1

Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat innovaatiot

metropolialueella -

kehittämishankkeiden metatason arviointi

Jatkohanke vuosille 2013-2014:

Vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen design

- toimintamallin pilotointi ja juurrutus

KatuMetron teema-alue 3:

Tutkimussuunnitelma

vuosille 2013-2015

Suunnitelman laatijat:

Arja Häggman-Laitila, TtT, dosentti

Arja Liinamo, TtT

Leena Rekola, FT

29.8.2012

2

SISÄLLYS

1. Tausta .................................................................................................................... 3

1.1 Hankkeen kansalliset perustelut ............................................................................ 3

1.2 Hanketoiminnan arviointi ja tulos metropolialueella ................................................. 4

2. Alustavan toimintamallin pilotointi .............................................................................. 5

2.1 Hankkeen tarkoitus ja visio lopputuloksesta ............................................................ 5

2.2 Pilotointiympäristöt ja osallistujat ......................................................................... 7

2.3 Hankkeen teoreettiset lähtökohdat ja metodologia .................................................... 7

2.4 Hankkeen tähänastinen toteutus ............................................................................ 9

2.5 Pilotoinnin toteutus ja arviointi ............................................................................. 9

2.6 Odotettavissa olevat tulokset ja hyödyt ................................................................. 13

3. Luotettavuus ja eettiset kysymykset ........................................................................... 14

4. Hankkeen toimijat ja johto ....................................................................................... 15

5. Resurssit ja rahoitus ................................................................................................ 16

6. Tiedotus ............................................................................................................... 18

7. Tiivistelmä ........................................................................................................... 18

8. Kirjallisuus ........................................................................................................... 20

3

1. Tausta

1.1 Hankkeen kansalliset perustelut

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sisältää yhteiskuntapolitiikan, terveellisten ympäristöjen ja

yhteisöjen sekä palvelujärjestelmän ja ihmisten henkilökohtaisten taitojen kehittämisen (Ottawa

Charter for Health Promotion, 1986). Se todetaan yleensä julkisen sektorin poikkihallinnolliseksi

tehtäväksi ja se kuuluu kaikille toimialoille. Myös yksityisen ja kolmannen sektorin rooli on siinä

vahvistunut. Toimintakenttä saattaa olla hyvin pirstaleinen ja toiminta osittain päällekkäistä.

Kansallisesti on yhtä aikaa käynnissä lukuisia samansisältöisiä ja -aikaisia terveyden ja

hyvinvoinnin edistämisen kehittämishankkeita, joista ei ole saatavissa kokonaiskuvaa.

Kokonaiskuvan puutteen vuoksi kehittämistyön synergiaetua ei ole voitu tehokkaasti hyödyntää.

(Parviainen ym. 2010, Aalto- Kallio ym. 2010.) Hankkeiden seuranta ei ole ollut riittävän

systemaattista ja tuloksista oppiminen on ollut kehittymätöntä sekä paikallistasolla että valtion

keskushallinnossa. Uusia kehittämishankkeita ei välttämättä ole kiinnitetty jo käynnissä oleviin

prosesseihin ja toimijakokonaisuuksiin. Hankkeista on ollut ylitarjontaa ja se on aiheuttanut hanke-

ja kehittämisväsymystä. (Arnkil ym. 2007.) Ammattikorkeakoulujen tehtäväksi on asetettu

lainsäädännössä työelämän kehittäminen TKI-toiminnalla. Kunnille vastaavanlaista

yhteistyövelvoitetta ei ole kirjattu selvästi. Korkeakoulujen rooli kaupunkiyhteistyössä on ollut

jäsentymätöntä ja myös niiden keskinäinen yhteistyö on ollut sattumanvaraista. Systemaattinen

yhteistyö tuottaa sekä ammattikorkeakouluille että työelämälle työkäytäntöihin, asiantuntijuuteen ja

mentorointiin liittyviä lisähyötyjä, jotka eivät mahdollistuisi ilman kumppanuutta (Häggman-Laitila

& Rekola 2011a ja b.)

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta ei ole

riittävästi näyttöä. Olemassaoleva näyttökin on laadultaan vaihtelevaa ja siten päätöksentekoa

heikosti tukevaa. Arvioinnissa on harvoin huomioitu samanaikaisesti useiden hallinnonalojen

toimintaa. Myös meta-analyysit hankkeiden toteutuksesta, jalkauttamisesta ja juurruttamisesta

puuttuvat. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman yli sadan terveyden edistämisen hankkeen

arviointi osoitti hankkeiden painottuneen yksilölähtöiseen primääri- ja sekundääripreventioon,

toimintaympäristölähtöisen ja promotiivisen kehittämisen ollessa huomattavasti vähäisempää.

Hankkeiden arviointiin oli kiinnitetty huomiota hyvin vaihtelevasti, mikä vaikeutti hankkeiden

tulosten osoittamista ja hyödyntämistä laajemmin. (Kokko 2006 ja 2008.)

4

Terveyden ja hyvinvoinnin palveluinnovaatioiden kehittämiseen tarvitaan sen eri vaiheiden

toteutusta systemaattisesti tukeva toimintamalli, joka sisältää prosessiin ja tuloksiin kohdentuvan

arvioinnin (Nutbeam 1998, 2000a ja b, Springett 2001, Dahler-Larsen 2005, Whitelaw ym. 2006,

Bodstein 2007). Arvioinnissa ollaan kiinnostuneita siitä, miten jokin interventio tuottaa ja millä

edellytyksillä jonkin prosessin kautta tuloksen. Prosessien ja tulosten suhde ei ole aina selkeän

lineaarinen. Moniulotteisia strategioita käyttävä ja yhdessä tekemiseen pohjautuva toiminta voi

johtaa myös myönteisiin ennakoimattomiin tuloksiin (vrt. myös Rychetnik ym. 2002). Kansalliset ja

kansainväliset oppaat ja arviointikäytännöt (mm. Green & Kreuter 1999, Nutbeam 2000a ja b, Adler

ym. 2001; Aalto-Kallio ym. 2009) eivät tue riittävästi terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä.

Kehittäjät tarvitsevat työnsä tueksi kehittämisprosessin eri vaiheita tukevia, empiirisesti testattuja,

hyviksi osoittautuneita käytänteitä. Kansallisesti ei ole käytössä kehittämistyötä ohjaavaa testattua

toimintamallia.

1.2 Hanketoiminnan arviointi ja tulos metropolialueella

Metropolia ja Laurea ammattikorkeakoulut sekä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungit

käynnistivät vuonna 2010 hankkeen ”Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat

palveluinnovaatiot metropolialueella – kehittämishankkeiden metatason arviointi”. Hanke on

toteutunut osana ”Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka yhteistyöohjelmaa (KatuMetro)”.

Yhteistyöohjelma on myös rahoittanut hanketta. Arviointiin saatiin tiettyjen valintakriteerien

perusteella kaupungeista 22 hanketta ja 16 niistä saatiin myös hanketoimijoiden itsearviointi.

Hankkeet oli toteutettu kuntien ja korkeakoulujen yhteistyönä. Niistä arvioitiin kehittämistyön

tarpeen tunnistamista ja näyttöön perustuvuutta, intervention sisältöä, kohdentumista,

innovatiivisuutta ja toteutusta sekä interventioiden tuloksia ja vaikuttavuutta. Lisäksi arvioitiin

kehittämisprosessin toteutusta ja tulosten levitystä ja juurrutusta. (Rekola ym. 2012).

Hankearviointien lisäksi on haettu systemaattisesti tutkimustietoa hyvistä käytänteistä kolmesta

kansainvälisestä tietokannasta (Häggman-Laitila ym. 2012; Liinamo ym. 2012).

Metropolialueen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen hankearvioinnit osoittivat, että

muutamista hyvin suunnitelluista ja arvioiduista hankkeista voidaan nostaa käytänteitä

hyödynnettäväksi Metropolialueella ja kansallisesti. Suurimmassa osassa hankkeita sekä

hanketoimijat että tutkijat tunnistivat useita kehittämiskohteita. Näitä olivat esimerkiksi tutkimus- ja

teoriatiedon hyödyntäminen, interventioiden tavoiteasettelu ja räätälöinti kohderyhmän tarpeisiin,

5

kohderyhmän osallistaminen, arviointisuunnitelmien laadinta, arvioinnin toteutus ja terveys- ja

hyvinvointivaikutusten osoittaminen. Hankkeiden tulosten juurrutuksen valmistelu ja

Metropolialueen kattava levitys ja hyödyntäminen oli vähäistä ja tulosten huomiointi poliittisessa

päätöksenteossa oli niukkaa. Varsinkin hankeprosessien eri vaiheiden keskinäiset yhteydet olivat

heikosti tunnistettuja. Vastaavanlaisia havaintoja on myös tehty kansainvälisissä hankearvioinneissa

(Merzel & D’Afflitti 2003; Reedy ym. 2005; Sogoric ym. 2005; Godin ym. 2007; O’Dwyer 2007).

Hankearviointien ja systemaattisten katsausten avulla on tunnistettu kehittämiskohteita ja hyviä

käytäntöjä, jotka liittyvät vaikuttavien ja laadukkaiden innovaatioiden kehittämisprosesseihin ja

rakenteisiin. Tulosten perusteella on laadittu alustava toimintamalli, joka sisältää hyviä käytänteitä

kehittämisprosessin ja palveluinnovaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin,

kehittämisprosessin johtamiseen ja organisaatio-, yhteisö- ja aluetason koordinointiin sekä

kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyöhön ja vaikuttavan innovaation implementointikelpoisuuden

muokkaukseen. Tämä hanke kohdentuu kehittämiskohteiden suuntaamana uusien laadukkaiden ja

vaikuttavien palveluinnovaatioiden kehittämisprosessien ja rakenteiden laadintaan ja jo

tunnistettujen hyvien käytäntöjen levitykseen ja testaukseen neljässä pilotointikohteessa. Hanke

toteutuu neljän kaupungin alueella toimintatutkimuksellisesti korkeakouluyhteistyötä hyödyntäen.

