: 1

SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

4/2011

Bonusta!Säästöä!Plussaa!

Reilua kauppaa myös vuonna 2011

ww

w.t

rade

ka-y

htym

a.fi

Sisällys4. Pääkirjoitus Laura Liski

5. Mikä ihmeen yleinen etu? Lassi Vainio

6. Anteeksi pyytämättä

7. Puolustus voimissaan? Johannes Niemeläinen

10. Mahtikampanjalla kohti vaalivoittoa Tino Aalto

12. Edunvalvontaa korkealta ja kovaa Laura Liski

14. ”Opiskelijajohtajat” Pietarissa Johannes Niemeläinen

16. Kauppa se on, joka kannattaa Minna Ahola

18. Kannettava tieto kone maailman jokaiselle lapselle Ville Liski

20. Ihmiskauppaa vastaan Nepalissa Sarita Niemi

22. Den ekonomiska krisens centrum SSF:n puheenjohtaja Magnus Nilsson

23. Puheenjohtajan palsta Sarita Niemi

24. Kansalaisraadeissa luodaan uutta demokratiaa Matias Mäkynen

4/2011

PäätoimittajaLaura Liski

ToimitussihteeriAnni Lahtinen

KirjoittajatTino AaltoMinna AholaLaura LiskiVille LiskiMatias MäkynenJohannes NiemeläinenSarita NiemiMagnus NilssonLassi Vainio

YhteystiedotSosialidemokraattisetOpiskelijat SONK rySaariniemenkatu 600530 Helsinki

Puh. 09 47 898 261www.sonk.fi

Graafinen ulkoasuFredrik Bäckwww.fredrikback.fi

PainoKaleva Printwww.kalevaprint.fi

Ilmoitusten myyntiAnni LahtinenPuh. 045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

4 : PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Vuoden loppumetreillä tulee katsel-leeksi taaksepäin vuoden tapahtu-mia. Mitä jäi käteen, mistä vuosi 2011 muistetaan? Arabikevät. EU-talous-kriisi. Wikileaks. Fukushima. Utøya. Osama. Vuosi on ollut suorastaan hengästyttävän kiivastahtinen, ja useat edelläkin mainituista tapauk-sista jatkavat elämistään. Miten käy Euron? Missä nähdään seuraava val-lankumous?

Uutinen ja tieto ovat näinä päi-vinä kysyttyä kauppatavaraa. Uu-tisten tekijöiden kannalta on hyvä, jos maailmalla tapahtuu, vaikkakin valitettavan usein tapahtuu pahaa. Uutisvyöryssä toimittaja tasapainoi-lee raportoitavien asioiden välillä, hiljaisena päivänä uutiset ovat kei-

notekoisia. Hiljaisina aikoina saa-daan kuitenkin aikaan paljon hyvää -ehditään penkoa niitä asioita, jotka muuten jäisivät taka-alalle. Hyväs-sä lykyssä paljastetaan jotain, josta nouseekin uutinen ylitse muiden.

On kuitenkin hyvä muistaa se to-siasia, että joku valitsee uutiset si-nun puolestasi. Maailmalla on alle 10 suurta uutistoimistoa, jonka kautta valtaosa uutisista kulkeutuu valta-kunnallisiin ja paikallisiin uutisiin. Journalistit toimivat usein omien ambitioidensa perusteella, jolloin toisen mielestä uutisoimisen arvoi-nen asia on toiselle pelkkää kuraa. Myös näkemyserot vaikuttavat -kii-nalainen, venäläinen ja saksalai-nen uutistoimisto saavat samasta

tapahtumasta kolme täysin toisis-taan poikkeavaa näkökulmaa. Julki-lausumaton totuus on myös se, että rahoittajillakin on pitkälti valtaa siihen, mitä lehteen kirjoitetaan, ja myös lehden johto päättää julkaisu-linjoista.

Neutraalia uutisointia ei siis ole olemassa. Tämän takia aikansa seu-raamista ei kannata kuitenkaan pelätä – päin vastoin, pienellä me-diakritiikillä näkee uutiset aivan uudenlaisessa valossa. Toisinaan voit yllättää itsesi lukemasta uutis-ta ja ajattelemasta: "Hetkinen, tuo ei mene noin. Miksi tästä on näin kirjoi-tettu?". Totuutta ei siis kannata niellä pureksimatta. Uskalla kritisoida.

TYÖMARKKINANEUVOTTELUT : 5

Mikä ihmeen yleinen etu?

Teksti: Lassi Vainio

Työvoiman ja pääoman välisessä neu-vottelusuhteessa työnantajapuoli on pyrkinyt viime vuosina irtiottoon ja tavoitellut paikallisen sopimisen li-säämistä. Syksyn työmarkkinaneu-votteluissa käytiin jälleen tiukkaa vääntöä tulevan sopimuskauden työ-ehdoista.

Sosialidemokraattien palaaminen hallitukseen näkyy kokonaisvaltai-sen raamisopimuksen syntymisessä – hallitusohjelmassa työmarkkina-ratkaisuun viitataan yksikössä. Noin kaksi miljoonaa palkansaajaa kattava sopimus tulevien vuosien työehdois-ta syntyi, kun kuljetusalojen järjestöt pääsivät viimeiseksi sopuun omista sopimuksistaan.

Ennen ratkaisun syntymistä medi-assa toistuivat kuitenkin samat lau-seet, joita kuullaan aina työmarkki-nasovun rakoillessa. Esimerkiksi käy työtaisteluiden vuosi 2010, jolloin valtakunnansovittelijan johdolla ha-ettiin ratkaisua peräti 62 työriitaan. Tällöin julkisessa keskustelussa lakkojen mahdollisimman nopeaa loppumista toivottiin, maaniteltiin ja vaadittiin – perusteena monesti niiden aiheuttama vahinko yleiselle edulle. Käsite luo kuvan jalosta, yh-tenäisestä Suomen hyvästä.

Samaa yleistä etua peräänkuulut-ti mm. Turun Sanomat väittäessään 26.11. Auto- ja Kuljetusalan työnteki-jäliitto AKT:n ”ajavan jäsenkuntansa etua vaikkapa yleisen edun kustan-

nuksella”. Yhteiskunnan kannalta kriittisiä toimintoja uhkaavat lakot tuottavat kieltämättä kustannuksia monille tahoille. Käyty keskustelu johdattaa kuitenkin kiintoisan kysy-myksen äärelle: Mikä on yleinen etu?

Demokratian alkuhämärissä 1700- ja 1800-luvuilla pulma askarrutti san-gen montaa ajattelijaa. Ranskalais-filosofi Rousseaun mielestä valtion tuli toimia yleistahdon mukaisesti. Yleisen edun huomioiva yleistahto edusti hänelle jotakin laajempaa kuin pelkkien yksityisten etujen summaa. Saksalainen G.W.F. Hegel esitti, että julkisessa toiminnassa kansalaisen tuli irtautua oman etunsa ajamisesta ja edistää yleistä etua kullekin kan-salle ominaisen kansanhengen mu-kaisesti.

Etsiessään parhaiten yleistä etua toteuttavaa äänestysmenettelyä rans kalainen markiisi de Condorcet päätyi lopputulokseen, ettei yleistä etua voida juuri koskaan absoluutti-sesti määritellä. Lisäksi hän muotoili väitteelleen matemaattis-loogisen perustelun. Politiikan tutkimuksen tieteenalalla vallitsee edelleen käsi-tys, ettei demokratiankaan keinoin pystytä toteuttamaan täysin yleisen edun mukaisia ratkaisuja – sellaisia ei ole olemassa.

Päivänpolitiikan retoriikassa ylei-sen edun käsite pitää kuitenkin sit-keästi pintansa. Yleistä etua korosta-vat toimijat ajavat kuitenkin yleensä

vain tietyn ryhmän kapeita intresse-jä. Yleinen etu on sumuverho, jonka taakse on helppo piiloutua.

Kiistely siitä, mikä on yleinen etu, perustuu pohjimmiltaan siihen, näh-däänkö poliittinen toiminta erilais-ten intressien väliseksi kamppailuksi vai niiden yhteensovittamiseksi jon-kin korkeamman päämäärän edessä. Tällaisen ylhäältäpäin asetetun pää-määrän edessä on kuitenkin syytä kavahtaa – yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty tavoite, vaikkapa hyvin-vointiyhteiskunnan turvaaminen, on sekin poliittisen kamppailun tulos.

Politiikkaan sisältyy aina konflikti – eri toimijoiden ja ryhmien välinen ristiriita tavoitelluista lopputulok-sista ja sopiviksi katsotuista keinois-ta. Sen sijaan että piilouduttaisiin yleisen edun käsitteen taakse, tulisi omat poliittiset tavoitteet ja lähtö-kohdat tunnustaa avoimesti. Se on rehellistä ja linjakasta politiikkaa, jota myös kansalaiset viime kädessä arvostavat.

