askel- ja vartalolÄhtÖisen...teema tanssin aikana. tanssista pitää tulla kokonainen paketti,...
TRANSCRIPT
Petri Virtanen
ASKEL- JA VARTALOLÄHTÖISTEN
OPETUSMETODIEN VERTAILEVA TUTKIMUS
ASKEL- JA VARTALOLÄHTÖISTEN
OPETUSMETODIEN VERTAILEVA TUTKIMUS
Petri Virtanen
Tanssinopettajan koulutusohjelma
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Pedagoginen opinnäytetyö
23.3.2009
TIIVISTELMÄ
Virtanen Petri Tapani
Askellähtöisen ja vartalolähtöisen opetusmetodin vertailua
Kevät 2009
20 sivua + liitteet 1 sivu
Teen opinnäytetyöni kahdesta eri opetusmetodista. Askellähtöisestä ja vartalolähtöisestä
opetusmetodista. Askellähtöisessä pääteemana on sanan mukaisesti askeleet ja kuviot.
Oppimiskäsitystä ajatellen tämä opetusmetodi on hyvin lähellä behavioristista käsitystä.
Tämä oppimiskäsitys perustuu hyvin paljon siihen, että oppilas toistaa perässä mitä
opettaja näyttää. Vartalolähtöinen opetusmetodi perustuu Alexander-tekniikkaan. Tässä
metodissa pääteemana on se, että vartalo on kokonainen. Kädet liikkuvat vartalon
mukana ja jalan liikkuvat vartalon alla ja vartalon liikkeen jälkeen.
Tutkimusprojektissa käytin apunani opinnäyteryhmää, joka koostui yliopiston ja
ammattikorkeakoulun opiskelijoista. Ajatuksena ryhmässä oli, että tanssikokemusta olisi
mahdollisimman vähän. Tällöin tilanne oli mahdollisimman optimaalinen. Ryhmässä
käytin apuna videokameraa ja kuvasin jokaisen opetuskerran. Opetuskertoja oli kuusi.
Lajit olivat askellähtöisessä opetusmetodissa valssi, salsa ja fusku-jive ja
vartalolähtöisessä opetusmetodissa foksi, bugg ja cha cha. Palautekaavakkeesta sain
oppilailta tuntemusta opetuksesta sekä opetusmetodien erosta.
Vartalolähtöisessä opetusmetodissa käytin teoriapohjana Alexander-tekniikkakurssin
aineistoa jonka kävin syksyllä 2008.
AVAINSANAT: Pedagoginen opinnäytetyö, opetusmetodit, askellähtöinen,
vartalolähtöinen
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO .............................................................................................................. 4
2 OPPIMISKÄSITYKSET ................................................................................................ 5 2.1 Behavioristinen oppimiskäsitys .............................................................................................................. 5 2.2 Konstruktivistinen oppimiskäsitys ........................................................................................................ 6
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ..................................................................................... 7
4 TANSSITAIDON MÄÄRITELMÄ .................................................................................. 8
5 OPETUSMETODIT ..................................................................................................... 9 5.1 Askellähtöinen opetusmetodi ................................................................................................................... 9 5.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi ............................................................................................................... 9
6 ALEXANDER-TEKNIIKKA ......................................................................................... 10 6.1 Mitä Alexander-tekniikka on ? ............................................................................................................... 10 6.2 Alexander-tekniikka ja tanssinopetus ................................................................................................ 11 7.2 Askellähtöinen opetusmetodi ................................................................................................................ 13
7.2.1 Valssi ............................................................................................................................................................... 13 7.1.2 Salsa ................................................................................................................................................................ 14 7.1.3 Fusku .............................................................................................................................................................. 14
7.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi ............................................................................................................ 15 7.2.1 Foksi ................................................................................................................................................................ 15 7.2.2 Bugg ................................................................................................................................................................ 16 7.2.3 Cha cha .......................................................................................................................................................... 16
8 LOPUKSI ................................................................................................................. 18
LÄHTEET ................................................................................................................... 20
........................................................................................................................... 21
LIITE 1 ....................................................................................................................... 21
3
1 JOHDANTO
Opiskelen Oulun seudun ammattikorkeakoulussa tanssinopettajalinjalla ja päätin tehdä
opinnäytetyön kahdesta eri opetusmetodista vertailemalla askellähtöistä ja
vartalolähtöistä opetusmetodia.
Teen tämän opinnäytetyön, koska vartalolähtöinen opetusmetodi kiinnostaa minua.
Vallitseva opetusmetodi on askel- ja kuviolähtöisyys tanssinopettajien keskuudessa.
Opettajista suurin osa opettaa lähes pelkästään kuvioita ja askeleita. Tähän haluan
omalta osaltani muutosta ja haluan olla erilainen opettaja ja tuoda
seuratanssinopetukseen uuden vartalolähtöisen näkökulman.
