- 1 - lapsi on osallinen · 2019-04-17 · - 8 - lapsi on osallinen 1 johdanto lapsena oleminen on...

- 1 -Lapsi on osallinen


Kannen suunnittelu: Teemu Junkkaala / GSTJPaino: Oriveden kirjapainoTaitto: Maarit Ala-MononenISBN 978-951-789-247-6Kustantaja: Kirkon kasvatus ja nuorisotyö/Kirkkohallitus 2008


Lapsi on osallinen

Kirkon varhaiskasvatuksenkehittämisen asiakirja

Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä, Kirkon kasvatus ja nuorisotyö


Sisällys:

1 Johdanto .................................................................................. 72 Kirkon varhaiskasvatuksen lähtökohdat ..................................... 9

2.1 Kirkon varhaiskasvatus .................................................. 92.2 Lapsen oikeus kristilliseen kasvatukseen ......................... 102.3 Lapsen hengellisyys ....................................................... 122.4 Juuret pyhäkoulutyössä .................................................. 13

3 Kirkon varhaiskasvatuksen nykytilanne ...................................... 143.1 Kirkon varhaiskasvatuksen kokonaisuus .......................... 14

- Kristillinen kotikasvatus ............................................ 14- Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö ............................ 14- Kasteeseen liittyvä yhteistyö, pikkulapsityö ................. 14- Perhekerho ............................................................... 15- Päiväkerho ................................................................ 15- Pyhäkoulu ................................................................. 15- Leiri- ja kesätoiminta ................................................. 15- Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta ........................ 16- Yhteydet yhteiskunnan varhaiskasvatukseen ................ 16- Jumalanpalveluskasvatus kirkon varhaiskasvatuksessa...... 16- Musiikki kirkon varhaiskasvatuksessa ............................. 16- Taidekasvatus ja ilmaisu kirkon varhaiskasvatuksessa ..... 16- Ympäristökasvatus kirkon varhaiskasvatuksessa ............. 16

3.2 Kirkon varhaiskasvatuksen toimijat ..................................... 17- Lastenohjaajat ............................................................... 18- Lapsityönohjaajat .......................................................... 18- Lapsi- ja perhetyön papit ............................................... 18- Valtakunnalliset ja hiippakunnalliset toimijat .................... 19

4 Kirkon varhaiskasvatuksen haasteita ............................................ 204.1 Muuttuva kirkollinen toimintaympäristö .............................. 204.2 Kirkon varhaiskasvatuksen ulottuvuuksia ............................ 21

5 Visio kirkon varhaiskasvatuksesta ................................................ 235.1 Lapsi on osallinen .............................................................. 235.2 Osallisuudella ja kokonaisvaltaisuudella ehyt käsitys uskosta

ja elämästä ...................................................................... 235.3 Vision toteutuminen .......................................................... 28

6 Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma ......................... 29- Varhaiskasvatuksen vahvistaminen osana kirkon perustehtävää ja julkisuuskuvaa .................................... 29- Kasteeseen liittyvän yhteydenpidon kehittäminen ............ 30- Lapsen hengellisyyden tukeminen ................................... 31- Kokonaisvaltaisen ja osallistavan kasvatuksen painottaminen ............................................................... 32- Lapsen oikeuksien toteutuminen kirkossa ....................... 33- Perhelähtöisen ja diakonisen työotteen vahvistaminen ..... 34- Kirkon varhaiskasvatustoiminta kiinnostavana työtehtävänä ................................................................. 35- Vuorovaikutuksen lisääminen kirkon varhaiskasvatuksesta 36


7 Toimintamuotoihin ja sisältöihin liittyvät kehittämistavoitteet ....... 387.1 Kasteen jälkeen säännöllistä yhteydenpitoa ....................... 387.2 Kumppanuutta perheiden kanssa ..................................... 397.3 Perhekerhoon uudenlaisten toteutustapojen tukemista ..... 407.4 Päiväkerhoon kokonaisvaltaista kasvatusajattelua ............ 417.5 Pyhäkoulu johdattaa pyhän äärelle .................................. 427.6 Yhteistyötä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan ....... 437.7 Yhteyksien vahvistamista yhteiskunnan varhaiskasvatukseen 437.8 Jumalanpalveluskasvatus punaiseksi langaksi ................... 447.9 Musiikin rikkaus kirkon varhaiskasvatuksessa ................. 457.10 Taide ja ilmaisu avaavat mitä sanat eivät tavoita ............ 467.11 Ympäristökasvatus on osa kaikkea toimintaa ................ 47

8 Loppurukous .......................................................................... 499 Lähteet ................................................................................. 50


Esipuhe

Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön toimikunta asetti Kirkon varhaiskas-vatuksen kehittämisryhmän, jonka tehtävänä oli linjata 31.12.2007 mennessäkirkon varhaiskasvatuksen kokonaisuutta ja kehittää työn sisältöjä.

Kehittämisryhmän puheenjohtajana ovat toimineet Kirkkohallituksen var-haiskasvatussihteerit Anna-Liisa Ohtamaa ja Mirkka Torppa ja jäseninä:

Ann-Mari Holländer, työalasihteeri, Kirkon ruotsinkielisen työn keskusMinna Kaihlanen, lapsityönohjaaja, Tampereen srk-yhtymäRisto Leppänen, pastori, Liedon srkMatti Mikkola, kasvatuksen hiippakuntasihteeri, Tampereen hiippakuntaSeija Saarinen, kouluttaja, Seurakuntien Lapsityön Keskus ryAila Suomalainen, lastenohjaaja, Hakunilan srkLeena Vainionpää, lehtori, Turun kristillinen opisto

Lisäksi työryhmään nimettiin pysyviksi asiantuntijajäseniksi:Marja-Leena Toivanen, johtaja, Kirkkohallitus/Kasvatus ja nuorisotyöKalevi Virtanen, pääsihteeri, Seurakuntien Lapsityön Keskus ryPäivi Vuorelma, lapsityönohjaaja, Helsingin srk-yhtymä

Myös Kirkkohallituksen Kasvatuksen ja nuorisotyön lapsityön tiimi osal-listui työskentelyyn. Asiakirjan lopussa olevat rukoukset on kirjoittanut TyttiIssakainen.

Linjaavan kehittämissuunnitelman valmisteleminen aloitettiin syksyllä 2006pohtimalla ja kartoittamalla kirkon varhaiskasvatuksen nykytilannetta ja toi-mintamuotoja. Lähtökohtana työskentelyssä oli kirkon lapsi- ja nuorisotyönstrategia sekä valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet –asia-kirja (Vasu).

Työryhmä laati asiakirjasta väliraportin, josta pyydettiin syksyllä 2007palautetta eri asiantuntija- ja toimijatahoilta. Asiakirja oli esillä internetissäavointa kommentointia varten syyskuun 2007 ajan. Myös Kirkon kasvatuksenja nuorisotyön toimikunta antoi palautetta asiakirjasta. Väliraportista annetunpalautteen pohjalta työryhmä muokkasi ja tarkensi asiakirjan sisältöä ja ilmaisu-muotoja. Asiakirjan nimeksi tuli ”Lapsi on osallinen”. Näin liitytään myös kokokirkon yhteiseen strategiaan 2015 Meidän kirkko. Osallisuuden yhteisö.

Asiakirja on kaksiosainen: Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunni-telma on tiivistelmä, joka esittelee lyhyesti kirkon varhaiskasvatusta ja senkehittämisen painopisteitä. Se on tarkoitettu vanhemmille, seurakunnan luot-tamushenkilöille ja yhteistyökumppaneille. Laajempi Kirkon varhaiskasvatuk-sen kehittämisen asiakirja on suunnattu erityisesti seurakuntien työntekijöillesekä kouluttaville tahoille. Tämä asiakirja laajentaa ja syventää esitteessä mai-nittuja asioita ja sisältää tarkempia kirkon varhaiskasvatuksen eri toiminta-muotoihin liittyviä kehittämistavoitteita.


Työryhmän kokouksessa 3.12.2007 asiakirjan viimeisin versio hyväksyt-tiin. Asiakirja käsiteltiin ja hyväksyttiin Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyöntoimikunnassa 29.1.2008 ja julkistettiin 3.3.2008.

Kirkon työssä varhaiskasvatus on hyvin merkittävä toiminta-alue. Kirkonvarhaiskasvatuksen kehittämisen asiakirjan tarkoituksena on kannustaa ja in-nostaa seurakuntia aktiivisesti suuntaamaan eteenpäin varhaiskasvatustyötäsekä laatimaan asiakirjaa hyödyntäen omia, paikallisista lähtökohdista nouse-via kehittämissuunnitelmia.


1 JOHDANTO

Lapsena oleminen on tärkeämpää kuin se, mitä lapsesta joskus tulee.Lapsena oleminen on jatkuvaa kasvua ja elämän ihmeellisyyden ihmettelyä.Lapsuus ja koko ihmiselämä on kuin suuri seikkailu tai leikki, jonka kulkuaemme aina pysty ennakoimaan. Siksi turvallisen matkanteon apuna on hyväolla mukana suunnitelma ja kumppaneita. Kirkon varhaiskasvatuksenkehittämissuunnitelma ja kehittämisen asiakirja on yksi sellainen.

Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisen materiaalikokonaisuus on jaettu1. tiiviiseen Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelmaan ja 2. laajem-paan Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisen asiakirjaan.

Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisessä haastetaan varhaiskasvatuk-sen toimijoita arvioimaan ja kehittämään varhaiskasvatuksen kokonaisuuttaomassa toimintaympäristössään. Esitetyn vision, kehittämissuunnitelman jakehittämiseen liittyvän asiakirjan edistäminen on tärkeä kirkon varhaiskasva-tuksen toimijoiden yhteinen tehtävä. Ydinkysymyksenä on, miten seurakun-nissa toteutetaan kasteopetusta, miten kohdataan lapsen hengellisyys, vasta-taan lasten ja perheiden tarpeisiin ja löydetään uudenlaisia ratkaisuja lasten japerheiden mahdollisuuksiin kohdata Jumala.

Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisen asiakirjassa käsitellään kirkonvarhaiskasvatuksen lähtökohtia, nykytilannetta, haasteita, visiota jakehittämissuunnitelmaa. Lähtökohdilla kuvataan, mihin kirkon varhaiskasvatusperustuu. Nykytilanteen kuvauksessa esitellään kirkon varhaiskasvatuksen laa-juutta, sisältöjä ja laatua. Visio on näky tulevaisuudesta, johon kirkon varhais-kasvatuksessa halutaan pyrkiä. Kehittämissuunnitelma ja toimintamuotoihinliittyvät kehittämiskohdat ovat kooste painotuksista, joita noudattamalla pyri-tään vision kuvaamaan tilanteeseen.

Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma ja Kirkon varhaiskas-vatuksen kehittämisen asiakirja on tarkoitettu kirkon varhaiskasvatuksen toimi-joiden linjaavaksi tueksi seurakunnissa, seurakuntayhtymissä, hiippakunnissa,järjestöissä, oppilaitoksissa ja keskushallinnossa. Niitä voidaan käyttää myösmuiden varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Onmyös tärkeää ottaa vanhemmat ja lasten perheet mukaan keskusteluun ja kump-panuuteen seurakunnan varhaiskasvatuksen kehittämiseksi.

Eri tahot voivat oman toimintaympäristönsä kehittämisprosessissa käyt-tää apuna tässä asiakirjassa esitettyjä kysymyksiä ja kirkon varhaiskasvatuk-sen mahdollisuuksia. Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisprosessiin kutsu-taan mukaan

√ yksittäinen kirkon varhaiskasvatuksen työntekijä√ varhaiskasvatuksen työtiimi tai työntekijäjoukko seurakunnassa√ seurakunta tai seurakuntayhtymä sekä varhaiskasvatuksesta

vastaava johtokunta tai muu elin


√ hiippakunta √ valtakunnalliset toimijat.

Keskustelun lisäksi seurakuntien varhaiskasvatuksen toimijat haastetaantyöstämään ja toimeenpanemaan

√ oman seurakunnan varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma,linjaus tai pohdinta

jossa mm. käsitellään varhaiskasvatuksen tilannetta, visiota ja ajankohtaisiakehittämiskohtia oman seurakunnan näkökulmasta.

Asiakirjassa tulevat erityisesti esiin seuraavat kirkon varhaiskasvatukseenkeskeisesti liittyvät keskeiset käsitteet:

kirkon varhaiskasvatus (kappale 2.1, s. 9)kasteopetus (kappale 2.2, s. 10)kristillinen kasvatus (kappale 2.2, s. 10)lapsen hengellisyys (kappale 2.3, s. 12)uskontokasvatus (kappale 3.1, s. 14)osallisuus (kappale 5.2, s. 23)kokonaisvaltainen hyvinvointi (kappale 5.2, s. 23)lapsen tapa oppia (kappale 5.2, s. 23)


2 KIRKON VARHAISKASVATUKSENLÄHTÖKOHDAT

2.1 Kirkon varhaiskasvatus

Kasvatustyötä tekemällä kirkko uusintaa ja välittää uskon traditiotasukupolvilta toisille ja auttaa eri-ikäisiä ihmisiä elämään mielekkäästi. Elämänmielekkyyden kirkko uskoo löytyvän Jumalan rakkaudesta ja lähimmäisenrakastamisesta Kristuksen antaman esimerkin ja opetuksen mukaisesti. Kris-tillinen kirkko on ollut alusta lähtien kasvattava kirkko. Kirkon kasvatus-toiminnassa on ollut erilaisia painotuksia ja kasvatustyö on uusiutunut sekäelänyt vallitsevien kasvatus- ja oppimiskäsitysten mukana. Kuitenkin lähtö-kohtana on aina ollut kirkon oma arvopohja ja kristillisen uskon keskeisistäsisällöistä lähtevät tavoitteet.

Tällä hetkellä pienten, pääsääntöisesti alle kouluikäisten, lasten ja heidänperheidensä tai läheistensä kanssa tapahtuvaa kasvatusta kutsutaan kirkonvarhaiskasvatukseksi. Kirkon varhaiskasvatus on kristillisestä uskosta ja sii-hen liittyvistä arvoista nousevaa kasvatuksellista vuorovaikutusta. Tässä ih-miselämän varhaisvuosien kasvatustyössä korostuu uskon tradition jakami-nen, kasvatuksen kokonaisvaltaisuus, lapsilähtöisyys ja perheen arvostami-nen. Lapsuutta pidetään kirkossa tärkeänä ja merkityksellisenä elämänvaiheena.Lapsella on oikeus lapsena oloon, leikkiin ja lapsuuden ilon kokemuksiin. Hä-nen ei tarvitse olla isompi tai kokeneempi kuin hän on. Kirkon varhaiskasvatusalkaa jo ennen lapsen syntymää ajatuksissa, rukouksissa sekä työotteena jajatkuu koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan, perheen jumalanpalveluksiinja pyhäkoulutoimintaan sekä varhaisnuorisotyön toimintaan saakka. Näin kir-kon varhaiskasvatus kokoaa sekä alle kouluikäisiä että kouluikäisiä lapsia per-heineen mukaan seurakunnan toimintaan. Kristillisen kasvatuksen sisällöllinen,menetelmällinen ja vuorovaikutuksellinen jatkumo muodostaa lapselle turval-lisen Jumala-käsityksen sekä auttaa elämään seurakunnassa ja kasvamaan kris-tittynä ikä- ja kehityskauden erityispiirteiden mukaan niin, että uusi tieto ra-kentuu vanhan tiedon varaan.

Kirkon varhaiskasvatukseen liittyy läheisesti kasvatuskumppanuus lap-sen perheen kanssa. Tämä kumppanuus on myös ”kastekumppanuutta”, silläkastaessaan lapsia seurakunta sitoutuu tukemaan kastettua lasta, hänen van-hempiaan ja kummejaan kristillisessä kasvatuksessa. Kaste- ja kasvatus-kumppanuus on vuorovaikutusta, läsnäoloa ja rinnakkaineloa perheen ja seu-rakunnan välillä. Kumppanuus on kunnioittavaa ja kirkon varhaiskasvatus-toiminta on avointa kaikkien kotien lapsille. Kasvatuskumppanuus luo lapsellekokonaisvaltaisemman ja yhtenäisemmän ymmärryksen eri kasvuympäristöissätapahtuvasta kasvatuksesta ja kristillisestä elämästä.


Kirkon varhaiskasvatus toteutuu tällä hetkellä 1. arkisin kerhomuotoisena,2. sisältöalueisiin painottuvana, 3. sunnuntaisin jumalanpalvelukseen ja pyhä-kouluun liittyvänä, 4. loma-aikoihin painottuvana, 5. perheitä tukevana toi-mintana ja 6. yhteistyöhön painottavana työotteena. Kirkon varhaiskasvatuk-sen toimintoja tällä hetkellä ovat muun muassa päiväkerhotoiminta, erilaisetperhekerhot, pyhäkoulut, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, lapsille japerheille suunnatut jumalanpalvelukset ja kirkkohetket, varhaiskasvatuksenmusiikkikasvatus, kristillinen kotikasvatus, yhteydenpito lapsiperheisiin, lap-selle ja hänen läheisilleen suunnatut tapahtumat, varhaiskasvatuksen uskonto-kasvatuksen tukeminen, yhteistyö yhteiskunnan varhaiskasvatuksen toimi-joiden kanssa, lasten retki- ja leiritoiminta, lasten kesäkerhotoiminta, lapsillesuunnatut toimintakerhot sekä erilaiset paikalliset toiminnot, jotka kehittyvätjatkuvasti.

Kirkon varhaiskasvatustoiminta on erityisesti lastenohjaajien, lapsityön-ohjaajien ja lapsi- ja perhetyön pappien osaamisalue, jonka sisältönä on kris-tillinen kasvatus varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Kirkon varhaiskasvatuk-sessa jokaisen työntekijän kasvatusajattelu ja kristilliset arvot tulevat näky-väksi hänen työssään.