2. Alustavan toimintamallin pilotointi

2.1 Hankkeen tarkoitus ja visio lopputuloksesta

Hankkeen tarkoituksena on alustavan toimintamallin täydentäminen, täsmentäminen, testaaminen ja

arviointi. Arvioinnin kohteena ovat mallin ymmärrettävyys, sovellettavuus, tarkoituksenmukaisuus,

siirrettävyys, kattavuus, vaikuttavuus ja juurruttaminen. Pilotointikohteissa toteutuva

kehittämisyhteistyö tuottaa metatason toimintamallin hyvine käytäntöineen. Toimintamalli tukee

laadukkaiden ja vaikuttavien terveyttä ja hyvinvointia edistävien palveluinnovaatioiden kehittämistä

ja sitä voidaan soveltaa kansallisesti ja erilaisilla toimialoilla. Toimintamallin käyttöönotto tehostaa

terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä kunnissa eikä edellytä lisäresursseja pilotoinnin jälkeen.

Hanke synnyttää sosiaalisia innovaatioita metropolialueen kuntien ja ammattikorkeakoulujen

yhteistyölle. Korkeakoulujen ja kuntien yhteistyö fokusoituu terveys- ja hyvinvointierojen

6

alueelliseen tunnistamiseen ja ennakointiin, tutkitun tiedon hyödyntämiseen innovaatioita

kehitettäessä sekä innovaatioiden vaikuttavuuden arvioimiseen. Kehittämistoiminnan

synergiaetujen hyödyntäminen tehostuu yli kunta- ja toimialarajojen. Palveluinnovaatioilla

tarkoitetaan interventioita, uusia toimintamalleja tai Toimintamalliin kuuluu kolme tasoa: terveys ja

hyvinvointi-innovaation kehittämishankkeet, kehittämistyön johtaminen kunta- ja aluetasolla sekä

palvelujärjestelmä- ja korkeakouluyhteistyö. Jokaiselle tasolla laaditaan yksityiskohtainen

sisällöllinen kuvaus toiminnasta. Kuviossa 1 esitetään tasot ja osa-alueet, joihin toiminta

mallinnetaan hankkeen tulosten perusteella.

Kuvio 1. Laadukkaita ja vaikuttavia palveluinnovaatioita ohjaavan toimintamallin tasot ja osa-

alueet.

Palvelu- järjestelmät

Korkea- koulut

Yksilö ja

yhteisötaso

n

profilointi

Kohderyh-

män

määrit-

täminen

Kehittämis-

tarpeet ja

tavoitteet

Toteutus ja

interventiot

Vaikuttavuu

s ja

juurrutus

Johtaminen

7

2.2 Pilotointiympäristöt ja osallistujat

Pilotointihankkeet etsittiin hankkeeseen osallistuvista kaupungeista KatuMetro teema-alueen 3

ohjausryhmän jäsenten toteuttamalla ilmoittautumismenettelyllä. Ohjausryhmä valitsi uusien

käytänteiden ja alustavaan toimintamalliin sisältyvien hyvien käytäntöjen pilotointihankkeeksi

Vantaalta ”Koivukylä Meidän Kylä –projektin”, Espoosta ”Päihteetön Koulu –projektin”,

Helsingistä ”Lasten Kotipalvelun –kehittämishankkeen” ja Lahdesta ”Kotiin kohdistuvien

palveluiden toimittamisen uusi aika –hankkeen”. Pilotointihankkeet toteutetaan

perusterveydenhuollossa monialaisena yhteistyönä. Hankkeet kohdistuvat eri-ikäisiin

väestöryhmiin. Ne kohdentuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta keskeisiin

teemoihin ja tukevat kansallisten strategioiden toteutumista. Tarkempi esittely pilotointihankkeista

löytyy Liitteestä 1(a—d).

2.3 Hankkeen teoreettiset lähtökohdat ja metodologia

Toimintamallia täydennetään ja arvioidaan yhteistoiminnallisesti toimintatutkimuksen (Williamson

& Prosser 2002) ja neljännen sukupolven arviointitutkimuksen (Cuba & Lincoln 1989; Nyholm &

Airaksinen 2011) piirteitä soveltaen. Toimintamallin kehittely perustuu teoriaan oppivasta

organisaatiosta (Reeve & Peerbhoy 2007) ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen

toimintaperiaatteisiin. Keskeistä on toimijoiden osallistaminen ja fasilitointi, kumppanuus ja

valtaannuttaminen, monialainen ja ylisektoraalinen yhteistyö, kontekstuaalisuus, holistisuus ja tasa-

arvoisuus (Nutbeam 1998, 2000, Raphel 2000; Springett 2001, Tones & Green 2004; Whitelaw jne.

2006, Bodstein 2007, Reeve & Peerbhoy 2007, Tannahill 2008).

Toimintatutkimus luokitellaan tekniseen, käytännölliseen ja empansipatoriseen tutkimukseen.

Luokittelu perustuu kohderyhmän osallistumiseen, yhteistyöhön tutkijan kanssa ja toiminnan

luonteeseen. Teknisessä toimintatutkimuksessa ulkopuolinen tutkija asettaa tutkimuksen tavoitteet.

Käytännöllisessä tutkija toimii tiiviissä yhteistyössä tutkimukseen osallistuvien kanssa tutkimusta

suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Emansipatorinen tutkimus on valtaannuttava. Se perustuu

tutkimukseen osallistujien osallistamiseen ja kriittiseen reflektioon. Osallistujat tiedostavat omien

kokemustensa perusteella muutosta vaativat asiat ja osallistuvat muutoksen aikaansaantiin.

Osallistujille jaetaan vastuuta kehittämistyöstä ja tutkimuksen tuloksesta. Tämä tutkimus on

8

luoteeltaan emansipatorista ja siitä käytetään tässä nimitystä osallistava toimintatutkimus.

Osallistavaa toimintatutkimusta kuvaavia piirteitä ovat käytännönläheisyys, syklisyys, ja

tietoisuuden lisääminen ja syventäminen. Myös tutkimustiedon kontekstualisuus korostuu.

Toimintatutkimus yhdistää kokemuksellista ja teoreettista tietoa ja pyrkii käytäntöä kuvaavien

teorioiden tuottamiseen. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka on suoraan sovellettavissa ja

hyödynnettävissä toiminnan kehittämiseen. (vrt. Williamson & Prosser 2002; Whipple ym. 2006,

Connolly ym. 2007, af Ursin ym. 2011.)

Toimintatutkimus edellyttää osallistujiltaan kehittämishalua, sitoutuneisuutta ja joustavuutta.

Tutkimusprosessi on pitkäkestoinen ja sen eri vaiheet eivät ole ennakoitavissa. Tutkimuksen

toteutusvaiheet riippuvat edellisten vaiheiden toteutuksesta ja tuloksista. Myös tutkimuksen tulokset

tai niiden tuottamiseen vaaditut resurssit muotoutuvat prosessin kuluessa. Tämä edellyttää

luottamusta, epävarmuuden sietokykyä ja avointa työskentelyilmapiiriä. (vrt. Williamson & Prosser

2002, Whipple ym. 2006, Connolly ym. 2007, af Ursin ym. 2011.)

Neljännen sukupolven arviointitutkimus perustuu näkemykseen siitä, että tutkimustieto

rakentuu sosiaalisesti tutkimukseen osallistuvien ja tutkijoiden keskinäisessä prosessissa.

Lähtökohtana on ajatus, että etukäteen on mahdotonta määritellä mittarit, jotka huomioisivat

tulevien kehitysprosessien ja interventioiden tulkinnallisuuden. Tässä konstruktivismiin

perustuvassa realistisessa arvioinnissa korostetaan ulkoapäin asetettujen kriteerien täyttymisen

rinnalla tulkinnallisia tapausanalyyseja. Lähestymistapa korostaa yhteyksiä toiminnan kontekstin ja

valittujen toimintatapojen ja koettujen onnistumisten välillä. Tutkimuksessa huomioidaan

monitoimijuudesta johtuvat erilaiset näkökulmat, monialaisuus, jolloin huomioidaan eri alueet,

erilaiset toteutusajankohdat, volyymit sekä monitulkintaisuus, jolloin korostuvat erilaiset sisällöt ja

niiden painotukset. Tulkinnallisuuden arvostaminen johtaa eri toimijoiden kokemusten ja niihin

liittyvien merkitysten huomiointiin, erilaisten aineistojen koontiin ja myös laadullisten menetelmien

käyttöön. (Nutbeam 2000b, Raphel 2000, Tones, Green 2004, Nyholm & Airaksinen 2011, Rycroft-

Malone et al. 2011, Soininen 2011.) Metatason arvioinnissa pyritään löytämään erilaisissa

konteksteissa toteutuneista interventioista ja kehittämistoimista myönteisen muutoksen aiheuttavat

mekanismit. Soinisen (2011) mukaan metatason arviointi perustuu sosiaalisessa toiminnassa

havaittavaan toistuvuuteen ja säännönmukaisuuteen, joka ilmenee kehittämisprojekteissa siten, että

samantyyppiset valinnat ja menetelmät toimivat toisistaan poikkeavissa konteksteissa. Metatason

arvioinnissa käytännön ratkaisuja tarkastellaan suhteessa tosiin ja vallitsevaan teoreettiseen

viitekehykseen. Tarkoituksena on löytää erilaisia mikro- ja makrotason selitysmalleja ja niiden

yhteyksiä sosiaaliseen todellisuuteen.

