85

Sanni Grahn-Laasonen (toim.)

Suomeen

86

1

Sisältö

Johdanto 21 Peruskoulu 42 Lapset 73 Luottamus 104 Venäjä 135 Tasa-arvo 166 Koulutusvienti 197 Yliopistot 228 Ilmastoedelläkävijyys 259 Cleantech 2810 Uusi energiapolitiikka 3111 Luonto 3412 Kiertotalous 3713 Työelämä 4014 Eurooppalaisuus 4315 Musiikkikasvatus 4616 Eläkeläiset 4917 Terveydenhuolto 5218 Terveysteknologia 5519 Puhdas vesi 5820 Puhdas ruoka 6121 Kaikki samassa veneessä 6422 Kasvuyrittäjyys 6723 Kehitysyhteistyö 7024 Liikunta 7325 Talkoohenki 7626 Uusi tapa tehdä 79

2

Johdanto

Päiväkodista tulee tekstiviesti: “Tuottehan ensi viikolla lisää varahousuja. Kesäksi vaipattomaksi -projekti alkaa!”

Istun auton takapenkillä, kiireessä, mutta hymyi-len. On hauska seurata, kuinka mietittyä suomalainen varhaiskasvatus on. Maailman parasta.

Yhtäkkiä olen tullut ikään ja elämäntilanteeseen, jossa olen hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen suur-kuluttaja. Neuvola, korvalääkäri, päiväkoti, lapsilisät. Menee joitakin vuosia, ja lapsi menee kouluun. Kuinka hyvin tämä kaikki toimiikaan!

Hyvinvointivaltio on puolustamisen arvoinen. Myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Sen tulevaisuus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.

Aivan viime aikoina ja onneksi vain hetkittäin mieleen on hiipinyt pelko siitä, miten lintukotom-me Suomi pärjää. Miten maailman parhaasta tuli Euroopan hitaimmin kasvavia maita? Miksi yhtäkkiä kilpailukykymme on vajonnut? Velka paisuu, rakenteet uudistuvat liian hitaasti. Pessimismi ja kyynisyys

ovat lisääntyneet, ja ilmapiiri kääntymässä avoimesta sulkeutuneeksi, niin kuin usein käy silloin, kun muutos on niin nopeaa, ettei meinaa pysyä perässä.

Kaikella rehellisyydellä tiedämme, että tuleville vuosille on luvassa vaikeita päätöksiä, joita poliittisen järjestelmämme on entistä vaikeampi tehdä, sillä politiikka on rikki.

Vain sata vuotta sitten Suomi oli köyhä maa. Oli puu-tetta, nälkääkin, oli unelma itsenäisestä maasta, joka päättäisi itse kohtalostaan. Viime vuosisadalla tehtiin huimia luokkanousuja. Tuli kansansivistysaalto ja pe-ruskoulu, tasa-arvoisemmat mahdollisuudet turvattiin yhteiskuntaa kehittämällä. Suomi on niin pieni, että sen ihmisten täytyi olla sisukkaita ja osaavia. Jokaista tarvittiin: ensin sodassa, sitten yhteiskunnan ja kasvun rakentamisessa.

Suomi avautui kansainvälisesti, asemoitui osaksi läntistä kasvutarinaa ja panosti tulevaisuuden aloihin. Suomi nousi uudistumalla.

26 syytä uskoa Suomeen

3

Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa maailman parhaalla maalla on takana seitsemän laihaa vuotta ja suunta tuntuu puuttuvan.

Huolipuhe on niin väkevää, että melkein unohtuu ja jää näkemättä kaikki hyvä, mitä on meneillään.

Tämä kirja kertoo siitä, missä meillä on toivoa. Suomalainen tulevaisuudenusko syntyy osaamisesta, jota meillä on yllin kyllin, ja monista luonnollisista vahvuuksista. Ne voivat olla isoja megaluokan asioita, kuten ilmastonmuutoksen hillintä, tai vähän pienem-piä, mutta yhden maailman muuttavia, kuten äitien hätäkahvit.

Tämä kirja kertoo ainakin 26 syytä uskoa Suomeen.Mukana on kirjoittajia, joiden kanssa olen tullut

tutuiksi eri yhteyksissä vuosien varrella. Kaikki eivät lähimainkaan ole samasta poliittisesta joukkueesta tai politiikasta ylipäätään. Yhteistä heille on, että kaikilla on jotain kiinnostavaa kerrottavaa.

Kiitos, kun otitte hetken ja kirjoititte. Loppu-

tulos on kirjoittajiensa näköinen. Elävä, positiivinen, hauskasti rönsyilevä.

Toivottavasti kirja opettaa lukijoilleen jotain uutta ja ruokkii uteliaisuutta ja uskoa tulevaan.

Sanni Grahn-Laasonen

ympäristöministeri

Kokoomuksen varapuheenjohtaja

hämäläinen kansanedustaja

41Peruskoulu

5

Insinöörikansa Suomi on toistaiseksi aika heikosti hyödyntänyt digitalisaatiota oppimisessa. Koulu on lähes ainoa paikka, jossa lapset ja nuoret eivät käytä älypuhelimia. Sukupolvien välinen kuilu teknologisessa osaamisessa on kasvanut. Aikuiset ovat usein auttamat-ta pihalla siitä, miten nuoriso kommunikoi ja hyödyntää teknologiaa.

Oma pieni tyttömme ei ole vielä kahtakaan, mutta osaa seikkailla iPad-maailmassa paremmin kuin isovanhempansa. Hän osaa itse valita Youtubesta “pipsapossut” ja pelata Pikku Kakkosen sovelluksella. Oivaltamisen iloa on hauska seurata. Sylvia on oppinut iPadilla värejä, numeroita, englanninkielisiä lastenlauluja ja muuta jännää. Rajojen ja “ruutuajan” asettaminen on tietenkin vanhempien tehtävä.

Tieto on nykyisin entistä paremmin kaikkien saatavilla. Koulun monopoli opettamiseen murtuu. nternet on tasa-arvoistanut mahdollisuuksia myös

oppia. Uudet innovaatiot ovat äkkiä käytössä kaikkialla maailmassa, eikä tietoa enää omisteta samalla tavalla

kuin aiemmin. Yhtäkkiä olemme maailmassa, jossa huippuyliopis-

tojen luennot ovat vapaata riistaa netissä. Se on huikea asia. Enää tieto ei lepää pääkaupunkien kansalliskirjas-tojen kätköissä, vaan tulee hakukoneella sekunneissa et-sijänsä luo. Sitä mukaa, kun ihmiset pääsevät kaikkialla maailmassa – myös kehittyvissä maissa – älypuhelinten ja verkkoyhteyksien voimalla osalliseksi avautuvasta maailmasta ja tiedosta, maailma ei ole entisensä. Kynnys vuorovaikutukseen madaltuu. Twiitata voi vaikka Valkoisen talon tai Suomen pääministerin kanssa.

Tämä on digitalisaation hienoimpia puolia. Se edistää aivan uudella tavalla tiedon ja tiedonvälityksen saatavuutta, myös demokratiaa ja yhdenvertaisuutta. Se avaa mahdollisuuksia niille, joilla niitä ei ole aikaisem-min ollut.

Samaan aikaan täällä Suomessa mietitään, mitä meidän pitäisi tehdä. Olemme pärjänneet hyvin Pisa-mittauksissa, mutta samalla antaneet sen laiskistaa kehitystä.

Internet ja digitalisaatio ovat muuttaneet maailman. Ne tulevat mullistamaan myös opetuksen, mutta millä aikataululla - ja pysyyko Suomi perässä, kysyy ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Tulevaisuus on uteliaiden

6

Suomi voi rakentaa kestävästi vain osaamisen ja sivistyksen varaan. Koulutuksen mallimaa taantuu, jos se ei uudistu. Kansainvälinen kilpailu osaamisella ja innovaatioilla kiristyy. Oppimiseen, opettajuuteen ja oppimisympäristöihin liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä on päivitettävä.

Suomalainen professori Kirsti Lonka on puhunut paljon käänteisestä oppimisesta, “flipped classroom”. Ajatus on, ettei oppitunti enää ole tiedonsiirtoa varten, vaan oppimateriaaliin tutustutaan etukäteen esimerkiksi verkossa – ja oppitunnit käytetään keskusteluun, aiheen syventämiseen ja edelleen kehittämiseen. Se muuttaa, vapauttaa ja haastaa myös opettajan toimenkuvaa.

Oppimisesta tulee entistä enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta, aivan kuten työelämästäkin. On tullut aika vapauttaa lapset ja nuoret pulpeteista.

Sähköiset oppimismateriaalit kehittyvät huiman nopeasti. Sähköiset alustat ja oppimisympäristöt kehittyvät entistä vuorovaikutteisimmiksi. Oppimate-riaaleja tallennetaan pilvipalveluihin. Opettaja näkee

oppilaan harjoittelun ja kehityskäyrän, tekipä tämä tehtävät sitten luokassa, bussissa tai kotona.

On selvää, että suuret muutokset ajattelussa ja toimintatavoissa vaativat aikaa, ajattelua ja hyviä soveltavia käytäntöjä. Opettajien täydennyskoulutuk-seen on panostettava, ja sitä ammattikunta itsekin toivoo. Uusien taitojen oppimisesta on – viimeistään nyt – tullut elämänmittaista.

Peruskoulun yksi tehtävä on kautta sen historian ollut tasata lähtökohtaeroja ja auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan täyteen mittaansa. Uusi teknologia avaa mahdollisuuksia ennennäkemättömällä tavalla. Tulevaisuuden suuri kysymys on, miten koulumaailma onnistuu herättämään oppimisen halun, motivaation, uteliaisuuden ja näköaloja hyödyntää maailman mahdollisuudet.

Kirjoittaja Sanni Grahn-Laasonen on ympäristö-

ministeri, Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja

hämäläinen kansanedustaja.

”Oivaltamisen iloa on hauska seurata.”

Forssa 1984.

72Lapset

8

Talousnobelisti James Heckman on tehnyt maailman huipulle yltänyttä tutkimusta yhteiskunnallisten investointien tuotoista. Nobelistin johtopäätös on yksiselitteinen. Parhaan tuoton yhteiskunta saa investoimalla mahdollisimman kattavasti alle viisivuotiaisiin lapsiin.

Tämä tulos on meidän otettava tosissaan.Uusin geeni- ja aivotutkimus tukee Heckmanin

mallinnuksia. Kiinnostavaa myös on, että laajan sossa- ritanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan

laadukkaasta varhaiskasvatuksesta hyötyvät eniten alle 3-vuotiaat lapset, joilla on sosiaalisessa taustassa riskitekijöitä. Toistan, alle 3-vuotiaat.

Viisas maa panostaa jokaisen lapsen varhaiskasva-tukseen. Kyse ei ole päiväsäilönnästä, kyse on lapsen kasvun ja kehityksen tuesta. Kyse on osaamis- ja toimintakyvyn varhaisesta rakentamisesta.

Varhaiskasvatuksen on linkityttävä vahvemmin neuvolatoimintaan. Kiinnostavia ovat kuntien kokei-lut, joissa neuvolatoimintoja viedään päiväkoteihin.

Käynnissä on radikaali lapsen kasvun ja kehi-tyksen vallankumous. Meillä on välineet tunnistaa oppimisvaikeudet jo 2-vuotiaasta. Ensimmäistä kertaa pystymme saamaan jokaisen yksilön lahjat täyteen kukoistukseen. Syrjäytymisen ehkäisyssä neurologisten arviointien tekeminen kattavasti neuvoloissa ja ongel-miin tuen saaminen varhaiskasvatuksessa ovat avaimia muun muassa koulupudokkuuden vähentämiseen.

Kun tässä kirjoitan varhaiskasvatuksesta, tarkoitan pitkäjänteistä ammattitaitoisen henkilökunnan pe-dagogisesti johtamaa kasvuympäristöä eli päiväkotia, jossa oppimisteknologian innovaatioiden hyödyntämi-nen leikin avulla on arkea.

Tiesitkö, että suomalainen GraphoGame opettaa Afrikassa lapsia lukemaan? Tulokset ovat savanneilla huikeita. Lapset ovat oppineet lukemaan Grapho-Gamen avulla noin 5 tunnissa, 10 minuuttia päivässä mobiilipeliä pelaten.

Me, Suomi, pystymme kukistamaan tästä maail-masta ja ihmiskunnasta lukutaidottomuuden! Tietysti.

Parhaan tuoton yhteiskunta saa investoimalla mahdollisimman kattavasti alle 5-vuotiaisiin lapsiin. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kertoo, miten.

Lapsiosaamisen suurvallaksi

9

Miksipä emme, me Uno Cygnaeuksen jälkeläiset! Suomella on suuret mahdollisuudet nousta lapsiosaa-misen suurvallaksi.

Silti omien lastemme lukutaito on heikentynyt radikaalisti koko 2000-luvun ajan. Heikkoja lukijoita on pojista 18 prosenttia, joka kahdeksas ei käytännössä osaa lukea lainkaan perusopetuksen loppuvaiheessa.

Emme ole siis hyödyntäneet täysimääräisesti sitä, mitä itse olemme maailmallekin jo vieneet.

On käännettävä sivua. On ryhdyttävä voimakkaasti edistämään oppimisen, kasvun ja kehityksen vallan-kumousta. On vietävä niin sanottu Educare-malli

jokaiseen päiväkotiin – näin ei vielä ole. Neurologiset arvioinnit on tehtävä 2–3-vuotiaista alkaen jokaiselle lapselle. Päiväkoteihin on rakennettava kolmiportaisen mallin mukaiset tukitoimet. Lastentarhanopettajien tulee opiskella varhaiskasvatuksen maisteriopinnot. Näitä varhaiskasvatuksen opettajia on koulutettava Suomeen merkittävästi lisää seuraavien 10 vuoden aikana. Oppimisteknologian ja -ympäristöjen kehittämiseen on varattava merkittävä osuus Suomen tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta.

Ja päiväkotien kyltit on päivitettävä. Uusi: leik-kikoulu. 4–5-vuotiaat ovat leikkikoulussa, 6-vuotiaat esikoulussa.

Kirjoittaja Tuomas Kurttila on työskennellyt vuosina

2003-2010 opetusministeriössä ja sen jälkeen

Suomen Vanhempainliitossa. Nykyisin Kurttila on

Suomen lapsiasiavaltuutettu.

”Me, Suomi, pystymme kukistamaan tästä maailmasta ja ihmiskunnasta lukutaidotto-muuden.”

103Luottamus

11

On totta, että suomalaisia säädellään liikaa. Sään-tely vaikeuttaa monia asioita, mutta eniten yritysten mahdollisuuksia yltää parhaimpaansa. Mutta koska asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, miten sääntelyn taustaa voisi ymmärtää ja jäsentää?

Kun konduktööri kieltää asiakasta istumasta tyh-jässä junavaunussa vapaalle paikalle tai kun ravintola-vaunun henkilökunta kieltää vaihtamasta tarjoukseen kuuluvaa pullaa halvempaan, ja ilme viestittää sanojan kyllä ymmärtävän, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta hänen on silti sanottava näin, niin mistä on kyse?

Väitetään, että suomalaisten ongelmana olisi riskien välttäminen, mutta minusta ongelma on vas-tuunkannon puuttuminen. Miksi ei tehdä oikein, vaan niin kuin sääntökirjassa seisoo? Tekemistä tuntuu liian usein edeltävän pohdinta ”Tuleeko tästä sanomista?”. Jos on olemassa riski, asia kannattaa jättää tekemättä.

Viimeksi kun kohtasin hyvää palvelua eli tilanteeni ymmärrettiin ja tulin kohdatuksi ihmisenä, asiakas-palvelija pelokkaana pyysi, etten vain kertoisi asiasta

kenellekään, koska hän saattaisi joutua ongelmiin. Ymmärsin täysin, mitä hän tarkoitti.

Tapaus VR valaisee hyvin, mikä on vialla. Jokainen suomalainen on mielestään velvoitettu laaduntarkkai-lija ”meidän kaikkien VR:ssä”, joten jokainen havaittu poikkeama leviää laajalti sosiaalisessa mediassa. Lopulta iltapäivälehti julkaisee uutisen ”Some-raivo yltyy”. Valpas poliitikko haistaa hetkensä tulleen ja vaatii selvitystä pääjohtajalta. Median, poliitikkojen tai kansalaisten vaatimus ei valitettavasti ole, että ”ottakaa rennommin ja luottakaa ihmisiin”, vaan ”tähän pitää saada joku roti”. Roti tarkoittaa viime kädessä lisää sääntöjä.

