x 201110 2011

2 super 10 • 2011

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajalta

6 Kampanja yksityissektorin mitoituksista

7 Hoitaja haluaa auttaa

8 Risikko: työssäjaksaminen otettava vakavasti

10 Lokakuun lyhyet

11 Näin vastattiin!

11 Lehtikatsaus

12 Lempiesine: valokuva

14 Jenni Liikanen on välinehuoltaja

19 Rintasyöpägeeni periytyy

20 Miten pysyä mukana muutoksessa?

24 Puheenjohtajaehdokkaat kiertueella

30 SuPer kampanjoi ikälain mitoitusten puolesta

32 Hyvää asiaa ja markkinameininkiä

34 Luontaistuotteet, osa 25

35 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

36 Dieetit 3/5: rasvat

38 Vaikuta liittokokousvaaleissa

39 Palasia sieltä täältä

40 Rankka ladythai

42 Tunnustusta muistiosaajille

44 Ulkoilu – ylellisyyttä?

48 Pienistä oivalluksista suurta hyötyä Erkkilässä

50 Edunvalvontayksikkö tiedottaa

52 Superristikko

Sisältö 10 / 2011

53 Lähihoitaja Kähönen

53 Paras juttu – vastaa kyselyyn!

54 Ravit koukuttavat Pellossa

58 Jäsenrekisteri tiedottaa

59 Siskon pakina

60 Työttömyyskassan ajankohtaiset

63 Kuulumisia

66 Luonnossa

67 P.S. Maaningalta

54Ellan Muisto uiTornionjoessa.

44

8 Vanhusten puolesta kannattaa kilpailla, toteaa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko.

Osa vanhuksista pelkää ulkona liikkumista.

14Jenni Liikanen tuntee sairaalavälineet.

20Muutokseen pitäisi tarttua jo ennen kuin on pakko.

super 10 • 2011 3

Parasta onsaada auttaa

super58. vuosikerta

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

vierailevat kirjoittajat

Anna-Liisa Enkovaara, Minna Lyhty,

Mikko Rinta, Liisa Uusiniitty,

Antti Vanas

kannen kuva

Haavanlevittäjiä kuvasi Jukka Salminen

ulkoasu

Timo Numminen

Joonas Väänänen

Jukka Järvelä

painos

84 600 kpl

ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

SuPer-lehti kysyi Lähihoitajatapahtumaan osallistuneilta nuorilta lähihoitajilta ja alan opiskelijoilta mikä heidän mielestään on parasta lähihoitajan ammatissa. Vastauksia tuli yli 700 ja lähes kaikissa niissä korostetaan ihmisen lä-hellä toimimisen tärkeyttä ja halua auttaa: Parasta on ih-misten kanssa työskenteleminen ja toisten auttaminen. Saa

hoitaa ja olla lähellä ihmistä. Näkee heti oman käden jäljen. Saa tehdä työtä jolla on merkitystä. Parasta on, että saa auttaa muita parhaansa mu-kaan ja onnistuu siinä. Ihmisten elämään vaikuttaminen positiivisesti. Ih-misläheisyys. Ihmisten kiitollisuus.

Kun vielä näkee näiden satojen vastauslomakkeiden alalaidasta vas-taajan usein alle 20 vuoden iän, tulee samaan aikaan sekä ilahtunut et-tä hieman epäuskoinenkin olo. Paljon keskustellaan siitä, miten sosi-aali- ja terveysalalle hakeutuvien nuorten motivaatio kantaa, ovatko he tosissaan ja sydämellä mukana opinnoissaan. Kutsumuksen sano-taan olevan menneen talven lumia, mutta mitä muuta kuin syvää eet-tistä sitoutumista osoittaa esimerkiksi 17-vuotiaan vastaus: Parasta on se, että saa auttaa sairaita ja apua tarvitsevia. Kaikki tuki ja kannus-tus siis tälle uudelle lähihoitajasukupolvelle, jolle työelämä tulee anta-maan kenties nykyistäkin mittavammat haasteet suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä.

Superilaista toimintaa on syksyllä ollut runsaasti. Yksityissektoril-le on järjestetty Mitta täynnä -kampanja, jossa on perehdytty yksityis-ten hoitolaitosten henkilöstömitoitukseen. Liitossa kesällä tehty kyse-ly osoitti, että joka viidennessä yrityksessä henkilöstömitoitus jää alle suositusten ja hyvällä mallilla henkilöstömäärä on vain 12 prosentis-sa yrityksistä.

Henkilöstömitoitusten kirjaaminen ikälakiin on yksi SuPerin tavoit-teista. Tätä tavoitetta tukevat ne reilusti yli 25 000 suomalaista, jotka ovat kirjoittaneet nimensä liiton nettisivuilla syyskuun loppuun as-

ti avoinna olleeseen adressiin. Ni-miä mitoitusten puolesta kerät-tiin myös SuPerin ikälakitempauk- sessa 20. syyskuuta Helsingin kes-kustassa.

SuPerin puheenjohtajaehdok-kaat ovat kiertäneet ahkerasti maa- ta. Syksyn kahdestakymmenestä jäsenillasta on tämän lehden il-mestyttyä jäljellä vielä neljä. Jos juttumme ehdokkaiden päivästä Salossa jättää avoimia kysymyksiä, on Järvenpään, Jyväskylän, Kuo-pion ja Mikkelin alueen superi-laisilla vielä tilaisuus lähteä esittä-mään niitä..

PääkirjoitusLeena Lindroos

4 super 10 • 2011

Lokakuu10.10. Maailman mielenterveyspäivä

10.–12.10. Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer

10.–11.10. Valtakunnalliset ravitsemus- päivät, Helsinki, RTY

12.–13.10. Viestinnän jatkokurssi, Sokos Hotel Vantaa, SuPer

13.–14.10. Oulun alueelliset lähi- ja perus- hoitajien opintopäivät, hotelli Radisson Blu

14.–15.10. PeSu-koulutus, perustietoa SuPerista, Pori, Sokos Hotel Vaakuna

15.–16.10. Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi, Helsinki, SuPer

16.10. Kansainvälinen ravintopäivä

19.–20.10. Ammattiosastojen edunvalvon- tapäivät, Sokos Hotel Vantaa, SuPer

25.10. Puheenjohtaja- ja sihteeripäivä, Helsinki, SuPerin toimisto

26.–27.10. AVH-päivät, Tampere, Aivoliitto

27.10. Verkkoviestintäpäivä, Helsinki, SuPer

29.10. Päivähoitokoulutus, Scandic Tampere City, SuPer

Marraskuu1.11. Ihopäivä Oulussa, Aleksinkulma, Atopialiitto

1.–2.11. XXIV Valtakunnalliset tartunta- tautipäivät, Helsinki, Filha

8.-9.11. Puheenjohtajien valmennus, 3. jakso, SuPerin toimisto

10.–11.11. Työmarkkinapäivät, Helsinki, SuPer

liittokokoukseen.

• lähteä tutustumaan puheenjohtaja-  ehdokkaisiin jäsenilloissa. 

• keskustella työnantajan kanssa ensi   vuoden täydennyskoulutuksesta.

• merkitä kalenteriin SuPerin ammatilliset  opintopäivät 14.–15.2.2012 Helsingissä.  Tiedot marraskuun SuPer-lehdessä.

• kerätä porukka ja lähteä Osaava   Nainen -messuille 14.–16.10. Turkuun.

• nauttia syksyn kirpeydestä.

• tarkastaa omat jäsentiedot vaalikelpoi-   suuden varmistamiseksi.

• aktiivijäsenten hakea palkitsemislomaa,       lisätietoja www.superliitto.fi/aktiivisivut/  uutiset 2011.

• aloittaa yksityissektorin työpaikoilla   työsuojeluvaalien valmistelu, sillä    vaalit on järjestettävä marraskuun 2011    aikana.

• tutustua liittokokousasioihin liiton   verkkosivuilla ja miettiä ehdokkaita   liittohallitukseen, edustajistoon ja 

Ajankohtaista

Nyt on aika:

SuPer-Nuorille uusi puheenjohtajaSuPer-Nuorten valtakunnallinen työ-ryhmä eli SuNu on saanut uuden pu-heenjohtajan, Suvi Harlinin Pieksamäel- tä. Varapuheenjohtajaksi on valittu Mir-va Krunniniva Torniosta. Uusien pu- heenjohtajien kausi kestää vuoden 2012 loppuun.

SuPer-Nuori on SuPerin alle 35-vuo-tias varsinainen jäsen. SuPer-Nuoria edustaa valtakunnallinen työryhmä Su-

Nu, jonka tavoitteena on kannustaa nuoria jäseniä lähtemään mukaan su-perilaiseen toimintaan, lisätä työelämä-tietoutta sekä ylläpitää superilaista me-henkeä. Lisäksi SuNu pyrkii omalla esi-merkillään vahvistamaan nuorten kolle-gojen ammatti-identiteettiä.

SuNun toimikausi on aina kaksi vuotta kerrallaan, jonka jälkeen 35 vuotta täyttäneet joutuvat eläkkeelle..

ing

ima

ge

SuPer vastustaa vuorotteluvapaankorvausten leikkauksiaSuPerin puheenjohtaja Juhani Palomä-ki pitää suunnitelmia vuorottelukorvaus- ten leikkauksista virhearviointina.

– Vuorotteluvapaa on erittäin tärkeä työssä jaksamista tukeva järjestelmä, jo-ta ei saa romuttaa. Pienituloisille vuo-rotteluvapaan pitäminen muodostuu mahdottomaksi, jos korvauksia leika-taan. Jos työuria halutaan aidosti piden-tää, tällaiset suunnitelmat ovat täysin käsittämättömiä. Päättäjien olisi lopul-takin ymmärrettävä, että kestävät kei-not työurien pidentämisessä ovat panos-taminen työhyvinvointiin sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

SuPer on vastustanut jyrkästi vuorot-teluvapaajärjestelmän romuttamista ja

kaavailtuja leikkauksia vuorotteluvapaa-korvaukseen. Toteutuessaan leikkauk- set synnyttäisivät syvän loven jokaisen pienipalkkaisen talouteen ja laskevat koko vuorotteluvapaajärjestelmän hou-kuttelevuutta erityisesti aloilla, joilla se on näytellyt merkittävää asemaa työssä jaksamisen kannalta.

Vuorotteluvapaalain kohtalo oli vie-lä avoin lehtemme lähtiessä painoon. Vuorottelukorvauksen muutokset eivät kuitenkaan vaikuta jo vapaalla olevien korvauksiin. Lain muutosten valmiste-lussa on otettu huomioon, jos työnteki-jä on aloittanut vuorotteluvapaan vuo-den 2011 aikana tai jo sopinut vuorot-teluvapaan alkamisesta vuonna 2012..

super 10 • 2011 5

Lääkehoidon osaamista rajoitetaan

uPeriin tulee usein yhtey-denottoja siitä, että lähi- ja perushoitajilta otetaan lääkelupia pois, vaikka nämä luvat ovat kunnos-sa. Työnantajat perustele-

vat jäsenillemme asiaa erilaisilla laeil- la ja asetuksilla, jotka työnantajien mu-kaan määrittävät lääkehoidon vain lail-listetuille terveydenhuollon ammatti-henkilöille. Kehotammekin aina jäse-niä pyytämään esimiehiltä selvityksen tällaisista säädöksistä, jotta saisimme liittoon tiedon asiasta. Esimiehet eivät ole koskaan esittäneet mitään tällaista, koska sellaisia lakeja tai asetuksia ei ole olemassa.

Terveydenhuollon ammattihenki-löstä annettu laki (28.6.1994/559) ei määritä sitä, mitkä tehtävät kuuluvat lähi- ja perushoitajille ja mitkä sairaan-hoitajille. Laki määrittää ainoastaan sen, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, tau-din määrityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta sekä laillistettujen terveyden-huollon ammattihenkilöiden rajatusta lääkkeenmääräämisoikeudesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön jul-kaiseman Turvallinen lääkehoito -op-paan tarkoituksena oli antaa valta-kunnallisesti selkeät ohjeet, mitä ku-kin ammattiryhmä voi tehdä koulutuk-sen ja kokemuksen perusteella. Opas-ta ei ole otettu valtakunnallisesti käyt-töön. Osaamista rajoitetaan perusteetta ja näin hankaloitetaan potilaan hoitoa. Tärkeintä olisi ottaa kaikkien osaami-

S

Haluamme kannustaa kaikkia jäseniämme osallistumaan lääkehoidon täydennyskoulutukseen. 

Puheenvuoro

nen käyttöön. Se lisäisi työn tehok-kuutta ja tuloksellisuutta.

Koulutettu nimikesuojattu tervey-denhuollon ammattihenkilö voi tut-kinnon antamin valmiuksin osallistua lääkehoitoon ja osaamisen varmistami-sen, perehdyttämisen ja kirjallisen lu-van myötä vielä laajemmin. Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman Turvalli-nen lääkehoito -ohjekirjan mukaan ni-mikesuojatut hoitajat saavat pistää lääk-keitä ihon alle ja lihakseen. Ohjeessa ei kuitenkaan mainita mitä lääkkeitä voi pistää. Kipulääkkeenä käytettäviä PKV-lääkkeitä, kuten esimerkiksi Oxanestia, saa pistää. Lisäksi oppaassa mainitaan, että myös luonnollista tietä näitä lääk-keitä voi antaa.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkin-to antaa lähihoitajille hyvät valmiu-det osallistua lääkehoidollisiin tehtä-viin. Haluamme kannustaa kaikkia jä-seniämme osallistumaan lääkehoidon täydennyskoulutukseen. Olemalla itse aktiivisia ja halukkaita kehittymään takaamme sen, että myös tulevat ammattilaiset saavat osallistua lää-kehoitoon. Vain tällä tavoin voi-daan turvata mahdollisimman monipuoliset työpaikat lähihoi-tajille.

Lähi- ja perushoitajien osaa-misen rajoittaminen nousee pintaan tavallista voimak-kaammin silloin, kun mikä tahansa ammattiryhmä toi-mii virheellisesti lääkehoi-dossa tai varastaa lääkkeitä.

Puheenjohtaja Juhani Palomäki

Tällöin aina näyttää rangaistus kohdis-tuvan lähi- ja perushoitajiin. Seurauk-sena tästä työnantajat ovat usein päät-täneet rajoittaa lähi- ja perushoitajien osallistumista lääkehoitoon. Tällainen työnantajan toiminta on vastuutonta.

Silloin, kun näistä asioista kiistellään työnantajien kanssa salongeissa, ei lähi- ja perushoitajien puolesta puhu kukaan muu kuin SuPer..

6 super 10 • 2011

UutisetEsillä juuri nyt

SuPer kampanjoi yksityissektorin mitoituksista

Liian vähän hoitajia!teksti jukka järvelä

SuPerin Mitta täynnä? -kampanja osoittaa, että yksi-tyissektorilla on liian vähän hoitohenkilökuntaa. Kam-panjaan liittyy jäsentilaisuuksia ympäri Suomea.

Viime aikojen tiedot eivät anna mairittelevaa kuvaa yksityis-ten hoitolaitosten henkilöstömitoituksista. Erityisesti yksityi-sellä sosiaalialalla henkilöstön määrä on minimissä tai jopa suosituksia alhaisempi. Liittoon on otettu asian tiimoilta run-saasti yhteyttä.

SuPerin kesällä tekemä kyse-ly paljasti, että joka viidennessä yrityksessä henkilöstömitoitus on alle minimisuositusten. Hy-vällä mallilla henkilöstömäärä on vain 12 prosentissa yrityksistä.

Mitoituksia lasketaan joissa-kin yrityksissä virheellisesti. Täl-löin hoitohenkilökunnaksi kirja-taan johdon ja hallinnon väkeä sekä vailla alan koulutusta ole-via ja oppisopimusopiskelijoita. Monet yritykset säästävät viikon-loppuisin, kun henkilöstöä on töissä vähemmän kuin arkena.

Kyselystä ilmeni myös, kuin-ka paljon hoitajat tekevät ei-hoi-dollisia tehtäviä. Yleisimpiä oli-vat pyykinpesu, siivous ja ruuan-laitto.

Kyselyyn vastasi 271 henki-löä, joista suurin osa työskente-lee vanhustenhoidossa.

Kunnille lisää ostopalveluosaamista

SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki muistuttaa, että myös julkisella puolella on mitoitusongelmia, mutta nykyi-nen kampanja on suunnattu yksityispuolelle. Palomäki ih-mettelee hoitoalan yritysten tuottamia voittoja, joita tehdään osin hoitajien ja hoidettavien kustannuksella.

– Liittomme jäsenten kannalta kaikkien ongelmien äiti on hoitajapula. Kun mitoitukset ovat alhaisia, hoidon laatu kär-sii. Haluamme jäsenillemme oikeutta ja oikeudenmukaisuut-ta, kun puhutaan huonosta hoidosta.

Palomäki miettii, kuinka kuntien päättäjät suostuvat osta-

maan vähäisellä henkilöstöllä tuotettuja palveluita.– Päättäjätkään eivät tiedä kuinka huonokuntoisia esimer-

kiksi vanhukset ovat ja kuinka raskasta heidän hoitonsa on. Yrityksen repivät tuoton hoitajien selkänahasta.

Palomäen mukaan kuntien ja kuntayhtymien kilpailutus- ja osto-osaamista on parannettava, samoin valvontaa. Lakiin on saatava selvä henkilöstömitoitus ja sanktiot liian vähäisel-lä työvoimalla tapahtuvasta hoidosta. SuPer vaatii vanhuspal-

velulakiin henkilöstömitoitusta ja on määritellyt hyvän mitoituk-sen tasoksi 0,8 sosiaali- ja tervey-denhuollon koulutuksen saanut-ta työntekijää asukasta kohden.

Ongelmia ja ratkaisuja

SuPerin yksityissektorin neuvot-telupäällikkö Pia Zaerens ker-too, että ongelmia on niin pie-nissä kuin suurissa hoito- ja hoi-va-alan yrityksissä. Kun henkilö-kuntaa on vähän, työvuorolistoja muutellaan työehtosopimusten vastaisesti, työvuorot ovat yli-pitkiä ja sijaisia ei palkata, hoi-tajat eivät jaksa ja tuntevat itsen-sä riittämättömiksi. Tämä näkyy hoidon laadussa.

– Yksi hoitaja voi yöllä joutua yksin valvomaan yli 30 henkilöä, jotka ovat useassa eri rakennuk-sessa. Tämän päälle hänelle saat-tavat tulla vielä turvapuhelinhä-lytykset. Vuorossa voi myös olla

oppisopimusopiskelija yksin. Tällaiset epäkohdat täytyy saada kuntoon, Zaerens alleviivaa.

SuPerin järjestöpäällikkö Raija Moilanen kertoo, että mo-nesti asiat valitettavasti saadaan kuntoon vasta kanteluiden kautta. Näin on käynyt esimerkiksi eräässä hämeenlinnalai-sessa hoivakodissa, johon aluehallintoviranomaisen päätöksel-lä tulee lisätä seitsemän hoitajaa ja kuusi avustavaa työntekijää.

Runsas henkilöstön lisäys selittyy sillä, että Hämeenlinnan kaupunki oli ostanut palvelut minimihenkilömäärällä, ja pal-velun tuottava yritys oli laskenut mitoitukseen myös hallinto-henkilöitä, jotka eivät työskentele yksikössä..

super 10 • 2011 7

Ikälaista 127lausuntoaLausunnolla ollut lakiluonnos iäkkään sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta pani kiinnostuneet kom-mentoimaan luonnoksen sisältöä ahke-rasti. Sosiaali- ja terveysministeriö sai lausuntoja yhteensä 127 kappaletta. Vi-rallisesti pyydettyjen lausuntojen lisäksi kannanottoja antoivat myös muun mu-assa vanhusneuvostot, järjestöt, kunnat ja muutamat yksittäiset kuntalaiset.

Potilasvahingothalutaan puolittaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos käynnis-tää sairaaloiden, terveyskeskusten ja kan- sallisten toimijoiden kanssa nelivuotisen Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman. Ohjelmalla pyritään vahvistamaan po-tilaiden turvallisuus huomioon ottavaa hoitokulttuuria ja puolittamaan potilail-le hoidossa aiheutuvien haittojen ja va-hinkojen määrä vuoteen 2020 mennessä.

JulkiTerhikki on lunastanut odotukset

Vuosi sitten avatusta terveydenhuol-lon ammattihenkilörekisteristä tehdään noin 108 000 hakua kuukaudessa, joten palvelu tuli tarpeeseen. Valviran tietoon ei ole enää tullut esimerkiksi opiskeli-joita, joita olisi palkattu terveydenhuol-lon ammattihenkilön tehtäviin, joihin heidän opintonsa eivät vielä oikeuttaisi. Terveydenhuollon ammattihenkilöre-kisterin, Terhikin, julkinen tietopalvelu, JulkiTerhikki, avattiin syyskuussa 2010.

Terveyskioskeja halutaan lisää

Myönteiset kokemukset terveys-kioskista kannustavat levittämään toimintamallia Suomen kuntaken-tällä.

Ylöjärvellä kauppakeskuksen yhteyteen kaksi vuotta sitten avatulle terveyskios- kille on ollut kysyntää ja toiminta on ollut kustannuksiltaan suhteellisen edullista, käy ilmi Tampereen yliopis-ton laatimasta loppuarviointiraportista.

Asiakkaita ilman ajanvarausta toimi-vassa terveyskioskissa kävi tutkimuksen tarkastelujaksolla 16 000, mikä edus-ti lähes kahta kolmasosaa pääterveys-aseman käynneistä. Asiakkaat tulivat terveyskioskille useimmiten mittautta-maan verenpainettaan, verensokeriaan tai kolesterolia. Terveyskioskin palve-luiden laadulle ja palveluvalikoimalle he antoivat arvosanan 9,3.

Tutkimuksessa terveyskioskin alhai-sia toimintakustannuksia perusteltiin yksikön pienellä koolla, suppealla pal-

veluvalikoimalla ja matalan kynnyksen toimintamallilla, joka parantaa asiak-kaiden palveluun pääsyä ja voi edistää varhaista terveysongelmiin puuttumis-ta. Etuna pidettiin myös sitä, että hen-kilökunta koostui hoitajista. Hoitaja-vetoisuudesta huolimatta terveyskios-keissa ei ole työskennellyt lähi- tai pe-rushoitajia.

Ylöjärven terveyskioskin painopis-teenä on ollut parantaa asiakkaiden pal-velun saantia ja vähentää terveyskes-kuskäyntien määrää ja jonoja. Lahdes-sa toimineen terveyskioskin painopiste on puolestaan ollut terveysneuvonnas-sa. Myönteisten kokemusten myötä toi-mintamallia halutaan levittää yhä laa-jemmin Suomen kuntakentällä. Kot-kaan avattiin oma terveyskioski syys-kuussa.

– Tavoitteenamme on, että kahden vuoden aikana Suomeen perustettaisiin 50 terveyskioskia, sanoo Sitran Kunta-ohjelman johtaja Antti Kivelä..

SuPer-lehden kysely:

 Hoitaja haluaa auttaa!Lähihoitajan ammatissa on kaksi myönteistä asiaa ylitse muiden: auttaminen ja ihmisten kanssa työskentely. Asia vahvistui, kun SuPer-lehti kysyi asiaa yli 700 hoitajalta, opettajalta ja alan opis-kelijalta.

Mikä on parasta lähihoitajan amma-tissa? Tämä kysymys kirvoitti runsaas-ti vastauksia SuPer-lehden pisteessä Lä-hihoitajatapahtumassa. Yksi vastauksis-ta tiivisti monen ajatukset: "Niin kuin ammatin nimikin sanoo: olla lähellä ja hoitaa".

Auttamisen ja ihmisläheisyyden li-säksi työn sisältö toi vastaajien mie-leen myös seuraavia iloa tuottavia asi-

oita: saa olla hyödyksi, työn monipuoli-suus, luovuus, vuorovaikutus, haasteet, jokainen päivä on erilainen, palaute tu-lee heti ja näkee konkreettisesti, kuin-ka on ollut avuksi.

Moni piti työssään parhaana ihmisiä ja asiakkaita, niin lapsia kuin vanhuk-sia. Jotkin näkivät ykkösasiana palkan tai työajat. Toisille arvostus, onnistumi-sen tunne, työn tulokset ja työn merki-tys olivat tärkein asia. Myös vaikutus-mahdollisuudet ja laaja-alainen tutkin-to saivat mainintoja.

Vastaajien joukossa oli kaikenikäisiä, runsaasti myös alle 20-vuotiaita ja opis-kelijoita. Kyselyssä arvontapalkinnon voittaneiden nimet löytyvät tämän leh-den sivulta 32..

ing

ima

ge

8 super 10 • 2011

UutisetEsillä juuri nyt

ValtiosihteeriVesa Rantahalvari

Valtiosihteeri  Vesa  Ranta-halvari toimii ministerin apu-na ja edustajana. Hänen teh-täviinsä kuuluu ohjata asioi-den valmistelua ja edistää ja seurata hallitusohjelman toteuttamis-ta ministerin toimialalla.  Hän avustaa 

Ministeri Paula Risikko painottaa:

Työssäjaksaminen on otettava vakavasti

teksti marjo sajantola kuva jukka järvelä

Sosiaali- ja terveysministeri arvos-taa hoitotyön ammattilaisia. Työ-hyvinvoinnin parantaminen auttaisi jaksamaan eläkeikään asti myös raskaassa hoitotyössä.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Ri-sikko toteaa, että tällä hallituskaudel-la tulee korostumaan syrjäytymisen ja köyhyyden sekä terveyserojen vastainen työ. Yksi painopistealueista on sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus ja järjes-täminen. Erittäin tärkeää on myös työ-elämän laadun ja työhyvinvoinnin edis-täminen.

Ministeri Risikon mielestä työn vaa-tivuuden jatkuvalla arvioinnilla voi-taisiin saavuttaa tasapaino työntekijän voimavarojen ja työn vaativuuden vä-lille.

– Jos oikeasti haluamme pidentää työuria, on työssäjaksaminen otettava vakavasti. Kysymys on siitä, että työn vaativuus ja raskaus sekä henkilön omat voimavarat ovat tasapainossa.

Työn vaativuuden arvioinnin mit-tareita kannattaisi käyttää myös työhy-vinvoinnin kehittämistyössä, ministeri Risikko sanoo.

Hän muistuttaa, että hyvä johta-ja arvioi jatkuvasti työn vaativuutta ja henkilöstön voimavaroja. Hyvä johta-minen, työnohjaus, apuvälineet ja kou-lutus sekä yksilön oma hyvinvointi tu-kevat työssäjaksamista. Kehittämällä työhyvinvointia autetaan myös raskas-ta hoitotyötä tekeviä jaksamaan työelä-mässä eläkeikään asti.

Risikko kertoo, että ministeriössä ol-laankin käynnistämässä johtamisverkos-toa ja laatimassa julkisen sektorin hyvän johtamisen periaatteita ja käytäntöä ha-lukkaiden työyhteisöjen kanssa.

SuPer on paheksunut voimakkaas-ti vuorotteluvapaakorvausten leikkauk-sia. Risikko toteaa olevansa samaa miel-tä SuPerin kanssa siinä, että vuorottelu-vapaa lisää työssäjaksamista. Hän jatkaa kuitenkin, että jokainen ministeriö jou-tui hallitusneuvotteluissa säästötoimen-piteiden kohteeksi.

– Tämä on yhtä harmillinen asia kuin lääkekorvauskustannusten alen-taminen. Tähän on sitouduttu, ja lää-kekorvauskustannusten leikkauskin on tehtävä mahdollisimman vähillä vau-rioilla.

Perushoito kunniaan

Paula Risikko kertoo olevansa niin van-han perushoitajakoulutuksen kuin lähi-hoitajakoulutuksenkin vahva kannatta-ja. Hän oli itse mukana tekemässä en-simmäistä lähihoitajakoulutuksen ope-tussuunnitelmaa.

– Olen sitä mieltä, että meillä on hoi-tajissa rautaisia ammattilaisia, joilla on enemmän osaamista kuin mitä he voi-vat työssään käyttää. Olen huolissani siitä, moniko heistä jaksaa tällaisessa ti-lanteessa jatkaa alalla.

Ministeri sanoo suhtautuvansa kriit-tisesti siihen, että erikoissairaanhoidon vuodeosastoilta poistetaan perushoita-jan vakansseja. Hän näkee, että niin te-ho-osastolla kuin kaikilla vuodeosas-toilla on hyvä perushoito laadun edel-lytys.

– Perushoito kunniaan! Sen sanon vanhana laatupäällikkönä, opettajana ja terveysalan ihmisenä.

Tietoa on, onko ymmärrystä

Paula Risikon mielestä on erittäin hyvä kysyä, miksi sosiaali- ja terveydenhoi-toalan arvostus ei näy palkoissa. Työ-tä arvostetaan suuresti, se näkyy kaikis-sa gallupeissa, mutta ei palkkauksessa. Hän toteaa, että monella on vielä väärä kuva lähihoitajan työstä.

– Minusta on mukavaa, että SuPer on tuottanut runsaasti erilaista katsaus-ta ja kirjallisuutta, joten päättäjillä ei pi-täisi olla tiedon puutetta. Näin vanha-na alan ihmisenä huvittaa se, että päät-täjät ovat yhden päivän vanhustenhuol-lossa ja sanovat sitten tietävänsä, mi-tä se työ on.

Toki sosiaali- ja terveysministerin

kansainvälisten tehtävien ja etenkin EU-asioiden valmis-telussa  ja edustaa ministe-riä tämän toimeksiantojensa mukaisesti. Lisäksi valtiosih-teeri huolehtii yhdessä kans-liapäällikön kanssa ministeri-ön ja muiden hallinnonalojen 

yhteistyöstä ja hoitaa muutkin tehtä-vät, jotka ministeri hänelle antaa.

super 10 • 2011 9

Ministeri Paula Risikko rohkaisee jokaista puuttumaan oman työpaikkansa ongelmiin, sillä vaikenemalla ei muutu mikään.

mielestä on hyväkin, että päättäjät käy-vät katsomassa hoitolaitosten arkea, mutta myös SuPerin jatkuvaa panos-ta tarvitaan.

– Työhyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää, että ammattijärjestökin tuo esiin, mitä tämä työ on. Hyvää työtä SuPer tekee ja nyt pitää jatkaa sitä.

Kunnan ydintoimintoja

Ministeri Risikko painottaa, että sosiaa-li- ja terveydenhoito ei ole erillinen osa kunnan terveyttä edistävää toimintaa. Siihen kuuluu muun muassa liikunta, nuorisotyö, kulttuuri ja katastrofeihin varautuminen.

– Kunnalla on palvelujen järjestämis-vastuu. Se voi tuottaa ne itse tai ostaa ne. Henkilökohtaisesti olen sitä miel-tä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kunnan ydintoimintoja, joita ei pitäisi kokonaan ulkoistaa, mutta niitä pitää

täydentää tarvittaessa. Terveydenhoitolakiuudistuksen tuo-

ma hoitopaikan valinnanvapaus ei ole saanut massoja liikkeelle. Ministeri to-teaa, että vielä onkin liian aikaista ar-vioida kokonaisuutta. Vaikka vuoden 2014 alusta potilaan hoitopaikan valin-nanvapaus erikoissairaanhoidossa laa-jenee koko maan kattavaksi, hän ei us-ko tämän tuovan merkittäviä muutok-sia palvelujen tarjontaan tai kysyntään.

– Ennustan, että mikään sairaaloista ei tule häviämään, sillä erikoissairaan-hoitoa tarvitaan maan kattavasti ja päi-vystyskeskuksia sekä täyden palvelun keskussairaaloita on oltava riittävän lä-hellä.

Syyperusteinen sosiaaliturva on jär-jestelmä, johon voimiltaan vähäiset ei-vät jaksa paneutua, joten moni etu voi jäädä saamatta. Luukulta toiselle juok-semista on helpottanut Kelan pilotti pitkäaikaissairaiden vastuuhenkilöstä.

Vanhuspalvelulaissakin edellytetään jo-kaiselle ikäihmiselle oman vastuuhenki-lön nimeämistä.

– Nyt on jo kuntoutusohjaajia sai-raaloissa, sosiaaliasiamiehiä, potilasasia-miehiä ja vanhuksille tulisivat omat vas-tuuhenkilöt. Tarvitsemme näitä rinnal-la kulkijoita, jotka ottavat taakasta sii-vun kantaakseen, kun ei jaksa itse men-nä luukulta luukulle.

Osaava henkilöstö laadun tae

Edellisen hallituksen aikana valmistel-tu vanhuspalvelulakiluonnos on ollut lausuntokierroksella ja SuPerillakin on ollut siihen useita korjausehdotuksia. Liitto on vaatinut muun muassa hen-kilöstömitoituksen kirjaamista lakiin.

Ministeri Risikko uskoo kuitenkin, että henkilöstömitoitus saadaan kun-toon ilman erityistä kirjaustakin, sillä vaatimus riittävästä henkilöstöstä on ikään kuin sisäänrakennettu vanhus-palvelulakiin, tosin ilman lukumääriä. Hän muistuttaa, että hoidon laadun ja vaikuttavuuden tae on riittävä määrä osaavaa henkilöstöä. Henkilöstön mää-rään vaikuttaa asiakkaiden hoitoisuus.

