OULUN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU

Anna Soronen

VERKOSTOJEN ROOLI INNOVOINNISSA

Kandidaatintutkielma

Kauppatieteet

Toukokuu 2016

SISÄLLYS

1 JOHDANTO

2 INNOVAATIO

2.1 Tutkiva & hyödyntävä innovaatio

2.2 Kehitysteoriat

3 SOSIAALISET VERKOSTOT

3.1 Tutkijaverkosto

3.2 Keskeisyys

3.3 Tutkimus ja tuotekehitys

3.4 R&D

3.5 Tiiviit vs. välittäjäverkostot

3.6 Tertius iungens­orientaatio

4 TIETOVERKOSTO

4.1 Tietoelementti

4.2 Keskeisyys

4.3 Tiedon jäsentäminen

5 TULOKSET

LÄHTEET

1 JOHDANTO

Tämäntutkimuksenaiheenaovatinnovaatiotjaerityisestiniitäsynnyttävät

verkostot. Innovaatio on taloudellisen kehityksen ja inhimillisen

hyvinvoinninkeskeinenainesosa.Teknologinenkehitysmuuttaamaailmaa

(Jones2005).Teknologisenkehityksensyntyäjaevoluutiotaontutkittu

jonkinverran,muttasetunnetaanvieläkohtalaisenhuonosti(Carnabuci&

Bruggeman2009).Teknologiseksikehitykseksikutsutaansitä,ettäuusien

ideoiden pohjalta tehdään keksintöjä, joita sovelletaan käytäntöön.

Ollakseeninnovaatiokeksinnöntäytyyollasosiaalisestijakaupallisesti

hyväksytty (Walberg 1988).

Innovaatiosyntyytietoelementtejäyhdistämälläjauudelleenyhdistämällä

(Schumpeter1961,Weitzman1998).Innovaatiosyntyysamallatavoinkuin

maatilallaluodaanuusiakasveja:ristiinpölyttämälläjoolemassaolevia

(Weitzman1998).Tässätutkimuksessainnovaatiotalähestytäänverkostojen

näkökulmasta: millaiset sosiaaliset ja tietoverkostot mahdollistavat

innovaation synnyn. Tarkalleen ottaen tutkimuskysymys on

seuraavanlainen:

Mikä on verkostojen rooli innovaation synnyssä?

Tämä tutkimus toteutetaan kirjallisuuskatsauksena.Mitään empiiristä

tutkimusmenetelmääeihyödynnetä.Empiirisiämenetelmiäsovelletaan

tulevissatutkimuksissa.Tutkimusaineisto koostuu pääasiassaaihepiiriä

käsittelevistätieteellisistäartikkeleista,kirjojahyödynnetäänjonkinverran.

Tutkimuseituota uutta empiiristä tietoa,muttasen avullatehdään

yhteenvetoinnovaatiotakoskevastatämänhetkisestäteoriastajapyritäänsen

avulla tekemään joitakin liikkeenjohdollisia johtopäätöksiä.

Tutkielmaeteneesiten,ettäensintutustutaanitseinnovaationkäsitteeseen

muutamistateoreettisistanäkökulmistakäsin.Sittenedetäänsosiaalisiin

verkostoihinelitutkimus­jatuotekehitystoimintaatekevänhenkilöstön

sisäisiin suhteisiin ja niiden merkitykseen innovaation tuottamisessa.

Kolmasluku käsitteleetietoverkostoja.Nämäverkostotovattutkijan

asemoitumisestariippuenosinpäällekkäisiä,jotenasiankäsittelykääneiole

täysin erillistä. Lopuksi kerrataan keskeisimmät löydöt.

Innovaatio syntyy vanhan tiedon palasia yhdistelemälläjauudelleen

yhdistelemällä.Tutkimus­jatuotekehitystoimintaatekevähenkilöpystyy

yhdistelemään tietoelementtejä vasta,kun hänellä on niitä riittävästi

osaamisportfoliossaan.Työntekijävoitutkiajayhdistellätietoelementtejä

yrityksensisäistä,joolemassaolevaatietovarantoahyödyntämällä.Tätä

kutsutaan homogeenisen tiedon hyödyntämiseksi tai hyödyntäväksi

innovaatioksi.Vaihtoehtoisestityöntekijävoiharjoittaalaajuussuunnan

etsintääeliyrittääpäästäkäsiksihyödyllisiintietoelementteihinyrityksen

ulkopuolella. Tätä kutsutaan tutkivaksi innovaatioksi.

Innovaattoria ympäröivän verkoston koostumuksella on väliä. Jos

innovaattorionsitoutunuttiheidenristikkäistensiteidenmuodostamaan

verkostoon,hänenhallussaanolevatietoleviäähelpostilaajallealueelle.

Tällaisessaverkostossatiedonlevittäminenonmyösturvallista.Toisaalta

verkostonvakiintuneettoimintamallitsaattavatestäätutkijaatoimimasta

haluamallaan ja innovaation kannalta parhaalla tavalla.

Josinnovaattoriaympäröiväverkosto sisältääpaljon siteitäsellaisten

toimijoidenvälillä,jotkaeivätolesuhteessakeskenään,sanotaanhänen

verkostossaanolevanpaljonrakenteellisiareikiä.Rakenteellisetreiätovat

maineikkaitatiedonvaihtamisenvälineitä.Toimijoillaonsuhteitatoisiin

toimijoihin, joilla on hallussaan kyseisen toimijan tietovarannosta

poikkeavaa tietoa.“Välittäjäksi” kutsuttu toimija on etuoikeutetussa

asemassakoostamaanmonimuotoistatietoa,jonkapohjaltavoitehdätodella

hyödyllisen innovaation. Rakenteellisten reikien muodostamassa

verkostossa epävarmuustekijät ovat suuremmat kuin tiheässä.

Tässätutkimuksessasivuttiinmyösyrityksenhallussaolevantietovarannon

järjestämiseen liittyviä kysymyksiä.Tieto suositellaan jäsennettäväksi

klustereittaininnovaatiollesuotuisanympäristönmuodostamiseksi.Jostieto

onsidoksissatoisiintiedonhippusiin,muttakuitenkinjakaantunutselvästi

erillisiinnippuihin,mahdollistaaseyhtäaikaisensyvyyssuunnanetsinnäneli

homogeenisentiedonluotaamisenjalaajuussuunnanetsinnänelivaihdon

klustereidenvälillä.Näidenkahdenetsinnänoikeansuhteenajatellaan

takaavanerittäinhyödyllisteninnovaatioidensynnynjamyösyrityksen

selviytymisen pitkällä aikavälillä.

Innovaationsyntyätarkastellessavoidaanerottaasosiaalinenverkostoja

tietoverkosto. Sosiaalinen verkosto syntyy tutkimus­ ja

tuotekehitystoimintaa suorittavasta henkilöstöstä ja merkkinä siteestä

kahdentutkijanvälillävoidaanpitäävaikkapayhdessäsaatuapatenttia.

Tiedonhippusten edustajinakäytetääntutkimuksissauseinpatenttejaja

tietoverkostossakatsotaankahdentietoelementinvälilläolevanside,josne

esiintyvätsamassapatentissa.Sosiaalisetjatietoverkostotonhyväerottaa

toisistaan, jotta ne eivät rajoita innovaation tekemistä.

2 INNOVAATIO

2.1 Tutkiva & hyödyntävä innovaatio

Joskustallennetuntiedonajatellaankoostuvanpienistätiedonhippusista

(AhujaandKatila2001,Fleming2001).Yrityksetpyrkivätparantamaan

asemiaanmarkkinoillajasenvuoksineongelmiaratkaistessaanjauusiin

innovaatioihinpyrkiessäänturvautuvatetsintään.Etsinnänajatellaanusein

olevanvalintahyödyntämisen(exploitation)jatutkimisen(exploration)

välillä.Yritys,jokakeskittyytutkimiseeneikähyödynnämitään,havaitsee,

ettäsen tuotekehityskustannuksetovatkorkeatjakäteen jäävätideat

tuottamattomia.Yritys,jokakeskittyypelkästäänhyödyntämiseenhavaitsee

pian, että uudet ideat ovat vähissä (March 1991).

Nykyisin teknologinen tieto on kaikkien ulottuvilla (Mokyr2002).

Teknologinenkehitysonmuuttanutyhteiskuntaahurjasti(Jones2005).

Kehityksen kulku tunnetaan kuitenkin vielä huonosti(Carnabuci&

Bruggeman2009).Teknologistakehitystäsyntyy,kunuudetideattuottavat

uusiakeksintöjäjasovelluksia.Keksintöoninnovaatiovasta,kunseon

vallallaolevanyhteisönhyväksymä(Walberg1998).Toinenuudentiedon

luomistaedistävätekijäonvaihtoelitiedonsiirtäminenvastikettavastaan

tiedonalueeltatoiselle.Tämäluouusiamahdollisuuksiainnovaatiolle(Burt

2004).

Organisaatiottekevätilmeisiäjaepäsuoriavalintojatutkivanjahyödyntävän

etsinnän välillä. Ilmeiset valinnat ilmenevät investointi­ ja

kilpailustrategioissa.Epäsuoratvalinnatnäkyvätorganisaationmuodossaja

tavoissa, etsintämenetelmissä, tavoitteissa ja kannustusjärjestelmissä.

Valintaonvaikea,koskaodotetuttuototpoikkeavattoisistaanjaovatlisäksi

herkkiäajanmyötätapahtuvallevaihtelulle,jakaantuvatepätasaisestieri

instituutioidenjahenkilöidenvälillä.Valintaanvaikuttaamyösyrityksen

halu tai kyky sietää riskiä. (March 1991.)

Valinnantutkivanjahyödyntävänetsinnänvälilläkatsotaanpohjautuvan

rationaalisenetsinnänteoriaan(Radner&Rothschild1975).Siinäoletetaan,

ettätarjollaontiettyvalikoimainvestointivaihtoehtoja,joillaontietty

tuottojen todennäköisyysjakauma.Valinta investointivaihtoehdosta on

kuitenkin tehtävä ennen kuin on saatu tieto sen tuotoista.

Todennäköisyysjakaumasaattaaheilahdellataimuuttuamuidentoiminnan

seurauksenataitarjollesaattaatullamuitainvestointivaihtoehtoja.(March

1991.)

Inhimillistätietoavoidaanyhdistellälukemattomineritavoin.Suurinosa

yhdistelmistäeivaikutaensinäkemältäerityisenhyödyllisiltä.Kokeilemista

rajoittaa aina sosiaalinen hyväksyttävyysja historiallisetyhdistelmät.

Ihmiskunnanhistorianaikanatietoaonkertynytpaljonjayhdenhenkilön

käsittelykapasiteetti on rajallinen (Simon 1977), joten ideoiksi ja

kokeilemisenkohteiksivalikoituuvainpienimääräkaikistamahdollisista

yhdistelymahdollisuuksista.

Tiedonyhdisteleminenonriippuvaistamyösetsinnänelieritietoelementtien

saamisestainnovoijantietoisuuteen;inhimillinenkapasiteettirajoittaamyös

etsintää(Fleming2001).Tämäntutkimussuunnanmukaaninnovaatioei

koskaantapahduyksittäisenihmisenpääntaiyhdenorganisaationsisässä

vaan on tiukastikytköksissä ympäröivään verkostoon (Rosenkopf&

Tushman1998).Uudenkeksinnöneikuitenkaantarvitseperustuasellaisen

henkilöntutkimustuloksiin,jonkakeksijäitsetuntee(Knorr­Cetina1999).

Tutkimuksessa tarkastellaan uuden tiedon luomista teknologisten

toimialojen tasolla.

Etsintävaihtoehdonvalinnankatsotaanriippuvantavoitteesta.Josuskotaan,

että tavoitetta ei pystytä saavuttamaan, etsintä keskeytetään ja

vastakkaisessatapauksessasitäjatketaan(Cyert&March1963).Rajoitetun

rationaalisuuden teorian vallitessa keskitytään pohtimaan tavoitteiden

asetantaa(March1988).Etsinnänkohdistaminentäysinuuteentietoon

heikentääosaamisennousuajohallituillatiedonalueilla.Toisaaltatuottava

osaaminenjollakinosa­alueellavähentäätarvettauudentiedonetsinnälle

(Levitt & March 1988).

Tutkivanjahyödyntävänetsinnäntaiinnovaationtasapainottaminenon

keskeistäyrityksenselviytymiselle.Yrityksenympäristönmonimutkaisuus

vaikuttaatähänvalintaan.Seonkuitenkinselvää,ettätutkivaninnovaation

tulokset sijoittuvat aina kauemmas tulevaisuuteen, ovat tuotoiltaan

epävarmempia ja sijainniltaan vaihtelevampia kuin hyödyntävän

innovaation tulokset. (March 1991.)

