkuus 5) monipuolisuus ja tehokkuus 6) karjalainen omaleimainen kulttuuri

o heikkouksia: taloudellisten voimavarojen vähäisyys elinkeinorakenteen yksipuolisuus yrittämishalukkuuden puute

o ”Rakenteellisiin muutoksiin on varauduttava.”o tavoitetila: ”Pohjois-Karjala on aktiivisten ja osaavien ihmisten sekä

puhtaan ja rikkaan luonnon maakunta, jolla on kilpailukykyinen tuotanto, hyvät kansainväliset yhteydet ja korkeatasoiset palvelut.”

o maaseutuohjelman mukaan tavoitetilana vuonna 2000: maaseudun ihmiset voivat toteuttaa arvojaan ja elää turvattua ja

miellyttävää elämää taajamien ja maaseudun yhteistyö lisääntyy verkostoja käytetään hyväksi painotetaan kestävää kehitystä ja rajan läheisyyttä

o EU-ohjelman tavoitetila: Pohjois-Karjala pystyy vastaamaan muutoksiin entistä nopeammin

ja huolehtii itse omasta kehityksestään Pohjois-Karjalan tulee olla toimivien yhteyksien ja yhteistyön sekä

osaavien ihmisten ja kilpailukykyisten yritysten maakunta Pohjois-Karjala on myös matkailun ja vapaa-ajan maakunta

Tutkimustulokset

- asiantuntija-arvioiden pohjaksi on laadittu neljä tulevaisuudenkuvaa:o 1) verkostoitunut Pohjois-Karjala

Tietoliikenne Lähitulevaisuudessa tietoliikenneyhteyksiä kehitetään ja

rakennetaan lisää Erään asiantuntijan mukaan pian todetaan, että osa

rakennetuista yhteyksistä ei ole kannattavaa ja ne lakkautetaan

Tietoliikenneverkot kehittyvät ja laajenevat myös Venäjän suuntaan

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että toiminta ”koneellistuu”, mutta se ei saisi olla ainoa huomioitava kehityssuunta

Etätyö Ei uskota lisääntyvän Pohjois-Karjalassa tutkittavana

ajanjaksonao Syynä korkea työttömyys

o Henkilöstöä on vähennetty, joten työhuoneista ei ole pulaa

o Etätyön järjestäminen käytännössä vaikeaa ja hidasta, henkilökohtaiset kontaktit edelleen tärkeitä

Yritysten verkostoituminen Verkostoitumista pidetään kannetettavana

o Pieniä yrityksiä ennustetaan syntyvän runsaasti lähitulevaisuudessa, ja niiden yhteistyö markkinoinnissa, kuljetuksissa ja hankinnoissa olisi järkevää

o Tärkeintä verkostoitumisessa kustannusten alentaminen

Ei uskota tapahtuvan kovinkaan nopeasti Joitain yhteistyön muotoja näkyvissä (esim. pienten

sahojen ja joidenkin maatilojen yhteistyö osuuskuntamuodossa)

Voisi olla hyötyä erityisesti maataloudenharjoittajille ja matkailuyrityksille

Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että tietotekniikan kehittymisen ja verkostoitumisen vuoksi tarvitaan korkeasti koulutettuja henkilöitä työtehtäviin

Käytännössä: köyhien ja ammattitaidottomien määrä kasvaa ja he syrjäytyvät

”Tämän vision perusteella Pohjois-Karjalassa tulisi asumaan melkoinen asiantuntijoiden joukko. Periaatteessa kaikki elinkeinotoiminta olisi varsin korkeaa osaamista vaativaa. Miten ”tavallisen” jo tälläkin hetkellä työelämässä olevan ihmisen edellytykset tähän riittävät, onkin jo toinen juttu. Luulen, että pitkälle tulevaisuuteenkin ”Rasvanahkademareita” tarvitaan, vaikkapa jo siksi, että syrjäytyneiden joukko ei kasvaisi liian suureksi ja että ”työt” tulevat tehdyksi.” (aineisto-ote, s. 57-58)