9

Carr ym. (2008) käyttävät käsitettä valtaannuttava kehittäminen ja arviointi kun he painottavat

toimijoiden osallistamista. Valtaannuttavan kehittämisen ja arvioinnin tunnuspiirteitä ovat

käytännöllisyys eli toimijoiden omien kysymyksenasettelujen huomioiminen, kytkeytyminen

strategiseen suunnitteluun ja kontekstin huomioiminen. Carr ym. (2008) mukaan on tavallista, että

toimintatapoja kehitetään ilman samanaikaista arviointiprosessia (myös Godin ym. 2007). Eri

osapuolten näkemysten kattavuus ja erilaisten menetelmien yhteiskäyttö toteutuu heikosti

(O’Dwyer ym. 2007). Syinä siihen miksi arviointia ei ole liitetty mukaan mainitaan

asiantuntijuuden ja ajan puute, usko interventioiden menestymiseen, kyvyttömyys tunnistaa

arvioinnin tarkoitusta ja hyötyjä ja pelko siitä, että huonot arviointitulokset vaarantavat

ohjelman/intervention jatkon ja hyödyntämisen sekä ulkopuolisen arvioinnin kustannukset

(O’Connor-Fleming ym. 2006). Terveyttä ja hyvinvointia edistävän toiminnan kontekstispesifyys

hankaloittaa myös arviointityöhön resurssointia. Taustalla on ajatus siitä, että menestynyttäkin

interventiota on vaikea saada onnistumaan uudessa kontekstissa (O’Dwyer ym. 2007.)

2.4 Hankkeen tähänastinen toteutus

”Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella

– kehittämishankkeiden metatason arviointi” -hankkeessa on valmisteltu toimintamallin

kehittämistä arvioimalla metropolialueen hankkeita: tutkija-arviointi hankedokumenttien perusteella

(1200 sivua, 22 hanketta), hanketoimijoiden itsearviointi tätä varten laaditulla mittarilla (16

hanketta) ja hanketoimijoiden ryhmähaastattelut. Tulokset raportoidaan tieteelliseen

aikakauslehteen toimitettavassa käsikirjoituksessa. Toimintamallin valmistelu pohjautuu myös

kolmeen systemaattiseen kansainväliseen katsaukseen, jotka raportoidaan artikkeleina. Hankkeessa

on järjestetty kutsuseminaari asiantuntijoille 11/12 ja tuloksista on raportoitu kansallisissa ja

kansainvälisissä konferensseissa ja kuntien työkokouksissa ja KatuMetron ohjausryhmässä.

Tarkempi kuvaus hankkeen julkaisuista ja tulosten esittelyistä Liitteessä 2.

2.5 Pilotoinnin toteutus ja arviointi

Syksyllä 2012 orientoidaan pilotointikohteeksi valikoituneiden hankkeiden vastuuhenkilöt ja

toimijat alustavan toimintamallin sisältöön ja sen kehittämisprosessiin. Alustava toimintamalli

10

arvioidaan ja täsmennys- ja täydennystarpeet nimetään. Jokainen pilotointihanke määrittää oman

prosessinsa mukaisesti hankkeessaan testattavat hyvät käytännöt ja uusien kehittämistarpeet ja

laativat niihin perustuvan työsuunnitelman ja tukitarpeensa alkutalveen 2013 mennessä.

Hankkeiden työn tueksi laaditaan suunnitelma opinnäytetöiden aloituksista. Työmuotoina ovat

seminaarit, työpajat ja Metropolian ammattikorkeakoulun tutkijoiden hankevierailut ja

asiantuntijatuki. Syksyn 2012 aikana kerätään toimintatutkimusta varten aineistoa

hankedokumenteista ja yhteisissä tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista ja niiden analyysi

käynnistetään loppuvuodesta 2012. Sovitaan hanketoimijoiden kanssa kehittämisprosessin

dokumentoinnista. Syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana saatetaan kv-kirjallisuudesta ja aiemmista

hankkeista tunnistetut hyvät käytännöt pilotointihankkeiden juurrutettaviksi. Hanketoimijoiden

kompetenssi ja hankkeiden hallinta ja laatu paranee yhteistyön seurauksena.

Vuonna 2013 tavoitteena on vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen

kehittämistä tukevien hyvien käytänteiden testaus ja uusien kehittely sekä kehittämisprosessien eri

vaiheiden saumattomuuden tukeminen. Vuoden 2013 lopulla alustava toimintamalli tarkennetaan ja

täydennetään ja sen käyttöönottoa ja juurrutusta tukevien työvälineiden valmistelu tieto- ja

viestintätekniikan sovellutuksin käynnistetään. Työmuotoina ovat seminaarit, työpajat ja

Metropolian ammattikorkeakoulun tutkijoiden hankevierailut ja asiantuntijatuki. Hyvien

käytäntöjen kehittelyn tueksi kutsutaan asiantuntijoita työpajoihin hyvin toteutuneista hankkeista.

Työpajoissa mahdollistetaan hanketoimijoiden vertaistuki toisilleen. Tutkimusaineisto koostuu

hankedokumenteista ja mallin kehittelyn prosessikuvauksista sekä yhteisissä tilaisuuksissa

käydyistä keskusteluista sekä hanketoimijoiden itsearvioinneista. Malli, kehittämisprosessi ja uudet

työvälineet parantavat terveys- ja hyvinvointipalvelujen laatua ja vaikuttavuutta.

Kehittämisprosessit tehostuvat, hanketoimijoiden kompetenssi lisääntyy ja kehittämistoiminnan

johtaminen systematisoituu.

Vuoden 2014 tavoitteena on toimintamallin dokumentointi, arviointi ja toimintamallin

käyttöönoton valmistelu hankkeiden toteutuksen ja johtamisen osalta. Tavoitteena on myös

toimintamallin käyttöönottoa ja juurrutusta tukevien koulutusmoduulien kehittäminen ja

pilotointihankkeiden vaikuttavuuden osoittamisen, tulosten levityksen ja juurrutuksen tuki.

Työmuotoina ovat Delphi-tekniikka, alueellisen asiantuntijaryhmän perustaminen, alueelliset ja

valtakunnalliset seminaarit (asiantuntijat ja poliittiset päättäjät) ja työpajat. Arviointiaineisto

koostuu hankedokumenteista, mallin kehittelyn prosessikuvauksista ja sen asiantuntija-arvioinnista

sekä yhteisissä tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista ja hanketoimijoiden itsearvioinneista ja

kohderyhmilleen suuntaamistaan vaikuttavuuden arvioinneista. Tulosten myötä terveys- ja

11

hyvinvointipalvelujen laatu ja vaikuttavuus paranevat, kehittämisprosessit tehostuvat ja poliittisen

päätöksenteon tueksi saadaan näyttöä. Tutkintoon johtava koulutus ja täydennyskoulutus vastaavat

kehittämistyön osaamisvaatimuksia.

Vuonna 2015 valmistuu toimintamallin viimeinen osa-alue: työelämän ja

korkeakoulun yhteistyömalli ja toimintamalli levitetään kansalliseen ja kansainväliseen käyttöön

alueellisin, valtakunnallisin ja kansainvälisin seminaarein ja konferenssein sekä tieteellisinä

julkaisuina ja asiantuntija-artikkeleina. Korkeakoulujen ja kaupunkien alueellinen yhteistyö

tehostuu terveys- ja hyvinvointierojen tunnistamisessa, näyttöön perustuvien innovaatioiden

kehittämisessä ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Kehittämistoiminnan synergiaetujen hyödyntäminen

yli toimiala- ja kuntarajojen tehostuu.

Taulukko 1. Toimintamallin arviointi toimintatutkimuksena.

Ajankohta Arviointikysymykset Osallistujat ja

aineistot

Arvioinnin tulokset

Syksy 2012,

alkutalvi 2013

Miten alustava toimintamalli

palvelee vaikuttavien ja

laadukkaiden terveys- ja

hyvinvointipalvelujen

tuottamista?

Millaisia täsmennyksiä ja

täydennyksiä toimintamalliin ja

pilotointihankkeiden toteutukseen

tarvitaan?

Miten toimintamallia pilotoidaan?

Millaisia hyviä käytäntöjä

kehitetään ja miten?

Pilotointikohteiksi

valittujen hankkeiden

toimijat,

Työpajojen

arviointikeskustelut,

hankedokumentit

Hanketoimijoiden kokemukset

kompetenssistaan, oman

pilotointihankkeen kehittämistarpeista ja

arviointi kansainvälisestä kirjallisuudesta

ja aiemmista hankkeista tunnistettujen

hyvien käytäntöjen siirtämisestä,

käyttöönotosta ja juurrutuksesta

Kehittämis- ja pilotointisuunnitelma

alustavasta toimintamallista neljässä eri

hankkeessa

Kuvaus hyvien käytäntöjen

kehittämisprosessista hanketoimijoita

osallistamalla

Vuosi 2013 Miten kansainvälisestä

kirjallisuudesta ja aiemmista

hankkeista tunnistetut hyvät

käytännöt soveltuvat käyttöön ja

millaisia juurrutustoimia ne

edellyttävät?

Pilotointikohteiksi

valittujen hankkeiden

toimijat,

Työpajojen

arviointikeskustelut,

hanketoimijoiden

Hanketoimijoiden kokemukset

kompetenssistaan, oman

pilotointihankkeen hallinnasta ja

johtamisesta ja arviointi kansainvälisestä

kirjallisuudesta ja aiemmista hankkeista

tunnistettujen hyvien käytäntöjen

12

Millaisilla hyvillä käytännöillä

toimintamallia on täydennetty ja

miten ne saadaan juurtumaan?

Miten toimintamallin eri

vaiheiden ja osien

saumattomuutta tuetaan?

itsearviointi,

hankedokumentit,

mallin kehittelyn

prosessikuvaukset

neljässä hankkeessa

käyttöönotosta ja juurrutuksesta

Pilotoinhankkeissa koottu arviointitieto

vaikuttavuudesta

Hanketoimijoiden kokemukset

kehitettyjen työvälineiden

käyttökelpoisuudesta

Vuosi 2014 Miten ymmärrettävänä,

sovellettavana,

tarkoituksenmukaisena,

siirrettävä, kattavana ja

vaikuttavana toimintamallia

pidetään?

Miten hyvin toimintamalli tukee

pilotointihankkeiden

vaikuttavuuden osoittamista,

tulosten levitystä ja juurrutusta?

Miten toimintamallin

käyttöönotto ja juurrutus

kaupunkien ja korkeakoulujen

yhteistyönä toteutetaan?

