vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen design ... · 5 kohderyhmän osallistaminen,...
Post on 08-Oct-2019
6 Views
Preview:
TRANSCRIPT
1
Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat innovaatiot
metropolialueella -
kehittämishankkeiden metatason arviointi
Jatkohanke vuosille 2013-2014:
Vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen design
- toimintamallin pilotointi ja juurrutus
KatuMetron teema-alue 3:
Tutkimussuunnitelma
vuosille 2013-2015
Suunnitelman laatijat:
Arja Häggman-Laitila, TtT, dosentti
Arja Liinamo, TtT
Leena Rekola, FT
29.8.2012
2
SISÄLLYS
1. Tausta .................................................................................................................... 3
1.1 Hankkeen kansalliset perustelut ............................................................................ 3
1.2 Hanketoiminnan arviointi ja tulos metropolialueella ................................................. 4
2. Alustavan toimintamallin pilotointi .............................................................................. 5
2.1 Hankkeen tarkoitus ja visio lopputuloksesta ............................................................ 5
2.2 Pilotointiympäristöt ja osallistujat ......................................................................... 7
2.3 Hankkeen teoreettiset lähtökohdat ja metodologia .................................................... 7
2.4 Hankkeen tähänastinen toteutus ............................................................................ 9
2.5 Pilotoinnin toteutus ja arviointi ............................................................................. 9
2.6 Odotettavissa olevat tulokset ja hyödyt ................................................................. 13
3. Luotettavuus ja eettiset kysymykset ........................................................................... 14
4. Hankkeen toimijat ja johto ....................................................................................... 15
5. Resurssit ja rahoitus ................................................................................................ 16
6. Tiedotus ............................................................................................................... 18
7. Tiivistelmä ........................................................................................................... 18
8. Kirjallisuus ........................................................................................................... 20
3
1. Tausta
1.1 Hankkeen kansalliset perustelut
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sisältää yhteiskuntapolitiikan, terveellisten ympäristöjen ja
yhteisöjen sekä palvelujärjestelmän ja ihmisten henkilökohtaisten taitojen kehittämisen (Ottawa
Charter for Health Promotion, 1986). Se todetaan yleensä julkisen sektorin poikkihallinnolliseksi
tehtäväksi ja se kuuluu kaikille toimialoille. Myös yksityisen ja kolmannen sektorin rooli on siinä
vahvistunut. Toimintakenttä saattaa olla hyvin pirstaleinen ja toiminta osittain päällekkäistä.
Kansallisesti on yhtä aikaa käynnissä lukuisia samansisältöisiä ja -aikaisia terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisen kehittämishankkeita, joista ei ole saatavissa kokonaiskuvaa.
Kokonaiskuvan puutteen vuoksi kehittämistyön synergiaetua ei ole voitu tehokkaasti hyödyntää.
(Parviainen ym. 2010, Aalto- Kallio ym. 2010.) Hankkeiden seuranta ei ole ollut riittävän
systemaattista ja tuloksista oppiminen on ollut kehittymätöntä sekä paikallistasolla että valtion
keskushallinnossa. Uusia kehittämishankkeita ei välttämättä ole kiinnitetty jo käynnissä oleviin
prosesseihin ja toimijakokonaisuuksiin. Hankkeista on ollut ylitarjontaa ja se on aiheuttanut hanke-
ja kehittämisväsymystä. (Arnkil ym. 2007.) Ammattikorkeakoulujen tehtäväksi on asetettu
lainsäädännössä työelämän kehittäminen TKI-toiminnalla. Kunnille vastaavanlaista
yhteistyövelvoitetta ei ole kirjattu selvästi. Korkeakoulujen rooli kaupunkiyhteistyössä on ollut
jäsentymätöntä ja myös niiden keskinäinen yhteistyö on ollut sattumanvaraista. Systemaattinen
yhteistyö tuottaa sekä ammattikorkeakouluille että työelämälle työkäytäntöihin, asiantuntijuuteen ja
mentorointiin liittyviä lisähyötyjä, jotka eivät mahdollistuisi ilman kumppanuutta (Häggman-Laitila
& Rekola 2011a ja b.)
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta ei ole
riittävästi näyttöä. Olemassaoleva näyttökin on laadultaan vaihtelevaa ja siten päätöksentekoa
heikosti tukevaa. Arvioinnissa on harvoin huomioitu samanaikaisesti useiden hallinnonalojen
toimintaa. Myös meta-analyysit hankkeiden toteutuksesta, jalkauttamisesta ja juurruttamisesta
puuttuvat. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman yli sadan terveyden edistämisen hankkeen
arviointi osoitti hankkeiden painottuneen yksilölähtöiseen primääri- ja sekundääripreventioon,
toimintaympäristölähtöisen ja promotiivisen kehittämisen ollessa huomattavasti vähäisempää.
Hankkeiden arviointiin oli kiinnitetty huomiota hyvin vaihtelevasti, mikä vaikeutti hankkeiden
tulosten osoittamista ja hyödyntämistä laajemmin. (Kokko 2006 ja 2008.)
4
Terveyden ja hyvinvoinnin palveluinnovaatioiden kehittämiseen tarvitaan sen eri vaiheiden
toteutusta systemaattisesti tukeva toimintamalli, joka sisältää prosessiin ja tuloksiin kohdentuvan
arvioinnin (Nutbeam 1998, 2000a ja b, Springett 2001, Dahler-Larsen 2005, Whitelaw ym. 2006,
Bodstein 2007). Arvioinnissa ollaan kiinnostuneita siitä, miten jokin interventio tuottaa ja millä
edellytyksillä jonkin prosessin kautta tuloksen. Prosessien ja tulosten suhde ei ole aina selkeän
lineaarinen. Moniulotteisia strategioita käyttävä ja yhdessä tekemiseen pohjautuva toiminta voi
johtaa myös myönteisiin ennakoimattomiin tuloksiin (vrt. myös Rychetnik ym. 2002). Kansalliset ja
kansainväliset oppaat ja arviointikäytännöt (mm. Green & Kreuter 1999, Nutbeam 2000a ja b, Adler
ym. 2001; Aalto-Kallio ym. 2009) eivät tue riittävästi terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä.
Kehittäjät tarvitsevat työnsä tueksi kehittämisprosessin eri vaiheita tukevia, empiirisesti testattuja,
hyviksi osoittautuneita käytänteitä. Kansallisesti ei ole käytössä kehittämistyötä ohjaavaa testattua
toimintamallia.
1.2 Hanketoiminnan arviointi ja tulos metropolialueella
Metropolia ja Laurea ammattikorkeakoulut sekä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungit
käynnistivät vuonna 2010 hankkeen ”Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat
palveluinnovaatiot metropolialueella – kehittämishankkeiden metatason arviointi”. Hanke on
toteutunut osana ”Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka yhteistyöohjelmaa (KatuMetro)”.
Yhteistyöohjelma on myös rahoittanut hanketta. Arviointiin saatiin tiettyjen valintakriteerien
perusteella kaupungeista 22 hanketta ja 16 niistä saatiin myös hanketoimijoiden itsearviointi.
Hankkeet oli toteutettu kuntien ja korkeakoulujen yhteistyönä. Niistä arvioitiin kehittämistyön
tarpeen tunnistamista ja näyttöön perustuvuutta, intervention sisältöä, kohdentumista,
innovatiivisuutta ja toteutusta sekä interventioiden tuloksia ja vaikuttavuutta. Lisäksi arvioitiin
kehittämisprosessin toteutusta ja tulosten levitystä ja juurrutusta. (Rekola ym. 2012).
Hankearviointien lisäksi on haettu systemaattisesti tutkimustietoa hyvistä käytänteistä kolmesta
kansainvälisestä tietokannasta (Häggman-Laitila ym. 2012; Liinamo ym. 2012).
Metropolialueen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen hankearvioinnit osoittivat, että
muutamista hyvin suunnitelluista ja arvioiduista hankkeista voidaan nostaa käytänteitä
hyödynnettäväksi Metropolialueella ja kansallisesti. Suurimmassa osassa hankkeita sekä
hanketoimijat että tutkijat tunnistivat useita kehittämiskohteita. Näitä olivat esimerkiksi tutkimus- ja
teoriatiedon hyödyntäminen, interventioiden tavoiteasettelu ja räätälöinti kohderyhmän tarpeisiin,
5
kohderyhmän osallistaminen, arviointisuunnitelmien laadinta, arvioinnin toteutus ja terveys- ja
hyvinvointivaikutusten osoittaminen. Hankkeiden tulosten juurrutuksen valmistelu ja
Metropolialueen kattava levitys ja hyödyntäminen oli vähäistä ja tulosten huomiointi poliittisessa
päätöksenteossa oli niukkaa. Varsinkin hankeprosessien eri vaiheiden keskinäiset yhteydet olivat
heikosti tunnistettuja. Vastaavanlaisia havaintoja on myös tehty kansainvälisissä hankearvioinneissa
(Merzel & D’Afflitti 2003; Reedy ym. 2005; Sogoric ym. 2005; Godin ym. 2007; O’Dwyer 2007).
Hankearviointien ja systemaattisten katsausten avulla on tunnistettu kehittämiskohteita ja hyviä
käytäntöjä, jotka liittyvät vaikuttavien ja laadukkaiden innovaatioiden kehittämisprosesseihin ja
rakenteisiin. Tulosten perusteella on laadittu alustava toimintamalli, joka sisältää hyviä käytänteitä
kehittämisprosessin ja palveluinnovaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin,
kehittämisprosessin johtamiseen ja organisaatio-, yhteisö- ja aluetason koordinointiin sekä
kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyöhön ja vaikuttavan innovaation implementointikelpoisuuden
muokkaukseen. Tämä hanke kohdentuu kehittämiskohteiden suuntaamana uusien laadukkaiden ja
vaikuttavien palveluinnovaatioiden kehittämisprosessien ja rakenteiden laadintaan ja jo
tunnistettujen hyvien käytäntöjen levitykseen ja testaukseen neljässä pilotointikohteessa. Hanke
toteutuu neljän kaupungin alueella toimintatutkimuksellisesti korkeakouluyhteistyötä hyödyntäen.