Sopeutumisprosessienkatsotaanlisäävänhyödyntämistänopeamminkuin

tutkimista.Oppiminenlisäähyödyntäväninnovaationhyötyjäjanämä

hyödytkumuloituvatuudeksioppimiseksimikälisäähyötyjäedelleen

(David1985).Vaikutuksetsaattavatlevitäverkostonkautta(Katz&Shapiro

1986). Hyödyntämisen hyödyt näkyvät nopeammin kuin tutkivan

innovaation.Molemmatovatkuitenkinvälttämättömiäpitkänaikavälin

suorituskyvylle. Hyödyntävän innovaation lisääminen tutkivan

kustannuksella saattaa olla yritykselle haitallista (March 1991).

KatilajaAhujaväittävät,ettäyrityksen etsintätapahtuukahteeneri

suuntaan,joitahekutsuvatetsinnänsyvyydeksijaetsinnänlaajuudeksi.

Etsinnänsyvyysviittaasiihen,kuinkapaljonyrityshyödyntääjoolemassa

olevaatietoaanjaetsinnänlaajuussiihen,kuinkalaajaltaalueeltayritysetsii

uuttatietoa.Tässätutkimuksessainnovaatioksioletetaanminkätahansa

uuden tuotteen markkinoille tuominen. Tutkimuksessa etsinnäksi

määritelläänuudentuotteenluomiseksitapahtuvaprosessi.(Ahuja&Katila

2001.)

Etsintäjaetaan tyypillisestipaikalliseeneliyrityksenolemassaolevan

tietovarannonhyödyntämiseen(Stuart&Podolny1996)jaetäiseen(March

1991).Etäinenetsintävoidaanmääritellämyöstutkivaksiinnovaatioksi.

AhujanjaKatilansyvyydenmääritelmäosoittaasiislähinnäsen,kuinka

moneenkertaanyrityksenolemassaolevatietovarantotuleehyödynnetyksi

keksintöjätehtäessä.(Ahuja& Katila2001).Yrityksentietovarannollaon

vaikutustasentuottamaaninnovaatioon.Joskusyrityksentietovarannon

koononajateltuolevantärkeininnovaatiotamäärittävätekijä(Fleming

2001).

On myöstutkittu sitä,mitenyrityksentietovarannonsuhdeyrityksen

ulkopuolellaolevaantietoonvaikuttaainnovaatioon(Yayavaram & Ahuja

2008).Onnistuneenrekombinantininnovaationedellytyksenäonjoskus

pidettyetsinnänsyvyydenjalaajuudentasapainoa(March1991).Etsinnän

syvyysmääritelläänyrityksenolemassaolevantietovarannontutkimiseksi,

laajuus etsinnäksi yrityksen ulkopuolella. Yrityksen tietoverkoston

rakenteen ajatellaan vaikuttavan tämän tasapainon ylläpitämiseen

(Yayavaram & Ahuja 2008).

2.2 Kehitysteoriat

Onesitetty,ettätiedonerikoistuminenvoidaanesittäätiedonominaisuutena

ja prosessina.On esitetty,että mitä heterogeenisemmasta erimitä

useammalta erialueelta koostuvasta tiedosta keksintö koostuu,sitä

innovatiivisempise on (Burt2004).Voidaan siisolettaa,ettämitä

monimuotoisemmalletiedollekeksintöätekeväyksilötaiyhteisöaltistuu,

sitälaadukkaampiajauseampiainnovaatioitahäntekee.Tutkimuksissaon

osoitettu,ettämitämonipuolisempitiimintietopohja,sitäinnovatiivisempia

ratkaisujasekeksii.Tiedonmonipuolisuusvoiollaseuraustayksilön

monipuolisestakoulutuksestataialtistumisestaerilaiselletiedolletaisiitä,

ettätiimiinonvalikoituerilaisellahistoriallajaosaamisellavarustettuja

henkilöitä (Carnabuci & Bruggeman 2009).

Innovaationsynnynpaikkaontieteellinenosa­alue.Teknologinentiedon

kasvuyhdelläalueellasaattaaaiheuttaainnovaatioidenmääränkasvua

toisellaalueella.Teknologisenvaihdonmerkkinäovatsiteettieteellisten

alueidenvälillä.Tieteellisetalueetmuodostavatverkoston,jossatapahtuu

vaihtoa.Innovaatio perustuu tieteellisten alueiden yksin taiyhdessä

tuottaman tiedon rekombinaatioon. (Carnabuci & Bruggeman 2009.)

Josyrityskeskittyytiedonhankinnassaanomassahallinnassaanolevaan

tietoontaimuutenrajalliseenmääräänkeskenäänsamankaltaistatietoa,lisää

sehyväksikäyttävääinnovaatiotataierikoistumista(Katila&Ahuja2002).

Tiedonhyödyntäminentaloudellisestiontehokkaampaa,kunaiheontuttuja

osaamistaonjokertynyt.Tiedonvälittäminenelitiedonhankkiminenyli

tieteenalojen vaatii usein pitkäkestoista paneutumista ja opiskelua

kyvykkäältäkin henkilöltä (Hayes 1989).

Erikoistumisenedutovatvieläsuuremmat,kunpuhutaantiedosta,jokaon

koottuuseiltaeritoimijoiltaelitiedonvaihdonseurauksena.Vakiintuneet

viestinnänjayhteistoiminnanmallittehostavattiedonhyödyntämistä.Nämä

edutluonnollisestimenetetään,kunsiirrytäänlaajemmaltaalueeltakootun

tiedon hyödyntämiseen. Vaihdon tuottamat innovaatiohyödyt ovat

epävarmempiakuinerikoistumisentuottamat,koskaerikoistuttaessatiedon

käyttäytymistä jo tunnetaan. Vaihdon avulla saavutetaan kuitenkin

laadukkaampiainnovaatioita,koskatiedonheterogeenisuusonsuurempi.

(Carnabuci & Bruggeman 2009.)

Tietoalueen kasvu on sitä suurempaa mitä erikoistuneempise on.

Erikoistuminentarkoittaakuitenkinsitä,ettätietoalueentietoelementtejä

yhdistellääntoisiinsayhäuseamminjalopultamahdollistenyhdistelmien

avaruusonkulutettuloppuun.Tämänjälkeenalueeituotainnovaatiota,ellei

sesaatietoajaideoitamuualta.Heterogeenistatietoasisältäväntietoalueen

tiedonmääränkasvuonnäinollenmatalampi.Muttaloppujenlopuksi

tiedonalanonturvauduttavasekäheterogeeniseenelivaihdonseurauksena

saatavaan tietoon että erikoistumiseen eli homogeenista tietoa

hyväksikäyttävääninnovaatioonollakseenpitkälläaikavälilläkannattava.

(Carnabuci & Bruggeman 2009.)

Sekäerikoistumis­ettävaihtoteoriatovatsaaneetempiiristätukea,mutta

niidenvälinenteoreettinensuhdeonselvittämättä.Oletetaankuitenkin,että

molemmatovattulostarekombinantistatiedonkasvustaelitietoelementtien

yhdistelystä.(Weitzman1996,1998,Schumpeter1961).Erotiedonlajien

välilläsyntyysiitä,yhdistävätkönehomogeenistavaiheterogeenistatietoa.

Jos tiedonala yhdistelee homogeenista tietoa,se erikoistuu,ja jos

heterogeenistatietoa,seharjoittaavaihtoa.Tutkijatväittävät,ettävaihtoluo

enemmänmahdollisuuksiayhdistellätietoa,muttaerikoistuvatiedonluoja

yhdistelee sitä tehokkaammin (Carnabuci & Bruggeman 2009).

Jostietoalueellatehtäväinnovaatioperustuupääasiassatietoalueellajo

olevaanjahomogeeniseentietoon,puhutaanerikoistumisestajajosluotava

innovaatioperustuutiedonyhdistämiseenuseiltaeritiedonalueilta,puhutaan

tiedonvaihdosta(brokerage).Tietoalueenkasvattaminenvaihdonavulla

aiheuttaa suurempia kustannuksia kuin tietoalueen kasvattaminen

erikoistumisenavullaelijohankittuatietoahyödyntämällä.Molemmatovat

kuitenkin välttämättömiä innovaatiolle. (Carnabuci & Bruggeman 2009.)

Teknologisenkehityksennopeudellejavaihtelulleonesitettyerilaisiasyitä.

Perinteisesti uutta tietoa on katsottu luotavan tarkasti rajattujen

tiedonalueiden tai paradigmojen sisässä (Dosi1982).Carnabucija

Bruggemanesittivätteorian,jonkamukaantiedonkasvuteknologisella

alueellariippuualueenitsensälisäksimuillaalueillatapahtuvastatiedon

kasvusta (Carnabuci & Bruggeman 2009).Yksi teoria on olettaa

teknologistentiedonalueidenkasvavansymbioosintaikilpailuntuloksena

(Carnabuci 2010).

Symbioottinenyhteiselotarkoittaasitä,ettäkaksiorganismiaovatkiinni

toisissaanjamolemmatsaavattoiseltajotain,mitäniiltäitseltäänpuuttuu.

Molemmathyötyvättilanteesta.Teknologisten alueidenkohdallatämä

tarkoittaasitä,ettäyhdenalueenkasvuonriippuvaistataijohtuumuiden

alueidenkasvusta.Tämätarkoittaamyössitä,ettätietynalueenkasvuvauhti

vaikuttaatoisenalueenkasvuvauhtiin.Näidenalueidentäytyyollajollain

tavalla yhteydessä toisiinsa. (Carnabuci 2010.)

Symbioottisen kehityksen tutkimustateknologian alueillaeijuuriole

olemassa (Pistorius & Utterback 1997). Ongelmat jonkin alueen

kehityksessävoivatgeneroidakehitystämuillaalueilla,uudetavaukset

jollainalueellavoivatedistääkehitystäjollaintoisellajajoskusjäädään

odottelemaanjonkinalueenkehitystäennenkuinkeksintöjävoidaantehdä

toisilla(Girifalco1991).Symbioottinenkehityseiolemarginaalinentai

poikkeuksellinen ilmiö vaan tyypillinen osa teknologista kehitystä

(Carnabuci 2010).

Teknologistatietoavoidaanhyödyntäärajattomanmontakertaaeikäse

häviä(Arrow 1962).Koskauudentiedonluomisenajatellaanperustuvan

olemassaolevaantietoon,onajateltu,ettäinnovointionvapaatakilpailusta.

Onkuitenkinosoitettu,ettäesimerkiksipatentinmenestysonriippuvainen

siitä,kuinkatiheästäverkostostasensisältämättietoelementitovatperäisin

(Podolny& Stuart1995).Tämänvuoksioletetaan,ettäkilpailuavoiolla

myös teknologisten kenttien välillä (Carnabuci 2010).

3 SOSIAALISET VERKOSTOT

3.1 Tutkijaverkosto

Sosiaalisessaverkostossa“solmu”ontutkijaja“side”viittaasuhteeseen

kahdentutkijanvälillä;tietoverkostossa“solmu”ontietoelementtija“side”

on kahden tietoelementin yhdistelmä aikaisemmassa keksinnössä.

Teknologisentiedonkasvunsyyksinähdäänkaksieriasiaa,toinenontiedon

erikoistuminenjatoinentiedonvaihto.Näitävoidaanpitääsamanjatkumon

eripäinä.Tutkimuksissaonosoitettu,ettäsekätiedonerikoistuminenettä

tiedonvaihto lisäävät innovaatiota. (Carnabuci & Bruggeman 2009)

Yrityksenjasitäympäröivänsosiaalisenverkostonkoostumuksellaon

vaikutustasiihen,mitenyritysjasentyöntekijätetsivät,siirtävät,omaksuvat

jasoveltavatuuttatietoa(Reagans& McEvily2003).Tiedonluominen

viittaauusienideoiden,käytäntöjen,tutkimustulosten,teknistenkeksintöjen

taituotteidensynnyttämiseen.Tiedonsiirtäminentarkoittaasitä,ettätiedon

lähdejakaatiedonvastaanottajankanssa,jokapyrkiiomaksumaansenja

soveltamaansitä.Tiedonomaksuminenviittaayllämainittujenartefaktien

käyttämiseen ja hyödyntämiseen (Phelps ym. 2011).

Innovaatiot syntyvät innovoivien yritysten ja niiden kumppaneiden

muodostamissa innovaatioverkostoissa. Yritykset harjoittavat tiedon

hallintaa ja tietoon perustuvia suhteita,joilla on oma tehtävänsä

innovoitaessa.Yrityksetpanostavatentistäenemmänyrityksenulkopuolella

tuotetuntiedonomaksumiseenjahyödyntämiseen(Grant& Baden­Fuller

2004). Kahden tai useamman yrityksen muodostamille

innovaatioverkostoille asetetaan paljon odotuksia. Innovaatiokyvyn

ajatellaanlisäävänyrityksenresilienssiäjasopeutumiskykyäturbulentissa

ympäristössä ja sen ajatellaan lisäävän yrityksen

selviytymismahdollisuuksia (Dolinska 2015).

