buddhalaisuuden kymmenen pilaria

BUDDHALAISUUDEN

KYMMENEN PILARIA

Neljänkymmenen vuoden ajan Sangharakshita on näytellyt tärkeää osaa buddhalai-suuden leviämisessä nykymaailmaan. Hän johtaa Länsimaista buddhalaistaveljeskuntaa (Western Buddhist Order — Intiassa Trailokya Bauddha Mahasangha),joka on tätä nykyä kolmessatoista maassa toimiva liike. Sangharakshita asuuEnglannissa ja hänen teoksiaan on saatavissa yhdellätoista kielellä.

SuomeksiKolme jalokiveä

Valaistumisen ihanneZen — olemus ja ydin

Tähtien verhoBuddhan jalo kahdeksanosainen polku

Buddhalaisuutta lännessäVapauden maku

Tajunta — koneellinen ja luovaBuddhalaisuus henkisen kasvun oppina

Ydinsota ja maailmanrauhaMurtautuminen buddhatilaan

Buddhalaisuus ja jumalanpilkkaTodellinen ja valheellinen yksilöllisyys

Buddhalaisuus ja länsi

englanniksiA Survey of Buddhism

Crossing the StreamThe Thousand-Petalled Lotus

The Religion of ArtThe Eternal Legacy

Travel LettersAlternative Traditions

Ambedkar and BuddhismThe History of My Going for Refuge

A Guide to the Buddhist PathLearning to Walk

The Buddha’s VictoryFacing Mount Kanchenjunga

The FWBO and ‘Protestant Buddhism’The Drama of Cosmic Enlightenment

Wisdom beyond WordsThe Priceless Jewel

Who is the Buddha?The Meaning of Orthodoxy in Buddhism

Going for RefugeMy Relation to the Order

Forty-Three Years AgoThe Meaning of Conversion in Buddhism

Was the Buddha a Bhikkhu?In the Realm of the Lotus

Peace is a FireThe Inconceivable Emancipation

Complete Poems 1941/1994

SANGHARAKSHITA

BUDDHALAISUUDEN

KYMMENEN PILARIA

LÄNSIMAISEN BUDDHALAISEN VELJESKUNNAN YSTÄVÄT

Sangharakshita:The Ten Pillars of BuddhismWindhorse Publications, London, 1984, 1985, 1989Aspects of Buddhist Morality(Studia Missionalia) 1978, (The Priceless Jewel) 1993

© Sangharakshita 1995

Käännös Sumati

Toimitus Sarvamitra

Kiitokset Fred Wegelius, Jukka Nuutilainen,Marke Hankama, Olli Hämäläinen, Maara Vint,Cheri, Tuomas Sorvali, Bodhishri, Sridevi,Pirkko Olsonen, Vajrabodhi.

Kustantaja Länsimaisen buddhalaisenveljeskunnan ystävät, FWBO ry.

Kannessa Suuri stupa, Sanchi,273-232 ennen ajanlaskuamme.

Tallinna Raamatutrükikoda 1995

ISBN 951-96285-0-9

S I S Ä L LY S

ALKUSANAT 7

BUDDHALAISUUDEN KYMMENEN PILARIAKymmenen ohjetta 13ESIPUHE 17JOHDANTO 21

OSA IKYMMENEN OHJETTA KOKONAISUUTENA1. TURVAUTUMISEN JA OHJEIDEN VÄLINEN SUHDE 292. KYMMENEN OHJEEN KANONISET LÄHTEET 333. KYMMENEN OHJETTA JA KOKONAISVALTAINEN MUUTOS 464. KYMMENEN OHJETTA EETTISINÄ PERIAATTEINA 525. KYMMENEN OHJETTA HARJOITUSSÄÄNTÖINÄ 556. KYMMENEN OHJETTA MÝLA-PRÅ¡IMOKÆANA 587. KYMMENEN OHJETTA JA MUUT EETTISET KAAVAT 658. KYMMENEN OHJETTA JA ELÄMÄNTAPA 68

OSA IIKYMMENEN OHJETTA YKSITELLEN KÄSITELTYINÄ1. ENSIMMÄINEN OHJE: ELÄVIEN OLENTOJEN TAPPAMISESTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE — RAKKAUS 752. TOINEN OHJE: EI-ANNETUN OTTAMISESTA PIDÄTTYMISEN

PERIAATE — ANTELIAISUUS 873. KOLMAS OHJE: SUKUPUOLISESTA VÄÄRINKÄYTTÄYTYMISESTÄ

PIDÄTTYMISEN PERIAATE — TYYTYVÄISYYS 974. NELJÄS OHJE: VALHEELLISESTA PUHEESTA PIDÄTTYMISEN

PERIAATE — TOTUUDELLISUUS 1035. VIIDES OHJE: TYLYSTÄ PUHEESTA PIDÄTTYMISEN PERIAATE —

YSTÄVÄLLINEN PUHE 1096. KUUDES OHJE: TURHASTA PUHEESTA PIDÄTTYMISEN

PERIAATE — MERKITYKSEKÄS PUHE 113

7. SEITSEMÄS OHJE: PAHANTAHTOISESTA PUHEESTA PIDÄTTYMISENPERIAATE — SOPUA RAKENTAVA PUHE 117

8. KAHDEKSAS OHJE: AHNEUDESTA PIDÄTTYMISENPERIAATE — MIELENRAUHA 121

9. YHDEKSÄS OHJE: VIHASTA PIDÄTTYMISEN PERIAATE —MYÖTÄTUNTO 127

10. KYMMENES OHJE: VÄÄRISTÄ NÄKÖKANNOISTAPIDÄTTYMISEN PERIAATE — VIISAUS 131

LIITENÄKÖKULMIA BUDDHALAISEEN MORAALIIN 1411. MORAALIN LUONNE 1442. MORAALI JA HENKINEN IHANNE 1483. MAAILMALLINEN JA TRANSSENDENTTINEN MORAALI 1514. MORAALIN MALLEJA 1565. MORAALISTA SAATAVA HYÖTY 1646. TEKIJÄT, JOTKA MÄÄRÄÄVÄT IHMISEN MORAALIN 169

VIITTEETBUDDHALAISUUDEN KYMMENEN PILARIA 173NÄKÖKULMIA BUDDHALAISEEN MORAALIIN 175PILARIVINJETIT 176

A L K U S A N AT

ETIIKAN MERKITYSTÄ VOI HELPOSTI ALIARVIOIDA. Kun kuulemmesanan “moraali”, tulee mieleen ehkä ikäviä sääntöjä jamääräyksiä, joita olisi noudatettava rangaistuksenvälttämiseksi, ja haluamme oitis unohtaa koko asian.“Moraalinen ihminen” on saanut painolastikseen sellaisiaominaisuuksia kuin ikävystyttävä, auktoriteetteja pelkäävä,arvosteleva... On vanhanaikaista olla eettinen. Jajännittävää idän viisautta varsinkaan ei usein yhdistetäetiikkaan.

Buddhalaisuudessa on kuitenkin etiikalla hyvin oleelli-nen asema. Œïla on ensimmäinen vaihe ihmisen henkisessäkehityksessä. Ilman sitä on mahdotonta edetä seuraaviinvaiheisiin: samådhi (meditaatio) ja prajñå (viisaus).Ponnistelemme harjoittaen kaikkea kolmea, muttaedistyksemme on riippuvainen niiden vuorovaikutukses-ta.

Perinteisessä buddhalaisuudessa on itse asiassa pantuliian paljon painoa suurelle määrälle moraalisäädöksiä,joita munkkien ja nunnien tulisi noudattaa. Monet näistäsäännöistä ovat hyvin epäolennaisia, eikä niitä oletetakaannoudatettavan. Täten etiikan merkitys on hämärtynyt,siitä on tullut vain tapakulttuuria.

Toisaalta länsimaissa useimmat ihmiset näyttävät

ajelehtivan ilman minkäänlaisia eettisiä ohjenuoria. Onsekaannusta ja henkistä hätää, koska pitkälle kehittynees-sä materialistisessa yhteiskunnassa on paljon henkisiäpaineita. Meiltä odotetaan yksilöllistä ja globaalia vas-tuuntuntoa, ilman että sen kehittämiseen on saatavissajuuri mitään henkistä tukea.

Sangharakshita osoittaa nyt julkaistavassa esitelmäs-sään, että karsittuna epäoleellisuuksista (eli kymmeneenohjeeseen perustuva) buddhalainen etiikka tarjoaa käy-tännöllisen henkisen pohjan kaikkien eri koulukuntienbuddhalaisille, sekä myös kaikille niille, jotka etsivätyleisinhimillistä ohjenuoraa elämälleen. Hän kirkastaaerittäin selkeästi Dharman perusperiaatteen: henkinenkehitys on vastuun ottamista ei vain teoistamme, vaanmyös niitä edeltävistä emootioista, ajatuksista ja sanoista.Buddha itse opetti kymmentä ohjetta, joiden avulla voimmeharjoittaa eettisten periaatteiden käytäntöön soveltamista— niitä käyttäytymismalleja, jotka johtavat tajunnankirkkauteen ja rajattomaan myötätuntoon. Ne ovatarvokkaita ja kiehtovia kiteytymiä kuten jalokivet jajalometallit.

Ohjeiden olemassaolo edellyttää niiden antajaa. Bud-dha itse tiedotti ihmiskunnalle valaistumiskokemuksestaanja kuinka hän oli sen saavuttanut, niin että kuka tahansavoi seurata hänen esimerkkiään. Sangharakshita on omanaaikanamme, syvällisen kokemuksen tuloksena, tiedottanutvarsinkin länsimailla vastuuntuntoisten yksilöidenkaipaamaa sanomaa: ihminen vapautuu huonoista taipu-muksistaan omien ponnistelujensa kautta. Perimmäinenolemuksemme ei ole syntinen, vaan kirkas, puhdas,

8

Valaistunut tajunta — jonka luonteeseen kuuluu spontaa-nisti toimia viisaasti ja myötätuntoisesti.

Liitteenä julkaistaan nyt suomeksi jo vuonna 1978englanniksi painettu Sangharakshitan essee Näkökulmiabuddhalaiseen moraaliin, joka täydentänee lukijan saamaakäsitystä perinteisestä ja nykyhetken buddhalaisestaetiikasta.

Helsinki, 5.7.1992Dharmacari¶ï Sridevi

9

BUDDHALAISUUDEN

KYMMENEN

PILARIA

KYMMENEN OHJETTA PAALIN KIELELLÄ

på¶åtipåtåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

adinnådånåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

kåmesu micchåchåråverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

musåvådåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

pharusavåchåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

samphappalåpavåchåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

pisu¶avåchåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

abhijjhåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

byåpådåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

micchådassanåverama¶ï sikkhåpadaþ samådiyåmi

14

KYMMENEN OHJETTA

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyätappamasta eläviä olentoja.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyäottamasta sellaista, mitä ei ole annettu.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyäväärästä sukupuolisesta käyttäytymisestä.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyävalheellisesta puheesta.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyätylystä puheesta.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyäturhasta puheesta.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyäpahantahtoisesta puheesta.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyäahneudesta.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyävihamielisyydestä.

Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyävääristä näkökannoista.

1 5

OHJEET MYÖNTEISESSÄ MUODOSSA

Ystävällisillä teoillapuhdistan ruumiini.

Ehtymättömällä anteliaisuudellapuhdistan ruumiini.

Selkeydellä, tyyneydellä ja tyytyväisyydelläpuhdistan ruumiini.

Totuudellisella ilmaisullapuhdistan puheeni.

Lempeillä ja hyödyllisillä sanoillapuhdistan puheeni.

Sopua luovilla lauseillapuhdistan puheeni.

Hyläten ahneuden rauhan vuoksipuhdistan mieleni.

Vaihtaen vihan myötätuntoonpuhdistan mieleni.

Muuttaen tietämättömyyden viisaudeksipuhdistan mieleni.

E S I P U H E

Seuraavassa julkaistava esitelmä pidettiin Länsimaisenbuddhalaisen veljeskunnan (Western Buddhist Order) kuu-dentenatoista vuosipäivänä Lontoossa huhtikuussa 1984.Esityksen aihe oli keskeisen tärkeä kaikille kuulijoille:kymmenen ohjetta.

Kyseiset ohjeet ovat ne kymmenen eettistä periaatetta,jotka veljeskunnan jäsenet ‘saavat’ veljeskuntaan liittyes-sään ja joita he siitä lähtien sitoutuvat noudattamaanjokapäiväisessä elämässään. Aihe oli siis hyvin tärkeä jakäytännönläheinen, mutta tapansa mukaan Sangharakshitaosoitti, ettei mikään aihe ole niin perustavaa laatua oleva,että sitä voisi pitää itsestään selvänä. Buddhan opetukseneri jaotteluihin ja ilmaisuihin voi palata yhä uudelleen,sillä Valaistuneen tajunnan viesteinä ne ovat aina yhtätuoreita ja uudelleen sovellettavissa.

Oli selvää, että Sangharakshita ei puhunut vainläsnäolijoille. Hänen sanottavansa kosketti niitäkinveljeskunnan jäseniä, nykyisiä ja tulevia, jotka eivät silloinvoineet olla läsnä. Se ulottui myös koko laajempaanbuddhalaiseen maailmaan, sekä sitäkin laajempaan piiriin:kaikkiin niihin — olivatpa he buddhalaisia tai eivät —jotka haluavat sekä opastusta että oivallusta ja etsiväteettisiä perusteita omalle elämälleen. Julkaisemme esitel-

män toivoen, että se tavoittaa ainakin osan tuosta laajem-masta kuulijakunnasta.

Ensimmäisessä osassa Sangharakshita osoittaa sanansaerityisesti buddhalaiselle yleisölle. Tässä keskeisin ajatuson, että tarkastelun kohteena olevaa kymmenen ohjeenluetteloa ei tule pitää vain yhtenä monista ohjeluetteloista.Se on laadullisesti erilainen. Se on luettelo, joka koskeetekoja ruumiin, puheen ja mielen alueilla ja sen takiatarjoaa ihmiselle kaiken kattavan eettisen ohjeiston. Muutperinteiset usein paljon pitemmät luettelot voivatyksityiskohtaisesti esittää ja korostaa joitakin yksittäisiäseikkoja, mutta mikään niistä ei ole yhtä kattava. Tämänainutlaatuisen kattavuutensa vuoksi kymmenen ohjeen voisanoa sisältävän perustavan oleelliset hengellisen elämänperiaatteet. Se on mýla-prå¤imokæa.

Selostaessaan tätä ohjeistoa Sangharakshita tarjoaakoko buddhalaisen yhteisön harkittavaksi eettisen elämänmallia, joka tunkeutuu elottomien muotojen japikkutarkkojen sääntöjen lävitse. Paitsi että nämä muoto-jen ja sääntöjen kerrostumat ovat imeneet elinvoimaamuilta ohjeluetteloilta, niitä on aivan liian usein käytettybuddhalaisen henkisen yhteisön hajottamiseen.

Tähän tarjoukseen liittyy vetoomus, että ohjeita —olivatpa ne muotoiltu miten hyvänsä — ei koskaan tulisipitää muuna kuin Kolmeen Jalokiveen turvautumisen,buddhalaisuuden ylimmän yhteisen tekijän, ilmauksena.Vain perusteellinen olemassaolon ylemmille tasoilleomistautuminen mahdollistaa korkeampien arvojen ja siteneettisten periaatteiden kehittymisen.

Ensimmäisessä osassa Sangharakshita siis tarjoaa kai-

1 8 B U D D H A L A I S U U D E N K Y M M E N E N P I L A R I A

kille buddhalaisen sanghan koulukunnille ja suuntauksilleyhtenäisyyden avaimen, avaimen suuren sanghan —mahåsanghan — kokemiseen. Ne, jotka pelkäävät, ettäyhtenäisyyden hintana olisi hengellisen omistautumisen jarehellisyyden vesittyminen, saanevat uutta intoa huoma-tessaan asian olevan aivan päinvastoin.

Niin lännen kuin idänkin buddhalaiset ja kaikki muut-kin löytävät runsaasti jokapäiväistä käytännöllistä hyötyäesitelmän jälkiosasta. Siinä Sangharakshita tutkii kutakinkymmentä ohjetta yksitellen pyytäen meitä tarkastelemaanelämämme kaikkia puolia tämän eettisen näkemyksenvalossa. Tarkastellen sekä ohjeiden myönteisiä ettäuseammin esillä olleita kielteisiä muotoja hän auttaa meitänäkemään ohjeiden todellisen luonteen, näkemään nekuivien sääntöjen sijasta ilmauksina aidostaomistautumisesta henkiselle elämälle ja hengellisille arvoille.Hän saa meidät hämmästyen huomaamaan, ettäympärillämme ei olekaan muureja, raja-aitoja ja kapeitakujia, vaan kymmenen suurenmoista pilaria, joista jokainenloistaa ja sädehtii kuin kallisarvoinen metalli tai jalokivi jajotka yhdessä kannattavat henkisen elämän mahtavaakaariholvia.

Dharmacari Nagabodhi,Sukhavati, Lontoo20.6.1984

E S I P U H E 1 9

J O H D A N T O

LÄNSIMAINEN BUDDHALAINEN VELJESKUNTA (Western Buddhist Order— WBO, joka Intiassa esiintyy nimellä Trailokya BauddhaMahasangha) perustettiin Lontoossa vuonna 1968. Olemmenyt kokoontuneet viettämään sen kuusitoistavuotisjuhlaaeli kuudettatoista syntymäpäivää. Ei ehkä ole liian mieli-kuvituksellista pitää erityisen merkityksellisenä sitätosiseikkaa, että veljeskuntamme on nyt täyttänyt juuritämän määrän vuosia. Kuusitoista on kaksi kertaakahdeksan tai neljä kertaa neljä, ja perinteisesti sekäneljän että kahdeksan on katsottu ilmaisevan jykevyyttä javakiintuneisuutta. Se on myös kymmenen ja kuuden summa,joihin molempiin lukuihin liittyy symbolisia assosiaatioita.Kuudentoista ryhmät ja kuusitoistaosaiset jaottelut ovaterittäin yleisiä Intian esibuddhalaisessa perinteessä. Yksiyleisimmistä on kuun kuusitoista vaihetta.Kuudestoistaosiin viitataan myös buddhalaisessa kirjalli-suudessa. Niinpä Buddha julistaa Itivuttaka-kirjoitukses-sa (I,III,vii):

“Munkit, mitä tahansa perustetta onkaan hyvilleteoille, jotka on tehty jälleensyntymää silmällä pitäen,niiden arvo ei ole kuudettatoistaosaakaan siitä hyvästätahdosta (ts. mettåsta), joka on sydämen vapautus;

vain hyvä tahto, joka on sydämen vapautus, loistaa,palaa ja loimuaa ylittäen ne. Munkit, aivan kutentähtien säteily ei ole arvoltaan kuudettatoistaosaakaankuun säteilystä, vaan kuun säteily loistaa ja palaa jaloimuaa, samoin, munkit, hyvä tahto... loimuaaylittäen hyvät teot, jotka on tehty jälleensyntymääsilmälläpitäen.”1

Ehkä tunnetuin kuudentoista ryhmä buddhalaisuudessaon kuusitoista arhattia. Nämä kuusitoista arhattia ovatsalaperäisiä hahmoja, jotka elävät aikakaudesta toiseen jaaika ajoin vahvistavat såsanaa (Buddhan oppia).

Monille ihmisille Länsimaisen buddhalaisen veljes-kunnan ystävien (FWBO:n) piirissä — niin veljeskunnanjäsenille, mitroille kuin ystävillekin — läheisin lukuunkuusitoista liittyvä mielleyhtymä koskee kuitenkin arkki-tyyppisiä bodhisattvoja. Manjushri, Avalokiteœvara ja muutbodhisattvat kuvataan buddhalaisessa kirjallisuudessa jabuddhalaisessa kuvataiteessa lumoavan kauniina intialaisinaprinsseinä, kallisarvoisiin silkkeihin puettuina, jalokivienkoristamina ja kuudentoista vuoden ikäisinä. He ovat kuu-dentoista vuoden ikäisiä, koska kuusitoista on se ikä,jolloin nuori ihminen katsotaan Intiassa täysin kehittyneeksisekä fyysisiltä että henkisiltä kyvyiltään, jolloin hänenkatsotaan olevan miehisen voimansa ja kauneutensatäydessä kukoistuksessa ja valmis aikuisen ihmisenvelvollisuuksiin ja vastuuseen. Länsimaisittain katsottunaihminen saavuttaa kuudentoista ikäisenä harkintakyvyn,kasvaa täysi-ikäiseksi, siirtyy kypsymättömyydestä kyp-syyteen. Sen vuoksi kuudennellatoista syntymäpäivällä on


intialaisessa perinteessä hiukan samanlainen merkitys kuin21. syntymäpäivällä länsimaissa. Viiden vuoden eron nii-den välillä voi epäilemättä katsoa johtuvan siitä, ettäihmiset Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kehittyvät hi-taammin kuin lämpimissä ilmastoissa asuvat.

Kun veljeskunta viettää kuudettatoista vuosipäiväänsä,se sen vuoksi juhlii, eli me veljeskunnan jäseninä juhlim-me, kollektiivisen täysi-ikäisyytemme saavuttamista hen-kisenä yhteisönä. Olemme tulleet harkintakykyiseen ikään.Olemme tulleet aikuisiksi. Olemme ainakin yhteisönäsaavuttaneet iän, jolloin itse saamme päättää asioista,olemme siirtyneet kypsymättömyydestä kypsyyteen. Meilläon nyt oma avain ulko-oveen ja olemme vapaita tulemaanja menemään mielemme mukaan. Täysi-ikäisyytemmesaavuttamista juhliessamme meidän ei kuitenkaan tuleunohtaa, että vaikka olemmekin buddhalaisia, useimmatmeistä ovat myös länsimaalaisia, ja saattaa kestää vielämuutamia vuosia ennenkuin veljeskuntana saavutammesellaisen henkisen kypsyyden, jota symbolisoikuusitoistavuotiaan nuoren intialaisen fyysinen ja henki-nen kypsyys. Saattaa olla, että vasta 21. syntymäpäivänäänveljeskunta on itse asiassa tunnistettavissa tuhatkätisen jatuhatsilmäisen kuusitoistavuotiaan Avalokiteœvaranheijastumaksi maailmallisella tasolla.

Vaikka saatammekin olla kehityksessämme hiukanhitaita, kuudestoista vuosipäivämme on kaikesta huoli-matta tänään, ja sen vuoksi tänään juhlimme virallistatäysi-ikäisyyttämme. Siksi ajattelinkin että kokoon-tuisimme mahdollisimman monilukuisina tähän tilaisuu-teen ja että myös pitäisin esitelmän. Emme useinkaan

J O H D A N T O 2 3

pääse yhteen tällä tavalla. Useimmilla veljeskunnan jäse-nillä on hyvin kiireinen aikataulu ja matka- ja majoitus-vaikeuksiakin on, mutta on lohdullista, että näinkin suuriosa veljeskuntaa on päässyt kokoontumaan tänne tänään,varsinkin kun emme tänä vuonna kykene järjestämäänsuunnittelemaamme kerran kahdessa vuodessa tapahtuvaakonventtiamme. Ensimmäinen Buddhan vähän ennenparinirvå‡aansa esittämistä veljeskunnan menestymisenehdoista — joita muuten on kaikkiaan seitsemän kertaaseitsemän miinus yksi — toteutuu ainakin jossain määrin:että kokoonnutaan usein ja runsaslukuisina.Kokoontuessamme tänne tänään emme myöskään unohdaniitä veljeskunnan jäseniä, jotka eivät ole päässeetsaapumaan ja jotka epäilemättä myös juhlivat kuudettatoistavuosipäiväämme. Tiedämme, että meitä yhdistää toisiim-me yhteinen omistautumisemme Kolmelle Jalokivelle sekäkaikkialle ulottuva ystävyyden tunne, joka ajan ja paikanylittäen liittää yhteen mielet ja sydämet maailmanlaajui-seen henkiseen toveruuteen.

Heti päätettyäni pitää esitelmän ilmoitin olevani valmisottamaan vastaan ehdotuksia esitelmän aiheeksi. Erilaisiaehdotuksia onkin tullut. Ehdotettiin, että puhuisin siitä,onko olemassa filosofista termiä tai lausetta, joka lyhyestiilmaisisi buddhalaisuuden luonteen samaan tapaan kuinsana “yksijumalisuus” ilmaisee kristinuskon ja islaminluonteen. Ehdotettiin, että puhuisin prajñåsta “ei-paikoilleenasettumisena”, millä ehdotuksen tehneenveljeskunnan jäsenen mielestä on ydinsutrassa keskeinenmerkitys. En kuitenkaan nyt puhu mistään ehdotetustaaiheesta, vaikka toivonkin ennemmin tai myöhemmin


voivani sanoa jotakin niistä kaikista. Koska minulla eiusein ole tilaisuutta puhua näin monille teistä yhtaikaa,halusin tänä kuudentenatoista vuosipäivänämme puhuaaiheesta, joka on erityisen tärkeä koko veljeskunnalle.Harkittuani asiaa päätin puhua kymmenestä ohjeesta elikymmenestä akuœala-dharmasta, joista henkilö sitoutuupidättymään, ja kymmenestä kuœala-dharmasta, joita hänsitoutuu noudattamaan saadessaan vihkimyksensä Länsi-maiseen buddhalaiseen veljeskuntaan tai Trailokya BauddhaMahasanghaan.

Valitsin tämän aiheen lähinnä kolmesta syystä. Ensin-näkin siksi, että aiheen tärkeydestä huolimatta en muis-taakseni ole koskaan omistanut sille kokonaista esitelmää.Toiseksi, vuosien kuluessa huomaan yhä selvemmin, kuinkasyvällinen on jokaisen yksinkertaiselta vaikuttavan ohjeenmerkitys ja kuinka kauaskantoisia seurauksia sillä on sekäteoriassa että käytännössä. Kolmanneksi siitä syystä, ettähaluan vielä kerran korostaa periaatettamme jonka mukaanpyrimme oppimaan yhä enemmän yhä vähemmästä: sitäettä yritämme tunkeutua yhä syvemmälle buddhalaisuudenperusopetuksiin sen sijaan, että kiirehtisimme opetuksiin,joiden ajatellaan olevan syvällisempiä ja korkeampia. Tämänperiaatteen painottaminen on erityisen tärkeää nyt, kunvietämme kuudettatoista vuosipäiväämme. Kuten mainit-sin aikaisemmin, nyt kun olemme kuudentoista vuodenikäisiä, olemme tulleet harkintakykyiseen ikään. Olemmeaikuistuneet. Mutta kuten myös mainitsin, emme ehkäveljeskuntana ole aivan niin kypsiä kuin kuusitoistaikävuottamme saa meidät olettamaan. Yksi kypsymättö-myyden merkki sekä yksilötasolla että yhteisötasolla on se,

J O H D A N T O 2 5

että ajattelee olevansa niin sanotusti vapaa talutusnuorastaja voivansa unohtaa lapsuudessa saamansa opetukset.Buddhalaisittain se tarkoittaa, että ajattelee voivansalaiminlyödä buddhalaisuuden alkeet. Alkeisopetuksinayleensä pidetään eettisiä opetuksia, jotka sisältyvät esi-merkiksi viiteen, kahdeksaan tai kymmeneen ohjeeseen.Tahdon puhua kymmenestä ohjeesta tässä tilaisuudessaehättääkseni ennen tällaisten kypsymättömyyden merkki-en ilmaantumista, ei niinkään että olisin nähnyt niitä joesiintyvän.

Toivottavasti kukaan ei ole pettynyt. Toivottavasti kukaanei odottanut minun puhuvan jostakin hyvinkorkealentoisesta tai hyvin esoteerisesta aiheesta. Mikälinäin on, ja varsinkin jos jollakulla vielä on sellainen ajatus,että etiikka on tylsä ja mielenkiinnoton aihe, teitäilahduttanee kuulla, että en antanut tälle esitelmälle nimeksipelkästään “Kymmenen ohjetta”, mikä ei todellakaankuulosta kovin värikkäältä tai innostavalta, vaan“Buddhalaisuuden kymmenen pilaria”. Nämä kymmenenohjetta ovat todella koko Buddhan opin majesteettisenrakennelman massiiviset tukipylväät. Ilman kymmentäohjetta Dharmaa ei voisi olla olemassakaan. Jatkaaksemmerakennustaiteesta otettua vertausta voisi sanoa, että KolmeJalokiveä ovat Dharman kolmiportainen jalusta ja perusta,kymmenen ohjetta ovat avaraa kupolia kannattavat pilarit,mietiskely on itse kupoli ja viisaus on kupolin yläpuolellekohoava korkea torni. Vertausta edelleen kehittäen voisisanoa, että jokainen kymmenestä pilarista on tehtyjalokivestä tai jalometallista, niin että on timanttipilari,kultapilari, kristallipilari jne. Tällä tavalla opimme älyllisesti


ymmärtämään kymmenen ohjeen tärkeyden ja kentiesmyös arvostamaan niiden loistoa ja kauneutta.Huudahdettuaan “kuinka lumoavaa onkaan jumalallinenfilosofia” Milton jatkaa vakuuttaen:

Ei kolkko ja kalsea — niin luulevat tylsät ja tyhmät —vaan sointuisa on kuin Apollon luuttu.

Samaan tapaan voisi väittää, että buddhalaisen etiikanaihepiiri — etenkin kymmenen ohjeen muodossa — ei oleikävää ja mielenkiinnotonta, kuten pintapuolisestahavainnoitsijasta saattaisi näyttää, vaan päinvastoin täyn-nä valoa, elämää, lämpöä ja värejä aivan kuten itsebuddhalaisuuskin. Erään toisen runoilijan paradoksaalisiasanoja lainaten voisi sanoa buddhalaisesta etiikasta jakymmenestä ohjeesta, että niitä on rakastettava, ennenkuin ne näyttävät rakkautesi arvoisilta.

Vaikka en ole omistanut kokonaista esitelmää kymme-nen ohjeen aihepiirille, olen silti puhunut ja kirjoittanutbuddhalaisesta etiikasta varsinkin osana jaloa kahdeksan-osaista polkua ja kymmenen påramitån eli täydellisyydenpolkua.2 Olen myös käsitellyt aihetta kirjoituksessaninimeltä “Näkökulmia buddhalaiseen moraaliin”, jossakäsittelen 1) moraalin luonnetta, 2) moraalia ja henkistäihannetta, 3) maailmallista ja transsendenttista moraalia,4) moraalin malleja, 5) moraalista saatavaa hyötyä ja 6)tekijöitä, jotka määräävät ihmisen moraalin.3 Tämänker-taisessa esitelmässä yritän välttää seikkoja, joita olenkäsitellyt toisaalla tai aiheita, joita muut buddhalaisuuttakäsittelevät kirjoittajat, joko edesmenneet tai nykyiset,ovat tyydyttävästi käsitelleet. Varsinkin pyrin välttämään

J O H D A N T O 2 7

eksymistä skolastisen analyysin yksityiskohtiin tavalla,josta on tullut perinne joillekin buddhalaisuuden muodoille.

Vaikka asetan itselleni tällaiset rajat, on minulla sitten-kin paljon käsiteltävää, joten minun on syytä järjestääsanottavani tiiviiksi kokonaisuudeksi. Esitelmäni buddha-laisuuden kymmenestä pilarista jakautuu kahteen osaan.Ensimmäisessä osassa käsittelen kymmentä ohjetta koko-naisuutena. Toisessa osassa puhun niistä yksitellen elijokaisesta erikseen. Asian helpottamiseksi kymmenenohjeen käsittely jakautuu ensimmäisessä osassa vielä kah-deksaan erilaiseen näkökohtaan, joiden välillä on tietystiyhteyksiä ja jopa jonkin verran päällekkäisyyttäkin. Nämäkahdeksan näkökohtaa ovat: 1) turvautumisen ja ohjeidenvälinen suhde, 2) kymmenen ohjeen kanoniset lähteet, 3)kymmenen ohjetta ja kokonaisvaltainen muutos, 4) kym-menen ohjetta eettisinä periaatteina, 5) kymmenen ohjettaharjoitussääntöinä, 6) kymmenen ohjetta mýla-prå¤imokæana, 7) kymmenen ohjetta ja muut eettisetkaavat sekä 8) kymmenen ohjetta ja elämäntapa. Esityksenensimmäisen osan jäsentäminen tällä tavalla antaa toivonimukaan kattavan yleiskuvan buddhalaisuuden kymmenes-tä pilarista niiden kaikessa loistossaan.


1 . T U RVAU T U M I S E N J A O H J E I D E N V Ä L I N E N

S U H D E

TURVAUTUMISEN KOLME KOHDETTA, Kolme Jalokiveä, ovat Buddhaeli Valaistunut, Dharma eli oppi tiestä Valaistumiseensekä Sangha eli niiden henkinen yhteisö, jotka kulkevatValaistumiseen johtavaa tietä. Sen muodostavat erityisestine, jotka ovat saavuttaneet henkisen kehityksenkorkeimmat, transsendenttiset vaiheet, joista ei ole enäämahdollista taantua. Ihminen turvautuu Buddhaan,Dharmaan ja Sanghaan — eli oman aikamme käsitteinomistautuu niille kun hän päättää, että Valaistumisensaavuttaminen on tärkein asia ihmisen elämässä, ja kunhän toimii tai tekee parhaansa toimiakseen tuon päätök-sen mukaisesti. Tämä tarkoittaa koko elämän järjestämis-tä kaikkine eri puolineen tavalla, joka edistää Valaistu-misen saavuttamista. Silloin oman mandalan eli omanelämän keskipisteeseen asetetaan Valaistumisen ihanne,Buddha, joksi ihminen itse voi tulla. Kaikki harrastukset

OSA IKYMMENEN

OHJETTA

KOKONAISUUTENA


ja toiminnat järjestetään niin, että ne asetetaan lähemmästai kauemmas mandalan keskustasta sen mukaan, missämäärin ne edistävät tai estävät Valaistumisen saavuttamis-ta. Harrastukset tai toiminnat, jotka ovat ristiriidassaValaistumisen ihanteen kanssa, tulisi tietysti kokonaankarkottaa mandalasta. Turvautuminen on oleellisinbuddhalainen teko. Se tekee ihmisestä buddhalaisen,hänestä tulee Dharman seuraaja, dharmacari taidharmacari¶ï. Ihmisestä tulee Sanghan jäsen. Ennen kaikkeajuuri turvautuminen on hänellä yhteistä muidenbuddhalaisten kanssa. Turvautuminen on buddhalaisuu-den suurin yhteinen tekijä.

