! !studiotekniikkajaäänentoisto!€¦ · ·...

Studiotekniikka ja äänentoisto

(Tuomas Forss ©2012)

© Tuomas Forss 2012 2

Studiolaitteisto Apple MacBookPro

-‐ studiotietokone joka liitetään ylempään etuasteeseen firewire -‐kaapelilla

Steinberg MR816X –mikrofonietuaste

-‐ studioräkissä 2 kpl linkitettynä toisiinsa firewire –kaapelilla -‐ ylempi: kanavat 1-‐8 (9 ja 10 ovat kaikuja) -‐ alempi: kanavat 11-‐18 (19 ja 20 ovat kaikuja)

AKG k271 -‐studiokuulokkeet

Ohjelmistoina Logic Studio sekä Pro Tools 9


Äänentoistolaitteisto

Stagebox A (REAC A) (näyttämöllä) -‐ CH.1-‐16 -‐ AUX 1-‐8 monitori (L) =AUX 1 monitori (R) = AUX 2

Roland M-‐300 (kytkennät lavan nurkkaan) -‐ verkkokaapelit (2kpl) (kytkennät salin seinään)

Stagebox B (REAC B) (sähkökaapissa) -‐ CH.17-‐32 -‐ OUTPUT 1-‐8 (eli kaikki ulostulot)

(kytkennät lavan nurkkaan) Varatut kanavat (älä siis tee muutoksia näihin!): In25 = console input (L) in26 = console input (R) in27-‐28 = delay (L+R) in 29-‐30 = reverb (L+R) in31-‐32 = usb (L+R) AUX 1 = etulavamonitori (L) [reac A, output 1] AUX 2 = etulavamonitori (R) [reac A, output 2] AUX 3 = takalavamonitori (L) [reac A, output 3] AUX 4 = takalavamonitori (R) [reac A, output 4] AUX 7 = delay AUX 8 = reverb MTRX 1 = subwoofer (L) MTRX 2 = subwoofer (R) MTRX 3 = takakaiutin (L) MTRX 4 = takakaiutin (R) DCA 1 = volume DCA 3 = group FX volume MAIN = päävolume


Roland M-‐300 –mikserin ohjausikkuna

Jokaisella kanavalla on oma säätöikkuna, jonka saa näkymään valitsemalla kanavan (SEL) PREAMP (jokaisella kanavalla on oma etuaste, jonka avulla määritellään sisään tulevaa signaalia)

+48V, phantom eli lisävirta (tarvitaan mm. kondensaattorimikrofoneihin) PAD, signaalin vaimentaminen SENS = GAIN eli sisään tulevan signaalin voimakkuus

HPF,HighPassFilter määrittelee mihin asti matalat taajuudet leikataan pois EQ, taajuuksien säätö GATE, gate vaimentaa ympäriltä tulevia häiriöääniä COMP, kompressorilla tasoitetaan äänenvoimakkuudenvaihteluita PAN, panorointi eli äänen ohjaaminen toiselle puolelle (L/R) AUX SENDS, aux lähdöt (mm. monitorit ja efektit) MTX SENDS, syötöt subwoofereihin ja takakaiuttumiin DCA, niputtaa kanavaliu’ut ryhmäliukujen taakse Esimerkki kanavasetupista Ch1, Ch9, Ch2, Ch10, Ch3, Ch11, Ch4, Ch12, Ch5, Ch13, Ch6, Ch14, Ch7, Ch15, Ch8, CH16,


Mikrofonit SHURE SM58 (hertta)

-‐ dynaaminen mikrofoni joka on suunniteltu nimenomaan laululle liveäänentoistossa (ei niinkään nauhoitusmikrofoni)

RØDE NTK (hertta)

-‐ Suurikalvoinen putkimikrofoni erityisesti laulun nauhoitukseen

-‐ sis. oman erillisen virtalähteen

AKG C1000S (hertta)

-‐ elektreettimikrofoni yleiskäyttöön -‐ toimii phantomvirralla (+48) tai 9v

paristolla -‐ toimii myös laulun nauhoitukseen

RØDE M3 (hertta)

