Poliittinen pamfletti

Kohti uutta vuosikymmentä

Ari-Matti Näätänen

Kuvat: Ari-Matti Näätänen, Stock.xchg, Taitto: Vesa Niemi

Maailma tarvitsee sosialidemokratiaa ja sosiali-demokratia maailmaa enemmän kuin koskaan. Kummatkin tuntuvat olevan hukassa, ja ihmiset

sen mukana – seuraavaa talousturbulenssia pelätään kuin 1500-luvulla ruttoa konsanaan, useimmat ovat sen vuoksi varuillaan ja hieman peloissaan. Politiikka ei kansaa kiin-nosta, ja äänestäjät kanavoivat ärtymyksensä helppoja rat-kaisuja tarjoaviin populistisiin vaihtoehtoihin. Perinteiset hyvinvointivaltion puolustajat, me sosialidemokraatit etu-nenässä, puhumme kolmannen tien sosialismin retoriikan mukaisesti koordinoidusta markkinataloudesta ja sen väli-nearvosta tavoitellessamme optimaalista kilpailukykyä. Voi-si luulla, että elämme lopun aikoja.

SONK:n tehtävä on löytää uusia avauksia, teitä ulos täs-tä umpikujasta. On panostettava ideologiseen suoraselkäi-syyteen, mikä on paras lääke poliittista apatiaa vastaan. On löydettävä yhteinen päämäärä ja sen mahdollistama narra-tiivi sosialidemokratian tarpeellisuudesta nykyajassa.

2010-luvulleSosialidemokratia

Ikäväkseni minun on todettava, että meidän 80-luvulla syntyneiden maa-ilmankuva on usein liian kaukana

solidaarisuuden ihanteesta. Mahdolli-siksi syiksi tähän voisi luetella modernin maailman helppouden verrattuna hyvin-vointivaltion rakentaneen sukupolven uu-rastukseen, siihen että meitä on melkoi-sesti vähemmän kuin suurten ikäluokkien edustajia, modernien tiedostusvälineiden antaman ”gordongeckomainen” ihmisi-hanteen, jota me emme älynneet lapsina pureksia tai sen, että suurin koko kansaa yhdistävä muisto ajoittuu vuoteen 1995.

Yksittäistä syytä individualismin voi-tonmarssiin ihmisyyttä määrittäessä on vaikea löytää, mutta selvää on, ettei se ole maailman kannalta kestävä ratkaisu. Tuot-toa maksimoiva kone ei ympäristöstä tai muista ihmisistä välitä. Etenkään jos he sattuvat asumaan sen välittömän elämän-piirin ulkopuolella.

Lisäksi väitän, että homo economicus on epälooginen ja luonnoton ihmiskuva.

Todellisuudessa ihminen on solidaarinen ja onnellinen hänet sellaisenaan hyväk-syvien keskuudessa yhdenvertaisena jäse-nenä. Hän on homo socialdemocraticus. Hän nostaa onnellisuuden rahan edelle. Jos hän saisi valita, hän valitsee mieluum-min pienempipalkkaisen työn, jossa voi toteuttaa itseään kuin suuren kuukausit-taisen tilipussin konemaisessa tai toisia ihmisiä sortavassa työssä. Hänelle elämän tarkoitus on auttaa muita ja kokea tarpeel-lisuutta kanssaihmisten keskuudessa.

Individualistisen ihmiskuvan puo-lustukseksi nostetaan useimpien ihmisten tarve kehittyä ammatillisesti. Sanotaan, että ihminen on pohjimmiltaan rahanke-rääjä, koska hän haluaa esimerkiksi edetä urallaan. Tämä on alkeellinen käsitys sekä ihmisyydestä, ja johtaa oikeistolaiseen kä-sitykseen yhteiskunnasta ja valtion roo-lista osana sitä. Tämä käsitys on yksin-kertaisesti väärä. Oikeasti työura kehittyy väistämättä, koska ihminen haluaa kehit-tää itseään ammatillisesti. Hänellä on siis

