ajankuvia, käsitteitä ja kehityskulkuja · 2019. 5. 29. · väitöskirjan synty edellyttää...

ELIAS PEKKOLA

Korkeakoulujen professio Suomessa

Ajankuvia, käsitteitä ja kehityskulkuja

AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJAEsitetään Tampereen yliopiston

johtamiskorkeakoulun johtokunnan suostumuksellajulkisesti tarkastettavaksi Tampereen yliopiston

Pinni B:n luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere,2. päivänä joulukuuta 2014 klo 12.

TAMPEREEN YLIOPISTO

ELIAS PEKKOLA

Korkeakoulujen professio Suomessa

Ajankuvia, käsitteitä ja kehityskulkuja

English abstract

Acta Universi tati s Tamperensi s 2003Tampere Universi ty Pres s

Tampere 2014

AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJATampereen yliopistoJohtamiskorkeakoulu

Copyright ©2014 Tampere University Press ja tekijä

Kannen suunnitteluMikko Reinikka

Acta Universitatis Tamperensis 2003 Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1492ISBN 978-951-44-9653-0 (nid.) ISBN 978-951-44-9654-7 (pdf )ISSN-L 1455-1616 ISSN 1456-954XISSN 1455-1616 http://tampub.uta.fi

Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes PrintTampere 2014 441 729

Painotuote

Myynti:[email protected]://granum.uta.fi

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.

Sallalle, Oivalle ja pikkuiselle

4

Kiitokset

Väitös on sosiaalisten suhteiden ja sattumien summa – ainakin omassa tapauksessani. Väitellessään väittelijä halusi tai ei uusintaa yhteisönsä valtarakenteita ja perinteitä sekä toivottavasti, edes hivenen, uudistaa käsitystämme ympäröivästä yhteiskunnasta. Kirja on tiedeyhteisön ajatusten, ympäröivän todellisuuden sekä perheen ymmärryksen ja kannus-tuksen sekä kollegoiden pitkämielisyyden ja periksiantamattomuuden lopputulos, jonka väittelijä siirtää paperille. Kasa paperia ei vielä ole opinnäyte eikä sana toisen perässä muodosta tietoa. Tarvitaan tukea, voimaa, valtaa ja vastuuta, jotta sanoista tulee tutkinto ja tekstistä tiedettä.

Väitöksen merkitys ammatilliselle kasvulle on tapauksessani korostunut, sillä väitös on syntynyt osana ammatillista arkeani ja työyhteisössä tekemää työtäni. Tämän lisäksi väitök-seni teema käsittelee omaa työtäni – eräässä mielessä omaa identiteettiäni. Haluan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat osallistuneet tutkimukseni ja tutkintoni tekemiseen. Näitä henkilöitä löytyy johtamiskorkeakoulun käytäviltä kaikista kerroksista, tutkinto-ohjelmista ja hallinnosta. Lista tässä esitettäväksi olisi liian pitkä. Tämän lisäksi haluan erityisesti kiittää tiedeyhteisön nimetöntä tukea, joka on suunnannut työtäni referee-arvioiden muodossa sekä lukuisilla konferenssi-, kehitysyhteistyö- ja tutkimusmatkoillani.

Väitöskirjan synty edellyttää kokemukseni mukaan kolmea asiaa eli sydäntä, päätä ja lihaksia sekä näiden vuorovaikutusta. Erinomaisina arjen airueina ovat toimineet työni ohjaajat. Professori Seppo Hölttä on omalla toiminnallaan osoittanut minulle sen, että tieteessä tiedon ja järjen lisäksi tarvitaan tunnetta ja sydäntä. Dosentti Jussi Kivistö on muistattunut minua siitä, että tunteen ja intohimon lisäksi tarvitaan myös tietoa ja järkeä. Professori Jari Stenvall on puolestaan osoittanut minulle, että tunne ja järki eivät riitä, vaan on mentävä, palloilutermein, maalille asti ja siihen tarvitaan voimaa ja päättäväisyyttä.

Työni ei olisi ikinä alkanut ilman professori Timo Aarrevaaran mukaansa tempaavaa toimintaa. Työni ei olisi ikinä päättynyt ilman professori Jussi Välimaan ja dosentti Turo Virtasen valistuneita lausuntoja ja lopullista tuomiota.

Kirjan viimeistelyn osaltaan mahdollistivat perhe, ystävät, useampi Markku, muutama mummo sekä, tosin tietämättään, Erkki.

Kiitos

6

Tiivistelmä

Kokoomaväitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen akateemisen profession rakennetta, mää-rittelyjä, johtamista sekä toimintaympäristöä. Väitöskirjassa etsitään vastausta tutkimuson-gelmaan, mitkä tekijät ovat keskeisiä määriteltäessä suomalaista akateemista professiota suh-teessa toimintaympäristöönsä. Tutkimusongelma rakentuu kolmen tutkimusteeman varaan, joita ovat i) profession määrittelyn ongelmallisuus, ii) erot henkilöstö ryhmien välillä sekä iii) korkeakoululaitoksen sektorierot. Väitöksen tavoitteena on lisätä akateemisen profes-sion käsitteen käyttöarvoa sekä henkilöstökysymysten tuntemusta suomalaisessa korkea-koulupoliittisessa ja tieteellisessä keskustelussa. Käsitteen analyysin avulla voidaan korkea-koulujen toimintaa, johtamista ja henkilöstörakenteita ymmärtää paremmin.

Väitöskirjatutkimus koostuu johdanto-osasta ja viidestä osatutkimuksesta. Johdanto-osassa kontekstualisoidaan akateemisen profession tutkimus korkeakoulututkimuksen ja professiososiologian avulla. Luvussa jäsennetään professiokehityksen yhteyttä valtion hallinnon muutokseen, korkeakouluorganisaatioon sekä markkinoiden ja tieteen toi-mintalogiikkaan. Toimintaympäristöä kuvataan resurssiriippuvaisuusteorian ja hallinto-historiallisen lähestymistavan avulla. Kontekstualisoinnin avulla kuvataan akateemisen profession toiminnan oikeutuksen, dynamiikkaa ja akateemisen profession kehitystä. Osatutkimuksissa syvennytään akateemisen profession ja akateemisen työn määrittelyyn, sektorierojen kuvaamiseen sekä eri henkilöstöryhmien työnkuviin. Työn kuvien osalta tarkastellaan erityisesti nuorten akateemisten työtä.

Väitöskirjan aineisto koostuu Muuttuva akateeminen professio -tutkimushankkeen Suomen osahankkeen kyselyaineistosta (N 1452). Aineiston analysoinnissa huomioidaan vertailevan kansainvälisen tutkimuksen sekä sekundääriaineistojen analyysiin liittyvät me-todologiset haasteet. Osatutkimuksien tasolla aineistoa analysoidaan kuvailevin tilastollisin menetelmin sekä ei-parametristen korrelaatio ja keskiarvotarkastelujen avulla. Tutkimuk-sessa sovelletaan myös pääkomponenttianalyysiä.

Tutkimuksen keskeisten havaintojen mukaan:Akateemisen profession tutkimus on lähtökohtaisesti yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jossa 1) keskeisessä roolissa ovat pohjoismaisessa kontekstissa valtio-ohjaus, korkeakouluorganisaatio ja akateemisen profession toiminnan oikeutus. Akateemista professiota ei voida rinnastaa korkeakoulujen akateemiseen henkilöstöön. Akatee-2) minen professio on murrostilassa. Tutkijakunnan voimakas kasvu ja korkeakoulujen tehtävien muutos on muuttanut akateemisen profession toimintaympäristöä. Toimintaympäristö on ja-kautunut selkeästi kahteen toisistaan eroavaan tilaan. Korkeakoulusektorit eroavat henkilöstön professiostatuksen osalta selkeästi toisistaan, vaikka 3) tutkintojen ja pätevyysvaatimusten kautta ne ovatkin lähentyneet toisiaan. Professionaalinen työ ja rekrytointi yliopistoissa rakentuvat tieteellisen toiminnan laadunvarmistuksen varaan. Tähän työhön vain harva ammattikorkeakoulusektorin työntekijä osallistuu.Korkeakoulusektorit eroavat merkittävästi toisistaan myös urarakenteiden osalta. Erityisesti yli-4) opistoissa profession kannalta mielenkiintoisen referenssiryhmän muodostavat uran alkuvai-heessa olevat tukijat, joiden työnkuva ja työn palkitsevuus ovat merkittävästi heikompia kuin profession ydinryhmän vastaavat. Erityisesti nuoret naiset ja opetusorientoituneet nuoret ovat ryhmä, joihin tulisi kiinnittää jatkossa huomiota. Yliopistouran alkupäätä ei voida nähdä aino-astaan profession rekrytointikanavana.

7

Korkeakoulusektorit ja yliopistot eroavat selkeästi toisistaan päätöksentekokäytänteissä. Vaikka 5) päätöksenteko on huomattavasti kollegiaalisempaa monialayliopistoissa kuin teknisissä yliopis-toissa ja ammattikorkeakouluissa, on myös monialaisten yliopistojen johtamiskulttuuri mana-geriaalista. Kollegiaalisuutta päätöksenteossa ja tasavertaisuutta johtamisessa ei tule siis sekoittaa toisiinsa.

Väitöskirjatutkimus antaa aihetta jatkaa akateemisen profession tutkimusta erityisesti hen-kilöstövoimavarojen johtamisen näkökulmasta sekä tutkijakunnan roolin osalta. Molem-mat tutkimuslinjat edellyttävät yliopistojen muuttuvan tehtäväkentän ja toimintaympäris-tön sekä urarakenteiden analyysiä.

8

Abstract

In this article based dissertation the definitions, structure, management and environment of the Finnish academic profession are examined. The doctoral thesis answers the research question: “How the Finnish academic profession can be defined and how it is determined in relation to its environment?”. The research question is based on three themes of research which are i) the problematic nature of the definition of the academic profession ii) differences between the subgroups of staff and iii) the sectoral differences of the Finnish higher education system. The objective of the dissertation is to increase the utility of the concept of academic profession and the knowledge of staffing in policy making and academic discussion on higher education in Finland.

The dissertation consists of an introduction and five articles. In the introduction the study of the academic profession is contextualised with the help of higher education studies and the sociology of rofessions. In the introductory chapter, the development of the academic profession in the context of changing environment, is analysed. The environment is described with the help of the resource dependency theory and through a historical approach. In the articles, the definitions of the academic profession and academic work, the description of sectoral differences and the work of different subgroups of staff are studied in more detail.

The empirical material of the doctoral thesis is composed of Finnish survey data (N 1452) collected under the international Changing Academic Profession research project. In the analysis of the data attention is paid to the methodology of the comparative international survey and the methodological challenges related to the analysis of secondary data. At the level of articles, the material is analysed with descriptive statistical methods and non-parametrical correlations and comparisons of averages. In the study, a principal component analysis is also adapted.

According to the main observations of the study:The study of the academic profession is, in a Nordic context, is a part of the field of social 1) sciences with emphasis on policy and steering, university organisation and the legitimacy of the academic profession The academic profession is not equal to the academic staff of higher education institutions. The 2) growth of the number of research staff and the changes in the tasks of the higher education institutions have transformed the environment of the academic profession. The environment has been clearly divided into two distinctive settings. The higher education sectors differ clearly in the professional status of the academic staff, even 3) though they have approached each other through the degrees and proficiency requirements. In the universities, professional work and recruiting are based on t quality assurance of scientific work. Only a few workers of the polytechnic (AMK) sector participate in this work. The higher education sectors differ significantly also in their career structures. Especially in the 4) universities the vertical differentiation of the workforce is evident. The rewards of the work for young academics are significantly weaker than for those in the core group of the profession. Young women and young academics with teaching -orientation are the groups to which attention should be paid in the future. The first stages of the university career cannot be seen only as a channel for recruitment to the profession. The higher education sectors and higher education institutions differ clearly from each other 5) in decision-making. Even though the decision-making is considerably more collegial in the

9

comprehensive universities than in the technical universities and in polytechnics, the management culture is considered managerial also in comprehensive multidisciplinary universities. Thus, collegiality in decision-making and the equality in organisational management should not be mixed with each other.

The results of the study stress the importance of continuing research on the academic profession from the angles of the management of human resources and the role of the researchers in academic organisations. Both should be done with an approach focusing on the changing environment and taking into account the new role of higher education.

11

SiSältö

OSA 1: JOhdAntOeSSee Käsitteitä ja kehityskulkuja

1 VäITöSKIrJATuTKIMuS, AINEISTO JA MENETELMäT 17 1.1 Luvun tavoite ja tarkoitus 17 1.2 Miksi tutkia akateemista professiota? 17 1.3 Tutkimusongelma ja tutkimuksen rakenne 28 1.4 Aineistot ja menetelmät 32

2 AKATEEMISEN PrOFESSION TuTKIMuS 39 2.1 Luvun tavoite ja rakenne 39 2.2 Korkeakoulututkimus – tutkimuksen ala 39 2.3 Professiotutkimus – tutkimukseni professio 48 2.4 Korkeakouluhallinnon tutkimus, akateeminen professio ja

hallinnon tutkimus 59

3 KOrKEAKOuLuTuS TOIMINTAYMPärISTöNä 61 3.1 Luvun tavoite ja rakenne 61 3.2 Toimintaympäristö 61 3.3 Korkeakoulupolitiikan politiikkalinjauksien kehitys,

henkilöstöpolitiikka ja akateeminen professio 67 3.4 Toimintaympäristön muutos ja korkeakoulututkimuksen valtavirta 75

4 KOrKEAKOuLuJEN PrOFESSIO 78 4.1 Luvun tavoite ja rakenne 78 4.2 Akateeminen professio, professiojärjestelmä ja professiopiirteet 78 4.3 Akateeminen professio, professiojärjestelmä ja profession toimivalta 87 4.4 Akateeminen professio ja valtio 90 4.5 Professio ja organisaatio 92 4.6 Professio ja yleinen mielipide (tiede ja markkinat) 95 4.7 Akateemisen profession toiminnan oikeutus 96 4.8 Akateemisen profession arvoihin vaikuttavat yhteiskunnalliset voimat 98

12

5 JOHTOPääTöKSET:AKATEEMISEN PrOFESSION JA TOIMINTAYMPärISTöN MuuTOS 104

5.1 Luvun tavoite ja rakenne 104 5.2 Akateemisen profession tutkimus, haaste professiotutkimukselle ja

korkeakoulututkijoille 104 5.3 Akateemisen toimintaympäristön muutos ja profession kehitys 106 5.4 Akateemisen profession toimintakentät ja dynamiikka 110 5.5 Osatutkimuksien keskeiset tulokset 115 5.6 Lopuksi: varjoista valoon 121

6 KESKuSTELu JA JATKOTuTKIMuS 127

Lähteet 132Liitteet 153

OSA 2: OSAtUtKIMUKSetAjankuvia ja käsitteitä 173

Pekkola Elias (2014). I Academic Work Revised: From Dichotomies to a Typology. Workplace, 23, 11-22

Aarrevaara Timo, Dobson Ian & Pekkola Elias. (2011). II CAPtive academics: An examination of the binary divide in Finland. Teoksessa: William Locke, William K. Cummings & Donald Fisher (eds.) Changing Governance and Management in Higher Education: The Perspectives of the Academy. Dor-drecht: Springer

Pekkola Elias. (2009). III Akateeminen professio Suomessa - valtakeskittymä vai kolmen luokan työntekijöitä? Politiikka 51:4, 268–290.

Pekkola Elias (2011). IV Kollegiaalinen ja manageriaalinen johtaminen suomalai-sissa yliopistoissa. Hallinnon tutkimus 1, 37-55.

Pekkola Elias (2010). V Nuorten yliopistolaisten työn palkitsevuus ja sen merkitys akateemisen uran houkuttelevuudelle. Työelämän tutkimus 2, 145–159

15

OSA 1

JOHDANTOESSEE

Käsitteitä ja kehityskulkuja

17

1

VÄITÖSKIRJATUTKIMUS, AINEISTO JA MENETELMÄT

Luvun tavoite ja tarkoitus1.1 Johdannon tarkoitus on tutustuttaa lukija väitöskirjatutkimuksen kysymyksenasetteluun, rakenteeseen sekä osatutkimuksiin. Tämän lisäksi luvun tavoitteena on perehdyttää lukija akateemisen profession tutkimuksen kannalta keskeisiin kehityskulkuihin ja samalla perus-tella tutkimuksen tarpeellisuutta. Johdannon luvussa 1.2 esitetään kolme keskeistä syytä akateemisen profession tutkimukselle. Näitä ovat akateemisen profession käsitteen haas-teellisuus, akateemisen profession suuri kansantaloudellinen ja poliittinen merkitys sekä akateemisen profession historiallisen ja juridisen kehityksen murros. Luvussa 1.3 esitetään tutkimuksen tutkimusongelma ja rakenne sekä osatutkimukset.

Miksi tutkia akateemista professiota?1.2 Korkeakoulujen toimintaympäristö, resurssit ja toiminnan laajuus ovat muuttuneet mer-kittävästi viimeisimmän kolmen vuosikymmenen aikana. Tämän vuoksi akateemisen pro-fession, korkeakoulupolitiikan ja -hallinnon tutkimuksessa on viime aikoina kiinnitetty kasvavaa huomiota markkinaohjauksen problematiikkaan. useat tutkijat ovat myös analy-soineet valtio-ohjauksen muutosta ja monimutkaistumista paikallistumisen, alueellistumi-sen, kansainvälistymisen ja globalisaation näkökulmista. Yliopistojen sisäiset valtasuhteet ja akateeminen professio ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Korkeakoulujen keskeisimmän resurssin, akateemisen henkilöstön, tutkimus on ollut Suomessa melko vähäistä. Samaan aikaan akateemisen profession käsite on ollut liikkeessä, eikä sitä käsittelevää kriittistä em-piiristä analyysiä ole juuri tehty. Käsitteet liikkeessä -termiä käytän Kari Palosen tapaan ku-vaamaan käsitteitä poliittisen kielen solmukohtina. Käsitteiden poliittista luonnetta kuvaa Palosen mukaan se, että eri puolilla olevat toimijat käyttävät samoja käsitteitä antaen niille erilaisia merkityksiä. Käsitteen sisällöt poikkeavat huomattavasti toisistaan myös kulttuuris-ta toiseen. (Palonen 2003, 9.) Akateeminen professio on poliittinen käsite, sillä sen avulla määritellään tietyn henkilöstöryhmän asemaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tieteellisen

18

Elias Pekkola

keskustelun käsitteet erityisesti yhteiskuntatieteissä eivät ole arvovapaita. Tästä on aiheutu-nut kaksi keskeistä akateemisen profession tutkimukseen liittyvää ongelmaa.

Ensiksi tutkimuksessa on varsin usein unohdettu se, että akateeminen professio ja korkeakoulut eivät ole ainoastaan valtio-ohjauksen ja markkina-allokaation kohteita, vaan ne aktiivisesti muokkaavat omaa toimintakenttäänsä. Toiseksi korkeakoulututkimuksessa on korkeakoulut ja akateemisen professio rinnastettu toisiinsa. Akateeminen professio on rinnastettu varsin usein yliopisto-organisaatioon tai sen kaikkiin akateemisiin työntekijöihin (ks. mm. Akiyoshi 2009; Cloete & Maassen 2004; Metcalfe 2010; Jongbloed 2003). Tämä on vinouttanut1 akateemisen profession kriittistä tutkimusta. Yliopisto-organisaation ja profession samaistaminen toisiinsa on häivyttänyt professionaalisen vallankäytön teemat ja erityisesti sen, kuinka professio voi käyttää organisaatiorakenteita sekä valtion ohjausinstru-mentteja oman valtansa tukena, vaikka retoriikka viestisi jotain muuta (vrt. Clark 19832). Tässä tutkimuksessa peruslähtökohtana pidetään sitä, että korkeakoulut eivät ole homo-geenisia monoliittista yhteiskunnallisia toimijoita vaan löyhäsidonnaisia rakenteita, joiden sisällä toimii monia ammattiryhmiä ja sosiaalisia kerrostumia. Korkeakouluissa työskentelee häviäjiä ja voittajia, kärsiviä ja menestyjiä, alistettuja ja alistavia sekä johtajia ja johdettavia.

Akateemisen organisaation ja työn kompleksisuuden takia tutkijat ovat pohtineet akateemisen profession käsitteen mielekkyyttä. Cavalli ja Teichler (2010) pohtivat, onko akateeminen professio käsitteenä vanhentunut. Jürgen Enders (2006, 5) on puolestaan todennut, että yhtenäinen akateeminen professio-käsite saattaa olla harhaa. Hänen mu-kaansa akateeminen professio saattaa olla keinotekoinen käsite, joka viittaa ainoastaan heterogeeniseen joukkoon erilaisia ammatteja (Enders 1999, 72). Suomessa samansuun-taisen näkemyksen on esittänyt Jussi Välimaa (1995, 52) lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Kriittisellä suhtautumisella professio-käsitteeseen on ollut hieman yllättävä vaikutus tutkimukseen: käsitettä ei ole edes yritetty määritellä sen runsaasta käytöstä huolimatta – kriittinen analyysi on kadonnut kritisoinnin alle. Profession määrittelyjä saakin etsiä 1990- ja 2000-lukujen korkeakoulututkimuksesta pääosin sivulauseista.

Toiset tutkijat ovat kuitenkin päätyneet jatkamaan empiirisiä ja käsitteellisiä ponniste-luja. Käsitteen haastavuus ei tarkoittakaan sitä, ettei siihen kannattaisi tarttua. Väitöskirja-tutkimuksessa seurataan Høstakerin (2000, 132) viitoittamaa polkua:

Compared with such classical professions as doctors and lawyers the notion of an academic profession may be problematic. It is important to see this notion in our context more like an

1 Yhtenä syynä korkeakoulututkimuksen vinoutumiseen voidaan nähdä sen keskeisimmän vaikuttajan Clarkin käsitteistön väärinymmärrys. Käsitellessään korkeakoulujärjestelmiä Clark luokittelee järjestel-miä niiden toimintaan vaikuttavien yliopistojen ulkoisien ohjausvoimien avulla. Ohjausvoimina Clark mainitsee valtion, markkinat ja akateemisen oligarkian. Akateeminen oligarkia ei ole yliopiston, akateemisen työn, akateemisen työntekijän tai tutkijakunnan synonyymi. Vaikka yliopisto-organisaatio on keskeinen akateemisen profession toimintaedellytys, ei akateemisen profession etua voi samaistaa yliopiston tai kor-keakoulutuksen eduksi. Clarkin (1983, 139) mukaan ”National systems may be coordinated primarily by such oligarchs, for good or bad, rather than by either political-bureaucratic dictate or market-type interaction”.

2 Clarkin mukaan näennäisesti neutraalin byrokratian taakse on voinut kehittyä hierarkkinen valtarakenne. Hän kuvaa sitä luonnehtimalla byrokratiaa valebyrokratiaksi, joka tukee paroni-professoreiden valtaa: Mo-reover, as professors in some systems acquire fixed lots in national bureaucracies they accumulate protected rights and privileges that strengthen personal rule – an outcome opposite to the intention of bureaucratic order. -- The unitary administrative frame work can help turn professors into barons. (Clark 1983, 111). State authority has functioned largely as a mock bureaucracy, a facade of public control behind which senior professors have had primary power. (Clark 1983, 140)

19

Aineisto ja menetelmät

open question or a regulative idea for our investigation. Professional and disciplinary allegian-ces may represent alternative points of identification for university teachers that impede the emergence of a specific academic profession. An academic profession must somehow be united across disciplinary boundaries and extramural professional obligations.

Keskustelua akateemisen profession käsitteen mielekkyydestä on käyty myös kansainväli-sessä Muuttuva akateeminen professio (Changing Academic Profession - CAP) -hankkees-sa, jonka Suomen aineistoon käsillä oleva tutkimus perustuu. Tutkimushankeen kansain-välinen tutkijajoukko tarttui profession määrittelyongelmaan suunnitellessaan hankkeen toteutusta. Kansallisten kontekstien erilaisuuden vuoksi akateemisen profession määri-telmässä päädyttiin kompromissiin akateemisen henkilökunnan ja professoraatin välillä. CAP-tutkimushankkeessa määritelty professio ei saa siis kaikkia professiotutkimukselle tyypillisiä profession piirteitä mutta ei myöskään esiinny akateemista henkilöstöä tarkoitta-vassa yleismerkityksessä3. (Brennan et al. 2007, 163.) Profession määrittely otoksentekovai-heessa sai CAP-hankkeessakin kansainvälisestä koordinoinnista huolimatta varsin erilaisia muotoja eri maissa (Aarrevaara & Pekkola 2012).

Yksi käsillä olevan väitöskirjatutkimuksen tehtävistä on pyrkiä jäsentämään Høstakerin edellä mainittua avointa kysymystä Suomen osalta kansainvälisen tutkimuksen Suomen aineiston avulla. Tässä tutkimuksessa ei siis esitetä ainoastaan yhtä professiokäsitettä, joka toi-misi tutkimuksen operationaalisena työkäsitteenä. Tutkimuksessa käsitettä lähestytään monista eri näkökulmista ja pyritään ymmärtämään sen moniulotteisuutta.

Tutkimuksen tarvetta korostaa kolme seikkaa. Ensinnäkin jo edellä mainituista syistä akateemisen profession käsitettä on syytä problematisoida, jotta yliopistojen sisäiset valta- ja voimasuhteet tulevat näkyviksi. Toiseksi akateemisen profession tutkimusta perustelee sen kansallinen poliittistaloudellinen merkitys. Kolmanneksi akateemisen profession tutkimus on tärkeää juuri nyt, sillä akateemisen profession toimintaympäristönmuutos on saavuttanut eräänlaisen kulminaatiopisteen, kun viimeisten vuosikymmenien muutokset ovat kodifioitu Suomessa uuteen yliopistolakiin.

AkAteeminen professio - yksi vAi useitA?Burton Clarkin (1987b) yhdysvaltalaista akateemista professiota käsittelevän kirjan ni-mi ”Small Worlds Different Worlds” kuvaa hyvin yleistä käsitystä akateemisen profession pirstaloitumisesta. Nimi jättää kuitenkin varjoonsa akateemisen profession toisen yhte-näisemmän puolen, joka eksplisiittisesti mainitaan vasta teoksen viimeisillä lehdillä. Clark päättää nimittäin teoksensa tiivistämällä käsityksensä akateemisesta professiosta sloganiin ”the one and the many”. Myös hän nostaa akateemisen profession tutkimuksen haasteeksi molemmat tutkimukselliset linjat ja niiden jännitteet. (Clark 1987c, 397–398.) Tässä tut-kimuksessa akateemista professiota lähestytään lähinnä siten, että oletus ”yhden” olemassa olosta on mahdollinen.

Tyypillisimmin akateemisen profession yhtenäisyyttä on perusteltu tiedeinstituution jakamien universaalien arvojen, kuten akateemisen vapauden ja totuuden tavoittelun, avulla. Profession yhteinen arvoperusta on kuitenkin kyseenalaistettu monissa tutkimuk-sissa. Yhtenäisyyden ja jatkumoiden sijaan on haluttu kiinnittää huomio profession ja

3 Toisissa viimeaikaisissa vertailevissa kansainvälisissä tutkimuksissa on päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Pro-fessiota käytetäänkin edelleen synonyymisena ilmaisuna professoraatille (esim. Althbach et al. 2012).

20

Elias Pekkola

akateemisen työn edellytysten muutoksiin ja murroksiin. Erityisesti tieteenalakulttuurien erot, toisen maailmansodan jälkeinen korkeakoulutuksen massoittuminen sekä akateemisen työn diversifikaatio ovat olleet tutkijoiden mielenkiinnon kohteina 1980-luvulta lähtien (Clark 1987b, 25, 69; Teichler 2003; Cavalli & Teichler 2010).

Tieteenalaerot ovat olleet viime vuosikymmeninä keskeinen taustamuuttuja ja tutki-muksen kohde tutkittaessa akateemista työtä ja henkilöstöä. Tieteenalojen kulttuurista hajautumista on alettu mallintaa teoreettisesti 1970-luvulta lähtien4. Tieteenalaerojen vuoksi myös akateemisen profession tutkimus yhtenä yhtenäisenä professiona on kyseen-alaistettu. Akateemisen profession tutkimuksen keskeinen edelläkävijä Donald Light jr. (1974) kirjoitti jo ennen tieteenalakulttuurien tutkimuksellista kukoistusta, ettei yhtä yhtenäistä akateemista professiota ole. Tieteenalakulttuurien tutkimuksen uranuurtajan Becherin (1989) tutkimuksiin pohjautuen moni tutkija on kääntänyt katseensa yhtenäisestä professiosta tieteenalaerojen ja ominaispiirteiden tarkasteluun.

Tässä tutkimuksessa haastetaan valtavirtatulkinta ja erotetaan akateeminen professio akateemisesta henkilöstöstä omaksi tieteenalarajat ylittäväksi kokonaisuudeksi. Tieteenalat nähdään profession tapana oikeuttaa toimintaansa pirstaloituvassa jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen perusvalinta olisi todennäköisesti ollut Becherin hyväksyt-tävissä, sillä hän puolsi käsitystä akateemisen profession olemassaolosta (Becher 1987). Hän muistuttaa tutkijoita siitä, että tieteenalakulttuurit ovat ainoastaan yksi näkökulma korkeakouluorganisaatioihin ja niissä tehtävään työhön5.

Tutkimus jatkaa kansallisella tasolla Koganin ja kumppaneiden (1994, 31) henki-löstöpolitiikkaa käsittelevässä teoksessaan aloittamaa pohdintaa akateemisen profession yhtenäisyydestä:

The academic profession is, then, by no means undifferentiated. --- In the statuses accorded, in numbers of staff and in proportions of senior to junior staff, systems differ greatly, and there are also wide differences within national systems. These facts make it all surprising that acade-mics from different countries find so much in common with each other when working on the academic content of their research and scholarship. The international dimension of knowledge and scholarship override the differences in material provision and legal and social statuses. Is this perhaps proof of a common culture or essentialism?

Tieteenalaerojen lisäksi akateemisen profession viimeaikaisessa tutkimisessa sosioekono-misten jakolinjojen merkitys on korostunut. Akateemisen profession sisälle on syntynyt ainakin kaksi toisistaan erottuvaa ryhmää. Toisen ryhmän muodostavat pysyvissä virka- tai työsuhteissa olevat akateemiset, joiden työsuhteelle ominaista on pysyvyys. Toisen ryhmän muodostavat projekti-, määräaikais- ja pätkätyöläiset, joiden työtä leimaa epävarmuus.

4 Tieteenalaeroista ovat kirjoittaneet muun muassa Kolb (opiskelutyylit) ja Biglan (tutkimus). He päätyivät jakamaan akateemisen kentän ns. koviin ja pehmeisiin tieteisiin sekä soveltaviin ja perustutkimusaloihin. Heidän työtänsä on jatkanut Tony Becher hahmottelemalla akateemisia heimoja. (Kolb 1981; Biglan 1973 a ja b; Becher 1989; ks. myös Ylijoki 1998, 55–58, johtamisen osalta Kekäle 1997)

5 Becher on kuvannut akateemisen profession tutkimuksen mahdollisuuksia ja perspektiivejä verraten tut-kimusta avaruussukkulan laskukiitoon (Becher 1987, 271–273). Sukkulan lähestyessä maata ohjaimissa olevat avaruuslentäjät näkevät ensiksi sinisen pallon, hetken päästä he erottavat jo meret ja mantereet, kaupungit ja kaupunginosat. Lopulta he erottavat pienetkin yksityiskohdat, kuten tiet ja talot, ja viimein yksilöt. Samaan tapaan sosiaalisten ilmiöiden tutkimuksessa perspektiivillä on merkitystä. Mitä lähem-mäksi tutkimuskohdetta mennään, sitä moninaisemmaksi se havaitaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laajempi perspektiivi olisi väärä. Becher on taipuvainen ajattelemaan, että akateemista professiota voi-daan tarkastella yhtenä professiona. Hän täsmentää näkemystään toteamalla, että akateemisen profession ymmärtäminen edellyttää kuitenkin sen sisäisen diversiteetin ymmärtämistä (Becher 1987, 273).

21


Kansainvälisestikin arvioituna erot keskuksen ja periferian välillä ovat lisääntyneet ja ”aka-teemisten irtolaisten” määrä kasvanut. (Ylijoki 2008, 78; Enders 1999; Pirttiä & Eriksson-Piela 2004, 12–13; Finkelstain 2010, 145–150; Cavalli & Teichler 2010; Kogan et al. 1994, 58–59.) Tutkimuksellisesti uudelleen muotoillun jakolinjan syntyminen on vahvis-tanut tutkimuksessa näkemystä siitä, että akateemista professiota tulisi edelleen tarkastella myös yli tieteenalarajojen.

Yhdysvaltalainen intellektuaalisen historian tutkija Luis Menand on pohtinut nykyisen tieteenalarakenteen merkitystä akateemiselle toiminnalle. Hän näkee tieteenalat ensisijai-sesti tapana organisoida tietoa ja hallinnoida organisaatiota. (Menand 1996, 18.) Menandin mukaan tieteenalat ovat kallis tapa taata akateeminen vapaus ja toiminnan jatkuvuus:

The structure of diciplinarity that has arisen with the modern research university is expensive; it is philosophically weak; and it encourages intellectual predictability, professional insularity, and social irrelevance. It deserves to be replaced. But if it is replaced, it is in interest of everyone who values the continued integrity of teaching and inquiry to device a new institutional structure that will perform the same function. Otherwise academic freedom will be killed by the thing that, in America, kills most swiftly and surely: not bad ideas but lack of money. (Menand 1996, 19.)

Menandin puheenvuoro on tälle tutkimukselle merkityksellinen kolmella tapaa. Ensinnä-kin Menand nostaa esiin seikan, jonka harva uskaltaa sanoa ääneen: tutkimuksen organi-soituminen tieteen- ja oppialoille on alisteista oligarkian rautaisille laeille6, siis tapa pyrkiä maksimoimaan omat hyödyt. Toiseksi Menandin puheenvuoro nostaa esiin tämänkin tut-kimuksen lähtökohtana olevan ajatuksen siitä, että tieteenalojen yläpuolella on olemassa arvojärjestelmä, joka yhdistää eri alojen oppineita toisiinsa. Kolmanneksi Menand tunnis-taa akateemisen profession kannalta keskeisimmän muuttujan eli sen yhteiskunnallisen toi-minnan hyväksyttävyyden. Pelkkä profession sisäinen arvorakennelma ei riitä akateemisen toiminnan oikeutukseksi7.

merkittävä kAnsAllinen resurssi: menoerä jA voimAvArA?Käsillä olevan tutkimuksen aineistonkeruu ajoittui vuosien 2007–2008 vaihteeseen8. Aineis-to kertoo yhden ajanjakson päättymistilanteesta eli 1970-luvulla valtiollistettujen itsehallin-nollisten suomalaisten yliopistojen viimeisistä vuosista valtionvirastoina. Aineistoa kerättä-essä oli tiedossa, että yliopistolaitos ei olisi enää samanlainen tuloksia julkaistaessa. Aineis-tonkeruun ajankohdalla on kuitenkin etunsa, sillä 1990–2000-luvun suurista muutoksista huolimatta jonkinlaiset vertailun kiintopisteet (mm. virkarakenne) aikaisempiin tutkimuk-siin olivat edelleen olemassa9. Tutkimus tarjoaa tärkeän seurantatiedon lisäksi informaatiota kansallisesti merkittävästä resurssista, jonka sääntely on muuttunut merkittävästi.

6 Oligarkian rautaiseksi laiksi kutsutun periaatteen on muotoilu robert Michels 1900-luvun alkupuolella. Michelsin mukaan kaikissa organisaatioissa on tendenssi, jonka mukaan valta keskittyy harvoille. Näin ollen hänen mukaansa kaikki organisaatiot ovat elitistisiä. (Michels 1986.)

7 Angloamerikkalaiselle kulttuurille tyypilliseen tapaan Menand näkee yhteiskunnallisen hyväksynnän mit-tarin olevan raha. Mannermaisissa järjestelmissämme hyväksyttävyyttä mitataan yhteiskunnassa muillakin keinoin, mutta lopulta resurssit allokoidaan rahoituksen muodossa.

8 Aineisto perustuu Timo Aarrevaaran johtaman Muuttuva akateeminen professio -tutkimushankkeen aika-na kerättyyn kansalliseen kyselyaineistoon, jonka perusjoukkona oli suomalaisen korkeakoulujärjestelmän opetus- ja tutkimushenkilöstö.

9 Aineistoa tulkittaessa ei myöskään ajauduta uuden yliopistolain luomaan ”ylitulkitsemisen vaaraan”. Vaik-ka uusi yliopistolaki tullee näyttäytymään tulevaisuudessa selvänä yliopistolaitoksen historian käännekoh-tana, monet sen kodifioimista prosesseista olivat olleet käynnissä jo vuosia aineistonkeruuajankohtana.

22

Elias Pekkola

Aineistoa kerättäessä suomalainen korkeakoulutus oli laajentunut jo lähelle universaalia kehitysvaihetta10. 21–24-vuotiaista nuorista 41 % oli vuonna 2008 korkeakoulutuksen piirissä ja suomalainen korkeakoulutus oli yksi maailman kattavimmista (usher & Medow 2010). Suomalainen järjestelmä oli kattavuutensa lisäksi yksi maailman julkisimmista järjestelmistä arvioitaessa julkisuutta rahoituksen avulla. Suomalainen korkeakoulutus ja korkeakouluissa tapahtuva tutkimustoiminta olivat vuonna 2008 lähes täysin verovaroin kustannettuja: korkeakoulujen rahoituksesta 95,4 % tuli julkisista lähteistä (OECD 2011). Korkeakoulutus oli ja on edelleen yksi kansallisista prioriteettialoista, ja siihen panostet-tiinkin vahvasti. Vuonna 2008 korkeakoulutuksen osuus bruttokansantuotteesta oli 1,7 %, joka on yli OECD:n keskiarvon (1,5 %). (OECD 2011.)

Korkeakoululaitoksen ja erityisesti yliopistojen henkilöstöllä on suuri merki-tys kansantaloudellisesti arvioitaessa sitä laskennallisesti kustannustehokkuuden näkökulmasta. Vuoden 2008 talousarviossa korkeakoulutukseen oli varattu yh-teensä 1,8 miljardia euroa, mistä yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen osuus oli 1,42 miljardia ja ammattikorkeakouluopetuksen osuus 0,38 miljardia. Kor-keakoulujen yhteiskunnallinen merkitys luonnollisesti saa uusia ulottuvuuksia, kun korkeakoulutuksen roolia arvioidaan julkisten palveluiden osana allokatiivisen tehok-kuuden näkökulmasta11.

Vuonna 2008 yliopistojen runsaasta 1,4 miljardista eurosta 66 % käytettiin palkka-menoihin, 20 % kului tiloihin ja 14 % muihin toimintamenoihin. Suomen valtio sijoitti vuonna 2008 lähes miljardi euroa yliopistojen henkilöstön palkkaukseen. (KOTA 2009.) Merkittävä osa tästä summasta kului tosin hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön palkkoihin.

Yliopistoissa työskenteli vuonna 2008 yli 8000 opettajaa sekä saman verran tutkijoita ja tutkijakoulutettavia eli yhteensä yli 16 000 opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvaa. Heidän lisäkseen yliopistot työllistivät noin 14 000 muissa tehtävissä olevaa henkilöä. Yhteensä yliopistoissa työskenteli siis yli 30 000 työntekijää. Yliopistojen henkilöstö muo-dostikin ennen yliopistojen oikeudellisen aseman muutosta noin neljänneksen valtion koko henkilöstöstä. Ammattikorkeakouluissa työskenteli vuonna 2008 noin 5900 opettajaa ja 4500 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa (OPM 2009). Korkeakoulusektorilla työskenteli vuonna 2008 yhteensä yli 40 000 henkilöä, mikä oli noin 1,9 % työllisestä työvoimasta ja yli 6 % julkisen sektorin palkansaajista. Korkeakoulut muodostavat siis merkittävän osan koko

10 Trow’n kvantitatiivisen määritelmän mukaan Suomi olisi edelleen massajärjestelmävaiheessa (sisäänot-to 16–50 % relevantista ikäluokasta). Laadullisesti suomalainen järjestelmä lähenee kuitenkin Trow’n määritelmässä universaalia järjestelmää, sillä korkeakoulutus alkaa olla edellytys keskiluokkaisiin ammat-teihin eikä korkeakoulutuksen piiriin hakeutuminen edellytä edes oppivelvollisuuden jälkeisiä opintoja. Massajärjestelmälle tyypillisesti korkeakoulutuksen pyrkijöiden positiivinen diskriminaatio on kuitenkin Suomessa vielä melko harvinaista. (Vrt. Trow 1974.)

11 Kansallisesta panostuksesta korkeakoulutukseen (ja sen spekulatiivisista vaihtoehtoiskustannuksista) saa kuvan vertaamalla korkeakoulutuksen menoja muiden hallinnonalojen talousarvioihin. Yliopistojen ra-hoitus oli vuonna 2008 samaa luokkaa kuin esimerkiksi puolustusvoimien vuotuiset toimintamenot. Kokoluokan hahmottamiseksi voidaan antaa myös joitain muita vertailulukuja. Koko ulkoministeriön hallinnonalan budjetti vuonna 2008 oli 1,34 miljardia ja oikeusministeriön 0,75 miljardia (VTA 2008). On syytä myös mainita, että suoran budjettirahoituksen lisäksi korkeakoulutukseen käytetään huomat-tavia resursseja opintotuen (opintotuki kokonaisuudessaan 0,83 miljardia) muodossa sekä tutkimuksen rahoituksena. Korkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnasta 55 % katettiin ulkopuolisella rahoituksella, mutta tästä osuudestakin suurin osa (68 %, 0,43 miljardia) oli julkista (SVT 2008).

23


julkisesta työvoimasta12. Tämän lisäksi korkeakoulujen henkilöstö muodostaa merkittävän osan suomalaisesta tiedontuotantokapasiteetista. Korkeakoulujen henkilöstöstä tutkimus- ja kehitystehtävissä olivat Tilastokeskuksen mukaan 28 100 henkilöä, mikä on Suomen koko T&K-henkilöstöstä 35 % (SVT 2009). Pelkästään absoluuttisten numeroiden valossa korkeakoulujen työvoiman yleistettävissä oleva järjestelmätason tietoa tarjoava määrällinen tutkimus on tarpeellista.

Korkeakoululaitoksen lainsäädännöllisten tehtävien pysyvyys huomioiden on yliopis-tojen toiminnan volyymin kasvu hämmästyttävää. Kuluneen kahden vuosikymmenen aikana (1988–2009) budjettivaroin palkatun opetushenkilöstön määrä on pysynyt lähes vakiona, mutta organisaatio, jossa opettajat työskentelevät, on muuttunut merkittävästi. Tutkimushenkilökunnan määrä on yli nelinkertaistunut, muun henkilökunnan määrä 1,5-kertaistunut ja opiskelijoiden määrä 1,7-kertaistunut. Samaan aikaan opiskelija-opettajasuhde on kasvanut 13,7:stä 20,6:een. (Ks. kuvio 1.) Korkeakoulutuksen volyymin kasvaminen on luonnollisesti vaikuttanut myös korkeakoulutuksen rahoitukseen ja päin-vastoin. Budjettirahoituksen määrä on tarkasteltuna ajankohtana kasvanut 3,5-kertaiseksi ja ulkopuolinen rahoitus 11,7-kertaistunut, mikä osaltaan selittää tutkimushenkilökunnan määrän nopeaa kasvua. (Ks. kuvio 2.)

Kuvio 1. Yliopistojen henkilöstömäärän kehitys henkilöstöryhmittäin13 vuosina 1988–2009. (Lähde: KOTA 2009)

12 Korkeakoulusektorilla työskenteli vuonna 2008 saman verran ihmisiä kuin puolustus-, sisä- ja oikeusmi-nisteriön hallinnon aloilla yhteensä (esim. oikeuslaitos, vankeinhoitolaitos, poliisi, maahanmuuttovirasto, rajavartiolaitos, lääninhallitukset ja puolustusvoimat).

13 Tutkijat ja tutkijakoulutettavat sekä muu henkilöstö: kaikki rahoituslähteet. Budjettirahoitus koostuu varsinaisista toimintamenomäärärahoista ja yliopistolaitoksen yhteisistä menoista. Maksullinen palvelutoi-minta ja yhteisrahoitteinen toiminta sekä esim. lahjoitus- ja sponsorointitulot jäävät budjettirahoituksen ulkopuolelle.

24

Elias Pekkola

Kuvio 2. Yliopistojen rahoituksen kehitys (1000 rahoittajan mukaan vuosina 1988–2009). (Lähde: KOTA 2009)

Ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä ei ole saatavilla koko sektorin opetus- ja T&K-henkilöstöä koskevia tutkimuksia tai tilastotietoa opetusministeriön tilastointeja lukuun ottamatta. Voidaan kuitenkin todeta, että vuosina 2000–2008 ammattikorkeakoulujen opetushenkilökunnan määrä kasvoi noin 11 %. Ammattikorkeakoulusektori on nuoren ikänsä vuoksi vielä jokseenkin hahmottumaton ja omaa paikkaansa suomalaisessa kor-keakoululaitoksessa vakiinnuttava instituutio. Ammattikorkeakoulujen rahoitusrakenne, korkeakouluverkon laajuus ja tehtävät ovat vielä muotoutumisvaiheessa.

Edellä esitetyn tunnuslukujen tarkastelun avulla saadaan kuva korkeakoululaitoksen ja sen henkilöstön kansallisesta merkityksestä. Yliopistolaitoksen henkilöstörakenne on muuttunut merkittävällä tavalla. Tämän lisäksi korkeakoulutuksella on ainutlaatuinen tehtävä koko yhteiskunnan kehittymisen dynamiikassa. Tutkimuksen tarvetta korostaa myös yliopistojen ja korkeakoulujen suuri strateginen merkitys. Tähän kiinnitti huomiota Valtion talouden tarkastusviraston vuoteen 2008 kohdistuva yliopistojen inhimillisiä voimavaroja tarkastellut raportti:

Tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen ympärille väljästi ryhmittyvä yliopistojen inhimil-linen voimavara muodostaa erityisen vaikeasti jäsentyvän ja hallittavan kokonaisuuden. Eri yhteiskuntasektoreiden ja innovaatiojärjestelmien ydinosana yliopistojen inhimilliset voimava-rat muodostavat kuitenkin tällä hetkellä yhteiskuntien erään keskeisen hyvinvointi-, kilpailu- ja menestystekijän. (VTT 2010, kursivointi E.P.)

Korkeakoulujen henkilöstörakenteen muutosta ja akateemisen työn sisältöjä ei voida tarkas-tella tarkastelematta korkeakoulupolitiikkaa ja yhteiskunnallisten arvojen ja julkishallinnon muutosta. Akateemisen henkilöstön työhön vaikuttaa keskeisesti ympäröivän yhteiskunnan muutokset. Tästä esimerkkinä toimii tutkijakunnan kasvu. Sen on mahdollistanut voimakas panostaminen tutkimus- ja kehitysrahoitukseen sekä kasvavat odotukset korkeakoulutusta kohtaan tutkimuksen, innovaatio- sekä kehitys- ja arviointitoiminnassa. Käsillä oleva poikki-leikkaustutkimus antaa tietoa korkeakoulujen henkilöstöstä ajan hetkellä, jota voidaan luon-nehtia yhdeksi merkittävimmistä suomalaisen korkeakoululaitoksen kulminaatiopisteistä.

25


säännellystä opettAjien säädystä kohti ohjAttuA AsiAntuntijAorgAnisAAtiotA

Henkilöstörakenne sekä nimike- ja nimityskysymykset ovat olleet keskeisiä yliopistolai-toksen historiassa. Tutkimuksen tarvetta korostaa tieteellisen tiedon tarpeen ja kansallisen taloudellisen merkittävyyden lisäksi akateemisen henkilöstön juridisen aseman muutos. Akateeminen henkilöstö on ollut kansallisesti yhtenäisen juridisen sääntelyn piirissä vas-ta 1990-luvun alusta lähtien, jolloin ensimmäiset kaikkia yliopistoja koskevat säädökset henkilöstöstä astuivat voimaan. Tätä aikaisemmin yliopistojen virkojen sääntely oli sidot-tu yliopistokohtaisiin säädöksiin. Mielekkäin ja pitkäikäisin seurattava linja muodostuu Helsingin yliopistoa koskevista säännöksistä, sillä Helsingin yliopisto oli Suomen ainoa yliopisto aina 1900-luvun alkuvuosiin asti.

Suomalaisen yliopistolaitoksen historia ulottuu 1600-luvulle. Tällöin perustettiin Turun akatemia14, josta myöhemmin muodostui Helsingin yliopisto. Akatemian keskeisin tehtävä oli kouluttaa kuninkaan virkamiehiä ja luterilaisen valtionkirkon pappeja. Suomen kor-keakoulujärjestelmä onkin ollut koko historiansa ajan lähellä keskushallintoa. Tämä näkyy myös henkilöstökysymyksissä. Aivan viimeisempiä vuosikymmeniä lukuun ottamatta keskeiset nimitykset on tehty, ainakin muodollisesti, valtion keskushallinnossa yliopistojen ulkopuolella. (Välimaa 2000, 68.)

Valtiokeskeisyyden lisäksi toinen keskeinen piirre henkilöstöasian sääntelyssä on ollut jatkuvuus. Turun Akatemiassa noudatettiin soveltaen upsalan yliopiston sääntöjä eli statuutteja vuodelta 1626, jotka uudistettiin vuonna 167515. Statuuteista merkittävä osa käsittelee yliopiston päätöksentekorakenteita ja valtasuhteita. Henkilöstöstä statuuteissa mainitaan professorit, apulaiset16, harjoitusopettajat17 sekä kielten opettajat. Nykyisen dosentuurin tyyppisenä virkana voidaan pitää palkatonta ylimääräisen professorin tehtävää. usealla apulaisella olikin ylimääräisen professorin arvo18. (Heikel 1940, 34.) Yliopistoinsti-tuution hallinnollisen muutoksen hitaudesta kertoo se, että kyseisiä sääntöjä noudatettiin vielä 1800-luvulla Venäjän vallan aikana.

ruotsin vallan ajalta periytyvät statuutit korvasi lopullisesti vasta vuoden 1829 Kei-sarillisen Aleksanterin Yliopiston statuutit. Statuutit määrittelivät yliopiston opetushen-kilökunnan professoreiksi, apulaisprofessoreiksi, lehtoreiksi ja harjoitusopettajiksi sekä dosenteiksi19. Tiedekunnat olivat professoreista valittavan dekaanien johtamia varsinaisten professoreiden kollegiaalisia elimiä. (Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston statuutit 1829.)

14 Turun akatemia (perustettu 1640) oli upsalan ja Dorpratin jälkeen kolmas yliopisto, joka perustettiin ruotsiin. Suomalaisen akateemisen (opettaja) profession juridinen synty on siis osa ruotsalaista yliopisto-perinnettä ja julkishallinnon historiaa. Modernien professioiden kehitys voidaan katsoa olevan elimellisesti yhteydessä yliopistojen kehitykseen, joten (Varsinais-)Suomi oli professionalisoitumisessa ruotsin valta-kunnan ja koko Euroopan edelläkävijöitä. Tosin joissain kuvauksissa professionalisoitumisen synty liite-tään järjestäytyneisiin armeijoihin ja ritariperinteeseen ja antiikin roomaan. (Ks. Brante 2010, 80–85.)

15 uudistettuja sääntöjä kutsuttiin karoliinisiksi statuuteiksi.

16 Adjunct-nimikkeellä on kirkollinen tausta, ja se tarkoittaa apupappia.

17 Miekkailu- ja tanssimestarit

18 Osasta ylimääräisen professorin arvoista kehittyi ajan kuluessa palkallisia, menosäännöissä mainittuja tehtäviä (Autio 2008).

19 Lehtorit olivat kielten opettajia ja harjoitusopettajat taideaineiden opettajia. Kaikki yliopiston virat oli nimetty tiedekunnittain dosentuureja lukuun ottamatta.

26

Elias Pekkola

Seuraava merkittävä säännösmuutos tapahtui vuonna 1852. Kyseisen vuoden statuutit eivät tunteneet apulaisprofessorin nimikettä, joka kuitenkin palasi myöhemmin nimikkeenä suomalaisiin yliopistoihin20. (Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston statuutit 1852, Autio 2008.)

Ensimmäinen suomenkielinen yliopistojen henkilöstöä koskeva säädös on vuonna 1923 annettu laki Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista. Lain tasolla määriteltiin professorin virka ja siihen vaadittava pätevyys21. Varsinaiset professorit muodostivat edel-leen tiedekuntien perusrakenteen. Professorien nimitys säädettiin tasavallan presidentin tehtäväksi. Henkilöstöön liittyvät säädökset professoria lukuun ottamatta annettiin asetustasolla. Opettajakunta säilyi melko samanlaisena kuin aikaisemmissa statuuteissa: professorit, apulaiset ja lehtorit22 sekä käytännöllisten aineiden opettajat ja dosentit. Näiden lisäksi asetuksella luotiin assistenttinimike. Professorin nimittämismenettely, mukaan lu-kien kutsumismenettely, vastasi varsin paljon nykyistä menettelyä samoin dosentintoimen myöntäminen. (YL 191/1923 ja YA 228/1924.) Vuoden 1923 laki ja 1924 asetus kumottiin useiden muutosten23 jälkeen vasta 1990-luvulla24, jolloin asteittain siirryttiin yliopistojen osalta yliopistokohtaisesta sääntelystä kansalliseen sääntelyyn.

Vuonna 1991 annettiin asetus Helsingin yliopiston henkilöstön kelpoisuudesta. Asetuksen mukaisen opetushenkilöstön muodostivat 1) professorit, apulaisprofessorit, 2) yliopettaja, ylemmän palkkaluokan lehtori, apulaisopettaja ja yliassistentti sekä 3) alemman palkkaluokan lehtori ja assistentti. Kaikille viroille määriteltiin pätevyydet sekä tehtävät. Professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä säädettiin lailla, joka koski kaikkia korkeakouluja. (1739/1991.) Virantäytön osalta sääntelyä muutettiin vuonna 1997 siten, että professoreita ei enää 1998 nimittänyt virkaan tasavallan presidentti vaan yliopisto (YL 645/1997). Lain muutoksen yhteydessä myös apulaisprofessorin nimike jäi uudelleen hetkeksi historiaan. Vuonna 1993 annettiin henkilöstön pätevyyksistä kaikkia yliopistoja koskeva asetus (309/1993), joka noudatteli nimikkeiden25 osalta Helsingin yliopistoa kos-kevaa asetusta. Vuonna 2000 asetusta muutettiin siten, että nimikkeistöön tulivat mukaan tohtoriassistentti, yliopistonlehtori ja kliininen opettaja (1217/2000). Säädökset olivat voimassa aina vuoteen 2010 asti (559/2009).

Lainsäädännön muutosten tarkastelun avulla saadaan kuva siitä, että yliopistojen vir-karakenne on muodostunut vanhan kollegiaalisen eliittiyliopiston tarpeisiin ja opetuksen ehdoilla. Vaikka tutkimuksen rooli säädöksissä itsenäisyyden ajalla lisääntyy, ovat opetus-virat olleet keskeisessä asemassa viime vuosiin asti. Tutkimusaikaa on vapautettu ylimmille

20 Apulaisprofessorin nimike palasi nimikkeistöön 1923 asetuksessa ja poistui nimikkeistöstä 1997, kun yli-opistot saivat oikeudet nimittää myös professorinsa. Apulaisprofessori-nimike palasi jälleen yliopistoihin vuoden 2009 lainsäädäntömuutoksen jälkeen. Tällä kertaa osana yliopistojen omia vakinaistamispolkuja.

21 Virkaan valittavan tuli olla etevä tiedemies.

22 Lehtorin nimike syntyi ruotsissa 1919 tutkimuksen tullessa osaksi yliopistojen lakisääteisiä tehtäviä. Lehtoreiden nimittämisellä oli tarkoitus parantaa professorien tutkimusmahdollisuuksia (Etzkowitz 2010, 606).

23 Keskeisenä muutoksena voidaan mainita vuoden 1943 asetus, joka antoi apulaisille oikeuden käyttää apulaisprofessorin nimeä ja arvoa, sekä 1963 asetus, jolla apulaisen virat muutettiin apulaisprofessuureiksi (Autio 2008).

24 Laki Helsingin yliopistosta annetun lain voimaanpanosta (855/1991).

25 Lehtoreiden erottelu ylempään ja alempaan palkkaluokkaan poistui säännöksestä.

27


opetusviroille perustamalla uusia opetusvirkoja. Varsinaiset tutkimusvirat olivat Suomen Akatemian virkoja. Suomen Akatemian virat lakkautettiin vasta yliopistolakiuudistuksen yhteydessä (992/2009), jonka jälkeen akatemian rahoituksella työskentelevä henkilöstö on ollut yliopistojen palveluksessa.

Vielä vuoden 1993 asetuksessa keskeiset virat määriteltiin opetusviroiksi, jotka tosin saattoivat olla lähes ainoastaan tutkimustehtäviä sisältäviä. Vasta vuoden 2000 säädös-muutoksella virkoja alettiin kutsua opetus- ja tutkimusviroiksi. Vuoden 2009 yliopistolaki poikkeaa merkittävästi edeltävien satojen vuosien kehityksestä. Lain mukaan yliopistoissa on professoreita ja muuta opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä henkilöstöä muiden tehtävi-en hoitamista varten. Laki säätelee aikaisempaan tapaan professoreiden nimitysmenettelyä. Suurin sääntelyn muutos toteutettiin asetuksen tasolla. Vuoden 2009 yliopistoasetus ei sääntele yliopistojen tehtävänimikkeistöä tai pätevyyksiä (YA 770/2009), vaan niistä säädetään yliopistojen johtosäännöissä (YL 559/2009 § 31).

Ammattikorkeakouluissa on lain mukaan opetus- ja muuta henkilöstöä. Vuonna 1995 muodostettujen ammattikorkeakoulujen pysyvien toimien ja virkojen opetustehtävien ni-mikkeet säädettiin yliopettajaksi ja lehtoriksi, joiden lisäksi ammattikorkeakouluilla saattoi olla tuntiopettajia ja luennoitsijoita. Opetushenkilöstön lisäksi ammattikorkeakouluissa oli 1995 lain mukaan muuta henkilöstöä. Yliopettajan muodolliseksi pätevyysvaatimukseksi asetettiin tutkijakoulutus (tohtori tai lisensiaatti) ja lehtorille ylempi korkeakoulututkinto. Tämän lisäksi opettajilta vaadittiin opettajan pedagogiset opinnot26 sekä useimmissa teh-tävissä käytännön työkokemusta viranalalta. Muodolliset pätevyysvaatimukset olivat kui-tenkin ehdollisia, ja tutkinnon saattoi erityistapauksessa korvata hyvällä perehtyneisyydellä. (AL 255/1995 ja AA 256/1995.) Vanhoina opettajina jatkavien asema turvattiin asetuksella (250/1995). Vuoden 2003 asetus säilytti pätevyysvaatimukset muuttumattomina, mutta lisäsi ammattikorkeakoulujen opettajien tehtäviin tutkimus- ja kehitystyöhön liittyvät tehtävät. Vanhojen opettajien asema säilyi edelleen turvattuna. (352/2003.)

Ammattikorkeakoulujen henkilöstön toimenkuva on siis muuttunut askeleen yliopis-tojen suuntaan. Samoin erityisesti yliopettajien koulutustaso on noussut jatkuvasti ja näin lähestynyt yliopistojen opettajakunnan muodollista pätevyystasoa. Ammattikorkeakoulujen lyhyen historian vuoksi Suomessa ei ole aiemmin tehty tutkimusta, jossa ammattikor-keakoulujen ja yliopistojen henkilöstöä olisi verrattu toisiinsa. Väitöskirjatutkimuksen osatutkimuksissa (osatutkimukset 2, 3 ja johtamisen osalta 4) tähän tiedon puutteeseen vastataan ja samalla täytetään yksi keskeinen puute viimeaikaisen tutkimuksen osalta: pyritään luomaan käsitys siitä, missä määrin sektorit eroavat toisistaan ja onko niiden henkilöstöä mielekästä tarkastella osana samaa professiota. Tarkastelun kohteena on kor-keakoulutuksen pitkä traditio (yliopistollinen koulutus), joten ammattikorkeakoulujen henkilöstöä tarkastellaan ainoastaan sitä vasten.

Tutkimuksen tuottaman tiedon tarvetta korostavat edellisten seikkojen lisäksi ainakin seu-raavat lainsäädännön uudistamiseen taustalla olevat politiikkalinjaukset, jotka olivat käynnissä jo 2008. Näitä ovat 1) julkishallinnon siirtyminen panos- ja normiohjauksesta tulosohjauk-seen ja kilpailulliseen rahoitukseen, 2) korkeakouluverkon rakenteellinen kehittäminen ja profilointi, 3) korkeakoulujen asemointi osaksi innovaatiojärjestelmää, 4) korkeakoulujen

26 Pätevyysvaatimus 1995 vuoden asetuksessa, vuoden 2003 asetuksessa siirretty tehtävän kuvaukseen, josta muutoksella (546/2013) takaisin osaksi pätevyys vaatimuksia.

28

Elias Pekkola

taloudellisen toimintatilan ja vastuun lisääminen, 5) korkeakoulujen johdon vahvistaminen sekä suoraan akateemiseen työhön ja uraan vaikuttavat prosessit, 6) tohtorinkoulutuksen arviointi ja uudelleen organisointi, 7) akateemisen uran sekä tehtävien arviointi ja uudelleen organisointi sekä 8) määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden suuren määrän aiheuttama työ-markkinapoliittinen keskustelu27. Kaikki politiikkalinjaukset liittyvät korkeakoulupolitiikan kehityksen valtavirtoihin, joita Välimaan mukaan ovat korkeakoulujen autonomian lisääminen ja niiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehostaminen (Välimaa 2011).

Politiikkalinjauksilla on ollut suuri merkitys akateemisen työn sisältöihin, henkilöstö-rakenteeseen ja siihen tapaan, jolla akateemisesta työstä, sen tavoitteista ja tehokkuudesta keskustellaan. Lainsäädännön rinnalla pehmeämmän ohjauksen merkitys on kasvanut (Pekkola & Kivistö 2012). Vaikka vuoden 2010 alusta alkaen ei säännöksillä enää henki-löstön pätevyyksiin ja nimityksiin ole puututtu, näyttää siltä, että opetusministeriö haluaa jatkossakin ohjata sen hallinnonalalla olevaa suurinta henkilöstöresurssia.

Tutkimusongelma ja tutkimuksen rakenne1.3 Akateemisen henkilöstön tutkimukselle on selkeä yhteiskunnallinen tilaus. Henkilöstö on korkeakoulujen merkittävin voimavara. Opetus- ja tutkimushenkilökunta muodostaa kan-sallisesti merkittävän resurssin. Sen toiminnasta ja toimintatavoista on yllättävän vähän koko akateemista henkilöstöä koskevaa tietoa siitäkin huolimatta, että tiedämme korkeakoulujen henkilöstörakenteen muuttuneen perustavanlaatuisesti viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden aikana. Akateeminen henkilöstö on yksi keskeisistä yhteiskunnan ydintoimintoja ylläpitävistä ja uusintavista työntekijäryhmistä. Henkilöstö onkin ollut sääntelyn piirissä aina ruotsin yhtenäisvaltion alkuajoilta asti. Sen rooli on korostunut kansakunnan synnyn ja muutoksen eri vaiheissa, Venäjän vallan ja itsenäisyyden ajalla. Sääntely on satojen vuo-sien ajan rakentunut korkeakoulujen opetustehtävän ympärille. Vähitellen korkeakoulujen tutkimustehtävä on alkanut näkyä myös henkilöstöä koskevissa säädöksissä. Henkilöstö on merkittävässä roolissa myös informaatio- ja talousohjauksen kohteena. Kuitenkin harvoin henkilöstö nousee politiikkalinjauksien keskiöön. Myös korkeakoulupolitiikan tutkimuk-sessa henkilöstö on tyypillisesti ollut informantin roolissa.

Akateemisen henkilöstön tutkimuksellinen lähestyminen professioteoreettisesta näkökulmasta on tärkeää, sillä usein tutkimuksessa ja arjen keskusteluissa akateeminen henkilöstö rinnastetaan yliopisto-organisaatioon. Liian usein sen sisäiset valta- ja voima-suhteet unohdetaan, ja keskustelu akateemisesta henkilöstöstä ja sen asemasta kiinnittyy opetustehtäviä hoitavan henkilöstön arkeen. Kun korkeakouluja tarkastellaan osana muut-tuvaa toimintaympäristöä, niiden sisäinen dynamiikka jää usein taustalle ja organisaation toimijuus ylikorostuu. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on tuottaa empiiristä tietoa suomalaisen korkeakoululaitoksen akateemisesta henkilöstöstä ja sen toiminasta sekä jäsentää henkilöstöryhmien välisiä suhteita. Tutkimuksen toisena tavoitteena on lisätä ym-märrystä korkeakoulujen toiminnasta professioteorian avulla, määritellä professio-käsitettä ja profession toimintaympäristöä suomalaisessa kontekstissa sekä kuvata korkeakoulutusta akateemisen profession toimintakenttänä.

27 Yllämainittuja korkeakoulupoliittisia politiikkaprosesseja ovat sivunneet väitöskirjoissaan muiden muassa Kauko (2011), Kivistö (2007), Nokkala (2007), Kohtamäki (2009), Kallo (2009), Kallio (2014) Juppo (2011), rouhelo (2008) ja Hakala (2009). Väitöskirjatutkimuksien lisäksi mm. Tirronen (2007) on tut-kinut korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä.

29


Korkeakoulujen toiminnan keskiössä on sen päämääräfunktioiden opetuksen, tutkimuk-sen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttaminen. Korkeakoulujen henkilöstöstä kuitenkin puolet työskentelee hallinnon ja tukipalveluiden tehtävissä. Akateemisen profession tutkija joutuukin pohtimaan akateemista työtä kolmesta näkökulmasta: mitä on akateeminen työ ja kuinka se eroaa muusta työstä (sisällöllinen komponentti), mitä on professioonalinen työ ja kuinka se eroaa muusta akateemisesta työstä (valtakomponentti) sekä missä institutio-naalisissa puitteissa akateeminen professio työskentelee ja kuinka ne eroavat muista työelämän instituutioista (rakenteellinen komponentti). Suomessa korkeakoululaitoksen muodostavat ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Akateemisen profession tutkijan on ensiksi tehtävä rajaus siitä, minkä henkilöstöryhmän työtä hän tutkii. Tässä tutkimuksessa rajaus on tehty tukeutuen Suomen korkeakoululaitoksen (juridiseen) määrittelyyn. Akateemisen työn sisällöllistä ja valtakomponenttia analysoidaan empiirisen aineiston avulla, ja näin rajataan akateemista professiota.

Kolmen komponentin erottelu on tärkeää, sillä kaikki korkeakouluissa työskentelevät tutkijat ja opettajat eivät tee professionaaliseksi määriteltävää työtä. Professio muodostaa korkeakoulujen henkilöstön ydinryhmän, jolla on huomattavasti valtaa. Akateemisen profession tutkijan on kysyttävä, halusi hän tai ei, miten tätä professiota voidaan rajata. rajaaminen ja profession määrittely auttavat hahmottamaan korkeakoulujen toiminta-dynamiikkaa. Yksi tapa tarkastella korkeakoulujen henkilöstöä ja määritellä henkilöstön voimasuhteita on kiinnittää huomio henkilöstön perifeeriseen osaan. Nuoret uraansa alkuvaiheessa olevat akateemiset antavat mahdollisuuden tutustua korkeakouluorganisaation sisäiseen professiodynamiikkaan ja akateemisen työn valtakomponenttiin.

Professionaaliseen työhön mannermaisessa professionaalisessa organisaatiossa liittyy johtaminen, joka on kytköksissä valtion ohjaukseen. Koska korkeakouluorganisaatio on osa akateemisen profession toimintaympäristöä ja niiden henkilöstöstä puolet työskentelee muissa kuin akateemisissa tehtävissä, profession tutkija törmää väistämättä kysymykseen, kuka professiota johtaa ja kenellä on viime kädessä mahdollisuus määritellä korkeakouluorga-nisaatioiden suunta.

Väitöskirjassa etsitään vastausta tutkimusongelmaan, mitkä tekijät ovat keskeisiä määritel-täessä suomalaista akateemista professiota suhteessa toimintaympäristöönsä. Tutkimusongelma on muotoutunut aineistolähtöisesti Muuttuva akateeminen professio -kyselytutkimuksen aineis-ton alustavan analyysin aikana (ks. Aarrevaara & Pekkola 2010). Tutkimusongelman avoimesta muotoilusta seuraa se, ettei tutkielmassa esitetä yhtä akateemisen profession työmääritelmää. Tutkimusongelma rakentuukin kolmen limittäisen tutkimusteeman varaan, joita ovat i) akateemisen professio-käsitteen määrittelyn ongelmallisuus (osatutkimukset 1, 2 ja 3), ii) suo-malaisen akateemisen profession määrittelyn ongelmallisuus suhteessa muihin akateemisten henkilöstöryhmien toimintaan (osatutkimukset 3, 4 ja 5) sekä iii) suomalaisen akateemisen profession määrittelyn ongelmallisuus suhteessa korkeakoulusektoreihin (osatutkimus 2, 3 ja 4). Teemat on operationalisoitu viidessä artikkelissa viideksi tutkimuskysymykseksi:

Mitä on akateeminen työ? (Osatutkimus 1)1) Miten korkeakoulusektorit eroavat henkilöstön osalta toisistaan? (Osatutkimus 2)2) Onko Suomessa yhtenäistä akateemista professiota ja kuinka sitä voidaan rajata? (Osatutkimus 3)3) Mitä on manageriaalinen ja kollegiaalinen johtaminen, ja kuinka ne vaikuttavat akateemiseen 4) työhön? (Osatutkimus 4)

30

Elias Pekkola

Miten nuorten akateemisen uran palkitsevuus rakentuu, ja kuinka se vaikuttaa akateemisen uran 5) houkuttelevuuteen? (Osatutkimus 5)

Osatutkimusten kysymyksien lisäksi väitöskirjatutkimuksen johdantoluvussa vastataan kol-meen taustoittavaan kysymyksen:

Mitä on akateemisen profession tutkimus? (Luku 2 ja 5.2)1) Miten akateemisen profession toimintaympäristö ja rooli ovat muuttuneet? (Luku 3 ja 5.3)2) Millainen on akateemisen profession toimintakenttä ja -dynamiikka? (Luku 4 ja 5.4)3)

Kokoomaväitöskirja rakentuu johdanto-esseestä ja itsenäisistä osatutkimuksista. Väitöskir-jan ensimmäisessä luvussa kuvataan tutkimuksen akateeminen ja yhteiskunnallinen tilaus, esitellään muuttuva akateeminen professio -kyselytutkimuksen Suomen aineisto ja sen ana-lysointiin vaikuttavat keskeiset ominaispiirteet ja rajoitteet. Toisessa luvussa kuvataan aka-teemisen profession tutkimusta tutkimusalana korkeakoulututkimuksen ja professiotutki-muksen näkökulmasta. Kolmannessa luvussa muodostetaan käsitys akateemisen profession toimintaympäristöstä. Neljännessä luvussa pureudutaan akateemisen profession käsittee-seen. Viidennessä luvussa muodostetaan käsitys akateemisen profession toimintakentistä ja -dynamiikasta sekä toimintaympäristön muutoksesta sekä esitellään osatutkimuksen kes-keiset tulokset ja tutkimuksen johtopäätökset. Kuudennessa luvussa nostetaan esiin tutki-muksen keskeiset kannanotot ja esitellään jatkotutkimustarpeita. Toisen osan muodostavat osatutkimukset. Kuviossa 3 on kuvattu tutkimuksen rakenne.

Kuvio 3. Väitöskirjatutkimuksen rakenne (OT = osatutkimus)

Kokoomaväitöskirjan osatutkimukset ovat:Academic work revised: From dichotomies to a typology1) (Pekkola 2014). Osatutkimuksessa jatketaan johdantoluvun teorian kehittelyä määrittelemällä akateemisen profession tutkimukselle keskeistä akateemisen työn käsitettä.CAPtive academics: An examination of the binary divide in Finland 2) (Aarrevaara, Dobson & Pekkola 2011). Osatutkimuksessa kuvataan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisiä eroja akateemisessa työssä sekä kuvataan akateemisen profession toimintakentän muutosvoimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Akateeminen professio Suomessa – valtakeskittymä vai kolmen luokan työntekijöitä?3) (Pek-kola 2009). Osatutkimuksessa esitetään yksi mahdollinen funktionaalinen tapa rajata akatee-mista professiota. Kollegiaalinen ja manageriaalinen johtaminen suomalaisissa yliopistoissa 4) (Pekkola 2011). Osatutkimuksessa hahmotetaan akateemisen profession vaikutusvaltaa ja sen suhdetta yliopisto-jen johtamiseen ja päätöksentekoon peilaten sitä yliopistojen hallinnolliseen dimensioon. Tarkas-telussa verrataan erilaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johtamiskulttuureita.

31


nuorten yliopistolaisten työn palkitsevuus ja sen merkitys akateemisen uran houkuttele-5) vuudelle (Pekkola 2010). Osatutkimuksessa huomio kiinnittyy erityisesti nuorten akateemisten työhön ja sen palkitsevuuteen. Tarkastelunäkökulmaa laajennetaan yliopistojen ulkopuolelle ja pohditaan akateemisen työn erityispiirteiden vaikutusta akateemisen uran houkuttelevuudelle.

Kysymyksiin vastataan taulukon (ks. Taulukko 1) osoittamilla oranssilla merkityissä artik-keleissa. Värin tummuus kertoo artikkelin painotuksesta. Kysymystä sivutaan keltaisella merkityissä artikkeleissa. Jokainen artikkeli on itsenäinen tutkimus, jossa on perusteltu tutkimusongelma ja tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut.

Taulukko 1. Tutkimuksen alakysymykset ja osatutkimukset

Johdanto 1. osa-tutkimus

2. osa-tutkimus

3. osa-tutkimus

4. osa-tutkimus

5. osa-tutkimus

1. taustoittava kysymys2. taustoittava kysymys3. taustoittava kysymys1. kysymys2. kysymys3. kysymys4. kysymys5. kysymys

Tutkimuskysymyksiin vastaamalla määritellään siis keskeisiä tekijöitä akateemisen profes-sion määrittelyssä. Tästä syystä akateemisen profession käsitettä lähestytään monesta eri näkökulmasta käsin. Johdantoesseessä akateemisen profession käsitettä avataan lähinnä professiotutkimuksen avulla. Erityisesti osatutkimuksessa kolme tukeudutaan akateemi-sen profession määrittelyssä professiotutkimuksen lisäksi Lightin (1974) professiomääritel-mään. Muissa osatutkimuksissa avataan akateemisen profession lähikäsitteitä (osatutkimus 1: akateeminen työ, osatutkimus 5: akateeminen ura, osatutkimus 4: akateeminen johta-minen ja organisaatio sekä osatutkimus 2: korkeakoulujen henkilöstö).

Artikkelien julkaisufoorumit on valittu siten, että ne tukevat tutkimuksen tavoitteita. Suomen korkeakoululaitoksen duaalisesta luonteesta kertova artikkeli on julkaistu kansain-välisessä kokoomateoksessa, joka esittelee eri maiden järjestelmiä. Julkaisu tavoittaa akatee-misen profession tutkijoiden kansainvälisen yhteisön. Akateemisen profession rakennetta ja valtaulottuvuutta käsittelevä artikkeli on julkaistu Politiikka-lehdessä, joka tavoittaa kotimaiset politiikan tutkijat sekä akateemisesti orientoituneet poliittisen järjestelmän kehittäjät. Akateemisen profession johtamista käsittelevä artikkeli on julkaistu Hallinnon tutkimus -lehdessä, joka tavoittaa suomalaiset (julkis)hallinnon tutkijat ja kehittäjät. Aka-teemisen uran alkuvaiheesta kertova artikkeli puolestaan on julkaistu Työelämän tutkimus

32

Elias Pekkola

-lehdessä, joka tavoittaa laajasti yhteiskuntatieteellistä työelämäntutkimusta tekevän ja seuraavan suomalaisen asiantuntijakunnan. Akateemista työtä käsittelevä käsitteellinen artikkeli on julkaistu vertaisarvioidussa open access -julkaisussa, jonka tavoitteena on tukea akateemisesta työstä käytävää kriittistä keskustelua. Julkaisu tavoittaa akateemista työtä kasvatustieteen ja korkeakoulutuksen sosiologian näkökulmasta tutkivat kriittiset tutkijat.

Osatutkimukset perustuvat, viimeisenä mainittua käsitteellistä artikkelia lukuun otta-matta, Muuttuva akateeminen professio -kyselytutkimuksen Suomen aineistoon. Aineisto kattaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön28. Aineisto kapenee osatutkimusten edetessä siten, että osatutkimuksissa kaksi ja kolme mukana ovat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Osatutkimuksessa neljä ja viisi ammattikorkeakouluai-neisto toimii ainoastaan yliopistoja koskevien tutkimustulosten peilauspintana29.

Aineistot ja menetelmät1.4 Muuttuva akateeMinen professio -kyselytutkiMus Tässä luvussa sekä sen liitteessä (Liite 2) luodaan katsaus osatutkimuksien 2–5 empiiriseen aineistoon. Empiirinen aineisto on dokumentoitu tarkasti tutkimushankkeen maarapor-tissa (Aarrevaara & Pekkola 201030). Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosien 2007–2008 vaihteessa joulu-marraskuussa. Osatutkimuksissa on esitelty niihin liittyvät metodiset rat-kaisut ja tilastolliset analyysimenetelmät.

Sisällöllisesti tutkimus kattoi monipuolisesti akateemisen työn ja työympäristön teemoja. Tutkimuksen kyselylomake (liite 1) jakaantui kuuteen temaattiseen osioon:

28 Muuttuva akateeminen professio -tutkimushanke muodostuu kansainvälisen konsortion kansallisten tut-kimusryhmien tekemistä kansallisista kyselytutkimuksista, joissa on noudatettu pääosin yhtenäistä meto-dologiaa ja kyselyasetelmaa. Tutkimukseen on osallistunut yli sata tutkijaa 19 maasta. Tutkimus seuraa vuonna 1992 toteutettua Carnagie-tutkimusta. Suomi oli hankkeessa ensimmäistä kertaa mukana, joten seuranta-aineistoa ei Suomen osalta ole. Tarkemman kuvan kansainvälisestä tutkimuksesta saa tutkimuk-sen keulahahmojen ulrich Teichlerin, Akira Arimoton ja William K. Cummingsin teoksesta (2013) The Academic Profession – Major Findings of Comparative Survey.

Väitöskirjatutkimukseni aineisto muodostuu opetusministeriön sektoritutkimusrahoituksella rahoite-tun Suomen osatutkimuksen aineistosta (N: 1452). Aineisto on kerätty vuosien 2007–2008 taitteessa ajankohtana, jolloin yliopistot olivat vielä valtionvirastoja. Joiltain osin tutkimuksessa käytetty ammat-tinimikkeistö ja käsitteistö on jo muuttunut, mutta tutkimuksen löydökset ovat edelleen ajankohtaisia, sillä järjestelmä muuttuu sen sääntelyä hitaammin. Väitöskirjatutkimuksen käsittelyluvut ovat jalostuneet työsuojelurahaston rahoittamien tutkimushankkeiden aikana. Esitutkimushanke ”Yliopistojen määräai-kaisten tutkijoiden asema järjestäytyneillä akateemisilla työmarkkinoilla” ja tutkimushanke ”Yliopistojen määräaikaisten tutkijoiden asema ja rooli tietotaloudessa” vastaavat omalta osaltaan väitöskirjatutkimuk-sen esiin nostamiin jatkotutkimuskysymyksiin.

29 Ammattikorkeakoulujen henkilöstön rooli osana akateemista professiota on vasta hahmottumassa. Tästä seuraa keskeinen haaste ja vahvuus tutkimukselle. Haasteen tutkimukselle muodostaa kyselyn terminologia. Yliopistolaitoksen tutkimukseen pohjautuva korkeakoulututkimuksen käsitteistö ei kaikilta osin sovellu ammattikorkeakoulujen tutkimukseen. Historiallisesti katsoen ammattikorkeakouluja on kuitenkin pakko peilata yliopistoihin, mikäli ne mielletään osaksi korkeakoulutuksen traditiota, sillä uutta korkeakoulutuk-sen käsitteistöä ei ole syntynyt samaan tahtiin kuin korkeakoulutus on laajentunut ja monimuotoistunut. Käsitteellisistä haasteista huolimatta tutkimuksen vahvuutena voidaan mainita, että se tarjoaa ensimmäistä kertaa kvantitatiivista tutkimustietoa sektoreiden välisistä eroista.

30 Luvun teksti on luettavissa alkuperäisessä muodossaan osoitteessa http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8122-2..

33


ura ja ammatillinen asema -osio koostui tutkintoja ja koulutusta, työhistoriaa, työsuhdetta ja 1) etuuksia sekä urasuunnitelmia koskevista muuttujista.Yleinen tila työssä ja toiminnassa -osio koostui työnkuvaa, työtyytyväisyyttä ja työolosuhteita 2) koskevista väittämistä.Opetusosio koostui opetusvelvollisuutta, opetusmenetelmiä, opetuksen johtamista ja arviointia 3) sekä opiskelijoita koskevista muuttujista. Tutkimusosio koostui tutkimusmenetelmiä, tutkimuksen organisointia, tutkimustuloksia ja suo-4) riutumista sekä tutkimusrahoitusta koskevista väittämistä.Johtamisosio koostui korkeakoulun johtamiskäytänteitä, vaikutusvaltaa sekä johtamiskulttuuria 5) koskevista muuttujista.Taustatieto-osio koostui vastaajien perhetaustaa ja -tilannetta sekä kansainvälistä liikkuvuutta 6) koskevista muuttujista.

Tutkimukseen osallistuivat opetusministeriön hallinnonalalla31 toimivat yliopistot ja ammat-tikorkeakoulut lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta32. Korkeakoulut rajasivat itse hen-kilökunnastaan tutkimus- ja opetushenkilöiksi katsomansa työntekijät ja toimittivat heidän sähköpostiosoitteensa ja ammattinimikkeensä tutkimusryhmälle. Menettelyyn päädyttiin koska, pelkkien ammattinimikkeiden perusteella tutkimus- ja opetushenkilökunnan erotte-leminen hallintohenkilökunnasta ei olisi ollut mahdollista.

Korkeakoulujen toimittamasta aineistosta valittiin satunnaisotannalla joka viides otok-seen. Lopullisen otoksen kooksi tuli 5205. Aineistonkeruu toteutettiin kaksivaiheisena ja kolmikielisenä (kotimaiset kielet ja englanti). Aineistonkeruun ensimmäinen vaihe suoritettiin web-kyselynä33 ja toinen vaihe toteutettiin postikyselynä34. Toteutunut otos oli 1452 vastausta. Näistä 1115 (77 %) vastaajaa oli yliopistoista ja 334 (23 %) ammattikorkeakouluista. Kolmen vastaajan korkeakoulua ei voitu määritellä. Vastausprosentti oli 27,9 %. Ammattikorkeakou-lujen vastausprosentti oli yliopistojen vastausprosenttia hieman alhaisempi (ks. Taulukko 2).

31 Puolustusministeriön hallinnonalalle kuuluvaa maanpuolustuskorkeakoulun, sisäministeriön hallinnona-laan kuuluva poliisiammattikorkeakoulun ja Ahvenanmaan maakuntahallinnon alaisen Högskolan på Ålandin henkilöstöä ei sisällytetty perusjoukkoon.

32 Teatterikorkeakoululta, Humanistiselta, Pirkanmaan ja Diakonia-ammattikorkeakoululta ei saatu pyydet-tyä aineistoa määräaikaan mennessä, joten ne jäivät kehikkoperusjoukon ulkopuolelle. Kuvataideakatemi-an otos jäi hyvin pieneksi (N=3), eikä sieltä saatu yhtään vastausta, joten myös se jäi tutkimuksen tulosten raportoinnin ulkopuolelle.

33 Kysely toteutettiin Webrobol Oy:n ohjelmistoa käyttäen. Webropolin järjestelmästä vastaajille lähetettiin sähköpostisaate, jossa oli linkki selainperustaiseen kyselylomakkeeseen. Vastaaja saattoi valita suomen-, ruotsin- tai englanninkielisen kyselylomakkeen. Sähköisellä kyselylomakkeella saatiin analysoitavaksi kel-paavia vastauksia, suoritettujen karhukierrosten jälkeen, yhteensä 1175.

34 Kaikille niille, jotka eivät olleet vastanneet sähköiseen kyselyyn, pyrittiin lähettämään postitse paperinen kyselylomake. Kireän kansainvälisen aikataulun vuoksi tutkimusryhmällä ei ollut mahdollisuutta täyden-tää sähköpostiosoitteistoa postiosoitteistoksi korkeakouluilta, vaan osoitteiston täydennys tehtiin julkisia tietolähteitä käyttäen. Paperisia kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 2561 kappaletta. Palautuneet lo-makkeet vähennettynä oli paperisten lomakkeiden määrä 2545. Paperisilla lomakkeilla tavoitettiin siten yli 60 % web-lomakkeella vastaamattomasta joukosta.

Toisen vaiheen lomakkeet lähetettiin suomenkielisinä lukuun ottamatta ruotsinkielisiä yliopistoja ja am-mattikorkeakouluja, joihin lähetettiin ruotsinkieliset lomakkeet. Vastaajille varattiin mahdollisuus tilata lomake suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Määräaikaan mennessä analysoitavia vastauksia saatiin 277. Postikyselynä suoritetun karhukierroksen vastausprosentiksi muodostui 10,9 %. Postikyselyn karhuamista ei enää toteutettu. Paperilomakkeiden ja sähköisen lomakkeiden puuttuvien tietojen määrässä ei ollut ti-lastollisesti merkitsevää eroa, joten vastauskäyttäytyminen oli samansuuntaista molemmilla lomakkeilla.

34

Elias Pekkola

Taulukko 2. Vastausprosentti (Aarrevaara & Pekkola 2010)

Lähetetyt kyselyt Vastaukset pl. tyhjät VastausprosenttiYliopistot 3902 1115 28,6Ammattikorkeakoulut 1303 334 25,6Puuttuva tieto 3Yhteensä 5205 1452 27,9

muuttuvA AkAteeminen professio -kyselytutkimuksen suomen Aineisto jA ulkoinen vAliditeetti35 ulkoisella validiteetilla tarkoitetaan tutkimustuloksien yleistettävyyttä tutkimuksen pe-rusjoukkoon (Niskanen 2008; Erätuuli et al. 1994, 100). ulkoisen validiteettiin kannalta keskeisimmäksi ongelmaksi nousi pieni vastausprosentti. Sen vaikutuksia yleistettävyyteen on pyritty arvioimaan katoanalyysin avulla. Otos ja katoanalyysi on tarkemmin kuvattu liit-teessä 2 ja sen liitetaulukoissa sekä hankkeen maaraportissa (Aarrevaara & Pekkola 2010).

Yhteenvetona toteutuneesta otoksesta voidaan todeta katoanalyysin avulla, että yliopis-tojen osalta otos vastaa melko hyvin perusjoukkoa. Aineiston vertailtavuutta kansallisiin tilastoihin vaikeuttaa kuitenkin tutkijakoululaisten ja projektitutkijoiden sijoittuminen samaan luokkaan aineistossa ja keskeisimpien taustamuuttujien kansainvälinen luokittelu. Tuloksia tulkittaessa on syytä huomioida yliopistojen osalta ainakin seuraavat seikat (Aar-revaara & Pekkola 2010):

Toteutuneessa otoksessa Helsingin yliopisto on yliedustettuna. •Toteutuneessa otoksessa luonnontieteet ovat yliedustettuja.•Toteutuneessa otoksessa professorit ovat yliedustettuja.•Lääketieteen lisensiaattien osalta tutkintomuuttuja ei ole luotettava.•

Ammattikorkeakoulujen osalta otoksen edustavuutta on vaikeampi arvioida. Keskeisin huomioitava seikka aineistossa on jatkotutkinnon suorittaneiden selkeä yliedustus. Näistä syistä ammattikorkeakoulujen vastauksia analysoidaan pääasiassa sektoritasolla tai luoki-teltuna yliopettajiin ja muihin henkilöstön jäseniin.

Sisällöllisesti keskeisin rajaus tutkielmassa on tieteenalaperspektiivin pois jättäminen osatut-kimusten analyysistä. Sen sijaan sosioekonomiset jakolinjat (palkkaus, asema organisaatiossa, vaikutusvalta) ovat tutkimuksen keskiössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tieteenalaerojen tutkimus olisi myös professiotutkimuksen yhteydessä tärkeää. Kyse on tietoisesta, osittain aineiston rajoitteisiin liittyvästä valinnasta. Tieteenalaerojen määrittely jää tutkimuksen tuloksien osalta jatkotutkimuksen varaan.

muuttuvA AkAteeminen professio -kyselytutkimuksen suomen osAtutkimuksen reliAbiliteetti jA sisäinen vAliditeetti Tutkimusaineisto on kerätty kansainvälisen tutkimushankkeen kyselylomakkeella. Kansalli-sella tutkimusryhmällä oli ainoastaan rajatut mahdollisuudet vaikuttaa aineistonkeruun läh-tökohtiin ja sen taustalla olevaan käsitteiden operationalisointiin. Koska kyselytutkimuksen toteutustapa poikkeaa tyypillisestä aineistonkeruusta, on reliabiliteettia ja validiteettia mielek-

35 Julkaistu aikaisemmin lähes samassa muodossa teoksessa Muuttuva akateeminen professio – maaraportti (Aarrevaara & Pekkola 2010).

35


käintä lähestyä sekundääriaineiston analyysin sekä kansainvälisen vertailevan kvantitatiivisen tutkimuksen metodologian näkökulmasta.

Kansainvälisen CAP-tutkimuksen aineiston analyysiä väitöstutkimuksessa voidaan verrata osittain sekundäärianalyysiin. Sekundäärianalyysi tarkoittaa analyysiä, jonka ai-neistoa

ei ole kerännyt kyseessä olevaan tutkimukseen hankkeen tutkija (collection)1) ei ole kerätty samaan tarkoitukseen, johon sitä tutkimuksessa käytetään (commission) (vrt. Dale 2) et al. 2009, 10).

Tässä tutkimuksessa tutkija on osallistunut tutkimusaineiston keruuseen, joten hän on myös muokannut tietokannan. Aineisto on kerätty kansainvälisen tutkimuksen lisäksi ko-timaiseen käyttöön, joten teknisesti datan keruun osalta tutkimus muistuttaa enemmän primääri- kuin sekundäärianalyysiä eikä primäärianalyysistä poikkeavia ongelmia aiheutu-nut otannassa ja puuttuvan datan analysoinnissa.

Kyselyaineiston keräämiseen ensisijainen tehtävä oli kuitenkin osallistuminen kan-sainväliseen tutkimushankkeeseen (mm. Aarrevaara & Dobson 2013a ja b). Tästä syystä kansainvälinen konsortio oli määräävässä roolissa siinä, minkälaisella kyselylomakkeella ja millä aikataululla aineisto kerättiin. Tutkijalla oli vain hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kyselylomakkeen muotoon. Tässä mielessä tutkimus muistuttaa sekundaariana-lyysiä. Tästä aiheutuu haasteita tutkimuksen laadulle, joita ovat muotoilut, käsitteiden määrittely, luokittelut sekä mallintaminen (Ks. Dale 2009, 331–345; Dale et al. 2008, 528–534).

Osa kysymyksistä ja niiden 1) muotoiluista eivät istuneet suomalaiseen toimintaympäristöön. Muotoilujen osalta edelleen reliabiliteetti- ja validiteettihaasteita tuotti kyselyn tekeminen kol-mella eri kielellä. Tämä aiheutti haasteita laajan kyselyn täsmällisyydelle ja yksiselitteisyydelle. Kysymyksien järjestykseen ei myöskään voitu vaikuttaa, vaan kaikissa maissa kysely toteutettiin rakenteeltaan samanlaisena. Kyselyä ei myöskään voitu lyhentää, joten muuttujien määrä oli var-sin huomattava. Tällä on erityisesti merkitystä tutkimuksen stabiliteetille36. Tässä tutkimuksessa stabiliteettia ei kyetä mittaamaan. Vastaajilta saadun palautteen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että vastaajat kokivat vastaamisen hyvin vaikeaksi eivätkä kaikki kysymykset sopineet suomalaiseen kontekstiin (Aarrevaara & Hölttä 2008, 122). Aineiston laajuus asettaa myös tutkimukselle haasteita.Suurin haaste tutkimuksen (sisäiselle) validiteetille muodostui 2) käsitteiden määrittelyn yhte-ydessä. Validiteetilla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, kuinka hyvin mittari mittaa sitä, mitä sen on tarkoitus mitata (Anastasi & urbina 1997, 113). Sisäisellä validiteetilla tarkoitetaan tutkimuksen toteuttamisen systemaattista luotettavuutta (Niskanen 2008; Erätuuli et al. 1994, 100). Sisäisen validiteettiin kysymykset nousevat voimakkaimmin esiin juuri käsitteitä opera-tionalisoitaessa. Validin mittarin onkin sanottu perustuvan onnistuneeseen operationalisointiin (Alkula & Pöntinen 1992).

Tutkimuksen validiteettia heikentää se, että moni kysymyksistä on jouduttu operationalisoi-maan jälkikäteen suomalaisen kontekstin vaatimalla tavalla. Vaikka tutkija ei ole osallistunut käsitteiden alkuperäiseen operationalisoitiin, voi hän asettua kysymyksen vastaajien asemaan ja miettiä, kuinka kysymykset on ymmärretty, ja pyrkiä arviomaan sen niin kutsuttua face-validi-teettia (koettu validiteetti, looginen validiteetti) eli subjektiivisesti puntaroida mittarin hyvyyttä (Niskanen 2008). Tätä arviointia on tehty koko tutkimusprosessin ajan.

36 Stabiliteetilla tarkoitetaan sitä, että samalla mittarilla tulisi saada samanlaisia tuloksia ajasta riippumatta olettaen olosuhteiden pysyvän samoina. Epästabiilissa tutkimuksessa vastaajan mielialat ja muut satun-naisvirheet heijastuvat tuloksiin helposti. (FSD 2008.)

36

Elias Pekkola

Sekundäärianalyysille tyypillisesti myös tässä tutkimuksessa kyselyn 3) luokittelut aiheuttavat joi-tain ongelmia validiteetin kannalta. ulkoisen validiteetin kannalta kyselylomakkeen luokittelut aiheuttavat haasteita katoanalyysille. rekisteriaineistot eivät ole yhdenmittaisia kyselyaineiston luokittelujen kanssa. Haasteet kertaantuvat dataa jatkojalostettaessa. usein analyysissä onkin jouduttu turvautumaan melko karkeisiin aggregaattitason luokitteluihin, jotta on voitu varmis-tua siitä, että tulokset ovat yleistettävissä. reliabiliteetin kannalta myös väittämien uudelleen luokittelu ja aggregointi on ongelma, sillä operationalisointivaiheessa tehtyä käsitteellistä kon-sistenssitarkkailua ei ole voitu tehdä37. Sekundäärianalyysissä 4) mallintaminen tuottaa yleensä primäärianalyysiä suurempia ongelmia, koska aineistoa kerättäessä ei ole voitu huomioida mallintamisen edellytyksiä. Kysymyspatterit ovat sekundäärianalyysissä usein vajavaisia, jolloin mallintamisessa joudutaan tyytymään aineis-tolähtöisiin, kyselyn eri osioita hyödyntäviin kompromisseihin. Mallintamisen ongelmallisuutta lisäävät entisessään jo edellä mainitut haasteet. Tässä tutkimuksessa mallien sisäistä validiteettia on varmistettu pitämällä analyysi mahdollisimman yksinkertaisena ja rajaamalla käytetyt mene-telmät melko yksinkertaisiin tilastollisiin menetelmiin38.

Toisen keskeisen haasteen aineiston tulkinnalle asettaa tutkimuksen kansainvälinen kon-teksti. Kansainvälisissä kyselytutkimuksissa on kaksi keskeistä ongelmakokonaisuutta, jot-ka liittyvät (kansallisten) osa-aineistojen vertailtavuuteen. Nämä ovat:

aineistonkeruun metodologiset ongelmat1) aineiston tulkinnan ongelmat.2)

Koska tämän tutkimuksen osatutkimukset koskevat ainoastaan Suomen aineistoa, ei aineis-to aiheuta kansallisista tutkimuksista poikkeavia aineistonkeruuseen liittyviä makrososiaa-liseen yksikköön, vertailuun ja tietojen aggregointiin liittyviä tulkinnallisia ongelmia (vrt. de Vaus 2009, 256–258; ragin 1989, 4–8). Sen sijaan kaikki kansainvälisen tutkimuksen aineiston tulkintaan liittyvät ongelmat vaikuttavat myös tämän tutkimuksen reliabiliteet-tiin ja validiteettiin, vaikka asetelma ei ole vertaileva.

Kansainvälisissä tutkimushankkeissa keskeisiä aineiston tulkintaan liittyviä ongelmia ovat kysymysten ja käsitteiden merkitys- ja mittauserot eri kulttuureissa käännösvaike-uksien ja kulttuuristen erojen vuoksi, funktionaalinen ja kirjaimellinen koherenssi sekä taustamuuttujien valinta ja luokittelu. (de Vaus 2009, 260–263.)1) Käännöksistä aiheutuneet ongelmat tuottivat sekä reliabiliteetti- (käännösten samanlaisuus

kolmella eri kielellä) että validiteetin ongelmia (käännetyt termit eivät välttämättä istuneet suo-malaiseen korkeakoulukontekstiin, erityisesti ammattikorkeakouluihin). Kaikki kysymykset eivät myöskään sovellu sinänsä ongelmitta erilaisiin yliopistoja hallintotraditioihin, sillä erot akateemisen profession toiminnassa erityisesti suhteessa valtioon ja muihin yhteiskunnallisiin toimijoihin ovat angloamerikkalaisessa ja pohjoismaisissa järjestelmissä huomattavia. Kansain-välisen aineiston tulkintaa helpottaa ainakin kolme seikkaa. Ensinnäkin akateemista professiota yhdistää sen kansainvälinen, valtion rajoista riippumaton, tieteen alojen toiminnan logiikalle perustuva dimensio (Altbach 1994). Toiseksi korkeakoulututkimus on tutkimusalana verrattain pieni ja kansainvälinen, mikä pienentää kansainvälistä käsitteellistä kuilua (Teichler 2001, 2005). Kolmanneksi akateeminen professio kohtaa globalisoituneessa maailmantaloudessa samankaltai-sia haasteita lähes kaikissa länsimaissa (Kogan et al. 1994).

37 Tilastollisen analyysin yhteydessä konsistenssia on mitattu aineiston Cronbachin α-kertoimella.

38 Tutkija havaitsi sekundaariaineiston mallintamisen ongelmat pro gradu -tutkielmassaan, jossa hän sovelsi regressioanalyysiä ja päätti luopua monimuuttujamenetelmistä pääkomponenttianalyysiä lukuun ottamat-ta. Pääkomponenttianalyysiäkin käytetään lähinnä informaation tiivistämiseen. Sen avulla muodostetut muuttujat on tehty manuaalisesti keskiarvomuuttujina.

37


2) Käännökset voidaan toteuttaa funktionaalisesti tai kirjaimellisesti. Molemmissa on mit-tauksen kannalta omat ongelmansa. Mikäli käännös toteutetaan kirjaimellisesti, kysymysten yhteismitallisuus säilyy, jolloin sisällölliset erot on otettava huomioon tulkinnassa. Mikäli kysy-mykset taas käännetään funktionaalisesti (mittarin näkökulmasta), tulkintaa tehdään jo ennen datan keruuta. Tämä heikentää kirjaimellista yhdenmukaisuutta ja aiheuttaa ongelmia datan käsittelyssä sekä luokittelussa. Ongelmia Suomen aineiston osalta syntyi mm. käännettäessä organisaatiorakenteisiin, tieteenaloihin ja tutkintoihin liittyviä muuttujia englannista suomeksi. Funktionaalinen kääntäminen olisi edellyttänyt luokittelujen purkamista ja uudelleen kooda-usta sekä erilaisten kysymyspatterien tekemistä yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Tätä ei kuitenkaan tehty kansainvälisen vertailtavuuden säilyttämiseksi. Kirjaimellinen kääntäminen tarkoitti sitä, että lomakkeen funktionaalinen toimivuus heikentyi.

3) Kuten jaottelusta kirjaimellisiin ja funktionaalisiin käännöksiin voidaan huomata, kansainvälinen tutkimusasetelma aiheuttaa suuria haasteita myös keskeisien taustamuuttujien luokitteluihin. Monet taustamuuttujat (tutkinnot, tieteenalat, koulutustaso, palkkaus jne.) ovat voimakkaasti sidoksissa kansallisiin rakenteisiin ja lainsäädäntöön, joten niiden kääntämisessä on jouduttu tasapainottelemaan funktionaalisen ja kirjaimellisen kääntämisen välillä.

Vaikka tutkimuksen aineiston analysointiin liittyy reliabiliteetin ja validiteetin kannalta selkeitä haasteita, eivät ne ole poikkeuksellisia tai ylitsepääsemättömiä. Aineisto asettaa kui-tenkin tiettyjä reunaehtoja tuloksien tulkinnalle. Tilastollisilla menetelmillä suoritettujen analyysien voidaan yhteiskuntatieteissä vain harvoin ajatella olevan tuloksia sinänsä, vaan ne vaativat tulkintaa, joka johtaa subjektiivisiin päätelmiin. Tässäkin tutkimuksessa aineis-toa ei ole kerätty, vaan se on tuotettu, eivätkä tulokset ole löydöksiä vaan luomuksia. (Vrt. Irvine et al. 1979, 3.)

Tutkimuksen kannalta keskeinen analyysiin vaikuttava tekijä on aineiston luonteen lisäksi tutkittava ilmiö. Korkeakoulututkija tutkii omaa organisaatiotaan sekä työympäris-töään, ja hänen omat intressinsä saattavat värittää tutkimusta (Brennan 2007). Asianosaisen ja asiantuntijan roolit ovat vaarassa sekoittua toisiinsa. Tutkimuksen osatutkimuksista on selkeästi nähtävissä tutkijan oma positio ja kasvu tutkijana.

Artikkelien Aineistot jA menetelmärAtkAisut

Edellä on esitetty kaikkien empiiristen artikkelien kannalta keskeisiä aineiston analyy-siin liittyviä metodologisia kysymyksiä, joita artikkeleissa ei ole ollut mahdollista käsitellä. Artikkelit ja johdantoessee ovat kuitenkin itsenäisiä kokonaisuuksia, joiden menetelmät poikkeavat tosistaan. Seuraavassa esitellään lyhyesti tutkimuksen eri osakokonaisuuksien menetelmiä.

Johdantoesseen keskeisimpänä tavoitteena on avata akateemisen profession käsitettä historiallisesta sekä sosiologisesta näkökulmasta. Käsiteanalyysi on tutkimuksessa luonteel-taan stipulatiivista eli määritelmillä ei pyritä merkityksien tai ekstensioiden täsmällisiin ja yksikäsitteisiin määritelmiin. Stipulatiiviset määritelmät eivät ole tosia tai epätosia, vaan niiden tehtävä on lisätä, yksinkertaistaa ja selventää tieteellistä terminologiaa. (Niiniluoto 1984, 160–161.)