Pilotointikohteiksi

valittujen hankkeiden

toimijat, käyttööottoa

ja juurrutusta

valmisteleva työryhmä,

alueellisen ja

valtakunnallisen

arviointikierrokseen

osallistujat (Delphi-

tekniikka)

Työpajojen

arviointikeskustelut,

hanketoimijoiden

itsearviointi,

hankedokumentit,

mallin kehittelyn

prosessikuvaukset

neljässä hankkeessa

Asiantuntija-arviot toimintamallin

kattavuudesta, sovellettavuudesta ja

siirrettävyydestä (eri toimialoilla ja

valtakunnallisesti)

Hanketoimijoiden arviot mallin

käyttökelpoisuudesta

pilotointihankkeiden vaikuttavuuden

osoittamisessa, tulosten levityksessä ja

juurrutuksessa.

Asiantuntijoiden arviot tarjottavasta

koulutuksesta ja sen sisällöstä

Vuosi 2015 Millainen on pitkäjänteinen

yhteistyömalli korkeakoulujen ja

työelämän kanssa?

käyttöönottoa ja

juurrutusta

valmisteleva työryhmä,

Asiantuntija-arviot yhteistyökäytänteistä,

yhteisten kehittämishankkeiden

käynnistymisistä ja asiantuntijaresurssien

uudelleen kohdentamisesta

Toimintamallin käyttöön sitoutuneet

tahot

Esitysten ja julkaisujen määrä

13

2.6 Odotettavissa olevat tulokset ja hyödyt

Toimintamallin pilotointiin osallistuvat hanketoimijat neljän kunnan alueelta saavat lähes kolmen

vuoden ajan työpajoissa asiantuntija- ja vertaistukea oman hankeprosessinsa edistämiseen ja

arviointiin. Tämän voidaan odottaa lisäävän hanketoimijoiden osaamista, verkostoitumista ja

tukevan pilotointiin osallistuvien hankkeiden menestyksestä toteutusta. Pilotointihankkeet ja

toimintamallin kehittelyhanke lisäävät myös toistensa näkyvyyttä ja edistävät hyvien käytänteiden

levitystä. Pilotointihankkeisiin voidaan kytkeä ammattikorkeakouluyhteistyön kautta opinnäytetöitä

ja muita oppimistehtäviä, jotka puolestaan tukevat pilotointihankkeiden toteutusta. Samalla myös

vahvistetaan alalle valmistuvien osaamista terveyden edistämisessä.

Hanke tuottaa vaikuttavia ja laadukkaita palveluinnovaatioita tuottavan toimintamallin

prosesseineen ja rakenteineen ja sen käyttöä tukevat työvälineet sekä kaupunkien ja korkeakoulujen

yhteistyömallin. Malli on kansallinen ja eri toimialoille soveltuva. Hanke tuottaa myös terveyden ja

hyvinvoinnin edistämisen menetelmien koulutusmoduuleja, tieteellisiä artikkeleita, opinnäytetöitä

ja esityksiä kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Hankkeessa saadaan toimintamallin

konkreettiset sovellusesimerkit pilotointihankkeiden edustamilla terveyden ja hyvinvoinnin teema-

alueilla. Yksityiskohtaisemmin toimintamallin käyttöönottoa ja juurrutusta koskevat tulokset ovat:

- Tieto- ja viestintätekniikan menetelmiä mallin ja sen kehittämiskokemusten jakamiseksi ja

kehittämisprosessin edistämiseksi terveyttä ja hyvinvointia edistävien hankkeiden hallintaan

ja laadun kehittämiseen. (esim. wiki-sivusto, sähköiset tsekkauslistat/manuaalit): ohjelma

mallin käyttöönottoon ja juurrutukseen, alueellinen tietopankki valmisteilla ja käynnissä

olevista hankkeista ja alueellinen tietopankki hyvistä käytänteistä

- Osaamiskuvaukset laadukkaiden ja vaikuttavien terveyden ja hyvinvoinnin

palveluinnovaatioiden kehittämistyölle ja koulutusmodulit tutkintoon johtavaan perus- ja

ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sekä täydennyskoulutukseen sosiaali- ja

terveysalalle

- Mallin ja kehittämisprosessin raportointi: vuosittain esitykset kansallisissa ja

kansainvälisissä konferensseissa (3-4), vuosittain asiantuntija (1-2) - ja tieteelliset (1-2)

artikkelit, vuosittain asiantuntijaluennot koulutuksissa ja työelämän kehittämistilaisuuksissa

ym. (6-8), alueellinen ja valtakunnallinen seminaari

- Toimenpidesuositukset korkeakoulu- ja kuntayhteistyölle sekä poliittiseen päätöksentekoon

terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

14

3. Luotettavuus ja eettiset kysymykset

Aineistojen keräämisessä, aineistojen analysoinnissa ja tulosten esittämisessä luotettavuutta

vahvistetaan laadullisissa tutkimuksissa yleisesti käytettyjen kriteerien pohjalta. Näitä ovat

uskottavuus, siirrettävyys, riippuvuus, vahvistettavuus, totuusarvo, kiinteys ja neutraalisuus.

Lisäksi luotettavuutta vahvistetaan kuvauksen elävyyden, metodologisen sopivuuden, analyyttisen

täsmällisyyden ja teoreettisen loogisuuden perusteella. (Lincoln & Cuba 1985, Burns & Grove

2001, Springett 2010.)

Aineistojen analysoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, että käytettyjen arviointikriteerien

sisältö- ja käsite validiteetti on hyvä. Tällä varmistetaan, että ei saada sattumanvaraisia tuloksia.

Arviointikriteerit perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ohjelmien arviointia

käsittelevään systemoituun kirjallisuuskatsaukseen ja ne on kehitetty kolmen tutkijan ryhmässä,

jossa on vahva terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen substanssi- ja menetelmäosaaminen. Tulosten

luotettavuuden arvioinnissa ja aineiston keräämisessä huomioidaan aineiston edustavuus

kaupunkien ja AMK:jen kehittämistoiminnassa.

Tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa noudatetaan yleisiä terveydenhuollon eettisen

neuvottelukunnan (ETENE) tutkimuseettisiä ohjeita ja noudatetaan hyvän tieteellisen toiminnan

periaatteita. Tutkimusluvat haetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungeilta sekä

Metropolia ammattikorkeakoulusta. Tutkimukseen osallistuvilta pyydetään tietoinen suostumus.

Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Kerätyt aineistot säilytetään asianmukaisesti.

Tutkimusten tulokset esitetään siten, että yksittäiset hankkeet eivät tule niissä esille. Tuloksista

tiedotetaan säännöllisesti kaikille tutkimukseen osallistuneille.

Tutkimuksessa keskeisiä eettisiä kysymyksiä ovat tutkijoiden ja tutkimuksessa mukana

olevien hankkeiden hanketoimijoiden osallistaminen ja yhteistyö ja tutkimusprosessin ennakointi.

Hankkeen myöhemmissä vaiheissa korostuvat muutosvastarinnan huomiointi,

kehittämismotivaation ylläpitäminen ja kehittämistyön "omistajuus" (Khanlou & Peter 2005).

Tutkijoilta odotetaan valmiuksia yhteistyön luomiseen ja kyvykkyyttä sen ylläpitämiseen.

Palveluinnovaatioita kehittävän hankkeen mallintaminen syntyy hanketoimijoiden yhteistyön

tuloksena. Heidän osallisuutensa toiminnan kehittämiseen tulee kuvata tarkasti tuloksia

raportoitaessa.

15

Tutkimukseen osallistuvat ovat asiantuntijoita toiminnan kehittämisessä ja tutkijat

kehittämistyön dokumentoinnissa. Tutkimusprosessia ei voi ennakoida tarkasti etukäteen ja tämä on

otettava huomioon tutkittavien informoinnissa ja tietoisen suostumuksen pyytämisessä.

Muutosvastarintaa voidaan lieventää korostamalla kehittämistyön odotettavissa olevia hyötyjä ja jo

toimivia hyviä käytänteitä. Myös hankkeen kuluessa annetaan palautetta kehityksestä ja se

kytketään yhteistyöhön eikä kehittäjiin henkilökohtaisesti. Myös organisaatioiden johdon näkyvä

sitoutuminen hankkeeseen vähentää muutosvastarintaa. Avoimen ja myönteisen ilmapiirin ylläpito

on tärkeää kehittämismotivaation ylläpitämisessä. Tätä voidaan tukea monipuolisen viestinnän ja

yhteisten kehittämiskokousten avulla.

4. Hankkeen toimijat ja johto

Hanke toteutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden

kaupunkien yhteistyönä. Metropolia Ammattikorkeakoululla on hankkeen johto- ja

hallinnointivastuu. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii dosentti Elina Eriksson. Hankkeen

suunnittelua ja toteutusta ohjaavat rahoittavien organisaatioiden edustajat. Ryhmä on nimitetty

ohjausryhmäksi, ja sen jäsenet ovat:

Elina Eriksson, johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, ohjausryhmän pj. ja hankkeen johtaja

Arja Häggman-Laitila, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Anne Rahikka, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Anna-Maria Vilkuna, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Eeva Honkanummi, va. kehityspäällikkö, Espoo

Tuula Miettinen, erityisasiantuntija, Espoo

Timo Cantell, päällikkö, Helsinki

Sari Alm, tutkimuspäällikkö, Lahti

Leena Pääkkönen-Tarvainen, erityisasiantuntija, Vantaa

Projektiryhmä perustetaan pilotointihankkeiden projektipäälliköistä ja hankkeen tutkijoista ja

tutkimusassistentista syksyllä 2012 ja sen tehtävänä on huolehtia toimintamallin

pilotointisuunnitelman tarkentamisesta sekä toimintamallin yhteiskehittelyn ja arviointitiedon

keruun organisoinnista, opinnäytetöiden kytkemisestä hankkeeseen, hankkeen tiedottamisesta ja

rahoitusanomusten laadinnasta yhteisesti sovittujen toimitapojen mukaisesti. Pilotointihankkeet

16

vastaavat itse oman terveyttä ja hyvinvointia edistävän hankkeessa toteutuksesta ja tuloksista

kunnassaan. Projektiryhmälle ja ohjausryhmälle järjestetään kaksi kertaa vuodessa yhteinen kokous.