-‐ elektreettimikrofoni yleiskäyttöön -‐ toimii phantomvirralla (+48) tai 9v paristolla -‐ toimii myös laulun nauhoitukseen


SHURE SM57 (hertta)

-‐ dynaaminen mikrofoni joka on suunniteltu nimenomaan instrumenteille

SENNHEISER e604 (hertta)

-‐ dynaaminen instrumenttimikrofoni erityisesti rummuille ja perkussioille

SHURE BETA 52A (superhertta)

-‐ dynaaminen instrumenttimikrofoni erityisesti bassorummulle ja bassoinstrumenteille

ESIMERKKISETUPIT Rummut:

-‐ bassorumpu, SHURE BETA 52A -‐ virveli ja tomit, SENNHEISER

e604 -‐ overheadit, RØDE M3 tai AKG

C1000S (myös SHURE SM57 toimii virveliin erinomaisesti)

Kitaravahvistimet:

-‐ SHURE SM57 -‐ SENNHEISER e604

Akustiset instrumentit

-‐ RØDE M3 -‐ AKG C1000S -‐ SHURE SM57 -‐ SENNHEISER e604 (vaihtoehtoja siis useita)

Laulu: -‐ RØDE NTK (äänitykseen) -‐ SHURE SM58 (live) -‐ RØDE M3 (äänitykseen) -‐ AKG C1000S (äänitykseen)

Kuoro: -‐ RØDE M3 -‐ AKG C1000S


Kaapelit ja adapterit XLR-‐kaapeli INSTRUMENTTIJOHTO

mikrofoni-‐ / kaiutinkaapeli ”plugipiuha” RCA-‐kaapeli (L+R) MINI-‐plugi (3.5mm) -‐ RCA

”plugipiuha”esim. Mp3-‐soitin tai tietokone -‐> PA:han tai stereoihin

RJ45 (ethernetkaapeli) [Roland M-‐300 digimikseriin]

“tavallinen” neutrik -‐liittimellä RJ45 verkkokaapeli

RJ45 ethernetkaapeleita tarvitset kun otat Roland M-‐300 digimikserin ja REACit (lavaboxit) käyttöön

VGA-‐kaapeli (näyttökaapeli)

adapteri MacBookPro tietokoneelta -‐> videotykkiin -‐>VGA-‐kaapeli -‐> videotykki

DI-‐boksi (engl. Direct Injection Box)

muuttaa balansoimattoman signaalin balansoiduksi signaaliksi (käytetään mm. kosketinsoittimien / akustisten kitaroiden kanssa kun ne liitetään suoraan mikseriin)


Mikrofoneista

-‐ Hyvä mikrofoni on tärkein edellytys onnistuneeseen äänitykseen. -‐ Oikean mikrofonin valinta, säätö ja sijoittelu on äänityksen perusta eikä sitä voi

korvata myöhemmällä prosessoinnilla. -‐ Kaikki mikrofonit muuntavat jonkin verran nauhoitettavaa soundia -‐ Periaatteessa on olemassa kahdenlaisia mikrofoneja (dynaamiset mikrofonit ja

kondensaattorimikrofonit Lisäksi puhutaan elektreettimikrofoneista, jotka periaatteessa ovat kondensaattorimikrofoneja varustettuna omalla virtalähteellä (yleensä 9V paristo) kuten esim. RØDE M3, AKG C1000S.

Dynaaminen mikrofoni -‐ Dynaaminen mikrofoni on kaikkein yleisin mikrofoni, jolla voidaan toistaa sekä

instrumentteja että laulua vaativissakin olosuhteissa melko laadukkaasti. Dynaamiset mikrofonit ovat erityisen suosittuja konserttikäytössä niiden kestävyyden, laadukkuuden ja silti hyvän toiston takia.

Kondensaattorimikrofoni -‐ Kondensaattorimikrofoni on mikrofoneista herkin, joka poimii korkeimmat ja

matalimmatkin taajuudet melko vaivattomasti. Suurikalvoiset kondensaattorimikit ovat kaikkein tarkimpia, mutta herkimpiä hajoamaan.