Sosiaalisissaverkostoissaontavallisiaeliensimmäisenasteenjatoisen

asteensuhteitasekäeiyhteydessätoisiinsaoleviatoimijoita.Normaalien

suhteidenajatellaankasvattavanyritykseninnovaatiotoimintaajatoisen

kädensuhteidenmyös,muttariippuennormaaliensuhteidentoiminnasta.

Verkoston aukkojen elitoisiinsaliittymättömientoimijoidenajatellaan

toisinaan kasvattavan ja toisinaan heikentävän innovaatiota. (Ahuja 2000).

Yrityksessätäytyyollapotentiaalihyödyntääinnovaatioverkostonkautta

tulevaatietoa(DeSanctis,Glass,& Ensing,2002).Innovoinninollessa

yrityksenasialistankärjessätiedonhallinnastataisenjohtamisestatulee

yrityksenehkäkeskeisintoiminto.Tietoatuleepaitsihankkia,myösjäsentää

siihenmuotoon,ettäinnovaatioonkykeneväthenkilötvoivatsitähyödyntää.

Tutkimusten perusteellaeivoidavielämääritellämikäonverkoston

optimaalinenkoostumus(Dolinska2015).Verkostonavullavoidaanluoda

innovaatiotamerkittävästiparemminkuinpelkkienmarkkinamekanismien

avulla (Pittaway, Robertson, Munir, Denyer & Neely 2004).

Innovaationymmärtämiseksitarvitaantietoajatutkimustakahdestaeri

verkostosta, tutkijoiden muodostamasta sosiaalisesta verkostosta ja

tietoelementtienmuodostamastatietoverkostosta(Wangym.2014).Tällä

hetkellätutkimuskirjallisuuspainottaasosiaalisen verkostonsisältämän

tiedonrooliainnovaationsynnyssä(Phelps2010).Eiyhteydessätoisiinsa

olevientoimijoidenomistamantiedonajatellaanluovanmahdollisuuden

tiedon vaihtamiselle. Tällaisessa verkostossa toimijalla on myös

mahdollisuuspäästäkäsiksimonimuotoiseksikutsuttuun tietoon,joka

tarjoaatilaisuuksiainnovoida(Rodan&Galunic2004).Arvonluontiprosessi

sisältäätiedonvaihtoaverkostontoimijoidenkesken.Verkostonrakenteella

ja sisällöllä on vaikutusta tähän prosessiin (Uzzi 1996).

Innovaatioverkostontarkoitusonsiirtäätietoatoimijaltatoisellejanäin

lisätäkaikkienosapuoltenmarkkinallistahoukuttelevuutta(Dolinska2015).

Luottamusverkostossaedistäätiedonluomista,siirtämistäjasoveltamista

(Coles,Harris& Dickson2003).Monetmaatovatluoneetjaniiden

suositellaankin luovan verkostoja, joissa yritykset voivat vaihtaa

osaamistaan janäin edistääuusien tuotteiden jaosaamisenluomista.

Puolassatoteutetussatutkimuksessakeskeisinuuttatietoavälittäväosasto

olimarkkinointijamyynti.Uuttatietoasaatiinmyöstuotannonpuoleltaja

yrityksenulkopuoleltanäyttelyistäjainternetinavullasekämonistamuista

lähteistä (Dolinska 2015).

3.2 Keskeisyys

Aikaisemmassatutkimuksessaon pohdittutoimijanasemanvaikutusta

verkostossahänensuorittamaansainnovaatioon.Asiastakäytetääntermiä

keskeisyys,jokaviittaatoimijanetäisyyteenverkostonmuihinjäseniin.

Keskeisen sijainnin väitetään vaikuttavan myönteisesti erityisesti

informaation saavuttamiseen ja hyödyntämiseen (Perry­Smith 2006).

Ollessaankeskeisessäasemassaverkostossaantutkijaonetuoikeutetussa

asemassainformaationsuhteenjavalmisottamaanriskejäetsinnässään.Jos

keskeisen toimijan yhteyshenkilöt ovat myös keskeisessä asemassa

verkostossa, lisää se henkilön statusta entisestään (Podolny 1993, 2001).

Keskeisimmässä asemassa olevilla toimijoillaon valtaverkostoissaan

liikutellavoimavarojakeksinnöllisentoiminnanedistämiseksi.Tutkimuksin

onkuitenkinosoitettu,etteikeskeisinasemaverkostossavastaaparasta

innovaatiosuoritusta. Keskeisyyden tuottama informaation parempi

hyödynnettävyyssaattaaollaseuraustarakenteellisistarei’istä(Burt1992).

Josrakenteellistenreikienmäärävähenee,innovaatiopotentiaalipienenee.

Parhaatinnovaatiotsyntyvätsyvyyssuunnanetsinnäneliyrityksensisäisen

tietoverkoston tutkimisen ja laajuussuunnan etsinnän eli yrityksen

ulkopuolisen tietovarannon tutkimisen seurauksena (Katila & Ahuja 2001).

Välittäjäasemassa yrityksen sisäisessä verkostossa oleva toimija on

etusijaisessa asemassa yhdistelemään uutta tietoa myös yrityksen

ulkopuolelta.Kombinaatiot yrityksen ulkopuolelta saadun tiedon ja

yrityksensisäisentietovarannonkanssavoivatollainnovaationkannalta

todellatehokkaita.Tiiviissäverkostossatietynongelmanparasasiantuntija

eiuseinkaan sijaitse aivan vieressä.Rakenteellisia reikiä sisältävän

verkoston katsotaan aina tuottavan paremman ratkaisun kuin tiheitä,

päällekkäisiä suhteita sisältävän (Tortoriello 2013).

3.3 Tutkimus ja tuotekehitys

Innovaation synnyttäminenorganisaatiossavaatiiihmisten,ideoidenja

voimavarojen tietynlaista yhdistämistä. Näin uskottaessa sosiaalista

verkostoa tarkastelemalla voitaisiin suoraan ennustaa sen

innovaatiopotentiaali resursseja tarkastelemalla (Obstfeld 2005).

Schumpeter(1934)näkitämänprosessintietynlaisenakäyttäytymistapana,

ei keksintöä tekevän henkilön ominaisuutena.Sosiaalisen verkoston

teoreetikotkorostivatyksilön strategista asemaatiedon levittäjänäja

innovaation syntymistä tätä kautta (Allen 1977; Tushman 1977).

Innovaatioonpyrkivähenkilö,jonkaverkostossaonpaljonrakenteellisia

reikiä,saattaahyötyätästäitsenäisyydestään(Burt1992,2004).Joshenkilö

on liittynyt verkostoonsa tiheästi, hän saattaa olla tiettyjen

mielipidejohtajienvallanallajahänentoimintaansasaattavatohjatajotkin

yhdessähyväksytyttoimintaskeemat(Berger& Luckmann1967).Tämä

saattaaheikentääinnovoijanhaluajakykyätutkiauusiaideoita(Janis1972).

Pahimmillaan tiivis ryhmä johtaa vapaamatkustamiseen.

Rakenteellisetreiätjohtavatsiistutkijan itsenäisyyteen japarempaan

informaation saavutettavuuteen, mikä parantaa tutkijan tehokkuutta

laajuussuunnanetsinnässäeliyritykselleuudentietomateriaalinhankinnassa

(Wang ym.2014).Tortoriellon (2013)tutkimuksessaosoitetaan,että

organisaationulkopuoleltatulevantiedonhyödyllisyysriippuuyrityksen

sisäisestä sosiaalisesta rakenteesta rakenteellisten reikien johtaessa

korkeampaan ulkopuolelta tulevan materiaalin innovaatiohyötyyn.

Rakenteellisten reikien määrän voidaaan katsoa vaikuttavan myös

innovoijanhallussaolevantiedonlaadukkuuteen(Nerkar& Paruchuri

2005). Rakenteellisten reikien edut on määritelty teoreettisesti ja

empiirisestihyvin,muttaniihinliittyytoiminnallinenongelma(Burt1992,

2004).Hajallaanrakenteellisenreiänympärilläoleviaihmisiäonvaikeampi

johtaa,varsinkinkunmyösideaonuusi.Tällaisillaihmisilläonerilaiset

kiinnostuksenkohteet,tavattarkastellakyseessäolevaailmiötäjapuhua

siitä.Näinollenheidänkykynsälevittäätietoataikaupallistaakeksintö

saattaa olla heikko (Burt 2004, Obstfeld 2005).

Rakenteellisiareikiäontutkittujonkinverran,muttayleensäonkeskitytty

tiedonsiirtoonyrityksensisällä.“Välittäjä”teoriaonosoittanut,ettähenkilöt,

joidenverkostossaonrakenteellisiareikiä,ovatmuitaluovempia(Burt

2004).Yksilöidenrooliatiedonkuljettamisessayrityksenulkopuoleltasen

sisäpuolelleontutkittuvähemmän.Epämuodollisillaverkostoillasaattaa

ollakeskeinenroolitiedonvälittämisessä(Burt2004).Rakenteellisenreiän

ympärilläolevattoimijateivätolealttiinavainuudelletiedolle,vaanuusille

näkökulmille ja tavoille tarkastella asioita.

Välittäjäasemassa yrityksen sisäisessä verkostossa oleva toimija on

etusijaisessa asemassa yhdistelemään uutta tietoa myös yrityksen

ulkopuolelta.Kombinaatiot yrityksen ulkopuolelta saadun tiedon ja

yrityksensisäisentietovarannonkanssavoivatollainnovaationkannalta

todellatehokkaita.Tiiviissäverkostossatietynongelmanparasasiantuntija

eiuseinkaan sijaitse aivan vieressä.Rakenteellisia reikiä sisältävän

verkoston katsotaan aina tuottavan paremman ratkaisun kuin tiheitä,

päällekkäisiä suhteita sisältävän (Tortoriello 2013).

Yritykseteivätainaolehalukkaitajakamaankaikkeatietämystään.Eri

yritystentoimijatsaattavatpidättäätärkeääinformaatiotataitoimittaavain

omankielisiäänmateriaaleja,mikähidastaatiedonvirtaamista.Yritykset

haluavatsuojellaydinbisnestäänjapelkäävätmyyvänsäesim.lisensoitavaa

materiaalialiianhalvalla. Tutkimuksessahavaittujatoimintatapojaovat

esimerkiksi abstrahointija etäännyttäminen.Tämä saattaa heikentää

innovaatioita tuottamaan suunnitellun verkoston toimintakykyä.Tätä

taipumusta pyritään hillitsemään tutkimustiedon tuottamien

menettelytapojen avulla. (Järvenpää & Välikangas 2014.)

Verkostossaankeskeisessäasemassaolevatutkijasaattaahalutasäilyttää

asemansa (Burkhardt& Brass 1990)ja tutkimuksen tämänhetkisen

orientaationjaparadigmatjakeskittyäolemassaolevantiedontutkimiseen

jahyödyntävääninnovaatioon.(March1991).Verkostonreunoillaoleva

tutkija on vapaampivalitsemaan,mitätietoelementtejäkeksinnössään

yhdistää.Hänelläonnäinollenparemmatmahdollisuudetluodaerittäin

hyödyllinenvaihdontuloksenasyntynytinnovaatio.Tutkijankeskeisyyden

asteen nostaminen verkostossalisääsiissuorien suhteidenmäärääja

vähentäärakenteellisiareikiä.Keskeisyydenasteennouseminenvähentää

siis tutkivan innovaation potentiaalia. (Wang ym. 2014).

Tiedonjakamistatoistenyritystenkanssarajoittavatsamattekijätkuin

yrityksensisäisentietovarannonjäsentämistäkin.Josyritystentietovarannot

ovathyvinsamankaltaiset,eiyhdentäminentuotamitäänuutta.Jostaas

yrityksenhallussaolevatietopoikkeaaliikaatoisenyrityksenhallussa

olevasta,yhteistämaaperääeilöydyeikätiedonyhdentämistävoitapahtua.

Innovaation kannalta paras yhdistelmä on kaksi yritystä, joiden

tietovarannotovatkohtalaisestisamankaltaiset.(Järvenpää& Välikangas

2014.)

Josinnovaatiotasuorittavanhenkilönsosiaalisessaverkostossaonpaljon

rakenteellisia reikiä,tarkoittaa se,että hän on yhteydessä useisiin

toimijoihin,jotkaeivätkuitenkaanoleyhteydessätoisiinsa(Burt1992),ja

tällävoiollavaikutustasiihen,mitkämahdollisuudethänelläonsaada

informaatiota (Granovetter 1973, 1974). Informaatio ei koostu

tietoverkostontietoelementeistä,vaanonsosiaalista,dynaamista,arvokasta

ja hukattavissa (Griffin 1983).

Toimittaessaheterogeenistatietoasisältävässäverkostossa,innovaatiota

suorittavan henkilön täytyy omaksua suurimäärä tietoa,ja pyrkiä

yhdentämäänseniin,että“kotona”yrityksessätämätiedonpohjaltavoidaan

tehdäkeksintöjakaupallistaase.Tämäasettaaluonnollisestimelkoiset

vaatimukset innovaatiota suorittavan henkilön (­iden) kognitiiviselle

kapasiteetille ja kestävyydelle. (Järvenpää & Välikangas 2014.)