Organisaatiot voivat siis suojata itseään vain jatkuvalla ja tiukemmalla sääntelyllä. Ohjeilla, jotka eivät salli minkäänlaisia poikkeamia, koska niistä voi tulla sanomista. Jonkin aikaa sitten VR:n ylin johto erosi. He kokivat johtamisen mahdottomaksi, mutta silti tulostavoitteet olisi pitänyt saavuttaa. Kukaan ei kaivanut johtajien vapauden puolesta kantapäitään

”Tästä voi tulla sanomista.” Pelko estää hyvien asioiden tapahtumisen. Vapautetaan ihmiset olemaan parhaimmillaan, kannustaa Future Works Oy:n perustaja Petri Rajaniemi.

Liika sääntely on sinun vikasi!

12

hiekkaan ja ilmoittanut puolustavansa viimeiseen asti heidän oikeuttaan pyrkiä tuloksiin omalla tavallaan.

Sanonnan mukaan byrokratia alkaa siitä, mihin luottamus loppuu. Haastan ne yritykset, jotka vaativat sääntelyn välitöntä purkamista miettimään, millaista sääntelyä on omassa yrityksessä. Onko työntekijöille määrätty tietty aika, paikka, välineet ja mahdollisuu-det, joilla työ pitää tehdä ja tulokseen pyrkiä? Eikö työpaikoillakin olisi tärkeintä maksaa asetettujen tavoitteiden ja tulosten saavuttamisesta, eikä siitä että työ tehdään siten kuin säädetty on? Onko tullut sanottua ”eihän siitä mitään tulisi, jos ihmiset saisivat tehdä työnsä miten sattuu!” tai ”emme voi joustaa säännöistä yhden työntekijän kohdalla, koska se vaarantaisi työntekijöiden tasapuolisen kohtelun”? Usein omassa yrityksessä tehdään juuri sitä, mistä muita kritisoidaan.

Suomalaisten viranomaisten asemaa ei käy kateeksi. Mauno Koivisto aikoinaan nimitti lehti-miehiä sopuleiksi, jotka syöksyvät lauman perässä vaikka kuolemaan. Sittemmin meistä kaikista tuli nettijournalisteja. Jaoitko itse juuri viime viikolla

uutisen viranomaisen älyttömyyksistä? Tietämättäsi saatoit edistää kehitystä, joka syö maata toimivan kansanvallan jalkojen alta.

Demokratia perustuu ajatukselle, että kansa valit-see sellaiset päättäjät, joille haluaa antaa vallan tehdä meitä kaikkia koskevia päätöksiä. Päättäjien tärkein tehtävä on tehdä päätöksiä, seistä niiden takana ja kantaa vastuunsa.

Kuulin taannoin, että erään työntekijän esimies teknologiateollisuudessa oli vaikeassa tilanteessa sanonut alaiselleen: ”Kukaan ei tiedä, mikä toimii var-masti. Tee sinä niin kuin uskot, että on oikein. Minun tehtäväni on kantaa siitä vastuu.” Tämä on kauneinta mitä esimies voi alaiselleen sanoa. Se vapauttaa ihmisen olemaan parhaimmillaan. Tällä asenteella taivas on kattona ihmeille, joita tämä kansakunta voi saada aikaiseksi.

Kirjoittaja Petri Rajaniemi on työelämän ja yritysten

toimintaympäristön muutokseen perehtyneen Future

Works Oy:n perustajaosakas ja yrittäjä.

”Kun luottamus loppuu, niin byrokratia alkaa...”

134Venäjä

14

Elämässä harvoin saa mitään ilman riskinottoa.

Riski pitää vain hallita. Meidän kannattaa hyödyntää Venäjä-kortti siten, että naapuri on tärkeimpiä kauppakumppaneitamme myös tulevaisuudessa.

Johtajillamme on runsaasti tapaamisia venäläisten kanssa, mutta vastapelureita ei juuri ihmisinä tunneta. Venäjän politiikan, hallinnon ja bisneksen kanssa ver-kostoidutaan vähän – varsinkin jos vertaa länsisuunnan kaveruuksiin. Se ei ole Suomen etu.

Venäjää pitää osata lukea. ltapäivälehtien perus-teella olemme sodan partaalla. Syvemmälle katsoen Venäjällä on kaikesta pullistelusta huolimatta todella korkea kynnys ajautua sotilaalliseen selkkaukseen EU- ja Nato-maiden kanssa.

En myöskään usko, että Suomen ja Venäjän erityissuhde olisi Natosta kiinni. Pietarissa asuessani huomasin, että Viroa pidettiin petturina ja Suomea ystävänä. Väittäisin, että 90-prosenttisesti syy oli muu kuin Viron Nato-jäsenyys. Vastaavasti Suomi olisi Naton jäsenenäkin Venäjän naapureista se,

johon on luontevimmat suhteet. Varmasti nähtäisiin mielensä pahoittamista, mutta en usko, että kaupan ja yhteistyön suunta muuttuisi.

Sen sijaan on aidosti huolestuttavaa, että Venäjällä nationalismi on vuodessa noussut tärkeämmäksi kuin talouden vakaus. Tämä lisää riskiä, että tehdään poukkoilevia ja syrjiviä päätöksiä. Uhat on osattava tunnistaa, jotta voi hallita riskit ja hyödyntää mahdol-lisuudet.

Venäjän talous ja sen kytkökset Suomeen on osattava asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Työssäni olen auttanut valtiota arvioimaan realistisesti pakot-teiden vaikutuksia ja torjumaan sellaisia päätöksiä, jotka osuisivat epäreilulla tavalla Suomeen. Monesti on onnistuttukin. Siitä kertovat töiden jatkuminen Helsingin telakalla sekä raja-asemien rakentamisen jatkuminen EU:n tuella.

On osattava haistaa, miten voimme terveellä tavalla auttaa suomalaisia pärjäämään Venäjällä. Juuri nyt on keskeistä, ettemme jätä kauppoja saksalaisille ja

Venäjän naapuruus on tällä vuosisadalla onnenpotku, kunhan maltamme välttää mustavalkoisen on-off-suhtautumisen itänaapuriimme, kirjoittaa Venäjä-asiantuntija ja ekonomisti Kai Mykkänen.

Venäjä-yhteistyö ei ole Natosta kiinni

15

muille siksi, että heillä kaupanrahoitus pelaisi parem-min kuin meillä. Finnveran resurssit ja ohjeistus on pidettävä vähintään kilpailijamaiden tasolla. Rahoitus on ollut idänkaupassa aina tärkeää. Nyt sen asema on entisestään korostunut, kun venäläiset pankit ovat hyydyksissä.

En ole Nato-intoilija. Tulkitsen kuitenkin, että Nato-jäsenyyden rauhan ajan haitat ovat pieniä verrattuna siihen, että Suomen olisi todennäköisesti turvallisempi olla selkeästi läntisen sateenvarjon alla, jos maailma menee joskus ihan mullin mallin. Se on onneksi hyvin epätodennäköistä, mutta siltä se näytti myös 1920-luvulla.

Venäjä on Suomelle mahdollisuus – myös tulevaisuudessa ja muista valinnoistamme riippu-matta. Olisimme viime vuosikymmenellä pärjänneet paljon huonommin, jos Venäjän talousbuumi ei olisi nelinkertaistanut vientiämme itään. Olemme siitä kyydistä vieläkin roimasti plussalla, vaikka tänä vuonna Venäjän hiipuminen leikannee taloudestamme

prosentin verran. Ennen pitkää öljy kallistuu ja Venäjän suurkaupun-

git jatkavat vaurastumista. Yksin Pietarin alueella on yhtä paljon asukkaita kuin koko Suomessa ja huutava tarve kaikelle mitä osaamme. Suomella on jo nyt maailmanennätys suorissa investoinneissa Venäjälle asukaslukuun nähden. Venäjä on ehdottomasti mahdollisuus. Sen ei tarvitse antaa vaikuttaa väärällä tavalla muihin valintoihimme. Venäjän naapuruus on tällä vuosisadalla onnenpotku, kunhan maltam-me välttää mustavalkoisen on-off-suhtautumisen itänaapuriimme.

Kirjoittaja Kai Mykkänen toimii johtajana

Elinkeinoelämän keskusliitossa vastuualueenaan

uudistuminen, vaikuttaminen ja Venäjä.

”Suomella on jo nyt maailmanennätys suorissa investoin-neissa Venäjälle.”

165Tasa-arvo

17

”Tällä hetkellä Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa toiseksi Islannin jälkeen. Vaikka hopea ei ole häpeä, työtä riittää. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että Suomi on maailman paras maa, kun sitä arvioidaan koulutuksellisen tasa-arvon toteutumi-sessa. Maailman paras koulutusjärjestelmä on itse asi-assa tuonut meidät tilanteeseen, jossa tytöt menevät poikia useammin lukioon ja hankkivat korkeamman koulutuksen. Korkeakouluista valmistuneista jo selkeä enemmistö on naisia.

Koulutuksen ja ammattien eriytyminen miesten ja naisten aloiksi on kuitenkin Suomessa poikkeuk-sellisen jyrkkää kansainvälisessäkin mittakaavassa. Eriytyminen alkaa jo peruskoulun ainevalinnoissa ja jatkuu toisella asteella sekä ammatillisen koulutuksen alavalinnoissa että lukion ainevalinnoissa. Peruskou-lussa ja lukiossa pojat valitsevat tyttöjä enemmän matemaattis-luonnontieteellisiä valinnaisia kursseja ja tytöt enemmän kieliä. Pojat myös suorittavat ylioppilaskirjoituksissa selkeästi tyttöjä enemmän

pitkää matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa, kun taas tytöt kirjoittavat enemmän kieliä.

Peruskoulun ja lukion ainevalinnat heijastuvat myös sijoittumisessa korkeakouluopintoihin. Esimer-kiksi teknillistieteellisillä aloilla vain noin joka neljäs opiskelija on nainen, kun taas kasvatustieteellisellä alalla vain noin joka viides opiskelija on mies. Lisäksi Suomessa koulutuksen periytyvyys vanhemmilta lapsille on edelleen voimakasta huolimatta maailman parhaasta peruskoulusta ja maksuttomista jatko-opinnoista.

Naisten korkeasta koulutustasosta huolimatta Suomi pärjääkin kansainvälisissä vertailuissa korkein-taan keskinkertaisesti, kun arvioidaan naisjohtajien määrää talous- ja elinkeinoelämässä. Jopa moni kehi-tysmaaksi lukeutuva maa porskuttaa Suomen edellä. Syynä naisjohtajien vähäiseen määrään ovat osaltaan epätasaisesti jakautuvat vanhemmuuden kustannukset ja hoivavastuu, mutta myös voimakas koulutuksen ja ammattien eriytyminen. Naisia on huomattavasti

Kakkossija ei riitä. Kun Suomi täyttää sata vuotta 2017, sen on oltava maailman paras maa naisille, kirjoittaa eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka.

Maailman paras maa naisille

18

miehiä vähemmän yritysten liiketoimintajohdossa ja edelleen yritysten ylimmissä johtotehtävissä. Kehitys on kuitenkin menossa pikkuhiljaa hyvään suuntaan, sillä yhä useampi johtoryhmään nouseva on nuori nainen. Tärkeä nivelvaihe kestävään mahdollisuuksien tasa-arvoon urakehityksessä onkin saada naisten määrä nousemaan nimenomaan keskijohdossa. Siinä tehtävässä eivät edes pörssiyhtiöiden hallitusten kiintiöt auttaisi.

Naisten urakehityksen esteiden raivaamisessa tärkeä osa on koulutuksen ja ammattien eriytymisen purkaminen, jolla on urakehityksen ohella valtava vaikutus myös palkkaeroihin kokonaisuudessaan. Tärkeä rooli tässä kysymyksessä on perheiden lisäksi kasvatuksen ammattilaisilla. On tärkeää, että lapsia

ja nuoria rohkaistaan jo varhaiskasvatuksesta lähtien kokeilemaan uusia asioita, löytämään vahvuuksiaan ja tutkimaan mahdollisuuksiaan samalla, kun heidän luontaisia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan tuetaan. Avainasemassa on myös opintojen ohjaus koko koulutien ajan sekä peruskoulussa että toisella asteella.

Tasa-arvo ei koskaan ole saavutettu tila, vaan jatku-va prosessi. Tasa-arvon edistäminen vaatii ongelmien tunnustamista ja tietoisia toimia asioiden muutta-miseksi. Vanha edelläkävijä on vaarassa tuudittautua olemassa olevaan hyvään ja päätyä tasa-arvoasioissa pysähtyneisyyden ja päättämättömyyden tilaan. Tasa-arvo-ongelmia ei kannata jäädä surkuttelemaan, vaan etsiä parhaat keinot, joilla satavuotias Suomi on maailman paras maa myös naisille.”

Kirjoittaja Lenita Toivakka on eurooppa- ja

ulkomaankauppaministeri sekä Kokoomusnaisten

puheenjohtaja.

”Yhä useammin johtoryhmään nousee nuori nainen.”

196Koulutusvienti

20

Koulutus on Unesco 2009 -raportin mukaan yksi maailman nopeimmin kasvavista teollisuuden aloista. Tavoite on kaikilla sama. On kyse sitten ensimmäi-sen asteen koulutuksen perusteista tai kolmannen asteen koulutuksen lisäämästä jäsentyneen tiedon ja taitojen yhdistelmästä, niin tarkoituksena on luoda yhteiskunnallista tasapainoa, kilpailukykyä, uusia markkinoita ja innovaatioita. Suomalaisilla on tässä sanansa sanottavana.

Vientimarkkinaosaamista meillä on 1600-luvun tervanviennistä asti ja on vain ajan kysymys, milloin koulutuksen ja viennin osaajat alkavat kohdata muuallakin kuin virastojen lounailla. Koulutusviennillä tarkoitan tutkintojen, muiden koulutusrakenteiden, oppimistilojen tai kokonaisten koulujen tuotteista-mista ja vientiä ulkomaille maksua vastaan. Siitä pitää jäädä viivan alle enemmän kun on itse investoitu. Muutaman henkilöresurssin sijoittaminen ulkomaille sekä tutkimus- ja koulutusyhteistyö on tärkeää sillanrakentamista, joskaan ei koulutusvientiä.

Koulutuksen maailmanmarkkinoilla Suomi on pie-ni toimija. Juhlapuheitten ja valtiovierailujen jälkeen koulutuksen myyjää odottaa karu arki. Olisi erittäin tervetullutta, että koko Team Finland ja miksei Team Nordic heiluttaisi yhdessä lippua, niin että ranteita pakottaa. Vaikka suomalaisen koulutusviennin ei suinkaan tarvitse pärjätä kaikessa ja kaikkialla, vaan pieni siivukin riittää, on kilpailu kovaa. Ainakin kahdesta syystä:

1 Helpot kaupat on jo tehty. Esimerkiksi yliopis-totasolla suomalainen koulutus kilpailee maailman parhaiden yliopistojen kanssa rinta rinnan. Siinä täytyy tehdä töitä erottuakseen.

2 Suomalainen koulutus on suunniteltu ja rakennettu suomalaisen yhteiskunnan lähtökohdista. Se ei noudata markkinatalouden sääntöjä eikä se ole tähän asti tavoitellut voittoa. Koulutuksen tehtävänä esikoulusta yliopistoon on turvata yhteiskunnan kilpailukyky ja yhteiskuntarauha osaavien ja valveu-tuneiden kansalaisten avulla. Vai onko juuri tämä

Suomalaisen koulutusviennin tarina odottaa kirjoittamista. On meistä kiinni, miten käy, kirjoittaa kiinalaisen Fudanin yliopiston professori Ville Taajamaa.

Laukussa muutakin kuin leipää ja piimää

21

sittenkin meidän kilpailuetumme? Kun ostajana on rauhaa ja tasa-arvoa yhteiskuntaansa hakeva asiakas, voi Suomella olla todellista kokoaan suurempi rooli.

