1

Kevään kalenteri

Joululomalta palattiin 9.1.

Ystävänpäivänä lasketeltiin Messilässä 14.2.

4. jakso alkoi 8.2.

Abit viskoivat meitä karkeilla 16.2. Wanhojen pukuloistoa ihasteltiin 17.2.

Talviloma riemastutti 20.-24.2.

Kevään puheenaihe: 75 min oppitunnit! Lue lisää sivulta 7.

Näyttis joulujuhlassa: Kiireen evoluutio

Messilässä

2

Pääkirjoitus

Koulumme keväiset äänet ovat nyt taltioituneet uunituoreeseen lehteen.

Polttaviin puheenaiheisiin kuuluu 75 minuutin oppitunnit, joista kaikilla

tuntuu olevat jonkinlainen mielipide. Toimituksemme otti järjestelmästä

selvää ja pohti, peittoaako se käytössä olevan systeemin.

Kesälomaankaan ei ole enää pitkä matka: vain 54 koulupäivää!!!

Tämän numeron novelli on kokonaisuudessaan luettavissa netissä.

Nettiversiossa on myös 7.-luokkalaisen kirjoitelma harrastuksista.

Antoisia lukuhetkiä Äänen parissa!

Toimituksen Ääntä pitävät:

Siiri Turtola, Janette Väänänen, Annele Holla, Iina Helenius ja Anna Lehtonen

Kansi: Anna Lehtonen

Ääni luettavissa myös koulun nettisivuilla ja

issuu.com/aani!

3

Kevään Ääniä

Rinneriemua Messilässä

Siiri Turtola, 8D

Kello on vähän yli yksitoista. Kaksi täyteenahdettua bussia odottaa lähtövalmiina. Vielä

hetki ja viimeisetkin oppilaat kiipeävät bussiin ja hakeutuvat harvoille edelleen vapaille

paikoille. Matkustajille toivotetaan hyvää matkaa ja heitä pyydetään palaamaan ehjinä

takaisin. Matka kohti Messilää alkaa.

Toisen bussin kaartaessa pihaan

seiskaluokkalaiset odottelevat jo

malttamattomina rinteisiin pääsyä. Hetken

päästä me loputkin liitymme odottavien joukkoon

pohtimaan, mikä siellä lippujonossa oikein

kestää. Kun lopulta saamme liput, lähdemme

vihdoinkin tallustamaan rinteille. Edes kylmä

tuuli ja terävät lumipisarat eivät hyvää

tunnelmaa pilaa, onhan tätä retkeä odotettu jo

pitkään.

Jonkin ajan päästä tavoitan Hannu Huhtalan,

yhden meitä valvovista opettajista. ”Niin että olisi

se etukäteen sovittu laskettelukilpailu vielä

pitämättä.” Haastettukin (Samuli Salmela, 8D)

saapuu juuri sopivasti paikalle ja hetken päästä

jopa muistetaan, mistä oli tarkoitus kilpailla.

Päästyämme boksille paljastuu pieni ongelma:

näkyvyys on niin huono, ettei laskeminen olisi

kovin turvallista. No, se siitä kilpailusta sitten…

Iltapäivällä…

Kaikki ovat kerääntyneet bussien läheisyyteen. Seiskat istuvat jo omassa bussissaan

lähes lähtövalmiina. Jotkut puhuvat kiihtyneen oloisesti. Jotain on tapahtunut, mutta mitä?

Opettajat laskevat paikallaolijoiden määrän. ”Siis vain se yksi puuttuu.”

Huhtalaakaan ei näy missään, onkohan jotain vakavaa sattunut? Selviää, että eräs

lautailija on kaatunut ja murtanut solisluunsa. Hänelle olisi siis tiedossa kivuliaan pitkä

matka takaisin koululle ja sieltä lääkäriin. Lopulta hän – ja Huhtala – saapuvat paikalle

lumikelkan kyydissä.

Vilkuilen jo väsyneenä ohi viuhahtavia maisemia. Tutut näkymätkin sen jo todistavat, että

olemme melkein perillä. Huvittuneena huomautetaan, että bussikuskimme ansaitsisi

aplodit; olemme saaneet kiinni seiskojen bussin, joka lähti paljon meidän bussiamme

aikaisemmin. ”After-ski:t on sitten Nesteellä”, todetaan bussin kaartaessa

liikenneympyrään.

4

Kevään Ääniä

Karkauspäivänä Päivälehden museossa

Pauliina Toroska 8G, Kuvat Anna Lehtonen, 8D

Päivälehden museo sijaitsee Helsingin keskustassa ja siellä työskentelee sanomalehden teosta ja sanomalehti-historiasta tietäviä asiantuntijoita. Museossa on paljon vanhoja koneita ja painomenetelmiä, jotka kertovat siellä vierailevalle sanomalehtien teosta ennen ja nykyään. Vierailun tavoitteena oli tutustua sanomalehtien tekoon ja tiedon hankintaan. Kiertelimme museossa oppaan mukana, ja hän selitti lehdenteon kehitystä jo alkuvaiheista saakka. Kokonaisuudessaan käynti sujui hyvin, sillä moni luokastamme oli kiinnostunut aiheesta. Monikaan meistä ei varmasti ollut tiennyt, että sanomalehtien teko on ollut niin hankalaa. Esimerkiksi kirjaimet ladottiin yksitellen väärinpäin paino-alustalle. Onneksi tekniikka on helpottanut työtä huomattavasti ajan myötä. Vierailu oli hyvin mielen-

kiintoinen kokemus, ja opimme

todella paljon uutta. Olen itse

aina ollut kiinnostunut kirjoitta-

misesta ja toimittajan työstä.

