1

Vastavalmistuneidentyöelämään sijoittuminen 2007–2009

Johanna Vilkkilä Elina Lavikainen Aleksis Nokso-Koivisto

SUOMEN LAKIMIESLIITTO -FINLANDS JURISTFÖRBUND ry

1

Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen

2007–2009

Johanna Vilkkilä, Elina Lavikainen, Aleksis Nokso-Koivisto

2

SISÄLLYS

1 SELVITYKSEN TAUSTA JA TOTEUTUS............................................................................................................ 3

1.1 SELVITYKSEN TOTEUTUS ...................................................................................................................................... 4

2 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT ........................................................................................................................... 5

3 MAANTIETEELLINEN SIJOITTUMINEN .......................................................................................................... 7

4 YLIOPISTO–OPINNOT ........................................................................................................................................... 9

4.1 OPISKELUAJAT ...................................................................................................................................................... 9 4.2 OPINTOJEN VIIVÄSTYMISEN SYYT ....................................................................................................................... 10 4.3 MUU KOULUTUS .................................................................................................................................................. 12

5 AUSKULTOINTI .................................................................................................................................................... 13

6 OPINTOJEN AIKAINEN TYÖHISTORIA ......................................................................................................... 14

6.1 OPINTOJEN AIKAINEN TYÖSKENTELY .................................................................................................................. 14 6.2 KOULUTUSALAN TYÖKOKEMUS .......................................................................................................................... 15

7 VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖNHAKUPROSESSI ..................................................................................... 17

7.1 TYÖNHAUN KESTO .............................................................................................................................................. 17 7.2 TÄRKEIMMIKSI KOETUT TEKIJÄT TYÖNHAUSSA .................................................................................................. 21 7.3 MITEN ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA ON SAATU? .................................................................................................... 23

8 ENSIMMÄINEN VALMISTUMISEN JÄLKEINEN TYÖSUHDE ................................................................... 26

8.1 TYÖNANTAJA ...................................................................................................................................................... 26 8.2 ENSIMMÄISEN TYÖSUHTEEN LAATU .................................................................................................................... 27 8.3 TYÖTEHTÄVÄT .................................................................................................................................................... 29 8.4 PALKKA .............................................................................................................................................................. 34 8.5 VASTAAJIEN NÄKEMYS PALKAN JA TEHTÄVIEN VASTAAVUUDESTA .................................................................... 44 8.6 YLITÖIDEN MÄÄRÄ ............................................................................................................................................. 45

9 OIKEUSTIETEILIJÄT TYÖMARKKINOILLA ................................................................................................ 47

9.1 TYÖSUHTEIDEN VAIHTUVUUS VALMISTUMISEN JÄLKEEN ................................................................................... 47 9.2 VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖTTÖMYYS.............................................................................................................. 48

10 NYKYINEN TYÖTILANNE ................................................................................................................................ 51

10.1 ASEMA ORGANISAATIOSSA ............................................................................................................................... 53 10.2 TYÖN VAATIVUUSTASON JA AKATEEMISEN KOULUTUKSEN VASTAAVUUS ........................................................ 53 10.3 NYKYISEN TYÖN VASTAAVUUS KOULUTUSALAAN ............................................................................................ 54 10.4 NYKYISEN TYÖN ARVIOINTIA ............................................................................................................................ 58

11 PÄÄTESANAT ...................................................................................................................................................... 62

3

1 Selvityksen tausta ja toteutus

Tämä selvitys vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta on jatkoa

aiemmille vastaavanlaisille selvityksille. Edellisen selvityksen Lakimiesliitto toteutti

vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta vuonna 2007 yhteistyössä

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen kanssa (Jauhiainen & Penttilä 2007). Kysymyslomake

on suurelta osin pysynyt samanlaisena kuin aiemminkin, mutta joiltain osin sitä on päivitetty

esimerkiksi aiempien kyselyiden avovastauksien perusteella.

Tämänkertainen kysely oli suunnattu 2007–2009 valmistuneille oikeustieteilijöille. Kiinnostavaa

tässä tarkasteluryhmässä on se, että vuonna 2008 valmistui Suomessa ennätysmäärä maistereita,

koska tutkintovaatimuksia muutettiin Bolognan prosessin myötä, ja vanhojen tutkintovaatimusten

mukaan oli mahdollista valmistua kesään 2008 asti. Alla olevasta taulukosta voimme nähdä, että

myös oikeustieteiden maistereita on valmistunut huomattavasti enemmän kuin muina vuosina.

Oikeustieteiden maisterien määrä on aiemmin 2000-luvulla vaihdellut välillä 386–523, mutta

vuonna 2008 valmistuneita oli selvästi enemmän, 644. Tutkinnonuudistus on ollut monelle

opintonsa keskeyttäneelle tai jo työelämään siirtyneelle hyvä syy saattaa loppuun jo aiemmin

aloittamansa opinnot, jottei myöhemmin joutuisi tekemään korvaavia opintoja lisää.

Vuosi

Tutkinnon

 suorittaneet (n)

2000 477

2001 523

2002 468

2003 445

2004 443

2005 414

2006 386

2007 481

2008 644

2009 337

Taulukko 1. Oikeustieteiden maisterin tutkinnon suorittaneet valmistumisvuosittain.

Tämänkertainenkin selvitys toteutettiin Lakimiesliiton ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö

Otuksen yhteistyönä. Kyselyn ohjauksesta vastasi Lakimiesliiton viestintäpäällikkö Aleksi

Henttonen. Selvityksen vastuuhenkilönä toimi Otuksen toiminnanjohtaja Aleksis Nokso-Koivisto.

4

Selvityksen toteuttivat tutkijat Johanna Vilkkilä ja Elina Lavikainen. Arvokkaita kommentteja

selvityksen tueksi antoi myös tutkija Johanna Penttilä.

1.1 Selvityksen toteutus

Selvitys toteutettiin helmi-maaliskuussa 2010 Internet-kyselynä. Kutsu osallistua kyselyyn

lähetettiin kaikille niille oikeustieteen maisterin tai kandidaatin tutkinnon vuosina 2007–2009

suorittaneille henkilöille, joiden posti- tai sähköpostiosoite oli tiedossa. Osoitelähteinä toimivat

Helsingin, Turun ja Lapin yliopistojen opiskelijarekisterit, joita täydennettiin Lakimiesliiton

jäsenrekisteristä saaduilla osoitteilla.

Kaikkiaan jonkinlainen yhteystieto oli 1416 eri henkilölle. Näistä kaikille niille, joiden

sähköpostiosoite tunnettiin, lähetettiin henkilökohtainen vastauslinkki kyselylomakkeeseen vain

sähköpostitse. Niille, joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa, lähetettiin kirjeenä kutsu vastata

kyselyyn Internetissä.

Internetissä käytettiin kyselyn toteuttamiseksi kysely- ja tiedonkeruusovellus Webropolia, jossa

kysely oli suojattu salasanalla, jotta vain kutsun saaneet pystyivät vastaamaan. Ensimmäisellä

kierroksella lähetettiin 1467 sähköpostikutsua, joista osa kohdistui samoille henkilöille, koska

osalle kohderyhmästä oli useampi sähköpostiosoite, esimerkiksi koti- ja työsähköpostiosoitteet.

Osoitteista osa oli teknisesti virheellisiä, jonka vuoksi ne palautuivat, ja yksi vastaajista ilmoitti,

ettei kuulunut tutkimuksen kohderyhmään. Sähköpostikutsut menivät siis 1167:lle eri henkilölle.

Sähköpostikutsujen lisäksi lähetettiin kaksi muistutusviestiä, joissa vastausaikaa jatkettiin.

Kirjeitse Webropol-kyselyyn kutsuttiin vastaamaan 249 valmistunutta oikeustieteilijää.

Kutsukirjeistä palautui postin kautta syystä tai toisesta neljä kappaletta. Kirjeellä lähetetty

vastauspyyntö Internet-kyselyyn tavoitti siis kaikkiaan 245 ihmistä.

Sähköpostilinkkinä 1167 eri henkilölle lähetettyihin kutsuihin vastauksia kertyi lopulta 600

kappaletta, eli niiden osalta vastausprosentiksi muodostui 51,4. Kirjekutsujen kautta saavutettu

vastausaktiivisuus jäi reilusti heikommaksi; kaikkiaan salasanalla suojattuun kyselyyn, johon

kirjekutsujen vastaukset ohjattiin, vastasi 30 henkilöä, mikä vastaa 12,2 prosenttia. Loppujen

lopuksi pyyntö vastata kyselyyn on siis kohdistunut kaikkiaan 1416 henkilölle ja vastaajia on ollut

630. Vastausprosentti on siis 44,6 prosenttia, mikä on alhaisempi kuin viime raportissa.

5

Vastausprosentit ovat yleisesti olleet laskussa viime vuosina sähköisissä kyselytutkimuksissa

(Singer 2006).

Varsinkin kirjeitse vastauspyynnön saaneiden osalta vastausprosentti on todella alhainen.

Kirjepostikutsujen yhteydessä ei tarjottu mahdollisuutta vastata paperilomakkeella, vaan kaikki

vastaukset pyydettiin tekemään nettilomakkeen kautta. Tämä on voinut vaikuttaa

vastausaktiivisuuteen vähentävästi esimerkiksi niin, että kirjeitse lähetetty kutsu ei innosta heti

vastaamaan, ellei Internet-yhteydellä varustettua tietokonetta ole heti käsillä. Tällöin kutsu voi joko

unohtua tai jäädä tarkoituksella vastaamatta, mikäli erikseen vastaamaan meneminen koetaan

vaikeaksi.

2 Vastaajien taustatiedot

Kyselyyn vastasi 630 henkilöä, joista oikeustieteen kandidaatteja oli 51 prosenttia ja oikeustieteen

maistereita 48 prosenttia. Aiemmin kandidaatteja oli 78 prosenttia ja maistereita 22 prosenttia.

Vastaajista 68 prosenttia oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli

vastaavasti 32 prosenttia Valtaosan (94 %) äidinkieli oli suomi. Suurimmalla osalla (65 %)

kyselyyn vastanneista ei ollut lapsia, perheellisiä oli 35 prosenttia vastaajista. Perheellisistä 60

prosenttia oli yksilapsisia. Perheellisten vastaajien osuus oli edellisen, vuonna 2007 toteutetun,

kyselyn mukaan 17 prosenttia ja vuonna 2004 raportissa perheellisten osuus oli 22 prosenttia.

Perheellisten osuus vastaajista on siis nyt suurempi kuin aiemmin.

Helsingin yliopistosta valmistuneiden edustus oli aineistossa edelleen lähes puolet (49 %)

vastanneista (ks. taulukko 1). Turun ja Lapin yliopistoista vastaajia oli aiempaa enemmän,

Helsingin yliopiston Vaasassa opiskelleiden määrä oli pieni ja suunnilleen samansuuruinen kuin

aiemmassakin selvityksessä. Tutkimus keskitettiin maisteritasoiseen koulutukseen osallistuneisiin,

eikä kyselyä lähetetty oikeusnotaarin tutkinnon suorittaneille. Oikeusnotaarien määrä on varsin

pieni, joten kattava vertailu on mielekkäämpää maisteritasoisen koulutuksen sisällä. Åbo

Akademista valmistutaan juuri oikeusnotaarin tutkintoon, joten sieltä ei vastaajia tälläkään kertaa

ollut lainkaan.

Valmistunut/ 

Yliopisto Helsinki Turku Lappi Vaasa/HY Åbo Akademi

2001‐2003 53 % 24 % 19 % 3 % 1 %

2004‐2006  47 % 28 % 23 % 2 % 0 %

2007‐2009 49 % 28 % 21 % 2 % 0 %

6

Taulukko 2. Valmistuneet yliopistoittain.

68 prosenttia vastaajista oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli

vastaavasti 32 prosenttia. Suomen yliopistoja koskevan KOTA- tietokannan mukaan vuosina 2007–

2009 kaikista maisteritasoisen tutkinnon suorittaneista naisia oli 63 prosenttia ja oikeustieteellisestä

valmistuneista maistereista naisia oli 62 prosenttia. Tältä osin otos edustaa suhteellisen hyvin

perusjoukkoa.

Vastaajat olivat keskimäärin 31-vuotiaita eli vuoden vanhempia kuin edelliseen raporttiin

vastanneet. Nuorin vastaaja oli 24-vuotias ja vanhin 68-vuotias. Vastaajat ryhmittyivät ikäluokittain

hyvin samalla tavalla kuin vuoden 2007 raportissa. 64 prosenttia vastaajista kuului 26–30-

vuotiaiden ja 22 prosenttia 31–35-vuotiaiden ikäryhmään. Tätä vanhempia oli 12 prosenttia

vastaajista. 25-vuotiaita tai nuorempia oli kolme prosenttia.

Vuonna 2004 valmistuneessa raportissa Lakimiesliittoon kuului 79 prosenttia vastanneista, vuoden

2006 raportissa vastaava luku oli 88 prosenttia ja uusimmassa raportissa vastaajista Lakimiesliittoon

kuului 92 prosenttia. Vuoden 2004 ja 2006 raporttien perusteella vaikuttaisi siis siltä, että yhä

useampi kuuluu Lakimiesliittoon, mutta tämän raportin osalta kasvun selittänee se, että osa

puuttuneista vastaajien osoitteista on päivitetty Suomen lakimiesliiton kautta, jolloin otokseen on

valikoitunut enemmän liiton jäseniä. Jäsenmäärä on kuitenkin Lakimiesliitosta saadun tiedon

mukaan ollut muutaman vuoden tarkasteluvälillä lievässä kasvussa. Naisista liittoon kuului 93

prosenttia ja miehistä 90 prosenttia.

Kaikki alle 26-vuotiaat kuuluivat liittoon, kun aiemmassa raportissa vastaava luku oli 66 prosenttia.

Nuorinta ikäryhmää on siis saatu organisoitumaan paremmin, mutta lukumäärällisesti nuorimpien

ryhmään kuului kuitenkin varsin vähän vastaajia, joten kovin vahvojen päätelmien tekeminen on

vaikeaa. 26–30-vuotiaista 91 prosenttia, 31–35-vuotiaista 93 prosenttia ja yli 35-vuotiaista 96

prosenttia kuuluivat liittoon. Jos nuorinta ikäluokkaa ei oteta huomioon, näyttää siltä, että liittoon

kuuluminen on sitä yleisempää, mitä vanhempi on.

Opiskelijajärjestötoimintaan oli opiskeluaikana aktiivisesti osallistunut 14 prosenttia vastaajista,

jonkin verran 31 prosenttia, mutta yli puolet eli 55 prosenttia ei ollut osallistunut lainkaan.

Sukupuolten välistä eroa osallistumattomuuden osalta ei juuri ollut, mutta miehistä 16 prosenttia

ilmoitti osallistuneensa aktiivisesti opiskelijajärjestötoimintaan, kun taas naisista 13 prosenttia oli

7

osallistunut aktiivisesti. Naisista 33 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran

opiskelijajärjestötoimintaan ja miehistä 26 prosenttia.

Aktiivisimpia opiskelijajärjestöissä opiskeluaikanaan toimineita olivat 26–30-vuotiaat, joista

aktiivisia osallistujia oli 17 prosenttia, 34 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran eli

vähintään jonkin verran opiskelijajärjestöissä oli toiminut hieman yli puolet. Vastaavasti vähän alle

puolet eivät olleet osallistuneet lainkaan. Yli 35-vuotiaista 81 prosenttia ilmoitti, ettei toiminut

opiskelijajärjestöissä, alle 25-vuotiaista 75 prosenttia ja 31–35-vuotiaista 59 prosenttia.

Opiskelijajärjestöissä toimiminen on siis ollut yleisempää nuoremmilla kuin vanhemmilla Alle 25-

vuotiaiden osallistuminen on ollut yllättävän passiivista, näyttääkin siltä, että järjestöissä

toimiminen on yleisempää juuri valmistumisvaiheessa tai vähän sen jälkeen. Tässä aineistossa

kuitenkin alle 26-vuotiaiden osuus on niin pieni, ettei nuorimmasta ikäluokasta yleistyksiä voida

tehdä.

Aktiivisimpia ovat olleet Helsingin yliopistossa opiskelleet, joista 52 prosenttia on ollut vähintään

jonkin verran toiminnassa mukana. Edellisten raporttien tavoin Lapissa aktiivisuus on pienintä; 74

prosenttia siellä opiskelleista ei ole ottanut osaa järjestötoimintaan lainkaan siinä missä muiden

yliopistojen kohdalla luku on noin puolet opiskelijoista.

3 Maantieteellinen sijoittuminen

Suurin osa, 62 prosenttia, vastaajista työskentelee tai asuu Uudellamaalla. Varsinais-Suomessa asui

tai työskenteli 11 prosenttia vastaajista ja muilla alueilla asuvien tai työskentelevien osuudet olivat

huomattavasti pienempiä ja vain muutaman prosentin luokkaa, kuten aiemmassakin selvityksessä.

Ulkomailla vastaajista asui tai työskenteli yksi prosentti, joista suurin osa Euroopassa.

8

Työpaikan sijainti / Yliopisto

Helsingin yliopisto

(n)

Turun yliopisto

(n)

Lapin yliopisto

(n)

Vaasa/HY (n)

Yhteensä (n)

Yhteensä (%)

Uusimaa 271 72 39 1 383 62

Varsinais‐Suomi 3 58 3 1 65 11

Itä‐Uusimaa 2 1 0 0 3 0,5

Satakunta 0 2 0 0 2 0,3

Kanta‐Häme 3 3 0 0 6 1

Pirkanmaa 3 7 7 1 18 3

Päijät‐Häme 2 2 2 0 6 1

Kymenlaakso 4 0 4 0 8 1

Etelä‐Karjala 3 4 3 0 10 2

Etelä‐Savo 3 3 4 0 10 2

Pohjois‐Savo 2 3 3 0 8 1

Pohjois‐Karjala 1 2 1 0 4 1

Keski‐Suomi 1 4 8 0 13 2

Etelä‐Pohjanmaa 1 5 2 1 9 1

Pohjanmaa 3 3 0 6 12 2

Keski‐Pohjanmaa 0 0 2 0 2 0,3

Pohjois‐Pohjanmaa 0 0 27 0 27 4

Kainuu 0 0 3 0 3 0,5

Lappi 0 0 20 0 20 3

Ahvenanmaa 0 1 0 0 1 0,2

Ulkomaat 4 3 1 0 8 1

Yhteensä 306 173 129 10 618 100 Taulukko 3. Oikeustieteilijöiden maantieteellinen sijoittuminen.

