8 4/2014 8 4/2014

4/2014 9

Sisäministeriö ohjeistaa pelastussukel-lukseen erillisellä ohjeella, joka sisältää ohjeistuksen muun muassa savusukel-

lukseen ja kemikaalisukellukseen. Ohje on kuitenkin pintapuoleinen vaarallisille aineil-le altistumisen osalta, sillä se on tehty pelas-tussukelluksessa tarvittavan fyysisen toimin-takyvyn ja pelastussukelluksen organisoinnin näkökulmasta. Ohje ei keskity pelastussukel-luksen jälkeiseen huoltotoimintaan, jossa al-tistuminen pääasiassa tapahtuu.

– Se on tehty vuonna 2007 ja silloin ei pu-huttu altistumisesta vaarallisille aineille vaan lähinnä lämpösäteilylle. Ohjeessa koroste-taan suojavarusteiden merkitystä, mutta vas-ta viime vuosina on noussut esiin esimerkiksi huollon yhteydessä tuleva altistuminen vaa-rallisille yhdisteille, toteaa pelastusylitarkas-taja Taito Vainio.

Vainio korostaa, että palomiesten pitää pystyä tekemään työnsä turvallisesti ja sii-nä asiassa työantaja ja työntekijä itse ovat avainasemassa.

– Työturvallisuuslaki määrittää, että työn-antajan ja työntekijän tulee osallistua yh-teistyössä työturvallisuuden tekemiseen. Nyt on tekeillä Fyysisen toimintakyvyn arviointi -ohje, jossa todennäköisesti tullaan ohjeista-maan päiväkirjan pitämisestä tehtävien osal-ta. Merkintöjen perusteella katsotaan kuu-luuko työntekijä ilmoittaa ASA-rekisteriin, Vainio selventää.

Työnantaja on velvollinen pitämään re-kisteriä altistuneista työntekijöistä ja ilmoit-tamaan altistumisesta raja-arvojen ylityttyä. Palomiehiä ei rekisterissä vielä kuitenkaan ole, sillä Vainion mukaan raja-arvojen seu-raaminen on vaikeaa.

– Päiväkirjamerkintöjen seurannasta sel-viäisi altistumisen määrä helpommin ja tar-vittavat toimenpiteen päästäisiin tekemään nopeammin. Yhteistoiminta on tässä asiassa avainasemassa, Vainio muistuttaa.

Palomiesten terveys puhuttaaTyöterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysminis-

Ei savuailman syöpää?Palomiehet altistuvat viikoittain haitallisille aineille, jotka voivat li-sätä syövän riskiä. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) on luokitellut palomiestyön kokonaisuudessaan mahdollisesti syö-pävaaraa aiheuttavaksi. Altistuminen tapahtuu niin tositilanteissa kuin harjoituksissakin. Sisäministeriö ja Työterveyslaitos ohjeistavat ilmoittamaan altistuneet ASA-rekisteriin, mutta palomiehiä ei rekis-terissä ole, lukuun ottamatta Pelastusopiston savusukelluskoulut-tajia. Parannusta asiaan on tulossa.

Teksti: Kati Kottila-Etuaro Kuvat: Mikko Kukkanen ja Kimmo Kaisto

10 4/2014

teriö ovat parhaillaan laatimassa ohjeistusta palomiesten ilmoittamisesta ASA-rekisteriin. – Pelastusalalta on tullut yhteydenottoja asi-an tiimoilta. Rekisterin ohjeistus ei vielä ole aivan valmis, mutta sitä hiotaan parhaillaan ja se valmistunee piakkoin, kertoo Työter-veyslaitoksen erityisasiantuntija Anja Saalo.

ASA-rekisteriä on pidetty jo yli 35 vuot-ta ja sen käyttöön velvoittaa useampi laki ja asetus. Työterveyslaitos ylläpitää rekisteriä Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksian-nosta ja raportoi vuosittain rekisteröinnin tuloksista. Palomiehistä tuloksia ei juuri ole.

– Asia nousi esille viime vuonna ja otak-sun, että pelastuslaitokset odottavat luvattua ohjeistusta, ennen kuin ilmoittavat työnteki-jöitä ASA-rekisteriin, Saalo pohtii.

Suomen Sopimuspalokuntien Liitossa (SSPL) pidetään koko pelastushenkilöstön työturvallisuutta ja terveyttä erittäin tärkeä-nä tekijänä. Liitto on huolestunut pelastus-henkilöstön altistumisesta syöpää aiheutta-ville aineille ja se pitää hyvänä uutta linja-usta ottaa pelastushenkilöstö mukaan ASA-rekisteriin.– Pelastushenkilöstön huomioiminen ASA-rekisterissä on vain alku pelastusalan työ-turvallisuuden ja terveyden parantamisessa. Myös ohjeistusta ja työkäytäntöjä on muu-tettava ja parannettava, jotta altistusta voi-taisiin vähentää merkittävästi, toteaa SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujala.

– Kannamme vastuuta sopimuspalokun-talaisten työturvallisuudesta, sen kehittämi-sestä ja parantamisesta, Kujala muistuttaa.

Pelastusopisto edelläkävijänä altistumisen seurannassa

Pelastusopiston yliopettaja Ismo Huttu tote-aa pelastusalan olevan kouluttajiaan jäljessä jopa kymmenen vuotta altistumisten mini-moinnissa. Opiston opettajat ovat ASA-re-kisterissä sekä biomonitoroinnissa koulu-tuksessa saamiensa altistumisten vuoksi. Monitoroinnin kautta saatua tietoutta käy-

tetään hyväksi opetuksessa.– Taustatietoon nojaten kerromme käy-

tännön esimerkkejä suojautumisesta, Hut-tu kertoo.

Altistuminen tapahtuu ihon ja hengityk-sen kautta, mutta Huttu korostaa ihoaltis-tuksen olevan merkittävin riski. Likaisten käsien kautta altistutaan, vaikka ylimääräi-set suojakäsineet ehkäisisivät iholle tulevan aineen määrää.

– Opistolla ihoaltistuminen minimoi-daan harjoituksen jälkeen välittömällä pe-sulla, mutta likaisten varusteiden kautta al-tistumista tapahtuu myös hengityksen väli-tyksellä, Huttu muistuttaa.

Huttu huomauttaa, että pelastusalan ken-tällä ei ole altistumisen vaaroihin panostettu vielä riittävästi. Sisäministeriön ohje on pin-taraapaisu ja siihen tulisi Hutun mukaan li-sätä tietoa altistumisesta vaarallisille aineille. Myös palohenkilöstön käyttämät sammutus-vaahdot altistavat kemikaaleille.

– Sammutusvaahdot ovat myrkyllisiä ja ihon kautta niitä imeytyy elimistöön, jos kä-sittelee vaahdon kanssa tekemisissä olleita va-rusteita, Huttu pohtii.

Kaikesta myrkyllisille aineille altistumisis-ta huolimatta Huttu tuo esiin mielenkiintoi-sen tutkimuksen. Suomalaisilla palomiehillä on uuden tutkimuksen mukaan kolme pro-senttia pienempi syöpäriski tavanomaiseen suomalaismieheen verrattuna.

– Mielestäni altistumisen korostamisessa on ruvettu joiltakin osin hyperventiloimaan, pohtii Huttu.

Sosiaali- ja terveysministeriön ASA-rekis-teri on syöpäsairauden vaaraa aiheutta-ville aineille ja menetelmille ammatis-saan altistuvien rekisteri. Siihen kuulu-ville henkilöille voidaan tehdä biologi-sia altistumismittauksia eli mitata syöpä-vaarallisen aineen pitoisuuksia verestä tai virtsasta. Työpaikalla voidaan myös teh-dä työhygieenisiä altistumismittauksia eli mitata syöpävaarallisen aineen mää-rää työpaikan ilmasta.

ASA-rekisteriin ilmoitetaan työntekijä, joka altistuu vähintään 20 päivänä vuo-dessa syöpävaarallisille kemikaaleille. Re-kisterin tietoja käytetään altistuvien seu-rantaan, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja tutkimuskäyttöön. ASA-rekisteröinti pe-rustuu kansainvälisen Työjärjestön (ILO) yleissopimukseen (nro 139), joka tuli Suo-messa voimaan 1978. www.ttl.fi/fi/rekisterit/asa-rekisteri

ASA-REKISTERI

Pelastusopiston yliopettaja Ismo Huttu (3.vas.) toteaa pelastusalan olevan kouluttajiaan jäljessä jopa kymmenen vuotta altistumisten minimoinnissa.

4/2014 11

Altistumistutkimusten perusteella altistumisien vähen-tämiseksi noudatetaan seuraavia toimenpiteitä välittö-mästi toistaiseksi. 1. Savusukellusharjoituksissa tulisi käyttää Gore-Tex -kal-volla varustettua pukua.2. Ohuet työrukkaset tai vastaavat käsien suojana koko päivän (tai ns. alushanskoja, mutta silloin on huolehdit-tava ettei likaisten ja märkien puuvillakäsineiden kautta tule altistusta) Huoltotehtävissä, jossa varusteita pestään, käytetään kertakäyttöisiä suojakäsineitä.3. Sukelluksen jälkeen tauoilla ja palautetta antaessa savu-sukellusvarusteet riisuttava välittömästi (laitteet ja takki).4. Superlonia ei saa enää polttaa. 5. Polttonestettä käytetään vain pieniä määriä sytykkeenä. 6. Jälkiraivauksen aikana käytetään aina hengityssuo-jaimia.

7. Savusukellusharjoituksen jälkeen (päivän jälkeen) pe-seydytään harjoituspaloasemarakennuksessa harjoitus-alueella ja likaiset sammutus- ja väliasut laitetaan jätesä-keissä pyykinkeräilyastiaan.8. Lastulevyä poltetaan vain palokonteissa. Palotalossa polttomateriaalina käytetään puhdasta puuta.9. Savusukelluspäiväkirjan avulla seurataan vuosittaista altistumista > Asa-rekisteri, työterveys.10. Työvuorolistat laaditaan siten, ettei useita altistumis-päiviä tule samalle viikolle (max. 2 päivää/viikko).11. Mittaukset tehdään kerran vuodessa altistuksen jäl-keen (seuranta Asa-rekisteri)12. Työtapa on kuumaharjoituksissa: sama opettaja toimii sekä sytyttäjänä että seuraa sukellusta > varusteiden rii-sunta > palautteen antaminen sukeltajille

Kansanedustaja Ari Jalonen (ps) esitti kirjallisen kysymyksen ”Palo-miesten syöpävaarallisille aineille altistumisen seuranta” 7.6.2013. Siinä hän kysyi, ”Miten ministeri huolehtii siitä, että palomiesten työterveyshuolto saadaan syöpäseurannan osalta asianmukaiseksi ja että altistusnormit täyttävät palomiehet todella merkitään ASA-re-kisteriin ja miten ministeri järjestäisi sen että aluepelastuslaitoksil-la on asianmukaiset ohjeet palomiesten suojaamiseksi karsinogee-nialtistukselta?”

Vastauksessaan 27.6.2013 sosiaali- ja terveysministeri Paula Ri-sikko totesi muun muassa:

”Palomiesten karsinogeenialtistukselta suojaamisen tehostamisek-si sosiaali- ja terveysministeriö tulee olemaan yhteydessä pelastustoi-men ohjauksesta vastaavaan sisäasiainministeriöön. Siinä yhteydes-sä selvitetään tarve pelastuslaitosten ohjeistamiseksi ASA-rekisteröin-nin edellytyksistä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö tulee tiedotta-maan aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueita ASA-rekiste-röinnin valvonnan ja ohjauksen tarpeista. Työterveyshuollon toimi-vuuden varmistamiseen on työsuojeluvalvonnassa kiinnitetty erityis-tä huomiota jo vuodesta 2012 lukien.”

www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_517_2013_p.shtml

Pelastusopiston savusukellusopettajille antama ohjeistusaltistusten ehkäisemiseksi 1.10.2012 alkaen:

Myös palohenkilöstönkäyttämät sammutusvaahdot

altistavat kemikaaleille.