Näen nyt sanomalehtien teon

täysin uusin silmin.

5

Kevään Ääniä

Dokkino-elokuvia katsomassa

Paula Hietanen 7E

Kävimme katsomassa neljä Dokkino-elokuvaa 7EFG -luokkien kanssa. Ensimmäinen

lyhytelokuva, Sen kanssa pitää vain elää, kesti vain kuusi minuuttia, mutta siinä ajassa

ehdittiin kertoa paljon. Elokuva kertoi nuorten ajattelemista surullisista asioista, joiden

kanssa pitää vaan elää ja yrittää jatkaa elämää, sekä iloita jokapäiväisistä pienistä

asioista.

Välipäivät oli ruotsalainen lyhytelokuva, jossa kerrottiin 15-vuotiaasta pojasta, jonka isä

teki yllättäen itsemurhan. Poika ei kertonut asiasta kenellekään, vaan purki ajatuksensa

piirtämällä. Hän piirsi aina saman asian, isänsä silmät. Itse en erityisemmin pitänyt

Välipäivät -elokuvasta, koska se oli hieman epäselvä. Lopussa hän löysi tukevan olkapään

ja ihmisen, jolle puhua.

Kolmantena katsoimme elokuvan nimeltä Radiostan. Siinä radion taajuus säädettiin

kuvausmatkan aikana kohdattuihin ihmisiin. Elokuvassa henkilöt kertovat itse, millaista on

elämä maahan- muuttajana tai miltä tuntuu olla rasismin kohteena.

Neljäs ja viimeinen lyhytelokuva oli nimeltään Menolippu – Tuaregin taival. Tämä elokuva

kertoi Afrikassa köyhissä ja huonoissa oloissa eläneestä perheestä, johon kuului äiti, isä,

tyttö ja kaksi poikalasta. Perheen isä eli neljä vuotta pakolaisena Italiassa. Neljän vuoden

kuluttua hänen tyttärensä, vaimonsa ja vanhemman poikansa oli mahdollisuus päästä

asumaan Italiaan – ihmemaahan. Ainoastaan perheen nuorin poika ei päässyt asumaan

Italiaan, vaan joutui jäämän Afrikkaan. Perhe asui Italiassa muutaman vuoden, kunnes

isällä oli tarpeeksi rahaa saada nuorin poika Italiaan. Hänen oli aluksi erittäin vaikeaa

tottua elämään siellä. Varsinkin kieli- ja kulttuurierot hankaloittivat elämää.

Kaikki perheen lapset pääsivät käymään koulua ja heidän elämänsä oli hyvällä mallilla. Oli

koskettavaa, kun vanhempi poika totesi: ”Vaikka elämämme täällä Italiassa on loistavaa ja

saamme olla yhdessä perheemme kanssa, kaipaan silti takaisin Afrikkaan.” Poika kertoi

elämästään Afrikassa ja sanoi, että elämä siellä oli raskasta, mutta hän piti yhdessäolosta,

kameleiden kanssa leikkimisestä ja siitä, että aina oli kaveri, jonka kanssa leikkiä. Koko

perhe toivoi pääsevänsä vielä käymään Afrikassa, kylässä, jossa he asuivat. Perheen isä

lupasikin matkan sitten, kun rahat riittäisivät.

Kaikki dokumentit olivat täysin totta ja pääsimme näkemään yhden lyhytelokuvan

kuvaajan. Tällaisten lyhytelokuvien tarkoitus on herättää kysymyksiä katsojissa ja siinä

onnistuttiin hyvin.

6

!!!

!!!

!!!

!!!

!!! !!!

Mykkäelokuva nykyajan katsojille

Ison kasan Oscar-palkintoja voittanut Michel Hazanaviciusin ohjaama elokuva The

Artist on vuosille 1927 - 1932 sijoittuva mykkäelokuva. Päähenkilö George Valentin

(Jean Dujardin) on aikansa tunnetuimpia mykkäelokuvatähtiä, jonka suosio

romahtaa äänielokuvien jyrätessä markkinoille. Hänen paikkansa näyttelijöiden

huipulla vie Peppy Miller (Benerice Bejo). Äänielokuvien vallankumouksessa

Valentinin ja Millerin elämät kohtaavat niin hyvissä kuin huonoissakin merkeissä.

Mykkäelokuva ei ole mikään helppo laji. Hyvän kuvauksen lisäksi se vaatii

näyttelijöiltä tarkkaa tunteiden ilmaisua, missä he ovat onnistuneet loistavasti. Jean

Dujardinin saama parhaan miespääosan Oscar ei siis mennyt väärään

osoitteeseen!

The Artist on nykyajan ihmisille suunnattu elokuva, vaikka se ei edusta sitä, mihin

olemme tottuneet. Elokuva on hauska ja romantiikalla höystetty, eikä Valentinin ja

Millerin suhdetta ole ”yliromantisoitu”. Tarina on kekseliäs ja harvinaista kyllä, siinä

ei ole ”pahista”, joka olisi aluksi niskan päällä mutta kaatuisi lopussa. On tylsää ja

jopa ahdistavaa odottaa elokuvan loppua, jos juonen voi aavistaa etukäteen. Nyt

tätä vaaraa ei ollut.

Mutta jos mustavalkoiset tai hieman ylinäytellyt elokuvat eivät millään jaksa

kiinnostaa, tämä ei ehkä ole paras valinta. Mykkäelokuvien aikaan elokuvan tärkein

tehtävä on ollut viihdyttäminen, ja mielestäni sen The Artist hoiti tunnollisesti.

