kustannusosakeyhtiö teoksen kevät 2013

PUHELIN 020 743 1250

[email protected] ∙ WWW.TEOS.FI

Sisällys

3 ESIPUHE

KAUNOKIRJALLISUUS

ROMAANIT JA KERTOMUKSET 4 LEENA KROHN

Hotel Sapiens

6 MINNA LINDGRENKuolema Ehtoolehdossa

8 RIIKKA PELOJokapäiväinen elämämme

10 HANNELE MIKAELA TAIVASSALONälkä

12 KATRI TAPOLA · VIRPI TALVITIEMahdottomuuksien rajoissa

14 VILLE VIRTANENHevosen taju

16 THOMAS BERNHARDVanhat mestarit

18 BRUCE FINKTarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut

20 THOMAS PYNCHONPainovoiman sateenkaari

RUNOT 22 PAAVO HAAVIKKO

Kootut runot

24 KAISA IJÄSPakopiste

26 MIIA TOIVIOPysty hiljaisuus

ESSEET 28 LEIF SALMÉN

Maanalainen moskeija

30 ANU SILFVERBERGÄitikorttiKirjoituksia lisääntymisestä

LASTEN- JA NUORTENKIRJAT 32 MALIN KIVELÄ · LINDA BONDESTAM

Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

34 ULF STARK · LINDA BONDESTAMKaikki tämä

TIETOKIRJALLISUUS 36 HANNA JENSEN

940 päivää isäni muistina

38 ANJA NYSTÉNKemikaalikimara lapsiperheille

40 MIIKA PÖLKKI · ALEKSI JÄRVELÄ · MIIKA OSAMITSUMitä miten zen

42 JUKKA SARJALAKotomaamme outo Suomi

44 JOUNI TOIVANENViettelevät villiyrtitLuonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

46 ERKKI VETTENNIEMISolženitsynElämä ja eetos

UUSINTAPAINOKSET 48 JUHANI KÄNKÄNEN

Toivon mukaan

50 RAIJA ORANENMaan aamu 1–4

TEOS 52 HENKILÖKUNTA / STAFF

53 IN BRIEF

KANNESSA SUOMENHEVONEN SILVOLAN HEMMINKI (ALH.) JA VILLE VIRTANEN (YLH.). KUVA STEFAN BREMER.

PUHELIN 020 743 1250

[email protected] ∙ WWW.TEOS.FI

Sisällys

3 ESIPUHE

KAUNOKIRJALLISUUS

ROMAANIT JA KERTOMUKSET4 LEENA KROHN

Hotel Sapiens

6 MINNA LINDGRENKuolema Ehtoolehdossa

8 RIIKKA PELOJokapäiväinen elämämme

10 HANNELE MIKAELA TAIVASSALONälkä

12 KATRI TAPOLA · VIRPI TALVITIEMahdottomuuksien rajoissa

14 VILLE VIRTANENHevosen taju

16 THOMAS BERNHARDVanhat mestarit

18 BRUCE FINKTarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut

20 THOMAS PYNCHONPainovoiman sateenkaari

RUNOT22 PAAVO HAAVIKKO

Kootut runot

24 KAISA IJÄSPakopiste

26 MIIA TOIVIOPysty hiljaisuus

ESSEET28 LEIF SALMÉN

Maanalainen moskeija

30 ANU SILFVERBERGÄitikorttiKirjoituksia lisääntymisestä

LASTEN- JA NUORTENKIRJAT32 MALIN KIVELÄ · LINDA BONDESTAM

Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

34 ULF STARK · LINDA BONDESTAMKaikki tämä

TIETOKIRJALLISUUS36 HANNA JENSEN

940 päivää isäni muistina

38 ANJA NYSTÉNKemikaalikimara lapsiperheille

40 MIIKA PÖLKKI · ALEKSI JÄRVELÄ · MIIKA OSAMITSUMitä miten zen

42 JUKKA SARJALAKotomaamme outo Suomi

44 JOUNI TOIVANENViettelevät villiyrtitLuonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

46 ERKKI VETTENNIEMISolženitsynElämä ja eetos

UUSINTAPAINOTT KSET48 JUHANI KÄNKÄNEN

Toivon mukaan

50 RAIJA ORANENMaan aamu 1–4

TEOS52 HENKILÖKUNTA / STAFF

53 IN BRIEF

KANNESSA SUOMENHEVONEN SILVOLAN HEMMINKI (ALH.) JA VILLE VIRTANEN (YLH.). KUVA STEFAN BREMER.

3

I tävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard kuuluu modernismin suuriin nimiin. Kun hänen romaaninsa Frost (”Pakkanen”)

ilmestyi, kirjoitti Ingeborg Bachman (itä-valtalainen suuri kirjailija hänkin): ”Kaikki nämä vuodet olemme kyselleet itseltämme, miltä Uusi mahtaa näyttää kun se tulee. Tässä se nyt on.”

Bernhard on romaanin perinteen suuri uudistaja, hänen teoksissaan keskeistä on muodon ja sisällön yhteen saattaminen, kielen musiikillisen puolen uuttaminen romaanikerronnan keskiöön. Sen langetta-minen yhteen mistä kirjoitetaan ja miten kirjoitetaan.

Bernhardin kirjojen toistuvat teemat ovat taide ja kuolema. Jopa taiteen kuolema.

Bernhardin kirjoja onkin pidetty usein synkkinä, mustina ja kieroina ihmisyyden kustannuksella leikkivinä vitseinä, nihilisti-sinä todistuksina kielen ja taiteen kyvyttö-myydestä vailla katharsista.

Tässä valossa on hämmentävä kokemus vierailla lukuisilla Bernhardista kertovilla nettivisuilla.

Sivuilla hyökyy tunnustusten vuo. ”Kun luin ensimmäisen Bernhardin kirjoittaman kirjan, jouduin pakkomielteen valtaan.” ”Haluan olla kuin Thomas Bernhard.” ”Tho-mas Bernhard pelasti elämäni, olen hänelle ikuisesti kiitollinen.”

Lukijat todistavat elämänmuutoksesta Bernhardin kirjojen lukemisen jälkeen. Hei-hin on virinnyt usko ja toivo.

Tällaisina aikoina

M istä ihmeestä ne syntyvät? Yhdysvaltalainen kirjallisuus-

kriitikko Jonathan Taylor vastaa seu-raavasti: ”Bernhardia askarruttivat kuolema ja itsemurha ja olemassaolon absoluuttinen merkityksettömyys – hänen hartaan päättä-väinen pyrkimyksensä niiden ylittämiseen synnyttää energian, joka tekee Bernhardin kirjallisuudesta elämää affirmoivinta kirjalli-suutta mitä on.”

Bernhard kirjoittaa siitä hetkestä jolloin maailma – taide, elämä – on tyhjentymässä kaikista merkityksistä, siitä ja itsestä on tulossa mykkä.

Ja juuri tuosta hyytävästä, pelottavasta kohdasta Bernhard kirjoittaa itsepintaisesti, loisteliaasti, vuolaasti, tarkasti. Hän kielentää sitä mitä ei kielentää voi.

Tällä haavaa kustantamoja tehostetaan ja karsitaan, ammattitaitoisia kääntäjiä irti sanotaan ja vielä pimeämpien aikojen pelätään olevan tulossa.

Tuntuu siltä, että vääjäämätön ratkaisu olisi hylätä taide, kirjallisuus ja ponnistelu niiden puolesta.

Se on virhepäätelmä. Juuri tällaisina aikoina tarvitaan yhä

parempaa taidetta, loisteliaita suomennoksia. Kirjoja jotka kertovat siitä mistä ei voi puhua.

Sellainen kirja on Tarja Roinilan suomen-tama Thomas Bernhardin Vanhat mestarit.

Silja HiidenheimoKustantaja

3

I tävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard kuuluu modernismin suuriin nimiin.Kun hänen romaaninsa Frost (”Pakkanen”)

ilmestyi, kirjoitti Ingeborg Bachman (itä-valtalainen suuri kirjailija hänkin): ”Kaikkinämä vuodet olemme kyselleet itseltämme,miltä Uusi mahtaa näyttää kun se tulee. Tässä se nyt on.”

Bernhard on romaanin perinteen suuri uudistaja, hänen teoksissaan keskeistä on muodon ja sisällön yhteen saattaminen, kielen musiikillisen puolen uuttaminen romaanikerronnan keskiöön. Sen langetta-minen yhteen mistä kirjoitetaan ja mitenkirjoitetaan.

Bernhardin kirjojen toistuvat teemat ovat taide ja kuolema. Jopa taiteen kuolema.

Bernhardin kirjoja onkin pidetty usein synkkinä, mustina ja kieroina ihmisyyden kustannuksella leikkivinä vitseinä, nihilisti-sinä todistuksina kielen ja taiteen kyvyttö-myydestä vailla katharsista.

Tässä valossa on hämmentävä kokemus vierailla lukuisilla Bernhardista kertovilla nettivisuilla.

Sivuilla hyökyy tunnustusten vuo. ”Kun luin ensimmäisen Bernhardin kirjoittamankirjan, jouduin pakkomielteen valtaan.” ”Haluan olla kuin Thomas Bernhard.” ”Tho-mas Bernhard pelasti elämäni, olen hänelleikuisesti kiitollinen.”

Lukijat todistavat elämänmuutoksestaBernhardin kirjojen lukemisen jälkeen. Hei-hin on virinnyt usko ja toivo.

Tällaisina aikoina

M istä ihmeestä ne syntyvät?Yhdysvaltalainen kirjallisuus-

kriitikko Jonathan Taylor vastaa seu-raavasti: ”Bernhardia askarruttivat kuolema ja itsemurha ja olemassaolon absoluuttinen merkityksettömyys – hänen hartaan päättä-väinen pyrkimyksensä niiden ylittämiseen synnyttää energian, joka tekee Bernhardin kirjallisuudesta elämää affirmoivinta kirjalli-suutta mitä on.”

Bernhard kirjoittaa siitä hetkestä jolloinmaailma – taide, elämä – on tyhjentymässä kaikista merkityksistä, siitä ja itsestä on tulossa mykkä.

Ja juuri tuosta hyytävästä, pelottavastakohdasta Bernhard kirjoittaa itsepintaisesti, loisteliaasti, vuolaasti, tarkasti. Hän kielentää sitä mitä ei kielentää voi.

Tällä haavaa kustantamoja tehostetaanja karsitaan, ammattitaitoisia kääntäjiä irtisanotaan ja vielä pimeämpien aikojen pelätään olevan tulossa.

Tuntuu siltä, että vääjäämätön ratkaisuolisi hylätä taide, kirjallisuus ja ponnistelu niiden puolesta.

Se on virhepäätelmä. Juuri tällaisina aikoina tarvitaan yhä

parempaa taidetta, loisteliaita suomennoksia. Kirjoja jotka kertovat siitä mistä ei voi puhua.

Sellainen kirja on Tarja Roinilan suomen-tama Thomas Bernhardin Vanhat mestarit.

Silja HiidenheimoKustantaja

TEOS

SAPIENS

LEENA KROHN

HOTEL

4

KAUNOKIRJALLISUUS ∙ ROMAANIT JA KERTOMUKSET

LEENA KROHNHotel Sapiens

KERRONNAN MESTARIN ODOTETTU UUTUUSROMAANI.

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 200 SIVUA

ULKOASU EEVA SIVULA / DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-268-7

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

K rohnin uusi, odotettu romaani sijoit-tuu suljettuun Hotel Sapiensiin, jonka asukkaiden tarinoista ja kohtaamisista

muodostuu tutkielma ihmisyydestä. Kukaan Hotel Sapiensin asukkaista ei ole aivan kun-nossa ja ympäröivä maailma näyttää tulleen tiensä päähän.

Asukkaisiin kuuluu muun muassa sokeu-tunut silmälääkäri, Arki-ihminen, pilvien tarkkailua harrastanut salaliittoteorioitsija, Higgsin bosoni, mielenterveytensä menettä-nyt terapeutti ja kuolleen tyttärensä kanssa kirjeenvaihdossa oleva Peik – sekä tietysti kirjavaa asiakaskuntaa alati vahtivat koneet, joiden älykkyys ja moraali ovat jo nousseet luojiensa, ihmisten, tason yläpuolelle.

Hotel Sapiens on ihmisten tarha ja turva-paikka. Hotel Sapiens on hulluinhuone. Se on myös koulutuskeskus ja museo. Se on pakolaisleiri ja evakuointikeskus, koska sinne tulleet tai tuodut ovat paossa maailmasta, jota luultavasti ei enää ole. Hotel Sapiens on sairaala ja lääketieteellinen tutkimuslaitos, sillä talon asukkaita tutkitaan ikään kuin he olisivat harvinaisen taudin kantajia. Ja pahan, parantumattoman taudin kantajia he ovatkin: taudin nimeltä ihmisyys. Krohn on jälleen kirjoittanut häiritsevän hauskan ja syvästi viisaan kirjan.

TEOS

SAPIENS

LEENA KROHN

HOTEL

4


LEENA KROHNHotel Sapiens

KERRONNANMESTARIN ODOTETTUUUTUUSROMAANI.

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 200 SIVUA

ULKOASU EEVA SIVULA / DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-268-7

ILMESTYY TAMMITT KUUSSA

K rohnin uusi, odotettu romaani sijoit-tuu suljettuun Hotel Sapiensiin, jonka asukkaiden tarinoista ja kohtaamisista

muodostuu tutkielma ihmisyydestä. KukaanHotel Sapiensin asukkaista ei ole aivan kun-nossa ja ympäröivä maailma näyttää tulleentiensä päähän.

Asukkaisiin kuuluu muun muassa sokeu-tunut silmälääkäri, Arki-ihminen, pilvien tarkkailua harrastanut salaliittoteorioitsija, Higgsin bosoni, mielenterveytensä menettä-nyt terapeutti ja kuolleen tyttärensä kanssa kirjeenvaihdossa oleva Peik – sekä tietystikirjavaa asiakaskuntaa alati vahtivat koneet,joiden älykkyys ja moraali ovat jo nousseetluojiensa, ihmisten, tason yläpuolelle.

Hotel Sapiens on ihmisten tarha ja turva-paikka. Hotel Sapiens on hulluinhuone. Seon myös koulutuskeskus ja museo. Se onpakolaisleiri ja evakuointikeskus, koska sinnetulleet tai tuodut ovat paossa maailmasta,jota luultavasti ei enää ole. Hotel Sapiens onsairaala ja lääketieteellinen tutkimuslaitos,sillä talon asukkaita tutkitaan ikään kuin heolisivat harvinaisen taudin kantajia. Ja pahan,parantumattoman taudin kantajia he ovatkin:taudin nimeltä ihmisyys. Krohn on jälleenkirjoittanut häiritsevän hauskan ja syvästiviisaan kirjan.

5

KUVA KATRI LASSILA

LEENA KROHNIN (s. 1947) tuotannosta on rakentu-massa vaikuttava kokonaistaideteos. Hän on kehittänyt ajatuksiaan näkyvästä ja näkymättömästä, tietoisuu-desta ja minuudesta, kuolemasta ja elämästä, todesta ja harhasta, hyvästä ja pahasta aina esikoisteoksestaan Vihreä vallankumous (WSOY, 1970) lähtien. Krohnin laaja tuotanto sisältää romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Krohnin kirjoitusten vaivihkainen huumori ja kuulas kieli puhuvat olemassaolomme kummallisista-kin piirteistä rohkeasti ja älykkäästi. Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia (WSOY, 1992). Hänen edellinen romaaninsa Vale-ikkuna ilmestyi vuonna 2009, ja vuonna 2011 julkaistiin lasten kirja Auringon lapsia. Krohn on yksi tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita maailmalla. Vuoden 2013 aikana ilmestyvät Yhdys valloissa Cheeky Frawg Booksin julkai-semina sekä Tainaron, Datura että The Omnibus -kokoelma, joka sisältää Krohnin kirjat Pereat Mundus, Donna Quijote ja Oofirin kultaa.

»Miksi päivään aina merkintäni vain ”tänään”? Siksi, etten voi olla

varma tarkasta ajan hetkestä, en edes päivämäärästä. Se on aihe, josta täällä jatkuvasti väitellään.

Asukkaat vilkaisevat usein Hotel Sa-piensin päätykolmioon upotettua kelloa. Niin minäkin ihan tahtomattani teen. Silti jokainen tietää, ettei se käy, ei ole käynyt vuosikausiin. Se on analoginen kello, mutta siinä ei ole lainkaan viisa-reita, joten kuinka se voisikaan näyttää aikaa. Mutta muita kelloja meillä ei ole.

Kaikki digitaalinen on muuttunut toimimattomaksi rojuksi Kaitsijoita lukuun ottamatta. Onhan toki niin, että hekin ovat kelloja, mutta eivät meidän kellojamme.

– Mutta, Kukkakauppias sanoi, – olemmehan me itsekin eläviä kelloja kuten kaikki organismit ja solut. Mekaaninen kello tikittää aikansa ja lopulta lakkaa tikittämästä, mutta so-lukin käy kuin kello. Se jakaantuu vain niin ja niin monta kertaa kunnes lakkaa jakautumasta. Jakautuminen on solun äänetöntä tikitystä. Mutta kun solu on vaiennut, sitä ei voi vetää uudelleen käyntiin.

– Arvokkainta, mitä emme omista, on aika, Higgsin bosoni sanoi ja niisti jo moneen kertaan käytettyyn nenälii-naan. Sellaisistakin tarvikkeista on alkanut ilmetä pulaa viime aikoina.

– Aika on kellon tuote, se on kone, joka valmistaa aikaa, hän jatkoi. – Ja se tekee ajan omista ideoistamme. Siinäpä merkillinen kone: osaa tehdä illuusiosta tuotteen! Vieläpä tuotteista kalleim-man, sillä ilman kelloa yhteiskunta – ja se tarkoittaa ostamista ja myymistä, sopimista ja rankaisemista – olisi mah-dottomuus. Aika on kaiken koordinaa-tion edellytys, aika antaa meille sen, mikä on yhteistä.

5

KUVA KATRI LASSILA

LEENA KROHNIN (s. 1947) tuotannosta on rakentu-massa vaikuttava kokonaistaideteos. Hän on kehittänyt ajatuksiaan näkyvästä ja näkymättömästä, tietoisuu-desta ja minuudesta, kuolemasta ja elämästä, todesta ja harhasta, hyvästä ja pahasta aina esikoisteoksestaan Vihreä vallankumous (WSOY(( , 1970) lähtien. Krohnin laaja YYtuotanto sisältää romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Krohnin kirjoitusten vaivihkainen huumori ja kuulas kieli puhuvat olemassaolomme kummallisista-kin piirteistä rohkeasti ja älykkäästi. Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia (WSOY(( , 1992). Hänen edellinen romaaninsaYY Vale-ikkuna ilmestyi vuonna 2009, ja vuonna 2011 julkaistiin lastenkirja Auringon lapsia. Krohn on yksi tunnetuimpiasuomalaisia kirjailijoita maailmalla. Vuoden 2013 aikana ilmestyvät Yhdysvalloissa Cheeky Frawg Booksin julkai-semina sekä Tainaron, Datura että The Omnibus -kokoelma,joka sisältää Krohnin kirjat Pereat Mundus, Donna Quijote ja Oofirin kultaa.

»Miksi päivään aina merkintäni vain ”tänään”? Siksi, etten voi olla

varma tarkasta ajanhetkestä, en edespäivämäärästä. Se on aihe, josta täällä jatkuvasti väitellään.

Asukkaat vilkaisevat usein Hotel Sa-piensin päätykolmioon upotettua kelloa. Niin minäkin ihan tahtomattani teen. Silti jokainen tietää, ettei se käy, ei ole käynyt vuosikausiin. Se on analoginen kello, mutta siinä ei ole lainkaan viisa-reita, joten kuinka se voisikaan näyttääaikaa. Mutta muita kelloja meillä ei ole.

Kaikki digitaalinen on muuttunuttoimimattomaksi rojuksi Kaitsijoitalukuun ottamatta. Onhan toki niin, ettähekin ovat kelloja, mutta eivät meidän kellojamme.

– Mutta, Kukkakauppias sanoi, – olemmehan me itsekin eläviä kelloja kuten kaikki organismit ja solut. Mekaaninen kello tikittää aikansa ja lopulta lakkaa tikittämästä, mutta so-lukin käy kuin kello. Se jakaantuu vainniin ja niin monta kertaa kunnes lakkaa jakautumasta. Jakautuminen on solun äänetöntä tikitystä. Mutta kun solu on vaiennut, sitä ei voi vetää uudelleen käyntiin.

– Arvokkainta, mitä emme omista, on aika, Higgsin bosoni sanoi ja niisti jo moneen kertaan käytettyyn nenälii-naan. Sellaisistakin tarvikkeista on alkanut ilmetä pulaa viime aikoina.

– Aika on kellon tuote, se on kone, joka valmistaa aikaa, hän jatkoi. – Ja se tekee ajan omista ideoistamme. Siinäpä merkillinen kone: osaa tehdä illuusiosta tuotteen! Vieläpä tuotteista kalleim-man, sillä ilman kelloa yhteiskunta – jase tarkoittaa ostamista ja myymistä, sopimista ja rankaisemista – olisi mah-dottomuus. Aika on kaiken koordinaa-tion edellytys, aika antaa meille sen, mikä on yhteistä.

6


MINNA LINDGRENKuolema Ehtoolehdossa

CANASTAA,KELMEJÄ,KÄVELYKEPPEJÄ.

LUOKITUS 84.2

140 × 200 MM

NIDOTTU, LIEPEELLINEN, 208 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-505-3

ILMESTYY MAALISKUUSSA

K uka voisi uskoa, että vanhusten palve-lutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, var-

kauksia, lääkekauppaa?Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asuk-

kaat Siiri ja Irma. Heidän elämänsä täyttää talon muiden asukkaiden tapaan lähinnä tyhjä aika, jota yritetään rytmittää puna-viinillä, raitiovaunuajeluilla ja hautajaisilla. Ehtoolehdon oudot tapahtumat ovat kuiten-kin mielenkiintoisempaa tutkittavaa kuin kortinpeluu suurlähettilään ja Lierihattu-rouvan kanssa – puhumattakaan ainaisesta

askartelusta, jumpasta ja haitari-iltamista, joihin talon asukkaat osallistuvat lähinnä säälistä Ehtoolehdon työntekijöitä kohtaan.

Kuolema Ehtoolehdossa on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyy-destä ja elämästä aika tavallisessa palvelu-talossa, jossa kuolemaa pahempi kohtalo on joutua lääkityksi dementiaosastolle eikä joka langanpätkästä saa kiinni terävinkään vanhus. Onneksi jotkut nykynuoret ovat sentään avuliaita – vaikka nyt lapsenlapsen-lapsen poikaystävä ja moottoripyöräkerho-laiset.

6


MINNA LINDGRENKuolema Ehtoolehdossa

CANASTAA,KELMEJÄ,KÄVELYKEPPEJÄ.

LUOKITUS 84.2

140 × 200 MM


ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-505-3


K uka voisi uskoa, että vanhusten palve-lutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, var-

kauksia, lääkekauppaa?Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asuk-

kaat Siiri ja Irma. Heidän elämänsä täyttäätalon muiden asukkaiden tapaan lähinnätyhjä aika, jota yritetään rytmittää puna-viinillä, raitiovaunuajeluilla ja hautajaisilla.Ehtoolehdon oudot tapahtumat ovat kuiten-kin mielenkiintoisempaa tutkittavaa kuin kortinpeluu suurlähettilään ja Lierihattu-rouvan kanssa – puhumattakaan ainaisesta

askartelusta, jumpasta ja haitari-iltamista,joihin talon asukkaat osallistuvat lähinnä säälistä Ehtoolehdon työntekijöitä kohtaan.

Kuolema Ehtoolehdossa on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyy-destä ja elämästä aika tavallisessa palvelu-talossa, jossa kuolemaa pahempi kohtaloon joutua lääkityksi dementiaosastolle eikä joka langanpätkästä saa kiinni terävinkäänvanhus. Onneksi jotkut nykynuoret ovatsentään avuliaita – vaikka nyt lapsenlapsen-lapsen poikaystävä ja moottoripyöräkerho-laiset.

7

» ”Arvaatkos mitä?” Irma aloitti ennen kuin Siiri oli ehtinyt istumaan. ”Lierihatturouva C-rapusta ei

olekaan kuollut. Ja niin kun me jo ehdimme häntä surra!” Irma nauroi sydämellisesti, niin että korut kilisivät ja

ääni helähti taas korkealle falsettiin. Oli totta, että kun lippu roikkui viime viikolla puolitangossa eikä Lieri-hatturouvaa ollut näkynyt pitkään aikaan, he olivat luulleet tämän kuolleen. Yleensä hän oli hyvin aktiivinen, suorastaan rasittava, kiertäessään puhumassa Jeesukses-ta pöydästä toiseen. Kukaan ei tiennyt hänen nimeään, niin kuin ei suurlähettiläänkään. Hänellä oli kymmeniä toinen toistaan kirkuvamman kirjavia lierihattuja, joita hän käytti sisällä ja ulkona, kesät talvet. Tänään hän oli ilmielävänä ilmestynyt turkoosissa hatussa pelaamaan bingoa samanlaisena kuin aina ennenkin, vaikka hänelle oli pantu varaosa sydämeen.

”Se tietää ehkä jopa kymmenen vuotta lisää elinaikaa”, sanoi Irma. ”Ihmisparka.”

Siiriä nauratti, sillä Irma sai lääketieteellisen saavu-tuksen kuulostamaan pidennetyltä tuomiolta, mitä se tietysti olikin.