Savu ei ole enää haissut Jyväskylän palo-asemilla muutamaan vuoteen juuri ol-

lenkaan. Jyväskylän kolmella paloasemalla on toteutettu Puhdas paloasema -mallia noin kolmen vuoden ajan. Malli perustuu ruotsa-laiseen Skellefteån paloasemalla kehitettyyn suojautumis- ja varustehuoltomalliin. Jyväs-kylässä sitä ovat kehittäneet edelleen nyt jo eläkkeellä oleva ruiskumestari Arto Hongisto ja paloesimies Jarkke Lahti.

– Työterveyslaitoksen ja VTT:n tutkimuk-sissa on osoitettu palokohteiden savu-, no-ki- ja kemikaalijäämien altistavan palomie-het syöpää aiheuttaville kaasuille ja pien-hiukkasille. Sairastumiseen voi mennä 10–30 vuotta. Puhdas paloasema -mallin tavoit-

teena on vähentää miehistön altistumista il-man ja pintojen epäpuhtauksille oikeaoppi-sella suojautumisella, Lahti kertoo.

Uudet toimintatavat oli luonteva ottaa käyttöön kun Jyväskylään valmistui uudet pa-loasemat. Niissä on erikseen pesutilat likaisil-le autoille ja varusteille. Seppälän paloasemal-la työskentelevä Lahti huomauttaa, että pelkät tilat eivät kuitenkaan riitä, vaan myös asen-teita ja työmenetelmiä on pitänyt muuttaa.

– Likaiset sammutuspuvut riisutaan jo ti-lannepaikalla ja ne laitetaan kuljetusastiaan, jätesäkkiin tai tällä hetkellä kokeilussa ole-vaan pesupussiin. Mitään likaista varustetta ei tuoda autoon tai puhtaaseen kalustohal-liin. Keikan jälkeen autot, paineilmalaitteet, letkut ja muut likaantuneet varusteet aje-taan pestäväksi erilliseen pesuhalliin. Myös miehistön oma peseytyminen ja puhtaiden vaatteiden vaihto toteutetaan heti, kun se on mahdollista, Lahti sanoo.

Iho pahin likareittiLahden mukaan iho on pahin epäpuhtauden altistumisreitti. Suoraa nokikontaktia yrite-tään välttää tilanteen aikana ja sen jälkeises-sä huollossa. Näkyvä noki pestään pois jo tilannepaikalla. Varusteiden huollossa käy-tetään hansikkaita sekä silmä- ja hengitys-suojaimia, joiden avulla pienennetään mer-kittävästi altistumista.

Palomiehet Marko Väisänen ja Samu Kemppi (oik.) tietävät, että oikeaoppisella suojautu-misella vähennetään epäpuh-tauksille altistumista.

Tavoitteena terveempi palomiesTeksti ja kuvat: Mika Rinne

Likaisten varusteiden huollos-sa käytetään hengitys- ja iho-suojaimia. Jarkke Lahti laittaa sammutuspuvun tällä hetkellä kokeilussa olevaan pesupus-siin, jonka voi työntää sellaise-naan pesukoneeseen.

12 4/2014

4/2014 13

Tehokas kaksikko vaativiin suorituksiin.Miele Professional pyykinpesukoneilla ja kuivausrummuilla saat suojavaatteet uudelleen käyttöön alle kolmessa tunnissa. Puhtaina, kyllästettyinä ja kuivina. Kysy lisää myös maskien puhdistusratkaisuista!

Miele Oy / Professional Porttikaari 6, 01200 Vantaa Puhelin (09) 875 970 asiakaspalvelu@miele.fiwww.miele-professional.fi

Altistumisen vähentäminen tulipaloissa

Siirtyminen onnettomuuspaikalle

Kaiken tarkoituksena on

terveempi palomies

Jarkke Lahti 2012

Toiminta onnettomuuspaikalla - Paineilmalaitetta käytetään

aina tilanteen vaatiessa - Käytetään alushansikkaita - Jälkiraivauksessa

käytetään tarkoituksenmukaista suojaustasoa

Toiminta onnettomuuden jälkeen - Riisutaan kontaminoituneet

varusteet jo tilannepaikalla - Pestään jalkineet - Pestään likaiset ihonkohdat

heti

Varusteiden kuljetus - Kontaminoituneet varusteet

kuljetetaan paloasemalle erillään henkilöstöstä, erillisissä astioissa tai jätesäkissä

Siirtyminen paloasemalle - Henkilöstö siirtyy

paloasemalle huoltoon

Varusteiden huolto - Varusteet huolletaan

niille varatuissa tiloissa - Käytetään asianmukaisia

suojaimia huollon aikana

Henkilöstön oma huolto - Peseydytään

mahdollisimman nopeasti ja vaihdetaan puhtaat vaatteet päälle

Ajoneuvojen kalustaminen - Ajoneuvot kalustetaan

puhtaissa tiloissa

HÄLYTYSVALMIUS - Paloasemalla oleva

henkilöstö, varusteet ja kalusto ovat puhtaita

Likaiset letkut ja muut varusteet pestään ennen kuin ne otetaan uudelleen käyttöön, kertoo paloesimies Jarkke Lahti.

– Musta naama ja savunhajuinen palo-asema eivät ole enää nykypäivää. Esimiesten tehtävänä on näyttää esimerkkiä ja perustella miehistölle, miksi kannattaa suojautua epä-puhtauksilta. Asenteiden ja rutinoituneiden toimintatapojen muuttaminen ei ole help-poa, mutta tuloksena on lopulta terveempi palomies sekä savuton ja kemikaalivapaa pa-loasema, Lahti toteaa.

Seppälän paloasemalla työskentelevät pa-lomiehet Marko Väisänen ja Samu Kemppi kokevat, että altistumisen pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet kuuluvat luontevas-ti omaan työhön.

– Tämä on loppujen lopuksi asennekysy-mys. Kyse on omasta terveydestä, jota voi-daan edistää suojautumisella ja hiomalla toi-mintatapoja. Esimerkiksi paineilmalaitteet riisutaan usein tulipalon sammuttamisen jäl-keen liian aikaisin pois päältä, jolloin altis-tutaan kaasuille ja muille epäpuhtauksille, Kemppi tietää.

– Alushanskojen ja muiden altistumista pienentävien suojaimien käyttö ei aiheuta ylimääräistä kuormitusta työvuoron aika-na. Ennen kädet olivat aina likaiset, mutta ei enää eli kehitystä on tapahtunut. Tilan-

ne paranisi vielä kun olisi kontti, jossa olisi vaihtokamppeita ja taukotila. Sille olisi käyt-töä erityisesti pitkäkestoisissa tilanteissa sekä talviolosuhteissa, Väisänen vinkkaa.

14 4/2014

Hälytysajosta palaavat palomiehet työn-tävät Kotkan pääpaloasemalla likaiset

sammutusasunsa suoraan likapyykkiastiaan. He eivät saapastele nokisissa tai haisevissa varusteissa paloaseman puhtaisiin tiloihin.

– Useimmat riisuvat likaiset sammutus-asunsa jo onnettomuuspaikalla, työntävät ne jätesäkkeihin ja vievät asemalla suoraan likapyykille tarkoitettuun suureen jäteasti-aan, kertoo palopäällikkö Jukka Ruuskanen.

Kotkan pääpaloaseman pyykkituvassa puhtaan ja likaisen pyykin pesukoneet hy-risevät rinnakkain. Urheilussa ja muissa vä-hemmän likaavissa aktiviteeteissa käytettävät vaatteet pestään puhtaan pyykin koneessa, li-kaiset sammutusasut pyörivät vain likaiselle pyykille tarkoitetussa koneessa. Varmuuden vuoksi molempien pesukoneiden kansiin on vielä kiinnitetty reilunkokoiset opasteet.

Kotkassa ja Haminassa kaksi pesulinjaaPuhtaan paloaseman ideologia on uponnut Kotkan paloaseman miehistöön hyvin. Pa-lopäällikkö Ruuskanen arvelee, että vuosia jatkuneilla työpaikan sisäilmaongelmilla on osuutta asiaan. Homeitiöitä vastaan käydyn taistelun aikana sisäilman epäpuhtauksille al-tistuneiden palomiesten asuja varten hankit-tiin omat pesukoneet, ja asut opittiin säilyt-tämään erillään.

– Olemme olleet monta kertaa evakossa ja hajasijoitettuina milloin minnekin. Yli-määräisiä pesukoneita jäi noilta ajoilta, jo-ten puhdasta paloasemaa varten hankimme ainoastaan pusseja, kannellisia jäteastioita se-kä kuivausrumpuja ja kuivauskaappeja, ker-too Ruuskanen.

Myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen kolmella muulla paloasemalla puhtaat ja li-kaiset varusteet säilytetään erillään. Erilliset pesulinjat ovat toistaiseksi käytössä Kotkas-sa ja Haminassa. Kypärät ja saappaat pestään entiseen tapaan käsin.

Akvaario sammutusauton paikalleKotkan paloasemalla puhtaat sammutusasut säilytetään isossa, lasiseinäisessä vaatehuo-neessa, jonka henkilökunta on ristinyt ”ak-vaarioksi”. Tila akvaariolle lohkaistiin auto-hallista.

– Uhrasimme akvaariolle yhden sammu-tusauton paikan. Vanhassa rakennuksessa kun ei oikein ollut muita vaihtoehtoja, ker-too Ruuskanen.

Akvaariossa jokainen palomies on ripusta-nut sammutusasunsa nimikkonaulakoihin. Korkeassa vaatehuoneessa tuoksuu puhtaal-le pyykille. Syynä raikkaaseen tuoksuun on pestyjen sammutusasujen ja tehostetun il-mastoinnin yhteisvaikutus.

Kehittämistä riittääRuotsista Suomeen rantautuneen puhdas pa-loasema -mallin tavoitteena on vähentää mie-histön altistumista vaarallisille pienhiukkasil-

le ja myrkyille, jotka onnettomuustilanteissa tarttuvat tai imeytyvät vaatteisiin ja varus-teisiin.

Puhdas paloasema -mallin varusteisiin kuuluvat muun muassa kasvo- ja ihosuojai-met, työrukkasten alle vedettävät alushansik-kaat sekä ohuet suojahaalarit. Niitä ei Kot-kassa vielä käytetä.

Puhtaalla paloasemalla paloauto ajetaan pesuhalliin, missä myös paineilmalaitteiden ensimmäinen pesu suoritetaan. Letkut, työ-kalut ja varusteet puretaan paloautosta pesu-hallissa eikä kalustohalliin kanneta lainkaan likaisia varusteita. Paloaseman likaisia tiloja ovat pesuhalli, letkunpesutilat ja sammutus-asujen huoltotilat.

Kymenlaakson uudet paloasemat rakennetaan puhtaiksiKymenlaakson pelastuslaitos saa lähivuosi-na kolme uutta paloasemaa. Kotkansaarelle ratapihan tuntumaan sijoittuvan uuden si-vupaloaseman rakentaminen alkaa vuonna 2015, ja se otetaan käyttöön vuonna 2016. Sen suunnittelussa noudatetaan puhtaan pa-loaseman konseptia. Muun muassa sisätilat ja kulkureitit suunnitellaan siten, ettei palo-miesten tarvitse poiketa puhtaista tiloista li-kaisiin tai toisin päin.