Sosialidemokraattien on edistettävä ihmiskuvan muuttamista vastaamaan todellisuutta

suojan ja ruuan takaamisen lisäksi korke-ampia tavoitteita, joista eräs on ihmisenä kehittyminen. Esimerkiksi tilastotieteilijä kyllästyy väistämättä alkeellisiin metodei-hin jossain vaiheessa. Ottaessaan vastaan uuden tilastomenetelmän tarjoaman kut-kuttavan haasteen hän tulee myös edistä-neeksi uraansa, mutta vain koska haluaa kehittyä tilastotieteilijänä. Yhteisön osoit-tama arvostus ja itsensä voittamisen tunne ovat inhimillisen kehittymisen päätuottei-ta. Tuskin mikään on loukkaavampaa kuin väittää jonkun omaksuneen tai keksineen jotain uutta pelkästään rahan vuoksi.

Modernista yhteiskunnasta löytyy runsaasti tätä havaintoa tukevia esimerk-kejä. Miksi 10 tuntia päivässä raatava Microsoftin IT-asiantuntija menee kotiin, avaa tietokoneensa ja kehittää Linuxia tai

muuta avoimen lähdekoodin ohjelmaa nukahtamiseensa saakka? Miksi avoimen lähdekoodin ohjelmat, kuten Linux, Open Office, Anti Virus Guard tai Ubuntu ovat parempia kuin kaupalliset kilpailijan-sa, vaikka ovat ilmaisia? Minkä sanotaan olevan se tekijä, minkä vuoksi Google onnistui päihittämään kaikki kilpailijansa 1990-luvun lopussa? Google antoi työn-tekijöilleen 24 tuntia kerran kahdessa kuussa tehdä vapaasti sitä, mitä kukin itse halusi. Näin ollen ihminen on tehokkaim-millaan silloin, kun hän on onnellisimmil-laan. Eli silloin kun hän saa toteuttaa itse-ään. Tutkimuksissa on jo vuosia todettu, etteivät suuret bonukset lisää työtehoa tai sitoutumista yhtiöön. Ei se ihme olekaan, työ itsessään ei ole palkitsevaa.

Sosialidemokratia on sosialistinen ideologia. Tuskin kukaan voi vaka-vissaan kiistää, etteikö sosialismiin

kuuluisi sisäänrakennettuna kriittinen suhtautuminen kapitalismiin . Globali-saatiolla on toki monia eri ulottuvuuksia, mutta niistä dominoivin ja näkyvin on kapitalistisella periaatteella toimiva talou-dellinen ulottuvuus. Näin ollen meidän vasemmistolaisena puolueena tulisi suh-tautua globalisaatioon kriittisesti. Kriitti-sellä suhtautumisella tarkoitan, ettei glo-balisaatiota kielletä, vaan että sen kanssa tulee opetella elämään. Mielestäni kriitti-nen suhtautuminen maapalloistumiseen tarjoaa sillan keskustelukehikkoon, jossa olemme elementissämme.

Edellä kuvattu lähestyminen globali-saatioon tarjoaa ideologisen suoraselkäi-

syyden lisäksi huikeita mahdollisuuksia 2010-luvun sosialidemokraattiselle poli-tiikalle. Sen kautta pystytään perustele-maan ehdottomaksi kilpailuvaltiksemme yleisesti tunnustettu hyvinvointivaltiom-me palveluineen ja tulonsiirtoineen. Esi-merkiksi laajoissa tutkimuksissa on ha-vaittu, että hyvinvointivaltion laajuus ja taloudellinen avoimuus liittyvät usein kilpailukykyiseen talouteen. On arvioi-tu, että hyvinvointivaltion tarjoama tur-va edesauttaa muun muassa sosiaalista luottamusta, mikä vähentää talouden ns. ”kitkakuluja” ja tarjoaa koulutettua työ-voimaa elinkeinoelämän tarpeisiin. Näin ollen hyvinvointivaltion kutistuminen on pysäytettävä kilpailukyvyn nimissä. Näissä huomioissa ei sinällään ole mitään uutta.