Ministeri toivookin lisää tutkimus-tietoa Rava- ja Rai-mittareiden mukaan lasketusta hoitoisuusasteesta. Hän nä-kee minimimäärävaatimuksessa vaaran, että minimistä tulee pysyvä maksimi.

– Alan ihmisenä ymmärrän kritii-kin, että olisi edes vähintään, niin saa-taisiin edes se. Painotan edelleen, et-tä lain muut pykälät velvoittavat, että henkilöstöä on riittävästi ja se on osaa-vaa. Muuten tämän lain muut pykä-lät eivät toteudu. Ja toki lakiin tehdään vielä tarkennuksia.

Vanhuspalvelujen laadun varmistaa myös valpas henkilökunta, joka puut-tuu epäkohtiin niitä havaitessaan. To-sin vaaditaan myös rohkeutta puuttua oman työpaikkansa ongelmiin, koska moni pelkää joutuvansa esimiehen sil-mätikuksi tai irtisanomisuhan alle.

Risikko ihmettelee, miksi mikään yritys edes haluaisi tuottaa huonoja pal-veluja. Hän kuitenkin painottaa, että lakia on noudatettava.

– Laki menee aina edelle. Ongelmista kannattaa aina neuvotella esimiehen kans- sa, vaikenemalla ei muutu mikään. Jos minä olisin vaiennut, en olisi tässä nyt..

10 super 10 • 2011

Lokakuun lyhyetKoonnut Jukka Järvelä

Lapsilla liian  pienet kengätLiian pienet ken-gät aiheuttavat jalka-vaivoja monille suo-malaisille lapsille. Asiaa on tutkinut itävaltalainen ryhmä osana kansainvälistä tut-kimusta. Helsingissä kiertänyt testiryhmä tarkasti nel-jänsadan 1–12-vuotiaan lapsen jalkineita, ja kolmella neljästä ne olivat liian pienet. Yksi syy pieniin kenkiin olivat harhaanjohtavat kokonumerot.

cision

D-vitamiinin riittä-vyys voi mahdollisesti ehkäistä masennus-oireiden kehittymistä, tutkimus osoittaa. Yhteys todettiin 50- 79-vuotiailla naisilla.

tiesitkö:

Alkoholin kokonais-kulutus on yli kolmin-kertaistunut neljän viimeisen vuosikym-menen aikana Suo-messa.

tiesitkö:Itä-Suomen kissoille rokotettaUlkona liikkuvien koirien ja kissojen rokottaminen on nyt tärkeää erityisesti Itä-Suomessa, koska itä-rajan läheisyydessä Venäjän Karjalassa on havait-tu raivotautia. Suosituksen on antanut Evira. Oh-jeen tarkoituksena on estää raivotaudin leviäminen Suomeen ja suojata myös ihmisiä.

edilex

Rintasyöpä lisääntynyt hurjasti 30 vuodessa

Rintasyöpään sairastuu maailmassa ny-kyään kaksi kertaa enemmän naisia kuin 1980-luvun alussa, tuore tutkimus osoit-taa. Myös kohdunkaulan syöpä on lisään-tynyt, mutta selvästi hitaammin. Lancet-lehden  julkaisema tutkimus on ensim-mäinen globaali selvitys rinta-  ja koh-dunkaulan syövästä.

duodecim

Ei rahapelejä nuorenaNuorena rahapelaamisen aloittavat jää-vät helposti koukkuun, joten uusi 18 vuo-den ikäraja näyttää vähentävän ongelma-pelaamista myöhemmällä iällä. Suomes-sa uuteen ikärajaan on siirrytty kuluneen vuoden aikana. Peliriippuvaisista miehis-tä yli puolet on aloittanut pelaamisen alle 15-vuotiaana. Peliongelmiin ajautuneilla naisilla aloitusikä on huomattavasti kor-keampi. Ongelmapelaajia auttavan Pe-luurin tilastot antavat tietoa ikärajamuu-toksen mahdollisista vaikutuksista. Viime vuoden tilastoissa huomio kiinnittyi eri-tyisesti alle 15-vuotiaiden liikapelaamis-ta koskevien yhteydenottojen lisääntymi-seen. Yhteydenotot koskivat pääasiassa raha-automaattien pelaamista.

cision

ing

ima

ge

Mitä MieltäVastaus kuukauden kysymykseen.

Lähdetkö jäseniltaan tutustumaanpuheenjohtajaehdokkaisiin?

Kyllä, koskaSuPer-tapahtumat ovat aina mu-kavia. 

pitää saada reipasotteinen pu-heenjohtaja jatkamaan erinomais-ta työtä!

haluan kuulla, mitä uudistuksia on tulossa.

haluan tutustua ehdokkaisiin livenä.

kiinnostaa, onko ehdokas vah-va, osaava, todelliseen muutokseen pyrkivä tyyppi.

SuPerin tuleva kehitys kiinnostaa.

pitäähän sitä tietää, ketä äänes-tää ja kuuluuhan se vähän virkani-kin puolesta.

En, koskaolen silloin koulutuksessa muualla. Olisin muuten mennyt.

työvuoroa pukkaa, eikä kukaan ha-lua vaihtaa.

en jaksa. 

olen sopinut jo muuta sille illalle.

en kerkiä.

asun niin syrjässä, eikä opiskelut ja keikkahommat jätä paljoa vapaa-aikaa.

on liian pitkä matka lähimmällekin jäseniltapaikkakunnalle. 

olen työvuorossa.

piti mennä, mutta nukuin liian pit-kät päikkärit.

47 %

Laitosvaltainen järjestelmä ei vastaa tämän päivän sosiaalihuollon järjestämi-sen perusperiaatteita ja lähtökohtia.”

sosiaali- ja terveysminiteriön hallitussihteeri jaana huhta kehitysvammaisten hoidosta

ketju 4/2011

Miten lapselle voisi opettaa tasa-arvoa tai vastuunkantoa, jos jo kotona työt hoitaa äiti tai joku muu nainen?”

toimittaja, kirjailija anu silfverbergpam 13/2011

Ongelmana on se, että lääkärit osaavat määrätä lääkkeitä, apteekit osaavat toi-mittaa niitä, mutta potilaat eivät syö niitä."

lääkäriliiton puheenjohtaja timo kaukonen

apteekkari 9/2011

Lehden pää-kirjoitus muis-tutti, että vuosi 1982 tulee ole-maan Suomen Apuhoitajaliitos-sa työpaikkade-mokratian vuo-si. Tavoittei-

ta oli asetettu aikaisemmin, ja nyt oli määrä aloittaa niiden toteutta-minen.

”Järjestelmä sinänsä ei vielä tuo de-mokratiaa. Se suo kuitenkin mahdol-lisuuksia työelämän demokratisointiin ja julkisen hallinnon johtamismenetel-mien kehittämiseen. … Luotamme sii-hen, että monet jäsenkuntamme on-gelmat ovat ratkaistavissa työpaikka-demokratian suomin mahdollisuuksin.”

apuhoitajalehti 10 / 1981

30 vuotta sitten

”

”

syyskuun kysymys oli:

muut lehdet

uusi kuukauden kysymys löytyy liiton jäsensivuilta. kaikkien 24.10. mennessä vastanneiden kesken arvotaan super-lehden pyyhe-saippuasetti.

syyskuussa arpa suosi susanna lähdettä imatralta. onnittelut!

kyllä

en53 %

super 10 • 2011 11

”

12 super 10 • 2011

Valokuvateksti ja kuva marjo sajantola

Mummon siskon häissä otettu ryhmäkuva henkii 1930-luvun tunnelmaa.

erushoitaja Sirpa Balakin on sisustanut asunto-aan kehystämillään mustavalkovalokuvilla. Sen lisäksi, että kuvat ovat kauniita, jokaisella niil-lä on oma tarinansa. Sirpa pitää erityisen pal-jon mummon tädin häissä otetusta ryhmäku-vasta. Hääparin lisäksi kuvassa on 1930-luvun

tyylin juhlavaatteissa lapsia ja aikuisia sekä arkisemmin pu-keutuneita, ehkäpä naapureita tai talon piikoja. Vaikka kuva on muisto iloisesta tapahtumasta, ihmiset katsovat kameraan sen ajan tapojen mukaan totisina. Valokuvaus oli vakava asia. Kuvassa piti seistä suorana ja olla hiljaa ja kenties varmuuden vuoksi vielä hengittämättäkin!

– Otto-sedän ja Aino-tädin eli hääparin lisäksi tunnistan tästä mummon ja papan sekä mummon isän. Tämä lapsi on äidin vanhin sisko, Sirpa osoittelee valokuvan henkilöitä.

Hääparin sukua neljännessä polvessa oleva nykynainen on kiinnostunut valokuvien lisäksi myös sukututkimukses-ta. Sirpan äidin puolella tiedoissa onkin päästy jo 1600-luvulle. Suku on lähtöisin Keski-Suomesta. Siellä hääkuva on otettu. Siel-lä Sirpakin vietti lapsena kesälomiaan, kulki metsäpoluilla ja leikki kukkakau-pan myyjää.

– Muistan lämmöllä äidin äitiä, Ida-mummoa. Hän oli aina meidän lasten puolella ja sanoi, että kyllä pitää lapsia muistaa. Minun äitini oli tosi nuori, kun pap-pa kuoli ja Ida-mummo jäi yksin pitämään maati-laa viiden lapsen kanssa. Sittemmin hän meni uudestaan nai-misiin ja kaikkiaan hänellä oli yhdeksän lasta.

Arjen tilannekuvat parhaimpia

Sirpasta on kiva katsoa tuttujen Facebook-kuvia niin arjesta kuin matkoilta. Hän on itsekin ahkera valokuvaaja. Hän ha-luaa tallettaa juhlahetkien ja lomamatkojen lisäksi aivan ar-kista ajankuvaa, ihmisten tavallista elämää.

– Pidän paljon tilannekomiikasta ja otan kyllä kuvan, vaik-ka kaverit sanoisivat, että nyt et ainakaan ota! Aitoja tilantei-ta, eikä kädet suorana seisovia tikku-ukkoja.

Valokuvista riittää jutunjuurta myös asiakkaiden kanssa. Sirpa työskentelee perushoitajana Helsingin Kustaankarta-non Vanhainkodissa.

– Osastomme asukkaat ovat muistihäiriöisiä. Asukastilat ovat mielestäni meillä kodikkaat. Monilla asukkaistamme on huoneissaan valokuvia seinillä tai pöydillä ja niistä syntyy ai-na keskustelua, Sirpa kertoo.

Hän toteaa saaneensa kuulla valokuvien pohjalta monen monta tarinaa. Asukkaiden muistot ovatkin yksi lisämauste kiinnostavassa vanhustyössä.

Lähde työkiertoon, niin jaksat enemmän!

Sirpa Balakin valmistui perushoitajaksi jouluna 1995. Hän on tehnyt hoitotyötä niin akuuttipuolella kuin pitkäaikais-osastolla ja erilaisissa vanhustenhoidon yksiköissä. Yhden

vuoden hän kokeili myös pelkkää yötyötä, mutta se ei tuntunut hyvältä.

– Vanhustyö ei ole sen raskaampaa kuin akuuttiosastolla tehtävä työkään. Se on aika paljon itsestä kiinni, miten työn-sä kokee. Vaihtelua saa myös lähtemäl-lä vaikka työkiertoon, Sirpa kannustaa.

Hän on itsekin ottanut työlomaa, jonka aikana teki keikkatöitä ja muuta-

man viikon työjakson aivan toisenlaises-sa hoitoympäristössä. Sirpa muistuttaa, että

myös oman ammattitaidon syventäminen täyden-nyskoulutuksella on yksi työhyvinvoinnin lähde.

Hän on itse nyt eräänlaisella virranjakajalla. Vanhempi lap-sista, 23-vuotias tytär, on asunut jo jonkin aikaa omillaan ja nyt kuopus, 21-vuotias poika muutti kotoa.

– En ole koskaan asunut yksin. Nyt on sen aika, vaikka seurustelenkin. Aion elää aikuisen naisen itsellistä elämää..

LempiesinePalstalla tutustutaan superilaistentunteita herättäviin esineisiin

P

Sirpa Balakin sanoo olevansa vanha sielu, sillä hän rakastaa vanhoja esineitä ja valokuvia.

super 10 • 2011 13

14 super 10 • 2011

super 10 • 2011 15

n syksyinen maanantai-ilta, ja kello lähes-tyy iltayhdeksää. Tampereen yliopistollisen sairaalan pääaula on hiljainen. Yksinäinen kävelijä pysähtyy naputtelemaan aulan tie-tokonetta.

Pääovesta pyyhältää määrätietoisen näköi-nen nuori nainen. Työvuoron alkuun on vartti, mutta Jenni Liikanen haluaa vaihtaa rauhassa muutaman sanan kotiin läh-tevien kollegoiden kanssa. Jenni työskentelee sairaalan kol-mannen kerroksen operatiivisessa välinehuoltokeskuksessa.

– Edellinen yö oli rauhallinen. Nyt ei ole ehkä yhtä hiljais-ta, Jenni sanoo. Hän tekee toista peräkkäistä yövuoroa ja ker-too nukkuneensa päivällä hiukan huonosti.

Työtoveri huikkaa ovelta hyvät yöt, ja Jenni Liikanen al-kaa laskea instrumenttikorien sisältöä. Hän vertaa niitä lis-taan, johon on merkitty leikkauksessa käytetyt välineet. Välil-lä hän napauttaa tietokonetta. Gemini-järjestelmästä hän vie-lä etsii korit, joihin on kirjattu kyseisessä leikkauksessa käy-tetyt instrumentit.

– Aamu- ja iltavuorossa meillä on erikseen henkilö, ”juok-sija”, joka hakee leikkaussaleista instrumentit pesutilaan. Päi-vystysaikana eli yövuorossa ja viikonloppuisin olen töissä ol-lessani juoksijana ja haen ne, kun leikkaussalista soitetaan. Olisi ihme, ellei teho-osastolta ainakin kerran yössä tulisi pu-helua, Jenni kertoo.

Hän silmäilee tutkivasti neulankuljetinta ja saksia, ja lait-taa ne takaisin koriin. Hänen tehtävänsä on tarkistaa, että vä-lineet ovat kunnossa ja puhtaita.

– Jos jokin instrumenteista on rikki, se lähetetään talon hie-nomekaanikoille korjattavaksi ja haetaan tilalle korvaava esi-ne varastosta. Ellei löydy, tilataan uusi.

Jokainen esine kirjataan

Jennin työpari Merja Loponen tarkistaa pakkaamon toisella puolella pesusta tulleiden instrumenttikorien sisältöä. Metal-likoreja näyttää olevan loputtomiin ja kuivaustunnelin kulje-tusrata tuo niitä lisää.

– Ei tämä vielä mitään, mutta joskus on tosi kiireisiä öitä, kun päivystysleikkauksia tehdään läpi yön. Öisin olen teke-misissä myös neurokirurgian, korva-, kurkku- ja suusairauk- sien sekä naistentautien leikkausosastojen kanssa. Itse asiassa päivystämme koko taloa vuodeosastoja myöten. Päivisin leik-kausosastoilla on omat välinehuoltajansa, Jenni kertoo.

Keskustellessakin hänen sormensa toimivat nopeasti ja kat-se pysyy valppaana, kun hän seuraa tietokonetta: kone ilmoit-taa, että korista pitää löytyä kuusi kappaletta tiettyjä pihtejä.

– Jos yksikin pihti puuttuu, katson leikkauslistasta, missä salissa ja missä toimenpiteessä instrumenttia on käytetty. Vä-linehuolto käännetään melkein ylösalaisin ja jos ei löydy, läh-detään leikkaussaliin kyselemään. Joskus kuvataan potilaita-kin, mutta yleensä kadonneet instrumentit löytyvät, joskus jopa roskista.

Kun kori on täynnä siihen kuuluvia esineitä, Jenni Lii-kanen liittää siihen sterilointiklipsin ja leikkauslistan. Ko-ri on valmis pakattavaksi ja siirrettäväksi autoklaaviin. Jo-

Jenni Liikanen halusi vaihtelevan työn ja päätyi ison sairaalan välinehuoltajaksi. Iltaan ja yöaikaan painottuva, valppautta

vaativa työ pitää liikkeessä, mutta Jenni viihtyy hyvin: – Minusta ei olisi kirjoituspöydän taakse.

teksti liisa uusiniitty kuvat jukka salminen

Välinehuoltajan vilkas yövuoro

O

16 super 10 • 2011

1. Yön kiireisinä tunteina välinehuoltaja hakee leikkaussaleista käytetyt instrumentit, puhdistaa, steriloi, pakkaa ja vie ne varastoon. 2. Välinehuoltajat käsittelevät ja tarkastavat päivittäin satoja instrumentteja. Työtä helpottaa, kun tietää, mihin niitä käytetään. 3. Painavien esineiden käsittelyssä työparin apu on tarpeen. Jenni Liikanen ja Päivi Ratalahti pakkaavat autoklaaviin meneviä instrumenttikoreja.

21

kaisen korin sisältö on määritetty tar-kasti sen mukaan, millaiseen operaati-oon sitä tarvitaan. Välineitä on valtavas-ti ja joissakin niistä on vain pieniä ero-ja, mutta Jennin ammattisilmä ei petä: vatsaleikkauksen koriin ei vahingossa-kaan luiskahda selkäleikkauksen inst-rumentteja.

Radio soi hiljaisella ja sinne saa lä-hettää musiikkitoivomuksia. Ollessaan sunnuntain ja maanantain välisen yön yksin Jenni sanoo huudattaneensa ra-diota.

– Pelkäsin viime yönä, että musiikki kuuluu yläkerran keskolaan, hän nau-raa. Hänestä on mieluisaa olla töissä ka-verin kanssa, mutta kun viikonloppui-sin yövuorossa joutuu olemaan yksin, radiokin kelpaa ääniseuraksi.

– Kymmenen tuntia on liian pitkä ai-ka olla ilman höpötysseuraa. Sitä pait-si kaverin kanssa voi jakaa hommia ja pyytää häntä avuksi, Jenni tunnustaa.

Leikkaussali pitää liikkeessä

Puoli kymmeneltä puhelin soi. Jen-ni vastaa ja lähtee hakemaan kuuden-nen kerroksen leikkaussalissa käytet-tyjä instrumentteja. Hän palaa kärry-jen kanssa pesutilaan, jossa työntää vä-lineet koreineen pesukoneeseen desin-

fektoitaviksi. Puolen tunnin pesuohjel-massa lämpötila nousee nopeasti yli 90 asteeseen.

– Tiedän suurin piirtein välineiden perusteella, mitä leikkaussaleissa on tehty. Toisessa on operoitu käsi, toi-sessa on ollut vatsakirurginen työ, Jen-ni Liikanen sanoo ja kiirehtii pesulan tietokoneelle. Hän lukee viivakoodilla instrumentit ja korit tietokoneelle, jot-ta niiden käsittelystä voidaan myöhem-min laskuttaa leikkausosastoja ja jäljit-tää samalla instrumentteja.

Välinehuoltaja palaa pakkaamoon ja jatkaa korien tarkistamista. Pesuko-neesta ja kuivaustunnelista tulleet in-strumentit hän laittaa pusseihin ja sul-kee ne kuumasaumaajalla. Tulostin syöttää pusseihin tarrat, jossa on väli-neen nimi, sterilointipäivämäärä, steri-loinnin lämpötila sekä päivämäärä, kos-ka instrumentilla on ollut viimeinen käyttöpäivä.

– Joitakin esineitä on niin vähän, et-tä niitä saatetaan tarvita saman tien kun

ne on pussitettu.Kello lähestyy yhtätoista, eivätkä

Jenni ja Merja ole pitäneet taukoa.– Työ on muuttunut ilta- ja yöpai-

notteiseksi ja siksi meitä on liian vähän yövuorossa. Unta vastaan ei todellakaan tarvitse taistella, Jenni naurahtaa.

Yhdeltätoista Jenni menee keittä-mään kahvia seinän takana olevaan tau-kotilaan. Kaupin ulkoilualueella näkyy syyspimeässä yössä harvakseltaan valo-ja. Kahvin hän juo paljaaltaan:

– Tähän aikaan en syö mitään. Pelk-kä kahvi riittää.

Tampereen yliopistollinen sairaala on Jenni Liikaselle tuttu talo. Hänen tätinsä oli töissä sairaalan keittiössä ja Jenni kävi joskus tätä tapaamassa.

– Kun kuulin tädiltä välinehuollosta, sanoin haluavani sinne töihin, koska työ kuulosti mielenkiintoiselta. Olen aikaisemmin kokeillut kaikenlaista, ol-lut automaalarina ja ravintola-alalla. En osaisi istua kassalla päivät pitkät. Mi-nulle työpäivässä pitää olla vaihtelua.

Työ vaatii keskittymistä eikä voi ajatella, että teenpä kaiken äkkiä pois.

super 10 • 2011 17

5

4. Keskussairaalan kolmannen kerroksen operatiivisessa välinehuoltokeskuksessa paiskitaan töitä aamuneljältä. 5. Jenni Liikanen haluaisi välinehuoltajat ammattirekisteriin. Työn merkityksestä kertoo se, että leikkaukset keskeytyisivät välittömästi ilman välinehuoltajia.

3 4

Välinehuoltajista superilaisia

Operatiivisessa välinehuollossa on kaikkiaan 30 työntekijää ja koko sairaalassa heitä on noin 70. Kevään ja kesän aikana kol-mekymmentä keskussairaalan välinehuoltajaa siirtyi SuPeriin, Jenni muiden mukana.

– SuPerin pääluottamusmies kertoi liitosta ja katsoimme, että se on meille oikea ammattiliitto. Monet meistä ovat kuu-luneet useaan eri liittoon.

Jenni toivoo, että SuPer pureutuisi välinehuoltajien palk-ka-asioihin.

– Palkkamme ei ole todellakaan suhteessa työn vastuulli-suuteen. Emme ole pelkkiä tiskaajia, kuten joskus olen kuul-lut mainittavan.

Jenni Liikanen haluaisi SuPerin vaikuttavan myös siihen, että välinehuoltajat saataisiin vihdoinkin ammattirekisteriin.

– Olemme saaneet kaksi välinehuoltajaa SuPerin yhteistyö-ryhmään. Uskon, että ammattimme alkaa tulla enemmän esille.

Jenni siirtää painavan instrumenttikorin autoklaaviin me-nevään kontaineriin. Välinehuoltajan on oltava paitsi tarkka ja nopea myös vahvaselkäinen.

– Selkä on joskus työpäivän jälkeen kipeä ja jalkoja särkee, jos olen joutunut usein hakemaan leikkaussaleista instru-menttilaatikoita, hän tunnustaa.

Jenni alkaa paketoida autoklaaviin meneviä koreja erikois-valmisteiseen sterilointikääreeseen ja teippaa ne huolellises-ti. Hän saa työparikseen Päivi Ratalahden, joka on tullut päi-vävuoron jälkeen illan suussa jatkaman työtään. Ratalahti on selvittänyt selkäleikkauksessa käytetyn kahdeksan välinelaa-tikon sisältöä. Kello yhdentoista jälkeen hän on valmis ja voi lähteä ponkaisemaan pyörällä kotiinsa Pappilan kaupungin-osaan. Ratalahden seuraava työvuoro alkaa aamukahdeksalta.

Päivi Ratalahti on työskennellyt sairaalan välinehuoltaja-na 23 vuotta. Tietotekniikka on mullistanut työn lähes täy-sin, vaikka perustyö, välineiden huolto on tietysti säilynyt.

– Sama tila on ollut käytössä vuodesta 1990 ja se on käynytahtaaksi. Kipeimmin tarvittaisiin lisää väkeä, Ratalahti to-teaa.

Kirurgien työkalut tulevat tutuiksi

Jenni Liikanen jatkaa instrumenttikorien pakkaamista. Leik-kaussalista ei ole soitettu, vaikka siellä on vielä pari umpilisä-kettä leikattavana.

Tunnet aika hyvin kirurgien työkalut. Oletko ollut itse lei-kattavana?

– Minulta operoitiin viimeksi poskiontelot. Tunnistin suu-rimman osan instrumenteista vaikken ole ollut kyseisellä osas-tolla töissä. Oli kieltämättä erilaista olla välineiden kohteena, kun tiesi, mitä niillä suurin piirtein tehdään.

Autoklaavit humisevat. Välinehuoltaja kokoaa tähystys-leikkauksessa käytettyjä pihtejä. On hiljaista. Vain radio on äänessä.

Puoli yhdeltä puhelin soi:– Pitää mennä hakemaan käytetyt välineet leikkaussalista.

Siellä on umpilisäke poistettu, Jenni sanoo. Palattuaan hän asettaa instrumentit pesukoneeseen.

– Näyttääkin olleen isompi juttu kun on otettu ”mahako-ri” käyttöön, ja tavaraa on näin paljon. Nyt on aika puhdas-ta pestävää toisin kuin esimerkiksi murtumia operoitaessa.

Pesukone alkaa hyrskyttää ja Jenni palaa pakkaamoon. Kello lähestyy yhtä eikä Jennissä näy väsymisen merkkejä.

– Viitsitkö Merja pakata minun kanssani nämä isot laati-kot, hän kysäisee työtoverilta.

18 super 10 • 2011

Kuka:

Tamperelainen Jenni Liikanen, 31, on valmistunut välinehuol-tajaksi Tampereen terveyden-huolto-oppilaitoksesta 2002.

Perhe:

Lapset Jarkko, 13, ja Eveliina, 8.

Työ ja työura:

Toiminut välinehuoltajana tamperelaisella Koskiklinikalla, josta siirtyi Tampereen yliopis-tolliseen sairaalaan 2006, ensin sijaiseksi lastenosastolle. Ny-kyiseen työpaikkaansa operatii-viselle osastolle hän siirtyi 2008 ja sai vakituisen toimen 2010.

Harrastukset:

Mökkeily kesäkodilla Urjalas-sa, uinti.

Parasta työssä:

Työtoverit, työn monipuoli-suus ja muuttuvat tilanteet, vaihtelevat työpäivät.

Työssä ikävintä:

Miettii kauan: kolmivuorotyö, ahtaat työtilat, kiire, tunne et-tei jaksa enempää vaikka pitäisi.

– Kuinkahan olisi, viitsisinkö, toinen vastaa.Jennin mielestä työpaikalla lentää vitsi ja kahvipöydässä

meno on joskus hervotonta. – Aamuyön tunneilla saattaa käydä niin, ettei aina tiedä it-

ketäänkö vai nauretaanko. Tulostin jumittaa, eikä sieltä tule tarra ulos, jotta sen voisi

kiinnittää pussitetun instrumentin päälle. Joskus katkos kes-tää yöllä tunninkin. Jos tarraa ei saada koneesta, instrument-tipussien merkinnät on kirjoitettava käsin.

Jenni tulee Merjan avuksi katsomaan, mikä konetta vai-vaa, mutta vika ei selviä. He päättävät vielä odottaa hetken.

Tavarat omille paikoilleen

Jenni Liikanen lähtee viemään autoklaavissa steriloidut tava-rat useaan eri varastoon. Hän käyttää steriilikuljetuksia var-ten tarkoitettua hissiä. Leikkaussalien välinevarastot pursua-vat tarvikkeita ja paketteja, joilla kaikilla on tarkka sijaintinsa.

– Vaikeinta oli oppia viemään tavarat juuri niiden oikeille paikoille. Jos ne ovat väärässä paikassa, niitä ei löydä kukaan. Apua sain ja saan edelleen vanhemmilta kollegoilta. Tarkka-na pitää olla kaiken aikaa.

Tavaroita siirtäessään Jenni miettii, millainen on hyvä vä-linehuoltaja:

– On tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa, koska pal-velemme leikkaussaleja. Myös työtoverit ovat luonteeltaan

erilaisia. Työ vaatii keskittymistä eikä voi ajatella, että teen-pä kaiken äkkiä pois. Jos hutiloi ja mahalaukun leikkauksessa käytettävään instrumenttikoriin meneekin vahingossa murtu-massa käytettyjä esineitä, tilanne on nolo meille, mutta kyse on myös potilasturvallisuudesta.

Jennin mielestä keskittyminen vaatii myös sitä, ettei tuo omia huoliaan työpaikalle. Työhuolia ei liioin kuljetella kotiin.

Kello on kolme ja Jenni menee taukohuoneeseen syömään salaattiannoksen. Merja Loponen liittyy seuraan. Puheluja ei ole enää leikkaussalista tullut ja naisilla on tuokio aikaa istah-taa. Jennin mielestä yön hankalin aika on kolmen ja viiden välillä. Silloin nukuttaisi armottomasti.

– Ajatus ei kulje täydellä teholla. Vaikka kuinka suunnit-telisi, että tuon asian teen seuraavaksi, unohdan samassa, mi-tä pitikään tehdä. En ole yhtä järjestelmällinen kuin virkeä-nä ollessani. Silloin on parempi istua aloillaan, koska väsy-mys menee ohi. Joskus olen aivan virkeä, kun lähden kotiin.

Ruokatauko on ohi ja Jenni palaa pakkaamaan instru-mentteja. Niiden parissa vierähtää aamuyö. Kaupunki alkaa heräillä ja valo kajastaa idän taivaalta.

Puoli kuudelta Jenni pitää tauon. Hän käy lukaisemassa ne-tistä talon sisäiset uutiset ja sähköpostin. Kuudelta hän vie vii-meiset autoklaavista otetut tarvikkeet leikkaussalien varastoon.

Hommat on tältä erää tehty. Ennen kotiinlähtöä hän syö vielä jogurtin. Työparin kyydissä hän pääsee kotiin, sillä he asuvat naapuruksina..

Tänään töissä

super 10 • 2011 19

Lokakuu on roosa

Syöpäsäätiön Roosa nauha -kam-panjalla kerätään varoja rintasyöpä-tutkimukseen ja Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden periytyvyys-neuvonnan kehittämiseen. Katuku-vasta tutuksi tulleen roosan nauhan lisäksi kuluttajille on suunnattu mo-nenlaista vaaleanpunaista tuotetta, joiden  tuotosta  osa  lahjoitetaan kampanjakeräykseen. Tuotteita löy-tyy hyvin varustetuista päivittäista-varakaupoista ja nettikaupas-ta. Lisää tietoa osoittees-sa www.roosanauha.fi.

Perintönä rintasyöpäriski?

teksti marjo sajantola

Kaikkia rintasyövälle altistavia tekijöitä ei tunneta, mutta yksi on perimä. Geenivirheen aiheuttaman rintasyöpäalttiuden kantajia on Suomessa

tunnistettu noin 400. Osa heistä on sairastunut syöpään.

uomessa todetaan vuosittain yli 4000 rintasyöpätapausta. Miehillä rintasyöpä on harvi-nainen, mutta noin joka kym-

menes nainen Suomessa sairastuu elä-mänsä aikana tähän syöpään.

Rintasyövän kaikkia altistavia teki-jöitä ei tunneta, mutta kasvainten syn-tyyn vaikuttavat ainakin perimä, hor-monaaliset tekijät, ravinto ja ympäristö.

Kuukautisten varhainen alkamisikä ja myöhään alkavat vaihdevuodet li-säävät jonkin verran sairastumisvaaraa. Myös lapsettomuus tai ensimmäinen synnytys yli 30-vuotiaana altistavat jos-sain määrin rintasyövälle. Pitkäaikainen hormonihoito vaihdevuosi-iän jälkeen, ylipaino sekä runsas alkoholin käyttö ovat myös vaaratekijöitä.

Puolella ei riskitekijöitä

Yhden tai useamman altistavan teki-jän poistamisella ei voida ehkäistä rin-tasyöpää. Yli puolella rintasyöpään sai-rastuneista naisista ei ole yhtään edel-lä mainituista riskitekijöistä. Toisaal-ta suuren sairastumisriskin henkilöillä on rintarauhaskudoksen ja munasarjo-jen poistolla voitu vähentää sairastu-misriskiä.

Vaikka syöpä on ihmisen perimään liittyvä tauti, vain pieni osa sairaudes-ta on varsinaisesti perinnöllisen alttiu-den aiheuttamaa. Geenivirheen aiheut-taman perinnöllisen rintasyöpäalttiu-den kantajia on tähän mennessä tunnis-tettu Suomessa noin 400. Heistä osa on sairastunut syöpään.

Rintasyövistä 5–10 prosenttia joh-tuu suuren riskin geenivirheistä gee-neissä BRCA1 ja 2 ja noin 20 prosent-

tia pienemmän riskin geenivirheistä.

Alttiuden selvitys on koko suvun asia

Dosentti Kristiina Aittomäki kertoo, että periytyvään alttiuteen viittaa usei-den lähisukulaisten sairastuminen rin-ta- tai munasarjasyöpään, sairastunei-den nuori ikä ja rintasyövän esiintymi-nen miehellä. Toisaalta monissa suvuis-sa rintasyöpää esiintyy varhaisella iällä ja usealla sukulaisella, mutta altistavaa geenivirhettä ei voida tunnistaa.

– Jotta periytyvää syöpäalttiutta voi-taisiin arvioida, on saatava sukutiedot, suvun terveet ja sairaat ja sairastunei-den diagnoosit, Aittomäki jatkaa.