Koulutuksen rakentaminen, myös siis sen vieminen, on pitkäjänteistä työtä. Kolmessa vuodessa saadaan malli ja suunnitelmat valmiiksi. Toimivan ja tuottavan systeemin rakentaminen vie helposti viidestä viiteentoista vuotta. Jos on kiire, syntyy sutta ja sekundaa. Siksi koulutusvientiä kannattaa rakentaa niin, että yhteistyöverkostot ja opitut läksyt hyödyttä-vät myös Suomea ja suomalaisia koulutuksen kehittäjiä ja tutkijoita pelkkien eurojen lisäksi. Toisekseen kannattaa myydä laatua. Sitä syntyy ajan kanssa eikä nopeilla silmänkääntötempuilla. Laatutuotteesta saa paremman katteen ja voi olla, että kylään kysytään toistekin.

Rahoitus- ja muut rakenteet eivät ole ongelma. Niitä voi rakentaa, purkaa ja uudistaa sen mukaan, kun käsitykset matkan varrella tarkentuvat. Tehdessä oppii. Olennaisempaa on ymmärtää ihmistä, joka

tekee suomalaista koulu-tusta ja toisaalta käyttäjää eli ihmistä, joka ostaa koulutustamme. Missä nämä kaksi kohtaavat? Mitkä ovat heidän unelman-sa, haasteensa, tarpeensa ja tavoitteensa?

Suomalaisen koulutusvien-nin tarina on nuori ja suurelta osalta vielä kirjoittamaton. On ihan meistä kiinni, onko se haaste vai mahdollisuus.

Kirjoittaja Ville Taajamaa

on korkeakoulutuksen

sekatyömies, joka tällä

hetkellä toimii

kiinalaisen Fudanin

yliopiston professorina.

”Kun ostajana on rauhaa ja tasa-arvoa yhteiskun-taansa hakeva asiakas, voi Suomella olla todellista kokoaan suurempi rooli.”

227Yliopistot

23

Valmistun keväällä maisteriksi Harvard Kennedy Schoolista. Täydellistä opinahjoa ei ole, mutta Harvardista on jäänyt mieleen monia ajatuksia, joilla voisimme kehittää myös Suomen korkeakoulukenttää – ja vieläpä suhteellisen edullisesti. Tässä on niistä kolme.

1. Kandidaatit työelämään ja opiskelu kokopäiväi-seksi

Silmiinpistävin ero Atlantin yli siirtyessä on ollut opiskeluun sitoutumisen aste. Suomessa maiste-ritutkinnon voi pahimmillaan suorittaa kokonaan tenttimällä. Jotain tietoa päähän jää, mutta kuinka hyvin sitä pystyy soveltamaan työelämässä? Merkittävä osa teoreettisen tiedon hyödyntämisestä tapahtuu sosiaalisissa tilanteissa, ei paperin ääressä.

Kokopäiväiseen opiskeluun puolestaan on helpom-pi sitoutua, kun muuta elämää ei tarvitse laittaa 5–6 vuodeksi jäihin. Nykyjärjestelmää kannattaisi muuttaa niin, että ensin tehdään täysillä kandidaatin tutkin-to – harrastukset ja kesätyöt sallien! – ja sen jälkeen

mennään töihin. Tai jatketaan maisteriopintoihin, mutta vain jos tavoitteet niiden suhteen ovat selvät. Kysymys on osin kulttuurinen ja muutos siksi hidas, mutta silti tehtävissä oikeilla porkkanoilla ja kepeillä.

Aloitetaan muuttamalla kandidaattiohjelmat laaja-alaisemmiksi, jolloin lukion tai ammattikoulun jälkeinen valintatilanne on helpompi eikä aiheuta välivuosia. Lisäksi korkeakoulujen urapalveluiden on huolehdittava, että työnantajat ja valmiit kandidaatit löytävät toisensa. Läsnäolovaatimuksien lisääminenkin voisi toimia, jos korkeakoulut saavat sisäisen koor-dinaationsa kuntoon – nykytilanteessa pakollisetkin kurssit menevät jatkuvasti päällekkäin.

2. Läppärit pois ja nimilaput tilalleOlen henkeen ja vereen sen kannalla, että

opetuksessa pitää hyödyntää nykytekniikkaa ja uusia medioita. Mutta oli kyse sitten työelämästä tai yliopis-tomaailmasta, luentosalillinen tai kokoushuoneellinen älypuhelimen tai läppärin näprääjiä on surullista katsottavaa.

Harvardista valmistuva Matti Parpala uskoo suomalaisiin yliopistoihin, mutta keksii kolme tapaa tehdä niiden opetuksesta vielä parempaa.

Kolme ilmaista luentoa Harvardista7

24

Kannatan osallistavaa luentotapaa mukaan lukien nk. ”cold calling”. Harvardissa jokainen opiskelija kantaa nimilappua, mikä mahdollistaa paitsi muiden nimien opettelun, myös sen, että professori voi esittää kysymyksen myös opiskelijalle, joka ei ole itse tar-joutunut vastaamaan. Osallistuminen vaikuttaa myös arvosanaan. Tämä tietenkin vaatii luennon vetäjältä, että hän tekee töitä osallistamisen eteen ja varaa aikaa myös keskustelulle – Suomessa näin on liian harvoin.

3. Lisää henkilökohtaista kontaktiaJos korkeakoulusta on mahdollista valmistua

olematta lainkaan henkilökohtaisessa kontaktissa professorin kanssa, on mennyt paljon pieleen puolin ja toisin. Kyse on toki osin resursoinnista, mutta myös asenteista. Harvardissa professori pyytää opiskelijan käymään luonaan, koska haluaa aidosti tutustua. Harvalle on tapahtunut vastaavaa suomalaisessa korkeakoulussa. Toisaalta myös opiskelijat osaavat hyödyntää professoreitaan syvällisempien keskustelu-jen käymiseksi ja uravinkkien saamiseksi. Tapaamiset ovat usein vain vartin mittaisia, ja molemmat osapuolet saavat niistä uusia ajatuksia, joten isosta asiasta ei ole kysymys – kurssien osallistujamäärissä ei nimittäin ole kovin suurta eroa Harvardin ja suomalaisen kauppakorkean välillä.

Siispä hommiin vain.

Kirjoittaja Matti

Parpala on entinen

Suomen ylioppi-

laskuntien liiton

puheenjohtaja

ja pääsihteeri,

joka valmistuu

pian Harvardin

yliopistosta.

”Silmiinpistävin ero Atlantin yli siirtyessä on ollut opiskeluun sitoutumisen aste.”

258Ilmastoedelläkävijyys

26

Vastuu ympäristöstä tarkoittaa sitä, että huo-lehdimme tulevien sukupolvien mahdollisuudesta nauttia puhtaasta maapallosta, ilmasta ja luonnon ihmeellisyyksistä. Maailmalla luonnonvarat hupenevat, väestö kasvaa ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Tarvitsemme uusia tapoja luoda kestävää kasvua siten, että ympäristöstä pidetään huolta ja että se jätetään tuleville sukupolville paremmassa kunnossa.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäris-töuhka. Se vaikuttaa perustavanlaatuisesti elämän edellytyksiin maapallolla. Ilmastonmuutoksen lisäksi meidän tulee ratkaista niukkenevien resurssien, luon-non monimuotoisuuden köyhtymisen ja ympäristön kantokyvyn heikkenemisen haasteet. Tällä hetkellä kulutamme puolentoista maapallon verran luonnonva-roja. Näin emme voi jatkaa.

Seuraavat vuodet ovat kriittisiä. Valinnoillamme osoitamme, mihin suuntaan haluamme Suomea ja maailmaa viedä. On selvää, että ilmastonmuutosta kiihdyttävistä fossiilisista polttoaineista on päästävä

eroon. Mitä nopeammin se tehdään, sen parempi. On panostettava uusiutuviin ja vähäpäästöisiin energi-anlähteisiin, puhtaisiin teknologioihin ja kestävään kasvuun. Megaluokan haasteiden hallitsemisessa on kysymys siitä, millaiset elinmahdollisuudet jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

Tarvitsemme ajattelutavan muutosta. Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys ovat pitkään olleet vain sivulauseita strategioissa – jotain, mitä pitää ”ottaa huomioon”. Ilmastonmuutos ja muut ympäristöhaasteet tulevat vielä mullistamaan elämäntapamme ja koko toimin-taympäristömme. Kestävien ratkaisujen tarve kasvaa ja edelläkävijä voittaa tulevaisuuden markkinoilla. Suo-melle tämä on valinnanpaikka. Jatkammeko sopeutu-jan strategialla vai hyödynnämmekö mahdollisuuden?

Suomella on paljon osaamista, jonka turvin voisim-me olla ratkaisemassa maailman monia ympäristöhaas-teita. Olemme kärkisijoilla, kun tarkastellaan maiden potentiaalia cleantech-innovaatioiden tuottamisessa.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka. Suomi voi tarjota muillekin tietä kohti vähähiilistä tulevaisuutta ja luoda samalla työtä, kirjoittaa ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Ihan hyvä ei riitä! Sopeutujasta ilmastoedelläkävijäksi

27

Olemme resurssiköyhänä maana pyrkineet aina säästämään, milloin energiaa, milloin raaka-aineita. Cleantech ei ole vain tuulimyllyjä ja sähköautoja. Suomalaiset taajuusmuuntajat säästävät sähköä ja suomalaiset suodattimet puhdistavat kaivosten proses-sivesiä jo tänä päivänä ympäri maailmaa. Voimme olla tarjoamassa muille ratkaisuja kohti vähähiilistä tulevai-suutta ja hyötyä siitä niin kovin monin tavoin kasvuna, uusina työpaikkoina ja kasvavana hyvinvointina.

Kyse on uskalluksesta tehdä jotain ennen kuin muut. Uskalluksesta sanoa vastaan niille, jotka pyrki-vät säilyttämään vanhaa ja maksimoimaan saavutettuja etuja.

Meidän tulee toimia aktiivisesti ilmastodiplomatian keinoin sen puolesta, että Pariisissa syntyy tänä vuonna kunnianhimoinen, maailmanlaajuinen sopimus päästöjen vähentämiseksi.

Siellä missä on iso ongelma, on yleensä valtava potentiaali ratkaisun tuovalle bisnekselle. Voimme

näyttää esimerkkiä, hyödyntää osaamistamme, tarjota puhtaita ratkaisuja ja olla mukana pelastamassa maailmaa elinkelpoiseksi myös tuleville sukupolville.

Kirjoittaja Sanni Grahn-Laasonen on

ympäristöministeri.

”Siellä missä on iso ongelma, on yleensä valtava potentiaali ratkaisun tuovalle bisnekselle.”

289Cleantech

29

Emme voi rauhassa odotella globaalia ilmastosopi-musta tai yhtenäistä hiilen markkinahintaa. Olemme jo ylittäneet maapallon kantokyvyn rajat. Ainoa vaihtoehtomme on kääntää kurssi kestävälle pohjalle ja nähdä globaalit haasteet vuosisadan suurimpana mahdollisuutena.

Suomella on kaikki edellytykset olla maailman kärki-maa ilmastoon ja ympäristöön kohdistuvien haasteiden ratkaisijana. Samalla Suomelle tarjoutuu mahdollisuus kestävään talouskasvuun sekä hyvinvoinnin turvaamiseen vuosikymmeniksi eteenpäin. Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta.

Suomi haluaa olla cleantechin ja biotalouden suurvalta vuoteen 2020 mennessä. Satojatuhansia uusia työpaikkoja odotetaan syntyvän. Cleantech on toimialarajat ylittävä dynaaminen mahdollistaja. Olipa kyse sitten energia-, konepaja- tai hyvinvointiteollisuu-desta, kaikilla toimialoilla tarvitaan energiatehokkuut-ta, uusia materiaaleja, vesien kierrätystä ja materiaalien hallintaa sekä kuljetuksia.

Vuoden 2014 vertailussaan Cleantech Group ja WWF arvioivat Suomen maailman parhaaksi cleantech-innovoijaksi heti sraelin jälkeen. Maamme erityisiä vahvuuksia ovat bioenergia ja teollisten prosessien resurssitehokkuus. Tällä hetkellä Suomen suurin mahdollisuus on yhdistää digitalisaatio ja clean-tech. Älyn ja automaation tuominen teknologiaan ei pelkästään moninkertaista tehokkuutta tai materiaa-lien hyödyntämismahdollisuuksia vaan ennen kaikkea avaa kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja ohjaa ihmisten käyttäytymistottumuksia vihreämpään suuntaan. nspiroivana esimerkkinä mainittakoon amerikkalainen kodin sähkönkulutuksen analysointiin ja hallintaan liittyvä Nest-palvelu, jonka oogle osti 3,2 miljardilla dollarilla vuonna 2014.

Maailma janoaa puhtaampia ja resurssitehok-kaampia tuotteita ja palveluja. Maailman cleantech-markkinoiden koko on noin 2 000 miljardia euroa. On korkea aika ottaa tehot irti vahvuuksistamme ja laittaa mantrat #cleantech #kiertotalous #biotalous

Tehdään Suomesta maailman ensimmäinen maa, jossa on mahdollista elää siten, että ekologinen jalanjälki on positiivinen, kirjoittaa Solved Oy:n Santtu Hulkkonen.

Kuusi askelta Suomen cleantech-menestykseen9

30

ja #digitaalisuus resonoimaan. Näin se tehdään:Kuusi askelta Suomen cleantechin menestykseen: 1. Konkreettisempi, erottuvampi ja kunnianhi-

moisempi visio. Esimerkiksi: ”Suomesta maailman ensimmäinen maa, jossa on mahdollista elää siten, että ekologinen jalanjälki on positiivinen”.

2. Globaalien verkostojen voima käyttöön. Digi-talisaation avulla on mahdollista yhdistää maailman parhaat osaajat. Suomalaiset yritykset menestyvät, kun ne pääsevät mukaan kansainvälisiin hankekoko-naisuuksiin, arvoketjuihin ja verkostoihin.

3. Julkiset investoinnit vauhdittamaan kasvua. Kotimarkkina on ensiarvoisen tärkeä kasvualusta yrityksille. Julkisten cleantech-hankintojen osuus nostetaan yhdestä prosentista kymmeneen prosent-tiin vuoteen 2025 mennessä.

4. Koulutusta ja tutkimusta suoraan uusien markkinoiden rakentamiseen ja

yritysten tarpeisiin. 5. Mittavia ja näyttäviä

osaamiskeskittymiä ja pilottiympäristöjä uusien tuotteiden ja palvelujen

edistämiseksi sekä kansainvälisten

toimijoiden houkutte-

lemiseksi Suomeen ja strategises-ti tärkeille mark-kinoille kuten

Saksaan ja Kiinaan.

6. Kansainvälisiä cleantech-investointeja, suoraa ja kauskantoista vaikuttavuutta. Strategisia merkittäviä asiakkuuksia Suomeen.

Lainsäädännön tulee ohjata vihreän talouden ke-hittymistä erityisesti niiden ratkaisujen näkökulmasta, joilla on talouden ja ympäristön kannalta merkittävää positiivista vaikuttavuutta.

Suomessa on maailmanluokan cleantech-osaamista, jolle riittää kaupallistamispotentiaalia. Suomella on kaikki edellytykset ottaa kokoaan suurempi rooli maailman suurimmassa bisnesmahdollisuudessa. Minkä askeleen sinä otat?

Kirjoittaja Santtu Hulkkonen on Cleantech Finlandin

pääarkkitehti ja entinen ohjelmajohtaja sekä yksi

kolmesta vuonna 2013 perustetun Solved - The

Cleantech Company Oy:n omistajasta. Solved on

verkkopohjainen cleantech-asiantuntijapalvelu, joka

ratkoo maailman ympäristöongelmia.

”On korkea aika ottaa tehot irti vahvuuksistamme ja laittaa mantrat #cleantech #kierto-talous #biotalous ja #digitaalisuus resonoimaan.”

31

32

Kävin syksyllä tutustumassa uuteen suomalaiseen pelifirmaan. Veijarit olivat jättäneet entiset työpaik-kansa ja neuvotelleet kansainvälisiltä rahoittajilta tiimilleen kymmenen miljoonan potin. Siis kymmenen miljoonaa yhden kännykkäpelin tekemiseen! Kuulos-taa älyttömältä. Miksi sijoittaa kymmenen miljoonaa uuteen peliin? Meillähän on jo matopeli.