Valitettavasti turvautumista on monin paikoin budd-halaisessa maailmassa päinvastoin kauan pidetty buddha-laisuuden pienimpänä yhteisenä nimittäjänä. Tämä tur-vautumisen aliarvostus oli yksi tärkeimpiä syitä Länsimai-sen buddhalaisen veljeskunnan perustamiseen. Mikälibuddhalaisuudessa on jokin pienin yhteinen nimittäjä,sellaiseksi voisi sanoa niitä viittä tai kahdeksaa tai kymmentäohjetta, jotka juhlatilaisuuksissa vastaanotetaan opettajal-ta heti turvautumisen jälkeen. Valitettavasti näiden viiden,kahdeksan tai kymmenen ohjeen noudattamista on kol-minkertaisen turvautumisen asemesta alettu pitää budd-halaisuuden suurimpana yhteisenä tekijänä — eikäpienimpänä yhteisenä nimittäjänä. Tästä on seurannut,että buddhalainen yhteisö on jakautunut osiin siksi, ettäjotkut sen jäsenistä noudattavat pienempää, toisetsuurempaa määrää ohjeita. (Kun kyseessä ovat maallikot,ohjeita on yleensä viisi, ja 227 tai 255 kun kyseessä ovat“munkit”). Kuitenkin sen tosiasian, että he kaikki turvau-

N Ä K Ö K U L M I A B U D D H A L A I S E E N M O R A A L I I N 3 1

tuvat samaan Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan, tulisiluoda yhteys heidän välilleen.4

Ellei ymmärrä turvautumisen äärimmäistä tärkeyttäbuddhalaisen elämän keskeisenä tekona, on aivan mahdo-tonta ymmärtää turvautumisen ja ohjeiden välisen suhteentodellista luonnetta. Tämä periaate pätee noudatettaviksiotettujen ohjeiden lukumäärästä riippumatta.Turvautumisen ja ohjeiden välinen suhde ei ole ulkokoh-tainen. Ei ole niin, että turvauduttuaan Buddhaan, Dhar-maan ja Sanghaan ihminen sen lisäksi ottaa viisi taikahdeksan tai kymmenen ohjetta tai jonkun muun määränohjeita. Kun juhlatilaisuuksissa ensin lausutaanturvautumiskaava ja heti sen jälkeen ohjeiden vastaanot-tamisen kaava, niitä ei lausuta tässä järjestyksessä vainjonkinlaisista historiallisista syistä, ikäänkuin ne voitai-siin aivan yhtä hyvin lausua päinvastaisessa järjestyksessä,jos asiat olisivat sattuneet toisin. Turvautumisen ja ohjeidennoudattamisen välillä on orgaaninen suhde. Ohjeidennoudattaminen on samalla tavalla ilmausta turvautumisestakuin kukka on ilmausta siemenestä, tai kirjailijan taitaiteilijan elämäntyö on ilmausta hänestä itsestään. Tavallaanturvautuminen ja ohjeiden noudattaminen ovat osa samaahenkisen elämän ja kasvun prosessia.

Kun asettaa Buddhan, eli henkisen ihanteen, omanmandalansa keskustaan, siitä luonnollisesti seuraa tuonmandalan sisällön perusteellinen uudelleenjärjestely. Elleisellaista uudelleenjärjestelyä ala tapahtua, silloin on vainnimellisesti asettanut Buddhan oman mandalansa keskus-taan, tai ehkä keskustaan tuli asetettua jotakin vallanmuuta. Buddhan asettaminen mandalan keskustaan vastaa


turvautumista. Mandalan perusteellinen uudelleenjärjestelyvastaa ohjeiden noudattamista. Aivan samoin kutenBuddhan asettamista mandalan keskustaan täytyy seuratasen sisällön perusteellinen uudelleenjärjestely, samoinratkaisevaa turvautumista tulee sen luonnollisena jatkonaseurata ohjeiden noudattaminen, niin että turvautumistekovaikuttaa olemassaolon kaikkiin puoliin.

Turvautuminen eli Kolmelle Jalokivelle omistautuminenon buddhalaisen ihmisen elämänneste. Ohjeidennoudattaminen on tuon veren kiertoa olemuksen kaikkiinsäikeisiin. Jo luonnostaan veren täytyy kiertää. Jos veri eikierrä, elimistö on kuollut, ja seisovana veri lakkaa pianolemasta verta. Samalla tavalla turvautumisen täytyyluonnostaan ilmetä ohjeiden noudattamisena. Ellei niintapahdu, ihminen on buddhalaisena käytännöllisesti katsoenkuollut, ja itse turvautuminen tullessaan yhäkoneellisemmaksi lakkaa pian olemasta turvautumista rat-kaisevassa mielessä.

Koska turvautumisen on ilmettävä yksilön täydellisenämuuttumisena — joka näkyy hänessä itsessään sekä hänenkanssakäymisessään muiden ihmisten kanssa — ja koskakymmenen ohjetta edustaa tätä täydellistä muuttumistaparemmin kuin mikään muu ohjeisto, Länsimaisenbuddhalaisen veljeskunnan jäsenet eivät vain turvauduBuddhaan, Dharmaan ja Sanghaan, vaan myös ottavatnoudattaakseen kymmenen ohjetta pikemminkin kuin viisi,kahdeksan tai jonkin muun määrän ohjeita. Nyt meidäntäytyykin siirtyä käsittelemään kymmentä ohjetta ja täy-dellistä muuttumista. Sitä ennen sallinette minun kuitenkinlyhyesti puhua kymmenen ohjeen kanonisista lähteistä.


Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävienulkopuolelta on kuulunut epäilyjä, onko Buddha oikeastaanopettanut Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan jäsentennoudattamaa kymmentä ohjetta ja löytyvätkö nebuddhalaisista kirjoituksista. Sen vuoksi meidän tulee ollatässä asiassa varmalla pohjalla.

2 . K Y M M E N E N O H J E E N K A N O N I S E T L Ä H T E E T

On tunnettua, että Buddha ei kirjoittanut mitään ja ettähänen opetuksensa säilyivät useiden sukupolvien ajanpelkästään suullisina. Kun suullisesti välitetyt perinteetlopulta kirjoitettiin muistiin, niistä saivat alkunsa buddha-laisiksi kirjoituksiksi nimittämämme tekstit, eli buddha-lainen kanoninen kirjallisuus. Suullisen välittämisen aika-na omaksuttua luokittelua noudattaen tätä laajaa aineistoakutsuttiin perinteisesti nimellä Tripi¤aka eli Kolme koko-elmaa. Ne olivat Vinaya-pi¤aka eli Luostariohjesäännöstö,Sýtra-pi¤aka eli Opetuskokoelma ja Abhidharma-pi¤akaeli Erityisoppikokoelma. Tärkein näistä kolmesta sekähenkiseltä että historialliselta kannalta on Sýtra-pi¤aka.Viittauksia kymmeneen ohjeeseen on muodossa tai toises-sa jokaisessa neljässä (tai viidessä, kun kyseessä onpaalinkielinen tipi¤aka) ågamassa tai nikåyassa, joistatämä pi¤aka koostuu.

Ensimmäinen maininta kymmenestä ohjeesta Tripi¤akanpaalinkielisessä versiossa on Ký¤adanta-suttassa, joka onDïgha-nikåyan eli Pitkien opetusten kokoelman viidessutta. Tämä sutta käsittelee uhrausta ja pyrkii osoittamaanBuddhan opettaman puhtaasti moraalisen ja henkisenuhrin paremmuuden vanhan bramiinisen uskonnon


veriuhreihin verrattuna. Bramiini Ký¤adanta, jonkamukaan sutta on nimetty, oli koonnut satoja eläimiä suurtauhrijuhlaa varten. Hän ei kuitenkaan tiennyt, kuinka uhrituli suorittaa, koska se oli kolmiosainen ja vaati kuusitoistalisävälinettä (tässä jälleen esimerkki tästä numeroryhmästä).Hän päätti mennä kysymään Buddhalta, joka tiesi kaikennäistä asioista. Vastauksena Ký¤adantan tiedusteluunBuddha kertoi tarinan muinoin eläneestä suurestakuninkaasta nimeltä Mahavijita. Tämä kuningas haluaatoimittaa suuren uhrin ja pyytää kuninkaallista pappianeuvomaan, kuinka uhri tulisi suorittaa. Kuninkaallinenpappi, joka kuten käy ilmi, on Buddha itse aikaisemmassaelämässään, kertoo silloin hänelle järjestelmällisen allegoriankoko uhritoimituksesta. Hän mm. kertoo kuninkaalle —ja meitä kiinnostaa tällä hetkellä juuri tämä osa suttaa —niistä erilaisista ihmisistä, jotka tulisivat katsomaanuhritoimitusta.

“Niinpä sinun uhritilaisuuteesi, herra, tulee ihmisiä,jotka tuhoavat eläviä olentoja, ja ihmisiä, jotkapidättyvät siitä; ihmisiä, jotka ottavat mitä ei oleannettu, ja ihmisiä, jotka pidättyvät sellaisesta;ihmisiä, jotka käyttäytyvät huonosti intohimojensavallassa, ja ihmisiä, jotka pidättyvät sellaisesta; ihmi-siä, jotka puhuvat valhetta, ja ihmisiä, jotka eivätpuhu valhetta; ihmisiä, jotka panettelevat, ja ihmisiä,jotka eivät panettele; ihmisiä, jotka puhuvat karkeasti,ja ihmisiä, jotka eivät puhu karkeasti; ihmisiä, jotkalörpöttelevät tyhjänpäiväisiä, ja ihmisiä, jotka pidät-tyvät sellaisesta; ihmisiä, jotka ahnehtivat, ja ihmisiä,


jotka eivät ahnehdi; ihmisiä, jotka hautovat pahaa, jaihmisiä, jotka eivät niin tee; ja ihmisiä, joiden näke-mykset ovat vääriä, ja ihmisiä, joiden näkemykset ovatoikeita.”5

Tässä viitataan selvästi kymmeneen ohjeeseen niidenmyönteisessä ja kielteisessä muodossa. Saatuaan lisäohjeitaBuddhalta, joka selittää hänelle henkisen kehityksentoisiaan seuraavat vaiheet, Ký¤adanta oivaltaa, mikä onkaikkein paras uhri, ja saavuttaa puhtaan ja tahrattomantotuuden näkemisen ja tulee siten virtaanastuneeksi. Onkiintoisaa, että tässä suttassa viitataan kymmeneenohjeeseen muinaisia aikoja koskevan tarinan yhteydessä,koska se tuntuu osoittavan, että Pitkien opetusten koko-elman koostajista nimenomaan tämä eettinen luettelo olierittäin vanhaa alkuperää, tai että se, kuten me sanoisimme,oli lähtöisin buddhalaisuuden varhaisimmilta ajoilta.

Siirtyessämme Dïgha-nikåyasta Majjhima-nikåyaan eliKeskipitkien opetusten kokoelmaan löydämme kymme-nen ohjeen yksityiskohtaisen esityksen tärkeässä Sevitabba-asevitabba -suttassa eli Puheessa siitä, mitä on noudatettavaja mitä ei tule noudattaa (Majjhima-nikåya n:o 114).Puhujana ei ole Buddha, vaan Såriputta, joka selittäämunkeille, miten hän ymmärtää sen, mitä Buddha on juurilyhyesti puhunut. Buddha on sanonut heille, että onkahdenlaista ruumiillista käyttäytymistä, kahdenlaistapuhekäyttäytymistä ja kahdenlaista mielen tasolla tapahtu-vaa käyttäytymistä, samoin kuin kahdenlaista ajatustenheräämistä, kahdenlaisia oletuksia havaitsemisesta,kahdenlaisia oletuksia näkemyksistä ja kahdenlaisia


oletuksia yksilöllisyydestä. Jokaisen parin kohdalla ontapa, jota tulisi noudattaa, ja toinen, jota ei tulisi noudattaa.Såriputta selittää tämän erottamalla sellaisen ruumiillisenkäyttäytymisen jne., jonka seurauksena taitamattomat(akusala) mielentilat lisääntyvät suuresti ja taitavat (kusala)tilat vähenevät, ja sellaisen, jonka seurauksenataitamattomat mielentilat vähenevät ja taitavat mielentilatsuuresti lisääntyvät. Edellisen kaltaista käyttäytymistä eitulisi harrastaa, jälkimmäisen kaltaista tulisi harrastaa.Soveltaen tätä ruumiilliseen käyttäytymiseen,puhekäyttäytymiseen ja käyttäytymiseen mielen tasolla(näyttää siltä, että neljää muuta paria kohdellaan mielenkäyttäytymisen alalajeina) hän kuvailee kussakintapauksessa, millainen käyttäytyminen lisää taitamattomiamielentiloja ja vähentää taitavia tiloja, ja päinvastoin.Tällä tavalla hän yksityiskohtaisesti kuvailee kymmentäakusala-dhammaa, joista ihmisen tulisi pidättyä jakymmentä kusala-dhammaa, joita hänen tulisi noudattaaja kehittää, ts. hän kuvailee kymmentä ohjetta. (Onmerkityksekästä, että koko suttan ajan läsnä on vainbhikkhuja eli “munkkeja”.) Esimerkkinä Såriputtanpuheesta, jonka Buddha kokonaisuudessaan hyväksyy jaitse asiassa toistaa sanasta sanaan, lainattakoon tähän osahänen kahdeksannen ja yhdeksännen ohjeen selityksestään,jotka koskevat pidättymistä ahneudesta ja pahan-suopuudesta ja niiden vastakohtien kehittämistä. Ensinhän kertoo tarkkaan, mitä hän aikoo selittää. Tämän-laatuisissa selityksissä voi ehkä nähdä alkumuodonabhidharma-filosofialle, johon Såriputtan nimi tietystiliittyy.


“‘Minä sanon, munkit, että mielen alueella tapahtuvaakäyttäytymistä on kahta lajia, joista toista tulisiharrastaa ja toista ei tulisi harrastaa; mielen käyttäy-tymisessä on tällaisia eroja.’ Näin sanoi Buddha.Mihin tämä asia viittasi? Kunnioitettu herra, jostietynkaltaisesta mielen käyttäytymisestä on seurauk-sena, että taitamattomat mielentilat suuresti kasvavatja taitavat mielentilat vähenevät, niin sellaista mielenkäyttäytymistä ei tule harrastaa.

Ja millaisesta mielen käyttäytymisestä, kunnioitettuherra, on seurauksena, että taitamattomat mielentilatsuuresti kasvavat ja taitavat mielentilat vähenevät.Esimerkiksi, kunnioitettu herra, joku on ahne, hänahnehtii sellaista, mikä on toisen omaa ajatellen:’Olisipa tuo, mikä on toisen, minun.’ Hän on pahan-suopa ajatuksissaan, turmeltunut mieleltään ja tarkoi-tuksiltaan ja ajattelee: ‘Tapettakoon nämä olennot,teurastettakoon tai tuhottakoon heidät, tai hävi-tettäköön, tai älköön heitä ollenkaan olko olemassa.’Jos on tämän kaltaista mielen käyttäytymistä, kun-nioitettu herra, niin taitamattomat mielentilat kasva-vat suuresti ja taitavat mielentilat vähenevät.

Ja minkälaatuista mielen käyttäytymistä, kunni-oitettu herra, harrastaa ihminen sillä seurauksella, ettätaitamattomat mielentilat vähenevät hänessä jataitavat mielentilat lisääntyvät suuresti? Esimerkiksi,kunnioitettu herra, joku ei ole ahne, hän ei ahnehdisellaista, mikä on toisen omaa ajatellen: ‘Olisipa tuo,mikä on toisen, minun.’ Hän ei ole pahansuopaajatuksissaan, ei turmeltunut mieleltään ja tarkoi-


tukseltaan vaan ajattelee: ‘Pitäkööt nämä olennothyvää huolta itsestään, vapaina kateudesta, sopuisina,turvassa ja onnellisina.’ Jos on tämänkaltaista mielenkäyttäytymistä, kunnioitettu herra, niin taitamattomatmielentilat vähenevät ja taitavat mielentilat kasvavatsuuresti. Kun Buddha sanoi: ‘Minä sanon, munkit,että mielen käyttäytymistä on kahta lajia, joista toistaon kehitettävä ja toista ei, ja mielen käyttäytymisessäon tällaisia eroja,’ hän viittasi sanoillaan tähän.”6

Vaikka Sevitabba-asevitabba -sutta ehkä onkin tärkeinkymmenen ohjeen lähde paalinkielisessä kaanonissa, onmyös koko joukko muita lähteitä. Varsin tärkeä on noinviidenkymmenen lyhyen suttan ryhmä A‡guttara nikåyassaeli numeerisesti järjestettyjen opetusten kokoelmassa, so.sanontojen, joita on yksi, kaksi, kolme jne. aina yhteentoistasaakka. Monet näistä suttista erottaa toisistaan vain paikka,jossa ne on puhuttu ja henkilö, jolle opetus on osoitettu,Buddhan itse ollessa puhujana kaikissa tapauksissa. Jotkutsuttat muistuttavat Ký¤adanta suttaa siinä määrin, ettäkymmenen ohjeen noudattaminen esitetään parhaanauhritoimituksena tai puhdistautumisseremonian taikuolleille uhraamisen muotona. Tämänkaltaisten suttienjoukossa on yksi (nimetön) koko ryhmälle luonteenomainensutta. Tässä suttassa Buddha selittää hopeaseppä Cundalle,joka on mieltynyt “vesiastioita kantavien lännen bramiinien”puhdistautumisseremonioihin, mitä todellinen puhdistau-tuminen on. Selitettyään kuinka kymmentä ohjetta nouda-tetaan niiden kielteisessä muodossa, hän selittää, kuinkaniitä noudatetaan niiden myönteisessä muodossa.


‘Mutta Cunda, kolmitahoinen on ruumiin puhdista-minen, nelitahoinen puheen puhdistaminen, kolmi-tahoinen on mielen puhdistaminen. Ja millä tavallaruumiin puhdistaminen on kolmitahoinen?

Tällöin, Cunda, ihminen hylkää hengen riistämisen,pidättyy siitä; hän on pannut pois kepin, on pannutpois veitsen, hän asuu vaatimattomasti, hyväntah-toisena tuntien myötätuntoa kaikkia eläviä olentojakohtaan.

Hän lakkaa ottamasta sellaista, mitä ei ole annettu,pidättyy siitä; ellei toisen omaisuutta ole annettu, hänei sitä varastamistarkoituksessa ota, olipa se viidakossatai kylässä.

Sukupuolisten halujen suhteen hän luopuu vääristäteoista, pidättyy niistä. Hän ei ole sukupuolisuhteessatyttöjen kanssa, jotka ovat äidin tai isän, veljen,sisaren tai sukulaisten tai heimon holhouksessa, taityttöjen kanssa, jotka ovat laillisessa holhouksessa, joaviomiehelle luvattuja ja vartioituja, eikä tyttöjenkanssa, jotka ovat (kihlauksen) kukkaköynnöksinseppelöityjä. Tällä tavalla, Cunda, ruumiin puhdis-taminen on kolmitahoista.

Ja millä tavalla on puheen puhdistaminen neli-tahoista? Tällöin, Cunda, ihminen luopuu valehte-lusta, pidättyy siitä, kun hänet kutsutaan esiintymäänneuvoston eteen tai kuninkaallisen perheen eteentodistamaan. “Tule, hyvä mies, sano mitä tiedät”. Joshän ei tiedä, hän sanoo: “En tiedä”, jos hän on nähnyt,hän sanoo: “Näin”. Tällä tavoin hän ei itsensä eikätoisten takia tai saadakseen maallista tai muuta etua


tieten tahtoen vääristele asioita.Luopuen panettelevasta puheesta hän pidättyy siitä.

Kuultuaan jotakin yhdessä paikassa hän ei julista sitämuualla aiheuttaakseen riitaa osapuolten kesken. Mitähän on kuullut täällä, sitä hän ei kerro tuolla aiheut-taakseen riitaa osapuolten kesken. Näin hän saattaayhteen erimieliset, palauttaa sovun. Sopu on hänelleilon ja riemun aihe; hän on sopuun intohimoisestimieltynyt. Hän luopuu myös tylystä puheesta, pidättyysiitä. Mikä tahansa puhe, mikä on moitteetonta,miellyttävää kuulla, ystävällistä, sydämeen käypää,kohteliasta, monista miellyttävää kuulla, moniailahduttavaa, on sellaista, jonka puhuja hän on.Hyläten myös joutavan jaarittelun hän pidättyy siitä.Hän puhuu ajallaan, tosiasioista, päämäärästä, dham-masta, ohjesääntöjen noudattamisesta, hän puhuupuhetta, joka on muistamisen arvoista, ajallaanpuhuttua ja kuulemisen arvoista, arvostelukykyäosoittavaa ja päämäärää koskevaa.

Tällä tavalla, Cunda, puheen puhdistaminen onnelitahoista. Ja kuinka mielen puhdistaminen onkolmitahoista? Tällöin ihminen ei ole ahne, hän eiahnehdi toisen omaisuutta ajatellen: “Voi kun tuomikä on toisen olisi minun!”. Hän ei ole pahan-tahtoinen sydämessään, eivätkä hänen ajatuksensa oleturmeltuneita. Hän toivoo: “Huolehtikoot nämäolennot itsestään rauhassa, vapaina vihamielisyydestä,vapautuneina, vapaina surusta, onnellisina.”

Hänellä on myös oikea näkemys. Hän on näke-myksiltään järkevä, ja on sitä mieltä, että on olemassa


sellaisia asioita kuin lahja, uhraaminen, uhrilahja,hedelmät ja hyvin tai huonosti tehtyjen tekojen kypsy-minen; että on tämä maailma, että on tuonpuoleinenmaailma; että on olemassa äiti, isä ja yliluonnollisellatavalla syntyneitä olentoja (toisissa maailmoissa); ettämaailmassa on erakkoja, bramiineja, jotka ovatastuneet oikealle tielle, jotka etenevät oikein, ihmisiä,jotka oman ymmärryksensä avulla ovat oivaltaneettämän maailman ja tuonpuoleisen maailman luonteenja tätä julistavat.

Tällaista, Cunda, on mielen kolmitahoinen puhdis-taminen. Nämä ovat siis ne kymmenen tapaa toimiaoikein.’7

Muissa suttissa Buddha puhuu kymmenen ohjeen nou-dattamisesta ja noudattamatta jättämisestä (tavallisestivain niiden kielteisessä muodossa) tämän ja tuonpuoleisenrannan käsitteiden avulla, dhammana ja ei-dhammana,valoisana ja pimeänä polkuna jne. tehden täten selväksi,että nämä kymmenen ohjetta edustavat eettisenkäyttäytymisen mallia, jota voidaan tarkastella eri tavoillaja erilaisista lähtökohdista käsin. Lisäksi Buddha useissasuttissa puhuu kymmenestä, kahdestakymmenestä,kolmestakymmenestä tai neljästäkymmenestä ansiokkaastaja huonosta ominaisuudesta, jotka ihmisellä on tai jotkahäneltä puuttuvat. Nämä kymmenen ominaisuuttamuodostuvat siitä, noudattaako hän (vai ei) kymmentäohjetta. Kaksikymmentä ominaisuutta muodostuvat siitä,että hän ei vain itse noudata (tai jätä noudattamatta) niitä,vaan myös kannustaa (tai ei kannusta) toisiakin


noudattamaan niitä. Samalla tavalla kolmekymmentäominaisuutta muodostuvat siitä, että ihminen itse noudattaakymmentä ohjetta, kannustaa toisiakin tekemään samoinja antaa sille hyväksymisensä (samoin kuin näidenvastakohdista), kun taas neljäkymmentä ominaisuutta ovatnämä kolmekymmentä ominaisuutta, sekä se, että puhuu(tai ei puhu) ylistäen kymmenestä ohjeesta. Eettisen jahenkisen elämän oman itsen ja muut huomioon ottavatpuolet painottuvat tässä yhtä lailla.

Kymmenen ohjeen kanonisia lähteitä löytyy myösTripi¤akan sanskritinkielisestä laitoksesta mahåyåna-sýtratmukaanlukien. Koska on jo tullut kyllin selvästi osoitetuksi,että Buddha todella opetti kymmentä ohjetta ja että netodella löytyvät buddhalaisista kirjoituksista, käsittelensanskritinkielisessä kaanonissa olevia kymmenen ohjeenlähteitä lyhyemmin kuin paalinkielisiä lähteitä. Tripi¤akansanskritinkielinen laitos ei tietenkään ole säilynyt täydel-lisenä alkuperäisellä kielellä. Säilyneistä osista yksi mie-lenkiintoisimpia ja tärkeimpiä on Mahåvastu, jonkasanotaan kuuluvan mahåsånghika-koulukunnan alahaaranlokuttaravådin-koulukunnan Vinaya-pi¤akaan, vaikka seei käsittelekään vinayaa eli luostariohjesäännöstöä sanantavanomaisessa mielessä. Mahåvastu on itse asiassalegendaarinen ja palvonnallinen Buddhan elämäkerta, jokasisältää lukuisia syntymäkertomuksia eli jåtakoita. Viittauskymmeneen ohjeeseen esiintyy yhdessä jåtaka-kertomuk-sessa.

Kyseinen jåtaka on Kinnarï-jåtaka, viehättävä tarinarakkaudesta, seikkailuista ja taioista. Se muistuttaa enem-män kuningas Arthurin romanttisia tarinoita ja arabia-


laisia Tuhannen ja yhden yön tarinoita kuin buddhalaisissakirjoituksissa yleensä esiintyvää aineistoa. Tässä ei olemahdollista edes lyhyesti selostaa Kinnarï-jåtakaa, muttaeräässä kohdassa prinssi Sudhanu, tarinan sankari ja siisBuddha itse eräässä aikaisemmassa elämässään, on läsnäbramiinien suuressa uhritilaisuudessa, jossa kuningasSucandrima uhraa “kaikenlaisia eläimiä”. Niiden joukossaManoharå-Kinnarï eli “keijukaisneito”, juuri vangiksiotettu tarinan sankaritar. Prinssi Sudhanu kysyykuninkaalta, miksi niin paljon eläviä olentoja (niidenjoukossa onneton Kinnarï) on suljettuna uhriaitaukseen jamitä hyötyä uhrista on. Kuningas vastaa, että uhri-toimituksessa surmatut olennot pääsevät taivaaseen ja hänitse jälleensyntyy taivaassa yhtä monta kertaa kuin eläimiäon uhritoimituksessa.

Prinssi järkyttyy syvästi ja sanoo kuninkaalle, että tämäon väärä näkemys, sillä dharman korkein sääntö (paramaþdharmaþ) on olla aiheuttamatta vahinkoa (ahiþsa).Tappaminen ei ole dharmaa. Varastaminen ei myöskäänole dharmaa, varastamisesta pidättyminen on dharmaa.Tällä tavalla Sudhanu selittää kymmenen ohjetta. Itseasiassa hän tekee vielä enemmänkin. Kolmannen janeljännen ohjeen väliin hän lisää ylimääräisen väkijuomiaja huumeita koskevan ohjeen. On mielenkiintoista, ettäohjeet julistettuaan hän päättää puheensa sanomalla, ettädharma on kymmenen oikean teon tie. Ne, jotka seuraavatkymmenen väärän teon tietä, hän sanoo kuninkaalle,jälleensyntyvät helvetissä. Ne, jotka seuraavat kymmenenoikean teon tietä, jälleensyntyvät taivaassa. Tässätapauksessa kuninkaan valitsema tie ei ole taivaaseen


johtava tie. Se on tie, joka johtaa helvettiin.Tämä Dharman selitys tekee niin suuren vaikutuksen

kuningas Sucandrimaan, että hän vapauttaa kaikkiuhritoimitusta varten kokoamansa olennot, Kinnarïmukaan luettuna. Sudhanu ja Manoharå, jotka tietystiovat rakastuneet toisiinsa, lähtevät prinssin kaupunkiin —ja tämä on vasta tarinan alkua.8

Vain harvat mahåyåna-sýtrat ovat säilyneet alku-peräisellä sanskritin kielellä, useimmista on vain kiinan-ja/tai tiibetinkieliset käännökset. Sanskritin kielellä säily-neiden joukossa on Aæ¤asåhaœrikå-prajñåpåramitå eliTäydellinen viisaus 8000 rivillä. Siinä Buddha puhuuSubhuti-nimiselle arhatille taantumattoman bodhisattvantuntomerkeistä. Taantumaton on bodhisattva, jokakieltäydyttyään mahdollisuudesta saavuttaa nirvå¶a vainitselleen ei taannu polullaan kohti korkeinta täydellistäValaistumista kaikkien elävien olentojen hyväksi. Sellai-nen taantumaton bodhisattva, Buddha sanoo, ottaanoudattaakseen kymmenen hyvän toimintatavan tien. Hänitse noudattaa ja kehottaa toisiakin noudattamaan ohjeita,tappamasta pidättymisestä vääristä näkökannoistapidättymiseen saakka.

“On aivan varmaa, että taantumaton bodhisattvanoudattaa kymmenen hyvän toiminnan tapaa jakehottaa toisiakin noudattamaan niitä, kehottaa jarohkaisee heitä siihen, vakiinnuttaa ja vahvistaa toisianiissä. Hän ei edes unissaan koskaan riko kymmentäohjetta vastaan eikä hän haudo sellaisia rikoksiamielessään. Jopa unissaan taantumaton bodhisattva


pitää kymmenen hyvän toiminnan polkua mielessään.”9

Yksi kaikkein tärkeimpiä niistä mahåyåna-sutrista,jotka eivät ole säilyneet alkuperäisellä sanskritin kielellävaan ainoastaan kiinan- ja tiibetinkielisinä käännöksinä,on Vimalakïrtinirdeœa eli Vimalakïrtin opetus. Siinä kym-menen taitavan toiminnan (kuœala-karma patha, kutenkymmentä ohjetta nimitetään tässä yhteydessä) puhtauttakutsutaan nimellä Buddha-kæetra eli Buddhakenttä.10 Juurikymmenen taitavan toiminnan polusta on syntynytTathågatan ruumis (kåya).11 Kymmenen taitavan toiminnanpolku on yksi niistä tavoista, joilla Buddha ŒåkyamuniVimalakïrtin mukaan selittää Dharmaa täällä saha-maailmassa, jne.12 Lopuksi, kymmenen ohjetta mainitaanSuvarnaprabhåæa-sýtran eli Kultaisen valon sutrankuuluisassa kolmannessa luvussa, vikojen tunnustustakoskevassa luvussa, joka todennäköisesti muodostaa kokoteoksen alkuperäisen ytimen.13 Ne ovat pääasiallinen aiheteoksessa Puhe kymmenestä terveellisen toiminnan tavasta.Se on lyhyt kiinankielinen teos, jonka sanotaan olevankäännös sanskritinkielestä.

Osoitettuamme, että Länsimaisen buddhalaisen veljes-kunnan jäsenten noudattamat kymmenen ohjetta ovatBuddhan opettamia ja että niihin viitataan kaikkiallaTripi¤akassa, voimme nyt siirtyä kysymykseen, miksiyksilön kokonaisvaltainen muuttuminen, jossa turvautu-minen saa ja jossa sen täytyy saada ilmaisunsa, on parhaitenilmaistu kymmenessä ohjeessa, paremmin kuin missäänmuussa ohjeryhmässä.


3 . K Y M M E N E N O H J E T TA J A

K O KO N A I S VA LTA I N E N M U U T O S

Ihmisyksilö on monimutkainen koostuen erilaisista osate-kijöistä, joita voidaan tarkastella erillisinä, vaikka niitä eivoikaan toisistaan erottaa. Esimerkiksi kristinuskonPaavalin mukaan on olemassa ruumis, sielu ja henki.Upanishad-kirjoitusten hindulaisuuden mukaan ihminenkoostuu viidestä osasta: ravinto, hengitys, tajunta, älykkyysja autuus, uusplatonismin mukaan ihmisessä on soma,psyyke ja pneuma. Perinteisesti buddhalaisuus jakaaihmisyksilön kahteen, kolmeen tai viiteen osaan, jotkakaikki ovat tietenkin edelleen eriteltävissä pienempiinosiin. Kahteen osaan eriteltäessä ihmiseen kuuluu namaeli “nimi”, jolla tarkoitetaan hänen subjektiivista sielullistaolemassaoloaan, ja rýpa eli muoto, jolla tarkoitetaan hänenobjektiivista aineellista olemassaoloaan. Kolmiosainenerittely jakaa ihmisen ruumiiseen (kåya), puheeseen (våk,våcå) ja tajuntaan (citta). Monimutkaisemman viisiosaisenerittelyn mukaan ihmiseen kuuluu ruumis (rýpa), tunne(vedanå), havainto (saþjñå), tahtomukset (saþskhårå) jatajunta (vijñåna), jotka yhdessä tunnetaan viitenä “kasana”eli ilmiöryhmänä (skandha). Nämä jaottelut (kahteen,kolmeen tai viiteen osaan) muodostavat laajan ja moni-mutkaisen verkoston keskinäisiä opillisia, eettisiä ja sym-bolisia vastaavuuksia ja yhtymäkohtia, jotka vuosisatojenkuluessa tulivat yhä monimutkaisemmiksi. Se, mikätavallisen valaistumattoman ihmisen kohdalla on vain nimeäja muotoa, on Buddhasta puhuttaessa dharmakåya jarýpakåya. Dharmakåya on “keho”, jossa Buddha oivaltaa


10. viisaus

9.myötätunto

8.mielenrauha

7.sopua rakentava puhe

6. merkityksekäs puhe

5.ystävällinen puhe

4.totuudellinen puhe

3.tyytyväisyys

2. anteliaisuus

1.rakkaus

kaikkein perimmäisen totuuden, ja rýpakåya on “keho”,jossa hän jatkaa toimintaansa ilmiöitten maailmassa.Samalla tavalla on olemassa vastaavuus ihmisenkolmiosaisen jaottelun — ruumiiseen, puheeseen ja tajun-taan — ja Buddhan kolmiosaisen jaottelun välillä. Yogåcåra-järjestelmän mukaan, jonka kaikki mahåyåna-koulukunnatmyöhemmin omaksuivat, Buddhalla on dharmakåya jarýpakåya (jota tässä jaottelussa kutsutaan nimellä nir-må¶akåya eli “luotu ruumis”) sekä vielä sambhogakåya eli“loistokas ruumis” (kirjaimellisesti ‘molemminpuolisen

puhe

ruumis

Ihminen kymmenen ohjetta Valaistunut

rupa-kaya

tajunta

sambhoga-kaya

dharma-kaya


rupa-kaya

dharma-kaya

2-jaottelu 3-jaottelu 5-jaottelu 5-jaottelu 3-jaottelu 2

Valaisihm

sambhoga-kaya

cittatajunta

vacapuhe

kayaruumis

rupamuoto

vedanatunte-

mukset

samjnahavainta

vijnanatajunta

pohjoisenvihreä

buddha

lännenpunainenbuddha

etelänkeltainenbuddha

idänsininenbuddha

Tavallinenihminen

○ ○ ○

○ ○ ○

○ ○ ○

○ ○ ○

○ ○ ○

namanimi

rupamuoto

samskaratahto-

mukset

keskustanvalkoinenbuddha


ilon ruumis’), jossa hän toimii korkeammilla henkisillätasoilla ja jonka välityksellä hän erityisesti kommunikoikorkealle kehittyneiden bodhisattvojen ja muissa maa-ilmanjärjestelmissä olevien buddhien kanssa. Ihmisen vii-siosainen analyysi, viisi ilmiöryhmää, on lisäksi vastaa-vuussuhteessa useisiin sekä mikro- että makrokosmisiinviiden ryhmiin. Näitä ovat viisi buddha-perhettä, viisitietoa (jñåna), viisi intohimoa (kleœa), viisi elementtiä,viisi väriä jne.

