1

Retki ValkmusaanOlinhan siellä minäkin

Epileptikon tukikoira Quutti

3/2010

2 3

SiSällySluettelo

Hallituksen puheenjohtajaTuulia SundgrenLauttasaarentie 19 a 900200 Helsinkipuh. 050-5482386tuulia@kuulokoira.fi

Hallituksen varapuheenjohtajaAnni Kauppinenpuh. 045-6396421

Hallituksen sihteeriKatriina Mähönenpuh. 050-5846146noko@sanasilta.fi

Hallituksen jäsenetNenne HallmanHanna PekkarinenSanna MikkolaKatriina Mähönen

Hallituksen varajäsenetRaimo LindforsLeena AaltonenPääkouluttaja Miia Kantinkoskipuh. 040-5007347miia@kuulokoira.fi

MarkkinointiTero Korpisalopuh. 0400-815799markkinointi@kuulokoira.fiVahtikorvan levikki 150

Toimituskunta:Leena Aaltonen ja Katriina MähönenTaitto: Taide Milou

Kannen kuva:Lumikenkäpolulla, pakkasta 28 astettaIrene Turunen ja Marko Turunen

Haluatko olla mukana tekemässä hyvää?

Ota yhteyttä Tero Korpisaloon numeroon 0400 – 815 799 tai sähköpostitse: markki-nointi@kuulokoira.fi. Voit tukea kuulokoira-toimintaa myös lahjoituksin – pienikin sum-ma auttaa! Suorat lahjoitukset voi osoittaa Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n pankkitilil-le: Nordea 204418-15788.

Lisätietoja kuulokoiratoiminnasta ja Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:stä saat Miia Kantinkoskelta numerosta 040-5007 347 tai sähköpostitse info@kuulokoira.fi.

Yhdistyksen toiminta-ajatusSuomen kuulo- ja tukikoirat ry suun-

nittelee, kehittää ja toteuttaa kuulo- ja tukikoirien koulutusta ja tiedottaa

toiminnastaan. Yhdistys toimii verkos-tona, johon kuuluvat kaikki kuulo- ja tukikoirien koulutukseen osallistuvat ihmiset, kuulo- ja tukikoirien käyttä-jät, muut yhteistyötahot sekä tukijat.

TERVEisiä LaRusTa . . . . . . . 3RETki VaLkMusaan . . . . . . . 4EpiLEpTikOn TukikOiRa QuuTTi . . 6OLinHan siELLä Minäkin . . . . . 8LuMikEnGiLLä LuOnTOOn . . . 14HiRMuinEn TERRiERi . . . . . . 22iLMOiTus kEVäTkOkOuksEsTa . . 22JOuLuRunO . . . . . . . . . 24

yhdiStyS

Terveisiä LarusTaAina näin marraskuussa tulee se aika, jolloin katsotaan mitä kuluneena vuonna on saatu aikaan.

Kuulokoirayhdistys ja sittemmin Suomen kuulo- ja tukikoirat sai aika paljon aikaan.

Tammikuussa minulla oli ilo olla kutsuttuna vieraana Kuuloliiton 80-vuotisjuhlassa Kuu-lokoirayhdistystä edustamassa. Helmikuussa 2010 vuosikokouksessa yhdistys muutti ni-mensä, sääntönsä ja laajensi toimintaa tukikoi-rakoulutukseen. Kuuloliiton juhlavuoden Pysy kuulolla-tapahtumiin kuulokoirat osallistuivat useita kertoja. Hyvinkäällä kävivät Miia ja Mil-li, Matti ja Popo, kesäkuussa olin Toijalan to-rilla Askon kanssa ja meitä haastateltiin Tam-pereen alueradioon ja Akaanseudun sanomiin. Miia, Aulikki ja Helka olivat Kuopiossa esiinty-mässä ja viimein Helsingissä Narinkka-torilla meitä olikin paljon väkeä paikalla, mistä on-kin enemmän juttua toisaalla lehdessä. Askon kanssa olimme lisäksi Kuuloliiton kesäpäivillä esiintymässä, ja siellä olikin paljon kuulijoita.

Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että kuulokoirat kiinnostavat kovasti. Kuulo-viesti-lehdessä meistä on ollut mainintoja use-asti ja marraskuun Koiramme-lehdessä onkin iso artikkeli Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n toiminnasta.

Nyt on vielä muutama viikko aikaa odotella RAY-päätöstä. Kieltämättä vähän jännittävää mutta toivotaan parasta, sillä moisen julki-suusrumban jälkeen kyselyjä tulee varmasti.

Sain olla mukana todistamassa uuden ääniapu-laisen valmistumista. Anni Kauppisen Pinja on nyt vihdoin ääniapulainen. Olin siellä harjoit-telemassa testaamista. Pinja toimi loistavasti, ei missään kohtaa tarvinnut pohtia, että hy-väksytäänkö sen suoritus vai ei. Ei siis varsi-naista harjoittelua testaajalle, kun voi vain to-deta, että koira toimii loistavasti.