Mikrofonien suuntakuviot

-‐ Mikrofoni valitaan usein kolmen perustekijän: herkkyyden, suuntakuvion ja taajuusvasteen perusteella.

Suuntakuviot:

• Pallo (engl. omnidirectional) on vanhin suuntakuvio. Mikrofoni, jonka suuntakuvio on pallo, poimii kaikista suunnista tulevat äänet yhtä voimakkaasti.

• Hertta (engl. cardioid) on ns. suuntaava kuvio. Herttakuvioinen mikrofoni poimii tehokkaasti äänet edestä ja sivuilta, mutta jättää takaa tulevat äänet hiljaisiksi

• Superhertta (engl. supercardioid) on hertan ensimmäinen variaatio, jonka suuntakuvio on kapeampi kuin hertan. Tekniikastaan johtuen se poimii lisäksi myös hiukan takaa tulevia ääniä.

• Hyperhertan (engl. hypercardioid) suuntakuvio on vieläkin kapeampi ja se poimii takaa tulevat äänet voimakkaammin kuin superhertta.


• Kahdeksikko (engl. bidirectional, figure-‐8) on nimensä mukaisesti suuntakuvio, joka poimii kahdelta vastakkaiselta puolelta tulevat äänet yhtä voimakkaasti, ja jättää sivuilta tulevat äänet hiljaisiksi.

• Haulikko (engl. shotgun) on erityisesti elokuva-‐ ja televisiotuotantoon tarkoitettu mikrofoni, joka poimii tarkasti edestä tulevat äänet (esim. dialogin, toiminnan äänet) ja hiukan heikommin takaa ja sivulta tulevia ääniä (tilaääniä).

(Lähes kaikki meillä peruskäytössä olevat mikrofonit ovat herttakuvioisia!) Mikrofonin valitseminen

• Yleistäen voidaan sanoa, että useimpiin äänityksiin sopivat parhaiten herkät ja vasteeltaan tasaiset kondensaattorimikrofonit.

• Jotkut äänittäjät suosivat erityisesti laajakalvoisia tai putkivahvisteisia malleja niiden lämpimän ominaissävyn vuoksi, jotkut taas käyttävät pienikalvoisia, erittäin lineaarisia malleja niiden soinnillisen tarkkuuden ja erottelevuuden vuoksi.

• Studiossa käytetään usein kondensaattoritoimisia lyhyitä herttapuikkoja. • Ulkonauhoituksissa taas suositaan pitkiä kondensaattoripuikkoja (haulikoita).

Saliäänikäytössä tarvitaan yleistä kestävyyttä ja korkeaa akustista kiertokynnystä (jolloin epäherkkä, suuntaava dynaaminen malli on usein hyvä valinta).

Mikrofonin sijoittaminen

• Olipa mikrofoni minkä tyyppinen hyvänsä, se tulee sijoittaa siten, että sen parhaat ominaisuudet voidaan hyödyntää. Suuntaavilla malleilla tämä tarkoittaa sitä, että suuntakuvion nolla-‐akseli suunnataan aina tärkeimpään äänilähteeseen päin. Ihmisäänessä tämä äänilähde on useimmiten ilmiselvästi esiintyjän suu, mutta soittimia äänitettäessä on syytä jonkin verran perehtyä soitinakustiikkaan luontevimman sijoituksen löytämiseksi.

• Myös kulloisenkin musiikkityylin tulkinnallinen perinne vaikuttaa musiikkiäänityksen valintoihin (esimerkiksi siihen, miten läheltä soittimia äänitetään).

• Se. millainen on mikrofonin suuntakuvio, vaikuttaa suoraan etäisyyden tuntuun. Mitä suuntaavampi mikrofoni on, sitä läheisemmältä ääni tuntuu ja päinvastoin (silloin, kun äänitysetäisyys on sama).