Lisäksi kaksi-, kolmi- ja viisiosaiset jaottelut ovatkeskinäisessä suhteessa, koska ne ovat kaikki saman asianjaotteluja eli ihmisyksilön konkreettisen todellisuudenjaotteluja. Kaksiosaisen jaottelun “nimi” vastaa kolmi-osaisen jaottelun puhetta ja tajuntaa (ja päinvastoin), kuntaas kolmiosaisen jaottelun “tajunta” vastaa viisiosaisenjaottelun tunnetta, havaintoa, tahtomuksia ja tajuntaa (japäinvastoin). Toisin sanoen jokainen jaottelu on kokoihmisolennon jaottelu. Puhumme koko ihmisolennon muut-tumisesta puhuessamme kymmenestä ohjeesta ja koko-naisvaltaisesta muutoksesta. Kokonaisvaltainen muutostarkoittaa koko yksilön täydellistä muuttumistakorkeimman kuviteltavissa olevan ihanteen, ihmisenvalaistumisen ihanteen mukaisesti.

Mutta kuinka tähän kokonaisvaltaisen muutoksenprosessiin liittyy kymmenen pikemminkin kuin esimer-kiksi viisi tai kahdeksan ohjetta? Vastaus sisältyy siihen,mitä yllä on jo sanottu. Nämä ohjeet merkitsevätturvautumistapahtuman ulottamista yksilön olemassaolonkaikkiin puoliin. Toisin sanoen ne merkitsevät turvautuvanyksilön kokonaisvaltaista muuttumista turvautumisen

-jaottelu

tunutinen

dharma-kaya

rupa-kaya


sisältämän ihanteen mukaisesti. Niiden ohjeiden, joitayksilö sitoutuu noudattamaan turvautumisensa luonnollisenajatkeena, tulisi sen vuoksi vastata hänen olemassaolonsatärkeimpiä osa-alueita. Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä,että ohjeiden jaottelun tulisi vastata ihmisyksilön jaotteluajonkin perinteisen buddhalaisen erittelyn mukaisesti.

Ainoa ohjeiden ryhmä, joka täyttää tämän vaatimuk-sen, on kymmenen ohjeen ryhmä. Siihen kuuluu kolmeruumista koskevaa ohjetta, neljä puhetta koskevaa ohjettaja kolme tajuntaa koskevaa ohjetta. Se vastaa ihmisenjakoa kolmeen osaan: ruumiiseen, puheeseen ja tajuntaan.Tämän vuoksi vain kymmenen ohjetta tuovat kyllin selvästiesille sen seikan, että ohjeet edustavat yksilönkokonaisvaltaista muuttumista turvautumisen seuraukse-na, ja tämän vuoksi Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnanjäsenet ottavat noudattaakseen juuri kymmenen ohjetta.

Lopuksi kiinnitämme huomion mielenkiintoiseen jamerkitykselliseen seikkaan. Kuten olemme nähneet,buddhalaisuus jakaa ihmisen ruumiiseen, puheeseen jatajuntaan, ja juuri tämä kolmijako tarjoaa kehyksetkymmenelle ohjeelle. Viittauksia ruumiiseen, puheeseenja tajuntaan esiintyy itse asiassa kautta koko Tripi¤akan.Tämä kolmikko näyttää olevan peräisin buddhalaisuudenvarhaisimmilta ajoilta ja muodostavan osan Buddhan omaakielenkäyttöä. Kuten tiedämme, tuo kieli, osittainmukautettuna, omaksuttiin jo olemassaolevasta intialaisestauskonnollisesta perinteestä tai perinteistä joidenkin termienja käsitteiden joutuessa radikaalin uudelleen määrittelynja uudelleen tulkinnan kohteiksi. Kolmijakoa ruumiiseen,puheeseen ja tajuntaan ei esiintynyt aikaisemmassa kie-


lenkäytössä. Itse asiassa — lähteiden mukaan, joita minullaei vielä ole ollut mahdollisuutta tutkia tarkemmin —hindujen veda-kirjoituksissa ei esiinny käsitystä, ettäihminen koostuu ruumiista, puheesta ja tajunnasta. ElleiBuddha keksinyt sitä itse — mikä näyttää epätodennäköi-seltä — mistä hän sai sen? Hän on voinut saada sen vain— ja tähän haluaisin kiinnittää huomionne — Zarathustranperinteestä, jossa tämä sama kolmikko on erittäin tärkeäja jossa buddhalaisuuden tavoin voimakkaasti painotetaansamankaltaista kolminkertaista puhdistautumista.

Tämä herättää mielenkiintoisia kysymyksiä Intian jaPersian välisistä suhteista, Intian ja Keski-Aasian välisistäsuhteista, samoin kuin siitä, missä määrin zarathustra-laisuus on mahdollisesti vaikuttanut buddhalaisuuteen jabuddhalaisuus vuorostaan mahdollisesti sufilaisuuteen.Vaikka nämä kysymykset ovatkin kiehtovia, niiden käsit-tely täytyy lykätä sopivaan tilaisuuteen. Nyt on siirryttäväseuraavaan aiheeseen.

4 . K Y M M E N E N O H J E T TA E E T T I S I N Ä

P E R I A AT T E I N A

Ensin muutamia määritelmiä. Sana periaate (engl.principle) tarkoittaa tässä yhteydessä a) perustavaa totuut-ta; laaja-alaista lakia tai oppia, josta toiset lait tai opit onjohdettu tai jolle ne perustuvat; ja b) vakiintunuttatoimintasääntöä; vallitsevaa lakia menettelytavoista;mielipidettä, asennetta tai uskomusta, jolla on elämää jakäyttäytymistä ohjaava vaikutus; käyttäytymissääntöä(tavallisesti oikeaa sääntöä), joka johdonmukaisesti ohjaaihmisen tekoja. Tästä käy selvästi ilmi, että englannin


kielen sanalla principle (joka on peräisin latinan sanastaprincipium, princeps) on paljon yhteistä sanskritinkielisendharma-sanan kanssa (paaliksi dhamma, kiinankielellä fa,tiibetinkielellä chös). Buddhan opettama Dharma — toinenniistä Kolmesta Jalokivesta, joihin turvaudumme —tarkoittaa asioiden pohjimmaista totuutta tai todellisuut-ta, sellaisena kuin se paljastuu Buddhan Valaistuneelletietoisuudelle. Lisäksi se edustaa tätä totuutta tai todelli-suutta ihmiskunnalle viestitettynä laaja-alaisena lakina taioppina, josta saa alkunsa moraalisen käyttäytymisen laki.Se ohjaa yksityisen dharmacari(¶ï)n elämää ja käyttäyty-mistä, eli sellaisen ihmisen elämää ja käyttäytymistä, jokavaeltaa (carati) Dharman totuudessa ja Dharmaneettisyydessä. Sanoilla periaate ja dharma on näin ollenkaksinainen merkitys, joka liittyy sekä ajatuksiin ettätekoihin, sekä teoriaan että käytäntöön. Etiikka määritel-lään yleisesti tieteeksi moraalisesta velvollisuudesta taiväljemmin tieteeksi ihmisen ihanneluonteesta ja ihmisentoiminnan ihannepäämääristä. Tässä yhteydessä se voitaisiinmääritellä tiedon alaksi, joka käsittelee ihmisen käyttäyty-mistä, kun sitä arvostellaan sen mukaan, onko se oikeatavai väärää.

Käyttämäni englanninkielinen ilmaisu “the Ten Precepts”(kymmenen ohjetta) vastaa useita sanskritin- japaalinkielisiä termejä. Niitä, mitä kutsumme kymmenek-si ohjeeksi, kutsutaan kanonisissa lähteissä muun muassatermeillä kymmenen œïlaa (tulemme myöhemmin näkemään,että tätä nimitystä käytetään useammasta kuin yhdestäohjeryhmästä), kymmenen œikæåpadaa ja kymmenen kuœala-karma-pathaa. On korostettava, että vaikka termit vaihte-


levat, silti joukkoon kuuluvien osien lukumäärä on sama,kuten myös kunkin osan varsinainen sisältö. Itse asiassa,kuten näimme viitatessamme A‡guttara-nikåyan viiteen-kymmeneen suttaan, yhteen kymmenen ohjeen kanonisistalähteistä, meidän tuntemamme kymmenen ohjetta esiinty-vät monilla hyvin erilaisilla nimityksillä, joiden varsinai-nen sisällys on kuitenkin aina sama. Ehkä tunnetuinkymmeneen ohjeeseen liittyvä termi tulee esille silloin,kun puhutaan kymmenestä akuœala-dharmastapidättymisestä ja kymmenen kuœala-dharman harjoittami-sesta tai kehittämisestä.

Kuœala on hyvin tärkeä termi. Laajemmassa merkityk-sessä se tarkoittaa älykästä, taitavaa tai asian tuntevaa siinämielessä, että tietää, miten toimia hyödyllisellä tavalla eikäpäinvastoin. Kuœala-karma eli taitava toiminta ontoimintaa, jolla pyritään turvaamaan sekä itselle että muillesuurin mahdollinen menestys onnen, tiedon ja vapaudensuhteen. Toisin sanoen se on toimintaa, jossa ollaan kokoajan tietoisia karman laista samoin kuin ehdonvaraisenolemassaolon tuskallisesta, pysymättömästä ja vaillatodellista olemusta olevasta luonteesta ja Ei-ehdonvaraisenolemassaolon autuaallisesta, kestävästä ja “tyhjästä”luonteesta. Kuœala on siis eettinen termi, koska sitä käytetäänetiikan määritelmämme mukaisesti “...ihmisen käyttäyty-misestä, kun sitä arvostellaan sen mukaan, onko se oikeatavai väärää.” Eikä siinä kaikki. Termiä kuœala ei käytetäihmisen käyttäytymisestä pelkästään abstraktissa taivertailevassa mielessä. Sanaa käytetään merkityksessä,johon termi kuœala itse viittaa: “oikeata” on se, mikäedistää Valaistumisen saavuttamista, ja “väärää” on se,


mikä ei sitä edistä. Sanoilla eettinen ja kuœala on senvuoksi sama merkitys. Kuœala ei ole vain yksi etiikantermi. Kuœala itsessään tarkoittaa etiikkaa.

Tässä käsittelemme kymmentä ohjetta eettisinä peri-aatteina. Olemme todenneet, että tunnetuin kymmenestäohjeesta käytetty termi on kymmenen kuœala-dharmaa.Olemme myös todenneet, että sanalla principle (periaate)on paljon yhteistä sanan dharma kanssa, jopa siinä määrin,että niillä molemmilla on kaksinainen konnotaatiomolempien liittyessä sekä ajatteluun että tekemiseen, sekäteoriaan että käytäntöön. Totesimme myös, että sanallakuœala on sama merkitys kuin sanalla eettinen ja jopa samakuin sanalla etiikka. Näin ollen tulisi olla ilmiselvää, ettänämä kymmenen ohjetta todella ovat etiikan periaatteitatai eettisiä periaatteita. Ne eivät ole sääntöjä sanan kapeassasaivartelevassa mielessä. Ne eivät suoranaisesti koskekäyttäytymisen yksityiskohtia, vaikka ne tietysti voivatkoskea niitä epäsuorasti.

Kuten olemme nähneet, ohjeiden noudattaminen onturvautumistapahtuman ulottamista olemassaolon kaik-kiin puoliin, ts. se edustaa turvautuvan yksilön täydellistämuuttumista turvautumisihanteen mukaisesti. Tämätarkoittaa sitä, että nämä kymmenen suurta eettistäperiaatetta alkavat yhä suuremmassa määrin hallita ihmi-sen käyttäytymistä. Täten nämä kymmenen ohjetta eivätole sääntöjä, vaikka niiden pohjalta voidaan laatia tainiistä voidaan johtaa sääntöjä. Välttäisimme paljonsekaannusta, jos voisimme ajatella ohjeita eettisinäperiaatteina, joiden mukaisesti elääksemme teemmeparhaamme omistauduttuamme Valaistumisen ihanteelle.


Huomaisimme myös periaatteiden olevan hyvin innoitta-via.

Vaikka nämä kymmenen ohjetta ovatkin ehdottomastiperiaatteita eivätkä sääntöjä, niiden pohjalta voidaankuitenkin laatia tai niistä voidaan johtaa sääntöjäharjoitussääntöjen mielessä. Sekä periaatteina että sään-töinä ohjeet voidaan myös asianmukaisessa seremoniassavälittää opettajalta oppilaalle. Meidän on nyt siirryttäväkäsittelemään kymmentä ohjetta harjoitussääntöinä.

5 . K Y M M E N E N O H J E T TA H A R J O I T U S S Ä Ä N T Ö I N Ä

Käytän tässä yhteydessä ilmaisua harjoitussäännöt vasti-neena sanskritinkielen sanalle œikæåpada (paali sikkhåpada),josta on myös käytetty vastineita ‘moraalikäskyt’ tai‘ohjeisto’. Puhuessani kymmenestä ohjeesta harjoitus-sääntöinä puhun kymmenestä ohjeesta oikeamminœikæåpadoina ja siksi on syytä tarkastella tämän terminmerkitystä. Pada merkitsee ‘askel’ ja siitä johdetussa mer-kityksessä ‘tapaus, osuus, periaate, osa, osatekijä, luon-teenomainen piirre, aines, kohta, esine, elementti’. Tässäyhteydessä paras käännös on ‘kohta’, joten œikæåpada on‘harjoituskohta’. Œikæå on mielenkiintoinen sana, joka onosana monessa yhdyssanassa. Se johtuu kantasanana olevankykenemistä tarkoittavan verbin desideratiivimuodosta jase merkitsee ‘oppiminen, opiskelu, taito, taitavuus’ sekä‘opetus, harjoittelu’. Siten se merkitsee suunnilleen samaakuin englanninkielen ‘education’ (koulutus). Sana‘education’ tulee latinankielisestä kantasanasta, jokamerkitsee ‘vetää esiin’, kun taas œikæå tuleesanskritinkielisestä sanajuuresta, joka merkitsee ‘kyetä’,


joten sanojen välillä täytyy olla vivahde-eroja, joidentutkiminen voisi olla mielenkiintoista sekä kouluttajienettä œikæåvadojen edustajille. Puhuessani kymmenestäohjeesta œikæåpadoina puhun niistä jonakin, mikä tuleeoppia, mikä tarkoittaa sitä, että puhun niistä jonakin,mikä voidaan oppia. Itse asiassa puhuessamme ohjeistaœikæåpadoina, jonakin joka voidaan oppia (ja niistä puhu-taan tällä tavalla kun ne “saadaan” opettajalta), puhummesamalla itsestämme kykenevinä ne oppimaan, kykenevinänoudattamaan tai panemaan käytäntöön ne eettisetperiaatteet, joita kymmenen ohjetta ensi sijassa ovat.

Tämä kyvykkyyden, oppimisen ja harjoittelun painot-taminen on hengeltään hyvinkin buddhalaista. Eräs tunnettukanoninen lause julistaa Buddhan olevan purisadamma-sårathi, “vaununajaja (eli johtaja, tiennäyttäjä) ihmistenharjaannuttamiseksi” ja useammassa kuin yhdessäTripi¤akan jaksossa Buddha itse kuvaa henkisen elämänkulkua virman nuoren hevosen vähittäisenä kesyttämisenäja harjaannuttamisena. (Vrt. zen-buddhalaisethäränkesytyskuvat.)

Oppiminen edellyttää opettamista. Aivan kuten koulu-tus edellyttää sekä kouluttajan että koulutettavan olemas-saoloa, samoin harjoitus edellyttää harjoittajaa ja ohjeetohjeiden antajaa. Tämän vuoksi se tosiasia, että nämäkymmenen ohjetta, kymmenen suurta eettistä periaatetta,ovat œikæåpadoja, tarkoittaa sen lisäksi, että ne ovat jotakinopittavaa (ja siksi jotakin, jonka katsoo kykenevänsäoppimaan), myös että ne ovat jotakin henkilökohtaisestiopettajalta opittavaa. Juuri tästä syystä kymmenen ohjetta“otetaan vastaan” buddhalaisessa vihkimyksessä opettajalta


tai ohjeitten antajalta. Kymmenen ohjeen kutsuminentässä yhteydessä œikæåpadoiksi eli asioiksi, jotka ihminenon kykenevä ja halukas oppimaan, tarkoittaa, että niitäajatellaan periaatteina, jotka tästä lähin tulevat hallitsemaanihmisen koko elämää ja myös periaatteina, jotka onopittava, eli opittava opettajalta.

Kymmenen ohjeen eli kymmenen suuren eettisenperiaatteen oppimiseen tällä tavoin liittyy koko joukkoasioita. Se tarkoittaa oppimista aidon omaksumisenmielessä: kymmenen ohjeen hengen oppimista, eikä vainniiden kirjaimellista oppimista. Tulee oppia soveltamaankymmentä ohjetta jokapäiväisessä elämässä, tunnusta-maan kymmenen ohjeen rikkomukset ja hyvittämään ne.On myös opittava mitä on valan vannominen ja senpitäminen. Vala on juhlallinen lupaus, että tekee jotakin(esim. seitsenkertaisen pýjån joka päivä) tai ei tee jotakin(esim. ei harrasta sukupuolista toimintaa tietyn ajanjaksonaikana). Näistä asioista olisi ilman muuta paljonkinsanottavaa, mutta aika on lyhyt, ja käsiteltävänä on vieläpaljon aineistoa, joten meidän on siirryttävä seuraavaanaiheeseen.

6. KY M M E N E N O H J E T TA MÝLA-PRÅ¡IMOKÆANA

Termi prå¤imokæa (paaliksi påtimokkha) on yksi kaikkeinmielenkiintoisimpia ja tärkeimpiä termejä varhaisessabuddhalaisuudessa, tarkemmin sanottuna siinä, mitä jotkuttutkijat ovat nimittäneet varhaiseksi luostari-buddhalaisuudeksi. Tämän termin tärkeydestä huolimattasen todellinen merkitys ja luonne alkuperäisessäbuddhalaisessa yhteisössä on yhä kiistelyn alaisena.


Childersin tavoin useimmat nykyiset tutkijat näyttävätymmärtävän sen merkityksessä ‘sitova’, ‘pakollinen’, vel-vollisuus’, niin että prå¤imokæa (pitkällä a:lla) merkitsee:‘se mikä tulee tehdä sitovaksi’. Perinteinen kansanomai-nen selitys on, että sen merkitys on ‘vapautuminen (mokæa)jostakin (pr¤i)’, kyseinen vapautuminen on ohjeidenrikkomuksesta vapautuminen, jonka munkki saa tunnus-taessaan rikkomuksensa munkkiyhteisön jaoston joka toi-nen viikko tapahtuvassa kokouksessa. Erään tiibetiläisenperinteen mukaan, joka mahdollisesti juontaa juurensaintialaisista lähteistä, prå¤imokæa on ymmärrettäväyksilökohtaisena vapautumisena (so sor thar pa) eli se onkuri ja järjestys, joka tukee munkin ja nunnan henkilö-kohtaista vapautumista.14 Olipa termin kirjaimellinenmerkitys mikä tahansa, ja mikä tahansa sen merkitysalkuperäisessä buddhalaisessa yhteisössä, ei ole epäilystä-kään siitä, että termiä alettiin hyvin varhain käyttääyksityistä munkkia sitovasta 150 säännön joukosta, jokaoli eräänlainen perusta sille (perinteestä riippuen) 227-263 säännön kokoelmalle, joka hallitsee lopulliseenmuotoonsa kehittynyttä luostarilaitosjärjestelmää. Laa-jemmassa merkityksessä termiä ruvettiin lopulta sovelta-maan myös buddhalaisen yhteisön seitsemän erilaisenyhteiskunnallis-uskonnollisen ryhmän sääntökokoelmiin.Bhikæu-prå¤imokæan lisäksi oli olemassa bhikæuni-prå¤imokæa, œikæåmanan eli naiskokelaan prå¤imokæa,œråma¶eran eli miesnoviisin prå¤imokæa, œråma¶erikån elinaisnoviisin prå¤imokæa, upåsakan eli miesmaallikonprå¤imokæa ja upåsikån eli naismaallikon prå¤imokæa.Täten oli olemassa seitsemän erilaista prå¤imokæaa eli


seitsemän erilaista sääntöluetteloa tai ohjeistoa. Vaikka neolivatkin eri prå¤imokæia, ne eivät aina poikenneettoisistaan, mitä tuli niiden sisältämiin varsinaisiin sääntöihinja ohjeisiin.

Niissä osissa buddhalaista maailmaa, missä ohjeet,prå¤imokæa, tulivat turvautumisen tilalle buddhalaisuudensuurimpana yhteisenä tekijänä, se tosiasia, että munkitnoudattivat paljon suurempaa määrää ohjeita kuin mies-ja naismaallikot (nunnat olivat harvalukuisia ja vaillavaikutusvaltaa) kasvatti munkkien ja maallikkojen välistäeroa siinä määrin, että buddhalaisen yhteisön yhtenäisyyskäytännössä rikkoutui. Jos verrataan eri ohjejoukkoja,munkkien noudattamista 227-263 ohjeesta maallikkojennoudattamiin viiteen (tai tilapäisesti kahdeksaan)ohjeeseen, huomataan kuitenkin, että kaikilla yhteisinäolevat ohjeet ovat paljon merkittävämpiä kuin vainmunkkien noudattamat ohjeet. Itse asiassa huomataan,että jotkut vain munkkien noudattamat ohjeet eivät olelisäohjeita, vaan joko a) maallikkojen noudattamienohjeiden, so. maallikoille ja munkeille yhteisten ohjeiden,tarkempia sovellutuksia tai b) niiden sovellutuksia johinkinerityisiin oloihin, varsinkin luostarielämänerikoistarpeisiin.

Huomataan myös, että jotkut vain munkkien noudat-tamat ohjeet ovat vailla minkäänlaista eettistä merkitystäkoskien joissakin tapauksissa aivan vähäpätöisiä asioita jane pystytään osoittamaan Buddhan aikana tai hiukanhänen jälkeensä vallinneiden yhteiskunnallisten olojentuotteeksi. Valitettavasti juuri tämän laatuisia ohjeita onaivan liian usein painotettu munkkisäännöstön sen osan


kustannuksella, joka on luonteeltaan aidosti eettinen jajosta käytän nimitystä mýla-prå¤imokæa. Tämä painotuson kasvattanut munkkien ja maallikkojen välistä eroajoissakin buddhalaisissa maissa niin paljon, että voidaanpuhua uskonnollisessa tai henkisessä mielessä ensimmäi-sen luokan buddhalaisista ja toisen luokan buddhalaisista.

Jos siis halutaan säilyttää buddhalaisen yhteisön henki-nen yhtenäisyys, tarvitaan a) turvautumisen ensisijaisuudentinkimätöntä korostamista tärkeimpänä buddhalaisenatekona ja b) seitsemän erilaisen prå¤imokæan sisältämiensääntöjen pelkistämistä aitoa eettistä merkitystäsisältäviksiyhteisiksi ohjeiksi samalla edellyttäen, että näitä ohjeitatodella noudatetaan. Jos erilliset prå¤imokæat tällä tavallapelkistetään, jäljelle jää juuri kymmenen ohjetta.Kymmenen ohjeen ryhmä on itse asiassa laaja-alaisempikuin yhdistetyt seitsemän prå¤imokæaa, koska kymmeneenohjeeseen kuuluu kolme pelkästään tajuntaa koskevaaohjetta.

Nämä kymmenen ohjetta muodostavat siis mýla-prå¤imokæan eli “peruspratimoksan”, niin kuin olen niitäjoskus nimittänyt. Nimitys ei ole perinteinen — vaikka sesaattaisi ollakin — vaan itse keksimäni. Nämä kymmenenohjetta ovat ne kymmenen suurta eettistä periaatetta,jotka ovat yhteisiä kaikille buddhalaisuuttaan harjoittavillebuddhalaisille, eikä muunlaisia buddhalaisia itse asiassaolekaan. Kun eettisten ja vale-eettisten buddhalaistentapojen ja tottumusten raaka malmi on jalostettu, olipakyse luostaribuddhalaisuudesta tai maallikko-buddhalaisuudesta, ja kun lisäykset ja kasvannaiset onpoistettu ja vieraat ainekset karsittu pois, huomataan, että


jäljellä on kymmenen ohjetta: kimalteleva timantti, hohtavakulta, puhdas kristalli jne. Jäljellä ovat nuo kymmenensuurta eettistä periaatetta, jotka turvautumisen ulottuessaihmisen olemuksen kaikkiin puoliin hallitsevat hänenelämäänsä ja lopulta muuttavat sen kokonaan.

Juuri tästä syystä Länsimainen buddhalainen veljes-kunta on omaksunut nimenomaan kymmenen ohjettakaikista niistä perinteisistä ohjeistoista, joita on mainittubuddhalaisissa kirjoituksissa tai jotka ovat erilaistenbuddhalaisten koulukuntien välittämiä. Länsimaisellebuddhalaiselle veljeskunnalle kymmenen ohjetta mýla-prå¤imokæana on se ohjesäännöstö, joka ei tue vain mun-kin ja nunnan, vaan buddhalaisen yhteisön kaikkien jäsen-ten henkilökohtaista vapautumista riippumatta heidänyhteiskunnallis-uskonnollisesta arvoasemastaan eli nyky-aikaisemmin sanottuna riippumatta heidänelämäntavastaan.

Koska Länsimaisessa buddhalaisessa veljeskunnassaon vain yksi joukko ohjeita, kymmenen ohjetta, on vainyksi vihkimys, dharmacari(¶ï)-vihkimys. Se tarkoittaa,että Länsimaisessa buddhalaisessa veljeskunnassa ei vihitäketään munkiksi, nunnaksi, naiskokelaaksi, miesnovii-siksi, naisnoviisiksi, miesmaallikoksi tai naismaallikoksivaan yksinkertaisesti buddhalaisen henkisen yhteisön eliSanghan buddhalaisuutta harjoittavaksi täysjäseneksi.Jokaisen on tietysti mahdollista noudattaa henkilökohtai-sina lupauksina mitä tahansa niistä säännöistä, joita munkkitai nunna jne. perinteisesti on noudattanut. Tarkkaanottaen näitä sääntöjä ei noudateta kymmenen ohjeenlisäksi, vaan ne merkitsevät yhden tai useamman ohjeen


intensiivisempää noudattamista jossakin erityistilanteessatai -tarkoituksessa.

Koska Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan jäsen eiole bhikæu, hän ei pukeudu tilkuista koottuun keltaiseenbhikæun kaapuun, ja koska hän ei ole upåsaka, hän ei käytäupåsakan valkoista asua. Hän pukeutuu oman yhteisönsätavanomaiseen maallikon asuun. Hänesta ei kuitenkaanvoi sanoa, että koska hän ei ole munkki, hänen täytyy ollamaallikko perinteisessä buddhalaisessa merkityksessä.

Kun seitsemän eri prå¤imokæan säännöt pelkistetäänkymmeneksi ohjeeksi eli mýla-prå¤imokæaksi, siitä seu-raa, että erilaiset yhteiskunnallis-uskonnolliset ryhmätbuddhalaisessa yhteisössä pelkistyvät, tai pikemminkin nekohoavat, yhdeksi suureksi henkiseksi yhteisöksi elimahasanghaksi. Tämä pelkistäminen merkitsee paluutabuddhalaisuuden perusteisiin ja niiden uutta korostamis-ta. Se voidaan nähdä uudistusten tekemisenä vain sellai-sesta näkökulmasta, josta nuo perusasiat jätetään huo-miotta, tai josta niitä ei nähdä niitä peittävien lisäysten jakasvannaisten takia.

Kuten nähtiin tarkasteltaessa Majjhima nikåyassa ole-via kymmenen ohjeen lähteitä, Såriputta ja Buddhaesitetään Sevitabba-asevitabba suttassa kumpikin vuorol-laan julistamassa kymmentä ohjetta bhikæujen eli munkki-en kokouksessa. Tosin voimme olla varmoja siitä, ettänämä eivät olleet “munkkeja” sanan myöhemmässä täydes-sä luostarimunkin merkityksessä. A‡guttara nikåyaan,toiseen kymmenen ohjeen kanoniseen lähteeseen, kuulu-vien 50 suttan joukossa on kolme suttaa, joissa viitataankymmeneen ohjeeseen, joita naisväki (matugåmo),


naismaallikko ja kotonaan asuva luottamusta omaava (taivailla sitä oleva) naismaallikko noudattavat (tai eivätnoudata).15 Näin osoitetaan, että nämä kymmenen ohjettaolivat erilaisiin yhteiskunnallis-uskonnollisiin luokkiinkuuluvien henkilöiden yhteisesti noudattamia ohjeita.Lisäksi Sevitabba-asevitabba sutta päättyy Buddhan sanoi-hin, jotka koskevat kaikkia suttassa annettuja opetuksiamukaanlukien kymmentä ohjetta koskeva opetus:

“Ja Såriputta, jos kaikki jalosukuiset, kaikki bramiinit,kaikki kauppiaat, kaikki työläiset, voisivat sillä tavallaymmärtää tämän lyhyesti esittämäni asian täydenmerkityksen, se koituisi pitkäksi aikaa heidän hyvin-voinnikseen ja onnekseen. Ja Såriputta, jos maailmadevoineen, måroineen ja brahmoineen, jos erakkojen,bramiinien, devojen ja ihmisten sukupolvet voisivatnäin ymmärtää tämän lyhyesti esittämäni asian täydenmerkityksen, se koituisi pitkäksi aikaa heidän hyvin-voinnikseen ja onnekseen.”16

Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että nämä kymmenenohjetta eivät edusta eettisen käyttäytymisen normia vainkaikille buddhalaisille vaan kaikille ihmisille, itse asiassakaikille itsestään tietoisille eläville olennoille.

Näin ollen nämä kymmenen ohjetta yhdessä KolmenJalokiven eli Kolmen turvautumisen kohteen kanssamuodostavat varmimman mahdollisen perustan buddha-laisten yhtenäisyydelle. Buddhalaisten on tullut aika pannaenemmän painoa sille, mikä on yhteistä ja perustavaa,kuin sille, mikä on erilaista ja pinnallista, ja tässä mielessäLänsimainen buddhalainen veljeskunta on ehkä antanut


johtolangan koko muulle buddhalaiselle maailmalle.Kymmenen ohjetta ovat meille selkeitä ja kaiken kattaviaeettisiä periaatteita. Ei ole mitään mieltä ottaa vastaansuurta määrää ohjeita tietäen, että ei kuitenkaan tulenoudattamaan niistä kaikkia. Sellainen menettely onvalitettavasti hyvin yleistä monissa buddhalaisen maailmanosissa. Sillä on äärimmäisen turmeleva vaikutus, ja itseasiassa se heikentää koko eettisen ja henkisen elämänperustaa. Sen vuoksi Länsimaisessa buddhalaisessaveljeskunnassa ei nähdä kymmentä ohjetta vain mýla-prå¤imokæana, vaan ne otetaan ohjeiksi aikomuksena myösnoudattaa niitä. Ne otetaan ohjeiksi, joita aiotaan noudattaayhä täydellisemmin ilmauksena koko ajan syvenevästäomistautumisesta Kolmelle Jalokivelle.

7 . K Y M M E N E N O H J E T TA J A M U U T E E T T I S E T

K A AVAT

Kymmenestä ohjeesta on jo puhuttu kuœala-dharmoina,minkä totesimme merkitsevän eettisiä periaatteita, œikæa-padoina eli harjoitussääntöinä, ja taitavan (eli terve-henkisen) toiminnan tapoina. Samoin on puhuttu siitä,että ne muodostavat mýla-prå¤imokæan implisiittisestikaikille buddhalaisille ja suoranaisesti Länsimaisen budd-halaisen veljeskunnan jäsenille. Nyt on vielä suhteutettavakymmenen ohjetta eräisiin muihin eettisiin kaavoihin,joita voi nähdä esiintyvän niin runsaasti buddhalaisessakirjallisuudessa ja buddhalaisessa elämässä.

Yksi tärkeimpiä on tietysti kahdeksanosainen polku,johon kymmenen ohjetta voidaan suhteuttaa kolmenskandhan eli ‘ryhmän’ avulla, tai yhtä hyvin kahden muun


samansisältöisen kaavan avulla, jotka ovat kolme sampadaaeli ‘saavutusta’ ja kolme œikæåa eli ‘harjoitusmuotoa’, taimyös kaavan “kolme taitavaa toiminnan tapaa” avulla.Nämä kolme jaloa ryhmää ovat œïla eli etiikka, samådhi elikeskittyminen ja mietiskely, sekä prajñå eli viisaus. Koskaseitsemän ensimmäistä ohjetta koskee käyttäytymistäruumiin ja puheen alueella, ne muodostavat œïlan elietiikan jalon ryhmän, ja koska etiikka jalonkahdeksanosaisen polun mukaan muodostuu oikeasta (taitäydellisestä) puheesta, toiminnasta ja elinkeinosta, onselvää, että seitsemän ensimmäistä ohjetta vastaavat jalonkahdeksanosaisen polun kolmatta, neljättä ja viidettä osaa.Samoin, koska kahdeksas ja yhdeksäs ohje koskevat sitäosaa mielen toiminnassa, joka käsittää samådhin elikeskittymisen ja mietiskelyn, ja koska jalonkahdeksanosaisen polun termein keskittyminen jamietiskely koostuvat oikeasta (tai täydellisestä) ponnis-tuksesta, tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä, kahdek-sannen ja yhdeksännen ohjeen täytyy vastata jalonkahdeksanosaisen polun kuudetta, seitsemättä ja kahdek-satta osaa. Lopulta, koska kymmenes ohje käsittelee sitäosaa mielen toiminnasta, joka muodostaa viisauden, jakoska viisaus jalon kahdeksanosaisen polun termein koostuuoikeasta eli täydellisestä tunteesta ja ymmärryksestä elinäkemyksestä, kymmenennen ohjeen täytyy vastata jalonkahdeksanosaisen polun ensimmäistä ja toista ohjetta.Tätä voitaisiin epäilemättä selventää kaavion avulla.