Käsite kirkon varhaiskasvatus on ollut käytössä kirkon kasvatustyön pii-rissä 1960-luvulta lähtien. Tätä käsitettä käyttämällä halutaan korostaa koko-naisvaltaista kristillisen varhaiskasvatustoiminnan ajattelua, johon perusläh-tökohtana kuuluu kasvatuskumppanuus lapsen perheen kanssa. Viimeisinä vuo-sikymmeninä käsitteen rinnalla on käytetty termiä lapsi- ja perhetyö, jokaedelleen tulee elämään kirkon varhaiskasvatus -käsitteen kanssa. Koska tä-män asiakirjan tehtävänä on nähdä kirkon varhaiskasvatuksen tulevaisuuden-suuntia, on nähty ajankohtaiseksi painottaa käsitettä kirkon varhaiskasvatus.

2.2 Lapsen oikeus kristilliseen kasvatukseen

Kirkon varhaiskasvatuksen raamatullisina lähtökohtina ovat kaste- jalähetyskäsky (Matt. 28:18-20) ja lasten evankeliumi (Mark. 10:13-16). Jeesusasetti lapsen uskon esikuvaksi aikuisille (Matt. 18:1-6) ja tämän mallin mukaankirkon varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja kunnioitetaan lasta omanlaisenaitsenään. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on luotu Jumalan ku-vaksi ja elämään yhteydessä Luojaansa. Jokainen lapsi, nuori ja aikuinen onainutlaatuinen ja jokaisen ihmisen elämä on arvokasta. Kirkon varhaiskas-vatuksessa kunnioitetaan jokaisen lapsen ja perheen yksilöllisyyttä ja arvoa.Psalmin 139 mukaan lasta kunnioitetaan Jumalan luomana kallisarvoisena ih-meenä. Raamatun mukaan lapset ovat lahja ja vanhempien sekä muiden ai-kuisten tärkeä tehtävä on pitää hyvää huolta lapsista. (1.Moos 4:1, 1.Sam1:27). Kristillinen kasvatus on kristilliseen uskoon ja sen lähtökohtiin keskittyvääkasvatusta.

Kirkon varhaiskasvatus perustuu kasteessa saatuun vanhempien, kummienja seurakunnan yhteiseen tehtävään pitää huolta kastetusta lapsesta opetta-malla ja kasvattamalla häntä yhdessä. Tätä kumppanuudessa toteutuvaa kas-vatusta kutsutaan kasteopetukseksi. Sen perustana on kaste- ja lähetyskäsky.

Kirkon jäseneksi ja Jumalan lapseksi tullaan kasteessa. Kasteessa


ihmisestä tulee kristitty, sekä kotiseurakuntansa että maailmanlaajuisen kir-kon jäsen. Kastetut ovat tasa-arvoisia seurakunnan jäseniä. Kirkkolain (KL4:1) mukaan kaste on yksi kirkon luovuttamattomista tehtävistä. Kirkon var-haiskasvatuksen toteutuminen seurakunnissa perustuu kirkkojärjestyksessä(KJ 3:1, KJ 3:2) vanhemmille annettuun tehtävään antaa lapselle kristillistäkasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta sekä kummeille ja seu-rakunnalle annettuun tehtävään tukea vanhempia tässä kasvatus- ja opetus-työssä. Seurakunnan tulee myös huolehtia eri-ikäisten seurakunnan jäsentenkristillisestä kasvatuksesta ja hengellisen elämän hoitamisesta. Kirkonvarhaiskasvatus ja kotien kristillisen kasvatuksen tukeminen ovat näin kirkonperustehtäviä. Kastettuna seurakuntansa jäsenenä lapsella on oikeus saadakotiseurakunnassaan ja kodissaan kristillistä opetusta ja kasvatusta. Kirkonvarhaiskasvatus on kasteeseen perustuvaa kumppanuutta, mutta kirkon lähetys-tehtävän mukaisesti toimintaan ovat tervetulleita ja mukaan kutsutaan myösne, joita ei ole kastettu tai jotka edustavat muita uskontoja.

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön strategiassa 2010 korostetaan osallisuutta,yhteisöllisyyttä ja rakastavaa välittämistä lapsesta ja nuoresta. Kirkon kasva-tustyön pyrkimyksenä on edistää lasten, nuorten ja heidän kotiensa mahdolli-suuksia kohdata armollinen Jumala ilman ehtoja.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategian 2015 mukaan kirkko onosallisuuden yhteisö. Kirkko kutsuu kaikkia Jumalan yhteyteen ja rohkaiseevälittämään lähimmäisistään ja kantamaan vastuuta koko luomakunnasta. Osal-lisuuden yhteisönä kirkko on avoin kaikille ja toimii vuorovaikutuksessa ym-päröivän maailman kanssa. Kirkon arvoiksi määritellään 1. Pyhän kunnioitus,2. vastuullisuus, 3. oikeudenmukaisuus ja 4. totuudellisuus. Kirkon visiona on,että kirkon jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen.Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltälähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa. Kirkon suuntaviivoina vuoteen 2015ovat jäsenten hengellisen elämän vahvistaminen ja ylläpitäminen, kirkon jä-senten sitoutuminen vastuuseen heikommista, kirkon jäsenyyden merkityk-sen vahvistaminen, vuorovaikutuksen lisääminen kirkon viestinnässä, toimin-taa palvelevien rakenteiden kehittäminen ja kirkon uudistumisen jatkuminen.Nämä strategiassa asetetut lähtökohdat ohjaavat myös kirkon varhaiskasva-tuksen kehittämistyötä.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus Stakes on laatinutVarhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Vasu) yhteistyössä sosiaali- ja ter-veysministeriön, opetusministeriön ja opetushallituksen sekä Kuntaliiton, Kirk-kohallituksen ja muiden asiantuntijatahojen kanssa. Vasu on varhaiskasva-tuksen sisällöllisen kehittämisen ja ohjauksen väline ja sen tavoitteena on edistäävarhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa. Kirkonvarhaiskasvatuksessa sitoudutaan valtakunnallisen Varhaiskasvatussuun-nitelman perusteet -asiakirjan mukaiseen varhaiskasvatusajatteluun siten, ettäkirkon varhaiskasvatuksen ensisijaisena perustana on kirkon oma arvopohjaja kristillisen uskon keskeisistä sisällöistä lähtevät tavoitteet. Vasu-asiakirjanmukaan varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena Suomessa on lisätä lap-sen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdolli-simman hyvät kasvun, kehittymisen ja oppimisen edellytykset. Saadessaantoimia itselleen ominaisella ja motivoivalla tavalla lapsen hyvinvointi lisääntyy.


YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen (1998) 14. artiklassa taataan lapselleajattelun, omantunnon ja uskonnon vapaus. Sopimuksen 27. artiklassa tun-nustetaan lapsen oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisenja sosiaalisen kehityksen kannalta riittävään elintasoon ja tästä elintasosta van-hempien on velvollisuus huolehtia. Näin lapsella on oikeus saada oman uskon-tonsa mukaista ohjausta, tukea ja kokemuksia. Tämä kristillinen kasvatus-tehtävä on seurakunnan ja lapsen vanhempien tärkeä velvollisuus lapsen ko-konaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi.

2.3 Lapsen hengellisyys

Lapsen hengellisyys on ihmettelyä, ihailua, valppautta, tutkimista ja leikki-mistä. Siihen liittyy herkkyys havaita kauneutta, pyhyyttä, näkymätöntä jatuonpuoleista. Hengelliseen alueeseen kuuluvat olennaisesti mysteerit, sym-bolit, mielikuvitus, lapsen ja aikuisen varhainen vuorovaikutus sekä toistuvatrituaalit.

Lapsen hengellinen herkkyys kehittyy arkielämän tilanteissa kotona, seu-rakunnassa tai muussa varhaiskasvatusympäristössä. Siihen vaikuttaa kes-keisesti aikuisen ja lapsen varhainen vuorovaikutussuhde. Lapsenhengellisyyteen kuuluu tapa kohdata Jumala arjen keskellä; nähdä jokapäiväistenasioiden syvempiä merkityksiä ja herkkyys jumalanpalveluselämän kokemi-sessa, rukouksessa ja uskonnollisten symbolien ymmärryksessä. Hengellisyyson lapselle luontainen piirre. Lapsen maailmassa hengellisyydelle herkistäviätapahtumia voivat olla tavalliset arjen tilanteet tai riemu, pelko, kuolema, varjelusja Pyhät hetket tai kokemukset. Myös jotkut toiminnat kuten jumalanpalve-lukseen osallistuminen, ehtoollinen, rukous, laulaminen, leikkiminen tai liikku-minen voivat edistää lapsen hengellisyyden puhkeamista. Kasvatus ja vuoro-vaikutus joka vahvistaa lapselle luontaista tapaa toimia, vapauttaa lapset käyt-tämään omaa mielikuvitustaan, luovuuttaan ja suuntautumaan hengellisesti.Elämyksellisyyden rinnalla lapsi tarvitsee tietoa oman kirkon uskon sisällöistäja tavoista sekä kokemuksia jumalanpalveluselämään ja seurakuntaelämäänosallistumisesta. Elämyksellisyys, kokemukset ja tieto yhdessä rakentavat lap-sen kristillistä identiteettiä.

Kristilliseen uskoon ja hengellisyyteen liittyvät asiat ajankohtaistuvat jo-kaiselle lapselle omanlaisessa rytmissään, joka on yhteydessä lapsen kasvuunja kehitykseen sekä kasvuympäristöön ja vuorovaikutukseen.Varhaiskasvatuksessa annetaan rauhassa aikaa ja tilaa lapselle kohdata ja ko-kea uskonnollisia asioita turvallisesti, pohtia uskonnollisia asioita yksin tai yh-dessä sekä kysellä aikuiselta. Kodin ja varhaiskasvatusympäristön yhteistyöja samansuuntaisuus lapsen kristillisessä kasvatuksessa luovat lapselle koko-naisvaltaista ymmärrystä uskosta ja kristillisestä elämästä ja tukevat lapsenkristillisen identiteetin muodostumista.

Lapsen hengellisen herkkyyden tiedostaminen ja hyödyntäminen on kas-vattajan tärkeä taito. Kasvattajan on tunnettava lapsen kehitykselliset valmiu-det käsitellä hengellisiä asioita ja nähtävä, milloin lapsi on erityisen avoin taiherkistynyt hengellisesti. Ryhmätoiminnassa hiljentyminen sekä esteettiset jaaistikokemukset voivat ohjata lasta hengelliseen virittyneisyyteen.Kokemuksellisuus ja aistien käyttö ovat lapselle merkityksellinen tapa oppia ja


elää. Lapselle on myös luonnollista keskittyä ja paneutua tilanteisiin. Tällöinesimerkiksi Raamatun kertomukseen liittyvä pohdinta-, toiminta- tai leikki-tilanne voi viedä lapsen mukaansa syvään hengelliseen kokemukseen. Aikuisentärkeä tehtävä on edistää herkistävien tilanteiden syntymistä ja seurata lastaniissä turvallisesti. Lapselle luonteva hengellisyys on kokonaisvaltaista elä-mistä yhteydessä Jumalaan, ei määriteltyjä tilanteita.

2.4 Juuret pyhäkoulutyössä

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon varhaiskasvatuksen juuret ovat pyhä-koulutyössä, jota on tehty Suomessa 1780-luvulta lähtien. Päiväkerhotyö syntyivuonna 1945 osin sosiaalisista tarpeista, mutta erityisesti tavoitteena on olluttukea koteja lasten kristillisessä kasvatuksessa. Ensimmäiset äiti-lapsikerhotsyntyivät 1960-luvulla. Vuosien aikana kirkon varhaiskasvatus onorganisoitunut ja laajentunut seurakunnissa. 1980-luvulla alettiin puhua laaja-alaisesta lapsityöstä sekä lapsi- ja perhetyöstä, jonka piiriin kuului mm. pyhä-koulun ja päiväkerhon lisäksi perhetyö ja iltapäiväkerhot. Lisäksi 1980-luvullauudeksi alueeksi tuli yhteiskunnan varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksentukeminen. Vuosituhannen vaihteessa vahvistui käsite kirkon varhaiskasvatus,jonka mukaan kasvatus on kokonaisuus, johon kuuluu lapsen kasvatus, hoitoja opetus ja johon läheisesti liittyy kasvatuskumppanuus perheen kanssa. Vuon-na 2007 varhaiskasvatus on merkityksellinen osa seurakuntien toiminnan jatalouden kokonaisuutta. Lisäksi yhteiskunnassa pidetään seurakuntia keskei-senä ja arvostettuna varhaiskasvatuksen toimijana.


3 KIRKON VARHAISKASVATUKSENNYKYTILANNE

3.1 Kirkon varhaiskasvatuksen kokonaisuus

Seuraavassa esitellään yleisimpiä kirkon varhaiskasvatuksen sisältöjä jatoimintamuotoja.

Kristillinen kotikasvatusKirkon uskonperintö on välittynyt aikaisemmalta sukupolvelta nuorem-

malle niin, että perinnettä on aina lainattu ja uudistettu. Koti ja oma perhe ovatlapsen tärkein kasvuympäristö. Vanhempien merkitys lapsen kasvulle,hyvinvoinnille ja arvojen muodostumiselle on ensisijaista. Ihminen toistaa useinkoko elämänsä ajan kotona oppimiaan malleja. Lapseen vaikuttavatmerkityksellisesti vuorovaikutussuhde vanhempaan, keskustelut, lapsen to-desta ottaminen, oikean ja väärän pohdinta sekä anteeksi antamisen ja saami-sen käytännöt. Kristillisen kotikasvatuksen piiriin kuuluu muun muassa kodinrukouselämä (iltarukous, ruokarukous, kodin hartaudet), kirkkovuoden juhlienvietto, Raamatun luku, virret, jumalanpalveluselämään osallistumien, kirkolli-set toimitukset, kristillinen tapakulttuuri ja erilaiset elämään liittyvät keskus-telut.

Perheiden kanssa tehtävä yhteistyöKirkon varhaiskasvatuksessa pidetään tärkeänä lapsen kiinteää suhdetta

vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä. Siksi toiminnan lähtökohtana on kumppanuusja yhteistyö perheiden kanssa kasteessa saadun yhteisen opetus- ja kasvatus-tehtävän mukaisesti. Käytännössä yhteistyö toteutuu keskusteluina,kohtaamisina, perheitä tai vanhempia kokoavassa toiminnassa, jumalanpalvelus-elämässä, kirkollisissa toimituksissa ja erityisenä tukena lapselle tai perheelleesimerkiksi diakoniatyön ja perheneuvonnan piirissä. Yhdessä perheen kanssajaettavia ja edistettäviä asioita ovat muun muassa tieto ja ymmärrys lapsesta,arvot, kasvatustavat ja -sisällöt, perheen elämän tukeminen ja kristillisen kas-vatuksen vahvistaminen. Yhteistyössä ja kumppanuudessa lapsen vanhemmatja työntekijät ovat tasavertaisia, mutta erilaisia lapsen tuntijoita. Lapselle lä-heisten aikuisten toimiva yhteistyösuhde kannattelee lapsen elämistä kotona jaseurakunnassa.

Kasteeseen liittyvä yhteistyö, pikkulapsityöKasteessa alkanutta seurakuntayhteyttä pidetään yllä koko varhaislap-

suuden ajan. Kirkon varhaiskasvatuksen näkökulmasta tämä jatkumo alkaakastekeskustelusta ja päättyy kouluun siunaamiseen. Kastetilaisuus ja siihenliittyvä keskustelu on erityinen mahdollisuus kohdata perhe, isovanhemmat jakummit merkityksellisessä elämäntilanteessa. Kastepapin yhteydenpito pai-nottuu kastetta edeltävään toimituskeskusteluun ja yhteydenpitoon kasteen


jälkeen. Eri työntekijäryhmät yhdessä tukevat ja kohtaavat pikkulapsiperheitäerilaisissa tilanteissa, toiminnoissa ja elämävaiheissa. Keskeisimpiä kasteenjälkeisiä yhteydenpitomuotoja ovat tällä hetkellä vauvakirkot, kummikirkot,kutsut seurakunnan toimintaan, syntymäpäiväonnittelut ja seurakunnassa jär-jestettävät syntymäpäiväjuhlat. Monet seurakunnat aloittavat yhteydenpidonlasta odottavaan perheeseen neuvolatoiminnassa tai odotusaikaan liittyvässäryhmätoiminnassa.

PerhekerhoPerhekerho on monimuotoinen lasten ja heidän läheistensä kohtauspaik-

ka. Seurakunnan perhekerhotoimintaa voidaan kutsua myös mm. avoimeksikerhoksi, avoimeksi päiväkerhoksi tai vanhempi-lapsikerhoksi. Vanhempi,myös isovanhempi tai perhepäivähoitaja osallistuu kerhoon lapsen kanssa.Perhekerho sisältää yhteisen kirkkohetken, erilaista tekemistä tai teemojenkäsittelyä sekä yhdessä olemista samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.Perhekerhoihin ei yleensä ilmoittauduta ja ryhmän kokoonpano vaihtelee erikerroilla. Perhekerho on lapsiperheille matalan kynnyksen seurakunta. Perhe-kerhon pohjalle on muotoutunut mm. ensi kertaa vanhemmaksi -ryhmiä, vauva-ryhmiä ja sisällöltään eri tavoin painottuneita ryhmiä.