Annele Holla 8D

7

Kauneusmainonta johtaa harhaan

Kauneusmainoksissa luvataan välittömästi näkyviä tuloksia, pysyvää kauneutta,

tasaista ja sametinpehmeää lopputulosta ja uskomattoman näyttäviä eroja. Onko

näistä mikään edes lähellä totuutta?

Usein juuri uusia, erilaisia tuloksia ja korjauksia lupaavat tuotteet myyvät hyvin.

Kuitenkin varmasti jokainen tietää, että mainokset, joissa komeilee malli

virheettömässä ihossaan ja nukkesilmissään, eivät ikinä kerro täysin totuutta.

Mikä sitten saa ihmiset ostamaan niitä? Yksi syy voi olla mainonnan hämäävät

myyntikikat: procapil, antibakteerinen, pebtidi. Tieteelliset sanat luovat lukijalle

”viisasta vaikutelmaa”, ja voivat saada lukijan ajattelemaan tuotteen vaikutusta ja

tutkittua tulosta – mutta ei sanan syvempää tarkoitusta.

Iho- ja meikkivoiteiden mainoksissa mallien uhossa ei ole mitään epäpuhtauksia,

ripsivärimainoksissa heillä on suuret räpsyripset ja huulipunamainoksissa

vitivalkeat, täydelliset hampaat. Tällaiset muokkaukset voivat vaikuttaa nuorten

itsetuntoon ja ulkonäköpaineet vain kasvavat. Tästä näkökulmasta asiaa ei edes

ajatella.

Kaikkein suurin ja mielenkiintoisin kysymys onkin, miksi mainokset ovat harhaa,

miksi niitä tehdään epäluonnollisiksi tai ylipäätään sellaisiksi, mitä on mahdotonta

tavoitella. Syytä ei tiedetä. Voiko kyseessä oikeasti olla niinkin ahne asia kuin

raha?

Koska kauneusmainonta ei taida, tai ei edes halua, muokata mainoksiaan

parempaan suuntaan, heillä tulisi olla edes velvollisuus kertoa ihmisille tarkemmin

kuvien epäaitoudesta ja muokkauksesta. Minusta jokaisessa

kauneusmainoksessa pitäisi lukea selkeästi kuvan olevan muokattu. Se ei ole

mahdotonta toteuttaa, se on karu totuus, se on rehellisyyttä. Rehellisyys

kannattaa aina, vaikka kyse olisikin mainonnasta ja rahasta.

Pauliina Toroska, 8G

8

Pidetään ääntä

75 MINUUTIN TUNNIT

Tämä sinun täytyy tietää uudesta järjestelmästä!

Iina Helenius ja Janette Väänänen

Toimituksemme kävi haastattelemassa apulaisrehtori Marjo Kurki-Mäkeliniä ja tämän

saimme selville:

Kuva Vili Pääkkö 9E, Mikael Pulkkinen 9G

”75 min oppitunti”

KOULUPÄIVÄN PITUUS: Päivä alkaa 8.15 tai 9.45 ja loppuu 14.25 tai 15.40.

Viides oppitunti (14.25-15.40) pidetään harvemmin.

RUOKAILU: Ruokailu kestää 30 minuuttia, ja se on joka päivä samaan aikaan.

Ruokailu pidetään kolmannen oppitunnin keskellä. Puolessa tunnissa kerkeää

syödä hyvin, sillä aterian hakua nopeuttavat uudet neljä ruoanhakulinjaa.

LVT: Luokanvalvojan tunti pidetään keskiviikkoisin ruokailujen jälkeen, kello 13.00-

13.15.

LIIKUNTA JA TAIDEAINEET: Liikuntatunnit lyhenevät 75:een minuuttiin, ja

taideaineiden tunnit kestävät 75 tai 150 minuuttia.

HUOMIOITAVAA: Oppituntien sisältöä monimuotoistetaan ja syysloma pitenee

viikon mittaiseksi!

9

Pidetään ääntä

Kuva Saana Turja 9G, ”75 min oppitunti”

Ei 75 minuutin oppitunteja!

Ensi vuodeksi kouluumme suunnitellaan 75 minuutin mittaisia oppitunteja. Tämä tarkoittaa sitä,

että välitunnit olisivat 15 minuutin ja ruokailut 30 minuutin mittaisia.

Mielestäni tämä on turhaa. Jos oppiaine on vähänkin oman kiinnostuksen ulkopuolella,

opetukseen keskittyminen herpaantuu helposti. 75 minuutin mittainen oppitunti ei auta asiaa,

varsinkin jos soppa maustetaan meluavalla luokalla ja uupuneella opettajalla.

Etenkin aamutunneilla keskittymiskyky on koetuksella. Lyhyillä oppitunneilla ja pienillä tauoilla

vireystila säilyy parempana kuin pitkillä oppitunneilla ja 15 minuutin tauoilla.

Ruokailuun uusi järjestely vaikuttaa myös, sillä nykyinen 45 minuutin ruokailu vaihtuu 30

minuutin mittaiseksi. Joskus ruokalaan on jonotettava pitkään, joten syömiseen ei jää tarpeeksi

aikaa. Kouluruokailu on tärkeä, sosiaalinen hetki, joten siihen pitää panostaa. Abeihin järjestely

tulee vaikuttamaan vielä enemmän, sillä he pääsevät syömään joka päivä viimeisenä klo 12:25

eli todella myöhään.