Jean-Jacques Rousseau(1712-1778)

6 : ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

ANTEEKSIPYYTÄMÄTTÄ

—Viime yönä makuunhuoneeni ovella oli jonoa: 11 naista. Olin vain kahdeksan kanssa, koska enempään en pystynyt. Ja kaikki sängyt täällä ovat edelleen täynnä: eivät nämä kotiin lähde, vaikka aseella uhkaisi. Silvio Berlusconi

—Niin kauan kuin Ylen säännöissä lu-kee, että yhtiön tehtävä on edistää mo-nikulttuurisuutta (...) en haluaisi antaa yhtiölle minkäänlaista tukea valtion rahoista.James Hirvisaari, kansanedustaja, PS

—Miten olet tullut toimeen ilman mi-tään tuloja?—Mulla on oma firma! Päivärahoja ja kilometrikorvauksia.Kike Elomaa (PS) aamutv:n haastatte-lussa 2.11.11

—Laitetaan homot, lesbot ja somalit Ahvenanmaalle keskenään asumaan ja katsellaan, millainen malliyhteiskunta siitä sitten rakentuu. Tällä ratkaisulla saataisiin selville se, miten se malliyh-teiskunta syntyy ja muotoutuu.Teuvo Hakkarainen, PS

—Tottakai homoudesta kuuluu kertoa töissä. Jos tuo niitä omia arvoja työs-sään esiin tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kans-sa, niin täytyy katsoa, että ne työpaikan arvot tulevat toteutumaan. Mika Niikko, kansanedustaja PS

Kansanedustajista ainakin seitsemän hyväksyisi kuolemanrangaistuksen poikkeuksellisen julmista henkirikok-sista.Sanoman maakuntalehdet

—Kaikki punavihreät pitäisi lahdata 1918 malliin!!  Jouni Viitanen, PS, Tampereen paikal-lisosaston vpj

Salametsästäjät tappoivat Vietnamin viimeisen sarvikuonon.HS 25.10.11

—Yksi heikkouteni on, että en aina muista, että kaikkien ajatus ei lennä yhtä nopeasti kuin minun.Paavo Väyrynen

Vantaa on päättänyt luoda ohituskais-tan kaupungin tonttien myyntijonoon. Vastedes "kaupungin avainhenkilöt" voivat ostaa tontin ohi varsinaisen jo-non eli pisteytysjärjestelmän. HS 1.11.11

Pohjois-Nigeriassa ainakin 2 000 alle viisivuotiasta lasta kärsii lyijymyrky-tyksestä, jonka on aiheuttanut laiton kultakaivostoiminta.  Paikallisen viran-omaisen mukaan 400 lasta on kuollut myrkytykseen.HS 28.10.11

—Homojen tanssiminen loukkaa mi-nua henkilökohtaisesti. Eräs sotavete-raani on minulle jo ihmetellyt, kuinka on mahdollista, että  homot tanssivat linnassa. Kyllä se minustakin vähän ou-toa on.Pentti Oinonen, kansanedustaja, PS

—Tyttöjä ei pidä päästää näihin hom-miin, koska tuskinpa ne näihin hom-miin haluavat, kysykää minulta, olen keski-ikäinen mies ja tiedän nämä ju-tut. Matti Pulli, mäkihyppääjävalmentaja

—Jos johtaja on aidosti niin stressaan-tunut, ettei ole toimintakykyinen, hä-nen tulee pyytää palkatonta vapaata, ei hakea palkallista sairauslomaa. Jan Schugk, ylilääkäri, Elinkeinoelämän Keskusliitto

240 työntekijää menetti tajuntansa vaatejätti Hennes & Maurizin tehtaalla Kambodžassa. Syynä pidetään tehtaas-sa käytettyä kemikaalia, jolla estetään torakoita syömästä vaatteita. HS 28.10.11

AJANKOHTAISTA : 7

Teksti: Johannes Niemeläinen

Puolustusvoimat on viime kuukau-sien aikana ollut parrasvaloissa. On kulunut tuskin viikkoa ilman, että joku olisi kantanut estradille miinaa, Venäjä-uhkaa, lakkautettavaa varus-kuntaa, peruttavia kertausharjoi-tuksia tai jotain muuta suomalaisen puolustuskyvyn kulmakiveä.

Kiviä on näyttämöllä sellainen kasa, että presidentinvaalien kesto-aihe Nato sillä tukevasti seisoo. Nato ei ole vaaliväittelylle aviomiehen si-sar vaan itse aviomies.

Natoon ja lakkautettaviin varus-kuntiin Suomen puolustusvoimien tulevaisuus kiteytyykin. Kumpaa puolustetaan, globalisaatiota vai lo-kalisaatiota?

LEIKKAUS AIHEUTTAA LEIKKAUKSIA

Valtion menokuuri iskee kovasti puolustusvoimiin. Pääesikunta on laskenut, että puolustusvoimat jou-tuu säästämään seuraavan neljän vuoden aikana 800 miljoonaa euroa (toisten tietojen mukaan 200 ME). Tämä tarkoittaa noin kymmenen prosentin leikkausta vuosittaiseen budjettiin.

Säästöt näkyvät kaikkialla. Va-ruskuntien lakkautuksia on luvassa. Alueellisesta puolustamisesta pide-tään kuitenkin kiinni, lupaa puolus-tusministeri Stefan Wallin (r.).

Armeijan ruokahuolto puolestaan yhtiöitetään Leijona Catering -val-tionyhtiölle. Leijona-ateriat syövät leijonanosan ruokahuollosta vas-taavien työntekijöiden, pääasiassa naisten, palkkatuloista. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on las-kenut, että varusmiehiä ruokitaan tulevaisuudessa 200–400 euroa pie-nemmällä kuukausittaisella kannus-tinpalkalla.

Samaan aikaan olisi tarkoitus to-teuttaa maavoimien alueellisten joukkojen materiaalin ajantasaista-minen. Jos materiaalia ei uusita, tar-votaan korpi-Suomen metsissä pian varusteilla mallia Cajander; kivääril-lä, kokardilla ja asevyöllä ei pitkälle pötkitä.

Myös kertaus- ja maastoharjoi-tuksistakin joudutaan karsimaan,

PUOLUSTUSVOIMISSAAN?

8 : AJANKOHTAISTA

Kokoomuksessa haikaillaan Na-toon, ja keskusta ja perussuomalaiset tyrmäävät hallituksen puolustusme-noleikkaukset täysin. Globalisaatio-ta oikealla, lokalisaatiota ties missä, mutta miten me demarit?

Puolustusmäärärahat ovat oiva leikkauskohde, ja sotamenojen kas-vattaminen ei kuulu humaaniin poli-tiikkaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä tarjotaan tilalle?

Jonkinlainen maanpuolustus kuu-luu – kai – poliittiseen realismiin. Miten se toteutetaan, onkin kipe-rämpi kysymys. Maata ei puolusteta varuskunnista, Wallin tokaisi, mutta kyllä varuskunnillakin on maanpuo-lustuksen kannalta merkitystä.

Satojen miljoonien leikkaukset ra-pauttavat luottamuksen alueellisen puolustukseen, jos sitä on vuosikym-meniin enää ollutkaan. Jos leikka-uksia haetaan, olisiko aika muuttaa myös puolustusdoktriinia? Alueel-linen maanpuolustus laskevilla re-sursseilla tuntuu mahdottomalta yhtälöltä.

MITÄ TAPAHTUU ASEPALVELUKSELLE?

Entä sitten pojasta mieheksi -vuosi? Mitä tehdä yleisen asevelvollisuuden kanssa?

Leikkauksien kautta toteutettavan rakenneuudistuksen myötä varus-miehiä koulutetaan yhä suuremmis-sa yksiköissä. Wallinin mukaan kou-

luttajien määrä varusmiehiä kohden voi lisääntyä, ja samalla varusmies-ten turvallisuus paranee.

Suuret yksiköt eivät takaa kui-tenkaan turvallisuutta. Loka-mar-raskuun vaihteessa kuultiin Veka-ranjärveltä surullisia uutisia, kun varusmiehen kerrottiin saaneensa surmansa pistoolin luodista. Veka-ranjärvi on yksi Suomen suurimmis-ta varuskunnista, ja samassa joukko-osastossa on kuollut vuoden sisään myös kaksi muuta varusmiestä.

Varusmiesliitto on arvostellut puolustusvoimia puutteellisista mie-lenterveyspalveluista. Leikkaamalla kuluista palvelut tuskin paranevat.

Voikin sanoa, että puolustusdokt-riinin tavoin yleinen asevelvollisuus on tullut jonkinlaiseen tienristeyk-seen. Ratkaisuksi on ehdotettu vali-koivaa asevelvollisuutta, mutta taas porttiteoreetikot älähtävät. Yleinen asevelvollisuus, valikoiva asevelvol-lisuus, palkka-armeija, Nato.

Toinen vaihtoehto, kenties nyky-yhteiskuntaan kaikkein parhaiten sopiva, olisi uudistaa asepalvelusta siten, että palvelusaikana harjoitel-taisiin erilaisia siviilikriisinhallin-nollisia toimia. Tällöin voitaisiin parantaa myös asepalveluksen ja si-viilipalveluksen käyvien välistä tasa-arvoa. Taas nirskuvat portin saranat.

kuuluu hätähuuto Kasarmitorilta. Menokuuri ulotetaan lähes kaikki-alle.

PORTTITEOREETIKOT VALPPAINA

Menoleikkaukset ovat herättäneet viimeisetkin porttiteoreetikot unil-taan.

Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen tosin hillitsi Nato-pel-koja leikkausten yhteydessä. Hänen mukaansa Suomeen ei olla suunnit-teilla huippuvarusteltua pientä tek-noarmeijaa, mutta Puheloinen antoi kyytiä myös kivääri-kokardi-asevyö -mallin massa-armeijalle.

Puheloisen mukaan armeijan tu-lee olla jotain tältä väliltä.

Suomen alueelliseen maanpuo-lustukseen uskovien kannalta ti-lanne näyttää tukalta. Varuskunnat lakkautetaan, kertausharjoituksia ei ehkä pidetä ja kohta ei saa kylvää edes miinoja, kun Ottawan sopimus sen kieltää.

Ei ihme, että monet epäilevät Na-to-hakemuksen olevan allekirjoitus-ta vaille valmiina.

PUOLUSTUSDOKTRIININ MUUTOS AJANKOHTAINEN?

Globalisaatioita vai lokalisaatiota, kuuluu siis kysymys. Muilla suuril-la puolueilla vaikuttaa olevan tähän selkeä kanta.

Ei ihme, että monet epäilevätNato-hakemuksen olevan alle-kirjoitusta vaille valmiina.

AJANKOHTAISTA : 9

KIIRE ODOTTAMAAN

Yksi juttu on kuitenkin varma: nyky-muotoinen asevelvollisuus tulee uu-distumaan lähivuosikymmeninä.

Helsingin Sanomat julkaisi hil-jattain mielipidekirjoituksen, jos-sa varusmies kritisoi asepalvelus-ta tehottomaksi. Hänen mukaansa suurin osa ajasta kuluu resurssien puutteen vuoksi odottamiseen. Epä-motivoivaa, varusmies luonnehti palvelustaan. Yleinen vitsi kuuluu, että intissä on aina kiire odottamaan.

Puolustusvoimat tyrmäsi yhtenä vaihtona esitetyn varusmiespalve-luksen lyhentämisen koko koulu-tuksen tuhoavana ideana. Heidän mukaansa nykynuorista saa sotakel-poisen joukon hädin tuskin kuudessa kuukaudessa, entä sitten lyhemmäs-sä ajassa.

Vaikka yleinen asevelvollisuus kaikkien leikkaus-, puolustusdokt-riinin muutos ja tasa-arvokysymys-ten jälkeen pitäisi pintansa, on uu-distusta haettava muutenkin kuin suuriin yksikköihin keskittämällä.

