1

4 / 2014

AALLON YLIOPPILASLEHTI

Suomen muotitoivot

Bilejuna pohjoiseen

Tohtori Vilkkumaa

2

Aino on Aallon ylioppilaslehti. Aino on journalisti-sesti itsenäinen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä

lehti tavoittaa 15 000 kauppatieteiden, taide-teollisten ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on

Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

PääTOImITTAjAAnnaleena Kuronen

TOImITuSSIHTEErImelissa Heikkilä

ArT DIrEcTOrmartina Babišová

KIrjOITTAjATmarkus Helaniemi, Stella Kallionpää, Kristiina

markkanen, Saana rossi, jani Timonen, johanna Vierros, Venla Vendelin

KuVAAjAT jA KuVITTAjATPetri Anttila, Karri Esala, George Hooker, Aleksi

Häkkinen, jaakko Kahilaniemi, Veera Konsti, ro-bert Lönnqvist, Kimmo metsäranta, miikka Pirinen

KuSTANTAjAAalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY

TOImITuSNEuVOSTOAnna Brotkin, Niko Ferm, Salla Koivu, Henna Lahti, juhani mykkänen (pj), Tuukka Pykäläinen, Heikki

Siljamäki, Heidi Sullström, maija Töyry, jesper Vuori

ILmOITuSmYYNTIPirunnyrkki OyKari Kettunen

puh. 0400 185 853Essi Niemelä

puh. 0400 185 852

mEDIAKOrTTIwww.ainolehti.fi/mediakortti.pdf

PAINOErweko Oy

PAINOS 5000

PAPErIKansi Edixion 250 g, sisus 120 g,

valokuvaessee Art matt 115 g

YHTEYSTIEDOTYlioppilaslehti AinoPL 69, 02150 Espoo

ainolehti@ayy.fiTwitter: @ainolehti

www.ainolehti.fiISSN 2341-9776

Seuraava Aino ilmestyy 9.2.2015.

4 ……. Miehistö. Syytä heitä tästä lehdestä. Tai tule tekemään parempi.5 ……. Pääkirjoitus. Onko Suomi valmis tälle tekstille? 8 ……. Kärkeen. Gradun ulkoistus, Aalto- yliopiston aaltokone ja AYY:n uusi hallitsija.12 ……. Katupartio. Otaniemen ostari seisoo tyhjillään. Vaadimme palveluja!46 ……. Rakas videopäiväkirja, miksi kuvaan itseäni pakkomielteisesti?50 ……. Kolumnisti Jani Timonen puolustaa introvertteja. Lakatkaa soittelemasta.51 ……. Kolumnisti Melissa Heikkilä seisoo antamansa palautteensa takana. 52 ……. Oi niitä aikoja. Nuoruuttaan muistelee Anne Brunila. 53 ……. Kuokkavieras. Ni hao! Tutustumme kiinalaiseen kulttuuriin.54 ……. Sensei. Kerro Aira Samulin, ken on meis-tä viisahin?

AINON KANSI 4/2014

”Tapasimme Sophien kanssa Tukholmassa aikaisin aamulla. Yri-tin saada kaikkien suunnittelijoiden kuviin sellaisen uhmakkaan, ylpeän nuoren suunnittelijan fiiliksen. Käytin taustakangasta, koska jutussa esiintyvät suunnittelijat piti kuvata erikseen. Ai-kataulujen yhteensovittaminen oli mahdotonta, joten meillä oli neljät eri kuvaukset neljässä eri paikassa eri ajankohtina.

Sophien kuvaus oli nopeasti ohi. Suuntasin siitä ystäväni luokse yöksi. minulla ei vain ollut aavistustakaan, missä hän asui. Selvisi, että hän asui Tukholman myllypurossa, mutta triplasti kauempana. metrolla sinne kesti 45 minuuttia. Hen-gasin koko loppupäivän sirkuksen pihalla asuntobussin edessä juoden rommia ja hyppien trampoliinilla.”

Miikka Pirinen valokuvasi kanteen Sophie Sälekarin sekä otti kuvat kaikista suunnittelijoista Suomen muotitoivoista kertovaan juttuun (s. 37–45).

KANNEN KUVA: miikka PirinenKUVAUSPAIKKA: H&m:n toimisto TukholmassaKUVAUSAIKA : 08.00–09.00 (auts)INSPIRAATIO: Sophie SälekariKUVANKÄSITTELY: martina Babišová

3

4 / 2014

AALLON YLIOPPILASLEHTI

Suomen muotitoivot

Bilejuna pohjoiseen

Tohtori Vilkkumaa

3

SISÄLTÖ

ILMIÖ Legenda kertoo, että kauppiksen hiihtokerhon Kaamos-juna on täynnä Vergiä, villejä juhlia ja vapaita suhteita. miten on? Aino hyppäsi kaoottiselle junamatkalle.

KUVAESSEE Viisi valokuvaajaa ikuisti kaikenkarvaiset ystävämme. Hau hau!

HENKILÖT Suomi-muoti on paljon muutakin kuin marketin tarjouksessa olevat tuulitakit. Esittelemme neljä lupaavaa suunnittelijaa.

KATOLLA Mutta tuotantotalouden opiskelija Tuure Parkkinen yrittää korjata sen 664-sivuisen opuksensa avulla.

HENKILÖ Kuuluisan sukunimen takaa löytyy musikaalitähti ja tekniikan tohtori.

KUVIA LEMMIKEISTÄ

SE TOINEN VILKKUMAA

SUOMI-MUODIN PELASTAJAT

MARKKINATALOUS ON RIKKI

22

37

27

14BILEJUNA POHJOISEEN

6

4

”Joku sanoi kerran hyvin, että ’Do the things you love, projects you love, with people you like’. Se summaa ajatuksiani aika hyvin.” Petri Anttila on espoolainen freelance-valokuvaaja. Hän kuvasi tähän lehteen Linnanmäellä tekniikan tohtori Eeva Vilkku-maan (s. 22).

PETRI ANTTILA”Kampuksella on paljon sellaista tilaa, joka on tyhjänä, koska joku odottaa että sillä voi lyödä rahoiksi. Innovaatioyliopistossa pitäisi olla raakatiloja, joihin porukka voisi tulla pensseli tai vasara kädessä ja katsoa, mitä tapahtuu.” Saana Rossi on neljännen vuoden arkki-tehtuuriopiskelija ja vuoden 2015 AYY:n hallituksen jäsen. Hän jalkautui tätä lehteä varten Otaniemen ostarille kysymään, mitä palveluja opiskelijat kaipaisivat (s. 12).

SAANA ROSSI”Piirtohommissa täytyy arvioida kahvin määrä sen mukaan, että säilyy hyvä tasapaino sen välillä, että pysyy hereillä vs. miten paljon piirtokäsi tärisee. Piirtopäivinä on tullut juotua seitsemän kuppia kahvia päivässä. Vai yhdeksän?” Karri Esala opiskelee seitsemät-tä vuotta konetekniikkaa. Esala teki tähän Ainoon kuvitukset Kaamos-junareissusta kertovaan juttuun (s. 14). Hän istui Ainon toimituksessa sormikas kädessä piirtämässä noin 20 tuntia.

KARRI ESALA

mIEHISTö /

Annaleena Kuronenmiten sulla sujuu?

Melissa HeikkiläHyvin! Teen offline ku pelkään ettei tallennu docsiin.

Annaleena Kuronenjee! monelta luulet että oot valmis sen tekstin kanssa?

Melissa HeikkiläYöllä

Annaleena KuronenAbout? 3, 4?

Melissa HeikkiläEn osaa vielä sanoa. Tyyliin.

Annaleena KuronenOkei. mä koitan olla valmis Eevan kans sit samoihin aikoihin.

Melissa HeikkiläYou can do it!

Annaleena KuronenYritän olla zen.

Melissa Heikkiläme ollaan taas zen kun lehti menee painoon. Noustaan tuhkasta kuin feenikslinnut.

Näin Aino 4/2014 syntyi

Melissa HeikkiläSaatoin sanoa noin myös edellisen lehden aikohin.

Annaleena KuronenTodellakin.

ANNA PALAUTETTA

VUODEN VIIMEISESTÄ

LEHDESTÄ!ainolehti@ayy.fi facebook.com/

ainolehti

5

Ku

VA M

AR

TIN

A b

Ab

ISOVA

PÄÄKIRJOITUS28. marraskuuta maassamme kirjoitettiin uusiksi tasa-arvon, rakkauden ja kansalaisvaikuttamisen his-toriankirjoja. Suomi oli totisesti valmis tasa-arvoiseen avioliittolakiin.

Seuraavaksi voisimmekin kuopata yhdessä tuon sanonnan. Siis sen, että Suomi on tai ei ole valmis johonkin.

Sanonnan voi asetella samaan hautaan, jonne monet ovat näinä päivinä asettaneet Päivi Räsäsen poliittisen uskottavuuden. Levätkää rauhassa.

Suomi ei ole valmis -sanonnan keskeinen merki-tys on, että kansakuntamme kypsymistä vaikkapa tasa-arvoasioissa tulee odotella samaan tapaan kuin mikroaterian lämpenemistä.

Esimerkiksi näin:Sori, seksuaalivähemmistöt, tässä menee vielä het-

ki. Sori, transihmiset, teidän aikanne ei ole vieläkään koittanut. Pahoittelut teille kaikille nuorille miehille, jotka ette ole vielä käyneet armeijaa. Kyllä te joudutte edelleenkin leikkaamaan tukkanne, koska meillä täällä Suomessa ei ole vielä mitään kiirettä muuttaa maailmaa.

Sanonta Suomi ei ole vielä valmis antaa populisteille ja pragmaatikoille upean tekosyyn jäädä odottelemaan asennemuutosta, jota ei välttämättä koskaan tule. Se tarkoittaa, että syrjittyjen vähemmistöjen tulisi siis myös odotella omissa, eristetyissä vakuumipak-kauksissaan niin kauan, kunnes suuri enemmistö on valmis hyväksymään heidän ”oikkunsa”.

Kun aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni läpi eduskunnassa, kansakuntamme sivistystä ajastava

VALMIUSTILAmikroaaltouuni sanoi pling. Se oli maailman onnellisin ääni, joka ensimmäisen kansalaisaloitteen läpipääsyn myötä tarkoitti, että myös demokratia vahvistui.

Siksi nyt on entistä tärkeämpää muistaa seuraava sääntö:

mikäli jokin asia on tärkeä, on siitä pidettävä meteliä, vaikka suomalaisten enemmistö ei olisikaan vielä lämmennyt.

Asenteet muuttuvat hitaasti. Varsinkin silloin, jos niitä ei edes yritetä muuttaa.

Annaleena Kuronen

6

Aaltolainen opiskelija kirjoitti 664-sivuisen kirjan, jossa hän yrittää korjata kapitalistisen talousjärjestelmän.

Voiko kansantaloudelle huutaa omstart, Tuure Parkkinen?

TEKSTI ANNALEENA KURONEN / KuVA GEORGE HOOKER

KATOLLA / jututamme ajankohtaisia henkilöitä katolla. Tällä kertaa kattona toimi Pörssitalo Fabianinkadulla.

7

Olet kirjoittanut vapaa-ajallasi kirjan Fixing the Root Bug. Miksi?Syy on yhdistelmä turhautumista ja pakkomiel-teistä mielenkiintoa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi luoda lisää työtä aina, kun yhteiskun-nan tuottavuus kasvaa. minua kiinnostaa, miten kaikki pääsisivät osallistumaan siihen jäljelle jää-vään työhön ilman, että työn määrä on itseisarvo.

Tiivistit juuri koko suomalaisen talouspoliit-tisen keskustelun. Lisää työpaikkoja!Niinpä! Eikä siinä ole tolkkua. Suomessa voi tällä hetkellä lobata läpi melkein mitä vain sillä perusteella, että se luo työtä. Talvivaaran kohdalla ollaan lähes innoissaan, että syntyy ympäristöhait-toja putsattaviksi, koska silloin sen ”työllisyysvai-kutus” ei heti lakkaakaan.

Mikä on se root bug, jonka haluat kirjassasi korjata?Hypoteesini on monitasoinen. markkinataloudes-sa on mielestäni muutamakin bugi, esimerkiksi korkojen nollaraja ja työn jäykkä ”kvantittuminen” työpaikoiksi. Lisäksi yksityiset monopolit, kuten kustannukseton maanomistus tai patenttien hal-linta, johtavat tehottomaan resurssien käyttöön ja epäreiluun tulonjakoon.

Kirjasi alaotsikko on The Simple Hack for a Growth-Independent, Fair and Sustainable Market Economy 2.0. Tiivistäisitkö ydinviesti-si yhteen simppeliin lauseeseen.On mahdollista saavuttaa kasvuriippumaton ta-lousjärjestelmä, joka mahdollistaa kaiken halutun kasvun ympäristön kestävyyden asettamissa ra-joissa, mikäli saamme työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan yksilötasolla.

Kuulostaa aika monimutkaiselta.joo, sori! Pointtina on, että ihmisten pitäisi saada tehdä sen verran töitä kuin he oikeasti haluavat il-man, että tarvitsee pelätä pitkäaikaistyöttömyyttä.

Olet 9. vuoden tuotantotalouden opiskelija. Mistä revit aikaa 664-sivuisen kirjan kirjoit-tamiseen?

Valmistumisen lykkäämisestä. Tai sen väliin jättämisestä. Käytännössä kahteen ja puoleen vuoteen en ole tehnyt mitään muuta kuin lukenut ja kirjoittanut aiheesta tai tehnyt videoita.

Olet näytellyt Teekkarispeksissä neljä vuot-ta. Voiko kansantaloudelle huutaa omstart?Totta kai! Vaikka menneisyyttä ei voikaan muut-taa, uskon, että asiat voi tehdä eri tavalla. Huutai-sin ehkä että ”omstart ratkaisukeskeisemmin ja moninäköalaisemmin”.

Jos huutaisit noin, kansantalous voisi jäätyä lavalle.joo, ja koko lava romahtaisi sen alta nykyisessä joustamattomassa talousjärjestelmässä, jossa jokainen työpaikan menetys on kuolonisku.

Valtiovarainministeri Antti Rinne kävelee sinua kadulla vastaan. Mitä sanot?Kysyn, että jos olisi olemassa ratkaisu, joka edis-täisi huimasti työntekijöiden etua, vapauksia ja neuvotteluasemaa, mutta romuttaisi ay-liikkeen vallan, olisiko hän kiinnostunut harkitsemaan sitä.

Mitä luulet Antin vastaavan?Veikkaan, että hän ei vain haluaisi uskoa, että sel-laista ratkaisua on olemassa. Niinhän eri instituu-tiot ylläpitävät olemassaoloaan: ne tekevät itsensä kyseenalaistamisesta vastenmielistä ja ylläpitävät vastakkainasetteluja.

Mitä haluaisit sanoa taloustieteilijöille, jotka miettivät parhaillaan työhuoneillaan että ”mikä jätkä tämä oikein on”?Olen talousinsinööri ja -yrittäjä, joka hyödyntää heidän teorioidensa toimivia osia laatiakseen uusia ratkaisuja. Toivon, että rakennettaisiin yhteistyö-tä sen sijaan, että minut nähdään uhkana sille pa-radigmalle ja työlle, jota tehdään. mielenkiintoista on, että juuri millään muulla kuin kansantaloustie-teen alalla ei odoteta akatemian pullauttavan ulos innovaatioita. Se on yleensä yritysten rooli.

Parkkisen ajatuksiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa rootbug.org.

Voiko kansantaloudelle huutaa omstart, Tuure Parkkinen?

8

KärKEEN / Ajankohtaista Aallosta.

>> TYÖPAIKKA PIILAAKSOSTA?jäitkö Slushin jälkeen kaipaamaan elämääsi pöhinää? Puuttuuko LinkedIn-profiilistasi se oikea? Startup Life -ohjelma parittaa jälleen tammikuussa aaltolaisia opiskelijoita Piilaakson startupien kanssa. mikä parasta, koulu maksaa osan viuluista. Lisätietoja: startuplife.fi.

>> TOKYOLLE OMA LEFFATEATTERI. Kerrankin hyviä uutisia elokuvateattereiden hautuumaalta: Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijajärjestö Tokyo ry alkaa pyörittää elokuvateatteritoimintaa mediakeskus Lumeen tiloissa Arabiassa! Sheryl-nimisessä, opiskelijavetoisessa te-atterissa esitetään viikonloppuisin suurelle yleisölle mieluisia elokuvia, arki-iltaisin kokeilevampaa ohjelmistoa. jes!