Periytyvyysneuvontaa saa oman maakunnan syöpäyhdistykseltä, eikä jä-senyyttä vaadita. Neuvonta on maksu-tonta tai maksaa toimistomaksun ver-ran. Yleensä perinnöllinen syöpäalttius

arvioidaan yliopistosairaaloiden perin-nöllisyysklinikalla. Periytyvyyden arvi-ointi pohjaa dokumentoituihin syöpä-tapauksiin suvussa.

Kun geenivirhe paljastuu, pitäisi su-kulaisten saada siitä tieto. Monilla su-vun jäsenillä on 50 prosentin riski geeni-virheen kantajuuteen. Jos asiasta ei ker-rota, pahimmassa tapauksessa periytyvä alttius selviää vasta, kun pitkälle edennyt syöpä todetaan. Dosentti Aittomäki sa-noo, että tilanteessa vaikuttaa myös gee-nivirheen kantajan sukuhistoria.

– Jos suvussa ovat monet sairastuneet syöpään, mutta jokainen heistä on pa-rantunut, on kantajuuden tunnistami-nen eri asia kuin suvussa, jossa monet ovat menehtyneet sairauteen.

Hän jatkaa, että ihminen tarvitsee runsaasti tukea kuultuaan olevansa syö-välle altistavan geenivirheen kantaja.

– Syöpäjärjestön kanssa on jo poh-dittu yhteistyötä..

S

20 super 10 • 2011

i St

oc

kp

ho

to

super 10 • 2011 21

Työyhteisön hyvinvointi on monen tekijän summa 3 / 5

ikkukaupungin kotisai-raanhoito ja kotipalvelu ovat yhdistyneet kotihoi-doksi. Työntekijät ovat häm- mentyneitä. On saatu yh-teiset suuremmat tilat, mut-

ta kummallisesti sinne on syntynyt ko-tisairaanhoidon ja kotipalvelun puo-li. Molemmilla puolilla on omat asiak-kaat, omat tietojärjestelmät ja omat hy-väksi havaitut tavat tehdä työtä. Yhteis-työtä pitäisi tehdä, mutta miksi se tun-tuu merkillisen hankalalta?

– Tällainen tilanne on ihan tyypilli-nen muutosprosessissa. Se ei johdu sii-tä, että muutokset olisi tehty huonosti. Usein on vain täysin aliarvioitu, miten paljon käytännön muuttaminen vie ai-kaa. Hallinnollinen päätös on yhdistä-misprosessin helpoin vaihe, vaikka se-kin vaatii valtuustoissa ja muualla hir-veät kädenväännöt ja intohimot asiasta. Käytännöllisellä tasolla yhdistyminen on vuosia kestävä kehittämisen proses-si, Työterveyslaitoksen Terveys ja työ-kyky -osaamiskeskuksen johtaja Jorma Mäkitalo kertoo.

Uudet toimintamallit eivät syn-ny valmiina, vaan muutoksen suunta vaihtuu ja täsmentyy useaan otteeseen. Selkeä kokonaiskuva esimerkiksi uuden kotihoidon syntymisestä muodostetaan usein vasta jälkikäteen.

– Vasta sitten voidaan kertoa menes-tystarina siitä, miten muutuimme mal-lista A malliin B. Menestystarinassa ei kerrota mitään siitä, että aluksi emme ollenkaan ymmärtäneet, että olemme lähdössä mallista A. Tavoittelimme en-sin mallia C, sitten mallia D ja vasta lo-puksi ymmärsimme, että tekemistäm-me ratkaisuista syntyi malli B.

Muutoksille on tyypillistä, että ne ovat häiriöisiä, pitkään keskeneräisiä ja suuntaansa useaan otteeseen hake-via prosesseja. Hyvinkin johdettuina muutosprosessit ovat sekavia, huonos-ti johdettuina kaoottisia.

– Olisi helppoa, jos muutokset oli-sivat selväpiirteisiä. Silloin olisi yksin-kertaisempaa puhua arvoista, asettaa ta-voitteita ja järjestää toimintaa. Valitet-tavasti muutokset tulevat yleensä hiipi-en. Vanha ja uusi elävät rinnakkain pit-kään, jolloin toiminta on ristiriitaista.

Työnkuva muuttuu

Hoitoala on täynnä muutoksia: osastoja yhdistetään, potilaskiertoa nopeutetaan ja kotihoidon ja palvelutalojen asukkaat ovat entistä huonokuntoisempia.

Toimintatapoja muutetaan kuiten-kin usein vasta sitten, kun on pakko. Vanha toimintatapa on saattanut krii-siytyä jo hyvän aikaa sitten.

teksti minna lyhty

Hyvä, paha

Hoitoalalla tapahtuu jatkuvasti suuria muutoksia.Miten muutosten mukana pysyisi?

P

MUUTOS

super 10 • 2011 21

22 super 10 • 2011

Muutoksen syinä voivat olla taloudel-linen ahdinko, teknologiset uudistukset tai asiakkaiden muuttuneet tarpeet.

Muutosten vaikutus työntekijöiden hyvinvointiin on yksilöllistä. Joku nä- kee muutoksissa mahdollisuuden omaan kehitykseen, toiselle ne aiheut-tavat työn mielekkyyden ongelmia, kun työn tavoitteet ja tarkoitus muuttuvat.

– Esimerkiksi kotihoidossa työnku-va on muuttunut täysin. Jos on tykän-nyt siivota, keittää puurot ja jutella pa-pan kanssa ja nyt onkin aikaa enää teh-dä jokin täsmähomma ja lähteä seuraa-vaan paikkaan, niin kyllä siinä helposti tulee motivaatio-ongelmia.

Kaikkein hankalinta on, jos työssä on monenlaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa keskenään.

– Aikataulutavoitteet kertovat, että voit olla asiakkaan luona viisitoista mi-nuuttia. Hoitosuunnitelmatavoitteet puolestaan vaatisivat pitkää käyntiä, jotta voisit huomioida asiakkaan fyysi-set, henkiset ja sosiaaliset tarpeet.

Tällaiset ristiriidat kertovat muutos-prosessin keskeneräisyydestä.

– Tärkeää olisi selvittää, mikä on rea-listinen tavoite viidentoista minuutin käynnille. Tavoite pitäisi kertoa myös asiakkaalle, koska hän saattaa epärea-listisesti odottaa, että hoitajalla on ai-kaa seurustella. Jos tavoite saavutetaan, mutta asiakas on tyytymätön, pitäisi selvittää, mikä on meidän palvelum-me osuus asiakkaan kokonaistilanteen ratkaisemisessa ja mitä muita ratkaisu-ja asiakas tarvitsisi.

Uudet haasteet

Muutokset lisäävät työn häiriöitä ja ai-heuttavat epävarmuutta.

– Työssä tapahtuu asioita, joita ei ole voinut ennakoida. Esimerkiksi kotihoi-dossa sairaalasta kotiutumiset saattavat laittaa työpäivän suunnittelun uusiksi.

Päivään tulevat ylimääräiset työteh-tävät kuormittavat fyysisesti. Alkupe-räisten suunnitelmien toimimattomuus

turhauttaa ja useiden asioiden samanai-kainen mielessä pitäminen rasittaa hen-kisesti.

Vaikka muutosprosessit eivät ole helppoja, Mäkitalon mukaan muutok-sia vastaan ei kannata käydä puolustus-taistelua. Työn muutos ei ole työelämän huonontumista tai kurjistumista.

– Muutoksiin liittyy positiivinen puoli. Työssä on nykyään enemmän etenemisen, vaikuttamisen ja uuden oppimisen mahdollisuuksia. Työ on monella tavalla haastavampaa kuin en-nen. Vanhan työelämän hierarkkisuus, yksitoikkoisuus ja pakkotahtisuus ovat vähentyneet. Sosiaalisia kontakteja on enemmän ja mahdollisuus tehdä yh-teistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa on lisääntynyt.

Mäkitalon mukaan muutokset eivät

sinällään ole hyviä tai pahoja. – Niiden hyvyys ja pahuus riippuu

siitä, mistä näkökulmasta niitä katso-taan ja miten onnistuneesti muutospro-sessit hoidetaan.

Kaikki mukaan

Muutosprosessit viedään usein läpi yl-häältä alaspäin johdettuina. Ongel-maksi tässä muodostuu se, ettei hen-kilöstö eivätkä aina edes esimiehet ym-märrä, miksi uuteen siirrytään. Jos muutostarvetta ei ymmärretä, ei myös-kään motivoiduta muutoksen läpivie-miseen. Tästä syystä henkilöstö usein haluaisikin palata vanhaan kesken muutosprosessin.

– Jos pieniä muutoksia tulee ko-ko ajan, niiden kanssa tulee hulluksi, jos ei tiedä isoa kokonaiskuvaa. Ennen vanhaan riitti, että vain johtajat katsoi-vat kokonaiskuvaa, eikä muiden tarvin-nut tietää siitä mitään, koska iso ku-va muuttui niin hitaasti. Nyt on toisin. Kokonaiskuvaa on jäsennettävä yhdes-sä jatkuvasti.

Hoitajien pitäisi olla mukana uu-sien toimintamallien suunnitteluvai-heessa. Johtajilta ja asiantuntijoilta

Jos muutostarvetta ei ymmärretä, ei myöskään motivoiduta muutoksen läpiviemiseen.

super 10 • 2011 23

Perushoitaja, sairaalan vuodeosasto

Viime vuosina suurin muutos työssäni on ollut kahden osaston yhdistäminen. En yleensä vastusta muutoksia, mutta yhdistäminen heikensi hoidon laatua ja hoitajien työskentelyolosuhteita.

Muutos aiheutti tilan ahtautta, kos-ka kahden osaston potilaat siirrettiin yhdelle osastolle. Mielestäni on koh-tuutonta, jos osalle potilaista ei ole po-tilaspaikkaa, vaan heitä hoidetaan käy-tävällä. En näe yhdistämisen tuovan edes säästöjä, koska hoitajien määrä pysyi samana.

Yhdistymisestä henkilökunnalle il-moitti johto. Hoitajilla ei ollut mah-dollisuutta vaikuttaa päätökseen. Muu-toksista ei keskusteltu avoimesti yhdes-sä, vaan tieto tuli osastonhoitajalta tai apulaisosastonhoitajalta.

Muutos teki työstäni kiireisempää. Eläkkeelle jäävien perushoitajien tilal-le palkattiin sairaanhoitajia, jotka eivät aluksi osallistuneet perushoitoon, joten perushoitajien työmäärä kasvoi. Olin myös tottunut hoitamaan potilaan hen-kistä puolta, mutta tällä hetkellä sellai-seen ei ole aikaa. On vain tehtävä vält-tämättömin.

Perushoitaja, palvelutalo

Olen ollut samassa työpaikassa 1970-lu-vulta lähtien. Vuosien varrella työ on muuttunut laaja-alaisemmaksi, työssä vaaditaan entistä suurempaa osaamista ja tietotekniikka on tullut osaksi hoito-

työtä. Viimeisin suuri muutos on ollut perusturvakuntayhtymän muodostami-nen. Se on vienyt työtämme huonom-paan suuntaan.

Työhyvinvointini kärsii, koska meil-lä on hoitajia nykyään liian vähän. Esi-merkiksi viikonloppuisin kahtatoista monisairasta vanhusta hoitaa vain yksi hoitaja. Jos joku sairastuu, joudumme tekemään tuplavuoron tai tulemaan va-pailta töihin. Hoitoapulaisia siirrettiin muihin laitoksiin, ja uusia lähihoitajia on vaikea saada töihin.

En voi itse vaikuttaa työssä tapahtu-viin muutoksiin vaan perusturvakun-tayhtymä määrää kaikesta.

Keskustelemme muutoksista osasto-palavereissa, jotka ovat välttämättömiä tiedonkulun kannalta.

Yritän sopeutua muuttuneeseen työ-hön, mutta stressiä aiheuttaa lisäänty-vä työmäärä.

Muutoksen ainut hyvä puoli on se, että se on tuonut työhöni lisää itsenäi-syyttä.

Selviytymiskeinojani ovat omasta kunnosta huolehtiminen ja huumori.

Perushoitaja, neurologinen kuntoutusosasto

Osastomme toiminta on muuttunut or-topedisesta kuntoutusosastosta neuro-logiseksi kuntoutusosastoksi. Henkilö-kunta olisi halunnut jatkaa ortopedis-ten potilaiden hoitoa, mutta meiltä ei asiaa kysytty.

Mielestäni muutos oli vaikea: se tuot-ti turhautuneisuutta ja henkisiä paineita

Ajatuksia ja kokemuksiameille kaikille.

Muutosprosessi aiheutti epävar-muutta tulevaisuudesta ja hoitajien pa-koa muihin työpaikkoihin. Myös johta-jia erosi viroistaan.

Aluksi osastomme toimintasuunni-telma puuttui kokonaan – sitä ei ollut kirjallisena eikä suullisena.

Tietotaito ortopedisten potilaiden hoitotyöstä meni hukkaan.

Muutosprosessin aikana  sairaalan johtaja piti infotilaisuuksia ja osaston-hoitaja tiedotti, mitä tiesi, mutta monet kysymykset jäivät vaille vastausta. Muu-tokset aiheuttivat stressiä ja sitä puret-tiin yhdessä välillä työn ulkopuolellakin.

Tällä hetkellä osastomme toiminta on jo onneksi muovautumassa.

Työhyvinvointiini muutos vaikutti ensin stressaavasti, mutta tiedonjanoi-sena olen ottanut vastaan uudet tuulet. Uuden oppiminen on haastavaa, mut-ta se myös antaa paljon. Selviytymiskei-nojani ovat työkokemuksen tuoma am-matillinen suhtautuminen muutoksiin ja työkavereiden tuki.

Sopeutuminen muutokseen antaa varmuutta siitä, että tästä selvitään kai-kesta huolimatta.

Hoitajilta, jotka ovat muutoksen kourissa, vaaditaan pitkää pinnaa ja so-peutumiskykyä. Työn ulkopuolella pi-tää olla vastapainona ystäviä ja jotain sellaista, mikä saa unohtamaan työasiat välillä kokonaan.

Uskon, että muutokset hoitoalalla eivät aina ole organisoitu hyvin, mut-ta parempaan suuntaan toivottavasti mennään..

puuttuu ruohonjuuritason tietoa siitä, millaisia ongelmia vanha toimintamalli on aiheuttanut. Hoitajat osaisivat myös paremmin arvioida, miten uusi toimintamalli toimisi käy-tännössä.

Kokonaiskuvan lisäksi pitäisi kiinnittää huomio yksityis-kohtiin. Täytyisi keskustella siitä, millaisia toiminnan suju-vuuden keskeyttäviä häiriöitä työssä on.

– Kaikkien tietämät, arkiset häiriöt pitää ottaa vakavas-ti. Niitä ei saa sivuuttaa sanomalla, että kaikkien työssä on jo-tain tällaista, koettakaa nyt vain kestää – tästähän teille palk-ka maksetaan.

Työn häiriöihin on etsittävä yhdessä ratkaisuja.Mäkitalon mukaan tärkeä kysymys muutosprosessissa on

se, miten perustehtävä on muuttumassa. – Jos joku sanoo haluavansa palata perustehtävään, silloin

yleensä yritetään kääntää kelloa taaksepäin. Se ei ole kuiten-kaan mahdollista..lähde:

mäkitalo jorma & paso eija: työ, työ ja työ. työlähtöinen työterveyshuolto ja kuntoutus. sosiaali- ja terveysministeriö, euroopan sosiaalirahasto, verve ja työterveyslaitos. helsinki 2008.

muuta luettavaa:

muutostyössä. työterveysyhteistyötä muuttuvissa töissä. jorma mäkitalo ja eija paso (toim.). verve, työterveyslaitos, euroopan sosiaalirahasto ja sosiaali- ja terveysministeriö. oulu 2011.

24 super 10 • 2011

Puheenjohtajaehdokkaatmaata kiertämässä

tekstit sonja kähkönen ja marjo sajantola, kuvat jukka järvelä

Puheenjohtajaehdokkaat tapaavat 20 paik-kakunnalla päättäjiä ja eri työpaikoilla superilaisia sekä heidän esimiehiään. Kier-tue kuljettaa supernaisia ympäri Suomea aamusta iltaan. Mitä yhden päivän aikana tapahtuu?

Sateisessa Salossa puheenjohtajaehdokkaat valmistautuvat puolen päivän aikaan alkavaan lehdistötilaisuuteen. Mari

Niemi-Saari, Silja Paavola, Tiia Rautpalo ja Henna Tuomi-koski tutkivat aikatauluja, selvittelevät kiertueen seuraavien kohteiden kulkuyhteyksiä ja keräävät voimia taas uuden mie-lenkiintoisen päivän haasteisiin.

Aamu on alkanut jo viideltä Oulussa. Edellisen päivän jä-senilta oli jatkunut siellä iltamyöhään aktiivisten jäsenten jat-kaessa kysymyksiä yli suunnitellun ajan. Aamukone toi pu-heenjohtajaehdokkaat Helsinki-Vantaan lentokentälle, mistä he matkustivat autolla Saloon. Aamupäivällä ei ole yhtään ta-paamista, mikä on poikkeuksellista.

Lehdistö on kutsuttu tiedotustilaisuuteen Hotelli Rikalaan

super 10 • 2011 25

puolilta päivin, mutta maailmalla tapahtuu ilmeisesti jotain muuta mielenkiintoista, koska yksikään toimittaja ei ehdi nyt paikalle. Pieni ylimääräinen lepohetki ei varmasti tee kenelle-kään pahaa, sillä iltapäiväksi jokaisella on tapaaminen jossain Salon seudulla sijaitsevalla superilaisten työpaikalla.

Terveyskeskussairaalan remontoiduissa tiloissa

Kellon lähestyessä puoli kahta iltapäivällä Mari Niemi-Saa-ri hyppää taksin kyytiin ja suuntaa kohti Salon terveyskes-kussairaalaa. Osasto kakkosella vastassa on ammattiosastoak-tiivi, samassa työpisteessä jo 25 vuotta viihtynyt perushoita-ja Liisa Reiman.

Reiman kierrättää puheenjohtajaehdokasta neljä vuotta sitten remontoiduissa tiloissa ja esittelee osaston toimintaa. Mari haluaa heti tietää, kuinka paljon osastolla on lähi- ja pe-rushoitajia.

– Perus- ja lähihoitajien toimia on muutettu sairaanhoitaji-en viroiksi. Kun aiemmin lähi- ja perushoitajia on ollut puo-let työntekijöistä, on heidän osuutensa nyt kolmasosa henki-lökunnasta, Reiman selvittää.

Niemi-Saari haluaa kuulla perustelut muutokselle ja Rei-man kertoo, että työn luonne on muuttunut akuutimmaksi.

Mari ja Liisa Reiman jatkavat kierrosta. Lasikopin takana joukko hoitajia naputtelee tietokoneita. Niemi-Saarta kiin-

nostavat osaston raportointikäytännöt.– Meillä on kunnon raportti, emme ole lähteneet hiljaiseen

raportointiin, Liisa Reiman kertoo.– Olen kuullutkin kritiikkiä hiljaista raportointia kohtaan.

Tieto ei kulje samalla tavalla. Parempana pidetään napakkaa, lyhyttä, varttitunnin raporttia, Niemi-Saari huomauttaa.

Myös lääkehoito ja osaamisen käyttö puhututtavat. – Sairaanhoitaja jakaa lääkkeet. Käymme siitä huolimatta

lääkehoidon koulutukset ja tentit kolmen vuoden välein, Lii-sa Reiman vastaa Marin kysymyksiin.

Niemi-Saari huomauttaa, että keinotekoiset rajaukset työnkuvassa ovat järjettömiä. Häntä ja Reimania huolestut-taa alalla kovin yleinen ristiriita: lähi- tai perushoitaja ei saa käyttää kaikkea osaamistaan, mutta siitä huolimatta on muis-tettava, miten asiat tehdään.

Kotihoidon tunnelmia

Samaan aikaan Silja Paavola suuntaa Pahkavuoreen, missä Sa-lon kaupungin itäisen osan kotihoidon toimisto sijaitsee. Vie-railijan vastaanottaa lähihoitaja Marju Vidberg. Luottamus-

Ehdokasnelikko Mari, Silja, Henna ja Tiia valmiina jäseniltaan salo-laisen hotellin kabinetissa.

26 super 10 • 2011

miehenä hän on hyvin perillä alueen-sa superilaisten hyvinvoinnista. Paikal-la on tiimin muitakin jäseniä, tervey-denhoitaja, lähihoitajia ja kodinhoita-jia. Tunnelma palaveripöydän äärellä on rattoisan rupatteleva.

Silja kyselee asiakasmääristä, työta-voista ja jaksamisesta. Eri kaupunkien käytännöissä on eroja, joten tiimiläiset kertovat hänelle, miten täälläpäin Suo-mea toimitaan. Keskustelussa tuodaan esiin myös monenlaisia ajatuksia ja ko-kemuksia kotihoidon työstä ja omasta jaksamisestakin.

– Olemme itse voineet kehittää työ-tämme ja kotihoidon palveluja. Olem-me hyvin kehittyvä työyhteisö. Työn-antajakin antaa myös mahdollisuuden kehittyä tarjoamalla monenlaista kou-lutusta, Marju Vidberg kiittelee.

Tiimillä on asiakkaita viitisenkym-mentä. Moni heistä asuu vanhojen ta-lojen ahtaissa tiloissa, missä ergonomi-nen työnteko on vaikeaa.

– Tuki ja liikuntaelimet ovat tässä työssä aika kovilla, vaikka apuvälineitä käytämme aina mahdollisuuksien mu-kaan, Marju Vidberg jatkaa.

Kotihoitotyössä työn raskautta li-sää sen hektisyys. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja henkilöstö joutuu jousta-maan parhaansa mukaan.

– Työn kuormitus on suuri täälläkin, kuten kaikkialla kotipalvelussa, Silja Paavola toteaa:

– Lähi- ja perushoitajien ammatilli-sen osaamisen käyttö on tärkeää, jot-ta kotihoidon asiakas voi mahdollisim-man pitkään selvitä kotonaan sairauk-sistaan ja niiden tuomista rajoitteis-ta huolimatta. Haasteeksi muodostuu hoitajien määrä asiakasmäärään näh-den.

Tapaamiseen varattu aika hujahtaa nopeasti ohi. Tiimiläiset jatkavat töi-tään ja puheenjohtajaehdokas palaa ho-telliin valmistautumaan jäseniltaan.

Kukonkallion vanhainkoti

Kukonkallion vanhainkodin vanhin osa on 1930-luvulta. Muistona van-hoista ajoista osastoilla on kodikkaita, joskin työergonomisesti hankalia sy-vennyksiä sekä muutamia asukashuo-neita, joihin kuljetaan rappusten kautta. Vanhainkodissa on kuusi osastoa, joissa asuu yhteensä 123 asukasta.

Tiia Rautpalo vaihtaa ensin muuta-man sanan vt. johtaja Maritta Ruikan kanssa organisaatiosta ja henkilöstömi-

toituksesta ja lähtee sen jälkeen tutus-tumaan eri osastoihin. Sokkeloisessa ra-kennuksessa Tiian oppaaksi lähtee pe-rushoitaja Irmeli Ruuskanen, joka tun-tee talon hyvin 24 työvuotensa pohjal-ta. Osastoilla vietetään iltapäivän rau-hallisia tunteja.

Lähihoitajaopiskelija Petteri Ojaleh-to istuu juttelemassa asukkaiden kanssa. Tiia kyselee häneltä kuulumisia ja on-nittelee hyvästä uravalinnasta, kun kuu-lee, että opiskelija valmistuu tuota pikaa vanhustyön koulutusohjelmasta.

Kierroksella on aikaa pistäytyä tapaa-maan myös askartelunohjaaja Eeva-Lii-sa Pohjolaa, joka kertoo monipuolisesta virkistystoiminnasta. Esimerkiksi muis-teluryhmissä on kaikilla aina hauskaa. Musiikista on iloa monille. Kesällä on pihalla kerätty marjoja pensaista tai osal-listuttu matonpesutalkoisiin. Myös tilliä ja ämpäriperunaa on istutettu innolla.

Vierailuun kuluu aikaa tunnin ver-ran. Tämän jälkeen Tiia ehtii hengäh-tää hieman ennen iltatilaisuutta.

Paukkulakodissa kahvitellaan

Kaupungin omistamassa palveluko-ti Paukkulakodissa Henna Tuomikos-ki kiertää laajan rakennuksen tilois-sa. Mukaan on lähtenyt myös turkulai-nen liittohallituksen jäsen Jaana Dalén. Pitkään talossa työskennellyt lähihoita-ja Anja Haavisto kertoo toiminnasta ja esittelee vieraille kauniiksi laitetun pi-han sekä punttisalin, jossa henkilökun-takin voi kuntoilla.

Tutustumiskierros päättyy Haavis-ton työpisteeseen tehostetun palve-luasumisen yksikköön. Vastaan käve-lee sattumalta hoivatyön johtaja He-li Hussi, jonka kanssa Henna vaihtaa muutaman sanan. Sitten Tuomikos-ki, Dalén, Haavisto ja tämän kollega istuutuvat keskustelemaan kahvipöy-dän ääreen.

Hennaa kiinnostaa osaston työvuo-rosuunnittelu. Anja Haavisto kertoo, että osastonhoitaja tekee listan, mutta huomioi työntekijöiden toiveet.

– Olemme joskus puhuneet autono-misesta työvuorosuunnittelusta, mut-ta emme ole edenneet sen pidemmälle. Olemme olleet nykyiseen tapaan tyy-tyväisiä.

Keskustelu kääntyy työnkiertoon, josta Haavistolla ja tämän kollegalla on sanottavansa. Tuomikoski huomauttaa, ettei työnkiertoa saa käyttää rangais-tuskeinona.

– Sen pitää ehdottomasti perustua vapaaehtoisuuteen. Väsyneelle ihmisel-le työnkierto voi olla joskus apukin, jos hän työnkierrolta palatessaan huomaa, että oma työpaikka on sittenkin hyvä paikka. Työnkierto saa kuitenkin ikävän maineen, jos se menee sanelupolitiikalla.

Tiiviin keskustelun lomassa kah-vipöydässä puidaan harmaan ylityön ja kiltteyden ongelmia. Hennalle selvi-ää myös, että osaston työntekijät ovat itsenäisesti ohjautuva ryhmä, joka sel-vittää eteen tulevat epäkohdat. Hän toteaa, että itseohjautuvassa työyhtei-sössä työilmapiiri onkin usein hyvä.

Kun kahvikupit on tyhjennetty, kel-lon viisarit osoittavat kolmea. Puheen-johtajaehdokkaan on aika palata Salon keskustaan.

super 10 • 2011 27

Parempi palkka vai uudet vuorot?Palkkakehitys ja työvuorojärjestel-män uudistaminen sekä osaamisen käyttö puhuttivat Salon jäsenillassa.

Päivän kääntyessä kohti iltaa työpaik-kakäynneiltä palanneet puheenjohtaja-ehdokkaat kokoontuvat hotellin aulas-sa. Ennen pian alkavaa jäseniltaa on hy-vä hetki palata vastaamattomiin puhe-luihin, selvitellä taksikuitteja tai vaikka

ottaa kevyet päiväunet auton penkillä. Puoli kuuden aikoihin puheenjohta-

jat istuutuvat illan tilaisuutta varten va-ratun kokoussalin etuosaan. Paikalle saa-puu tasaiseen tahtiin puheenjohtajaeh-dokkaiden mielipiteistä kiinnostunutta yleisöä. Jaana Dalén avaa tilaisuuden. Jo-kainen ehdokas saa kymmenen minuut-tia aikaa esitellä itsensä ja alustaa kulle-kin annettua aihetta. Sitten alkaa mieli-

piteiden vaihto, vaikka monessa asiassa ollaan melko samoilla linjoilla.

Työntekijöiden ammattitaitoa hyödynnettävä

Lainsäädäntö ei kiellä lähi- ja perushoi-tajia jakamasta lääkkeitä, mutta siitä huolimatta ammattikunnan toimenku-via rajataan. Jaana Dalén perää puheen-

1. Tiia Rautpalo tutustui Kukonkallion vanhainkotiin perushoitaja Irmeli Ruuskasen opastuksella. 2. Henna Tuomikoski kyseli kuulumisia Paukkulakodissa askarteluhetkeä viettäviltä Terttu Männiköltä ja Marjatta Korvenojalta. 3. Silja Paavola vaihtoi ajatuksia kotihoidon arjesta Soile Nikulan, Marju Vidbergin, Sari Lähteenmäen, Sinikka Knaapin ja Jenna Tähkäpään kanssa. 4. Mari Niemi-Saari vei mukanaan kassil-lisen SuPer-aiheisia tuliaisia Salon terveyskeskussairaalassa työskentelevälle perushoitaja Liisa Reimanille edelleen jaettavaksi.

21

43

28 super 10 • 2011

”Olen pitkän linjan superilai-nen toimija ja myös sydä-meltäni superilainen. Tun-nen liiton historian, mistä on lähdetty, miten tähän on tultu ja mitä on tehty siinä välillä. Minulle on tärkeää myös aatteen palo. Haluan aikaansaada yhdessä supe-rilaisten kanssa superilaisil-le hyvää.”

Tiia Rautpalo

”Haluan, että SuPer on hy-vin vahva liitto, mutta sen pitää voimistua vielä. Hy-vien verkostojen lisäksi pu-heenjohtajalla on oltava osaamista neuvottelupöy-dissä. Minulla on. Minulla on myös uskottavuutta ja vahva ammatti-identiteetti. Voin tuoda superilaisuutta julki uudella tavalla.”

Silja Paavola

”Olen sitoutunut ja haluan antaa kaiken osaamiseni superilaisten käyttöön, sil-lä minulla on palo jäsen-ten edunvalvonnan puoles-ta. Haluan, että tämä am-mattikunta, joka on tähän saakka aina joutunut puo-lustamaan paikkaansa ja osoittamaan olevansa hy-vä, kokee itsensä tärkeäksi.”

Mari Niemi-Saari

”Tunnen olevani osa SuPeria, koska olen ollut toiminnas-sa pitkään mukana. SuPer on myös osa minua. Pit-kään pääluottamusmiehe-nä olleena olen neuvotte-lutaitoinen. Minulla on vah-vat verkostot, intoa ja us-kon, että minulla on pu-heenjohtajan tehtävään paljon annettavaa.”

Henna Tuomikoski

johtajaehdokkailta neuvoja, miten osastonhoitajien sekä yli- ja hallintoylihoitajien asenteisiin voidaan vaikuttaa paikallisesti.

Henna Tuomikoski huomauttaa, ettei lääkehoito ole ainut työnkuvista pois rajattu asia.

– On esimerkiksi terveyskeskuksia, joissa lähi- tai perushoi-taja on voinut kolmekymmentä vuotta vastata puhelimeen ja kertoa potilaalle, onko tämän syytä tulla lääkäriin. Yhtäkkiä jonain päivänä hän ei muka osaakaan arvioida hoidon tarvet-ta, Tuomikoski toteaa.

Tuomikoski pitää saavutuksena sitä, että Turun yliopistol-liseen keskussairaalaan on taas palkattu lähihoitajia.

– Nyt heille annetaan koulutusta ja he saavat käyttää tai-tojaan. Suunta on positiivinen. Pitkäjänteisellä työllä pääs-tään eteenpäin.

Mari Niemi-Saari muistuttaa, että jokainen voi myös itse vaikuttaa tilanteeseen.

– Esimerkiksi esimiehen kanssa käytävät kehityskeskustelut ovat paikka, jossa meidän on nostettava osaamisemme esiin. Jos koette turhautumista vaikkapa siitä, ettei lääkehoidon osaamista saa käyttää, siitä on kerrottava esimiehelle.

Niemi Saari näpäyttää, ettei esimies voi olla ymmärtämättä tilannetta, jos kaikkien superilaisten viesti on sama:

– Mutta se edellyttää, että me superilaiset rinta rinnan ve-dämme köyttä samaan suuntaan.

Silja Paavolankin mielestä superilaisten on tartuttava jokai-seen tilaisuuteen vaikuttaa asioihin. Hän toteaa, että osaami-sen käytön rajaus on pitkälti lähiesimiehestä kiinni.

– Jos on 130 työpaikkaa, on 130 eri tapaa tehdä. Jos kau-punkitasolta katsotaan lääkehoitosuunnitelmaa, siellä sano-

taan että lähihoitaja ja perushoitaja osallistuvat lääkehoitoon oman yksikön ohjeen mukaisesti. Ohje voi sitten olla mitä vain, sehän tiedetään.

Myös Tiia Rautpalo painottaa sitä, että lääkehoito on vain yksi työn osa. Hän sanoo aina ihmetelleensä, miten julkisella sektorilla on varaa jättää työntekijöiden ammattitaito käyttä-mättä. Yksityissektorilla kyllä ymmärretään hyödyntää kaik-ki osaaminen.

– Kun työn sisältö on monipuolista ja työ mielekästä se li-sää tyytyväisyyttä ja jaksetaan työssä paremmin. Nämä ovat niitä meidän suurimpia asioita ja taistellaan edelleen.

Hän uskoo, että esimiesten eläköityminen tulee poistamaan esteitä, sillä kun nuoremmat, asioista perillä olevat esimiehet as-tuvat remmiin, työntekoon tulee aivan toinen asenne.