Pian armeija ei kasvattanekaan kaikista pojista miehiä.

PUOLUSTUSLIITTOON RUOTSIN KANSSA

Suomen maanpuolustuskysymyk-sessä taiteilu globalisaation ja loka-lisaation välisellä nuoralla on vai-

keaa. Jatkammeko leikkauksia ja lähdemmekö hakemaan turvaa Na-tosta, sodimmeko varuskunnista kä-sin ja pidämmekö kiinni alueellisesta maanpuolustuksesta vai pyrimmekö löytämään kenties jotain uutta?

SONK on linjannut poliittisessa ohjelmassaan, että koko turvalli-suuskäsitys pitäisi ymmärtää laa-jemmin kuin pelkästään sotilaalli-sena turvallisuutena. Esimerkiksi luonnonkatastrofit ja humanitaari-set katastrofit vaativat uudenlaista lähestymistapaa.

Myös sotilaallisen turvallisuu-den käsite vaatii uutta tarkastelua. Julkista keskustelua hallitsee tällä hetkellä Naton ja alueellisen maan-puolustuksen vastakkainasettelu. Globalisaation ja lokalisaation ris-tipaineessa unohtuu, että muutkin lähestymistavat voivat olla mahdol-lisia.

Esimerkistä käy alueellinen yh-teistyö. Miten olisi puolustusliitto Ruotsin kanssa?

Puolustusmäärärahat ovat oiva leikkaus- kohde, ja sotamenojen kasvattaminen eikuulu humaaniin politiikkaan. Kysymys

kuitenkin kuuluu, mitä tarjotaan tilalle?

10 : 10 : EDUSTAJISTOVAALIT

Mahtikampanjalla kohti vaalivoittoa

nomaa. Positiivinen asenne välittyi varmasti koko kampusalueella pyöri-neille opiskelijoille. Lisäksi onnistu-neella propagoimisella on vaikutuk-sia, joita ei pysty mittamaan vaalien tuloksia julkistettaessa. Menestynyt kampanjointi on luomassa koko liik-keestämme positiivista kuvaa, joka kantaa hedelmää seuraavissa vaa-leissa. Puoluetyötä tehtäessä pitäisi nähdä koko ajan kaksi vierekkäistä tietä. Toisen tien päämäärä on aina seuraavissa vaaleissa ja toisen tien päämäärä on asetettu hamaan tule-vaisuuteen. Tällä tavoin pystymme kehittämään puolueen tässä ja nyt unohtamatta tulevaisuuden visioin-tia.

Erkki Tuomioja, Jutta Urpilai-nen ja Paavo Lipponen – tuntemat-tomuuksia rivissä pitkä liuta, tai ei nyt aivan. Edellä mainittu kolmikko oli suuri tukiranka rakennettaessa edustajistovaaleja. Heidän puhues-saan tilaisuuksissamme tavoitimme useita satoja ihmisiä. Näiden puhu-jien avulla pystyimme myös konk-reettisesti osoittamaan opiskelijoille valtakunnan tason politiikan ja puo-luepoliittisesti sitoutuneen ryhmän yhteyden. Yliopisto ei ole yhteiskun-

Teksti: Tino Aalto

Turun Demariopiskelijat keräsi-vät SONK:n suurimman listan edus-tajistovaaleissa (40 ehdokasta). Eh-dokasrekrytointi oli onnistunutta vaikka varsinainen ehdokaskartoit-taminen aloitettiin toden teolla vas-ta kesällä. Tilanne oli tuskallinen ja optimistiseksi tavoitteeksi asetettiin pääseminen viime vaalien lukemiin (32 ehdokasta). Alkusyksyllä Vihrei-den suunnasta kuului jopa vähätte-leviä kommentteja TOSYn suuntaan: ”Mahtavatkohan saada pidettyä edes yhtä paikkaa edustajistossa?” Tällai-set kommentit osuivat arkaan paik-kaan, mutta samalla täytyy muistaa että ne nostattivat taistelutahtoa. Syksyn edetessä tapahtui käänne parempaan useiden tekijöiden an-siosta, joista ehkäpä suurimpana yksittäisenä syynä voidaan mainita TOSYn puheenjohtaja Lassi Vaini-on raivokas rekrytointi. Ehdokkaita alkoi tulla ovista ja ikkunoista kohot-taen itseluottamusta. Hyvä lista loi pohjan tulevaisuuden voitolle.

Vielä oli edessä itse kampanjointi. TOSY näkyi aktiivisesti muutaman viikon ajan kampukselle jakaen sa-malla noin 2500 flyeria, joissa ker-rottiin sosiaalidemokraattista ilosa-

”TOSY osoittautui juuri sellaisek-si opiskelijaliittonsa kruununjalo-kiveksi, jollaisena sitä ennen yli-oppilaskuntien edustajistovaaleja pidettiin.” Näin kirjoitti Uutispäi-vä Demari edustajistovaalien jäl-keisenä päivänä. Valtakunnallises-ti SONK piti paikkansa ja yhdessä suurimmista ylioppilaskunnassa, Turun yliopiston ylioppilaskunnas-sa, Demariopiskelijat kahmaisivat yhden paikan sijasta kolme paikkaa.  On sanomattakin selvää, että uudet asetelmat Turussa antavat TOSYlle huomattavasti suuremman poliit-tisen vaikutusvallan ja painoarvon edelliseen tilanteeseen verrattuna. Tähän tilanteeseen päädyttiin mut-kien kautta, koska vielä keväällä tun-teet olivat hyvin epäselvät, ellei jopa epätoivoiset.

Ilman onnistunutta rekrytointiaja kampanjointia on turha

havitella valtaa, koska se ei tuleilmaiseksi luoksesi.

: 11 EDUSTAJISTOVAALIT : 11

nasta erillinen saareke ja jos halu-taan vaikuttaa laajaan spektriin asi-oita, pitää omata hyvät suhteet aina politiikan huipulle asti.

Turun ihmeeseen olivat vaikutta-massa onnistunut ehdokasasettelu ja kampanjointi unohtamatta van-hojen TOSY-aktiivien valtaisaa tu-kea. Ilman onnistunutta rekrytointia ja kampanjointia on turha havitel-la valtaa, koska se ei tule ilmaiseksi luoksesi. Kuten entinen SDP:n pu-heenjohtaja Pertti Paasio on toden-nut: ”valtaa ei anneta, se pitää ottaa”. Tämän lauseen voisi tulevaisuudessa heittää ilmoille ympäri ylioppilas-kuntien sosialidemokraattisia yh-distyksiä. Tiiviillä yhteistyöllä eri ylioppilaskuntien välillä voimme ri-kastuttaa omaa ajatusmaailmaamme ja pystymme myös vaihtamaan niin onnistuneita kuin epäonnistuneita kokeiluja omissa ylioppilaskunnis-samme. Lisäksi SYL:n valtaaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska tä-

män hetkisessä tilanteessa on paran-nettavaa. SYL on merkittävät mieli-pidevaikuttaja ja opiskelijapolitiikan linjaaja, jossa olisi tilausta sosiaali-demokraattiselle edustajalle.

Hyvä sosiaalidemokraattinen opiskelijapolitiikka on yksi keino nostaa koko opiskelijaliikkeen vai-kutusvaltaa ja arvostusta yhteiskun-nassa. Tässä kehityksessä on ja tulee aina olemaan tilausta opiskelijapoli-tiikalla, jota ohjataan tasa-arvoisten, oikeudenmukaisten, solidaaristen ja kansainvälisten arvojen pohjalta.

Kirjoittaja toimi TOSYn vaalipääl-likkönä yhdessä Lassi Vainion kans-sa vaikuttaen samalla muun muas-sa Lounais-Suomen Demarinuorten puheenjohtajana ja liittohallituksen jäsenenä. Kampanjointikokemusta karttui viime keväältä, jolloin hän toimi ensi vuoden Varsinais-Suomen SDP:n puheenjohtajan, Juuso Alata-lon, kampanjapäällikkönä.

12 :

Korkeakouluopiskelijakentällä on kaksi valtakunnallista toimijaa, Suo-men ylioppilaskuntien liitto SYL sekä Suomen ammattikorkeakou-luopiskelijakuntien liitto SAMOK. Molemmilla on päättävinä toimi-eliminä hallitukset, jotka toimivat liittokokousmandaatilla. Vuonna 2012 molempien hallituksissa aat-teen puolesta toimivat SONKkilaiset Eveliina Heinäluoma (SYL), sekä Anette Karlsson ja Joni Vainikai-nen (SAMOK).

LOISTOKAS PALUU HALLITUKSEEN

Eveliina Heinäluoma, 23, valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton

Edunvalvontaa korkealta ja kovaa

(SYL)hallituksen jäseneksi marras-kuussa pidetyssä liittokokouksessa. Läpimenoa ei tarvinnut etukäteen edes epäillä, sillä Eveliina oli moni-en mielestä ennakkosuosikki. "Vuo-den tauon jälkeen meillä on jälleen demari mukana ajamassa ylioppi-lasliikkeen tavoitteita eteenpäin SYL:ssä", tuore hallituksen jäsen riemuitsee. Edellisen kerran halli-tuksessa SONKkilaisia edusti Anni Vesa vuonna 2010. Kuten Anni, myös Eveliina on Lapin yliopiston yliop-pilaskunnan kasvatti. "LYYssä olen päässyt toimimaan niin edaattorina kuin myös tämän vuoden ylioppilas-kunnan hallituksen jäsenenä", Eve-liina kertoo. Ylioppilasliike on siis ennalta tuttu, ja haasteiden lisäänty-

Teksti: Laura Liski

12 : SYL + SAMOK

minen ei nuorta opiskelijapoliitiikan asiantuntijaa pelota. Tärkeimpänä Eveliina pitää sosialidemokraattisen näkökulman palauttamisen SYL:n toimintaan. "Jännittää tutustua myös ministeri Gustafssoniin", hän paljastaa. Vaikka SONKkilainen nä-kökulma onkin hetken aikaa puuttu-nut hallitustoiminnasta, Eveliinalla on jo suunnitelma valmiina  miten omaa aatetta tuodaan mukaan kes-kusteluun. "Pitää kehua ensin mui-den saavutuksia ja sen jälkeen tuoda esiin oma vahva kanta asiaan. Sitä höystetään hyvillä argumenteilla ja laaja-alaisella näkemyksellä", hän summaa. Hihassa on myös muita valttikortteja – "sauna, hyvät tarjoi-lut ja jutustelu", hän nauraa.