>> KYLTEREILLE KOTI OTANIEMESTÄ. Kauppatieteiden ylioppilaat KY ry on tehnyt vuokrasopimuksen kahdesta tilasta Otanie-messä. KY:n uudet toimisto-, vapaaehtois- ja biletystilat sijaitsevat Konemiehentiellä. molemmissa tiloissa on katettu terassi. Kauppiksen kandiopetus siirtyy Otanie-meen ensi syksynä. Aino onnittelee hyvästä kiinteistöpelisilmästä!

SurffIyLIoPISTon PrIImukSeT joskus elämässä tapahtuu jotain niin peruuttamatonta, pientä tai suurta, että se määrää hetkessä tulevaisuudelle uuden suunnan. Niin kävi Atso Andersénille vuonna 2011, kun hän asettui ensimmäisen kerran laudalle Portugalin Balealissa.

”Pari kuukautta mietin, että joko muutan aaltojen äärelle tai tuon ne Suomeen.”Andérsen on mies aaltolaisen Artwave-hankkeen takana. Artwave on kehittänyt säh-

kömoottorilla tuotettua surffiaaltoa ensin Espoonlahden uimahallissa, sitten Otaniemen Laajalahdessa ja tämän vuoden syyskuusta lähtien Helsingin Kalasatamassa. unelma on saada kaikille avoin surffikeskus valmiiksi ensi kesäksi.

mistä ihmeestä kumpuaa idea lainelautailusta hyisissä urbaaneissa vesissä?Kansantaloustiedettä pääaineenaan lukenut Andérsen tiesi, että jos jokin toimii pienes-

sä mittakaavassa, sitä voisi kokeilla myös isossa.”Esitin idean yhtenä pimeänä marraskuun aamuna Aalto Design Factoryn vetäjälle

Kalevi Ekmanille, joka mietti hetken ja sanoi, että tehdään tämä.”Ensimmäinen prototyyppi nosti aallon Espoonlahden uimahallin lastenaltaaseen kevääl-

lä 2012.”Se oli taianomainen hetki. Sen jälkeen ei enää mietitty, vaan haettiin rahoitusta ja

tehtiin seuraavat pienoismalliprototyypit.”Pari vuotta myöhemmin hullu keksintö on bisnestä, joka pitää kiireisenä koko joukon

puuhastelijoita surffarista virtaus- ja ympäristövaikutusasiantuntijoihin. Hanketta ovat vii-meisen kolmen vuoden aikana tukeneet Design Factoryn lisäksi Tekes ja ABB. myös Aallon professorit ovat tarjonneet apuaan ja neuvoneet oikeaan suuntaan.

Kalasataman ”demosessiot” käynnistyivät syyskuun lopussa. Niissä aaltokone osoittau-tui toimivaksi ja turvalliseksi, mikä antoi luvan laitteen kaupalliseen kokeiluun vuodelle 2015.

”En ikinä olisi uskonut, että melon laudalla Suvilahden voimalaitoksen vieressä… ja kaikkein hurjinta on se, jos saamme tarjottua aallon kaikille niin, että kaikki voisivat päästä surffaamaan.”

TEKSTI JOHANNA VIERROS /KuVITuS RObERT LÖNNQVIST

3X PIDÄmIeLeSSÄ

TEKSTI JOHANNA VIERROS / KuVA RObERT LÖNNQVIST

9

moni opiskelija maksaa maisterin loppu-työn oikoluvusta tai tuntien haastattelu-aineiston litteroinnista. Nämä avut ovat sallittuja, mutta voisiko kiireinen opiskelija teettää muutakin ulkopuolisilla? Voisiko mursu kahlata firmojen tunnuslukuja läpi? Entä fuksi tehdä muutamat mittaukset diplomityötä varten? Voisiko joku muu tehdä muotoilun lopputyön pienoismallin ohjeiden mukaan?

Tarkkaa vastausta tai tiukkaa linjanvetoa ei Aallon professoreilta saa.

“Lopputyön työnjakoon liittyvät kysy-mykset ovat vaikeita, eikä absoluuttisia totuuksia voi sanoa”, professori Matti Rossi tieto- ja palvelutalouden laitokselta sanoo. Avun vastaanottamista ei kuiten-kaan kukaan kiellä.

“Tietysti gradua kirjoittaessaan opiske-lija aina jossain määrin hyödyntää mui-den tekemää aineistoa ja nojaa aiempaan tutkimukseen”, markkinoinnin laitoksen professori Lasse Mitronen sanoo.

“Siitä pitää kuitenkin tehdä omat päätel-mät ja tulkinnat.”

Teknillisten korkeakoulujen opiskelijat saavat konkreettisempaakin apua.

“Diplomitöissä tehdään usein paljon mittauksia, ja kokeneet tutkijat auttavat opiskelijoita suunnittelussa ja oikeiden työtapojen käyttämisessä”, sähkötekniikan ja automaation laitoksen professori Liisa Halonen kertoo. Artsin puolella mietitään taiteen ja suunnittelun rajanvetoja.

“Innoituksen saaminen aiemmista töistä kuuluu suunnittelun maailmaan. muita töitä lainataan oma persoona mukana”, muotoilun laitoksen tilasuunnittelun pro-fessori Pentti Kareoja sanoo.

Lopputyön ulkoistamisesta kukaan professori ei ollut kuullut aiemmin.

“Suomessa ei tietääkseni tapahdu sitä, että maksettaisiin ulkopuolisella kirjoit-tajalle. Ennen sihteerit saattoivat kirjoit-taa osia väitöskirjoista, mutta se ei ole nykypäivää”, rossi sanoo. ulkoistamista ei varsinaisesti suositella.

“Siinä liikutaan tieteellisesti aika arvelutta-valla aluella”, rossi sanoo. “Lisäksi luulen, että on oikeasti vain helpompaa kirjoittaa gradunsa teksti itse.”

Kareojan mukaan lopputyön pienois-mallin voisi teettää ulkopuolisella omien suunnitelmien mukaan, mutta suunnittelu-työhön ulkopuolinen ei saisi vaikuttaa.

mutta miksi ei? Professorit painottavat lopputyön merkitystä oppimiskokemuksena.

”On tärkeää, että gradua tehtäessä opitaan tutkimuksen tekemisestä ja meto-deista”, mitronen sanoo. “Olisi hassua, jos tarkoitus on oppia kvalitatiivista tutkimus-ta, ja joku muu tekisi haastattelut.”

Halosen mukaan on tärkeää oppia kom-munikoimaan ajatuksiaan.

“Diplomityö on yliopiston viimeinen testi, oletko oppinut kirjoittamaan niin, että joku muukin saa selvää ideoistasi ja ajatuksistasi.”

mitrosen mukaan ulkopuolinen auttaja voisi myös vaikuttaa tutkimuksen lopputu-lokseen.

“Kvalitatiivista haastattelua tehdes-sään tutkija vaikuttaa itse läsnäolollaan tutkimukseen. Tuloksiin vaikuttaa miten kysymykset kysytään ja miten tilannetta johdetaan”, mitronen sanoo.

Kahdeksatta fokusryhmähaastattelutun-tia litteroidessa unohtaa, että kaikki Aallon opiskelijat eivät lopulta edes suostuisi ulkoistamaan lopputyötään.

“Laitoksellamme diplomityöt ovat usein toimeksiantoja, jolloin ulkoinen firma maksaa opiskelijalle työstä palkkaa”, Halonen kertoo. “Kun diplomityö vaikuttaa firman toimintaan, se ei tunnu opiskelijasta turhalta.”

Onnekkaimmille lopputyö voi olla oikeasti intohimo.

“Opiskelijoille muotoilutyön suunnittelu ja toteutus on näytön paikka, jossa pääsee esittelemään näkemystään ja persoonaansa. Ei sitä kukaan vaihtaisi pois”, Kareoja sanoo.

TEKSTI MARKUS HELANIEMI / KuVA RObERT LÖNNQVIST

eTTeI jÄÄ graDuTTamaan

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouk-sen kannanoton otsikko 22.11.

”Laatu ennen tehotuo-tantoa!”

”Opiskelija ei ole tuotanto-väline”Sosiaalidemokraattiset Nuoret SONK ry:n kannanoton otsikko 16.11.

”EEttISyyS On kOuLutuSvIEnnIn SELkäRanka”Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouk-sen kannanoton otsikko 22.11.

10

KärKEEN / Ajankohtaista Aallosta.

Aallossa on kaikki kunnossa.Ei ole! Hyvinvointiselvityksissä on selvinnyt, että esimer-

kiksi noin 30 prosenttia perustieteiden korkeakoulun opiskeli-joista on masentuneita. Aallon henkilökuntakaan ei voi hyvin. Se näkyy opetuksen laadussa. Aallon tavoitteena on, että vuonna 2020 yliopistossamme voidaan parhaiten maailmassa.Olet hitonmoinen juoppo.

[naurahtaa] En ole. Olen menevä kaveri, mutta… miten sen nyt sanois. Osaan nauttia kohtuuden rajoissa. [naurua] Apua, mitäköhän sä kirjoitat tähän.Olet parempi johtaja kuin Vladimir Putin.

Toivottavasti. Ainakin olen ymmärtäväisempi ja ihmislä-heisempi kaveri. jos haluaa ajatella positiivisen kautta, onhan Putin vaikutusvaltainen, kukaan ei halua ryppyillä hänelle. Nykymaailma tarvitsee kuitenkin enemmän johtajaa, joka ei herätä pelkoa, vaan hyvää fiilistä.Kokouksissa eka, kokouksissa vika.

Varsinkin ensi vuonna, koska munhan pitää olla siellä vetämässä niitä. Tuo on muutenkin osuva kuvaus luontees-tani: mihin tahansa lähdetään, ollaan siellä ekana ja loppuun asti mennään. En myöskään hirveästi myöhästele. Siitä on todisteet tämän vuoden pöytäkirjoissa.Takana on luja putki rilluvuosien.

30-vuotissynttäreilläni kyllä laulettiin tuota biisiä. Ei ole tullut ihan hirveästi rilluteltua. Silloin kun kappale tehtiin, kolmekymppisillä oli erilainen status. Nykyään pitäisi laulaa, että oon nelikymppinen, nelikymppinen, takana on luja putki rilluvuosien.AYY on ylioppilaskuntien priimaa.

Ehdotonta priimaa. AYY on tapahtuma- ja kulttuurio-rientoitunut ylioppilaskunta, ja täällä tehdään todella hyvää

ayy:LLe uuSI PuHeenjoHTajaedunvalvontatyötä. Osataan olla myös tiukan paikan tullen yhtenäisiä, vaikka välillä tuntuu, ettei oltaisi.Hallitus, jossa Aallon kaikki opintoalat eivät ole edus-tettuina, on puutteessa.

On tosi sääli, ettei hallitukseen hakenut tänä vuonna yh-tään taidealojen opiskelijaa. Totta kai silloin puuttuu sen alan opiskelijoiden näkemys. Yritettiin kovasti rekrytoida heitä, mutta ei löydetty yhtään innokasta. Ensi vuonna meidän pitää tehdä vielä enemmän yhteistyötä TOKYOn kanssa.

AYY:n puheenjohtaja 2015 Niko Ferm on 30-vuotias viidennen vuoden tietoverkkotalouden opiskelija. Kuluvana vuonna Ferm on toiminut AYY:n hallituksessa vastuualueenaan viestintä ja järjestöt. Ferm tunnetaan muun muassa Aalto Beer Pong -kerhon perustajajäsenenä.

TEKSTI A

NN

ALEEN

A K

UR

ON

EN /

Ku

VA MA

RT

INA

bA

bISO

VA

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja toivoo olevansa parempi johtaja kuin Putin. Aino haastoi Niko Fermin vastaamaan seitsemään väitteeseen.

5420€ oli yhden opiskelijan keskimää-räinen opintovelka lukukauden 2013–2014 lopussa. Opintovelallisia oli kaikkiaan 309 900. Lähde: kelan opintoetuustilasto 2013/14.

11

be youimagined

© 2014 Accenture. All rights reserved.

This is your invitation to joinan organization offering greateropportunity, greater challengeand greater satisfaction. Check out our summer internship opportunities: accenture.fi/summerintern2015 More information about Accenture as a workplace, visit: accenture.fi/tyopaikat

ILmOITuS /

12

Otaniemen ostoskeskuksessa on lähes 1700 neliömetriä lattiatilaa mutta vain muutama vuokralainen. Se johtuu

putkiremontista, kertoo liiketilojen omistaja.

TEKSTI MARKUS HELANIEMI GALLuP SAANA ROSSI

KuVAT ALEKSI HÄKKINEN

KATuPArTIO / Aino jalkautuu kampuksille.

uparinen taitekatto, viuh-kamaiset ruoteet, aaltoileva profiili, mutta vähän palveluita opiskelijalle. Kyse on tietysti Otaniemen ostoskes-kuksesta. monituhatpäisen kampuk-sen keskellä vuodesta 1961 sijainnut arvokiinteistö humisee tyhjyyttään. Ikkunoissa lukee vuodesta toiseen ”vuokrataan liiketilaa”.

Ensimmäisessä pohjapiirustuksessa 1960-luvulla ostarissa on mainittu toimivan niin pankki, posti, pesula, kemikalio, parturi-kampaamo, Keskon myymälä kuin neuvolakin. Ero palvelu-jen kirjossa on valtava nykyiseen ver-rattuna. 1700 lattianeliöstä harmillisen moni ei ole ollut käytössä vuosiin.

miten kampuksen keskeisimmällä paikalla olevassa ostoskeskus voi olla tyhjillään?

Nykyään ostoskeskuksesta suurim-man osan omistaa perheyritys meriotso Oy. Se on omistanut ostoskeskuksen tiloja jo 80-luvulta saakka. meriotso Oy:n hallituksen puheenjohtajan Hurtti

Isomeren mukaan ostoskeskuksen au-tiot liiketilat johtuvat jo vuosia vireillä olleesta putkiremontista.

”Putkiremontti käynnistyy ensi keväänä, joten tiloihin ei ole voinut ottaa vuokralaisia. Olisi turhaa ottaa ravintola vuokralle, kun kohta joudu-taan repimään lattioita auki”, Isomeri kertoo.

“Putkiremontin kanssa on ollut ongelmia ja käynnistyminen on päässyt venymään, kuten remonttien kanssa usein valitettavasti käy”, Isomeri selit-tää. remontin pitkittyneet aikataulut ovat hankaloittaneet vuokralaisneuvot-teluja.

Yrityksen tavoitteena on kuitenkin saada uusia vuokralaisia ostoskeskuk-seen heti remontin valmistuttua eli ensi syksynä. Isomeren mukaan tiloja kohtaan on ollut kiinnostusta.

“Tällä hetkellä meillä on neuvottelut käynnissä useammankin mielenkiin-toisen vuokralaisen kanssa. Olemme me Alkoonkin olleet yhteydessä, koska

K tiedämme sen olevan yleinen toive Otaniemessä.”

Tarkemmin vuokralaisehdokkaista Isomeri ei suostu kertomaan neuvot-telujen ollessa vielä kesken. jos kaikki menee putkeen, meriotso Oy:n suun-nitelma ostarin varalle lienee kuitenkin monien mieleen.

“Se olisi vahva ravintolatoimija, joka tarjoaisi ruokaa ja toimisi myös baari-na, esimerkiksi Teerenpelin kaltainen olutravintola.”

Tulevina vuosina Otaniemen keskustaa myllerretään, kun uudet korkeakoulut siirtyvät kampukselle ja metroasema saadaan lopulta toimin-taan. Isomeri väittää, että uudistukset eivät häntä hetkauta.

“Ostari on Alvar Aallon suunnit-telema ja suojeltu, joten se seisoo paikallaan tulevaisuudessakin. Ostari on tulevaisuudessakin kampuksen keskeinen paikka.”

”KAHVILA OLISI KIVA”

13

“monet käyvät Alepassa ostamassa välipalaa, joten kahvila voisi tulla tarpeeseen. Fafa’sin tyylinen ravintolakin olisi kiva, sille löytyisi varmasti opiskelijoiden keskuudessa kysyntää. jotain aktiviteetteja olisi myös hyvä saada tänne. Olisiko minielo-kuvateatteri, pieni ’lef-faloosi’ mahdollinen?”

Anniina Orasmaa, markkinointi

tätä kysyimme: Mitä palveluja kaipaisit Otaniemen ostarille?

“On tosi huono juttu että iso osa ostarista on tyhjillään. Kaikki tila pi-täisi käyttää tehokkaas-ti. Toinen ruokakauppa pitäisi saada, jotta saa-taisiin kilpailua ja laa-jempi valikoima. Postin pakettiautomaatti oli positiivinen uudistus, mutta kaipaan muitakin postin palveluja.”

Tuomas Isola, elektroniikka ja sähkötekniikka

“Tänne olisi kiva saada isompi kauppa, esimer-

kiksi Lidl. Posti oli hyvä, sieltä sai opiskelutarvik-keita. jokin kiva kahvila

olisi hyvä saada, sillä opiskelijaruokalat ovat

niin yksipuolisia. uskon, että kahvila menestyisi

täällä.”