Panette varmaan merkille, että vaikka kaikista kymme-nestä ohjeesta on puhuttu eettisinä periaatteina, tässäyhteydessä sanotaan, että seitsemän ensimmäistä ohjetta


sila

10. viisaus

9.myötätunto

8.mielenrauha

7.sopua rakentava puhe

6. merkityksekäs puhe

5.ystävällinen puhe

4.totuudellinen puhe

3.tyytyväisyys

2. anteliaisuus

1.rakkaus

2.täydellinen tunne

1.täydellinen näkemys

8.täydellinen samadhi

7.täydellinen tarkkaavaisuus

6.täydellinen ponnistus

5.täydellinen elinkeino

4. täydellinen toiminta

3.täydellinen puhe

samadhi

Kolmejaloa ryhmää

Kahdeksanosainen polku

muodostavat œïlan eli etiikan ryhmän. Ristiriita on kuiten-kin enemmän näennäinen kuin todellinen. Sanaa etiikkavoidaan käyttää kahdessa merkityksessä, laajemmassa jasuppeammassa. Laajemmassa mielessä etiikka on taito taitiede, joka koskee ihmisen toimintaa ja luonnettastandardiin eli ihanteeseen verrattuna. Kymmenen ohjettaovat eettisiä periaatteita tässä merkityksessä. Sellaisenaetiikka merkitsee suurin piirtein samaa kuin uskonto

prajna

Kolme saavutustaKolme

harjoitusmuotoa

Kymmenenohjetta


käytännön kannalta katsottuna. Etiikka suppeammassamerkityksessä koskee ulkoista ruumiin ja puheen alueellatapahtuvaa toimintaa, ja seitsemän ensimmäisen ohjeenvoi sanoa muodostavan etiikan ryhmän tässä merkityksessä.

Sen lisäksi, että vertaamme kymmentä ohjetta muihineettisiin kaavoihin, on myös välttämätöntä erottaa netoisesta samalla nimellä kulkevasta kaavasta, shramaneraneli munkkinoviisin noudattamasta kymmenestä ohjeesta.Se on sääntöluettelo, joka käsittää viiden ohjeen lisäksi —väärästä sukupuolisesta käyttäytymisestä pidättymisen tilallatässä on ei-selibaatista pidättyminen — pidättymisenaterioitten nauttimisesta väärään aikaan, pidättymisentanssista, musiikista, siveettömistä näytöksistä,pidättymisen käyttämästä kukkaseppeleitä, hajuvesiä,voiteita ja koruja, käyttämästä ylellisiä vuoteita ja istuimiaja käsittelemästä kultaa tai hopeaa. On helppo nähdä, ettänämä ohjeet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin neohjeet, jotka muodostavat mýla-prå¤imokæan jälkiosan.Olivat ne kuinka hyödyllisiä tahansa tietyille ihmisilletietyissä olosuhteissa, niillä tuskin on perustavan laatuistamerkitystä.

8 . K Y M M E N E N O H J E T TA J A E L Ä M Ä N TA PA

Useimmat veljeskunnan jäsenet tuntevat aforismin “omis-tautuminen on ensisijaista ja elämäntapa toissijaista”. Onhiukan epäselvää, mistä se on saanut alkunsa ja kuinka setuli FWBO:hon. Voi olla, että esitin sen itse ensimmäisenä,missä tapauksessa olen paljosta vastuussa, sillä siitä lähtienkun aforismi yleistyi, se viattomuudestaan huolimattanäyttää aiheuttaneen paljon sekaannusta ja


väärinkäsityksiä. Ensinnäkin, joissakin tapauksissa onoletettu, että toissijainen tarkoittaa vähäpätöistä tai jopayhdentekevää, jolloin aforismin on ymmärretty tarkoitta-van sitä, että kunhan vain on omistautunut KolmelleJalokivelle, on yhdentekevää, mitä elämäntapaa noudattaa,että itse asiassa mikään elämäntapa ei ole olennaisestiparempi tai huonompi kuin toinenkaan, ja että on merkkisuvaitsemattomuudesta, jos yrittää jotakin sellaista esittää.Kuitenkaan toissijainen ei missään tapauksessa tarkoitavähäpätöistä, ja kun sanotaan, että omistautuminen onensisijaista ja elämäntapa toissijaista, se tarkoittaa, ettäbuddhalaisen ihmisen eli Kolmelle Jalokivelleomistautuneen ihmisen elämäntapa on riippuvainen siitä,tai seuraa siitä, tai on ilmausta siitä tosiasiasta, että hän onnäin omistautunut, eli perinteisemmällä tavalla sanottuna,että hän turvautuu.

Sanakirjan antama määritelmä elämäntavasta auttaaselventämään tätä. Sen mukaan elämäntapa (lifestyle) on“jonkin yksilön tai ryhmän erityiset asenteet, uskomukset,tavat tai käyttäytyminen” (Collins English Dictionary,1979). Koska asenteet, uskomukset, tavat ja käyttäytymi-nen voivat olla joko taitavia tai taitamattomia, siitä seuraaettä myös niiden yhdessä muodostama elämäntapa voi ollajoko taitava tai taitamaton. Kaikki elämäntavat eivät senvuoksi voi olla ilmausta ihmisen omistautumisesta KolmelleJalokivelle. Sama on totta kymmenen ohjeen ja elämänta-van kohdalla. Samoin kuin kymmenen ohjetta itsessäänovat ilmausta ihmisen turvautumisesta, ihmisen elämäntapaon ilmausta hänen kymmenen ohjeen noudattamisestaan.Voisi sen vuoksi sanoa, että kymmenen ohjetta ovat


ensisijaisia ja elämäntapa toissijaista, vaikka ehkä joh-donmukaisuuden vuoksi olisi vielä parempi sanoa, ettäomistautuminen on ensisijaista, kymmenen ohjeennoudattaminen toissijaista ja elämäntapa kolmannellasijalla, mikä tarkoittaa, että vaikka kaikki kolme ovattärkeitä, toinen on tärkeä ensimmäisen ilmauksena jakolmas on tärkeä toisen ilmauksena. Ei sen vuoksi olemitään eettisesti neutraalia “elämäntapaa”, jonka voi ilmanmuuta yhdistää Valaistumisen tavoitteluun. Tästä syystäihmisen elämäntapaa voi arvostella, eikä buddhalaisenavoi torjua omien asenteidensa, uskomustensa, tapojensatai käyttäytymisensä arvostelua närkästyneellä huomau-tuksella: “No, se on minun elämäntapani”, ikään kuin seheti saattaisi asian kaiken kritiikin ja jopa kaikenkeskustelun yläpuolelle.

Yksi tärkeimpiä sekaannuksen ja väärinkäsitystenlähteitä on epäilemättä sana tapa tai tyyli (engl. style).Kuvaamataiteiden yhteydessä voi puhua barokkityylistä jarokokootyylistä välttämättä tarkoittamatta että toinen olisitoista parempi. Samoin kirjallisuuskritiikin yhteydessävoidaan puhua luonnollisesta ja keinotekoisesta tyylistä jakustannustoiminnan yhteydessä eri kustantamojenomaleimaisista tyyleistä ilman, että sillä tarkoitettaisiinjonkin tyylin olevan ehdottomasti parempi kuin jonkintoisen. Mutta elämäntavoista tai elämäntyyleistä ei juurivoi puhua tällä tavalla. Toisin sanoen hyvin harvatelämäntavat ovat luonteeltaan todella neutraaleja.Maaseudun tai kaupungin elämäntyylistä puhuminen eisinänsä sisällä eettistä arvoasetelmaa, mutta buddhalainenvoi tuskin puhua teurastajan tai prostituoidun


elämäntyylistä, ottaaksemme kaksi äärimmäistä esimerk-kiä, ilman että sanaan elämäntyyli sisältyisi selvä eettinenarvotus buddhalaiselta kannalta.

Tämä lyhyt kymmentä ohjetta ja elämäntapaa koskevatarkastelu, jonka kiinnostavuus on ehkä kapea-alaisempikuin edellisten seitsemän aiheen, päättää kymmenen ohjeenkollektiivisen käsittelyn ja samalla tämän esitelmänensimmäisen osan. Toivon että kymmenen ohjeen käsittelynjakaminen kahdeksaan aihepiiriin on avartanutnäkemystämme buddhalaisuuden kymmenen pilarinloistosta. Toisessa osassa käsitellään kutakin ohjetta erik-seen. Uskon, että näin on mahdollista nähdä kukin pilariyksilöllisessä loistokkuudessaan. Kuten aikaisemminkin,pyrin välttämään uppoutumista yksityiskohtiin ja sen sijaankeskittymään puheenaolevien suurten periaatteidenhenkiseen merkitykseen ja käytännön seuraamuksiin. Pyrinmyös kohottamaan kymmenen ohjeen loiston ja kauneudenarvostustamme puhumalla pilareista timantti-, kulta-,kristalli- jne. pilareina, sekä myös selvittämällä miksikukin pilari liittyy tiettyyn jalokiveen tai arvometalliin.

OSA IIKYMMENEN OHJETTA

YKSITELLEN

KÄSITELTYINÄ

1 . E N S I M M Ä I N E N O H J E :ELÄVIEN OLENTOJEN

TAPPAMISESTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE

— RAKKAUS

Mitä tärkeämpi jokin eettinen periaate on, sitä todennä-köisemmin se on niin ilmiselvä, ettei sitä huomioida jaettä siihen suhtaudutaan yliolkaisesti. Tämä on varmastitotta nyt käsiteltävästä periaatteesta. Tietenkään ihmisiä eitulisi tappaa, tai edes eläimiä. (Vaikka huomattaviapoikkeuksia kuitenkin sallitaan, kun ihminen sattuuolemaan eri rotua, uskontoa tai kansallisuutta, tai kuneläintä tarvitaan ruoaksi tai metsästykseen, tai kun siitäsaa paremman hinnan kuolleena kuin elävänä!) Tietystimurhaaminen on väärin! Murha on rikos, se on syntiä!Mutta tämän tunnustuksen tehtyään useimmat ihmisetolettavat, että koska he eivät ole milloinkaan itse tappaneetyhtään elävää olentoa ja todennäköisesti eivät tulisitekemään niin tulevaisuudessakaan, asia ei varsinaisestikoske heitä ja he voivat jatkaa elämäänsä sen kummemminsitä ajattelematta. Jopa buddhalaisetkin helposti ajattelevat,


että koska he joka tapauksessa noudattavat ensimmäistäohjetta, heidän ei tarvitse ajatella sitä. Onhan Dharmassapaljon kiintoisampaakin ja tärkeämpääkin tutkittavaa.Ensimmäisen ohjeen kaltaiset yksinkertaiset ja ilmiselvätasiat voi huoletta jättää hitaille ja vähemmän älykkäilleihmisille ja itse tutkia tantran salaisuuksia ja zeninmysteereitä.

Mutta totuus on, että ensimmäisestä ohjeesta suoriutu-minen ei käy tällä tavalla. Itse asiassa elävien olentojentappamisesta pidättymisen periaate eli rakkaus koskeesyvällisesti sekä yhteiskunnallista että henkistä elämää, jasen seuraamukset ovat sekä laaja-alaisia että erittäinmerkittäviä. Erityisesti buddhalaisessa kymmenen ohjeenyhteydessä ensimmäinen ohje on suorin ja tärkein henkisenja eksistentiaalisen turvautumisen ilmenemismuoto. Sitäpaitsi se on periaate, joka ilmenee ensimmäisen ohjeenlisäksi jossain muodossa tai jossain määrin kaikissa muis-sakin ohjeissa. Siksi se ansaitsee vakavaa huomiota.

Tarkastelkaamme ensin, mikä on sanonnan “elävienolentojen tappamisesta pidättyminen” tai, ohjeen myön-teisen muodon, “rakkaus”, tarkka merkitys. (Jos ohjeetkuvaannollisesti nähdään timanttisina tai kultaisina taikristallisina ynnä muunlaisina pylväinä, niiden kielteiset jamyönteiset muodot ovat kuin auringossa seisovan pylväänvarjoon tai valoon jäävät puolet.) Vaikka sanan atipatakirjaimellinen merkitys on “lyödä maahan”, sanontapå¶åtipåta — mukavuussyistä käytän yksinkertaisempia jatutumpia paalinkielisiä muotoja — itse asiassa merkitseeelämän tuhoamista, surmaamista, tappamista,murhaamista. Mutta miksi tappaminen oikeastaan on


väärin? Yksi selitys on tietysti se, että koska tappaminen onahneuteen, vihaan ja harhaluuloon (tai ainakin kahteennäistä) perustuvan mielentilan ilmaus, se on taitamatonteko siinä mielessä, että se aiheuttaa kärsimystäsuorittajalleen ja estää häntä saavuttamasta Valaistumista.Mutta voimme mennä vielä pidemmälle. Yleisesti ottaenelävän olennon tappaminen merkitsee sitä, että hänelleaiheutetaan kaikkein suurin mahdollinen kärsimys taipaha, sillä koska juuri elämä on ihmiselle suurin hyvä, niinsuurin kärsimys tai suurin paha, mikä ihmistä voi kohdata,on elämän menettäminen.

Ihmiselle voi vain vasten tämän tahtoa tehdä sellaista,mitä hän pitää pahana, toisin sanoen vain käyttämälläpakkoa tai väkivaltaa (hiþsa), jolla ei tarkoiteta vainfyysistä väkivaltaa, vaan myös sellaisia seikkoja kuinkiristystä tunteita hyväksikäyttäen ja petosta. Väkivalta ontodellakin sitä, että toiselle ihmiselle tehdään tavalla taitoisella sellaista, mitä hän ei halua itselleen tehtävän.Koska hän kaikkein vähiten haluaa muiden riistävän hä-neltä hänen oma elämänsä, jota hän suurimpana hyvänääneniten arvostaa, hänen tappamisensa on kaikkein suurinmahdollinen väkivallanteko häntä kohtaan. Me itse emmetietenkään halua menettää henkeämme, sen enempää kuinhänkään haluaa menettää omaansa, joten hänensurmaamisensa ei ole vain äärimmäistä väkivaltaa vaan seon samalla elävien olentojen keskinäisen solidaarisuudentäydellistä kieltämistä. Väkivallattomuuden (ahiþsa)sanotaan olevan uskonnon korkein sääntö (paramaþdharmaþ), koska väkivalta (hiþsa) on uskonnottomuudenalhaisin osoitus ja — lukuunottamatta tiettyjä pahuuden


hirviöiden kieroutuneen mielikuvituksen luomia hieno-uksia — epäeettisen käyttäytymisen äärimmäisin muoto.Itse asiassa väkivalta ja tappaminen liittyvät läheisestiyhteen: tappaminen on seuraus, jonka väkivalta aiheuttaa.Ensimmäinen ohje kuvataan sen vuoksi usein väkivallastapidättymisenä, vaikka siitä ehkä olisi puhuttava tappa-misesta pidättymisenä, koska tappaminen joka tapaukses-sa edellyttää väkivaltaa, ja koska (kuten olemme nähneet)paalinkielen sana på¶åtipåta tarkoittaa elämän tuhoamis-ta.

Olipa asia miten tahansa, ensimmäisen ohjeen syvempimerkitys on siinä, että tappaminen on väärin, koska se onäärimmäisin muoto toisen ihmisen minuuden kieltämisestätai oman minuuden korostamisesta toisen kustannuksella,vaikka paradoksaalista on, että toisen ihmisen minuudenkieltäminen on periaatteessa samalla oman minuudenkieltämistä. Tappaminen on ns. kultaisen säännön täydellistähylkäämistä ja ilman kultaista sääntöä ei voi olla ihmistenyhteiskuntaa, ei sivistystä, eikä henkistä elämää.Buddhalaisessa muodossaan kultainen sääntö on ilmaistukahdessa tunnetussa Dhammapadan säkeessä:

Kaikki (elävät olennot) kammoavat rangaistusta(danda), kaikki pelkäävät kuolemaa. Tulisi asettuatoisen asemaan, eikä tulisi tappaa eikä aiheuttaakuolemaa.

Kaikki (elävät olennot) kammoavat rangaistusta(danda), kaikille elämä on rakas. Tulisi asettua toisenasemaan, eikä tulisi tappaa eikä aiheuttaa kuolemaa.17

Kultainen sääntö on tässä lausuttu kielteisessä muodos-saan: sinun ei tulisi tehdä toisille sellaista, mitä et toivoisi


toisten tekevän itsellesi. Se voidaan myös lausuamyönteisessä muodossa: sinun tulisi ehdä toisille sellaista,mitä toivoisit heidän tekevän itsellesi. (George BernardShaw tosin sanoo: “Älä tee toisille, mitä toivoisit heidäntekevän sinulle, he voivat pitää eri asioista.” Mutta tämäntarkoituksena on vain kiinnittää huomiota siihen, ettätärkeintä on kultaisen säännön henki eikä kirjain.) Samallatavalla kuin tappamisesta pidättyminen edustaa kultaistasääntöä sen kielteisessä muodossa, rakkauden kehittäminenedustaa kultaista sääntöä sen myönteisessä muodossa.Kuten Shelley niin kauniisti sanoo:

Moraalin suurin salaisuus on rakkaus, omasta luon-nostaan ulos astuminen ja samastuminen kaikkeen,mikä toisen ihmisen ajatuksissa, teoissa ja henkilössäon kaunista. Ollakseen hyvä ihmisen täytyy pystyäkuvittelemaan voimakkaasti ja laaja-alaisesti, hänenon asetuttava toisen ihmisen ja monien ihmistenasemaan, hänen täytyy tuntea omakseen koko lajintuskat ja nautinnot.

Toisen ihmisen asemaan asettuminen on tässä samaakuin mistä Dhammapada puhuu. Teoksessa Bodhi-caryåvatåra eli “Valaistumisen tielle astuminen” Œåntidevaantaa tälle periaatteelle kenties sen ylevimmän ilmaisunbuddhalaisessa kirjallisuudessa. Kuvailtuaan kuinka ihmi-nen yksinäisyyden erinomaisia puolia pohtimalla hiljentääturhat kuvitelmat ja vahvistaa ajatustaan Valaistumisestaja Valaistumistahtoaan (bodhicitta), hän jatkaa:

Ensin hän vaalii mielessään ajatusta, että muut


olennot ovat samanlaisia kuin hän itse. “Kaikilla onsamat murheet, samat ilot kuin minulla itselläni, jaminun on varjeltava heitä kuin itseäni. Kehoa,monista osista koostuvaa ja eri jäsenten muodostamaakokonaisuutta, täytyy ylläpitää kokonaisuudessaan; jasamoin tällä monitahoisella maailmankaikkeudella onyhteiset ilonsa ja surunsa. Vaikka tuskani ei ehkävahingoitakaan muiden kehoja, se on kuitenkinminulle tuskaa, jota en voi kestää koska rakastanitseäni; ja vaikka en itsessäni voi tuntea toisen ihmisentuskaa, se on hänelle tuskaa, jota hän ei voi kestääkoska hän rakastaa itseään. Minun on tuhottava toisentuska, ikäänkuin se olisi omani, koska se on tuskaa;minun on osoitettava ystävällisyyttä toisille, sillä heovat eläviä olentoja kuten minäkin... Silloin, aivankuten varjelen itseäni huonolta maineelta, sitenkehitän toisia kohtaan auttavaisen ja lempeän mielen.

Käytettäessä jatkuvasti käsitettä “minä” se samastuuvieraan siemenen ja veren pisaroihin, vaikka sitä eiedes ole. Miksi en siis voisi suhtautua kanssaihmisenkehoon kuin omaan minääni? Sitä että kehoni onminulle vieras, ei ole vaikeata nähdä. Päätän ajatellaitseäni pahana, toisia hyveiden valtamerinä: minässänieläminen loppuu ja otan kanssaihmiset minäkseni. Mekaikki rakastamme käsiämme ja kaikkia ruumiinosiakehomme jäseninä; miksi ei siis voisi rakastaa muitaeläviä olentoja koko maailmankaikkeuden jäseninä?Vain jatkuvasta tottumuksesta ihminen alkaa kuvitella,että hänen kehonsa, jolla ei ole omaa erillistäolemusta, on hänen “minänsä”; miksi hän ei voisi


ajatella, että hänen “minänsä” on myös hänenkanssaihmisissään? Tällä tavoin palvellessamme muitaei ole sijaa ylpeydelle, ihailulle eikä kiitollisuudentavoittelulle, sillä siten tyydytämme oman itsemmetarpeita. Niinpä kuten varjelet itseäsi kärsimykseltä jamurheelta, siten toimi auttavaisuuden ja lempeydenhengessä maailmaa kohtaan.18

Tätä harjoitusta kutsutaan nimillä “itsen ja toistensamanarvoisuus” (paråtmasamatå) ja “oman itsen ja muidenvaihtaminen toisiinsa” (paråtmaparivartana).Englantilainen runoilija William Blake ilmaisee ytimek-käästi suurin piirtein saman periaatteen julistaessaan, että“ylevin teko on antaa toiselle etusija omaan itseen nähden”.Kuvattiinpa rakkautta muiden vertaamisena omaan itseentai oman itsen ja muiden vaihtamisena toisiinsa,ensimmäisen ohjeen myönteinen muoto eli rakkaus ei olemikään veltto tunne, vaan voimallinen ilmaus eläytyvästäsamastumisesta toisiin eläviin olentoihin. ‘Rakkaus’ onitse asiassa aivan liian heikko ilmaus ei-tappamisen taiväkivallattomuuden myönteiselle vastineelle, eikä myöskäänsana maitri (paalinkielellä mettå) ole täysin tyydyttävä.Aivan kuten tappaminen edustaa toisen ihmisen minuudentäydellistä kieltämistä, rakkaus, jolla nimellä meidän lieneepakko sitä kutsua, edustaa sen täydellistä myöntämistä. Seei ole eroottista rakkautta tai vanhempien rakkautta lapsi-aan kohtaan tai edes ystävän tuntemaa rakkautta. Jos seyleensäkään on rakkautta, se on toista arvostavaa jasuojelevaa sekä kehittävää rakkautta, jolla on samanlainenvaikutus toisen ihmisen henkiseen olemukseen kuin


auringon valolla ja lämmöllä on hänen fyysiseenolemukseensa.

Sellainen rakkaus on tietysti melko harvinaista. Väki-valta on paljon yleisempää, vaikka se vain poikkeustapa-uksissa esiintyy suoranaisena tappamisena. Toisella tavallailmaistuna voidaan sanoa, että ihmiset toimivat paljonuseammin valtaperiaatteen kuin rakkausperiaatteenmukaisesti. Mutta mitä on valta? Tässä yhteydessä valtatarkoittaa kykyä voiman käyttöön. Väkivalta on sitä, ettätodella käytetään tätä kykyä toisen ihmisen olemuksenkieltämiseen joko kokonaan tai osittain. Toimiminenvaltaperiaatteen mukaisesti tarkoittaa sitä, ettäsuhtaudutaan toisiin eläviin olentoihin väkivaltaisesti taitavalla, joka kieltää heidän olemuksensa sen sijaan ettätunnustaisi sen. Rakkausperiaatteen mukaisesti toimiminenon tämän vastakohta. Koska jokaisella elävällä olennollaihmiset mukaanluettuna on kyky voiman käyttöön ainakinjossain määrin, jokaisella elävällä olennolla on ainakinjonkinasteista valtaa. Ihmisillä on sekä aineellista ettähenkistä valtaa enemmän kuin millään muulla elävälläolennolla sekä muiden ihmisten suhteen että muiden lajienylitse.

Tästä näkökulmasta katsottuna ensimmäisen ohjeennoudattaminen tarkoittaa sitä, että eläytyvän samastumi-sen seurauksena pidätymme varsinaisesta elävien olentojentappamisesta ja lisäksi toimimme yhä enemmänrakkausperiaatteen mukaisesti ja yhä vähemmänvaltaperiaatteen mukaisesti. Tällä tavalla tapahtuva muu-tos on niin suuri, että se suorastaan merkitsee eräänlaistapainopisteen muutosta ihmisessä. Muutos ilmenee sekä


ensimmäisen ohjeen noudattamisena että myös muidenohjeiden noudattamisena niiden oman luonteen mukai-sesti.

Edes kaikkein uskollisimmankaan ensimmäisen oh-jeen noudattajan ei tietenkään ole mahdollista ruvetayhtäkkiä täydellisesti toimimaan rakkausperiaatteenmukaisesti ja kokonaan hylätä valtaperiaatetta. Elämmevaltaperiaatteen dominoimassa yhteiskunnassa. Rakkaus-periaate pääsee vaikuttamaan vain hyvin harvojen yksilöi-den kohdalla, eikä heidänkään kenties aina ole mahdollistatai edes toivottavaa toimia rakkausperiaatteen mukaisesti.Tässä yhteydessä voidaan antaa kaksi ohjetta: a) Aina kuntäytyy toimia valtaperiaatteen mukaisesti, valtaperiaate onalistettava rakkausperiaatteelle. Yksinkertainenjokapäiväinen esimerkki sellaisesta alistamisesta on, kunvanhemmat rakkaudesta lapseen estävät häntä tekemästäsellaista, mikä häntä vahingoittaisi. b) Henkisessäyhteisössä on mahdotonta toimia valtaperiaatteen mukaan,koska henkinen yhteisö jo luonteeltaan, vapaitten yhteisiäpäämääriä omaavien yksilöiden vapaaehtoisena yhteen-liittymänä perustuu rakkausperiaatteelle. Se tarkoittaasitä, että jos joku veljeskunnan jäsen toimii siinä määrinsopimattomasti, että suhtautuu toiseen veljeskunnanjäseneen voimaa tai väkivaltaa käyttäen, hän samassamäärin asettaa itsensä henkisen yhteisön ulkopuolelle jaitse asiassa lakkaa olemasta veljeskunnan jäsen.Veljeskunnan jäsenten väliset väkivallanteot ovat sen vuoksivakavin kuviteltavissa oleva rikos henkisen yhteisön yhte-näisyyttä ja keskinäistä solidaarisuutta vastaan. Päinvastointaas, paras kuviteltavissa oleva keino sen yhtenäisyyden ja


solidaarisuuden vahvistamiseksi ovat rakastavat ajatukset,sanat ja teot.

Henkisen yhteisön jäsenet toimivat valtaperiaatteenmukaisesti vain siinä määrin, että valtaperiaate pysyyalisteisena rakkausperiaatteelle. Heidän tulisi myös tehdäkaikkensa siirtyäkseen mahdollisimman monin tavoinvaltaperiaatteesta rakkausperiaatteeseen ja laajentaakseenelävien olentojen tappamisesta pidättymisen periaatettaeli rakkauden periaatetta mahdollisimman monelle sekäyksilön että yhteisön elämän alueelle. Ensimmäisen ohjeennoudattamisesta on itse asiassa luonnollisena seurauksena,että ihmisestä tulee kasvissyöjä, että hän ei itse hankiaborttia eikä auta tai kehota toisiakaan siihen, että hänalkaa huolehtia ympäristöstään ja että hän alkaa vastustaaydinaseiden valmistamista ja levittämistä, vain harvojaesimerkkejä mainitakseni.

Ensimmäisen ohjeen noudattaminen ei tietenkääntarkoita vain sitä, että on tietty määrä tämäntyyppisiäasioita, joita ihminen tekee tai ei tee. Väkivallattomuus elirakkaus on periaate, ja koska se on periaate, sensovellutuksille ei ole mitään rajaa. Kukaan ei ole käyttäy-tymisessään niin taitamaton, ettei hän voisi harjoittaaväkivallattomuuden periaatetta eli rakkausperiaatetta vielähuonommin, eikä kukaan ole niin taitava, ettei hän voisiharjoittaa sitä vielä paremmin. Koska väkivallattomuus elirakkaus on kaikkein suorin ilmenemismuoto ihmisenturvautumisesta, sen sovellutusmahdollisuudet ovat rajat-tomat.

Mitä tulee ensimmäisen ohjeen sisältämään jalokiveen,se on timantti. Ensimmäinen ohje on timanttipilari siksi,


että timantti on kaikista jalokivistä kallisarvoisin ja sevoidaan hioa viisteiksi, niin että siitä tulee briljantti. Se onmyös kovin aine, samoin kuin rakkausperiaatekin on“vahvempi” kuin valtaperiaate ja kykenee “voittamaan”sen kaikissa sen muodoissa.

2 . T O I N E N O H J E :EI-ANNETUN OTTAMISESTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE —ANTELIAISUUS

Samoin kuin ensimmäinen ohje ei tar-koita vain tappamisesta pidättymistä, vaikka se onkinohjeen kielteinen muoto, toinenkaan ohje ei tarkoita vainvarastamisesta pidättymistä, ja ohjeen kielteinen muototekeekin tämän jo selväksi. Adinnådåna verama¶ï tarkoit-taa kirjaimellisesti pidättymistä (verama¶ï) ottamasta taianastamasta (ådåna) sellaista, mitä ei ole annettu (adinna).Toisin sanoen se tarkoittaa, että ei ota tai anasta sellaista,mitä toinen ei ole halukas antamaan. Koska väkivalta onsitä, että tekee toiselle ihmiselle sellaista, mitä tämä eihalua itselleen tehtävän, ei-annetun ottaminen on eräsväkivallan muoto. Se on väkivaltaa, joka ei nimenomaankohdistu toiseen henkilöön, kuten fyysinen käsiksi käymi-nen, vaan hänen omaisuuteensa. Tosin voidaan perustel-lusti väittää, että omaisuuteen kohdistuva väkivalta koh-distuu epäsuorasti henkilöön siinä mielessä, että omaisuusjo määritelmän perusteella kuuluu jollekulle, tässä tapauk-


sessa juuri tuolle toiselle ja on hänen omaisuuttaan. (Tämätietysti nostaa esiin kysymyksen omistamisen käsitteestä,josta enemmän tuonnempana.)

Koska ei-annetun ottaminen on eräs väkivallan muoto,kaiken sen mitä edellä ensimmäisen ohjeen yhteydessä onsanottu pakosta ja väkivallasta — mukaanluettuna sen,mitä on sanottu kultaisesta säännöstä, valtaperiaatteesta jarakkausperiaatteesta — voidaan katsoa koskevan myöstoista ohjetta ja soveltuvan siihenkin. Tästä syystä ei oletarpeen käsitellä toista ohjetta aivan niin laajasti kuinensimmäistä ohjetta. Käsiteltyäni anteliaisuutta, toisenohjeen myönteistä muotoa, mainitsen kolme sennoudattamiseen liittyvää seikkaa ja lopuksi käsittelen aivanlyhyesti omistamisen käsitettä.

Runossa “Laulu itsestäni”, joka on Leaves of Grass -teoksen varhaisimpia jaksoja, Walt Whitman julistaa:

Katsokaa, en anna neuvojatai jotain pientä hyväntekeväisyyteen —kun annan, annan itseni

Nämä rivit valaisevat rakkauden ja anteliaisuuden vä-listä eroa — rakkaus siinä mielessä, kuin sitä käytetäänensimmäisen ohjeen yhteydessä ja anteliaisuus siinä mie-lessä, kuin sitä käytetään toisen ohjeen yhteydessä. Rakka-us antaa itsensä, toisin sanoen rakkaus on itsensä antamistahenkilökohtaisesti toiselle ihmiselle tai antautumista toiselleihmiselle. (Antautuminen tarkoittaa tässä sitä, että luopuutäydellisesti kaikista eduista, joita valtaperiaatteen mukaanon mahdollista saada.) Anteliaisuus on omaisuuden anta-mista henkilökohtaisesti toiselle ja se on rakkauden ilmaus.


Siellä, missä rakkaus esiintyy täydellisenä, ei edes olekysymys anteliaisuudesta, koska rakkaus pohjimmiltaanon yhteensopimaton omistamisen tunteen kanssa ja sitenomaisuuden kanssa ja rakkaus ei ajattele anteliaisuutta,vaan yhteistä “omistamista” eli keskenään jakamista.

Shakespeare antaa verrattoman ilmauksen tähän mo-lemminpuoliseen anteliaisuuteen sisältyvälle paradoksilleeräässä runossaan. (Alkaessani valmistella tätä esitelmääen tiennyt, että tulisin lainaamaan runoilijoita näin paljon,tai että runoilijoilla olisi näin paljon sanottavaa etiikasta.)Shakespeare kertoo meille runossaan Feeniks-linnun jaturturikyyhkysen välisestä rakkaudesta seuraavasti:

Niin kukoisti rakkaus heidän välillään,että kyyhkynen näki itselleen oikeanloimuavan feeniksin ulkomuodossa.Kumpikin oli toiselle minun.

Omistuksen jumala kauhistuiettä itse ei ollutkaan yksi ja sama,yhdellä luonnolla oli kaksoisnimi,mutta se ei ollut yksi eikä kaksi.

Järki hämmentyneenä itsestäännäki erillisyyden kasvavan yhteen.Vaikka itselleen kumpikaan ei ollut kumpikaan,niin hyvin sopi yhteen yksinkertainen,

että se huudahti:”Kuinka aidosti kahdeltanäyttääkään tämä yksi sopusointu!”Rakkaudessa on järkeä, järjessä ei yhtään,


jos osat voivat pysyä näin.

Buddhalaisuudessa ei niinkään ole kysymys siitä, ettäkaksi näyttää sopusointuiselta yhdeltä, kuin koko henki-sen yhteisön sopusoinnusta. Lopulta, kuten bodhisattva-ihanteessa, saavutetaan tilanne, jossa ei enää ole mahdol-lista tehdä eroa lahjan antajan, lahjan ja sen vastaanottajanvälillä. Juuri tämänkaltaista anteliaisuutta on toisen ohjeenmyönteinen muoto samoin kuin ensimmäisen ohjeenmyönteisen muodon eli rakkauden aito vastine ns.omistussuhteiden yhteydessä.

Toisen ohjeen noudattamisen yhteydessä syntyvät kolmeerityiskysymystä koskevat ensinnäkin sellaisia tapoja ottaajotakin, mitä ei ole annettu, joita ei ole buddhalaisessaperinteessä erityisesti mainittu, sekä kiitollisuutta javelkaantuneisuutta.

Koska toinen ohje muiden ohjeiden tavoin on ensisijassa eettinen periaate, siitä seuraa, että meidän ei tulisirajoittua vain sellaisiin tämän periaatteen sovellutuksiin,jotka on nimenomaan mainittu buddhalaisissa kirjoituk-sissa. Sellainen rajoittuminen on syyllistymistä eettiseenkaavoihin takertumiseen. Eettinen tai vale-eettinenkaavoihin takertuminen onkin yksi buddhalaisuuden jayleensä henkisen elämän pahimpia vihollisia.

Eräitä tietääkseni buddhalaiselle perinteelle tuntemat-tomia tapoja ottaa sellaista, mitä ei ole annettu(tuntemattomia ainakin siinä mielessä, että niistä pidät-tymiseen ei erikseen velvoiteta toisen ohjeen yhteydessä)ovat toisen ihmisen ajan ja energian vieminen vastoinhänen tahtoaan. Toisten ihmisten aikaa viemme, kun


väkisin vaadimme heidän huomiotaan, kun he ovattyönteossa, tai kun pakotamme heidät kuuntelemaansellaista puhetta, mitä he eivät lainkaan halua kuulla. Tämämuoto adinnådånaa, ei-annetun ottamista tai anastamista,on hyvin yleistä nykyisessä seuraelämässä (eikä se olluttäysin tuntematonta antiikin seuraelämässäkään, mikäliHoratiukseen on uskomista). Buddhalaisten tulisi tehdäparhaansa sen välttämiseksi sekä henkisen yhteisönsisäpuolella että sen ulkopuolella.