Filosofian maisteri MINNA LINDGREN (s. 1963) on entinen Yleisradion ohjelmistopäällikkö, ohjelmapäällikkö, tuottaja, erikoistoimittaja, toimituspäällikkö, musiikkitoimittaja ja toimit-tajaharjoittelija sekä entinen Siimahäntä-lehden päätoimittaja. Vapaana toimittajana hän tekee nykyään radio-ohjelmia ja kirjoittaa kolumneja aina pyydettäessä.

Lindgren on aiemmin julkaissut teokset Musiikki on vakava asia (Loki-kirjat 1998), Orkesterin koskettimilta pianon palkeille (Tammi 2001), Leif Segerstam NYT (Teos 2005) sekä Sivistyksen turha painolasti (Teos 2011).

KUVA VILLE PALONEN 7

» ”Arvaatkos mitä?” Irma aloitti ennen kuin Siiri oli ehtinyt istumaan. ”Lierihatturouva C-rapusta ei

olekaan kuollut. Ja niin kun me jo ehdimme häntä surra!”Irma nauroi sydämellisesti, niin että korut kilisivät ja

ääni helähti taas korkealle falsettiin. Oli totta, että kunlippu roikkui viime viikolla puolitangossa eikä Lieri-hatturouvaa ollut näkynyt pitkään aikaan, he olivatluulleet tämän kuolleen. Yleensä hän oli hyvin aktiivinen, suorastaan rasittava, kiertäessään puhumassa Jeesukses-ta pöydästä toiseen. Kukaan ei tiennyt hänen nimeään, niin kuin ei suurlähettiläänkään. Hänellä oli kymmeniä toinen toistaan kirkuvamman kirjavia lierihattuja, joitahän käytti sisällä ja ulkona, kesät talvet. Tänään hän oliilmielävänä ilmestynyt turkoosissa hatussa pelaamaanbingoa samanlaisena kuin aina ennenkin, vaikka hänelle oli pantu varaosa sydämeen.

”Se tietää ehkä jopa kymmenen vuotta lisää elinaikaa”, sanoi Irma. ”Ihmisparka.”

Siiriä nauratti, sillä Irma sai lääketieteellisen saavu-tuksen kuulostamaan pidennetyltä tuomiolta, mitä se tietysti olikin.

Filosofian maisteri MINNA LINDGREN (s. 1963) on entinen Yleisradion ohjelmistopäällikkö, ohjelmapäällikkö, tuottaja, erikoistoimittaja, toimituspäällikkö, musiikkitoimittaja ja toimit-tajaharjoittelija sekä entinen Siimahäntä-lehden päätoimittaja. Vapaana toimittajana hän tekee nykyään radio-ohjelmia ja kirjoittaa kolumneja aina pyydettäessä.

Lindgren on aiemmin julkaissut teokset Musiikki on vakava asia (Loki-kirjat 1998), Orkesterinkoskettimilta pianon palkeille (Tammi 2001), Leif Segerstam NYT (Teos 2005) sekä Sivistyksen turha painolasti (Teos 2011).

KUVA VILLE PALONEN

teos

Jokapäiväinen elämämme

RIIKKA PELO

8


RIIKKA PELOJokapäiväinen elämämme

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, 400 SIVUA

140 × 210 MM

ULKOASU CAMILLA PENTTI

ISBN 978-951-851-389-9

ILMESTYY HELMIKUUSSA

VAIHTOEHTO RUNOUDELLE ON KUOLEMA.

J okapäiväinen elämämme on kertomus ainutlaatuisesta runoilijasta Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Al-

jasta ja heidän yrityksestään saada yhteys toi-siinsa. Samaan aikaan kun Alja raataa pakko-työleirillä Komissa, Marina on evakuoituna tuhansien kilometrien päähän Jelabugaan. Salainen poliisi kiristää molempia luopu-maan siitä, mikä pitäisi heidät yhä ihmisinä. Päivän aikana kummankin on tehtävä päätös, kuinka jatkaa elämää.

Risteyskohdassa Aljan ja Marinan muisti-kuvat erosta ja irtaantumisesta lomittuvat toisiinsa. Kun Alja oli lapsi, ja perhe asui maanpaossa, äiti ja tytär koettivat kirjoittaa yhdessä kirjaa, joka kertoisi heidän selviyty-misestään vallankumouksesta. Työ keskeytyi eikä Marina ole osannut antaa sitä anteek-si. Aljan kiihkeä omistautuminen uuden

Neuvosto liiton rakentamiseen katkaisee välit uudestaan, kun koko perhe on jälleen palannut kotiin Moskovaan.

Marina Tsvetajevan elämänehtona on kirjoittaa runoutta, joka ylittää mahdottoman ja järkyttävän todellisuuden. Vaihtoehtona sille on kuolema. Alja puolestaan haluaa pitää perheensä yhdessä ja äitinsä elämässä kiinni. Se ajaa yhä Aljaa, kun hän ryhtyy jatkamaan keskenjäänyttä kirjaa – mutta nyt omalla äänellään.

Jokapäiväinen elämämme on kiihkeä ja järkyt-tävän kaunis kuvaus ihmisyydestä, epätoi-vosta, rakkaudesta, petoksesta ja kirjoittami-sesta. Se on unohtumaton kuvaus perheestä, joka on sisäisesti säröytynyt mutta säilyttää yhteytensä, kun Stalinin ajan terrori koettaa sen tuhota.

teos

Jokapäiväinen elämämme

RIIKKA PELO

8


RIIKKA PELOJokapäiväinen elämämme

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, 400 SIVUA

140 × 210 MM


ISBN 978-951-851-389-9


VAIHTOEHTORUNOUDELLEON KUOLEMA.

J okapäiväinen elämämme on kertomusainutlaatuisesta runoilijasta MarinaTsvetajevasta ja hänen tyttärestään Al-

jasta ja heidän yrityksestään saada yhteys toi-siinsa. Samaan aikaan kun Alja raataa pakko-työleirillä Komissa, Marina on evakuoitunatuhansien kilometrien päähän Jelabugaan.Salainen poliisi kiristää molempia luopu-maan siitä, mikä pitäisi heidät yhä ihmisinä. Päivän aikana kummankin on tehtävä päätös, kuinka jatkaa elämää.

Risteyskohdassa Aljan ja Marinan muisti-kuvat erosta ja irtaantumisesta lomittuvattoisiinsa. Kun Alja oli lapsi, ja perhe asui maanpaossa, äiti ja tytär koettivat kirjoittaa yhdessä kirjaa, joka kertoisi heidän selviyty-misestään vallankumouksesta. Työ keskeytyi eikä Marina ole osannut antaa sitä anteek-si. Aljan kiihkeä omistautuminen uuden

Neuvostoliiton rakentamiseen katkaiseevälit uudestaan, kun koko perhe on jälleenpalannut kotiin Moskovaan.

Marina Tsvetajevan elämänehtona on kirjoittaa runoutta, joka ylittää mahdottoman ja järkyttävän todellisuuden. Vaihtoehtonasille on kuolema. Alja puolestaan haluaa pitää perheensä yhdessä ja äitinsä elämässä kiinni.Se ajaa yhä Aljaa, kun hän ryhtyy jatkamaankeskenjäänyttä kirjaa – mutta nyt omalla äänellään.

Jokapäiväinen elämämme on kiihkeä ja järkyt-tävän kaunis kuvaus ihmisyydestä, epätoi-vosta, rakkaudesta, petoksesta ja kirjoittami-sesta. Se on unohtumaton kuvaus perheestä,joka on sisäisesti säröytynyt mutta säilyttääyhteytensä, kun Stalinin ajan terrori koettaa sen tuhota.

9

RIIKKA PELO (s. 1972) on helsinkiläinen kir-jailija ja elokuvataiteen tohtorikoulutettava. Hänen palkittu esikoisromaaninsa Taivaan-kantaja ilmestyi vuonna 2006. Pelo valmiste-lee taiteellisen tutkimuksen väitös kirjaa elo-kuvan käsikirjoittamisesta ja dramaturgiasta

Aalto-yliopistossa. Elokuva käsikirjoitusten lisäksi hän on tehnyt käsi kirjoituksia media-teoksiin ja -installaatioihin. Hänen esseitään on julkaistu muun muassa Nuori Voima -lehdessä ja Journal of Screenwritingissa.

KUVA HEINI LEHVÄSLAIHO

» Isä on aina ollut huono kirjoitta-maan kirjeitä. Häneltä odotan sil-

ti yhä viestiä, edes lyhyttä tiedon antoa. En tiennyt, oliko hänetkin vangittu minun jälkeeni ja tuomittu samoista syytteistä, viety sitten jollekin toiselle vankileirille ilman aikaa valmistautua. Vai oliko kaikki ennallaan Bolshevon datshalla junaradan kyljessä, kaikki samalla tavoin kuin sinä päivänä, kun minä lähdin?

Minun ajatuksissani kaikki jatkui kuten ennenkin, ruoho kasvoi kunnes lakastui ja junat kulkivat saman aikataulun mukaisesti, Mur piirsi pilakuviaan kahdesta viiksiniekasta ja vanhempani vaikenivat siitä, mistä olisi pitänyt puhua.

9

RIIKKA PELO (s. 1972) on helsinkiläinen kir-jailija ja elokuvataiteen tohtorikoulutettava. Hänen palkittu esikoisromaaninsa Taivaan-kantaja ilmestyi vuonna 2006. Pelo valmiste-lee taiteellisen tutkimuksen väitöskirjaa elo-kuvan käsikirjoittamisesta ja dramaturgiasta

Aalto-yliopistossa. Elokuvakäsikirjoitusten lisäksi hän on tehnyt käsikirjoituksia media-teoksiin ja -installaatioihin. Hänen esseitään on julkaistu muun muassa Nuori Voima -lehdessä ja Journal of Screenwritingissa.

KUVA HEINI LEHVÄVV SLAIHO

Isä on aina ollut huono kirjoitta-maan kirjeitä. Häneltä odotan sil-

ti yhä viestiä, edes lyhyttä tiedonantoa. En tiennyt, oliko hänetkin vangittu minun jälkeeni ja tuomittu samoista syytteistä, viety sitten jollekin toiselle vankileirille ilman aikaa valmistautua. Vai oliko kaikki ennallaan Bolshevon datshalla junaradan kyljessä, kaikki samalla tavoin kuin sinä päivänä, kun minä lähdin?

Minun ajatuksissani kaikki jatkui kuten ennenkin, ruoho kasvoi kunnes lakastui ja junat kulkivat saman aikataulun mukaisesti, Mur piirsi pilakuviaan kahdesta viiksiniekastaja vanhempani vaikenivat siitä, mistäolisi pitänyt puhua.

10


HANNELE MIKAELA TAIVASSALONälkäSUOMENNOS RAIJA RINTAMÄKI

LUOKITUS 84.2

135 × 210 MM

SIDOTTU, 256 SIVUA

ALKUTEOS SVULTEN

TEOS & SCHILDTS & SÖDERSTRÖMS -SARJA

ULKOASU SANNA MANDER

ISBN 978-951-851-507-7


J orunn sanoi kyllä. Hän valitsi ja kantaa mukanaan loputonta ikävää, nälkää. Jorunn on elänyt pitkään ja asunut

monessa kaupungissa, Pietarissa, Vilnassa, Tukholmassa, Pariisissa, Berliinissä, Lontoos-sa… Mutta nyt hän on palannut Helsinkiin, sillä se, joka kaipaa, etsii lakkaamatta.

Nälkä on kertomus rakkaudesta, kaipauk-sesta ja totaalisesta yksinäisyydestä. Se on hätkähdyttävä ja kammottava kertomus vampyyrista, joka jättää jälkeensä surua ja pelkoa. Naisesta jonka jokainen ikuisesti elävä huokonen kuiskailee ja kirkuu yksinäi-

syydestä ja kaipuusta seonneena, etsien sitä, jonka luokse on kaivannut kaikki elämänsä vuosikymmenet. Mutta Nälkä piirtää esiin myös historian jaksoja ja henkilöitä, näyttää vuosikymmenien ja -satojen yhteen kietou-tumisen hämmentävän kauniisti ja kivuliaas-ti. Jorunnin tunteet ja fyysisyys kuvataan niin taidokkaasti, että lukija vuoroin pelkää ja vuoroin toivoo hänen puolestaan.

Taivassalon uusi romaani hyppää rohkeasti kauhugenreen, ja tekee sen hypnoottisesti – pelottavan taidokkaasti.

PELOTTAVAN KAUNIS VAMPYYRITARINA.

10


HANNELE MIKAELA TAIVASSALONälkäSUOMENNOS RAIJA RINTAMÄKI

LUOKITUS 84.2

135 × 210 MM

SIDOTTU, 256 SIVUA

ALKUTEOS SVULTEN


ULKOASU SANNA MANDER

ISBN 978-951-851-507-7


J orunn sanoi kyllä. Hän valitsi ja kantaa mukanaan loputonta ikävää, nälkää. Jorunn on elänyt pitkään ja asunut

monessa kaupungissa, Pietarissa, Vilnassa,Tukholmassa, Pariisissa, Berliinissä, Lontoos-sa… Mutta nyt hän on palannut Helsinkiin, sillä se, joka kaipaa, etsii lakkaamatta.

Nälkä on kertomus rakkaudesta, kaipauk-sesta ja totaalisesta yksinäisyydestä. Se onhätkähdyttävä ja kammottava kertomus vampyyrista, joka jättää jälkeensä surua ja pelkoa. Naisesta jonka jokainen ikuisesti elävä huokonen kuiskailee ja kirkuu yksinäi-

syydestä ja kaipuusta seonneena, etsien sitä, jonka luokse on kaivannut kaikki elämänsävuosikymmenet. Mutta Nälkä piirtää esiin myös historian jaksoja ja henkilöitä, näyttäävuosikymmenien ja -satojen yhteen kietou-tumisen hämmentävän kauniisti ja kivuliaas-ti. Jorunnin tunteet ja fyysisyys kuvataanniin taidokkaasti, että lukija vuoroin pelkää javuoroin toivoo hänen puolestaan.

Taivassalon uusi romaani hyppää rohkeasti kauhugenreen, ja tekee sen hypnoottisesti – pelottavan taidokkaasti.

PELOTTAVAA ANVV KAUNISVAMVV PYYRITARINA.

11

» Huone. Peitetty suljettu hiljainen. Ja ulkona alkaa päivä.

Pimeys on kuin hengitystä, unennäköä, lepoa. Eikä silti mitään näistä.

Minä en elä.Nyt on tullut aamu, horros. Mutta ei uni, vaikka

makaan tässä niin hiljaa kuin todella olisin kuollut. Osa minusta valvoo, aina: mieleni joka vaeltaa kau-pungilla. Suljen silmät mutta näen kasvoja, paikkoja. Kuulen ihmisten ääniä, tunnen heidän tuoksunsa, näen pulssin tykyttävän laihan, harmaatukkaisen naisen niskakuopassa, kun hän ylittää huolestuneen näköisenä Rautatientoria, vilkuilee kiireissään asema tornin kelloa. Kaukana esi kaupungissa, idempänä, tunnistan sen miehen tummasta ihosta uhkuvan lämmön, jonka katseen kohtasin eilen, jonka kehon ohitin läheltä. Hän katsoi minuun metro vaunun ikkunasta, pysähdyin matkalla liuku portaille, katselin häntä, vaikka vain hetken, sekunnin. Ruskea katse, huulien pehmeät linjat, leveä niska, suonet jotka piirtyivät selvästi kaulan jänteitä ja lihaksia vasten. Minun on nälkä, en ole ajatellut-kaan mitä kaikkea kaipaan.

HANNELE MIKAELA TAIVASSALO (s. 1974) on helsinkiläinen kirjailija ja dra-maatikko. Hän on julkaissut kaksi lasten kirjaa yhdessä kuvittaja Lena Frölander-Ulfin kans-sa, novelli kokoelman Kärlek kärlek hurra hurra sekä romaanit Viisi veistä Andrei Kraplilla, joka voitti vuoden 2008 Runeberg-palkinnon, ja Oi, tule katsomaan, joka ilmestyi vuonna 2010.

KUVA CATA PORTIN 111111111111111111

» Huone. Peitetty suljettu hiljainen. Ja ulkona alkaa päivä.

Pimeys on kuin hengitystä, unennäköä, lepoa. Eikä silti mitään näistä.

Minä en elä.Nyt on tullut aamu, horros. Mutta ei uni, vaikka

makaan tässä niin hiljaa kuin todella olisin kuollut. Osa minusta valvoo, aina: mieleni joka vaeltaa kau-pungilla. Suljen silmät mutta näen kasvoja, paikkoja. Kuulen ihmisten ääniä, tunnen heidän tuoksunsa, näen pulssin tykyttävän laihan, harmaatukkaisen naisen niskakuopassa, kun hän ylittää huolestuneennäköisenä Rautatientoria, vilkuilee kiireissään asematornin kelloa. Kaukana esikaupungissa, idempänä, tunnistan sen miehen tummasta ihosta uhkuvan lämmön, jonka katseen kohtasin eilen, jonka kehon ohitin läheltä. Hän katsoi minuun metrovaunun ikkunasta, pysähdyin matkalla liukuportaille, katselin häntä, vaikka vain hetken, sekunnin. Ruskea katse, huulien pehmeät linjat, leveä niska, suonet jotka piirtyivät selvästi kaulan jänteitäja lihaksia vasten. Minun on nälkä, en ole ajatellut-kaan mitä kaikkea kaipaan.

HANNELE MIKAELA TAIVASSATT LO(s. 1974) on helsinkiläinen kirjailija ja dra-maatikko. Hän on julkaissut kaksi lastenkirjaayhdessä kuvittaja Lena Frölander-Ulfin kans-sa, novellikokoelman Kärlek kärlek hurra hurra sekä romaanit Viisi veistä Andrei Kraplilla, joka voitti vuoden 2008 Runeberg-palkinnon, ja Oi, tule katsomaan, joka ilmestyi vuonna 2010.

KUVA CATA PORTIN

kat

ri

tapo

la

vir

pi t

alv

itie

ma

hd

ot

tom

uu

ksi

enr

ajo

issa

Mat

kaki

rja

teo

s

12


KATRI TAPOLA (TEKSTI) · VIRPI TALVITIE (KUVAT)

Mahdottomuuksien rajoissaMatkakirja

LUOKITUS 84.2

145 × 175 MM

SIDOTTU, 160 SIVUA

ULKOASU TUIJA KUUSELA

KANNEN KUVA VIRPI TALVITIE

ISBN 978-951-851-470-4


K atri Tapolan lyhytproosa ja Virpi Talvi-tien kuvat kohtaavat, keskustelevat ja tekevät yhteistä matkaa riemullisessa

aikuisten kuvakirjassa. Mahdottomuuksien rajoissa liikkuu samoilla arjen ihmetyksen ja näkökulman nurin kääntämisen teillä kuin tekijöiden edellinen kuvitettu lyhytproosa-teos Ihmetyksiä – Tarinoita ja kuvia hämmästy-neille (Tammi, 2006).

Miten suuria pienet voivat olla? Millaisia seikkailuja kodittomien kynien, hiirenkille-röä muistuttavan pyykkipojan, tarrapapiljo-tin ja muiden pienesineiden maailmassa voi

kokea? Entä miten käy aikuisen naisen, joka etsii itseään manikyyristä, sillä pedikyyristä hän ei löytynyt. Millaista on törmäyskurssil-la? Entä kun minäkuva heilahtaa, CV:ssä on aukko ja ruuhkavuosissa ketjukolari?

Lempeä tragikomedia ohjailee aikuisen naisen etsinnän ohella myös joutomiehen, jarrumiehen, yleisluovuttajan ja minän seikkailuja kanssamatkustamisen maailmas-sa. Siellä taskunpohjalle tarttunut salmiakki valaisee kuin Afrikan tähti ja murhe kääntyy riemuksi kun lähikaupalle pääsee ilman len-tolippua ja vähin vipein.

RIEMUKKAITA RETKIÄ NURINKURISEEN.

kat

ri

tapo

la v

irpi

ta

lvit

ie

ma

hd

ot

tom

uu

ksi

enr

ajo

issa

Mat

kaki

rja

teo

s

12


KATRI TAPOLA (TEKSTI) · VIRPI TALVILL TIE (KUVAT)

Mahdottomuuksien rajoissaMatkakirja

LUOKITUS 84.2

145 × 175 MM

SIDOTTU, 160 SIVUA

ULKOASU TUIJA KUUSELA

KANNEN KUVA VIRPI TATT LVITIELL

ISBN 978-951-851-470-4


K atri Tapolan lyhytproosa ja Virpi Talvi-tien kuvat kohtaavat, keskustelevat ja tekevät yhteistä matkaa riemullisessa

aikuisten kuvakirjassa. Mahdottomuuksienrajoissa liikkuu samoilla arjen ihmetyksen ja näkökulman nurin kääntämisen teillä kuin tekijöiden edellinen kuvitettu lyhytproosa-teos Ihmetyksiä – Tarinoita ja kuvia hämmästy-neille (Tammi, 2006).

Miten suuria pienet voivat olla? Millaisiaseikkailuja kodittomien kynien, hiirenkille-röä muistuttavan pyykkipojan, tarrapapiljo-tin ja muiden pienesineiden maailmassa voi

kokea? Entä miten käy aikuisen naisen, jokaetsii itseään manikyyristä, sillä pedikyyristähän ei löytynyt. Millaista on törmäyskurssil-la? Entä kun minäkuva heilahtaa, CV:ssä onaukko ja ruuhkavuosissa ketjukolari?

Lempeä tragikomedia ohjailee aikuisennaisen etsinnän ohella myös joutomiehen,jarrumiehen, yleisluovuttajan ja minän seikkailuja kanssamatkustamisen maailmas-sa. Siellä taskunpohjalle tarttunut salmiakkivalaisee kuin Afrikan tähti ja murhe kääntyy riemuksi kun lähikaupalle pääsee ilman len-tolippua ja vähin vipein.

RIEMUKKAITARETKIÄNURINKURISEEN.

13

» SUURET SANAT

Sanat ovat välillä aika isoja. Suuret sanat ovat tyhjää täys eivätkä tahdo paperille mahtua. Paperi kupruilee, pullistuu ja repeilee; paperi on kevyt, mutta sanat painavat.

Siinä sitä on tyrkyllä kaikenlaista etuliitettä ja moniosaista yhdyssanaa, on messuluentomenetel-mää, sidosryhmälehteä ja juhlajumalanpalvelusta. On vaalirahavilppiä, rinnakkaistodellisuutta,

KATRI TAPOLA (s.1961) on Ilmajoella syntynyt kirjailija, jonka esikoisteos Kalpeat tytöt ilmestyi vuonna 1998 ja voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Siitä lähtien Tapola on ollut enemmän tai vähemmän vapaa kirjailija, joka kirjoittaa niin lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin. Ensimmäinen yhteistyö kuvittaja Virpi Talvitien kanssa oli lastenromaani Kivikauppaa ja ketunleipiä, joka palkittiin Arvid Lydecken -palkinnolla vuon-na 2002. Sen jälkeen yhteistyö on jatkunut useiden lastenromaanien, kuvakirjojen ja kuvitetun lyhytproosan muodossa. Tapola on tehnyt yhteistyötä myös kuvittaja Kristiina Louhen, Marika Maijalan, Sanna Pelliccionin ja Karoliina Pertamon kanssa.


VIRPI TALVITIE (s. 1961) on Ilmajoella synty-nyt kuvittaja ja graafikko. Talvitie on tehnyt paljon yhteistyötä mm. Katri Tapolan, Timo Parvelan, Tittamari Marttisen ja Hannele Huovin kanssa. Hän on kuvittanut satuja ja tarinoita, lasten kuvakirjoja, romaaneja ja tietokirjoja, lasten ja aikuisten lyriikkaa sekä lyhytproosaa. Talvitie on pitänyt kymmeniä kuvitusoriginaalien näyttelyitä kotimaassa ja Virossa sekä osallistunut kuvittajien yhteis-näyttelyihin eri puolilla Eurooppaa ja Japania. IBBY Finland nimesi hänet kansainvälisen H. C. Andersen -kuvittajapalkinnon Suomen ehdokkaaksi vuosina 2006, 2008 ja 2012. Vuonna 2006 Talvitie voitti yhdessä Timo Parvelan kanssa Finlandia Junior -palkinnon satu kirjasta Keinulauta.

talvivarustepakettia, lisäveroselvitystä, kuntokatsas-tusviikkoa ja parisuhdepika-analyysia.

Suuret sanat voi yhtä hyvin jättää sikseen ja tehdä vaihteeksi pieni teko. Voi kipaista vaikka lähi-kaupalle. Kassajonossa saattaa hyvinkin kuulla kun sätkäpuruja taskunpohjakolikoilla maksava asiakas sanoo: Helposti unohtaa minkä takia täällä on.

Kotona voi kirjoittaa paperille kuusi pientä sa-naa: helposti unohtaa minkä takia täällä on. Sitten sen ehkä paremmin muistaa.

13

» SUURET SANAT

Sanat ovat välillä aika isoja. Suuret sanat ovat tyhjää täys eivätkä tahdo paperille mahtua. Paperikupruilee, pullistuu ja repeilee; paperi on kevyt, mutta sanat painavat.

Siinä sitä on tyrkyllä kaikenlaista etuliitettä ja moniosaista yhdyssanaa, on messuluentomenetel-mää, sidosryhmälehteä ja juhlajumalanpalvelusta. On vaalirahavilppiä, rinnakkaistodellisuutta,

KATRI TAPOTT LA (s.1961) on Ilmajoellasyntynyt kirjailija, jonka esikoisteos Kalpeattytöt ilmestyi vuonna 1998 ja voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Siitä lähtienTapola on ollut enemmän tai vähemmän vapaa kirjailija, joka kirjoittaa niin lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin. Ensimmäinenyhteistyö kuvittaja Virpi Talvitien kanssa oli lastenromaani Kivikauppaa ja ketunleipiä, jokapalkittiin Arvid Lydecken -palkinnolla vuon-na 2002. Sen jälkeen yhteistyö on jatkunutuseiden lastenromaanien, kuvakirjojen ja kuvitetun lyhytproosan muodossa. Tapola on tehnyt yhteistyötä myös kuvittaja KristiinaLouhen, Marika Maijalan, Sanna Pelliccioninja Karoliina Pertamon kanssa.


