Ääni, kevät 2013

1

Kevään tapahtumia

ti 12.2. lasketteluretki Messilään

to 14.2. penkkarit

pe 15.2. Wanhojentanssit ja Wanhojen kahvila

vko 8 talviloma

kuva: Anna Lehtonen 9D

kannen kuva: Anna Lehtonen 9D

2

Pääkirjoitus

Haloo vaan, Ogeli!

Toimituksemme on saanut vahvistusta innokkaista seiskaluokkalaisista, mutta lisää

mahtuu aina mukaan! Varsinkin seiskat ja kasit, tulkaa rohkeasti pitämään ääntä, sillä

ysit kääntävät pian kokan kohti uusia haasteita.

Lehtemme sivuilta voi tällä kertaa lukea teräviä mielipiteitä nuorten asemasta yhteis-

kunnassa. Opettajienkin ääni on saatu aiheessa kuuluviin, ja he kertovat, että nuorilta

vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin heidän nuoruudessaan. Olemme huoman-

neet saman ilmiön mm. hakiessamme kesätyöpaikkoja. Useat työpaikat vaativat 18

vuoden ikää ja aikaisempaa työkokemusta alalta. Mistä kokemusta sitten saa, jos ei

pääse töihin?! Myös kaupunki pettää lupauksensa tasapuolisuudesta tarjotessaan

kesätyöpaikkoja nuorille; hakijan on oltava työsuhteen alkaessa 16-vuotias, joten

syksyllä 1997 syntyneillä ei ole mahdollisuutta kaupungin kesätöihin tänä vuonna.

Turha valittaa syrjäytyvistä nuorista, jos heille ei anneta mahdollisuutta hankkia töitä ja

kokemuksia yhteiskunnassa pärjäämisestä!

Lisää mielipiteitä voit lukea lehden sivuilta. Toivomme, että lehti herättää keskusteluja

ja ajatuksia.

Ysit kiittää ja kuittaa!

Äänessä ovat: Anna Lehtonen 9D, Siiri Turtola 9D, Sumia Kinnunen 9C, Annele Holla 9D, Ella

Prokkola 9C, Sara Karjalainen 7C, Juulia Piipponen 7C, Maisa Sipiläinen 7C ja Emilia

Haikola 7C

Ääni luettavissa myös netissä issuu.com/aani!

3

Kevään Ääniä

Näin(kö) meitä nuoria kohdellaan

Tässä lehdessä käsitellään paljon yhteiskunnan suhtautumista nuoriin. Kokosimme

alkuun muutaman nuoren kokemuksia siitä, miten meitä vanhemmat ovat heihin suh-

tautuneet.

Ensimmäinen vastaaja kertoi tilanteesta, jossa hänen ystävänsä oli harjoittelemassa

urheiluhallilla luvallisesti. Hallilla oli myös häiriköiviä nuoria, joilla ei ollut lupaa olla

siellä. Paikalle saapunut vahtimestari käski myös luvallisesti hallilla olevaa tyttöä pois-

tumaan, ja vaikka tyttö ilmoitti olevansa hallilla luvallisesti ja ettei hän edes tuntenut

häiriköijiä, oli vahtimestari vain tuhahtanut, että kaikki nuoret ovat samanlaisia. Vasta

tytön soitettua päävalmentajalleen vahtimestari uskoi, että tyttö oli urheiluhallilla luvalli-

sesti harjoittelemassa.

Toinen vastaaja taas kertoi, että hän oli kerran kerrostalon pihalla odottamassa ystä-

väänsä. Viereisen talon parvekkeelle tuli kärttyisen näköinen mummo, joka käski

pihalla odottelijaa menemään omalle pihalleen häiriköimään, koska aina ne teinit

oleskelevat siellä hänen pihallaan. Piha tosin oli kerrostalon pihana julkinen eikä vain

kyseisen mummon oma, eikä ystävänsä odottaja ollut häiriköinyt yhtään. Hän siirtyi silti

kauemmas odottamaan.