Johtamis- ja organisaatiotutkimuksessa käsiteanalyysiä käsittelevää kirjallisuutta on vähän. Puusa on tiivistänyt aiheesta tehtyä suomalaista ja osin kansainvälistä keskustelua artikkelissaan Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä. Professiokäsitteen problematisoiminen ja avaaminen ovat tutkimuksen kannalta erityisen tärkeitä, sillä johtamis- ja organisaatio-tutkimuksessa keskeiset käsitteet voidaan yleensä jäljittää alkuperältään lähitieteenaloille

38

Elias PekkolaElias Pekkola

(Puusa 2008, 41). Korkeakoulututkimus on tutkimusalana johtamis- ja organisaatiotut-kimustakin huomattavasti nuorempi ala, jolla tyypillisesti lähitieteenalojen käsitteitä on käytetty väljästi ja muokattu tutkimuksen tarpeisiin sopivaksi. Professiolle ei löydykään kummaltakaan tutkimuksen alueelta vakiintuneita määritelmiä. Tämän lisäksi käsitteen avaamisen tarvetta korostaa suomenkielisen ja suomalaisen tutkimuksen puute. Käsitteelle ei ole vakiintuneita käännöksiä eikä sen alkuperäinen synty-ympäristö vastaa suomalaista todellisuutta. (Vrt. emt, 37.) Ensimmäinen artikkeli jatkaa johdantoesseen käsiteanalyysiä laajentamalla sitä koskemaan yleisesti akateemisen profession lähikäsitteitä ja erityisesti akateemista työtä.

Väitöskirjatutkimuksen neljä empiiristä artikkelia perustuvat Muuttuva akateeminen professio -kyselytutkimuksen kyselyaineistolle. Aineistoa on analysoitu edellä käsitellyistä syistä melko yksinkertaisin tilastollisin menetelmin. Tarkastelu perustuu pääosin kuvaile-valle tilastolliselle analyysille. Monimuuttujamenetelmiä on käytetty vain harkiten ja niiden avulla on lähinnä rakennettu summamuuttujia ja kuvattu eri ryhmienvälisiä eroja. Tilastol-lisesti osatutkimuksissa ei siis tarkastella syy-seuraussuhteita. Alla olevaan taulukkoon on tiivistetty tutkimuksen menetelmät ja aineistot.

Taulukko 3. Osatutkimusten aineistot ja menetelmätOsatutkimus Aineisto MenetelmätJohdantoessee Tilastot (KOTA), lainsäädäntö, politiikka-

asiakirjatKäsiteanalyysi, Asiakirja-analyysi

Academic work revised: From Dichoto-mies to a Typology (Pekkola 2014)

- Käsiteanalyysi

CAPtive academics: An examination of the binary divide in Finland (Aarrevaara, Dobson & Pekkola 2011)

Muuttuva akateeminen professio -ky-selytutkimus (2007/8), Kaikki vastaajat (Painotettu otos N 1374), tilastot, politiik-kadokumentit

Kuvaileva määrällinen analyysi

Akateeminen professio Suomessa - valtakeskittymä vai kolmen luokan työntekijöitä? (Pekkola 2009).

Muuttuva akateeminen professio -kyse-lytutkimus (2007/8), Kaikki vastaajat (N 1452), tilastot, politiikkadokumentit

Kuvaileva määrällinen analyysi, keski-arvovertailut

Kollegiaalinen ja manageriaalinen johtaminen suomalaisissa yliopistoissa (Pekkola 2011)

Muuttuva akateeminen professio -kyse-lytutkimus (2007/8), yliopistojen vastaa-jat (n 1115), tilastot, politiikkadokumentit

Kuvaileva määrällinen analyysi, keskiar-vovertailut, korrelaatiot, pääkomponent-tianalyysi

Nuorten yliopistolaisten työn palkitse-vuus ja sen merkitys akateemisen uran houkuttelevuudelle (Pekkola 2010)

Muuttuva akateeminen professio -kyse-lytutkimus (2007/8), yliopistojen vastaa-jat (n 1115), tilastot, politiikkadokumentit

Kuvaileva määrällinen analyysi, keski-arvovertailut

39

2

AKATEEMISEN PROFESSION TUTKIMUS

Luvun tavoite ja rakenne2.1 Akateemisen profession tutkimus on melko marginaalinen tutkimuksen ala, jolla ei ole vakiintuneita määritelmiä tai foorumeita. Tässä tutkimuksessa akateemisen profession tut-kimus nähdään poikkitieteellisenä tutkimusalueena, joka voidaan paikallistaa korkeakou-lututkimuksen sekä professiotutkimuksen rajapintojen avulla. Luvun tarkoituksena on orientoida lukijaa asemoiden väitöskirjatutkimusta vakiintuneiden tutkimusalueiden ja tieteenalojen avulla. Luvussa 2.2 esitellään korkeakoulututkimusta, jonka alueelle akatee-misen profession tutkimus tutkimuskohteensa kautta paikallistuu. Tämän jälkeen esitellään professiotutkimuksen kehitystä (2.3). Professiotutkimuksen käsitteistön avulla voidaan määritellä akateemista professiota suhteessa muihin korkeakouluorganisaatioon ja henki-löstöön. Luvun lopuksi pohditaan akateemisen profession tutkimuksen suhdetta hallinnon tutkimukseen sekä muihin vakiintuneisiin tieteen ja tutkimuksen aloihin (2.4). Luvun keskeiset havainnot tiivistetään tutkimuksen johtopäätösluvussa (luku 5.1).

Korkeakoulututkimus – tutkimuksen ala2.2 korkeakoulutus tutkiMuksen kohteenaKorkeakoulututkimuksen määrittely on välttämätön osa väitöskirjatutkimusta kahdesta syystä. Ensinnäkin akateemisen profession tutkimuksen tulokset esitellään usein korkea-koulututkimuksen, ei professiotutkimuksen foorumeilla. Toiseksi korkeakoulututkimuksen määrittelyn yhteydessä määritellään tutkimuksen kannalta keskeinen korkeakoulutuksen käsite. Korkeakoulutuksen määrittely on välttämätön, joskaan ei riittävä edellytys akatee-misen profession (rakenteellisen ja sisällöllisen komponentin) määrittelylle.

Korkeakoulututkimuksen asemasta tieteiden kentällä on käyty vireää keskustelua 1960-luvulta lähtien. 1960- ja 1970-luvuilla uusia yhteiskuntatieteellisiä tieteenaloja syntyi runsaasti, kun asiantuntemusalueet kapenivat lisääntyneen tieteellisen toiminnan myötä (vrt. Clark 1983, 13–15) . Alan tutkijat alkoivat puhua syntymässä olevasta tieteenalasta, jonka ominaisuuksia verrattiin yleisiin tieteenalojen ominaisuuksiin (mm. Hendersson

40

Elias Pekkola

1966; Dressel & Mayhew 1974, 2–7). Jo 1970-luvulla toiset tutkijat katsoivat alaa realis-tisemmin. Esimerkiksi vertailevan korkeakoulututkimuksen uranuurtaja Philip Altbach (1979) totesi, ettei (vertaileva) korkeakoulututkimus kehittyne omaksi tieteenalakseen, vaan siitä muodostunee erikoistunut tutkimusala.

Keskustelu korkeakoulututkimuksen luonteesta nousee edelleen aika ajoin esille. Tyy-pillisesti korkeakoulututkimusta päädytään nykyisin kuvailemaan tutkimusalana (Maassen 2000; Teichler 2000a). Korkeakoulututkimuksen luonteesta on kirjoitettu melko vähän Suomessa1. Tämä luvun tarkoituksena on täydentää viimeaikaisen tutkimuksen luomaa kuvaa korkeakoulutuksesta tutkimuksen kohteena ja asemoida akateemisen profession tutkimusta ja väitöskirjatutkimuksen osatutkimuksia osaksi korkeakoulututkimuksen kenttää.2

Korkeakoulutus, korkeakoulut ja akateeminen työ ovat vaikeasti rajattavia käsitteitä. Tämä hankaloittaa myös korkeakoulututkimuksen tutkimusalan rajaamista. (Dressel & Mayhew 1974, 2.) Korkeakoulututkimuksella on englanninkielessä monta vastinetta, joiden käyttö on lähes synonyymistä. Kuitenkin alan vakiintuneissa englanninkielisissä nimissä korkeakoulutus (higher education) tulee esille lähes poikkeuksetta3. Suomalainen termi korkeakoulututkimus liittää englantilaisia vastineitaan tiukemmin tutkimuksen korkeakouluinstituutioon. Korkeakoulututkimukselle voimakkaasti kansallisen fokuksen luovat molemmissa tapauksissa kansallisten koulutusjärjestelmien koulutusasteiden luokittelut4. Suomalainen määritelmä tukeutuu siis selkeämmin rakenteisiin, ja anglo-amerikkalainen viittaa suoremmin sisältöön. Korkeakoulututkimuksen tutkimuskohde rajoittuu siis yksinkertaisimmillaan korkeakoulutukseen ja muuhun toimintaan, joka liittyy korkeakouluihin.

Koska korkeakoulutuksen määrittely on vaikeaa, on se syytä tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti pohtimalla korkeakoulutuksen referenssejä ja merkityksiä. Korkeakoulutus on laajentunut vastaamaan erilaisiin ympäristön tarpeisiin, mikä näkyy muun muassa korkeakouluorganisaatioiden uudenlaisina profiileina ja monimuotoistumisena (Enders 2000, 4). Suomi toimii hyvänä esimerkkinä korkeakoulutuksen määrittelyn sopimuksen-

1 Tuoreimmat kirjoitukset korkeakoulututkimuksesta ovat Aholan ja Välimaan (2002) korkeakoulututki-muksen vuosikirjaan kirjoittama johdanto ”Mitä on korkeakoulututkimus” ja Kuoppalan (2009) Tiedepo-litiikka-lehdessä ilmestynyt artikkeli ”Korkeakoulututkimus pähkinänkuoressa”. Molemmat kirjoituksista perustuvat Teichlerin (2000b) artikkeliin ”Higher Education research and Its Institutional Basis”, jonka painotus on korkeakoulututkimuksen tekijöissä ja tiedon intresseissä. Välimaan (2011) katsaus ”The rela-tions between Finnish higher education and higher education research” puolestaan tarjoaa melko hyvän listauksen viimeaikaisesta suomalaisesta korkeakoulututkimuksesta.

2 Lukuun perustuen on ilmestymässä oppikirjan luku (Pekkola et al. 2014).

3 Korkeakoulututkimuksesta käytetään ainakin seuraavia englanninkielisiä termejä: research on Higher Education, Higher Education research, research into Higher Education, Study of Higher Education ja Higher Education Studies. Kaikkia termejä yhdistävänä nimittäjänä toimii korkeakoulutus. Lähes sy-nonyymisesti käytetään myös termiä tertiary education, jolla on edellisiäkin voimakkaampi konnotaatio kansalliseen koulutusjärjestelmään. (vrt. Teichler 2005.)

4 Esimerkiksi Yhdysvalloissa community colleget lasketaan kuuluviksi korkeakoulutukseen (higher educti-on), jolloin korkeakoulutuksen määritelmä läheneekin määritelmällisesti toisen asteen koulutuksen jälkeis-tä koulutusta (postsecundary education). Isossa-Britanniassa oppivelvollisuuden jälkeinen koulutus (post-compulsory education) jaetaan taas täydennyskoulutukseksi (further education) ja korkeakoulutukseksi (higher education), joita pidetään määritelmällisesti erilasina tutkimuskohteina. Esimerkkejä voitaisiin jatkaa edelleen, sillä ammatillisen jatkokoulutuksen, aikuiskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen asema koulutusjärjestelmissä vaihtelee maittain.

41

Akateemisen profession tutkimus

varaisuudesta. Vielä muutama vuosikymmen sitten opistotasoinen koulutus ei ollut tyy-pillisesti korkeakoulututkimuksen kohde5. Ammattikorkeakoululain voimaantulon jälkeen korkeakoulututkimus on rajattu tyypillisesti koskemaan institutionaalisesti yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, sillä ammattikorkeakoululaki määrittelee ne yliopistojen lisäksi osaksi korkeakoululaitosta6.

Korkeakoulutusta on pyritty määrittelemään käsitteen empiirisen alan lisäksi sen merki-tysten avulla. Analyyttistä määritelmää tehtäessä on pyrittävä vastaamaan kysymykseen, mikä piirre tai ominaisuus erottaa korkeakoulun muista kouluista ja korkeakoulutuksen muusta koulutuksesta. Korkeakoulutuksellisuus liitetään yleisesti akateemisen profession tekemään työhön ja akateemisen tietämyksen ja tiedon erityisluonteeseen, ei suoraan organisaatioon tai järjestelmään7. Suomessa tunnetuin ja yleisimmin siteerattu käsitys akateemisen koulu-tuksen ominaisluonteesta on snellmanilainen ajatus yliopiston ja koulun eroista8 (Snellman 1990). Kansainvälisesti korkeakoulutuksen määrittelyn keskeinen lähtökohta on ollut viimeisimmän vuosisadan ajan humboltilaiseen traditioon liitetyt korkeakoulujen ominai-suudet: oppimisen ja opetuksen vapaus, opetuksen ja tutkimuksen yhteys sekä perustieteiden merkitys (Kwiek 2006). Korkeakoulutuksellisuuden näkökulmasta ammattikorkeakoulujen asema osana korkeakoulutusta on jo huomattavasti haastavampi kysymys.

Tiedeinstituution vahva rooli korkeakoulutukssa on toiminut yhtenä koulutusasteita ja -sektoreita erottelevana piirteenä. Korkeakoulutuksen omaleimaisuudesta kertoo esimer-kiksi se, että ammatillisten alojen perusasteen jälkeistä koulutusta on muokattu korkea-koulutuksen määritelmään soveltuvaksi. Ilmiötä on lähestytty muun muassa akateemisen imun (academic drift) käsitteen avulla (Harwood 2010, 413–14). Ilmiön voidaan katsoa viittaavan siihen, että on olemassa tiettyjä akateemiselle koulutukselle tyypillisiä piirteitä, joita muut voivat omaksua9.

Suomessa korkeakoulupoliittisessa keskustelussa korkeakoulutus kattaa yleensä aina ammattikorkeakoulut, sillä ne kuuluvat juridisen määritelmän mukaan korkeakoululaitok-seemme. Korkeakoulujen professioiden tutkimuksen kohdalla rajaus ei kuitenkaan ole ollut mitenkään itsestään selvä. Tutkimuskirjallisuudessa on joitain syitä, miksi korkeakoulu-tuksen avulla määritellyn akateemisen profession ei ole katsottu sisältävän ammattikorkea-koulujen henkilöstöä. Välimaa on lähestynyt asiaa korkeakoulutuksen merkityssisältöjen

5 Opistotasoinen koulutus oli ammattikasvatus- ja myöhemmin Opetushallituksen toimialalla 1990-luvulle asti. Korkeakoulututkimuksen kohdeorganisaatiot rajoittuivat yliopistoihin monissa kansallisissa tutki-muksissa. Sen sijaan kansainvälisissä luokitteluissa osa opistoasteesta luokiteltiin korkea-asteeseen kuulu-vaksi.

6 Lainsäädännön muutoksesta aiheutuneella korkeakoulutuksen uudelleenmäärittelyllä on suora yhteys tämän tutkimuksen aineistoon. Vielä 1990-luvun alussa ammattikorkeakoulujen (opistojen) henkilöstöä ei olisi mielletty akateemiseksi henkilöstöksi eikä heidän professioasemaansa olisi akateemisen profession yhteydessä problematisoitu. Tämän tutkimuksen aineisto rajattiin koskemaan koko korkeakoululaitosta.

7 Suomessa tutkimusalan nimi ”korkeakoulututkimus” viittaa jo organisaatioon, mikä kertonee meidän vahvasta käsityksestä korkeakoulutuksen sidonnaisuudesta tiettyyn organisaatioon.

8 Snellmanin mukaan koulu on väline edetä elämässä ja opettaa ja oppia ulkoa tarvittavia yleisesti hyväksyt-tyjä tietoja. Yliopisto puolestaan on oppilaitos, jonka päämääränä ovat tiedon ja sivistyksen kehittäminen ja jossa tietyt asiasisällöt eivät ole vallitsevassa roolissa, vaan opetus ja oppiminen perustuvat tutkimukseen ja itsenäiseen työskentelyyn.

9 Toisaalta työmarkkinaimu (labour market drift) on tuonut yliopistoja lähemmäksi ammattikorkeakouluja (ks. esim. rinne et al. 2012, 16).

42

Elias Pekkola

(sisällöllinen komponentti) kautta esittämällä, että yhteisen historian puute on johtanut erilaisiin kulttuureihin kahdella sektorilla (Välimaa 2000) eikä ammattikorkeakouluja ole tästä syystä luontevaa mieltää osaksi ”korkeakoulutuksellista” korkeakoulutusta. Virtanen on puolestaan viitannut korkeakoulutuksen juridiseen määritelmään huomioimalla sen, että ammattikorkeakouluilta puuttuu tohtorintutkinnon myöntöoikeus (rakenteellinen komponentti). Tämä estää ammattikorkeakouluissa työskentelevien ammattilaisten osallis-tumisen uusien oppilaiden ja profession jäsenien rekrytointiin (Virtanen 1999), mistä on seurannut sektoreiden erilainen asema osana koulutusjärjestelmää. Akateemisen profession määritelmän kohdalla onkin edelleen perusteltua esittää kysymys, kuuluvatko ammattikor-keakoulujen työntekijät akateemiseen professioon (Osatutkimukset 2 ja 3).

Korkeakoulutuksen juridisen määrittelyn ja kulttuurishistoriallisen merkityssisällön määrittelyn lisäksi korkeakoulutuksen olemusta ja korkeakoulututkimuksen alaa voidaan pyrkiä lähestymään korkeakoulututkimuksen tutkimusaiheiden kautta. Induktiivisesti voidaan yrittää määritellä korkeakoulututkimusta vastaamalla kysymykseen, mistä kor-keakoulututkijat kirjoittavat korkeakoulututkimuksen julkaisufoorumeilla eli käytännössä tieteellisissä aikakauskirjoissa ja erillisteoksissa. Korkeakoulututkimusta ja sen kohteena olevaa korkeakoulutusta voidaan määritellä siis luokittelemalla korkeakoulututkimuksen kohteita, jolloin lähtöoletuksena on yksinkertaisesti se, että korkeakoulututkijat tutkivat korkeakoulutusta, tai kääntäen, että korkeakoulututkimus ja korkeakoulutuksen ilmiöt ovat sitä, mitä korkeakoulutukijat tutkivat ja määrittelevät10.

Clarkin mukaan (1973) korkeakoulututkimus11 voidaan jakaa neljään luokkaan: kor-keakoulutuksen (epä)tasa-arvon tutkimukseen, tutkimukseen korkeakoulutuksen vaiku-tuksesta opiskelijoihin, akateemisen profession tutkimuksen ja organisaation sekä hallinnan tutkimukseen. Clark esitti kategoriat vuonna 1973 niiden silloisessa tärkeysjärjestyksessä. Hän määrittelikin professiotutkimuksen ja korkeakoulujen organisaatioiden ja hallinnan tutkimuksen alkaviksi tutkimuksen alueiksi. Clarkin valistuneeseen systematiikkaan perus-tuvaa kategorisointia on täydennetty ja syvennetty vuosien saatossa.

Esimerkiksi eurooppalaisen korkeakoulututkimuksen uranuurtaja Teichler (2000b, 15) on esittänyt abstraktimman luokittelun. Hänen mukaansa korkeakoulututkimus voidaan jakaa kvantitatiivis-strukturaaliseen, tiedon- ja tieteenalan tutkimukseen, yksilön, opettajan ja oppimisen tutkimukseen sekä instituution, organisaation ja hallinnon tutkimukseen. Erään systemaattisimmista korkeakoulututkimusta kuvaavista luokitteluista on tehnyt kuitenkin Tight (2003), jonka luokittelu perustuu mittavaan artikkeli- ja monografia-aineistoon12. Hänen mukaansa korkeakoulututkimus voidaan jakaa kahdeksaan toisistaan erottuvaan teema-alueeseen. Näitä ovat (a) opetus ja oppiminen, (b) opetussuunnittelu, (c) opiskelijoi-den kokemukset, (d) laatu, (e) korkeakoulujärjestelmät ja niiden ohjaus (system policy), (f ) korkeakouluhallinto ja johtaminen, (g) akateeminen työ sekä (h) tiedon ja tieteen tutkimus.

10 Korkeakoulututkimuksen laadullinen luokittelu teema-alueittain on aina subjektiivista sisällönanalyysiä. Oikeita kriteereitä induktiivis-summatiivisesti kategorioiden muodostamiseen ei siis ole (ks. Gumport 2007, 17).

11 Clark (1973) käytti tutkimusalasta, jonka ”grand old man” hänestä tuli myöhemmin, 1970-luvulla nimi-tystä korkeakoulutuksen sosiologia.

12 Tightin otos perustuu 17:ssä korkeakoulututkimuksen alan lehdessä vuonna 2000 julkaistuun 406 artik-keliin (Tight 2003). Vaikka Tightin tutkimus on yleisesti tunnustettu, on hänenkin luokitteluun suhtau-duttu varauksellisesti (Nevgi & Lindblom-Ylänne 2009, 26–27).

43


Clarkin 1970-luvun luokittelusta Tightin 2000-luvun luokitteluun tultaessa korkea-koulujen hallinnon tutkimus on kehittynyt alkavasta tutkimusalasta yhdeksi suurimmista korkeakoulututkimuksen teema-alueista13. Vaikka hallinnon ja johtamisen tutkimus on noussut yhdeksi keskeisimmistä tutkimuksen alueista, on toinen 1970-luvun nouseva tutkimuksen linja, professiotutkimus, jostakin syystä jäänyt marginaaliin korkeakoulu-tutkimuksessa14. Professiotutkimuksen paitsio näkyy siis myös Tightin luokittelussa, jossa professiotutkimusta ei mainita yhtenä korkeakoulututkimuksen teema-alueena.

Professiotutkimusta on 1990- ja 2000-luvulla vaikea tunnistaa omaksi tutkimustee-makseen, sillä se sekoittuu varsin usein akateemisen työn ja sen hallinnan ja johtamisen tutkimukseen. Professiotermiä käytetään usein korkeakoulututkimuksessa yleismerkityk-sessä, jolloin professiotutkimusta on vaikea mieltää erilliseksi kokonaisuudeksi. Luokittelun haastavuuden vuoksi onkin mielekkäämpää asemoida korkeakoulututkimusta kahden ulottuvuuden avulla. ulottuvuudet mahdollistavat akateemisen profession tutkimuksen asemoinnin suhteessa muuhun korkeakoulututkimukseen ja antavat väljemmän puitteen korkeakoulututkimuksen määrittelylle.

Aikaisempiin luokitteluihin pohjautuen voidaan korkeakoulututkimuksen tutki-muskohteet luokitella kahden ulottuvuuden avulla15. Toisena korkeakoulututkimuksen ulottuvuutena on mielekästä tarkastella tutkimuksen kohdetta eli korkeakoulutusta per se (perustehtävät). Toisena ulottuvuutena voidaan hahmottaa perustoimintoihin suoraan liittyvä hallinta. Edwardsin (2001) mukaan hallinta voidaankin erottaa perustehtävästä. Hallinta ei tarkoita niinkään sitä, mitä organisaatio tekee, vaan sitä, kuinka se tekee (sit. reed ym. 2002, xviii). Samantyyppisen jaon mukaan korkeakouluorganisaatioiden toiminnallisuus jäsennetään tyypillisesti matriisiina, joissa toisen ulottuvuuden luovat hallinnolliset (enterprise) ja toisen ulottuvuuden tieteen alaan liittyvät toiminnot (dicip-lines) (Clark 1983). Jatkumoa voidaan luonnehtia myös professionaaliselle organisaatiolle tyypillisellä osaamisen ja tiedon perujaolla substanssiosaamisen ja organisatorisen hallinto-osaamisen välillä (esim. Sveiby 1990; Virtanen 1991) sekä erilaisten rationaalisuuskä-sitysten (formaali ja substantiaalinen) avulla (Weber 1964). Todellisuudessa hallintoa ja perustehtäviä sekä niihin liittyviä osaamis- ja rationaalisuusvaatimuksia ei kuitenkaan voida erotella täysin toistaan, vaan ne sekoittuvat toisiinsa akateemisissa ja professionaali-sissa käytänteissä. Vaikka korkeakoulututkimuksen kohteena olisi korkeakoulujen hallinto tai ohjaus, tutkimus käsittelee myös aina korkeakoulutuksen perustehtäviä. Kääntäen korkeakoulutuksen perustehtäviä tutkittaessa otetaan myös kantaa korkeakoulutuksen organisointiin, suunnitteluun tai johtamiseen.

Korkeakoulututkimuksen kohteet voidaan siis sijoittaa jatkumolle, jonka toisena ääripäänä ovat korkeakoulutuksen perustehtävät eli koulutus ja tutkimus sekä niiden johdannainen palvelutehtävä16. Korkeakoulututkimuksen täytyy olla aina sidoksissa näihin

13 Luokittelun valossa selkeästi suurimmat tutkimusalueet ovat korkeakoulujärjestelmät ja niiden ohjaus sekä kurssien ja opetussuunnitelmien suunnittelu, joidenka molempien osuus artikkeleista oli noin neljännes. Akateeminen työ on kolmanneksi tutkituin alue (14,5 %). Tämän jälkeen seuraavat noin kymmenen pro-sentin osuudella opiskelijoiden kokemukset, korkeakouluhallinto ja johtaminen sekä laadun tutkimus.

14 Professiotutkimuksen merkityksen lasku näkyy myös muilla yhteiskuntatieteellisillä tutkimusaloilla, kuten organisaatio- ja johtamistutkimuksessa (Evetts 2010).

15 Clarkin yllä mainitussa luokittelussa kaikissa tutkimuksen alueissa hallinta ja korkeakoulutus yhdistyvät. Teichler ja Tight puolestaan erottelevat teemat toisistaan.

16 Palvelutehtävän erillisyydestä ja määritelmistä katso Kankaala et al. 2004.

44

Elias Pekkola

ilmiöihin, sillä muutoin tutkimuksen kohde ei ole korkeakoulutus. Jatkumon toiseksi ääri-pääksi voidaan sijoittaa opetuksen, tutkimuksen ja oppimisen johtaminen, suunnittelu ja ohjaus eli hallinta (governance) (yleensä aktualisoituu korkeakouluna).

Yksiulotteinen tarkastelu ei kuitenkaan tarjoa tyydyttävää kuvaa korkeakoulutuksen tut-kimuksesta. Vaikka korkeakoulujen valtionohjaus ja yliopiston johtaminen ovat molemmat korkeakoulutuksen perustehtäviä suuntaavia toimintoja, eivät ne silti ole välttämättä kovin lähellä toisiaan. Sama pätee esimerkiksi korkeakouluorganisaatiossa tehtyyn tutkimustyö-hön ja tieteeseen. Molemmat ovat keskeisiä perustehtävien tutkimuskohteita, mutta niiden näkökulma tutkittavaan ilmiöön on erilainen. Toiselle ulottuvuudelle voimmekin asettaa tarkastelunäkökulman eli sen, tarkastellaanko ilmiöitä sisäisestä (organisatorisesta) vai ulkoisesta (yhteiskunnallisesta) näkökulmasta17.

Näiden kahden ulottuvuuden avulla voidaan muodostaa kuvion 4 mukainen nelikenttä. Korkeakoulututkimuksen näkökulma on tyypillisesti korkeakoulun sisältä ulospäin. Kuiten-kin siten, että lähes aina korkeakouluja tarkastellaan avoimina järjestelminä, jolloin ulkoinen todellisuus on keskeinen osa tutkimusta. Koulutusta ja tutkimusta voidaan lähestyä, joko organisatorisina toimintoina (mitattava opetustyö, opiskelu ja tutkimustyö) tai laajemmin osana tieteellistä toimintaa eli tiedonsiirtoa toimimalla tieteellisillä foorumeilla (julkaisemal-la, siirtämällä tietoa suullisesti, osallistumalla oppimisprosessiin). Toisen ulottuvuuden lisää-minen helpottaa myös hallinnan jäsentämistä, sillä korkeakoulututkimuksen kontekstissa hallinnalla viitataan varsin usein kolmeen limittäiseen ydintehtävien sääntelyprosessiin: joh-tamiseen, hallintoon ja ohjaukseen. Vaikka jotkut tutkijat erottavat käsitteellisesti hallinnan johtamisesta (esim. Sporn 1999), useissa määritelmissä johtaminen nähdään osana hallintaa. Hallinta voidaankin nähdä käsitteenä, joka sisältää johdon ja hallinnon sekä yliopiston toiminnan suhteessa ulkopuolisiin toimijoihin (esim. reed ym. 2002, xvii).

Professiotutkimus korkeakoulututkimuksen alana on paikallistettu kuvioon piirretyllä ovaalilla (ks. Kuvio 4). Professiotutkimus keskittyy ennen kaikkea akateemisen profession työhön ja toimintaan yliopistojen sisällä, mutta professiota ei voida määritellä määrit-telemättä sitä suhteessa korkeakoulujen ulkoiseen todellisuuteen ja toisiin professioihin. Akateemisen profession kannalta tiede muodostaa keskeisen toimintakentän. Professiotut-kimus operoi myös korkeakoulutuksen ydintehtävien johtamisen sekä ohjauksen alueella, sillä johtaminen on merkittävä osuus professionaalista työtä ja akateemisen profession edustajat osallistuvat korkeakoulujen ohjaukseen esimerkiksi toimimalla tiedeakatemioissa ja arviointineuvostoissa. Profession kannalta järjestelmän juridiset puitteet ovat myös ensi-sijaisen tärkeitä. Valtio määrittelee mm. reguloinnilla profession autonomiaa, privilegioita ja pätevyysvaatimuksia.

17 Teichlerin ja Tightin luokittelussa erottelu on tehty implisiittisesti. Clarkin luokittelussa korkeakoulutuk-sen sosiologia vaikuttaa vielä melko makrotason tutkimukselta.

45


Kuvio 4. Akateemisen profession tutkimus korkeakoulututkimuksen kentällä

korkeAkoulututkimus, AkAteemisen profession tutkimus jA väitös-kirjAtutkimus

Korkeakoulututkimus on leimallisesti soveltava, monitieteinen ja vertaileva tutkimusala (Pekkola, Kivistö; Hölttä 2014). Akateemisen profession tutkimukselle samat piirteet ovat olleet tyypillisiä. Korkeakoulututkimus ei ole syntynyt endogeenisesti ”luonnollisen” aka-teemisen kehityksen myötä, vaan sen kehitys on ollut voimakkaasti riippuvainen ulkopuo-lisista resursseista (Altbach 1979, 7). Alan soveltavaa luonnetta selittää sen lyhyt eksogee-ninen yliopistojen ulkopuolisesta rahoituksesta ja linjauksista riippuvainen syntyhistoria18. Akateemisen profession tutkimus ei poikkea muusta korkeakoulututkimuksesta sen sovel-tavan luonteen osalta. Professiota on tutkittu erityisesti ammattiliittojen ja säätiöiden ra-hoituksella19. 1980-luvulle tultaessa akateemisen profession tutkimus on lähentynyt yleisen korkeakoulututkimuksen kehityksen vanavedessä organisaatioiden johdon ja hallinnon tutkimusta.

Toinen leimallinen piirre korkeakoulututkimukselle on tieteidenvälisyys. Kuviossa 5 on kuvattu korkeakoulututkimuksen suhdetta eri tieteenaloihin. Kasvatustieteissä asiantunti-

18 Toisen maailmansodan jälkeen ala alkoi kehittyä, ensiksi uSA:ssa ja myöhemmin muissa teollisuusmaissa, lähinnä tieteen ulkopuolisten tarpeiden vuoksi. Korkeakoulututkimukseen resursseja tuli lähinnä yliopis-tojen hallinnon kasvavan tiedontarpeen kasvaessa, jolloin hallinnon tiedontarpeeseen vastaava tutkimus (institutional research) alkoi kehittyä. Varoja kanavoitui myös kansallisten ja alueellisten korkeakoulun kehittämiseen tähtäävien aloitteiden kautta. Erityisesti uSA:ssa perustettiin useita instansseja, joiden tarkoituksena oli tukea politiikkaohjelmien kehittelyä ja antaa suosituksia (näistä merkittävin Garnagie Foundation). Näiden lisäksi lähes jokaiseen teollisuusmaahan perustettiin korkeakoulutukseen erikoistu-nut tutkimus-/koulutuslaitos, jolla pyrittiin takaamaan korkeakoulutuksen kilpailukyky. (Albach 1979.)

19 Vaikka professiotutkimusta on tehty korkeakoulukontekstissa satunnaisesti jo 1800-luvulla, myös sen laaje-neminen tapahtui 1970-luvulla. Tähän kehitykseen on kaksi syytä: ensinnäkin 1970-luku oli professiotut-kimuksen kulta-aikaa, toiseksi korkeakoulututkimus laajeni samana vuosikymmenenä. 1970-luvulla tehdyt ns. Carnegie-tutkimukset (Lippset &Ladd 1973; Trow 1975) antoivat akateemisen profession tutkimukselle pontta uSA:ssa. Britanniassa akateemisen profession tutkimuksen klassikkoihin kuuluva Perkissonin Key Profession (1968), jota rahoitti Ison-Britannian korkeakouluopettajien liitto, valmistui samoihin aikoihin.

46

Elias Pekkola

juus kapenee tultaessa kohti hallinnon, arvioinnin ja johtamisen kysymyksiä. Kasvatustie-teiden parissa tehty akateemisen profession tutkimus on ollut yleensä luonteenomaisesti laaja-alaista ammattikunnan tutkimusta (sisällöllinen komponentti). Suomessa akateemisen ammattikunnan tutkijoista keskeisin on Välimaa (mm. 1995; 2001 ja 2005). Yksilötasolle oppimisen kysymyksissä mentäessä kasvatustieteiden kantatieteistä psykologia on keskei-sessä roolissa.

Kuvio 5. Akateemisen profession tutkimuksen suhde korkeakoulututkimuksen keskeisimpiin tieteenaloihin

Hallintotieteille tyypillisimpiä tutkimuksen kohteita ovat korkeakoulutuksen prosessien johtamisen, arvioinnin, ohjauksen ja organisoinnin kysymykset (rakenteellinen kompo-nentti). Tyypillistä julkishallinnon professioon kohdistuvalle tutkimukselle on sen painot-tuminen lainsäädäntöön, virkarakenteisiin, työnkuviin, pätevyyksiin ja etiikan kysymyk-siin. Akateemista professiota käsitteleviä hallintotieteellisiä tutkimuksia ei ole Suomessa juurikaan tehty Aarrevaaran tutkimusryhmää lukuun ottamatta. Hallintotieteiden politii-kan tutkimuksellinen juuren20 ja politiikan tutkimuksen merkitys kasvaa, kun siirrytään yksilöiden ja yksikköjen välisien valtasuhteiden sekä järjestelmätason ominaispiirteiden tarkasteluun. Politiikan tutkimuksen piirissä akateemista professiota koskeva tutkimus on usein valta-analyysiä tai poliittisiin diskursseihin liittyvää tutkimusta. Hallintotieteen ta-lous- ja kauppatieteellinen juuri korostuu korkeakoulutuksen rahoituksen ja talouden ky-symysten teoriapohjan luomisessa.

Sosiologia on korkeakoulututkimuksen alalla yleistiede (valtakomponentti, raken-teellinen komponentti ja sisällöllinen komponentti). Sosiologisella tutkimuksella on

20 Hallintotieteen suhteesta muihin yhteiskuntatieteisiin katso Salminen (1995, 19–22 ja 2004, 9–11).

47


ollut erityisen suuri panos korkeakoulutuksen arvojen ja kulttuureiden tutkimuksessa21. Varsinainen professiotutkimus on ollut tyypillisintä sosiologian piirissä. Suomessa ei ole kuitenkaan tehty yhtään professioteoreettista akateemista professiota tutkivaa sosiologista tutkimusta. Viimeaikaisista tutkimuksista lähimpänä professiotutkimusta ovat Hakalan (2009) ja Haapakorven (2009) väitöskirjatutkimukset.

Kolmas korkeakoulututkimukselle tyypillinen piirre on sen vertailevuus22. Vertaileva ote on tullut professiotutkimukseen hieman muun korkeakoulututkimuksen jäljessä. Tätä selittää professioiden voimakas sitoutuminen korkeakoulutuksen instituutioulottuvuuteen (Light 1974) ja valtioon (Clark 1987b) kansallisen lainsäädännön kautta. Joitain kansain-välisiä laadullisia löyhästi tilastoihin perustuvia vertailuja tehtiin jo 1980-luvulla. Näistä varmasti vaikutusvaltaisimmat ovat Clarkin teokset The Higher Education Systems (1983) ja erityisesti The Academic Profession (1987b). Kvantitatiivisen vertailun voidaan katsoa saaneensa alkunsa 1992 toteutetusta ”The Carnagie Survey of the Academic Profession” -tut-kimuksesta (mm. Boyer et al. 1994). Kvantitatiiviset vertailutkin ovat perustuneet yleensä maaraportteihin (mm. Kogan & Teichler 2007; Locke & Teichler 2007; Locke et al. 2011), mutta myös joitain yrityksiä tilastollisesta vertailusta on tehty (mm. Bennion & Locke 2010; Bentley & Kyvik 2012; ShinToutkoushian 2011; Dobson et al. 2012). Akateemisen profession vahvan kansallisen luonteen vuoksi kansainväliset tilastolliset vertailut ovat kuitenkin haastavia (Aarrevaara & Pekkola 2011).

Käsillä olevaa tutkimusta voidaan hyvin tarkastella korkeakoulututkimuksen tyypil-listen piirteiden avulla. Väitöskirjatutkimuksen perustana olevan Muuttuva akateeminen professio (CAP) -hankkeen kansallisten osahankkeiden kohdalla rahoitus tuli tyypillisesti joltakin keskeiseltä sidosryhmältä. Suomessa tutkimushanke toteutettiin opetusministeriön rahoituksella sektoritutkimushankkeena23. Tutkimushanketta voidaan hyvin kuvailla myös tieteidenväliseksi ainakin kahdella ulottuvuudella. Ensinnäkin pieni kolmen hengen tutki-musryhmä oli tieteenalataustoiltaan monitieteinen24. Toiseksi tutkimushankkeen ja tämän tutkimuksen kirjallisuus perustuu korkeakoulututkimuksen lisäksi sosiologian, politiikan

21 Suuri osa akateemisen profession tutkimuksen klassikoista sijoittuu sosiologian alalle (esim. Logan Wilson (1942), Talcot Parsons ja Gerald Platt (1973), Burton Clark (1983, 1987a&b), Martin Trown (1971, -72, -73 ja -75), Edward Shillsin (1984). 1990-luvulla akateemisen profession tutkimus on kuitenkin moni-tieteistynyt ja yleistynyt Pohjois-Amerikan lisäksi muissa maanosissa. Professiotutkimus on myöhemmin siirtynyt ja painottunut mm. politiikan ja hallinnon tutkimuksen alalle. Kasvatustieteet ovat korkeakou-lututkimuksen organisoitumisen myötä kasvattaneet merkitystään akateemisen profession tutkimuksen tieteenalana. 1990-luvun jälkeen suurin osa tutkimuksesta on ollut monitieteistä, julkaistu korkeakoulu-tutkimuksen omilla foorumeilla ja tyypillisesti usean tutkijan toimesta.

22 Vertailevan korkeakoulututkimuksen suuriin nimiin kuuluu Burton Clarkin lisäksi Philip Altbach. Al-bachin (1979) mukaan (kansainvälisellä) vertailulla on praktisrationaaliset juuret. Toisen maailmansodan jälkeen korkeakoulutuksen menot kasvoivat huomattavasti ja sen merkitys taloudelle lisääntyi, joten kan-sallisvaltioiden mielenkiinto vertailtavaan tietoon kasvoi. Vertailevan korkeakoulututkimuksen syntyyn onkin voimakkaasti vaikuttanut valtioiden vertailu niiden kehittäessä (benchmarkin) omia järjestelmiään tai kutsuessaan ulkopuolisia kehittäjiä ja arvioijia työskentelemään oman korkeakoulujärjestelmänsä pa-rissa. Kansainvälisyys onkin korkeakoulututkimuksessa korostanut kansallisten piirteiden etsintää ja esille nostoa. Kansainvälisyys onkin ollut hyvin kansallisvaltiokeskeistä.

23 Ohjausryhmässä oli rahoittajan lisäksi edustus Tieteentekijöiden liitosta, Professoriliitosta, rehtoreiden neuvostosta ja Ammattikorkeakoulujen rehtoreiden neuvostosta.

24 Vaikka kaikki tutkimusryhmän jäsenet olivat korkeakoulututkijoita, olivat heidän tieteenalataustansa eri-laiset. Tutkimuksen johtaja oli alkujaan aluetieteilijä, tutkimusryhmän vanhin jäsen kansantaloustieteilijä ja nuorin jäsen politiikan tutkija. Kansainvälisesti kaikki korkeakoulututkimuksen keskeiset tieteenalat olivat edustettuina.

48

Elias Pekkola

tutkimuksen ja kasvatustieteiden kirjallisuuteen. Tämän lisäksi toiset tieteidenväliset tutki-musalat, kuten työelämän tutkimus ja tieteen ja teknologian tutkimus, ovat hyvin lähellä akateemisen profession tutkimusta. Kolmanneksi kansainvälinen vertailtavuus on myös yksi hankkeen keskeisistä ulottuvuuksista. Tälläkin ulottuvuudella korkeakoulututkimuk-sen tyypilliset piirteet näkyvät selvästi. Ensinnäkin professio on käsitteenä voimakkaasti sidonnainen kansalliseen lainsäädäntöön ja korkeakoululaitokseen. Tästä syystä maittaiset otokset ja profession määrittelyt poikkeavat merkittävästi toisistaan. Kansalliset rahoitusläh-teet ja sidosryhmät ovat myös vaikuttaneet otoksien muodostamiseen. Tutkimushankkeen vertailu onkin suuressa osassa julkaisuja maatapausten esittelyä ja niiden vertailua.

Professiotutkimus – tutkimukseni professio2.3 Professiotutkimuksesta sosiologian osa-alueena on kirjoitettu useita tieteellisiä ja opetus-käyttöön suunnattuja kokooma- ja yhtenäisteoksia, joissa professioita ja professiotutki-muksen kehitystä on luokiteltu monella tavalla. Seuraavassa esitetään tämän tutkimuksen näkemys professiotutkimuksen kehityksestä ja suhteutetaan sitä akateemisen profession tutkimukseen sekä asemoidaan akateemista professiota suhteessa professioluokitteluihin. Professio-käsitteen ja professiotutkimuksen kehityksen kuvaaminen on syytä tehdä perus-teellisesti, sillä korkeakoulututkimuksessa profession käsite otetaan usein annettuna, jolloin professio voidaan ymmärtää usealla eri tavalla. Professio on professiotutkimuksen kohde ainakin kolmesta eri näkökulmasta (vrt. Evetts 2013).

Suuri osa professiotutkimuksesta tutkii professio-käsitettä ja pyrkii määrittelemään käsitteen kattamaa merkitysaluetta. Edelleenkin professiotutkimuksen eräs keskeisimmistä kysymyksistä on: mikä on se professionaalisuuden piirre, joka erottaa profession muista ammattikunnista (Sciulli 2010a, 724; Saks 1995, 1). Tämä siitäkin huolimatta, että profes-sion tarkan määrittelyn mahdottomuutta on pohdittu 1950-luvulta lähtien (Evetts 2013; Hughes 1958). Vaikka tutkijat ovat eksplisiittisesti sanoutuneet irti tarkasta määrittelystä, implisiittisesti professioiden ja muiden ammattikuntien eron määrittely on aina läsnä professiotutkimuksessa.

Professio-käsitteen kattama ala ei ole empiirisesti helposti osoitettavissa (Hughes 1958). Käsitteestä on pyritty muodostamaan deskriptiivinen, jolloin voidaan testata, onko jokin ammatti professio vai ei. Pätevyyden kriteeri voi tällöin olla synteettinen (termin ekstensio on sama, tiedämme, että on olemassa sellainen luokka kuin professio) tai analyyttinen (termin intensio on sama eli käsite kuvaa yleisellä tasolla jotain termejä). Kuviossa kuusi on asetelma esitetty yksinkertaistettuna. Analyyttinen määrittely oli tyypillistä funktiona-listiselle professiotutkimukselle.

49


Kuvio 6. Professio-käsite

Professiotutkimuksessa on tutkittu professioita ammattikuntina (erotuksena tavallisista ammattikunnista). Professio-käsite määritellään usein synteettisesti. Itse asiassa määrittely on usein ostensiivista eli esimerkkien kautta tapahtuvaa, mikä tarkoittaa systemaattisen synteettisen määrittelyn sijaan yleisten piirteiden osoittamista ja kuvailua (vrt. Niiniluoto 1984, 168). Tällöin lähtökohtana on ammattikunta, ei professionaalisuuden käsite. Tarkas-telun kohteena ovat olleet yhteiskunnan toimintojen kannalta keskeiset ammattikunnat, kuten lääkärit, juristit, insinöörit ja opettajat, sekä niiden toiminta ja suhde asiakkaisiin (potilas, oppilas, oikeushenkilö).

Ammattikuntien tutkimus on vaihdellut analyyttisestä historian tutkimuksesta aina kriittiseen yhteiskuntatutkimukseen. Työn ja koulutuksen sosiologian sekä politiikan tutkimuksen analyysit ovat asettuneet tyypillisesti näiden ääripäiden välille. Tämäntyyp-pisessä tutkimuksessa fokus on ammattikunnassa ja sen toiminnassa myös tutkittaessa sen yhteiskuntasuhteita. Ammattikuntien tutkimus voidaan usein sen professionaalisen emotieteenalan (esimerkiksi sotatiede, teologia, hoitotiede) lisäksi katsoa kuuluvan työelämän tutkimuksen kattokäsitteen alle. Korkeakoulututkimuksen alueella julkaistu professiotutkimus on usein yliopistoissa työskentelevien ammattikuntien tutkimusta.

Ammattikuntien ostensiivista, osoittavaa määrittelyä professioiksi Friedson kutsuu intuitiiviseksi, kansan suussa tapahtuvaksi luokitteluksi. Intuitiivisen luokittelun mukaan professioilla tarkoitetaan laajahkoa, melko arvostettujen ammattien joukkoa, joka on tunnistettavissa koulutuksensa, tutkintonsa ja muodollisen pätevyytensä avulla. Systemaat-tisesta synteettisestä luokittelusta hän käyttää termiä institutionaalinen luokittelu viitaten rajattuun joukkoon ammatteja, joilla on määriteltävissä olevat institutionaaliset ja ideolo-giset piirteet. (Vrt. Freidson 1983.) Akateemisen profession määrittely on myös tapahtunut molemmilla tavoilla. Akateemisella professiolla on viitattu yleisesti yliopistoissa työsken-televiin akateemisiin työntekijöihin tai tarkemmin rajattuun akateemisten työntekijöiden joukkoon. Akateemisen profession systemaattinen luokittelu on tapahtunut kahdesta eri lähtökohdasta. Määrittelyissä on lähdetty liikkeelle joko tutkijan (mm. Shills 1968; Ben David 1972; Ziman 1994) tai opettajan työn kuvasta (mm. Perkin 1968; Kimbal 1992).

Professio-käsitteen määrittely on kuitenkin tyypillisimmin viime aikoina ollut syn-teettisen tai analyyttisen määrittelyn sijaan stipulatiivista. Sen tarkoituksena ei ole ollut

50

Elias Pekkola

määritellä väitteiden totuuksia vaan lisätä tieteen systemaattisuutta ja käyttökelpoisuutta eli luokitella rajaamalla, täsmentämällä ja luomalla uusia diskursseja. (Vrt. Niiniluoto 1984, 158–161, 119–121.)

Toinen tyypillinen näkökulma professioihin tarkastelee professionalisoitumista proses-sina. Tällöin tarkastelussa painottuu professioiden yhteiskunnallinen toiminta. Professiona-lisoitumisen tutkimuksessa on havaittavissa kolme erilaista painotusta. Ensinnäkin tutki-muksen huomio voi kiinnittyä profession ja sen asiakkaiden välisiin valtasuhteisiin. Toiseksi kiinnostuneita voidaan olla professioiden sekä niiden lähellä toimivien ammattiryhmien vuorovaikutuksesta ja valtasuhteista. Kolmanneksi tarkkaavaisuus voi kiinnittyä erityisesti profession, valtion ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden välisiin vuorovaikutussuh-teisiin. Tämä näkökulma liittää professiotutkimuksen yhteiskuntaluokkien tutkimuksen traditioon. Yhteiskunnallisen professiotutkimuksen fokus on vaihdellut tutkittavan maan kontekstin ja kulttuurin mukaisesti. (Evetts 2013.)

Kolmannen näkökulman professioon tarjoaa professionalismin tutkimus. Professio-nalismin tutkimuksessa ensisijainen tutkimuksen kohde on professioiden normaativiset arvorakennelmat, professionaalisen työn ideologiat sekä diskurssit. Professionalismin tutkimus korostaa tyypillisesti professioiden työn erityisluonnetta, arvioinnin vaikeutta ja standardoinnin mahdottomuutta. (Evetts 2013.)

profession typologisoinneistA

Akateemisen profession kohdalla professio-käsitteen käyttö on erityisen ongelmallista, sil-lä professoitumis- ja professioteoria koskee lähes ainoastaan professioita yliopistojen ul-kopuolella (rhoades 2007, 1, 20) siitäkin huolimatta, että useimmat professioteoreetikot pitävät akateemista professiota professiona (vrt. Slaughter & Leslie 1997, 179). Professiota on tyypitelty usealla eri tavalla (Helander 1993, 50). Yksi tunnetuimmista tyypittelyistä on jako statusprofessioihin ja ammattiprofessiohin. Käsitteistö on lähtöisin Elliotin (1972, 14–57) professiotutkimuksen klassikoihin luettavasta teoksesta The Sociology of the Profes-sions. Elliotin mukaan statusprofessioita (status professions) tulisi kutsua traditionaalisiksi professioiksi, sillä niiden statusasema on heikentynyt ja joidenkin osalta jopa lakannut. Traditionaalisilla professioilla tarkoitetaan keskiajalla yliopistokoulutuksen avulla syntyneitä ammatteja, joilla on suora yhteys yhteiskunnalliseen valtaeliittiin ja vallankäyttöön. Status-professioiksi edelleenkin mielletään melko intuitiivisesti esimerkiksi lääkärit ja juristit, sen sijaan papisto ja upseeristo on saanut väistyä statusprofessioasemastaan. Ammattiprofessiolla (occupational profession) puolestaan viitataan ”uusiin” professioihin, jotka ovat syntyneet täyttämään jotakin spesifiä yhteiskunnallista tarvetta esimerkkeinä kirjanpitäjät ja sosiaali-työntekijät (ks. mm. Konttinen 1991; Helander 1993; Koskinen & Mykkänen 1998).

Elliotin alkuperäinen professioluokittelu on kolmiluokkainen. Kolmas professioryhmä, kasvatukselliset professiot, on kuitenkin ilmeisesti viittausketjujen tuloksena tippunut pois useista alan tutkimuksista (ks. mm. Konttinen 1991, 23–24). Kuviossa (ks. Kuvio 7) on esitetty suomalaisessa kontekstissa Elliotin käsitys ammatti- ja koulutusjärjestelmän suhteesta. Ammatillisen järjestelmän huipulla ovat Elliotin jäsennyksessä professiot. Professiot hän jakaa kolmeen ryhmään, joista yhtä hän kutsuu kasvatuksellisiksi professi-oiksi (educational professions). Kasvatukselliset professiot ovat osa professiojärjestelmää, mutta myös osa virallista koulutusjärjestelmää. Elliotin tutkimus ei valitettavasti pureudu

51


kasvatuksellisen profession problematiikkaan samalla tavalla kuin traditionaalisten ja ammatillisten professioiden professionalisoitumiskehitykseen.

Kuvio 7. Professioiden ja koulutuksen suhteesta. Suomalaiseen kontekstiin mukaillen (Elliot 1972, 62).

Kasvatuksellisten professioiden osana akateemisella professiolla on erityinen rooli, sillä se vastaa pääosasta professioiden edellyttämästä koulutuksesta sekä muodollisista pätevyyk-sistä. Tässä mielessä akateeminen professio poikkeaa selkeästi muista kasvatuksellisen pro-fession professioammateista, joissa oppilaat ovat selkeästi professionaalisten työntekijöiden (opettajat) toiminnan kohteita. Akateeminen professio sijoittuu muita opettajia lähemmäk-si status- ja ammattiprofessiota. Elliot ei itse käytä akateemisen profession käsitettä, mutta kirjoittaa yliopisto-opettajien symbioottisesta suhteesta muihin professioihin. Elliot kuvaa epäsuorasti akateemisen profession syntyä. Hän kuvailee, kuinka tiettyihin ammatteihin, kuten upseeri ja virkamies, rekrytoitumiseksi alettiin järjestää pääsykokeita. Kokeista kehit-tyi vähitellen tutkintoja. Tutkintoja varten puolestaan kehittyi professiosta irrallisia, joskin niitä lähellä toimivia koulutuslaitoksia. (Elliot 1972, 43–52, 69–70.) Ammatillistenkin professioiden koulutus rakentui yleissivistävän eliittikoulutuksen mallin mukaisesti. Kou-lutuslaitokset integroituivat osaksi yliopistoja, joissa eliitit olivat pätevöityneet ja sivistyneet jo pitkään. (Ks. seikkaperäinen kuvaus suomalaisesta kehityksestä Konttinen 1991.)

52

Elias Pekkola

Akateemisen profession hankala tehtävä ammatillisten ja statusprofessioiden väli-maastossa on sisäänrakennettuna sen historiaan25. Toisaalta sen odotetaan kasvattavan statusprofessiolle tärkeitä ominaisuuksia (gentlemen, liberal education), toisaalta tarjoavan vahvan ammatillisen pohjan (specialist, professional education). Vaikka Elliot kuvaa erit-täin osuvasti akateemisen profession tehtävän haasteellisuutta professioiden kouluttajana ja tämän duaalisen tehtävän vaikutusta yliopisto-organisaation luonteeseen, ei hän pohdi akateemisen profession oman professioaseman ongelmallisuutta. Akateemisen profession oma professioasema onkin vaikeusasteeltaan toista kertaluokkaa, eikä Elliot tähän proble-matiikaan tartu vaan tarkastelee akateemista professiota ainoastaan kahden perusprofessio-luokan näkökulmasta.

Toinen professiotutkimuksen keskeisistä vaikuttajista, Goode (1969, 267), luokittelee professiot henkilöprofessioiksi, joilla on suuri autonomia ja jotka toimivat suoraan henki-löasiakkaan kanssa, sekä muiksi professioiksi (tekniset, manageriaaliset, joukkoprofessiot). Niiden asiakkaat ovat yleensä yhteisöjä tai organisaatioita ja profession jäsenten autonomia on pienempi. Lähtökohtaisesti henkilöprofessiona Goode pitää lakimiehiä, lääkäreitä, pap-peja ja yliopisto-opettajia, sillä heidän työnsä perustuu asiakkaan ja profession harjoittajan väliseen luottamukseen ja ammattisalaisuuteen. Hän kuitenkin lopulta päätyy erottamaan yliopisto-opettajat kolmesta muusta perusprofessiosta, sillä heidän suhteensa asiakkaaseen on erilainen. Gooden mukaan ei ole selvää, kuka on yliopisto-opettajan asiakas. Onko se opiskelija, yliopisto vai yhteiskunta. Goode tekee kuten moni muukin professiotutkija ja ohittaa ongelman:

Precisely because the temptation to analyze the academics at length is strong, I shall stifle it and instead simply locate the problem. (Goode 1969, 306.)

Professioita on perinteisesti tyypitelty myös niiden autonomian ja tiedollisen erikoistu-neisuusasteen kautta. Tunnetuin määrittely on Etzionin (1964, 1968, xiii–xvii) erottelu professioiden ja semi-professioiden välillä26. Hänen mukaansa semiprofessioden jäsenillä on lyhyempi koulutus, vähemmän arvovaltaa, heidän työnsä ei ole yhtä autonomista eikä varsinaisesti uutta tietoa tuottavaa vaan soveltavaa. Semi-professioita ovat esimerkiksi so-siaalityöntekijät ja sairaanhoitajat. Koulutuksen alalla toimivasta professiosta esimerkkinä

25 But while the university leaders justified the role of universities in developing much the same general qua-lities as were prized by those who organising the competitive examination system, university teachers were beginning to take seriously their own responsibilities for teaching, examining and research. The corollary of the universities acquiring a social function as was the development of professionalism among those who could claim to be skilled in the performance of that function. The underlying contrast between the liberal ideal and the specialization and professionalization of university teaching and academic knowledge provides a graphic illustration of the twin standard in professional development, status professionalism and occupational professionalism. - - - Some of the problems inherited in two contrasting developments only became apparent with the appearance of the academic subject specialists, oriented towards a career in his subject and expecting to move from institution to institution. This further development of occupa-tional professionalism among university teachers has made it difficult meet liberal ideal. The difficulty of reconciling the two is still a key problem in the organization of modern universities. (Elliot 1972, 52.)

26 Seppo randel on suomentanut Etzionin (1968) klassikkoteoksen Modern Organizations termin ”profes-sional” asiantuntijuudeksi ja ”professional” asiantuntijaksi. Vastaavasti termit semi-professional ja semi-professionals hän on kääntänyt puolittaiseksi asiantuntijuudeksi ja puolittaisen asiantuntijaorganisaation palveluksessa olevaksi henkilöksi. Professio-käsite on häipynyt tekstistä ja korvaantunut asiantuntija-kä-sitteellä (yleinen käännös expert, specialist), mikä on tuottanut hämmennystä.

53


Etzioni mainitsee yliopisto-opettajat ja semi-professiosta peruskoulunopettajat. Etzionin mukaan sairaalaorganisaatiossa profession muodostavat lääkärit ja semi-profession hoita-jat27. Etzionin koulutuksen alan esimerkki, jossa peruskoulunopettaja ja yliopisto-opettaja rinnastetaan toisiinsa, ei sekään helpota akateemisen profession määrittelyä. Opettajien ja yliopisto-opettajien työnkuva, koulutuksen substanssi, tietopohja ja autonomia toki poik-keavat toisistaan, mutta rinnastus ei toimi samaan tapaan kuin lääkärin ja sairaanhoita-jan välillä, sillä opettaja ja yliopisto-opettaja eivät jaa samaa organisaatiota ja samaa työn kohdetta. Mielekkäämpi analogia lääkärin ja sairaanhoitajan välillä olisikin esimerkiksi professori–assistentti-suhde, tosin siinä toteutuu oppipoikaperiaate toisin kuin lääkärin ja sairaanhoitajan välillä.

uudempi professiotutkimuskaan ei ole onnistunut ratkaisemaan akateemisen pro-fession ongelmaa. risto rinteen ja Arto Jauhiaisen (1988) aikansa (interaktionistiselle) valtavirtaprofessiotutkimukselle perustuva tutkimus ”Koulutus, professionaalistuminen ja valtio – julkisen sektorin koulutettujen reproduktioammattien muotoutuminen Suomessa” toimii hyvänä näytteenä summaten oman aikansa käsityksiä akateemisen profession ja professiotutkimuksen suhteesta:

---Akateemisen koulutuksen yksi keskeisistä funktioista onkin ylläpitää ja lisätä vaikutelmaa ammatin harjoittamisen tiedepohjaisuudesta; liittyyhän yliopistollisiin loppututkintoihin osoitettu kyky ainakin muodollisesti tuottaa oman tieteenalueensa tietoa (tutkia). Tiedon institutionalisoituminen merkitsee sitä, että sen tuottaminen, siirtäminen (opettaminen) se-kä soveltaminen institutionalisoituu (esim. Freidson 1986, 209–230). Perinteiset professiot edellyttävätkin ammattikuntien sisäistä hierarkkista roolijakoa: tutkijat, opettajat ja praktikot (Hellberg 1978, 29). Maallikon (asiakkaan) kannalta katsottuna viimeksi mainitut edustavat koko asiantuntijajärjestelmää; he ovat sen konkreettinen ruumiillistuma. Praktikot (esim. lää-käri, psykologi, opettaja) ikään kuin kantavat olemuksessaan ja toiminnassaan omaa (useimmi-ten näkymätöntä ja kaukaista) tiedeinstituutiotaan rakentaen sillan sen ja maallikoiden välille (vrt. Freidson 1970, 20). Asiantuntijan kredenssit – tutkinnot, oppiarvot, diplomit, valtakirjat – ovat symboleina ja todistuksena siitä, että hänet on luotettavan koulutuksen kautta kiinni-tetty tähän luotettavaan järjestelmään ja että hän kykenee omalla toiminnallaan ylläpitämään siltaa, jolle maallikon ei ole lupa astua. (rinne & Jauhiainen 1988, 30.)

Akateemisesta toiminnasta muodostuu usein professiotutkimuksessa profession jatke, jolla on keskeinen rooli professioammattien legitimoinnissa. Valtavirtatutkimuksen näkökulmasta maallikko on potilas tai oppilas, ei korkeakouluopiskelija tai tutkimuksen tilaaja. Korkeakou-lutus on luotettavan järjestelmän luotettava osa, pätevyyksien tuottaja, ei akateemisen pro-fession oma reproduktiojärjestelmä. Professiotutkimuksen näkökulmasta geneeristen alojen akateeminen koulutus on ainoastaan professionaalisen akateemisen koulutuksen tukitoimin-to, ei oma professionaalinen alansa. Tutkija samoin kuin akateeminen opettaja on ainoastaan erikoistunut profession edustaja. Tutkijan taidot ovat tästä näkökulmasta legitimoivia taitoja eivät praktikon jokapäiväisiä taitoja. Vaihdettaessa näkökulmaa akateemisen profession tut-kimiseen tutkijan taidot ovat juuri akateemisen profession edustajan praktikon taitoja.

27 Brante on päivittänyt 2000-luvulla semi-profession ja profession eroja. Hänen mukaansa semi-professiot ovat toisin kuin professiot keskiluokkaisia ja naisvaltaisia sekä järjestäytyneitä perinteisiin ammattiliittoi-hin. Tämän lisäksi niitä on lukumääräisesti enemmän kuin professioita, eivätkä ne ole kovin eksklusiivisia. Semi-professiot ovat vähemmän autonomisia ja selkeämmin ohjattuja kuin professiot. Koulutuksen osalta ne poikeavat professioista siinä, että niiden koulutus on monialaista. (Brante 2010, 97–98.) Yliopisto-organisaation sisällä profession ja semi-profession rajan veto ei ole yksiselitteistä. Eri ammattiryhmien suhteita pohditaan osatutkimuksissa 1, 2 ja 4.

54

Elias Pekkola

Akateemista professiota on pidetty professiotutkimuksessa yhtenä ammattikunnista (lakimiesten, lääkärien ja insinöörien lisäksi), johon professiotutkimuksen havainnot parhaiten ovat yleistettävissä (Sciulli 2010b, 41–42). Tämä on mielenkiintoista, sillä kuten edellä on esitetty, klassisissa teksteissä akateeminen professio kyllä näkyy, mutta sitä ei yleensä määritellä.

1990-luvulla lähtien professioita on tyypillisesti luokiteltu historialliskulttuurisesta näkökulmasta ja näin vältetty funktionalistisen määrittelyn keskeisimmät ongelmat. Brante (2010, 80–107) on luokitellut professiotyypit kuuteen ryhmään niiden syntyhistorian mu-kaan kronologisesti suhteessa valtioiden ja niiden hallinnan kehitykseen. ryhmät ovat:

kansallisvaltioiden virkaprofessiot 1) (yliopistoissa koulutetut virkamiehet), joidenka tavoitteena on sosiaalisen järjestyksen ja identiteetin hallintataiteelliset professiot2) (akateemisesti koulutetut taiteilijat), joidenka tavoitteena on symbolisten ilmauksien hallintateollistuneen valtion tekniset professiot3) (insinöörit), joidenka tavoitteena on ei-sosiaalisen ympäristön hallintahyvinvointivaltion ihmisprofessiot4) (sosiaali-, terveys-, koulutus- ja hallintoalan ammattilaiset), joidenka tavoitteena on normaaliuden hallintauusliberaalin valtion markkinaprofessiot5) (konsultit, kehittäjä, asiantuntijat), joidenka tavoit-teena on sijoitusten hallinta globalisoituvan valtion transnationaaliset professiot6) (Eu:n eri sektoreille koulutetut kansain-väliset asiantuntijat), joilla on sama tavoite kuin virkaprofessiolla.

Jaottelu on varsin toimiva ja selitysvoimainen. Historiallinen luokittelu ei sekään auta yk-siselitteisesti paikallistamaan akateemista professiota, sillä akateemisen profession kehitys liittyy elimellisesti kaikkiin edellä mainittuihin kehitysvaiheisiin. Akateeminen professio on laajentunut professioiden kehittyessä ja näin vastannut uuteen yhteiskunnalliseen ky-syntään ja valtiollisiin vaatimuksiin (profession kehityksestä ks. luku 3.4). Akateemisen profession kehitys voidaan nähdä siis rinnakkaisena muiden professioiden kehitykselle, sillä professiot tarvitsevat akateemista koulutusta.

Professiotutkimus samoin kuin professiot voidaan karkeasti luokitella syntyhistorian lisäksi kahteen eri maantieteelliskulttuuriseen ryhmään: angloamerikkalaiseen ja mannermaiseen (mm. Collins 1990). Angloamerikkalaisessa professiotutkimuksessa ja professioiden kehityksessä keskeisessä asemassa on valtiosta erillinen kansalaisyhteiskunta. Angloamerikkalaisessa viitekehyksessä professiot voidaan mieltää herrasmiesten autono-misiksi institutionaalisiksi ryhmittymiksi. Angloamerikkalaisessa professiotutkimuksessa fokus on professioissa toimijoina ja oman toimintaympäristön määrittelijöinä. Valtion rooli onkin jäänyt taka-alalle angloamerikkalaisessa tutkimuksessa. (mm. Collins 1990, 15–17; Faulconbridge & Muzio 2011.) Yhdysvallat ja Englanti ovat professiotutkimuksen synnyinmaita, joten angloamerikkalainen professiotutkimus on vaikuttanut (ehkä vinout-tanutkin) pohjoismaissa tehtyä professiotutkimusta (Torstendahl 1990, 7).

Mannermainen professiotutkimus on tutkimuskohteidensa kautta ollut voimakkaasti sidoksissa valtioon ja sen virkarakenteeseen. Valtio on keskeinen professioiden toiminta-kenttää määrittävä ja ohjaava toimija. Mannermaisessa traditiossa on ammennettu paitsi angloamerikkalaisesta professiotutkimuksesta myös suoraan sosiologian ja politiikan tut-kimuksen klassikoilta. Mannermainen tutkimus onkin ollut lähempänä luokkatutkimusta

55


sekä valtion hallinnon tutkimusta. Saksa toimii varsin usein mannermaisen professiotutki-muksen tyyppimaana. (Mm. Collins 1990; Faulcon Bridge & Muzio 2011.)

Jakolinja noudattelee samaa rajaa kuin yleisempi jako romaanisgermaanisiin ja anglosaksisiin (common law) oikeusjärjestelmiin ja hallintokulttuureihin28, joita tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta paremmin kuvata. Näiden kahden järjestelmän eroavai-suuksista professiotutkimuksen kannalta kaksi merkittävintä ovat erot valtion roolissa ja kirjoitetun lainsäädännön merkityksessä. Kansalliset oikeus- ja hallintotradiot ovat kuitenkin merkittävästi lähentyneet toisiaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (mm. Pollit 2007; Peters 2001). Erityisesti angloamerikkalaisella hallinnonkehittämi-sellä on ollut merkittäviä vaikutuksia myös mannermaisten järjestelmien neoliberaalien politiikkojen muodostamisessa. Hallintojärjestelmien konvergenssi on muun muassa uuden julkisjohtamisen, managerialismin, yrittäjyyden, markkinoitumisen ja professio-naalisten organisaatioiden yhdenmukaistumisen myötä lähentänyt angloamerikkalaista ja mannermaista professiotutkimusta. Tutkimustraditioiden yhteensovittaminen on kuitenkin edelleen haastavaa, sillä erilaiset historialliset lähtökohdat tekevät tulkinnasta vaikeaa. (Svensson & Evetts 2010, 12 akateemisen profession eriytyneestä kehityksestä ks. Ben-David 1992.)

Professiotutkimus voidaan karkeasti jakaa koskemaan ammattikuntia itsessään (pro-fessioita) ja niiden organisoitunutta toimintaa (professionaaliset organisaatiot) (ks. Muzio & Kirkpatrick 2011). Monille professioille organisaatiot ja niiden ympärille muodostuneet instituutiot ovat professionaalisen toiminnan kannalta keskeisiä rakenteita. Organisaatiot luovat professioiden tarkastelulle varsin usein kansainvälisen empiirisen ympäristön. Organisaatiorakenteet (esim. ylikansalliset yritykset) tai niiden ympärille rakentuneet pro-fessionaalisen toiminnan instituutiot, kuten yliopistoihin läheisesti liittyvä tiede, saattavat ulottua kulttuurista ja maasta toiseen.

professioteoriAn kehityksestä

Professioteorian kehitystä on luokiteltu monella tavalla (esim. Abbot 1988; Macdonald 1995; Konttinen 1993a; Saks 1995; 2010; Gorman & Sandefur 2011). Tutkimus voidaan luokitella karkeasti Macdonaldin (1995, 1–14) luokittelua mukaillen kolmeen eri traditi-oon: funktionalismiin, interaktionalismiin ja professioiden järjestelmää tutkivaan koulu-kuntaan. Funktionalistisessa tutkimuksessa29 keskeinen mielenkiinnon kohde on professi-oiden universaalien tehtävien ja piirteiden määrittely. Teorioiden taustaoletuksena on, että professiot voidaan erottaa muista ammattikunnista tiettyjen piirteiden tai ominaisuuksien avulla (Sciulli 2010b, 33). Professiot nähdään tärkeillä aloilla toimiviksi ammattikunniksi, joilla oli keskeinen talouden toimintaa ja plutokratiaa tasapainottava rooli yhteiskunnan

28 Mannermainen traditio jaetaan hallintokulttuurien luokittelun (ks. Temmes 1994; Viinamäki 2005) ja hyvinvointivaltiotyypittelyn (ks. Esping-Andersen 1990; Kosonen 1998) yhteydessä usein edelleen etelä-eurooppalaiseen (perifeerinen malli), keskieurooppalaiseen (konservatiivinen malli) ja pohjoiseurooppalai-seen (sosiaalidemokraattinen malli) traditioon. Korkeakoulujärjestelmien traditioiden jako (Kuoppala & Marttinen 1995; Mora 2001; Ben David 1992) puolestaan noudattelee kahtiajakoa mannermaiseen (hum-boltl-malli) ja angloamerikkalaiseen (liberaali-malli, Newman-malli) malliin. Kolmantena mallina usein mainitaan eteläeurooppalainen (napoleon-malli). Jotkut tutkijat erottavat myös amerikkalaisen mallin omaksi mallikseen. (Ks. mm. Tirronen 2014.)

29 Funktionalismista omaksi traditioksi joissain yhteyksissä erotetaan piirreteoria ja taksonominen teoria (Saks 2010, 888–889; Johnson 1972, 9–18; Goode 1968, 276–277).

56

Elias Pekkola

perustehtävien hoidossa. Tutkimuksen keskeisiä tavoitteita ovat professioiden mallintami-nen ja ammattikuntien professioasteen ja kypsyyden määrittely.

Traditiota on jälkikäteen vähätelty ja yksinkertaistettu. Jotkut tutkijat ovat jopa esittäneet, että funktionalistinen tutkimus on ollut turhaa (Hughes 1963; McKinley 1973; Freidson 1983 sit.; Macdonald 1995). Funktionalismia seuranneen sukupolven kritiikki on kuitenkin liioittelua. Funktionalistit eivät olleet ainoastaan linnealaisia luokittelijoita, vaan he tekivät varsin merkittävää ja edelleen ajankohtaista tutkimusta (esim. Goode 1957; Parsons 1954; Etzioni 1969) ja esittivät osittain samaa kritiikkiä ja varauksia tutkimukselleen kuin mitä heitä kohtaan myöhemmin toisten koulukuntien edustajien suunnalta kohdistettiin.

Interaktionalismiksi voidaan kutsua professiotutkimuksen seuraavaa aaltoa, joka on teoriapohjaltaan varsin moninainen ja rikas30. Mikäli 1970–1980-luvuilla tehtyä tutkimusta halutaan niputtaa, voidaan keskeisenä erona 1950- ja 1960-lukujen tutkimukseen verrattuna mainita tutkimuksen tiedonmuodostuksen lähtökohtien muuttuminen. Ajalle tunnusmai-sesti voidaan tiedolla ja sen muodostamisella nähdä olevan emansipatorinen ulottuvuus myös professiotutkimuksessa. Keskeiseksi tutkimuskohteeksi muodostui professiopiirteiden sijaan professioiden valta (vrt. Macdonald 1995 ja Konttinen 1993b). Professioiden vuorovaikutus yhteiskunnassa ja se, mitä ne itse asiassa tekevät, tulivat kantaviksi tutkimusteemoiksi. Huo-miota ei enää kiinnitetty niinkään siihen, mitä professiot ovat. Toisin sanottuna tutkimuksen painopiste siirtyi professiosta professionalisoitumiseen ja professionalismiin.

Interaktionalismin kaksi keskeistä suuntausta ovat marxilainen ja uusweberiläinen tutkimus. Marxilaisessa suuntauksessa keskeisiä käsitteitä ovat luokka, eliitti, pääoma, uusintaminen ja työprosessi. Uusweberiläisessä tutkimuksessa sosiaalinen sulkeuma, legitimiteetti, dominanssi, monopoli ja valta ovat keskeisiä käsitteitä. (Ks. mm. Koskinen & Mykkänen 1998, 3–5.) Joidenkin käsitysten mukaan foucault’laista vallan ja itsekurin sekä tiedon yhteyttä korostavaa tutkimusta voidaan pitää saman suuntauksen perillisenä. Pietilä (2008, 54) on kuvannut erinomaisesti funktionalismin ja interaktionalismin suhdet-ta toteamalla, että painotukset ovat paremminkin rinnakkaisia kuin vastakkaisia.

Kolmanneksi voidaan erottaa professioiden järjestelmää ja professionalisoitumista tutkiva perinne, jonka keskeisimpänä tutkijana voidaan pitää Andrew Abbottia ja keskei-simpänä teoksena hänen vuonna 1988 julkaistua väitöskirjatutkimustaan The Systems of Professions. Perinteessä asetetaan tutkimuksen keskiöön itse työ ja sen tekemisen oikeus ja oikeuttaminen (jurisdiction). Perinne korostaa professioiden dynaamista luonnetta ja jatkuvaa uudelleenmäärittelyä. Abbotin analyysissä yksittäisen profession tarkastelu muo-dostuu lähes mahdottomaksi, sillä professio muodostaa profession vain suhteessa toisiin ammattiryhmiin ja professioihin31.

Professioiden järjestelmän tutkimuksen jälkeistä tutkimusta on vielä liian aikaista luoki-tella omaksi kokonaisuudekseen. Sciullin (2010b, 38–40) mukaan kuitenkin jo 1990-luvulla professiopiirteiden ja -ominaisuuksien listojen laadinta on alkanut uudelleen. Tämä saattaa olla signaali uusfunktionalistisen tutkimuksen synnystä. Professiopiirteiden määrittely on

30 Tämän suuntauksen keskeisiä tutkijoita ovat Johnson (1972), Larsson (1977), Friedson (1983) ja Larkin (1983).

31 Abbotin mukaan professioammatit pyrkivät puhdistamaan oman asiantuntijatyönsä muista velvoitteista ja siirtämään ne muiden ammattiryhmien hoidettavaksi (Abbot 1988). Abbotin teoria täydentää marxilaista ja uusweberiläistä tutkimusta, mutta jättää katveita erityisesti profession yhteiskunnallisen merkityksen tutkimukseen, jossa aikaisempien traditioiden antamat viitekehykset valottavat aihetta paremmin.

57


kuitenkin entistä vaikeampaa, sillä länsimaisiin tietotalouksiin on syntynyt valtava määrä erilaisia asiantuntijatehtäviä, jotka ovat usein ammattien hierarkiassa varsin keskiluokkaisia. Professiotutkimuksen ja professio-käsitteen rinnalle onkin syntynyt asiantuntija-ammatin käsite ja tutkimus (yhteyksistä ja eroista ks. Haapakorpi 2009, 17–23).

Haapakorpi (2009, 17–21) on väitöstutkimuksessaan kuvannut suomalaisen pro-fessiotutkimuksen muotoutumista. Hänen analyysi suomalaisen professiotutkimuksen kehityksestä on yksinkertaisuudessaan osuva: ”Suomalaista professiotutkimusta on harjoitettu eri tutkimusalueilla.” Professiotutkimus, joka kansainvälisesti erottautuu omaksi sosiologian alakseen, on Suomessa selkeämmin hajaantunut monitieteiseksi tut-kimusalueeksi. Suomessa professiotutkimus on ollut varsin tyypillisesti ammattikuntien tutkimusta (mm. raivola 1989; rinne & Jauhiainen 1988; Vartola & af ursin 1987; Mäkinen 1998; Oksanen 1999; Erikson Piela 2003; Pietilä 2008; Saarinen 2010), jolla on ollut vahva mannermainen valtiokeskeinen fokus, jossa on ollut selkeä suomalainen leima (ks. Konttinen 1991; Haapakorpi 2009). Kriittisen yhteiskuntatutkimuksen, jolla on juuret marxilaisessa tutkimuksessa, kautta professiotutkimus on linkittynyt voimakkaasti työelämän ja uuden tietotyön tutkimukseen (mm. Julkunen 2006; 2008; Vähämäki 2009; Pirttilä & Erikson-Piela 2004; Kinnunen 2008; Hakala 2009). Tämän lisäksi koulutuksen sosiologit ovat tutkineet kvalifikaatioita ja urien rakentumista (mm. Kivinen et al. 1993; Haapakorpi 2010).

Traditiot, sukupolvet, koulukunnat tai aallot ovat ainoastaan jälkikäteen konstruoituja kokonaisuuksia tai näkökulmia, joilla on enemmän tai vähemmän erilaisia oletuksia. Pro-fessiotutkimuksen alalla paradigman muutoksesta ei voida kuhnilaisessa32 mielessä puhua, vaikka jotkut luokittelijat ovat kuhnilaista käsitteistöä käyttäneetkin (esim. Helander 1993, 14). Mitään radikaalisti erilaista, parempaa tai selitysvoimaisempaa professioteo-riaa ei ole 1900–2000-luvuilla luotu. Tästä kertoo esimerkiksi paluu professiopiirteiden hahmotteluun. uudenlainen tietotyö on muuttanut professioiden kentän rakennetta ja toimintalogiikkaa, joten uusimmassa tutkimuksessa kysytään jälleen, mikä on professio (Gorman & Sandefur 2011). Professio määrittyy kaikissa traditioissa valtion, markkinoi-den ja omistuksen, työn organisoinnin ja organisaation sekä kansalaisyhteiskunnan kautta. Eri teoriat ja lokationaaliset tekijät painottavat eri toimijoiden roolia ja tekevät erilaisia oletuksia niiden luonteesta ja painoarvosta (ks. Saks 2010, 893).

Professiotutkimus on pureutunut hyvin samantyyppisiin teemoihin koko sen historian ajan ja kaikkien traditioiden edustajat ovat osittain tutkineet samoja asioita ja vastanneet samoihin kysymyksiin. Kysymykset saavat hieman eri tavoin fokusoituneita vastauksia eri traditioissa. Professiotutkimukselle voidaan löytää joitain yhdistäviä piirteitä. Kaikissa traditioissa tutkitaan tavalla tai toisella asiantuntijatietoa, autonomiaa, yhteiskunnal-lisesti tärkeän tehtävän hoitoa ja korkeaa statusta palkkoineen ja palkitsevuuksineen (Gorman & Sandefur 2011). Professiotutkimus on siis perustavaa laatua olevaa yhteiskun-tatutkimusta, jossa tutkitaan tiettyä työtä tekevien ryhmien tiedon, totuuden, vallan ja vaikutusvaltaisuuden kysymyksiä.

32 Kuhnilaisella paradigman muutoksella tarkoitetaan tieteellistä vallankumousta, jonka yhteydessä teorian muodostuksessa tapahtuu määrällisen muutoksen sijaan laadullinen muutos. Tämä tarkoittaisi sitä, että tiedon kumuloituminen katkeaa ja aikaisempi tutkimus voidaan hylätä lähtökohdiltaan epätieteellisenä. Professiotutkimuksessa koulukunnat ovat selvästi saman paradigman tuotoksia ja niiden teorian muodos-tus perustuu yhteiselle käsitepohjalle. (Vrt. Kokkonen 2009.)

58

Elias Pekkola

professioteoriA, AkAteemisen profession tutkimus jA käsillä olevA tutkimus

Väitöskirjatutkimuksen näkökulma professioon yhdistelee useita professiotutkimuksen pe-rinteitä. Se on synteettistä ammattikunnan tutkimusta, sillä tutkimuksen aineistona toimii akateemista professiota kartoittava kysely. Toisaalta se lähestyy profession analyyttistä tutki-musta, sillä aineistolähtöisesti ei pyritä määrittelemään professiota, vaan määrittelyssä tukeu-dutaan professionaalisuuden määritelmiin. Tässä tutkimuksessa professio-käsitettä pidetään lähtökohtaisesti stipulatiivisena käsitteenä eli arkipäivän havaintoja paremmin jäsentävänä ja täsmällistävänä käsitteenä. Ei siis analyyttistä määritelmää tarjoavana käsitteenä, jonka avulla voitaisiin tehdä loogisia totuuspäätelmiä tavallisten ammattikuntien ja professioiden eroista.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös profession organisatorisia, muihin henkilöstöryhmiin kohdistuvia ja yhteiskunnallisia valtasuhteita, eli se lähenee professionalisoitumisen tutki-musta. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu erityisesti profession ja sen lähellä toimivien ammattiryhmien organisatoriseen valtaan sekä profession, valtion ja yhteiskunnan, tie-deinstituution sekä markkinoiden väliseen dynamiikkaan. Professionalismin tutkimukselle tyypillistä virettä väitöskirjalla luo akateemisen vapauden, tieteen ja arvojen merkityksen korostaminen osana akateemisen profession tutkimusta.

Vaikka väitöskirjatutkimusta ei voida mieltää yhden professiotutkimuksen koulukunnan puhdasoppiseksi perilliseksi, tutkimuksen perusvalintoja voidaan kuitenkin kuvailla pro-fessiotutkimuksen luokittelun avulla. Tutkimus sitoutuu vahvemmin funktionalistiseen ja professioiden järjestelmän tutkimuksen perinteeseen sekä 1990-lukulaiseen mannermaista professiota tutkivaan organisatorisesti painottuneeseen tutkimukseen kuin 1970- ja 1980-lukujen interaktionalistiseen tutkimukseen. Selkeänä rajauksena tutkimuksesta on suljettu pois profession jäsenten ja opiskelijoiden (pl. jatko-opiskelijat) sekä muiden asiakkaiden väliset vuorovaikutus-, valta- ja luottamussuhteet.

Tutkimusta rajaa professioteoriaa selkeämmin tutkimuksen kohde eli korkeakoulujen professio ja sen toiminnan keskipisteessä olevat instituutiot (korkeakoululaitos, yliopisto-laitos) kuin teoriaperinne. Tässä mielessä tutkimus on tyypillinen korkeakoulututkimuksen alan tutkimus, ei sosiologinen professioteoreettinen tutkimus. Hallintokulttuurien näkö-kulmasta käsillä oleva tutkimus sijoittuu mannermaiseen perinteeseen, jossa valtion rooli on erittäin merkittävä.

Tutkimuksen kirjallisuus koostuu professiotutkimuksen lisäksi korkeakoulututkimuk-sesta. Korkeakoulututkimuksen piirissä on akateemista professiota tutkittu pitkään, ja kaikki edellä mainituista traditioista ovat olleet tutkimuksessa läsnä. Korkeakoulututkimus sitoo akateemisen profession tutkimuksen vahvasti akateemisen työn tutkimukseen, joka suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna on ollut yleisemminkin professiotutkimukselle tyypillistä. Tämän lisäksi korkeakoulututkimukselle tyypillinen lähestymistapa ohjaa teoriat-raditioita yhdistelevään tutkimusotteeseen, sillä akateemisen työn ja organisaation tutkimus edellyttävät tiede- ja yliopistoinstituution erityispiirteiden huomioimista. Monialainen tut-kimusote onkin mielekäs, sillä akateeminen professio on professioiden kentällä jonkinlainen outo lintu, ”eräänlainen toisen asteen professio” (Koskinen & Mykkänen 1998, 9).

Akateemisen profession tutkimusta voidaan tieteenalojen lisäksi hahmottaa tutkimusalo-jen näkökulmasta. Alla olevassa kuviossa on hahmotettu akateemisen profession tutkimusta suhteessa sitä lähellä oleviin tutkimusalueisiin (ks. Kuvio 8).

59


Kuvio 8. Akateemisen profession tutkimuksen sijoittuminen monitieteisten tutkimusalojen leikkauspisteeseen

Korkeakouluhallinnon tutkimus, akateeminen professio ja 2.4 hallinnon tutkimus

Korkeakouluhallinnon tutkimus on ollut yksi hallinnon tutkimuksen kestoteemoista sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Hallinnon tutkimuksen klassikot ovat lähestyneet korkea-kouluja yleisen yhteiskuntatieteen näkökulmasta ”organisaationa organisaatioiden joukos-sa”. Koska tutkijat tyypillisesti työskentelevät yliopistoissa, on useiden keskeisten hallinnon tutkijoiden33 teksteistä tutkittu myös korkeakouluja.

Suomessa korkeakouluhallinnon tutkimusta on tehty julkishallinnon tutkimuksen alalla 1970-luvulta lähtien. Vartola (1972 a ja b; 1973; 1974; 1980) on tehnyt 1970-luvulla merkittävän määrän korkeakouluja käsittelevää hallintotieteellistä tutkimusta. Tutkimusta on myöhemmin jatkanut 1980-luvulta lähtien Virtanen (mm. 1980; 1981). 1990-luvulla hallinnon tutkimuksen oppialalla tehty korkeakoulututkimus alkoi jakautua entistä sel-keämmin koko tieteenalan tavoin tiettyjä hallinnonsektoreita ja teemoja käsitteleväksi täsmätutkimukseksi34. Suomalaisen hallintotieteen piirissä korkeakoulututkimuksellinen korkeakouluhallinnon tutkimus vakiinnutti paikkaansa vuonna 2002 Tampereen yliopiston hallintotieteen laitokselle perustetun Higher Education Groupin myötä. Lyhyesti voidaan todeta, että korkeakouluhallinnon hallintotieteellinen tutkimus on Suomessa kehittynyt valtion hallinnon sektorin tutkimuksesta temaattisen hallinnon tutkimuksen kautta omaksi tutkimusalakseen. (Pekkola et al. tulossa 2015.)

Professiotutkimus osana hallinnon tutkimusta on ollut teema, jota on satunnaisesti tutkittu tieteenalalla. Yleisen hallintotieteen alalla keskeisimpiä professiotutkijoita ovat olleet virkamieskunnan tutkijat Virtanen (1991), Vartola ja af ursin (1987) ja erityisesti

33 Korkeakouluorganisaatiota ovat tutkineet modernin hallinnon tutkimuksen klassikot kuten Weberistä (Weber 1976), Parsons (1973, yhdessä Platin kanssa), Blau (1973), Pfeffer (1980 a, b 1981), Drucker (1985) ja Bolman (2011, yhdessä Gallosin kanssa).

34 Helpoiten seurattavan kehityslinjan muodostaa Tampereen yliopiston hallintotieteiden julkaisusarja. Sii-nä julkaistut teokset käsittelivät muun muassa arviointia (Laukkanen & Stenvall 1996), talousohjausta (Meklin 1995), budjetointia (Nummikoski, Laaksonen & Meklin 1997) ja strategista johtamista (Mälkiä & Vakkuri 1998).

60

Elias Pekkola

Helander (1993) sekä Stenvall (2000). Professiotutkimusta lähellä olevaa ammattikuntien etiikkaan liittyvää tutkimusta puolestaan on tehty Vaasan yliopistossa useissa hankkeissa Salmisen (mm. 2004, 2010) johdolla. Myöhemmin akateemista professiota on tutkinut Aarrevaara (mm. Aarrevaara & Pekkola 2010) tutkimusryhmineen.

Varsinainen professiotutkimus on ollut hallintotieteen piirissä melko vähäistä. Tämä on hieman yllättävää kahdesta syystä. Ensinnäkin professiotutkimuksen kohteena on henkilöstöryhmä, jonka työ mannermaisissa järjestelmissä muodostaa a) merkittävän osan julkisista menoista, b) on edelleen suuressa määri julkisesti säädeltyä ja c) muodostaa usein konkreettisen linkin edustuksellisen järjestelmän rinnalla poliittisen johdon, keskushallin-non ja kansalaisen välille. Toiseksi professiotutkimus on lähentynyt hallinnontutkimuksen keskeistä aluetta: organisaatiotutkimusta. Evettsin (2013, 123–124) mukaan professi-otutkimus ja organisaatiotutkimus julkishallinnon (ja suurien yritysten) tutkimuksessa tulisi integroida toisiinsa, sillä niiden erottaminen on komplekseissa empiirisissä tilanteissa mahdotonta.

Kaikki yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat jossakin yhteiskunnallisessa ympäristössä, jossa yksi keskeinen toimitilaa konstituoiva läpileikkaava tekijä on hallintokulttuuri. Yli-opistot ja akateeminen professio toimivat tietyn hallintokulttuurin piirissä sen määritellessä toimitilan perusrajoja. Erityisesti mannermaisessa (pohjoismaisessa) hallintokulttuurissa valtion rooli on keskeinen. Valtiolla on siis myös keskeinen asema määriteltäessä akateemi-sen profession roolia osana suomalaista yhteiskuntaa.

Korkeakoulutuksen muutokset ovat ainakin Suomessa tapahtuneet selkeästi yleisen yhteiskunnallisen muutoksen vanavedessä, sillä koko julkisen sektorin muutosprosessit mukaan lukien muutoksen kieli on ulotettu koskemaan kaikkia valtion virastoja (vrt. Eräsaari 2002). Korkeakoulututkimuksen muuttuminen on myös saanut selkeästi vaikut-teita suoraan yleisen hallinnon ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kehityksestä, sillä korkeakoulututkimuksen alalla teorianmuodostus on ollut vähäistä. Profession, valtion ja kulttuurin yhteyttä on osuvasti kuvannut Brante (2010, 77):

Professional types35 emerge and develop because of social transformations engendering politi-cal initiatives by the state. This means that professional types can be linked to the needs and interest of the state, which in turn are linked to the cultural values.

35 Brente käyttää käsitettä professonal type käsitteen profession sijaan korostaakseen professioiden erilaisuut-ta ja dynaamista luonnetta (Brante 2010, 77). Tyypit on kuvattu luvussa Professiotutkimus – tutkimuksen professio.

61

3

KORKEAKOULUTUS TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ

[H]igher education institutions are already (and unavoidably) caught up in the contradictions of capitalist development. But for higher education staff this ought not signify the doleful en-ding of sacred tradition; rather, it should constitute the current challenge to our understanding of our role in a historical process which it would be futile to ignore, and which (like earlier phases of the process) offers not only threats but also opportunities.

- Winter (1995, 141) mm. Mandelin ja Gramscin ajatusten pohjalta

Luvun tavoite ja rakenne3.1 Akateeminen professio on voimakkaasti sidottu korkeakoulutukseen ja sen kansallisiin puitteisiin. Luvun tavoitteena on avata korkeakoulutuksen merkitystä akateemisen profes-sion toimintaympäristönä. Erityisesti huomiota kiinnitetään korkeakoulutuksen kansalli-seen sääntelyyn ja kehittämiseen, sillä suomalainen akateeminen professio on voimakkaasti sidottu julkiseen hallintoon ja lainsäädäntöön (rakenteellinen komponentti). Luku raken-tuu siten, että yleisestä edetään kohti yksityistä. Alaluvussa 3.2 esitellään toimintaympä-ristön käsitettä resurssiriippuvaisuusteorian avulla sekä muodostetaan käsitys akateemisen profession toimintaympäristön luonteesta. Alaluvussa 3.3 kuvataan akateemisen profession toimintaympäristön muutosta osana julkishallinnon muutosta. Alaluvussa 3.4 kuvataan toimintaympäristön muutosta korkeakoulututkimuksen käsitteistön valtavirtatulkintojen avulla. Viimeisessä alaluvussa kuvataan korkeakoulutuksen ja korkeakoulupolitiikan muu-tosta akateemisen profession ja henkilöstöpolitiikan näkökulmasta. Luvun keskeisiä ha-vaintoja sovelletaan johtopäätösluvussa kuvattaessa profession muutosta (luku 5.2).

Toimintaympäristö3.2 toiMintayMpäristötyypit ja -MuutosKorkeakoulut heijastavat opetuksessaan, tiedontuotannossaan, hallinnon rakenteissaan sekä säädöspohjassaan yhteiskunnan tilaa ja niitä arvoja, joita kulloinkin pidetään tärkeänä (vrt. Tirronen 2010). Niiden lainsäädännössä annettu ja politiikkalinjauksilla täydennetty jul-kinen tehtävä on muuttunut viimeisimmän vuosisadan aikana kulttuurin ja kansakunnan

62

Elias Pekkola

rakentajasta, hyvinvoinnin ja valtiokoneiston ylläpitäjästä kohti talouden ja innovaatioiden dynamoa. Akateemisen profession muutos nivoutuu voimakkaasti länsimaisten yhteiskun-tien muutokseen teollisesta hyvinvointivaltiosta jälkiteolliseen tietotalouteen (Suomessa: Hakala et al. 2003, kansainvälisesti: Ash 2006; Gibbons et al. 1994; Slaughter & Leslie 1997). uusliberalistisiksi nimitetyt eri sektoreiden politiikat ovat vaikuttaneet merkittävästi korkeakoululaitoksen toimintaympäristöön sekä julkilausuttuihin ohjauksen päämääriin. Suomalaiset tieteentekijät ja suomalainen korkeakoululaitos nivoutuvat yhä tiiviimmäksi osaksi eurooppalaista ja globaalia korkeakoulumarkkinaa ja -kulttuuria. useat käynnissä olevat muutokset, kuten Bolognan prosessi, eurooppalainen tutkimusalue, yliopistouudis-tus, kilpailun rahoituksen lisääntyminen, auditoinnit ja monet muut ilmiöt ovat yhteydessä yhteiskunnan ja yliopistojen muutokseen kohti markkinaorientoituneempaa toimintaa, jonka yhteiskunnallisella vaikuttavuudella ja relevanssilla on keskeinen rooli sitä arvioi-taessa. (Aarrevaara & Maruyama 2008; Aarrevaara & Hölttä 2007; 2008; Hölttä 2000.) Nationalistinen politiikka on vaihtunut hyvinvointivaltiollisen politiikan kautta kohti uus-liberaaleja ajatuksia.

Korkeakoulutuksen yhteiskunnallisen roolin muutosta 1990- ja 2000-luvuilla on pidetty niin merkittävänä, että muutosta on kutsuttu korkeakoulutuksen toiseksi vallankumoukseksi eli rinnastettu muutoksien vaikutuksien suuruusluokkaa tutkimusyliopistojen syntymiseen johtaneisiin muutoksiin 1800-luvulla (vrt. Ezkowitz 2003). Vallankumoukseksikin kutsu-tulla murroksella1, jossa yliopistojen tehtäviin integroituu yhteiskunnan taloudellinen ja so-siaalinen kehitys (ns. kolmas tehtävä), on ollut vaikutuksia paitsi yliopisto-organisaatioihin myös akateemisen profession työn sisältöihin ja tehtävän määrittelyyn.

Akateemisen työn ja korkeakoulujen toimintaympäristön muutosta on tarkasteltu usein hallinnon ja talouden näkökulmista. (Tunnetuimpia luonnehdintoja mm. Gibbons et al. 1994; Clark 1998; Etzkowitz & Leydesdorff 1998; Slaughter & Leslie 1997; ritzer 2002.) Taloudellisten ja poliittisten muutosten merkittävyyttä akateemisen profession työlle on saatettu kuitenkin vuosien saatossa liioitella (Parsons & Platt 1973), sillä tutkimuskirjalli-suuden mukaan korkeakoulutus on ollut akuutissa kriisissä jo kymmeniä vuosia (Musselin 2007). Professioteorian näkökulmasta tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä akateemisen profession on jatkuvasti uudistettava yhteiskunnallista hyväksyntäänsä ja perustella olemas-sa oloaan ja tehtävänsä altruistista luonnetta. Professiopuheessa yliopistojen ulkopuolelta tulevien vaikutteiden ja muutospaineiden on pelätty ennen kaikkea vaikuttavan akatee-miseen yhteisöön siten, ettei se enää kykene toimimaan tieteen ihanteiden mukaisesti. Muutokset on nähty Suomessakin uhkana tutkimuksen vapaudelle. (Patomäki 2005; Nokkala 2007.)

Siitä huolimatta, että taloudellisten ja poliittisten muutoksien vaikutuksia on yksinker-

1 Tämänhetkisillä muutoksilla on nähty olevan kauaskantoisia vaikutuksia koko akateemiselle professiolle (Gibbons et al. 1994; Mora 2001). Kirjallisuudessa on keskitytty erityisesti muutoksen kuvaamiseen ja sen johtamiseen, pysyvyyden kuvaaminen ja pysyvyyden johtaminen ovat jääneet sivuraiteille. Tämä on ohjannut korkeakoulututkijat tutkimaan yhteiskuntapoliittisten muutosten implikaatioita korkeakou-luinstituutioissa ja -järjestelmissä ja peittänyt alleen pysyvyyden tutkimuksen. Muutoksen kuvauksen innokkuutta kuvaa Etzkowitzin (2010) hahmottelema kolmas akateeminen vallankumous, jossa yrit-täjämäisistä yliopistoista muotoutuu innovaatiojärjestelmien saumattomia osia eikä enää voida puhua talouden integraatiosta yliopistojen tehtäviin. Kuten Winter (ks. sitaatti) on huomauttanut, akateeminen yhteisö on kuitenkin säilyttänyt arvonsa ja autonomiansa jo satoja vuosia, vaikka ympäröivä yhteiskunta on läpikäynyt suuria muutosprosesseja (Winter 1995). Professionaalinen projekti on siis onnistunut (vrt. luku 5 ja Macdonald 1995).

63

Korkeakoulutus toimintaympäristönä

taistettu ja syy-seuraussuhteita määritelty liian kevyin perustein, on selvää, että yliopistot ovat ja ovat aina olleet riippuvaisia rahoittajistaan ja toisista organisaatioista. Korkeakoulut ja akateeminen professio toimivat muuttuvassa ympäristössä, josta niitä on vaikea erottaa omiksi kokonaisuuksikseen. Tämä johtuu siitä, että organisaatiot ja professiot perustuvat käytökseen, eivät yksilöiden organisointiin: sama yksilö saattaakin olla osa eri organisaatiota eri ajassa ja tilassa. (Vrt. Pfeffer & Salancik 1978, 30.) Avoimissa järjestelmissä osasystee-mien muutokset vaikuttavat toisiinsa, ja syyn ja seurauksen suhteita on vaikea määritellä (Birnbaum 1988; Birnabaum 2001; readings 1996).

Kontingenssiteoria tarjoaa laajan kehyksen ymmärtää organisaatioita avoimina järjestelmi-nä osana laajempaa toimintaympäristöä. Organisaatioiden ja soveltaen professioiden toimin-taympäristöä voidaan tarkastella monen kontingenssiteorian sovelluksen avulla. (Ks. Harisalo 2008, 223–234.) Populaatioekologia kiinnittää huomion organisaatioiden selviämiseen omas-sa toimintaympäristössään sekä niiden sisäiseen inertiaan eli vitkaan (Hannan & Freeman 1977, 1984). Transaktioteoria ohjaa tarkastelemaan toiminnan tehokkuutta sekä hierarkian ja markkinoiden suhdetta (Williamson 1981). Resurssiriippuvaisuusteoria suuntaa tutkijan tarkastelemaan valta- ja voimasuhteita (Pfeffer & Salancik 1978).

Toistaiseksi todellista korkeakoulujen tai professioiden välistä selviytymiskilpailua kor-keakoulutuksen kentällä Suomessa ei ole ollut – profession privilegiot ja korkeakoulujen monopoli perustuvat hitaasti muuttuvaan lainsäädäntöön. Populaatioekologia ei tarjoa tyydyttävää analyysikehikkoa, vaikka inertian käsite varmasti korkeakoulukontekstisis-sakin onkin käyttökelpoinen. Korkeakoulut eivät myöskään ole kyenneet toimimaan kovinkaan vapaasti markkinoilla, vaan niiden toiminta perustuu vahvaan sääntelyyn, monopoliin ja viranomaistehtävien hoitoon. Transaktioteoria ei tarjoa tästä syystä parasta mahdollista lähestymistapaa korkeakoulutusorganisaatioiden analysointiin2. resurssiriippuvaisuusteoria ottaa erilaiset toimintaympäristötyypit parhaiten huomioon ja mahdollistaa analyysin vahvan valtion järjestelmässä. Professioteorian viitekehyksessä resurssiriippuvaisuusteoria tarjoaa käsitteellisen apuvälineen korkeakoulujen toimin-taympäristön analyysiin mannermaisessa järjestelmässä, jossa korkeakoulut ovat erittäin riippuvaisia valtio-ohjaajasta.

Suomalaisessa tutkimuksessa resurssiriippuvaisuusteoriaa on sovellettu mm. alueellisten innovaatiojärjestelmien (Männistö 2002, 104–110), kaupunkiseutujen (Tiilikainen 2007, 73–83) ja ammattikorkeakoulujen (Antikainen 2002, 74–84) kontekstissa. Edellä maini-tuissa tutkimuksissa ei kuitenkaan kiinnitetty huomiota toimintaympäristöjen tyypittelyyn, vaikka juuri tällä on keskeinen merkitys systeemeille, joissa valtiolla on vahva ohjaava rooli ja hallintokulttuuri nojaa germaaniseen oikeusjärjestelmään. resurssiriippuvaisuusteoriaa sovellettaessa suomalaisessa kontekstissa keskeistä on toimintaympäristötyypin analyysi, sillä vaarana on, että toimijoiden riippuvaisuuksia ja valtasuhteita vääristellään, mikäli toimintaympäristö oletetaan automaattisesti turbulentiksi. Tutkijan onkin syytä soveltaa resurssiriippuvaisuusteoriaa suomalaisten julkisten organisaatioiden kontekstissa varoen (Niiranen 1994, 201).

2 Yliopistoissa on jo valtionvirastoaikana joitain toimintoja tukipalvelujen ulkoistettu (siivous, taloushallin-to ym.). ulkoistaminen on kuitenkin tapahtunut ensisijaisesti poliittisista syistä, ei organisaatiolähtöisesti, ja vasta toissijaisesti transaktiokustannusten välttämiseksi.

64

Elias Pekkola

Organisaatioiden toimintaympäristöjä voidaan tyypitellä sen mukaan, kuinka re-surssit ovat niissä jakautuneet tarkasteltavan organisaation kannalta. teoriaa voidaan soveltaa myös professioiden3 toimintaan. Pfeffer ja Salancik (1978, 39, 63–64) ovat luokitelleet toimintaympäristöt ja samalla laajemmin organisaatioiden yhteiskunnallisen toimintakehykset neljään eri tyyppiin.