EVELIINAN TERVEISET PÄÄTTÄJILLE:

Huomioidaan opiskelukyky opiske-lijan työkykynä. Yliopistot eivät ole tuotantolaitoksia ja opiskelijat niissä toimivia robotteja!

EVELIINAN TERVEISET SONKKILAISILLE:

Nostetaan omia hyviä tyyppejä yli-oppilaskuntien päättäviin elimiin ja elvytetään SONK:n opiskelijaver-koston toimintaa! Yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan ja jatku-vuutta toimintaan.

: 13

KAKSI EDUSTAJAA YHDELLÄ ISKULLA

Suomen ammattikorkeakoulu-opiskelijakuntien liitto SAMOK sai lottovoiton, kun liittokokous ää-nesti liiton hallitukseen kaksi de-mariedustajaa. Anette Karlsson, 23, ja Joni Vainikainen, 25, ovat rau-danlujia osaajia ammattikorkeakou-luopiskelijoiden edunvalvonnassa. Molemmilla on takanaan pitkä ura omissa oppilaitoksissa, Anetella LAUREAssa ja Jonilla Metropolias-sa. "Istun LAUREAMKOn hallituk-sessa ja kaikissa lakisääteisissä toi-mielimissä ja muissa työryhmissä", Anette hymyilee. Myös Joni on istu-nut kuluvana vuonna oman opiske-lijakuntansa hallituksessa. Kumpi-kaan ei silti näytä pelkäävän tulevaa vuotta, vaan tulevaan he suhtautuvat erittäin positiivisin mielin. "Innolla odotan mitä vuosi tuo tullessaan", Joni iloitsee. Positiivinen asenne on-kin paikallaan, sillä tulevana vuonna on luvassa valtavasti haasteita. "Am-mattikorkeakoulu-uudistus ja eten-kin kunnallisvaalit ovat ehdottomas-ti ensi vuoden suurimpia haasteita. Pitää keksiä keinot jolla saadaan nuoret äänestämään!" Joni huoleh-tii. Lisäksi siirtyminen paikalliselta tasolta valtakunnalliselle on jo yk-sinään iso asia. "Opiskelijakunnassa toimiessa on tottunut huomioimaan ne omaa opiskeluympäristöä koske-vat asiat, valtakunnallisella tasolla pitää nähdä koko Suomen ja myös Euroopan tilanne", Anette jatkaa. Molemmilla on kuitenkin hallussaan vaikuttamisen aakkoset, ja se onkin yksi edunvalvontatyön tärkeimmistä tehtävistä. "Pitää olla tietoinen fak-toista ja taustoista asiassa jota ajaa, ja tulee osata argumentoida asian puolesta hyvin", Anette listaa. "Ja pi-tää tietää että omat ajatukset menee perille", Joni jatkaa. "Myös saunassa istuminen on tärkeää", hän nauraa. Molemmille on tärkeää tuoda selke-ästi omia arvoja esiin keskusteluissa. "Usein myös keskutellaan päättävien tahojen kanssa kasvokkain, jolloin on tärkeää valmistautua etukäteen", Anette pohtii.

JONIN JA ANETEN TERVEISET PÄÄTTÄJILLE:

Onnellista joulua ja hyviä päätöksiä uudelle vuodelle! Näin joulun alla olisi aika muistaa myös opiskelija-perheitä, jotka ovat Suomen köy-himpiä. Huoltajakorotus tulisi lisä-tä opintotukeen, jotta opiskelevien perheellisten tilanne paranisi.

ANETEN TERVEISET SONKKILASILLE:

Haluan kannustaa kaikkia SONK-kilaisia osallistumaan toimintaan ja

SYL + SAMOK : 13

lähtemään mukaan aktiiviseen opis-kelijoiden asioiden parantamiseen. Yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita. Haluan myös toivottaa teil-le kaikille iloista joulun odottelua ja rauhallista joulua, muistakaa levätä ja muistaa rakkaitanne!

JONIN TERVEISET SONKKILAISILLE:

Onnea valitulle hallitukselle!

14 : 14 : PIETARI

Teksti: Johannes NiemeläinenKuvat: Rami Lindström

”Opiskelijajohtajat” Pietarissa

Hämmentävintä Venäjän parlament-tivaaleissa oli se, etteivät ne näkyneet Pietarin katukuvassa mitenkään. Tai näkyiväthän ne, valtapuolue Yhte-näisen Venäjän vaalijulisteina met-rossa ja julkisilla paikoilla.

Muuten turistin silmin katseltu-na suuresta poliittisesta tapahtu-masta ei ollut tietoakaan. Pietarin pääkadulla Nevski Prospektilla ja metroasemilla oli muutamia hassuja flaijerinjakajia, mutta harjaantumat-tomalta vaalisilmältä nekin olisivat menneet ohi.

Suurta kansanjuhlaa ei synty-nyt Venäjän presidentin, anteeksi pääministerin Vladimir Putinin puolueen jättitappiosta huolimat-ta. Alustavien tuloksien mukaan Pu-tinille jäi duumaan yksinkertainen enemmistö.

KONTRASTI YLI- OPISTOJEN VÄLILLÄ

Tältä siis näyttivät pinta-alaltaan maailman suurimman valtion ”de-mokraattiset” vaalit ”opiskelijoh-tajien” silmin. Vaikka opiskelija-johtajien vierailu uussosialistisen Oikeudenmukainen Venäjä -puolu-een toimistoon peruuntui, oli SONK-kilaisten kolmipäiväisen Pietarin-matkan anti kiinnostava.

Matkan järjestäjän, St. Peter’s Line -laivayhtiön varatoimitusjoh-tajan Peter Iiskolan puolesta opis-kelijajohtajiksi nimetty ryhmä ehti tutustua paikallisiin opiskelijoihin, yliopistoihin, nuorisomessuihin, kulttuuriin, taiteeseen ja historiaan.

Matkaan kuului kaksi yliopisto-vierailua. Ensimmäinen oli Pietarin valtion finanssi- ja talousyliopistoon (Finec). Entisen Venäjän keskuspan-kin tiloissa toimiva Finec kouluttaa nuorista älyköistä työntekijöitä oli-garkkien maailmaan. Tämä maailma vaikutti olevan sen verran houkut-televa, että valmistumisen jälkeen suuntana oli monella ulkomaat. Toi-sen vuoden opiskelijat lähinnä tirs-kahtelivat, kun kysyimme heidän vaikutusmahdollisuuksistaan yh-teiskunnassa.

Kontrasti Pietarin eurooppalai-sen yliopiston tohtoriopiskelijoihin oli valtava. ”Tuo oli olettettavasti re-torinen kysymys”, meille vastatiin, kun kysyimme muuttavatko vaalit mitään. Pääasiassa yhteiskuntatie-teisiin keskittyvän yliopiston opiske-lijat eivät olleet kuitenkaan toimet-tomia. Vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, mutta mikään ei muutu ilman omaa panosta. Eräs opiskeli-joista kertoi pitävänsä seminaareja sukupuolikysymyksistä toimittajille ja muille opiskelijoille ja tutkijoille.

Toinen kertoi puolestaan tutki-vansa ay-liikettä ja itsekin toimi-vansa työntekijöiden oikeuksien puolesta. Hän kertoi, että Oikeuden-mukainen Venäjä oli ottanut joitain ay-aktiiveja listoilleen vaaleissa. Yh-teistyö ei ollut toiminut kuitenkaan kitkattomasti. ”Tavoitteet ovat sa-mat mutta keinot eri”, hän sanoi.

PIETARI : 15

Toisen vuoden opiskelijat lähinnä tirskahtelivat, kun kysyimme heidän vaikutus-mahdollisuuksistaan yhteiskunnassa.

Kolmas luonteeltaan yhteiskun-nallinen vierailu oli järjestetty pai-kallisille nuorisomessuille. Messuil-la ei nuorisojärjestöt ja yliopistot esittelivät toimintaansa. Mukana oli vain yksi poliittinen nuorisojärjes-tö. Yhtenäiseen Venäjään kuuluvan nuorisojärjestön aktiivit kertoivat järjestönsä olevan ”julkinen”.

Hyppy torstain Studia-messuilta Pietariin oli suuri. Kun Suomessa jär-jestöjen ja korkeakoulujen ständeille pyritään haalimaan kiinnostuneita aggressiivisellakin markkinoinnilla, pysyivät järjestöjyrät Pietarissa tis-kiensä takana. Messujen pääpäivä oli tosin ollut jo perjantaina, joten lau-antaina venäläisnuoret keskittyivät seuramaan skeittareita ja temppu-pyöräilijöitä.

PARHAITA OVAT IHMISET

Ei Pietari ollut kuitenkaan ainoas-taan yliopistoja ja nuorisomessuja. Kaupungin mahtavaan kulttuuritar-jontaan SONKkilaiset tutustuivat Peter Iiskolan kulttuuriystävän joh-dattamina Venäläisessä museossa ja urkukonsertissa. Upeista taideteok-sista ja kauniista musiikista huoli-matta päällimmäisiksi mieleen jäivät ihmiset.

Kahden päivän ajan Aalto-yliopis-ton pietarilainen työntekijä Olesya Baraniuc vei meitä ympäri kaupun-kia yliopistoihin, Suomi-talolle, nuo-

risomessuille ja hoiti ravintolava-rauksemme. Iiskolan kulttuuriystävä järjesti puolestaan suomalaisopiske-lijoille mahdollisuuden tutustua ve-näläistaiteilijoiden jättimaalauksiin ja klassiseen musiikkiin.

Iiskola itse on mielenkiintoinen tapaus. Diplomaatti, liikemies, kos-mopoliitti. Bisnestä Suomessa, Venä-jällä, maailmalla. Ihmisoikeustyötä Balkanilla, huumeiden vastaista työ-tä Afganistanissa. Ja kaikki alkoi Hel-singin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksesta 1980-luvun taitteessa.

Kaikkiaan SONKkilaisten kolmen päivän Pietarin-matka oli menestys. Käteen jäi monenlaisia kokemuksia niin koulutuspolitiikasta kuin kult-tuuristakin. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin reissun järjestäjille ja mat-katovereille.