VIRPI TATT LVITIELL (s. 1961) on Ilmajoella synty-nyt kuvittaja ja graafikko. Talvitie on tehnyt paljon yhteistyötä mm. Katri Tapolan, TimoParvelan, Tittamari Marttisen ja Hannele Huovin kanssa. Hän on kuvittanut satuja ja tarinoita, lasten kuvakirjoja, romaaneja jatietokirjoja, lasten ja aikuisten lyriikkaa sekälyhytproosaa. Talvitie on pitänyt kymmeniäkuvitusoriginaalien näyttelyitä kotimaassa ja Virossa sekä osallistunut kuvittajien yhteis-näyttelyihin eri puolilla Eurooppaa ja Japania.IBBY Finland nimesi hänet kansainvälisen H. C. Andersen -kuvittajapalkinnon Suomen ehdokkaaksi vuosina 2006, 2008 ja 2012. Vuonna 2006 Talvitie voitti yhdessä Timo Parvelan kanssa Finlandia Junior -palkinnon satukirjasta Keinulauta.

talvivarustepakettia, lisäveroselvitystä, kuntokatsas-tusviikkoa ja parisuhdepika-analyysia.

Suuret sanat voi yhtä hyvin jättää sikseen ja tehdä vaihteeksi pieni teko. Voi kipaista vaikka lähi-kaupalle. Kassajonossa saattaa hyvinkin kuulla kun sätkäpuruja taskunpohjakolikoilla maksava asiakas sanoo: Helposti unohtaa minkä takia täällä on.

Kotona voi kirjoittaa paperille kuusi pientä sa-naa: helposti unohtaa minkä takia täällä on. Sittensen ehkä paremmin muistaa.

14


VILLE VIRTANENHevosen taju

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 350 SIVUA

ULKOASU MARKKO TAINA

ISBN 978-951-851-322-6


VILPITÖN KUNNIANOSOITUS SINULLE JOKA ET KUNNIAA KAIPAA.

H evosen taju on kahden hevoshullun, Flon ja Eliaksen, rakkaustarina.

Flo ja Elias ovat löytäneet toisensa jo teineinä ratsastusleirillä. Nyt he ovat ehti-neet keski-ikään ja vetävät Euroopan parasta hevoskauppatallia.

Sitten kysymättä tallin pihalle ilmestyy kokomusta hevosenkuljetusauto, sisällään hopeanvärinen akhal-teke-tamma. Olento on urheiluhevoskauppiaan näkökulmasta

arvoton mutta täräyttävän kaunis ilmestys. Ja tuliaisinaan tammalla on valovoima, hevosen henki, yksikkö puhdasta rakkautta, joka mul-listaa hevoskauppiaiden arjen perin juurin.

Ville Virtanen on kirjoittanut väkevän melodraaman ihmistä suuremmista voimis-ta. Samalla Hevosen taju on hirtehinen kuvaus aikamme huippuhevoskaupasta – ja ennen kaikkea rakkaudentunnustus hevoselle, vilpi-tön anteeksipyyntö eläimistä jaloimmalle.

14


VILLE VIRTANENHevosen taju

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 350 SIVUA


ISBN 978-951-851-322-6


VILPITÖN KUNNIANOSOITUS SINULLE JOKA ET KUNNIAA KAIPAA.PP

H evosen taju on kahden hevoshullun, Flonja Eliaksen, rakkaustarina.

Flo ja Elias ovat löytäneet toisensa joteineinä ratsastusleirillä. Nyt he ovat ehti-neet keski-ikään ja vetävät Euroopan parastahevoskauppatallia.

Sitten kysymättä tallin pihalle ilmestyy kokomusta hevosenkuljetusauto, sisällään hopeanvärinen akhal-teke-tamma. Olento on urheiluhevoskauppiaan näkökulmasta

arvoton mutta täräyttävän kaunis ilmestys. Jatuliaisinaan tammalla on valovoima, hevosenhenki, yksikkö puhdasta rakkautta, joka mul-listaa hevoskauppiaiden arjen perin juurin.

Ville Virtanen on kirjoittanut väkevän melodraaman ihmistä suuremmista voimis-ta. Samalla Hevosen taju on hirtehinen kuvausaikamme huippuhevoskaupasta – ja ennenkaikkea rakkaudentunnustus hevoselle, vilpi-tön anteeksipyyntö eläimistä jaloimmalle.

15

VILLE VIRTANEN (s. 1961 Helsingissä) on näyttelijänä ja ohjaajana tuttu niin teatteris-ta kuin lukuisista elokuva- ja televisiotöistään. Hän on myös entinen sm-tason kilpa-ratsastaja, jolle hevoset ovat olleet tärkeä osa elämää lap-sesta saakka. Aiemmin Ville Virtanen on julkaissut kirjan Menkää mielenhäiriöön, joka kertoi Teatterikouluajoista.

KUVA STEFAN BREMER

»Tällä on haavaton sydän, kasvanut hyvissä kä-sissä, vaistosi Elias ja saman tien pysähtyi, sillä

ajatus ei oikein sopinut kokonaisuuteen. Hevosen sy-dän on herkkä vehje; haavoittumattomana säilynyt on harvinaisuus. Vain ani harva pystyy rakenta-maan sen varsasta valmiiksi niin että sydän selviytyy arvitta. Yksi tuhannesta tietää tarkkaan kuinka ki-reälle kunkin otuksen voi rakennusvaiheessa virittää,

että sitten totisen tehtävän edessä hevonen uskaltaa panostaa koko villieläimen voimansa viimeistä pisa-raa myöten. Ja tilanteen niin vaatiessa hepo pusertaa vielä ylimääräisen annoksen äärirajansa hämäristä; lataa kaikkensa hyppyyn, tanssiaskeleeseen tai kilvanajoon, kiskoo umpihangesta illan viimeisen tukkikuorman tai sotatantereella ryntää vähääkään epäröimättä kohti varmaa kuolemaa.

15

VILLE VIRTANENTT (s. 1961Helsingissä) on näyttelijänä jaohjaajana tuttu niin teatteris-ta kuin lukuisista elokuva- ja televisiotöistään. Hän onmyös entinen sm-tason kilpa-ratsastaja, jolle hevoset ovat olleet tärkeä osa elämää lap-sesta saakka. Aiemmin Ville Virtanen on julkaissut kirjan Menkää mielenhäiriöön, joka kertoi Teatterikouluajoista.

KUVA STEFAN BREMER

»Tällä on haavaton sydän, kasvanut hyvissä kä-sissä, vaistosi Elias ja saman tien pysähtyi, sillä

ajatus ei oikein sopinut kokonaisuuteen. Hevosen sy-dän on herkkä vehje; haavoittumattomana säilynyt on harvinaisuus. Vain ani harva pystyy rakenta-maan sen varsasta valmiiksi niin että sydän selviytyy arvitta. Yksi tuhannesta tietää tarkkaan kuinka ki-reälle kunkin otuksen voi rakennusvaiheessa virittää,

että sitten totisen tehtävän edessä hevonen uskaltaa panostaa koko villieläimen voimansa viimeistä pisa-raa myöten. Ja tilanteen niin vaatiessa hepo pusertaavielä ylimääräisen annoksen äärirajansa hämäristä; lataa kaikkensa hyppyyn, tanssiaskeleeseen tai kilvanajoon, kiskoo umpihangesta illan viimeisen tukkikuorman tai sotatantereella ryntää vähääkään epäröimättä kohti varmaa kuolemaa.

teos

thomas bernhard

vanhat mestarit

16


THOMAS BERNHARDVanhat mestaritSUOMENNOS TARJA ROINILA

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 224 SIVUA

ALKUTEOS ALTE MEISTER

BAABEL-SARJA

ULKOASU IIRA OIVO

ISBN 978-951-851-392-9


MODERNIN KLASSIKKOTRILOGIAN NEROKAS HUIPENNUS.

T homas Bernhardin Vanhoissa mesta-reissa pääosassa on kaksi vanhaa mies tä. Reger, musiikkikriitikko, on

yli kolmenkymmenen vuoden ajan käynyt wieniläisessä museossa istumassa samalla penkillä Tintoretton maalauksen edessä. Hän on pohtinut ja parjannut mielessään nyky-yhteiskuntaa, kanssaihmisiään, taiteilijoita, säätä ja jopa julkisten käymälöiden jamaa. Päivälle, jota kirja kuvaa, on sovittu tapaami-nen Regerin ja hänen ystävänsä Atzbacherin kanssa. Atzbacherin katseen välityksellä

Regerin traagisesta elämästä paljastuu enemmän – lopulta myös tuon tapaamisen todellinen tarkoitus.

Vanhat mestarit on Thomas Bernhardin romaani, joka yhdessä Hakkuun (suom. 2007) ja Haaskion (suom. 2009) kanssa muodostaa eräänlaisen trilogian. Kukin kolmesta kirjasta on oma taideteoksensa, mutta niiden teemat ovat monilta osin yhteneviä: ne satirisoivat kulttuuria, nerouden ideaa, kansallisuutta, luokkia, taiteen arvoa ja ihmiskunnan mah-tailevuutta.

teos

ss

16


THOMAS BERNHARDVanhat mestaritSUOMENNOS TARJA ROINILA

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 224 SIVUA

ALKUTEOS ALTE MEISTER

BAABEL-SARJA

ULKOASU IIRA OIVO

ISBN 978-951-851-392-9


MODERNINKLASSIKKOTRILOGIANNEROKAS HUIPENNUS.

T homas Bernhardin Vanhoissa mesta-reissa pääosassa on kaksi vanhaa miestä. Reger, musiikkikriitikko, on

yli kolmenkymmenen vuoden ajan käynytwieniläisessä museossa istumassa samallapenkillä Tintoretton maalauksen edessä. Hän on pohtinut ja parjannut mielessään nyky-yhteiskuntaa, kanssaihmisiään, taiteilijoita, säätä ja jopa julkisten käymälöiden jamaa. Päivälle, jota kirja kuvaa, on sovittu tapaami-nen Regerin ja hänen ystävänsä Atzbacherin kanssa. Atzbacherin katseen välityksellä

Regerin traagisesta elämästä paljastuu enemmän – lopulta myös tuon tapaamisentodellinen tarkoitus.

Vanhat mestarit on Thomas Bernhardin romaani, joka yhdessä Hakkuun (suom. 2007) ja Haaskion (suom. 2009) kanssa muodostaa eräänlaisen trilogian. Kukin kolmesta kirjasta on oma taideteoksensa, mutta niiden teematovat monilta osin yhteneviä: ne satirisoivatkulttuuria, nerouden ideaa, kansallisuutta,luokkia, taiteen arvoa ja ihmiskunnan mah-tailevuutta.

KUVA ANDREJ REISER

THOMAS BERNHARD (1931–1989) oli itävaltalainen moderni kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu monia arvostettuja romaaneja, näytelmiä, novelleja ja runoja. Bernhardin kirjoja leimaa fiktion ja todelli-suuden välisen rajan hämärtyminen – hänen henkilöhahmonsa muistuttavat usein häntä itseään ja hänen ystäviään, joihin kuuluivat esimerkiksi Paul Wittgenstein ja Glenn Gould. Bernhard sai useita palkintoja, muun muassa Georg Büchner -palkinnon (1970), Pre-mio Mondellon (1983) ja Prix Medicin (1988).

» Niinpä niin, Reger sanoi, sydämenpysähdys on kadehdittava kuolema. Jos vain itse jonain

päivänä saisi sydämenpysähdyksen, hän sanoi, suurempaa onnea ei voisi toivoa. Me toivomme äkillistä, kivutonta kuolemaa ja saatamme silti joutua riutumaan pitkään, vuosikausia, Reger sanoi eilen ja sanoi, että oli sentään lohdullista, ettei hänen vaimonsa kärsinyt pitkään, ei vuosikausia, kuten usein saattaa käydä, hän sanoi, ainoastaan viikkoja. Mutta mikään ei tietysti lohduta silloin kun menettää ihmisen joka on ollut koko elämän ajan kaikista läheisin. Yksi metodi on toki sekin, hän sanoi eilen, kun taas minä nyt, siis päivää myöhemmin, si-vusta tarkkailen häntä ja hänen takanaan seisovaa Irrsigleriä, joka ilmestyi hetkiseksi oviaukkoon ja vil-kaisi Sebastiano-saliin minua näkemättä, kun minä siis edelleen tarkkailin Regeriä, joka edelleen katseli Tintoretton Valkopartaista miestä, yksi metodi on toki sekin, hän sanoi, että tekee kaikesta irvokasta. Suuren ja merkittävän maalauksen, hän sanoi, tekee

meille siedettäväksi vain se että muutamme sen irvikuvakseen; suuri ihminen, niin sanottu huomat-tava persoona, toinen ihminen suurena ihmisenä ja huomattavana persoonana on meille sietämätön, hän sanoi, jollemme muuta häntä irvikuvakseen.

KUVA ANDREJ REISER

THOMAS BERNHARD (1931–1989) oli itävaltalainen moderni kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu monia arvostettuja romaaneja, näytelmiä, novelleja ja runoja.Bernhardin kirjoja leimaa fiktion ja todelli-suuden välisen rajan hämärtyminen – hänenhenkilöhahmonsa muistuttavat usein häntäitseään ja hänen ystäviään, joihin kuuluivatesimerkiksi Paul Wittgenstein ja GlennGould. Bernhard sai useita palkintoja, muunmuassa Georg Büchner -palkinnon (1970), Pre-mio Mondellon (1983) ja Prix Medicin (1988).

» Niinpä niin, Reger sanoi, sydämenpysähdys on kadehdittava kuolema. Jos vain itse jonain

päivänä saisi sydämenpysähdyksen, hän sanoi, suurempaa onnea ei voisi toivoa. Me toivomme äkillistä, kivutonta kuolemaa ja saatamme silti joutua riutumaan pitkään, vuosikausia, Reger sanoi eilen ja sanoi, että oli sentään lohdullista, etteihänen vaimonsa kärsinyt pitkään, ei vuosikausia, kuten usein saattaa käydä, hän sanoi, ainoastaanviikkoja. Mutta mikään ei tietysti lohduta silloin kunmenettää ihmisen joka on ollut koko elämän ajan kaikista läheisin. Yksi metodi on toki sekin, hän sanoi eilen, kun taas minä nyt, siis päivää myöhemmin, si-vusta tarkkailen häntä ja hänen takanaan seisovaa Irrsigleriä, joka ilmestyi hetkiseksi oviaukkoon ja vil-kaisi Sebastiano-saliin minua näkemättä, kun minä siis edelleen tarkkailin Regeriä, joka edelleen katseliTintoretton Valkopartaista miestä, yksi metodi ontoki sekin, hän sanoi, että tekee kaikesta irvokasta. Suuren ja merkittävän maalauksen, hän sanoi, tekee

meille siedettäväksi vain se että muutamme senirvikuvakseen; suuri ihminen, niin sanottu huomat-tava persoona, toinen ihminen suurena ihmisenä ja huomattavana persoonana on meille sietämätön, hän sanoi, jollemme muuta häntä irvikuvakseen.

Tarkastaja Canalin

SEIKKAILUTPSYKOANALYYT TISET

bruce

Teos

18


BRUCE FINKTarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailutSUOMENNOS ANNA TUOMIKOSKI

LUOKITUS 84.2

140 × 200 MM


ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI

ALKUTEOS THE PSYCHOANALYTICAL ADVENTURES OF INSPECTOR CANAL (2010)

ISBN 978-951-851-436-0


HOLMES,LUPIN,DUPIN.

CANAL!

M itä tekevät New Yorkin puupäiset poliisi voimat, kun käsillä on tapaus, joka vaatii korkeampaa sivistystä, ri-

kos, jossa tarvitaan kokenutta viinintuntijaa, sana, jota he eivät osaa ääntää? He kutsuvat apuun tarkastaja Canalin!

Kolmessa riemastuttavassa ja kimurantis-sa tapauksessa Ranskan salaisesta palvelusta eläkkeelle jäänyt tarkastaja Canal selvittää arvokkaan partituurin osan katoamista, väärennetyn Chartreuse-liköörin alkuperää

ja New Yorkin pormestarin julkisvaroin rahoitetun hierontaharrastuksen koukeroita. Tapausten ohessa tarkastajamme ratkoo kumppaneidensa sielunelämän solmuja, menetyksiä, umpikujia – halusivatpa he sitä tai eivät.

Dupinin, Lupinin ja Holmesin jalanjäljissä seuraa psykoanalyytikko Bruce Finkin luoma raivostuttavan kaikentietävä, pidättyväisen tungetteleva, äärisnobi gurmandi – tarkastaja Canal!

astajaTarkaalinaCana

SEIKKAILUKK TPSYKOANALYYT TISET

bruce

Teos

18


BRUCE FINKTarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailutSUOMENNOS ANNA TUOMIKOSKI

LUOKITUS 84.2

140 × 200 MM


ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI

ALKUTEOS THE PTT SYCHOANALYTICAL ADVENTURES OF INSPECTOR CANALCC (2010)

ISBN 978-951-851-436-0


HOLMES,LUPIN,DUPIN.

CANAL!

M itä tekevät New Yorkin puupäisetpoliisivoimat, kun käsillä on tapaus, joka vaatii korkeampaa sivistystä, ri-

kos, jossa tarvitaan kokenutta viinintuntijaa,sana, jota he eivät osaa ääntää? He kutsuvat apuun tarkastaja Canalin!

Kolmessa riemastuttavassa ja kimurantis-sa tapauksessa Ranskan salaisesta palvelusta eläkkeelle jäänyt tarkastaja Canal selvittääarvokkaan partituurin osan katoamista, väärennetyn Chartreuse-liköörin alkuperää

ja New Yorkin pormestarin julkisvaroinrahoitetun hierontaharrastuksen koukeroita.Tapausten ohessa tarkastajamme ratkookumppaneidensa sielunelämän solmuja,menetyksiä, umpikujia – halusivatpa he sitätai eivät.

Dupinin, Lupinin ja Holmesin jalanjäljissäseuraa psykoanalyytikko Bruce Finkin luomaraivostuttavan kaikentietävä, pidättyväisentungetteleva, äärisnobi gurmandi – tarkastaja Canal!

19

»Minä olen YVEH Distributorsin Pohjois-Amerikan myynnistä vastaavan osaston vara-

pääjohtaja”, Errand jatkoi. ”Me tuomme maahan korkealaatuisia viinejä ja väkeviä alkoholijuomia kaikkialta maailmasta, muun muassa Chartreusea Ranskasta. Oletteko kuullut siitä, Canal?”

”Tohtori Canal, ei Canal tout court.””Canal mikä?” Errand kysyi.”Ettekö puhu ranskaa?” Canal tiedusteli epä-

uskoa teeskennellen.”Un petit peu”, Errand vastasi aksentilla, joka

raastoi Canalin korvia.”Ei pelkkä ’Canal’”, tohtori selitti. ”Me emme nyt

ole jalkapallojoukkueen pukukopissa tai teidän IVE:nne johtokunnan kokouksessa.” Errand oli jo korjaamassa ranskalaisen tapaa ääntää yhtiönsä nimi, mutta tämä ei antanut siihen tilaisuutta. ”Minä pidän kiinni muodollisista tavoista. Ilman niitä me voizimme saman tien palata primitiivisten ihmisten kovaan, eläimelliseen ja lyhyeen elämään.”

Errand vilkaisi Olivettia kuin kysyäkseen, oliko tohtori aina näin herkkähipiäinen. Komisario viestitti nyökkäämällä, että jos halusi Canalin apua, oli myös siedettävä tämän oikkuja. Niinpä Errand jatkoi tarinaansa tai pikemminkin valitusvirttään.

”Kuten olin sanomassa, eräs likööreistämme on Chartreuse –”

”Kuinka se kirjoitetaan?” Canal keskeytti.”Chartreuse”, Errand vastasi vaivautumatta

tavaamaan. Hän äänsi ensimmäisen tavun kuten Charlotte-nimen alun, toisen ”truus”, ja lisäsi: ”Niin kuin se väri.”

”Aivan kuten epäilinkin”, Canal vastasi. ”Tarkoi-tatte Chartreusea.”

BRUCE FINK on yhdysvaltalainen psyko-analyytikko ja psykologian professori Duquesnen yliopistossa Pittsburghissa. Alallaan maailmankuulu Fink on kirjoittanut, toimittanut ja kääntänyt runsaasti psyko-analyyttistä teoriaa ja terapiaa käsitteleviä teoksia. Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut on hänen ensimmäinen kauno-kirjallinen teoksensa. Tarkastaja ”Quesjac Canalin” mahdolliset yhteiset piirteet ranska-laisen psykoanalyytikon Jaqcues Lacanin kanssa lienevät sattumaa.

19

»Minä olen YVEH Distributorsin Pohjois-Amerikan myynnistä vastaavan osaston vara-

pääjohtaja”, Errand jatkoi. ”Me tuomme maahankorkealaatuisia viinejä ja väkeviä alkoholijuomiakaikkialta maailmasta, muun muassa ChartreuseaRanskasta. Oletteko kuullut siitä, Canal?”

”Tohtori Canal, ei Canal tout court.””Canal mikä?” Errand kysyi.”Ettekö puhu ranskaa?” Canal tiedusteli epä-

uskoa teeskennellen.”Un petit peu”, Errand vastasi aksentilla, joka

raastoi Canalin korvia.”Ei pelkkä ’Canal’”, tohtori selitti. ”Me emme nyt

ole jalkapallojoukkueen pukukopissa tai teidän IVE:nne johtokunnan kokouksessa.” Errand oli jo korjaamassa ranskalaisen tapaa ääntää yhtiönsänimi, mutta tämä ei antanut siihen tilaisuutta. ”Minä pidän kiinni muodollisista tavoista. Ilman niitä me voizimme saman tien palata primitiivisten ihmisten kovaan, eläimelliseen ja lyhyeen elämään.”

Errand vilkaisi Olivettia kuin kysyäkseen, olikotohtori aina näin herkkähipiäinen. Komisarioviestitti nyökkäämällä, että jos halusi Canalin apua, oli myös siedettävä tämän oikkuja. Niinpä Errand jatkoi tarinaansa tai pikemminkin valitusvirttään.

”Kuten olin sanomassa, eräs likööreistämme on Chartreuse –”

”Kuinka se kirjoitetaan?” Canal keskeytti.”Chartreuse”, Errand vastasi vaivautumatta

tavaamaan. Hän äänsi ensimmäisen tavun kuten Charlotte-nimen alun, toisen ”truus”, ja lisäsi: ”Niinkuin se väri.”

”Aivan kuten epäilinkin”, Canal vastasi. ”Tarkoi-tatte Chartreusea.”

BRUCE FINK on yhdysvaltalainen psyko-analyytikko ja psykologian professori Duquesnen yliopistossa Pittsburghissa.Alallaan maailmankuulu Fink on kirjoittanut,toimittanut ja kääntänyt runsaasti psyko-analyyttistä teoriaa ja terapiaa käsitteleviäteoksia. Tarkastaja Canalin psykoanalyyttisetseikkailut on hänen ensimmäinen kauno-kirjallinen teoksensa. Tarkastaja ”Quesjac Canalin” mahdolliset yhteiset piirteet ranska-laisen psykoanalyytikon Jaqcues Lacanin kanssa lienevät sattumaa.

thomas pynchon

teos

painovoiman sateenkaari

20


THOMAS PYNCHONPainovoiman sateenkaariSUOMENNOS JUHANI LINDHOLM

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 1312 SIVUA

ALKUTEOS GRAVITY’S RAINBOW (1973)

BAABEL-SARJA

ULKOASU JENNI SAARI

SARJA-ASU IIRA OIVO

ISBN 978-951-851-269-4

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

SUUREN TUNTEMATTOMAN SUURTEOS.

S alaperäisen Thomas Pynchonin magnum opus, kolossaalinen Painovoiman sateen-kaari uhmaa määrittelyjä. Kirjan tapah-

tumat sijoittuvat pääosin toisen maailman-sodan loppuun ja kiertyvät salaperäisten V-2-pommien ympärille. Tapahtumapaikkoi-na ovat Lontoo ja muukin Eurooppa.

Mutta mitä kaikkea muutakin Painovoiman sateenkaari on – mitä se ei olisi!

Uskomaton, lähes ensyklopedistinen tapahtumien, teemojen, henkilöhahmojen ja kertojanäänien kirjo, joka yllättää, hämmäs-tyttää, hämmentää, hetki toisensa jälkeen.

Turhaan ei Painovoiman sateenkaarta, Pynchonin pääteosta, verrata esimerkiksi James Joycen Odysseukseen ja Finnegan’s Wakeen. Se valitaan säännöllisesti kaikkien aikojen parhaiden englanninkielisten romaanien joukkoon ja monet pitävät sitä postmodernin romaanin suurimpana saavutuksena.

Sitä ei voi selittää – se on pyörre johon on sukellettava. Painovoiman sateenkaari on kevään ehdoton käännöstapaus.

teos

painovoimansateenkaari

thomas pyncchon

20


THOMAS PYNCHONPainovoiman sateenkaariSUOMENNOS JUHANI LINDHOLM

LUOKITUS 84.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 1312 SIVUA

ALKUTEOS GRAVITY’S RAINBOWRR (1973)W

BAABEL-SARJA

ULKOASU JENNI SAARI

SARJA-ASU IIRA OIVO

ISBN 978-951-851-269-4

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

SUURENTUNTEMATTOMANSUURTEOS.