Se, missä yliopistossa on opiskellut, vaikuttaa valmistumisen jälkeiseen alueelliseen sijoittumiseen.

Kaikista yliopistoista valmistuneista suuri osa työllistyy tai asuu Uudellamaalla; tämän raportin

mukaan Helsingin yliopistosta valmistuneista peräti 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin.

Uudellemaalle työllistyy Helsingin yliopiston Vaasan koulutuksesta valmistuneista 10 prosenttia,

Turusta 42 prosenttia ja Lapin yliopistosta 31 prosenttia.

Turun yliopistosta valmistuneista suurin osa työllistyi siis Uudellemaalle ja 33 prosenttia Varsinais-

Suomeen, mikä vastaa 88 prosenttia kaikista Varsinais-Suomeen työllistyneistä oikeustieteilijöistä.

Lapin yliopistosta valmistuneista 21 prosenttia on työllistynyt Pohjois-Pohjanmaalle ja 16

prosenttia Lappiin. Vuosina 2007-2009 valmistuneista oikeustieteilijöistä Lappiin, Pohjois- ja

Keski-Pohjanmaalle sekä Kainuuseen työllistyneistä kaikki olivat valmistuneet Lapin yliopistosta.

Näyttää siis siltä, että Turun ja Lapin yliopistoista valmistuneet sijoittuvat työskentelemään

useammin eri maakuntiin kuin Helsingin yliopistosta valmistuneet ja kaikista yliopistoista on

9

työllistytty lähimaakuntiin varsin selvästi kauempana sijaitsevista yliopistoista valmistuneita

useammin.

4 Yliopisto–opinnot

4.1 Opiskeluajat

Kaikkien kyselyyn vastanneiden keskimääräinen opiskeluaika oli 6,2 vuotta, kun se vuoden 2007

raportissa oli 5,8 vuotta. Keskimääräiset opiskeluajat siis hieman pidentyivät, mikä selittynee

pitkälti tutkinnonuudistuksella. Tutkinnonuudistuksen takia voi olla edellisvuosiin vertailun

kannalta järkevämpää tarkastella valmistumisaikojen mediaaneja kuin keskiarvoja. Kaikkia

yliopistoja tarkastellessa mediaanivastaus oli valmistua 6 vuodessa. Lapissa valmistumisajan

mediaani on 5 vuotta ja 6 vuotta Helsingissä; näiden osalta luvut ovat pysyneet samoina vuoden

2007 raporttiin verrattuna. Turussa mediaani on noussut puolella vuodella ja on nyt 6 vuotta ja

Vaasassa (HY) mediaani on 4,8 vuotta, kun se aiemmin oli 5,5 vuotta.

Sukupuolten välillä ei ole suurta eroa opintojen keston suhteen. Miesten opiskeluaikojen keskiarvo

oli 6,3 vuotta ja naisten 6,1 vuotta. Kuten edellisessä raportissa, 15 prosenttia vastaajista oli saanut

tutkintonsa valmiiksi neljässä vuodessa tai sitä nopeammin. Neljästä kuuteen vuotta opiskelleiden

osuus oli hieman laskenut 57 prosentista 53 prosenttiin. Kuudesta kahdeksaan vuotta opiskeli noin

viidennes, kuten aiemminkin. Yli kahdeksan vuotta opiskelleiden osuus oli pysynyt noin kymmenen

prosentin tietämillä.

Vaasassa (HY) opiskeluajat ovat yleensä ottaen muita lyhyempiä (4,8 vuotta) ja pisimmät Turun

yliopistossa, jossa keskiarvo on 6,4 vuotta. Aiemmin nopeimmin valmistuttiin Lapin yliopistosta,

josta tämän raportin mukaan valmistuttiin 5,7 vuodessa.

10

10

2

2

1

30

25

10

9

40

50

52

57

20

16

23

19

7

14

13

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Vaasa/HY

Lappi

Helsinki

Turku

Alle 3 vuotta

3‐4vuotta

4,1 ‐ 6 vuotta

6,1 ‐ 8 vuotta 

Yli 8 vuotta

Kuva 1. Tutkinnon suorittamisen kokonaiskesto yliopiston mukaan (n=628).

4.2 Opintojen viivästymisen syyt

Suurin osa (61 %) vastaajista katsoo opintojensa viivästyneen, vaikka oikeustieteilijöiden

keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika (6,2 vuotta) vastanneiden keskuudessa onkin hieman alle

kaikkien alojen valtakunnallisen keskiarvon. Noin kaksi viidestä puolestaan katsoo opintojensa

edenneen tavoiteajassa. Luvut ovat pysyneet lähes samoina kuin vuoden 2007 raportissa.

Viivästymisen tuntu luonnollisesti lisääntyy, mitä pidempään opinnot ovat kestäneet. 69 prosenttia

tutkintonsa neljässä vuodessa tai sitä nopeammin suorittaneesta on mielestään valmistunut ajallaan,

aiemmin näin ajatteli 75 prosenttia. Käsitykset tavoitteellisista valmistumisajoista ovat siis alle

neljässä vuodessa tutkintonsa suorittaneiden osalta hieman kiristyneet. Neljästä kuuteen vuotta

opiskelleista yli puolet eli 51 prosenttia on sitä mieltä, että heidän opintonsa ovat viivästyneet ja yli

kuusi vuotta opiskelleista niin ajattelevat lähes kaikki (91 %). Näissä luokissa puolestaan luvut ovat

aikaisemmin olleet hieman korkeampia eli yhä harvempi koki opintojensa viivästyneen.

Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä oli mahdollista valita yhdestä kolmeen, joten alla

olevassa taulukossa esitettyjen prosenttilukujen summa on suurempi kuin sata. Luvut on laskettu

samalla tavalla kuin edellisessäkin selvityksessä, jotta ne olisivat keskenään vertailukelpoisia.

Uudeksi vastausvaihtoehdoksi tällä kertaa oli nostettu ”Puutteellinen opintojen ohjaus tai

opintojärjestelyt”, koska aiemmassa raportissa se mainittiin usein avovastauksissa.

11

39

28

2016 14 13

11 117 6 4 4

2

6

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

En katso opintojeni viivästyneen

Kokoäivätyö opintojen ohella

Osa‐aikatyö opintojen ohella

Tutkielman viivästyminen

Opiskelumotivaation puute

Opiskelu ulkomailla

Puutteellinen opintojen ohjaus 

tai opintojärjestelyt

Harrastukset

Äitiys‐, isyys‐tai 

vanhempainloma

Epävarmuus työllistymisestä

Opiskelu muussa 

oppilaitoksessa

Sairaus

Varusmies/siviilipalvelu

Muu

Kuva 2. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneet seikat, %.

Opintojen viivästymisen syyt olivat painotuksiltaan pysyneet samansuuntaisina kuin edelliselläkin

kartoituskerralla, mutta tutkielman viivästyminen oli nyt kolmanneksi yleisin opintojen

viivästymiseen vaikuttanut tekijä, kun se aiemmin oli vasta neljännellä sijalla. Usein opiskelut

jäävätkin kesken juuri pro gradu -vaiheessa, mutta nyt tutkinnonuudistuksen myötä useampi

oikeustieteitä opiskellut on saattanut saada motivaation suorittaa opintonsa ja tutkielmansa loppuun

asti ennen opintovaatimusten muuttumista. Eniten opintojen viivästymiseen ovat vaikuttaneet

työskentely koko- tai osa–aikaisesti. Vähintään joka kymmenennen opintojen kestoon vaikutusta on

ollut opiskelumotivaation puutteella, ulkomailla opiskelulla, puutteellisella opintojen ohjauksella tai

opintojärjestelyillä ja/tai harrastuksilla. Harvinaisempia syitä ovat olleet opiskelu muussa

oppilaitoksessa, epävarmuus työllistymisestä, vanhempainloma, varusmies- tai siviilipalvelus sekä

sairaus. Yleisin kohdassa ”Muu” mainittu viivästymissyy oli opiskelijajärjestötoiminta. Sen lisäksi

useampia mainintoja olivat keränneet henkilökohtaiset tai perhesyyt, opintojen organisointi tai

ohjauksen puute yliopiston puolelta, taloudelliset tekijät sekä kiireettömyyden arvostaminen.

12

4.3 Muu koulutus

Oikeustieteellisen tutkinnon lisäksi 23 prosentilla kyselyyn vastanneista oli jokin muu koulutus ja

13 prosenttia oli sellaiseen opiskelemassa. Aiemmassa selvityksessä jonkin muun tutkinnon

suorittaneita oli viidennes ja muussa koulutuksessa olevia hieman alle viidennes. Tässäkin

raportissa kaiken kaikkiaan reilulla kolmanneksella oli jonkin muun alan koulutus tai heillä oli

toisen alan tutkinto kesken. Edelleen yleisimmin suoritettuja tutkintoja olivat taloustieteenalan

tutkinnot, KTM/Ekonomi oli suoritettuna 4 prosentilla (2007: 8 %) muun koulutuksen käyneistä, ja

merkonomin tai tradenomin tutkinto 6 prosentilla (2007: 10 %). ”Muu tutkinto”-luokka oli 10

prosentin suuruinen ja varsin suuri. Näiksi ”muiksi” tutkinnoiksi mainittiin yleisimmin filosofian

kandidaatti tai maisteri, hallintotieteiden kandidaatti tai maisteri ja poliisin tutkinto. Joitakin

mainintoja keräsivät esimerkiksi valtio-/yhteiskuntatieteet, sairaanhoitaja tai ammatilliset tutkinnot.

Suurimman yksittäisen ryhmän kysymykseen vastanneista muodostivat ne, joilla muu koulutus oli

edelleen kesken. Kysymyksessä ei pyydetty ottamaan kantaa siihen, missä vaiheessa muut opinnot

olivat, tai oliko vastaaja aikeissa suorittaa ne loppuun. Keskeneräisistä koulutuksista suurin osuus

oli KTM-tutkintoja. Seuraavaksi yleisimpiä olivat FM-tutkinto, valtiotieteen tai yhteiskuntatieteen

maisterin tutkinnot ja hallintotieteen maisterin tutkinto.

VTM/YTM8 %

KTM /Ekonomi;   11%

DI1 %

Merkonomi/Tradenomi 16 %

Muu28 %

Opinnot toiseen tutkintoon ovat vielä 

kesken

36 %

Kuva 3. Muu koulutus (n=629).

13

5 Auskultointi

Auskultoineiden tai kyselyhetkellä auskultoimassa olevien (2010: 19 %) määrä on laskenut viime

kyselyihin verrattuna (2007: 29 % ja 2004: 31 %). Kyselyyn vastanneista 11 prosenttia on

auskultoinut ja 7 prosenttia oli auskultoimassa kyselyhetkellä. Aiemmassa raportissa vastanneista

17 prosenttia oli auskultoinut ja 12 prosenttia auskultoimassa parhaillaan. Auskultoineiden naisten

määrä oli pudonnut 18 prosentista 12 prosenttiin ja miehillä auskultoineiden määrä oli nyt 11

prosenttia sen aiemmin ollessa 16 prosenttia.

Kiinnostus auskultointia kohtaan on kuitenkin kasvanut 47 prosentista 56 prosenttiin.

Auskultointipaikkoja on myös vähennetty eivätkä näin ollen kaikki halukkaat pääse auskultoimaan,

vaikka haluaisivatkin. Vuonna 2005 auskultointipaikkoja oli 200, mutta vuoteen 2009 mennessä

Oikeusministeriö laski määrän reiluun 150:een (Lakimiesliitto 2009).

Auskultoinnista kiinnostumattomien määrä on pysynyt samana. Tässäkin raportissa, vuoden 2007

raportin tapaan, noin neljännes (26 %) vastaajista ilmoitti, ettei ole lainkaan kiinnostunut

auskultoinnista. Miesten kiinnostus auskultointia kohtaan on laskenut, mutta naisilla kiinnostus on

pysynyt samana. Miehistä reilu kolmannes, 36 prosenttia (2007: 28 %), ja naisista viidennes ei ole

auskultoinut eikä ole siitä myöskään kiinnostunut. Naiset ovatkin miehiä hieman kiinnostuneempia

auskultoinnista ja aktiivisempia sitä suorittamaan.

14

2823

27 26

44 58

70

56

5

11

3

722

8 11

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

2007 2008 2009 Yhteensä

On auskultoinut

Auskultoi tällä hetkellä

Ei, mutta on kiinnostunut

Ei, eikä ole kiinnostunut

Kuva 4. Auskultointi valmistumisvuoden mukaan (n=625)

6 Opintojen aikainen työhistoria

6.1 Opintojen aikainen työskentely

Säännöllinen lukukausien aikainen ja lähes tai koko opiskeluajan kestänyt työnteko on aiempaan

verrattuna jonkin verran edelleen lisääntynyt. Vuoden 2004 selvityksessä koko opiskeluaikansa

töissä oli käynyt 30 prosenttia vastaajista, vuoden 2007 vastaava osuus oli 37 prosenttia ja nyt 42

prosenttia. Osan opiskeluaikaa kestävä säännöllinen työnteko sen sijaan on hieman noussut vuoden

2007 selvityksestä, mutta palannut lähes samaan kuin vuonna 2004, eli 34 prosenttiin. Muut ryhmät

ovat lähestulkoon samansuuruiset kuin aiemmassakin selvityksessä.

15

En ollut töissä opiskeluaikana

2 %

Säännöllisesti lukukausienkin 

aikana 

lähes/koko opiskeluajan

42 %

Säännöllisesti lukukausienkin aikana osan 

opiskeluajasta34 %

Satunnaisesti8 %

Ainoastaan kesäisin14 %

Kuva 5. Työskentely opintojen aikana (n=629).

Kuten edellisessä, tässäkin selvityksessä naiset (44 %) työskentelivät miehiä (37 %) useammin

säännöllisesti lähes koko opiskeluaikansa. Muissa ryhmissä ei ollut suuria eroja sukupuolen

mukaan, miehet (17 %) työskentelivät hieman useammin ainoastaan kesäisin.

6.2 Koulutusalan työkokemus

Opiskeluaikana oman alansa kokopäivätöissä oli ollut 73 prosenttia vastaajista (2007: 66 %) ja osa-

aikatyössä 42 prosenttia vastaajista (2007: 37 %). Molempien ryhmien osuus oli kasvanut, mutta

todennäköistä on, että samat henkilöt työskentelivät nyt sekä osa-aikaisesti että kokopäiväisesti,

sillä niiden osuus, jotka eivät ole olleet oman alan töissä opiskelujen ohella, oli pysynyt lähes

samana eli 13 prosentissa (2007: 14 %). Oman alan työkokemusta opiskelun ohella kertyi siis 87

prosentille opiskelijoista, eikä eroja miesten ja naisten välillä tässä suhteessa juurikaan ollut.

Yllä kuvatusti koulutusta vastaavan kokopäivätyön määrä on lisääntynyt edellisestä

kartoituskerrasta. Se näkyy myös ajallisessa tarkastelussa. Yli vuoden kokopäivätöitä tehneiden

osuus on ollut jatkuvasti kasvussa. Nykyisin osuus on 38 prosenttia, kun se vuoden 2007 raportissa

oli 34 prosenttia ja vuoden 2004 raportissa 27 prosenttia. Keskimäärin kokopäiväiseen työntekoon

16

on opiskeluaikana käytetty 15,4 kuukautta, kun vuoden 2007 raportin mukaan työntekoon käytettiin

13,8 kuukautta. Mediaani on pysynyt samana eli 10 kuukaudessa.

Eniten muutoksia on tapahtunut miesten kohdalla. Miehillä yli vuoden työkokemus oli naisia

yleisempää ja noussut vuoden 2007 raportin 37 prosentista 42 prosenttiin. Myös niiden määrä, joilla

oli enintään puolen vuoden työkokemus, oli lisääntynyt. Kolmasosa miehistä oli tehnyt

koulutustaan vastaavaa työtä enintään puoli vuotta (2004: 46 % ja 2007: 28 %). Miesten työntekoon

käyttämän ajan keskiarvo on hieman noussut 15,8 kuukaudesta 16,1 kuukauteen mediaanin

laskiessa vuodesta 11 kuukauteen.

Opintojen aikana hankittu oman alan kokopäiväinen työssäkäynti jakaa naisvastaajat lähes tasan

kolmeen yhtä suureen osaan sen mukaan, onko ollut enintään puoli vuotta, puolesta vuodesta

vuoteen tai yli vuoden työssä. Naisten keskimääräinen työssäkäynti on lisääntynyt enemmän,

keskiarvo on nyt 15,2 kuukautta, kun se aiemmin oli 12,6 kuukautta. Naisten mediaani on kuitenkin

pysynyt lähes samana kuin aiemmin eli on nyt 10 kuukautta. Mediaani eroaa keskiarvosta

huomattavasti ja on jopa laskenut kuukaudella edelliseen raporttiin verrattuna. Naiset eivät siis

välttämättä käy töissä sen enempää kuin ennenkään. Luultavaa onkin, että naisten keskiarvon

nousuun vaikuttaa muutama kauan opiskelun ohella kokopäiväisissä töissä ollut vastaaja. Suurin

arvo naisilla on ollut 156 kuukautta, joka jo yksinäänkin nostaa keskiarvoa. Miehillä suurin arvo oli

120 kuukautta. Muutama vastaajista ilmoitti työskennelleensä jatkuvasti opintojen ohella. Näitä

vastauksia ei ole tässä raportissa muutettu numeeriseen muotoon ja ne eivät ole tarkastelussa

mukana, koska vastaukset voivat olla monitulkintaisia.

17

1424

38 4132

29

30

3131

30

5746

31 2738

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Vaasa (HY) Helsingin yliopisto

Lapin yliopisto Turun yliopisto

Yhteensä

Yli vuosi

Puolesta vuodesta vuoteen

Enintään puoli vuotta

Kuva 6. Opintojen aikaisen koulutusta vastaavan työn määrä valmistumisyliopistoittain, % (n=445).

Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä valmistuneet olivat tehneet pisimpään kokopäiväisesti oman

alansa töitä opiskeluaikanaan. Yli puolella heistä oli yli vuoden työkokemus. Myös Helsingin

yliopistosta valmistuneilla lähes puolella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan. Lapin ja Turun

yliopistosta alle kolmanneksella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan.

Helsingin yliopistossa (keskiarvo 18,5 kk ja mediaani 12 kk) ja Turussa (keskiarvo 12,4 kk ja

mediaani 8 kk) opiskelleiden oman alan kokopäivätyön määrä oli korkeinta ja pysynyt lähes

samassa kuin ennen. Lapissa, jossa työnsaanti on perinteisesti ollut muita maakuntia vaikeampaa,

työnteon määrä oli noussut jopa neljällä kuukaudella (keskiarvo 12,4 kk ja mediaani 9 kk).