16 : PÄIVITTÄISKAUPPA

Teksti: Minna Ahola

Kauppa se on, joka kannattaa

S-ryhmä ja K-kauppa hallitsevat kauppaa suvereenisti. Aihe herätti närää jo markka-aikaan ja esimer-kiksi vuonna 1999 MTV3 uutisoi huolissaan näiden kahden ryhmän yhteisestä 65 prosentin markki-naosuudesta. Osuus on kasvanut tasaisesti nykyiseen 80 prosentin markkinaosuuteen. Syksyn aikana mm. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ja Elintarviketyö-läisten Liitto ovat ärähtäneet liian suuresta markkinaosuudesta. Myös kuluttajille alkaa riittää.

OSUUSTOIMINTAA VAI SIJOITTAMISTA

S-ryhmän liiketoiminta perustuu osuustoimintaan. Osuustoiminnan ideana on tukea osuuskunnan omis-tajien arkea ja harjoittaa samalla kannattavaa liiketoimintaa.

Osuustoiminnallinen yritysryh-mä käsittää 22 itsenäistä alueellista osuuskauppaa ja näiden omistaman Suomen Osuuskauppojen Keskus-kunnan (SOK) tytäryhtiöineen sekä 10 paikallista osuuskauppaa. Osuuskaupat omistaa puolestaan osuuskauppojen jäsenet, eli asiaka-somistajat. S-ryhmä jakaa asiakas-omistajilleen bonuksia edustajiston tekemien päätösten mukaisesti.

Kesko Oyj on puolestaan kaupan alalla toimiva suomalainen pörssi-yhtiö, joka harjoittaa tukkukauppaa, tuottaa vähittäiskauppaa tukevia palveluja ja hankkii vähittäiskaupan liiketiloja. Keskon ja sen tytäryhtiöi-den kanssa yhteistyössä toimivat it-senäiset K-kauppiaat. Edellä maini-tut muodostavat yhdessä K-ryhmän.

Keskon omistaa 80 prosenttises-ti niin sanotuilla A-osakkeilla K-

kauppiaat sekä Keskoa lähellä ole-vat yhteisöt, joista suurimmat ovat K-kauppiasliitto, Vähittäiskaupan Takaus Oy ja Kruunuvuoren satama Oy. Osakkeiden yhteisarvo oli vuo-den 2010 lopussa lähes 3,5 miljardia euroa. Rekisteröityjä osakkeenomis-tajia oli yhteensä 38 258. Omistajuu-den voidaan sanoa olevan äänivallan osalta hyvin keskittynyttä.

PIDETTY JA PARJATTU BONUSKORTTI

Kaupat houkuttelevat asiakkaita bo-nusten varjolla. Keskustelupalstoja seuraamalla ymmärtää, että keskit-täminen kannattaa. Vai kannattaa-ko? Osa on jo lähtenyt boikotoimaan, mutta moni ei silti ymmärrä näi-den kahden ketjun kokonaisosuutta markkinoista. S-ryhmän tuttuja ket-juja ovat esimerkiksi ABC-asemat, Amarillot, Alepat., Kodin Terrat, Prismat, Salet ja Sokokset. K-ryh-mään kuuluvat puolestaan ainakin Citymarketit., Anttilat, Intersportit, Askot ja Sotkat. Jos haluaa onnistua boikotissaan, on välteltävä ketjun kaikkia myymälöitä ja siinä onnistu-akseen on oltava valmis näkemään vähän vaivaakin.

Yleinen toimintatapa on se, että asiakas näyttää kiltisti bonuskorttia, kun sitä kassalla pyydetään. Kuu-kauden välein kerätään hedelmät ja asiakas toteaa, että mitä enemmän tuli taas keskitettyä ja ostettua, sitä enemmän on kertynyt bonusta. Jär-jestelmään on helppo saada ihmi-siä mukaan. Erityisesti ABC-ketjut ovat herättäneet kuitenkin närää sen vuoksi, että teiden varsilla ei ole enää vaihtoehtoja. Kunnallispoliitik-kojen on sanottu olevan liian lähellä S-ryhmää ja poliiseille puoleen hin-taan tarjotuista kahveista nousi hir-veä poru.

”Taas oli tarjoustuote loppu ja ihan väärät tuotteet oli tarjoukses-sa.” todettiin eräällä keskustelupals-talla. Kaupat ovat onnistuneet erin-omaisesti tehtävässään, kun asiakas alkaa ostaa sitä, mitä hänelle tarjo-taan, eikä sitä, mitä hän tarvitsee. Hän ei halua ostaa tarjoustuotteita, mutta on silti kiukkuinen, kun tuo-te on loppu. Onko meitä todella näin helppo huijata?

S-ryhmällä oli viime vuonna 1,8 miljoonaa asiakasomistajaa. Jo-kainen on maksanut 20–100 euron suuruisen osuusmaksun liittyes-sään jäseneksi. Bonuksia maksetaan

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksenEtlan mukaan kilpailun puuttuminen

ei nimittäin ole ongelma.

PÄIVITTÄISKAUPPA : 17

takaisin sitä mukaa, kun ostoksia kertyy. Lisäksi S-ryhmä maksaa si-joitetulle osuudelle melko hyvää kor-koa. Suurin osa asiakasomistajista ei ole kuitenkaan sijoittanut osuustoi-mintaan yli yhtä osuutta, joten tilille ei vielä pelkällä omistamisella pääse. Siispä pitää tehdä keskitettyjä ostoja.

Asiakasbonusten muodossa jaet-tiin S-ryhmästä viime vuonna 171 miljoonaa euroa ja investointeihin käytettiin 237 miljoonaa. Investoin-neista mitään ei kuitenkaan valu asiakasomistajille ja investointien on moitittu muutenkin kohdistuvan Venäjälle. Kesko Oyj jakoi puoles-taan osinkoja viime vuonna 1,3 euroa osakkeelta, joka tekee yhteensä yli 120 miljoonaa euroa.

Aika moni on sitä mieltä, että var-sinkin ruoka on Suomessa melko kal-lista ja moni myös tietää, että bonuk-set ja osingot maksetaan ostettujen tuotteiden ja ruuan hinnassa. MTK:n mielestä asiakkaan käyttämän eu-ron tulee jakautua tasaisemmin tuo-tantoketjun eri osille. MTK on myös vaatinut hallitusta puuttumaan epä-terveeseen tilanteeseen markkinoil-la, joissa kahdella ketjulla on vallitse-va osuus. Myös Elintarviketyöläisten liitto peräänkuuluttaa terveempää kilpailua. Kuluttajavirasto selvittää kilpailutilannetta parhaillaan koko-naisuutena. Kuluttajan ja etujärjes-töjen tunne kilpailun puuttumisesta saattaa olla täysin aiheellinen ja pe-rusteltu.

On kuitenkin olemassa myös toi-senlaisia näkökulmia. Elinkeino-elämän tutkimuslaitoksen Etlan mukaan kilpailun puuttuminen ei ni-mittäin ole ongelma. Kyseisessä tut-kimuslaitoksessakin toki todetaan, että kaupan keskittymisen jatkumi-nen voi luoda riskin, että hinnat nou-sevat. Eikö 80 prosentin markkina-osuus ole Etlan mielestä merkittävä?

ONKO KETJUISTA OSTA-MINEN EDES EETTISTÄ?

Ruuan tuotantoon liittyvät etujärjes-töt vaativat kotimaisen ruuan osuu-den kasvattamista markkinoilla. Ku-luttaja päättää lopulta mitä ostaa, mutta tarjonta ratkaisee valinnan merkittäviltä osin ja vaatimus lienee perusteltu. Ketjut korostavat ainakin puheissaan kotimaisen ruuan osuut-ta, mutta tuontitavaralla tekee usein parempaa tulosta.

Pelkästään ruuan kotimaisuus ei silti tee ostopäätöksestä vielä eettis-tä. Kumpikaan markkinoiden valtaa pitävistä ketjuista ei ole vaivautunut laittamaan työtekijöidensä työeh-toja kuntoon. Kaupan alan työehto-sopimus on työnantajalle yksi hal-vimmista. Kaupat käyttävät lisäksi paljon osa-aikaista työvoimaa, jol-loin palkkakustannusten säästöjen lisäksi säästetään työnantajan muis-sa kuluissa. Monen työntekijän koh-dalla veronmaksajat maksavat tu-lonsiirtoina toimeentulon puutteita. Kumpikaan valtaa pitävistä kaupan alan ketjuista ei ole myöskään välit-tänyt tehdä työehtosopimusta ylem-pien toimihenkilöiden kanssa, vaan tämä ryhmä on haluttu tietoisesti jättää sopimuskulttuurin ja työehto-turvan ulkopuolelle.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksenEtlan mukaan kilpailun puuttuminen

ei nimittäin ole ongelma.

S-ryhmä vakuuttaa eettisyyttään ja asiakasomistajuusmyönteisyyt-tään, mutta työehtopuolella käyt-tää halvinta. Kun S-ryhmä perusti vuonna 2006 osakeyhtiön nimeltä S-Pankki, ammattijärjestöt vaativat sitä alkaa noudattaa rahoitusalan työehtosopimusta. S-pankki halusi kuitenkin säilyttää halvemman kau-pan alan työehtosopimuksen, vaikka työntekijät tulivat osakeyhtiömuo-toiseen pankkiin töihin. Asia ei ole vieläkään korjaantunut.

18 : ONE LAPTOP PER CHILD

Kannettava tieto­kone maailman jokaiselle lapselle

Teksti: Ville Liski

One Laptop Per Child, lyhyemmin OLPC, on vuonna 2005 käynnisty-nyt projekti, jonka tarkoituksena on kehittää halpoja opetuskäyttöön tarkoitettuja tietokoneita kehittyvi-en maiden käyttöön. Projektissa on mukana useita suuria IT-alan yrityk-siä, mm. AMD, eBay, Google ja Red Hat. Projektin kantaviin lupauksiin lukeutui tietokoneen sadan dollarin hinta, mutta tuota lupausta joudut-tiin korjaamaan ja sadan dollarin hinta muuttui tavoitteeksi vuoteen 2008 mennessä. Kuitenkaan hinta ei ole laskenut luvatusti, ja tällä hetkel-lä tietokonetta myydään n. 200 dol-larin hintaan.