Nykyinen oppituntijärjestelmä on oikein hyvä ja toimiva, joten miksi sitä muuttamaan? Ehkä

jotkut ovat kirjaa kevyemmän repun tai puoli tuntia lyhyemmän koulupäivän kannalla, mutta

koko koulu-uramme ajan mukana olleiden 45 minuutin oppituntien tilalle on vaikea kuvitella

uutta järjestelmää.

Annele Holla 8D

10

Novelli

Kuolema kutsuilla

kirjoittanut Markus 8D

Rouva Birgetten kutsuissa kävi kova vilske. Juhlat olivat edenneet huippuunsa, ja

tunnelma oli katossa. Juhlien emäntä Bridgette, Elmud ja kaksi muuta vierasta

keskustelivat etsivän ammatin tulevaisuudesta.

Toinen vieraista, vanha, kumaraselkäinen ja harmaa herra Oldwood, oli hyvin passiivinen,

apaattinen ja pessimistinen persoona. Hänen näkemyksensä Elmudin tulevaisuudesta

etsivänä ei ollut valoisa. Elmund tunnettiin lähinnä naapuruston henkilökohtaisena

ilmaisetsivänä, joka jäljitti kadonneita kissoja ja ties mitä milloinkin. Eikä häntä aina otettu

vakavasti, koska oli peräisin Intiasta. Englantilaiset kummeksuivat häntä myös hänen

hullunkurisen ulkonäkönsä takia. Hän oli laiha ja lyhyt, ja hänen hiuksensa oli vedetty

öljyllä taakse. Elmudin pukeutumistyylikin poikkesi ajan tyylistä, sillä hänellä oli juhlissa

täysin valkoinen puku.

Toinen vieraista, nuori neiti Mary Oldwood, herra Oldwoodin viehättävä tytär oli

optimistisempi ja rohkeasti eri mieltä isänsä kanssa. Tosin Elmundin mielestä vain häntä

mielistelläkseen. Neidin mielestä monet naiset tulisivat tarvitsemaan etsivän apua

jäljittäessään rintamalle kadonneita miehiään heti kuin sota loppuisi - milloin sitten

loppuisikaan.

Toisella puolella isoa salonkia pyöreän pöydän äärellä istui kaksi tummaan pukeutunutta

miestä. He keskustelivat hiljaa jostakin, mikä ei heidän ilmeistään päätellen kuulunut

muille. Toinen oli Rouva Bridgeten veljenpoika. Hän oli hermostuneen näköinen noin

kolmikymppinen mies. Hänen vieressään istui veljenpojan pitkä ja solakka ystävä. He

olivat kummatkin uhkapelureita ja laiskoja onnenonkijoita, jotka elelivät hyväuskoisen ja

varakkaan rouvan kustannuksella.

Puolen yön paikkeilla Elmud siirtyi keskustelemaan miesten kanssa. Rouva Bridgetten

veljenpoika, Oliver vihjasi Elmudille, ettei häntä kaivattu keskusteluun mukaan. Ainut,

kenet hän hyväksyi keskusteluun, oli kaunis Mary. Tähän Elmud vastasi pilkallisesti, ettei

olisikaan halunnut liittyä niin hienoon seuraan, viitaten miesten hulppeisiin vaatteisiin. Hän

vielä kysäisi, kenen rahoilla puvut olikaan ostettu. Tämä kuitenkin, Elmudin

hämmästykseksi, sai nuoret miehet kavahtamaan. Yleensä he eivät reagoineet sen

tyyppisiin huomautuksiin.

Kun Elmud oli aikeissa lähteä juhlista, herra Oldwood pyysi Elmudia vähän sivummalle.

Hän kertoi karhealla äänellä, että hänen pieni vakuutusyhtiönsä tekee tappiota ja

epäillään, että jotkut kavaltavat rahaa firmalta. Hän pyysi Elmudia selvittämään

mahdollisen rikoksen. Elmud oli mielissään uudesta työtehtävästä, joka osoitti luottamusta

hänen taitoihinsa.

Juhlan melskeessä kukaan ei muistanut huomioida juhlien emäntää rouva Bridgetteä, joka

oli mahdollistanut juhlat mahtavilla leivoksilla ja piirailla. Hän jatkoi puuhailuaan

palvelusväkensä avustuksella. Pian hän soi itselleen pienen lepohetken, ja istahti tuolille

kulauttaen juomansa lähes kerralla alas.

Samassa hän alkoi yskiä vimmatusti ja kaatui lattialle kuolleena.

Vanha herra Oldwood kävi tarkistamassa tilanteen keittiössä, kun muut olivat kuulleet

ääniä sieltä. Hän palasi ilmoittaen, että rouva Bridgette oli kuollut. Kaikki ymmärsivät, ettei

se ollut luonnollinen kuolema.

11

Novelli

Elmud oli selvittänyt uransa aikana monia katoamisia, joitain varkauksia ja muutaman

kavalluksen. Julkisuutta Elmud ei ollut koskaan maistanut, ja suurin osa tapauksista olikin

mitättömiä pihapiirijuttuja. Se kalvoi Elmudin itseluottamusta. Elmud ei ollut koskaan

setvinyt murhaa. Hän oli tahallisesti pysytellyt niistä erossa, ne olivat hänestä inhottavia.