Suomessa on vallalla ajatus, että päästöjä vähennet-täessä kannattaa ensisijaisesti keskittyä kustannusten tarkkailuun. Mitä pienemmin kustannuksin hiilidiok-sidin päästämistä voidaan välttää, sitä parempi.

Mitäpä jos kustannusten minimoinnin sijaan keskittyisimmekin mahdollisuuksien ja hyötyjen maksimointiin? Suoria hyötyjä Suomen sisällä voidaan saada kasvun, työpaikkojen ja parantuneen vaihtota-seen muodossa.

Kiinnostavimmat mahdollisuudet voidaan kuiten-kin löytää suuntaamalla katse ulkomaille. Maailmassa on käynnissä valtava energiajärjestelmien murros. Kahdenkymmenen seuraavan vuoden aikana käytetään

globaalisti 35 000 miljardia euroa energiajärjestelmiin. Rahaa on siis jaossa.

Miksi juuri Suomen kannattaisi kiinnostua tästä markkinasta? Onko Suomella jokin suhteellinen etu? Kyllä on:

1. Suomessa on paljon hyviä ja edullisia insinöörejä. Ainoastaan Etelä-Korea kouluttaa suuremman osan nuoristaan insinööreiksi kuin Suomi. Suomessa on tällä hetkellä vahva osaamispohja monissa kiinnosta-vissa teknologioissa.

2. Suomessa kulutetaan paljon energiaa asukasta kohden. Meillä kotimarkkinat ovat siis poikkeukselli-sen suuret väkimäärään nähden.

3. Suomessa on vähän fossiilisia polttoaineita. Uusi-en ratkaisujen käyttöönotolla korvattaisiin pääasiassa tuontia. Menetykset vanhan järjestelmän kärsiessä eivät juurikaan kohdistu Suomeen. Suurimmat häviäjät olisivat ulkomaiset raaka-ainekauppiaat.

Energiapolitiikan tekijöiden olisikin kysyttävä, millaista energiapolitiikkaa meidän on tehtävä, jotta

Jos vanhasta ei luovuta, uudelle ei ole tilaa. Suomessa muistetaan kyllä luovuus, mutta tuho on energia-asioissa miltei unohdettu, kirjoittaa Uusi energiapolitiikka -hankkeen vetäjä Oskari Nokso-Koivisto.

Teknologia energiapolitiikan ytimeen

33

saisimme luotua mahdollisimman hyvän ponnahdus-laudan suomalaisille teknologiayrityksille energiatek-nologian kasvaville markkinoille.

Liiketalouden asiantuntijat puhuvat luovasta tuhosta. Jos vanhasta ei luovuta, uudelle ei ole tilaa. Suomessa muistetaan kyllä luovuus, mutta tuho on energia-asioissa miltei unohdettu. Kaikki periaatteessa rakastavat kaikkea uutta, mutta muutoksia halutaan vain, jos muutokset eivät haittaa vanhaa liiketoimin-taa.

Maailmalla on tuhottu paljon. Ruotsalaiset antoivat jo vuosia sitten lähtökäskyn öljylämmitykselle rajulla veronkorotuksella. Tuloksena oli kukoistava lämpö-pumppusektori. Nyt ruotsalaiset kyykyttävät omia ja suomalaisia voimaloita tuulivoimalla. Tanskalaiset päättivät luopua sähkön- ja lämmöntuotannossa uusiu-tumattomasta järjestelmästä vuoteen 2035 mennessä ja ovat siinä sivussa luoneet kukoistavan ja voimakkaasti työllistävän tuulivoimaliiketoiminnan. Saksalaiset ovat tuhonneet perinteisten energiayhtiöiden omistajien

omaisuutta vaikka millä mitalla tuloksena valtavat määrät investointeja, teknologiavientiä ja uusia työpaikkoja. Ja talous kasvaa.

Seriouslyn uusi peli Best Fiends on ollut menestys. Vasta muutamia kuukausia julkaisusta peli on saavutta-nut yli miljoona päivittäistä pelaajaa ja uusia pelaajia virtaa solkenaan. Varovaisenkin arvion mukaan peli tuottaa siihen sijoitetut kymmenen miljoonaa ensim-mäisen vuoden aikana takaisin. Rahan tulo näyttää päivittäin vain kiihtyvän. Yhtä huimaa menestystä olisi tuskin tullut pysymällä entisessä työpaikassa, säästämällä ja turvaamalla vanhaan. Ainakin talou-dellisesti matopelin hylkääminen ja väkevä panostus uuteen näyttää toimineen.

Pitäisikö kenties samaa kokeilla energiapolitiikas-sa? Tai no, onhan meillä jo tetris.

Kirjoittaja Oskari Nokso�-Koivisto on klassisen

laulun maisteri, yrittäjä ja Uusi energiapolitiikka

-hankkeen vetäjä.

”Meillähän on jo matopeli.”

34 11Luonto

35

Tämän sukupolven merkittävimmät haasteet ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, luonnon moni-muotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen sekä luonnonvarojen ylikulutuksesta vapautuminen.

Suomi ei yksin pysty ratkaisemaan globaaleja ympäristöhaasteita. Suomella voi silti olla tärkeä rooli ongelmien ratkaisussa. Tarvitsemme puhdasta energiaa ja luontoa.

Energiapolitiikan suunta kannattaa pitää uusiutuvissa energialähteissä. Ottamalla käyttöön aurinko- ja tuulivoimaa sekä kestävyyskriteerit täyttävää bioenergiaa, saavutamme päästötavoitteet ja synnytämme Suomeen kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Kun suuntaamme investointeja ja tukia energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvaan energiaan, parannamme samalla energiaturvallisuutta ja omavaraisuutta. Energiaomavaraisuudella kään-nämme vaihtotaseen positiiviseksi ja hankimme 8,5 miljardia euroa lisää rahaa kotimaiseen talouteen.

Cleantech-sektorista voimme saada kasvua jopa 25

miljardia euroa. Valtioneuvoston cleantech-strategian mukaisesti cleantech-ala voidaan tuplata nykyisestä 50 miljardiin ja luoda samalla 40 000 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Cleantechin kasvu mahdollistetaan selkeyttämällä ja nopeuttamalla monimutkaisia lupakäytäntöjä, kehittämällä sääntelyä tukemaan cleantech-innovaatioita ja niiden käyttöönottoa sekä luomalla toimivat kotimarkkinat.

Samaan aikaan kun luomme uutta taloutta, tarvitsemme myös menoleikkauksia. Ympäristölle haitallisista tuista voidaan leikata 3–4 miljardia. Valtio käyttää ympäristöministeriön selvityksen mukaan vuosittain 3–4 miljardia euroa ympäristöhaittojen edistämiseen. Esimerkiksi autoilua tuetaan 1,8 miljardilla eurolla, ympäristölle haitallista maataloutta 1,1 miljardilla eurolla ja teollisuuden ilmastopäästöjä 717 miljoonalla eurolla.

Puhtaan energian, teknologian ja korkean osaami-sen lisäksi Suomen vahvuus on puhtaassa luonnossa. Suojelemalla arvokkaat metsät ja suot pysäytämme

Puhtaan energian, teknologian ja korkean osaamisen lisäksi Suomen vahvuus on puhtaassa luonnossa. Luonto-Liiton Leo Stranius kannustaa suojelemaan metsiä ja soita.

Puhdasta energiaa ja luontoa1

36

luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ja tuemme ihmisten hyvinvointia. Tutkimusten mukaan jo lyhyt vierailu luonnon helmassa vähentää stressiä ja parantaa oloa.

Tulevaisuudessa meitä tullaan ihailemaan esimer-kiksi teknologian, tieteen ja kulttuurin saavutusten vuoksi. Uskon kuitenkin, että historia tulee kritisoi-maan voimakkaimmin meitä siitä, mikäli emme puutu ympäristökriiseihin, kuten ilmastonmuutokseen, lajikatoon ja luonnonvarojen hupenemiseen.

Muutoksen pitää tapahtua demokraattisesti. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä kansalaisaloitteilla ja suorilla kansanäänestyksillä. Julkisin varoin tuotettu tieto voitaisiin vapauttaa kaikille. Päätöksenteosta voitaisiin tehdä nykyistä avoimempaa. Meidän kannattaa luoda alustaa kokeilukulttuurille – kulttuurille, jossa valjastamme uuden teknologian, tietoyhteiskunnan ja joukko-älyn palvelemaan kaikkia samalla kun voimme nauttia luonnon rauhasta ja kauneudesta.

Kirjoittaja

Leo Stranius

on ympäris-

töasiantuntija,

Luonto-Liiton toimin-

nanjohtaja ja Helsingin

kaupunginvaltuuston

jäsen Vihreiden

riveistä.

”Tutkimusten mukaan jo lyhyt vierailu luonnon helmassa vähentää stressiä ja parantaa oloa.”

372Kiertotalous

38

Suomi tarvitsee uutta taloudellista kasvua. Ympäris-töteknologian noin 2 000 miljardin euron maailman-markkinat kasvavat yli 10 prosentilla vuodessa – ja vauhti vain kiihtyy.

Niukkojen resurssien tehokkaasta hyödyntämisestä tulee jatkossa entistä olennaisempi osa teollisuus- ja kilpailupolitiikkaa. Luonnonvarojen kysynnän jopa kolminkertaistuessa vuoteen 2050 mennessä on selvää, että myös niiden hinta nousee roimasti.

Uusiutumattomien raaka-aineiden hintojen nousuun on vastattava korvaamalla niitä uusiutuvilla ja kierrätettävillä raaka-aineilla sekä jätteiden ja sivuvirtojen tehokkaalla hyödyntämisellä.

EU:n komission tavoitteena on siirtää Eurooppaa kohti kiertotaloutta. Kiertotalous tarkoittaa hyvin suunniteltua taloutta, jossa materiaalien hukkaaminen ja jätteen syntyminen on minimoitu. Kiertotaloudella vastataan väistämättömään tarpeeseen siirtyä entistä kestävämpään talouskasvuun, jossa resurssitehokkuu-della on aivan keskeinen rooli.

Suomessa on kaikki edellytykset lisätä jätteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä. Meillä on valveutunut kansa, osaavia toimijoita ja päteviä viranomaisia. Kunnianhimoisiin kierrätystavoitteisiin tarttumalla voimme luoda tälle cleantechin ytimeen kuuluvalle alalle uusia markkinoita ja ottaa edelläkävijän roolin Euroopassa.

On selvää, että Euroopan unionin ympäristöpolitii-kan painopiste tulee jatkossa olemaan resurssitehok-kuuden edistämisessä. Jätemateriaaleja ja sivuvirtoja pyritään kaikkialla maailmassa hyödyntämään tulevai-suudessa niin tehokkaasti kuin mahdollista.

Seuraavan hallituksen tehtävä on nostaa Suomi kiertotalouden edelläkävijäksi. Kiertotalous tulee nähdä mahdollisuutena luoda uutta liiketoimintaa ja vientimahdollisuuksia samalla kun varmistetaan teollisuudellemme parempi raaka-aineiden saatavuus ja maltilliset valmistuskustannukset.

Kiertotalouden on perustuttava markkinaläh-töisyyteen. Kunnille jätelaissa annetut erityis- ja

Materiaalien hukkaamisen ja jätteen syntymisen minimoiva kiertotalous on Suomen seuraava menestystarina, uskoo Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry:n toimitusjohtaja Tatu Rauhamäki.

Jarru pois päältä - kiertotalous tulee!

39

yksinoikeudet tulee purkaa vapaan kilpailun tieltä. Taloudellisten ohjauskeinojen taas tulee ohjata uu-delleenkäyttöä ja kierrätystä tukeviin investointeihin. Julkiset hankinnat pitää valjastaa tukemaan innovaa-tioita ja niiden pääsyä markkinoille. Näin tuetaan edelläkävijämarkkinoiden syntymistä.

Jos Suomi jättäytyy kiertotalouden junassa jarru-miehen rooliin, sulkee se samalla ovia alan teollisuu-delta ja palveluilta kehittää ja kasvaa kotimarkkinoilla alalla, joka on kaikkialla maailmalla yksi kovimpia kasvusektoreita. Tähän Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa!

Kirjoittaja Tatu Rauhamäki on Ympäristöteollisuus

ja -palvelut YTP ry:n toimitusjohtaja.

”Seuraavan hallituksen tehtävä on nostaa Suomi kiertotalouden edelläkävijäksi.”

403Työelämä

41

Työelämää kehitetään Suomessa koko ajan. On hankkeita, projekteja, tutkimuksia, työryhmiä. Valitettavan usein työelämän kehittämisestä puhuessa tuntee itsensä kuitenkin totaalisen pöljäksi, joka on vieraantunut työpaikkojen arjesta ja siitä, mikä sitä pyörittää. Työmarkkinoita on joustavoitettava ja paikallista sopimista lisättävä. Kyllä! Se ei kuitenkaan tapahdu konsensuksen kanssa Etelärannassa kiroillen, vaan työpaikoilla. Temppu helpottuu huomattavasti muistamalla ja tekemällä seuraavat asiat:

1. Yhteistoiminta

Huolehtikaa, että työpaikalla on henkilöstön edustaja. Kuulostaa niin entiseltä Neuvostoliitolta? Uskallan kuitenkin väittää, että on sekä työnantajalle että työntekijöille sujuvampaa, kun tiedetään, kenen kanssa asioista voidaan keskustella ja kenellä on mandaatti asioita hoitaa.

Työnantaja, rohkaise henkilöstöedustajaa kouluttautumaan ja päästä tyyppi vuosittain lisäämään tietojaan ja taitojaan. Ja sinä henkilöstöedustaja, uskalla olla avoin äläkä heittäydy poteroon. Puhukaa asioista, olkaa eri mieltä, pitäkää toista totaalisena nui-jana, mutta olkaa tekemisissä toistenne kanssa. Tehkää yhdessä työpaikan suunnitelmia, miettikää työaikoja ja pohtikaa ongelmia. Vaihtakaa säännöllisesti ja epävirallisesti kuulumiset, vaikka mitään merkittävää ei ehkä juuri sillä hetkellä tapahtuisi.

2. Tiedon kulku

Jakakaa tietoa ja pitäkää ehdottomasti luottamuk-sellisina annetut tiedot ominanne. Uskokaa, että toinen osapuoli pikkuhiljaa tajuaa asioita myös sinun kannaltasi, kun niistä tulee toistuvasti tietoa. Jaa tietoa jatkuvasti, vaikka turhaakin, mieluummin kuin että jakaisit tietoa liian vähän. Kun netistä melkein löytää kaiken mahdollisen ja paljastat synkkiä salaisuuksia naamakirjassa, miksi et uskaltaisi puhua

Parempaa ja joustavampaa työelämää luodaan työpaikoilla. Suomen Ekonomien edunvalvontajohtaja Lotta Savinko kertoo, mitä on konsensus.

Enemmän luottamusta ja pois poteroista3

42 4työpaikalla asioista, jotka huolestuttavat ja joille tulisi tehdä jotain. Yrityksen tuotannollis-taloudellisten YT-neuvotteluiden taustoja ja perusteita ymmärtää paremmin, kun on henkilöstöedustajana päässyt seuraamaan yrityksen talouden tunnuslukuja ja niihin vaikuttavia tekijäitä.

3. Luottamus

Luottamus syntyy tekemällä asioita yhdessä ja jakamalla tietoa. Ilman luottamusta kivuliaisiin ratkaisuihin suostuminen on hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Miksi työpaikoilla ei uskalleta nykyistä joustavammin sopia palkkojen ja työaikojen leikkauksista kireinä aikoina? Koska ei luoteta, että aikojen parannuttua myös palkat kehittyvät ja työajat palautuvat. Juuri nyt, kun tunnetaan epävarmuutta tule-vaisuudesta, tarvittaisiin luottamusta ja yhteistyötä. Luottamuksen pohja luodaan silloin kun yrityksellä menee hyvin. Kun työntekijät kokevat hyötyneensä

työsuhteesta yritykseen, myös vaikeina aikoina on helpompi joustaa. Yksinkertaistettuna: Hyvä yhteistoiminta perustuu luottamukseen, ja luottamusta rakennetaan säännöllisellä ja avoimella vuorovaikutuksella.

