Ammattilaisten yhteistyö työhönpaluun tukemisessa Jyri Liukko

Erikoistutkija

Eläketurvakeskus, tutkimusosasto

Twitter: @JyriLiukko

Kuntoutuspäivät, 18.3.2016

Tutkimusasetelma

• Lähtökohta: työkykyongelmien hallinnan ja ammatillisen kuntoutuksen järjestelmä on Suomessa pirstaleinen

• Kokonaishanke: Gould ym. 2014; Laaksonen ym. 2014

– Kaksi erityistekijää: 1) ammatillisten toimien vähäisyys ja 2) työttömyys

– Kerätär (2016)

Eläketurvakeskus 2

Tutkimuskysymys ja aineisto

• Minkälaisia kokemuksia ja näkemyksiä työkykyongelmien hallinnan ammattilaisilla on toimijoiden välisestä yhteistyöstä, tiedonkulusta ja vastuunjaosta?

• Fokus: työhön paluun tukeminen ja ammatillinen kuntoutus

• 24 henkilön haastattelut pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Savossa (kestoltaan 1,5–2 tuntia)

– Ammattinimikkeitä: kuntoutusasiantuntija, kuntoutussuunnittelija, eläkeasiantuntija, työkykyvalmentaja, uravalmentaja, kuntoutuspäällikkö, sosiaalityöntekijä, psykologi, vakuutussihteeri, työkykyneuvoja, työterveyslääkäri, henkilöstökoordinaattori ja henkilöstöpäällikkö

Eläketurvakeskus 3

Keskeiset teemat ja toimijat

Eläketurvakeskus 4

Kehittämisehdotuksia: 5 pääteemaa

• Asiakkaan ”rinnalla kulkeminen” ja yksilöllisten vastuuhenkilöiden lisääminen

• Vastuunjaon joustavoittaminen ja palveluiden niveltäminen yhteen

• Yhteydenpidon ja yhteisten tietojärjestelmien kehittäminen

• Verkostoituminen

• Lisää koulutusta työhön paluun tukemisesta terveydenhuoltoon

Eläketurvakeskus 5

1) Asiakkaan rinnalla kulkevat tukihenkilöt

• Pitkäkestoinen kokonaisvastuu työhön paluun prosessissa yli organisaatiorajojen (+ kuntoutuksen yhteys työelämään)

• Työkykykoordinaattorit, työvalmentajat, Kelan työkykyneuvojat yms. > case managers

• Sosiaalityöntekijät tärkeässä roolissa erikoissairaanhoidossa (vrt. pth)

Eläketurvakeskus 6

2) Vastuunjaon joustavoittaminen ja toimijoiden raja-aitojen ylittäminen

• Palveluketjujen sujuvuus ja saumattomuus

– Työterveyshuoltojen ja työnantajien yhteistyö parantunut, mutta erot työnantajien välillä suuria

– 30–60–90-päivän sääntö on systematisoinut työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyötä

» Tarvainen ym. 2015: esim. ohjaus esh:sta tth:oon lisääntynyt

» Halonen ym. 2015: työhön paluu aikaistunut 60 svp:n jälkeen

– Mutta esim. kuntoutustarpeen selvittämisvastuu 60 svp:n kohdalla Kelassa on monille epäselvä ja toimii vaihtelevasti

• Työeläkelaitosten ja Kelan vastuunjako parantunut

• TE-toimistojen ja työeläkelaitosten vastuunjako epäselvä (kaksoisasiakkuus), yhteistyö heikentynyt

Eläketurvakeskus 7

Työkykyongelmien hallintajärjestelmä Lähde: Liukko & Kuuva 2016 (mukaillen Loisel ym. 2005)

Eläketurvakeskus 8

3) Yhteydenpidon ja yhteisten tietojärjestelmien kehittäminen

• Tieto eri organisaatioiden välillä kulkee hyvin vaihtelevasti

• Esim. tiedonkulku työterveyshuollon päättyessä perusterveydenhuoltoon ja TE-toimistoille kehnoa