Onneksi jotain positiivisiakin kokemuksia löytyi. Kolmas vastaaja oli marras-joulukuun

vaihteessa TET-harjoittelussa pienessä ravintolassa. Hän sai paljon tehtäviä ja niistä

suoriuduttuaan kiitosta työnantajaltaan. Yksi hänen työkavereistaan jopa pyysi häntä

tulemaan samaan paikkaan kesätöihin.

Positiivisia kokemuksia tuntui olevan valitettavan vähän. Myös viimeisenä kommenttin-

sa antaneella oli negatiivinen kokemus yhteiskunnan suhtautumisesta nuoriin. Hän

kertoi tilanteesta, jossa eräs opettaja oli alkanut tunnilla valitella nykynuorista. Heillä on

opettajan mukaan tapana hengailla joka paikassa, esimerkiksi Kampissa, ja nuorten

käytöstavatkin ovat nykyään aivan erilaiset kuin ennen. Opettaja selitti, kuinka hänen

nuoruudessaan opettajia pelättiin ja toteltiin ja vanhemmillakin oli enemmän vaikutus-

valtaa. Nykyään opettajan mukaan ongelmana on, ettei nuoria saada kuriin, ja tästä

johtuen he myös syrjäytyvät. Kun eräs oppilas valitti ärtyneenä yleistämisestä, opettaja

tokaisi väitteidensä perustuvan tosiasioihin.

4

Kevään Ääniä

Kokemuksia luettaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että ne ovat yksittäisten nuorten

kokemuksia yksittäisten aikuisten asenteista. Kolmen negatiivisen kokemuksen perus-

teella ei voi väittää, että yhteiskunta suhtautuisi nuoriin negatiivisesti. Sehän se vasta

yleistämistä olisikin.

Siiri Turtola 9D

Kuva: valokuvauskurssi

5

Pidetään Ääntä

En minä ainakaan!

”Nuorisolla on tapana…” Kuinka usein olenkaan kuullut tai lukenut vastaavalla tavalla

alkavasta väitteestä tai syytöksestä? On toki totta, että osa nuorista – minunkin mieles-

täni liian suuri osa – käyttäytyy ainakin usein jollain tavalla ikävästi ja ajattelematto-

masti muita kohtaan. Silti yleistys tuntuu välillä loukkaavalta. Miksi jotkut uudet ihmiset

pitävät joskus minuakin sellaisena?

Viime lukuvuoden aikana oli jossain vaiheessa puhetta Oulunkylän Nesteelle tulleesta

koululaisia koskeneesta rajoituksesta. Kaupassa norkoilevat nuoret, jotka kaikki eivät

välttämättä olleet edes tulleet ostamaan mitään vaan olivat vain pitämässä kavereil-

leen seuraa, olivat kai näpistelleetkin jotain, ja olivat pienessä kaupassa suurina ryh-

minä liikkuessaan vaikeuttaneet muiden asiakkaiden asiointia. Tämän takia kaupassa

sai kuulemma olla kerrallaan vain muutama koululainen, mistä johtuen kaupan ulko-

puolelle saattoi kertyä jonoa. Lisäksi reppua ei saanut ottaa sisään kauppaan vaan se

piti jättää kassan lähelle.

Mielestäni tapaus on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa osa jostain ryhmästä nuoria –

tässä tapauksessa osa koulumme oppilaista – antoi käytöksellään huonon vaikutelman

koko ryhmästä. Näkyvimmin toimineet nuoret saivat kaupan tekemään päätöksen, joka

vaikutti kaikkiin koulun oppilaisiin. Vaikka päätös oli mielestäni oikein häiriköitä ajatel-

len, joissain tilanteissa siitä voi olla harmiakin. Itse en esimerkiksi viitsinyt tämän takia

käydä ollenkaan Nesteellä, jos olin päässyt aikaisin koulusta – kaupan ulkopuolella

jonottaminen ja repun jättäminen vartioimatta ulko-oven lähelle ei houkutellut.

Ihmisillä on ikävän usein tapana yleistää - luoda stereotypioita muista ihmisryhmistä.