Kymenlaaksolaiset ovat käyneet tutustu-massa puhtaan paloaseman ratkaisuihin Jy-väskylässä ja Lahdessa.

– Emme ole edelläkävijöitä, vaan pikem-minkin ajoissa mukana kehityksessä, Ruus-kanen sanoo.

Puhdasta arkea KotkassaTeksti ja kuvat: Ulla Ylönen

– Kaksi pesulinjaa on jo muodostunut rutiiniksi, sanoo palopäällikkö Jukka Ruuskanen.

Puhtaiden vaatteiden säilytystila rakennettiin autohalliin. Pelastuslaitoksen siivoaja pitää huolen myös akvaarion siisteydestä.

4/2014 15

Ruotsin Skellefteåssa palomiehet ha-vahtuivat miettimään syytä palomies-

kollegoidensa sairastumista syöpään viime vuosikymmenen lopulla. Palomies Stefan Magnussonin esityksestä perustettiin yhteis-työryhmä, jonka tarkoituksena oli selvittää, mistä tämä johtui. Ruotsissa todettiin, et-tä palomiehet käyttävät tulipalon jälkeen li-kaantuneita varusteitaan niitä pesemättä tu-lipalojen jälkeen. Likaiset sammutushaalarit olivat vaatesäilytystiloissa pitkään. Tämä on valitettavasti arkea ja käytäntöä myös meil-lä Suomessa valtaosassa paloasemia vielä tä-näkin päivänä.

Ruotsin TV:n Rapport-ohjelmassa käsi-teltiin maanlaajuisesti tätä ongelmaa. Oh-jelmassa kerrottiin työryhmän aikaansaan-noksista, joissa todettiin, että sammutusasui-hin varastoituu terveydelle vaarallisia aineita. Tästä syystä Ruotsissa ryhdyttiin minimoi-maan kosketuksiin joutumista ”saastunei-den” varusteiden ja kalustojen kanssa. Syntyi toiminta- ja työmalleja sekä hankittiin lisää pesukoneita ja kuivauskaappeja paloasemille.

Miten muualla? Ruotsin toimintamallit ovat levinneet hy-vin pohjoismaihin. Idean isä, palomies Ste-fan Magnusson on toiminut ahkerasti ”lähe-tyssaarnaajana” pohjoismaissa, Islannissa ja muuallakin Euroopassa. Stefan on ollut eri-tyisesti Norjassa ja Tanskassa pitämässä luen-toja ja käyntejä paloasemilla. Hän on myös huolissaan amerikkalaisista paloveljistämme, sillä siellä vanhat tavat ovat voimissaan ja siellä on hänen tietojensa mukaan palomie-hillä paljon terveysongelmia. Ruotsin MSB (Swedish Civil Contingencies Agency) jul-kaisee Skellefteå-mallista kirjan, jonka pitäisi tulla julkisuuteen vielä tänä kesänä. Ruotsis-sa tehdään tällä hetkellä useita erilaisia tutki-muksia asian tiimoilta. Siellä tutkitaan par-haillaan puhdistuslaitteiden- ja välineiden ja varusteiden sekä vaatetuksen parantamis-ta turvallisempaan suuntaan. Stefan kertoi myös, että kollegat Oulusta ovat suunnitte-lemassa tutustumismatkaa heidän paloase-maansa toukokuussa. Hyvä Oulu.

Euroopasta sain tietoa lähinnä Ranskasta Bordeauxin yliopistolta sekä Pariisin palolai-tokselta. Ranskassa palomiehillä on todettu allergisia ihoreaktioita käsissä ja jaloissa. Syö-pätapauksia ei ole erikseen rekisteröity. Rans-kassa eräät palolaitokset pesettävät sammu-tusasut alihankintana. Eräiden mielipitei-den vuoksi nämä allergiset reaktiot johtuisi-

vat nimenomaan tästä syystä, sillä nuo ”pe-sulat” käyttävät pukujen jälkikäsittelyssä pa-loa hidastavia ja vedenkestoa lisääviä ainei-ta. Voidaan yleisesti sanoa, että SDIS-järjes-telmän (service départemental d’incendie et de secours /Fire and Rescue Departmental Service) jokainen palokunta sopii ja päättää erikseen itselleen sopivan järjestelmänsä jo-ko hankkimalla pesukoneet tai sopimalla ali-hankinnan pesuista.

Pesuista puuttuu järjestelmällisyysPalomiehet pesevät ja pesettävät sammu-tusasujaan vähän kuinka sattuu, ei siis ole Skellefteån mallin mukaista järjestelmällistä puhdistamista. Pesut perustuvat enemmän asuvalmistajien suosituksiin pesujen määris-tä kuin kontaminaatioon. Laitoksissa suo-sitellaan pukujen pesua tulipalojen jälkeen. Kuivaamisen jälkeen sammutusasut harja-taan. Pienissä likaantumisissa asut puhdiste-taan sienellä. Pukujen käyttöikää tietenkin rajoittavat samat asiat kuten meillä. Mikäli puku joutuu suuren lämpösäteilyn kohteek-si, se poistetaan käytöstä.

Ranskalaisilla käytössä olevia asuja ei saa pestä 25:ä kertaa enempää ja jokaisen vii-

Teksti: Ari Vakkilainen Kuvat: Kimmo Kaisto

Puhdas paloasema – terve palomies

den pesun jälkeen sammutusasuun suosi-tellaan asun käsittelyä suoja-aineilla. Rans-kassa suunnitellaan uudentyyppisten sam-mutusasujen hankintaa. He haluavat pääs-tä pois kankaan sisällä olevasta suojakalvos-ta, mutta haluavat pitää silti puvussa kosteu-denestokykyä.

Skellefteån malli levinnyt hyvin Pohjoismaissa

Pesut perustuvat enemmän asuvalmistajiensuosituksiin pesujen määristä

kuin kontaminaatioon.

4/2014 15

16 4/2014

Linkki Parkinsonin taudin ja palomiesten sammu-tustöissä saadun kemikaalialtistuksen tieteellisesti osoitetusta yhteydestä Parkinsonin tautiin. Indianan osavaltion senaatti hyväksyi Parkinsonin taudin palo-miesten korvattavaksi ammattitaudiksi vuonna 2012. Tutkimusten mukaan palavista muoviyhdisteistä va-pautuva styreeni on neurotoksinen eli tuhoaa kes-kus-ja ääreishermostoa johtaen Parkinsonin tautiin.www.firefighterswithparkinsons.net/index.cfm?section=10&pagenum=208Chicagon palolaitoksen ja Cincinnatin yliopiston yhteistutkimus noen pienhiukkasista; tutkimus teh-tiin oikeista keikoista. Mikroskoopiset, näkymättömät nokihiukkaset ja niiden kemialliset osaset jäävät pa-lovarusteiden päälle sekä leijailevat varusteiden yllä päästen sekä ihon läpi että hengityksen kautta keuh-koihin ja verenkiertoon. www.ul.com/global/eng/pa-ges/offerings/industries/buildingmaterials/fire/fireser-vice/smokeparticulatesIso-Britannian Sydänliitto rahoittaa tutkimusta, jol-la etsitään syytä palomiesten korkeaan riskiin saada sydäninfarkti tai sydänperäinen kuolema sammutus-

tehtävissä tai niiden jälkeen. Syyksi epäillään fyysisen rasituksen, kuumuuden ja nokihiukkasten yhteisvai-kutusta: www.bhf.org.uk/research/our-heart-research/the-future-of-heart-research/firefighting-and-heart-disease.aspxUSA:ssa teolliset työhygieenikot ovat kiinnittäneet huomiota palomiesten savu- ja nokialtistusten riskei-hin ja vinoituneisiin asenteisiin, joiden vuoksi työtur-vallisuuskultturi ei ole sitä mitä pitäisi.www.aiha.org/publications-and-resources/TheSyner-gist/Documents/October%202013%20Synergist-Fire-fighting-A%20Toxic%20Profession.pdfwww.aiha.org/about-aiha/Press/2013PressRelease/Pages/AIHA%20Urges%20Firefighters%20to%20Bet-ter%20Protect%20Themselves%20Against%20the%20Toxic%20Exposures%20Associated%20With%20Fires.aspxUSA:n meidän työterveyslaitosta vastaava instituutio on julkaissut 10/2013 laajan tutkimuksen, joka osoit-ti syöpäriskit.: www.cdc.gov/niosh/updates/upd-10-17-13.html

Järvenpääläisen Paul Eskelisen 16 vuoden ura palomiehenä päättyi vuonna 2012. Hän uskoo, että altis-tuminen palokaasuissa esiintyville ja elimistöön kertyville myrkyille sairas-tutti hänet aiheuttaen muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminnan sekä nivel- ja ihotulehdukset.

Eskelinen teki viime vuonna Eduskun-nan oikeusasiamiehelle kantelun, joka

kohdistuu entiseen työnantajaan Länsi-Uu-denmaan pelastuslaitokseen, sisäministeriön pelastusosastoon, työterveyshuoltoon, Työ-terveyslaitoksen työlääketieteen polikli-nikkaan, Työterveyslaitokseen, IF-vahin-kovakuutusyhtiöön ja sairaalalääkäriin. Oikeusasiamies käsittelee kantelua parhail-laan.

– Pyrkimykseni on edistää pelastusalan henkilöstön työturvallisuutta ja terveyden ylläpitoa sekä edistää oman ammattitautie-päilyni syy-yhteyden lääketieteellisesti osoi-tettavien todisteiden löytymistä. Suomes-sa on nelisentuhatta ammattipalomiestä ja noin 14000 sopimuspalokuntalaista, joiden laiminlyötyä työsuojelua ja vakavia terveys-riskejä kanteluni koskee, hän kertoo.

Kunto romahti nopeastiToukokuussa 2011 Eskelinen oli suoritta-nut FireFit-kuntotestin erinomaisesti. Sa-man vuoden elokuussa Eskelinen alkoi tun-tea jatkuvaa väsymystä. Ajatus ei toiminut

kuten ennen. Lihaksissa ei ollut voimia, kun hän lähti juoksemaan.

– Nivelkipuja oli ollut noin vuoden, sor-missa oli haavaumia ja infektioherkkyys oli noussut. Minulla oli ollut myös rytmihäiriöi-tä öisin. Lääkäri huomasi heti painanta-aran kohdan kaulalla. Julkisen terveydenhuollon laboratoriokokeissa sairaus ei ilmennyt enkä saanut aiemmilla käynneilläni työterveyslää-käreillä ja terveyskeskuksessa mitään apua. Menin yksityiselle kilpirauhasspesialistille, joka määräsi lääkityksen oirekuvan perus-teella. Lääkityksen myötä kehon sekä kasvo-jen nesteturvotus hävisi kolmessa viikossa ja paino tippui neljä kiloa, Eskelinen kuvailee.

Ulkomaisista tutkimuksista hän selvitti, että ympäristömyrkyillä ja palonsuoja-aineil-la on omia oireita vastaavia vaikutuksia.

– Näitä palonsuoja-aineita (PBDE) löytyy kaikkialta muoviosista. Jos tiettyjen myrkky-jen vaikutukset iskevät solutasolla, ne eivät näy kilpirauhaskokeissa. USA:n palomies-järjestö vastustaa näiden aineiden käyttöä, koska ne ovat karsinogeenisiä ja häiritsevät hormonitoimintaa. Kalifornialainen tutki-mus selvitti, että palomiehissä oli moninker-taisesti PBDE:tä normiväestöön verrattuna.