Kysellessäni tanssikurssien oppilailta mikä on heidän mielipiteensä siitä, että opetan
paljon muutakin kuin pelkkiä askeleita ja kuvioita, oppilaat ovat vastanneet, että tälle
erilaiselle opetukselle on kova tarve. Ihmiset ovat monesti sitä mieltä, että tällaista ei ole
ennen opetettu. Haasteena tanssin opettamisessa ja vartalolähtöisen metodin
käyttämisessä opetuksessa on saada oppilaat ymmärtämään, että aina ei tarvitse tehdä
älyttömästi työtä asioiden oppimisen eteen.
Tanssinopettajilta Harri Antikainen ja kollegani Janica Mattssonilta olen saanut
vaikutteita. Hyvin suuren muutoksen koin tanssin oppimisessa ja tanssitaidossa Harrin
käydessä opettamassa meidän koulussamme. Muutoksen aiheutti se, että hänen
opetuksensa ei perustunutkaan hurjaan lihastyöhön eikä yrittämiseen. Tanssi alkoi
tuntua helpommalta eikä sen eteen tarvinnut tehdä kovasti työtä.
2 OPPIMISKÄSITYKSET
2.1 Behavioristinen oppimiskäsitys
Perinteisessä opettamisessa eli behavioristisessa opettamisessa on kysymys siitä, että
opettaja jakaa oppilaille tietoja ja oppilas hyväksyy tiedon sellaisenaan. Opettajan
tarkoitus on opettaa oppilaita selkeästi pieninä annoksina ja antaa oppilaalle palautetta
suoritetusta asiasta. Oppimisessa edetään synteesiin, jossa tiedot muodostavat oppilaalle
laajemman kokonaisuuden. Opettajan on valittava opetustapa, joka edistää oppimista
parhaiten. (Uusikylä&Atjonen 2000, 100.) Eli tarkoitus ei olekaan opettaa kaikkia
oppiaineita tällä perinteisellä tyylillä, vaan on valittava se sopivin. Joihinkin
oppiaineisiin siis mielestäni sopii perinteinen tapa.
Opettajan tehtävä on valita sopiva opetusmuoto ja oppilaiden on saatava kokemuksia
useista opetusmuodoista, koska silloin oppilaat saavat uusia oppimisnäkökulmia, mutta
ottaen huomioon oppilaille parhaiten sopivin opetustapa. (Uusikylä&Atjonen 2000,
101.) Behavioristisella opettamistyylillä on huonot ja hyvät puolensa),. Tavoite on
tyylissä tärkeää ja opetettava aine jäsennetään selkeästi. Behavioristisen
oppimiskäsityksen vahvuuksia ovat selkeys ja yksinkertaisuus asioiden esittämisessä.
Opettajan ja oppilaan kannalta malli on turvallinen ja johdonmukainen oppimiskäsitys,
mikä sopii erittäin hyvin peruskouluopetukseen. Tämä behavioristinen oppimistyyli on
hyvin käyttökelpoinen myös silloin, kun pitää jakaa tietoa suurelle ryhmälle.
(Uusikylä&Atjonen 2000, 124 -125.)
Behavioristisen oppimiskäsityksen heikkouksia on, että oppilaan ja opettajan välillä on
vain mekaaninen yhteys. Opettaja jakaa tietoa ja oppilas ottaa vastaan,. Yhteydestä voi
puuttua tunne ja elämys tiedon vastaanottamisesta. Oppilas on passiivinen tiedon ottaja,
jolla ei ole tarpeeksi vastuuta tiedon oppimisessa. Tämä opetustyyli katsoo oppilaat
”tasapäisiksi, eikä ota huomioon oppilaiden tasoeroja eikä erilaisia tyylejä oppia asioita.
Behavioristinen käsitys ei välttämättä pysy mukana yhteiskunnan muutoksissa, vaan
saattaa junnata paikallaan. (Uusikylä&Atjonen 2000, 125.)
2.2 Konstruktivistinen oppimiskäsitys
Kognitiiviseen psykologiaan pohjautuva konstruktivistinen oppimiskäsitys korostaa
oppijan oman aktiivisuuden sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä
oppimisprosessissa. Se perustuu olettamukseen, että maailman havaitaan ikään kuin
linssin läpi: valinta ja tulkinta tapahtuu havaitsijan viitekehyksen mukaan. Oppimista
tapahtuu ainoastaan suhteessa aikaisempaan tietoon. (Haapasalo 1994, 95) Oppilaita ei
pidetä tiedon passiivisina vastaanottajina, vaan oman tietämyksensä ja taitonsa
rakentajina. Tavoitteena onkin oppiminen, joka olisi itse säädeltyä (metakognitiivisiin
taitoihin perustuvaa), kasautuvaa (skeemateoria), tavoitetietoista, tilannesidonnaista
(oppimistilanteet kytketty todellisen elämän tilanteisiin) sekä yhteistoiminnallista.
Oppijaa ohjataan muun muassa mielekkäiden kysymysten tekemiseen, perustelemiseen
sekä vastuullisuuteen. (Kaartinen 1996, 12-13.)
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tavoite oli, että oppilaat oppivat tanssimaan. Molemmissa metodeissa on luonnollisesti
eri lähestymistapa. Vartalolähtöisessä opetellaan tuntemaan ja ajattelemaan missä
oppilaan vartalo, jalat ja kädet ovat suhteessa toisiinsa ja sen jälkeen suhteessa pariin.