Törmäsin viimeksi TET-jaksoni aikana oletukseen, että kaikki nuoret ovat ainakin

vähän mutta selvästi samanlaisia keskenään. Kanneltalon tiedottaja halusi tietää,

minne nuorille osoitettuja mainoksia olisi parasta laittaa, ja tiedusteli minulta, missä

nuorilla on tapana viettää aikaa koulun jälkeen. Miten minä voisin tietää asiasta oikein

mitään, kun en kuulu siihen halveksimaani nuorten ryhmään, jolla on tapana norkoilla

milloin missäkin? He ovat mielestäni suurin syy siihen, miksi monien stereotypia nuo-

rista on, että nuoret ovat huonotapaisia eikä heihin voi luottaa. He ovat useissa tilan-

teissa kaikkein näkyvin nuorten ryhmä, ja heidän huonot tapansa, kuten tupakointi ja

häiriköinti, jäävät negatiivisina asioina ihmisten mieleen vaikuttaen heidän käsityk-

seensä nuorista.

Olen huomannut, että ihmisten stereotypiat ovat useammin negatiivisia kuin positiivi-

sia. Uusiin ihmisiin suhtaudutaan jopa epäluuloisesti, ja tutustumista vaikeuttavat

ihmisten stereotypiat, joita voi aluksi olla vaikea kumota. Nuoretkin joutuvat kärsimään

tästä. Esimerkiksi kesätyöpaikan löytäminen voi olla vaikeaa, jos työpaikan vallitseva

käsitys nuorista on negatiivinen.

Jonkun yksittäisen nuoren toiminta voi vaikuttaa muiden käsityksiin nuorista. Kuinka-

han moni nuori oikeasti toimii erilaisten negatiivisten stereotypioiden mukaan? No, en

minä ainakaan!

Siiri Turtola 9D

6

Pidetään Ääntä

Voiko kaikesta selvitä?

En tiedä, oliko vuoden 2013 Dokkino parempi vai huonompi kuin vuoden 2012. Mo-

lemmissa oli kuitenkin vakavaakin asiapuhetta, vaikka jotkut elokuvatkin olivat tylsiä.

Catherine Chalmersin Valittu oli hieman erikoinen, mutta pidin siitä. Siinä oli ihanat

värit ja mielestäni se oli huvittava. Lehdenleikkaajamuurahaiset, jotka kantavat värik-

käitä kasvien lehtiä kultaisen tekohyönteisen ympärille. Tulkitsin elokuvan niin, että

nämä muurahaiset ovat kuin nykyisen ihmiskuntamme työläisiä, jotka palvelevat ja

tekevät työnsä heidän suurta johtajaansa varten. Ainakin, jos kyse on jonkin sortin

diktatuurista.

Blue, Karma, Tiger oli toteutettu hauskalla tavalla. Graffitien tekijät saattavat olla eri

mieltä, mutta itse inhoan niitä pieniä rumia ”tägejä”. Miksi heidän pitää tuhria muuten-

kin jo likaisen katukuvan heidän alter egojensa nimikirjoituksilla, joista on muutenkin

vaikea saada selvää? Isot graffitit, joihin on todella nähty aikaa ja vaivaa, ovat sitten eri

asia. Niitä on varmasti sääli pestä pois. Toisaalta huomaan kapinaa. Graffitien tekijät

selvästi kapinoivat tekemällä uuden graffitin edellisen pois pestyn tilalle. Sen takia

kaupunkeihin voitaisiin pystyttää enemmän sallittuja graffitiseiniä.

Running Free oli melko mielenkiintoinen minulle, vähemmän aktiiviselle parkouraajalle.

Olen aina halunnut parkourata ja elokuvasta oli kiva nähdä, miten edistyneemmät sen

tekevät.

Tatska oli kaikista pisin, uuvuttavin ja mielenkiintoisin. En olisi koskaan uskonut, että

koulussa olisi annettu tällaiselle lupa, niin kuin vuonna 1997 Forssan Kuhalan koulus-

sa on tapahtunut. Kaikilla nuorilla tatskan ottaneilla oli hyvinkin raskas menneisyys,

mutta Tatska osoitti sen, että kaikesta voi selvitä. Oli hauska kuulla kaikkien tatuointien

tarinat.