S alaperäisen Thomas Pynchonin magnumopus, kolossaalinen Painovoiman sateen-kaari uhmaa määrittelyjä. Kirjan tapah-

tumat sijoittuvat pääosin toisen maailman-sodan loppuun ja kiertyvät salaperäisten V-2-pommien ympärille. Tapahtumapaikkoi-na ovat Lontoo ja muukin Eurooppa.

Mutta mitä kaikkea muutakin Painovoimansateenkaari on – mitä se ei olisi!

Uskomaton, lähes ensyklopedistinen tapahtumien, teemojen, henkilöhahmojen jakertojanäänien kirjo, joka yllättää, hämmäs-tyttää, hämmentää, hetki toisensa jälkeen.

Turhaan ei Painovoiman sateenkaarta,Pynchonin pääteosta, verrata esimerkiksi James Joycen Odysseukseen ja Finnegan’s Wakeen.Se valitaan säännöllisesti kaikkien aikojen parhaiden englanninkielisten romaanien joukkoon ja monet pitävät sitä postmoderninromaanin suurimpana saavutuksena.

Sitä ei voi selittää – se on pyörre johon on sukellettava. Painovoiman sateenkaari on kevään ehdoton käännöstapaus.

21

» Taivaan halkaisee ulvova ääni. Niitä on kuultu ennenkin, mutta ei mitään tähän

verrattavaa.On liian myöhäistä. Evakuointi on yhä käyn-

nissä, mutta se on pelkkää teatteria. Vaunuissa ei ole valoja. Missään ei ole valoja. Hänen yläpuolel-laan kohoaa teräspalkkeja, vanhoja kuin rauta-kuningatar, ja jossain korkeuksissa on lasia jonka on tarkoitus päästää sisään päivänvaloa. Mutta nyt on yö. Hän pelkää lasin putoamista – pian – se vasta tuleekin olemaan näky: kristallipalatsi lu-histuu. Mutta se luhistuu täydellisen pimennyksen keskellä, vailla valon pilkahdustakaan, vain valtava näkymätön rysähdys.

Samettisen pimeyden keskellä hän istuu sisällä vaunussa, jossa on useita kerroksia, eikä hänellä ole mitään poltettavaa, ja hän tuntee, miten lähellä ja kaukana metalli osuu ja hiertää metalliin, höyry pakenee puuskahduksina, vaunun runko vavahtelee, levotonta varpaillaanoloa, kaikki muut pakkau-tuneina hänen ympärilleen, heikot ja vaivaiset, lammaspoloiset, onnettomat jotka eivät ole ehtineet: juoppoja, sotaveteraaneja jotka yhä ovat sokissa 20 vuotta vanhojen tykkien jäljiltä, parittajia kaupunkivaatteissaan, puliukkoja, uupuneita naisia joilla näyttäisi olevan enemmän lapsia kuin kellään yhdellä ihmisellä voi olla, kasattuina muun pelas-tusta odottavan tavaran joukkoon. Vain kaikkein lähimmät naamataulut erottuvat edes vähän, nekin vain äärivoina ikään kuin etsimessä, vihertäviä VIP-kasvoja jotka aikaisemmin viilettivät luodin-kestävien ikkunoiden takana halki kaupungin...

He ovat alkaneet liikkua. He kulkevat jonossa, tulevat ulos asemalta ja keskustasta ja alkavat työntyä kaupungin vanhempiin, autiompiin osiin. Täälläkö uloskäynti on? Kasvot kääntyvät kohti ikkunoita, mutta kukaan ei uskalla kysyä, ei ääneen. Sataa. Ei, tämä ei ole erkanemista, vaan asteittaista yhteen kietoutumista – he kulkevat holvattujen kaarien alitse, salaisista, murenevan betonin muodostamista sisäänkäynneistä jotka vain näyt-tivät alikulkuteiden rampeilta... tietyt mustuneet puukannatinpalkit ovat hitaasti liikkuneet heidän ylitseen, ja alkoi tuntua hiilen hajua kaukaisesta menneisyydestä, naftatalvien hajuja, sunnuntai-den jolloin täällä ei liikennöity, korallimaisten ja salaperäisen elinvoimaisten kasvustojen, näky-mättömien mutkien ja yksinäisten sivu raiteiden suunnasta hapan kiskokaluston puuttumisen, kypsyvän ruosteen lemu, joka kehkeytyi noina hohtavan kirkkaina tyhjenevinä, syvinä päivinä, etenkin aamunkoitteessa sinetöimään kulkunsa sinisin varjoin, pyrkimään kohti absoluuttista nollapistettä... ja mitä syvemmälle mennään, sitä köyhemmäksi muuttuu... raunioituneita salaisia köyhien kaupunkeja, paikkoja joiden nimiä hän ei ole koskaan kuullut... seinät murenevat, kattoja on harvassa, samoin valon mahdollisuuksia. Tie, jonka pitäisi aueta avarammaksi maantieksi, onkin alka-nut kaventua ja käydä rikkonaisemmaksi, ahtautua yhä pienempään nurkkaan kunnes yhtäkkiä ja ai-van liian nopeasti ollaankin viimeisen kaaren alla: jarrut lukkiutuvat ja nytkähtävät kammottavalla tavalla. Siitä tuomiosta ei ole valitusoikeutta.

Yhdysvaltalaisen THOMAS PYNCHONIN (s. 1937) yksityiselämästä ei juurikaan tiedetä. Kuvia hänestä ei liiemmin ole, ja hänen kulloinenkin asuinpaikkansa – ja jopa hänen ”todellinen” henkilöllisyytensä – on ollut toistuvan spekulaation kohde. Hänen teok-sensa – etunenässä Painovoiman sateenkaari – ovat sitä vastoin saaneet osakseen valtavasti huomiota ja ylistystä sekä poikineet alan tutkimusta ja tulkintoja.

JUHANI LINDHOLM on toiminut kääntä-jänä 1980-luvun alkupuolelta saakka. Uransa aikana Lindholm on tehnyt klassikkokään-nöksiä Daniel Defoesta Emily Brontëen, Vänrikki Stålin tarinoista Shakespeareen. Mo-dernista englanninkielisestä proosasta Lind-holmin käännösten lista on vähintään yhtä vaikuttava – Ian McEwan, Michael Ondaatje, J. G. Ballard, V. S. Naipaul, Frank McCourt, Annie Proulx… Lindholmin saamista lukui-sista tunnustuksista tärkeimpiä ovat kirjalli-suuden valtionpalkinto ja tietokirjallisuuden kääntäjien Hollo-palkinto.

221212212121212121212121212122212121212122

Taivaan halkaisee ulvova ääni. Niitä on kuultu ennenkin, mutta ei mitään tähän

verrattavaa.On liian myöhäistä. Evakuointi on yhä käyn-

nissä, mutta se on pelkkää teatteria. Vaunuissa ei ole valoja. Missään ei ole valoja. Hänen yläpuolel-laan kohoaa teräspalkkeja, vanhoja kuin rauta-kuningatar, ja jossain korkeuksissa on lasia jonka on tarkoitus päästää sisään päivänvaloa. Mutta nyt on yö. Hän pelkää lasin putoamista – pian – se vasta tuleekin olemaan näky: kristallipalatsi lu-histuu. Mutta se luhistuu täydellisen pimennyksen keskellä, vailla valon pilkahdustakaan, vain valtava näkymätön rysähdys.

Samettisen pimeyden keskellä hän istuu sisällä vaunussa, jossa on useita kerroksia, eikä hänellä ole mitään poltettavaa, ja hän tuntee, miten lähellä ja kaukana metalli osuu ja hiertää metalliin, höyry pakenee puuskahduksina, vaunun runko vavahtelee, levotonta varpaillaanoloa, kaikki muut pakkau-tuneina hänen ympärilleen, heikot ja vaivaiset, lammaspoloiset, onnettomat jotka eivät ole ehtineet: juoppoja, sotaveteraaneja jotka yhä ovat sokissa 20 vuotta vanhojen tykkien jäljiltä, parittajiakaupunkivaatteissaan, puliukkoja, uupuneita naisia joilla näyttäisi olevan enemmän lapsia kuin kellään yhdellä ihmisellä voi olla, kasattuina muun pelas-tusta odottavan tavaran joukkoon. Vain kaikkein lähimmät naamataulut erottuvat edes vähän, nekin vain äärivoina ikään kuin etsimessä, vihertäviäVIP-kasvoja jotka aikaisemmin viilettivät luodin-kestävien ikkunoiden takana halki kaupungin...

He ovat alkaneet liikkua. He kulkevat jonossa, tulevat ulos asemalta ja keskustasta ja alkavat työntyä kaupungin vanhempiin, autiompiin osiin. Täälläkö uloskäynti on? Kasvot kääntyvät kohti ikkunoita, mutta kukaan ei uskalla kysyä, ei ääneen. Sataa. Ei, tämä ei ole erkanemista, vaan asteittaistayhteen kietoutumista – he kulkevat holvattujen kaarien alitse, salaisista, murenevan betonin muodostamista sisäänkäynneistä jotka vain näyt-tivät alikulkuteiden rampeilta... tietyt mustuneet puukannatinpalkit ovat hitaasti liikkuneet heidän ylitseen, ja alkoi tuntua hiilen hajua kaukaisesta menneisyydestä, naftatalvien hajuja, sunnuntai-den jolloin täällä ei liikennöity, korallimaisten ja salaperäisen elinvoimaisten kasvustojen, näky-mättömien mutkien ja yksinäisten sivuraiteiden suunnasta hapan kiskokaluston puuttumisen, kypsyvän ruosteen lemu, joka kehkeytyi noina hohtavan kirkkaina tyhjenevinä, syvinä päivinä, etenkin aamunkoitteessa sinetöimään kulkunsa sinisin varjoin, pyrkimään kohti absoluuttista nollapistettä... ja mitä syvemmälle mennään, sitäköyhemmäksi muuttuu... raunioituneita salaisia köyhien kaupunkeja, paikkoja joiden nimiä hän ei ole koskaan kuullut... seinät murenevat, kattoja on harvassa, samoin valon mahdollisuuksia. Tie, jonka pitäisi aueta avarammaksi maantieksi, onkin alka-nut kaventua ja käydä rikkonaisemmaksi, ahtautua yhä pienempään nurkkaan kunnes yhtäkkiä ja ai-van liian nopeasti ollaankin viimeisen kaaren alla: jarrut lukkiutuvat ja nytkähtävät kammottavallatavalla. Siitä tuomiosta ei ole valitusoikeutta.

Yhdysvaltalaisen THOMAS PYNCHONIN(s. 1937) yksityiselämästä ei juurikaan tiedetä. Kuvia hänestä ei liiemmin ole, ja hänenkulloinenkin asuinpaikkansa – ja jopa hänen”todellinen” henkilöllisyytensä – on ollut toistuvan spekulaation kohde. Hänen teok-sensa – etunenässä Painovoiman sateenkaari – ovat sitä vastoin saaneet osakseen valtavasti huomiota ja ylistystä sekä poikineet alan tutkimusta ja tulkintoja.

JUHANI LINDHOLM on toiminut kääntä-jänä 1980-luvun alkupuolelta saakka. Uransa aikana Lindholm on tehnyt klassikkokään-nöksiä Daniel Defoesta Emily Brontëen, Vänrikki Stålin tarinoista Shakespeareen. Mo-dernista englanninkielisestä proosasta Lind-holmin käännösten lista on vähintään yhtä vaikuttava – Ian McEwan, Michael Ondaatje, J. G. Ballard, V. S. Naipaul, Frank McCourt, Annie Proulx… Lindholmin saamista lukui-sista tunnustuksista tärkeimpiä ovat kirjalli-suuden valtionpalkinto ja tietokirjallisuuden kääntäjien Hollo-palkinto.

22

KAUNOKIRJALLISUUS ∙ RUNOT

PAAVO HAAVIKKOKootut runot

LUOKITUS 82.2

170 × 240 MM

SIDOTTU, 950 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-454-4


KUVA LEHTIKUVA

PAAVO HAAVIKKO on suomalaisen sodan jälkeisen lyriikan omalakisin ja älylli-sesti ylivertaisin runoilija.

Pekka Tarkka kirjoittaa Haavikosta kirjassa Suomalaisia nykykirjailijoita: ”Vielä 1960-luvulla Haavikkoa pidettiin vaikeasti lä-hestyttävänä yksityisten asioiden kirjaa jana, mutta 1970-luvulta lähtien hän sai aseman kansallisena oraakkelina.”

Haavikon varhaistuotannon keskeisiä teemoja olivat rakkaus, metafysiikka ja kuolema. Ehjän identiteetin, naisen kuole-man tai jumalan etsintä on useinkin samaa. Ero nuoren ja vanhan Haavikon välillä ei ole suuren suuri, mutta myöhemmissä runois-saan Haavikko siirtyi yhä enemmän kohti yleistä todellisuutta.

Persoonallisen kielen rinnalle oli tullut ajankohdan yleisöllinen kieli; salaman-nopeasti Haavikko kykenee siirtymään yksityisestä ekonomian kieleen, arkaaisesta iloittelusta purevaan satiiriin. Suuren mes-tarin lailla tekemään historiasta omaamme, omastamme historiaa.

P aavo Haavikko on (1931–2008) mer-kittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykyrunoilijamme. Hänet palkittiin

muun muassa kansainvälisellä Neustadt-palkinnolla.

Kootut runot kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen kaikki Haavikon julkaistut runot alkaen debyyttikokoelmasta Tiet etäisyyksiin, myös ne jotka hän julkaisi vain muutaman sadan kappaleen painoksena ja jakoi vain lähipiirilleen. Mukana on myös Haavikon jäämistöstä löytyneitä ennen julkaisematto-mia runoja.

Koottujen runojen julkaisu – sekä niihin si-sältyvien ennen julkaisemattomien runojen julkaisu – on kansainvälisestikin merkittävä tapahtuma.

22


PAAVO HAAVIKKOKootut runot

LUOKITUS 82.2

170 × 240 MM

SIDOTTU, 950 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-454-4


KUVA LEHTIKUVA

PAAPP VAA O HAAVAA IKKO on suomalaisen sodanjälkeisen lyriikan omalakisin ja älylli-sesti ylivertaisin runoilija.

Pekka Tarkka kirjoittaa Haavikosta kirjassa Suomalaisia nykykirjailijoita: ”Vielä 1960-luvulla Haavikkoa pidettiin vaikeasti lä-hestyttävänä yksityisten asioiden kirjaajana,amutta 1970-luvulta lähtien hän sai aseman kansallisena oraakkelina.”

Haavikon varhaistuotannon keskeisiä teemoja olivat rakkaus, metafysiikka jakuolema. Ehjän identiteetin, naisen kuole-man tai jumalan etsintä on useinkin samaa. Ero nuoren ja vanhan Haavikon välillä ei ole suuren suuri, mutta myöhemmissä runois-saan Haavikko siirtyi yhä enemmän kohti yleistä todellisuutta.

Persoonallisen kielen rinnalle oli tullutajankohdan yleisöllinen kieli; salaman-nopeasti Haavikko kykenee siirtymään yksityisestä ekonomian kieleen, arkaaisestailoittelusta purevaan satiiriin. Suuren mes-tarin lailla tekemään historiasta omaamme, omastamme historiaa.

P aavo Haavikko on (1931–2008) mer-kittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykyrunoilijamme. Hänet palkittiin

muun muassa kansainvälisellä Neustadt-palkinnolla.

Kootut runot kokoaa vihdoinkin samaanniteeseen kaikki Haavikon julkaistut runotalkaen debyyttikokoelmasta Tiet etäisyyksiin,myös ne jotka hän julkaisi vain muutaman sadan kappaleen painoksena ja jakoi vain lähipiirilleen. Mukana on myös Haavikon jäämistöstä löytyneitä ennen julkaisematto-mia runoja.

Koottujen runojen julkaisu – sekä niihin si-sältyvien ennen julkaisemattomien runojenjulkaisu – on kansainvälisestikin merkittävätapahtuma.

23

» Jos miehet olisivat ruohoa, naiset jauhoa, valkeata, ei olisi muistettavia nimiä,Olisivat miehet ruohoa, yksikesäistä, naiset valkeata,olisi kesä historiansa, olisi vuosi aikakausi.Niin olisi leipä leivottu,niin olisi rohkeata ruoho, kaatuva, paikalleen kaatuisi,syksyn jalkoihin.

23

Jos miehet olisivat ruohoa, naiset jauhoa, valkeata,

ei olisi muistettavia nimiä,Olisivat miehet ruohoa, yksikesäistä,

naiset valkeata,olisi kesä historiansa, olisi

vuosi aikakausi.Niin olisi leipä leivottu,niin olisi rohkeata ruoho, kaatuva,

paikalleen kaatuisi,syksyn jalkoihin.

KAISA IJÄSPakopiste

Teos

24



LUOKITUS 82.2

148 × 207 MM

SIDOTTU, 80 SIVUA


ISBN 978-951-851-462-9


”ON RAJA JONKA TAKANA OLET JO TOINEN”

K aisa Ijäksen toisessa runokokoelmassa upotaan lähtöihin, katoamisiin ja tulemisiin. Viettelys ja vietit kutovat

alitajuntaan kulkevia linjoja. Kierre portaikon lailla pyörryttäviä reittejä voi joutua maail-maan, jossa jokainen kaupunki tuottaa kaksoisolentonsa.

Pakopiste katsoo puhetta, kieltä ja puhujaa kuin toista, vierasta. Vieraalle altistuessaan hajoava subjekti joutuu uudelleenmääritte-lyn ja ihmettelyn kohteeksi. Myös mennei-

syyden viitoittamat reitit purkautuvat kysy-myksiksi, joissa pelko ja toivo ovat jatkuvassa hankauksessa ja liikkeessä. Proosarunoa ja säkeitä yhdistelevien runojen kerrokset imevät lukijan kohti kammottavaa, mutta myös koomisuudella ja väärinkuulemisella on sijansa.

Ijäs tutkii runoissaan nerokkaasti sitä, miten valta-asetelmat muodostuvat ja miltä tuntuu, kun kosketus ja kieli ovat osa merk-kien kudelmaa, jota ei pääse pakoon.


Teos

24



LUOKITUS 82.2

148 × 207 MM

SIDOTTU, 80 SIVUA


ISBN 978-951-851-462-9


”ON RAJA JONKATAKANA OLET JO TOINEN”

K aisa Ijäksen toisessa runokokoelmassaupotaan lähtöihin, katoamisiin ja tulemisiin. Viettelys ja vietit kutovat

alitajuntaan kulkevia linjoja. Kierreportaikonlailla pyörryttäviä reittejä voi joutua maail-maan, jossa jokainen kaupunki tuottaakaksoisolentonsa.

Pakopiste katsoo puhetta, kieltä ja puhujaa kuin toista, vierasta. Vieraalle altistuessaan hajoava subjekti joutuu uudelleenmääritte-lyn ja ihmettelyn kohteeksi. Myös mennei-

syyden viitoittamat reitit purkautuvat kysy-myksiksi, joissa pelko ja toivo ovat jatkuvassahankauksessa ja liikkeessä. Proosarunoaja säkeitä yhdistelevien runojen kerrokset imevät lukijan kohti kammottavaa, muttamyös koomisuudella ja väärinkuulemisellaon sijansa.

Ijäs tutkii runoissaan nerokkaasti sitä, miten valta-asetelmat muodostuvat ja miltätuntuu, kun kosketus ja kieli ovat osa merk-kien kudelmaa, jota ei pääse pakoon.

25

KAISA IJÄS (s.1977) on kotoisin Helsingistä. Hän on opiskellut elokuvaa Turun Taide akatemiassa, venäjän kieltä ja kirjallisuutta sekä kotimaista kirjallisuutta Helsin-gin yliopistossa. Hänen runojaan on julkaistu Kulttuurivihkoissa, Nuoressa Voimassa ja Gumme-ruksen Suuren runo kilpailun anto logiassa vuonna 2007. Ijäksen esikois kokoelma Siskot, veljet ilmestyi vuonna 2009 ja sai ylistä-vien kritiikkien lisäksi Katri Vala -palkinnon.


» Pako alkaa vaivihkaisesta hal-vaantumisesta, kädestä jonka tuuli

tempaa, pakenet maasta kuin väki-joukosta kuin paikasta, hymystä kuin annetusta pesäpuusta. On vaatelias kehä, jossa valvot, on pakoauto ja kone sekä yönmaahan katoava vieraus. Pako alkaa vimmaisesta suunnattomuudesta, kehästä, joka laskeutuu kellarin salli-vaan savuun, myöntäen, ettei pakenemi-nen ole vain sarja pakoautoja ja koneita tai yönmaahan katoavaa vierautta, vaan myös pakoa jostakin toisesta paosta. Tavoitat syiden väkivaltaisen kudelman ja menetysten muuntelevan virran, mutta nojaat yhä kattavam-paan epä luottamukseen vallitsevaa poliittista järjestelmää kohtaan. On kehä, jossa valvot ja raja, jonka takana olet jo toinen. Ylitys palauttaa tunnon ja suunnan, karistaa onnettomuutesi kuvitelmana vääryydestä, jota kuljetit sisälläsi. Tuuli tempaa käden ja särkee kielen, joka pakenee viettiin, verhon takana entinen ruumiisi haudataan kieltoihin, joissa et enää asu.

25

KAISA IJÄS (s.1977) on kotoisin Helsingistä. Hän on opiskellut elokuvaa Turun Taideakatemiassa,venäjän kieltä ja kirjallisuutta sekäkotimaista kirjallisuutta Helsin-gin yliopistossa. Hänen runojaan on julkaistu Kulttuurivihkoissa, Nuoressa Voimassa ja Gumme-ruksen Suuren runokilpailunantologiassa vuonna 2007. Ijäksenesikoiskokoelma Siskot, veljetilmestyi vuonna 2009 ja sai ylistä-vien kritiikkien lisäksi Katri Vala -palkinnon.


» Pako alkaa vaivihkaisesta hal-vaantumisesta, kädestä jonka tuuli

tempaa, pakenet maasta kuin väki-joukosta kuin paikasta, hymystä kuinannetusta pesäpuusta. On vaatelias kehä, jossa valvot, on pakoauto ja kone sekä yönmaahan katoava vieraus. Pako alkaa vimmaisesta suunnattomuudesta, kehästä, joka laskeutuu kellarin salli-vaan savuun, myöntäen, ettei pakenemi-nen ole vain sarja pakoautoja ja koneita tai yönmaahan katoavaa vierautta, vaan myös pakoa jostakin toisesta paosta. Tavoitat syiden väkivaltaisen kudelman ja menetysten muuntelevan virran, mutta nojaat yhä kattavam-paan epäluottamukseen vallitsevaapoliittista järjestelmää kohtaan. On kehä, jossa valvot ja raja, jonka takana olet jo toinen. Ylitys palauttaa tunnon ja suunnan, karistaa onnettomuutesi kuvitelmana vääryydestä, jota kuljetit sisälläsi. Tuuli tempaa käden ja särkee kielen, joka pakenee viettiin, verhon takana entinen ruumiisi haudataan kieltoihin, joissa et enää asu.

26


MIIA TOIVIOPysty hiljaisuus

LUOKITUS 82.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 80 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-518-3


”KOSKA ETÄISYYS ON SE,

MIKÄ KERROTAAN”

P ysty hiljaisuus on runokokoelma, joka tutkii minän ja hänen tarinaa. Sitä miten haavoitutaan ja yritetään ym-

pyröidä merkitseviä asioita niin että niitä voisi ymmärtää – tai edes selittää.

Miia Toivion uudessa kokoelmassa mennään sinne minne ei voi mennä: haa-vojen ja hiljaisuuden ja pimeän kohtiin.

Pysty hiljaisuus on viisas, tumma ja alati kyselevä kirja. Se painaa lukijaansa ki-peitä merkkejä ja pyyhkii ne pois hellästi kuin tuuli hiekkalinnat.

» Tässä kuvassa, joka halkais-taan kahtia, sinä otat toisen

puolen ja viikkaat sen ja panet talteen, ja sinä otat toisen puolen ja viikkaat sen ja viet paikkaan, joka poltetaan maan tasalle ja unohdetaan. Tällä tavalla toinen saa nyt edustaa toista, hän joka jää jäljelle saa kertoa myös toisen puolesta. Siitä tulee molempien tarina, se on etäältä kerrottu, koska etäisyys on se, mikä kerro-taan: miten sanoisit välimatkan porraspäästä pihlajaan? Miten kuvailisit ilman, joka hakeutuu pensaiden alle? Voikukanlehdet nousevat maasta, apila nousee, syreeni ja timotei ja sara. Haa-voilla on nopeat sormenpäät, ne saavat tuulen kiinni ja se helähtää punaiseksi.


26


MIIA TOIVIOPysty hiljaisuus

LUOKITUS 82.2

130 × 207 MM

SIDOTTU, 80 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-518-3


”KOSKA ETÄTT ISYYS ON SE,

MIKÄ KERROTAAN”

P ysty hiljaisuus on runokokoelma, joka tutkii minän ja hänen tarinaa. Sitä miten haavoitutaan ja yritetään ym-

pyröidä merkitseviä asioita niin että niitä voisi ymmärtää – tai edes selittää.

Miia Toivion uudessa kokoelmassamennään sinne minne ei voi mennä: haa-vojen ja hiljaisuuden ja pimeän kohtiin.

Pysty hiljaisuus on viisas, tumma ja alati kyselevä kirja. Se painaa lukijaansa ki-peitä merkkejä ja pyyhkii ne pois hellästikuin tuuli hiekkalinnat.