OLPC-projektissa perheet eivät joudu maksamaan tietokoneista, vaan tarkoitus on, että ulkopuoliset tahot ostavat tietokoneet annetta-viksi lapsille. Kannettavien menekin lisäämiseksi OLPC tarjosi Give One Get One -mahdollisuutta Yhdysval-tain ja Kanadan kansalaisille: osta-malla kannettavan tietokoneen ke-hitysmaan lapselle, hyväntekijä saa samanlaisen tietokoneen itselleen. Give One Get One -ohjelman myö-tä OLPC-projektin kannettavasta tietokoneesta tuli länsimaalaisten leikkikalu. Tietokoneen harvinai-suus ja lahjoituksen myötä avautu-vat verovähennykset houkuttelivat useat tilaamaan itselleen kehitys-maihin suunnitellun halpakannet-tavan. Myöhemmin Give One Get One -ohjelma avattiin myös useille

Euroopan maille. Sadan dollarin tie-tokoneen hinta oli 399 dollaria. Nyt tietokonetta ei voi enää ostaa omak-si, vaan vaihtoehtona on ainoastaan tietokoneen lahjoittaminen kehitys-maan lapselle.

OLPC-projektin kannettava tie-tokone, nimeltään XO-1, on vihre-änsävyinen n. 1,5 kilogramman pai-noinen Linux-käyttöjärjestelmällä toimiva kannettava tietokone. Koska tietokone on ollut kehitteillä vuo-desta 2005, se on auttamattoman antiikkinen nykypäivän mittapuul-la – itse asiassa tietokone vastasi vuonna 2006 tehoiltaan nopeimpia älypuhelimia. OLPC on suunnitellut seuraajaa XO-1:lle. Muilta elektro-niikkavalmistajilta on XO-1:n eliniän aikana tullut nykypäivän trendiin paremmin soveltuvia tablet-tieto-koneita taistelemaan XO-1:n kanssa. Nykypäivän tablet-tietokoneet ovat nopeampia, mutta myös suurempien valmistusmäärien myötä halvempia kuin erityisesti kehitysmaiden vaati-muksiin suunniteltu XO-1.

Tietokoneen hintaan ja jakeluun liittyvien ongelmien lisäksi OLPC -projektiin kuuluvat yritykset ovat ajautuneet kiistoihin. Prosessori-jätti Intel erosi OLPC:sta erimie-lisyyksien takia, ja lähti ajamaan omaa Classmate PC -projektiaan. Classmate-projektin tarkoituksena on niin ikään tarjota halpa kannetta-va tietokone kehitysmaiden lapsille. Projektien yhtenevien päämäärien

Classmate PC

ONE LAPTOP PER CHILD : 19

nisesti kyseenalaisia. Projektit lis-taavat tarkoitusperikseen tarjota tasavertaiset mahdollisuudet tieto-teknisten taitojen kehittymiseen, mutta kumpikin tietokone on aivan liian hidas tarjotakseen saman käyt-tökokemuksen, mihin suurimmalla osalla länsimaiden kansalaisista on mahdollisuus omien tietokoneiden-sa kanssa.

Koko halpakannettava-konseptis-ta on tullut länsimaisten yritysten ja erikoisesta tietokoneesta kiinnos-tuneiden nörttien temmellyskenttä. Yritykset taistelevat kehitysmaiden auttamisen varjolla omasta mark-kinaosuudesta, ja yksityiset käyttä-jät vedättävät länsimaisia kuluttajia halvoilla hinnoilla. XO-1 tietokonet-

ta myydään verkon myyntipalstoil-la nykyään n. 200 dollarin hintaan – mikä onkaan oivallisempi tapa tienata koko vuoden ansiot kerralla kuin varastamalla tietokone lapsel-ta ja myymällä se länsimaihin nörtin toiseksi, kolmanneksi tai kymme-nenneksi tietokoneeksi?

Kaiken teknisen kiistelyn, käyttö-järjestelmän sovittamisen ja hinta-keskustelun ohessa moni on unoh-tanut kysyä itseltään: tarvitsevatko lapset tietokoneita opetuskäyttöön, jos heillä ei ole kyniä tai opettajia? Monissa kehitysmaissa eletään ab-soluuttisessa köydyydessä, nälässä ja janossa – miksi ennen uusia tieto-koneita ei taata elämän perusedelly-tyksiä?

lisäksi Intel tarjosi omaa Classma-te-tietokonettaan samoille alueille, joille OLPC oli tarjoamassa omaa kannettavaansa. Kaiken kehitys-maiden auttamisen hengessä Intel syytti OLPC-projektin tietokonetta vakavista ongelmista, kuten tieto-koneiden heikosta laadusta. Lisäksi Windows-käyttöjärjestelmästään tunnettu Microsoft esitti mielen-kiintoaan OLPC-projektin tietoko-neeseen. Tietokoneen hitaiden osien takia XO-1:htä suunniteltiin toimi-tettavan ainoastaan Linux-käyttö-järjestelmällä, mutta Microsoft sai tahtonsa läpi ja XO-1:stä on olemassa nyt myös Windows-versioita.

XO-1 ja Classmate PC -kannet-tavat ovat kumpikin kuitenkin tek-

Koko halpakannettava -konseptistaon tullut länsimaisten yritysten ja

erikoisesta tietokoneesta kiinnostu-neiden nörttien temmellyskenttä.

X0-1 käytössäUlan Batorissa 2007Kuva: Carla Gomez Monroy

20 : 20 : NEPAL

Viime syyskuussa lupauduin lähte-mään Demarinuorten ja SONKin edustajana Puolueiden kansainvä-linen demokratiayhteistyö Demo ry:n vuosittaiselle delegaatiomat-kalle Nepaliin tutustumaan järjestön paikalliseen, nuorten poliitikkojen kanssa tehtävään demokratiapro-jektiin. Matkalle osallistui delegaatti jokaisen eduskuntapuolueen nuo-riso- tai opiskelijajärjestöstä. Pidän vieraisiin kulttuureihin tutustumi-sesta, ja kansainväliseen politiikkaan erikoistuvana olin tietenkin valtavan innoissani saadessani tämän mah-dollisuuden – on aivan ainutlaatuista päästä jakamaan kokemuksia ja käy-tänteitä nuorten kollegoiden kanssa toiselta puolelta maailmaa.

Viikon mittaiseen matkaamme sisältyi tutustumista paikallisiin nuorisopoliitikkoihin, ja sitä kautta Demon projektiin, jonka tavoittee-na on helpottaa keskusteluyhteyden syntymistä, ja sitä kautta kestävää

politiikkaa ja demokratiakehitystä eri puolueiden nuorisopoliitikkojen välillä. Sanalla ”nuorisopoliitikko” on Nepalissa hyvin eri merkitys kuin meillä Suomessa. Paikallisia poliitti-sia nuorisojärjestöjä edustavat pu-heenjohtajat olivat nimittäin paitsi pääsääntöisesti miehiä (sukupuol-ten välinen tasa-arvo ja yhdenvertai-suus on Nepalissa vielä monilta osin melko tuntematon asia), myös usein reippaasti yli 30-, jopa lähemmäs 40-vuotiaita. Poliittinen kulttuuri ylipäänsä on varsin erilainen – puo-lueita on useita kymmeniä, ja näistä suurin osa julistaa olevansa kommu-nistisia, minkä vuoksi varsinaista poliittista karttaa onkin ainakin vii-kon mittaisen matkan aikana hyvin vaikea hahmottaa. Kaiken yhteis-työn yllä ja sitä monimutkaistamas-sa leijuu lisäksi vahvasti kulttuuriin pohjaava hierarkia, joka meistä suo-malaisista vaikutti kaikessa viralli-suudessaan varsin vieraalta.

Delegaatiomatkalle valitaan joka vuosi tietty teema, jota suomalais-ten ja nepalilaisten nuorten poliitik-kojen on tarkoitus käsitellä paitsi jo ennalta kotimaassaan, myös yhdessä Nepalissa. Kuullessani keväällä dele-gaatiomatkan tämän vuoden teeman – ihmiskauppa – en vielä osannut aa-vistaa, kuinka kouriintuvasti aihee-seen tutustuisimme. Olen itse aina ollut kiinnostunut ihmiskaupasta ja sen seurauksista aiheena, ja olin varmasti yksi parhaiten siihen pe-rehtyneistä delegaateista. Silti kaikki näkemämme toisaalta järkytti minua syvästi, toisaalta avasi silmiäni enti-sestään sille, kuinka julma ihminen voi toista kohtaan olla, ja kuinka joil-lekin toisen ihmisen arvo on mitatta-vissa vain rahassa.

Nepalissa ihmiskauppa on monil-la alueilla arkipäivää. Nuorisotyöt-tömyys, ja työttömyys ylipäänsä, on maassa erittäin korkea, eikä eten-kään tyttöjä pidetä yhtä suuressa arvossa kuin poikia. Varsinkin maa-seudulla tyttöjä pidetään taakkana perheilleen, sillä heidän naittami-sekseen pitää usein maksaa myötä-jäiset sulhasen perheelle. Pojat sitä-vastoin tuovat varallisuutta taloon, ja huolehtivat vanhemmistaan näi-den ikääntyessä. Nuoria tyttöjä hui-jataankin usein köyhyyden varjolla lähtemään paremman työn tai avio-liiton perässä pois kotikylistään. Ne-palin rajaviranomaisten puututtua nuorten, murrosikäisten tyttöjen kuljettamiseen Intiaan, ovat ihmis-kauppiaat alkaneet kohdistaa toi-mintaansa nuorempiin, 8–10-vuo-tiaisiin tyttöihin. Suurin osa näistä tytöistä päätyy naapurimaa Intian bordelleihin prostituoiduiksi. Joi-denkin arvioiden mukaan Intian bordelleissa työskentelee yli 50 000 nepalilaistyttöä.

Teksti: Sarita Niemi

KATMANDU

Ihmiskauppaa vastaan Nepalissa

NEPAL : 21

Moni bordelleista pelastettu tyttö on paitsi henkisesti ja fyysisesti rauni-oina, myös HIV-positiivinen, mitä myös pidetään edelleen hyvin paha-na asiana.

Shakti Samoan turvakodissa ta-pasimme tyttöjä, jotka oli saatu pe-lastettua Intiasta. Kaikki tytöt olivat jo olleet turvakodissa puolesta vuo-desta vuoteen, mitä ennen bordel-leissa jopa useita vuosia. Vanhimmat tytöistä olivat ehkä 13-vuotiaita.