Ensimmäisenä tyyppinä voidaan erottaa mekaaninen talousteorioille tyypillinen ympäristö, jossa 1) resurssit ovat satunnaisesti jakautuneet ja odottavat löytämistään. Organisaatioiden toimeentulo perustuu resurssien etsimiseen ja säästämiseen. Toiseksi voidaan erottaa suljetun järjestelmän kaltainen ympäristö, jossa resurssit ovat sekventi-2) aalisesti jakaantuneet. Organisaation resurssit ovat kiinteät jollekin ajanjaksolle kerrallaan. Kolmas ympäristötyyppi poikkeaa kahdesta ensimmäisestä merkittävästi. Siinä toimijat itse luo-3) vat resursseja. Tällaiselle ympäristölle keskinäinen riippuvuus on tyypillistä, ja organisaatiot ovat vastavuoroisessa kanssakäymisessä lähes jatkuvasti. Tällaisessa ympäristössä pelataan talouden nollasummapeliä, eli kyseessä on oligopoli. Neljättä ympäristön luokittelua kuvaa ennakoimattomuus4) 4. Turbulentissa ympäristössä olevat organisaatiot ovat riippuvaisia toisistaan ja kytkeytyneet yhteen verkostoiksi. Toisessa organi-saatiossa tapahtuvat muutokset, joista toisella organisaatiolla ei ole tietoa, saattavat vaikuttaa tämän toimintaan.

Korkeakoulujen tämänhetkistä toimintatilaa Suomessa voisi kuvailla sekventiaalisten re-surssien ja oligopolin välimuodoksi, joka on muuttumassa kohti turbulenttia ympäristöä. Ympäristön toimintalogiikan sekventiaalisuus ja oligopolisuus unohdetaan varsin usein, jolloin analyysissä huomiotta jäävät keskeiset tekijät, kuten lainsäädäntö ja poliittiset resurs-sipäätökset. Muutoksia perusteltaessa ja tutkittaessa on helppo korostaa turbulenttisuutta, sillä yksityiseltä sektorilta tulevat ratkaisuvaihtoehdot on yleensä rakennettu kyseistä toi-mintaympäristöä silmällä pitäen. Vinoutumista voimistaa se että, kansainvälinen, erityisesti angloamerikkalainen, korkeakouluja käsittelevä tutkimuskirjallisuus ammentaa erilaisesta yhteiskunnallisesta resurssiympäristöstä kuin suomalaisten yliopistojen todellisuus.

Yliopistojen rahoitus perustuu tulossopimuskausille. Varsinaisia toimijoita rahoitusken-tällä on varsin vähän, minkä lisäksi yliopistot tietävät melko tarkasti toistensa toimintatavat ja aikeet. resursseja on myös rajattu määrä, ja ne jaetaan tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Suurin osa kilpailluista resursseistakin on sidottu valtion budjettikehykseen5. Akateemi-nen professio on hyvin riippuvainen korkeakoulujen resursseista, joten korkeakoulujen rahoituslähteiden monimuotoistuminen vaikuttaa sekä instituutiotason autonomiaan että

3 Sovellettaessa teoriaa akateemiseen professioon tehdään kaksi oletusta: 1) akateeminen professio voidaan mieltää toimijaksi (ks. Clark 1983) organisaation tapaan (Brint 1994), 2) akateeminen professio käyttää yliopisto-organisaatiota toimintansa alustana eikä siis ainoastaan konstituoi yliopistoa ja on näin resurssi-riippuvainen yliopistosta (Slaughter & Leslie 1997). Professioteorian ja organisaatioteorian yhdistämistä pidetään yhtenä lupaavista yhteiskuntatutkimuksen avauksista (Evetts 2010).

4 Kyseistä toimintaympäristön tyypittelyä on pidetty myös evolutionaarisena, jolloin organisaatioiden toi-mintaympäristö muuttuu asteittain epävarmemmaksi (Pfeffer & Salancik 1978, 39, 63–64).

5 Kuitenkin ulkopuolisen rahoituksen lisääntyessä myös markkinoiden epävarmuus lisääntyy, ja yliopisto-jen toimintaan saattaa vaikuttaa uudella tavalla ennalta arvaamattomat tapahtumat, kuten konkurssit tai tieteellisestä innovaatiosta saatavat lisenssi ja patenttitulot.

65


yksilötason akateemisen työn vapauteen6. resurssiriippuvaisuusteorian mukaan organisaatioille tärkeää on niiden toiminnan le-

gitimiteetti. Koska organisaatiot käyttävät ympäristönsä resursseja, täytyy niiden suunnata toimintaansa siten, että se on sosiaalisesti hyväksyttävissä. Sosiaalinen hyväksyttävyys on organisaatioiden elinehto, sillä niiden resurssit voidaan allokoida myös johonkin muualle. (Pfeffer & Salancik 1978, 24.) ulkoisen rahoituksen avulla korkeakoulut ja profession edustajat voivat vähentää riippuvuutta valtiosta. riippuvuus vähenee, kun rahoituspohja laajenee ja korkeakoulut alkavat toimia useilla markkinoilla. Akateeminen professio voi vä-hentää omaa riippuvuuttaan korkeakoulusta hankkimalla ulkopuolista rahoitusta. useiden rahoittajien rahoitus on kuitenkin entistä tiukemmin sidottu yliopisto-organisaatioiden omarahoitukseen ja strategiaan. Mitä useammasta lähteestä kriittinen resurssi tulee ja mitä useampia resurssin kontrolloija on, sitä vähemmän professio on riippuvainen yhdestä resursoijasta (vrt. Pfeffer & Salancik 1978, 51).

Joillekin organisaatioille riippumattomuuden sijaan varmuus toiminnan jatkuvuudesta on tärkeämpää kuin esimerkiksi tuotto, autonomia tai kasvu (Pfeffer & Salancik 1978, 47). Mannermainen akateeminen professio onkin ollut hyvin riippuvainen valtion rahoituksesta, ja vastavuoroisesti sen toimintaympäristö on ollut melko stabiili. Muuttuvissa olosuhteissa tasainen ja varma rahoitus onkin paras mahdollinen selviytymiskeino (ibid).

Korkeakoulujen riippuvuutta ulkopuolisesta rahoituksesta vähentää niiden monopoli-asema tutkintomarkkinoilla yhdistettynä maksuttomaan koulutukseen. Tämä lisää myös akateemisen profession autonomiaa, sillä se on kriittinen resurssi korkeakoulujen tehtävän hoidolle. Valtion suurella rahoitusosuudella on siis hyvät ja huonot puolensa. Vaikka se toi-saalta aiheuttaa suurta riippuvuutta, toisaalta se takaa selviämisen muuttuvissa olosuhteissa. rahoittajan ja korkeakoulun välinen suhde on valtionkin tapauksessa vastavuoroinen riippuvuussuhde. Vastavuoroisuus on ilmeistä aina, ellei jompikumpi osapuoli sääntele täysin toisen resursseja. Vastavuoroinen riippuvuus voidaan jakaa kahteen eri luokkaan: tuloksien ja käyttäytymisen vastavuoroiseen riippuvuuteen. (Pfeffer & Salancik 1978, 39.) Korkeakoulujen ja valtion välisessä vastavuoroisuudessa ovat korostuneet eri asiat eri vuosikymmeninä. Valtion rahoituksen tuoman vakauden vastapainona yliopistot ovat tuottaneet tutkintoja, tutkimustuloksia ja innovaatioita. Valtion verokertymällä on puoles-taan vaikutus yliopistojen toimintaan. Akateeminen professio tuottaa yliopistolle keskeisiä asiantuntijapalveluita, ja vastavuoroisesti korkeakoulu tarjoaa sille toiminnan puitteet.

6 Parhaiten voidaan ulkoisen rahoituksen ja toimintaympäristön merkitystä kuvata resurssiriippuvaisuusteo-rian avulla. Pfeffer ja Salancik (1978, 44–45) ovat kuvanneet sitä, mitkä tekijät lisäävät organisaatioiden keskinäisriippuvuutta niiden jakamassa toimintoympäristössä. Liitteenä 3 olevassa taulukossa on resurssi-riippuvaisuusteorian näkökulmasta suomalaisen akateemisen profession toimintaa suhteutettu sen resur-soijiin nähden. riippuvuussuhteen kuvauksen avulla saadaan kuva korkeakoulujen toimintaympäristön sekventiaalisesta ja melko suljetusta luonteesta, joka on itse asiassa edelleen melko kaukana turbulentista todellisuudesta. Kuten liitteen kolme taulukosta nähdään, valtion vaikutus yliopistoja kohtaan on varsin merkittävä ja muiden yhteiskunnan toimijoiden vaikutus absoluuttisiin resursseihin ei ole kovinkaan suuri. Toimintaympäristö on siis vielä melko suljettu. Yliopistot ja niissä toimivat profession edustajat kilpailevat samoista resursseista keskenään. Tämä luo järjestelmään oligopolin piirteitä. Pelko yritysmaailman suuresta vaikutuksesta yliopistojen ja akateemisen profession toimintaan on selitettävissä Suomessa ainoastaan kriittisten, ei absoluuttisten, resurssien ja niiden muutoksen kautta. Markkinoiden merkitys korostuu myös yleisen mielipiteen määrittäjänä tieteen ja poliittisen toiminnan lisäksi.

66

Elias Pekkola

Käyttäytymisen välinen vastavuoroinen riippuvuus liittyy itse käyttäytymiseen: joitain asioita ei saada tehtyä, elleivät molempien organisaatioiden edustajat käyttäydy tietyllä tavalla (ibid). Yliopistojen ja valtion välisen riippuvuuden kohdalla tyypillisin käyttäytymi-seen perustuva keskinäisriippuvuus on jokapäiväisen hallinto- ja ohjaustyön toteuttaminen sekä erilaisten julkisten tehtävien hoitaminen ja esimerkiksi kansakunnan kilpailukyvyn takaaminen ja yhdenvertaisen koulutusjärjestelmän ylläpitäminen sekä kansallisen identi-teetin uusintaminen. Akateemisen profession ja korkeakoulujen välinen vastavuoroisuus on hyvin symbioottista. Esimerkiksi tieteellisen toiminnan ydintoiminnot vertaisarviointi ja akateeminen toimitustyö perustuvat pitkälti yliopistojen tarjoamiin henkilöstöresursseihin. Toisaalta akateemisen profession toiminnan oikeutus usein oikeuttaa myös yliopistojen olemassaoloa.

Suomessa yliopistojen valtionrahoituksen reaalisen kasvun loppua ennakoitiin jo 2000-luvun alussa (Hölttä 2000, 471). Kesti kuitenkin vielä lähes kymmenen vuotta ennen kuin kansainväliseen kehitykseen perustuneet ennakoinnit toteutuivat. Vuonna 2008 yliopis-tojen tulojen reaalinen kasvu saavutti lakipisteensä. resurssien suhteellinen väheneminen hintatason ja kustannusten noustessa toisin sanoen ajaa akateemiset yksiköt etsimään uusia rahoituslähteitä, joista muodostuu usein toiminnan kannalta kriittisiä resursseja. (Vrt. Slaughter & Leslie 1997, 111, 113.) Valtion rahoituksen pienentyessä yliopistot yrittävät löytää korvaavia rahoituslähteitä. Käytännössä akateemisen työn tekijöiden on tarvinnut muuttua markkinasensitiivisemmiksi. (Slaughter & Leslie 1997, 70.)

Yliopistoja on kannustettu lisäämään yhteistyötään yritysten kanssa. Valtion rahoitukses-sa yhteistyöhön on kannustettu positiivisin ja negatiivisin sanktioin7. resurssiriippuvuus-teorioiden mukaan kuitenkin varmin tapa saada organisaatiot etsimään uusia kumppaneita on niiden vanhojen kumppaneiden yhteistyön väheneminen. resurssiriippuvuusteorian mukaan valtion rahoituksen vähetessä korkeakoulusektorilla yksiköt alkavat etsiä korvaavaa kilpailullista rahaa.

Julkisen sektorin tutkimusrahoitusta on 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien leimannut siirtyminen kilpailtuun rahoitukseen. Kehityksestä kertoo Tekesin ja Suomen Akatemian merkityksen kasvaminen julkisen rahoituksen kanavina. Suomen Akatemian osuus julkisen rahoituksen kanavana on 2000-luvulla 1,5-kertaistunut. (SVT 2008, 7.) rahoituslähteen vaihtuminen ei muuta ainoastaan rahoituksen lähdettä, vaan organisaation toimintatapoja ja painotuksia. Toimintaympäristön oligopolimaisuus on allokoinnin muutosten vuoksi lisääntynyt8.

rahoituksellisen sulkeuman avautuminen kilpailulle on omiaan heikentämään akateemisen profession yksinoikeutta tutkimukseen eli kaventamaan profession toiminta-alaa. Akateemisen profession yksi tyypillisistä haasteista onkin kilpailun lisääntyminen

7 Palkitsemista ja rankaisemista eli keppiä ja porkkanaa on varsin usein mahdoton erottaa toisistaan, siksi onkin viisaampaa puhua positiivisista ja negatiivisista sanktioista (Parsons 1986 104–105; Dahl 1986, 49).

8 Korkeakouluissa tulo- ja menokehitys vaikuttaa akateemiseen toimintaan aivan kuten toimintaan muis-sakin organisaatioissa. Tietyillä resursseilla kyetään tekemään tietty määrä työtä. Myös korkeakouluissa rahoittaja vaatii jossakin määrin tuloksia tai ainakin jotain vastinetta rahalleen. rahoituksellinen käyt-täytyminen on siis yhteydessä organisaation käyttäytymiseen. Tulojen vaikutukset menoihin heijastuvat akateemiseen työhön. Kilpailtu rahoitus ajaa yliopistoja perustutkimuksesta kohti soveltavampaa ja tek-nologiapainotteisempaa linjaa. Tämän myötä myös yliopistojen hallinto laajenee, jotta siirtymästä olisi mahdollista suoriutua ja uusia resursseja hankkia. (Vrt. Slaughter & Leslie 1997, 65–67, ks. Kuvio 2.)

67


tutkimuksen alalla, mikä on aiheuttanut yliopistoille vaaran tieteellisen tiedon monopolin menettämisestä (Enders 1999, 73).

Akateeminen professio on hyvässä asemassa kriittisiä resursseja jaettaessa, sillä se on akateemisen toiminnan mittaamisen arvioinnissa keskeisin toimija. Markkinaperustaista kilpailullista rahaa on korkeakoulujen markkinoilla edelleenkin melko vähän. useimpiin kilpailullisen rahan hakuprosesseihin sisältyy akateemiseen vertaisarviointiin eli professio-naaliseen laadun varmistukseen liittyvä elementti (Musselin 2007) huolimatta siitä, että rahoitusprosessin tasapaino on kallistunut vertaisarviointeihin ja itseohjautuvaan prosessiin perustuvasta rahoituksesta kohti johdettua rahoitusmallia, jossa painottuvat kansalliset päämäärät, sektoritutkimus ja yhteisrahoitus (Nokkala 2007, 59).

Aarrevaara ja Hölttä (2007, 208) ovat pitäneet ulkopuolisen rahoituksen kasvua niin merkittävänä korkeakoulutuksen ympäristön muutoksena, että he ovat ennustaneet sen johtavan uudentyyppisen akateemisen profession syntyyn. resurssipohjan muutos vai-kuttaa siis myös organisaation rakenteeseen ja näin profession luonteeseen. Nähtäväksi jää, muuttaako angloamerikkalaista alkuperää oleva hallinto- ja johtamisajattelu myös professioiden toiminnan perusteita kohti angloamerikkalaista professiota.

Muutoksista huolimatta pohjoismaisessa kontekstissa professiolla on vahva mannermai-nen perusta, ja sen toimintaympäristö on vahvasti sekventiaalinen. Yliopistojen toiminta onkin alkanut jakaantua kahteen eri toimintaympäristöön (ks. Välimaa 2005), joista toinen on vakaa ja toinen oligopolin tyyppinen, jopa turbulentti ympäristö. Professio toimii näissä molemmissa. Profession omat resurssit kuitenkin tulevat pääsääntöisesti valtiolta, ja yliopis-toissa toimivat muut akateemiset henkilöstöryhmät, kuten projektitutkijat, työskentelevät turbulentin toimintaympäristön ehdoilla.

Korkeakoulupolitiikan politiikkalinjauksien kehitys, 3.3 henkilöstöpolitiikka ja akateeminen professio

Yliopistoista käytävän keskustelun rintamalinjaksi onkin muotoutunut yhdenlainen jakau-tuminen yhtäältä traditionaalista yliopistoa ja sen arvoja puolustavaan leiriin ja toisaalta uudistusmieleiseen markkinasuuntautumista puolustavaan leiriin. Kun uudistusmieliset syyttävät vanhaa yliopistoa hitaaksi, jähmeäksi ja tehottomaksi, traditionalistit tahtovat huomauttaa, että markkinajohtoisen korkeakoulutuksen toteuttaminen uhkaa kaataa ko-ko yliopistojen professionaalisen ja byrokraattisen perusluonteen. (Hayta ja kumppaneita mukaillen rinne et al. 2012, 14–15.)

uusi julkisjohtAminen jA professiot

Professioiden kehitykselle erityisesti mannermaisissa järjestelmissä keskeistä on valtion oh-jaus. Valtion ohjaus kytkee profession lainsäädännön, rahoituksen ja politiikkalinjauksien avulla osaksi valtiokeskeistä yhteiskuntakehitystä ja sekventiaalista valtiorahoitteista toi-mintaympäristöä. Suomessa valtio-ohjaajalla on ollut merkittävä vaikutus korkeakoulujen autonomiaan, sillä yliopistojen toiminta on käytännöllisesti katsoen ollut jo vuosikymme-niä täysin verovaroista riippuvaista. Keskustelu korkeakoulujen (taloudellisesta) autono-miasta ei ole suinkaan tuore tai uusi aihe. Helsingin yliopistolla on ollut jo vuodesta 1919 lähtien hallitusmuotoon kirjattu itsehallinto, jonka sisällöstä erityisesti talouden näkökul-

68

Elias Pekkola

masta on keskusteltu jatkuvasti9. Valtio on Suomessa yliopistojen ulkopuolisista toimijoista tärkein. Itse asiassa valtiota

on, yliopistojen perustuslaillisesta autonomiasta huolimatta, varsin usein vaikea pitää yliopistoista ulkopuolisena toimijana. Yliopistot olivat vuoden 2009 loppuun asti valtion virastoja, ja niillä on edelleen julkisia tehtäviä hoidettavanaan. Suomalaisessa korkea-koulututkimuksessa valtio on kuitenkin nähty myös virastoaikana yliopistoista erillisenä toimijana, valtio-ohjaajana. Erityisesti opetusministeriö ja valtiovarainministeriö on nähty yliopistojen ulkopuolisina päämiehinä (Kivistö 2007). Kansainvälisestä näkökulmasta valtion erillisyys yliopistoista ei kuitenkaan ole ollut aivan itsestään selvä10.

Professioiden tuottaman työn ja palveluiden kysynnän keskeisin sääntelijä on ollut jul-kisen sektorin voimakas kasvu. Akateemisen profession tuottamien hyödykkeiden kysyntä on kasvanut talouden murroksen aikana myös julkisten palveluiden ja korkeakoulutuksen tarjonnan kasvun myötä11. Tietoperustaisen talouden ja innovaatiopolitiikan kehitys on tehnyt korkeakoulupolitiikasta uudella tavalla tärkeän osan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. rinteen ja kumppaneiden mukaan (2012, 16) korkeakoulutusta on Suo-messa pidetty yhtenä keskeisenä tekijänä suomalaisen inhimillisen pääoman kasvattamisessa ja kilpailukyvyn säilyttämisessä. Tämä on johtanut siihen, että yliopistot nähdään ja niitä arvioidaan yhä useammin talouden näkökulmasta (Ylijoki 2008, 75).

Suomalainen korkeakoulupolitiikka on seuraillut kansainvälisiä poliittistaloudellisia tuo-tantorakenteiden muutoksia. Suomeen uuden julkisjohtamisen mekanismit ja oikeistolainen hallintoideologia ovat siirtyneet pääosin tuontituotteina kansainvälisten organisaatioiden politiikkaohjauksen avustamina. Tärkeimpiä hallinnon muutoksen ylläpitäjiä ovat olleet OECD, Eu ja IMF (Patomäki 2007, 12; Harrivirta 2000, 18–43; Heiskala 2006, 21–22). Hallinnon uudistus on Suomessa toteutettu teknokraattisesti ilman, että poliittiset toimijat olisivat aktiivisesti puhuneet uusien hallinto-oppien puolesta (Patomäki 2007, 13–14) ja

9 Vuonna 1954 hallinto-oikeuden professori Veli Merikoski pohti autonomiaa seuraavasti: [Y]liopiston itse-hallintoa rajoittava tendenssi jatkuvasti on kohdistunut erityisesti juuri tähän itsehallinnon puoleen. Yliopis-to ei enää esiinny niin eril lisenä ja itsenäisenä, omien tulojensa varassa elävänä julkisoikeudellisena yh teisönä kuin aikaisemmin. Suurin osa yliopiston tuloista ja menoista kulkee valtion tulo- ja menoarvion kautta, ja nimenomaan juuri taloudellisten asioitten osalta, lukuun ottamatta yliopiston ’omien varojen’ hoitamista, yliopistoviran omaiset ovat varsin läheisesti rinnastettavissa muihin valtion viranomaisiin. Itsehallinnon pai-nopiste ei enää ole yliopiston taloudellisessa riippumattomuu dessa, vaan opetusvapaudessa ja oikeudessa hoitaa sisäiset asiat, joiden joukos sa virkanimitykset muodostavat tärkeän ryhmän, omien kollegiaalisten elinten sä ja vaaleilla asetettujen virkamiestensä avulla. (Merikoski 1954 sit. Suviranta 2006, 537.)

10 Kahdeksankymmenluvun alkupuolella OECD:n arviointiryhmän mielestä opetusministeriölle keskitetty ohjaus oli niin voimakasta, että OECD:n arviointiryhmän mukaan suomalaisella korkeakoulujärjestelmäl-lä oli multikampusyliopiston piirteitä (Hölttä 2010, 28).

11 Suuri osa professioiden tuottamista palveluista on tarjontaperusteisia. Hyvinvointi-, koulutus- ja tur-vallisuuspalveluille on kysyntää niin paljon kuin niille on tarjontaa erityisesti silloin, kun palvelut ovat julkisrahoitteisia tai pääomaa on niihin muutoin saatavilla. Kysynnän kasvua on myös lisännyt tieteen ja teknologian kehitys, joka on lisännyt tietomäärää ja kompleksisoinut toimintaympäristöä lisäten symbo-listen hyödykkeiden kysyntää. Tarjontapuolella kasvava korkeakoulutuksen volyymi on lisännyt potenti-aalisten profession jäsenten määrää. Kasvava tarjonta on luonut yhdessä aktiivisen järjestäytymisen kanssa uusia professioita ja laajentanut entisiä. (Vrt. Koskinen & Mykkänen 1998, 13–21; ks. myös rinne et al. 2012, 11–22.)

69


ilman merkittävää oppositiota12. OECD:n suosituksia ovat ajaneet sekä sosiaalidemokraat-tivetoiset että porvarihallitukset. (Alasuutari 2006, 44.) Korkeakoulusektorilla OECD:n suositukset ovat vaikuttaneet selvästi suomalaisen korkeakoulupolitiikan sisältöihin (Kallo 2009, 368–371). Korkeakoulusektorilla esimerkiksi rakenteelliseen kehittämiseen liitetty sanasto on lainattu melko suoraan OECD:n maasuosituksista (Kallo 2009, 369–370).

Korkeakoulusektorilla tapahtuneet muutokset liittyvät läheisesti yleiseen hyvinvointi-valtiokehitykseen, joka kuvaa hyvin sekventiaalisen toimintaympäristön toimintalogiikkaa. Luhmannin13 (1995, 111–121) mukaan hyvinvointivaltion kehitys on ollut itseään käyn-nissä pitävä prosessi, jonka kasvun edellytykset kuitenkin lopulta törmäsivät kansantalouk-sien kantokyvyn rajoihin14, joka pakotti poliittiset päättäjät pohtimaan uudelleen julkisten varojen kohdennusta. Hallinnon muutoksessa on siis kyse byrokraattiselle suunnittelulle vaihtoehtoisen allokoinnin mekanismin löytämisestä. Viimeaikainen hallinnon kehitys onkin perustunut oletukseen markkinoiden15 kyvystä allokoida tehokkaasti, vastinetta rahalle -ajattelusta, kilpailuttamisesta, julkisten menojen vähentämisestä ja julkisen sek-torin pienentämisestä. (Harrinvirta 2000, 38–44, 187; Heiskala 2006, 14–25.) Suomessa kasvun voidaan katsoa yliopistosektorilla päättyneen vasta viime vuosina. Viimeistään 2010-luvun alussa toisen maailmansodan jälkeinen professiovetoisen kasvun aika oli ohi myös korkeakoulusektorilla.

12 Muutokset on nähty välttämättömyyksinä. Erityisesti talouden diskurssissa tilanne on esitetty vaihtoehdot-tomana. Suomessa OECD:n ja Eu:n suosituksien toteuttamista ja kansainvälistymispakkoa on kutsuttu kriittisimpien tutkijoiden toimesta jopa fatalistiseksi (Eräsaari 2002, 20). Patomäen mukaan Suomessa OECD:n ja Eu:n toimintatapoja on käytetty auktoriteetteina ja oman poliittisen toiminnan ja linjauksi-en oikeutuksena (Patomäki 2007, 13). OECD:n suosituksilla on ollut vaikutusta paitsi sisältöihin myös hallinnon kieleen. Eräsaaren mukaan muun muassa markkinoitumisen termi on käytännössä käännetty suomen kieleen OECD:n raporteista. (Eräsaari 2002, 20–22.)

13 Luhmann (1995, 111) on kuvaillut kehitystä seuraavasti:Vaikka tiedetään, etteivät ihmiskunnan elinolosuhteet voi parantua rajattomasti vuodesta toiseen, odo-tetaan kunnes kassat todellakin tyhjenevät, ennen kuin tunnustetaan rajoitusten välttämättömyys. Se on demokraattisen oikeutuksen (legitimaation) väistämätön kääntöpuoli. Kuitenkin on kysyttävä, täytyykö demokratian todella olla sitä, että politiikkaa voidaan harjoittaa vain jälkikäteen tapahtuvana sopeutta-misena taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen seurauksiin.

14 rajat alkoivat tulla vastaan jo 1970-luvun öljykriisin myötä. 1980-luvulle tultaessa julkisen sektorin kas-vulle oli Euroopassa asetettava rajoja siitä yksinkertaisesta syystä, että hyvinvointivaltiokoneistot kasvoivat kansantalouksia nopeammin. Käytännössä muutos näkyi siten, että OECD-maiden vasemmistohallituk-setkin alkoivat hidastaa julkisen sektorin kasvua. Poliittista kehitystä tuki talouspolitiikan asteittainen muutos keynesiläisestä kohti liberaalimpaa monetaristista talouspolitiikkaa. (vrt. Harrinvirta 2000, 18–43, Peltonen 2007, 57–60.)

15 Markkinat ovat äärimmäisen monimutkainen ja monitasoinen säännelty ja säännöstelty kokonaisuus. Ne saattavat näyttää vapailta juuri niiden monimutkaisuuden takia. (rose 1999, 33–35.) Markkina-allokaatiossa tukeudutaan siis sääntelyyn, mutta sääntely ei ole hallinnonalaspesifiä.

70

Elias Pekkola

Viimeaikoina korkeakoulujen välistä kilpailua on pyritty lisäämään, jolloin toimintaym-päristö niukkojen resurssien vallitessa on muuttunut kohti oligopolia16. Julkishallinnon muutokset ovat vaikuttaneet keskeisesti mannermaisiin professiojärjestelmiin. Tulosajatte-lu on kiistatta muuttanut vanhojen professioiden toiminnan luonnetta (Svensson 2010). Myös niissä voidaan nähdä alkava siirtymä julkisista palveluprofessioista kohti kaupallisia professioita (ks. Svensson & Evetts 2010, 15–17). Branten (2010, 101–102) mukaan julkishallinnon muutoksilla on ollut ainakin seuraavia vaikutuksia hyvinvointivaltioiden akateemiseen professioon ja muihin perinteisiin professioihin:

Julkiset resurssit ovat suhteellisesti pienentyneet, josta on seurannut professioiden taloudellisten 1. ja muiden toimintaedellytysten heikentyminen.Markkinaperiaatteet on otettu käyttöön, mikä on aiheuttanut muutosvastarintaa perinteisiin 2. julkisen toiminnan arvoihin sitoutuneiden profession jäsenien keskuudessa.Professionaalinen autonomia on vähentynyt uuden julkisjohtamisen, auditointien ja rankkauk-3. sien myötä.Kilpailusta on tullut resurssien allokoinnin keskeisin mekanismi ja laadun tae. Yliopistoissa 4. kilpailu on ulotettu viranhausta lähes kaikkeen toimintaan. Yliopistojen keskeiseksi tavoitteeksi on tullut olla maailman johtavia yliopistoja.Ohjaus on lisääntynyt. Jako ammatillisiin professionaaleihin ja organisatorisiin professionaalei-5. hin on tapahtunut (Evetts & Svensson 2008). Näistä jälkimmäiset muodostavat linkin politiik-kojen ja ammattilaisten välille17.

korkeAkoulupolitiikAn kehitys jA AkAteeminen professio

Professioiden toimintaympäristön muutokseen johtaneet hallinnon reformit ovat näkyvis-sä myös suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa, korkeakoulujen henkilöstökysymyksissä ja akateemisen profession kehityksessä. Suomalaisen korkeakoululaitoksen muutoksessa voidaan nähdä ohjauksen näkökulmasta kolme tai neljä kehitysvaihetta sen mukaan, ero-tetaanko 1980- ja 1990-lukujen taitteesta alkanut yliopistojen ohjauksen hajauttamisen vaihe omaksi vaiheekseen viimeisestä markkinoitumisen vaiheesta (vrt. Kivinen et al. 1993; Tirronen 2007; Hakala et al. 2003; rinne et al. 2012) vai nähdäänkö nämä saman aika-kauden eri vaiheina (vrt. Heiskala 2011; Kallio 2014). Korkeakoulupoliittisten muutosten intensiteetti sekä väitöskirjatutkimuksen fokusoituminen 2000-luvulle huomioiden kolmi-jako on liian karkea, joten seuraavassa tukeudutaan neljään kehityskauteen, joilla kaikilla on ollut vaikutus myös profession kehitykseen:

1950-luvulle asti yliopistot voidaan nähdä omalakisina kansallisina kulttuuri- ja sivistyslaitok-1) sina. Aikaa 1950-luvun alusta 1960-luvun ensivuosille asti voidaan tarkastella osana Turun akatemian ajoista alkanutta pitkää jatkumoa ja nimetä traditionalismin aikakaudeksi, jolloin yliopistot olivat ensisijaisesti varsin autonomisia kansallista kulttuuria vaalivia laitoksia. Tieteen

16 uusliberaalit politiikkalinjaukset ovat lisänneet myös mannermaisissa ja pohjoismaisissa hyvinvointivalti-oissa markkinoiden kasvavaa merkitystä palveluiden allokaatiossa. Pihlannon mukaan markkina-ajattelun kantavana ajatuksena Suomessa on ollut se, että yhteiskunnan on edullista muuttaa palveluita markki-navetoisiksi ja tehdä palveluja käyttävistä kansalaisista asiakkaita. Markkinajärjestelyjen ideana on tehok-kuuden lisääminen ja byrokratian väheneminen. Lopputuloksena on toivottu syntyvän kustannussäästöjä. (Pihlanto 2003, 5.)

17 Jaosta katso Evetts 2013. Jako näkyy myös yliopistoissa, joissa päätoimisista johtajista (akateemisista rehtorit, dekaanit ja vastaavat) on muodostumassa professio, ministeriön ja muiden sidosryhmien välille välittävä ammattikunta.

71


taloudellinen merkitys alettiin tiedostaa, mutta se ei noussut vielä korostettuun asemaan. (Vrt. Hakala et al. 2003, 32; Heiskala 2011.)

Akateeminen professio muotoutui osana yleistä professiotumiskehitystä. ruotsin vallan ai-kana 1600-luvulta lähtien voimistuva valtio pyrki akateemisen koulutuksen kautta luomaan yhtenäistä virkamiehistöä, joka voisi taata valtiolle yhtenäisen ja pysyvän armeijan, byrokratian, kansallisen oikeusjärjestelmän, rahan ja kielen vastapainoksi vanhalle hajautetulle aristokratian hallitsemalle feodaalijärjestelmälle. Tätä tarkoitusta varten muodostuivat kansallisvaltion virka-professiot. (Brante 2010, 80–85.) ruotsin valtakunnan aikana valtion eliitin koulutustehtävää Suomessa hoiti Turun Akatemia.

Suomalaista kansakuntaa rakennettiin erityisesti 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla moni-en akateemisten ollessa keskeisiä vaikuttajia suurruhtinaskunnan kansallisessa herätyksessä. Itse-näistymisen jälkeen akateemiset profession jäsenet, virkamiesten koulutuksen lisäksi, osallistuivat suomalaisen oikeusjärjestyksen ja hallinnon kehittämiseen keskeisiltä paikoilta. (Eskola 2000.)

Akateeminen professio myös laajeni Suomen vähitellen teollistuessa. uusien pätevyysvaatimus-ten myötä teknisten professioiden kehitys alkoi Suomessa (vrt. Brante 2010, 89–92). Helsingin teknillinen reaalikoulu perustettiin vuonna 1849. Koulun perustaminen oli osa keskushallinnon pyrkimyksiä uudistaa Suomen taloutta (Nykänen 2012). Kahdenkymmenen professuurin teknilli-nen korkeakoulu siitä muodostui 1908. Kaupallisen korkeakoulutuksen muotoutuminen ajoittuu samaan aikaan. Suomen liikemiesten kauppaopiston 1904 toimintansa aloittaneista ylioppilasluo-kista muodostettiin 1911 yksityinen kauppakorkeakoulu (Autio 2008). Hankenin edeltäjä Högre Svenska Handelsläroverket aloitti toimintansa puolestaan vuonna 1909 (korkeakouluksi 1927, ensimmäinen professuuri 1934) (Hanken 2014). Tiedeyliopistoista Turun yliopiston perustamisen juuret ulottuvat aikaan ennen itsenäisyyttä. Sen perustamisella oli selkeä suomen kielen aseman parantamiseen ja kansallisajattelun vahvistumiseen liittyvä motiivi. Pian perustamisensa 1922 jälkeen eli vuonna 1927 yliopistojen säännöt alistettiin tasavallan presidentin vahvistettaviksi. Kai-killa 1900-luvun alkupuolella perustetuilla korkeakouluilla oli teknisten ammattilaisten tarpeen tyydyttämisen lisäksi selvä rooli suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

2) 1960–1970-luvuilla korkeakouluista muodostui panosohjattuja hyvinvointikoneiston osia18. Korkeakoulut olivat yksi väline laajan kansallisen hyvinvointivaltiokoneiston luomisessa ja alue-politiikan sekä kehityksen toimeenpanossa. 1960-luvun loppua kohti tultaessa humboldtilaista eliittiyliopiston kollegiaalista päätöksentekojärjestelmää alettiin korvata suoralla valtion ohjauk-sella. Yliopistot valtiollistettiin. Korkeakoulusektoria laajennettiin perustamalla uusia alueellisia yliopistoja, sivutoimipisteitä ja laajentamalla koulutustarjontaa sekä korottamalla oppilaitoksien statuksia. Byrokratian vastapainoksi kehitettiin yliopistojen sisäistä demokraattista järjestelmää. Korkeakoulut muodostuivat kuitenkin aktiivisesta ohjauksesta huolimatta julkisen vallan nä-kökulmasta liian pieniksi, pirstaloituneiksi ja kustannusrakenteeltaan tehottomiksi. (Tirronen 2007, 57; ks. byrokratisointi kehityksestä myös Virtanen 1980; Vartola 1980.)

Tutkimustoimintaa ryhdyttiin järjestelmällisesti kehittämään uudistuneen Suomen Akatemian johdolla. Tärkeimpiä tiedepoliittisia kysymyksiä olivatkin hyvinvointivaltion ja demokratian ke-hittäminen. OECD:n vaikutus alkoi näkyä tiedepolitiikassa. Teknologiapolitiikka syntyi omana politiikan alueenaan erillisenä tiedepolitiikasta. (Hakala et al. 2003, 32.) Yhteiskunnallisessa keskustelussa vallinnut voimakas suunnitteluoptimismi (Vartola 2009) lisäsi erityisesti yhteis-kuntatieteellisten alojen koulutustarvetta ja voimisti akateemista professiota näillä aloilla. Syntyi niin sanottu hyvinvointivaltion ihmisprofessioiden joukko, jonka tavoitteena oli taata kaikille ihmisille tietyt oikeudet ja kontrolloida yhteiskunnan tuottavuutta (Brante 2010, 93–100). Aka-teeminen professio samaistui osaksi tätä hyvinvointivaltion ihmisten käsittelykoneistoa. Henki-löstöpoliittisessa ohjauksessa tärkein ohjausmuoto oli opetusvirkojen tarkka sääntely (Lehtinen et al. 2013).

3) 1980–1990-luvuilla käynnistyi korkeakoulujen ohjauksen hajauttamisen vaihe. Korkeakouluille annettiin enemmän toiminnallista autonomiaa. Normiohjaukseen ja budjettiohjaukseen liittyviä

18 Korkeakoulujen valtiollistamisesta katso Virtanen 1980, 3-8

72

Elias Pekkola

rakenteita purettiin ja ohjausta kehitettiin sopimusohjauksen suuntaan. Tehokkuuden, tuotta-vuuden, tilivelvollisuuden ja laadun merkitys kasvoi ohjauksen peruskäsitteinä. Muutokseen liittyi tutkimusrahoituksen luonteen muutos kilpailulliseen suuntaan. Ohjausrakenteen muutos vaikutti myös laajentavasti yliopistojen rahoituspohjaan. Yliopistolaitokseen kehittyi myös uusia johtamisen, raportoinnin ja laadunvarmistuksen muotoja. (Tirronen 2007, 58.)

1980-luvulla painotettiin teknologiapolitiikkaa ja mm. Tekes perustettiin. Suomen Akatemia aloitti tieteenala-arvioinnit. 1990-luvulla tiede- ja teknologiapolitiikan välinen suhde arvioitiin uudelleen ja niiden tavoitteet kytkettiin toisiinsa19. Yliopistojen asema alettiin määritellä osaksi innovaatiojärjestelmää, ja tiedepolitiikassa hyödyn ja vaikuttavuuden käsitteet tulivat entistä tär-keämmiksi. 1990-luvun aikana alettiin myös valita tutkimuksen huippuyksikköjä ja opetuksen laatuyksikköjä sekä aloitettiin klusteriohjelmat. (Hakala et al. 2003, 32–39.)

Yliopistojen hallinnollisten muutoksien alkusysäys voidaan Suomessa jäljittää valtion hallinto-reformin käynnistymiseen vuonna 1986. Kuitenkin uudistuksia 1980-luvun panosperusteisesta ohjausjärjestelmästä kohti tuloksiin perustuvaa ohjausta alettiin toteuttaa vasta 1990-luvulla yliopistolainsäädännön muuttuessa20 osana julkishallinnon reformia. Se mahdollisti uuden oh-jausjärjestelmän, jonka tarkoituksena oli vähentää byrokratiaa ja lisätä yliopistojen autonomiaa sekä teki niiden toiminnasta ohjaajan näkökulmasta tulosvastuullista ja arvioitavaa. 1990-luvun alussa kokeilujen kautta siirryttiin toimintamenobudjetointiin eli rahojen korvamerkinnästä asteittain luovuttiin. Vuonna 1994 aloitettiin tulosneuvottelut ja määrärahat jaettiin perus-, hanke- ja tulosrahoitukseen. (Hakala et al. 2003, 39–42).

Henkilöstöpolitiikassa vahva valtion keskushallinnon ote heikkeni. Tulosohjaukseen liittyen vuodesta 1992 lähtien virastoilla oli oikeus perustaa ja järjestellä muita kuin niin sanottuja erit-telyvirkoja (Laki virkamieslain muuttamisesta 306/1992, ks. HE 291/1993). Akateemisen pro-fession osalta voidaan ajatella sen hyvinvointivaltiollisen elementin hieman heikentyneen. Tosin sillä oli Suomessa edelleen vahvat perusteet maksuttomassa koulutuksessa, korkeakoulutuksen monopolissa sekä virkamiesasemassa.

4) 1990–2000-lukujen merkittävin piirre on ollut yliopistojen ohjauksen markkinoituminen ja yli-opistojen integroiminen osaksi tietotaloutta. Yliopistojen asema on vaihtunut osana yhteiskun-tapolitiikkaa, mutta niiden merkitys on säilynyt. Parhaillaan käynnissä oleva neljäs kehitysvaihe liittyy yleiseen markkinoitumiskehitykseen ja uusliberaalien talous- ja johtamisjärjestelmien suosion kasvuun. (Tirronen 2007, 57.)

Viimeisimmät uudistukset ovat Suomessa liittyneet opetusministeriön politiikkalinjauksiin, jotka ovat voimakkaasti kytköksissä mm. OECD:n ja Eu:n linjauksiin21. Vuosien 1998 ja 2003 välisenä aikana valtion rahoituksen mekanismit ovat muuttuneet merkittävästi: inkrementaali-sesta panosrahoituksesta tuotosperustaiseksi rahoitukseksi. Korkeakoulujen ohjausjärjestelmä on muuttumassa strategiseksi sopimuksiin perustuvaksi puiteohjaukseksi. Valtion tavoitteita on tuettu lainsäädännöllä. Vuoden 1997 yliopistolailla kaikille yliopistoille taattiin sisäinen itsehal-linto, joka mahdollisti sisäisten resurssien autonomisen allokoinnin (Välimaa 2000, 73). Samai-nen laki siirsi myös professorien nimitysoikeuden yliopistoille valtionpäämieheltä, jolla se oli ollut ruotsin vallan ajoista lähtien (Kaukonen & Välimaa 20). 1990- ja 2000-lukujen taitteessa alettiin myös aktiivisesti rahoittaa ja kehittää yliopistoihin tutkimuspainotteisia keskivirkoja (yliassistentit, tutkijatohtorit) (Lehtinen et al. 2013).

19 Politiikkojen konvergenssi oli tyypillinen ilmiö jo aikaisemmin mm. uSA:ssa, Isossa-Britanniassa ja Aust-raliassa. Tiedepolitiikasta ja teknologiapolitiikasta muodostui tiede- ja teknologiapolitiikkaa. (vrt. Slaugh-ter & Leslie 1997, 55–56.)

20 Laki Helsingin yliopistosta 854/1991 ja Yliopistolaki 645/1997.

21 Politiikkalinjaukset ovat yleiseurooppalaisen trendin mukaisia. Politiikka-asiakirjoissa viitataankin suoraan OECD-suosituksiin (OPM 2008) tai käytetään OECD:n tilastoja ja havaintoja keskeisinä toiminnan mit-tapuina (OKM 2012). OECD-arvioitsijat ovat todenneet, että yliopistojen oikeushenkilöaseman muutos on välttämätön, jotta suomalaiset yliopistot voisivat kilpailla samankaltaisin säännöin maailman huippu-yliopistojen kanssa. (OPM 2008, 4; Pekkola & Kivistö 2012.)

73


Korkeakoulujen ohjausta on kehitetty markkinoiden kaltaisten mekanismien avulla ja yliopis-tojen ulkopuolisien toimijoiden ohjausvaikutusta on lisätty ennen kaikkea tutkimuksen alueella (Tirronen 2007, 58; ks. myös Kallo 2009). Tulosajattelusta22 on muodostunut julkisen sektorin muutoksen ja korkeakoulujen ohjauksen keskeisin käsite. Tulosohjauksen kantavana ajatuksena on ollut läpinäkyvyyden lisääminen ja vastinetta rahalle -periaate, ja se on ulotettu myös korkea-koulusektorille23. Tulosohjaus edellyttää tulosmittausta. Tulosmittaus24 puolestaan on muuttanut johtamisen käytänteitä. Tulosjohtaminen on johtanut tuotteistamiseen ja kustannuslaskentaan, jossa tehtäviä jaetaan aikaisempia pienemmiksi kokonaisuuksiksi (Eräsaari 2002, 79). Muuttu-neiden ohjausmekanismien takia yliopistot ovat muuttumassa löyhästi koordinoiduista (loosly coupled)25 organisaatiosta entistä vahvemmin koordinoiduksi yksiköiksi.

Tämänhetkisestä kehityksestä voidaan erottaa kolme vaihetta. Sen ensimmäiseksi vaiheeksi voidaan luonnehtia ammattikorkeakoulujen luomiseen liittynyttä järjestelmän rakenteellista kehittämistä. Toisessa vaiheessa, kun suuret järjestelmätason muutoksen linjaukset olivat selvil-lä, keskityttiin institutionaalisen tason rakenteiden kehittämiseen. Vaikka toinen vaihe on ollut luonteeltaan puolivapaaehtoinen, on se kuitenkin selkeästi osa kansallista korkeakoulupolitiikkaa. (Tirronen 2007, 10.) Kolmannessa vaiheessa ensimmäisen ja toisen vaiheen muutoksia kodifioi-tiin ja täydennettiin lainsäädännöllä sekä rahoitusratkaisuilla. uusi yliopistolaki 2009 ja sen nojal-

22 Valtionvarainministeriön tulosohjauksen käsikirjassa tulosajattelua määritellään seuraavasti: [T]ulosajattelun lähtökohtana on, että julkisen toiminnan tuloksia punnitaan ja arvioidaan sekä sen aikaan-

saamien yhteiskunnallisten hyötyjen että voimavarojen tehokkaan käytön näkökulmasta. Hyvää tulosta ei synny, vaikka saataisiin aikaan haluttuja vaikutuksia, jos voimavaroja tuhlataan tai käytetään tehottomasti. Vastaavasti pelkkä tuotannollinen tehokkuus ei riitä hyvään tulokseen, vaan myös tuotosten laadun ja viraston palvelukyvyn on oltava kohdallaan. Tulostavoitteiston ja mittariston on siis oltava riittävän moni-puolinen ja kattava, jotta se voisi antaa oikean ja riittävän kuvan ministeriöiden ja virastojen toiminnasta ja tuloksista. (VM 2005, 9.)

Tulosohjauksen päivitetty käsikirja ei enää määrittele käsitteitä täsmällisesti, vaan vuoden 2005 käsikir-jaan viitataan teoksen ensi lehdillä. (http://www.vm.fi/vm_edit/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20120904Tuloso/0Tulosohjauksen_kaesikirja_tietokortit.pdf ) Määritelmän käsite tulosajattelu on hankalasti identifioitavissa. Se kuvannee valtionhallinnon tämän hetkisen hallintohullutuksen (ma-nagement fad) tilaa (vrt. Birnbaum 2003) tai, kuten Treuthardt (2004) sen Simmeliä lainaten ilmaisee, seurusteluilmapiiriä tai muotia.

23 Valtiolla on huomattava määrä syitä ohjata korkeakoulutusta. Näitä ovat ainakin: (i) valtion vastuu tukea tieteellistä oppimista ja tutkimusta, jotka ovat välttämättömiä yhteiskunnan kehitykselle; (ii) poliittisten prioriteettien, kuten sosiaalisen liikkuvuuden, edistäminen julkisten palveluiden avulla; (iii) valtion velvol-lisuus taata vastuullinen toiminta, silloin kun sen rahoittamiseen käytetään julkisia varoja; ja (iv) valtion velvollisuus puolustaa julkisten palveluiden kuluttajien ja asiakkaitten oikeuksia. (Mora 2006, 102.)

Yliopistojen toiminnan päämäärien makrotason määrittelyvalta on kuulunut yliopistoyhteisön ohella myös keskeisimmälle rahoittajalle eli valtiolle (räty & Kivistö 2006, 12). rahoituksen tulosindikaattorei-den tarve perustuu yksinkertaisesti sille tosiasialle, että hallitus ei tuota tutkimusta, vaan akateemiset työn-tekijät yliopistoissa. Hallitus kuitenkin päättää, kuinka paljon se käyttää rahaa ja resursseja tutkimukseen. Hallituksen perspektiivistä rahoituksen ongelmat kiteytyvät neljään kysymykseen: tietääkö rahoittaja, mitä se haluaa, saako se, mitä se haluaa, saako se vastinetta rahoilleen ja käyttääkö se oikean määrän resursseja? (Dixon & Suckling 1996, 47.) Tulosohjaus vastasi siis omalta osaltaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen rajata professionaalisen määrittelyn ja tarpeenarvion kautta laajentuneiden hyvinvointipalveluiden kustannuk-sia.

24 Veroeurojen arvioinnissa tulosohjaamisen ja siihen liittyvän tulosten mittaamisen merkitys on välineel-linen, ei siis itseisarvoinen kontrollintapa. Mittaus on transaktiokustannuksia aiheuttava kontrolli- ja organisaatiomekanismi. (Vakkuri & Meklin 1998, 81–83.)

25 Löyhästi koordinoiduilla organisaatioilla tarkoitetaan yksikköjä, joiden alajärjestelmät (esim. laitokset) ovat itsenäisiä ja niillä on vähän yhteistä muiden alajärjestelmien ja keskushallinnon kanssa. Vahvasti koordinoitujen organisaatioiden alajärjestelmät taas toimivat samalla kielellä ja muuttujilla, joten niitä on helpompi ohjata keskitetysti. (Birnbaum 1998, 38–39.) Löyhä koordinointi on organisaatioiden selviy-tymisväline. Löyhästi organisoidussa organisaatiossa sen ei tarvitse kokonaisuudessaan reagoida kaikkiin ympäristön muutoksiin (Pfeffer 1978, 12).

74

Elias Pekkola

la annetut asetukset sementoivat monet muutokset yliopistosektorilla26. Keskeisimpiä muutoksia ovat yliopistojen taloudellisen ja juridisen aseman muutos, yliopistojen määrän vähentäminen se-kä yliopistojen johdon ja hallituksen roolien muutos (ks. Tirronen & Nokkala 2009; Aarrevaara, Dobson & Elander 2009; Pekkola & Kivistö 2012; Välimaa 2011). Henkilöstöpolitiikan puolella keskeisin muutos on ollut yliopistojen henkilöstön juridisen aseman muutos virkasuhteista työso-pimussuhteiksi. Viimeinenkin valtion päämiehen ja yliopistojen välinen yhteys hävisi kolmannen vaiheen mukana, kun kanslerin nimitysoikeus poistettiin presidentiltä.

Akateeminen professio voidaan edelleenkin nähdä hyvinvointivaltiollisena ihmisprofessio-na. Siihen kuitenkin kohdistuu neoliberaalin valtion suuntaamia paineita, jotka saattavat viedä professiota markkinaprofession suuntaan. Näitä paineita ovat vähenevät resurssit, markkinape-riaatteiden tuominen julkiselle sektorille, vähenevä professionaalinen autonomia (mutta usein lisääntyvä institutionaalinen autonomia), lisääntyvä ohjaus ja kilpailun korostaminen (Brante 2010, 101–102 lisäys E.P.). Karrikoiden voitaisiinkin todeta, että yliopistouudistuksessa (toinen ja kolmas vaihe) on kyse kilpailukykypolitiikasta eikä autonomiapolitiikasta (vrt. esim. Aarre-vaara & Hölttä 2008, 119)27.

Julkisten yksikköjen entinen byrokraattinen eetos on vaihtumassa kaupallisesti orientoi-tuneeseen yrityseetokseen (vrt. Nokkala 2007, 60; Vartola 2009; 2004). Muutos näkyy diskurssin vaihdoksena, joka tulee esille yliopistoissa kahdella tasolla. Ensinnäkin retorisella tasolla kansalaisajattelun korvaa asiakasajattelu. Viranomaisen ja kansalaisen välistä suhdet-ta sekä hallintoa kuvaavat termit ovat muuttumassa markkinavaihdon sanastoksi. Toiseksi myös toiminnan tasolla on nähtävissä muutos. Johtamisen ja hallinnon mekanismit ovat muuttumassa markkinamekanismeja jäljitteleviksi. Myös yliopistojen ja valtiosta muodol-lisesti riippumattomien sidosryhmien väliset suhteet ovat muuttumassa valtionhallinnon asettamien päämäärien mukaisiksi. (Nokkala 2007, 60–61, 64; Tirronen & Kivistö 2009; Eräsaari 2002.) Yliopistojen markkinoitumisessa ja julkishallinnon uudistuksessa ei siis välttämättä ole kyse valtion roolin pienentymisestä.

Korkeakoulupolitiikka pysynee merkittävänä osana alue-, talous-, tasa-arvoja hyvin-vointipoliittista keskustelua. Yliopistot ovat edelleen merkittävässä roolissa valtion poli-tiikkaohjelmien toteuttamisessa, joten valtion intressit eivät ole niitä kohtaan vähentyneet. Byrokraattisen kontrollin keventyminen ei tarkoitakaan välttämättä valtion ohjauksen kevenemistä. (Vrt. Hakala et al. 2003.) Ohjauksen painopisteen muutos ei tarkoita, että valtio olisi halukas luopumaan yliopistouudistuksen kolmannessakaan vaiheessa yliopistojen henkilöstöpolitiikkaan vaikuttamisesta. Joidenkin näkemysten mukaan syntymässä on itse asiassa joustavien markkinamekanismien sijaan uudenlaista byrokratiaa28. Markkinat eivät ole irrallinen tai neutraali ratkaisu julkisen ohjauksen ja vallankäytön ongelmiin, vaan yksi tapa hajauttaa päätöksentekoa. Markkinankaltaisten mekanismien käyttöönotto ei tarkoita

26 Samoin tulee tekemään uusi ammattikorkeakoululaki astuessaan voimaan 2014.

27 Edellistä tulkintaa tukee opetusministeriön oma näkemys reformin tarpeellisuudesta. Yliopistokentän talo-udellisen ja hallinnollisen uudistuksen sekä yliopistojen autonomian tausta-ajatuksena ovat kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen ja osaamistasoltaan vahvemmat yksiköt (OPM 2008c, 11). Kilpailukykypo-litiikka näkyy voimakkaasti myös korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategiassa (OPM 2009). Korkea-koulutus nähdään kansainvälistymisen kautta yhä useammin myös suorana tapana tavoitella taloudellista hyötyä. Tosin epäsuoraa vaikutusta talouden kasvuun pidetään edelleen merkittävämpänä (Mughul & Pekkola 2010).

28 Eräsaaren mukaan julkisella sektorilla hallinnon managerisoitumisen yhteydessä yksityisen sektorin toi-mintatapoja on omaksuttu ”yksityistä sektoria tiukemmin” (Eräsaari 2002, 207). Byrokratia edellyttää myös markkinoituessaan sääntöjä. Esimerkiksi kilpailuttaminen ei johda välttämättä joustavuuteen, kun se on tiukasti säänneltyä (Eräsaari 2002, 209). Se ei välttämättä ole entistä tehokkaampi vaan erilainen byrokratian muoto (Eräsaari 2002, 212–213).

75


sitä, että valtion rooli välttämättä juurikaan vähenee tai kilpailu vapautuu. Suomalaisessa julkishallinnossa julkisten palveluntuottajien monopolista on siirrytty monin paikoin julkisten toimijoiden ja suurien yritysten oligopoliin. Suomessa akateemisen profession toimintaympäristö on vielä kaukana turbulentista globaalista toimintaympäristöstä (osa-tutkimus 2).

Valtiovarainministeriön (valtionkonttorin) suorat vaikutusmahdollisuudet henkilös-töpoliittisiin linjauksiin ovat historiaa, mutta tulosohjauksen suuntaviivojen resursoinnin sekä informaatio-ohjauksen kautta valtiovarainministeriö voi edelleen vaikuttaa epäsuorasti yliopistojen henkilöstöpolitiikkaan. Opetusministeriö jatkaa ohjaustaan erityisesti tiede-poliittisista lähtökohdista käsin. Vuosien 2011–2016 kehittämissuunnitelman yhdeksi toimenpiteeksi on nostettu yliopistojen neliportaisen tutkijanuramallin soveltamisen ja uudentyyppisten, läpinäkyvään ja ennakoitavaan arviointiin perustuvien tutkijan ja opet-tajanurapolkujen arviointi (OKM 2010). Yksi keskeinen epäsuoran ohjauksen muoto on ollut yliopistojen henkilöstön tilastoiminen neliportaisen tutkijanura järjestelmän avulla. Toinen mekittävä ohjauksen tapa on ollut akatemian hankerahoituksessa post doc -tutki-joiden merkityksen korostaminen.

Toimintaympäristön muutos ja korkeakoulututkimuksen valtavirta3.4 Myös korkeakoulututkimuksessa on pyritty teoretisoimaan 1980–1990-lukujen suurta yh-teiskunnallista murrosta. Sillä on nähty olevan vaikutuksia sekä yliopistojen hallinnolle että tiedontuotannon luonteelle. Gibbons ym. kuvailevat esseistisessä teoksessaan The new pro-duction of knowledge (1994) korkeakoulujen tiedontuotannon luonteen muutosta. Teok-sessa korkeakoulujen toimintaympäristön muutosta tarkastellaan talouden ja hallinnon näkökulmasta. Erityisesti teoksessa painotetaan massoittumisen merkitystä niin yliopiston toiminnalle kuin sen ympäristön muutokselle. Yhä useampi yliopiston ulkopuolinen toi-mija on valmistunut yliopistosta ja voi tasavertaisesti ottaa osaa keskusteluihin, jotka aikai-semmin on jätetty akateemisen yhteisön käytäviksi.

Gibbonsin ja kumppaneiden mukaan korkeakoulusektorilla traditionaalinen tieteen-aloilla tapahtuvaan akateemiseen tiedontuotantoon ja arvioinnin monopoliin perustuva malli on muotoutumassa tai täydentymässä uudenlaiseksi, niin sanotun moodi kahden -mukaiseksi malliksi29 eli monitieteiseksi ja -toimijaiseksi malliksi, jossa korkeakoulut eivät ole ainoita tutkimuksen keskuksia. Mallissa haasteeksi muodostuu toimijoiden linkittäminen. (Gibbons et al. 1994, 3–8.) Akateeminen professio kohtaa siis merkittäviä deprofessionalisoitumispaineita.

Clark näkee hyvinvointivaltion kasvun päättyneen ja tämän merkitsevän korkeakoulu-sektorille niukkenevaa julkista rahoitusta. Korkeakoulut joutuvat yhä vaikeampien tilan-teiden eteen, kun opiskelijamäärät kasvavat, työmarkkinoiden ja rahoittajien vaatimukset

29 Moodi kahden mukaiselle tiedontuotannon tavalle on ominaista tiedon sovellettavuus ja sovelluksien etsiminen. Toinen merkittävä piirre moodissa on tieteidenvälisyys, jolloin uudenlaisia metodologisia ja teoreettisia ratkaisuja syntyy, muodostuu uusia tieteen foorumeita, joille pääsy ei riipu tieteenalasta, ja kommunikaatio muuttuu. Kolmanneksi tiede siirtyy yhä useampiin paikkoihin. Neljänneksi tiedontuo-tannolle asetetut sosiaaliset vaatimukset kasvavat. Kun tiede arkipäiväistyy, tutkijoilta ja tutkimustuloksilta vaaditaan tehokkuutta ja yhteiskunnallista keskustelevuutta. Viidenneksi tieteen ja tutkimuksen laatua ei enää määritetä pelkästään akateemisen vertaisarvioinnin perusteella, vaan siihen osallistuu entistä useam-pia intressiryhmiä, jotka kysyvät uudenlaisia kysymyksiä.

76

Elias Pekkola

kovenevat ja hallittavan tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti (Clark 1998, xiii–xiv, 5, 130–131). Vastaukseksi muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin Clark esittää yrittäjä-mäistä yliopistoa. Kyseessä on malli, joka on luotu kuvaamaan yliopistojen adaptaatiota toimintaympäristön muutokseen30. Clarkin yrittäjämäiselle yliopistolle tyypillinen piirre on turbulenttiin toimintaympäristöön varautuminen vahvistamalla yliopiston johtoa ja luomalla yliopistoon yksikköjä, jotka voivat toimia haastavassa markkinaorientoituneessa ympäristössä31.

Clarkin hahmottelema yrittäjämäinen yliopisto toimii pitkälti Gibbonsin kuvaamassa toimintaympäristössä (ks. Clark 1998; 2004). Clark puhuu yrittäjämäisestä yliopistosta löyhästi synonyyminä innovatiiviselle yliopistolle32. Hänen luomansa malli on yksi eniten 1990–2000-luvuilla yliopistojen toimintaa muuttaneista akateemisista mallinnuksista, ja se on laajalti omaksuttu käyttöön muun muassa Euroopan komission ohjelmissa ja OEDC:ssä (Shattock 2010).

Slaughter ja Leslie pohtivat yrittäjyyskäsitteistön kaunistelevan totuutta. He päätyvät käyttämään sanaa akateeminen kapitalismi. Heidän mukaansa yliopistoista on tulossa osa kapitalistista valtion ja yksityisen sektorin tukemaa järjestelmää aseteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden rinnalla33 (Slaughter & Leslie 1997, 9–11). He painottavat Clarkista poiketen yrittäjämäiselle kulttuurille vieraampaa sekventiaaliselle oligopolille perustuvaa toimintaympäristöä, jossa yliopistojen rooli on itsenäisen yrittäjän sijaan ”tuettu teollisuuslaitos”. Akateemisessa kapitalismissa yrittäjämäiset akateemiset ovat tulonsiirtojen tavoittelijoita. Tulonsiirtojen kohdistamiseen käytetään entistä useammin kilpailullisia menettelyjä ja julkisen ja yksityisen rahan erottaminen toisistaan onkin äärimmäisen vaikeaa. Slaughter ja Leslie näkevät yliopistojen muuttuvan yritysmäisiksi toimijoiksi ja ovat huolissaan yliopiston idean säilymisestä.

Yritysmäinen yliopisto on käsite, jota on pääosin käytetty kriittisessä tutkimuksessa kuvaamaan uhkakuvaa, jossa yliopistoa johdetaan kuin yritystä tai tehdasta (ks. esim. Washburn 2005; rutheford 2005; Giroux 2009; Seybold 2008; Kenway & Langmead 1998; Manne 1999; Marginson & Conside 2000). Tieteellisestä kirjallisuudesta onkin hyvin vaikea löytää puheenvuoroja, jotka avoimesti puoltaisivat yliopistojen yhtiöittämistä

30 Clarkin viiteen case-yliopistoon perustuvan analyysin mukaan yliopistojen on vahvistettava ohjausjärjes-telmäänsä taatakseen resurssien riittävyyden. Tämä koskee varsinkin yliopistoja, jotka eivät voi luottaa maineeseensa rahoituksen turvaajana. Toiseksi yliopistojen on perustettava akateemisia rajoja ylittäviä ulospäin suuntautuneita tutkimuskeskuksia ja muita ryhmittymiä (Clark 1998, 5–6). Kolmanneksi yli-opistojen on laajennettava rahoituspohjaansa, koska valtionosuudet ovat laskussa, kulut kasvussa ja yliopis-tojen on kyettävä reagoimaan muutoksiin entistä nopeammin ja itsenäisemmin. Neljänneksi, jotta nämä muutokset olisivat mahdollisia, on myös akateemista ydintä muistettava. Mikäli akateemiset työntekijät eivät muutoksia hyväksy, eivät ne tule onnistumaan. Akateemiset arvot tuleekin höystää manageriaalisilla näkökohdilla, jotta akateemiset hyväksyisivät uudistetun uskomusjärjestelmän. Viidenneksi, mikäli edel-listen sisäänajo onnistuu, muotoutuu yliopistoon integroitu yrittäjäkulttuuri, joka painottaa muutoksen merkitystä. (Clark 1998, 5–8.)

31 Shattokcin (2010, 266) mukaan Clarkin ajattelu lähenee toista yliopistojen muutosta kuvannutta klassik-kotekstiä yliopistoista ”multiversityinä” (ks. Kerr 1963, 2001).

32 Clark hieman empii käyttäessään sanaa yrittäjämäinen, sillä hän tietää sen sisältävän akateemiselle profes-siolle negatiivisia konnotaatioita (Clark 1998, 4).

33 Tähän joukkoon voisi hyvin lisätä pankit, jotka tuottavat myös yhteiskunnan kannalta elintärkeitä palve-luita. Suomen 1990-luvun lama ja Yhdysvaltain 2008 vuoden finanssikriisi osoittavat, että viime kädessä valtiot ovat valmiita kantamaan finanssilaitosten riskit.

77


ja akateemisen profession valta-aseman horjuttamista34. Farnhamin mukaan (1999a, 18, ks. osatutkimus 3) sekä yritysmäisessä yliopistossa että

yrittäjämäisessä (toisin kuin traditionaalisissa kollegiaalisissa ja byrokraattisissa) yliopiston johtamismallissa akateemisen profession autonomia on matala. Keskeisin ero yritysmäisessä ja yrittäjämäisessä yliopistossa on Farnhamin mukaan se, että yritysmäisessä yliopistossa johtaminen on manageriaalista eikä akateeminen henkilöstö osallistu johtamiseen toisin kuin yrittäjämäisessä mallissa, jossa akateeminen henkilöstö osallistuu aktiivisesti yliopis-tojen johtoon.

Valtavirtatutkimus korostaa yliopistojen uutta yhteiskunnallisempaa roolia. Yliopistojen on muututtava ja integroiduttava paremmin ympäröivään yhteiskuntaan ja markkinoilta on hankittava oikeutus yliopiston tuotteille. Etzkowitz puhuu yliopistojen roolista osana innovaatio- ja kommunikaatioverkostoa, kolmoiskierrettä, valtion ja yritysten rinnalla (Etzkowitz & Leydesdorff 1998, 203–208; Etzkowitz 2003). Hän ennustaa uuden toimin-taympäristön synnyttävän myös uudenlaisen kaksoisuramallin, jossa perinteisen uteliai-suusohjautuneen tutkijan uran rinnalle syntyy yrittäjätutkijan ura (Etzkowitz 2010, 600). Osatutkimuksessa neljä pohditaan tätä problematiikkaa. Toimintaympäristön muutos ei ole Suomessa luonut kaksoisuramallia, vaan osa tutkijoista joutuu sopeutumaan uudenlaiseen toimintaympäristöön, mutta vastaamaan vanhan toimintaympäristön vaatimuksiin, mikäli aikoo edetä urallaan.

34 Vaikka yrittäjämäisen yliopiston käsitettä on kritisoitu, on kritiikki suunnattu usein yritysmäistä yliopis-tokehitystä kohtaan (Clark 1998; Shattock 2010).

78

4

KORKEAKOULUJEN PROFESSIO

Luvun tavoite ja rakenne4.1 Is there an academic profession and what does it mean to belong it?

Kogan et al. 1994, 28

Luvun tavoitteena on eritellä akateemista professiota funktionaalisen professiotutkimuksen ja professiojärjestelmän tutkimuksen kehyksessä sekä määritellä akateemisen profession toimintaympäristön keskeisimmät instituutiot ja toiminnan oikeutuksen reunaehdot. Aka-teeminen professio eroaa monien ominaisuuksiensa osalta muista professioista. Tästäkin huolimatta myös akateeminen professio muodostaa sulkeuman, joka ajaa omia etujaan. Tätä sulkeumaa on helpompi ymmärtää, mikäli akateemista professiota lähestyy profes-siotutkimuksen näkökulmasta. Luku rakentuu siten, että toisessa alaluvussa akateemista professiota määritellään sen professiopiirteiden avulla. Kolmannessa alaluvussa pohditaan akateemisen professio toimivaltaa. Alaluvuissa 4.4–4.6 pohditaan akateemisen profession suhdetta valtioon, korkeakouluorganisaatioon, tieteeseen ja markkinoihin. Alaluvissa 4.7 ja 4.8 pohditaan akateemisen profession tapaa oikeuttaa yhteiskunnallisesti toimintaansa sekä keskeisiä akateemisen profession toimintaa rajoittavia yhteiskunnallisia virtauksia. Luvun keskeiset havainnot on tiivistetty johtopäätösluvussa määriteltäessä akateemisen profession toimintakenttiä ja dynamiikkaa (luku 5.4).

Akateeminen professio, professiojärjestelmä ja professiopiirteet4.2 Funktionaalisen professiotutkimuksen edelläkävijä Parsons (1954) korosti, etteivät pro-fessiot ole yhteiskunnasta ja taloudesta erillisiä toimijoita. Myöhemmin professioiden jär-jestelmien tutkimuksen uranuurtaja Abbot (1988) alleviivasi, että professiot ovat osa pro-fessioiden keskinäisriippuvaista ja alati muuttuvaa kokonaisuutta. Huolimatta siitä, että akateeminen professio kouluttaa muut professiot, se on ainoastaan yksi professionaalisen pelin pelaajista (Perkin 1987, 24). Akateemisen profession sen lähiammattikuntien tai sen osien professiostatus on muuttuva. Tietyt henkilöstöryhmät saattavat professionalisoitua tai

79

Korkeakoulujen professio

deprofessionalisoitua omiksi ryhmittymikseen tai liittyä akateemiseen professioon (Perkin 1987, 26; vrt. Abbot 1988). Viimeaikaisessa tutkimuksessa professiopiirteiden tutkimus ja professiojärjestelmän tutkimus on haluttu asettaa vastakkain. Ne kuitenkin täydentävät toisiaan.

Vaikka monet professiotutkijat ovat halunneet irrottautua professioiden piirteiden määrittelystä, ovat ne kuitenkin edelleen professiotutkimuksen keskiössä. Akateemisen profession määritelmät ja niiden tulkinnat vaihtelevat ajassa ja kansallisissa konteksteissa. Kypsä professio on jatkuvasti jakautumisen tilassa ja altistuneena markkinapaineella ja pro-fession sisäiselle sekä professioiden välisille kilpailulle (Abbot 1988, 84). Vaikka professiot eivät muodosta yhteistä hyvää tavoittelevaa talouden egoismista irrallista saareketta, on niillä nähty olevan muista yhteiskunnan osista ja erityisesti liike-elämästä erillisiä piirteitä (Parsons 1954). Ilman näiden piirteiden erottelua on vaikea ymmärtää keskustelua profes-sioista ja viimeaikaista käsitystä professioiden dynaamisesta luonteesta.

Seuraavassa tarkastelussa yhdistyvät funktionaalinen ja professiojärjestelmien tutkimuk-sen perinne. Profession käsitteen määrittely professiopiirteiden avulla on hyödyllistä huo-mioitaessa käsitteen stipulatiivinen luonne. Professiopiirteitä ja niiden suhdetta empiriaan pohditaan myös osatutkimuksessa 3.

Funktionaalisessa professiotutkimuksessa professioiden ominaisuuksiksi on tyypillisesti mainittu (ks. mm. Parsons 1954; Goode 1957; Millersson 1964; Helander 1993; aka-teemisen profession yhteydessä rhoades 2007) seuraavat viisi piirrettä, joita seuraavassa käsitellään tarkemmin (ks. myös osatutkimus 3):

eettismoraalinen arvoyhteisö 1) altruistinen palvelutehtävä 2) tiedollinen ylivertaisuus 3) pätevyysvaatimukset ja itseään täydentävyys 4) järjestyneisyys. 5)

AkAteeminen professio Arvoyhteisönä

Profession on nähty olevan jäsenistönsä pysyvän identiteetin määrittäjä, jolla on yhteinen arvopohja ja eettinen koodisto (Goode 1957, 194; rhoades 2007, 121). Akateemista pro-fessiota on määritelty sen arvojen kautta. Clarkin (1983, 241) mukaan korkeakoulutuksen neljä perusarvoa ovat osaaminen, oikeudenmukaisuus, lojaalius ja vapaus. Erityisesti aka-teemista vapautta on pidetty akateemisen profession omaleimaisuutta parhaiten kuvaavana arvona (mm. Kogan & Teichler 2007, 162; Summa & Virtanen 1998, 125). Vapaudesta ja autonomiasta on syytä puhua samaan aikaan, sillä vapaudesta käytävää keskustelua ja autonomiakeskustelua on usein hankala erottaa toisistaan (vrt. Cherniss & Hardy 2009).

Akateeminen vapaus on akateemisen profession suojakilpi. Korkeakoulututkijat ja korkeakoulupolitiikassa aktiivisesti vaikuttavat tutkijat eivät välttämättä halua korostaa tätä seikkaa. Historioitsijan on kuitenkin helpompi analysoida asiaa. Näin Haskell kuvaa akateemista vapautta angloamerikkalaisessa kontekstissa:

This is how I, as historian, would define academic freedom: as the capstone of institutional edifice that Victorian reformers constructed in hopes establishing authority and cultivating reliable knowledge. The metaphor implies a stronger linkage between academic freedom and

80

Elias Pekkola

professialization that is commonly recognised today. The connection often goes unacknow-ledged, partly because in our generation professors have been extremely loath to admit their kinship to lawyers, physicians, and other fee-for-service professionals. Here etymological com-mon sense should be our guide: “Professor” could hardly help but be a variety of “professional”. (Haskell 1996, 53.)

Akateeminen vapaus kattaa tyypillisissä määritelmissä tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen vapaudet (Niiniluoto 2004; Fuller 2008). Sillä viitataan yksittäisen akateemisen työntekijän oikeuteen tehdä vapaasti tutkimusta, opettaa ja julkaista ilman ulkopuolista väliintuloa. Se on akateemisen profession toimintaa oikeuttava ja professiota yhdistävä perusarvo. Akatee-miseen vapauteen kuuluu vapaan ajattelun suoja eli se, ettei tutkimus- tai opetustoiminnan tulisi vaikuttaa akateemisen työntekijän työpaikkaan tai siviilielämään. Akateeminen vapa-us sisältää myös oletuksen siitä, että akateemiseen keskusteluun voi osallistua akateemisesti koulutettu myös korkeakouluinstituution ulkopuolelta. (Shils 1991, 2.)

Akateemista vapautta on perusteltu yhteiskunnan oikeutena saada kuulla totuus ja poikkeavat mielipiteet. Akateemisen yhteisön tehtävä on päättää, mitkä akateemiset väitteet ovat päteviä ja mitkä eivät. Tätä tehtävää eivät voi hoitaa esimerkiksi poliitikot, virkamiehet, edustuksellinen järjestelmä tai markkinat. Toisaalta kääntäen ajateltuna akateeminen vapaus on tutkijoiden vakuutus virheitä ja epäonnistumisia vastaan (vrt. Virtanen 1999, 71).

Akateemista vapautta on määritelty hegeliläisittäin. Se on vapautta toimia tiettyjen sääntöjen puitteissa. Shilsin mukaan akateemisella vapaudella tarkoitetaan vapautta toimia tieteellisen yhteisön luomilla pelisäännöillä. Akateeminen vapaus ei ole subjektiivinen oikeus, vaan se on akateemisten yksinoikeus. Akateeminen vapaus ei ole myöskään ilmaisun vapautta vaan vapautta toimia akateemisessa yhteisössä. Akateeminen vapaus takaa akatee-misten oikeuden itse määritellä mielenkiintonsa kohde sekä yhteisön määritellä sisäisesti sen relevanssi ja tutkimuksen uskottavuus. (Shils 1991, 2–7, 14–15.)

Vapaudesta ei saa otetta, ellei vapauden käsitettä jaeta positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen1 (Niiniluoto 2004). Tutkimuksen vapautta negatiivisessa mielessä rajoittaa huomattava määrä akateemisen yhteisön sisäisiä toimintatapoja. Tällaisia ovat muun muassa normaalitieteen säännöt, traditiot, oikeaoppisuus, itsesensuuri ja poliittinen korrektius. Myös erilaiset metodologiset säännöt, eettiset normit ja lait rajoittavat tutkimuksen vapautta. Tutkimuksen positiivista vapautta puolestaan rajoittavat tie-teellisen koulutuksen ja jatkokoulutuksen huono laatu tai niukkuus, resurssien puute, tutkimusinfrastruktuurin heikkous, hallinnollisen työn lisääntyminen, tiedepolitiikka ja resurssien allokaatiot. (Vrt. Niiniluoto 2004.) Tutkimuksen vapauden kannalta positii-visen vapauden tarkastelu on siis myös merkittävää. Negatiivisen vapauden rajoituksista suurin osa tulee akateemisen yhteisön sisältä, kun taas positiivisen sen ulkopuolelta.

1 Vapauden käsitteellinen kahtiajako, jonka vakiinnutti Isaiah Berlin 1950- ja 1960-luvulla, on edelleen valtavirtatulkinta sosiaalisesta ja poliittisesta vapaudesta. Negatiivisella vapaudella tarkoitetaan sitä, ettei yksilöllä ole esteitä tai rajoituksia toimia. Yksilö on siis negatiivisesti vapaa, kun hänellä on mahdollisuus toimia minkään ulkopuolisen sitä estämättä. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin. Positiivisella va-paudella sen sijaan tarkoitetaan vapautta johonkin. Se on mahdollisuutta toimia siinä mielessä, että yksilö voi kontrolloida omaa elämäänsä ja toteuttaa sen perimmäisiä tarkoituksia. Positiivinen vapaus on usein liitetty kollektiiveihin ja yksilö nähty ensisijaisesti niiden jäsenenä. (Berlin 1958, 169–181; Cherniss & Hardy 2009.) Tosin dikotomista jakoa on myös kritisoitu ja vapauden kolmansia tulkintoja esitetty (esim. Skinner 2003).

81


Vapauskeskustelu kietoutuu näin autonomiakeskusteluun2. Vaikka instituution ja yksi-lön vapaus on syytä erottaa toisistaan (Niiniluoto 2004; Berdahl 1990), ne linkittyvät toisiinsa.

Berhdahl on jaotellut autonomian menettelytapa- (procedual) ja substanssiautonomiaan. Menettelytapa-autonomialla viitataan yliopistojen oikeuteen päättää, kuinka se hoitaa teh-täviään, ja substanssiautonomialla viitataan siihen, mitä tehtäviä se tekee. Substanssiautono-mian rajoitukset on nähty akateemista vapautta loukkaavana ja menettelytapa-autonomiaan rajoittaminen yleensä ainoastaan akateemista työtä hankaloittavana toimintana. (Berdahl 1990; Santiago & Tremblay 2008.)

ristiriitaisesti substanssiautonomiaa on perustellusti haluttu vahvistaa sekä markki-noitumisen avulla että vanhojen byrokraattisten rakenteiden säilyttämisellä (Ash 2006, 257). ristiriitaisuutta selittävät osaltaan erot hallintokulttuureissa. Autonomia käsityksen suhteen mannermainen ja angloamerikkalainen professiotutkimus ja yliopistotraditiot eroavatkin merkittävästi toisistaan. Mannermaisessa traditiossa valtion prosessiautonomiaa rajoittavakin toiminta on usein nähty substanssiautonomiaa vahvistavana toimintana ja va-paita markkinoita on pidetty rajoittavana elementtinä3. Angloamerikkalaisessa kulttuurissa markkinoilla usean resurssipoolin varassa toimiminen mielletään vapaudeksi.

Professioiden toiminnan legitimiteetti kytkeytyy sen toteuttaman työn yhteiskunnalli-sesti arvostettuihin tekemisen muotoihin ja tuloksiin. Professioiden järjestelmän näkökul-masta dominoiva professio kykenee itse määrittämään ne perusteet, joilla sen työtä ja työn tekemisen tapaa arvioidaan. (Abbot 1988, 194–196.) Akateemisen profession kannalta keskeistä on se, riittääkö yhteiskunnassa akateemisen työn hyväksynnän edellytykseksi se, että työ on tehty akateemisen profession arvojen mukaisesti (riippumattomasti ja totuutta tavoitellen) vai arvioidaanko heidän työn tuloksia myös jonkin muun arvoasteikon mu-kaisesti. Professiotutkimuksen näkökulmasta akateeminen vapaus on ensisijaisesti väline suojella yksittäisen profession edustajan itsemääräämisoikeutta ja akateemisen profession autonomiaa ulkopuoliselta arvioinnilta ja ulottaa akateemisen profession hallitseva tiedol-linen kenttä kattamaan myös sen rahoitusta ja ohjausta.

AkAteemisen profession yleishyödyllinen tehtävä

Professioiden keskeisimpänä ominaisuutena on pidetty niiden altruistista palvelutehtävää vastapainona oman intressin tavoittelulle (Parsons 1954, 34–37). Altruismia voidaan tar-kastella yksittäisen ammatinharjoittajan ja profession tasolla. Tyypillisesti kuitenkin altruis-milla viitataan makrotason julkiseen intressiin. Makro- ja mikrotason toiminnan yhteys ja ylisummaamisen ongelmallisuus on melko vähän tutkittu alue, vaikka se implisiittisesti on lähes kaikissa tutkimuksissa läsnä. (Saks 1995, 14–20.) Julkisen intressin määrittely poik-

2 Autonomia (kreikka: auto, itse ja nomos, laki) on akateemisen vapauden rinnalla akateemisen profession määrittelyn yhteydessä keskeinen käsite, sillä professiot ovat sidonnannaisia instituutioihinsa. Institu-tionaalista autonomiaa ei voida rinnastaa akateemiseen vapauteen, sillä se viittaa yliopiston, ei yksilön oikeuteen päättää omista asioistaan tutkimukseen ja opetukseen liittyen sekä omista prioriteeteistaan.

3 Nykyisessä korkeakoulukeskustelussa autonomiaa painotetaan vahvasti. Erityisen keskeistä suomalaisessa keskustelussa on ollut taloudellisen autonomian lisääminen, jolla on pyritty kasvattamaan yliopistojen roolia yhteiskunnan kriittisenä omatuntona. Kuitenkin taloudellisen autonomian lisääminen saattaa joh-taa siihen, että yliopistot omaksuvat kilpailullisten markkinoiden ideologian, jolloin kriittisyyden määrä voikin vähentyä lisääntymisen sijaan. (Vrt. Nokkala 2007, 235.) Lisääntynyt prosessiautonomia ei siis välttämättä johda substanssiautonomian lisääntymiseen.

82

Elias Pekkola

keaa merkittävästi angloamerikkalaisessa ja mannermaisessa perinteessä. Angloamerikka-laisessa perinteessä professiot on nähty valtion ja yksilön välissä toimivina tasapainottavina tekijöinä sekä puhdasta rahanvaltaa rajoittavina toimijoina (vrt. Saks 1995, 14–16). ”Pub-lic intrest” tarkoittaa siis yhteisön ja sen jäsenten etua vastapainona valtion ja valtaeliitin edulle. Mannermaisessa perinteessä julkinen etu sen sijaan määrittyy lainsäädännön kautta ja lähenee yleistä ja valtion etua4 vastapainona yksityiselle edulle. (Ks. Saks 1995, 43–70; vrt. Bertilsson 1990.)

Julkinen intressi ja yleinen hyvä ovat keskeisiä sosiologian ja hallinnon tutkimuksen alu-eita. Seuraavassa käsitellään altruismia ainoastaan akateemiseen profession osalta, lähinnä professioiden järjestelmien tutkimuksen näkökulmasta. Akateemisen profession kohdalla altruistisena päämääränä on pidetty tyypillisesti nuorten kouluttamista ja ihmiskunnan intellektuaalisen pääoman kasvattamista (Clark 1987 b, 106–107). Suomessa akateemisen profession tehtävän altruistinen luonne on ollut mannermaisestikin varsin vahvasti kodifi-oituna yliopistolakiin koko itsenäisyyden ajan pienin muutoksin:

Yliopiston tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä sivistystä Suomessa sekä kehittää sen nuorisoa kykeneväksi palvelemaan isänmaata (YL 191/1923).

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa (YL 645/1997).

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaa-ta ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toimin-nan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. (Muutos 715/2004 YL.)

Suomessa akateemisen profession altruistisella tehtävällä voidaan nähdä olevan kaksi eril-listä funktiota. Toinen niistä on selkeästi tieteenarvoihin ja totuuden tavoitteluun liittyvä (tieteellinen) ja toinen hyvinvointiyhteiskunnan arvoihin ja hallintosubjektien tasa-arvoi-siin mahdollisuuksiin ja isänmaan etuun liittyvä (virkamiehen) tehtävä5. Mannermainen traditio eroaa selvästi angloamerikkalaisesta traditiosta. Angloamerikkalaisessa traditiossa profession tehtävä on julkisen tehtävän hoitamisen sijaan laadukkaiden palveluiden myy-minen oikeudenmukaiseen markkinahintaan (Svensson & Evetts 2010, 13).

Tehtävien juridisessa määrittelyssä on nähtävissä uudenlainen vaatimus yhteiskunnal-lisesta vaikuttavuudesta6, joka muuttaa akateemisen profession arvorakennelmaa ja lojali-teetin luonnetta (vrt. Clark 1983, 249–250). Vuonna 2005 voimaan tulleella muutoksesta

4 Saksin mukaan julkinen etu voi tarkoittaa pelkistetysti kolmea asiaa: yksilön edun tavoittelun mahdollista-mista, enemmistön etua eli maksimaalista hyvinvointia tai yhteisen edun toteuttamista. Professiotutkijan lähtöoletukset muokkaavat käsitystä yleisestä edusta. Marxilaiselle tutkijalle yleinen hyvä tarkoittaa pro-fessioiden kohdalla pääoman etua ja uusweberiläiselle tutkijalle legitiimiä vallanpitäjien ja intressiryhmien näkemystä. (Saks 1995, 17–20.)

5 Ennen yliopistolain muutosta valtion virkamieslaki ja siihen liittyvät rikosoikeudelliset pykälät koskivat myös yliopistojen henkilöstöä. Nyttemmin virkarikoslaki ulottuu edelleen yliopistojen henkilöstöön hei-dän käyttäessään julkista valtaa tehtävissään (Muutossäädös 2009/1526).

6 Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja työelämärelevanssin vaatimus ei ole täysin uusi tulokas yliopis-tojen sääntelyssä. Itsenäisen Suomen ensimmäisessä yliopistoasetuksessa mainitaan dosenttien ja pro-fessorien pätevyysvaatimusten kohdalla käytännöllinen kokemus omalla alallaan, joskin ehdollisena (YA 1924/228).

83


lisättiin yhteiskunnallinen vuorovaikutus yliopistojen tehtäviin7. Joidenkin tutkijoiden mukaan lisäys rajoitti profession autonomiaa8.

Akateemisen profession kohdalla altruismin perustelut ovat kahtaalla. Toisaalta valtio legitimoi akateemisen profession toimintaa, ja toisaalta tieteen riippumattomuus edellyttää vapautta valtiosta ja esimerkiksi ”isänmaan parhaasta”. Mannermaisessakin traditiossa akateeminen professio oikeuttaa toimintaansa kansalaisyhteiskunnan avulla ja pyrkii asemoimaan ja objektivoimaan itseään myös valtiota vasten yhteiskunnan kriittisenä omanatuntona.

Professiojärjestelmän näkökulmasta tehtävien stabiilius ei ole riittävä ehto profession toiminnan ja oikeutuksen pysyvyydelle. Yhteiskunnassa on paljon tehtäviä, joiden voidaan katsoa olevan yleishyödyllisiä, ei oman voiton tavoitteluun tähtääviä. Vaikka tehtävä säilyisi vakiona, ei sen hoitomuodot ja hoitaja välttämättä säilytä asemaansa. Tiedon ja koulutuksen kasvavasta tarpeesta ei voida siis päätellä, että akateemisen profession tarve ja sen myötä merkitys yhteiskunnassa kasvaisivat. Akateemisen koulutustehtävän ja tutkimuksen voi ottaa hoitaakseen joku muu9. Tästä syystä akateemisen profession on aktiivisesti ylläpi-dettävä rooliaan. Kolmas professiopiirre liittyy keskeisesti profession tehtävän ja aseman ainutkertaisuuden ylläpitoon.

AkAteemisen profession tiedollinen Auktoriteetti

Professioilla on tiedollinen ylivertaisuus jollakin rajatulla tiedonalueella, jonka ansioista profession jäsenillä on auktoriteettia (Parsons 1954, 38). Profession intressien mukaista on toimia oman asiantuntijuusalueensa tiedon portinvartijana eli suodattaa haluamaansa tietoa tietyssä muodossa yleisölle siten, että profession valta- ja monopoliaseman säilyy. Ekslusiivisen aseman takaamiseksi on profession edunmukaista pitää sitä koskeva tieto ”mystisenä” – arjen rutiinien ulkopuolella. Professiot ja niiden tehtävät eivät ole objektii-visia, vaan niiden yksinoikeuksina pitämät asiat, jotka tekevät professioiden omat tarkoi-

7 Lisäys voidaankin nähdä isänmaan edun uutena määrittelynä kolmannen funktion sijaan. Isänmaan etu voidaan esittää ajasta riippuen erilaisten diskurssien kautta, kuten liiketaloudellisena kilpailukykynä tai legalistisena oikeudenmukaisuutena (vrt. Vartola 2009). Se, minkä tulkintakehikon kautta hahmotamme tietyn toiminnan, muokkaa käsitystämme tarpeellista toimenpiteistä ja toimijoista (vrt. Goffman 1974).

8 Esimerkiksi Kauko Pietilä (2008, 14) on tulkinnut ns. kolmannen tehtävän lisäämisen yliopistolakiin olevan yliopistojen toiminnan autonomiaa rajoittava tekijä. Professiotutkijan näkökulmasta lainsäätäjä on lisännyt yhden objektiivisen määreen professiolle ja näin täsmentänyt sen, mitä akateemisen profession edustajien on tehtävä, jotta heidän toiminnan legitimiteetti säilyy.

9 Abbot (1988, 37) antaa kuvaavan esimerkin siitä, kuinka professioiden valtasuhteet voivat vaihdella alt-ruistisen tehtävän pysyessä samana. Hän kuvaa alkoholiongelman muuttumista moraalisesta ongelmasta lääketieteelliseksi, psyykkiseksi ja juridiseksi ongelmaksi. Ongelma sinänsä säilyy samana (liiallinen viinan juonti), mutta sen tulkinta hengellisessä, lääketieteellisessä (biologisessa), psykologisessa (biologissosiaa-lisessa) tai juridisessa kehyksessä antaa aivan erilaisen käsityksen ongelmasta, sen hoidosta ja keskeisim-mästä hoitajasta.

Alkoholiongelman (jonka ratkaisua pidetään yleensä yleishyödyllisenä) hoitaminen on hyvä esimerkki professioiden työnjaon muuttumisesta ja dynaamisesta luonteesta. Alkoholismin vastainen taistelu oli aluksi erityisesti papiston harteilla. Sen hoito siirtyi kuitenkin ajan kuluessa lääkäreille ja myöhemmin psykologeille juristien ja politiikkojen tarjotessa omia ratkaisujaan säännöllisesti professionaalisesta kehi-kosta riippuen. Vaikka altruistisen tehtävän taustalla oleva tarve tai ongelma säilyisikin yhteiskunnassa, sen ylläpito edellyttää professioilta jatkuvaa työtä. Abbot kutsuu tätä prosessia profession subjektiiviseksi määrittymiseksi. (Abbot 1988, 35–40.) Akateemisen profession osalta lainsäädännöllinen korkeakoulu-tuksen monopoli toimii jatkuvuutta vahvistavana suojana.

84

Elias Pekkola

tusperät sosiaalisesti merkitykselliseksi, ovat aina sosiaalisesti rakentuneita ja ylläpidettyjä. (Turner 1995, 133.) Tämä ominaisuus liittyy myös profession kykyyn muodostaa yhteis-kunnan tulkintakehys, jossa se itse määrittelee tulkinnan oikeat muodot ja saavuttaa näin portinvartija-aseman.

Profession ekslusiivista luonnetta voidaan lähestyä myös auktoriteetin käsitteen avulla. Clarkin mukaan professionaalinen auktoriteetti on laaja käsite, joka rakentuu teknisen kyvykkyyden ja tieteellisen auktoriteetin varaan. Professionaalinen auktoriteetti on käyttö-kelpoinen käsite määriteltäessä akateemisen profession professioaseman ylläpitoa suhteessa muihin ammattiryhmiin yliopisto-organisaation sisällä10 ja ulkopuolella. Oppiala (dicip-linary) auktoriteetti perustuu erityisesti mannermaisissa järjestelmissä oppituolinhaltijan vahvaan henkilökohtaiseen asemaan tiedollisena auktoriteettina.

Ideologisesti tiedollista auktoriteettia tukee tutkimuksessa ja opetuksessa akateemisen vapauden doktriini. Funktionaalisesti auktoriteetti perustuu asiantuntijuuteen, jolla voi-daan taata olosuhteet, joissa kriittisyys, luovuus ja tieteen edistäminen ovat mahdollisia. Auktoriteettia vahvistavat myös kollegiaaliset järjestelmät, joissa vain tietyillä ryhmillä on mahdollisuus esimerkiksi määritellä tutkimuksen laatua. Kollegiaalisen ja oppituoliin perustuvaa henkilösidonnaisen auktoriteetin yhdistelmää Clark kutsuu kiltaperusteiseksi auktoriteetiksi, jonka avulla kontrolloidaan ja koordinoidaan suurempaa kokonaisuutta työtehtäviä ja ratkaistaan ongelmia vertaisten kokouksissa. (1983, 110–116.)

Oppiala-auktoriteetin ja teknisen osaamisen lisäksi korkeakouluorganisaatioissa akatee-minen auktoriteetti voi Clarkin mukaan perustua organisatoriseen asemaan (organisaation luottamus- ja hallinnolliset tehtävät), byrokraattiseen auktoriteettiin (valtion hallinnon implementointi), järjestelmätason akateemiseen oligarkiaan (neuvostot, neuvottelukunnat jne.) sekä karismaan. (Emt. 116–125.) Clarkin käsityksen mukaan edellä mainitut aukto-riteetin muodot on usein valjastettu tukemaan oppiala-auktoriteettia.

Auktoriteettiasemaa korostaa se, että akateemisen työn substanssin ymmärtäminen vaatii erikoistunutta osaamista. Akateeminen työ asiantuntijuutena luo sen ja ympäröivän yhteis-kunnan välille tiedon asymmetrian muurin. Tiedon ja totuuden muodostuksen yhteydessä käytetyn vallan lisäksi akateemisen profession informatiivinen asymmetria perustuu myös akateemisen työn luonteeseen. Se on kompleksista sisältäen hallinnollisia sekä tutkimus-, opetus- ja palvelutehtäviä. Itse tutkimustyökin on jo monivivahteista ja pitää sisällään paljon erilaisia vaiheita (Clark 1984, 126).

Profession valta-asema perustuu Clarkin kuvaamien mekanismien välityksellä mono-poliin luoda ja soveltaa tietoa. Professiotutkimuksen piirissä tätä vallan epistemologista ulottuvuutta on kuvattu usein foucault’laisin käsittein. Foucault’laisen valtateorian mukaan vallan keskeinen ominaisuus on kietoutunut kieleen ja tiedon luomiseen. Foucault’n mukaan valta ja tieto eivät ainoastaan liity toisiinsa, vaan ne edellyttävät toisiaan. Hänen mukaansa ei ole olemassa valtasuhdetta, jolle ei muodostuisi sitä vastaavaa tietokenttää, eikä tietoa, joka ei loisi valtasuhteita. (Foucault 2005, 42.) Tiedon tuottajina akateemisen profession edustajat osallistuvat tahtomattaankin valtasuhteiden luomiseen ja ylläpitoon.

10 Clark kuvailee tieteellisen auktoriteetin yhteydessä professoraalista valtaa seuraavasti: [P]ersonal rulership, arbitrary rule by superiors over subordinates. Systems of higher education are satu-

rated with this form of rule. Individual professors exercise extensive supervision over the work of students and often over the junior faculty as well. (Clark 1983, 110–111.)

85


Tuottaessaan tietoa he luovat myös totuuksia. Kirjassaan Valta yliopistossa Sipilä (2007, 46) ilmaisee asian ytimekkäästi:

Professoreilla katsotaan olevan kompetenssi sanoa omalla oppialallaan, mikä on hyvää, mikä on huonoa, mikä uutta ja mikä kulunutta, mihin suuntaan opetusta kannattaa viedä ja mistä tutkija voi löytää jotain lupaavaa ja mistä ei.

Kriittinen valta-analyysi on kyseenalaistettu professiotutkijoiden toimesta ja sen piirissä tehdyt johtopäätökset ja yleistykset leimattu yleiseksi professioantipatiaksi (Saks 1996, 20). Valtatutkijat ovat kritisoineet foucault’laista valta-analyysiä (esim. Lukes 2005). Kriittisellä valta-analyysillä on kuitenkin ollut oma keskeinen tehtävänsä. Se on kyseenalaistanut pro-fessioiden altruistisen luonteen ja muistuttanut professiotutkijoita professioihin ja niiden tehtäviin liittyvistä piiloisista valtarakenteista ja intresseistä.

Akateemisen profession kohdalla yhtenäisen tiedollisen alueen määrittely on haastavaa. Akateeminen vapaus luo yhden mahdollisuuden tavan lähestyä akateemisen profession yhtenäistä tiedon monopolia. Akateeminen professio on monopolisoinut sen tilan, jossa tieto on tosi eli tieteellistä. Haskell on kuvannut tilannetta seuraavasti:

We academics are prone to hide from our selves the degree to which we rely on authority and count on others to do the same. --- We professors walk into a classroom and the students cease their chatter, get out pen and paper and wait dutifully for us to begin. Surely no one dreams that this effect is produced merely by personal charisma or sheer mental power. --- We appear before them not as mere citicens but as delegates of a community of inquiry, made up of mem-bers who earn their keep by engaging in mutual criticism. When we defend academic freedom, we are defending authority. (Haskell 1996, 55.)

Haskell nostaa esimerkillään esiin keskeisen akateemisen profession professiopiirteen, joka itse asiassa on tieteen ihanteiden vastainen. Profession etu ja tieteen ihanteet, joita niiden puolustamiseen käytetään, ovatkin kaksi toisistaan erillistä asiaa.

Professiojärjestelmän näkökulmasta professioiden tyypillinen tapa toimia muutos-tilanteessa on pyrkiä osoittamaan uusien tehtävien ja tiedollisten alueiden kuuluminen sen vakiintuneen tietopohjan piiriin. Akateeminen professio on onnistunut laajentamaan omaa toimivalta-aluettaan onnistuneesti tieteenalajaon avulla. Abbot (1988, 98) kutsuu tätä ilmiötä reduktioksi eli retoriseksi keinoksi osoittaa, että jokin ongelmakenttä kuuluu jo olemassa olevan tiedon alueen piiriin11.

Akateeminen professio on pyrkinyt taistelemaan muita laajenevia professiota vastaan sulauttamalla uusia professionaalisia avauksia itseensä eli laajentamalla omaa tiedollista sul-keumaansa. Abbot (1988, 105–107) kutsuu tätä strategiaa amalgaatioksi. Tästä esimerkkinä voidaan mainita käytännönläheisten ja ammatillisten koulutusten yliopistollistuminen (vrt. Elliot 1972). Suomessa mahdollinen amalgaatioskenaario olisi ammattikorkeakoulutuksen sulauttaminen osaksi yliopistokoulutusta. Skenaarion todennäköisyyttä lisäisi erityisesti ammattikorkeakoulutuksen tohtorintutkinnon anto-oikeus, jonka puute tällä hetkellä erottaa sen selvästi yliopiston tiedon monopolialueesta.

11 reduktiota kohdistuu myös akateemiseen professioon. Erityisen ajankohtainen keskustelu on erilaisten hallinnon ja kehitystehtävien kuulumisesta akateemisen profession toimivaltaan. Hallinnolliset toimijat ovat pyrkineet siirtämään muun muassa päätöksentekoa omaan toimivaltaansa (byrokratisoituminen, managerialiaatio), samoin monet opetuksen kehittämiseen liittyvät tehtävät ovat siirtyneet hallinnon teh-täviksi. Tämän lisäksi monet asiantuntijapalvelut ovat siirtyneet konsulttien, toimittajien ja kaupallisten tutkimuslaitosten hoidettaviksi.

86

Elias Pekkola

AkAteemisen profession itsetäydentävyys

Professioiden jäsenyys on säädeltyä, ja niillä on itsetäydentäviä piirteitä. Professiot sääte-levät uusien jäsenien tai jäsenkandidaattien valintakriteeristöä ja koulutusta sekä valvovat heidän sosialisaatioprosessiaan. (Goode 1957, 194–195.) Korkeakouluissa keskeinen osa profession rekrytointia on tohtorikoulutukseen valitseminen ja pätevyyden määrittely (ks. osatutkimukset 2, 3 ja 5)12. Professiot ovat siis sosiaalisia sulkeumia, jotka pyrkivät kontrol-loimaan omia resurssejaan sulkemalla muilta pääsyn niiden käyttöön. Toisin sanottuna ne estävät eli ulossulkevat sulkeumaan kuulumattomien pääsyn resursseihin ja toimivat siten, etteivät markkinamekanismit kykene vaikuttamaan resurssien jakoon sulkeuman sisäpuo-lella. (Weber 1978, 44–46, ks. myös Eriksson-Piela 2003, 23.)

Professiojärjestelmän näkökulmasta jäsenyys määräytyy kahdella eri tavalla. Se voi olla sisäisen säätelyn tulosta mutta myös ulkoisten voimien aiheuttamaa. Esimerkiksi uusia profession kuuluvia vakansseja voidaan perustaa valtiovallan toimesta profession tehtävän laajentuessa tai kysynnän kasvaessa. (Abbot 1988, 86–89.) Yleensä sääntely on samanai-kaista ja professio pyrkii määrittelemään uudet avautuvat vakanssit omiksi resursseikseen ja oman sääntelynsä piiriin.

Suomessa profession itsetäydentävyyden kannalta kaksi säädöstä ovat keskeisessä ase-massa. Ensinnäkin tutkintoasetus (794/2004) määrittelee tohtorintutkinnon suorittamista ja rakennetta todella väljästi jättäen korkeakouluille ja käytännössä akateemisen profession edustajille suuren vapauden määritellä koulutuksen sisältö, laajuus ja laatuvaatimukset. Toiseksi yliopistolaki sääntelee professorien nimitystä. Sääntelyllä on turvattu akateemisen profession ensisijainen rooli työorganisaatioon nähden tehtävien täytössä. Professorin nimi-tystä lukuun ottamatta pätevyyksistä ja tehtävistä ei enää valtiovallan taholta ole säädöksiä. Sääntely on uuden yliopistolain myötä jätetty yliopistojen tehtäväksi.

Hyvänä esimerkkinä profession eksklusiivisuudesta toimii Taru Lehtisen (2013) pro gra-du -tutkielmassaan esille nostama Helsingin yliopiston tapaus. Yliopisto on itsehallintonsa puitteissa ottanut käyttöön professiolle suotuisan käytännön rekrytoinneissaan linjaamalla, että akateemisiin tehtäviin edellytyksenä on tohtorintutkinto. Linjauksen mukaisesti maisteritasoiset projektitutkijat sijoitetaan opetus- ja tutkimushenkilöstön sijaan muun henkilöstön (lue: hallinto ja tukipalvelut) palkkausjärjestelmään tai avustaviin tehtäviin. Helsingin yliopiston henkilöstöasiakirjoissa todetaan myös, ettei kaikkia yliopistosta val-mistuneita tohtoreita pyritä työllistämään yliopistoon13. Tohtorintutkinto on siis Helsingin yliopistossa välttämätön, muttei riittävä ehto profession täysvaltaiseen jäsenyyteen.

12 Joidenkin tutkijoiden mukaan akateeminen professio on edelleen mestari–noviisi järjestelmän piirissä (mm. Ylijoki 1998, 36).

13 Statistiikkaa vasten toteamus tuntuu jopa hieman huvittavalta. Helsingin yliopistossa koulutetaan vuosit-tain n. 450 tohtoria. Vuonna 2011 yliopistossa oli II-portaan työpaikkoja noin 750 ja kolmannen portaan työpaikkoja, joista suuri osa oli luonteeltaan toistaiseksi voimassa olevia, hieman reilu tuhat.

87


AkAteemisen profession järjestäytyminen

Professiot ovat usein järjestyneet yhdistyksiksi (Goode 1957, 195). Liittojen keskeinen tehtävä on valvoa jäseniensä työtä ja taata sen asema, status ja autonomisuus. (Konttinen 1997, 48, 51.) Professioliitto siis usein on työorganisaatiosta erillinen organisaatio, joka ajaa profession etuja työmarkkinoilla.