TäTäTäTääTääässssssssssä ä ä ää äää kukkukukukukuuvavavavavavasssssssssssa,a,a,aa j j jjokokokokokoka aaaaa hahahahahalklklkklkkkkaiaiaiaiaaa ssss---taaataanannn k kkkkkahaahhahtititiitttt a,a,a, s s sininnnnnä ä ää otottotatatatat t t t tttoioioioiiisesesesen nn nnn

pupuppp ololololo enenenn jjjjjja a aaa a viviviviviv ikikiiikiii kakakakakkakkkkaatatattatatt s s s ssenenenen j ja a a papapapaap neneneneeeet tt tttatatatatat ltltltteeeeen,n, jjjjjjaa a sisississis nänänänänänääää o otatataaaat t t tototoisiisisenenenen pp p ppppuououououolelelelel n n nn jajajjjjj v viiiikkkkkkkkkkkk aaaaaaaaaaaat ttttt seseeesen n n n jajaja v v vvvieieiet tt t papap ikikikkkkakakakaananannn, ,, , ,jojojjj kakakaaka p pppppppppolololoooo teetetetatataaaananannnann m m mmaaaaaaaan n nnn n tatattatt sasasasaallllllllle e e e jajajajaj unununohohhhohohoohdeddededdeetatataaanananana . . TäTäTäTääälllllll ä ä tatatatattt vavavavav llllllllll aa a a a tototototot ininininenennenn sasaaaasaa aaaaa nynynyyyyyyyyyt tt eddedededususssustatatataaaataaa a a aaa totototott isistatataaa, , ,, hähähähähähhän nnn n n jojojojojookakakakakkkka jäjäjäjäjäjäjäjäjää ääää jäjäjäjäjäjääjj ljjelellllllllelellelelelee ssaaaaa kk kkkererrererererertotoott a a a a mymymymyyyösösösössss t tt ttoioioioiooo seseseseeeen nn nnnpupuppuup oloololesesstatatatatt . SiSiSiiSiSiS itiititä ä äää tuuutuulelleeee e eee momomomomooleleleleel mpmpmpmpmpmpmmppieieieienn n n nntatattaaarinanaaa, sesese oooon n etetetetetee äääääääää ltltl ä ä ääää kekekekek rrrrrrrrrrr ototototooo tututututtutuuuu,, ,kokokooooskkskskskska aaa ettte äiäiää sysyyyysyysysyys o oooon n n seses , , mimimimim käkääkää k k k kkererererrorororror --tatataat annn: mimmimm tetett n n nn sasanonononnoisisissititittiii v v vväläälälällä imimimimimmmiimatatatata kakakaakaaakan n n nnnpopoppopopp rrrrrrr asasaa päpäpp äsäsässtätätätätätä p p p pp pihihihihhhlalalalalajajajjajjaanananaa ? ?? ? MiMiMiMiMiMM tetetetenn n kukukkukuuuuk vavvavvv ilililli isiisisitiitiit i iiiilmlmllmlmlmmananananan, , , jojojjooookaka h hhhhhhakakakaka eueueueueueuuututtututuuu u uuupepeppp nsnsssaiaiaiaaa dedededededdddd n nn allalala lelellee? ? ??? VoVoVoVV ikiikiikukukkkanannnnnlelelelll hddhdhdetetetetet nonn usussevevevatataatata m mmaaaaaststs a,a, a apipipipipilalalll n nnnnououuooouo seseeeeeesee,e,e,eeee sysyyyyyreereeer enennenni i jajaaajaaaa t ttimimiii ototototteieiiieii j jjjj ja a aa sasassaararaar . . HaHaHaHaHaHaHHHHHH a-a-a-a-a-aaavovovvov ililllillalalalalal oooo on n nn nonononooopepepppp atattt s sororoo mememeenpnpnpnpnpääääääääääääääät,ttt,t, neene s ssssaaaaaaaaavavav t t tututututuululleneneenee k kk kkkiiiiiii nnnnnnnnnni ii iii jajajajajajaaj s sse e eeheheheläääläähththtäääää p ppunununnnaiaiaaa sesessss ksksksi.i


27

MIIA TOIVIO (s. 1974) on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Ilmajoelta, mutta on asunut Helsingissä jo pitkään. Hän on työskennel-lyt monipuolisesti runouden parissa mm. runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja Helsingin Poetiikkakonferenssin järjestäjänä. Tällä hetkellä hän opettaa kirjoittamista Työ-väen Akatemiassa ja on mukana Osuuskunta Poesian toiminnassa.

Toivion runoja on julkaistu muun muassa MotMot runouden vuosikirjassa, Nuoressa Voimassa, Särössä, Nokturnossa ja ruotsa-

laisessa runouslehti OEI:ssa. Ruotsin lisäksi hänen runojaan on käännetty englanniksi, venäjäksi ja italiaksi. Hänen esikoisruno-kokoelmansa Loistaen olet (Teos) ilmestyi vuonna 2007 ja oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoja Tiiliskivi-palkinto -ehdokkaana. Keväällä 2012 Toivio julkaisi yhdessä Marko Niemen kanssa runokoko-elman Suut (Poesia). Toivio myös mielellään esittää runojaan: hän muodostaa yhdessä Niemen kanssa Miia&Marko -ääniruno-duon.

27

MIIA TOIVIO (s. 1974) on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Ilmajoelta, mutta on asunut Helsingissä jo pitkään. Hän on työskennel-lyt monipuolisesti runouden parissa mm.runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja Helsingin Poetiikkakonferenssin järjestäjänä.Tällä hetkellä hän opettaa kirjoittamista Työ-väen Akatemiassa ja on mukana Osuuskunta Poesian toiminnassa.

Toivion runoja on julkaistu muun muassaMotMot runouden vuosikirjassa, Nuoressa Voimassa, Särössä, Nokturnossa ja ruotsa-

laisessa runouslehti OEI:ssa. Ruotsin lisäksi hänen runojaan on käännetty englanniksi,venäjäksi ja italiaksi. Hänen esikoisruno-kokoelmansa Loistaen olet (Teos) ilmestyi vuonna 2007 ja oli Helsingin Sanomienkirjallisuuspalkinto- ja Tiiliskivi-palkinto -ehdokkaana. Keväällä 2012 Toivio julkaisi yhdessä Marko Niemen kanssa runokoko-elman Suut (Poesia). Toivio myös mielellään esittää runojaan: hän muodostaa yhdessäNiemen kanssa Miia&Marko -ääniruno-duon.

L e i f

SalménM a a n a l a i n e n

moskeijaT eo s

28

KAUNOKIRJALLISUUS ∙ ESSEET

LEIF SALMÉNMaanalainen moskeijaSUOMENNOS ARTO HÄILÄ

LUOKITUS 84.2

143 × 210 MM


ALKUTEOS DEN UNDERJORDISKA MOSKÉN

ISBN 978-951-851-405-6


L eif Salménin uusi kirja on eurooppa-laisuuden ruumiinavaus. Kirjassaan Maanalainen moskeija Salmén käsittelee

euron kriisia ja sokeaa uskoa markkinavoi-miin, journalismin alennustilaa, piratismia ja terrorismin eri ilmenemismuotoja. Ja ennen kaikkea länsimaista ylimielisyyttä. Miten olemme joutuneet tähän jamaan jossa nyt olemme.

Neljässätoista esseessään Salmén tar-kastelee pakolaisuutta ja muuttoliikkeitä, pureutuu ideologioiden alkujuurille pyhiin teksteihin, 1600-luvun Englantiin, utopisti-siin yhteiskuntamalleihin ja lopulta Kons-tantinopoliin ja bysanttiin. Nykyhetkemme voi lukea menneisyydestä, Ateenasta ja Istanbulista.

HISTORIA.NYT.

L e i f

SalménL e i f

M a a n a l a i n e n

moskeijaT eo s

28


LEIF SALMÉNMaanalainen moskeijaSUOMENNOS ARTO HÄILÄ

LUOKITUS 84.2

143 × 210 MM


ALKUTEOS DEN UNDERJORDISKA MOSKÉN

ISBN 978-951-851-405-6


L eif Salménin uusi kirja on eurooppa-laisuuden ruumiinavaus. Kirjassaan Maanalainen moskeija Salmén käsittelee

euron kriisia ja sokeaa uskoa markkinavoi-miin, journalismin alennustilaa, piratismia jaterrorismin eri ilmenemismuotoja. Ja ennenkaikkea länsimaista ylimielisyyttä. Miten olemme joutuneet tähän jamaan jossa nyt olemme.

Neljässätoista esseessään Salmén tar-kastelee pakolaisuutta ja muuttoliikkeitä, pureutuu ideologioiden alkujuurille pyhiinteksteihin, 1600-luvun Englantiin, utopisti-siin yhteiskuntamalleihin ja lopulta Kons-tantinopoliin ja bysanttiin. Nykyhetkemme voi lukea menneisyydestä, Ateenasta jaIstanbulista.

HISTORIA.NYT.

29

» Kun keväällä 2010 sovittiin Kreikan ensim-mäisestä kriisipaketista, niin eurobyrokratian

”asiantuntijat” kuin poliittinen luokka olivat arvioi-neet pahasti väärin kriisin luonteen, sen syvyyden ja laajuuden, ja ovat näin sekä johdonmukaisesti että perinpohjaisesti epäonnistuneet ratkaisuyri-tyksissään. Johtajat ajautuivat huolestuttavaan tilanteeseen, jonka he onnistuivat muuttamaan ro-mahdukseksi. Jyrki Katainen nousi valtiovarainmi-nisterinä eduskunnan puhujapönttöön kuin mikäkin rehtoriaan mielistelevä teinikunnan puheenjohtaja ja julisti, että toukokuussa 2010 kyhätty Kreikan en-simmäinen tukipaketti oli estänyt kriisin ruohikko-palon leviämisen. Hän on sen jälkeen joutunut kuin liukuhihnalla nielemään tämän ja muut vastaavat lausunnot ja on menettänyt kaiken uskottavuutensa. Eurooppalaisten kollegojensa kanssa hän on on-nistunut siinä taidonnäytteessä, että erikoistapaus Kreikan – myönnettäköön – vaikeat ongelmat ovat muuttuneet pysyväksi kriisiksi, joka ei pelkästään vaaranna euroa vaan koko EU:n tulevaisuuden.

LEIF SALMÉN (s. 1952) on helsinkiläinen runoilija, kirjailija, esseisti, kolumnisti ja yhteiskuntakriitikko. Hänet tunnetaan pitkän linjan kirjoittajana ja ajattelijana, joka on rohkealla ja suoraselkäisellä tyy-lillään uhmannut ajan hengelle tyypillisiä itsestäänselvyyksiä. Salménin edellinen esseekirja Palatsi Bosporin rannalla (Palatsen vid Bosporen) ilmestyi vuonna 2005. Vuonna 2006 Salménille myönnettiin Längmanska kultur fondenin palkinto Finlands Svenska Författare föreningin suosituksesta.


29

» Kun keväällä 2010 sovittiin Kreikan ensim-mäisestä kriisipaketista, niin eurobyrokratian

”asiantuntijat” kuin poliittinen luokka olivat arvioi-neet pahasti väärin kriisin luonteen, sen syvyyden ja laajuuden, ja ovat näin sekä johdonmukaisesti että perinpohjaisesti epäonnistuneet ratkaisuyri-tyksissään. Johtajat ajautuivat huolestuttavaantilanteeseen, jonka he onnistuivat muuttamaan ro-mahdukseksi. Jyrki Katainen nousi valtiovarainmi-nisterinä eduskunnan puhujapönttöön kuin mikäkinrehtoriaan mielistelevä teinikunnan puheenjohtaja ja julisti, että toukokuussa 2010 kyhätty Kreikan en-simmäinen tukipaketti oli estänyt kriisin ruohikko-palon leviämisen. Hän on sen jälkeen joutunut kuin liukuhihnalla nielemään tämän ja muut vastaavat lausunnot ja on menettänyt kaiken uskottavuutensa. Eurooppalaisten kollegojensa kanssa hän on on-nistunut siinä taidonnäytteessä, että erikoistapaus Kreikan – myönnettäköön – vaikeat ongelmat ovat muuttuneet pysyväksi kriisiksi, joka ei pelkästäänvaaranna euroa vaan koko EU:n tulevaisuuden.

LEIF SALMÉN (s. 1952) on helsinkiläinen runoilija, kirjailija, esseisti, kolumnisti jayhteiskuntakriitikko. Hänet tunnetaan pitkän linjan kirjoittajana ja ajattelijana,joka on rohkealla ja suoraselkäisellä tyy-lillään uhmannut ajan hengelle tyypillisiäitsestäänselvyyksiä. Salménin edellinen esseekirja Palatsi Bosporin rannalla (Palatsen vid Bosporen) ilmestyi vuonna 2005. Vuonnann2006 Salménille myönnettiin Längmanskakulturfondenin palkinto Finlands SvenskaFörfattareföreningin suosituksesta.


30


ANU SILFVERBERGÄitikortti Kirjoituksia lisääntymisestä

LUOKITUS 84.2

125 × 190 MM


ULKOASU SATU KONTINEN / SATUKALA

ISBN 978-951-851-471-1


ÄITIYS EI OLE AMMATTI.

A nu Silfverbergin kirja Äitikortti – kirjoi-tuksia lisääntymisestä on utelias, ihmet-televä, ärtyisä ja vähän absurdikin

kirja vanhemmuudesta. Sen teemoja ovat sukupuoli, seksuaalisuus, eläimen ja ihmisen suhde, aikuisuuden ja lapsuuden ero.

Kirjoittaja kysyy: Miksi vanhemmuus on äärimmilleen latautunutta juuri nyt? Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumasta Äitiyden Mustaan Aukkoon? Miksi tytöille aina valehdellaan seksistä? Miten lapsia oikein tehdään? Mitä

ihmiset harrastavat, kun harrastavat ”lii-nailua”? Miksi kaikki mikä on luonnollista tuntuu niin tavattoman epäluonnolliselta?

Kirja esittää myös väitteitä: Lasten saami-nen ei muuta ihmistä. Äitiys ei ole ammatti. Ihmisenmaito on poliittinen ruokalaji. E-pilleri ei vapauttanut naisia vaan miehet. Vanha kansa ei ole erityisen viisasta.

On ainoastaan itsekkäitä syitä hankkia lapsia. Ihminen on kehonsa.

Äitikortti on ajattelevan äidin törkeä, syvälli-nen ja hauska kirja.

30


ANU SILFVERBERGÄitikortti Kirjoituksia lisääntymisestä

LUOKITUS 84.2

125 × 190 MM


ULKOASU SATU KONTINEN / SATUKALA

ISBN 978-951-851-471-1


ÄITIYS EI OLE AMMATTI.

A nu Silfverbergin kirja Äitikortti – kirjoi-tuksia lisääntymisestä on utelias, ihmet-televä, ärtyisä ja vähän absurdikin

kirja vanhemmuudesta. Sen teemoja ovatsukupuoli, seksuaalisuus, eläimen ja ihmisen suhde, aikuisuuden ja lapsuuden ero.

Kirjoittaja kysyy: Miksi vanhemmuus on äärimmilleen latautunutta juuri nyt? Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumasta Äitiyden Mustaan Aukkoon? Miksi tytöille aina valehdellaan seksistä? Miten lapsia oikein tehdään? Mitä

ihmiset harrastavat, kun harrastavat ”lii-nailua”? Miksi kaikki mikä on luonnollista tuntuu niin tavattoman epäluonnolliselta?

Kirja esittää myös väitteitä: Lasten saami-nen ei muuta ihmistä. Äitiys ei ole ammatti.Ihmisenmaito on poliittinen ruokalaji.E-pilleri ei vapauttanut naisia vaan miehet. Vanha kansa ei ole erityisen viisasta.

On ainoastaan itsekkäitä syitä hankkia lapsia. Ihminen on kehonsa.

Äitikortti on ajattelevan äidin törkeä, syvälli-nen ja hauska kirja.

31

» Ensimmäisen kerran lisääntymiseni mahdol-lisuus nousi esiin vuonna 1990. Sain silloin

postissa kondomin, jonka oli lähettänyt yhteiskunta. Yhteiskunta oli selannut kalenteriaan ja havainnut, että olin saavuttanut tietyn iän. Sitten yhteiskunta oli ottanut laatikosta kondomin, jonka päällä oli nimeni (kuvainnollisesti, käytännössä se olisi tietysti ollut vähän omituista) ja lähettänyt sen minulle seksuaalisuuttani käsittelevän tietopaketin kera.

Istuin sängylläni kondomi kädessä. Tuntui kuin spottivalo olisi kohdistettu päälakeeni. Tunsin lievää syyllisyyttä. En vastannut odotuksia: minulla ei ollut tälle kondomille mitään käyttöä. Ei niin mitään. Lisääntyminen edellytti suojaamatonta seksiä, mutta seksi oli jotakin, mikä ei tuolloin yhdistynyt tekoihin. Se oli jotakin mielen uumenissa tai jossain niin syvällä selkäytimessä, ettei sitä tavoittanut.

ANU SILFVERBERG (s. 1974) on helsinki-läinen toimittaja ja kirjailija. Hänen esikois-romaaninsa oli Kung Po (Avain 2008), ja vuonna 2011 ilmestyivät novellikokoelma He eivät olleet eläimiä (Avain) sekä esseekokoelma Luonto pakastimessa (Teos).


15-vuotias voi ajatella seksiä koko hereilläoloaikansa, mutta tositoimien edessä havaita, että mikään konk-reettinen ei ikimaailmassa ole mahdollista. Valtio sen sijaan suurpiirteisesti katsoi, että mahdollisuuteni lisääntymiseen olivat nyt yhtenevät muiden kanssa. Hetken se tuntui jännittävältäkin. Tästä se nyt lähtee, täältä tullaan, elämä! Arkistoin kondomin vanhan senkin ylimpään laatikkoon kirjepapereiden viereen. Arkistoitu kondomi oli seksuaalisuuteni metafora.

31

» Ensimmäisen kerran lisääntymiseni mahdol-lisuus nousi esiin vuonna 1990. Sain silloin

postissa kondomin, jonka oli lähettänyt yhteiskunta. Yhteiskunta oli selannut kalenteriaan ja havainnut, että olin saavuttanut tietyn iän. Sitten yhteiskunta oli ottanut laatikosta kondomin, jonka päällä oli nimeni (kuvainnollisesti, käytännössä se olisi tietysti ollut vähän omituista) ja lähettänyt sen minulle seksuaalisuuttani käsittelevän tietopaketin kera.

Istuin sängylläni kondomi kädessä. Tuntui kuin spottivalo olisi kohdistettu päälakeeni. Tunsin lievää syyllisyyttä. En vastannut odotuksia: minulla ei ollut tälle kondomille mitään käyttöä. Ei niin mitään. Lisääntyminen edellytti suojaamatonta seksiä, mutta seksi oli jotakin, mikä ei tuolloin yhdistynyt tekoihin. Se oli jotakin mielen uumenissa tai jossain niin syvällä selkäytimessä, ettei sitä tavoittanut.

ANU SILFVERBERG (s. 1974) on helsinki-läinen toimittaja ja kirjailija. Hänen esikois-romaaninsa oli Kung Po (Avain 2008), javuonna 2011 ilmestyivät novellikokoelma He eivät olleet eläimiä (Avain) sekä esseekokoelmaLuonto pakastimessa (Teos).


15-vuotias voi ajatella seksiä koko hereilläoloaikansa, mutta tositoimien edessä havaita, että mikään konk-reettinen ei ikimaailmassa ole mahdollista. Valtio sen sijaan suurpiirteisesti katsoi, että mahdollisuuteni lisääntymiseen olivat nyt yhtenevät muiden kanssa. Hetken se tuntui jännittävältäkin. Tästä se nyt lähtee, täältä tullaan, elämä! Arkistoin kondomin vanhan senkin ylimpään laatikkoon kirjepapereiden viereen. Arkistoitu kondomi oli seksuaalisuuteni metafora.

SuperGrod

32

KAUNOKIRJALLISUUS ∙ LASTENKIRJAT

MALIN KIVELÄ (TEKSTI) · LINDA BONDESTAM (KUVAT)

Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajoSUOMENNOS MAARIT HALMESARKA

LUOKITUS L85.2

257 × 181 MM

SIDOTTU, 32 SIVUA

ALKUTEOS BRÖDERNA PIXON OCH TV:S HEMLIGA SKEN

P ixonin pojat – Pekka, Olli, Olle ja Bille – tykkäävät television katsomisesta. He tykkäävät siitä erittäin paljon, enemmän

kuin mistään muusta. He syövät sokerimuroja ja karkkia, heillä on herneenkokoiset lihakset ja kalpea iho. Mutta mitä voi tehdä, kun eräänä päivänä tv:stä kuuluu kraks, kuva häviää ja äänet mykistyvät? Pitääkö mennä ulos?

Malin Kivelän superhauska teksti ja Linda Bondestamin TV-maailmaa hurmaavasti kommentoivat kuvitukset kertovat veljes-nelikon päivästä, jonka aikana voi esimerkiksi

oppia, että vatkuli on ruokaa, ulos saattaa rakentaa dinosauruspesän ja mattotelineel-lä näkee yhtä ja toista. Mutta ihaninta on kuitenkin istua äidin kanssa sohvalla sokeri-muroja nautiskellen, tv:n kotoisassa kajossa.

Kivelän ja Bondestamin edellinen yhteis-teos Mainio herra Iloinen (Teos, 2010) niitti kiitosta, ja siitä on tehty myös kuunnelma ja näytelmä. Pixonin pojissa on samanlaista klassikkoainesta, Kivelän ja Bondestamin kurittoman hellyttävät hahmot saavat niin pienet kuin suuretkin lukijat haltioitumaan.


ISBN 978-951-851-458-2


SupererrrrrrrrrrGGGrodGGG ddddddddG dddddddG dddddddddddddddddddd

32


MALIN KIVELÄ (TEKSTI) · LINDA BONDESTAM (KUVAT)

Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajoSUOMENNOS MAARIT HALMESARKA

LUOKITUS L85.2

257 × 181 MM

SIDOTTU, 32 SIVUA

ALKUTEOS BRÖDERNA PIXON OCH TV:VV S HEMLIGAGG SKEN

P ixonin pojat – Pekka, Olli, Olle ja Bille – tykkäävät television katsomisesta. He tykkäävät siitä erittäin paljon, enemmän

kuin mistään muusta. He syövät sokerimuroja ja karkkia, heillä on herneenkokoiset lihaksetja kalpea iho. Mutta mitä voi tehdä, kun eräänä päivänä tv:stä kuuluu kraks, kuva häviää ja äänet mykistyvät? Pitääkö mennä ulos?

Malin Kivelän superhauska teksti ja Linda Bondestamin TV-maailmaa hurmaavastikommentoivat kuvitukset kertovat veljes-nelikon päivästä, jonka aikana voi esimerkiksi

oppia, että vatkuli on ruokaa, ulos saattaa rakentaa dinosauruspesän ja mattotelineel-lä näkee yhtä ja toista. Mutta ihaninta on kuitenkin istua äidin kanssa sohvalla sokeri-muroja nautiskellen, tv:n kotoisassa kajossa.

Kivelän ja Bondestamin edellinen yhteis-teos Mainio herra Iloinen (Teos, 2010) niittikiitosta, ja siitä on tehty myös kuunnelma ja näytelmä. Pixonin pojissa on samanlaista klassikkoainesta, Kivelän ja Bondestaminkurittoman hellyttävät hahmot saavat niinpienet kuin suuretkin lukijat haltioitumaan.


ISBN 978-951-851-458-2


33

» Pixonin pojat istuvat sohvalla. He ovat katso-neet TV:tä neljä tuntia, siitä asti kun heräsivät.

He syövät muroja ja karkkia. Veljesten äiti nukkuu. Pixonin pojat tykkäävät TV:n katselusta. He lopetta-vat sen ainoastaan silloin, kun hakevat lisää karkkia tai pelailevat tietokoneella.

Toisinaan äiti huutaa: Miksi istutte aina vain si-sällä! Yleensä lapset hiihtävät ja rakentavat majoja! Kiipeävät puissa! (Ja äiti näyttää kirjaa jossa poika nauraa lumisella mäellä.) Eikö teillä ole kavereita? Kun minä olin pieni, niin kävelin joka päivä kou-luun: kolme kilometriä – tai kolmetoista – satoi tai paistoi! Ilman kenkiä! Kaarnanpalat jalkojen suoja-na! Ja kaikki ruoat olivat lempiruokiani, erityisesti lanttu! Opin uimaan kun olin neljä!

Äiti heittää Pixonin pojat ulos.Bäng, ovi pamahtaa kiinni.Siellä he sitten seisovat. Sataa pisteleviä vesi-

pisaroita. Raikas ulkoilma on jääkylmää. Keuh-koihin sattuu. He hytisevät. Ovat surullisia. Sukat ovat märät. Tietokoneiden ruudut kajastavat kovin kotoisasti kaikista ikkunoista.

MALIN KIVELÄ (s. 1974) on opiskellut journalistiksi ja toimii muun muassa kult-tuurilehti Plumpin toisena päätoimittajana. Kivelä on opiskellut myös teatteria Englan-nissa ja Suomessa, ja on yksi Skunkteaternin perustajajäsenistä. Mainion herra Iloisen lisäksi Kivelä on julkaissut kaksi kiitettyä romaania: Australien är också en ö (Söderströms, 2002) sekä Du eller aldrig (Söderströms, 2006).

LINDA BONDESTAM (s. 1977) on opis-kellut kuvittamista Buckinghamshiren ja Kingstonin yliopistoissa Lontoossa. Bondestamin kuvat rakentuvat palapelin lailla: ne koostuvat osasista, jotka voivat olla piirrettyjä, maalattuja tai mistä tahansa ma-teriaalista. Hän on saanut lukuisia palkintoja, muun muas sa Svenska litteratursällskapetin palkinnon sekä Vuoden kauneimmat kirjat -kunnia maininnan. Hänen kuvituksensa on ollut myös Finlandia junior -ehdokkaana.

KUVA CATA PORTINKUVA TINA AXELSSON

33

» Pixonin pojat istuvat sohvalla. He ovat katso-neet TV:tä neljä tuntia, siitä asti kun heräsivät.