Muutama muukin koira on jo odottamassa tes-tausta. Kunhan saadaan aikataulut sopimaan niin sitten. Olen tässä jo miettinyt jonkun ai-kaa joko uskaltaisin Askon testauttaa. Koira

toimii vallan hienosti kotioloissa ja jopa sil-loin kun on vieraita tai kokousväkeä paikalla. Käyttäytymiskoe vaatii vielä hieman hiomista, Asko kun ei millään haluaisi olla paikallaan vaan ”piipittää”, jos mitään ei tapahdu. Bussi-pysäkilläkin se seisoo tai makaa ja piippailee, vaikka olenkin ihan vieressä, ei ihan kiva. Koko ajan pitäisi vaan tapahtua jotain, mutta mitä nyt pysäkillä tapahtuu, odotetaan bussia, ei muuta.

Edellinen lehti oli hieman ohut. Toivottavasti tämä on paksumpi, en tiedä vielä yhtään mitä muuta tähän tulee. Vastaisuudessa olisi mu-kava saada teiltä jäseniltä jotain jutun juurta; kuvia, kivoja tapahtumia vuoden varrelta tai voitte myös esittää juttutoiveita.

Tuntuu hassulta nyt marraskuussa jo joulua toivottaa mutta Tuulia ja Asko toivottavat kai-kille suloisen tuoksuvaa Jouluaikaa!

Tuulia Sundgren

Kuv

a K

atri

ina

Mäh

önen

4 5

reTki vaLkmusaan Teksti Sanna Mikkola kuvat Katriina Mähönen

Kuulo- ja tukikoirayhdistys teki mukavan virkistäytymisretken25.9.2010 Valkmusan kansallispuis-toon. Mukaan pakattiin koirat, retkieväät ja utelias mieli, sillä allekirjoittanut ei koskaan ole

koiransa kanssa suoretkellä ollutkaan.

Valkmusan kansallispuisto sijaitsee Pyhtääl-lä lähellä Kotkaa. Siellä on rannikkosuomen suurimmat suoalueet ja pitkospuita pitkin pääsee kiertämään kivan 2,5 km lenkin jalkoja kastelematta.Olen uskomattoman taitava eksyjä. Helsin-gistä Pyhtäälle ajo sujui kuitenkin melkein ongelmitta, ja perillä parkkipaikalla meitä oli yhteensä neljä ihmistä ja neljä koiraa valmiina lähtemään kohti luontotornia ja eväiden syön-tipaikkaa.Maisemat olivat todella henkeäsalpaavan kau-niit. Tasaista suota riitti melkein silmänkanta-

mattomiin ja siellä täällä kasvoi pieniä mänty-jä. Suon keskellä kiemurteli pitkospuista tehty reitti, jolla koiratkin kiltisti tepsuttelivat. Oma kaupunkilaiskoirani putosi heti ensimetreillä upottavaan mutaan, onneksi tuo Rapa-Iita pää-si pois itse, eikä emännän tarvinnut rynnätä apuun.Luonnonsuojelualueella on koirat pidettävä kytkettyinä. Meillä kaikilla oli koirille pitkät hihnat, että ne saisivat kunnolla liikkua ja tut-kia ympäristöä, joka oli niistäkin selvästi aika jännittävä. Lenkki ei ollut pitkä, ja äkkiä olimmekin luon-

totornilla, jonka juurella nautittiin eväät yhdessä koirien kanssa. Ainakin minul-la ja Helmillä oli mo-lemmille omat voileivät mukana. Minä sain myös kahvia ja Helmi vettä. Tor-nista oli kuulemma upeat näkymät, joita jotkut rohke-at kävivät katsomassa. Koirat odottivat alhaalla.Loppumatka sujui mukavasti tal-lustellen ja puhellen – koiristapa tietenkin, ja parkkipaikalle tulim-me aivan täysissä voimissamme takaisin.Mikäs sen mukavampaa kuin viettää kaunis aurinkoinen päivä mukavien ihmisten ja vielä mukavampien koirien seurassa. Vaik-ka ajomatka oli aika pitkä, oli Valkmusa to-dellakin näkemisen arvoinen paikka. Koti-matkamme venyi hiukan, sillä onnistuin sitten lopulta kuitenkin ajamaan väärään suuntaan ja eksymään.Valkmusa oli todellakin tutustumisen arvoinen, suorastaan ainutlaatuinen retkikohde. Meillä kaikilla oli mukavaa ja olen melko varma, että koiratkin nauttivat päiväs-tään kovasti. Mikä parasta, yhtään hirvikär-pästä ei tarttunut matkaan mukaan!

Retkiterveisin Sanna Mikkola ja Helmi-labradori.

Asko lepää pitkospuilla

Asko opettelee yksinoloa Hulda nauttii retkeilystä

Sanna ja Helmi nauttivat kahvitauosta

Sanna Mikkola ja koiransa Helmi

Syysaurinko lämmitti retkeilijöitä ihanasti

Valkmusan kaunista maisemaa

Valkmusan suokoivuja

6 7Kuva: Minna Tallberg

Mistä kuulit tukikoiratoiminnasta?

Kyselin ensin epilepsialiitosta ja siel-tä neuvottiin ottamaan yhteyttä Kuu-

lokoirayhdistykseen.

Quutti on rodultaan käyttölinjainen lab-radorinnoutaja, miksi päädyit juuri tä-hän rotuun?Rotua mietittiin aika pitkään ja oli muuta-ma vaihtoehto. Käyttölinjainen labbis tun-tui sopivalta, kun ajattelimme sen olevan ”työintoinen”.