Läheisesti toisen ihmisen ajan viemiseen liittyvä toisenihmisen voimavarojen tai vitaalisuuden kuluttaminenvastoin hänen tahtoaan on vielä tuhoisampaa. Siinätuppaudutaan toisen seuraan siinä määrin ja pakotetaantoinen kuuntelemaan omia valituksia tai vetoomuksia taivuodatuksia niin paljon ja niin kauan, että lopulta seuuvuttaa kuulijan täysin, johtaa hänet emotionaaliseenuupumukseen, jopa hermoromahdukseen. Kun toisenvoimat on loppuun kulutettu, kuulemme ehkä toteamuk-sen:” Olipa todella hauska rupatella.” Nämä ihmishahmoisetvampyyrit ovat joskus täysin välinpitämättömiäaiheuttamastaan vahingosta eivätkä tajua, mikäli he ovatbuddhalaisia, että he rikkovat toista ohjetta vastaan jatodennäköisesti myös ensimmäistä vastaan.

Toisen aikaa tai voimia voi tietenkin viedä, voi jopauuvuttaa hänet, jos vain siihen on todellinen tarve ja jostoinen on halukas antamaan aikaansa ja voimiaan siinämäärin. Tämä johtaakin meidät kysymykseen kiitollisuu-desta.

Kun ihmiselle annetaan, mitä hän tarvitsee, varsinkinkun antaminen tapahtuu vapaaehtoisesti, antajan omasta


tahdosta, on saajan luonnollinen reaktio kiitollisuuden-tunne. Ellei saaja tunne kiitollisuutta, jotakin on vialla.Joko itse tarve on ollut epäterve, jopa neuroottinen, eikäsitä sen vuoksi voikaan tyydyttää (kiitollisuutta tuskin voituntea sellaisesta tyydytyksestä, jota ei ole kokenut) taisitten saajalla on asenne, että hän ottaa tai anastaa, mitätarvitsee, tahtoipa toinen antaa sen tai ei. Todellista kiitol-lisuutta voi tuntea vain vastaanottaessaan toiselta, mitäitse todella tarvitsee ja mitä toinen on halukas antamaan.Kiitollisuutta voivat siis tuntea vain kypsät ja eheytyneetihmiset, todelliset yksilöt. Todelliset yksilöt sekä tuntevatkiitollisuutta että myös ilmaisevat sitä. On ehkämerkityksellistä, että kiitollisuuden ilmaukset ovat viimevuosina yleistyneet Länsimaisessa buddhalaisessaveljeskunnassa ja Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnanystävien parissa. Tämä kehitys on todella myönteistä.Aikaisemmin ei juuri kuullut kiitollisuuden osoituksia.Nykyisin, sen voin ilokseni sanoa, kiitollisuuden ilmauksiavoi kuulla ellei päivittäin, niin ainakin pari kolme kertaaviikossa.

Velkaantuneisuuden ja toisen ohjeen välinen yhteys eiaina ole selvä. Se, että tahallaan pitää maksamattomanarahasummaa, jonka on toiselle velkaa ja jonka takaisin-maksua toinen toivoisi ja jota hän ehkä tarvitsee, onsyyllistymistä ei-annetun ottamiseen ja sen vuoksi väkival-taa. Se merkitsee myös, että niin kauan kuin velka ontakaisin maksamatta, ei itse asiassa voi antaa dånaa, ei voiharjoittaa anteliaisuutta, sillä sellainen dåna olisi vainPekalta ryöstetyn antamista Paavolle ja Paavo itse, jos häntuntee tilanteen, on käytännöllisesti katsoen varastetun


tavaran vastaanottaja. Tässä yhteydessä velallisuus eitietenkään tarkoita pankkivelkaa, joka on maksettavatakaisin tiettyyn päivään mennessä ja josta siihen saakkamaksetaan korkoa. Mutta se tarkoittaa kyllä velkaa ystävil-le ja sukulaisille, olipa se rahaa, tavaroita tai palveluksia,sekä velkaa kauppiaille, ammattimiehille ja valtiolle. Tämänvuoksi veljeskuntaan pyrkiviä kehotetaan maksamaankaikki velkansa ennen veljeskuntaan vihkimystä. Muutenainakin yhden vihkimyksessä noudatettavaksi otetun ohjeenmerkitys vähenee huomattavasti jo alun alkaen.

Itse henkisessä yhteisössä eli henkisen yhteisön jäsen-ten välillä yksityisesti tai kollektiivisesti ei voi herätäkysymystäkään ei-annetun ottamisesta eikä sen vuoksikysymystä velkaisuudesta sanan tavallisessa mielessä. Tämäsiksi, että vaikka henkisen yhteisön jäsenet eivät pitäisikäänomaisuuttaan yhteisenä, yhteisomistus on laajalti hyväksyttyhenkisen yhteisön ihanteeksi. Joka tapauksessa kaikkiveljeskunnan jäsenet ovat toisen ohjeen noudattamisenansiosta anteliaisuuden eli omastaan jakamisen periaatteeninnoittamia ja tekevät parhaansa harjoittaakseen sitäkeskinäisissä suhteissaan.

Tämä tuokin meidät kysymykseen omistamisestaylipäänsä. Proudhonin mukaan omaisuus on varkautta,mutta tämä ei auta meitä paljonkaan. Jos omaisuus onvarkautta, ei ole ketään, joka ei olisi varas, koska ei oleketään täysi-ikäistä ihmistä, jolla ei olisi omaisuutta, jaomistamisen ongelmaa — yhteisomistuksen tai muunlai-sen omistuksen ongelmaa — voi tuskin ratkaista varkaittenyhteisössä. Täytyy siis aloittaa aivan alusta. Ei ole epäilys-täkään siitä, että omaisuus on epätasaisesti jakautunut


siinä mielessä, että se ei ole jakautunut ihmisten todellistentarpeitten mukaisesti, mutta mitä me voimme tehdä asialle?Buddhalaiselle vastaus löyty valtaperiaatteen jarakkausperiaatten yhteensovittamisesta, tietenkin siten,että valtaperiaate alistetaan rakkausperiaatteelle.Demokraattisessa maassa tähänastista oikeuden-mukaisempi omaisuuksien ja rikkauksien jakautuminenvoidaan saavuttaa lainsäädännöllä, mikä tosiasiassatarkoittaa sitä, että enemmistö pakkolunastaa vähemmis-tön omaisuuden, sekä korostamalla anteliaisuuden eliomastaan jakamisen periaatetta ja sen tehokkaampaanoudattamista mahdollisimman laajassa mittakaavassa.Jälkimmäinen tehtävä on, mistä minun tuskin tarvitseeteille muistuttaa, erityisesti sellaisten yhteisöjen vastuullakuten Länsimainen buddhalainen veljeskunta. Enempää eiminun ole mahdollista sanoa tässä yhteydessä. Omistami-sen kysymys on suunnattoman laaja, mutta tuskinerehdymme paljon, jos pidämme kiinni ja kannustammetoisiakin pitämään kiinni anteliaisuuden eli jakamisenperiaatteesta.

Koska kulta on kaikista metalleista arvokkain ja yleisenarvon mitta kaupankäynnissä, toinen pilari on kultaa.“Keltainen kimalteleva kulta”, kuten Shakespeare sitänimittää, on kaikista metalleista helpoimmin muovail-tavissa ja taottavissa, ja siten se hyvin kuvaa toisen ohjeenmyönteisen muodon edustamaa loputonta mukautumistaelävien olentojen tarpeisiin. Kultaa ei voi muuttaa kuumuus,ei kosteus, eivätkä useimmat syövyttävistä aineistakaan.Samalla tavalla anteliaisuuteenkaan eivät vaikuta neolosuhteet, joissa sen on toimittava, tai sellaiset seikat


kuten vastaanottajan kiittämättömyys.

3 . K O L M A S O H J E :SUKUPUOLISESTA

VÄÄRINKÄYTTÄYTYMISESTÄ

PIDÄTTYMISEN PERIAATE —TYYTYVÄISYYS

Kolmatta ohjetta ja varsinkin senmyönteistä muotoa eli tyytyväisyyttä auttaa ymmärtämäänsen tarkastelu perinteistä buddhalaista kosmologiaa vasten.Tuo kosmologia paljastaa meille kolmikerroksisen maail-mankaikkeuden. Maailmallisen olemassaolon katsotaanjakautuvan kolmeen vaakatasoon, joista toinen on ensim-mäistä korkeampi siinä mielessä, että se on puhtaampi,positiivisempi, onnentäyteisempi ja valoisampi kuin en-simmäinen ja kolmas on vielä sitäkin korkeammalla.Nämä kolme tasoa, maailmaa tai sfääriä (nimityksetvaihtelevat) ovat aistihalujen (kåma) taso, arkkityyppistenmuotojen (rýpa) taso ja arkkityyppiset muodot ylittävä(arýpa) taso, maailma tai sfääri. Aistihalujen tasoonkuuluvat (ylenevässä järjestyksessä) helvettien maailma,nälkäisten henkien maailma, asuroitten eli antijumaltenmaailma, eläinten maailma, ihmisten maailma ja (alempi-


en) jumalten maailma lähtien neljästä suuresta kuninkaasta(heitä kutsutaan myös neljän ilmansuunnan jumaliksi) jasiitä ylöspäin aina toisten luomuksia hallitseviin jumaliinsaakka. Arkkityyppisen muodon maailma käsittää kaikki-aan kuusitoista alatasoa lähtien Brahmån seurueeseenkuuluvien jumalten taivaasta aina viiteen “puhtaaseenolotilaan” saakka. Siellä asuvat palaamattomat, eli mahta-vat henkiset olennot, jotka ovat kehittäneet transsendent-tisen oivalluksen niin syvälliseksi, että he ovat katkaisseetviisi aistihalujen tasolle sitovaa kahletta, joten he eivätenää jälleensynny tuolle tasolle. Kolmas taso, arkkityyppi-set muodot ylittävä taso, käsittää neljä alatasoa, joidenkaikkien asukkaina on brahmoja, henkiolentoja, jotkaovat jumaliakin korkeammalla (vaikka heistä joskus puhu-taankin jumalina).

Paljon voitaisiin sanoa näistä ehdonvaraisen olemassa-olon kolmesta tasosta. Tässä yhteydessä meitä koskee vainse tosiasia, että arkkityyppisten muotojen tasoilla ei olelainkaan seksuaalista kaksimuotoisuutta eli olentojenjakaantumista mies- tai naispuolisiksi. Näiden tasojenasukit ovat sellaisia, joita omasta ihmisen näkökul-mastamme voisimme kutsua androgyyneiksi. Seksuaalistakaksimuotoisuutta eli jakautumista mies- ja naispuolisiinolentoihin esiintyy vain aistihalujen tasolla, johon kuuluutietenkin myös ihmisten maailma. Koska henkinen elämä,objektiivisesti ja kosmologisesti, on etenemistä alemmiltatasoilta korkeammille tasoille ja korkeampiin maailmoihin,henkinen elämä on myös etenemistä biologisesta ja psyko-logisesta seksuaalisen kaksimuotoisuuden tilasta henkisenandrogyynisyyden tilaan. Lisäksi, koska seksuaalisen


kaksimuotoisuuden tila on polarisaation, jännitteen japrojisoinnin tila, se on myös tyydyttämättömyyden tila.Henkisen androgyynisyyden tila sitä vastoin on harmonian,rentoutuneisuuden ja tyytyväisyyden tila. Kolmannenohjeen noudattaminen ei sen vuoksi ole vain pidättymistäerilaisista tietämistämme seksuaalisen väärinkäytöksenmuodoista, vaan myös ja vielä tärkeämmältä osaltaan,tyytyväisyyden kokemista. Tämä on pidättymisen‘vertikaalinen’ puoli, erotettavissa sen ‘horisontaalisesta’puolesta.

Seksuaalisen kaksimuotoisuuden tila ylitetään medi-taatiossa. Meditoidessaan ihminen lakkaa siksi ajaksiolemasta joko mies tai nainen. Tämä johtuu siitä ettämeditaatiossa — kun se ymmärretään merkityksessäœamathå-bhåvanå, eli tyyneyden kehittäminen — mietis-kelijä etenee läpi dhyåna-tilojen eli korkeampien tietoi-suuden tilojen, kuten niitä voidaan nimittää. Nämä kor-keammat tietoisuuden tilat ovat subjektiivisia psykologi-sia vastineita arkkityyppisten muotojen tason ja muodotylittävän tason erilaisille alatasoille. Meditoidessaan jatodella kokiessaan dhyåna-tiloja, ihminen on siis deva taiBrahmå. Länsimaisen henkisen perinteen termein sanot-tuna hän on enkeli ja viettää enkelin elämää — enkelit ovattietysti luonteeltaan androgyynejä. Ei sen vuoksi ole vainkielen oikku, että sanskritin kielen sana selibaatille taipikemminkin pidättyvyydelle on brahmacarya (paaliksibrahmacariya), mikä kirjaimellisesti tarkoittaa vaeltamista,harjoittamista tai elämää Brahmån kaltaisena, toisin sanoenei vain pidättymistä sukupuolisesta toiminnasta vaan ko-hoamista yli sukupuolisen kaksimuotoisuuden, johon

1 0 0 B U D D H A L A I S U U D E N K Y M M E N E N P I L A R I A

sukupuolitoiminnot ja seksuaalinen halu perustuvat.Sen vuoksi Pohjois-Walesissa oleva mietiskely- ja

retriittikeskuksemme Vajraloka on omistettu meditaation(dhyåna) lisäksi myös selibaatille (brahmacarya). Medi-taatio ja selibaatti kuuluvat yhteen, ne vahvistavat toisi-aan. Samasta syystä kannustamme kaikenlaisia vain mie-hille tai vain naisille tarkoitettuja tilaisuuksia. Niidentarkoituksena ei ole vain rajoittaa mahdollisuuksia käyt-täytyä sukupuolisesti väärin, vaan myös, myönteisemmin,antaa sekä miehille että naisille taukoa sukupuoltenvastakkainasettelun (seksuaalisen polarisaation) jännit-teistä ja mahdollisuuksia ylittää edes hetkeksi tämä jännit-tynyt tila ja olla vain ihmisolento ja jossain määrin todellinenyksilö. Niille, jotka haluavat kehittyä yksilöinä ja edetäValaistumisen polulla, meditaatio ja oman sukupuolenseura ovat transsendenttisen oivalluksen puuttuessaehdottoman välttämättömiä.

Tästä kaikesta seuraa, että sukupuolisesta väärin-käyttäytymisestä pidättyminen ei riitä, eikä sekään ettätuntee tyytyväisyyttä, vaan vasta se, että ei ajattele itseäänvain joko miehenä tai naisena missään absoluuttisessa jamuut mahdollisuudet poissulkevassa mielessä. Onhanjokainen ihminen perinteisen buddhalaisen opetuksenmukaan olemassaolojensa loputtoman sarjan aikana ollutmoneen kertaan sekä mies että nainen. Ehkä hän on ollutjopa jumala, androgyyni olento. Tällaisesta perspektiivistänäyttäisi tyhmältä ajatella ja kuvitella, että pelkästään senvuoksi, että joku sattuu olemaan mies tai nainen tässäelämässään, hän tulee olemaan mies tai nainen yhä uudestaanja uudestaan, loputtomasti — aamen.

N Ä K Ö K U L M I A B U D D H A L A I S E E N M O R A A L I I N 1 0 1

Siinä määrin kuin lakkaa ajattelemasta itseään yksin-omaisesti ja ehdottomasti vain miehenä tai naisena, siinämäärin lakkaa puhumasta ja toimimasta ikäänkuin olisimies ja vain mies, tai nainen ja vain nainen. Eli sellainensukupuolisesti kärjistynyt käyttäytyminen lakkaa, jotabuddhalaisuudessa kuvaavat mies- ja naispuolisten asu-roitten hahmot. Miespuoliset asurat ovat raivoisia, ag-gressiivisia ja hyvin rumia, kuten Sormusten Herra -kirjanörkit. Naispuoliset asurat ovat uhkeita, vietteleviä ja hyvinkauniita ja syövät suihinsa ihmismiehet, jotkaonnettomuudekseen lankeavat heidän pauloihinsa. Meilleei ole kerrottu, mitä miespuoliset asurat tekevät ihmis-naisille, vaikka epäilemättä sen pystyy kuvittelemaan.Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan jäsenet eivät haluamuistuttaa kummankaan sukupuolen asuroita.

Tämä ei tarkoita, että sukupuoliset erot voidaan yksin-kertaisesti siloitella olemattomiin tai jättää huomiotta, taiettä olisi mahdollista teeskennellä ikään kuin niitä ei olisi.Voimatonta ja väritöntä sukupuolettomuutta, joka vainpyrkii kieltämään sukupuoliset erot niiden omalla tasolla,ei tule sekoittaa henkiseen androgyynisyyden ihanteeseen.Kastraatti ei ole enkeli, joistakin kristillisessä taiteessakuvatuista enkeleistä huolimatta. Tässä kuten muuallakinhenkisessä elämässä ei vaadita kieltämistä, vaan muuttu-mista; ei väistelyä, vaan etenemistä. Mitä tulee kolman-teen ohjeeseen varsinkin sen myönteisessä muodossa elityytyväisyyteen, tapahtuu tämä eteneminen ehdottomastayhteen sielullis-ruumiilliseen sukupuoleen samastumises-ta kohti suhteellista ja tilapäistä siihen samastumista, jasitten suhteellisesta ja tilapäisestä samastumisesta

samastumisen lakkaamiseen. Jos vain kykenemme tämännäkemään, perinteisen buddhalaisen kosmologian avullatai ilman sitä, ymmärrämme kolmannen ohjeensyvällisemmin, ja kun ymmärrämme sen syvällisemmin,noudatamme sitä suuremmalla itseluottamuksella. Sekäteoriasta että käytännöstä tulee selviä ja kirkkaita.

Niistä tulee kirkkaita kuin kristalli, sillä kolmas ohjeon kristallipilari. Se on kristallipilari, koska kristalli onpuhdasta, läpinäkyvää ja loistavaa, ja joko väritöntä taivain hiukan vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen vivahta-vaa.


4 . N E L J Ä S O H J E :VALHEELLISESTA PUHEESTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE —TOTUUDELLISUUS

Ennen kuin alamme käsitellä tätä ohjet-ta, esitän muutamia yleisiä huomautuk-

sia kaikista neljästä puheohjeesta yhteisesti. Ensimmäinenseikka, mihin huomiomme kiinnittyy, on että niitä onneljä. Vaikka puhe onkin oma erillinen “ovi” tai “väylä”,ruumiin ja tajunnan rinnalla samanvertainen, saattaisiajatella, että vastaavasti tappamisesta pidättyminen olisijaettu neljäksi ohjeeksi erilaisten tappamistapojen mu-kaan. Tai että olisi neljä eri ohjetta vastaamaan eri tapojaottaa mitä ei ole annettu. Selvää on, että puhe on hyvintärkeää. Pääasiallisena viestintävälineenä ihmiseltä toisel-le se on olennainen ihmisen sosiaalisessa kasvussa ja se onyksi niitä ominaisuuksia, jotka erottavat ihmisen muistaeläimistä, sillä se on pääasiallinen kanava sille ilmaisu-järjestelmälle, jota kutsutaan kieleksi.

Buddhalaisuudessa puhe on tärkeää, koska se sijoittuuruumiin ja tajunnan väliin, tai tekojen ja ajatusten väliin:


se ei ole niin konkreettinen kuin ruumis, ei niin aineetonkuin tajunta. Koska puhe on tässä väliasemassa, senhallinta on tärkeätä, ja juuri siksi sen hallinta on myösvaikeata. Puheen hallinta on tärkeätä, koska puhuminenon eräässä mielessä toiminnan muoto, toisin sanoen eräsulospäin näkyvän toiminnan muoto. Sellaisena se tapahtuuihmisen ulkopuolella ja sillä on siellä seuraamuksia sekäihmiselle itselleen että muille. Kuten Dhammapadassasanotaan eräästä taitamattoman puheen muodosta:

Älä puhu tylysti kenellekään: ne joille puhutaan tylysti,vastaavat samalla tavalla. (Koska) vihaista puhetta onäärimmäisen tuskallista kestää, sinä koetrangaistuksen.19

Puhetta on vaikea hallita, se ei ole pelkkää ajattelua.Mutta se on puhujalle itselleen niin lähellä ajattelua (puhehanon ääneen esitettyä ajattelua), että hänen on usein vaikeakäsittää, että se, mitä hän sanoo, pystyy aiheuttamaankouriintuntuvia vaikutuksia ulkopuolisessa maailmassa,ja että puhetta tulisi sen vuoksi hallita. Epäilemättä juuritästä syystä peräti neljä ohjetta kymmenestä koskee puhetta,kun taas jalossa kahdeksanosaisessa polussa vain yksi osakahdeksasta koskee puhetta (tosin se jakautuu neljäänosaan).

Buddhalainen perinne tähdentää myös, että puhettavoidaan hallita tarkkailemalla järjestelmällisesti, mitä tästä“ovesta” tulee ulos, samoin kuin pitämällä aika ajointäydellisen hiljaisuuden jaksoja. (Buddhalaisuudessa eiole lupa tehdä valaa elinikäisestä puhumattomuudesta,koska se estäisi Dharman levittämisen.)


Ihmisten suurelle enemmistölle puheen virta on niinyhtämittainen ja keskeytymätön ja monesti siinä määrintiedostamattomien taitamattomien sielullisten tekijöidenvaikutusten alaista, että kaikkia neljää puheohjetta rikotaantodennäköisesti monta kertaa päivässä viikon jokaisenapäivänä. Siksipä kaikkien buddhalaisten odotetaan olevanerityisen tarkkoja puheen suhteen.

Valheellisesta puheesta pidättymistä voi toteuttaa il-man totuudellisen puheen harjoittamista vain pidättymälläpuheesta kokonaan, mutta valheellisesta puheestapidättyminen ei suinkaan riitä. Neljättä ohjetta kutenmuitakin ohjeita tulee noudattaa sekä myönteisessä ettäkielteisessä muodossaan. Kun sanon puheen olevan tärkeäpääasiallisimpana ihmisten välisen viestinnän välineenä,puhun itse asiassa nimenomaan totuudellisesta puheesta.

Valheellinen puhe ei voi olla viestinnän väline, jotenviestintä epäonnistuu jokaisessa ihmisyhteisössä, missävalheellinen puhe on vallitsevana. Ilman totuudellistapuhetta ei voi olla sivistystä eikä kulttuuria, ei henkistäelämää eikä henkistä yhteisöä. Ilman totuudellisuutta itseyhteiskuntakaan ei voisi olla olemassa, joten jokainen,joka syyllistyy valheelliseen puheeseen itse asiassa horjut-taa yhteiskunnan perustuksia. Valehtelija on epäsosiaalinenelementti, etenkin oikeussalissa.

Juuri tästä syystä valehtelua oikeussalissa, silloin kunihminen on kutsuttu kertomaan totuus, on buddhalaisuu-dessa käytetty valheellisen puheen esimerkkinä, samoinkuin totuuden puhumista noissa olosuhteissatotuudellisuuden esimerkkinä, kuten näimme kertomuk-sessa, jossa Buddha opetti hopeaseppä Cundalle


kolminkertaista puhdistautumista. Väärän todistuksen an-taminen on niin raskas rikos siksi, että se tekee oikeudenjakamisen mahdottomaksi. Ja jos ei voida jakaa oikeutta,yhteiskunta lakkaa olemasta eettinen järjestelmä javahvemman valta syrjäyttää oikeuden.

Väärän todistuksen antaminen ei ole ainoa muotoyheiskunnan perustuksia horjuttavasta valheellisestapuheesta. George Orwellin “uuskielellä” — itse asiassamillä tahansa vilpillisellä erikoiskielellä — voi olla samatuhoisa vaikutus. Kun Kungfutselta kysyttiin, mitä asiaahän pitäisi ensisijaisena, jos hänelle uskottaisiin valtionhallinto, hän vastasi “käsitteiden tarkentaminen”.20 Sa-maan tapaan Nietzsche arvosti Zarathustrassa (siis histo-riallisessa Zarathustrassa, eikä oman filosofis-runollisenmielikuvituksensa tuotteessa) eniten sitä, että hänenoppinsa piti totuudellisuutta korkeimpana hyveenä. “Kertoatotuus ja ampua hyvin nuolilla, siinä persialaiset hyveet”,21

hän kertoo, ikään kuin noihin kahteen asiaan sisältyisivätsekä laki että profeetat. Dhammapadassa sanotaan suurinpiirtein sama asia, tosin pikemminkin kielteisessä kuinmyönteisessä muodossa:

Ei ole sellaista pahaa, jota ei voisi tehdä valehtelija,joka on rikkonut yhtä ohjetta vastaan ja joka osoittaahalveksuntaa tuonpuoleista maailmaa kohtaan.22

Dhammapada ikään kuin sanoo, että ihminen, jokavalehtelee, eikä tunnusta korkeamman, eettisiä ja henkisiäarvoja sisältävän maailman olemassaoloa, on kykenevärikkomaan kaikkia muitakin ohjeita vastaan.

Eräs yksinkertaisimpia mutta kuitenkin tärkeimpiä


tapoja pidättyä valheellisesta puheesta ja kehittää totuu-dellisuutta on olla tarkka tosiasioitten suhteen. Se tarkoit-taa, että esimerkiksi kertoessaan, mitä on nähnyt tai mitäkuullut, pitäytyy tunnontarkasti siinä mitä tapahtui,lisäämättä tai poistamatta mitään, liioittelematta taivähättelemättä mitään, jättämättä kertomatta mitään asiaankuuluvaa. On äärimmäisen vaikeata noudattaa neljättäohjetta edes tässä rajoitetussa mielessä, eikä oleepäilystäkään siitä, että meidän täytyy harjaannuttaaitseämme tosiasioita koskevaan täsmällisyyteen paljonentistä ankarammin, jotta voisimme toivoakaan noudat-tavamme tätä ohjetta sen vaikeammissa, syvällisemmissäja vaativammissa muodoissa. Minua on usein hämmäs-tyttänyt ja harmistuttanut se huolimaton tapa, jollalausumiani seikkoja tai suullisia viestejäni ovat välittäneeteteenpäin jopa sellaiset henkilöt, joilta olisi ollut syytäodottaa suurempaa tunnollisuutta tässä suhteessa.

Tällainen huolimattomuus voi aiheuttaa yleistä epävar-muutta ja hämminkiä, jopa vakavia väärinkäsityksiäihmisten välille. Jonkun henkilön sanoja toiselle toistet-taessa ei sen tähden koskaan näe liian paljon vaivaavarmistaessaan, että toistaa, mitä todella on sanottu, jatoistaa sen sillä tavalla, että tuon toisen ihmisen lausumavälittyy sekä ajatukseltaan että hengeltään tarkasti. Muu-ten rikkomus neljättä ohjetta vastaan on hyvin todennä-köisesti myös rikkomus seitsemättä ohjetta vastaan.

Monia muitakin seikkoja voitaisiin ottaa esille neljän-nen ohjeen kohdalla, mutta useimmista olen puhunut jotoisissa yhteyksissä. Ennen kuin kerron, mitä jalokiveä taiarvometallia neljäs ohje on, mainitsen vain yhdestä seikasta,

josta en ole puhunut koskaan aiemmin. Vaikka se eikoskekaan neljännen ohjeen omakohtaista noudattamista,se on kuitenkin hyvin tärkeä seikka.

Puhuessamme totta odotamme tietenkin, että meitäuskotaan, koska muuten mitään viestintää ei tapahdu.Vastaavasti meidän tulisi uskoa toisia, kun he puhuvattotta. Ehkä tappamisen jälkeen pahinta, mitä ihmiselle voitehdä on ettei usko häntä, kun hän puhuu totta. Se ettähäntä ei uskota, kun hän puhuu totta, kieltää hänetyhteiskunnallisena olentona ja rikkoo ihmisten välisensolidaarisuuden. Sellainen epäusko on itse asiassa väki-vallanteko.

Sen vuoksi ei riitä, että itse puhumme totta: meidäntulisi myös uskoa muita, silloin kun he puhuvat totta,varsinkin henkisessä yhteisössä. Se tarkoittaa sitä, ettämeidän täytyy kehittää riittävä tietoisuus ja herkkyyspystyäksemme erottamaan, milloin toinen henkilö todellapuhuu totta, koska muuten voimme tahtomattamme tehdähänelle suurta vääryyttä.

Neljäs pilari on helmipilari, jollainen lienee aika vaikeakuvitella. Se on helmipilari, koska helmiä löytääkseentäytyy sukeltaa valtameren syvyyksiin. Samoin onsukellettava syvälle totuuden löytämiseksi, jopa senilmeisimmässä tosiasioita koskevassa mielessä. Ja ennenkuin on löytänyt totuuden, sitä tuskin voi puhua.


5 . V I I D E S O H J E :TYLYSTÄ PUHEESTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE —YSTÄVÄLLINEN PUHE

Suuren osan siitä, mitä on sanottu neljänedellisen ohjeen, varsinkin viimeksi käsi-

tellyn ohjeen, syvällisemmästä merkityksestä, voi ajatellakoskevan asianmukaisesti sovellettuna myös kolmea seu-raavaa puheohjetta. Niinpä näitä ohjeita ei ole tarviskäsitellä läheskään yhtä perusteellisesti kuin neljättä ohjetta.Aion ottaa esille vain muutamia seikkoja, jotka tosin ovatvähemmän tärkeitä kuin jo käsitellyt suuret teemat, muttaniillä on kuitenkin käytännön merkitystä.

Mitä tulee viidennen ohjeen kielteiseen muotoon, ontarpeellista pidättyä tylystä puheesta paitsi sen raaimmissaja ilmeisimmissä muodoissaan myös kaikenlaisesta raa’as-ta, säädyttömästä ja rivosta kielenkäytöstä. Sellainen puheon tullut erittäin tavalliseksi viime vuosikymmeninä.Varsinkin kirosanojen käyttöä pidetään nykyään tilanteestariippuen joko karskin miehisyyden, itsenäisyyden taitaiteellisen vapauden merkkinä, vaikka se on itse asiassa


merkki epäkypsästä tunne-elämästä, köyhästä mielikuvi-tuksesta ja heikosta sanavarastosta. Henkilökohtaisestivoinen sanoa, että ehkä paria tapausta lukuunottamatta,jolloin olen toistanut muiden tekemiä huomautuksia, enole kertaakaan elämässäni käyttänyt rumaa kieltä. Jopikkupoikana minua kiusasivat ja inhottivat perhepiirissäkuulemani harvat ja laimeat voimasanat ja jo hyvin nuorenatajusin, että sellainen kielenkäyttö oli minulle täysin mah-dotonta. Minusta tuntui jo silloin, että raaka, säädytön jarivo kielenkäyttö oli ilmausta erittäin kielteisistätunnetiloista ja suorastaan myrkytti ilmapiirin.

Ehkä minun tulisi tehdä selväksi, että katson tämän-laatuiseen kielenkäyttöön kuuluvaksi kaikki ne joidenkinmiesten suusta tulevat sukupuolisuuteen viittaavatepämiellyttävät ja loukkaavat ilmaukset, jotka halventavatnaisia. Sellaiset ilmaukset ovat yksi tylyn puheen muoto jabuddhalaisten odotetaan karttavan niitä yhtä lailla kuinmuitakin rumia ja vastenmielisiä ilmaisuja.

Kuten tyly puhe myrkyttää ilmapiirin, sen myönteinenvastine, ystävällinen puhe puhdistaa ja elävöittää sitä.Ystävällinen puhe on kuin nousevan auringon lämminsäteily, joka saa lehdet kasvamaan ja kukat avautumaan.Ihmiset eivät useinkaan tajua, kuinka myönteisenvaikutuksen muutamat ystävälliset sanat voivat saada aikaan.Ystävällisen tai rakastavan puheen, kuten voimme sitämyös nimittää, tulisi olla meillä yleisenä tapana eikä vainhätävarana tai säästettynä erityisiä tilaisuuksia ja erityisiäihmisiä varten.

Yksi tärkeimpiä ystävällisen puheen muotoja on se,mikä buddhalaisuudessa tunnetaan ansioista iloitsemi-



sena. (Ansioista iloitseminen on iloitsemista toisten teke-mistä hyvistä teoista.) Minulla on ilo sanoa, että Länsimai-sen buddhalaisen veljeskunnan ystävien keskuudessa tämämyönteisten tunteiden ilmaisutapa on tullut yhä vainyleisemmäksi viime vuosina. Ystävällisen puheen alalajejaovat lempeä puhe, hyväntahtoinen ja jopa kohtelias puhe,jotka eivät ole niin vailla merkitystä, että meillä olisi varaalaiminlyödä niitä, vaikka ne ovatkin vähemmän tärkeitä.Sekä Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävienpiirissä että sen ulkopuolella ne auttavat luomaanmyönteisyyden ilmapiiriä, jossa henkinen ystävyys voikehittyä ja henkistä elämää voidaan viettää.

Viides ohje on meripihkapilari. Meripihka ei olejalokivi eikä arvometalli, vaan se on läpikuultavaa orgaa-nista ainetta, jonka voi hioa kiiltäväksi. Väriltään meri-pihka on syvän ja lämpimän punakeltainen, hunajaamuistuttava, ja sen syvyyksissä leimuaa tulinen hehku.Hankaus tekee meripihkan sitäpaitsi voimakkaan sähköi-seksi, niin että se kykenee vetämään puoleensa toisiaesineitä.

6 . K U U D E S O H J E :TURHASTA PUHEESTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE —MERKITYKSEKÄS PUHE

Eräässä jaksossa, joka toistuu useam-min kuin kerran paalinkielisissä kir-

joituksissa, Buddha luettelee 32 erilaista lajia turhaa,joutavaa, hyödytöntä tai merkityksetöntä puhetta, jollai-seen hänen seuraajiensa ei tulisi antautua. Nyt 2500 vuottamyöhemmin on radion, television ja sanomalehdistönansiosta olemassa ainakin 32000 lajia turhaa puhetta. Ontärkeämpää kuin koskaan, ettemme kadota näkyvistämmetällaisten luetteloiden pohjana olevaa periaatetta: turhastapuheesta pidättymisen periaatetta, eli myönteisestimuotoiltuna merkityksekästä puhetta.

Puhe voi olla todella merkityksekästä vain silloin, kunelämä on merkityksekästä, ja elämä voi olla merkityksekästävain silloin, kun sillä on selvä tarkoitus ja täsmällinenpäämäärä. Buddhalaisella tämä päämäärä on Valaistuminen,mikä tarkoittaa sitä, että buddhalaiselle merkityksekäspuhe on puhetta Dharmasta, sillä Dharma on keino


Valaistumisen saavuttamiseksi. Itse asiassa Dharma einiinkään ole itsessään keino Valaistumiseen, vaan se onyhteinen nimitys kaikille niille opeille ja menetelmille,oivalluksille ja harjoituksille, jotka todella auttavatsiirtymään kohti transsendenttista ulottuvuutta. Dharmaaon kaikki, mikä auttaa meitä kehittymään yksilöinä,vaikkakaan ei itsekeskeisesti, sillä todelliseen yksilönkehittymiseen kuuluu toisten huomioon ottaminen omanitsen lisäksi.