SuPer säilyy itsenäisenä

Missä kulkee liiton itsenäisyyden ja järjestöjen välisen yhteis-työn raja? Puheenjohtajaehdokkaiden mielestä on selvää, et-tä yhteistyötä pitää tehdä.

– Yhteistyössä on voimaa ja yhteistyötä on pystyttävä aina tekemään. Se ei kuitenkaan vie pohjaa SuPerin itsenäisyydel-tä, Niemi-Saari sanoo.

Henna Tuomikoski on samoilla linjoilla: – Haluaisin nähdä asian niin, että kaikki palkansaajajärjes-

töt tekevät tiivistä yhteistyötä. Yhteistyön tekeminen on nos-tettu nyt kynnyskysymykseksi. Eihän se ole vastakohta liiton itsenäisyydelle. Me olemme vahva, iso liitto, joka pärjää itse-näisenä aivan varmasti.

super 10 • 2011 29

Mitä odotat tulevalta puheenjohtajalta?Perushoitaja Päivi FröbergSalon aluesairaala, kirurgian yksikkö

 - Odotan näkyvyyttä. Puheenjohta-jan tulisi tuoda SuPeria ja superilaisia enemmän esille mediassa. Hänen on pidettävä puoliamme joka asiassa. Hä-nen tulee olla myös reipas, reilun oloi-nen, oma itsensä ja pitää lupauksensa. 

Perushoitaja Jaana SavolainenSalon aluesairaala, sisätautiyksikkö

 - Sitä, että hän edustaa SuPeria mah-dollisimman hyvin ja vie asioita ja ken-tän ideoita eteenpäin. Hyvä neuvotte-lutaito on myös tärkeä.

Lähihoitaja Maija HalonenKiikalan terveysaseman vastaanotto

 - Hänen on oltava tarmokas. Mieles-täni hänen tulee olla tiiviisti esillä julki-suudessa, jotta ammattikuntamme tu-lee tunnetuksi ja työmme tulisi esille. Hänen on pidettävä superilaisten puo-lia, jotta säilymme itsenäisenä liittona. 

LähihoitajaHenna NukarinenHalikon kotihoito

 - Järjestelykykyinen ja monipuolinen! Siinä kaksi  isointa toivetta näin äkki-seltään.

Silja Paavola painottaa keskustelun ja neuvottelun merki-tystä. Lisäksi järjestöjen välisen yhteistyön luonteeseen vai-kuttaa myös se, millä tasolla sitä tehdään, työkaverina, pää-luottamusmiehenä vai liittojen kesken.

– Jos ajattelette omaa työpaikkaanne, työn osaamisen käyt-töä, lähihoitajan opiskelumahdollisuuksia, palkkapolitiikkaa, kyllä se on itsenäinen SuPer, joka parhaiten ajaa etuamme. Nyt on löydyttävä liittotasolla yhteinen idea siitä, miten täs-tä jatketaan eteenpäin, hän jatkaa.

Tiia Rautpalo kertoo, että hänen alueellaan yhteistyö-tä eri ammattiryhmien välillä on jatkettu pitkälti entiseen malliin. Hän haluaa kuitenkin tarttua kummallisiin huhui-hin, joiden aiheena on SuPerin tulevaisuus itsenäisenä jär-jestönä. Rautpalon mielestä huhuja on levitelty ilmeisen tar-koitushakuisesti.

– SuPerin vahvuus ei häviä, eikä ammatti-identiteettim-me katoa puheenjohtajan vaihdoksen myötä.

Taloustilanne palkkakehityksen haasteena

Silja Paavola kysyy jäsenillan osallistujilta, kumpi näiden mie-lestä olisi ykkössijalla: palkkaus vai jaksotyön epäkohtien kor-jaaminen. Vastauksina kuullaan, että molemmat ovat tärkei-tä tavoitteita.

Paavola toteaa, että jos yksityissektorista tulisi palkkavetu-ri, se hyödyttäisi koko kenttää.

– Vienti on lamassa, mutta se on vain neljännes taloudes-ta, loput Suomen bruttokansantuotteesta tulee muilta aloil-ta, joten ei ole asiallista vedota vientiin palkankorotusten es-tämiseksi. Palkkaus pitää saada kehittymään, ei saa löysäillä, eikä suostua palkka-alennuksiin.

Henna Tuomikoski näkee, että jaksotyön ongelmiin on tartuttava:

– Jaksotyö on vihdoinkin saamamme luottamusmiesjär-jestelmän jälkeen toinen asia, jota pitäisi jaksaa ajaa eteen-päin. Meidän hoitajienkin on saatava viisipäiväinen viikko, niin kuin muillakin on, mutta jaksotyön korjaaminen mak-

saa todella paljon.Mari Niemi-Saari toteaa, ettei palkkaneuvotteluissa tule

missään nimessä luovuttaa:– Yhteiskunnassa on jatkossa enemmän vanhuksia ja suh-

teessa heihin vähemmän hoitajia. Asetelma vaakakupissa on mielenkiintoinen. Mutta me pystymme kääntämään sen mahdollisuudeksi.

Niemi-Saari huomauttaa, että Lääkäriliittokin käytti lää-käripulaa hyväksi edunvalvonnassaan ja palkat saatiin pa-remmiksi. Yksityissektorissa myös Niemi-Saari näkee mah-dollisuuden.

– Sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat, isot, ylikansalli-set yritykset kiinnostavat sijoittajia. Miksi emme ottaisi sieltä yhtä siivua työntekijöille? Yksityissektorilla on mahdollisuus tuntuvampiin palkankorotuksiin.

Henna Tuomikoski on varma siitä, että SuPer pärjää palk-kakilpailussa:

– Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että yksityissek-tori tulee olemaan jatkossa palkkajohtaja. Siellä palkanmak-suvaraa on enemmän kuin julkisella sektorilla.

Tiia Rautpalo toteaa, että työnantajalle tulisi kalliiksi, jos lisätyöt saataisiin poistettua ja ylityökynnys olisi sama kuin suunnittelukynnys. Tämä näkyisi suoraan myös palkoissa.

– Olen vähän skeptinen, sillä kun kunnilta viedään yli 600 miljoonaa, pienemmille kunnille voi aiheutua jopa palkan-maksuvaikeuksia. Tämä neuvottelukierros tulee olemaan to-si vaikea.

Rautpalo jatkaa olevansa realistinen, eikä hän halua luvata mahdottomia. Toisaalta työvoimapula tulee toimimaan apu-na palkankorotusvaatimuksille.

– Palvelut ovat julkisella sektorilla lakisääteisiä ja ne on tuo-tettava joka tapauksessa, joten työnantajankin on tuotava sii-hen jotain eväitä, ei se muuten toimi.

Hän nostaisi neuvottelussa esiin myös työhyvinvointiin liittyviä asioita. Näihin työnantaja voisi olla valmis panosta-maan, sillä kohonnut työhyvinvointi on myös työnantajal-le edullista..

30 super 10 • 2011

Arvokas elämäkuuluu kaikille

teksti ja kuvat toimituksen työryhmä

SuPer kampanjoi ikälain mitoitusten puolesta syys-kuun 20. päivänä Helsingissä. Aamun työmatka-laisille kerrottiin liiton vanhuspalvelutavoitteista Helsingin ja Pasilan rautatieasemilla. Arvokkaan van-huuden puolesta puhuttiin myös sekä asiantuntijase-minaarissa että Lasipalatsin aukion toritapahtumassa.

uPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki toivoi se-minaarin avaussanoissa, että vanhustenhoidossa löydetään ratkaisuja, jotka takaavat riittävän hoi-don asiakkaille ja auttavat henkilökuntaa jaksa-maan. Laitoshoidosta on siirrytty painottamaan kotihoitoa ja samanaikaisesti laitosasukkaiden

hoitoisuus on kasvanut. Kuitenkaan kumpaankaan ei ole li-sätty henkilökuntaa. Vaikka tekee työn niin hyvin kuin voi, saa moitteita osakseen.

– SuPer on esittänyt vanhuspalvelulakiin 0,8-mitoitusta ja myös sitä, että sanktiot määritellään. Suositukset eivät riitä. Nykyinen päättäjäpolvi ei ehkä ole ymmärtänyt vanhuspal-

velutilanteen vakavuutta. Miten selvitään jatkossa, kun hoi-tajat jaksavat yhä vain huonommin lisääntyvän työtaakan al-la ja samaan aikaan vanhusten määrä kasvaa, Palomäki kysyi.

Seminaarin juontaja, toimittaja Mirja Pyykkö palautti mieleen Suomalaisen Työn Liiton vuosi sitten tekemän ar-votutkimuksen tuloksia. Kysyttäessä miten rakennetaan pa-rempaa Suomea, yksilötason vastauksissa korostuivat rehel-lisyys, huolehtivaisuus ja välittäminen. Käytännössä parem-paan Suomeen päästään demokratiaa lisäämällä, köyhyyttä vähentämällä ja vanhuksista huolehtimalla.

Pyykön mukaan nyt Suomi käy puoliteholla. Jo 30 vuoden ajan hoitajat ovat kokeneet riittämättömyyttä. Vanhuksista on tullut kasvoton ryhmä, jonka vaatimuksiin on kyllästytty. Pyykkö herättelikin meitä muistamaan, että nämä vanhuk-set ovat paljolti niitä naisia, jotka ovat tehneet raskaat työt ja hoitaneet niiden ohella sodan osittain traumatisoimat miehet:

– Jos haluamme elää pitkään, haluammeko me elää niin kuin meidän vanhempamme ja isovanhempamme ovat elä-neet?

S

Alkuperäisessä apuhoitajapuvussa SuPerin viestiä ja kampanjateetä jakanut suunnittelija Sari Erkkilä huomattiin Helsingin päärautatieasemalla.

super 10 • 2011 31

Eduskunnan eläkkeelle jäänyt oikeusasiamies Riitta-Lee-na Paunio totesi lakiin kirjattavien mitoitusten olevan tasa-vertaisten palvelujen perusedellytys. Nyt ikäihmisiä koskevaa lainsäädäntöä ei ole. Kaikki, jotka apua tarvitsevat, eivät sitä saa. Etenkin koti- ja asumispalvelut ovat epätasa-arvoisia. Sa-ma tilanne vallitsee omaishoidossa, koska selkeää määrärahaa siihen ei ole. Myös sosiaalipalvelujen järjestämisestä puuttuu velvoittava säännöstö.

– Ympärivuorokautisen hoidon laatuvaatimukset eivät tule lakiesityksessä esiin. Informaatio-ohjaus ei ole riittävää. Hoi-toa saavan henkilön kannalta riittävä koulutettu henkilökun-ta on yksilöllisen hoidon perusedellytys, ei tae. Silloinkin, kun suositukset toteutuvat, on kyseessä vähimmäismitoitus, ei se, mikä on tarve.

Seminaarissa puheenvuoron käyttivät myös STM:n neu-votteleva virkamies Päivi Voutilainen, vanhempi tutkija Marja Saarenheimo Vanhustyön keskusliitosta, sosiaalineuvos Han-na Ahonen Valvirasta ja Helsingin kaupungin vanhuspalve-lujohtaja Arja Peiponen. Voutilainen kertoi, että ikälakiin on saatu 127 lausuntoa. Niissä 31:ssä esitetään henkilöstön mää-rää mitoitukseksi. SuPerin lausunto on yksi näistä. Lausun-noissa toivotaan paneuduttavan myös siihen, ollaanko palve-lujen järjestämisvelvollisuutta kirjaamassa lakiin yleisenä vai erityisenä. Voutilaisen mukaan ikälain rinnalla on tärkeää ot-taa valmisteltavaksi myös sosiaalihuollon lakiuudistus.

Ennakkomainonta puri

Pasilan asemahalli on aamuruuhkan aikaan vilkas läpikulku-paikka. Junista purkautuu työmatkalaisia tiiviiseen tahtiin. Kiireisiä kulkijoita ei juuri kiinnosta muu kuin oman mat-kansa sujuminen. Näin tavallisesti, mutta kampanja aamuna asemalla olikin SuPer-energiaa.

Kampanjaesitteitä jakavien superilaisten pirteän pinkit pu-serot havahduttivat matkalaiset horteestaan. Monet esitteen torjuneet kulkijat kääntyivät takaisin kuultuaan, mistä oi-kein oli kyse. Monilla liikeni myös hetki adressin allekirjoit-tamiseen. Monet kiireisimmät lupasivat allekirjoittaa netissä ja markkinoida mahdollisuutta työpaikoillaan. Monet allekir-joittajista kertoivat kuulleensa kampanjasta jo aamuradiosta. Jokaisen mielestä SuPer oli tärkeällä asialla.

Ajatus teehetkestä lämmitti mieltä

Helsingin Rautatieasemalla Ihmisen arvo ei vähene -kam-panja sai iloisen vastaanoton. Töihin kiirehtivät ihmiset to-tesivat SuPerin olevan oikealla asialla. Tiiviistä aikataulustaan huolimatta ohikulkijoilla oli hetki aikaa vaihtaa muutama sa-na tärkeän asian puolesta. Moni koki arvokkaan vanhuuden ajankohtaiseksi myös omassa elämässään omien vanhempi-en ikääntyessä.

SuPerin vetoomus riittävän mitoituksen saamiseksi van-huspalvelulakiin kiinnosti yleisöä siinä määrin, että allekir-joittajia oli hetkittäin jonoksi asti. Yleisöä ilahdutti myös Su-Perin kampanjatuote, Iloisten Rouvien rooibos-tee. SuPerin lanseeraamaa ajatusta arvokkaasta teehetkestä yhdessä lähei-sen ihmisen kanssa pidettiin lämpimänä.

Tietoa ja tunnetta torilla

Vanhustenhoidon hyväksi vietetty tapahtumapäivä päätettiin

monipuoliseen ohjelmaan pääkaupungin keskustassa Lasipa-latsin aukiolla.

Tiukkaa tietoa ja tuntoja vanhusten ja heidän hoitamisen-sa tilasta kertoivat mikrofonin kautta Juhani Palomäki, Raija Moilanen ja Heli Saarinen SuPerista.

Musiikillista vastapainoa varttuneemmalle väelle esitti Mu-roleen ja Teiskon eläkeläisten seniorikuoro Iloisesti ikääntyen. Vähän nuorempaa polvea koski SuPerin pakinoitsijan Tump-pi Varosen sooloesitys kitaran säestyksellä ja tilaisuuden päät-tänyt Fintelligensin rap-show.

Kojujen edessä riitti kuhinaa, kun SuPer-tietouden hank-kijat kirjoittivat nimiä adressiin ja nauttivat tarjolla ollutta suupalaa. Kaikkialle näkyvistä ilmapalloista riitti iloa vau-vasta vaariin..

Osa Iloisesti ikääntyen -kuoron jäsenistä valmistautumassa esi-tykseen Lasipalatsin aukiolla. Pirkanmaalta saapunut kuoro toi ikimuistoiset lauluterveiset.

Pinkkejä ilmapalloja näkyi Helsingin katukuvassa SuPerin tapahtu-mapäivänä.

Henkilöstömitoitusta lakiin vaativa adressi sai koko ajan uusia ni-miä Lasipalatsin aukion kojulla, jossa myös virkattiin teemapipoja.

32 super 10 • 2011

Lähihoitajatapahtumassa oli

Tiivis tunnelmateksti marjo sajantola kuvat jukka järvelä

Hyvää asiaa ja markkinameininkiä – siinä on letkeän Lähihoitajatapahtuman resepti.

SuPerin lähihoitajatapahtuma houkutteli lähi-hoitajia, lähihoitajaopiskelijoita ja oppilaitosten opettajia runsain joukoin syyskuun auringossa kylpevään Helsinkiin.

Helteistä oli Messukeskuksessakin, missä yli tuhat tapahtuman osallistujaa tutustui näytteil-leasettajien tuotteisiin ja SuPerin toimiston pal-veluihin.

Messuyleisölle oli järjestetty pieniä kilpailu-ja, arvontoja ja käden taitoakin vaativia tehtä-viä. Yhdessä pisteessä pääsi näpertelemään ko-ruja, toisessa suunnittelemaan t-paitaa. SuPer-Nuoret haastoivat ohikulkijat kokeilemaan tart-

tumapihtien käyttöä. Kansanedustaja, näyttelijä Jani Toivola

juonsi saliohjelman, mutta ehti myös ja-kaa nimmareita faneilleen. Monipuolisessa ohjelmassa yleisöä eniten houkuttelivat lä-hihoitajien omat kertomukset lähihoitajan työstä eri toimipisteissä.

Tapahtuman päätti valvova rakennus-mestari Timo Harjakainen, joka totesi, että totuushan on se, että lähihoitajuus on tääl-lä, ninnannunna.

SuPer-lehden retkikassiarvonnassa on-ni suosi Seija Laurikaista Helsingistä, Lau-ra Kuurilaa Ruovedeltä, Sinikka Hamma-ria Helsingistä, Marica Illmania Karjaalta ja Tuija Hämäläistä Espoosta..

Forssan ammatti-instituutissa opiskelevan Hanna Kivilän

mielestä nonstop-luennot olivat mielenkiintoisia. Eniten

häntä kiinnostivat tapaluento ja lähihoitajan työkokemukset

päivähoidosta. Hanna osallistui poimintakisaan, jossa tarttu-

mapihtien avulla kerättiin lattialta 13 erilaista esinettä. Han-

nan aika oli hyvä 47 sekuntia, mutta 26 sekunnin voittoaikaa

se ei päihittänyt.

Jyväskylän ammattiopiston opiskelijat Helena Noponen ja Maija

Vuori olivat lähteneet matkaan jo ennen kuutta. Bussimatkalla

olikin hyvää aikaa lukea kokeisiin ja nukkua.

Mari Mäkinen, Emilia Uusaro ja Tanja Hiironen tulivat Kotkan

Ekamista etsimään ideoita päättötyöhönsä. Jouluna valmistuvat

opiskelijat suunnittelevat vasta opiskelun aloittaville starttipäivät.

Tarkoitus on helpottaa uusien opiskelijoiden kotiutumista oppilai-

tokseen ja opiskelijayhteisöön. Toimintapäivänä tutustutaan muu-

hun ryhmään ja luodaan pohjaa hyvälle yhteishengelle.

32 super 10 • 2011

super 10 • 2011 33 Selamawit Adamu aloitti vakituisessa työpaikassa ja kyseli valta-

kirjan täyttöohjeita jäsensihteeri Paula Wireniltä.

Räväkkä vääräleuka Timo Harjakainen nauratti ja löysi yleisön joukosta

monta haastateltavaa.

Hesote Laaksossa Helsingissä opiskeleva Joona Haaraoja

voitti suositun t-paitakisan. – On näitä tullut ennenkin

tehtyä. Muotoja löytyy ja tilauksia otetaan vastaan, Joo-

na hehkutti.

Kansanedustaja, perushoitaja Arja Juvonen allekirjoitti SuPerin vetoomuksen vanhuspalvelulain sisällöstä. Hän myös kertoi kiin-nostuneelle yleisölle, mitä on kansanedustajan arki sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen näkökulmasta katsottuna.

Lähihoitajat Vesa Rasikko, Anne Peuhkurinen, Henri Perälä ja Marina Stendahl, joka ei ehtinyt tähän kuvaan, kertoivat lähihoitajan työstä. Anne puhui päivähoidon haasteista, Henri työstään päivystyksessä ja Vesa tehtävistään obduktiopreparaattorina. Marina kertoi A-klinikka-säätiön päihdetyöstä ja trendihuumeista.

34 super 10 • 2011

Riittävästi ravinnosta

Magnesiumin saantisuositus on naisilla 280 milligrammaa ja miehillä 350 mil-ligrammaa (mg) päivässä. Terveet ihmi-set saavat magnesiumia riittävästi ravin-nosta, Suomessa eniten vilja- ja maito-valmisteista sekä kasviksista. Myös lit-rassa kivennäisvettä magnesiumia on 40–180 milligrammaa ja jopa kupilli-sessa kahvia noin 10 milligrammaa.

Koska magnesiumlisää?

Useissa monivitamiinivalmisteissa on vitamiinien lisäksi kivennäisaineita ja muun muassa magnesiumia yleensä 60–180 milligrammaa tabletissa. Li-säksi kaupan on tabletteja ja jauhei-ta, jotka sisältävät ainoastaan magne-siumia 250–400 milligrammaa kerta-annoksessa. Valmisteissa magnesium on yleensä sulfaatti-, oksidi- tai sitraat-tisuolana. Eri suolat imeytyvät eri ta-voin, mutta erot eivät yleensä ole vai-kutuksen kannalta ratkaisevia.

Terveillä ihmisillä magnesiumin puutossairautta ei Suomessa esiinny. Suoliston imeytymishäiriöt, pitkään jatkunut alkoholin käyttö ja runsas nesteenpoistolääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa magnesiumin puutosta. On myös epäilty, että magnesiumin puu-toksella olisi osuutta kohonneen veren-paineen ja sepelvaltimotaudin synnys-sä. Hoitotutkimuksissa magnesiumista ei näissä sairauksissa ole kuitenkaan to-dettu olevan merkitsevää hyötyä.

Suonensisäisesti magnesiumia saate-

Magnesiumia diabeetikoille?

taan antaa raskausmyrkytyksessä, eräis-sä sydämen rytmihäiriöissä ja astma-kohtauksessa. Vaikka näissä tiloissa ei ole havaittu selvää puutosta, magne-siumin on todettu parantavan hoito-tulosta.

Tabletteina diabeetikoille?

Eräät tutkijat ovat vakuuttuneita, että riittävä määrä magnesiumia estäisi tyy-pin 2 diabeteksen syntyä ja parantaisi taudin hoitotasapainoa. Keväällä 2011

julkaistussa meta-analyysitutkimuk-sessa analysoitiin uudestaan 13 mag-nesiumtutkimuksen aineistot. Analyy-sin mukaan paljon magnesiumia ravin-nostaan saavat saattavat säästyä tyypin 2 diabetekselta muita todennäköisem-min. Yhteys näyttää vahvalta etenkin ylipainoisilla. Joskaan kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä olisi mahdollisesti riit-tävä määrä magnesiumia ravintolisänä.

Useat lääkäreistä ovat kuitenkin sitä mieltä, että diabetesta sairastava saattaa tarvita ylimääräistä magnesiumia lähin-nä, jos tauti on huonossa tasapainossa. Tällöin lisääntyneen virtsanerityksen takia elimistö menettää magnesiumia ja muita kivennäisaineita.

Entä migreeniin tai suonenvetoon?

Migreenin estohoidossa magnesiumia on kokeiltu ristiriitaisin tuloksin. Erääs-sä tutkimuksessa 600 milligrammaa magnesiumia päivässä vähensi kohtauk- sia lumehoitoon verrattuna.

Magnesiumvalmisteita käytetään yleisesti myös suonenvedon estämi-seen. Moni kokeekin saavansa niistä apua suonenvedon lisäksi levottomiin jalkoihin. Magnesiumin tehoa näissä tiloissa ei ole varmistettu pätevillä tut-kimuksilla.

Vähän haittoja

Magnesium ei suurinakaan annoksina ole myrkyllinen, jos munuaiset toimi-vat normaalisti.

Magnesiumia sisältäviä valmisteita ei tule antaa ilman riittäviä perusteita ja seurantaa, jos on vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Terveillä suuret magnesiumannokset voivat aiheuttaa ripulia. Lisäksi ne saat-tavat heikentää tetrasykliinien imeyty-mistä ja voimistaa diabeteslääkkeiden vaikutuksia. .

Magnesium on ihmiselle välttämä-tön kivennäisaine, joka on tärkeä useissa aineenvaihdunnan tapah-tumissa. Se osallistuu lihasten su-pistukseen, hermojen toimintaan ja proteiinien muodostukseen. Magnesiumin kemiallinen lyhen-ne on Mg.

anna-liisa enkovaaralääkäri, tietokirjailija

ing

ima

ge

super 10 • 2011 35

Tumpin kolumniTuomo ”Tumppi” Valokainen on lähihoitaja

ja monipuolinen musiikkimies

joonas väänänen

yvää päivää tai bonjour niin kuin Rans-kassa sanotaan.

Tämä kirjoitukseni ei suoranaisesti kä-sittele terveydenhoitoalaa, mutta on taa-tusti yhtä kiinnostava kuin nuo edelliset, joita olette saaneet lukea. Tästä on hyvä

ottaa jonkinlaista suuntaa ja mallia elämäämme täällä pimen-tyvässä Pohjolassa.

Käväisin lomallani Pariisissa. Kallistako? Ei toki! Eiffelin kaupunki yllätti positiivisella ilmapiirillään ja kauneudellaan. Miljoonakaupungin liikenne oli ruuhkainen, mutta toimiva. Ihmismassoja liikutteli monenkirjava, julkinen liikenneka-lusto kuten metrot, bussit, jokiveneet, junat, polkupyörärik-sat, skootterit ja taksit.

Yhdensuuntainen metrolippu vaihdolla oli alta kaksi eu-roa ja metro toimi loistavasti. Kahviloiden ja kauppojen hin-tataso oli halvempi kuin Suomessa. Hedelmät, vihannekset, leivät, juustot, jogurtit olivat tuoreita ja maukkaita. Esimer-kiksi nektariinit olivat suuressakin valintamyymälässä kyp-siä makupommeja ja edullisia. Palvelu oli miellyttävää. Vi-hannekset punnittiin puolestasi ja sinulle hymyiltiin. Kah-vila Seinen rannalla, lähellä Louvrea oli huokea kokemus ja palvelu oli ihastuttavaa.

Matkustin siis paljon metrolla, ja liikuskelin kaupungin laidoilla ja olin hetkessä kuin kuka tahansa heistä. Vietin ai-kaani ihmisvilinässä ja kirpputoreilla. Ihmiset nauttivat seu-rustelusta ja heillä oli sanomattakin tärkeää olla vain tekemi-sissä toistensa kanssa. Ja näitä kirpputoreja oli paljon, kort-teleissa, puistoissa.

Kävely öisen Seinen rannalla oli turvallista. Puistoissa saat-toi lekotella ja lepuuttaa väsyneitä jalkojaan. Pienemmätkin syr-jäkadut, kauppakadut ja valtaväylät puistoavenueineen olivat siistejä. Katujen varsilla oli vihreitä pussiroskiksia, joita myös tyhjennettiin. Tupakantumppeja lakaistiin pois ja koirankaka-kat päätyivät imureihin. Näitä toimia varten olivat työntekijät.

Seurasin siis neljä päivää ja kolme yötä elämänmenoa Pa-riisissa. Sana ´elämä´ toistui mielessäni monta kertaa.

Poissa olivat tutut ongelmat, joita omilla kaduillamme kohtaa päivittäin: humalaiset, kaljalaatikoita kanniskelevat nuoret, rähisevät aikuiset, huumehörhöt ja kiukkuiset senio-rit. Toki Pariisissakin on omat lähiönsä ja niissä ongelmansa. Kaupungissa on ihmisrotujen sekamelska, mutta miltei kai-killa on yksi tekijä, halu elää.

Meille jokaiselle ihmiselle tärkeää on vaihtelu ja kurkis-tus uuteen ja pelottavaankin. On tärkeää palkita itsensä jol-lakin, rankan työputken jälkeen – vaikkapa vain muutaman päivän visiitillä muualle, pois tutuista kuvioista. Van-ha pinttymä että ihmiset yrittävät nollata pää-tään juomalla kapakoissa alkoholia, on ikävä kyllä totta.

Pitkälle syksyyn, joulunakin pa-kottaudutaan mökille kittaamaan kaljaa, kun samalla rahalla pää-see esimerkiksi Eurooppaan, pei-laamaan omaa elämäänsä mui-den ihmisten kautta. Itse ainakin huomasin kuinka ujo ja jännitty-nyt olen. Vieraiden tuulien ja ma-kujen ilma latasi ainakin mi-nun paristoni.

Ihmisten rentous ja ilo tarttui minuun ja teki ehkä pieniä hie-nosäätöjä päässä-ni. Niiden avulla uskon jaksavani syksyn tuiskut. Ja jos väsyn, teen saman-laisen reissun uudelleen ir-rottautuakse-ni sairastutta-vasta rutiinista..

On tärkeääpalkita itsensä.

H

36 super 10 • 2011

Vähähiilihydraattisen ruoka-valion suosio, ruoka-aineiden aitouden ihannointi ja vii-me syksynä vellonut rasvakes-kustelu johtivat muun muas-sa siihen, että voin kulutus on noussut ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen. Samaan aikaan monille tärkeä pehmeän rasvan lähteen, kas-virasvalevitteen käyttö on vä-hentynyt. Auttaako voin sekä muiden runsaasti eläinrasvaa sisältävien tuotteiden lisään-tynyt käyttö laihtumaan? En-

tä miten kyseisten elintarvikkeiden lisääntynyt saanti ja sa-manaikainen pehmeän rasva saannin vähentyminen vaikut-taa terveyteen?

Mitä rasvat ovat?

Rasvat ovat yleiskäsite erilaisille rasvahapoille. Rasvat voidaan jakaa karkeasti koviin ja pehmeisiin, mutta kovat ja pehme-ät rasvat jakaantuvat vielä erilaisiin rasvahappoihin. Eri ras-vahapoilla on erilaisia vaikutuksia elimistössä. Rasvahapoista kaksi on ihmiselimistölle välttämättömiä: alfalinoleenihappo (omega-3-rasvahappo) ja linolihappo (omega-6-rasvahappo). Kyseisiä rasvahappoja saadaan pehmeistä rasvan lähteistä. Ne molemmat vaikuttavat positiivisesti muun muassa hermoku-dosten hyvinvointiin.

Rasvan vaikutus laihduttamiseen

Ruokavalion rasvamäärän rajoittamisen on osoitettu pienen-tävän painoa, kuten myös rasvaisen ruoan korvaaminen kas-viksilla. Nämä laihtumista tukevat tulokset selittyvät sillä,

Dieetit 3 / 5

Laihduttaako voin syönti?

 Pureskeltua tietoa: •  Syö  rasvoja  riittävästi.  Naiset  tarvitsevat  rasvaa noin  60  grammaa  ja miehet  90  grammaa  vuoro-kaudessa. Laihduttamisen aikana rasvan saanti voi olla hieman vähäisempää.

•  Suosi rasvan lähteenä kasvirasvoja.

•  Käytä rasvattomia tai vähärasvaisia maito- ja liha-valmisteita.

•  Syö  kalaa  kaksi,  kolme  kertaa  viikossa  kalalajeja vaihdellen.

että gramma rasvaa sisältää yli kaksi kertaa enemmän ener-giaa kuin hiilihydraatti- tai proteiinigramma. Lisäksi monet kokevat, että rasva parantaa ruokien makua ja tämä saattaa edelleen lisätä syödyn ruoan määrää. Ruokavalion rasvapi-toisuuden pienentäminen alle 20 prosenttiin kokonaisener-gian saannista tai 20–30 grammaan ei kuitenkaan paranna laihtumistulosta. Kohtalaisesta rasvapitoisuudestaan huoli-matta Välimeren ruokavalion on osoitettu parantavan laih-tumista, kun se toteutetaan yhdessä laajempaa elämäntapa-muutosta.

Vaikka Atkinsin dieetissä rasvamäärien saanti nostetaan jo-pa puolet suuremmaksi suosituksiin verrattuna, saavutetaan sillä hyvä laihtumistulos dieetin ensimmäisten 3–6 kuukau-den aikana. Hyvää painonpudotustulosta perustellaan jos-kus sillä, että rasvainen ruoka pitäisi paremmin nälkää. Ras-van kylläisyyttä tuova vaikutus on kuitenkin huonompi ver-rattuna saman verran proteiineja tai hiilihydraatteja sisältä-vään ruokaan. Tämä selittynee osin rasvaisten ruokien vähäi-

i ng i m

a g e

super 10 • 2011 37

semmällä pureskelulla, joka heikentää kylläisyyden tunnetta. Siispä Atkinsin dieetin tuoma parempi kylläisyyden tunne aterioiden jälkeen selittynee rasvojen sijaan ennemmin run-saalla proteiinien ja lisääntyneellä energian saannilla. Rasvan runsaan käytön etuja laihduttamiseen ja painonhallintaan on vaikea perustella.

Pitäisikö rasvan saantia edelleen rajoittaa?

Viime syksynä rasvakeskustelu kävi kuumimmillaan ja silloin kaikkien tietoisuuteen tuotiin varsin selvästi, että ruoasta saa-tava kova rasva ei ole itsenäinen sydän- ja verisuonisairauk-sien riskitekijä tai että se on vaikutuksiltaan luultua neutraa-limpi. Samalla kuitenkin unohdettiin, että kasvirasvat ovat vaikutuksiltaan sydän- ja verisuoniterveyttä edistäviä. Joten, jos kasvirasvatuotteilla korvataan rasvaisia maitotuotteita, se edelleen edistää sydänterveyttä. On osoitettu, että jos noin 20 grammaa maitorasvaa vaihdetaan pehmeään kasvirasvaan, sydäntapahtumat, kuten infarktit vähentyvät 10–17 prosent-tia ja sydänkuolemat 26 prosenttia. Lisäksi viime syksyn kes-kustelut keskittyivät pääosin sydänterveyteen ja unohdettiin, että edellä kuvatut rasvan laadulliset muutokset vaikuttavat positiivisesti muun muassa insuliiniherkkyyteen ja vähentä-vät tulehduskiputuntemuksia sekä joidenkin tulehdussairauk- sien ilmentymistä.