Vaasassa työssäolo oli pysynyt lähes samana kuin aiemminkin (keskiarvo 16,1 kk ja mediaani. 18

kk).

7 Vastavalmistuneiden työnhakuprosessi

7.1 Työnhaun kesto

Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna oikeustieteilijät työllistyivät useammin nyt valmistumisensa

jälkeen. Keskimäärin työnhaku kesti kuukauden ja mediaanivastaus oli nolla. Vastaajista

keskimäärin 70 prosenttia työllistyi heti tai oli jo työsuhteessa valmistuttuaan, kun aiemman

18

raportin mukaan vastaava osuus oli vain 57 prosenttia. Muutokseen voi vaikuttaa osaltaan

tutkinnonuudistus, koska useampi vastaaja on ollut työsuhteessa ja tehnyt samalla tutkintonsa

valmiiksi. Alle kaksi kuukautta töitä haki 14 prosenttia valmistuneista ja noin joka kymmenes haki

töitä kahdesta neljään kuukautta. Neljästä kuuteen kuukautta töitä haki kolme prosenttia vastaajista.

Kauemmin kuin puoli vuotta ensimmäisen työpaikan löytymiseen meni yhteensä neljällä prosentilla

vastaajista. Suurin muutos oli siis heti töihin päässeiden ryhmässä, kun taas muissa luokissa

tapahtuneet muutokset olivat vuoden 2007 raporttiin verrattuna vain parin prosenttiyksikön luokkaa.

Suomen Lakimiesliiton vuoden 2001 selvitykseen vastanneista 82 prosenttia oli löytänyt töitä

kahdessa kuukaudessa tai nopeammin, kun luku vuoden 2004 selvityksessä oli 79 prosenttia ja

vuonna 2007 76 prosenttia. Nyt oikeustieteilijöistä 84 prosenttia sai työpaikan alle kahden

kuukauden työnhaun jälkeen. Huonosta taloustilanteesta huolimatta on työllistyminen

valmistumisen jälkeen nopeutunut tai sitten osaltaan on kyse tutkinnonuudistuksen vaikutuksesta

siihen, että yhä useampi oikeustieteilijä on ollut jo työsuhteessa valmistuessaan

74

67

58 55

72

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

1975 1985 1995 2005 2009

Kuva 7. Niiden osuus, jotka olivat töissä tai saaneet heti töitä valmistuttuaan, %.

Kuvassa 7 olevat tiedot vuosilta 1975–1995 on saatu Vastavalmistuneiden lakimiesten

sijoittumistutkimuksesta 1996 (Immeli, 1996), eivätkä luvut ole aivan täysin vertailukelpoisia,

mutta suuntaa-antavia. Raportissa on kysytty, onko ollut töissä heti valmistuttuaan ja uudemmissa

19

Lakimiesraporteissa (Jauhiainen & Penttilä 2007) on kysytty, mikäli on ollut töissä tai saanut heti

töitä valmistuttuaan. Vuoden 1996 raportissa pohditaan, että jotkut vastaajista, ovat voineet vastata,

etteivät ole työllistyneet heti, vaikka ovat myös ilmoittaneet työllistyvänsä lähikuukausina.

Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna työllistymisnopeus on palannut viime vuosina samalla tasolle,

kuin se oli 70-luvun puolivälin jälkeenkin. Vuonna 1975 valmistuneista lähes kolme neljännestä sai

heti töitä tai oli jo töissä valmistuessaan, kuten oli vuonna 2009. Suurin muutos näyttääkin

tapahtuneen vasta viime vuosikymmeninä. Vuosina 1995 ja 2005 heti valmistuttuaan töitä sai 55–58

prosenttia oikeustieteilijöistä. Toisaalta on muistettava, että työttömyysajat valmistumisen jälkeen

eivät ole olleet silloinkaan kovin pitkiä. Voikin pohtia, onko osa valmistuneista pitää taukoa

opintojen ja työelämän välissä ja etsineet työtä jonkin aikaa passiivisemmin.

70

14

93

1 3

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Sai heti töitä Enintään 2kk 2,1 ‐ 4 kk 4,1 ‐ 6 kk 6,1 ‐ 8 kk Yli 8 kk

Kuva 8. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika, %. (n=625).

Valmistumisvuosittain tarkasteltuna nopeimmin ovat työllistyneet 2007 valmistuneet. Heistä 73

prosenttia on saanut töitä heti valmistuttuaan kun vuonna 2008 valmistuneista heti töitä sai 66

prosenttia. Vuonna 2009 luku oli 72 prosenttia. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja ei ole;

naisista heti on työllistynyt 70 prosenttia ja miehistä 69 prosenttia. Molemmissa ryhmissä heti

valmistumisen jälkeen työllistyminen on kasvanut saman verran. Työnhakuajat ovat muutoinkin

kummallakin sukupuolella lähes samanmittaisia.

20

Opiskeluaikaisella työnteolla on huomattava vaikutus siihen, kuinka nopeasti vastaajat ovat

työllistyneet valmistumisensa jälkeen. Säännöllisesti lukukausienkin aikana koko opiskeluajan

työskennelleistä 79 prosenttia ja osan opiskeluajasta työskennelleistä 71 prosenttia oli saanut heti

töitä. Sen sijaan ainoastaan kesäisin tai satunnaisesti työskennelleistä selvästi pienempi osa on

työllistynyt heti valmistumisensa jälkeen.

36

46

58

71

79

18

12

25

14

11

46

42

17

15

11

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

En ollut töissä opiskeluaikana

Satunnaisesti

Ainoastaan kesäisin

Säännöllisesti  lukukausienkin aikana osan opiskeluajasta

Säännöllisesti  lukukausienkin aikana  lähes / koko opiskeluajan

Sai heti töitä Enintään 2 kk Yli 2 kk

Kuva 9. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika opintojen ohessa työskentelyn mukaan (n=624).

Työpaikan hakuun käytetty aika oli yhteydessä siihen, mistä yliopistosta vastaaja oli valmistunut.

Helsingin yliopistosta valmistuneista 76 prosenttia oli saanut heti töitä, HY:n Vaasassa

järjestettävästä koulutuksesta jopa kaikki, mutta sieltä valmistuneiden määrä oli varsin pieni, mikä

vaikeuttaa vertailua. Turusta valmistuneista heti työllistyneiden osuus oli 68 prosenttia ja Lapista 55

prosenttia. Työllistyminen heti valmistumisen jälkeen oli siis lisääntynyt riippumatta siitä, mistä

yliopistosta oli valmistunut.

Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisajat olivat lyhyimmät, 87 prosenttia työllistyi alle

kahdessa kuukaudessa, Turusta 83 prosenttia ja Lapista 76 prosenttia. Helsingin yliopiston Vaasassa

järjestettävästä koulutuksesta työllistyivät kaikki heti valmistumisen jälkeen, tosin vastaajia oli vain

21

muutamia. Helsingin yliopistosta valmistuneiden keskimääräinen työllistymisaika oli 0,8 kuukautta,

Turun yliopistosta 1,5 kuukautta ja Lapin yliopistosta 1,8 kuukautta. Kaikissa yliopistoissa

mediaani vastaus oli kuitenkin työllistyä heti.

Ero työnhaun kestossa selittynee työpaikkojen maantieteellisellä sijainnilla; Uudellamaalla

työpaikkoja on enemmän. Näin ollen Helsingistä valmistuvalla paikka on useammin valmiina heti

valmistuessa, kun Turusta ja erityisesti Lapista valmistuneet muuttavat useammin työn perässä.

Tällöin työnhaku ja työn aloittaminen luonnollisesti vie jonkin verran pidempään.

Helsingin yliopistosta valmistuneista 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin. Lapin yliopistosta

valmistuneista 84 prosenttia oli muuttanut Lapin läänin ulkopuolelle valmistuttuaan. Turusta

valmistuneista kaksi kolmasosaa (67 %) on muuttanut Varsinais-Suomen ulkopuolelle. Vuoden

2007 raportissa Turun yliopistosta valmistuneista oikeustieteilijöistä 72 prosenttia muutti Varsinais-

Suomen ulkopuolelle, kun taas Lapin yliopistosta valmistuneista jopa 90 prosenttia muutti Lapin

läänin ulkopuolelle. Tosin Lapin yliopistosta monet työllistyivät lähimaakuntiin Pohjois-, ja Keski-

Pohjanmaalle, sekä Kainuuseen. On myös huomattava, että alueelliset erot työpaikkojen määrässä

vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Rovaniemi on pohjoisen Suomen ainoa oikeustieteellistä

koulutusta tarjoava yliopisto, ja on luonnollista, että suuri osa valmistuneista siirtyy alueen sisällä

Rovaniemeen nähden yli kaksinkertaisen kokoiseen Ouluun ja samoin Lapista väestöltään yli

kaksinkertaisen kokoiselle Pohjois-Pohjanmaalle samoin kuin muihin maakuntiin. Sen sijaan

etelässä Helsinki ja Uusimaa ovat myös väkiluvultaan keskuksia, joten suurempi pysyvyys niissä on

odotettua.

7.2 Tärkeimmiksi koetut tekijät työnhaussa

Akateeminen tutkinto, oma aktiivisuus, tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet, muut tekijät ja

alan työkokemus nähtiin edelleen tärkeimmiksi ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneiksi

tekijöiksi. Sen sijaan sukupuolella, opiskelun kestolla, järjestö- tai opiskelijatoimintakokemuksella,

muilla opinnoilla tai opintomenestyksellä ei nähty olevan juuri lainkaan vaikutusta ensimmäisen

työpaikan saamiseen. Vastaajista 39 prosenttia oli mielestään valmistunut ajallaan. Puolet kaikista

vastaajista (50 %) koki, ettei opiskelujen kestolla ole lainkaan merkitystä.

”Muut tekijät” koettiin entistä harvemmin tärkeiksi tekijöiksi työnhaussa, mikä selittynee sillä, että

aiemmassa raportissa muuksi tekijäksi usein mainittiin henkilökohtaiset suhteet, joka nyt oli

nostettu omaksi vastausvaihtoehdokseen. Henkilökohtaisia suhteita piti erittäin tärkeänä 19

22

prosenttia vastaajista ja jossain määrin tärkeinä 20 prosenttia vastaajista. Ei lainkaan tärkeänä

suhteita piti noin kolmannes (33 %) vastaajista.

Muista tekijöistä yleisimpinä mainittiin aiempi työskentely samassa paikassa esimerkiksi

harjoittelutuella tai opiskelujen aikana (11 kpl) sekä erilaiset omaan persoonallisuuteen tai

motivoituneisuuteen liittyvät asiat (8kpl) sekä suuntautuminen opinnoissa (3kpl). Sukupuolta piti

merkittävänä työn saamiseen vaikuttavana tekijänä vain 4 prosenttia vastanneista eikä vastauksissa

ollut eroa miesten ja naisten välillä. Eroja ei myöskään sukupuolten välillä ollut järjestö- tai

opiskelijatoimintakokemuksien, graduaiheen, opintojen keston ja muiden opintojen sekä

akateemisen tutkinnon merkityksen korostamisen suhteen.

Muissa vastauksissa sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja oli jonkin verran. Miehet korostivat

enemmän henkilökohtaisten suhteiden merkitystä työnsaannissa. Puolelle miehistä suhteet olivat

erittäin tai jossain määrin tärkeitä, kun taas naisille vain reilulle kolmannekselle. Naisille oma

aktiivisuus oli tärkeämpää kuin miehille (N: 87 % / M: 78 %), kun taas miehet harvemmin osasivat

arvioida sen merkitystä. Naisilla korostuivat miehiä enemmän tutkinnon antamat ammatilliset

pätevyydet (N: 87 % /M: 77 %), opintomenestys (N: 28 % /M: 21 %), kielitaito (N: 55 % /M: 48 %)

samoin kuin oman alan (N: 68 % /M: 59 %) ja muu työkokemus (N:52 % /M: 44 %).

23

1

0,3

2

10

8

5

8

19

17

13

22

37

51

47

77

3

7

6

5

17

21

20

21

28

36

31

28

33

38

15

14

33

17

3

27

41

26

17

21

29

29

18

12

10

5

59

50

56

17

35

29

37

34

20

15

16

13

4

3

3

23

10

19

66

14

4

9

9

15

7

3

4

1

2

1

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Sukupuoli

Opintojen kesto

Järjestö‐ tai opiskelijatoimintakokemus

Muu

Muut opinnot tai muu koulutus

Opintomenestys

Pro gradun aihe

Henkilökohtaiset suhteet

Sattuma

Muu työkokemus

Kielitaito

Alan työkokemus

Tutkinnon antamat  ammatilliset  pätevyydet

Oma aktiivisuus

Akateeminen tutkinto

Erittäin tärkeä

Jossain määrin tärkeä

Ei kovin  tärkeä

Ei lainkaan tärkeä

En osaa sanoa

Kuva 10. Arviot ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneista tekijöistä.

7.3 Miten ensimmäinen työpaikka on saatu?

Ensimmäinen työpaikka saadaan useimmin samalta työnantajalta, jonka palveluksessa on

työskennelty opiskeluaikanakin (2010: 36 %, 2007: 33 %). Erityisesti yli 35-vuotiaat (42 %)

jatkavat työskentelyä saman työnantajan palveluksessa kuin opiskeluaikanaankin.

Toiseksi tärkein kanava (14 %) on käyttää Internetiä hyväksi työpaikkojen etsimisessä esimerkiksi

yritysten kotisivuja selailemalla. Internetin suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Vuoden 2004

raportissa vain 5 prosenttia koki Internetin tärkeäksi työnhakuväyläksi. Nyt alle 26-vuotiaista lähes

kolmannes (31 %) löysi ensimmäisen työpaikkansa Internetin välityksellä. Myös yli 35-vuotiaat

käyttivät entistä enemmän hyväksi Internetiä työnhaussa, heistä 12 prosenttia työllistyi sitä kautta,

kun vuonna 2007 osuus oli vain 6 prosenttia. 26–35-vuotiaista noin 14 prosenttia sai työpaikan

Internetin kautta.

Kolmanneksi tärkein keino työllistyä on oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajiin (2010: 13 %,

2007: 20 %), jota miehet ja naiset käyttivät lähes yhtä paljon. Miehet työllistyivät naisia useammin

24

henkilökohtaisten suhteiden avulla (13 % / 7 %) ja työtarjousten perusteella (10 % 5 %), mikä

heijastelee sitä, että miehille henkilökohtaiset suhteet olivat tärkeämpiä työllistymisen kannalta kuin

naisille. Naiset työllistyivät useammin saman työnantajan palvelukseen kuin miehet (39 % /30 %).

Muilta osin suuria eroja eri työllistymiskeinojen ja sukupuolen välillä ei ole. Ensimmäisen

työpaikkansa sai 6 prosenttia työtarjouksen kautta, sama osuus työllistyi myös lehti-ilmoitukseen

vastaamalla.

Muutoin luvut ovat samansuuntaisia kuin edellisessäkin selvityksessä, mikä viittaa siihen, ettei

työpaikan saaminen erilaisten rekrytointipalveluiden ja työnvälitysten kautta ole kovin yleistä, tosin

osa rekrytointipalveluista on nykyisin sähköisessä muodossa ja siirtynyt Internetiin. Oma yritys on

ollut ensimmäinen työpaikka vain noin yhdelle prosentille vastaajista. Muuta kuin vaihtoehdoissa

ilmoitettua kautta työtä oli löytänyt kolme prosenttia vastaajista. Näistä muista kanavista yleisimpiä

olivat harjoittelu tai työelämävalmennus ja professorin tai graduohjaajan välityksellä tapahtunut

työnsaanti sekä Edilex, joka on maksullinen lakitietopalvelu.

25

1

1

2

3

3

3

3

6

6

9

13

14

36

0 5 10 15 20 25 30 35 40

Tein tutkielman  nykyiselle työnantajalleni

Työskentelin omassa  yrityksessä

Ainejärjestön työnvälityksestä

Muuta kautta

Työvoimatoimiston  välityksellä

Lakimiespörssin kautta

Rekrytointipalvelujen kautta

Minulle tarjottiin  työtä

Vastasin  lehti‐ilmoitukseen

Henkilökohtaisten suhteiden avulla

Otin oma‐aloitteisesti  yhteyttä  työnantajiin

Internetin kautta  (esim. yritysten kotisivut)

Olen työskennellyt saman  työnantajan palveluksessa opintojeni aikana

Kuva 11. Miten sai nykyisen työpaikan, % (n=610).

Ikäryhmittäin tarkasteltuna työnhakukanavat vaihtelevat jonkin verran. Lehti-ilmoitusten perusteella

työpaikan saaneet jakautuivat ikäryhmittäin epätasaisemmin kuin ennen. Voisi olettaa, että yli 35-

vuotiaat työllistyisivät lehti-ilmoitusten perusteella useammin kuin nuoremmat, kuten vuoden 2007

raportistakin huomattiin. Tämän raportin mukaan yli 35-vuotiaista vain 7 prosenttia työllistyy

ilmoitusten perustella, kun taas joka kymmenes 31–35-vuotiaista työllistyi lehti-ilmoituksen

perusteella ja 26–30-vuotiaista 5 prosenttia ja alle 26-vuotiaista 6 prosenttia.

Yli 30-vuotiailla, useammin kuin alle 30-vuotiailla, tärkeitä työllistymiskeinoja ovat myös

henkilökohtaiset suhteet (7 % / 13 %). Määrällisesti suurimmalla vastaajaryhmällä eli 26–30-

vuotiailla työllistymiseen vaikutti erityisesti aiempi työskentely saman työnantajan palveluksessa

26

(37 %), samoin kuin henkilökohtainen yhteydenotto työantajaan (15 %), Internetin välityksellä

työllistyminen (14 %) ja työnantajilta saadut työtarjoukset (7 %) ja henkilökohtaiset suhteet (7 %).

8 Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työsuhde

8.1 Työnantaja

Valtio, asianajotoimisto sekä yritys ovat pysyneet yleisimpinä ensimmäisinä työnantajina vuoden

2001–2003 kyselystä lähtien. Valtion osuus on kuitenkin laskenut viidellä prosenttiyksiköllä

edellisestä raportista, mitä selittänee osaltaan se, että tässä kyselyssä omaksi

vastausvaihtoehdokseen on nostettu yliopisto, jossa työskennelleitä oli 2 prosenttia. Aiemmin

yliopistoon työllistyneistä suurin osa on todennäköisesti vastannut ”Muu, mikä?” -kohtaan.