Ensin pitää tässä metodissa oppia tuntemaan ja aistimaan oma vartalo ja tekeminen.
Vasta sen jälkeen voidaan mennä tekemään samoja asioita parin kanssa.
Ennen tutkimusta ajatukseni oli, että vartalolähtöinen opetusmetodi on haastavampi,
johtuen siitä, että tässä metodissa oppilas pohtii ja analysoi asioita. Oppilas keskittyy
kehoonsa ja siihen, että mitä tapahtuu hänen vartalossaan, käsisään ja jaloissaan.
Askellähtöisessä oppilailla sen sijaan on paljon valmiita opettajan antamia malleja.
Molemmilla metodeilla on käyttötarkoituksensa ja molempia tarvitaan
tanssinopetuksessa.
Tavoitteeksi asetin askellähtöisessä opetusmetodissa, että oppilaat oppivat kyseessä
olevan tanssilajin perusaskeleen ja muutaman kuvion. Opetuksen jälkeen oppilaat
uskaltavat lähteä tanssimaan tanssilavalle. Oppilaille tulisi tieto ja rohkeus lähteä
kokeilemaan tanssia käytännössä tanssilavalla
Vartalolähtöisessä opetusmetodissa tavoite oli sama, mutta opetuksen ajatus oli vartalon
kautta. Ajatukseni oli, että opetus alkoi kokonaisuuden kautta. Kädet liikkuvat vartalon
mukana, jalat liikkuvat vartalon alla ja liikkuvat vartalon jälkeen.
4 TANSSITAIDON MÄÄRITELMÄ Tanssitaidon määritelmä on hyvin laaja ja siksi keskitynkin tässä tutkimuksessa
seuratanssin tanssitaitoon. Tanssitaidon määritelmä määräytyy sen mukaan, mitä kukin
ihminen siitä ajattelee. Riippuu tanssijasta itsestään, mihin hän sitä vertaa ja mihin hän
sen suhteuttaa.
Alkeiskurssilla tarkoitus on kuitenkin, että opitaan jokaisen tanssin perusaskel ja
muutama kuvio. Alkeiskurssin yksi tarkoitus on, että tulee myös uskallusta lähteä
tanssilavalle tai tanssiravintolaan tanssimaan. Aina täytyy muistaa se, että olemme
yksilöitä: toinen ihminen uskaltaa lähteä alkeiskurssin ensimmäisen tanssitunnin jälkeen
samana iltana tanssimaan ja toinen ei uskalla vielä kahden alkeiskurssinkaan jälkeen.
Tämä on johtuu luonnollisesti ihmisen itseluottamuksesta.
Tutkimusta voidaan hyvin verrata alkeiskurssiin. Lähtökohtana tutkimuksessa oli, että
oppilailla olisi mahdollisimman vähän kokemusta tanssista ja paritanssista. Lähtötaso
olisi näin ollen samantasoinen. Lähtökohtana tälle määritelmälle tässä tutkimuksessa
olen pitänyt sitä, että oppilas osaisi kurssin jälkeen seuraavat asiat.
1. Tunnistaa soitettavan tanssilajin
2. Osaa tanssin perusaskeleen ja yksi tai kaksi kuviota musiikkiin.
3. Nainen pystyy seuraamaan miestä ja tuntemaan mistä kuviosta on kyse.
4. Mies osaa alkaa tahdin alusta tanssimaan. Nainen tuntee milloin mies aloittaa
tanssimaan.
5 OPETUSMETODIT
5.1 Askellähtöinen opetusmetodi
Askellähtöisessä opetusmetodissa on lähtökohtana oli askeleet ja kuviot. Tämä
opetusmetodi sopii hyvin alkeiskursseille juuri sen takia, että se on helppo sisäistää ja se
vaatii oppilaalta vähemmän aikaa ja keskittymistä kuin vartalolähtöinen. Tässä
metodissa tanssilajin sisälle pääsee hyvin nopeasti ja oppimista tapahtuu lyhyessä
ajassa. Alkeiskurssilla ensimmäisenä asiana opetetaan usein juuri askeleita. Ne on
ensimmäinen asia mitä ihmisen tarvitsee tietää kyseessä olevasta tanssista.
Behavioristisen oppimiskäsityksen kaltainen opetustapa, missä opettaja antaa valmiita
malleja oppilaille. Esim. Askel – askel – askel - yhteen. Tässä oppimiskäsityksessä
ajatuksena on, että ihminen on tyhjä taulu ja opettaja täytyy sen. Opettaja toimii tiedon
tuojana ja oppilas tiedon vastaanottajana. Myös tähän samaan asiaan kuuluu se, että
oppilas toistaa kaiken mitä opettaja salin edessä tekee.
Minun ajatukseni askellähtöisessä opetusmetodissa oli, että vienti ja seuraaminen tulee
ajan myötä.
5.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi
Vartalolähtöisessä opetusmetodissa lähtökohtana oli vartalon liike, jossa keskeisiä
asioita oli vartalonkannatus, vartalon painopisteen säilyminen edessä ja vartalon
suuntaaminen eteen ja ylös.