PäiväkerhoPäiväkerho on lapsen kasvupaikka, jossa toimitaan kumppanuudessa hä-

nen perheensä kanssa. Kerhossa painottuvat lapsesta välittäminen, lapsuudenilon kokemukset ja lapsen hengellisen herkkyyden vaaliminen. Päiväkerho ra-kentaa lapsen kokemusta seurakunnasta, jossa hän tulee kohdatuksi koko-naisvaltaisesti ikäkaudelleen merkityksellä tavalla. Päiväkerholaiset kokoon-tuvat arkisin kaksi – neljä kertaa viikossa leikkimään, hiljentymään ja toimi-maan. Kerhoarkeen kuuluu monenlainen toiminta, jonka sisältöä luovat aikui-set yhdessä lasten kanssa. Ryhmässä syntyvät ystävyyssuhteet ovat lapselletärkeitä, samoin lämmin suhde lastenohjaajiin. Päiväkerholaiset ovat iältään3-6 -vuotiaita.

PyhäkouluPyhäkoulu on seurakunnan järjestämää pienten ja kouluikäisten lasten toi-

mintaa, jolla on lasten jumalanpalveluksen luonne. Pyhäkoulu toteutuu perin-teisesti sunnuntaisin, mutta nykyään myös arkisin esimerkiksi kaakaopyhä-koulun muodossa. Pyhäkoulussa keskeinen elementti on hiljentyminen sekälapsille sopivat ja sovelletut raamatunkertomukset. Pyhäkoulussa opitaan elä-män perusasioita kuten kiitollisuutta, toisten kunnioittamista, itsensä arvok-kaaksi kokemista ja Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon luottamista. Pyhä-koulu on lapselle paikka hiljentyä ja olla Jumalan hoidettavana.

Leiri- ja kesätoimintaLasten ja perheiden leiritoiminta toteutuu seurakunnissa ympäri vuoden.

Lapsille suunnatut leirit ovat päiväleirejä tai yön yli kestäviä leirejä, minnepienet lapset osallistuvat yleensä vanhempansa kanssa. Perheleireillä on yleensäsekä perheille suunnattua yhteistä ohjelmaa että lapsille ja vanhemmille toteu-tettua omaa toimintaa. Perheleirit vahvistavat perheyhteyttä, tukevat kristil-


listä kasvua ja antavat mahdollisuuden virkistykseen. Lasten kesätoiminnassapainottuvat kristillisen kasvatuksen lisäksi iloiset kesäkokemukset, ryhmässäolosekä turvallisen aikuisen seura. Lasten kesätoiminta toteutuu arkisinkesäkerhoina ja päiväleireinä, yön yli kestävinä leireinä, retkinä, jumalanpalvelus-elämään ja kirkkotiloihin liittyvänä toimintana ja erilaisina kesätempauksina.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaNykyisten säädösten mukaan aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu

ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä kaikkien vuosiluokkienerityisoppilaille. Seurakunnat ovat yksi kuntien aamu- ja iltapäivätoiminnanpalvelun tuottajista. Lisäksi on seurakuntia, jotka järjestävät aamu- ja iltapäivä-toimintaa omakustanteisesti. Toiminnassa painottuvat turvallisen aikuisen jat-kuva läsnäolo koulupäivän jälkeen, kristilliset sisällöt, lepo ja hiljentyminen,leikki, monipuolinen ja virkistävä toiminta sekä välipala. Aamu- ja iltapäivä-toiminta nivoutuu kirkon varhaiskasvatuksen ja kirkon varhaisnuorisotyön toi-minnan piiriin.

Yhteydet yhteiskunnan varhaiskasvatukseenSeurakunnan varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät aktiivisesti yhteis-

työtä kunnan varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa. Yhteistyö toteutuu mm.varhaiskasvatuksen kunnallisessa kehittämisessä, toiminnallisessa yhteistyössäsekä varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen mentoritoiminnassa ja muussauskontokasvatuksen tukemisessa. Seurakunnat osallistuvat kuntakohtaistenvarhaiskasvatussuunnitelmien työstämiseen ja tukevat päivähoitoyksiköidenuskonnollis-katsomuksellisen orientaation pohdintaa yksikkökohtaisissavarhaiskasvatussuunnitelmissa. Uskontokasvatus on yhteiskunnan kasvatus-ja opetusjärjestelmien antamaa kulttuurikasvatusta, jonka keskeisenä tehtä-vänä on uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen tarjoaminen. Päi-vähoitolain (36/1976) mukaan päivähoidon tulee edistää lapsen fyysistä, sosi-aalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eet-tistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa onlain mukaan kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2005) määritellään katsomukseenliittyviksi sisällöllisiksi orientaatioiksi eettinen orientaatio ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa(2000) säädetään, että esiopetukseen sisältyy eettistä kasvatusta, kulttuuristakatsomuskasvatusta ja uskontokasvatusta sekä sille vaihtoehtoistaelämänkatsomustietokasvatusta.

Jumalanpalveluskasvatus kirkon varhaiskasvatuksessaJumalanpalveluskasvatus toteutuu kokonaisvaltaisesti kaikessa kirkon

varhaiskasvatuksessa. Jumalanpalveluselämä on kaikkea seurakunnankokoontumisiin ja kotiin kuuluvaa hartauselämää. Jumalanpalveluskasvatus tar-koittaa tukea eri-ikäisille seurakuntalaisille, jotta he voivat liittyä ja sitoutuakirkon monimuotoiseen jumalanpalveluselämään. Rukous, Jumalan kohtaami-nen, jumalanpalveluksen sisältö ja uskon traditioon osallistuminen ovat kes-keinen osa lasten jumalanpalveluskasvatusta. Ehtoolliskasvatus on aina osajumalanpalveluskasvatusta ja sen tavoitteena on auttaa lapsia ja perheitä ym-


märtämään syvemmin ehtoollisen merkitystä omassa uskonelämässä jaseurakuntayhteydessä. Suomessa lapset ovat voineet nauttia ehtoollista yh-dessä vanhempiensa tai muun läheisen aikuisen kanssa vuodesta 1979 lähtien.Ehtoollinen välittää lapselle anteeksiantamuksen ja siunauksen kokemusta.

Musiikki kirkon varhaiskasvatuksessaMusiikki on olennainen osa seurakuntien monipuolista jumalanpalvelus-

elämää ja kirkon varhaiskasvatusta. Jumalanpalveluselämässä lapsi voi ilmais-ta uskoaan ja osallistua jumalanpalvelukseen luontevasti laulaen, soittaen, liik-kuen tai kuunnellen. Musiikkikasvatuksen avulla lapsen musiikillinen ajattelu jailmaisu kehittyy ja musiikki tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua. Kanttoritvastaavat seurakuntien musiikkikasvatustyöstä ja sitä toteuttavat heidän kans-saan muut seurakuntien työntekijät. Seurakuntien lapsikuoroissa,soitinyhtyeissä ja muskareissa sekä lasten ja perheiden musiikkiryhmissä jakonserteissa luodaan tärkeitä musiikillisia kokemuksia lapsen elämään.

Taidekasvatus ja ilmaisu kirkon varhaiskasvatuksessaTaiteella on mahdollisuus avata ja koskettaa lasta ja aikuista ymmärtä-

mään sitä, mitä sanat eivät tavoita. Uskonnon ja taiteen symbolimaailmat ovatlähellä toisiaan ja uskonnolla ja estetiikalla on aina ollut elävä vuorovaikutusmuun muassa kuvataiteen, musiikin, draaman, liikkumisen, kerronnan ja kir-jallisuuden kautta. Lasten taidekasvatus tukee omien kykyjen löytämistä, uu-den luomista ja itseilmaisua. Seurakunnassa se erityisesti avaa pyhyyden ko-kemista sekä mahdollisuutta symboliikan ja tradition syvään tavoittamiseen jaomaksumiseen.

Ympäristökasvatus kirkon varhaiskasvatuksessaYmpäristökasvatus kirkossa perustuu kristilliseen luomisuskoon ja

Raamatussa opetetaan ihmisille kohtuullista elämäntapaa. Kirkonvarhaiskasvatukseen liittyvässä ympäristökasvatuksessa laajennetaan lapsenympäristöön liittyviä kokemuksia, elämyksiä, tietoja ja taitoja sekä vastuulli-suutta ja osallisuutta luomakunnasta. Se toteutuu kokonaisvaltaisesti liittyenerilaisiin konkreettisiin toimintoihin, jumalanpalvelus- ja hartauselämään, lap-sen omatoimiseen työskentelyyn, paikallisiin erityispiirteisiin tai laajempiinpainopisteisiin. Lasten ympäristökasvatus voi olla luomakunnan kauneuden japyhyyden kokemuksia, oikeudenmukaisuuden ja jakamisen opettelua, konk-reettisia tekoja elinympäristön hyväksi sekä elintapojen tai luontosuhteen poh-dintaa kristillisen opetuksen valossa. Varhaiskasvatusympäristössä ja kodissasaaduilla malleilla on keskeinen vaikutus lapsen luomakuntaan liittyviin asen-teisiin ja omien toimintatapojen muodostumiseen.

3.2 Kirkon varhaiskasvatuksen toimijat

Kirkon varhaiskasvatus toteutuu kodeissa, seurakunnassa ja muissavarhaiskasvatusympäristöissä. Seurakunnissa toteutettava varhaiskasvatus-toiminta täydentää vanhempien, isovanhempien, kummien ja muiden lapsenläheisten toteuttamaa kristillistä kasvatusta. Seurakunnissa lasten ja perhei-


den kanssa työskentelevät erityisesti lastenohjaajat, lapsityönohjaajat, pyhä-koulusihteerit, lapsi- ja perhetyön papit, muut seurakuntapapit, diakonit, kirkko-muusikot, lähetyssihteerit ja nuorisotyönohjaajat. Lisäksi toimijoina ovat va-paaehtoiset seurakuntalaiset ja lasten läheiset esimerkiksi pyhäkoulunopettajina,vapaaehtoisina kerhonohjaajina ja avustajina.

LastenohjaajatLastenohjaajien koulutus alkoi vuonna 1970 piispainkokouksen

hyväksymänä lastenohjaajakurssina, joka oli 350 tunnin pituinen. Tämän jäl-keen lastenohjaajakoulutus on järjestetty 500 tunnin koulutussuunnitelmana,lastenohjaaja-leikinohjaajakoulutuksena, lastenohjaajan opintolinjana, lasten-ohjaajan perustutkintona ja lastenohjaajan ammatillisena perustutkintona. Tällähetkellä lastenohjaajien koulutus toteutuu toisen asteen ammatillisenaperuskoulutuksena vuonna 2001 voimaan tulleiden lapsi- ja perhetyön perus-tutkinnon (120 ov) perusteiden mukaisesti. Tutkinto kelpoistaa seurakuntienlastenohjaajan sekä kuntien varhaiskasvatuksen, koululaisten aamu- ja iltapäivä-toiminnan, lastensuojelun ja perhetyön tehtäviin. Lastenohjaajan tehtäviin seu-rakunnassa kuuluu muun muassa ohjaustyö arkisin kokoontuvissa lapsiryhmissäkuten päiväkerhossa, perhekerhossa ja koululaisten aamu- ja iltapäivä-toiminnassa, pyhäkoulutyön tukeminen, kasteen jälkeinen yhteistyö lapsiper-heiden kanssa, perhetyö, lasten retki- ja leiritoiminta, varhaiskasvatuksenuskontokasvatuksen tukeminen ja yhteistyö kunnan varhaiskasvatuksen kanssa.

LapsityönohjaajatVuonna 1952 perustettiin ensimmäinen päiväkerhojen johtajattaren virka

ja työala laajeni 1960-luvulla. Ensimmäinen päiväkerhon toiminnanohjaaja-kurssi pidettiin vuonna 1970. Vuonna 1990 piispainkokous teki päätöksen,että lapsityössä on kolmiportainen virka- tai toimirakenne: lastenohjaaja, lapsi-työnohjaaja ja lapsityönjohtaja. Vuosituhannen vaihteessa siirrettiin lapsityön-ohjaajan erikoistumiskoulutus Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak)erikoistumisopinnoiksi. Tämän myötä lapsityönohjaajien pohjakoulutusvaatimusmääriteltiin ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulutasoiseksi ja kristillisen var-haiskasvatuksen erikoistumisopinnot aloitettiin Diak’issa syksyllä 2002. Lapsi-työnohjaajan tehtävään yleensä kuuluu seurakunnan varhaiskasvatuksen ko-konaisuuden kehittäminen ja johtaminen yhdessä lapsi- ja perhetyön papinkanssa sekä yhteistyö ja verkostoituminen kunnan varhaiskasvatuspalveluidenkanssa.

Lapsi- ja perhetyön papitLapsi- ja perhetyön papit ovat varhaiskasvatuksen toteuttajia seurakun-

nassa. Lapsi- ja perhetyön papin tehtäviin yleensä kuuluu seurakunnan lapsi-ja perhetyön kehittäminen ja johtaminen yhdessä lapsityönohjaajan kanssa.Käytännön toiminnan lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluu jumalanpalveluselämänjohtaminen lapsi- ja perhetyössä sekä teologinen ja uskonnonpedagoginenasiantuntijuus. Lapsi- ja perhetyön pappi yleensä huolehtii seurakunnan var-haiskasvatuksen työntekijöiden teologisesta ja raamattutiedollisesta osaami-sesta ja sen tukemisesta sekä vahvistaa heidän identiteettiään hengellisen työntekijöinä ja kristillisen tradition välittäjinä.


Valtakunnalliset ja hiippakunnalliset toimijatKasvatustoiminnasta hiippakunnissa vastaavat kasvatuksen hiippakunta-

sihteerit. Heidän tehtävänään on edistää, tukea ja kehittää kirkon kasvatuksenkokonaisuutta hiippakunnan alueella. Kirkon varhaiskasvatus on eräs hiippa-kuntasihteereiden työalueista kirkon kasvatustyön kokonaisuudessa.

Kirkon varhaiskasvatuksen ammattiryhmien valtakunnalliset yhdistyksetosallistuvat alueen edunvalvontaan ja kehittämiseen eri tasoilla. Kirkon Lasten-ohjaajat ry kokoaa yhteen kristillisissä kirkoissa ja muissa kristillisissä orga-nisaatioissa työskentelevät lastenohjaajat. Kirkon lapsityönohjaajat ry:n jäse-niä ovat lapsityönohjaajan kelpoisuuden omaavat ja lapsityönohjaajina toimi-vat. Kirkon Lapsityön teologit ry on lapsityössä mukana olevien teologienyhteinen foorumi, jonka jäseneksi voi liittyä Suomen evankelis-luterilaisen kir-kon tai muiden yhteisöjen lapsi- ja perhetyössä toimiva teologi.

Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon koulutusta toteuttaa tällä hetkellä kym-menen kansanopistoa ja kaksi ammatillista oppilaitosta. Koulutus toteutuuopetussuunnitelmaperusteisena, näyttötutkintona, tai oppisopimus- tai näyttö-tutkintoon valmistavana koulutuksena. Kristillisen varhaiskasvatuksen erikois-tumisopintoja toteuttaa tällä hetkellä Diak Etelän Järvenpään toimipaikka. Kou-luttavat laitokset ovat perus- ja täydennyskoulutuksen lisäksi tiiviisti mukanakirkon varhaiskasvatuksen valtakunnallisessa kehittämisessä ja toteuttami-sessa.

Seurakuntaopiston Lapsityön Instituutti (SLI) jatkaa vuonna 1936 toimin-tansa aloittaneen Pyhäkouluopiston työtä. Seurakuntaopiston Lapsityön Insti-tuutti toteuttaa tällä hetkellä laaja-alaisesti kirkon varhaiskasvatukseen liitty-vää lisä- ja täydennyskoulutusta, erilaisia tilauskoulutuksia sekä Kristillisenvarhaiskasvatuksen erikoistumisopintoja yhteistyössä Diakonia-ammatti-korkeakoulu Etelän kanssa.

Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien lapsityön keskus ry (SLK)on kirkollisen lapsi- ja perhetyön palvelu- ja yhteistyöjärjestö, joka jatkaavuonna 1888 syntyneen Suomen evankelis-luterilaisen Pyhäkouluyhdistyksentyötä. Sen tavoitteena on tukea seurakuntien lapsi- ja perhetyötä, tuottaakirkon varhaiskasvatukseen liittyvää materiaalia sekä osallistua muuhun työ-hön lasten ja perheiden hyväksi.

Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön yksikkö (KKN) on lapsi- ja nuoriso-työn asiantuntija- ja yhteistyöelin Kirkkohallituksessa. Varhaiskasvatus onyksi KKN:n toiminta-alueista. Kirkkohallituksella on kirkon varhaiskasvatuk-sen kokonaisvaltainen kehittämistehtävä ja vastuu varhaiskasvatuksenkokonaislinjauksista. Ruotsinkielisten seurakuntien varhaiskasvatustyötä tu-kee ja kehittää Kirkon ruotsinkielisen työn keskus (Kyrkans central för detsvenska arbetet).

Kirkon varhaiskasvatuksen läheisessä yhteistyössä toimivat lisäksi Suo-men poikien ja tyttöjen keskus – PTK ry., Suomen Lähetysseura ja kirkollis-ten järjestöjen sekä eri herätysliikkeiden varhaiskasvatuksen toimijat.


4 KIRKON VARHAISKASVATUKSENHAASTEITA

√ Pohdittavaksi: Millaisia varhaiskasvatuksen muutoksia jaulottuvuuksia löytyyoman seurakuntasi tai toimintaympäristösivarhaiskasvatustoiminnasta?

4.1 Muuttuva kirkollinen toimintaympäristö

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan piirissä on havaittavissamuutoksia, joiden vaikutusten voidaan arvioida vaikuttavan myös kirkon var-haiskasvatuksen toimintaan. Kirkkoon ja seurakuntaelämään vaikuttavienmuutostekijöiden lisäksi kirkon varhaiskasvatukseen vaikuttavat erilaiset olo-suhteet ja tekijät, joita lapsiperheet ja lapset kokevat omassa arkielämässään.Nämä tekijät liittyvät muun muassa yhteiskunnalliseen tilanteeseen, lapsuus-kulttuuriin ja päätöksentekoon eri tasoilla. Lisäksi kirkon varhaiskasvatuksentyöntekijöihin, erityisesti lastenohjaajiin ja lapsityönohjaajiin, ja heidänkoulutukseensa liittyvät tekijät vaikuttavat merkityksellisesti kirkon varhais-kasvatuksen toteutumiseen.