– Ei ole normaalia, jos savunhajua ja no-kea tulee ihon läpi monta päivää tulipalo-keikkojen jälkeen. Työnantajani laiminlöi palomiesten riittävän suojaustason huoleh-dinnan, vaikka henkilökunta oli suullisesti esittänyt epäilyksiä muun muassa palomies-ten altistustumisesta syöpävaarallisille aineil-le. Emme saaneet riittäviä tietoja työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä. En koskaan saanut

toimipaikkakoulutusta palossa syntyvien ai-neiden pitkäaikaisista terveysvaikutuksista.

– Valtakunnallisissa savusukellusohjeissa pitäisi selkeästi ohjeistaa puuvillaisten alus-hanskojen käyttö, koska ne suojaavat tehok-kaasti haitallisten aineiden ihoaltistuksilta.

Paul Eskelinen ihmettelee myös, miksei CO- eli häkäpitoisuuksia mitata palomies-ten työympäristössä. Sammutuskeikoilla ul-konakin lähellä palavaa rakennusta voi lei-jailla häkää. Lievempien oireiden lisäksi se voi vaurioittaa aivoja ja keskushermostoa ai-heuttaen dementiaa tai parkinsonismia het-kellisesti tai pysyvästi.

– Saimme taannoin ambulanssille kiireet-tömän keikan. Kivutessamme autoon sam-mutusauto oli juuri ajanut sisään kalustohal-liin. Sulkiessamme ambulanssin ovia aloim-me ihmetellä, mikä kumma vilkkuu ja ujel-taa auton hoitotilassa. Se oli CO-mittari de-fibrillaattorin kyljessä. Häkämittari reagoi sammutusautosta halliin levinneeseen hä-kään. Pitoisuus oli suhteellisen korkea, Paul Eskelinen kertoo.

– Syöpiä ei korvata meillä ammattitauteina, jolloin tapaturmavakuutus ja yhteiskunta kor-vaisi kaiken. Moni maksaa itse lääkärit ja lääk-keet. Erityisen epäreilua tämä on VPK:laisille, jotka eivät saa korvauksia mistään.

Ex-palomies työskentelee nykyään ensihoi-tajana HUS-Hyvinkään sairaanhoitoalueella.

– Terveyteni on vähitellen parantunut ja syynä on tehokas kilpirauhaslääkitys – an-nokset ovat ”tapissa”.

Paul Eskelisen kantelu osoitteessa: www.pelastustieto.fi > Linkit > Dokumentit

Piste palomiehen uralleTeksti ja kuva: Kimmo Kaisto

Paul Eskelisen suosittelemat linkit:

16 4/2014

4/2014 17

31

TULOKSIA TIIVISTETTYNÄ

• 90 % oli huolissaan altistumisista ja niiden pitkäaikaisvaikutuksista omalle terveydelle.

• 95 % kaipasi lisää tietoa altistumisista ja niiden torjumisesta.

• 90 % kertoi, että heidän laitokseensa kuuluvien eri asemien toimintamalleissa on eroja.

• 95 % kertoi, että heidän aluepelastuslaitoksillaan työtehtävissä kontaminoituneet varus-

teet ja välineet, kuten sammutusvarusteet, paineilmalaitteet ja letkut kuljetetaan paloau-

ton miehistötilassa.

• Vain 10 % pesee sammutusvarusteensa säännöllisesti ja aina kun ovat käyttäneet pai-

neilmalaitetta kasvo-osan kanssa.

• Vain 45 % kertoi, että heidän asemallaan on erillinen pesukone haalareille.

• 70 % kertoi, että heidän yksikössään eli paloautossa ei ole varalla minkäänlaisia puhtai-

ta vaihtovarusteita.

• Vain 25 % kertoi, että heillä oli paloasemalla varalla puhtaita sammutushanskoja, väli-

ja alusasuja sekä suojakäsineitä.

• 95 % ilmoitti haluavansa käyttöönsä kahdet sammutusvarusteet.

• Vain 25 % kertoi, että heidän laitoksellaan tarjotaan sijaisille kahdet varusteet.

• 80 % kertoi, että heidän laitoksellaan käytetään savusukellustehtävällä ainoastaan sam-

mutushanskoja käsien suojana.

• Vain 45 % kertoi käyttävänsä suojakäsineitä huoltaessaan likaisia varusteita tai kalus-

toa.

• Kaikki kertoivat saaneensa oireita ja 80 % vastaajista mainitsi enemmän kuin yhden oi-

reen.

12

Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa myös muutoksia ihoon, munuaisiin, maksaan,

virtsarakkoon ja luuytimeen. (Laitinen ym. 2010, 10.)

Taulukossa 3. on palokohteissa esiintyviä yleisimpiä haitallisia aineita sekä niiden lyhyt-

ja pitkäaikaisen altistumisen terveysvaikutuksia. (Hengitysliitto 2012; Hyttinen ym.

2008, 53–54; Laitinen ym. 2010, 10–11; Scandelia 2012, 26.)

Taulukko 3. Lyhyt- ja pitkäaikaisen altistumisen vaikutukset

AINE

LYHYTAIKAISEN ALTIS-TUMISEN VAIKUTUS

PITKÄAIKAISEN ALTIS-TUMISEN VAIKUTUS

Asbesti Ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytys

Pitkäaikainen ja toistuva altis-tuminen vahingoittaa keuhkoja niin, että normaali keuhkokudos korvautuu vähitellen sidekudok-sella. Aiheuttaa keuhkosyöpää, asbes-toosia, mesotelioomaa eli vat-saontelon tai keuhkopussin syöpää sekä keuhkopussin sairauksia.

Bentseeni Silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytys.

Altistuminen suurille pitoisuuk-sille voi aiheuttaa tajunnantason laskua ja tajuttomuutta.

Pysyvät muutokset luuytimessä ja immuunijärjestelmässä, jotka johtavat verisolujen vähene-miseen. Tunnettu karsinogeeni, joka voi aiheuttaa lopulta leuke-mian.

Lisääntymisterveyttä ja perimää vaurioittava.

Formaldehydi Voimakas silmien ja hengitys-teiden ärsytys.

Voi aiheuttaa syöpää, kuten esimerkiksi nenänielun syöpää.

Lisääntymisterveyttä ja perimää vaurioittava.

Hiilimonoksidi Aiheuttaa karboksihemoglobi-inin kertymistä elimistöön, joka voi johtaa sydämmen toiminta-häiriöihin. Aiheuttaa lievemmillään pään-

Pysyvät vaikutukset verenkier-toelimiin ja keskushermostoon. Lisääntymisterveyttä ja perimää vaurioittava.

13

särkyä.

Sitoessaan 30% veren hemoglo-biinista, oireina ovat mm. näköhäiriöt, huimaus, pahoin-vointi, sekavuutta Sitoessaan 40-50% veren hemoglobiinista, aiheuttaa tajunnan menetyksen, kouristuksia ja raajojen jäyk-kyyttä

Sitoessaan 50-80% veren hemo-globiinista, aiheuttaa sydämmen ja hengityksen pysähtymisen.

PAH-yhdisteet Ärsyttävät hengityselimistöä ja aiheuttavat ihoon tulehduksia, tummumista ja valoyliherk-kyyttä.

Saattavat aiheuttaa muun muassa keuhko- ja ihosyöpää. Lisääntymisterveyttä ja perimää vaurioittava.

Syaanivety Silmien ja hengitysteiden ärsytys. Suurille pitoisuuksille altistuminen voi katkaista solu-hegityksen. 20 kertaa hiilimonoksidia myrkyllisempi Estää solujen hapen käyttöä.

Vaikuttaa herkimmin aivoihin sekä kilpirauhasen toimintaan. Lisääntymisterveyttä ja perimää vaurioittava.

Pelastusopiston alipäällystön kou-lutusohjelmassa loppuvuodes-

ta 2012 valmistunut kehittämishanke ”Pelastushenkilöstön altistusten vähen-täminen haitallisille aineille” pureutuu tärkeään asiaan. Palomiehenä ja vs. pa-loesimiehenä Länsi-Uudenmaan pelas-tuslaitoksella työskennellyt Jarno Lam-minpää sai idean hankkeeseen omasta työstään, koska terveys ja työsuojelu kiinnostavat. Nyt hän on palomiehenä Pirkanmaan pelastuslaitoksella.

– Ajattelin että ei voi olla oikein is-tua paloautossa päät kipeinä keikan jälkeen, likaiset varusteet pestään yh-dessä puhtaampien kanssa ja jälkiva-hinkojen torjujatkin suojautuvat pa-lomiehiä paremmin.

– Kehittämishanke otettiin hyvin vastaan ja se oli helppo ”myydä”. Län-si-Uudenmaan pelastuslaitos alkoi ke-hittää toimintaa sekä varusteiden että paloasemien osalta, Lamminpää ker-too.

Kehittämishankkeen pohjalta koot-tu tietopaketti sopii ohjeiksi niin am-mattipalomiehille kuin sopimuspalo-kuntalaisille.

– Joka tapauksessa on kyse hyvin yksinkertaisista asioista ja pienistä kustannuksista terveyden hyväksi.

Kehittämishankkeen tarkoituksena oli tuoda julki tietoa pelastushenki-löstön altistumisista haitallisille aineil-le ja vähentää altistumisia selkeästi tu-levaisuudessa. Teoria- ja tutkimustie-don esittelyn lisäksi Lamminpää halu-si selvittää, toimivatko pelastuslaitok-set, paloasemat ja yksittäiset pelastus-toimen työntekijät altistumisia ehkäi-sevästi. Kyselyyn vastasi 20 alipäällys-

tökurssi 34:n opiskelijaa. Kyselyllä sel-vitettiin myös laitosten ja paloasemien palomiehilleen tarjoamia mahdolli-suuksia puhtaisiin vaihtovarusteisiin sekä savusukellusten jälkeiseen varus-teiden huoltoon. Vastaajat saivat myös kertoa vapaasti mahdollisista savusu-kelluksen jälkeisistä oireista.

Kaikilla oireita savusukelluksestaVastausten mukaan aluepelastuslaitos-ten, paloasemien ja yksittäisten työn-tekijöiden toiminnassa altistumisten vähentämiseksi on paljon parannet-tavaa. Kyselyssä ilmeni, että lähes kai-kista vastaajien edustamista aluepe-lastuslaitoksista puuttui ohjeistus altistumisten ehkäisemiseksi. Savusu-kellusten jälkeisessä likaisten varustei-den kuljetuksessa, huollossa ja huolto-mahdollisuuksissa oli myös runsaasti puutteita. Suurin osa vastaajista ker-toi, ettei heillä ollut lainkaan tai heil-lä oli saatavilla vain tiettyjä puhtaita vaihtovarusteita savusukelluksen jäl-keen vaihdettavaksi. Vastaajista kaikki kertoivat saaneensa vähintään yhden oireen ja 80 prosenttia vastaajista use-ampia oireita savusukelluksen jälkeen.

Kehittämishankkeen tarkoitus oli myös antaa toimiva ja käytännöllinen vaihtoehto altistumisten ehkäisemi-seksi. Tätä varten esiteltiin ruotsalais-ten palomiesten ja heidän työnanta-jiensa kehittämä niin kutsuttu Skel-lefteån malli, jonka altistumisia eh-käisevät käytänteet ovat suoraan tuo-tavissa suomalaisen pelastushenkilös-tön käyttöön.