Konstruktivistisen kaltainen opetustapa, missä oppilas rakentaa uuden tiedon vanhan
tiedon pohjalle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oppilas yhdistää aikaisemmin opitun
asian kuten kävelyn muuttamin joustavaan kävelyyn. Vartalolähtöinen opetusmetodi
kehittyy sitten, että vartalon tasapaino annetaan toiselle jolloin liike ja kannatus on
tanssin lähtökohtana. Tanssin viemisellä ja toisen seuraamisella on hyvin keskeinen
teema tanssin aikana. Tanssista pitää tulla kokonainen paketti, jossa liike seuraa toista
liikettä. Tämä vaatii tanssin opiskelijalta paljon enemmän, koska oppilaan pitää
keskittyä huomattavasti enemmän omaan tekemiseen kuin parin viemiseen. Mitä
kehittyneempi oppilas on sitä enemmän oppilas tarvitaan vartalolähtöisiä taitoja.
6 ALEXANDER-TEKNIIKKA
6.1 Mitä Alexander-tekniikka on ?
Alexander-tekniikan lähtökohta on, että se on menetelmä ja keino vapautua lähes mistä
tahansa huonosta tai haitallisesta koordinaatiosta ja tasapainosta tai kehon käytöstä. Se
on myös keino vapautua haitallisista tottumuksistamme. Toinen määrittely on, että
Alexander-tekniikka on keino päästä irti mistä tahansa kaavamaisista reaktiotavoista
ehkäisemällä jotain. Alexander-tekniikan voima on, että se pysyy selkeissä,
käytännöllisessä asioissa ja harjoitteissa. Muutaman kerran harjoitellessa on
havaittavissa muutoksia. Havaintokentällä tarkoitetaan sitä, että ihminen on tietoinen
mitä hän näkee edessään ja myös mitä sivuillaan.
Ihminen on ihan eri tilassa myös ratkaisemaan mitä tahansa muita ongelmia eikä pysty
edes täysin jähmettymään johonkin ongelmaan. Ihmisen ollessa masentunut silloin
hengitys ei toimi vapaasti. Silloin kun hengitys toimii vapaasti ihminen ei ole masennus
tai se ei ole hallitseva, vaan se on yksi asia monien joukossa.
Havaintokenttä on käytännöllinen, koska oppilas voi hyvin nopeasti havainnoida
muutoksia. Lisäksi näköaisti on ensisijainen johtuen siitä, että se on niin läheisessä
yhteydessä meidän tasapainoon ja koordinaatioon. Tämä on keskeinen asia, että
koemme olevamme turvassa silloin kun tasapaino ja koordinaatiomekanismi toimii
paremmin. Havaintokentän vapaus se tarkoittaa kaikkea muutakin. Ei ainoastaan
näköaistia tai kuuloaistia vaan hyvin voimakkaasti myös tuntoaistia. Havaintokenttä
myös tässä mielessä paranee ihminen on istuessa tietoinen kaikesta mitä hänellä
kehollisesti on. Sinun ei tarvitse yrittää tehdä mitään, koska se on luonnollinen tila. Se
on perustila. Se ei ole mikään anatominen tila, vaan se on tuntemisen tila. (Harilo M. ,
haastattelu 13.1.2009)
Alexander-tekniikan kehitti F.M. Alexander (s. 20.1.1869) (Saraste, suuntana vapaus
2006, 25)
Yleensä kiinnitämme huomiota siihen, mitä teemme tai miksi teemme. Emme ole
niinkään kiinnostuneita siitä, miten teemme. Alexander-tekniikassa on kyse
nimenomaan sitä, miten teemme asioita, miten käytämme itseämme ja toimimme, miten
suhtaudumme itseemme ja maailmaan ympärillämme. Olemme tottuneet suhtautumaan
elämään enemmän selviytymisenä kuin nautintojen tai ilon ja tyydytyksen lähteenä.
Saatamme olla kovia taitavia monessa yksittäisessä asiassa, mutta emme ole oppineet
kiinnittämään huomiota kokonaisuuteen.
Hyvin tavallista on, että jotakin kohti kurkottava ihminen pidättää hengitystään ja itse
asiassa jännittää lihaksiaan tavalla, joka saa hänet työntämään itseään poispäin
kohteesta. Näin hän huomaamattaan tekee tilanteen itselleen vaikeaksi tai jopa
mahdottomaksi. Tämä johtuu kahdesta syystä. Heikentynyt tietoisuus omasta itsestä ja
tottumuksenmukainen, ylenpalttinen yrittäminen.
Länsimainen yhteiskunta on hyvin suorituskeskeinen ja usein unohdamme että olemme
fyysisiä olentoja ja ennen kaikkea, että olemme kokonaisvaltaisia.
Kehon pahoinvointi vie ylimääräistä energiaa ja huonontaa aivojen verenkiertoa, josta
ajatustoiminta on riippuvainen. Luonnollinen toiminta on helppoa ja vaivatonta.
