3/13

TEEMA: STIGMA

Debatti. Miekkaa terävämpi.Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edel-täjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.

Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.Vuonna 2013 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen, 22.

Löydät meidät myös netistä!facebook.com/debatti.lehtisonk.fi/politiikka/debatti

Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16

Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta,paasihteeri@sonk.fisiiri.saastamoinen@gmail.com

SISÄLLYSPääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Siiri Saastamoinen

Anteeksi pyytämättä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

Debatti ennen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Teema: Stigma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Stigma goffmanilaisittain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Essi Virtanen

Hulluja hurskaammat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Nelli Nurminen

Gezi Park and the politics of control . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Otto Köngäs

Stigma, joka kantaa läpi elämän . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Noora Luukka

Laiska ja saamaton – työtön työyhteiskunnassa . . . . . . . . . . . . 17 Elina Saario Opiskelija ja kulutuskisan stigma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Artturi Jyrkkänen

En förenings vara eller icke vara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20Kai Alajoki

Puheenjohtajan palsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21Anette Karlsson

Edustajisto vaalit with love . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22Tuulia Pitkänen

Sano YES Euroopalle! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23Tiina Vesa

Yhteystiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

Toimintakalenteri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

PäätoimittajaSiiri Saastamoinen

ToimitussihteeriAnni Lahtinen

KirjoittajatKai AlajokiArtturi Jyrkkänen Anette KarlssonOtto KöngäsNoora LuukkaTuulia PitkänenElina SaarioSiiri SaastamoinenTiina VesaEssi Virtanen

YhteystiedotSosialidemokraattisetOpiskelijat SONK rySaariniemenkatu 600530 Helsinkiwww.sonk.fi

Graafinen ulkoasuFredrik Bäckwww.fredrikback.fi

PainoErweko Oywww.erweko.fi

Ilmoitusten myyntiAnni LahtinenPuh. 045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

PÄÄkIrjoItuS ram

i lin

dst

röm

4 | PÄÄKIRJOITUS

SoSIaaLISen medIan LYömÄ StIgma

Tämän Debatin ideointi tapahtui pitkälti Facebookin suljetussa ryh-mässä, mutta tietenkin osittain myös palavereissa ja sähköpostin välityk-sellä. Facebookin ryhmään on pyritty luomaan matala osallistumiskynnys, eikä ryhmään kuuluminen suoraan velvoita mihinkään.

Sosiaalisessa mediassa tuntuu yli-päätään olevan yhä matalampi osal-listumis- ja julkaisukynnys. Juhlien jälkeen lisätään tusinoittain valoku-via hilpeistä kavereista. Omat ongel-mat eritellään yksityiskohtaisesti, esimerkiksi liittyen sosiaalietuuksi-en hakemisen haastavuuteen. Kuvia puhelin- ja tietokonevoroista jaetaan niinkään asioita paremmin tuntien.

Flow-viikonloppuna odotin ys-tävääni Kallion Vaasanaukiolla. Muutama juhlija oli jo nukahtanut keskelle niin kutsuttua Piritoria. Eräs siististi pukeutunut nuorimies kaivoi puhelimensa esiin ja nappasi eräästä nukkujasta kuvan. Pahoitin

mieleni, sillä päättelin, että tuokin kuva on tovin päästä sosiaalisessa mediassa. Facebookista poistettiin taannoin ryhmä Hellsinki Sleepers, johon jäsenet lisäsivät ottamiaan kuvia kaupungille sammuneista juhlijoista. Omia tuttujani oli sekä ryhmän jäsenissä että jäsenten lisää-missä kuvissa.

Toinen suosiota saavuttanut lynk-kausryhmä oli nimeltään Ei hyssyt­telyä pedofilialle! Kaikki tiedot julki­siksi tai jotain muuta yhtä nerokasta. Sivustolla julkaistiin linkkejä pedo-filiasta epäiltyjen Facebook-profii-leihin ja jaettiin otteita oikeuden päätöksistä. Kaikki muu päätöksistä jätettiin peittämättä, paitsi tuomitun sosiaaliturvatunnuksen loppuosa. Olen kuullut, että sivustolla on ta-pahtunut muutama ”sekaannus”, ja täysin syyttömän ihmisen tiedot on julkaistu. En tiedä, onko lynkkaus-kuvien perusteella ryhdytty väkival-tatekoihin ”syyllisiä” kohtaan.

Suomalaisen oikeuslaitoksen mu-kaan ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Sosiaalisessa me-diassa syyttömätkin jäävät syyllisiksi ihmisten mieleen, ja maine on men-nyttä. Kaikenlaisista stigmoista on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, päästä eroon. Jokainen lynkkaus-kuvien jakaja voisi miettiä, miltä tuntuisi, jos itsestä levitettäisiin pe-rättömiä syytteitä sosiaalisessa me-diassa ja kuvien kera.

Mutta onneksi meillä on edes Fob-ba.

Siiri Saastamoinenpäätoimittaja

anteekSI PYYtÄmÄttÄ

Kokoomusnuoret haluaisivat maksaa päihdeongelmaisten sosiaalietuuksia vain ruokakupongeilla ja vastaavilla järjestelyillä käteisen sijaan.Verkkouutiset

Norjalainen nainen on tuomittu Dubaissa 16 kuukauden vankeusran-gaistukseen avioliiton ulkopuolisesta seksistä sen jälkeen, kun hän ilmoitti joutuneensa raiskatuksi.YLE

Olen enemmänkin sovinisti.Perussuomalaisten uusi puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo

Minä ehdotin taannoin Brunbergille, että vanha kunnon Neekerinsuukko ni-metään Paviaaninsuukoksi. En saanut vastausta.James Hirvisaari (ps) Twitterissä

Järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea.Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) Pohjalaisen ja Ilkan haastattelussa

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

Opettaja rakensi ekaluokkalaiselle Kaapolle eristyskopin.Seura

Velskolan toimintakeskuksessa vanhempien vierailuillan huutokau-passa oli mahdollista ostaa lapselleen esimerkiksi vapautus rippikoulun loppusiivouksesta.Helsingin Sanomat

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Näin sanoo Raamattukin.Päivi Räsänen (kd) Kansanlähetys-päivillä

6 | DEBATTI ENNEN

debattI ennen

Vuoden 2011 ensimmäisessä Deba-tissa nykyinen Tampereen kunnan-valtuuston puheenjohtaja Sanna Marin kirjoitti sukupuolten ja suku-polvien välisestä roolijaosta poliitti-sella kentällä. Kahdessa ja puolessa vuodessa tilanne ei ole juurikaan muuttunut, kuten Noora Luukka tässä Debatissa asiaa valottaa. Suku-puoli, ja miksei myös sukupolvikin, on edelleen Suomessa politiikassa vahva leima.

”Tunnistan jaon sukupuolittuneista politiikan sektoreista omista kokemuksistani. ’Sua varmaan kiinnostaisi mennä puoluekokouksessa tuohon sosiaali- ja terveysasioita käsittelevään jaostoon’, kuulin useita kertoja kun Pirkanmaalla päätettiin puoluekokousdelegaatiomme edustuksista eri työryhmiin. Kannustukset tiettyjen politiikan-lohkojen suuntaan viestivät edelleen voimissaan olevasta roolijaosta yhteiskunnallisella kentällä.”