Vanessa Martins Lopes,

materiaalitekniikka

“Harmi että ostari on niin autio, kun se on

näin keskeisellä paikalla. Oli ikävää, kun posti ja

kirjakauppa lopetettiin. Vaateostoksille joutuu

lähtemään muualle, mutta ei tänne toisaalta paljon kilpailevia yrityk-

siä mahtuisikaan. Alko on ilmeisesti tulossa. Se

on hyvä juttu.”

Ella Warras, teknillinen fysiikka ja

matematiikka

“Ostarille pitäisi saada pizzeria. Sellainen, jossa olisi kotiinkuljetus, niin löytyisi varmasti asiak-kaita. Baari olisi myös kiva juttu. Isompiin kauppoihin pitää nyt lähteä muualle, mutta eipä tänne toisaalta mitään Prismaa mahtui-sikaan.”

Markus Laitinen, energia- ja ympäristötekniikka

”Harmi että ostari on tyhjillään, tänne pystyt-

täisiin varmasti saamaan järkeviä palveluita. Voisiko esimerkiksi ADD cafe siir-tyä ostarille? Yliopistoväki

ei ole ostarilla hengaajia, joten tänne tarvittaisiin

jokin kahvila kohtaamis-paikaksi.”

Mimma Tuomisalo, arkkitehtuuri

14

BILejuna PoHjoISeenBILejuna PoHjoISeen

15

BILejuna PoHjoISeenKauppakorkeakoulun hiihtokerho lähtee kerran vuodessa luokkaretkelle. Sitä varten vuokrataan juna, jossa 220 matkustajaa bilettää estoitta halki Suomen. Tervetuloa Kaamokselle.TEKSTI MELISSA HEIKKILÄ & ANNALEENA KURONEN / KuVITuS KARRI ESALA

Helsingin päärautatieasema, kello 21.45. Tunnelma on latautunut. Vr:n yöjuna rovaniemelle lähtee seitse-män minuutin kuluttua. moni on aloittanut juhlimisen jo kotona, ja laiturilla kuuluu auki sihahtavien tölkkien ääni.

Tapahtuman järjestäjät erottaa muusta massasta hel-posti. Heillä on kaikilla päällä dollarinvihreät baseball-takit, joiden selässä lukee isolla KYSKI. joukko kyskiläi-siä vetää viimeiset hatsit tupakoistaan laiturilla. He ovat huojentuneita, sillä ilmeisesti kaikki ilmoittautuneet ovat kyydissä. jopa se tyyppi, joka on juonut pelkästään laiturilla viisi olutta.

Kaamosjuna koostuu käytännössä tavallisen rova-niemen-junan neljästä viimeisestä vaunusta, jotka Vr:n myyntipalvelu on tohtinut uhrata tapahtumaa varten. Vaunut seisovat ilmeisesti suurimman osan vuodesta varikolla pölyttymässä. Ne ovat niin antiikkisia, että vessa pitää vetää polkemalla. Ikkunat ja ovet on vuorattu mustilla revityillä jätesäkeillä ja ilmastointiteipillä. Ah-taat käytävät ja hytit luovat väkisin intiimin tunnelman.

Kun astuu junaan, on hetkessä toisessa ulottuvuudes-sa. Ajan- ja paikantaju katoavat minuuteissa.

Täällä on lupa sekoilla. Tai oikeastaan velvollisuus.Kun juna nytkähtää liikkeelle, koko juna hurraa. jon-

kun hytissä raikaa cheek ja subbari jytää.”masse, tuu alkumaljoille!” kuuluu käytävältä.Nyt se alkaa.

“Kaamos! Kaamos! Ihanaa, Leijonat, IHANAA!”Tunkkainen junavaunu huojuu. Ihmiset ovat kiiven-

neet istumaosaston penkeille seisomaan ja hakkaavat rallatuksen tahtiin kattoa, seiniä, käsiään, toisiaan. Yö-juna kiitää jossain Tampereen ja Seinäjoen välissä. Olut läikkyy jo valmiiksi tahmaisille tennareille ja lattioille. juhlijoiden ääni alkaa olla käheänä huutolaulusta. Tämä juna on täysin vartioimaton bileletka.

Kaamos on vuonna 1975 perustetun Kauppakorkea-koulun hiihtokerho KY-Skin järjestämä jokavuotinen luokkaretki. Se saa konkareissa aikaan salaperäistä hekottamista ja ensikertalaisissa kauhunsekaisia tun-teita. Tapahtuman synnystä liikkuu vain epämääräisiä legendoja. Varmaa on se, että se on ollut aina olennainen osa KY-Skin toimintaa.

Hiihtokerho KY-Ski kertoo viralliseksi tavoitteekseen levittää “laskettelun evankeliumia”. Laskettelutaidot eivät tosin ole virallinen edellytys. joinain vuosina Kaa-moksen rinteissä ei ole ollut lainkaan lunta, tai ne ovat olleet myrskyn takia kiinni.

Kaamos kerääkin vuosittain satoja opiskelijoita hiih-totapahtuman varjolla yhteiseen humalaan. Osa ei edes ota hiihtovarusteitaan mukaan, sillä KY-Skin mukaan Kaamos on pikemminkin mielentila: se tunne, kun on jumissa yli 200 ihmisen kanssa junavaunussa, jossa aino-ana tavoitteena on juhlia Helsingistä rovaniemelle.

Tarina kertoo juhlinnan yltyvän Vergin voimalla niin rankaksi, että junavaunu on joka vuosi käytännössä tuhottu matkan jälkeen. Lasku tulee perässä.

mutta miten on, ovatko tarinat villeistä juhlista vain ajan kultaamia muistoja? Aino hyppäsi Kaamosjunan kyytiin selvittämään asioiden oikean laidan.

“Lasku tulee perässä.”

Jätämme tavaramme turvaan KY-Skin puheenjoh-tajan hyttiin. Etukäteen kuulemamme huhut junan lo-puttomista viinatarjoiluista ovat saaneet aikaan väärin-käsityksen. junamatkoille täytyy raahata omat juomat, mutta meillä ole mitään red Bull -tölkkiä vahvempaa mukanamme. Hetken päästä puheenjohtaja ilmestyy takaisin hyttiin Vergi-pullo kädessään.

”Etteköhän te pääse tolla alkuun!” hän huikkaa. Katsomme toisiamme, ja sitten virolaista viinapulloa.

Ei kai tässä muu auta.Tapaamme yhteisen kaverimme käytävällä. Hänen

mukaansa meillä on vääränlaiset kengät jalassa. ”Täällä pitää olla joko conssit tai uggit! ja pipo!”

Tuijotamme nilkkureitamme hämmentyneinä. me kaksi eksynyttä Ainon toimittajaa pistämme silmään muista juhlijoista. Se siitä yrityksestä olla mahdollisimman incognito.

Kaamos on osoitus siitä, että jos opiskelijoiden moti-vaatio on kunnossa, minkäänlaisen spektaakkelin orga-nisointi ei ole mahdotonta. Tänä vuonna junan kyydissä on 220 ihmistä, ja toiset 50 liittyvät Levillä mukaan juhlintaan. He tulevat kauppiksen mikkelin-yksiköstä erillisellä bussikyydillä. järjestäjien täytyy olla käytän-nössä tulipalovalmiina kolmen päivän ajan. Kun muut rännäävät ja riehuvat, heidän tehtäviinsä kuuluu ohjata kaikki paikalle ja varmistaa, ettei kukaan jää kyydistä. Kyskiläiset tosin juhlivat yhtä rankasti kuin muutkin.

Yön läpi kestävät junabileet ovat vasta koko rilluttelu-reissun alkusoitto. Perillä hypätään suoraan rinteeseen. rinneriehan tarkoituksena on paitsi vetää sukset tai lauta alle, myös lähteä uuteen nousuun.

myöhemmin illalla juodaan taju kankaalle bileissä,

joiden nimi on Tajukangas. juhlijat kulkevat soihtupol-kua pitkin keskelle metsää, jonne on pystytetty kota, palju ja jykevät dj-setit.

”Tähän aikaan vuodesta on kirkas taivas ja lunta maassa. Siinä tuntee sellaisen Lapin magiikan”, kuvailee yksi kyskiläinen.

”Ensimmäisenä vuonna lähdin Tajukankaalle reikä farkuissa ja converseissa, koska luulin, että se oli baari. Pakkasta oli 15 astetta, kunnes selvisi, että bileet olivatkin kodassa keskellä rinnettä. Oli vähän kylmä”, muistelee eräs neljättä kertaa reissussa mukana oleva kauppatieteilijä.

Tajukankaalta siirrytään mökkeihin, joissa meno on välillä erittäin railakasta.

”Ensimmäisellä Kaamos-reissulla pidimme megalo-maaniset bileet. mökissämme oli kaikki. Pöytä hajosi, kun ihmiset tanssivat sen päällä. Aamulla meillä oli vielä vähän makkaroita jäljellä, joten päätimme grillata ne. Samalla keksimme, ettei kukaan varmaan huomaisi, jos polttaisimme rikkinäisen pöydän siinä samalla. Kotona ei enää naurattanut, sillä perään tullut lasku oli aika iso.”

Kun seuraava aamu valkenee, krapulaa tuskin ehtii potea. rinnerieha kutsuu jo takaisin ulos. Viikonlop-pu huipentuu naamiaisiin eli Naamajaisiin. Ne eivät ole mitkä tahansa naamiaiset. Asuihin kuuluu todella panostaa. Yhtenä vuonna joku oli pukeutunut ham-purilaiseksi, ja toisena kaveriporukka ilmestyi juhliin leppäkerttuina.

”Pukeuiduimme kerran alttareille jätetyiksi mor-siamiksi. uffin tädit olivat ihmeissään, kun etsimme kirppareilta 13 hääpukua”, muistelee yksi kyskiläinen.

Tällaisten pitkien kännireissujen jälkeen on ihme, ettei kukaan ole vielä kuollut.

18

tettua. “ja matka jatkuu”, hän sanoo ja korkkaa oluen. Saamme suostuteltua pojan vaihtamaan yhden kulauk-sen Vergiä olueen. Se maistuu ihanalta.

Yksi kyskiläisistä tulee kysymään, miten meillä me-nee. Hän ihmettelee, miksei Vergi maistu.

”Ai teillä ei ole blandiksia? No mennään hakemaan!” hän sanoo ja näyttää määrätietoisesti suuntaa. Puskem-me mursujen eli kauppakorkeakoulun fuksien valloitta-masta istumavaunusta eteenpäin. Ihmiset ovat muodos-taneet rykelmiä penkkien ympärille. Yhden vaunun läpi tunkeminen kestää minuutteja.

Neljä seuraavaa junavaunua on täynnä makuuhyttejä. Hyttikäytävien varrella on täysin oma ekosysteeminsä. Kun istumapaikoilla mursut sekoilevat ja hakkaavat kattoa, hyttikäytävillä meno muistuttaa ruotsinlaivaa. Käytävän kaiteeseen on teipattu stereot, joista soi lista-hittejä.

”jos tää juna ei vielä keinu kuin laiva, ette oo juoneet tarpeeksi”, joku heittää.

Toinen poika solkottaa kovaan ääneen musiikin päälle.

”mä oon parina vuonna halunnut olla Kaamoksen dj, mutta en ole päässyt. Tän playlistin tarkoituksena on kannustaa humalaan.”

ja niin se tekeekin. Dj-wannaben seurue kittaa kaljaa mamban Meille vai teille -kappaleen tahtiin.

Heitä kiinnostaa kovasti, keitä me olemme.”Ai te olette täällä töissä? Kai te voitte myös nauttia

matkasta?” sanoo joku. ”Aika kivan duunikeikan saitte!”jatkamme matkaa hyttien läpi. Etsimme ihmistä, joka

kulkee nimellä Perälä. Hänellä on kuulemma blandiksia. Viiletämme kymmenien eri hyttibileiden ohi, kunnes

Palataan takaisin pohjoista kohti jyskyttävään junaan. Olemme olleet kyydissä vasta puoli tuntia, kun roskikset pursuavat jo tyhjiä tölkkejä.

junaletkan viimeiseen vaunuun on rakennettu disko. Bilevaunussa on vilkkuvia jouluvaloja ja tynnyreistä tehtyjä baaripöytiä. Sisustuksena toimivat samat mustat jätesäkit.

Vaunu täyttyy ja lämpötila nousee. Värivalot aihe-uttavat muutaman minuutin jälkeen orastavaa migree-niä. Naukkaamme pullosta, sillä emme ole läheskään tarpeeksi vauhdissa tanssimaan.

Illan ensimmäinen tupakka syttyy käytävällä kello 22.25. Aikaisempina vuosina tupakointi on ollut epävi-rallisesti sallittua, mutta tänä vuonna se on kiellettyä. jos junan henkilökunta havaitsee tupakoitsijan, lentää sauhuttelija junasta heti ulos. Sen takia ensimmäinen sauhu tuntuu erityisen vaaralliselta. Vaunujen päätyihin kokoontuu pieniä tupakkarinkejä. Olo on kuin yläasteen röökipaikalla.

Yhden vaunun päädyssä istuu poika hiihtokamojensa päällä läppäri sylissä ja valkoiset aurinkolasit päässä. Poloisella on laskentatoimen harjoitustehtävien dead-line keskiyöllä, mutta liikkuvassa junassa netti pätkii ja tietokone kaatuilee.

Poika kiroilee epätoivoisesti, kun ohitse änkee 20 hengen porukka. Kaikki ovat matkalla junan perälle, kohti bilevaunua. joukkueen mankasta soi Poika saunoo, ja ihmiset hoilaavat mukana. joku painelee ohi mustassa fetissiasussa. Ainakin neljällä tyypillä on GoPro-kamerat.

matkan trendi on selkeästi kaiken taltiointi. materaa-lin katsominen seuraavana aamuna on varmasti tuskal-lista.

Aurinkolasinen poika saa lopulta tehtävät palau-

19

törmäämme Perälään sattumalta. Löydämme eräästä hy-tistä Fantaa ja pahvimukit, sekoitamme limun alkoholiin ja kiitämme. Pahvimukin kyljessä lukee Vr - Yhteisellä matkalla. Se on meistä kovin hauskaa.

Koko Kaamos-matkaa leimaa vahva eskapismi. Työelämässä ja koulussa sykkivät suorittajat pakenevat marraskuun arkea ja ankeutta yhteisölliseen bilehur-mokseen. juhliminenkin on tosin vahvaa suorittamista. junassa saa unohtaa 12 autuaaksi tunniksi, kuka on ja mistä on tulossa. On vain junan loputtomat käytävät ja päämääränä mielentila, jossa kaikki on sallittua ja rajat tehty ylitettäviksi.

Sille on sanontakin. Se kuuluu: ”Ompa paha”. Se tar-koittaa, että Kaamoksella mikään ei oikein hetkauta.

Dokataan neljä päivää putkeen? Ompa paha.Poltetaan hiihtomökin ruokapöytä? Ompa paha.Paskotaan juna matkalla pohjoiseen? Ompa paha.Kaamos antaa kaiken anteeksi.

Kello lähenee yhtä, kun pysähdymme Tampereella.”PIZZAA!!” musiikki vaimenee ja junan perälle muodostuu jono.

Kyskiläiset ovat järjestäneet paikalle kaksisataa pizzaa, jotka on voinut tilata etukäteen. Ihmiset hakevat ne pientä keltaista kuponkia vastaan. Kupongit on jaettu kaikille jo Helsingissä.

ruokajakelu on organisoitu niin tehokkaasti, että unohdamme hetkeksi vuotavat pahvimukimme ja ihai-lemme järjestelyn logistista neroutta. Harmittelemme ääneen, ettemme tajunneet tilata omia pizzoja.

”Salaisuus on siinä, että osa porukasta unohtaa kui-tenkin hakea pizzalaatikkonsa”, joku vinkkaa.

mursuvaunussa on yhtäkkiä hiljaista, kun kaikki keskit-tyvät ahmimaan sisuksiinsa hiilarilohtua. Yhdellä pojalla on omat eväät mukana. Hän syö Tupperware-astiasta pastaa ja kanaa, koska kuulemma viime vuonna pizza ei pitänyt nälkää poissa.

Bilevaunukin on hiljentynyt ruokailun ajaksi. Vaunun tunnelma muistuttaa luokkaretkien evästaukoa. Opiske-lijat istuvat lattialla ja mussuttavat pizzaa kuin apinat. Välikuolema enteilee uutta nousua.

ja se tapahtuu hetkessä. Dj alkaa soittaa edellisten kesien hittejä, kuten Daft

Punkia ja Karri Koiraa. Tunnelma tanssilattialla on niin tiivis, että siellä tutustuu väkisin uusiin ihmisiin. joilla-kuilla näkyy pussiviinistä ja ilmastointiteipistä askarrel-tuja laukkuja. Siitä kelpaa litkiä illan mittaan.