• Ihmiskorvat aistivat akustisen tilan hyvin eri tavalla kuin mikrofoni. Tämä johtuu valikoivasta suuntakuulostamme sekä näköaistin avusta. Siksi kuuntelemalla on joskus hankalaa päätellä sitä, missä kohdassa mikrofonin tulisi olla äänitystilassa. Eräs kaikelle äänitystyölle tyypillinen seikka on se, että mikrofonin antama etäisyysvaikutelma aina liioittelee todellisuutta, suuntakuviosta riippuen enemmän tai vähemmän. (Eli, mikäli mikrofoni on kohteesta kahden metrin päässä, sen välittämä etäisyyden tuntu saattaa olla samanlainen kuin kuunneltaessa kohdetta akustisesti paikan päällä neljän metrin etäisyydeltä.)


Lähimikitys • Pistemäisen äänilähteen (yhden esiintyjän) monomikrofonin sijoitukseen pätee

kolme perusperiaatetta: 1) Silloin, kun halutaan selkeä, erotteleva äänivaikutelma (kuten yleensä halutaan), mikrofoni sijoitetaan verraten lähelle kohdetta -‐ siis mieluummin lähelle kuin kauas. Tällöin myös mahdollisesti epäedullisen äänitysakustiikan vaikutus on pienempi. 2) Mikrofoni sijoitetaan siten, että kohteen halutut äänet (hyötyäänet) tulevat selkeästi esiin. Tämä tehdään kääntämällä suuntakuvio kohti pääasiallista äänilähdettä. 3) Mikrofoni sijoitetaan myös siten, että kaikki ei-‐halutut äänet (häiriöäänet) vaimenevat niin paljon kuin mahdollista. Tällöin kaikkein tärkeintä on ensin huolehtia siitä, että hyötyäänen takana (samassa suunnassa, mutta kauempana) ei ole hälyääniä, jotka osuisivat suoraan mikrofonin nolla-‐akselille. Mikäli näin on, esiintyjää joudutaan ehkä siirtämään.

• Sitten, kun pääsuunnasta kuuluvat häiriöt on saatu kuriin, voidaan keskittyä muualta tulevan häiriön vaimentamiseen. Tämä tehdään kääntämällä suuntakuvion epäherkkä osa häiriötä kohti. Vaimennettavia häiriöääniä ovat esimerkiksi ympäristömelu, huonekaiku tai esiintyjän omat, ei-‐toivotut äänet. Esim. Mikrofoniin puhaltaminen. Kun mikrofoni sijoitetaan lähelle suuta, täytyy varoa ettei uloshengityksen ilmavirta tule suoraan kohti kalvoa. Oikea mikrofonin sijoitus on sellainen, jossa mikrofoni osoittaa suuta kohden, mutta ei ole suoraan suun edessä, vaan hieman sivussa. Usein on syytä käyttää myös tuulisuojaa, sisätiloissakin.

• Sen lisäksi, että mikrofoniin osuva puhallusääni kuulostaa häiritsevältä,

tahallinen ja voimakas mikrofoniin puhaltaminen voi jopa rikkoa herkkätyyppisen laitteen. Mikrofoniin EI KOSKAAN saa puhaltaa, vaan sen toiminnan kokeilu tapahtuu turvallisesti kalvon edessä olevaa suojaverkkoa rapsuttamalla tai naputtelemalla keveästi mikrofonin runkoa (ei kalvo-‐osaa).

Stereomikitys

• Stereomikitys on hyvä ratkaisu nimenomaan kuorojen ja muiden kokonaisuuksien äänityksessä.

• Erilaisia stereopareja 1) Hajautettu stereopari (AB-‐mikrofonipari)

• Kahden mikrofonin välillä on jonkin verran matkaa. Sopii erityisesti suurikokoisille soittimille tai kokonaisille yhtyeille.

2) Samankeskiset stereoparit (XY-‐stereopari) • Kaksi herttakuvioista mikrofonia asetetaan keskenään noin

90° kulmaan. 3) ORTF-‐stereopari

• Kaksi herttamikrofonia asetetaan noin 17cm päähän toisistaan suunnilleen 110° kulmaan. Sopii isoille kuoroille ja orkestereille.

Näistä malleista erityisesti hajautettu-‐ ja ORTF-‐stereopari on käytössä hyväksi huomattu.