Mistä löysit sopivan koiran tähän tehtävään?Pohjanmaalta Havulinnun-kennelistä.( Rai-ja ja Antti Rajala)

Missä asioissa Quutin on tarkoitus auttaa sinua?Quutin on tarkoitus ilmoittaa, kun Neea saa kohtauksen haukkumalla. Kohtauksen aikana Quutti myös nuolee Neeaa ja yrittää herättää. Quutti on turvana yöllä ja lenkil-lä, se kulkee myös mukana terapioissa ja kaupoissa. Tavaroiden nostamisestakin se huolehtii.

Millainen koira Quutti on luonteeltaan?

Quutti on rauhallinen tarvittaessa ja inno-kas tekemään töitä ja hakemaan palloa.

Mikä tekee sinun mielestäsi Quutista hyvän tukikoiran?

Rauhallisuus ja itsenäisyys.

epiLepTikon Tukikoira QuuTTi

Quutin koulutus on nyt vielä kesken . Millaisia taitoja sille on opetettu ja miten koulutus on sujunut?Kohtauksen aikana haukkumista ja herättelyä.Kaupoissa kulkemista.Tavaroiden nostamista.Neean isä on kouluttanut metsästämistä.Agility-harjoitukset.Koulutus on sujunut vaihtelevasti. Koira on nopea oppimaan, mutta ihmisillä on ollut vaikeampaa.

Miten Quutin on muuttanut elämääsi tähän mennessä?Neealle se on tuonut hieman itsenäisyyttä, kun ei ole tarvinnut olla koko ajan jonkun ihmisen kanssa.Myös turvallisuutta sekä Neealle että muille perheenjäsenille.

Kysymykset: Katriina MähönenVastaukset: Neean äiti Tarja Tauren

Valokuvat: Minna Tallberg

8 9

päin.Eihän tämä mikään tori ole, ei haise ruoka niinkuin silloin Töölöntorilla, kun mami osti tosi hyvää lammasmak-karaa. Mutta onpas täällä tätejä ja se-tiä ja paljon paijausta, hyvähyvä. Hei, mutta tuollahan on se Helka, se aina sanoo, että mä olen sen salarakas, mitä se on sitä en tiedä. Me ollaan tavattu kesällä Kopolassa ja Bulellakin. Mutta pääasia että saa paijausta. ”Ai tämä on sun uusi”, sanoo joku tosi iso mies. Mä mikään uusi ole, yli kolme vee jo. Enkä tommosta edes haista, ei tunnu ole-van koiraihminen. (Ei ollutkaan, tietää mami)Mami on jotenkin seko, se hermoilee nyt jotakin ja hypistelee sitä eilistä pa-peria, mikähän sillä on. Tuollahan on Anni ja Pinja, se on tosi kiva pikkukoiratyttö, se on käynyt meil-läkin ja Anni kans.Tuolla tuoksuu Sanna, täällähän on paljon tuttuja. Ja tuolla on Arttu Ullan kanssa, sen oon tavannut leirillä. Hei vitsi, tuolta tulee mummi, jeee. Mitä-hän tästä oikein seuraa. Mami hipelöi taas sitä paperiansa ja nyt se hakee jo-tain miestä. Mennään kuulemma pik-kutelttaan. Anni ja Pinjakin tulee ulos tuolta teltasta tänne ulos kylmään, ma-mille annetaan joku pulikka käteen ja se alkaa puhua isolla äänellä. Taas sitä samaa mitä se jo kotona eilen pulisi, his-toriaa ja rahista ja kaikkea muuta. Oho, nyt piippaa palohälytin, ok ilmaistaan, mutta maahan en mene, ihan märkää, en. Eikä näköjään mennyt Pinjakaan. Nyt soi puhelin, toi ei ole meidän, an-taa Pinjan hoitaa. Ovikellokin soi eikä sekään ole meidän, Pinja on tosiaan ihan pihalla, eihän täällä ole oveakaan minne se voisi Annin viedä. Nyt alkaa jo vähän paleltaa, onneksi mami lopetti sen puhumisen ja päästään kävelemään ja hakemaan mummin rapsutusta. Vä-hän väliä mami pysähtyy puhumaan ihmisten kanssa ja taas tulee paijausta, osaan kyllä aika hyvin sitä kerjatäkin.

Mutta onpas täällä kylmä, onneksi mami ottaa syliin, silti hytisyttää. Mami lait-toi mun oman maton pöydälle ja kääri mut anorakkiin, se vähän helpotti. Ja taas tulee joku täti paijaamaan, Mami yritti näköjään vähän estellä mutta eipä täti uskonut. Voisi jo riittää, mua ihan oikeesti nyt hytisyttää ja mamikin vaikuttaa huolestuneelta, koska en mä yleensä näin palele. Nyt kuulemma läh-detään kotiin. Mennään taksilla, mikä se on? Koska mamin pitää vielä ehtiä takaisin tänne. Lähdetään vauhdikkaas-ti. Voi ei, huokailee mami kun näkee pii-itkän jonon ihmisiä. Ja sitten mennään taas, nyt kuulemma bussiin. Onneksi bussi oli odottamassa meitä, musta on tylsää odottaa bussia. Bussissa on läm-mintä. No niin, ja just kun istuttiin mu-kavasti paikallaan mami hermostuu ja ampaisee bussin eteen puhumaan kul-jettajalle jotain. Jotain johtoja roikkuu

oLinHan sieLLä minäkin”Jaaha, taas mami lähtee jonnekin, kun se on kellarista hakenut ton matkalaukkunsa. Mitä-hän varten se on noin painava, eikä mami pakkaa sinne kuin jotain paperia? Mitähän se nyt aikoo? Jonnekin se nyt touhottaa, vaatteitakin vaihtaa moneen keraan. Aika paljon se pukee, taitaa olla kylmä reissu tiedossa. Mummi tulee varmaan taas mua hoitamaan, kivaa, sitten

saankin vähän ylimääräisiä nameja, mami kun tahtoo olla vähän pihi niitten kanssa, aina täytyy ensin tehdä vaikka mitä temppuja, kuulokoiruutta hmh...