He syövät muroja ja karkkia. Veljesten äiti nukkuu. Pixonin pojat tykkäävät TV:n katselusta. He lopetta-vat sen ainoastaan silloin, kun hakevat lisää karkkiatai pelailevat tietokoneella.

Toisinaan äiti huutaa: Miksi istutte aina vain si-sällä! Yleensä lapset hiihtävät ja rakentavat majoja! Kiipeävät puissa! (Ja äiti näyttää kirjaa jossa poikanauraa lumisella mäellä.) Eikö teillä ole kavereita? Kun minä olin pieni, niin kävelin joka päivä kou-luun: kolme kilometriä – tai kolmetoista – satoi tai paistoi! Ilman kenkiä! Kaarnanpalat jalkojen suoja-na! Ja kaikki ruoat olivat lempiruokiani, erityisesti lanttu! Opin uimaan kun olin neljä!

Äiti heittää Pixonin pojat ulos.Bäng, ovi pamahtaa kiinni.Siellä he sitten seisovat. Sataa pisteleviä vesi-

pisaroita. Raikas ulkoilma on jääkylmää. Keuh-koihin sattuu. He hytisevät. Ovat surullisia. Sukat ovat märät. Tietokoneiden ruudut kajastavat kovin kotoisasti kaikista ikkunoista.

MALIN KIVELÄ (s. 1974) on opiskellutjournalistiksi ja toimii muun muassa kult-tuurilehti Plumpin toisena päätoimittajana. Kivelä on opiskellut myös teatteria Englan-nissa ja Suomessa, ja on yksi Skunkteaterninperustajajäsenistä. Mainion herra Iloisen lisäksiKivelä on julkaissut kaksi kiitettyä romaania: Australien är också en ö (Söderströms, 2002) sekäDu eller aldrig (Söderströms, 2006).g

LINDA BONDESTAM (s. 1977) on opis-kellut kuvittamista Buckinghamshiren ja Kingstonin yliopistoissa Lontoossa.Bondestamin kuvat rakentuvat palapelinlailla: ne koostuvat osasista, jotka voivat olla piirrettyjä, maalattuja tai mistä tahansa ma-teriaalista. Hän on saanut lukuisia palkintoja,muun muassa Svenska litteratursällskapetinpalkinnon sekä Vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnan. Hänen kuvituksensa onollut myös Finlandia junior -ehdokkaana.

KUVA CATA PORTINKUVA TINA AXELSSON

34


ULF STARK (TEKSTI) · LINDA BONDESTAM (KUVAT)

Kaikki tämäSUOMENNOS MAARIT HALMESARKA

LUOKITUS L85.2

200 × 185 MM

PAHVISIVUT, 24 SIVUA

ALKUTEOS ALLT DET HÄR

K aikki tämä on pieni kirja suurista asiois-ta. Se on ensikirja aivan pienimmille – luomis kertomus, jossa katsotaan

maailmaa ympärillämme ja pohditaan taivas-ta, aurinkoa, muinaisia dinosauruksia, äidin varpaitakin. Kaikki tämä tutkii lempeän riehak-kaasti, mitä kaikkea pienen lapsen ympärillä on ja miten se kaikki odottaa katsomaan ja ih-mettelemään. Kirja kannustaa kyselemään ja näyttää kuvissa ja sanoissa, miten lapsi kasvaa ja näkee ympärillään niin taivaan, mustikat

kuin lamputkin. Kirjan hauskasti kuvitettuja loruja voi tutkailla joko yksin tai aikuisen kanssa, ja tukevat pahvisivut kestävät luku- ja katselukerrasta toiseen.

Kirja ilmestyi ruotsiksi syksyllä 2012 ja keräsi valtavasti kiitosta lapsilta ja aikuisilta. Hufvudstadsbladetissa kirjoitettiin, että kirja on ”silmän ja korvan juhlaa, kuvat ja teksti sulautuvat yhtenäiseksi taideteokseksi. Kaikki tämä on oikea helmi kaikista pienimmille ja heidän vanhemmilleen.”

KANSI LINDA BONDESTAM


ISBN 978-951-851-495-7


34


ULF STARK (TEKSTI) · LINDA BONDESTAM (KUVAT)

Kaikki tämäSUOMENNOS MAARIT HALMESARKA

LUOKITUS L85.2

200 × 185 MM

PAHVISIVUT, 24 SIVUAPP

ALKUTEOS ALLT DET HÄR

K aikki tämä on pieni kirja suurista asiois-ta. Se on ensikirja aivan pienimmille – luomiskertomus, jossa katsotaan

maailmaa ympärillämme ja pohditaan taivas-ta, aurinkoa, muinaisia dinosauruksia, äidin varpaitakin. Kaikki tämä tutkii lempeän riehak-kaasti, mitä kaikkea pienen lapsen ympärillä on ja miten se kaikki odottaa katsomaan ja ih-mettelemään. Kirja kannustaa kyselemään ja näyttää kuvissa ja sanoissa, miten lapsi kasvaa ja näkee ympärillään niin taivaan, mustikat

kuin lamputkin. Kirjan hauskasti kuvitettuja loruja voi tutkailla joko yksin tai aikuisenkanssa, ja tukevat pahvisivut kestävät luku- jakatselukerrasta toiseen.

Kirja ilmestyi ruotsiksi syksyllä 2012 ja keräsi valtavasti kiitosta lapsilta ja aikuisilta.Hufvudstadsbladetissa kirjoitettiin, että kirjaon ”silmän ja korvan juhlaa, kuvat ja tekstisulautuvat yhtenäiseksi taideteokseksi. Kaikkitämä on oikea helmi kaikista pienimmille jaheidän vanhemmilleen.”

KANSI LINDA BONDESTAM


ISBN 978-951-851-495-7


35

LINDA BONDESTAM (s. 1977) on opiskellut kuvittamista Buckinghamshiren ja Kingstonin yliopistoissa Lontoossa. Bondestamin kuvat rakentuvat palapelin lailla: ne koostuvat osasista, jotka voivat olla piirrettyjä, maalattuja tai mistä tahansa materiaalista. Hän on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa Svenska litteratursäll-skapetin palkinnon sekä Vuoden kauneimmat kirjat -kunnia maininnan. Hänen kuvituksensa on ollut myös Finlandia junior -ehdokkaana.

KUVAT CATA PORTIN

ULF STARK (s. 1944) on juhlittu, ylistetty ja palkittu ruotsalainen lastenkirjailija. Stark on kir-joittanut 30 kirjaa ja lukuisia tv-, elokuva- ja teat-terikäsikirjoituksia. Hän on saanut useita koti- ja ulkomaisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa August-palkinnon ja Astrid Lindgren -palkinnon.

35

LINDA BONDESTAM (s. 1977) on opiskellut kuvittamista Buckinghamshiren ja Kingstonin yliopistoissa Lontoossa. Bondestamin kuvatrakentuvat palapelin lailla: ne koostuvat osasista, jotka voivat olla piirrettyjä, maalattuja tai mistä tahansa materiaalista. Hän on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa Svenska litteratursäll-skapetin palkinnon sekä Vuoden kauneimmatkirjat -kunniamaininnan. Hänen kuvituksensa on ollut myös Finlandia junior -ehdokkaana.

KUVAT CATA PORTIN

ULF STARK (s. 1944) on juhlittu, ylistetty japalkittu ruotsalainen lastenkirjailija. Stark on kir-joittanut 30 kirjaa ja lukuisia tv-, elokuva- ja teat-terikäsikirjoituksia. Hän on saanut useita koti- ja ulkomaisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa August-palkinnon ja Astrid Lindgren -palkinnon.

36

TIETOKIRJALLISUUS

HANNA JENSEN940 päivää isäni muistina

LUOKITUS 59.55

130 × 197 MM

NIDOTTU, LIEPEELLINEN

208 SIVUA

ULKOASU PETRI SALMELA / DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-375-2


J otain outoa siinä oli. Keväällä 2009 isä alkoi erakoitua. Sitten merkkejä tuli lisää. Puhe puuroutui, tasapaino heikkeni. Tu-

li uusia, kummia tapoja. Tytär huomasi kyllä, että isä ei enää ollut niin kuin ennen. Mutta se, että kyse oli muistisairaudesta, tuli hänelle yllätyksenä. Isällä diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia.

Muistisairausdiagnoosin saa joka vuosi 13 000 ihmistä. Avioerojen yleistyttyä 1980-luvun lopussa heidän joukossaan on paljon ihmisiä, joilla ei ole puolisoa. Silloin omaishoitajaksi ryhtyy poika tai tytär.

940 päivää isäni muistina on Hanna Jensenin kirjoittama tietokirja ja kertomus muisti-sairaan elämästä ja tämän hoitamisesta kahden ja puolen vuoden ajalta. Jensen on havainnoinut toimittajan tarkkuudella isän, ympäristön ja omia reaktioitaan, ahminut tie-toa ja kirjannut omaisille neuvoja ja vinkkejä tietolaatikoihin.

Teos näyttää rehellisesti ja kaunistelemat-ta, miten tyttären elämä muuttuu, kun isän muisti sairastuu. Mutta kaikki muutokset eivät ole huonoja. Hanna Jensen osoittaa, että muistisairaudesta voi seurata myös hyvää.

ISÄNI ELI HYVÄN KUOLEMAN.

36

TIETOKIRJALLISUUS

HANNA JENSEN940 päivää isäni muistina

LUOKITUS 59.55

130 × 197 MM

NIDOTTU, LIEPEELLINEN

208 SIVUA

ULKOASU PETRI SALMELA / DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-375-2


J otain outoa siinä oli. Keväällä 2009 isä alkoi erakoitua. Sitten merkkejä tuli lisää.Puhe puuroutui, tasapaino heikkeni. Tu-

li uusia, kummia tapoja. Tytär huomasi kyllä,että isä ei enää ollut niin kuin ennen. Muttase, että kyse oli muistisairaudesta, tuli hänelle yllätyksenä. Isällä diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia.

Muistisairausdiagnoosin saa joka vuosi13 000 ihmistä. Avioerojen yleistyttyä 1980-luvun lopussa heidän joukossaan on paljon ihmisiä, joilla ei ole puolisoa. Silloin omaishoitajaksi ryhtyy poika tai tytär.

940 päivää isäni muistina on Hanna Jenseninkirjoittama tietokirja ja kertomus muisti-sairaan elämästä ja tämän hoitamisestakahden ja puolen vuoden ajalta. Jensen onhavainnoinut toimittajan tarkkuudella isän,ympäristön ja omia reaktioitaan, ahminut tie-toa ja kirjannut omaisille neuvoja ja vinkkejätietolaatikoihin.

Teos näyttää rehellisesti ja kaunistelemat-ta, miten tyttären elämä muuttuu, kun isänmuisti sairastuu. Mutta kaikki muutokseteivät ole huonoja. Hanna Jensen osoittaa, ettämuistisairaudesta voi seurata myös hyvää.

ISÄNI ELI HYVÄNKUOLEMAN.

37

» Isä nyökkäsi, nousi sängyltä ja lähti kier-tämään huonetta. Hän avasi yöpöydän

laatikon ja tarkisti, että se oli tyhjä. Sitten hän käveli kaapin luo ja kurkisti sisään. Hän laskeu-tui hitaasti kontalleen ja katsoi sänkynsä alta, ettei sinne ollut jäänyt mitään. Sitten hän nousi, istuutui jälleen sängylle ja tuumi:

”Onkohan minulla nyt kaikki?”Tuijotin häntä. Hän oli niin hidas. Omaisuus

oli pakattu valkoiseen muovikassiin. Se oli niin täynnä, ettei kahvoista tahtonut saada kiinni. Olimme jo ovella, kun isä pysähtyi, kääntyi ja katsoi pitkään huonetta. Hän palasi takaisin yöpöydän viereen ja aloitti uuden kierroksen. Tällä kertaa hän kurkisti vessaankin. Tarkiste-lusta ei ollut tulla loppua.

Aivan kuin vieras mies olisi häärinyt edessäni.

”Mennäänkö?” kysyin ovelta.

KUVA JUKKA RAPO

Valtiotieteiden maisteri HANNA JENSEN (s. 1970) on helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka viettää kesänsä Paraisilla Turun saaristossa. Hän on työskennellyt toimittajana lähes 20 vuotta. Hän on kirjoittanut sanoma- ja aika-kauslehtiin, muun muassa Imageen, Oliviaan, Talous elämään, Mondoon, Suomen Kuva-lehteen, Annaan ja Helsingin Sanomiin. Hän on tullut tutuksi vuosien varrella kolumneistaan (Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Radio Aallossa, Koti vinkissä, Kotiliedessä, ET-lehdessä, NYT-liitteessä ja jo kuopatussa bisnes.fi-lehdessä). Jensen on tarinoinut ruoasta Olivia-lehdessä muutaman vuoden ajan ja piti Jensenin kiusaus -ruokablogia. Vuonna 2010 Suomen freelance-journalistit ry valitsi Jensenin Vuoden freelance-journalistiksi 2009.

Jensen harrastaa joogaa, melomista ja Karibian saaria.

37

» Isä nyökkäsi, nousi sängyltä ja lähti kier-tämään huonetta. Hän avasi yöpöydän

laatikon ja tarkisti, että se oli tyhjä. Sitten hän käveli kaapin luo ja kurkisti sisään. Hän laskeu-tui hitaasti kontalleen ja katsoi sänkynsä alta, ettei sinne ollut jäänyt mitään. Sitten hän nousi, istuutui jälleen sängylle ja tuumi:

”Onkohan minulla nyt kaikki?”Tuijotin häntä. Hän oli niin hidas. Omaisuus

oli pakattu valkoiseen muovikassiin. Se oli niin täynnä, ettei kahvoista tahtonut saada kiinni. Olimme jo ovella, kun isä pysähtyi, kääntyi jakatsoi pitkään huonetta. Hän palasi takaisinyöpöydän viereen ja aloitti uuden kierroksen. Tällä kertaa hän kurkisti vessaankin. Tarkiste-lusta ei ollut tulla loppua.

Aivan kuin vieras mies olisi häärinytedessäni.

”Mennäänkö?” kysyin ovelta.

KUVA JUKKA RAPO

Valtiotieteiden maisteri HANNA JENSEN(s. 1970) on helsinkiläinen vapaa toimittaja, jokaviettää kesänsä Paraisilla Turun saaristossa. Hän on työskennellyt toimittajana lähes 20 vuotta. Hän on kirjoittanut sanoma- ja aika-kauslehtiin, muun muassa Imageen, Oliviaan,Talouselämään, Mondoon, Suomen Kuva-lehteen, Annaan ja Helsingin Sanomiin. Hän on tullut tutuksi vuosien varrella kolumneistaan(Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Radio Aallossa,Kotivinkissä, Kotiliedessä, ET-lehdessä, NYT-liitteessä ja jo kuopatussa bisnes.fi-lehdessä). Jensen on tarinoinut ruoasta Olivia-lehdessämuutaman vuoden ajan ja piti Jensenin kiusaus-ruokablogia. Vuonna 2010 Suomen freelance-journalistit ry valitsi Jensenin Vuoden freelance-journalistiksi 2009.

Jensen harrastaa joogaa, melomista ja Karibian saaria.

38

TIETOKIRJALLISUUS

ANJA NYSTÉNKemikaalikimara lapsiperheille

LUOKITUS 68

170 × 210 MM


VÄRIKUVITUS

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-516-9


KEMIKAALITIETOA TUTTIPULLOISTA TEINIDISKOON.

I hmiset altistuvat koko elämänsä ajan mitä moninaisimmille kemiallisille aineille sekä tietoisesti että tietämättään. Käytännössä

niitä on kaikkialla: lastenhuoneen seinissä ja lattiassa, leluissa, siivousaineissa, kosmetii-kassa, elintarvikkeissa. Osa kemikaaleista on hyödyllisiä, osa haitallisia, mutta tämän eron selvittäminen ei suinkaan aina ole helppoa: monet tuotteet on alun perin tarkoitettu helpottamaan elämäämme, mutta niistä on ilmennyt koituvan odottamattomia haitta-vaikutuksia. Toisaalta markkinamiehet eivät aina ajattele pelkästään tai ensisijaisesti kuluttajien hyvinvointia.

Anja Nystén on kirjoittanut uusimman kirjansa nykyisille ja tuleville lapsiperheille, eikä lisätieto ole haitaksi isovanhemmille-kaan. Ajantasaiseen tietoon perustuva teos on konkreettinen, puolueeton ja selkeä. Se kertoo, miten aineellisen arkielämämme voi järjestää turvalliseksi, järkeväksi ja huoletto-maksi erityisesti lasten ja nuorten kannalta. Kirja koostuu eri kokonaisuuksista, joissa käsitellään kotia, raskausaikaa, vauvaikää, lapsuutta ja kohti aikuisuutta kulkevaa teini-ikää. Hakemistonsa tähden se toimii myös hakuteoksena.

38

TIETOKIRJALLISUUS

ANJA NYSTÉNKemikaalikimara lapsiperheille

LUOKITUS 68

170 × 210 MM


VÄRIKUVITUS

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-516-9


KEMIKAALITIETOATUTTIPULLOISTATEINIDISKOON.

I hmiset altistuvat koko elämänsä ajan mitä moninaisimmille kemiallisille aineille sekä tietoisesti että tietämättään. Käytännössä

niitä on kaikkialla: lastenhuoneen seinissä jalattiassa, leluissa, siivousaineissa, kosmetii-kassa, elintarvikkeissa. Osa kemikaaleista on hyödyllisiä, osa haitallisia, mutta tämän eron selvittäminen ei suinkaan aina ole helppoa: monet tuotteet on alun perin tarkoitettu helpottamaan elämäämme, mutta niistä onilmennyt koituvan odottamattomia haitta-vaikutuksia. Toisaalta markkinamiehet eivätaina ajattele pelkästään tai ensisijaisesti kuluttajien hyvinvointia.

Anja Nystén on kirjoittanut uusimmankirjansa nykyisille ja tuleville lapsiperheille,eikä lisätieto ole haitaksi isovanhemmille-kaan. Ajantasaiseen tietoon perustuva teos on konkreettinen, puolueeton ja selkeä. Sekertoo, miten aineellisen arkielämämme voi järjestää turvalliseksi, järkeväksi ja huoletto-maksi erityisesti lasten ja nuorten kannalta.Kirja koostuu eri kokonaisuuksista, joissakäsitellään kotia, raskausaikaa, vauvaikää, lapsuutta ja kohti aikuisuutta kulkevaa teini-ikää. Hakemistonsa tähden se toimii myöshakuteoksena.

39

» Vauvanvaatteet eivät ehdi juurikaan kulua ennen kuin ne ovat käyneet pieniksi. Onkin

mitä järkevintä hankkia lastenvaatteita käytettynä: kierrättää tuttavien ja sukulaisten kesken tai ostaa kirpputoreilta. Uusissa tekstiileissä voi olla jäämiä kankaan valmistuksessa tai jälkikäsittelyssä käytet-tävistä aineista. Kaikki uudet tekstiilit onkin syytä pestä ennen käyttöä. Tullilaboratorion vuonna 2011 testaamista alle 2-vuotiaille tarkoitetuista vaatteis-ta, ihon kanssa kosketukseen tulevia vaatteista tai vuodeliinavaatteista sekä lasten ulkoiluvaatteista noin 10 % todettiin määräysten vastaisiksi. Esimer-kiksi lasten ulkoiluvaatteiden vuori kankaissa ha-vaittiin huomattaviakin formaldehydi pitoisuuksia. Huiveista löytyi syöpävaarallisia ja toksisia atso-värejä. Vauvojen potkupukujen metalli neppareista todettiin irtoavan liikaa nikkeliä. Erityinen huolen-aihe olivat kuitenkin lasten vaatteiden standardin-vastaiset narut ja nyörit, jotka voivat aiheuttaa lapselle kuristumisvaaran.


ANJA NYSTÉN (s. 1962) on espoolainen kemiantekniikan diplomi-insinööri, joka työskentelee ympäristöprojektien parissa. Hän harrastaa kirjoittamista, öljyväri-maalausta, arvostaa hyvää ruokaa ja on yksi tekijöistä keittokirjoissa Laihdu ilman nälkää. Hiili hydraattitietoista kotiruokaa (Teos, 2005) sekä Laihdu ilman nälkää. Juhli hiilihydraatti-tietoisesti (Teos, 2006). Nystén on julkaissut myös kiitetyn, yleisesti arkielämään liitty-viin kemikaaleihin perehdyttävän kirjan Kemikaali kimara (Teos, 2008).

Nystén kirjoittaa arjen kemikaaleihin, ekologisuuteen sekä kuluttamiseen liitty-vistä asioista Kemikaalikimara-blogissa sekä Iltalehden hyvinvointiosion blogissa:

kemikaalikimara.blogspot.fi

blogit.iltalehti.fi/anja-nysten

39

» Vauvanvaatteet eivät ehdi juurikaan kulua ennen kuin ne ovat käyneet pieniksi. Onkin

mitä järkevintä hankkia lastenvaatteita käytettynä:kierrättää tuttavien ja sukulaisten kesken tai ostaa kirpputoreilta. Uusissa tekstiileissä voi olla jäämiäkankaan valmistuksessa tai jälkikäsittelyssä käytet-tävistä aineista. Kaikki uudet tekstiilit onkin syytäpestä ennen käyttöä. Tullilaboratorion vuonna 2011 testaamista alle 2-vuotiaille tarkoitetuista vaatteis-ta, ihon kanssa kosketukseen tulevia vaatteista tai vuodeliinavaatteista sekä lasten ulkoiluvaatteistanoin 10 % todettiin määräysten vastaisiksi. Esimer-kiksi lasten ulkoiluvaatteiden vuorikankaissa ha-vaittiin huomattaviakin formaldehydipitoisuuksia. Huiveista löytyi syöpävaarallisia ja toksisia atso-värejä. Vauvojen potkupukujen metallineppareistatodettiin irtoavan liikaa nikkeliä. Erityinen huolen-aihe olivat kuitenkin lastenvaatteiden standardin-vastaiset narut ja nyörit, jotka voivat aiheuttaa lapselle kuristumisvaaran.


ANJA NYSTÉN (s. 1962) on espoolainenkemiantekniikan diplomi-insinööri, jokatyöskentelee ympäristöprojektien parissa. Hän harrastaa kirjoittamista, öljyväri-maalausta, arvostaa hyvää ruokaa ja on yksitekijöistä keittokirjoissa Laihdu ilman nälkää. Hiilihydraattitietoista kotiruokaa (Teos, 2005) sekä Laihdu ilman nälkää. Juhli hiilihydraatti-tietoisesti (Teos, 2006). Nystén on julkaissutmyös kiitetyn, yleisesti arkielämään liitty-viin kemikaaleihin perehdyttävän kirjanKemikaalikimara (Teos, 2008).

Nystén kirjoittaa arjen kemikaaleihin, ekologisuuteen sekä kuluttamiseen liitty-vistä asioista Kemikaalikimara-blogissa sekä Iltalehden hyvinvointiosion blogissa:

kemikaalikimara.blogspot.fi

blogit.iltalehti.fi/anja-nysten

40

TIETOKIRJALLISUUS

ALEKSI JÄRVELÄ · MIIKA OSAMITSU · MIIKA PÖLKKIMitä miten zen

LUOKITUS 29.53

170 × 210 MM

SIDOTTU, 256 SIVUA

ULKOASU MATTI NIKOLAINEN

ISBN 978-951-851-477-3


OLEILLAAN, MÖLLÖTETÄÄN.

K un kerran tässä maailmassa vain nu-kutaan, uneksitaan ja kuollaan, minän ja muiden harhojen pauloissa rypevä

ihminen tarvitsee ravistelevan kohtaamisen hätkähtääkseen hereille. Ihmisellä on taipu-mus ajatella koko ajan, tavalla tai toisella, vaik-ka hän ei edes tunne omia ajatuksiaan. Myös zen tietää olevansa ajattelua, mutta samalla se näyttää tavan ja paikan sekä ajattelun että itsensä ulkopuolelle.

Teoksessa Mitä miten zen avataan zenin historiallinen muotoutuminen, tekstikokoel-mien syntyminen, koulukuntien järjestymi-

nen sekä itäaasialainen kulttuuriympäristö. Tämän jälkeen opitaan, kuinka viipyä aja-tuksien heräämisen hetkessä ennen kuin ne alkavat ajatteluttaa. Zenissä on kyse ominta-keisesta tavasta olla takertumatta kärsimystä aiheuttaviin ajatusharhoihin keskittyneen möllöttämisen välityksellä. Kun möllöttä-minen muuttuu elämää jäsentäväksi harjoi-tukseksi, zen ei jää oppirakennelmaksi tai itsehallintaan pyrkiväksi self help -välineeksi.

Mitä miten zen avaa zenin suomeksi – selit-tävän ja kuvaavan puhetavan umpikujaan eksymättä.

40

TIETOKIRJALLISUUS

ALEKSI JÄRVELÄ · MIIKA OSAMITSU · MIIKA PÖLKKIMitä miten zen

LUOKITUS 29.53

170 × 210 MM

SIDOTTU, 256 SIVUA

ULKOASU MATTI NIKOLAINEN

ISBN 978-951-851-477-3


OLEILLAAN, MÖLLÖTETÄÄTT N.

K un kerran tässä maailmassa vain nu-kutaan, uneksitaan ja kuollaan, minän ja muiden harhojen pauloissa rypevä

ihminen tarvitsee ravistelevan kohtaamisen hätkähtääkseen hereille. Ihmisellä on taipu-mus ajatella koko ajan, tavalla tai toisella, vaik-ka hän ei edes tunne omia ajatuksiaan. Myös zen tietää olevansa ajattelua, mutta samalla se näyttää tavan ja paikan sekä ajattelun ettäitsensä ulkopuolelle.