”Sukupuolittuneen politiikan haaste ei omalla kohdallani ole niinkään kanssaihmisten arviot poliittisesta roolistani vaan kokemani vapauden puute reagoida sukupuoleeni liittyviin odotuksiin. Etenkin toisten naisten edessä koen vaikeaksi ilmaista, etteivät politiikan sisältökysymysten prioriteettini liity ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, vanhustenhuoltoon tai mui-hin hoivakeskeisiin sektoreihin. Pelkään leimaa kylmästä ja kovasta naisesta.”

teema:

STIGMAWiki:

Stigma: polttomerkki-ilmiö, yhden negatiivisen piirteen perusteella leimataan koko ihminen

Halo-efekti: vastakkainen ilmiö stigmalle, positiivisen piirteen perusteella ihminen nostetaan jalustalle

TEEMA | 7

8 | TEEMA

Erving GoffmanStigma. Notes on the Mana­gement of Spoiled IdentityPenguin Books Ltd, Harmonds-worth, 1963. 175 s.

Erving Goffman (1922−1982) oli ka-nadalaissyntyinen sosiologi, jota lie-nee lupa kutsua yhdeksi 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimmistä so-siaalitieteilijöistä. Goffman on näin sosiologian opiskelijan näkökulmas-ta niin sanottu pikkuklassikko, jonka nimi kyllä tulee vastaan usein, mutta jonka töiden sisältö on vain pinta-puolisesti tuttu niille, jotka eivät ole aivan erityisesti kiinnostuneita mikrososiologisista teemoista kuten roolit, identiteetti ja vuorovaikutuk-sen rakenteistuminen.

Goffmanin töiden luetaan useim-miten kuuluvan niin sanottuun sym-bolisen interaktionismin perintee-seen – siitäkin huolimatta, että hän ei itse katsonut edustavansa kyseistä koulukuntaa. Symbolisen interak-tionismin keskeiset ajatukset ovat, että minuus on sosiaalisesti tuotettu ja käyttäytymisen ymmärtäminen vaatii vuorovaikutuksen tarkastelua. Vuorovaikutuksessa käytetyt symbo-lit ja niistä tehdyt tulkinnat ohjaavat käyttäytymistä. Symbolinen interak-tionismi ui vastaan Goffmanin ajan amerikkalaisen sosiologian valtavir-taa, joka oli pikemminkin kiinnostu-nut yhteiskunnan isoista rakenteis-ta, joille toimijan katsottiin olevan alisteinen.

Goffman ei kuitenkaan kokenut monen muun tiedemiehen tragedi-aa – väärinymmärretty nero omana

Stigma goffmanilaisittain

aikanaan, postuumi maine ja kunnia. Hän eteni urallaan ja sai julkaisuil-laan laajaa huomiota, mistä kertoo muun muassa se, että Stigma: No­tes on the Management of Spoiled Identity (1963) julkaistiin aikanaan huokeahintaisena Penguin Books -pokkarina. Ikävä kyllä Stigmaa ei ole koskaan suomennettu ja teoksen saatavuus on tätä nykyä Suomessa melko heikko.

Helpommin löydettävissä ovat Goffmanin suomennetut teokset Arkielämän roolit (alkuperäinen vuodelta 1959, suomennos vuodelta 1971) ja Minuuden riistäjät: tutkielma totaalisista laitoksista (alkuperäinen vuodelta 1961, suomennos vuodelta 1997). Lisäksi viime vuonna Vasta-painolta ilmestyi koko Goffmanin tuotannon läpileikkaava artikkeliko-koelma Vuorovaikutuksen sosiologia.

Erving Goffman(1922–1982)

| 9 TEEMA | 9

Stigma on helppolukuinen ja sivu-määrältään melko lyhyt. Goffman lä-hestyy stigmaa analyyttisesti tehden selkeitä oppikirjamaisia jaotteluja. Kuitenkin tekstiä elävöittävät lukui-sat esimerkit ja lainaukset kaunokir-jallisuudesta ja tapaustutkimuksista. Kirja alkaa 16-vuotiaan nenättömä-nä syntyneen teinitytön kirjeellä, jossa tämä kertoo yksinjäämisen pe-lostaan. Tytön äiti ei kestä katsoa las-taan itkemättä ja tytön isä epäilee vamman olevan seurausta omista entisen elämän synneistään.

StIgma ja Sen SYntY

Ymmärtääkseen stigmaa Goff-man jakaa identiteetin käsitteelli-sesti kolmeen osaan: sosiaaliseen identiteettiin, henkilökohtaiseen identiteettiin ja ego-identiteettiin. Stigmatisoituminen on ymmärret-tävissä sosiaalisen identiteetin kä-sitteen kautta. Jaamme luonnostaan kanssaihmisemme kategorioihin. Meillä on tiettyjä perusolettamuksia sellaisistakin ihmisistä, joita emme ole tavanneet ja joista emme tiedä oikeastaan mitään. On esimerkiksi varsin luontevaa olettaa, että satun-nainen vastaantulija kykenee kom-munikoimaan kanssamme puheen avulla.

Mitä yksityiskohtaisempaa ennak-kotietoa meillä on vastaantulijasta, sitä tarkempia olettamuksia pystym-me hänestä tekemään. Goffman kut-suu vastaantulijasta tekemäämme ”profilointia” näennäiseksi sosiaali-seksi identiteetiksi. Äärimmäisyyk-

siin vietynä olettamukset tietenkin muuttuvat stereotypioiksi, joiden te-keminen voidaan tuomita ahdasmie-lisyydeksi, mutta lähtökohtaisesti olettamukset ovat neutraali työkalu, joka lisää sosiaalisen maailman en-nakoitavuutta.

Joskus, tai itse asiassa aika usein, saamme huomata, että tekemämme olettamukset ovat menneet osittain metsään. Jos virhearvio on ollut vain vähäinen, teemme pienen kor-jausliikkeen ja vuorovaikutus jatkuu saumattomasti. Mutta jos osoit-tautuu, että vastaantulija on joltain ominaisuudeltaan merkittävästi va-javainen siitä, mitä oletimme, tämä vajavainen ominaisuus on stigma. Stigma siis syntyy, kun näennäinen sosiaalinen identiteetti on selkeästi ristiriidassa todellisen sosiaalisen identiteetin kanssa. Stigma on aina nimenomaan vajaavaisuus, kieltei-nen ominaisuus. Ristiriitaisuutta voi kuitenkin ilmetä myös toiseen suuntaan, olemme saattaneet mer-kittävästi aliarvioida vastaantulijan. Goffman ei Stigmassa juuri käsittele tällaisia tilanteita.