Vuonna 2007 tehdyn suomalaista ruoankäyttöä tutkivan Finravinto-tutkimuksen mukaan suomalaiset miehet saivat ruokavalion kokonaisenergian saannista rasvaa keskimäärin 33 prosenttia ja naiset 31 prosenttia. Tyydyttyneiden eli ko-vien rasvahappojen osuus ruokavalion energianpitoisuudesta oli miehillä 13 prosenttia ja naisilla 12 prosenttia. Tänä vuon-na ilmestyneessä uudessa aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa ja viime vuoden lopulla julkaistussa Sydänlii-ton suosituksessa kokonaisenergian saannista rasvan osuudek-si määritellään 25–35 prosenttia ja tyydyttyneen rasvan osuu-deksi enintään 10 prosenttia.

Tänä vuonna ilmestyneessä yhdysvaltalaisessa suositukses-sa tyydyttyneen rasvan saannin ylärajaksi on määritelty tuo sa-mainen 10 prosenttia. Yhdysvaltalaisissa suosituksissa kuiten-kin todetaan, että kovan rasvan saannin rajoittaminen edel-leen seitsemään prosenttiin kokonaisenergian saannista vä-hentäisi sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa. Joten vuonna 2007 tehdyn Finravinto -tutkimuksen mukaan rasvan mää-rää ei tarvitse vähentää, mutta kovan rasvan saantia voidaan edelleen hieman laskea. Mitään perusteita kovan rasvan li-säämiseen ei ole varsinkaan pehmeiden rasvan lähteiden ku-ten kasviöljyjen, kasvirasvalevitteiden ja kalan kustannuksella.

Oliivi- vai rypsiöljy?

Rasvojen laatuun kannattaa siis edelleen kiinnittää huomio-ta. Välimeren ruokavaliossa merkittävä pehmeän rasvan lähde on oliiviöljy. Oliiviöljy sisältää runsaasti elimistöä suojaavia antioksidantteja, mutta 20 kertaa vähemmän omega-3-ras-vahappoja kuin rypsiöljy. Rasvojen laatua tarkasteltaessa voi-

Nimestään huolimatta Välimeren ruokavalio ei ole ko-ko Välimeren alueen ruokavalio, vaan sen juuret löy-tyvät Kreikan saarilta ja Italian eteläosista. Välimeren ruokavalion perustana ovat oliiviöljy, hedelmät, kas-vikset, vilja, merenantimet ja pähkinät sekä tietenkin viinit. Ruokatilanteisiin kiinteänä osana kuuluu kiireet-tömyys, yhteisöllisyys ja nautinnollisuus. Huomion ar-voista ruokavaliossa on punaisen lihan vähäinen se-kä meijerituotteiden kohtuullinen käyttö. Ruokavaliossa rasvan lähteenä käytetään kasvirasvoja ja käyttömää-rät ovat suomalaisten ravitsemussuositusten kaltaiset, mutta suhtautuminen rasvojen käyttöön on Suomes-sa vuosien saatossa ollut hieman Välimeren ruokava-liota rajoittavampi.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet Välimeren ruo-kavalion monin tavoin terveyttä edistäväksi. Välimeren ruokavalion edut alkoivat hahmottua jo 1950-luvun lo-pulla. Tällöin osoitettiin, että kyseistä ruokavaliota nou-dattavilla oli vähemmän sydän- ja verisuonitauteja kuin esimerkiksi silloista itäsuomalaista runsasrasvaista liha- ja maitotuotteita sisältävää ruokavaliota noudattavilla. Syitä Välimeren ruokavalion terveyttä edistäviin vaiku-tuksiin on vuosien saatossa haettu monista yksittäisis-tä raaka-aineista, etenkin oliiviöljystä. Todennäköisesti Välimeren ruokavalion terveyttä edistävät vaikutukset perustuvat monipuoliseen raaka-aineiden käyttöön ja toisaalta osoitetusti terveysriskejä lisäävien elintarvik-keiden rajoitettuun käyttöön. 

Välimeren ruokavalio 

si yhdeksi tärkeäksi kriteeriksi nostaa, pehmeän olomuodon lisäksi, omega-3-rasvahappojen riittävän saannin turvaami-sen. Omega-3-rasvahappoja ei kuitenkaan tule ottaa purkista, vaan kasvirasvoja ja kalaa ruokavaliossa suosimalla. Omega-3-kapseleita suositellaan vain sepelvaltimotautipotilaille, jot-ka eivät voi syödä kalaa.

Runsas kalarasvojen saanti voi lisätä verenvuototaipumus-ta ja heikentää diabeteksen hoitotasapainoa. Lisäksi turhan kalaöljykapseleiden käyttö voi nostaa veren LDL-kolestero-lipitoisuutta ja paastoglukoosiarvoja etenkin, jos glukoosiai-neenvaihdunnassa on häiriö. Hyviä omega-3-rasvahaponläh-teitä suomalaisessa ruokavaliossa ovat rypsiöljy, kasvirasvale-vitteet ja kala. Jo ruokalusikallisessa rypsiöljyä on yhtä paljon omega-3-rasvahappoja kuin päiväannoksessa omega-3-kapse-leita. Tämän lisäksi rypsiöljystä on viime vuosina löydetty sa-mantyyppisiä antioksidantteja ja muita yhdisteitä kuin olii-viöljystä. Riittävästi omega-3-rasvahappoja ja muita pehmeitä rasvoja saadaan, kun päivän aikana nautitaan esimerkiksi 1–2 ruokalusikallista rypsiöljyä ja kuusi teelusikallista 60–70-pro-senttista kasvirasvalevitettä..

38 super 10 • 2011

Liittokokousvaalit – miten voit vaikuttaa?

SuPerin liittokokous pidetään 6.–7.6.2012. Liittokokousta ennen valitaan liittokokous-edustajat, edustajiston jäsenet ja liittohal-litusehdokkaat. Varsinaiset ja yrittäjäjäsenet osallistuvat vaaleihin ehdokkaina, niiden aset- tajina tai äänestämällä. Ohessa on lyhyt ku-vaus liiton toimielinten toiminnasta ja jäsen-ten vaikuttamistavoista.

SuPerin organisaatio

Liiton ylintä päätösvaltaa käyttää liittokokous. Se valitsee lii-ton puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, edustajiston pu-heenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä tilintarkastajat. Liit-tokokous vahvistaa alueilla tehdyt liitohallituksen jäsenvalinnat.

Liittokokousten välillä ylintä päätösvaltaa käyttää edusta-jisto. Liittohallitus päättää liiton käytännön toimintalinjoista. Liittohallituksen keskuudestaan valitsema työvaliokunta val-mistelee liittohallituksessa käsiteltäviä asioita ja päättää liitto-hallituksen sille siirtämistä asioista.

Liitokokous joka neljäs vuosi

Joka neljäs vuosi pidettävä liittokokous päättää edellä mainit-tujen valintojen lisäksi tulevien vuosien toiminnan päälinjois-ta, ammattiosastojen aloitteista ja käsittelee edustajiston ke-vätkokousasiat. Liittokokousvuoden keväällä ei pidetä edus-tajiston kevätkokousta.

Liittokokousedustajat valitaan kevään 2012 liittokokous- ja edustajistovaaleissa. SuPeriin 31.12.2011 mennessä liitty-neet varsinaiset ja yrittäjäjäsenet voivat omissa vaalipiireissään asettaa ehdokkaita, lähteä ehdokkaiksi ja äänestää vaaleissa. Eläkeläis- ja opiskelijajäseniä ei voida asettaa ehdokkaiksi ei-kä heillä ole vaaleissa äänioikeutta.

Kahdeksasta vaalipiiristä valitaan yhteensä noin 180 liit-tokokousedustajaa posti- ja internet-äänestyksellä. Ahvenan-maalta valitaan yksi edustaja liittokokoukseen ja edustajis-toon. Liitto maksaa liittokokousedustajille kokouspalkkion, matkakulut, kokouspaikkatarjoilut ja iltajuhlan. Työnantajat antavat palkallista työlomaa kokouspäiviksi.

Vaalimenettelyä on selostettu SuPer-lehdissä 6–7/2011 ja 9/2011. Liiton nettisivuille (www.superliitto.fi) avataan omat vaalisivut. Lisätietoa vaaleista saat myös ammattiosastoltasi.

Edustajisto toimii liittokokouskauden

SuPerin ylintä päätösvaltaa liittokokouksien välillä käyttää edustajisto. Liittokokousehdokkaat ovat samanaikaisesti eh-

dolla myös edustajistoon, johon valitaan yhteensä 40 jäsentä ja varajäsentä. Osa liittokokousedustajista jatkaa siis seuraa-vat neljä vuotta liittokokouksen jälkeen edustajiston jäseninä.

Edustajisto hyväksyy liiton toimintasuunnitelman, talous-arvion ja vuosikertomuksen, vahvistaa liiton jäsenmaksun ja tilinpäätöksen sekä hyväksyy uudet ammattiosastot jäseniksi. Tarvittaessa edustajisto hyväksyy myös virka- ja työehtosopi-mukset ja päättää laajaa jäsenkenttää koskevista työtaisteluista.

Edustajisto kokoontuu tavallisesti kahdesti vuodessa. Liit-to maksaa edustajiston jäsenille kokouspalkkion, matkakulut ja kokouspaikkatarjoilun. Työnantaja antaa palkallista työlo-maa kokouspäiviksi.

Liittohallituksen tärkeä rooli

Liittohallitus päättää liiton keskeisistä kannanotoista ja esi-tyksistä. Siihen kuuluu liiton puheenjohtajan ja varapuheen-johtajan lisäksi 14 muuta varsinaista jäsentä ja 14 varajäsen-tä. Yhdellä varsinaisista jäsenistä tulee olla äidinkielenä ruot-si. Ammattiosastojen edustajat valitsevat kahdeksassa vaali-piirissä 25.2.2012 yhteensä 13 liittohallituksen varsinaista ja 14 varajäsenehdokasta.

Liittohallitus kokoontuu keskimäärin kerran kuukaudes-sa. Se valmistelee liittokokouksen ja edustajiston asiat, päät-tää yleensä virka- ja työehtosopimustavoitteista ja hyväksyy sopimukset sekä päättää liiton käytännön toiminnan periaa-telinjauksista ja kannanotoista. Se valitsee keskuudestaan vii-sijäsenisen työvaliokunnan.

Jäsen voi vaikuttaa syksyllä 2011 liittohallituksen jäsenten valintaan oman ammattiosastonsa syys- tai yleisessä kokouk-sessa ehdottamalla saman vaalipiirin jäsentä liittohallituksen jäseneksi. Häntä itseäänkin voidaan ehdottaa tehtävään. Am-mattiosastojen edustajien yhteisessä kokouksessa 25.2.2012 valitaan asetetuista ehdokkaista vaalipiirin ehdokkaat liitto-hallituksen varsinaiseksi ja varajäseneksi. Isoimmissa vaalipii-reissä valitaan kaksi tai kolme ehdokasta liittohallitukseen. Äi-dinkieltään ruotsinkieliset jäsenet, mukaan lukien Ahvenan-maan jäsenet, valitsevat äidinkieleltään ruotsinkielisen liitto-hallituksen varsinaisen jäsenehdokkaan. Käytännössä liittoko-kous valitsee liittohallituksen jäsenet ja varajäsenet vaalipiirien valintojen perustella ja kunnioittaa kentällä tehtyjä valintoja.

Nyt on aika vaikuttaa

Jäsenten kannattaa jo nyt miettiä omaa ehdokkuutta vaaleissa tai jonkun toisen jäsenen asettamista ehdokkaaksi. Ota selvää oman ammattiosaston kokouksista, joissa asetetaan ehdokas liittohallituksen jäseneksi. Mitä aktiivisemmin osallistut vaa-livalmisteluihin, asetat ehdokkaita ja äänesvät vaaleissa, sitä paremmin vaikutat SuPerin toimintaan..

markku silvennoinen

super 10 • 2011 39

”Kauhea pätemisentarve ja itku kun muut eivät jou-kolla ylistä tätä ammatti-kuntaa. Olen tehnyt jon-kin aikaa lähärin työtä eikä se todellakaan ole mitään vaativaa tai haas-tavaa.”

nimimerkkikirjoittaja vauva-lehden keskustelupalstalla.

vauva.fi 2.9.2011

Lue myös nämäPalasia sieltä täältä

lokakuu

Vertailu

Vuonna 1980 aikuis-

koulutukseen osallistui

941 000

henkeä.

Vuonna 2006 määrä oli

1 707 000

henkeä.

tilastokeskus

Ketkä saavat sairaanhoitokorvauksia?

Vuonna 2010 Kela maksoi sairaanhoi-tokorvauksia 4,2 miljoonalle henkilöl-le eli lähes 78 prosentille väestöstä. Ke-lan korvausten kokonaissumma oli 742 miljoonaa euroa.

Allergikoille uusi verkkosivuInternetissä on avattu allergiaterveyt-tä edistävä sivu osoitteessa www.aller-giaterveys.fi.

Sivusto korostaa koko väestölle uut-ta asennetta sietokyvyn vahvistamiseen. Se haastaa vanhat myytit ja pelot.

Allergiaa aiheuttavien tekijöiden

välttämisen sijaan lähtökohtana on ny-kyisin altistua niille tarkoituksenmu-kaisesti ja vahvistaa näin elimistön puo-lustusmekanismeja.

Sivustolta löytyy esimerkkejä hyväs-tä elämästä allergian kanssa, kysymys-palsta ja tapahtumakalenteri..

Sairaanhoitokorvauksia maksetaan esimerkiksi lääkekustannuksista, lääkä-rinpalkkioista, hammashoidosta ja mat-kakuluista.

Eniten sairaanhoitokorvauksia sai-vat vanhimmat ikäryhmät. Lähes kaik-ki 75 vuotta täyttäneet saivat ainakin kerran sairaanhoitokorvausta vuonna 2010. Vähiten korvauksia maksettiin 10–14-vuotiaille: heistä korvauksia sai hieman alle puolet.

Sairaanhoitokorvauksia maksettiin keskimäärin 418 euroa korvauksen saa-jaa kohti. Suurimmat korvaukset mak-settiin 80–84-vuotiaille, keskimäärin 825 euroa kullekin saajalle..

Ammattiin opiskelevat tupakoivatmuita nuoria enemmänKouluterveyskyselyn mukaan tupa-koimattomien nuorten osuus on kas-vanut selvästi 2000-luvun aikana. Vuo-den 2011 kyselyssä hieman alle puolet

peruskoululaisista ja lukiolaisista sekä noin neljäsosa ammattiin opiskelevista ilmoitti, ettei ole tupakoinut koskaan.

– Tupakointikokeilujen ja päivittäi-sen tupakoinnin osalta myönteinen ke-hitys näyttää sen sijaan pysähtyneen vii-me vuosiin, Kouluterveyskyselyn johta-ja Riikka Puusniekka kertoo.

Tällä hetkellä 15 prosenttia perus-koulun yläluokkalaisista, 9 prosenttia lukiolaisista ja lähes 40 prosenttia am-mattiin opiskelevista tupakoi päivittäin.

Tupakan ostamista pidettiin selvästi vaikeampana kuin vuosituhannen alus-sa, mutta se oli edelleen melko yleistä: puolet yläkouluikäisistä oli sitä mieltä, että tupakkaa on helppo ostaa. .

i n g i m a g e

40 super 10 • 2011

Harrastus haussa? 9 / 11SuPer-lehden toimittajat ottavat selvää tutuista ja vieraista liikuntalajeista

Potkuja ja punnerrustateksti ja kuvat marjo sajantola ja sonja kähkönen

marjo: Tuliko mustelmia vai selvisitkö vain lihaskivuilla?

sonja: Pakaralihakset olivat tulessa jo heti puolentoista tun-nin hutkimisen jälkeen. Seuraavana aamuna kivusta kiljuivat pohkeet, vatsa ja kädet. Mustelmia en saanut, vaikka kerran täräytinkin sääriluuni suoraan kyynärpäähäsi. Entä itse?

marjo: Minulla otti eniten ristiselästä ja jalkapöydät olivat tulessa potkuista. Seuraavana päivänä lihakseni alkoivat jäy-kistyä, mutta vasta siitä seuraavana päivänä alkoivat hartiat,

lonkat, polvet ja reidet valittaa. Pelkästään alkulämmittely vei minusta mehut. Sinulta näytti kaikki sujuvan kevyesti.

sonja: Hyvä jos se näytti siltä, sillä sykkeeni oli oikeasti tai-vaissa. En muista milloin olisin tehnyt jotain näin haastavaa. Aerobicit ovat lasten leikkiä tähän verrattuna. Kuinka kulki kottikärrykävely?

marjo: Pitikö iskeä heti heikoimpaan kohtaan! Käsivoimani ovat surkeat, mutta potkuissa minulla on puhtia.

super 10 • 2011 41

yvinkääläisen kamppailu-urheiluseura RNC Sport Clubin puheenjohtaja ja thainyrkkeilyn pääval-mentaja Janne Talja kertoo harrastaneensa itse monia eri lajeja, kuten nyrkkeilyä, karatea ja pot-kunyrkkeilyä. Thainyrkkeily tuntuu hänestä kui-tenkin eniten omalta jutulta. Hän toteaa, että la-

dythai pohjautuu tekniikoiltaan thainyrkkeilyyn, mutta ilman kovaa kontaktia. Kilpailut käydään pisteotteluina kuten thai-nyrkkeilyssäkin.

Talja jatkaa, että thainyrkkeilyssä ei ole varsinaisia taso-ja tai vyökokeita. Kun harrastaja hyppää naruneliöön, siinä katsotaan, mitä kukin osaa. Pisteitä saa sen mukaan, miten osuu hanskalla, kyynärpäällä, polvella, jalalla tai miten onnis-tuu heittämään vastustajansa lattiaan.

- Kaikki eivät ottele ollenkaan, vaan käyvät vain jumppaa-massa, toiset kuntoilumielessä, toiset polttamassa rasvaa. Meillä on harrastajille tarjolla erilaisia ryhmiä, kuten ladyt-hai, tekniikkaryhmä ja varsinaisia sparrausvuoroja harjoitus-ottelijoita varten.

Ladythai tarjoaa puolitoista tuntia aerobista, rasvaa poltta-vaa ja sykettä nostavaa liikuntaa. Siihen kuuluu ohjattu alku-lämmittely, venyttelyä, tekniikkaosuus, lajinomaista kuntoilua ja vielä lopussa kuntopiiri.

- Ladythaissa on tekniikan ja lähiottelun painotus vähäisem-pää kuin thainyrkkeilyssä. Kuitenkin lähiottelua on jonkin ver-ran, koska siinä tulee opittua erilaista kehonhallintaa ja koko kroppa saa töitä. Pääasiassa keskitymme määrälliseen liikun-taan, jotta saadaan hiki irtoamaan ja hyvä fiilis, Talja kuvailee.

Seuran järjestämä ladythain peruskurssi sisältää myös nel-jän kuukauden harjoittelun. Kurssilla käydään läpi thainyrk-keilyn yleisimmät tekniikat, jotta harjoittelu on turvallista ja tehokasta.

Janne Taljan mukaan laji sopii kaiken ikäisille monipuolises-ta ja kovasta kuntoilusta pitäville harrastajille.

- Otetaan esimerkiksi yksi perusharjoitus. Siinä potkitaan potkutyynyjä eripituisia eriä. Halutessaan voi potkia kuin sin-geri, mutta tarpeen mukaan voi tehdä hitaampia sarjoja ja ve-tää happea välillä. Harjoitus tehdään jokaisen oman kunnon ja motivaation mukaan..

sonja: Sen huomasin, annoit tulla olan takaa. Siinä taisi purkautua muu-tama patoutuma?

marjo: Eikä vain muutama. Minus-sa taisi herätä joku peto, sillä pidin tosi paljon potkuista. Potkutreenejäkin oli erilaisia. Mikä niistä oli sinusta paras?

sonja: Kylkipotku sujui luontevim-min, polvipotku oli haastavin. Aivot-kin pääsivät jumppaamaan, kun teim-me potkusarjoja. Hyvä, että meillä oli suojat. Minua melkein pelotti, kun tu-lit kohti. Tuliko hiki?

marjo: Hiki tuli jo alkulämmittelys-sä niin, että piti pyyhettä käyttää ja ve-sipullo oli todella tarpeellinen. Adre-naliinitaso oli korkealla, sillä en kyen-nyt treenien jälkeen rauhoittumaan. Luulisi, että olisin uupuneena nukah-tanut heti, mutta valvoin pitkälle aa-muyöhön ja mieluummin olisin sen-kin ajan potkinut säkkiä! Miten omat fiiliksesi?

sonja: Minä hikoilin vielä kotimat-kallakin. Olin treenin jälkeen kuin ha-lolla lyöty ja uni tuli heti kun kellistin pääni tyynyyn. Nyt kun pahimmat ko-lotukset ovat ohi, tekisi mieli mennä uudestaan potkimaan. Uskotko, että päädyt vielä tatameille?

marjo: Älä unta näe. Vaikka se oli hauskaa, minulle se oli liian rankkaa..

Useimmat thainyrkkeilyseurat jär-jestävät ladythain opetusta. Pe-ruskurssi RNC Sport Clubilla mak-saa 120 euroa. Myös eri kunto-keskukset tarjoavat ladythai- tai kuntothaikursseja.

Harrastusta aloittava pärjää ur-heiluhousuilla ja -paidalla, kenkiä ei käytetä. Jalat pestään ennen saliin menoa. Käytettyjä hansko-ja saa lainaksi. Juomapullo ja hiki-pyyhe ovat varmasti tarpeen.

Omat hanskat ja säärisuojat voi hankkia myöhemmin. Hanskojen hintahaarukka on 50-90 ja sääri-suojien 30-80 euroa.

HLennokas ladythai

ma

ria

hie

ta

la

super 10 • 2011 41

42 super 10 • 2011

Superilaiset palkittiin työstä muistisairaiden hyväksiteksti ja kuva sonja kähkönen

Perushoitajat Mejt Svahnström ja Seija Bruun haluavat löytää ihmisen muistisairauden takaa ja innostaa alalle lisää nuoria.

Ahvenanmaalainen Mejt Svahnström ja Sodankylässä asuva Seija Bruun saivat Vuoden muistiteko -tunnustuspalkin-non 16. syyskuuta Helsingissä järjeste-tyillä valtakunnallisilla dementiahoito-päivillä.

Palkintoraadin mukaan Svahnström ja Bruun ovat työssään osoittaneet eri-tyistä kiinnostusta muistisairaiden ih-misten hyvään hoitoon ja että lähi- ja perushoitajilla on tärkeä rooli hoitoko-konaisuudessa.

– Palkinnon saaminen lämmittää sy- däntä ja vahvistaa ammatti-identiteet- tiämme. Se on osoitus siitä, että olemme toimineet työssämme oikein, Svahn-ström ja Bruun totesivat.

Mejt Svahnström työskentelee Maa-rianhaminassa Folkhälsanissa päivätoi-minnasta vastaavana perushoitajana. Hän on saanut kiitosta erityisesti kyvys-tään olla läsnä vuorovaikutustilanteissa.

– Olen työskennellyt alalla 32 vuot-ta, josta viimeiset kuusi vuotta erityises-ti muistisairaiden parissa. Minulla on siihen suuri palo. Koen, että olen työs-säni löytänyt ihmisen sieltä diagnoosin takaa, Svahnström pohti.

Muistisairaiden pienryhmäkodis-

sa Helmikodissa työskentelevä Sei-ja Bruun sai palkintoraadilta kiitosta roolistaan työyhteisön hengenluojana. Hän on toteuttanut hoito- ja palvelu-suunnitelmaa luovalla ja asukkaat huo-mioivalla tavalla.

Bruun ja Svahnström kokevat, että muistisairaita on opittu ymmärtämään yhä paremmin.

– Omaisten kanssa tehdyssä työssä on edistytty Ahvenanmaalla. Omaiset ovat- kin tärkeä avain muistisairaiden elä- mään, Svahnström huomautti.

Bruunin mukaan muistisairaiden

parissa tehtävässä työssä on päästy eteenpäin, kun työyhteisössä on sitke-ästi toteutettu niitä arvoja ja toiminta-periaatteita, joista yhdessä on sovittu.

Perushoitajien mukaan alalla riittää vielä kehitettävää. Svahnströmin mu-kaan esimerkiksi hoitoketjuissa on kat-koja, eivätkä kaikki kunnat puhu samaa kieltä. Bruun on puolestaan huolissaan siitä, riittääkö alalle tarpeeksi nuoria työntekijöitä.

– On tärkeää, että saamme kiinnos-tuksen alaa kohtaan säilymään ja siten hyvän elämän muistisairaille..

Lontoossa kisataan hoitoalan maailmanmestaruudestaNoora Jänkälä ja Mari Kurula kisaavat hoitoalan maa-ilmanmestaruudesta Lontoossa lokakuussa.

Lähihoitaja Noora Jänkälä, 19, ja lähihoitajaopiskelija Ma-ri Kurula, 20, kisaavat parhaillaan hoitoalan maailmanmes-taruudesta Lontoossa. Vastassa kaksikolla on kymmenen pa-ria eri puolilta maailmaa.

Noora Jänkälä työskentelee Kemin kotipalvelussa ja Si-mossa asuva Mari Kurula opiskelee Ammattiopisto Lappi-assa. Jänkälä ja Kurula päätyivät edustamaan Suomea maail-

manmestaruuskisoihin osallistuttuaan keväällä 2011 järjestet-tyihin kotimaan karsintoihin.

Hoitoalan maailmanmestaruuskisoissa painotus on laitos-hoitoon ja sairaalamaailmaan liittyvissä tehtävissä, sillä muis-sa maissa ei ole lähihoidon kaltaista koulutusta.

WorldSkills-kilpailut järjestetään joka toinen vuosi. Tapah-tumassa kilpailee lähes tuhat alle 25-vuotiasta nuorta ammat-tiosaajaa 50 maasta. Suomalaiset nuoret ovat sijoittuneet hoi-toalan maailmanmestaruuskisoissa viime vuosina viiden par-haan joukkoon..

Saamastaan tunnustuksesta liikuttuneet Seija Bruun ja Mejt Svahnström haluavat jatkaa työtä muistisairaiden ja heitä kunnioittavan hoidon hyväksi.

super 10 • 2011 43

Suosittele SuPeria

44 super 10 • 2011

super 10 • 2011 45

sia on tuttu ja moneen kertaan sanottu, mut-ta sanotaan se vielä kerran: Suomen laki ta-kaa vangeille puolen tunnin päivittäiseen ul-koilutuokion, ja lehmilläkin on oikeus 60 ulkoilupäivään kesässä, mutta vanhusten oi-keudesta ulkoiluun laki ei sano mitään.

Tuttu juttu on sekin, että vanhusten määrä kasvaa nope-ammin kuin koskaan, ja kaikki haluavat ikäihmisten viettä-vän eläkevuotensa mieluummin kotona kuin laitoksissa. Täs-tä kaikesta seuraa, että jollei vanhusten ulkoilua haittaaville esteille tehdä mitään, yhä suurempi osa suomalaisista päätyy elinkautisvangiksi omaan kotiinsa – ilman vangille säädettyä ulkoiluoikeutta.

Vanhusten ulkona liikkumisesta ja sen esteistä väitelleen Merja Rantakokon mukaan ympäristön merkitys iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä on suurempi kuin on aikaisemmin huomattu.

Mitä suotuisammat olosuhteet ulkoilulle on järjestetty, sitä enemmän ulkoilua harrastetaan. Harrastus pitää yllä liikun-takykyä, ja ulkona liikkumisen pelko pysyy aisoissa. Olosuh-teet vaikuttavat toimintakykyyn ja toimintakyky siihen, mil-laisiksi olosuhteet koetaan.

– Vaikka liikkumiskykyä ja -halua riittäisi, kodin ulkopuo-lella odottava ympäristö saattaa tutua liian vaativalta ja pelot-tavalta, Rantakokko sanoo.

Jalkakäytäviä ei ehkä ole, maasto saattaa olla mäkistä, le-vähdyspenkki puuttuu. Liikenne voi olla vilkasta ja meluisaa.

Luottamus omaan selviytymiseen horjuu, ulkoilukerrat har-venevat ja toimintakyky alkaa laskea.

– Liian raskas ulko-ovi voi olla ikääntyneelle ylittämätön este, hissin puuttumisesta puhumattakaan. Meillä on paljon vanhuksia, jotka eivät ole päässeet ulos vuosikausiin, Ranta-kokko huomauttaa.

Hän selvitti väitöksessään ympäristön koettujen esteiden vaikutusta liikkumisvaikeuksien syntymiseen sekä elämänlaa-tuun. Tutkimus käsittelee myös ulkona liikkumisen pelkoa ja tyydyttämätöntä liikunnantarvetta.

Jyväskylän yliopistossa toukokuussa tarkastettu väitös liit-tyy Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän kaupun-gin yhdessä toteuttamaan liikuntaneuvontaprojektiin, jonka alkuhaastatteluihin osallistui 727 iältään 75–81 -vuotiasta, it-senäisesti asuvaa henkilöä. Heistä yli 300 osallistui myös 3,5 vuoden pituiseen seurantatutkimukseen.

Puolet liikkuu, puolet pelkää

Ikääntyneiden ulkoilun pahimpia rajoittimia ovat huonon terveyden ohella erilaiset pelot, ikävät kokemukset ja vaikea ympäristö. Monet vanhukset haluaisivat liikkua enemmän, mutta siihen ei tunnu olevan mahdollisuuksia. Liikkumisen vähentyessä alkaa myös liikkumiskyky vähitellen hiipua.

– Liikunnan merkitystä liikkumiskyvyn ylläpitämisessä on tutkittu paljon, ja tulokset ovat yksiselitteisiä: liikunta ylläpi-tää liikkumiskykyä, passiivinen elämäntapa lisää liikkumisvai-keuksien riskiä, Rantakokko sanoo.

Terveys 2000 -aineiston mukaan viidenneksellä 65–74-vuo-tiaista suomalaisista on vaikeuksia puolen kilometrin kävelys-sä. 75–84-vuotiaista vaikeuksia on jo joka toisella.

Iän myötä lisääntyvistä vaikeuksista huolimatta suoma-laiset ikäihmiset ovat kiitettävän aktiivisia kävelylenkkeilyn harrastajia. Jopa puolet yli 80-vuotiaista kotona asuvista il-moittaa kävelevänsä lähes päivittäin ulkona kuntonsa yllä-pitämiseksi.

Ulkona liikkuminen on perustarve siinä missä syöminen ja nukkuminen: ulkoilun puute masentaa, tekee yksinäiseksi ja hei-kentää liikuntakykyä. Silti pääsy neljän sei-nän sisältä taivasalle on monelle suomalai-selle vanhukselle silkkaa ylellisyyttä.

Vanhuksen lenkki voi tyssätä liian  raskaaseen ulko-oveen

Elinkautinen ilman

ulkoiluoikeuttateksti antti vanas kuvitus salla pyykölä

A

46 super 10 • 2011

Joka toinen Rantakokon väitöstutkimukseen osallistunut kertoi esteistä kotinsa lähiympäristössä. Erityisen kohtalok-kaita liikuntakyvyn kannalta olivat pitkät etäisyydet palvelui-hin ja levähdyspaikkojen puute: ne tuplasivat riskin kävely-vaikeuksien syntymiseen.

Yli puolet tutkituista myös pelkäsi liikkua ulkona, syynä jo mainittujen esteiden lisäksi muun muassa katujen kuopat ja talvella hiekoituksen puuttuminen. Pelko oli muita yleisem-pää naisilla, yksin asuvilla, tuki- ja liikuntaelinten sairauk-sista kärsivillä ja taloudellisen tilanteensa heikoksi kokevilla.

Tutkija varoittaa väheksymästä pelon merkitystä liikku-misen rajoittajana ja toimintakyvyn heikentäjänä. Ulkoilua pelkäävien riski menettää liikkumiskykynsä osoittautui perä-ti kolminkertaiseksi muihin verrattuna. Riski kolminkertais-tui niillä, joilla ei lähtötilanteessa ollut liikkumisvaikeuksia.

Liikunnantarpeesta on totuttu puhumaan lasten ja nuor-ten yhteydessä, jolloin sillä tarkoitetaan yleensä asiantunti-joiden asettamien liikuntasuositusten täyttymistä. Iäkkäiden ihmisten kohdalla liikunnantarve ei tarkoita muiden asetta-mia tavoitteita vaan henkilökohtaista tarvetta päästä ulos liik-kumaan.

Pelko tekee liikkumisesta vaikeaa, mutta se ei Rantakokon mukaan poista liikkumisen tarvetta. Mitä hankalammaksi ympäristö koettiin, sitä huonompi oli elämänlaatu.

Vanhus näkee liikenteen tosin

Tähän asti tutkituimpia ulkoilua rajoittavia pelkoja ovat kaa-tumisen ja rikoksen pelko. Liikkumista haittaava pelko voi Rantakokon mukaan olla luonteeltaan myös yleisempää: iäk-käälle ihmiselle tulee yksinkertaisesti tunne, että kyvyt eivät riitä sen kohtaamiseen, mikä ulkona odottaa. Pelko voi johtaa ulkoilun välttämiseen ja loppumiseen niilläkin, jotka kunton-sa puolesta siihen vielä aivan hyvin pystyisivät.