Merkityksekäs puhe ei sen vuoksi ole puhetta Dhar-masta missään pelkästään muodollisessa mielessä ja vielävähemmän hurskasta puhetta (useampi kuin yksi huomat-tava kääntäjä on tulkinnut paalinkielen termindhammakatha englanniksi ilmaisulla ‘pious talk’), vaanpuhetta Valaistumisen saavuttamisen keinoista eli kaikes-ta, mikä auttaa meitä kehittymään yksilöinä. Voi sanoaenemmänkin: merkityksekäs puhe on itsessään yksiValaistumisen keinoista, mikäli se on syvällistä viestintääkahden tai useamman Valaistumisen ihanteelleomistautuneen eli Kolmeen Jalokiveen turvautuneenihmisen välillä.

Turhan puheen täydellinen syrjäyttäminen merki-tyksekkään puheen tieltä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäbuddhalaisuus on vedettävä esiin jokaisessa sopivassa jasopimattomassa tilanteessa, kuten teki erään G.K.Chestertonin tarinan mies, jonka aina onnistui kääntääkeskustelu roomalaiskatoliseen kirkkoon, aloittipa toinenhenkilö puheen mistä tahansa. Jos joku on itse omistautunutValaistumisen ihanteelle, hänen omistautumisensa tuleeesille aivan luonnollisella tavalla keskustelun kuluessa, ja


hänen puheestaan tulee merkityksekästä ilman erityistäponnistelua. Näin tapahtuu kuitenkin vain, jos hän onkoko ajan tietoinen omistautumisestaan eli olemassaolon-sa kokonaistarkoituksesta ja koko ajan tietoinen keskus-telun saamasta suunnasta samoin kuin tilaisuuden ilmapii-ristä. Turha puhe pyrkii puhkeamaan esille missä tahansakahden tai kolmen ihmisen tavatessa toisensa, ja ellei oleherpaantumattoman varuillaan, merkityksekkään puheenpuhdas hopea tahraantuu pian yhden tai useamman 32 tai32 000 turhan puheen muodon myrkyllisestä henkäyksestä.

Merkityksekäs puhe on siis hopeapilari. Se on hopea-pilari, koska se tahraantuu helposti, ellei sitä kiillotetaoivalluksella, ja myös siksi, että se kullan tavoin onmuovailtavissa ja taottavissa ja voi ottaa yhtä montaerilaista muotoa kuin Dharmakin. Kullan lailla sekin onyleinen vaihdon väline, vaihdon ollessa tässä tapauksessasitä henkistä tai eksistentiaalista vaihtoa, mitä tapahtuuihmisten aidossa kommunikaatiossa.

7 . S E I T S E M Ä S O H J E :PAHANTAHTOISESTA PUHEESTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE —SOPUA RAKENTAVA PUHE

Pahantahtoinen puhe, josta seitsemäs peri-aate vaatii meitä pidättymään, on pahan-

tahtoista erityisellä tavalla ja sen myönteisenä vastineenaoleva sopua rakentava puhe on sopuisaa tietyllä tavalla.Pahantahtoisuus on tietysti vihamielisyyttä, vihaa tai pahaatahtoa, ja yleisesti ottaen pahansuopa puhe on puhetta,joka saa alkunsa näistä taitamattomista mielentiloista.Erityisesti seitsemännen ohjeen yhteydessä pahantahtoistapuhetta synnyttävän vihamielisyyden, vihan tai pahan-tahtoisuuden kohteena on kahden tai useamman ihmisenvälillä vallitseva yhteenkuuluvuuden, sopusoinnun tai ystä-vyyden tila. Siten pahantahtoinen puhe on puhetta, jokaaiheuttaa — jonka tarkoituksena on aiheuttaa — hajaan-nusta, epäsopua ja vihamielisyyttä. Tästä syystä pisunavachakäännetään joskus pahantahtoisen puheen asemestapanettelevaksi puheeksi tai pahan puhumiseksi takana-päin.


Pahansuovasta puheesta pidättymisen eli sopua raken-tavan puheen todellinen luonne ilmenee selvästi opetuk-sesta, jonka Buddha antoi hopeaseppä Cundalle ja johonon jo edellä viitattu. Buddha sanoo tätä ohjetta noudatta-vasta henkilöstä: “Kun hän kuulee jotakin yhdessä paikas-sa, hän ei julista sitä muualla aiheuttaakseen riitaa osapuoltenvälillä. Täällä kuulemaansa hän ei kerro tuollaaiheuttaakseen riitaa osapuolten välillä.” Riidat jahajaannus alkavat usein siitä, että joku kolmas osapuolitieten tahtoen lietsoo vaikeuksia kertomalla kahdelleihmiselle tai kahdelle ihmisryhmälle, mitä kumpainenkinon muka sanonut toisesta takanapäin. Joskus asia on täysinkeksittyä, mutta useimmin se on jotakin, mikä todellasanottiin, mutta esitetään yhteydestään irrotettuna taivääristeltynä. Seitsemättä ohjetta noudattava henkilöpidättyy kaikesta sellaisesta kieroilusta. “Näin hän saattaayhteen epäsopuisat ja palauttaa sovun”. Mikä tarkoittaa,että silloinkin, kun ihmiset ovat itse aiheuttaneetriitaantumisensa, sopu voi palautua, jos muut eivät pahennaasioita juoruillaan. “Sopu on hänen ilonsa, hän haltioituusiitä, hän pitää siitä intohimoisesti.”

Buddha puhuu tässä hyvin painokkaasti. Seitsemättäohjetta noudattava ihminen ei vain pidäty pahantahtoisestapuheesta, vaan hän varauksetta iloitsee sovusta. Siksi hän“puhuu sanoja, jotka saavat aikaan sopua”, kuten silloin,kun joku kertoo toiselle, mitä hyvää hänestä on sanottu, taimiten joku on arvosteltaessa puolustanut häntä. Tästäilmenee selvästi, että pahantahtoisesta puheestapidättymisen myönteinen vastine ei niinkään ole sopuisapuhe kuin sopua tuottava puhe, eli puhe, joka muuttaa


epäsovun sovuksi ja lisää ihmisten välillä jo olemassaolevaa sopua. Tulisi olla ilmiselvää, mitä tämä merkitseehenkisessä yhteisössä.

Seitsemäs ohje on opaalipilari. Se on opaalia tai jalo-opaalia, koska opaalissa yhdistyvät kaikki sateenkaarenvärit aivan kuten pahansuovasta puheesta pidättymisenperiaate eli sopuisan tai sopua rakentavan puheen periaateyhdistää hyvinkin erilaiset ihmiset.

8 . K A H D E K S A S O H J E :AHNEUDESTA PIDÄTTYMISEN PERIAATE

—MIELENRAUHA

Kahdeksannen ohjeen myötä siirrymmepuhetta koskevista ohjeista tajuntaa koskeviin. Samallasiirrymme seitsemästä ohjeesta, jotka muodostavat œïlaneli etiikan suppeammassa mielessä, kolmeen ohjeeseen,jotka yhdessä seitsemän edellisen ohjeen kanssa muodos-tavat œïlan eli etiikan sanan laajemmassa mielessä. Nämäkolme tajuntaa koskevaa ohjetta ovat selvästikin erittäintärkeitä, koska ne eivät niinkään liity käyttäytymiseenruumiin tai puheen alueella kuin niihin sisäisiin asentei-siin, joiden ulkoista ilmausta tuo käyttäytyminen on.Valitettavasti joudumme kuitenkin käsittelemään ainakinkahta ensimmäistä ohjetta yhtä lyhyesti kuin kolmeaedellistä, puhetta koskevaa ohjetta. Syynä tähän on (kutentulemme huomaamaan ja kuten jo havaitsimmeverratessamme kymmentä ohjetta ja muita eettisiä kaavo-ja), että kahdeksas ja yhdeksäs ohje koskevat sitä mielenkäyttäytymisen aluetta, joka käsittää samådhin eli


keskittymisen ja meditaation, samalla tavoin kuinkymmenes ohje koskee mielen käyttäytymisen sitä osaa,joka kuuluu viisauden jaloon ryhmään, eikä tässä yhtey-dessä ole mahdollista käsitellä niin laajaa asiaa kuin kes-kittyminen ja meditaatio. Riittää, jos voin osoittaa joitakinyhteyksiä.

Kielteisessä muodossaan kahdeksas ohje koskee ahne-udesta pidättymistä. Tässä yhteydessä ahneudeksi kään-netty paalinkielinen sana on abhijjhå. Jonkinlaisen käsi-tyksen tämän sanan syvemmästä merkityksestä saa eritte-lemällä sanan merkitystä mutta myös tarkastelemalla kolmeamuuta tärkeätä ja suunnilleen samaa merkitsevää sanaa.Vaikka se ensi näkemältä saattaakin näyttää oudolta, sananabhijjhå jälkiosa tulee sanasta jhåyati (skr. dhyåyati), jokamerkitsee ‘meditoida, kontemploida, mietiskellä, pohtia,hakea, etsiä’, ja josta tulee myös sana jhåna (skr. dhyåna).Abhi on etuliite, joka merkitsee ‘hyvin paljon, suuresti’.Abhijjhå tarkoittaa siten mielentilaa, jossa intensiivisestiajattelemme tai pohdimme jotakin, mikä meitä viehättäätai jota haluamme, eli se tarkoittaa ahneuden mielentilaa.Kolme abhijjhå-sanan kanssa suurin piirtein samaa mer-kitsevää sanaa ovat lobha, ta¶hå (skr. t¥æ¶a) ja råga. Lobhatarkoittaa ahneutta, himoa, kaipausta, halua, ja on samaasukua kuin latinan libido, saksan lieb ja englannin love.Ta¶hå tarkoittaa janoa, ja kuten englannin sanat thirst(jano) ja drought (kuivuus) se juontaa juurensa kuivuuttamerkitsevästä kantasanasta. Råga (kirjaimellisesti väri,värisävy, värjäysaine) tarkoittaa kiihkoa ja intohimoa.

Näiden sanojen luonne antaa yleiskuvan siitä, minkä-laatuista mielentilaa ahneudesta pidättymisen periaate


koskee. Se on tila, jossa ihmisen minä eli ego suuntautuukohti ei-minää tai ei-egoa, tarkoituksenaan anastaa se taijopa sulauttaa se itseensä. Näin se pyrkii täyttämään omansisäisen köyhyytensä ja tyhjyytensä ammottavan kuilun.Koska ei kuitenkaan ole mahdollista tällä tavalla anastaaitselleen itsensä ulkopuolella olevaa kohdetta, ahneudentila on samalla jatkuvan turhautumisen tila. Tästä syystäsana abhijjhå yhdistetään usein paalinkielisissä kirjoituk-sissa sanaan domanassa eli ‘ahdistus, masennus,alakuloisuus ja murhe’. Ahneudesta pidättymisen periaatetoisin sanoen koskee sitä ahnehtivan subjektin ja ahnehditunobjektin välistä yleistä eksistentiaalista vastakohdiksipolarisaatiota, josta kolmannen ohjeen yhteydessä mainit-tu sukupuolten vastakkainasettelun jännite on vain yksi,joskin ehkä kaikkein silmiinpistävin esimerkki.

Ei ole mitään täysin sopivaa sanaa ahneudesta pidät-tymisen periaatteen myönteiselle vastineelle. Kymmenenmyönteisen ohjeen yhteydessä olemme käyttäneet ilmaisua“ahneuden hylkääminen anteliaisuuden vuoksi”. Muttaanteliaisuus on jo ei-annetun ottamisesta pidättymisenmyönteinen vastine, eikä se myöskään sanana tunkeudukyllin syvälle. Aivan kuten ahneus edustaa sellaistamielentilaa, joka saa ihmisen ottamaan sellaista, mitä eiole annettu, ahneudesta pidättymisen myönteisen vasti-neen tulisi edustaa sellaista mielentilaa, joka saa ihmisenharjoittamaan anteliaisuutta. Sellaisesta tilasta voitaisiintietysti puhua vastakkainasettelujen puuttumisen tilana,ellei ilmaisu olisi melkoisen abstrakti ja vielä muodoltaankielteinen. Siitä voitaisiin myös puhua pyyteettömyydentilana, mutta sekin on kielteinen ilmaisu, tai tyytyväisyytenä,


ellei sanaa jo olisi käytetty sukupuolisestaväärinkäyttäytymisestä pidättymisen myönteisenä vasti-neena. Ehkä on parasta kutsua ahneudesta pidättymisenmyönteistä vastinetta mielenrauhaksi.

Kahdeksannen ohjeen — itse asiassa kaikkien kolmentajuntaa koskevan ohjeen — ja meditaation välisen yhte-yden tulisi olla ilmiselvä. Meditaatio on subjektiivinen elisuora menetelmä tajunnan tason kohottamiseksi, mikäerottaa sen oikeasta elinkeinosta tai hathajoogasta taihenkisestä ystävyydestä (kalyana mitrata), jotka ovatobjektiivisia eli epäsuoria tapoja kohottaa tajunnan tasoa.Tajunta koostuu erilaisista mielentiloista. Niinpä se tosiasia,että meditaatio on suora keino tajunnan tason kohottami-seksi ei tarkoita, että olisi ikään kuin jokin yksi ainoameditaation muoto, jolla on tämä vaikutus. On olemassauseita erilaisia meditaation muotoja. Jokainen niistäkohottaa yleistä tajunnan tasoa vaikuttamalla johonkintiettyyn taitamattomaan mielentilaan. Koska ahneus onsuuntautumista itsestä eli egosta kohti ei-itseä eli ei-egoa,ahneuden kykenee kitkemään pois sellainen meditaationmuoto, jonka vaikutus estää tämän suuntautumisen jaauttaa oivaltamaan sen turhuuden.

On useita tällaisia meditaatiomuotoja. Niitä ovatkuoleman mietiskeleminen, epäpuhtauden mietiskeleminen(kymmenen kuolleeseen ruumiiseen kohdistuvaameditaatiota) ja kuuden elementin mietiskely, jotka ovatkaikki tuttuja useimmille veljeskunnan jäsenille. Itse asiassaviime vuosina on tullut tavaksi, että mitrat harjoittavatintensiivisesti kuuden elementin mietiskelyä vihkimystäeli turvautumista edeltävien viikkojen aikana. Tällä tavalla


he kokevat “kuoleman”, joka edeltää henkistä“uudestisyntymistä” veljeskunnan jäsenenä, ja myösvalmistavat pohjan ahneudesta pidättymisen elimielenrauhan perusteelliselle harjoitukselle.

Kahdeksas ohje on smaragdipilari. Se on smaragdipilarisiksi, että smaragdin syvä ja rikas vihreä on pikemminkinviileä kuin lämmin väri, ja sellaisena se sopii vertauskuvaksimielentilasta, jossa ahneuden kiihko on jäähtynyt. Vihreäon myös kasvillisuuden väri, ja kasvillisuuden rauhoittavaja lepuuttava vaikutus tajunnantiloihin tunnetaan hyvin.

9 . Y H D E K S Ä S O H J E :VIHASTA PIDÄT TYMISEN PERIAATE

— MYÖTÄTUNTO

Edellisen ohjeen tavoin voimme oppiaparemmin ymmärtämään, mitä on sa-nalla ‘viha’ käännetty käsite — vyåpåda— analysoimalla tätä termiä ja tutki-malla muita sen kanssa lähes

synonyymisiä termejä. Vyåpåda (tai byåpåda) merkitsee‘tehdä pahaa, tehdä vahinkoa, haluta vahingoittaa,pahantahtoisuus, paha tahto’ ja se on sukua sanalle vyadhi,joka merkitsee ‘pahoinvointi, sairaalloisuus, sairaus, tauti’,sekä myös sukua sanalle vyadha eli metsästäjä. Niinpä onselvää, että sen yleismerkitys on pahan tahtominen. Sananvyåpåda lähimpiä synonyymejä ovat dosa (skr. dveæa),kodha (skr. krodha) ja vera (skr. vaira). Dosa on yhtä kuin‘suuttuminen, paha tahto, pahat aikeet, pahuus,turmeltuneisuus, kauna, viha’, kun taas kodha on yksin-kertaisesti suuttuminen ja vera vihamielisyys.

Yhdeksännessä ohjeessa tarkoitetun taitamattoman mie-lentilan todellinen luonne paljastuu kuitenkin vasta, kun


kykenemme näkemään “vihan” ja “ahneuden” välisenyhteyden. Jos ahneus on tila, jossa oma minä eli ego pyrkiikohti ulkopuolista objektia tarkoituksenaan anastaa se, taijopa sulattaa se olemukseensa, silloin viha on tila, jokaherää kun tuon pyrkimyksen pysäyttää, estää tai sitäjarruttaa joko mainittu ulkopuolinen objekti itse tai jokumuu tekijä tai osapuoli. Jos ahneus on primäärinen psyko-loginen tekijä, viha on sekundäärinen tekijä. Se onmurhaavaa halua tehdä mahdollisimman suurta vahinkoaja vauriota sille, mikä asettuu ahnehtivan subjektin jaahnehditun objektin väliin.

Vihasta pidättymisen myönteinen vastine ei ole rakka-us, kuten voisi luulla, vaan myötätunto. Sanaa rakkaus ontietenkin jo käytetty tappamisesta pidättymisen myöntei-senä vastineena, mutta todellinen syy siihen, miksimyötätunto eikä rakkaus on vihasta pidättymisen myön-teinen vastine, on löydettävissä bodhisattva-ihanteesta.Upåli-parip¥cchå-teoksen mukaan (“Arahantti Upålinkysymykset” — se on mahåyåna-sýtra, joka kuuluuRatnakuta-ryhmään) on vain pieni rikkomus, jos bodhi-sattva rikkoo ohjeita vastaan halun (ahneuden) takia,vaikka hän tekisi niin lukemattomien kalpojen ajan, kuntaas ohjeita vastaan rikkominen suuttumisen (vihan) takia,vaikkapa vain yhden ainoan kerran, on hyvin raskauttavarikkomus. Syynä tähän on se, että “bodhisattva, jokarikkoo ohjeita vastaan halun takia, (yhä) pitää eläviäolentoja syleilyssään, kun taas bodhisattva, joka rikkooohjeita vastaan vihasta, hylkää elävät olennot täydellises-ti.”23 Mahåyåna ei tässä kuten ei muuallakaan tietenkääntarkoita, että ohjeiden rikkomisesta halun takia ei ole


mitään haittaa, vaan omalla liioittelevalla tavallaan sanoo,että bodhisattvalle on äärimmäisen tärkeätä, että hän eimissään olosuhteissa hylkää eläviä olentoja, minkä häntietysti tekee rikkoessaan ohjeita vihan takia. Viha jamyötätunto sulkevat toisensa pois. Niinpä “myötätunto”on sopivampi vihasta pidättymisen myönteiseksi vastineeksikuin “rakkaus”.

Ahneuden estymisestä tai sen jarruttamisesta syntyväävihaa pysäyttäviä meditaation muotoja ovat neljän brahmåvihåran meditaatiot (rakkauden, myötätunnon,myötäelävän ilon ja tyyneyden) eli näiden myönteistenmielentilojen järjestelmällinen kehittäminen (bhåvanå),samoin kuin sellaiset harjoitukset kuten henkisistä ansi-oista iloitseminen ja seitsenkertainen pýjå. Kun viha onensin kitketty pois, ihminen voi edetä käsittelemään senpohjana olevaa ahneuden tilaa, joka tekee vihan mahdol-liseksi.

Yhdeksäs ohje on rubiinipilari. Se on rubiinipilarisiksi, että tyypillinen rubiini on syvän ja kirkkaan punai-nen ja punainen on rakkauden ja myötätunnon väri, muttamyös konkreettisemmin veren väri. Tässä yhteydessä semuistuttaa bodhisattvan omasta verestä, jota bodhisattvaon valmis vuodattamaan usean sadan elämän ajan kaikkienelävien olentojen parhaaksi.

10 . K Y M M E N E S O H J E :VÄÄRISTÄ NÄKÖKANNOISTA

PIDÄTTYMISEN PERIAATE — VIISAUS

Suhteessa aiheen tärkeyteen kymmenennenohjeen käsittelyn lyhyys merkitsee, että vää-ristä näkökannoista pidättymiselle eliviisaudelle tehdään vielä vähemmän oikeuttakuin kahdelle edeltävälle ohjeelle tehtiin. Itseasiassa on mahdollista vain kertoa mitä vää-

rillä näkökannoilla tarkoitetaan ja kuinka ne tulee hylätä,mikä kylläkin on riittävää tämän esityksen puitteissa.Paalinkielinen sana, joka yleisesti käännetään vääriksinäkökannoiksi, on micchå-di¤¤hi tai micchå-dassana (skr.mithya-d¥æ¤i, mithya-darœana). Micchå merkitsee vääräätai valheellista, kun taas di¤¤hi merkitsee ‘näkemys, uskomus,dogmi, teoria, varsinkin väärä teoria, perätön taiperusteeton mielipide’. Täten micchå-di¤¤hi tai micchå-dassana ensi sijassa tarkoittaa väärää tai valheellista näke-mystä siinä mielessä, että asiat nähdään väärin tai virheel-lisesti ja toiseksi väärää tai valheellista näkemystä, joka onilmaistu systemaattisesti älyllisin käsittein jonkinlaisen


oppirakennelman muodossa.Näkemykset ja opit ovat vääriä tai valheellisia silloin,

kun ne ovat ilmauksia — elleivät suoranaisia järkeistyksiä— mielentiloista, jotka ovat saastuttaneet ahneus, vihasekä itsepetos (moha; ahneuden kognitiivinen vastine).Näkemys on samyak (paaliksi sammå) eli oikea, todellinentai täydellinen, vain jos se on ilmausta mielentilasta, johonei sisälly ahneutta, vihaa eikä itsepetosta. Toisin sanoen seon ilmausta valaistuneesta tietoisuudesta, joka näkee kaikensellaisena, kuin se todella on, mikä ei ole oikea pelkästäänväärän tai valheellisen näkemyksen vastakohtana.

Oikea näkemys on myös ei-näkemys. Se on ei-näkemyssiinä mielessä, että siihen ei tarrauduta yhtä itsepintaisestieikä siitä pidetä kiinni samanlaisella absoluuttisellavakaumuksella kuin millä vääristä näkökannoista yleensäpidetään kiinni (tällainen itsepintaisuus ja vakau-muksellisuus ovat jo sinänsä taitamattomia mielentiloja),vaan näkemykseen pitäydytään ikään kuin alustavasti jatunnustelevalla asenteella, keinona Valaistumisen saavut-tamiseksi eikä tarkoitusperänä itsessään. Buddha itseasiassa kerran julisti: “Tathågatalla ei ole näkökantoja.”Vaikka Buddha näkee kaiken sellaisena, kuin se todella on,hän on “kriittisen” tietoinen siitä, miten mahdotonta ontäydellisesti ja lopullisesti ilmaista tämä näkemys jäykkienkäsitteiden avulla. Juuri tästä syystä, vaikka hän opettaakinDharmaa, hän opettaa sitä lauttana, eli jonakin, joka onhylättävä sitten kun vastarannalle on saavuttu.

Opetuksessaan hopeaseppä Cundalle Buddha luetteleeneljä tai viisi hyvin yksinkertaista ja perustavaa vääräänäkökantaa. (Vastaavat oikeat näkökannat, jotka luetel-


laan suttassa myöhemmin, muodostavat osan jaksoa, jokamainittiin kymmenen ohjeen kanonisten lähteidenyhteydessä.) Puhuen ihmisestä, jonka tajunta on tahraan-tunut, Buddha sanoo:

“Hänellä on myös väärä käsitys, hänen näkemyksensäon kieroutunut ja hän ajattelee: ‘Ei ole lahjaa, eiuhraamista, ei uhrilahjaa; ei ole hedelmää, ei olehyvin tai huonosti tehtyjen tekojen kypsymistä; tätämaailmaa ei ole, tuonpuoleista maailmaa ei ole; ei oleisää, ei äitiä, ei yliluonnollisella tavalla syntyneitäolentoja; maailmassa ei ole erakkoja eikä bramiineja,jotka ovat astuneet oikealle tielle, jotka etenevät oikein,ihmisiä, jotka ovat oman ymmärryksensä avullaoivaltaneet tämän maailman ja tuonpuoleisen maa-ilman luonteen ja julistavat sitä.’”24

Sellainen henkilö on itse asiassa sitä mieltä, että teoillaei ole seurauksia, ja että sen vuoksi ei ole eroa taitavien jataitamattomien tekojen välillä; että ei ole olemassa korke-ampia henkisiä arvoja eikä mitään sellaista kuin selvästiinhimillinen eettinen yhteiskuntajärjestys; että olemassa-olon tasoilla ei ole korkeampia eläviä olentoja kuinseksuaalisesti kaksimuotoinen ihminen sellaisena, kuinme hänet tällä hetkellä tunnemme, eikä mitään sellaistakuin henkinen elämä eikä mitään mahdollisuutta, ettäkukaan omakohtaisesti oivaltaisi lopullisen totuudenasioista. Nämä väärät näkökannat ovat yksinkertaisia japerustavia siinä mielessä, että ne suorimmalla ja jyrkim-mällä tavalla kieltävät mahdollisuuden, että olisi alkeelli-sintakaan moraalisen ja henkisen elämän muotoa, ja ne


tekevät kymmenen ohjeen noudattamisen tarpeettomaksi.On hienosyisempiä ja monimutkaisempia vääriä näkö-

kantoja, jotka eivät kiellä henkisen elämän alkeellisimpiamuotoja vaan tekevät ne absoluuttisiksi, ja siten sulkevatpois kehittyneemmän henkisen elämän ja kokemuksenmahdollisuuden. Näitä löytyy Brahmajåla-suttasta, jokaon ensimmäinen Dïgha-nikåyan 32 suttasta. Se tosiasia,että Brahmajåla-sutta eli “täydellistä verkkoa koskeva puhe”,on Dïgha-nikåyan ensimmäinen puhe ja siten kokoTripi¤akan ensimmäinen puhe, on yhtä merkityksellistäkuin se, että maailman luominen on Raamatun ensimmäisenkirjan alussa. Tässä suttassa Buddha luettelee ja järjestel-mällisesti erittelee kaikkiaan 64 väärää näkökantaa, joistajotkut ovat todella hienosyisiä ja monimutkaisia. Nämänäkemykset kattavat yhdessä kaikki mahdolliset väärätnäkökannat ja täten muodostavat täydellisen verkon, johontakertuvat kaikki vääriin näkökantoihin pitäytyvät erakotja brahmiinit — eli filosofit ja teologit. Olivatpa väärätnäkökannat hienosyisiä ja monimutkaisia tai yksinkertai-sia ja perustavia, ne kaikki täytyy kuitenkin hylätä, ennenkuin Valaistumisen voi saavuttaa.

Koska väärät näkökannat ovat taitamattomien mielen-tilojen saostumia ja kiteytymiä, kaikkein tehokkain tapahylätä väärät näkökannat on hävittää niitä tuottavattaitamattomat mielentilat. Parhaiten tämä käy meditaationavulla. Juuri estämällä ja kitkemällä pois taitamattomiamielentiloja ja panemalla alulle ja kehittämällä taitaviamielentiloja meditaatio kohottaa tajunnan tasoa. Dhyånateli ns. korkeamman tietoisuuden tilat eivät itse asiassaolekaan muuta kuin yhä puhtaampien ja intensiivisempien


taitavien mielentilojen keskeytymätöntä virtaa.Kuten jo olemme nähneet, ahneuden voi poistaa mietis-

kelemällä kuolemaa, mietiskelemällä epäpuhtautta ja kuu-den elementin meditaatioharjoituksella. Vihan voi poistaaneljän brahmå-vihåran avulla samoin kuin sellaisillaharjoituksilla kuin henkisistä ansioista iloitseminen jaseitsenkertainen pýjå. Samalla tavalla itsepetoksen, jokatavallaan on kaikkien väärien näkökantojen ja myös itseahneuden ja vihan perimmäinen lähde, voi poistaa sellaistenharjoitusten avulla kuin hengityksen tarkkaaminen, kuudenelementin meditaatio ja kahdentoista (taikahdenkymmenenneljän) nidånan mietiskely, samoin kuinkeskittyneesti pohtimalla sellaisia opin formulointeja kuinehdonvaraisen olemassaolon kolme tunnusmerkkiä jasunyatan eli tyhjyyden neljä lajia.

Vääristä näkökannoista voi myös päästä perinteisendharmaopiskelun avulla ja keskustelemalla avoimestisellaisten henkisen yhteisön jäsenten kanssa, joidentunnemyönteisyys ja älyllinen selkeys ovat pitemmällekehittyneitä kuin itsellä. Käytettiinpä mitä keinoja hyvän-sä, mitä enemmän vääriä näkökantoja aidosti japerusteellisesti hylätään, sitä enemmän pääsee loistamaanesiin oivallus eli täydellinen näkemys eli viisaus, mitäkaikkia sanoja siitä käytetään. Ja päinvastoin, mitäenemmän oivallusta eli täydellistä näkemystä eli viisauttapääsee loistamaan esiin, sitä enemmän väärät näkökannatjäävät pois. Kun väärät näkökannat on kokonaan jätetty,silloin loistaa esiin viisaus täydellisenä kaikessa kirkkau-dessaan, ja juuri tämä viisaus on vääristä näkökannoistapidättymisen myönteinen vastine. Se, että se on vääristä


näkökannoista pidättymisen myönteinen vastine, ei tar-koita, että se olisi pitäytymistä vain oikeisiin eikä vääriinnäkökantoihin. Viisaus ei pitäydy näkökantoihin, ei edesoikeisiin, vaikka se voikin käyttää niitä Dharman viesti-misessä.

Nykyajan maailmassa viisaus on harvinaista ja kallisar-voista, ja olisi paljonkin sanottavaa vääristä näkökannoista,jotka ahdistavat meitä joka puolelta, varsinkinjoukkoviestintävälineiden valta-aseman seurauksena. Ennenkuin katsomme, mistä kallisarvoisesta kivestä viimeinenpilari koostuu, haluaisin tehdä selväksi, että jos haluammeedes aloittaa kymmenennen ohjeen noudattamisen nyky-päivän vaikeissa olosuhteissa, se edellyttää ainakin kolmeaasiaa: a) meidän on entistä herkemmin tiedostettava,missä määrin ajatuksiimme ja niille antamaamme ilmai-suun ovat vaikuttaneet meitä syntymästämme saakkaympäröineet väärät näkökannat. b) Meidän on oivallettava,että väärät näkökannat ovat taitamattomien mielentilojentuottamia ja myös, että niin kauan kuin niitä ei olelopullisesti hylätty, ne itse asiassa vahvistavat niitä tuottaviataitamattomia mielentiloja, ja ovat näin kaksin verroinesteenä Valaistumisen tiellä. c) Meidän on päätettävä, ettäaina kun keskustelemme omista henkisistävaikeuksistamme tai koko henkistä yhteisöä koskevistakysymyksistä, ja ennen kaikkea, kun keskustelemmeDharmasta, meidän tulisi nojautua oikeisiin näkökantoihin— mikäli mahdollista viisauteen — eikä kulloinkinmaailmassa muodissa olevaan väärään näkökantaan.Meidän tulisi puhua buddhalaisuudesta buddhalaisuudenkielellä. Jos huolellisen tutkimisen jälkeen päädymme


siihen johtopäätökseen, että Blaken tai Heideggerin taiWilliam Morrisin kieli jossain määrin lankeaa yksiinbuddhalaisen kielen kanssa, niin silloin voimme vapaastiviestiä Dharmaa heidänkin kielellään, jos se tuntuutaitavalta ja sopivalta tavalta. Mutta yritys viestiä Dharmaasellaisen näkemyksen tai kielen avulla, joka suorasti taiepäsuorasti kieltää viisauden mahdollisuudenkin, voi johtaavain sekaannukseen.

Kymmenes ohje on safiiripilari. Se on safiiria, koskasafiiri on syvän sininen ja sininen on pilvettömän taivaanväri, johon vääristä näkökannoista pidättymisen myön-teistä vastinetta eli viisautta usein verrataan.

Nyt kun olemme nähneet, mistä kallisarvoisesta kivestäviimeinen pilari on tehty, voimme nähdä kaikki kymme-nen ohjetta yhteisessä loistossaan ja voimme myös parem-min havaita niiden yksilöllisen kauneuden hohdon. Voimmenähdä, että nämä kymmenen ohjetta todella ovatbuddhalaisuuden kymmenen pilaria ja että ne ovattimanttipilari, kultapilari, kristallipilari, helmipilari,meripihkapilari, hopeapilari, opaalipilari, smaragdipilari,rubiinipilari ja safiiripilari. Nämä kymmenen pilaria ovatkoko majesteettisen Dharma-rakennuksen valtavattukipylväät, ja jos joku teistä on pettynyt siitä, että hänenoma mielijalokivensä tai jalometallinsa ei esiinny minkäänpilarin rakennusaineena, sallittaneen minun muistuttaa,että kaikilla pilareilla on jalustat ja kapiteelit, kaaret japuolikaaret, vaikka niistä ei ole sanallakaan mainittu, jaettä nekin on tehty erilaisista arvokkaista aineista. Itseasiassa, vaikka tämän esityksen alussa puhuinkin kymme-


nestä ohjeesta kaksinkertaisena pylväsrivistönä, jokakannattaa Dharma-rakennuksen avaraa kupolia, ja myösmeditaatiosta itse kupolina ja viisaudesta ylväänä huippu-na, joka kohoaa kupolin yläpuolelle, emme ole nähneet,mitä kallisarvoista ainetta kupoli ja huippu ovat. Siitä,mitä on sanottu kolmesta viimeisestä ohjeesta, käykuitenkin ilmeisen selväksi, että kupolin — kaksoiskupolin— täytyy koostua jostakin smaragdia ja rubiiniamuistuttavasta aineesta ja huipun jostakin safiiriamuistuttavasta aineesta.

Myöskään ei ole ollut mainintaa ihmisistä, jotkahakeutuvat Dharman majesteettiseen rakennukseenvaeltaen sen arvokkaiden pilarien keskellä ja katsellenarvokkaan kupolin läpi kallisarvoista huippua, ja vieläsitäkin kauemmas. Eikä minun tarvinne kertoa teille, ettäme itse olemme nuo Dharman luo hakeutuvat ihmiset. Itseasiassa seisomme sen keskellä juuri tällä hetkellä yhdessäkaikkien niiden kanssa, jotka ovat menneisyydessä tur-vautuneet, jotka nyt turvautuvat ja jotka tulevaisuudessaturvautuvat Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Mutta nyt,kun olemme tässä arvokkaiden pilareiden ympäröiminäyllämme arvokas kupoli ja sen kallisarvoinen huippu, millätavalla käytämme hyväksemme tätä majesteettistarakennusta? Tässä arkkitehtoninen vertauksemme ei enääriitä, koska me itse muodostamme nämä pilarit, kupolinja sen huipun, ainakin potentiaalisesti. Arkkitehtoninenvertaus täytyy vaihtaa biologiseen — itse asiassakasvitieteelliseen vertaukseen.