Ennakoitavia muutoksia kirkon varhaiskasvatuksen näkökulmasta ovatmuun muassa:

1. Seurakuntarakenteen uudistuminen: Seurakuntaliitokset, työnkuvienmuuttuminen, vähentyvä lapsiperheiden määrä muuttotappiollisissakunnissa, varhaiskasvatuksen asema seurakunnissa, seurakuntienmaantieteellisen eriarvoisuuden lisääntyminen

2. Toiminnan resurssit: Ammattitaitoisen henkilöstön rekrytointi kirkonvarhaiskasvatukseen, vähenevät taloudelliset resurssit, suuri eläköityvienlastenohjaajien määrä, toiminnan rakenteiden arviointi, johtajuudenmerkityksen kasvaminen

3. Kirkollinen tilanne: Vähentyvä kastettujen lasten määrä, nuortenaikuisten kirkosta eroaminen, uskonnollisen ja kulttuurisenmonimuotoisuuden lisääntyminen, kirkon jäsenyyden vahvistamisenhaasteet, kirkollisten ääriliikkeiden äänen vahvistuminen, kirkonlähetystehtävän merkityksen lisääntyminen

4. Yleiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutostekijät: Ikäluokkienpienentyminen, lapsiperheiden varhaiskasvatuspalveluiden laajeneminen,subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkamisen mahdollisuus,lapsiperheiden lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus, perheenpitkäaikaisten tai ratkaisemattomien ongelmien vaikutus lapseen, pientenlasten vanhempien työssäkäynti, perheen ja uran yhteensovittamisenhaasteet, erilaisten perhemuotojen ja parisuhteiden kohtaaminen


5. Lapsuuden luonne: Lapsen ymmärtäminen aktiivisena toimijana kirkossa,lapsuuden keston lyheneminen, lasten uudenlaiset mediataidot,lisääntyvä erityisen tuen ja ohjauksen tarve, taloudellisen eriarvoisuudentai vanhempien ongelmien vaikutus lapsuuteen, kodin kristillisenkasvatuksen ohentuminen

6. Koulutukseen liittyvät tekijät: Kristillisen kasvatuksen opintojen laatu jamäärä lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa, kristillisen kasvatuksentäydentävän koulutuksen lisääntyminen, varhaispedagogistenvalmiuksien vahvistaminen, johtajuuskoulutuksen tärkeys, täydentäväkirkollinen koulutus yhteiskunnan varhaiskasvatuksen tehtäviinvalmistuneille jotka siirtyvät kirkon palvelukseen, vapaaehtoistentoimijoiden koulutuksen monialaistaminen.

4.2 Kirkon varhaiskasvatuksen ulottuvuuksia

Ennakoitavien muutosten näkökulmasta voidaan arvioida kirkon varhais-kasvatuksen vahvuuksia ja heikkouksia nykytilassa sekä kirkon varhaiskasva-tuksen uhkia ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Analyysin pohjalta kehittä-mistyötä jatketaan esittämällä visio kirkon varhaiskasvatuksesta, käsittele-mällä vision lähtökohtia esittämällä ja nostamalla esiin kirkon varhaiskasva-tuksen eri toimintamuotoihin ja sisältöihin liittyviä kehittämiskysymyksiä.

Kirkon varhaiskasvatuksen eri ulottuvuudet liittyvät toisiinsa ja voivatsamanaikaisesti olla esimerkiksi mahdollisuuksia ja uhkia. Tämä limittyminenjohtuu kirkon varhaiskasvatustoiminnan monimuotoisuudesta ja sen erityis-piirteistä. Siksi ulottuvuuksia käsiteltäessä on ymmärrettävä se konteksti, jo-hon kyseinen asia liittyy.

Kirkon varhaiskasvatuksen ulottuvuuksia:

Kirkon varhaiskasvatuksenvahvuuksian Ammattitaitoiset, motivoituneet jakokoaikaiset työntekijät.n Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon laatuja monialainen varhaiskasvatuksen sisältö.n Vahva kristillisen kasvatuksen perinneSuomessa, varhaiskasvatuksen vankkaasema seurakunnissa ja varhaiskasvatuksentoiminnallinen monialaisuus.n Resurssien laajuus (työntekijämäärä,tilat, materiaalit).n Kirkon varhaiskasvatus tavoittaa valta-osan suomalaisista lapsista.n Tunnetut ja tarpeisiin vastaavat toiminta-muodot.n Kotien tuki kirkon varhaiskasvatukselle.n Hyvät yhteydet yhteiskunnanvarhaiskasvatukseen.

Kirkon varhaiskasvatuksen heikkouk-sia

n Kristillisen kasvatuksen sisällöt ovatvähentyneet peruskoulutuksessa.n Varhaiskasvatuksen arvostus ei ole itses-täänselvyys kaikissa seurakunnissa.n Vuorovaikutus on joskus vähäistä muidentyöntekijäryhmien kanssa.n Kirkon varhaiskasvatuksen tunnettavuus jajulkisuuskuva vaativat kehittämistä.n Uuden tutkimustiedon puute kirkonvarhaiskasvatuksesta.n Yhteydet seurakuntien päättäjiin ovat useinheikot.n Varhaiskasvatuksessa toimivien työnkuvaon hyvin monialainen.n Vapaaehtoisten vähentyminen kirkonvarhaiskasvatuksen piirissä.


Kirkon varhaiskasvatuksen mahdolli-suuksia

n Uudenlaisia ja tarpeisiin vastaavia toiminta-muotoja.n Lastenohjaajan työnkuvan laajentuminenkirkon varhaiskasvatuksen piirissä.n Yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa.n Uskontokasvatuksen tukeminen.n Syventävän ja täydentävän kirkollisenkoulutuksen tarjoaminen työntekijöille.n Seurakuntaliitokset mahdollisuutena:pienen srk:n työntekijät voivat saada tuekseensuuremman työyhteisön.n Monikulttuurisuus kirkn varhaiskasvatuk-sen rikkautena.n Kirkon varhaiskasvatuksen näkyvämpimerkitys kaikille perheille ja yhteiskunnalle.n Perheiden lisääntyvä kiinnostus kristillistäuskontoa ja hengellisyyttä kohtaan.n Syrjäytymisvaarassa olevien perheidenkohtaaminen.n Isovanhemmuuden ja kummiuden vahvistu-minen.n Vapaaehtoisten hyödyntäminen kasvatus-työssä.n Lapsen oikeuksien toteutuminen kirkossa.

Kirkon varhaiskasvatuksen uhkia

n Ikäluokkien pieneneminen, mikä aikaan-saa toiminnan vähentymistä.n Maantieteellinen eriarvoisuus kirkonvarhaiskasvatuksen toteutuksessa.n Seurakuntaliitosten aiheuttama henki-löstö- ja talousresurssien vähentyminen.n Ammattitaitoisten työntekijöiden vähen-tyminen ja lastenohjaajien siirtyminen toistentyönantajien palvelukseen.n Kirkosta eroamisen ja uskonnollisenmoninaisuuden aiheuttama lapsimääränvähentyminen.n Kotien hengellisyys ei rakennu enääkirkon perinteeseen.n Ammattikasvattajien korvaaminenvapaaehtoisilla toimijoilla.


5 VISIO KIRKONVARHAISKASVATUKSESTA

√ Millaisia ajatuksia visio kirkon varhaiskasvatuksesta herättääsinussa? Millaisia lisäyksiä haluaisit liittää siihen omantoimintaympäristösi näkökulmasta?

√ Mitä tässä luvussa vision lähtökohtina käsitellyt varhaispedagogisetja teologiset näkökulmat tarkoittavat sinun toimintaympäristössäsi?Mistä haluat jatkaa keskustelua tai millaisiin toimenpiteisiin onryhdyttävä?

5.1 Lapsi on osallinen

Kirkon varhaiskasvatuksen visio on: ”Lapsi on osallinen”Lapsi on seurakunnassa kallisarvoinen aarre, joka herkkyydellään avaa

uskon salaisuutta eri-ikäisille seurakuntalaisille. Lapsi elää uskoaan hänelle luon-taisesti liikkuen, leikkien, tutkien ja iloiten. Seurakuntaelämässä ollaan rohkei-ta ja joustavia toimimaan lapsilähtöisesti ja aikuisjohtoisesti. Lapsi ja hänenperheensä osallistuvat jumalanpalveluselämään ja seurakunnan toimintaan heilleluontaisella tavalla. Kristillisyys tulee luontevasti esiin lapsen kodissa.Varhaiskasvatusympäristössään lapsi saa elämäänsä arvoja, jotka kannattelevathänen elämäänsä nyt ja koko elämänkaaren ajan. Kirkon varhaiskasvatustapidetään laadukkaana ja sen työntekijät ovat työssään motivoituneita, arvos-tettuja ja sitoutuneita. Seurakunnissa ymmärretään, että vuorovaikutusta las-ten ja perheiden kanssa on kehitettävä ja toteutettava eri työntekijäryhmienyhteistyönä.

5.2 Osallisuudella ja kokonaisvaltaisuudellaehyt käsitys uskosta ja elämästä

Kristillisiin arvoihin perustuvaa varhaiskasvatustaKirkon varhaiskasvatus perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen. Sen mu-

kaan ihmisellä on erikoisasema Jumalan luomassa maailmassa. Hänet on luotujatkuvaan vuoropuheluun ja yhteyteen Jumalan kanssa. Luomiseen liittyy ih-misten keskinäinen kumppanuus. Ihminen voi kasvaa ja elää vain vuorovaiku-tuksessa toisten ihmisten kanssa. Lisäksi Jumalan tarkoitus ilmenee ihmisenja luonnon välillä. Ihmisen tehtävänä on viljellä ja varjella maata. Näin kirkonvarhaiskasvatuksessa ymmärretään, että lapsi saa ihmisarvonsa Jumalanluomana ihmisenä. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Lapsenelämä on arvokasta ja hän on Jumalalle tärkeä. Jumala on myös luvannut olla


läsnä lapsen elämässä. Lapsi on Jumalan rakkauden kohde, joka on luotu elä-mään yhteydessä Luojaansa. Tämä Jumalan rakkaus kutsuu meitä kirkkona,seurakuntana ja yksittäisinä ihmisinä pitämään hyvää huolta lapsista, kasvat-tamaan lapsia kristillisessä rakkaudessa ja uskossa sekä auttamaan lasta tun-temaan Jumalan läsnäoloa elämässä.

Kirkon varhaiskasvatuksessa kasvattaminen ymmärretään kokonaisuu-deksi, jossa kaikki hoito, kasvatus ja opetus liittyvät toisiinsa. Tavoitteena onlapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi, jossa uskonnollisilla ja hengellisillä asi-oilla on luonteva asema lapsen elämässä niin, että ne tuovat siunausta, iloa,turvallisuutta ja toivoa hänen elämäänsä. Kirkon varhaiskasvatuksessa hyvin-voinnin tasapaino koostuu fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta, emotionaa-lisesta ja hengellisestä hyvinvoinnista. Kristillisen uskon antama turvallisuus,toivo ja elämänrohkeus ovat keskeinen osa lapsen kokonaisvaltaista hyvin-vointia myös silloin, kun lapsen tai hänen läheistensä elämässä tapahtuu ikäviäja pahoja asioita.

Kokonaisvaltaisella kasvatusajattelulla pyritään välittämään lapselle ym-märrys siitä, että Jumala on jatkuvasti läsnä lapsen elämässä ja että usko onluonnollinen osa ihmisen elämää. Kokonaisvaltainen kasvatustapa antaa lap-selle yhtenäisen ja ehyen kokemuksen uskosta, elämästä ja ympäröivästä maa-ilmasta. Kirkon varhaiskasvatuksessa painottuu lapsilähtöisyys ja aikuis-johtoisuus, jossa annetaan tilaa lapsesta lähtevälle toiminnalle sekä lapsen ak-tiivisuudelle ja luovuudelle. Samalla aikuinen luo turvalliset rajat lapsen muka-naololle ja toiminnalle ja on vastuussa lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoin-nista.

Lapsuus on ainutlaatuinen vaihe elämässä ja merkityksellinen osa ihmisenelämää. Lapsi saa hengellisessä kasvussaan ja muussa toiminnassaan olla omanikäisensä ja omanlaisensa. Lapsella on aina oikeus saada olla pieni ja turvassa.Lapsen perusoikeus kristillisessä kasvussa ja kasvatuksessa on saada olla ra-kastettu ja hyväksytty. Tietoisuus ja kokemus siitä, että hän on Jumalan rak-kauden ja huolenpidon kohde vahvistaa lapsen hyvinvointia ja turvallisuuden-tunnetta. Lapsuus on luonteeltaan rauhallista kasvamisen aikaa. Kristilliseenuskoon ja hengellisyyteen liittyvät asiat ajankohtaistuvat lapselle siinä rytmis-sä, jossa lapset turvallisesti kykenevät ottamaan vastaan ja käsittelemään nii-den sisältöä. Siksi kasvatuksessa ei kiirehditä, vaan annetaan aikaa lapsen herk-kyydelle kohdata ja pohtia uskonnollisia asioita ja rakentaa omaa uskonnollistamaailmaansa. Lapsi ilmaisee jotakin omasta hengellisestä maailmastaan esi-merkiksi kysymyksillään ja leikillään. Kasvatuksessa painottuvat lapsen erikehitysvaiheissa erityisesti henkilökohtainen kohtaaminen, läheisyys, erilaisetaistikokemukset ja varhaiskasvatusympäristöstä nousevat kiinnostuksen koh-teet.

Kaste kasvatustyön lähtökohtanaKirkon varhaiskasvatuksen perustavana lähtökohtana on kaste. Kaste pe-

rustuu Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn (Matt. 28:18-20), jossaJeesus kehottaa ihmisiä tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsekseenkastamalla ja opettamalla heitä. Kaste on Kristuksen asettama pyhä toimitusja lähtökohta kristittynä elämiseen. Kaste on Jumalan teko ihmisessä, jotaihmisen ei tarvitse millään tavoin itse ansaita. Kasteessa lapsi saa uskon, joka


on Jumalan sanan voimasta syntyvä ja Jumalan lahjoittama usko. Pyhä Henkisynnyttää kastettavan lapsen hengellisesti uudesti ja vaikuttaa hänessä.

Evankelis-luterilaisen kirkon kasteteologian mukaan Jumalan sana ja vesiyhdessä tekevät kasteesta sakramentin. Kasteessa saatu siunaus on lupausJumalan läsnäolosta, rakkaudesta ja huolenpidosta lapsen elämässä. Lastenevankeliumissa (Mark. 10:13-16) kuvataan, kuinka Jeesus itse kutsui lapsettulemaan luoksensa ja siunasi heitä. Kaste kantaa lapsen jo sylivauvana kris-tillisen uskon ytimeen. Lapsi tulee tällöin Jumalan lapseksi sekä kirkon ja seu-rakunnan osallisuuteen ja täysivaltaiseksi jäseneksi. Kastettuina lapsi ja aikui-nen ovat seurakunnassa tasa-arvoisia. Kasteen vaikutus ulottuu läpi ihmisenkoko elämän. Jokainen ihminen joutuu omassa elämässään ja elinympäristössääneri tavoin kohtaamaan synnin ja pahuuden todellisuuden. Nykyään yhä useam-min jo lapsi joutuu kosketuksiin tämän todellisuuden kanssa. Kasteessa lah-jaksi saatu armo kantaa ja tuo toivoa myös näihin tilanteisiin.

Kirkon varhaiskasvatuksessa painotetaan kasteeseen perustuvaa kasva-tuksellista ja opetuksellista lähtökohtaa, jonka perusta on kaste- jalähetyskäskyssä. Tätä lähtökohtaa kutsutaan kasteopetukseksi. Kasteen pe-rusteella lapsella on oikeus kasteen sisällöstä lähtevään kristilliseen kasvatuk-seen. Se tukee ja auttaa lasta kasvamaan ja pysymään siinä uskossa johonhänet on kastettu ja vahvistaa lapsen kristillistä identiteettiä. Kirkon varhais-kasvatustoiminta antaa kristillistä sisältöä lapsen jumalakaipuulle. Kristillisenkasteteologian mukaan Pyhä henki luo ihmisessä tämän kaipuun ja suuntauk-sen. Se saa sisällöllisen merkityksensä kasteessa ja se jatkuu hengellisenäkasvuna Kristuksen lahjoittamassa uskossa ja toivossa. Lapsi tarvitsee kokoelämänsä ajan kristillisiä rakennusaineita uskolleen ja kasvulleen kristittynäsekä kirkon ja seurakunnan jäsenenä.

Lapsen syntymä ja siihen liittyvä uusi elämänvaihe on hyvin erityistä aikaaperheessä. Vanhemmat pohtivat yhteisiä elämän arvoja ja sopivat, mitä kris-tillisyys lapsen kasvatuksessa merkitsee, kuka sitä toteuttaa ja mitä muotojase saa. Kristillinen kaste luo lähtökohdan lapsen kristilliselle elämälle lah-joittamalla lapselle oman uskon. Samalla se vapauttaa ihmisen pahasta ja antaaelämälle toivon. Kaste luo myös lähtökohdan lapsen omalle suhteelle Juma-laan. Kasteessa tapahtuu Pyhän kohtaaminen, jossa koko perhe, sukulaiset jaystävät ovat läsnä. Se yhdistää ihmisen sovituksen todellisuuteen ja antaalähtökohdan kristillisen identiteetin kasvulle, kristilliselle kasvatukselle ja elä-män tarkoituksen pohdinnan prosessille.