Alexander-tekniikan periaatteet ovat yksinkertaiset ja mutkattomat, mutta sen tarkoitus
vaatii harjoittelua. Vaikein asia on olla tekemättä mitään. Tekeminen, yrittäminen ja
ponnistelu ovat sukupolvien saatossa niin syvään juurtuneita tottumuksia, että niitten
muuttaminen ei käy hetkessä. (Saraste, 2003 15,16,18,19.)
6.2 Alexander-tekniikka ja tanssinopetus
Alexander-tekniikka liittyi tanssiin, siten että otin mukaan paljon mielikuvia eri
tunnetiloista. Esim. Aurinko paistaa hyvä mieli hyvä tanssiasento.
Opetin vapauttamaan toisen vartalonpuolen ja sitä kautta jalan, jolla päästään liikkeelle.
Keskeisin asia oli, että ihminen on kokoinen. Kokonaisvaltaisuus.
Ihmisen liikkuessa koko keho liikkuu. Vartalon vapautuessa ja liikkuessa jalat liikkuvat
vartalon alla pitkinä ja suorina. Kokonaisvaltaisuus liittyi myös käsiin. Vartalon liike
tarkoitus on liikuttaa ihmistä ja kädet tulevat vartalon mukana. Vartalonpainon saaminen
hieman eteenpäin. Vartalon ja etenkin selän pidentyminen ja leventyminen.
Rauhoittuminen ja keskittyminen on asioita mitä olen tiedostanut Alexander-
tekniikassa. Tällä on suuri vaikutus tanssiin. Se on suoraa verrattavissa vientiin ja
seuraamiseen. Ihmisen tehdessä asiat rauhassa ja tietoisesti sen teho kasvaa. Miesten
viedessä rauhallisesti ja pitäen jalat vartalon alla sekä kädet vartalon mukava vienti
menee naiselle asti. Naisen tehdessä samat asiat hän pystyy vastaanottamaan miehen
viennin sekä tuntee sen paremmin.
Mielikuvat mitä käytin toimi mukavasti ja se vaikutti oppilaiden olemukseen ja ryhtiin.
7 TUTKIMUKSEN TANSSILAJIT
7.2 Askellähtöinen opetusmetodi
7.2.1 Valssi
Valssissa tavoitteena oli oppia tanssimaan valssia, siten että he pystyvät tanssimaan sitä
kurssin jälkeenkin. Asioita mitä otin valssin opetukseen oli perusaskel, oikea ¼ käännös
ja luonnollisesti vaihtoaskel millä päästiin liikkumaan tanssisuunnassa eteenpäin.
Valssin otin sen vuoksi askellähtöiseksi tanssiksi, että tämä opetusmetodi sopii tähän
oikein hyvin. Lisäksi valssi on yksi tärkeimmistä seuratansseista, koska sitä tanssitaan ja
soitetaan niin paljon tanssilavalla kuin tanssiravintoloissa.
Kuviot valitsin sen mukaan mitkä on tärkeitä alkeisihmiselle mennessä tanssilavalle.
Kuviot osoittautuivat hyvin toimivaksi sen, vuoksi että puhuin pelkistä askeleista. Tästä
tulikin päätelmä, että itse askeleet ja kuviot ovat oppilaiden helppoa oppia.
Kohtuullisena asiana voidaan mainita, että 6 minuuttia tunnin alusta kaikki oppilaat
tanssivat perusaskeleen musiikkiin.
Korostin musiikkiin tanssimista. Ensimmäinen isku on tärkein, kun ihminen on silloin
oikeassa ryhmissä hän on koko tahdin rytmissä. Tämän oppilaat oppivat hyvin ja se
näkyi selvästi oppilaiden tekemisessä. Huomasin, että he ajattelivat asiaa.
Vaihtoaskelta opettaessa ensimmäisen iskun tärkeys on myös tärkeä. Ensimmäisen
askeleen ja iskun tarkoitus on olla kanta-askel selkeästi kanta-askel eteenpäin. ¼
käännös on tärkeä koska silloin oppilaat oppivat myös valssin käännöstä. Lopuksi
teimme valmiin sarjan vientiä helpottaaksemme. Neljä vaihto-askelta ja neljä ¼
käännöstä. Tässä yhdistyy liikkuminen tanssisuunnassa sekä kääntyminen.
Viennistä ja seuraamisesta en puhunut tietoisesti hirmuisen paljon. Sen verran puhuin,
että sanoin, että mies liikkuu ensin ja sen jälkeen vasta nainen. Tämä rauhoitti ja paransi
yhteen tanssimista kovasti.
Valssissa tuli pieni ristiriita siinä, että miltä se näytti ulkoapäin katsottaessa ja miltä
oppilaat sanoivat sen tuntuneet. Palaute oli oppilaiden miestä valssi tuntui erilliseltä.
Molemmat tekivät vain omia askeleitaan. Tämä näkyi vain hyvin vähäisissä määrin.
7.1.2 Salsa
Salsa kuuluu ehkä hieman harvinaisempiin tansseihin, mitä ei soiteta juurikaan
tanssilavoilla ja tanssiravintoloissa. Valintani tanssilajiksi oli se, että salsan askeleet
ovat helpot ja oppilaat olivat iältään nuoria.