Nämä kymmenen ohjetta eivät ole vain kymmenenpilaria, vaan ne ovat kymmenen terälehteä, kymmenen


terälehteä suurenmoisessa kukassa, jonka hede on medi-taatio ja jonka siemen tai hedelmä on viisaus. Me itseolemme tuo kukka sekä yksilöinä että yhdessä, emmekäkasva ja kukoista vain oman itsemme tähden vaan kaikki-en elävien olentojen parhaaksi. Toisin sanoen — jättäenpois kaikki vertauskuvat — noudatamme kymmentä ohjettasiksi, että turvautumisen lisäksi on tuskin mitään muuta,mistä olisi enemmän hyötyä meille itsellemme ja muille.Tästä syystä olisi tuskin olemassa parempaa tapaa juhliaLänsimaisen buddhalaisen veljeskunnan kuudettatoistavuosipäivää kuin yrittämällä nähdä entistä selvemminkymmenen ohjeen syvällinen merkitys ja kauaskantoisetseuraukset. Mitä uskollisemmin noudatamme kymmentäohjetta, sitä suuremmalla todennäköisyydellä Länsimainenbuddhalainen veljeskunta tulee todella saavuttamaan kol-lektiivisen kypsyytensä henkisenä yhteisönä — juuri tänävuonna tai seuraavien viiden vuoden kuluessa.

Päättäkäämme sen vuoksi, että edessämme sarastavinapäivinä teemme kaiken voitavamme buddhalaisuudenkymmenen pilarin säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi.

N Ä K Ö K U L M I A B U D D H A L A I S E E N

M O R A A L I I N

VUONNA 1949, pian sen jälkeen kun olin saanut vihki-myksen såmaneraksi eli ‘noviisimunkiksi’ Kusinarassa,Buddhan parinirvånan tapahtumapaikalla, vaelsin varus-teina kulho ja kaapu pohjoisen Intian tasangoilta Terainmetsien halki Nepalin vuoriston ensikukkuloille. Matkantarkoituksena oli käydä katsomassa Butaolissa ja Palpa-Tansenissa asuvia Newarin heimoa olevia buddhalaisia,jotka olivat oman opettajani maallikkoseuraajia. Matkallasinne jouduin paitsi kerjäämään ruokaa myös kysymääntietä. Eräässä kylässä, jossa pysähdyin, kyläläiset tarjosivatruokaa, ohjasivat oikealle tielle ja luullen minun heidänlaillaan olevan hindu, varoittivat sanoen Newarinbuddhalaisten olevan hyvin kummallisia ihmisiä. “Heeivät halua kuulla puhuttavan Jumalasta,” he selittivät. “Heeivät halua kuulla hänen avatårojensa loistavista teoista, taibhaktista. Ainoa asia, mistä he haluavat kuulla, on kuiva jaikävystyttävä moraali.” Tämä kirjoitus käsittelee juuri tätäsamaa “kuivaa ja ikävystyttävää moraalia”. Toivon voivaniosoittaa, että vaikka moraalilla onkin tarinani mukaisestitärkeä asema buddhalaisuudessa, ainakaan buddhalaisille


se ei ole niin kuiva ja ikävystyttävä aihe, kuin hindulaisetisäntäni olettivat.

Se intialainen buddhalainen termi, joka yleensä kään-netään länsimaisella ja kristillisellä sanalla moraali taietiikka, on tietysti œïla (sanskritiksi) tai sïla (paaliksi).Miten oleellinen osa Buddhan Dharmaa œïla on — tosin seon vain osa siitä — osoittaa se tosiasia, että se sisältyyjoihinkin vanhimmista ja tärkeimmistä buddhalaisenhenkisen polun formuloinnneista samoin kuin joihinkinsen tärkeimmistä henkisistä harjoituksista. Niinpä œïla onensimmäinen oppilaalle annetuista kolmesta ‘harjoituk-sesta’ (skr. œikæå, paaliksi sikkhå), toisen ollessa samådhi eli‘keskittyminen’ ja kolmannen prajñå (paaliksi paññå) eli‘viisaus’. Juuri nämä kolme harjoitusta olivat Mahå-parinibbå¶a suttan mukaan tärkein aihe Buddhanoppilailleen pitämässä jäähyväispuheessa, jonka hän toistiyhdessätoista niistä 14 paikasta, jossa hän kävi viimeiselläkiertomatkallaan. “Sellainen ja sellainen on moraali (œïla)”,hänen kerrotaan sanoneen, “sellainen ja sellainen onmeditaatio (samådhi), sellainen ja sellainen on viisaus(paññå). Suurenmoinen on meditaation hedelmä, suuren-moinen sen hyöty, kun se on moraalin ympäröimä. Suu-renmoinen on viisauden hedelmä, suurenmoinen sen hyöty,kun se on meditaation ympäröimä. Viisauden ympäröimämieli vapautuu täysin puolueellisista taipumuksista (åsavat)ts. mieltymyksestä aistikokemuksiin (kåma),ehdonvaraiseen olemassaoloon (bhava), spekuloiviin mie-lipiteisiin (di¤¤hi) ja tietämättömyyteen (avijjå).”25 Œïla onmyös yksi kolmesta ansiokkaan teon lajista (paaliksi puñña-kiriya-vatthuni, skr. pu¶ya-kiryå-vastýni), sijoittuen


anteliaisuuden eli dånan jälkeen ja ennen bhåvanåa elikorkeampien tajunnantilojen kehittämistä, ts. meditaatiota.Sen lisäksi, että sïla eli moraali esiintyy näissä kahdessatärkeässä kolmen tekijän ryhmässä, se lasketaan yhdeksikolmesta, neljästä, viidestä tai seitsemästä ihmisen henki-sestä aarteesta eli ariyadhanasta. Moraalin puhdistaminenon myös ensimmäinen Rathavinïta suttassa26 kuvatuistaseitsemästä peräkkäisestä puhdistautumisesta (visuddhi)ja moraalin muistaminen neljäs bhadantacariyaBuddhaghosan Visuddhimagga-teoksessaan27

kommentoimasta kymmenestä muistettavasta asiasta(anussati). Vaikka sïla ei esiinny yhtenä jalon kahdeksan-osaisen polun osana, se että sen kahdeksan osaa perintei-sesti sisällytetään kolmeen harjoitukseen, jolloin oikeapuhe, oikea toiminta ja oikea elinkeino on koottu yhdeksisïlan alaryhmäksi, tarkoittaa, että itse asiassa sïlakin onosa tätä hyvin tunnettua buddhalaista kaavaa.28 Kaikkitähän mennessä mainitut polun kaavat ja henkistenharjoitusten ryhmät kuuluvat buddhalaisuuden hyvinvarhaiseen kauteen ja ovat osa sekä hïnayånaa ettämahåyånaa. Kuusi tai kymmenen täydellistä elitranssendenttista hyvettä (påramitåt) on ryhmänä — tosinvain ryhmänä — hiukan myöhemmältä ajalta.29

Bodhisattvan erityisharjoituksina ne muodostavat polunpääasiallisen kaavan kaikissa mahåyånakoulukunnissa jaovat sen vuoksi niiden koko henkisen elämän ja henkisenharjoituksen yhteinen perusta. Bodhisattva on mahåyånanhenkinen sankari, joka pyrkii korkeimpaan Valaistumiseenkaikkien elävien olentojen hyväksi — ei vain vapautuak-seen itse kärsimyksistä. Sïla eli moraali on toinen näistä


täydellisistä hyveistä. Tarkkaan ottaen siitä tulee täydelli-nen hyve vasta kun se yhdistyy viisauteen (prajñå), jokaitse asiassa on ainoa paramita. Näistä esimerkeistä, jotkaovat vain “kourallinen sinsapa-puun lehtiä”, käy ilmi, ettäœïla eli moraali on olennainen osa Buddhan Dharmaa.Kautta buddhalaisuuden historian sillä on ollut merkittäväasema kaikkien koulukuntien opetuksessa. Ja koska mo-raalia ovat valaisseet ja kuvailleet loistokkaat tietäjät japyhimykset kautta aikojen ja harjoittaneet valtamerenlaajuiset joukot erilaisissa olosuhteissa eläneitä tavallisiaihmisiä, se on yksi koko buddhalaisuuden laajan kentänrikkaimpia, hedelmällisimpiä ja houkuttelevimpiatutkimusalueita. Tässä lyhyessä kirjoituksessa on aivanmahdotonta kuvata sitä perinpohjin. Sen vuoksi rajoitunjoihinkin tärkeimpiin näkökulmiin ja teen joitakinhuomioita 1) moraalin luonteesta, 2) moraalista jahenkisestä ihanteesta, 3) maailmallisesta jatranssendenttisesta moraalista, 4) moraalin malleista, 5)moraalin tuomasta hyödystä ja 6) tekijöistä, jotka määräävätihmisen moraalin luonteen. Vaikka nämä näkökulmateivät olekaan missään loogisessa järjestyksessä, ne ovatkaikki yhteydessä toisiinsa ja jotkin niistä kattavat osittainsamoja asioita.

1 . M O R A A L I N L U O N N E

Yksi tapa lähestyä aiheen tätä puolta on tarkastella sanansïla merkitystä. Sïlan ensisijainen merkitys on ‘luonto’,‘luonne’, ‘tapa’, käyttäytyminen yleensä, esim. kun kitsaastatai epäanteliaasta henkilöstä käytetään sanaa adånasïla, taikun puheliaan sanotaan olevan bha¶anasïla. Sanan


toissijainen merkitys, joka tässä on varsinaisesti kyseessä,on ‘moraalin harjoitus’, ‘hyvä luonne’, ‘buddhalainenetiikka’, ‘moraalikoodi’. Tämä on sellaisen ihmisen sïla,joka on susïla, eli jolla on “hyvä” luonto, luonne, tapa,käyttäytyminen, “pahan”, dussïlan vastakohtana. Muttamitä tarkoittaa “hyvä”? Mitä tarkoittaa “paha”? Minkäläsnäolo tai puuttuminen tekee mahdolliseksi yleensä puhuamoraalisuudesta ja moraalittomuudesta. Lyhyt buddha-lainen vastaus näihin kysymyksiin löytyy termistä kusala(skr. kuœala) ja sen vastakohdasta akusala (skr. akuœala).Kun tekoon liittyy tahtomuksia tai sielullisia tekijöitä,jotka ovat kusala, sen sanotaan olevan hyvä ja kun siihenliittyy tahtomuksia ja sielullisia tekijöitä, jotka ovat akusala,sen sanotaan olevan paha. Kusala ja akusala sanojenkirjaimellinen merkitys on ‘taitava’ ja ‘taitamaton’, muttamoraalitutkielman tai etiikan terminä kusalan merkitysliittyy pyyteettömyyteen (alobha), ystävällisyyteen (adosa,skr. adveæa) ja viisauteen (amoha) ja akusalan merkitysliittyy ahneuteen (lobha), vihaan (dosa, skr. dveæa) jatyperyyteen (moha). Näin on selvää, mitä sïlalla tarkoite-taan hyvän teon tai hyvän käyttäytymisen merkityksessä.Se tarkoittaa tekoa tai käyttäytymistä, johon liittyytahtomuksia ja sielullisia tekijöitä, jotka ovat kusala taijoka ilmaisee niitä, ts. tekoja, joita luonnehtiipyyteettömyys, ystävällisyys ja viisaus. Buddhalaisessamoraalissa on siis aikomuksella tärkeä osuus. Tämä eitietenkään tarkoita, että kyse on pelkästään “hyvistäaikomuksista” tai sentimentaalisesta toiveesta tehdä hyväätai tehdä oikein. Päinvastoin, sïla eli buddhalainen moraalion oleellisesti tahdon ja toiminnan asia. Jos kyseessä oleva


tahtomus on taitava, toiminta ei mitenkään voi ollaepävarmaa tai tilanteeseen soveltumatonta. On myös ko-rostettava, että sïla tarkoittaa hyvää käyttäytymistä eikäsitä, että tehdään hyviä tekoja silloin tällöin. Se ontottumukseksi tullutta hyvää toimintaa. Tämä tottumukseksitullut hyvä toiminta ei ole vain ruumiin vaan myös puheenja mielen alueilla tapahtuvaa; jakautuuhan ihminentunnetun buddhalaisen kolmiosaisen jaotuksen mukaisestiruumiiseen, puheeseen ja tajuntaan. Buddhalaisen moraalinvoi sen vuoksi sanoa olevan tavaksi tulleita ruumiin, puheenja mielen tekoja, jotka ilmaisevat pyyteettömyyteen, ystäväl-lisyyteen ja viisauteen liittyviä tahtomuksia. Tarkemminsanoen se on kymmenen œïlan, kymmenen “taitavantoimintatavan” (kuœala-karma-patåç) noudattamista.Fyysisellä tasolla ihminen pidättyy tappamisesta, varkau-desta ja sukupuolisesta väärinkäyttäytymisestä; puheentasolla hän pidättyy valheellisuudesta, tylystä puheesta,turhasta juoruilusta sekä kantelusta ja pahan puhumisestatakana päin; mielen tasolla hän ei salli mielensä joutuaahneuden, vihan ja väärien näkökantojen valtaan. Hänharrastaa myös vastaavia myönteisiä hyveitä. Hän vaaliielämää, on antelias ja tyytyväinen omaan asemaansa nai-misissa olevana tai naimattomana, hän puhuu totta, puhuumiellyttävästi, puhuu hyödyllisiä ja tilanteen vaatimia asioitaja puhuu sopusointua ja yhteisymmärrystä edistävällä ta-valla; hän pyrkii ajattelemaan pyyteettömästi, ystävällisestija oikeiden näkemysten pohjalta.

Moraalin luonne käy selväksi myös useista aihettakäsittelevistä opillisista kirjoituksista. Pa¤isambhidhå-maggan mukaan “on olemassa moraali (sïla) tahtomuksina,


moraali tietoisuuden osatekijänä, moraali hillintänä jamoraali ei-rikkomuksina.30 Kuten Buddhaghosa selittää,moraali tahtomuksina ja moraali tietoisuuden osatekijänäkoostuu kymmenestä “taitavan toiminnan tavasta”, toisaalta(taitamattomista tavoista) pidättymisenä, toisaaltapidättymisen mielentiloina. Moraali hillintänä (saþvara-sïla) on ymmärrettävä viidenlaisena; hillintä“luostariohjesääntöjen” (på¤imokkha) avulla, hillintä tark-kaavaisuuden avulla, hillintä tiedon avulla, hillintäkärsivällisyyden avulla ja hillintä energian avulla. Moraaliei-rikkomuksina on niiden moraalisääntöjenrikkumattomuutta, jotka on otettu noudatettaviksi (so.“vihkimyksessä” joko “maallikoksi” tai munkiksi).31

Ensimmäistä ja toista näistä neljästä moraalin lajista taimoraali-sanan merkityksistä on käsitelty edellisessä kap-paleessa ja neljättä tullaan käsittelemään jaksossa, jonkaotsikkona on “moraalin malleja”. Bodhisattvabhýminmukaan, lainauksena Gampopan (tiibetinkielisestä) kään-nöksestä: “On tiedettävä, että etiikan ja hyvien tapojenolemus [eli œïlan olemus] käsittää seuraavat neljä ominai-suutta: 1) vastaanottaa asianmukaisesti toisilta, 2) onpuhtaitten motiivien innoittama, 3) korjaa tapansa, kunon langennut (moraali)koodistaan ja 4) välttää lankeamastaolemalla tarkkaavainen ja omistautunut”. Kuten Gampopaselittää, ensimmäinen näistä ominaisuuksista käsittäämoraaliohjeitten vastaanottamisen opettajalta perintei-seen tapaan (“vastaanottaminen”), ja muut koskevat sitä,että noudattaa tällä tavalla vastaanottamiaan ohjeita(“säilyttäminen”).32


2 . M O R A A L I J A H E N K I N E N I H A N N E

Moraali ei ole kaikesta muusta erillään. Kuten jo setosiasia, että se sisältyy yhtenä vaiheena erilaisiin buddha-laisiin henkisen polun kaavoihin riittää osoittamaan, se onosa suurempaa ja rikkaampaa kokonaisuutta. Tuokokonaisuus on itse polku tai tie, kaikki sen vaiheet jaharjoitukset, alkeelliset ja vaikeammat, maailmalliset jatranssendenttiset. Polku aina johtaa jonnekin, jotakinkohti: polku, joka ei johda minnekään, on käsitteenäristiriitainen. Niinpä polun tai tien täydennyksenä taivastakohtana on päämäärä. Tämä päämäärä tunnetaanyleisesti nimellä nirvå¶a (paaliksi nibbåna) ja se on janontai halun (paaliksi ta¶hå, skr. t¥æ¶a) ja sen vuoksi kärsi-myksen (paaliksi dukkha, skr. duhkha) täydellinen lakkaa-minen. Tosin lakkaaminen, kuten olen osoittanut muualla,ei suinkaan ole buddhalaisuuden lopullinen totuus.33

Yksityisen ihmisen, varsinkin buddhalaisuuden historial-lisen “perustajan” saavuttamana tuo päämäärä tunnetaannimellä Valaistuminen (bodhi) tai TäydellinenValaistuminen (sambodhi) ja perustaja itse nimellä Buddhaeli Valaistunut tai Sambuddha eli Täydellisesti Valaistunut.Koska buddhalaisuuden perusajatus on, että sen minkäyksi ihminen on saavuttanut, muutkin ihmiset voivatsaavuttaa, jos he vain ponnistelevat oikealla tavalla,Buddhasta tulee Valaistumisensa ansiosta malliesimerkkikaikille niille, jotka haluavat saavuttaa tämän päämäärän.Buddhasta tulee henkinen ihanne. Henkisenä ihanteena,henkisen pyrkimyksen korkeimpana kohteena Buddha onmyös buddhalaisen elämän keskeisimmän ja


ratkaisevimman teon, turvautumisen, korkein kohde.Gampopan sanoin “hän on perimmäinen turvautumisenkohde siksi, että hänellä on dharmakåya ja myös koskakolmen polun seuraajat (kolmen yanan – sravakayåna,pratyekabuddhayåna ja bodhisattvayåna –seuraajat) saavut-tavat hänessä täydellistymisensä saavuttamalla lopullisenpuhtaan dharmakåyan.34 Tavallisesti sanotaan, että on kol-me turvautumista, eli turvautuminen Buddhaan, Dhar-maan ja Sanghaan. Mutta koska Buddha teki tiettäväksiDharman ja Sangha muodostuu niistä, jotka polullaseuraavat Dharmaa, niin perimmäisessä mielessä on vainyksi turvautumisen kohde, eli Buddha.

Moraalin ja henkisen ihanteen välinen yhteys on nytselvä. Moraali on yksi polun kolmesta suuresta vaiheestameditaation ja viisauden ohella. Moraali koostuu tottu-muksesta tehdä taitavia tahtomuksia ilmaisevia tekojaruumiin, puheen ja tajunnan alueella. Koska Buddhapäämäärän saavuttaneena on henkinen ihanne ja sen vuoksiainoa turva, ja koska moraali on yksi polun kolmestasuuresta vaiheesta, seuraa siitä — koska polun kohteenaon päämäärä — että taitavien moraalia ilmentävientahtomusten epäsuorana kohteena on Buddha. Näinmoraalia ei ole olemassa erillisenä vain sen vuoksi, että sepolun yhtenä vaiheena on yhteydessä päämäärään, vaanmyös siksi, että taitavana toimintana se liittyy henkiseenihanteeseen, Buddhaan: sillä on Buddha perimmäisenäkohteenaan. Itse asiassa vain niiden ruumiin, puheen jatajunnan alueilla tapahtuvien tekojen, jotka ilmaisevattaitavia tahtomuksia ja joiden tavoitteena ja henkisenäihanteena on Buddha, voi varsinaisesti katsoa muodostavan


buddhalaisen moraalin. Teot, joiden lopullisena tavoitteenaon hyvä jälleensyntymä joko täällä maan päällä tai jossainkorkeammassa taivaallisessa maailmassa tai jotka tehdäänvain yhteiskunnan sopivaisuussääntöjen vuoksi tai lainvelvoittamina, eivät ilmennä buddhalaista moraalia, vaikkane tekoina ulkonaisesti tarkastellen näyttäisivätkin täysinsamanlaisilta kuin ne teot, jotka ilmaisevat taitaviatahtomuksia ja joiden kohteena on Buddha.

Se, että œïlalla eli moraalilla on Buddha perimmäisenäkohteenaan, kuvastuu siinä, mitä tapahtuu kaikkeintärkeimmässä buddhalaisessa seremoniassa, ‘turvautumi-sessa’. Siinä kolminkertaisen turvautumisen kaava toistetaankolme kertaa tilaisuutta johtavan henkilön perässä. Hetiturvautumisen (sarana-gamana) jälkeen seuraa‘moraaliohjeitten vastaanottaminen’ (œïla-graha¶a) ohjeidenmäärän ollessa viisi tai useampia. Toisin sanoen turvautu-misessa ihminen on ottanut Buddhan (taitavien)tahtomustensa kohteeksi, hän on siis sitoutunut henkisenihanteen toteuttamiseen. Sellaiseen sitoumukseen kuuluupolun seuraaminen ja tämä koostuu kolmen peräkkäisenvaiheen, moraalin, meditaation ja viisauden harjoittamisestaja niiden täydellistämisestä yksitellen tässä järjestyksessä.Tämän voi mahdollistaa vain täydellinen sitoutuminen,jota noudatetaan uskollisesti monen vuoden ajan. Kenen-kään ei tietenkään odoteta tekevän kerralla kaikkea. Ihmi-sen odotetaan kuitenkin heti tekevän ainakin jotakin:hänen odotetaan harjoittavan sïlaa eli moraalia. Niidenmyönteisten tahtomusten, joiden avulla ihminen pyrkiibuddhatilaan, tulisi olla kyllin voimakkaita ilmetäkseenainakin ruumiin ja puheen alueilla tapahtuvina tekoina,


elleivät ilmenisikään mielen alueella. Elleivät ne ole kyllinvoimakkaita saamaan tätä aikaan, silloin on epävarmaa,onko ihminen todella ottanut buddhatilan pyrkimystensäkohteeksi, todella turvautunut. Sen vuoksi turvautumis-seremoniaa seuraa tapahtuman oleellisena osana moraali-ohjeitten vastanottaminen. Moraali on ensimmäinen il-maus ihmisen sitoutumisesta henkiseen ihanteeseen.

3 . M A A I L M A L L I N E N J A T R A N S S E N D E N T T I N E N

MORAALI

Niihin aikoihin, kun pidettiin itsestään selvänä, ettäbuddhalaisuutta voitaisiin kuvata länsimaisen ajattelunkäsitteillä, käytiin paljon keskustelua siitä, onko buddha-laisuus monismia vai panteismia, jokin absolutismin muotovai jokin relativismin muoto jne. Keskustelu loppuiälymystön piireissä kun huomattiin, että buddhalaisuuttaei oikeastaan voinut kuvata millään sellaisella tavalla.Kuten tri Suzuki tunnetusti on huomauttanut,buddhalaisuuden näkökulmasta sellaisilla käsitteillä kuinmonismi jne. ei ole mitään merkitystä. Vaikka buddhalai-suutta ei voikaan kuvailla länsimaisen ajattelun käsittein,ei kuitenkaan olisi väärin sanoa, että ainakin käytännönkannalta se on yksi dualismin muoto tai ainakin dualistinenluonteeltaan: se väittää, että on olemassa kaksi perustavaaprinsiippiä ja että henkinen elämä on siirtymistä toisestatoiseen. Tämä ilmenee selvästi siitä, mitä Buddha sanooAriyapariyesana-suttassa kahdesta etsinnästä tai tavoitte-lusta (pariyesana), jalosta (ariya) ja epäjalosta (anariya).Epäjaloa tavoittelua on se, kun olento, joka itse on altissyntymälle, vanhenemiselle, rapistumiselle, kuolemalle,


surulle ja tahraantumiselle, lähtee tavoittelemaan sellaista,mikä on samoin altis syntymälle, vanhenemiselle,rapistumiselle, kuolemalle, surulle ja tahraantumiselle.Jaloa tavoittelua on tämän vastakohta; eli kun joku, jokaitse on altis syntymälle, vanhenemiselle, rapistumiselle,kuolemalle, surulle ja tahraantumiselle, lähteetavoittelemaan jotakin, mikä ei ole niille altis.35 Tässäehdonvarainen (paaliksi sa‡khata, skr. saþsk¥ta) ja Ei-ehdonvarainen (paaliksi asa‡khata, skr. asaþsk¥ta) ovatnämä kaksi “perimmäistä” periaatetta ja juuri ne tekevätmahdollisiksi nämä kaksi erilaista siirtymisprosessia.Epäjalon etsinnän tapauksessa siirtyminen tapahtuuehdonvaraisesta ehdonvaraiseen, ja jalon etsinnän tapauk-sessa se on ehdonvaraisesta Ei-ehdonvaraiseen —saþsårasta nirvå¶aan. Maailmallinen elämä perustuuedelliseen prosessiin, henkinen elämä jälkimmäiseen.

Vaikka ehdonvarainen ja Ei-ehdonvarainen, saþsåraja nirvå¶a, ovat molemmat ehdottomia siinä mielessä,ettei kumpikaan polveudu toisesta eikä toinen supistutoiseksi, ne ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa. Niitäyhdistää polku. Polku muodostuu vaihtelevasta määrästäerilaisia vaiheita, joita on kolme, viisi, seitsemän, kym-menen, 13 tai 52. Olipa kokonaismäärä mikä tahansa, nejakautuvat aina kahteen ryhmään tai kahteen jaksoon,jotka tunnetaan vastaavasti nimillä maailmallinen polku jatranssendenttinen polku. Kun nämä kaksi polkua asetetaanperäkkäin, ne muodostavat polun kokonaisuudessaan.Maailmallista polkua sanotaan maailmalliseksi sen vuoksi,että ne taitavat tahtomukset ja sielulliset tekijät, joista seneri vaiheet muodostuvat, ovat vielä alttiita syvään


juurtuneille, jopa alkukantaisille taipumuksille, jotkatunnetaan nimellä åsavat (skr. åsravat), ‘kalvavat halut’ tai‘ennakkomieltymykset’. Nämä ovat halu tai mieltymysaistikokemuksiin (kåma), ehdonvaraiseen olemassaoloon(bhava), tietämättömyyteen (avijjå) ja näkökantoihin(di¤¤hi). Jatkuvien “ennakkomieltymysten” vuoksitaantuminen maailmalliselta polulta taitamattomiintahtomuksiin ja sielullisiin tekijöihin on aina mahdollista.Tästä syystä maailmallinen polku on osa saþsåraa. Kaikestahuolimatta transsendenttinen polku — jolta taantuminenei ole mahdollista — voi saada alkunsa vain maailmallisenpolun pohjalta. Tarkemmin sanottuna viisaus voi syntyävain mietiskelyn pohjalta. Myös maailmallinen polku onsen vuoksi osa polkua. Transsendenttinen polku on trans-sendenttinen siksi, että ne “taitavat” tahtomukset jasielulliset tekijät, joista sen eri vaiheet muodostuvat, ovatjoko osittain tai viimeisen vaiheen kohdalla kokonaan“ennakkomieltymyksistä” vapaita. Niinpä, aivan kutenmaailmallinen polku muodostaa osan saþsåraa, samoinosa transsendenttista polkua muodostaa nirvå¶an. Näinpolku kokonaisuudessaan käsittää sekä saþsåran ettänirvå¶an, sisältää sekä oman alkunsa että oman päämää-ränsä.

On selvää, mitä tämä merkitsee moraalin kannalta.Totesimme moraalin olevan taitavia tahtomuksia ilmai-sevien tekojen tottumukseksi tullutta suorittamista ruu-miin, puheen ja mielen alueilla. Nämä tahtomukset voivatkuulua joko maailmalliselle tai transsendenttiselle polulle,voivat olla joko alttiita “ennakkomieltymyksille” tai niistävapaita. Siitä seuraa, että on kahdenlaista moraalia,


maailmallista ja transsendenttista. Buddhaghosan sanoin:“Kaikki åsavoille altis moraali on maailmallista (lokiya),moraali joka ei ole åsavoille altis on transsendenttista(lokuttara). Tässä suhteessa maailmallinen moraali luoparemmat olot tulevassa syntymässä ja on ehtonajälleensyntymisestä vapautumiselle... Transsendenttinenmoraali vapauttaa jälleensyntymisestä ja se on ‘tarkkailevantiedon’ (pacca-vekkhana-ñå¶a) taso.”36 Tästä käy ilmi, ettävaikka maailmallinen moraali ja transsendenttinen moraalivoivatkin muistuttaa toisiaan ulkonaisesti, niillä on hyvinerilainen vaikutus. Kuten tulemme myöhemmässä jaksossayksityiskohtaisesti näkemään, maailmallinen moraali luoparemmat olot ihmisen tulevassa ehdonvaraisessaolemassaolossa, so. ihmisen olemassaolossa saþsåranpuitteissa. Sen lisäksi se auttaa luomaan perustan trans-sendenttisen polun perättäisten vaiheiden kehittämiselleja siten luo keinon vapautua saþsårasta. Transsendenttisestamoraalista seuraa saþsårasta vapautuminen ja se on itses-sään osa päämäärää. On muitakin eroja. Maailmallisenmoraalin ylläpitäminen vaatii jatkuvaa tietoista ponniste-lua, koska se ilmentää taitavia tahtomuksia ja mielentiloja,jotka äkillinen åsavoitten tulva voi millä hetkellä hyvänsäpeittää alleen. Transsendenttisen moraalin ylläpitäminenei vaadi minkäänlaista ponnistelua. Luonnollisena ilmauk-sena tahtomuksista, jotka åsavoiden puuttuessa voivat ollavain “taitavia”, se ylläpitää itse itseään. Maailmallinenmoraali vaatii itsekuria, se on tietoista pitäytymistä mää-rättyyn käyttäytymisen malliin, käytöskoodiin. Transsen-denttinen moraali on täysin spontaania. Maailmallinenmoraali on keskivertoihmisen eli “maailmallisen ihmisen”


(paaliksi puthujjana, skr. p¥thagjana) erehtyvää jaepätäydellistä moraalia, joka siinä määrin kuin se ei oletottumukseksi tullutta hyvää toimintaa — ja maailmallisenmoraalin ollessa kyseessä, tavaksi tullut hyvä toimintavaatii jatkuvaa ponnistelua — se ei tarkkaan ottaen olelainkaan moraalia. Transsendenttinen moraali on “pyhi-myksen” (paaliksi ariya, skr. årya) puhdasta ja täydellistämoraalia, varsinkin arhatin moraalia. Arhatin åsavat ovattäydellisesti tuhoutuneet viisauden avulla eikä hänellä senvuoksi ole mieltymystä minkäänlaatuiseen taitamattomaankäytökseen. Polun formulointien tasolla maailmallinenmoraali on meditaatiota ja viisautta edeltävää moraalia.Transsendenttinen moraali on niitä seuraavaa moraalia.Tästä syystä kahdeksanosaisella polulla viisautta vastaavatensimmäinen ja toinen osa (täydellinen näkemys ja täydel-linen tunne) ja niitä seuraavat kolmas, neljäs ja viides osa(täydellinen puhe, täydellinen toiminta ja täydellinenelinkeino) vastaavat transsendenttista moraalia, eivätkämaailmallista moraalia — seikka, joka usein jää huomiot-ta.

4 . M O R A A L I N M A L L E J A

Moraali on monivivahteista, ilmenemismuodoissaan yhtärikasta ja vaihtelevaa kuin elämä itse. Pohjimmiltaan sekuitenkin on hyvin yksinkertaista. Se ei ole mitään muutakuin tottumukseksi tulleita ruumiin, puheen ja tajunnantasolla tapahtuvia tekoja, jotka ilmaisevat pyyteettömyyteen,


ystävällisyyteen ja viisauteen liittyviä tahtomuksia —olivatpa kyseiset tahtomukset alttiita“ennakkomieltymyksille” tai eivät. Nämä teot voidaankuitenkin tehdä monilla eri tavoilla, monet erityyppisetihmiset voivat olla tekijöinä erilaisissa olosuhteissa, jakaikenlaisista syistä. Siksi moraali, kun sitä ei tarkastellakäsitteellisesti vaan käytännössä, ei järkkymättöminämoraalisina periaatteina vaan miljoonien yksityistenbuddhalaisten konkreettisena moraalisena käyttäytymisenäkautta aikojen, esittäytyy alati vaihtelevana panoraamana,joka käsittää kaikenlaisia yksittäisiä kuviteltavissa oleviataitavia tekoja, kaikkein tavallisimmista kaikkeinepätavallisimpiin — kaikkein mitättömimmistä kaikkeinurheimpiin ja ylevimpiin saakka. Se on todella kuin eläväkudelma, joka hehkuu värejä ja koostuu lukemattomistaohuista säikeistä, kunkin niistä ollessa jokin yksittäinentaitava teko. Kun tätä kudelmaa katselee eri tavoin — erikulmista — siinä havaitsee erilaisia värien ja lankojenmuodostelmia — erilaisia taitavien tekojen muodostelmia.Nämä muodostelmat ovat erilaisia “moraalimalleja”.Malleja ne ovat sekä arkkityyppien ja malliesimerkkienmielessä että monimutkaisten kokonaisuuksienmerkityksessä, joita luonnehtii osien tarkkaan määrättyjärjestys. Vaikka kaikki nämä mallit muodostuvat erilaisistataitavista teoista, se minkälaisen mallin taitavat teotmuodostavat, määräytyy eri tekijöistä. Yleisesti ottaenmoraalimallit eroavat toisistaan niiden edellyttämänhenkisen kehitysasteen ja yhteiskunnallis-uskonnollisenaseman mukaan, samoin kuin sen mukaan, mikä on senhenkisen ihanteen tarkka luonne, johon suuntautuvat ne


tahtomukset, joiden ilmauksia “taitavat” teot ovat. Tässätarvitsee mainita vain muutama tärkein ja edustavin malli.