Emme luonnollisestikaan puhu-neet heidän kanssaan menneistä, vaan keskityimme ennemmin tule-vaan – Mitä teet päivisin täällä tur-vakodissa? Mikä sinusta tulee isona? Kävi ilmi, että turvakodissa päivät kuluivat joko pieniä töitä tehden tai opiskellen. Monen haaveena oli tul-la näyttelijäksi tai laulajaksi. Kaiken kauheuden keskellä oli jollain tapaa lohdullista huomata, kuinka tytöt kuitenkin olivat valtavan elämän-iloisia ja luottavaisia tulevaisuutta kohtaan.

Järjestön työ on korvaamattoman arvokasta näille tytöille, joilla muu-toin ei olisi minkäänlaista tulevai-suutta. Oli hienoa kuulla, että sitkeän vaikuttamistyön tuloksena joidenkin tyttöjen on jo ollut mahdollista pala-ta kotikyliinsä ilman pelkoa yhteisön

Matkalla tutustuimme yhteen Nepalin pääkaupungin Katmandun laaksossa sijaitsevan maakunnan, Sindhupalchokin, kylistä, jota ih-miskauppa on koetellut ankarasti. Tapasimme paikallisia tyttöjä, joista lähes kaikki tunsivat jonkun, joka oli joutunut ihmissalakuljettajien uh-riksi. Tunne oli sanoinkuvaamaton, kun istuimme parinkymmenen, n. 8–15-vuotiaan tytön kanssa paikal-lisen terveyskeskuksen pienen ko-koushuoneen lattialla, ja kuulimme heidän kertomuksiaan ystävien ka-toamisesta.

Katmandussa vierailimme Shak-ti Samoa –nimisen järjestön yllä-pitämässä turvakodissa, jossa In-tiasta pelastettuja tyttöjä autetaan uuteen alkuun. Järjestön perustivat aikanaan bordelleista itsekin pelas-tuneet nuoret nepalilaisnaiset, jot-ka halusivat alkaa toisaalta auttaa kohtalotovereitaan, toisaalta tais-tella konservatiivisen yhteiskunnan ihmiskaupan uhreja kohtaan osoit-tamaa syrjintää vastaan. Nepalissa on monin paikoin edelleen hyvin ta-vallista, että ihmiskaupan uhreiksi joutuineita tyttöjä suljetaan yhteis-kunnan ulkopuolelle näiden men-neisyyden vuoksi – usein edes tytön oma perhe ei enää huoli tätä takaisin.

ulkopuolelle sulkemisesta. Matka ja siellä kokemamme asiat

jättivät varmasti jälkensä kaikkiin meihin suomalaisiin. Ainakin itse ymmärsin jälleen kerran hyvin konk-reettisesti, kuinka valtavan tärkeää on tehdä politiikkaa ja taistella yh-denvertaisuuden, oikeudenmukai-suuden ja ihmisoikeuksien puolesta silloinkin, kun vastassa näyttää ole-van kokonainen pahuuden armeija.

Yhteistyö suomalaisten ja nepali-laisten nuorisopoliitikkojen välillä on tärkeää paitsi ihmiskaupan kit-kemiseksi, myös monin muin tavoin. Erilaisista taustoistamme johtuen voimme oppia toisiltamme paljon – me suomalaiset voimme viedä viestiä konsensuspolitiikan ja neuvottelu-kulttuurin tärkeydestä demokratian rakentajana ja ylläpitäjänä, nepali-laiset taas voivat ehkä opettaa meitä olemaan taas vähän radikaalimpia ja kantaaottavampia, ja sitä kautta ta-voittamaan passivoituvat nuoremme uudestaan.

Kiitos vielä Demolle unohtu-mattomasta matkasta ja sen vah-vistamasta uskosta parempaan huomiseen. Martti Ahtisaaren No-bel-puhetta lainaten: ”Jos työskente-lemme yhdessä, voimme keksiä rat-kaisuja”.

Viikon mittaiseen matkaan sisältyi tutustumista paikallisiin nuo-risopoliitikkoihin ja sitä kautta Demon projektiin.

Europas ekonomier har problem, stora problem. När nu till och med Obama har sagt att en fungerande världsekonomi kräver att vi i Euro-pa får ordning på vår gemensamma ekonomi så förstår man att krisen är ett faktum. Portugal, Italien, Irland, Spanien och Grekland är alla fem länder som står inför betydande ut-maningar och vissa nationalekono-mer har redan talat om att Grekland bör tillåtas lämna euron. Frågan är dock om Grekland utträde ur euron skulle hjälpa Europas ekonomier på något annat sätt än ytterst kortsik-tigt.

Det grundläggande problemet för ECB är nämligen att det finns ett politiskt maktspel mellan olika re-gioner inom EU. Att Europeiska cen-tralbanken (ECB) envist har pressat inflationen neråt genom otaktiska räntehöjningar vid helt fel tillfällen är utan tvekan kopplat till Tysklands starka tillväxt. De nordiska länderna samt Tyskland är nämligen de tyd-liga kortsiktiga vinnarna på en låg inflation och höjd räntepolitik men långsiktigt är denna taktik ohållbar. Eftersom vi idag har så pass ömsesi-digt beroende ekonomier i Europa så är risken stor att en fortsatt ned-gång i södra Europa kommer leda till allt större problem även för oss i norr. Därför kan inte ECB fortsätta se endast till de stora ekonomiernas intressen.

Men även om vi skulle klara oss igenom den värsta finanskrisen så kvarstår många utmaningar för att Europas ekonomier ska klara fram-tidens utmaningar. Vi måste fortfa-rande anpassa våra ekonomier till den gröna omställningen och efter klimatmötet i Köpenhamn har mil-jöfrågan tyvärr nästan helt försvun-nit från den politiska dagordningen. Detta är orimligt eftersom miljöfrå-gan är precis lika kritisk idag som år 2009. I ett läge då ekonomiska sti-mulanser ges i nästa alla Europas medlemsländer så vore det ett per-fekt tillfälle att samtidigt se till att vi ställer om våra samhällen till en kli-matsmart och koldioxidfri framtid, den möjlighet vi har just nu riskerar nämligen aldrig att komma tillbaka.

Vi behöver inte se långt för att upptäcka Europas utmaningar och för att lösa dessa kommer det krävas gemensamma lösningar. Men med ett starkt konservativt Europa, där både Sverige och Finland styrs av hö-gerregeringar, är riskerna omfattan-

de att EU går i en helt annan riktning. Därför kan vi inte okritiskt omfamna europaprojektet och hoppas att detta alltid hjälper oss utan som så många gånger tidigare sker många av de sto-ra utmaningarna på nationell nivå. Att åter börja vinna val i Europas alla medlemsländer är helt nödvändigt och för att det ska vara möjligt krävs en skarp och utmanande socialde-mokrati som vågar finna nya lösning-ar på vår tids problem.

Detta är något vi hoppas kunna skapa tillsammans med er i SONK genom ett bättre och närmare sam-arbete där vi hittar nya politiska lös-ningar för att våra moderpartier åter ska kunna vinna regeringsmakten i Finland och Sverige.

Magnus Nilsson, förbundsordföran-de, Sveriges socialdemokratiska stu-dentförbund (SSF)

Den ekonomiska krisens centrum

22 : SSF:N PUHEENJOHTAJAN PALSTA

De nordiska länderna samt Tyskland ärde tydliga kortsiktiga vinnarna på en

låg inflation och höjd räntepolitik menlångsiktigt är denna taktik ohållbar.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA : 23

On aika vuoden viimeisten tapah-tumien, viimeisten kannanottojen, viimeisen Debatin. Vuosi 2011 alkaa jo olla koko lailla paketissa tämän lehden ilmestyessä. Siksi onkin hyvä luoda katse kuluneeseen vuoteen, ja miettiä ennen kaikkea onnistumisia ja saavutettuja tavoitteita – kritiikkiä ja epäonnistumisia joudamme miet-tiä alkuvuodestakin, kun joulun va-paat on ensin vietetty hyvillä mielin rentoutuen.

Me sonkkilaiset olemme taas teh-neet valtavan paljon hienoa työtä tänä vuonna. Eduskuntavaaleissa olimme mukana kampanjoimassa, emmekä huonojen galluplukujen ja julkisuuden puristuksessakaan luo-vuttaneet, vaan sisuunnuimme en-tisestään, ja käänsimme mediassa leivotun varman häviön voitoksi. On meidän jokaisen ansiota, että dema-rit ovat nyt hallituspuolueena raken-tamassa yhteiskunnastamme jälleen askel kerrallaan oikeudenmukai-sempaa ja solidaarisempaa.

Kesällä jalkauduimme ahkeras-ti festareille ja muihin tapahtumiin levittämään sanomaa avoimesta ja turvallisesta yhteiskunnasta. Emme kampanjaa tehdessämme vielä osan-

Joulutauon paikka

neet arvata, kuinka järkyttävällä tavalla kampanjoimiamme arvoja kohtaan tultaisiin hyökkäämään ke-sän lopulla – toisaalta se juuri osoit-ti, kuinka arvokasta ja välttämätöntä tekemämme työ tasa-arvon, oikeu-denmukaisuuden ja solidaarisuu-den vuoksi on. Älä töni mun kaveria -kampanja oli menestys – kiitos siitä kuuluu kaikille meille!

Syksylläkään emme levänneet laa-kereillamme, vaan lähdimme innol-la ja aatteen palolla tekemään työtä edustajistovaalien eteen niin yliop-pilas- kuin opiskelijakunnissakin. Ehdokasasettelun aikana kymme-niä ja taas kymmeniä ihmisiä vietiin kahville ja lounaalle, tutustumaan arvoihimme ja lähtemään puolus-tamaan niitä demariopiskelijoiden listalta käsin edustajistoon. Kam-panjan aikana jaettiin satoja flyerei-ta, kahvikuppeja, lettuja, puuro- ja makaronipusseja ja vaikka mitä. Ko-valla työllä saavutettiin lopulta hieno lopputulos, jonka johdosta demarien asemat korkeakoulukentällä vahvis-tuivat. Jokaisen omasta vapaa-ajas-taan antama tunti oli korvaamaton ja tärkeä panostus yhteisen aatteen puolesta, ja haluankin liiton puolesta kiittää kaikkia kampanjoinnissa mu-kana olleita.