Vakuutuslaitoksiin, järjestöihin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden määrä on pysynyt lähes samana,

noin 5-8 prosentin tuntumassa. Omana vastausvaihtoehtonaan ollut kirkko ei ollut työllistänyt

yhtään vastavalmistunutta oikeustieteilijää. Muita työnantajia olivat lisäksi esimerkiksi vieras

valtio, vuokratyöfirmat ja kuntayhtymät.

Oma yritys1 %

Yliopisto2 %

Muu3 % Kunta

4 %Vakuutuslaitos

5 %

Järjestö5 %

Rahoituslaitos (esim. pankki)

8 %

Yritys11 %

Asianajotoimisto  tai muu vastaava

24 %

Valtio37 %

Kuva 12. Ensimmäisen työpaikan työnantaja, (n=614).

27

Sukupuolten välillä on jonkin verran eroa siinä, mihin valmistuneet työllistyvät. Erot ovat myös

lisääntyneet edellisestä selvityksestä. Selkein ero työllistymisessä sukupuolten välillä on siinä, että

naisista 39 prosenttia työllistyy valtiolle, kun taas miehistä vain 33 prosenttia. Muilta osin eroa

sukupuolten välillä ei juuri ole, tai erot ovat vain muutaman prosenttiyksikön kokoisia.

Opiskeluaikaisen työnteon havaittiin olevan jossain määrin yhteydessä työnantajan sektoriin. Ne,

jotka olivat olleet opiskeluaikanaan töissä lukukausien aikana lähes koko opiskeluajan tai

säännöllisesti lukukausien aikana työllistyivät muita hieman useammin asianajotoimistoihin (27/24

prosenttia), mutta muita harvemmin valtion palvelukseen (33/37 prosenttia). Ero valtiolle

työllistyneiden osalta oli kuitenkin edelliseen raporttiin verrattuna kaventunut. Myös aiemmin

havaittuja eroja vakuutuslaitoksiin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden välillä ei juurikaan enää

ollut.

8.2 Ensimmäisen työsuhteen laatu

Pysyvään, kokoaikaiseen ja koulutusta vastaavaan työsuhteeseen heti valmistumisensa jälkeen

päässeiden määrä on jatkanut nousuaan ja koski nyt kolmasosaa valmistuneista. Vuoden 2004

raportissa vastaava osuus oli 22 prosenttia ja viime raportissa 27 prosenttia. Noin puolella

vastaajista ensimmäiset työsuhteet ovat edelleen kuitenkin luonteeltaan useimmin määräaikaisia,

kokoaikaisia ja koulutusta vastaavia. Suurin osa oli hakenut töitä ja vastaajista kaksi prosenttia oli

muissa tehtävissä. Kohdassa ”muu” mainittiin yleisimmin osittain koulutusta vastaavat tehtävät

sekä työelämävalmennus.

28

2

0,2

0,3

1

1

2

2

4

9

32

46

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50

Muu

En ole vielä hakenut töitä

Pysyvä, osa‐aiikainen,  ei vastannut  koulutusta

Pysyvä, osa‐aikainen,  vastasi koulutusta

Määräaikainen, osa‐aikainen,  ei vastannut koulutusta

Määräaikainen, osa‐aikainen,  vastasi  koulutusta

En ole valmistumisen  jälkeen saanut töitä

Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut  koulutusta

Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut  koulutusta

Pysyvä, kokoaikainen, vastasi  koulutusta

Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi  kouluutusta

Kuva 13. Ensimmäinen työsuhde valmistumisen jälkeen, % (n=630).

Pysyvät, kokoaikaiset ja koulutusta vastaavat työsuhteet olivat miehillä naisia yleisempiä, ja naiset

olivat miehiä todennäköisemmin määräaikaisissa ja kokoaikaisissa tehtävissä, jotka eivät vastanneet

heidän koulutustaan. Erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin laskeneet viime raportista. Kun

tarkastellaan työelämään vielä kiinnittymättömien tilannetta, eroa sukupuolten välillä ei ole.

Aiemmassa raportissa kaikki töitä hakemattomat olivat naisia. Töitä saamattomat jakautuvat

tasaisesti miehiin ja naisiin.

29

n % n % n %

Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta 115 27 86 32 201 32

Pysyvä, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 7 2 0 1 7 1

Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta 210 49 77 46 287 46

Määräaikainen, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 9 2 3 2 12 2

Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 20 5 8 5 28 5

Pysyvä, osa‐aiikainen, ei vastannut koulutusta 1 0,2 1 0,3 2 0,3

Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 46 11 10 9 56 9

Määräaikainen, osa‐aikainen, ei vastannut koulutusta 2 0 2 1 4 1

Yhteensä 410 100 187 100 597 100

Työsuhteen laatu

Nainen Mies Yhteensä

Taulukko 4. Ensimmäisen työsuhteen laatu sukupuolen mukaan työelämässä olevien osalta.

Suurta eroa valmistumisvuosittain tarkasteltuna ei ollut sen suhteen, millaisessa työsuhteessa

vastaajat olivat. Pysyvässä, koulutusta vastaavassa kokoaikaisessa työssä oli hieman enemmän

vastaajia, jotka olivat valmistuneet jo aiemmin, vuonna 2007, mutta suurta eroa ei ole vuonna 2009

valmistuneisiinkaan. Kaikkiaan noin kolmannes oli työllistynyt pysyvään, kokoaikaiseen ja

koulutusta vastaavaan työhön. Melkein puolet vastaajista työskenteli kuitenkin määräaikaisissa,

koulutusta vastaavissa kokoaikaisissa töissä. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskenteleminen oli

pysynyt samana kuin aiemmassa raportissa, noin 80 prosenttia teki oman alansa töitä.

Työsuhteen laatu 2007 2008 2009 Yhteensä

Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta 35 29 33 32

Pysyvä, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 0,4 1 2 1

Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta 46 47 44 46

Määräaikainen, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 1 2 2 2

Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 4 5 3 4

Pysyvä, osa‐aiikainen, ei vastannut koulutusta 0,4 0 1 0,3

Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 10 11 4 9

Määräaikainen, osa‐aikainen, ei vastannut koulutusta 0,4 1 1 1

En ole vielä hakenut töitä 0 0 1 0,2

En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä 0,4 2 6 2

Muu 2 2 3 2

Yhteensä 100 100 100 100

Taulukko 5. Ensimmäisen työsuhteen laatu valmistumisvuoden mukaan, %.

8.3 Työtehtävät

Suurin osa eli 64 prosenttia vastaajista on ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassaan

toiminut kokonaan lakimiestehtävissä. Osittain lakimiestehtävissä on toiminut 20 prosenttia ja

muissa tehtävissä 16 prosenttia vastaajista. Luvut ovat pysyneet lähes samoina viime raporttiin

verrattuna; niissä on ollut vain prosenttiyksikön verran laskua tai nousua.

30

Miehet työllistyvät edelleen naisia useammin työtehtäviin, joissa he toimivat kokonaan

lakimiestehtävissä. Naisten kohdalla työskentely osittain lakimiestehtävissä on viiden

prosenttiyksikön erolla miehiä yleisempää. Naisista 16 ja miehistä 14 prosenttia ei työskennellyt

ensimmäisessä työpaikassaan lakimiestehtävässä, kuten oli vuoden 2007 raportissakin.

70

1714

62

22

16

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Lakimiestehtävissä Osittain lakimiestehtävissä

Ei lakimiestehtävissä

Mies

Nainen

Kuva 14. Työskentelikö ensimmäisessä työssään lakimiestehtävissä sukupuolen mukaan, % (n=606).

Helsingin (67 %) ja Turun (65 %) yliopistoista valmistuneiden työtehtävät ensimmäisessä

valmistumisen jälkeisessä työpaikassa vastasivat useimmin täysin lakimiestehtäviä eikä eroja niiden

välillä ollut suuria eroja lakimiestehtävissä työskentelyn suhteen. Lapin yliopistosta valmistuneiden

työskentely lakimiestehtävissä oli harvinaisempaa (ks. Taulukko 6.) Vaasan osalta on huomioitava

vastaajien pieni määrä, joten yleistyksiä siellä opiskelleista ei voida tehdä. Suuria eroja ei-

lakimiestehtävissä työskennelleiden osalta ei yliopistoittain tarkasteltuna ollut.

31

Lakimiestehtävissä

Osittain

lakimiestehtävissä Ei lakimiestehtävissä

Helsingin yliopisto 67 19 14

Turun yliopisto 65 18 17

Lapin yliopisto 56 25 19

Vaasa (HY) 60 40 0

Taulukko 6. Lakimiestehtävissä työskennelleet valmistumisyliopistoittain, %.

Opiskeluaikaisella työnteolla oli pienin vaikutus Lapin yliopistosta valmistuneiden osalta siihen,

toimiko ensimmäisessä työpaikassa täysin lakimiestehtävissä. Lapin yliopistosta valmistuneista yli

puolen ensimmäinen työnantaja oli valtio, kun taas muista yliopistoista valtiolle työllistyi vain 30-

40 prosenttia. Helsingin ja Turun yliopistosta valmistuneista neljännes työllistyi

asianajotoimistoihin tai muihin vastaaviin, kun taas Lapista valmistuneista alle viidennes. Muiden

työnantajien suhteen suurta eroa ei valmistumisyliopistoittain tarkasteltuna ollut.

Työn muodollisia pätevyysvaatimuksia tarkasteltaessa huomataan, että valtiolle työllistyneiden

osalta OTM/OTK-tutkinto oli vaatimuksena hieman yli puolelle valtiolle työllistyneistä, kun taas

asianajosektorilla puolestaan yli 90 prosentille. On siis luonnollista, että koska Lapin yliopistosta

valmistuneet työllistyvät valtiolle useammin, myös heidän työnsä pätevyysvaatimuksensa on

harvemmin OTM/OTK-tutkinto ja työtehtävät eivät niin usein vastaa täysin lakimiestehtäviä.

OTM/OTK-tutkinto oli ollut työnsaannin vaatimuksena 60 prosentille Lapin yliopistosta

valmistuneelle, kun vastaava luku oli noin 65 prosenttia Helsingin yliopistosta ja Turun yliopistosta

valmistuneiden osalta.

Joka viidennen työhön pääsemisen edellytyksenä ei ollut korkeakoulututkinnon suorittaminen.

Tämä voi johtua osaksi siitä, että oikeustieteellisen tutkinnon suorittaminen oli kuitenkin usein

työhön pääsemisen muodollisena pätevyysvaatimuksena ja oli yleistynyt hieman (2010: 64 %,

2007: 61 %). Ylempi korkeakoulututkinto oli työhön pääsyn edellytyksenä 14 prosentilla

vastaajista, joten koulutusta vastaavia asiantuntijatehtäviä on siis vastaajille löytynyt varsin usein

myös aloilta, jotka vastaavat vain osittain lakimiestehtäviä. Pelkkä korkeakoulututkinto oli

pätevyysvaatimuksena neljälle prosentille vastanneista.

32

Kyllä, nimenomaan OTM/OTK‐tutkinto; 

64 %

Kyllä, ylempi korkeakoulututkinto; 

14 %

Kyllä, korkeakoulututkinto; 

4 %

Ei edellytetty korkeakoulututkintoa; 

18 %

Kuva 15. Työn muodollinen pätevyysvaatimus (n=608).

Kokonaan lakimiestehtävissä työskentely oli yleisintä asianajotoimistoihin, järjestöihin ja valtiolle

työllistyneiden kohdalla sekä Euroopan Unionissa, mutta siellä työskentelevien määrä on hyvin

pieni (n=2). Myös rahoituslaitoksiin työllistyneistä oikeustieteilijöistä yli puolet (52 %) toimivat

lakimiestehtävissä, kun aiemmin heistä vain vajaa kolmannes (30 %) oli lakimiestehtävissä. Myös

yrityksille työllistyneistä oikeustieteilijöistä yli puolet (52 %) oli lakimiestehtävissä, mutta heidän

osuutensa oli laskenut edellisestä raportista (57 %). Tosin sekä yrityksiin että rahoituslaitoksiin

työllistyneiden määrät ovat suhteellisen pieniä, joten prosenttiosuuksien muutoksista ei voida tehdä

kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä näin lyhyellä aikavälillä.

Valtiolle työllistyneistä 65 prosenttia toimi lakimiestehtävissä, mikä on sama osuus kuin viime

kerralla. Asianajotoimistoissa lakimiestehtävissä työskenteli 85 prosenttia. Myös yritykset (52 %),

yliopistot (50 %), kunnat (48 %) ja vakuutuslaitokset (44 %) työllistivät usein kokonaan

lakimiestehtäviin. Muissa kuin lakimiestehtävissä työskentely oli yleisintä yliopistoissa (36 %),

rahoitus- (22 %) ja vakuutuslaitoksissa (28 %), kunnissa (22 %) sekä muissa työpaikoissa/-

tehtävissä (22 %).

33

Kuva 16. Työskentelikö ensimmäisessä työpaikassa lakimiestehtävissä työnantajan mukaan (n=608).

Osittain lakimiestehtävissä toimineille tyypillisintä oli toimia edellisen raportin tavoin sihteerinä,

hallintotehtävissä sekä jossakin muissa kuin alla oleviin kategorioihin jäsennettävissä tehtävissä.

Sukupuolten välillä vertailua ei ole mielekästä tehdä, sillä vastaajia on varsin vähän, joten

muutokset ovat satunnaisia. Yksittäisiä vastauksia olivat esimerkiksi korkeakouluharjoittelijana

toimiminen, esittelijä ja esimiesvalmennus.

34

Tehtäväalue n %

Sihteeri 30 28

Hallinto 23 22

Verotus 9 8

Vakuutuskäsittely 8 8

Myynti & asiakaspalvelu 7 7

Perintä 5 5

Opetus & tutkimus 3 3

Rikostutkinta 2 2

Sijoittaminen/rahoitus 2 2

Notaari 1 1

Muu  16 15

Yhteensä 106 100

Taulukko 7. Osittain lakimiestehtävissä toimineiden tehtäväalueet.

Kokonaan muissa kuin lakimiestehtävissä toimivista suurin osa työskenteli sihteerinä, verotukseen,

vakuutuskäsittelyyn, hallintoon, myyntiin ja asiakaspalveluun tai opetukseen ja tutkimukseen

liittyvissä tehtävissä. Satunnaisia vastauksia, joita ei ollut mahdollista sijoittaa taulukossa 5

mainittuihin luokkiin, oli 23 kappaletta: näistä osa oli hyvin käytännönläheisiä ammatteja, kuten

autonkuljettaja, lastenhoitaja ja varastomies.

Tehtäväalue n %

Sihteeri 14 16

Verotus 10 12

Hallinto 8 9

Myynti & asiakaspalvelu 8 9

Opetus & tutkimus 8 9

Vakuutuskäsittely 8 9

Perintä 4 5

Sijoittaminen/rahoitus 2 2

Notaari 0 0

Rikostutkinta 0 0

Muu  23 27

Yhteensä 85 100

Taulukko 8. Muissa kuin lakimiestehtävissä toimineiden tehtäväalueet.

8.4 Palkka

Vastaajien palkkatulot analysoitiin ensimmäisessä työpaikassaan kokoaikatyössä olleiden osalta

riippumatta siitä, vastasivatko työtehtävät oman alan koulutusta vai ei. Kokoaikatyössä olleiden

bruttopalkat ensimmäisessä työpaikassaan olivat keskimäärin 2890 euroa, eli ne ovat nousseet

35

huomattavasti vuodesta 2007, jolloin keskimääräinen bruttopalkka oli 2400 euroa. Mediaanipalkka

oli nyt 2900 euroa ja lähellä siis keskiarvopalkkaa, mikä merkitsee sitä, että keskiluvut kuvaavat

vastaajien ensimmäisissä työsuhteissaan saamia palkkoja kohtuullisen hyvin. Usein

palkkatilastoissa pienenkin vähemmistön selkeästi muista poikkeavan korkeat tai matalat palkat

vaikuttavat keskiarvoon. Vastaajien palkkojen jakaumaa tarkasteltaessa havaitaan, että puolella

kokoaikatyöstä olleista palkka oli sijoittunut 2450 ja 3300 euron välille, kun se vuoden 2007

raportissa oli 1800 ja 2900 euron välillä.

Valmistu‐

misvuosi n

Keskiarvo‐

palkka 

€/kk

25%  

alakvartiili

 €/kk

Mediaani 

€/kk

75%

  yläkvartiili

 €/kk

Vähimmäis‐

palkkasuositus

€/kk

Suosituspalkkaa

saaneet 

% vastaajista

2001 234 2173 1678 2100 2517 15.500 mk 19,7 %

2002 184 2165 1700 2092 2600 2660 20,7 %

2003 168 2136 1697 2000 2500 2800 16,1 %

Kaikki 586 2160 1700 2035 2565 18,9 %

Valmistu‐

misvuosi n

Keskiarvo‐

palkka 

€/kk

25%  

alakvartiili

 €/kk

Mediaani 

€/kk

75%

  yläkvartiili

 €/kk

Vähimmäis‐

palkkasuositus

€/kk

Suosituspalkkaa

saaneet 

% vastaajista

2004 175 2287 1790 2200 2700 2870 18,9 %

2005 151 2438 1800 2500 3000 2970 27,2 %

2006 178 2554 1904 2525 3004 3050 24,2 %

Kaikki 504 2427 1800 2445 2911 23,3 %

Valmistu‐

misvuosi n

Keskiarvo‐

palkka 

€/kk

25%  

alakvartiili

 €/kk

Mediaani 

€/kk

75%

  yläkvartiili

 €/kk

Vähimmäis‐

palkkasuositus

€/kk

Suosituspalkkaa

saaneet 

% vastaajista

2007 212 2763 2200 2800 3200 3210 24,1 %

2008 232 2880 2400 2900 3350 3380 24,6 %

2009 123 3130 2690 3100 3550 3650 22,0 %

Kaikki 567 2890 2450 2900 3300 23,8 %

Taulukko 9. Palkat valmistumisvuosittain vuosien 2004, 2007 ja 2010 selvityksissä.

Sekä keskimääräinen että mediaanipalkka olivat nousseet edellisestä selvityksestä 19 prosenttia.