Mummille riittää kun on söpö ja vähän metsästää koirankeksiä.

Saihan se mami jo vaatteet päälleen ja mitä kummaa, se sano, että tulee kohta hakemaan. Eikö se mummi sitten tule-kaan, onpa kummaa. Menen nyt kuiten-kin soffalle huilimaan, katsotaan mitä tapahtuu.Nyt se mami taitaa tulla, viipyihän se jonkun aikaa, jep, avaimet kiertyy lukos-sa. Paras nousta ylös ja mennä vastaan, mami aina ihastelee kun mä venyttelen kun se avaa oven. On sillä vähän kylmät kädet, tuntuu kirsussa, onneksi ei karvo-jen läpi. Hei, mutta se on taas ollut si-littelemässä jotain toista koiraa. Tämän mä olen haistanut ennenkin, hitsi kun en muista nimeä. Mami sano, että Popo sii-nä haisee. Joo, se on se ruskea poika, on tavattu, vähän sellainen pötkö, tosi cool tyyppi. Missähän ne on tavannu. Mami rapisee keittiössä, saisinkohan mäkin vaikka makkaraa, jos oikein yrittäisin, ainakin sitä silputaan namipussukkaan. Haa, taas se helty vaikka aina sanookin, ettei kannata kerjätä, no joutuu sitä en-sin istumaan mutta makkaran takia kan-nattaa. Jaaha, valjaat, on siis joku kau-punkikeikka tiedossa, ja yh, toi oranssi mantteli, takuulla keikka. Mami sanoo, että nyt mennään Narinkka-torille. Bus-silla mennään, enkä tajua miksi koko ajan pitää pysähdellä ja ihmisiä menee ja tulee, eikö ne nyt voisi istua paikal-laan, että voitaisiin vaan mennä eteen-

Kuva Annette Fagerström

Kuva Annette Fagerström

10 11

tiellä ja pitää odottaa vähän. Matka kui-tenkin jatkuu ja pian päästään kotisaa-relle. Ei muuten jääty omalla pysäkillä pois, mun pitää saada vähän nostella koipea ja onneksi löytyy puska, kakka-hätäkin oli. Mami kerää papanat pois ja nakkaa ne bussipysäkin roskikseen, siistiä. Vihdoinkin kotiin, mami riisuu manttelin ja valjaat ja nostaa soffalle tyynyn päälle. Paijaa ja pussailee, yh, ja sanoo, että mä olen tositosihieno koi-ra. Sitten se taas menee. Nyt kyllä otan kunnon nokoset, olipahan taas keikka. Saiskohan hetken olla rauhassa.Taas rapisee avaimet, mami tulee. Se on vähän viluisen näköinen mutta vaikut-taa tosi tyytyväiseltä.Nyt syödään, johan tässä onkin nälkä molemmilla. Mami katsoo illalla telk-karia ja hihkuu riemusta, se oli näh-nyt ittensä ja Popon ja Matin uutisissa telkkarissa. Sitten se taas kerran puhuu puhelimessa, varmaankin Annin kans-sa, ainakin se kuulostaa ihan siltä. Ilta-

kävely ei tänään ollut kauheen pitkä ja aikasin mennään nukkumaankin. Hyvä niin sillä olihan tässä kaikenlaista oh-jelmaa. Toivottavasti mami nyt osasi jotenkin kirjoittaa oikein mun ajatukset, että saisitte vähän tietää minkälaista oli Narinkka-torilla Pysy kuulolla-tapahtu-massa 14.10. 2010. Kivaa siellä oli. Niin ja mä olen Asko, kuulokoirakokelas, ku-ten mami sanoo. Ja mamin oikea nimi on Tuulia, mutta mulle se aina sanoo että mä olen mamin kultakoirapoika, niin että mäkin sanon sitä mamiksi. Seuraavaan kertaan, kuten mami sa-noo”.

Asko

Kuva Annette Fagerström

12 13

14 15

Keholle KuNtoA, Sielulle lePoA

– Metsän siimekseen päästyäni aina tulee ”sielu lepää -olo”, unohtuu kiukut, huolet. Koi-ra nauttii ja minä nautin, kertoo lumikenkäilyä sileäkarvaisennoutajansa kanssa harrastava Reija Ikonen. – Koirani saa juosta vapaana, lihakset kehitty-vät ja kunto pysyy parempana kuin hihnalen-keillä tienvartta kävellessä.

Eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalainen kuvaa lumikenkäilyä mainioksi talviliikunta-muodoksi, jossa saa aerobista liikuntaa. – Voin itse valita lenkin pituuden ja rasittavuuden. Lumikenkäilijä ole sidottu tiettyyn reittiin, ai-kaan tai päivään. Voi nauttia kauniista talvi-maisemista ja samalla koirat saavat tehokkaan liikuntalenkin. Keväällä usein näyttelyissä tuomarit ihmettelevät, miten olen treenannut koirilleni niin upeat lihakset, kultaisianoutajia Goldfellows-kennelnimellä kasvattaja Kapa-nen-Lappalainen kertoo.

LumikenGiLLä LuonToon

Talvisin yleisille hiihtoladuille koiriaan ulkoiluttamaan tulevat koiranomistajat saavat lehtien ylei-sönosastojen keskustelut kuumenemaan. Moottorikelkkareiteillä sattuu usein vaaratilanteita, kun irrallaan olevat koirat juoksevat kovaa vauhtia liikkuvan kelkan eteen. Sen sijaan lumikenkäilijä vie

koiransa syvemmälle metsään, jossa ei ole häiriöksi eikä tule häirityksi.

Nuorien berninpaimenkoiraurostensa kans-sa lumikenkäilevä Piia Kinnunen tuumii, että hänellä tulee harvemmin reippailtua täydessä umpihangessa. Yleensä hän lenkkeilee metsäs-sä, metsäteitä ja -polkuja pitkin. Lumikenkäily-polut pysyvät melko kovina pohjaltaan, vaikka uutta lunta ehtiikin sadella päälle. Tamppautu-nut lumikenkäpolku on kantava ja koirillekin helpompi kulkea. – Koirat voivat mennä joko umpihangessa tai halutessaan lumikengän jäl-keä pitkin. Näin ollen koira voi myös säännös-tellä itse jaksamistaan lenkillä. Alkumatkan ne menevät yleensä täysin metsässä umpihangen puolella mutta matkan edetessä koirat voivat käydä välillä huilaamassa ja ottamassa kevy-emmin lumikengän jäljellä. Kävely lumisella polulla on lumikengillä helpompaa kuin pel-källä tavallisella kengällä. Lumikenkä ei upota yhtään eikä luista.Maria Hurme harrastaa lumikenkäilyä pienen ja keskikokoisen koiran kanssa. Länsiylämaan-terrieri Berry ja suomenpystykorva Eddie pää-sevät lumikenkäpolulle kirmailemaan säiden salliessa 2–4 kertaa viikossa. – Pystykorvam-me on reipas menijä hangilla, kuten myös westie, mutta pienelle koiralle syvä hanki on työläämpää. Koiran nivusiin ja jalkoihin tas-suja myöden muodostuu usein lumipaakkuja, jotka ärsyttävät koiraa ja vaikeuttavat kulke-mista. Meillä ongelma on ratkaistu ulkoilupu-vulla. Jos koira on tottunut pitämään tossuja, on lenkkeily koiralle mukavampaa – Berryllä tossut jäävät polulle jo alkumetreillä, Maria Hurme naurahtaa.

Teksti: Irene Turunen, kuvat Irene Turunen ja Marko Turunen

Välillä mennään umpihangessa

Isännän kanssa iltapäivän aurinkoon tiennäyttäjä

KoKeMuStA VARuSteiStA JA

VAARAtilANteiStA

Halolan-kennelnimellä labradorinnoutajia kasvattava Tiina Tikkanen on lumikenkäili-jänä jo konkari. – Lumikenkäni ovat noin18 vuotta vanhat, remmeillä kiinnitettävät ja säädettävät. Ne maksoivat silloin n. 1000 markkaa. Olen siis lumikenkäillyt jo kauan ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Käytössä ovat siis edelleen ne ensimmäiset lumiken-käni. Tiina Tikkanen liikkuu viiden aikuisen labradorinnoutajansa kanssa ympäri vuoden maastossa, ja lumikenkäily on ainoa konsti päästä maastoon lumien aikaan. Koirat saa-vat monipuolista liikuntaa vapaana juosten, välillä umpihangessa kahlaten. Maria Hurme on kokeillut muutamia eri lu-mikenkämerkkejä ja huomannut, että ken-kiin kannattaa satsata. – Varsinkin siteiden tulee olla helposti avattavia, jos esimerkiksi jää jumiin upottavaan hankeen. Toisaalta si-teet eivät saa olla sellaiset, että ne aukeavat itsestään kulutuksen vaikutuksesta. Myös

16 17

jalkapohjan mukaisesti liikkuva pohja helpot-taa kenkäilyä. Jotkin lumikenkämallit eivät myöskään sovi kaikille kengille vaan saattavat rikkoa ne päkiän kohdalta.Osa lumikenkäilevistä koiranomistajista liik-kuu muovisilla lumikengillä, osa taas vannoo kalliimpien ja kevyempien alumiinirunkoisten lumikenkien nimeen. Lumikenkiä pidetään kestävinä urheiluvälineinä.Piia Kinnunen kertoo vaaratilanteita sattuvan lumikenkäillessä usein, koska koira kulkee mo-nesti aivan hänen takanaan. Kun koira astuu vähän väliä muovisen lumikengän takaosan päälle, ihmisen kaatumisen riski kasvaa, mut-ta myös riski koiran varpaiden takertumisesta lumikengän kantaan suurenee. – Omalle koi-ralleni kävi viime talvena kerran tällainen ta-paturma. Koira kipuili varvastaan useamman päivän ajan ja joutui olemaan levossa. Tuon jälkeen teippasinkin lumikenkien koloset tei-pillä umpeen vastaisuuden varalle. Ensi tal-vena ovat hankinnassa uudet lumikengät ja kiinnitän varmasti tarkemmin huomiota ken-gän rakenteeseen tämän tapaturman jälkeen. Piia Kinnunen mainitsee myös, että että koiran saavuttaminen ja kytkeminen vaaratilanteissa on hitaampaa lumikengät jalassa, sillä niillä juokseminen on melko vaikeaa. Labradorikas-vattaja Tiina Tikkanen tähdentää, että äkillis-ten tilanteiden varalta koirat on oltava välittö-