2. Alustavan toimintamallin pilotointi
2.1 Hankkeen tarkoitus ja visio lopputuloksesta
Hankkeen tarkoituksena on alustavan toimintamallin täydentäminen, täsmentäminen, testaaminen ja
arviointi. Arvioinnin kohteena ovat mallin ymmärrettävyys, sovellettavuus, tarkoituksenmukaisuus,
siirrettävyys, kattavuus, vaikuttavuus ja juurruttaminen. Pilotointikohteissa toteutuva
kehittämisyhteistyö tuottaa metatason toimintamallin hyvine käytäntöineen. Toimintamalli tukee
laadukkaiden ja vaikuttavien terveyttä ja hyvinvointia edistävien palveluinnovaatioiden kehittämistä
ja sitä voidaan soveltaa kansallisesti ja erilaisilla toimialoilla. Toimintamallin käyttöönotto tehostaa
terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä kunnissa eikä edellytä lisäresursseja pilotoinnin jälkeen.
Hanke synnyttää sosiaalisia innovaatioita metropolialueen kuntien ja ammattikorkeakoulujen
yhteistyölle. Korkeakoulujen ja kuntien yhteistyö fokusoituu terveys- ja hyvinvointierojen
6
alueelliseen tunnistamiseen ja ennakointiin, tutkitun tiedon hyödyntämiseen innovaatioita
kehitettäessä sekä innovaatioiden vaikuttavuuden arvioimiseen. Kehittämistoiminnan
synergiaetujen hyödyntäminen tehostuu yli kunta- ja toimialarajojen. Palveluinnovaatioilla
tarkoitetaan interventioita, uusia toimintamalleja tai Toimintamalliin kuuluu kolme tasoa: terveys ja
hyvinvointi-innovaation kehittämishankkeet, kehittämistyön johtaminen kunta- ja aluetasolla sekä
palvelujärjestelmä- ja korkeakouluyhteistyö. Jokaiselle tasolla laaditaan yksityiskohtainen
sisällöllinen kuvaus toiminnasta. Kuviossa 1 esitetään tasot ja osa-alueet, joihin toiminta
mallinnetaan hankkeen tulosten perusteella.
Kuvio 1. Laadukkaita ja vaikuttavia palveluinnovaatioita ohjaavan toimintamallin tasot ja osa-
alueet.
Palvelu- järjestelmät
Korkea- koulut
Yksilö ja
yhteisötaso
n
profilointi
Kohderyh-
män
määrit-
täminen
Kehittämis-
tarpeet ja
tavoitteet
Toteutus ja
interventiot
Vaikuttavuu
s ja
juurrutus
Johtaminen
7
2.2 Pilotointiympäristöt ja osallistujat
Pilotointihankkeet etsittiin hankkeeseen osallistuvista kaupungeista KatuMetro teema-alueen 3
ohjausryhmän jäsenten toteuttamalla ilmoittautumismenettelyllä. Ohjausryhmä valitsi uusien
käytänteiden ja alustavaan toimintamalliin sisältyvien hyvien käytäntöjen pilotointihankkeeksi
Vantaalta ”Koivukylä Meidän Kylä –projektin”, Espoosta ”Päihteetön Koulu –projektin”,
Helsingistä ”Lasten Kotipalvelun –kehittämishankkeen” ja Lahdesta ”Kotiin kohdistuvien
palveluiden toimittamisen uusi aika –hankkeen”. Pilotointihankkeet toteutetaan
perusterveydenhuollossa monialaisena yhteistyönä. Hankkeet kohdistuvat eri-ikäisiin
väestöryhmiin. Ne kohdentuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta keskeisiin
teemoihin ja tukevat kansallisten strategioiden toteutumista. Tarkempi esittely pilotointihankkeista
löytyy Liitteestä 1(a—d).
2.3 Hankkeen teoreettiset lähtökohdat ja metodologia
Toimintamallia täydennetään ja arvioidaan yhteistoiminnallisesti toimintatutkimuksen (Williamson
& Prosser 2002) ja neljännen sukupolven arviointitutkimuksen (Cuba & Lincoln 1989; Nyholm &
Airaksinen 2011) piirteitä soveltaen. Toimintamallin kehittely perustuu teoriaan oppivasta
organisaatiosta (Reeve & Peerbhoy 2007) ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen
toimintaperiaatteisiin. Keskeistä on toimijoiden osallistaminen ja fasilitointi, kumppanuus ja
valtaannuttaminen, monialainen ja ylisektoraalinen yhteistyö, kontekstuaalisuus, holistisuus ja tasa-
arvoisuus (Nutbeam 1998, 2000, Raphel 2000; Springett 2001, Tones & Green 2004; Whitelaw jne.
2006, Bodstein 2007, Reeve & Peerbhoy 2007, Tannahill 2008).
Toimintatutkimus luokitellaan tekniseen, käytännölliseen ja empansipatoriseen tutkimukseen.
Luokittelu perustuu kohderyhmän osallistumiseen, yhteistyöhön tutkijan kanssa ja toiminnan
luonteeseen. Teknisessä toimintatutkimuksessa ulkopuolinen tutkija asettaa tutkimuksen tavoitteet.
Käytännöllisessä tutkija toimii tiiviissä yhteistyössä tutkimukseen osallistuvien kanssa tutkimusta
suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Emansipatorinen tutkimus on valtaannuttava. Se perustuu
tutkimukseen osallistujien osallistamiseen ja kriittiseen reflektioon. Osallistujat tiedostavat omien
kokemustensa perusteella muutosta vaativat asiat ja osallistuvat muutoksen aikaansaantiin.
Osallistujille jaetaan vastuuta kehittämistyöstä ja tutkimuksen tuloksesta. Tämä tutkimus on
8
luoteeltaan emansipatorista ja siitä käytetään tässä nimitystä osallistava toimintatutkimus.
Osallistavaa toimintatutkimusta kuvaavia piirteitä ovat käytännönläheisyys, syklisyys, ja
tietoisuuden lisääminen ja syventäminen. Myös tutkimustiedon kontekstualisuus korostuu.
Toimintatutkimus yhdistää kokemuksellista ja teoreettista tietoa ja pyrkii käytäntöä kuvaavien
teorioiden tuottamiseen. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka on suoraan sovellettavissa ja
hyödynnettävissä toiminnan kehittämiseen. (vrt. Williamson & Prosser 2002; Whipple ym. 2006,
Connolly ym. 2007, af Ursin ym. 2011.)
Toimintatutkimus edellyttää osallistujiltaan kehittämishalua, sitoutuneisuutta ja joustavuutta.
Tutkimusprosessi on pitkäkestoinen ja sen eri vaiheet eivät ole ennakoitavissa. Tutkimuksen
toteutusvaiheet riippuvat edellisten vaiheiden toteutuksesta ja tuloksista. Myös tutkimuksen tulokset
tai niiden tuottamiseen vaaditut resurssit muotoutuvat prosessin kuluessa. Tämä edellyttää
luottamusta, epävarmuuden sietokykyä ja avointa työskentelyilmapiiriä. (vrt. Williamson & Prosser
2002, Whipple ym. 2006, Connolly ym. 2007, af Ursin ym. 2011.)
Neljännen sukupolven arviointitutkimus perustuu näkemykseen siitä, että tutkimustieto
rakentuu sosiaalisesti tutkimukseen osallistuvien ja tutkijoiden keskinäisessä prosessissa.
Lähtökohtana on ajatus, että etukäteen on mahdotonta määritellä mittarit, jotka huomioisivat
tulevien kehitysprosessien ja interventioiden tulkinnallisuuden. Tässä konstruktivismiin
perustuvassa realistisessa arvioinnissa korostetaan ulkoapäin asetettujen kriteerien täyttymisen
rinnalla tulkinnallisia tapausanalyyseja. Lähestymistapa korostaa yhteyksiä toiminnan kontekstin ja
valittujen toimintatapojen ja koettujen onnistumisten välillä. Tutkimuksessa huomioidaan
monitoimijuudesta johtuvat erilaiset näkökulmat, monialaisuus, jolloin huomioidaan eri alueet,
erilaiset toteutusajankohdat, volyymit sekä monitulkintaisuus, jolloin korostuvat erilaiset sisällöt ja
niiden painotukset. Tulkinnallisuuden arvostaminen johtaa eri toimijoiden kokemusten ja niihin
liittyvien merkitysten huomiointiin, erilaisten aineistojen koontiin ja myös laadullisten menetelmien
käyttöön. (Nutbeam 2000b, Raphel 2000, Tones, Green 2004, Nyholm & Airaksinen 2011, Rycroft-
Malone et al. 2011, Soininen 2011.) Metatason arvioinnissa pyritään löytämään erilaisissa
konteksteissa toteutuneista interventioista ja kehittämistoimista myönteisen muutoksen aiheuttavat
mekanismit. Soinisen (2011) mukaan metatason arviointi perustuu sosiaalisessa toiminnassa
havaittavaan toistuvuuteen ja säännönmukaisuuteen, joka ilmenee kehittämisprojekteissa siten, että
samantyyppiset valinnat ja menetelmät toimivat toisistaan poikkeavissa konteksteissa. Metatason
arvioinnissa käytännön ratkaisuja tarkastellaan suhteessa tosiin ja vallitsevaan teoreettiseen
viitekehykseen. Tarkoituksena on löytää erilaisia mikro- ja makrotason selitysmalleja ja niiden
yhteyksiä sosiaaliseen todellisuuteen.