Ohjausryhmä nimeää projektiryhmän vastuullisen vetäjän.

Hankkeessa työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkijat Arja Liinamo ja

Leena Rekola sekä tutkimusassistentti. Heidän lisäkseen hankkeeseen palkataan

projektisuunnittelija vuoden 2013 alusta alkaen. Hänestä tulee myös projektiryhmän jäsen. Tutkijat

toimivat hankkeiden mentoreina ja yhteistyötoimijoina ja keräävät samanaikaisesti tutkimustietoa

prosessista. He huolehtivat aineistojen analysoinnista ja vastaavat toimintamallin ja sen

kehittämistyön raportoinnista. Projektisuunnittelijan tehtävänä on seminaarien ja työpajojen sisällön

ja menetelmien suunnittelu ja organisointi ja toimintamallin käyttöönottoa tukevien työvälineiden ja

koulutusmodulien kehittely. Näiden lisäksi hänen tehtävänään on yhdessä tutkimusassistentin

kanssa avustaa arviointitiedon keruussa ja analysoinnissa, pitää yhteyttä pilotointihankkeisiin,

tiedottaa ja huolehtia hankehallinnoinnista. Vuosien 2012 ja 2013 aikana järjestetään mallia

kokeileville hankkeille työpajaseminaareja kahden kuukauden välein.

5. Resurssit ja rahoitus

Hankkeeseen anotaan KatuMetro –yhteistyöohjelmasta vuosille 2013-2014 tutkija- ja

tutkimusassistenttityöpanokseen ja tutkimuskuluihin oheisen taulukon 1 mukaisesti yhteensä

309 204 euroa. Terveyden edistämisen määrärahaa on anottu projektisuunnittelijan palkkaukseen,

pilotointihankkeissa työskentelevien työaikaan ja matkakuluihin siltä osin kuin se koskee

toimintamallin työstämistä, työpaja- ja seminaarikuluihin sekä niiden yhteydessä syntyviin

asiantuntijapalkkioihin ja tulosten levitykseen. Kustannuksitta hankkeeseen rekrytoidaan

ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opinnäytetöitä.

17

Taulukko 1. Kustannusarvio vuodelle 2013 ja 2014.

Kustannustyyppi Laskentaperuste Vuosi 2013/ € Vuosi 2014/ €

Henkilöstökustannukset:

Tutkijakoulutettu tutkija 18

kk/v

Tutkimusassistentti 6 kk/v

Ammattikorkeakoulun

yliopettajan (muun kuin

tekniikan alan)

keskimääräinen

vuosipalkka sivukuluineen

96 000 euroa, sivukulut

21,9 %

Ammattikorkeakoulun

tutkimusassistentin

keskimääräinen palkka

sivukuluineen 2936 eur/

kk, sivukulut 21,9 %

130 492 €

17 610 €

130 492 €

17 610 €

Muut kulut:

Matkakulut kotimaassa

(aineistonkeruu,

verkostoyhteistyö)

Asiantuntijaseminaari

Kansainväliset konferenssit

(IUHPE World Conference

on Health Promotion 8/2013)

Käännöstyö julkaisuihin

4 000 €

2500 €

7 000 €

3000 €

4 000 €

2500 €

7 000 €

3000 €

Yhteensä 154 602 154 602

18

6. Tiedotus

Tiedotus- ja julkaisusuunnitelma laaditaan projektiryhmässä ja käsitellään ohjausryhmässä. Siihen

sisällytetään ammatti- ja tieteellisiin julkaisuihin sekä kaupunkien lehtiin tarkoitetut käsikirjoitukset

ja konferenssiesiintymiset sekä toimintamallin raportointiin liittyvät teokset.

7. Tiivistelmä

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sisältää yhteiskuntapolitiikan, terveellisten ympäristöjen ja

yhteisöjen sekä palvelujärjestelmän ja ihmisten henkilökohtaisten taitojen kehittämisen.

Kansallisesti on yhtä aikaa käynnissä lukuisia samansisältöisiä ja -aikaisia terveyden ja

hyvinvoinnin edistämisen kehittämishankkeita, joista ei ole saatavissa kokonaiskuvaa.

Kokonaiskuvan puutteen vuoksi kehittämistyön synergiaetua ei ole voitu tehokkaasti hyödyntää.

Hankkeiden seuranta ei ole ollut riittävän systemaattista ja tuloksista oppiminen on ollut

kehittymätöntä sekä paikallistasolla että valtion keskushallinnossa. Uusia kehittämishankkeita ei

välttämättä ole kiinnitetty jo käynnissä oleviin prosesseihin ja toimijakokonaisuuksiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin palveluinnovaatioiden kehittämiseen tarvitaan sen eri vaiheiden

toteutusta systemaattisesti tukeva toimintamalli, joka sisältää prosessiin ja tuloksiin kohdentuvan

arvioinnin. Vastatakseen tähän tarpeeseen, Metropolia ja Laurea ammattikorkeakoulut sekä

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungit käynnistivät vuonna 2010 hankkeen ”Terveyttä ja

hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella –

kehittämishankkeiden metatason arviointi”. Hanke on toteutunut osana ”Kaupunkitutkimus ja

metropolipolitiikka yhteistyöohjelmaa (KatuMetro)”. Hankkeessa tunnistettiin hankearviointien ja

systemaattisten katsausten avulla kehittämiskohteita ja hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät vaikuttavien

ja laadukkaiden innovaatioiden kehittämisprosesseihin ja rakenteisiin. Tulosten perusteella on

laadittu alustava toimintamalli, joka sisältää hyviä käytänteitä kehittämisprosessin ja

palveluinnovaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, kehittämisprosessin johtamiseen ja

organisaatio-, yhteisö- ja aluetason koordinointiin sekä kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyöhön

ja vaikuttavan innovaation implementointikelpoisuuden muokkaukseen.

19

Vuosien 2012-2015 jatkohankkeen tarkoituksena on aiemmassa hankevaiheessa luodun alustavan

toimintamallin täydentäminen, täsmentäminen, testaaminen ja arviointi. Hanke kohdentuu uusien

laadukkaiden ja vaikuttavien palveluinnovaatioiden kehittämisprosessien ja rakenteiden laadintaan

ja jo tunnistettujen hyvien käytäntöjen levitykseen ja testaukseen neljässä pilotointikohteessa (=

neljästä kunnasta nimetyt kehittämishankkeet). Pilotointihankkeiksi valittiin Vantaalta ”Koivukylä

Meidän Kylä” –projekti, Espoosta ”Päihteetön Koulu” –projektin, Helsingistä ”Lasten

Kotipalvelu”–kehittämishanke ja Lahdesta ”Kotiin kohdistuvien palveluiden toimittamisen uusi

aika” –hanke.

Pilotointikohteissa toteutuva kehittämisyhteistyö tuottaa metatason toimintamallin hyvine

käytäntöineen. Toimintamalli tukee laadukkaiden ja vaikuttavien terveyttä ja hyvinvointia

edistävien palveluinnovaatioiden kehittämistä ja sitä voidaan soveltaa kansallisesti ja erilaisilla

toimialoilla. Toimintamallin käyttöönotto tehostaa terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä

kunnissa eikä edellytä lisäresursseja pilotoinnin jälkeen. Hanke synnyttää sosiaalisia innovaatioita

metropolialueen kuntien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyölle. Korkeakoulujen ja kuntien

yhteistyö fokusoituu terveys- ja hyvinvointierojen alueelliseen tunnistamiseen ja ennakointiin,

tutkitun tiedon hyödyntämiseen innovaatioita kehitettäessä sekä innovaatioiden vaikuttavuuden

arvioimiseen. Kehittämistoiminnan synergiaetujen hyödyntäminen tehostuu yli kunta- ja

toimialarajojen.

Jatkohanke toteutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden

kaupunkien yhteistyönä. Metropolia Ammattikorkeakoululla on hankkeen johto- ja

hallinnointivastuu. Hankkeen suunnittelua ja toteutusta ohjaa hankkeen ohjausryhmä.

20

8. Kirjallisuus

Aalto-Kallio M & Mäkipää E. 2010. Käytäntöjä terveyden edistämiseksi. Katsaus terveyden

edistämisen rakenteiden kehittämistyöhön. Terveyden edistämisen keskus, julkaisu 2/2010.

Adler M, Berensson K, Carlsson P, Granath M, Urwitz V. 2001. Quality indicators for health

promotion programmes. Health Promotion International 16 (2), 187–195.

Af Ursin k., Pekkola E. & Tapaninen S. 2011. Konsultoivan otteen käyttö kehittävässä arvioinnissa.

Hallinnon Tutkimus 30 (4), 332-344.

Arnkil E, Eriksson E, Arnkil B. 2007. Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa.

Sektorikeskeisyydestä ja projektine kaaoksesta joustavaan verkostointiin. Raportteja 253. Sosiaali-

ja terveysalan kehittämiskeskus STAKES.

Baron-Epel O, Levin-Zamir D, Satran-Argaman C, Livny N & Amit N 2004. A participatory

process for developing quality assurance tools for health education programs. Patient Education and

Counseling 54, 213-219.

Bodstein R. 2007. The complexity of the discussion on effectiveness and evidence in health

promotion practices. IUHPE – Promotion & Education Supplement 1, 18-20.

Burns, N & Grove, SK. 2001. The practice of nursing research. Conduct, critique & utilization.

W.B Sanders Company, Philadelphia.

Carr S M, Lhussier M, Wilkinson J & Gleadhill S. 2008. Empowerment evaluation applied to

public health practice. Critical Public Health 18 (2), 161−174.

Cuba, E. & Lincoln, Y. 1989. Fourth generation evaluation. Newbury Park: Sage.

Connolly M, Jones C & Jones N. 2007. Managing collaboration across further and higher

education: a case in practice. Journal of Further ad Higher Education 31 (2), 159-169.

Dahler-Larsen P.2005. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt Menetelmä-käsikirja. Stakes

2005.

Godin G, Gagnon H, Alary M, Levy JJ & Otis J. 2007. The degree of planning: an indicator of the

potential success of health education programs. IUHPE – Promotion & Education 14 (3), 138−142.