Teoksessa Mitä miten zen avataan zeninhistoriallinen muotoutuminen, tekstikokoel-mien syntyminen, koulukuntien järjestymi-

nen sekä itäaasialainen kulttuuriympäristö. Tämän jälkeen opitaan, kuinka viipyä aja-tuksien heräämisen hetkessä ennen kuin ne alkavat ajatteluttaa. Zenissä on kyse ominta-keisesta tavasta olla takertumatta kärsimystäaiheuttaviin ajatusharhoihin keskittyneenmöllöttämisen välityksellä. Kun möllöttä-minen muuttuu elämää jäsentäväksi harjoi-tukseksi, zen ei jää oppirakennelmaksi tai itsehallintaan pyrkiväksi self help -välineeksi.

Mitä miten zen avaa zenin suomeksi – selit-tävän ja kuvaavan puhetavan umpikujaaneksymättä.

41

ALEKSI JÄRVELÄ (s.1980) on Helsingin yliopistossa toimiva Itä-Aasian tutkija.

MIIKA OSAMITSU (s. 1977) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi Japanin klassista runoutta käsitelleellä tut-kielmallaan. Tällä hetkellä hän valmistelee esikoisrunoteostaan.

MIIKA PÖLKKI (s. 1975 Kiotossa) on ajatus- ja sanatyöläinen, joka toimii Itä-Aasian tutkijana Helsingin yliopistossa.

» Filosofia on perinteisesti toiminut ainoastaan tämän käsitteellisyyteen perustuvan kehikon

sisällä ja sitonut järkiperäisyytensä siihen, että vii-saus (kr. sofia) ja tieto saavutetaan aina suhteessa ajatteluun / kysymiseen. Buddhalaisuudessa ajat-telu sekä sen kautta hankittu viisaus ja ymmärrys maailmankaikkeuden luonteesta on kuitenkin vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta, jonka toisessa päässä on ajattelusta riippumaton ja sen ulkopuolella tapahtuva meditaatio. Kiinan chan / japanin zen on käännös sanskriitin dhyānasta, joka tarkoittaa keskittynyttä möllöttämistä – zen-koulukuntia voidaankin nimittää möllöttämis-koulukunniksi.



41

ALEKSI JÄRVELÄ (s.1980) on Helsingin yliopistossa toimiva Itä-Aasian tutkija.

MIIKA OSAMITSU (s. 1977) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi Japanin klassista runoutta käsitelleellä tut-kielmallaan. Tällä hetkellä hän valmisteleeesikoisrunoteostaan.

MIIKA PÖLKKI (s. 1975 Kiotossa) on ajatus- ja sanatyöläinen, joka toimii Itä-Aasian tutkijana Helsingin yliopistossa.

Filosofia on perinteisesti toiminut ainoastaan tämän käsitteellisyyteen perustuvan kehikon

sisällä ja sitonut järkiperäisyytensä siihen, että vii-saus (kr. sofia) ja tieto saavutetaan aina suhteessa aajatteluun / kysymiseen. Buddhalaisuudessa ajat-telu sekä sen kautta hankittu viisaus ja ymmärrysmaailmankaikkeuden luonteesta on kuitenkin vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta, jonka toisessa päässä on ajattelusta riippumaton ja sen ulkopuolella tapahtuva meditaatio. Kiinan chan/ japanin zen on käännös sanskriitin dhyānasta, joka tarkoittaa keskittynyttä möllöttämistä – zen-koulukuntia voidaankin nimittää möllöttämis-koulukunniksi.

KUVKUVVA HA EINI LEHVÄVV SLAAAAIHIHOIHOIHOIHOIHOIHOIHIIIIHHIH


42

TIETOKIRJALLISUUS

JUKKA SARJALAKotomaamme outo Suomi

LUOKITUS 92

145 × 210 MM



ISBN 978-951-851-440-7


M e oletamme, että historia tapahtuu vääjäämättä rationaalisten tapahtu-mien ja päätösten kautta. Kuitenkin

jo Suomen poliittinen historia on täynnä ihmeitä.

Toiseen maailmansotaan osallistuneiden eurooppalaisten maiden pääkaupungeista Helsinki kuuluu erikoiseen poikkeavien kolmikkoon: sitä, Lontoota ja Moskovaa ei koskaan valloitettu. Eihän näin pitänyt käydä. Helsingin piti olla helppo saalis jo talvi sodassa. Soittokuntakin oli jo harjoitellut voitonmarssia varten.

Tyylikäs Hertta Kuusinen oli kansan-edustaja, jota pelättiin ja palvottiin. Mutta charmantin ladyn elämään liittyi myös vaihe, jolloin hän piileskeli ryysyläisenä viikko-kausia ränsistyneessä saunassa ja yöpyi

tulipalopakkasilla olkiin kaivautuneena heinäladossa.

Kukaan tuskin uskoo, että nykyisin puolus-tusministeri joutuisi puolustamaan itseään päälle karkaavia rähinöitsijöitä vastaan. Mutta puolustusministeri Lahdensuo joutui tämänkin kokemaan. Häntä, ”ryssän kätyriä”, tultiin varhain kesäaamuna aseiden kanssa puhuttelemaan kotonaan Lapualla. Tarmokas ministeri väänsi ladatun browningin tunkeu-tujan kädestä ja varhaiset terroristit joutuivat pötkimään pakoon.

Jukka Sarjala on koonnut dokumenteis-ta, muistelmista ja omista kokemuksista kertomuksia poliittisista kummajaisista, yllättävistä ja poikkeavista tapauksista sekä omaperäisistä persoonallisuuksista toisen-laisen katsauksen Suomen historiaan.

HISTORIAMME RATKAISSEITA SATTUMIA.

42

TIETOKIRJALLISUUS

JUKKA SARJALAKotomaamme outo Suomi

LUOKITUS 92

145 × 210 MM



ISBN 978-951-851-440-7


M e oletamme, että historia tapahtuu vääjäämättä rationaalisten tapahtu-mien ja päätösten kautta. Kuitenkin

jo Suomen poliittinen historia on täynnäihmeitä.

Toiseen maailmansotaan osallistuneiden eurooppalaisten maiden pääkaupungeista Helsinki kuuluu erikoiseen poikkeavienkolmikkoon: sitä, Lontoota ja Moskovaa ei koskaan valloitettu. Eihän näin pitänyt käydä. Helsingin piti olla helppo saalis jotalvisodassa. Soittokuntakin oli jo harjoitellut voitonmarssia varten.

Tyylikäs Hertta Kuusinen oli kansan-edustaja, jota pelättiin ja palvottiin. Muttacharmantin ladyn elämään liittyi myös vaihe, jolloin hän piileskeli ryysyläisenä viikko-kausia ränsistyneessä saunassa ja yöpyi

tulipalopakkasilla olkiin kaivautuneena heinäladossa.

Kukaan tuskin uskoo, että nykyisin puolus-tusministeri joutuisi puolustamaan itseäänpäälle karkaavia rähinöitsijöitä vastaan.Mutta puolustusministeri Lahdensuo joutuitämänkin kokemaan. Häntä, ”ryssän kätyriä”, tultiin varhain kesäaamuna aseiden kanssapuhuttelemaan kotonaan Lapualla. Tarmokas ministeri väänsi ladatun browningin tunkeu-tujan kädestä ja varhaiset terroristit joutuivatpötkimään pakoon.

Jukka Sarjala on koonnut dokumenteis-ta, muistelmista ja omista kokemuksistakertomuksia poliittisista kummajaisista,yllättävistä ja poikkeavista tapauksista sekäomaperäisistä persoonallisuuksista toisen-laisen katsauksen Suomen historiaan.

HISTORIAMMERATKAISSEITASATTUMIA.

43

JUKKA SARJALA on tehnyt varsinai-sen elämäntyönsä opetusministeriössä ja opetushallituksen pääjohtajana. Sarjala on Bibliofiilien Seuran aktiivi ja toimii nyt Suomen vanhan kirjallisuuden päivien yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Aiemmin hän on julkaissut kirjat Suomalainen koulutus politiikka (1981), Äly ja tunne (2003), Kirjojen kyydissä (2007) ja Järki hyvä herätetty (2008). Professorin arvonimi Jukka Sarjalalle myönnettiin vuonna 2002.

» Edustaja Kustaa Pykälä – mallikas nimi lainsäätäjälle – tuli kuuluisaksi sen jälkeen kun

hän oli astellut kesäkuumalla avojaloin Palokunnan talolle, yksikamarisen eduskunnan ensimmäiseen kokouspaikkaan. Lehdistö sätti edustajaa tahditto-muudesta, eduskunnan arvovallan horjuttamisesta, jalkojen puhtaudessakin oli moittimista. Kansa reagoi omalla tavallaan lehtikirjoituksiin: Pykä-lälle lähetettiin postin välityksellä kenkiä – sekä loppuun kulutettuja että uusia –, sukkia ja saippuaa. Pykälän elämä katkesi dramaattisesti: oikeusjutussa hävinnyt naapuri ampui kiväärillä ikkunan läpi karjalaisväestön luottamusmiehen kotisaunaansa.


43

JUKKA SARJALA on tehnyt varsinai-sen elämäntyönsä opetusministeriössä ja opetushallituksen pääjohtajana. Sarjala on Bibliofiilien Seuran aktiivi ja toimii nyt Suomen vanhan kirjallisuuden päivien yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Aiemmin hän on julkaissut kirjat Suomalainenkoulutuspolitiikka (1981), Äly ja tunne (2003), Kirjojen kyydissä (2007) ja Järki hyvä herätetty(2008). Professorin arvonimi Jukka Sarjalalle myönnettiin vuonna 2002.

» Edustaja Kustaa Pykälä – mallikas nimi lainsäätäjälle – tuli kuuluisaksi sen jälkeen kun

hän oli astellut kesäkuumalla avojaloin Palokunnan talolle, yksikamarisen eduskunnan ensimmäiseen kokouspaikkaan. Lehdistö sätti edustajaa tahditto-muudesta, eduskunnan arvovallan horjuttamisesta, jalkojen puhtaudessakin oli moittimista. Kansareagoi omalla tavallaan lehtikirjoituksiin: Pykä-lälle lähetettiin postin välityksellä kenkiä – sekä loppuun kulutettuja että uusia –, sukkia ja saippuaa. Pykälän elämä katkesi dramaattisesti: oikeusjutussa hävinnyt naapuri ampui kiväärillä ikkunan läpikarjalaisväestön luottamusmiehen kotisaunaansa.


jouni toivanen

luonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

VIETTELEVÄTVILLIYRTIT

44

TIETOKIRJALLISUUS

JOUNI TOIVANENViettelevät villiyrtit Luonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

LUOKITUS 68.2

176 × 210 MM

SIDOTTU, 272 SIVUA

NELIVÄRIKUVITUS TUUKKA KOSKI

GRAAFINEN SUUNNITTELU MINNA LUOMA / CANDY GRAPHICS

ISBN 978-951-851-531-2


S uomen luonto – lähimetsät ja takapihat, maalla ja kaupungissa – on täynnä ai-nutlaatuisia aarteita jokaiseen keittiöön.

Kotikokki tarvitsee vain pienen löytöretken villien yrttien maailmaan.

Viettelevät villiyrtit kannustaa jokaista ruoanlaitosta kiinnostunutta palaamaan lap-suudelta tuoksuviin metsiin ja omaan piha-piiriin, tekemään perheen ja ystävien kanssa tutkimusretkiä luontoon, tutustumaan villiyrttien persoonalliseen makumaailmaan

– ja kokkaamaan metsän antimista ja takapi-han rikkaruohoista herkullista kotiruokaa. Uniikeista mauista kiinnostuneen kokin villi viikonloppu on tehty ulkoilusta ja rennosta yhdessä kokkaamisesta.

Kirjassa esitellään kymmeniä hyvänma-kuisia ja helposti tunnistettavia villiyrttejä. Kirjan reseptit on suunniteltu yksinkertaisen, jos kohta astetta viimeistellymmän viikon-loppuruoan tekeminen, mutta moni ruoista syntyy nopeasti arjessakin.

LÖYTÄMISEN ILOA EI MYYDÄ PURKITETTUNA.

jouni toivanen

luonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

VVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVIIIIIIIIIIIIIIIIIIIEEEEEEEEEETTTTTTTTTTTTTTTTTTEEEEEEEEELLLLLLLLLLEEEEEEEEVVVVVVVVVVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTVVVVVVVVIIIILLLLLLLLIIIIIYYYYYYYYYRRRRRRRRRTTTTTTTTIIIIIIITTTTTTTT

44

TIETOKIRJALLISUUS

JOUNI TOIVANENViettelevät villiyrtitLuonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

LUOKITUS 68.2

176 × 210 MM

SIDOTTU, 272 SIVUA

NELIVÄRIKUVITUS TUUKKA KOSKI

GRAAFINEN SUUNNITTELU MINNA LUOMA / CANDY GRAPHICS

ISBN 978-951-851-531-2


S uomen luonto – lähimetsät ja takapihat, maalla ja kaupungissa – on täynnä ai-nutlaatuisia aarteita jokaiseen keittiöön.

Kotikokki tarvitsee vain pienen löytöretkenvillien yrttien maailmaan.

Viettelevät villiyrtit kannustaa jokaistaruoanlaitosta kiinnostunutta palaamaan lap-suudelta tuoksuviin metsiin ja omaan piha-piiriin, tekemään perheen ja ystävien kanssa tutkimusretkiä luontoon, tutustumaanvilliyrttien persoonalliseen makumaailmaan

– ja kokkaamaan metsän antimista ja takapi-han rikkaruohoista herkullista kotiruokaa. Uniikeista mauista kiinnostuneen kokin villi viikonloppu on tehty ulkoilusta ja rennosta yhdessä kokkaamisesta.

Kirjassa esitellään kymmeniä hyvänma-kuisia ja helposti tunnistettavia villiyrttejä. Kirjan reseptit on suunniteltu yksinkertaisen,jos kohta astetta viimeistellymmän viikon-loppuruoan tekeminen, mutta moni ruoista syntyy nopeasti arjessakin.

LÖYTÄTT MISENILOA EI MYYDÄ PURKITETTUNA.

45

KUVA TUUKKA KOSKI

» Suomi on pieni maa ja sen pääkaupunki oikeastaan vain pieni kylä, jonka rannoilla voi uida, jonka keskustassa

kasvaa syötäväksi kelpaavia sieniä ja villiyrttejä. Olemme hulluja, jos emme käytä uniikkia elinympäristöämme hyödyksi. Miksi maksaisin ruokakaupassa olemattoman kokoisesta yrtti-puskasta, jos voin poimia pihalta tai lähi metsästä vähintään yhtä maukkaita kasveja ilmaiseksi? Itse poimitut villiyrtit saavat kotiruoan maistumaan entistä paremmalta.

Villiyrtit ovat mielestäni oleellinen osa suomalaista lähi-ruoka- ja luomukulttuuria. Parasta villiyrteissä on sienten ta-paan niiden uniikki makumaailma, jota ei voi ostaa kau poista. Kantarelleja ja ruohosipulia saa markettien hyllyiltä, mutta villistä luonnosta löytyy mielenkiintoisempiakin makuja. Kun on kerran päässyt lampaankäävän tai saksankirvelin makuun, uuskeräilijän toinen jalka on jo tukevasti metsässä.

Löytämisen iloa ei myydä purkitettuna.

JOUNI TOIVANEN (s. 1975) on kahden helsinkiläis ravintolan, Luomon ja Pure Bistron, keittiö-mestari ja toinen omistaja. Ravin-tola Luomo sai Michelin-tähden vain yhdeksän kuukautta ovien avaamisen jälkeen. Vaikka Toi-vasen innostus villiyrtteihin sai alkunsa fine diningista, villiyrtit kuuluvat myös hänen perheensä kotiruokiin.

Kirjan tekstit on kirjoittanut Iina Thieulon, ja upeat valokuvat on ottanut Tuukka Koski.

45

KUVA TUUKKA KOSKI

Suomi on pieni maa ja sen pääkaupunki oikeastaan vain pieni kylä, jonka rannoilla voi uida, jonka keskustassa

kasvaa syötäväksi kelpaavia sieniä ja villiyrttejä. Olemme hulluja, jos emme käytä uniikkia elinympäristöämme hyödyksi. Miksi maksaisin ruokakaupassa olemattoman kokoisesta yrtti-puskasta, jos voin poimia pihalta tai lähimetsästä vähintään yhtä maukkaita kasveja ilmaiseksi? Itse poimitut villiyrtit saavat kotiruoan maistumaan entistä paremmalta.

Villiyrtit ovat mielestäni oleellinen osa suomalaista lähi-ruoka- ja luomukulttuuria. Parasta villiyrteissä on sienten ta-paan niiden uniikki makumaailma, jota ei voi ostaa kaupoista. Kantarelleja ja ruohosipulia saa markettien hyllyiltä, muttavillistä luonnosta löytyy mielenkiintoisempiakin makuja. Kun on kerran päässyt lampaankäävän tai saksankirvelin makuun, uuskeräilijän toinen jalka on jo tukevasti metsässä.

Löytämisen iloa ei myydä purkitettuna.

JOUNI TOIVANENVV (s. 1975) onkahden helsinkiläisravintolan, Luomon ja Pure Bistron, keittiö-mestari ja toinen omistaja. Ravin-tola Luomo sai Michelin-tähden vain yhdeksän kuukautta ovien avaamisen jälkeen. Vaikka Toi-vasen innostus villiyrtteihin saialkunsa fine diningista, villiyrtit kuuluvat myös hänen perheensä kotiruokiin.

Kirjan tekstit on kirjoittanut Iina Thieulon, ja upeat valokuvat on ottanut Tuukka Koski.

TEOS

SolženitsynELÄMÄ JA EETOS

46

TIETOKIRJALLISUUS

ERKKI VETTENNIEMISolženitsynElämä ja eetos

LUOKITUS 99.1

140 × 205 MM

SIDOTTU, 272 SIVUA

ULKOASU ILONA ILOTTU / DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-517-6


”LUULTAVASTI KUKAAN

YKSITYINEN IHMINEN EI

EDISTÄNYT YHTÄ PALJON

NEUVOSTOJÄRJESTELMÄN

HAJOAMISTA KUIN KIRJAILIJA

ALEKSANDR SOLŽENITSYN.”

– JUKKA MALLINEN

A leksandr Solženitsyn (1918–2008) oli neuvostoliittolainen kirjailija, joka tuotannollaan toi julki Neuvosto-

liiton gulag-vankileiriverkoston kauhut kenties voimallisemmin kuin kukaan. Nuorena neuvosto järjestelmää kannattanut Solženitsyn ajautui dramaattisten kääntei-den kautta toisinajattelijaksi, propagandan ja sensuurikoneiston uhriksi. Lopulta hänet karkotettiin kotimaastaan ja hän menetti kansalaisuutensa. Paluu kotimaahan Venäjälle vuonna 1994 paljasti uudenlaisen rappion, jota Solženitsyn kritisoi loppuun asti.

Erkki Vettenniemi on laatinut ensimmäi-sen suomalaisen Solženitsynin elämäkerran. Teokseen sisältyy päähenkilön jännittävien ja traagisten elämänvaiheiden lisäksi kosolti uutta, jännittävää tietoa KGB:n, politbyroon ja muiden tahojen juonista takavuosina arkis-tojen osittain avauduttua. Vettenniemi käy läpi laajalti myös Solženitsynin suomalaista vastaanottoa 1960- ja 1970-luvuilla, jota on aiemmin dokumentoitu varsin varovaisesti.

TEOS

SolženitsynžžErkki Vettenniemi

ELÄMÄ JA EETOS

46

TIETOKIRJALLISUUS

ERKKI VETTENNIEMISolženitsynElämä ja eetos

LUOKITUS 99.1

140 × 205 MM

SIDOTTU, 272 SIVUA

ULKOASU ILONA ILOTTU / DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-517-6


”LUULTALL VAA ASTI KUKAANVV

YKSITYINEN IHMINEN EI

EDISTÄTT NYT YHTÄTT PAPP LJON

NEUVOSTOJÄRJESTELMÄN

HAJOAMISTA KUIN KIRJAILIJA

ALEKSANDR SOLŽENITSYN.”

– JUKKA MALLINEN

A leksandr Solženitsyn (1918–2008)oli neuvostoliittolainen kirjailija,joka tuotannollaan toi julki Neuvosto-

liiton gulag-vankileiriverkoston kauhutkenties voimallisemmin kuin kukaan. Nuorena neuvostojärjestelmää kannattanut Solženitsyn ajautui dramaattisten kääntei-den kautta toisinajattelijaksi, propagandan ja sensuurikoneiston uhriksi. Lopulta hänet karkotettiin kotimaastaan ja hän menetti kansalaisuutensa. Paluu kotimaahan Venäjällevuonna 1994 paljasti uudenlaisen rappion, jota Solženitsyn kritisoi loppuun asti.

Erkki Vettenniemi on laatinut ensimmäi-sen suomalaisen Solženitsynin elämäkerran.Teokseen sisältyy päähenkilön jännittävien ja traagisten elämänvaiheiden lisäksi kosolti uutta, jännittävää tietoa KGB:n, politbyroon ja muiden tahojen juonista takavuosina arkis-tojen osittain avauduttua. Vettenniemi käy läpi laajalti myös Solženitsynin suomalaista vastaanottoa 1960- ja 1970-luvuilla, jota on aiemmin dokumentoitu varsin varovaisesti.

47

» Pakkotyövanki Štš-854 oli joutunut leikkauk-seen vatsasta löytyneen kasvaimen tähden.

Hän toipui toimenpiteestä keskitysleirin sairaalassa, pohjoisen Kazakstanin arolla 1952, ja kuunteli joutessaan tuttavallisen lääkärin tilitystä. Tämä harjoitti ammattiaan niin ikään vankina.

”Kauan ja kiihkeästi hän kertoo minulle tarinaa siitä miten kääntyi juutalaisten uskosta kristin-uskoon”, toipilasvanki muisteli vuosia myöhemmin. Näin leirilääkäri näki heidän tilanteensa:

”Ja tiedättekö, yleensä olen vakuuttunut siitä, että tässä maallisessa elämässä mikään rangaistus ei kohtaa meitä ansaitsematta. Näköjään sen ei välttä-mättä tarvitse olla seurausta mistään, johon todella olemme syyllistyneet. Mutta jos tarkastelee elämää ja ajattelee syvemmin, me aina lopulta löydämme rikoksen, josta meihin nyt osunut isku johtui.”

Se oli tämän tohtorin viimeinen aforismi. Seuraa-vana yönä hänen kallonsa murskattiin vasaralla; vankileirillä oli meneillään välienselvittelyn viikot. Štš-854 taas jäi sairastupaan miettimään kuule-maansa. Niinä päivinä hän tuli ymmärtämään, ”mistä minulle oli annettu tämä kaikki: vankeus ja pahanlaatuinen kasvain kaupanpäällisiksi”. Pohdin-ta jatkui:

”Nuoruuden menestysten humalluttamana tunsin olevani erehtymätön ja siksi olin kova. Vallan ylenpalttisuudessa olin tappaja ja väkivallantekijä. Kaikkein suurimman pahuuden hetkilläkin olin varma siitä, että tein oikein, sillä minut oli varustettu komeilla perusteluilla. Tyrmän mätänevillä oljilla tunsin itsessäni ensimmäisen hyvyyden liikahduksen.”

Itsekritiikki ilmestyi aikanaan Vankileirien saaristossa, paljastus- tai syytekirjelmänä pidetyssä teoksessa, joka on totta puhuen kutsu katumukseen. Tekijän tapauksessa nöyrtymiseen vaadittiin kah-deksan vuoden vankeustuomio. Piikkilankamiljöös-tä hän pääsi poistumaan keväällä 1953, sattumoisin juuri silloin, kun siinä maassa virallisesti surtiin Josif Stalinin kuolemaa.

Stalinin arvostelusta alkanut ahdinko oli kuiten-kin päättynyt jo silloin, kun Štš-854 oli kääntynyt marxismi-leninismistä kristinuskoon ja lakannut murehtimasta, minkälaiset iskut häntä mahdollises-ti vielä odottivat.

ERKKI VETTENNIEMI (s. 1966) on histo-rioitsija ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Viime vuosina hän on kirjoittanut ja toimit-tanut useita teoksia urheiluhistoriasta (mm. Paavo Nurmi – Täpärin voittoni, Teos 2010; Piikit ja pillerit, Teos 2009). Hänen tohtorinväitös-kirjansa käsitteli neuvostovankileireiltä selvinneiden suomalaisten muistelmia; sen tutkimuksen suomenkielinen laitos ilmestyi nimellä Punaisen terrorin todistajat (SKS 2004). Vettenniemi koosti ja toimitti suomalaisen Niilo Koljosen vankileiripäiväkirjat nimellä Suomalainen vankileiriraportti (Teos 2011). Hän on laatinut Aleksandr Solženitsynistä pieni-muotoisen elämäkerrallisen teoksen Toinen hallitus (Taifuuni 1994).


47

» Pakkotyövanki Štš-854 oli joutunut leikkauk-seen vatsasta löytyneen kasvaimen tähden.

Hän toipui toimenpiteestä keskitysleirin sairaalassa, pohjoisen Kazakstanin arolla 1952, ja kuunteli joutessaan tuttavallisen lääkärin tilitystä. Tämä harjoitti ammattiaan niin ikään vankina.

”Kauan ja kiihkeästi hän kertoo minulle tarinaa siitä miten kääntyi juutalaisten uskosta kristin-uskoon”, toipilasvanki muisteli vuosia myöhemmin. Näin leirilääkäri näki heidän tilanteensa:

”Ja tiedättekö, yleensä olen vakuuttunut siitä, että tässä maallisessa elämässä mikään rangaistus eikohtaa meitä ansaitsematta. Näköjään sen ei välttä-mättä tarvitse olla seurausta mistään, johon todellaolemme syyllistyneet. Mutta jos tarkastelee elämääja ajattelee syvemmin, me aina lopulta löydämmerikoksen, josta meihin nyt osunut isku johtui.”