3.4 R&D

Onsanottu,ettämenestyviäjaepäonnistuviayrityksiäerottaaniidenkyky

tehdäkaupallisestielinkelpoisiainnovaatioita.(Bettis& Hitt1995).Jotkut

yritykset pystyvät tekemään jatkuvasti tuloksekasta tutkimus­ ja

tuotekehitystoimintaa. (Helfat 1994). Onnistuneita kaupallistettuja

keksintöjä edeltää yleensä osaamisen kasvattaminen tietyillä tiedon

osa­alueillaelierikoistuminenjonkintietovarannonhyödyntämiseen.Kun

yrityskeskittyyomantietovarantonsajalostamiseen,etsinnänkustannukset

jäävät pois (Nelson & Winter 1982).

Absorptiokykyä on pidetty pitkään yrityksen menestyksekkään

innovaatiotoiminnan takeena.Absorboiminen tarkoittaa uuden tiedon

vastaanottamistajatämäntiedonsoveltamista.Tutkimussuuntaonjohtanut

tästä ajatuksesta päätelmän,että mitä korkeampiyrityksen kulutus

tutkimukseenjatuotekehitykseen,sitäenemmäninnovaatioita.Onväitetty,

että yrityksen omaksumiskapasiteettivoidaan johtaasen innovaatioon

pyrkivien henkilöiden kapasiteetista. (Cohen & Levinthal 1990.)

Tortoriellon (2013) tutkimuksessa osoitetaan, että organisaation

ulkopuolelta tulevan tiedon hyödyllisyys riippuu yrityksen sisäisestä

sosiaalisesta rakenteesta rakenteellisten reikien johtaessakorkeampaan

ulkopuoleltatulevastatiedostasaatavaanhyötyyn.Yrityksentietovarannon

koostumuksella on vaikutusta siellä suoritettavaan innovaatioon.

Toimijoiden rajallinen rationaalisuus ja aikaisemmat kokemukset

vaikuttavatsiihen,millainentietopäätyytutkimisenjarekombinaation

pohjaksi.Ihmistenkognitiivisetjayrityksentaloudellisetresurssitovat

rajallisia.Keskeistäontiedonlaatujasisällönrikkaus(March,1991).

Nerkar&Paruchuri(2005)väittävät,ettätähänvalintaanvaikuttaatoimijan

sijainti yrityksen sisäisessä verkostossa.

Rakenteellisiareikiäontutkittujonkinverran,muttayleensäonkeskitytty

tiedonsiirtoonyrityksensisällä.“Välittäjä”teoriaonosoittanut,ettähenkilöt,

joidenverkostossaonrakenteellisiareikiä,ovatmuitaluovempia(Burt

2004).Yksilöidenrooliatiedonkuljettamisessayrityksenulkopuoleltasen

sisäpuolelleontutkittuvähemmän.Epämuodollisillaverkostoillasaattaa

ollakeskeinenroolitiedonvälittämisessä(Burt2004).Rakenteellisenreiän

ympärilläolevattoimijateivätolealttiinavainuudelletiedolle,vaanuusille

näkökulmille ja tavoille tarkastella asioita (Tortoriello 2013).

Yrityksen sisäinen verkosto on keskeisin uutta tietoa välittävä ja

innovaatiotaedistäväverkostotutkijoidenkesken(Nerkar& Paruchuri

2005). Yritysten välinen verkosto on keskeisessä asemassa

kaupallistettaessa innovaatioita (Liebeskind ym.1996).Tieto liikkuu

yrityksessä ihmisten välityksellä. Ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa

ystävyys­ tai yhteistoimintasuhteiden välityksellä.Jos kaksitutkijaa

patentoivatyhdessä,heidänvälilläänonside.Kaksitekijäävaikuttavat

tiedon virtaamiseen ihmisten välillä: innovoijan aseman keskeisyys

verkostossa ja hänen rakenteellisten reikien peittonsa (Burt 1997).

Tutkimus­ja tuotekehitystoimintaa tekevä henkilöstö tukeutuu usein

heuristiikkaan ongelmia ratkoessaan, johtuen juuri kaikkien

mahdollisuuksien tutkimisen kalleudesta. Heuristiikka viittaa

ongelmanratkaisutekniikkaan,jossatukeudutaansellaisiinratkaisuihinkuin

“peukalosäännöt”,intuitio,valistunutarvaustaitervejärki.Tutkijan

asemallayrityksensosiaalisessaverkostossaontähänratkaisevavaikutus

(Brass& Burkhardt,1993).Tutkittavantiedonteknologisistapiirteistä

voidaanjohtaaarvauksiasiitämitäkannattaisitutkia,muttayksiselitteistä

vastausta on tällä keinoin vaikea saada (Nerkar & Paruchuri 2005).

Jos tutkijan keskeisyyden aste elihänen suorien siteidensä määrä

verkostossaonkorkea,saattaamuillatutkijoillaollaenemmänhalukkuutta

yhdistääomaosaamisensahänentietovarantonsakanssajanäinollennostaa

omaastatustaanverkostossa.Tutkijankorkeaasemaverkostossaliitetään

useinmyöshänenhallussaanolevantiedonlaadukkuuteen.Keskeisessä

asemassa oleva toimija pystyy levittämään hallussaan olevaa tietoa

kansainvälisessä tutkijaverkostossa paljon nopeammin kuin tavallinen

tutkija.Hänenkauttaantulevaatietoapidetäänmyöskorkeammassaarvossa

kuin tavallisen tutkijan välittämää. (Nerkar & Paruchuri 2005.)

Tutkimustoimintaansaylierilaistenrajojentekeviätutkijoitakutsutaan

joskusheidänvertaistensataholta“portinvartijoiksi”.Ylirajojentietoa

välittävätjayhdistelevättutkijatovatetusijaisessaasemassayhdistelemään

tietoajanäinollenheilläonkorkeainnovaatiopotentiaali(Burt1992).

Tällaisettoimijattoimivatyrityksenlinkkeinäulkomaailmaanjayritystä

ympäröivääntodellisuuteen.Heidänkauttaanyrityksentietovarantolaajenee

jamonipuolistuu (Obstfeld,2005).Tutkimus­jatuotekehitystoimintaa

tehtäessätällaisentutkijaneritoimijoiltakeräämätietoonsisällöltään

rikasta (Nerkar & Paruchuri 2005).

Tällainentutkijaonmyöshallinta­asemassamuiltatoimijoiltakerättyyn

tietoonnähden:hänvoipäättää,mitätietoajakaavaijakaakomitään.

Välittäjäasemassaolevanhenkilönhallussaolevaatietoamyösarvostetaan

enemmänkuintavallisentutkijan;ontodennäköistä,ettähänenjakamaansa

tietoahaluavathyödyntäämyösmuutyrityksentyöntekijät.Korkeassa

asemassatiheässäverkostossaolevattoimijattekevätkompromisseja,mutta

harvassaverkostossaheovatkomentajia.Innovaatiotasuunnittelevaja

tietoaetsivätutkijasaaparhaanhyödynvaihtaessaantietoasellaisten

verkostotoimijoidenkanssa,joidenverkostossaonpaljonrakenteellisia

reikiä. (Nerkar & Paruchuri 2005.)

3.5 Tiiviit vs. välittäjäverkostot

Useinajatellaan,ettäinnovaatiotoimintaanliittyysosiaalinenvuorovaikutus.

(Sutton & Hargadon 1996).On kuitenkin tutkijoilleepäselvää,onko

innovaationkannaltatehokkaampisosiaalinenverkosto,jossaonpaljon

rakenteellisiareikiäelierossatoisistaanoleviatoimijoita,jotkakuitenkin

vaihtavattietoakeskenään,vaiverkosto,jossatoimijoillaonrunsaastisuoria

suhteita keskenään (Hargadon & Sutton 1997).

Vaihdonpuolustajatkorostavattiedonhallintaajaensikädenpääsyäkäsiksi

tietoon,jotayhdistelemällävoitehdäinnovaatioita(Burt2004).Koheesion

puolustajatkorostavatluottamusta,suoraatiedonkulkua,jaettuariskiäja

mobilisaatiota(UzziandSpiro2005).Syynävoiollase,ettäonkeskitytty

verkoston rakenteen tutkimiseen, ei toimijoiden ominaisuuksien

tunnistamiseen.Tiedonvälittämiseenvaikuttavattiedonomistavantoimijan

työ­jaelämänhistoria,työskentelyolosuhteetetc.Onmyöstärkeääerottaa

alkuperäinen oivallus innovaation kaupallisesta ja sosiaalisesta

hyväksymisestä (Fleming, Mingo, & Chen 2007).

KoheesiotainnovaationlähteenäkannattavatturvautuvatyleensäColemanin

(1988)teorisointeihin,kun taasvaihtoa innovaation lähteenäpitävät

viittaavatyleensäGranovetteriin(1973).Koheesionpuolustajatuskovat,että

tiedonmutkatonkulkutakaainnovaation.Luottamussaattaaesimerkiksi

helpottaatiedonjakamista.Tiivisverkostoedistääerityisestihiljaisenja

monimutkaisen elivaikeastivälitettävän tiedon siirtämistä.Tiiviissä

verkostossa erilaisten käyttäytymistäsäätelevien normien luominen ja

ylläpitäminen on helpompaa (Fleming, Mingo, & Chen 2007).

TiedonvaihdonkannattajatvetoavatyleensäGranovetterin(1973)heikkojen

siteidenkäsitteeseen.Tiheissäverkostoissaihmisetkuluttavatkohtuuttoman

suurenosansosiaalisistaresursseistaankanssakäymiseen,jokaeituoheidän

tietoonsamitäänuutta.Laajemmassa,tasaisemminjaheikompiasiteitä

sisältävässäverkostossaihmisetovattekemisissäitselleenuudentiedon

kanssa useammin.

Tiedonvaihdon kannattajat toteavat, että “välittäjät” ovat usein

innovatiivisimpiahenkilöitä.Heovatetuoikeutetussaasemassatiedon

suhteenjaheidänonhelpompiluodauusiatietoelementtienyhdistelmiä

(Hargadon and Sutton 1997).He toimivattiedon välittäjinäkahden

toisistaanmuutenerossaolevantoimijanvälilläjavoivatnäinollenkäyttää

tietoahyväkseenjaomaksihyödykseen(NerkarandParuchuri2005).

Molempienleirienkannattajatovattukeneetväitteitääntutkimustenavulla.

Innovaation synty vaihdon tai koheesion värittämässä sosiaalisessa

verkostossavoisikirkastua,jostutkimuksiinotettaisiinmukaantoimijoiden

biografiat (Fleming, Mingo, & Chen 2007).

Ihmisetoppivatkoulutuksensajatyössäolonsaaikanajakantavattätätietoa

mukanaanjokaiseenseuraavaantoimipaikkaansa.Työllistyessäänuudelleen

heilläonmahdollisuussuorittaatietoelementtienyhdistelemistähyödyntäen

aikaisempaatietämystäännykyisenosaamisenlisäksi.Monimuotoinentyö­

taikoulutushistoriaoneduksimyöstiiviissäverkostossa,koskasilloin

verkostoonvoidaansyöttääuuttatietoakierrossaolevanlisäksi(Fleming,

Mingo,& Chen2007).Tällaisissaolosuhteissatiiviitverkostotsaattavat

tuottaaentisenkaltaistatietoauudentiedonsijaan.Rakenteellistenreikien

katsotaanedistäväntäysinuudentiedonluomista(Hargadon& Sutton

1997).“Pienenmaailman”verkostoksikutsutaantilannetta,jossahenkilöt

ovatsitoutuneettiheäänverkostoon,muttaheilläonyhteistoimintasiteitä

myös sen ulkopuolelle (Uzzi and Spiro 2005).

Erilaisetuudetideatvaativattoteutuakseen erilaisetympäristöt.Jos

innovaationtoteutusvaatiienemmäntoimeenpanoakuinluovuutta,saattaa

kiinteäverkostoollaparempipaikka.Onkuitenkinvaikeasanoa,johtuuko

verkostonkiinteyssenalkuperäisestäolomuodostavaikeksinnönympärille

syntyneestä vuorovaikutuksesta. Kiinteässä verkostossa useammalla

ihmiselläontietojaymmärrysinnovaationsynnystä,vaihtoverkostossasen

tunteeensinvainyksiihminen.Tiheässäverkostossatietoinnovaatiostaja

sen mahdollisetkäytännön sovelluksetleviävätnopeammin.(Fleming,

Mingo & Chen 2007.)