Professiojärjestelmän näkökulmasta yhdistystoiminnan ja sen reguloinnin avulla pro-fessiot muodostavat omia ryhmittymiään. Mitä vahvemmin professio on järjestäytynyt, sitä voimakkaampi se on vaatiessaan toimivaltaoikeuksiaan erityisesti juridisesti valtion suuntaan, mutta myös työpaikallaan organisaatiolta. Kansallinen järjestäytyminen mah-dollistaa myös yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisen. Toisaalta nopeassa yhteiskunnallisessa muutostilanteessa on mahdollista, että työvoima, joka ei ole vahvasti sidottu liittoihinsa ja profession arvoihin, saattaa siirtyä uusille alueille ja syrjäyttää perinteisiä professioita. (Abbot 1988, 82–83.)

Suomessa akateemisia työmarkkinajärjestöjä ei ole juuri tutkittu. Poikkeuksen muodos-tavat professoriliiton kustantamat historiateokset ja matrikkelit (Kallioinen 1999; Ellonen 2008). Suomessa professoriliiton toimintaa on leimannut yhteistyö tieteentekijöiden liiton kanssa, joten vain harvoin julkisesti liitot ovat olleet esillä vastakkain. Niiden toiminnan suunta onkin ollut pääasiassa vaikuttaminen valtionhallinnon politiikkalinjauksiin. Nimike-kysymykset ovat olleet liittojen toiminnassa keskeisiä argumentaation kohteita. Professori-liitto on perustamisestaan asti hyväksynyt apulaisprofessorit jäsenikseen, mutta toimintansa alkuvuosina se kuitenkin ajoi alemman palkkaluokan professorin nimikettä erotukseksi varsinaisista professoreista. Toinen keskeinen professoriliiton edunvalvontakysymys on 1990-luvulla ollut määrä- ja osa-aikaisten professuurien ja professorin arvonimen suhde. (Autio 2008.) Tieteentekijöiden liiton viimeaikainen pyrkimys on ollut eurooppalaisessa hengessä ajaa tohtorikoulutettavan, tohtori- ja jatko-opiskelijan nimikkeen tilalle nuorem-man tutkijan nimikettä, joka viestii tutkijan ammattitaidosta ja jäsenyydestä akateemiseen yhteisöön toisin kuin oppipojan roolia korostavat termit opiskelija ja koulutettava.

Akateeminen professio, professiojärjestelmä ja profession toimivalta4.3 Akateemista profession olemassaoloa voidaan tarkastella suhteessa muihin professi-oihin tai näiden välisenä valtapelinä (Perkin 1987, 37–38). Valtapeliin vaikuttavat sekä profession sisäiset että ulkoiset muutostekijät. Professio voi menettää vaikutusvaltaansa, jos se jättää huomiotta jonkin voimakkaan sidos- tai asiakasryhmän. Tällöin on mahdollista, että paraprofessionaaliset toimijat valtaavat kyseiset asiantuntijapalvelumarkkinat. uusi teknologia voi osaltaan muuttaa profession työtä, tehdä sen turhaksi tai avata tilaa toisille professiolle. Myös organisatoriset muutokset voivat muuttaa professioiden välisiä suhteita. uusien sulkeumien syntyminen profession sisälle tai liepeille voi muuttaa professioiden asemaa. ulkomaiset kilpailijatkin voivat muuttaa kansallisten professioiden roolia. (Abbot 1988, 91–98.) Edellä esitellyt professiopiirteet suuntavat tarkastelemaan tätä dynamiikkaa, eivät estä näkemästä sitä.

Akateeminen professio kohtaa muutospaineita monesta eri suunnasta. Suurin osa näistä muutospaineista välittyy yliopisto-organisaation kautta. Yliopistojen asiakaskunta ja sidos-ryhmien joukko on laajennut massoittuneen korkeakoulutuksen ja kasvavan tiedontarpeen

88

Elias Pekkola

vuoksi. Kilpailu tietointensiivisten palveluiden kentällä on lisääntynyt. Markkinoille on syntynyt yliopistojen asiakassegmenttejä tavoittelevia kilpailijoita. Esimerkiksi ammat-tikorkeakoulut, yksityiset täydennyskoulutuksen tarjoajat, yksityiset tutkimuslaitokset, kolmannen sektorin toimijat, yritysten koulutus- ja tutkimusosastot sekä konsulttitoi-mistot kilpailevat osittain samoista asiakkaista ja resursseista kuin yliopistot. Akateemisen profession toimintaympäristön monimutkaistumisesta huolimatta valtio on edelleenkin yliopistojen keskeisin sidosryhmä. Valtiolla on myös ristiriitainen rooli, sillä se toisaalta suojelee ja säätelee kansallista professiota, toisaalta se aktiivisesti horjuttaa kansallisen pro-fession asemaa kannustamalla voimakkaasti kansainväliseen yhteistyöhön ja korostamalla kansainvälisen tiedeyhteisön merkitystä laadunvarmistuksessa.

Teknologian kehitys ja laitteiden kallistuminen aiheuttavat myös muutospaineita. Toden-näköisesti suuria riskejä sisältävät laitehankinnat ja instrumenttien kehittely edelleen säilyvät yliopistojen keskeisenä tehtävänä. uusien tutkimusinstrumenttien kehittäminen liittyy hyvin läheisesti tutkimukseen, joten epätodennäköistä on, että uutta teknistä professiota syntyy yliopistoihin. Teknisluonteinen huippuasiantuntijuus organisoituukin yliopistoissa luonnolli-semmin uudeksi tieteenalaksi osaksi vanhaa profession vakiintunutta tiedon alaa. Tieteenalojen erikoistuminen voidaan siis mieltää myös akateemisen profession tavaksi suojella profession kokonaisuutta ulkopuolisilta voimilta, ei ainoastaan akateemista professiota sisältäpäin ha-jottavaksi voimaksi. Tieteenalat ovat suuremman kokonaisuuden (tiede) osia ja näin sitovat keskenään hyvin erilaiset järjestelmät toisiinsa estäen profession pirstaloitumisen.

Yliopistojen sisällä esimerkiksi projekti-, opintoasia-, varainhankinta- ja johtamisosaa-misesta on syntymässä omia tiedollisia alueita, joille saattaa syntyä omia professioita14. Tieteenalojen eriytyminen perustuu oppialojen väliseen tiedon eriytymiseen. Organisa-toriseen eriytymiseen perustuu taas junioreiden ja senioreiden ja projektihenkilöstön ja opetushenkilöstön väliset jännitteet. (Ks. osatutkimukset 2 ja 4.)

Professioita voidaan tarkastella niiden yhteiskunnallisten tarpeiden avulla, joihin ne vastaavat. Profession taustalla olevat yhteiskunnalliset tarpeet määrittyvät tyypillisesti jonkin ongelman tai ongelmakokonaisuuden kautta. Nämä ongelmat voivat syntyä useasta lähteestä. Professionaalista työtä edellyttäviä ongelmia Abbot kutsuu profession objektiivi-siksi määreiksi (Abbot 1988, 38–39). Professiot voivat saada alkunsa teknisestä tai tekno-logisista tarpeista (esim. tietotekniikkainsinöörit), yhteiskunnallisorganisatorisista tarpeista (opettajat, sosiaalityöntekijät), luonnontieteellisistä tekijöistä (lääkärit, meteorologit) ja hitaasti muuttuvista kulttuurisista tekijöistä (papisto, juristit). (Abbot 1988, 39.)

Akateemisen profession voidaan katsoa olevan maakontekstin mukaan ensisijaisesti syntynyt hitaasti muuttuvista kulttuurisista tekijöistä (uuden eliitin kehittyminen, tieteen kehittyminen) tai yhteiskunnallisorganisatorisista syistä (virkamiesten kouluttaminen, professioiden kouluttaminen). Profession taustalla voidaan nähdä myös puhtaasti organi-satorinen syy olemassaololle. Yliopisto vakiintuneena instituutiona tarvitsee professoreita.

Akateemisen profession objektiivisia määreitä voidaan jaotella myös yliopistoinstituuti-on kehitysvaiheiden mukaan (vrt. Etzkowitz 2010). Akateeminen toiminta syntyi tarpeesta kouluttaa eliittiä ja siirtää kulttuurillista pääomaa eteenpäin. Sen ensimmäisen vallanku-mouksen yhteydessä tarve uuden tiedon tuottamiseen (uskonnon korvaamiseen) kasvoi ja

14 Timo Aarrevaara tutkimusryhmineen on tutkinut yliopistojen nousevia professioita ja niin kutsuttua kolmatta tilaa.

89


tutkimus institutionalisoitiin yliopistoihin. Toisen vallankumouksen myötä talouteen ja teollisuuteen liittyvät tarpeet ovat toimineet profession toiminnan perusteina.

Professioiden määrittely ei ole mahdollista ilman niiden toimintaympäristön analyysiä. Professioiden olemassaolo riippuu niiden kyvystä oikeuttaa oma toimintansa ja toimivaltansa (jurisdiction). Täydellisenä toimivalta koostuu monopolista tiettyyn teh-tävään, tehtävän julkisesta rahoittamisesta, oikeudesta itsesääntelyyn ja rajoittamattomaan työntekoon, oikeudesta säädellä professionaalista koulutusta, rekrytointia ja auktorisointia. Professiot voivat pyrkiä takaamaan toimivaltansa eri osa-alueita eri areenoilla. Lainsäädän-nön lisäksi toimivaltaoikeudet on oikeutettava yleisen mielipiteen avulla. (Abbot 1988, 59.) Yleistä mielipidettä voidaan mitata muun muassa markkinoilla, tutkimuksen avulla tai poliittisilla foorumeilla, jotka lähestyvät institutionalisoitunutta edustuksellista järjestel-mää. Virallisen aseman ja yleisen mielipiteen lisäksi profession on kyettävä perustelemaan oikeutuksensa omassa organisaatiossaan (ibid). Akateemisen profession on legitimoitava toimintansa markkinoihin ja tieteeseen, valtioon ja yliopisto-organisaation nähden.

Profession legitiimi oikeus kontrolloida tiettyä työtä on lopulta yleisen mielipiteen varassa. Auktoriteetti syntyy vähitellen, eikä se muutu hetkessä. Julkisen mielipiteen kannalta on tärkeää, että profession kuva on yhtenäinen ja että profession työn uskotaan olevan objektiivista. Yleisen mielipiteen institutionalisoituneena muotona voidaan pitää sääntelykoneistoa eli lainsäätäjiä, hallintoa ja tuomioistuimia, joiden toimesta professi-oiden virallinen asema vahvistetaan. Eri elimien merkitys vaihtelee maittain. Suomessa lainsäätäjällä on ollut perinteisesti vahva rooli professioiden toiminnan virallistajana. Virallisesti vahvistetut toimivaltuudet ovat varsin pitkäikäisiä, sillä saavutettujen etuuksien poistaminen professioilta on hankalaa.

Professioiden ja muiden työntekijäryhmittymien toimivaltuudet neuvotellaan viime-kädessä työpaikalla (joka voi olla fyysinen organisaatio tai markkinatilanne). Suurissa organisaatioissa ammattiryhmien rajat ovat usein häilyviä ja osa semi-professionaalisista työntekijöistä saattaa tehdä professionaalista työtä. Yliopisto-organisaatio on tässä mielessä tyypillinen professionaalinen organisaatio. Sen sisällä profession ydintoimintoja hoitava useat eri ammattiryhmät.

Yliopisto-organisaatio on tyypillisesti varsin häilyvärajainen, sillä sen liepeillä työs-kentelee suuri ryhmä toimijoita, kuten apurahatutkijat, jotka ovat sidottuja samaan työmarkkinatilanteeseen, mutta eivät ole osa muodollista organisaatiorakennetta. Konk-reettisissa tilanteissa työn sisällöt, niiden sääntely ja julkinen mielipide eivät ole riittäviä ehtoja takaamaan professioasemaa, vaan profession etuoikeudet konkretisoituvat usein organisatoristen toimivaltuuksien kautta. Akateemisessa organisaatiossa tilanne on hyvin tyypillinen professorien ja alempien toimiluokkien välisten suhteiden määrittelyssä. (Vrt. Abbot 1988, 59–69.) Burragen ja kumppaneiden (1990, 207–218) näkemyksen mukaan professioiden toiminta ja sen analyysi määrittyvät neljän eri rajapinnan mukaan, jotka ovat asiakkaat, ammatinharjoittajat, valtio sekä yliopistot. Evetts (2011, 124) lisää tähän listaan organisaation, jossa professio työskentelee. Professio ja sen oikeutettu toimivalta ovat aina sidoksissa valtioon, markkinoihin ja tieteeseen sekä organisaatioonsa laajasti ymmärrettynä.

90

Elias Pekkola

Akateeminen professio ja valtio4.4 Valtion ohella muiden ulkoisten sidosryhmien merkitys korkeakouluille on jatkuvasti kas-vanut (Hölttä, Kivistö & Kohtamäki 2010). Tästäkin huolimatta valtion rooli on edelleen säilynyt keskeisenä akateemisen työn institutionaalisessa määrittelyssä ja sen erottamisesta muusta professionaalisesta työstä. Yksi professionaalisen työn edellytyksistä on autonomia. Korkeakoulujen autonomian tutkimuksen pioneerit Ashby ja Andersson ovat todenneet (1966, 293–294), ettei yksikään yliopisto ole täysin autonominen suhteessa valtioon. Pro-fessioiden suhde valtioon onkin yksi profession määrittelyn keskeisiä kysymyksiä, joka on voimakkaasti sidonnainen yleiseen poliittiseen kulttuuriin kussakin maassa. Margaret Bertillison (1990, 115) on kuvaillut osuvasti valtiokäsityksen heijastumista professioiden toimintaan:

The distinction between the liberal and the welfare state, seen here as ideal-type models, has economic, political and legal consequences not only for how we view citizenship but also for how we see modern professions. In the one (liberal) case we speak of professions regulating the market, and in turn being regulated by the market; and in other (welfare) we speak of profes-sions regulating the law and, in turn being regulated by the law. In the first case, an important device to allocate social goods is by means of the supply and demand of the market, and in the other case by means of law. One could speak of these two mechanisms as monetarization and juridification respectively.

Bertillisonin ideaalityypittely on karkea yksinkertaistus, mutta silti varsin toimiva. Se selit-tää myös keskeisiä eroja mannermaisessa ja angloamerikkalaisessa professiotutkimuksessa. Valtion ja lainsäädännön rooli on erityisen keskeinen mannermaisessa traditiossa. Poh-joismaisessa kontekstissa profession ja valtion suhdetta on pidetty jopa niin keskeisenä, että professiot on mainittu valtion keskeisimpänä välineenä toteuttaa lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia tehtäviään (ks. Helander 1998, 29). Professioita ovat valtion hallinnon elimellisinä osina pitäneet myös useat professiotutkijat (Johson 1995, 23, De Swaan 1987 sit., Brante 2010).

Vaikka professiota ei valtion hallinnon osaksi mieltäisikään, on valtiolla sen toimintaan keskeisiä vaikutuksia. Valtioilla on suorasti tai välillisesti keskeinen rooli akateemisen profes-sion toiminnassa ainakin seuraavilla alueilla (vrt. Clark 1987c; Neave & rhoades 1987):

Korkeakoulujen rahoituksessa ja rahoituksen suuntaamisessa (näin tehdessään se myös rajaa 1) korkeakoulutusta ja tutkimusta)suurimpana akateemisten työllistäjänä ja työmarkkinoiden luojana2) korkeakoulutuksen ja akateemisen työn volyymin säätelijänä3) akateemisen institutionaalisen ympäristön määrittelijänä4) akateemisen vapauden turvaajana5) tieteiden välisten voimasuhteiden määrittelijänä6) tutkinnonantomonopolin myöntäjänä7) kulttuurisen tehtävän antajana (yliopistoinstituution välityksellä)8) lainsäädännöllisen viitekehyksen luojana (rekrytoinnit, kansallinen yhdenmukaisuus, laadun-9) varmistus).

Valtiolla on duaalirooli suhteessa akateemiseen professioon. Vaikka akateemisen professi-on jäsenet ovat muodollisesti usein melko itsenäisiä toimijoita, valtio toimii heidän työn

91


mahdollistajana ja rajoittajana rahoituksen ja sääntelyn avulla. Valtio kuitenkin vaikuttaa vahvasti profession jäsenten toimintaan sääntelemällä kansalaisyhteiskuntaa ja siellä tapah-tuvaa tieteellistä ja taloudellista toimintaa sekä rahoittamalla suoraan yliopistoja. Suomessa valtion rooli ei rajoitu ainoastaan mahdollistavaan toimintaan. Valtiolla on edelleen sekä yliopistojen että akateemisen profession suhteen selvä sääntelevä rooli15. (Vrt. Van Vught 1989; Gornitzka & Maassen 2000.)

Akateeminen professio on riippuvainen valtion luomasta legitimaatiosta sen toiminnalle. Esimerkiksi akateeminen vapaus on vapautta, jolla on tutkimuksen ja taiteen vapauden osalta perustuslaillinen suoja samoin kuin yliopistojen autonomialla (Perustuslaki 731/1999 § 123 ja 16 §). Valtiolla on siis mahdollistava ja rajoittava rooli säännellessään ja rahoittaessaan yliopistojen toimintaa.

Valtiolla on ollut keskeinen rooli akateemisen profession valta-aseman muodostamisessa. Akateeminen professio on rakentunut osittain osaksi valtion sosialisaatiokoneistoa. Korkea-koulutus on yksi valtion keskeisistä keinoista siirtää vanhaa säätyjärjestelmää ja periytyvää eliittiasemaa sen oman sääntelyn piiriin. Ajatus yliopistoista virkamiesten kouluttajina syntyi ruotsissa jo 1600-luvulla (Svensson & Evetts 2010, 10). Se omaksuttiin osaksi humboldtilaista perinnettä ja napoleonilaista traditiota 1800-luvulla (Neave & rhoades 1987). Suomeen ajattelu siirtyi ruotsalaisen mallin mukana ja myöhemmin saksalaisen mallin innoittamana.

Venäjän valloitettua Suomen virkamieskoneistoa käytettiin vallan välineenä ruotsalai-sen sääty-yhteiskunnan purkamisessa. Venäjän valtakunnassa pyrittiin suomalainen eliitti virkamiehistön pätevyyden avulla liittämään hallitsijaan (Stenvall 2000, 64). Tyypillisesti virkamiehistöä yhdisti koulutus (juridinen/sotilaallinen) ja aatelinen syntyperä (emt., 71). Yliopistollisen koulutuksen merkitys korostui edelleen vuonna 1817, jolloin tutkintoase-tuksella määriteltiin pätevyydet valtion virkoihin (emt., 79). Suurruhtinaskunnan ajalla eri-koisalojen pätevyys alkoikin korvata vähitellen syntyperän merkitystä (emt., 97.) Virkaeliitin kasvattamisen ajatus näkyy yhä edelleen muun muassa vuoden 2004 tutkintoasetuksessa16.

Korkeakoulutus voidaan siis nähdä muiden funktioidensa ohessa erityisesti saksalaiseen traditioon kuuluvissa maissa osana virkaeliitin muodostamista (vrt. Mommsen 1987, 61, 66). Neave ja rhoades (1987, 220–222) pitävät tätä kytköstä niin tärkeänä, ettei heidän mielestään Manner-Euroopassa, toisin kuin anglosaksisissa maissa, tulisi edes käyttää käsitettä akateeminen professio tarkoittaen vapaata professiota, kuten lääkärit ja juristit. Heidän mukaansa tulisikin puhua akateemisesta säädystä (estate). ruotsin valtakunnassa tämä kytkös on ollut Saksaakin tiukempi. Pohjoismaissa profession kehitys on ollut si-doksissa valtion kasvuun ja virkakunnan kouluttamiseen sekä ammattien virallistamiseen. (Svensson & Evetts 2010, 10–12.)

15 Akateemisen profession edustajat käyttävät Suomessa vuoden 2010 lainmuutoksen jälkeenkin julkista valtaa toteuttaessaan tehtäviään ja näitä tehtäviä hoitaessaan ovat hallintolain sekä siihen läheisesti liitty-vien julkista toimintaa sääntelevien hallinto-oikeudellisten säännösten sekä rikoslain virkarikossääntelyn piirissä.

16 Suomessa suomen- tai ruotsinkielinen henkilö ei voi saada akateemista tutkintoa, ellei hän voi osoittaa hallitsevansa ”suomen ja ruotsin kielen taidon, joka julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitai-dosta annetun lain (424/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa ja joka on tarpeen oman alan kannalta” (tutkintoasetus 794/2004). Akateeminen tutkinto on siis sidottu edelleen virkamiesten pätevyysvaatimuksiin.

92

Elias Pekkola

Professio ja organisaatio4.5 Akateemiseen professioon vaikuttavat voimakkaasti poliittiset ja taloudelliset muutokset sekä eturyhmien painostus ja demografiset tekijät. Kuitenkin yhtä tärkeä vaikutus profes-siolle on sillä, kuinka yliopistot on organisoitu ja kuinka ne toimivat vuorovaikutuksessa ulkoisten voimien kanssa. (Neave & rhoades 1987, 211.) Akateeminen professio on vah-vasti sidottu yliopistoinstituutioon sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Akateemisen pro-fessioon suhde yliopistoon poikkeaa jonkin verran muiden professioiden, kuten lääkärei-den ja juristien, suhteesta heidän organisaatioihinsa. Tämä johtuu akateemisen profession tieteenalasidonnaisuudesta. Voimakas tieteenalasidonnaisuus onkin heikentänyt profession sitoutumista omaan organisaatioonsa sekä sen roolia professioiden kentällä kansallisesti. (vrt. Perkin 1987, 25.) Tästäkin huolimatta profession sidos korkeakouluihin on niin merkittävä, että yliopisto on nostettu osaksi akateemisen profession määritelmää. Esimer-kiksi Light (1974) on määritellyt akateemisen profession professioiksi, jolla on affiliaatio yliopistoon ja joka tuottaa uutta tieteellistä tietoa (ks. osatutkimus 3). Professiotutkimuk-sessa on 1990-luvulta lähtien voimistunut angloamerikkalainen käsitys siitä, että professi-oiden asemaa tulisi tutkia erityisesti organisaatioissa ja työmarkkinoilla. Brint (1994) kuvaa omaa käsitystään seuraavasti:

In their contemporary reality, professions are, above all, a phenomenon of labor market orga-nization. They are those occupations exercising the capacity to create exclusive shelters in the labor markets through the monopolization of advanced degrees and other credentials related higher education that are required for the attainment of the social and economic opportunities of authorized practice.

--- Professionals are, therefore, people whose ties to the skills and cultures of an organized occupational group provide structure for markets for professional labor. Disciplinary training and ties to out to the occupational group also provide a constraint hierarchal control of the organizations professionals work for.

All the major professions – from medicine and law to scholarly professions and applied sciences – share this common denominator. (Brint 1994, 23–24.)

Brintin mukaan profession keskeinen toiminnan muoto on kontrolloida oman erikois-alansa työtä ja sen organisointia. Hänen mukaansa professiotutkimuksessa tulisikin tule-vaisuudessa kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota, valtion ja markkinoiden lisäksi, professioiden toimintaan työmarkkinaorganisaatioina ja asiantuntijaorganisaatioissa (Brint 1994, 205–206). Organisaation merkitys professiotutkimuksessa ja professiolle on kas-vanut. Suomessa akateemisten työmarkkinoiden heikkouden ja julkisen luonteen vuoksi työorganisaation merkitys on korostunut. Yliopistot eivät toimi enää ainoastaan akatee-misen profession toimintakenttänä, vaan organisaatiosta on tullut myös mannermaisissa järjestelmissä toiminnan, sääntelyn ja tuloksellisuuden perusyksikkö yksittäisen virkamie-hen sijaan (Svensson & Evetts 2010, 18). Svensson ja Evetts (2010, 19–21) ovat nostaneet esiin kolme julkishallinnon muutokseen liittyvää ilmiötä, jotka ovat lisänneet organisaation merkitystä professioille:

Resurssien suuntaaminen kollektiivisille yksiköille on muuttanut professionaalisen toi-1) minnan luonnetta. Kun valtaa on hajautettu, työantaja on tullut lähemmäksi työntekijää. Työtä koskeva päätöksenteko ja kontrolli ovat muuttuneet johtamiseksi keskushallinnon ohjauksen

93


ja sääntelyn sijaan. Yksikön roolia on korostanut myös yksikön tulosvastuullisuus ja arvioinnit sekä oman toiminnan profiloinnin vaatimukset. Tämä on lisännyt organisaation merkitystä työn kontrolloinnissa, mutta myös pitemmällä aikajänteellä uudenlaisten identiteettien muodostu-misessa. Suomessa kehitys näkyy valtion tulosohjauksen implementointina 1990-luvun alusta lukien. Konkreettisesti valtion hallinnon uudistus on johtanut yliopistojen tulosvastuullisuu-teen, joka on puolestaan johtanut yliopistojen sisäiseen tulosyksikkörakenteeseen. Muutosta on tukenut lainsäädännön muutoksilla vahvistettu yliopiston rehtorin ja yksikönjohtajien asema (Pekkola & Kivistö 2012). Keskushallinnon antamiin tavoitteisiin tulee pyrkiä organisatoristen strategioiden ja arvo-2) jen varassa. Tämä vaikuttaa profession jäsenten työskentelyyn ja osaltaan sivuuttaa professionaa-lisia arvoja. Suomessa ministeriövetoinen uusi julkisjohtaminen ja rakenteellinen kehittäminen ovat korostaneet yliopistojen tarvetta profiloitua. Yliopistojen strategiatyö on ulotettu koskemaan myös perusyksiköitä. Profilointia on tuettu kannustamalla yliopistoja fuusioihin ja ennen vuoden 2010 rahoitusmallin käyttöönottoa ohjaamalla yliopistoja hankerahoituksella. Profiloitumista on tuettu myös tutkimusrahoituksen avulla. Esimerkiksi Suomen Akatemian tohtoriohjelmahaussa vuonna 2010 yliopistojen oli pisteytettävä haut omien painoalojensa suhteen. tulosyksikköajattelu on siirtänyt professionaalisen työn (laadun ja määrän) arvioinnin 3) keskiöön työn mittaamisen säännösten sijaan. Tällä on ollut vaikutus myös profession pä-tevyyksien määrittelyyn siten, että tuloksellisuudella on muodollisen pätevyyden rinnalla en-tistä suurempi rooli. Suomessa tämä näkyy suorasti yliopistojen rekrytointikäytännöissä, viran tehtävän alojen kuvauksissa sekä palkkausjärjestelmän perusteissa, joissa kaikissa korostetaan ulkopuolisen rahoituksen hankinnan merkitystä ja tärkeyttä.

Organisaatioulottuvuus tuo professiokeskusteluun mukaan myös johtamisen käsitteen (osa-tutkimus 3). Mikäli akateemista professiota tarkastellaan systeeminä, voidaan professorien sanoa olevan selkeästi dominoivassa asemassa (vrt. Abbot 1988, 109). Koska akateeminen professio on selkeästi hierarkkinen ja sen yhdellä henkilöstöryhmällä on paljon valtaa, on akateeminen professio myös vahvasti residuaalinen (vrt. Abbot 1988, 110). Dominanssi nimittäin määräytyy aina suhteessa johonkin. Tässä mielessä nuoret akateemiset ovat kes-keinen osa professiodynamiikkaa17.

Johtamisjärjestelmät vaihtelevat yliopistoissa merkittävästi hallintoperinteen mukaan. Toisessa ääripäässä on saksalaistyyppinen traditionaalinen tiedekuntien kollegiaalinen18 päätöksenteko, jossa vastuuta kantaa yksi professoreista, dekaani, primus inter pares -asemassa. Toisessa ääripäässä on ammatillisille korkeakouluille tyypillinen yritysmäinen manageriaalinen malli. Laitosmalli kiertävine laitosjohtajineen asettuu jonnekin näiden ääripäiden välille. (Neave & rhoades 1987, 214–217; Momssen 1987, 66.) Johdon ja profession välistä jännitettä on tutkittu melko vähän. Keskeisin tutkimus alalla on Abbotin käsitteistöön nojaava Gary rhoadesin tutkimus johdon, järjestäytyneen professionaalisen työvoiman ja muun työvoiman suhteista (rhoades 1998). Johtamisen ja henkilöstöhallinnon merkitys on kuitenkin käytännössä korostunut yliopistojen massoittumisen, työsopimus-järjestelmien monimutkaistumisen ja yliopistojen tehtävien laajenemisen myötä (Kogan et

17 Osatutkimuksissa 3 ja 4 on pohdittu tarkemmin työsuhteen laadun ja keston vaikutuksia professiojäsenyy-teen. Yliopistoinstituution jäsenyyden laatu määrittelee pitkälti senioriteettia akateemisessa professiossa.

18 Kollegiaalinen järjestelmä perustuu konsensuksen muodostamiseen samalla asiantuntijuuden tasolla ole-vien mutta eri aloja edustavien henkilöiden kesken (Svensson 2010, 149). Se on tasa-arvoinen vain kollegion jäsenille ja näin on äärimmäisen eksklusiivinen. Clarkin mukaan ”[T]he collegial group, if long possessed by oligarchical powers, can develop all the ills of closed systems” (Clark 1983, 202). Kollegiaali-suudelle perustuvaa professionaalista mallia onkin pidetty managerialismin, byrokratian sekä markkinoi-den rinnalla yhtenä hallinnan perustyypeistä (Svensson 2010, 152).

94

Elias Pekkola

al. 1994, 116–117), joten tarvetta akateemisen organisaation ja profession erityisluonteen tunnistavalle lisätutkimukselle olisi kansainvälisestikin ajateltuna (ks. Decramer et al. 2012, Gordon & Whitchurch 2007).

Organisatorinen näkökulma nostaa esiin myös profession ja sen lähellä toimivien am-mattikuntien välisen dynamiikan (osatutkimukset 2–5). Nopea kysynnän kasvu profession toimivalta-alueella aiheuttaa professiolle aina kriisitilanteen. Kysynnän tyydyttämiseksi muodostuu vaihtoehtoisia tapoja, jotka voivat korvata professionaalisen työn, sillä professio itse ei voi laatustandardiensa ja uskottavuutensa takia kasvaa räjähdysmäisesti. Profession on kuitenkin kyettävä vastaamaan kysynnän kasvuun, ellei se halua menettää asemaansa ky-seisen palvelun tuottamisessa. Tämä tapahtuu useimmiten luomalla profession läheisyyteen sille alisteinen työntekijäryhmä. (Abbot 1988, 84.) Akateemisen profession kohdalla tämä ryhmä on ollut ulkopuolisen tutkimusrahoituksen voimaakkaan kasvun kautena projekti-tutkijat (vrt. kuviot 1 ja 2, yliopistojen II vallankumous) ja yliopistojen lainsäädännöllisten tehtävien muuttuessa alemmat opetusvirat (historiallinen kehitys, lehtorin ja assistentin viran synty, yliopistojen I vallankumous).

Akateemisen koulutuksen laajenemisen ja akateemisen profession kasvun seurauksena akateemisen uran alun ongelmat ovat lisääntyneet ja pitkittyneet19. Professio ja erityisesti sen seniorikunta ei ole kasvanut koulutuksen kasvuvauhdilla, mikä on vaikuttanut pro-fesson toimintaan. Profession kasvun ei tarvitse välttämättä johtaa sen hajoamiseen ja statuksen laskuun, vaan se saattaa johtaa profession sisäiseen eriytymiseen tai valtasuhteiden muutokseen (Metzger 1987, 126, 153).

Manner-Euroopassa junioreiden ja senioreiden asemaa on eriyttänyt akateemisen kou-lutuksen laajentumisen lisäksi byrokraattisen organisaation suojissa säilynyt oppituolijär-jestelmään perustuva patriarkaalinen kiltajärjestelmä, jossa akateemisen yhteisön jäseneksi kasvetaan. Järjestelmä poikkeaa huomattavasti laitosmallista, joka on toiminut osittaisena puskurina alempien akateemisten työntekijöiden prekarisoitumista vastaan (Neave & rhoades 1987, 211–217). Anglosaksisissa maissa myös yliopistoissa urapohjainen rekry-tointi verrattuna perinteiseen mannereurooppalaiseen vakanssipohjaiseen rekrytointiin on osittain vähentänyt eroja eri virkaryhmien välillä (vrt. Abbot 1988, 88).

Suomalaisissa yliopistoissa professorien organisatorinen asema on muistuttanut lähei-sesti saksalaista oppituolimallia. Suomessa professorit ovat olleet oppituolin haltijuuden lisäksi viranhaltijoita. Organisaatio on perustunut voimakkaasti hierarkkisiin suhteisiin professorien ja assistenttien sekä muun nuoremman henkilöstön välillä. Korkeakoulutuk-sen massoittumisen myötä angloamerikkalaiseen laitosmalliin siirtyminen on vähittäin muuttanut järjestelmää (Välimaa 2000, 70). Suomessa muutokset tapahtuivat jonkin verran Keski-Eurooppaa jäljessä. Muutoksista huolimatta nuorten akateemisten asema on epävarma ja heidän vaikutusvaltansa vähäistä (osatutkimukset 3 ja 5). Keskeisin

19 Korkeakoulutuksen volyymien kasvaessa professorikunnan suhteellinen kasvu on hitaampaa ja suuri osa opetustaakasta valuu nuorille akateemisille. Junioreiden ja senioreiden työnkuvat ovat lähentyneet toisiaan. Samaan aikaan nuorien urakehitysnäkymät ja toimeentulon edellytykset ovat huonontuneet. Työnkuvien muutos on synnyttänyt paineen nuorien akateemisten aseman vakiinnuttamiseen. Kehitys käynnistyi jo 1960–1970-luvuilla, kun länsieurooppalaiset korkeakoulujärjestelmät alkoivat massoittua. Kehitystä nopeutti uusien ammattiyhdistysten synty perinteisten professoriliittojen rinnalle sekä yliopistoissa kuohu-neet modernisaatio- ja demokratisaatioaallot. Monissa Manner-Euroopan maissa siirryttiin oppituoleista laitosrakenteeseen, jolloin nuorten akateemisten asema ainakin periaatteessa vahvistui. (Neave & rhoades 1987, 211–228.)

95


muutos nuorten ja vanhempien akateemisten välisissä suhteissa sekä työnjaossa tulee kuitenkin lähitulevaisuudessa olemaan yliopisto-organisaatioiden laajeneva ja muuttuva tehtävä (Kogan et al. 1994, 116–117). Keskeisiä teemoja pohdittaessa junioreiden ja senioreiden välisiä suhteita tulevat olemaan ainakin seuraavat Koganin ja kumppaneiden (1994, 118–119) määrittelemät teemat, jotka voidaan kontekstualisoida suomalaiseen korkeakoulukenttään:

Suomessa valtio on luopunut asteittain tiukasta henkilöstösäätelystä uuden julkisjohtamisen 1) hengessä, yliopistoilla on periaatteellinen vapaus toteuttaa omaa henkilöstöpolitiikkaansa, tosin esimerkiksi tilastointikäytännöt ja uramalliin liittyvä ohjaus ja rahoitus edelleen rajoittavat yli-opistojen vapautta. Epävakaa rahoitus aiheuttaa epävakautta myös henkilöstösuunnittelussa. 2) Määrä- ja osa-aikaisen henkilöstön ja pysyvän henkilöstön väliset erot ovat kasvaneet liian suu-3) riksi ja vaihtelut henkilöstötarpeessa kohdistuvat liian selkeästi tiettyyn henkilöstöryhmään. Määräaikaisuus aiheuttaa organisaation kannalta merkittäviä, joskin piiloisia kulueriä. Määrä- ja osa-aikaisille työntekijöille tulisi pyrkiä takaamaan riittävän pitkät työsuhteet, jotta 4) heillä olisi mahdollisuus sitoutua ja vaikuttaa organisaatiossa sekä lisätä osaamispääomaa. Yliopistojen tulisi olla resurssipankkeja, johon pysyvän jatkuvuuden takaavan henkilöstön lisäksi 5) tulisi voida rekrytoida henkilöstöä muilta sektoreilta siten, että he eivät menettäisi yleistä työ-markkinakelpoisuuttaan. Jatkokoulutuksen ja muiden tehtävien suhteita tulisi täsmentää ja selkeyttää.6) Perinteisien tohtorinkoulutusta edellyttävien tehtävien ja maisterinkoulutuksella suoritettavien 7) tehtävien välistä työnjakoa ja rajapintaa tulisi selkeyttää. Akateemisen työn laadunvarmistus tapahtuu aikaisempaa useammin akatemioiden ulkopuolella.8)

Senioreiden ja junioreiden tehtävien läpinäkyväksi tekeminen ja niiden peilaaminen yli-opiston uusia tehtäviä vasten muuttanee yliopistojen henkilöstöpolitiikkoja tai vienee nii-den tehtäviä takaisin traditionaaliseen suuntaan. Nämä kehitykset tulevat todennäköisesti eriyttämään yliopistojen profiileita. Profession kannalta tehokkuusajattelun voimistuminen ja läpinäkyvyyden lisääminen heikentävät sen valta-asemaa sekä laajentaa keskustelun hen-kilöstöresursseista koskemaan myös profession ydinalueita.

Professio ja yleinen mielipide (tiede ja markkinat)4.6 Kuva akateemisesta professiosta rakentuu paitsi valtiota ja yliopistoa vasten myös suhteessa muuhun yhteiskunnan toimintaan. Profession on oikeutettava toimintansa paitsi suhteessa lainsäätäjään ja omaan organisaatioonsa sekä siinä työskenteleviin ammattiryhmiin myös suhteessa yleiseen mielipiteeseen. Tosin mannermaisissa ja erityisissä pohjoismaisissa järjes-telmissä yleisen mielipiteen muodostuksen kenttä on hyvin lähellä valtion edustuksellista hyvinvointikoneistoa. Yleisen mielipiteen sijaan on kiusaus käyttää kansalaisyhteiskunnan käsitettä. Kansalaisyhteiskunnan käsite samoin kuin kolmannen sektorin käsite ovat kui-tenkin määritelmällisesti hankalia. Ne olettavat yhteiskunnallisen tilan, joka on markki-noiden ja ”virallisen politiikan” ulkopuolella. Tästä syystä valtion ja muun yhteiskunnan välistä erottelua on Suomessakin välillä vaikea tehdä.

Akateemiselle professiolle kaksi keskeistä tapaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja poliittiseen toimintaan ovat operointi tieteen ja tiedon kentällä sekä operointi markkinoilla. Ensimmäisen vaihdannan väline on meriitti ja toisen raha. (Vrt. Merton 1973.) Professio

96

Elias Pekkola

toimii koko ajan näillä molemmilla kentillä, ja näiden välille onkin muodostunut jatkuva jännite.

Käyttämällä termiä yleinen mielipide korostetaan tieteen ja talouden yhteiskunnalli-suutta. Ne eivät ole toisistaan erillisiä vaan erilaisia yhteiskunnallisen toiminnan, kilpailun ja vaihdon muotoja. Talouden ja liike-elämän erottaminen yhteiskunnasta on saanut äärimmäisiä piirteitä. rinteen ja kumppaneiden (2012) akateemista työtä käsittelevässä kirjassa liike-elämä nähdään jopa yhteiskunnasta erillisenä toimintana.

Korkeakouluissa homo economicus ja homo scientificus käyvät jatkuvaa retorista kamppailua, ja tieteen ja talouden vastakkainasettelu on käsin kosketeltavissa. Kyseessä on kamppailu, jota on käyty lähes koko modernin tutkimusyliopiston olemassaolon ajan. Isossa-Britanniassa Oxbridge-yliopistoissa paheksuttiin jo 1800-luvulla skottilaisen valistuksen tuotteina syntyneitä uusia yliopistoja liiallisesta yhteistyöstä teollisuuden ja liike-elämän kanssa (Perkin 1987, 17–19). Myös Saksassa voimakkaasta yleissivistystä vierastavasta humboldtilaisesta perinnöstä huolimatta samaa keskustelua on käyty ak-tiivisesti jo 1800-luvulla. Saksassa valtiolla oli jo 1800-luvulla selkeä rooli yliopistojen rahoittajana, joten se vaati yliopistotutkimukselta käytännön relevanssia. Saksassa käy-tiinkin pitkä ja raskas taistelu teknisten korkeakoulujen asemasta yliopistoina (Mommsen 1987, 60–61).20

Profession kannalta tiede ja talous tarjoavat kaksi vaihtoehtoista tapaa legitimoida oman tehtävän altruistista21 luonnetta yleisen mielipiteen kentällä. Strategiat voivat olla vaihtoehtoisia tai toisiaan tukevia. Professioaseman puolustusta markkinoilla voidaan lää-ketieteen termein verrata radikaaliseen hoitoon, jossa pyritään vaikuttamaan itse syihin eli luomaan professiolle uutta toimintatilaa ja resursseja. Tieteen kautta tapahtuvaa toiminnan oikeutusta sen sijaan voidaan verrata konservatiiviseen hoitoon, jolla rajoituksin ja tiedettä tukevin menetelmin pyritään ylläpitämään akateemisen profession elinvoimaa.

Akateemisen profession toiminnan oikeutus4.7 Akateeminen professio joutuu oikeuttamaan jatkuvasti toimintaansa yleisen mielipiteen, valtion ja organisaation muodostamilla kentillä. Akateemisen profession toiminta on yhteiskunnallista toimintaa, joten se toimii erilaisten rationaalisuuskäsityksien ristipai-neissa. rationaalisuuskäsityksien avaaminen auttaa ymmärtämään profession toimintaa

20 Mielenkiintoista on, että Saksassa tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä korostava humboldtilainen tradi-tio taisteli yliopistojen soveltavaa tutkimusta vastaan, kun taas Isossa-Britanniassa tutkimuksen yhteis-kunnallista merkitystä korostavan skottilaisen valistuksen edustajat olivat vastakkain perinteisen liberal education -koulukunnan kanssa. Satoja vuosia käyty keskustelu on yleensä esitetty profession toimesta vastakkainasetteluna sivistyksen ja markkinoiden tai byrokratian välillä. Keskustelussa ei ole kuitenkaan kysymys yleissivistyksen ja ammattisivistyksen välisestä keskustelusta, sillä humboldtilainen yliopisto on käytännössä äärimmilleen viritetty erikoistuneen asiantuntijatiedon tutkimuksellista koulutusta antava instituutio (ks. mm Mommsen 1987; Ben-David 1992). Keskustelun yksi funktio on ollut akateemisen profession toimintavapauden turvaaminen riippumatta sivistyskäsitteestä.

21 Altruistisen tehtävän kannalta tiede ei ole markkinoita parempi toiminnan oikeuttaja, sillä molemmilla toimijoilla saattaa olla egoistiset lähtökohdat. Instituutiotasolla sekä tieteen että markkinoiden toiminnassa on egoismi onnistuttu ohittamaan. Merton kiertää tieteen egoismin ongelman viittaamalla siihen, että altruismi on instituutiotason (tiede) käsite eikä näin sovellettavissa yksittäiseen tutkijaan. Ideaalitieteen mekanismit tekevät kaikista tutkijoista tasa-arvoisia ja tiedosta yhteisomisteista. Liberaalin kapitalismin isä Adam Smith taas toteaa markkinavaihdon osalta, että yksittäisen toimijan egoismi johtaa instituutiotasolla (markkinat) suurimpaan mahdolliseen määrään hyvinvointia hintamekanismin välityksellä.

97


erilaisissa tilanteissa. rationaalisuuden avulla voidaan pyrkiä myös hahmottamaan aka-teemista professiota ja sen ylläpitämää tiedollisen sulkeuman rationaliteettia uhkaavia voimia.

Säilyttääkseen yhteiskunnallisen asemansa ja arvostuksensa akateemisen profession on vastattava erilaisiin rationaalisuusvaatimuksiin. Yliopisto-organisaatio (ja viime kädessä valtio, mikäli yliopistot mielletään julkista tehtävää toteuttaviksi organisaatioiksi) edellyttää akatee-miselta professiolta formaalia rationaalisuutta. Formaalilla rationaalisuudella tarkoitetaan rationaalista toimintaa, jota voidaan kuvata luvuin, mitata rahallisella arvolla ja hallinnoida budjetoinnilla (Weber 1964, 184–187). Formaalin rationaalisuuden avulla voidaan tavoitella joko voittoa tai jonkin muun tarpeen tyydytystä. Se ei kuitenkaan ole sidottu arvoihin. Formaalin rationaalisuuden periaattein toimivan julkisen yhteisön toiminnan tulos on voit-toa tavoittelevan yrityksen tapaan sen tuotot vähennettynä kaikilla toiminnan aiheuttamilla rahallisilla menoilla (Weber 1964, 190–191). Formaalin rationaalisuuden legitimaatiovaati-muksiin tulee kyetä vastaamaan sen omalla kielellä eli laskennan ja normien kielellä. Ennalta määritellyt tavoitteet tulee muuttaa tunnusluvuiksi, menoiksi ja kustannuksiksi ja pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman suuri tekninen tehokkuus.

Substantiaalinen rationaalisuus eroaa luonteeltaan selvästi formaalin rationaalisuu-den muodoista. Substantiaalisessa rationaalisuutta arvioitaessa huomioidaan päämäärän itsensä arvo, ei ainoastaan sen saavuttamisen tai siihen pyrkimyksen tehokkuus. Arvoja voivat olla esimerkiksi taloudellisen hyvinvoinnin lisääminen tai elämän laatu. Empiirisissä tilanteissa substantiaalista rationaalisuutta arvioitaessa rationaalisuudella eri tilanteissa on yksi yhteinen nimittäjä eli se, että toiminnan rationaalisuutta ei voida arvioida ainoastaan formaalin rationaalisuuden mukaisilla laskelmilla. Toimintaa on siis arvioitava jostakin muista arvolähtökohdista käsin. Nämä arvot voivat olla mitä tahansa, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo tai valta-aseman vahvistaminen. Huomio kiinnittyy siis taloudellisen toiminnan lopputulokseen (outcome), ei itse taloudelliseen toimintaan (output). Substantiaalisen rationaalisuuden näkökulmasta formaali laskeminen voi olla toissijaista, tai sitä voidaan pitää jopa lähtökohtaisesti pahana. (Vrt. Weber 1964, 190–191.)

Formaali rationaalisuus voidaan jakaa Wayne Parsonsin (1995, 272–273) tapaan22 sen ensisijaisen substantiaalisen tavoitteensa mukaan kahteen varianttiin markkinarationaali-suudeksi ja hallintorationaalisuudeksi:

Markkinarationaalisuudella1) tarkoitetaan formaalia rationaalisuutta silloin, kun toimitaan va-pailla markkinoilla ja toiminnan päämäärä on yksilön oman hyödyn maksimointi. hallintorationaalisuudella2) tarkoitetaan formaalia rationaalisuutta silloin, kuin toimitaan hal-linnollisen järjestelmän osana ja toiminnan päämäärä on organisatorisen tehtävän norminmu-kainen toteuttaminen ja täydellisen koneiston rakentaminen.

Koska molemmissa tapauksissa rationaalisuuden rakenne on samantyyppinen (formaali), on ymmärrettävää, että retorinen siirtymä byrokraattisesta sääntelystä kohti markkinasään-telyä on tapahtunut luontevasti (vrt. Tirronen & Kivistö 2009).

Oikeuttaakseen toimintansa profession on pyrittävä ottamaan huomioon erilaisten rationaalisuuskäsityksien toiminnalle asettamat tavoitteet ja mittarit. Yksi tapa legitimoida omaa työtänsä on hankkia mahdollisimman paljon rahaa markkinoilta tai tuottaa mahdol-

22 Weber ei itse erottele hallintorationaalisuutta ja markkinarationaalisuutta.

98

Elias Pekkola

lisimman tehokkaasti hallinnon rationaliteetin mukaisia tuotoksia. Toinen rinnakkainen toiminnan oikeutuksen muoto on korostaa toiminnan substantiaalista tärkeyttä. Profession kannalta on hyödyllistä, että sen toimintaa arvostetaan akateemisten arvojen, kuten totuus, sivistys ja akateeminen vapaus, näkökulmasta.

Professionaalisen aseman ylläpitoa ja oikeutusta voidaan kuvata Macdonaldin kehit-tämän professionaalisen projektin käsitteellä, jonka hän muodostaa omana synteesinään professiotutkimuksesta. Professionaalisessa projektissa profession etujen ajaminen tapahtuu kolmella rintamalla (Macdonald 1995, 57–59), joilla on erilaiset rationaalisuuskäsitykset. rintamien merkitys vaihtelee hallintokulttuureittain. taloudelliset edut ovat erittäin tärkeitä angloamerikkalaisissa hallintokulttuureissa erityisesti ns. vapaille ammatinharjoitta-jille. Taloudelliset edut ovat keskeisiä myös professionaalisen organisaation rakentamisessa. Taloudellisia resursseja tarvitaan paitsi toimeentulon takaamiseen myös yhteiskunnallisen arvostuksen rakentamiseen. Yhteiskunnallista arvostusta voidaan pönkittää hyvän palk-katason lisäksi hyvillä resursseilla, kuten kirjastolla, riittävällä tuki- ja palvelukoneistolla, komeilla rakennuksilla ja niiden keskeisellä sijainnilla. Taloudellisen ”hyvän” avulla professio voi hankkia uskottavuutta, luotettavuutta, vakautta, vapautta ja riippumattomuutta.

Organisatoriset tekijät ovat tärkeitä kaikissa hallintokulttuureissa. Professionaalisen organisaation rakentaminen ja vakiinnuttaminen on yksi tapa taata professiolle vakaa toi-mintaympäristö. Profession edunmukaista on pyrkiä rakentamaan sellainen organisaatio, jonka toiminnan lähtökohtana on profession toiminnan tarpeellisuuden ja edellytyksien takaaminen. Profession organisoimista ja alistumista byrokraattisille säännöille ei pidä tulkita sen proletarisoitumiseksi vaan yhdeksi tavaksi legitimoida sen toimintaa ja nauttia organisatorisista eduista. Kuten Clark kirjoitti jo 1980-luvulla, monissa maissa akateemi-nen professio on onnistunut käyttämään byrokraattista virkarakennetta ja rahoitusta oman toimintansa suojana.

Taloudellisten ja organisatoristen etujen lisäksi on profession rakennettava kulttuurisia vahvuuksiaan. Kulttuurillinen pääoma on profession kannalta keskeisin voimavara, jolle sen toiminta perustuu. Ilman tiedollista sulkeumaa ja sosiaalista arvostusta ei professio kykene legitimoivaan toimintaansa. Sen organisatoriset ja taloudelliset vahvuudet ainoas-taan tukevat sen kulttuurillista ja tiedollista pääomaa. Professio menestyy sen tiedollisen ylivertaisuuden ja kulttuurillisen hyväksyttävyyden avulla. Taloudellisia, organisatorisia ja kulttuurillisia etuja ajetaan kaikilla profession toimintakentillä. Profession toiminnan oikeutus perustuu sen toiminnan legitimointiin markkinoilla, tieteen kentällä, valtion suhteen ja organisaation sisällä.

Akateemisen profession arvoihin vaikuttavat yhteiskunnalliset voimat4.8 Akateemisen profession toimintadynamiikan kannalta on keskeistä kartoittaa sen toimin-taa vaikuttavat yhteiskunnalliset voimat. Akateemisen profession tiedollista monopolia ja valta-asemaa uhkaavat erilaiset voimat valtion, yliopisto-organisaation ja yleisen mielipiteen muodostuksen kentiltä. Jokaiselta profession toimintakentän lohkolta profession toimintaa pyrkivät rajoittamaan, ohjaamaan ja hallitsemaan erilaiset yhteiskunnalliset virtaukset ja aaterakennelmat. Seuraavassa esitellään kirjallisuudessa tyypillisimmin esiintyvät akatee-misen profession toimintavapautta rajoittavat virtaukset akateemisen profession kolmella toimintakentällä: valtio, organisaatio ja yleisen mielipiteen muodostuksen kenttä.

99


Valtion1) taholta profession toimintaa uhkaavat kansallinen byrokratia ja erilaiset kansalliset poliittishallinnolliset trendit, kuten uusi julkisjohtaminen. Ne tuovat profession kentälle toimintaa ohjaavan formaalin rationaliteetin viitekehyksen, johon profession on mukauduttava ja sopeutettava retoriikkaansa ainakin jossakin määrin. 1970-luvulla rationaalinen normiohjattu valtion hallintokoneisto laajentui kattamaan yliopistot. Tarkka viranalojen määrittely ja muut hallinnollisen sääntelyn keinot ulottivat otteensa aina akateemisiin perustoimintoihin asti (Kont-tinen 1985, 32–34, 39).

1980-luvulle tultaessa valtion byrokraattinen ohjaus alkoi muuttaa muotoaan normiohja-uksesta ja momenttiohjauksesta kohti tavoite- ja tulosohjausta. Oikeusturvan ja muodollisen menettelyvaatimuksen rinnalle nousi raportointivelvoitteet ja toiminnan (ei ainoastaan päätök-senteon) dokumentointi ja ohjausvaatimukset. Yliopistojen omat organisaatiot alkoivat myös byrokratisoitua sisältä päin suurien yritysten tapaan. Byrokratia, ymmärrettynä julkishallinnon koneistona, ei ollut enää ainoastaan tapa toteuttaa valtionhallinnon linjauksia mutta myös tapa säädellä ja tehostaa itse akateemista työtä.

1970-lukulaisen marxilaisen tutkimuksen näkökulmasta Hegedus (1976, 52–54) on johtanut tieteellisen toiminnan ja byrokraattisen hallintokoneiston välisiä ristiriitoja23, joita on 1980-luvulla referoitu suomalaisessa korkeakoulututkimuksessa (ks. Konttinen 1985, 43–44). Samat ristiriidat on myöhemmin uudelleen kehystetty talouden ja markkinavoimien aiheuttamiksi. Kyse on byrokratian kohdalla hallintorationaalisuuden asettamisesta vastakkain substantiaalisen rationaalisuuden kanssa (ks. Konttinen 1985) ja myöhemmin vastinparin korvaaminen mark-kinarationaalisuudella.

1990-luvulla perinteisestä byrokratiaohjauksesta on alettu siirtyä kohti manageriaalista ohja-usta ja markkinaohjausta (ks. Tirronen & Kivistö 2009; Eräsaari 2002; rinne et al. 2012, 49). Osittain kyse on retorisesta siirtymästä. Markkinoita pidetään samanlaisena uhkana kuin byro-kratiaa aiemmin24. Samantyyppinen retorinen siirtymä on havaittavissa yleisemminkin yhteis-

23 Hegeduksen mukaan tieteen päämäärät ja byrokraattiset päämäärät ovat ristiriidassa koska: Tieteen teke-misessä tavoitteet asetetaan tutkija-/ryhmätasolla (autonomia). Hallinnossa tavoitteenasetanta tapahtuu organisaation tai keskushallinnon tasolla (byrokratia). Tieteen tekeminen edellyttää jatkuvaa tietojen ja taitojen kehittämistä. Kehittämisen tulokset näkyvät pitkällä aikajänteellä, eivätkä syy-seuraussuhteet ole selkeitä. Byrokratiassa tehtävien vakiointi ja työnjako sekä välittömien tuloksien seuraus sekä teknisen tehokkuuden arviointi ovat tärkeitä toimintoja. Tiedon ja tehtävien erilainen luonne edellyttää erilaista mittaamista. Tieteellisen työn kvantifiointi on haastavaa, eikä hallinnollisen mittaamisen logiikka sovi tieteellisen toiminnan mittaamiseen. Erilainen työnjaon logiikka aiheuttaa ristiriitoja organisaatioraken-teiden muodostamisessa. Konttinen (1985, 44–45) lisää Hedeguksen listaan seuraavat ristiriidat: Byro-kratiassa säädellään tiedon julkisuusastetta tehokkuuden vaatimuksien mukaisesti. Tieteessä tiedon tulisi olla aina julkista. Byrokratian oikeutuksen pohjana toimii tehokkuus ja pysyvyys. Tieteen oikeutuksen pohjana toimii tieteellinen argumentaatio ja jatkuva muutos.

24 Konttinen kirjoittaa 1985 byrokratian uhista seuraavasti: ”[Byrokroitumis]kehityksen jatkona on yliopistoihin luotu useita kehittämistoimistoja kuten suunnit-

telu- ja kehittämistoimisto, kesäyliopistotoimisto, opintotoimisto ja täydennyskoulutuskeskus. Onpa ehdotettu tutkimustoimintaa koordinoivaa toimistoakin! Suunnittelijain toimien perustamisen, kuten myös erilaisten kehittämistoimistojen ilmaantumisen myötä on tapahtunut aikaisempaan tilanteeseen nähden se objektiivinen ja oleellinen muutos, että samalla huomattava osa suunnittelusta on irtautunut tiedeyhteisön välittömästä valvonnasta. Kuitenkaan tuo suunnittelu ei rajoitu vain määrällisiin tai tie-deyhteisön perustoimintojen puitteiden kehitystyöhön, vaan ulottuu myös sisällöllisiin kysymyksiin ” (Konttinen 1985, 34.)

”[B]yrokraattista rationaalisuutta ilmentävät tehostamispyrkimykset ovat viimeaikoina voimistuneet. \ Sitä edustaa vaatimus niin sanotusta tulosvastuullisuuden periaatteen käyttöön otosta perusyksiköissä, samoin esimerkiksi sellainen palvelututkimustoiminta, joka on välittömästi alistettu rahoittajansa liike-taloudellisille tai hallinnollisille intresseille. Niin ikään ehdotetut uudenlaiset palkalliset kannustinlisät ovat omiaan alistamaan tiedeyhteisön jäsenen työtä formaalisella tavalla ja voivat johtaa epäterveellisiin suosikki järjestelmiin.” (Konttinen 1985, 39.)

100

Elias Pekkola

kuntatieteissä25. Kysymys onkin siitä, että professionaalinen työ määrittyy aina joitakin ulkoisia voimia ja jännitteitä vasten. Yliopisto-organisaatiossa2) akateemisen profession ulkopuolisina voimina voidaan pitää yliopiston hallintoa ja johtoa ja niiden formaalia rationaliteettia. Näitä voimia voi parhaiten kuvailla mana-gerialismin käsitteellä. Byrokratian erottelu managerialismista on hyvin haastavaa, ja joidenkin mielestä managerialismi on osana uutta julkisjohtamista ainoastaan byrokratian uusi muoto (Erä-saari 2002; vrt. Peltonen 2007, 57–64). Erityisesti yliopistoissa, jotka yliopistolakiuudistuksenkin jälkeen ovat lähes täysin riippuvaisia julkisesta rahoituksesta, on helppo yhtyä Eräsaaren ja Peltosen esittämiin ajatuksiin. Osittain kysymys onkin ainoastaan käsitteistön muutoksesta. Tässä tutki-muksessa byrokratian ja managerialismin välille on tehty ero kuitenkin siten, että byrokratialla tarkoitetaan valtionhallinnon välitöntä implementaatiota ja managerialismilla tarkoitetaan hallin-toa ja johtamista, joka tehdään muodollisesti yliopiston autonomian puitteissa.

Managerialismin määrittelyitä on kirjallisuudessa useita (ks. mm. Ojala 2003 ja Torppa 2007). Managerialismin voidaan kuitenkin katsoa tiivistyvän seuraaviin päämääriin: kustannustehok-kuuden tavoittelu, rationalisointi sekä tulosajattelu ja niitä tukevien johtamis-, raportointi- ja laskentajärjestelmien kehittäminen, julkisen toiminnan liikelaitostaminen, hallinnon hajaut-taminen, yksityistäminen ja yleinen markkinoituminen. Managerialismin implementointi on edellyttänyt johtamisen merkityksen korostamista ja sen uudistamista. uudistamisessa on ko-rostettu 1990-luvulta lähtien johtajuuden ammatillistamista. Toistaiseksi ei voida sanoa, että akateemisesta toiminnasta täysin irrallisten ammattijohtajien professio olisi syntymässä, vaan ammatillistuminen on liittynyt esimiestehtävissä olevien koulutukseen. (Vrt. Stenval 1998, 76.) Managereiden ympärille sen sijaan on syntynyt suurehko joukko erikoiskoulutuksen saaneita puoliakateemisia hallintohenkilöitä, minkä lisäksi korkeakoulujen johtoa on säännöksin etään-nytetty professiovetoisesta kollegiaalisesta päätöksenteosta. Tämä saattaa vahvistaa erillisen ar-vorakennelman syntymistä.

Managerialismin varmasti tunnetuin määrittely on Pollitin 1990-luvun alussa muotoilema viisikohtainen listaus julkishallinnon managerialismille tyypillisistä piirteistä, jotka liittyvät sel-keästi julkishallinnon yleisen toimintaympäristön muutokseen. Pollitin (1990, 2–3) mukaan managerialismin perusperiaatteet ovat seuraavat: Sosiaalinen kehitys tapahtuu taloudellisen kas-vun kautta. Kasvu tapahtuu lähinnä informaatioteknologian, organisaatiorakenteiden ja teknis-ten ratkaisuiden kehityksen kautta. uusien teknologioiden käyttöönotto edellyttää henkilöstön sitoutumista tuottavuuden lisäämiseen. Johtaminen on erillinen organisatorinen funktio, jolla on keskeinen rooli suunniteltaessa, implementoitaessa ja mitattaessa organisaation tuottavuuden kasvua. Organisatorisesti suuret monialaorganisaatiot näyttävät toimivan ratkaisuina. Johtajille on annettavaa tilaa johtaa, jotta he voivat toteuttaa tärkeää tehtäväänsä. Byrokratiasta muodos-tuu suurten yritysten tapaan organisaation, ei valtionhallinnon ominaisuus. Ensisijainen ohjat-tava yksikkö on yksilön (virkamies) tai hallinnon alan sijaan organisaatio (tulosyksikkö).

Akateemisen profession kannalta managerialismille tyypilliset piirteet ovat näyttäneet niiden omaa toimivaltaa rajoittavina Suomessa seuraavasti:

a) Tukeuduttaessa ajatteluun, jonka mukaan sosiaalista kehitystä voidaan arvioida taloudellisen kehityksen avulla, akateemisen profession monopoli arvioida tutkimuksen laatua ja koulutuksen laatua vaarantuu. b) Akateeminen professio tai sen ohjattavissa olevat henkilöstöryhmät joutuvat laajentamaan varainhankintaansa sekä omaksumaan vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Akateemisen profession toimintaa voidaan tehostaa myös muulla tavalla kuin panostamalla ai-kaisempaa enemmän akateemisen profession palkkaukseen, edustajien lukumäärään ja etuuksiin. Akateemisen profession toimintaa voidaan tehostaa esimerkiksi organisatorisesti (rakenteellinen kehittäminen, profilointi ja yhteensulauttamiset), informaatioteknologian käyttöönotolla (ra-kettihanke, kokonaisarkkitehtuuri) ja panostamalla tutkimuksen infrastruktuuriin (akatemian FIrI-rahoitus).

25 Valtiokoneiston ja turvavaltion (ks. Althusser 1984; Hirch 1983; Eräsaari 1985) paikan (professionaalista) työtä ja arvoja vinouttavana toimijana on ottanut markkinatalous (ks. mm. Power 1997; Pollitt 1990; Eräsaari 2002; Julkunen 2006; 2008; Patomäki 2005).

101


Henkilöstö mukaan lukien akateemisen profession edustajat on sitoutettu raportoimaan omaa suoritustaan ja olemaan mitattavissa. Sitoutuminen on pyritty varmistamaan jopa sääntelyn avulla. Tampereen yliopiston johtosäännön mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtävä on opetuksen ja tutkimuksen lisäksi ”antaa yliopistolle tarpeelliset selvitykset opetuksestaan, julkaisutoiminnastaan, tieteellisestä ja taiteellisesta toiminnastaan, toimittamistaan tenteistä ja opintosuoritusten arvioinneista.” (TaY 2011).

Johtamisen irrottaminen professionaalisesta toiminnasta kaventaa akateemisen profession määräysvaltaa korkeakouluja koskevissa asioissa. Ammattimaisen johtamisen tukeminen on ol-lut yksi keskeisistä lainsäätäjän pitkän linjan tavoitteista, ja se on pitkälti perustunut OECD:n suosituksiin (vrt. Pekkola & Kivistö 2012). Strategista johtamisvastuuta on myös siirretty yli-opistonhallituksille, joissa on ulkopuolinen edustus. rehtorin rooli on vahvistunut, ja yksiköi-den ammattijohtajien palkkaaminen on mahdollistettu. Tulosyksikkörakenteita on muutettu ja yksiköille on annettu aikaisempaa enemmän taloudellista autonomiaa. Samalla hallintopalveluita on keskitetty ja niiden päällikkötoimista on tullut vaikutusvaltaisempia.

Managerialismilla on nähty olevan akateemisen profession toimintaa rajoittava luonne (esim. räsänen 2005). Managerialismi on nähty 1990-luvulta lähtien yhtenä keskeisenä uhkana aka-teemiselle työlle ja akateemiselle vapaudelle. Manageriaalinen päätöksenteko on myös kaven-tanut akateemisen profession traditionaalista kollegiaalisen päätöksenteon perinnettä ja siten professorivaltaa. Hieman paradoksaalisesti managerialisaatio on organisaatiotason vastaus uuden julkisjohtamisen myötä lisääntyneeseen autonomiaan. Sitä voidaankin luonnehtia itsesäätelyn toiseksi puoleksi (Enders 2000, 5).

Managerialismi liitetään yliopistoissa läheisesti uuteen julkisjohtamiseen (Deem et al. 2007; Kallio 2014), joten organisatoriset ja kansalliset voimat ovat läheisesti linkittyneet toisiinsa mm. tulosohjauksen kautta, mikä korostaa tulkintaa uudesta byrokratiasta. uudessa julkisjohtami-sessa yleisen ammatillisen johtajan rooli korostuu. Ideologiaa ei ole mahdollista implementoida, jos johtajalla ei ole mahdollisuutta johtaa. Hajautetun hallinnon tehokkuus pyritään takaamaan keskittämällä mesotason päätöksenteko johdolle ja purkamalla yksityiskohtaista johtamista ra-joittavaa sääntelyä. Tuloksellisuuden vaatimus ja budjettikuri luovat kuitenkin tilivelvolliselle johdolle paineita kerätä tietoa hyvinkin tarkalla tasolla, jolloin uudenlainen (ei säädösperustai-nen) sääntely lisääntyy. (Mm. Lähdesmäki 2003; Torppa 2007, 39–79.)

Managerialismi on tuonut mukanaan yliopistoihin tehokkuusajattelun ja tehokkuudelle pe-rustuvat arvot (Slaughter & Leslie 1997; Deem et al. 2007; Farnhamn 1999a). Managerialismin mukaisten arvojen ja professionaalisen ammattietiikan välinen ristiriita on keskusteluttanut tut-kijoita ja käytännön toimijoita (Stenval 1998, 76; Kallio 2014, 44–46). Ottamatta arvottavaa kantaa managerialismin vaikutuksiin akateemiselle työlle (ks. osatutkimus 3) selvää on, että yleisjohtajien ja heidän esikuntiensa toiminta rajoittaa profession itsenäistä toimintakykyä ja autonomiaa. Yleisen mielipiteen muodostumisen3) alueella vaihdannan kentillä akateemisen profession us-kottavuutta ja toimintavapautta uhkaavat plutokratia, markkinoituminen, politisoituminen, etääntyminen ja regionalisaatio. Nämä uhat korostavat joko akateemiselle professiolle vierasta substantiaalisen rationaliteetin arvopohjaa (talouden toimijoiden elitismi, poliittiset arvot, pai-kallisen yhteisön arvot) tai akateemisen profession omien arvojen liiallista loittonemista muista yhteiskunnallisen toiminnan arvoperusteista.

etääntymisellä tarkoitetaan pelkoa siitä, että akateeminen professio tekee itsensä tarpeet-tomaksi tai epärelevantiksi vetäytymällä yhteiskunnasta norsunluutorniinsa. Tästä aihepiiristä ovat kirjoittaneet monet akateemisen profession tutkijat viitaten mm. laiskoihin professoreihin (Enders 2002), pitkätukkaiseen hölmöön ja vaaralliseen unelmoijaan (Goode 1969), vanhanai-kaiseen traditionaaliseen toimintatapaan (Gibbons et al. 1994), epäyrittäjämäiseen kulttuuriin

102

Elias Pekkola

(Clark 1998) ja relevanssin puutteeseen (Teichler 2007). Kyseessä ei siis ole uusi keskustelu26. uhka on erityinen akateemiselle professiolle. Esimerkiksi lääkäriprofession legitimiteettiä uu-

sinnetaan päivittäin pelastamalla ihmishenkiä. Lääkäreidenkin legitimiteettiä saattaa tosin hei-kentää liika erkaantuminen potilaista tai muusta yhteiskunnasta, mutta heidän työnsä tuloksien näkyvyys tasapainottaa kehitystä. Akateemisen profession toiminta, erityisesti pitkän aikajänteen tutkimustoiminnan osalta, on vaarassa eristäytyä muusta maailmasta. Tällöin formaaliseen ra-tionaalisuuteen tai poliittisesti määriteltävään substantiaaliseen rationaalisuuteen vedoten on akateemisten vaikea perustella omia resurssitarpeitaan. Ainoaksi argumentoinnin kentäksi jää tieteellisessä keskustelussa määriteltävä substantiaalinen rationaalisuus, joka ei välttämättä riitä oikeuttamaan akateemisen profession toimintaa yhteiskunnallisesti.

Politisoituminen voidaan nähdä käänteisenä pelkona etääntymiselle. Se on nähty uhkana akateemisen profession toiminnalle. Professiotutkijanakin tunnettu Ben-David (1992, 127–140) on esittänyt oman käsityksensä politisoitumisesta. Ben-David tarkoittaa politisoitumisella kahta erillistä prosessia, joita voidaan kutsua sisäsyntyiseksi ja ulkosyntyiseksi27 politisoitumiseksi. Sisä-syntyinen politisoituminen on yliopisto-organisaation sisäistä politisoitumista. Esimerkiksi jokin henkilöstöryhmä nousee vaatimaan oikeuksiaan ja järjestäytyy. ulkosyntyisen politisoitumisen energia sen sijaan virtaa yliopistoon sen ulkopuolelta. Ilmiö oli voimakkaimmillaan 1960- ja 1970-lukujen opiskelijoiden ja yhteiskuntatieteiden radikalisoituessa, kun tieteen (opetuksen ja tutkimuksen) laatua alettiin arvioida poliittisista lähtökohdista käsin ja rekrytointeihin vaadittiin

26 Edellä mainittujen akateemisen profession tutkijoiden kritiikkiä on esseen verran esittänyt jo 1700-luvulla David Hume (1742) skottilaisen valistuksen hengessä ja esittänyt huolen akateemisen profession eristäy-tymisestä:

--- Learning has been as great a Loser by being shut up in Colleges and Cells, and secluded from the World and good Company. By that Means, every Thing of what we call Belles Lettres became totally barbarous, being cultivated by Men without any Taste of Life or Manners, and without that Liberty and Facility of Thought and Expression, which can only be acquir’d by Conversation. Even Philosophy went to Wrack by this moaping recluse Method of Study, and became as chimerical in her Conclusions as she was unintelligible in her Stile and Manner of Delivery. And indeed, what cou’d be expected from Men who never consulted Experience in any of their reasonings, or who never search’d for that Experience, where alone it is to be found, in common Life and Conversation?

Hume oli huolissaan akateemisten eristäytymisestä muusta yhteiskunnasta ja käytännön toiminnasta jo 1700-luvulla, jolloin tutkimus ei ollut institutionalisoitunut yliopistoihin läheskään koko Euroopassa. Esseessään Hume esittää huolensa tutkimuksen irtaantumisesta todellisuudesta ja sen muuttumisesta pelkäksi akateemiseksi dogmiksi, jota muu yhteiskunnan sivistyneistö ei voi käyttää hyväkseen. Eristäy-tymisen jännite on yksi akateemiselle professiolle sen luonteen vuoksi suurempi kuin riski kuin monelle muulle professiolle, sillä se on sisään rakennettu piirre akateemiseen työhön, mistä kertoo sen observointi jo satoja vuosia sitten ja keskustelun edelleen jatkuminen.

27 ulkosyntyinen politisoituminen voi olla joko immunologista omaa toimintaa suojaavaa tai patologista riippuen siitä, ovatko yliopiston ulkoisten voimien aiheuttaman politisoitumisen päämäärät profession arvojen vai ulkopuolisten toimijoiden arvojen mukaiset. Ben-Davidia vapaasti tulkiten patologinen po-litisoituminen olisi esimerkiksi (puolue)poliittisten ihanteiden omaksuminen opetuksen ja tutkimuksen rationaliteetin perusteiksi. Immunologista ulkosyntyinen politisoituminen olisi silloin, kun akateeminen professio nousee puolustamaan omia arvojaan ja totuutta yhteiskunnallisille foorumeille esimerkiksi sor-tovaltaa vastaa.

Ben-Davidin mukaan (patologinen) politisoituminen tapahtuu erityisesti niissä korkeakouluissa, joissa tieteellinen traditio on heikko. Alttiita politisoitumiselle ovat erityisesti yhteiskuntatieteet, sillä niissä tutkimuksen kohde on usein myös aikaisemman tutkimuksen johdannainen. Politisoituminen on uhka tieteelliselle toiminnalle erityisesti, kun akateeminen henkilökunta osallistuu poliittiseen liikehdintään. Vaikutus on huomattavan suuri mannermaisiin oppituolijärjestelmiin perustuvissa yliopistoissa, mikä-li oppituolinhaltijalla on poliittinen agenda ajettavanaan. Tällöin akateemisen profession toiminta on vaarassa, sillä sen toiminnan arvot ja arvostelu tapahtuvat poliittisen kentän substantiaalisen rationaali-suuden näkökulmasta.

103


avoimuutta ja demokraattisia käytänteitä28. 1990–2000-luvuilla huolenaiheena ovat olleet neoli-beraalit politiikkavirtaukset, jotka tyypillisesti ovat olleet ulkosyntyisiä. Niillä on ollut vaikutusta muun muassa rekrytointikäytänteisiin, joissa on alettu korostaa ulkopuolisen rahan hankintaa.

Ben-Davidin mukaan politisoitumisen estämiseksi ja tieteen standardien turvaamiseksi pitäisi poliittista toimintaa säädellä kahdella tavalla yliopistoissa. Ensinnäkin toiminnan yliopistoissa tulisi olla aina konsistenttia tieteellisen toiminnan, opetuksen ja tutkimuksen, näkökulmasta. Toiseksi yliopistoinstituution jäsenillä ei pitäisi olla poliittisia privilegioita tai yhteyksiä niihin. Hänen mukaansa on myös tärkeää erottaa poliittinen ajattelu ja keskustelu sekä poliittinen toi-minta. Näistä ensimmäinen kuuluu yliopistoihin ja jälkimmäinen muihin instituutioihin29.

Plutokratia on nähty uhkana akateemisen profession toiminnalle, joka politisoitumisen tapaan seuraa tieteen arvojen hautautumisesta talouseliitin arvojen alle. rahanvallan pelko on kasvanut viime aikoina akateemisten piirissä, kun akateeminen professio ei enää automaattisesti kuulu yh-teiskuntien valtaeliittiin. Suomessa suurin osa kilpailutetusta tutkimusrahasta on edelleen valtion rahoitusta ja sen allokoinnin taustalla olevasta arvioinnista vastaa usein akateemisen profession edustajat. Tosin Tekesin jotkin rahoitusinstrumentit ovat tästä poikkeuksia. Plutokratiaa ehkä vielä merkittävämmän uhan mannermaiselle professiolle aiheuttaa markkinoituminen. Markki-noituminen poikkeaa plutokratiasta sisällöllisesti erityisesti opetuksen puolella, jossa palveluiden hankintahinnat, toisin kuin tutkimuksessa, ovat melko matalia, jolloin massoilla, ei ainoastaan eliitillä, on mahdollisuus vaikuttaa profession työhön. Opiskelijastatus (profession työn kohde) on muuttumassa asiakkaaksi (profession työn tilaaja). Plutokratian ja markkinoitumisen uhkaa korostaa se, että tieteen ja tuotteen rajat ovat entisestään madaltuneen yhteiskuntien tietoraken-teen muuttuessa, korkeakoulutuksen massoittuessa ja yleisen koulutustason noustessa. Suomessa markkinoitumiskehitys ei kuitenkaan ole ollut yhtä voimakasta kuin monissa muissa länsimaissa, sillä lainsäätäjä on suhtautunut varsin konservatiivisesti koulutuksen maksullisuuteen.

Markkinoituminen ja plutokratia mahdollistavat sen, että akateemisen työn laatua aletaan arvioida entistä useammin markkinarationaalisesti, jolloin professio menettää keskeisen profes-siopiirteensä oman työnsä laadunvarmistajana. Korkeakoulutuksen arkipäiväistyessä on myös vaarana, että se macdonaldisoituu. Tämä tarkoittaa profession kannalta sitä, että sillä ei ole enää erityisasemaa yhteiskunnassa, vaan koulutus on konvergoitunut ja arkipäiväistynyt. (Ks. Mora 2001, 105; Olsen 2005, 12–13, ritzen 1996; Parker & Jary 1995.)

Paikallistuminen (regionalism) uhkaa yliopiston arvovaltaa ja kansallista sekä kansainvälistä merkitystä (Neave & roades 1987, 249). Pakallistumisen voima voidaan nähdä hyvin ammatti-korkeakoulujen toiminnassa. Ammattikorkeakouluille on osoitettu voimakas paikallinen tehtävä. Paikallisen työvoimatarpeen tyydyttäminen sekä kehitys ja innovaatiotoimintaan osallistuminen rajoittaa niiden autonomiaa huomattavasti. Kansallisella tai globaalilla tasolla tavoitteiden mää-rittely on paljon vaikeampaa ja abstraktimpaa, mikä jättää yliopistoissa toimivalle akateemiselle professiolle huomattavasti enemmän toimintatilaa.

28 Suomessa valtakeskustelu asemoitui yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ympärille, jolloin ammattiyhdistyk-setkin asettautuivat voimakkaasti vastakkain professoriliiton vastustaessa yksi mies yksi ääni -periaatetta yliopistojen hallinnossa.

29 Mikäli näitä ei eroteta toisistaan:[F]ormation of political opinions is an essiential part of the educational process. But only as part of the

educational process it has its place at the university; otherwice university becomes a publicly supported partican institution which is inconsistent with democratic principles as well as with the dispassionate pursuit of science and learning. (Ben-David 1992, 137.)

104

5

JOHTOPÄÄTÖKSET: AKATEEMISEN PROFESSION JA TOIMINTAYMPÄRISTÖN

MUUTOS

The mandate for higher education has broadened and changed greatly over the last few years as a result of expansion, economic duress, and the presentations of new demands by new types of clients, and changes in the map of knowledge. As the map moves more deliberately away from the pursuit of traditional academic goals, the formation and credentials of staff come into focus as a key issue. As the mandate changes, so do the institutional forms and structures of higher education, and it is within these that faculty will find new opportunities and restric-tions. (Kogan et al. 1994, 9.)

Luvun tavoite ja rakenne5.1 Johtopäätösluvussa vastataan tutkimuskysymyksiin. Jokaisen luvun aluksi toistetaan joh-dannossa esitetyt kysymykset ja käsittelylukuja sekä artikkeleita yhteenvetäen vastataan niihin. Luvuissa 5.2–5.4 vastataan tutkimuksen taustoittaviin kysymyksiin johdanto-osan avulla. Luvussa 5.2 tiivistetään väitöskirjatutkimuksen käsitys akateemisen profession tutki-muksesta, luvussa 5.3 mallinnetaan akateemisen profession toimintaympäristöä ja kehitystä sekä luvussa 5.4 käsitteellistetään akateemisen profession toimintakenttä ja -dynamiikka. Luvussa 5.5 vastataan tutkimuskysymyksiin osatutkimusten keskeisten tuloksiin perustuen. Loppuluvussa 5.6 tutkimuskysymysten vastukset vedetään yhteen ja vastataan tutkimus-ongelmaan.

Akateemisen profession tutkimus, haaste professiotutkimukselle ja 5.2 korkeakoulututkijoilleIf there is academic profession it is still quite different from others (Kogan et al. 1994, 28).

Väitöskirjatutkimuksen ensimmäinen taustoittava kysymys oli ”Mitä on akateemisen pro-fession tutkimus?”. Tässä alaluvussa pyritään vastaamaan tiivistetysti edellä mainittuun

105

Johtopäätökset

kysymykseen. Vastaus perustuu lähinnä lukuun 2. Korkeakoulutus ei ole käsitteenä uni-versaali, vaan se saa erilaisia merkityksiä eri maissa ja hallintokulttuureissa. Sama proble-matiikka pätee profession käsitteeseen. Akateemisen profession tutkimuksessa määrittelyn ongelmat kertaantuvat. Akateemista professiota on vaikea rajata kansainvälisesti, ja sen jäseniksi ymmärretään eri maissa eri toimijoita (esim. Aarrevaara & Pekkola 2010; 2012; Brennan 2007). Akateemisen profession tutkimuskohteen empiirisen alan määrittely on haastavaa. Vastaukset vaihtelevat huomattavasti kysyttäessä, mitä tutkitaan tutkittaessa aka-teemista professiota.

Akateemisen profession tutkimus voidaan hahmottaa osaksi korkeakoulututkimusta, sillä tutkimuksen kohteena on korkeakoulujen henkilöstö. Toisaalta se voidaan mieltää osaksi professiotutkimusta, josta se on lainannut suuren osan käsitteistöään ja teoriape-rusteitaan. Akateemisen profession asettaminen tutkimuskohteeksi professiotutkimuksen alalla sisältää useita teorioiden soveltamista koskevia haasteita. Näistä kolme keskeisintä ovat korkeakoulutuksen duaalirooli akateemiselle professiolle, akateemisen profession kytkeytyminen omaan kansalliseen hallintokulttuuriinsa sekä akateemisen profession voimakas jakautuminen tieteenaloille.

Yliopistokoulutus toimii professioiden tietopohjan rakentajana ja tutkinnot professioiden muodollisten pätevyyksien määrittäjinä. Tiivis yhteys professioiden ammattikäytänteisiin ja tieteelliseen tiedonmuodostukseen on nähty keskeisenä professioita muista ammattiryhmistä erottavana tekijänä (Koskinen & Mykkänen 1998, 2). Ammattialan tiedonmuodostuksen organisoiminen yliopistolliseksi oppiaineeksi on yksi tapa kilpailla ammatin oikeutuksesta ja eritysasemasta. Akateemisella professiolla ei tällaista omaa ammatillista yliopistollista alaa ole (lähin tutkimusfunktion kannalta olisi tieteenfilosofia ja epistemologia ja nyttemmin opetuksen osalta (yliopisto)pedagogiikka). Akateemisen profession tutkimus onkin jäänyt usein muiden ammattikuntien professiotutkimuksen ulkopuolelle, sillä akateemiselle toiminnalle ja tiedeinstituutioille on varattu analyysissä toinen rooli: toimia varsinaisen profession professionaalisen tiedon muodostajana, edistäjänä ja rekrytoinnin portinvartija-na. Akateemisen profession haasteellisuus professiotutkimuksen kohteena näkyy eri tavoin eri professiotutkimuksen perinteissä:

Funktionaalisessa tutkimuksessa tiedollinen (esoteerisen tiedon) monopoli on keskeisessä roolis-1) sa, mutta sen muodostuminen jää kuitenkin usein taka-alalle huomion kiinnittyessä tutkintoihin ja yliopistojen statukseen. Interaktionistisessa tutkimuksessa muodollisilla pätevyyksillä on merkittävä rooli. Marxilaisessa 2) traditiossa korkeakoulutus nähdään osana pääomaa palvelevaa sosialisaatiokoneistoa ja luokkien uusintamista. uusweberiläisessä tutkimuksessa taas korkeakoulutus nähdään erityisesti sosiaali-sen sulkeuman muodostamisen välineenä ja tapana jakaa ihmisiä erilaisiin statusryhmiin. Professioiden järjestelmien tutkimuksessa yliopistojen roolina on uudistaa professioiden tieto-3) pohjaa ja vastata ammatillisen kentän dynamiikkaan.

Yhteistä perinteille on se, että tiedonmuodostus ja yliopistokoulutus toimivat professio-tutkimuksessa kasvottomana instituutiona, joka tuottaa professiolle tarvittavan tiedon ja pätevyydet. Korkeakoulut ja korkeakoulutus samaistuvat tieteeseen ja tiedeyhteisöön, eikä näiden instituutioiden välille ole tarvetta tehdä selkeää erottelua. Yliopistoinstituutio ja sen kautta tiede toimii selittävänä muuttujana ja sen toimintaa kuvaillaan suhteessa professioi-den toimintaan. Akateemisen profession kohdalla tilanne on kuitenkin monimutkaisempi,

106

Elias Pekkola

sillä yliopistolla on akateemisen profession tapauksessa duaalirooli. Toisaalta yliopisto toimii tiedeinstituution välittäjäorganisaationa ja profession toiminnan legitimoijana. Toi-saalta se on profession toiminnan kannalta keskeisin työorganisaatio ja työllistäjä.

Toinen akateemisen profession tutkimuksen haaste on tyypillistä professiotutkimukses-sa. Professioiden roolit, arvot ja suhteet muihin toimijoihin vaihtelevat merkittävästi hallintokulttuureittain. Suurin osa akateemisen profession tutkimuksesta on angloame-rikkalaista. Tämä on saattanut vinouttaa pohjoismaista tulkintaa akateemisesta professiosta, niiden toimintaympäristöstä sekä toimintadynamiikasta. Pohjoismaisessa kontekstissa valtion voimakas legitimoiva, rajoittava ja resursoiva rooli on keskiössä määriteltäessä akateemista professiota ja sen toiminnan reunaehtoja.

Kolmas akateemisen profession tutkimuksen professiotutkimuksellinen haaste liittyy akateemisen profession käsitteen mielekkyyteen. Yksi keskeisistä professioiden ominai-suuksista on niiden ylivertaisuus jollakin tiedon alalla ja sen perusteella hankittu tiedon monopoli. usein esitetty kysymys kuuluukin, mikä on akateemista professiota yhdistävä tiedonalue vai yhdistävätkö sitä ainoastaan korkeakouluorganisaatiot. Kysymys on pe-rusteltu. Tässä tutkimuksessa funktionalismin kannalta keskeiseen kysymykseen vastausta ei kyetä antamaan empiirisen aineiston avulla. Yhtenäisen profession puolesta puhuvat yhteisen organisaation lisäksi akateemista professiota yhdistävä yhteinen lainsäädäntö, joiltain osin yhteiset metodologiset taidot ja tieteen filosofiset tiedot sekä yhteiset tieteen etiikan säännöt. Tieteenalaeroista huolimatta kaikkia akateemisen profession jäseniä yh-distää tieteellisen ulottuvuuden ja organisatorisen ulottuvuuden välinen toimintalogiikka. Professioden järjestelmän tutkimus suuntaa kysymystä uudelleen: kuinka profession sisäiset ryhmät ja sitä lähellä olevat ryhmät ylläpitävät oman toimintansa oikeutusta ja suhteita toisiinsa.

Akateemisen toimintaympäristön muutos ja profession kehitys5.3 Tässä alaluvussa vastataan tutkimuksen toiseen taustoittavaan kysymykseen: ”Miten aka-teemisen profession toimintaympäristö ja rooli ovat muuttuneet?” Kysymykseen vastataan kahden eri viitekehyksen avulla. Toisaalta kuvataan resurssiriippuvaisuusteorian avulla toi-mintaympäristön muutosta ja yhtäältä muutosta kuvataan professiokehityksen ja korkea-koulupolitiikan viitekehyksessä.

Profession kehityksen kannalta toimintaympäristö ja valtionohjauksen muutoksella on tärkeä merkitys. Yliopistot ovat avoimia järjestelmiä. Tästäkin huolimatta niiden rajapinnat ovat hahmotettavissa. Seuraavassa hahmotetaan luvun kolme toimintaympäristön määrit-telyn viitekehyksessä akateemisen profession toimintaympäristöä.

Akateeminen professio on yksi korkeakoulujen keskeisimmistä ohjausvoimista. Se ohjaa yliopistoja usealla eri tavalla (Kuvio 9, punaiset nuolet). Ensinnäkin yliopisto on riippuvainen akateemisen profession tuottamasta työvoimasta toteuttaessaan varsinaisia tehtäviään sekä hallintafunktiotaan. Toiseksi akateeminen professio on keskeisessä asemassa päätettäessä Suomen akatemian kautta allokoitavista resursseista. Tämän lisäksi akateemi-nen professio on keskeisellä paikalla yliopiston laadunhallinnassa välittömästi tieteen ja opetuksen osalta, mutta myös välillisesti korkeakoulujen arviointineuvoston kautta. Suo-messa, mannermaisena järjestelmänä akateemisen profession resurssiriippuvaisuussuhteet ovat tyypillisesti voimakkaasti sidonnaisia valtioon ja välittyvät korkeakouluorganisaation

107

Johtopäätökset

kautta (siniset nuolet). Tämä selittää myös profession toimintaympäristön luonnetta. Akateemisen profession resurssiriippuvaisuusteorian mukaiset toimintaympäristötyypit on

merkitty roomalaisin numeroin kuvioon 9. Numerolla kaksi kuvataan sekventiaalista toimin-taympäristöä (vrt. luku 3), joka syklittyy hallinnon prosessien ja budjettivuoden mukaisesti. Kuvan toisen ja kolmannen kehän ero havainnollistaa sekventiaalisen ja oligopolisen toimin-taympäristön eroa. Tulosohjaukseen siirryttäessä rahanjako säilyi sekventiaalisena, mutta sen jaon allokoinnin perusteet muuttuivat vähitellen. Ero vanhan ja uuden politiikkaympäristön välillä on merkittävä ohjauksen ja toimintaympäristön kannalta. Oligopolisessa rahanjaossa (III) rahanjaon loppusumma on vakio. Sen jakautumisesta kilpailevat korkeakoulut pelaten nollasummapeliä. Numerolla IIIs on kuvattu nykyistä toimintaympäristöä kokonaisuudes-saan. Se perustuu edelleen sekventiaaliselle rahanjaolle ja nollasummapelille. Siinä on kui-tenkin joitain turbulentin toimintaympäristön piirteitä (IV). Edelleen resurssiriippuvaisuus kohdentuu pääosin julkisiin tahoihin. Varsinaista avoimilla markkinoilla kilpailtua rahaa on Suomessa hyvin vähän. Suomessa opiskelijamarkkinoita ei ole, ja muunkin yksityisesti rahoitetun koulutus- ja tutkimustoiminnan reaalinen tai kriittinen osuus rahoituksesta on häviävän pieni (keltainen nuoli). Suomalainen korkeakoulutus ei myöskään ole vielä avautunut globaaleille markkinoille (osatutkimus 2).

Professio on kyennyt säilyttämään oman toimintansa (konservatiivinen strategia) melko vakaana sekventiaalisen rahoituksen sekä oligopolimaisen toimintaympäristön piirissä, jossa keskeisenä kilpakumppanina ovat toiset akateemisen profession edustajat. Pääosin uuden, oikullisen, toimintaympäristön luomiin haasteisiin liittyvät riskit on kantanut korkeakou-luorganisaatioihin löyhemmin sitoutunut tutkijakunta, jonka taloudellisen toiminnan edellytykset ovat yleensä riippuvaisia ulkopuolisesta kilpailullisesta rahoituksesta. Profession ydinryhmätkään eivät ole välttyneet uuden toimintaympäristön tuomilta haasteilta ja oman toiminnan oikeutuksen retoriikan muutokselta.

Kuvio 9. Akateemisen profession resurssiriippuvaisuus ja -ympäristö

Toimintaympäristön muutosta voidaan kuvailla myös professio- ja valtiokehityksen sekä korkeakoulupolitiikan muutoksen avulla. Seuraavassa kuvataan akateemisen profession toimintaympäristön muutosta yhteen vetäen edellisiä lukuja. Muutosta kuvataan sovelta-malla Pekkarisen ja Heinosen (1998, 96) muotoilemaa viitekehystä. He kuvaavat talouden, politiikan ja virkakunnan vuorovaikutussuhteita autonomian ajalta lähtien 1990-luvulle

108

Elias Pekkola

saakka. Sovellan mallia siten, että sen käsitteistö vastaa aikaisemmin käytettyjä käsitteitä. Talouden sijaan käytetään termiä markkinat1. Politiikan sijasta käytetään termiä valtio2. Akateemisesta professiosta on syytä edelleen erottaa omiksi yliopistollisiksi toimijoikseen byrokraattinen (hallinto) ja manageriaalinen (johto) hallinta3.

Tarkasteltaessa akateemisen profession suhdetta valtioon, markkinoihin sekä johtoon ja hallintoon voidaan akateemisen profession kehitys jakaa karkeasti neljään eri aikakauteen seuraillen korkeakoulupoliittista kehitystä (esim. Kivinen et al. 1993; Hakala et al. 2003) sekä yleisemmin tarkastellen valtion roolin muutosta (esim. Pekkarinen & Heinonen 1998; Teivainen 2002). Oheinen kuvio 10 kuvaa heuristisesti ja kaavamaisesti kehitystä. Nuolet osoittavat keskeisimpiä ohjaus- ja voimasuhteiden muutoksia.

Kuvio 10. Professio, markkinat, valtio ja hallinto (mukaillen Pekkarinen ja Heinonen 1998, 96)

Autonomian ajalta aina toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin asti valtion rooli korkea-1) koulupolitiikassa on ollut melko rajallinen. Se on ollut lähinnä korkeakoulua konstituoiva

1 Markkinat kuvaavat paremmin taloudellisen toimivuuden logiikkaa poliittisten, (yksilöiden ja yhteisöjen) intresseihin perustuvien, hintainformaation varassa tekemien päätöksien kokonaisuutta. Talous käsitteenä johtaa helposti lukijan erottamaan sen omaksi yhteiskunnan sektorikseen erikseen poliittisesta toiminnasta.

2 Tälle on kaksi syytä. Ensinnäkin valinnalla korostetaan sitä, että politiikka ei ole jotakin taloudesta irrallista tai erillistä toimintaa. Poliittinen toiminta on myös toimintaa markkinoilla. Toiseksi käytän käsitettä valtio sen vuoksi, että suomalaisessa kontekstissa valtio on perinteisesti nähty entiteetin omaisena toimijana ja byrokratian ja politiikan välinen erottaminen ei ole aina ollut kovin selkeää (ks. Keränen 1998). Erityisesti korkeakoulujen näkökulmasta valtio näyttäytyy yhtenä kokonaisuutena ja poliittisen ja hallinnollisen ohjauksen erottelua on suomalaisessa kontekstissa harvoin tehty. Yliopiston ulkopuolinen valtionhallinto ohjausvoiman perspektiivistä tarkasteltuna näyttäytyy saumattomana koneistona hallitusohjelmasta minis-teriön toimintaan saakka. Suomalainen korporatistinen politiikkaohjelmien valmistelu hämärtää edelleen poliittisen ja hallinnollisen toiminnan rajapintaa. Samantyyppiseen käsitykseen on omassa väitöskirjassaan päätynyt Kallio (2014, 55, 64).

3 Tämän erottelun ovat tehneet monet alan tutkijat. Erottelu on kuitenkin tehty usein virheellisesti tu-keutuen Clarkin (1983) korkeakoulujärjestelmien ulkoisten ohjausvoimien luokitteluun. Akateeminen professio voidaan ja tuleekin nähdä ohjausvoimana yliopistoon nähden, mutta yliopisto-organisaation johtoa ja hallintoa ei sen ulkopuolisena ohjausvoimana voida pitää, vaikka professio näiden kautta ja avulla saattaa toimia. Mikäli näin menetellään, ei yliopisto-organisaatiota voida hahmottaa ollenkaan omana kokonaisuutenaan.

109

Johtopäätökset

ja juridiset puitteet luova toimija, joka on toiminnallaan mahdollistanut yliopistojen varain-hankinnan. Akateemisen profession rooli on ollut merkittävä, ja akateeminen professio on paitsi kouluttanut keskeiset yhteiskunnalliset toimijat myös ollut aktiivisesti luomassa nuorta kansakuntaa. Yliopistolla ja sen henkilöstöllä on ollut keskeinen rooli säätyjen valtiollistami-sessa. Akateeminen koulutus ja tutkinnot ovat toimineet kansallisvaltion instrumentteina, joiden avulla muodollinen pätevyys hankitaan, ei peritä. Korkeakoulujen yksi keskeisim-mistä tehtävistä on ollut valtiollistaa ja virallistaa valtaeliitti ja sosiaalinen hierarkia. Myös koulutusmarkkinoilla on ollut pääoma- ja statusmarkkinoiden lisäksi oma roolinsa yliopisto-jen toiminnassa, sillä opiskelijoiden suorittamilla lukukausimaksuilla rahoitettiin yliopiston toimintaa osaltaan. Valtion ja profession välittäjänä voidaan nähdä ruotsin vallan ajalta asti periytyvä valtionosuusjärjestelmä4, työntekijöiden julkinen status ja kansleri-instituutio, jon-ka muodollinen side valtion päämies -instituutioon katkesi vasta vuonna 2009. Professio oli tyypiltään virkaprofessio. Valtion rooli on legalistisella ajalla tarkkarajainen ja tärkeä, mutta sen koneiston koko oli verrattain pieni.Valtion vaikutus kasvoi merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen. Byrokraattiset käytännöt ja 2) suora ohjaus ulotettiin yliopistojen valtiollistamisen kautta kaikkiin yliopistoihin ja korkeakou-luihin (viimeisenä Åbo Academi 1981), ja näin koko akateeminen professio oli muodollisesti valtionhallinnon piirissä. Samalla valtion sääntely ulottui entistä voimakkaammin myös mark-kinoiden toimintaan ja Suomen talous sai suunnittelutalouden piirteitä. Valtion koulutus- ja tiedontarve määritteli paljolti yliopistojen toimintaa, joka pysyi etäällä markkinoista jäykän byrokraattisen sääntelyn vuoksi. Professio muuttui hyvinvointivaltiollisen ihmisprofession suun-taan.1980-luvun lopulta lähtien valtion toimintaan on alettu omaksua entistä enemmän yksityisen 3) sektorin toimintatapoja. uusi julkisjohtaminen kansallisine variantteineen saavutti myös yliopis-tot 1990- ja 2000-luvuilla. Tavoite- ja tulosjohtaminen sekä asteittainen momenttipohjaisesta budjetoinnista luopuminen muuttivat byrokraattista kontrollia ja vähensivät suoran sääntelyn merkitystä sekä antoivat yliopistolle uusia johtamisen mahdollisuuksia. Yliopistoihin alkoi syntyä valtion hallinnosta ja akateemisesta eliitistä erottuva päällikkö- ja johtajakunta. Valtion keskus-hallinnon byrokratia ei enää ulottunut yhtä syvälle akateemisen profession toimintakentälle kuin aikaisemmin. Esimerkiksi nimitykset ja viranalojen määrittelyt olivat aikaisempaa selkeämmin yliopistojen oman päätäntävallan piirissä. Legalistinen virkaprofession ja hyvinvointivaltiollisen ihmisprofession perinteinen legitimiteetti alkoi vaarantua. Yliopistojen asteittainen hallinnollisen autonomian lisäys on johtanut siihen, että vuonna 4) 2010 uuden yliopistolain myötä muodollinen valtiobyrokratian yhteys akateemiseen pro-fessioon katkesi, joskin valtio on pyrkinyt ohjauksellaan lisäämään markkinoiden kaltaisten sääntelymekanismien hyödyntämistä yliopistoissa. Myös professio ja yliopiston johto toimivat jossain määrin suoraan markkinoilla, jotka kuitenkin pääosin ovat melko suljetut. Muodol-lisen yhteyden tilalle on syntynyt yliopistojen uusi johtamisjärjestelmä, joka jo säädöspe-rustansa puolesta pakottaa yliopistojen johtavissa asemissa olevien akateemisen profession jäsenten vuorovaikutukseen yliopistojen hallitusten ulkopuolisten jäsenien kanssa. Johdosta on 1990-luvun ohjauksen muutosten myötä tullut yliopisto-organisaation ja sitä ympäröivän yhteiskunnan välittävä instituutio. Johdon ammattimaistuessa sen tavoitteet eivät välttämättä enää ole yhteneväiset professionaalisten tavoitteiden kanssa. Johto neuvottelee tulossopimuk-sista valtionhallinnon edustajien kanssa. Kyseessä on ainakin muodollisesti kaksisuuntainen prosessi. Hallinnon ja johdon kytkökset ovat Suomessa olleet voimakkaasti suuntautuneita valtionhallintoon ja näyttävät siltä, että uudenkin yliopistolain aikakaudella johdon rooli on

4 Järjestelmä perustui Turun Akatemian aikana maatilojen verotusoikeuteen (Heikel 1940).

110

Elias Pekkola

muotoutumassa akateemisen profession ja valtion väliseksi linkiksi5.

Ammatillisen profession ja valtion välille on muodostumassa organisatorinen professio (vrt. Evetts & Svensson 2008, Evetts 2013), jonka kompetenssit ja tavoitteet poikkeavat puhtaasti akateemisista tavoitteista. Valtio ohjaa johdon välityksellä akateemisen professi-on toimintaa suoraan esimerkiksi tulosneuvottelujen avulla, mutta myös välillisesti luo-malla oligopolin kaltaisia kvasimarkkinoita, joilla yliopistojen on menestyttävä. (Ks. Pek-kola & Kivistö 2012.) Siirtymä byrokraattisesta virkayliopistosta kohti markkinayliopis-toa on tapahtunut valtio-ohjaajan, ei markkinoiden ehdoilla (Tirronen & Kivistö 2009; Henkel 1997).

räsäsen mukaan (2005) managerointi syrjäyttää osittain professioiden päätäntävaltaa ja alistaa akateemisen yhteyden päätöksenteon organisatoristen tavoitteiden palvelijoiksi. Tässä mielessä ammattijohtajat toimivat uudenlaisena akateemisen toiminnan (mielival-taisuutta tai omalakisuutta) rajoittavana voimana byrokratian tapaan. Perinteinen hyvin-vointivaltiollinen professiokäsitys on kohdannut toimintaympäristön uudenlaisia paineita, ja uudenlaiset markkinoilla toimivat professiot (konsultit, asiantuntijat, kouluttajat) ovat laajentaneet omaa toimintatilaansa.

Korkeakoulupoliittisen ilmapiirin muutos on näkynyt myös henkilöstöön suunnatuissa toimenpiteissä. Lehtinen, Kuoppala ja Pekkola (2013) ovat hahmottaneet korkeakoulujen henkilöstöpolitiikan muutosta. Korkeakoulupolitiikan ja sitä kautta valtionohjauksen muutos näkyy selkeästi myös henkilöstöhallinnossa, jossa säännösperustaisesta henkilöstö-hallinnosta on siirrytty informaatio-ohjaukseen ja korostamaan tulosyksiköiden strategista liikkumavaraa ja autonomiaa.