Työikäisten saattaa olla vaikea ymmärtää ikääntyneiden pelkoja, sillä heitä eivät samat asia pelota.

– Työikäistä läheltä ohi suhahtava polkupyörä ei hetkau-ta, mutta kävelyllä vanhuksen se saattaa säikäyttää ja suis-taa ojaan. Ikäihminen arvioi kulkutiensä liikennettä, leveyt- tä ja sivuuttamistilaa aivan eri pohjalta kuin nuori, Ranta-kokko selittää.

Ulkona uhkaava väkivalta ei ole suomalaisten ikäihmis-ten pelonaiheista suurimpia; iäkästä liikkujaa arveluttavat pi-kemminkin sellaiset asiat kuin liian pitkät matkat levähdys-paikkojen välillä. Kaatumisen pelko on yleinen niilläkin, jot-ka eivät ole kaatuneet.

– Ulkona liikkumisen pelko voi olla merkki siitä, että hen-kilö alkaa aistia muutoksia omassa kunnossaan. Muutokset saattavat olla pieniä eivätkä vielä selvästi määriteltävissä, mut-

super 10 • 2011 47

ta ne lisäävät pelkoa. Pelko taas vähentää liikkumista, mikä nopeuttaa kunnon heikkenemistä, mikä lisää pelkoa entises-tään. Kierre on valmis, Rantakokko pohtii.

Rantakokon tutkimuksessa pelko viittaa siis sekä ympäris-töön että yksilön omaan kuntoon – ja ennen kaikkea näiden kahden väliseen epätasapainoon. Jotta pelon kierre ei pääsisi alkamaan, pelkäämiseen ja liikkumiseen liittyvät asiat kannat-taisi tutkijan mielestä ottaa puheeksi, kun ikäihminen syystä tai toisesta asioi terveydenhuollossa.

Isoja muutoksia odotellessa itse kukin voi tarttua toimeen ja viedä naapurin huonojalkaisen vanhuksen raittiiseen il-maan. Ikäinstituutin vetämä Vie vanhus ulos -kampanja haastoi tänä vuonna yhdistykset, yritykset, seurat ja seura-kunnat sekä kuntien eri toimialat ulkoilemaan vanhusten kanssa. Osallistua saattoi myös yksityishenkilönä..merja rantakokko: outdoor environment, mobility decline and quality of life among older people. jyväskylän yliopisto 2011.

Pelottaa – ei pal-jon, mutta ko-

ko ajan.Epävarmuutta ja

epämääräisiä paho-ja aavistuksia, ny-kyisen riskiyhteis-kunnan perusoirei-

ta, voi lääkitä hankkimalla lisää vakuu-tuksia ja pesemällä kätensä entistä useam- min. Täydellinen toipuminen lienee kuitenkin mahdotonta.

Tästäkö on kyse myös vanhusten ul-konaliikkumispelossa? Tuskinpa.

Vanhusten pelonaiheet ovat lähel-lä: ne liittyvät pikemminkin seuraa-vaan askeleeseen kuin seuraavaan viik-koon, kuukauteen tai neljännesvuosi-katsaukseen.

Taloudellinen epävarmuus, riski-yhteiskunnan pelkogeneraattori, rasit-taa työikäistä enemmän kuin vanhus-ta. Eläkeläisen rahatilanne on mikä on, eikä se siitä enää juuri muuksi muutu.

Työttömyys ei uhkaa, ja hyvinvointival-tion mureneminenkin huolestuttaa pi-kemminkin lasten ja lastenlasten kuin omasta puolesta.

Nuorempien voi olla vaikea ymmär-tää vanhusten pelkoja, sillä he eivät it-se pelkää samoja asioita. Vanhusten pe-lot jäävät työikäisten pelkojen varjoon myös siksi, sillä ikäihmiset eivät jaksa pitää itsestään ja huolistaan riittävän kovaa meteliä.

Ikääntyneiden peloilla on se erikoi-nen ominaisuus, että ne pyrkivät muut-tumaan aiheellisiksi: pelko luo itsel-leen kohteen. Hyvä esimerkki tällaises-ta kohdettaan vahvistavasta pelosta on vanhuksilla yleinen kaatumisen pelko.

British Medical Journalissa viime syksynä julkaistun tutkimuksen mu-kaan kaatumisen pelko lisää vanhusten kaatumisia kunnosta eli fysiologisesta kaatumisriskistä riippumatta.

Kolmannes vanhuksista arvioi kaa-tumisriskinsä väärin. Vähäisen fysiolo-

Mikä pelottaa?

antti vanas

gisen kaatumisriskin ryhmässä kaatu-misriskinsä yliarvioineista vanhuksista kaatui vuoden mittaisen seurannan ai-kana nelisenkymmentä prosenttia. Vä-häisen kaatumisriskinsä tiedostaneista kaatui vain joka viides.

Suuren fysiologisen kaatumisris-kin ryhmässä kaatumisriskinsä aliarvi-oineista vanhuksista kaatui seurannan aikana kolmannes; kaatumisriskistään tietoisista kaatui 41 prosenttia. Kaatu-mispelon puuttuminen ei siis johtanut uhkarohkeaan riskinottoon eikä kasva-neeseen kaatumisriskiin.

Tutkijoiden mielestä vanhusten kaa-tumisia voitaisiin ehkäistä sekä liikun-taharjoituksilla että kaatumispelon hal-lintaan tarkoitetulla kognitiivisella te-rapialla.

Franklin D. Roosevelt oli oikeassa: se mitä todella kannattaa pelätä, on pel-ko itse.

48 super 10 • 2011

Asukas Greta Heinon on helppo istuutua nojatuolille, jonka erikoismallisiin jalkoihin erään työntekijän tuttava teki korottimet. Pirjo Sjögren, Pirjo Tyyskä ja Mari Pirinen viihtyvät kodinomaisessa ja luovassa työympäristössä.

Kuntouttava työote näkyy Erkkilän ryhmäkodissa

Selvästi pienempi vaippalasku

teksti ja kuva sonja kähkönen

Erkkilän tehostetun palvelun yksikössä Iitin Ehtookodissa panostetaan asukkai-den vessakäynteihin ja käytetään luovuutta. Kokeilevassa työyhteisössä syntyy myös innovaatioita.

PLV-teline, pimpom-nappula ja punttihousut. Siinä esimerk-kejä luovista ratkaisuista, joita Erkkilän ryhmäkodin lähihoi-tajat Pirjo Sjögren, Pirjo Tyyskä ja vastaava hoitaja Mari Piri-nen ylpeinä esittelevät.

Työntekijöiden pimpom-nappulaksi nimeämä ovikello soi henkilökunnan tiloissa, kun asukas astuu huoneessaan ma-ton alle piilotetun tunnistimen päälle. Pirjo Tyyskän ideoi-

super 10 • 2011 49

ma omatekoinen kynnyshälytin on huomattavasti edullisem-pi kuin markkinoilla myytävät laitteet, mutta riittää vastaa-maan Erkkilän tarpeisiin.

– Kellon soidessa tiedämme, että asukas on mennyt esimer-kiksi vessaan ja ymmärrämme käydä auttamassa häntä puke-maan housut takaisin päälle, Tyyskä kertoo.

Idea PLV-telineestä sai puolestaan alkunsa, kun asuk-kaiden virtsanäytteiden kerääminen koettiin työyhteisössä haastavaksi. Ongelmasta kuultuaan erään työntekijän mies pisti toimeksi ja hitsasi rosterista yksinkertaisen kehikon. Puhtaan virtsanäytteen ottaminen helpottui uuden työka-lun ansiosta niin paljon, että nyt kehikolle ollaan hakemas-sa patenttia.

Vuodesta 2001 toimineessa Erkkilässä hyödynnetään työn-tekijöiden lahjakkuuksia ja panostetaan ekologisuuteen.

– Olemme luopuneet kertakäyttöesineistä niin pitkälle kuin mahdollista. Esimerkiksi asukkaiden kestokäyttöiset ruokaessut syntyivät ompelutaitoisen työntekijämme käsis-sä pastellisävyisestä, kuuman pesun kestävästä kankaasta, Pi-rinen kertoo.

Työporukassa syntyi myös ajatus kesäajan käyttöön sopi-vista punttihousuista. Hygieniahaalaria kauniimpi versio saa-tiin aikaiseksi ompelemalla yhteen asukkaiden omia aluspai-toja ja -housuja.

– Huomioimme kaikissa hankinnoissa kustannukset. Ide-at eivät juuri maksa, mutta ne helpottavat työtämme ja tuo-vat iloa asukkaiden arkeen, Pirinen toteaa.

Pieni vaippalasku ihmetytti

Puolitoista vuotta sitten Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin johtava hoitaja Tuula Hakala kiinnitti huomiota Erkkilän pie-neen vaippalaskuun. Kahdeksan kunnan alueelta hoitotarvi-kelaskuja hyväksyvä Hakala ihmetteli, miten Erkkilän ryh-mäkodin vaippakulut olivat selvästi pienemmät kuin muu-alla. Erkkilässä vaippoja kului vuorokaudessa noin yksi asu-kasta kohden, muissa vastaavissa paikoissa jopa kolmesta vii-teen. Hakala halusi selvittää, käytettiinkö talossa vaippoja lie-vään inkontinenssiin, vaikka ohjeistuksen mukaan vaippoja tuli käyttää vain keskivaikeassa tai vaikeassa inkontinenssissa.

– Kun otin yhteyttä Erkkilään, sain vastaukseksi, että he kiinnittävät paljon huomiota asukkaiden vessatuksiin. Tote-sinkin paikan päällä käydessäni, että asukkaat ovat ihan ta-vallisia palveluasumisyksikön asukkaita ja kuulin, että vessas-sa käyttäminen on henkilökunnalle sydämen asia. Tällaisesta toiminnasta moni työyhteisö voisi ottaa oppia, Hakala sanoo.

Erkkilässä Tuula Hakalan yhteydenotto hämmensi. – Olemme kiinnittäneet huomiota vaippa-asioihin ja vessa-

tuksiin aina. Siksi meitä aluksi ihmetytti, miksi vaippoja pitäi-si käyttää enemmän. Toimintakulttuurimme taustalla on aja-tus siitä, että vanhukset käyvät mieluummin vessassa kuin te-kevät tarpeensa vaippaan, Erkkilän inkontinenssivastaavana toimiva Pirjo Sjögren toteaa.

– Tavoitteenamme on, että vaippa säilyy kuivana mahdol-lisimman pitkään. Vessakäynnit ovat osa kuntouttavaa työo-tettamme, Mari Pirinen täsmentää.

Sjögrenin mukaan normaali vessassa käyminen tukee myös vanhuksen itsetuntoa.

– Eräs rouva käytti meille tullessaan jatkuvasti hygienia-haalaria. Pikkuhiljaa lopetimme haalarien käytön päivisin ja annoimme vanhukselle aikaa istua vessassa. Nyt hän ei käytä

haalaria yölläkään ja on silminnähden onnellinen.– Vaikka asukkaamme ovat hyvinkin dementoituneita, voi-

daan rakon ja suolen hallinta säilyttää pitkään vessatusten avulla. Vessakäyntien ansiosta myös asukkaan iho pysyy hy-vässä kunnossa eikä märkien vaippojen aiheuttamia ihorikko-ja tai makuuhaavoja tule, Pirinen huomauttaa.

Maitolasi pilleriä parempi

Erkkilän henkilökunnan työtä helpottaa se, että he tuntevat ryhmäkodin parikymmentä asukasta ja heidän rytminsä. Hoi-tajilla on tapana tiedustella säännöllisesti, onko asukkailla tar-vetta käydä vessassa. Työkaluna on myös tarkka kirjanpito asukkaiden vatsan toiminnasta.

Asukkaat eivät osaa aina itse kertoa hädästään, mutta jo vanhusten käyttäytymisestä ja liikehdinnästä voi päätellä, mil-loin on syytä suunnata tarpeille.

– Joskus kehottaessamme asukasta vessaan, tämä voi todeta, ettei hänellä ole hätä. Kun sitten teemme pienen kävelylenkin vessan suuntaan, tulevat tarpeet kuitenkin tehtyä, Pirjo Sjö-gren ja Pirjo Tyyskä kertovat.

Erkkilässä pyritään joustavuuteen kaikessa. Vessassa ei kii-rehditä, ja asukkaat saavat keittiöstä ruokaa nälän yllättäessä kellonaikaan katsomatta. Yöpuulle käydään, kun uni maistuu. Tyyskä ja Sjögren tietävät, ettei asioita edistetä hoputtamalla.

– Asukkaamme voivat olla kovinkin hitaita syömään, mut-ta heille annetaan aikaa ruokailla. Lisäksi viemme tarvittaessa välipalaa vanhuksen omaan huoneeseen, jotta päivän ravin-nontarve tulee täyteen.

Erkkilässä on pyritty minimoimaan lääkkeiden käyttö ja esimerkiksi unilääkkeitä ryhmäkodin asukkaat eivät juuri käytä.

– Pilleriä paremmin auttaa usein maitolasillinen, leipäpa-la ja juttelu hoitajan kanssa. Emme halua hiljentää asukkaita lääkkeillä, vaan ymmärrämme, että tietyt oireet kuuluvat tiet-tyyn sairauteen, Sjögren huomauttaa.

Tyyskän ja Sjögrenin toimenkuvaan kuuluu kaikki lääke-hoidosta yksikön tilojen siivoamiseen ja kukkapenkkien hoi-toon yhdessä asukkaiden kanssa. Siitä huolimatta työajalla eh-ditään ruotia vaippa-asioita ja ideoida uutta.

– Keksimme ja kokeilemme työn ohessa jatkuvasti jotain ja mietimme, miten vaikkapa asukkaan huoneen järjestys toi-misi paremmin. Se tekee työstä mielekkään, Sjögren ja Tyys-kä toteavat..

Mari Pirinen, Pirjo Sjögren, Greta Heino ja Pirjo Tyyskä hoitavat pihakukkia. Erkkilässä ulkoillaan usein ja saunotaan toisinaan kak-sikin kertaa viikossa.

50 super 10 • 2011

Edunvalvontayksikkö tiedottaaHyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Työterveyshuoltopalveluissaon parantamisen varaaLähihoitajien saamat työterveyshuolto-palvelut ovat vain harvoin lakimääräis-tä paremmat. Kyselykierros suurimpien kaupunkien pääluottamusmiehille ja työ- suojeluvaltuutetuille vahvisti jo aiempaa käsitystä siitä, että lähihoitajien saamat työterveyshuoltopalvelut sisältävät etu-päässä lakisääteiset palvelut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Lakisääteinen työterveyshuolto on en-naltaehkäisevää ja työkykyä tukevaa toi-mintaa. Sen lisäksi työntekijöille voidaan tarjota yleislääkäritasoinen sairaanhoito, erikoislääkäri- ja laboratoriopalveluja se-kä ikäkausitarkastuksia tai muuta tervey-denhoitoa.

Työterveyshuolto on avainasemassa, kun pyritään vähentämään ennenaikai-selle eläkkeelle jäämistä ja pidentämään työuria. Työterveyshuollon palveluja pi-täisi suunnata entistä enemmän työhy-vinvoinnin edistämiseen, sillä ennalta-ehkäisevät toimet ovat aina taloudelli-sempia ja tehokkaampia. Työterveyslai-toksen mukaan yksi sijoitettu euro tu-lee 3–5-kertaisesti takaisin työnantajalle.

Lähihoitajien saamat työterveyshuol-lon palvelut vaihtelevat. Suurissa kaupun-geissa lähihoitajien saamat työterveys-huollon palvelut ovat monipuolisemmat kuin pienemmillä paikkakunnilla. Kes-kustelussa Helsingissä kaupungin työter-veysaseman palvelupäällikkö Lena Meye-rin kanssa tuli esille, että Helsingissä työ-terveyshuolto on kehittänyt palveluitaan ja haluaa panostaa laatuun. Lähihoitajat saavat lakisääteisten työterveyshuoltopal-veluiden lisäksi myös sairaanhoitopalve-lut. Hyvästä työterveyshuollon palvelu-tarjonnasta huolimatta akuuteissa tilan-teissa työterveyshuolto ohjaa asiakkaat osaksi terveyskeskuksen päivystykseen.

Helsingissä suunnatuista terveystar-kastuksista, kuten ikäryhmätarkastuk-sista on siirrytty työyksikkökohtaisiin tarkastuksiin. Tällä saadaan parempi

käsitys erilaisten työyksiköiden tilasta ja mahdollisista ongelmista. Lisäksi työ-terveyshuollon työyhteisötuki erilais-ten työpaikkakäyntien yhteydessä on koettu tärkeäksi. Lähihoitajilla on kui-tenkin edelleen mahdollisuus omaeh-toisesti hakeutua myös yksilötarkastuk-siin. Yli vuoden kestävissä sijaisuuksissa toimivat lähihoitajat saavat samat työ-terveyshuollon palvelut kuin pysyvissä työsuhteissa olevat.

Helsingissä on kehitetty lisäksi eri-laista ryhmätoimintaa, muun muassa depressiokoulu- ja voimavararyhmiin on mahdollista päästä. Näillä molem-milla ryhmillä on saatu hyviä tuloksia. Lisäksi työkyvyn edistämiseen on suun-niteltu esimerkiksi masennuspolku ja alaselän sairauksien hoito-ohjelma.

Helsingin kaupungin varapääluot-tamusmies Paula Nuutinen luonneh-tii heidän saamiaan työterveyspalveluja oikein hyviksi. Akuutteihin tilanteisiin hän kaipaa kuitenkin lisää puhelinaikaa terveydenhoitajille. Tällä hetkellä puhe-linaika ei riitä.

Oulun seudulla lähihoitajien työter-veyshuoltoon kuuluvat ennalta ehkäise-vät ja sairaanhoidon palvelut. Pysyväs-sä työsuhteessa olevat lähihoitajat ovat saaneet valita sairaanhoidon palvelui-den tarjoajaksi joko terveysaseman tai työterveyshuollon.

Pääluottamusmies Paula Vartiainen kertoo työterveyspalveluiden toimivan Oulussa tosi hyvin. Lääkärin vastaan-otolle saa akuutissa tilanteessa ajan sa-malle päivälle tai tarvittaessa maksusi-toumuksen yksityiselle puolelle, ja ai-ka järjestyy tällä tavoin samalle päivälle.

Oulussa henkilöstön edustajalla on mahdollisuus vaikuttaa työterveyshuol-toa koskevaan päätöksentekoon. Työ-terveyshuollon toimintasuunnitelma käytetään aina kaupungin henkilöstö-toimikunnassa ja siitä on mahdollisuus keskustella sekä vaikuttaa siihen ennen sen hyväksymistä.

Rovaniemellä työterveyshuollon pal-velut tuottaa kaupungin omistama lii-kelaitos. Jokainen hallintokunta tekee omat palvelusopimukset työterveys-huollon kanssa. Lähihoitajat saavat hy-vät työterveyshuollon palvelut, mikä-li hallintokunnan rahat riittävät nii-den tilaamiseen. Työsuojeluvaltuute-tun mukaan heidän saamansa työter-veyshuoltopalvelut ovat heikentyneet sen jälkeen, kun työterveyshuoltopal-veluiden tuottaminen siirtyi kaupungin omalle liikelaitokselle. Lisäksi henkilös-tön edustajalla on ainoastaan teoreetti-nen mahdollisuus vaikuttaa työterveys-huollon toimintasuunnitelmaan. Var-sinainen valmistelu tehdään ilman, et-tä henkilöstön edustajalla olisi mahdol-lisuus kommentoida sitä.

Määräaikaiset terveystarkastukset. Määräaikaistarkastuksiin lähihoitajat pääsevät useimmiten. Aivan kaikki-en työnantajien tarjoamiin palveluihin määräaikaistarkastukset eivät sisälly.

Lähihoitajien työ on usein fyysises-ti raskasta ja aiheuttaa tuki- ja liikunta-elinsairauksia ja ennenaikaista eläkkeel-le siirtymistä. Muun muassa tästä syystä lähihoitajien pitäisi päästä määräaikais-tarkastuksiin säännöllisesti. Työterveys-huollon toiminnalla on iso merkitys tu-in

gim

ag

e

super 10 • 2011 51

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa (09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00250 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

ki- ja liikuntaelinsairauksien ennalta-ehkäisyssä, tunnistamisessa ja hoidossa.

Vastauksien mukaan yleensä työter-veyshuoltoa koskevat päätökset teh-dään siten, että henkilöstön edustaja, työsuojeluvaltuutettu on niissä muka-na. Valitettavasti niitäkin paikkakuntia löytyy, missä henkilöstö tai henkilöstön edustaja ei pääse vaikuttamaan työter-veyshuollon järjestämiseen, eikä asioi-ta käsitellä yhteistoimintamenettelyssä, kuten kuuluu.

Lääkäripula vaikeuttaa. Useissa pää-luottamusmiesten vastauksissa tuli esil-le se, että lääkäripula työterveyshuollos-sa on vaikeuttanut työterveyshuollon palveluiden saatavuutta. Lisäksi han-kaluuksia tulee siitä, että lääkärit vaih-tuvat usein. Jonkin verran työterveys-huollon yksiköissä työskentelee ulko-mailta Suomeen muuttaneita lääkärei-tä, joiden suomenkielen taito on vielä puutteellinen.

Työterveyshuoltoon liittyviä ongel-mia kantautuu jonkin verran SuPerin toimiston edunvalvontayksikköön. Eri-tyisesti yksityisellä sektorilla toimivil-le ei läheskään aina ole järjestetty edes lakisääteistä työterveyshuoltoa. Myös kunnissa määräaikaisissa palvelussuh-teissa olevia lähihoitajia on rajattu lisä-palvelujen ulkopuolelle ja näin ei saisi olla. Viimeksi kesän alussa sosiaali- ja terveysministeriö muistutti työnantajia lakisääteisestä velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto myös määräaikaisessa palvelussuhteessa oleville työntekijöille. Mikäli työnantaja järjestää työntekijöil-le myös sairaanhoito- ja muita tervey-denhuoltopalveluja, ne on järjestettävä yhdenvertaisesti kaikille työntekijöille riippumatta palvelussuhteesta.

Työhyvinvointiin sijoittaminen kan-nattaa. Naantali on hyvä esimerkkikaupungista, joka on ottanut todes-ta työhyvinvoinnin kehittämisen ja työurien pidentämisen. Naantalissa on kehitetty ikäohjelmamalli, joka si-

sältää useita tehostettuja toimenpiteitä. He tarjoavat ikäohjelmassa esimerkik-si mahdollisuuden perinpohjaisiin ter-veystarkastuksiin kahden vuoden välein eläkkeelle siirtymiseen saakka. Muita tehostettuja toimenpiteitä ovat fysikaa-linen hoito, kylpyläuinnit, hierontali-pukkeet ja virkistystoiminta osin työ-ajalla. Työhyvinvointiin sijoitettu toi-minta on kannattanut, sillä joka ainoa ikäohjelmaan sijoitettu euro on palan-nut työnantajalle eläkemaksujen ja sai-rauspoissaolojen vähenemisenä monin-kertaisena takaisin.

Myös Kevan vuoden 2010 tutki-muksissa on tullut esille, miten työ-hyvinvointiin sijoittaminen kannattaa. Sairauspoissaolot ovat vähentyneet, sa-moin hoitokustannukset ja eläkemak-sut ovat vähentyneet työhyvinvointiin sijoittamisen seurauksena. Esimerkik-si ammatillisen kuntoutuksen käyneis-tä 81 prosenttia palasi takaisin työhön kunta-alalla vuonna 2010.

Kuntatyöntekijöiden työhyvinvointi-tutkimuksen (Keva 2011) mukaan kun-tien terveysalalla toimivien työhyvin-vointi on useilla osa-alueilla keskimäärin muita ammattialoja heikompi. Lisäksi alalla työskentelevät ovat kaikkein vähi-ten sitä mieltä, että heidän työnantajan-sa kehittää ja ylläpitää työhyvinvointia. Tähän olisi työnantajien syytä suhtau-tua vakavasti, koska sosiaali- ja terveys-alalla on jo nyt niukkuutta työntekijöistä.

Vaikuttaminen. Työntekijänä ole ak-tiivinen työterveyshuoltoon liittyvis-sä keskusteluissa. Nosta esille puutteet, jos niitä ilmenee. Muista, että myös si-jaisena toimivia työntekijöitä tulee koh-della tasapuolisesti kaikissa työn teke-miseen liittyvissä asioissa, kuten työn-terveyshuollon järjestämisessä.

Tee työterveyshuoltoa koskevia ehdo-tuksia työnantajallesi, sillä työntekijöillä ja heidän edustajillaan on siihen oikeus työterveyshuoltolain (1389/2001) mu-kaan. Työnantajan on esitettävä perus-telut, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Vaa-

di työterveyshuollon toimintasuunnitel-ma ja työpaikkaselvitys henkilöstön näh-täville, ellei se vielä ole.

SuPer on asettanut ensi vuoden yh-deksi painopistealueekseen työhyvin-voinnin edistämisen. Tulemme teke-mään muun muassa työhyvinvointiin liittyvän tutkimuksen ja valmistelemme työhyvinvointiin liittyvää kampanjaa. Haluamme näin olla edistämässä ja ke-hittämissä jäsentemme työhyvinvointia.

eija kemppainen, edunvalvonta-asiamies

”En voi maksaa loma-rahoja kaikille, koska en itse silloin pääsisi

lomalle.”

52 super 10 • 2011

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 20. lokakuuta mennessä

ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SuperristikkoTuuli Rauvola

super 10 • 2011 53

Hiljainen tieto on tärkeää

Paras juttu?Kerro meille, mikä mielestäsi on paras juttu tässä SuPer-lehdessä. Lähetä vastauksesi 20.10. mennessä. Kaikkien määräaikaan mennessä vastanneiden kesken arvotaan SuPer-lehden retkikassi.

miksi?

nimi

osoite

puhelin

olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

lehden 10 / 2011 paras juttu oli:

SUPER-LEHTI

VASTAUSLÄHETYS

Tunnus 5005172

Ratamestarinkatu 12

00003 HELSINKI

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi. Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Paras juttu?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

sivulla:

Viime lehden Paras juttu -äänestyksessä lukijat valitsivat suosituim-maksi Liisa Uusiniityn artikkelin hiljaisen tiedon välittämisestä työyhtei-sössä. Juttua pidettiin monipuolisena, tärkeänä, opettavaisena ja koke-neiden työntekijöiden arvon osoittajana. Äänestyksessä toiseksi tuli juttu lapsiperheiden kotipalvelussa työskentelevästä Minna Siposesta ja kolmanneksi ylsi Työyhteisön hyvinvointi -sarjaan kuulunut artikkeli Riittävätkö resurssit. Arvonnassa SuPer-lehden retkikassin voitti Anneli Markkula Tampereelta. Onnea!46 super 9 • 2011

super 9 • 2011 47

Hiljainen tieto välittyy

hyvässä ilmapiirissäteksti liisa uusiniitty kuvat marjaana malkamäki

Hiljainen ja arvokas tieto kävelee työntekijän mukana joka päivä

työpaikan ovesta sisään. Valitettavasti se kävelee myös ulos, kun

kokenut hoitaja jää eläkkeelle. Tiedon siirtoon tarvitaan

ainoastaan aito kiinnostus omaan työhön.

onella suomalaisella työpaikalla on ha-

vahduttu osaavan ja kokeneen työvoi-

man lähtöön. Miten työt saadaan suju-

maan, millä estetään osaamiskuilu, kun

arvokasta tietoa häviää eläkkeelle lähti-

jän mukana.

– Hoitoalalla kannattaa hyödyntää parityöskentelyä ja ko-

kemalla oppimista, koska hiljaista tietoa ei lueta kirjoista. Se

siirtyy havainnoimalla ja keskustelemalla, sanoo tutkijatoh-

tori Jussi Okkonen.Okkonen työskentelee Tampereen teknillisen yliopiston tie-

donhallinnan ja logistiikan laitoksella, joka on 13 vuoden ajan

kerännyt hiljaisen tiedon siirtoon liittyvää aineistoa. Vuonna

2010 valmistuneessa, Okkosen ohjaamassa projektissa selvi-

tettiin, miten osaamiskuilu vältetään järjestelmällisellä tiedon

siirtämisellä. Mukana selvityksessä olivat muun muassa Tam-

pereen kaupungin kotipalvelu ja Koukkuniemen vanhainkoti.

– Lähi- ja perushoitajan työ on monimuotoista, koska sitä

tehdään sekä laitoksessa että vanhuspalvelussa. Hoitosuhteet

ovat usein pitkiä ja muistiokirjat kattavat vain murto-osan sii-

tä, mitä asiakkaan tai potilaan luona on tehty, Okkonen toteaa.

Hiljaista tietoa jää pakostakin pimentoon, kun kotipalvelun

hoitaja tekee työtään yksin. Laitoksessa työt taas ovat tiukasti

rajattuja ja potilaat ovat siellä lyhyemmän ajan. Okkosen mie-

lestä laitostyössä voidaan helpommin jakaa omaa tietämystä.

– Laitoksessa asiat kertautuvat. Kokeneempi työntekijä jä-

sentää tilannetta ja pystyy pukemaan sen sanoiksi: näin minä

teen tässä tilanteessa. Sairaalassa ja vanhainkodissa työtä voi-

daan kierrättää. Eri-ikäiset työntekijät tuovat työhön oman

näkemyksensä ja työtapansa. Laitoksissa on myös työnjohto

lähellä ja esimies ohjaa tekemistä toisin kuin kotipalvelussa.

Asiakkaan luona tehtävästä työstä tulee Okkosen mieles-

tä yksittäisen työntekijän oma osaamisprosessi. Työntekijä tu-

tustuu hoidettavaansa ja opettelee tulemaan hänen kanssaan

toimeen. Tieto ei juuri välity muille.

– Uutta työntekijää opastetaan vain perusasioissa ja hänen

oletetaan ymmärtävän loput koulutuksensa ja mahdollisen

työkokemuksensa perusteella, Okkonen toteaa.

Tietovaje työuran alussa ja lopussa

Naisten työura ei useinkaan etene katkeilematta. Ohjausta,

opastusta, neuvontaa ja tiedon siirtämistä tarvitaan kaiken ai-

kaa. Lähi- ja perushoitajien työssä Okkonen näkee kaksi uh-

kaavaa tiedonkatkosta:

– Muutaman vuoden perästä valmistumisesta, 25–35 vuo-

den välillä jäädään äitiyslomille ja hoitovapaille. Työhön tulee

luonnollisista syistä katkos. Kun töihin taas palataan, tarvitaan

ainakin jonkinlaista päivitystä, koska potilaskunta on vaihtu-

nut ja työpaikalla on saattanut tapahtua muita muutoksia.

Okkonen uudistaisi perusteellisesti hoitotyön rakenteita.

Laitoksissa tehdään hyvin erilaista ammattityötä ja monessa

paikassa työt on ammattikunnittain tarkasti rajattu. Hiljaisen

tiedon siirrossa ei Okkosen mielestä saisi olla kyse vain yhdes-

tä työntekijäryhmästä.

– Työnantajien pitäisi tarjota tilaisuus työntekijäryhmi-

en keskinäiseen tiedon vaihtoon. Nyt aikaa kuluu valmiste-

luun ja jälkihoitoon, mikä on poissa työsuorituksesta. Aikaa

ei pitäisi käyttää niin paljon siihen, mitä on tehty ja mitä tul-

laan tekemään.Moniammatilliset tiimit toimivat jo joissakin laitoksissa

ja Okkosen mielestä siihen pitäisi pyrkiäkin: kaikkien pitäi-Leena Mäkisen mielestä tarkkaavainen työpari voi ottaa oppia

vaikka vuoteen sijaamisessa tai pesulapun kastelemisessa. Irma

Mannelalle nuorempi kollega tuo uutta tietoa suoraan koulusta.

M

54 super 10 • 2011

Ulan Bator nauttii kotilaitumellaan kesän tuoksuista ja vehreydestä.

Viereinen sivu: SuPer-kolmikko osallistuu vuosittain järjestettäviin Kuninkuusraveihin. Tänä vuonna ne ravattiin Tampereen Teivossa. Erika Nivan, Mirva Haavikon ja Sari Korte-niemen keskellä ovat olutvankkureita vetäneet tupsujalat.  

ka

ti

ko

rt

en

iem

i

super 10 • 2011 55

ähihoitajat Mirva Haavikko ja Erika Niva al-koivat käydä Pellossa ravitalleilla alle koulu-ikäisinä. Talleilla opeteltiin hoitamaan ja tun-temaan hevosia, niitä ruokittiin ja harjattiin sekä puhdistettiin talleja. Pellossa ravitalleille päästiin omistajan luvalla ilman maksua. Sii-

tä se kipinä raviurheiluun syttyi. – Lähes päivittäin oltiin talleilla lapsena. Tämä piti ainakin

minut poissa pahanteosta, Mirva nauraa.Mirva Haavikko työskentelee Kotitien palvelukodissa lä-

hihoitajana. Hän on valmistunut lähihoitajaksi vuonna 1997 Kemistä suuntautumisena vanhustyö. Mirva työskenteli en-nen Kotitien palvelukotiin siir-tymistä Pellon terveyskeskuk-sen vuodeosastolla ja kehitys-vammaisten hoitokodissa.