Se oli tämän tohtorin viimeinen aforismi. Seuraa-vana yönä hänen kallonsa murskattiin vasaralla;vankileirillä oli meneillään välienselvittelyn viikot. Štš-854 taas jäi sairastupaan miettimään kuule-maansa. Niinä päivinä hän tuli ymmärtämään, ”mistä minulle oli annettu tämä kaikki: vankeus japahanlaatuinen kasvain kaupanpäällisiksi”. Pohdin-ta jatkui:

”Nuoruuden menestysten humalluttamanatunsin olevani erehtymätön ja siksi olin kova. Vallan ylenpalttisuudessa olin tappaja ja väkivallantekijä. Kaikkein suurimman pahuuden hetkilläkin olinvarma siitä, että tein oikein, sillä minut oli varustettukomeilla perusteluilla. Tyrmän mätänevillä oljillatunsin itsessäni ensimmäisen hyvyyden liikahduksen.”

Itsekritiikki ilmestyi aikanaan Vankileiriensaaristossa, paljastus- tai syytekirjelmänä pidetyssä teoksessa, joka on totta puhuen kutsu katumukseen. Tekijän tapauksessa nöyrtymiseen vaadittiin kah-deksan vuoden vankeustuomio. Piikkilankamiljöös-tä hän pääsi poistumaan keväällä 1953, sattumoisinjuuri silloin, kun siinä maassa virallisesti surtiin Josif Stalinin kuolemaa.

Stalinin arvostelusta alkanut ahdinko oli kuiten-kin päättynyt jo silloin, kun Štš-854 oli kääntynyt marxismi-leninismistä kristinuskoon ja lakannut murehtimasta, minkälaiset iskut häntä mahdollises-ti vielä odottivat.

ERKKI VETTENNIEMI (s. 1966) on histo-rioitsija ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Viime vuosina hän on kirjoittanut ja toimit-tanut useita teoksia urheiluhistoriasta (mm. Paavo Nurmi – Täpärin voittoni, Teos 2010; Piikitja pillerit, Teos 2009). Hänen tohtorinväitös-kirjansa käsitteli neuvostovankileireiltä selvinneiden suomalaisten muistelmia; sen tutkimuksen suomenkielinen laitos ilmestyi nimellä Punaisen terrorin todistajat (SKS 2004).Vettenniemi koosti ja toimitti suomalaisen Niilo Koljosen vankileiripäiväkirjat nimellä Suomalainen vankileiriraportti (Teos 2011). Hänon laatinut Aleksandr Solženitsynistä pieni-muotoisen elämäkerrallisen teoksen Toinenhallitus (Taifuuni 1994).


48

UUSINTAPAINOKSET

JUHANI KÄNKÄNENToivon mukaan

LUOKITUS T84.2

110 × 178 MM

NIDOTTU

ULKOASU ILKKA KÄRKKÄINEN / DYNAMO

ISBN 978-951-851-534-3

T oivo Päählö on taiteilija, jonka tuotan-nossa keskeisellä sijalla on viiva. Into-himoisen mestarin itsensä opastamina

saammekin huomata viivan ulottuvuudet lähes rajattomiksi.

Romaani kertoo pikkukaupungin kasvatin matkasta mestaruuteen alkaen viivasta ja päätyen – viivaan. Jo konttausikäisenä Toivo Päählö piirtää kotinsa kaikkia seiniä yhdis-tävän viivan, joka vinoa maailmaa uhmaten pysyy vaaterissa ja päätyy omaan alku-pisteeseensä.

Paitsi Päählön suurenmoiseen taiteeseen, lukija saa tutustua myös taiteilijan juurevaan persoonaan.

Matkan varrella kohdataan myös erikois-laatuisia sivuhenkilöitä, kuten puolukka-uskovainen isoisä joka rakentaa metsään hyppyrimäkeä sekä lapsuudentoveri Muna-Raikka, jonka kohtalo yllättäen heittää epä-

sosiaalisista lähtökohdista keskelle hammas-lääketieteen maailmaa.

Tapahtumien kirjossakaan ei ole moitti-mista. Tarina mm. sivuaa maantiejääkiekon syvintä olemusta ja tutustuttaa lukijat mark-kinoita kiertävään murheelliseen valaaseen. Päählön vaiherikas elämä ja muuntautumis-kykyinen taide johdattavat viimein myös tunnelinkaivamisen saloihin.

Juhani Känkäsen romaanin voisi lukea taitelijaelämäkertojen parodiana, ellei se hillittömän tarinointinsa ohessa olisi niin koskettava ja tosi. Känkäsen tarkka kieli, mukaansatempaava kertojankyky ja taide-historiallinen tietotaito nivoutuvat kokonai-suudeksi, jossa taiteentekemisen perusteet ja taideteosten taustalla häälyvät banaalit motiivit käyvät hämmentävää rajasotaa.

Toivon mukaan voitti vuoden 2005 Helsin-gin Sanomain kirjallisuuspalkinnon.

”TÄMÄ KIRJA KUULUU SUOMEN KIRJALLISUUDEN KAIKKIEN AIKOJEN TOPKYMPPIIN.”– TOIVO PÄÄHLÖ

48

UUSINTAPAINOKSET

JUHANI KÄNKÄNENToivon mukaan

LUOKITUS T84.2

110 × 178 MM

NIDOTTU

ULKOASU ILKKA KÄRKKÄINEN / DYNAMO

ISBN 978-951-851-534-3

T oivo Päählö on taiteilija, jonka tuotan-nossa keskeisellä sijalla on viiva. Into-himoisen mestarin itsensä opastamina

saammekin huomata viivan ulottuvuudet lähes rajattomiksi.

Romaani kertoo pikkukaupungin kasvatinmatkasta mestaruuteen alkaen viivasta ja päätyen – viivaan. Jo konttausikäisenä ToivoPäählö piirtää kotinsa kaikkia seiniä yhdis-tävän viivan, joka vinoa maailmaa uhmatenpysyy vaaterissa ja päätyy omaan alku-pisteeseensä.

Paitsi Päählön suurenmoiseen taiteeseen, lukija saa tutustua myös taiteilijan juurevaanpersoonaan.

Matkan varrella kohdataan myös erikois-laatuisia sivuhenkilöitä, kuten puolukka-uskovainen isoisä joka rakentaa metsään hyppyrimäkeä sekä lapsuudentoveri Muna-Raikka, jonka kohtalo yllättäen heittää epä-

sosiaalisista lähtökohdista keskelle hammas-lääketieteen maailmaa.

Tapahtumien kirjossakaan ei ole moitti-mista. Tarina mm. sivuaa maantiejääkiekonsyvintä olemusta ja tutustuttaa lukijat mark-kinoita kiertävään murheelliseen valaaseen. Päählön vaiherikas elämä ja muuntautumis-kykyinen taide johdattavat viimein myöstunnelinkaivamisen saloihin.

Juhani Känkäsen romaanin voisi lukea taitelijaelämäkertojen parodiana, ellei se hillittömän tarinointinsa ohessa olisi niinkoskettava ja tosi. Känkäsen tarkka kieli,mukaansatempaava kertojankyky ja taide-historiallinen tietotaito nivoutuvat kokonai-suudeksi, jossa taiteentekemisen perusteet ja taideteosten taustalla häälyvät banaalit motiivit käyvät hämmentävää rajasotaa.

Toivon mukaan voitti vuoden 2005 Helsin-gin Sanomain kirjallisuuspalkinnon.

”TÄTT MÄ KIRJAKUULUU SUOMENKIRJALLISUUDENKAIKKIEN AIKOJENTOPKYMPPIIN.”– TOIVO PÄÄHLÖ

49


» Ihminen on aina jossain suhteessa horisonttiin, tahtoi tai ei.

Minun odotusteni horisontti paljastettiin siis, kun olin neljän vuoden ikäinen. Parempi olisi sanoa, että se kavallettiin, sillä veljeni sen ensin näki ja kieli siitä leipomosta palaavalle äidillemme ennen kuin tämä ehti saada kenkiä jalastaan.

Vanhempiani hämmästytti se, että horisonttini vaikutti niin vakaalla kädellä vedetyltä. Kai siinä oli luettavissa tiettyä päämäärätietoisuutta, mutta ennemminkin sanoisin yleisesti, että mitä enemmän tuskaa sitä napakampi viiva. Ja kääntäen.

Ja vaikka elämän alkumetrit ovat pisteiden aikaa, on tärkeää huomata myös tämä: horisonttia vetäes-sään lapsi ei mieti niinkään horisonttia maailmaa jakavana viivana, kuin pistettä, joka horisonttia vetää. Aivan kuin pieni lapsi ei osaa katsoa minne sormi osoittaa, vaan tuijottaa mieluummin itse sormea. Lapsi ei siis näe tulevaisuuteen – mikä onkin suuri onni. Muistan elävästi aloittaneeni nämä tällaiset taideteoreettiset pohdinnat jo tuolloin, sillä minua askarrutti, miten niin pieneen liituun mahtui niin pitkä viiva. Eikä se ole mekaaninen vaan filoso-finen kysymys.

Kyllä muittenkin mukulat seiniä suttasivat, mutta tämä oli jotakin poikkeuksellista. Positiivista asiassa on se, että niin pieni lapsi ei vielä kärsi taiteil-lessaan – niinpä minäkin vedin viivaani reippaasti laulaen:

Kapteeni katsoi horisonttihin!

”Vuoden paras esikoiskirja. Ei hullumpi saa-vutus. Heti huipulle.”JUKKA PETÄJÄ, HELSINGIN SANOMAT 17.11.2005

”Päählö ja romaanin vähintään kolmitulkin-tainen nimi käyvät näytteiksi kirjan nokke-luudesta. Nokkeluus ei ole irrallista vaan osa Toivo Päählön persoonaa: hän hallitsee väli-neensä, niin kynät ja pensselin kuin kielen. (...) Taidehistoriallisen faktan hän sijoittaa tekstiin törröttämättömäksi. Ihailen.”KAISA NEIMALA, SUOMEN KUVALEHTI 47/2005

”Puhe loppuu siihen, mistä taide alkaa. (...) Toivon mukaan on kollaasi ensinnäkin siitä, mitä taiteilijuus ehkä voi olla. Toiseksi romaa-ni kertoo siitä, miten taiteilijuutta muovataan taideinstituutiosta ja julkisuudesta käsin.”SAARA KESÄVUORI, AAMULEHTI 9.12.2005

JUHANI KÄNKÄNEN (s. 1966 ) on vantaalai-nen kirjailija. Hänen ensimmäinen romaanin-sa Toivon mukaan (Teos, 2005) voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon parhaasta esikoisteoksesta. Toisessa romaanissaan Kilttipakko (2007) hän käsitteli modernin työ-elämän hullunkurisuuksia. Kolmas romaani Elämäni mustimmat hetket ilmestyi syksyllä 2011 ja oli arvostelumenestys sekin.

Känkänen on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja Kriittisessä korkeakou-lussa. Känkänen on kotoisin Forssasta, jonka ulkokentillä ja kuplahallissa hän pelasi lapsena ahkerasti jääkiekkoa. Lopullisesta uravalinnasta parhaan todistuksen antoi hänen poikansa, joka 2-vuotiaana totesi päivä-kodissa vanhempiensa ammateista: ”Äiti käy töissä ja isi tekee kotona palapeliä”.

49


» Ihminen on aina jossain suhteessa horisonttiin, tahtoi tai ei.

Minun odotusteni horisontti paljastettiin siis, kunolin neljän vuoden ikäinen. Parempi olisi sanoa, että se kavallettiin, sillä veljeni sen ensin näki ja kieli siitäleipomosta palaavalle äidillemme ennen kuin tämäehti saada kenkiä jalastaan.

Vanhempiani hämmästytti se, että horisonttinivaikutti niin vakaalla kädellä vedetyltä. Kai siinä oli luettavissa tiettyä päämäärätietoisuutta, muttaennemminkin sanoisin yleisesti, että mitä enemmän tuskaa sitä napakampi viiva. Ja kääntäen.

Ja vaikka elämän alkumetrit ovat pisteiden aikaa, on tärkeää huomata myös tämä: horisonttia vetäes-sään lapsi ei mieti niinkään horisonttia maailmaa jakavana viivana, kuin pistettä, joka horisonttia vetää. Aivan kuin pieni lapsi ei osaa katsoa minne sormi osoittaa, vaan tuijottaa mieluummin itse sormea. Lapsi ei siis näe tulevaisuuteen – mikä onkin suuri onni. Muistan elävästi aloittaneeni nämätällaiset taideteoreettiset pohdinnat jo tuolloin, silläminua askarrutti, miten niin pieneen liituun mahtui niin pitkä viiva. Eikä se ole mekaaninen vaan filoso-finen kysymys.

Kyllä muittenkin mukulat seiniä suttasivat, mutta tämä oli jotakin poikkeuksellista. Positiivistaasiassa on se, että niin pieni lapsi ei vielä kärsi taiteil-lessaan – niinpä minäkin vedin viivaani reippaastilaulaen:

Kapteeni katsoi horisonttihin!

”Vuoden paras esikoiskirja. Ei hullumpi saa-vutus. Heti huipulle.”JUKKA PETÄTT JÄ, HELSINGIN SANOMAT 17.11.2005

”Päählö ja romaanin vähintään kolmitulkin-tainen nimi käyvät näytteiksi kirjan nokke-luudesta. Nokkeluus ei ole irrallista vaan osa Toivo Päählön persoonaa: hän hallitsee väli-neensä, niin kynät ja pensselin kuin kielen. (...) Taidehistoriallisen faktan hän sijoittaa tekstiin törröttämättömäksi. Ihailen.”KAISA NEIMALA, SUOMEN KUVALEHTI 47/2005

”Puhe loppuu siihen, mistä taide alkaa. (...) Toivon mukaan on kollaasi ensinnäkin siitä, mitä taiteilijuus ehkä voi olla. Toiseksi romaa-ni kertoo siitä, miten taiteilijuutta muovataantaideinstituutiosta ja julkisuudesta käsin.”SAARA KESÄVUORI,ÄÄ AAMULEHTI 9.12.2005

JUHANI KÄNKÄNEN (s. 1966 ) on vantaalai-nen kirjailija. Hänen ensimmäinen romaanin-sa Toivon mukaan (Teos, 2005) voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon parhaastaesikoisteoksesta. Toisessa romaanissaanKilttipakko (2007) hän käsitteli modernin työ-elämän hullunkurisuuksia. Kolmas romaaniElämäni mustimmat hetket ilmestyi syksyllä 2011 ja oli arvostelumenestys sekin.

Känkänen on opiskellut Taideteollisessakorkeakoulussa ja Kriittisessä korkeakou-lussa. Känkänen on kotoisin Forssasta, jonka ulkokentillä ja kuplahallissa hän pelasilapsena ahkerasti jääkiekkoa. Lopullisestauravalinnasta parhaan todistuksen antoihänen poikansa, joka 2-vuotiaana totesi päivä-kodissa vanhempiensa ammateista: ”Äiti käytöissä ja isi tekee kotona palapeliä”.

50

UUSINTAPAINOKSET

RAIJA ORANENMaan aamu 1–4

MAAN AAMU (MAAN AAMU 1, ALK. GUMMERUS, 1995)

LUOKITUS T84.2

110 X 178 MM, NIDOTTU, 700 SIVUA

ISBN 978-951-851-353-0

HUVIRETKI (MAAN AAMU 2, ALK. GUMMERUS, 1996)

LUOKITUS T84.2


ISBN 978-951-851-354-7

PITKÄT HIUKSET (MAAN AAMU 3, ALK. GUMMERUS, 1997)

LUOKITUS T84.2


ISBN 978-951-851-513-8

KETUNPESÄ (MAAN AAMU 4, ALK. TEOS, 2005)

LUOKITUS T84.2


ISBN 978-951-851-514-5

L ukijoiden rakastama neliosainen Maan aamu -sarja julkaistaan kokonaisuu-dessaan odotettuna pokkariversiona

maaliskuussa 2013. Orasen taitava ja his-toriallisesti tarkka kuvaus Suomesta alkaa 1910-luvulta, kun läntisen Uudenmaan Hepojärvellä, Hästsjögårdin iloluontoisessa kartanossa haaveillaan Venäjästä irrottautu-vasta, itsenäisestä ja onnellisesta kotimaasta. Suvun ja Suomen kiehtova tarina jatkuu läpi 1920- ja 1930-lukujen kärjistyvien poliittisten

suhteiden ajan, myöhemmin hyvinvoinnin ja rakentamisen tunnelmiin, ja loppua kohti yhä selvemmäksi käyvään sotaan, jonka vastapooleina olivat Euroopan kaksi dik-taattoria, Hitler ja Stalin. Viimeisessä osassa Ketunpesä (Teos, 2005) toisen maailmansodan jälkeinen Helsinki ja eritoten poliittisesti äärimmäisen vaarallinen asema Neuvostolii-ton valvontakomission hallitsemassa maassa ovat romaanin keskiönä.

GUNNAR BERNDTSON: MORSIAMEN LAULU (1881)KUVA: VALTION TAIDEMUSEO / KUVATAITEEN KESKUSARKISTO / HANNU AALTONEN

”LUKIJA SIIS VOI RAIJAN AVULLA YMMÄRTÄÄ SEN MITÄ HISTORIASSA ON TAPAHTUNUT VAIKKEI ITSE OLISI OLLUT PAIKALLA.” – NIKLAS HERLIN


50

UUSINTAPAINOKSET

RAIJA ORANENMaan aamu 1–4

MAAN AAMU(MAAN AAMU 1, ALK. GUMMERUS, 1995)

LUOKITUS T84.2


ISBN 978-951-851-353-0

HUVIRETKI (MAAN AAMU 2, ALK. GUMMERUS, 1996)

LUOKITUS T84.2


ISBN 978-951-851-354-7

PITKÄTÄÄ HIUKSET(MAAN AAMU 3, ALK. GUMMERUS, 1997)

LUOKITUS T84.2


ISBN 978-951-851-513-8

KETUNPESÄ (MAAN AAMU 4, ALK. TEOS, 2005)

LUOKITUS T84.2


ISBN 978-951-851-514-5

L ukijoiden rakastama neliosainen Maanaamu -sarja julkaistaan kokonaisuu-dessaan odotettuna pokkariversiona

maaliskuussa 2013. Orasen taitava ja his-toriallisesti tarkka kuvaus Suomesta alkaa 1910-luvulta, kun läntisen Uudenmaan Hepojärvellä, Hästsjögårdin iloluontoisessa kartanossa haaveillaan Venäjästä irrottautu-vasta, itsenäisestä ja onnellisesta kotimaasta. Suvun ja Suomen kiehtova tarina jatkuu läpi1920- ja 1930-lukujen kärjistyvien poliittisten

suhteiden ajan, myöhemmin hyvinvoinninja rakentamisen tunnelmiin, ja loppua kohtiyhä selvemmäksi käyvään sotaan, jonkavastapooleina olivat Euroopan kaksi dik-taattoria, Hitler ja Stalin. Viimeisessä osassa Ketunpesä (Teos, 2005) toisen maailmansodanjälkeinen Helsinki ja eritoten poliittisestiäärimmäisen vaarallinen asema Neuvostolii-ton valvontakomission hallitsemassa maassaovat romaanin keskiönä.

GUNNAR BERNDTSON: MORSIAMEN LAULU (1881)KUVA: VALTION TAIDEMUSEO / VV KUVATAITEEN KESKUSARKISTO / HANNU AALTONEN

”LUKIJA SIIS VOI RAIJAN AVAA ULLA YMMÄRTÄÄTT SEN MITÄTTHISTORIASSA ON TAPAPP HTUNUT VAIKKEI ITSE OVV LISI OLLUT PAIKAPP LLA.” – NIKLAS HERLIN


51515151515151515151515151115151551551515515515

52

Henkilökunta / Staff Toimitusjohtaja / Managing DirectorANTTI PAJAMO+358 (0)400 170 501

Kustantaja / PublisherSILJA HIIDENHEIMO+358 (0)40 772 3677

Myyntipäällikkö / Sales & Foreign Rights ManagerHEIDI JOHANSSONtel + 358(0)50 568 9388

Toimituspäällikkö / Publishing ManagerELIA LENNES+358 (0)40 720 6310

Tiedotuspäällikkö / Publicity ManagerJUSSI KAISJOKItel +358 (0)50 523 9404

Kustannustoimittaja / EditorMAARIT HALMESARKA+358 (0)44 302 1220

Kustannustoimittaja / EditorJUSSI TIIHONEN +358 (0)44 302 1223

Graafinen suunnittelija / Graphic DesignerJENNI SAARI +358 (0)44 053 0880

Assistentti / AssistantNIINA TIAINEN+358 (0) 20 743 1250

Hallituksen puheenjohtaja / Chairman of the BoardNIKLAS HERLIN+358 (0)400 417 328

Hallitus / BoardNIKLAS HERLINPuheenjohtaja / Chairman

ILKKA HIIDENHEIMO

ASKO KALLONEN

ANTTI PAJAMO

PUHELIN / TEL

+358 (0)20 743 1250

SÄHKÖPOSTI / EMAIL

[email protected]

[email protected] / [email protected]

52

Henkilökunta / Staff Toimitusjohtaja / Managing DirectorANTTI PAPP JAMO+358 (0)400 170 501

Kustantaja / PublisherSILJA HIIDENHEIMO+358 (0)40 772 3677

Myyntipäällikkö / Sales & Foreign Rights ManagerHEIDI JOHANSSONtel + 358(0)50 568 9388

Toimituspäällikkö / Publishing ManagerELIA LENNES+358 (0)40 720 6310

Tiedotuspäällikkö / Publicity ManagerJUSSI KAISJOKItel +358 (0)50 523 9404

Kustannustoimittaja / EditorMAARIT HALMESARKA+358 (0)44 302 1220

Kustannustoimittaja / EditorJUSSI TIIHONEN +358 (0)44 302 1223

Graafinen suunnittelija / Graphic DesignerJENNI SAARI +358 (0)44 053 0880

Assistentti / AssistantNIINA TIAINEN+358 (0) 20 743 1250

Hallituksen puheenjohtaja / Chairman of the BoardNIKLAS HERLIN+358 (0)400 417 328

Hallitus / BoardNIKLAS HERLINPuheenjohtaja / Chairman

ILKKA HIIDENHEIMO

ASKO KALLONEN

ANTTI PAPP JAMO

PUHELIN / TEL

+358 (0)20 743 1250

SÄHKÖPOSTI / EMAIL

[email protected]

[email protected] /[email protected]

53

In BriefTeos is an independent publishing house that focuses on publishing fiction and nonfiction in Finnish. Our selection of books covers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction. In addition, a few translations of international classics are published each year.

We aim to publish around 40–50 books a year. Keeping the number of titles at a reasonable level allows everyone not only to do their work well, but to enjoy doing it. The writer has time to write, the editor has time to edit, and the graphic artist can plan the book’s layout with care. The printing house has enough time to prepare the physical form of the book, and marketing can be tailored to suit each title individually. Our business idea is simple: we want to publish good books. Publishing books is not alchemy: it simply means making books and selling them. And it is our ambition to do that as well as we can.

We feel it is important to respect all the parties involved in creating a book, as they are also the people who make Teos what it is: writers, editors, translators, graphic artists, printers, booksellers and above all, readers. All who join Teos share a deep love of

literature and reading. Teos’ authors include internationally recognized writers, such as Leena Krohn, Johanna Sinisalo, Leena Parkkinen, Monika Fagerholm, Ulla-Lena Lundberg, Mari Mörö and Mikko Rimminen.

Teos will continue to focus on Finnish literature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud.

In the autumn of 2007, Teos launched a translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Borges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel and Robert Walser. Forthcoming titles include works by Thomas Pynchon and Wilhelm Genazino.

Furthermore, Teos has launched the Teos & Söderströms series together with publishing house Söderströms & Co in 2008. The aim of the series – nowadays called Teos & Schildts & Söderströms – is to publish works by interesting Finland-Swedish authors in Finnish.

www.teos.fi

53

In BriefTeos is an independent publishing housethat focuses on publishing fiction and nonfiction in Finnish. Our selection of bookscovers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction. In addition, a few translations of international classics are published each year.

We aim to publish around 40–50 books a year. Keeping the number of titles at areasonable level allows everyone not only to do their work well, but to enjoy doing it. The writer has time to write, the editor has time to edit, and the graphic artist can plan the book’s layout with care. The printing househas enough time to prepare the physical form of the book, and marketing can be tailored to suit each title individually. Our business ideais simple: we want to publish good books.Publishing books is not alchemy: it simply means making books and selling them. And it is our ambition to do that as well as we can.

We feel it is important to respect all the parties involved in creating a book, as theyare also the people who make Teos whatit is: writers, editors, translators, graphic artists, printers, booksellers and above all, readers. All who join Teos share a deep love of

literature and reading. Teos’ authors include internationally recognized writers, suchas Leena Krohn, Johanna Sinisalo, Leena Parkkinen, Monika Fagerholm, Ulla-Lena Lundberg, Mari Mörö and Mikko Rimminen.

Teos will continue to focus on Finnishliterature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud.

In the autumn of 2007, Teos launcheda translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Borges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel and Robert Walser. Forthcoming titles include works by Thomas Pynchon and Wilhelm Genazino.

Furthermore, Teos has launched theTeos & Söderströms series together with publishing house Söderströms & Co in 2008. The aim of the series – nowadays called Teos & Schildts & Söderströms – is to publish works by interesting Finland-Swedish authors in Finnish.

www.teos.fi

kustannusosakeyhtiö teoksen kevät 2013

Documents