Salsassa lähdin liikkeelle pelkistä askeista paikallaan. Tämä siksi, että näin oppilaille
selvisi salsan perusrytmi. Tämä rytmi säilyy niin perusaskeleessa kuin kuvioissakin.
Oppilaiden palaute salsasta oli hyvä ja he tykkäsivät salsa musiikista ja sen tuomasta
rennosta menosta. Toisaalta osa oppilaista sanoi, että musiikki on hieman liian nopeaa.
Tämä on minusta oppilaan mielikuva. Suurin osa miehistä eivät kokenee salsaa omaksi
lajikseen. Tähän vaikutti varmasti juuri musiikin nopeus ja mielikuva latinalaistanssista.
Korjasin oppilaiden käsitystä ja puhui, että salsassa itse asiassa on enemmän aikaa kuin
ajattelee. Tämä vaikutti rauhoittavasti perusrytmiin. Naisten palaute sen sijaa oli, että
salsasta sai tanssin ilon helpommin kuin valssista.
7.1.3 Fusku
Fusku oli viimeinen tanssi askellähtöisessä metodissa. Tavoitteeni tälle lajille oli, että
päästään tanssimaan mukavaa kädenalilajia. Valintaan vaikutti oppilaiden ikä, ja lajin
yleisyys. Fusku on hyvin paljon tanssipaikoilla.
Fusku-jive osoittautui vaikeimmaksi tanssiksi tässä metodissa. Tämä johtuu siitä, että
laji vaatii sujuakseen ja toimiakseen myös vartalonhallintaa. Valssia ja salsaa voi tanssia
melko pitkälle pelkillä askeleilla. Asioita mitkä vaikuttavat fusku-jiven oppimiseen on
polvien jousto, taka-askeleella nousu päkiälle. Miehille fusku-jive on huomattavasti
haastavampaa kuin naisille. Tämä johtuu siitä , että miehen pitää osata oma perusaskel,
osata viedä tytölle perusaskel ja kuvioita. Kädenalilajit ovat siitäkin syystä
haastavampia, koska jalat ja kädet tekevät eri asioita. Jaloissa on jousto ja käden
tekevät vientiä tytölle. Tämä tuotti vaikeuksia miehille eriyttää liikettä jalkojen ja käsien
välillä. Taka-askeleessa tarkoitus on nousta päkiälle. Tämä tuotti hankaluuksia monelle.
Nilkan käyttö ja nilkan jämäkkänä pitäminen oli haastava asia oppilaille.
Fusku askellähtöisenä lajina oli hieman hankala. Toisekseen kaikki kädenalilajit vaativat
myös vartalonhallintaa. Askellähtöisenä metodina opetin askeleita ja askeleiden suuntia.
Seuraus oli se, että naiset tekivät tällöin askeleita mitä heille oltiin opetettu. Tästä syystä
vienti ja seuraaminen oli hyvin vähäistä.
7.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi
7.2.1 Foksi
Foksi oli ensimmäinen tanssi vartalolähtöisessä opetusmetodissa. Tämä tuotti itse
tanssille haastetta, koska tavoite oli päästä tanssimaan ja oppia tanssimaan foksia. Syy
miksi otin juuri foksin tähän metodiin oli se, että se on yleisin seuratanssi ja siksi hyvin
käyttökelpoinen tanssi. Foksia tanssitaan eniten tanssilajeista.
Käytin tarkoituksella aikaa itse metodin opetteluun. Tämä aika oli sitten vastaavasti pois
itse tanssin opettelusta. Asioista mistä puhuin oli vartalon keskilinja, oikean tai
vasemman vartalon puolen vapauttaminen, vartalon suuntaaminen eteen ja ylös ja
tanssiparin väliin muodostuvasta vasteesta. Tunnin kulku ja eteneminen oli aika hidasta,
koska metodin opettelu vie aikaa. Asioita mitä otin tunnilla olivat oppilaille ehkä liian
haastavia ja asioita oli liian monta suhteessa alkeisoppilaiden vastaanottokykyyn.
Lisäksi, koska vartalonhallintaa meni paljon aikaa moni asia jäi oppilaille epäselväksi.
Foksin perusaskel ja perusaskeleen ja musiikin yhteys oli monelle epäselvä. Tähän
ongelmaa en ole aiemmin törmännyt tanssinopetuksessa.
Tunnin hyödy oli viennin ja seuraamisen suhteen hyvä. Ulkoapäin katsottaessa ja
oppilaiden tuntemukset kohtasivat hyvin. Naisten kommentit olivat lähes kaikilta, että
oli helppo ja pakko seurata. Miehet olivat taas suorastaan mielissään palautteen ollessa,
että sainpa kerrankin viedä.
Tuntia olisi parantanut ja nopeuttanut harjoitteiden vähentäminen ja asioiden saaminen
oppilaille vähemmällä informaatiolla. Näin olisimme päässeet nopeammin itse tanssiin
kiinni.