”milloin muulloin saa vuokrata junan ja bilettää siellä? Ei kukaan vuokraa yksin junaa. Tämä on yhteisöllinen juttu.“

railakkaan yhteisöllisyyden tuntee, ja se saa ihmiset tulemaan reissulle takaisin vuosi toisensa jälkeen.

”Kerran yksi tyyppi oli hakenut Kaamoksen takia vapaata kielten kursseilta, joissa siis oli läsnäolopakot. Sitten jossain laskettelukeskuksessa oli käynnissä lakko, ja se tyyppi joutui televisiohaastatteluun ihan hirveässä kännissä, kun kamerat tuli paikalle. Sitä nolotti aika

“kukaan ei varmaan huomaisi, jos polttaisimme rikkinäisen pöydän takassa.”

20

Kävelemme junan läpi. Hien, viinan ja pizzan löyhkä leijuu kaikkialla ilmassa. Suurin osa hyttien ovista on auki, ja punkat ammottavat tyhjyyttään lakanat repsottaen. muutamat vasta heräilevät, osa sylikkäin, osa lattialta. joidenkin kasvoista näkee, että he eivät ole koskaan menneetkään nukkumaan.

Keskellä erästä hyttikäytävää yksi pojista kiroaa kovaan ääneen sitä, miksi tuli mukaan.

”Eih… miks me tehtiin tää? miks mä tulin tänne?” Perään seuraa hysteeristä naurua. Pojalla on kädessään omenasiideri.

Viimeisen junavaunun päässä odottaa antikliimaksi. Värivalot, diskojytke ja pizzalaatikot ovat poissa. joku on ehtinyt jo tyhjentää bilevaunun. Kelmeä kattovalo valaisee lattialla lilluvia olutläiskiä ja täyteen ahdettuja jätesäkkejä. Tuijotamme näkyä ja käännymme kannoil-lamme juuri, kun Vr:n henkilökunta astuu junaan.

”Kuka täällä on vastuussa noista jenkkavehkeistä? Ne pitäis saada pois tuolta vaunusta. me mennään varikol-le”, keltaliivinen mies sanoo. Osoitamme hänelle ulkona seisovia vihreätakkisia kyskiläisiä. Samaan aikaan sii-voojat ryhtyvät noukkimaan roskia junavaunun lattialta kumihanskat kädessä ilmeenkään värähtämättä.

Parisataa ihmistä alkaa valua kohti busseja. Lasket-telukamoja raahataan vaivalloisesti lumen peittämää laituria pitkin.

”Ette kai te ole jo nyt lähdössä?” joku kysyy.”Ootte nähneet tyyliin neljäsosan reissusta. Tää oli

vasta matka perille.”

paljon seuraavalla tunnilla.”Tänä vuonna yksi juhlijoista on lentänyt ranskasta

asti Kaamosta varten. myös Tallinnassa opiskelevilla kauppatietelijöillä on oma delegaationsa retkellä.

Todellinen kyskiläinen taas lunastaa paikkansa vasta silloin, kun on kokenut viisi Kaamosta. mutta se taitaa olla monella olla jo maksimi.

”Nukun Kaamoksella keskimäärin kaksi-kolme tuntia yössä. riippuu onko joku löytänyt viereen vai ei”, yksi kuudennetta kertaa mukana oleva juhlija nauraa.

junan lattia alkaa keinua allamme. Tungemme pääm-me ulos junan ikkunasta. Kylmä ilma iskeytyy vasten kasvoja. Se tuntuu vapaudelta.

Kun kello lähestyy kolmea, käytävät tyhjenevät ja hyttien ovet sulkeutuvat. Istumavaunussa mursut paina-vat yksi kerrallaan päänsä istuintaan vasten ja simahta-vat. Käytävillä näkee yhä enemmän pariskuntia, jotka kävelevät käsi kädessä päättäväisen näköisinä kohti makuuvaunuja. Lattia on täynnä liiskaantunutta pizzaa ja nuuskapusseja.

Taitaa olla aikamme poistua. Hyppäämme Seinäjoen kohdalla pois Kaamosjunasta ja kuljemme loput matkas-ta tavallisessa istumavaunussa. Desibeliero on merkit-tävä. Ihmiset istuvat hiljaa ja torkkuvat. Yksi nainen nukkuu suu auki, ja vaunun perältä kuuluu kuorsausta. Takana olevassa vaunussa jotkut jaksavat juhlia koko yön.

Aamulla saavumme Rovaniemelle. junasta kuoriutuu ulos eilisen bilettäjiä hiljaisen ja nöyrän näköisinä. Heillä on päällään lasketteluvaatteet, ja krapulan haistaa kauas. Yhdellä käytävällä kädestä käteen kiertää minttupullo, joka on monelle yhtä kuin hampaidenpesu.

21

AYY 5v ja VUOSIJUHLABRUNSSI Tule juhlimaan AYY:n puolipyöreitä yh-dessä muiden aaltolaisten kanssa.

AYY lakittaa Mantan Kauppatorilla Tule mukaan todistamaan, kun AYY painaa valkolakin Havis Amandan kutreille. Patsas saa lakkinsa klo 18:00, mutta patsaan pesu ja muu oheisohjelma alkaa jo aikaisemmin. Tätä et halua missata!

EdustajistovaalitYlioppilaskunnan oma eduskunta eli edustajisto valitaan seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Oletko sinä seuraava edaattori? Ehdolle voi asettua syksyn alussa.

KYLTERIKANDIT MUUTTAVAT OTANIEMEENLukuvuosi avataan 1.9. ja samalla Kylteri-kandit muuttavat Otaniemeen! Tällöin noin 2/3 Aallosta on samalla kampuksella. Tervetuloa Otaniemeen!

Puheenjohtajana toimii Niko Ferm ja muut hallituksen jäsenet ovat:• Heikki Koponen, Aalto SCI

• Rosa Nylen, Aalto BIZ,• Anni Rahiala, Aalto ENG

• Jason Santeri Nuotio, Aalto ARTS• Heikki Pulkkinen, Aalto SCI• Milja Asikainen, Aalto SCI• Saana Rossi, Aalto ARTS• Tuulia Telin, Aalto BIZ

• Joonas Tietäväinen, Aalto ELECYllä mainitut tyypit tulevat tekemään parempaa AYY:ta vuonna 2015 muun muassa alla olevien

projektien ja tapahtumien kautta.

Kuva: Saku Metsärinne

Kuva: Johan Kondratjeff

Kuvat: Juuso Soinio

Kuva: Henna Lahti

ILmOITuS /

22

ToHTorI VILkkumaa

matemaatikko ja musikaalitähti Eeva Vilkkumaan piti saada käteensä tekniikan

tohtorin paperit, ennen kuin hän ymmärsi, ettei olekaan pelkkä huijari.

Eeva Vilkkumaata jännittää. Hän seisoo Aalto-yliopiston päärakennuksen m1-salissa. Sydän tykyttää ja kroppa mei-naa täristä.

Kohta alkaa tilaisuus, jota varten hän on valmistautunut viimeiset viisi ja puoli vuotta. Tilaisuuteen on lennätetty vastaväittäjä Amerikasta asti.

Päätähti on kuitenkin Vilkkumaa itse. Hänen väitös-kirjansa aihe on Malliperusteisia päätösprosesseja agendan rakentamiseen ja hankerahoitukseen. Se on nyt valmis.

Kun Vilkkumaa on aloittamassa lectio praecursoriaa – esittelypuheenvuoroa, jossa väitöskirjan aiheesta kerrotaan niin, että maallikotkin ymmärtävät – hän katsoo 50-hen-kisessä yleisössä istuvia kavereitaan ja perheenjäseniään. Vilkkumaa on kiitollinen kaikista hymyilevistä kasvoista.

Vilkkumaa vetää henkeä ja alkaa puhua. jälkikäteen hän ei muista tilaisuudesta juuri mitään.

TEKSTI ANNALEENA KURONEN / KuVAT PETRI ANTTILA

”Oli hauskaa päästä puhumaan omasta tutkimuksesta. En jätä asioita tekemättä sen takia, että jännittäisi. jos jät-täisin, en tekisi mitään. Ei niin voi elää”, Vilkkumaa sanoo puoli vuotta myöhemmin.

Vilkkumaan työhuone matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella muistuttaa hiukan lääkärin vastaanottoa. Tutkija-koppi sijaitsee Otaniemen päärakennuksen c-siivessä, erään sairaalamaisen käytävän varrella. maisema avautuu sisäpi-halle. Työpöytä on täynnä papereita.

Vanhasta tottumuksesta Vilkkumaa puhuu työpaikastaan laboratoriona. matematiikan ja systeemianalyysin laitok-sella ei tosin kellään näy valkoisia tiedemiehen takkeja tai koeputkia.

Täällä ratkotaan 27 hengen tutkimus- ja opetushenkilö-kunnan voimin ongelmia, jotka liittyvät optimointiin,

23

24

25

simulointiin, peliteoriaan ja päätöksenteon analytiik-kaan. Esimerkiksi: jos pitäisi valita paras vaihtoehto suhteessa useaan eri tavoitteeseen, miten se kannattaisi tehdä?

Tutkimus on todellisen elämän ongelmien matemaat-tista mallinnusta. Se sopii Vilkkumaalle.

”minua kiinnostaa oikeiden asioiden paremmaksi tekeminen. Toisaalta ymmärrän myös ihmisiä, jotka ovat syvällä puhtaan matematiikan tutkimuksessa. Se on es-teettistä ja mahtavaa. matematiikassa asioihin ei sisälly yhtään epävarmuustekijöitä tai tulkinnanvaraa. jos jokin ei ole totta, se ei yksinkertaisesti ole totta. Systeemiana-lyysissa mallit eivät taas ole koskaan täydellisiä kuvauk-sia todellisuudesta.”

Tosielämässä epävarmuustekijöitä riittää. Ihmis-ten tekemät päätökset perustuvat harvoin kattavaan analyysiin vallitsevista olosuhteista. Vielä vähemmän ne perustuvat skenaarioanalyyseihin, eli karkeasti yksin-kertaistettuna pyrkimyksiin varautua hyvinkin erilaisiin tulevaisuudennäkymiin.

Kun Vilkkumaa oli pieni, hän haaveili poplaulajan am-matista. Sille tielle päätyi hänen isosiskonsa Maija. Eeva päätti puolestaan hakea lukion jälkeen opiskelemaan matemaattisia aineita.

”Se tuntui luonnolliselta. matemaattiset aineet olivat ainoita, joihin oli ollut yläasteella ja lukiossa sellainen intohimo, että niitä opiskeli enemmän kuin olisi tar-vinnutkaan. Lukion jälkeen piti valita silloisen TKK:n ja Helsingin yliopiston luonnontieteellisen tiedekun-nan väliltä. TKK:lle oli vaikeampi päästä, joten valitsin Otaniemen. Se oli niitä päätöksentekoprosesseja nuoren ihmisen mielessä”, hän sanoo ja nauraa.

Vilkkumaa aloitti teknillisen fysiikan ja matematiikan opinnot vuonna 1999. Hän innostui pian sovelletusta matematiikasta ja hakeutui laitokselle töihin kesäteek-kariksi, myöhemmin kurssiassistentiksi ja jatko-opiske-lijaksi.

“jälkeenpäin katsottuna oli hyvä valinta tulla tänne.”Opinnot hidastuivat vuonna 2002, kun Vilkkumaa

valittiin Helsingin Kaupunginteatterin Grease-musikaalin naispääosaan. Hän oli mennyt pääsykokeisiin isosiskonsa kannustamana.

Greasesta alkoi Vilkkumaan menestyksekäs sivu-ura musikaalitähtenä. Seuraavina vuosina Vilkkumaa esiintyi iltaisin täysille saleille sellaisissa musikaaleissa kuten Tuhkimo, Miss Saigon ja Saturday Night Fever samalla, kun suoritti diplomi-insinöörin opintojaan.

jossain vaiheessa Vilkkumaata alkoi kuitenkin jännittää.

Huijarisyndroomasta kärsivät erityisesti lahjakkaat nuoret naiset, jotka työskentelevät muiden älykkäiden, lahjakkaiden ihmisten ympäröiminä ja jatkuvan seurannan alaisina. He tuntevat olevansa merkittävästi työtovereitaan huonompia ja arvelevat päässeensä työhönsä vain huijaamal-la muut uskomaan, että heistä on johonkin. Todellisuudessa he ovat vähintään yhtä hyviä kuin kollegansa.

Syndroomaa esiintyy erityisesti sellaisilla aloilla, joissa oma luova työ on jatkuvan arvioinnin alla esimerkiksi tieteen, taiteen tai median parissa. Huijarisyndrooma on yleinen kokemus, mutta siitä ei paljon puhuta.

(Ote Yle Puheen verkkosivulla 9.5.2013 julkaistusta ar-tikkelista ”Huijarisyndroomasta kärsivät lahjakkaat naiset”.)

Vilkkumaa harrasti tanssia ja laulua koko lapsuutensa. musikaaliuransa aikana hän sai lehdistöltä ja yleisöiltä ylistäviä arvioita. Silti Vilkkumaan mielessä alkoi kyteä epävarmuus, josta muodostui itseään vahvistava noidan-kehä. Ensin oli voimakas itsekritiikki: en ole tarpeeksi hyvä. Sitten jännitys alkoi tuntua fyysisinä oireina, sydä-mentykytyksenä ja tärinänä. Fyysiset oireet vaikuttivat puolestaan Vilkkumaan instrumenttiin eli lauluääneen, mikä taas vahvisti hänen epävarmuuttaan entisestään.

Ilmiö on tuttu kaikille, jotka ovat joskus jännittäneet esiintymistä. jos miettii, mitä muut ajattelevat ulospäin näkyvistä oireista, kuten esimerkiksi punastumisesta, hikoilusta tai vapinasta, alkaa jännittää kahta kauheam-min.

Siinä ei ole mitään järkeä. Silti oravanpyörää on vaike-aa pysäyttää.

“Kun 21-vuotiaana aloitin Greasessa, en miettinyt vielä niin paljon teatteri- ja musiikkialan vaatimuksia. jossain vaiheessa aloin ajatella ammattilaispuolen taitotaso-odotuksia liikaakin. Peilasin omaa osaamistani ja epävarmuutta siihen tasoon, jolla minulla olisi pitänyt omissa kuvitelmissani olla.”

On minkä tahansa rationaalisen analyysin mukaan

”koin yleisön epärealistisen vihamielisenä.”

26

täysin järjetöntä, että ylistetty ja menestyvä laulaja-näyttelijä kuten Vilkkumaa pelkää esiintymistä. Silti itsekriittisyydestä tuli Vilkkumaalle ongelma, joka haitta-si työntekoa.

“Onneksi vaihtoehtoiskustannus sille, että olisin jättä-nyt hommat tekemättä, oli liian suuri. Vaikka olisi ollut mukavampaa, ettei olisi jännittänyt, sain esiintymisestä kuitenkin loppujen lopuksi enemmän.”

Samanlainen, elämän suuntaa määräävä vaihtokauppa tuli vastaan, kun Vilkkumaata pyydettiin ensimmäistä kertaa luennoimaan TKK:lla. Vuosi oli 2007, kurssin nimi oli lineaarinen ohjelmointi, ja Vilkkumaa oli 26-vuotias. Hän ei ollut vielä valmistunut diplomi-insinööriksi.

“Oli kunnianosoitus, että sain sen homman. Toisaalta se oli myös ihan kauheaa. Koko työaikani meni käytän-nössä luentojen valmisteluun. Oli todella jännittävää mennä opettamaan muita opiskelijoita. Koin yleisön ehkä epärealistisen vihamielisenä, koska olin epävarma omasta osaamisestani. Sekin oli itseään vahvistava kehä.”

Nyt Vilkkumaa on 33-vuotias tekniikan tohtori. Hän puhuu työhuoneessaan rauhallisesti ja vakuuttavasti omasta tutkimuksestaan, opetuksestaan ja taustas-taan. musikaaliura on jatkunut viime vuosiin asti muun muassa kesäteatteriproduktioissa. Tällä hetkellä Vilkku-maa vetää systeemianalyysin kursseja ja tekee post doc -tutkimusta.

ulkopuolisen on todella vaikeaa kuvitella, että Vilkku-maalla on koskaan voinut olla ongelmia epävarmuuden tai jännittämisen suhteen yhtään missään.

Toisaalta Vilkkumaa itse uskoo, että kesäkuinen väitöstilaisuus ja valmistuminen avasivat jonkinlaisen henkisen lukon.