9
Carr ym. (2008) käyttävät käsitettä valtaannuttava kehittäminen ja arviointi kun he painottavat
toimijoiden osallistamista. Valtaannuttavan kehittämisen ja arvioinnin tunnuspiirteitä ovat
käytännöllisyys eli toimijoiden omien kysymyksenasettelujen huomioiminen, kytkeytyminen
strategiseen suunnitteluun ja kontekstin huomioiminen. Carr ym. (2008) mukaan on tavallista, että
toimintatapoja kehitetään ilman samanaikaista arviointiprosessia (myös Godin ym. 2007). Eri
osapuolten näkemysten kattavuus ja erilaisten menetelmien yhteiskäyttö toteutuu heikosti
(O’Dwyer ym. 2007). Syinä siihen miksi arviointia ei ole liitetty mukaan mainitaan
asiantuntijuuden ja ajan puute, usko interventioiden menestymiseen, kyvyttömyys tunnistaa
arvioinnin tarkoitusta ja hyötyjä ja pelko siitä, että huonot arviointitulokset vaarantavat
ohjelman/intervention jatkon ja hyödyntämisen sekä ulkopuolisen arvioinnin kustannukset
(O’Connor-Fleming ym. 2006). Terveyttä ja hyvinvointia edistävän toiminnan kontekstispesifyys
hankaloittaa myös arviointityöhön resurssointia. Taustalla on ajatus siitä, että menestynyttäkin
interventiota on vaikea saada onnistumaan uudessa kontekstissa (O’Dwyer ym. 2007.)
2.4 Hankkeen tähänastinen toteutus
”Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella
– kehittämishankkeiden metatason arviointi” -hankkeessa on valmisteltu toimintamallin
kehittämistä arvioimalla metropolialueen hankkeita: tutkija-arviointi hankedokumenttien perusteella
(1200 sivua, 22 hanketta), hanketoimijoiden itsearviointi tätä varten laaditulla mittarilla (16
hanketta) ja hanketoimijoiden ryhmähaastattelut. Tulokset raportoidaan tieteelliseen
aikakauslehteen toimitettavassa käsikirjoituksessa. Toimintamallin valmistelu pohjautuu myös
kolmeen systemaattiseen kansainväliseen katsaukseen, jotka raportoidaan artikkeleina. Hankkeessa
on järjestetty kutsuseminaari asiantuntijoille 11/12 ja tuloksista on raportoitu kansallisissa ja
kansainvälisissä konferensseissa ja kuntien työkokouksissa ja KatuMetron ohjausryhmässä.
Tarkempi kuvaus hankkeen julkaisuista ja tulosten esittelyistä Liitteessä 2.
2.5 Pilotoinnin toteutus ja arviointi
Syksyllä 2012 orientoidaan pilotointikohteeksi valikoituneiden hankkeiden vastuuhenkilöt ja
toimijat alustavan toimintamallin sisältöön ja sen kehittämisprosessiin. Alustava toimintamalli
10
arvioidaan ja täsmennys- ja täydennystarpeet nimetään. Jokainen pilotointihanke määrittää oman
prosessinsa mukaisesti hankkeessaan testattavat hyvät käytännöt ja uusien kehittämistarpeet ja
laativat niihin perustuvan työsuunnitelman ja tukitarpeensa alkutalveen 2013 mennessä.
Hankkeiden työn tueksi laaditaan suunnitelma opinnäytetöiden aloituksista. Työmuotoina ovat
seminaarit, työpajat ja Metropolian ammattikorkeakoulun tutkijoiden hankevierailut ja
asiantuntijatuki. Syksyn 2012 aikana kerätään toimintatutkimusta varten aineistoa
hankedokumenteista ja yhteisissä tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista ja niiden analyysi
käynnistetään loppuvuodesta 2012. Sovitaan hanketoimijoiden kanssa kehittämisprosessin
dokumentoinnista. Syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana saatetaan kv-kirjallisuudesta ja aiemmista
hankkeista tunnistetut hyvät käytännöt pilotointihankkeiden juurrutettaviksi. Hanketoimijoiden
kompetenssi ja hankkeiden hallinta ja laatu paranee yhteistyön seurauksena.
Vuonna 2013 tavoitteena on vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen
kehittämistä tukevien hyvien käytänteiden testaus ja uusien kehittely sekä kehittämisprosessien eri
vaiheiden saumattomuuden tukeminen. Vuoden 2013 lopulla alustava toimintamalli tarkennetaan ja
täydennetään ja sen käyttöönottoa ja juurrutusta tukevien työvälineiden valmistelu tieto- ja
viestintätekniikan sovellutuksin käynnistetään. Työmuotoina ovat seminaarit, työpajat ja
Metropolian ammattikorkeakoulun tutkijoiden hankevierailut ja asiantuntijatuki. Hyvien
käytäntöjen kehittelyn tueksi kutsutaan asiantuntijoita työpajoihin hyvin toteutuneista hankkeista.
Työpajoissa mahdollistetaan hanketoimijoiden vertaistuki toisilleen. Tutkimusaineisto koostuu
hankedokumenteista ja mallin kehittelyn prosessikuvauksista sekä yhteisissä tilaisuuksissa
käydyistä keskusteluista sekä hanketoimijoiden itsearvioinneista. Malli, kehittämisprosessi ja uudet
työvälineet parantavat terveys- ja hyvinvointipalvelujen laatua ja vaikuttavuutta.
Kehittämisprosessit tehostuvat, hanketoimijoiden kompetenssi lisääntyy ja kehittämistoiminnan
johtaminen systematisoituu.
Vuoden 2014 tavoitteena on toimintamallin dokumentointi, arviointi ja toimintamallin
käyttöönoton valmistelu hankkeiden toteutuksen ja johtamisen osalta. Tavoitteena on myös
toimintamallin käyttöönottoa ja juurrutusta tukevien koulutusmoduulien kehittäminen ja
pilotointihankkeiden vaikuttavuuden osoittamisen, tulosten levityksen ja juurrutuksen tuki.
Työmuotoina ovat Delphi-tekniikka, alueellisen asiantuntijaryhmän perustaminen, alueelliset ja
valtakunnalliset seminaarit (asiantuntijat ja poliittiset päättäjät) ja työpajat. Arviointiaineisto
koostuu hankedokumenteista, mallin kehittelyn prosessikuvauksista ja sen asiantuntija-arvioinnista
sekä yhteisissä tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista ja hanketoimijoiden itsearvioinneista ja
kohderyhmilleen suuntaamistaan vaikuttavuuden arvioinneista. Tulosten myötä terveys- ja
11
hyvinvointipalvelujen laatu ja vaikuttavuus paranevat, kehittämisprosessit tehostuvat ja poliittisen
päätöksenteon tueksi saadaan näyttöä. Tutkintoon johtava koulutus ja täydennyskoulutus vastaavat
kehittämistyön osaamisvaatimuksia.
Vuonna 2015 valmistuu toimintamallin viimeinen osa-alue: työelämän ja
korkeakoulun yhteistyömalli ja toimintamalli levitetään kansalliseen ja kansainväliseen käyttöön
alueellisin, valtakunnallisin ja kansainvälisin seminaarein ja konferenssein sekä tieteellisinä
julkaisuina ja asiantuntija-artikkeleina. Korkeakoulujen ja kaupunkien alueellinen yhteistyö
tehostuu terveys- ja hyvinvointierojen tunnistamisessa, näyttöön perustuvien innovaatioiden
kehittämisessä ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Kehittämistoiminnan synergiaetujen hyödyntäminen
yli toimiala- ja kuntarajojen tehostuu.
Taulukko 1. Toimintamallin arviointi toimintatutkimuksena.
Ajankohta Arviointikysymykset Osallistujat ja
aineistot
Arvioinnin tulokset
Syksy 2012,
alkutalvi 2013
Miten alustava toimintamalli
palvelee vaikuttavien ja
laadukkaiden terveys- ja
hyvinvointipalvelujen
tuottamista?
Millaisia täsmennyksiä ja
täydennyksiä toimintamalliin ja
pilotointihankkeiden toteutukseen
tarvitaan?
Miten toimintamallia pilotoidaan?
Millaisia hyviä käytäntöjä
kehitetään ja miten?
Pilotointikohteiksi
valittujen hankkeiden
toimijat,
Työpajojen
arviointikeskustelut,
hankedokumentit
Hanketoimijoiden kokemukset
kompetenssistaan, oman
pilotointihankkeen kehittämistarpeista ja
arviointi kansainvälisestä kirjallisuudesta
ja aiemmista hankkeista tunnistettujen
hyvien käytäntöjen siirtämisestä,
käyttöönotosta ja juurrutuksesta
Kehittämis- ja pilotointisuunnitelma
alustavasta toimintamallista neljässä eri
hankkeessa
Kuvaus hyvien käytäntöjen
kehittämisprosessista hanketoimijoita
osallistamalla
Vuosi 2013 Miten kansainvälisestä
kirjallisuudesta ja aiemmista
hankkeista tunnistetut hyvät
käytännöt soveltuvat käyttöön ja
millaisia juurrutustoimia ne
edellyttävät?
Pilotointikohteiksi
valittujen hankkeiden
toimijat,
Työpajojen
arviointikeskustelut,
hanketoimijoiden
Hanketoimijoiden kokemukset
kompetenssistaan, oman
pilotointihankkeen hallinnasta ja
johtamisesta ja arviointi kansainvälisestä
kirjallisuudesta ja aiemmista hankkeista
tunnistettujen hyvien käytäntöjen
12
Millaisilla hyvillä käytännöillä
toimintamallia on täydennetty ja
miten ne saadaan juurtumaan?
Miten toimintamallin eri
vaiheiden ja osien
saumattomuutta tuetaan?
itsearviointi,
hankedokumentit,
mallin kehittelyn
prosessikuvaukset
neljässä hankkeessa
käyttöönotosta ja juurrutuksesta
Pilotoinhankkeissa koottu arviointitieto
vaikuttavuudesta
Hanketoimijoiden kokemukset
kehitettyjen työvälineiden
käyttökelpoisuudesta
Vuosi 2014 Miten ymmärrettävänä,
sovellettavana,
tarkoituksenmukaisena,
siirrettävä, kattavana ja
vaikuttavana toimintamallia
pidetään?
Miten hyvin toimintamalli tukee
pilotointihankkeiden
vaikuttavuuden osoittamista,
tulosten levitystä ja juurrutusta?
Miten toimintamallin
käyttöönotto ja juurrutus
kaupunkien ja korkeakoulujen
yhteistyönä toteutetaan?