mästi kytkettävissä.Hille Rautiainen, joka lumikenkäilee berninart-tujensa kanssa, kehottaa harjoittelemaan lajia turvallisilla alueilla ja helpoissa maastoissa. Hän muistuttaa, että koira ei saa kulkea liian lähellä lumikenkiä, jotta ei satu haveria. – Sau-vojakin voi käyttää, niin saa niskahartiaseu-dun jumit irti. Ja kun lumikengillä pääsee liikkumaan mielettömän upeisiin paikkoihin, myös valokuvaaminen saa aivan uusia ulottu-vuuksia!Heli Kapanen-Lappalainen muistuttaa, että rankkojen lenkkien jälkeen täytyy muistaa koiran lihashuolto, hieronnat, venyttelyt ja riittävä lepo. – Joskus lumi sulaa kerroksittain ja jäätyy taas. Sellaisella kelillä ei kannata lu-mikenkäillä koiran kanssa, sillä koiran tassut ja varsinkin kannukset rikkoutuvat silloin hel-posti.

luMiKeNKäKäVely FySioteRAPeutiN SilMiN

Fysioterapeutti, eläinfysioterapeutti Leena Jaatinen on kokenut lumikenkäilijä. – Lumi-kenkäkävely on normaaliin kävelyyn verrattu-na noin puolet rasittavampaa eri kirjallisuus-lähteiden mukaan. Lumikenkäily voi yllättää aloittelijan, se voi aluksi tuntua yllättävän

Lumikengät jalkaan ja menoksi!

18 19

Olen ensimmäisillä lumikenkälen-keilläni käyttänyt sykemittaria, ja jo kevyessä nilkan korkuisessa peh-meässä puuterilumessa syke kohosi 160 x minuutissa. Sen vuoksi voisin suositella lumikenkäilyä kaikille fyysisesti terveille sopivaksi lajik-si. Erityisesti sepelvaltimotautia ja verenpainetautia sairastavien täytyy kuormitus ottaa erityisesti huomioon. Samoin flunssan alku-vaiheessa on syytä jäädä kotiin pa-ranemaan jälkitaudit välttääkseen, Leena Jaatinen suosittelee. – Lu-mikenkäilemään lähtiessä on syy-tä verrytellä ja venytellä kevyesti

alaraajalihaksisto vammojen ennaltaehkäise-miseksi. Ensimmäisillä kerroilla riittää muuta-man kilometrin lenkki noin 3 kertaa viikossa. Pikkuhiljaa matkaa voi lisätä, kun tekniikka ja kunto kohenevat. Lenkin jälkeen on myös syy-tä palauttaa lihaksisto lepopituuteen venytte-lemällä pohkeet, reidet ja pakarat.Entä sopiiko lumikenkäily kaikille koirille? – Lumikenkäkävely ja hangessa tarpominen on koiralle voimaharjoittelua. Koira elää tässä hetkessä eikä osaa säästellä itseään. Se tekee kaiken täysillä, myös fyysisen harjoittelun. Se seuraa lojaalisti omistajaansa vaikka viimeisil-lä voimillaan. Sen vuoksi on omistajan oltava

rankaltakin normaaliin kävelyyn verrattuna. Leena Jaatinen kertoo lajin kuormittavan eri-tyisesti hengitys- ja verenkiertoelimistöä, sekä alaraajalihaksistoa, pohkeita, etureisiä ja paka-ralihaksistoa. Lumikenkäkävelyn kuormitusta lisää lumen määrä ja laatu; mitä enemmän lun-ta on ja mitä painavampaa lumi on, sen ran-kemmaksi lumikenkäily muuttuu. Myös kengil-lä on merkitystä, sillä osa lumikengistä kerää pohjaansa lunta, ja pahimmalla nuoskakelillä lumikenkä saattaa painaa usean kilon. Kengät onkin syytä valita ammattilaisen avustuksella, jos harrastusta aikoo jatkaa pidemmälle.– Lumikenkäilyn esittelyissä eri kotisivuil-la kerrotaan, että lumikenkäily sopii kaikille.