• Työhönkuntoutumisen palveluverkoston KuntoutuNET sai runsaasti kehuja

• Yhteisten tietojärjestelmien laajentaminen

Eläketurvakeskus 9

4) Alueelliset erot kommunikaation toimivuudessa suuria

• Pienemmillä paikkakunnilla ammattilaisten henkilökohtaiset verkostot sujuvoittavat yhteydenpitoa ja asioiden selvittämistä

• Pääkaupunkiseudulla ammattilaiset ovat enemmän virallisten kanavien varassa

Eläketurvakeskus 10

4) Verkostoituminen

• Lisää hyvin suunniteltuja mutta vapaamuotoisia tapaamisia ja yhteistyöfoorumeita

• Enemmän kahvia: mahdollisuus säännölliseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon

• Pirstaleinen järjestelmä tullee säilymään, joten verkostoituminen ainoa realistinen vaihtoehto

• Kuka organisoi verkostoitumista?

Eläketurvakeskus 11

5) Lisää koulutusta työhön paluun tukemisesta

• Terveydenhuollossa ei riittävästi osaamista työelämään ja ammatilliseen kuntoutukseen liittyvistä asioista

– Esim. kuntoutussuunnitelmat (B-lausunnoissa) liian epätarkkoja

• Lisäkoulutusta vaadittiin terveydenhuoltoon (erit. pth ja esh), etenkin lääkäreille > toimijoiden tulisi tuntea paremmin toistensa palvelut

• Työhön paluun tukemiseen erikoistuneiden (sosiaalialan) ammattilaisten lisäämiseen panostaminen > resurssit?

Eläketurvakeskus 12

Johtopäätöksiä

• Erillisten osajärjestelmien yhteistyöstä toimijaverkostoihin

– Sekä–että -ratkaisut: useiden organisaatioiden asiakkuus, osaetuudet

– Face-to-face -tapaamiset

– Tietojärjestelmät

• Asiantuntijuuden laajentaminen

– Työelämä- ja sosiaalialan asiantuntemuksen lisääminen

– Selkeitä merkkejä siirtymästä tähän suuntaan

Eläketurvakeskus 13

Kirjallisuutta

• Gould, Raija & Laaksonen, Mikko & Kivekäs, Jukka & Ropponen, Tapio & Kettunen, Seppo & Hannu, Timo & Käppi, Ilkka & Ripatti, Pauliina & Rokkanen, Tanja & Turtiainen, Saija (2014) Työkyvyttömyyseläkettä edeltävät vaiheet. Asiakirja-aineistoon perustuva tutkimus. Eläketurvakeskuksen raportteja 6/2014: Helsinki.

• Halonen, Jaana ym. (2015) Effectiveness of legislative changes obligating notification of prolonged sickness absence and assessment of remaining work ability on return to work and work participation: a natural experiment in Finland. Occupationial & Environmental Medicine. Online 13 October 2015.

• Kerätär, Raija (2016) Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän – Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Väitöskirja. Oulun yliopisto.

• Laaksonen, Mikko & Blomgren, Jenni & Gould, Raija (2014) Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden sairauspäiväraha-, kuntoutus- ja työttömyyshistoria. Rekisteripohjainen tarkastelu. Eläketurvakeskuksen raportteja 5/2014: Helsinki.

• Liukko, Jyri & Kuuva, Niina (2015) Toimijoiden yhteistyö työkykyongelmien hallinnassa. Ammattilaisten haastatteluihin perustuva tutkimus. Eläketurvakeskuksen raportteja 03/2015: Helsinki.

• Shemeikka, Riikka & Rinne, Hanna & Saares, Aurora & Parmanne, Piitu & Valkonen, Veli-Pekka & Poutiainen, Erja (2013) Lääkäreiden näkemyksiä kuntoutuksen haasteista ja kehittämisideoista. Kuntoutus 36 (3), 20–30.

• Tarvainen, Kimmo & Pesonen, Sanna & Laaksonen, Maire (2015) Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn. Helsinki: Työterveyslaitos.

Eläketurvakeskus 14