Myös muualta tuleviin uhkiin tulee varautua. ”Keski-Eurooppa saastuu ja tulvii, fascistit riehuvat

kaduilla, huumekauppa, aseiden salakuljetus yms. lisääntyvät, Venäjä käy sotaa, Afrikassa on räjähtämäisillään väestö-, aids-, sisällissota- ja nälkäpommi. Mutta Pohjois-Karjalassa verkostoidutaan puhtaan luonnon ja luomutuotteiden, työturistien ja lähialueyhteistyön kehittämiseen onnelassa, täysin riippumattomina sosiaalisten järjestelmien säätelymekanismien romahtamisesta?” (aineisto-ote, s. 58)

o 2) matkailijan maakunta Matkailu

Asiantuntijat yksimielisiä matkailun vahvuuksista:o Puhdas luonto

o Karjalainen kulttuurio Venäjän läheisyys

Yhteistyötä ja palvelut tarvitaan matkailu-alalle Työturismi

Ideaa pidettiin hyvänä tai ainakin mielenkiintoisena Työvoimapulaa ei uskota tulevan edes silloin, kun suuret

ikäluokat jäävät eläkkeelle, joten työtä turisteille ei ole kovin paljon tarjolla

Luontomatkailu Vetää todennäköisesti parhaiten turisteja Palvelutaso puutteellinen On kehitettävä omaleimaista matkailutarjontaa ja

parannettava markkinointia Matkailua pidetään erittäin tärkeänä osa-alueena Pohjois-Karjalan

tulevaisuutta pohdittaessa Asiantuntijat eivät usko, että entisiä maatilojen rakennuksia,

peltoja tai kesämökkejä saataisiin matkailukäyttööno 3) urbanisoitunut Pohjois-Karjala

Useiden asiantuntijoiden mielestä uhkakuva, toisaalta ”pelottavan todennäköinen”

”Lienee todennäköisin visio, maatilat vähenevät yli puolella nykyisestä, tukea ohjataan asutuskeskuksiin ja niiden lähiympäristöön, kuntia yhdistetään, maaseutu autioituu, kylät häviävät, samoin maaseudun palvelut, palveluautoja ei kulje.” (aineisto-ote, s. 60)

Kuntien lakkauttamiseen asiantuntijat suhtautuvat yleensä kielteisesti

Johtaisi maakunnan näivettymiseen Samoin kävisi, jos Pohjois-Karjalan lääni liitettäisiin

esimerkiksi Kuopion lääniin Julkisen sektorin palvelujen yksityistämiseen kovin laajasti ei

uskota Yliopiston ja muiden oppilaitosten yksityistämiseen ei

uskota Asiantuntijoilla ristiriitaisia käsityksiä siitä, olisiko nykyinen

valtionhallinto säilytettävä, siirryttävä maakuntahallintoon vai muutettava läänien rajoja

Kuntakoon uskotaan kasvava v. 2010 mennessä Asiantuntijat eivät kuitenkaan usko kuntien määrän

vähenevän yhdeksästätoista kymmeneen, kuten heille lähetetyssä tulevaisuudenkuvassa ennakoitiin

Erityisen uhkaavana asiantuntijat pitävät maaseudun asutuksen vähenemistä tai maaseudun autioitumista talvisin

Erään asiantuntijat mukaan tämä olisi kohtalokasta myös sotilaallisen puolustuskyvyn kannalta

Maatilojen vähenemiseen uskovat kaikki asiantuntijat

Luomutuotannon lisääntymiseen ja sen kannattavuuteen ei löydy yksiselitteistä tulkintaa

Maanviljelijöille ei löydy talveksi työtä taajamista, vaan heidän tulisi kehittää monipuolista toimintaa maatiloillaan

Taajamien kehittäminen ei tuo merkittävästi uusia työpaikkoja

Liikenneyhteydet Moottoriteitä Pohjois-Karjalaan ei tarvita

o Tehostuva tiedonsiirto vähentää konkreettisen paikasta toiseen siirtymisen tarvetta

Eriävä mielipide: ”Pohjois-Karjalassa keskustelun välillä tehostetaan rautatieliikennettä ja Joensuusta Helsinkiin rakennetaan nopea rata.”

”Tämä malli on meille totta, mikäli emme itse puutu voimakkaasti kehityksen suuntaan. Osa voi toteutua, vaikka taistelisimme sitä vastaan. Suurimpina haasteina on saada syrjäiset maaseutukylät pysymään asuttuna, vai annammeko muiden löytää sieltä hyvän asuin- ja työskentelyilmaston, mikä voisikin olla niiden kylien pelastus.” (aineisto-ote, s. 62)

o 4) kehittyvä Pohjois-Karjala ”Eräänlainen perusvisio, vähän viranomaismakuinen” Pidettiin tavoiteltavimpana vaihtoehtona, mutta toteutumiseen

ilman suuria ponnistuksia ei uskottu Elinkeinot perustuvat metsään, maatalouteen ja puuteollisuuteen

sekä matkailuelinkeinoihin Maaseudun tuotannon jalostusastetta olisi nostettava Yleensäkin raaka-aineet tulisi jalostaa tuotteiksi omassa

maakunnassa Mahdollisuuksia myös lähialueyhteistyössä

Kielitaidon opetusta tulisi tehostaa (erityisesti venäjä) Pohjois-Karjalan vahvuuksia ovat koulutus ja tutkimustoiminta