Lue koko kehittämishanke osoitteessa:www.pelastustieto.fi > Linkit > Dokumentit

Kehittämishanke syntyi omasta työstä

Ruotsissa, Skellefteån kaupungissa paikalliset palomiehet ryhtyivät pohtimaan työssään tapahtuvaa altistumista, sen seurauksia ja käytännön ratkaisuja, joilla altistumisia voitaisiin vä-hentää. Syntyi altistumisia ehkäisevä projekti nimeltään Friska Brandmän (suomeksi Terveempi Palomies), jota palomiehet alkoivat yhdessä työnantajiensa (Sveriges Kommuner och Lands-ting) ja kahden palomiesten ammattiliiton (Kommunal ja Brandmännens Riskförbund) kanssa kehittämään. Projekti on kehittänyt "Skellefteån mallin", joka on saanut kansainvälistä arvostus-ta EU-OSHA (Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston) järjestämässä hyvien käytäntei-den kilpailussa vuosina 2010–2011. (EUOSHA 2012; Friska Brandmän 2009.)

Ruotsin mallin keskeinen ajatus on, että pelastushenkilöstö tiedostaisi, missä altistumisia tapahtuu ja millaisilla toimintamalleilla niitä vastaan voitaisiin suojautua. Lisäksi kyseisen mal-lin tarkoitus on lisätä henkilökunnan tietämystä savukaasujen vaaroista ja tuoda niistä ajan tasalla olevaa tietoa. Näiden tietojen pohjalta pyritään vaikuttamaan henkilökunnan asentei-siin sekä pinttyneisiin käytäntöihin ja tätä kautta pyritään luomaan kaikille terveempi työym-päristö. (Friska Brandmän 2009.)

Ruotsin mallin mukaan suojautuminen lähtee siitä, että tiedostetaan, missä eri tilanteissa altistumisia voi tapahtua. Altistumisriski ei rajoitu vain sammutus- ja pelastustehtäviin vaan se on läsnä koko tehtävän ajan. Riskiä lisäävät myös kaikki varusteet, laitteet ja esineet, jotka kon-taminoituvat savusukelluksella. Altistumisriski on läsnä myös savutuuletuksesta, jälkiraivauk-sessa, jälkivahinkojen torjumisessa ja kaluston kokoamisessa onnettomuuskohteesta, vaikka itse tulipalosta olisi jo kulunut vuorokausi.

Teksti: Kimmo Kaisto

Kyselyn tulokset tiivistetysti sekä lyhyt- ja pitkäaikaisen altistumisen vaikutukset. (Lamminpää 2012)

18 4/2014

L änsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on arvioitu altistusriskit haitallisille aineille

ja laadittu ohjeet altistuksen vähentämisek-si onnettomuuksissa, savusukellus- ja sam-mutustehtävien jälkeen sekä harjoituksissa sisäpalosimulaattorissa. Tekeillä ovat myös asemakohtaiset ohjeet. Karkkilan paloase-malla Puhdas paloasema -muutostyöt altis-tuksen vähentämiseksi ovat kohtalaisen yk-sinkertaisia.

– Alkuvuodesta saimme tiedon, että jokai-sella asemalla palomestarin pitää käydä nä-mä asiat läpi. Huhtikuun loppuun mennes-sä kaikkien 12 paloaseman on tehtävä ehdo-tus siitä, miten altistusta vähennetään omal-la asemalla, palomestari Antti Lallukka ker-too ja jatkaa.

– Skellefteån ja Jyväskylän puhtaan palo-aseman mallista on puhuttu muutenkin jo monta vuotta, mutta asia haluttiin selvittää perusteellisesti, kun pelastuslaitoksen työn-tekijä oli tehnyt Aluehallintovirastoon va-lituksen altistumisesta ja piti laatia vastine.

Karkkilassa asemakohtaisen ohjeistuksen teko osui nelosvuorolle, jossa palomies Matti Saarinen muotoili yhteiset ajatukset ja ehdo-tukset paperille. Työssä on auttanut myös ra-kennusinsinöörin koulutus, sillä rakenne- ja tilaratkaisut sekä ilmanvaihto ovat tärkeitä.

Remontissa tuuriakin matkassa– Karkkilan paloasema valmistui vuonna 1999 ja tiloissa toimi myös kaupungin va-rikko. Vuosina 2008–2009 tilat laajennet-tiin ja peruskorjattiin vain paloasemakäyt-töön, Matti Saarinen kertoo.

Remontissa oli vähän tuuriakin matkassa, sillä sitä suunnitellessa ei vielä juuri puhut-tu puhtaasta paloasemasta. Monella paloase-malla pesutilan erottaa vain väliverho, Kark-kilassa rakennettiin kiinteä väliseinä ja sisäil-ma virtaa juuri oikeaan suuntaan eli puhtais-ta tiloista likaisempaan pesuhalliin.

– Miehiä lähti pois ja tilaa tuli lisää. Saim-me punttisalin ja tilavan pesuhallin kalustol-le. Aina kun keikalta tulee likainen auto, se ajetaan suoraan pesuhalliin. Saimme myös omat pesukoneet ”likaiselle” ja ”puhtaalle” pyykille, paloesimies Petri Torkkel iloitsee.

Autohalli pysyy puhtaampana, kun ”li-kaiset” pesukoneet siirretään pesuhalliin ja turha ”puhtaiden tilojen läpikulku jää pois.

– Myös kaluston ja varusteiden huoltoajat lyhenevät, kun kaikki tarvittava on lähellä, Saarinen valaisee.

Torkkelin mielestä uudet toimintaohjeet parantavat myös järjestelmällisyyttä, kun työt tehdään aina samassa järjestyksessä, ”li-kaiset” työt ensin.

Antti Lallukka antaa ison tunnustuksen varsinaisen ohjeistustyön tehneille Saariselle ja Torkkelille. Asemakohtaiset ohjeistukset tarvitaan, koska asemissa on erilaiset pohjat ja tekniikkaa. Uusille ja entisillekin työnteki-jöille voidaan nyt antaa selkeät ohjeet miten toimia eri tilanteissa, jotta altistuminen oli-si kaikissa vaiheissa mahdollisimman vähäis-tä. Periaate on, että likaisia varusteita ei vie-dä puhtaaseen tilaan. Karkkilassa toiminta-

Palomestari Antti Lallukka esittelee, miten altistusta vähennetään keikan jälkeen matkalla asemalle. Likaiset varusteet laitetaan jätesäkkeihin ja sammutusyksikön kalustotilassa pintapelastuskasseille varattuun tilaan. Puhtaat kassit otetaan miehistötilaan paluumatkan ajaksi. Tavoitteena on, että au-tossa ja paloasemalla hajukaan ei paljasta edellisen päivän tulipalokeikkaa. Vain kahvi saa tuoksua.

Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työn-antajaa huolehtimaan työntekijöiden turvalli-suudesta ja terveydestä työssä. Esimiesvastuu on tärkeä, mutta työntekijänkin pitää käyttää hänelle annettuja henkilönsuojaimia ja noudat-taa ohjeita. Paloesimies Petri Torkkel näyttää, että henkilökohtaisen suojautumisen keinot ovat yksinkertaisia. Puhtaat ja kuivat alushanskat ovat tärkeät vähentämään ihon kautta tulevaa altistusta.

ohjeluonnoksessa sanotaan esimerkiksi näin: Likaiset letkut puretaan peräkärrystä suljetussa ja tiiviissä laatikossa ja siirretään letkupesuko-neen viereen, laatikko avaamatta. Hankitta-va kaksi kannellista laatikkoa pyörillä, joissa tyhjennys- ja täyttöventtiilit. Vanhaa öljyntor-juntakärryä käytetään laatikon kuljettamiseen.

Karkkilan paloaseman höökillä RLU511 on noin 300–350 keikkaa vuosittain. Au-tomaattihälytyksiä ei juuri ole, joten kei-kat ovat ”oikeita” töitä. Asemalta lähdetään useimmin liikenneonnettomuuksiin, mutta rakennuspalojakin on. Aseman minimivah-vuus on 1+3 henkeä.

Karkkilan paloaseman ”kauppalista”: Suojavälineet kaluston pesuun: kumisaap-

paita, essuja, kumihanskoja (paksuja), P3-luo-kan hengityssuojaimia uloshengitysventtiilillä.

Kannelliset kuljetuslaatikot, joissa pyörät ja täyttö- ja tyhjennysventtiilit (vedelle).

Pesuainetta ja -välineitä kaluston pesua var-ten

Teline paineilmalaitteille. Tanko pesuhallin kattopalkkiin pestävän ka-

luston ripustamiseksi + ripustuskoukut yms. Suojaverho pesuhalliin erottamaan pesuko-

ne ja käytävä roiskeille alttiista tilasta. Nykyinen öljyntorjuntaperäkärry jätetään täl-

le asemalle kontaminoituneen kaluston kulje-tukseen, kun uusi otetaan käyttöön.

Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto

Asemalla saa tuoksua vain kahvi

4/2014 19

Palomestari Antti Lallukka (vas.), palomies Matti Saarinen ja paloesimies Petri Torkkel työs-kentelevät Karkkilan paloasemalla 4-vuorossa. He ovat tutustuneet tarkasti Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen ohjeisiin altistusten vähen-tämiseksi. Matti Saarinen kokosi ehdotuksen asemakohtaisiksi ohjeiksi, jotka auttavat myös sijaisten perehdyttämisessä. Toukokuun alussa tuli käyttöön myös henkilökohtainen altistumis-päiväkirja, jonka tiedoista voi olla apua vuosien tai vuosikymmenien päästä.

– Liikenneväline- ja muissa paloissa pitäi-si muistaa jatkaa suojautumista kevyemmin vielä sen jälkeen, kun on riisuttu paineilma-laitteet ja ei ole suoranaista savun tunnet-ta. Altistuminen jatkuu voimakkaasti myös ihon kautta. Autoissa on aina P2-luokan hengitysmaskeja, mutta P3 olisi vielä pa-rempi, Petri Torkkel kertoo.

Ei isoja asioita vaan pieniä käytännön tekoja – Altistusohjeet ovat uudet ja vielä tarvitaan perehdytystä sekä kulttuurin ja ajattelutavan muutosta. Ohjeet on nyt otettu käyttöön jo-ka vuorossa, Lallukka kertoo.

– Ohjeet olivat käytössä jo myös Lohjan paloasemalla, Matti Saarinen täydentää.

Pelastusalueen sisälläkin edetään eri vai-heissa, mutta Lallukka uskoo, että parin vuoden sisällä kaikkien asemien pitäisi ol-la ”puhtaita”. Määrärahat hankintoihin ja muutostöihin saadaan, kun asemakohtaset ohjeet ovat valmiit. Eniten hän pelkää sitä, että muutostyöt viivästyvät kustannusten ja niiden maksajan selvittelyn takia.

– Meidän asemalla selvitään muutaman tuhannen euron hankinnoilla. Monilla muil-la on haastavampaa, jos puhdistamistoimin-not ovat hajallaan eri puolilla asemaa ja ra-kenteissa on säästetty. Mahdollisesti tarvit-

Karkkilan paloasemalla pesuhallissa on kiinteät seinät ja alipaine, jolloin likainen auto ja varus-teet voidaan pitää erillään puhtaasta puolesta. ”Likaiset” pesukoneet tuodaan pesuhalliin ny-kyiseltä paikaltaan oikealla näkyvän kalusto-hallin sivuhuoneesta.

tava ilmanvaihtoremonttikin maksaa. Myös Lohjalla ja Tammisaaressa voi pitää helposti likaisen ja puhtaan puoleen erillään.