Tarvitaanko täällä apua

Eikäs kohta jo evästelläLumikenkäretken kohokohta on, kun eväät kaivetaan esiin

Rankan lenkin jälkeen venytellään ja levätään lämpimässä

se henkilö, joka arvioi koiralleen sopivan lii-kunnan määrän, riippuen koiran senhetkisestä kuntotasosta ja aikaisemmasta liikunnan mää-rästä, tähdentää Leena Jaatinen. Hän on sitä mieltä, että lumikenkäkävely ei sovi erityises-ti nivelrikkoiselle koiralle. Nivelet kipeytyvät, kun jalat humpsahtelevat hangen läpi, mikä aiheuttaa koiralle lisääntyvästi epäinhimillisiä kipuja.Lumikenkäkävelylle voi berninpaimenkoiria Merry Mistel’s -kennelnimellä kasvattavan Leena Jaatisen mukaan turvallisesti ottaa mukaan täysikasvuisen nuoren koiran, jonka kasvu on päättynyt, terveen aikuisen ja van-henevan koiran. Pennulle lumihangessa liikku-minen sen sijaan on liian rankkaa. Pahimmil-laan liian voimakas harjoittelu voi vaurioittaa pysyvästi kasvuvaiheessa olevaa tuki- ja liikun-taelimistöä ja vaikuttaa siten pennun kasvuun ja loppuelämään ei toivotusti. Kun suurin kas-vuvaihe on päättynyt ja kuntotaso alkaa olla aikuisen tasolla, voi nuoren koiran turvallises-ti ottaa lumikenkälenkille mukaan. Lenkkien pituus kannattaa suunnitella huolella, koiran koostakin riippuen. Pieni koira joutuu teke-mään lyhyillä jaloillaan enemmän työtä han-gessa, kun taas isompi koira pidemmillä jaloil-la pääsee helpommin liikkumaan.– 8 vuoden lumikenkäilykokemuksella olen to-dennut parhaaksi käytännöksi koirien kannalta

pitää tallattuna muutamaa reittiä, jolloin koira pystyy halutessaan kävelemään kiinteämmällä pohjalla uppoamatta joka askeleella. Koira voi näin levähtää välillä ja taas spurtata hankeen, kun voimat palautuvat. Tämä sopii erinomai-sesti mm. vanheneville koirille, jotka puhku-vat intoa lähteä lumikenkäreissuille mukaan, mutta joille jatkuva hangessa tarpominen on liian raskasta. Ne voivat huilata ja kävellä ko-vemmalla polulla rasittumatta liikaa ja ovat onnellisia päästessään lauman mukaan kuten ennen, neuvoo Leena Jaatinen. Kuten aloittele-valle omistajalle, myös koiralle sopiva aloitus lumikenkäilyyn on noin kolme kertaa viikossa muutaman kilometrin lenkillä. Lumihangessa kävely kehittää erityisesti koi-ran vartalon lihaksistoa, selkä ja vatsalihaksia, ja takaosan lihaksistoa. Leena Jaatinen muis-tuttaa, että koira tarvitsee lihashuoltoa siinä kuin ihminenkin. Lihasvenyttelyt, erityisesti takaosan lihaksistolle, tulisi suorittaa viikoit-tain, jos koira on mukana säännöllisesti lumi-kenkäreissuilla useamman kerran viikossa. Al-kuverryttely lenkille lähtiessä ennaltaehkäisee tehokkaasti tapaturmariskejä. Helpoin ja käy-tännöllisin tapa on kytkeä koira alkumatkaksi hihnaan, jolloin sen lihaksisto ja nivelistö läm-penee. Sitten voi koiran laskea turvallisesti irti ja se pääsee tekemään sitä mikä on sille rak-kainta, liikkumaan vapaana luonnossa!

20 21

Tapiola tarjoaa ainoana Suomessa suorakorvauspalvelua, jolla koiravakuutusten korvausasiat hoituvat nopeasti ja helposti suorakorvauspalveluklinikalla. Käytännössä suo-rakorvauspalvelu tarkoittaa, että asioidessasi eläinklini-kalla (ark. 8–20, paitsi juhannuksesta heinäkuun loppuun 8–17) maksat vakuutuksen mukaan korvattavasta hoidosta vain omavastuuosuuden.

Tarkista suorakorvauspalvelua tarjoavat klinikat tapiola.fi/elaimet tai soita 01019 5100 ma–pe 8–20.

Maksa eläinlääkärin laskusta vain osa!

Matti Eskelinen tuntee lumikengät

MAtti tuNtee lAJiN JA VARuSteet

Hammaslahdessa asuva Matti Eskelinen on lumikenkäilyn uranuurtaja Suomessa. – Vuo-den 1995 aikana aloitti ranskalaissyntyinen Dominick Arduin lumikenkäretkien järjestämi-sen matkailijoille Saariselän alueella. Hän toi-mi Suomen Ladun retkioppaana Kiilopään ret-keilykeskuksessa, jossa pidettiin vuonna 1996 kansainvälinen lumikenkäseminaari. Suunnit-telin Pyhäselän Elovaaran harjuille lumikenkä-reitistön samoihin aikoihin. Reitistö esiteltiin mm. lehdistölle 1996, kuvailee Matti Eskelinen 90-luvin puolivälin lumikenkäilybuumin syn-tyä maassamme. Hänen mukaansa tämänhet-kistä lajin tarkkaa harrastajamäärää ei tiedetä, mutta jo vuosia sitten lumikenkiä oli myyty maassamme 100 000 paria. Varsinainen buumi on ohi, mutta lumikenkäily on kovin suosit-tua matkailuyrityksissä. – Lumikenkäilystä ei tullut ihan niin suosittua Suomessa kuin aja-teltiin. Välineitten kehittely ei ehkä edennyt. Ihmiset ostivat ns. tavaratalolumikenkiä, jotka eivät toimi niin hyvin. Kunnolliset lumikengät ovat kalliita, mutta niistä on iloa pitkäksi ai-kaa.– Lumikenkäily sopii kaikille, jotka haluavat päästä lähelle talvista luontoa, sanoo Matin lumikenkä -nimistä yritystä pyörittävä Eske-linen. – Lumikenkäily voi aiheuttaa ”riippu-vuutta”, mutta muita haittoja ei heti tule mie-leen. Mahdollisia vaaratilanteita voi aiheuttaa