Koulutukseen tulee panostaa, jotta kilpailukyky säilytettäisiin

Ihmiset työllistävät itse itsensä pienissä yrityksissä

Asiantuntijoiden näkemyksiä teemoittain

- Julkishallintoo Mielipiteet ristiriitaisia

Joidenkin mukaan kuntien määrä vähenee Toisten mukaan tehtävät jaetaan seutukunnittain Kuntien yhteistoiminta lisääntyy joka tapauksessa Kuntien palveluja yksityistetään, mutta todennäköisesti vain vähän

tällä ajanjaksolla- Väestömäärä

o Ei uskota paljon lisääntyvän eikä vähenevän

Pientä väestön poismuuttoa voi tapahtua Maaseudulla väestö vähenee, taajamien asukasmäärä lisääntyy Erityisesti Joensuun seutu kasvaa entisestään

o Maaseudun autioituminen huolestuttaa asiantuntijoita- Työllisyyden parantaminen

o ”Työn käsitteen uudenlaisella määrittelyllä, joustavilla työsuhteilla ja työn jakamisella voitaisiin visioida työttömyyden oleellinen väheneminen.” (aineisto-ote, s. 67)

Ei käy ilmi, kuinka tämä käytännössä järjestettäisiin Nykytilanne näyttää pikemminkin siltä, että työt kasautuvat

o Asiantuntijat pelkäävät, että nykyinen työttömyystilanne ja sosiaaliturvan leikkaukset syrjäyttävät osan väestöstä köyhyysloukkuun

o Pk-yritysten perustamista ja toimintaa tulisi tukeao Etätyön ei uskota työllistävän paljoakaan

- Oman kulttuurin säilyttämineno Kulttuurin merkitys kasvaa ja arvosuuntaus pehmeisiin arvoihin lisääntyyo Tärkeätä säilyttää omaleimainen kulttuuri

Mm. ortodoksisuus voisi olla matkailunkin vetonaulao Koulutuksella ja tiedonvälityksellä voitaisiin edistää ihmisten

ajatusmaailman muuttumista siten, että päästäisiin yksilökeskeisestä ajattelusta ”yhteiseen hiileen puhaltamiseen”

- Koulutustarjonnan kehittämineno Kaikki asiantuntijat painottavat koulutukset tärkeyttä

Koulutuksen taso korkea, mutta kehittämisen tarvettakin on Koulujen ja yritysten yhteistoimintaa voitaisiin lisätä, kuten myös

koulujen välistä yhteistoimintaa ”Yliopiston ja muidenkin oppilaitosten vastuu hoitaa maakunnan

kehitystä ja koulutusta lisääntyy ja tuottaa uutta yrittäjyyttä maakuntaan.” (s. 69)

o Tulevaisuudessa koulutus liittyy saumattomasti kaikkiin kehittämishankkeisiin

Myös aikuiskoulutus tärkeää ”Elämä on enemmän tai vähemmän jatkuvaa opiskelua.” (aineisto-

ote, s. 69)o ”Vuosituhannen vaihtuessa Pohjois-Karjala on muuttunut yrittäjyyttä

leveällä rintamalla suosivaksi ja hyödyntäväksi maakunnaksi. Koulujen ja oppilaitosten opetusohjelmia on peruskoulun ala-asteelta yliopistoon saakka rakennettu yrittäjyyttä, luovuutta, oma-aloitteisuutta ja kansainvälisyyttä painottaviksi. Tämän seurauksena syntyy uusia menestyviä yrityksiä ja olemassa olevien yritysten kilpailukyky paranee.” (mt.)