Henkilökohtainen altistumispäiväkirjaPetri Torkkel ja Antti Lallukka ovat tyyty-väisiä siihen, että altistuminen ja suojautu-minen on nostettu laajasti esiin. AVIin teh-dystä valituksesta ei ole juuri kahvipöydässä keskusteltu. Lallukan mukaan lähtölaukaus kohti puhdasta paloasemaa oli Länsi-Uu-denmaan pelastuslaitoksella työskennelleen Jarno Lamminpään vuonna 2012 tekemä ali-päällystön koulutusohjelman kehittämistyö ”Pelastushenkilöstön altistusten vähentämi-nen haitallisille aineille”. Paloaseman sisäil-maongelmille altistunut Juha Höök on teh-nyt altistusohjeen Niittykummun asemalle.

Jo keikkapaikalla voi puhdistaa isoimmat liat ja epäpuhtaudet pois vesipesuharjalla tai pai-neilmalla.

– Meillä esiteltiin hiljattain henkilökoh-tainen altistumispäiväkirja ja uskon sen tuo-maan hyötyyn pitkän työuran aikana, Lal-lukka sanoo.

Hän toivoo työnantajan kantavan vas-tuunsa. Palopäällikkö Kaj Artela on ollut aktiivinen asiassa ja vuoden alusta pelastus-laitoksella on ollut myös päätoiminen työ-suojeluvaluutettu, Ilkka Mustakangas.

– Paperityö on tehty. Nyt hankitaan puut-tuvat varusteet, tehdään step by step -ohjeet aseman pohjapiirustusten kera ja jalkaute-taan ne. Ohjeet eivät saa pölyttyä mappei-hin! Vastuu on esimiehillä, mutta jokaisel-la on velvollisuus noudattaa ohjeita ja käyt-tää suojaavia varusteita. Nyt ei puhuta isoista asioista vaan pienistä käytännön teoista, pa-lomestari Antti Lallukka kiteyttää.

20 4/2014

Puhdas paloasema -ajatusta on viety eteenpäin Etelä-Savon pelastuslaitok-

sella. Esimerkiksi Mikkelin pääpaloasemalla sammutustehtävissä likaantuneet varusteet kuljetetaan suojattuina asemalle siten, että koko asema ei haise noelle ja savulle.

– Hyvin pienilläkin järjestelyillä voidaan toteuttaa puhdasta paloasemaa, pelastusjoh-taja Seppo Lokka sanoo.

– Meillä ajatusta alettiin viedä eteenpäin vuosi sitten, kun kutsuimme työterveys-huollosta vastaavan henkilöstön kertomaan ja keskustelemaan tästä asiasta. Sen jälkeen aloimme suunnitella, miten tämän toteu-tamme, Lokka sanoo.

– Tiesimme, että muualla tätä oli jo kehi-telty ja siksi pyysimme päästä tutustumaan naapuriimme Jyväskylään, jossa oli raken-

nettu uusia asemia ja otettu puhdas palo-asema -ajatus huomioon, palomestari Ismo Vihro kertoo.

– Näimme miten siellä oli asia järjestet-ty ja saatoimme ottaa heidän toteutuksis-taan mallia.

– Varsin vähin satsauksin olemme saaneet vietyä asiaa eteenpäin. Myös henkilöstö on saatu hyvin mukaan.

– Erityisesti olemme ”ajaneet sisään” aja-tusta kuumissa harjoituksissa. Siellä on ope-teltu myös, miten likaiset varusteet hoide-taan. Näin toimintatapa on tullut osaksi har-joittelua ja käytännön työtä, Vihro kertoo.

Likaiselta puhtaalle puolelleEtelä-Savossa homma hoituu yksinkertai-sesti niin, että sammutustehtävissä likaan-

tuneet sammutusasut ja muut vaatteet pan-naan pesupusseihin ja sen jälkeen paljuihin. Likaiset letkut ja paineilmalaitteet kootaan hiekkalaatikoksi kutsuttuihin laatikoihin. Nämä tuodaan asemalle niin sanotulta li-kaiselta puolelta pestäväksi ja sen jälkeen ne kootaan seuraavaa käyttöä varten puhtaan puolen säilytystiloihin.

Puhdasta paloasemaa toteutetaan kaikil-la Etelä-Savon asemilla. Siten kuin sen on mahdollista. Laitoksen alueella on myös pie-niä asemia, joissa idean toteuttaminen on vaikeampaa.

– Mutta niin päätoiminen henkilöstö kuin sopimuspalokunnat toteuttavat samalla ta-valla puhdas paloasema -ajatusta, Ismo Vih-ro sanoo.

– Sitä mukaa kun on mahdollista vanhoil-

Puhdas paloasema syntyypienistä teoista Etelä-SavossaTeksti ja kuvat: Esa Aalto

4/2014 21

la asemilla tehdä peruskorjauksia, otetaan tä-mäkin asia huomioon, Seppo Lokka sanoo.

– Kun aikaisemmin paloasemillakin hai-si tulipalolta; noki ja savu haisivat, nyt tilan-ne on toinen. Voidaankin sanoa epäonnistu-tun, jos savu tai noki asemilla haisee, Lokka ja Vihro sanovat.

Savuisten ja nokisten varusteiden pesu hoituu Etelä-Savossa nyt eri pesukoneella kuin muiden likaisten vaatteiden. Silti tar-koitus on aikaa myöden hankkia sammutus-varusteiden pesemistä varten teollisuuspesu-kone. Pesu keskitetään myös alueen kolmel-le pääasemalle.

– Varusteet pussiin ja siitä paljuun ja sen jälkeen ne tuodaan näille asemille pestäväk-si, Vihro sanoo.

Likaiset varusteet heti suojaan– Tärkeää on välttää epäpuhtauksien kulkeu-tuminen varusteissa jo tilannepaikalle. Siksi likaisia varusteita ei saa viedä miehistötilaan autoissa, vaan ne pitää sijoittaa kalustotilaan. Autoissa on erilaista kalustoa niin paljon, et-tä tilaa likaisille varusteille jää vähän. Jatkos-sa tämäkin on hyvä ottaa huomioon, kun uusia autoja suunnitellaan, Vihro sanoo.

Palomies Teuvo Hytösellä, 59, on jäljellä enää yk-si työvuosi ennen kuin eläkepäivät koittavat. Työ-uransa loppuvaiheessa hän on päässyt näkemään, miten ennen savulta haiseva paloasema on muut-tunut puhtaaksi tilaksi. Tällaista kehitystä kokenut palomies pitää erittäin hyvänä.

– On hyvä, että myrkyt eivät kulkeudu keikoil-ta kalustohalliin.

Hytönen on ehtinyt työskennellä paloasemal-la 34 vuotta ja nähnyt ajan, jolloin paloauto ajet-tiin halliin, jossa ei ollut edes pakokaasuimureita.

– Nyt teroitetaan, että pakokaasuimuri on he-ti kytkettävä kiinni, kun auto ajetaan halliin. Olen nuoremmille sanonut, että huolehtivat tarkoin täs-täkin asiasta.

Omaa vuosien saatossa kokemaansa altistumis-ta erilaisille epäpuhtauksille hän ei ole liiemmin miettinyt.

– Runko on ainakin hyvin kyllästetty, hän kuvai-lee palomieshuumorilla itseään.

– Aikaisemmin ei ajateltu, että sammutusvarus-teiden mukana kulkeutuu haitallisia hiukkasia. To-sin rakennusmateriaalitkin ovat muuttuneet. Nyt sammutettavat rakennukset sisältävät paljon mui-

ta materiaaleja kuin puuta. Muun muassa erilaisia muoviyhdisteitä ja niistä kertyy haitallisia hiukka-sia sammutustehtävän yhteydessä.

– Nyt on hyvä, kun ei haise savulle asemilla ei-kä autoissa.

Ammattimies toteuttaa ideatMikkelissä on paloaseman erilaiset ideat käytän-nöksi toteuttanut ja myös erilaisista huoltotöistä huolehtinut ammattimies. Aikaisemmin paloase-malla työskenteli jopa vanhempi ja nuorempi am-mattimies. Tällä hetkellä ammattimiehen tehtäväs-sä työskentelee Reijo Kakriainen. Ammattimies Ka-kriainen on palvellut paloasemalla jo kymmenen vuotta. Ammattimies on osallistunut myös puh-taan paloaseman toteuttamiseen. Kakriaisen kä-den jälki näkyy muun muassa kemikaalisuojapu-vun kuivaustelineessä.

– Kun tarve ja idea syntyvät käyttäjiltä, alan sil-tä pohjalta toteuttaa, ammattimies Reijo Kakriai-nen kertoo.

– Reiskahan tekee mitä tahansa, palomestari Is-mo Vihro ja palomies Teuvo Hytönen sanovat.

Savun hajua ei ole ikävä

– Autossa kulkee mukana myös varava-rusteet, jotka on tilanteen mukaan mahdol-lista vaihtaa ylle likaisten tilalle, jos tilanne on pitkäkestoinen. Alushanskoja pitää myös

käyttää, sillä epäpuhtaudet kulkevat helposti nimenomaan käsien mukana.

– Puhdas paloasema nähdään työturvalli-suuden ja -terveyden kannalta tärkeänä. Eri-tyisesti nuoremmalta väeltä on tullut positii-vista palautetta.

– Palomestari saikin äskettäin kitkerää pa-lautetta, kun epähuomiossa likaiset varusteet tuotiin harjoituksen jälkeen suoraan sisälle ja asemalla väki kiinnitti huomiota savun ha-juun, Ismo Vihro hymyilee ja ilmoitti otta-neensa vastuun tapahtuneesta.

Teuvo Hytönen ja Ismo Vihro esittelevät hiekkalaatikkoa, jonne sujautetaan sammutustyössä likaan-tuneet letkut ja paineilmalaitteet.

Ammattimies Reijo Kakriainen on toteuttanut kemikaalisuojapuvun kuivatustelineen, johon voidaan johtaa myös kuivattavaa ilmaa.

Teuvo Hytönen (vas.) ja Ismo Vihro näyttävät, miten sammutusvarusteet pannaan pesupus-siin ja pussi paljuun.

22 4/2014

Vanhempi tutkija, FT Juha Laitinen Työterveyslaitokselta sanoo, että palo-

miehet altistuvat työssään syöpävaarallisille aineille ja työ sisältää moninaisia riskejä. Al-tisteiden kirjo tiedetään varsin hyvin, mutta altistumistasoista tarvitaan lisätietoa erityi-sesti operatiivisessa työssä. Lisäksi erityisesti monialtistumisen aiheuttamien haittavaiku-tusten tutkiminen on haastavaa.

Millainen on asiantuntijan näkemys palo-miesten altistumisesta vaarallisille aineilla ja onko siinä olemassa joitakin näkemyse-roja asiantuntijoiden välillä?

Palomiehillä on riski altistua lukematto-mille kaasumaisille ja höyrymäisille kemial-lisille aineille sekä pienhiukkasille työssään. Näistä kemiallisista aineista löytyy lyhytai-kaisia vaikutuksia aiheuttavia, kuten lima-kalvoja, ihoa ja hengityselimistöä ärsyttäviä aineita sekä hapen kuljetuksen estäjiä. Jou-kossa on mukana myös pitkäaikaisvaikutuk-sia aiheuttavia syöpävaarallisia aineita. Näi-den lisäksi palamisessa syntyy pienhiukkasia, joiden haittavaikutukset on liitetty sydän- ja verisuonitauteihin sekä keuhkosyöpäriskiin.