Kiinteässä verkostossa syntyviäkeksintöjähyödynnetään suuremmalla

todennäköisyydelläuudelleenkuinvaihtoverkostossasyntyneitä(Hansen

1999).Vaihtoverkostossatietosaattaajäädäyksittäiseensolmuunsamoin

kuinrekombinantininnovaationtulokset.Tällaiseninnovaationlevittäminen

saattaa myös olla hankalampaa, koska toimija joutuu ylittämään

tieteenalojen välisiä rajoja (Sorenson & Fleming 2004).Tieteellisen

maineen ylläpitäminen avoimessa verkostossa on vaikeampaa kuin

suljetussa(Coleman1988).Suurempiepävarmuuskasvattaainnovaation

hyväksymisen epävarmuutta.

Tämä on edullista mobilisaation kannalta,joskin mobilisaatio tiheän

verkoston ulkopuolelle saattaa olla haastavaa.Tiiviissä verkostossa

saatetaankärsiäideoidenpuutteestaelisielläkiertävätietoonjokaikkien

tiedossaolevaa(Obstfeld2005).Monimutkaisissaverkostoissamuualta

haettu elitutkivaainnovaatiotaedustavatietoleviäähelpostitiheässä

verkostossa (Uzzi 1997). Ei voida yksikäsitteisesti sanoa, että

rakenteellistenreikientarjoamatuudetideattaitiheidenverkostojenhallittu

toimintaolisivatyksistääntehokkaaninnovaatiotoiminnanlähde(Obstfeld

2005).

3.6 Tertius iungens­orientaatio

Rakenteellisia reikiä sisältävän verkoston toiminnallisuusongelmaa on

pyritty ymmärtämään ja näiden kahden verkoston välistä ristiriitaa

ratkomaantertiusiungens­orientaation avulla.Tämäsuuntausperustuu

latinankieliseenverbiin“iungo”,jokaviittaayhdistämiseen.Liiketoiminnan

kielessätertiusiungensviittaajokoeiyhteydessäolevientoimijoiden

liittämiseentaisosiaalisenverkostonsiteidenuudelleenjärjestämiseen.

Tertiusiungens­orientaationvaihtoehtonavoidaanpitääSimmelin(1950)

tertiusgaudens­orientaatiota,jokaviittaasiihen,ettäkolmashenkilöon

yhteydessäkahteenmuuhunjapystyymanipuloimaantätäsuhdettajasitä

kautta hyötymään siitä. (Obstfeld 2005.)

Rakenteellistenreikienteoriaperustuutertiusgaudens­orientaatioon.Tässä

tapauksessakolmashenkilöhyödyntääkahdenmuuntietämystä.Tertius

iungens­orientaatiossa kolmas henkilö pyrkii löytämään sovun ja

yhteisymmärryksenkahdenmuunosapuolenvälillejamyösliittämään

heidättoisiinsa.Tällaistaorientaatiotakäytettäessäosapuoltenvälilläei

tarvitseollakonfliktia;hesaattavatollatoisilleenmuutenvainvieraitatai

heilläsaattaaollahallussaantoisistaanpoikkeavatietovaranto.(Obstfeld,

2005).

Tertiusiungens­orientaatioonristiriidassatiukanrakenteellisenorientaation

kanssa,jokaolettaa,ettärakennemäärittäätoiminnan.Välittäjävoivalita

seuraavasta neljästä strategiasta: sovitella yhteen kahden toisiinsa

kytkeytymättömän henkilöntoimintaataitietovarantoa,hyödyntäätätä

erilaisuutta,esitellätoisilleen kaksitoisiinsaliittymätöntätoimijaatai

helpottaaheidänvälistäänyhteistyötävähitellenheikentäenomaarooliaan

taikoordinoidakahdenosapuolenvälistäyhteistoimintaa.Näistäkaksi

viimeistä on varsinaista tertius iungens­toimintaa. (Obstfeld, 2005)

Tertius gaudens­orientaatio saattaa teoriana mahdollistaa hyvän

välittäjätoiminnan,mutta tertius iungens­orientaatio johtaa hallittuun

yhteistoimintaan.Tämän teorian mukaan henkilö,jokaliittääyhteen

erilaisintaustoinliitettyjäihmisiä,ontehokkaampiinnovoijakuinhenkilö,

jokaeitällaistatoimintaaharjoita.Onmyösesitetty,ettähenkilö,jonka

sosiaalisessa verkostossa on harvoja rakenteellisia reikiä, on

innovaatiotoiminnassaanparempikuinsellainen,jollaeiole.(Obstfeld

2005.)

Sosiaalistenverkostojenteoriaonmyösrakenteellistenreikientaitiheiden

verkostojenkorostuksessaanylenkatsonutyksilönominaisuuksia;henkilön

kumuloituvatietovarantojaosaaminenvaikuttavatsekähänenkykyynsä

hyödyntäähaltuunsaottamaansatietoaettäpotentiaaliinsaomaksuauusia

ideoita.Omaksumiskapasiteettiviittaahenkilönkykyynottaavastaanuutta

tietoajaliittääsitäjohallussaolevaan.Yrityksensosiaalistenkäytäntöjen

tuntemustämän ohellalisäähenkilöninnovaatiopotentiaalia.(Obstfeld

2005.)

Rakenteellisten reikien teoria korostaa usein kilpailua,kontrollia ja

manipulaatiota.Välittäjäasemassa oleva henkilö saattaa valita jakaa

virheellistätietoatäsmällisensijaan(Burt1992).Kolmasosapuolivoi

kuitenkinmyöspyrkiäsopuunosapuoltenkeskenjajakaaheilletietoa

toistensa tavoista ajatella jaargumentoida,mikävähentääkonfliktia.

Rakenteellistenreikienteorianlisäksionhyväpohtiamuita,vaihtoehtoisia

tapojamallintaayrityksensisäisiäprosesseja.Näinsaadaantäydellisempi

käsityssiitä,mitäyrityksessätapahtuujamitkäovattoiminnantulokset

(Obstfeld 2005).

4 TIETOVERKOSTO

4.1 Tietoelementti

Tietoelementti on innovaatiotutkimuksessa keskeinen käsite.

Tietoelementiksiluetaanmikätahansateknologinenkokonaisuus,jollaon

merkitystä uusien keksintöjen tekemisen kannalta.Tietoelementiton

koodattuorganisaationobjektiiviseenmuistiin,niitävoidaanliikutellaja

niidenominaisuudetvoidaanhavaitayhäuudelleenkokeitatoistamalla.

Niinpänekuvaavatmelkopysyväisluonteistaasiaintilaajatutkimusyhteisön

käsitystä niiden aihesisällöstä.Tietoelementin luonne on tallennettu

organisaation patentteihin,ohje­ja käsikirjoihin,toimintatapoihin ja

esineisiin. (March 1991, Nelson and Winter 1982.)

Informaatiooneriasiakuintietoverkostontietoelementti.Innovaation

kannaltamerkittävääinformaatiotaontietotietoelementtienjakaantumisesta

tutkimusyhteisössä, mikä auttaa lähestymään oikeaa tahoa tietyn

tutkimusongelman kanssa. Informaatiota jaetaan myös tutkimuksen

uusimmastakehityksestäjatrendeistä,uusistalöydöistä,menetelmistäja

työkaluista.Tämä informaatio saattaa kantaa mukanaan päivityksiä

joidenkin tietoelementtien sisältöihin liittyen taikannustaa tutkimaan

tiettyjen elementtien yhdistelmiä tailuoda kokonaan uusia.Lisäksi

informaatio sisältää tietoa tutkijoiden välisistä suhteista ja heidän

osaamisestaan. Informaatio on keskeistä erityisesti etsittäessä

innovointikumppaneita. (Wang ym. 2014.)

Side kahden tietoelementin välillä on niiden aikaisempiyhdistelmä

menneessäkeksinnössä.Yritykselläsaattaaollavakaumuksiasiitä,miteneri

elementityhdistyvät.Tehdessäänkeksintöjäyrityssaattaapitääjotkin

tietoelementittäysinerillääntoisistaan,yhdistelläjoitakinsillointällöinja

liittääjotkintoisiinsajatkuvasti.Tietoelementtejävoidaanmyösyhdistellä

ryhmittäin,elijotkinelementitovatliittyneettoisiinsa,muttaniidenvälisillä

ryhmilläeiolemitääntekemistätoistensakanssa(Yayavaram & Ahuja

2008).

Tietoelementitsaattavatollamyöstasaisestijakautuneita,elimillään

ryhmälläeioletiukempiasiteitäkuinmillääntoisellakaan.Tietoelementeillä

saattaaollayhteyksiäkeskenään“luonnostaan”eliilmanmitäänyrityksen

panostusta.Keskivälin riippuvuuden eliyhteyksien,jotka eivätole

integratiivisia eivätkä täysin jaoteltavissa, ajatellaan tuottavan

laadukkaimman innovaation (Simon 1977).Tietoverkoston olisisyytä

heijastellatätäkehitystä:yhteydettiettyjenelementtienvälilläkatkeavat,

kunoivalletaanetteiniidenyhdistelmätuotalisäarvoa,jauusiasyntyy,kun

opitaan,ettätiettyjenelementtienyhdistäminentuottaainnovaatiotataion

muutenhyödyllistä.Onmyösepäsuorastitutkittusitä,mitentietoverkoston

rakenneheijastuutuotteisiintaiorganisaatiorakenteeseenjatultusiihen

tulokseen,ettäseheijasteleesuunniteltavaatuotetta.(Henderson& Clark

1990.)

Weitzmanin (1996) mallissa innovaatio määriteltiin tietoelementtien

yhdistelemiseksitoistensakanssayhäuudelleenjauudelleensamallatavoin

kuinmaatilallajalostetaankasveja;ristiinpölyttämälläolemassaolevia.

(Yayavaram & Ahuja2008).Onolemassamyöstoisenlainenmalli,niin

kutsuttuaNK­malli(Kauffman1993),jokatoimiiseuraavasti:teknologinen

kenttä nähdään maisemana, jossa tietoelementtien yhdistelmät eli

innovaatiotovathuippuja.Innovaatiotaetsivätutkijapyrkiisiispääsemään

huipulle(Kauffman,Lobo&Macready2000).Maisemamuuttuu,jossiihen

lisätäänteknologisiakomponenttejaelihuippuja(Fleming& Sorenson

2001).Teknologisia huippuja ovatkeksinnöt,joita voidaan suoraan

hyödyntääkaupallisestisekämyöstekninenedistys,jokavoidaanhyödyntää

täysin vasta tulevaisuudessa (Yayavaram & Ahuja 2008).

Yrityksenrutiinit(NelsonandWinter1982),viestintämallit(Allen1977),

uskomukset ja organisaation rakenne vaikuttavat siihen, mikä on

hyväksyttävä tapayhdistellätietoelementtejätoisiinsa.Tutkijoiden tai

tutkimusyksikköjenvälisetsuhteet(Allen1977)saattavatvaikuttaasiihen,

miten tietoelementtejä yhdistellään toisiinsa ja näin ollen yrityksen

sosiaalinenverkostoheijastuusentietoverkostossa.Josuudenyhdistelmän

hyödyllisyys ylittää aikaisemman ratkaisun, valitaan myöhäisempi

vaihtoehto.Jostarjollaonlukuisiatietoelementtejä,yhdistelmienmäärä

kasvaa suureksi (Yayavaram & Ahuja 2008).

Sillä,mitenyrityksentutkimusaktiviteetitonjaettuyksiköihin,onvaikutusta

myös tiedon yhdistämiseen. Jos yrityksellä on selkeästi jaotellut

erikoistuneet tutkimusyksiköt,sen tuottama tieto on todennäköisesti

jakaantunutalaosastoihin.Tietoverkosto eikuvaa suoraan sosiaalista

verkostoa,muttamuuttamallaviestintämallejaan,uskomuksiaan,rutiinejaan

ja organisaatiorakennettaan yritysvoimuuttaa myöstietoelementtien

yhdistymisen muotoja. (Yayavaram & Ahuja 2008.)

Puhuttaessatiedonjäsentämisestä,tutkimusonosoittanut,ettärakenne,joka

on lähes hajotettava, edistää rekombinaatiota, pysyvyyttä ja

sopeutumiskykyä (Baldwin and Clark 2000, Weick 1976).Lähes

hajotettavanrakenteenajatellaantakaavanetsinnänsyvyydenjalaajuuden

tasapainon(March1991).Tällaisentietoverkostonajatellaanmyöstakaavan

tietoelementtien yhdistelmien muokattavuuden (Yayavaram & Ahuja 2008).

Hyödyllisimpieninnovaatioidenkatsotaansyntyvänerikoistuneentiedonja

laajemmanetsinnäntuloksenatuotetuntiedonyhdentämisestä(Katilaand

Ahuja2002).Erikoistuminen,elitiettyyntietovarantoonkeskittyminen

parantaaosaamistajaammattitaitoajuuritämäntiedonkäyttämisessä.

Etsinnänlaajentaminentuottaauusiaajatuksiajaavauksiajamahdollistaa

uudet kombinaatiot (March 1991, Katila and Ahuja 2002).

Tutkijan sosiaalinen verkosto ja tietoverkosto eivätole sama asia.