Pilotointikohteiksi
valittujen hankkeiden
toimijat, käyttööottoa
ja juurrutusta
valmisteleva työryhmä,
alueellisen ja
valtakunnallisen
arviointikierrokseen
osallistujat (Delphi-
tekniikka)
Työpajojen
arviointikeskustelut,
hanketoimijoiden
itsearviointi,
hankedokumentit,
mallin kehittelyn
prosessikuvaukset
neljässä hankkeessa
Asiantuntija-arviot toimintamallin
kattavuudesta, sovellettavuudesta ja
siirrettävyydestä (eri toimialoilla ja
valtakunnallisesti)
Hanketoimijoiden arviot mallin
käyttökelpoisuudesta
pilotointihankkeiden vaikuttavuuden
osoittamisessa, tulosten levityksessä ja
juurrutuksessa.
Asiantuntijoiden arviot tarjottavasta
koulutuksesta ja sen sisällöstä
Vuosi 2015 Millainen on pitkäjänteinen
yhteistyömalli korkeakoulujen ja
työelämän kanssa?
käyttöönottoa ja
juurrutusta
valmisteleva työryhmä,
Asiantuntija-arviot yhteistyökäytänteistä,
yhteisten kehittämishankkeiden
käynnistymisistä ja asiantuntijaresurssien
uudelleen kohdentamisesta
Toimintamallin käyttöön sitoutuneet
tahot
Esitysten ja julkaisujen määrä
13
2.6 Odotettavissa olevat tulokset ja hyödyt
Toimintamallin pilotointiin osallistuvat hanketoimijat neljän kunnan alueelta saavat lähes kolmen
vuoden ajan työpajoissa asiantuntija- ja vertaistukea oman hankeprosessinsa edistämiseen ja
arviointiin. Tämän voidaan odottaa lisäävän hanketoimijoiden osaamista, verkostoitumista ja
tukevan pilotointiin osallistuvien hankkeiden menestyksestä toteutusta. Pilotointihankkeet ja
toimintamallin kehittelyhanke lisäävät myös toistensa näkyvyyttä ja edistävät hyvien käytänteiden
levitystä. Pilotointihankkeisiin voidaan kytkeä ammattikorkeakouluyhteistyön kautta opinnäytetöitä
ja muita oppimistehtäviä, jotka puolestaan tukevat pilotointihankkeiden toteutusta. Samalla myös
vahvistetaan alalle valmistuvien osaamista terveyden edistämisessä.
Hanke tuottaa vaikuttavia ja laadukkaita palveluinnovaatioita tuottavan toimintamallin
prosesseineen ja rakenteineen ja sen käyttöä tukevat työvälineet sekä kaupunkien ja korkeakoulujen
yhteistyömallin. Malli on kansallinen ja eri toimialoille soveltuva. Hanke tuottaa myös terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisen menetelmien koulutusmoduuleja, tieteellisiä artikkeleita, opinnäytetöitä
ja esityksiä kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Hankkeessa saadaan toimintamallin
konkreettiset sovellusesimerkit pilotointihankkeiden edustamilla terveyden ja hyvinvoinnin teema-
alueilla. Yksityiskohtaisemmin toimintamallin käyttöönottoa ja juurrutusta koskevat tulokset ovat:
- Tieto- ja viestintätekniikan menetelmiä mallin ja sen kehittämiskokemusten jakamiseksi ja
kehittämisprosessin edistämiseksi terveyttä ja hyvinvointia edistävien hankkeiden hallintaan
ja laadun kehittämiseen. (esim. wiki-sivusto, sähköiset tsekkauslistat/manuaalit): ohjelma
mallin käyttöönottoon ja juurrutukseen, alueellinen tietopankki valmisteilla ja käynnissä
olevista hankkeista ja alueellinen tietopankki hyvistä käytänteistä
- Osaamiskuvaukset laadukkaiden ja vaikuttavien terveyden ja hyvinvoinnin
palveluinnovaatioiden kehittämistyölle ja koulutusmodulit tutkintoon johtavaan perus- ja
ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sekä täydennyskoulutukseen sosiaali- ja
terveysalalle
- Mallin ja kehittämisprosessin raportointi: vuosittain esitykset kansallisissa ja
kansainvälisissä konferensseissa (3-4), vuosittain asiantuntija (1-2) - ja tieteelliset (1-2)
artikkelit, vuosittain asiantuntijaluennot koulutuksissa ja työelämän kehittämistilaisuuksissa
ym. (6-8), alueellinen ja valtakunnallinen seminaari
- Toimenpidesuositukset korkeakoulu- ja kuntayhteistyölle sekä poliittiseen päätöksentekoon
terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.
14
3. Luotettavuus ja eettiset kysymykset
Aineistojen keräämisessä, aineistojen analysoinnissa ja tulosten esittämisessä luotettavuutta
vahvistetaan laadullisissa tutkimuksissa yleisesti käytettyjen kriteerien pohjalta. Näitä ovat
uskottavuus, siirrettävyys, riippuvuus, vahvistettavuus, totuusarvo, kiinteys ja neutraalisuus.
Lisäksi luotettavuutta vahvistetaan kuvauksen elävyyden, metodologisen sopivuuden, analyyttisen
täsmällisyyden ja teoreettisen loogisuuden perusteella. (Lincoln & Cuba 1985, Burns & Grove
2001, Springett 2010.)
Aineistojen analysoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, että käytettyjen arviointikriteerien
sisältö- ja käsite validiteetti on hyvä. Tällä varmistetaan, että ei saada sattumanvaraisia tuloksia.
Arviointikriteerit perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ohjelmien arviointia
käsittelevään systemoituun kirjallisuuskatsaukseen ja ne on kehitetty kolmen tutkijan ryhmässä,
jossa on vahva terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen substanssi- ja menetelmäosaaminen. Tulosten
luotettavuuden arvioinnissa ja aineiston keräämisessä huomioidaan aineiston edustavuus
kaupunkien ja AMK:jen kehittämistoiminnassa.
Tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa noudatetaan yleisiä terveydenhuollon eettisen
neuvottelukunnan (ETENE) tutkimuseettisiä ohjeita ja noudatetaan hyvän tieteellisen toiminnan
periaatteita. Tutkimusluvat haetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungeilta sekä
Metropolia ammattikorkeakoulusta. Tutkimukseen osallistuvilta pyydetään tietoinen suostumus.
Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Kerätyt aineistot säilytetään asianmukaisesti.
Tutkimusten tulokset esitetään siten, että yksittäiset hankkeet eivät tule niissä esille. Tuloksista
tiedotetaan säännöllisesti kaikille tutkimukseen osallistuneille.
Tutkimuksessa keskeisiä eettisiä kysymyksiä ovat tutkijoiden ja tutkimuksessa mukana
olevien hankkeiden hanketoimijoiden osallistaminen ja yhteistyö ja tutkimusprosessin ennakointi.
Hankkeen myöhemmissä vaiheissa korostuvat muutosvastarinnan huomiointi,
kehittämismotivaation ylläpitäminen ja kehittämistyön "omistajuus" (Khanlou & Peter 2005).
Tutkijoilta odotetaan valmiuksia yhteistyön luomiseen ja kyvykkyyttä sen ylläpitämiseen.
Palveluinnovaatioita kehittävän hankkeen mallintaminen syntyy hanketoimijoiden yhteistyön
tuloksena. Heidän osallisuutensa toiminnan kehittämiseen tulee kuvata tarkasti tuloksia
raportoitaessa.
15
Tutkimukseen osallistuvat ovat asiantuntijoita toiminnan kehittämisessä ja tutkijat
kehittämistyön dokumentoinnissa. Tutkimusprosessia ei voi ennakoida tarkasti etukäteen ja tämä on
otettava huomioon tutkittavien informoinnissa ja tietoisen suostumuksen pyytämisessä.
Muutosvastarintaa voidaan lieventää korostamalla kehittämistyön odotettavissa olevia hyötyjä ja jo
toimivia hyviä käytänteitä. Myös hankkeen kuluessa annetaan palautetta kehityksestä ja se
kytketään yhteistyöhön eikä kehittäjiin henkilökohtaisesti. Myös organisaatioiden johdon näkyvä
sitoutuminen hankkeeseen vähentää muutosvastarintaa. Avoimen ja myönteisen ilmapiirin ylläpito
on tärkeää kehittämismotivaation ylläpitämisessä. Tätä voidaan tukea monipuolisen viestinnän ja
yhteisten kehittämiskokousten avulla.
4. Hankkeen toimijat ja johto
Hanke toteutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden
kaupunkien yhteistyönä. Metropolia Ammattikorkeakoululla on hankkeen johto- ja
hallinnointivastuu. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii dosentti Elina Eriksson. Hankkeen
suunnittelua ja toteutusta ohjaavat rahoittavien organisaatioiden edustajat. Ryhmä on nimitetty
ohjausryhmäksi, ja sen jäsenet ovat:
Elina Eriksson, johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, ohjausryhmän pj. ja hankkeen johtaja
Arja Häggman-Laitila, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Anne Rahikka, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Anna-Maria Vilkuna, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Eeva Honkanummi, va. kehityspäällikkö, Espoo
Tuula Miettinen, erityisasiantuntija, Espoo
Timo Cantell, päällikkö, Helsinki
Sari Alm, tutkimuspäällikkö, Lahti
Leena Pääkkönen-Tarvainen, erityisasiantuntija, Vantaa
Projektiryhmä perustetaan pilotointihankkeiden projektipäälliköistä ja hankkeen tutkijoista ja
tutkimusassistentista syksyllä 2012 ja sen tehtävänä on huolehtia toimintamallin
pilotointisuunnitelman tarkentamisesta sekä toimintamallin yhteiskehittelyn ja arviointitiedon
keruun organisoinnista, opinnäytetöiden kytkemisestä hankkeeseen, hankkeen tiedottamisesta ja
rahoitusanomusten laadinnasta yhteisesti sovittujen toimitapojen mukaisesti. Pilotointihankkeet
16
vastaavat itse oman terveyttä ja hyvinvointia edistävän hankkeessa toteutuksesta ja tuloksista
kunnassaan. Projektiryhmälle ja ohjausryhmälle järjestetään kaksi kertaa vuodessa yhteinen kokous.