Mutta tämä tapaus oli erilainen, ja se huusi selvittämistä. Lisäksi liittyihän Elmud itsekin

tavallaan tapaukseen. Hänhän oli ollut paikalla kun murha oli tehty. Joku oli onnistunut

murhaamaan hänen nenänsä alla, ja se sai hänet ärsyyntyneeksi. Elmud vakuutteli

itselleen, ettei hän ollut ollut kovin tarkkaavaisessa tilassa, koska juhlissa oltiin syöty ja

juotu runsain mitoin. Murhan ratkaisemiseksi Elmudin piti kuulustella jokaista, joka liittyi

kuolemaan jollain tavalla. Tässä tapauksessa kaikkia, jotka olivat olleet mukana Bridgetten

juhlissa.

Elmud päätti aloittaa epätodennäköisimmästä murhaajasta, Neiti Oldwoodista. Elmudin

mielestä hän olisi otollinen murhaaja juuri siksi, koska oli niin epätodennäköinen murhaaja.

Elmudin taktiikka oli kysellä niin paljon asioita kuin mahdollista, olettaen että hän paljastaisi

lopulta jotakin.

Mary Oldwood oli hyvin puhelias ihminen. Edes rouva Bridgeten kuolema ei näyttänyt

häntä paljoa hetkauttavan. Neidin kertomista asioista selvisi kyllä, ettei hän ollut kovin

läheinen vainajalle, toisin kuin hänen isänsä. Elmud tenttasi Marylta, mitä juomia hän oli

juonut, ja sai vastaukseksi mitäänsanomattoman mansikkaliköörin.

Vanhemmasta Oldwoodista Elmud sai enemmän irti. Herra oli tuntenut rouva Bridgetten

erittäin hyvin ja oli silminnähden järkyttynyt hänen kuolemastaan. Kun Elmud kysyi, luottiko

edesmennyt rouva Bridgette häneen, herra Oldwood vastasi, että vaikka koko

omaisuutensa ja henkensä. Tämä sai Elmudin ilmeen värähtämään. Herra Oldwood oli

juonut juhlan ajan pelkkää soodavettä, joka oli hieman omituista vanhalta masentuneelta

mieheltä.

Tähän asti oli Elmud joutunut tyytymään vastauksiin, jotka eivät antaneet paljoa tietoa. Sen

Elmud oli kuitenkin saanut selville, että kaiken järjen mukaan Rouva Bridgeten oli täytynyt

kuolla saamaansa drinkkiin. Drinkki, jonka Bridgette oli juonut koostui soodavedestä ja

viskistä. Soodavedessä myrkkyä ei ollut ollut sillä Elmud oli sitä itsekin juonut. Hän oli

myös nähnyt, kun juoma oli sekoitettu ilman minkäänlaisia hämäriä keinoja, joten myrkyn

täytyi olla viskissä.

Keittiöapulaiset olivat kaikki olleet lakanahuoneessa ja kuulleet kun rouva oli kuollut

äänekkäästi. Rouvan luokse päästyään he olivat löytäneet paniikissa olevan Herra

Oldwoodin kumartuneena kalpean Bridgetten yllä. Tähän todistukseen Elmudin oli

luotettava, ellei sitten kaikki viisi keittiöapulaista ollut salaliitossa hyväntahtoista

emäntäänsä vastaan. Joka kuitenkin vaikutti hieman epätodennäköiseltä teorialta.

Vuorossa oli enää kaksi kuulusteltavaa; veljenpoika Oliver ja hänen ystävänsä. Elmud

halusi suorittaa nämä kuulustelut samaan aikaan. Ensiksi Elmud kertoi heille tilanteen

paljastamatta tietenkään asioita, jotka kuuluivat vain hänelle. Kerrottuaan epäilyksensä

Oliveria kohtaan, reaktio oli kiivas. Mies intti, että vanhempi Oldwood oli pyytänyt häntä

tekemään juoman rouvan lempi viskistä ja soodasta, ja ettei ollut myrkyttänyt viskiä.

Lisäksi hän oli kertomansa perusteella itsekin juonut sitä. Se todistus ei kyllä paljoa

painanut, sillä hän voisi valehdella ilman minkäänlaista ongelmaa.

Kuulustellessaan Elmud otti voitonriemuisena viskipullon lukitusta tutkintakaapista, aukaisi

korkin, kastoi sormensa, nuuhkaisi, ja lipaisi. Se oli tavallista viskiä vailla myrkyn

häivääkään.

12

Novelli

Aika oli kulunut umpeen ja Lontoon poliisi otti asian käsittelyynsä. Elmud tunsi itsensä

epäonnistuneeksi. Mahdollisuus nousta edes hetkeksi parrasvaloihin oli menetetty.

Jokainen rouva Bridgetten juhlissa ollut, myös Elmud, määrättiin tutkintavankeuteen,

kunnes murha olisi ratkaistu. Jos mysteerin selvittäminen tuntui epätoivoiselta Elmudista,

se tuntui varmasti mahdottomalta poliiseista, jotka eivät edes olleet paikalla kun murha

tapahtui.

Neljäntenä päivänä vartijan tuodessa lounasta, Elmud kysäisi vartijalta, milloin hän

mahtaisi päästä vapaaksi. Vartijan vastaus oli lyhyt, mutta selvä. Hän sanoi, että kaikki

riippui vain rahasta. Vartijat olivat tunnetusti herkkiä lankeamaan lahjusten lumoukseen.

Mutta rahako näytteli pääroolia myös murhassa?

Aamun sarastaessa muiden epäiltyjen sellien lattialle leijaili kirje. Sen käsialasta huomasi,

että kirjoittaja oli ollut innoissaan.

Hyvät ystävät ja murhaaja.

Olen nyt monien epäonnistumisien kautta onnistunut ratkaisemaan murhamysteerin.