Aikaisemmassatutkimuksessaniitäonpidettyisomorfisinaelisamana

asianaeritavallaesitettynä.Joissakintutkimuksissa(Flemingym.2007)on

todettu,että sosiaalisen verkoston vaikutustutkijan innovaatioon on

kielteinen.Tutkijan sijaintisosiaalisessa verkostossaeivastaahänen

tuntemiensa tietoelementtien sijaintia laajemmassa tietoverkostossa.

Tutkijantietoverkostossasaattaaollarakenteellisiaaukkoja,muttahänen

tuntemansa tieto on tiiviisti verkostoitunutta (Wang ym. 2014).

Yksitietoelementtisaattaaollamonentutkijantuntemajayksitutkija

saattaatunteamontatietoelementtiä.Kaksitietoelementtiäsaattaatulla

yhdistetyksiyhden taiuseamman tutkijantaholta.Ontärkeääerottaa

tutkijoidenvälinenverkostotietoelementtienmuodostamastaverkostosta.

Täytyymuistaa,ettätietoverkostoontulostauseammantutkijasukupolven

yhteisistäponnisteluistajatallentaatietoelementtienyhteyksienhistorian.

Silläeimyöskäänolemitääntekemistätämänsukupolventutkijoiden

välisen vuorovaikutuksen kanssa. (March 1991, Wang ym. 2014.)

On myöstutkittutietoelementtejä,jotkatutkijakäyläpiinnovaatioon

pyrkiessään ja jotka eivät ole aikaisemmin olleet osa yrityksen

tietovarantoa.Siinäsiisviitataanlaajuussuunnanetsintäänelitutkivaan

innovaatioon (Phelps 2010).Kun kaksi tietoelementtiä yhdistetään,

yhdistelmäonuusivainkerran.Tämänuutuudenjasenvähenemisen

ajatellaanolevankilpailuaaiheuttavatekijä.Kilpailuaaiheuttaamyösse,

ettäyritysten,joissatutkiminenyleensätapahtuu,inhimilliset(Podolny&

Stuart1995)jataloudellisetresurssitovatrajallisetjaniitävoidaan

kohdistaa vain tiettyjen teknologioiden tutkimiseen.

Teknologisenkilpailunkatsotaanolevansitämittavampaa,mitäenemmän

tietoelementtejä haetaan samasta tietoelementtien varastointi­ tai

tuotantopaikasta. Jos kaksi yritystä yhdistelee keskenään hyvin

samankaltaistatietoa,onodotettavissa,ettäsijoittajaeisijoitakahtakertaa

samanlaiseenteknologiaan.(Carnabuci2010).Uudenpalvelunluominen

edellyttääyleensätiedonyhdistelemistäuseiltatiedonalueilta(Schumpeter

1934).Saavuttaakseenriittävänosaamispohjanyrityksentäytyyhankkia

portfolioonsa osaamista riittävän monelta osaamisalueelta.

Uusikeksintöperustuutietoelementtiin(Fleming& Sorenson2004).Se

koostuu kolmesta osa­alueesta. Sillä on kolme keskeistä piirrettä.

Tietoelementinaihesisältöonluonnollinentaisosiaalinentodellisuus.Seon

osajotakintieteenalaa.Erioppialatsaattavattutkiasamaaaihesisältöä,

muttakeskittyäseneripuoliin(Kuhn1996)jakäyttääerilaisiametodeja.

Tutkimusyhteisöllä on erilaisia käsityksiä tietoelementtiin liittyvistä

tosiasioista,senteoriastajahyödyntämismahdollisuuksista(Kuhn1996).

Tietoelementtiin liittyvät käsitykset muuttuvat sitä koskevan tiedon

päivittyessä.

Kahdentietoelementinvälilläajatellaanolevansuhde,josneonjoskus

yhdistetty keskenään.Tämän siteen ajatellaan myösolevanmerkkinä

tietoelementin tieteellisestä, teknologisesta tai kaupallisesta

hyödynnettävyydestä.Senajatellaanmyösheijastelevansaatavillaolevia

voimavarojakeksinnöntoteuttamiseen.(Carnabuci& Bruggeman2009,

Yayavaram & Ahuja 2008).Kaikkien tietoelementtien yhdistäminen

toistensa kanssa eiole järkevää.Esimerkiksijäätelön ja popcornin

yhdistelmäeiensinäkemältävaikutahyödylliseltä.Onnistunutkeksintö

syntyykinuseinvastauseidenkokeilukertojentuloksena(Yayavaram &

Ahuja 2008).

Tietoelementtienyhdistelemiseenvaikuttavattutkimusyhteisönkäsitykset

erielementtienyhdistämisenhyödyllisyydestä(Yayavaram&Ahuja2008).

Käsityksetsyntyvätjahyväksytäänsosiaalisenprosessintuloksena(Berger

& Luckmann 1967). Käsitysten taustalla saattaa olla aikaisempia

onnistumisia,tieteellisiäläpimurtoja,teorioita,ennusteitataionnekkaita

sattumia.(Fleming& Sorenson2004).Tässäyhteydessäonhyvämuistaa

myös tutkimisen kustannukset: voimavaroja suunnataan niihin

tutkimuskohteisiin,joillauskotaanolevansuurintaloudellinentaimuu

tuotto (Rogers 2003).

Jostutkijanetsintäperustuuhänentämänhetkiseentietämykseensä(Dosi

1988,Yayavaram & Ahuja2008)jaonpaikallista,hänsuorittaaetsintää

tällähetkelläomistuksessaanolevistatietoelementeistäkäsin.Väitetään,että

tutkijanonnistuminenetsinnässäriippuusekäyhdistelymahdollisuuksista

tutkijanomistamientietoelementtienegosentrisillatietoalueillaettänäiden

tietoelementtien yhdistelymahdollisuuksista. Rakenteelliset piirteet

ratkaisevat (Wang ym. 2014).

Tietoelementinrakennemäärittääsenkombinatoriaalisenpotentiaalineli

kuinkamontakertaasevoidaanyhdistääjonkintoisentietoelementin

kanssa.Tietoelementtienverkostossaonsamaantapaankuinsosiaalisessa

verkostossakin rakenteellisia reikiä elieiyhteydessä toisiinsa olevia

tietoelementtejä. Niiden lukumäärä edustaa tietoelementin

yhdistelypotentiaalia.“Egosentrinen tietoalue”viittaakyseessäolevaan

tietoelementtiinjamuihinelementteihin,joihinseonyhteydessäperustuen

aikaisemmin tehtyihin keksintöihin. (Carnabuci 2010.)

4.2 Keskeisyys

“Keskeisyyden aste” viittaa siihen, kuinka paljon elementillä on

yhdistelypotentiaalia. Tietoverkoston tietoelementit poikkeavat

rakenteeltaantoisistaan,samointutkimus­jatuotekehitystoimintaatekevän

henkilönportfoliossaolevattietoelementit.Yrityksentutkimustoimintaan

osallistuvainsinöörituomukanaanomanosaamisensajatietoverkostonsa,

muttahänen täytyy tunteamyösyrityksenaikaisempaatietoverkostoa

tullakseen tietoiseksi siitä, mihin innovaatioponnistukset kannattaa

suunnata. (Wang ym. 2014.)

Josyhteentietoelementtiinonsidottukaksieritietoelementtiä,saattaatämä

merkitä,ettäkahdenyhdistetyntietoelementinaihealueetliittyvättoisiinsa.

Näidenyhdistelmäsaattaaollahyödyllisempikuinminkätahansakahden

tietoelementinyhdistelmä.Kutensanottu,jostietoelementitonjoyhdistetty

toisiinsa,niidenyhdistämineneienäätuotauuttatietoa.Jostietoverkostossa

sensijaanonpaljonrakenteellisiareikiä,yhdistelypotentiaaliaonvielä

jäljellä.Ajatellaan,ettätoimijalla,jollaonhallussaantoisiinsajollaintavalla

liittyviä,muttavieläyhdistämättömiätietoelementtejä,onerinomainen

mahdollisuus hyödyntävään innovatioon. (Wang ym. 2014.)

Josinnovaatiotasuorittavahenkilökeskittyyhyödyntävääninnovaatioon,on

tämäaikaluonnollisestipoistutkivaninnovaationtekemisestä.Jotkut

tutkijatpuhuvattässäyhteydessä“pätevyysansasta”(Levinthal1997).Jos

henkilönhallussaolevattietoelementitsensijaaneivätsisälläjuurikaan

rakenteellisia reikiä eli uusia yhdistelymahdollisuuksia,ryhtyy hän

suuremmalla todennäköisyydellä harjoittamaan tutkimista eli

laajuussuunnan etsintää.

Yrityksen sisäiset tietovarannot saattavatolla muiden työntekjöiden

kansoittamia(Burkhardt& Brass1990),jollointutkijajatkaaetsintäänsä

yrityksenulkopuolella.Jostietoelementtionhyvinhyödynnettyelieienää

sisällä paljon rakenteellisia reikiä,tarkoittaa se,että se on myös

tutkimusyhteisöntarkastitutkimajatuntema.Loppupäätelmänäon,että

henkilö, jolla on mahdollisuudet hydöyntävään innovaatioon,tekee

luultavasti vähemmän tutkimista (Wang ym. 2014).

Tietoelementinhyödyllisyydenmittarinatutkimusyhteisössävoidaanpitää

senasemaaelikeskeisyydenastettatietoverkostossa.Tämämittarimittaa

tietoelementinaihesisällönluonnollistaliittymistämuidentietoelementtien

aihesisältöihin,tutkijoidennäkemystäsiitä,kuinkajärkevääjahyödyllistä

elementtionyhdistäätoisiinelementteihin(Kuhn1996)jakokemuksen

kauttakarttunuttaymmärrystäsiitä,mikäelementinyhdistelypotentiaalion.

Tutkimus­jatuotekehitystoimintaatekevähenkilöstöoppiitehdessään

yhdistelmiäjaheidäntehokkuutensatässäsaattaakasvaaajanmyötä(Levitt

& March 1988).

Jostietoelementinkeskeisyydenastettapidetäänalhaisena,viittaasesen

alhaiseensuorituskykyynkaikillaedellämainituillaalueilla(Wangym.

2014).Tällaisen tietoelementin tutkimiseen kohdistetaan rajallisemmin

voimavaroja(Carroll& Hannan1989).Jostietoelementinkeskeisyyden

asteen ajatellaankasvavan,tarkoittaaseyleensäsitä,ettäsevoidaan

yhdistääyhäuseampaantietoelementtiin.Uudetyhdistelmätlisäävätuskoa

tietoelementin tulevaisuuteen (Fleming 2001).

Keskisuurellakeskeisyydenasteellavarustettujentietoelementtienontapana

saadapääosayrityksenvoimavarareservistä.Keskisuurellakeskeisyyden

asteellavarustettujentietoelementtienkatsotaansaavanosakseentutkimus­

jatuotekehitystoimintaatekevänhenkilöstönparasymmärrysjakokemus

toistentietoelementtienkanssayhdistelystä(Yayavaram & Ahuja2008).

Keskisuuren keskeisyyden asteenomaavientietoelementtientutkimusta

lisätäänjaniidenkeskeisyydenastekasvaa,kunnesniidenhyödynnettävä

potentiaali on kulutettu loppuun (Carnabuci & Bruggeman 2009).

4.3 Tiedon jäsentäminen

Yayavaram & Ahuja(2009)väittävät,ettäsillä,mitenyrityksentietopohja

on koottu taimallinnettu,onvaikutustasiihen,mitentietoavoidaan

hyödyntääjakäyttääinnovaatioidentekemiseen.Innovaatioitatuottavan

organisaationvarastoimantiedontutkimusonlöytänyttapojatarkastella

sitä,mitenorganisaatiottietoatallentavat,jatutkinutsenvaikutuksiatuon

tiedonhyödyntämisenseurausvaikutuksiin.Tiedonmäärälläonvaikutusta

innovaatioon (Fleming 2001).

Tutkijatuskovat,ettätiedonjäsentäminenintegroidustalähesjatäysin

hajotettavaantarjoavatmahdollisuudeterikoistumiseen,integrointiinjatätä

kauttaselityksenkeksintöjensynnylle(KatilaandAhuja2002).Tutkijat

ajattelevattiedonjäsentyneisyydenvaikuttavansiihen,kuinkahyödyllisiä

keksintöjäsiitävoidaantehdä.Jostietoontäysinjakaantunutta,voidaan

harjoittaalaajaaetsintää,muttamahdollisuudeterikoistumisellepuuttuvat.

Jossain määrin jakaantunut tieto tarjoaa mahdollisuuksia sekä

erikoistumiselle että integraatiolle (Yayavaram & Ahuja 2008).

Jostietoontäysinyhdentynyttä,voidaanerikoistua,muttatiedonvaihtoatai

yhdentämistä eioikein voida harjoittaa.Tämän vuoksikeskimäärin

hajaantuneentiedonlajittelunkatsotaanolevaninnovaationkannaltaparas

vaihtoehto.Josyrityksentietoelementtienverkostoonhyvinyhdentynyt,

silläonvaikutustauusienkonfiguraatioidenluomiseen.Josmuutoksellaon

negatiivinenvaikutusnykyiseenkonfiguraatioon,sentekemistävältetään.