En hirveästi pitänyt elokuvasta Muovipussin elämä. Se oli liian ironinen ja yritti olla

hauska, naurattaa yleisöä. Onhan se totta, että tällaista roskaaminen on nykyään,

mutta se on oikeasti vakava asia, mikäli tahdomme suojella eläimien, kasvien ja it-

semme tulevaisuutta. Muistaakseni vain se loppulause oli iskevä, joka kutakuinkin

meni näin: Älä heitä roskia luontoon. Yksinkertaisesti.

Väärät Tennarit oli hyvin surullinen. Ikävää on, että joidenkin lasten elämä oikeasti on

tällaista. Toisen äiti on entinen huumeiden käyttäjä, toiset ovat huostaan otettuja, toiset

ovat menettäneet talonsa tulipalossa. Vaikka itse en ole elänyt huonoa lapsuutta,

osaan silti myös itse pelkäävänä yksilönä kuvitella, millaista suurta pelkoa nämä lapset

kokevat. Oli helpottavaa kuulla, mikä oli lasten mielestä mukavaa. Näin lopuksi päätte-

lin, että tämän ja joidenkin muidenkin elokuvien tarina oli se, että kaikesta voi selvitä,

kaikelle on ratkaisu.

Reetta Ramos 8B

7

Pidetään Ääntä

Länsituulten tuiverruksessa

Suomi on pieni maa, jossa asuu pieni kansakunta. Itsenäistymisestämme on vain

vajaa sata vuotta, eivätkä kulttuurihistoriamme juuret ulotu kovin syvälle maailman

mittakaavassa katsottuna. Historian saatossa olemme olleet useiden suurvaltojen

puristuksessa, etenkin Venäjän ja Ruotsin toimesta. Näiden kahden entisen isäntäval-

lan hallintakaudet ovatkin muovanneet Suomea ja suomalaisuutta nykyiseen muo-

toonsa.

Suhteemme läntiseen naapuriimme tuntuu ainakin omasta helsinkiläisestä näkökul-

mastani huomattavasti lämpimämmältä kuin vastaava suhde idän valtavaan Venäjään.

Suomen ja Ruotsin suhdetta voisikin kuvailla jonkinlaiseksi sisarussuhteeksi: Ruotsi on

fiksu, edelläkäyvä isoveli, jota pikkuveli Suomi ihailee (salaa) ja josta se katsoo jatku-

vasti mallia. Asiaan kuuluu myös lisäksi pieni ja lämminhenkinen nälvintä sekä kilpai-

luhenkisyys, joka tietysti kuuluu jokaiseen aitoon sisarussuhteeseen. Muita saman

asetelman omaavia veljesvaltioita voisivat olla mm. Yhdysvallat ja Kanada sekä Saksa

ja Tanska.

Ruotsi on näyttänyt esimerkkiä Suomelle etenkin politiikan ja yhteiskunnallisen kehi-

tyksen saralla. Esimerkiksi Suomen hyvinvointivaltion esikuvana toimi ruotsalainen

kansankoti.

Myös Ruotsin kulttuurilliset vaikutukset ovat olleet vahvoja. Tärkeimpänä voisi pitää

ruotsin kielen vankkaa asemaa Suomen toisena virallisena kielenä.

Naapurimaiden välisestä kisailusta voisi antaa esimerkkinä lukuisat maaottelut ja

kilpailun paremmuudesta etenkin jääkiekossa, jossa arvokisafinaalien revanssit toinen

toisensa jälkeen ovat muodostuneet kansallisiksi ilmiöiksi.

Vaikka Ruotsi on toiminut vuosisatojen saatossa suunnannäyttäjänä, on suomalaisuu-

teen saatu vaikutteita muiltakin tahoilta. Maailman globalisoituessa ja viestimisen

helpottuessa vaikutteidensaanti pirstaloituu, ja kulttuurierot tasoittuvat. On helpompi

ymmärtää muita kansoja, kun heistä saa tietoa nopeasti ja vaivattomasti.

Maailman muuttuessa on kuitenkin tärkeää muistaa historia ja perinteet, sillä niistä on

nykyaika tehty. Varsinkin suomalaisuuteen kuuluvat vahvasti erilaiset traditiot. Histori-

an vaikutukset ja tapahtumat näkyvät suomalaisuudessa vahvasti varmasti vielä vuo-

sienkin kuluttua.