Stigma ei kuitenkaan ole mikään staattinen ominaisuus. Sama omi-naisuus voi olla tai olla olematta stigma. Goffman mainitsee esimerk-kinä korkeakoulututkinnon, joka on pääsy vaatimuksena moniin asian-tuntijatehtäviin. Jos korkeakou-lutettu kuitenkin päätyy työsken-telemään huomattavasti omaansa vähäisempää koulutusta vaativissa tehtävissä, hän voi kokea tarpeelli-seksi jättää tutkintonsa mainitse-

matta salatakseen asiantilan, jota joku saattaisi pitää ammatillisena epäonnistumisena.

Goffman jakaa stigmat kolmeen lajiin. Ensimmäisenä ovat fyysiset epämuodostumat ja vammat. Toise-na taas niin sanotut luonteen heik-koudet ja viat, joihin Goffman lukee muun muassa mielisairaudet, addik-tiot, itsetuhoisuuden, homoseksu-aalisuuden, rikolliset taipumukset, työttömyyden ja ääriliikeradikalis-min. Tässä kohtaa lienee hyvä huo-mata, että vaikka Goffman käyttääkin Stigmassa joitakin omalle ajalleen ominaisia termejä, jotka eivät enää ole poliittisesti korrekteja, hän py-syttelee silti hyvin arvoneutraalina. Hän ei siis sano, että esimerkiksi työttömyys todella olisi luonteen heikkoutta, vaan toteaa, että vallitse-van yhteiskunnan odotuskehikossa työttömyys voidaan toisinaan nähdä tällaisessa valossa. Samaten on ym-märrettävää, että Goffman käsittelee homoseksuaalisuutta mielenterve-yden häiriönä – homoseksuaalisuu-den tautiluokitus poistettiin Yhdys-valloissa vasta 1970-luvulla. Kolmas stigmalaji ovat periytyvät heimo-stigmat. Tällaisia ovat rotu, etnisyys, uskonto ja joissain yhteiskunnissa myös sosiaaliluokka.

Vaikka stigmaa voinee sanoa poik-keavuudeksi, poikkeavuus ei aina ole stigma. Goffman puhuu stigmatisoi-tuneen henkilön moraaliurasta. Se on prosessi, jonka ensivaiheessa hen-kilö oppii sen, mikä on normaalia. Toisessa vaiheessa henkilö tulee tie-toiseksi siitä, että hän ei itse kaikilta

”Joskus voi tuntua helpoimmalta näyttää kortit heti alkuunsa ja toivoa, että kun

stigman olemassaolo on kerran lausuttu ääneen, se on sen jälkeen helpompi ohittaa.”

10 | 10 | TEEMA

osin ole normaali. Jos tietoisuus omasta stigmasta puuttuu, stigmaa ei kai periaatteessa ole olemassa. Toisaalta on kyllä helppo keksiä esi-merkkejä, joissa omasta stigmastaan tietämättömän henkilön, kuten juo-misongelmansa kieltävän alkoholis-tin, läheiset tuntevat ja tiedostavat raskaasti stigman olemassaolon.

Jokainen pystyy kuvittelemaan kohtaamisen stigmatisoituneen ih-misen kanssa. Kiusaantuneisuuden, epävarmuuden ja jopa pelon tai in-hon tunteet sellaisissa tilanteissa ovat kaikille tuttuja. Valistus ja tieto voivat toki helpottaa kohtaamisia, esimerkiksi HIV-positiivisen henki-lön kohtaaminen on helpompaa, kun on tietoinen HIV:n tartuntameka-nismeista. Kaikkien stigmojen koh-taamiseen ei kuitenkaan koskaan voi valmistautua eikä kaikki maailman tieto poista sitä tosiasiaa, että stigma on jollakin mittapuulla vajaavaisuus. Goffman toteaakin melko julmasti, että ”by definition, of course, we belie­ve the person with a stigma is not quite human.”

Pahimmillaan rakennamme stig-man ympärille stigmateorian, ideo-logian, joka oikeuttaa syrjinnän. Se koostuu harhaluuloista ja todelli-sista tai kuvitelluista vaaroista. Ei myöskään ole lainkaan harvinaista imputoida stigmatisoituneeseen henkilöön mielivaltaisesti muitakin negatiivisia ominaisuuksia: kuinka monesti näkee oletettavan, että toi-meentulotuella elävä on automaatti-sesti myös päihdeongelmainen, kou-luttamaton ja asenneongelmainen hylkiö?

StIgman haLLInta

Useimmiten meillä on kuitenkin vuorovaikutustilanteissa hyvä tahto. Yritämme selvitä tilanteista niin, että kumpikin osapuoli säilyttäisi kasvonsa ja stigman kantaja kokisi

tulevansa edes näennäisesti hyväk-sytyksi. Epämukavuutta on silti vai-kea kokonaan poistaa. Siksi stigmati-soituneet ihmiset kehittävät omia selviytymisstrategioitaan. Joskus voi tuntua helpoimmalta näyttää kortit heti alkuunsa ja toivoa, että kun stigman olemassaolo on kerran lausuttu ääneen tai ilmaistu vaikka käyttämällä jotakin apuvälinettä, kuten pyörätulia tai valkoista keppiä, se on sen jälkeen helpompi ohittaa. Hyökkäyskin voi tuntua parhaalta puolustukselta. Stigmatisoitunut voi päättää napata moraalisen niskalen-kin jo ennen kuin ”normaali” on ehti-nyt kissaa sanoa: ”sinä et voi koskaan ymmärtää minunlaisiani!”

Käytetyin strategia lienee kui-tenkin stigman häivyttäminen tai ainakin sen intensiteetin pienentä-minen. Tässä yhteydessä on tärkeää vielä jaotella stigmoja kahden laa-dullisen tekijän, näkyvyyden ja häi-ritsevyyden, perusteella. Jos stigma on hyvin näkyvä ja ilmiselvä, kuten fyysiset vammat usein ovat, stigman kantajalla on vain vähän liikkuma-varaa. Vammaa voi yrittää peittää vaatetuksella, meikillä tai proteesilla. Jos peittäminen ei ole mahdollista, kantaja voi opetella käytösmalleja, jotka tähtäävät vuorovaikutustilan-teen jännitteen lieventämiseen: kos-ka keskusteltaessa on yleensä koh-teliasta katsoa puhekumppania silmiin, näkövammainen voi tietoi-sesti opetella kääntämään kasvonsa puhekumppaniaan kohti. Stigman voi myös yrittää naamioida jonkin pienemmän stigman alle: huoneka-luihin törmäilevä ehkä toteaa mie-luummin olevansa kömpelö kuin myöntää olevansa menettämässä näkökykynsä.

Jos stigma ei näy tai kuulu päälle-päin, stigman kantaja siirtyy konk-reettisen peittelemisen sijaan sää-telemään informaatiota. Goffman käyttää nyt apunaan henkilökoh-

taisen identiteetin käsitettä, jolla hän tarkoittaa sitä uniikkia ominai-suuksien kokoelmaa, joka tekee yk-silöstä yksilön. Tähän ”ytimeen” on ankkuroitu yksilön uniikki biografia, elämäntarina ja historia, jonka vain yksilö itse voi kokonaan tuntea.