21

Green LW & Kreuter MW. 1999. Health Promotion Planning. An Educational and Ecological

Approach. Mayfield Publishing Company. Third edition. California. USA

Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2011a. Työelämän ja korkeakoulun kumppanuus: systemaattinen

katsaus kirjallisuuteen. Työelämän tutkimus 9 (1), 52-64.

Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2011. Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus:

odotuksia ja kokemuksia hyödyistä. Hallinnon Tutkimus 4 (30), 263-278.

Häggman-Laitila A, Liinamo A & Rekola L. 2012. Järjestelmällinen katsaus terveyden edistämisen

arviointikriteereihin ja –malleihin. (käsikirjoitus, arvioitavana)

Hyvinvointi 2015- ohjelma. Sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:3.

Jackson N & Waters E 2005. Criteria for the systematic review of health promotion and public

health interventions. Health Promotion International 20 (4), 367- 374.

Kallio K. 2008. Tutkimusorganisaation oppiminen kehittävän vaikutusarvioinnin prosessissa.

Osallistujien, johdon ja menetelmän kehittäjän käsityksiä prosessin aikaansaamasta oppimisesta.

VTT, julkaisuja 681. Espoo.

Kansanterveyslaki (928/2005)

Khanlou N, Peter E. 2005. Participatory action research: considerations for ethical review. Social

Science & Medicine 60, 2333-2340.

Kiiskinen U, Vehko T, Matikainen K, Natunen S & Aromaa a. 2008. terveyden edistämisen

mahdollisuudet. Vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja

2008:1.

Kokko S 2008. Vuonna 2007 Terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettujen hankkeiden

arviointiraportti.

Kokko S 2006. Vuonna 2005 Terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettujen hankkeiden

arviointiraportti.

Laki kunta- ja palvelurakenne uudistuksesta 169/2007.

22

Liinamo A, Häggman-Laitila A & Rekola L 2012. Terveyden edistämiseen vaikuttavat tekijät ja

vaikuttavuus. Systemaattinen katsaus. (käsikirjoitus)

Lincolin, Y & Cuba, E. 1985. Naturalistic inquire. Beverly Hilss. Sage Publications.

Lyytinen A, Marttila L & Kutonen M. 2008. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan haasteita ja

mahdollisuuksia monialaisissa ammattikorkeakouluissa. Tampereen yliopisto. Tieteen, teknologian

ja innovaatiotutkimuksen yksikkö. Työraportteja 2/2008.

Merzel C & D'Afflitti J. 2003. Reconsidering community-based health promotion: promise,

performance, and potential. American Journal of Public Health 93 (4), 557−574.

Nutbeam, D. 1998. Evaluating health promotion- progress, problems and solutions. Health

Promotion International 13 (1), 27-44.

Nutbeam, D. 2000a. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health

education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion International 15

(3), 259-267.

Nutbeam D. 2000b. Health promotion effectiveness – the question to be answered. Teoksessa The

evidence in Health Promotion Effectiveness. Shaping public health in a new Europe. A report for

European Comission by the International Union for health Promotion and Education. Part two.

Paris: Jouve Composition & Impression, 1–11.

Nyholm, I. & Airaksinen, J. 2011. Kuntahallinnon uudistaminen arvioinnin kohteena. Hallinnon

Tutkimus 30 (4), 297-312.

Oakley A. 2001. Evaluating health promotion: methodological diversity. Teoksessa S Oliver & G.

Peersman (toim.) Using research for effective health promotion. Philadelphia: Open University

press, 16–31.

O’Dwyer l A, Baum F, Kavanagh A & MacDougall C. 2007. Do area-based interventions to reduce

helath inequalities work? A systematic review of evidence. Critical Public Health 17 84), 317-335.

O'Connor-Fleming ML, Parker E, Higgins H & Gould T. 2006. A Framework for Evaluating Health

Promotion Programs. Health Promotion Journal of Australia 17 (1), 61−66.

Ottawa Charter for Health Promotion. 1986. WHO, Geneva.

23

Parviainen H, Hakulinen H, Koskinen-Ollonqvist P, Forsman O, Huhta H Ruohonen A. 2010.

Terveyden edistämisen barometri. Ajankohtaiskatsaus järjestöjen ja kuntien terveyden

edistämiseen. Terveyden edistämisen keskus, julkaisu 3/2010

Perttilä K, Hakamäki P, Hujanen T, Ståhl T. 2009. Terveyden edistämisen taloudellinen arviointi

kunnissa. TEVA- hankkeen väliraportti terveyden edistämisen taloudellisesta arvioinnista.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.

Raphael, D. 2000. The question of evidence in health promotion. Health Promotion International 15

(4), 355-367.

Reedy AM, Luna RG, Olivas GS & Sujeer A. 2005. Local Public Health Performance

Measurement: implementation strategies and lessons learned from aligning program evaluation

indicators with the 10 essential Public Health Services. Journal of Public Health Management and

Practice 11 (4), 317−325.

Reeve J & Peerbhoy D 2007. Evaluating the evaluation: Understanding the utility and limitations of

evaluations as a tool for organizational learning. Health Eduaction Journal 66 (2), 120-131.

Rekola L, Liinamo A, Häggman-Laitila A & Eriksson E. 2012. Terveyttä edistävien hankkeiden

metatason arviointi. (käsikirjoitus)

Rimpelä M, Saaristo V, Wiss K, Ståhl T (toim.). Terveyden edistäminen terveyskeskuksissa.

Raportti 19/2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopostopaino, Helsinki. 2009.

Rootman, I., Goodstadt, M., Hyndman, B., McQueen, D., Potvin, L., Springett, J., Ziglio, E. 2001

Evaluation in health promotion. Principles and perspectives. WHO Regional Publications, European

Series 92.

Rychetnik L, Frommer M, Hawe P & Shiell A 2002. Criteria for evaluating evidence on public

health interventions. Journal of Epidemial Community Health 56, 119-127.

Saari J. 2010. Tulevaisuuden voittajat – Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa. Eduskunnan

tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2010.

Sogoric S, Middleton J, Lang S, Ivankovic D & Kern J. 2005. A naturalistic inquiry on the impact

of interventions aiming to improve health and the quality of life in the community. Social Science

& Medicine 60 (1), 153−164.

24

Soininen T. 2011. Käytännön hankkeista meta-arviointiin. Hallinnon Tutkimus 30 (4), 345-361.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2008. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma

(Kaste) 2008-2011.

Springett J. 2001. Appropriate approaches to the evaluation of health promotion. Critical Public

Health 11 (2), 139-151.

Ståhl T, Wismar M, Ollila E, Lahtinen E, Leppo K (toim.) 2006. Health in All Policies. Prospects

and potentials. Ministry of Social Affairs and Health, Filnad. 2006

Tannahill A. 2008. Beyond evidence – to ethics: a decision-making framework for health

promotion, public health and health improvement. 2008. Health Promotion International 23 (4),

380–390.

Tones K, Green J. 2004. Health promotion. Planning and Strategies. New Delhi: Sage Publicatons.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen politiikkaohjelma 2007. Valtioneuvoston kanslia 2007 .

Terveys 2015- kansanterveysohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös. Sosiaali- ja

terveysministeriö. Julkaisuja 2001:4.

Whipple E E, Solomon-Jozwiak S, Williams-Hecksel C, Abrams L A & Bates L (2006) Preparing

Social Workers for Child Welfare Practice: An Innovative University-Agency Learning

Collaborative. Social Work Education 25 (1), 92-107.

Whitelaw S, Martin C, Kerr A & Wimbush E 2006. An evaluation of the Health Promoting Health

Service Framework: the implementation of a settings based approach within the NHS in Scotland.

Health Promotion International Advance Access, 1-9.

Williamson G, Prosser S. 2002. Action research: politics, ethics and participation. Journal of

Advanced Nursing 40 (5), 587-593.

25

Liite 1 a

SOSIAALIVIRASTO

Lapsiperheiden palvelut

Kotipalvelu ja varhainen tuki 7.5.2012

Strategiset kärkihankkeet 2012

Hankkeen nimi: Lapsiperheiden kotipalvelun kehittäminen

Strateginen läpimurto: Asiakastarpeisiin vastaava, joustava, nopea ja oikea-aikainen

kotipalvelu helsinkiläisille lapsiperheille

Lapsiperheiden elämäntilanteista, palveluiden ja tuen tarpeista haetaan

uusi ymmärrys asiakasäänen avulla. Keskeiset kumppanit mukana

toimintamallien suunnittelussa ja kehittämisessä.

Käynnistetään sähköisen palvelun ja asiakasvuorovaikutuksen

kehittäminen.

Toteutus: Kehittämistyön pohjana on asiakasäänen kuuleminen ja

asiakasvuorovaikutus. Helmi-maaliskuussa 2012 toteutettiin

verkkohaastattelu. Tulokset julkistetaan 24.5.2012

Verkkohaastattelun tuloksia syvennetään tiettyjen tarpeellisten

asiakasryhmien kohdalta ryhmähaastattelulla ja edelleen työntekijöiden,

esimiesten ja päällikön haastatteluilla (Bikva-menetelmä, haastattelut

meneillään).

Haastattelujen tuloksia hyödyntäen kehitetään nykyistä lapsiperheiden

kotipalvelun palvelua. Uusia toimintatapoja innovoidaan ja yhteis-

26

kehitellään työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Pilotoitavia

työmalleja arvioidaan ja kehitetään edelleen asiakasosallisuutta

hyödyntäen.

Vastuullinen raportoija: Sonja Mattila

Kotipalvelun ja varhaisen tuen päällikkö

27

Liite 1 b

KOIVUKYLÄ MEIDÄN KYLÄ –projekti

Vantaan kaupunki

Vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala

1. Hankkeen tausta ja tavoitteet

Vantaan kaupungin strategiassa kriittisinä menestystekijöinä ovat työllisyyden vahvistaminen,

terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteisvastuun kehittäminen. Talousarvioon on varattu

100 000 euroa vuodelle 2012 ja 50 000 euroa vuodelle 2013 Koivukylässä toteutettavaan Koivukylä

- Meidän kylä -kehittämishankkeeseen.