Ella Prokkola 9C

8

Ääni runoina

Kaupunki

Harvoin kaupunki on hiljaa

Aina se meluaa

Ikinä eivät autot ole huutamatta

yskivät ja kolisevat, karjuvat ja savuavat

Milloinkaan eivät voi vain olla!

Konsta Vepsäläinen 9E


9

Ääni runoina

Aika

Juokset ohi kuin tuulispää,

helmasi hipaisee poskeani.

Saat minut heräämään ja nukahtamaan,

saat minut tuntemaan ja unohtamaan.

Kun toista silität, toista lyöt.

Toiselle liian hidas, toiselle nopea,

yksi haluaa lisää, toinen odottaa kulumistasi.

Vaikka kulut, olet aina ehjä.

Vaikka makaat, et pysähdy.

Sinua tuhlaan ja myöhemmin muistelen,

tietäen, että jonakin päivänä

valutat hiekkani tyhjiin ja jätät minut

niin kuin meistä jokaisen.

Aika - hymyillen kiedoit meidät huntuusi.

Mutta kenet irrotat seuraavaksi?

Annele Holla 9D

harvoin linnut laulavat

tuuli puhaltaa hiuksiini

pimeä saapuu

liekki lepattaa

milloinkaan en tunne näin

Arttu Koskinen, Riku Lappalainen, Lauri Vepsäläinen ja Eemeli Virtanen 9E

10

Ääni runoina

Systeemin orjat

Väsyttää. Ja ärsyttää.

Kaikkea en voi tehdä, kaikkeen en pysty.

Kaikkia en voi tukea, kaikista en voi pitää kiinni.

Pitää kiinni kun ne itkee ja romahtaa,

romahtaa kuin salaman raastama pilvilinna.

Pilvilinna, joka Systeemin tasosta on väännelty.

Väännelty ja kehuttu, kehuttu ja ylistetty,

ylistetty ja sitten kysytty:

Miksi eivät ole tyytyväisiä?

Miksi ahdistuvat, miksi kapinoivat?

Miten pitäisi miellyttää?

Kaikkia ei voi miellyttää.

Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Haluan vaikuttaa, saada ääneni kuuluviin.

Kysyvät toisiltaan, millainen Systeemi on.

Ei! Kysykää meiltä, kuulkaa meidän ääntämme.

Ääntämme, joka antaa teille vastauksen.

Annele Holla 9D


11

Ääni runoina

Minä menin kauppaan,

törmäsin matkalla haukkaan.

Multa lähti hammas ja

oli kuin musta lammas.

Käännyin suuntaan vaaralliseen,

tulin mutkaan haaralliseen.

Mikään ei ollut kivaa,

kun lähellä ei enää tuttua Siwaa.

Linda Anderson ja Essi Keränen 9E


12

Haastateltavan Ääni

Haastattelimme peruskoulun opettajia aiheesta nuoret

ja yhteiskunta. Lue, mitä mieltä Arja Laihanen on yleis-

tämisestä ja miten Mikko Tapper muistelee nuoruuten-

sa aikoja.

Annele Holla 9D, Juulia Piipponen 7C ja Maisa Sipiläinen 7C

kuvat Annele Holla 9D

ARJA LAIHANEN

Miten voit verrata nykypäivän koulunkäyntiä / nuoruutta omaasi, onko niissä

eroja?

Suomalainen koulu on nykyään demokraattinen, lukeminen on lisääntynyt. Mutta koulu

ei ole muuttunut kokonaan: on kiusaamista yms., mutta niihin puututaan nykyään

paremmin. Nuoruudessani lapset elivät vapaammin ja vanhemmat huolehtivat vä-

hemmän.

13


Miten yhteiskunta mielestäsi suhtautuu nuoriin?

Osittain aika kaltoin. Tarvitsisitte paremmat oleskelupaikat kun ostarit, ja lisäksi harras-

tuksia, jotka saattavat olla liian kalliita monille perheille. Maailma on teille haasteelli-

nen, minkä takia koen surua teitä kohtaan. Joudutte kovan haasteen ja kilpailun koh-

teiksi.