4. Johtaminen

Hyvä johtaminen on työpaikan yhteistoiminnan ja sen edellytysten johtamista. Esimiehen tärkein tehtävä on varmistaa, että työn organisointi ja työn tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Jotta esimies voisi suoriutua työstään hyvin, myös esimiestyöhön on varattava riittävästi aikaa ja resursseja. Myös esimiehellä on oikeus tehdä työnsä hyvin. Tämän edellytys on kuitenkin se, että myös esimiehen osaamisesta ja jaksamisesta huolehditaan.

Kirjoittaja Lotta Savinko on Suomen Ekonomien

edunvalvontajohtaja.

”Puhukaa asioista, olkaa eri mieltä, pitäkää toista totaalisena nuijana, mutta olkaa tekemisissä toistenne kanssa.”

434Euro

oppala

isuu

s

44

Vuonna 1995 olin koululainen, jolle kaverit, pesäpallo ja Saipan pelit olivat elämän tärkeimpiä asioita. Suomen lätkäjoukkueen MM-kullan ja en glider in -kappaleen lisäksi tuosta vuodesta on jäänyt mieleeni myös Suomen EU-jäsenyys yhdessä rintamassa saman turnauksen hopeamitalistin kanssa. Tuolloin en sitä vielä ymmärtänyt, mutta omaan elämääni, arvoihini ja näkemyksiini tuo Esko Ahon allekirjoittama sopimus on jättänyt lähtemättömän jäljen.

Tänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä, kun Suomi lähetti ensimmäiset edustajansa Euroopan yhteiseen parlamenttiin ja suuri valiokunta sai uuden merkittä-vän kokonaisuuden työohjelmaansa. Neuvostoliiton hajoamisen ja 1980-luvun talouspolitiikan seuraukset tuntuivat kymmenien prosenttien työttömyytenä ja lama näkyi niin ihmisten arjessa kuin kansantalouden karuissa lukemissa.

EU on kasvanut viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana lapsenkengistä nuoriin saappaisiin, ottanut osumia ja roiskinut rapaa mennessään. Samalla Suomi

on ottanut suuria harppauksia kehittyen yhdeksi EU:n vahvoista toimijoista. Myös perusarvomme ovat muut-tuneet ajan hengen mukana. Yhteiskunnasta on tullut yksilökeskeisempi ja avoimempi. Tämä kehitys tuo sekä vapautta että vastuuta. Maailma on avoinna sekä yrityksille että yksilöille, mutta samalla herää kysymyk-siä mahdollisuuksien tasapainosta ja oman identiteetin rakentumisesta globaalissa toimintaympäristössä.

hminen rakentaa identiteettiään ja hakee omaa viiteryhmäänsä sekä tietoisesti että tiedostamatta. Suomalaisuus on osa meitä Suomessa syntyneitä aina. Minulle on selvää, että olen ja tulen aina olemaan eteläkarjalainen – vaikken ehkä koskaan palaisi asumaan entiselle kotiseudulleni. Olen laman lapsi, joka tarkoit-taa sitä, että talouden ja yrittäjyyden realiteetit ovat iskostuneet takaraivooni. sänmaallisuudesta minua muistuttaa sekä sotilaspassini että ylpeys juuristani ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Euroopan unioni tarkoittaa minulle viitekehystä, jossa demokraattiset ja länsimaiset arvot sekä yhtenäinen talous- ja sosiaalialue

Euroopalla on yhteiset arvot. Tarvitaan tahtoa rakentaa tulevaisuutta yhdessä, kirjoittaa komission varapuheenjohtajan kabinetin jäsen Aura Salla.

Olemme osa Eurooppaa - otetaan siitä kaikki irti

45

mahdollistavat sen, että voimme rakentaa tulevaisuutta kestävältä pohjalta. Ilman Euroopan ja maailman markkinoita suomalaisten yritysten ja yhteiskunnan ei ole käytännössä mahdollista maksaa nykyistä hyvinvoin-tia saati kaventaa velkataakkaa.

Yksilöllistyvässä maailmassa varsinkin nuoret hakevat omaa ryhmäänsä globaalilta kentältä; me emme rakenna identiteettiämme vain suomalaisuudelle ja ammenna päivittäistä uutistietoamme maakun-talehdestä ja puoli yhdeksän uutisista. Sosiaalinen media on mahdollistanut verkostoitumisen samalla tavalla ajattelevien ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa yli rajojen. Olemme entistä tietoisem-pia maailman tapahtumista, mutta pystymme myös valitsemaan uutisemme entistä tarkemmin.

Tiedon pirstaloituminen ja yksilökeskeisyyden korostuminen tuovat meitä tilanteeseen, jossa vastuunkannosta on tehtävä yhteinen arvo. Vaikka emme identifioisi itseämme EU:n tähtilipun kautta ja soittaisi Oodia ilolle koulujen päättäjäisissä, on sekä

taloudellisen että yhteiskunnallisen vastuunkannon oltava yhteinen tahtotila niin etelässä kuin pohjoisessa, idässä ja lännessä, ja sille pohjalle tulee meidän myös tulevien sukupolvien eurooppalaisia kasvattaa.

Eurooppa on joutunut määrittelemään yhteisiä pelisääntöjä ja muovaamaan toimintamallejaan kriisien kautta. Rakennetut säännöt ja ulkopuolelta tulevat määritelmät eivät kuitenkaan tule olemaan niitä rakennuspalikoita, joilla muurataan kestävää perustaa unionin seuraaville sukupolville. Eurooppa tarvitsee olemassa olevien arvojen tunnustamista ja tiedostamis-ta, ihmisten keskinäistä arvostusta, vastuunkantoa ja tahtoa rakentaa tulevaisuutta yhdessä, meille jokaiselle eurooppalaiselle. Ei ole olemassa meitä ja niitä, vaan me yhdessä olemme Eurooppa ja meissä on sen tulevaisuus.

Kirjoittaja Aura Salla työskentelee Euroopan

komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen

kabinetissa.

”EU on kasvanut lapsenkengistä nuoriin saappaisiin, ottanut osumia ja roiskinut rapaa mennessään.”

465Musiikkikasvatus

47

Kokoonsa nähden Suomella on taiteiden saralla sekä rikas historia että aktiivinen nykyisyys. Me tiedämme Sibeliuksen, allen-Kallelan, Järnefeltit ja monet muut, jotka vaikuttivat voimakkaasti siihen, millaisena me tänäkin päivänä koemme suomalaisen taiteen. He olivat keskeisiä henkilöitä silloin, kun Suomen identiteettiä rakennettiin. Tänä päivänä läsnäolomme taiteen näyttämöillä eri puolilla maailmaa on runsaam-paa kuin viisimiljoonaiselta kansalta tavataan odottaa. Suomi voi olla siitä ylpeä – kuten siitäkin, ettei nykyinen menestys ole tullut sattumalta. Maineemme ”musiikin ihmemaana” ei suinkaan liity pelkästään velvoittavaan perintöön, vaan se pohjaa päätöksiin, joilla vuosikymmeniä sitten aloitettiin systemaattinen musiikkikasvatus.

Jokainen maa tarvitsee luovuutta, eikä luovuus koskaan synny itsestään tai tyhjiöön. Jos taiteisiin ja muuhun luovaan toimintaan ei lapsuuden aikana synny luontevaa suhdetta, on aikuisena hankala ruveta yhtäkkiä innovoimaan kaikenlaista. Me näemme liian

usein koulutuksen jonkinlaisena suorana polkuna, mutta taideaineiden opiskelulla ei välttämättä ole – eikä tarvitse olla – mitään välittömiä ammatinvalin-nallisia seurauksia.

Lapsuusajan luovalla toiminnalla voi kuitenkin olla epäsuoria elämää ja ajattelua rikastavia vaikutuksia, jotka säteilevät myöhemmin lähes kaikkeen mitä teemme. Taide sinänsä on itseisarvo eikä sen olemas-saoloa pitäisi joutua perustelemaan millään muulla kuin taiteella itsellään, mutta olemme hölmöjä, jos emme silti tiedosta taiteen vaikutuksia ammattimai-sen taiteen tekemisen ulkopuolella. Esimerkkinä voi mainita tutkimukset, joissa on todettu, että soitto-harrastus ja musiikin parissa toimiminen ylipäätään parantaa keskittymiskykyä sekä valmiutta omaksua uusia asioita. Voidaan myös todeta, että kokemukset yhdestä suomalaisen koululaitoksen hienoimmista oivalluksista, musiikkiluokista, ovat sekä oppimisen että yhdessäolon kannalta niin hyviä, että luulisi

Luovuuden ja taiteellisuuden rohkaiseminen saattaa hyvinkin olla suurimpia palveluksia, mitä nuorelle voi tehdä, kirjoittaa viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Kuusisto.

Musiikin ihmemaa syntyy luovuuden ruokkimisesta5

48 6jokaisen kaupungin tavoittelevan niitä itselleen.Luovuuden ja taiteellisuuden rohkaiseminen saat-

taa hyvinkin olla suurimpia palveluksia, mitä nuorelle voi tehdä. Jos kuvittelen unelmieni peruskoulun, näen paikan, jossa lauletaan yhdessä, opitaan soittamaan jo-tain soitinta – mitä tahansa – edes vähän, kirjoitetaan näytelmiä, jotka sitten esitetään yhdessä. Lavasteetkin voitaisiin suunnitella ja valmistaa, miksei puvutkin. Kaikkea missä itseilmaisu on keskiössä, missä luodaan, keksitään ja tehdään yhdessä.

Miksi? Koska se kasvattaa. Se opettaa toimimaan toisten ihmisten kanssa, luo yhteisöllisyyttä, antaa valmiuksia ongelmien ratkomiseen, parantaa kykyä ilmaista itseään toisille, ja mikä tärkeintä: antaa eväitä kauneuden, rumuuden, ilon, surun, pettymyksen ja onnistumisen kokemiseen ja ymmärtämiseen. Ja lisäksi se voi olla mielettömän kivaa.

Luovuus tulee monissa muodoissa, ja jokaisessa meistä on potentiaalia siihen. Sitä ei vain tiedä ellei saa

tilaisuutta, ja siksi tilaisuus on tarjottava jokaiselle. Sitä myöten saavutettava henkinen pääoma vaikuttaa kaikkeen mitä myöhemmin elämässä teemme.

Kirjoittaja Jaakko Kuusisto on viulisti,

säveltäjä ja kapellimestari.

”Aikuisena on hankala ruveta yhtäkkiä innovoimaan kaikenlaista.”

496Eläke

läiset

50

Suomalaiset ovat parhaimmillaan vaikeina aikoina. Olemme selvinneet paljon suuremmistakin vaikeuksis-ta kuin tämän päivän taloudellinen matalasuhdanne. Laskukautta on aina seurannut nousukausi ennemmin tai myöhemmin, mutta se on ennenkin edellyttänyt vaikeita päätöksiä, kovaa työntekoa ja yrittämistä, sodissa suuria uhrauksia ihmishenkinä sekä mene-tyksinä maamme pinta alasta, tehtaista, asunnoista ja maatiloista.

Näistä vaiheista sotien aikana ja niiden jälkeisestä jälleenrakennustyöstä pystyvät monet eläkeläiset kertomaan, sillä taloudellinen tilanne alkoi helpottaa vasta 1950 luvun loppupuolella. Silti noin 200 000 suomalaista joutui muuttamaan Ruotsiin ja muualle ulkomaille vielä 1960 luvullakin saadakseen toimeentu-lon. Jokainen sukupolvi on siis kohdannut vaikeuksia Suomen rakentamisessa. Silti meillä voidaan parem-min kuin milloinkaan ennen. Tämä hyvinvointi on saavutettu työllä ja yrittämisellä sekä suomalaisella sisulla.

Totta kai meillä on tänäkin päivänä paljon puutteita ja korjattavaa yhteiskunnassamme, mutta hyvinvointivaltio on ja se toimii. Sen turvin on mah-dollista kannustaa nuoria yrittämiseen ja työntekoon. Ei kukaan halua romuttaa hyvinvointivaltiota, koska jokainen tarvitsee sitä. Se hyödyttää kaikkia. Katke-ruutta ja kateutta on tänä päivänä helppoa lietsoa sosi-aalisen median avulla, mutta katkeruuden ja kateuden varaan on vaikea rakentaa mitään myönteistä.

Nyt tarvitaan rakentavia ehdotuksia, kykyä kuunnella toistemme ajatuksia ja välittää toisistamme ihmisinä, mutta ennen kaikkea tarvitaan rohkaisua sekä kannustusta yrittämiseen ja työhön. Edunja-kokeskustelu on ymmärrettävää, mutta sillä pitää synnyttää lisää jaettavaa. Kakkua ei voi kauan jakaa, jos sitä ei leivota lisää. Siksi pitää panostaa innovaati-oihin, yrittämiseen ja osaamiseen eli koulutukseen.

Eläkeläiset ovat rakentaneet omalla panoksellaan tätä yhteiskuntaa. Monilla eläkeläisillä on halua vapaaehtoistyöhön. Eläkeläiset tekevät jo nyt merkit-

Eläkeläiset ovat rakentaneet Suomea vaikeissa oloissa kovalla työllä ja pienillä palkoilla. Tätä sisukkuutta tarvitaan nyt, kirjoittaa seniorivaikuttaja Tapani Mörttinen.

Suomi pärjää työllä ja yrittämisellä - kysykää eläkeläisiltä!

51

tävän työpanoksen omaishoitajina. Monet auttavat lapsiaan ja lastenlapsiaan. Eläkeläiset maksavat veroja ja maksavat palveluistaan. He ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. Heidän määränsä kasvaa nousevan elinajanodotteen myötä.

Eläkeläiset eivät siis ole yhteiskunnan hyvinvoinnin este. Eläkeläiset ovat rakentaneet Suomea vaikeissa oloissa kovalla työllä ja pienillä palkoilla. Nyt moni heistä elää vaatimattomasti pienen eläkkeen varassa. Esimerkiksi vuonna 2013 eläkkeelle jääneiden keskielä-ke on jo lähes 200 euroa korkeampi kuin kaikkien sitä ennen eläkkeelle siirtyneiden keskieläke. Suomen eläkejärjestelmä on varsin hyvä, toimiva sekä vertailun kestävä. Sitä voidaan tarvittaessa myös kehittää. Viime syksynä tehty eläkeratkaisu turvaa tulevien sukupolvi-en eläkkeet.

Kirjoittaja Tapani Mörttinen on kärköläläinen entinen

kansanedustaja ja aktiivinen taustavaikuttaja.

”Kakkua ei voi kauan jakaa, jos sitä ei leivota lisää.”

527Terveyden-huolto

53

Suomeen tarvitaan älykkäitä terveyskeskuksia, jotka on suunniteltu vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja odotuksiin. Ajan saa vaivaansa silloin kun sitä tar-vitsee, itselleen sopivaan kellonaikaan, ja tarvittaessa myös etänä, netin kautta tai puhelimitse, helposti.

Potilaan tarpeista lähtevä laadukas hoito on kus-tannustehokkain ja turvallisin toimintatapa. Toiminta-tapaan kuuluu kysyä potilaalta, mitä hän itse tarvitsee ja haluaa, ja mihin elintapamuutoksiin hän on itse valmis esimerkiksi pitkäaikaissairauksiensa hoidossa. Ongelmien ennaltaehkäisy on aina fiksumpaa kuin jälkikäteen paikkailu.

Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, terapeutit ja sosiaalityöntekijät, yleis- ja erikoislääkärit tulisi saada tekemään työtä entistä enemmän yhdessä, samoissa huoneissa. Potilaan tulisi voida sopia tapaaminen sa-malle käynnille usean eri asiantuntijan kanssa, yhdessä tai erikseen. Mukaan voisi tulla ystäviä, läheisiä, omai-sia ja avustajia. Palvelua voisi saada kotona, työpaikal-la, koulussa tai päiväkodissa. Nämä saavutetaan ennen

kaikkea johtamisen muutosten avulla, mutta tarvetta on myös tietosuojalainsäädännön uudistukselle.

Paraskaan toimintamalli ei korvaa potilaan omaa työtä terveytensä edistämiseksi. Etevien lääkärien rinnalla on hankala saada läpi ajatusta siitä, että lääkäriäkin parempi terveyden edistäjä on potilas itse. Potilasta tulee auttaa ensisijaisesti hoitamaan itse itseään. Omahoito on pitkäaikaissairauksien parasta ja vaikuttavinta hoitoa. Me lääkärit ja hoitajat voimme toimia valmentajina ja sparraajina asiantuntijuuden lisäksi.