Hankkeen tavoitteina on:

koota alueen hyvinvointitoimijat ja -toiminnot yhteen sekä kehittää yhteisen työn

toimintamalli

kehittää ja pilotoida syrjäytymisvaarassa oleville asukkaille uusia toimintamalleja ja

palveluja, jotka toteutuvat ammattilaisten ja/tai vapaaehtoisten yhteistyöllä.

kartoittaa Koivukylän alueen aikuisväestön kohderyhmästä työttömät ja etsiä keinoja heidän

voimaannuttamisekseen.

(alustava hankesuunnitelma 30.1.2012)

Hanke kokoaa yhteen Koivukylässä ja/tai koivukyläläisten kanssa hyvinvointityötä tekevät toimijat

(kaupunki, seurakunta ja kolmas sektori) ja käynnissä olevat kehittämisprojektit. Hanke toimii

tiiviissä yhteistyössä alueen toimijoiden kuten aluetoimikunnan ja aluetiimin sekä alueen

asukkaiden kanssa työskentelevien järjestöjen kanssa. Se kutsuu yhteisen työn suunnitteluun ja

toteutukseen myös kohderyhmään kuuluvat Koivukylän asukkaat hankkeen alusta lähtien.

Hankkeen kärkitavoite on asukkaiden työllistyminen, yhteisöllisyyden, oman aktiivisuuden ja arjen

hallinnan lisääminen. Toiminta kohdennetaan syrjäytymisvaarassa oleviin koivukyläläisiin ja

toimintaan valitaan Koivukylän alueella asuvia kuntouttavan työtoiminnan ehdot täyttäviä

henkilöitä. Tavoitteena on löytää uudenlaisia työllistymispolkuja kuntouttavaan työtoimintaan sekä

työtoimintaan osallistuvien omien voimavarojen löytyminen.

28

Yhteistyön tavoite on vahvistaa asiakasosallisuutta palvelujen kehittämisessä. Toiminta on kahden

suuntaista: Palveluja kehitetään asiakkailta saadun tiedon perusteella - kokemusasiantuntijoina

heillä on paljon arvokasta tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten, että palvelut tuottaisivat toivuttua

tulosta. Tämän lisäksi toiminnalla vahvistetaan asiakkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan

arkeensa eli osallistua käyttämiensä palvelujen kehittämiseen, mikä edistää heidän hyvinvointiaan

ja yhteisöllisyyden tunnettaan.

Verkostotyöllä haetaan kaupungin toimialojen yhteisen työn malleja, erityisesti alueellisen

toiminnan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uusia yhteistyömalleja. Tämän lisäksi kehitetään

alueellista verkostomaista työtä kaupungin, seurakunnan, kolmannen sektorin ja kuntalaisten

kesken. Tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja, jotka tuottavat aikaisempaa vaikuttavampia

palveluja. Hankkeen tavoitteena on myös mallintaa nämä toimintamallit ja palvelut, jotta hyväksi

todettua toimintaa voidaan jatkossa hyödyntää muillakin alueille Vantaalla.

Hanke toimii Vantaan hyvinvointityöryhmän alla, joka toimii hankkeen ohjausryhmänä. Tämän

lisäksi sille nimetään oma projektiryhmä. Toiminnan arvioinnin tueksi hankkeelle määritellään

mittarit osana arviointiprosessia.

29

Liite 1 c

Lahden kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimiala/Vanhusten avopalvelut ja kuntoutus/Vanhusten

avopalvelut/Kotihoito

Kotiin kohdistuvien palveluiden toimittamisen uusi aika

Kesto: 1.1.2012-30.6.2014

Rahoitus: Tekes-hanke. Tekesin osuus noin puolet. Kaupungin sisäistä kehitysrahaa 2012.

Tavoitteet

Lisätä kotihoidon asiakaskeskeisyyttä

Parantaa työntekijöiden työhyvinvointia

Kehittää tuottavuutta

Osa-alueet

1) Optimaalinen kotihoidon käynti osaamisprofiilien, asiakastarpeen ja reittisuunnittelun

kokonaisuutena.

2) Työvuorosuunnitteluohjelmiston käytettävyyden kehittäminen.

3) Raportoinnin ja tilastoinnin kehittäminen.

4) Kotihoidon lääkäritoiminnan koordinoinnin suunnittelu vastaamaan asiakastarvetta.

Perustelu

Sosiaali- ja terveystoimialan palveluiden asiakkaiden määrä kasvaa tulevaisuudessa väestön

ikääntymisen myötä. Lainsäädännön uudistukset lisäävät asiakkaiden valinnanvapautta ja

vaatimuksia syvällisemmästä asiakasymmärryksestä palveluiden muodon, sisällön ja

jakelukanavien suhteen. Lahden kaupunki ei kykene nykyisellä palvelurakenteella vastaamaan

30

ikääntyneiden tuleviin palvelutarpeisiin. On löydettävä uusia tapoja tuottaa ikäihmisten kotona

asumista turvaavia palveluita.

Kotihoito turvaa asiakkaan asumisen kotona. Kotona asumisen tukeminen ja laitoshoidon

vähentäminen on poliittisella agendalla korkealla. Asiakkaan kotona tapahtuva työ asettaa haasteen

palvelun järjestämiselle. Resurssit täytyy saada paremmin käyttöön. Hoitajien työajasta

asiakastyöhön käytetty osuus oli 50,5 % vuonna 2010. Tavoite on 70 %. Työaikaseuranta vuonna

2010 näytti työajasta 14 % kuluvan matkoihin. Tavoite on 10 %.

Kehitystoiminnan kuvaus

Tekes-hanke on FastROI Oy:n kanssa toteutettava yhteistyöllinen kehityshanke. Lahden sosiaali- ja

terveystoimen kehityshankkeen tavoitteena on tehostaa kotihoidon työn suunnittelua, seurantaa ja

ohjausta. Tämä toteutetaan luomalla kotihoitotyön optimointijärjestelmä, joka lisää työntekijöiden

hyvinvointia allokoimalla enemmän aikaa hoitotyöhön ja mahdollistaa joustavan

työvuorosuunnittelun. Uusi järjestelmä yhdistää paikkatiedon hallinnan asiakkaiden tarpeisiin ja

henkilöstön osaamiseen pohjautuvaan työvuorosuunnitteluun, mikä lisää asiakaskohtaista

muotoilua.

Lahden kotihoito on valtakunnallisesti katsottuna teknologian hyödyntämisessä edelläkävijä.

Lahdessa on otettu käyttöön 1) toiminnanohjausjärjestelmä, joka välittää hoitajalle mobiilisti

tarvittavat asiakaskäyntitiedot ja 2) sähköinen ovenavaus, joka on luonut avaimettoman ympäristön.

Järjestelmät ovat yhdessä luoneet joustavan on-line työnsuunnittelun ja hoitajat voivat keskittyä

hoitotyöhön asiakkaan luona. Toiminnanohjausjärjestelmän ja potilastietojärjestelmän rajapintoja

on luotu ja kehitetään edelleen. Laadukas potilaan kunnon seuranta voidaan toteuttaa asiakkaan

kotona.

Tuottavuus on parantunut: käynnit ovat lisääntyneet 65 % henkilöresurssin pysyessä ennallaan.

Tämä perustuu hoitajan työajan hoitotyöhön käytetyn osuuden kasvuun. Käyntihinta on pudonnut

24 % ja logistiikkaa kehittämällä sitä voidaan edelleen pudottaa. Järjestelmät otettiin käyttöön,

koska 1) työ jakautui epätasaisesti, 2) käyntimäärä lisääntyy, 3) havaittiin tilannetietoisuuden

kasvattamistarve 4) asiakastyön suhteellisen osuuden kasvattaminen oli tarpeen. Suhteellinen

asiakastyö (2009 47 %, 2010 51 % => 4/2012 60 %).

31

Yhteistyötahot

FastROI Oy. Lahti ja FastROI kehittävät toiminnanohjausjärjestelmää ja

työvuorosuunnitteluohjelmaa yhteistyössä. FastROI:lla rinnakkainen Tekes-hanke.

VTT Oulu. VTT kehittää optimointialgoritmin. Kehitystiedot ja data tulevat Lahdesta. Rahoitus

tulee FastROI:n hankkeesta.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahti School of Innovation. LUT:n työpajat toteutetaan

touko-kesäkuussa 2012. Työpajoissa. LUT:n simulointiosaamista käytetään palvelu- ja

liikkumisratkaisuiden mallintamiseen. Yhteistyösopimukseen kuuluu 2012 valmistuva diplomityö,

jossa simuloinnilla mallinnetaan kotiin kohdistuvien palveluiden toimittamista. Simuloinnilla

voidaan mallintaa asiakaslaadun ja henkilöstöresurssien kohtaamista ajantasaisella asiakas ja

hoitajatiedolla.

Kohderyhmät

Hanke rajoittuu Lahden kaupungin kotihoitoon. Tärkeimmät kohderyhmät ovat kotihoidon

asiakkaat ja työntekijät. Kunnallisen palvelun asiakaslähtöisyyden ja tuottavuuden parantamisella

on laajaa vaikutusta.

Hankkeen leviämismahdollisuudet

Hankkeen teknisillä ja systeemisillä innovaatioilla on leviämismahdollisuus. Yhteistyö esimerkiksi

Pätevä-hankkeen kanssa mahdollistaa teknologiaan liittyvien hyvien käytäntöjen leviämistä. Jo

käytössä olevien teknisten ratkaisuiden toiminnanohjausjärjestelmän ja mobiililaitteella käytettävien

sähkölukkojen käyttö on mahdollista muualla. Tuleva joustava työvuorosuunnitteluohjelma voi

hyväksi todettuna levitä vastaaviin haasteellisiin työnohjausympäristöihin.