Hyvän esimerkin tavasta, jolla moraalimalli eroaahenkisen kehitysasteen mukaisesti, tarjoaa “sïlaa käsitteleväkirjoitus”. Tämä ikivanha kirjoitus esiintyy kokonaisenatai osittain, variaatioin tai ilman, monissa paikoissapaalinkielistä kaanonia. Siinä Buddha kuvailee moraalinkolmea astetta: vähäisempi moraali (cýƒa-sïla) on pidät-tymistä tappamisesta, varastamisesta, sukupuolisesta tyy-dytyksestä ja valheellisen, pahansuovan, loukkaavan jaturhan puheen puhumisesta. Tällöin noudatetaan seitse-mää ensimmäistä kymmenestä “taitavan toiminnan tavas-ta”, ja ainoa ero näihin on se, että tässä sukupuoli-toiminnasta (abrahmacariyå) pidättyminen eli selibaattion väärästä sukupuolisesta käyttäytymisestä (kåmesumicchå-cårå) pidättymisen tilalla. Tämä on sellaisen ihmi-sen moraalimalli, jonka taitavat tahtomukset ovat kyllinvoimakkaita ilmetäkseen hänen teoissaan ruumiin ja puheenalueilla, mutta ei mielen alueella. Keskitason moraali(majjhima-sïla) on kehittyneempää. J. Evolan hyödyllisenyhteenvedon mukaan sen ohjeet “koskevat eräänlaistaelämän spartalaistamista kuten tarpeitten vähentämistä,elämän mukavuuksien vähentämistä, erityisesti mitä tuleesyömiseen, nukkumiseen ja velttoiluun. On myös ohjeita,joiden otsikoksi sopii ‘lähtö’, eli fyysinen, kirjaimellinenmaailmasta lähteminen; esimerkiksi liiketoimien ja liike-yritysten välttäminen, lahjoista kieltäytyminen, omaisuu-desta luopuminen ja uudesta omaisuudesta kieltäytyminenjne. Tähän osaan oikeata käyttäytymistä kuuluu väittelyidenja teorioiden rakentelun välttäminen...”37 Tämä on sellaisen


ihmisen moraalimalli, jonka taitavat tahtomukset ovatniin voimakkaita, että ne saavat ilmauksen mielen tasollatapahtuvissa teoissa ja myös aiheuttavat täydellisen muu-toksen koko hänen elämäntavassaan. Kaikkein kehittyneinon korkea moraali (mahå-sïla). Lainatakseni jälleen Evolaa,se tarkoittaa “pidättymistä ennustamisesta, astrologiastaja magian harjoittamisesta ja myös pidättymistä jumalienpalvomisesta. Sen vuoksi voi jossain määrin puhua uskon-non kahleen ylittämisestä kun tarkoitetaan sellaista kahletta,joka saa ihmisen viettämään pyhimyksen kaltaista elämää(so. henkistä elämää) ajatellen: ‘Näiden riittien, valojenvannomisten, itsekidutusten ja itsekieltäymysten avullatoivon tulevani jumalaksi tai jumalalliseksi olennoksi.’”38

Tämä on sellaisen ihmisen moraalimalli, jonka taitavattahtomukset ovat kaikkein voimakkaimpia. Ne ovat kyllinvoimakkaita tunkeutuakseen etnisuskonnollistenuskomusten ja tottumusten sankan ja rehevänaluskasvillisuuden lävitse. Jotkut näistä uskomuksista jaharjoituksista ovat yhtä yleisiä nykyisin kuin Buddhanaikana. Evola tähdentää:” Astrologiaa, ennustamista yms.koskevat ohjeet voisivat vallan hyvin viitata nykyajansamanlaatuisiin turmeltuneisiin harjoituksiin okkultismin,spiritualismin jne. muodossa. Viisauteen heräämisen(bodhin) ihanteella mitattuna tällä kaikella on siis vaaral-lisen harhan luonne.”39

Moraalimalli vaihtelee myös yhteiskunnallis-uskonnol-lisen aseman mukaan. Yhteiskunnallis-uskonnollisellaasemalla tarkoitetaan yksilön muodollista asemaabuddhalaisessa yhteisössä määräytyneenä sen mukaan onkohän mies vain nainen ja elämäntavan mukaan eli sen


mukaan onko hän tavallinen ihminen vai kotoaan“kodittomaan elämään lähtenyt”. Henkilöstä, joka turvau-tuu eli saa vihkimyksen tavallisen elämän puitteissa, käy-tetään nimitystä ‘maallikko’ eli upåsaka (fem. upåsikå) kuntaas sitä joka turvautuu ja saa vihkimyksen “kodittomana”sanotaan “munkiksi” (paaliksi bhikkhu, skr. bhikæu) tai“nunnaksi” (paaliksi bhikkhunï, skr. bhikæunï). Maallikon,miehen tai naisen, moraalimallia — sitä ruumiin ja puheenalueilla tapahtuvien taitavien tekojen erityistä yhdistelmää,jonka tavallisen elämän olosuhteet luovat — edustavat viisiohjetta (paaliksi pañca-sïla, skr. pañca-œïla). Nämä ovatneljä ensimmäistä kymmenestä taitavan toiminnan tavasta(moraalisen) harjoituksen osatekijöinä (paaliksi sikkhåpada,skr. œikæåpada), sekä huumaavista aineista pidättyminen.Täyden kuun ja uuden kuun päivinä erityisen voimakasmoraalinen ponnistelu, joka on liian vaativa tavallisenelämän normaalitilanteissa, muuttaa tätä mallia ja viidestäohjeesta tulee kahdeksan ohjetta. Nämä kahdeksan ohjettaovat viisi ohjetta, joissa sukupuolisestaväärinkäyttäytymisestä pidättymisen tilalle tulee selibaattisekä lisäksi 6) pidättyminen aterioimasta väärään aikaan,7) pidättyminen tanssista, laulusta, musiikista, epäsiveistänäytöksistä, seppeleiden, hajuvesien ja voiteiden käytöstäja henkilökohtaiseen kaunistukseen ja koristukseen käyte-tyistä tarvikkeista ja 8) pidättyminen korkeista ja ylellisistäistuimista ja sängyistä. Maallikon moraalimallia edustavatmyös Sigålovåda suttan sisältämät säännöt, jotka yleisestitunnetaan nimellä “tavallisen ihmisen sääntökokoelma”(gihi-vinaya).40 Siinä ihmisen kaikki velvollisuudet, sikälikuin kyseessä on maallikko, osoitetaan muodostuvaksi


kuuden ihmissuhteen oikeasta hoitamisesta, so. suhteetvanhempiin, vaimoon ja lapsiin, ystäviin ja tovereihin,palvelijoihin ja työläisiin, henkisiin opettajiin jabramiineihin. Munkin moraalimallia — luostarielämänolosuhteiden luomaa taitavien tekojen erityistä yhdistel-mää — edustaa sen varhaisemmassa enemmän erakkouttakorostavassa muodossa prå¤imokæa (paaliksi påtimokkha)eli “150 kohdan sääntö” ja sen myöhemmässä enemmänluostarilaitosta korostavassa muodossa skandhaka (paaliksikhandhaka) eli “luvut, jotka yhdessä muodostavat täydel-lisen vinayan eli luostarisääntöjen kokoelman”. Nunnanmoraalimalli muistuttaa munkin mallia. Sekä munkit ettänunnat pidättyvät tappamisesta, varastamisesta, sukupuo-lisesta tyydytyksestä ja perusteettomasti väittämästä saa-vuttaneensa korkeita henkisiä saavutuksia. Lisäksi heelävät almuista, eivät juuri omista muuta henkilökohtaistaomaisuutta kuin kolme kaapuaan ja kerjuukulhonsa (tosinheillä on osuutensa luostarilaitoksen yhteiseenomaisuuteen) ja he omistautuvat yksinomaan Dharmanopiskelulle, harjoitukselle ja opettamiselle. Erityisesti ch’an-eli zen-muodoissaan “kotoa lähteneen” moraalimallia edus-tavat tang-dynastian ajan suuren mestarin Pai-changin“puhtaat normit”. Pai-chang oli ensimmäinen, joka tekiyhteisön hyväksi tehdystä ruumiillisesta työstä olennaisenosan luostarielämää julistaen: “Päivä ilman työntekoa onpäivä ilman ruokaa.”

Lopuksi moraalimalli vaihtelee henkisen ihanteenmukaisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi useampia kuinyksi henkinen ihanne — niitä ei voisikaan olla enempääkuin yksi, koska on vain yksi historiallinen Buddha —


vaan ainoastaan sitä, että käytännöllisistä syistä henkinenihanne voidaan käsittää eri tavoin tai eri termein. Sitävoidaan ajatella korkeimpana viisautena tai rajattomanamyötätuntona, ts. henkisenä individualismina tai henkisenäaltruismina. Henkiseksi individualismiksi käsitettynä setunnetaan arhat-ihanteena. Arhat-ihanne on hïnayånanhenkinen ihanne, jonka mukaan tulisi tavoitella kaikestakärsimyksestä vapautumista vain omalla kohdallaan.Bodhisattva-ihanne taas on mahåyånan henkinen ihanne,jonka mukaan tulisi tavoitella korkeinta Valaistumistakaikkien elävien olentojen maallisen ja henkisen edistymi-sen vuoksi. Mahåyånan asenne saa ilmaisunsa bodhisattva-valassa, jonka lyhin ja tunnetuin versio on:

Ovat olennot miten lukemattomia tahansa, vannonpelastavani ne;Ovat intohimot kuinka roihuavia tahansa, vannonsammuttavani ne;Ovat Dharmat kuinka mittaamattomia tahansa,vannon hallitsevani ne;On Buddha-totuus kuinka verraton tahansa, vannonsaavuttavani sen.

Henkinen individualismi ja henkinen altruismi eivätsuinkaan sulje toisiaan pois, vaikka näiden kahden ihanteenvastakkaisuus onkin hyvin silmiinpistävä. Edes omallakohdallaan ei voi vapautua kärsimyksestä kitkemättä poisahneutta, eikä ahneutta voi kitkeä pois turvautumattaanteliaisuuteen — mikä on yksi muoto altruismia.Vastaavasti on tuskin mahdollista saavuttaa korkeintaValaistumista — edes toisten vuoksi — huolehtimatta


omasta henkisestä kehityksestään, mikä on yksi muotoindividualismia. Pitemmän päälle nämä kaksi ihannettalankeavat yhteen: viisaus ja myötätunto ovat yksi ja samaasia, ne eivät ole erillisiä. Polun varhaisissa vaiheissanäiden kahden henkisen ihanteen välinen ero on kuitenkinriittävän suuri vaikuttaakseen seuraajien moraalimalliin.Niiden ihmisten moraalimallissa, jotka seuraavat arhat-ihannetta henkisten pyrkimystensä korkeimpana päämää-ränä — hïnayånan mukaisten taitavien tekojen erityinenmuoto — on luostarisääntöjen kirjaimellinen etten sanoisisaivarteleva noudattaminen. Esimerkkinä on munkki, jokakieltäytyi auttamasta omaa äitiään ylös kuopasta, johontämä oli pudonnut, ettei joutuisi koskettamaan naista.Niiden ihmisten moraalimalli, jotka ottavat bodhisattva-ihanteen henkisten pyrkimystensä korkeimmaksipäämääräksi — mahåyånan mukainen taitavien tekojenerityismuoto — on hïnayånan viiden tai kahdeksan ohjeennoudattamista, tai kymmenen “taitavan toiminnanmuodon” noudattamista, tai (luostari)sääntöjen kokoelmannoudattamista, ei vain “vapaamielisellä”tavalla, vaanmahåyånan hengessä. Käytännössä tämä tarkoitti suoranaistaluostarisääntöjen uudelleen kirjoittamista. Tästä oli seu-rauksena erityinen mahåyåna-säännöstö, moraalimalli, jossabodhisattvaihanteen luonne sai välittömän omasanaisenilmauksen, eikä vain epäsuoraa ilmausta hïnayånan ter-mein, eli sellaisen mallin termein, jonka tietty yhteiskun-nallis-uskonnollinen asema oli jo luonut. Tästä säännös-töstä on useita eri muunnoksia. Yhden muunnoksen mukaanon pidättäydyttävä 18 suuresta ja 46 pienemmästä rikkeestä.Kaksi ensimmäistä suurta rikkomusta ovat: 1) itsensä


korostaminen ja toisten väheksyminen ansion ja kunnianvuoksi, 2) Dharman rikkauksien pitäminen toisten ulottu-mattomissa. Ensimmäiset kaksi vähäisempää rikkomustaovat 1) jättää palvomatta Kolmea Jalokiveä kolme kertaapäivässä, ja 2) noudattaa omia halujaan.41 Sen lisäksi, ettähenkistä ihannetta ajatellaan viisautena ja myötätuntona,sitä voidaan myös pitää hiljaisuutena, maagisena voimanajne. Arhat-ihanteen ja bodhisattva-ihanteen lisäksi on siisolemassa useita muita henkisiä ihanteita. Niitä ovatarkaainen Muni-ihanne, myöhempi vajrayånan Siddha-tai Vidyadhara-ihanne ja zenin roshi-ihanne, joista jokai-nen muokkaa seuraajiensa moraalimallia.

5 . M O R A A L I S TA S A ATAVA H Y Ö T Y

Moraalin harjoittamisesta saatava hyöty on sekä maallistaettä henkistä, sekä maailmallista että transsendenttista.Lisäksi se voidaan kokea sekä nykyisessä elämässä ettäjossain muussa olomuodossa kuoleman jälkeen. Välittö-min hyöty on katumuksen poissaolo (paali avippatisara),tietoisuus siitä että omat ruumiin, puheen ja mielenalueilla tapahtuvat teot ovat kaikki taitavia eikä ole mitäänmistä tarvitsisi moittia itseään mitä moraaliin tulee.Buddhalaisuus pitää tätä tilaa hyvin tärkeänä. Katumuksenpoissaolo ei johda vain korkeanasteiseen fyysiseeneheytymiseen ja sen vuoksi suurempaan luonteenharmoniaan ja tasapainoon, vaan myös ilon ja hurmionkokemuksiin, jotka vuorostaan johtavat keskittymiseen(samådhi) – oivallukseen – viisauteen – vapauteen –


nirvå¶aan. Eettisesti käyttäytyvälle maallikkoseuraajallemoraalin noudattaminen tuo viidenlaista hyötyä: 1)vaurauden lisääntymisen huolellisuuden ansiosta, 2) hyvänmaineen, 3) itseluottamusta kanssakäymisessä muittenkanssa, 4) rauhallisen kuoleman ja 5) jälleensyntymisenonnellisessa taivaallisessa maailmassa.42 Moraalista on niinpaljon ja niin monenmoista hyötyä, että käsiteltyäänmoraalia opillisesti, ja epäilemättä tuntien että jotain vieläoli tarpeen, Buddhaghosa puhkeaa lauluun ja ylistää sitälaatimillaan innoittuneilla säkeillä:

Oikea uskonto ei anna jaloille seuraajilleenmitään muuta turvaa kuin hyveen (sïla).Kuka voi kertoa sen voiman rajat? Ei Gangån virtaeikä Yamunå, eikä soliseva Sarabhý,eikä Aciravatï eikä Mahïn tulvavesivoi maan päällä puhdistaa ihmisen tahroja.Mutta hyveen vesi voi puhdistaa kaikkienelävien olentojen tahrat.Eivät helminauhat, sadetta tuovat tuulet,keltainen santelipuu, jalokivet taikuutamon pehmeät säteet voi poistaaolentojen sydänkipuja. Vain se yksin —hyve — hyvin varjeltu, jalo ja viileä, auttaa.Mikä muu tuoksu leviää sekä myötä- että vasta-tuuleen? Mikä portaikko johtaasen lailla taivaan portille?Mikä ovi avautuu Nibbånan kaupunkiin?Viisas, jonka koristuksena on hänen hyveensävoittaa loistossa jalokivin koristautuneiden


kuninkaiden komeuden ja helmet.Hyveellisiltä ihmisiltä hyve poistaa itsesyytökset -synnyttäen iloa ja ylistystä. Näin tulisi tunteahyveen voimaa koskevan opetuksen summa,hyveen, joka on ansion lähde, vikojen tuhoaja.43

Gampopa sanoo hillitymmin, että täydellisen moraalinharjoittamisen seurauksena on 1) oivallus, päämääränsaavuttaminen ja 2) tehokkuus elämäntilanteessamme.Ensimmäinen tarkoittaa korkeinta Valaistumista ja toinentehokkuutta ajallisessa elämässä, sitä että koemme saþsårantäydellisimmän onnen vaikka emme sitä tavoittelisikaan.44

Inhimillisellä ja jumalallisella tasolla, tai molemmilla,saatavan hyödyn lisäksi maailmallinen moraali — tottu-mukseksi tullut taitavien tekojen tekeminen, vaikka onkinaltis ennakkomieltymyksille (åsavat) — myösmyötävaikuttaa noiden tasojen ylläpitämiseen. Tämä käyselväksi siitä, miten nuo kymmenen taitavan toiminnantapaa ja kymmenen taitamattoman toiminnan tapaa onluokiteltu sen mukaan seurataanko niitä suuressa,kohtalaisessa vai vähäisessä määrin. Suuressa määrinseurattuina kymmenen taitamattoman toiminnan tapaajohtaa jälleensyntymiseen “piinattuna olentona” elijälleensyntymiseen helvetissä, kohtalaisessa määrin seurat-tuina jälleensyntymään nälkäisenä olentona ja vähäisessämäärin jälleensyntymään eläimenä. Vastaavasti vähäisessämäärin seurattuina kymmenen taitavan toiminnan tapaajohtavat jälleensyntymään ihmisenä, kohtalaisessa määrinseurattuina jälleensyntymään aistihalujen maailmanjumalana ja suuressa määrin seurattuina jälleensyntymään


muotomaailman tai muotoja vailla olevan maailmanjumalana. Jos kymmentä taitavan toiminnan tapaa —maailmallista moraalia — ei harjoiteta edes vähäisessämäärin, ihmiset eivät jälleensynny inhimillisinä olentoinaja ehdonvarainen olemassaolo inhimillisellä tasolla lop-puu. Moraali on välttämätön inhimillisen yhteiskunnan,eli inhimillisiä arvoja tunnustavan yhteiskunnanylläpitämiseksi. Kuvaten niitä kauheita olosuhteita, jotkavallitsevat, kun yhteiskunnan moraalinen perusta onhajonnut ja ennustaen munkeille, että tulee aika, jolloinihmisolennot ovat lyhytikäisiä ja vain huonolaatuista ruokaaon saatavilla, Buddha sanoo:

Sellaisten ihmisten keskuudessa kymmenen moraalisenkäyttäytymisen muotoa [eli kymmenen ‘taitavantoiminnan tapaa’] katoavat täysin, kymmenen moraali-tonta käyttäytymisen muotoa ovat vallalla, sellaistenihmisten keskuudessa ei ole edes moraalia merkitsevääsanaa. Vielä vähemmän on moraalia noudattaviaihmisiä. Sellaisten ihmisten keskuudessa, veljet,kunnioitetaan ja ylistetään niitä, joilta puuttuuvanhempien ja uskonnon kunnioitus, ja jotka eivätosoita kunnioitusta heimon päämiehelle — aivan kutennykyisin kunnioitusta ja ylistystä osoitetaan vanhem-piaan ja uskontoa kunnioittaville, ja niille, jotkakunnioittavat heimonsa päällikköä.

Sellaisten ihmisten keskuudessa, veljet, ei ole olevaäitiä, tai äidin sisarta, tai äidin kälyä tai opettajanvaimoa tai isän kälyä [kohtaan sellaisia kunnioituksentunteita, jotka estäisivät avioliiton heidän kanssaan].


Maailma joutuu siveettömyyden valtaan vuohten jalampaitten, siipikarjan ja sikojen, koirien ja shakaalientapaan.

Sellaisten ihmisten keskuudessa, veljet, suuri keski-näinen viha tulee säännöksi, suuri pahansuopuus, suurivihamielisyys, jopa voimakkaat surmaamisaikeetäidissä lastaan kohtaan, isässä lastaan kohtaan jalapsissa isäänsä kohtaan, veljessä veljeä, veljessä sisarta,sisaressa veljeä kohtaan. Heidän tunteensa ovat samatkuin metsästäjällä näkemäänsä riistaa kohtaan.

Sellaisten ihmisten keskuudessa, veljet, on syntyväseitsemän päivän miekkailukausi, jonka aikana hepitävät toisiaan villipetoina, teräviä miekkoja ilmestyyherkästi heidän käteensä ja he ajattelevat: ’Tässä onvillipeto, tässä on villipeto’ ja riistävät miekalla hengentoisiltaan.45

Tässä on mielenkiintoista havaita, että yksi niistäilmiöistä, jotka liittyvät yhteiskunnan moraalisen perustanhajoamiseen ja sen vuoksi itse yhteiskunnan tuhoon sentodella inhimillisessä merkityksessä, on sukupuolinenväärinkäyttäytyminen, insesti mukaanluettuna. Jos näintodella on, voisimme olettaa, että käänteiseen prosessiin,todella inhimillisen — moraaliin perustuvan —yhteiskunnan luomiseen liittyisi insestitabu. Darlingtoninmukaan näin juuri on. “Jotkut eläinlajit valitsevatseksuaalikumppanikseen kaltaisiaan, toiset erilaisia yksi-löitä. Näissä olosuhteissa ihmisryhmät jotka muuntuvathylkäämään insestin, olisivat muutamien satojen sukupol-vien jälkeen paremmassa asemassa kuin ne, jotka suosivat


insestiä tai sallivat sen, sillä vain ne olisivat muuntumis- jasopeutumiskykyisiä [siksi, että ne harjoittavat etäissiitostaeikä sisäsiitosta]. Vain ne tekisivät jotain uutta, ajattelisivatuudella tavalla. Tulevaisuus kuuluisi niille.”46 Toisin sanoenihmisyhteisö ei voi kehittyä, ellei ihminen ole muuntumis-ja sopeutumiskykyinen, eikä hän voi olla muuntumis- jasopeutumiskykyinen ilman insestikieltoa. Moraali, aina-kin insestikielto, on välttämätön ihmisyhteisön olemassa-ololle. Jo geneettisesti ajatellen moraali kuuluu itse inhi-millisyyden määritelmään.

Moraali on jopa vielä välttämättömämpi jumalallisenyhteisön olemassaololle, eli jumalten maailman tai maail-mojen olemassaololle; se on jopa vielä enemmän osajumaluuden määritelmää. On välttämätöntä edes vähäises-sä määrin noudattaa kymmentä “taitavan toiminnan tapaa”jälleensyntyäkseen inhimillisenä olentona ja sitenylläpitääkseen ihmistasoista olemassaoloa. Jälleensynty-mäksi jumalana ja jumaltasoisen olemassaolon lisäämi-seksi — jolta tasolta olennot kuolevat niin pian kuin seansioitten varasto, jonka avulla he ovat sinne jälleen-syntyneet on kulunut loppuun — vaaditaan kymmenen“taitavan toiminnan tavan” noudattamista edes kohtalai-sessa määrin. Sanotaan että jumalat riemuitsevat kun(ihmisten) maailmaan syntyy Buddha. He riemuitsevatkoska Buddhan opetuksen seurauksena maailmassa tul-laan harjoittamaan moraalia tehokkaammin ja sen vuoksiuseammat ihmiset tulevat kuolemansa jälkeen jälleen-syntymään jumalina. Jumalten lukumäärän näin lisäänty-essä heistä tulee voimakkaampia. Voimakkaampina heonnistuvat pääsemään voitolle asuroista eli titaaneista.


Moraali ei siis ole välttämätön vain inhimillisen yhteis-kunnan ylläpitämiseksi. Se on välttämätön takaamaanhyvyyden voimien ylivoiman taistelussa pahuuden voimiavastaan. Moraalilla on kosminen merkitys.

6 . T E K I J Ä T , J O T K A M Ä Ä R Ä Ä V Ä T I H M I S E N

M O R A A L I N

Moraali on olennainen osa buddhalaisuutta. Se ontottumukseksi tullutta taitavien tekojen tekemistä; teko-jen, jotka ilmentävät taitavia tahtomuksia eli pyyteettö-myyttä, ystävällisyyttä ja viisautta. Moraali on ensimmäi-nen ilmaus ihmisen sitoutumisesta henkiseen ihanteeseen.Se voi olla “mieltymyksille” altis tai niistä vapaa eli se voiolla maailmallista tai transsendenttista moraalia, ja siihensisältyy joukko erilaisia harjoitusmalleja. Moraali tuottaasekä maallista että hengellistä hyötyä. Se on oleellisentärkeä inhimillisen olemassaolon ylläpitämiselle ja edistäähyvyyden voimien voittoa maailmankaikkeudessa. Näinpaljon olemme oppineet. Näin paljon voi kuka tahansabuddhalaisuutta tutkiva oppia. Mutta teoreettinen tietomoraalista, vaikka se kattaisi asian kaikki puolet eikä vainjoitakin harvoja puolia, on täysin eri asia kuin tottumustehdä taitavia tekoja. Kuinka siis siirrymme teoriastakäytäntöön? Mikä saa meidät siirtymään taitamattomistataitaviin tahtomuksiin, saa meidät elämään moraalistaelämää moraalittoman asemesta? Mikä määrää moraalin?Buddhaghosan mukaan on kolmenlaista moraalia siitäriippuen, mikä kolmesta tekijästä sen aiheuttaa tai mitäniistä se painottaa. “Hyve, jota harjoittaa omaa itseäänajatellen ihminen, joka arvostaa itseään ja haluaa hylätä


kaiken, mikä on hänelle sopimatonta, on yksilökeskeinenhyve (sïla). Hyve, jota harjoitetaan maailman vuoksi jahalusta välttää maailman arvostelua, on maailmakeskeistä.Hyve, jota harjoitetaan kunnioituksesta Dhammaa kohtaanja halusta kunnioittaa Dhamman majesteettisuutta, onDhamma-keskeistä.”47 Päätän nämä buddhalaista moraaliakoskevat huomiot muutamalla sanalla niistä kustakin.

Se, että Buddha saavutti päämäärän, Valaistumisen,osoittaa, että kaikki ihmiset voivat saavuttaa Valaistu-misen, jos he vain ponnistelevat. Sen vuoksi Buddha onhenkinen ihanne. Potentiaalisesti kaikki ihmiset ovatValaistuneita — koska he ovat ihmisiä. Se ei ole vainabstrakti mahdollisuus vaan Valaistumisen elävä siemen,joka on todella läsnä ihmissydämen syvyyksissä ei minäänvieraana oliona vaan ihmisluonnon sisimpänäolemuksettomana olemuksena. Juuri tämän siemenenläsnäolo mahdollistaa ihmisyksilön kehittymisen eli etene-misen yhdestä olemassaolon ja tietoisuuden vaiheestatoiseen. Edistyminen on siemenen kehittymistä versoksi,nupuksi ja lopulta täydelliseksi kukaksi. Ihminen harjoit-taa yksilökeskeistä moraalia tajutessaan, että on kehittyväolento, jolle jotkut asiat sopivat, toiset eivät. Tässä moraalinmäärää yksilön valaistumispotentiaali. Moraalia voidaanharjoittaa myös toisten vuoksi. Valaistumisen siemen onläsnä kaikissa ihmisissä. Kaikki ihmiset ovatkehityskykyisiä olentoja. Se, mitä sanotaanmaailmakeskeiseksi moraaliksi, on siis moraalia, jotaharjoitetaan muiden vuoksi, eli tietoisina toisista ihmisis-tä kehittyvinä olentoina. Tällöin toisten valaistumis-potentiaali — tai jopa heidän todellinen Valaistumisensa


— määrää ihmisen harjoittaman moraalin luonteen. Tässäyhteydessä “maailma” (loka) ei tarkoita tavallisten ihmistenmaailmaa, vaan moraalista ja henkistä yhteisöä, jonkajäsenet ovat moraalisia esimerkkejä, ja myös innoituksenja henkisen ohjauksen lähteitä. Yksilökeskeisen jamaailmakeskeisen moraalinharjoituksen yläpuolella onDharma-keskeinen moraali. Valaistuminen on läsnä ihmi-sessä ja maailmassa, mutta se myös ylittää ne. Ajanulkopuolella ja subjektin ja objektin duaalisuuden tuollapuolen on Dharma päämääränä ja transsendenttisenapolkuna. Dharma on niin ylitsehyökyvän suurenmoinen,että sen kohdatessaan ihmisen ainoa halu on kunnioittaasitä asiaankuuluvalla tavalla. Tältä pohjalta syntyy Dharmanohjaama moraali. Siinä itse Valaistuminen — Ei-ehdonvarainen olemassaolo — määrää moraalin luonteen.

Buddhaghosan moraalioppia, jossa painottuu jokoyksilö itse, maailma tai Dharma, voitaisiin verrata pseudo-Aœvaghoshan käsitykseen henkisen elämän aikaansaavistatekijöistä: 1) läpäisy Sellaisuuden Olemuksen mani-festaation avulla, 2) läpäisy vaikutusten avulla, ja 3)Sellaisuuden vaikutukset.48 Mutta tämän mielenkiintoisenaiheen käsittelyä on pakko lykätä. Jos ryhtyisin sitäkäsittelemään, tästä artikkelista tulisi aivan liian pitkä.Nyt jo pitäisi kuitenkin olla ilmeistä, että buddhalainenmoraali ei ole niin kuiva ja ikävystyttävä aihe kuin ihmisetjoskus ajattelevat.

V I I T T E E T

B U D D H A L A I S U U D E N K Y M M E N E N P I L A R I A

1 Minor Anthologies of the Pali Canon osa II. Kääntänyt F. L.Woodward (London 1984), s. 130.

2 kts Sangharakshita, A Survey of Buddhism 7 ed. (Windhorse,Glasgow 1993), s. 159-172, 461-484.

3 Maha Sthavira Sangharakshita, Aspects of Buddhist Morality(Studia Missionalia, Roma 1978) osa 27, ss.159-180.

4 Yhteydellä tarkoitan henkistä yhteyttä enkä molemminpuo-lista yhteiskunnallista ja taloudellista riippuvuussuhdetta.

5 Dialogues of the Buddha, osa I. Paalinkielestä kääntänyt T. W.Rhys Davids (uusintapainos London 1956), s. 179.

6 The Collection of the Middle Length Sayings (Majjhima-Nikåya)osa III. Kääntänyt I. B. Horner, M.A. (London 1959), s. 97-98.

7 The Book of the Gradual Sayings (A‡guttara-Nikåya) osa V.Kääntänyt F. L. Woodward, M.A. (uusintapainos London1972), s. 178-180.

8 The Mahåvastu osa II. Buddhalaisesta sanskritista kääntänytJ. J. Jones, M.A. (London 1952), s. 91 ja seur.

9 The Perfection of Wisdom in Eight Thousand Lines & its VerseSummary. Kääntänyt Edward Conze (Bolinas 1973), s. 200-201.

10 The Teaching of Vimalakïrti (Vimalakïrtinirdeœa). Käännettyenglanniksi Etienne Lamotten ranskankielisestä käännöksestä(London 1976), s. 20.

11 sama., s. 40.

12 sama., s. 214.13 The Sutra of Golden Light. Suvarnabhåsottamasýtra kääntänyt

R. E. Emmerick (London 1970), s. 12.14 Tässä prå¤imokæa-sanan prå¤i näyttäisi olevan sukua sanan

pratyeka (=prati+eka) merkitykselle tarkoittaen yhdelle hen-kilölle, tai henkilökohtainen, kuten sanassa pratyekabuddha.

15 The Book of Gradual Sayings (A‡guttara-Nikåya) osa V.Kääntänyt F. L. Woodward, M.A. (uusintapainos London1972), s. 186.

16 The Collection of the Middle Length Sayings (Majjhima-Nikåya)osa III. Kääntänyt I. B. Horner, M.A. (London 1959), s. 104.

17 Dhammapada. Säkeet 129-130.18 The Path of Light. Rendered from the Bodhicharyåvatåra of

Sånti-Deva. A Manual of Mahåyåna Buddhism, L. D. Barnett(uusintapainos London 1959), s. 79-80.

19 Dhammapada. Säe 133.20 Analects Book XIII, Chapter III. The Analects of the Conversations

of Confucius with his Disciples and Certain Others, englanniksikääntänyt William Edward Soothill (uusintapainos lm 1941),s. 129. Confucius: The Analects (Lun-yü). Kääntänyt esi-puheella varustettuna D. C. Lau (uusintapainosHarmondsworth 1982), s. 118.

21 Thus Spoke Zarathustra. Kääntänyt esipuheella varustettunaR. J. Hollingdale (uusintapainos Harmondsworth 1969), s. 31.

22 Dhammapada. Säe 176.23 A Treasury of Mahåyåna Sýtras. Selections from the Maha-

ratnakuta Sýtra. Kääntänyt Buddhist Association of the UnitedStates, Garma C. C. Chang, General Editor (Pennsylvania andLondon 1983), s. 270.

24 The Book of Gradual Sayings (A‡guttara-Nikåya) osa V.Kääntänyt F. L. Woodward, M.A. (uusintapainos London1972), s. 178.


N Ä K Ö K U L M I A B U D D H A L A I S E E N M O R A A L I I N

25 Dialogues of the Buddha, Part II, käänt. T.W. ja C.A.F. RhysDavids (Luzac, London 1971) s. 97-.

26 Majjhima-Nikåya 24.27 Visuddhimagga VII, 101-106 (Harvard) s. 222-223.28 kts Sangharakshita, A Survey of Buddhism 7 ed. (Windhorse,

Glasgow 1993) s. 462-3.29 kts sama s. 461-.30 Pa¤isambhidåmagga i, 44.31 Visuddhimagga I, 17-18 (Harvard) s. 7-8.32 sGam.po.pa, The Jewel Ornament of Liberation. Kääntänyt

Herbert V. Guenther (London 1970) s. 164-165.33 kts Sangharakshita, Crossing the Stream (Glasgow 1987) s.

179- ja A Survey of Buddism s. 92-.34 The Jewel Ornament of Liberation, s. 101.35 Majjhima-Nikåya 26.36 Visuddhimagga I, 32 (Harvard) s. 14.37 J. Evola, The Doctrine of Awakening (Luzac, London 1951), s.

151.38 sama s. 151.39 sama s. 151-152.40 Dïgha-nikåya 31.41 vrt The Jewel Ornament of Liberation, s. 165-.42 Dïgha-nikåya ii, 86.43 Visuddhimagga I, 24. The Path of Purity. Kääntänyt Pe Maung

Tin (Pali Text Society, London ?1923) osa I, s. 12.44 The Jewel Ornament of Liberation, s. 170.45 Dïgha-nikåya iii, 72-73.46 C. D. Darlington, The Evolution of Man and Society (George

Allen & Unwin, London 1969), s. 53.47 Visuddhimagga I, 34.48 The Awakening of Faith. Kääntänyt Yoshito S. Hakeda

(Columbia University Press, New York & London 1967) s. 56-.

V I I T T E E T 1 7 5

PI L A R I V I N J E T I T

1. Joonilainen pilari2. Doorilainen pilari3. Korinttilainen pilari4. Bysanttilainen pilari, Hagia Sofia, Konstantinopoli5. Bayeux'n katedraalin pilari, Ranska6. Pierre Le Moutier -kirkko, Nievre, Ranska7. St. Martin de Champs -kirkko, Pariisi8. Pilari Salisburyn katedraalista, Englanti9. Persialainen pilari10. Ashokan pilari, Sanchi, Intia


Haluatko tietää lisää buddhalaisuudesta?Helsingin buddhalaisessa keskuksessa toimii

kirjakauppa ja kirjasto. Kirjakaupassa onSuomen laajin valikoima alan kirjallisuutta.

Kirjastosta voit lainata kirjoja, nauhoitettujaesitelmiä ja videoita.

Keskus järjestää meditaation ja buddhalaisuu-den opetusta.

Helsingin buddhalainen keskusPunavuorenkatu 16 B

•puh. 663 892

•FWBO ry PL 28800121 HELSINKI

buddhalaisuuden kymmenen pilaria

Documents