meneminen heikolle, puron tai lammen jäälle, liian jyrkille kalliorinteille, rinteille, joissa on lumivyöryvaara tai kesällä lakkasuolle meno. Sen kieltäisin kokonaan, varoittaa parista pa-hasta vaaratilanteesta kuullut Matti Eskelinen. – Eksyminenkin on tietysti mahdollista.Koiranomistajille Matti Eskelinen suosittelee melko hyvin kantavia eli suurikokoisia lumi-kenkiä, koska tarkoitus on liikkua myös kos-kemattomilla hangilla, reittien ulkopuolella. Kengiksi sopivat lämpimät, tukevat, kosteutta kestävät tasapohjaiset esim. vaelluskengät tai talvilenkkarit. Ns. kolmen kerroksen pukeutu-minen sopii lumikenkäilyyn: – Aluskerros pitää ihon kuivana. Sen on oltava luonnonkuitua, joista parhaita ovat villa ja silkki. Välikerros pitää kehon lämpimänä ja vastaanottaa alus-kerroksesta siirtyvän kosteuden. Kuorikerros puolestaan suojaa tuulelta ja sateelta. Kuori-kerroksessa on oltava tuuletusaukkoja kosteu-den päästämiseksi ulos kehosta. Kerrospukeu-tumista sovelletaan myös käsiin ja jalkoihin, sanoo Matti Eskelinen, jonka mielestä perin-teiset hirvennahkarukkaset soveltuvat erin-omaisesti käsineiksi sauvoja käyttävälle lumi-kenkäilijälle.Matti Eskelisellä on hyvä neuvo aloittelevalle lumikenkäilijälle: – Lähde ensin lenkille kokeneen oppaan joh-dolla ja testaa erilaisia lumikenkiä, joista löy-dät mieleisesi. Meillä Pohjois-Karjalassa tämä onnistuu joko Kolilla KoliActivin eräoppaiden johdolla tai Hammaslahdessa Matin lumiken-gässä. Jos menet yksin metsään, ota kompassi mukaan, opettele sen käyttö ja luota kompassiin.

Jotkut koirat kävelevät mielellään aivan lumikengän kannassa kiinni

22 23

-

Kuva

: Ja

ck R

usse

ll ©

F. D

uhay

er -

09/2

010.

www.royalcanin.fi /koiranpentu

pennunelämän eväät

U

UTTA

Ensi askeleet tasaiseen kasvuunRavitsemustarpeet ovat kaikille pennuille yhteiset, mutta suhteessa koiran kokoon. Uudistuneet pentujen täysravinnot on suunniteltu herkälle ruuansulatukselle ja ne auttavat vahvistamaan vastustuskykyä.Pentujen täysravinnot pieni-, keski-, suuri- ja jättikokoisille koiranpennuille. Myös roturuokia.

RC_Junior_2010_B5_mv.indd 1 15.11.2010 8:52:54

Hirmuinen TerrieriPäivän Hesarissa oli ihan huikea uutinen: jackrusselinterrieri Jack

oli ollut oravia jahtaamassa pohjoisdakotalaisella maatilalla. Kurret tuo pikkuinen Jack-koira oli aina ajanut puuhun. Koiran omistaja oli kertonut että Jack tykkää ajaa kissoja puuhun, peruskoira siis. Eräänä kertana Jack oli sitten törmännyt puumaan ja ajanut tuon 70-kiloisen

kissapedon puuhun. Kissa mikä kissa lienee koira ajatellut eikä ollut antanut valtavan kokoeron häiritä itseään. Tiesinhän minä, että

terrierit ovat sisukkaita mutta tuo, huhhuh.

pidetään 27.2.2011 Saaran Kodissa osoitteessa Bulevardi 19 A 1, Helsinki.Ilmoittautuminen viimeistään 20.2.2011 mennessä Tuulialle:

p. 045 237 2132 tai tuulia (at) kuulokoira.fi.

Yhdistyksen tilaisuuksiin ei tilata tulkkia. Jos tarvitset tulkin, tilaathan itse ja kerro siitä ilmoittautumisen yhteydessä. Tieto välitetään

muille, niin ettei tule päällekkäisiä tilauksia. Tulkkitunnit voitaneen edelleen jakaa paikalla olevien tulkkausta tarvitsevien kesken.

Tervetuloa mukaan!

Suomen kuulo- ja tukikoirayhdistyksen hallitus

Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n Sääntömääräinen vuoSikokouS

24 25

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin: viestin viethän ystävälle,niin paljon toivoisin hyvää hälle.Tuoksua kuusen ja kynttilän,

iloa, riemua kukkurapäin.Lämpöä, rakkautta läheisten.Ystävän jouluisen halauksen.

Hyvää Joulua Ja

onnellista uutta vuotta!

toivottavat Tuulia ja Asko