Yhteystiedot:

Eero Häyrinen

32

Projektipäällikkö

Lahden kaupunki

Aleksanterinkatu 24 B

15140 Lahti

Puh. 044 7161683

eero.hayrinen@lahti.fi

33

Liite 1 d

Merja Nordling, erityissuunnittelija

Päihteetön koulu -projekti, kesto 1.1.2012 - 31.12.2013

Päihteetön koulu -projektin kuluista vastaa pääasiassa Kanta-Espoon Rotaryklubi, mutta opettajien

sijaiskustannuksista mm. vierailu- tai työpajapäivinä vastaa Espoon kaupungin sivistystoimi.

Projektipäällikkö tekee Päihteetön koulu -projektin töitä osana omaa työnkuvaansa.

Projektin tavoite ja tarkoitus

Päihteetön koulu -projektin tavoitteena on luoda päihdekasvatusmalli ensisijaisesti alakoululle, mutta myös

laajemmin Kauklahden alueelle yhteistyössä varhaiskasvatuksen, asukaspuiston, yläkoulun sekä kaupungin

nuorisotoimen kanssa. Tarkoituksena on kutsua yhteistyöhön mukaan myös Koti- ja koulu yhdistys sekä

seurakunnan lapsi- ja nuorisotyö. Tavoitteena on yhdessä koulun henkilöstön, lasten, lasten vanhempien,

paikallisen työryhmän sekä Päihteetön koulu -ohjausryhmän kanssa laatia koululle sopiva vuosikello

ehkäisevän päihdetyön teemoihin liittyen sekä kullekin vuosiluokalle suunnitelma ehkäisevän päihdetyön

toteuttamiseksi. Päihteetön koulu -projektissa tavoitteena on löytää synergiaetua koululla toteutettavista

erilaisista toimintamalleista. Ensisijaisesti tarkastellaan Päihteetön koulu -projektin nivomisen

mahdollisuuksia yhteen ART Es, Espoon Aggression Replacement Treatment -toimintamallin kanssa.

Lisäksi käytössä ollutta Kiva koulu -menetelmää tullaan myös hyödyntämään Päihteetön koulu - projektin

toiminnassa.

Päihteetön koulu -projektissa tavoitteena on saada kehittämistyöhön mukaan koulun oppilaat (oppilaskunta)

sekä lasten vanhemmat (Koti ja koulu -yhdistys). Osallisuutta lisäämällä kaikkien osapuolien on helpompi

löytää yhtenäisiä käsityksiä sekä mielekkyyttä tehtävästä työstä. Projektin tavoitteena on löytää koulun ja

yhteistyökumppaneiden arkeen sopiva toimintatapa, joka mielekkäällä tavalla huomioi lasten ja vanhempien

tarpeet sekä kehittämistyössä, toteuttamisessa että arvioinnissa.

Projektin on tarkoitus toimia osaltaan myös kehittämispilottina kouluilla ja lähiverkostoissa tehtävän

ehkäisevän päihdetyön osalta Espoossa. Keväällä ja alkusyksyllä 2012 työryhmässä kootaan vuosikello, jota

toteutetaan lukuvuoden 2012 - 2013 aikana Kauklahden alueella. Kesällä 2013 on tavoitteena koota

materiaalipaketti vuosikellon toteuttamisen tueksi ja syksyllä 2013 järjestetään koulutuksia muiden asiasta

kiinnostuneiden koulujen ja yhteistyökumppaneiden edustajille alueellisen ehkäisevän päihdetyön

toteuttamisesta.

34

Perustelut projektin tarpeellisuudesta

Päihteettömyyden edistämisen tarve on todettu Espoossa tärkeäksi ja akuutiksi muun muassa

kouluterveyskyselyssä (2010) saatujen vastausten perusteella. Kyselyn mukaan nuorten asenteet päihteiden

käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivampaan suuntaan 2000-luvun puolivälistä alkaen ja asenteet

huumekokeilujen suhteen ovat lieventyneet. Myös päivittäinen tupakointi on lisääntynyt.

Ehkäisevä päihdetyö on vahvasti esillä monissa muissakin toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa ja

toimintasuunnitelmissa. Valtakunnan tasolla päihteet ja mielenterveys on nostettu omaksi tavoitekohdakseen

mm. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa (2012-2015). Luvussa 8.5 on kirjattu sekä valtion

tason toimia että suuntaviivoja alueelliselle ja paikalliselle toiminnalle. Jälkimmäisessä kohdassa esiin on

nostettu tavoitteina mm. mielenterveys- ja päihdepalvelujen riittävyys, saavutettavuus, sekä erityisesti

matalan kynnyksen palvelut. Toisena painopisteenä päihdetyöhön liittyen nousee esiin lasten tehostettu tuki

tilanteissa silloin kun lapsen vanhemmat käyttävät liikaa päihteitä.

Espoon strategiassa (2010-2013) ehkäisevä päihdetyö sisältyy valtuustokauden tavoitteeseen (3.1), jossa

mainitaan ennaltaehkäisevien, terveys- ja hyvinvointieroja kaventavien (…) palvelujen kokonaisuus. Lasten,

nuorten ja ikäihmisten hyvinvoinnin parantaminen on myös mainittu strategiassa erikseen (4.3).

Espoossa toimiva Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtoryhmä on nimennyt päihdehaittojen

vähentämisen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn osaksi keskeisimmistä tavoitteistaan vuonna 2012.

Vuonna 2011 Espooseen laadittiin suunnitelma: ”Päihteiden käytön ennaltaehkäiseminen ja varhainen

puuttuminen lasten ja nuorten palveluissa.” Tämä suunnitelma kannustaa yhtenäisten toimintakäytänteiden

luomiseen niin ennaltaehkäisevässä päihdetyössä kuin varhaisessa puuttumisessakin.

Markku Soikkeli (2011, 23-24) määrittelee koulussa tehtävän ehkäisevän päihdetyön seuraavasti:

Koulun ehkäisevä päihdetyö koostuu muun muassa:

• terveen kasvun ja kehityksen tukemisesta

• terveen ja turvallisen oppimisympäristön edistämisestä

• päihdeopetuksesta ja -kasvatuksesta: koulun päihteiden ehkäisyä koskevasta

opetussuunnitelmasta ja päihdepelisäännöistä

• hyvästä yhteistyöstä kotien kanssa

• opetuksen tuesta, joka auttaa pysymään koulussa ja pärjäämään siellä

• oppilashuollon moniammatillisesta yhteistyöstä, kouluterveydenhuollon tuesta ja

terveystarkastuksista

• suunnitellusta ja opetellusta oikeanlaisesta ja oikea-aikaisesta puuttumisesta päihteiden käyttöön

• yhteistyöstä päihdepalvelujen kanssa sekä

• yhteistyöstä muiden paikalliseen ehkäisevän päihdetyön verkostoon kuuluvien

35

ammatti- ja kansalaistoimijoiden kanssa

• vapaa-ajan toiminnasta.

.

Soikkelin näkemyksen mukaan terveen kasvun ja kehityksen tukemisen sekä muiden lasta suojaavien

tekijöiden lisäksi tarvitaan siis myös selkeää päihdevalistusta ja -viestintää, sovittuja käytänteitä, yhteistyötä

oppilaiden, vanhempien, oppilashuoltotyöryhmän sekä verkostokumppaneiden kanssa, säännöllisiä

terveystarkastuksia, riittävää tukea opetukseen sekä kiinnostavaa vapaa-ajantoimintaa.

Päihteetön koulu -projekti etsii näistä lähtökohdista käsin alakouluille, varhaiskasvatukseen ja yläkouluille

ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta, joka nivotaan Espoon Vanhemmuuden tukemisen teemavuosien

(2011-2012) toimintaan. Kehittämistyössä tullaan huomioimaan lasten kehitystason mukainen toiminta, sekä

vanhemmille suunnattu osa ehkäisevää päihdetyötä.

36

Liite 2

”Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella –

kehittämishankkeiden metatason arviointi”

Tieteellisiin aikakauslehtiin tarkoitetut julkaisut

Häggman-Laitila A, Liinamo A & Rekola L. Terveyden edistämisen arviointikriteerit ja –mallit. (toimitettu

arvioitavaksi)

Rekola L, Liinamo A, Kuntien edustajia, Eriksson E. & Häggman-Laitila A. Terveyttä edistävien

hankkeiden metatason arviointi. (käsikirjoitus)

Liinamo A, Häggman-Laitila A & Rekola L Terveyden edistämiseen vaikuttavat tekijät ja vaikuttavuus.

Systemaattinen katsaus. (käsikirjoitus)

Liinamo A, Rekola L & Häggman-Laitila A. Terveyden edistämisen laadun kehittäminen. Systemaattinen

katsaus. (käsikirjoitus)

Ammatilliset ja muut tiedottavat artikkelit

Eetvartti, Espoon kaupunkilehti

Konferenssiesiintymiset

Rekola L, Liinamo A, Häggman-Laitila A, Alm S, Honkanummi E, Tarvainen-Pääkkönen L & Eriksson E.

Terveyttä edistävien hankkeiden metatason arviointi. XII kansallinen hoitotieteellinen konferenssi, Oulu 27.-

28.9.2012. (suullinen esitys)

Rekola, L., Liinamo A., Pääkkönen-Tarvainen, L, Ahl, S., Miettinen, T., Honkanummi E. & Häggman-

Laitila A. 2012. Evaluation of Regional Development Projects Promoting Health and Wellbeing. 9 th

European IUHPE Health Promotion Conference, Tallinna 27.9-29.9.2012. (suullinen esitys)

Liinamo A., Häggman-Laitila A., Rekola L. Evaluation, effectiveness and quality of health promotion

programs. A Systematic review. 9 th European IUHPE Health Promotion Conference, Tallinna 27.9-

29.9.2012. (suullinen esitys)

37

Seminaarit ja työkokoukset

Vaikuttavuus ja verkostot kehittämistyössä, Palveluinnovaatiot terveys- ja hyvinvointierojen

kaventamisessa, asiantuntijaseminaari 23.11.2011, Espoo

KatuMetro –yhteistyöohjelman ohjausryhmä 12.3.2012

Vantaan tutkimusfoorumi 18.4.2012

Tutkijaseminaari Espoossa 17.10.2012