Ohjausryhmä nimeää projektiryhmän vastuullisen vetäjän.
Hankkeessa työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkijat Arja Liinamo ja
Leena Rekola sekä tutkimusassistentti. Heidän lisäkseen hankkeeseen palkataan
projektisuunnittelija vuoden 2013 alusta alkaen. Hänestä tulee myös projektiryhmän jäsen. Tutkijat
toimivat hankkeiden mentoreina ja yhteistyötoimijoina ja keräävät samanaikaisesti tutkimustietoa
prosessista. He huolehtivat aineistojen analysoinnista ja vastaavat toimintamallin ja sen
kehittämistyön raportoinnista. Projektisuunnittelijan tehtävänä on seminaarien ja työpajojen sisällön
ja menetelmien suunnittelu ja organisointi ja toimintamallin käyttöönottoa tukevien työvälineiden ja
koulutusmodulien kehittely. Näiden lisäksi hänen tehtävänään on yhdessä tutkimusassistentin
kanssa avustaa arviointitiedon keruussa ja analysoinnissa, pitää yhteyttä pilotointihankkeisiin,
tiedottaa ja huolehtia hankehallinnoinnista. Vuosien 2012 ja 2013 aikana järjestetään mallia
kokeileville hankkeille työpajaseminaareja kahden kuukauden välein.
5. Resurssit ja rahoitus
Hankkeeseen anotaan KatuMetro –yhteistyöohjelmasta vuosille 2013-2014 tutkija- ja
tutkimusassistenttityöpanokseen ja tutkimuskuluihin oheisen taulukon 1 mukaisesti yhteensä
309 204 euroa. Terveyden edistämisen määrärahaa on anottu projektisuunnittelijan palkkaukseen,
pilotointihankkeissa työskentelevien työaikaan ja matkakuluihin siltä osin kuin se koskee
toimintamallin työstämistä, työpaja- ja seminaarikuluihin sekä niiden yhteydessä syntyviin
asiantuntijapalkkioihin ja tulosten levitykseen. Kustannuksitta hankkeeseen rekrytoidaan
ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opinnäytetöitä.
17
Taulukko 1. Kustannusarvio vuodelle 2013 ja 2014.
Kustannustyyppi Laskentaperuste Vuosi 2013/ € Vuosi 2014/ €
Henkilöstökustannukset:
Tutkijakoulutettu tutkija 18
kk/v
Tutkimusassistentti 6 kk/v
Ammattikorkeakoulun
yliopettajan (muun kuin
tekniikan alan)
keskimääräinen
vuosipalkka sivukuluineen
96 000 euroa, sivukulut
21,9 %
Ammattikorkeakoulun
tutkimusassistentin
keskimääräinen palkka
sivukuluineen 2936 eur/
kk, sivukulut 21,9 %
130 492 €
17 610 €
130 492 €
17 610 €
Muut kulut:
Matkakulut kotimaassa
(aineistonkeruu,
verkostoyhteistyö)
Asiantuntijaseminaari
Kansainväliset konferenssit
(IUHPE World Conference
on Health Promotion 8/2013)
Käännöstyö julkaisuihin
4 000 €
2500 €
7 000 €
3000 €
4 000 €
2500 €
7 000 €
3000 €
Yhteensä 154 602 154 602
18
6. Tiedotus
Tiedotus- ja julkaisusuunnitelma laaditaan projektiryhmässä ja käsitellään ohjausryhmässä. Siihen
sisällytetään ammatti- ja tieteellisiin julkaisuihin sekä kaupunkien lehtiin tarkoitetut käsikirjoitukset
ja konferenssiesiintymiset sekä toimintamallin raportointiin liittyvät teokset.
7. Tiivistelmä
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sisältää yhteiskuntapolitiikan, terveellisten ympäristöjen ja
yhteisöjen sekä palvelujärjestelmän ja ihmisten henkilökohtaisten taitojen kehittämisen.
Kansallisesti on yhtä aikaa käynnissä lukuisia samansisältöisiä ja -aikaisia terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisen kehittämishankkeita, joista ei ole saatavissa kokonaiskuvaa.
Kokonaiskuvan puutteen vuoksi kehittämistyön synergiaetua ei ole voitu tehokkaasti hyödyntää.
Hankkeiden seuranta ei ole ollut riittävän systemaattista ja tuloksista oppiminen on ollut
kehittymätöntä sekä paikallistasolla että valtion keskushallinnossa. Uusia kehittämishankkeita ei
välttämättä ole kiinnitetty jo käynnissä oleviin prosesseihin ja toimijakokonaisuuksiin.
Terveyden ja hyvinvoinnin palveluinnovaatioiden kehittämiseen tarvitaan sen eri vaiheiden
toteutusta systemaattisesti tukeva toimintamalli, joka sisältää prosessiin ja tuloksiin kohdentuvan
arvioinnin. Vastatakseen tähän tarpeeseen, Metropolia ja Laurea ammattikorkeakoulut sekä
Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungit käynnistivät vuonna 2010 hankkeen ”Terveyttä ja
hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella –
kehittämishankkeiden metatason arviointi”. Hanke on toteutunut osana ”Kaupunkitutkimus ja
metropolipolitiikka yhteistyöohjelmaa (KatuMetro)”. Hankkeessa tunnistettiin hankearviointien ja
systemaattisten katsausten avulla kehittämiskohteita ja hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät vaikuttavien
ja laadukkaiden innovaatioiden kehittämisprosesseihin ja rakenteisiin. Tulosten perusteella on
laadittu alustava toimintamalli, joka sisältää hyviä käytänteitä kehittämisprosessin ja
palveluinnovaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, kehittämisprosessin johtamiseen ja
organisaatio-, yhteisö- ja aluetason koordinointiin sekä kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyöhön
ja vaikuttavan innovaation implementointikelpoisuuden muokkaukseen.
19
Vuosien 2012-2015 jatkohankkeen tarkoituksena on aiemmassa hankevaiheessa luodun alustavan
toimintamallin täydentäminen, täsmentäminen, testaaminen ja arviointi. Hanke kohdentuu uusien
laadukkaiden ja vaikuttavien palveluinnovaatioiden kehittämisprosessien ja rakenteiden laadintaan
ja jo tunnistettujen hyvien käytäntöjen levitykseen ja testaukseen neljässä pilotointikohteessa (=
neljästä kunnasta nimetyt kehittämishankkeet). Pilotointihankkeiksi valittiin Vantaalta ”Koivukylä
Meidän Kylä” –projekti, Espoosta ”Päihteetön Koulu” –projektin, Helsingistä ”Lasten
Kotipalvelu”–kehittämishanke ja Lahdesta ”Kotiin kohdistuvien palveluiden toimittamisen uusi
aika” –hanke.
Pilotointikohteissa toteutuva kehittämisyhteistyö tuottaa metatason toimintamallin hyvine
käytäntöineen. Toimintamalli tukee laadukkaiden ja vaikuttavien terveyttä ja hyvinvointia
edistävien palveluinnovaatioiden kehittämistä ja sitä voidaan soveltaa kansallisesti ja erilaisilla
toimialoilla. Toimintamallin käyttöönotto tehostaa terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä
kunnissa eikä edellytä lisäresursseja pilotoinnin jälkeen. Hanke synnyttää sosiaalisia innovaatioita
metropolialueen kuntien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyölle. Korkeakoulujen ja kuntien
yhteistyö fokusoituu terveys- ja hyvinvointierojen alueelliseen tunnistamiseen ja ennakointiin,
tutkitun tiedon hyödyntämiseen innovaatioita kehitettäessä sekä innovaatioiden vaikuttavuuden
arvioimiseen. Kehittämistoiminnan synergiaetujen hyödyntäminen tehostuu yli kunta- ja
toimialarajojen.
Jatkohanke toteutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden
kaupunkien yhteistyönä. Metropolia Ammattikorkeakoululla on hankkeen johto- ja
hallinnointivastuu. Hankkeen suunnittelua ja toteutusta ohjaa hankkeen ohjausryhmä.
20
8. Kirjallisuus
Aalto-Kallio M & Mäkipää E. 2010. Käytäntöjä terveyden edistämiseksi. Katsaus terveyden
edistämisen rakenteiden kehittämistyöhön. Terveyden edistämisen keskus, julkaisu 2/2010.
Adler M, Berensson K, Carlsson P, Granath M, Urwitz V. 2001. Quality indicators for health
promotion programmes. Health Promotion International 16 (2), 187–195.
Af Ursin k., Pekkola E. & Tapaninen S. 2011. Konsultoivan otteen käyttö kehittävässä arvioinnissa.
Hallinnon Tutkimus 30 (4), 332-344.
Arnkil E, Eriksson E, Arnkil B. 2007. Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa.
Sektorikeskeisyydestä ja projektine kaaoksesta joustavaan verkostointiin. Raportteja 253. Sosiaali-
ja terveysalan kehittämiskeskus STAKES.
Baron-Epel O, Levin-Zamir D, Satran-Argaman C, Livny N & Amit N 2004. A participatory
process for developing quality assurance tools for health education programs. Patient Education and
Counseling 54, 213-219.
Bodstein R. 2007. The complexity of the discussion on effectiveness and evidence in health
promotion practices. IUHPE – Promotion & Education Supplement 1, 18-20.
Burns, N & Grove, SK. 2001. The practice of nursing research. Conduct, critique & utilization.
W.B Sanders Company, Philadelphia.
Carr S M, Lhussier M, Wilkinson J & Gleadhill S. 2008. Empowerment evaluation applied to
public health practice. Critical Public Health 18 (2), 161−174.
Cuba, E. & Lincoln, Y. 1989. Fourth generation evaluation. Newbury Park: Sage.
Connolly M, Jones C & Jones N. 2007. Managing collaboration across further and higher
education: a case in practice. Journal of Further ad Higher Education 31 (2), 159-169.
Dahler-Larsen P.2005. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt Menetelmä-käsikirja. Stakes
2005.