“En ajattele tietoisesti niin, mutta tuntuu siltä, että nyt minulla on osoittaa jotakin kättä pidempää omasta ammattitaidostani. Ehkä olen muuttunut kesäkuun jälkeen näissä asioissa myös armollisemmaksi itseäni

kohtaan. Tänä syksynä en ole jännittänyt opettamista-kaan yhtään niin paljon kuin esimerkiksi viime keväänä.”

mitä enemmän asioita tekee, sitä helpommalta niiden tekeminen tuntuu. myös se, että on yliopiston kaltaisen ulkopuolisen auktoriteetin myöntämä todiste siitä, että osaa jotakin, vaientaa omaa henkistä epävarmuutta.

“Huijarisyndroomasta kärsivälle ihmiselle on tosi korkea kynnys pystyä sanomaan että hei, mä osaan tämän. Toisessa ääripäässä on puolestaan ihminen, joka uskoo olevansa asiantuntija, vaikka hän ei oikeasti osaisi mitään”, Vilkkumaa sanoo.

Perustelematon epävarmuus omista kyvyistä ei katso ikää tai sukupuolta. Tilastollisesti huijarisyndrooma on kuitenkin enemmän naisten ongelma.

“Nuoret naiset ovat kaikista itseään vähättelevin porukka, mitä voi olla. Se on ongelma, koska tuntuu, että tällä hetkellä sellaiset ihmiset, jotka pystyvät esittämään itsensä briljantisti ja pitävät itsestään meteliä, etenevät helpommin työelämässä.”

mikä ongelmaan sitten auttaisi?“Kun kaverini valmistui muusikoksi metropoliasta,

hänellä oli loppukonsertti, jonka päätteeksi pidettiin kiitos- ja kehumissessio. mielestäni sellainen pitäisi jär-jestää jokaisen kandi- ja maisterintutkinnon päätteeksi. Tohtoriksi valmistumista lukuun ottamatta akateemi-sessa maailmassa ei ole tapana järjestää minkäänlaisia kehumistilaisuuksia, vaikka opiskelijat ovat nähneet paljon vaivaa ja tehneet omaa juttuaan todella pitkään. Kiitos- ja kehumissessiot ovat tällä hetkellä sellaisia tilaisuuksia, että jos niitä ei itse tajua järjestää, ei sitä tee kukaan muukaan. Siksi varsinkin epävarmemmilta tyypeiltä lipuu valmistumisen nautinto kokonaan ohi. Se, kuinka juhlallista se on.”

Sellainen tilaisuus oli esimerkiksi viime kesäkuussa järjestetty Vilkkumaan oma väitöskaronkka.

Kun amerikkalainen vastaväittäjä oli pommittanut Vilkkumaata kysymystulella väitöstilaisuudessa, Vilkku-maa oli vastannut vahingossa virheellisesti erääseen hy-vin detaljitason kysymykseen. Kun 2,5 tunnin tilaisuus m1-salissa loppui, Vilkkumaata hävetti.

Sitten perheenjäsenet, ystävät ja työtoverit – amerik-kalainen vastaväittäjä mukaan lukien – hukuttivat Vilk-kumaan onnitteluhalauksiin, kehuihin ja kuohuviiniin.

Pieni moka oli helppo unohtaa.Varsinkin, kun kukaan ei välittänyt koko asiasta. Oli aika juhlia.

nuoret naiset ovat kaikista itseään vähättelevin porukka, mitä voi olla.

27

LemmIkkInIEläimet ovat aina olleet ihmisten

parhaita ystäviä. Niitä rakastetaan, hemmotellaan ja muistellaan lämmöllä

kuoleman jälkeen. Viisi nuorta valokuvaajaa ikuisti lemmikin ja

omistajan välisen suhteen.

KuVAESSEE KIMMO METSÄRANTA, GEORGE HOOKER, JAAKKO KAHILANIEMI, MARTINA

bAbIšOVÁ & VEERA KONSTI

28

1.

2.

29

1.”Suvussani miehet ovat metsästäjiä, mutta en halunnut sellaiseksi itse. Seison tässä sukulaisteni kaatamien eläinten keskellä. Ensimmäinen ja ainoa oma lem-mikkini oli hamsteri nimeltä Vilho.” Jaakko Kahilaniemi.2.“Hyvää joulua.” Veera Konsti.3. “Suomessa koirien trimmaamista pidetään ehkä turhamaisena, mutta se on täysin oma taiteenlajinsa. ulkomailla koiria jopa värjätään.” Kimmo Metsäranta.

3.

304. “Kuolema on tervetullut ystävä helsinkiläiselle kauhukauppiaalle Thomas Hambergille. Hänen lemmikkikokoelmistaan Tarkk’ampujankadun myymälästä löytyy useita ihmisen parhaita ystäviä.” Jaakko Kahilaniemi.

314. “Kuolema on tervetullut ystävä helsinkiläiselle kauhukauppiaalle Thomas Hambergille. Hänen lemmikkikokoelmistaan Tarkk’ampujankadun myymälästä löytyy useita ihmisen parhaita ystäviä.” Jaakko Kahilaniemi.

32

5.

335. “‘Sanotaan, että roboteista on tulossa enemmän ja enemmän ihmisen kaltaisia, joten mietin, minkälaisia lemmikkejä roboteilla olisi. Olen rakentanut ne kaikki itse’, sanoo Matti Niinimäki.6. Tämän nimi on Gamma. Se syö säteilyhiukkasia.” Martina babisova.

6.

34

“For me it was clear that I wanted to work in a truly international company. Also, the possibility to work abroad was important for me. I wanted to have a job where I could combine technology with customer contacts. All these factors have come true in my current position.”

Sampo KöylijärviResearch & Development Engineer, GermanyM.Sc. Paper Technology, Aalto University, Finland

Our global trainee programme offers recent graduates world-class training, global exposure and an exclusive opportunity to explore themselves and the world in a truly unique way. Our next Trainee Programme will start in August 2015. Application period starts in December 2014. For more information, please visit growatstoraenso.com Not graduating yet? No problem, we are offering up to 1,000 summer jobs in Finland for next summer. Please check storaenso.com/careers in January for all available opportunities.

STN001-02-MagazineAd_xA4-JK141121.indd 1 21/11/14 3:25 pm

7. ”Eläinten hautausmaa Keskuspuistossa on samalla sydäntälämmittävä ja karmiva paikka. Se on vähän kuin hautakivien eläintarha.” George Hooker.

7.

35

“For me it was clear that I wanted to work in a truly international company. Also, the possibility to work abroad was important for me. I wanted to have a job where I could combine technology with customer contacts. All these factors have come true in my current position.”

Sampo KöylijärviResearch & Development Engineer, GermanyM.Sc. Paper Technology, Aalto University, Finland

Our global trainee programme offers recent graduates world-class training, global exposure and an exclusive opportunity to explore themselves and the world in a truly unique way. Our next Trainee Programme will start in August 2015. Application period starts in December 2014. For more information, please visit growatstoraenso.com Not graduating yet? No problem, we are offering up to 1,000 summer jobs in Finland for next summer. Please check storaenso.com/careers in January for all available opportunities.

STN001-02-MagazineAd_xA4-JK141121.indd 1 21/11/14 3:25 pm

ILmOITuS /

Säätiö myöntää apurahoja opinnäyte­töihin sekä tukee teknistieteellistä tutki­musta ja opetusta Aallossa. Toiminta perustuu säätiölle tehtyihin lahjoituksiin ja säätiön pääoman tuottoon. Yritykselle lahjoitus on edullinen ja kevyt tapa osal­listua tutkimukseen. Opiskelijalle tuki­säätiön apuraha tarjoaa vaihtoehtoisen tavan rahoittaa diplomityö.

Siipi, pms hopea 877 ja sininen 293

Siipi, harmaa K44, sininen C100 + M56

Kuv

a: Ilk

ka T

örm

ä

Kiitämme lahjoittajiamme ja toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Thank you for your cooperation and support!We wish you a Merry Christmas and Happy New Year 2015!

Teknillisen korkeakoulun tukisäätiö on nytThe Research Foundation of Helsinki University of Technology is now

Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiöFoundation for Aalto University Science and TechnologyStödfonden för teknik vid Aalto-universitetet

The Foundation awards MSc and PhD thesis grants and supports the research and teaching of technical disciplines at Aalto University. For Companies the Foundation offers a cost-efficient way of research collaboration. If you are a Student, get in contact with a Company for taxfree Master’s Thesis funding!

Collaboration between Industrial Companies and Aalto University

Teollisuuden ja tekniikan korkeakoulujen yhteistyötä

ILmOITuS /

37

SuomI-muoDIn ToIVoT

juuri nyt suomalainen muoti on paljon enemmän kuin marimekkoa ja Nansoa.Itsensä hiphopin jeesukseksi kruunannut Kanye West saapui marraskuussa Suo-meen muotisuunnittelija Sasu Kaupin takia. ruotsin kuningas Kaarle Kustaa ihasteli Helsingin-vierailullaan Satu Maarasen luomuksia. Sekä Kauppi että maa-ranen ovat valmistuneet Aallon vaatesuunnittelun linjalta. He ovat omalla työllään jo vieneet Suomen muotimaailman kartalle. He kilpailevat kansainvälisellä tasolla. Silti suuri yleisö ei tunne heitä.

Kun muu Suomi pukeutuu vielä markettivaatteisiin, nuoret suunnittelijat kahmi-vat palkintoja ja vievät vaatealaa eteenpäin suurin harppauksin. Aallon järjestämis-sä muotinäytöksissä nähdään vuosi vuodelta häkellyttävämpää lahjakkuutta. Ara-bian studioissa koulutetaan uutta suunnittelijasukupolvea, joka uskaltaa mokata ja ennen kaikkea yrittää. He ansaitsisivat enemmän huomiota ja tukea.

Esittelemme Suomen muotitoivot tässä.

TEKSTI MELISSA HEIKKILÄ & ANNALEENA KURONEN KuVAT MIIKKA PIRINEN

Säätiö myöntää apurahoja opinnäyte­töihin sekä tukee teknistieteellistä tutki­musta ja opetusta Aallossa. Toiminta perustuu säätiölle tehtyihin lahjoituksiin ja säätiön pääoman tuottoon. Yritykselle lahjoitus on edullinen ja kevyt tapa osal­listua tutkimukseen. Opiskelijalle tuki­säätiön apuraha tarjoaa vaihtoehtoisen tavan rahoittaa diplomityö.

Siipi, pms hopea 877 ja sininen 293

Siipi, harmaa K44, sininen C100 + M56

Kuv

a: Ilk

ka T

örm

ä

Kiitämme lahjoittajiamme ja toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Thank you for your cooperation and support!We wish you a Merry Christmas and Happy New Year 2015!

Teknillisen korkeakoulun tukisäätiö on nytThe Research Foundation of Helsinki University of Technology is now

Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiöFoundation for Aalto University Science and TechnologyStödfonden för teknik vid Aalto-universitetet

The Foundation awards MSc and PhD thesis grants and supports the research and teaching of technical disciplines at Aalto University. For Companies the Foundation offers a cost-efficient way of research collaboration. If you are a Student, get in contact with a Company for taxfree Master’s Thesis funding!

Collaboration between Industrial Companies and Aalto University

Teollisuuden ja tekniikan korkeakoulujen yhteistyötä

38

”HaLuan oLLa SeuraaVa PraDa!”

Sophie Sälekari

39

nen cV:ssä riittää siihen, että saa helpommin töitä.En tiedä, onko muilla sellaisia odotuksia, kuin mitä

luon itselleni pääni sisällä. Olen välillä sairaan neuroot-tinen koko asiasta. mitä enemmän on esillä, sitä enem-män on painetta pysyä samassa tahdissa. Suunnittelen koko ajan uusia omia juttuja, koska nautin siitä eniten ja saan siitä eniten kiksejä. Vaikka se on välillä väsyttävää ja haastavaa, se palkitsee lopulta.

Suomi-muodissa ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta on vaikea sanoa, mikä se oikea suunta sitten on. minulle se on sitä, että pyritään kansainväliseksi, ja on hienoa, että Suomessa on alettu noteerata vastavalmistu-neita suunnittelijoita ja nähdä heissä potentiaalia.

Tähtään siihen, että kaikki tunnistaisivat työni ja yh-distäisivät ne nimeeni. Haluan olla seuraava Prada!

loitin marraskuussa työt H&m:n print-tisuunnittelijana. Tykkään Suomesta, enkä olisi koskaan lähtenyt, jos siellä

olisi ollut töitä. jos haluaa olla Helsingissä, on vaikea luo-da mitään uutta Pradaa. Nyt on todella kiireistä, mutta ehkä stressaan vaan siksi koska olen uusi. Fiilis on sellai-nen oh my God, I need to be the best!

Ison talon etuna on se, että voin keskittyä vain siihen luovaan työhön, johon minut on palkattu. jos minul-la olisi oma merkki, olisin vastuussa koko tuotannosta. mainonnasta, kaavoituksesta, aivan kaikesta. Vaihtelu on ihanaa sen jälkeen, kun on tottunut tekemään kaiken alusta alkaen itse.

menin suoraan lukiosta Taikiin. Se tuntui helpoimmal-ta vaihtoehdolta, koska en tiennyt, mitä halusin tehdä. Olihan se todella siistiä päästä sisään, enkä olisi jättänyt menemättä, mutta jäin kaipaamaan välivuotta. Kaikki muut sekoilivat menemään, lentelivät ympäri maapalloa ja tekivät mitä lystäävät. menin silloin aika paljon sieltä, missä aita oli matalin. Tajusin panostaa kouluun kunnolla vasta kakkosella, kun ymmärsin, että tämä on oikea ala. Toisaalta en tiedä kuinka moni 18-vuotias tietäisi tasan tarkkaan, mitä haluaa.

Opiskelujen alussa tiesin, mistä tykkään, mutta halu-sin miellyttää muita. Se ei kannata. Tärkeintä on luottaa omaan visioon ja muistaa, ettei kaikkia voi miellyttää. Kun on tehnyt sataprosenttisesti omaa juttua, pystyy vaikka käännyttämään mustien vaatteiden nimeen van-novia ihmisiä arvostamaan omaa työtään. Se on hieno fiilis.

Löysin tyylini siinä vaiheessa kun tajusin, että vah-vuuteni on printit. Nautin kreisistä värien käytöstä. Olen aina maalannut ja tehnyt kuvituksia. Tajusin, että pystyn tekemään maalauksista isompia pintoja, joita voi käyttää vaatteissa. Opinnäytemallistoni taustalla oli oman venä-läisen taustani tutkiminen. Venäjällä on paljon maalattu-ja ornamentteja. Saan eniten ideoita kun maalaan ja taju-sin, että juuri se vie koko mallistoa eteenpäin.

En aloita vielä ensi syksynä maisteriopintoja, paitsi jos pääsen johonkin megahyvään kouluun. Silloin harkit-sen uudestaan. minulla on alalla paljon tuttuja, joilla ei välttämättä ole edes kandin papereita. He sanovat, ettei papereilla ole niin väliä, koska kaikki on suhteista kiinni. Toisaalta jo tiettyjen arvostettujen koulujen mainitsemi-

”Jo CV-merkintä tietyistä arvostetuista

kouluista riittää siihen, että saa

helpommin töitä.”

A

Sophie Sälekari, 23, on viime keväänä kandiksi valmistunut vaatesuun-nittelija. Näytös13:ssä Sälekari voitti aikai-semmilla mallistoillaan Diesel-palkinnon ja Aal-to Award -palkinnon. Hän sijoittui arvos-tetussa H&M Design Award 2014 -kilpailus-sa finaaliin. Sälekari asuu ja työskentelee Tukholmassa.

Kuva: juha mustonen, muah miika Kemp-painen, model caroline Farneman @ Brand

40

Anna Alanko

”Tekee HyVÄÄ koko aLaLLe, kun joku meneSTyy.”

41

törkeän kovaa. Ihmiset helposti ummistavat silmänsä ja ostavat neljän euron T-paitoja. Kaikki ei kuitenkaan toimi niin kuin massavaateketjuissa. jos teen itse suunnittelu-työn, kaavoituksen, mallit, ostan materiaalit, se on kal-lista – mutta myös takaa sen, että vaatetta ei ole tehnyt kukaan lapsi Bangladeshissa. mutta asenteet eivät muutu yhtäkkiä.

Aion olla vielä ainakin pari vuotta Suomessa. Olen teh-nyt kuosimallistoa japanilaisen kaverini kanssa ja yrite-tään myydä sitä ensin täällä ja vuoden alussa ulkomailla. ulkomaat kiinnostavat muutenkin. unelmani olisi tehdä projektiluontoista suunnittelutyötä mahdollisimman eri-laisten yritysten kanssa.