Tällöin yrityksen tietovaranto pysyy suuremmalla todennäköisyydellä

muuttumattomana,mikä vähentääinnovaatiota.(Yayavaram & Ahuja

2008.)

Josyrityksentietovarantoonläheshajotettavissa,muutoksiavoidaantehdä

yhdessäryhmittymässävaikuttamattasamantientoisiin.Tämäsaattaa

motivoidamuutosten tekemiseen jakun muutoksiaontehtyyhdessä

ryhmässä,voiniidenvaikutusulottuatoisiin.Keskeistäonsiismuutoksen

kynnyksen madaltaminen verrattuna yhdentyneeseen rakenteeseen.

Seurauksena on “sopeutumiskävelyjä”, jotka ajan myötä lisäävät

innovaatiota.Klusteroitutietovarannonrakennelisääsekäerikoistumista

että laajuussunnan etsintää. (Yayavaram & Ahuja 2008.)

Tietovarannonjäsentämistätäysinhajotettavaksieisuositella.Tällaisessakin

tietopohjassavoitapahtuayhdistymisiä,muttahenkilöstöeivälttämättäole

niistätietoinenjanäinollenmahdollisuusinnovaatioonsaatetaanmenettää.

Tietoelementtejävoidaanliittäätoisiinsa,muttainnovaatiollevälttämätön

integraatiopuuttuu.Elementtienyhdistelmiäeivoidaliittäätoisiinsayli

klusterien,kunyhteyttäniidenvälilläeiole.Yritysteninnovointisaavutusten

katsotaanheijastelevanniidenvalitsemantiedonhajotettavuudenastettaU:n

muotoisellakäyrällä,läheshajotettavanrakenteenedustaessakeskikohtaa.

(Yayavaram & Ahuja 2008.)

Yrityksen tietovarannon rakenne elisen tietoelementtien yhdistelmät

saattavatvakiintua,jolloin sitäeipystytämuokkaamaan uuttatietoa

löydettäessä. Toimivan tietoverkoston yksi ominaisuus on muutos

yhdistelmienrakenteessa.Tämäsaattaatapahtuamatkittaessakilpailijaa,

uuden tieteellisen tiedon löytyessä, päätettäessä markkina­alueista,

päätöksenteko­taisosio­poliittisistasyistä(Lyles&Schwenk1992).Uusien

yhdistelmientekemistäedeltääainauusienuskomustenomaksuminenja

vanhoista ajattelumalleista luopuminen. Yhdistelmien muuttaminen

edellyttää aina myös etsintää (Yayavaram & Ahuja 2008).

5 TULOKSET

Tässä tutkimuksessa suoritettiin kirjallisuustarkastelua innovaatioon

liittyvistäosatekijöistä.Erityisen keskeisiksiinnovaatiotasynnyttäviksi

tekijöiksi nousivat erilaiset verkostot, tärkeimpinä tutkimus­ ja

tuotekehitystoimintaa tekevien henkilöiden sosiaaliset verkostot ja

tietoelementtien muodostamat tietoverkostot.

Innovaatio syntyy vanhan tiedon palasia yhdistelemälläjauudelleen

yhdistelemällä.Tutkijapäätyyyhdistelemääntietoelementtejävasta,kun

hänelläonniitäriittävästiosaamisportfoliossaan.Tutkijavoitutkiaja

yhdistellä tietoelementtejä yrityksen sisäistä, jo olemassa olevaa

tietovarantoa hyödyntämällä. Tätä kutsutaan homogeenisen tiedon

hyödyntämiseksitaihyväksikäyttäväksiinnovaatioksi.Vaihtoehtoisesti

tutkija voiharjoittaa etsintää eliyrittää päästä käsiksihyödyllisiin

tietoelementteihinyrityksenulkopuolella.Tätäkutsutaanlaajuussuunnan

etsinnäksi tai tutkivaksi innovaatioksi.

Tutkijanympäröivänverkostonkoostumuksellaonväliä.Jostutkijaon

sitoutunuttiheidenristikkäistensiteidenmuodostamaanverkostoon,hänen

hallussaan oleva tieto leviää helposti laajalle alueelle.Tällaisessa

verkostossatiedonlevittäminenonmyösturvallista.Toisaaltaverkoston

vakiintuneettoimintamallitsaattavatestäätutkijaatoimimastahaluamallaan

ja innovaation kannalta parhaalla tavalla.

Jostutkijaaympäröiväverkostosisältääpaljonsiteitäsellaistentoimijoiden

välillä,jotkaeivätolesuhteessakeskenään,sanotaanhänenverkostossaan

olevanpaljonrakenteellisiareikiä.Rakenteellisetreiätovathyviätiedon

vaihtamisenkannalta.Toimijoillaonsuhteitatoisiintoimijoihin,joillaon

hallussaankyseisentoimijantietovarannostapoikkeavaatietoa.“Brokeriksi”

kutsuttutoimijaonetuoikeutetussaasemassakoostamaanmonimuotoista

tietoa, jonka pohjalta voi tehdä todella hyödyllisen innovaation.

Rakenteellistenreikienmuodostamassaverkostossaepävarmuustekijätovat

suuremmat kuin tiheässä.

Tässätutkimuksessasivuttiinmyösyrityksenhallussaolevantietovarannon

järjestämiseen liittyviä kysymyksiä.Tieto suositellaan jäsennettäväksi

klustereittaininnovaatiollesuotuisanympäristönmuodostamiseksi.Jostieto

onsidoksissatoisiintiedonhippusiin,muttakuitenkinjakaantunutselvästi

erillisiinnippuihin,mahdollistaaseyhtäaikaisensyvyyssuunnanetsinnäneli

homogeenisentiedonluotaamisenjalaajuussuunnanetsinnänelivaihdon

klustereidenvälillä.Näidenkahdenetsinnänoikeansuhteenajatellaan

takaavanerittäinhyödyllisteninnovaatioidensynnynjamyösyrityksen

selviytymisen pitkällä aikavälillä.

Innovaationsyntyätarkastellessavoidaanerottaasosiaalinenverkostoja

tietoverkosto. Sosiaalinen verkosto syntyy tutkimus­ ja

tuotekehitystoimintaa suorittavasta henkilöstöstä ja merkkinä siteestä

kahdentutkijanvälillävoidaanpitäävaikkapayhdessäsaatuapatenttia.

Tiedonhippusten edustajinakäytetääntutkimuksissauseinpatenttejaja

tietoverkostossakatsotaankahdentietoelementinvälilläolevanside,josne

esiintyvätsamassapatentissa.Sosiaalisetjatietoverkostotonhyväerottaa

toisistaan, jotta ne eivät rajoita innovaation tekemistä.

Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimusaiheita

Tämä tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena aikataulusyistä.

Kirjallinenmateriaali,johonperehdyttiin,olivarsinsuppea.Käyttämällä

enemmänaikaaolisialueestasaatukattavampijamonipuolisempikuva.Nyt

käytiin läpivain kaikkein keskeisimmätinnovaation teoriaakoskevat

käsitteetjakäsitykset.Jatkossakirjallisuuteenvoitutustualaajemminja

tutkiaaihettaempiirisestierinäkökulmista:tietoverkostonheijastumista

sosiaaliseen verkostoon,erilaisten sosiaalisten verkostojen vaikutusta

innovaatiotuotantoon, innovaatiotuotannon muutoksia ajan kuluessa etc.

LÄHTEET

Ahuja,G.(2000).Collaborationnetworks,structuralholes,andinnovation: A longitudinal study. Administrative Science Quarterly 45(3), 425­455.

Ahuja,G.& Katila,R.(2001).Technologicalacquisitionsand the innovationperformanceofacquiringfirms:Alongitudinalstudy.Strategic Management Journal 22(3), 197.

Allen,T.J.(1977).Managingtheflowoftechnology:Technologytransfer and thedissemination oftechnologicalinformation within theR&D organization.TheUnitedStatesofAmerica:TheMassachusettsInstitution of Technology.

Arrow,K.(1962).Economicwelfareandtheallocationofresourcesfor invention. (Universities­National Bureau Committee for Economic Research,CommitteeonEconomicGrowthoftheSocialScienceResearch Council painos)Princeton University Press. Saatavilla: <http://www.nber.org/chapters/c2144>.

Baldwin,C.Y.& Clark,K.B.(2000).Designrules:Thepowerof modularity. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.

Berger,P.L.&Luckmann,T.(1967).Thesocialconstructionofreality:A treatise in the sociology of knowledge.

Bettis,R.A.& Hitt,M.A.(1995).Thenew competitivelandscape. Strategic Management Journal 16 7­19.

Brass,D.J.&Burkhardt,M.E.(1993).Potentialpowerandpoweruse:An investigationofstructureandbehavior.AcademyofManagementJournal 36(3), 441­470.

Burkhardt,M.E.& Brass,D.J.(1990).Changingpatternsorpatternsof change:Theeffectsofachangeintechnologyonsocialnetworkstructure and power. Administrative Science Quarterly 35(1), 104­127.

Burt,R.S.(1992).Structuralholes:Thesocialstructureofcompetition. Cambridge: Harvard University Press.

Burt,R.S.(2007).Secondhandbrokerage:Evidenceontheimportanceof local structure for managers,bankers,and analysts.Academy of Management Journal 50(1), 119­148.

Burt,R.S.(1997).Thecontingentvalueofsocialcapital.Administrative Science Quarterly 42(2), 339­365.

Carnabuci,G.(2010).The ecology oftechnologicalprogress:How symbiosisandcompetitionaffectthegrowthoftechnologydomains.Social Forces 88(5), 2163­2187.

Carnabuci,G.(2010).The ecology oftechnologicalprogress:How symbiosisandcompetitionaffectthegrowthoftechnologydomains.Social Forces 88(5), 2163­2187.

Carnabuci,G.& Bruggeman,J.(2009).Knowledge specialization, knowledgebrokerageandtheunevengrowthoftechnologydomains.Social Forces 88(2), 607­641.

Cohen,W.M.& Levinthal,D.A.(1990).Absorptivecapacity:A new perspectiveonlearningandinnovation.AdministrativeScienceQuarterly 35(1), 128­152.

Cohen,W.M.& Levinthal,D.A.(1990).Absorptivecapacity:A new perspectiveonlearningandinnovation.AdministrativeScienceQuarterly 35(1), 128­152.

Coleman,J.S.(1988).Socialcapitalinthecreationofhumancapital American Journal of Sociology 94 95­120.

Coleman,J.S.(1988).Socialcapitalinthecreationofhumancapital.The American Journal of Sociology 94 95­120.

Coles,A.,Harris,L.&Dickson,K.(2003).Testinggoodwill:Conflictand cooperationinnewproductdevelopmentnetworks.InternationalJournalof Technology Management 25(1), 51.

Cyert,R.M.& March,J.G.(1963).Behavioraltheoryofthefirm. Teoksessa:Miner,J.B.(toim.).Essentialtheoriesofprocessandstructure.. the United States of America: M. E. Sharpe Inc., 60­77.

David,P.A.(1985).ClioandtheeconomicsofQWERTY.American Economic Review 75(2), 332.

DeSanctis,G.,Glass,J.T.& Ensing,I.M.(2002).Organizationaldesigns for R&D. Academy of Management Executive 16(3), 55­66.

Dolinska,M.(2015).Knowledge based developmentofinnovative companieswithin theframework ofinnovationnetworks.Innovation: Management, Policy & Practice 17(3), 323­340.

Dosi,G.(1988).Sources,procedures,and microeconomiceffectsof innovation. Journal of Economic Literature 26(3), 1120­1172.

Emirbayer,M.& Mische,A.(1998).Whatisagency?TheAmerican Journal of Sociology 103(4), 962­1023.

Fleming,L.,Mingo,S.& Chen,D.(2007).Collaborativebrokerage, generative creativity, and creative success.Administrative Science Quarterly 52(3), 443­475.

Fleming,L.& Sorenson,O.(2001).Technologyasacomplexadaptive system: Evidence from patent data. Research Policy 30(7), 1019.

Fleming,L.& Sorenson,O.(2004).Scienceasamapintechnological search. Strategic Management Journal 25(8), 909­928.

Ford,C.&Gioia,D.(toim.).(1995).Creativeactioninorganizations:Ivory towervisions& realworldvoicesTheUnitedStatesofAmerica:SAGE Publications, Inc.

Gavetti,G.& Levinthal,D.A.(2000).Lookingforwardandlooking backward:cognitive and experientialsearch.Administrative Science Quarterly 45(1), 113­137.

Girifalco, L. A. Dynamics of technological change.Van Nostrand Reinhold.

Granovetter,M.S.(1973).Thestrengthofweakties.AmericanJournalof Sociology 78(6), 1360­1380.

Granovetter,M.S.(1974).Gettingajob:Astudyofcontactsandcareers. (Second painos). London: The University of Chicago Press.