7.2.2 Bugg
Bugg on kädenalitanssi ja oli vuorossa seuraavana tässä metodissa. Buggin askeleet
ovat hyvin helpot ja siksi en keskittynyt opetuksessa sen vuoksi juurikaan. Keskityin
opettaessa siihen, että kädet ja vartalo liikkuvat yhdessä. Parin väliin muodostuva vaste
rakentuu vartaloiden painon liikkuessa paria kohti. Tämä näytti olevan oppilaille vaikea
asia. Energia ja ajatus suuntautui enemmän kuitenkin askeleisiin, joka sai tanssin
näyttämään askeltamiselta.
Vaste asia oli vaikea toteuttaa. Vaste ei tahtonut pysyä. Kädet eivät tahtoneet pysyä
vartalon mukana.
Käden ja vartalon yhteys osoittautui vaikeaksi asiaksi. Daamit vaihtoivat suuntaa
viiveellä. Se johtui siitä, että miehet eivät vielä löytäneet käsien ja vartalon yhteyttä.
Minusta tuntuu, että opetin liian vaikeita asioita. Oppilaiden omaksumiskyky loppu
kesken. Oppilaat pääsivät kyllä tanssimaan musiikkiin sarjan perusaskel - tyttö viereltä
pois – 2 x vastakkain perusaskel – vierelle. Pelkkänä kuviona ajatellen se meni
mukavasti musiikkiin. Kokonaiskuviosarja jäi musiikkiin tanssien aika lyhyeksi.
Palaute oli buggista hyvää. Oppilaat kokivat tanssin reippaaksi ja mukavaksi. Tähän
syynä on varmasti musiikin reippaus, askeleiden ja tanssin reipas vauhti.
7.2.3 Cha cha
Cha cha oli viimeinen tanssi niin tässä metodissa kuin koko tutkimuksessa.
Vartalolähtöisen latinalais-tanssien valintaan mietin jive ja cha-cha välillä. Päädyin
kuitenkin cha-chaseen, koska askellähtöisessä opetusmetodissa oli jo fusku-jive niin
silloin olisi tullut kaksi jive lajia.
Cha chassa keskityin samoihin asioihin kuin muissakin tämän metodin lajeissa. Vartalon
suuntaamiseen eteen ja ylös, käsien ja vartalon yhteyteen.
Tutkimuksen edetessä oppilaat saivat tanssikokemusta, joka sitten näkyi cha-chassa.
Oppilaat sekä opettajan näkökulmasta katsottaessa cha-cha meni näistä kolmesta lajista
parhaiten. Tähän on syynä että opetin cha-chassa myös askeleiden suuntia ja
opetusmetodi oli tullut jo oppilaille selkeämmäksi. Tunnin lopuksi saamani pienen
palautteen perusteella oppilaat olivat riemuissaan tästä tanssista. Tästä tuli mieleeni, että
onko paljon syynä juuri se, että cha-cha oli juuri kolmas tanssilaji. Mietin asetelmaa jos
foksi ja cha-cha olisivat olleet toisinpäin. Tutkimustulos olisi silloin ollut toisinpäin.
Cha-cha olisi näin ollen tuntunut haastavammalta ja foksi helppoa.
Käsien ja vartalon yhteys oli myös haastava asia cha-chassa. Vasteen säilyttäminen
yhteisissä käsissä näytti vaikealta, koska oppilaiden energia ja ajatukset suuntautuivat
vielä askeleisiin ja musiikkiin tanssiminen tuotti osalle hankaluuksia. Tämän metodin
hyvä puoli taas tässä metodissa oli vienti ja seuraaminen. Etenkin seuraaminen oli
hyvää ja naiset antoivatkin miehille mahdollisuuden vientiin. Musiikki tuotti osalle
hankaluuksia, koska cha-cha musiikki vaatii aluksi hieman kuuntelua, että osaa aloittaa
oikeaan aikaan musiikkiin.
Tunti eteni huomattavasti paremmin kuin tämän metodin muut tanssit. Syynä tähän on
juuri se, että metodi alkaa sujua paremmin ja tanssikokemusta on jo oppilailla 5
opetuskertaa.
8 LOPUKSI
Minulla oli käytössä palautekaavake, missä kysyin palautetta oppilailta.
Palautekaavakkeen annoin oppilaille tutkimusosion tanssien jälkeen. Yhteenvetona voin
sanoa, että oppilailta saama palaute kaavakkeen kautta ja analysoidessani videoita
välillä oli yhdenmukainen. Palautekaavake ja video täydensivät tosiaan, eikä niissä ollut
suuria eroavaisuuksia. Oppilaiden tanssi näytti samalta miltä se myös heidän
mielestään tuntui.
Tuntien ilmapiiriä kaikkien oppilaiden mielestä oli hyvä. Ilmapiiriä kuvattiin rento,
tasa-arvoinen ja iloinen. Tällä on suuri vaikutusta oppimiseen. Kaikki oppilaat
nauroivat ja olivat vapautuneen oloisia.
Tutkimuksessa olen tullut siihen tulokseen, että tanssinopetuksessa tarvitaan
askellähtöistä sekä vartalolähtöistä opetusmetodia. Molemmissa metodeissa on hyviä ja
huonoja puolia. Molempia metodeita yhdistelemällä oppinen tehostuu ja näin
saavutamme parempia oppimistuloksia.