Mysteerin, joka oveluudellaan ja viekkaudellaan oli voittaa minut ja esivallan.

Rouva Bridgette kuoli myrkytykseen omilla kutsuillaan viikko sitten. Oletin, että vanha

rouva kuoli juotuaan Oliverin sekoittaman drinkin, joka koostui viskistä ja soodavedestä.

Tämä kohdisti epäluuloni tietenkin Oliveriin, hänellähän olisi ollut oiva tilaisuus myrkyttää

juoma. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, sillä minä itse näin kun lasillinen sekoitettiin. Kaiken

järjen mukaan myrkky olisi pitänyt laittaa juomaan ennen sekoitusta, silläkin riskillä, että

joku sitä sattuisi juomaan ennen rouva Bridgetteä. Lisäksi myrkyn täytyi olla viskissä,

koska minä ja herra Oldwood myönnämme juoneemme soodavettä juuri ennen juoman

valmistamista.

Murhan selvitys näytti etenevän ratkaisevasti, kunnes jouduin pettymään karvaasti.

Lukitussa kaapissani, suljetussa viskipullossa, ei ollut myrkyn häiventäkään, niin kuin ei

keittiön lattialle roiskuneessa viskissäkään ollut.

Sen jälkeen aloin miettiä mahdollisia motiiveja. Miksi kukaan vieraista olisi halunnut

murhata Rouva Bridgeten? Ehkäpä henkilökohtaisen kaunan takia.

Bridgeten veljenpoika Oliver ei ollut kovin kiintynyt tätiinsä, mutta täti takasi hänelle

kuitenkin säännölliset tulot. Rouvan kuolema olisi rikastuttanut miehen kertaheitolla, sillä

perinnön olisi saanut lähin sukulainen eli Oliver.

Oliverin ystävällä ei ollut niitä vähäisimpiäkään kiintymyksen tunteita rouvaa kohtaan,

mutta hän ei toisaalta hyötyisi rouvan kuolemasta henkilökohtaisesti.

Herra Oldwoodin haastattelusta sain eniten irti. Hän kertoi asioita, jotka olivat

ratkaisevan tärkeitä murhan selvittämisessä. Osan hän kertoi tietoisesti ja osan

tietämättään. Vanhalla herralla oli läheisin suhde rouva Bridgetteen. He olivat tunteneet

monia vuosia ja Oldwood tiesi paljon enemmän vanhasta rouvasta kuin kukaan muu.

Neiti Oldwoodista en keksinyt kerrassaan mitään, mikä viittaisi murhaan. Olen varma

että ratkaisu tulee yllättämään kaikki paitsi erään, itse murhaajan.

Mietittyäni mikä juomassa oli aiheuttanut myrkytyksen, tulin miettineeksi, että ehkä

murhaa ei ollutkaan toteutettu myrkyllä juomassa. Mutta mikä sitten aiheutti rouva

13

Bridgetten kohtauksen keittiössä? Jokin aine, mikä ei muihin vaikuttanut. Mutta vain yksin

tiesi sen vaikutukset rouva Bridgetteen. Ja kukapa hänet tunsi parhaiten? Herra Oldwood!

Selvittämieni tietojen mukaan Rouva Bridgette ei kuollut välittömästä juoman

nautittimisen jälkeen. Sen sijaan hän sai siitä pahan allergiakohtauksen. Mutta eihän

viskistä voi saada allergiakohtausta! Kylläpä voi, jos siihen on sekoitettu, juhlien alussa

pähkinäjauhetta. Herra Oldwood tiesi tarkalleen rouvan äärimmäisen pahan

pähkinäallergian, ja käytti sitä hyväkseen. Kaamean murhansa Oldwood viimeisteli

käydessään tarkistamassa rouvan vointia allergiakohtauksen aikana. Sen hän teki

pistämällä pahaa-aavistamatonta Bridgetteä vahvalla arsenikkiruiskeella sierainkäytävään,

josta pistosjälkeä ei huomattu ennen kuin sitä alettiin todella etsiä. Oliverin pyytäminen

juomantekiäksi käänsi epäluulot poispäin Oldwoodista.

Mutta miksi ihmeessä Rouva Bridgeten hyvä ystävä oli niin julmasti hänet murhannut?

Vastaus on talodellinen ahdinko ja firman rahalliset tappiot. Rouvan kuolema olisi

helpottanut taloudellista tilannetta, ja tehnyt hänestä rikkaan. Oldwood sanoi itsekin, että

Bridgette olisi luottanut vaikka koko omaisuutensa Oldwoodille, niin kuin hän oli tehnytkin.

Sen selvitin hänen testamentistaan, jonka sain käsiini vankilanjohtajalta.

Vain yksi teistä saa lopulta huokaista helpotuksesta ja hän on Mary Oldwood. Oliver ja

hänen ystävänsäkin jäävät vankilaan kavalluksista ja vakuutuspetoksista, joita he olivat

tehneet Oldwoodin vakuutusyhtiölle.

Terveisin Elmud

Elmud ja itkevä Mary lähtivät yhdessä ulos tunkkaisesta vankilasta. Elmud tiesi, miltä

Marysta tuntui kuultaan, että hänen isä oli tehnyt murhan, ja saisi kuolemantuomion

teostaan. Elmud ehdotti Marylle tapaamista läheisessä kahvilassa, kun hän olisi saanut

koottua itsensä. Elmud niisti nenänsä taskustaan löytämään kirjepaperin palaan. Niitä oli

neljä samanlaista. Paperit oli leikattu irti kirjeistä, jotka oli jaettu selleihin. Rään alta

paljastui vielä himmeää tekstiä.