Mielenterveyskuntoutuja, entinen vanki tai kaksoiselämää elävä prosti-tuoitu luultavasti pyrkii salaamaan stigmansa ainakin jossakin seuras-sa. Salailun tärkeys ja uuvutta vuus ovat suoraan verrannollisia siihen, miten paljon henkilö kokee voivan-sa menettää stigmansa paljastuessa. On selvää, että mitä läheisempi ja merkityksellisempi jokin suhde on, sitä enemmän henkilön on siinä it-sestään annettava. Siksi salaisuutta kantavan henkilön on joko tyystin pidättäydyttävä liian läheisistä suh-teista, oltava valmis valehtelemaan tai uskouduttava ja luotettava suh-teen kestävän stigmasta huolimatta. Salaisuuden jakaminen voi lievittää tuskaa ja poikia salailijalle apurin – kuten kampaaja, joka Goffmanin esimerkissä tarjosi kulissikodin prostituoidulle, jonka sukulainen oli tulossa vierailulle toisesta kaupun-gista. Tieto on kuitenkin myös valtaa. Jaetut salaisuudet synnyttävät kii-

1963

| 11 TEEMA | 11

tollisuudenvelkoja ja antavat aseita monenmoiseen kiristykseen.

Tekniikan ja tiedonvälityksen mullistukset tarjoaisivat vallan mie-lenkiintoisia uusia ikkunoita Goff-manin kuvaamaan henkilökohtaisen identiteetin ja siitä tarjolla olevan informaation säätelyyn. Monessa mielessä maailma on nyt paljon pie-nempi kuin viisikymmentä vuotta sitten. Pelkkä muutto uuteen kau-punkiin ei enää välttämättä takaa mahdollisuutta aloittaa puhtaalta pöydältä. Tieto liikkuu ja ihmiset liikkuvat. Viranomaiset ja yritykset tietävät meistä enemmän kuin kos-kaan. Toisaalta Internetin tarjoama anonymiteetti ja vertaistuen ver-kostot antavat monille stigmatisoi-tuneille ryhmille paitsi henkireiän, myös mahdollisuuden järjestäytyä ja aloittaa vaikutustyö stigmansa hei-kentämiseksi.

eI SIeLLÄ eIkÄ tÄÄLLÄ

Kolmesta identiteetistä ego-identi-teetti on lähimpänä sitä, mitä iden-titeetillä tarkoitetaan psykologisessa mielessä. Se on subjektiivinen ja yk-silön itsensä rakentama minäkuva. Rakennuspalikat ovat peräisin sosi-

aalisesta ja henkilökohtaisesta iden-titeetistä, mutta ne sommitellaan ja arvotetaan subjektiivisesti. Ego-identiteetti on se, mitä yksilö ajatte-lee itsestään.

Ego-identiteetti on ajankohtai-nen, kun tarkastellaan miten stig-maa kantava henkilö etsii omaa viite ryhmäänsä. Goffmanin mukaan stigmatisoitunut kokee lähes aina jonkin asteista ambivalenssia mui-den samaa stigmaa kantavien muo-dostaman ryhmän, jota Goffman kut-suu sisäryhmäksi, ja ”normaalien” ryhmän, niin sanotun ulkoryhmän, välillä. Stigman häiritsevyys on kes-keinen tekijä ennustettaessa, kum-paan viiteryhmään hakeutuminen on houkuttelevampaa. Siksi samaa stigmaa kantavat vertaavat tiedos-taen ja tiedostamatta stigmojensa häiritsevyyden astetta määrittääk-seen jonkinlaisen normaaliushie-rarkian. Vaikka esimerkiksi näkö-kyvyn häiriöiden luokittelemiselle on varmasti lääketieteelliset syynsä, on lievästi näkö vammaiselle tärkeää myös minä kuvansa vuoksi tehdä ero itsensä ja täysin sokean välille. Lie-västi näkövammaisen on helpompi luikahtaa ”normaalien” ryhmään kuin täysin sokean, joka ehkä tuntee

vahvempaa kuuluvuutta näkövam-maisten sisäryhmään.

Useimmat pyrkivät tasapainotte-lemaan sisä- ja ulkoryhmän välillä. Rajankäynti saattaa olla kivuliasta ja paljastaa piilotettuja moraali-käsityksiä. Oma sisäryhmä saattaa esimerkiksi tuomita stigmatisoitu-neen, joka pyrkii kovasti assimiloi-tumaan normaalien joukkoon, pet-turiksi ja takinkääntäjäksi, joka kuvitellee olevansa parempi kuin muut saman stigman kantajat. Sa-maten ”normaalit” voivat tuomita stigmatisoituneen assimiloitumis-yritykset falskeiksi yrityksiksi jälji-tellä normaaliutta, joka tämä ei voi koskaan aidosti tavoittaa.

VaIn Saman koLIkon kakSI PuoLta

Kuten todettu, stigmat eivät ole staattisia ominaisuuksia. Yhteis-kunta luo itse kehyksen, joka mää-rittää normaaliuden. Normaalius on normaalia vain kontekstissaan. Stigmatisoituminen edellyttää, että stigman potentiaalinen kantaja ensi-näkin tietää, mitä yhteiskunta pitää normaalina, ja toisekseen hyväk-syy tämän normaaliuskäsityksen.

”Stigmatisoituminen edellyttää, että stigman potentiaalinen kantaja ensinäkin tietää, mitä yhteiskunta pitää normaalina, ja toisekseen

hyväksyy tämän normaaliuskäsityksen.”

12 | TEEMA

Siksi Goffman päätyy kutsumaan stigmatisoitunutta ensisilmäyksellä risti riitaiselta vaikuttavalla termillä normaalipoikkeava. Jos henkilö kiel-täytyy tyystin tai osaksi hyväksymäs-tä yhteiskunnan normaaliuskehyk-sen, häntä voi pitää poikkeavana, mutta ei stigmatisoituneena. Vapaa-ehtoinen kehonmuokkaus, erityi-sesti kosmeettisten amputointien ja arpeuttamisen tapaiset ääri-ilmiöt, tarjoavat tästä valaisevia esimerk-kejä.

Goffman käyttää Stigmasta ensim-mäiset 150 sivua stigman ja stigman hallinnan kuvailuun. Esimerkit toi-mivat parhaiten, kun kuilu stigma-tisoituneiden ja ”normaalien” välillä revitään mahdollisimman suureksi. Tiedämme kuitenkin kaikki, että tällainen hygieenisyys on arkikoke-mukselle vierasta. Jokaisella on stig-moja.