Soittimien mikitys (lähteenä osittain, Silja Suntola: Luova Studiotyö s.47-‐> ) Laulu

-‐ Laulua äänitettäessä on erittäin tärkeää miettiä etukäteen millainen laulajan oma soundi on ja millaisen siitä haluaa.

-‐ Mikrofonin valinta on tässä erityisen tärkeä! -‐ Yleisimmin laulua nauhoitettaessa käytetään suurikalvoisia

kondensaattorimikrofoneja kuten RØDE NTK, mutta myös perinteinen Shure SM58 on todettu joissakin tilanteissa kelvolliseksi.

-‐ Mikrofoni asetetaan yleensä n. 20 cm:n etäisyydelle laulajan suusta ja hieman yläviistoon, jotta hengityksestä johtuvat häiriöt ovat minimissään.

-‐ Äänitettäessä laulua erityisen tärkeää on melodian lisäksi myös tulkinta ja esitys!!!

-‐ käytä pop-‐filtteriä eli ns. tuulisuojaa! -‐ kuuntelu on tärkeä -‐> säädä silti siten ettei se vuoda nauhoitukseen!

Rummut

-‐ Bassorumpu mikitetään dynaamisella (esim. shure beta58A) mikrofonilla bassorummun sisältä

-‐ Virvelirumpu mikitetään yhdellä tai kahdella dynaamisella (esim. Sennheiser e604) mikrofonilla. (HUOM. Alakalvon mikrofonin vaiheen saattaa joutua kääntämään)

-‐ Tomit mikitetään yhdellä dynaamisella mikrofonilla virvelin tavoin suunnaten mikrofonit kohti kalvon keskustaa.

-‐ Symbaalit ja hi-‐hat mikitetään yleensä kahdella (L+R) kondensaattorimikrofonilla (esim. AKG C1000S, RØDE M3 tai RØDE NT-‐5). On kuitenkin muistettava, että kondensaattorimikrofonit poimivat myös muun setin soundia joten hyvän kokonaisuuden saamiseksi lopullinen äänitysvaiheen sound check on syytä tehdä vasta lopuksi!

Basso

-‐ Sähköbasso nauhoitetaan usein suoraan linjaan DI-‐boxin kautta -‐ Mikrofonilla nauhoitettaessa käytetään yleensä herttakuvioista dynaamista

mikrofonia. -‐ Mikäli haetaan tuhdimpaa soundia voidaan käyttää molempia tapoja. Tällöin on

mahdollista, että vaihe täytyy kääntää toisesta signaalista. Sähkökitara

-‐ Sähkökitara mikitetään yleensä dynaamisella (esim. Shure SM 57 tai Sennheiser e604) mikrofonilla siten että mikrofoni suunnataan vahvistimeen viistottain kohti kartion keskustaa.

-‐ Mikäli nauhoitusteknisesti on mahdollista (äänten vuoto ja tila) kannattaa kitara mikittää lisäksi myös kauempaa käyttäen kondensaattorimikrofonia. Tämä tuo soundiin lisää potkua ja tilan tuntua.

Akustinen kitara

-‐ Akustisen kitaran nauhoituksessa on syytä miettiä etukäteen mihin tarkoitukseen kitara on tarkoitettu.

-‐ Säestystarkoituksessa, kun tarve on nauhoittaa kielten ääni ja helinä, käytetään usein pienikalvoisia kondensaattorimikrofoneja. Tällöin mikrofonia ei kannata asetella niin, että tumma ja täyteläinen kopan soundi tulee liiaksi esiin.


-‐ Soolokitaraan tarvitaan taas paksumpi soundi, jonka saa parhaiten suurikalvoisella kondensaattorimikrofonilla läheltä kaikukoppaa.

-‐ Kitaran ”omaa” mikrofonia suositaan harvoin, mutta yhdessä mikrofonisoundin kanssa se voi tuoda tarvittavaa heleyttä kokonaissoundiin.

-‐ hyvä tapa on suunnata mikrofoni kaikukopan ja kaulan väliin hiukan otelaudan alapuolelle

-‐ RØDE M3, AKG C1000S, SHURE SM57, SENNHEISER e604 tai jopa SHURE SM58 Pianot, flyygelit jne…

-‐ Pianon ja flyygelin nauhoituksessa käytetään yleensä kondensaattorimikrofoneja ns. stereoparina.