Kuinka Oliver ja hänen ystävänsä olivat onnistuneet niin helposti huijaamaan rahaa

Oldwoodilta? Sen selittää Oliverin ystävän taito hurmata Nuori Mary mukaan huijaukseen.

Hän oli helposti kuljettanut rahaa isältään nuorille pelureille.

Elmud lukaisi kirjoituksensa mietteliäänä, ja heitti laput sillalta alas alla virtaavaan Thames-

jokeen. Kahvilalle päin kävellessä Elmud ajatteli, että Mary oli liian nuori ja viaton

vankilaan. Nyt on molempien aika katsoa kohti uutta ja uusia haasteita. Elmud ajatteli

tulevaisuuttaan salapoliisina. Ehkä hänestä vielä joskus tulisi jotakin.

14

Sarjakuvat

Paula Hietanen 7E

Niilo Selänniemi 7C

Liisa Kantokorpi 7C

15

Ympäristöryhmän Ääni

Koko koulu pohti teematunnilla 15.4. ihmisoikeuksia

Ympäristöryhmään liittyessäni mietiskelin, että miksi edes halusin siihen.

Perusteina olivat oma vaikutus, ja halu kokeilla jotakin uutta. Miksi en

tarttuisi tilaisuuteen, kun on mahdollisuus?

Toiveeni toteutuivat, sillä olemme saaneet kokouksissa aikaiseksi paljon. Ne kaksi viikkoa,

jolloin yritettiin hillitä biojätteen määrää ruokailuissa, oli kehitelty Ympäristöryhmän

kokouksissa. Myös kulkuvälinekysely oli Ympäristöryhmän käsialaa.

Mitä Ympäristöryhmässä tehdään?

Ympäristöryhmässä yleensä keskitytään nimenmukaisesti ympäristöön, sen oloihin ja

siellä viihtyvyyteen, oli kyseessä sitten niukka parkkitila tai kavereiden väliset suhteet.

Mielestäni hyvää on se, että kaikilla ryhmän jäsenillä on valta vaikuttaa. Myös kokouksissa

on yleensä hyvä ilmapiiri ja jäsenet tulevat ryhmänä toimeen hyvin.

Kokouksissa keskustelemme yhdessä, mikä on ympäristön hyväksi, mikä huonoksi ja

miten asiaa voisi parantaa. Kokouksissa tehtäviä tärkeitä päätöksiä helpottaakin se, että

niissä otetaan huomioon kaikkien mielipide.

Esimerkiksi syksyn kokouksissa suunniteltua

pihahanketta on auttanut paljon kyselyt

kulkuvälineiden parkeista ja niiden riittävyydestä,

joihin koulun oppilaat ja henkilökunta ovat antaneet

omat mielipiteensä.

Kyselyiden avulla tiedämme mitä ihmiset haluavat,

jotta koulun ympäristö olisi kaikille miellyttävä paikka ja niiden perusteella alamme

rakentaa hanketta.

Aluksi itsekin olin epävarma ryhmään liittyessäni, mutta se kannatti. Mielestäni parasta

kokouksissa on mukavat aiheet ja oma vaikutus niihin. Lisäksi hankkeista voi jäädä hyvä

mieli pitkäksi aikaa.

Reetta Ramos, 7B

Suosittelen

ympäristöryhmää

kaikille jotka ovat

kiinnostuneita

ympäristön oloista ja

sen viihtyvyydestä.

16

Oppilaan ääni

Harrastukseni

Elisa Ylipekkala 7E

Yhden harrastukseni olen "aloittanut" jo 0-vuotiaana, matkustamisen. Olen tällä

hetkellä käynyt yhteensä n. 25:ssä eri maassa. Pidän matkustamisesta, sillä

matkustaessa oppii paljon uutta ja kokemuksia kertyy paljon. Matkustaminen on

myös hauskaa ja lomilla voi rentoutua. Sekin on tuonut vaihtelua lomailuun

ulkomailla, kun tuttavaperhe tai sukulaiset ovat tulleet mukaan. Matkustaminen

avartaa ja antaa arkeen vaihtelua, niin kuin muutkin harrastukseni, kuten

lukeminen.

En oikeastaan lue paljoa, mutta kun alan lukea, en malta lopettaa. Pidän

kirjoista, joissa tapahtuu paljon ja joihin pääsee mukaan. Kirjan lukeminen tuo

arkeen vaihtelua ja lukiessa pääsee kokonaan "toiseen maailmaan". Joskus

pidän lukemisesta pitkiäkin taukoja, kun toiset harrastukseni ja koulu vie niin

paljon aikaa.

Pääharrastukseni, joka vie minulta eniten aikaa, on telinevoimistelu, jonka ohella

harrastan TG:tä. Olen harrastanut sitä 6-7-vuotiaasta. Olen kilpaillut 8-vuotiaasta

ja jatkan vieläkin. TG:tä olen harrastanut vasta n. reilu vuoden. Yhdet

harjoitukset kestävät noin kolme tuntia, joskus enemmän joskus vähemmän.

NTV:ssä (Naisten telinevoimistelussa) on neljä telinettä; hyppy, nojapuut, puomi

ja permanto, joilla kisataan. TG:ssä on kolme "telinettä", jotka ovat permanto,

trampetti ja volttirata. TG:ssä kisataan joukkueena, telinevoimistelussa yksilönä.