Palomiehen henkilökohtaisen altistumis-

annoksen suuruuteen voidaan merkittäväs-ti vaikuttaa henkilökohtaisten suojaimien ja työskentelytekniikkojen avulla. Koska palo-miesten työtehtävät ja kohteissa palavat ma-teriaalit vaihtelevat suuresti, myös palomie-hiä altistavien kemiallisten aineiden kirjo ja altistumistasot vaihtelevat.

Palomiesten työn luonne on vaikuttanut keräytyneeseen altistumistietoon, koska sel-vityksiä on ollut vaikea tehdä erityisesti ope-ratiivisessa työssä. Sitä vastoin harjoitustilan-teista on jo palomiesten altistumisesta ole-massa tutkimustietoa – perustellusti voidaan sanoa palomiesten altistuvan työssään syöpä-vaarallisille aineille. Palomiesten altistumisen kirjosta on olemassa vankkaa näyttöä, mut-ta altistumistasoista erityisesti operatiivisessa työssä tarvitaan lisätietoa. Erityisesti monial-tistumisen haittavaikutusten tutkiminen on erittäin vaikeaa ja sisältää vielä paljon epä-varmuuksia. Julkaistut tulokset kemiallisten tekijöiden haittavaikutuksista ovat osin risti-riitaisia ja saattavat välittää kuvan, että myös tutkijat ovat erimielisiä altistumisen haitalli-suudesta. Todellisuudessa tutkimusasetelmi-en parantamisella ja häiritsevien tekijöiden poistamisella on mahdollista päästä myös

vaikutusten osalta tutkimustuloksiin, jotka tukevat paremmin epäilyjä, joita altistumis-mittaustulokset ovat jo antaneet.

Onko olemassa altistusrajat ja miten nii-tä seurataan?

Valtioneuvoston asetuksessa 715/2001 sa-notaan, että työnantajan on tunnistettava työssä esiintyvien kemiallisten tekijöiden ai-heuttamat vaarat ja arvioitava niistä työnte-kijöiden turvallisuudelle ja terveydelle mah-dollisesti aiheutuvat riskit. Jos työntekijöiden altistumista ei voida muutoin luotettavasti arvioida, on työnantajan suoritettava mitta-uksia säännöllisesti asiantilan selvittämisek-si. Mittauksia verrataan Sosiaali- ja terveys-ministeriön asetuksessa 268/2014 ”Haitalli-siksi tunnetut pitoisuudet” annettuihin työ-paikan ilman epäpuhtauksien ohjeraja-arvoi-hin, jotka ovat pienimpiä ilman epäpuhtaus-pitoisuuksia, jotka ministeriön arvion mu-kaan voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työn-tekijöiden turvallisuudelle, terveydelle tai li-sääntymisterveydelle.

Palomiehille tehdään yleensä altistumis-mittauksia virtsasta ja verestä, koska palo-miehet työskentelevät paineilmalaitteiden

Vanhempi tutkija Juha Laitinen Työterveyslaitokselta:

Altistumisen vaikutusta vaikea tutkia

”Perustellusti voidaan sanoa palomiesten altistuvan

työssään syöpävaarallisilleaineille.”

Teksti: Esa Aalto Kuva: Mikko Kukkanen

4/2014 23

kanssa. Biomonitorointimittauksille on STM:n asetuksessa myös annettu toimen-pidearvoja ja niiden lisäksi myös Työterveys-laitos on antanut omat suositusarvot virtsas-ta ja verestä mitattaville altisteille. Altistumi-sen seuraamistiheydestä on olemassa ohjeis-tus, joka perustuu mitattujen tulosten pitoi-suuksiin. Jos raja-arvojen ylityksiä havaitaan, on tehtävä välittömästi tarvittavia toimia al-tistumisen vähentämiseksi ja seurantaa on jatkettava tiheämmin kunnes havaitut on-gelmat on ratkaistu. Toisaalta taas mikäli ra-ja-arvoista ollaan kaukana, voidaan seuran-taa harventaa ja tehdä aika-ajoin vain pisto-kokeita. Suunnitelmat mittauksista työpai-koilla tehdään yhteistyössä työterveyshuollon ja työpaikan työsuojeluorganisaation kans-sa. Useiden tahojen mittaussuunnitelmia on hiottu myös yhteistyössä Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden kanssa.

Mikä on todellisuudessa altistumisen kan-nalta vaarallista ja mikä ei? Tehdäänkö kärpäsestä härkänen?

Tähän on hyvin vaikea antaa yksiselitteis-tä vastausta, koska altisteet ovat erilaisia ja al-tistuvilla puolestaan on yksilöllisiä herkkyyk-siä. Tunnetusti syöpäsairauden vaaraa aiheut-taville aineille ei voida antaa täysin turvallis-ta rajaa ja sen vuoksi näille kemikaaleille al-tistuminen on pyrittävä pitämään mahdol-lisimman vähäisenä. Altistuneiden yksilölli-set herkkyydet, esimerkiksi perinnölliset te-kijät, voivat nostaa merkittävästi yksittäis-ten työntekijöiden syöpäriskiä jo matalata-soisessa altistumisessa. Näin ollen erityisesti syöpävaarallisten aineiden kohdalla tutkijat ovat hyvin varovaisia sanomaan, missä tur-vallinen raja on tai ainakin sen arviointi on hyvin vaikeaa. Karkeasti voidaan sanoa, et-tä ilman haitalliseksi tunnetun pitoisuuden tai virtsa- tai verinäytteen toimenpidearvon ylittyminen edustaa selkeästi vaarallista altis-tumista. Altistumattoman väestön viitearvon ylitys biomonitorointinäytteissä puolestaan

merkitsee, että työntekijä on altistunut työs-sään enemmän kuin altistumaton normaali-väestö. Tämän tason ylittäminen riittää pe-rusteeksi työntekijän ASA-rekisteröintiin ky-seisen altisteen kohdalta jos altistumispäivi-en määrä myös täyttyy.

Otetaanko ja pitäisi ottaa paremmin, esi-merkiksi auton varustelussakin huomi-oon, että on tilaa vaihtaa varusteita?

Viime vuosikymmenen aikana on yhä enemmän alettu kiinnittää huomiota pa-lomiesten monialtistumiseen. Tämän lisäk-si on alettu ymmärtää palomiesten altistu-van samanaikaisesti myös eri altistumisreit-tien kautta. Muutamissa selvityksissä on to-dettu, että palomiesten kuolleisuus ja sairas-tavuus todennäköisesti liittyy monialtistu-miseen eikä niinkään altistumiseen yksittäi-selle kemialliselle aineelle. Lisäksi nykyisin nähdään, että altistumisarvioissa tulisi huo-mioida kuumuuden, kosteuden ja työnras-kauden lisäävä vaikutus kemikaalialtistumi-seen. Henkilökohtaisessa suojautumisessa ta-sapainoillaan riittävän suojautumisen ja siitä aiheutuvien rajoitteiden kanssa. Lisäksi palo-miesten lämpökuormitus tuo oman haasteen suojaimien kehitykselle. Ohjeistettava kent-tä on varsin monisyinen, joten haasteita riit-tää. Tavoitteena tulevaisuudessa on entistä tehokkaampi sammutus-/pelastustyö mah-dollisimman turvallisin menetelmin ja suo-jaimin. Tähän tähdätään kehittämällä hen-kilökohtaista suojausta, etsimällä hyviä käy-täntöjä sammutus-/pelastustyöhön ja vält-tämällä tarpeetonta altistumista esimerkiksi sammutusautoissa ja paloasemalla. Näin ol-

len esimerkiksi likaisten varusteiden vaihta-minen tapahtuisi jo palopaikalla ja likaisten vaatteiden kuljetukselle olisi varattu oma tila sammutusautosta. Lisäksi paloasemalla olisi olemassa puhdas ja likainen puoli varustei-den huoltamista varten. Kaikki nämä edel-lyttävät toimintaympäristön saattamista ajan tasalle ja asenteiden kehittämistä, jotta lopul-linen muutos parempaan saadaan aikaiseksi.

Suojaavatko paineilmalaite ja sammutus-asu riittävästi?

Paineilmalaitteet oikein käytettynä ja huollettuna suojaavat palomiestä erittäin hy-vin. Ongelmia saattaa tulla, mikäli niitä käy-tetään esimerkiksi lämpötiloissa, jotka ovat niiden testatun toiminta-alueen ulkopuolella tai suojain ei syystä tai toisesta tiivisty käyttä-jän kasvoille riittävän hyvin tai niissä on tek-ninen vika. Sammutusasut puolestaan ovat kompromisseja käytettävyyden, kemikaali-suojaavuuden, hengittävyyden ja lämpökes-tävyyden osalta, jolloin esimerkiksi ihoaltis-tumista ei voida täysin välttää tavanomaisis-sa työtehtävissä. Kemikaalionnettomuuksissa ihoaltistumisen riski on suuri, jonka vuoksi niissä turvaudutaankin sammutuspuvun si-jasta kemikaalisuojapukuihin.

Pelastuslaitokset käyttävät sammutusasu-ja ja paineilmalaitteita, jotka pääsääntöisesti antavat riittävän hyvän suojauksen lähes kai-kissa tilanteissa. Normaalisti toimivien suo-jainten tapauksessa merkittävät altistumiset saattavat tulla myös siitä, että halutaan riisua suojavarusteet hieman liian aikaisin, vaikka esimerkiksi jälkiraivauksessa niitä vielä tar-vittaisiin.

VTT ja Työterveyslaitos toteuttivat vuosina 2007–2009 kaksiosaisen hankekokonai-suuden ”Palokohteiden savu-, noki- ja ke-mikaalijäämät ja niiden vaikutukset työ-turvallisuuteen”. Hankekokonaisuudessa tutkittiin asuntopalokohteissa palon jäl-keen työskentelevien ihmisten altistumista terveydelle haitallisille yhdisteille ja etsit-tiin tarkoituksenmukaisia keinoja altis-tumiselta suojautumiseen. Tulosten pe-rusteella on kehitetty suojavaatetusta ja -varustusta koskeva ohjeistus.

Lisätietoja: www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2009/T2512.pdf

Page 1

Health Hazard Evaluation Report 2010-0156-3196

Evaluation of Dermal Exposure to Polycyclic

Aromatic Hydrocarbons in Fire Fighters

Report No. 2010-0156-3196

December 2013

Kenneth W. Fent, PhD, CIHJudith Eisenberg, MD, MS

Doug Evans, PhD Deborah Sammons

Shirley RobertsonCindy Striley, PhD

John Snawder, PhDCharles Mueller, MSVance Kochenderfer

Joachim Pleil, PhDMatthew Stiegel, PhD

Gavin P. Horn, PhD

U.S. Department of Health and Human Services

Centers for Disease Control and Prevention

National Institute for Occupational Safety and Health

Viime vuosikymmenen aikanaon yhä enemmän alettu kiinnittää huomiota

palomiesten monialtistumiseen.

Palomiesten ihoaltistumista koskevan arvi-ointiryhmän raportti vuodelta 2013.

Julkaisijat: U.S. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Insti-tute for Occupational Safety and Health.

Lisätietoja: www.cdc.gov/niosh/hhe/reports/pdfs/2010-0156-3196.pdf

LINKKEJÄ ALAN TUTKIMUKSIIN

24 4/2014

Vaikuttaako altistumisasiaan ja siitä torjumi-seen omat asenteet? Onko asenteilla mer-kitystä tai vaikutusta ja jos on, miten, pa-loesimies Juha Höök Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta?