Godin G, Gagnon H, Alary M, Levy JJ & Otis J. 2007. The degree of planning: an indicator of the
potential success of health education programs. IUHPE – Promotion & Education 14 (3), 138−142.
21
Green LW & Kreuter MW. 1999. Health Promotion Planning. An Educational and Ecological
Approach. Mayfield Publishing Company. Third edition. California. USA
Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2011a. Työelämän ja korkeakoulun kumppanuus: systemaattinen
katsaus kirjallisuuteen. Työelämän tutkimus 9 (1), 52-64.
Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2011. Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus:
odotuksia ja kokemuksia hyödyistä. Hallinnon Tutkimus 4 (30), 263-278.
Häggman-Laitila A, Liinamo A & Rekola L. 2012. Järjestelmällinen katsaus terveyden edistämisen
arviointikriteereihin ja –malleihin. (käsikirjoitus, arvioitavana)
Hyvinvointi 2015- ohjelma. Sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:3.
Jackson N & Waters E 2005. Criteria for the systematic review of health promotion and public
health interventions. Health Promotion International 20 (4), 367- 374.
Kallio K. 2008. Tutkimusorganisaation oppiminen kehittävän vaikutusarvioinnin prosessissa.
Osallistujien, johdon ja menetelmän kehittäjän käsityksiä prosessin aikaansaamasta oppimisesta.
VTT, julkaisuja 681. Espoo.
Kansanterveyslaki (928/2005)
Khanlou N, Peter E. 2005. Participatory action research: considerations for ethical review. Social
Science & Medicine 60, 2333-2340.
Kiiskinen U, Vehko T, Matikainen K, Natunen S & Aromaa a. 2008. terveyden edistämisen
mahdollisuudet. Vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja
2008:1.
Kokko S 2008. Vuonna 2007 Terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettujen hankkeiden
arviointiraportti.
Kokko S 2006. Vuonna 2005 Terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettujen hankkeiden
arviointiraportti.
Laki kunta- ja palvelurakenne uudistuksesta 169/2007.
22
Liinamo A, Häggman-Laitila A & Rekola L 2012. Terveyden edistämiseen vaikuttavat tekijät ja
vaikuttavuus. Systemaattinen katsaus. (käsikirjoitus)
Lincolin, Y & Cuba, E. 1985. Naturalistic inquire. Beverly Hilss. Sage Publications.
Lyytinen A, Marttila L & Kutonen M. 2008. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan haasteita ja
mahdollisuuksia monialaisissa ammattikorkeakouluissa. Tampereen yliopisto. Tieteen, teknologian
ja innovaatiotutkimuksen yksikkö. Työraportteja 2/2008.
Merzel C & D'Afflitti J. 2003. Reconsidering community-based health promotion: promise,
performance, and potential. American Journal of Public Health 93 (4), 557−574.
Nutbeam, D. 1998. Evaluating health promotion- progress, problems and solutions. Health
Promotion International 13 (1), 27-44.
Nutbeam, D. 2000a. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health
education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion International 15
(3), 259-267.
Nutbeam D. 2000b. Health promotion effectiveness – the question to be answered. Teoksessa The
evidence in Health Promotion Effectiveness. Shaping public health in a new Europe. A report for
European Comission by the International Union for health Promotion and Education. Part two.
Paris: Jouve Composition & Impression, 1–11.
Nyholm, I. & Airaksinen, J. 2011. Kuntahallinnon uudistaminen arvioinnin kohteena. Hallinnon
Tutkimus 30 (4), 297-312.
Oakley A. 2001. Evaluating health promotion: methodological diversity. Teoksessa S Oliver & G.
Peersman (toim.) Using research for effective health promotion. Philadelphia: Open University
press, 16–31.
O’Dwyer l A, Baum F, Kavanagh A & MacDougall C. 2007. Do area-based interventions to reduce
helath inequalities work? A systematic review of evidence. Critical Public Health 17 84), 317-335.
O'Connor-Fleming ML, Parker E, Higgins H & Gould T. 2006. A Framework for Evaluating Health
Promotion Programs. Health Promotion Journal of Australia 17 (1), 61−66.
Ottawa Charter for Health Promotion. 1986. WHO, Geneva.
23
Parviainen H, Hakulinen H, Koskinen-Ollonqvist P, Forsman O, Huhta H Ruohonen A. 2010.
Terveyden edistämisen barometri. Ajankohtaiskatsaus järjestöjen ja kuntien terveyden
edistämiseen. Terveyden edistämisen keskus, julkaisu 3/2010
Perttilä K, Hakamäki P, Hujanen T, Ståhl T. 2009. Terveyden edistämisen taloudellinen arviointi
kunnissa. TEVA- hankkeen väliraportti terveyden edistämisen taloudellisesta arvioinnista.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
Raphael, D. 2000. The question of evidence in health promotion. Health Promotion International 15
(4), 355-367.
Reedy AM, Luna RG, Olivas GS & Sujeer A. 2005. Local Public Health Performance
Measurement: implementation strategies and lessons learned from aligning program evaluation
indicators with the 10 essential Public Health Services. Journal of Public Health Management and
Practice 11 (4), 317−325.
Reeve J & Peerbhoy D 2007. Evaluating the evaluation: Understanding the utility and limitations of
evaluations as a tool for organizational learning. Health Eduaction Journal 66 (2), 120-131.
Rekola L, Liinamo A, Häggman-Laitila A & Eriksson E. 2012. Terveyttä edistävien hankkeiden
metatason arviointi. (käsikirjoitus)
Rimpelä M, Saaristo V, Wiss K, Ståhl T (toim.). Terveyden edistäminen terveyskeskuksissa.
Raportti 19/2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopostopaino, Helsinki. 2009.
Rootman, I., Goodstadt, M., Hyndman, B., McQueen, D., Potvin, L., Springett, J., Ziglio, E. 2001
Evaluation in health promotion. Principles and perspectives. WHO Regional Publications, European
Series 92.
Rychetnik L, Frommer M, Hawe P & Shiell A 2002. Criteria for evaluating evidence on public
health interventions. Journal of Epidemial Community Health 56, 119-127.
Saari J. 2010. Tulevaisuuden voittajat – Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa. Eduskunnan
tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2010.
Sogoric S, Middleton J, Lang S, Ivankovic D & Kern J. 2005. A naturalistic inquiry on the impact
of interventions aiming to improve health and the quality of life in the community. Social Science
& Medicine 60 (1), 153−164.
24
Soininen T. 2011. Käytännön hankkeista meta-arviointiin. Hallinnon Tutkimus 30 (4), 345-361.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2008. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma
(Kaste) 2008-2011.
Springett J. 2001. Appropriate approaches to the evaluation of health promotion. Critical Public
Health 11 (2), 139-151.
Ståhl T, Wismar M, Ollila E, Lahtinen E, Leppo K (toim.) 2006. Health in All Policies. Prospects
and potentials. Ministry of Social Affairs and Health, Filnad. 2006
Tannahill A. 2008. Beyond evidence – to ethics: a decision-making framework for health
promotion, public health and health improvement. 2008. Health Promotion International 23 (4),
380–390.
Tones K, Green J. 2004. Health promotion. Planning and Strategies. New Delhi: Sage Publicatons.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen politiikkaohjelma 2007. Valtioneuvoston kanslia 2007 .
Terveys 2015- kansanterveysohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös. Sosiaali- ja
terveysministeriö. Julkaisuja 2001:4.
Whipple E E, Solomon-Jozwiak S, Williams-Hecksel C, Abrams L A & Bates L (2006) Preparing
Social Workers for Child Welfare Practice: An Innovative University-Agency Learning
Collaborative. Social Work Education 25 (1), 92-107.
Whitelaw S, Martin C, Kerr A & Wimbush E 2006. An evaluation of the Health Promoting Health
Service Framework: the implementation of a settings based approach within the NHS in Scotland.
Health Promotion International Advance Access, 1-9.
Williamson G, Prosser S. 2002. Action research: politics, ethics and participation. Journal of
Advanced Nursing 40 (5), 587-593.
25
Liite 1 a
SOSIAALIVIRASTO
Lapsiperheiden palvelut
Kotipalvelu ja varhainen tuki 7.5.2012
Strategiset kärkihankkeet 2012
Hankkeen nimi: Lapsiperheiden kotipalvelun kehittäminen
Strateginen läpimurto: Asiakastarpeisiin vastaava, joustava, nopea ja oikea-aikainen
kotipalvelu helsinkiläisille lapsiperheille
Lapsiperheiden elämäntilanteista, palveluiden ja tuen tarpeista haetaan
uusi ymmärrys asiakasäänen avulla. Keskeiset kumppanit mukana
toimintamallien suunnittelussa ja kehittämisessä.
Käynnistetään sähköisen palvelun ja asiakasvuorovaikutuksen
kehittäminen.
Toteutus: Kehittämistyön pohjana on asiakasäänen kuuleminen ja
asiakasvuorovaikutus. Helmi-maaliskuussa 2012 toteutettiin
verkkohaastattelu. Tulokset julkistetaan 24.5.2012
Verkkohaastattelun tuloksia syvennetään tiettyjen tarpeellisten
asiakasryhmien kohdalta ryhmähaastattelulla ja edelleen työntekijöiden,
esimiesten ja päällikön haastatteluilla (Bikva-menetelmä, haastattelut
meneillään).
Haastattelujen tuloksia hyödyntäen kehitetään nykyistä lapsiperheiden
kotipalvelun palvelua. Uusia toimintatapoja innovoidaan ja yhteis-
26
kehitellään työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Pilotoitavia
työmalleja arvioidaan ja kehitetään edelleen asiakasosallisuutta
hyödyntäen.
Vastuullinen raportoija: Sonja Mattila
Kotipalvelun ja varhaisen tuen päällikkö
27
Liite 1 b
KOIVUKYLÄ MEIDÄN KYLÄ –projekti
Vantaan kaupunki
Vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala
1. Hankkeen tausta ja tavoitteet
Vantaan kaupungin strategiassa kriittisinä menestystekijöinä ovat työllisyyden vahvistaminen,
terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteisvastuun kehittäminen. Talousarvioon on varattu
100 000 euroa vuodelle 2012 ja 50 000 euroa vuodelle 2013 Koivukylässä toteutettavaan Koivukylä
- Meidän kylä -kehittämishankkeeseen.