Muussa tuotannossaan Goffman kehittelee niin sanottua dramatur-gista sosiologiaa, jossa vuorovai-kutusta selitetään teatteritermein. Osallistuessamme vuorovaikutuk-seen olemme näyttämöllä spot-tivalojen alla, näyttämön takana uskallamme hengähtää. Olemme kaikki oman elämämme näyttelijöitä ja kaikenkukkuraksi osaamme esit-tää valtavan määrän erilaisia rooleja,

osan paremmin ja osan huonommin. Myös normaalius ja normaalipoik-keavuus, stigma, ovat rooleja – itse asiassa lähes identtisiä rooleja, sillä toista ei voi esittää osaamatta esittää toista. Jos stigmaansa peittelevä ei tietäisi, miten esitetään normaalia, hän ei tietäisi mitä peitellä. Toki on totta, että toiset meistä joutuvat tah-tomattaan useimmiten esittämään stigmatisoituneen roolia ( ja mart-tyyrit suorastaan pyrkivät tähän rooliin). Roolien läheisyys kuitenkin antaa mahdollisuuden imitaatiolle – normaalit osaavat matkia hullua ja hullut normaalia – ja empatialle.

LoPukSI

Stigma: Notes on the Management of Spoiled Identity on varsin terveelli-nen kirja kenelle tahansa. Goffma-nilla on taito tehdä näkyväksi asioi-ta, jotka ovat aivan nenämme alla,

mutta joille olemme täysin sokeita. Stigma on teema, jota käsitellään usein tunteiden ja eettisyyden nä-kökulmista. Nämä näkökulmat ovat täysin oikeutettuja, mutta toisinaan myös kovin vääristyneitä. Siksi on virkistävää ainakin joskus pyrkiä asettumaan niiden yläpuolelle ja tar-kastella sosiaalista maailmaa ikään kuin ulkopuolinen.

Tasa-arvo on sosialidemokraat-tinen ihanne, johon tulee pyrkiä. Tasa-arvon lisäämiseksi on hyvä pohtia mekanismeja, jotka synnyt-tävät epätasa-arvoa. Kuten Goffman todistaa, on hyvin vaikeaa saavuttaa tila, jossa stigmaa käsiteltäisiin ja hallittaisiin täysin rationaalisesti. Rationaalisuutta voidaan kuitenkin lisätä lisäämällä molemminpuolista ymmärrystä. Ymmärrys puolestaan vaatii tietoa ja kohtaamisia.

teksti: Essi Virtanen

1959 19711961

| 13 TEEMA | 13

Hulluja hurskaammat

Mielenterveyden häiriöiden arvioi-daan olevan kaikkein leimaavimpia sairauksia. Mielen sairastuminen on niin herkkä aihe, että psyykkisesti sairasta kuvaamaan käytetyistä ni-mityksistä, kuten hullusta, mielen-vikaisesta ja jakomielitautisesta, on historian saatossa tullut loukkaavia ja tilalle on keksitty korrektimpia il-maisuja.

Stigma eli sairauden häpeäleima ei ole rationaalisen ajattelun seurausta: sairauden aiheuttama uhka muille ihmisille ei ole leimautumisen kan-nalta olennaista. Psykoottista, ma-sentunutta, maanista tai epävakaata käyttäytymistä on vain yksinkertai-sesti helpompi välttää kuin ymmär-tää.

Avun hakemista ruumiillisiin sai-rauksiin pidetään pääsääntöisesti hyväksyttävänä, mutta esimerkiksi masentuneen katsotaan olevan itse vastuussa omasta toipumisestaan. Jako ruumiin ja mielen sairauk-siin on kuitenkin keinotekoinen: ahdis tuneisuushäiriö saattaa ilmetä hikoi luna, huimauksena tai pahoin-vointina ja toisaalta kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä mielen-tilan muutoksia.

Erilaisia diagnooseja tarvitaan sai-

rauksien hoitamiseen ja niillä on tar-koitus luokitella oireyhtymiä, ei ih-misiä. Toisaalta ilman diagnoosia ei ole myöskään stigmaa. On aiheellista pohtia, missä määrin psykiatrisia diagnoosikoodeja käytetään ihmisen poikkeavan käytöksen luonnehtimi-seen ja kuinka tarpeellista se on.

Esimerkiksi persoonallisuus-häiriöt ovat määritelmän mukaan käyttäytymismalleja, jotka poikkea-vat huomattavasti tavanomaisesta. Tavanomaisuus ja siten myös poik-keavuus ovat sidoksissa kulttuuriin ja raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen välillä on liu-kuva. Voiko persoonallisuushäiriö-diagnoosi siis koskaan olla täysin objektiivinen?

krIteerIt ePÄ­taVaLLISuudeLLe?

Naistenlehdet ovat täynnä vinkkejä narsistien tunnistamiseen, koska keittiöpsykologien oikeustajun mu-kaan ”persoonallisuushäiriöistä” kär-sivät eivät ansaitse parisuhdetta tai läheisiä. Epätavallisuuden leimaa-minen oikeutetaan siis itsepuolus-tuksena eikä normaalin rajojen ulko-puolelle sulkemiseen välttämättä

tarvita psykiatrin tekemää diagnoo-sia.

Sairauksien aiheuttaman kärsi-myksen hoitaminen on oikeuden-mukaista ja välttämätöntä. Persoo-nallisuushäiriödiagnoosikin voi olla sairastuneelle helpotus, kun outo käytös saa selityksen ja oikean avun. Henkilön psykiatrinen arvioiminen on kuitenkin toistaiseksi subjektii-vista, sillä psyykkisiä sairauksia luo-tettavasti osoittavia laboratorio- tai kuvantamislöydöksiä ei ole. Missä määrin siis hoidamme kärsimyksen sijasta epätavallisuutta, kuten nor-meista poikkeavia tapoja ilmaista tunteita? Kuinka toisin ihmisen on oikeus ajatella?

Psyykkisten sairauksien stigma on seurausta tarpeestamme luoda kri-teerit epätavallisuudelle voidaksem-me pitää itseämme tavallisina. Joka vuosi yli tuhat suomalaista nuorta jää siis eläkkeelle mielenterveyson-gelmien vuoksi, jotta muut voisivat tuntea itsensä normaaleiksi.

teksti: Nelli NurminenKirjoittaja on lääketieteen kandi­daatti ja SONKin liittohallituksen jäsen.

”Tavanomaisuus ja siten myös poikkea-vuus ovat sidoksissa kulttuuriin ja raja

persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen välillä on liukuva.”

14 | 14 | TEEMA

When strolling across the Gezi Park in the centre of Istanbul, one is struck by the way the Turks take use of their park. People read books, sip tea, converse and nap all across the park – and not just on benches. For them, public space is exactly that – public.

Yet there is no profit in it. Leisurely lounging is terribly unproductive and anarchistic way to spend the day, and ought to be tackled by any self-respecting capitalist. Now this is ex-actly what the Prime Minister Recep Tayyip Erdoğan is doing.

What initially gave rise to the protests in Istanbul and across the country was Erdoğan’s plan to de-molish the Gezi Park and erect a replica of an Ottoman imperial era barracks serving as a shopping mall in its stead. Somewhat less known is his plan to also demolish the Atatürk Cultural Centre next to the Taksim square and replace it with a mosque. Together these projects paint a vivid picture of Erdoğan’s politics.