Verrattaessa vuoden 2007 raporttia vuoden 2004 raporttiin keskiarvopalkka oli tällöin noussut 12

prosenttia ja mediaanipalkka 20 prosenttia. Palkkojen nousua taloudellisen matalasuhdanteen aikana

36

voi selittää se, että tutkinnonuudistuksen myötä useat vastaajat olivat olleet jo kauan työssään, joten

heidän palkkansa olivat korkeammat kuin uusilla työntekijöillä.

Kuten taulukosta 9 havaitaan, vuosina 2007-2009 valmistuneista 24 prosenttia sai Lakimiesliiton

suosituksen mukaista palkkaa. Kuvasta 17 puolestaan nähdään, että suosituspalkkaa saaneiden

osuus on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna vaihdellut erityisesti vuosituhannen alussa, ja kääntynyt

laskuun vuonna 2008.

0

5

10

15

20

25

30

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Keskiarvopalkka, €/kk

Suosituspalkka, €/kk

Suosituspalkkaa saaneet, %

Kuva 17. Ensimmäisen työpaikan keskiarvopalkat ja suosituspalkkaa saaneet valmistumisvuoden mukaan.

Sukupuolten välillä oli bruttopalkoissa muihin aloihin nähden melko vähän eroa. Naisten

keskiarvopalkka oli 2821 euroa ja miesten 3039 euroa. Naisten palkat olivat siis 93 prosenttia

miesten palkoista, kun ne vuoden 2007 raportissa olivat olleet jopa 95 prosenttia eli miesten ja

naisten palkat ovat muihin aloihin verrattaessa erittäin lähellä toisiaan. Naisten mediaanipalkka oli

2800 ja miesten 3000 euroa eikä niidenkään perusteella havaita suuria eroja sukupuolten välillä.

Palkkaeroista osa voi selittyä sillä, että miehet työllistyvät naisia useammin pysyviin, kokoaikaisiin

ja koulutustaan vastaaviin tehtäviin heti valmistuttuaan. Oman alan työkokemusta on sekä miehille

että naisille kertynyt jo opiskeluaikana, mutta miehillä sitä oli noin kolme kuukautta enemmän ja

miehillä oli myös naisia useammin yli vuoden oman alan työkokemus.

37

Vastaajan ikä on myös selvästi yhteydessä ensimmäisen työsuhteen palkkaan. Tämä havainto on

sama kuin edellisessä selvityksessä. Ilmiön nähdään myös olevan yhteydessä työkokemuksen

määrään, joka on vanhemmilla suurempi kuin nuoremmilla. Tässä selvityksessä nuorin ikäluokka,

korkeintaan 25-vuotiaat, oli saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisessä työpaikassaan

keskimäärin 2730 euron kuukausipalkkaa, 26–30-vuotiaiden keskiarvo oli 2815 euroa, 31–35-

vuotiailla 2883 euroa ja yli 35-vuotiaiden osalta 3360 euroa. Alle 26-vuotiaiden palkat olivat

suhteellisesti kasvaneet muita enemmän, jopa 27 prosenttia, kun keskimäärin palkkojen taso oli

noussut 19 prosenttia. Vanhimmilla, yli 35-vuotiailla, palkkakehitys oli ollut maltillisinta ja alle

keskitason eli 16 prosentin luokkaa.

Eri työnantajasektoreilla palkat vaihtelivat huomattavasti. Korkeimmat keskipalkat olivat Euroopan

Unionissa työskentelevillä (3400 €), mutta vastaajia oli tässä ryhmässä vain kaksi ja heidän

palkkojensa ero oli huomattavan suuri, joten yleistyksiä ei voida palkkojen suhteen tehdä. Euroopan

Unioni on myös pienen otoksensa vuoksi jätetty pois palkkataulukosta. Myös niiden, jotka

vastasivat ”Muu, mikä?” -kohtaan palkat olivat muita työantajia parempia. Suurimmista

työnantajista asianajotoimistot tai muut vastaavat maksoivat keskimääräistä korkeampaa palkkaa

(3112 €, mediaani 3200 €). Myös yrityksissä ja järjestöissä maksettiin keskimääräistä parempaa

palkkaa.

Vakuutuslaitoksissa, rahoituslaitoksissa, kunnissa ja omassa yrityksessä keskipalkat jäivät hieman

alle keskiarvon. Valtiollakin keskimääräinen palkka jäi alle keskiarvon eli noin 2744 euroon

mediaanin ollessa 2800 euroa. Valtion palkat olivat kuitenkin nousseet huomattavasti, jopa reilulla

neljänneksellä. Koska valtion palkat ovat keskimääräistä alhaisempia ja se on työllistäjänä suuri,

valtion palkat alentavat osaltaan oikeustieteilijöiden aloituspalkkojen keskiarvoa. Valtion palkkojen

nousu kuitenkin vaikutti palkkojen keskimääräiseen kasvuun muiden työantajien palkankorotusten

ollessa maltillisempia ja keskimääräistä, noin 20 prosentin korotuksia pienempiä.

38

Työnantajan tyyppi n

Keskiarvo‐

palkka,

€/kk

25%

alakvartiili,

€/kk

Mediaani,

€/kk

75%

yläkvartiili, 

€/kk

Valtio 219 2744 2100 2800 3100

Yliopisto 14 2230 1975 2150 2463

Kunta 23 2668 2000 2600 2970

Asianajotoimisto tmv. 135 3112 2700 3200 3500

Rahoituslaitos, esim. pankki 46 2866 1700 2850 3225

Vakuutuslaitos 31 2865 2300 3000 3300

Järjestö 31 3018 2700 3000 3400

Yritys 58 3042 2517 3000 3500

Oma yritys 4 2525 1250 2550 3775

Muu 9 3358 2850 3200 3775

Taulukko 10. Palkat työnantajan tyypin mukaan.

Toisaalta tilastoa tulkittaessa on otettava huomioon aiemmin tehty havainto siitä, että valtiolle

työllistyneet olivat olleet selvästi muita harvemmin lähes koko opiskeluaikansa töissä myös

lukukausien aikana, kun taas asianajotoimistoihin työllistyneet selvästi muita useammin. Valtiolle

työllistyneistä yli puolet oli tehnyt töitä vain kesäisin. Opiskeluaikana kerätyn työkokemuksen

voidaan nähdä vaikuttavan ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työsuhteen palkkaan. Valtiolla

työskentelevät toimivat myös esimerkiksi asianajotoimistoihin verrattuna useammin vain osittain

lakimiestehtävissä.

Valmistumisyliopistojen välillä oli huomattavia eroja keskipalkoissa. Helsingin yliopistosta

valmistuneilla bruttopalkan mediaani oli 3000 euroa, Turun yliopistosta valmistuneilla 2765 euroa,

Lapin yliopistosta valmistuneilla 2500 euroa ja Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä

valmistuneilla 2750 euroa.

39

Opiskeluaikana 

oman alan kokopäivätöissäKeskiarvo Mediaani

Helsingin yliopisto ei 2818 3000

kyllä 3011 3000

yhteensä 2963 3000

Turun yliopisto ei 2663 2500

kyllä 2783 2800

yhteensä 2752 2765

Lapin yliopisto ei 2334 2330

kyllä 2708 2700

yhteensä 2587 2500

Vaasa (Helsingin yliopisto) ei 2900 2300

kyllä 2779 3100

yhteensä 2815 2750 Taulukko 11. Bruttopalkka (€ / kk) ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa valmistumisyliopiston ja opiskeluaikaisen oman alan kokopäivätyön mukaan.

Valmistumisyliopistojen välisiä eroja tarkasteltiin myös sen mukaan, olivatko vastaajat

työskennelleet opiskeluaikanaan kokopäiväisesti oman alan töissä. Opiskeluaikaisella oman alan

työkokemuksella oli Lapissa suurempi merkitys valmistumisen jälkeiseen keskipalkkaan kuin

muista yliopistoista valmistuneilla, toisin sanoen Lapissa palkkaerot opiskeluaikana

työskennelleiden ja ei-työskennelleiden välillä olivat suurimpia (ks. Taulukko 11).

Vastauksia tarkasteltiin myös jakamalla vastaajat palkkaluokkiin niin, että luokkarajat määräytyivät

kokoaikatyössä olleiden tuloneljännesten mukaan. Tällöin jokaiseen palkkaluokkaan kuuluu yhtä

paljon vastaajia; matalin luokka vastaa alinta tuloneljännestä ja korkein ylintä jne. Tarkat

euromääräiset luokkarajat näkyvät oheisesta kuvasta 18, joka esittää vastaajien sijoittumisen eri

tuloluokkiin työnantajan sektorin mukaan. Kuvio todentaa edellä tehtyä havaintoa

työnantajasektorin yhteydestä palkkatasoon. Aiemmin asianajotoimistoissa ja järjestöissä

toimineista lähes puolet kuului ylimpään tuloluokkaan, mutta nyt niiden osuus on pienentynyt.

Alimpaan tuloneljännekseen sijoittuu vähiten järjestöissä, yrityksissä ja asianajotoimistoissa sekä

muiden työnantajien palveluksessa työskennelleistä.

40

Kuva 18. Palkkaluokat työnantajan mukaan (n=572).

Valtiolla työskennelleistä 32 prosenttia sijoittui alimpaan tuloneljännekseen ja yhteensä 62

prosenttia kahteen alimpaan luokkaan, kun aiemmin vastaavat luvut olivat 42 prosenttia ja 71

prosenttia. Tämä tukee edellä todettua havaintoa palkkojen huomattavasta kasvusta valtiolla. Myös

korkeimpaan tuloneljännekseen kuului entistä useampi valtiolla työskentelevä. Aiemmin joka

kymmenes kuului tähän ryhmään, mutta nyt melkein joka viides (17 %).

41

64

39

28

9

21

29

33

19

5

11

23

30

9

21

16

42

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Määräaikainen, ei vastaava

Pysyvä, ei vastaava

Määräaikainen, vastaava

Pysyvä, vastaava

Enintään 2413 € 2414‐2900 € 2901‐3300 € Yli 3300 €

Kuva 19. Palkkaluokat työsuhteen mukaan (n=572).

Palkkaluokkiin sijoittumista työsuhteen tyypin mukaan tarkasteltiin myös edellä esitellyllä

luokkajaolla. Työsuhteen tyyppiä arvioitiin toisaalta sen mukaan, oliko työsuhde pysyvä vai

määräaikainen ja toisaalta sen mukaan, ilmoittiko vastaaja työn vastanneen koulutusta vai ei.

Molemmilla tarkastelluilla tekijöillä on selvä yhteys palkkatasoon. Pysyvässä koulutusta

vastaavassa työssä olleista yhä harvempi sijoittui ylimpään tuloneljännekseen. Aiemmin osuus oli

58 prosenttia, nyt vain 42 prosenttia. Myös pysyvissä, koulutusta vastaavissa työtehtävissä olevien

alimman tuloneljänneksen osuus oli hieman kasvanut.

Sen sijaan määräaikaisissa, koulutusta vastaavissa työtehtävissä olleilla palkkataso oli jonkin verran

noussut edellisestä kyselystä. Koulutusta vastaavassa, määräaikaisessa työssä olleista 28 prosenttia

sijoittui alimpaan ja 16 prosenttia ylimpään tuloneljännekseen. Vuoden 2007 raportissa alimpaan

neljännekseen kuului 35 prosenttia ja ylimpään 11 prosenttia. Tämä saattaa osaltaan selittyä sillä,

että valtiolla palkat olivat nousseet muita enemmän ja valtiolle työllistyneiden oikeustieteilijöiden

työpaikoista suuri osa oli määräaikaisia ja koulutusta vastaavia.

Työsuhteen pysyvyyden yhteys palkkaan oli laskenut, sillä pysyvässä, ei-koulutusta vastaavassa

työssä olleista enää vain 21 prosenttia sijoittui ylimpään tuloneljännekseen, kun se vuoden 2007

raportissa oli jopa 35 prosenttia. Alimpaan tuloneljännekseen kuului nyt 39 prosenttia, kun se

42

aiemmin oli vain kahdeksan prosenttia. Muille aloille työllistyneiden lakimiesten palkkakehitys on

siis ollut maltillisempaa.

Niistä, joiden työ oli määräaikainen eikä vastannut koulutusta, oli 64 prosenttia alimmassa

tuloneljänneksessä ja yhteensä 85 prosenttia kahdessa alimmassa luokassa. Määräaikaiseen,

koulutusta vastaamattomaan työhön työllistyneistä vain 9 prosenttia oli yltänyt ylimpään

tuloneljännekseen. Tässä ryhmässä eli määräaikaisissa, ei-koulutusta vastaavissa tehtävissä

toimivien palkkojen jakautumisessa tuloneljänneksittäin ei ollut tapahtunut suuria muutoksia

edelliseen raporttiin verrattuna.

Kaikkien pysyvään kokoaikaiseen työsuhteeseen työllistyneiden bruttopalkan keskiarvo oli 3196

euroa ja mediaani 3200 euroa, kun taas määräaikaisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin työllistyneillä

vastaavat luvut olivat 2681 euroa ja 2700 euroa. Vuoden 2007 raportissa kokoaikaiseen

työsuhteeseen työllistyneiden bruttopalkan keskiarvo oli 2929 euroa, mediaani 3000 euroa ja

määräaikaisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin työllistyneiden keskiarvo 2164 euroa ja mediaani 2044

euroa.

Vuoden 2007 raportissa pysyvissä kokoaikatöissä olevien palkat olivat 35 prosenttia korkeammat

kuin määräaikaisissa kokoaikatöissä olevien, mutta nyt ero oli vain 19 prosenttia. Määräaikaisten

kokoaikatöiden palkat olivat siis nousseet pysyviä kokoaikaisia töitä enemmän. Määräaikaisissa

kokoaikatöissä olevien palkat olivat nousseet noin neljänneksellä. Kuten yllä on kuvattu, kaikkiaan

palkat oikeustieteilijöillä olivat kasvaneet noin viidenneksellä viime raporttiin verrattuna.

Eroa selittävinä tekijöinä voidaan nähdä määräaikaisten työsuhteiden yleisyys muun muassa valtion

(86 % määräaikaisina ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työsuhteessa) ja yksityisten

työnantajien tehtävissä (esim. asianajotoimistoissa 26 % vastaava luku). Valtiolla palkat olivat

vuoden 2007 raporttiin verrattuna nousseet muita työnantajia enemmän, mikä vaikuttaa erityisesti

määräaikaisten palkkojen nousuun. Lisäksi jo edellisissä selvityksissä on tuotu esiin mm.

auskultoimassa olevien henkilöiden määräaikaiset ja verraten matalapalkkaiset työsuhteet.

Tämän selvityksen vastaajista 12 prosenttia oli auskultoinut ja 7 prosenttia oli auskultoimassa

kyselyhetkellä. Ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, onko heidän kyselyssä kysytty ensimmäinen

työsuhteensa liittynyt auskultointiin vai ei. Useilla heistä näin varmasti on, mikä havaitaan

tarkasteltaessa palkkatasoa erikseen sen mukaan, onko vastaaja auskultoinut tai auskultoimassa vai

43

eikö ole. Auskultoineiden tai auskultoimassa olleiden bruttopalkan keskiarvo oli 2410 euroa, kun ei-

auskultoineiden palkkakeskiarvo oli 2919 euroa. Toisaalta auskultoineista tai auskultoimassa

olleista 23 prosenttia ilmoitti ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työsuhteensa olleen pysyvä ja

74 prosenttia määräaikainen, kun ei-auskultoineilla ensimmäinen työsuhde oli selvästi useammin

pysyvä (41 % ja määräaikainen 53 prosentilla). Auskultointi ja sen väliaikainen vaikutus

palkkatasoon on siis huomioitava yhtenä selittävänä tekijänä määräaikaisissa työsuhteissa olleiden

selvästi pysyviin työsuhteisiin työllistyneitä matalampia palkkoja arvioitaessa.

Työtehtävien mukaan tarkasteltuna palkat olivat korkeimmat niillä, jotka olivat työskennelleet

kokonaan lakimiestehtävissä; heidän palkkojensa keskiarvo oli 3001 euroa ja mediaani 3000 euroa.

Osittain lakimiestehtävissä työskennelleillä vastaavat luvut olivat 2771 euroa ja 2700 euroa, kun

ilmoituksensa mukaan muissa kuin lakimiestehtävissä työskennelleiden palkkakeskiarvo oli 2550

euroa ja mediaani 2450 euroa. Kokonaan lakimiestehtävissä työskennelleet sijoittuivat selvästi

muita useammin kahteen ylimpään palkkaneljännekseen, kun taas ei-lakimiestehtävissä

työskennelleillä korostui kaikkein alin palkkaneljännes kahden ylimmän kustannuksella. Palkat

olivat nousseet kaikissa luokissa, työtehtävistä riippumatta, lähes samassa suhteessa verrattuna 2007

vuoden raporttiin. Kokonaan lakimiestehtävissä toimineiden palkoissa suurin muutos on tapahtunut

siinä, että alhaisimpaan palkkaneljännekseen kuului aiemmin lähes joka neljäs, mutta nyt vain 15

prosenttia. Kahteen alhaisimpaan palkkaneljännekseen kuului aiemmin reilu 40 prosenttia kokonaan

lakimiestehtävissä toimineista, nyt 37 prosenttia.

44

48

28

15

25

35

22

14

17

34

13

20

29

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei lakimiestehtävissä

Osittain lakimiestehtävissä

Lakimiestehtävissä

Enintään 2350 €

2351‐2807 €

2808‐3300 €

Yli 3300 €

Kuva 20. Palkkaluokat tehtävien mukaan (n=568). Opiskeluaikaisella työnteolla havaitaan olevan vahva yhteys palkkatasoon ensimmäisessä

valmistumisen jälkeisessä työsuhteessa. Tarkasteltaessa kokoaikatyöhön sijoittuneita havaitaan, että

niiden, jotka opiskeluaikanaan eivät olleet tehneet töitä, keskimääräinen palkka oli 2681 euroa ja

mediaanikuukausipalkka oli 2500 euroa. Satunnaisesti työssä käyneillä vastaavat luvut olivat 2746

ja 2900 euroa ja vain kesäisin työskennelleillä 2651 ja 2700 euroa. Säännöllisesti lukukausien

aikana osan opiskeluajasta työskennelleiden keskiarvo oli 2775 ja mediaani 2800 euroa, kun lähes

koko opiskeluajan työskennelleiden keskipalkka oli 3086 euroa ja mediaanipalkka 3020 euroa.