Terveydenhuollon uudistamisessa on keskitytty pohtimaan hallinnollisia malleja. Ohjaavaksi tekijäksi on otettava terveyshyödyn eli hoidon vaikuttavuuden tuottaminen. Monituottajamallissa rahan tulisi päätyä sille toimijalle, joka tuottaa eniten todistettavaa ter-veyshyötyä asiakkailleen. Omalla terveysasemallamme olemme ottaneet käyttöön esimerkiksi pitkäaikaissai-raiden hoidon kliiniset tulokset, kuten kolesteroli- ja verensokeriarvot, joita seuraamalla väestötasolla

Lääkäriäkin parempi terveyden edistäjä on potilas itse. Terveyskeskuslääkäri Elisa Jokelin vaatisi hoidolta nykyistä enemmän vaikuttavuutta ja tekisi lääkäreistä ja hoitajista sparraajia.

Potilas keskiöön7

54 8saadaan selville, teemmekö todella oikeita asioita.Hoidon vaikuttavuuden mittaaminen palvelee poti-

laan, työntekijän ja veronmaksajan etua. Potilaskoh-taamiset ovat usein ruuhkaisia ja kiireisiä tilanteita, mutta mittareiden avulla työntekijän huomio saadaan kiinnitettyä yhdessä tärkeiksi määriteltyihin asioihin. Mittaamalla kohennetaan ryhtiä, asetetaan yhteisiä ja omia tavoitteita ja saadaan selville, miten minun omalla väestölläni menee. Mittaamalla vaikuttavuutta tehdään näkyväksi se, mihin haluamme rahat käyttää. Terveydenhuolto ei ole mystiikkaa, vaan meidän pitää pystyä vastaamaan kysymykseen: onko nämä rahat käytetty viisaasti?

Kirjoittaja Elisa Jokelin lääketieteen lisensiaatti ja

terveyskeskuslääkäri.

”Me lääkärit ja hoitajat voimme toimia valmentajina ja sparraajina.”

558Terveysteknologia

56

Suomalaisen terveysteknologian asemaa huikeana menestystarinana on syystä luonnehdittu yhdeksi maamme tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Tämä toimiala on kasvanut melko tasaisesti jo kaksikym-mentä vuotta ja on nykyisin Suomen high tech -teollisuuden uusi pääkivijalka. Terveysteknologia muodosti vuonna 2013, jolta tuoreimmat tiedot ovat, jo 1, miljardia euron ja 4 prosentin osuuden korkean teknologian viennistämme.

Toimiala koostuu terveydenhuollon laitteista, in vitro -diagnostiikasta, tietojärjestelmistä ja monista muista teknologiatuotteista. Alalla on Suomessa yli satavuotinen, vahva teollinen pohja ja siten osaamisperusta, joka tukee myös uusien kasvuyri-tysten synnyttämistä. Suomen lääketutkimus- ja -kehitystoiminta nostaa terveystuotealan taloudellista merkitystä ja osaamisklusterin arvoa entisestään. Terveysteknologia- ja lääkealan arvioidaan työllistävän tänä päivänä suoraan noin 20 000 henkeä ja välillisesti vielä enemmän.

Suomen terveysteknologiatoimialan esiinrynnistys herätti viime vuonna positiivista kansainvälistä huomi-ota toimialan kansainvälisissä ydintapahtumissa, kuten Piilaakson ja Lontoon Health 2.0 -messuilla, jotka ovat keskeinen tapahtuma muun muassa e-health-teol-lisuudelle. Sitäkin enemmän kansainvälistä huomiota varmasti saimme jättikokoisen Slushin yhteydessä, jonka suuren terveysteknologiaosion järjesti jälleen kerran alan kasvuyritysten verkosto, Otaniemestä kan-salliseksi toimijaksi ponnistava HealthSPA. Erilaiset digitaaliset hyvinvointisovellukset ja vaikkapa niitä tukevat puettavat sensorit ovat keskeinen osa tämän päivän terveysalan kasvuyrityskenttäämme.

Terveysteknologiatoimialan tarjoamat monipuo-liset mahdollisuudet kehittää sote-järjestelmää ja liiketoimintaa pohjautuvat useisiin maamme korkean osaamisen vyöhykkeisiin. Yritysjohtajan näkökulmasta alaa tarkkailevana voin olla erityisen ilahtunut siitä, että myös akateemisella sektorillamme on hyvin vahvoja osaamisvyöhykkeitä.

Suomalainen terveysteknologiaosaaminen on yksi maamme tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Aalto-yliopiston Health Factoryn johtaja Markus Mäkelä kannustaa innostumaan esimerkiksi aivotutkimuksesta.

Terveysteknologiamme on menestystarina

57

Esimerkiksi meillä Aalto-yliopistossa on maailman-luokan osaamista useilla alueilla, kuten aivotutkimuk-sessa, joka johtaa parempaan diagnostiikkaan ja muun muassa kirurgisen hoidon tai sähkömagneettisen stimulaatiohoidon ohjaukseen sekä vaikkapa ihmisen oppimisprosessin ymmärtämiseen, tai innovatiivisissa bioaktiivisissa materiaaleissa, joilla kyetään vähentä-mään leikkaushoidosta aiheutuvia komplikaatioita. Muun muassa big data -analyysikykyjäkin kehitämme kohti terveydenhuollon sovelluksia: bioinformatiikan mahdollistamat uudet työkalut voivat varoittaa ihmisiä elintapojen altistavuudesta sairauksille tai ohjata lääkäreitä yksilöllisiin lääkevalintoihin, joilla tehon ja haittavaikutusten suhde voidaan optimoida.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä ja nekin yhdestä yliopistosta. Toimijoiden tehokkaana verkostona voimme tehdä enemmän Suomessa ja siten myös kytkeytyä tehokkaasti alan kansainvälisiin tutkimusverkostoihin ja globaaliin liiketoimintaan. – Suomen oloissa keskeinen tiekartta tähän on viime vuonna julkaistu kansallinen Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategia, jonka pohjalta lähtee liikkeelle hyödyllisiä toimeenpanohankkeita.

Eräs merkittävimmistä, jonka aktiivitoimijoihin kuuluu oma yksikköni, Aalto-yliopiston terveysinno-vaatioinstituutti Health Factory, on Health Capital

-työnimellä kulkeva laaja hanke, jossa yritykset, yliopistot, yliopistosairaalat, tutkimuslaitokset, tutkimusrahoittajat, kaupungit, toimialayhdistykset ja muut toimijat pyrkivät syvempään ja kunnianhimoi-sempaan yhteistyöhön pääkaupunkiseudulla ja jatkossa ehkä laajemminkin. Tästä hyötyvät niin tutkimus, hoidot, liiketoiminta kuin opetuskin.

Näin tutkimuksesta tulee kansainvälisesti yhä vahvempaa ja teknologian siirrosta kohti innovaatioita nykyistä tehokkaampaa. Sote-järjestelmämme, toimi-essaan teknologioiden testausalustana, saa korkeata-soisia ratkaisuja käyttöönsä nopeutetulla aikataululla: näin voidaan antaa terveydenhuollon asiakkaille uusia mahdollisuuksia tehokkaisiin, laadukkaisiin hoitoihin ja säästää kustannuksia. Klusterin vapaaehtoisella yhteistoiminnalla, jolle yksityinen sektori näyttää hyvää mallia, on paljon annettavaa kaikelle tälle; valtionhallinnolta puolestaan saataneen jatkossakin selustatukea.

Näinä aikoina kansantaloutemme on tärkeää pitää kaikki mahdolliset kovat juoksijat vauhdissa. Tartutaan tilaisuuteen!

Kirjoittaja Markus Mäkelä on tuplatohtori, professori

ja Aalto-yliopiston Health Factoryn johtaja.

”Terveysteknologia on kasvanut tasaisesti jo kaksikymmentä vuotta ja on nykyisin Suomen high tech -teollisuuden pääkivijalka.”

589Puhdas vesi

59

Otsikko ei ole minun keksimäni, vaan se on Vanaja-vesikeskuksen tunnus. Se puolestaan on Hämeen liiton suojiin viisi vuotta sitten hankkeena perustettu ja sittemmin säätiöitetty toimija. Sen tehtävänä on osaltaan varmistaa, että Vanajavedessä on elämää ja se luo elämää jatkossakin.

Tällaisia aluelähtoisiä, ammattimaisia vesiensuo-jelutyötä tekeviä instituutioita maassamme on vain muutamia. Mainittakoon tässä Vesijärvisäätiö, joka huolehtii Lahden Vesijärven tilan kohentamisesta sekä Pyhäjärvi-instituutti Satakunnassa.

Vanajavesikeskus on ylimaakunnallinen toimija. Vesi ei noudata maakuntarajoja. Mukana on kuntia ja muita toimijoita Kanta-Hämeen lisäksi Päijät-Hämeestä ja Pirkanmaalta.

Toimintaan kuuluu muun muassa vesistöjen tilan seuranta erilaisin mittarein, konkreettinen kuokka järveen -kunnostaminen, viestintä ja valistaminen, ve-den antimista nauttiminen kalastuskurssien muodossa ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Vanajaveteen

liittyvä kulttuurinen ulottuvuus. Se näkyy Vanajavesi Sävelin -tilaisuuksina heijastuen myös käynnissä olevaan Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuoteen.

Aivan keskeistä on, että vesiensuojelutoiminnassa etsitään ratkaisuja, ei syyllisiä. Vedet on Hämees-säkin sotkettu yhdessä ja yhteisvoimin ne on myös kunnostettava. Erityisesti vesiensuojelun ja maatalou-den vuoropuhelu on tällä asenteella kyetty pitämään rakentavana.

Kaikki alueen vedet valuvat Itämereen. Vanajave-den puhdistaminen on samalla Itämeren pelastamista. Vanajavesikeskus tekeekin yhteistyötä muun muassa Elävä tämeri -säätiön kanssa.

Oman haasteensa muodostaa se, ettei vesien-suojelu ole ainakaan tässä muodossa bisnestä. Se ei myöskään suoraan kuulu kenenkään rahoitusvastuulle. Vanajavesikeskusta rahoittavat kunnat, maakuntien liitot, kasvavassa määrin myös vastuulliset yritykset ja yksityiset ihmiset.

Olisi korkea aika, että myös valtiovalta osaltaan

Vesiensuojelussa kannattaa etsiä ratkaisuja, ei syyllisiä. Vedet on sotkettu yhdessä ja yhteisvoimin ne on myös kunnostettava, kirjoittaa Hämeen maakuntajohtaja Timo Reina.

Elämää vedestä9

60 0vahvistaisi tällaisten kolmannen ja julkisen sektorin väliin sijoittuvien, pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä tekevien yhteisöjen toimintaedellytyksiä. Rahasta on tietysti pulaa ja siihen palaan kohta. Toki yhteistyö erityisesti alueellisen ELY-keskuksen kanssa on tiivistä ja sitä kautta on kanavoitunut hankekohtaista rahaa muun muassa Hämeen lähikalapiirille ja vesiensuoje-lusta viestimiseen.

Vaikka vesi ei luonnossa noudata rajoja, valtionhal-linnossa se edelleen niitä noudattaa.

Jos vesi on kaivossa, lähteessä tai tulvii, siitä vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Jos se tulee hanasta ja on talousvettä, vastuu laadusta siirtyy sosiaali- ja ter-veysministeriölle. Vesien tilaa seurataan ympäristömi-nisteriössä. Vesivarojen perustuslaki eli vesilaki kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan. Veden ylittäessä valtion rajat roolia on myös ulkoministeriöllä.

Hallinnon siiloutuminen on vakava paikka ja haittaa monien sektorirajat ylittävien asioiden tehokasta hoitamista. Vesi on näistä kirkkaimmasta

päästä. Olisikohan jo aika koota vesiasioiden vastuu, resurssit ja osaaminen selkeästi yksiin käsiin myös hallinnossa? Tämä olisi syytä tehdä siitä huolimatta tai juuri siksi, että olemme jo nyt vesiasioiden mallimaa maailmalla. Näin saatavilla säästöillä voitaisiin ehkä hoitaa kuntoon myös tuo edellä mainittu paikallisen vesiensuojelutyön avustaminen. Vesi on yhä keskeisempi osa bio- ja kiertotalo-utta. Veden riittävyys ja laatu on lokaali ja globaali haaste. Vuoteen 2030 ennakoidun maailman väestön-kasvun vuoksi tarvitsemme 30 prosenttia enemmän vettä. Ilman elämää voi olla vettä, mutta ilman vettä ei ole elämää.

Kirjoittaja Timo Reina on Vanajaveden rannalla

mökkeilevä Hämeen maakuntajohtaja.

”Vesi ei noudata maakuntarajoja.”

610Puhdas ruoka

62

Globaalit megatrendit kuten väestönkasvu, tiuken-tuvat kierrätys- ja ilmastotavoitteet, raaka-aineiden ja energian hinnan nousu sekä lähi- ja luomuruoan suosion kasvu avaavat suomalaiselle osaamiselle valtavia mahdollisuuksia. Suomalainen ruoka on maa-ilman puhtainta, ja se on tuotettu kestävällä tavalla. Huipputeknologia ja korkea osaaminen takaavat tuotantoketjun laadukkuuden. Ympäristötietoisuuden kasvu lisää suomalaisen cleantech-osaamisen kysyntää maailmalla.

Aasiassa väestö kasvaa ja vaurastuu vauhdilla ja sa-malla puhdas viljelyala vähenee. Tämä lisää laadukkaan ruoan kysyntää.

Suomalaisen ruoan vienti on ollut liiankin riippuvainen Venäjän markkinoista. Venäjän markki-noiden sulkeutuminen tuontikiellon vuoksi on ajanut ruokasektorimme vaikeaan tilanteeseen. Ukrainan kriisi ratkeaa jossain vaiheessa, mutta meidän on syytä varautua siihen, että Venäjä-pakotteet pysyvät voimassa hyvin pitkään. Siksi uusia markkinoita on

etsittävä aktiivisesti.Myös heikko kannattavuus on vaivannut ruoka-

ketjumme yrityksiä. Panostamalla korkealuokkaisiin ja terveellisiin tuotteisiin saamme paremman hinnan markkinoilta. Halpojen peruselintarvikkeiden tuotta-jana emme pärjää globaalissa kilpailussa.

Onneksi valoa on kuitenkin näkyvissä. Tapaami-sissani Kiinan johdon kanssa olen saanut kuulla, että kiinalaiset haluavat lisää suomalaista ruokaa pöytiinsä. ”Kiinan muuri” onkin saatu vihdoin murtumaan ja ruokavienti sinne on lähdössä kunnolla vauhtiin. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita Atrian ja HK Scanin saamat sianlihan myyntiluvat.

Myös kotimarkkinoillamme Euroopassa kuluttajat ovat yhä laatutietoisempia. Ruoan alkuperästä ollaan kiinnostuneita. Halutaan mahdollisimman lähellä tuotettua puhdasta ruokaa. Kuluttajien vaatimuksiin on vastattava ja siksi ruoantuotannossamme on lähdettävä liikkeelle kuluttajan tarpeista.

Kaupan rooli on tietysti merkittävä suomalaisen

Suomalainen ruoka on maailman puhtainta, muistuttaa maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo.

Megatrendit tukevat ruokaviennin ja kiertotalouden kasvua

63

ruoan edistäjänä. Tarvitsemme Suomessa kaupan alalle lisää kilpailua, nykyisin markkinat ovat aivan liian keskittyneet kahden suuren ketjun hallitessa noin neljää viidesosaa markkinoista. Myös isojen ketjujen olisi otettava entistä enemmän lähiruokaa ja luomua valikoimiinsa.

On ollut ilo huomata, että biotaloudesta on synty-mässä kokonaan uusi teollisuudenala Suomeen. Uuden teknologian myötä jätteet muuttuvat arvokkaaksi teol-

lisuuden raaka-aineeksi, josta valmistetaan esimerkiksi polttoaineita ja muita korkean jalostusarvon tuotteita. Kun talous kasvaa ja ympäristön tila kohenee, kaikki voittavat.

Edellä kuvatut esimerkit osoittavat miten suuria mahdollisuuksia globaalit megatrendit suomalaiselle osaamiselle tarjoavat. Yrityksiltä vaaditaan rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tarttua niihin. Valtiovallan tehtävänä ja velvollisuutena on toimia mahdollistajana ja ovien avaajana.