Nuorille suunnittelijoille haluaisin sanoa, että älkää pelätkö tehdä virheitä. Virheistä seuraa usein hyviä asi-oita.

säni on sanonut minulle pienestä pitäen, että mitä tahansa teet ammatiksesi, älä lähde luovalle alalle. Hänestä itsestään tuli

rakennusmestari, vaikka hän halusi soittaa bassoa.Vanhempani tajusivat, että vaate- ja printtisuunnittelu

ei ole mikään uhmajuttu, kun pääsin Taikiin. jo se että istuin 40 tuntia pääsykokeissa ja tein parhaani ja pääsin sisään 6 % joukossa näytti, että olen vakavissani. jos ei edes yritä tehdä sitä, mitä rakastaa, katkeroituu.

maisterimallistossani vuonna 2013 haastoin ja ky-seenalaistin aiempia design-valintojani. Suunnittelin ja kudoin mallistoa varten omia kankaita. Vaatteet olivat yksinkertaisia ja geometrisia. muodot olivat liioiteltuja ja mittasuhteet hassuja. mallisto oli isoin koskaan tekemä-ni, mutta myös helpoin suunnitteluprosessin kannalta. Tietysti oli myös sellaisia hetkiä kun tuntui, ettei tästä ei tule mitään ja vihaan kaikkea mitä teen, mutta yritin tietoisesti kääntää epäonnistumiset onnistumisiksi ja pakottaa itseni löytämään niistäkin jotain kehitettävää. Työskentelin noin puolen vuoden ajan kuutena päivänä viikossa. Lauantaisin pidin aina vapaapäivän.

jos juttelee jonkun kanssa, joka ei tunne muotialaa, suhtautuminen on usein vähän alentuva: ‘Ai sä piirrät vaatteita?’ Arkkitehtiin suhtaudutaan helpommin va-kavasti otettavana suunnittelijana, koska tekniset opin-not antavat uskottavuutta. Arvostus alaamme kohtaan kuitenkin kasvaa onneksi koko ajan. meidänkin opetuk-seemme kuuluu paljon tekniikkaa.

Suomalaisen suunnittelun tila on tällä hetkellä tosi hyvä, varmaan parempi kuin vuosiin. meillä on paljon lah-jakkaita suunnittelijoita Sasu Kaupista Satu maaraseen. Tekee hyvää koko alalle, kun joku menestyy. Ongelmana on, että markkina-alueena Suomi ei riitä. Kaikki tiedos-tavat sen ja yrittävät ulkomaille, koska Suomessa alalla ei ole vielä tarpeeksi rahoitusta. ruotsissa on toiminut yli 30 vuotta muotineuvosto, joka järjestää muotiviikkoja sekä promoaa ja tukee suunnittelijoita, mutta Suomessa tällainen toiminta on vasta nyt aluillaan.

Välillä tuntuu siltä, että suomalaiset hyväksyvät suo-malaisen tuotteen vasta sitten, kun sitä on ensin ylistetty jossakin muualla. Se on massan epävarmuutta: jonkun toisen täytyy ensin sanoa, että se on hieno, se kannattaa ostaa.

Suunnittelijoiden olisi helpompi pärjätä, jos ilmapii-ri muuttuisi. jos tuotteiden alkuperästä vieraantuneet ihmiset vaan tietäisivät, miten kovaa työtä ja miten pit-kä prosessi esimerkiksi vaatesuunnittelu on. Kilpailu on

”Suomalaiset hyväk-syvät suomalaisen

tuotteen vasta sitten, kun sitä on ylistetty

jossain muualla.”

I

Anna Alanko, 27, val-mistui viime jouluna tai-teen maisteriksi vaate- ja pukusuunsuunnittelun k ou l u t u s oh j e l m a s ta . Sen jälkeen hän ollut assistenttina Satu Maa-raselle, perustamassa tekstiilikollektiivia ja työskennellyt Japanissa. Hän voitti toukokuussa maisterimallistollaan parhaan suunnittelijan Grand Prix -palkinnon kansainvälisessä Habi-tus Baltija -kilpailussa ja parhaan koulun palkinnon Antti Peltoniemen kanssa. Kuva: Sanna Lehto

42

”PyrIn oLemaan PeLoTon.”

Antti Peltoniemi

43

niitä, koska täältä valmistuu tosi osaavia tyyppejä. Silti esimerkiksi Briteissä huippukoulujen mallistot ovat eri tasolla. Siellä luodaan uusia alakulttuureja eikä todeta, että mallistossa näkyy jokin tietty inspiraatio tai suun-taus. Suunnittelu lähtee enemmän taiteellisesta visiosta, vaikka pahvilaatikosta, ja suunnittelija pakotetaan ajat-telemaan.

juuri nyt haluaisin päästä johonkin muotitaloon töi-hin. Kauaskantoinen haaveeni olisi nousta huippusuun-nittelijan tasolle, vaikka tänä päivänä ei ole enää niin paljon superstar-suunnittelijoita. Olisi kiinnostavaa jää-dä Suomeen töihin, jos vaikkapa marimekon tyyppinen muotitalo haluaisi kehittää miestenvaatemallistoaan.On kuitenkin häilyvän pieni mahdollisuus työllistyä tän-ne. Olisi kivaa jos koittaisi aika, että Suomi-muoti olisi kannattavaa ja kansainvälistä. Että pystyisi täältä käsin tekemään maailmanlaajuisesti töitä, toteuttaa itseään ja saada siitä tunnustuksen. Täällä on niin osaavia tyyppe-jä, että on todella harmi, ettei suunnittelijoita rahoiteta enempää.

Toisaalta me suunnittelijatkin olemme niin eristyk-sissä täällä Arabiassa. me ei lähdetä mihinkään Slushiin vaan ollaan vaan että jaa, no meillä on nyt aika kova kii-re täällä. Ehkä eri alojen yhteistyö onnistuu paremmin Otaniemessä, kun ihmiset pakotetaan yhteen. Better late than never.

loin kiinnostua musiikista ja mu-siikkitähtien tyylitajusta lukion alussa. Silloin heräsi myös oma

kiinnostukseni vaatteisiin. Ihailin The Killersin solistin mustavalkoisia esiintymisasuja. minusta tuli emo, mikä tuntuu nyt läpältä, mutta se on ollut tärkeä vaihe siinä, mitä minusta tuli. Tutustuin muihin emoihin Irc-Galleri-assa ja meitä kerääntyi ruttopuistoon 200 ihmistä. Näy-timme ihan samoilta mustissa vaatteissa ja hiuksissam-me.

Opiskelin ensin puoli vuotta kansainvälistä bisnestä Haaga-Heliassa. Sitten mietin, voinko kuvitella itseäni puku päällä koko loppuelämän. Olin että fuck, en kyllä pysty. Taikin pääsykokeet kestivät viikon. Olin Berliinissä reilaamassa, kun faija soitti, että täällä on kirje odotta-massa. Se oli tosi liikuttunut. Loput kaksi viikkoa reilistä meni juhliessa.

Oli siitä bisneskoulusta jälkikäteen jotain hyötyä. Pa-rasta muotisuunnittelun opinnoissa on silti se, että saa tehdä mitä haluaa. Totta kai on pääopettajat ja kurssien vetäjät, mutta he ohjaavat suunnittelua, eivät kiellä asi-oita. Voidaan yhdessä pohtia, onko jokin roskaa. Vaikka suunnittelussa on vapautta, aikataulullisesti opiskelu on tiukkaa. En todellakaan jää himaan kelaamaan että olen suuri taiteilija tai ole viikkoja käymättä koulussa. Kursse-ja ei voi missata tai tulee ongelmia.

Kun tulin kouluun, minulla oli selkeä kuva siitä, mil-lainen suunnittelija olen. Kuva on muovautunut, enkä vieläkään sanoisi, että se on lukittu. Inspiroidun alakult-tuureista ja taiteesta, mutta pyrin olemaan mahdollisim-man peloton ja valitsemaan aiheita, jotka eivät ole itselle-ni ominaisia. Esimerkiksi punk-kulttuurista ammentava kandimallistoni oli tehty eläinkuoseista, vaikka olen aina vihannut eläinkuoseja. Suunnittelin kuosit yhdessä Sandra Wirtasen kanssa.

Esittelin malliston Näytös14-tapahtumassa viime tou-kokuussa. Oli iso hetki saada ensimmäistä kertaa mallis-to ulos. Olin tyytyväinen mutta ihan rikki. Vanhemmat tulivat katsomaan näytöstä ja sanoivat sen jälkeen, että sehän näytti kivalta. Aloin vaan itkeä. Olin niin väsynyt.

Suomessa muodin opetus voisi keskittyä enemmän taiteellisin konsepteihin. Täällä opetus lähtee olemassa olevista vaatteista, mekoista tai housuista. On todella hyödyllistä, että meidät opetetaan oikeasti tekemään

”Mietin, voinko kuvitella itseäni puku päällä koko loppuelämän. Olin että fuck, en kyllä pysty.”

A

Antti Peltoniemi, 25, val-mistuu joulukuussa vaate-suunnittelun kandiksi. Vii-me huhtikuussa Peltoniemi voitti yhdessä Anna Alangon kanssa Latviassa Habitus Baltija -kilpailussa Aallolle parhaan muotikoulun pal-kinnon. Hän on tehnyt työ-harjoittelun lontoolaisella kulttisuunnittelijalla Craig Greenillä, jonka näytös sai osan katsojista itkemään viime Lontoon muotiviikoil-la. Peltoniemen isä ompeli työkseen laivojen moottorei-hin lämpöeristeitä.Kuva: Sara riikonen

44

”kyLLÄ Se oma juTTu LÖyTyy.”

Ilona Hackenberg

45

Valmistumisen jälkeen minua kiinnostaisi työskentely milanossa, tai ehkä Pariisissa. Pidemmällä tähtäimellä olisi kiva työllistyä Suomessa, mutta oma yritys ei ole tähtäimessä. Se on Suomessa niin haastavaa enkä koe, että minulla on siihen suuntaan toistaiseksi mitään kun-nianhimoa.

Suunnittelijana on tärkeää muistaa palata lähtökoh-tiin ja erityisesti niihin hetkiin, jolloin on ollut inspiroi-tunut. Ettei mene sokeana eteenpäin, vaan jossain vai-heessa palaa alkuun ja miettii, mikä alun perin veti tähän ja mistä oli kiinnostunut. Sieltä saa uutta voimaa ja intoa työskentelyyn.

öysin vaatesuunnittelun alun perin mutkien kautta. Olen aina ommellut ja tehnyt vaatteita,

mutta olin aiemmin ehkä enemmän kiinnostunut kuvit-tamisesta ja taidepuolesta. Lukion jälkeen opiskelin pu-kuompelijaksi. Silloin ymmärsin, että vaatesuunnittelu voisi olla minun juttuni. Olisin alusta asti voinut olla roh-keampi ja luottavaisempi. Kyllä se oma juttu löytyy.

Suunnittelussa minulle tärkeää on materiaalilähtöi-syys, visuaalisuus ja huumori. Vaate voi olla puhtaasti taiteellinen, mutta jos tekee käyttöön tarkoitettuja vaat-teita, niiden pitää olla myös toimivia ja kestäviä. Vaatteen tulee toimia tarkoituksessaan. Olen pyrkinyt noudatta-maan tätä mallistoissani. Vaaleanpunainen sydämillä ja huulilla kuorrutettu kandimallistoni oli inspiroitunut eri ikäryhmien, kuten teinien ja mummojen pukeutumis-kulttuureista. Sitä tehdessä tuli ensimmäistä kertaa fii-lis, että olin löytänyt oman tyylini. Käytin ensimmäistä kertaa myös kehittämääni kohoprässäystekniikkaa. Vii-me kevään mallistossani inspiroiduin puolestaan hedel-mäasetelmista, birger Kaipiaisen taidekeramiikasta ja 60-luvun space agesta.

Kyllästyn aika nopeasti, ja haluan, että jokaisessa mal-listossa on asia, joka haastaa minua – jotain uutta. Olen oppinut käyttämään värejä, materiaaleja ja printtejä uu-della tavalla. Aallossa onkin ollut todella antoisaa, että on oppinut lisää tekstiileistä. Harvassa koulussa on niihin niin hyvää perehdytystä. meillä on todella huiput studi-ot, vaikka opiskelijoille ei olekaan omia työtiloja. Ne ovat parhaita, mitä olen kuullut missään koulussa olevan.

monet puhuvat tällä hetkellä siitä, että tekevät pieniä sarjoja, mahdollisimman kestäviä tuotteita ja hyvää suun-nittelua, ja se on sitä kautta ekologista. En usko, että se riittää. massateollisuutta tulee aina olemaan. Suurimman muutoksen pitäisi tapahtua siellä, ei pienen nichen vaate-merkeissä. Ei vaikuta sinänsä mitenkään, jos teen omas-ta opiskelujen aikaisesta mallistostani superekologisen. Vaikuttaa voin toivottavasti sitten kun olen työelämässä. muutokset pitäisi tehdä isossa mittakaavassa.

Vaatesuunnittelun opiskelijoilta odotetaan paljon il-maisia harjoitteluita. Edellytyksenä on, että jos haluaa joskus töitä, pitää olla valmis tekemään niitä ensin ilmai-seksi. On pakko, jos haluaa saada kontakteja tai jalkaa oven väliin. Voi olla, että joutuu tekemään parikin har-joittelua. Niihin saa jotain apurahoja, tai sitten joutuu ot-tamaan lainaa tai lainaamaan läheisiltä. Apurahoilla ei elä puolta vuotta jossain Pariisissa.

LIlona Hackenberg, 28, val-mistuu ensi syksynä taiteen maisteriksi vaate- ja puku-suunnittelun koulutusohjel-masta. Hänen kandityönsä päätösmallisto voitti Mari-mekon jakaman Näytös14-palkinnon. Vuonna 2012 hänet valittiin Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi. Hackenberg asuu Pasilas-sa puutaloyksiössä, jonka vuokraemäntä pudottelee aika ajoin postiluukusta sii-deriä ja suklaata.

Kuva: c

hris Vidal Tenom

aa

HEITÄKIN KANNATTAA PITÄÄ SILMÄLLÄ:

Laura Jusslin. Pääsuunnittelija kehutun Siloa & mook -merkin takana. Elina Määttänen. Sijoittui maisterimallistollaan toiseksi CPH Vision Designers’ Nest 10-vuotisjuhla-kilpailussa. määttänen on myös ehdolla H&m De-sign Award 2015 -kilpailussa. Heini-Maria Hynynen ja Elina Äärelä voittivat Aalto Award -palkinnon 2014. Tuomaristo kehui mallistoa iloksi silmälle. Ines Kalliala, Julia Montin ja Marianne El-Khoury. Kolmikon suunnittelema miestenvaate-mallisto voitti Dieselin palkinnon jo ensiesittelyn-sä jälkeen.

46

rakas videopäiväkirja!TEKSTI KRISTIINA MARKKANEN / KuVAKAAPPAuKSET YOUTUbE

Aleksi Rantamaa pääsi viime syksynä Haloo Hel-sinki -bändin Ellin kanssa yhteiskuvaan. Häntä jännitti niin, että kädet tärisivät.

Sen sijaan oman videokameransa edessä ranta-maata ei jännitä.

”Ainoo oikee on valkonen ylivalta, tajuutteks te. Valkonen vitun ylivalta”, hän aloittaa.

On kulunut seitsemän sekuntia, ja katsojan huomio on vangittu. Loput yhdeksän minuuttia videosta rantamaa avautuu siitä, kuinka paljon vihaa rasismia.

21-vuotias rantamaa on videobloggaaja eli vloggaaja. Hän perusti mentaalisavuke-kanavansa Youtubeen vuonna 2010. rantamaan mentaa-lisavuke-kanavalla on tällä hetkellä Youtubessa 127 183 tilaajaa. marraskuussa hänet kruunattiin Some Awards -gaalassa Vuoden Tubettajaksi.

julkinen päiväkirjamainen avautuminen

videolle tuntuu absurdilta. miksi kukaan käyttäi-si kymmentä minuuttia kertoakseen kameralle poliittisista näkemyksistään?

Vieläkin absurdimpaa on se, miksi sadattuhan-net teini-ikäiset ihmiset katsovat videoita päivästä toiseen.

Teinien keskuudessa perinteinen paperipäivä-kirja on saanut väistyä. Tunteiden ja ajatusten purkaminen on siirtynyt ensin blogeihin, sitten vlogeihin. Nyt kuulumiset kerrotaan videolla ja jaetaan katsojille, ja ”rakas päiväkirja” on korvattu huudahduksella ”moi kaikki!”.