Akateemisen profession toimintakentät ja dynamiikka5.4 Väitöskirjatutkimuksen kolmas taustoittava kysymys kuului: ”Millainen on akateemisen profession toimintakenttä ja dynamiikka?” Tässä luvussa vastataan edellä mainittuun ky-symykseen pohjautuen lukuun 4. Professiot eivät toimi suljettuina järjestelminä, vaan ne ovat riippuvaisia muista professioista ja toisista yhteiskuntajärjestelmien osista. Professiot

5 Käsityksen yliopistojen johtamisjärjestelmien muuttumisesta professionaalis-byrokraattisista professionaa-lismanagerikaalisiksi (vrt. Ilpo Ojalan 2003 tutkimus oppilaitoksista) saa hyvin Australian esimerkin avul-la. Australia toimii hyvänä esimerkkinä, sillä se on ollut edelläkävijämaa koulutuksen markkinoitumisessa. Meek (2001, 6–7) on onnistunut tiivistämään toimintaympäristön muutoksien ja johtoon kohdistuvien paineiden kasvun Australiassa 1990-luvun jälkipuoliskolla muutamaan virkkeeseen:

Market steering of higher education supposedly requires strong corporate style management at the in-stitutional level. And in Australia, as elsewhere, in recent years there has been a substantial shift towards a more managerial approach to running universities, deliberately encouraged by government policy. The push to diversify the funding base has been one of the primary factors making university management so difficult and complex --- Within the changed policy context, many responsibilities have been devolved to individual universities. But, at the same time, institutions are held more directly accountable for the effective and efficient use of the funding and other freedoms they enjoy. Moreover, institutions are now placed in a much more highly competitive environment, and considerable pressure has been placed on universities to strengthen management, to become more entrepreneurial and corporate-like. --- But the current emphasis on what some have termed ‘hard managerialism’ is creating significant tension between rank and file academic staff and the executive. This tension between the managerial and collegial ap-proaches to running the university is widespread and contributes significantly to staff alienation which, in turn, may undermine commitment to the very corporate planning processes that the managerial approach is intended to accomplish.

111

Johtopäätökset

ovat aina riippuvaisia niitä ympäröivän yhteiskunnan hyväksynnästä (Parsons 1954; Goode 1957; Abbot 1988). Korkeakoulutusta määritellään talouden, tieteen ja teknologian kautta tai nykyisin varsin usein innovaatiojärjestelmän käsitteen kautta profession käsitteen jää-dessä taka-alalle.

Professiot eivät Parsonsin mielestä saaneet riittävää huomioarvoa 1950-luvun sosio-logisella kentällä. Länsimaisen yhteiskunnan tärkeimmiksi toimijoiksi nimitettiin hänen mukaansa varsin usein kapitalismi, yritykset ja liiketalous, joiden lisäksi varsin usein mainintoja saivat tiede ja teknologia. Professiot ovat erityisen tärkeitä länsimaiselle yh-teiskunnalle, koska suurin osa tiedon tavoittelusta ja tieteen soveltamisesta sekä vapaasta oppimisesta tapahtuu niiden puitteissa. (Parsons 1954, 34.)

Aivan kuten 1950 luvulla, vielä 2010-luvullakin jopa tiede ja teknologia määritellään yleensä talouden, ei professioiden, kontekstissa. uusin keskustelu, jota käydään tieteen ja talouden rajoista, liittyy yrittäjämäiseen yliopistokäsitykseen (Clark 1998, 2004), yli-opistojen rooliin kansallisissa innovaatiojärjestelmissä (Lundvall 1992) ja tietoperusteisessa taloudessa (Etzkowitz & Leydesdorff 1998) ja näiden kriittiseen analyysiin. Jotta nykyistä tietotalouden rakennetta ja tietoyhteiskunnan peruspiirteitä ymmärrettäisiin, on tutkittava tiedon, totuuden ja vallan valtiollista suhdetta, joka on virallistettu professioiden toiminnan avulla. Professioita ylläpidetään ainakin kolmella keskeisellä jännitteisellä kentällä:

Valtion1) toiminnan keskeisimmät akateemiselle professiolle luomat puitteet ja toimintakentät luovat toisaalta kontrolli ja ohjaus, toisaalta toiminnan legaalinen konstituointi ja länsimaisissa demokratioissa traditionaalis-legaalinen legitimointi. Kontrollin ja konstituoinnin keskeisenä in-strumenttina toimii lainsäädännön lisäksi resurssiallokaatio. Yksinkertaistaen Luhmanin (1995, 116) sanoin ”byrokratian tai kansalaisen toiminta sidotaan joko lainsäädännöllä tai annetaan rahaa”. Valtio toimii näin normi- ja resurssisääntelyllään profession toiminnan mahdollistajana ja rajoittajana. Yliopisto-organisaatio2) on akateemisen profession kannalta keskeinen toimintakenttä. Akatee-misen profession rajat ovat häilyvät, ja niitä uudistetaan jatkuvasti yliopistojen sisällä. Yliopisto-organisaation toimintadynamiikkaa tarkasteltaessa keskeisin mielenkiinto kohdistuu hierar-kiajärjestelmässä senioreiden ja junioreiden välisiin valtasuhteisiin ja johdon sekä profession suhteeseen sekä oppialojen väliseen dynamiikkaan. Yleisen mielipiteen muodostamisen3) alueella keskeisimmän jännitteisen parin muodostavat tiedonvaihdannan vaihtoehtoisten mekanismien, tieteen ja talouden, toimintakentät, jotka mo-lemmat ovat keskeisessä roolissa akateemisen toiminnan tavoitteiden määrittelyä sekä yhteis-kunnallisen hyväksyttävyyden muodostamista. Varsinainen puoluepoliittinen toiminta nähdään profession kannalta toissijaisena toimintana6. Professio toimii poliittisesti vaikuttaessaan etujär-jestöjensä ja jäsentensä kautta yleiseen mielipiteeseen, valtion toimintaan ja yliopisto-organisaa-tiossa toimiviin muihin henkilöstöryhmiin.

Akateeminen professio oikeuttaa yleishyödyllistä tehtäväänsä kolmella keskeisellä toiminta-kentällä. Jokaisella kentällä on jatkuvasti keskusteluttavia jännitteisiä suhteita, jotka ovat kes-keisiä akateemisen profession toiminnan oikeutukselle. Yleisen mielipiteen muodostumisen kentällä professio oikeuttaa toimintaansa taloudellisen diskurssin sisällä ja sitä vasten. Professi-on on kyettävä perustelemaan oma olemassaolonsa rahoittajille (mannermaisissa järjestelmissä ensisijaisesti valtiolle) sekä vakuuttamaan rahoittajat riittävän taloudellisesta ja tehokkaasta toiminnasta. Samoin yleisen mielipiteen toimintakentällä professio ylläpitää oman toimintan-

6 Puoluepoliittinen toiminta on akateemisen profession piirissä todella vähäistä (Aarrevaara & Pekkola 2010).

112

Elias Pekkola

sa tieteellistä julkisivua sekä perustelee omaa asemaansa tieteen keskeisenä toimijana (toimi-tuskunnat, tieteelliset neuvostot jne.). Taloudellisen toiminnan osalta keskeisin rationaalisuu-den muoto on markkinarationaalisuus ja tavoittelun kohteena taloudelliset edut (tuotannon-tekijät). Tieteellisen toiminnan osalta keskeinen rationaalisuuden muoto on substantiaalinen rationaalisuus ja tavoittelun kohteena kulttuurillinen pääoma (tieto, totuus).

Organisationaalisella toimintakentällä keskeisimmän jännitteen muodostavat henkilös-töryhmien välillä olevat intressiristiriidat. Keskeisimmät näistä ovat jännite junioreiden ja senioreiden7 välillä sekä profession ja johdon suhde. Profession on kyettävä oikeuttamaan toimintansa ja tehtävänkuvansa suhteessa toisiin (alempiin) henkilöstöryhmiin. Toimintaa oikeutetaan ja valtaa käytetään organisatorisesti esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden ja muiden etuuksien avulla, kiintiöimällä edustuksia sekä sääntelemällä henkilöstöryhmien välisiä suhteita. Organisatorisella toimintakentällä keskeisenä tavoitteena on varmistaa profession organisatoriset edut ja niiden avulla vaikuttaa taloudellisiin etuihin sekä kult-tuurisen pääoman muodostukseen.

Kolmas keskeinen profession toimintakenttä on valtion eli valtionhallinnon, puoluepoli-tiikan ja sektoripolitiikan luoma toiminnan kansallinen viitekehys. Valtion toimintakentällä profession kannalta keskeisimmän jännitteen luo valtion rooli toisaalta mahdollistavana ja toisaalta rajoittavana toimijana. Erityisesti mannermaisissa järjestelmissä valtiovalta konstituoi akateemisen profession ja luo sen toiminnalle ja privilegioille lainsäädännölliset sekä materiaaliset puitteet. Valtiovalta luo kuitenkin myös ohjaustoiminnallaan keskeiset profession toiminnan rajat. Ajanhetkestä riippuen valtion rajoittava toiminta painottuu taloudelliseen tai säännösohjaukseen. Valtion toimintakentällä profession on pyrittävä edesauttamaan professionaalisen projektinsa rintamien toimintaa takaamalla sille hyvät juridiset, taloudelliset ja kulttuuriset edellytykset.

Välittömän toimintaympäristönsä lisäksi profession toimintaa on tarkasteltava suhteessa laajempiin kokonaisuuksiin, professioiden järjestelmänä. Yleisen mielipiteen muodostuksen toimintakentällä tieteen vaihdantajärjestelmä yhdistää profession jäsenet omiin tieteenala-yhteisöihinsä. Talouden vaihdantajärjestelmä puolestaan yhdistää profession jäsenet joko organisaationsa kautta tai suoraan toisiin alalla toimiviin organisaatioihin. Nämä suhteet luovat omat mielenkiintoiset jännitteensä profession toiminnan oikeutukseen.

Yliopisto-organisaatioiden vertikaalisella differentiaatiolla on vaikutusta myös profession sisäiseen hierarkiaan. Profession toiminnan kannalta keskeisen ulottuvuuden muodostavat myös perinteisesti niiden toiminta-alueella toimivat yritykset sekä tutkimuslaitokset, joilla tutkinnonanto-oikeutta lukuun ottamatta on merkittävä rooli lähes kaikilla akateemisen työn osa-alueilla. Akateeminen professio oikeuttaa jatkuvasti toimintaansa myös toisiin professioihin nähden ”avainprofessiona”.

Professio sopeuttaa toimintaansa myös vallitsevaan toimintakulttuuriin. Toimittaessa valtiokeskeisessä hallintokulttuurissa on professiolle edullista pysyttäytyä traditionaalisessa mannermaisessa humboldtilaisessa argumentaatiossa, jossa valtio on keskeisin tutkimus-toiminnan rahoittaja ja professio substantiaalisen laadun varmistaja. Toimittaessa uuden julkisjohtamisen viitekehyksessä profession on sopeutettava toimintaansa yhtiöyliopiston

7 Jakolinja senioreiden ja junioreiden välillä ei noudata aina iän mukaista jakoa (jota on sovellettu osatutki-muksessa 4), vaan keskeisiä senioriutta määrittäviä tekijöitä ovat tieteellisesti julkaisujen määrät ja organi-satorisesti tehtävänimike, tutkinto ja työsuhteen laatu sekä erilaiset luottamus-, hallinto- ja esimiestehtävät (ks. osatutkimukset 3 ja 5).

113

Johtopäätökset

tehokkuusdiskurssiin. Vapailla tiedon ja koulutuksen markkinoilla toimittaessa yksilön luovaa toimintaa ja yrittäjämäistä kulttuuria korostava yliopistokäsitys muodostaa professi-olle haastavan toimintakentän, jossa organisatorista hierarkiaa on vaikea puolustaa8, mutta yhteiskunnallinen hyväksyttävyys saattaisi olla helpommin argumentoitavissa.

Kuvioon 11 on tiivistetty väitöskirjatutkimuksen jäsennys akateemisen profession toimintadynamiikasta. Sen hahmottaminen on haastava tehtävä, joka edellyttää profes-siotutkimuksen viitekehyksen tuntemusta. Korkeakoulututkimuksessa valitettavan usein akateeminen professio rinnastetaan joko yliopistoon tai yliopistojen koko henkilöstöön. Akateemisen profession arvot ja pyrkimykset helposti sekoitetaan yliopisto-organisaation arvojen ja tavoitteiden tai tieteen arvojen ja tavoitteiden kanssa. Akateeminen professio on-kin syytä nähdä selkeästi yliopiston ohjausvoimana, ei rinnastaa yliopistoon tai tieteeseen, jotka ovat sen toimintakenttiä.

Kuvion keskiössä on akateeminen professio. Se on organisoitunut akateemisen työn (osatutkimus 1) ja arvojen ympärille muodostaen monitahoisen oppialoille jakaantuneen kokonaisuuden. Akateeminen professio puolustaa oman toimintansa rationaliteettia ja ylläpitää toimintansa oikeutusta. Akateeminen professio toimii kolmella keskeisellä toimin-takentällä, jotka vaikuttavat sen toimintaan. Toimintakenttiä ovat yliopisto-organisaatio, valtio ja yleisen mielipiteen muodostamisen ei-valtiolliset foorumit.

Toimintakentistä varmasti keskeisin on valtion sektoripolitiikan (ml. puoluepolitiikka) ja hallinnon muodostama toimintakenttä. Valtio määrittelee mannermaisissa järjestelmissä professioiden toiminnan puitteet resursoimalla ja asettamalla juridisia päämääriä. Akatee-misella professioilla voidaankin ajatella olevan tieteellisen altruistisen tehtävänsä lisäksi valtiollinen altruistinen tehtävä oikeudenmukaisuuden, tasa-arvoisuuden ja sivistyksellisten oikeuksien ajajana. Akateeminen professio joutuu myös sopeuttamaan toimintaansa val-tion hallinnon hallintorationaliteettiin. Valtio on profession toiminnan kannalta toisaalta mahdollistava (resurssit, privilegiot), toisaalta rajoittava (sääntely, resurssit) tekijä. Sen luoma toimintakehys onkin syytä mieltää toimintakentäksi, jolla professio voi pyrkiä edes auttamaan omaa toimintaansa (osatutkimukset 2–5).

Yliopisto-organisaatio luo puitteet akateemisen työn tekemiselle. 1990- ja 2000-luvulla myös professiotutkimuksessa on alettu kiinnittää kasvavaa huomiota professioiden organi-satoriseen todellisuuteen. Yliopisto-organisaatioissa keskeisimmät intressiristiriidat syntyvät profession ja muiden organisaation henkilöstöryhmien välille. Keskeisin demarkaatio- ja työnjako-ongelma muodostuu profession jäsenien ja sen liepeillä toimivien henkilöstö-ryhmien välille (osatutkimukset 3 ja 5). Työsuhteet, työnkuvaukset, meritoitumiskriteerit ja organisaation hallinnolliset rakenteet sekä rahoitusympäristö säätelevät muodollisesti

8 Yleisen mielipiteen muodostuksen kentällä profession toiminnan laatukäsityksiä muokataan tieteen ja talouden toimintakehyksissä. Saavuttaakseen taloudellisia etuja ja kulttuurillista pääomaa on profession kyettävä osoittamaan toimintansa tehokkuus ja vaikuttavuus (value for money) ja tutkimuksen laatu (excellense) ja tieteen arvojen seuraaminen (moral purpose). Valtion toimintakentällä hallinnollinen ratio-naliteetti on keskeisessä roolissa. Erityisen keskeinen toiminnan oikeutuksen muoto on tilivelvollisuuden toteuttaminen (accountability). Profession on osoitettava, että se täyttää sille asetetut tehtävät, ja pyrittävä muokkaamaan tehtäviä ja niiden mittareita omalta kannaltaan edulliseen suuntaan. Substantiaalisen ratio-naliteetin perusteet valtion toimintakentällä liittyvät oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoisuuteen ja sivistyk-sellisiin oikeuksiin. Laatu määrittyy yhden- ja oikeudenmukaisuutena (consistency) ja julkisen tehtävän toteuttamisena (moral purpose). Organisaatiossa profession on kyettävä ylläpitämään omaa asemaansa ja rajattava itselleen kuuluvia työtehtäviä. Professionaalisen työn laadusta muotoutuu siis monitahoinen kokonaisuus.

114

Elias Pekkola

näitä suhteita. Toinen keskeinen jännite syntyy akateemisen profession ja organisaation (manageriaalisen tai byrokraattisen) johdon välille (osatutkimus 4).

Yleisen mielipiteen muodostuksen kentillä keskeisimpiä foorumeita ovat tiede, talous ja pohjoismaissa valtioon voimakkaasti kytkeytyvä politiikka (osatutkimukset 1 ja 2). Tiede on keskeisin akateemisen profession toiminnan oikeuttaja. Markkinoilla on kuitenkin entistä tärkeämpi rooli professionaalisen työn oikeutuksessa. Akateeminen professio käyttääkin molempien foorumeiden kieltä oikeuttaakseen toimintaansa. Valtio haastaa akateemisen profession entistä useammin pukemaan argumenttinsa markkinoiden kielelle. Valtio vai-kuttaakin voimakkaasti myös yliopistojen tapaan toimia osana kansalaisyhteiskuntaa.

Kuvio 11. Akateemisen profession toimintakentät ja toimintadynamiikka

Akateemisen profession suhde toimintakenttiinsä on muuttunut ajan saatossa eri toiminta-kenttien tärkeyden korostuessa eri aikoina. Toimintakenttien vuorovaikutuksesta ja profession toiminnasta niillä muodostuu akateemisen profession toimintadynamiikka. Kaikilla toimin-takentillä niiden toimijat ovat pyrkineet vaikuttamaan akateemisen työn sisältöihin. uhkia profession toiminnalle ja oikeutukselle ovat muodostaneet muun muassa markkinoitu-minen, plutokratia, regionalisaatio, byrokratisaatio, managerialisaatio, politisoituminen ja etääntyminen. Toimintadynamiikan keskeisenä osana on myös akateemisen profession suhteet kansainvälisiin tieteenaloihin, muihin professioihin ja toisiin samoilla markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Professiopiirteiden ylläpito ja oikeutus tapahtuvat eri mekanismeilla erilaisissa hallinto-kulttuureissa. Lopulta myös akateemisen profession toiminnan oikeutuksen kannalta kes-keinen arvo, akateeminen vapaus, saa erilaisia sisältöjä eri yliopistotraditioissa. Taulukkoon on koottu dikotomian muotoon eri hallintotraditioille tyypillisiä ja akateemisen profession kannalta keskeisiä yhteiskunnallisia tekijöitä (ks. Taulukko 4). Hallintotradition merkitys

115

Johtopäätökset

akateemisen profession toiminnalle on keskeinen kaikilla akateemisen profession toiminta-kentillä. Hallintotraditio vaikuttaa profession rahoituksen, sääntelyn ja autonomian lisäksi merkittävällä tavalla myös profession keskeisiin tehtäviin, ihanteisiin, vapauskäsitykseen sekä koko yliopistomalliin. Myös profession toiminta muodostuu traditioissa erilaiseksi. Mannermaisissa professioissa toiminta on taipuvaista keskittymään ylläpitoon ja elinvoi-maisuuden suojeluun, kun taas angloamerikkalaisissa traditioissa, erityisesti Yhdysvalloissa, profession toiminta on konservatiivisen toiminnan lisäksi usein uuden toimintaympäristön haltuunottavia radikaalimpia toimintatapoja.

Taulukko 4. Akateeminen vapaus, autonomia ja hallintokulttuuri

Akateeminen vapaus, autonomia ja hallintokulttuuri HallintotraditioMannermainen Angloamerikkalainen

Valtiokäsitys Hyvinvointivaltio Liberaalivaltio

Resurssiallokaatio Legalistinen Markkinat

Professio Virkaprofessio Vapaa professio

Yliopistomalli Humbolt1 Newman

Koulutusihanne Professionaalinen koulutus Liberaali koulutus

Yliopiston 1. tehtävä Virkamiesten kouluttaja Eliitin kouluttaja

Rahoitus Rahoitus valtiolta Rahoitus markkinoilta

Autonomia Substanssiautonomia Prosessiautonomia

Akateeminen vapaus Positiivinen vapaus Negatiivinen vapaus

Johtaminen Oppituolijärjestelmä Laitosmalli

Rekrytointi Vakanssipohjainen Uramalli

Osatutkimuksien keskeiset tulokset 5.5 Seuraavassa vastataan tutkimuksen viiteen alakysymykseen osatutkimusten tuloksiin tu-keutuen.

mitä on AkAteeminen työ?Akateeminen työ on akateemisen profession määrittelyn keskiössä oleva käsite. Varsin usein akateemisen profession jäseniksi mielletään yliopistojen työntekijät, jotka tekevät akatee-mista työtä. Akateeminen työ on kuitenkin käsitteenä haastava. Perinteisessä akateemi-sen työn tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu joko akateemisen työnteon muutokseen muuttuvassa toimintaympäristössä tai akateemisen työn työnkuvalliseen puoleen erityisesti opetus–tutkimus-tasapainoon. Akateemista työtä on syytä kuitenkin tarkastella yleisem-min työnä ja toimintana markkinoilla ja niiden ulkopuolella. Sosiologinen, yleisiin työn piirteisiin perustuva tarkastelu paljastaa akateemisen työn erityispiirteet paremmin kuin erityispiirteiden toistaminen ilman analyyttisiä välineitä.

Akateemisen työn käsiteviidakkoa voidaan purkaa seuraavan typologian avulla. Typolo-gian lähtökohdat ovat seuraavat:

116

Elias Pekkola

Työ voidaan nähdä toimintana markkinoilla, rahatalouden vaihdannan piirissä tai toimintana 1. niiden ulkopuolella (Marx 1965). Työ voidaan mieltää joko yhteiskunnallisen toiminnan muodoksi ja organisoiduksi toiminnaksi 2. tai tuotantoprosessin osaksi ja (fyysiseksi tai henkiseksi) suoritteeksi, jolla on instrumenttinsa ja tuotoksensa (Arendt 1958).

Kuten edellä on todettu, erityisesti akateemisessa työssä työn ja sen tuotteen raja on häi-lyvä, joten käytännössä kysymyksessä on jatkumo. Sama pätee työn olemuksesta käytyyn keskusteluun. Työ on paitsi identiteetin rakentamisen muoto sekä ihmisen itsensä toteut-tamisen ja poliittisen toiminnan muoto myös tuotannon ja raadannan kenttä. Molemmat määrittävät toisiaan. Seuraavassa nämä kaksi ulottuvuutta on muotoiltu nelikentän muo-toon (Kuvio 12).

Kuvio 12. Akateemisen työn käsite (Pekkola 2014), lisätty korkeakoulutuksen dimensiot ja motivaatio)

Ensinnäkin akateeminen työ voidaan mieltää kognitiiviseksi prosessiksi (1), joka ei ole markkinoilla toimimista. Työ on siis työvoimaa ja tuotantoprosessin (henkinen) tekijä, ei tulos. Oppimisen mekanismit ja tutkimukseen liittyvä looginen argumentointi, on-gelman ratkaisu ja ajateltuprosessi ovat akateemisessa työssä yksi pysyvyystekijä. Akatee-minen työ kognitiivisena prosessina on mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimusaihe

117

Johtopäätökset

myös korkeakoulututkijoille9. Toiseksi akateeminen työ voidaan mieltää ja sitä voidaan arvioida prosessin tuloksen

perusteella. Kun kognitiivinen prosessi työn instrumenttien ja sen kohteen välityksellä saatetaan markkinoille vaihdon kohteeksi, muuttuu se ostettavaksi tai muutoin vaih-dettavaksi hyödykkeeksi (2). Tämän rajapinnan tutkimus on ollut erityisen suosittua. Yliopistojen tutkimuksen ja koulutuksen taloudellinen hyödyntäminen on ollut keskiössä mm. yliopisto-yritysyhteistyön, kolmannen tehtävän, koulutuksen viennin ja teknologian siirron tutkimuksessa. Akateeminen työ tuottaa yhä erilaisempia hyödykkeitä, joiden myynti on siirtynyt yksilöiltä instituutioille. Näitä ovat muun muassa tutkimus, opetus, asiantuntijapalvelut, konsultointi ja ohjelmistot. Prosessin lopputulosta ei voida aka-teemisen työn tapauksessa täysin erottaa sen tuotoksen määritelmästä, sillä lopputuote saattaa olla luennoiva opettaja tai professori asiantuntijana10. Tieteen kaupallistumista ja markkinoitumista tutkiva perinne elää ja voi hyvin11.

Kolmanneksi akateemista työtä voidaan tutkia myös yhteiskunnallisen ja organisoitu-neen olemisen muotona joko virallisen (työ)markkina-aseman mukaisesti tai identiteetin lähteenä. Akateemista työtä voidaan tutkia kutsumuksena (3). Akateemisen työn ja kut-sumuksen muotoilut vaihtelevat yhteiskunnittain ja yliopistotraditioittain saaden hieman erilaisia sisältöjä humboldtilaisessa, liberaalissa ja amerikkalaisessa yliopistotraditiossa. Akateemisella kutsumuksella on kuitenkin yhteinen jaettu globaali perusta, jonka juuret ovat keskiaikaisissa yliopistoissa ja tieteen kehityksessä (Altbach 1997). Kun akateemista työtä tutkitaan kutsumuksena, tutkimuksessa keskitytään yleensä työnkuvaan ja työn sisältöihin sekä luonteeseen, arvoihin, kulttuuriin ja sisäiseen motivaatioon. Akateemista työtä kutsumuksena ja ammattina tutkii mm. tieteen sosiologia ja aate- ja oppihistoria. Myös (tieteenala)kulttuuri(e)n tutkimus voidaan mieltää työnkuvan muotoutumisen tutkimukseksi.

Neljänneksi akateemisen työn käsitteeseen liittyy keskeisesti työn institutionaaliset puitteet. Työsuhde yliopistoon tai muuhun korkeakouluun on keskeinen akateemisen työn muokkaaja. Yliopiston hallintorakenteet ja niihin kuuluminen vaikuttavat työn sisältöihin, rakenteeseen, johtamiseen, hallinnointiin, vapauteen ja instrumentteihin. Suurin osa ym-päristön poliittisista ja taloudellisista muutoksista säteilee akateemiseen työhön yliopistojen organisaatioon kiinnittyvän johtamisjänteen kautta. Akateemisen työn tutkiminen on var-

9 Ensinnäkin neuro- ja kognitiotieteellinen tietämys akateemisen työn primääriprosesseista yksilö- ja ryh-mätasolla on lisääntynyt huimasti viimeisien vuosikymmenien aikana esimerkiksi mittalaitteiden kehitty-misen myötä. Tieteellisen päättelyn tutkimus onkin nouseva tutkimusala (esim. Sodian & Bullock 2008). Toiseksi ympäristötekijöiden muutos on muuttanut akateemista työtä huomattavasti. Erityisesti kvanti-tatiivisessa data-analyysissä tieteen tietokoneistuminen on muuttanut akateemista työtä ja painottanut uudella tavalla aineiston analyysiin käytettyä aikaa aineiston analyysistä kohti tulosten analyysiä. Fyysinen tila on myös muuttunut ja tiedon jakaminen ja hankinta on helpottunut merkittävästi. Tieteen sähköis-tymisen ympärille on kehittynyt niin ikään oma tutkimusalueensa (sosiaalitieteissä esim. Halfpenny & rocter 2010).

10 Kehitystä, jonka mukaan tiede tulisi nähdä yksityisenä hyödykkeenä ja tuotteena, kuvaa hyvin lisääntynyt tutkimus immateriaalisten oikeuksien alalla (IPr). Tutkimusta on tehty niin akateemisten työntekijöiden IPr:stä (esim. Morrison et al. 2010) kuin opiskelijoiden oikeuksista (Herrington 2010). Yhä useammissa tutkimuksissa tieteen ja yhteiskunnan välisten suhteiden keskeiseksi mediaksi mielletään raha.

11 Sen klassikoihin lukeutuvat jatko-osineen Slaughterin ja Leslien (1997) teos ”Academic Capitalism” ja Gipponsin ja kumppaneiden esseistinen teos ”New Production of Knowledge” sekä Etzkowitzin ja Leydes-dorffin (1997) toimittama teos ”Economy: A triple helix of university-industry-government relations”.

118

Elias Pekkola

sin usein rajoittunut tutkimaan akateemisen työn ulkoisten edellytysten muutosta sekä sopimuksellista luonnetta (4). Professionaalisessa akateemisessa työssä kaikki nelikentän ilmiöt ovat aina läsnä (vrt. Light 1974), ja professiotutkimus operoi nelikentän kaikilla lohkoilla painottuen kuitenkin sen oikeaan puolikkaaseen. Sen sijaan akateemista työtä voidaan tutkia ainakin teorian tasolla ainoastaan yhdellä nelikentän lohkolla.

Nelikenttään voidaan sijoittaa myös akateemisen työn viisi rinnakkaista tutkimuskohdet-ta. Akateeminen ura (a) kuvaa yksilön menestystä, etenemistä, suuntautumista ja päätöksiä akateemisessa ympäristössä. Se on voimakkaasti polkuriippuvainen sekä akateemisen työn ulottuvuudesta sekä sen hallinnollisesta ulottuvuudesta. Akateeminen ura kuvaa yksilön tieteellistä sekä organisatorista toimintaa sekä usein niiden välistä yhteisriippuvaisuutta ja jännitettä.

Tiedon ja teknologian siirto sekä innovaatiotutkimus (b) voidaan nähdä myös osana akateemisen työn tutkimusta silloin, kun tutkimus tapahtuu korkeakoulukontekstissa. Kun akateemista työtä tarkastellaan tästä näkökulmasta käsin, yliopisto-organisaatiot nähdään elimellisenä osana innovaatiojärjestelmiä. Akateeminen työ on prosessi ja katalysoi uusia innovaatiota ja mahdollistaa niiden kaupallistamisen ja tuotteistamisen ja näin alueiden ja kansantalouksien kehittymisen.

Tieteen sosiologian, kognitiotieteen ja tieteen filosofian (c) näkökulma akateemiseen työhön liittää sen erityisesti tieteeninstitutionaaliseen rakenteeseen ja tiedon rakentumisen epistemologisiin kysymyksiin. Tieteen ja tiedon muodostuksen ja siirtämisen tutkiminen on keskeinen akateemisen työn tutkimuksen osa-alue, mutta vieras korkeakoulututkimuk-sessa.

Korkeakouluhallinnon, -talouden ja -johtamisen tutkimus (d) luo akateemiseen työhön yhden korkeakoulututkimuksen valtavirtaisista näkökulmista. Tarkastelun painopiste siirtyy työn tehokkuuteen, jota mitataan markkinoilla, työn juridiseen ja sopimukselliseen organisointiin sekä johtamiseen.

miten suomen korkeAkoulusektorit eroAvAt henkilöstön osAltA toisistAAn?Artikkelien (osatutkimukset 2 ja 3) aineiston kuvailun avulla saadaan selkeä kuva siitä, että korkeakoulusektoreiden henkilöstö eroaa toisistaan. Korkeakoulusektoreiden erilai-nen kehityshistoria on muokannut niistä selvästi toisistaan poikkeavia instituutiota. Aka-teemisen henkilöstön profiilit poikkeavat korkeakoulusektoreilla selkeästi työnkuvaltaan, päämääriltään, johtamiseltaan sekä työnjaoltaan ja työnteon edellytyksiltään. Ammattikor-keakoulujen opetus- ja T&K-henkilöstö on selkeästi homogeenisempi joukko palkkauksen, työsuhteiden ja työnkuvan osalta kuin yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstö. Myös johtaminen poikkeaa selvästi kahdella sektorilla. Ammattikorkeakouluissa johtaminen on huomattavasti keskitetympää kuin yliopistoissa. Keskeisimpiä eroja sektoreiden välillä ovat (osatutkimus 2) seuraavat:

Ammattikorkeakouluissa yli 80 % vastaajista ilmoittaa päällimmäiseksi mielenkiinnon kohteek-1) seen opetuksen, kun yliopistoissa vastaava luku on ainoastaan 21 %, huolimatta viimeaikaisesta keskustelusta ammattikorkeakoulujen akateemistumisesta. Erot sektoreiden välillä näkyvät myös työnkuvissa. Ammattikorkeakouluissa opetetaan huomattavasti enemmän kuin yliopistoissa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstön sukupuolirakenne on erilainen. Yliopistoissa 2) sukupuolien välinen segregaatio on pääosin vertikaalista (ylemmissä viroissa enemmän miehiä),

119

Johtopäätökset

kun ammattikorkeakouluissa segregaatio on puolestaan horisontaalista (alakohtaista).Ikä- ja uravaihe näyttelevät erilaista roolia sektoreilla. Yliopistoissa senioritehtävissä työskentele-3) vät tekevät selkeästi enemmän töitä kuin yliopistojen juniorit tai seniorit ammattikorkeakouluis-sa. Ammattikorkeakouluissa senioriteetin merkki on lisääntynyt tutkimustoimintaa työtunneilla mitattuna, kun taas yliopistoissa opetuksen viemä aikaa kasvaa senioriteetin myötä.Molemmilla sektoreilla ollaan melko tyytyväisiä työskentelyolosuhteisiin. Yliopistoissa tyyty-4) väisyys on kuitenkin ammattikorkeakouluja suurempaa. Erityisen tyytyväisiä molemmilla sek-toreilla ollaan fyysisiin työskentelyn puitteisiin. Tyytymättömimpiä vastaajat olivat molemmilla sektoreilla tutkimusrahoituksen saatavuuteen ja tutkimuksen tukipalveluihin. Molemmilla sektoreilla työntekijät ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä työhönsä, vain 10 % vastaa-5) jista ilmoitti olevansa tyytymätön työhönsä. Tyytyväisyyserot sektoreiden välillä löytyvät tule-vaisuuden näkymistä ja uravalinnan onnistuneisuuden arvioinnista. Ammattikorkeakouluissa tulevaisuuden näkymät nuorille akateemisille olivat vastaajien mukaan paremmat, samoin am-mattikorkeakouluissa harvempi katui omaa urapäätöstään.

onko suomessA yhtenäistä AkAteemistA professiotA, jA kuinkA sitä voidAAn rAjAtA?Osatutkimuksessa kolme akateemista professiota on pyritty rajaamaan teorialähtöisesti si-ten, että koko aineisto on otettu mukaan tarkasteluun. Tarkastelun lähtökohtana on Ligh-tin (1974) akateemisen profession määritelmä professiona, joka a) työskentelee yliopistoissa ja b) tuottaa sertifioitua tieteellistä tietoa. Artikkelin keskeisimmät havainnot akateemisen profession rakentumisesta suomalaisessa korkeakoulukontekstissa ovat tiivistyttynä seuraa-vaan kuvioon (ks. kuvio 13).

1 Vakaassa virkasuhteessa tai siihen verrattavassa työsuhtessa yliopistoon

2 Tohtorin tutkinnon suorittanut, työskentelee akateemisessa tehtävässä

3 Vakaassa virkasuhteessa tai siihen verrattavassa työsuhteessa ammattikorkeakouluun

4 Epätyypillisessä työsuhteessa yliopistoon

5 Toimivat tieteellisen työn parissa ja pitävät oma tieteen-alaansa tärkeänä

Tieteellinen professio2

Akateeminen henkilöstö1

Akateeminen professio


Tiedeyhteisö5

tutkijakunta4

yliopettaja

Muut

Vanhempi tutkija

Assistentti

YliassistenttiLehtori

Dosentti

Professori emeritusProfessori

Sektoritutkimuslaitoksen tutkija

tutkija

Kuvio 13. Suomalainen akateeminen kenttä (Pekkola 2009)

Akateeminen professio määritellään varsin usein otoksentekovaiheessa problematisoimatta käsitettä. Lightin määritelmää mukaillen voidaan aineistoon tukeutuen todeta, että am-mattikorkeakoulujen henkilöstön mieltäminen osaksi akateemista professiota on proble-maattista. Ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä ainoastaan osa yliopettajista osallistuu professionaaliseen työhön eli tieteelliseen arviointitoimintaan ja tiedon tuottamiseen. Am-mattikorkeakoulujen henkilöstöä ei ole tarkoituksen mukaista mieltää akateemisen profes-

120

Elias Pekkola

sion jäseniksi, sillä heillä ei käytännöllisesti katsoen ole mahdollisuutta osallistua profession sisäisen toiminnan arviointiin ja rekrytointiin sekä koulutukseen. Todettava kuitenkin on, että ammattikorkeakouluissa työskentelevät pitävät yliopistolaisten tapaan omaa tieteena-laansa tärkeänä.

Yliopistoissa akateemisen profession selkeä ydinryhmä on professorit. Professorit ovat tyypillisesti pysyvässä työsuhteessa yliopistoon, heillä on merkittäviä organisatorisia vastuita ja he ovat tieteellisen pätevyytensä, tutkintonsa ja asemansa sekä moninaisen työnkuvansa kautta avainroolissa professionaalisten tehtävien hoidossa. Huomattava kuitenkin on, että myös professorikunnassa on merkittävä määrä määräaikaisia viranhaltijoita. Yliopistoissa työskentelee myös akateemisia työntekijöitä (vanhassa virkajärjestyksessä lehtorit, yliassis-tentti), joilla on melko vakaa asema omassa organisaatiossaan, vaikka he eivät professo-raattiin kuulukaan. Selkeimmin akateemisten työntekijöiden muista ryhmistä poikkeavat kuitenkin tutkijat ja assistentit. Heidän työnsä sisällöt eivät ole kovinkaan laaja-alaisia, ja he ovat tyypillisesti varsin löyhästi sidottuja organisaatioon. Heidän palkkaus on selvästi muita ryhmiä matalampaa, he ovat usein vaikutusvallattomia ja heidän työsopimuksensa ovat tyypillisesti määräaikaisia. Yliopisto-organisaatioiden henkilöstö toimiikin kahdessa erilaisessa (taloudellisessa) toimintaympäristössä (ks. myös Kohtamäki 2013). Erityisesti laajan tutkijapopulaation osalta voidaan sanoa, että yliopistoihin on muodostunut muusta akateemisesta henkilöstöstä poikkeava tutkijakunta.

mitä on mAnAgeriAAlinen jA kollegiAAlinen johtAminen, jA kuinkA ne vAikuttAvAt AkAteemiseen työhön?Korkeakoulujen johtaminen on muuttunut merkittävästi valtion ohjauksen muuttuessa ja profession toiminnan mukautuessa muuttuneeseen toimintaympäristöön (ks. Pekkola & Kivistö 2012). Paljon keskustelua on herättänyt erityisesti markkinoiden voimistuva puristus ja korkeakoulujen ylimmän johdon kasvava valta. Ammattikorkeakoulujen ja yli-opistojen johtaminen poikkeaa toisistaan ammattikorkeakoulujen johtamisen ja hallinnon ollessa keskitetympää ja yliopistoissa hajautetumpaa. Yliopistojen päätöksentekokulttuu-rille näyttää olevan luonteenmukaista erityisesti junioripositioissa työskentelevien vähäinen vaikutusvalta (osatutkimus 2). Kolmas osatutkimus vahvistaa käsitystä sektoreiden erilai-suudesta: ammattikorkeakoulujen päätöksenteko on huomattavasti yliopistoja yritysmäi-sempää ja keskitetympää.

Tarkasteltaessa sitä, kuka arvioi yliopistoissa perustoimintoja, voidaan todeta, että opetuksen alueella korkeakoulujen akateemisen profession autonomia on hyvin mittavaa, sillä opetusta arvioivat lähes ainoastaan akateemiset toimijat ja opiskelijat, mikäli sitä arvioidaan lainkaan. Hallinnon ja ulkoisten toimijoiden vaikutus arviointitoimintaan on vähäistä. Tutkimuksen osalta hallinnon ja ulkoisten toimijoiden vaikutus arvioinnissa on huomattavasti suurempi, joskin ulkoisista toimijoista merkittävä osa kilpailulliseen rahoi-tukseen liittyvistä manageriaalisiksi mielletyistä arvioijista koostuu itse asiassa akateemisen profession edustajista. Palvelutoimintojen osalta arvioinnin kannalta tilanne on vielä jokseenkin selkiyttämätön.

Tarkasteltaessa yliopistojen päätöksentekoa voidaan huomata, että opetus- ja tutkimus-henkilökunta kokee, että lähes kaikilla keskeisillä päätöksenteon osa-alueilla akateemisella henkilöstöllä on edelleen keskeisin rooli päätöksiä tehtäessä. Akateemisen henkilöstön

121

Johtopäätökset

rooli päätöksenteossa kasvaa yksikkökoon kasvaessa. Poikkeuksen muodostavat teknilliset yliopistot, jotka ovat luonteeltaan yhtä manageriaalisia kuin pienet yliopistot. Verrattaessa yliopistoja ammattikorkeakouluihin ovat kaikki yliopistot edelleen päätöksenteon osalta selkeästi hajautetumpia kuin ammattikorkeakoulut, joissa manageriaaliset tahot käyttävät enemmän päätösvaltaa kuin opetushenkilöstö.

Johtaminen ei pelkisty pelkkään päätöksentekoon. Näyttää siltä, että johtamiskult-tuureissa ei ole suuria eroja verrattaessa yliopistoja, joissa päätöksenteko on selkeästi akateemisten käsissä, niihin yliopistoihin, joissa manageriaalisilla tahoilla on enemmän päätäntävaltaa. Vaikuttaa siis siltä, että päätöksentekijät itse eivät voi juuri vaikuttaa siihen, kuinka yliopistoja johdetaan. Mielenkiintoista on myös se, ettei koetulla johtamiskulttuu-rilla näytä olevan yhteyttä saavutettuihin tuloksiin.

miten nuorten AkAteemisen urAn pAlkitsevuus rAkentuu, jA kuinkA se vAikuttAA AkAteemisen urAn houkuttelevuuteen? Kysymys linkittää kaikki osatutkimukset, sillä profession määrittely ilman sen organisa-torista ja ammatillista ympäristöä on mahdotonta. Kun tarkastellaan vaikutusvaltaisuutta yliopistoissa, voidaan todeta, että professorit ovat selkeä akateemisen profession arkipäivän toiminnan ydinryhmä. Heistä yli 80 % koki olevansa laitostasolla vaikutusvaltainen. Alle 35-vuotiaista maistereista vain reilu kymmenes koki itsensä vaikutusvaltaiseksi laitostasolla, väitelleistäkin vain neljännes.

Tarkasteltaessa nuorten työntekijöiden työn palkitsevuutta Siegristin palkitsevuus-käsitteen avulla huomataan, että nuorten akateemisten työn palkitsevuutta murentaa heikon palkkauksen lisäksi statuskontrollin puute. Nuorten työ on epävarmaa, ja heillä on vain vähän vaikutusvaltaa omassa organisaatiossaan. Määräaikaisuus on akateemisen henkilöstön työlle tyypillinen piirre. Määräaikaisuus koskee erityisesti muttei ainoastaan uran alkupäässä olevia akateemisia.

Vaikuttaa myös siltä, että työ sinällään on nuortenkin mielestä edelleen houkuttelevaa, mikä lisää sen palkitsevuutta. uranvaihtosuunnitelmat ovat kuitenkin varsin yleisiä nuorten keskuudessa ja uranäkymät melko synkkiä erityisesti humanistisyhteiskunnallisilla aloilla. Tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen nuorten uranvaihdoshalukkuus kasvaa, erityisesti naisilla. Huomattavaa on myös se, että opetuksesta ensisijaisesti kiinnostuneet eivät pidä korkeakoulujaan yhtä tärkeinä kuin tutkimuksesta kiinnostuneet nuoret akateemiset. Aka-teemisella uralla on siis edelleen imua nuorten keskuudessa, mutta monet työntekijäryhmät osoittavat jo nyt hälyttäviä merkkejä siitä, että tulevaisuudessa akateemiseen professioon kuuluminen ei ole välttämättä yhtä tavoiteltua kuin nykyisin.

Lopuksi: varjoista valoon5.6 Mitkä tekijät ovat keskeisiä Määriteltäessä suoMalaista akateeMista professiota suhteessa toiMintayMpäristöönsä?Tutkielman tutkimusongelman vastausta voidaan väitöskirjan empiirisen ja teoreettisen osan avulla lähestyä kolmesta näkökulmasta. Näkökulmat korostavat (i) profession käsit-teen ja sen ekstension monitahoisuuden merkitystä, (ii) toimintaympäristön jakautumista kahteen akateemisen profession toiminnan kannalta erilaiseen osaan ja (iii) professiotut-

122

Elias Pekkola

kimuksen tärkeyttä toimintaympäristön, erityisesti julkishallinnon (valtion) muutoksen vaikutuksien analysoinnissa.

Ensinnäkin profession käsite on monitahoinen. Tutkimuskirjallisuuden avulla käsitettä voidaan lähestyä joko korkeakoulututkimuksen tai professiotutkimuksen kautta. Professi-otutkimuksessa on akateemista professiota pidetty yhtenä perusprofessioista (Goode 1969; Elliot 1972; Etzioni 1964). Akateemisen profession tutkija törmää kuitenkin professiotutki-muksen osalta ongelmaan, joka tunnistetaan, mutta jota ei tyypillisesti avata: akateemisella professiolla on professiojärjestelmässä (Abbot 1988) kaksoisrooli professioiden koulutta-jana ja toisaalta yhtenä professiona muiden joukossa. Tästä seuraa se, että akateeminen professio on toisaalta puhtaampi professio kuin muut professiot (key profession, Perkin 1969), toisaalta professioiden järjestelmää tarkasteltaessa professio professioiden joukossa (Perkin 1987).

Yliopisto-organisaation ja tiedeinstituution roolit akateemisen profession toiminnassa ovat hyvin erilaisia kuin muilla perinteisillä professioilla. Yksilötasolla tämä näkyy siinä, että akateemisen profession jäsenen praktikon taidot (uuden tiedon tuottaminen, tutkimus, tiedon siirto) ovat muille professionaaleille tyypillisesti oman työn oikeutuksen lähteitä, eivät siis omaa työtä (vrt. rinne & Jauhiainen 1988). Myös yliopisto-organisaatiolla on akateemiselle professiolle ja sen lähellä toimiville ammattikunnille erilainen rooli kuin muille professioille, sillä se on niiden työorganisaatio, ei ainoastaan tiedeinstituution edustaja ja kouluttaja.

Akateemisen profession tarkastelulle haasteen luo akateemisen työn sitoutuminen kan-sainväliseen tiedeyhteisöön. Akateemisen työn käsite erityisesti tutkimuksen osalta eroaa akateemisen profession käsitteestä, sillä profession omien arvojen mukaan tutkimusta voi harjoittaa yliopistoinstituution ulkopuolelta ilman muodollista pätevyyttä (universalismi) (vrt. Merton 1973). Akateemisena henkilönä on kuitenkin erittäin vaikeaa toimia ”vapaana ammatinharjoittajana”, sillä suurin osa tutkimuksen rahoituskanavista ja infrastruktuurista sekä tutkinnon anto-oikeus ovat sidottuja yliopisto-organisaatioon. Hämmentävää kyllä akateemisen profession edustajat ja sen lähellä olevat ammattiryhmät ovat useissa tapauk-sissa riippuvaisempia työorganisaatioistaan kuin muiden professioiden edustajat, vaikka tiede on periaatteessa universaalia ja yhteisomistajuuteen perustuvaa (vrt. emt). Tutkimus ja akateeminen koulutus ovatkin usein professionaalisen toiminnan periaatteiden mukaisia ja vain harvoin tieteen ihanteiden mukaista toimintaa.

Korkeakoulututkimuksessa korostetaan tyypillisesti akateemisten organisaatioiden erityisluonnetta. Kuitenkin vain harvoin erityisluonnetta tutkitaan vertailevan asetel-man avulla. Sama pätee akateemisen profession tutkimukseen. Itse asiassa tiedämme harmillisen vähän akateemisen profession luonteesta ja akateemisen työn erityispiirteistä. Akateemisen profession empiirinen määrittely onkin ollut varsin usein sattumanvaraista ja operationalisointi on tehty tyypillisesti kulloisenkin empiirisen asetelman mukaisesti. Professiomääritelmät ovat vaihdelleet professoraatista kaikkiin akateemista työtä tekeviin. rajausta ei ole kansainvälisissä tutkimuksissa tehty edes korkeakouluorganisaatioiden mukaan, vaan joissain järjestelmissä myös tutkimuslaitoksissa työskentelevät on katsottu osaksi akateemista professiota. (Brennan et al. 2007.) Akateemisen profession intuitiiviset määritelmät poikkeavatkin huomattavasti maittain.

Profession määrittely pelkän akateemisen työn avulla on haastavaa, sillä akateemisen työn määrittely ilman sen ”tuotannollista kontekstia” on vaikeaa (vrt. Weber 2009) ja itse asiassa

123

Johtopäätökset

akateemisen profession määritelmään lähtökohtaisesti sisältyy ajatus profession muodollisen aseman ja vaikutusvallan ylläpidosta (vrt. Macdonald 1995). Tässäkin tutkimuksessa on py-ritty akateemista työtä ja akateemista professiota kuvaamaan kirjallisuuden sekä akateemisille työntekijöille kohdistetun kyselyn avulla. Kyselyn perusjoukko kattoi kuitenkin molemmilla korkeakoulusektoreilla kaikki työsuhteiset opettajat sekä tutkijat, joten empirian avulla voi-daan tehdä joitain päätelmiä suomalaisen akateemisen profession rakenteesta.

Donald Light jr:n (1974) määritelmä akateemisesta professiosta on erityisen osuva, sillä se tavoittaa akateemisen työn universaalin luonteen, mutta tunnistaa myös vapaan ammatin-harjoittajan aseman mahdottomuuden akateemisen profession toimintaan osallistumisessa. Lightin määritelmä nostaa esiin hyvin eri henkilöstöryhmien roolit akateemisen profession toiminnassa. Tohtorintutkinto on välttämätön ehto tieteellisen toiminnan arviointiin osallistumiselle, mutta se ei ole riittävä ehto, sillä sen lisäksi käytännössä edellytetään myös muodollista asemaa yliopistossa. Esimerkiksi vain harva ammattikorkeakoulun yliopettaja osallistuu tieteellisen toiminnan arviointiin ja profession täydentämiseen ja sosialisaatioon (tohtorikoulutus). Muodollinen asema akateemisessa organisaatiossa puolestaan tyypillisesti edellyttää professionaalista toimintaa, joten henkilöt, joilla on tohtorintutkinto ja muo-dollinen pysyvä asema yliopisto-organisaatiossa, vain harvoin ovat passiivisia tieteellisessä toiminnassa ja profession sisäisessä laadunvarmistuksessa sekä tohtorinkoulutuksessa.

Akateemisen profession määrittelyn kannalta yliopisto-organisaatio on keskeisessä roo-lissa. Akateeminen professio määrittyykin paitsi suhteessa muihin professioihin ja valtioon myös suhteessa muihin henkilöstöryhmiin yliopistolla. Nuorten akateemisten rooli on keskeinen määriteltäessä profession rajoja ja privilegioita. Nuoret akateemiset toimivat professionaalisesti katsoen hankalassa asemassa. Toisaalta he tekevät osin samaa työtä (tutkimus) kuin vanhemmat kollegat, toisaalta he taas ovat opiskelijan asemassa, heidän työnkuvansa on suppeampi (opetus ja hallinto), eikä heillä ole muodollisia edellytyksiä osallistua professionaaliseen työhön. Asetelmaa edelleen hämärtää se tosiseikka, että osa nuorista on työntekijöinä muodollisesti virallisen organisaation osana.

Nuorten lisäksi toisen keskeisen limittäisen ryhmän muodostavat määräaikaiset työnte-kijät, joita valtaosa yliopiston työntekijöistä on. Heidän joukossaan on myös tohtorintut-kinnon suorittaneita, joilla on muodollinen pätevyys, muttei riittävän vakiintunutta asemaa yliopisto-organisaatiossa professionaaliseen työhön osallistumiseksi. Tämä heikentää näiden työntekijöiden professioasemaa. (Osatutkimukset 2–5.)

Tärkeä huomio Lightin (1974) määritelmässä on myös akateemisen profession jakautu-minen tieteenaloilleen. Toisaalta tieteenalajakoa voidaan pitää merkkinä profession hajoa-misesta. Toisaalta tieteenalat voidaan mieltää profession kyvyksi sisällyttää uusia avauksia ja aloja oman toimivaltansa alueelle. Akateemisen profession tutkimuksessa painopiste on vähitellen vaihtumassa tieteenalakulttuurien tarkasteluista kohti organisatorista analyysiä. Yhä useammissa tutkimuksissa keskeinen taustamuuttuja on sosioekonominen asema, ei ainoastaan tieteenala. Tässä tutkimuksessa tieteenalatarkastelu on ollut sivuroolissa.

Toiseksi akateemisen profession määrittelyn problematiikkaa tulee lähestyä sen toi-mintaympäristön kautta. resurssiriippuvaisuusteoria (Pfeffer & Salancik 1978) kuvaa erinomaisesti erilaisia toimintaympäristötyyppejä. Suomalaisessa tutkimuksessa näitä ei ole juurikaan hyödynnetty, vaan teoriaa on sovellettu lähinnä riippuvaisuussuhteen kuvaa-miseen (mm. Männistö 2002; Tiilikainen 2007; Antikainen 2002). Tällöin ylitulkinnan ja markkinalogiikan ylikorostamisen vaara on ilmeinen. Akateemisen profession osalta on

124

Elias Pekkola

syytä huomioida se, että profession toimintaympäristö on jakautunut kahteen osaan, joiden toimintalogiikat ovat erilaisia, mutta jotka ovat yhteen liimaantuneita. Näistä toimintaym-päristöistä kumpikaan ei ole avoin markkinatoimintaympäristö.

Korkeakouluissa, erityisesti yliopistoissa, vakaa ja oikullinen toimintaympäristö elävät rinnakkain. Näitä ympäristöjä ylläpitävät toiminnalliset, työnjaolliset, kulttuuriset sekä säädösperusteiset rakenteet. Opetustoiminta tapahtuu edelleen osittain vakaassa sekven-tiaalisessa toimintaympäristössä, johon on sidottu suurin osa profession ydintehtävistä. Tutkimus sen sijaan toimii tyypillisesti kilpailullisessa oligopolissa tai jopa turbulentissa toimintaympäristössä. Yliopistojen henkilöstöön toimintaympäristöjen erot heijastuvat siten, että professionaaliset tehtävät rakentuvat pitkälle tai keskipitkälle aikajänteelle ja rytmittyvät akateemisen vuoden ympärille. Tutkimushankkeisiin liittyvät tehtävät sen sijaan rakentuvat kilpailutetun tai markkinoilta hankitun rahan varaan, ja tutkijoiden työ rytmittyy hankekannan mukaan.

Akateemisen profession toimintaympäristön tarkastelu voidaan tehdä kahdesta eri lähtökohdasta käsin. Analyysin taustalla voidaan teorian ja käytännön tasolla pitää rati-onaaliseen käyttäytymiseen perustuvaa tai kompleksisuutta painottavaa metaparadigmaa (vrt. Stacey 1998, 248–254). Korkeakoulujen toimintaa voidaankin tarkastella kolmesta näkökulmasta.

Toimija tai tutkija, joka tarkkailee yliopistoa opetuksen, opetushallinnon, laadunvarmistuk-1) sen, säännösten ja virkarakenteiden näkökulmasta, tulkitsee toimintaa helposti lineaarisesti syy–seuraus-suhteiden ketjuna, jossa keskeisinä muuttujina ovat yksittäiset päätökset ja johdon toimet. Akateemisen profession ydinammattiryhmiä tarkasteleva tutkija tai käytännön toimija puoles-2) taan tunnistaa nopeasti päätöksenteon sattumanvaraisuuden ja rajoittuneisuuden kompleksissa toimintaympäristössä ja päätyy analyysissään helposti kuvaamaan toimintaa eteenpäin rämpi-misenä tai roskapönttölogiikkana. Akateemisen profession reunalla toimivien työtä tarkasteleva puolestaan hylkää nopeasti näihin-3) kin organisatorisiin päätöksentekomalleihin sisältyvän rationaalisuusolettaman, sillä yksittäisen tutkijan näkökulmasta hänen työnsä ja toimeentulonsa eivät kiinnity organisaation toiminnan tavoitteisiin ja päämääriin. Yksittäinen tutkija on kuitenkin riippuvainen organisaatiosta ja sen päämääristä. Paradoksin muodostaa se, että organisaation reunalla työskentelevä tutkija on au-tonominen toimija ja tekee omat ratkaisunsa. Kuitenkin ratkaisuillaan ja ratkaisuissaan hän sitoo itsensä yhteiseen tietorakenteiseen, sosiaalisiin sääntöihin, rakenteisiin, suhdeverkkoihin ja keskinäisiin rituaaleihin, myytteihin sekä rutiineihin (vrt. Stacy 1996, 211–212) ja jakaa ne näin organisaation kanssa. Kompleksisuusteoria tarjoaa yhden mahdollisen tavan tarkastella tätä problematiikkaa.

Korkeakoulujen vakiintuneen toimintaympäristön (budjettitalous) toimijoiden (esim. professori) toimintaa oikukkaassa toimintaympäristössä (projektitalous) voidaan kuvata varjojärjestelmäksi, jossa legitiimin organisaation jäsenet toimivat organisaation legitiimin toimivallan ulkopuolella noudattaen muita kuin organisaation virallisia sääntöjä. Varjois-sa noudatetaan yksittäisten toimijoiden omia sääntöjä tai muita epävirallisia käytänteitä. Hämärässä tunteet, ystävyys, luottamus ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet ovat suu-remmassa roolissa kuin formaaleissa rakenteissa. (Stacy 1996, 26–27.) Varjojärjestelmä on kuitenkin järjestelmä, joka on kiinnittynyt viralliseen organisaatioon organisaation jäsenien kautta. reunatyövoima (Atkinson 1985) muodostaa käyttövaran ja resurssin varjojärjestel-mälle. Organisatorinen kompleksisuusteoriakaan ei tavoita organisatorisia toimijoita, jotka

125

Johtopäätökset

eivät ole organisaatioiden jäseniä. Tässä avuksi tarvitaan professioteorian käsitteistöä sekä laajempaa toimintaympäristön analyysiä.

Epävarmuuden sietäminen ja käsittely on yksi keskeisistä organisatorisen vallan lähteistä (vrt. Pfeffer 1981, 97–135). Korkeakouluissa epävarmuuden merkitys näkyy kahdella eri tasolla. Ensinnäkin tieteenala-, oppiala- ja yksikkörakenne sekä tukipalveluiden suhde perusyksikköihin ovat alttiita muutoksille, sillä ne perustuvat usein melko arbitraarisille sosiaalisille sopimuksille, eivät useinkaan selkeille teknisille tai funktionaalisille perusteille. Jokaisen yksikön on perusteltava oma oikeutuksensa muuttuvassa organisatorisessa ym-päristössä. Toiseksi organisatoristen yksiköiden lisäksi voidaan epävarmuuden sietämistä tarkastella henkilöstöryhmittäin. Parhaat edellytykset selvitä on niillä henkilöstöryhmillä, jotka onnistuvat organisoimaan toimintansa niin, että ne eivät ole alttiita ympäristön muutoksille, kuten ulkopuolisen rahoituksen määrälle.

Profession edun mukaista on järjestää oma toimintansa siten, että sekventiaaliset muutokset rahoituksessa, nollasummapelin häviöt ja toimintaympäristön turbulenssi eivät kohdistu siihen itseensä. Näin se voi taata suhdannevaihteluista vapaat työskente-lyolosuhteet. Suhdannevaihtelut vaikuttavat siis profession sijasta johonkin muuhun henkilöstöryhmään. Profession edun mukaista on määrittää korkeakouluihin selkeä jako pysyvään ydintyövoimaan ja määräaikaiseen reunatyövoimaan (vrt. Atkinson 1985; 1986). Jako on suomalaisissa yliopistoissa perinteinen ja edelleen voimakas, vaikka sen eduista ei ole näyttöä (ks. Kirves et al. 2010; Kinnunen 2011). Tyypillisesti opetustehtävät ovat olleet Suomessa pysyviä ja tutkimustehtävät alttiita muutoksille12.

Kolmanneksi analysoitaessa akateemista työtä ja professiota julkishallinnon merkitystä toimintaympäristönä ei voida sivuuttaa. Keskeisimmässä roolissa kyseiselle toiminnalle on julkishallinnon asettamat resurssit ja reunaehdot. Professioteoria tarjoaa lähtökohdat täydentää, organisaatioteoreettista (johtamistutkimuksellisia) ja hallinnontutkimuksen lähestymistapaa julkisiin professionaalisiin organisaatioihin, jollaisia suomalaiset yliopistot ovat yliopistolain muutoksenkin jälkeen. Professioteoria on kuitenkin ollut ainoastaan sivuroolissa valtavirtaisessa hallinnontutkimuksessa ja -opetuksessa. Tämä on huolestutta-vaa, sillä julkisen hallinnon ja yhteiskuntarakenteen muuttuessa valtion organisaatiot sekä suoraa valtion rahoitusta nauttivat organisaatiot professionalisoituvat. Suorittavaa työtä tekevien määrä laskee jatkuvasti valtion hallinnossa. Myös suuri osa kuntien menoista kohdistuu professionaalisten palveluiden tuottamiseen. Hallinnon tutkimusta onkin vaivannut ”johtamismania”. Asiantuntijaorganisaatioiden työtä, tehostamista ja tuloksel-lisuutta on tarkasteltu muutosjohtamisen, strategisen johtamisen, henkilöstöjohtamisen, laatujohtamisen tai tulosjohtamisen näkökulmasta. Nämä näkökulmat voidaan nähdä paremminkin konteksteina professionaaliselle työlle kuin itsenäisinä tutkittavina ilmiöinä, jos tutkimuksen päämäärä on kehittää ja tehostaa julkista hallinnointia ja organisaatioita.

Suurin osa verovaroista kuluu julkisten investointien lisäksi viranomaiskoneiston ja asiantuntijapalveluiden ylläpitoon. Tästä seuraa se, että julkisen hallinnon kehittämisessä professionaalisen toiminnan erityisluonnetta ei voida häivyttää johtamisoppien taakse. Professionaaliset arvot toimivat yhtenä merkittävimmistä varjojärjestelmistä julkisten orga-nisaatioiden sisällä johtamisoppien keskittyessä ainoastaan viralliseen organisaatiojärjestel-

12 useissa maissa myös opetustehtävät ovat laajentumisen myötä kurjistuneet ja päätyneet pysyvien urapol-kujen ulkopuolelle (casualisation) (Enders & De Weert 2004; Kogan et al. 1994, 58–59; Kezar 2012).

126

Elias Pekkola

mään. Mannermainen professiokäsitys vahvistaa tätä väitettä, sillä professionaalinen työ on sääntelyn ja resurssoinnin sekä monopolien avulla sidottu voimakkaasti julkiseen sektoriin. Professionaalisuuden painotus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö johtamistutkimukselle olisi tilausta professiotutkimuksen, organisaatiotutkimuksen ja politiikka-analyysin rinnalla. Painotuksesta seuraa kuitenkin se, että esimerkiksi uuden julkisjohtamisen oppeja ja vaiku-tuksia tulee tarkastella paitsi organisatorisina ja palveluiden tuotantoon vaikuttavina, myös professionaalista työtä ohjaavina ympäristötekijöinä. Mikäli tämä näkökulma unohtuu, johdon ja organisaatiosuunnittelun kysymykset sekä palveluntuotannon ongelmat jäävät toiminnasta irrallisiksi ja niiden kehittäminen epäonnistuu.

Professioteoreettisen keskustelun merkitys korostuu uuden julkisjohtamisen ja Suomessa erityisesti tulosjohtamisen kehittämisessä. Akateemisen profession toiminnan muutos on tiukasti kytkeytynyt korkeakoulujen toimintaympäristön muutokseen. Keskeisimmät muu-tospaineet akateemiseen professioon suuntautuvat muiden professioiden tapaan Suomessa julkishallinnon taholta. Julkishallinnon muutos muuttaa oleellisesti akateemisen profession toimintatilaa. Julkishallinnon muutos näkyy akateemisen profession toiminnan muutok-sessa merkittävästi jo ennen 2009 vuoden uutta yliopistolakia. Korkeakoulujen muutos tulosyksiköiksi, lisääntyvä autonomia ja johtamisen mahdollisuudet ovat muuttaneet profession keskeisiä toimintaperiaatteita (vrt. Evetts 2013, 787, 788). Laadunvarmistus on siirtynyt osittain profession ulkopuolelle (esimerkiksi tutkimuksen ja opetuksen kehittämis-yksiköt), johtajien toiminta on eriytynyt professionaalisesta kollegiaalisesta päätöksenteosta (ammattijohtajat, täyspäiväiset akateemiset johtajat) ja yksittäisen profession edustajan toimintatila on kaventunut (yksikön tulostavoitteet, profilointi, strategia).

Kriittisiä äänenpainoja löytyy runsaasti sekä tulosjohtamisen kirouksista että professio-naalisen vallankäytön vahingollisuudesta. rakentavia analyysejä on sen sijaan vain harvassa siitä, kuinka työn organisointia tulisi julkisessa hallinnossa kehittää siten, ettei

professionaalisen työn autonomia vaarannu liiaksi eikä uuden julkisjohtamisen rationaalisuuden 1) rautahäkki vangitse työntekijöitä eikä autonomia tarkoita asiantuntijoiden mielivaltaa ja loputonta tarjontaperustaista menojen kas-2) vua.

Tämän yhtälön ratkaiseminen on hallinnon tutkijoiden ja henkilöstöhallinnon ammat-tilaisten keskeinen tehtävä.

Julkisen hallinnon muutoksen lisäksi keskeinen muutos akateemisen profession toi-mintaympäristössä on korkeakoulutuksen massoittuminen. Massatutkimuksen kehitys on johtanut korkeakouluorganisaatioiden tutkijakunnan paisumiseen, mistä on seurannut korkeakoulujen akateemisen henkilöstön jakautuminen ydintehtäviä hoitaviin professio-naaleihin ja projektitoimintaa ylläpitäviin pätkätutkijoihin (vrt. Hakala 2009).

Akateemisen profession reunoilla työskentelevien henkilöstöryhmien nosto varjoista valoon on tulevaisuuden haaste yliopistojen johdolle. Yliopistojen johtaminen edellyttää akateemisen profession varjojärjestelmän valaisua, jolloin korkeakoulujen epäviralliset valtarakenteet ja reunatyövoima voidaan tehdä avoimesti näkyväksi. Nykyisenkaltainen juridinen toimintaympäristö sekä laajentunut tehtäväkenttä mahdollistavat koreakouluille yritysmäisen tai yrittäjämäisen kehityssuunnan. Yritysmäinen kehityssuunta vie monialayli-opistoja ammattikorkeakoulujen ja teknillisten yliopistojen suuntaan kohti keskusjohtoista byrokratiaa. Yrittäjämäinen kulttuuri puolestaan madaltaisi eroja projektityövoiman ja profession välillä ja tukisi yliopistojen henkilöryhmien välistä vuorovaikutusta.

127

6

KESKUSTELU JA JATKOTUTKIMUS

professioiden AikA ei ole ohi Professiot eivät Parsonsin mielestä saaneet riittävää huomioarvoa 1950-luvun sosiologisella kentällä. Länsimaisen yhteiskunnan tärkeimmiksi toimijoiksi nimitettiin hänen mukaansa varsin usein kapitalismi, yritykset ja liiketalous, joiden lisäksi varsin usein mainintoja saivat tiede ja teknologia. Professiot ovat kuitenkin erityisen tärkeitä länsimaiselle yhteiskunnalle, koska suurin osa tiedon tavoittelusta ja tieteen soveltamisesta sekä vapaasta oppimisesta tapahtuu niiden puitteissa. (Parsons 1954, 34.) Aivan kuten 1950-luvulla, vielä 2010-luvullakin tiede ja teknologia määritellään yleensä talouden, ei professioiden, kontekstissa. uusin keskustelu, jota käydään tieteen ja talouden rajoista, liittyy yrittäjämäiseen yliopis-tokäsitykseen (Clark 1998; 2004), yliopistojen rooliin kansallisissa innovaatiojärjestelmissä (Lundvall 1992) ja tietoperusteisessa taloudessa (Etzkowitz & Leydesdorff 1998) ja näiden kriittiseen analyysiin. Profession työ, arvot ja tavoitteet, hautautuvat helposti järjestelmä- ja johtamispuheen alle.Parsons (1954) kirjoitti jo 1950-luvulla, että tutkimukselle suureksi vahingoksi on ollut dikotominen jaottelu professionaalisiin toimijoihin ja kaupallisiin toimijoihin ja erityisesti saman jakolinjan mukainen jaottelu altruistisiin ja egoistisiin arvoihin. Tämä on johtanut tutkimuksessa joko a) professioiden toiminnan ja muun yhteiskunnallisen toiminnan vas-takkainasetteluun tai b) profession valta-aseman hyväksikäytön tarkasteluun. Vain harvoin professionaalisen toiminnan luonteella on pyritty selittämään organisaatioiden toimintaa tai työn tekemisen esteitä, tehokkuutta ja laatua. Hänen havaintonsa on valitettavasti edel-leen täysin pätevä. Professionaalisen toiminnan vaikutuksia tulisikin tutkia organisaatiotut-kimuksen ja johtamistutkimuksen yhteydessä ja näiden tutkimustraditioiden käsitteistöä tulisi pyrkiä tuomaan lähemmäksi toisiaan. Tulevaisuudessa akateemisen profession tutkimuksen tulisi ottaa vakavasti sen keskeiset on-gelmat, jotka liittyvät professiokäsitteen huolimattomaan käyttöön. Ensinnäkin tutkijoiden tulisi erottaa yliopistot ja akateeminen professio eli professio ja professionaalinen organi-saatio toisistaan. Vain tämän erottelun avulla eri henkilöstöryhmiin ja niiden toiminnan edellytyksiin päästään käsiksi. Toiseksi akateemisen profession ja tieteen arvojen ristiriidat

128

Elias Pekkola

olisi syytä tehdä näkyviksi. Kolmanneksi tutkimuksessa tulisi muistaa, että tieteen ja aka-teemisen profession arvot eivät ole yhteneväiset Väitöskirjatyön tarkoituksena oli avata akateemisen profession käsitettä, valaista korkea-koulujen sisäisiä valtarakenteita, tuottaa lisätietoa keskeisen kansallisen voimavaran toi-minnasta sekä pohtia viimeaikaisten juridisten muutosten vaikutusta akateemisen pro-fession ja muun henkilöstön toimintaan. Tutkimuksen yhteiskunnallista tarvetta silmäl-läpitäen olen osatutkimuksien tuloksien valossa muotoillut viisi keskeistä akateemisen profession toimintaa ja tutkimusta koskevaa väitettä, joista poliittiset päätöksentekijät voivat muodostaa toimintasuosituksia ja tutkijat kehittää uusia tutkimusavauksia. Pro-fessioiden aika ei ole ohi.

Akateemista professiota tulisi tutkia entistä systemaattisemmin professiotutkimuksen näkö-1. kulmasta, jotta korkeakoulujen ammattiryhmien väliset valtasuhteet sekä työnjako olisivat pa-remmin käsitteellistettävissä. Professiotutkimukseen on liittynyt vahvasti vallankäytön teemat. Tämä lienee osaselitys sille, miksi tutkijoiden oma professio ja erityisesti sen suhteet muihin ohjausvoimiin on jätetty useiden tutkimuksien ulkopuolelle. Tälle on todennäköisesti kolme toisiinsa limittyvää syytä. Ensiksi tutkijoiden oman profession tutkimus voidaan tulkita oman pesän likaamiseksi. Korkeakoulututkimus on usein luonteeltaan hyvin soveltavaa ja riippuvais-ta ulkopuolisesta rahoituksesta. Korkeakoulututkimus on toiminut poliittisen ohjauksen ja muutoksien rinnalla muutostendenssien ja uusien diskurssien voimistajana. Nämä diskurssit saattavat olla usein akateemisen profession kannalta sen omaa toimintavapautta rajoittavia (ks. mm. Heiskanen 1992). Toiseksi oman työn ja/tai omien esimiesten tutkiminen on haastavaa. Kolmanneksi tutkimus on erittäin altista kritiikille, sillä jokainen akateeminen jossakin määrin tuntee tutkimuskontekstia.Akateeminen professio toimii muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa sen toiminnan oikeu-2. tus kyseenalaistetaan jatkuvasti. Suomessa vahva valtionrahoitus ja koulutuksen maksuttomuus ovat toistaiseksi luoneet professiolle vakaan toimintaympäristön. Traditionaalisen mannermaisen yliopistokäsityksen muuttuessa myös profession on ryhdyttävä pohtimaan omaa yliopistokäsi-tystään, jotta sen toiminnan oikeutus säilyy. Professiolla on edessään arvovalinta rakentaessaan retoriikkaansa lähitulevaisuudessa. Valitseeko se yritysmäisen konservatiivisen, omia organisato-risia etujaan ajavan lähestymistavan vai pyrkikö se luomaan radikaaliin toimintaan perustuvia in-novatiivisia yrittäjämäisiä toimintaympäristöjä, joissa erityisesti keskiryhmillä (vakaassa asemassa olevat ei professorikuntaan kuuluvat opettajat ja tutkijat) on keskeinen merkitys organisaation menestymisen kannalta (ks. Battilana 2006). Jatko-opiskelijan ja tutkijan rooleja tulee selkeyttää. Jatko-opiskelijakategoria on profession kan-3. nalta hyvä muotoilu, sillä se rajaa ei-väitelleet tutkijat selkeästi profession ulkopuolelle ja alis-teiseen asemaan. Tutkijoiden rooli ei pelkistykään palkalla työskenteleviin jatkokoulutettavien tehtäviin, vaan projekteissa tehdään paljon muuta tutkimusta. Perinteinen akateeminen ura ei voi aueta koko tutkijakunnalle, tästä syystä sen arviointikäytänteiden ja toimintatapojen ulotta-minen koko tutkijakuntaan ei ole perusteltua.

Samaan keskusteluun limittyy myös tohtorin tutkinnon suorittaneiden projektitutkijoiden asema ja rooli yliopistojen tutkimusorganisaatiossa. Yliopistojen tulisikin pohtia avoimesti, siirretäänkö uuden turbulentimman toimintaympäristön riskit reunatyövoiman kannettavaksi, taaten vaikutusvaltaisten profession jäsenten kollegiaaliset oikeudet, vai kehitetäänkö yliopistoja organisaatioina, joissa suuri osa työvoimasta ei ole reunatyövoiman asemassa, profession domi-nanssin menetyksen uhalla.Korkeakoulujen johtamista pitäisi tarkastella entistä selkeämmin professiotutkimuksen näkökul-4. masta. Käsitteet akateeminen ja kollegiaalinen johtaminen johtavat helposti harhaan. Akateemi-nen ja kollegiaalinen johtaminen ovat molemmat yleensä hyvin hierarkkisia ja professiolähtöisiä. Yliopistojen johtamisesta puhuttaessa tulisi entistä voimakkaammin huomio suunnata asian-

129

Keskustelu ja jatkotutkimus

tuntijaorganisaation erityispiirteisiin sekä henkilöstöjohtamiseen. Yliopistot ovat omalaatuinen organisaatio, johon ei voida suoraan soveltaa muissa konteksteissa kehitettyjä teorioita ja johta-misoppeja. Kollegiaalisuuden ja akateemisuuden käsitteet tulisi kuitenkin aina alistaa kriittiselle tarkastelulle, jotta ymmärretään professionaalisen organisaation toimintadynamiikka. Dynamii-kan ymmärtämisen avulla voidaan toisaalta tunnistaa profession etuja yksipuolisesti pönkittävät päätökset ja toisaalta välttää profession työn turha vaikeuttaminen ja varmistaa työn tehokkuus tunnustamalla työn edellytykset ja arvot.Lopuksi empiiriset havainnot pakottavat esittämään kysymykset, mikä on yliopistojen tehtävä 5. ja kuinka yliopistoihin liittyvät henkilöstöpoliittiset linjaukset ottavat huomioon yliopistojen laajentuneen tehtäväkentän. Mikäli yliopistot aikovat kilpailla projektitutkimuksen, selvitys-ten ja arviointien markkinoilla kilpailukykyisin hinnoin, ammattimaisesti ja tehokkaasti, ne joutuvat pohtimaan uudelleen urarakenteitaan ja organisaatiotaan. Tällöin on mahdollista, että yliopistoihin syntyy kaksihaarainen urajärjestelmä, jossa perinteisen akateemisen (opet-tajatutkija) uran rinnalle muodostuu tutkijakehittäjän ura. Mikäli yliopistot taas lähenevät ammattikorkeakoulujen toimintatapaa, on mahdollista, että edellä mainittujen urien rinnalle kehittyy opettajan ura.

tutkimuksellisiA hAAsteitA tulevAisuuteen: tutkijAkysymys

Korkeakouluilla on nykyisessä toimintaympäristössä merkittävästi toimintavaltaa henkilös-töpoliittisissa asioissa. Akateemisella professiolla on oma aktiivinen roolinsa ja intressinsä sen muokkaamisessa. Lyhyellä aikavälillä kaksi edellä mainittuihin seikkoihin liittyvää tut-kimusteemaa vaativat lisätutkimusta. Ensinnäkin profession määrittelyyn läheisesti liit-tyvä tutkijoiden toimenkuvan ja roolin uudelleenjäsentymisen problematiikka edellyttää jatkotutkimusta. Toiseksi korkeakoulujen professionaalisina organisaatioina johtamisen ja tehokkaan työn edellytykset ansaitsisivat lisähuomiota.

Tutkijoiden asema ja rooli yliopistoissa. Väitöskirjaprosessini aikana tulevaisuuden tutkimusky-1) symyksistä yksi on noussut yli muiden: kuinka taata tehokkaalle akateemiselle työlle edellytykset profession, yliopisto-organisaation, valtionhallinnon ja markkinoiden eturistiriitojen puristuk-sissa. Erityisesti mielenkiinto kääntyy yliopisto-organisaatioiden keskeisimpään voimavaraan eli tutkijoihin ja heidän työnsä haasteisiin. Tutkimuksen tärkeyttä korostaa ainakin kolme seikkaa. Tutkijakunnan koko on kasvanut merkittävästi, ja siitä on tullut yliopiston tuloksellisuuden kannalta keskeinen joukko. Johanna Hakala (2009) onkin kutsunut nykyistä yliopistoa mas-satutkimusyliopistoksi. Toiseksi suomalainen yliopistolainsäädäntö sekä reformin yhteydessä muuttunut henkilöstösuhteiden sääntely luovat uudet juridiset puitteet akateemisen työn or-ganisoinnille ja siirtävät vastuuta edustukselliselta järjestelmältä ja valtion henkilöstöhallinnolta yliopisto-organisaatioille.

Henkilöstöjohtaminen yliopistoissa. Kysymys akateemisen profession määrittelystä ja valtasuh-2) teista yliopistoissa on mielenkiintoinen. Kriittisen tarkastelun lisäksi tarvitaan kuitenkin myös soveltavaa tietoa. Lähitulevaisuudessa tulisikin pyrkiä löytämään niitä käytäntöjä, joilla niukke-nevat resurssit saadaan tehokkaaseen käyttöön. Akateemisen työn edellytykset on voitava turva-ta profession valtapyrkimysten, rahoittajien kontrollin ja valtion etujen luomien reunaehtojen puitteissa. Professiotutkimuksen piirissä onkin aivan viime aikoina herätty huomaamaan se, että toimintaympäristön muutoksen myötä professioiden ja professionalismin tutkimuksella on en-tistäkin enemmän annettavaa erityisesti julkisten organisaatioiden tutkimukselle sekä henkilöstö-voimavarojen johtamisen tutkimukselle ja kehitystyölle (Evetts 2011, 138–141). Tutkimuksessa

130

Elias Pekkola

huomio pitäisi kiinnittää erityisesti määräaikaisiin työsuhteisiin1.

Lopuksi voidaan todeta, että yliopistoihin on syntynyt 1980-luvun loppu puolelta alka-en ”tutkijakysymys”. Se on yliopistomaailman työväenkysymys, jossa yhdistyvät työväen laajentumiseen liittyvät sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat. Kysymys syntyi ”opiskelijaky-symyksen” jälkeen tutkimushenkilöstön voimakkaan kasvun ja rahoitusrakenteen synnyn myötä myötä. Profession toimintaa sääntelevä vuosisatainen virkamies- ja yliopistolainsää-däntö ei tavoittanut tutkimushenkilökuntaa monista valtiovallan yrityksistä huolimatta (ks. mm. VM 2003). Tutkijoiden virkasuhteiden ehdot ja toimeentulon tavat jäivät pitkälti professionaalisen ohjauksen varaan. Yksityisellä sektorilla teollistumiseen liittyviä työväen-kysymyksen ratkaisuja alettiin etsiä Suomessa henkilöstöpolitiikan ja -hallinnon keinoin organisaatiotasolla yli puoli vuosisataa kysymyksen synnyn jälkeen 1960–1970 luvuilla (Kettunen 2002). Samoihin aikoihin tutkijakysymys oli vasta vähitellen syntymässä yli-opistoissa.

Analogisesti työväenkysymyksen kehitykseen nähden tutkijakysymystä on lähestytty yhteiskunnallisena ilmiönä. Organisaatiotason välineitä kysymyksen ratkaisemiseksi sen sijaan on tutkittu varsin vähän. ratkaisut liittynevät henkilöstöpolitiikkaan, hallintoon ja johtamiseen. uuden yliopistolainsäädännön myötä virkojen muututtua työsuhteisiksi teh-täviksi osa opetuspainotteisista määräaikaisista tehtävistä vakinaistettiin (yliopiston lehtori -nimikkeen alle), mutta tutkimuspainotteisien tehtävien osalta tietotyöväenkysymys on edelleen ratkaisematta. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tietotyöväen kysymyksen ratkaisun rakenteiden luomisessa kuluu. Tutkimuksella on merkittävä rooli ratkaisujen löytämisen tukemisessa.

1 Työn tuottavuuteen ja tehokkuuteen vaikuttavat akateemisessakin työssä (olivatpa työn päämäärät sitten traditionaalis-akateemisia tai innovatiivis-kaupallisia) työntekijöiden kokemus omasta asemastaan. Työstä suoriutumisen keskeisenä edellytyksenä voidaan pitää työn palkitsevuuden ja vaativuuden tasapainoa. Työn varmuus on keskeinen palkitsevuuden elementti työn arvostuksen ja palkkauksen lisäksi. (Siegrist 1996.) Määräaikaisuus on yksi epätyypillisen ja uuden työn piirteitä. Niihin liitetään ominaisuuksina tyypillisesti heikko palkkaus, tayloristinen kontrolli, ajallinen jatkumattomuus, tilattomuus, vastuu omasta tulevaisuudesta sekä vähäinen autonomia (suomalaisessa kontekstissa ks. Vähämäki 2009; 2003; Kinnunen 2008; Julkunen 2008; Suikkanen & Viinamäki 1999).

Erityisesti koettu työn epävarmuus kuormittaa työntekijää ja vaikuttaa näin pitkittyessään heikentävästi hänen työsuoritukseensa (mm. Sverke et al. 2004; Burchell 2002). Herzbergin (1966) mukaan työn varmuus on yksi työmotivaatiota lisäävistä tekijöistä toisin kuin esimerkiksi palkkaus. Akateemisessa työssä työn sisäisten motivaatiotekijöiden lisäksi tulisikin huomiota kiinnittää myös ulkoisiin tekijöihin, kuten työn varmuuteen. Määräaikaisuuden negatiivinen vaikutus on todettu suomalaisessa yliopisto-työssä erityisesti niiden kohdalla, jotka eivät tee määräaikaista työtä vapaaehtoisesti (Kirves et al. 2010). Määräaikaisuudella ja työn pätkittäisyydellä saattaa siis olla merkitystä sekä Suomen tieteen tasolle että innovaatiojärjestelmän väliselle (tieteen kautta) ja välittömälle (tutkimus- ja kehitystyön kautta) kehi-tykselle.

131

Keskustelu ja jatkotutkimus

Olen pyrkinyt suuntaamaan omaa tutkimustani niin, että keskeisiin jatkotutkimuskysy-myksiin saadaan seuraavien kolmen vuoden aikana konkreettisia vastauksia, jotka osaltaan toivottavasti auttavat tutkijakysymyksen ratkaisussa. Osittain tämän väitöskirjatutkimuksen jälkeisenä tutkimushankkeena käynnistyi vuonna 2012 Tampereen yliopistossa Työsuoje-lurahaston rahoittamana tutkimushanke ”Yliopistojen määräaikaisten tutkijoiden asema ja rooli tietotaloudessa”2.

2 Akateemisen profession liepeillä työskentelevien työn tutkimusta olemme Kuoppalan (Hölttä, Kuoppala & Pekkola 2012) kanssa perustelleet seuraavasti:

[Akateemisen työn jatkuvuuden] vaikutukset ulottuvat myös suomalaisen innovaatiojärjestelmän ke-hitykseen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin suomalaisen yhteiskunnan ja tietotalouden kehittämises-sä. Projekteissa työskentelevien tutkijoiden panos on paitsi akateemisesti myös innovaatiojärjestelmän kannalta merkittävä. Kansallinen innovaatiojärjestelmä on löyhä eri politiikka-alueilla toimivien viran-omaisten, korkeakoulujen ja yritysten muodostama kokonaisuus. Korkeakoulujen ja niiden henkilöstön asemaa sen toiminnassa on kuvattu keskeiseksi arvioitsijoiden (OKM & TEM 2009) ja päättäjien (TTN 2010) toimesta. Laaja-alaisen innovaatiopolitiikan implementointi on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, sillä muodollista ohjaussuhdetta hallituksella ei esimerkiksi yrityksiin ole. Keskeisimmäksi innovaatiopo-litiikan instrumentiksi informaatio-ohjauksen lisäksi muodostuvat erilaiset rahoitusinstrumentit, joista tärkeimpiä ovat Tekesin mutta myös Suomen Akatemian hallinnoimat ohjelmat. (Vrt. OKM & TEM 2009.) Vaikka koko korkeakoulusektorilla työskentelevien tutkijoiden osuus Suomen T&K-henkilöstöstä on ainoastaan 36 %, on se joustava joukko, jonka toimintaan hallituksella on jonkinlainen ohjaussuhde. Korkeakouluissa mikrotasolla keskeisiä innovaatiotyöntekijöitä ovat projektitutkijat.

132

LähteetAarrevaara Timo & Dobson Ian (2013a). Movers and Shakers: Academics as Stakeholders – Do They Control

Their Own Work? Teoksessa Teichler ulrich ja Höhle Eva (toim.) The Work Situation of the Academic Profession in Europe: Findings of a Survey in Twelve Countries. Dordrecht: Springer.

Aarrevaara Timo & Dobson Ian (2013b). Satisfaction guaranteed! A tale of two systems. In: Bentley Peters, Coates Hammish, Dobson Ian, Goedegebuure Leo ja Meek Lynn (toim.). Job satisfaction around the academic world. Advice from the CAP Survey. The Changing Academy (Vol. 7). Dordrecht: Springer.

Aarrevaara Timo & Hölttä Seppo (2008). Changes in the Finnish Academic Profession reflect reforms in Higher Education. ), International Implications of Changing Academic Profession in Japan. The Changing Academic Profession in International, Comparative and Quantitative Perspective. report of the International Conference on the Changing Academic Profession Project, 2008. research Institute for Higher Education, Hiroshima university. International Seminar reports No. 12, 117 – 129.

Aarrevaara Timo & Hölttä Seppo (2007). Massification, Steering-by-results and New Division of Labor. Teoksessa: Locke William & ulrich Teichler (toim.), The Changing Conditions for Academic Work and Careers in Select Countries. Kassel: International Center for Higher education research Kassel. Aarrevaara, Timo, Dobson, Ian ja Elander, Camilla (2009). Brave New World – Higher Education reform in Finland. Higher Education Management and Policy. 21:2 , 89-106.

Aarrevaara Timo & Maruyama Fumihiro (2008). Forces Promoting Higher Education reform. Finland and Japan Comparative Perspective. Teoksessa Aarrevaara Timo ja Maruyama Fumihiro (toim.). university reform in Finland and Japan. Tampere: Tampere university Press.

Aarrevaara Timo & Pekkola Elias (2012). A comparative perspective on the work content of academic profession. Teoksessa Sakari Ahola ja David Hofman (toim.) Higher Education research in Finland. Emerging Structures and Contemporary Issues. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuksen seura.

Aarrevaara Timo & Pekkola Elias (2010). Muuttuva akateeminen professio Suomessa – maaraportti. Higher education finance and management series. Tampere: Tampere university Press.

Aarrevaara Timo, Dobson Ian & Pekkola Elias. (2011). CAPtive academics: An examination of the binary divide in Finland. Teoksessa: William Locke, William K. Cummings & Donald Fisher (eds.) Changing Governance and Management in Higher Education: The Perspectives of the Academy. Dordrecht: Springer.

Abbott Andrew (1988). The System of Professions. An Essay on the Division of Expert Labor. Chicago: The university of Chicago Press.

Abbott Andrew (2001). Chaos of Disciplines. Chicago: The university of Chicago Press.Ahola Sakari & Jussi Välimaa (toim.) (2002). Heimoja, hengenviljelyä ja hallintoa. Jyväskylä: Koulutuksen

tutkimuslaitos.Aittola Helena & Marttila Liisa (toim.) (2010). Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset

yhteisöt ja muutos. rAKE-yhteishankkeen (2008–2009) loppuraportti. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö

Aittola Tapio (1985). Tieteellinen ja Hallinnollinen rationaalisuus yliopistoyhteisössä. Teoksessa: Marin Marjatta, Konttinen Esa & Aittola Tapio (toim). Keskustelua yliopistobyrokratiasta. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksen julkaisuja 31/1985. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 1-27

Akiyoshi Yonezama. (2009). The internationalization of Japanese Higher Education: Policy debates and realities. Nagoya Journal of Higher Education 9:2009. Saatavilla: http://www.cshe.nagoya-u.ac.jp/publications/journal/no9/13.pdf

Alasuutari Pertti (2006). Suunnittelutaloudesta kilpailutalouteen: Miten muutos oli ideologisesti mahdollinen. Teoksessa: risto Heiskala and Eeva Luhtakallio (eds.): uusi jako: Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta? Helsinki: Gaudeamus

Alkula Tapani, Pöntinen Seppo ja Ylöstalo Pekka (1994). Sosiaalitutkimuksen Kvantitatiiviset Menetelmät. Helsinki: WSOY.

Althbach Phillip G. (1991). The Academic Profession. Teoksessa: Althbach Philliph G. (toim.) International Higher Education: An Encyclopedia, 23 - 46. New York : Garland.

133

Lähteet

Althbach Phillip G. (1998). Comparative Higher Education: Knowledge, the university, and Development. Norwood, N.J.: Ablex.

Altbach Philip (1979). Comparative higher education: research trends and bibliography. London : Mansell.

Altbach Philip (1980). The Crisis of the Professoriate, Annals of the American Academy of Political and Social Science 448 (March 1980): 1-14.

Altbach Philip G., Gumport Patricia & Johnstone Bruce (2001). In Defense of American Higher Education. Baltimore, Md: Johns Hopkins university Press.

Altbach Phillip, reisberg Liz, Iván Pacheco (2012). Academic remurations and Contracts: Global Trends and realities. Teoksessa: Altbach Phillip, reisberg Liz, Yudkevich Maria, Androushachak Gregory & Iván Pacheco. Paying the professiorate. A Global Comparison of Compensation and Contracts. 3-20. New York & London: routledge.

Althusser Louis (1984). Ideologiset Valtiokoneistot. Helsinki: Kansankulttuuri. Anastasi Anne & Susanna urbina (1997). Psychological Testing. upper Sadel river: Prentice-Hall Inc.Antikainen Pekka (2002). Korkeakoulupoliittista vallankäyttöä oppimassa: tapausesimerkkinä ammattikor-

keakoulujen vakinaistamis- ja laajentumisprosessi vuosina 1995-2000. Acta universitatis Tamperensis : 897. Tampere: Tampere university Press.

Anttiroiko Ari-Veikko (2004). Yhteiskuntavastuu ja määrittelyprosessit. Teoksessa Järvinen raija (toim.).Yhteiskuntavastuu, näkökulmia yhteiskuntavastuuseen. Vammalan kirjapaino: Vammala.

Arendt Hannah. (1958). The Human Condition. Chicago: university of Chicago Press, 1958Arimoto Akira (2008). International Implications of Changing Academic Profession in Japan. The Changing

Academic Profession in International, Comparative and Quantitative Perspective. report of the International Conference on the Changing Academic Profession Project, 2008. research Institute for Higher Education, Hiroshima university. International Seminar reports No. 12, 2 – 31.

Ash Mitchell G. (2006). Bachelor of What, Master of Whom? The Humboldt Myth and Historical Transformation of Higher Education in German-Speaking Europe and the uS. European Journal of Higher Education. 41: 2, 245-267.

Ashby Eric & Anderson Mary (1966). universities: British, Indian, African. Cambridge: Harvard university Press.

Atkinson John (1985). Flexibility, uncertainty and Manpower Management. IMS report; 89. Brighton: Institute of Manpower Studies.

Atkinson, John (1986). The Flexible Workforce: Ostriches or Opportunists?. Manpower Policy and Practice, 1: 4.

Autio Veli-Matti (2008). Professorin viran ja arvon kehitys Suomesa. Ellonen Leena (toim) (2008). Suomen professorit 1640-2007 = Finlands professorer 1640-2007.Helsinki : Professoriliitto. Saatavilla: http://www.professoriliitto.fi/@Bin/24978/Microsoft+Word+-+PrOFESSOrIN+VIrAN+JA+ArVON+KEHITYS+SuOMESSA.pdf

Battilana Julie (2006). Agency and Institutions: The Enabling role of Individuals’ Social Position. Organizations 13:5, 653–676.

Becher Tony (1989). Academic Tribes and Territories. Intellectual Enquiry and the. Cultures of Disciplines. Milton Keynes: The Society for research into Higher Education.

Becher Tony (1987). The Diciplinary Shaping of the Profession. Teoksessa Burton Clark (toim.). The Academic Prfession. National, Diciplinary & Institutional Settings. Berkley: university of California Press.

Becher Tony & Paul r. Trowler (2001). Academic Tribes and Territories. Intellectual Enquiry and the. Cultures of Disciplines. 2nd edition. SrHE and Open university Press: Buckingham.

Ben-David Joseph (1992). Centers of Learning, Britain,France, Germany, united States. London: Transaction Publishers.

Ben-David Joseph. (1972). The profession of science and its powers. Minerva10:3, 362.Bennion Alice and Locke, William (2010). The early career paths and employment conditions of the academic

profession in seventeen countriees. European review 18:1, S7-S33.

134

Elias Pekkola

Bentley Peter & Kyvik Svein (2011). Academic staff and public communication: a survey of popular science publishing across 13 countries. Public understanding of Science 20: 1, 48-63.

Berlin Isaiah (1958). Two Concepts of Liberty. Teoksessa: Henry Hardy (2002) (toim). Isaiah Berlin Liberty Incorporating Four Essays on Liberty. Oxford: Oxford university Press.

Berdahl robert (1990). Academic freedom, autonomy and accountability in British universities. Studies in Higher Education 15(2), 169-180.

Bertilson Margareta (1990). The welfare state, professions and citizens. Teoksessa: Torstendal rolf ja Michael Burrage. The Formation of Professions. London: Sage.

Biglan Athony (1973a) The characteristics of subject matter in different subject areas, Journal of Applied Psychology, 57, 195-203.

Biglan Athony (1973b). relationships between subject matter characteristics and the structure andoutput of university departments, Journal of Applied Psychology, 57, 204-213.

Birnbaum robert (1988). How colleges work. The cybernetics of academic organization and leadership. San Francisco: Jossey-Bass Publisher.

Birnbaum robert (2001). Management fads in higher education : where they come from, what they do, why they fail. San Francisco : Jossey-Bass.

Birnbaum robert (2000). Policy scholars are from venus; policy makers are from mars. The review of Higher Education 23:2, 119-132.

Blau Peter (1973). Organization of academic Work. New York: Willey.Blomqvist Carita (2007). Avoin Koordinaatiomenetelmä Euroopan unionin Koulutuspolitiikassa. Acta

universitatis Tamperensis; 1205. Tampere: Tampere university Press. Bolman Lee ja Joan Gallos (2011). reframing Academic Leadership. The Jossey-Bass Higher and Adult

Education Series. San Francisco: Jossey-Bass.Boyer Ernest, Altbach Philip ja Whitelaw Mary (1994). The Academic Profession: An International Perspective. Princeton: The Carnegie Foundation for the Advancement of

Boyer Ernest, Altbach Philip & Whitelaw Mary (1994). The Academic Profession: An International Perspective. Princeton: The Carnegie Foundation for the Advancement of

Brante Thomas (2010). State Formation and the Historicall Take-off of Continental Professional Types: the Case of Sweden. Teoksessa Svensson Lennart ja Evetts Julia (toim.). Sociology of professions: Continental and Anglo-Saxon traditions. Göteborg: Bokförlaget Daidalos.

Brennan John. (2007). On researching ourselves: the difficult case of autonomy in researching higher education. Teoksessa Kayrooz, Carole & Akerlind, Gerlese & Tight, Malcolm (Eds.) Autonomy in social science university research: The view from united Kingdom and Australian universities (s. 167-182). Oxford: Elsevier.

Brennan John (2008). The Academic Profession and Increasing Expectations of relevance. Pp 19 – 28. Teoksessa: Kogan Maurice & ulrich Teichler (eds.) Key Challenges to the Academic Profession. Paris & Kassel : uNESCO Forun on Higher Education research and Knowledge and International Center for Higher Education research Kassel.

Brint Steven (1994). In an Age of Experts : the Changing role of Professionals in Politics and Public Life. Princeton: Princeton university Press.

Bruyn Severyn (2009). Civil Economy : Transforming the Marketplace in the Twenty-First Century. Ann Arbor: university of Michigan Press.

Burchell Brendan (2002). The prevalence and distribution of job insecurity and work intensification. Teoksessa Burchell, Brendan, Lapido, David & Frank Wilkinson (toim.): Job Insecurity and Work Intensification, 61-76. London & New York: routledge.

Burrage Michael, Jarausch Kondrad & Siegrist Hannes (1990). An actor-based framework for the study of the professions. Teoksessa: Burrage Michael ja Thorstendahl rolf. Professions in Theory and History. London: Sage.

Cavalli Alessandro & Teichler ulrich (2010). The Academic Profession: A Common Core, a Diversified Group or an Outdated Idea. European review 18:Supplement 1. S1-S5.

135

Lähteet

Cherniss, Joshua & Hardy Henry (2009). Isaiah Berlin, The Stanford Encyclopedia of Philosophy, Edward N. Zalta (ed.), Fortcoming. Viitattu 26.11.2008, http://plato.stanford.edu/archives/spr2009/entries/berlin/

Clark Burton (toim.) (1987a). The Academic Profession. National, Disciplinary and Institutional Settings. Berkley: university of California Press.

Clark Burton (1987b). The Academic Life, Small Worlds, Different Worlds. NJ: Carnagie Foundation for the Advancement of Teaching.

Clark Burton (1987c). Conclusions. Teoksessa: Clark Burton (toim.). The Academic Profession. National, Disciplinary and Institutional Settings. Berkley: university of California Press.

Clark Burton (1998). Creating Enterpreneurial universities, Organizational Pathways of Transformation. Oxford: Elsevier science Ltd.

Clarck Burton (1973). Development of Sociology of Higher Education. Sociology of Education 46 (winter): 2-14. uudelleen julkaistu teoksessa: Gumport Patricia (toim.) (2007) Sociology of Higher Education. Contributions and Their Context. 3-16. Baltimore: The John Hopkins university Press.

Clark Burton, (1983). The Higher Education System. Academic organization in cross-national perspective. Berkley: university of California Press.

Clark Burton (2007). The Note on Pursuing Things That Work. Teoksessa Gumport Patricia (toim.) Sociology of Higher Education. Contributions and Their Context. Teoksessa: Baltimore: The John Hopkins university Press.

Clark Burton. (1984). The organizational conception. Teoksessa Clark Burton (toim.), Perspectives on higher education (pp. 106-131). Berkeley: university of California Press.

Clark Burton (2004). Sustaining change in universities : continuities in case studies and concepts. Maidenhead, England : Society for research into Higher Education & Open university Press.

Cloete Nico & Maassen Peter (2004). Global reform Trends in Higher Education. Teoksessa: Transformation of Higher Education.Global Pressures and Local realities in South Africa. Nico Cloete, Peter Maassen, richard Fehnel, Teboho Moja, Helene Perold ja Trish Gibbon (toim.). Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.

Collins randall (1990). Changing Conceptions in the Sociology of Professions. Teoksessa: Torstendal rolf ja Michael Burrage. The Formation of Professions. London: Sage.

Dahl robert (1986). Power as Control of Behavior. Teoksessa: Lukes Steven (toim) Power. Oxford : Blackwell

Dale Angela (2009). Quality issues with survey research. Teoksessa: The Secondary Analysis of Survey Data. Vol 1. London:Sage.

Dale Angela, Arber Sara & Procter Mike (2009). An introduction to secondary analysis. Teoksessa: The Secondary Analysis of Survey Data. Vol 1. London:Sage.

Dale Angela, Wathan Jo & Higgins Vanessa (2008). Secondary Analysis of Quantitative Data Sources. Teoksessa: Alasuutari Pertti ja Bickma Leonard (toim.), Sage Handbook of Social research Methods. London: Sage.

Decramer Adelie, Smolders Carine, Vanderstraeten Alex, Christiaens Johan & Desmidt Sebastian (2012). External pressures affecting the adaptation of employee performance management in higher education institutions. Personnel review 41:6, 686-704.

Deci Edward & rayan rIchard (2000). Intrinsic and Extrinsic Motivations: Classic Definitions and New Directions. Contemporary Educational Psychology 25, 54–67.

Deem rosemary, Hillyard Sam & reed Michael (2007). Knowledge, Higher Education, and the New Managerialism. The Changing Management of uK universities. Oxford: Oxford university Press.

Dixon Howart & Suckling John (1996). Outcome Measures in Higher Education pp 47-56. In Peter Smith (edit.), Measuring Outcome in the Public Sector. London: Taylor & Francis Ltd.

Dressel Paul & Mayhew Lewis (1974). Higher Education as a Field of Study. The Emergence of Profession. San Francisco & London: Jossey Bass Publishers.

Drucker Peter 1(985). Innovation and Entrepreneurship. New York: Harper & row.

136

Elias Pekkola

Dobson Ian, Goedegebuure Leo & Meek Lynn (toim). Job satisfaction around the academic world. Advice from the CAP Survey. Dordrecht: Springer

Edwards M. (2001). university governance: a mapping and some issues. Konferenssiesitelmä. Lifelong learning network national conference. Canberra: university of Canberra.

Elliot Phillip (1972). The Sociology of the Professions. New York: Herder & Herder.Ellonen Leena (toim) (2008). Suomen professorit 1640-2007.Helsinki: Professoriliitto.Enders Jürgen (ed.) (2001). Academic Staff in Europe. Changing Contexts and Conditions. Greenwood

Studies in Higher Education. Westport: Greenwood PressEnders Jürgen (2000). Academic staff in Europe: Changing employment and working conditions.

Teoksessa Malcolm Tight (toim.) Academic Work and Life: What it is to be an Academic, and How this is Changing. International Perspectives on Higher Education research, Volume 1. Emerald Group Publishing Limited.

Enders Jürgen (2005). Border crossings: research training, knowledge dissemination and the transformation of academic work. Higher Education 49, 119-133.

Enders Jürgen (1999). Crises? What crises? The academic profession in the ‘knowledge’ society. Higher Education 38, 71 – 81. Kluwer Academic Publishers.

Enders Jürgen (2006). The Academic Profession. Teoksessa: Forest James J.F. ja Phillip G. Altbach (toim.), International Handbook of Higher Education. Dordrecht: Springer.

Enders Jürgen (2002). Looking back: Higher Education reform in Germany. German Policy Studies/Politikfeldanalyse 2:3, 1-32.

Enders Jürgen & Egbert de Weert (2004). Science, Training and Career: Changing Modes of Knowledge Production and Labour Markets. In: Higher Education Policy 17:2,135-152.

Esping-Andersen Gøsta (1991). The Three Worlds of Welfare Capitalism. Cambridge: Polity Press & Princeton: Princeton university Press.

Eriksson-Piela Susan (2003). Tunnetta, tietoa vai hierarkiaa. Acta universitatis Tamperensis 929. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

Eräsaari Leena (2002). Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Helsinki: Gaudeamus.Eräsaari risto (1985). Turvavaltion taustaa: johdanto suomenkieliseen laitokseen. Teoksessa: Hirsch Joakim.