Kirjoittaja Petteri Orpo on maa- ja metsätalousmi-

nisteri ja suuri suomalaisen ruoan ystävä.

”Kiinalaiset haluavat suomalaista ruokaa pöytiinsä. ”

64 1Kaikki samassa veneessä

65

Muutama vuosi sitten vieraillessani varakkaassa öljymaassa sikäläinen isäntäni kysyi, mitä pidän suomalaisen yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän suurimpana haastena. Sanoin että sitä, miten jatkossa-kin jokainen voi tuntea olevansa tarpeellinen ja tehdä oman osuutensa.

On selvää, ettei isäntäni käsittänyt lainkaan, mistä puhuin. Maassa, jossa vauraus kumpuaa öljystä, on vaikea samaistua suomalaiseen työntekoon, yrittämi-seen ja jatkuvaan itsensä kehittämiseen pohjautuvaan elämänmuotoon. Yhtä hyvin olisin voinut kertoa elämästä vieraalla planeetalla.

Työnteko on ollut vuosikymmenet suomalaisen yhteiskunnan perusta. Kaikki ovat osallistuneet, niin naiset kuin miehet, nuoret kuin vanhat. Ja se on kannattanut: sitkeällä työnteolla on nostettu Suomi muutamassa vuosikymmenessä köyhästä maasta yhdeksi maailman vauraimmista valtioista.

Työ on tuonut meille sekä aineellisen että myös henkisen hyvinvoinnin. Jokainen haluaa kokea olevan-

sa tärkeä ja tarpeellinen osa yhteisöä. On huolehditta-va siitä, että näin on myös jatkossa.

Työelämä on muuttunut yhä vaativammaksi. Ensin teollistuminen, sitten tietokoneet, kohta robotit. Automaatio etenee ja poistaa vähitellen manuaaliset ja avustavat tehtävät.

Samaan aikaan myös koulu, jossa lapsia valmiste-taan tulevaan työelämään, on vaativampi. 2000-luvulle tultaessa erityisopetukseen otettujen oppilaiden määrä moninkertaistui. Osin se johtui silloisesta rahoitusoh-jauksesta, mutta myös diagnostiikan kehittymisestä.

Oppimisvaikeuksia on ollut aina. Aiemmin niitä ei välttämättä edes huomattu, tai ainakaan ei osattu vaikeuksissa auttaa. Nykyisessä koulussa oppimisen ongelmat nousevat eri tavalla esiin, sillä työelämän muuttuessa myös koulutuksen vaatimustaso on noussut. Kaikilta odotetaan täyttä panosta.

On selvää, että kaikki eivät tällaiseen mallisuori-tukseen pysty. Voi olla lukiongelmaa, keskittymisvai-keutta, fyysisiä vaivoja. Tilapäistä tai pysyvämpää. Silti

Koulumaailma on yhä vaativampi ja työelämä muuttuu. Tärkeää on huolehtia, että jokainen pysyy mukana ja voi tuntea olevansa tarpeellinen, kirjoittaa europarlamentaarikko Henna Virkkunen.

Kaikkia tarvitaan, jokainen on tärkeä1

66 2jokaisen lapsen pitäisi saada tunne ja varmuus siitä, että hän on jossakin asiassa hyvä. Olipa tyttö tai poika, vilkas tai hiljainen. Hän on ehkä hyvä matematiikassa, taitava käsistään, hyvä kuuntelija, luova ajattelija tai kannustava kaveri.

Osa pystyy enempään. Kannustetaan heitä syventä-mään osaamistaan. Osa tarvitsee tukea ja tsemppausta. Annetaan sitä. Kaikkia ei pidä yrittää puristaa samaan muottiin, sillä oppimisen ilo, kipinä kehittää itseään ja usko omiin kykyihin on tärkein elämän eväs, jonka koulusta voi saada.

Jotta Suomessa voitaisiin jatkossakin kehittää maailmanluokan tuotteita ja palveluita, tarvitaan pal-jon luovuutta. Se ei synny tasapäistämisellä. Luovuus nousee moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta, siitä että annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Samaa moniarvoisuutta tarvitaan nyt myös työelä-mään. Jokaisen pitäisi voida antaa oma panoksensa, vaikka se ei aivan sataprosenttinen olisikaan. Siksi vajaakuntoisten, iäkkäiden, vammaisten, maahanmuut-

tajien ja vähemmistöjen asia työelämässä on tärkeä. Osa työantajista on jo halunnut tehdä moniar-

voisuudesta itselleen brändin ja palkannut tietoisesti myös työntekijöitä, jotka lyhytaikaisilla taloudellisilla mittareilla eivät ehkä ole ”kannattavia”. Pienimmillä yrityksillä tähän ei ehkä ole taloudellista mahdol-lisuutta, ja siksi tarvitaan erilaisia tuettuja malleja työllistymisen avuksi.

Jokaisella on oltava mahdollisuus käyttää omia kykyjään ja tehdä osansa yhteiskunnan eteen. Se on meille sekä taloudellinen että henkinen välttämättö-myys. Suomi on niin pieni kansakunta, ettei meillä ole varaa antaa kenenkään pudota veneestä. Kaikkia tarvitaan.

Kirjoittaja Henna Virkkunen on

europarlamentaarikko.

”Ensin teollistuminen, sitten tietokoneet, kohta robotit.”

672Kasvuyrittäjyys

68

Suomi on vaikeassa paikassa. Finanssikriisi johti eurokriisiin, joka vuorostaan käänsi suhdanteet alavi-reisiksi. Rakenteellisia uudistuksia pelkäävä, ikääntyvä Suomi on kärsinyt kilpailukyvyn rapautumisesta, eivätkä yrityksemme ole uudistuneet muun maailman mukana. Suomi rypee talouskasvulla mitattuna Euroopan pohjamudissa.

Onko ainoa vaihtoehtomme siis todeta, että lastataan laivat vaikkapa kohti Viroa? Viimeinen sammuttaa valot?

Ei. Vaikeimmissa paikoissa kollektiivinen alakulo on kaikkein huonoin valinta. Määrätietoisuutta ja tosiasioiden tunnustamista sen sijaan vaaditaan.

Nykytrendistä huolimatta Suomi on maailman par-haiden joukossa monella hyvinvoinnin mittarilla mitat-tuna. Mennyt kehitys, positiivinen tai negatiivinen, ei ole tae tulevasta. Me itse luomme tulevaisuutemme.

Suomi nousee ja menestyy vain kasvavan ja maailmaa valloittavan uuden liiketoiminnan avulla. Ainoastaan yksityisen sektorin menestys voi turvata

tulevaisuutemme, uudet tarvittavat työpaikat ja tätä kautta verotulot yhteiskunnan perusrakenteiden ja hyvinvointipalveluiden rahoittamiseksi.

Suomi ei voi nousta nykysuosta tempuilla tai hurskailla toiveilla. Vaikka kuinka toivoisi, ei itseään voi nostaa tukasta. Upottavalla kohdalla kannattaa huomio kiinnittää pitävän pohjan löytämiseen. Vakaal-ta pohjalta ylöspäin ponnistaminen on helppoa.

Kaikki huomio on siis kiinnitettävä sellaisen pohjan luomiseen, jolta yritysten uudet kasvutarinat ja työpaikat voivat syntyä. Meidän tulee synnyttää kestävä ja kasvuponnistuksia tukeva maaperä.

Kasvun perusedellytys on oikeanlainen asenne ja maailmanluokan osaaminen. Yrittäjyyskasvatus tulee aloittaa jo alaluokilta. Korkeakoulujen on tähdättävä maailman huipulle, niiden rakenteita on uudistet-tava rohkeasti ja niukat resurssit koottava yhteen. Digimaailman ei tule olla oppilaitoksen erillishanke, vaan kaiken toiminnan läpileikkaava itsestäänselvyys. Aivan kuten kansainvälisyyden ei tule olla vain vaihto-

Suomi nousee ja menestyy vain kasvavan ja maailmaa valloittavan uuden liiketoiminnan avulla, muistuttaa eduskunnan startup-ryhmän perustaja Lasse Männistö.

Yrittäjistä pitää tehdä yhtä juhlittuja kuin formulatähdistä

69

opiskelijoita tai vieraskielisiä koulutusohjelmia vaan jatkuvaa tutkimusryhmien vaihtoa ja kansainvälistä fokusta kaikessa toiminnassa. Osaamispohjaamme laa-jennamme myös aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla, olipa kyse sitten työstä tai opiskelusta Suomessa.

Kasvun potentiaali on uusissa innovaatioissa ja teknologian hyödyntämisessä. Uusien teknologioiden käyttöönottoa tulee vaalia ja luoda julkisin toimin edellytyksiä uusille innovaatioille. Julkisin varoin kerätyn tietoaineiston tulee olla avoimesti saatavilla. Tekijänoikeuksien ja muun oikeusturvan tulee mahdollistaa nollasta ponnistavien uusien innovaati-oiden ja liiketoiminnan synty. Julkisen sektorin tulee katalysoida omia hankintojaan painottamalla myös uusien tuotteiden ja teknologioiden käyttöönottoa.

Kolmas kasvun kulmakivi on rakenteidemme kan-nustavuus riskinottoon ja yritteliäisyyteen. Verotusta on siirrettävä määrätietoisesti työn ja yrittämisen verotuksesta välillisiin veroihin. Työnteon kannustimia on madallettava kaikissa tuloluokissa ja jokaisesta ansaitusta eurosta on jäätävä vähintään puolet käteen. Kannustinten lisäksi kaivataan suojaa riskien reali-soituessa. Suomessa kannattaisi poistaa konkurssin tehneeltä yrittäjältä usein vuosiksi langetettava vastuu veloista omaisuuden realisoinnin jälkeen.

Loppuviimeksi kasvu riippuu asenteesta ja siitä,

annammeko arvostusta sen tekijöille. Kulttuuri voi tukea tai ehkäistä riskinottoa, yrittämistä ja kasvuha-luisuutta. Nuorta opiskelijasukupolvea katsoessa näkee, että kulttuurim-me on matkalla oikeaan suun-taan. Oikealla tasolle olemme kuitenkin vasta sitten, kun presidentti jakaa Vuoden yrittäjä -palkinnon suorassa televisiolähetyksessä ja kansa juhlii voittajaa kuin formula- tai jääkiekkotähteä.

Kirjoittaja Lasse

Männistö on

kansanedustaja

ja eduskunnan

kasvuyrittä-

jyysryhmän

perusta-

jajäsen.

”Vaikka kuinka toivoisi, ei itseään voi nostaa tukasta.”

703Kehitys- yhteistyö

71

Meille välitetty kuva Afrikasta on yksipuolinen. Vain vakavat ongelmat – köyhyys, nälänhätä, sodat, aids, ebola ja korruptio – ylittävät uutiskynnyksen. Toki ongelmia on paljon, ja afrikkalaisissa kulttuureissa on eroja, kuten on muissakin kulttuureissa Aasiassa ja länsimaissa. Olen työssäni tavannut paljon todella lahjakkaita, osaavia, ahkeria ja ystävällisiä afrikkalaisia, jotka elävät yllättävän samanlaista elämää kuin me iloinemme ja murheinemme. Heidän varassaan on maanosan nousu.

Kehitysapu jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Toisten mielestä Suomen pitäisi nostaa apu lupausten-sa mukaisesti 0, prosenttiin bruttokansantuotteesta. Joidenkin mielestä sen voisi lopettaa tai siitä voitaisiin säästää huomattavasti kehitysavun katsotaan olevan tehotonta ja jopa haitallista, ja sen sanotaan lisäävän korruptiota. Väitteissä on osin perääkin, ja nämä lieveilmiöt pitää ottaa huomioon kehitysavun suuntaamisessa.

Afrikka on muuttumassa. Siitä kertovat monet

selvitykset, kuten Elinkeinoelämän valtuuskunnan ”Afrikantähteä etsimässä” vuodelta 2010 sekä ill ja Melinda ates -säätiön tuore raportti. Maailman kymmenestä nopeimmin kehittyvästä kansantalou-desta suurin osa sijaitsee Afrikassa. Samalla tavalla kuin aiemmin Aasia ja Etelä-Amerikka, Afrikkakin on pääsemässä kehitysuralle. Ennustetaan, että parissa vuosikymmenessä Afrikka pystyy ruokkimaan väestön-sä ja se tulee olemaan talouden ja tuotannon kasvussa sitä mitä Aasia on nyt. Kun muualla palkkataso ja tuotantokustannukset nousevat, ovat ne Afrikassa edelleen alhaiset ja osaavaa nuorta työvoimaa riittää.

Monen Afrikan maan väestöstä 80 prosenttia saa edelleen elantonsa maataloudesta. He ovat pääosin pienviljelijöitä. Suomella on vähän samankaltainen historia, sillä nuori kansakuntamme oli vielä sata vuotta sitten erittäin maatalousvaltainen, maatilat pieniä, eikä elintasommekaan ollut kehuttava. Oman historiamme kautta ymmärrämme hyvin, miten köyhyydestä noustaan hyvinvointiin.

Afrikka on muuttumassa jo meidän aikanamme. Luonnonvarakeskuksen professori Martti Esala uudistaisi kehitysapua ja loisi suomalaisille yrityksille väylät myydä osaamista nousevalle mantereelle.

Uudella asenteella Afrikkaan3

72 4Elintason kohentamisessa on usein kyse yksin-kertaisista asioista. Jos maa on niin hapan ja vähära-vinteinen, etteivät kasvit kasva, ei viljelijän kannata satsata parempiin lajikkeisiin, markkinointiin tai muihin toimiin, eikä hänen tulotasonsa nouse. Kun maa kalkitaan ja järjestetään kasveille tasapainoinen lannoitus, saadaan muutoin samoilla tuotantopanok-silla selvästi suurempi sato. Tarvitaan vain jokin taho tutkimaan maat ja järjestämään neuvonta ja tarvittavat tuotantopanokset viljelijöiden saataville.

Meillä on omasta takaa kokemusta siitä, miten yhteiskunnan ja yritysten yhteisin ponnistuksin käytetään maan omia luonnonvaroja ruoantuotannon lisäämiseen. Afrikassakin näitä luonnonvaroja riittää, ja sikäläisessä ilmastossa voidaan tuottaa hyviä satoja. Kun viljelijä saa sadekauden aikana kunnon sadon, kes-tää hän paremmin kuivan kauden yli. Onhan meilläkin talvemme, ja meidän on tuotettava elintarvikkeemme reilun sadan päivän kasvukauden aikana.

Kun viljelijän sato ja tulotaso nousevat, hän pystyy kehittämään tilaansa, kouluttamaan lapsensa, nosta-maan elintasoaan. Seurauksena koko kylän elintaso ja työllisyys nousevat, ja maan maatalous pystyy tuottamaan kansakunnalle riittävästi ruokaa. Kun tuotantopanokset ja ruoka saadaan kotimaasta, säästyy

ulkomaanvaluuttaa, eikä lisäväestön ruokkimiseen tarvitse raivata uutta peltoa metsistä.

Suomalaisilla yrityksillä voisi olla paljon annettavaa uudenlaisen kehityksen aikaansaamisessa monilla sektoreilla. Samalla yhteistyö voisi muuttua perintei-sestä kehitysavusta normaalin kehittämistoiminnan ja kauppasuhteiden suuntaan.

Meidän olisi huomattava, että Afrikka on muuttumassa jo meidän aikanamme. Sen kehitty-ville valtaville markkinoille suuntaamalla voisimme vähentää riippuvuuttamme epävakaasta Venäjästä ja tarjota Aasian ohella uutta kasvua yrityksillemme. Ulkoasiainhallintomme pitkäaikainen kokemus kehitysmaissa voisi tukea meitä uuden kehityssuunnan luomisessa ja kontaktien muodostamisessa yritysten ja hallitusten välillä.

Koko termi kehitysapu voitaisiin negatiivisen sävynsä vuoksi kuopata. Voitaisiin puhua vaikka kehitysrahoituksesta.

Kirjoittaja Martti Esala työskentelee Luonnonva-

rakeskuksessa maaperä- ja kasvinravitsemus-

tutkimuksen professorina. Viime vuosina hän

on syventynyt Afrikan maaperään ruokaturvan

kannalta.