Erika Niva on niin ikään val-mistunut lähihoitajaksi Kemis-tä vuonna 2009 suuntautumi-sena sairaanhoito ja huolenpi-to. Valmistuttuaan hän meni Pellon terveyskeskuksen vuo-deosastolle tekemään ensin si-jaisuuksia, mistä pian löytyikin vakituinen toimi.

Mirva ja Erika ostivat kak-si vuotta sitten ensimmäisen yhteisen lämminverisen ravihe-vosensa. Toisen yhteisen ravihevosen vuoro tuli viime maa-liskuussa.

– Toinen hevonen ostettiin toiselle kaveriksi. Kahden hevo-sen hoitaminen tietenkin on vaativampaa ja aikaa vievämpää kuin yhden. Menot on meillä pantu tulojen mukaan, palkka-työn tuloilla molemmat hevoset on ostettu.

Yhteisomistajuus helpottaa kolmivuorotyötä tekevien lä-hihoitajien hevosten hoitoa. Kun toinen on töissä, toinen menee hoitamaan hevoset ja päinvastoin. Molempien olles-sa yhtä aikaa aamuvuorossa sovitaan, kumpi menee ennen töiden alkua tallille ruokkimaan hevoset ja päästämään ne ulos. Myös Mirvan kaksi tyttöä ovat mielellään äitinsä mu-kana tallilla.

Junan tuoma

Suolahdelta kotoisin oleva perushoitaja Sari Korteniemi on junan tuoma pellolainen. Myös hänen hevosharrastuksensa

on lähtenyt alle kouluikäises-tä. Sarin molemmat mummo-lat olivat maataloja, joissa oli työhevosia. Lisäksi hänen äi-tinsä serkulla oli hevosia, joita hän kävi hoitamassa.

– Olen pienestä pitäen ty-kännyt olla eläinten parissa.

Sari valmistui apuhoitajak-si Tampereelta vuonna 1985. Valmistumisen jälkeen haavee-na oli mennä sairaalaan töihin. Toisin kuitenkin kävi. Sari lu-pautui menemään tuttavansa

ravitallille muutamaksi kuukaudeksi.– Muutama kuukausi sitten venähtikin neljäksi vuodeksi.Hän työskenteli hevosten hoitajana ammattitallilla, jossa

oli 25 kilpahevosta. Ravivalmentajan työssä ei tunnettu lo-mia eikä vapaapäiviä. Vuonna 1989 Korteniemi oli kuiten-kin valmis luopumaan hevosenhoitajan työstä ja siirtymään hoitajaksi.

Raviurheilu on henki ja elämä

teksti maria erkheikki-kurtti

Tornionjokilaakson syleilystä, Pellosta, löytyy kolme superilaista naista, jotka kaikki ovat hurahtaneet raviurheiluun.

L

Pellossa asuu kolme superilaista, joille

ka

ti

ko

rt

en

iem

i

rii

tt

a e

SS

el

56 super 10 • 2011

– Silloin oli juuri suuri hoitajapula ja töitä sai mistä vain.Tie vei Ylivieskaan Visalan sairaalaan psykiatriseen hoi-

totyöhön. Harrastus hevosten parissa kuitenkin jatkui, kos-ka sairaalasta oli matkaa tallille vain kilometri. Sinne Sari ai-na kiiruhti töiden jälkeen. Ennen Pelloon muuttoa hän ehti työskennellä myös yöhoitajana yksityisessä dementiakodissa.

Sari löysi miehensä raveista. Seilattuaan Ylivieskan ja Pel-lon väliä hän päätti muuttaa pysyvästi Pelloon. Nyt hän työs-kentelee kunnan terveyskeskuksessa perushoitajana polikli-nikalla kaksi päivää viikossa ja kolme päivää keskusvarastolla.

– Päivätyön saaminen oli kuin lottovoitto meidän perheelle. Sarin puoliso toimii yrittäjänä, joten hevosten – ja lasten-

hoidon – kannalta elämä helpottui päivätyön myötä. Perheel-lä on kaksi hevosta ja yksi poni. Aviomies hoitaa hevoset aa-muisin ja Sari itse menee tallille töiden jälkeen. Perheen kaksi tyttöä puolestaan hoitavat ponin lähes omatoimisesti.

Iloa itselle ja muille

– Raviurheilu on aikaa vievä harrastus. Hevosten hoitami-nen, ajaminen ja ratsastus eivät katso keliä, vaan joka päivä on mentävä. Raskaankin työpäivän jälkeen tallille meno antaa aina voimia. Usein myös työpäivän raskaus ja väsymys unoh-tuvat tallin touhuihin, kolmikko kertoo.

– Jos olet pahalla tuulella tallille mennessä, hevonen vais-toaa sen ja antaa samalla mitalla takaisin. Hevonen on kuin peili omille tunteille, Erika Niva paljastaa.

Hevosia ajetaan tai niillä ratsastetaan viitenä päivänä vii-kossa. Mirva Haavikon ja Erika Nivan lämminveriset ovat sen verran säyseitä, että kahta hevosta voi liikuttaa jopa yk-sin: toista ajetaan ja toinen hevonen juoksee kiltisti perässä.

Sari Korteniemen perheessä hevosia ajetaan yhdessä iltai-sin, koska harrastus on koko perheen yhteinen.

– Tyttäremme oli aikoinaan pienenä lasten juoksukilpai-lussa ihmetellyt, miksi voittaja ei saa loimea. Silloin eräs tut-tavaperheen isä oli tokaissut, että olisikohan aika viedä lapsia muuallekin kuin raveihin, Sari naurahtaa.

Haavikon ja Nivan lämminverisiä hevosia on hyödynnet-

ty lasten ja vanhusten parissa. He ovat käyttäneet iltapäivä-kerhossa olevia koululaisia ajelulla. Lisäksi hevosista on ol-lut iloa Mirvan työpaikan Kotitien palvelukodin vanhuksille. Sen ympäristöstä ja toiminnasta halutaan tehdä kodinomai-nen. Työssä saa käyttää luovuutta ja omaa persoonaa niin pal-jon kuin haluaa.

– Olemme tehneet palvelukodin pihalle kukkapenkkejä, istuttaneet marjapensaita ja laittaneet perunamaan. Kyllähän uudet perunat täytyy kerran kesässä syödä.

Mirva ja Erika ovat käyttäneet hevosia muun muassa Ko-titien palvelukodin pihajuhlissa, missä asukkaat ovat päässeet hevosen kyytiin pienelle ajelulle ja pitämään suitsista kiinni. Tämä on ilahduttanut monia vanhuksia.

– Fyysisesti melko huonossakin kunnossa olevat vanhukset ovat halunneet lähteä hevosajelulle. Eräs dementoitunut pap-pa nauroi onnellisena hevosen kyydissä, kun kuuli pitkästä ai-kaa hevosen kavioiden kopseen.

Palvelukodin asukkaat ovat myös kiinnostuneet siitä, mi-ten Mirvan ja Erikan hevoset pärjäävät. Vanhukset seuraavat paikallislehdestä uutisia ja iloitsevat, kun tuttu hevonen on menestynyt ravikisoissa.

Pitkät matkat haasteena

Sekä Mirva Haavikko ja Erika Niva että Sari Korteniemi käy-vät kilpailemassa raveissa.

– Kisoihin asti selviäminen ei ole itsestäänselvyys. Starttiin pääsyyn vaikuttaa se, kuinka hyvin hevonen on aikaisemmin sijoittunut ja paljonko sillä on pisteitä.

Kilpailuihin voi ilmoittautua vasta kisoja edeltävällä vii-kolla. Tämä tuo lisähaasteita kolmivuorotyössä oleville. Mir-va ja Erika kiittelevät joustavia työkavereita, jotka ovat aina tarpeen tullen vaihtaneet työvuoroja ravien vuoksi. Kun on itse joustava, silloin myös muut joustavat.

– Kun kohtaamme ohimennen Pellon terveyskeskuksen käytävillä, vaihdamme yleensä muutaman sanan hevosista. Työkaverit usein kysyvätkin, että hevosistako siellä taas pu-hutaan, Sari kertoo.

Kaverukset Kiia Korteniemi ja Ulan Bator kirmaavat kesäisellä laitumella.

S a r i ko r t e n i e m i

super 10 • 2011 57

Lapin pitkät välimatkat tuovat haasteita ravikisoihin osal-listumiseen, koska matkustamiseen kuluu aikaa. Päivä voi ve-nyä hyvinkin pitkäksi, kun aamuvuoron jälkeen lähtee vielä illaksi ravikisoihin. Ravit ovat yleensä illalla, ja sieltä kotiu-tuminen voi mennä yömyöhään, jopa kahteen, kolmeen asti.

Ravataan Ruotsissa

Kolmikko käy raveissa myös Ruotsin puolella. Ruotsin puo-lella kilpailemisessa houkuttavat paremmat palkinnot kuin Suomessa.

– Ruotsin puolella on panostettu enemmän raveihin osal-listuvien olosuhteisiin. Ruotsissa kaikille ravikisoihin osallis-tuville hevosille on omat karsinat talleissa, missä hevosen voi valjastaa kisaa varten. Suomessa valjastus puolestaan tapahtuu valjastuskatoksissa tai auton perässä.

Millä kielellä Ruotsin raveissa pärjää? – Ruotsia täytyy osata puhua ravialan termein auttavas-

ti, koska Ruotsin ravit eivät ole rajalla vaan kauempana, mis-sä ei välttämättä ole suomea osaavia, Mirva ja Erika kertovat.

Suomen Lapissa ei järjestetä talvella raveja, joten sekin on yksi syy Ruotsin kilpailuihin osallistumiseen.

Mirvan ja Erikan vanhempi hevonen on pärjännyt tänä vuonna melko mukavasti kisoissa ja on tuonut voittoja kotiin. Sari Korteniemen perheen hevoset eivät ole päässeet starttei-hin, mutta perheen poni on puolestaan menestynyt kisoissa. Sari toivoo, että perheen toisen hevosen sairastelu alkaa olla pikku hiljaa ohi, jotta hevonen saataisiin kisakuntoon.

Kukaan naisista ei ota raviurheilua liian vakavana harras-tuksena.

– Kilpaileminen ja voittaminen eivät ole pääosassa vaan mielekäs harrastus, joka niin ottaa kuin antaakin paljon.

– Emme ole uskaltaneet laskea, paljonko raviurheilu mak-saa ja paljonko tähän on mennyt aikaa. Kaikenhan tähän saa uppoamaan, mitä tulee, hevosnaiset miettivät.

He kuitenkin sanovat, että kyseessä on harrastus, josta voi joskus saada hieman omiaankin takaisin. Tai, raviurheilu ei ole vain harrastus, se on elämäntapa..

Ylhäältä alas:

Erika Niva ja Mountain Rok, Sari Korteniemi ja Real Match sekä Mirva Haavikko ja Nitro Cart yhtei-sellä harjoittelulenkillä Kittisvaaran raviradalla Pellossa.

Sisarukset Kati ja Kiia Korteniemi poninsa Ulan Batorin kanssa Han-kasalmen Ponikuninkuusraveissa viime elokuussa.

Ellan Muistoa uitetaan Tornionjo-essa. Rannalla Real Match ja Ulan Bator odottelevat kärsivällisesti omaa vuoroaan.

Mountain Rokin kesään kuuluu uintivalmennus Mirva Haavi-kon kanssa Pellojärvellä. Tästä hevonen todellakin nauttii.

e r i k a n i va

k at i ko r t e n i e m i

S a r i ko r t e n i e m i

Sa

ri

ko

rt

en

iem

i

Muutosilmoitus jäsentietoihin – Ändringar i medlemsuppgifterna

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.___________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: __________________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ______________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning ___________________________________________ datum __________________________________

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

n Jäsenmaksut tarkistukseen – nyt! Jäsenyksikössä seurataan jäsenmaksujen maksa-mista ja huomautetaan kirjeitse jäseniä, joilta maksuja puuttuu. Jäsenmaksujen mak-saminen oikein ja ajallaan pitää jäsenedut ja jäsenyyden voimassa.

Käy tarkistamassa tilanteesi sähköisessä jäsenpalvelussa, WebLyytissä. Mikäli maksa-mattomia jaksoja löytyy, huolehdi maksut ajan tasalle mahdollisimman pian. Jos si-nulla ei ole nettiyhteyttä käytössä, voit tarkastaa jäsenmaksujesi tilanteen soittamal-la jäsenyksikön palvelunumeroon. Muistathan, että voit olla myös oikeutettu jäsen-maksuvapautukseen esimerkiksi palkattoman sairasloman tai äitiysloman vuoksi, jo-ten ilmoita jäsenmaksuvapautusjakso ja syy jäsenyksikölle. Jäsenmaksuvapautuksen ilmoittaminen on yhtä tärkeää kuin maksujen maksaminen.

Jäsenmaksun laskentakaava: bruttotulo kertaa 1,2 jaettuna sadalla. Esimerkki (1500 x 1,2):100=18€.

n Jäsenkortti uudistuu. SuPerin nykyinen jäsenkortti on ollut voimassa vuodesta 2009 alkaen. Jäsenkortti uudistuu ja uudet raikkaat jäsenkortit postitetaan jäsenistöl-le vuoden 2012 alussa. Myös jäsenetuja päivitetään, ja näistä tulee ajankohtaista tie-toa nettisivuille, lehteen ja kortin yhteydessä lähetettävään saatteeseen.

Muutosilmoitus jäsentietoihin -lomake.

Täytä lomake, kun jäsentiedoissasi tapah-tuu muutoksia. Muista allekirjoitus ja päi-

väys. Palauta lomake maksutta osoit-teella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus

5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Ajankohtaista:JäsenyysasiatYhteystiedot:

s-posti: jasenrekisteri@superliitto.fi

puh: (09) 2727 9140

osoite: SuPer jäsenyksikkö, pl 112 00521 Helsinki.

super 10 • 2011 59

Aukkoja aitoihinahden talon välissä oli pensasaita ja siinä miehen mentävä aukko. Aukosta ilmestyi mies kantaen käsissään täysinäistä kalakeit-tolautasta. Kulki pihan poikki kieli keskel-lä suuta, varovaisin askelin, ettei lautanen läikkyisi yli. Väinö ja minä jähmetyimme

kesken insuliinin pistämisen ja pidätimme henkeämme kun-nes kuuma keittolautanen oli turvallisesti keittiön pöydällä. Ja vasta nyt naapuri hihkaisi iloisen tervehdyksensä, ja Väi-nö sai insuliininsa.

– Terve! Vaimo keitti kalasoppaa ja ajattelimme että jospa se maistuisi Väinölle.

Maistuihan se, kovasti maistuikin. Naapuri oli monta kertaa ennenkin pujahtanut aidan aukosta tuoden milloin mitäkin; vastaleivot-tua pullaa tai sienikas-tiketta juuri poimituis-ta kantarelleista. Toisi-naan naapuri pujahti ai-dan aukosta ilman tuli-aisia, ihan muuten vaan, istahti hetkiseksi Väi-nön seuraksi, jutteli nii-tä näitä tai vaivihkaa tar-kasti lääkedosetista on-ko Väinö muistanut ot-taa lääkkeensä.

Väinö pystyi asumaan vielä kotonaan, kun kotihoito kävi joka päivä ja kun raja-aidassa oli aukko. Ilman naapurin pyy-teetöntä ja täysin vapaaehtoista apua Väinön selviäminen yk-sin kotonaan olisi ollut kiikunkaakun selviämistä, kotihoi-dosta huolimatta.

Afrikkalaisessa sananlaskussa sanotaan että ”naapurin lap-si on meidän lapsi”. Kai tuohon lapsen paikalle voisi vaihtaa niin mummon kuin papankin?

Mutta tärkeä se naapuri on myös lapselle. Olen todella kiitollinen oman aitamme takana asuvista ihanista ihmisistä ja aidassa olevasta aukosta. Lasten ollessa pieniä oli niin hel-

pottavaa tietää, että jos pimenevässä illassa keskenään kotona oleville lapsille tulisi hätä, he saisivat mennä naapuriin. Naa-purimme taannoin muisteli tuota aikaa, ja selvisi että emme edes tienneet sitä, miten paljon he vaivihkaa pitivät lapsiam-me silmällä! Naapurin lapsi on meidän lapsi. Naapurin mum-mo on meidän mummo.

Voi, oli niin liikuttavaa kuulla tyttäreni kertomusta erään aamun koiralenkiltä: hän kuuli ohi kulkemansa talon pihalta lapsen itkua, mutta ei nähnyt ketään. Itkeehän ne lapset, ei-hän sitä heti poikkea portista sen takia. Mutta jokin jäi vai-vaamaan tytärtäni ja hän palasi takaisin kyseisen talon luo. Portilla seisoi pieni ekaluokkalainen ison reppunsa kanssa ja ääneen itkien.

– Jos olisin mennyt ohi, en olisi ihminen, kertoi tyttäreni. Lapsi oli hädissään ker-tonut, että hänen pitää lähteä kouluun puolelta mutta kun ei tiedä mitä kello on! Yhdessä he oli-vat sitten selvittäneet mi-tä se kello ja missä koh-taa se viisari on silloin kun kello on puoli.

Liian moni lapsi jou-tuu lähtemään yksin kouluun tai tulemaan yksin kotiin ja selviää

kiikunkaakun. Liian moni vanhus, joka asuu kotonaan, sel-viää kiikunkaakun. Minkälaisena käyränä tuo kiikunkaakun selviäminen näkyy niissä selvityksissä, joiden perusteella teh-dään päätöksiä vanhusten ja lapsiperheitten tarpeista? Nä-kyykö turvattomuus, yksinäisyys, pelko, hätä ja se, ettei vie-lä tiedä missä sen viisarin pitikään olla? Vai näkyykö vain, et-tä selviäähän ne?

Mutta hei, sillä aikaa kun perusturvat ja kuntayhtymät ja kaupungit pähkäilevät ja laskevat minkälaisia apuja ja tukia si-tä kannattaa tarjota vanhuksillemme ja lapsillemme, tehdään me aukkoja aitoihin..

Siskon pakinaPakinoitsija Sisko on yli 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

KS

on

ja k

äh

kö

ne

n

60 super 10 • 2011

Soviteltu päivärahateksti sirkka rytinki kuva janne harju

SuPerTkSuper työttömyyskassa

Työ- ja elinkeinoministeriön antaman tiedotteen mukaan henkilö, joka on aloittanut vuorotteluva-paan tänä vuonna, saa nykyisen suuruisen korvauksen, vaikka vapaa tai sen jakso jatkuisi vuoden 2011 jälkeen. Samoin henkilöt, jotka tekevät vuorottelusopimuksen 31.10.2011 mennessä, jos vuorotteluvapaa alkaa 1.1.–30.4.2012. Lisätietoa www.tem.fi.

Vuorottelukorvaus alenemassahakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassaPL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax (09) 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 − 16.00

Palvelunumero arkisin klo 9 −13(09) 2727 9377

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Soviteltuun päivärahaan on oikeus hakijalla,• joka tekee osa-aikatyötä ja työaika on enintään 75 prosenttia kokoaikatyöstä• jonka työ katkotta kestää enintään kaksi viikkoa, vaikka työaika on yli 75-prosenttinen • joka on yli 75-prosenttisessa työssä kahdella eri työn- antajalla silloin, kun kumpikaan työ- suhteista ei yhdenjaksoisesti kestä yli kahta viikkoa• jonka päivittäistä työaikaa on lyhen- netty lomauttamalla eikä työaika ole yli 75-prosenttinenEsimerkki 1: Merja on työssä Kuopi-

on kaupungilla 1.8.–14.8. Työn päätyt-tyä hän jatkaa yksityisellä työnantajalla 15.8.–23.8. Koska kyseessä on kaksi eri työnantajaa eikä kumpikaan työjaksois-ta kestä yli kahta viikkoa, Merja voi ha-kea päivärahaa koko elokuun ajalta.

Esimerkki 2: Merja on työssä Kuopion kaupungilla 1.8.–14.8. Merja on työtön 15.8. Uusi sopimus tehdään ajalle 16.8.–23.8. jonka jälkeen työttömyys jatkuu. Merja voi ha-kea päivärahaa koko elokuun ajalta, koska työ ei ole katkotta kestänyt yli kahta viikkoa.

Esimerkki 3: Merja on työssä Kuopion kaupungilla 1.8.–14.8. Merja on työtön 15.8. Ajalla 16.8.–4.9. hän on koko-aikatyössä Kuopion kaupungilla. Merja voi hakea päivärahaa ajalle 1.8.–15.8.

Esimerkki 4: Merja solmii Kuopion kaupungin kanssa

toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 1.8. alkaen puo-likkaalla työajalla. Lisäksi hän on sairauslomasijaisena 1.8.–15.8., jolloin työaika on niin ikään 50-prosenttinen. Vaikka yhteenlaskettu työaika 1.8.–15.8. ylittää 75 prosenttia, ei ky-se ole lain tarkoittamasta yli kaksi viikkoa kestävästä kokoai-katyöstä ja Merja voi hakea päivärahaa koko elokuun ajalle.

Hakemus ja liitteet

Jos teet osa-aikatyötä, lähetä hakemukset kassalle kalenteri-kuukausittain. Liitä hakemukseen palkkalaskelma kultakin

hakukuukaudelta. Lähetä kassalle myös työsopimuskopio. Merkitse työtunnit ja minuutit hakemukseen juuri niin kuin ne ilmoitetaan palkanlaskentaan. Älä pyöristä minuutteja, koska se voi joh-taa siihen, että ilmoittamasi työaika ja maksetut tunnit eivät täsmää. Jos ilmoi-tetut ja maksetut tunnit poikkeavat, ero on selvitettävä. Työn päätyttyä päivära-hahakemus voidaan käsitellä vasta kun kaikki palkat lisineen ja muine korvauk-sineen työsuhteen viimeiseen päivään as-ti ovat kassan tiedossa.

Jos keikkailet, hae päivärahaa joko neljän kalenteriviikon jaksolta tai kalenterikuukausittain. Liitä hakemukseen palkka-laskelma ja kopio työsopimuksesta. Merkitse työtunnit ja mi-nuutit niin, että työaika täsmää maksettujen tuntien kanssa.

Hae päivärahaa myös niiltä kuukausilta, joina arvelet työ-ajan tai palkan ylittyvän, koska kassa seuraa automaattisesti työssäoloehdon täyttymistä soviteltua maksettaessa. Jos pää-tös on toistuvasti kielteinen, voidaan erikseen sopia, että lä-hetät hakemuksen vasta tilanteen muututtua. Säilytä kuiten-kin palkkalaskelmat mahdollista myöhempää tarvetta varten..

Soviteltu päiväraha kerryttää päiviä 500 päivän lasku-riin täyttä päivärahaa hitaammin. Päivärahaa haetaan normaalilla päivärahahakemuksella. Laske sovitellun määrä osoitteessa www.supertk.fi

super 10 • 2011 61

Tule talkoisiin mukaan, saat kaulanauhan kaupan päälle!

Rekisteröidy ja klikkaa kauppaan osoitteessa

Jokaisesta ostetusta Bevita-voiteesta lahjoitamme 10 % Roosa nauha -rahastoon.

Myynnissä myös Roosa nauha -kampanjan rintarusetteja 2 € kpl.

www.orionetshop.fiTerveydenhuollon ammattilaisten sekä alan opiskelijoiden oma nettikauppa.

8,30 €/kpl

Palkitsemme kaikki Bevita tai Bevita R (75 g) -tilaajat avainnauhoilla: mitä useamman voiteen ostat, sitä useamman lahjan saat!

Etu voimassa 1.–31.10. tai niin kauan kuin nauhoja riittää.

62 super 10 • 2011

1 5 € / P A R Iw w w . l i n e a d o r . n e t

P RACTICALNURSE - PINSSIT

Kerro miten. Voit voittaa työyhteisöösi 1500 e.

La Carita -säätiö jakaa Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Opintopäivillä 2012 viidennen kerran kaksi 1500 euron suuruista tunnustus- palkintoa vanhustyötä tekeville työyhteisöille.

Kilpailuun pääset mukaan kertomalla, mitä hyvä vanhustyö on teillä ja miten sen teette.

Tunnustuspalkintoa haetaan 6.11. mennessä. Hakulomake löytyy SuPerin nettisivuilta www.superliitto.fi, josta sen voi tulostaa. Hakemukset osoitteella SuPer ry, Soili Nevala, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Kotityöpalvelun laatusertifikaatti – kekseliäs suomalainen koulutustuoteIkääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän yksityisten kotityöpalvelu-yritysten palveluja turvallisen arjen pyörittämiseen. Odotukset palve-lun laadulle ovat suuret.

Kotityöpalvelun laatusertifikaatti takaa, että sertifioidun yrityksen asiakas saa luotettavaa ja ammattitaitoista palvelua. Kotipalveluyrittäjät ovat suorittaneet sosiaali- ja terveysalan tutkinnon, esim. lähihoitaja, tai puhdistuspalvelualan tutkinnon ja mahdollisesti yrittäjän ammattitutkinnon. Hyvin johdetuissa yrityk-sissä huolehditaan osaamisen kehittämisestä ja työntekijöiden jak-samisesta.

Kotityöpalvelun laatusertifikaatti syntyi koulutuksen ja työelämän kehittämisyhteistyönä. Työtehoseura, alan koulutuksen toteuttajat sekä järjestöt laativat yhdessä asiakkaiden kanssa kotityöpalvelulle yhteiset laadun kriteerit ja mittarit. Ensimmäiset valtakunnalliset laa-tusertifikaatit jaettiin kotityöpalveluyrityksille vuonna 2010.

Laatusertifikaatti esiteltiin ainutlaatuisena, hyvänä käytäntönä SME-TraiNet -hankkeen seminaarissa Varsovassa. Suomalainen koulutus-tuote innosti ja kiinnosti – sertifikaatti leviää EU-maihin.

SME-TraiNet -hanke levittää hyviä käytäntöjä, joissa kehitetään kou-lutuksen avulla pk-yritysten osaamista ja kilpailukykyä. Suomesta hankeyhteistyössä ovat mukana Amiedu, Edupoli ja Lahden amk sekä Aikuisopettajien liitto AKOL ry.

Lisätietoja: www.smetrai.net, www.edupoli.fi, www.amiedu.net/projektit/SME-TraiNetKotityöpalvelujen laatusertifikaatti, alan ammatilliset tutkinnot: Kirsi Nikander (kirsi.nikander@tts.fi ) ja Eija Lenkkeri (eija.lenkkeri@edupoli.fi).Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, yrittäjän ammattitutkinto, puh-distuspalvelualan tutkinnot sekä SME-TraiNet-hanke: Heli Pispala-Tapio (heli.pispala-tapio@amiedu.fi).

http://ec.europa.eu/dgs/education_culture/publ/graphics/ beneficiaries_all.pdf

1.–2.12.2011 Helsinki, Sokos Hotel Presidentti

Ohjelma

Miesnäkökulma tasa-arvovaltuutetun työssä Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen Onnistumiset ja onnellisuus

Markku Silvennoinen Miesten verkostoituminen

Markku Silvennoinen Sukupuoliroolit työssä ja kotona

Talouspoliittinen asiantuntija Ralf Sund Lainsäädäntö – onko miesnäkökulmalla

merkitystä ja miten? Kansanedustaja Markku Eestilä Minä suomalainen ”supermies” – vai olenko?

Työhyvinvointikouluttaja Jukka Sarpakunnas

Seminaari on tarkoitettu SuPerin miesjäsenille. Liitto maksaa osallistujien matkakulut, ruokailut, majoituksen ja tarvittaessa ansionmenetyskorvauksen.

Ilmoittautumiset 28.10.2011 mennessä www.superliitto.fi – kir-jaudu jäsensivuille – sähköinen asiointi – weblyyti – kurssit tai marianne.ronkainen@superliitto.fi. Ilmoittautuneille lähetetään ohjelma ja kutsu ohjeineen marraskuun alussa.Lisätietoja antaa koulutuskoordinaattori Marianne Ronkainen, puh. (09) 2727 9124.Ilmoitukset SuPer-lehteen:

super-lehti@superliitto.fi tai puh. (09) 2727 9175.

super 10 • 2011 63

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Patikkakierros kauniissa maisemissa

Risteily ja tikkupullia

Me täällä Savonlinnassa emme jätä ammattiosastotoimintaa lomalle edes kesällä. Aina ei tarvitse lähteä Tallinnaan saakka risteilemään, kun sen voi tehdä kotinurkillakin. Kävimme heinäkuussa seitsemäntoista jäsenen voimalla ihailemassa sinistä Saimaata Puijo-laivalla reitillä Heinävesi-Savonlinna.

Elokuussa pistäydyimme patikoimassa Kolovedellä Nahkiaissalon luontopolulla. Paistoimme nuotiolla makkaraa, keitimme nokipannu-kahvit ja kokeilimme monille kovin uutta elämystä – tikkupullan paistoa. Pullat nautimme sitten man-sikkahillon kera. Kuvassa Marja Uotinen ihmettelee, miten hän-kin osasi paistaa pullaa uudella tavalla. Patikkaretkellä meitä oli mukana vain kahdeksan, mutta meno oli sitäkin iloisempaa.

Arja NiiranenSavonlinnan seudun ao 505

Kuusamon ammattiosasto 204 järjesti neljännen kerran täydennyskou-lutus- ja virkistyspäivät omalla paikkakunnallaan. Mukana oli noin 50 superilaista eri puolilta Suomea.

Koulutusaiheina olivat ajankohtaiset asiat kuten kirjaaminen, Valvi-ran valvonta- ja lupa-asiat, lääkehoidon laatusuositukset, kelpoisuudet ja lainsäädäntö. Lisäksi käsiteltiin kakkostyypin diabeteksen erityispiir-teitä ja lääkehoitoa, masennuksen tunnistamista ja hoitoa sekä rintojen omatarkkailua. Työpaikan erilaisista ihmisistä ja työhyvinvoinnista luen-noi SuPerin suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti.

Toisena päivänä jatkoimme työhyvinvointiteemalla ja kävimme patikoimassa. Kahdentoista kilometrin retki eteni Oulangan kansallis-puistossa Pienen Karhunkierroksen kauniissa maisemissa ja raikkaassa syyssäässä.

Kuusamon ao 204:n järjestävä taho

SuPerin opintopäivät14.-15.2.2012Marina Congress CenterAlustava ohjelma

Ohjelma 1 Vanhuspalvelujen laatu – omavalvontaa, ohjausta ja neuvontaa

Muistisairaus ja arjen toimintojen tukeminen

Status ja muistisairaan kohtaaminen

Vanhustyön eettisen kuorman vähentäminen työyksiköissä

Vanhuspalvelulaki tulee – mikä muuttuu arjen keskellä

Keskeneräisyys – riittävän hyvä

Seksuaalisuuden vaaliminen hoitotyössä

Voimia surevien tukemiseen

Kinestetiikka

Työhyvinvointi

Ohjelma 2Terveydenhuollon valvonta

Vaikean haavan hoito

Haavohoitoyritykset ja uudet tuotteet

Erikoissairaanhoidon haasteet

Sydäninfarktipotilaan hoito

Marevan-hoito

Turvallinen lääkehoito

Neurologiset taudit -katsaus

Mitä hoitajan tulee tietää vammaisten tukiviidakosta ja palveluista

Uutta apuvälineistä kotona asumisen tukemiseen

Palveluja kotiin; palveluseteli

Hoitotahto

Työhyvinvointi Tarkempiohjelma ja

ilmoittautumisloma-ke lehdessä 11/2011 ja lehden ilmestyttyä

osoitteeessawww.superliitto.fi

Keskustele esimiehesi kanssa

täydennyskoulutuksesta!

64 super 10 • 2011

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuuKoonnut Sonja Kähkönen

Jyväskylän ao 413 järjestää Paula Heinosen

luentotilaisuuden 25.10.2011 klo 18 Vanhalla Orto-

pedialla, Vaasankatu 2. Kaikki joukolla mukaan.

Jäsen maksaa 15 €, kaveri 20 €. Ilmoittaudu 9.10.

mennessä puh. 050 5758 311.

Raision seudun ao 604 sääntömääräinen syys-

kokous 26.10.2011 klo 18 Lammintalossa Vehmaalla,

Lammintie 59, Rautila. Ilm. puh. 0400 803 176

Johannalle viim. 17.10. tekstiviestillä.

Keminmaan ao 101 syyskokous kunnanviraston

yläkerrassa 24.10.2011 klo 18. Hallitus paikalle klo

17. Sääntömääräiset asiat ja suunnitellaan patik-

kareissua. Kahvitarjoilu. Pikkujoulut myöhemmin,

seuraa ammattiosaston omia nettisivuja.

Jyväskylän ao 413:n sääntömääräinen syysko-

kous 2.11. klo 18–21 Ravintola Papasissa, Soras-

tajantie 1. Ohjelmassa käsiteltävät asiat, arvonta,

tarjoilu. Ilmoittaudu Sarille 27.10. mennessä 050

5758 311 tai sari.puikkonen@jkl.fi.

Kokemäen-Kauvatsan ao 647:n syyskokous ke

2.11.2011 klo 18, Ali-Ketolan tila, Ketolantie 176.