Parks are a prime example of free, non-commercial space. To an extent the same goes for cultural centres, which generally exist for the cultural enrichment of the people instead of monetary enrichment of the owners. By contrast Erdoğan’s twin idols of market and Islamism are essentially

Gezi Park and the politics of control

authoritarian structures that subsist by limiting their alternatives.

Free market capitalism purports to be a vanguard of freedom, but it only allows for liberty within its own limited sphere. The modus operandi of capitalism is to eliminate its alter-natives, so that market activity be-comes the only available form of self-expression and identity amounts to patterns of consumption. Non-com-mercial ways of organising one’s life are by and large met with hostility by the capitalist system, to which they do not contribute.

Similarly the vulgar and authori-tarian brand of Islam espoused by Erdoğan and his party relegates reli-

gion to a tool of control and oppres-sion. The reintroduction of religious dress to public life driven by the Prime Minister’s party has very little to do with the original Islamic prin-ciples of meekness and simplicity of attire. AKP goons draped in designer suits and gold watches, their wives and daughters devoted to wearing their headscarves just right while strutting in six inch animal print heels are hilarious in their hypocrisy.

For AKP – and indeed most po-litical actors mixing religion with politics – religion merely serves to justify intrusions to people’s privacy. Erdoğan’s Islamism serves as an ex-cuse to dictate not only how people

| 15 TEEMA | 15

should dress, but also what they should and shouldn’t drink and how many children they ought to have.

In a somewhat subtler tone his brand of aggressive state-backed capitalism is doing the same. Erdoğan’s tenure first at the helm of Istanbul and later the whole of Tur-key has been marked with a flood of “redevelopment” programs aimed at remaking the face of the capital and the country. Not only parks but entire neighbourhoods are forced to give way to the Prime Minister’s vi-sion of fast lanes, shopping centres and grandiose office complexes.

The Turkish protests were initiat-ed by the redevelopment plan for the

Gezi Park, but essentially the threat to the park was merely the straw that broke the camel’s back. What it set loose was years upon years of anxiety and discontent over the authoritar-ian way Erdoğan and his party have led the nation.

The task of a politician is not to tell people how they ought to live, but to listen to their hopes and dreams and strive to make them a reality. What Prime Minister Erdoğan is doing is the exact opposite, and in so doing he has sown the seeds of his downfall. For even though people might mo-mentarily favour strong-armed lead-ership an attempt to remake a nation is ultimately wrought with peril.

Gezi Park, June 1st, 2013

ala

n h

ild

itc

hIn the comforting shade of Gezi

Park the denizens of Istanbul still sip tea and pay homage to the victims of the protests. The resistance now is a passive rejection of the Prime Minis-ter’s intrusions into their way of life. The discontents have found their voice, however, and will no doubt use it again if need be. One hopes it need not come that, but Erdoğan seems to have missed his change at a lesson in humility. We have hardly seen the last of the Turkish uprising.

text: Otto Köngäs

16 | 16 | TEEMA

Stigma, joka kantaa läpi elämän

Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia -kirja osui Suomessa mielenkiin-toiseen poliittiseen ajanjaksoon. Tasa-arvo sukupuolten välillä on suomalaisessa yhteiskunnassa pe-rinteisesti ollut keskeisiä ja läpileik-kaavia arvoja, mutta feministit ja feminismi koetaan edelleen negatii-visessa ja radikaalissa merkityksessä. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta tai epätasa-arvoisesta kohtelusta esi-merkiksi mediassa tai politiikassa ei saisi puhua ääneen. Miten voisikaan olla mahdollista, että liikenneminis-teri Merja Kyllöstä kohdeltaisiin eri tavoin sukupuolensa takia, kun Suo-messa on kuitenkin ollut nainen pre-sidenttinä ja pääministerinä? Todel-lisuudessa keskustelu sukupuolen merkityksestä ihmisen elämässä on Suomessa huolestuttavan alhaista, rajoittunutta ja vanhoihin kaavoihin kangistunutta. Nykyisten tasa-arvo-ongelmien kohdalla ei auta vedota sata tai kymmenen vuotta sitten saavutettuihin asioihin, vaan myös sukupuolisuuden kohdalla julkisen keskustelun tulee olla ajassa vahvasti kiinni.

Tampereen yliopistossa vuonna 2011 tehdyn poliittiseen viestintään keskittyvän tutkimuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2008, jolloin hallituksessa oli naisenemmistö, naisministereistä uutisoitiin asiapi-toisesti 3 kertaa vähemmän kuin mieskollegoistaan.

Yksi syy tähän median sukupuoli-show’hun voi olla myös siinä, että naiset tekevät selkeästi miehiä use-

ammin juttuja ”pehmeitä” aiheista, kuten kodista, vapaa-ajasta ja ihmis-suhteista. Esimerkiksi vielä koko 2000-luvun naistoimittajien osuus televisioissa on ollut vain noin 30 %. Naiset ovatkin mediassa profiloitu politiikan sosiaalisiksi toimijoiksi. Yleisesti ajateltuna naisilla on edel-leen politiikassa omat alueensa ku-ten sosiaali- ja tasa-arvopolitiikka; valtiovarainministeri Jutta Urpi­lainen on hallituksen kovin jätkä.

Esimerkkeinä mainittakoon vuon-na 2007 silloisen liikenneministerin Suvi Lindénin tapaus, jossa minis-teri ei luopunut tehtävästään, vaikka adoptoikin lapsen. Seuraavana vuon-na 2008 taas oli silloisen opetusmi-nisteri Sari Sarkomaan tapaus, kun hän jätti ministerin tehtävänsä halu-tessaan panostaa enemmän perhee-seensä. Nämä tapaukset paljastavat suomalaisen sukupuolikeskustelun kompleksisuuden: naisen oletetaan toimivan perinteisen sukupuolimal-lin mukaisesti, mutta samaan aikaan

moralisoidaan siitä, että nainen toi-mii näin. Suomalainen tasa-arvo on siis sitä, että naisilla on mahdollisuu-det kaikkiin tehtäviin, mutta heidän ei pidä niihin pyrkiä.

Kansainvälisissä vertailuissa nais-ten poliittisesta edustuksesta Suomi on edelleen kärkisijoilla. Kun kat-soo suomalaista politiikkaa pintaa syvemmälle, huomaa sukupuolten hierarkkisen valtajaon. Erityisesti tarkasteltaessa maamme elinkeino-elämän hallitus- ja johtopaikkojen jakautumista tai ansiotulojen suu-ruutta sukupuolen mukaan, huoma-taan sukupuolen muodostavan edel-leen suurimman heikkouden naisille julkisessa elämässä.

teksti: Noora LuukkaKirjoittaja on jyväskyläläinen SONK­in liittohallituksen jäsen, joka on syksyn edustajistovaaleissa ehdolla Jyväskylän yliopiston ylioppilaskun­nan edustajistoon demariopiskelijoi­den listalta.