Koetko koulussa nostalgisia tunteita omasta

nuoruudestasi?

Välillä, koulun juhlissa. Perinteiset laulut, kuten

suvivirsi, koskettavat minua. Ja ne ovat nostalgi-

sia, koska minunkin aikaan laulettiin niitä.

Mitä mieltä olet yleistämisestä, varsinkin

nuorten? Yleistätkö sinä?

Minä inhoan yleistämistä. Se on asenteellista ja vääristävää. Me kaikki olemme yksilöi-

tä! Suurin osa nuorista on ihania ja eteenpäin pyrkiviä, mutta joillekin murrosikä vain

ottaa koville. Vaikka yleistäminen ei kuulu elämänkatsomukseeni, tulee välillä sanot-

tua, että kaikki nuoret ovat samanlaisia yms.

Oletko joutunut itse yleistämisen kohteeksi?

Onhan meitäkin lapsena yleistetty ja pelätty, että teemme vallankumouksen, mutta

elämän periaatteeni on, että en välitä muiden mielipiteistä!

Yleistetäänkö nuoria enemmän kuin muita?

Historiankirjatkin kertovat, että nuoria paheksutaan enemmän. Minusta nuorison kult-

tuurissa pitää tapahtua muutoksia ja ne kehittävät meitä. Kaikissa väestön osissa

tehdään pahaa. Ja aikuisten paha puoli on se, että jos nuori tekee pahaa, se on kaikki

sen sukupolven nuoret.

”En välitä muiden

mielipiteistä!”

14


MIKKO TAPPER

Miten voit verrata nykypäivän koulunkäyntiä / nuoruutta omaasi?

Tekninen kehitys on mennyt vahvasti eteenpäin, on videotykkejä ja jokaisella kännyk-

kä yms. Nuoruudessani myös lapset elivät enemmän omaa elämäänsä ja aikuiset

omaansa.

Mitä mieltä olet yleistämisestä, varsinkin nuor-

ten? Yleistätkö sinä?

Jos liikaa yleistää, se on vaarallista. Itse en ainakaan

negatiivisessa mielessä yleistä, enemmänkin ehkä

kehun teitä. Opettajana kokemus nuorista on vähän

erilainen, kuin vaikka sellaisella, jolla ei ole lapsia.

Koetko koulussa nostalgisia tunteita omasta

nuoruudestasi?

Kyllä ihminen on pysynyt samanlaisena. Esim. kun

selitetään, että miksi ollaan myöhässä, niin aivot käy

keksien tekosyytä. Sen aina huomaa.


Kyllä ainakin juhlapuheissa korostetaan nuorison

tärkeyttä, mutta tuntuu, että se jää puheiden tasolle.

Usein nuorten kohdalla säästetään, mutta en silti koe,

että yhteiskunta erityisesti sortaisi nuoria.

Onko nuorilla nykyään vaikeampaa kuin ennen?

Mielestäni tuntuu, että teillä on enemmän paineita.

Nykyään elämä on pinnallisempaa. Mietitään, että kuinka monta kaveria on Faceboo-

kissa, kun aikanaan ei ollut kuin televisio ja siinä ykkös- ja kakkoskanava.

Kaipaatko nuoruuttasi?

Sanotaan, että nuoruutta ihannoidaan. Kuitenkin on paljon tekemistä ja tulevaisuuden

haasteita ja välillä miettii, että onneksi ei tarvitse käydä sitä taas läpi.

”Onneksi ei tarvitse

käydä sitä taas läpi.”

15


JANNE HEIKKINEN

Miten voit verrata nykypäivän koulun-

käyntiä / nuoruutta omaasi?

Tietysti nykyään katson koulunkäyntiä opet-

tajan paikalta. Erilaista on ainakin tuntien

pituus. Ennen oli 45 minuutin tunnit, mutta te

joudutte istumaan 75 minuuttia. Olen pohjoi-

sesta pienestä kylästä, joten harrastusmah-

dollisuuksia oli vähemmän. Nykyään on

enemmän mahdollista valita.