Uutta olisi globalisaatiokriittisyyden

Suhde globalisaatioon selkeäksi

kanavoiminen yhteiskunnan talouspoliit-tiseen keskusteluun. Sosialidemokraatti-en tulisi nykyistä enemmän tuoda esiin se, että talous on poliittista ja että raha ei ole poliittisesti neutraalia vaan sillä on selkeä intressi. Talouden epäpolitisoimi-nen on demokratian kannalta erittäin huolestuttavaa, ovathan kansalaiset enem-män tai vähemmän riippuvaisia siitä. Ei ole mikään ihme, että ihmisten mielestä politiikalla ei ole merkitystä, jos politii-

kan vaikutusta ihmisten taloudelliseen hyvinvointiin ei tunnusteta. Demareiden tulee mielestäni käydä vakava keskustelu ”säännellyn markkinatalouden”- konsen-sustalouspolitiikan rajoitteista ja tutustua syvällisesti post-keynesiläisyyden, cir-cuitismin ja talousdemokratian kaltaisiin uusiin talouspolitiikan avauksiin. Tällä ta-voin voitaisiin löytää jotain sellaista, joka palauttaisi kansalaisten uskon politiikan konkreettiseen luonteeseen.

SDP:n tulisi tunnistaa nykyistä vah-vemmin taloudellisen eriarvoisuu-den lisäksi myös tiedon hallinnan

ihmisiä eriarvoistavaksi tekijäksi. Digitaa-lisen kuilun kasvamiselle on jo olemassa empiirisiä todisteita. Työ- ja elinkeinomi-nisteriön tilastoista käy ilmi ainakin kol-me argumenttia vahvistavaa seikkaa.

• Viimeisen kahdenkymmenenvuoden aikana on matalaa tieto-osaamista vaativilta aloilta kadonnut noin puolet työpaikoista.

• Toiseksi kouluttamattomuus onmerkitsevästi huono-osaisuutta selittävä tekijä nuorten keskuudessa.

• Kolmanneksi ainoat alat, joi-den työpaikat ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana liittyvät tavalla tai toisella tietotyöhön.

Olemme siis kovaa vauhtia menossa palveluyhteiskunnasta kohti tietoyhteis-kuntaa, voisi jopa sanoa että me olemme siellä jo. Jotta voisimme ehkäistä tietoyh-teiskunnan syrjäyttäviä mekanismeja, on vapauden ja tasa-arvon oltava tietopoli-tiikan teon keskiössä. Jokaisella tulisi olla vapaa oikeus tietoon, sitä tulisi saada so-veltaa vapaasti ja tiedolla ei saisi olla omis-tajaa. Tiedon lisäksi myös tieteen tulisi olla vapaata myös tulevaisuudessa. Toisin kuin todellisuus tieteenteon kentällä on osoittanut, uusimpien tutkimustulosten hedelmien kuuluisi olla kaiken kansan saatavilla. Myös yksityisten ja julkisten think tankien sekä yritysten teettämien tutkimusten pitäisi olla tieteen vapauden ihanteen mukaisesti kaikkien saatavilla. Hyvinvointivaltion tuottamat ei-materiaa-liset hedelmät on sosialisoitava!

Sosialidemokratian suhde tietoyhteiskun-taan on päivitettävä

Vain edellä esitettyjen toimien kautta sosialidemo-kraattinen kansanliike voi löytää uutta voimaa älyllistä apatiaa vastaan. Sosialidemokratian tulevaisuus riippuu kyvystämme tulkita sitä aikaa, jossa elämme. SONK:n on käärittävä hihat, koska mikään muu taho ei näytä asiaan reagoivan.

Tähän työhön olen suostumuksellanne valmis.

Ari-Matti NäätänenOlen Ari-Matti Näätänen, viidennen vuoden sosiaalipolitiikan opiskelija ja valtiotieteiden kandidaatti. Pääain-eessani olen syventynyt työvoima-, köyhyys- ja toimeentulotutkimuk-seen. Minulla on myös monipuolinen yhdistysaktiivin tausta muun muassa omasta aine- ja tiedekuntajärjestöstä, laitosneuvostosta, TYYn edustajisto-sta sekä puoluetoiminnasta. SDP:n jäsen olen ollut vuodesta 2006 alkaen. Erilaisten luottamustoimien myötä minulle on kertynyt kokemusta niin johtamisesta kuin tiimityöskentelystä, ja tiedän kokemuksen kautta sovel-tuvani näihin rooleihin erittäin hyvin.