Kyllä. Mielestäni juuri asenne on suurin yksittäinen asia joka vaikuttaa, ja siihen voi-daan myös vaikuttaa. Asenteeseen vaikutta-malla pystytään myös saamaan konkreettisia tuloksia altistumisasioissa.

Pelastusalan oikeanlainen työturvalli-suusasenne muodostuu yksittäisen pelasta-jan, työvuoron ja pelastuslaitosten asenteis-ta. Ketju on juuri niin vahva kuin sen hei-koin lenkki.

Oman kokemukseni kautta väittäisin, et-tä varsinaisissa vaarallisten aineiden onnet-tomuuksissa pelastajiin kohdistuvat riskit on helpompi tunnistaa. VAK -tehtäviin löy-tyy monenlaista toimintaohjetta, esimerkik-si TOKEVA, OVA -ohjeet, ja siksi myös suo-jautuminen aineita vastaan on hyvin suun-niteltua. Suurempi ongelma ovat esimerkik-

si automaattikeikat, epäselvät tiedusteluteh-tävät, jälkiraivaus ja savutuuletus. Tehtävä-kirjo on laaja muoviastian sulamisesta asun-non hellalle, jauhesammuttimen ilkivaltai-seen käyttöön parkkihallissa, tai vaikkapa automatiikka kemian laboratorioon tai teol-lisuuskiinteistöön. Kohde jonka paikallinen kemisti tai erityisasiantuntija kokee turvalli-seksi saattaa pelastajalle olla todellinen työ-turvallisuusriski.

Erityinen riskiryhmä on tiedustelua teke-vät ryhmän johtajat, paloesimiehet. Väitän, että liian harvoin he käyttävät selässä muka-na olevaa paineilmalaitetta, häkä- tai happi-pitoisuutta osoittavaa mittaria tai pukevat pölysuojainta ylle.

Altistumisen ehkäisemisestä tulipaloissa ja niiden jälkeisistä huoltotoimenpiteissä on tietoutta paljon, mutta juuri nämä edellä kuivailemani kaltaiset keikat on huomioita-va tarkemmin. Useat pienet altistumiset eri kemikaaleille ja epäpuhtauksille muodosta-vat epämääräisen ja ennustamattoman cock-tailin pelastajan kehoon hänen pitkän uransa aikana. Ja mikä huomioitavaa – suojavälineet ja oikeat työtavat kyseisiin tehtäviin löytyy – kunhan asenne on kunnossa.

Väite tähän liittyen: Palomiehen pitää haista savulle!

Mielestäni palomiehen ei tulisi haistella savuja tai savun hajua, vaikka haisisikin sa-vulle.

Vaikuttaako altistumisasiaan ja siitä torjumi-seen omat asenteet? Onko asenteilla merki-tystä tai vaikutusta ja jos on, miten, pelastus-toimen päällikkö Jari Korkiamäki Helsingin pelastuslaitokselta?

Palomies voi omalla toiminnallaan vai-kuttaa olennaisesti saamaansa altistusmää-rään. Savusukelluksessa on ratkaisevaa käy-tetäänkö puhtaita varusteita alkuaan ja li-säksi alushanskoja sammutushanskojen alla. Myös se on tärkeää missä vaiheessa paineil-malaite puetaan ja milloin maski riisutaan sekä miten on opittu toimimaan kun savu-sukelluksen jälkeen kasvo-osa ja laite riisu-taan. Jääkö likainen sammutusasu päälle vai riisutaanko sekin ja mihin likainen sammu-tusasu sijoitetaan, miehistötilaan vai kalus-tokaappiin. Samoin peseytymisellä savusu-

Oikealla asenteella hyviä tuloksia

Oma toiminta tärkeää – työnantajallakin velvollisuutensakelluksen jälkeen on merkitystä altistumi-selle. Vaikka palomies itsekin voi tehdä pal-jon, on myös työnantaja velvollinen kehittä-mään puhtaiden asujen vaihtomahdollisuut-ta joka hetki ja huolehtimaan myös varustei-den pesumahdollisuuksista.

Vaarallisten aineiden tilanteessa altistusta voidaan vähentää niin, että vaara-alueet on määritetty oikein. Välittömän vaaran alueella käytetään koko ajan vaadittua suojaustasoa ja sitä käyttävät kaikki. Välittömän vaaran alu-eella liikkuvat vain oikein suojautuneet hen-kilöt ja muut pysyvät turvalliseksi osoitetul-la alueella. Suurin ongelma tulee kuitenkin kemikaalipukuja pestäessä ja riisuessa. Har-joituksissa pesutoiminta on pääsääntöisesti alimitoitettu ”kunhan se tehdään kun ohje

on”. Harjoituksissa pesu on usein veden ruis-kimista sukeltajan päälle eikä pesemistä. Ka-luston pesu unohtuu usein kokonaan. Tämä malli siirtyy valitettavan herkästi oikeisiin ti-lanteisiin, jolloin varusteisin jää kemikaali-jäämiä huonosta pesusta johtuen. Vaikeali-ukoisten kemikaalien pesu kemikaalisuoja-asusta saattaa kestää joskus pidempään kuin itse torjuntatoimenpide. Pesun jälkeen pitäi-si jotenkin mittaamalla todentaa pesun on-nistuminen, niin puvuista kuin kalustosta.

Minulla on kokemus tilanteesta, jossa nat-riumhydroksidi (vahva emäs/liukenee ve-teen) torjunut kemikaalisukeltaja palautet-tiin kaksi kertaa pesuun mittaustoiminnal-la todettujen jäämien jälkeen. Pesun jälkeis-tä mittaustoimintaa näkee harvoin. Kun pe-su tehdään huonosti, saattaa saastuminen le-vitä niihinkin jotka vain huoltavat pukuja.

Puhdas paloasema lienee jokai-sen pelastusalalla työskentelevän mielestä hyvä ja kehitettävä asia. Pirkanmaalla ei ole erillistä puh-das paloasema -hanketta meneil-lään, mutta se ei tarkoita sitä, et-tä asialle ei tehdä mitään.

Puhdas paloasema koostuu monesta eri tekijästä ja näitä eri tekijöitä tarkastelemalla ja ke-hittämällä voidaan pikkuhiljaa päästä kohti puhtaampaa palo-asemaa.

Suuri merkitys puhtaan palo-aseman saavuttamisessa on sil-lä, miten tulipalossa saastuneita varusteita käsitellään. Toimenpi-teiden on alettava jo ennen läh-töä paloasemalle. Pirkanmaalla on yritetty monenlaisia keinoja saada asia ratkaistuksi. On kehi-tetty erilaisia kuljetuspusseja tai muovitynnyreitä, joihin varusteet on kerätty. Nämä ovat osittain toimivia ratkaisuja, mutta eivät tuo täyttä suojaa henkilöstölle. Esimerkiksi kuljetuspussit täy-tyy paloasemalla avata ja tyhjen-tää. Erilaiset muovitynnyrit taas vievät paljon tilaa pelastusyksi-köistä, jotka ovat jo nytkin täyn-nä kalustoa.

Nyt asiaan on keksitty osittai-nen ratkaisu. Pirkanmaan pelas-tuslaitos on hankkinut pesupus-seja, joihin varusteet laitetaan tu-

Puhdas paloasema rakentuu pienistä osatekijöistä

Työsuojelurahaston ja Palosuojelurahaston yhteisrahoitteisella projektilla on tavoitteena verrata Skellefteå-mallia noudattavan Keski-Suomen pelastuslaitoksen palomiesten altistu-mista perinteisesti työskentelevien Pohjois-Sa-von pelastuslaitoksen, Keski-Uudenmaan pe-lastuslaitoksen ja Helsingin pelastuslaitoksen palomiesten altistumiseen kaluston ja henki-lökohtaisten varusteiden huollossa sekä hä-lytysvalmiudessa. Ruotsissa kehitettyä mallia on testattu aiemmin riskinarviointimenetel-min, mutta nyt vertailua tehdään työhygiee-nisin mittausmenetelmin.

Mittauksilla selvitettään palomiesten al-tistumista sammutustehtävissä työhy-gieenisten biomonitorointi-, ihoaltistu-mis- ja ilmamittausmenetelmien avulla. Palomiesten altistumisen kirjoa erityises-

ti raskasmetalleille ja polysyklisille aromaatti-sille hiilivedyille arvioidaan lisäksi materiaali-näytteiden avulla.

Hankkeessa mitataan myös altistumisen vai-kutuksia palomiesten keuhkoihin tulehdusvas-teiden (IL-1, IL-6, IL-8, IL-10 ja TNF-a) avulla. tu-lehdusindikaattorieden vasteita mitataan pa-lomiesten syljestä ja verestä.

Hankkeessa kerättyä tietoa jaetaan kentäl-le koulutuskiertueen avulla ja samalla ediste-tään hyväksi havaittuja käytäntöjä operatiivi-sessa toiminnassa.

Hanke päättyy syyskuussa 2015, jolloin tu-lokset ovat kokonaisuudessaan käytettävissä.

Hankkeen vastuuhenkilö on Juha Laiti-nen.

Hankkeen nettisivut: www.tsr.fi/tutki-mustietoa/tata-tutkitaan/hanke?h=113080

Vähentääkö Skellefteån malli altistumista?

ALAN TUTKIMUKSIA & OPPAITA

VTT TIEDOTTEITA 2531

Juha Laitinen, Mauri Mäkelä, Panu Oksa, Tuula Hakkarainen,

Kati Tillander & Tuomas Paloposki

Kemikaalialtistumisen vähentäminen

palokohteissa

Tässä oppaassa annetaan ohjeita asuntopalo-kohteissa työskentelevien ja vierailevien ihmisten kemikaalialtistumisen vähentämiseksi.www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/T2531.pdf

lipalon jälkeen. Pussi suljetaan ja se voidaan viedä paloauton hyt-tiin. Paloasemalla pussi laitetaan suoraan pesukoneeseen eikä si-tä tarvitse avata välillä. Pesupus-

sin idea on siinä, että sen saumat aukeavat vedessä ja se ”sulaa” pie-neksi roskaksi, joka otetaan pesu-koneesta pois samalla kun pes-tyt haalarit.

Pesupusseja on jo testattu ja niitä otetaan käyttöön pikkuhil-jaa kaikilla paloasemilla. Myös VPK:oille pesupusseja aiotaan hankkia. Palaute on ollut myön-teistä. Ne ovat kevyitä käsitellä, mahtuvat hyvin yksikköön, es-tävät savunhajun leviämisen ja toimivat luvatulla tavalla pesu-koneissa.

Raakapesua ja nippusiteitäPesupussien lisäksi Pirkanmaal-la on testattu paineilmalaittei-den suojapusseja. Ne ovat vah-vempaa muovia kuin varusteiden pesupussit. Tilannepaikalla lait-teille tehdään raakapesu, jonka jälkeen laite laitetaan suojapus-siin, joka suljetaan nippusiteellä. Tämän jälkeen laite suojapussei-neen voidaan laittaa takaisin te-lineeseen. Paloasemalla paineil-malaite puretaan suojapussista ja tehdään laitteen pesu ja huolto.

Kolmantena suojakeinona kontaminaatiota vastaan ovat saapassuojat. Tulipalon jälkeen saappaat huuhdellaan ja ennen paloautoon nousemista laitetaan kertakäyttöiset saapassuojat jal-kaan.

Teksti ja kuva: Veijo Kaján Tiedotuspäällikkö

Pirkanmaan pelastuslaitos

Palomestari Jari Hiltunen esittelee pesupussia.

4/2014 25