Tutkija Karoliina Talvitie-Lamberg käsit-telee keväällä ilmestyneessä väitöskirjassaan videobloggaamista. Koska altistumme erilaisille median viesteille jatkuvasti, altistumisen myötä on syntynyt uudenlaista yksilöllisyyttä. Sillä hae-

Kaikki puhuvat koko ajan vloggauksesta. miksi muidenkin kuin teinien pitäisi kiinnostua siitä?

47

Suomen suosituimmat vloggaajat:

1. Smokahontas Official, tilaajia 223 112, näyttökertoja 26 984 607

2. eeddspeaks, tilaajia 156 304, näyttökertoja 9 963 232

3. MrTuomo, tilaajia 130 070, näyttökertoja 12 278 219

4. Mmiisas, tilaajia 127 692, näyttökertoja 10 472 236

5. Mentaalisavuke, tilaajia 127 183, näyttökertoja 5 194 688

6. Soikkuu, tilaajia 123 341, näyttökertoja 13 810 870

taan huomiota mediassa ja sen välityksellä.Vlogit ovat siis ennen kaikkea itsensä

esittämisen kanava, ja niiden tarkoituksena on harvoin olla yksityisiä avautumisia. Sen sijaan niillä halutaan tavoittaa mahdollisim-man laaja yleisö. Vlogit ovat yhtä paljon tosi-tv:tä kuin Big Brotherkin, tosin vain kuvat-tavien itsensä suunnittelemaa ja tuottamaa. menestymiseen ei vaadita muuta kuin aikaa, kohtuullinen kamera ja mielenkiintoinen persoonallisuus.

Niitä kaikkia on 23-vuotiaalla Sonja Hämäläisellä. Soikkuu-nimimerkillä vlog-gaava Hämäläinen kuvaa itseään täyspäiväi-sesti YouTubeen.

Hämäläisestä on kasvanut yksi Suomen tunnetuimmista vloggaajista. Niin tunnettu, että hänet pyydettiin mukaan tämän syksyn Tanssii tähtien kanssa -tosi-tv-ohjelmaan. Kilpailu teki Hämäläisestä jonkinasteisen koko kansan julkkiksen, mutta huomio ei ole vaikuttanut vloggaamiseen.

”Vloggaan, koska se on vaan niin tera-peuttinen harrastus”, hän sanoo.

Hämäläinen kuvaa videoilleen sen, mitä aiemmin olisi ehkä kirjoittanut päiväkirjaan tai kertonut kavereilleen. Ideat kumpua-vat arjesta ja omasta elämästä. Hän puhuu takkuilevasta nettiyhteydestä, sosiaalisesta mediasta ja esittelee parilla videolla poikays-tävänsä. Videota, jolla Sonja Hämäläinen pu-huu kameralle hajonneesta tietokoneestaan, on katsottu kymmeniätuhansia kertoja.

Hämäläinen on pienestä asti ollut kiinnos-tunut kuvaamisesta.

”musta on hauskaa puhua kameralle. En mä suunnitellut, että musta tulisi videoblog-gaaja. Videoiden kuvaaminen oli kivaa. Siksi mä ryhdyin tekemään sitä.”

Hän aloitti kanavansa YouTubessa vuonna 2011, jolloin vloggaaminen oli ilmiönä Suo-messa vasta alkutekijöissään. Nyt tilaajia on yli 122 000. Se on enemmän kuin Hämäläi-sen poikaystävän kotikaupungissa joensuus-sa on asukkaita ja kuusi kertaa niin paljon kuin Aallossa on yhteensä opiskelijoita.

18-vuotiaat suomalaisnuoret käyttävät kes-kimäärin sosiaalista mediaa jopa 18 tuntia viikossa. Nuorten mediankäyttö on muut-tunut aktiivisemmaksi lyhyessä ajassa, ja se aloitetaan entistä nuorempana. jo ala-astei-käisellä on suosikkivloggaaja takataskussaan koko ajan, älypuhelimen näytöllä.

”En ajatellut että tästä tulisi iso juttu. En mä edes tiennyt tätä aloittaessani, että videobloggaaja on joku nimike”, Hämäläinen toteaa.

massiivista suosiota selittää se, että Hä-mäläinen oli ensimmäisiä suomalaia tyttö-vloggaajia, jotka tekivät videoita tosissaan. Silloin kilpailijoita ei vielä ollut.

Vloggaaminen ei ole ilmiönä uusi. Koti-videoita on kuvattu niin pitkään kuin se on ollut teknisesti mahdollista. Webkamerat yleistyivät jo 90-luvun loppupuolella. Vlog-gaaminen on internetajan vastine kotivideoi-den kuvaamiselle.

Nykyään vloggaajista puhutaan välitun-neilla samaan tapaan kuin elokuvatähdistä tai laulajista. Suomessa ilmiö on kuitenkin vielä lapsenkengissä verrattuna muuhun maailmaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa vloggaus on poikinut useam-pia tunnettuja mediapersoonia, kirjailijoita ja muusikoita.

PointlessBlog-kanavaa pyörittävä britti Alfie Deyes julkaisi syksyllä ensimmäisen kirjansa, ja hänen vloggaajatyttöystävänsä Zoe Suggin esikoiskirjasta povataan myyn-timenestystä jo ennen sen ilmestymistä. Australialainen vloggaaja Troye Sivanin sol-mi universal musicin kanssa levysopimuksen viime kesänä. Sivanin EP pomppasi ilmestyt-tyään suoraan Billboard-listan kärkeen.

Suomessa vloggaajan ei kuitenkaan tarvitse olla julkkis, jotta hänen videoitaan katsottaisiin. Päinvastoin, tavallisten ihmis-ten tavallisuus kiehtoo.

19-vuotias Miisa Rotola-Pukkila, eli mmiisas, on hyvä esimerkki. jokaisella videoillaan hän tavoittaa yli 127 000 tilaajaa. Hän rullailee ympäriinsä muovisella rullalau-dalla ja istuu kesäisin piknikeillä kavereiden

48

kanssa. Hän myös pitää aika tavallisista asioista, kuten ranch-merkkisestä dipistä. Sitä ei ehkä olisi tosin kannattanut paljastaa katsojille. rotola-Pukkila joutui nimittäin sulkemaan postilaatikkonsa, koska fanit lähettivät hänelle niin paljon dippikastike-pusseja.

Konstailematon linja tekee vloggaajas-ta helposti lähestyttävän, mutta sillä on kääntöpuolensa. Kun mitään ei varsinaisesti tapahdu, pienetkin asiat saattavat paisua todella kummallisiin mittasuhteisiin.

Sonja Hämäläisen viimeisintä kampaaja-käyntiä puitiin niin sosiaalisessa mediassa kuin lehdistössäkin. Kun Hämäläinen latasi Instagramiin kuvan uudesta kampaukses-taan, hän sai kokea katsojien reaktioiden molemmat ääripäät:

”Olit nätimpi pitkil!!!!! Oot ny ruma!! Vittu Sonja!!!!!”

”Mä niin rakastan sun hiuksii, niihin sopii mikä tahansa tyyli, kampaus tai väri <3”

”Voitteko vittu lopettaa? Miettikää jos ite leikkaatte uudet hiukset ja sit kaikki haukkuu niitä? Tuntuisko se hyvält?”

Vaikka vloggaajat päättävätkin itse mitä ja miten paljon itsestään paljastavat, tutkija Talvitie-Lambergin mukaan katsojien odo-tukset vaikuttavat väkisinkin vlogien sisäl-töön, koska yleisöt ovat jatkuvasti yhtä aikaa

läsnä online-tilassa. Hämäläisen kampaaja-käynti osoittaa, kuinka hallitsevia katsojat voivat olla. Vloggaajat ovat vapaata riistaa arvostelulle siinä missä muutkin “julkkikset”.

Hämäläinen ei mielellään jaa elämänsä kohokohtia katsojien kanssa.

”jos mä olen tehnyt jotain tosi jännittävää ja kerron siitä videolla, tosi moni seuraaja on ihmeissään. Heitä ihmetyttää, miksi mä kerron näistä asioista. Yritänkö mä kehuskel-la elämälläni?” hän sanoo.

Talvitie-Lambergin mukaan eniten huo-miota amerikkalaisilla YouTube-kanavilla keräävät huolellisesti editoidut ja tapahtu-matäyteiset videot. Suomessa riittää, että vloggaajasta tykätään.

“jos ihminen kameran edessä on mie-lenkiintoinen, pelkät jutteluvideotkin ovat kiinnostavia”, rotola-Pukkila kertoo.

Tavallinen saa olla, mutta ei tylsä. Sillä vaikka olisi kuinka trendikästä juoda suo-datinkahvia ja pukeutua mahdollisimman huomiota herättämättömästi, kovin vahvaa henkilöbrändiä ei hevillä rakenneta tavalli-suuden ympärille. Vloggaajan persoonalli-suus painaa.

Suosituimmat vloggaajat löytää nykyään yhden verkoston alta. Siihen kuuluvat niin miisa rotola-Pukkila kuin Sonja Hämäläi-nenkin. ruotsista Suomeen rantautunut

Tällä hetkellä YouTubessa on yli 170 000 suomalaista kanavaa, joiden kautta jul-kaistiin viime vuonna yli 810 000 suomalaista videota. (Lähde: Vapa media)

2014 on ensimmäinen vuosi, jona YouTubeen on Suo-messa ladattu yli miljoona videota (Lähde: Someco:n tubecon-blogipostaus)

Suomalaisista tubettajista 42 prosenttia on 18–34-vuotiai-ta. (Lähde: Kauppalehti)

Vloggaaja mmiisas on kotoisin Keuruulta, jossa on 10 206 asukasta. miisalla on yli 120 000 seuraajaa. Aleksi rantamaa on Porista, jonka asukasluku 83 510 on pienempi kuin hänen tilaaja-määränsä.

Top-5 suomalaiset vloggaajat ovat kaikki syntyneet 90- luvulla.

49

YouTube-verkosto Splay kokoaa yhden kanavan alle aktiivisimmat ja parhaat sisäl-löntuottajat, jotka luovat yksinoikeudella ohjelmasisältöä tuhansille tilaajille. Verkos-tolla on 18 sisällöntuottajaa.

rotola-Pukkila tekee kanavalle aamushow’ta ja Perjantaipärinät-sarjaa, jossa hän esimerkiksi puhuu videopeleistä vierai-levien juontajien kanssa. Splaylle työsken-teleminen on hänestä parhaita asioita, joita vloggaaminen on tuonut mukanaan.

YouTube on Talvitie-Lambergin mukaan otollinen alusta viihteen lisäksi vakavampi-en aiheiden käsittelylle. Vlogeissa ihmiset tulevat ulos kaapista, kertovat syövästään tai avautuvat odottamattomista raskauksista.

monelle vloggaalle on tärkeää, että he voivat vaikuttaa katsojiensa mielipiteisiin ja asenteisiin positiivisella tavalla.

”Vloggaamalla voi ehdottomasti muut-taa epäkohtia, jos osaa puhua oikein. Olen tehnyt useita videoita esimerkiksi homovi-hasta”, rantamaa kertoo.

mediassa esitetään entistä enemmän viih-teellistä ja tunteisiin vetoavaa ohjelmistoa.

Tosi-tv-ohjelmissa osallistujat avautuvat takahuoneessa kameralle harva se päivä. Yksityisen ja julkisen raja on häilyvä.

Talvitie-Lambergin mukaan vlogit, joissa tunnustetaan esimerkiksi riippuvaisuutta tai traumoja, herättävät paljon keskustelua. Intiimi tapa puhua suoraan katsojalle ja editoimaton, dokumenttimainen kuvaustyyli kutsuvat katsojaa osallistumaan. Se selittää, miksi esimerkiksi Iholla-tv-sarja jatkaa ylei-sösuosikkina tuotantokaudesta toiseen.

rantamaa tuijottaa tiukasti katsojaa pu-huessaan rasismista ja homovihasta. Häntä ei pelota puhua painavista aiheista.

”Tykkään herättää keskustelua vaikka mulle kaadettaisiinkin sen takia kuraa nis-kaan. Tabuaiheet ovat ehdottomia suosikke-jani. mikään ei muutu, jos siitä ei koskaan puhuta”, rantamaa sanoo.

Hän myöntää, ettei ilmaisisi mielipi-teitään yhtä radikaalisti kasvokkain kuin

videolla. rantamaa yrittää tehdä asiallisis-takin videoista hauskoja, jotta saisi katsojat pysymään aiheen äärellä. Se on toiminut.

”monet katsojat ovat kertoneet, että olen saanut heidät näkemään asiat eri tavalla, ja se tuntuu mahtavalta”, hän sanoo.

Hämäläinen ei kiroile tai turhaannu vlogissaan, mutta yrittää omalla tavallaan tukea vaikeiden asioiden kanssa kamppaile-via katsojia.

”mä uskallan puhua asioista ja sanon mielipiteeni suoraan. Haluaisin rohkaista katsojia ja olla heidän kaverinsa. jos mä teen jotain, ehkä nuorempi katsojakin uskaltaa tehdä niin”, hän sanoo.

”monet nuoret ovat vloganneet avoimesti omista kokemuksistaan esimerkiksi kiusaa-miseen liittyen. He eivät hae julkisuutta, vaan haluavat vain jakaa ajatuksiaan. Katsoja kuulee asiat suoraan vloggaajalta tämän omin sanoin, eikä välissä ole mitään kikkai-lua”, Hämäläinen jatkaa.

Hämäläinen ei koe koskaan olleensa hyvä lasten ja teinien kanssa. Siksi hänestä on ollut erityisen mukavaa kuulla nuorilta katsojilta, kuinka suuren vaikutuksen hänen videonsa ovat tehneet.

”monet ovat kertoneet, että mun videot ovat parantaneet heidän itsetuntoaan. Se on suurinta, mitä olen saavuttanut”, hän sanoo.

Vlogien suora ja intiimi puhetapa saa vloggarin tuntumaan tutulta. monelle nuorelle vloggaajasta tulee jopa idoli. Sitä ei usein sanota suoraan, mutta fanien teot puhuvat puolestaan.

Nyt on kulunut vuosi siitä, kun Aleksi rantamaata jännitti olla yhteiskuvassa Ellin kanssa. äskettäin nuori tyttö tuli Kampissa pyytämään rantamaalta yhteiskuvaa. Tytön kädet tärisivät samalla tavalla kuin ranta-maalla aikoinaan.

Jutun lähteenä käytettiin Leena Talvitie-Lambergin väitöskirjaa ”Confessions in Social Media – Performative, Constrained, Authentic and Participatory Self-Representations in Vlogs” (2014).

Tubecon

kävijöitä yli 5000, odotettiin n. 3000. Hartwall Areena vetää reilut 13 000 ihmistä.

Kansainväliset YouTube-tapahtumat

Etelä-Kalifornian Youtube-tapahtuma Vidconissa kävi tänä vuonna noin 20 000 ihmistä ja yli 300 ammatti-vloggaajaa. Lippujen hinnat vaihtelivat sadasta yli 600 dollariin riippuen tapahtumis-ta, joihin halusi osallistua.

Iso-Britannian suurin You-Tube-tapahtuma, Lontoossa järjestettävä Summer in the City, alkoi yksinkertaisena puistopiknikinä pari vuotta sitten. Tänä vuonna se järjes-tettiin Alexandra Palacessa. Liput maksoivat 25 puntaa ja kävijöitä oli yli 8000.

50

Sen saa helposti selville. Kysyt vain epäillyltä, soitan-ko vai laitanko viestin. Ekstrovertti kehuu puhelua, introvertti toivoo viestiä. Puhelin on ikiaikainen ekstroverteille suunnattu vehje, töykeä keskeyttäjä. Introvertti laittaa puhelimeen äänet vain, kun häiri-ölle on aikaa.

mietteliäs kansa nolostelee harkitsevaisuuttaan. Suomi on luopumassa tärkeimmästä luonnonvaras-taan, introverteista, jotka keksivät kaiken. Nyt on kuulemma hyvä aika myydä itseään, mutta muissa maissa harhaluulot jo karisevat.

Yhdysvalloissa on jo okei tunnustautua introvertiksi. Pintasosiaalisuuden emämaassa introverttius on pör-röistä, lojaalia ja tehokasta, eikä siihen suhtauduta enää isällisesti päätä taputellen. muutos rannikoilla on ollut nopeaa. Eräänä esimerkkinä kerrottakoon, että vuonna 2011 vain muutama Whartonin mBA-opiskelijoista uskalsi kohottaa kätensä ilmaan, kun kysyttiin, kuka on introvertti. Kaksi vuotta myöhem-min joka kolmas nosti kätensä, kun professori Adam Grant esitti saman kysymyksen.

Höpöttelijöiden maassa introvertit on kasvatettu näyttämään toisenlaisilta. Kehitys lähti harhateille 1900-luvun alussa kaupan lisääntyessä, koska hyvä ihminen myy ensin itsensä ja sitten jonkin tuotteen. Sitten tajuttiin, ettei introverttius olekaan luonnevi-ka. Yhdysvalloissa introverttius ei tosin ole yhtä pit-källe jalostettua kuin Suomessa. jopa britit pitävät amerikkalaisia “introvertteja” seurallisina.

