Alttius mäntypistiäiselle

Seppo Neuvonen et al.

Climforisk‐sidosryhmäseminaari 26.1.2012

Alttius mäntypistiäistuhoille Seppo Neuvonen, Mikko Peltoniemi ja Seppo Nevalainen; Metla

Tuhoalttiutta rajoittavien ja lisäävien tekijöiden luokittelu:

Alueeseen ja paikkaan liittyvät tekijät

kutakuinkin vakiona pysyvät

• maaperän laatu• maantieteellinen sijainti

(mm. pohjoisuus)• Sijainti paikallistopografiassa

(laakso vs. mäen laki)• ympäröivän alueen laatu (mm.

järvisyys)

vaihtelevat / muuttuvat

• sää- ja ilmastotekijät- talvilämpötilat- kesälämpötilat- sademäärät / kuivuus

Metsikön ominaisuuksiin liittyvät tekijät (muuttuvia)• metsikön ikä• puuston tiheys• puulajiston koostumus

Hyönteisten aiheuttamien tuhojen riskiä arvioitaessa on huomioitava sekä paikkaan että metsikön ominaisuuksiin liittyvät tekijät.

Climforisk’in tavoitteena on tuoda esille erityisesti paikkaan liittyviä tuhoalttiutta rajoittavia ja lisääviä tekijöitä – kokonaisriskiarvion tekemisessä tarvitaan myös metsänomistajan tarkempaa tietoa metsikkökohtaisista tekijöistä.

Joukkoesiintymän (tuhon) kehittyminen kestää normaalisti useita (tuholaisen kannalta suotuisia) vuosia.

Hyönteistuhon toteutumiseen vaikuttavat lisäksi kyseisen tuholaislajin ja sen luontaisten vihollisten kannankehityksen (lähi)historia sekä vaikeasti ennustettavissa olevat sääolot – aito tuhojen ennustaminen (ainakaan koko Suomen mittakaavassa) ei ole (vielä) näköpiirissä.

MÄNTYPISTIÄISET – lyhyt oppimääräRuskomäntypistiäinen on lajeista yleisin. Sen 

toukat elävät kaikenikäisissä männyissä syöden vanhempia neulasia yleensä kesä‐heinäkuussa. Noin 5‐6 vuoden välein tavataan paikallisia joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä syödään lähes neulasettomiksi. Laajoja joukkoesiintymiä on sattunut 20‐30 vuoden välein.

Pilkkumäntypistiäinen on tuholaisena ruskomäntypistiäistä harvinaisempi laji. Toukat syövät sekä vanhoja että uusia neulas‐vuosikertoja yleensä heinä‐elokuussa.Toisinaan kehittyy joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä saatetaan syödä paljaaksi laajoilla alueilla. 

Ruskomäntypistiäinen: Jäljellä vain 

viimeinen neulasvuosikerta.

Valokuva: Ari Nikula Oireet Edellisten vuosien neulasia syöty kesäkuun ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana. Uusin neulasvuosikerta jää lähes syömättä. 

Tuhonaiheuttaja Harmaanvihreä mustapäinen, pitkittäisjuovainen toukka. Toukat elävät 

ryhmissä.

Oireet Kaikkia männyn neulasvuosikertoja syöty kesäkuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana. 

Tuhonaiheuttaja Ruskea tai mustapäinen toukka, jonka kyljissä rivi mustia pilkkuja. Toukat 

elävät ryhmissä.

Valokuva: Ari 

Nikula

Pilkkumäntypistiäinen : Nakerrettuja, ruskettuneita, kihartuneita neulasia heinä‐elokuussa.

Valokuva: Erkki Oksanen

pine defoliation % vs stand age

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

0 50 100 150

stand age (years)

defo

liatio

n

N. sertifer D. pini

Lähteet: N. sertifer: Larsson & Tenow (1984)  ‐ Holarctic Ecology 7: 81‐90. D. pini: Somviele et al. (2004) ‐ For. Ecol. & Manag. 194: 305‐317.

Nuoret männiköt ovat alttiimpia ruskomäntypistiäistuhoille, kun taas pilkkumäntypistiäistuhot vaivaavat vanhempia männiköitä.

Ruskomäntypistiäinen        Pilkkumäntypistiäinen

Neodiprion sertifer, Ruskomäntypistiäinen 

Tuhovuosien lukumäärä/kunta 1961‐1990

Seppo Nevalainen ∙ Martti Lindgren ∙ Antti Pouttu ∙ Jaakko Heinonen ∙ Marke Hongisto ∙ Seppo Neuvonen (2010) Extensive 

tree health monitoring networks are useful in revealing the impacts of widespread biotic damage in boreal forests.Environ Monit Assess 

Pilkkumänty‐pistiäistuhoja

Mäntypistiäistuhoille alttiit alueet

Climforisk‐hanke (2011‐2014; EU Life‐+)Miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsien kasvuun ja metsätuhoihin?

Tavoitteet • Yhdistää metsistä kerättyjä maastoaineistoja sateelliittikuviinja luoda kattava käsitys biomassan ja lehtipinta‐alan jakautumisesta Suomessa. 

• Yhdistää metsätietoa säätietoihin ja metsiä kuvaaviin malleihin, joiden avulla laaditaan ennusteita metsien hiili‐ ja vesitaseesta. 

• Tunnistaa eri metsätuhotyyppien todennäköisyyttä korostavia ja vähentäviä tekijöitä ja arvioida miten nämä tekijät muuttuvat tulevaisuudessa. 

• Kartoittaa alueet joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset metsien hiilinieluille ja metsätuhoalttiuksille ovat suurimpia. 

0

1

2

1961

1963

1965

1967

1969

1971

1973

1975

1977

1979

1981

1983

1985

1987

1989

Rus

kom

änty

pist

iäis

en tu

hoin

deks

i

Etelä-Savon Itä-Savon Pohjois-Savon

Ruskomäntypistiäisen tuhoindeksi 1961‐1990

Ruskomäntypistiäistuhojen alueellisesta ja ajallisesta vaihtelusta

‐3,0

‐2,5

‐2,0

‐1,5

‐1,0

‐0,5

0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990

Pohjois‐Savo / Maaninka

kuivuus

talvi‐LT

RMP tuho‐indeksi

‐2,5

‐2,0

‐1,5

‐1,0

‐0,5

0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990

Etelä‐Savo / Puumala

kuivuus

talvi‐LT

RMP tuho‐indeksi

Kiitos mielenkiinnosta!