Hankkeen tavoitteina on:
koota alueen hyvinvointitoimijat ja -toiminnot yhteen sekä kehittää yhteisen työn
toimintamalli
kehittää ja pilotoida syrjäytymisvaarassa oleville asukkaille uusia toimintamalleja ja
palveluja, jotka toteutuvat ammattilaisten ja/tai vapaaehtoisten yhteistyöllä.
kartoittaa Koivukylän alueen aikuisväestön kohderyhmästä työttömät ja etsiä keinoja heidän
voimaannuttamisekseen.
(alustava hankesuunnitelma 30.1.2012)
Hanke kokoaa yhteen Koivukylässä ja/tai koivukyläläisten kanssa hyvinvointityötä tekevät toimijat
(kaupunki, seurakunta ja kolmas sektori) ja käynnissä olevat kehittämisprojektit. Hanke toimii
tiiviissä yhteistyössä alueen toimijoiden kuten aluetoimikunnan ja aluetiimin sekä alueen
asukkaiden kanssa työskentelevien järjestöjen kanssa. Se kutsuu yhteisen työn suunnitteluun ja
toteutukseen myös kohderyhmään kuuluvat Koivukylän asukkaat hankkeen alusta lähtien.
Hankkeen kärkitavoite on asukkaiden työllistyminen, yhteisöllisyyden, oman aktiivisuuden ja arjen
hallinnan lisääminen. Toiminta kohdennetaan syrjäytymisvaarassa oleviin koivukyläläisiin ja
toimintaan valitaan Koivukylän alueella asuvia kuntouttavan työtoiminnan ehdot täyttäviä
henkilöitä. Tavoitteena on löytää uudenlaisia työllistymispolkuja kuntouttavaan työtoimintaan sekä
työtoimintaan osallistuvien omien voimavarojen löytyminen.
28
Yhteistyön tavoite on vahvistaa asiakasosallisuutta palvelujen kehittämisessä. Toiminta on kahden
suuntaista: Palveluja kehitetään asiakkailta saadun tiedon perusteella - kokemusasiantuntijoina
heillä on paljon arvokasta tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten, että palvelut tuottaisivat toivuttua
tulosta. Tämän lisäksi toiminnalla vahvistetaan asiakkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan
arkeensa eli osallistua käyttämiensä palvelujen kehittämiseen, mikä edistää heidän hyvinvointiaan
ja yhteisöllisyyden tunnettaan.
Verkostotyöllä haetaan kaupungin toimialojen yhteisen työn malleja, erityisesti alueellisen
toiminnan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uusia yhteistyömalleja. Tämän lisäksi kehitetään
alueellista verkostomaista työtä kaupungin, seurakunnan, kolmannen sektorin ja kuntalaisten
kesken. Tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja, jotka tuottavat aikaisempaa vaikuttavampia
palveluja. Hankkeen tavoitteena on myös mallintaa nämä toimintamallit ja palvelut, jotta hyväksi
todettua toimintaa voidaan jatkossa hyödyntää muillakin alueille Vantaalla.
Hanke toimii Vantaan hyvinvointityöryhmän alla, joka toimii hankkeen ohjausryhmänä. Tämän
lisäksi sille nimetään oma projektiryhmä. Toiminnan arvioinnin tueksi hankkeelle määritellään
mittarit osana arviointiprosessia.
29
Liite 1 c
Lahden kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimiala/Vanhusten avopalvelut ja kuntoutus/Vanhusten
avopalvelut/Kotihoito
Kotiin kohdistuvien palveluiden toimittamisen uusi aika
Kesto: 1.1.2012-30.6.2014
Rahoitus: Tekes-hanke. Tekesin osuus noin puolet. Kaupungin sisäistä kehitysrahaa 2012.
Tavoitteet
Lisätä kotihoidon asiakaskeskeisyyttä
Parantaa työntekijöiden työhyvinvointia
Kehittää tuottavuutta
Osa-alueet
1) Optimaalinen kotihoidon käynti osaamisprofiilien, asiakastarpeen ja reittisuunnittelun
kokonaisuutena.
2) Työvuorosuunnitteluohjelmiston käytettävyyden kehittäminen.
3) Raportoinnin ja tilastoinnin kehittäminen.
4) Kotihoidon lääkäritoiminnan koordinoinnin suunnittelu vastaamaan asiakastarvetta.
Perustelu
Sosiaali- ja terveystoimialan palveluiden asiakkaiden määrä kasvaa tulevaisuudessa väestön
ikääntymisen myötä. Lainsäädännön uudistukset lisäävät asiakkaiden valinnanvapautta ja
vaatimuksia syvällisemmästä asiakasymmärryksestä palveluiden muodon, sisällön ja
jakelukanavien suhteen. Lahden kaupunki ei kykene nykyisellä palvelurakenteella vastaamaan
30
ikääntyneiden tuleviin palvelutarpeisiin. On löydettävä uusia tapoja tuottaa ikäihmisten kotona
asumista turvaavia palveluita.
Kotihoito turvaa asiakkaan asumisen kotona. Kotona asumisen tukeminen ja laitoshoidon
vähentäminen on poliittisella agendalla korkealla. Asiakkaan kotona tapahtuva työ asettaa haasteen
palvelun järjestämiselle. Resurssit täytyy saada paremmin käyttöön. Hoitajien työajasta
asiakastyöhön käytetty osuus oli 50,5 % vuonna 2010. Tavoite on 70 %. Työaikaseuranta vuonna
2010 näytti työajasta 14 % kuluvan matkoihin. Tavoite on 10 %.
Kehitystoiminnan kuvaus
Tekes-hanke on FastROI Oy:n kanssa toteutettava yhteistyöllinen kehityshanke. Lahden sosiaali- ja
terveystoimen kehityshankkeen tavoitteena on tehostaa kotihoidon työn suunnittelua, seurantaa ja
ohjausta. Tämä toteutetaan luomalla kotihoitotyön optimointijärjestelmä, joka lisää työntekijöiden
hyvinvointia allokoimalla enemmän aikaa hoitotyöhön ja mahdollistaa joustavan
työvuorosuunnittelun. Uusi järjestelmä yhdistää paikkatiedon hallinnan asiakkaiden tarpeisiin ja
henkilöstön osaamiseen pohjautuvaan työvuorosuunnitteluun, mikä lisää asiakaskohtaista
muotoilua.
Lahden kotihoito on valtakunnallisesti katsottuna teknologian hyödyntämisessä edelläkävijä.
Lahdessa on otettu käyttöön 1) toiminnanohjausjärjestelmä, joka välittää hoitajalle mobiilisti
tarvittavat asiakaskäyntitiedot ja 2) sähköinen ovenavaus, joka on luonut avaimettoman ympäristön.
Järjestelmät ovat yhdessä luoneet joustavan on-line työnsuunnittelun ja hoitajat voivat keskittyä
hoitotyöhön asiakkaan luona. Toiminnanohjausjärjestelmän ja potilastietojärjestelmän rajapintoja
on luotu ja kehitetään edelleen. Laadukas potilaan kunnon seuranta voidaan toteuttaa asiakkaan
kotona.
Tuottavuus on parantunut: käynnit ovat lisääntyneet 65 % henkilöresurssin pysyessä ennallaan.
Tämä perustuu hoitajan työajan hoitotyöhön käytetyn osuuden kasvuun. Käyntihinta on pudonnut
24 % ja logistiikkaa kehittämällä sitä voidaan edelleen pudottaa. Järjestelmät otettiin käyttöön,
koska 1) työ jakautui epätasaisesti, 2) käyntimäärä lisääntyy, 3) havaittiin tilannetietoisuuden
kasvattamistarve 4) asiakastyön suhteellisen osuuden kasvattaminen oli tarpeen. Suhteellinen
asiakastyö (2009 47 %, 2010 51 % => 4/2012 60 %).
31
Yhteistyötahot
FastROI Oy. Lahti ja FastROI kehittävät toiminnanohjausjärjestelmää ja
työvuorosuunnitteluohjelmaa yhteistyössä. FastROI:lla rinnakkainen Tekes-hanke.
VTT Oulu. VTT kehittää optimointialgoritmin. Kehitystiedot ja data tulevat Lahdesta. Rahoitus
tulee FastROI:n hankkeesta.
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahti School of Innovation. LUT:n työpajat toteutetaan
touko-kesäkuussa 2012. Työpajoissa. LUT:n simulointiosaamista käytetään palvelu- ja
liikkumisratkaisuiden mallintamiseen. Yhteistyösopimukseen kuuluu 2012 valmistuva diplomityö,
jossa simuloinnilla mallinnetaan kotiin kohdistuvien palveluiden toimittamista. Simuloinnilla
voidaan mallintaa asiakaslaadun ja henkilöstöresurssien kohtaamista ajantasaisella asiakas ja
hoitajatiedolla.
Kohderyhmät
Hanke rajoittuu Lahden kaupungin kotihoitoon. Tärkeimmät kohderyhmät ovat kotihoidon
asiakkaat ja työntekijät. Kunnallisen palvelun asiakaslähtöisyyden ja tuottavuuden parantamisella
on laajaa vaikutusta.
Hankkeen leviämismahdollisuudet
Hankkeen teknisillä ja systeemisillä innovaatioilla on leviämismahdollisuus. Yhteistyö esimerkiksi
Pätevä-hankkeen kanssa mahdollistaa teknologiaan liittyvien hyvien käytäntöjen leviämistä. Jo
käytössä olevien teknisten ratkaisuiden toiminnanohjausjärjestelmän ja mobiililaitteella käytettävien
sähkölukkojen käyttö on mahdollista muualla. Tuleva joustava työvuorosuunnitteluohjelma voi
hyväksi todettuna levitä vastaaviin haasteellisiin työnohjausympäristöihin.