Turvavaltio : “Saksan malli”, sen kriisi ja uudet yhteiskunnalliset liikkeet. Tampere: Vastapaino.Eräsaari risto (1996). Keskustelua asiantuntijapositionmuotoutumisesta. Jyväskylän yliopiston työpapereita

94. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.Erätuuli Matti, Leino Jarkko & Yli-Luoma Pertti (1994). Kvantitatiiviset analyysimenetelmät ihmistieteissä.

Helsinki: KirjayhtymäEskola Seikko (2000). Professorit Suomen historiassa ja yhteiskunnassa. Teoksessa Suomen Professorit. Veli-

Matti Autio (toim.) Helsinki: Professoriliitto.Etzioni Amitai (1964). Modern Organizations. Englewood Cliff: Prentice-Hall.Etzioni Amitai (1968). Nykyajan organisaatiot. Suomennos randel Seppo. Helsinki: Tammi.Etzkowitz Henry & Leydesdorff Loet (1998). The endless Transition: A ”Triple Helix” of university-industry-

govern ement relations. Minerva 36: 203-208. Kluwer Academic Publishers.Etzkowitz Henry (2003) Innovation in Innovation: The Triple Helix of university-Industry-Government

relations. Social Science Information 42: 293.Etzkowitz Henry (2010). Polyvalent Knowledge and the Entrepreneurial university: A Third Academic

revolution? Critical Sociology 36:4, 595-609. Evetts Julia (2011). A new professionalism? Challenges and opportunities. Current Sociology. 59:4, 406-

422.Evetts Julia (2010). reconnecting Professional Occupations with Professional Organiications: risks and

opportunities. Teoksessa Svensson Lennart ja Evetts Julia (toim.). Sociology of professions: Continental and Anglo-Saxon traditions. Göteborg: Bokförlaget Daidalos.

Evetts Julia (2013). Professionalism: Value and ideology Current Sociology 61:5-6, 778-796

137

Lähteet

Farnhamn David (toim.) (1999b). Managing Academic Staff in Changing university Systems, International Trends and Comparisons. Buckingham: The Society for research into Higher Education & Open university Press.

Farnham David (1999a). Managin universities and regulating Academic Labour Markets. Teoksessa: Farnhamn David (toim.), Managing Academic Staff in Changing university Systems, International Trends and Comparisons. Buckingham: The Society for research into Higher Education & Open university Press.

Farnhamn David (1999c). Towards the Flexi-university. Teoksessa: Farnhamn David (toim.), Managing Academic Staff in Changing university Systems, International Trends and Comparisons. Buckingham: The Society for research into Higher Education & Open university Press.

Faulconbridge James r & Muzio Daniel (2012) Professions in a globalizing world: Towards a transnational sociology of the professions. International Sociology, 27:1, 136-152.

Finkelstein Martin (2008). The American Faculty: The restructuring Academic Work and Careers Baltimore, MD: Johns Hopkins university Press.

Finkelstein Martin (2010). Diversification in the Academic Workforce. The Case of uS and implications for Europe. European review 18:Supplement 1. S141-S156.

Finkelstein Martin (2003). The Morphing of the American Academic Profession. Liberal Education (fall), 6-15.

Foucalt Michel (1986). Disciplinary Power and Subjection. Teoksessa: Lukas Steven (edit), Power. Oxford: Basil Blackwell Ltd.

Foucault Michel (2005). Tarkkailla ja rangaista. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.Freidson Elliot (1970). Profession of Medicine: A study of the Sociology of applied Knowledge. New York:

Dodd, Meud and Company Inc.Freidson, Elliot (1983) The theory of professions: State of the art. Teoksessa Dingwall robert ja Lewis Phillip

(toim.). The Sociology of the Professions. London: MacMillan. Freidson Elliot (1986). Professional Powers. A study of the Institutionalizing of Formal Knowledge. Chicago:

university of Chicago Press.FSD (2008). Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedearkisto. Menetelmätietovaranto KvantiMOTV.

Viitattu 26.11.2008. http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/mittaaminen/luotettavuus.htmlFuller Steven (2008). What price autonomy? Public vs. private sector solutions to the maintenance of

intellectual freedom in higher education. Luento. Korkeakoulututkimuksen X juhlasymposium: Kilvoittelusta kilpailuun. 25.8.2008 Jyväskylä.

Helander Voitto (1993). Professiot ja julkisvalta. Helsinki: Painatuskeskus.Helberg Inga (1978). Studier i professionell organisation. En professions teori med tillämpning på

veterinäryrke. Monografier utvinga av Sociologiska Institutionen vid Göteborgs universitet nr 20. Göteborg: Göteborgs universitet.

Herzberg Frederick (1966). Work and the nature of man. Cleveland. OH: Holland.Gappa Judith (1984). Part-Time Faculty: Higher Education at a Crossroads (Ashe Eric Higher Education

reports).Gartmann David (1999) Marx and the labour process: an interpretation. Critical Sociology 25(2/3):

384–403.Gibbons Michael et al. (1994) The new production of knowledge : the dynamics of science and research in

Los Angeles, CA : Sage.Giroux Henry (2009). Democracy’s Nemesis: The rise of the Corporate university. Cultural Studies/Critical

Methodologies, 9(5), 669-695Goffman Erving (1974). Frame Analysis: An essay on the organization of experience. Cambridge: Harvard

university Press.Gordon George & Whitchurch Celia (2007). Managing Human resources in Higher Education: The

Implications of a Diversifying Workforce. Higher Education Management and Policy 19 (2), 135–155.Gorman Elisabeth & Sandefur rebecca (2011). “Golden Age”, Quiescence, and revival: How Sociology of

Professions Bacame the Study of Knowledge-Based Work. Work and Occupations 2011 38:3 275-302.

138

Elias Pekkola

Gornitska Åsa & Maassen Peter (2000). Hybrid steering approaches with respect to European higher education.Higher Education Policy. 13:3, 267-285.

Goode William J (1957). Community Within a Community: The Professions. American Sociological Review 22:2, 194-200.

Goode William (1969). The theoretical limits of professionalization. Teoksessa: Etzioni Amitai (toim.) The Semi-Professions and their organization. New York: The Free Press.

Grint Keith (1998). The Sociology of Work : an Introduction. Cambridge: Polity Press. Gumport Patricia (2007). Sociology of Higher Education: Evolving Field. Teoksessa: Gumport Patricia

(toim.) Sociology of Higher Education. Contributions and Their Context. 17-51. Baltimore: The John Hopkins university Press.

Haapakorpi Arja (2009). Sulkeuman ja neuvottelun ehdoilla – asiantuntija-aseman rakentuminen työelämässä. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiologian laitos.

Haapakorpi, Arja (2008). Tohtorien varhaiset urat työmarkkinoilla ja tohtorikoulutuksen merkitys työelämässä. Helsinki: Aarresaari, Hermes.

Hakala Johanna (2009). Academic Cultures in the Finnish Mass research university. Acta universitatis Tamperensis 1400. Tampere: Tampere university Press, Tampere.

Hakala Johanna Kaukonen, Erkki Nieminen Mika & Ylijoki Oili-Helena (2003). Yliopisto - Tieteen kehdosta projektimyllyksi? Yliopistollisen tutkimuksen muutos 1990-luvulla. Helsinki: Gaudeamus.

Halfpenny Peter & rocter rob (2011). Special Issue on e-Social Science. Social Science Computer review, 27:4.

Hannan Michael & Freeman John (1977). The Population Ecology of Organizations. American Journal of Sociology 82:929-964.

Hannan Michael & Freeman John (1984). Structural Inertia and Organizational Change. American Sociological review 49:149-164.

Harisalo risto (2008). Organisaatioteoria. Tampere: Tampere university Press. Harland Tony, Tidswell, Toni Everett, David, Hale, Leight & Pickering, Neil (2010) Neoliberalism and the

academic as critic and conscience of society. Teaching in Higher Education. Vol.15(1), Feb 2010, pp. 85-96.

Hanken (2014). http://www.100.hanken.fi/history/play. Luettu 23.4.2014.Harrinvirta Markku Olavi (2000). Strategies of Public Sector reforms in the OECD Countries. Saarijärvi:

Gummerus Printing Harwood Jonathan (2010). understanding Academic Drift: On the Institutional Dynamics of Higher

Technical and Professional Education. Minerva 48:413–427.Haskell Thomas (1996). Justifying the rights of Academic Freedom in the Era of Power/Knowledge.

Teoksessa: Menand Louis (toim.) The Future of Academic Freedom. Chicago: The university of Chicago Press.

Hegedus Andras (1976). Socialism and Bureaucracy. London: Allison & Busby. Heiskala risto (2006). Kansainvälisen toimintaympäristön muutos ja Suomen yhteiskunnallinen muutos.

Teoksessa: risto Heiskala & Eeva Luhtakallio (toim.): uusi jako. Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta? Helsinki: Gaudeamus.

Heiskala risto (2011) Suomalainen yliopisto II maailmansodan jälkeen. Yhteiskuntapolitiikka 75:1, 92-97.

Heiskanen Ilkka (1992). Yhteiskuntatieteet, käytännön yhteiskuntateoria ja maamme älyllinen ilmasto. Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkimuksia 59. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Henkel Mary (1997). Academic values and the university as corporate enterprise. HigherEducation Quarterly 51:2, 134–143.

Henkel Mary (2007). Shifting Boundaries and the Academic Profession. Pp 191 – 206. Teoksessa: Kogan Maurice & ulrich Teichler (eds.) Key Challenges to the Academic Profession. Paris & Kassel : uNESCO Forun on Higher Education research and Knowledge and International Center for Higher Education research Kassel.

139

Lähteet

Herrington TyAnna (2010). Intellectual Property on Campus: Students’ rights and responsibilities. Carbondale: Southern Illinois university Press

Heikel Ivar (1940). Helsingin yliopisto 1640-1940. Helsinki: Otava.Helander Voitto (1998). Kolmas sektori. Helsinki: Gaudeamus.Henderson Algo (1966). Higher Education A Field of Study in the university. In Dadson D. (edit). On

Higher Education. Toronto: university of Toronto Press. Hietamäki Tapani (2009). Johdatus Weberin tieteeseen ja politiikkaan. Teoksessa: Max Weber. Tiede ja

politiikka. Kutsumus ja ammatti. Tampere: Vastapaino Hirsch, Joachim (1983) Turvavaltio : “Saksan malli”, sen kriisi ja uudet yhteiskunnalliset Tampere :

Vastapaino.Hughes Everett (1958). Men and their Work. Glencoe: Free Press.Hughes Everett (1963). The Professions. Daedelus 92:4, 665-668.Hume David (1742). Esseys, Moral and Political, vol 2. Edinbourgh: A. Kincaid. Saatavissa: <http://www.

econlib.org/library/LFBooks/Hume/hmMPL40.html#cc1Hölttä Seppo (2010). The Finnish Higher Education System: From Servant of Society to Key Actor. Teoksessa:

Yuzhuo Cai & Kivistö Jussi (toim.) The Challenges and Experience in the Post-massification Era. 2010 Sino-Finland Symposium Conference Proceeding, 20-34. Tampere: Higher Education Finance And Management Series.

Hölttä Seppo (2000). From Ivory Towers to regional Networks in Finnish Higher Education. European Journal of Education, Vol 35, No. 4, 465-474.

Hölttä Seppo, Kivistö Jussi & Kohtamäki Vuokko. (2011). Ehdotus yliopistojen rahoitusmallin kehittämistarpeista. Helsinki: Opetus ja kulttuuriministeriö.

Hölttä Seppo, Kuoppala Kari & Pekkola Elias (2012). Määräaikaisten tutkijoiden rooli ja asema tietotaloudessa. Julkaisematon tutkimussuunnitelma.

Høstaker roar (2000). Policy Change and the Academic Professions. Teoksessa Kogan, Hirsch Joachim (1983). Turvavaltio: Saksan Malli , Sen Kriisi Ja uudet Yhteiskunnalliset Liikkeet. Tampere: Vastapaino.

Irvine John, Miles Ian & Evans Jeff (1979). Introduction: Demystifying Social Statistics. Teoksessa: Irvine John, Miles Ian ja Evans Jeff (toim.). Demystifying Social Statistics. London: Pluto Press Limited.

Johnson Terrence (1995). Govermentability and the Institutionalization of expertise. Teoksessa: Johnson Terrence, Larking Gerald ja Saks Michael (toim.). Health Profession and the State in Europe. London: routledge.

Johnson Terrence (1972). Professions and Power. London: Macmillan.Jongbloed Ben (2003). Marketisation in Higher Education, Clark's Triangle and the Essential Ingredients of

Markets. Higher Education Quarterly, 57:2, 110-135.Julkunen raija (2006) Kuka Vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Stakes. Gummerus:

Helsinki.Julkunen raija (2008). uudentyön paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosesseista. Vastapaino:

Tampere.Juppo Virpi (2011). Muutoksen Johtaminen Suomalaisessa Yliopistouudistuksessa rehtoreiden Näkökulmasta.

Acta Wasaensia, nro 235. Vaasa: Vaasan yliopisto. Kallioinen Mika (1999). Professoriliitto 1969-1999 : kolme vuosikymmentä tieteen ja ammattikunnan

puolesta / Mika Kallioinen. Helsinki : Professoriliitto.Kallio Kirsi-Marja (2014). Ketä kiinnostaa tuottaa tutkintoja ja julkaisuja liukuhihnaperiaatteella...?” -

Suoritusmittauksen vaikutukset tulosohjattujen yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan työhön. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja A-1:2014. Turku: Turun kauppakorkeakoulu.

Kallo Johanna (2009). OECD education policy. A comparative and historical study focusing on the thematic reviews of tertiary education. Jyväskylä: Kasvastustieteellinen seura.

Kankaala Kari, Kaukonen Erkki, Kutilahti Pirjo, Lemola Tarmo, Nieminen Mika & Välimaa Jussi (2004). Yliopistojen kolmas tehtävä? Helsinki: Edita Publishing.

140

Elias Pekkola

Karabel Jerome and A. Halsey (1977). Power and Ideology in Education. New York: Oxford university Press.

Kauko Jaakko (2011). Korkeakoulupolitiikan dynamiikat Suomessa. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 239. Helsinki: Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos.

Kaukonen Erkki & Välimaa Jussi (2010): Yliopistopolitiikan ja rakenteellisen kehittämisen taustoja. Teoksessa: Aittola Helena & Marttila Liisa (toim.): Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos. rAKE-yhteishakkeen (2008-2009) loppuraportti. Helsinki: Opetusministeriö.

Kekäle Jouni (1997). Leadership Cultures in Academic Departments. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 26. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Kenway Jane & Langmead Diana . (2000) Fast capitalism, fast feminism and some fast food for thought. teoksessa: Ali, S. et al (eds), Global feminist politics: Identities in a changing world. London: routledge.

Kerr Clark (1963): The Idea of a Multiversity. Teoksessa: Kerr Clark (toim.). The uses of the university, Cambridge, Mass ja London: Harvard university Press.

Keränen Marja. (1998). Kansallisvaltion Kielioppi. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kettunen Pauli (2002). Työväenkysymyksestä henkilöstöpolitiikkaan. Teoksessa Antti Kuusterä (toim.):

Suuryritys ja sen muodonmuutos. Partekin satavuotinen historia. Helsinki: Partek Oyj.Kezar Adrianna (2012) Needed policies, practices and values. Creating a culture to support and professionalize

non-tenure track faculty. .Teoksessa Kezar Andrianna (toim.) Embracing non-tenure track faculty. Changing campuses for the new faculty majority. 2-28.New York & London: routledge.

Kinnunen Merja (2008). Mitattu, laskettu ja punnittu tutkijan työ. Lempiäinen, Kirsti & Löytty, Olli & Kinnunen, Merja (toim.). Tutkijan kirja. Tampere: Vastapaino.

Kinnunen ulla, Mauno Saija, Mäkikangas Anne ja Nätti Jouko (2011). Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia? Teoksessa P. Pietikäinen (toim.), Työstä, jousta ja jaksa. Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus. Helsinki: Gaudeamus.

Kirves Kaisa, Kinnunen, ulla, Mauno Saija, Mäkikangas Anne, rantanen Johanna, Siponen Katri, & Nätti Jouko (2010). Työn piirteet ja hyvinvointi yliopistotyössä: vapaaehtoisten ja vastentahtoisten määräaikaisten ja vakinaisten työntekijöiden vertailu. Työelämän tutkimus, 8:3, 225–236.

Kivinen Osmo, rinne risto ja Ketonen Kimmo (1993) Yliopiston huomen. Helsinki: Hanki ja jää. Kivistö Jussi (2008). Agency Theory as a Framework for the Government-university relationship. Tampere:

Tampereen yliopistopaino.Kimball roger (1992). The True Professional Idea in America: A history. Oxford: Blackwell Publishers. Kogan Maurice & Teichler ulrich (eds.) (2007). Jey Challengies to the Academic Profession. Paris and Kassel:

uNESCO Forum on Higher Education research and Knowledge and INCHEr. Kogan Maurice, Moses Ingrid ja El-Khawas Elaine (1994). Staffing Higher Education, Meeting New

Challenges. OECD, Higher Education Policy Series 27. London: Jessica Kingsley Publishers.Kohtamäki Vuokko (2009). Financial Autonomy in Higher Education Institutions : Perspectives of Senior

Management of Finnish AMK Institutions. Higher Education Finance and Management Series. Tampere: Tampere university Press.

Kohtamäki Vuokko (2013).Tutkimusmenot ja kokonaiskustannusmalli. Tieteessä tapahtuu 31:1, 49-50.Kolb David (1981.) Learning styles and disciplinary differences. Teoksessa: A. W. Chickering (ed.) The

Modern American College, San Francisco: Jossey-Bass.Konttinen Esa (1991). Perinteisestä moderniin professioiden yhteiskunnallinen synty Suomessa. Tampere:

Vastapaino. Konttinen Esa (1993a).Professionäkökulman lupaus. Teoksessa: Ammattikunnat, yhteiskunta ja valtio.

Suomalaisten professioiden syntykuvia. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksen julkaisuja 55/1993. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Konttinen Esa (1993b). Johtavat säädyt ja professiokentän varhainen muodostuminen Suomessa. Teoksessa: Ammattikunnat, yhteiskunta ja valtio. Suomalaisten professioiden syntykuvia. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksen julkaisuja 55/1993. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

141

Lähteet

Konttinen Esa (1985). Yliopiston tiedeyhteisö ja byrokraattiset uhat. Teoksessa: Marin Marjatta, Konttinen Esa & Aittola Tapio (toim). Keskustelua yliopistobyrokratiasta. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksen julkaisuja 31/1985. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Konttinen Esa (1997). Professionaalinen asiantuntijatyö ja sen haasteet myöhäismodernissa. Teoksessa: Kirjonen Juhani, Pirkko remes, Etäpelto Anneli (toim.), Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

Konttinen raimo ja Välimaa Jussi (toim.) (1990a): Pedagogiaa vai byrokratiaa? Työvelvollisuuskokeilun alku Jyväskylän yliopistossa. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B Teoriaa ja käytäntöä 49. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston monistuskeskus.

Koskinen Ilpo ja Myk känen Juri (1998) Johdanto. Teoksessa: Myk känen Juri ja Koskinen Ilpo. Asian-tuntemuksen politiikka. Professiot ja julkisval ta Suomessa (toim.) Helsinki, Yliopistopaino.

Kosonen Pekka (1998). Hyvinvointivaltion haasteet ja Pohjoismaiset mallit. Tampere: Vastapaino. KOTA (2008-2010). Opetusministeriön ylläpitämä KOTA online –palvelu. https://kotaplus.csc.fi/online/

Etusivu.doKTML (2008). Kunnallinen työmarkkinalaitos. Tilastot. Viitattu 8.1.2009. http://www.kuntatyonantajat.

fi/modules/page/show_page~id~CAFF589DB97B4DBDB3F9F2A402620550~itemtype~00308B787886459385F296A5AFD4FA74~tabletarget~data_1~pid~81722D7E223640E1AF556D5819F05364~layout~kt2006.asp

Kokkonen Tommi (2009). Tieteen kehitysdynamiikka. Filosofia.fi (Eurooppalaisen filosofian seura ry). < http://filosofia.fi/node/4774 > . Viitattu 5.11.2012.

Kuoppala Kari & Marttinen Kimmo (1995). Suomen tiedehallinnon määräytymisestä osana eurooppalaista korkeakoulujärjestelmää. Vaasan yliopisto julkaisuja No 60. Vaasa: Vaasan yliopisto, Länsi- Suomen taloudellinen tutkimuslaitos.

Kuoppla Kari (2009). Korkeakoulututkimus pähkinänkuoressa. Tiedepolitiikka 2/2009, 59 -60.Kwiek Marek (2006). The university and the State. A Study into Global Transformations. Dia-Logos. Studies

in Philosophy and Social Sciences. Vol. 7Frankfurt am Main, Berlin, Bern, Bruxelles, New York, Oxford, Wien: Peter Lang - International Academic Publishers

Larkin Gerald (1983). Occupational Monopoly and Modern Medicine. London: Tavistock.Larsson Magali (1977). The rise of Professionalism: A Sociological Analysis. London: university of California

Press.Laukkanen reijo ja Kirsti Stenvall (1996). Arviointi koulutus- ja tiedepolitiikassa. Hallintotiede A nro 9.

Tampere: Tampereen yliopisto.Lehtinen Taru (2013). Henkilöstöpolitiikka ja määräaikaiset palvelussuhteet helsingin yliopistossa.

Julkaisematon pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto.Lehtinen Taru, Kuoppala Kari & Pekkola Elias (2013). Valtionhallinnon henkilöstöpoliittinen ohjaus ja

yliopistot. Teoksessa: Työelämän tutkimuspäivien konferenssijulkaisuja 4/2013. Tampere: Tampereen yliopisto.

Light Donald Jr (1974). Introduction: The Structure of the Academic Profession. Sociology of Education 74:1, 2-28.

Lipset Seymor & Ladd Everett (1973). Professors, unions and American Higher Education. Berkeley: Carnegie Commission on Higher Education.

Lipset Seymour, Trow Martin, Coleman James & Kerr Clark (1962). union Democracy : the Internal Politics of the International Typographical union. New York: Anchor Books.

Locke William & Bennion Alice (2010). The early career Paths and Employment Conditions of the Academic Profession in 17 Countries. European review vol. 18. Supplement 1.

Locke William & Teichler ulrich (toim.) (2007). The Changing Conditions for Academic Work and Careers in Select Countries. Kassel: International Center for Higher education research Kassel.

Locke William, Cummings William & Fisher Donald (Toim.) (2011). Changing Governance and Management in Higher Education. The Changing Academy – The Changing Academic Profession in International Comparative Perspective, Vol. 2

Locke William & Teichler ulrich (toim.)(2007). The Conditions for Academic Work and Careers in Selected Countries. Werkstattberichte 66. Kassel: INCHEr.

142

Elias Pekkola

Luhman Niklas (1995). Poliittinen teoria hyvinvointivaltiossa. Teoksessa: Eräsaari risto ja Keijo rahkonen (toim.) Hyvinvointivaltion tragedia keskustelua euroopppalaisesta hyvinvointivaltiosta. Tampere: Tammerpaino.

Lukes Steven (2005). Power a radical view, second edition. Basingstoke: Palgrave-Macmillian.Lyytinen Anu, Kohtamäki Vuokko, Pekkola Elias, Kivistö Jussi & Hölttä Seppo (2012). Korkeakoulujen

sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta. Nykytilan kartoitus ja tulevat haasteet. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 12:2012. Helsinki: Korkeakoulujen arviointineuvosto.

Lundvall Bengt-Åke. (ed.) (1992). National Systems of Innovation: Towards a Theory of Innovation and Interactive Learning London: Pinter Publishers.

Lähdesmäki Kirsi (2003). New Public Management Ja Julkisen Sektorin uudistaminen : tutkimus Tehokkuusperiaatteista, Julkisesta Yrittäjyydestä Ja Tulosvastuusta Sekä Niiden Määrittelemistä Valtion Keskushallinnon reformeista Suomessa 1980-Luvun Lopulta 2000-Luvun Alkuun. Acta Wasaensia 113. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Maassen Peter (2000). Higher education research: The hourglass structure and its implications. Teoksessa Teichler, ulrich & Sadlak, Jan (Eds.) Higher education research: Its relationship to policy and practice (s. 59-67). Oxford: Pergamon and IAu Press.

Macdonald Keith M. (1995). The Sociology of Professions. London: Sage Publications.Mandl ulrike, Dierx Adriaan & Ilzkovitz Fabienne (2008). The Effectiveness and Efficiency of Public

Spending. Economic papers 301. Brussels: European Commission Directorate-General for Economic and Financial Affairs.

Marin Marjatta (1985). Yliopiston hallinnollistumisesta. Teoksessa: Marin Marjatta, Konttinen Esa & Aittola Tapio (toim). Keskustelua yliopistobyrokratiasta. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksen julkaisuja 31/1985. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Marin Marjatta, Konttinen Esa & Aittola Tapio (1985). Keskustelua yliopistobyrokratiasta. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksen julkaisuja 31/1985. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Marginson Simon (1995). Markets in Higher Education: Australia. In: Smyth J. (edit.) Academic Work. Celtic Court & Bristol: Society for research into Higher Education & Open university Press.

Marginson Simon (2000). The Enterprise university: Power, Governance and reinvention in Australia. Cambridge: Cambridge university Press.

Marttila Liisa (toim.), 13 – 20. Opetusministeriön julkaisuja 2010:5. Helsinki: Yliopistopaino.Marx Karl - Engels Friedrich (1962). Werke, osa 23. Berlin: Dietz Verlag. Saatavissa: http://www.mlwerke.

de/me/me23/me23_000.htm.Marx Karl. (1965). Capital: A Critique of Political Economy, vol. 1. Moskova: Progress Publications.

saatavissa: http://www.marxists.org/archive/marx/works/cw/volume35/index.htmMcKinley John (1973). On the professional regulation of change. Teoksessa: Halmos P. (ed). Professionalization

and Social Change. Sociological review Monograph 20. Meek Lyn (2001). reflections on Australian Higher Education. Center for Higher Education Management

and Policy. Armidale: university of New England.Meklin Pentti (1995). Korkeakoulut Murroksessa : Näkökulmia Talouden Ohjaukseen. Hallintotiede.

Tampere: Tampereen yliopisto. Menand Luis (1996). The Limits of Academic Freedom. Teoksessa: Menand Louis (toim.) The Future of

Academic Freedom. Chicago: The university of Chicago Press.Metcalf Amy (2010). Examining the Trilateral Networks of the Triple Helix: Intermediating Organizations

and Academy-Industry-Government relations. Critical Sociology 36:4, 503-519Merton King robert (1973). The Sociology of Sciece. Chicago: The university of Chicago Press. Metzger Walter (1987). Academic Profession in united States. Teoksessa: Burton Clark (toim). The Academic

profession. National, Disciplinary & Institutional Settings. Berkley and Los Angeles: university of California Press.

Michels robert (1986). Puoluelaitos Nykyajan Demokratiassa. Helsinki: WSOY. Michels robert (1966) Political parties : a sociological study of the oligarchical tendencies of modern

democracy . New York : Free Press.

143

Lähteet

Millerson Geoffrey (1964). The qualifying associations: a study in professionalization, London: routledge & Kegan Paul

Mommsen Wolfgang (1987) The Academic Profession in Federal republic of Germany. Teoksessa Burton Clark (toim.). The Academic Prfession. National, Diciplinary & Institutional Settings. 271-303 Berkley: university of California Press.

Mora José-Ginés (2001). Governance and Management in the New university. Tertiary Education and Management 7, 95-110.

Morrison Gary, Anglin Gary & Maddrel Jennifer (2010). Introduction to this special issue: Faculty intellectual property in the digital age. Journal of Computing in Higher Education, 22:33, 149-152.

Mughul Adnan & Pekkola Elias (2010). Internationalisation of Higher Education: Comparative Study: Finland and Pakistan. ICErI Proceedings. Madrid: ICErI.

Musselin Christine (2007). The Transformation o f Academic Work: Facts and Analysis. research and Occasional Paper Series: CSHE, 4.07. Centre for Studies in Higher Education, university o f California, Berkeley.

Muzio Daniel & Kirkpatrick Ian (2011). Introduction: professions and organications – aconceptual framework. Current Sociology 59:4, 389-405.

Mäkinen riitta (1998). Agronomit suomalaisena professiona. Teoksessa: Myk känen Juri ja Koskinen Ilpo. Asian tuntemuksen politiikka. Professiot ja julkisval ta Suomessa (toim.) Helsinki, Yliopistopaino.

Mälkiä Matti & Vakkuri Jarmo. 1998. Strateginen Johtaminen Yliopistoissa : Ajattelutavat, Mahdollisuudet Ja Haasteet. Tampere: Tampereen yliopisto.

Männistö Jarmo (2002). Voluntaristinen alueellinen innovaatiojärjestelmä : tapaustutkimus Oulun alueen ict-klusterista. Acta universitatis Lappoensis 46. rovaniemi: Lapin yliopisto.

Mäntylä Hans (2007). On ”Good” Academic Work. Practicing respects at Close range. Acta universitatis Oeconomicae Helsingiensis A-306. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Neave Guy & rhoades Gary (1987). Academic Estate in Western Europe. Teoksessa: Burton Clark (toim). The Academic profession. National, Disciplinary & Institutional Settings. Berkley and Los Angeles: university of California Press.

Netra (2008). Valtiokonttorin ylläpitämä Valtion raportointipalvelu Netra. http://www.netra.fiNevgi Anne & Lindblom-Ylänne Sari (2009). Johdanto yliopistopedagogiikkaan. Teoksessa: (toim.).Yliopisto-

opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY pro.Niiniluoto Ilkka (1984). Johdatustieteen filosofiaan. Helsinki: Otava.Niiniluoto Ilkka (2004). Avajaispuhe 10.9.2004: Akateeminen vapaus. Yliopisto 52:10.Niiranen Vuokko (1994). Sosiaalitoimen moniulotteinen johtajuus. Tutkimus sosiaalijohtajien johtamistyöstä,

johtajatyypittelyistä ja vapaakuntakokeilusta sosiaalitoimen reformina. Kuopioon yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 20. Kuopio: Kuopion yliopisto.

Niskanen Vesa (2008). Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta. Kohti tutkivaa työtapaa: mittaaminen. Viitattu 26.11.2008. http://www.mm.helsinki.fi/users/niskanen/kotu/mitta.htm

Nokkala Terhi (2007). Constructing the Ideal university – The internationalisation of higher education in the competitive knowledge society. Tampere: Tampere university Press.

Nori Hanna (2011). Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Annales universitatis Turkuensis C 309.

Nummikoski Jukka, Laaksonen Sirpa & Meklin Pentti (1997). Toimintamenobudjetointiin siirtyminen Yliopistoissa : Laitosjohtajien Kokemuksia Ja Käsityksiä. Hallintotiede. Tampere: Tampereen yliopisto.

Nykänen Panu (2012). Tekninen korkeakoulu. Luettu 5.11.2013. http://www.aalto.fi/fi/about/history/tkk/.

OECD (2011). Education at a Glance. Paris: OECD.Ojala Ilpo (2003). Managerialismi ja oppilaitosjohtaminen. Acta Wasaensia nro 119. Vaasa: Vaasan

yliopisto.OKM (2011). Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1.

Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

144

Elias Pekkola

OKM & TEM (2009) Evaluation of the Finnish National Innovation System. Policy report. Helsinki: opetusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö.

Oksanen Juha 1999. Poliisistako professio koulutusjärjestelmää muuttamalla? Poliisiammattikorkeakoulun tulo Suomeen osana päällystökoulutuksen uudistamista. Tampere: Tampereen yliopisto.

Olsen Johan (2005). The institutional dynamics of the (European) university. Working Paper No.15. Oslo: Center of European Studies, university of Oslo.

OPM (2006a). Ammattikorkeakoulut 2005. Taulukoita AMKOTA-tietokannasta. Opetusministeriön julkaisuja 2006:42. Saatavissa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2006/liitteet/opm42.pdf?lang=fi

OPM (2006b). Yliopistot 2005. Taulukoita KOTA-tietokannasta. Opetusministeriön julkaisuja 2006:37. Saatavissa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2006/liitteet/opm37.pdf?lang=fi

OPM (2008). Koulutus ja tutkimus vuosina 2007 – 2012, kehittämissuunnitelama. Opetusministeriön julkaisuja 2008:9 Saatavissa: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2008/Kulttuurin_ja_hyvinvoinnin_valisista_yhteyksista?lang=fi

OPM (2009). Korkeakoulut 2009. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut korkeakoulupolitiikan toteuttajina. Opetusministeriön julkaisuja 2009:49. Helsinki: opetusministeriö.

Palonen Kari (2003). Johdanto. Teoksessa: Hyvärinen Matti, Karumäki Jussi, Palonen Kari, Pulkkinen Tuija ja Stenius Henrik (toim). Käsitteet liikkeessä. Suomen poliittisen kulttuurin käsitehistoria. Tampere: Vastapaino.

Parker Martin & Jary David (1995). The Mcuniversity: Organization, Management and Academic Subjectivity. Organication 2:2, 319-338.

Parsons Talcott (1954). Essays in sociological theory. Glencoe: Free Press.Parsons Talcot (1986). Power as a Political System. Teoksessa: Lukes Steven (toim.) Power. Oxford :

BlackwellParsons Talcot & Platt Gerald (1972). The American university. Cambridge: Harvard university Press. Parsons Wayne (1995). Public Policy : an Introduction to the Theory and Practice of Policy Analysis.

Aldershot: Edward Elgar. Pasanen Jarna (2003). “Sitä ei voi enää nimittää pelkäksi vitsailuksi”, Selvitys sukupuolisesta häirinnästä

ja ahdistelusta Tampereen yliopistossa. Tampereen yliopisto tänään ja huomenna Yliopiston sisäisiä kehittämisehdotuksia, muistioita ja raportteja 61/2003.

Patomäki Heikki (2007). uusliberalismi Suomessa, lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihtoehdot. Vantaa: Dark Oy.

Patomäki Heikki (2005). Yliopisto Oyj, Tulosohjauksen ongelmat - ja vaihtoehto. Helsinki: Gaudeamus. Pekkarinen Jukka & Visa Heinonen (1998): Talouspolitiikka ja kansantaloustieteellinen asiantuntemus

Suomessa. Teoksessa: Koskinen Ilpo ja Myk känen Juri Asian tuntemuksen politiikka. Professiot ja julkisval ta Suomessa (toim.), 84-99. Helsinki: Yliopistopaino.

Pekkola Elias (2014). Academic Work revised: From Dichotomies to a Typology. Workplace, 23, 11-22.Pekkola Elias. (2009). Akateeminen professio Suomessa - valtakeskittymä vai kolmen luokan työntekijöitä?

Politiikka 51:4, 268–290. Pekkola Elias (2011). Kollegiaalinen ja manageriaalinen johtaminen suomalaisissa yliopistoissa. Hallinnon

tutkimus 1, 37-55.Pekkola Elias (2010). Nuorten yliopistolaisten työn palkitsevuus ja sen merkitys akateemisen uran

houkuttelevuudelle. Työelämän tutkimus 2, 145–159.Pekkola Elias, Kivistö Jussi & Hölttä Seppo (2014). Korkeakoulututkimus. Teoksessa: Korkeakoulutus,

ohjaus ja autonomi. Johdatus korkeakouluhallintoon. Helsinki: Gaudeamus.Pekkola Elias, Lätti riikka & Kuoppala Kari (2012). Tyypillinen epätyypillinen akateeminen työ. Tulossa.

Helsinki: Tieteentekijöiden liitto.Pekkola Elias & Kivistö Jussi (2012). reforming the Finnish university System: Policies and Institutional

responses. Teoksessa Sjur Bergan et al. (toim.) Leadership and Governance in Higher Education – Handbook for Decision-makers and Administrators. Berlin: raabe Verlag.

145

Lähteet

Pekkola Elias, Jussi Kivistö, Vuokko Kohtamäki, Lyytinen Anu & Hölttä Seppo (2015, tulossa). Alihallinnosta innovaatiojärjestelmiin. Tampere: Tampere university Press.

Peltonen, Tuomo (2007). Johtaminen ja organisointi. Teemoja, näkökulmia ja haasteita. Keuruu: KY-palvelu Oy.

Perking Harold (1987). Academic Profession in united Kingdom. Teoksessa: Burton Clark (toim). The Academic profession. National, Disciplinary & Institutional Settings. Berkley and Los Angeles: university of California Press.

Perkin Harold (1969). Key Profession: A History of the A.u.T. London: routledge and Palmer. Peters Guy (2001). The politics of Bureaucracy. New York: routledge.Pfeffer Jeffrey (1982). Organizations and Organization Theory. Cambridge: Ballinger. Pfeffer Jeffrey (1981). Power in Organizations. Marshfield, Mass.: Pitman.Pfeffer Jeffrey & Moore William (1980a). The relationship Between Departmental Power and Faculty

Careers on Two Campuses: The Case for Structural Effects on Faculty Salaries. research in Higher Education, 13:4, 291-306.

Pfeffer Jeffrey & Gerald r. Salancik (1978). The External Control Of Organizations, A resource Dependance Perspective. New York: Harbert & row.

Pfeffer Jeffrey & Moore William (1980b). Power in university Budgeting: A replication and Extension. Administrative Science Quarterly, 25, 637-653.

Pietilä Kauko (2008). Journalismiprofession teoria ja käytäntö. TAmpereen yliopiston tiedtusopin opetusministe. Tampere: Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos. http://www.uta.fi/laitokset/tiedotus/opiskelu/oppimateriaalit/Journalistiprofessio1.pdf

Pihlanto Pekka (2003). Markkina-ajattelun harhat yritysjohdonpalkitsemisessa ja yliopistojen ohjauksessa. Sarja Keskusteluja ja raportteja 2:2003, Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja.

Pirttilä Ilkka & Susan Eriksson-Piela (2004). Yliopistotyön kirot ja tähtihetket. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy.

Pollitt Christopher (2007). Convergennce and Divergence what is happening in Europe. Teoksessa: Pollitt, Christopher, van Thiel, Sandra, Homburg, Vincent (toim.) New Public Management in Europe. Adaptation and Alternatives. New York: Palgrave Macmillan.

Pollitt Christopher (1990). Managerialism and the Public Services : the Anglo-American Experience. Oxford.

Power Michael (1997). The Audit Society : rituals of Verification. Oxford: Oxford university Press. Puhakka Antero & rautopuro Juhani (2001): Pätkillä tieteen huipulle. Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely

2001. Tieteentekijöiden liitto. Joensuu: Joensuun yliopistopaino.Puhakka Antero – rautopuro, Juhani (2003): Vessi ja illuusio. Opettajien työaikasopimuksen noudattaminen

yliopistoissa. Tieteentekijöiden liitto. Tieteentekijöiden liitto. Joensuu: Joensuun yliopistopaino.Puhakka Antero & rautopuro Juhani (2011). Huojuva lato – isäntiä ja isäntien varjoja? Tieteentekijöiden

jäsenkysely 2010. Helsinki: Tieteentekijöiden liitto.Puhakka Antero & rautopuro Juhani (2004). Tuhannen ja yhden työn tarinoita: Tieteentekijöiden Liiton

Jäsenkysely. Helsinki: Tieteentekijöiden liitto. Puhakka Antero & rautopuro Juhani (2008). Työ tekijäänsä kiittää - entäs työnantaja? Tieteentekijöiden

Liiton Jäsenkysely 2007. Helsinki: Tieteentekijöiden liitto. Puusa Anu (2008). Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä. Premissi 4:2008, 36-42.ragin Charles (1989). The Comparative Method : Moving Beyond Qualitative and Quantitative Strategies.

1. paperback pr. ed. Berkeley: university of California Press. raivola reijo (1989). Opettajan Ammatin Historia : Opettajuus Ja Professionalismi. Julkaisusarja / Tampereen

Yliopisto, Kasvatustieteen Laitos. 44. Tampere: Tampereen yliopisto. readings Bill (1996). The university in ruins. Cambridge (Mass.): Harvard university Press. reed Michael, Meek Lynn & Jones, Glen (2002). Introduction. Teoksessa Amaral, Alberto & Jones, Glen

& Karseth Berit. (Eds.) Governing higher education: national perspective on institutional governance. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.

146

Elias Pekkola

rhoades Gary (1998). Managed professionals : unionized faculty andrestructuring academic labor. Albany (N.Y.) : State university of New York

rhoades Gary (2007). Study of Academic Profession. Teoksessa Gumport Patricia (edit.) Sociology of Higher Education. Contributions and Their Context. 3-16. Baltimore: The John Hopkins university Press.

rice Eugene (1990) rethinking What It Means to be a Scholar. Teoksessa: Boyer Ernest ja rice Eugene (toim.). The New American Scholar. Princeton: Carnagie Foundation.

rinne risto & Jauhiainen Arto (1988). Koulutus, Professionaalistuminen ja Valtio. Julkisen sektorin koulutettujen reproduktioammattikuntien muotoutuminen Suomessa. Turun yliopiston kasvatustieteteiden tiedekunnan Julkaisusarja A:128. Turku: Turun yliopisto.

rinne risto, Jauhiainen Arto, Simola Hannu, Lehto reeta, Jauhiainen Annukka & Laiho, Anne (2012): Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa. Managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia 58, Jyväskylä.

rinne risto & Koivula (2005). The Changing Place of the university and a Clash of Values The entrepreneurial university in the European Knowledge Society A review of the Literature. Journal of Higher Education Management and Policy, 17:3, 91-123.

ritzer George (1996). The McDonaldization of Society : an Investigation into the Changing Character of Contemporary Social Life. Thousand Oaks: Pine Forge Press.

rose Niklas (1995). Eriarvoisuus ja valta hyvinvointivaltion jälkeen. Teoksessa: Eräsaari risto & Keijo rahkonen (toim.), Hyvinvointivaltion tragedia, keskustelua eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta. Helsinki: Gaudeamus.

rouhelo Anne (2008). Akateemiset urapolut : humanistisen, Yhteiskuntatieteellisen Ja Kasvatustieteellisen Alan Generalistien urapolkujen Alkuvaiheet 1980- Ja 1990-Luvuilla. Turun Yliopiston Julkaisuja: 277. Turku: Turun yliopisto.

rutherford Jonathan (2005). Cultural studies in the corporate university. Cultural studies, 19:3, 297-317.räsänen Keijo (2005) Akateemisen työn hallinta: jäsennyksiä kokemuksille ainelaitoksen johtajana. Teoksessa

Helena Aittola & Oili-Helena Ylijoki (toim.). Tulosjohdettua autonomiaa: Akateemisen työn muuttuvat käytännöt. Helsinki: Gaudeamus.

räty Timo & Jussi Kivistö (2006). Mitattavissa oleva tuottavuus Suomen yliopistoissa. VATT-Tutkimuksia 124. Halsinki: OY Nord Print AB

Saari Arttu (2010). Suomalaiset lääkärit ja Suomen Lääkäriliitto osana hyvinvointivaltiota ja sen terveyspolitiikkaa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 114. Helsinki: Kelan tutkimustoimisto.

Saks Mike (2010). Analyzing the Professions. The Case of Neo-Weberian Approach. Comparative Sociology 9. 887-915.

Saks Mike (1995). Professions and the Public Interest: Medical Power, Altruism and Alternative Medicine. London: routledge.

Salminen Ari (1995). Hallintotiede. Organisaatioiden hallinnolliset perusteet. Helsinki: Painatuskeskus Oy.

Salminen Ari (2004). Hyvän hallinnon etiikka: kolmen profession arvioita hallinto- ja johtamistyön eettisistä kysymyksistä. Vaasan Yliopiston Julkaisuja: 245. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Salminen Ari (2010). Julkisen Johtamisen Etiikka. Vaasan yliopiston Julkaisuja: 60. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Santiago, P. & Tremblay, K. (2008). Setting the right Course: Steering Tertiary Education.Teoksessa Santiago, P. ym. Tertiary Education for the Knowledge Society. Volume 1. Special Features: Governance,Funding, Quality. Paris: OECD.

Sciulli David (2010a). Preface to professions today: received wisdom, case challenges, contributor issues and questions. Comparative Sociology, 9:6, 724-743.

Sciulli David (2010b). Structural and Institutional invariance in professions and professionalism. Teoksessa: Svensson Lennart ja Evetts Julia (toim.). Sociology of professions: Continental and Anglo-Saxon traditions. Göteborg: Bokförlaget Daidalos.

Seybold Peter. (2008). The Struggle against Corporate Takeover of the university. Socialism & Democracy, 22:1, 115-125.

147

Lähteet

Shattock Micheal (2010). The entrepreneurial university: an idea for its time. London review Of Education, 8:3, 263-271.

Shin Jung & Toutkoushian robert (toim.) (2011). university rankings: Theoretical Basis, Methodology and Impacts on Global Higher Education. The Changing Academy - The Changing Academic Proffesion in International Comparative Perspective (3). Dordrecht: Springer

Shils Edward (1984). Academic Ethic. Chicago: university of Chicago Press.Shils Edward (1991). Academic Freedom. Teoksessa: Althbach Philliph G. (toim.) International Higher

Education: An Encyclopedia, 1-22 . New York : Garland.Shils Edward (1968). The implantation of universities: reflections on a theme of Ashby. Higher Education

Quarterly 22:2.Siegrist Johan (1996).Adverse health effects of high-effort/low-reward conditions. Journal of Occupational

Healt Psychology. 1, 27-41.Simons Herbert (1957). Administrative Behavior. New York: The Macmillian Company. Sipilä Jorma (2007). Valta yliopistossa. Tampere: Vastapaino.Skinner Quentin (2003). Kolmas vapauden käsite. Tampere : Eurooppalaisen filosofian seura.Slauther Sheila & Leslie Larry (1997). Academic Capitalism, Politics, Policies and the Entrepreneurial

university. Maryland: The Johns Hopkins university Press.Smith Peter (1996). A framework for analysing the Measurement of Outcome pp 1-20. In Smith (edit.),

Measuring Outcome in the Public Sector. London: Taylor & Francis Ltd. Snellman Johan Wilhelm (1990). Akateemisesta opiskelusta. Teoksessa: Kanstasalmi Kari (toim.). Yliopiston

ajatusta etsimässä.70-99. Helsinki: Gaudeamus. Sodian Beate & Bullock Merry (2008). Scientific reasoning -- Where are we now? Cognitive Development

23 :4, 431-434.Sporn Barbara (1999). Management in higher education: Current trends and future perspectives in European

colleges and universities. Teoksessa Begg roddy (Ed.) The dialogue between higher education research and practice (s. 97-107). Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.

Stacey ralph (1996). Complexity and Creativity in Organizations. San Francisco: Berret-Koehler Publishers.

Steck Henry (2003). Corporatization of thr university: Seeking Conceptual Clarity. The Annals of the American Academy. 585 January/2003.

Stenvall Jari (2000). Käskyläisestä Toimijaksi : valtion Keskushallinnon Virkamiehistön Pätevyyden Arvostusten Kehitys Suuriruhtinaskunnan Ajan Alusta 2000-Luvulle. Acta universitatis Tamperensis: 759. Tampere: Tampereen yliopisto.

Stenvall Jari (1998). Professiot, asiantuntemus ja hallinnollinen ylivalta. Teoksessa: Myk känen Juri ja Koskinen Ilpo. Asian tuntemuksen politiikka. Professiot ja julkisval ta Suomessa (toim.) Helsinki, Yliopistopaino.

Suikkanen Asko & Viinamäki Leena (1999). Life Paths and Labour Market Citizenship. Teoksessa Christiansen, Jens, Koistinen, Pertti & Kovalainen, Anne (toim.) : Working Europe. reshaping European employment systems, 189-209. Lontoo: Ashgate.

Summa Hilkka & Turo Virtanen (1998). Tulosjohtaminen yliopistojen ainelaitoksilla: yleisen johtamismallin soveltuvuus akateemisen vapauden kontekstiin. Teoksessa: Mälkiä Matti & Jarmo Vakkuri (toim.) Strateginen johtaminen yliopistoissa. Tampere: Tampereen yliopisto, TAJu.

Suviranta Outi (2006) Yliopistojen itsehallinto, julkisen hallinnon organisointi ja valtion talouden järjestelmä. Lakimies 4, 536–559

Sveiby Karl Erik (1990). Valta ja johtaminen asiantuntijaorganisaatiossa. Espoo : Weilin+Göös.Svensson Lennart (2010). Professions, organizations, collegiality and accountability. Teoksessa: Svensson

Lennart ja Evetts Julia (toim.). Sociology of professions: Continental and Anglo-Saxon traditions. Göteborg: Bokförlaget Daidalos.

Svensson Lennart ja Julia Evetts (2010). Introduction. Svensson Lennart ja Evetts Julia (toim.). Sociology of professions: Continental and Anglo-Saxon traditions. Göteborg: Bokförlaget Daidalos.

Svensson Lennart ja Julia Evetts (2008). Introduction: professional work in Europe: Concepts, theories, and methodologies. European Societies 10, 4.

148

Elias Pekkola

Sverke Magnus, Hellgren Johnny & Näswall Katharina (2002). No Security: A Meta-Analysis and review of Job Insecurity and Its Consequences. Journal of Occupational Health Psychology 7:3, 242-264.

SVT (2008) Suomen virallinen tilasto Tutkimus- ja kehittämistoiminta [verkkojulkaisu]. Korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.1.2012]. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tkke/2008/tkke_2008_2009-11-26_kat_004_fi.html.

SVT (2009). Suomen virallinen tilasto: Tutkimus- ja kehittämistoiminta [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-6206. 2008, Korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.1.2013]. Saatavilla: http://tilastokeskus.fi/til/tkke

SVT (2009). Suomen virallinen tilasto: Tutkimus- ja kehittämistoiminta [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-6206. 2008, Korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.1.2013]. Saatavilla: http://tilastokeskus.fi/til/tkke

De Swaan Abram (1987) In Care of the State: Health Care, Education and Welfare in Europe and the uSA in the Modern Era. Oxford: Polity Press.

Swedberg richard ja Agevall Ola (2005). The Max Weber Dictionary : Key Words and Central Concepts. Stanford: Stanford Social Sciences.

TaY (2011). Henkilöstöjohtosääntö. Tampere: Tampereen yliopisto.Teichler ulrich (2000a). The relationships between higher education research and higher education policy

and practice: The researchers perspective. Teoksessa Teichler, ulrich & Sadlak, Jan (Eds.) Higher education research: Its relationship to policy and practice (s. 3-34). Oxford: Pergamon and IAu Press.

Teichler ulrich (2000b). Higher Education research and Its Institutional Basis. In S. Schwarz & u. Teichler (eds), The Institutional Basis of Higher Education research. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 13–24.

Teichler ulrich (2003). The Future of Higher Education and the Future of Higher Education research. Tertiary Education and Management 9, 171-185.

Teichler ulrich (2005). research on Higher Education in Europe. European Journal of Education 40:4, 447-469.

Teichler ulrich (2007). German and Beyond, New Dynamics of Academic Profession. Teoksessa: Locke William & ulrich Teichler (toim.), The Changing Conditions for Academic Work and Careers in Select Countries. Kassel: International Center for Higher education research Kassel.

Teichler ulrich, Arimoto Akira & Cummings William K (2013). The changing academic profession : major findings of a comparative survey. Dordrecht : Springer.

Teivainen Teivo (2002). Enter Economism, Exit Politics, Experts, economic policy and the damage to democracy. Zed Books: New York - London.

Temmes Markku (1994). Eurooppalaiset esikuvamme. uudistuvan hallintoajattelun lähteillä. Helsinki: Painatuskeskus.

Tight Malcolm (2003). researching Higher Education. Maidenhead: The Society For research into Higher Education & Open university Press.

Tiilikainen Aaro (2007). Teoriassa kyllä ... resurssiriippuvuuksien vaikutukset seutujen hallintaan kolmen kaupunkiseudun kokemusten perusteella. Acta universitatatis Lappoeniensis 117. rovaniemi: Lapin Yliopisto.

Tilastokeskus (1984). Koulutus ja tutkimus. Korkeakouluopettajien ajankäyttö vuonna 1983.Tirronen Jarkko (2007). Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen. Kuopio. Kuopion yliopisto.Tirronen Jarkko (2014). Länsimaisen yliopiston historiallinen kehitys. Teoksessa Pekkola Elias, Kivistö

Jussi & Kohtamaki Vuokko (toim.). Korkeakouluhallinto. Johtaminen, talous ja politiikka. Helsinki: Gaudeamus.

Tirronen Jarkko (2010). Yliopistoa etsimässä. Johdatus yliopiston ajatukseen. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

Tirronen Jarkko & Kivistö Jussi (2009). uusi hyödyn aikakausi ja yliopiston kolmas tie. Teoksessa Timo Aarrevaara, Taina Saarinen (toim.) Kilvoittelusta kilpailuun? Artikkelikokoelma Korkeakoulututkimuksen juhlasymposiumista 25.-26.8.2008. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Tirronen Jarkko & Nokkala Terhi. (2009). Structural development of Finnish universities: achieving competitiveness and academic excellence. Higher Education Quarterly 63:3, 219-236.

149

Lähteet

Torppa Kaarina (2007). Managerialismi Suomalaisen Julkisen Erikoissairaanhoidon Johtamisessa : tutkimus Yksityissektorin Johtamisoppien Soveltamisesta Neljässä Yliopistollisessa Sairaanhoitopiirissä Ja Arvio Managerialismin Soveltuvuudesta Julkisen Erikoissairaanhoidon uudistamiseen. Acta universitatis Ouluensis: 951. Oulu: Oulun yliopisto.

Torstendal rolf (1990). Introduction: promotions and strategies of knowledge based groups. Teoksessa: Torstendal rolf ja Michael Burrage. The Formation of Professions. London: Sage.

Treuthardt Leena (2004) Tulosohjauksen yhteiskunnallisuus Jyväskylän yliopistossa. Tarkastelunäkökulmana muoti ja seurustelu. Jyväskylä studies in educational psychology and social research 245. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Treuthardt Leena (2005). Tulosohjaus yliopistossa - muotia ja seurustelua. Teoksessa: Aitola Helena & Oili-Helena Ylijoki, tulosohjattua autonomiaa, akateemisen työn muuttuvat käytännöt. Tampere: Tammerpaino.

Trow Martin (1973). The Distribution of Academic Tenure in American Higher Education. Teoksessa: The Tenure Debate. Bardwell L. Smith & Assoc., eds. San Francisco: Jossey-Bass.

Trow Martin (1972). The Expansion and Transformation of Higher Education. Morristown, New Jersey: General Learning Press.

Trow Martin (1975). Teachers and Students. Martin Trow, ed. New York: McGraw-Hill.Trow Martin & Burrage Michael (2010). Twentieth-Century Higher Education : elite to Mass to universal.

Baltimore: Johns Hopkins university Press. Trow Martin & A. Halsey. (1971) The British Academics. London: Faber & Faber. TTN (2010). Suomen tutkimus- ja innovaatipoliitinen linjaus 2011-2015. Helsinki: Tutkimus- ja

innovaationeuvosto.Turner S Bryan (1995). Medical Power and Social Knowledge, London: SAGE Publications Ltd.ursin Jani (2007). Yliopistot laadun arvioitsijoina, akateemisia käsityksiä laadusta ja laadun varmistuksesta.

Koulutuksen tutkimuslaitos, Tutkimusselosteita 35. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.usher Alex & Medow Jon (2010). Global Higher Education rankings 2010. Affordability and Accessibility In

Comparative Perspective. Higher Education Strategy Associates. Saatavilla: http://www.iregobservatory.org/pdf/HESA_Global_Higher_Educationrankings2010.pdf

Vabø Agnette (2007). The Principal-Agent relationship and Its Impacts on the Autonomy of the Academic Profession. Teoksessa: Locke William & ulrich Teichler (toim.), The Changing Conditions for Academic Work and Careers in Select Countries. Kassel: International Center for Higher education research Kassel.

Vakkuri Jarmo & Pentti Meklin (1998). Tulosmittaus ja ”vastiketta rahalle” –ajattelutapa – näkökulmia mittausteoreettisiin ongelmiin ja riskeihin. Hallinnon tutkimus 2 / 1998, 80 – 89. Hallinnon tutkimuksen seura ry.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2010). Yliopistojen inhimillisten voimavarojen hallinta. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 206/2010. Helsinki: Edita Prima Oy.

Vartola Juha (2009). Byrokratia modernin hallinnan muotona. Teoksessa: Ilari Karppi, Lotta-Maria Sinervo. Governance. Tampere: Tampereen yliopisto, hallintotieteen keskus.

Vartola Juha (1972b). Eräitä piirteitä korkeakouluopetuksen suunnittelusta ja sen liittymisestä korkeakoulun päätöksentekojärjestelmään. Teoksessa: Korkeakouluopetuksen kehittämisen seminaari Jyväskylä 26.-30.06.1975. Opetusministeriö/Korkeakoulu- ja tiedeosaston julkaisusarja 3/1972. Helsinki: Opetusministeriö.

Vartola Juha (1980). Korkeakoulujen Alihallinnon uudistamistarpeesta : Korkeakouluhallinnon uudistamistarvetta Selvittävän Projektin Osaraportti 1. Julkishallinnon Julkaisusarja / Tampereen Yliopisto, Hallintotieteiden Laitos: 4. Tampere: Tampereen yliopisto. Hallintotieteiden laitos.

Vartola Juha (1970). Korkeakoulun tehtävät ja hallinto : Tampereen yliopiston päätöksentekijöiden käsityksiä yliopiston organisaatiosta, päätöksenteosta, hallinnonuudistuksesta sekä yliopiston tehtävästä. Tampere: Tampereen yliopisto.

Vartola Juha (1973). Korkeakoulutuksen ohjaus. Tampereen yliopiston julkishallinnon laitoksen julkaisusarja: 2. Tampere: Tampereen yliopisto.

150

Elias Pekkola

Vartola Juha (1972a). Päätöksentekoprosesseista korkeakouluissa. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 143/1972. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Vartola Juha (1974). Päätöksentekoprosesseista korkeakoululaitoksessa. Teoksessa: Opetusministeriön korkeakouluja tiedeosaston julkaisuja. Opetusministeriön korkeakouluja tiedeosaston julkaisuja 13. Helsinki: Opetusministeriö.

Vartola Juha & af ursin Klaus (1987). Hallintovirkamieskunta Suomessa : Suomen Akatemian rahoittaman Tutkimusprojektin Virkamieskunta, Hallinto Ja Yhteiskunta Perusraportti. Julkishallinnon Julkaisusarja / Tampereen Yliopisto, Hallintotieteiden Laitos:2. Tampere: Tampereen yliopisto.

De Vaus David (2009). Comparative Cross National Desing. Teoksessa: Alasuutari Pertti ja Bickma Leonard (toim.), Sage Handbook of Social research Methods. London: Sage.

Viinamäki Pekka (2005). Eurooppahallinto ja Suomi. Helsinki: Gaudeamus.Virtanen Turo (1999). Finland: Searching for Performance and Flexibility. Teoksessa: Farnhamn David (toim.),

Managing Academic Staff in Changing university Systems, International Trends and Comparisons. Buckingham: The Society for research into Higher Education & Open university Press.

Virtanen Turo (1996). Johtamiskulttuurin muutos ja tuloksellisuus, valtionhallinnon seurantatutkimus 1995 – 1998, esitutkimusraportti. Helsinki: Valtionvarainministeriö, hallinnon kehittämisosasto.

Virtanen Turo (1981). Korkeakoulujen hallinnon kehittämisestä. Korkeakoulujen uudistamistarvetta selvittävän projektin osaraportti 3. Julkishallinnon julkaisusarja A 5/1981. Tampere: Tampereen yliopisto.

Virtanen Turo (1980). Korkeakoulujen keskushallinnon toiminnasta ja sen ongelmista: Korkeakouluhallinnon uudistamistarvetta selvittävän projektin osaraportti II. Julkishallinnon julkaisusarja / Tampereen yliopisto, hallintotieteiden laitos: 6. Tampere: Tampereen yliopisto.

Virtanen Turo (1991). Välineellinen virkamiespätevyys ja virkamies koulutus. Virkamiesten välineellistä pätevyyttä ja sen riittävyyttä koskevien käsitysten suhteesta peruskoulutuksen valtion ja kunnan hallintovirkamiehillä. Julkishallinnon julkaisusarja N:o 1/1991 A. Tampere: Tampereen yliopisto.

VM (2003). Valtion määräaikaiset palvelussuhteet. Määräaikaisten palvelusuhteiden käyttöä valtion hallinnossa selvittäneen työryhmän loppuraportti. Työryhmämuistio. Valtiovarainministeriö 15/2003.

VM (2005). Tulosohjauksen käsikirja. Valtiovarainministeriö. julkaisuja, 2/2005. Helsinki:Valtiovarainministeriö.

Valtiovarainministeriö, valtiontyömarkkinalaitos. Helsinki. Saatavissa: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/Tulospalkkiohankkeen_loppuraportti.pdf

VM (2008). Tulospalkkaus tutuksi. Moniste 18.1.2008 valtiovarainministeriö, henkilöstöosasto, Valtiontyömarkkinalaitos. Helsinki. Saatavissa: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/06_valtion_tyomarkkinalaitos/20080118Tulosp/TuPA.pdf

VM (2007). Tulospalkkiohankkeen loppuraportti. Moniste 31.8.2007. Helsinki: Edita Publishing OyVTA (2008). Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2008. Helsinki:

valtiovarainministeriö. VTT (2010). Yliopistojen inhimillisten voimavarojen hallinta. Valtion tarkastusviraston tuloksellisuus-

tarkastuskertomukset 206/2010. Helsinki: Valtion tarkastusvirasto.Van Vught Frans (toim.) (1989). Governmental strategies and innovation in higher education. London:

Jessica Kingsley.Vähämäki Jussi (2009). Itsen alistus: Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa. Väitöskirja, Helsingin

yliopisto. General Intellect. Polemos. Helsinki: Like, Tutkijaliitto.Välimaa Jussi (2005). Akateeminen työ – palkkatyötä vai säätyläisyyttä. Teoksessa H. Aittola & O-H Ylijoki

(toim.) Tulosohjattua autonomiaa – akateemisen työn muuttuvat käytännöt. Helsinki: Gaudeamus.Välimaa Jussi (2000). The Changing Nature of Academic Employment in Finnish Higher Education.

Teoksessa Enders, Jürgen Academic Staff in Europe. Changing Contexts and Conditions, 67-89. Greenwood Studies in Higher Education. Greenwood Press, Westport, Connecticut.

Välimaa Jussi (1995). Higher Education Cultural Approach. Jyväskylä Studiea in Education, Psychology and Social research 113. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

151

Lähteet

Välimaa Jussi (2011). The relations betwiin Finnish higher education and higher education research. Teoksessa Sakari Ahola ja David Hofman (toim.) Higher Education research in Finland. Emerging Structures and Contemporary Issues.

Välimaa Jussi (1993): Toimintaa vai terapiaa? Työvelvollisuuskokeilu korkeakouluissa. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B 81. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Välimaa Jussi (2011). uusi yliopistolaki ja kansallisen yliopistolaitoksen yhtiöittäminen. Teoksessa: Lasonen Johanna ja ursin Jani (toim.) Koulutus yhteiskunnan muutoksissa: jatkuvuuksia ja katkoksia. Kasvatusalan tutkimuksia 53. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen Seura.

Walton Clarence ja de Bolman Frederick (1979). Disorders in Higher Education. Englewood Cliffs: Prentice-Hall.

Washburn Jennifer (2005). university, Inc : the Corporate Corruption of American Higher Education. New York: Basic Books.

Weber Max (1978). Economy and Society : An Outline of Interpretive Sociology. Berkeley: university of California Press.

Weber Max (1992). The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism. London: routledge. Weber Max (2001). The Protestant Ethic Debate : Max Weber’s replies to His Critics, 1907-1910. Liverpool:

Liverpool university Press. Weber Max (1964). The Theory of Social and Economic Organization. New York (N.Y.): Free Press. Weber Max (2009). Tiede Ja Politiikka : Kutsumus Ja Ammatti. Tampere: Vastapaino. Weber Max (1976). On universities : the Power of the State and the Dignity of the Academic Calling in

Imperial Germany. Chicago: un of Chicago Press.Weber Max (1919).Wissenschaft als Beruf. Münschen: Duncker & HumblodtWeber Max (1978). Economy and Society. Berkley: university of California Press.Weber Max (2009). Tiede ja politiikka. Kutsumus ja ammatti. Vastapaino, Tampere.Williamson Oliver (1981). The Economics of Organization: The Transaction Cost Approach. American

Journal of Sociology 87, 548-577.Wilson Logan (1942). The academic man : a study in the sociology of a profession. London : Oxford

university Press.Winter richard (1995) The university of Life plc: the ’Industrialization of Higher Education. Teoksessa:

John Smyth (edit.), Academic Work The Changing Labour Process in Higher Education. Buckingham: The Society for research into Higher Education & Open university Press.

Ylijoki Oili-Helena (1998). Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Tampere: Vastapaino.Ylijoki Oili-Helena (2008). A Clash of Academic Cultures – The Case of Dr. X. Teoksessa Jussi Välimaa &

Oili-Helena Ylijoki (toim.). Cultural Perspectives on Higher Education. Dordrecht: Springer.Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ajankäyttötutkimus (2006). Tilastokeskus. Tiede, teknologia ja

yhteiskunta. Tilastokeskus: Helsinki.Ziman John (1996). “Postacademic Science”: Constructing Knowledge with Networks and Norms. Science

Studies 9:1, 67-80.Ziman John (1994). Prometheus bound: science in a dynamic steady state. Cambridge: Cambridge university

Press.

152

Elias Pekkola

lAinsäädäntö:

Constitutiones Carolinea 1655

Statuter för Kejserliga alexanders universitetet i Finland 1829

Statuter för Kejserliga alexanders universitetet i Finland 1852

Laki Helsingin yliopistosta 191/1923

Asetus Helsingin yliopiston säännöistä 228 /1924

Laki Helsingin yliopistosta annetun lain toimeenpanosta 885/1991

Asetus Helsingin yliopiston henkilöstön kelpoisuudesta 309/1991

Yliopistolaki 645/1997

Asetus korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä 309/1993

Valtioneuvoston asetus korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistän annetun asetuksen muuttamisesta1 217/2000

Laki yliopistolain muuttamisesta 715/2004

Laki yliopistolain voimaanpanosta 559/2009

Valtioneuvoston asetus yliopistoista 770/2009

Yliopistolaki 669/2009

Laki ammattikorkeakouluopinnoista 255/1995

Asetus ammattikorkeakouluopinnoista256/1995

Ammattikorkeakoululaki351/2003

Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 352/2003

Suomen perustuslaki 731/1999

Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 424/2003

Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004

Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion virkamieslaiksi ja laiksi valtion virkaehtosopimuslain muuttamisesta HE/1993

Asetus Helsingin yliopiston henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä 1739/1991

Laki Suomen Akatemiasta 922/2009

Laki rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta 562/2009

153

Liitteet

Liitteet

LIIte 1. Kyselylomake

1

Muu

ttuva

aka

teem

inen

pro

fess

io -k

ysel

y

A.

Ura

ja a

mm

atill

inen

ase

ma

A1Ilm

oita

kai

kkie

n su

oritt

amie

si tu

tkin

toje

n os

alta

val

mis

tum

isvu

osi s

ekä

maa

joss

asu

oriti

t tut

kinn

on

tutk

into

Vuos

iO

nko

maa

sam

a jo

ssa

työs

kent

elet

tällä

hetk

ellä

?

Nim

eä s

uorit

usm

aa, e

llei s

uori

tusp

aikk

a ol

e m

aajo

ssa

työs

kent

elet

Alem

pi k

orke

akou

lu-

tutk

into

@@

@@

kyllä

@ e

i@

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

Ylem

pi k

orke

akou

lu-

tutk

into

@@

@@

Kyl

lä@

ei

@...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

lise

nsia

atin

tutk

into

@@

@@

kyllä

@ e

i@

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

toht

orin

tutk

into

@@

@@

Kyl

lä@

ei

@...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

A2Va

litse

tiet

eena

la, j

olla

ole

t suo

ritta

nut y

lem

män

tutk

into

si, j

ohon

nyk

yine

n ty

öpai

kkas

iku

uluu

ja jo

ka v

asta

a ny

kyis

tä o

petu

sala

asi

Valit

se v

ain

yksi

kus

taki

n sa

rakk

eest

ayl

intu

tkin

tony

kyin

enyk

sikk

öny

kyin

enop

etus

ala

1@

1@

1@

Ope

ttaja

nkou

lutu

s ja

kas

vatu

stie

de

2@

2@

2@

Hum

anis

tiset

tiet

eet t

ai ta

idea

la

3@

3@

3@

Yhte

isku

nta-

ja k

äyttä

ytym

istie

teet

4@

4@

4@

Kau

ppat

iete

et, h

allin

totie

teet

, tal

oust

iete

et

5@

5@

5@

Oik

eust

iede

6@

6@

6@

Bio

logi

a

7@

7@

7@

Fysi

ikka

, mat

emat

iikka

, tie

toje

nkäs

ittel

ytie

de

8@

8@

8@

tekn

iset

tiet

eet,

arkk

iteht

uuri

9@

9@

9@

Maa

talo

us- j

a m

etsä

tiete

et

10@

10@

10@

lääk

etie

de, t

erve

ystie

teet

, sos

iaal

itiet

eet

11@

11@

11@

liik

enne

, tur

vallis

uus,

pal

velu

t

12@

12@

12@

Ei m

ikää

n ed

ellis

istä

13@

13@

13@

Kys

ymys

ei k

oske

min

ua

2

A3M

iten

kuva

ilisi

t ope

tust

a jo

ta s

ait t

ohto

rintu

tkin

toon

joht

avie

n op

into

jen

aika

na?

(Jos

et o

le s

uorit

tanu

t toh

torin

tutk

into

a, s

iirry

kys

ymyk

seen

A4)

Valit

se k

aikk

i sop

ivat

vai

htoe

hdot

1@

tutk

inno

n su

oritt

amis

eksi

ede

llyte

ttiin

mää

rätty

jen

kurs

sien

suo

ritta

mis

ta.

2@

tutk

inno

n su

oritt

amis

eksi

ede

llyte

ttiin

väi

tösk

irjan

kirj

oitta

mis

ta

3@

Sai

n in

tens

iivis

tä v

äitö

skirj

atyö

n oh

jaus

ta la

itoks

elta

tai t

iede

kunn

asta

4@

Val

itsin

itse

tutk

imus

aihe

eni

5@

Sai

n ap

urah

an ta

i stip

endi

n

6@

Sol

min

työs

opim

ukse

n op

etta

mis

en ta

i tut

kim

ukse

n te

htäv

iin to

htor

ikou

lutu

ksen

aik

ana

7@

Sai

n to

htor

ikou

lutu

ksen

aik

ana

opet

usta

itoja

ja o

petu

smen

etel

miä

käs

ittel

evää

kou

lutu

sta

8@

Osa

llistu

in la

itoks

en /

yksi

kön

tutk

imus

proj

ekte

ihin

yhd

essä

hen

kilö

stön

tai k

oken

eem

pien

tutk

ijoid

en k

anss

a.

9@

Olin

laito

sneu

vost

on, o

sast

oneu

vost

on, t

iede

kunt

aneu

vost

on ta

i vas

taav

an jä

sen.

A4K

uink

a m

onta

vuo

tta o

let t

yösk

enne

llyt e

nsim

mäi

sen

tutk

inno

n su

oritt

amis

en jä

lkee

nse

uraa

viss

a ty

öpai

kois

sa (m

erki

tse

vast

aus

vuos

ina,

myö

s 0

tarv

ittae

ssa)

Päät

oim

i-se

sti

Osa

-ai

kais

esti

@@

@@

Kor

keak

oulu

ssa

tai y

liopi

stos

sa

@@

@@

tutk

imus

laito

kses

sa

@@

@@

teol

lisuu

dess

a ta

i muu

alla

yks

ityis

ellä

sek

toril

la

@@

@@

Yritt

äjän

ä

@@

@@

Jos

vast

auks

essa

si o

li m

yös

mui

ta k

uin

akat

eem

isia

työn

anta

jia, k

uink

a m

onta

vuo

tta o

let

työs

kenn

elly

t aka

teem

isis

sa te

htäv

issä

ilm

an k

eske

ytyk

siä

tai t

yösk

ente

lyä

muu

lla a

lalla

.

A5M

ones

sako

yks

ikös

sä o

let t

yösk

enne

llyt s

uorit

ettu

asi

Päät

oim

i-se

sti

Osa

-ai

kais

esti

@@

@@

Kor

keak

oulu

tai t

utki

mus

laito

s

@@

@@

Muu

t työ

nant

ajat

(muk

aan

luki

en y

rittä

jyys

)

A6M

erki

tse

vuos

iluvu

t ja

mää

rät a

lla o

levi

in ru

utui

hin

@@

@@

Min

ä vu

onna

sai

t ens

imm

äise

n ko

kopä

ivät

oim

isen

nim

ityks

en (p

ois

luki

en tu

tkim

ukse

n ja

ope

tuks

enas

sist

entti

teht

ävät

) kor

keak

oulu

ssa

tai t

utki

mus

sekt

orilla

?

@@

@@

Min

ä vu

onna

sai

t ens

imm

äise

n ni

mity

ksen

nyk

yise

en k

orke

akou

luus

i tai

tutk

imus

laito

ksee

n (p

ois

luki

entu

tkim

ukse

n ja

ope

tuks

en a

ssis

tent

titeh

tävä

t)

@@

@@

Min

ä vu

onna

sai

t nim

ityks

en ta

i yle

nnyk

sen

nyky

isee

n te

htäv

ääsi

?

@@

Kuin

ka m

onek

si v

uode

ksi v

irka/

työs

uhte

esi o

n ke

skey

tyny

t nyk

yise

n ty

öant

ajas

i pal

velu

kses

sape

rhes

yist

ä, p

ääto

imis

en o

pisk

elun

taki

a ta

i mui

sta

syis

tä?

154

Elias Pekkola

3

A7M

inkä

lain

en ty

ösuh

de s

inul

la o

n ko

rkea

koul

uun,

ylio

pist

oon

tai t

utki

mus

laito

ksee

njo

ssa

työs

kent

elet

kul

uvan

luku

vuod

en a

ikan

a?Va

litse

vai

n yk

si

1@

Kok

opäi

väty

ö

2@

Osa

-aik

atyö

@@

% tä

ysia

ikai

sest

a

3@

Osa

-aik

atyö

joss

a pa

lkka

on

sido

ttu ty

öteh

tävi

in

4@

Muu

(mää

ritte

le):

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

(esi

m. p

roje

ktit,

tutk

imus

hank

keet

, muu

t mää

rä-a

ikai

set)

A8O

nko

sinu

lla s

ivut

oim

ia ta

i tee

tkö

palk

kiop

erus

teis

ia tö

itä m

uille

kui

n pä

ätoi

mis

elle

työn

anta

jalle

si k

uluv

an lu

kuvu

oden

aik

ana?

Valit

se v

ain

yksi

1@

Ei

2@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

myö

s to

ises

sa tu

tkim

usla

itoks

essa

tai k

orke

akou

luss

a

3@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

yks

ityis

essä

yrit

ykse

ssä

kork

eako

ulus

ekto

rin u

lkop

uole

lla

4@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

voi

ttoa

tavo

ittel

emat

tom

assa

org

anis

aatio

ssa

tai j

ulki

sen

sekt

orin

yks

ikös

säko

rkea

koul

usek

torin

tai t

utki

mus

sekt

orin

ulk

opuo

lella

5@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

myö

s yr

ittäj

änä

6@

Muu

(ole

hyv

ä ja

tark

enna

):...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

A9M

ikä

seur

aavi

sta

sopi

i par

haite

n ku

vaam

aan

nyky

istä

org

anis

aatio

ta jo

ssa

työs

kent

elet

?Va

litse

vai

n yk

si

@ k

orke

akou

lu ja

tutk

imus

laito

s

@va

in k

oulu

tusi

nstit

uutti

@va

in tu

tkim

usin

stitu

utti

A10

Mik

ä on

aka

teem

inen

nim

ikke

esi?

(jos

työs

kent

elet

tutk

imus

laito

kses

sa jo

ssa

nim

ikke

eter

oava

t ko

rkea

koul

uist

a, v

alits

e ni

mik

e jo

ka o

n lä

hinn

ä va

staa

va)

1@

tutk

ija (e

sim

. tut

kija

koul

ussa

, pro

jekt

itutk

ija)

2@

Van

hem

pi tu

tkija

(esi

m. v

akin

aine

n tu

tkija

n vi

rka,

erit

yist

utki

ja)

3@

Ass

iste

ntti

4@

leht

ori

5@

Ylia

ssis

tent

ti

6@

Ylio

petta

ja

7@

Pro

fess

ori

8@

muu

(tar

kenn

a):

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

3

A7M

inkä

lain

en ty

ösuh

de s

inul

la o

n ko

rkea

koul

uun,

ylio

pist

oon

tai t

utki

mus

laito

ksee

njo

ssa

työs

kent

elet

kul

uvan

luku

vuod

en a

ikan

a?Va

litse

vai

n yk

si

1@

Kok

opäi

väty

ö

2@

Osa

-aik

atyö

@@

% tä

ysia

ikai

sest

a

3@

Osa

-aik

atyö

joss

a pa

lkka

on

sido

ttu ty

öteh

tävi

in

4@

Muu

(mää

ritte

le):

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

(esi

m. p

roje

ktit,

tutk

imus

hank

keet

, muu

t mää

rä-a

ikai

set)

A8O

nko

sinu

lla s

ivut

oim

ia ta

i tee

tkö

palk

kiop

erus

teis

ia tö

itä m

uille

kui

n pä

ätoi

mis

elle

työn

anta

jalle

si k

uluv

an lu

kuvu

oden

aik

ana?

Valit

se v

ain

yksi

1@

Ei

2@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

myö

s to

ises

sa tu

tkim

usla

itoks

essa

tai k

orke

akou

luss

a

3@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

yks

ityis

essä

yrit

ykse

ssä

kork

eako

ulus

ekto

rin u

lkop

uole

lla

4@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

voi

ttoa

tavo

ittel

emat

tom

assa

org

anis

aatio

ssa

tai j

ulki

sen

sekt

orin

yks

ikös

säko

rkea

koul

usek

torin

tai t

utki

mus

sekt

orin

ulk

opuo

lella

5@

Nyk

yise

n ty

önan

taja

n lis

äksi

työs

kent

elen

myö

s yr

ittäj

änä

6@

Muu

(ole

hyv

ä ja

tark

enna

):...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

A9M

ikä

seur

aavi

sta

sopi

i par

haite

n ku

vaam

aan

nyky

istä

org

anis

aatio

ta jo

ssa

työs

kent

elet

?Va

litse

vai

n yk

si

@ k

orke

akou

lu ja

tutk

imus

laito

s

@va

in k

oulu

tusi

nstit

uutti

@va

in tu

tkim

usin

stitu

utti

A10

Mik

ä on

aka

teem

inen

nim

ikke

esi?

(jos

työs

kent

elet

tutk

imus

laito

kses

sa jo

ssa

nim

ikke

eter

oava

t ko

rkea

koul

uist

a, v

alits

e ni

mik

e jo

ka o

n lä

hinn

ä va

staa

va)

1@

tutk

ija (e

sim

. tut

kija

koul

ussa

, pro

jekt

itutk

ija)

2@

Van

hem

pi tu

tkija

(esi

m. v

akin

aine

n tu

tkija

n vi

rka,

erit

yist

utki

ja)

3@

Ass

iste

ntti

4@

leht

ori

5@

Ylia

ssis

tent

ti

6@

Ylio

petta

ja

7@

Pro

fess

ori

8@

muu

(tar

kenn

a):

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

155

Liitteet

5

B.

Ylei

nen

tilan

ne ty

össä

ja to

imin

nass

a

B1

Kui

nka

mon

ta tu

ntia

käy

tät t

yypi

llise

nä ty

öviik

kona

seu

raav

iin to

imin

toih

in o

ttaen

huom

ioon

kai

kki a

mm

atill

inen

työ

(jos

et ty

öske

ntel

e ku

luva

n lu

kuvu

oden

aik

ana

vast

aava

in o

ikea

npuo

leis

een

sara

kkee

seen

)

Tunt

ia v

iikos

saop

etus

perio

dien

aika

na

Tunt

ia v

iikos

saop

etus

perio

dien

ulko

puol

ella

@@

@@

Ope

tus

(ope

tusm

ater

iaal

in v

alm

iste

lu ja

luen

toje

n su

unni

ttelu

, ope

tus

myö

s m

uual

laku

in o

maa

n ty

öhön

kuu

luva

, opi

skel

ijoid

en o

hjau

s, o

pisk

elijo

iden

teht

ävie

n lu

kem

inen

jaar

vioi

nti)

@@

@@

tutk

imus

(kirj

allis

uude

n lu

kem

inen

, kirj

oitta

min

en, t

estie

n ta

i tie

teel

liste

n ko

keid

ente

kem

inen

, ken

ttäty

ö)

@@

@@

Pal

velu

t (pa

lvel

ujen

tuot

tam

inen

asi

akka

ille

tai p

otila

ille,

pal

kato

n ko

nsul

toin

ti, ju

lkis

et ta

iva

paae

htoi

set p

alve

lut)

@@

@@

Hal

linto

(toi

mik

unna

t, la

itoks

en ta

i osa

ston

kok

ouks

et, h

allin

toty

ö)

@@

@@

Muu

t aka

teem

iset

toim

inna

t (am

mat

illis

et to

imin

not j

otka

eiv

ät s

uora

an li

ity e

dellä

kuva

ttuih

in to

imin

toih

in)

B2

Koh

dist

uuko

kiin

nost

ukse

si e

nsis

ijais

esti

opet

ukse

en v

ai tu

tkim

ukse

en?

Valit

se v

ain

yksi

1@

Ensi

sija

ises

ti op

etuk

seen

2@

Mol

empi

in, m

utta

ene

mm

än o

petu

ksee

n

3@

Mol

empi

in, m

utta

ene

mm

än tu

tkim

ukse

en

4@

Ensi

sija

ises

ti tu

tkim

ukse

en

B3

Arvi

oi s

eura

avia

väl

inei

tä, r

esur

ssej

a ta

i tuk

ipal

velu

jen

henk

ilöst

öä jo

ita ta

rvits

etty

össä

si n

ykyi

sess

ä ko

rkea

koul

ussa

si ta

i tut

kim

usla

itoks

essa

si

Erin

omai

nen

H

eikk

o1

23

45

@@

@@

@lu

ento

salit

@@

@@

@O

petu

stek

nolo

gia

@@

@@

@la

bora

torio

t

@@

@@

@tu

tkim

usvä

linee

t ja

laitt

eet

@@

@@

@ti

etok

onee

t ja

niih

in li

ittyv

ät la

ittee

t

@@

@@

@Ki

rjast

on ti

lat j

a pa

lvel

ut

@@

@@

@O

mat

toim

isto

tilas

i / ty

öhuo

nees

i

@@

@@

@to

imis

topa

lvel

ut

@@

@@

@te

lete

kniik

ka (i

nter

net,

tieto

verk

ot, j

a pu

helim

et)

@@

@@

@O

petu

ksen

tuki

palv

eluj

en h

enki

löst

ö

@@

@@

@tu

tkim

ukse

n tu

kipa

lvel

ujen

hen

kilö

stö

@@

@@

@tu

tkim

usra

hoitu

s

6

B4

Mer

kits

e m

ikä

seur

aavi

sta

luon

nehd

inno

ista

on

lähi

nnä

mie

lipid

että

si

Erit

täin

tärk

eäEi

lain

kaan

tärk

eä1

23

45

@@

@@

@ti

etee

nala

ni

@@

@@

@la

itoks

eni t

ai o

sast

oni (

täss

ä ko

rkea

koul

ussa

tai t

utki

mus

laito

kses

sa)

@@

@@

@K

orke

akou

luni

tai t

utki

mus

laito

ksen

i

B5

Mer

kits

e nä

köku

lmas

i seu

raav

iin v

äittä

miin

Vah

vast

isa

maa

mie

ltä

Vah

vast

i eri

mie

ltä

12

34

5

@@

@@

@O

ppin

eisu

utta

voi

daan

par

haite

n lu

onne

htia

itse

näis

en tu

tkim

ukse

n va

lmis

telu

ksi j

atu

tkim

ustu

lost

en e

sitte

lyks

i

@@

@@

@O

ppin

eisu

utee

n ku

uluu

tied

on s

ovel

tam

inen

käy

tänt

öön

@@

@@

@O

ppin

eisu

utee

n ku

uluu

rapo

rttie

n va

lmis

telu

, joi

ssa

yhdi

stet

ään

oman

tiet

eena

lani

suu

ntav

iivat

ja tu

loks

et

@@

@@

@tä

llä h

etke

llä n

uoril

le o

n ta

rjolla

huo

nost

i mah

dollis

uuks

ia a

kate

emis

en u

ran

aloi

ttam

isek

siom

alla

aka

teem

isel

la a

lalla

ni

@@

@@

@Jo

s vo

isin

val

ita u

udes

taan

en

valit

sisi

aka

teem

ista

ura

a

@@

@@

@ty

öni a

iheu

ttaa

suur

ia h

enki

löko

htai

sia

pain

eita

.

@@

@@

@O

petu

sta

ja tu

tkim

usta

on

vaik

ea s

ovitt

aa y

htee

n

@@

@@

@ti

etee

nala

llani

toim

iville

on

amm

atilli

nen

velv

ollis

uus

sove

ltaa

tieto

a yh

teis

kunn

an o

ngel

mie

nra

tkai

suun

B6

Mite

n ar

vioi

t kok

onai

suut

ena.

.

Erit

täin

tyyt

y-vä

inen

Erit

täin

tyyt

y-m

ätön

12

34

5

@@

@@

@ty

ytyv

äisy

yttä

nyk

yise

en ty

öhös

i ?

B7

Ova

tko

työo

losu

htee

t kok

onai

suud

en h

uom

ioid

en p

aran

tune

et v

ai h

uono

ntun

eet

verr

attu

na a

jank

ohta

an jo

lloin

alo

itit u

rasi

?

Par

an-

tune

etm

erki

t-tä

väst

i

Huo

non-

tune

etm

erki

ttä-

väst

i1

23

45

@@

@@

@ty

öske

ntel

yolo

suht

eet k

orke

akou

luse

ktor

illa

@@

@@

@ty

öske

ntel

yolo

suht

eet t

utki

mus

laito

ksis

sa

156

Elias Pekkola

7

C.

Ope

tus

(viit

taa

vast

auks

issa

si tä

hän

luku

vuot

een

tai e

delli

seen

(jos

et o

peta

tänä

luku

vuon

na).

Jos

et o

le o

petta

nut t

änä

etkä

ede

llise

nä lu

kuvu

oten

a si

irry

suor

aan

osaa

nD

.)

C1

Mer

kits

e op

etus

velv

ollis

uuks

iesi

osu

us k

uluv

ana

luku

vuot

ena

kunk

in tu

tkin

tota

son

osal

ta ja

arv

ioi k

eski

mää

räin

en o

pisk

elija

mää

rä k

ulla

kin

taso

lla.

Pros

entti

aop

etuk

seen

käyt

etys

täaj

asta

Kes

kim

äärä

inen

kurs

siko

htai

nen

opis

kelij

amää

räop

iske

lijaa

/kur

ssi

@@

@@

@Al

empi

kor

keak

oulu

tutk

into

tai A

MK-

tutk

into

@@

@@

@M

aist

erin

tutk

into

tai y

lem

pi A

MK

-tutk

into

@@

@@

@ti

etee

llinen

jatk

okou

lutu

s

@@

@@

@Am

mat

illin

en tä

yden

nysk

oulu

tus

tai e

rikoi

stum

isop

inno

t

@@

@@

@M

uu o

petu

s

C2

Ole

tko

osal

listu

nut s

eura

aviin

ope

tust

ehtä

viin

kul

unee

na lu

kuvu

oten

a (ta

i ede

llise

nä)

Valit

se k

aikk

i sop

ivat

vai

htoe

hdot

1@

luen

to-o

petu

s

2@

Hen

kilö

koht

aine

n op

etus

3@

Proj

ektio

petu

s ta

i opp

imin

en p

roje

ktiry

hmäs

sä

4@

Har

joitu

styö

/ la

bora

torio

työ

5@

Opp

imin

en ti

eto-

ja v

iest

intä

tekn

iikan

avu

lla

6@

Etäo

petu

s

7@

Kurs

sim

ater

iaal

ien

kehi

ttäm

inen

8@

Ope

tuss

uunn

itelm

ien

tai o

petu

sohj

elm

ien

kehi

ttäm

inen

9@

Vuor

ovai

kutu

s op

iske

lijoi

den

kans

sa o

petu

ksen

ulk

opuo

lella

10@

Kom

mun

ikoi

nti o

pisk

elijo

iden

kan

ssa

tieto

- ja

vies

tintä

tekn

iikan

avu

lla (s

ähkö

post

i)

C3

Aset

taak

o ko

rkea

koul

usi m

äärä

llisi

ä ta

voitt

eita

tai t

äsm

ällis

iä to

ivei

ta o

petu

ksel

lese

uraa

viss

a as

iois

sa:

Valit

se k

aikk

i sop

ivat

vai

htoe

hdot

1@

lähi

opet

ukse

n tu

ntim

äärä

2@

Opi

skel

ijam

äärä

luen

noill

a

3@

Ohj

atta

vien

jatk

o-op

iske

lijoi

den

mää

rä

4@

Opi

skel

ijoid

en te

nttie

n lä

päis

ypro

sent

ti

5@

Opi

skel

ijoid

en o

hjau

ksee

n kä

ytet

ty a

ika

8

C4

Valit

se s

eura

avis

ta s

opiv

in v

aiht

oeht

o

täys

insa

maa

mie

ltä

täys

iner

i mie

ltä

12

34

5

@@

@@

@K

äytä

n pe

rust

aito

jen

opet

ukse

en e

nem

män

aik

aa k

un h

alua

isin

opi

skel

ijoid

en p

uutte

ellis

ten

tieto

jen

ja ta

itoje

n vu

oksi

.

@@

@@

@M

inua

on

rohk

aist

u pa

rant

amaa

n op

etus

taito

jani

ope

tuks

en a

rvio

inni

n se

urau

ksen

a.

@@

@@

@K

orke

akou

luss

ani o

n ta

rjolla

riitt

äväs

ti ku

rsse

ja o

petu

ksen

laad

un p

aran

tam

isek

si.

@@

@@

@O

petu

kses

sani

pai

nottu

vat k

äytä

ntöö

n su

unta

utun

eet t

iedo

t ja

taid

ot.

@@

@@

@P

aino

tan

kurs

seill

ani k

ansa

invä

listä

näk

ökul

maa

ja s

isäl

töä.

@@

@@

@Si

sälly

tän

kurs

seih

ini k

esku

stel

uja

arvo

ista

ja e

tiika

sta.

@@

@@

@An

nan

opis

kelij

oille

ni ti

etoa

vilp

in ja

pla

gioi

nnin

seu

rauk

sist

a.

@@

@@

@Ku

rsse

illan

i ann

etta

vat a

rvos

anat

per

ustu

vat o

pisk

elijo

iden

osa

amis

een.

@@

@@

@U

lkom

aist

en o

pisk

elijo

iden

mää

rä o

n ka

svan

ut s

en jä

lkee

n ku

n al

oin

opet

taa

kork

eako

ulus

sa.

@@

@@

@tä

llä h

etke

llä u

seim

mat

opi

skel

ijani

ova

t ulk

omaa

lais

ia.

@@

@@

@tu

tkim

usak

tivite

ettin

i vah

vist

avat

ope

tust

a.

@@

@@

@Yh

teis

kunn

allin

en p

alve

lute

htäv

ä va

hvis

taa

opet

uste

htäv

än to

teut

tam

ista

.

C5

Nyk

yise

n (ta

i ede

llise

n) lu

kuvu

oden

aik

ana

opet

an

Valit

se k

aikk

i sop

ivat

vai

htoe

hdot

1@

Ulk

omai

lla

2@

Kiel

ellä

joka

on

muu

kui

n om

an k

orke

akou

luni

ope

tusk

ieli

157

Liitteet

10

D4

Kui

nka

mon

ta ti

etee

llist

ä su

oritu

sta

olet

saa

ttanu

t lop

puun

viim

eise

n ko

lmen

vuo

den

aika

na?

(Mer

kits

e lu

kum

äärä

kol

men

viim

e vu

oden

aik

ana)

@@

tiet

eellis

tä m

onog

rafia

a jo

ssa

olet

ens

imm

äise

nä te

kijä

nä ta

i kirj

oitta

jana

@@

tiet

eellis

tä m

onog

rafia

a jo

ssa

olet

toim

ittaj

ana

tai m

ukan

a to

imitt

amas

sa

@@

Artik

kelia

joka

on

julk

aist

u tie

teel

lises

sä k

irjas

sa ta

i tie

teel

lises

sä le

hdes

sä

@@

tutk

imus

rapo

rttia

/ m

onog

rafia

a jo

ka o

n ki

rjoite

ttu u

lkop

uolis

ella

raho

ituks

ella

toim

ivaa

pro

jekt

ia v

arte

n

@@

Esity

stä

tiete

ellis

essä

kon

fere

nssi

ssa

(pap

er)

@@

Om

an ti

etee

nala

an li

ittyv

ää a

rtikk

elia

joka

on

julk

aist

u sa

nom

aleh

dess

ä ta

i aik

akau

sile

hdes

sä

@@

Pat

ento

itua

keks

intö

ä ta

i men

etel

mää

@@

Julk

isee

n kä

yttö

ön ta

rkoi

tettu

a tie

toko

neoh

jelm

aa

@@

Julk

ises

ti es

ille

aset

ettu

a ta

i esi

tetty

ä ta

iteel

lista

työt

ä

@@

tuot

ettu

a vi

deot

a ta

i film

iä

@@

Muu

ta (t

arke

nna)

:.....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.....

D5

Kui

nka

mon

ta p

rose

nttia

julk

aisu

ista

si k

olm

en v

iime

vuod

en a

ikan

a ol

i

@@

@Ju

lkai

stu

eri k

iele

llä k

uin

mill

ä ko

rkea

koul

usi a

ntaa

ope

tust

a

@@

@Ju

lkai

stu

yhte

isty

össä

nyk

yise

n ty

öske

ntel

ymaa

si k

olle

goje

n ka

nssa

@@

@Ju

lkai

stu

yhte

isty

össä

ulk

omai

sten

kol

lego

jen

kans

sa

@@

@Ju

lkai

stu

ulko

mai

lla

@@

@O

n-lin

e ta

i tie

to- j

a vi

estin

täte

kniik

an a

vulla

julk

aist

u

@@

@V

erta

isar

vioi

tu

9

D.

Tutk

imus

Viitt

aa v

asta

uksi

ssas

i täh

än lu

kuvu

otee

n ta

i ede

llise

en, j

os e

t tän

älu

kuvu

onna

ole

akt

iivin

en tu

tkim

usto

imin

nass

asi.

Jos

et o

le a

ktiiv

inen

tutk

imus

toim

inna

ssas

i tän

ä et

kä e

delli

senä

aka

teem

isen

a vu

oten

a si

irry

suor

aan

osaa

nE.

D1

Mite

n ku

vais

it tu

tkim

usty

ötäs

i täm

än (t

ai e

delli

sen)

luku

vuod

en a

ikan

a?

Kyl

lä

Ei

1@

1@

työs

kent

elet

kö y

ksin

kai

kiss

a tu

tkim

uspr

ojek

teis

sasi

?

2@

2@

Onk

o si

nulla

yht

eist

yöku

mpp

anei

ta m

issä

än tu

tkim

uspr

ojek

tissa

si?

3@

3@

työs

kent

elet

kö tu

tkim

uspr

ojek

teis

sasi

yht

eist

yöss

ä m

uide

n ko

rkea

koul

ujen

tai t

utki

mus

laito

sten

hen

kilö

stön

kans

sa S

uom

essa

?

4@

4@

teet

kö y

htei

styö

tä k

ansa

invä

liste

n ko

llego

jen

kans

sa?

D2

Mite

n tu

tkim

usko

htee

si o

n pa

inot

tunu

t tän

ä (ta

i ede

llise

nä) l

ukuv

uonn

a?

Erit

täin

paljo

nE

ila

inka

an1

23

45

@@

@@

@P

erus

tutk

imus

/ te

oree

ttine

n tu

tkim

us

@@

@@

@S

ovel

tava

/ kä

ytän

nönl

ähei

nen

tutk

imus

@@

@@

@K

aupa

llises

ti su

unta

utun

ut ta

i tek

nolo

gian

siir

toon

tark

oite

ttu tu

tkim

us

@@

@@

@S

osia

alis

esti

suun

taut

unut

tai y

htei

skun

nan

kehi

ttäm

isek

si ta

rkoi

tettu

tutk

imus

@@

@@

@K

ansa

invä

linen

tai k

ansa

invä

lises

ti su

unta

utun

ut tu

tkim

us

@@

@@

@Yh

teen

tiet

eena

laan

sijo

ittuv

a tu

tkim

us

@@

@@

@M

oniti

etei

nen

tai t

iete

iden

välin

en tu

tkim

us

D3

Mih

in s

eura

avis

ta v

aiht

oehd

oist

a ol

et o

salli

stun

ut tä

män

(tai

ede

llise

n) lu

kuvu

oden

aika

na?

Valit

se k

aikk

i sop

ivat

vai

htoe

hdot

1@

Koe

tilan

teid

en, k

ysel

yide

n ta

i vas

taav

ien

valm

iste

luun

2@

Koe

tilan

teid

en, k

ysel

yide

n ta

i vas

taav

ien

tote

utta

mis

een

3@

tutk

imus

tiim

in ta

i tut

kija

koul

un tu

tkijo

iden

ohj

auks

een

4@

tutk

imus

rapo

rttie

n ki

rjoitt

amis

een

joih

in s

isäl

tyy

tutk

imus

tulo

ksia

tai l

öydö

ksiä

5@

Osa

llistu

nut t

ekno

logi

an k

äyttö

önot

toon

6@

Vas

tann

ut a

voim

een

haku

un (c

all f

or p

ropo

sals

) tai

tehn

yt a

pura

haha

kem

ukse

n

7@

Hal

linno

inut

tutk

imus

sopi

muk

sia

tai b

udje

toin

tia

8@

Ost

anut

tai v

alin

nut t

arvi

kkei

ta ja

tutk

imus

laitt

eita

158

Elias Pekkola

11

D6

Valit

se s

eura

aviin

väi

tteis

iin s

opiv

in v

aiht

oeht

o

Vah

vast

isa

maa

mie

ltä

Vah

vast

ier

i mie

ltä

12

34

5

@@

@@

@R

ajoi

tuks

et ju

lkis

esti

raho

itettu

jen

tutk

imus

tulo

sten

julk

aise

mis

eksi

ova

t kas

vane

eten

sim

mäi

sen

akat

eem

isee

n te

htäv

ään

nim

ittäm

isen

i jäl

keen

@@

@@

@R

ajoi

tuks

et y

ksity

ises

ti ra

hoite

ttuje

n tu

tkim

ustu

lost

en ju

lkai

sem

isek

si o

vat k

asva

neet

ensi

mm

äise

n ak

atee

mis

een

teht

ävää

n ni

mitt

ämis

eni j

älke

en

@@

@@

@U

lkoi

silla

raho

ittaj

illa

tai a

siak

kaill

a ei

ole

vai

kutu

sval

taa

tutk

imus

työh

öni

@@

@@

@P

aine

et u

lkop

uolis

en tu

tkim

usra

hoitu

ksen

lisä

ämis

eksi

ova

t kas

vane

et e

nsim

mäi

sen

akat

eem

isee

n te

htäv

ään

nim

ittäm

isen

i jäl

keen

@@

@@

@ti

etee

nalo

jen

välis

tä tu

tkim

usta

pai

note

taan

kor

keak

oulu

ssan

i/ylio

pist

ossa

ni

@@

@@

@K

orke

akou

luni

/ylio

pist

oni p

aino

ttaa

kaup

allis

esti

suun

taut

unut

ta ta

i sov

elta

vaa

tutk

imus

ta

@@

@@

@tu

tkim

ukse

ni o

n to

teut

ettu

eet

tiste

n su

ositu

sten

muk

aise

sti

@@

@@

@tu

tkim

usra

hoitu

s tu

lisi k

ohdi

staa

tuot

telia

imm

ille

tutk

ijoill

e

@@

@@

@K

orke

at tu

tkim

ukse

n tu

otta

vuut

een

kohd

istu

vat o

dotu

kset

ova

t uhk

a tu

tkim

ukse

n la

adul

le

@@

@@

@tu

tkim

ukse

n tu

loks

iin ja

sov

elta

mis

een

kohd

iste

tut k

orke

at o

dotu

kset

ova

t uhk

a tu

tkim

ukse

nla

adul

le

D7

Kui

nka

mon

ta p

rose

nttia

tutk

imus

tesi

raho

ituks

esta

kul

uvan

a (ta

i ede

llise

nä)

luku

vuot

ena

tuli

seur

aavi

sta

läht

eist

ä:

@@

@O

mas

ta k

orke

akou

lust

asi /

ylio

pist

osta

si

@@

@Ju

lkis

ista

tutk

imus

raho

ituks

en la

itoks

ista

@@

@V

altio

nhal

linno

n yk

sikö

istä

@@

@li

ikey

rityk

sist

ä ta

i teo

llisuu

dest

a

@@

@Yk

sity

isis

tä v

oitto

a ta

voitt

elem

atto

mis

ta s

äätiö

istä

tai l

aito

ksis

ta

@@

@M

uual

ta (t

arke

nna)

:....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

D8

Kui

nka

mon

ta p

rose

nttia

tutk

imus

tesi

ulk

oise

sta

raho

ituks

esta

kul

uvan

a (ta

i ede

llise

nä)

luku

vuot

ena

tuli

@@

@K

ansa

llisis

ta o

rgan

isaa

tiois

ta ta

i lai

toks

ista

@@

@K

ansa

invä

lisis

tä o

rgan

isaa

tiois

ta ta

i lai

toks

ista

Ole

hyv

ä ja

tark

enna

:

12

E.Jo

htam

inen

E1M

illä

toim

ijalla

kor

keak

oulu

ssas

i on

ensi

sija

ises

ti va

ikut

usva

ltaa

kuss

akin

alla

mai

nitu

ssa

päät

ökse

ssä?

(val

itse

vain

yks

i sar

ake

kuta

kin

päät

östä

koh

den)

Valit

se v

ain

yksi

sar

ake

kuta

kin

päät

östä

koh

den

Min

iste

riöta

isi

dosr

yhm

ä

Kor

kea-

koul

un jo

hto

Aka

teem

ist-

enyk

sikk

öjen

joht

o

tied

e-ku

nnan

päät

tävä

tel

imet

Yksi

ttäin

enla

itos

Opi

skel

ijat

@@

@@

@@

Hal

linno

n av

ainh

enki

löid

en n

imitt

ämin

en

@@

@@

@@

Uud

en h

enki

löst

ön v

alits

emin

en

@@

@@

@@

Hen

kilö

stön

yle

nnyk

sist

ä ja

virk

anim

ityks

istä

päät

täm

inen

@@

@@

@@

Budj

etin

prio

risoi

nnis

ta p

äättä

min

en

@@

@@

@@

Hen

kilö

stön

ope

tusm

ääris

tä p

äättä

min

en

@@

@@

@@

Sisä

änot

osta

ja o

pisk

elija

valin

nast

apä

ättä

min

en

@@

@@

@@

Uus

ien

koul

utus

ohje

lmie

n hy

väks

ymin

en

@@

@@

@@

Ope

tuks

en a

rvio

inti

@@

@@

@@

Sisä

iste

n tu

tkim

uspr

iorit

eetti

en a

setta

min

en

@@

@@

@@

tutk

imuk

sen

arvi

oint

i

@@

@@

@@

Kan

sain

välis

ten

yhte

yksi

en s

olm

imin

en

E2K

uink

a va

ikut

usva

ltain

en o

let k

eske

iste

n ak

atee

mis

ten

toim

inta

tapo

jen

muo

kkaa

mis

essa

?