Käyn Kisahallilla myös välillä "valmentamassa" taaperoita ja tenavia, sekä

H1:siä. Haluaisin myös tuomarikoulutukseen, mutta olen vielä liian nuori. Jatkan

telinevoimistelua vielä pitkään kilpailun, harrastuksen, valmennuksen tai ehkä

tuomaroinnin kautta. Urheilua tuskin lopetan koskaan.

Haluaisin harrastaa vaikka mitä, mutta aika ei vain riitä. Rakastan harrastuksiani

enkä ikinä haluaisi lopettaa niitä.

17

Haastateltavan Ääni

”Kyllä se on pinaattiletut”

Amica-ruokalan ravintolaesimies Helena Ylä-Jussila

suunnittelee ruokalistamme.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

- Teen suunnittelutyötä: suunnittelen viikon ruokalistan annetusta valikoimasta ja pidän

huolta siitä, että työt sujuvat täällä ravintolassa. Lounasaikana teen käytännön työtä, kuten

salin täydentämistä. Lisäksi leivon kahvilatuotteita ja valmistan tuotteita Take Away -

myyntiin.

Kuinka pitkiä työpäiväsi ovat?

- 7,5-tuntisia, aloitan työni kello 7.30 ja lopetan kello 15.

Kuinka kauan olet ollut tällä alalla?

- 35 vuotta tulee tänä vuonna täyteen. Olen ollut pitkään töissä täällä koulumaailmassa.

Tässä ravintolassa olen työskennellyt vuodesta 1998 lähtien.

Mikä on kivoin asia työpäivässäsi? Mistä pidät eniten?

- Tykkään tavata ihmisiä jotka ovat täällä työssä, meillä on mahtava tiimihenki. Töihin on

mukava tulla! Pidän myös leipomisesta, se innostaa minua. Myös asiakaspalvelu on

mukavaa, ja asiakkaat ovat tärkeitä minulle.

Miltä tuntuu ruokkia 900 nälkäistä oppilasta joka

päivä?

- On mukavaa, että teitä on niin paljon, sillä se tarkoittaa

että ruoka on hyvää. Jos oppilaita ei käy syömässä

normaalia määrää, mietimme, onko ruoassa jotain vikaa.

On tärkeää, että asiakkaita on paljon.

Miten valmistatte ruokamme?

- Ruoka valmistetaan täällä ihan alusta

asti. Kokkimme Jarmo valmistaa lähes

yksin joka päivä sekä tavallisen että

kasvisruoan.

Vain pinaattiletut, lihapullat,

jauhelihakebakot sekä jotkut kasvispihvit

ja -pyörykät tulevat valmiina. Juurekset

tulevat meille valmiiksi kuorittuina, sillä

multaa ei saa nykyään tuoda keittiöihin.

Pinaattilettuja

tarvitaan noin

9200.

18

Haastateltavan Ääni

Kuinka monta pinaattilettua tilaatte koululle pinaattilettupäivinä?

- Pinaattilettuja tilataan 165 kiloa! Yksi pinaattilettu painaa 18 grammaa. (Toimitus laski,

että näin ollen pinaattilettuja tarvitaan noin 9200!) Jokainen oppilas syö noin 200 grammaa

pinaattilettuja.

Mikä on erikoisin ruoka-aineallergia johon olet työssäsi törmännyt?

- Peruna. Se on haasteellinen allergia, sillä peruna on merkittävä pääraaka-aine

suomalaisessa ruokavaliossa. Lisäksi oppilaalla oli keliakia, eli pystyimme tarjoamaan

hänelle vain riisiä, tattaria ja hirssiä. Oli kurjaa, kun joutui tarjoamaan hänelle niin

yksinkertaisia aterioita.

Mikä on oppilaiden suosikkiruoka menekin puolesta?

- Kyllä se on pinaattiletut. Myös lihapullat, jauhelihapihvit ja lihamakaronilaatikko maistuvat

hyvin. Ehkä myös lasagnette?

Mikä on oma lempiruokasi?

- Olen kaikkiruokainen. Esimerkiksi

grillattu maksa on todella hyvää!

Mihin ammattiin halusit lapsena?

- Käsityön opettajaksi. Haaveilen siitä

vielä joskus tänä päivänäkin! Tämä

ammatti taitaa olla veriperintöä kotoa,

sillä äitini oli samankaltaisella alalla.

Nuorena minulle tuli idea tästä

ammatista.

Piditkö kotitaloudesta oppiaineena?

- Kyllä, todella paljon. Kotitalous ja käsityö olivat lempiaineitani!

Mitä teet vapaa-ajallasi? Liittyykö se jotenkin ruokaan?

- Ei, yritän päästä ruoasta vapaa-ajalla mahdollisimman helpolla! Minulla on kesämökki

jossa vietän paljon aikaa. Touhuan siellä kukkapenkkien ja puupinojen parissa. Se on

henkireikä. Lisäksi harrastan paljon liikuntaa.

Haluaisitko antaa oppilaille jonkinlaisen vinkin ruokailuun?

- Ottakaa ruokaa linjastolta nopeasti! Älä siis seurustele kun olet ottamassa ruokaa

lautasellesi. Sillä tavalla uskoisin jonojenkin lyhentyvän.

Haastattelijat: Anna Lehtonen 8D ja Annele Holla 8D

19

Tulevia tapahtumia

6.-9.4.2012 pääsiäisloma

5. jakso alkaa 10.4.2012

18.4. retkipäivä

Lauantai 28.4.2012 on koulupäivä, mutta 30.4. maanantai

on vapaa!

Kuva Aino Solin 9B, Elma Kleemola 9A, Sanni Holmberg 9A, Nora Hentonen 9B