”Suomalainen tasa-arvo on siis sitä, että naisilla on mahdolli-

suudet kaikkiin tehtäviin, mutta heidän ei pidä niihin pyrkiä.”

| 17 TEEMA | 17

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyys kasvoi taas kesäkuussa. Massairtisanomiset tuntuvat nyt uhkaavan jokaista työtä tekevää ase-masta ja koulutustaustasta riippu-matta. Työttömyyden uhka alkaa olla ajalle tyypillinen kokemus. Synnyt-tääkö se kuitenkaan solidaarisuutta, vai merkitseekö työttömyys yhä epä-onnistumista?

Kesällä kohistiin ulkomaisten mansikanpoimijoiden viisumiongel-mista ja pelättiin marjojen jäävän ke-räämättä. Internetin keskustelupals-toilla pohdittiin, pitäisikö työttömät velvoittaa peltotöihin. Työttömän muuttaminen hyödyttömästä hyö-dylliseksi katsottiin tärkeämmäksi kuin työnantajan velvoite maksaa työstä reilua palkkaa.

Monesti on keskusteltu myös työt-tömän oikeudesta viedä lapsensa hoitoon. Lapsen oikeus sosiaalisen elämänsä kehitykseen on ollut tois-taiseksi voitokas vaatimus. Kotona oleva vanhempi ei kuitenkaan mieli-kuvissa tee mitään vaan laiskottelee päivät pitkät. Työtäkään hän ei ilmei-sesti hae, onhan hän edelleen työtön.

Syrjäytymiskeskustelun yhtey-dessä työttömyys nähdään usein ra-kenteellisten ja henkilökohtaisten syiden summana. Yhteiskunnan toi-met, kuten opiskelupaikkojen takaa-minen tai tukityöllistäminen, voivat epäonnistua. Työn vieroksunta tai ilmaisella rahalla eläminen taas ovat yksilön valintoja. Julkisessa keskus-

Laiska ja saamaton – työtön työyhteiskunnassa

telussa työtön on taakka yhteiskun-nalle.

On kuitenkin monenlaista työttö-myyttä. Massairtisanomisten koh- teeksi joutunutta ei ehkä tuomita-kaan saamattomaksi epäonnistujak-si. Nuori taas saa helpommin laiskan nimikkeen. Toisaalta pitkäaikais-työttömät leimataan toivottomiksi tapauksiksi, sopeutumattomiksi.

StIgmatISoIntI tYöttömYYdeSSÄ

Työttömyyden tulisi olla väliaikaista, ohimenevää. Hyvinvointiyhteiskun-ta tarjoaa turvaa niille hetkille, jol-loin elämä pettää alta. Kuitenkin on aina niitä, joita joudutaan tukemaan pidempiaikaisesti. Se, halutaanko heidät nähdä ongelmana vai osoituk-sena hyvinvointivaltion tarpeellisuu-desta, vaikuttaa heidän asemaansa.

Työ määrittää ihmistä niin, että sen puute voi johtaa vakaviinkin identiteettiongelmiin. Pitkään työt-tömänä olleen saattaa olla myös vai-kea saada työtä, jos työnantaja pel-kää työttömyyden olevan seurausta henkilökohtaisista ominaisuuksista. Työttömässä täytyy olla jotakin vi-kaa, koska hän ei ole työtä löytänyt. Stigmatisointi voi vaikeuttaa työn-hakua myös työvoimaneuvojan puo-lelta. Työtön voi myös jäädä yksin piiloon epäonnistumisen tunteen-sa kanssa. Muut eivät välttämättä osaa suhtautua työttömän statuksen

muuttumiseen tai, pitkäaikaistyöt-tömän tapauksessa, muuttumatto-muuteen.

Yhteiskunta perustuu monella tapaa työlle. Työntekijä maksaa ve-roja ja tekee osansa kansantalouden pyörittämiseksi. Henkilön status pe-rustuu usein palkkaan ja työnimik-keeseen, ja ammatti-identiteetissä eletään suuri osa elämää. Asuinpaik-ka valitaan työn mukaisesti. Tär-keimpiä etappeja uusiin ihmisiin tutustuessa onkin selvittää, mitä he tekevät työkseen tai mitä opiskele-vat.

Miten ihmistä arvotetaan jos ei työn perusteella?

Pätkätyöt, irtisanomiset, akatee-minen työttömyys. Työttömyys il-miönä vaikuttaisi toistaiseksi pysy-vältä. Sitä on kuitenkaan turha pitää suurena epäonnistumisena, henkilö-kohtaisena stigmana. Työttömyyttä tuskin kukaan toivoo, vaan työtä jos-sa viihtyy. Työttömien stigmatisoin-nin sijaan olisi syytä kyseenalaistaa työttömien reservin väistämättö-myys. Työttömyys harvoin on henki-lökohtainen valinta, se syntyy mark-kinavoimien ja yhteiskunnallisten päätösten yhteisvaikutuksessa.

Teksti: Elina SaarioKirjoittaja on ROSOn sihteeri, joka sinileväisen Tuusulanjärven rannalla unelmoi Ounasjoen viileistä virtauk­sista.

18 | 18 | TEEMA

Suomalaisen yliopistolaitoksen pe-rustamisesta lähtien yliopistoissa on opiskellut yhä moninaisempi joukko opiskelijoita. Yliopistolaitoksen alku-aikoina vain yhteiskunnan varak-kaimmilla oli varaa kouluttautua en-sin ylioppilaaksi ja sitten hakeutua yliopistoon. Entäs sitten nykypäi-vänä? Aikana, jolloin periaatteessa kuka tahansa saattaa suorittaa kor-keakoulututkinnon yhteiskunnan tuella, on korkeakoulutus tutkimus-ten mukaan edelleen vahvasti periy-tyvää: akateemiset vanhemmat vai-kuttavat jälkeläistensä akateemiseen uravalintaan. Onko opiskelijoilla edes tuloeroja? Omasta mielestään opiskelijat kokevat taloudellisen ti-lanteensa vaihtelevasti. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vuon-na 2009 teettämässä tutkimuksessa noin 40 % tutkimukseen vastan-neista koki taloudellisen tilanteensa hyväksi, kun taas noin 25 % katsoi ta-loudellisen tilanteensa olevan huo-no tai erittäin huono. Vuonna 2007 opiskelijoista pienituloisia oli noin 30 %, mikä tarkoittaa sitä, että kuu-kausitulot ovat alittaneet 1090 euroa kuukaudessa. Mitä näistä luvuista voi päätellä? Ainakin sen, että kaik-ki opiskelijat eivät tee tai saa töitä, eivätkä kaikki ota lainaa edes nousu-kausina. Karkeasti arvioiden voidaan sanoa, että kolmasosa opiskelijoista kärsii pienituloisuudesta ja sen ai-heuttamista ongelmista.

Työnsaantiin vaikuttaa todella moni eri seikka, mutta vanhempien työttömyydellä on havaittu olevan hivenen korrelaatiota korkeakoulu-

Opiskelija ja kulutuskisan stigma

opiskelijan työnsaantiin. Opiskeli-jan pienituloisella perhetaustalla on tosin havaittu olevan vahva vaikutus opiskelijan haluttomuuteen nostaa opintolainaa. Haluaisin väittää, että perhetaustan pienituloisuus periy-tyy suoraan opiskeluajan pienituloi-suuteen, mutta täysin rehellisesti en voi sitä tehdä.