Erit

täin

vaik

utus

-va

ltain

en

Joks

een

kin

vaik

utus

-va

ltain

en

Vai

n vä

hän

vaik

utus

-va

ltain

en

En

lain

kaan

vaik

utus

-va

ltain

en

En o

leos

allin

en

@@

@@

@la

itos,

osa

sto

tai v

asta

aval

la ta

solla

@@

@@

@ti

edek

unta

taso

lla

@@

@@

@K

orke

akou

lun

tai y

liopi

ston

taso

lla

E3K

uka

arvi

oi s

äänn

öllis

esti

opet

usta

si, t

utki

mus

tasi

ja y

htei

skun

nalli

sta

palv

elut

ehtä

vääs

i?Va

litse

kai

kki s

opiv

at v

aiht

oehd

ot

Ope

tuks

enos

alta

tutk

i-m

ukse

nos

alta

Pal

velu

teh-

tävä

nos

alta

1@

1@

1@

Kol

lega

t lai

toks

essa

tai o

sast

ossa

2@

2@

2@

Yksi

kön

joht

aja

3@

3@

3@

Mui

den

laito

sten

kol

lega

t

4@

4@

4@

Om

an k

orke

akou

lun

ylim

mät

hal

linto

virk

amie

het

5@

5@

5@

Kurs

seill

eni o

salli

stuv

at o

pisk

elija

t

6@

6@

6@

Ulk

oise

t arv

ioits

ijat

7@

7@

7@

Ei k

ukaa

n ko

rkea

koul

ussa

ni ta

i sen

ulk

opuo

lella

159

Liitteet

13

E4K

orke

akou

luss

ani/y

liopi

stos

sani

/tutk

imus

laito

kses

sani

…

täys

insa

maa

mie

ltä

täys

iner

i mie

ltä

12

34

5

@@

@@

@…

pai

note

taan

vah

vast

i per

uste

htäv

än m

erki

tyst

ä

@@

@@

@…

on

hyvä

kom

mun

ikoi

nti a

kate

emis

ten

työn

teki

jöid

en ja

johd

on v

älill

ä

@@

@@

@…

on

ylhä

ältä

ala

s jo

htam

isen

tapa

@@

@@

@…

on

kolle

giaa

linen

pää

töks

ente

kota

pa

@@

@@

@…

on

vahv

a tu

loso

hjau

ksen

suu

ntau

s

@@

@@

@…

on

hank

alat

hal

linto

pros

essi

t

@@

@@

@…

hal

linto

henk

ilöst

ö tu

kee

opet

usto

imin

taa

@@

@@

@…

hal

linto

henk

ilöst

ö tu

kee

tutk

imus

toim

inta

a

@@

@@

@…

on

mah

dolli

suus

am

mat

illis

een

kehi

ttym

isee

n ha

llinn

ollis

issa

joht

oteh

tävi

ssä

yksi

löta

solla

E5Va

litse

seu

raav

ista

sop

ivin

vai

htoe

hto

täys

insa

maa

mie

ltä

täys

iner

i mie

ltä

12

34

5

@@

@@

@H

allin

non

joht

oteh

tävi

ssä

toim

ivat

ova

t pät

eviä

@@

@@

@S

aan

hyvi

n tie

toa

kork

eako

ulun

i asi

oist

a

@@

@@

@H

enki

löst

ön v

ähäi

nen

osal

listu

min

en o

n to

dellin

en o

ngel

ma

@@

@@

@O

pisk

elijo

illa

tulis

i olla

ene

mm

än s

anan

valta

a ni

iden

toim

into

jen

mää

ritte

lyss

ä jo

tka

kosk

evat

heitä

@@

@@

@H

allin

to tu

kee

akat

eem

ista

vap

autta

E6M

iten

kork

eako

ulus

i / y

liopi

stos

i pai

notta

a se

uraa

via

käyt

äntö

jä?

Erit

täin

paljo

nEi

lain

kaan

12

34

5

@@

@@

@tu

loso

hjau

ksee

n pe

rust

uva

resu

rssi

en ja

kam

inen

yks

iköi

lle

@@

@@

@Ar

vioi

ntiin

per

ustu

va re

surs

sien

jako

yks

iköi

lle

@@

@@

@la

itost

en /

osas

toje

n ra

hoitt

amin

en p

erus

tuen

ole

ellis

esti

opis

kelij

amää

riin

@@

@@

@la

itost

en /

osas

toje

n ra

hoitt

amin

en p

erus

tuen

ole

ellis

esti

valm

istu

vien

tutk

into

jen

mää

rään

@@

@@

@tu

tkim

ukse

n la

adun

ase

ttam

inen

krit

eerik

si v

alitt

aess

a he

nkilö

stöä

eri

teht

äviin

@@

@@

@O

petu

stai

toje

n as

etta

min

en k

ritee

riksi

val

ittae

ssa

henk

ilöst

öä e

ri te

htäv

iin

@@

@@

@K

äytä

nnön

rele

vans

sin

/ sov

eltu

vuus

työy

htei

söön

val

ittae

ssa

henk

ilöst

öä e

ri te

htäv

iin

@@

@@

@K

orke

akou

luje

n ul

kopu

olel

la h

anki

tun

työk

okem

ukse

n ar

vost

amin

en v

alitt

aess

a he

nkilö

stöä

akat

eem

isiin

teht

äviin

@@

@@

@Ak

atee

mis

issa

teht

ävis

sä to

imiv

ien

rohk

aise

min

en ry

htym

ään

palv

elut

ehtä

viin

tai

yrity

syht

eist

yöhö

n ko

rkea

koul

un u

lkop

uole

lla.

@@

@@

@Yk

sittä

iste

n he

nkilö

iden

, yrit

yste

n, s

äätiö

iden

tms.

rohk

aise

min

en te

kem

ään

lahj

oitu

ksia

tai

anta

maa

n m

uita

avu

stuk

sia

kork

eako

ului

lle.

14

F.Ta

usta

tiedo

t

F1Su

kupu

oli

1@

Mie

s

2@

Nai

nen

F2Sy

ntym

ävuo

si

@@

@@

Vuo

si

F3Pe

rhes

uhte

et

1@

Nai

mis

issa

/ av

oliit

ossa

/ re

kist

eröi

dyss

ä pa

risuh

tees

sa

2@

Nai

mat

on

3@

muu

(tar

kenn

a):..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

F4Jo

s ol

et n

aim

isis

sa /

avol

iitos

sa /

reki

ster

öidy

ssä

paris

uhte

essa

, onk

o ku

mpp

anis

ity

össä

1@

Kyl

lä, k

okop

äivä

toim

ises

ti

2@

Kyl

lä, o

sapä

ivät

yöss

ä

3@

Ei

F5O

nko

kum

ppan

isi m

yös

akat

eem

isis

sa te

htäv

issä

?

1@

Kyl

lä

2@

Ei

F6K

uulu

uko

talo

utee

si la

psia

?

1@

Kyl

lä, y

ksi l

apsi

2@

Kyl

lä, k

aksi

last

a

3@

Kyl

lä, k

olm

e ta

i use

ampi

a la

psia

4@

Ei

F7O

letk

o ko

skaa

n ke

skey

ttäny

t työ

suhd

etta

si la

sten

hoid

on ta

i om

aish

oido

n vu

oksi

?

1@

Kyl

lä

2@

Ei

@@

Jos

vast

asit

kyllä

, niin

kui

nka

pitk

ään

kesk

eyty

s ke

sti?

(vuo

sina

)

160

Elias Pekkola

15

F8M

ikä

on v

anhe

mpi

esi y

lin tu

tkin

to ja

jos

olet

avi

o-/a

volii

toss

a/re

kist

eröi

dyss

äpa

risuh

tees

sa, n

iin m

ikä

on k

umpp

anis

i ylin

tutk

into

?

isä

äiti

kum

ppan

i

1@

1@

1@

aloi

tettu

ja/ta

i pää

tetty

kor

kea-

aste

en k

oulu

tus

2@

2@

2@

aloi

tettu

ja/ta

i pää

tetty

kes

kias

teen

kou

lutu

s

3@

3@

3@

peru

skou

lu

4@

4@

4@

ei m

uodo

llista

kou

lutu

sta

5@

5@

5@

ei m

ikää

n ed

ellis

istä

F9M

ikä

on/o

li ka

nsal

lisuu

tesi

/kan

sala

isuu

tesi

ja m

aa jo

ssa

olet

kirj

oilla

Kan

sala

isuu

sO

len

kirj

oilla

(asu

inm

aa)

Syn

tyes

sä...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

Ensi

mm

äise

ntu

tkin

non

suor

ittam

isen

aika

na...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

...

tällä

het

kellä

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

ole

hyvä

ja ta

rken

na:

ole

hyvä

ja ta

rken

na:

F10

Mik

ä on

äid

inki

eles

i (en

sim

mäi

nen

kiel

i)?

tark

enna

:....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.....

F11

Mitä

kie

ltä k

äytä

t ens

isija

ises

ti op

etus

kiel

enä?

1@

äidi

nkie

ltä

2@

Muu

ta k

ieltä

(tar

kenn

a):..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

..

F12

Mitä

kie

ltä k

äytä

t ens

isija

ises

ti tu

tkim

ukse

ssa?

1@

äidi

nkie

ltä

2@

Muu

ta k

ieltä

(tar

kenn

a):..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

..

F13

Kui

nka

mon

ta v

uotta

ens

imm

äise

n tu

tkin

non

suor

ittam

isen

jälk

een

olet

vie

ttäny

t…

@@

…m

aass

a, jo

ssa

suor

itit e

nsim

mäi

sen

tutk

into

si.

@@

…m

aass

a, jo

ssa

olet

tällä

het

kellä

työs

sä, m

ikäl

i se

on e

ri ku

in m

aa jo

ssa

suor

itit e

nsim

mäi

sen

tutk

inno

n.

@@

…m

uiss

a m

aiss

a (k

uin

maa

ssa

joss

a su

oriti

t ens

imm

äise

n tu

tkin

non

tai j

ossa

työs

kent

elet

nyt

)

16

G.

Pala

ute

G1

Onk

o si

nulla

kom

men

tteja

kys

elyy

n ta

i sen

aih

epiir

iin li

ittye

n?

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

……

…...

......

...

161

Liitteet

LIIte 2 Otoksen edustavuus ja liitetaulukot (Mukaillen Aarrevaara & Pekkola 2010.)

AkAteemisen henkilöstön profiili jA otoksen edustAvuus

Valtaosa kyselyyn (86,5 %) osallistuneista vastasi suomenkielellä. ruotsinkielisiä vastauk-sia oli 7,5 % ja englanninkielisiä kuusi prosenttia. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen suhteelliset kielijakaumat poikkesivat jonkin verran toisistaan. Poikkeamat olivat englan-ninkielisten vastaajien kohdalla. Yliopistoissa englanniksi vastanneiden osuus oli sama kuin ruotsinkielellä vastanneiden 7,5 %. Sen sijaan ammattikorkeakouluissa englanniksi vastasi ainoastaan 2,1 % vastaajista.

Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä taustamuuttujia ovat korkeakoulut, tieteenalat, ammattinimikkeet, tutkinnot ja sukupuoli. Opetusministeriön ylläpitämissä KOTA- ja Amkota-tietokannoissa on saatavilla ajantasaista tietoa kyseisistä jakaumista, joten ne toi-mivat tutkimukselle luontaisina vertailurekistereinä. Tämän lisäksi myös Tilastokeskuksella sekä valtiokonttorilla on olemassa muuttujia koskevia tilastoja. Otoksen yleistettävyyttä ja kadon vaikutusta on analysoitu vertaamalla otosta edellä mainittuihin rekistereihin. Katoanalyysi onkin keskeinen tapa pyrkiä varmistamaan tutkimuksen yleistettävyyttä vastausprosentin ollessa melko alhainen1.

Tuloksia ei osatutkimuksissa käsitellä korkeakouluittain, sillä usean korkeakoulun kohdalla vastaajamäärät ovat varsin pieniä. Vastauksia saatiin 18 yliopistosta ja 24 am-mattikorkeakoulusta. Vastausmäärät vaihtelivat huomattavasti Helsingin yliopiston 290 vastaajasta usean ammattikorkeakoulun ja Svenska handelshögskolanin alle kymmeneen vastaukseen. Teknillisen korkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston, joidenka osoiteaineistot saatiin muita korkeakouluja myöhemmin, osuudet vastaajista ovat valtakunnallisia osuuksia huomattavasti pienemmät. Helsingin yliopiston osuus on valtakunnallista prosenttiosuutta hieman suurempi.

Suomalaisissa kyselytutkimuksissa tukeudutaan yleensä tilastokeskuksen tai opetusmi-nisteriön tieteenala- tai koulutusalaluokitteluihin. Kansainvälisessä CAP-tutkimuksessa tieteenalat eivät ole kuitenkaan jaoteltuina suomalaisten tilastojen tavoin. Suomalaisessa kontekstissa tästä seurasi jonkin verran ongelmia. 17 % kaikista vastaajista jätti vastaamat-ta kysymykseen oman yksikön tieteenalasta. Tämä johtuu osittain käännösongelmista2, ammattikorkeakoulujen koulutusalarakenteesta3 sekä kansainvälisen tieteenalaluokituksen ongelmista. Toisaalta vastaamista on saattanut vaikeuttaa, se ettei vastaaja ole kyennyt

1 Otoksen edustavuuden varmentaminen katoanalyysin avulla on kuitenkin haastavaa. Kyselyn taustamuut-tujat eivät ole vakioituja suomalaisten tilastokäytäntöjen mukaan, vaan noudattelevat tutkimushankeen kansainvälistä luokittelua. Tästä johtuen myöskään painotuskertoimien laskeminen ei tutkimusryhmän mielestä ollut perusteltua. Erityisesti ammattikorkeakoulujen osalta vertailujen tekeminen on lähes mah-dotonta. Tutkimuksen reliabiliteettia heikentää osaltaan suuri puuttuvien tietojen määrä.

2 Esimerkiksi Life Science kääntyi biologiaksi, jolloin kemia jäi vastausvaihtoehtona pois kyselystä, sillä luonnontieteille ei ollut omana luokkaansa. Maantieteen, joka mielletään varsin usein luonnontieteeksi, asettaminen tieteenalaluokitukseen on saattanut olla myös haastavaa. Omia ongelmiaan aiheuttaa myös sosiaalitieteiden sijoittaminen lääketieteen ja hoitotieteiden yhteyteen.

3 Vastaaminen oli vaikeaa molemmilla korkeakoulusektoreilla, mutta erityisen hankalaa se näytti olleen ammattikorkeakoulujen henkilökunnalle. Ammattikorkeakouluvastaajista peräti viidennes ei vastannut kysymykseen. Ammattikorkeakoulujen kohdalla voidaan perustellusti esittää kysymys onko niiden vas-taajien yksikköjä järkevää luokitella tieteenaloittain, ja tulisiko heille olla oma koulutusalaluokittelunsa kuten esimerkiksi tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa (vrt. Tilastokeskus 2006).

162

Elias Pekkola

luokittelemaan yksikkönsä tieteenalaa4. Yliopistosektorilla otos vastasi melko hyvin perusjoukkoa tieteenaloittain (kaikki yli-

opistot lukuun ottamatta KuVA:a ja TeaK:a) verrattaessa sitä KOTA-tietokannan budjet-tivaroin palkattujen opetushenkilökuntaan kuuluvien, tutkijoiden ja tutkijakoulutettavien koulutusaloittain yhteenlaskettuihin osuuksiin. Toteutuneessa otoksessa voidaan kuitenkin havaita luonnontieteiden olevan yliedustettuina ja teknisten tieteiden aliedustettuina5. Ammattikorkeakoulujen henkilöstö on jaoteltu AMKOTA:n tilastoissa yliopistojen kou-lutusaloista ja tieteenaloista selkeästi poikkeaviin koulutusaloihin. Tästä syystä vertailua on käytännössä mahdoton tehdä kyselyaineistoon. (Vrt. OPM 2006a, 59 – 64.)

Vastanneiden koulutustaso vastasi varsin hyvin yliopistojen osalta tilastokeskuksen lukuvuonna 04 – 05 tekemää laajaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ajankäyttötut-kimusta6. Sen sijaan ammattikorkeakoulujen luvut poikkesivat merkittävästi tilastokeskuk-sen luvuista. Osittain tätä selittää ammattikorkeakoulujen henkilöstön kouluttautuminen, mutta erot ovat niin suuria, että jatkotutkintojen yliedustavuuteen on haettava selitystä muualta. Todennäköisintä on, että alemmilla tutkinnoilla työskennelleet ovat pitäneet kyselyä varsin haastavana, koska se on kirjoitettu ”yliopistokielellä”. Tohtorin ja lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden on ollut todennäköisesti helpompi vastata kyselyyn, jonka käsit-teistö soveltuu paremmin yliopistokontekstiin. Ammattikorkeakouluvastaajien kohdalla toteutunut otos on siis painottunut jatkotutkinnon suorittaneeseen henkilöstöön.

Kyselyssä vastaajien asemaa työyhteisössä kartoitettiin kysymällä heidän akateemista nimikettään. Vastausvaihtoehdoiksi lomakkeessa annettiin tutkija (esim. tutkijakoulussa, projektitutkija), vanhempitutkija (esim. vakinainen tutkijan virka, erityistutkija), assistentti, lehtori, yliassistentti, yliopettaja, professori sekä mahdollisuus antaa muu ammattinimike (ks. liitetaulukot). Kyselyn akateemista asemaa kuvaava ammattinimikkeistö ei ollut KOTA- eikä Amkota-tietokannan mukainen7, joten vertailussa on tyydyttävä kompromisseihin.

Yliopistoissa tutkijoiden muodostama ryhmä on selkeästi suurin: 36 % vastannaista. Tästä ryhmästä ei vastausvaihtojen vuoksi voida erottaa tutkijakoulutettavia. Vastaajista toi-seksi suurimman ryhmän muodostivat professorit viidenneksen osuudellaan. Liitteessä yksi on jakaumia ammattinimikkeittäin verrattu KOTA-tietokannan tietoihin. Tutkijat olivat

4 Suuret tieteenalarajat ylittävät laitokset ovat yleistyneet Suomessa laitoskoon kasvun myötä. Myös organi-soitumistapa, jossa tiedekunnassa tai sitä vastaavassa yksikössä ei ole laitoksia lainkaan, on yleistynyt.

5 Osittain yliedustus ei ole todellista, sillä KOTA-tietokannassa kaikki teknisten korkeakoulujen työntekijät luokitellaan teknisille aloille. Kyselyssä teknisten korkeakoulujen henkilöstöstä tieteenalansa ilmoittaneista 35 % luokittelikin yksikkönsä, jollekin muulle alalle lähinnä luonnontieteisiin (matematiikka, fysiikkaa, tietojenkäsittelytiede, biologia) ja kauppa- sekä hallintotieteisiin. Jos luonnontieteiden ja teknisten tietei-den vastaajamäärät lasketaan yhteen jäävät kyselyn ja KOTA-tietokannan erot silti edelleen merkittäviksi, joten todellista painottumista on otoksessa.

6 CAP-tutkimushankkeessa tutkinnot luokiteltiin alempiin korkeakoulututkintoihin, ylempiin korkeakou-lututkintoihin, lisensiaatin tutkintoon ja tohtorin tutkintoon. Lääketieteen, terveystieteen ja sosiaalitietei-den kohdalla lääketieteellisen koulutuksen saaneet ovat saattaneet ilmoittaa tutkinnokseen joko ylemmän korkeakoulututkinnon tai lisensiaatin tutkinnon. Koska lääketieteilijöitä ei voida erotella terveys- ja sosi-aalitieteilijöistä ei heidän vastauksiaan voitu korjata. Lääketieteilijöiden kohdalla ylemmän korkeakoulu-tutkinnon ja tutkimusasteen suorittaneet vastaajat saattavat siis olla sekaisin.

7 KOTA-tietokannassa tutkijat jaotellaan tutkijakoulutettaviin ja tutkimushenkilökuntaan CAP-sureveyssä siis tutkijoihin ja vanhempiintutkijoihin vertailuissa on tutkijoita pidettävä yhtenä ryhmänä. Yliopistojen kohdalla tuntiopettajien määrä on varsin pieni opetushenkilökunnasta n. 5 %, joten tuntiopettajat eivät muodosta suurta ongelmaa. Sen sijaan ammattikorkeakoulujen kohdalla tuntiopettajia on AMKOTAN mukaan joka neljäs ammattikorkeakoulujen henkilökunnasta.

163

Liitteet

kyselyssä aliedustettuina ja professorit yliedustettuina. Tutkijoiden huonoa vastauspro-senttia selittänee se, että kyselyyn vastaaminen on ollut heille todennäköisesti haastavampaa kuin vanhemmille akateemisille. Tämä näkyy vastanneiden tutkijoiden kohdalla suurena määränä puuttuvia tietoja esimerkiksi kyselyn johtamis- ja opetusosioissa.

Ammattikorkeakouluille ammattiluokituskaan ei istunut yhtä hyvin kuin yliopistoille. Tämä näkyy suurena määränä muu-vastauksia. Tutkijoiksi ammattikorkeakoulujen edustajista ilmoitti itsensä ainoastaan kaksi vastaajaa. Muu-sarakkeessa oli tämän lisäksi neljä vastausta, jotka olivat tulkittavissa T&K-henkilökuntaan kuuluviksi. Vaikka Amkota-tietokannan mukaan lähes kuusisataa henkilöä (yksi kymmentä opettajaa kohden) työs-kentelee T&K -tehtävissä, ei se näy vastauksissa8. Toinen selkeä ongelma oli päätoiminen tuntiopettajan nimikkeen puuttuminen luokittelusta. Koska tämän suuren työntekijä ryhmän vastauksia ei kyetä erottelemaan muista vastauksista, käytetään osatutkimuksen 2 analyysissä ammattikorkeakoulujen osalta erottelua yliopettaja / muut.

Kyselyyn vastanneista miehiä oli jonkin verran vähemmän kuin naisia (ks. Liitetaulukot). Yliopistoissa työskentelevien naisten osuus on valtakunnallisia tilastoja suurempi, joskin vertailuluvut ovat jo useamman vuoden takaa. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa naisten osuus tutkimus- ja opetushenkilöstöstä oli vuonna 2005 44 % ja KOTA-tietokannan mukaan budjettivaroin palkatusta opetushenkilökunnasta samana vuonna naisia oli 35 %. Jos laskennallista tuntiopetusta ei oteta huomioon, oli heitä 40,4 %. (Tilastokeskus 2006a, 30, OPM 2006b ja KOTA 2008.)

Kyselyaineistossa yliopistoissa naisia on enemmän kuin miehiä tutkijoissa, assistenteissa ja lehtoreissa sekä ”muissa ammattiryhmissä”. Vanhempien tutkijoiden ryhmä on edelleen miesvoittoinen. Heistä 60 % on miehiä. Miesvaltaisin ammattiryhmä on professorit. Ky-selyaineistossa 75 %:a professoreista oli miehiä, mikä vastaa varsin hyvin valtakunnallista vertailuprosenttia, joka oli vuonna 2006 76,6 %. Naisprofessorien määrä on kasvanut kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1998 naisprofessoreita oli 18,4 % ja nyt siis jo 23,4 %. (OPM 2006b, OPM 2007, 34.)9 Vertailun vuoksi on kuitenkin

8 Tutkimusaineiston keruun yhteydessä käydyissä keskusteluissa usean ammattikorkeakoulun kohdalla oli selvästi havaittavissa, ettei T&K –henkilöstö ollut jäsentynyt vielä omaksi kokonaisuudekseen, vaan se-koittui hallinto- ja tukipalveluhenkilökuntaan.

9 Suomalaiset yliopistoyhteisöt ovat muun yhteiskunnan tasa-arvoistumisesta huolimatta edelleen rakenteil-taan ja käytännöiltään sukupuolittuneita. Esimerkiksi johtavissa asemissa olevista valtaosa on edelleen mie-hiä. (Pasanen 2003, 6 -7). Sukupuolittuminen (segregaatio) voi olla joko horisontaalista tai vertikaalista. Vertikaalisella sukupuolittumisella tarkoitetaan sitä, että toinen sukupuolista on yliedustettuna hierarkian ylimmillä tasoilla verrattuna alempiin tasoihin. Horisontaalisella sukupuolittumisella tarkoitetaan taas tiettyjen alojen sukupuolittumista.

Kaksikymmentä vuotta sitten valmistuneista lisensiaateista ja tohtoreista kolmannes oli naisia, heidän määränsä on kuitenkin tasaisesti kasvanut. Tohtoreiden osalta vuosi 2007 jääkin historiaan ensimmäisenä vuotena, jolloin valtaosa tohtoriksi valmistuneista oli naisia. Naisten osuus on kasvanut kaikissa budjet-tivaroin palkatuissa opetusviroissa lukuun ottamatta päätoimisia tuntiopettajia, joista sukupuolittaisen tilastoinnin alusta lähtien (1988) naisia on ollut n. 60 %. Vuonna 2007 professorit ja yliassistentit olivat KOTA-luokituksen mukaan ainoat ammattiryhmät, joissa enemmistä oli miehiä. (Kota 2008.) Tästäkin huolimatta yliopistot ovat edelleen voimakkaasti vertikaalisesti sukupuolittuneita.

Yliopistoissa on havaittavissa myös horisontaalista sukupuolittumista. Tieteenaloista fysiikka, mate-matiikka ja tietojen käsittely, tekniset tieteet sekä oikeustieteet olivat miesvaltaisia. Kauppa-, talous- ja hallintotieteilijöissä naisia oli yhtä paljon kuin miehiä. Kaikki muut tieteenalat, biologia mukaan lukien, olivat naisvoittoisia, lähes poikkeuksetta suhde oli noin 40/60. Tulos on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p <.001). (Liite 2) Ammattikorkeakoulujen voidaan todeta olevan voimakkaammin sukupuolittuneita horisontaalisesti kuin vertikaalisesti. (Liite 2)

164

Elias Pekkola

todettava, että Suomessa yliopistojen ylimmissä viroissa on kuitenkin enemmän naisia kuin missään muussa Eu-maassa. Professorienkin osalta Suomi sijoittuu kärkimaiden joukkoon. (research.fi 2008.)

Ammattikorkeakouluissa miesten osuus oli seitsemän prosenttiyksikköä pienempi kuin naisten. Naisten osuus on kyselyaineistossa hieman suurempi kuin opetusministeriö tilastoissa. Amkota:n mukaan vuonna 2005 naisten osuus ammattikorkeakoulujen ope-tushenkilöstöstä oli 54,4 %. Ammattikorkeakouluissa yliopettajien ammattikunta ei ole yhtä voimakkaasti sukupuolittunut kuin professorien ammattikunta. Yliopettajista 53 % oli miehiä. Ammattikorkeakouluissa naisyliopettajien osuus on voimakkaasti sidoksissa koulutusalaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla naisia yliopettajista oli vuonna 2005 88,0 % ja tekniikan alalla ainoastaan 13, 8 % (OPM 2006a).

Vastaajien keski-ikä oli ammattikorkeakouluissa 50 ja yliopistoissa 42 vuotta. Vertailun vuoksi valtion työntekijöiden keski-ikä oli 44 vuotta vuonna 2007 ja kuntatyöntekijöiden 45 vuotta (Netra 2008 ja KTML 2008). Yliopistojen henkilöstön nuorempaa keski-ikää selittää tutkijoiden suuri määrä. Tutkijoista 65 % ja assistenteista 60 % oli alle 35-vuotiaita. Opetusministeriön hallinnonalalla työskentelevät ovatkin keskimääräistä valtion työnteki-jäkuntaa nuorempia (Netra 2008).

Yliopistoissa suuri nuorten joukko muodostaa mielenkiintoisen työntekijäryhmän. Osatutkimuksessa neljä analysoidaan yliopistojen nuorten tutkijoiden asemaa ja uran houkuttelevuutta. Ammattikorkeakoulujen vastaajien joukossa ei suurta nuorten joukkoa ole ja nuoret / vanhat jaottelu ei ole taustamuuttujana mielekäs. Ammattikorkeakoulujen vastaajat voitaisiin toki jakaa esimerkiksi mediaanin kohdalta nuoriin ja vanhoihin, mutta tämä ei ole järkevää, sillä ammattikorkeakouluissa iän mediaani on sama kuin moodi eli 52 vuotta ja alle 40-vuotiaiden määrä vastaajista on ainoastaan 13,6 % ja alle kolmekymmentä viisivuotiaita on enää 5,6 %. Aineistossa ei ole yhtään alle 30-vuotiasta ammattikorkea-koulu vastaajaa.

165

Liitteet

LIITETAuLuKOT Liitetaulukot on aikaisemmin julkaista teoksessa Muuttuva akateeminen professio. Suomen maaraportti (Aarrevaara ja Pekkola 2010).

Liitetaulukko 1. Vastaajien ammattinimikkeet, sukupuoli, keski-ikä ja tutkinnot (Aarrevaara & Pekkola 2010)

Nimike Yliopisto AMK Yhteensä

Tutkija 36 ,0% 0,6 % 28,2 %

Vanhempi tutkija 6,7 % 0,0 % 5,2 %

Assistentti 6,9 % 0,0 % 5,4 %

Lehtori 16,7 % 58,4 % 26,1 %

Yliassistentti 5,4 % 0,0 % 4,2 %

Yliopettaja 0,3 % 23,2 % 5,4 %

Professori 19,5 % 0,0 % 15,1 %

Muu 8,3 % 17,8 % 10,5 %

YhteensäN

100,0 % 1081

100,0 % 315

100,0 % 1396

Sukupuoli

Mies 51,6 % 42,9 % 49,6 %

Nainen 48,4 % 57,1 % 50,4 %

YhteensäN

100,0 %1088

100,0 %326

100,0 %1414

Keski-ikä

Miehet 43,7 49,5 44,9

Naiset 40,6 50,6 43,2

Yhteensä 42,2 50,1 44,0

N 1075 323 1398

Tutkinnot

Alempi kkt 1,0 % 6 % 2,2 %

Ylempi kkt 37,0 % 63 % 43,2 %

Lisensiaatti 9,0% 14 % 10,1 %

Tohtori 53,0 % 16 % 44,5 %

Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 %

N 1109 32, 1438

166

Elias Pekkola

Liitetaulukko 2. Yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunta korkeakouluittain otoksessa ja valtakunnallisesti

KORKEAKOULU N %OPM

2006* %Erotus

prosenttiyksikköäMäärittelemätön 1 0,1HY 290 26,0 22,6 3,4JY 59 5,3 8,4 -3,1OY 99 8,9 9,3 -0,4JoY 56 5,0 4,0 1KY 54 4,8 4,7 0,1TY 124 11,1 9,2 1,9TaY 92 8,3 6,6 1,7ÅA 62 5,7 4,0 1,7VY 13 1,2 1,5 -0,3LY 30 2,7 1,9 0,8TKKK 58 5,2 11,2 -6,0TTY 73 6,5 6,6 -0,1LTY 37 3,3 3,8 -0,5HKKK 17 1,5 1,6 -0,1SHH 7 0,6 0,8 -0,2TuKKK 10 0,9 1,2 -0,3SibA 15 1,3 1,3 0TaiK 18 1,5 1,6 -0,1

Yhteensä 1115 100 100 0 *Lähde: OPM 2007, 31

167

Liitteet

Liitetaulukko 3. Yliopistovastaajien tieteenala otoksessa ja kotatietokannan mukaan 10

Tieteenala10 Kysely % KOTA* %Opettajankoulutus ja kasvatus 7,50 6,00Humanistinen ja taide-ala 13,40 12,00Yhteiskunta ja käyttäytymistieteet 12,00 8,00Kauppatieteet, taloustieteet, hallintotieteet 6,30 6,80Oikeustiede 2,30 1,40Biologia, Fysiikka, matematiikka tietojenkäsittelytiede 21,60 17,70Tekniset tieteet, arkkitehtuuri 13,50 24,00Maatalous ja metsätieteet 3,10 2,30Lääketieteet, terveystieteet, sosiaalitieteet 13,40 11,70Liikenne, turvallisuus, palvelut 0,30 0,00Ei mikään edellisistä, kysymys ei koske minua 6,60 10,00Yhteensä 100 100

* Lähde: KOTA 2008

10 Koska KOTA-tietojärjestelmän tieteenalaluokitus ei ole yhdenmittainen kyselyn tieteenalaluokituksen kanssa, täytyi luokkia yhdistellä. Vertailtavuutta heikentää myös se, että Kotassa luokittelun perustana on koulutusala, kun taas kyselyssä vastaajan nykyisen yksikön tieteenala. Kyselyssä kysyttiin myös vastaajien opetusalaa, mutta kysymykseen vastattiin huonosti. Monet tutkijat eivät vastanneet tähän kysymykseen laisinkaan. Opetusala oli vastaajilla varsin usein sama kuin yksikön tieteenalakin. Joissakin yksiköissä tilan-ne poikkesi kuitenkin tästä. Lääketieteellisissä sekä kasvatustieteellisissä ja opettajankoulutuksen yksiköissä yli 20 % vastaajista opetus ala oli jokin toinen kuin yksikön tieteenala. Kasvatustieteellisisä yksiköissä ope-tettiin käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteitä sekä humanistisia tieteitä. Lääke-, terveys- ja sosiaalitieteellisissä yksiköissä opetettiin em. Lisäksi kaupallisia ja hallinnollisia aineita. Yksikön tieteenala ei siis välttämättä ole vastaajan oma opetusala. Vastaavanlaisia ongelmia on myös KOTA-tietokannan luokituksissa ja tilas-tokeskuksen luokituksissa. Vertailua varten tehdyt luokka muutokset ovat seuraavanlaiset: Kysely = Kota, humanistinen ja taideala = Teologinen, humanistinen, taideteollinen, musiikkiala, teatteri- ja tanssiala; Opettajan koulutus ja kasvatustiede = Kasvatustieteellinen; Kauppa- talous- ja hallintotieteet = Kaup-patieteellinen; Oikeustiede = Oikeustiede; Biologia, Fysiikka, matematiikka, tietojenkäsittelytieteet = Luonnontieteellinen; tekniset tieteet, arkkitehtuuri = teknillistieteellinen, Maatalous- ja metsätieteet = Maatalousmetsätieteellinen; Lääketieteet, terveystieteet, sosiaalitieteet = Lääketieteellinen, terveystie-teellinen, eläinlääketieteellinen, hammaslääketieteellinen; Liikenne, turvallisuus, palvelut = ei vastinetta; ei mikään edellisistä, kysymys ei koske minua = Tieteenala määrittelemätön, liikuntatieteellinen, far-masia.

168

Elias Pekkola

Liiteaulukko 4. Tutkinnot ammattinimikkeittän

Ylin tutkinto Alempi kkt. Ylempi kkt. Lisensiaatti Tohtori Yhteensä

Nimike Tutkija N 8 268 33 81 390% 2,1 68,7 8,5 20,8 100,0

Vanhempi tutkija N 0 2 3 67 72% 0,0 2,8 4,2 93,1 100,0

Assistentti N 1 48 13 13 75% 1,3 64,0 17,3 17,3 100,0

Lehtori N 1 57 27 95 180% 0,6 31,7 15,0 52,8 100,0

Yliassistentti N 0 5 7 46 58% 0,0 8,6 12,1 79,3 100,0

Professori N 0 1 2 207 210% 0,0 0,5 1,0 98,6 100,0

Muu N 2 24 9 55 90% 2,2 26,7 10,0 61,1 100,0

Yhteensä N 12 405 94 564 1075 % 1,1 37,7 8,7 52,5 100,0

169

Liitteet

LIIte 3 resurssiriippuvuus

Liitetaulukko 5. Akateemisen profession resurssiriippuvuus

ToimijaResurssiriippu-vuutta aiheuttava tekijä

Valtio (resurssoija)

Korkeakoulu(resurssoija)

Markkinat, kolmannet toimijat (resurssoija)

Profession riippuvuutta vähentää

yksi organisaatio kontrolloi profes-sion tarvitsemia resursseja.

Korkeakoulujen ope-tus on käytännössä rahoitettu verovaroin ja tutkimuksessa julkisen kotimaisen rahoituksen osuus 81% (SVT 2011)

Sisäinen allokaatio, maksaa palkat ja tarjoaa puitteet

Yrityksien rahoitusosuus tutkimuksesta on n. 5 % , yksityinen voittoa tavoitteleva sektori n. 4 % ja ulkomainen rahoi-tus 10 %, (SVT 2011)

Osallistuu allokointi päätöksiin

Resurssi on pro-fessiolle tärkeä

Ks. yllä Ks. yllä Ks. yllä Tutkimus ja opetus ovat korkeakoulujen lakisää-teisiä perustehtäviä

Resursoiva taho kohdentaa organisaatioon resursseja

Valtio kohdentaa korkea-koulutukseen selvästi suuremman osuuden BKT:staan kuin OECD-maat keskimäärin

Omia resursseja toistai-seksi edelleen margi-naalisesti

Vain marginaalisesti

Resursoijan vaatimukset eivät ole ristiriidassa muiden sidosryh-mien kanssa

Monet rahoitusmuodot edellyttävät yhteistyötä yrityssektorin kanssa.

Ei juuri vaihtoehtoisia rahoitus kanavia.

Toteuttaa lakisääteistä tehtävää

Tutkimuksen ja opetuk-sen välinen ristiriita

Kansallisesta innovaa-tiojärjestelmästä val-litsee melko voimakas konsensus

Resursoija kontrolloi pääsyä resurssiin eikä vaihtoehtoista resurssia ole

Korkeakouluilla ei ole oikeutta kerätä opiskelijamaksuja tiet-tyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tutkimuksen markkinat ovat edelleen tiettyjä tieteenaloja lukuun ottamatta lähes julkisrahoitteiset

Sisäinen allokaatio Kriittiset resurssit?

Professio ei kontrolloi resurs-soijalle tärkeää resurssia

Monopoli on muutetta-vissa poliittisella pää-töksellä.

Korkeakouluilla on monopoli tutkintojen tuottamisessa.

Markkinoilta löytynee kansainvälsiä toimijoita, jotka voisivat tehtävää ainakin osittain hoitaa.

Professio kontrolloi tieteen laatua ja uutta tietoa

Profession toimin-ta tai tuotokset ovat helposti resursoijan arvioitavissa

Mittaaminen vaikeaa Mittaaminen vaikeaa Ei toimivaamarkkinamekanismia

Tutkimuksen ja ope-tuksen niiden laadun varmistus nojaavat vahvasti professioon

Professio ei voi vaikuttaa resur-soijan mielipitei-den muodosta-miseen

Resurssointi, johon pro-fessiolla vain välillinen vaikutusmahdollisuus

Tulossopimus, professi-olla pääsy neuvotteluihin edustuksen kautta

Kysyntä Akateeminen professio voi vaikuttaa tutkimus-rahoitus päätöksiin (akatemia) ja laadunarvi-ointeihin (KKA)

Professio on tietoinen siihen kohdistetuista vaatimuksista

Tulosohjauksen avulla tietoisuutta on pyritty lisäämään

Korkeakoulujen sisäiset mallit lähestyvät valta-kunnallista mallia

Kysyntä Profession pyrkimys pitää oma tieto esotee-risena

170

Elias Pekkola

ToimijaProfessio voi tuottaa vaadittua tuotosta

Toimintaa säädellään lailla

Korkeakouluilla mono-poli tutkintojen tuotta-miseen

Tutkimuksen ja tutkimuk-seen perustuvan koulu-tuksen tuloksellisuus on akateemisen profession toiminnan varassa.

Professio haluaa selviytyä

Valtio on keskeisin rahoittaja

Henkilöstö työskentelee kutsumusammatissa ja he ovat voimakkaasti sitoutuneita työhönsä vaikka organisaation tavoitteet eivät olisi jaettuja.

Kansainväliset markkinat

173

OSA 2

OSATuTKIMuKSET

Ajankuvia ja käsitteitä

#23

2014

ISSN 1715-0094

Workplace: A Journal for Academic Labor © 2014 E. Pekkola

Pekkola, E. (2014). Academic Work Revised: From Dichotomies to a Typology. Workplace, 23, 11-22.

ELIAS PEKKOLA

ACADEMIC WORK REVISED: FROM DICHOTOMIES TO A TYPOLOGY

INTRODUCTION: The change of Academic work

Academic work as a concept is fluid; it has multiple meanings and usages. In everyday discourse it is used as an umbrella term for all work done by workers who have academic background. In research literature it usually refers to work done by academics in universities or other higher education institutions. Quite often it is also defined as the work of the academic profession, which itself lacks clear definition. It is well known that the phenomenon is under-analyzed and lacks definitional clarity. Academic work can mean almost all activities within universities. Usually, research on academic work concentrates on changes in turbulent environments (Parsons & Platt, 1973) or only to the research-teaching nexus (Rice, 1990).

John Smyth (1995a, p. 2) has identified the problems similar to those above: the pervasive change of academic work, which is evident, is not as well understood because of the lack of analysis of the implications of recent higher education reforms. Still, this is only a secondary problem. The confusion is further amplified by the lack of analyses, not only of the change, but of the phenomenon an sich. Smyth’s (1995b, passim) own edited volume Academic Work exemplifies the point. It is a compendium of articles that describes changes ranging from different angles from critical micro perspective to macro economical perspective, without a framework that could explain or define the connection between different approaches.

The turbulent environment and its effects on academic work and workers have been a special interest of higher education researchers— the academic profession has been in crisis for several decades (cf. Musselin, 2007). Probably the most cited typology of the recent changes is offered by Ulrich Teichler (2003). He suggests that four interconnected themes, caused by the changes in the higher education environment, are especially topical for the change in academic activities. The themes include the 1) expansion of higher education, 2) diversification, 3) system steering and higher education management, 4) internationalization, and 5) professionalization. The crisis of the profession is most often described within or whithout the help of these categories.

The expansion is one of the most palpable factors of the crises of the profession. The student-teacher ratio is decreasing and the higher education sector becomes more inclusive for students and staff. This has had numerous impacts on higher education and its role in society. The expansion has been one of the factors behind the diversification of the sector that has occurred both horizontally, in the form of new (professional) programs and new student segments, tailored research projects and third stream activities, and vertically (by the rank, profile and reputation of institutions and programmes of the same type).

The increased share of higher education of GDP as a consequence of the expansion and horizontal diversification has created new national needs for controlling and developing higher education. New technologies of governance (or govermentality) are implemented and new networks of power created in

ACADEMIC WORK REVISED

12

all levels of the higher education sector. Old explicit and direct bureaucratic mechanisms of control have been overruled or complemented with new partly implicit performance negotiations, reporting and monitoring mechanisms, and indirect (economic) coordination. This has had implications to institutional autonomy and to the individual’s academic freedom. According to many, new ideologies of management have changed academic work for the worse, and permanently (e.g., Slaughter & Leslie, 1997).

The emergent complexity of the academic organization and its management has given a momentum for new professionals in higher education administration. In the U.S., two distinct professions have evolved into higher education: one in student affairs and the other in fundraising. Also the body of experts in higher education quality control and management is rising and the role of academic decision making is gradually diminishing. Parallel to all of these changes the higher education sector is in an active process of internationalization and faces an inevitable progress of globalization, which have convergent effects on universities and higher education systems.

The tendencies mentioned above have inexorable impacts on academic work. In order to summarize the recent discussion on changes to academic work, Musselin’s typology (2007) gives us a good starting point. First, the main implication of changes in academic work in the higher education sector has been the diversification of the tasks of academics. The mixture of teaching and research has become much more complex. The tasks, that used to be a voluntary part of an academic career, have become an obligatory part of the work. Writing proposals and recommendations, participating in international activities, holding positions of trust, administrative tasks and third stream activities, just to give a few examples, have become an organic part of the academic work, officially defined in contracts and work descriptions.

Second, specialization has reached the individual level and occurs in three ways. First, the work of senior academics includes more various tasks than the work of junior academics. Second, the work descriptions are becoming more specialized in their orientation, focus, and duration. Third new semi-academic semi-managerial PhD-level posts in university services have emerged side-by-side to a more traditional academic career track. Third, strengthening of institutional autonomy has moved the control over academic staff tasks from system level to university level. This shift together with more specialized contracting has created new types of management and control mechanism borrowed from the private sector (Steck, 2003).

The weight of institutional work arrangement has increased in comparison to the professional or scientific predomination in defining the structure and substance of work. Thus, academic work is exposed to an augmented amount of measurements and monitoring and academic freedom is, in some aspects, narrowed. Although academic peer review remains an essential aspect in nearly all measuring activities, it too is under threat and invasive forms of management (Musselin, 2007).

Although, Musselin describes quite well the changes of academic work by identifying three interrelated themes, her analysis is insufficient for giving a good basis for analyzing the real changes of academic work. The reason for this is twofold. First the academic component of academic work is difficult to define and requires further definition. Second, work as a concept is complicated and it cannot be addressed without definition.

THE DICOTOMIES

“Work”

In academia the boundary between work and product is difficult to define (Slaughter & Leslie, 1997), and this is commonly acknowledged. However, the difficulty of defining the difference does not give a permission to ignore it; on the contrary, it insists on conceptual clarification. Parsons and Plat (1973, p. 369) have noted this common frailty of analysis of academic work and it is still worth of quoting in full:

Marx defined labor in both as a factor of production and as a commodity in labor market like other purchasable commodities. Contemporary writers concerned with alienation tend to stress the Marxist


13

commodity definition rather than a factor-of-production definition. However, commodities tend to be economic outputs, not to be production factors. Sociologically speaking the institutionalization of labor involved development of occupational role systems, thus emphasizing labor as a factor of production. In a way similar to those who stress labor as a commodity many contemporary writers on the academic system have tended to equate contemporary standards with knowledge itself. Actually knowledge should be treated as output of the cognitive process and not as a factor.

The quote identifies a typical condition for many current writers. Firstly, there is a horde of texts that are concerned with the deterioration of academic work in the neoliberal discourse of the world economy (e.g. Tidswell et al., 2010). The references to changes of labor, in these articles, as a factor are usually bypassed by the degeneration argument. Secondly, despite the fact that the critical perspective is important, Parsons and Platt are correct in stating that the importance of financial and political factors are often overestimated and are only correlations not directly related to causes and effects in academic work. Third, the most important aspect of the quote is the notion that, in academic work, both aspects of the labor are present.

To have an understanding of the difference between labor as a factor of production and as a commodity we have to make a short excursion into Marx’s theory of work. According to Marx, labor-power is a combination of those mental and physical capabilities existing in a human being, which she sets in motion whenever she produces use-value of any kind (Marx, 1990, p. 270). Thus, labour-power is something that is a condition for work processes not its end. Labor-power is transferred to commodity in markets:

An immense interval of time separates the state of things in which a [hu]man brings his [or her] labor-power to market for sale as a commodity, from the situation when human labor had not yet cast of its instinctive stage. (Marx, 1990, p. 284)

Labor power can be commodified in the market when a person is the owner of her or his own labor-power and when there is an owner of money who wants to purchase it temporally (Marx, 1990, pp. 272-273, italics E.P.). Thus, from this it may be derived that academic work has a use-value and can be commodified so it also has exchange value.

Nonetheless, production for use and production for exchange are simultaneous and also contradictory: when the production of education and research takes the market form, this does not mean that it ceases to have use value but the nature and diversity of use values are constrained by the requirements of markets (Marginsson, 1995, p. 32). The non-market labor and market-labor cannot be easily distinguished in academic work in which even the working time and time for leisure are not easily differentiated. In this sense, my argument is (opposing to Markinsson’s idea) that the conceptual definition has to be made and the phenomenon can be theoretically scrutinized differently, but the actual measuring of the domination of one over another in order to explain the impacts of different financing sources on academic work is impossible.

The public funding or tenure position of academics did not, and does not, make academic work immune for capitalist markets. Thus, theoretically labor as commodity and as labor power is separable but in practice they are bound together, because the change between these two dimensions is happening in an immeasurable interval.

In addition to Marx’s definition, Arendt’s (contradictory) definition of work has been so essential to the sociology of work that it cannot be bypassed when defining academic work. In her famous definition of vita activa, Arendt categorizes the action of human being into three classes: labor, work and action. She defines labor as an activity that supports the biological necessities for maintenance of life. Labor is characterized by its involuntary nature. In this sense labor is an animal activity (Arendt, 1958). Academic work has been separated from the necessities of animal needs, and it is done in the public sphere of society. Thus, the concept of labor in an Arendtian sense is not analytically interesting for the scholar who is directly analyzing academic work. This leaves us with the dichotomy of work and action.

Work and action are human activities by definition. Work refers to an activity that is not necessary for the maintenance of life and that has a goal of transforming nature for the needs of humans. Work can be


14

physical (e.g., building monumental houses) or cultural (e.g., building institutions like administration). The products of work are the facilitators of political activities in society. Work has instrumental character. (Arendt, 1958) In academic work granting degrees, organizing traditional programmes and conducting tailored research and consultancy could be considered as work as well as managing administrative routines.

The third and the highest category of vita activa is action— Action as an activity that is free from prior causes and determination. To simplify, action is the creation of something new; it is initiation. It is not free of other individuals because human action has meaning only in social context. Action is always political. (Arendt, 1958). In academic work the process of formulating new (basic) knowledge, problem-solving, brainstorming and many other activities can be considered as actions. In this sense basic research has more political impetus than applied research.

“Academic”

Academic organization is often described as a matrix organization with academic and institutional dimension (Clark, 1983). Although, the division of labor between administrators and academics is done according to the matrix structure, the academicians, especially senior academics, have tasks in both dimensions. This means that external, as well as institutional, conditions of work affect academic work. For example, Light (1974) has defined academic profession quite simply as a profession that has an affiliation to the university and creates new knowledge.

If academic work is defined as work done by members of the academic profession, both institutional and academic dimensions are prerequisites for academic work but not sufficient conditions alone. This means that we have in practice two co-existing ways to differentiate academic work from other types of work: institutional and scientific. The most important aspect of the academic dimension is generally the ethos of science that is often global and does not fit in a national framework (Merton, 1973, Clark, 1983 & 1987). The most important factor in the institutional dimension is government regulation, still mostly national (Clark, 1987, p. 373).

Institutional dimension. Though the impact of other stakeholders on the academic profession and its work has continuously increased, the state plays a central role in defining academic work institutionally and in separating it from other kinds of professional work. Government has had and still has a central role directly or indirectly in:

• Resourcing and allocating resources into higher education (and by doing so defining what is academic and what is not)

• Creating major job markets for academicians • Determining the volume and quality of higher education • Defining the institutional framework for academics • Securing academic freedom • Making decisions on the emphasis on different disciplines

However, in democratic countries government lacks one competence that is central to the definition of academic work: the capacity to generate and certify knowledge as valid knowledge. As mentioned, peer review remains the most important process in evaluating academic tasks.

Scientific dimension. Mertonian criteria for certified knowledge are the most cited for a definition of science as a unique institution. In his classic text The Normative Structure of Science (orig. 1942), Robert K. Merton cemented the ideas of evaluative norms for knowledge and science. He wrote his essay before the boom of research universities. In his view the institutional goal of science is an extension of ‘certified’ knowledge (Merton, 1973, p. 272). The word certified has to be underlined, because the certification process is the most essential process of science. For Merton, the extension of any given knowledge base is


15

not science because scientific knowledge has to be created (or certified) under the institutional imperatives of science.

The first imperative given by Merton is universalism. Universalism means that everyone regardless of her or his personal qualities or qualifications should have the right to enter the field of science and scientific relevance should be decided on scientific bases (Merton, 1973, pp. 271-272). The second imperative of science is Communism— common ownership of science. Property rights should be whittled down to the minimum. The scientist’s claim to intellectual property is limited to recognition and esteem. (pp. 273-274.) The idea of communism contradicts the possibility of the free market as a medium of science. Thus, in the Mertonian view communication that is based on the logic of the market is not sustainable. In ‘communistic’ universities merits and rewards, which are earned by conducting research, are manifested in the form of esteem and recognition and property rights are limited to the extreme (Merton, 1973, 272).

The third imperative for science, disinterestedness, is an institutional pattern of control. The common misuse of science is the abuse of authority and creation of pseudo-science. (pp. 275-276.) Merton takes into account that the disinterestedness of science should not be confused with its altruistic goals or more general altruism because disinterestedness is an institutional not an individual requirement (Merton 1973. pp. 275-276). The fourth imperative of science is organized scepticism. It is a methodological and institutional mandate. Science as an institution, in contrast to many other institutions, cannot be based on crystallized and ritualized ideas and structures (pp. 277 – 276). Arendt would say science is political. To ensure organized skepticism, all the other imperatives are needed.

At the same time academic work in this Mertonian scheme is bound to the national institutional setting and to the universal institutional framework of science. These two are theoretically and analytically separable. Nevertheless, in practice they are bound together.

“Academic Work”

One of the earliest writings on academic work is the classic text “Science as a Vocation” by Max Weber (1918/1958). He makes a clear distinction between the inward calling of science and material conditions of science as a vocation. His definition gives a good starting point in analyzing an academic career. Weber defines various material or external conditions for academic work. First, he discusses the insecurity of academic work that seemed to be a typical condition for work in early career stages in the early 1900’s. The insecurity is obvious in two aspects. The recruitment and promotion procedures of the universities are not well defined and, second, there is a constant insecurity of income in the first steps of a career. Second, he emphasises the importance of the division of labor at the universities and argues that senior researchers have better possibilities for autonomous academic work. Third, he mentions the ownership of the means of the work, i.e., the library. This could be understood more broadly as resources for research work.

The material conditions of science are not enough to make it a vocation. The academicians need to have also an inward calling for science. Weber describes inward calling as follows. First a scientist has to have an ability to specialize to “put on blinders” and specialize in a certain field. Whitout this ability the academician has problems. Second, he or she needs to have a passionate devotion, enthusiasm, on the specialization. The scientist has to have also inspiration and intuition that might, with hard work, sometimes trivial, entice new ideas. The ideas cannot be forced only by devoted and hard work. Arendt could say that science cannot not be work; it should be action. The action cannot take place without work done. Thus both, the internal and external conditions are needed for academic work.

According to Weber, it seems that the dichotomy of intrinsic and extrinsic motivation might be useful in analyzing academic work. Intrinsic motivation has been defined as the doing of an activity for its inherent satisfaction rather than for some separable consequence or external reward. People are intrinsically motivated by some activities and not by another. By contrast extrinsic motivation is constrain that pertains when ever an activity is done in order to attain some separable outcome (Deci & Ryan, 2000.). One way to further analyse these external rewards in working life is to classify them into three broad categories:


16

salary, work security, and social esteem (Siegriest, 1996). However, intrinsic and extrinsic motivation are interconnected and cannot be strictly separated.

TYPOLOGY

There are many definitions of work and academic work in classic texts of higher education research. However, academic work is a concept that is almost impossible to operationalize because of its multiple facades. With the help of dichotomies mentioned above I will try to typologize academic work by dividing it into analytic categories in such a way that its gestalt is not broken.

Academic work can be seen as a one type of economic production that is done by undefined individuals. It can be also approached from more social perspective, as a way of being, and as relations of one’s action to the other parts of the society. Academic work can be approached from the perspective of its use and exchange value. As it has been discussed above, academic work, as every other work, can be analytically divided into labor-power (a factor of production) and to labour commodity (a result of work). The decisive difference between these two is the existence of markets for the activity. Work can be described as a commodity that can be sold in the markets (social activity) and as an individual cognitive process. Both cognitive process and commodity are part of the production process.

Academic work can be seen, in addition to work process, as a way of being in society. It is on the one hand bound to its external conditions and their maintenance in the university institution, “Arendtian work,” and on the other hand it is dependent on internal calling on the realm of science and scholarship, “Arendtian action.” Weberian vocation" or calling is something that cannot be measured in markets while employment is a juridical contract of selling labor-power. Both vocation and employment determine the position of individuals in social relations. With these two dimensions, namely the market and political dimensions, a typology of academic work can be created. The typology is described in Figure 1 and discussed in more details below.

Figure 1. The spheres of academic work


17

Academic work as a cognitive process (1) and vocation (3) are often connected to intrinsic motivation. Academic work as a vocation and cognitive process can be described with concepts of the sociology of science, learning and teaching, cultural studies, and psychology. However, these phenomena cannot be separated from the phenomena on the right hand side in Figure 1. In science, the cognitive process has to end up in commodity in markets in order to certify the knowledge. Only ideally are there pure non-market mechanisms for this activity. Vocation, as Weber described, is also dependent on the external conditions of work. Public funding of the academic work does not make it neutral for market mechanisms. The non-market meritocratic system is the system of ideal, Mertonian, science. The main indicators of the merited academician are the citations. The non-market side of academic work can be more naturally described as action than as work. In the non-market side the restrictions of academic freedom are negative (c.f. Berlin, 1969). These restrictions, “the rules of science,” are also the basis of science. However, these restrictions should not be unchangeable. The paradigms have to be renewable in order to retain the essence of science.

Employment (4) and commodity (2) are often connected to extrinsic motivation. Academic work as employment and commodity can be best described with concepts of administrative science, economics and politics. Depending on perspectives, the market side of the academic work can be seen only as an upper layer of non-market activities that are not of fundamental nature. However, many academics work mainly for their daily income and publish in order to gain profit and to progress, not in science, but in formal organization. The merits are market-based too. The actual revenues that an academician can generate are the scale for merits. These merits are reflected in the income and formal position of an academic. The market side of the academic work can be described with Arendt’s concept of work. In market, the restrictions of academic freedom are typically positive restrictions (c.f. Berlin, 1969), i.e. by having an impact on funding and setting time limits to academic work. If the market forces are violating the negative side of academic freedom they are directly threaten the academic value of research.

The Change of Academic work II

The changes and continuities of academic work can be more efficiently analyzed when the concept of academic work has been opened and divided into spheres as suggested above. The typology helps in making an analysis of academic work in a manner that does not restrict itself to the analyses done within the limits of economy. The typology makes operationalisation of academic work more reliable. Better and more valid ways of measuring academic work can be built when the concept can be divided into its constituent parts. In the following sections the possibility of analyzing the changes of academic work is pondered with the help of the typology provided.

Cognitive process (1). Academic work can be described as a process of problem-solving or reasoning. These cognitive processes are stable. It can be argued that academic work has not fundamentally changed during the long history of higher education. Still, the study of academic work as a cognitive process is a sensible sphere of investigation. The main reason for this is two-fold. First, although the process might be quite the same, the understanding of thinking is growing exponentially. New knowledge is accumulated on thinking and problem-solving in general both cognitively and neurologically. The progress of neuro and cognitive sciences provides new ways of analyzing the primary processes of academic work as an individual and social action. A good example of growing interest in the primary processes of scientific thinking is the special issue of cognitive development on scientific reasoning published in 2008 (Sodian & Bullock, 2008).

Second, the environmental changes are changing even the primary processes. The progress of information technology has changed the processes profoundly. Many of the stages of the processes have been computerized. This development has been especially evident in quantitative data analyses. The time used in analysis has drastically reduced, especially in social sciences, and the analyzing of the data has turned to analyzing of the results of the primary analysis. The development of technology has changed academic work also radically in the sense of data gathering and sharing. The world has grown small and the distances short for many academics. This development has launched a broad area of research on e-science.


18

For example in 2011 the Social Science Computer Review’s Special Issue on e-Social Science pondered on this theme (Halfpenny & Rocter, 2011). Still, in many countries the technical support of cognitive processes is limited. This gives a great opportunity to make comparative analyses of primary academic processes.

Commodity (2). Academic work is defined more and more often by its products. There are basically four main reasons for this development. First the policy environment has changed. The old logic according to which funding of basic research was the best way of creating innovations by coincidence has been replaced by a logic of applied and practical research on focused problems and needs (Slaughter & Leslie, 1997).

Second, as we know, the policy environment has changed and the role of higher education has moved from cultural towards more economic forces. The European Council has stated:

In order to become a truly modern and competitive economy, and building on the work carried out on the future of science and technology and on the modernisation of universities, Member States and the EU must remove barriers to the free movement of knowledge by creating a “fifth freedom.”

One of the ways of creating the fifth freedom is the enhancement of the cross-border mobility of researchers, as well as students, scientists, and university teaching staff. This statement places academic work, as such, among other commodities in common European markets. The limits between academic work and its products have become even fuzzier than they used to be (Slaughter & Leslie, 1997).

Third, the productization of academic work is becoming a common topic in research. Even an academic can be considered as a product. More and more often higher education is seen as a private good instead of a public one. An example of the growing importance of this definition of academic work, is the research done on immaterial rights and patenting in universities. For example, a special issue on Faculty intellectual property in the digital age was launched in 2010 (Morrison et al., 2010), a book on students intellectual property rights (IPRs) (Herrington, 2010), and countless numbers of articles and books on IPRs of research and innovation activities have been published in recent years. In addition, multidisciplinary units on IPRs have been established to provide education and research protection of IPRs. On top of all this is literature written on marketing academic work and its products.

Fourth, the importance of society-university linkages or triple helix and third stream activities in the study of academic work has been growing. Teaching and research are not studied as such anymore but are placed in a context of markets of education, consultancy, and research markets. Academic work is also studied as “social” work. Social service and engagement are themes studied in the context of service markets. More and more often the medium between society and universities is considered to be money. However the basic products of academic work, especially teaching and degrees, but also research, are stable and their role in society and for professions is still highly important.

Vocation (3). Academic work can be studied as a vocation. The basic feature of vocations has remained as same as long as the idea of the modern university has existed. Vocation has had different forms in different university traditions. The ideal academic work has different contents in liberal, Humboldtian, and American universities but they all share common values. This is because of the common history of university institutions rooted in the medieval universities and the international realm of science (Altbach, 1997). When academic work as a vocation is studied the focus is commonly placed on the values of academics, academic cultures, and intrinsic motivation or the contents of the work. Typically some parts of academic work, most often research, is considered to be the core task and other parts of academic work (i.e., administration and leadership) are considered to be a hindrance to the work.

In literature, the inner calling has been one of the well maintained myths of academic work. The massification of universities has also opened new research lines to academic work as vocation. Some scholars argued already in 1990 that academic work became “just another job” (Hakala, 2009). Thus, the


19

change or degeneration of academic values is also becoming an important line of study parallel to the endurance and essence of the values.

Employment (4). Academic work has been studied in recent years most commonly from the perspective of changing patterns of employment. This emphasis in research has bound the main interest of research towards the extrinsic motivation, material conditions and the institutional aspects of academic work. The employment conditions have changed indeed in the academies. There is an extensive body of literature describing the changes of the contractual nature of academic work. The replacement of civil servant positions in Europe and the increase of fixed-term positions and casual labour in Europe and in the Anglo-American world has been an object of growing interest for the researchers of academic work. The most typical approaches can be labeled under concepts of precarisation, work insecurity, and casualisation. Still, some continuity seems to be evident also in employment of the academics. The first years of the academic career are and have been insecure. It might be that the phenomena considered as changing are, as a matter of fact, the essence of academic work.

Related Perspectives on Academic Work

As discussed in the previous section, the spheres of academic work are interconnected and overlapping. Analysis can be made on one sphere of academic work but the gestalt of academic work cannot be understood without having a picture of all of the spheres. There are many concepts that are interlinked to the concept of academic work and which can be studied as subtopics. I have listed five of the most important ones.

Academic career (a). An academic career describes the decisions, success and progress of an individual in the academic world. It has strong path dependencies to both of the realms of the academic work: institutional and scientific. The academic career is an interplay of institutional academic positions and scientific progress of an individual. For example, many academic forums are open only for professors and many professorships open only for eminent academics. These two cannot always be separated. Sometimes an individual might make conscious decisions between scientific and institutional careers, e.g., by refusing to accept a professorship that would include administrative duties.

Academic profession (b). The study of the academic profession is a field of study that explains the nature and role of academic work in society as a collective unit. It is interested in the power structure of society and the rights of using and reproducing knowledge. The study of the academic profession is especially interested in the contractual nature of academic work, because limiting the access to the academic profession by qualifications and norms strengthens the exclusive body of academic workers. The study of the profession is also interested in the inner calling and values of academic work because the profession’s right to exist, and to be exclusive, is commonly based on the altruistic service mission of the profession, as well as its ethical and moral codes.

Knowledge transfer and innovation activities (c). The study of innovations and knowledge transfers in academies has been trendy from 1990’s onwards. The most famous description of the change of academic work in this sense is Gibbons et al.’s (1994) definition of the different modes of academic work. The role of universities is often defined in the context of innovation systems. Also academic work is more and more often seen as an activity that catalyzes innovation, new technologies, new products and practices.

Sociology of science, epistemology, philosophy of science (d). Academic work can be studied as a process of creation of knowledge. Merton’s work is a good example of this position. One of the most important aspects between the cognitive processes and science as a vocation are the methods of certification of knowledge and scientific meriting systems. However academic work, or its essence, can be thoroughly studied using methods of epistemology as well as sociology.

Economics, management studies (e). On the market side, academic work can be studied as productive work, or “industry” of knowledge. The efficiency of universities can be measured and the management practices compared. The administration and management of academic work as well as its efficiency are


20

nowadays the most popular research topics in higher education studies (Tight, 2003) in contrast with more sociological approaches of the 1960s and 1970s (Clark, 1973).

Figure 2. Interrelated topics of academic work.

CONCLUSION

Academic work is a fluid concept that has many definitions. It can be more accurately defined by atending to constituent components: “work” and “academic.” Work can be considered as a part of work process. In a Marxian view it can be described as labor-power and labor. Work can be also considered as a way of being in society. In an Arendtian view work can be defined as the activity of working and the activity of action. Academic can be considered to be a dual concept with its institutional and scholarly or scientific dimension. As an institutional concept, academic refers to the universities; it is strongly demarcated and constituted by national states. Scientifically, academic refers to the institutions of science that are demarcated by the certification process of scientific community.

Academic work and its change has been studied too often from the perspective of its (economic) environment, that doubtless has a great effect on the academic work. Still, academic work can be studied from other angles. Academic work can be defined as a wholeness of primary cognitive processes, commodity, vocation, and employment. When discussing the change of academic work, all of its spheres should be discussed. Academic work takes place in the realms of academic institutions and those of the arts, humanities, and sciences. It functions on capitalist markets and by merit in scholarly exchange. Academic work is a way being political, i.e. creating something new, and way of maintaining and building institutions and producing income, as well as a part of production, as its factor, cognitive process, and its resultant knowledge or products.


21

References

Altbach, P. G. (1997). Comparative higher education: Knowledge, the university, and development. Boston: Center for International Higher Education.

Arendt H. (1958). The Human Condition. Chicago: University of Chicago Press. Berlin, I. (1969). ‘Two Concepts of Liberty’, in I. Berlin, Four Essays on Liberty. London: Oxford

University Press. Clarck Burton (1973). Development of Sociology of Higher Education. Sociology of Education 46

(winter): 2-14. Reprinted in Gumport Patricia (edit.) (2007) Sociology of Higher Education. Contributions and Their Context. 3-16. Baltimore: The John Hopkins University Press.

Clark, B. (1983) The Higher Education System. Berkeley, Los Angeles, Oxford: California University Press.

Clark R. B. (1987). The Academic Life, Small Worlds, Different Worlds. NJ: Carnagie Foundation for the Advancement of Teaching.

Deci E. & Rayan R. (2000). Intrinsic and Extrinsic Motivations: Classic Definitions and New Directions. Contemporary Educational Psychology, 25, 54–67.

Gibbons, M., Limoges, C., Nowotny, H., Schwartzman, S., Scott, P. & Trow, M. (1994). The New prodaction of knowledge: The dynamics science and research in contemporary societies. London: Sage.

Hakala, Johanna (2009): Academic cultures in the Finnish mass research university: change and continuity. Acta Universitatis Tamperensis, 1400. Tampere University Press, Tampere.

Halfpenny P. & Rocter R. (2011). Special Issue on e-Social Science. Social Science Computer Review, 27 (4).

Herrington A. (2010). Intellectual Property on Campus: Students' Rights and Responsibilities.Carbondale: Southern Illinois University Press

Light Donald Jr 1974. Introduction: The Structure of the Academic Profession pp. 2-28). Sociology of Education, 74(1).

Marx K. (1990). Capital. A Critique of Political Economy. Vol 1. London : Penguin. Marginson S. (1995). Markets in Higher Education: Australia. In J. Smyth (Ed..) Academic Work. Celtic

Court & Bristol: Society for Research into Higher Education & Open University Press. Merton R. K. (1973). The Sociology of Sciece. Chicago: The University of Chicago Press. Morrison R., Anglin G. & Maddrel J. (2010). Introduction to this special issue: Faculty intellectual

property in the digital age. Journal of Computing in Higher Education, 22:33, 149-152. Musselin, C. (2007). The Transformation o f Academic Work: Facts and Analysis. Research and

Occasional Paper Series: CSHE, 4.07. Centre for Studies in Higher Education, University of California, Berkeley.

Parsons T. & Platt G. (1972). The American University. Cambridge: Harvard University Press. Rice E. (1990) Rethinking What It Means to be a Scholar. In: Boyer E. & Rice E. (eds). The New

American Scholar. Princeton: Carnagie Foundation. Siegrist J. (1996). Adverse health effects of high-effort/low-reward conditions. Journal of Occupational

Health Psychology, 1, 27-41. Slaugther, S. & Leslie, L. (1997). Academic Capitalism, Politics, Policies and the Entrepreneurial

University. Maryland: The Johns Hopkins University Press. Smyth J. (1995a). Introduction. In J. Smyth (Ed.) Academic Work. Celtic Court & Bristol. Society for

Research into Higher Education & Open University Press. Smyth J. (Ed.). (1995b), Academic Work. Celtic Court & Bristol. Society for Research into Higher

Education & Open University Press.


22

Sodian B. & Bullock M. (2008). Scientific reasoning — Where are we now? Cognitive Development, 23 (4), 431-434.

Steck, H. (2003).Corporatization of thr University: Seeking Conceptual Clarity. Annals of the American Academy, 585.

Teichler, U. (2003). The Future of Higher Education and the Future of Higher Education Research. Tertiary Education and Management 9, 171-185.

Tidswell, T. Everett, D. Hale, L. Pickering, N. (2010) Neoliberalism and the academic as critic and conscience of society. Teaching in Higher Education, 15(1), 85-96.

Tight Malcolm (2003). Researching Higher Education. Maidenhead: The Society For Research into Higher Education & Open University Press.

Weber, M. (1958). Science as a Vocation. In H. Gerth, & C. W. Mills (Eds.), From Max Weber: Essays in Sociology (pp. 129-158). New York City: Oxford University Press.

AFFILIATIONS

Elias Pekkola University of Tampere

243

12.1 History, Background, and Context

Finland acquired its nationhood in 1917, but the first university was established long before this, when Finland was part of the Swedish empire. Queen Christina of Sweden established Åbo Kungliga Akademi (the Royal Academy of Turku) in 1640 in the western city of Turku (Åbo in Swedish). After Finland was ceded to Russia by Sweden in 1809, the university was renamed the Imperial Academy of Turku.

The university was relocated to Helsinki in 1828 following the relocation of the capital of the Grand Duchy of Finland under the Russian regime. A fire in September 1827 that destroyed three-quarters of Turku prompted this move. This first univer-sity became the University of Helsinki after Finland’s independence in 1917. By this time, the Technical University of Helsinki had been founded (1905), followed by the establishment in Turku of universities for Swedish speakers (Åbo Akademi 1918) and Finnish speakers (University of Turku 1922). Further institutions acquired university status in the first half of the twentieth century, until the 1960s and 1970s when the system experienced considerable expansion. Many latter-day universities were established as multidisciplinary institutions in regional cities (MinEdu 1996, pp. 29–30).

The massification of Finnish higher education is reflected in Finnish regional policy and in institutional diversity in the university sector. The expansion of higher education since the 1950s has meant that higher education institutions were esta blished all over the country as a provincialization or localization of higher

T. Aarrevaara (*) University of Helsinki, Helsinki, Finland e-mail: [email protected]

I.R. Dobson University of Helsinki, Helsinki, Finland

E. Pekkola University of Tampere, Tampere, Finland

Chapter 12Finland: CAPtive Academics – An Examination of the Binary Divide

Timo Aarrevaara, Ian R. Dobson, and Elias Pekkola

W. Locke et al. (eds.), Changing Governance and Management in Higher Education, The Changing Academy – The Changing Academic Profession in International Comparative Perspective 2, DOI 10.1007/978-94-007-1140-2_12, © Springer Science+Business Media B.V. 2011

244 T. Aarrevaara et al.

education. By establishing multidisciplinary universities in regional cities, it was hoped to improve university access for Finns outside the major cities, and to stem the internal emigration to the capital region. Establishment of the polytechnic sector initially promoted massification from the 1990s (Aarrevaara 2007; Hölttä and Malkki 2000). Constitutionally speaking, Finland is a bi-lingual nation and two universities and several polytechnics teach predominantly in the Swedish language.

In present-day Finland, higher education is provided through a binary system of universities (yliopisto) and polytechnics (ammattikorkeakoulu). Finnish polytechnics are relative newcomers to the higher education scene. They began as experimental institutions in 1991 based largely on the amalgamation of a larger number of small trades and vocational colleges (MinEdu 1996, p. 79). The purpose of the experi-ment was “… to raise the standard of higher vocational studies and to rationalise the structure of the education system” (MinEdu 1996, p. 18). The new polytechnics, established under the Polytechnics Act (2003/351), were primarily non-research organizations offering 3- or 4-year degrees.

Polytechnics are meant to have a close relationship with “working life” and part of their brief is to foster regional development. Core funding comes from the government. Under the Act, a license for managing a polytechnic can be granted to the government itself, to a local authority (municipality) or a joint municipal body (municipal federation), or to private organizations (a registered Finnish limited company or foundation) (Aarrevaara and Hölttä 2007). In 2010, local authorities ran six polytechnics; seven are run by municipal education consortia and 13 by private organizations. Therefore there are several models of governance for polytechnics, but at present universities under the Ministry of Education operate according to a single, centralized model.

The Finnish Government is committed to a binary system built around discrete degrees, degree titles and functions. The State intends to clarify the division of responsibilities between universities and polytechnics. The binary system in Finland has strong political support and the system appears to be effective from the national point of view (Aarrevaara 2007, p. 286).

In recent years, Finland’s polytechnics have re-designated themselves as univer-sities of applied sciences in their English-language material, but so far, this descrip-tion does not appear to be supported by the Ministry of Education. In Finland, most universities (19 of the 20 universities in 2008) are research-based institutions and the roles of the academic staff have been built around research activities. Polytechnics are professionally oriented higher education institutions with a responsibility for conducting applied research and development that serves teaching and working life. The Finnish higher education system does not have any “teaching-only” institutions.

In line with developments elsewhere in the world, there have been mergers between institutions. When the survey was carried out in 2008, there were 20 universities (16 in 2010) and 28 polytechnics (26 in 2010) under the purview of the Ministry of Education, with about 164,000 and 132,500 enrolled students,

24512 Finland: CAPtive Academics – An Examination of the Binary Divide

respectively (KOTA 20091; Statistics Finland 2010). Finland’s 21st University is the National Defence University, which is administered under the Ministry of Defence. Administration of two other polytechnics falls outside the Ministry of Education portfolio. From 2010, there are fewer universities. Finland has three “new” univer-sities, created through mergers: Aalto University (a merger between three existing universities), the University of Eastern Finland (two existing universities) and (the new) University of Turku (two existing universities).

This large number of higher education institutions services a population of only 5.3 million people. Since the enrolment ratio of the age cohort commencing higher education studies in Finland has reached 40%, there has been a change in some higher education traditions. For example, there is less face-to-face teacher–student dialog and more e-discussion.

The higher education system is seen as an essential element of Finland’s national and regional innovation systems, and there is a link between higher education and economic policies. These policies have been strengthened by several national policy initiatives and reforms within both the university and polytechnic sectors (Aarrevaara and Hölttä 2008, p. 118). The change from a social-oriented education policy toward an innovation-oriented science and technology policy is apparent in Finland. The change in the policy discourse has occurred in part because of the growing role of the ministry responsible for economics and employment in funding and governing the sector. To complicate matters further, a new University Act (2009/558) came into effect from January 1, 2010. Under this Act, there are considerable reforms to the legal status of universities, university governance, and the ownership of university land and buildings (Aarrevaara et al. 2009).

The University of Helsinki is Finland’s pre-eminent university, a member of the League of European Research Universities (LERU), and the highest ranked Finnish university in the Times QS and Shanghai Jiao Tong rankings. The merger to create Aalto University was driven at a policylevel by Finland’s desire to have “a world-class university,” which is perhaps a little harsh on the University of Helsinki. The largest component of the Aalto experiment is Helsinki University of Technology, which has typically been one of the Finnish universities represented in rankings of world universities. During the Ministry of Education-driven planning process before its establishment, Aalto University was known as the Innovation University, an interim name that reflected the policy expectations that would flow from an institution built around business and economics, art and design, and technology under one institutional roof. The new merged university carries with it an ambitious set of academic goals.

The Finnish government is the predominant source of funds for the Finnish higher education sector accounting for about 89% of total university funding. About two-thirds of this total is in the form of direct government grants. Finns tend to describe

1 The Ministry of Education maintains the KOTA database. It is used to implement the annual infor-mation exchange for performance talks between the Ministry of Education and the universities, to follow-up the achievement of objectives, and to provide other reporting in university sector. AMKOTA is the equivalent database for polytechnics sector.


the other one-third as “external funding” but very little university funding comes from companies or non-Finnish funding agencies.

The focus of the rest of this chapter is on Finland’s binary system. The establish-ment of the polytechnics over the past 20 years and therefore the emergence of a vocationally oriented higher education sector meant a new group of academic workers was formed, with its own set of professional and vocational backgrounds and commitments. The differences between the two sectors are clear with respect to the distribution of responsibilities and the interest shown in different types of academic work. This, we believe, represents a point of departure from the situation in many countries, particularly those that started to abandon their existing binary higher education systems at the same time as Finland was embracing a binary structure.

12.2 Fitting the CAP in Finland

The Finnish CAP survey was conducted as an on-line survey of academic staff from both universities and polytechnics, from the beginning of December 2007 until January 2008. A reminder and hard-copy questionnaire was mailed as a follow-up to those who had not replied on-line. In all, there were 1,452 respondents (1,175 via the on-line questionnaire and 277 via hard copy) with an overall response rate of 28%. The survey covered 19 of the 20 universities operating under the auspices of the Ministry of Education (1,115 respondents, 77%) and 24 of the 28 polytechnics in existence at the time (334 respondents, 23%). Three respondents failed to identify their institution type. The questionnaire could be completed in either of Finland’s official languages (Finnish and Swedish), or in English. Of the respondents, 86.5% replied in Finnish, 7.5% in Swedish and 6.0% in English. Staff occupying adminis-trative posts were not included, except for those occupying full-time “academic” administrative posts such as rectors or chancellors. The further analysis for this chapter uses the weighted international data set (see Table 12.1).

As in the other national datasets in the CAP survey, respondents were divided into “juniors” and “seniors,” based on their academic rank. In universities, senior

Table 12.1 CAP survey: Respondents by sector, seniority, sex, and discipline

University Polytechnic Not specified Total

Total sample 1,115 334 3 1,452Weighted sample 1,049 322 3 1,374

Seniority (weighted)Junior 811 231 2 1,044Senior 208 74 1 283Missing 31 17 0 48

Sex (weighted)Male 578 163 1 742Female 446 152 2 600Missing 25 8 0 33


Table 12.2 CAP survey – hours worked by sector, gender, and seniority

Universities Polytechnics

Male Female Male Female

Teaching 12.8 15.0 23.1 26.3Research 19.5 21.0 6.2 4.7Service 2.5 1.4 2.3 2.1Administration 4.6 3.2 6.8 5.4Other 2.7 2.0 1.6 2.5Total hours 42.0 42.7 40.0 40.9

Junior Senior Junior Senior

Teaching 11.4 19.6 25.8 20.0Research 22.2 13.5 5.1 7.2Service 1.8 2.6 2.1 2.5Administration 2.9 8.1 4.8 9.6Other 2.1 3.3 1.7 2.7Total hours 40.8 47.2 39.6 42.0

posts included professors and assistant professors, and in polytechnics, principal lecturers were deemed to comprise the senior group. In the university sector, the distribution between junior and senior was 80% and 20%, respectively. The equivalent distribution in polytechnics was 76% and 24%, respectively. The preponderance of young relatively low-paid respondents in the university sector is due to the large number of graduate school researchers who are concurrently full-time PhD candi-dates, and project-specific researchers. Due to the large number of junior posts in higher education, the proportion of academics holding senior posts exceeds the proportion of junior post holders only in the “over 60” age-cohort.

Male respondents represented 50% of the Finnish sample, but in the overall population they are in the majority at 55%. The sector-wide differences in gender distribution were not statistically significant, though the male majority was some-what higher in universities. Notwithstanding the minor difference in the gender distribution, the gender structures of the two sectors are quite different. In universities, men occupied 73% of senior positions, compared with 63% in polytechnics. In polytechnics, the field of education is the most significant factor behind the gender distribution. Social and health-related fields are feminized whereas technology-based fields are over-represented with men (Aarrevaara and Pekkola 2010). The distribution of respondents by sector is shown in Table 12.1.

12.3 Work Hours

Table 12.2 shows the distribution of work hours in Finnish higher education. Overall, the Finnish CAP survey reveals that median Finnish academics work over 40 hours per week, in both the university and polytechnic sectors. Senior uni-versity academics work longer than anyone else in the sector. However, the Finnish


higher education sectors differ from each other in terms of the distribution of working hours on different tasks. The mean number of hours spent on research by university academic staff is almost four times the number spent by staff from polytechnics (see Table 12.2). The main proportion of work time in polytechnics is spent on teaching activities. The difference clearly indicates the different structure of the work done by academics in these two sectors. As the differences are so salient, they also indicate the practical differences in the nature of the institutions that make up the Finnish binary system.

In universities, the mean number of working hours is 41.7 compared with 40.2 in the polytechnic sector. This gives a picture of a different distribution of working hours in the sectors and between genders. Female respondents’ workload in teaching is about 3 hours higher than male respondents in both sectors. However, female respon-dents’ time spent on administrative tasks is lower than for male respondents. In uni-versities, senior respondents work longer hours than those in polytechnics, where the distribution is closer to the norm. The mean difference in universities between seniors and juniors is more than 6 hours while in polytechnics it is approximately 3 hours.

12.4 Academic Work and Work Done by Academics

Those who occupy posts inside the academic profession exert a strong influence over the recruitment of staff to undertake academic tasks and the training of those appointed to these positions. They also evaluate staff members’ competence, accept the responsibility for the quality of work, enjoy high social prestige, and base their operations on a complex body of knowledge (Light 1974). In this respect, the definition of the academic profession does not include all those who responded to the Finnish survey. Academic work can be defined as a complex combination of different tasks including research, teaching, and administrative duties. This work is not tightly bounded to time and place and it is usually associated with a vocational calling (c.f. Clark 1983, 1987; Parsons and Platt 1973; Kogan 2007). Academics hope for cross-fertilization of teaching, research, and service, but complexity and the relative autonomy that academics enjoy may lead to the neglect of some functions (Enders and Teichler 1997). By tradition teaching and research are seen as being inseparable from each other.

In Finnish higher education, there are many academic posts for which there is little interconnection between research and teaching. A significant number of respondents undertook either teaching or research. Some academics neither teach nor do research. It could therefore be argued that these administrators do not under-take any “academic work” (Pekkola 2009a).

In the Finnish sample, academics in university junior posts teach less than their senior colleagues do. This phenomenon can be seen across the whole sample but is a result that is produced mainly by the large number of employed Ph.D. students and project-specific researchers hired by universities. Academics in senior posts also work longer hours than their junior colleagues do. This phenomenon is more


evident in the universities than in the polytechnics. Interestingly, the growing number of hours spent on research seems to be an indicator of seniority in the polytechnic sector, while in universities increased teaching hours are correlated with staff occu-pying senior positions. This can be explained by the different competence structure of teaching in universities and polytechnics. In polytechnics, teaching competence is typically built on professional experience and practical knowledge and it is often supported by pedagogical competence and teaching materials. Occupants of senior posts in polytechnics have more options for becoming an active researcher and more freedom to set their own academic goals.

In polytechnics, staff are more focussed on teaching and there are special regula-tions about teaching competence. According to the Polytechnics Act (2003/351) and the Decree on Polytechnics (2003/352), the minimum qualification requirements for polytechnic teachers are an academic degree and a minimum of 3 years of work experience. Principal lecturers are required to hold a postgraduate degree and a teacher education qualification equal to 1 year full-time study (60 ECTS credit points), or must earn such a qualification within 3 years of their appointment.

In universities, 27% of junior staff members are not active in teaching compared to 3% of senior staff. In Polytechnics, 42% of junior and 19% of senior respondents are not active in research. Clearly some academics have specialized in either research or teaching.

12.5 Swings and Roundabouts: Sectoral Variations in Finnish Academic Work

12.5.1 Teaching, Research, or a Bit of Both?

The same distinction between the sectors in orientation toward the first and second missions of academic work can also be seen in the primary interests of the respon-dents (see Table 12.3). About 79% of university respondents said they were more interested in research than teaching. Among respondents from polytechnics, only about 20% indicated this interest. So university staff are more motivated by research and they are also more interested in it. The nature of work and probably the identity of staff in these two sectors are different.

Table 12.3 CAP survey – primary interest (%)

All respondents Universities Polytechnics a

Primarily in teaching 15 7 41In both, but leaning toward teaching 20 14 40In both, but leaning toward research 36 43 15Primarily in research 29 36 5Total 100 100 100a Rounding errors apply


12.5.2 Staff Recruitment?

Sectoral differences are also evident in institutional staff recruitment. About half of university respondents thought that research quality should be considered one of the grounds for recruitment. In polytechnics, research has a much more modest role in recruitment, with only 14% of respondents believing that research quality is important or very important when personnel decisions were being made.

Teaching quality is a more important factor in the minds of polytechnic academics than those working in universities. In polytechnics, teaching competence is con-sidered to be one of the prerequisites for teaching positions so merely holding a teaching qualification is not considered to be a sufficient indication of quality. Hence, it can be assumed that “quality of teaching” has a quite different meaning in polytechnics and universities.

The importance of practical knowledge and experience outside the academy provides a real difference between the sectors. Only 16% of university respondents, but about half of respondents from polytechnics, considered experience outside academia to be important. This also has a major effect on the academic labor market. In many instances, university teachers would not be considered to be competent to work as an academic in a polytechnic, because they lack work experience outside academia. A similar situation applies to academic staff in polytechnics: they would not usually have the research background and experience necessary for academic work in a university, particularly at a senior level. In one sense therefore, polytechnic senior academics could be seen as being the equivalent of university juniors because of their lack of publications.

12.5.3 Working Conditions

Working conditions can be described from three different perspectives using CAP data: based on the material resources available; based on support services; and based on perception of management attitudes.

Respondents were quite satisfied with the material prerequisites of work (see Fig. 12.1). Although not all of the respondents were satisfied with classrooms, offices, teaching technology, and computer facilities, it seems that the quality of these essentials is not perceived as a problem.

A number of specific examples should be noted. About half of the respondents from both sectors thought that laboratory amenities were good and only 20% expressed dissatisfaction. Among support services, only 6% of the respondents were dissatisfied with library services. University respondents were more satisfied with secretarial support than their colleagues were in the polytechnic sector; one out of four thought that office services were not good. Within universities, employees in junior positions were more satisfied with secretarial support than were respondents in senior positions. In both sectors, the service provided by teaching support staff was considered good or neutral in 75% of the cases.


The attitude of administrators toward polytechnic teachers was often seen as negative. Less than a quarter of polytechnic respondents thought that attitudes of administrative staff were “supportive” while almost half of the respondents disagreed with this view. In universities, a considerable number of respondents expressed no opinion about the administrators’ attitude toward teaching.

Research support staff and research funding were the most criticized of all services. Only one-third of university respondents thought that research services were at a good level. In polytechnics, the proportion was only a quarter. Only about one-fifth of university respondents thought that research funding was good. In polytechnics, only one out of ten respondents thought so.

Respondents from both sectors perceived the attitudes of administrative staff toward research activities as being non-supportive. This more critical view of the research support and funding by academics in polytechnics can be explained by the transformation of the polytechnics from being “teaching only” institutions toward being “university-like.” However, the polytechnics’ mission continues to be based more on teaching and regional development than research.

12.5.4 Job Satisfaction

In Finland, more than two-thirds of the respondents to the CAP survey were satisfied with their current job and fewer than 10% were dissatisfied. No statistically signifi-cant differences in measured satisfaction were recorded in the comparison between

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 %

Classrooms

Technology for teaching

Research equipment andinstruments

Laboratories

Computer facilities

Library facilities and services

Your office space

Secretarial support

Telecommunications

Teaching support staff

Research support staff

Research fundingPolytechnicsUniversities

Fig. 12.1 The percentage of satisfied or very satisfied respondents by type of higher education institution


universities and polytechnics. The number of satisfied academics seems to be quite high, but the full picture about academic satisfaction can be drawn only by compar-ing the CAP survey results with the overall satisfaction of the Finnish labor force. When the results are compared with the national work and health survey, conducted by the Finnish Institute of Occupational Health in 2006, the level of dissatisfaction in higher education is higher than in other sectors of society. The difference is particu-larly obvious when comparing higher education with the average level of satisfaction in the public sector. Even in the private sector more employees are satisfied than in higher education (c.f. FIOH 2006, p. 27; see Aarrevaara and Pekkola 2010).

The differences in the level of satisfaction in universities between respondents in junior and senior posts were small. This is surprising because a large number of young researchers at Finnish universities, (but not at polytechnics), are paid low salaries and are hired under short-term and precarious contracts (c.f. also Puhakka and Rautapuro 2007; Statistics Finland 2008; KOTA 2009; see Pekkola 2010). Salary differences between junior and senior ranks vary more in universities than in polytechnics. The average salary for those occupying senior posts in universities is 1.8 times higher than in junior posts, compared with a variation of 1.3 in poly-technics. The salary gap is even wider in universities if academics’ income from other sources is included. In polytechnics, “income from sources other than respon-dent’s current institution” is part of the reason for the lower salary differences. One inference is that overall satisfaction in universities is obtained more from the work itself than from the labor market value of that work.

Although more than two-thirds of the employees were satisfied with their job, almost 46% of respondents thought that their work was a source of extensive strain. This is a higher proportion than the national average. Yet, it has to be mentioned that employees in the education sector in general and social and welfare services were more often working in strain-causing conditions than the academic workforce (c.f. FIOH 2006, p. 21; Aarrevaara and Pekkola 2010). Only a quarter of the respon-dents thought that their work was not a source of considerable personal strain. No differences were recorded between sectors or between junior and senior employees within sectors.

Finnish teaching and research staff have a pessimistic rather than an optimistic view of the future of academic work. Two-fifths of the respondents thought that now would be a poor time for any young person to begin an academic career, but only 16% thought that they would choose another career track, if that would have been possible. Only 30% of university respondents thought that now would be a good time for young people to start an academic career in contrast to 42% of respondents from polytechnics. Many more university respondents were disappointed in their decision to become an academic (18%) than in polytechnic respondents (8%). In universities, one-fifth of the junior respondents and one-tenth of the senior respondents would not decide to become an academic if they were making the decision today.

Finland did not take part in the 1992 Carnegie Study on the Academic Profession (Locke and Teichler 2007, p. 8). Therefore, the only way to gain an impression about the development of working conditions over time has to be based on the CAP survey variables on perceived changes in working conditions. Slightly more respondents


thought that higher education working conditions had deteriorated rather than improved, but almost two-fifths of respondents thought that conditions had remained unchanged. In polytechnics, more respondents thought that working con-ditions had improved than among university academics, but this can be explained by the polytechnic sector’s brief history. The first experimental polytechnics com-menced operations in 1991, at which time there was a period of high investment of resources in the new sector. Another reason for differences between the two sectors is the older age of respondents from polytechnics. Many of the younger university respondents would be unable to say if working conditions had changed. Nor could they define the direction of those changes.

One of the reasons for sectoral differences in career outlook is probably the dif-ferent status of young academics at universities compared with polytechnics. The academic career path is quite different in universities, because new academics are considered to be students or novices (Hakala 2009; Ylijoki 1998). Polytechnic teachers are required to have 3 years of work experience in a relevant field, in addition to a discipline-based degree and teacher training (Aarrevaara and Hölttä 2008, p. 120). Thus, when entering the polytechnic academic workforce, the salary is usually higher and the newcomers are more mature than in the case of new academics in universities. Nearly all academic staff at polytechnics are employed on permanent contracts and the differences in salary between junior and senior posts are much smaller than in universities.

12.5.5 Beliefs About Decision-Making

Academic staff at both universities and polytechnics believed that institutional managers had the principal role to play in selecting key administrators, but there was a considerable gap between the two (see Table 12.4). Sixty-two percent of university academics thought that institutional managers had the principal role, compared with 88% of polytechnic academics. Much of the difference between these two is explained by university academics’ perception of the role of faculty committees/boards (22%, compared with just 2% at polytechnics).

Recruitment of new academic and research staff for universities is based primarily on academic staff influence, as two-thirds of respondents chose individual academic staff or the faculty board as being the most important sources of decision-making. At polytechnics, respondents thought that institutional managers (47% of respon-dents) were the most influential, and also faculty committees or boards (28%), with academic unit managers (19%) also being influential. In Finland, senior academics are primarily responsible for the training of those appointed to vacant positions. The labor markets in Finland are undeveloped, as only 2.7% of residents are foreign citizens (Population Register Centre 31.12.2009). At universities, 6.3% of academic respondents were foreign citizens (CAP survey 2008), which is a very small proportion when one considers the “international” nature of universities and the rhetoric espoused by universities and the government.


Table 12.4 Responses relating to decision making (weighted data)


No. % No. %

Selecting key administratorsGovernment or external stakeholders 18 2 12 5Institutional managers 470 62 239 88Academic unit managers 57 7 7 2Faculty committees/boards 170 22 6 2Individual academics 45 6 6 2Students 1 0 0 0

761 100 271 100

Choosing new academic staffGovernment or external stakeholders 2 0 2 1Institutional managers 63 8 127 46Academic unit managers 100 13 57 20Faculty committees/boards 253 32 17 6Individual academics 362 46 76 27Students 1 0 0 0

781 100 278 100

Making academic staff promotion and tenure decisionsGovernment or external stakeholders 1 0 1 0Institutional managers 140 18 197 72Academic unit managers 86 11 31 12Faculty committees/boards 366 48 15 5Individual academics 174 23 28 10Students 0 0 0 0

767 100 272 100

Determining budget prioritiesGovernment or external stakeholders 31 4 9 3Institutional managers 305 41 194 71Academic unit managers 77 10 27 10Faculty committees/boards 183 24 14 5Individual academics 151 20 28 10Students 0 0 0 0

747 100 272 100

Setting admission standards for undergraduate studentsGovernment or external stakeholders 71 10 87 32Institutional managers 181 24 99 37Academic unit managers 53 7 28 10Faculty committees/boards 319 43 21 8Individual academics 123 16 36 13Students 0 0 0 0

747 100 270 100

Approving new academic programsGovernment or external stakeholders 106 14 136 50Institutional managers 239 32 104 38Academic unit managers 49 7 12 4

(continued)


Evaluating teachingGovernment or external stakeholders 40 5 25 9Institutional managers 129 17 73 28Academic unit managers 70 9 40 15Faculty committees/boards 172 23 19 7Individual academics 216 29 73 28Students 115 16 35 13

742 100 266 100

Setting internal research prioritiesGovernment or external stakeholders 5 1 3 1Institutional managers 132 18 136 56Academic unit managers 80 11 38 16Faculty committees/boards 109 15 22 9Individual academics 404 55 44 18Students 1 0 0 0

731 100 242 100

Evaluating researchGovernment or external stakeholders 97 14 15 7Institutional managers 202 28 102 46Academic unit managers 103 15 43 19Faculty committees/boards 142 20 20 9Individual academics 164 23 44 20Students 2 0 0 0

710 100 224 100

Establishing international linkagesGovernment or external stakeholders 0 0 1 1Institutional managers 84 11 93 37Academic unit managers 82 11 49 19Faculty committees/boards 55 7 23 9Individual academics 512 70 87 34Students 4 1 0 0

737 100 253 100

In matters relating to academic promotion, the most influential parties at univer-sities are faculty committees or boards (48%), individual academics (23%), or institutional managers (18%). Collegial decision-making through academic units appears to be the norm in choosing staff and making decisions about promotion. Polytechnics seem to rely on a managerial mode of operation with regard to these decisions.

Table 12.4 (continued)

Faculty committees/boards 298 41 11 4Individual academics 45 6 11 4Students 0 0 0 0

736 100 274 100


No. % No. %


Faculty committees or boards and institutional managers are perceived as being the most influential in approving new academic programs at universities, but diffe rences between the sectors in responses relating to this question are evident. For example, only 15% of university respondents, but 51% of polytechnic respondents found the government’s or external stakeholders’ role to be the most influential in approving new academic programs. This result is based on the performance agreements and follow-up systems between the Ministry of Education and the polytechnics, which places strong emphasis on the number of registered students (Aarrevaara and Pekkola 2010).

Individual academic staff and institutional managers seem to be the most influential in setting research priorities. At universities, 19% of respondents chose institutional managers as the most influential in this regard, compared with 57% at polytechnics.

Determining overall academic teaching loads seems to fall under the discretion of individual academics at universities (48%) and institutional managers at polytechnics (43%). The performance system differs in polytechnics compared with universities. At universities, negotiations with academic staff about academic workloads are deter-mined at the faculty level. Within polytechnics, the institutional managers’ role is more important, because they have access to performance information and understand workloads in much more detail than their equivalents at universities.

This distinction can also be seen in setting admission standards for undergraduate students. For universities, the most influential actor is found at the faculty level (42%), but for polytechnics, it is government and external stakeholders (51%). At polytechnics, influence in this regard is shared between ministry and institutional managers. At universities, the respective influential actors are academic staff and institutional managers.

12.5.6 Who Has Influence?

The demand for academic work to be “relevant” is increasing but, according to Locke and Teichler (2007, p. 8), academics find it difficult to be heard and recognized by society as a key source of expertise. Do Academics have influence in their own aca-demic units (departments, faculties etc.)? One of the questions in the CAP survey concerned respondents’ personal influence on decision-making in the academy. It seems that academic units’ scope for decision-making is quite large. However, senior academics make the decisions. The Finnish responses to the CAP survey revealed differences between respondents occupying junior and senior posts, with those in junior posts feeling they have little (if any) influence. As stated earlier, many acade-mics occupying junior posts in universities are full-time postgraduate students occu-pying what amounts to “trainee” positions. Such staff members do not expect to exert any influence on academic decision-making. This category of academic staffing is not present in all countries. From this angle, it would be understandable for the Finnish responses to the CAP survey to differ from those in other participating nations.


Twenty-five percent of those occupying junior posts at universities felt they were influential or a little influential at the department or similar unit level (see Table 12.5). At universities, about three-quarters of those occupying senior posts felt they were influential or a little influential at the department or similar unit. The situation within polytechnics is very different in terms of influence in helping to shape key academic policies. Of academics at polytechnics, 39% of those in junior posts felt they were influential or a little influential, and in senior posts, the respec-tive share was about two-thirds. At polytechnics 31% of senior respondents felt they were influential at the institutional level, and at universities the respective share was only 17%. Of academics in junior posts at both sectors, less than 10% of respondents felt they were influential at the institutional level.

The new university governance model has been in place since January 2010. In this regard, a crucial question is whether academics in Finland feel they play a sufficient role in decision-making. These results indicate that academics believe they can improve internal reforms and institutional dynamics within academic units. This is the case at the departmental level, but less at the faculty level. At the institutional level, they feel that their role in shaping key academic policies is minor.

12.6 Drivers

12.6.1 Demographic Change

Although the birth rate has started to increase in Finland, the aging of the popula-tion is one of the major challenges defined in national education and innovation policies. The Ministry of Education has estimated that in the near future, the need for qualified employees will grow and the needs of labor markets will not be met with the projected domestic supply of higher education graduates (see Mughul and Pekkola 2009). This is one of the reasons why higher education is considered to have an essential role in the development of Finnish society; the aim is to attract

Table 12.5 Proportion of those who felt influential (junior and senior posts) in helping to shape key academic policies

Universities (%) Polytechnics (%)

Senior positionsDepartment or similar unit 74 65Faculty, school, or similar unit 36 33Institutional level 17 31

Junior positionsDepartment or similar unit 25 39Faculty, school, or similar unit 6 12Institutional level 3 7


more foreign students and scholars to Finland and help them to adapt to Finnish society. This could have a profound impact on the work of the academic profession.

The CAP survey clearly indicates the Finnish academic profession is still very Finnish. The number of foreign scholars is modest and internationalization is mostly restricted to university research (Aarrevaara and Pekkola 2010). This means that the working language in departments, teaching and administration is generally Finnish. If higher education institutions are to be successful in their moves toward internationalization, it will mean that the working cultures and habits could lead to a diversification of Finnish higher education. In addition, foreign students probably expect teachers’ expertise to be different from that expected by Finnish students. This could also have an indirect effect on the substance of academic work.

12.6.2 National Social Welfare Priorities

Finland continues to be one of the countries in which education is considered to be a social priority, and social factors are considered to be essential ingredients in higher education policy (Hölttä and Malkki 2000; Mughul and Pekkola 2009). Tuition fee-free education is now being challenged in academic and public forums, but it is still one of the corner stones of Finnish higher education policy. If tuition fees are introduced for domestic students, it will mean a totally new atmosphere in Finnish higher education.

When dissected from the perspective of equity, the Finnish education system has always been flexible. It has been built in such a way that a range of educational pathways can be connected and no one is discriminated against because of their lack of success in earlier studies. For example, not all universities require upper secondary or even primary education as formal requirements for approval to com-mence higher education. This has meant that the academic profession has always had people from all social classes with different personal histories.

12.6.3 Privatization, Including the Privatization of Public Institutions

In Finland as in other OECD countries, the tendency toward more market-driven public policies has been evident since the late 1980s. The Finnish public sector has gone through reforms in which the bureaucratic governing model has acquired new nuances. The input-based model started to change toward one based on outputs from the 1980s onward and in 1990 new public management (NPM) philosophies started to gain importance in defining the relationships between different govern-mental actors and citizens. Universities have been part of the government-funded sector and almost all of the financial and administrative initiatives of the Ministry of Finance have been implemented in the universities as well as in other public sector


agencies. Discussions about the privatization of public universities have mostly been moving along the same track as the more general critique of market-like public policies. The basic nuance of discussion has been pessimistic and the new policies have been considered to have a detrimental effect on public services.

This discourse and its effects can also be tracked from the CAP data. The per-ception is that research is still done appropriately because less than one-sixth of the respondents think that there has been an increase in restrictions on publishing the results of privately- or publicly-funded research. Similarly, almost 90% thought that their research was undertaken in accordance with ethical guidelines, but still, half of the respondents thought that high expectations of “useful” results and the focus on applied research are a threat to quality. More than 70% thought that the increased high expectations of research productivity could be a threat to the quality of research. About 80% of respondents thought that the pressure to attract external research funds has increased since their first appointment and half of the respon-dents thought that external sponsors and clients had an impact on their research. Therefore, it seems that general changes, pressure and over-work are threatening the research itself more than there being an actual restriction to limit their ability to conduct research with solid ethical groundings (c.f. Pekkola 2009b).

Current policy changes can also be identified in the growing importance of com-peting for research grants. The share of competitive government-sourced funding has grown steadily. Research funded through basic grants is higher than other types of governmental funding. Yet, the strategic importance of winning competitive research funding seems to be greater than the actual funding received! When CAP data are compared with national data on research funding, the proportion of com-petitive money (public funding agencies) is considered to be more significant for merit and prestige than it is in monetary value (Aarrevaara and Pekkola 2010).