Miehillä opiskeluaikana säännöllisesti lukukausien aikana osan tai lähes koko opiskeluajan kestänyt

työnteko vaikuttaa palkkaan naisia enemmän. Lähes koko opiskeluajan lukukausien aikana

työskennelleillä miehillä on seitsemän prosenttia korkeampi palkka kuin naisilla ja osan

opiskeluajasta työskennelleillä miehillä palkka on jopa 19 prosenttia parempi. Toisaalta on

muistettava, että miehillä oli naisia useammin yli vuoden kestänyt oman alan työkokemus

opiskelujen ajalta. Naisten ja miesten valmistumisen jälkeisten palkkojen välillä ei ole eroa siinä,

onko työskennellyt kesäisin tai satunnaisesti.

8.5 Vastaajien näkemys palkan ja tehtävien vastaavuudesta

Tyytyväisyys työtehtävien vaativuustason ja palkan välillä oli hieman jatkanut kasvuaan. Vuoden

2004 selvityksessä 41 prosenttia vastaajista katsoi, että palkka vastasi työtehtäviä, kun vuonna 2007

45

näin oli arvioinut 47 prosenttia vastaajista. Nyt palkkaan tyytyväisiä oli yli puolet vastanneista eli

51 prosenttia. Palkkaan tyytymättömien määrä oli kuitenkin pysynyt lähes samana (43 %).

Naisten tyytyväisyys palkkaansa oli kasvanut pari prosenttiyksikköä. Naisista 49 prosenttia piti

ensimmäistä palkkaansa sopivana tehtäviinsä nähden, mutta edelleen, kuten vuonna 2007, liian

pientä palkkaa koki saavansa 46 prosenttia. Miehillä vastaavat luvut olivat pysyneet lähes samoina

kuin vuoden 2007 raportissa, eli tyytyväisiä oli yli puolet ja noin 38 prosenttia koki saavansa liian

alhaista palkkaa. Miehet olivat siis tyytyväisempiä palkkaansa kuin naiset. Oikeustieteilijöiden

sukupuolittain tarkastellut palkkaerot ovat kuitenkin melko pieniä, samoin erot tyytyväisyydessä.

Edelleen havaitaan, että koulutusta vastaavissa, pysyvissä työsuhteissa on hieman enemmän

palkkatasoonsa tyytyväisiä (53 % kokoaikatyössä olevista) kuin koulutusta vastaavissa,

määräaikaisissa työsuhteissa kokoaikatyössä olevista (51 %), mutta ero on hyvin pieni tai lähes

olematon, kun se aiemmin oli 26 prosenttiyksikköä. Molemmissa ryhmissä on ollut noin 10

prosenttiyksikön muutos. Määräaikaisten, kokoaikaisissa, koulutusta vastaavissa töissä olevien

palkat ovatkin tarkasteluajankohtana nousseet, mikä saattaa olla yhteydessä siihen, että

määräaikaisten tyytyväisyys palkkaansa on kasvanut ja osaltaan myös vähentänyt pysyvissä

työsuhteissa työskennelleiden tyytyväisyyttä omaan palkkaansa.

8.6 Ylitöiden määrä

Viidennes vastaajista teki ylitöitä ensimmäisessä valmistumisensa jälkeisessä työpaikassa joka

viikko. Lähes joka viikko ylitöitä teki suunnilleen sama määrä vastaajia (17 %). Muutaman kerran

kuukaudessa ylitöitä teki lähes joka kymmenes ja satunnaisesti reilu neljännes (26 %) vastaajista.

Ylitöitä ei tehnyt lainkaan 28 prosenttia vastaajista. Erot ovat pysyneet lähes samoina vuosina

2001–2003 ja 2004–2006 valmistuneisiin verrattuna. Ylitöiden määrä ei siis ole merkittävästi

muuttunut kuluneiden vuosien aikana.

Miesten osuus (44 %) säännöllisesti ylitöitä tekevistä on edelleen naisia (34 %) suurempi. Naisten

säännöllisen ylityön määrä on vähentynyt viisi prosenttiyksikköä edellisestä selvityksestä, kun taas

miesten osuus on pysynyt lähes samana. Satunnaiset ylityöt ovat naisten (28 %) kohdalla edelleen

miehiä vähän yleisempiä (22 %). Naisista ylitöitä ei tehnyt 29 prosenttia ja miehistä 24 prosenttia.

Aiemmin suurempi osa niistä, jotka eivät olleet tehneet lainkaan ylitöitä, olivat miehiä.

46

Joka viikko20 %

Lähes joka viikko17 %

Muutaman kerran kuukaudessa

9 %

Satunnaisesti26 %

En tee ylitöitä28 %

Kuva 21. Ylitöiden määrä ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa (n=609).

Asianajotoimistoissa työskennelleistä 43 prosenttia, omassa yrityksessä työskennelleistä 67

prosenttia tai muun yrityksessä työskennelleistä 22 prosenttia sekä kunnissa työskennelleistä 17

prosenttia työskennelleistä teki joka viikko ylitöitä. Puolestaan valtiolla työskennelleistä 46

prosenttia, yliopistossa työskennelleistä 50 prosenttia ja kunnissa työskennelleistä 35 prosenttia

työskentelevistä ei tehnyt ylitöitä. Valtiolle työllistyneistä yhä harvempi teki ylitöitä. Vuoden 2007

raportin mukaan valtiolle työllistyneistä 35 prosenttia ei tehnyt ylitöitä, nyt vastaava luku oli 46

prosenttia. Edellisen raportin mukaan valtiolle työllistyneistä joka viikko tai lähes joka viikko

ylitöitä teki noin neljännes (26 %), nyt vain viidennes kaikista vastaajista.

Erityisen paljon ylitöitä tekivät asianajotoimistoissa työskentelevät: ylitöitä teki lähes joka viikko

tai joka viikko 69 prosenttia vastaajista. Rahoituslaitoksissa, vakuutuslaitoksissa, järjestöissä ja

yrityksissä työskentelevien vastaukset jakautuivat suhteellisen tasaisesti, mutta useimmin vastaajat

tekivät ylitöitä satunnaisesti.

47

9 Oikeustieteilijät työmarkkinoilla

9.1 Työsuhteiden vaihtuvuus valmistumisen jälkeen

Vastaajista 51 prosentilla on valmistumisen jälkeen ollut yksi työsuhde, 29 prosentilla kaksi, 14

prosentilla kolme ja viidellä prosentilla neljä tai useampia. Prosentilla vastaajista ei työsuhteita ole

ollut yhtään. Luvut ovat pysyneet samansuuruisina lukuun ottamatta kahdessa työsuhteessa olleiden

osuutta, joka on laskenut 35 prosentista 29 prosenttiin. Tarkasteltaessa niitä, jotka valmistuessaan

olivat jo määräaikaisessa tai vakinaisessa työsuhteessa, 54 prosenttia on edelleen samassa

työpaikassa. Vastaavasti lähes puolet heistä on vaihtanut työpaikkaa.

1 1 1 1

33

52

79

51

35

29

17

29

23

12

3

14

8 6 5

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

2007 2008 2009 Yhteensä

Neljä tai useampia työsuhteita

Kolme työsuhdetta

Kaksi työsuhdetta

Yksi työsuhde

Ei yhtään työsuhdetta

Kuva 22. Työsuhteiden määrä valmistumisen jälkeen valmistumisvuoksittain (n=612).

Työsuhteiden määrä lisääntyy ajan myötä, mutta edelliseen selvitykseen verrattuna työsuhteiden

määrät olivat vähentyneet hieman. Työttömien osuus on kuitenkin pysynyt samana, joten tästä

voidaan päätellä, että työsuhteet ovat hieman pysyvämpiä kuin aiemmin. Työsuhteiden määrät

muistuttavat nyt enemmän vuoden 2003 raportin lukuja kuin vuoden 2007. Edelliseen selvitykseen

verrattuna vain yhdessä työsuhteessa olleiden osuudet ovat kasvaneet valmistumisvuodesta

riippumatta, kun ne vuoden 2007 raportissa olivat vähentyneet.

48

Ensimmäisen työsuhteen jälkeen työpaikkaa on vaihdettu enimmäkseen mielenkiintoisemman

tehtävän, työsuhteen määräaikaisuuden, auskultoinnin ja paremman palkan vuoksi. Toissijaisempia

syitä ovat olleet uuden työn parempi vastaavuus koulutukseen sekä parempi asema. Vähäisempiä

syitä ovat olleet työn jatkuvuuden epävarmuus, muu syy sekä elämäntilanne. Muista syistä

useimmin mainittiin tyytymättömyys työnantajaan tai huono työskentelyilmapiiri sekä esimerkiksi

työpaikan sijainti.

4

3

4

10

11

15

16

17

18

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20

Muu

Elämäntilanne

Työni jatkuvuus oli epävarmaa

Parempi asema

Työ vastasi paremmin koulutustani

Parempi palkka

Auskultointi

Määräaikainen työsuhde

Mielenkiintoisemmat  tehtävät

Kuva 23. Syyt työpaikan vaihtoon, %.

9.2 Vastavalmistuneiden työttömyys

Niillä vastavalmistuneilla, jotka olivat valmistuneet vuosina 2007–2009, oli ollut vähemmän

työttömyysjaksoja kuin vuoden 2007 raportissa, jossa tarkasteltiin vuosina 2004–2006

valmistuneita. Nyt kaikista vastaajista 30 prosenttia oli ollut jonkin mittaisen jakson työttömänä,

kun taas vuosina 2007 ja 2004 noin 35 prosenttia. Kysymys esitettiin samalla tavalla kuin

edellisessä selvityksessä, eli vastaajilta tiedusteltiin valmistumisen jälkeisen työttömyyden kestoa

yhteensä; ei sitä, koostuiko työttömyysaika yhdestä vai useammasta jaksosta.

49

Valmistumisvuosi Kaikki 2007 2008 2009

Jakso työttömänä, % 30 27 34 26

Enintään 2 kk 59 65 55 57

2,1 ‐ 4 kk 20 17 21 26

4,1 kk ‐ 6 kk 10 9 9 11

6,1 ‐ 8 kk 3 3 5 0

8,1 ‐ 10 kk 3 1 3 4

10,1 ‐ 12 kk 3 3 2 4

Yli vuoden 3 3 5 0

n 624 61 86 38 Taulukko 12. Työttömyysjaksot valmistumisvuosittain.

Valmistumisvuoden mukaan työttöminä olleiden osuus vaihteli välillä 26–34 prosenttia siten, että

harvinaisimpia työttömyysjaksot olivat vuonna 2009 valmistuneilla. Työttömyyden kesto

työttömänä olleista oli korkeintaan neljä kuukautta 83 prosentilla vuonna 2009 valmistuneista, 76

prosentilla vuonna 2008 valmistuneista ja 82 prosentilla vuonna 2007 valmistuneista.

Valmistumisvuodesta kulunut aika luonnollisesti vaikuttaa siihen, että mahdollisia

työttömyysjaksoja on voinut kertyä enemmän. Vuoden 2007 raportissa työttömänä enintään neljä

kuukautta olleita oli noin 60 prosenttia, kun se nyt on lähes 80 prosenttia eli työttömyysjaksot ovat

myös lyhentyneet.

Yli vuoden mittaista työttömyyttä ei ollut ehtinyt kertyä yhdellekään vuonna 2009 valmistuneista.

Työttömänä ainakin jonkin aikaa olleista vastaajista työttömyys oli kestänyt yhteensä yli vuoden

kolmella prosentilla valmistuneista.

50

65

55 57 59

17

2126 20

9

9

1110

35

31

34 3

3 24

33 5 3

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

2007 2008 2009 Kaikki

Yli vuoden

10,1 ‐ 12 kk

8,1 ‐ 10 kk

6,1 ‐ 8 kk

4,1 kk  ‐ 6 kk

2,1 ‐ 4 kk

Enintään 2 kk

Kuva 24. Työttömänä olleiden työttömyyden kesto yhteensä (n=275). Työttömyyden syitä arvioitiin asteikolla ”Täysin samaa mieltä – Täysin eri mieltä”. Samaa mieltä

olleiden osuus oli edellisen selvityksen tapaan suurin väitteen ”En ole löytänyt koulutusta vastaavaa

työtä” kohdalla, lähes puolet (46 %) oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa ja vähintään jossain

määrin samaa mieltä oli 71 prosenttia vastaajista. Vastaajista kolme neljästä yhtyi myös väitteeseen

”Minulla ei ole ollut tarpeeksi työkokemusta”. 56 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että

asuinpaikkakunnalla ei ole ollut tarjolla sopivia töitä. Vain 7 prosenttia ilmoitti, ettei halua toimia

aktiivisesti työelämässä ja neljännes ei ollut löytänyt kiinnostavia töitä ja viidenneksen mukaan

koulutus ei taannut riittäviä työnhaku- ja työelämävalmiuksia. Muun kuin väittämissä esitetyn

vaihtoehdon kanssa samaa mieltä ilmoitti olevansa 50 prosenttia vastaajista. 34 prosenttia

puolestaan esitti, että määräaikaisten työsuhteiden väliin oli jäänyt työttömyysjaksoja.

51

50

3

5

7

25

32

36

46

15

4

18

18

9

24

30

25

2

4

21

19

6

13

13

10

3

73

49

47

43

26

19

17

30

16

6

9

17

4

2

3

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Muut syyt

En ole halunnut toimia  aktiivisesti  työelämässä

Koulutukseni ei ole antanut  riittäviä työnhaku‐ tai työelämävalmiuksia

En ole löytänyt  itseäni kiinnostavaa  työtä

Määräaikaisten työsuhteiden väliin on jäänyt työttömyysjaksoja

Asuinpaikkakunnallani ei ole ollut tarjolla sopivia töitä

Minulla ei ole ollut tarpeeksi työkokemusta

En ole löytänyt  koulutusta vastaavaa  työtä

Täysin samaa mieltä Jossain määrin samaa mieltä Jossain määrin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa

Kuva 25. Arviot työttömyyden syistä

10 Nykyinen työtilanne

Kaikista kyselyyn vastanneista 48 prosenttia oli tammikuussa 2010 pysyvässä kokopäivätyössä,

mikä on samansuuruinen osuus kuin tammikuussa 2007. Vastavalmistuneiden työllistymiseen lama

ei ole kovin merkittävästi vaikuttanut. Määräaikaisessa kokopäivätyössä oli 37 prosenttia vastaajista

(2007: 41 %). Yhteensä kokoaikaista työtä teki 85 prosenttia valmistuneista, osa-aikatyössä oli

prosentti vastanneista, työttömänä vastaajista oli viisi prosenttia samoin kuin tammikuussa 2007,

vanhempainlomalla oli 2 prosenttia samoin kuin muuhun tutkintoon opiskelemassa tai jotakin

muuta tekemässä kolme prosenttia. Muuksi tutkinnoksi mainittiin yleisimmin kauppatieteen

maisteri sekä oikeustieteelliset jatkotutkinnot. ”Muuksi tekemiseksi” (3 %) mainittiin yleisimmin

auskultointi ja työharjoittelu. Yrittäjänä ja hoitovapaalla oli prosentti vastaajista. Yksikään

vastaajista ei ollut tammikuussa 2010 freelancer tai armeijassa/siviilipalveluksessa.

52

3

0

0

1

1

1

2

2

5

37

47

5

0

0

0

0

3

1

3

8

43

38

2

0

0

0

1

1

2

1

6

41

47

3

0

0

1

3

0

3

4

3

30

55

0 10 20 30 40 50 60

Muu

Freelancer tai keikkatyö

Armeija

Hoitovapaa

Yrittäjä

Osa‐aikatyö

Äitiys‐, isyys‐ tai vanhempainloma

Päätoiminen, tutkintoon  johtava opiskelu

Työtön

Määräaikainen kokoaikatyö

Pysyvä kokoaikatyö

2007

2008

2009

Kaikki

Kuva 26. Työtilanne tammikuussa 2010, % (n=628).

Valmistumisvuosittain tarkasteltuna pysyvässä kokoaikatyössä oli eniten vuonna 2007

valmistuneita (55 %) ja vähiten vuonna 2009 valmistuneita (38 %). Määräaikaisessa kokoaikatyössä

oli puolestaan eniten vuonna 2009 valmistuneita (43 %) ja vähiten vuonna 2007 valmistuneita

(30 %). Työsuhteet näyttäisivät siis vakiintuvan ajan kuluessa. Työttömiä oli eniten vuonna 2008

valmistuneissa (47 %) ja vanhempainlomalla olleita vuonna 2007 valmistuneissa (54 %). Erot eri

valmistumisvuosien välillä olivat pieniä ja jakaumat kaiken kaikkiaan samantyyppisiä kuin vuonna

2007.

53

10.1 Asema organisaatiossa

Oikeustieteilijöiden asemat organisaatioissa olivat pysyneet pitkälti samankaltaisina kuin

aiemminkin. Omaksi vastausvaihtoehdokseen oli nyt lisätty notaari/auskultantti ja niissä tehtävissä

toimi 7 prosenttia vastanneista. Suuria muutoksia eri asemissa toimivien oikeustieteilijöiden

sijoittumisen suhteen ei ole havaittavissa. Suurin osa eli 70 prosenttia työskentelee

asiantuntijatehtävissä ja seuraavaksi yleisin on toimihenkilötehtävät (10 %). Valmistumisvuodella ei

ole suurta merkitystä asemaan organisaatiossa. Sukupuolten välisiäkään eroja ei ole paljon

havaittavissa. Naiset ovat (12 %) miehiä (4 %) useammin toimihenkilötehtävissä.

7 94 6

7467

6770

610 15 10

21 1

32

3 3

59 4 7

4 5 7 5

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

2007 2008 2009 Yhteensä

Muu

Notaari / auskultantti

Opetus‐ / tutkimustehtävät

Yrittäjä / ammatinharjoittaja  / freelancer

Toimihenkilötehtävät

Asiantuntijatehtävät

Esimies‐ /johtotehtävä

Kuva 27. Asema organisaatiossa (n=545).

10.2 Työn vaativuustason ja akateemisen koulutuksen vastaavuus

Vastaajien kokemus nykyisen työnsä vaativuustason ja akateemisen koulutuksen vastaavuudesta on

pysynyt lähes samana. 84 prosenttia koki tekevänsä työtä, joka vaatii akateemista koulutusta. Ne,

jotka olivat valmistuneet aiemmin ja olleet työelämässä kauemmin, kokivat vastavalmistuneita

useammin, että heidän työtehtävänsä vastaavat heidän koulutustaan. Joka viides kyselyä edeltävänä

vuonna valmistuneista koki tekevänsä koulutustaan alhaisempia töitä. Vuonna 2007 valmistuneista

54

89 prosenttia koki tekevänsä koulutuksen vastaavan työtehtäviään, vuonna 2008 valmistuneista 83

prosenttia ja vuonna 2009 valmistuneista 78 prosenttia. Liian vaativana koulutustasoon nähden

työtä piti vain muutama prosentti vastanneista. Noin joka kymmenes puolestaan koki tekevänsä

koulutustaan alempia tehtäviä.