”Yhteistyö voisi muuttua perinteisestä kehitysavusta normaalin kehittämistoiminnan ja kauppasuhteiden suuntaan.”

734Liikunta

74

Liikunnan ja hyvinvoinnin pelikenttä on kansainväli-nen, ja Suomen pitää nousta vaihtopenkiltä avausko-koonpanoon. Suomen koulutustaso ja osaaminen ovat huippuluokkaa. Liikunta- ja hyvinvointitoimiala on tulevaisuudessa kasvava vienti- ja matkailutuote.

Liikunnan yhteiskunnallinen merkitys on ollut Suomessa perinteisesti vahva. Liikunta kehittää lasten sosiaalisia taitoja sekä mahdollistaa turvalliset petty-mykset ja onnistumisen elämykset. Liikunnallisella harrastuneisuudella lapsuudessa on suorat heijasteet koulumenestykseen sekä myöhemmin työelämätaitoi-hin ja stressin käsittelyyn.

Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet tulevat kalliiksi. Liikunta on erittäin tärkeää ennalta ehkäisevän terveydenhuollon näkökulmasta. Kansal-lisella tasolla tarvitaan isoja päätöksiä, jotta saadaan vahvistettua ennalta ehkäisevän työn painoarvoa suhteessa sairauksien hoitoon.

Myös liikunta-alan liiketoiminnassa on potentiaa-lia. Sieltä voidaan tunnistaa kolme keskeistä kasvun

osa-aluetta: terveys ja hyvinvointi, matkailu ja tapah-tumat sekä viestintä, viihde ja lifestyle. Lisäksi kasvaa teknologian osuus; se läpäisee kaikki nämä alueet.

Liikuntaliiketoiminnan kasvuun terveys- ja hyvinvointialalla vaikuttaa erityisesti terveystietoisuu-den lisääntyminen, sosiaalisten ja henkisten tarpeiden korostuminen, senioreiden määrän kasvu sekä pola-risoituminen. hmisryhmien erot kasvavat, erittäin hyvä- ja erittäin huonokuntoisia on entistä enemmän. Liikunta sopii useimmille hoidoksi toimivana ja kustannustehokkaana muotona. Liikunnan terveys- ja hyvinvointialan liikevaihto oli Suomessa vuonna 2012 noin 500 miljoonaa euroa. Alalla on Suomessa useita startup-yritysten keskittymiä ja sitä kautta kasvupo-tentiaalia.

Liikuntamatkailun merkitys osana globaalia matkailuliiketoimintaa on vahvassa kasvussa, myös Suomessa. Jo nyt liikuntamatkailu yksin vastaa noin 10 prosenttia ja laajemmin hyvinvointimatkailu yhteensä noin 20 - 25 prosenttia koko maailman matkailu-

Kiinnostus omaa hyvinvointia ja liikuntaa kohtaan kasvaa. Se avaa uusia bisnesmahdollisuuksia, uskoo Vierumäen asiakkuusjohtaja ja Diili-voittaja Jarno Purtsi.

Suomi liikkeessä tulevaisuuteen

75

markkinasta. Suomessa liikuntamatkailun liikevaihto on vuodesta 2008 vuoteen 2013 noussut noin 40 prosenttia, eli kasvu on ollut muuta matkailutoimialaa huomattavasti voimakkaampaa.

Liikunta on mitä suurimmassa määrin terveyden edistämistä ja tällä sisällöllä asiakkaita lähestytään yhä useammin. Terveys- ja hyvinvointialan liikuntapal-veluita tarjoavat kunto- ja terveysliikuntakeskukset, hyvinvointi- ja kuntoutuskeskukset sekä urheiluopis-tot. Tulevaisuudessa liikuntapalveluita on tarjolla myös terveysalan yrityksissä kuten yksityissairaaloissa, jotka muuttuvat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskuksiksi.

Liikunta-, terveys- ja hyvinvointiklusterilla on yhteisiä kasvun näkymiä liikunnan sulautuessa osaksi arjen toimintoja ja itsestä huolehtimisen ja teknologian tullessa yhä enenevässä määrin integroi-duksi suoraan tuotteisiin, esim. vaatteisiin ja kenkiin. Ihmisen terveyteen ja liikuntasuoritteisiin liittyviä tietoja voidaan teknologian avulla yhdistellä ja tuottaa

uutta tietoa hyvinvoinnin edistämiseksi.Liikuntasuhde on useimmille meistä hyvin henki-

lökohtainen. Ympäristö on usein mahdollistava tekijä eikä niinkään rajoittava. Jokaisen on lopulta oltava oman aktiivisuutensa mahdollistaja. Tilaisuuksia kyllä löytyy, kuten myös liikuntaan liittyville liiketoimille.

Jarno Purtsi on liikuntatieteiden maisteri, tv:stä

tuttu Diili-voittaja ja Vierumäen asiakkuusjohtaja.

”Liikunnallisella harrastuneisuudella lapsuudessa on suorat heijasteet koulumenestykseen.”

765Talkoohenki

77

Kokkolan äidit sysäsivät liikkeelle hätäkahvit-buu-min. Tähän meidän piti Lahdessa myös tarttua, olihan ajatus vastaavasta muhinut päässäni jo jonkin aikaa.

Kun uupumus valtaa äidin tai isän, apua ei välttämättä heti ole saatavilla. Neuvolassa jono voi olla monta viikkoa. Päiväkin voi olla liian pitkä aika odottaa.

Naapuriapu on kadonnut suomalaisesta kulttuu-rista. Nykypäivänä ei naapurin oven taakse voi mennä pyytämään apua lastenhoitoon tai muihin arkiaskarei-siin. Jos on lähdettävä kotoa lääkäriin, kaikki lapset lähtevät mukaan, ellei sukulaisista tai ystävistä kukaan satu pääsemään apuun.

Mummoni on usein ihmetellyt, eikö kotiapulaisia enää ole niin kuin oli silloin ennen, kun hänen lapsensa olivat pieniä. Silloin kotiapulainen tuli avuksi ja katsoi lasten perään. iti pääsi käymään asioilla tai lääkärissä.

Ajattelutapa on muuttunut vuosien saatossa. On pärjättävä yksin, vaikkei aina jaksaisikaan. Avun

pyytäminen koetaan epäonnistumisena ja jopa häpeällisenä. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Uupumus tuli, ja yksin oli pakko jaksaa. Lapsi herätti puolen tunnin välein, huutoa jatkui läpi yön, uusi vauva ilmoitti tulostaan ja putkiremontti painoi päälle. Väsymys valtasi mielen ja kaikesta tekemisestä tuli suorittamista. Apua ei kuitenkaan herunut sieltä mistä sitä toivoin, neuvolasta.

Lähdin monta kertaa tyhjin käsin, vailla tietoa siitä, miten tästä nyt selvitään. Silloin ajattelin, voiko tämä olla todellista. Miksi äidit, vanhemmat, perheet jätetään yksin? Säästöjen hakeminen perheiden hyvinvoinnin kustannuksella on vastuutonta.

Onneksi meillä on nyt Hätäkahvit, ryhmä joka on täynnä välittäviä äitejä. Ryhmässä on verkostoidutu, järjestetty markkinakahveja ja käyty luomassa lumet toisen äidin pihalta. Pienikin teko auttaa. Jo ajatus siitä, että on ryhmä, josta voi tarpeen tullen pyytää apua, lohduttaa. Auttaa jaksamaan. Ryhmässä voi ylläpitäjän välityksellä pyytää myös apua, jos ei halua

Kotiäiti Sanna Heikkala-Manninen perusti ”äitien hätäkahvit” auttamaan uupuneita. Naapurihenki elää sittenkin, hän kirjoittaa.

Vilpitön apu voi pelastaa5

78 6tehdä sitä omalla nimellään. Kynnys avun pyytämiseen on haluttu tehdä mahdollisimman matalaksi.

Äidit auttavat toisiaan vilpittömästi, ilman odotus-ta vastapalveluksesta. Kukaan ei oleta, että jos tänään käyn hoitamassa tämän ihmisen lapsia, huomenna hänen täytyy tulla hoitamaan omiani. Ryhmässä huokuu lähimmäisenrakkaus ja auttamisen halu.

Kun kaupungeilla menee tällä hetkellä huonosti ja palveluita supistetaan, on mahtavaa huomata, että naapurihenki elää sittenkin!

Kirjoittaja Sanna Heikkala-Manninen on päijäthä-

mäläinen kotiäiti, joka perusti Äitien hätäkahvit.

”Ryhmässä on verkostoiduttu, järjestetty markkinakahveja ja käyty luomassa lumet toisen äidin pihalta.”

796Uusi tapa tehdä

80

Maailma on monimutkaistunut. Erilaiset yhteiskun-nalliset ongelmat ovat yhä viheliäisempiä, sisältävät paljon keskinäisriippuvuuksia ja ovat sekä hankalam-min hahmotettavia että vaikeammin taklattavissa.

Vanhat ratkaisemisen tavat – kuten uusien nor-mien rakentaminen, kiellot ja määräykset, lisärahan syytäminen tai komiteat ja kokonaisuudistukset – eivät enää aina toimi. Hyvinvointi ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin budjetin loppusumma. Hyvässä tarkoituksessa säädetyt kiellot eivät aina saa toivottua muutosta aikaan, joskus pikemmin päinvastoin alkaen elää omaa elämäänsä.

Toissa vuonna elokuussa julkaisimme kansanedus-taja Lasse Männistön kanssa keskustelunavauksen ylisääntelystä. On laskettu, että Suomessa on 42 hyllymetrillistä lakeja ja asetuksia. Kysyimme, ovatko ne kaikki tarpeen. Kerroimme uskovamme, että suomalaiset osaavat tehdä valintoja myös itse – ilman että kaikkea on päätettävä puolesta.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Yhtäkkiä säänte-

lyn purkamisesta puhuvat kaikki. Erittäin hyvä niin!Sääntelyn purkaminen on esimerkiksi yrittäjyy-

den ja kasvun esteiden purkamista, lupaprosessien vauhdittamista, ylimääräisen byrokratian purkamista ja sitä, ettei lailla tai viranomaismääräyksillä puututa ihmisten elämään silloin, kun ei ole välttämätöntä. Sääntelyn purkaminen on terveen järjen ja kohtuuden palauttamista, mutta myös vapautta ja luottamusta ihmisiin.

Suomen eduskunta on aivan mahdottoman hyvä lainsäätäjä - uusia pykäliä tulee joka vuosi. Hallitusten onnistumisiakin vertaillaan uutisissa sillä, kuinka paljon uusia lakiesityksiä ne ovat tuottaneet. Mel-koisen iso asennemuutos tarvitaan, jotta järjestelmä oppii myös toimimaan toiseen suuntaan. Lakien purkaminen on yhtä työlästä ja monivaiheista puuhaa kuin uusien säätäminenkin. Tarvitaan paljon tahtoa ja asennetta, jotta byrokratian nujertamisessa päästään todella eteenpäin.

Suomalaiselle yrittäjälle voisi olla iso asia, jos hän

Suomeen tarvitaan enemmän kokeilukulttuuria, vähemmän sääntelyä, lisää avoimuutta ja uuden teknologian vastaanottokykyä, kirjoittaa ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Sääntelyn purkamista ja uusi tapa tehdä

81

saisi itse päättää, milloin pitää kauppansa auki. Toinen yrittäjä on aiheesta turhautunut odottaessaan viisi vuotta lupaa saada investoida puhtaaseen energiaan ihmetellen, kuinka ely-keskus lausuu 18 kertaa samasta asiasta toiselle viranomaiselle eri prosessin vaiheissa. Kovin moni suomalainen ei halua saunaoluttaan lai-mennettuna eikä viranomaista valvomaan hääkylttien pystyttämistä kylätien varteen.

Suomeen tarvitaan sääntely-ympäristö, joka kannustaa uuden kehittämiseen. Suomea on uudistettava niin, että lainsäädäntömme mahdollistaa ja kannustaa uusien, kilpailevien, entistä parempien tapojen kehittämiseen ja uuden teknologian hyödyntämiseen. Liian usein Suomessa uusi teknologia törmää vanhaan, joustamattomaan säädöspohjaan, joka kaataa hyvät hankkeet tai ainakin hidastaa lannistaen.

Toiseksi, Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna jäykät, hitaat ja byrokraattiset lupaprosessit, joissa on jumissa arviolta 3–4 miljardin euron arvosta erilaisia

investointeja – vain odottamassa lupaa.Kasvun vauhdittamiseksi lupien käsittelyaikoja

pitää lyhentää ja lupajärjestelmää uudistaa. Ensim-mäiset askeleet on jo otettu. Johdollani valmistellussa ympäristönsuojelulain toisen vaiheen uudistuksessa lupahakemusten määrä väheni 20 prosentilla – ja työ jatkuu. Ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä, tekemällä asiat uudella tavalla.

Tavoitteena tulee olla eteneminen harppaus kerral-laan kohti yhden luvan periaatetta. Luvitukseen voisi hyvinkin kehittää samanlaisen ”hoitotakuun” kuin terveydenhuollossakin - käsittelytakuun avulla yrittäjä tietäisi, missä ajassa viranomaisen on käsiteltävä jäte-tyt hakemukset. Luvittajan ja elinkeinonharjoittajan ennakkokeskustelulla voitaisiin varmistaa erityisesti suuremmissa hankkeissa se, että luvittajalla on kaikki tarvittava tieto ripeän päätöksen tekemiseen.

Kolmanneksi, myös muutoksen tekemisen tavan täytyy muuttua. Työryhmiä ja komiteoita tarvitaan aivan varmasti jatkossakin, mutta rinnalle kannattaisi

82

luoda uudenlainen kokeilukulttuuri. Pistetään enem-män aikaa ja vaivaa eri ratkaisumallien konkreettiseen kokeilemiseen ja vähemmän suunnitteluun. Kaiken-kattavia, täydellisiä ratkaisuja voi pyöritellä paperilla loputtomiin. Lopulta vasta tosielämä osoittaa, mikä toimii.

Politiikkakokeilut tulee vakiinnuttaa osaksi muutosten tekemistä. Tarvitaan kokeilualueita, joilla uusia innovaatioita voidaan testata kevyemmillä lupa-prosesseilla. Luodaan lainsäädännölliset edellytykset satunnaistettujen kenttäkokeiden toteuttamiseen ja avataan palvelujen kehittäminen kansalaisille, sillä he ovat tarpeidensa parhaita asiantuntijoita. Hyödyn-netään digitalisaation mahdollisuudet. Lisätään avoimuutta ja kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin.

Suomi ei käännä kurssiaan, ellemme tee rohkeita uudistuksia - myös tekemisen tapaan. Suomeen tarvitaan enemmän kokeilukulttuuria, vähemmän sääntelyä, lisää avoimuutta, luottamusta ja sellainen

säädösympäristö, jossa uuden luominen ja markkinoil-le tuominen on nykyistä helpompaa. Näin saadaan Suomeen liikettä.

Kirjoittaja Sanni Grahn-Laasonen johtaa

pääministeri Alexander Stubbin johdolla perustettua

puolueiden yhteistä ryhmää, joka kerää esityksiä

purettavasta sääntelystä.

”Liian usein Suomessa uusi teknologia törmää vanhaan, joustamattomaan säädöspohjaan.”

83

84

TOIMITTANUT Sanni Grahn-Laasonen

KUSTANTAJA Kansainvälisen Suomen Puolesta ry

EDITOINTI Henna Laasonen

ULKOASU Pasi Irisvik IRISVIK.COM

PAPERI Kansi: Cyclus Offset 250g/m2 Sisus: Cyclus Print 90g/m2

PAINO Forssa Print, 2015

87

88

”Meillähän on jo matopeli.”

”Aikuisena on hankala ruveta yhtäkkiä

innovoimaan kaikenlaista.”

”Tästä voi tulla sanomista.”

Suomella on haasteita. Helppoa olisi lyödä hanskat

tiskiin. Siihen ei ole varaa, mutta ei onneksi tarvettakaan.

Tämä kirja kertoo 26 syytä uskoa Suomeen. Kiertotalous,

koulutusvienti, lapset, tasa-arvo, äitien hätäkahvit,

konsensus, luonto, puhdas vesi, terveysteknologia,

cleantech, eurooppalaisuus ja paljon muuta.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen

toimittamassa kirjassa kiinnostavat suomalaiset

tuumailijat kertovat 26 ideaa.