Grant,R.M.(1996).Towardaknowledge­basedtheoryofthefirm. Strategic Management Journal 17 109­122.

Griffin,R.W.(1983).Objectiveandsocialsourcesofinformationintask redesign:A fieldexperiment.AdministrativeScienceQuarterly28(2), 184­200.

Gupta,A.K.,Smith,K.G.&Shalley,C.E.(2006).Theinterplaybetween explorationandexploitation.AcademyofManagementJournal49(4), 693­706.

Hannan,M.T.& Carroll,G.R.(1992).Thedynamicsoforganizational populations. New York: Oxford University Press.

Hansen,M.T.(1999).Thesearch­transferproblem:Theroleofweaktiesin sharingknowledgeacrossorganizationsubunits.AdministrativeScience Quarterly 44(1), 82­111.

Hargadon,A.&Sutton,R.I.(1997).Technologybrokeringandinnovation inaproductdevelopmentfirm.AdministrativeScienceQuarterly42(4), 716­749.

Hargadon,A.&Sutton,R.I.(1997).Technologybrokeringandinnovation inaproductdevelopmentfirm.AdministrativeScienceQuarterly42(4), 716­749.

Hayes,J.R.(1989).Thecompleteproblem solver.(2ndpainos).New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates.

Helfat,C.(1994).Evolutionary trajectoriesin petroleum firm R&D. Management Science 40(12), 1720­1747.

Henderson,R.Oflifecyclesrealandimaginary:Theunexpectedlylongold age of optical lithogra­ phy.

Henderson,R.M.& Clark,K.B.(1990).Architecturalinnovation:The reconfiguration ofexisting producttechnologies and the failure of established firms. Administrative Science Quarterly 35(1), 9­30.

Jaffe,A.B.,Trajtenberg,M.&Fogarty,M.S.(2000).Knowledgespillovers and patentcitations:evidencefrom asurveyofinventors.American Economic Review 90(2), 215.

Janis,I.L.(1972).Victimsofgroupthink:A psychologicalstudyof foreign­policy decisions and fiascoes.

Jones,C.(2005).Growthandideas.Teoksessa:Aghion,P.&Durlauf,S.N. (toim.).Handbook of economic growth.(1B painos)ElsevierV.B., 1064­1108.

Katila,R.& Ahuja,G.(2002).Something old,something new:A longitudinalstudy ofsearch behaviorand new productintroduction. Academy of Management Journal 45(6), 1183­1194.

Katz,M.L.& Srapiro,C.(1985).Networkexternalities,competition,and compatibility. American Economic Review 75(3), 424.

Kauffman,S.A.(1993).Theoriginsoforder:Selforganizationand selection in evolution. New York, Oxford: Oxford University Press.

Kauffman,S.&Lobo,J.(2000).Optimalsearchonatechnologylandscape. Journal of Economic Behavior & Organization 43(2), 141.

Knorr­Cetina,K.(1999).Epistemiccultures:How thesciencesmake knowledge. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.

Kuhn,T.S.(1996).Thestructureofscientificrevolution.Universityof Chicago Press: Chicago.

Lee, F. (2001). Recombinant uncertainty in technological search. Management Science 47(1), 117­132.

Leonard,D.& Swap,W.(1999).Whensparksfly.TheUnitedStatesof America: Harvard Business School Press.

Levinthal, D. (1992). Surviving schumpeterian environments: An evolutionaryperspective.Teoksessa:Baum,J.A.C.&SinghJ.V.(toim.). Evolutionarydynamicsofor­ganization..NewYork:OxfordUniversity Press, 167­178.

Levinthal,D.A.(1997).Adaptationonruggedlandscapes.Management Science 43(7), 934­950.

Levitan,B.,Lobo,J.& Schuler,R.Optimalorganizationalsizeina stochastic environment with externalities. Working paper

Levitt,B.& March,J.G.(1988).Organizationallearning.AnnualReview of Sociology 14 319­340.

Liebeskind,J.P.,Oliver,A.L.,Zucker,L.& Brewer,M.(1996).Social networks,learning,andflexibility:Sourcingscientificknowledgeinnew biotechnology firms. Organization Science 7(4), 428­443.

Lyles,M.A.& Schwenk,C.R.(1992).Topmanagement,strategyand organizationalknowledgestructures.JournalofManagementStudies29(2), 155­174.

March,J.G.(1988).Variableriskpreferencesandadaptiveaspirations. Journal of Economic Behavior & Organization 9(1), 5­24.

March,J.G.(1991).Explorationandexploitationinorganizationallearning. Organization Science 2(1), 71­87.

McFadyen,M.A.& CannellaJr.,A.A.(2004).Socialcapitaland knowledgecreation:Diminishingreturnsofthenumberandstrengthof exchange relationships. Academy of Management Journal 47(5), 735­746.

Mokyr, J. (2003). The gifts of athena:

historicaloriginsoftheknowledgeeconomy.PrincetonUniversityPress: Princeton University Press.

Nelson,R.R.&Winter,S.G.(1982).Anevolutionarytheoryofeconomic change.TheUnitedStatesofAmerica:TheBelknapPressofHarvard University Press.

Nelson,R.R.(2003).Ontheunevenevolutionofhumanknow­how. Research Policy 32(6), 909­922.

Nerkar,A.&Paruchuri,S.(2005).EvolutionofR&Dcapabilities:Therole of knowledge networks within a firm. Management Science 51(5), 771­785.

Nolan,P.& Lenski,G.Human societies: an introduction to macrosociology. (Ninth painos). U.S.A: Paradigm Publishers.

Obstfeld,D.(2005).Socialnetworks,thetertiusiungensorientation,and involvement in innovation.Administrative Science Quarterly 50(1), 100­130.

Perry­Smith,J.& Shalley,C.E.(2003).Thesocialsideofcreativity:A staticanddynamicsocialnetworkperspective.AcademyofManagement Review 28(1), 89­106.

PHELPS,C.C.(2010).A longitudinalstudyoftheinfluenceofalliance network structure and composition on firm exploratory innovation. Academy of Management Journal 53(4), 890­913.

Phelps,C.,Heidl,R.& Wadhwa,A.(2012).Knowledge,networks,and knowledge networks: A review and research agenda.Journal of Management 38(4), 1115­1166.

Pistorius,C.W.I.&Utterback,J.M.(1997).Multi­modeinteractionamong technologies. Research Policy 26(1), 67.

Pittaway,L.,Robertson,M.,Munir,K.,Denyer,D.& Neely,A.(2004). Networking and innovation:A systematic review ofthe evidence. International Journal of Management Reviews 5/6(3), 137­168.

Podolny,J.M.(1993).A status­basedmodelofmarketcompetition. American Journal of Sociology 98(4), 829­872.

Podolny,J.M.(2001).Networksasthepipesandprismsofthemarket. American Journal of Sociology 107(1), 33­60.

Podolny,J.M.&Stuart,T.E.(1995).Arole­basedecologyoftechnological change. American Journal of Sociology 100(5), 1224­1260.

Podolny,J.M.&Stuart,T.E.(1995).Arole­basedecologyoftechnological change. American Journal of Sociology 100(5), 1224­1260.

Powell,W.W.,White,D.R.,Koput,K.W.& Owen­Smith,J.(2005). Networkdynamicsandfieldevolution:Thegrowthofinterorganizational collaborationinthelifesciences.AmericanJournalofSociology110(4), 1132­1205.

Radner,R.&Rothschild,M.(1975).Ontheallocationofeffort.Journalof Economic Theory 10(3), 358.

Reagans,R.& McEvily,B.(2003).Networkstructureandknowledge transfer:The effectsofcohesion and range.AdministrativeScience Quarterly 48(2), 240­267.

Rivkin,J.W.& Siggelkow,N.(2003).Balancingsearchandstability: Interdependenciesamongelementsoforganizationaldesign.Management Science 49(3), 290­311.

Rodan,S.(2010).Structuralholesandmanagerialperformance:Identifying the underlying mechanisms. Social Networks 32(3), 168­179.

Rodan,S.& Galunic,C.(2004).Morethannetworkstructure:How knowledge heterogeneity influences managerial performance and innovativeness. Strategic Management Journal 25(6), 541­562.

Rogers,E.M.(2003).Thediffusionofinnovations.(4thpainos).The United States of America: The Free Press.

Romer,P.M.(1986).Increasingreturnsandlong­rungrowth.Journalof Political Economy 94(5), 1002­1037.

Rosenkopf,L.& Tushman,M.L.(1998).Thecoevolutionofcommunity networksandtechnology:Lessonsfrom theflightsimulationindustry. Industrial & Corporate Change 7(2), 311­346.

Salancik,G.R.& Pfeffer,J.(1978).A socialinformationprocessing approachtojobattitudesandtaskdesign.AdministrativeScienceQuarterly 23(2), 224­253.

Schilling,M.A.(2000).Towardageneralmodularsystemstheoryandits applicationtointerfirm productmodularity.AcademyofManagement Review 25(2), 312­334.

Schumpeter,J.A.(1961).Thetheoryofeconomicdevelopment:Aninquiry intoprofits,capital,credit,interestandthebusinesscycle.Cambridge,Mass : Harvard University Press.

SewellJr.,W.H.(1992).A theoryofstructure:Duality,agency,and transformation. American Journal of Sociology 98(1), 1.

Simon,H.A.(1977).Scientificdiscoveryandthepsychologyofproblem solving.Modelsofdiscovery..Holland:D.ReidelPublishingCompany, 286­303.

Simonton,K.A.(1999).Originsofgenius.NewYork:OxfordUniversity Press.

Sorenson,O.&Fleming,L.(2004).Scienceandthediffusionofknowledge. Research Policy 33(10), 1615­1634.

Sorenson,O.&Fleming,L.(2004).Scienceandthediffusionofknowledge. Research Policy 33(10), 1615­1634.

Stuart,T.E.& Podolny,J.M.(1996).Localsearchandtheevolutionof technological capabilities. Strategic Management Journal 17 21­38.

Stuart,T.E.& Podolny,J.M.(1996).Localsearchandtheevolutionof technological capabilities. Strategic Management Journal 17 21­38.

Sutton,R.I.& Hargadon,A.(1996).Brainstorminggroupsincontext: Effectivenessinaproductdesignfirm.AdministrativeScienceQuarterly 41(4), 685­718.

Tortoriello,M.(2015).Thesocialunderpinningsofabsorptivecapacity:The moderatingeffectsofstructuralholesoninnovationgenerationbasedon external knowledge. Strategic Management Journal 36(4), 586­597.

Tsai,W.(2001).Knowledgetransferinintraorganizationalnetworks: Effectsofnetworkpositionandabsorptivecapacityonbusinessunit innovation andperformance.AcademyofManagementJournal44(5), 996­1004.

Tushman,M.L.(1977).Specialboundaryrolesintheinnovationprocess. Administrative Science Quarterly 22(4), 587­605.

Tushman,M.L.& Rosenkopf,L.(1992).Organizationaldeterminantsof technologicalchange:Towardasociologyoftechnologicalevolution. Research in Organizational Behavior 14 311.

Usher,A.P.(1929).Ahistoryofmechanicalinventions:Revisededition. (First painos). New York: McGraw­Hill Book Company.

Uzzi,B.(1996).Thesourcesandconsequencesofembeddednessforthe economicperformanceoforganizations:Thenetworkeffect.American Sociological Review 61(4), 674­698.

Uzzi,B.(1997).Socialstructureandcompetitionininterfirmnetworks:The paradox of embeddedness. Administrative Science Quarterly 42(1), 35­67.

Uzzi,B.& Spiro,J.(2005).Collaborationandcreativity:Thesmallworld problem. American Journal of Sociology 111(2), 447­504.

Walberg,H.J.(1988).Creativity and talentaslearning.Teoksessa: Sternberg, R. J. (toim.). The nature of creativity: Contemporary psychologicalperspectives..theUnitedStatesofAmerica:Cambridge University Press, 340.

WANG,C.,RODAN,S.,FRUIN,M.& XIAOYAN,X.U.(2014). Knowledgenetworks,collaborationnetworks,andexploratoryinnovation. Academy of Management Journal 57(2), 454­514.

Weick,K.E.(1976).Educationalorganizationsaslooselycoupledsystems. Administrative Science Quarterly 21(1), 1­19.

Weisberg,R.W.(1993).Creativity:Beyondthemythofgenius.W H Freeman & Co.

Weitzman,M.L.(1996).Hybridizinggrowththeory.AmericanEconomic Review 86(2), 207.

Wolff,K.H.(1964).Thesociologyofgeorgsimmel.(Firstpainos).United States of America: The Free Press.

Woodman,R.W.,Sawyer,J.E.&Griffin,R.W.(1993).Towardatheory oforganizationalcreativity.Academy ofManagementReview 18(2), 293­321.

Yayavaram,S.& Ahuja,G.(2008).Decomposability in knowledge structures and its impact on the usefulness of inventions and knowledge­base malleability.Administrative Science Quarterly 53(2), 333­362.