Yhteystiedot:
Eero Häyrinen
32
Projektipäällikkö
Lahden kaupunki
Aleksanterinkatu 24 B
15140 Lahti
Puh. 044 7161683
eero.hayrinen@lahti.fi
33
Liite 1 d
Merja Nordling, erityissuunnittelija
Päihteetön koulu -projekti, kesto 1.1.2012 - 31.12.2013
Päihteetön koulu -projektin kuluista vastaa pääasiassa Kanta-Espoon Rotaryklubi, mutta opettajien
sijaiskustannuksista mm. vierailu- tai työpajapäivinä vastaa Espoon kaupungin sivistystoimi.
Projektipäällikkö tekee Päihteetön koulu -projektin töitä osana omaa työnkuvaansa.
Projektin tavoite ja tarkoitus
Päihteetön koulu -projektin tavoitteena on luoda päihdekasvatusmalli ensisijaisesti alakoululle, mutta myös
laajemmin Kauklahden alueelle yhteistyössä varhaiskasvatuksen, asukaspuiston, yläkoulun sekä kaupungin
nuorisotoimen kanssa. Tarkoituksena on kutsua yhteistyöhön mukaan myös Koti- ja koulu yhdistys sekä
seurakunnan lapsi- ja nuorisotyö. Tavoitteena on yhdessä koulun henkilöstön, lasten, lasten vanhempien,
paikallisen työryhmän sekä Päihteetön koulu -ohjausryhmän kanssa laatia koululle sopiva vuosikello
ehkäisevän päihdetyön teemoihin liittyen sekä kullekin vuosiluokalle suunnitelma ehkäisevän päihdetyön
toteuttamiseksi. Päihteetön koulu -projektissa tavoitteena on löytää synergiaetua koululla toteutettavista
erilaisista toimintamalleista. Ensisijaisesti tarkastellaan Päihteetön koulu -projektin nivomisen
mahdollisuuksia yhteen ART Es, Espoon Aggression Replacement Treatment -toimintamallin kanssa.
Lisäksi käytössä ollutta Kiva koulu -menetelmää tullaan myös hyödyntämään Päihteetön koulu - projektin
toiminnassa.
Päihteetön koulu -projektissa tavoitteena on saada kehittämistyöhön mukaan koulun oppilaat (oppilaskunta)
sekä lasten vanhemmat (Koti ja koulu -yhdistys). Osallisuutta lisäämällä kaikkien osapuolien on helpompi
löytää yhtenäisiä käsityksiä sekä mielekkyyttä tehtävästä työstä. Projektin tavoitteena on löytää koulun ja
yhteistyökumppaneiden arkeen sopiva toimintatapa, joka mielekkäällä tavalla huomioi lasten ja vanhempien
tarpeet sekä kehittämistyössä, toteuttamisessa että arvioinnissa.
Projektin on tarkoitus toimia osaltaan myös kehittämispilottina kouluilla ja lähiverkostoissa tehtävän
ehkäisevän päihdetyön osalta Espoossa. Keväällä ja alkusyksyllä 2012 työryhmässä kootaan vuosikello, jota
toteutetaan lukuvuoden 2012 - 2013 aikana Kauklahden alueella. Kesällä 2013 on tavoitteena koota
materiaalipaketti vuosikellon toteuttamisen tueksi ja syksyllä 2013 järjestetään koulutuksia muiden asiasta
kiinnostuneiden koulujen ja yhteistyökumppaneiden edustajille alueellisen ehkäisevän päihdetyön
toteuttamisesta.
34
Perustelut projektin tarpeellisuudesta
Päihteettömyyden edistämisen tarve on todettu Espoossa tärkeäksi ja akuutiksi muun muassa
kouluterveyskyselyssä (2010) saatujen vastausten perusteella. Kyselyn mukaan nuorten asenteet päihteiden
käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivampaan suuntaan 2000-luvun puolivälistä alkaen ja asenteet
huumekokeilujen suhteen ovat lieventyneet. Myös päivittäinen tupakointi on lisääntynyt.
Ehkäisevä päihdetyö on vahvasti esillä monissa muissakin toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa ja
toimintasuunnitelmissa. Valtakunnan tasolla päihteet ja mielenterveys on nostettu omaksi tavoitekohdakseen
mm. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa (2012-2015). Luvussa 8.5 on kirjattu sekä valtion
tason toimia että suuntaviivoja alueelliselle ja paikalliselle toiminnalle. Jälkimmäisessä kohdassa esiin on
nostettu tavoitteina mm. mielenterveys- ja päihdepalvelujen riittävyys, saavutettavuus, sekä erityisesti
matalan kynnyksen palvelut. Toisena painopisteenä päihdetyöhön liittyen nousee esiin lasten tehostettu tuki
tilanteissa silloin kun lapsen vanhemmat käyttävät liikaa päihteitä.
Espoon strategiassa (2010-2013) ehkäisevä päihdetyö sisältyy valtuustokauden tavoitteeseen (3.1), jossa
mainitaan ennaltaehkäisevien, terveys- ja hyvinvointieroja kaventavien (…) palvelujen kokonaisuus. Lasten,
nuorten ja ikäihmisten hyvinvoinnin parantaminen on myös mainittu strategiassa erikseen (4.3).
Espoossa toimiva Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtoryhmä on nimennyt päihdehaittojen
vähentämisen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn osaksi keskeisimmistä tavoitteistaan vuonna 2012.
Vuonna 2011 Espooseen laadittiin suunnitelma: ”Päihteiden käytön ennaltaehkäiseminen ja varhainen
puuttuminen lasten ja nuorten palveluissa.” Tämä suunnitelma kannustaa yhtenäisten toimintakäytänteiden
luomiseen niin ennaltaehkäisevässä päihdetyössä kuin varhaisessa puuttumisessakin.
Markku Soikkeli (2011, 23-24) määrittelee koulussa tehtävän ehkäisevän päihdetyön seuraavasti:
Koulun ehkäisevä päihdetyö koostuu muun muassa:
• terveen kasvun ja kehityksen tukemisesta
• terveen ja turvallisen oppimisympäristön edistämisestä
• päihdeopetuksesta ja -kasvatuksesta: koulun päihteiden ehkäisyä koskevasta
opetussuunnitelmasta ja päihdepelisäännöistä
• hyvästä yhteistyöstä kotien kanssa
• opetuksen tuesta, joka auttaa pysymään koulussa ja pärjäämään siellä
• oppilashuollon moniammatillisesta yhteistyöstä, kouluterveydenhuollon tuesta ja
terveystarkastuksista
• suunnitellusta ja opetellusta oikeanlaisesta ja oikea-aikaisesta puuttumisesta päihteiden käyttöön
• yhteistyöstä päihdepalvelujen kanssa sekä
• yhteistyöstä muiden paikalliseen ehkäisevän päihdetyön verkostoon kuuluvien
35
ammatti- ja kansalaistoimijoiden kanssa
• vapaa-ajan toiminnasta.
.
Soikkelin näkemyksen mukaan terveen kasvun ja kehityksen tukemisen sekä muiden lasta suojaavien
tekijöiden lisäksi tarvitaan siis myös selkeää päihdevalistusta ja -viestintää, sovittuja käytänteitä, yhteistyötä
oppilaiden, vanhempien, oppilashuoltotyöryhmän sekä verkostokumppaneiden kanssa, säännöllisiä
terveystarkastuksia, riittävää tukea opetukseen sekä kiinnostavaa vapaa-ajantoimintaa.
Päihteetön koulu -projekti etsii näistä lähtökohdista käsin alakouluille, varhaiskasvatukseen ja yläkouluille
ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta, joka nivotaan Espoon Vanhemmuuden tukemisen teemavuosien
(2011-2012) toimintaan. Kehittämistyössä tullaan huomioimaan lasten kehitystason mukainen toiminta, sekä
vanhemmille suunnattu osa ehkäisevää päihdetyötä.
36
Liite 2
”Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella –
kehittämishankkeiden metatason arviointi”
Tieteellisiin aikakauslehtiin tarkoitetut julkaisut
Häggman-Laitila A, Liinamo A & Rekola L. Terveyden edistämisen arviointikriteerit ja –mallit. (toimitettu
arvioitavaksi)
Rekola L, Liinamo A, Kuntien edustajia, Eriksson E. & Häggman-Laitila A. Terveyttä edistävien
hankkeiden metatason arviointi. (käsikirjoitus)
Liinamo A, Häggman-Laitila A & Rekola L Terveyden edistämiseen vaikuttavat tekijät ja vaikuttavuus.
Systemaattinen katsaus. (käsikirjoitus)
Liinamo A, Rekola L & Häggman-Laitila A. Terveyden edistämisen laadun kehittäminen. Systemaattinen
katsaus. (käsikirjoitus)
Ammatilliset ja muut tiedottavat artikkelit
Eetvartti, Espoon kaupunkilehti
Konferenssiesiintymiset
Rekola L, Liinamo A, Häggman-Laitila A, Alm S, Honkanummi E, Tarvainen-Pääkkönen L & Eriksson E.
Terveyttä edistävien hankkeiden metatason arviointi. XII kansallinen hoitotieteellinen konferenssi, Oulu 27.-
28.9.2012. (suullinen esitys)
Rekola, L., Liinamo A., Pääkkönen-Tarvainen, L, Ahl, S., Miettinen, T., Honkanummi E. & Häggman-
Laitila A. 2012. Evaluation of Regional Development Projects Promoting Health and Wellbeing. 9 th
European IUHPE Health Promotion Conference, Tallinna 27.9-29.9.2012. (suullinen esitys)
Liinamo A., Häggman-Laitila A., Rekola L. Evaluation, effectiveness and quality of health promotion
programs. A Systematic review. 9 th European IUHPE Health Promotion Conference, Tallinna 27.9-
29.9.2012. (suullinen esitys)
37
Seminaarit ja työkokoukset
Vaikuttavuus ja verkostot kehittämistyössä, Palveluinnovaatiot terveys- ja hyvinvointierojen
kaventamisessa, asiantuntijaseminaari 23.11.2011, Espoo
KatuMetro –yhteistyöohjelman ohjausryhmä 12.3.2012
Vantaan tutkimusfoorumi 18.4.2012
Tutkijaseminaari Espoossa 17.10.2012
top related