12.6.4 Global Science and Technology Competition and Commercialization

The traditional strength of Finnish higher education is based on its strong connec-tion to the regional innovation system, but the system is very complex. Among the actors, there are three main groups. First, there are Regional Employment and Economic Development Centres, which deliver national programs for the ministries and the Finnish Funding Agency for Technology and Innovation (TEKES). Second, some municipalities support technology centres and science parks. Third, there are higher education institutions including universities and the polytechnics, several of which are municipally owned (OECD 2006, p. 19).

The major perspective in the regional innovation system is local. In higher edu-cation, research and teaching are more likely to take a global view, and the regional innovation system does not support this perspective sufficiently. Because of the strong regional dimension, the research and innovation system is fragmented geographically into under-sized teaching and research units (Ministry of Employment


and Economy 2009, pp. 20 and 80). Higher education institutions therefore fail to act systematically because universities, polytechnics, and public research organizations have overlapping duties. According to results from the CAP survey, half of the teachers emphasize international perspectives or content in the courses they teach.

12.7 Conclusions

Finland has a binary higher education system, built around universities and poly-technics. Given that the polytechnic system is now only in its 20th year, it scarcely has a “history” to draw on. Whereas the university sector has evolved over cen-turies, polytechnics were established by political fiat, and are primarily based on “design.” The different history of these two sectors has had a major impact in the organization of academic work as well as on the governance and management in these two sectors.

Management and control in polytechnics is much more centralized. In universities, academic units (departments, faculties) have an appropriate role in decision-making concerning academic issues, based around the universities’ history of collegiality. Even if the nature of that collegiality is constantly changing, this is still a major component in university culture. In polytechnics, institutional managers have a much greater role to play in decision-making. Many of the differences between the two sectors accrue from the fact that polytechnics are teaching-oriented and universities are research-orientated. Academic work and maturity mean different things in each sector. The different history and way of organizing the sectors has affected their management structures. In addition, the different funding arrangements and “owner-ship” structure have played a major role in the development of each sector.

Teaching and decision making in academic issues are linked – academics occu-pying junior positions at universities teach less than their senior counterparts do and their modest rank causes them to feel like outsiders in decision-making processes. University teaching is the only arena in which all the decision groups (according to the tripartite system: students, professors, other staff) have an important role to play. In the other higher education arenas (research and social interaction) the stu-dents’ role is marginal and the role of staff other than professors is often minor. The situation is different in polytechnics: junior staff teach more than senior staff, and a strong research orientation is evidence of holding an influential personal position in the polytechnic sector. Academics from polytechnics perceive themselves as being more influential than their counterparts in universities, and this could have an impact on the attractiveness of the profession in the long run.

Another factor that illustrates the distinctiveness of the two sectors is that many staff occupying junior posts are employed under short-term contracts. These staff members therefore have the incentive to focus on the development of their aca-demic career, rather than to seek roles with responsibility for decision-making or management. The Finnish academic profession in both sectors is quite satisfied with its lot, but it is a concern that the level of satisfaction is lower than in other professions, whether in the public or private sectors.


References

Aarrevaara, T. (2007). Enhancing universities in Finland. The Journal of Finance and Management in Colleges and Universities, 4, 261–292.

Aarrevaara, T., & Hölttä, S. (2007). Massification, steering-by-results and new division of labor. In L. William & U. Teichler (Eds.), The changing conditions for academic work and careers in select countries. Kassel: International Center for Higher education Research Kassel.

Aarrevaara, T., & Hölttä, S. (2008). The changing academic profession in international compara-tive and quantitative perspective. Report of the international conference on the changing academic profession project, 2008 (RIHE international Seminar Reports no. 12). Hiroshima: Research Institute for Higher Education Hiroshima University.

Aarrevaara, T., & Pekkola, E. (2010). Country report on changing academic profession survey in Finland. Tampere: Tampere University Press. In Finnish.

Aarrevaara, T., Dobson, I. R., & Elander, C. (2009). Brave new world: Higher education reform in Finland. Higher Education Policy and Management, 21(2), 89–106.

CAP Survey (2008). Weighted international data set 22nd July 2009.Clark, B. R. (1983). The higher education system. Academic organization in cross-national

perspectives. Berkeley: University of California Press.Clark, B. (1987). The Academic Life – Small Worlds, Different Worlds. Princeton: Carnagie

Foundation for the Advancement of Teaching.Enders, J., & Teichler, U. (1997). A victim of their own success? Employment and working condi-

tions of academic staff in comparative perspective. Higher Education, 34(3), 347–372.FIOH (Finnish Institute of Occupational Health) 2006. Work and health in Finland. Helsinki:

FIOH (Finnish Institute of Occupational Health), (Työ ja terveys Suomessa).Hakala, J. (2009). The future of the academic calling? Junior researcher in the entrepreneurial

university. Higher Education, 57(2), 173–190.Hölttä, S., & Malkki, P. (2000). Response of finnish higher education institutions to the national

information society programme. Higher Education Policy, 13, 231–243.Kogan, M. (2007). Academic Profession and its Interface with Management. In M. Kogan &

U. Teichler (Eds.), Key challenges to the academic profession. Paris & Kassel: UNESCO Forum on Higher Education Research and Knowledge and International Center for Higher Education Research INCHER. Werkstattberichte 65. Kassel.

KOTA (2009). Database. Helsinki: Ministry of Education. https://kotayksi.csc.fi/.Light, D. (1974). The structure of the academic profession. Sociology of Education, 74(1), 2–28.Locke, W., & Teichler, U. (Eds.). (2007). The changing conditions for academic work and careers

in select countries. INCHER. Werkstattberichte 66. Kassel: University of Kassel.Ministry of Education, Finland (1996). Higher education policy in Finland. Helsinki: Ministry of

Education.Ministry of Employment and Economy. (2009). The evaluation of the national innovation system.

Policy report (The veugelers report). Helsinki: Ministry of Employment and Economy.Mughul, A., & Pekkola, E. (2009). Internationalisation in higher education policies: A compara-

tive study of Finland and Pakistan. Madrid: ICERI2009 Proceedings.OECD (Organisation for Economic Co-operation and Development) (2006). Supporting the con-

tribution of higher education institutions to regional development. The Jyväskylä region of Finland. Peer review report by John Goddard, Henry Etzkowitz, Jaana Puukka and Ilkka Virtanen. Paris: OECD.

Parsons, T., & Platt, G. M. (1973). The American university. Cambridge: Harvard University Press.Pekkola, E. (2009a). Academic profession in Finland – Power entity or diversified workforce?

Politiikka, 51(4), 268–290. In Finnish.Pekkola, E. (2009b). New dimensions of internationalisation of universities. Tiedepolitiikka, 3,

58–61. In Finnish.Pekkola, E. (2010). Is work of young academics rewarding and how does it affect to the attractive-

ness of academic career? Työelämän tutkimus, 1, 145–159 In Finnish.

https://kotayksi.csc.fi/


Puhakka, A., & Rautapuro, J. (2007). 2007 member survey of the Finnish union of university teachers and researchers. Tieteentekijöiden liitto. In Finnish.

Statistics Finland (2010). Number of students in education leading to a qualification or degree unchanged. Helsinki: Statistics Finland, 26 January.

Ylijoki, O.-H. (1998). Awtribe-cultures and the socialisation of novices. Tampere: Vastapaino. In Finnish.

Politiikka 51:4, s. 268–290, 2009

AbstrAct:Academic profession in Finland – power entity or diversified workforce?

EliAs PEkkolA

the expansion of Finnish higher education system has been palpable. its core, the academic pro-fession, has also faced consequential changes. the definition of Academic profession has become more difficult and it has been done often by referring academic workforce towards administration and changes in environment. thus, the internal tensions have become elusive factors. Yet, when defining the profession we should be exact to avoid too broad generalisations.Personnel in poly-technic sector do not have the same opportunity to use professional power as university respond-ents. Nonetheless, university sector is also divided in means of professional power. it could be as-sumed that new vocation of researcher will evolve parallel to academic career. Article is based on changing Academic Professionsurvey that was conducted in Finland in 2007 and 2008. the Finn-ish survey is a part of the international comparative study. the survey data is a representing a sample of full-time academic staff of Finnish higher education.

Akateeminen professio suomessa – valtakeskittymä vai kolmen luokan työntekijöitä?

Profession määrittely on tärkeää juuri nyt ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin akateemisen professi-on toimintaympäristö ja rooli yhteiskunnassa on muuttumassa. Akateeminen professio on nähty pit-kään yhtenä yhteiskunnallisena valtaryhmänä, jol-la on suuri merkitys totuuden määrittelyssä. Aka-teemisen profession edustajat ovat myös osallistu-neet aktiivisesti suomalaisen kansallisvaltion ja myöhemmin hyvinvointikoneiston rakentamiseen. laman jälkeisen taloudellisen diskurssin voimistu-misen aikana yliopistot on mielletty kuitenkin usein politiikkainstrumenteiksi aktiivisen toimijan sijasta. samaan aikaan akateemiset tutkinnot ovat kokeneet inflaation ja tutkimus on siirtynyt uusiin paikkoihin. kasvava osa kansalaisista on korkeasti koulutettuja ja näin kykeneviä arvioimaan akatee-mista toimintaa. korkeakoulujen onkin uudella tavalla kyettävä osoittamaan toimintansa tärkeys ja resurssien tehokas sekä hyödyllinen käyttö. Yksi selkeimpiä merkkejä tästä kehityksestä, joka haastaa myös akateemisen profession toiminnan perusteita, on palvelutehtävän merkityksen koros-

tuminen viimeaikaisessa korkeakoulututkimukses-sa (mm. Etzkowitz 2004).

toiseksi akateeminen ura ei ole itsestäänselvyys kaikille yliopistoissa työskenteleville nuorille ja yliopistoissa tehtävä akateeminen työ on moni-muotoistunut. kaikilla akateemisen työn tekijöillä on kuitenkin ainakin toistaiseksi periaatteelliset mahdollisuudet professoriksi etenemiseen. toisin kuin esimerkiksi lääketieteellisessä professiossa, jossa sairaanhoitajan eteneminen lääkäriksi ei ole käytännössä mahdollista. Etenemismahdollisuuk-sien vuoksi akateeminen professio saatetaan rin-nastaa koko korkeakoulujen akateemiseen henki-löstöön. Akateemisen uran alkupään vaikeuksien mieltäminen osaksi normaalia1 profession jäsenyy-den saavuttamista saattaa peittää alleen laajentu-neiden korkeakoulujen ja korkeakoulusektoreiden sisäisen vallanjaon teemat ja ongelmakohdat, jol-loin professiolle tyypilliset ominaisuudet yleiste-tään liian suureen joukkoon.

kolmanneksi akateemisen profession yhteinen arvoperusta saattaa olla murenemassa. Yliopisto-

Akateeminen professio Suomessa – valtakeskittymä vai kolmen luokan työntekijöitä? 269

jen muutos on Henry steckin (2003) mukaan kä-sitteellistettävissä moniselitteisen yliopistojen yrit-täjämäisyyden tai yhtiöitymisen kautta, joka on haastanut akateemisen kulttuurin ja arvot. tietees-tä ja oppineisuudesta (scholarship) on tullut tutki-musta (research) sekä oppineista ja tiedemiehistä tutkijoita. tieteellinen työ on asetettu uudella ta-valla ulkopuolisen arvioinnin kohteeksi ja sitä ra-joittavat entistä tiukemmat työhön, työmarkkinoi-hin ja työsopimuksiin liittyvät ehdot. (ibid.) Vas-taavanlaista kehitystä on kuvailtu myös suomalai-sessa kirjallisuudessa (Nokkala 2007) ja yliopisto-jen yritysmäisestä kehityksestä ollaan oltu huolis-saan myös kotimaisessa keskustelussa (mm. Pato-mäki 2005). kaikkien edellä mainittujen muutos-ten lisäksi ja niihin liittyen korkeakoulukenttää myllertää lainsäädännön reformi ja rakenteellinen kehittäminen. Näiden yhteydessä akateemisen pro-fession asemaan otetaan ainakin välillisesti kantaa.

suomessa toteutettu Muuttuva akateeminen professio –kyselytutkimus (cAP) on osa saman ni-mistä kansainvälistä vertailevaa tutkimushanketta (Aarrevaara & Hölttä 2007). Massoittuneen, diver-sifikoituneen ja kansainvälistyneen korkeakoulu-kentän (vrt. teichler 2003) vuoksi profession mää-rittely kansainvälisessä tutkimushankkeessa ennen otoksen tekoa oli haastavaa. ison-britannian tutki-jaryhmän mukaan akateemisen profession käsit-teeseen päädyttiin ikään kuin kompromissina aka-teemisen henkilökunnan ja professoraatin väli-maastossa. (brennan et al. 2007, 163). Norjan tut-kimusryhmän mukaan tieteellisiä työntekijöitä lä-hestyvissä tutkimuksissa akateeminen professio tulisikin ymmärtää avoimena kysymyksenä mie-luummin kuin vakiintuneena käsitteenä (Vabø 2007,178). Joka tapauksessa akateeminen profes-sio viittaa tutkimushankkeessa, muiden kansainvä-listen tutkimuksien tapaan, tieteellisen työn teki-jöihin yliopistoissa ja muissa kansallisissa korkea-kouluissa (vrt. Vabø 2007,177).

kansainvälisen määrittelyn haasteellisuuden li-säksi oman värinsä tutkimukseen tuovat kansalli-set valinnat otoksien teossa. kansainvälisen Muut-tuva akateeminen professio –kyselytutkimuksen (cAP) suomen aineiston keruu toteutettiin vuo-sien 2007–2008 taitteessa. kyselyyn vastasi 1115 yliopistojen päätoimista opetus- ja tutkimushenki-lökuntaan kuuluvaa työntekijää ja 334 ammatti-korkeakoulujen työntekijää. Aineisto antaa selvän

kuvan siitä, että päätoimiset akateemisen työn te-kijät (opetus- ja tutkimushenkilöstö) ovat erityi-sesti yliopistoissa varsin heterogeeninen joukko niin työnkuvansa kuin sosioekonomisen statuksen-sakin puolesta. (Aarrevaara & Pekkola 2009.) tämä havainto ohjasi tarkastelemaan suomalaista korkeakoulukenttää professioteoreettisesta näkö-kulmasta. Ammattikorkeakoulun tuntiopettajaa tai yliopiston projektitutkijaa on vaikea mieltää sa-man profession jäseneksi kuin professoreja. kui-tenkin akateeminen professio on jotakin enemmän kuin pelkkä professoraatti.

suomen kohdalla eniten keskustelua herättävä valinta lienee ammattikorkeakoulujen lukeminen otoksessa osaksi professiota. ratkaisu on poik-keuksellinen, sillä tohtorintutkinnon anto-oikeutta on pidetty akateemisen profession instituutio-ulot-tuvuuden rajaajana (Virtanen 1999). Voidaan myös kysyä, onko ammattikorkeakoulujen henkilöstön ylimmillä ammattiryhmillä vastaavanlaista yhteis-kuntapoliittista asemaa kuin professoreilla. Aina-kaan vielä vuonna 2001 ilkka ruostetsaari ei luo-kitellut ammattikorkeakouluja eliittirakenteeseen kuuluviksi instituutioiksi (ruostetsaari 2001, 344). Ammattikorkeakoulujen lisäksi kansainvälisesti mielenkiintoisen vastaajajoukon suomen otokses-sa muodostavat maisterintutkinnolla työskentele-vät tutkijat.

tässä artikkelissa pyritään empirian avulla vas-taamaan avoimeen kysymykseen, onko suomessa aiheellista puhua yhtenäisestä akateemisesta pro-fessiosta, ja millä muuttujilla akateemista profes-siota voidaan korkeakouluinstituutioiden sisäpuo-lelta kuvata ja rajata. Aineistoa tarkastellaan ristiin-taulukoinnin ja keskiarvovertailun avulla. Empiiri-nen osio on kuvaileva. Merkitsevyyden rajana pi-detään ihmistieteille tyypilliseen tapaan alle 5 % sattuman mahdollisuutta. tilastollinen analyysi jää kuitenkin osittain vajavaiseksi, sillä ristiintaulu-koinneissa ryhmät jäävät pieniksi. luokkia ei kui-tenkaan ole haluttu yhdistää, sillä informaatiota olisi menetetty merkittävästi, jolloin luokkien kiin-nostavat ääripäät jäisivät huomioimatta. keskiarvo-tarkasteluissa joudutaan tyytymään ei-parametrisiin testeihin, sillä tarkasteltavat ryhmät ovat erisuurui-sia. taulukot on sijoitettu artikkelin loppuun.

Artikkelin ensimmäisessä osassa tehdään lyhyt katsaus akateemisen profession määrittelyyn ja muutospaineisiin. Akateemista professiota ja sen

270 Elias Pekkola

ympäristön muutosta on pyrittävä määrittelemään kirjallisuuden ja aikaisemman tutkimuksen avulla, jotta empirian kriittinen tarkastelu ja sisäisten jän-nitteiden paikallistaminen on mahdollista. Artikke-lin toisessa osassa kuvataan lightin 1970-luvulta lähtöisin olevan professiomääritelmää. Artikkelin empiirisessä osiossa pyritään yksinkertaisin muut-tujin (korkeakoulusektori, tutkinto, ammattinimi-ke, vastauskäyttäytyminen, palkkaus, vaikutusval-taisuus ja työnkuva) määrittelemään, lightin mää-ritelmää soveltaen, suomalaista akateemista pro-fessiota.Johtopäätöksissä tehdään lyhyt yhteenveto tärkeimmistä tuloksista ja liitetään ne aiheesta käytyyn viimeaikaiseen keskusteluun.

Akateemisen profession professioasema

Professioiden asema perustuu monopoleihin ja pri-vilegioihin, joita puolustetaan koulutuksen tuomil-la erityiskyvyillä ja tehtävien altruistisella luon-teella. Professio on käsitteenä varsin voimakas ja erityisesti suomenkielisessä tieteellisissä kirjoituk-sissa se kantaa mukanaan professiotutkimuksen sille antamia merkityksiä. korkeakoululaitos ja sen ytimessä toimiva akateeminen professio on luonteeltaan ainutlaatuinen ja kansallisesti merkit-tävä asiantuntija-, tutkimus- ja koulutuskeskitty-mä. Akateemisella professiolla on myös pitkät pe-rinteet ja vakaat arvot, joiden varassa sen perusteet lepäävät. kuitenkin akateeminen professio jää var-sin usein määrittelemättä ja sen tarkastelussa unohtuu professioiden keskeisin ominaisuus mui-hin ammattiryhmiin nähden; ne käyttävät merkittä-vää yhteiskunnallista valtaa omalla alallaan.

länsimaissa modernin murroksen aikana mo-nissa kansallisvaltioissa akateeminen professio on-nistui asettumaan kapitalistien ja työväenluokan väliin ja näin välttämään markkinoiden suurimmat myrskyt. Professio neuvotteli hiljaisen sopimuk-sen, joka antoi sille monopolin akateemiseen työs-kentelyyn vastineeksi puolueettoman tiedon tuot-tamisesta koko kansakunnan hyväksi. (slaughter & leslie 1997, 4, 208.) Postmodernin murroksen jälkeen akateemisen profession työ on saanut uu-sia muotoja. teollisen vallankumouksen mahdol-listivat työläiset, jälkiteollisen vallankumouksen tai tietoyhteiskunnan synnyn2 mahdollistajia ovat olleet akateemiset työläiset. (Emt, 26–27, 30.) tie-totyön ja tietotalouden valtavirtaistuminen on toi-

saalta korostanut akateemisten asemaa, toisaalta se on vesittänyt sitä ja muuttanut akateemisen profes-sion muotoa sekä vaikeuttanut sen määrittelyä sekä rajaamista ajassa ja paikassa. Henkisestä pää-omasta on tullut tärkeä pääoman muoto erityisesti kehittyneissä länsimaissa ja akateemisella profes-siolla on avaimet sen tuottamisessa. (Emt. 1997, 9.) kun akateeminen professio on yhteiskunnalli-sesti merkittävien resurssien keskiössä, on se ajau-tunut kohti markkinoita ja yhä useampi toimija haluaa haastaa sen autonomian (shils 1991, 25).

Akateemisella professiolla on sen taloudellisen ja sosiaalisen roolin lisäksi professioille tyypillinen poliittinen rooli: se käyttää valtaa. Akateemisen profession valta perustuu edelleenkin sertifioidun tiedon tuottamisen monopolille, vaikka sen asema horjuu. Akateemisen profession valta liittyy lähei-sesti vallan epistemologiseen ulottuvuuteen (tur-ner 1995, 12, vrt. Foucault 1986). Akateemisen profession vallankäyttö liittyy totuuden ja tiedon varmuuden määrittelyyn. luomalla uutta tietoa ja verifioimalla sitä akateeminen professio määrittää maailmamme rajoja (vrt. mm. turner 1995, 12, Foucault 2005, 42 & 1986, 228; Driver 1998, 119; vrt. sipilä 2007, 46). tieto sinänsä ei ole valtaa vaan sen käyttö ja uudistaminen (Eräsaari 1996, 11). Akateeminen professio ei siis voi olla neutraali yhteiskunnasta eristynyt saareke, mikäli se haluaa säilyttää professioasemansa. Akateemisen professi-on muutoksessa on ennen kaikkea kyse totuuden määrittelyyn liittyvästä valtakamppailusta. toden-näköisesti tästä syystä professioteoreettista tutki-musta ei ole tehty juurikaan akateemisesta profesi-osta (slaughter & leslie 1997, 179). Profession oman edun mukaista ei ole tuottaa sen omaa työtä demystifioivaa tietoa (turner 1995, 132). samalla akateemisen profession sisäiset jännitteet ovat jää-neet vähälle tutkimukselle ja huomiota on kiinnitet-ty lähinnä akateemista professiota ja akateemista vapautta uhkaaviin ilmiöihin.

Professioille on tyypillistä, että ne järjestäytyvät yhdistyksi tai liitoiksi ja pyrkivät säilyttämään jä-seniensä arvostuksen, aseman ja autonomian (konttinen 1997, 48,51).Professiot muodostavat sosiaalisen sulkeuman, jonka jäsenyyteen vaadi-taan yleensä jokin (lain suojaama) koulutus tai tut-kinto. Näin professiot samalla rajaavat toiminta-kentältään pois muut toimijat. Professioiden sään-nöt ja sosiaaliset normit oikeuttavat muihin ryh-


miin suunnatut toimenpiteet. (Eriksson-Piela 2003, 23.) Akateemisen profession tapauksessa keskeisiä normeja ovat tieteen eettiset ja vertaisarviointiin perustuvat säännöt. Akateemisen profession jäse-nyys oikeuttaa tieteellisiin ja arviointitehtäviin sekä esimiestehtäviin. toimenpiteet perustellaan yleensä professioiden altruistisilla tavoitteilla (pro-fession funktionaalinen luonne) (turner 1995, 132). Akateemisen profession kohdalla altruistista päämäärää on luonnehdittu mm. puolueettomana totuuden etsimisenä (olsen 2005, 9–10), nuorten kouluttamisella ja ihmiskunnan intellektuaalisen pääoman kasvattamisella (clark 1987, 106–107). suomessa se on kodifioitu uuteenkin yliopistola-kiin muuttumattomana:

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutki-musta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isän-maata ja ihmiskuntaa. (Yl 27.6.1997/645, muuttumattomana HE 7/2009 vp)

Akateemista professiota voidaan määritellä sen valta-aseman lisäksi myös sen työnkuvan kautta. Yhtenä akateemisen profession tunnuspiirteenä on pidetty sen perustehtäviä: tutkimusta ja opetusta sekä niiden yhteyttä (clark 1987, 70, Arimoto 2008, 22–23, Parson & Platt 1973 103–16). Näistä historiallisesti katsoen opetus on ensisijainen toi-minto (ben-David 1992, 93, Arimoto 2008, 22).Akateeminen professio on tyypillisesti sitoutunut tieteenalaansa ja tieteeseen, siis itse työhön, tiu-kemmin kuin työpaikkaan (vrt. kivistö 2007, 62). Akateemisen profession työ on siinä mielessä tyy-pillistä professionaalista työtä, ettei se ole sidottua aikaan ja paikkaan. Vapaa-aikaa ja työaikaa saattaa olla vaikea erottaa toisistaan. (kivistö 2007, 58; clark 1987, 70; Julkunen 2008, 107.) Akateemi-nen työ on kompleksista sisältäen hallinnollisia, tutkimuksellisia, opetuksellisia ja palvelutehtäviä (kivistö 2007, 57–58). Akateemista professiota voidaan määritellä edelleen arvoyhteisönä, jolloin akateeminen vapaus on sitä keskeisimmin yhdistä-vä arvo (mm. kogan 2007 162; summa & Virta-nen 1998, 125). Akateeminen professio on ainut-laatuinen, koska se kouluttaa ja valtuuttaa muut professiot (Enders 2006,5). taulukossa 1 on kirjal-lisuuteen tukeutuen koottu akateemisen profession professiopiirteitä ja niiden muutospaineita.

Professioille on, organisaatioiden tapaan, tär-keää niiden legitimiteetti. organisaatioiden toi-minta on oltava sosiaalisesti hyväksyttävissä, koska ne käyttävät ympäristönsä resursseja, jotka voidaan allokoida myös toisaalle. (vrt. Pfeffer 1978, 24.) tulevaisuudessa akateemisen professi-on suuria haasteita tulevat olemaan sen kyky säi-lyttää yhteiskunnallinen arvostus sekä perustella sen altruistinen tehtävä erityisesti tutkimuksen osalta. Akateemisen profession eturyhmittymillä tulee olemaan suuri merkitys siinä, millaiseksi akateeminen professio tulevaisuudessa muotou-tuu. Esimerkiksi tieteentekijöiden liitto3 on ollut viimeaikoina hyvin aktiivinen jäsenistönsä edu-najaja. Aikaisemmin professoraatin vaikutuspii-riin kuuluneiden ”noviisien” ammattillinen järjes-täytyminen on saanut uutta pontta. Akateemista kenttää ammattiyhdistystasolla yhdistää edelleen niiden leima ”yliopistolaisina” liittoina.

tieteentekijöiden liitto on nimen vaihdokses-taan huolimatta edelleen leimallisesti yliopisto-laisten liitto, joskin sen jäsenkanta on laajentunut suomen Akatemiaan ja tutkimuslaitoksiin (vrt. tieteentekijöiden liitto 2009). Yliopistolliset am-mattiliitot ovat voimakkaasti puolustaneet yli-opistojen erityisasemaa ja erilaisuutta verrattuna ammattikorkeakouluihin (esim. tieteentekijöiden liitto 2006; Professoriliitto 2006, 2008). Perustut-kimusta ja ylimmän opetuksen antamista on ha-luttu puolustaa yliopistojen ainutlaatuisena tehtä-vänä. Mikäli ammattikorkeakoulut saavat tohto-rintutkintoanto-oikeuden, saattaa eräs viimeisistä yliopiston sisäisiä ryhmittymiä yhdistävistä lin-keistä hävitä. tällöin myös liitot joutuvat mietti-mään asemiaan uudelleen.

suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, aka-teemista professiota on heikentänyt merkittävästi sen kasvu. Vaikka profession jäsenillä on edelleen mahdollisuus kontrolloida keitä sen uusiksi jäse-neksi hyväksytään, on se menettänyt mahdollisuu-den kontrolloida kokoaan (Dill 1982, 259). suo-messa tohtorikoulutettavien määrään vaikuttaa voimakkaasti opetusministeriö, sillä tohtorintut-kintojen määrä on merkittävä tulos/tavoiteohjauk-sen väline. tämän lisäksi akateemisen profession kuten myös muiden professioiden valta-aseman ovat haastaneet länsimaisissa yhteiskunnissa hy-vinvointivaltion kriisin seurauksena voimistuneet läpinäkyvyysvaatimukset ja managerialismi (luh-

272 Elias Pekkola

mann 1995; Heiskala 2006; Alasuutari 2006). 1980–1990-luvun taitteesta lähtien tiedon määrit-telyn monopolin suurimmaksi uhkaksi ovat yli-opistojen massoittumisen rinnalle nousseet akatee-misen profession ulkopuolelta tulevat tiedon laa-dun ja tuloksellisuuden määrittelyyn tähtäävät uusliberaalille yhteiskuntapolitiikalle ominaiset uuden julkisjohtamisen hallinnan tekniikat. Näitä ovat muun muassa tulosajattelu, ulkopuolisen ra-hoituksen määrän kasvattaminen, yrittäjyysajattelu

ja muiden markkinamekanismien kaltaisten meka-nismien sisäänajo yliopistoihin profession ydinalu-eelle (mm. Gibbonset al. 1994, Enders 2006, teichler 2007, clark 1998; suomessa, Patomäki 2005, 2008; siltala 2004; Julkunen 2008; Eräsaari 2002; Vähämäki et al. 2007; treudhardt 2005; Ha-kala et al. 2003; Pihlanto 2003; Nokkala 2007; ruostetsaari 2003). Näiden muutosten taustalle ovat jääneet profession sisäiset vallanjaon kysy-mykset. Ulkoinen uhka on ainakin juhlapuheissa

taulukko 1. Akateemisen profession professiopiirteitä ja muutospaineita

Professiopiirre Puolustettava konventionaalinen asiaintila

Muutospaine

talouspoliittinen erityisasema työmarkkinoiden ulkopuolella toimiminen, voittoatavoittelematon

Voittoa tavoitteleva ja kilpailu myös profession ulkopuolisten toimijoiden kanssa

Virkojen / toimeentulon pysyvyys Pysyvä toimeentulo, jolla oikeudelliset perusteet, löyhästi määritellyt tehtävät

Määräaikaisuus, rahoituksen pätkittäisyys ja projektiluonteisuus

Vallankäyttö (poliittinen asema) tiedon ja totuuden muodostuksen monopoli, tiedon asymmetria ja mystifikaatio

instituutioiden autonomia

Akateeminen vapaus

Vain yksi toimija muiden joukossa, tieteellisen tiedon demystifikaatio

Markkinasääntely

rajatuottoon perustuva allokointi

liittoutuminen Professoriliitto ja tiukat jäsensäännöt Yhteistyö muiden akateemisten liittojen kanssa

sosiaalinen inkluusio / ekskluusio tiede vain akateemistenvertaisarvioitavissa.

Professio pieni ja yhtenäinen, tohtoreiden asema taattu.

tutkimuksen ja opetuksen käytännön sovellutusten toimivuus, markkina-arvo, ulkoiset arvioinnit.

Akateemisten tutkintojen myös tohtorin tutkintojen inflaatio, profession sisäisetjakolinjat.

Altruistinen tehtävä Nuorison snellmanilainen sivistäminen

tieto tiedon vuoksi – totuus

Meritoituminen tutkimuksen kautta

Ammattisivistyksen yksi tuottaja

tietoa tarpeellisuuden vuoksi – toimivuus ja tuotto

Meritoituminen tutkimusrahoituksen ja sovellutusten kautta

Monimutkainen ja laaja työnkuva samat henkilöt tutkivat, opettavat ja ottavat hallinnollista vastuuta

tutkijoiden puskurityövoima, erikoistuminen hallintoon ja opetukseen

kouluttaa ja rekrytoi oman professionsa

Jatkotutkinnon myöntöoikeus, tieteellinen meritoituminen

työelämä relevanssi, AMk:jen vahvistuminen, ylempi AMk-tutkinto ja jatkotutkinto?


yhdistänyt yliopistolaisten ja ammattiyhdistysten rivejä.

Akateemisen profession tulevaisuudesta on esi-tetty visioita, joiden mukaan akateeminen professio pienentyy, ja siitä tulee historiallinen jäänne. Joi-denkin ennustuksien mukaan akateeminen profes-sio ottaa uudenlaisen roolin, jolla on lähinnä välit-täviä tehtäviä kuten oppimaan oppiminen ja sosiaa-liset kyvyt. toisaalta on esitetty myös visioita siitä, että akateeminen professio vahvistuu tiedontarpeen kasvaessa.(Enders 2006, 19.) teichler, joka analy-soi lähinnä saksan tilannetta, toteaa, että akateemi-nen professio näyttää menettävän enemmän mai-nettaan kuin pönkittävän asemiaan tietoyhteiskun-nan kehittämisessä (teichler 2007, 36).Nähtäväksi jää, johtaako tämä akateemisen profession surkas-tumiseen. suomessa korkeakoulujen työntekijä-määrät ovat kasvaneet, mutta kasvu on tapahtunut lähinnä muun kuin opetushenkilökunnan piirissä.

Akateemisen profession tarkastelulle suurimman haasteen luo sen jakautuneisuus (vrt. kivistö 2007). Akateemisen profession jäsenet eivät jaa yh-teistä tietopohjaa (Gibbons et al. 1994), toisin kuin muut professiot. Yhteisen tietopohjan puuttuessa profession altruistisen tehtävän perustelussa arvo-pohjan merkitys kasvaa. tieteenaloista on tullut erillisiä, ja niille on muodostunut omat kulttuurinsa (mm. becher 1989). tieteenalojen kulttuurierot ei-vät tieteidenvälisyydestä ja uudesta rahoitusympä-ristöstä huolimatta ole menettäneet merkitystään suomessa (Hakala 2009, 80). Akateeminen profes-sio onkin laajentunut ja muuttunut entistä hetero-geenisemmaksi (clark 1987, 25, 69, teichler 2003, 172–177). Akateeminen kenttä on alkanut hajaan-tua myös sosioekonomisesti ja erot sen keskuksen ja periferian välillä ovat kasvaneet (Ylijoki 2008, 78; Enders 1999; Pirttiä & Eriksson 2004, 12–13). Farnhamin mukaan akateeminen professio on muuttumassa pienestä suhteellisen homogeenisestä älymystöeliitistä kohti suurempaa hajanaista ala-professioiden joukkoa (Farnham 1999a, 358). Jussi Välimaa (1995, 52) on suomessa kiinnittänyt huo-miota burton clarkin 1980-luvulla esittämään ky-symykseen, onko erilaisten ympäristötekijöiden ja dimensioiden hajottamassa professiossa enää mi-tään yhdistäviä tekijöitä jäljellä. Jürgen Enders on myös pohtinut kysymystä, onko akateeminen pro-fessio teennäinen termi, joka viittaa heterogeeni-

seen joukkoon erilaisia ammatteja (Enders 1999, 72; 2006, 5). Epäilystä huolimatta akateemista pro-fessiota tutkitaan edelleen yhtenä kokonaisuutena. otoksia ja akateemisen profession rajoja on kuiten-kin entistäkin hankalampi määritellä.

Akateemisen profession määrittely – kohti operationalisointia: Lightin malli

Akateemisen profession määrittelyssä on nähtävis-sä kaksi toisistaan poikkeavaa, joskaan ei toisiaan poissulkevaa lähestymistapaa. Ensinnäkin akatee-mista professiota voidaan tarkastella ulkoapäin määriteltävänä joukkona, jolloin professio näh-dään artefaktina, jota voidaan muuttaa ja manipu-loida. Akateeminen professio kuvataan tällöin ob-jektina, jolla on tiettyjä ominaisuuksia. toiseksi akateeminen professio voidaan mieltää entiteetik-si, jolla on toiminnallisia ominaisuuksia, arvoja ja intressejä, ja joka itse muokkaa itseään. tässä ar-tikkelissa käytetty akateemisen profession määrit-tely näkee akateemisen profession myös toimijana, jonka päämääriä, tavoitteita ja työn arvoperusteita pyritään kuvaamaan.

Donald light jr. on kuvannut osuvasti akateemi-sen profession tutkimuksen haasteita. Hänen mu-kaansa empiirisessä tutkimuksessa on varsin usein sorruttu täysin otoksen ehdoilla tehtyyn tutkimuk-seen, jolloin akateemisen profession käsite jää tyh-jäksi tai satunnaisesti määritellyksi kategoriaksi:

the investigator [of academic profession] draws his sample, describes its character, and gets on with his work. He may include (for reasons never clear) only full-time faculty, or he may decide to include part-time faculty as well. ”Faculty” may be limited to the three pro-fessorial ranks, or to them minus full time rese-arch faculty, or to all instructors but not to gra-duate teaching assistants. the author may call these people ”faculty”, ”professors”, ”the aca-demic profession” – it does not seem to matter. And that is the point. For so long as one does not know what one is studying one cannot de-velop a body of theorems or organize good re-search.(light 1974, 3.)

Akateemisen profession käsite on hyvin haasta-va ja se saattaa jäädä helposti keinotekoiseksi, ku-ten lightin sitaattikin osoittaa. Puhuttaessa akatee-misesta professiosta perustavanlaatuinen kysymys

274 Elias Pekkola

kuuluukin, kenestä tai mistä puhumme ja keihin assosioimme näkemyksemme akateemisesta pro-fessiosta.

Artikkelin empiirisen aineiston muodostavan Muuttuva akateeminen professio -kyselytutkimuk-sen otoksen rajaus on tehty työntekijöiden ammat-tinimikkeiden mukaan, jolloin otoksen professio on määritelty objektiivisesti. otoksesta on koros-tettava kahta asiaa. Ensinnäkin tohtorinanto-oi-keutta ei otoksentekovaiheessa nähty akateemisen profession instituutioulottuvuutta rajaavana tekijä-nä, kuten esimerkiksi turo Virtanen (1999, 62–66) näki määritellessään suomalaista akateemista pro-fessiota kymmenen vuotta sitten. tästä johtuen cAP-tutkimuksessa ammattikorkeakoulujen ope-tus- ja tutkimushenkilökunta on otannassa määri-telty osaksi akateemista professiota(Aarrevaara & Hölttä 2007, 207).

Ammattikorkeakoulujen mukaan lukeminen tutkimukseen on perusteltavissa suomen voimas-saolevalla korkeakoululainsäädännöllä, jossa kor-keakouluilla tarkoitetaan ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Duaalijärjestelmässä on molempien sektoreiden liittäminen osaksi surveyta perustel-tua yliopistoinstituutioon sidotusta tutkinnonanto-oikeudesta riippumatta. tätä valintaa puoltaa myös se, että ammattikorkeakoulujen vastaajista merkittävä osa on suorittanut yliopistossa tieteel-lisen jatkotutkinnon.

Akateemista henkilöstöä on luontevaa tarkastel-la koko korkeakoulukentän leveydeltä, koska kor-keakoulujärjestelmää ja siten akateemisen profes-sion työympäristöä kehitetään yhä kasvavassa määrin yhtenä kokonaisuutena. Muun muassa ra-kenteellinen kehittäminen (oPM 2008), kansain-välistymästrategia (oPM 2009), innovaatiolin-jaukset (ttN 2008) ja monet tilastoinnit tapahtu-vat koko korkeakoulujärjestelmän tasolla. Politiik-kalinjauksista ja lainsäädännöstä huolimatta voi-daan kuitenkin kysyä, onko mielekästä tarkastella koko korkeakoululaitoksen opetus- ja tutkimus-henkilökuntaa professiona.Muuttuva akateeminen professio -tutkimuksen otos voidaankin tulkita kannanotoksi yhtenäisen, ammattikorkeakoulut sekä yliopistot sisältävän, akateemisen kentän puolesta (vrt. Aarrevaara & Hölttä 2007).

toiseksi otoksessa huomiota täytyy kiinnittää siihen, ettei muuttuva akateeminen professio-kyse-lytutkimus kata kaikkia tieteellisen profession jä-

seniä, kuten tutkimuslaitosten henkilökuntaa ja si-vutoimisia akateemisia, kuten korkeakoululaitok-sen ulkopuolella työskenteleviä dosentteja, joilla on ollut suomalaisessa korkeakoulukontekstissa merkittävä rooli akateemisen vapauden puolustaji-na (Virtanen 1999). cAP-kyselyn perusjoukko on siis suomen korkeakoululaitoksen päätoiminen opetus- ja tutkimushenkilökunta (Aarrevaara & Hölttä 2008).

Artikkelin empiriana toimiva kysely on rajauk-sistaan huolimatta harvinaislaatuisen laaja otos suomalaisesta akateemisesta opetus- ja tutkimus-henkilökunnasta. otos jättää päätoimisista korkea-koulutyöntekijöistä ulkopuolelleen ainoastaan tu-kipalvelu- ja hallintohenkilökunnan, minkä vuoksi se antaa mahdollisuuden pyrkiä rajaamaan akatee-mista professiota empiirisen tarkastelun avulla. Ennen empiiristä tarkastelua on kuitenkin määri-teltävä mitä professiolla, erotukseksi akateemises-ta henkilöstöstä ja tieteellisestä professiosta, tar-koitetaan. tällöin lähestytään akateemisen profes-sion toiminnallista määrittelyä.

Akateemista professiota voidaan määritellä toi-minnallisena subjektina. tällaiset määritelmät ta-voittavat yleensä paremmin akateemisen professi-on toimintaan liittyviä teemoja ja pystyvät vastaa-maan intressejä ja päämääriä koskeviin kysymyk-siin. Akateemisen profession määrittelylle on usei-ta käsitteellisiä lähtökohtia, kuten edellä olemme huomanneet. Yhtenäistä professioteoriaa ei kuiten-kaan ole kehitelty viimeaikoina. Yhden parhaista yrityksistä profession teoreettiseksi mallintamisek-si on tehnyt Donald light Jr. Vaikka lightin 1970-luvulta peräisin olevaa määritelmää voidaan kritisoida (Dill 1982, 257) on se edelleenkin silmiä avaava tarkasteltaessa suomalaista korkeakoulu-kenttää. lightin määritelmä ottaa huomioon aka-teemisen profession rakenteellisten piirteiden li-säksi toiminnallisia ominaisuuksia.

lightin mukaan akateemisella kentällä toimii kolme eri akateemista työntekijäryhmää4 (kuvio 1), joista kahdella on professiolle tyypillisiä piir-teitä. Akateemiseen henkilöstöön (faculty) kuulu-vat ovat korkeakouluissa työ- tai virkasuhteessa akateemisissa tehtävissä olevia työntekijöitä. tie-teellinen professio (scholarly profession), on tie-teellisen työskentelyn ammattilaisten ryhmä, jonka keskeisin tehtävä on uuden tiedon tuottaminen ja tieteen edistäminen. Akateeminen professio (aca-


demic profession) muodostuu henkilöistä, jotka kuuluvat sekä tieteelliseen professioon että akatee-miseen henkilöstöön. Akateemisen profession jä-senet ovat siis korkeakoulussa työsuhteessa olevia tieteentekijöitä. tämä perusjaottelu on vielä tehtä-vissä objektiivisen tarkastelun avulla, mutta aka-teemisen henkilöstön ja akateemisen profession välille ei terävää rajaa kyetä muodostamaan.Ensi-silmäyksellä selkeältä vaikuttava jaottelu korkea-kouluissa työsuhteessa oleviin ja muihin ei sekään ole suomessa yksiselitteinen tarkasteltaessa pro-fession jäsenyyttä, kuten myöhemmin tullaan huo-maamaan.

rajaa vedettäessä akateemisen henkilöstön ja akateemisen profession välille täytyy huomioida myös profession toiminnallisia ominaisuuksia. Akateemiseen professioon kuuluminen edellyttää lightin mukaan korkeakoulussa työskentelyn li-säksi tiettyjä tieteellisen profession jäsenyyden määreitä. Hänen mallissaan yhdistyy objektiivinen ja subjektiivinen akateemisen profession määritte-ly. Hän tiivistää professiolle ominaiset piirteet vii-teen vaatimukseen. Professio:1. rekrytoi ja kouluttaa uudet profession jäsenet,

niin kuin se parhaaksi katsoo2. Päättää kuka on pätevä3. on vastuussa professionaalisen työn laadun

sääntelystä

4. on yhteiskunnallisesti arvostettu5. Perustuu mutkikkaalle ja erityisosaamista vaati-

valle tiedolle (light 1974, 10).Vaikka tieteellisellä (scholarly) professiolla on

määritelmässä kuvattuja ominaisuuksia ja tehtäviä, ei se ole akateemisen profession tapaan sellainen ins titutionaalinen, eksklusiivinen itseään täydentävä ryhmä, jota yleensä kutsutaan professioksi. se vas-taakin pääosin määritelmän kahdesta ensimmäisestä tehtävästä: rekrytoinnista ja koulutuksesta sekä pä-tevyyden toteamisesta. (light 1974, 10.) Vaikka akateemiset järjestelmät toimivat byrokraattisten järjestelmien sisällä, on akateeminen professio on-nistunut säilyttämään itsenäisen profession piirteitä profession täydentämisessä (Altbach 1980, 10–11).Myös profession kolmas määre, työn laadun var-mistus, on pääasiassa akateemisen profession vas-tuulla. (light 1974, 10.) Vaikka määritelmä on edel-leen ajankohtainen, vaatii se lähempää tarkastelua.

Professionaalisen vallan keskeisimmät määreet (1–3) liittyvät tieteellisen tiedon määrittelyyn ja profession jäsenyydestä päättämiseen eli professi-on valta-asemaan. tutkimus on edelleen se toimin-to, jonka kautta meritoidutaan ja joka koetaan am-matillisen kehittymisen kannalta ensiarvoisen tär-keäksi (clark 1987, 98 – 99, Enders 2006,7, light 1974, 19; sipilä 2007, 41). korkeakouluissa tutki-muksen laadun varmistukseen kuuluu sen keskei-


1 työsuhteessa korkeakoulu instituu-tiossa akateeminsen työn tekijänä

2 Akateemisen tieteenalan hyväksymä ja tekee akateemista työtä

kuvio 1: Akateemisen profession määrittely lightin mukaan (light 1974, 10)



276 Elias Pekkola

sempinä elementteinä vertaisarvioinnit ja tieteen kumulatiivinen sekä yhteisöllinen luonne (vrt. Merton 1973, 265–278). Akateemisen profession ydintehtävät eivät kuitenkaan ole enää ainoita me-ritoitumisen alueita. Ääritapauksessa tieteentekijät eivät meritoidu tiedeyhteisön vertaisarviointien perusteella, vaan sen perusteella kuinka paljon he kykenevät hankkimaan rahoitusta. (Gibbons et al. 1994, 22–23, 36, 100). tieteen arvioinnin kritee-reistä ollaan siirtymässä kohti sidosryhmien (kau-pallisia ja yhteiskunnallisia) arvioinnin kriteerejä (mm. Hakala et al. 2003, 60).

laadun määrittelystä ja rahoituksen kilpailupe-rustaiseksi muuttumisesta on muodostunut merkit-tävä osa akateemisen profession muutosta. Yli-opistoja tarkastellaan ja arvioidaan entistä useam-min taloudellisesta perspektiivistä (Ylijoki 2008, 75).Akateeminen professio on vaarassa menettää yhteiskunnallisen asemansa, kun yhä suuremmassa määrin yliopistohallinto, hallitukset ja muut ulko-puoliset määrittelevät akateemisia prosesseja ja tuloksia akateemisen profession menettäessä yk-sinoikeuden tieteen laadunvarmistukseen (vrt. En-ders 2006, 18). tämä voi johtaa tieteen ja tiedon demystifikaatioon ja akateemisen profession ase-man heikkenemiseen (teichler 2007, 19). lightin määritelmään olisikin tulevaisuudessa syytä lisätä pätevyyden ja rekrytoinnin rinnalle päättäminen siitä kuka tai mikä on rahoituksen arvoinen. sipi-län (2008,43) mukaan professorien valta on vähen-tynyt oppiaineissa, mutta lisääntynyt tutkimusra-hoituksen hankinnassa, allokoinnissa ja tutkijoiden rekrytoinnissa. taloudellisten resurssien allokoin-nin merkitys professionaalisen vallan käytössä saattaakin korostua. Muuttuva akateeminen pro-fessio -kyselytutkimus ei monista rahoitukseen liittyvistä kysymyksistä huolimatta kartoita sitä, kenellä vastaajista on valtaa resurssien allokointiin vaan kyselyssä liikutaan resurssien allokoinnin suhteen instituutio- ja järjestelmätasolla.

lightin neljäs määre, akateemisen profession yh-teiskunnallinen arvostus, on viimeaikoina kyseen-alaistettu (mm. Enders 2006, 14–15) ja suomessa kirjasivistykseen perustuvien ammattien arvostus on laskenut (sk 2007, 50). Akateemisen profession legitimiteettiä voidaankin pitää uhattuna. Mikäli yhteiskunnallinen arvostus akateemiselta työlle hä-viää, se merkitsee myös profession asteittaista heik-

kenemistä. tämän artikkelin puitteissa ei eri am-mattiryhmien yhteiskunnallista arvostusta kyetä ar-vioimaan, vaan fokus on profession sisäisessä toi-minnassa. Profession viides määre työn perustumi-sesta erityisosaamiselle pitänee paikkansa sekä yli-opistoissa että ammattikorkeakouluissa.

suomen korkeakoulujärjestelmä perustuu duaa-limallille, jossa kahden eri sektorin välillä on selvä laadullinen ero. lightin määritelmää täytyy siksi suomen olosuhteissa tarkistaa, jotta koko korkea-koulukentän ja sen ulkopuoleisien instituutioiden akateemista työtä (opetus- ja tutkimustyötä) teke-vät saadaan siihen sisällytettyä. kuviossa 2 ammat-tikorkeakoulujen henkilöstö on kuvattu omana ym-pyränään, sillä ammattikorkeakouluissa toimivista osa kuuluu myös tieteellisen professioon. Akatee-miseen professioon heidän ei kuitenkaan voida kat-soa kuuluvan, sillä rekrytointi ja tieteellinen päte-vöittäminen ei onnistu heidän omasta instituutios-taan käsin. tieteellisen profession osuus (esim. korkeakouluissa työskentelemättömät dosentit, tut-kimuslaitosten tutkimusprofessorit jne.), joita ei kyselyllä tavoitettu on merkitty kuvioon harmaana alueena (kts. kuvio 2).

Vaikka akateeminen professio voidaan piirtää yhteen tasoon koko korkeakoululaitoksen osalta, on otettava huomioon tieteenalojen väliset erot. light (1974, 12) on todennut, että yhtä akateemis-ta professiota ei ole olemassa, koska akateemisen profession ydintehtävät keskittyvät tieteenaloille, joilla on oma historiansa ja luonteenomainen ta-pansa toimia. Hänen mukaansa voidaan, ainakin teoreettisesti, erottaa monta akateemista professio-ta, yksi jokaisella tieteenalalla (ibid). tämä mut-kistaa määrittelyä ja empiiristä tarkastelua edel-leen. tässä artikkelissa akateemista professiota tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. seuraavassa pyritään akateemisen profession rajoja terävöittä-mään lightin määritelmän hengessä työntekijöi-den (i) professionaalisen vallan, (ii) muodollisen pätevyyden, (iii) työntekijäaseman, (iv) työnkuvan ja (v) tieteenalan arvostuksen avulla.

Tieteellisen profession jäsenyys

Ammattikorkeakoulujen henkilökuntaa ei voida lightin määritelmän mukaan pitää osana akatee-mista professiota. Ammattikorkeakoulujen henki-


lökuntaan kuuluvat eivät täytä profession määrei-tä, sillä ammattikorkeakoulun henkilöstö pätevöi-tyy yliopistoissa ja työelämässä. Vaikka lainsää-dännöllisesti ammattikorkeakoulut ovat osa kor-keakoululaitosta (AMkl 2003/351 § 2), eli niitä voidaan pitää juridisesti saman instituution osana kuin yliopistoja, ei ammattikorkeakoulujen henki-lökuntaan kuuluvalla ole mahdollisuutta osallistua uuden akateemisen polven rekrytointiin (tohtori-koulujen sisäänotto, tohtorikoulutus ja professorei-den valinnat). Ammattikorkeakoulujen henkilös-töllä ei myöskään ole samoja mahdollisuuksia osallistua tieteellisen tiedon arviointeihin kuin yli-opistokollegoillaan, vaikka suuri osa yliopettajista (46 % cAP-aineistossa, 35 % valtakunnallisesti oPM 2005, 61) on suorittanut tohtorin tutkinnon. tilanne saattaa kuitenkin muuttua, jos ammatilliset tohtorin tutkinnot mahdollistuvat suomessa.

taulukossa 2 on esitetty tieteellisen arvioinnin ja tieteellisien luottamustoimien yleisyys korkea-koulusektoreittain. taulukkoon on otettu ainoas-taan väitelleet, sillä heillä on muodollisesti mah-dollisuus osallistua kaikkeen arviointitoimintaan5. Ammattikorkeakouluissa työskentelevistä tohto-reista kaksi viidestä oli kuluneen lukuvuoden aika-na osallistunut tieteelliseen arviointiin. suhteelli-nen osuus on yliopistoja huomattavasti pienempi, mutta kuitenkin merkittävä. Vaikka ammattikor-keakoulujen tohtorit eivät toimi akateemisessa professiossa, heistä suuri osa kuuluu kuitenkin tie-

teelliseen professioon. tämä seikka näkyi myös kyselyn vastauskäyttäytymisessä. Ammattikorkea-kouluvastaajissa jatkotutkinnon, erityisesti tohto-rin tutkinnon, suorittaneet olivat selvästi yliedus-tettuina. Ammattikorkeakouluvastaajille, joiden yliopisto-opinnoista on pitkä aika, on ”yliopisto-kielellä” kirjoitettu kyselylomake ollut todennä-köisesti vaikea vastata (Aarrevaara & Pekkola 2009). Jatkotutkinto toimii siis linkkinä yliopisto-jen ja ammattikorkeakoulujen välillä eli liittää am-mattikorkeakoululaisia tieteelliseen professioon. kaikkia ammattikorkeakouluvastaajia ei voida työnkuvansa perusteella luokitella akateemisen profession ulkopuolelle, sillä yliopettajista ainoas-taan 16 % jätti vastaamatta kyselyn tutkimus-osioon ja muustakin ammattikorkeakoulujen aka-teemisesta henkilökunnasta osioon vastaamatta jätti ainoastaan 2/5 vastaajista. Ammattikorkea-koulujen pois rajaaminen perustuukin nimen-omaan profession itseään ylläpitäviin laadunvar-mistus- ja rekrytointitehtäviin. tulokset kertovat siis siitä, että yliopettajat ovat jo nyt merkittäviä tieteellisen profession toimijoita.

Professionaalinen valta ja muodollinen pätevyys

lightin professiomääritelmässä tohtorintutkinto voidaan tulkita tieteellisen profession portinvarti-jaksi. Määritelmässä tutkinto sisältyy profession jä-

kuvio 2: suomalaisen korkeakoululaitoksen sektoreiden suhteutuminen lightin professiomääritelmään ja kyselyn otos.

1 työsuhteessa yliopistossa akateemi-sen työn tekijänä

otos

Ei otoksessa

2 Akateemisen tieteenalan hyväksymä ja tekee akateemista työtä

3 työsuhteessa ammattikorkeakoulussa akateemisen työn tekijänä





278 Elias Pekkola

senen valtaan päättää, kuka on pätevä (light 1974, 10–11). suomessa lainsäädännöllä säädellään entis-tä vähemmän akateemisen henkilöstön pätevyyksiä. Enää ei esimerkiksi yliopistovirkoihin, tiedeyliopis-tojen rehtoreita lukuun ottamatta, edellytetä ehdot-tomasti tohtorin tutkintoa. käytännössä kuitenkin, taidealoja lukuun ottamatta, professorit ovat kaikki tohtoreita ja tohtorin tutkintoa pidetään muodollise-na osoituksena lain vaatimasta ”osoitetusta päte-vyydestä”. (Virtanen 1999, 66; Yl 24.7.2009/558 18§.) Väitöskirjan arvioinnissa on käytännössä myös oltava tohtori. tohtorin koulutuksen onkin usein katsottu olevan portti tieteelliseen professioon ja sitä kautta myös akateemisen professioon.

Yliopistoissa vertaisarviointeihin (laadun var-mistukseen) tohtoreista, jotka eivät olleet nimitetty-jä professoreiksi, osallistui 61,6 %, mikä on yli ne-linkertainen määrä muihin työntekijöihin nähden.Professoreista yhdeksän kymmenestä oli osallistu-nut vertaisarviointeihin. Myös muissa tieteellisissä tehtävissä on edellä mainituissa ammattiryhmissä samantyyppinen jakauma nähtävissä. (taulukko 3.) Professoraatti muodostaa siis selkeästi akateemisen profession ytimen, mutta suurin osa tohtorintutkin-non suorittaneistakin on mukana tieteellisessä arvioin nissa. Assistenteista ja tutkijoista suurin osa ei ole suorittanut tohtorin tutkintoa ja lehtoreistakin ainoastaan vajaat puolet (taulukko 4). Nämä am-

mattiryhmät jäävät usein professionaalisen arvioin-tityön ulkopuolelle. kuviossa kolme kyselyn am-mattiluokat ja otoksen ulkopuolelle jääneet tieteel-lisen profession edustajat on sijoitettu tutkinnon mukaan lightin määritelmän mukaiseen professioi-den kenttään. Akateemiseen professioon kuuluisi-vat siis kaikki työsuhteessa yliopistoon olevat toh-torit, jotka osallistuvat tai joilla on mahdollisuus osallistua, akateemisen työn laadunvarmistukseen.

koska akateeminen professio on instituutiosi-donnainen professio (light 1974, 17), on tutkin-non lisäksi instituution täysjäsenyydellä merkitys-tä asemaan professiossa.Professiojäsenyyden kan-nalta on mielenkiintoista tarkastella sitä, onko tohtorintutkinnolla merkitystä vaikutusvaltaisuu-teen eri organisaatiotasoilla. taulukossa kolme on verrattu tohtorintutkinnon suorittaneiden ja mui-den yliopistovastaajien vaikutusvaltaisuutta.tohto-rintutkinnon suorittaneista vaikutusvaltaisia on yli kaksinkertainen määrä verrattuna muihin työnteki-jöihin. suuri ero toistuu myös ryhmässä, josta pro-fessorit on erotettu omaksi luokakseen. tohtorin-tutkinto vähentää myös todennäköisyyttä kuulua joukkoon, joka ei tunne olevansa osallinen akatee-misten toimintatapojen muokkauksessa. Professo-rit erottuvat vastaajien joukosta selkeänä ydinryh-mänä ja he ovat kaikilla organisaation tasoilla useimmiten vaikutusvaltaisia.

kuvio 3: Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ammattinimikkeiden sijoittuminen lightin professiomääritelmään, kun tohtorin tutkintoa pidetään tieteellisen profession portinvartijana

1 Virkasuhteessa tai siihen verrattavassa työsuhtessa yliopistoon

2 tohtorin tutkinnon suorittanut, työskentelee akateemisessa tehtävässä

3 Virkasuhteessa tai siihen verrattavassa työsuhteessa ammattikorkeakouluun




AMkAkateeminen henkilöstö3

yliopettaja

tutkija

Vanhempi tutkijaAssistentti

Yliassistentti

lehtori

Dosentti


sektoritutkimuslaitoksen tutkija


Akateemisen henkilöstön jäsenyys

Akateemisen profession jäsenyyden toisena ehto-na, tieteellisen professioon kuulumisen lisäksi, light piti työsuhdetta korkeakouluinstituutioon (light 1974, 17). Mikäli akateemista vapautta pi-detään ”vakuutuksena” virheitä ja epäonnistumi-sia vastaan, joka antaa mahdollisuuden innovatii-viseen työskentelyyn (vrt. Virtanen 1999, 71), on akateemisen vapauden toteutumisen merkittävä osa riittävä toimeentulo ja varmuus tulevaisuudes-ta. shilsin (1991, 1–2) mukaan akateeminen va-paus tarkoittaa myös vapautta toimia niin, ettei akateemisella toiminnalla ole vaikutusta työsuh-teeseen korkeakouluinstituutiossa, siviilielämään tai sosiaaliseen statukseen. Akateemisen profes-sioon kuuluvan tulisikin olla vakaassa työsuhtees-sa yliopistoon, jotta hän voi toteuttaa itseään ja saavuttaa yhteiskunnallisesti arvostetun aseman. Määräaikaisuus on suomalaiselle yliopistotyölle tyypillinen ilmiö.Yliopistojen akateemisesta hen-kilöstöstä vakituisessa tai toistaiseksi solmitussa työsuhteessa yli puolet vastaajista oli ainoastaan professoreiden ja lehtoreiden ammattiryhmissä. (taulukko 4.) Akateemisen profession jäsenyyden kohdalla onkin syytä pysähtyä katsomaan pelkän työsuhteen keston lisäksi myös työntekijöiden vaikutusvaltaisuutta.

Määräaikaisuus ei välttämättä tarkoita sitä, ettei työsuhde olisi vakaa, sillä jaottelu määräaikaisiin ja vakituisiin työntekijöihin on liian karkea. Mää-räaikainen työntekijä saattaa olla omassa määräai-kaisessa professuurissaan oleva professori, asetuk-sella määräaikaiseksi säädetyssä virassa virkakau-deksi nimitetty assistentti tai yliassistentti tai muu-taman kuukauden pätkissä määräaikaisissa virka-suhteissa työskentelevä (projekti)tutkija (vrt. VM 2003, Netra 2009, Puhakka & rautapuro 2001 ja 2007). cAP-aineiston perusteella ei määräaikai-suuden laatua voida määritellä. Aineisto antaa kui-tenkin mahdollisuuden tarkastella vaikutusvaltai-suutta laitostasolla määräaikaisten osalta. Yliopis-tojen määräaikaisista työntekijöistä erittäin tai jokseenkin vaikutusvaltaiseksi itsensä kokee valta-osa professoreista ja yliassistenteistakin yli puolet, mutta tutkijoista ainoastaan joka kymmenes (tau-lukko 5).

Määräaikaisuus sinänsä onkin huono vaikutus-valtaisuuden selittäjä, mutta alemmissa virkaryh-missä yhteys on voimakas. kun akateemisen pro-fession jäsenyyteen toisena ehtona pidetään vakaa-ta asemaa yliopisto-organisaatiossa (vakituinen virka/työsuhde tai määräaikainen virka/työsuhde, jonka hoitajalla on vaikutusvaltaa yksikkötasolla), voidaan ammattinimikkeet sijoittaa kuvion 4 mu-kaisesti lightin määrittelyyn. Myös palkkauksen

1 Vakaassa virkasuhtees-sa tai siihen verrattavas-sa työsuhtessa yliopis-toon


3 Vakaassa virkasuhteessa tai siihen verrattavassa työsuhteessa ammattikorkea-kouluun





yliopettaja

Muut

tutkija

Vanhempi tutkija

Assistentti

Yliassistenttilehtori

Dosentti



kuvio 4: Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ammattinimikkeiden sijoittuminen lightin professiomääritelmään, kun tohtorin tutkintoa pidetään tieteellisen profession portinvartijana

280 Elias Pekkola

taso antaa aihetta sijoittaa ammattiryhmät kuvion mukaisesti. Yliopistojen opetushenkilökunta ja-kautuu kolmeen toisistaan selvästi erottuvaan palkkaryhmään, joiden keskipalkkojen erot ovat kuukausitasolla yli tuhat euroa: assistentit ja tunti-opettajat, lehtorit ja yliassistentit sekä professorit (tilastokeskus, 2008). kyselyaineistossa ensim-mäiseen ryhmään asettuvat myös tutkijat.

Työnkuva akateemisen profession määrittäjänä: opetuksen ja tutkimuksen yhteys

light kiinnittää huomiota myös työnkuvan merki-tykseen akateemisen profession määrittelyssä (light 1974, 14–13). Akateemiseen profession jä-senien työn on katsottu koostuvan opetuksen ja tutkimuksen ydintehtävistä. Näiden rinnalle on nostettu niin sanottu palvelutehtävä, mutta profes-siomäärittelyissä sitä ei ole nähty välttämättömänä tai riittävänä professionaalisen työn määrittäjänä. Akateemisen profession altruistiset (funktionaali-set) tehtävät liittyvät edelleen koulutustehtävään, nuorten (ja yhä useammin aikuisten) kouluttami-seen ja tutkimustehtävään eli tiedon määrän kas-vattamiseen itseensä – ei niinkään arvon luontiin näiden kahden tehtävän avulla. Professiota määrit-tävänä tekijänä voitaneen edelleenkin pitää tieteel-lisen eetoksen sisäistämistä (vrt. light 1974, 18; Merton 1973, 267–285). käsitys saattaa tosin olla muuttumassa.

kaikkien ammattiryhmien ajankäytön keskiar-voissa akateemisen työn molemmat elementit näyttäisivät olevan läsnä. tutkijoiden kohdalla opetuksen määrä on kuitenkin varsin pieni, alle kymmenys kokonaisajankäytöstä. (taulukko 4.) suomalaisessa keskustelussa ammattikorkeakou-lun ja yliopiston välisistä eroista, tutkimuksen roo-li on ollut korostuneesti esillä (kts. tura 2006, 44–45), eikä opetuksesta ole akateemisen professi-on määrittelyn mielessä juurikaan keskusteltu. kuitenkin, kuten taulukosta neljä huomataan, tut-kijoista kaksi viidesosaa ei vastannut ollenkaan opetusosioon6, mikä on yhtä suuri osuus kuin am-mattikorkeakoulujen muusta henkilökunnasta7 jätti vastaamatta tutkimusosioon.Esimerkiksi lehtoreis-ta, joidenka akateemisuudesta on joskus oltu huo-lissaan, ainoastaan 17 % jätti vastaamatta tutki-musosioon. Yliopistoihin on siis muodostunut suu-

ri tutkijoiden joukko, joiden työnkuvaan ei kuulu opetusta. tutkijoiden työssä myös muut tunnit8 muodostavat kahdesta kolmeen kertaa pienemmän osuuden työstä kuin muilla ammattiryhmillä, mikä viittaa siihen että heidän työnsä ei ole professio-naaliselle työlle tyypillisesti kompleksia erikois-osaamiseen perustuvaa kokonaisvaltaista työtä vaan erikoistunutta työtä. tutkijoiden työnkuvan yksipuolisuus puoltaa myös heidän erottamistaan professiosta omaksi työntekijäryhmäkseen.

Tieteenalan kutsumus: tieteenalan arvostus

Akateemisen profession määritelmästä käsin ei ole mahdollista kuvata kaikkia opetus- ja tutkimus-henkilökuntaan kuuluvia yhtenä joukkona. cAP-aineistossa on kuitenkin joitain harvoja muuttujia, jotka eivät varioi juurikaan vastaajan asemasta riippuen. Akateemiselle työlle luonteenomaista on sen kutsumusluonne. Akateeminen professio on tyypillisesti sitoutunut tieteenalaansa ja tieteeseen, siis itse työhön, tiukemmin kuin työpaikkaansa (clark 1987, 62). työn ja tieteenalan tärkeys näyt-täisikin kyselyn valossa olevan yksi koko akatee-mista kenttää, ei ainoastaan yliopistoja, yhdistävä tekijä.

kaikista vastaajista omaa tieteenalaansa tärkeä-nä tai erittäin tärkeänä piti lähes 90 %. korkeakou-lusektoreiden välillä ei ollut tilastollisesti merkit-seviä eroja. Molemmilla sektoreilla niitä, jotka ei-vät pitäneet tieteenalaansa tärkeänä, oli häviävän pieni määrä. osgoodin-asteikon toisen ääripään – ei lainkaan tärkeä – vastauksia oli ainoastaan muu-tama koko kyselyaineistossa. (taulukko 6.) tie-teenalan tärkeydessä ei ollut tilastollisesti merkit-seviä eroja yliopistoissa tieteenaloittain, ikäryh-mittäin tai sukupuolittain. Ammattiryhmittäin ja tutkinnoittainkin erot olivat hyvin pieniä. Ammat-tikorkeakouluissa sukupuolten, tutkintojen ja yli-opettajien sekä muiden ammattiryhmien välillä ei ollut vastauksissa eroja. kuviossa 5 on suomalai-nen tieteellinen kenttä piirretty lightin mallia mu-kaillen yhteen tasoon.kuviossa tutkijat on sijoitet-tu omaksi joukokseen erilleen akateemisesta hen-kilöstöstä ja tieteellisestä professiosta, sillä heidän asemansa työnkuvan, vaikutusvallan, palkkauksen ja työsuhteen osalta on epämääräinen. kuitenkin he jakavat saman tieteenalan arvostuksen muiden ammattiryhmien kanssa.


Johtopäätökset ja keskustelu

Empiirisessä tutkimuksessa akateeminen professio määritellään varsin usein jo otoksentekovaiheessa, eikä määritelmää problematisoida sen jälkeen. otosta kuvaillaan ja näin saadaan paremminkin kä-sitys otoksesta kuin professiosta. on mahdollista, että profession toiminnalliset piirteet unohtuvat ja profession ominaisuudet yleistetään liian suureen joukkoon. keskustelua akateemisesta professiosta on käyty yleensä koskien koko yliopistosektoria ja joskus mukaan on luettu myös ammattikorkeakou-lut. tahattomasti keskustelu yleistetään koskemaan kaikkia korkeakoulujen akateemisen työn tekijöitä, vaikka eri uravaiheissa ja eri tehtävissä työskente-levien ongelmat saattavat olla varsin erilaisia. kes-kustelu on kohdistunut usein markkinoituvan yh-teiskunnan akateemiselle työlle aiheuttamiin vaa-roihin, jolloin keskustelu saattaa haudata alleen akateemisen maailman sisäiset jännitteet.

Yliopistojen tarkastelu kokonaisuutena, jossa akateeminen ja hallinnollinen henkilöstö asettuvat vastakkain, antaa akateemisesta henkilöstöstä liian yksipuolisen kuvan. tällainen tarkastelu hautaa sen reunoilla työskentelevien ongelmat yleisiksi uusliberalismin lieveilmiöiksi, jotka hankaloittavat professoraatin työtä. tämän vuoksi artikkelissa esitettyjen ammattiryhmien väliset erot aina syytä huomioida kun pohditaan yliopistojen ja akateemi-sen profession tilaa. Yliopistoihin on muodostunut

suuri tutkijoiden joukko, jonka sosioekonominen asema (palkkaus, työsuhteet, vaikutusvaltaisuus) on erittäin heikko verrattuna professoraattiin ja akateemisen profession toiseen kehään, johon kuu-luu suuri osa lehtoreista, yliassistenteista ja van-hemmista tutkijoista sekä näihin verrattavat am-mattiryhmät. tutkijakunta eroaa muusta akateemi-sesta henkilöstöstä.

Artikkelissa esitetyn professiomääritelmän puit-teissa ammattikorkeakoulujen henkilökuntaa ei ole aiheellista pitää akateemisen profession jäsenenä, sillä heillä ei ole mahdollisuuksia toteuttaa profes-sion ydintehtäviä. sen sijaan kyselytutkimus vah-vistaa käsitystä siitä, että tieteellisen profession jäseniä on ammattikorkeakouluissa merkittävä määrä. Erityisesti yliopettajat ovat koulutustasonsa noustessa entistä useammin osa tieteellistä profes-siota. retorinen erottelu on yliopistojen ja ammat-tikorkeakoulujen välillä säilynyt melko vahvana (esimerkiksi suomenkieliset tutkintonimikkeet ja suomenkielinen korkeakoulunimike), mutta aka-teeminen imu on nähtävissä ammattikorkeakoulu-jen toiminnassa. Mikäli ammattikorkeakouluille annetaan jatkotutkintojen myöntöoikeus, saattaa se edelleen vaikeuttaa nykyisen akateemisen profes-sion valta-aseman säilyttämistä ja retorisen erotte-lun perustelua sekä levittää profession tehtäviä laajemmalle yhteiskuntaan.

Yliopistoissa akateemisen henkilöstön ja aka-teemisen profession raja on häilyvä. Ainoastaan

1 Vakaassa virkasuhteessa tai siihen verrattavassa työsuhtessa yliopistoon


3 Vakaassa virkasuhteessa tai siihen verrattavassa työsuhteessa ammattikorkeakouluun

4 Epätyypillisessä työsuhteessa yliopistoon

5 toimivat tieteellisen työn parissa ja pitävät oma tieteen-alaansa tärkeänä





Tiedeyhteisö5

tutkijakunta4

yliopettaja

Muut

Vanhempi tutkija

Assistentti

Yliassistenttilehtori

Dosentti



kuvio 5: suomalainen akateeminen kenttä

tutkija

282 Elias Pekkola

professorit muodostavat ammattikunnan, jonka voidaan sanoa olevan professioasemassa. tohto-rin tutkinnon suorittaminen lisää vaikutusmahdol-lisuuksia professionaalisen työn muokkaamisessa sekä vähentää todennäköisyyttä tunteeseen siitä, ettei ole osallinen akateemisten toimintatapojen muokkaukseen. tohtorin tutkinto lisää myös mahdollisuuksia osallistua vertaisarviointeihin ja pätevyyden arviointiin. Professionaalinen valta onkin pitkälti sidottu tohtorin tutkintoon, vaikka lainsäädäntö ei tutkintoa juuri mihinkään virkaan edellytä.

työsuhde yliopistoon ei vielä takaa asemaa aka-teemisen henkilöstön jäsenenä. Määräaikaisuus yhdistettynä alhaiseen virka-asemaan näyttää ole-van yhteydessä siihen, että useat vastaajat kokevat olevansa osattomia laitostasonkin toimintatapojen muokkaukseen. saman ryhmän palkkaus on myös huomattavan alhainen. osaa yliopistojen henkilö-kunnasta on siis vaikea pitää edes akateemisen henkilöstön jäsenenä, sillä heillä ei ole käytännön vaikutusmahdollisuuksia oman työnsä tai työsuh-teensa kehittämiseen. Huomattava on, että tämän joukon lisäksi yliopistoissa työskentelee suuri määrä sivutoimisia työntekijöitä, joita kyselyllä ei tavoitettu.

Empiirisen tarkastelun perusteella on syytä tois-taa kysymys, onko akateemisesta (academic) ja tutkimusprofessiosta (scholarly, research) erillinen tutkijakunta (researcher) syntymässä (vrt. Holvasti & Vähämäki 2005, 146, steck 2003). tässä jou-kossa tiedekäsityksen, joka sisältää uuden tiedon tuottamisen lisäksi sen siirron uusille akateemisil-le, saattaa korvata tutkimus-käsite, jolla tarkoite-taan uusien tutkimustulosten esittelyä, määrällistä-mistä ja kaupallistamista (vrt. Nokkala 2007, 59). Mikäli rinnakkaista arvorakennelmaa ja uutta kan-nustinjärjestelmää ei synny pitkällä aikavälillä, tyytymättömyys kasvanee. Jos yliopistojen sisälle muodostuu akateemisesta professiosta erillinen tutkijakunta, voidaan edelleen pohtia, onko siitä tulossa uusi yrittäjämäisen yliopiston dynaaminen ja erilaiselle arvo ja palkitsemiskulttuurille perus-tuva tuotantoyksikkö vai muodostuuko siitä aka-teeminen prekariaatti, joka yrittää toimia professi-on tavoin ilman professionaalisen työn edellytyk-siä ja etenemismahdollisuuksia. Puolen vuosikym-menen mittainen opiskelu profession jäseneksi on

liian pitkä, mikäli se ei pätevöitä professioon eikä anna muita työelämävalmiuksia.

kuvaa akateemisista työntekijöistä sotkee edel-leen yliopistojen lakiin kodifioitu yhteisöllinen luonne, jonka mukaan yliopistoyhteisöön kuuluvat myös opiskelijat. opiskelijoihin rinnastetaan var-sin usein myös tohtorikoulutettavat, jatko-opiske-lijat ja tutkijakoululaiset, vaikka he työskentelisi-vätkin täyspäiväisessä ansiotyössään. lain henki korostaa eri ryhmien tasavertaisuutta tieteellisessä yhteisössä. sen tarkoitus ei ole jakaa yliopistojen työntekijöitä kahteen kategoriaan. Yliopistot ovat silti tietyssä mielessä työyhteisöinä edelleen mes-tari-noviisijärjestelmän piirissä (Ylijoki 1998,36). tämä suojaa akateemisen profession ydintä ja es-tää reuna-alueilla työskentelevien mahdollisuuksia työskennellä täysvaltaisena instituution jäsenenä.

koko artikkelin tarkastelu olisi turha, jos uran alkuvaiheen vaikeudet kuitattaisiin jatko-opiske-luun liittyvinä tyypillisinä hankaluuksina ja verrat-taisiin jatko-opiskelijoiden ja projektitutkijoiden asemaa ainoastaan muiden maiden tohtoriopiskeli-joihin. tyypillisin tapa sivuuttaa ongelmat ja valta-ristiriidat on todeta, että suomessa asiat ovat hy-vin, sillä täällä maksetaan jatko-opiskelusta palk-kaa. tällaiset kommentit niputtavat kaikki maiste-rin tutkinnolla työskentelevät tutkijat yhdeksi on-nekkaaksi tohtorikoulutettavien joukoksi, sen si-jaan että heitä pidettäisiin yliopistojen kolmannen luokan työntekijöinä, joiden harteilla on suuri osa laitosten tutkimuksen tuottavuudesta.

suomessa näkyvissä on tutkijoiden valtaantu-misen merkkejä, joista yksi on tieteentekijöiden liiton aktiivinen tutkimus- ja tiedotustoiminta sekä tutkimuksessa lisääntynyt mielenkiinto alempia akateemisia ammattiryhmiä kohtaan. Esi-merkiksi Hakala kysyy tuoreessa väitöstutkimuk-sessaan, kuinka akateeminen ympäristö saataisiin muokattua sellaiseksi, että se tarjoaisi jatkuvuutta ja hyviä uramalleja, jolloin parhaat ja kykenevim-mät resurssit saataisiin rekrytoitua yliopistoihin (Hakala 2009, 81, 84–85).

Yliopistoissa alempien virkaryhmien liittotoi-minta tullee olemaan tulevaisuudessa entistäkin merkittävämmässä asemassa ratkaistaessa uuden yliopiston henkilöstöryhmien välisiä voimasuh-teita, sillä nykyisillä tutkija- ja tutkijakoulutetta-vamäärillä kaikilla nuorilla akateemisilla ei voi


olla tulevaisuutta professoraatissa. Artikkelissa hahmotellun tutkijakunnan kohtalolle löytyy toi-vottavasti jokin kestävä ratkaisu. kolmannen luo-kan akateeminen työ ilman tietoa tulevasta ei li-sänne akateemisen uran houkuttelevuutta.

Yliopistolain uudistus saattaa tuoda lisää yh-den uuden, jatkossa seuraamisen arvoisen, profes-siota hajottavan ulottuvuuden. Profession täysjä-senyys saattaakin määrittyä tulevaisuudessa voi-makkaammin instituution kuin tutkinnon ja am-mattiaseman kautta, mikäli yliopistojen arvostuk-sessa tapahtuu suurta segregaatiota. tulevaisuus näyttää, millaiseksi yliopistojen henkilöstöryhmät ja urapolut muodostuvat uuden yliopistolain muuttuessa ja virkojen vaihtuessa työsuhteiksi. Yliopistoilla itsellään on paljon valtaa kun ne kir-joittavat uusia henkilöstöjohtosääntöjään. toivot-

tavasti valtiontaloudelliset välttämättömyydet ei-vät vaihdu markkinatalouden välttämättömyyk-siksi yliopistojen uudessa henkilöstösuunnittelun retoriikassa. Nähtäväksi myös jää, murtuuko aka-teemisen profes sion professioasema ulkoisten paineiden ja arvostuksen vähenemisen myötä. tiede ainakin demystifioituu ja akateemisen yh-teisön jäsenyys laimentuu edelleen automaattises-ti, kun akateemisesti koulutettujen ja tohtoreiden määrä kasvaa. Mikäli akateeminen professio heikkenee, tarkoittaa se yhden (sääty)yhteiskun-nallisen privilegioidun ryhmän vallan vähenemis-tä. toisaalta selkeän vallankeskittämisen taustalla ollut yhteinen arvopohja saattaa asteittain rapis-tua ja muuttua esimerkiksi vaihdantatalouden ar-voiksi, mikäli akateeminen professio menettää eksklusiivisen luonteensa.9

tAUlUkot

taulukko 2. tohtoreiden osallistuminen tieteelliseen toimintaan korkeakoulusektoreittain.

Mitä seuraavista olet tehnyt kuluvan lukuvuoden aikana? (kyllä vastanneiden osuus kaikista vastaajista: puuttuneet tiedot tulkittu ei vastauksiksi) Yliopisto AMk p-arvo

toiminut tieteellisenä arvioijana (esim.tieteellisessä aikakauslehdessä, kyllä % 70,8 41,8 <,001

tutkimusrahoituksessa, yliopistojen tai korkeakoulujen arvioinnissa) N 414 23

Ei % 29,2 58,2

N 29,2 58,2

toiminut kansallisen/kansainvälisen tieteellisen komitean/johtokunnan/elimen jäsenenä kyllä % 41,4 21,8 <,01

N 242 12

Ei % 58,6 78,2

N 343 43

toimittanut tieteellistä aikakauslehteä/kirjasarjaa. kyllä % 25,3 12,7 > ,05

N 148 7

Ei % 74,7 87,3

N 437 48

oletko osallistunut kuluneen tai edellisen lukuvuoden aikana ? (kyllä vastanneiden osuus kysymykseen vastanneista: puuttuneet tiedot tulkittu ei vastauksiksi)

tutkimustiimin tai tutkijakoulun tutkijoiden ohjaukseen kyllä % 75,0 43,8 < ,001

N 414 21

Ei % 25,0 56,3

N 138 27

284 Elias Pekkola

taulukko 3. Yliopistovastaajien vaikutusvaltaisuus laitos-, tiedekunta- ja korkeakoulutasolla sekä osallistuminen professionaa-liseen toimintaan henkilöstöryhmittäin.

Vaikutusvaltaisuus org.taso Muut tohtori Professori

% N % N % N

Vaikutusvaltainen laitos 18,1 85 44,2 150 82,1 161 <,001

(sis. erittäin ja jokseenkin vaikutusvaltainen) tiedekunta 4,1 19 8,3 28 48,5 84 <,001

korkeakoulu 2,3 11 4,8 16 23,3 45 <,001

Vain vähän vaikutusvaltainen laitos 48,7 229 38,2 13 12,2 24

tiedekunta 16,5 76 28,2 95 33,5 65

korkeakoulu 11,6 54 14,9 50 39,9 77

Ei ollenkaan vaikutusvaltainen laitos 16,6 78 10 34 4,6 9

tiedekunta 36,1 166 35,9 121 11,9 23

korkeakoulu 38,4 179 42,9 144 26,4 51

Ei osallinen laitos 16,6 78 7,6 26 1 2

tiedekunta 43,3 199 27,6 93 6,2 12

korkeakoulu 47,6 222 37,5 126 10,4 20

Yhteensä laitos 100 470 100 340 100 196

tiedekunta 100 460 100 347 100 194

korkeakoulu 100 466 100 336 100 193

Professionaalinen toiminta Muut tohtori Professori

% N % N % N

toiminut tieteellisenä arvioijana (esim.tieteel-lisessä aikakauslehdessä, tutkimusrahoituk-sessa, yliopistojen tai korkeakoulujen arvioin-nissa) kyllä 14,6 76 61,6 233 87,2 184 <,001

Ei 85,4 445 38,4 145 12,8 27

toiminut kansallisen/kansainvälisen tieteelli-sen komitean/johtokunnan/elimen jäsenenä kyllä 6,9 36 29,4 111 63,5 134 <,001

Ei 93,1 485 70,6 267 36,5 77

toimittanut tieteellistä aikakauslehteä/kirja-sarjaa. kyllä 5,0 26 18,3 69 38,4 81 <,001

Ei 95,0 495 81,7 309 61,6 130

tutkimustiimin tai tutkijakoulun tutkijoiden ohjaukseen kyllä 25,6 115 66,9 236 89,1 52,9 <,001

Ei 74,4 334 33,1 117 10,9 22


taulukko 4. Yliopiston ja ammattikorkeakoulujen henkilöstön sosioekonomisia tunnuslukuja ammattinimikkeittäin.

tutkija

sukupuoli tutkinto työsuhde** keskipalkka

Mies % 44 tohtori % 20,8 Vakinainen/toistaiseksi % 14,4 €/v 27512

Nainen % 56 Muu % 79,2 Märäaikainen % 85,6 N

N 384 N 390 N 376

34

Ajankäytön rakenne* Vastasi tutkimusosioon Vastasi opetusosioon keski-ikä

opetus % 11,9 kyllä % 99,2 kyllä % 58,6 v 34

tutkimus % 77,4 Ei % 0,8 Ei % 41,4

Muu % 10,7 N 391 N 391

N 308

Assistentti



Nainen % 60 Muu % 82,7 Märäaikainen % 93,2

N 75 N 75 N 74



tutkimus % 44,5 Ei % 2,7 Ei % 10,7

Muu % 18,2 N 75 N 75

N 67

Vanhempi tutkija



Nainen % 38 Muu % 6,9 Märäaikainen % 69,6

N 71 N 72 N 69

p-arvo



tutkimus % 56 Ei % 2,8 Ei % 28,2

Muu % 27,7 N 72 N 72

N 54

Taulukko 4 jatkuu...

286 Elias Pekkola

lehtori


Mies % 45,2 tohtori % 47,2 Vakinainen/toistaiseksi % 69,7 €/v 42731

Nainen % 54,8 Muu % 52,8 Märäaikainen % 30,3

N 177 N 180 N 175



tutkimus % 17,1 Ei % 17,1 Ei % 1,1

Muu % 21,7 N 181 N 181

N

Yliassistentti




N N 58 N 55



tutkimus % 29,6 Ei % 0 Ei % 1,7

Muu % 19,2 N 58 N 58

N 53

Professori




N 204 N 210 N 206

Ajankäytön rakenne* Vastasi tutkimus osioon Vastasi opetusosioon keski-ikä


tutkimus % 29,2 Ei % 1,9 Ei % 3,3

Muu % 33,2 N 211 N 211

N 191

Taulukko 4 jatkuu...


AMk muut

sukupuoli tutkinto työsuhde* keskipalkka


Nainen % 59,9 Muu % 91,7 Märäaikainen % 17,9 N

N 237 N 241 N 234

34

Ajankäytön rakenne*Vastasi tutkimusosi-oon Vastasi opetusosioon keski-ikä


tutkimus % 12,9 Ei % 40,9 Ei % 5,0

Muu % 25,2 N 242 N 242

N 187

AMk Yliopettaja


Mies % 52,8 tohtori % 45,8 Vakinainen/toistaiseksi % 90,3 € €/v 53356


N 72 N 72 N 72

Ajankäytön rakenne*Vastasi tutkimusosioon Vastasi opetusosioon keski-ikä


tutkimus % 17,6 Ei % 16,4 Ei % 1,4

Muu % 27,2 N 73 N 73

N 56

* Ajankäytön keskiarvo-osuudet on laskettu 30 tuntia tai enemmän viikossa raportoineiden vastaajien vastauksista. luokka muu sisältää ajankäytön kategorioissa hallinto, palvelut ja muut akateemiset toiminnot** työsuhteet on tutkijan toimesta luokiteltu määräaikaisiin ja vakinaisiin. työsuhteita, joiden kestosta ei ollut varmuutta, on käsitelty puuttuvina tietoina.

taulukko 5. Määräaikaisten yliopistovastaajien vaikutusvaltaisuus laitostasolla ammattinimikkeittäin

tutkija AssitenttiVanhempi-

tutkija lehtoriYli-

assistentti Professori Yht.

Erittäin vaikutusvaltainen % 0,0 2,9 2,4 10,2 6,7 30,8 4,4

Jokseenkin vaikutusvaltainen % 12,1 20,6 34,1 30,6 46,7 53,8 22,8

Vain väähän vaikutusvaltainen % 48,6 51,5 43,9 49,0 40,0 7,7 44,8

Ei ollenkaan vaikutsu valtainen % 20,0 13,2 9,8 6,1 6,7 5,1 14,8

Ei osallinen % 19,3 11,8 9,8 4,1 0,0 2,6 13,2

N 280 68 41 49 45 39 522

(p< ,001) % 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0

288 Elias Pekkola

taulukko 6. tieteenalan tärkeys korkeakoulusektoreittain

tieteenalani on Yliopisto AMk Yhteensä

1 Erittäin tärkeä 50,6% 50,2% 50,5%

2 38,7% 37,7% 38,4%

3 8,9% 10,3% 9,3%

4 1,5% 1,6% 1,5%

5 Ei lainkaan tärkeä ,4% ,3% ,4%

Yhteensä 100,0% 100,0% 100,0%

N 1084 321 1405

p> ,05

lÄHtEEt

Aarrevaara timo 2009. Akateeminen ura ja laajentuva kor-keakoulutus. teoksessa Huotari Maija-leena & lehto Anne (toim.) Johtamishaasteena muutos – kirjasto aka-teemisessa yhteisössä. tampere: tampere University Press.

Aarrevaara timo & Hölttä seppo 2008. the changing Aca-demic Profession in international comperative and Quantitative Perspective. report of the international conference on the changing Academic Profession Pro-ject, 2008. riHE international seminaire reports no. 12. Hiroshima: research institute for Hihgher Education Hi-roshima University.

Aarrevaara timo & Hölttä seppo 2007. Massification, steeringbyresults and New Division of labor. teokses-sa: locke William & Ulrich teichler (toim.). the chan-ging conditions for Academic Work and careers in se-lect countries. kassel: international center for Higher education research kassel.

Aarrevaara timo & Pekkola Elias 2009. Akateemisen pro-fession muutos suomessa – maaraportti. Julkaisematon käsikirjoitus. tampere: Higher Education Group.

Alasuutari Pertti 2006. suunnittelutaloudesta kilpailutalou-teen. Miten muutos oli ideologisesti mahdollinen. teok-sessa: Heiskal risto & Eeva luhtikallio (toim). Uusi Jako, Miten suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta? Hel-sinki: Gaudeamus kirja/ oy Yliopistokustannus Univer-sity Press Finland ltd.

Altbach G. Phillip 1980. the crisis of the Professorate. the Annals of the American Academy, 448, March/1980.

Arimoto Akira 2008. international implications of chan-ging Academic Profession in Japan. the changing Aca-demic Profession in international, comparative and Quantitative Perspective. report of the international conference on the changing Academic Profession Pro-ject, 2008.research institute for Higher Education, Hiro-shima University.international seminar reports No. 12, 2–31.

becher tony & Paul r. trowler 2001. Academic tribes and territories, 2nd edition. srHE and open University Press: buckingham.

ben-David Joseph 1992. centers of learning, britain, France, Germany, United states. london: transaction Publishers.

brennan John, locke William & rajani Naidoo 2007. An increasingly Differentiated Profession. teoksessa: locke William & Ulrich teichler (toim.), the changing condi-tions for Academic Work and careers in select count-ries. kassel: international center for Higher education research kassel.

clark r. burton 1987. the Academic life, small Worlds, Different Worlds. NJ: carnagie Foundation for the Ad-vancement of teaching.

clark r. burton 1998. creating Enterpreneurial Universi-ties, organizational Pathways of transformation. ox-ford: Elsevier science ltd.

Dill, David 1982. the structure of the Academic Professi-on: towards a Definition of Ethical issues. the Journal of Higher Education, Vol. 53, No.3, 255–267.

Driver Felix 1998. bodies in space, Foucaults Account for Disciplinary Power. teoksessa: Jones coling & Porter roy (toim) reassessing Foucault, Power, Medicine and body. london : routledge

Enders Jürgen 1999. crises? What crises? the academic profession in the ‘knowledge’ society. Higher Education 38 : 71–81. kluwer Academic Publishers

Enders Jürgen 2006. the Academic Profession. in Forest Ja-mes J.F. ja Phillip G. Altbach (toim.), international Hand-book of Higher Education, 5–21. Dordrecht: springer.

Eriksson-Piela susan 2003. tunnetta, tietoa vai hierarkiaa, tampere: tampereen yliopistopaino, oy Juvenes Print

Eräsaari leena 2002. Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Helsinki: Gaudeamus.

Eräsaari risto 1996. keskustelua asiantuntijaposition muo-toutumisesta. Jyväskylän yliopiston työpapereita 94. Jy-väskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

Etzkowitz, H. 2004 the evolution of the entrepreneurial university. technology and Globalisation, Vol. 1, No. 1. 64–77.

Foucalt Michel 1986. Disciplinary Power and subjection. teoksessa: lukas steven (toim.) Power. oxford: basil blackwell ltd.


Patomäki, Heikki 2005. Yliopisto oyj, tulosohjauksen on-gelmat – ja vaihtoehto. Helsinki: Gaudeamus.

Patomäki Heikki 2007. Uusliberalismi suomessa, lyhyt his-toria ja tulevaisuuden vaihtoehdot.Vantaa: Dark oy.

Pihlanto Pekka 2003. Markkina-ajattelun harhat yritysjoh-donpalkitsemisessa ja yliopistojen ohjauksessa. sarja keskusteluja ja raportteja 2:2003, turun kauppakorkea-koulun julkaisuja.

Pirttilä ilkka & susan Eriksson-Piela 2004. Yliopistotyön kirot ja tähtihetket. Jyväskylä: Minerva kustannus oy.

Professoriliitto 2006. Professoriliiton edustaja toiminnan-johtaja Jorma Virkkala kuultuna 15.12.2006 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2007–2012. kannanotto opetusministeriölle 15.12.2006. Hel-sinki.

Professoriliitto 2008. Professoriliiton kommentteja yliopis-tolakiluonnoksesta 14.5.2008. kannanotto opetusminis-teriölle 14.5.2008. Helsinki.

Puhakka Antero & rautapuro Juhani 2001. Pätkillä tieteen huipulle, tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2001. tie-teentekijöiden liitto.

Puhakka Antero & rautapuro Juhani 2007. työ tekijäänsä kiittää – entäs työnantaja?, tieteentekijöiden liiton jäsen-kysely 2007. tieteentekijöiden liitto.

ruostetsaari ilkka 2003. Valta muutoksessa. Vantaa: WsoY.

shils Edward 1991. Academic Freedom. teoksessa: Alth-bach Philliph G.(toim.) international Higher Education: An Encyclopedia, 1–22 . New York : Garland.

siltala Juha 2004. työelämän huonontumisen lyhyt historia, Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyper-kilpailuun. Helsinki: otava.

sipilä Jorma 2007. Valta yliopistossa. tampere: Vastapaino.sk 2007. Ammattien arvostus 2007, kätten työ. suomenku-

valehti 45/2007.slauther and leslie 1997. Academic capitalism, Politics,

Policies and the Entrepreneurial University. Maryland: the Johns Hopkins University Press.

steck Henry 2003. corporatization of thr University: see-king conceptual clarity. the Annals of the American Academy. 585 January/2003.

summa Hilkka & turo Virtanen 1998. tulosjohtaminen yli-opistojen ainelaitoksilla: yleisen johtamismallin soveltu-vuus akateemisen vapauden kontekstiin. teoksessa: Mäl-kiä Matti & Jarmo Vakkuri (toim.) strateginen johtami-nen yliopistoissa. tampere: tampereen yliopisto, tAJU.

teichler, Ulrich 2003. the Future of Higher Education and the Future of Higher Education research. tertiary Edu-cation and Management 9, 171–185.

tieteentekijöiden liitto 2006. koulutus ja tutkimus 2007–2012, kehittämissuunnitelma. kannanotto opetusminis-teriölle

tieteentekijöiden liitto 2009. Perustietoa liitosta. luettu 3.5.2009. http://www.tieteentekijoidenliitto.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=17&ViD=default&siD=874285867092475&s=0&c=23736.

tilastokeskus 2008. Valtion kuukausipalkat 2007. luettu 12.12.2008 http://pxweb2.stat.fi/Dialog/saveshow.asp

treuthardt leena 2005. tulosohjaus yliopistossa – muotia ja seurustelua. teoksessa: Aitola Helena & oili-Helena Ylijoki, tulosohjattua autonomiaa, akateemisen työn muuttuvat käytännöt. tampere: tammerpaino.

Foucault Michel 2005. tarkkailla ja rangaista. keuruu: ota-van kirjapaino oy.

Gibbons Michael, limoges camille, Nowotny Helga, schwartzman simon, scott Peter and Martin trow 1994. the New prodaction of knowledge, the dynamics scien-ce and research in contemporary societies. london: sage.

Hakala Johanna, Erkki kaukonen, Mika Nieminen & oili-Helena Ylijoki 2003. Yliopisto, tieteen kehdosta projek-timyllyksi? Helsinki: Gaudeamus.

Heiskala risto 2006. kansainvälisen toimintaympäristön muutos ja yhteiskunnallinen murros. teoksessa: Heiskala risto & Eeva luhtakallio (toim). Uusi Jako, Miten suo-mesta tuli kilpalukyky-yhteiskunta? Helsinki:Gaudeamus kirja/ oy Yliopistokustannus University Press Finland ltd.

Julkunen raija 2008. Uuden työn paradoksit. keskusteluja 2000-luvun työprosesseista. Vastapaino: tampere.

kivistö Jussi 2008. Agency theory as a Framework for the Government-University relationship. tampere: tampe-reen yliopistopaino.

kogan Maurice 2007. Academic Profession and its interfa-ce with Management. teoksessa: kogan Maurice & Ul-rich teichler (eds.) key challenges to the Academic Pro-fession. Paris & kassel : UNEsco Forum on Higher Education research and knowledge and international center for Higher Education research kassel.

konttinen Esa 1997. Professionaalinen asiantuntijatyö ja sen haasteet myöhäismodernissa. teoksessa: kirjonen Juhani, Pirkko remes, Etäpelto Anneli (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino

light Donald Jr 1974. introduction: the structure of the Academic Profession. pp 2–28. sociology of Education vol 74 (1).

luhman Niklas (1995). Poliittinen teoria hyvinvointival-tiossa. teoksessa: Eräsaari risto ja keijo rahkonen (toim.) Hyvinvointivaltion tragedia keskustelua euroopp-palaisesta hyvinvointivaltiosta. Helsinki: Gaudeamus.

Merton, king robert 1973. the sociology of sciece. chi-cago: the University of chicago Press.

Netra 2008. Netra – Valtionhallinnon internetraportointi. Valtiokonttori. Viitattu 20.12.2008. http://www.netra.fi

Nokkala terhi 2007. constructing the ideal University – the internationalisation of higher education in the com-petitive knowledge society. tampere: tampere Universi-ty Press.

olsen, J.P. 2007. the institutional Dynamics of the Europe-an University. in: P. Maassen and J.P. olsen (eds.) Uni-versity Dynamics and European integration, Dordrecht: springer, pp. 25–54.

oPM 2008. korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008–2011. Muistio 7.3.2008. ope-tusministeriö. Helsinki. saatavissa:http://www.minedu.fi/export/sites/default/oPM/koulutus/artikkelit/korkea-koulujen_rakenteellinen_kehittaminen/liitteet/kk_rak._kehitt._suuntaviivat_muistio.pdf

oPM 2009. korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia. Moniste. Helsinki: opetusministeriö. saatavissa: http://www.kansainvalistymisstrategia.fi/files/download/korkea-koulujenkansainvalistymisstrategia2009-2015-20090127.pdf

Parsons talcot & Gereld M. Platt 1973. the American Uni-versity. cambridge: Havard University Press.

290 Elias Pekkola

ttN 2008. linjaus 2008. tiede ja teknologia neuvosto. Helsinki.

tura tomi 2006. Duaalimallin mallin rajoilla? Yliopistot ja ammattikorkeakoulut yliopistokeskusalueilla. teoksessa: Aarrevaara timo ja Jatta Herranen (toim), Mikä meitä ohjaa, Artikkelikokoelma Jyväskylässä 5.–6.9.2005 jär-jestetystä korkeakoulututkimuksen iX symposiumista.Jyväskylä: korkeakoulututkimuksen seura ry.

turner s bryan 1995. Medical Power and social knowled-ge, london: sAGE Publications ltd.

Vabø Agnette 2007. the Principal-Agent relationship and its impacts on the Autonomy of the Academic Professi-on. teoksessa: locke William & Ulrich teichler (toim.), the changing conditions for Academic Work and ca-reers in select countries. kassel: international center for Higher education research kassel.

Virtanen turo 1999. Finland: searching for Performance and Flexibility. teoksessa: Farnhamn David (toim.), Ma-naging Academic staff in changing University systems, international trends and comparisons. buckingham: the society for research into Higher Education & open Uni-versity Press.

VM 2003. Valtion määräaikaiset palvelussuhteet. työryh-mämuistioita 15 / 2003. Valtionvarain ministeriö, henki-löstöosasto.

Vähämäki Jussi 2006. Yliopisto. teoksessa: Jakonen, Pelto-koski &Virtanen (toim). Uudentyön sanakirja. Helsinki: tutkijaliitto.

Vähämäki Jussi & Holvas Jakke 2005. odotustila, Pamflet-ti uudesta työstä. Helsinki: kustannusosakeyhtiö teos.

Välimaa Jussi 1995. Higher Education cultural Approach. Jyväskylä studiea in Education, Psychology and social research 113. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Ylijoki oili-Helena 1998. Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. tampere: Vastapaino.

Ylijoki oili-Helena 2008. A clash of Academic cultures: the case of Dr. X. teoksessa: Välimaa Jussi & oili He-lena Ylijoki, cultural Perspectives on Higher Education. s.l: springer.

ViittEEt

1 Esimerkiksi Max Weber puhui akateemisen uran vaikeuk sista luennossaan ”science as a vocation”. Weber kuvaili akateemisen uran aloittamiseen liittyviä vaikeuksia 1900-luvun alun saksassa. Hänen mukaansa nuori akatee-minen kohtaa epävarmuutta jatkosta, uranäkymistä ja toi-meentulosta. Weberin aikojen jälkeen korkeakoulutus on kuitenkin massoittunut ja korkeakoulutuksen takaama yh-teiskunnallinen asema yliopistosektorin ulkopuolella hei-kentynyt. Vaikka ilmiö ei ole sinänsä uusi, se on saanut uu-sia piirteitä.

2 Parsson ja Plat kuvailivat teollisen vallankumouksen ja koulutusvallankumouksen analogiaa jo 1970-luvulla ja en-nustivat koulutuksen vallankumouksen johtavan myös kor-keakoulutuksen universalismiin (Parson & Platt 1973, 3–6).

3 Aikaisemmalta nimeltään korkeakouluassistenttien liit-to, josta nimi vaihtui Assistentti- ja tutkijaliitoksi.

4 Näiden henkilöstöryhmien lisäksi korkeakouluissa toi-mii luonnollisesti myös muissa tehtävissä olevia työnteki-jöitäkuten hallinnon ja tukipalveluiden henkilöstöä. Aarre-vaara (2009, 24) on kutsunut ylempää hallintovirkamiehis-töä hallinnolliseksi professioksi. tässä artikkelissa keskity-tään ainoastaan opetus- ja tutkimushenkilökuntaan.

5 Ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneesta ammattikorkeakoulun henkilökunnasta ainoastaan muutama prosentti osallistui tieteelliseen arviointiin. tämä joukko on kuitenkin kiinteä osa ammattikorkeakouluinstituutiota.

6 Vastaajaa pyydettiin siirtymään seuraavaan osioon, mi-käli hän ei ollut opettanut tänä tai edellisenä vuonna.

7 kaikki muut vastaajat paitsi yliopettajat.8 Muodostuu luokista: hallinto, palvelutehtävät ja muut

akateemiset toiminnat. 9 Muodostuu luokista: hallinto, palvelutehtävät ja muut

akateemiset toiminnat.

Urasuunnitelmia

010203040506070

< 35 v. < 35 v.,väitellyt

35 - v. 35 - v.,väitellyt

Professori yhteensä

%

Harkinnut siirtyvänsä ulkomaille

Harkinnut siirtyvänsä korkeakoulu- jatutkimussektorin ulkopuolelleEi ole harkinnut merkittäviä muutoksia työhönsä

Nuorien uramahdollisuudet ovat huonot

0 %

20 %

40 %

60 %

80 %

100 %

Eri mieltä

Neutraali kanta

Samaa mieltä

En valitsisi uudelleen akateemista uraa

0 %

20 %

40 %

60 %

80 %

100 %

< 35

v.

35 -

v.

Prof

esso

ri

%

Eri mieltä

Neutraali kanta

Samaa mieltä

ajankuvia, käsitteitä ja kehityskulkuja · 2019. 5. 29. · väitöskirjan synty edellyttää...

Documents