Tiina Pendolin SuPerista kertoo ammattiosasto-

toiminnasta. Iltapalaa. Ao:n hallitus kokoontuu jo

klo 17, Tiina Pendolin jo silloin mukana. Ilmoittaudu

Anulle puh. 040 5805 132 viimeistään 26.10.

Oulun kaupungin ao 208 syyskokous ke

2.11.2011 klo 18, osoitteessa Kansankatu 55 B.

Kokouksen alussa ruokailu klo 17.30, ilmoittautu-

miset viim. 27.10. paula.vartiainen@ouka.fi tai puh.

040 7414 773. Kokouksessa käsitellään syyskokous-

ja liittokokousvaaliasiat.

Harjavallan ao 617:n syyskokous 9.11.2011 klo

17, Hopearanta, Harjavalta. Käsittelyssä myös ensi

vuoden vaaliasiat. Kahvit ja arpoja.

Oulu 20 vuotta, eikä suotta. Valmistuimme

perushoitajiksi Oulun terveydenhuolto-oppilaitok-

sesta, ryhmä PH 6 1 A 20.12.1991. On aihetta juhlia,

tavataan lauantaina 12.11.2011 Oulussa, ravintola

Sokeri-Jussissa klo 16. Ystävällisesti ilmoittautumi-

set viim. 31.10.2011 Anitalle, puh. 040 549 7944 tai

Seijalle, puh. 040 8200 619.

Keravan ao 805:n sääntömääräinen syysko-

kous 15.11.2011 klo 17 terveyskeskuksen kokous-

tila Atrium, B-ovi, Metsolantie 2. Luennoitsija Pro-

Mama ry:stä. Tervetuloa! Ilmoittautumiset 7.11.2011

mennessä kati.ritvanen@suomi24.fi tai puh. 041

4357 228.

Kouvolan ao 708:n sääntömääräinen syysko-

kous 15.11.2011 klo 18 Ravintola Maku Bistrossa,

Hallituskatu 7, 45100 Kouvola. Sitovat ilmoittautu-

miset viim. 31.10. ao:n puh. 040 7304 917 teksti-

viestillä tai sähköpostitse super708@superliitto.fi.

Lahden ao 403:n sääntömääräinen syyskokous

16.11.2011 klo 18 Orimattilan Kehräämö, Pakaantie 1.

Kokouksessa käsitellään ammattiosaston sääntöjen

10 §:n mukaiset asiat.

Kutsut

Perushoitaja Eila Savolainen, os. Laukkarinen, jäi eläkkeelle vakituisesta työstään maaliskuun alussa 2011. Työvuosia hänelle kertyi Kuopion kaupungin palveluksessa yli 30. Läh-tökahvit juotiin Leväsen palvelukeskuksessa haikeissa tun-nelmissa työkavereiden kanssa.

ristikkoratkaisu 9/2011

Syyskuun ristikkokisan voitti Tarja Peltoniemi Syötteeltä. Lämpimät onnittelut!

K I S A T R A K A SA V A T A A K A N AP A N O S T A N I TA R O S A S A K S AL J T U A SO K A A T T A I T E

A K U V A S T I N A N O TO L O T A L I A U K S E TK U M I K A N I N I I N I TR M S I N I P U N A ÄA T E R I O I V A A T U L A TT A L A S V A L O T K O R I

O T S A A L E N A I K AA S U U R I K K A N T E L UA E R O O S I O T R UL O B O T O M I A R O V I O TL I A T K A N T I T O K S AO L L I O N E A T U R K I TT I I N U T N A P A O O N A

Uudenkaupungin Novidasta valmistui 1. kesäkuuta 2011 yhdeksän lähihoitajaa sairaanhoidon ja huolepidon koulutusohjelmasta sekä kaksitoista lähihoitajaa kuntoutuksen koulutusohjelmasta.

Valmistuneita lähihoitajia

Kiimingin terveyskeskuksessa terveyskeskusavustajana noin 40 vuotta työskennellyt ja ammatti-osasto 213:n hallituksen jäsenenä toiminut Elsa Väänänen jäi eläkkeelle 1. huhtikuuta 2011. Pal-velukeskus Jaarankartanossa lähihoitajana työskennellyt Tuulikki Huttula jäi viettämään ansaittuja eläkevuosia 1. toukokuuta 2011. Väänänen ja Huttula kuvassa vasemmalla.

Myös Jaarankartanossa perushoitajana vuodesta 1980 työskennellyt Päivi Saarela jäi eläkepäiville 1. heinäkuuta 2011. Päivi toimi myös ammattiosasto 213:n hallituksen jäsenenä eläkepäiviinsä saakka.

in memoriam

Ritva AnneliWINTER

Vuosien jälkeen tiedän; kaikki se tarpeen on,valon ja varjojen leikki,

kaipaus sanaton.Vuosien jälkeen huomaan; ei ole kauniimpaa

kuin kipu yhdessä kantaa,elää ja rakastaa.

Anna-Mari Kaskinen

Pirteää ja iloista Ritvaa kaivatenTyökaverit

s. 28.8.1953k. 1.7.2011

Joukolla eläkkeelle

Kuulumiset ja kutsut osoitteella:super-lehti@superliitto.fi

super 10 • 2011 65

Huhtikuun 15. päivä nuo-rille superilaisille lähi-hoitajille järjestettiin koulutusristeily. Matkalla Helsingistä Tukholmaan ja takaisin kuultiin ajankoh-taista asiaa muun muassa työvuorolistoista, kineste-tiikasta ja työelämän peli-säännöistä.

Suomen punai-sen ristin asian-tuntija valvoi Tiina Raesken ja Jenni Laakkosen SPR:n kondo-miajokortin suo-rittamista.

Henri Karvinen suoritti kondomiajokortin pimeäajon. Valmista tuli!

SuPerRaksa-päivän rasteilla tarvittiin käden taitoja. Matti

Hanni suunnitteli ja rakensi kananmunalle kypärän. Han-

nin viritys ei valitettavasti suojannut puolestatoista

metristä pudotettua munaa.

Iloinen SuPerRaksa-poltta-riseurue kävi kokeilemassa onneaan rasteilla.

Illalla laivalla vaihdettiin viihteelle.Nuorilla lähihoitajilla oli iloinen tsemp-pi päällä pilkkuun asti.

SuPerRaksa-päivä

Nuorten kuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Uudenmaan SuPerin ja Rakennusliiton nuoret aktiivit järjestivät SuPerRaksa SummerRace -tapahtuman Helsingissä elokuussa. Päivä piti sisällään liittoasiaa sekä toiminnallisen rastiradan Itä-Pasilassa. Päivän käänty-essä kohti iltaa bileet jatkuivat saunomisen, uimisen ja pitsan kera.

Festarihengessä Himoksella

Tampereen SuPer-nuorten ryhmä kävi kuuntelemassa poppia Himoksella järjestetyillä Iskelmä-festareilla 1. heinä-kuuta Sanna Katajanjohdolla.

Työelämän säännöt selviksi risteilyllä

66 super 10 • 2011

LuonnossaMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

erään lumihiuta-leen laskeutues-sa nenänpäähän. Unensekainen aja-tus harhailee het-ken hakien paik-

kaa ja aikaa. Katselen teltan kattoon tiivistyneitä ja jäätyneitä hengityshuu-ruja. Kuoriudun lämpimästä untuva-pussista ulos kuulaaseen aamuun. Yöl-linen pakkanen on kuurannut niukan kasvillisuuden, jota aamuaurinko va-laisee kauniisti. Lumihuippuinen vuo-ri heijastuu tyynen veden pintaan. Ka-lastajien veneet lilluvat vuonolla, kuin unohdettuina.

Pohjoinen Norja on paikka, jonne minun on palattava joka syksy. Alue on uskomattoman kaunista ja moni-muotoista. Vuorenhuippujen ollessa lu-mipeitteisiä läpi vuoden, löytyy sieltä myös reheviä lehtoja, joiden kasvilli-suus viittaisi kauas etelään. Meren läm-pimät virrat mahdollistavat vehreyden suojaisten vuonojen rannoilla. Syksyllä tuhatpäiset muuttolintujen parvet har-

Hvenevat palatakseen tänne taas keväällä.

Vaeltajille myöhäissyksyn kirkkaat päivät ovat parhaita aikoja patikoi-da. Aurinko lämmittää, ja maisemat ovat kauneimmillaan. Pakkasyöt pitä-vät hyttyset poissa. Hyvin varustautu-neen retkeilijän ei tarvitse pelätä nopei-ta säänmuutoksiakaan. On vain osat-tava lukea taivasta ja karttaa. Taivaan pimentävä lumikuuro muuttuu pian upeaksi aurinkoisen sinitaivaan ja lu-men loisteeksi.

Tarkka kulkija saattaa nähdä vilauk-sen harvalukuiseksi käyneestä naalista. Eteläisempi punakettu on valitettavas-ti vienyt tilaa tuolta lumisten tunturei-den valkoturkilta. Onnekas voi seurailla upean tunturipöllön saalistusta. Hyvinä sopulivuosina tuolla äänettömästi lii-televällä, kauniilla pöllöllä ei ole pulaa ruoasta. Vikkeliä vikisijöitä vilisee kaik-kialla. Naalillakin on evästä riittämiin. Pohjoisen kanalinnut kiiruna ja riekko naamioituvat kivirakkaan täydellisesti.

Kiipeän lumiselle huipulle ja katse-len äärettömänä avautuvaa merta. Näen

kaartuvaan horisonttiin hiljalleen häviä- vän kalastusaluksen. Tummuva taivas enteilee sadetta. Pystytän teltan suojai-salle alarinteen luonnonniitylle ja kai-vaudun makuupussiin. Pian tasainen vesisade ropisee teltan kattoon. On tä-mä hieno maa..www.pirttimaa.fi

Pohjoista kauneutta

super 10 • 2011 67

Pitäisikö terveyspalveluja viedä en-tistä enemmän ostoskeskuksien ter-veyskioskeihin? s. 7

Ainakin vanhojen ihmisten kannal-ta tämä olisi hyvä asia. Tulisi varmaan mitattua arvoja useammin, sillä terveys-keskukseen on paljon hankalampi läh-teä.

Mitä terveisiä lähettäisit sosiaali- ja terveysministerille? s. 8

Lähi- ja perushoitajien taitoa on osattava hyödyntää nykyistä enemmän. Työ alkaa mennä liikaa sairaanhoitaja-painotteiseksi emmekä me muut ole pi-an enää mitään. Lisäksi: kentälle tarvi-taan lisää auttavia käsiä.

Mikä on rakkain omistamasi esine? s. 12

Vihkisormus varmaankin. Ollut 25 vuotta sormessa.

Muuttuuko työelämä liian nopeas-ti? s. 20

Tietotekniikan osalta kyllä. Aikaa vievää kirjaamista on nykyään paljon, eivätkä kaikki ole tottuneet tietokonei-siin.

Aiotko käydä kuuntelemassa SuPe-rin puheenjohtajaehdokkaiden maa-ta kiertävää paneelia? s. 24

Aion käydä Kuopiossa. On kiinnos-tavaa kuulla, minkälaisia ehdokkaita meillä on.

Oletko osallistunut SuPerin julki-suustempauksiin turuilla ja toreilla?

s. 30Joskus vajaa kymmenen vuotta sit-

ten olen viimeksi ollut Kuopion toril-la SuPerin liivit päällä jakamassa tie-dotteita.

Minkä neuvon antaisit nuorille lähi-hoitajille? s. 32

Arvosta omaa työtä ja ammattitaitoa- si. Meillä on hyvä alan koulutus, joka tuottaa hyviä työntekijöitä.

Kuinka tarkasti seuraat, mitä ruo-kaa syöt? s. 36

Tykkään ostaa kotimaista ruokaa. Nyt olen huomannut, että kotimaista

Siilinjärven ja Maaningan ammattiosas-ton alueella sijaisten hankinta on ollut yk-si suurimmista ongelmista. Viime aikoi-na asiaan on saatu kohennusta, kun ulko-puolinen yritys on ryhtynyt hoitamaan si-jaisten rekrytointia. Osaston puheenjohta-ja Tarja Ryynänen lähettääkin tyytyväisiä terveisiä työnantajalle, joka ryhtyi poista-maan havaittua epäkohtaa työntekijöiden esityksestä.

– Työttömyyttä en meillä päin ole juu-rikaan havainnut. Olen huomannut, että kotihoidossa olleita opiskelijoita on Maa-ningan puolella otettu heti valmistumisen jälkeen töihin.

Ryynänen on toiminut ammattiosas-tonsa johdossa pitkään. Ensin hän oli mu-kana hallituksessa ja vuodet 1996–2005 hän hoiti varapuheenjohtajan tehtävää kunnes siirtyi puheenjohtajaksi.

Ryynänen valmistui apuhoitajaksi Helsingissä vuonna 1987. Sen jälkeen hän on työskennellyt monessa toimipisteessä, mutta Maaningan kunta on ollut työnanta-ja viimeiset parikymmentä vuotta. Tällä hetkellä Ryynänen toimii Maaningan ko-tihoidossa.

Siilinjärven ja Maaningan ammattiosastossa on 243 jäsentä. Osasto toimii mel-ko vireästi, vaikka Ryynänen on havainnut jäsenistössä pientä aktiivisuuden laskua viime vuosina. Nilsiän puolelta kosiskeltiin jo osastojen yhdistämistä, mutta Maa-ningan ja Siilinjärven suunnalla ei suostuttu kosintaan.

– Yhdistymisessä toiminta olisi hankaloitunut, sillä välimatkat olisivat kasvaneet liian pitkiksi.

Ammattiosasto kokoontuu kesätaukoa lukuun ottamatta kuukausittain. Ryynä-nen on katsonut tämän tarpeelliseksi, jotta liiton asiat ja paikalliset tapahtumat eh-dittäisiin käsitellä nopeasti.

Osasto on tarjonnut jäsenilleen monenlaisia etuja. Superilaiset saivat usean vuo-den ajan käydä ammattiosaston laskuun kylpyläuinnilla, ja tätä etua käytettiin pal-jon. Nyt uimaetu on vaihdettu keilailuun. Osasto vie jäseniään myös teatteriin ja konsertteihin eikä pikkujoulujakaan ole unohdettu..

paprikaa ei tahdo olla saatavilla.

Pidätkö hevosista? s. 54On ollut pakko oppia pitämään,

kun tyttäret ovat heppahulluja. Itse en ole uskaltanut vielä ratsastaa enkä eh-tinyt ammattiosastomme järjestämälle vaellusratsastuksellekaan.

P.S.superin ammattiosastojen edustajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

SIILINJÄRVEN JA MAANINGAN

AMMATTIOSASTO

Sijaisia saa nyt helpommin

jukka järvelä

Perushoitaja Tarja Ryynänen ha-luaa luoda uskoa vastavalmistu-neisiin nuoriin lähihoitajiin.

toimisto

Kehittämisyksikkö• telefax (09) 2727 9120• johtaja Raija Meriläinen p. 2727 9171• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Lena Öhman p. 2727 9153• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti p. 2727 9154• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• suunnittelija Johanna Rosenberg p. 2727 9296• suunnittelija Kari Bagge p. 2727 9169• opiskelija-asiamies Heli Saarinen p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• telefax (09) 2727 9120, super-lehti@superliitto.fi• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• johtaja Anne Panttila p. 2727 9127• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 2727 9149• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Katja Sirkiä, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen, Pasi Heiskanen, Rita Brand ja Paula Wirén • telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• puhelinpalvelu: (09) 2727 9377 ma–pe klo 9–13• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax (09) 278 6531• johtaja Stefan Högnabba (09) 2727 9310

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde (09) 2727 910

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122• telefax (09) 2727 9220

Yleishallinto• telefax (09) 2727 9120• pääsihteeri Arja Niittynen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Henriikka Hakkala p. 2727 9137• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 2727 9113• järjestöasiantuntija Tiina Pendolin p. 2727 9297• koulutuskoordinaattori Marianne Ronkainen p. 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• telefax (09) 2727 9120• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala p. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 2727 9128• laskentasihteeri Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Maria Hietala p. 2727 9129• laskentasihteeri Heli Utter p. 2727 9130• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• telefax (09) 2727 9120• johtaja Anne Sainila-Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• kunta-asiantuntija Jussi Salo p. 2727 9292• vastaava edunvalvonta-asiamies Riitta Lehtovirta p. 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Eija Kemppainen p. 2727 9131• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Riina Kurkinen p. 2727 9168• edunvalvonta-asiamies Jukka Parkkola p. 2727 9117• edunvalvonta-asiamies Marketta Vuorinen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Riitta Saarikoski p. 2727 9114• lakimies Juho Kasanen p. 2727 9161• koulutuskoordinaattori Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. (09) 2727 9171• it-päällikkö Sakari Hulkkonen p. 2727 9145• järjestelmäasiantuntija Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

supersvenska

supersvenskaöversättningar eva wahlström

SKompetensen begränsas

uPer får ofta budskap om att närvårdare och pri-märskötare blir av med si-na tillstånd att hantera lä-kemedel, trots att tillstån-den är i skick. Arbetsgivar-

na motiverar saken för våra medlemmar med olika lagar och förordningar, vil-ka enligt arbetsgivarna begränsar läke-medelsbehandlingen till legitimerade yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Vi uppmanar alltid vå-ra medlemmar att av sina chefer be om en utredning av dessa bestämmelser, så att vi får information om saken till för-bundet. Cheferna har aldrig presenterat något i den vägen eftersom det inte ex-isterar sådana lagar eller förordningar.

Lagen om yrkesutbildade per-soner inom hälso- och sjukvården (28.6.1994/559) fastslår inte vilka upp-gifter som hör till närvårdarna och pri-märskötarna och vilka som hör till sjuk-skötarna. Lagen säger bara att en legi-timerad läkare ska bestämma om den medicinska undersökningen, ställa di-agnos och vårda och behandla patien-ten efter det samt bestämma om den legitimerade hälsovårdspersonalens be-gränsade rätt att ordinera läkemedel.

Syftet med handboken Säker läke-medelsbehandling, som publicerats av social- och hälsovårdsministeriet, var att ge klara och tydliga riksomfattan-de anvisningar om vad varje yrkesgrupp kan göra på basis av sin utbildning och erfarenhet. Handboken har inte tagits i riksomfattande bruk. Kompetenser be-gränsas utan grund och på så vis för-svårar man vården av patienterna. Det viktigaste är nu att ta allt kunnande i

bruk. Det ökar arbetseffektiviteten och ger bättre resultat.

En utbildad yrkesperson med skyd-dad yrkesbeteckning inom hälso- och sjukvården kan genom den kompetens en examen ger delta i läkemedelsbe-handling och genom visad kompetens, fördjupad utbildning och skriftligt till-stånd på ett ännu mer omfattande sätt. Enligt social- och hälsovårdsministeri-ets handbok Säker läkemedelsbehand-ling får vårdare med skyddad yrkesbe-teckning ge subkutana och intramusku-lära läkemedelsinjektioner. Det sägs dä-remot inte vilka läkemedel som får inji-ceras. HCI-läkemedel som används som smärtstillande, till exempel Oxanest, får injiceras. Dessutom nämns det i hand-boken att man också får ge dessa läke-medel den naturliga vägen.

Grundexamen i social- och hälsovård ger närvårdarna god kompetens att delta i läkemedelsbehandling. Vi vill upp-muntra alla våra medlemmar att delta i fortbildningen i läkeme-delsbehandling. Genom att själ-va vara aktiva och villiga att ut-vecklas kan vi garantera att ock-så kommande yrkespersoner får delta i läkemedelsbehand-lingen. Endast på det här sät-tet kan vi garantera så mång-sidiga arbetsplatser som möj-ligt för närvårdarna.

Begränsandet av närvår-darnas och primärskötarnas kompetens flyter upp med särskild kraft när en yrkes-grupp vilken som helst handlar fel vid läkeme-delsbehandling eller stjäl

läkemedel. Straffet verkar alltid rikta sig mot närvårdarna och primärskötar-na. Som en följd har arbetsgivarna ofta beslutat att begränsa närvårdarnas och primärskötarnas deltagande i läkeme-delsbehandling. Det här är oansvarigt av arbetsgivaren.

När man tvistar om de här frågorna med arbetsgivarna i salongerna är det nog ingen annan än SuPer som talar för närvårdarna och primärskötarna..

ordförande juhani palomäki

supersvenska

leena lindroos

SuPertidningen frågade unga närvårdardeltaga-re och studerande på Närvårdardagen vad de tyckte är det bästa i närvårdaryrket. Det kom över 700 svar och i nästan alla betonas vikten av att verka nära människan och behovet att hjälpa: Det bästa är att få arbeta med människor

och hjälpa andra. Man får ta hand om och vara nära männis-kan. Man ser genast spåren av sina händers verk. Man får ar-beta med sådant som är viktigt. Det bästa är att man får hjäl-pa andra så gott man kan och att man lyckas. Att få ingripa i andras liv på ett positivt sätt. Människonärhet. Människor-nas tacksamhet.

När man dessutom ser åldern på den svarande i nedre kan-ten av formuläret, ofta under 20 år, blir man samtidigt glad och något undrande. Det diskuteras mycket om hur långt motivationen för de unga sökandena till social- och hälso-vårdsområdet bär, om de med själ och hjärta deltar i stu-dierna. Ett kall anses höra till det förgångna, men vad an-nat än djupt etiskt engagemang visar följande 17-årings svar: Det bästa är att man får hjälpa de sjuka och dem som behöver hjälp. Allt stöd och all uppmuntran till den här nya närvår-dargenerationen, för vilken arbetslivet kan komma att pre-sentera allt större utmaningar i och med att de stora årsklas-serna går i pension.

Vi har haft en livlig verksamhet inom SuPer i höst. För den privata sektorn har vi ordnat kampanjen Mitta täynnä – Måttet rågat, där vi har fördjupat oss i personaldimensione-ringen på de privata vårdinrättningarna. En enkät under som-maren visade att personaldimensioneringen i vart femte före-tag underskrider rekommendationerna och att den endast i 12 procent av företagen är i skick.

Ett av SuPers mål är att personaldimensioneringarna skrivs in i lagen om äldrevård. Det här målet får stöd av de över 25 000 finländare som har skrivit sina namn på den adress som stod öppen på förbundets webbplats fram till slutet av sep-tember. Namn samlades också in för dimensioneringar under

SuPers jippo, som ägde rum den 20 september i Helsing-fors centrum.

SuPers ordförandekandida-ter har turnerat flitigt i landet. Av de totalt tjugo medlemsaft-narna återstår fyra när detta nummer kommer ut. Om vår artikel om kandidaternas dag i Salo lämnar öppna frågor finns det ännu en chans för SuPer-medlemmar i trakten av Jär-venpää, Jyväskylä, Kuopio och St. Michel att ställa dem..

Det bästa är att få hjälpa

I London tävlar man om världsmästerskap i vårdbranschenNoora Jänkälä och Mari Kurula tävlar om världsmäster-skapet inom vårdbranschen i oktober i London.

Närvårdaren Noora Jänkälä, 19, och närvårdarstuderanden Mari Kurula, 20, tävlar just nu om världsmästerskapet inom vårdbranschen i London. Duon har tio par från olika håll i världen emot sig.

Noora Jänkälä arbetar inom hemtjänsten i Kemi och Mari Kurula som bor i Simo studerar vid yrkesinstitutet Ammat-tiopisto Lappia. Jänkälä och Kurula valdes ut att represente-ra Finland i VM-tävlingarna vid de inhemska uttagningar-na våren 2011.

I yrkes-VM för vårdbranschen betonas institutionsvår-den och uppgifter inom sjukhusvärlden, eftersom det in-te finns utbildning som motsvarar vår närvårdarutbildning i andra länder.

WorldSkills-tävlingarna ordnas vartannat år. Under evene-manget tävlar nästan tusen unga professionella under 25 år från 50 länder. De finländska ungdomarna har under de se-naste åren placerat sig bland de fem bästa i VM-tävlingarna för vårdbranschen..

SuPertidningens enkät:

Vårdaren vill hjälpa!Det finns två positiva saker i närvårdarens yrke som står över alla andra: möjligheten att hjälpa och arbetet med människor. Saken bekräftades när Supertidningen frågade över 700 vårdare, lärare och studerande.

Vad är bäst i närvårdarens yrke? Frågan lockade fram en mängd svar vid SuPertidningens bord under Närvårdarda-gen. Ett av svaren sammanfattade mångas tankar: ”Precis som namnet på yrket säger: att vara nära och vårda.”

Förutom hjälpandet och människonärheten gav arbetsin-nehållet också följande glädjande associationer: man får va-ra till nytta, det mångsidiga arbetet, kreativiteten, ömsesi-digheten, utmaningarna, varje dag är olik, responsen kom-mer med det samma och man ser konkret hur man har kun-nat hjälpa.

Många tyckte att det bästa i arbetet är människorna och klienterna, både barnen och de gamla. Några tyckte att lönen och arbetstiderna var det viktigaste. För andra kom prestigen, känslan av att lyckas, resultaten av arbetet och arbetets bety-delse på första plats. Påverkningsmöjligheterna och den bre-da examen fick också omnämnanden.

Bland de svarande fanns det personer i alla åldrar, en stor del var under 20-åringar och studerande. Namnen på dem som vann ett utlottat pris finns på sidan 32 i det här num-ret..

supersvenska

SuPer för kampanj för dimensioneringar inom den privata sektorn

Alltför få vårdare!text jukka järvelä

SuPers kampanj Mitta täynnä? (Måttet rågat?) visar att det finns alltför lite vårdpersonal inom den privata sektorn. Under

kampanjen ordnas det medlemskvällar runt om i Finland.

De uppgifter som har förekommit under den senaste tiden ger ingen smickrande bild av personaldimensioneringen på de privata vårdinstitutionerna. Det är många som har tagit kontakt med förbundet om saken.

En enkät under sommaren avslöjade att personaldimen-sioneringen inom vart femte företag underskrider minimi-rekommendationerna. Bara i 12 pro-cent av företagen är personalmängden tillräcklig. Särskilt inom den privata socialvården är personalmängden mi-nimal, eller till och med lägre än re-kommendationerna. Inom vissa före-tag räknar man ut dimensionering-arna på ett felaktigt sätt. Här räknas anställda inom ledning och förvalt-ning samt anställda utan utbildning inom branschen och läroavtalsstude-rande som vårdpersonal. Många före-tag sparar dessutom in under vecko-sluten, och då underskrider personal-mängden rekommendationerna.

Av enkäten framgick också hur mycket vårdarna utför arbete som in-te är vård. Det vanligaste är byktvätt (90 procent av alla som svarade), städ-ning och matlagning.

Enkäten fick svar av 271 personer, av vilka största delen arbetar inom äldreomsorgen.

Kommunerna måste bli bättre på att köpa tjänster

SuPers ordförande Juhani Palomäki påpekar att det också finns dimensioneringsproblem inom den offentliga sektorn, men den aktuella kampanjen riktar sig till den privata sidan. Palomäki förundrar sig över de vinster som företagen i vård-branschen gör – de görs ju delvis på vårdarnas och de vårdbe-hövandes bekostnad.

– Med tanke på förbundets medlemmar är alla svårigheters moder bristen på vårdare. När dimensioneringarna är låga li-der vårdkvaliteten. Vi vill ha rättvisa för våra medlemmar när det talas om dålig vård.

Palomäki undrar hur beslutsfattarna i kommunerna går

med på att köpa tjänster som produceras med alltför liten personal.

– Inte heller beslutsfattarna vet i hur dålig kondition till exempel de äldre är och hur tung vården av dem är. Företagen tar ut vinsten på bekostnad av vårdarnas hälsa.

Enligt Palomäki måste man förbättra kommunernas och samkommunernas kompetens när det gäller att konkurrensutsätta och köpa tjänster, och likaså övervak-ningen. Lagen måste få en tydlig personaldimensionering och sank-tioner mot vård med alltför liten ar-betskraft. SuPer kräver att en per-sonaldimensionering skrivs in i la-gen om äldrevård och har definie-rat en bra dimensioneringsnivå som 0,8 anställda med utbildning i soci-al- och hälsovård per invånare.

Problem och lösningar

SuPers förhandlingschef för den pri-vata sektorn Pia Zaerens berättar att det finns problem såväl i små som i stora företag inom vård och omsorg. När personalen är liten anställs inga

vikarier och arbetspassen är överlånga – vårdarna orkar inte och de känner sig otillräckliga. Det här syns i vårdens kvalitet.

– En vårdare kan vaka över mer än 30 personer, som be-finner sig i olika byggnader. Dessutom ska vårdaren också ta emot alarmsignaler. Det kan vara en läroavtalsstuderande i skiftet. De här missförhållandena måste fås i skick, under-stryker Zaerens.

SuPers organisationschef Raija Moilanen berättar att saker ofta rättas till först efter att klagomål har lämnats in. Så gick det till i vårdhemmet i Tavastehus, där man genom ett be-slut av regionförvaltningsmyndigheten nu utökar personalen med sju vårdare och sex anställda med assisterande uppgifter.

Den stora utökningen av personalen förklaras av att Tavas-tehus stad hade köpt tjänster med en minimimängd personal, och att företaget också hade räknat med administrativ perso-nal som inte arbetar i enheten..

supersvenska

Ärftlig risk för bröstcancer?text marjo sajantola

Man känner inte till alla riskfak-torer för bröstcancer, men en av dem ligger i generna. Omkring 400 bärare av ett genfel som dispone-rar för bröstcancer har identifierats i Finland. En del av dem har insjuk-nat i cancer.

I Finland konstateras årligen över 4 000 fall av bröstcancer. Bland män är bröst-cancer ovanlig, men omkring var tion-de finländsk kvinna insjuknar i den här cancerformen någon gång under sitt liv.

Man känner inte till alla disponeran-de faktorer för bröstcancer, men upp-komsten av tumörer påverkas åtminsto-ne av ärftliga och av hormonala fakto-rer, av födan och av miljön. Tidig men-struationsstart och ett sent klimakte-rium ökar i någon mån risken att in-sjukna. Också barnlöshet eller en första förlossning vid över 30 års ålder kan predisponera för bröstcancer. Långva-rig hormonbehandling efter klimakteri-et, övervikt och riklig alkoholkonsum-tion utgör också riskfaktorer.

Man kan inte förhindra bröstcan-cer att uppstå genom att avlägsna en eller flera disponerande faktorer. Över hälften av alla kvinnor som har insjuk-nat i bröstcancer har inte någon av de nämnda riskfaktorerna. Å andra sidan har man kunnat minska insjukningsris-ken hos personer med hög risk att in-sjukna genom att avlägsna bröstkörtel-vävnad och äggstockar.

Trots att cancer är en sjukdom med ärftlig risk orsakas bara en liten del av

sjukdomen direkt av ärftlig belastning. Hittills har man hos oss identifierat omkring 400 bärare av genfel som ökar risken för bröstcancer. Av dem har en del insjuknat i cancer. Genfel i generna BRCA1 och 2 innebär en stor risk för bröstcancer, och 5–10 procent av can-cerfallen beror på dessa. Omkring 20 procent av cancerfallen beror på genfel med mindre risk.

Utredning av disposition angår hela släkten

Docent Kristiina Aittomäki berättar att sådant som tyder på en ärftlig dispo-sition är att många nära anhöriga har insjuknat i bröst- eller äggstockscancer, att de insjuknade är unga och att bröst-cancer förekommer hos män. Å an-dra sidan förekommer det bröstcancer i många familjer i ung ålder och bland många anhöriga utan att man har hit-tat något disponerande genfel.

– För att man ska kunna bedöma en ärftlig disposition för cancer måste man få uppgifter om släkten, om fris-ka och sjuka anhöriga och diagnoser-na för dem som insjuknat, fortsätter Aittomäki.

Man kan få ärftlighetsrådgivning hos det egna landskapets cancerfören-ing, utan att behöva vara medlem. Råd-givningen ges gratis eller för en expedi-tionsavgift. En ärftlig cancerdisposition utreds i allmänhet på universitetssjuk-husens ärftlighetskliniker. Bedömning-en av ärftligheten bygger på dokumen-

terade fall av cancer i släkten.När ett genfel upptäcks måste släk-

tingarna också informeras. Många släktmedlemmar har en 50 procents risk för bärarrisk. Om man inte berät-tar om saken kan det i värsta fall hän-da att en ärftlig disposition upptäcks först när cancern har framskridit allt-för långt.

Docent Aittomäki säger att det som också har stor betydelse är hurdan släkt-historia bäraren av ett genfel har.

– Om det finns många i släkten som har insjuknat i cancer men alla har till-frisknat, är det en annan sak att identi-fiera bärarskap än i en släkt där många har dött i sjukdomen.

Hon fortsätter med att säga att en människa behöver mycket stöd när hon har fått höra att hon är bärare av ett genfel som disponerar för cancer.

– Vi har redan funderat på samarbe-te med cancerorganisationen.

Oktober är rosa

Med Cancerstiftelsens Rosa Bandet-kam- panj samlar man medel för forskningen i bröstcancer och för att utveckla Cancer-organisationernas ärftlighetsrådgivning. Utöver det rosa bandet som har blivit en bekant syn i gatubilden har många slags rosa produkter lanserats för konsu-menterna. En del av vinsten doneras till kampanjinsamlingen. Produkterna finns i välsorterade dagligvaruaffärer och i webbhandeln. Mer information (på fin-ska) på adressen www.roosanauha.fi..