Kumppanuudessa toteutettu kasvatusKasteeseen perustuvassa kasvatuksellisessa kumppanuudessa, kaste-

kumppanuudessa, vanhemmat, kummit ja seurakunnan kasvattajat sitoutuvattoimimaan, kasvattamaan ja opettamaan lasta yhdessä lapsen kokonaisvaltai-sen hyvinvoinnin edistämiseksi ja lapsen kristillisen elämän tukemiseksi.Kumppanuus edellyttää turvallisia ihmissuhteita, keskinäistä luottamusta, ta-savertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Aikuisten sitoutuminen lapsen kris-tilliseen kasvatukseen näkyy herkkyytenä lapsen tunteille, elämälle, uskonn-ollisille ajatuksille ja hänen hyvinvoinnilleen. Ensisijainen vastuu lapsen kristil-lisestä kasvatuksesta on lapsen vanhemmilla ja kummeilla. Vanhemmat ja muutlapsen lähellä olevat kasvattajat tarvitsevat usein tukea ja rohkaisua kristilli-sen kasvatuksen alueella. Tämän vuoropuhelun käyminen on kirkon varhais-


kasvatuksen toimijoiden tärkeä tehtävä. Kasvatuskumppanuus luo lapsellekokonaisvaltaisemman ja yhtenäisemmän ymmärryksen eri kasvuympäristöissätapahtuvasta kasvatuksesta ja elämästä.

Lapsen tapa toimia ja ajatellaKirkon varhaiskasvatuksessa painotetaan kontekstuaalista teologiaa, mikä

tarkoittaa sidonnaisuutta käsillä olevaan tilanteeseen, tapahtumaan tai todelli-suuteen. Teologia on puhetta Jumalasta. Lapsuuden teologia on puhetta Juma-lasta lapsille. Kontekstuaalinen teologia varhaiskasvatuksessa edellyttää, ettäkasvattajat luovat turvallisen ympäristön lapsen toiminnalle ja tuntevat, mitenlapset ajattelevat, havainnoivat elämää, käsittelevät asioita ja toimivat eri ikä-vaiheissa. Kirkon varhaiskasvatuksessa Jumalan itseilmoituksen sisältö välit-tyy lasten sydämiin ja todellisuuteen lapselle ominaisilla ja mielekkäillä tavoilla.

Toimiessaan luovasti itselleen mielekkäällä tavalla lapsi ilmentää ajattelu-aan, tunteitaan ja oppii ymmärtämään luomakuntaa ja Jumalan läsnäoloa.Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaisemi-nen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Leikin eväinä ja lähtökoh-tina on eletty elämä ja erilaiset kokemukset. Leikin avulla lapsessa kehittyvätmonet toiminnot, kuten tunteet, huomiokyky ja ajattelu. Leikki osaltaan antaalapselle mahdollisuuden kohdata pyhiä asioita ja olla yhteydessä Jumalaan.

Kirkon varhaiskasvatuksessa annetaan lapselle tilaa kokea ja tehdä löytö-jä. Lapselle halutaan antaa tila levätä, hiljentyä, rauhoittua, tuntea turvalli-suutta ja kokea pyhän läsnäoloa elämässään. Lapsiryhmä ja turvalliset aikuisetantavat mahdollisuuden lähimmäisen rakkauden, vastuullisuuden ja toisen ih-misen kunnioittamisen todeksi elämiseen. Välittävä ja lasta arvostava tunne-ilmapiiri antaa lapselle turvallisuutta ja aikaansaa viihtymistä. Kirkon varhais-kasvatuksen kasvattajien kasvatusasenteessa välittyy rakkaus ja vastuulli-suus lapsia kohtaan samalla tavalla kuin Jumala hoitaa lämmöllä ja rakkaudellaihmisiä. Kohdatessaan itse arvostusta ja kunnioitusta lapsi oppii myös arvos-tamaan muita ihmisiä, ympäristöä sekä muita uskontoja ja kulttuureita sekäoppii toimimaan oikeudenmukaisella ja vastuullisella tavalla.

Lapsen kristillinen kasvuympäristöLapsen kristilliseen kasvuympäristöön kuuluu hänen oma yhteytensä Ju-

malaan, yhteisö ja erilaisia sosiaalisia, emotionaalisia ja fyysisiä tekijöitä. Lapsitoimii hengellisesti sekä yksilönä että yhteisön jäsenenä. Jumala on läsnä luo-massaan maailmassa ja läsnä lapsen elämän todellisuudessa. Hän puhutteleelasta ja aikuista erilaisten arjen asioiden ja elämäntilanteiden kautta sekä onläsnä sanassaan ja sakramenteissaan, joista myös lapsi on osallinen.

Koti ja oma perhe ovat lapsen tärkein kasvuympäristö. Vanhempien jamuiden läheisten ihmisten merkitys lapsen kristilliselle kasvulle, kokonaisval-taiselle hyvinvoinnille sekä arvojen ja asenteiden muodostumiselle on ensisi-jaista. Isovanhemmat ja kummit ovat merkityksellisiä perinteiden ja arvojenvälittäjiä lapselle. Sukupolvien yhteys ja eri-ikäisten seurakuntalaisten yhdes-säolo on oleellinen osa seurakuntaelämää. Tämä yhteisöllisyys antaa lapsillemahdollisuuden ymmärtää omaa itseään ja hahmottaa omaa paikkaansa osanasuurempaa kokonaisuutta, kirkkoa. Yhteys jumalanpalveluselämässä, rukouk-sessa ja virsissä kasvattaa lasta kirkon perinteeseen ja uskoon.


Lapsella on seurakunnassa mahdollisuus lähestyä kristillisiä asioita sekäyksin, omassa rauhassa että yhdessä turvallisen aikuisen ja muiden seura-kuntalaisten kanssa. Lapsi haluaa ja hänellä on oikeus tutustua tilaan ja raken-nuksiin, joissa vietetään jumalanpalvelusta ja toimitetaan sakramentteja. Ark-kitehtuuri, värit, kuvat, symbolit ja ihmisen tapa asettaa itsensä tähän tilaanluovat sen ilmapiirin, jossa kristillinen kasvuprosessi tapahtuu. Lämmin ja tur-vallinen tunneilmapiiri vahvistaa lasta ja rohkaisee häntä pohdintaan ja uusiinoivalluksiin kuulemastaan, näkemästään ja kokemistaan. Kirkon varhaiskas-vatuksen työntekijän tärkeä tehtävä on luoda lapsen hengellistä herkkyyttähuomioiva tila ja kasvatusympäristö.

Vuorovaikutus, kieli sekä lapsilähtöisesti toteutettu kristillinen kasvatusovat lapsilla avainasemassa uskon sisältöjen kokemisessa. Erityinen kristilli-nen vuorovaikutus tapahtuu jumalanpalveluselämässä, missä Jumala hoitaa japalvelee ihmistä ja ihminen on vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa yksin jayhdessä toisten seurakuntalaisten kanssa. Koko seurakunta yhdessä toimittaajumalanpalvelusta ja eri-ikäiset osallistujat rakentavat osaltaan ja omalla ta-vallaan jumalanpalvelusta vastaanottaessaan sanaa ja sakramentteja, rukoil-lessaan, laulaessaan tai hiljentyessään yhdessä.

Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Rukoillessaan lapsi lähestyy Jumalaaja tuo hänelle kiitoksensa, toiveensa, ilonsa ja pohdintansa. Iltarukous on useinlapsen ensimmäinen rukoushetki, jossa ollaan yhteydessä Jumalaan oman per-heen kanssa. Yhteisessä rukouksessa kotona tai seurakunnassa lapsi yhdessämuiden kanssa kohtaa Jumalan, jakaa elämän tärkeitä asioita, rukoilee toistenpuolesta ja kokee hengellistä yhteenkuuluvuutta muiden kanssa.

Kirkon varhaiskasvatukseen liittyy myös keskeisesti oma kielensä. Se onuskonnon kieli, joka kohtaa lapsen kielen. Uskonnon kielen avulla kristilliseenuskoon liittyvät sisällölliset, kokemukselliset emotionaaliset ja hengelliset si-sällöt voivat välittyä lapsen ikäkauden huomioiden ymmärrettävällä jaomaksuttavalla tavalla. Vuorovaikutukseen liittyvät hyvin tiiviisti lapsen ky-symykset uskonnosta ja elämästä. Lapsen todesta ottaminen, kysymyksiinvastaaminen ja asioiden pohtiminen yhdessä luovat molemminpuolista kunni-oitusta ja avaavat tilaa lapsen kiinnostukselle ja mielikuvitukselle. Toiminnassakorostetaan lapsen oman luovuuden käyttöä ja uusien rakennusaineiden han-kintaa oman kristillisen maailmankuvan luomisessa ja kehittämisessä.

Armo ja anteeksiantaminen tukevat ja eheyttävät lasta syyllisyyden taipahan mielen tilanteissa. Kokemuksen kautta ja keskustellen lapsi oppii pyytä-mään ja antamaan toiselle anteeksi. Armollisuuden ilmapiiriin kuuluu myöslapsen ymmärrys siitä ettei hänen ei tarvitse olla täydellinen. Lapsi saa olla jatuntea olevansa aidosti keskeneräinen. Elämän ja arjen erilaisten tilanteidenkeskellä lapsella on oikeus ja mahdollisuus kohdata pyhä, armahtava ja rakas-tava Jumala. Raamatun käyttö ja raamatun kertomusten lapsilähtöinen toteu-tus auttavat lasta ymmärtämään itseään ihmisenä sekä olemassaoloa ja elämääJumalan luomassa maailmassa.

Yhteys Jumalaan osallisuuden perustanaJumala loi ihmisen kuvakseen (1.Moos 1:26-27) ja ainutkertaiseen sekä

jatkuvaan yhteyteen hänen kanssaan. Ihmisen arvo ja merkitys ovat riippu-mattomia hänen iästään, terveydestään, taustastaan tai muista määreistä. Tä-hän perustuen jokainen maailman lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas. Jumalan


luomana ja Jumalalle rakkaana olentona lapsi on arvokas myös seurakunnassaan.Kasteessa lapsesta tulee Jumalan lapsi sekä kirkon ja seurakunnan täysvaltainenjäsen. Kaste on osallisuuden lähtökohta. Seurakunnassa ja kotona voidaanvahvistaa lapsen ymmärrystä itsestään merkityksellisenä yhteisön jäsenenäsekä ainutlaatuisena ja arvokkaana Jumalan ihmeenä. Lapsi voi oivaltaa omaamerkitystään kokemansa kunnioituksen, välittämisen ja osallisuuden kokemi-sen kautta.

Osallisuus on aktiivista ja turvallista mukanaoloa. Siihen liittyy lapsen omakokemus tärkeydestään Jumalalle, osallisuus seurakuntaan, kuuluminen per-heeseen ja sukupolvien ketjuun, hyväksytyksi tuleminen omanlaisena itsenään,osallistumismahdollisuus toimintaan omista lähtökohdista käsin ja mahdolli-suus vaikuttaa asioihin. Lasten osallisuus edellyttää aina vuorovaikutusta,lapsilähtöistä toimintakulttuuria ja aikuisten vastuullisuutta lapsen huomioi-misessa.

Lapsuutta ja lapsia arvostavassa kirkossa tuetaan lasten kristillistä iden-titeettiä ja edistetään lasten toimintaa ja mukanaoloa seurakunnassa. Tavoit-teena on, että lapset voivat toimia hengellisesti yksin ja yhteisönsä jäseninäsekä osallistua aktiivisesti seurakuntaelämään, sen suunnitteluun ja toteutuk-seen ikäkaudelleen sopivilla tavoilla. Lähtökohtana on, että lapsena oleminentässä ja nyt sekä lapsen suhde Jumalaan on tärkeämpää kuin se, mitä lapsestaehkä joskus tulee.

5.3 Vision toteutuminen

Vision toteutuminen edellyttää (1) kirkossa uudenlaista ajattelutapaa lap-sen osallisuudesta, aktiivisuudesta ja mukanaolosta seurakunnassa. Vision to-teutumisen (2) kantavina rakenteina ovat kirkon varhaiskasvatukseen liittyvänvarhaispedagogiikan ja teologian vuoropuhelu, kehittäminen, vahvistaminen jauusintaminen. Tämän lisäksi (3) kirkon varhaiskasvatuksen nykyisiä toiminta-muotoja ja rakenteita on arvioitava, kehitettävä ja laajennettava lasten ja per-heiden tarpeita vastaaviksi. Lähtökohtana tässä toiminnassa on kirkon usko jasen lähtökohdat. Lisäksi vision toteutumiseksi luodaan kehittämissuunnitelma,jossa tulevat esiin kirkon varhaiskasvatuksen ajankohtaiset suuntaviivat.

Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisen kokonaisuudessa avainasemas-sa on kirkon varhaiskasvatuksen työntekijöiden jatkuva koulutus sekä seura-kuntien halu kehittävään keskusteluun ja mahdollisuuksiin tehdä tarpeen mu-kaan uudenlaisia toiminnallisia ja sisällöllisiä ratkaisuja.


6 KIRKON VARHAISKASVATUKSENKEHITTÄMISSUUNNITELMA

√ Kirkon varhaiskasvatuksen toimijoita haastetaan pohtimaanluvussa esitettyjä kysymyksiä oman paikallisen tilanteennäkökulmasta.

√ Kirkon varhaiskasvatuksen toimijoita haastetaan työstämäänkysymyksiä muiden työalojen ja työntekijäryhmien kanssa.

Tässä asiakirjassa hahmottuvat kootusti seuraavat yleiset kehittämissuun-taviivat, jotka koskevat kaikkea toimintaa seurakunnassa, johon lapset ja hei-dän perheensä osallistuvat.

Kirkon varhaiskasvatuksen painotukset

1. Varhaiskasvatuksen vahvistaminen osana kirkon perustehtävää ja julkisuuskuvaa.2. Kasteeseen liittyvän yhteydenpidon kehittäminen.3. Lapsen hengellisyyden tukeminen4. Kokonaisvaltaisen ja osallistavan kasvatuksen painottaminen.5. Lapsen oikeuksien toteutuminen kirkossa.6. Perhelähtöisen ja diakonisen työotteen vahvistaminen.7. Kirkon varhaiskasvaustoiminta kiinnostavana työtehtävänä.8. Vuorovaikutuksen lisääminen kirkon varhaiskasvatuksessa.

Varhaiskasvatuksen vahvistaminen osana kirkon perustehtävääja julkisuuskuvaa

Kirkon varhaiskasvatus perustuu kasteessa saatuun vanhempien, kummienja seurakunnan yhteiseen tehtävään pitää huolta kastetusta lapsesta kasvatta-malla ja opettamalla häntä yhdessä. Koska kaste on yksi kirkon luovutta-mattomista tehtävistä, on sen jälkeinen kastekasvatus ja kodin tukeminen seu-rakunnassa aina perusteltua. Lisäksi kirkkoon kuulumattomien lasten ja hei-dän perheidensä tavoittaminen on tärkeää. Kirkon varhaiskasvatuksen tinki-mätön ydin on kristillisen uskon sisältö ja lapsen hengellisen kasvun tukemi-nen. Kirkon varhaiskasvatuksessa luodaan kivijalka myöhemmälle hengelli-syydelle ja asenteille. Seurakunnissa ei voida vähentää varhaiskasvatuksen laatuaja resursseja ilman perustelua. Tulevaisuuteen katsova kirkko vahvistaa jä-senyyttään tukemalla uskoa, sitouttamalla toimintaan ja kasvattamalla mu-kaan seurakuntaelämään varhaislapsuudesta lähtien. Kirkon varhaiskasvatuk-sen kokonaisvaltainen kehittäminen, toteuttaminen ja siitä tiedottaminen onkirkon varhaiskasvatuksen toimijoiden erityinen tehtävä, mutta myös kaikkienseurakunnan työntekijäryhmien yhteinen tehtävä heidän kohdatessaan lapsiaja perheitä.


√ Mitä varhaiskasvatustoiminta antaa seurakunnalle ja kirkolle?√ Miten seurakunnan varhaiskasvatustoimintaa on kehitetty ja

monipuolistettu viime vuosina?√ Millaisia voisivat olla varhaiskasvatuksen uudet toimintamuodot ja

ratkaisut seurakunnassa?√ Millaisia sisällöllisiä laajentamis- ja kehittämistoimenpiteitä

seurakunnan varhaiskasvatuksessa tulee lähiaikoina tehdä, kunhuomioidaan paikalliset mahdollisuudet ja tulevaisuus?

√ Miten kirkon varhaiskasvatustoiminnan tunnettavuutta voidaankehittää paikallisesti, hiippakunnallisesti ja valtakunnallisesti?

√ Millaista tieteellistä tai tilastollista tietoa kirkon varhaiskasvatuksestakaivataan? Miten tällaista tiedonsaantia voidaan edistää?

√ Miten seurakunnan varhaiskasvatustoiminnassa vahvistetaan sidettäkirkkoon?

√ Miten kirkon varhaiskasvatuksen laatuja turvallisuusnäkökulmiavoidaan kehittää?

√ Miten seurakunnan eri työntekijäryhmät voivat monipuolistaayhteistyötä varhaiskasvatuksen kehittämiseen liittyen?

Kasteeseen liittyvän yhteydenpidon kehittäminenKastaessaan seurakunta sitoutuu tukemaan kastettua lasta, hänen van-

hempiaan ja kummejaan kristillisessä kasvatuksessa ja opetuksessa. Kaste-toimitus on seurakunnalle erityinen mahdollisuus kohdata nuoria perheitä jakeskustella heidän kanssaan luontevasti perheen elämästä, arvoista ja kristilli-sestä uskosta. Kasteen kautta syntyvää yhteyttä perheeseen on syytä vahvis-taa yhteistyössä seurakunnan eri työntekijäryhmien ja työalojen välillä. Henki-lökohtaiset yhteydenotot, sähköinen vuorovaikutus ja säännöllinen viestienvälittäminen seurakunnasta kotiin kannustavat osallistumaan seurakunta-toimintaan ja rohkaisevat kotona kristilliseen elämään. Vauvakirkkotoiminnanja kummikirkkotoiminnan kaltainen toiminta tai kotiin lähetetyt iltarukous-taulut ovat tästä hyviä esimerkkejä. On myös strategisesti pohdittava, mitenseurakunta kulkee perheen rinnalla kasteesta kouluun siunaamiseen saakka.