-‐ Kevyessä musiikissa suositaan erityisesti lähimikitystä, jotta vasaroiden soundi saadaan taltioitua.

-‐ Klassisessa musiikissa stereopari sijoitetaan kauemmaksi, jotta tilan tuntua saadaan mukaan.

-‐ RØDE M3, AKG C1000S, RØDE NTK Jousisoittimet

-‐ Jousisoittimet nauhoitetaan yleensä käyttäen kondensaattorimikrofoneja. -‐ Soundi on kirkkaimmillaan kun mikrofoni on sijoitettu kannesta suoraan

ylöspäin. Mitä kauempana tai taaempana mikrofoni on sitä tummempi soundi saadaan.

-‐ Kevyessä musiikissa kontrabasson mikityksessä suositaan myös suurikalvoista dynaamista mikrofonia (Shure Beta52A toimii hyvin).

-‐ Jousisoittimen mikityksessä kannattaa huomioida ettei mikrofoni ole soittamisen (esim. jousen) tiellä.

Puhallinsoittimet

-‐ Vaskipuhaltimien ja saksofonin nauhoituksessa käytetään suurikalvoisia kondensaattori-‐ ja dynaamisia mikrofoneja, jotka sijoitetaan usein vähän matkan päähän soittimesta jotta ääni on luonnollinen. Lähimikitystä suositaan rock-‐levyillä, jolloin mikrofoni on hyvä asettaa niin että myös rungosta tuleva soundi tarttuu nauhalle.

-‐ Puupuhaltimet mikitetään yleensä kondensaattorimikrofoneilla, jotka asetellaan siten, että mikrofoni on viistossa soittimeen nähden. Tämä takaa sen, että soundi on tasainen.

ÄÄNITYSJÄRJESTYS Äänitysjärjestys on hyvä miettiä etukäteen vaikka olisikin tarkoitus tehdä jälkiäänityksiä.

-‐ Jos kyseessä on bändi, kannattaa kerralla nauhoittaa niin monta soitinta kuin mahdollista

-‐ Erikseen nauhoitettaessa yksi hyvä järjestysvaihtoehto on: rummut, komppikitara, basso, muut taustasoittimet, soolosoittimet, soololaulu ja taustalaulut.

-‐ Pääasia on kuitenkin saada ensin nauhalle selkeästi biisin rakenne tai selvästi hallitsevat riffit!


Sanastoa Subwoofer = matalia taajuuksia toistava kaiutin Delay = toistoefekti Reverb = kaiku Firewire-‐kaapeli = digitaalinen nopea siirtoväylä, jota pitkin ääni kulkee Console input = mikserin suorat sisäänmenot (ilman stageboxia siis) Phantom = lisävirta (+48V) Etuaste = vahvistaa mikrofonisignaalin linjatasoiseksi Gain = signaalin vahvistus EQ = taajuuskorjain (eri taajuuksien säätö) COMPRESSORI = supistaa voimakkuudenvaihteluita DI-‐boksi = muuttaa balansoimattoman signaalin balansoiduksi Monitori = lavakaiutin laulajien ja soittajien tueksi Soitinlyhenteitä:

BD = bassorumpu SN = virveli TOM = tomtom OH = overhead GTR = kitara AC.GTR = akustinen kitara BASS = basso PNO = piano KEYB = kosketinsoittimet VOC = laulu

KURSSIEN OHJELMA Studioäänityksen perusteet ja äänentoiston perusteet sisältävät hyvin paljon samaa informaatiota, joten pidän osan demotunneista yhtä aikaa. Tällaisia asioita ovat mm. mikrofonitekniikka ja laitteiston tuntemus. Äänentoistokurssilla tutustutaan yksityiskohtaisemmin miksereiden toimintaan kun taas studiokurssilla sekvensseriohjelmien käyttöön.

! !studiotekniikkajaäänentoisto!€¦ · ·...

Documents