Näen SONK:n roolin suomalaisessa yhteiskunnassa liittyvän läheisesti so-sialidemokraattisen ideologian uudis-tamiseen. Näyttää siltä, ettei mikään muu taho tähän tehtävään tartu, joten demariopiskelijoiden on otettava haaste vastaan! Mielestäni nykyaika tarjoaa valtavan hyvän pohjan sosial-idemokratian soveltamiselle sellaise-naan, ilman kolmannen tien uusliber-aaleja painotuksia. (ks. pamfletti.)

Poliittisen tehtävän lisäksi SONK:lla on järjestöllisiä tehtäviä, joista tulee pitää hyvä huoli. Oikea SONK:n vo-imankoetus käydään ensi syksynä, kun uudet korkeakoulujen yliop-pilas- ja opiskelijakuntien edustaj-istot valitaan. Edustajistovaalit ovat hyvä mahdollisuus levittää sosial-idemokraattista sanomaa kampuksilla ja löytää näin uusia toimijoita jouk-koomme. SONK:n kv-yhteistyötä tu-lee syventää muun muassa ECOSY:n ja PES:n toimintoihin osallistumalla. Lisäksi SONK:n tapahtumia tulee järjestää monipuolisesti niin sisällöl-lisesti kuin alueellisestikin!

Kuvailisin itseäni käsitteillä sosiaal-isesti toimeentuleva, pitkäjänteinen, organisaatiokykyinen ja vastuuntun-toinen. Tehtävän loppuun asti viem-inen on minulle hyvin tärkeää, enkä myöskään säikähdä kiireistä aikatau-lua. Perusluonteeltani olen optimisti, joka ei lannistu mistään.

S.: 12.5.1986., Outokumpu, Pohjois-KarjalaKoulutus: VTK, Turun yliopistoPääaine: sosiaalipolitiikka Sivuaineet: valtio-oppi, eurooppa-oikeus ja EU:n integraation historiaOpintojen aloittamisvuosi 2006

Kielitaito:Englanti (Erinomainen, C2)Ruotsi (Hyvä, B2)Saksa (Hyvä, B1)Ranska (Alkeet, A2)

Työkokemus:Suomen Ammattiliittojen Keskusjär-jestö (SAK)Projektityöntekijä/ tutkija, Syksy 2010

Turun yliopisto, TurkuTuntiopettaja, kevät 2010

Suomen palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnions, BrysselAdvisor of Social Policy, kesä 2009

Loipart Oy, TurkuVarastotyöntekijä, kesä 2007 ja kesä 2008

Poimukate Oy, JoensuuKonekäyttäjä, kesä 2006

Luottamustehtävät:

Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry.Puheenjohtaja 2008Index-vastaava 2007

CV

Suosittelijat

Mikko “Pärä” KoskinenSONK:n pj 2007-2009

Laura Mäkelä TYYH 2009, Kämppis

Saana SiekkinenSAK, Koulutus- ja työvoima-asioiden päällikkö

Ville Kopra1.1.2011. alkaen Kalevi Sorsa-säätiön johtaja

Timo LehtinenSYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri

Index Yhteiskuntatieteellinen ja kas-vatustieteet ry.Taloudenhoitaja 2008Varapuheenjohtaja 2007Turun opiskelijoiden sosialidemo-kraattinen yhdistys (TOSY)Johtokunnan jäsen 2007-

SDPTurun kunnallisjärjestön edustajis-ton jäsen 2010-

Turun Yliopiston ylioppilaskunta TYY ry.Edustajiston jäsen 2008-2009Sääntötoimikunnan jäsen syksy 2009Edustajiston 1. varajäsen 2009-