8983

7884

715

2013

1 2 3 23 1 1

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

2007 2008 2009 Yhteensä

En osaa sanoa

Työ on koulutukseeni  nähden  liian 

vaativaa

Työn vaativuustaso  on alhaisempi 

kuin koulutukseni  edellyttäisi

Työ vastaa koulutustasoani

Kuva 28. Työn vaativuus ja akateemisen koulutuksen vastaavuus, % (n=547).

10.3 Nykyisen työn vastaavuus koulutusalaan

Vastaajista 64 prosenttia koki nykyisten työtehtäviensä vastaavan oikeustieteellistä koulutusalaa,

kuten oli vuoden 2007 raportissakin. 64 prosenttia vastaajista oli myös ilmoittanut, että heidän

työnsä muodollinen pätevyysvaatimus on ollut oikeustieteiden maisteri. Oman alan töihin

päätyminen yleistyi, mitä kauemmin oli valmistumisesta aikaa kulunut, mutta oman alan töihin se

oli hidastunut verrattaessa vuoden 2007 raporttiin. Tässä raportissa tarkastelluista oikeustieteilijöistä

vuonna 2007 valmistuneista jopa 72 prosenttia koki työllistyneensä oman alansa töihin, kun taas

2008 valmistuneista vain 59 prosenttia ja 2009 valmistuneista 58 prosenttia koki työtehtäviensä

vastaavan koulutustaan. Vuoden 2007 raportin vastaavissa luvuissa ei ollut niin suurta hajontaa.

Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneiden näkemykset työnsä vastaavuudesta koulutusalaan poikkeaa

keskiarvosta, mikä saattaa selittyä sillä, että työelämässä olleet, jotka päättivät tutkinnonuudistuksen

myötä tehdä tutkintonsa loppuun kokevat, ettei heidän työnsä vastaa oikeustieteiden koulutusta.

55

Toisaalta myös heikolla taloustilanteella voi olla vaikutusta siihen, että yhä useampi oikeustieteilijä

on lähivuosina päätynyt alalle, joka ei täysin vastaa koulutusalaa.

72

59 5864

23

36 3631

4 5 6 50,4 0,2

2 0,5

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

2007 2008 2009 Yhteensä

En osaa sanoa

Ei lainkaan

Jokseenkin huonosti

Jokseenkin hyvin

Täysin

Kuva 29. Nykyisen työtehtävän vastaavuus koulutusalaan (n=546).

Vastaajien valmistumisen jälkeistä työelämää suhteessa heidän opiskeluaikaiseen työntekoonsa

tarkasteltaessa voidaan havaita, että säännöllinen, alasta riippumaton työnteko opiskeluaikana

johtaa muita useammin koulutustasoa vastaaviin tehtäviin. Ne, jotka eivät ole käyneet

opiskeluaikanaan töissä ovat säännönmukaisesti töissä käyneitä tovereitaan alhaisemmassa

asemassa ja he tekevät muita suuremmalla todennäköisyydellä töitä, joiden vaativuustaso on

koulutustasoa alhaisempi. Siihen, työskenteleekö koulutusalaansa vastaavissa tehtävissä, ei

opiskeluaikaisella työnteolla juurikaan ollut merkitystä. Eroa ei myöskään ollut sen suhteen, oliko

ollut säännöllisesti koko tai osan opiskeluajastaan töissä.

56

10

12

15

13

38

88

84

84

87

50

64

64

66

50

63

0 50 100

Ainoastaan kesäisin

Säännöllisesti  lukukausienkin aikana lähes / koko opiskeluajan

Säännöllisesti  lukukausienkin aikana osan opiskeluajasta

Satunnaisesti

En ollut töissä  opiskeluaikana

Työn täysi vastaavuus koulutusalaan

Työn vaativuustaso  vastaa koulutustasoa

Työn vaativuustaso  koulutustasoa  alhaisempi

Kuva 30. Työn vastaavuus koulutusalaan ja vaativuus suhteessa opiskeluaikaiseen työntekoon, %.

Myös opintojen kestolla ja työelämään sijoittumisella näyttäisi olevan hienoinen yhteys niin, että

nopeimmin valmistuneet pääsevät tovereitaan useammin koulutustasoaan ja alaansa vastaavaan

työhön. Alle 6 vuotta opiskelleet työllistyivät yli 6 vuotta opiskelleita useammin koulutusalaansa

vastaaviin tehtäviin. Täysin koulutustasoa vastaavissa tehtävissä työskenteli vähemmän niitä, jotka

olivat opiskelleet yli 8 vuotta. Koulutustasoa alemmissa tehtävissä toimiminen oli hieman

yleisempää yli 8 vuotta opiskelleille.

57

12

11

13

24

86

87

84

70

68

71

52

54

0 20 40 60 80 100

3‐4 vuotta

4,1 ‐ 6 vuotta

6,1 ‐ 8 vuotta

Yli 8 vuotta

Työn täysi vastaavuus koulutusalaan

Työn vaativuustaso  vastaa koulutustasoa

Työn vaativuustaso  koulutustasoa alhaisempi

Kuva 31. Työn vastaavuus koulutusalaan sekä vaativuus suhteessa opiskeluaikaan, %.

Niiltä oikeustieteilijöiltä, jotka kokivat, ettei heidän nykyinen työnsä vastannut heidän omaa

koulutusalaansa, tiedusteltiin heidän omaa näkemystään siitä, miksi näin oli. Kysymyksessä

vastaajilla oli mahdollisuus ilmoittaa korkeintaan kolme tärkeintä syytä. Ainakin yhden syyn

ilmoitti 67 vastaajaa, ja alla olevan kuvan prosenttiosuudet kaikille tärkeimmille syille on laskettu

tämän määrän mukaan. Kuvio osoittaa siis sen osuuden näistä 67 vastaajasta, jotka ovat ilmoittaneet

kunkin syyn, ja miten maininnat jakautuvat tärkeimmän, toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmän syyn

välillä. Toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmän syyn on ilmoittanut vain osa syitä ilmoittaneista

vastaajista, joten niiden yhteenlasketut osuudet eivät summaudu sataan.

Eniten mainintoja tärkeimmäksi syyksi sai ”En ole hakemisestani huolimatta saanut koulutusalani

työtä”, joka oli viime raportissakin useimmin mainittu tärkeimpänä syynä. Myös ”Muut syyt” ja

”Nykyinen työ kiinnostaa enemmän kuin koulutusalani työ” -vaihtoehdot oli vuoden 2007 raporttiin

verrattuna useammin nostettu tärkeimmiksi tekijöiksi, ettei ollut oman alan töissä. Kyseiset seikat

ohittivat vuoden 2007 raportissa toiseksi useimmin tärkeimmäksi nostetun ”Koulutusalan työtilanne

on niin heikko, että työtä ei ole tarjolla”-vaihtoehdon.

Kuitenkin, jos lasketaan yhteen tärkeimmäksi, toisiksi tärkeimmäksi ja kolmanneksi tärkeimmäksi

listattujen vastausvaihtoehtojen määrät, niin suurin syy, ettei ole oman alan töissä, on juuri oman

koulutusalan työtilanteen heikkous. Vastaajista 64 prosenttia oli listannut koulutusalan heikon

58

työtilanteen vähintään kolmanneksi tärkeimmäksi syyksi työllistymättömyyteen. Seuraavana syynä

oli muut syyt ja kolmantena se, ettei hakemisesta huolimatta ollut saanut koulutusalansa työtä.

Varsinkin muut syyt olivat tässä raportissa tulleet tärkeämmäksi kuin aiemmassa raportissa, mikä

saattaa johtua esimerkiksi tutkinnonuudistuksesta, koska useampi vastaaja on saattanut olla jo

jossakin toisen alan työssä ja samalla tehnyt oikeustieteelliset opintonsa loppuun. Vastaajista osa

ilmoittikin, että heiltä puuttui työkokemusta oikeustieteiden alalta, ja siksi eivät olleet työllistyneet

omalle alalleen. Muina syinä mainittiin hyvät työedut, sairastelu, nykyisten työtehtävien

monipuolisuus ja sattuma mutta myös se, että haluttiin antaa perheelle enemmän aikaa.

24

3

3

22

33

15

13

10

4

2

6

13

19

33

19

3

16

16

16

11

3

16

0 10 20 30 40 50 60 70

Muut syyt

En ole koskaan ollut tosissani  kiinnostunut koulutusalani töistä

Palkka nykyisessä parempi kuin koulutusalani  työssä

Koulutusalani työ on liian raskasta/  stressaavaa

Muu hankkimani  koulutus on ohjannut minut alalle

Nykyinen työ kiinnostaa  enemmän kuin koulutusalani  työ

En ole hakemisesta huolimatta  saanut koulutusalani  työtä

Koulutusalani työtilanne on niin heikko, ettei työtä  ole tarjolla

Tärkein Toiseksi tärkein Kolmanneksi tärkein

Kuva 32. Miksi nykyinen työ ei vastaa koulutusalaa, % (n=593).

10.4 Nykyisen työn arviointia

Vastaajien näkemykset nykyisestä työstään olivat varsin pitkälti pysyneet samantyyppisinä kuin

edellisessä selvityksessä. Vastaajista suurin osa oli täysin samaa mieltä arvioista, joiden mukaan

oma työ on itsenäistä ja vastuullista (63 %) sekä mielenkiintoista (59 %), tarjoaa mahdollisuuden

itsensä kehittämiseen (54 %) sekä tarjoaa sopivasti haasteita (54 %). Luvut olivat laskeneet vuoden

2007 raporttiin verrattuna, mutta kasvaneet pari prosenttiyksikköä vuoden 2004 raportista.

59

Kokemus siitä, että pystyy kehittämään itseään työssään, oli laskenut jonkin verran. samoin työn

sopiva haasteellisuus ja työn arvostus. Myös työpaikalla viihtyvyys (44 %), käsitys työn

arvostettavuudesta (27 %) ja työn yhteiskunnallisesta merkityksestä (35 %) olivat hieman

vähentyneet ja laskeneet takaisin vuoden 2004 raportin lukemiin, kun luvut olivat olleet vuoden

2007 raportissa nousussa. Käsitykseen nykyisestä työstä saattaa vaikuttaa se, varsinkin 2008 ja

2009 valmistuneissa useat eivät kokeneet, että heidän nykyinen työnsä vastaa heidän

koulutusalaansa.

Erityyppisissä töissä erot noudattivat oletettavaa jakaumaa, jossa niiden, jotka katsoivat työnsä

vaativuuden vastaavan koulutustaan, arviot olivat yleisesti jonkin verran positiivisemmat kuin

kaikkien vastaajien, ja niiden, jotka katsoivat, että työn vaativuus oli koulutusta alhaisempaa arviot

selvästi muita negatiivisempia (mm. heistä vain 9 % piti työtään arvostettuna ja 21 %

yhteiskunnallisesti arvokkaana ja tärkeänä). Nämä arviot ovat hieman nousseet verrattuna samaan

ryhmään vuoden 2007 selvityksessä).

Merkille pantavaa on se, että sukupuolten välillä ei ole suuria eroja käsityksissä nykyisestä työstä.

Edellisessä raportissa muutama havaittu ero sukupuolten välillä esimerkiksi työn ja muun elämän

yhdistämisestä mahdollisuuksista sekä työn määrästä oli pienentynyt. Miehet kokivat nyt yhä

useammin, että pystyvät yhdistämään työn ja muut elämänalueet (miehillä 41 % ja naisilla 44 %) ja

että työtä on liikaa (miehillä 19 % ja naisilla 17 %). Suurin ero miesten ja naisten välillä oli

kuitenkin edelleen se, että naiset kokivat työsuhteidensa jatkuvuuden useammin epävarmaksi (23

%, miehillä 14 %). Ero jatkuvuuden odotuksessa on havaittu jo kahdessa edellisessä selvityksessä.

Uutena eroavaisuutena oli se, että miehet olivat useammin täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että

työ edellyttää jatkuvaa kouluttautumista (75 % ja naisilla 66 %).

60

9

29

15

15

11

24

16

34

48

20

16

24

28

19

19

30

31

33

37

50

47

42

60

61

66

69

16

43

27

27

30

49

50

50

50

56

69

61

64

20

1

29

29

29

25

41

40

35

51

51

58

62

17

20

27

28

30

35

44

44

43

54

54

59

63

0 10 20 30 40 50 60 70 80

Työtä on liikaa

Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa

Työni on arvostettua

Työni edellyttää  jatkuvaa  kouluttautumista

Minulla on mahdollisuus  jatko‐ tai täydennyskoulutukseen

Työni on yhteiskunnallisesti arvokasta  ja tärkeää

Työni mahdollistaa  uralla etenemisen

Viihdyn työpaikallani

Pystyn yhdistämään  työn  ja muut  elämänalueet

Minulla on mahdollisuus  itseni kehittämiseen

Työni tarjoaa sopivasti  haasteita

Työni on mielenkiintoista

Työni on itsenäistä  ja vastuullista

Kaikki Pysyvä Määräaikainen Vaativuus vastaa koulutustasoa Vaativuus ei vastaa koulutusta

Kuva 33. Vastaajien tulevaisuudennäkymät, %. Tulevaisuudennäkymien osalta vastauslomakkeeseen oli lisätty omiksi vastauskohdikseen

”Harkitsen uraa syyttäjälaitoksessa”, ”Harkitsen uraa asianajosektorilla” ja ”Harkitsen uraa

finanssisektorilla”. Uraa syyttäjälaitoksessa edes jossain määrin oli harkinnut 38 prosenttia

vastaajista, asianajosektorilla uraa suunnitteli jossain määrin 40 prosenttia ja uraa finanssisektorilla

30 prosenttia.

61

Tuomarin uran suosio oli laskenut lähes vuoden 2004 raportin lukemiin. Vastaajista 38 prosenttia

oli vähintään jossain määrin kiinnostunut tuomarin urasta. Vuoden 2007 raportissa osuus oli jopa 46

prosenttia ja vuoden 2004 raportissa 31 prosenttia.

Uraa tuomioistuinlaitoksessa ainakin jossain määrin suunnitteli kuitenkin tällä hetkellä pysyvässä

työssä olleista neljännes (2010: 24 %; 2007:15 %; 2004: 9 %), määräaikaisessa työssä olleista yli

puolet (2010: 56 %; 2007: 46 %; 2004: 29 %) ja työttömänä olleistakin yli puolet (2010: 58 %;

2007: 44 %; 2004: 44 %). Näiden ryhmien keskuudessa ajatus tuomarin urasta oli siis yleistynyt.

Ulkomailla työskentelyä oli ainakin jossain määrin harkinnut reilu kolmannes (35 %) vastaajista

kuten edellisessäkin selvityksessä. Oikeustieteellisen jatkotutkinnon tai jonkin muun tutkinnon

suorittamiseen mielenkiinto oli pysynyt keskimäärin samana; Oikeustieteellisiä jatko-opintoja

harkitsi ainakin jossain määrin 29 prosenttia ja muun tutkinnon suorittamista 25 prosenttia. Alan

vaihtoa harkitsi ainakin jossain määrin 17 prosenttia.

6

5

9

11

10

12

13

15

25

11

13

16

18

20

23

25

24

27

17

18

16

18

18

21

18

19

17

59

54

53

46

43

37

38

36

23

8

9

6

7

8

7

6

5

8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Harkitsen alan vaihtoa

Harkitsen uraa syyttäjälaitoksessa

Harkitsen muun tutkinnon  suorittamista

Harkitsen oikeustieteellisiä  jatko‐opintoja

Harkitsen uraa finanssisektorilla

Harkitsen työskentelyä ulkomailla

Harkitsen uraa tuomioistuinlaitoksessa

Harkitsen uraa asianajosektorilla

Harkitsen työpaikan vaihtoa

Täysin samaa mieltä

Jossain määrin samaa mieltä

Jossain määrin eri mieltä

Täysin eri mieltä

En osaa sanoa

Kuva 34. Arvioita lähitulevaisuudesta.

62

Työttöminä olleilta vastaajilta tiedusteltiin heidän uskoaan työllistymiseen seuraavan vuoden

aikana. Vastaajia oli 33 kappaletta, joista 61 prosenttia oli ”täysin samaa mieltä” siitä, että uskoo

työllistyvänsä vuoden aikana, 25 prosenttia oli jokseenkin samaa mieltä aiheesta. Jossain määrin tai

täysin eri mieltä oli 14 prosenttia näistä vastaajista. Näin ollen työttömänä olleiden usko omaan

työllistymiseen vuoden sisällä oli parantunut, mutta otos on hyvin pieni eikä siis yleistettävissä.

Vuoden 2004 raporttiin verrattuna puolet työttömistä uskoi varmasti työllistyvänsä vuodessa, ja

vain 15 prosenttia oli jossain määrin tai täysin eri mieltä. Vuoden 2007 raportissa vain 20 prosenttia

työttömistä oli täysin varma työllistymisestään vuoden sisällä ja jokseenkin varmoja oli 28

prosenttia.

Määräaikaisessa työsuhteessa olleiden usko saada vakituinen työ vuoden kuluessa oli olennaisesti

samalla tasolla kuin edellisessä selvityksessä. Noin puolet uskoi saavansa vakituisen työn vuoden

kuluessa. Pysyvään työsuhteeseen uskoi työllistyvänsä varmasti 23 prosenttia vastaajista ja jossain

määrin tätä mieltä oli 27 prosenttia. Jossain määrin eri mieltä työllistymismahdollisuudesta oli 24

prosenttia ja täysin eri mieltä 18 prosenttia.

11 Päätesanat

Tässä selvityksessä on luotu katsaus vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden asemaan

työmarkkinoilla ja keskeisistä muutoksista kuluneen kolmen vuoden aikana. Raportti pohjaa

vahvasti vuosina 2004 ja 2007 laadittuihin selvityksiin, ja useimmissa kohdissa on tehty vertailuja

tapahtuneista muutoksista.

Kokonaisuutena vastavalmistuneiden tilanne vaikuttaa sangen hyvältä, varsinkin kun huomioon

otetaan yleisesti työllistymistä suuren osan tarkastelujaksoa heikentänyt huono taloustilanne.

Työllistyminen tutkinnon suorittamisen jälkeen on nopeutunut aiemmasta ja työ vastaa useimmiten

omaa koulutusta. Noin kolmanneksen ensimmäinen työsuhde oli pysyvä, kokoaikainen ja

koulutusta vastaava, ja vastaavasti selvällä enemmistöllä vähintään yksi näistä tekijöistä jäi

täyttymättä.