Askellähtöisen metodin hyvä puoli on varma tieto siitä, miten kyseisen tanssin
perusaskeleet menevät. Tämä toimii etenkin silloin, kun on kyseessä lyhyt kurssi ja
pitää nopeasti saada tanssista kiinni. Häävalssi on oiva esimerkki tästä. Opettaessani on
tullut tilanteita, että ihmiset on pitänyt saada selviytymään kyseisestä tanssista
tanssitunnin aikana. aikaa saada ihminen tanssimaan valssia niin, että hän voi mennä
suvun eteen menettämättä kasvojaan.
Vartalolähtöisen metodin hyvät puolet tanssissa ovat vienti ja seuraaminen.
Tutkimuksen perusteella se teki tansseista paritanssin. Opettaja opettaa tämän metodin
avulla, myös pareille, miten olla kontaktissa pariin. Miehille se opettaa, miten viedä
naista. Miten se konkreettisesti tapahtuu. Miten saada viesti kulkemaan naiselle asti ja
naisen jalkoihin asti. Naiselle metodi opettaa miten seurata miestä. Mitkä asiat siihen
vaikuttaa. Mitä seuraaminen tarkoittaa ja miten mahdollistaa miehen viennin perille
tulemisen. Mitkä asiat vaikuttaa siihen miten nainen voi seurata paremmin.
Tutkimuksessa miehiltä tuli palautetta, että on hienoa tanssia, kun kerrankin saa viedä.
Tästähän on tanssissa kyse, että mies vie ja nainen seuraa. Silti minua ihmetyttää, miksi
kuviolähtöisyys on vallitseva opetustapa.
Tähän mennessä opetusuraani olen tullut siihen tulokseen, että itse kuviot ovat helppoja.
Tarkoitan nyt kuvion liikerataa. Kuvio vaikeutuu siinä vaiheessa, kun siihen tulee
perusaskel, vieminen ja seuraaminen. Asiat mitkä auttavat kuvioiden tekemisessä:
vartalonkannatus, käsien ja vartalon yhteys, liikkeen lähteminen vartalosta ja jalkojen
seuratessa vartalonliikettä, vartalonpainon säilyminen ylhäällä ja edessä, sylitansseissa
tietoisuus omasta tilasta niin leveys kuin syvyyssuunnassa.
Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut saavat tanssinilon siitä, että osaavat jonkun kuvion.
Monesti näin on etenkin tanssin harrastuksen alussa. Jokaisen ihmisen tavoitteestahan
tämä paljon johtuu. Usein miten ihmiset on kovin vaatimattomia itseään kohtaan ja
tyytyvät vähään. Monesti kurssin alussa kysyessäni oppilailta mitä haluaisit oppia täällä
kurssilla, monet ihmiset sanovat, että ei ole mitään käsitystä tanssista eikä mistään
askeleista, että jos edes vähän oppisi jotain. Etenkin miehet liikkuvat sellaisella
elämänalueella, että se luo suurta epävarmuutta. Monesti ihmiset sekoittavat
tanssitaidon ja ihmisarvon. Näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Vaikka
ihminen ei osaa tanssia, hän ei ole silti huonompi ihminen ja päinvastoin. Universumin
upein tanssija ei ole parempi ihminen. Olen monet kerrat miettinyt sitä, että miksi
miehet arkailevat tulla tanssikurssille ja kun ne lopulta tulevat, miksi he ovat niin
arkoja. Pelkäävätkö miehet, että heidät nolataan, heille nauretaan tai että näyttävätkö he
mahdollisesti jotenkin hölmöltä.
LÄHTEETPainetut lähteet
Eteläpelto A, Tynjälä P. 1999. Oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki WSOY
Hakkarainen K, Lonka K ja Lipponen L. 1999. Tutkiva oppiminen, älykkään toiminnan
rajat ja niiden ylittäminen,
Uusikylä K, Atjonen P. 2000.Didaktiikan perusteet. Helsinki WSOY.
Saraste P. 2003. Suuntana vapaus
Haastattelu
Matti Harilon haastattelu 13.1.2009
Kurssimateriaali
Harilo, M. 2008 Oulun kansalaisopisto. Aleksander-tekniikan peruskurssi 21.-
23.11.2008
LIITE 1
1. Mikä oli tuntien yleinen ilmapiiri? ______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
2. Kumpi opetustavoista oli selkeämpi? perustelut. ______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
3. Mitä koit hyväksi askel-lähtöisessä opetustavassa 3 ensimmäistä (Valssi, salsa ja fusku-jive). ______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
4. Mitä näit heikkona puolena askel-lähtöisessä opetustavassa?______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
5. Mitä koit hyväksi vartalolähtöisessä opetus tavassa 3 viimeistä tanssia (Foksi, bugg ja cha-cha)? ______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
6. Mitä näit heikkona puolena vartalolähtöisessä opetustavassa? ______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
7. Kysymys miehille. Miten koit viemisen oppimisen eron opetustapojen välillä? ______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
8. Kysymys naisille. Miten koit seuraamisen eron opetusmetodien välillä?______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________