Introverttien ja ekstroverttien päässä ei ole kummallakaan vikaa. Ainakaan aivotutkimuksissa ei ole havaittu introverttien ja ekstroverttien välillä merkittäviä eroja. Yksi erilaisuuden syistä saattaa piillä – niin kuin aina arvoituksissa – mielihyvää säätelevässä dopamiinissa. Harvardissa tehdyn tutkimuksen mukaan introverteilla on puolestaan enemmän harmaata ainesta aivoissaan, mikä voisi selittää pekkaroutalempimäistä pohtimistarvetta. Ekstrovertit osaavat ottaa riskejä.

Vaikeissa tilanteissa tarvitaan introvertteja. Töihin pitäisikin palkata molempia tyyppejä, mutta vain sellaisia, jotka ymmärtävät erilaisuuden vahvuudet, eivätkä painosta muita omaan muottiinsa. julk-kisintrovertit, kuten Albert Einstein, Warren buffett, bill Gates ja Audrey Hepburn, ovat näyttäneet, että introverttikin voi ehkä saada jotain aikaan. Introvertit keräävät ideoita, kehittävät ja luovat keksintöjä ja kulttuuria. jotain myytävää ekst-roverteille.

Kätevä neuvo introvertin ja ekstrovertin kohtaa-miseen on: alle puolen minuutin small talk, sitten asiaan tai pois. Kun jutustelu kestää yli kaksi minuut-tia, syntyy jotain uutta. Sisältö voittaa tyylin.

Kirjoittaja on tietokirjailija, ekonomi, yhteiskuntatie-teilijä ja ikiteekkari, joka näkee verkottumistilaisuudet luontodokumentteina. @janistories

OLKAAMME SIIS INTROVERTTEJASuomi on luopumassa tärkeimmästä luonnonvarastaan: introverteista, jotka keksivät kaiken, kirjoittaa jani Timonen.

KOLumNI /

Kuva: miikka Pirinen

51

Ystäväni piti äskettäin erään kurssin päätteeksi esitelmän. Hän sai muilta opiskelijoilta kirjallista pa-lautetta. Palaute oli täysin asiallista, kunnes vastaan tuli seuraava viesti.

”muuten hyvä, mutta ei olisi kannattanut käyttää punaista huulipunaa. Se ja leveä hymy saa vaikutta-maan tyhmältä.”

...…Anteeksi mitä?

KOLumNI /

HELPPO HUUDELLAOn eri asia antaa suoraa palautetta kuin olla täysi mulkku, kirjoittaa melissa Heikkilä.

Palaute on lähtökohtaisesti niin typerä, ettei sille kannattaisi uhrata yhtään palstatilaa. mutta se muistuttaa minua yläasteella ympäri luokkaa lähete-tyistä lapuista. muistatteko – ne katalat laput, joissa haukuttiin luokkakaverin vaatteita tai sanomisia. Se oli lapsellista, typerää ja selkeästi merkki omasta epävarmuudesta.

Yllättävää on, että näitä samoja lappuja kierräte-tään vielä yliopistossa ja työelämässä. Asiaton palau-te vain naamioidaan ”vertaisarvioinneiksi”.

Olemmeko vieläkään päässeet pois yläasteelta?Tänä syksynä #kutsumua-kampanja näytti, kuinka

pitkään yläasteaikaisilla haavoilla kestää parantua. mutta inhottavat sanat viiltävät monia yhtä syvältä myös vanhempana. Varsinkin niitä, jotka pysyvät edelleen hiljaa, kun muut julistavat Facebookissa, kuinka ovat onnistuneet kääntämään haukut vah-vuuksikseen.

Totta kai yliopisto-opiskelijoilla on enemmän hen-kistä kypsyyttä kuin 13-vuotiailla. mutta todellisen kypsyyden merkki on sekä palautteen antaminen että sen vastaanottaminen.

jos sinulla on jotain sanottavaa, kannattaa sanoa se niin, että allekirjoittaisit sen omalla nimelläsi. Anonyymina on helppo huudella, mutta harva olisi valmis samoihin sanavalintoihin kasvokkain. ja jos jostain ei ole mitään kehittävää sanottavaa, tee itse paremmin.

Ihailen sitä, kuinka ystäväni otti palautteen vas-taan. Hän asetti sen oikeaan arvoonsa eikä ottanut typerää huutelua itseensä. On nimittäin täysin eri asia antaa suoraa palautetta kuin olla täysi mulkku. moni sekoittaa nämä keskenään. Idiootti on idiootti sukupuolesta, iästä, asemasta ja uskonnosta riippu-matta. Eikä sellaisten kannata antaa latistaa.

Sen sijaan ystäväni julkaisi palautteen sosiaalises-sa mediassa ja purki tunteitaan. Ehkäpä sitä kautta palautteen antaja saattoi nähdä statuksen ja ymmär-tää, että sen saaja oli ihka oikea ihminen, jolla on ihka oikeat tunteet.

ja jos ei, niin punahuulten vihaajalle tiedoksi: Ystäväni sai kurssista vitosen. ja se oli täysin riippu-matonta siitä, oliko hänellä huulipunaa vai ei.

Kirjoittaja on Ainon toimitussihteeri, jolla on viereisessä kuvassa huulillaan MACin punaa sävyssä Media. @melissahei

Kuva: miikka Pirinen

oi niitä aikoja

TEKSTI STELLA KALLIONPÄÄ /KuVA ANNE bRUNILAN KOTIALbUMI

“Kun opiskelin ensimmäistä vuotta jyväs-kylän yliopistossa, opintolainoja leikattiin melkein puolella. Lähdin muiden mukana osoittamaan mieltäni leikkauksia vastaan. Kuorma-autot ajoivat opiskelijakylään, ja kaikki ryntäsivät innolla mukaan auton lavalle ja yliopistolle. Yliopiston pääraken-nuksen valtaus kesti yhden yön. Tuntui hienolta olla mukana vaikuttamassa. Leik-kauksia ei kuitenkaan peruttu. 1970-lu-vun lopulla opiskellessa vaikeinta olikin jatkuva rahan puute. Opintolainat olivat pieniä, eikä silloin maksettu opintorahoja.

Suoritin tentit ajallaan ja kävin koh-tuullisen tunnollisesti luennoilla. mieleeni on jäänyt erityisesti professori Jouko Paakkasen mikrotaloustieteen perus-teisiin liittyvä lause ”alla vi lever under knapphetens kalla stjärnor” [elämme kaik-ki niukkuuden kylmien tähtien alla].

Opiskelijaelämässä parasta oli hyvä ystäväpiiri, pääkaupungin kulttuuri- ja

Aallon alumnit muistelevat opiskeluaikojaan.

Anne Brunila opiskeli Helsingin Kauppakorkeakoulussa 1970-luvun lopussa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1997. Hän on työskennellyt Suomen Pankissa, Euroopan komissiossa, valtiovarainministeriössä, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana ja Fortumin strategiasta ja yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana. Nykyään hän toimii Koneen, Sanoman, Stora Enson ja Aalto-ylio-piston hallituksissa sekä Hankenilla Professor of Practice -tehtävissä. Talouselämä-lehti nimesi Brunilan Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi 2013 ja 2014.

Now hiring Global Digital Lead Here’s-another-way-of-looking-at-it ConsultantIf you think that we just made this title up, then you’re right. We did. Because at Tieto we know that the last time you did something for the first time, was the last time you really had fun at what you do.

That’s why we’re looking for extraordinary people that think in extraordinary ways. People who’d rather develop completely new solutions for retail, manufacturing or the forest industry, than just play follow-the-leader in a me-too world.

So if you think you’re the kind of person we’re looking for, then give us something new to think about at tieto.com/careers

Changing perspectives

tieto.com

opiskelijariennot, tietynlainen huoletto-muus ja vapauden tunne. Kaverini olivat suurimmaksi osaksi Taideteollisesta kor-keakoulusta, mutta oli minulla hyviä ys-täviä myös Kauppakorkeakoulusta. Niihin aikoihin minulla ei ollut kovin kummalli-sia odotuksia tulevaisuudesta. Toivoin että saisin koulutustani vastaavan työpaikan, jonka sainkin. Aloitin työt laitossihteerinä kansantaloustieteen laitoksella jo ennen valmistumistani. Valmistumisen jälkeen jatkoin assistenttina ja jatko-opiskelijana.

Verrattuna opiskeluaikaiseen itseeni olen oppinut ehkä harkitsemaan vä-hän enemmän. myös kärsivällisyyttä ja rentoutta on tullut lisää. Toisin kuin opiskeluaikoina, en ole enää hirveän ujo jännittäjätyyppi.”

53

kuokkavieras

KuVITuS RObERT LÖNNQVIST

marraskuinen lauantai Teekkarikylässä. Tänään vietetään Aal-lon kiinalaisten opiskelijoiden kulttuuri-iltaa. Servin mökissä järjestettävää tapahtumaa on mainostettu lauseella ”A myste-rious journey to china is about to begin. Are you ready?”

Kun astun Smökin ovista sisään, värivalot ja tuoksut iskevät naamalle kuin pahimman luokan kulttuurishokki. Seinille on ripustettu jouluvaloja, viirejä ja kankaita. Kaiuttimista raikaa sokerinen popmusiikki. Dj-kopissa joku laulaa kiinaksi hen-nolla äänellä biisin päälle. Tunnelma on kuin absurdi sekoitus matkamessuja ja pikkujouluja.

Vain ihmiset puuttuvat.Vaikka tapahtuma on alkanut jo tunti sitten, paikalla on

parikymmentä opiskelijaa. mukana on noin kaksi suomalaista. Kaikki muut näyttävät tuntevan toisensa.

Astun epävarmana peremmälle.”Hello, would you like some chinese tea?” kysyy pöydän

takaa keltaiseen silkkipukuun pukeutunut mies. Kyllä, kiitos! Saan käteeni puolikkaan kertakäyttökupillisen vihreää teetä. Se on hailakkaa.

Tuoksujen alkulähde selviää viereisestä pöydästä. Tarjolla on chilikastikkeen kera itse tehtyjä kevätkääryleitä, popcornia ja katkarapukeksejä. muissa pöydissä esitellään kiinalaista kal-ligrafiaa, shakkia, solmutekniikkaa, tanssikerhoa, pehmoleluja ja posliinikuppeja.

Kevätkääryleitä tarjoileva poika kysyy, miten kuulin ta-pahtumasta. Facebookista, vastaan. Poika nyökkäilee hieman yllättyneenä.

Aalto-yliopistossa kiinalaiset ovat suurin yksittäinen ulkomaalaisten opiskelijoiden ryhmittymä. Heitä on tutkinto-opiskelijoina noin sata ja kokonaisuudessaan noin 500 alumnit mukaan lukien. Vaikka tänä iltana paikalla on muutamia AYY:n kansainvälisen jaoston mosaicin suomalaisjäseniä, viesti ta-pahtumasta ei ole tavoittanut suuria ihmismassoja.

”Aikaisemmin olemme järjestäneet tapahtumia lähinnä kiinalaisopiskelijoille. Tänä syksynä olemme koettaneet olla kansainvälisempiä”, kertoo cSSA:n energinen puheenjohtaja.

”Toivon todella paljon, että jonain päivänä kiinalaisopiske-lijat eivät hengailisi vain toisten kiinalaisten kanssa. ja että integroituisimme koko suomalaiseen yhteiskuntaan parem-min”, hän jatkaa.

Paikalle on kertynyt nelisenkymmentä ihmistä. Yhtäkkiä kakofoninen karaokepop lakkaa. Kiinalaistyttö kiipeää lavalle mikrofoni kädessään.

”Ladies and gentlemen, may we have your attention please?” Seuraa kahdeksan hengen tanssiesitys viuhkoineen ja perinne-asuineen päivineen.

Esityksen jälkeen taputan lumoutuneena. Pohdin mielessä-

kävi syömässä katkarapukeksejä ja kuuntelemassa karaokea, josta ei ymmärrä sanaakaan.

ni, koska viimeksi Smökissä on tanssittu lauantai-iltana näin selväpäisesti ja viattomasti.

joku toinen sanoo mikkiin ”Hello?” ja aloittaa taas epävirei-sen laulamisen kiinalaispopin päälle.

Syön lisää katkarapukeksejä ja keskustelen kiinalaisopiskeli-jan puheenjohtajan kanssa lisää integraatiosta. musiikki kään-tyy lujemmalle. Eräs kiinalaispoika laulaa niin hyvin, että laulu kuulostaa tulevan levyltä. mandariinikiina sorisee ympärilläni. Pari poikaa hauskuuttaa toisiaan sovittamalla päälleen naisille tarkoitettuja perinneasuja.

Osa porukasta alkaa vetää toppatakkeja päälleen. Bileet ovat hiipumassa.

Kourallinen jäljellä olevia kiinalaisia kerääntyy Dj-koppiin ja alkaa laulaa yhdessä musiikin päälle. En ymmärrä sanaakaan, mutta tiedän kuulleeni kappaleen jo aiemmin tänä iltana.

Kiitän puheenjohtajaa tapahtumasta ja huikkaan heipat. Hän vastaa yltiöpäisen ystävällisesti.

”Thanks for coming! Nice meeting you! You are always welcome!”

KuOKKAVIErAS / Ehdota seuraavaa kohdetta: ainolehti@ayy.fi.

54

Koskaan ei voi olla liian hyvä tai viisas. Keikkailen esiintymässä ja luennoimassa ympäri Suomea. En tosin kyllä yhtään tykkää tuosta luennointi-sanasta. Puhun aina omasta päästäni, eikä minulla ole mitään paperei-ta tai piirtoheittimiä. Saan inspiraationi paikan päällä olevista ihmisistä.

Työelämässä olen aina pitänyt tärkeänä hyvää ilmapiiriä. Tällä hetkellä koitan luoda sellaista ilmapiiriä, jossa yrittäjyys ei olisi iästä kiinni. moni ajattelee, että eihän sitä minun iässäni enää voi työskennellä. mutta minä vuokrasin 115 neliön lukaalin Bulevardilta ja kut-sun ihmisiä vierailemaan Airan tarinasalonkiin. Tarjoan tarinoita elämästä ja pullakahvit ruusuku-peista hintaan 35 euroa per henkilö. Kiinnostusta on ollut.

Suomalaisten pitäisi muuttaa suhtautumistaan työelämään. minulle on aina kelvannut kaikenlai-nen työ ja olen oppinut kaikesta tekemisestä. Kun työssä onnistuu, se antaa hyvän itsetunnon.

Minun on tehnyt suuren vaikutuksen, se kuin-ka hyvä maa tämä rakas Suomi on asua ja elää. Tuntuu, että minulla on tässä maassa miljoona

suojelusenkeliä, kun kaikki tule-vat kadulla juttelemaan hyvällä mielellä.

Tanssiohjelmat ovat tärkeitä. Toivoisin niiden opettavan, että tanssi kuuluu kaikille, koska se on parasta aivolääkettä.

Vanhana kukaan ei kadu sitä, että on saanut lapsia. minulla on kaksi lasta, kolme lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. On

ollut ihanaa kokea neljäs sukupolvi. Vanhuus tulee nopeasti ja kestää kauan, eikä ikä ole häpeä vaan ansio.

Toivoisin, että kulttuurissamme tapahtuisi muutos vanhuksiin suhtautumisessa siihen suuntaan, että laitoshoidon sijaan satsattaisiin koti- ja omaishoitoon. Psykiatrisella puolella sitä jo tapahtuu.

Olen huomannut olevani kannustava esimerkki kaikenikäisille naisille. Nuoret tulevat sanomaan, että voi kun olisin tuollainen sinun iässäsi. Eivät-kä ainoastaan tytöt vaan myös pojat. Erikoisesti juuri nuoret miehet, vielä ihan poikamiehet, tulevat pyytämään yhteiskuvaa. En tiedä, ajattele-vatko he, että voisivatkohan he löytää tytön, joka olisi tällainen vielä tässä iässä.

SENSEI / Opimme viisaammilta.

Aira Samulin:

Nimi: Aira SamulinIkä: 87 vuotta

Ammatti: yrittäjä kahdeksalla vuosikymmenelläJuuri nyt: Samulin on ottanut

vieraita vastaan Hyrsylän-mutkan kotiinsa jo 30 vuoden

ajan ja on nyt laajentanut yritystään tekemällä samaa

bulevardin-kodissaan.

Ikä ei ole häpeä vaan ansioTEKSTI STELLA KALLIONPÄÄ

55

ILmOITuS /

56

“Virheistä seuraa usein hyviä asioita.”