Oikeustieteilijöiden työtehtävät eivät ole rajoittuneet vain juristin pätevyyttä edellyttäviin töihin,

vaan myös muun tyyppisiin joko osittain tai kokonaan muunlaisiin tehtäviin. Vastaajissa

auskultoineiden määrä on vähentynyt, koska auskultointipaikkoja on vähennetty ja yhä harvempi

saa auskultointipaikan. Vastaavasti auskultoinnista kiinnostuneiden osuus on puolestaan kasvanut.

63

Vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden palkat olivat nousseet noin viidenneksellä edelliseen

raporttiin verrattuna. Työnantajasektoreittain eniten palkat olivat nousseet valtiolla. Kokopäiväisen

koulutusta vastaavan työsuhteen laatua tarkastellessa huomattiin, että määräaikaisten työntekijöiden

palkkojen nousu oli ollut pysyviä työsuhteita suurempaa. Valtiolla työskennelleiden

oikeustieteilijöiden palkankorotukset voivatkin selittää myös sitä, että määräaikaisten, koulutusta

vastaavassa kokoaikatyössä olleiden palkatkin ovat nousseet, sillä valtiolla oli esimerkiksi

asianajosektoriin verrattuna useammin määräaikaisessa työsuhteessa olevia. Samoin laskenut

auskultoijien määrä nostanee palkkakeskiarvoa.

Eri yliopistoista valmistuneita vertaillessa eroja oli jonkin verran havaittavissa sen suhteen,

työskentelivätkö valmistuneet ensimmäisessä työpaikassaan lakimiestehtävissä. Lapin yliopistosta

valmistuneet työskentelivät Turun ja Helsingin yliopistoista valmistuneita useammin osittain

lakimiestehtävissä. Lapista myös muutettiin useasti työskentelemään tai asumaan muualle.

Oikeustieteilijöitä valmistui erityisesti vuonna 2008 ja osin myös vuonna 2009 poikkeuksellisen

paljon, ja tutkinnonuudistuksen aiheuttama pidempään opiskelleiden valmistumissuma näkyi jonkin

verran tuloksissa, mutta suuria muutoksia selvityksen tarkasteluajankohtana tapahtunut

tutkinnonuudistuksen siirtymäajan päättyminen ei kaiken kaikkiaan aiheuttanut.

Tutkinnonuudistuksen mahdollisia vaikutuksia on arvioitu selvityksessä lähinnä yksittäisten,

spesifien kysymyksien kohdalla, ja se voi joltain osin selittää esimerkiksi parantunutta

valmistuneiden työllisyystilannetta: pidempään opiskelleissa on mukana jo pidempään

työmarkkinoilla olleita. Suuria muutoksia ei koko aineiston osalta ole kuitenkaan havaittavissa.

Esimerkiksi vastaajien keski-ikään tai keskimääräiseen opiskeluaikaan tutkinnonuudistuksella ei

ollut kovin suurta vaikutusta.

64

Viitatut lähteet:

Immeli, Pekka. Vastavalmistuneiden lakimiesten sijoittumistutkimus 1996. Suomen Lakimiesliitto.

KOTA-tietokanta 2010.

Lakimiesliitto 2009. Lausunto oikeusministeriölle työryhmämietinnöstä Tuomioistuinharjoittelu

(26.8.2009) http://www.lakimiesliitto.fi/prime_465/prime162.aspx (viitattu 4.5.2010)

Lakimiesliitto.2010. Lakimiesliiton palkkasuositus päivitetty (11.3.2010).

http://www.lakimiesliitto.fi/ajankohtaista/lakimiesliitto/12/0/11_3_2010_lakimiesliiton_palkkasuosi

tus_paivitetty (viitattu 23.04)

Mäkitalo-Keinonen, T. 2004. Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2001-2003. Suomen

Lakimiesliitto.

Penttilä, J. & Jauhiainen, J. 2007. Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2004-2006.

Suomen Lakimiesliitto.

Singer, E. 2006. Introduction - Nonresponse bias in household surveys. Public Opinion Quarterly,

70(5): 637-645.

65

Kyselylomake I TAUSTATIEDOT JA OPISKELU 1. Syntymävuosi 2. Sukupuoli 1 Nainen 2 Mies 3. Äidinkieli 1 Suomi 2 Ruotsi 3 Muu, mikä 4. Kotitalouteesi kuuluvat lapset 1 ___ Lasta 2 Syntymävuodet ____ 5. Työpaikan sijainti (ellet ole ansiotyössä, merkitse tähän asuinpaikkasi) 1 Uusimaa 2 Varsinais-Suomi 3 Itä-Uusimaa 4 Satakunta 5 Kanta-Häme 6 Pirkanmaa 7 Päijät-Häme 8 Kymenlaakso 9 Etelä-Karjala 10 Etelä-Savo 11 Pohjois-Savo 12 Pohjois-Karjala 13 Keski-Suomi 14 Etelä-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 17 Pohjois-Pohjanmaa 18 Kainuu 19 Lappi 20 Ahvenanmaa 21 Ulkomaat, mikä? 6. Suoritettu tutkinto 1 OTM 2 OTK 7. Valmistumiskuukausi ja –vuosi

8. Tutkinnon suorittamisen kokonaiskesto (ilmoita puolen vuoden tarkkuudella) ___ vuotta 9. Yliopisto, josta olet valmistunut 1 Helsingin yliopisto 2 Turun yliopisto 3 Lapin yliopisto 4 Vaasa / Helsingin yliopisto 5 Åbo Akademi 6 Muu, mikä? 10. Oletko auskultoinut? 1 Kyllä 2 En, mutta olen kiinnostunut tai aion auskultoida 3 En, enkä ole kiinnostunut auskultoimisesta 4 Auskultoin tällä hetkellä 11. Kuulutko Suomen Lakimiesliittoon? 1 Kyllä 2 Ei 12. Toimitko opiskeluaikanasi opiskelijajärjestössä? 1 Kyllä, aktiivisesti 2 Kyllä, jonkin verran 3 Ei 13. Työskentelitkö opiskeluaikana? 1 Ainoastaan kesäisin 2 Säännöllisesti lukukausienkin aikana koko/lähes koko opiskeluajan 3 Säännöllisesti lukukausienkin aikana osan opiskeluajasta 4 Satunnaisesti 5 En ollut töissä opiskeluaikana 14. Hankitko opiskeluaikana KOULUTUSALAASI liittyvää työkokemusta (mukaan lukien opintoihin liittyvät työharjoittelujaksot)? 1 Olin kokopäivätyössä yhteensä ___ kk 2 Olin osa-aikatyössä yhteensä ___ kk 3 En tehnyt alaani liittyviä töitä opiskeluaikana 15. Jos katsot opintojesi viivästyneen, mitkä olivat mielestäsi tärkeimmät syyt? (valitse 1-3 tärkeintä)

66

1 Työskentely opintojen ohella kokopäiväisesti 2 Työskentely opintojen ohella osa-aikaisesti 3 Varusmiespalvelu/siviilipalvelu 4 Äitiys-, isyys- tai vanhempainloma 5 Tutkielman viivästyminen 6 Opiskelu ulkomailla 7 Opiskelu jossakin muussa oppilaitoksessa 8 Opiskelumotivaation puute 9 Puutteellinen opintojen ohjaus tai opintojärjestelyt 10 Harrastukset 11 Epävarmuus työllistymisestä 12 Sairaus 13 Muu syy, mikä? 14 En katso opintojeni viivästyneen 16. Muu koulutus 1 VTM/YTM 2 KTM/Ekonomi 3 DI 4 Merkonomi/Tradenomi 5 Muu, mikä? 6 Opinnot toiseen tutkintoon ovat vielä kesken, tutkinto? II TYÖTILANNE VALMISTUMISHETKELLÄ 17. Kuinka kauan hait/olet hakenut ensimmäistä työpaikkaa valmistuttuasi? (Merkitse 0, jos sinulla oli määräaikainen tai pysyvä työpaikka valmistuessasi) ___ Kuukautta 18. Millainen on/oli ensimmäinen työpaikkasi valmistuttuasi? 1 Pysyvä, kokoaikainen ja vastasi koulutustani 2 Pysyvä, osa-aikainen ja vastasi koulutustani 3 Määräaikainen, kokoaikainen ja vastasi koulutustani 4 Määräaikainen, osa-aikainen ja vastasi koulutustani 5 Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutustani 6 Pysyvä, osa-aikainen, ei vastannut koulutustani

7 Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutustani 8 Määräaikainen, osa-aikainen, ei vastannut koulutustani 9 En ole vielä hakenut töitä 10 En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä 11 Muu, mikä? 19. Miten sait ensimmäisen työpaikkasi? 1 Vastasin lehti-ilmoitukseen 2 Internetin kautta (esim. yritysten kotisivut) 3 Rekrytointipalvelujen kautta 4 Työvoimatoimiston välityksellä 5 Lakimiespörssin kautta 6 Ainejärjestön työnvälityksestä 7 Henkilökohtaisten suhteiden avulla 8 Olen työskennellyt saman työnantajan palveluksessa opintojeni aikana 9 Tein tutkielman nykyiselle työnantajalleni 10 Minulle tarjottiin työtä 11 Otin oma-aloitteisesti yhteyttä työnantajiin 12 Työskentelin omassa yrityksessä 13 Muuta kautta, miten? 20. Oliko työnantajasi 1 Valtio (muu kuin yliopisto) 2 Yliopisto 3 Kunta 4 Kirkko 5 Euroopan unioni 6 Asianajotoimisto tai muu vastaava 7 Rahoituslaitos (esim. pankki) 8 Vakuutuslaitos 9 Järjestö 10 Yritys 11 Oma yritys 12 Muu, mikä? 21. Työskentelitkö lakimiestehtävissä? 1 Kyllä, kokonaan 2 Kyllä, osittain, muu tehtäväalueeni oli ___________ 3 Ei, tehtäväalueeni oli __________ 22. Arvioi seuraavien tekijöiden merkitystä ENSIMMÄISEN valmistumisen jälkeisen työpaikan saamisen kannalta. Jos olit jo töissä valmistuessasi, vastaa sen työn perusteella

67

Valitse sopivin vaihtoehto: 4= Erittäin tärkeää 3= Jossain määrin tärkeä 2= Ei kovin tärkeä 1= Ei lainkaan tärkeä 0= En osaa sanoa Työpaikan saamiseen vaikuttaneet tekijät: 1 Akateeminen tutkinto 2 Tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet 3 Opintomenestys 4 Opiskelun kesto 5 Pro gradun aihe 6 Alan työkokemus 7 Muu työkokemus 8 Muut opinnot tai muu koulutus 9 Kielitaito 10 Oma aktiivisuus 11 Järjestö- tai opiskelijatoimintakokemus 12 Henkilökohtaiset suhteet 13 Sukupuoli 14 Sattuma 15 Muu Mikäli vastasit muu, mikä ? Oliko työsi muodollisena pätevyysvaatimuksena korkeakoulututkinnon suorittaminen? 1 Kyllä, nimenomaan OTM/OTK-tutkinto 2 Kyllä, ylempi korkeakoulututkinto 3 Kyllä, korkeakoulututkinto 4 Ei edellytetty korkeakoulututkintoa 23. Mikä on/oli bruttopalkkasi ensimmäisessä valmistumisesi jälkeisessä työpaikassa? ____ Euroa kuukaudessa 24. Miten bruttopalkkasi ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassasi vastaa/vastasi työtehtäviäsi? 1 Palkkani on/oli sopusoinnussa tehtävieni kanssa 2 Palkkani on/oli liian suuri tehtäviini nähden 3 Palkkani on/oli liian pieni tehtäviini nähden 4 En osaa sanoa

25. Teetkö/teitkö ylitöitä? 1 Joka viikko 2 Lähes joka viikko 3 Muutaman kerran kuukaudessa 4 Satunnaisesti 5 En tee ylitöitä 26. Oletko vaihtanut työpaikkaa ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan jälkeen? 1 Kyllä 2 Ei 27. Mikä oli syy työpaikan vaihtoon? 1 Mielenkiintoisempi tehtävä 2 Parempi palkka 3 Parempi asema 4 Työ vastasi paremmin koulutustani 5 Elämäntilanne 6 Auskultointi 7 Määräaikainen työsuhde 8 Työni jatkuvuus oli epävarmaa 9 Muu, mikä? 28. Kuinka monessa työsuhteessa olet ollut valmistuttuasi? ____ kpl 29. Jos sinulla on ollut valmistumisen jälkeen työttömyysjaksoja, arvioi TYÖTTÖMYYTESI SYITÄ seuraavien väittämien perusteella. (Jos et ole ollut työttömänä siirry kysymykseen 31) Valitse sopivin vaihtoehto: 4= Täysin samaa mieltä 3= Jossain määrin samaa mieltä 2= Jossain määrin eri mieltä 1= Täysin eri mieltä 0= En osaa sanoa Työttömyyden syyt: 1 En ole löytänyt koulutusta vastaavaa työtä 2 Koulutukseni ei ole antanut riittäviä työnhaku- tai työelämävalmiuksia 3 Minulla ei ole ollut tarpeeksi työkokemusta 4 Asuinpaikkakunnallani ei ole ollut tarjolla sopivia töitä

68

5 Määräaikaisten työsuhteiden väliin on jäänyt työttömyysjaksoja 6 En ole löytänyt itseäni kiinnostavaa työtä 7 En ole halunnut toimia aktiivisesti työelämässä 8 Muut syyt Mikäli vastasit muut syyt, mitkä ? 30. Kuinka monta kuukautta olet yhteensä ollut työttömänä valmistuttuasi? ___ kuukautta III NYKYINEN TYÖTILANNE 31. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten tilannettasi TAMMIKUUSSA 2010? 1 Pysyvä kokoaikatyö 2 Määräaikainen kokoaikatyö 3 Osa-aikatyö, tuntia/viikko 4 Päätoiminen, tutkintoon johtava opiskelu, tutkinto? 5 Yrittäjä 6 Ns. freelancer tai keikkatyö 7 Työtön 8 Äitiys-, isyys- tai vanhempainloma 9 Hoitovapaa 10 Armeija/siviilipalvelus 11 Muu, mikä? ( Kysymykset 32-36 työssäoleville, äitiys-, isyys- ja vanhempainlomalla tai hoitovapaalla pysyvästä työsuhteesta oleva, vastaa työsi perusteella ) 32. Mikä on asemasi organisaatiossa? 1 Esimies- / johtotehtävät 2 Asiantuntijatehtävät 3 Toimihenkilötehtävät 4 Yrittäjä / ammatinharjoittaja / freelancer 5 Opetus- / tutkimustehtävät 6 Notaari / auskultantti 7 Muu, mikä? 33. Miten nykyisen työsi vaativuustaso vastaa mielestäsi akateemista koulutusta? 1 Työ vastaa koulutustasoani 2 Työn vaativuustaso on alhaisempi kuin koulutukseni edellyttäisi

3 Työ on koulutukseeni nähden liian vaativaa 4 En osaa sanoa 34. Miten nykyinen työtehtäväsi vastaa mielestäsi koulutusalaasi? 1 Täysin 2 Jokseenkin hyvin 3 Jokseenkin huonosti 4 Ei lainkaan 5 En osaa sanoa 35. Jos koet olevasi työssä, joka ei vastaa koulutusalaasi, mitkä ovat mielestäsi siihen eniten vaikuttaneet tekijät? Valitse oheisesta listasta 1-3 tärkeintä tekijää ja laita ne tärkeysjärjestykseen. 1. En ole hakemisesta huolimatta saanut koulutusalani työtä 2. Koulutusalani työtilanne on niin heikko, ettei työtä ole tarjolla 3. Nykyinen työni kiinnostaa minua enemmän kuin koulutusalaani vastaava työ 4. Palkka on nykyisessä työssäni parempi kuin koulutusalaani vastaavassa työssä 5. En ole koskaan ollut tosissani kiinnostunut koulutusalani töistä 6. Muu hankkimani koulutus on ohjannut minut alalle 7. Koulutusalani työ on liian raskasta/stressaavaa 8. Muut syyt Mikäli vastasit muut syyt, mitkä ? 36. Arvioi NYKYISTÄ työtäsi seuraavien väittämien perusteella. Valitse sopivin vaihtoehto: 4= Täysin samaa mieltä 3= Jossain määrin samaa mieltä 2= Jossain määrin eri mieltä 1= Täysin eri mieltä 0= En osaa sanoa Nykyinen työ: 1 Työni on mielenkiintoista 2 Työni mahdollistaa uralla etenemisen 3 Minulla on mahdollisuus itseni kehittämiseen

69

4 Minulla on mahdollisuus jatko- tai täydennyskoulutuksen hankkimiseen 5 Työni on yhteiskunnallisesti arvokasta tai tärkeää 6 Työni on arvostettua 7 Työni on itsenäistä ja vastuullista 8 Työni tarjoaa sopivasti haasteita 9 Pystyn yhdistämään työn ja muut elämän alueet 10 Viihdyn työpaikallani 11 Työni edellyttää jatkuvaa kouluttautumista 12 Työtä on liikaa 13 Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa 37. Arvioi lähitulevaisuuden (noin seuraavan vuoden) suunnitelmiasi ja toiveitasi. Vastaa soveltuvin osin. Valitse sopivin vaihtoehto: 4= Täysin samaa mieltä 3= Jossain määrin samaa mieltä 2=Jossain määrin eri mieltä 1= Täysin eri mieltä 0= En osaa sanoa Arvio lähitulevaisuudesta: 1 Harkitsen oikeustieteellisten jatko-opintojen aloittamista 2 Harkitsen muun ammatti- tai korkea-asteen tutkinnon suorittamista 3 Harkitsen uraa tuomioistuinlaitoksessa 4 Harkitsen uraa syyttäjälaitoksessa 5 Harkitsen uraa asianajosektorilla 6 Harkitsen uraa finanssisektorilla 7 Harkitsen työpaikan vaihtoa 8 Harkitsen alan vaihtoa 9 Harkitsen työskentelyä ulkomailla 10 Olen työtön ja uskon työllistyväni seuraavan vuoden aikana koulutustani vastaavaan työhön 11 Työsuhteeni on määräaikainen ja uskon saavani pysyvän työpaikan seuraavan vuoden aikana Muita oikeustieteellistä koulutusta tai tätä tutkimusta koskevia kommentteja

70

2

SUOMEN LAKIMIESLIITTO -FINLANDS JURISTFÖRBUND ry