Samalla tavalla kuin lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat tärkeitä lapsenkasvulle ja kehitykselle, niin myös perheen ensimmäiset vuodet ovat tärkeitäperheessä tapojen ja arvojen muodostumiselle. Kirkollisten toimijoiden on tar-jottava seurakuntien tueksi välineitä, materiaalia ja malleja yhteydenpidon vah-vistamiseksi. Yhteydenpidossa on erityisesti huomioitava nuorten aikuistenkohtaaminen ja heidän tarpeidensa mukaisten yhteydenpitotapojen sekä toi-mintamuotojen vahvistaminen. Koska lapsen kastaminen ei ole enää itses-täänselvyys, on myös paikallisesti etsittävä uudenlaisia tukevia toimia lastenkastamiselle. On myös nähtävä rajoitteet, jotka vähentävät kasteita, esim.suurissa kaupungeissa kirkkoon kuuluvien, konfirmoitujen kummien löytämi-nen on enenevässä määrin haasteellista.

√ Miten seurakunta ja kastepappi pitävät yhteyttä perheeseen ennenkastetta ja heti kasteen jälkeen?

√ Miten eri työntekijäryhmät seurakunnassa tekevät yhteistyötäkastetta edeltävään ja sen jälkeiseen yhteydenpitoon liittyen?

√ Miten seurakunta voi kehittää vuosittaista yhteydenpitoaan


lapsiperheeseen?√ Millaisia uudenlaisia tarpeita nuorilla vanhemmilla on yhteydenpitoon

liittyen?√ Millaisia uudenlaisia tarpeita nuorilla vanhemmilla on

seurakuntatoimintaan liittyen?√ Miten seurakunta tai kastepappi voivat evästää kummia

tehtäväänsä?√ Järjestetäänkö seurakunnassa vauvakirkon tai kummikirkon

tyyppistä toimintaa?√ Miten kaikki seurakunnan alueella asuvat perheet saavat ideoita tai

tukea rukoukseen, kirkkovuoden viettoon ja virsien laulamiseenkotona?

√ Millaisia kristillisiä lastenkirjoja kunnan kirjastosta löytyy?

Lapsen hengellisyyden tukeminenIhminen sitoutuu yleensä sellaiseen, mitä hän pitää tärkeänä, luontevana

ja välttämättömänä. Lapsen ja lapsiperheen sitoutumista vahvistaa lapsen ar-vostaminen ja lapsen ehdoilla toimiminen seurakunnassa. Tärkeää on ohjatalasta toimimaan uskonnollisesti hänelle itselleen luontaisella tavalla tutkien,leikkien, liikkuen ja ihmetellen sekä huomioida kristillisen kasvatuksen si-sällöllinen, menetelmällinen ja vuorovaikutuksellinen jatkuvuus. Tämä muo-dostaa lapselle kokonaisvaltaisen ymmärryksen uskosta, elämästä ja ympä-röivästä maailmasta. Aikuisella on oltava herkkyyttä kuulla ja nähdä lapsellemerkityksellisiä kysymyksiä, kokemuksia ja toimintatapoja.

Eläessään kristillisen uskon sisältöjä, tapoja ja jumalanpalveluselämää luon-tevana osana perheensä elämää lapsi kasvaa ja saa uskonelämästä ravintoa jaeväitä. Toteuttamalla lapsen näköisiä ja kokoisia kirkkohetkiä, tukemalla kodinrukouselämää ja liittämällä lasten toimintamuotoihin jumalanpalveluksen osiaohjataan lasta hengelliseen toimintaan ja osallisuuteen jumalanpalveluselämästä.Näiden lähtökohtien on näyttävä kaikessa kirkon varhaiskasvatuksessa ja kai-kissa niissä tilanteissa, joissa seurakunta kohtaa lapsiperheen. On myös huo-mioitava, että kirkon varhaiskasvatuksessa luodaan merkityksellistä perustaaja mielikuvaa uskosta ja seurakuntaelämästä, mikä vaikuttaa asenteeseen jaaktiivisuuteen kirkkoa kohtaan nuorena ja aikuisena.

√ Miten kasvattajat voivat olla avoimia näkemään lapsenhengellisyyttä?

√ Miten lasta ohjataan omanlaiseensa hengellisyyteen?√ Antavatko käytettävät kristillisen kasvatuksen menetelmät tilaa

lapsen pohdinnalle, aistien käytölle ja lapselle luontaiselleoppimistavalle?

√ Miten aikuinen luo lapselle mahdollisuuksia ja tiloja kohdata Pyhää?√ Miten voidaan lisätä vanhempien ymmärrystä lapsen aktiivisesta

hengellisestä roolista?√ Käytetäänkö seurakunnan kasvatustyössä samantyyppisiä

kristillisen kasvatuksen menetelmiä eri ikäkausina? Mitkämenetelmät on koettu hyviksi?

√ Miten kirkon varhaiskasvatuksessa voidaan kehittää jatkumoa jasiltoja varhaiskasvatuksen ja varhaisnuorisotyön välillä?


√ Rakentuuko uusi kristillinen tietoaines kasvatustyössä vanhantiedon tai kokemuksen perustalle? Miten tätä voidaan kehittää?

√ Tuntevatko seurakunnan kasvatustyössä toimivat omaaikäryhmäänsä edeltävää ja tulevaa kasvatustyötä sisällöllisesti jamenetelmällisesti?

√ Millaista mielikuvaa uskosta ja seurakuntaelämästävarhaiskasvatuksessa luodaan lapselle?

Kokonaisvaltaisen ja osallistavan kasvatuksen painottaminenKirkon varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaisessa kasvatusajattelussa pai-

nottuvat eri kasvatussisältöjen nivoutuminen toisiinsa, vuorovaikutus aikui-sen ja lapsen välillä sekä kasvatuskumppanuus lapsen perheen kanssa. Kristil-linen kasvatus ja opetus sisältyy erilaisiin toimintoihin, arkisiin tilanteisiin, leik-kiin ja liittyy varhaiskasvatuksen eri orientaatioihin. Kokonaisvaltainen kasvatus-tapa antaa lapselle yhtenäisen ja ehyen ymmärryksen uskosta, elämästä jaympäröivästä maailmasta. Kokonaisvaltaiseen kasvatusajatteluun liittyy ym-märrys lapsen osallisuudesta. Osallisuus on aktiivista ja turvallista mukana-oloa seurakunnassa. Lapsuutta ja lapsia arvostavassa kirkossa edistetään las-ten toimintaa seurakunnassa ja lasten roolia aktiivisina hengellisinä toimijoina.Tavoitteena on, että lapset voivat osallistua aktiivisesti seurakuntaelämään,sen suunnitteluun ja toteutukseen ikäkaudelleen sopivilla tavoilla.

Toiminnan sisällön muokkaamisen lähtökohtina voivat olla lasten koke-mukset, kiinnostuksen kohteet, toiveet ja taidot yhdistettyinä kirkon varhais-kasvatuksen tavoitteisiin ja lähtökohtiin. Lasten ohjaaminen oman mielipiteenilmaisemiseen ja yhteisöllisyyteen edistää osallisuutta ja vahvistaa lapsen po-sitiivista minäkuvaa. Toiminta elinympäristön puolesta kehittää lapsen taitojaymmärtää asioihin vaikuttamista. Lapsella on erityistä herkkyyttä käsittää luo-makunnan ja toisten ihmisten pyhyyttä. Myös luomakunta Jumalan luomanaon pyhä ja arvokas. Luomisessa ihminen sai tehtäväkseen viljellä ja varjellamaata. Tämän tehtävän mukaisesti kirkon varhaiskasvatuksen kantaviksipäämääriksi asetetaan erityisesti työskentely ympäristöystävällisellä tavalla,toiminnan arkeen luontevasti liitettävän ympäristökasvatuksen toteuttaminenja painotus vastuullisuuteen, välittämiseen ja oikeudenmukaiseen elämänta-paan.

√ Miten seurakunnassa voidaan ohjata lasta aktiiviseksi hengelliseksitoimijaksi?

√ Millaista kokonaisvaltaisesti toteutettu kasvatus seurakunnassa on?Miten sitä voidaan edistää?

√ Miten lapsi kohdataan ja huomioidaan seurakuntaelämässä?√ Mitä lapsi saa seurakunnan toiminnasta itselleen?√ Miten lapsi kohdataan ja huomioidaan seurakuntaelämässä?√ Huomioidaanko lasten mielipiteet toiminnan suunnittelussa ja

toteutuksessa?√ Mitä osallisuuden vahvistaminen saa aikaan lapsessa?√ Miten lapsen perhe huomioidaan kasvatustyössä? Miten yhteistä

kasvatustehtävää, kohtaamisia ja vuorovaikutusta voidaankehittää?


√ Millaiseen varhaispedagogiseen koulutukseen työntekijät ovat viimevuosina voineet osallistua?

√ Ovatko kaikki seurakunnassa lasten ja perheiden kanssatyöskentelevät tutustuneet valtakunnalliseen ja paikalliseenVasu-asiakirjaan?

√ Miten ympäristöystävällinen elämäntapa näkyy ja toteutuuseurakunnan varhaiskasvatustoiminnassa?

√ Millaisia ympäristökasvatuksen tavoitteet ovat eri-ikäisten lastenkanssa?

√ Miten lapset voivat oppia vastuullisuutta, kaikista ihmisistävälittämistä ja oikeudenmukaisuutta?

Lapsen oikeuksien toteutuminen kirkossaKastettuna jokainen lapsi on seurakuntansa jäsen. Kasteeseen perustuen

lapsella on oikeus olla aktiivinen seurakunnassaan, tuntea osallisuuttakotiseurakunnastaan sekä saada kristillistä opetusta ja kasvatusta kotona jaseurakunnassa. Lasta ja lapsuutta arvostava kirkko kuulee, näkee ja ottaalapsen tosissaan huomioon kirkon jäsenenä. Se pohtii lapsen parasta ja kuuleelapsia tehtäessä toiminnallisia, rakenteellisia ja hallinnollisia päätöksiä, jotkavaikuttavat lapsiin. Ruotsin kirkon kirkolliskokous on tehnyt vuonna 1999 pää-töksen, että kaikki kirkollinen päätöksenteko tulee käsitellä lapsiseuraamus-pykälän kautta. Kun kirkossa tehdään lapsiin vaikuttavia päätöksiä hallinnos-sa, hiippakunnissa, seurakunnissa, johtokunnissa tai arjen toiminnassa, pää-töksiä tulisi tarkastella aina lapsen näkökulmasta. Lapsen mielipiteen kuulemi-nen on mahdollista erilaisin menetelmin, aikuiset voivat tehdä päätöksiä lapsi-lähtöisin perustein ja aikuisten tehtävänä on pitää huolta lasten oikeuksista.

Suomessa lapsen oikeuksien toteutumisesta on keskusteltu melko vähän.Kirkko ja seurakunnat voivat olla edelläkävijöitä lapsen oikeuksien toteutumi-sen edistämisessä ja lapsen oikeuksien puolustamisessa. Lapsen todesta otta-minen kirkossa vaatii uudenlaista vuorovaikutusosaamista ja toimintakulttuuria:toimintaa lähdetään rakentamaan pienimpien ehdoilla. Lapsen todesta ottami-sen vaikutukset liittyvät muun muassa jumalanpalveluselämään, tilaratkaisuihin,kirkolliseen kieleen, toiminnallisiin painotuksiin, päätöksentekoon ja lainsää-däntöön.

√ Miten seurakuntaelämää voidaan toteuttaa lapsilähtöisemmin?√ Miten lapset ja perheet voivat osallistua heille luontevalla tavalla

jumalanpalveluselämään, seurakunnan toimintaan ja niidensuunnitteluun?

√ Miten lapsi otetaan huomioon aktiivisena toimijana seurakunnassa?√ Otetaanko seurakunnan, hiippakuntien, kokonaiskirkon ja

järjestöjen päätöksenteossa jatkuvasti huomioon lapsennäkökulma? Miten lapsen näkökulman huomioonottamistapäätöksenteossa voidaan kehittää?

√ Mikä on aikuisen vastuu ja tehtävä lapsen oikeuksientoteutumisessa?


Perhelähtöisen ja diakonisen työotteen vahvistaminenPerhelähtöisyyden tulee olla jokaisen kirkon työntekijän tapa tehdä omaa

työtään. Tämä edellyttää vuorovaikutustaitoja, halua kohtaamiseen ja jousta-vuutta. Perhe on kirkon keskeisin kumppani lapsen varhaiskasvatuksessa.Kumppanuuden lähtökohtana on säännöllinen vuorovaikutus ja jakaminen eri-laisissa arjen tilanteissa ja lapseen liittyvissä asioissa. Perheen toiveiden tuleenäkyä ja kuulua toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Erityisestipikkulapsiperheillä on erityisiä toiveita toiminnan alkamisajan ja sisällön suh-teen. Perhe osallistuu seurakunnan toimintaan lastensa ehdoilla ja perheidenarkitodellisuutta on kunnioitettava.

Pikkulapsiperheissä arki on tapahtumarikasta, kiireistä ja vanhempien onusein haasteellista yhdistää työtä ja perhe-elämää. Arjen haasteiden keskelläerityisesti yksihuoltajat ovat hyvin kuormittuneita. Kirkon varhaiskasva-tustyössä kaivataan yhä useammin keskusteluyhteyttä ja sielunhoidollista tu-kea. Niissä perheissä joissa on taloudellisia vaikeuksia, työttömyyttä tai muitavaikeuksia, toivotaan usein virikkeitä ja tukea lapsille. Seurakunnan on näinpyrittävä entistä enemmän tukemaan kaikkia perheitä niiden arjessa ja etsittä-vä tilaisuuksia matalakynnyksiselle kohtaamiselle. On pyrittävä tarjoamaantarpeisiin vastaavaa toimintaa erilaisille perheille sopiviin aikoihin myös iltaisinja viikonloppuisin, jolloin työssä käyvillä perheillä on realistiset mahdollisuudettoimia yhdessä. Lisäksi on tuettava perheen mahdollisuutta viettää kotona hy-vää ja rauhallista arkea.

Sunnuntaipäivään liittyvän jumalanpalveluselämän ja muun sunnuntai-toiminnan kehittäminen on eräs mahdollisuus kutsua perheitä kotiseurakunnantoimintaan. Toteutustavoissa on kuitenkin huomioitava tilanteiden kesto jalapsilähtöisyys. Myös arkisin päivällä ja illalla sekä lauantaisin tapahtuvassaavoimessa perhetoiminnassa on löydettävissä uusia matalakynnyksisiä toimin-tamuotoja. Erityiseksi kehittämiskohdaksi asetetaan diakonisen työotteen vah-vistaminen kirkon varhaiskasvatuksessa ja eri kulttuureista ja uskonnoistatulevien perheiden kohtaaminen.

√ Mihin kellonaikoihin ja millaisiin tilaisuuksiin lapsiperheet mieluitenosallistuvat?

√ Millaista uudenlaista pienten lasten perheille suunnattua toimintaaseurakunnassa tulisi järjestää?

√ Tuleeko toimintaan osallistuva perhe kohdatuksihenkilökohtaisesti?

√ Mitä perhe odottaa seurakunnalta?√ Miten seurakunnassa tapahtuvaa sunnuntaitoimintaa voidaan

kehittää?√ Tulevatko kaikkien lasten perheet kohdatuksi tasavertaisesti

seurakunnan varhaiskasvatuksessa?√ Miten seurakunnan varhaiskasvatuksen ja diakonian työntekijät

voivat tehdä yhteistyötä lapsiperheiden kokonaisvaltaiseksitukemiseksi?Millaisia uusia toimintoja voidaan kehittää yhdessä?

√ Mitä perheen kriisikohdat ovat ja miten ne vaikuttavat lapseen?Miten kirkon varhaiskasvatuksessa voidaan tukea lasta ja perhettäerilaisissa elämän kriisikohdissa?


√ Miten eri kulttuureista ja uskonnoista tulevat perheet huomioidaanseurakunnan varhaiskasvatustoiminnassa? Millaisia uusiatoimintoja voidaan kehittää? Ketkä voivat ollayhteistyökumppaneita monikulttuurisessa kasvatustyössä?

Kirkon varhaiskasvatustoiminta kiinnostavana työtehtävänäKirkon varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttaa merkityksellisesti motivoi-

tunut, sitoutunut ja ammattitaitoinen työntekijäkunta. Ammattiin liittyvää osaa-minen karttuu ja kehittyy koko työuran ajan. Kirkon varhaiskasvatuksen työn-tekijöillä kristilliseen uskoon perustuva arvo-osaaminen on työn ydinosaamista.On arvioitavissa, että työntekijöiden peruskoulutus ei tulevaisuudessa tule enääantamaan riittäviä välineitä arvo-osaamisen toteuttamiseen seurakunnissa jakristilliset sisällöt tulevat painottumaan kirkon henkilöstökoulutuksessa. Myöskirkon varhaiskasvatuksen työntekijöiden tiedostavaa kasvatusotetta,varhaispedagogisia valmiuksia, menetelmätietoisuutta ja jumalanpalvelus-osaamista on jatkuvasti tuettava. Työyhteisöissä on myös vahvistettava kir-kon varhaiskasvatuksen työntekijöiden mahdollisuutta hengelliseen kasvuun.