Akateemisesti koulutettujen ei uskota ryhtyvän yrittäjiksi ainakaan suuri joukoin lähitulevaisuudessa

- Maatalous murroksessao Maatilojen määrä vähenee

Työvoimaa vapautuu maataloudesta runsaasti

Työllistäminen ei tule olemaan helppoao Luomutuotanto lisääntyy joidenkin asiantuntijoiden mukaan runsaasti,

joidenkin mielestä vain vähäno Suuret maatilat ovat elinkelpoisia tulevaisuudessakin

Muiden on etsittävä vaihtoehtoista toimintaa, esimerkiksi sienien ja yrttien viljelyä, jatkojalostusta, maaseutumatkailua jne.

o Pohjois-Karjala on perinteisesti ja luontaisesti nautakarja-aluetta Alkutuotannon yksipuolistuminen huolestuttaa joitakin

asiantuntijoita ”Mikäli äkillinen, ehkä kroonistuva eurooppalainen kriisi

syntyy, merkinnee se Pohjois-Karjalan osalta ns. perinteisten elinkeinojen (ennen kaikkea maatalouden) merkityksen lisääntymistä, pyrkimyksiä omavaraisuuden turvaamiseen.” (aineisto-ote, s. 70-71)

o -> ”back to basics” –malli vaihtoehtoisena tulevaisuutena

- Metsiin panostetaano Metsät ovat Pohjois-Karjalalle erittäin tärkeitä

Niiden hoitamiseen ja puu-raaka-aineen jatkojalostukseen on panostettava

Metsien merkitys maatilojen tulonmuodostuksessa kasvaa Metsäosaamisen uskotaan tuovan uusia työpaikkoja osaaville

nuorilleo Perusmetsäteollisuus säilynee suunnilleen nykyisen suuruisenao Pieniä puuraaka-ainetta jalostavia yrityksiä sen sijaan syntyy runsaasti

- Matkailuyrittämisen elvyttämineno Tulevaisuudessa matkailusta saa toimeentulonsa entistä useampio Nykyinen matkailupalvelujen taso ei tyydytäo Yhteistyötä tarvitaano Eurooppalaisia turisteja kaipaillaano Luonnon puhtaanapitäminen on tärkeää

Jos luonto saastuu, turistit eivät enää Pohjois-Karjalaan tule- Teollisuuden kehittäminen

o Tuotannollisten työpaikkojen lisääminen ja pk-yritysten perustaminen jatkuu

Ongelma: uudet teknologiset ratkaisut ja automaation lisääntyminen syövät työpaikkahyödyn

EU-tuki ja kansallinen rahoitus lisäävät alueellisia mahdollisuuksiao Rakennustoiminnan vilkastumiseen ei uskota

Runsaasti tyhjillään olevaa toimisto- ja teollisuustilaao Teollisuuden perustana edelleen puu-, kivi-, muovi- ja metalliteollisuus

Ympärille syntyy uusia pk-yrityksiäo Suuria teollisuuslaitoksia ei uskota Pohjois-Karjalaan tulevan

- Teknologia kehittyyo Tietoliikenneverkosto kehittyy ja laajenee

o Etäisyydet menettävät merkitystään- Rahoitusjärjestelyt

o Erään asiantuntijat mukaan tulevaisuuden pankkiranne alkaa pankkien lukumäärän osalta olla saavutettu

o Uusia vakuuksiin perustuvia järjestelmiä, esimerkiksi takuupankit, syntyy- Kauppa ja liikenne

o Suoran kaupankäynnin esim. Japaniin tai Keski-Eurooppaan ei uskota yleistyvän

o Joensuun seutu keskipisteenä tuotteiden markkinoinnissao Kauppa ja muu yhteistoiminta Venäjän kanssa vilkastuuo Tulevaisuudessa uskotaan ihmisten kysyvän yhä enemmän pitkälle

erikoistuneita palveluja, joten erikoisliikkeiden määrä lisääntyyo Liikenteen kehityksestä tuli esiin epäilys julkisen liikenteen supistamisesta

- Integraation kehityso EU:iin liittymisen tarpeellisuudesta ja seurauksista sekä myönteisiä että

kielteisiä mielipiteitäo Venäjän ei uskota liittyvää unioniin tutkitulla ajanjaksollao ”EU:n mahdollisuuksia aletaan osata käyttää vuosisadan lopulla. 2000-

luvulla homma jo luistaa.”- Lähialueiden hyödyntäminen

o Kehittymiseen vaikuttaa Venäjän sisäisten olojen kehityso Suomalaisia yrityksiä ja eri alojen asiantuntijoita siirtyy Venäjälle