Mitä mieltä olet nuorten yleistämisestä?

Yleistätkö itse?

Koskaan ei saisi yleistää, mutta se tavallaan

kuuluu ihmiselle. Kaikkihan ovat yksilöitä ja ketään ei saa leimata tai yleistää. Itsekin

yleistän, mutta en nuoria enemmän kuin muita. Ja vaikka työskentelen nuorten paris-

sa, en yleistä sen vähempää kuin muut.

Oliko mielestäsi parempi elää, kun ei ollut nettiä?

Muistan, kun esimerkiksi sähköposti tuli. Kehitys on kauhean nopeaa ja teilläkin on

netissä kaikkea, mitä pystytte tekemään. Siinäkin on puolensa, mutta mielestäni on

parempi, kun on netti.


Ihmisissä on eroja, ja aina nuoret ovat sanoneet, että heitä ei arvosteta. Vanhemmat

ihmiset taas sanovat, että nuoret tekee sitä ja

nuoret tekee tätä. Yleistämisestä ei kannata

kauheasti loukkaantua.

Onko nuorilla nykyään vaikeampaa ja tiu-

kempaa kuin ennen?

Luokissa jaetaan aika paljon vastuuta. Te teette

paljon itse ja otatte sitä vastuuta, te olette siihen

oppineet.

”Yleistämisestä ei kan-

nata loukkaantua.”

16


MELISSA PAAKKANEN

Miten voit verrata nykypäivän koulunkäyntiä

/ nuoruutta omaasi?

Yläaste oli yhtä kamalaa kuin nykyään. Mutta oli

se erilaista, kun ei ollut mitään chatteja ja Face-

bookeja. Pystyimme sopimaan tapaamiset

ilman kännykkää ja saimme aika vapaasti tehdä

kaikkea. Se oli aika hienoa, vaikka on verkko

tuonut hyviäkin asioita, kuten lisää demokratiaa.

Mitä mieltä olet yleistämisestä, varsinkin

nuorten? Yleistätkö itse?

Yleistäminen on inhimillistä, mutta myös ennak-

koluulojen lähde. Suurin osa nuorista on hyväkäytöksisiä, mutta jotkut hakevat negatii-

vista huomiota. Tultuani opettajaksi olen yleistänyt vähemmän. En pelkää mennä

juttelemaan nuorille.

Koetko nostalgisia hetkiä koulussa?

Kyllä sitä kokee empatiaa joistakin asioista, koska olen

itse kokenut samoja asioita. Minulla koulu sujui hyvin,

mutta esim. kaksoisveljelläni oli vaikeampaa.

Miten yhteiskunta suhtautuu nuoriin?

Nykyään nuoret joutuvat vastaamaan paljon suurempiin haasteisiin kuin minun nuo-

ruudessani, on ilmastion lämpenemistä, talouskriisejä ja sellaista. Nuoret ovat siitä

tietoisia. Nyt tuntuu, että maailma on paljon monimutkaisempi kuin vaikkapa 80-luvulla,

ja nuorten pitää yrittää löytää se oma paikkansa täällä.

Onko nuorilla nykyään vaikeampaa kuin ennen?

Nuorilta vaaditaan aika paljon, ja tämän vanhemmat ihmiset voisivat muistaa ja kan-

nustaa nuoria. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa.

”Yläaste oli ihan

yhtä kamalaa kuin

nykyään.”

17

Ääni kuvina

Sara Karjalainen 7C

18

Ääni kuvina

Ella Rinnemaa 7G

Emilia Haikola 7C

19

Tulevia tapahtumia

29.3. – 1.4. pääsiäisloma

su 7.4. klo 15 musiikkiluokka 8C:n kevätkonsertti

ke 1.5. vappuloma

su 5.5. klo 15 musiikkiluokka 9C:n kevätkonsertti

to 9.5. helatorstai

ti 28.5. klo 10 pihakonsertti

pe 31.5. klo 10 peruskoulun kevätjuhla

1.6. KESÄLOMA!


LUETTUASI LAITA LEHTI KIERTOON!

Ääni, kevät 2013

Documents