Onnistuneen työn lähtökohtia ovat hyvät työolot, työtehtävän selkeys jatyötä vastaava palkka. Kirkon varhaiskasvatuksen piirissä toimivien haastee-na ovat olleet epäselvät työnkuvat, työn jakautuminen hyvin erilaisiin toimin-toihin, suunnitteluajan suhde toimintaan, kuntatyönantajaa heikompi palkkausja kesäaikaiset lomautukset. Kun suuret ikäluokat eläköityvät vuoden 2010jälkeen, on kirkon varhaiskasvatuksen työtehtävien kiinnostavuuteen kiinni-tettävä enenevissä määrin huomiota. On myös pidettävä huolta, että seura-kuntaliitosten yhteydessä kirkon varhaiskasvatuksen tehtävät säilytetään tar-peenmukaisina ja että varhaiskasvatus ymmärretään osana seurakunnanperustyönä. On myös välittömästi kiinnitettävä huomiota lastenohjaajiksi opis-kelevien sitouttamiseen kirkon työhön ja heidän rekrytointiinsa. Tässä avain-asemassa ovat peruskoulutukseen liittyvien työssäoppimisjaksojen positiivi-set mielikuvat ja kokemukset seurakuntatyöstä.

√ Millaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin seurakunnan varhaiskasvatuksentyöntekijöillä on mahdollisuus osallistua tänä vuonna?

√ Millainen kehittymis- ja koulutussuunnitelma varhaiskasvatuksentyöntekijöillä on ja miten se toteutuu lähivuosina?

√ Millaisia erilaisia koulutustarpeita työuran eri vaiheissa olevillatyöntekijöillä on?

√ Miten seurakunta perehdyttää uutta työntekijää tehtäväänsä jaseurakuntatyöhön?

√ Onko varhaiskasvatuksen työntekijöillä mahdollisuus työnohjaukseenja mentorointiin?

√ Miten varhaiskasvatuksen työntekijän hengellistä kasvua tuetaanseurakunnassa?

√ Millaiset tehtäväkuvat seurakunnan varhaiskasvatuksessa toimivillaon? Onko työyhteisössä tutustuttu muiden seurakuntien vastaaviintehtävänkuvauksiin?

√ Miten varhaiskasvatuksen työntekijöiden työtehtävää seurakunnassavoidaan kehittää kiinnostavammaksi ja mielekkäämmäksi?

√ Miten opiskelija sitoutuu seurakunnan varhaiskasvatustoimintaan


työssäoppimisjakson tai harjoittelun aikana?√ Miten seurakunta pitää yhteyttä paikallisiin lastenohjaajia kouluttaviin

oppilaitoksiin ja siellä opettaviin ja opiskeleviin? Miten seurakuntavoi tukea oppilaitosta erityisesti kristillisen kasvatuksen sisällöissäja työssäoppimisjaksojen järjestelyissä?

Vuorovaikutuksen lisääminen kirkon varhaiskasvatuksestaKirkon tarjoama varhaiskasvatus on sisällöltään laadukasta ja monipuo-

lista, siihen osallistutaan aktiivisesti, sitä toteuttaa ammattitaitoinen henkilös-tö ja siihen suunnattu taloudellinen panos on merkittävä. On tärkeää, ettätämä kirkon varhaiskasvatuksen dynaaminen ja laadukas ymmärrys vahvistuuperheiden, yhteistyökumppaneiden ja kirkon muiden työalojen toimijoiden pii-rissä. Julkisuuskuvan vahvistaminen on mahdollista valtakunnallisissa ja pai-kallisissa medioissa, kirkon varhaiskasvatuksen omissa materiaaleissa sekäkirkollisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lisäksi mielikuvaan kirkonvarhaiskasvatuksesta vaikuttavat erilaiset vuorovaikutustilanteet, joita tapah-tuu perheen, muiden varhaiskasvatuksen toimijoiden ja seurakunnan työnte-kijöiden välillä.

Nuorten perheiden ja kasvavien lasten sukupolvi ovat uudenlaisia median-käyttäjiä. He käyttävät yhä enemmän aikaa mediavälineiden parissa, oppivatnopeasti käyttämään uusia tapoja, käyttävät rinnakkain erilaisia välineitä jaheillä on toisenlaista medialukutaitoa kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Tähänuudenlaiseen mediankäyttöön on vastattava myös kirkon varhaiskasvatuksenpiirissä. On tarjottava perheille mahdollisuuksia interaktiiviseen vuorovaiku-tukseen verkossa ja muissa medioissa kristillisestä näkökulmasta, tuettavalasten mediataitoja ja tuettava vanhempia ohjaamaan lastensa vastuullistamediatoimintaa. Tavoitteeksi asetetaan kirkon varhaiskasvatuksen interak-tiivisten ja informatiivisten verkkopalveluiden kehittäminen vuoteen 2010 men-nessä. Työ aloitetaan kirkon, seurakuntien ja eri toimijoiden varhaiskasva-tukseen liittyvien internet-alueiden kehittämisellä perheiden ja työntekijöidentarpeita vastaaviksi. Tähän mediatoimintaan tarvitaan myös työntekijöidenkoulututusta valtakunnallisella ja hiippakunnallisella tasolla. Interaktiivisten pal-veluiden kehittämistä jatketaan lapsille suunnattujen kristillisten mediasisältöjenkehittämisellä.

√ Millaista tietoa varhaiskasvatustoiminnasta on tarjolla seurakunnanwww-sivulla?

√ Miten seurakunnan varhaiskasvatustoiminta näkyy paikallisessaarkielämässä, kaupunkikuvassa ja paikallisissa lehdissä?

√ Ovatko seurakunnan varhaiskasvatuksen tiedotteet tai esitteetperheitä kiinnostavia, tarpeellista tietoa välittäviä ja missämateriaalia on saatavilla?

√ Kokoaako seurakunnan varhaiskasvatustoiminta kattavastiseurakunnan alueella asuvia lapsiperheitä? Miten osallistumistavoitaisiin laajentaa?

√ Miten seurakunta tekee yhteistyötä varhaiskasvatuksen eritoimijoiden kanssa paikkakunnalla? Miten yhteistyötä voidaankehittää ja monipuolistaa?

√ Millaisia koulutusmahdollisuuksia varhaiskasvatuksen työntekijöillä


on vuorovaikutustaitojen, verkkotaitojen ja mediaosaamisenkehittämiseen liittyen?

√ Miten seurakunta ja kirkko voivat edistää kirkonvarhaiskasvatuksen pyrkimyksiä, kristillisen uskon sisältöjentuntemista ja kotien kasvatustyön ukemista verkossa ja muissamedioissa?


7 TOIMINTAMUOTOIHIN JASISÄLTÖIHIN LIITTYVÄT

KEHITTÄMISTAVOITTEET

√ Kirkon varhaiskasvatuksen toimijoita haastetaan pohtimaanluvussa esitettyjä nykyisten toimintamuotojen ja sisältöjenkehittämiskysymyksiä oman paikallisen tilanteen näkökulmasta.

√ Millaisia uusia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja tai käytäntöjäseurakuntaan voidaan kehittää lasten ja perheiden tarpeisiinvastaamiseksi?

7.1 Kasteen jälkeen säännöllistä yhteydenpitoa

Kasteeseen liittyvän yhteistyön kehittämisen päätavoitteet:

1. Kasteen merkityksen vahvistaminen kirkon toiminnan piirissä2. Kummiuden merkityksen korostaminen3. Toimintatavan vakiinnuttaminen kasteen yhteydessä tehtävään

yhteistyöhön perheen kanssa4. Pienten lasten perheitä tukevan ja kokoavan toiminnan

vahvistaminen ja kehittäminen5. Kristillisen kotikasvatuksen vahvistaminen

Keskeisiä kasteeseen liittyviä kehittämiskysymyksiä:n Kastekeskustelun käyminen kaikkien vanhempien kanssa. Miten

keskusteluja voidaan sisällöllisesti ja toteutuksellisesti kehittää?n Miten seurakunta ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä kastetun lapsen

perheeseen kasteen jälkeen? Yhteydenpito voi tapahtua puhelimitse,sähköpostilla tai käynnillä papin tai lastenohjaajan toimesta.

n Säännöllisyys ja jatkuvuus yhteydenpidossa pikkulapsiperheisiinvuosittain (joka ikävuodelle eri teema tai aihe)

n Miten seurakunnassa tuetaan ja annetaan virikkeitä kristillisen elämänviettämiseen kotona (rukous, kirkkovuosi, virret, osallistuminenjumalanpalveluselämään)?

n Koteihin jaettavan kristillisen kasvatuksen tukimateriaalin kehittäminenn Miten löytää kunnioittava, arvostava ja tukeva sävy sille kristillisyydelle,

joka perheissä jo toteutuu? Miten ohjata luontevaan ja helppoonkristillisen kotikasvatukseen?

n Järjestetäänkö seurakunnassa vauvakirkkoa, kummikirkkoa tai muutasen tyyppistä jumalanpalvelusta?


n Millaista materiaalia seurakunta jakaa kummeille? Miten materiaalia taitoimintaa voidaan kehittää kummiuden vahvistamiseksi?

n Miten isovanhempien roolia kristillisessä kasvatuksessa voidaankehittää?

n Miten eri työntekijäryhmät seurakunnassa voivat tehdä yhteistyötä jajakaa asiantuntemustaan kastetta edeltävään ja sen jälkeiseenyhteistyöhön pikkulapsiperheen kanssa?

7.2 Kumppanuutta perheiden kanssa

kanssa.2. Vanhempien osallisuuden vahvistaminen kasvatustyössä sekä

toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.3. Lapsen vanhempien ja muiden läheisten tukeminen kristillisessä

kasvatuksessa.4. Matalakynnyksisen vuoropuhelun lisääminen vanhempien kanssa.

n Mitä seurakunnan työntekijöiden ja lapsen vanhempien kumppanuussuhdekasvatuksessa antaa lapselle?

n Miten työntekijän kasvatustietoisuus ja ymmärrys kirkonvarhaiskasvatuksesta vaikuttaa yhteistyöhön lapsen perheen kanssa?

1. Vuorovaikutuksen ja kumppanuuden lisääminen lapsen vanhempien

Keskeisiä kumppanuuteen liittyviä kehittämiskysymyksiä:n Miten vanhempien ja seurakunnan työntekijöiden välille muodostuu

luottamuksellinen ja kunnioittava kumppanuussuhde?n Miten perheitä kohdataan ja tuetaan luontevasti ja tasavertaisesti heidän

arjessaan?n Miten pikkulapsiperheiden matalakynnyksistä kohtaamista ja

vapaamuotoista vuorovaikutusta voidaan kehittää seurakunnantoiminnan piirissä (toiminnassa ja paikkakunnan arjessa)?

n Käydäänkö seurakunnan ryhmämuotoisessa varhaiskasvatustoiminnassakasvatuskeskusteluja tai vanhempainvartteja lasten vanhempien kanssa?

n Miten seurakunnan eri työntekijät voivat tukea vanhempia erilaisissaarkielämän tilanteissa ja kriiseissä?

n Miten vanhempia voidaan tukea hengellisesti ja millaista luontevaa tukeavoidaan antaa kodin kristilliseen elämään?

n Mitä erityistä yhteistyötä tarvitaan jos toimintaan osallistuvalla lapsellaon erityisen tuen tarve?

Perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvän kehittämistoi-minnan päätavoitteet:


7.3 Perhekerhoon uudenlaisten toteutustapojentukemista

Perhekerhotoiminnan kehittämisen päätavoitteet:

1. Perhekerhotoiminnan sisällöllisen ja toteutuksellisen kehittämisentukeminen

2. Perhekerhon kristillisen kasvatuksen tukeminen ja kehittäminen3. Kristillisen kotikasvatuksen tukeminen perhekerhotoiminnan kautta4. Perhekerhotoiminnan tunnettavuuden edistäminen5. Perhekerhoon osallistuvien aikuisten hengellisen tukemisen

kehittäminen6. Perhekerhotoiminnan kehittäminen erilaisten perheiden tarpeita

vastaavaksi. Kehittämiskohteena voivat olla uudet osallistujat ja eritavalla toteutetut kerhot

n Miten löydetään ja varmistetaan kristillisten sisältöjen selkeä paikkaperhekerhossa silloinkin, kun kerhoa toteutetaan yhteistyössä muidentahojen kanssa?

n Miten perhekerhotoiminnassa kuullaan perheiden elämänkysymyksiä javoidaan tukea perheen arkea?

n Miten voidaan vahvistaa työntekijöiden välistä yhteistyötä perhekerhontoteuttamisessa?

n Miten jatkaa perhekerhossa syntynyttä kumppanuutta ja tukeavanhemmuutta perhekerhotoiminnan rinnalla ja sen jälkeen?

n Miten kehittää aikuisten saamaa hengellistä sisältöä perhekerhossa?n Miten vahvistaa nuorten perheiden seurakuntayhteyttä perhekerhon

myötä?n Miten liittää diakonista kohtaamistapaa luontevasti perhekerhotoimintaan?

Keskeisiä perhekerhotoiminnan kehittämiskysymyksiä:n Monimuotoisuuden näkeminen perhekerhotoiminnan rikkautena. Miten

seurakunnassa voidaan kehittää perhekerhotoimintaa perheiden tarpeitavastaavaksi ja työntekijöiden osaamista hyödyntäen? Miten voimmekannustaa ja tukea perhekerhotoiminnan erilaisia paikallisia toteutustapojaja painotuksia?

n Miten uudet osallistujat huomioidaan perhekerhotoiminnassa? Uusiaosallistujia voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajaperheet, vauvaperheet,hyvin nuoret äidit. Miten huomioidaan isien kohtaaminen perhekerhossa,erilaiset perhesuhteet, erityistä tukea tarvitsevat perheet tai diakoniatyönpiirissä kohdattavat perheet?


7.4 Päiväkerhoon kokonaisvaltaistakasvatusajattelua

(valtakunnallinen ja paikallinen media, verkkoviestintä ja ilmaismateriaali)n Vastaako päiväkerhotoiminta ja sen määrittely lapsen tarpeita?n Ovatko kaikkien kotien lapset kutsuttuja ja tervetulleita päiväkerhoon?n Miten päiväkerhoon osallistuminen vaikuttaa lapsen myöhempään

kasvuun, asenteisiin ja seurakuntayhteyteen?n Miten rohkaisemme päiväkerhon erilaisiin toteutustapoihin ajankohtien,

kokoontumiskertojen ja sisällöllisen painotuksen osalta?n Miten lapsen ikävaihe (3, 4, 5, 6) ja tarpeet voidaan entistä paremmin

ottaahuomioon kerhon toteutuksessa?n Millaisia erilaisia tarpeita tytöillä ja pojilla on päiväkerhotoimintaa

kohtaan?n Miten lapsen perheen kohtaamista voidaan kehittää

päiväkerhotoiminnassa?n Mitä päiväkerhotoiminta antaa lapselle?n Onko lastenohjaajilla mahdollisuuksia päiväkerhon sisältöön liittyvään

kouluttautumiseen?

Keskeisiä päiväkerhon kehittämiskysymyksiä:n Miten päiväkerhon kristillistä kasvatusta ja opetusta voidaan kehittää?n Millaisilla ratkaisuilla ja menetelmillä lapsen hengellistä herkkyyttä

voidaan tukea?n Miten kokonaisvaltainen varhaiskasvatusajattelu toteutuu käytännössä?n Miten päiväkerhon julkisuuskuvaa ja tiedottamista voidaan kehittää?

Päiväkerhon kehittämisen päätavoitteet:

1. Sitoutuminen Vasu -asiakirjan mukaiseen kokonaisvaltaiseenvarhaiskasvatusajatteluun

2. Lapsen hengellisen kasvun tukemisen kehittäminen3. Päiväkerhon toteutus ja muoto lapsen ja perheen uudenlaisia tarpeita

vastaavalla tavalla4. Päiväkerhotoiminnan julkisuuskuvan ja tunnettavuuden kehittäminen5. Eri käyttäjäryhmille suunnatun tiedottavan materiaalin luominen

päiväkerhosta6. Työntekijöiden perus- ja täydennyskoulutuksen monipuolistaminen

mm. kirkon varhaiskasvatuksen laadun, pedagogiikan ja teologianosalta


7.5 Pyhäkoulu johdattaa pyhän äärelle

Keskeisiä pyhäkoulun kehittämiskysymyksiä:

n Mitä ovat pyhäkoulun ominaispiirteet ja tavoitteet 2010-luvulla?n Pyhäkoululla on erityinen merkitys sunnuntaina tapahtuvana toimintana,

jota kerhotoimintaan osallistuminen ei voi korvata. Miten tätäomalaatuisuutta voidaan kehittää?

n Miten pyhäkoulua kehitetään monipuolisesti alle rippikouluikäisten lastenja heidän perheidensä paikaksi tutustua toiminnan, tunteen ja tiedon kauttaseurakunnan jumalanpalveluselämään ja opin sisältöön?

n Pyhäkoulun mieltäminen osaksi seurakunnan jumalanpalveluselämää jajumalanpalveluskasvatusta, ei vain varhaiskasvatusta.Miten vahvistetaan pyhäkoulutyön yhteyttä jumalanpalvelus- jaehtoolliskasvatukseen?

n Millaista osaamista kirkon varhaiskasvatuksen toimijat tarvitsevatvapaaehtoisten ohjaajina ja pyhäkoulun opettajina?

n Modernin sävyn löytäminen pyhäkouluun; miten otetaan mukaankansainvälisyys, ekologisuus ja perhekeskeisyys?

n Miten seurakunnassa tuetaan ja resurssoidaan vapaaehtoistoimintaa? Mitenseurakuntalaisia aktivoidaan kantamaan vastuuta lasten hengellisestäympäristöstä ja sosiaalistumisesta seurakuntaan ja kristilliseen elämään?

n Millaisia uudenlaisia pyhäkoulun toteutustapoja on löydettävissä ja mitenniitä voidaan tukea? (mm. internetpyhäkoulu).