Ei suurta joukkoao Pohjois-Karjalan pitäisi päästä osalliseksi Venäjälle tapahtuviin

investointeihin

Toisen ja kolmannen kyselykierrokset tulokset- julkishallinto kevenee- väestömäärä ei muutu- pk-yritykset työllistävät

o työvoimasta ei tule pulaa Pohjois-Karjalassao vain joihinkin erikoisosaamista vaativiin tehtäviin saattaa työntekijän

löytäminen olla vaikeaa- oma kulttuuriperinne säilyy- koulutus monipuolistuu- teollisuuden runko pysyy ennallaan

o puu, kivi, muovi ja metalli (täysi yksimielisyys 3. kierroksella)o mahdollisia: yksi kaivos, tekstiiliteollisuuden elpymineno rakennustoiminnan vilkastuminen epätodennäköistäo mahdollista: akateeminen yrittäjyys, yrittäjäpaluumuuttajato Joensuun seutu vahvistuu entisestään

- Tiedon tarjonta lisääntyy- Alkutuotanto edelleen tärkeää

o 95 % piti todennäköisenä, että maatilat vähenevät puoleen nykyisestä v. 2000 mennessä ja kolmasosaan v. 2010 mennessä

o Puolet pitävät maatalouden erikoistumista todennäköisenäo Luomutuotanto lisääntyy, Euroopan markkinoista erimielisyyttä

- Matkailussa mahdollisuuksiao Eivät usko matkailun olevan maakunnan merkittävin työllistäjä

tulevaisuudessao Matkailutiedekunnan syntymiseen ei uskotao Ns. elämysmatkailu on suosittua jo lähitulevaisuudessa

Myös Venäjälle suuntautuvao Työturismin suhteen mielipiteet hajautuivat

- Riskirahoitusyhtiö perustetaano Riskirahoitusyhtiön perustaminen mahdollista tai todennäköistä

- EU jakaa mielipiteitäo Noin puolet pitivät mahdollisena, että EU:n kehitys kokee suuria ongelmia

ja sen merkitys vähenee tulevaisuudessao Pohjois-Karjalassa jäsenyys todennäköisesti korostaa maaseutuun liittyviä

ongelmia

Pohjois-Karjalan vaihtoehdot tulevaisuuteen- Suomen ja Pohjois-Karjalan asema idän ja lännen välissä

o EU-integraatio tärkeä tulevaisuuden kannaltao Venäjän läheisyys mahdollistaa rajattomat markkinat

Samalla suurimmat uhat: ympäristöongelmat, siirtolaispaineet, rikollisuus

- Perinteisten elinkeinojen merkitys tulevaisuudessao Alkutuotannon merkitystä ei pitäisi väheksyä

Mm. ruoan tuotannon omavaraisuus on tärkeää kriisitilanteissa Erikoistuminen ja kehitystyö tarjoavat haasteita tulevaisuudessa

Kehitystyötä ei lamaannuta edes vähenevä työvoiman tarve Maaseudun asuttuna pitäminen on erittäin tärkeätä esimerkiksi

turvallisuuden ja puolustuspoliittisten kysymysten vuoksio Ilmastorajoitusten vastapainona maataloustuotteiden laatu ja aromi ovat

etujao Pyrkimys kestävään kehitykseen antaa mahdollisuuden uusiin toimintoihin

- Toimintojen verkostoitumisen seuraukseto Syntyy erilaisten kannattavien toimintojen keskittymiä

Osaamiskeskukset Suurviljelmät Yritysverkostot

o Ongelmana laajoja joukkoja koskeva syrjäytymineno ”Oleellista on koko työyhteiskunnan tietynlainen

uudelleenmäärittymistarve, muuten meillä on jatkossa hyvin kaksijakoinen sosiaalinen rakenne: suhteellisen hyvinvoivat, matalapalkkaryhmät ja syrjäytyneet” (aineisto-ote, s. 94)

o Yhteistyöstä hyötyä etenkin maataloudenharjoittajille ja matkailuyrittäjille- Julkishallinnon tuleva kehitys

o Julkisen sektorin perustehtävät eivät muutu olennaisestio Suurimmat muutokset tapahtuvat kuntatasolla

Palveluja yksityistetään jonkin verran Yksityistäminen kuitenkin vähäistä v. 2010 mennessä Kunnat vaikeuksissa valtionosuuksien ja verotulojen vähenemisen

vuoksi Kuntaliitoksia vastustetaan, vaikka myönnetään, että useimmat

kunnat ovat liian pieniä yksiköitä tehokkuuteen pyrittäessä

Mahdollista lisätutkittavaa:

Pyykkö, Vesa (1995). Kunnallinen työllistämistuki työllistämiskeinona.TorvinenSorsaKurkkoKoponen-MustonenNevalainenSeppäTolvanenSalonen

Hylättyjä:

ValutieKorhonenAnttonenPalanderKorhonenOutilaIivarinenKoivumaaPelkonenPirttiluotoFiskaali