Marraskuussa vuosi huipentui vielä siihen, kun saimme toverimme Anette Karlssonin ja Joni Vaini-kaisen Suomen ammattikorkeakou-luopiskelijakuntien liitto SAMOK:n hallitukseen, ja Eveliina Heinä-luoman Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n hallitukseen. SAMOK ja SYL ovat paitsi tietenkin tärkeitä yhteistyökumppaneitamme, myös maan merkittävimmät korkeakoulu-poliittiset opiskelijajärjestöt, joissa vahva demariedustus on varsin tär-keää, joten iso kiitos kaikille niille, jotka tovereiden valintaan olivat vai-kuttamassa tahosta ja tavasta riippu-matta. Aivan viimeksi saimme vielä

Teksti: Sarita Niemi

omassa liittokokouksessamme kaksi hienoa uutta varapuheenjohtajaa, Johanneksen ja Tommin, sekä upe-an liittohallituksen, jonka kanssa työ aatteen puolesta jatkuu ensi vuonna.

Takana on siis kaikin puolin hie-no vuosi, johon toki on mahtunut vastoinkäymisiäkin, mutta joka kui-tenkin lopulta saatiin pakettiin var-sin mallikkaasti. Tästä ihan jokainen meistä voi olla ylpeä – kaikki tämä yllä luettelemani ei olisi ollut mah-dollista ilman jokaista meistä.

Rauhallista ja rentouttavaa jou-lunaikaa toverit, levätkää hyvin, sillä vuosi 2012 ei tule olemaan helppo – meillä on jälleen monet vaalit ja po-liittiset haasteet edessämme. Uskon kuitenkin, että vuoden 2011 myötä olemme lähettäneet muille poliitti-sen kentän toimijoille vahvan viestin – demarit ovat erään kansanedusta-jan mukaan ”back in business”! Mei-tä ei voi enää sivuuttaa, sillä olem-me löytäneet itsemme uudelleen, ja tulemme suuntaamaan kohti vuotta 2012 entistä suuremmalla tarmolla, aktiivisuudella ja aatteen palolla!

Toverillisin terveisin,Sarita

Puheenjohtaja, Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

24 : KANSALAISRAADIT

Kansalaisraadit ovat uusi ns. delibe-ratiivisen demokratian muoto. Deli-beratiivinen demokratia on suoran ja edustuksellisen demokratian vä-limuoto, jossa julkinen keskustelu muodostaa keskeisen osan lainsää-dännön valmistelussa ja äänestämi-sen sijaan keskustelu nähdään lain legitimiteetin ensisijaisena lähteenä.

Vaasan yliopiston sosiaali- ja ter-veyshallintotieteen oppiaine toteutti syksyllä 2010 Vaasassa Suomen en-simmäisen nuorten kansalaisraadin, jonka teemana oli ”osallisuus koulu-yhteisössä”. Vaasan nuorisovaltuus-ton jäsenistä kootun fokusryhmän asettama tarkempi kysymyksenaset-telu kuului: ”Kuinka luoda kouluyh-teisö, jossa opiskelu ei ole pelkkää suorittamista; jossa jokainen pärjää omana itsenään; jossa jokainen välit-tää toinen toisistaan; jossa jokaisella on ”kasvot”; ja jossa tulee tunne, että opiskelee elämää varten?” Mallia nuorisoraati sai Australiasta, jossa järjestettiin maailman ensimmäinen opiskelijoiden kansalaisraati vuonna 2003.

Varsinkin iäkkäämpien päättäjien suusta hyppää silloin tällöin sam-makko, joka väittää, ettei nuoria kiin-nosta politiikka, tai asioihin vaikut-taminen. Väite todistettiin jälleen vääräksi, kun Vaasan nuorisoraatiin haki 195 toisen asteen opiskelijaa. Hakijoista raatiin valittiin 24 vala-miestä, joista 19 lopulta osallistui.

Kansalaisraadeissa luodaan uutta demokratiaa

Valinnassa kiinnitettiin huomiota tekijöihin, joiden avulla muodostet-taisiin mahdollisimman laajasti ai-toa väestöä edustava raati. Tekijöitä olivat oppilaitos, sukupuoli, ikä, kult-tuuritausta sekä ennen nuorisoraa-tia osoitettu aktiivisuus esimerkiksi oppilaskuntatoiminnassa. Tarkoitus ei ollut koota aktiivisimpia nuoria vaan tasaisesti enemmän ja vähem-män aktiivisia opiskelijoita.

Kolmipäiväisen raatityöskentelyn aikana nuorisoraatilaiset kuulivat asiantuntijoita, työskentelivät useis-sa pienryhmissä ja esittelivät lopuksi julkilausumansa toimenpide-ehdo-tuksineen yleisölle. Asiantuntijoina käytettiin mm. kuraattoria, lasten-kodinjohtajaa sekä kasvatustieteen

Teksti: Matias Mäkynen

Varsinkin iäkkäämpien päättäjiensuusta hyppää silloin tällöin sammakko,joka väittää, ettei nuoria kiinnosta politiikka, tai asioihin vaikuttaminen.

: 25

emeritusprofessoria, jotka raadin abstraktista kysymyksen asettelusta johtuen pääasiassa innostivat nuoria keskusteluun suorien vastausten ja informaation antamisen sijaan.

Raadin varsinainen tuotos, jul-kilausuma, sisältää 16 toimenpide-ehdotusta paikalliselta valtakunnal-liselle tasolle. Ehdotuksia on niin yksityiskohtaisista, kuten koulu-ruokailun järjestämisestä, kuin ylei-semmänkin tason toimenpiteistä, kuten yhteisöllisyyden lisäämisen ja kurssien arviointiperusteiden muut-taminen. Monessa ehdotuksessa pohjana on nuorten tuen, ohjauk-sen ja avun saamisen helpottaminen. Toivotaan parempia mahdollisuuk-sia tutustua korkea-asteeseen, opis-kelijahuollon parempaa saatavuutta ja tukiopetuksen lisäämistä.

Wiki:Deliberatiivinen demokratia 

(myös diskursiivinen demokratia)

on demokratian muoto, jossa

julkinen keskustelu (deliberaatio)

muodostaa keskeisen osan legi-

tiimissä lainsäädännön valmis-

telussa. Se sisältää elementtejä

sekä edustuksellisesta että suo-

rasta demokratiasta ja eroaa

perinteisestä demokraattisesta

teoriasta siinä, että äänestämi-

sen sijaan keskustelu nähdään

lain legitimiteetin ensisijaisena

lähteenä.

Lisätietoja ja kokemuksia kansa-

laisraadista : http://blog.uwasa.

fi/kansalaisraatikokeilu/

Kuvagalleria nuorisoraadista:

http://blog.uwasa.fi/kansalais

raatikokeilu/galleria/

Vaasan nuorisoraatikokeilun

loppuraportti: http://blog.uwasa.

fi/kansalaisraatikokeilu/nuorten_

kansalaisraati-loppuraportti.pdf

KANSALAISRAADIT : 25

Nuorisoraadin jälkeen on lähdetty miettimään seuraavia kehitysaske-lia. Valamiehille sekä ennen että jäl-keen raatiin osallistumisen tehdyn kyselyn mukaan raati lisäsi nuor-ten kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin sekä halua osallistua pää-töksentekoon oman koulunsa sekä kunnallisissa luottamustehtävissä. Johtopäätöksenä loppuraportissa mainitaankin, että nuorten mukaan ottamiseksi päätöksentekoon tar-vitaan juhlapuheiden sijaan aitoja nuorille suunnattuja vaikutuskei-noja. Alle 18-vuotiaiden äänestysoi-keuden puuttuessa kokemus vaiku-tusmahdollisuuksista ja kuulluksi tulemisesta on heikko, joten nuori-soraadin ja -valtuuston sekä oppi-laskuntien hallitusten roolia paikal-lisessa päätöksenteossa on lisättävä. Nuoret ovat fiksuja ja osaavat ajatella itse, kunhan heitä kuullaan turvalli-sessa ympäristössä ja heidän ajatuk-silleen annetaan arvoa.

Vaasan kaupunginvaltuusto kä-sitteli nuorisoraadin loppuraporttia lokakuussa 2011. Valtuutetut olivat tyytyväisiä nuorten osallistamiseen ja konkreettisiin toimenpide-ehdo-tuksiin. Kriittiset äänenpainot ar-vostelivat yllättäen raatia turhaksi

ja päällekkäiseksi nuorisovaltuuston kanssa. Vähemmän yllättävää kritii-kissä oli, että sen esitti neljättä vuo-sikymmentä päätöksenteossa mu-kana ollut valtuutettu, jonka tärkein äänestäjäryhmä ei opiskele lukiossa.

Kansalaisraatitoiminta on siis hyvä tapa laajentaa demokraattista päätöksentekoa ja kuulla eri väes-töryhmiä. Nuorten kansalaisraadin jälkeen Vaasassa on järjestetty vam-mais- sekä eläkeläisraadit ja val-mistelussa on jo maahanmuuttoon keskittyvä kansalaisraati. Nuoriso-raadin todellinen vaikuttavuus mi-tataan kuitenkin vasta joulukuussa kun valtuusto käsittelee ensi vuoden budjettia.

Johtopäätöksenä loppuraportissamainitaankin, että nuorten mukaan

ottamiseksi päätöksentekoon tarvitaanjuhlapuheiden sijaan aitoja nuorille

suunnattuja vaikutuskeinoja.

26 : 26 : DEBATTI

DEBATTI : 27

Kansan Sivistysrahasto

www.sivistysrahasto.fimuista@sivistysrahasto.fiPuh. (09) 5868 530

Kansan sivistysrahaston apurahojen haku-aika aikaistuu: Apurahojen hakuaika päät-tyy 31.12.2011.

KSR:n apurahat vuodelle 2012 tulevat ha-kuun kuluvan vuoden lopussa. Hakuaikaa aikaistamalla rahasto pyrkii palvelemaan entistä paremmin apurahan hakijoita, jot-ka saavat ensi vuonna nykyistä aiemmin tiedon apurahapäätöksestä.

DE

BA

TTI 4/2011 SO

SIA

LIDE

MO

KR

AA

TTINE

N M

IELIP

IDE

LEH

TI

Miekkaa terävämpi.

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

Tunnus 500310500003 Vastauslähetys

OTA YHTEYTTÄ!Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi.

Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi.

Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista.

Ilmoitus osoitteenmuutoksesta

Nimi

(Uusi) Osoite

Puhelinnumero

Sähköposti

Oppilaitos

Allekirjoitus

Postimaksumaksettu

A7 W1