Pyhäkoulun kehittämisen päätavoitteet:

1. Pyhän ja pyhyyden ymmärryksen lisääminen2. Pyhäkoulun vahvistaminen paikkana, jossa lapsi saa tukea ja

rakennusaineita omalle uskolleen ja kasvulleen kristittynä ja voi omallateologisella pohdinnallaan myös rikastuttaa uskonyhteisöä

3. Pyhäkoulun kehittäminen paikaksi, jossa lapsi voi toteuttaayhteisöllistä kristillisyyttä, oppii arvostamaan seurakunnan yhteistäjumalanpalvelusta sekä osallistumaan jumalanpalveluksen viettoon jatoteutukseen

4. Pyhäkoulun ehtoolliskasvatussisältöjen kehittäminen ja lasten,vanhempien ja kummien valmistaminen lasten ehtoollisyhteyteen

5. Pyhäkoulun tunnettavuuden, näkyvyyden ja julkisuuskuvankehittäminen

6. Vapaaehtoisuuden ja moniammatillisen yhteistyön mallienkehittäminen ja vahvistaminen pyhäkoulutyössä


7.6 Yhteistyötä koululaisten aamu- jailtapäivätoimintaan

Keskeisiä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan liittyviä kehittämisky-symyksiä:

n Miten turvallisuuskysymykset on varmistettu seurakunnan aamu- jailtapäivätoiminnan osalta?

n Miten kristillinen kasvatus sijoittuu seurakuntien aamu- jailtapäivätoiminnan kokonaisvaltaiseen kasvatusnäkemykseen?

n Miten ohjaajien kelpoisuusasetus on vaikuttanut seurakunnankoulutussuunnitteluun?

n Miten kasvatuskumppanuutta toteutetaan seurakunnan aamu- jailtapäivätoiminnassa?

n Miten seurakunnan aamu- ja iltapäivätoiminnassa voidaan hyödyntääaamu- ja iltapäivätoiminnan nivoutumista varhaiskasvatuksen javarhaisnuorisotyön välimaastoon?

7.7 Yhteyksien vahvistamista yhteiskunnanvarhaiskasvatukseen

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisen päätavoitteet:

1. Perusopetuslain mukaisen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnantukeminen ja vahvistaminen seurakunnissa

2. Ohjaajien kelpoisuuden päivittämisestä tiedottaminen jakouluttautumisen tukeminen

3. Turvallisuuskysymyksien ja toiminnan laadun kehittäminen4. Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, päättäjien ja muiden aamu-

ja iltapäivätoiminnan toimijoiden kanssa5. Kristillisen kasvatuksen selventäminen ja sisällöllinen kehittäminen

kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnassa6. Kodin, koulun ja seurakunnan kasvatuksellisen yhteistyön

vahvistaminen

Yhteiskunnan varhaiskasvatukseen liittyvän kehittämistoiminnan pää-tavoitteet:

1. Sitoutuminen Vasu-asiakirjan mukaiseen kokonaisvaltaiseenkasvatusajatteluun

2. Dialogisuuden ja mentoroinnin kehittäminen varhaiskasvatuksenuskontokasvatuksessa

3. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden täydennyskoulutustarjonnanlisääminen erityisesti uskonnollis-katsomukselliseen orientaatioonliittyen


4. Kunnan ja seurakunnan työntekijöiden verkostoituminen jayhteistyön monipuolistaminen

5. Uskontokasvatuksen tukimateriaalien ja tiedonkulun kehittäminen

Keskeisiä yhteiskunnan varhaiskasvatukseen liittyviä kehittämisky-symyksiä:

n Miten kasvatuksen kokonaisvaltaisuus otetaan huomioonvarhaiskasvatuksen uskontokasvatuksessa?

n Miten lapselle ominaiset tavat toimia ja oppia otetaan huomioonvarhaiskasvatuksen uskontokasvatuksessa?

n Miten tehdään käytännön yhteistyötä vanhempien kanssa lapsenuskontokasvatusta koskevissa asioissa?

n Kuinka varhaiskasvatuksessa voidaan lisätä suvaitsevaisuutta javuorovaikutusta eri uskontojen ja katsomusten välillä kuitenkin omaauskontoa ja kulttuuria arvostaen?

n Miten varhaiskasvatusympäristössä ja varhaiskasvatuksen arjessaluodaan lapselle mahdollisuus hiljentymiseen ja ihmettelyyn,kyselemiseen ja pohdintaan?

7.8 Jumalanpalveluskasvatus punaiseksilangaksi

Jumalanpalvelus- ja ehtoolliskasvatuksen kehittämisen päätavoitteetkirkon varhaiskasvatuksessa:

1. Työntekijöiden ja kirkon varhaiskasvatuksen tehtäviin opiskelevienjumalanpalvelusosaamisen, ehtoolliseen liittyvän osaamisen ja omanhengellisen kasvun tukeminen perus- ja täydennyskoulutuksessa,työyhteisöissä ja tiimeissä

2. Kokonaisvaltainen jumalanpalveluselämään tutustuminen jajumalanpalveluksen osien selkeä käyttö kirkon varhaiskasvatuksentoiminnoissa

3. Jumalanpalveluskasvatus, virsikasvatus ja lapsen hengellisen elämäntukeminen osana kaikkea kirkon varhaiskasvatustoimintaa (pyhäkoulu,päiväkerho, perhekerho, aip-toiminta jne.)

4. Perheiden rohkaisu ehtoolliselle osallistumiselle ja ehtoollisensisällöstä opettamiseen

Keskeisiä jumalanpalveluskasvatuksen kehittämiskysymyksiä kirkonvarhaiskasvatuksessa:

n Miten kehittää lastenohjaajien jumalanpalveluselämään ja ehtoolliseenliittyvää osaamista (peruskoulutus, täydennyskoulutus ja


moniammatillisesti toteutettu koulutus)?n Miten vahvistaa lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa olevia

jumalanpalvelukseen liittyviä sisältöjä?

omaksuu perheessään tapoja.n Miten seurakuntaelämässä voidaan luontevasti vahvistaa kristillistä

kotikasvatusta niin, että kodin kristillistä elämää ei koeta liian hankalaksitai vaikeaksi?

n Millaisia erilaisia ratkaisuja lastenohjaajan työajassa voidaan tehdäsunnuntaityöajan osalta, jotta lastenohjaaja voi toimiajumalanpalveluksessa tai kohdata perheitä muussa sunnuntaitoiminnassa?

n Millaisia matalakynnyksisiä ja lapsen näköisiä jumalanpalveluksia jakirkkohetkiä voidaan toteuttaa osana perhekerhoja, päiväkerhoa,pyhäkoulua tai sunnuntaipäivää?

n Millaisilla ratkaisuilla voidaan tukea lapsiperheiden osallistumistaseurakunnan perusjumalanpalvelukseen?

n Miten lasta voidaan kasvattaa mukaan jumalanpalveluksen kaavaan?Voitaisiinko johdonmukaisesti käyttää jotain jumalanpalveluksen osaa(esim. vuorotervehdys tai siunaus) kerhohartauksissa, kirkkohetkissäja perhemessuissa?

n Mikä on ehtoollisen rooli perhemessussa? Miten tuetaan lastenosallistumista ehtoolliselle?

n Miten perheitä voidaan tukea ehtoolliselle osallistumiseen jaehtoolliskasvatuksen toteuttamiseen kotona?

n Miten seurakunta huomioi ne lapset, joiden perhe ei osallistujumalanpalveluksiin esim. yhteiskunnan varhaiskasvatuksessa?

n Miten seurakunnassa voidaan kehittää kouluun siunaamisen tilaisuutta jasiihen liitettäviä lapsen ja perheen tapahtumia?

n Millä tavalla virsikasvatusta sekä erilaisen kirkollisen lasten musiikinkäyttöä voidaan vahvistaa ja tukea (virsikirjan virret, lasten virret,hengelliset laulut)?

n Miten seurakunnassa ja kirkossa tuetaan työntekijän omaa hengellistäkasvua, seurakuntayhteyttä ja ymmärrystä ehtoollisesta?

n Miten hartauden tai kirkkohetken merkityksellisyyttä voidaan korostaapäiväkerhossa ja perhekerhossa?

n Tulevatko kotikirkko, seurakuntayhteys, jumalanpalvelus ja ehtoollinenesiin kerhotyön ja vanhempaintapaamisten sisältöinä ja teemoina?Vanhemmat ovat avainasemassa jumalanpalveluskasvatuksessa, kun lapsi

7.9 Musiikin rikkaus kirkon varhaiskasvatuksessa

Musiikkikasvatuksen kehittämisen päätavoitteet kirkon varhais-kas-vatuksessa:

1. Vahvistetaan työntekijöiden omaa musikaalisuutta2. Kehitetään kokonaisvaltaisen musiikillisen ilmaisun työtapoja3. Eri-ikäisille sopivien musiikillisten itseilmaisun taitojen löytäminen4. Lapsen kristillisen kasvun tukeminen


Keskeisiä musiikkiin liittyviä kehittämiskysymyksiä kirkon varhais-kasvatuksessa:

n Miten auttaa työntekijää ymmärtämään musiikin, Jumalan luomislahjan,

merkityksellisyyttä?n Miten ohjataan eri-ikäisiä terveeseen äänenkäyttöön?n Mitä on hiljaisuuden ymmärtäminen osana ihmisen hyvinvointia?n Miten kehittää kuuntelukykyä?n Miten avata erilaisia musiikillisia maailmoja ja kulttuureja?n Miten lapsen musiikillinen kehitys rakentuu ja kehittyy?n Miten musiikilla tuetaan kasvamista seurakuntayhteyteen?n Millä tavoin musiikkitoiminnan kokonaisuutta kehitetään niin, että

musiikkikasvatustyö muodostaa johdonmukaisen linjanvarhaiskasvatuksesta eteenpäinkin?

n Miten kirkkovuoden sisällöt otetaan huomioon musiikkikasvatustyössä?n Millä tavoin musiikki voi olla osa yksityistä ja seurakunnan yhteistä

rukouselämää?n Miten musiikki liittyy kasteopetukseen?n Miten musiikin käytännön tehtävät seurakunnassa – julistus, rukous ja

yhteys - näkyvät sen varhaiskasvatuksen kentällä?

7.10 Taide ja ilmaisu avaavat mitä sanat eivättavoita

rikkaudet ja moni-ilmeisyys?n Miten tuetaan musikaalisuuden ymmärtämistä laajana kokonaisuutena?n Mitä musikaalisuus on ja kuinka sen monet ilmenemismuodot voivat

tukea kehitystä ja kasvua?n Miten musiikin avulla tuetaan lapsen tunne-, ajattelu- ja sosiaalisen

elämän valmiuksia?n Miten voidaan vahvistaa laulamisen, soittamisen, kuuntelun,

musiikkiliikunnan ja muiden musiikillisten ilmaisumuotojen käyttöä?n Millä keinoilla pidetään edelleen esillä virren ja hengellisen laulun

Taiteeseen ja ilmaisuun liittyvät päätavoitteet kirkon varhaiskas-vatuksessa:

1. Esteettisen ja kauneudentajua tukevan toimintaympäristön luominenja kehittäminen

2. Kristillisen symbolimaailman avaaminen lapsen hengellisyydenvaalimiseksi

3. Symbolikeskeisen lähestymistavan ja menetelmien, mm. kerronnanperinteen,vahvistaminen työntekijöiden osaamisessa

4. Aisteihin liittyvän pedagogiikan käyttö sakraalitiloihin tutustumisessaja kaikessa kirkon varhaiskasvatustoiminnassa


Keskeisiä taiteeseen ja ilmaisuun liittyviä kehittämiskysymyksiä kir-kon varhaiskasvatuksessa:

n Miten lasta ohjataan arvostamaan ympäristöään, sen estetiikkaa,viihtyisyyttä ja toimivuutta?

n Miten lasta ohjataan tiedostamaan seurakuntansa ja kotipaikkakuntansatilojen ja luonnon kauneutta ja löytämään sieltä aiheita ja materiaalejataiteelliseen ilmaisuunsa?

n Millaista yhteistyötä tehdään paikallisten lastenkulttuuria edistävientahojen kanssa?

n Miten lapsille ja heidän perheilleen tarjotaan mahdollisuus tutustua omaankotikirkkoon ja kirkolliseen elämään aistien avulla?

n Miten kuvataidetta, kädentaitoja, kristillistä symboliikkaa jaarkkitehtuuria voidaan kehittää osana kokonaisvaltaista kasvatusta?

n Miten liikkumisen ja liikunnan erilaisia muotoja voidaan kehittääseurakuntatoiminnassa lasten ja perheiden kanssa?

n Miten taitoja taideaineiden sisältöjä voidaan liittää luontevasti toisiinsatoiminnassa lasten ja perheiden kanssa?

7.11 Ympäristökasvatus on osa kaikkeatoimintaa

n Miten toiminnassa mahdollistetaan lapsille riittävä henkinen ja fyysinentila, rauha ja aika omaan persoonalliseen havainnointiin ja luomiseen?

n Miten lapsi saa mahdollisuuden ilmaista itseään, ajatuksiaan ja tunteitaanhänelle luontevalla tavalla?

n Miten ylläpidetään ja vahvistetaan kerronnan perinnettä kaikkientyöntekijäryhmien keskuudessa?

n Miten pyhyyden ja kauneuden arvojen vaaliminen toteutuu toiminnassa?n Miten mahdollistetaan ja vahvistetaan ihmisen, lapsen ja aikuisen

yhteyttä itsessään olevaan luomisen maailmaan?

Ympäristökasvatuksen kehittämisen päätavoitteet:

1. Lisätään lapsen ja perheiden ympäristöön liittyviä kokemuksia,elämyksiä ja tietoja kristillisestä näkökulmasta

2. Laajennetaan lasten ja perheiden osallisuutta,osallistumismahdollisuuksia ja vastuullisuutta elinympäristöstä

3. Kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa painotetaan ympäristöystävällistäja oikeudenmukaista toteutustapaa ja ratkaisuja


Keskeisiä ympäristökasvatukseen liittyviä kehittämiskysymyksiä kirkonvarhaiskasvatuksessa:

n Miten varhaiskasvatukseen liittyvää ympäristökasvatusta ja sentavoitteitavoidaan kehittää seurakunnassa?

n Millaisia paikallisia erityispiirteitä ympäristökasvatuksen toteuttamisessavoidaan hyödyntää?

n Millaisia ympäristöystävällisiä toimintamalleja lapset ja perheet saavat janäkevät seurakunnan varhaiskasvatuksen piirissä?

n Miten kristillinen kasvatus, ympäristökasvatus ja vastuullinenelämäntapa liitetään sisällöllisesti toisiinsa?

n Miten oikeudenmukainen elämäntapa ja vastuullisuus kaikista maailmanihmisistä huomioidaan lasten kanssa?

n Millaista lasten ympäristökasvatukseen liittyvää koulutusta ja tietoa ontyöntekijöiden saatavilla?


Lapsen rukous

Rakas Taivaan Isä

Minusta on kiva olla lapsi.On hauskaa leikkiä ja laulaa,hyppiä ja askarrella.Kiitos, kun on koti ja äiti ja isä.Kiitos, kun on leikkikavereita ja leikkipaikkoja.Anna kaikille lapsillehyviä kavereita ja hyviä aikuisia.Minä toivon, että kaikki lapsetsaisivat leikkiä ja olla iloisia.Auta niitä lapsia,jotka ovat yksin ja surullisia.Anna kaikille lapsille sellainen syli,johon voi juosta, kun pelottaa.Ota meidät kaikki sinun syliisi.Aamen.

Työntekijän rukous

Herra,minä iloitsen lapsestaja siitä, että saan elää ja kasvaa lapsen kanssa.Anna minulle viisautta nähdä tehtäväni,kärsivällisyyttä kantaa vastuunija rauhallisuutta suhtautua moniin haasteisiin.Auta minua ymmärtämään lasten erilaisuuttaja kannustamaan jokaisen lapsen ainutlaatuisuutta.Auta, että osaisin tukea lasta, jolla on vaikeaa.Anna minulle uskallusta kohdata ne totuudet,joita lapsi minusta paljastaa.Anna minulle herkkyys nähdä elämän ja kasteen ihmeet,jotka olet lapselle lahjoittanut.Anna minulle taitoa kulkea lapsen perheen rinnalla.Ota meidät kaikki sinun syliisi.Aamen.

8 LOPPURUKOUS


9 LÄHTEET

- Ehtoollistyöryhmän raportti. 2006. Kirkkohallitus: Kirkonjumalanpalvelus- ja musiikkitoiminta.

- Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2000. Opetushallitus.Helsinki: Edita.

- Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio ja visio sekä strategia2010. Kirkkohallitus: Kasvatus ja nuorisotyö. http://www.evl.fi/pdf/lapsi_ja_nuorisotyon_strategia04.pdf

- Jumalanpalveluskasvatusprojektin väliraportti. 2004. Kirkkohallitus:Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminta.

- Kirkkojärjestys 1055/1993.- Kirkkolaki 1054/1993.- Meidän kirkko. Osallisuuden yhteisö. Suomen evankelis-luterilaisen

kirkon strategia 2015. Kirkkohallitus.- Päivähoitolaki 26/1973.

Seurakunnan lastenohjaajan ydinosaamiskuvaus. http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/lastenohjydinosaaminen.pdf

- Seurakunnan lapsityönohjaajan ydinosaamiskuvaus. http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/lapsitohjaajanydinosaaminen.pdf

- Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Helsinki: Sosiaali- jaterveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus Stakes.

- Yleissopimus lapsen oikeuksista. 1998. Yhdistyneet kansakunnat.

http://www.evl.fi/pdf/

http://www.evl.fi/kkh/

http://www.evl.fi/kkh/

- 1 - lapsi on osallinen · 2019-04-17 · - 8 - lapsi on osallinen 1 johdanto lapsena oleminen on...

Documents