ItSeILmaISua kuLuttamaLLa

Entäpä tulerot käytännössä ja varsi-naiset stigmat? Lähtisin arvoimaan tätä kulutustottumusten kautta, mutta myös henkilökohtaisten ko-kemusten ja havaintojen kautta. Stigma on mielestäni hyvinkin hen-kilökohtaisesti koettu ja havaittu asia, jota tuskin löytää ylioppilas-kuntien tutkimuskohteista. Miten kulutustottumukset sitten eroavat ja vaikuttavat opiskelijoiden keskuu-dessa, ja miten pienituloisuus niissä näkyy? Nykyisessä kapitalistisessa

ympäristössä meitä kannustetaan ilmaisemaan itseämme kuluttamal-la. Jokainen ostos on valinta, jonka yksilö tekee harkitsemattomasti tai harkiten, mutta ostos myös kertoo henkilön ajattelusta, ominaisuuksis-ta ja statuksesta. Yksilöitä eri puo-lilta maata yhteentuovassa korkea-kouluyhteisössä on sekä tärkeää että otollista ilmaista itseään, ja se tapah-tuu vääjäämättä myös kuluttamisen kautta. Meillä jokaisella on varmasti omat havaintomme stereotyyppises-ta kauppatieteilijästä ja humanistis-ta, ja siitä, mitä he kuluttavat.

Mutta eikös samalla logiikalla pienit uloisuus vähennä yksilön mah-dollisuuksia ilmaista itseään kulut-tamalla? Ihmiset ostavat tuotteita, joiden he kokevat olevan oman va-rallisuutensa kanssa samalla psyko-logisella tasolla. Esimerkiksi köyhä opiskelija tuskin ostaa kalleinta luo-musuklaata kun edullisempaakin on tarjolla, vaikkei hänen taloutensa varsinaisesti kaatuisi luomusuklaa-

”Opiskelijan pienituloisella perhetaustalla on havaittu olevan vahva vaikutus opiskelijan

haluttomuuteen nostaa opintolainaa.”

Stigma on teemana ollut tähänas-tisista teemoista vaikein oman pää-toimittajahistoriani aikana. Artik-keleita tuli alkuun hyvin niukasti, ja alkuun valtaosa artikkeleista olikin liitettävä järjestöosioon, sillä niillä ei ollut mitään tekemistä stigma-teeman kanssa. Kirjoittajat turhau-tuivat tästä teemasta.

On pakko verrata tämän lehden stigma-teemaa viime vuoden neljän-teen numeroon, jossa teema oli tabu. Molemmat ovat yhteiskunnallisesti yhtä likaisia puheenaiheita. Tässä välissä minun oli kerättävä kaikki päätoimittajakaudellani julkaistut lehdet yhteen nippuun ja etsittävä niistä yhtymäkohtia stigmaan. Ja nii-tähän löytyy valtaisasti tabun kanssa.

Monet aihepiirit olisivat sopineet sekä tähän numeroon että viime vuo-den tabu-numeroon. Prostituutio. HIV. Vankeusrangaistus.

Tabusta ei voi puhua, näin meille on kerrottu. Stigmasta voidaan pu-hua, mutta se on kiusallista.

Jälkipääkirjoitus

TEEMA | 19

Kehottaisinkin lukijoita mene-mään itseensä. Debatin lukijoiden on yleisesti ottaen arveltu olevan tavan-omaista suvaitsevampaa joukkoa.

Kuvitelkaa tapaavanne entinen vanki, joka on tapansa parantanut. Tai HIV-positiivinen, aivan normaa-lia elämää elävä ihminen. Tai mielen-terveyskuntoutuja, joka on itsensä kanssa ihan ok. Sokea, ylipainoinen, invalidi, köyhä, maahanmuuttaja. Jonoa voisi jatkaa vaikka miten. Kanssaeläjät luovat stigman, ei se, joka kantaa sitä piirrettä, jonka me miellämme stigmaksi.

”Kuollaanhan tässä kuitenkin”, kuten suvussani on sanontana. Jo-kainen elämä on ainutkertainen.

Siiri Saastamoinenpäätoimittaja

seen. Kokemus siitä, että yksilöllä ei ole riittävästi pääomaa, estää häntä ilmaisemasta itseään kuluttamalla. Minusta tässä olemme nykyaikai-sen sosiaalisen stigman ytimessä. Ne, jotka eivät voi kuluttaa, leimau-tuvat. Stigma siis perustuu materi-aan tai sen puutteeseen. Toisaalta tässä piilee nyky-yhteiskunnan yksi kytevistä kysymyksistä ja tabuista: kuinka pitkälle yhteiskunta on val-mis tukemaan kuluttamisella tehtyjä valintoja sellaisessa maailmassa, jos-sa kulutusvalintojen tekeminen on normi? Minusta sosiaalietuuksissa, kuten opintotuessa, olisi yleisesti tunnustettava niiden saajien tarve vaikuttaa elämäänsä edes vähäisten kulutusvalintojen kautta. Nykyisel-lään etuuksien perustasot johtavat syrjäytymiseen. Loppujen lopuksi minua lohduttaa suuresti, että ai-nakin osa opiskelijayhteisöistä vielä ymmärtää opiskelijan toimeentu-lon realiteetit ja tukee käytännössä maksuttomia tapoja ilmaista itse-ään: harrastekerhot, ainejärjestöt ja viiksi seurat kun eivät ainakaan vielä peri sellaista hintaa toiminnastaan, joka rajaisi osallistujia. Toisaalta trendi on yhä kaltevammin opis-kelijan statuskulutusta päin, kuten SYL:n luoma Frank-etuuspalvelu antaa ilmi. Opiskelijaa kannustetaan liittymään banaaliin kulutussirkuk-seen triviaaleilla etuuksilla ja luotto-korttitarjouksilla.

teksti: Artturi JyrkkänenKirjoittaja on SONKin liittohallituk­sen jäsen.

20 | ÅSS

Politiskt deltagande är i föränd-ring. Folk engagerar sig inte längre i ideella föreningar, politiska partier tappar medlemmar, gränserna mel-lan olika ideologier suddas ut och valdeltagandet sjunker. Att grunda en politisk förening mitt i den ide-ella föreningsrörelsens recession är ingen lätt uppgift. Det behövs män-niskor, tid, energi, engagemang och ännu mer människor. Dessutom be-hövs det någonting som förenar alla de involverade: en gemensam idé att kämpa för, en målsättning att sträva mot. Allt detta hade vi på hösten 2011 då vi efter en paus på några år väckte till liv SONK:s enda svenskspråkiga avdelning, Åbo Socialdemokratiska Studerande.

För att en politisk förening som ÅSS ska kunna överleva måste det finnas människor som stöder fören-ingens målsättningar och ideal. I kår-valet samma höst fick vi bekräftelse för att det verkligen fanns intresse för socialdemokratiska värderingar och därmed ett klart behov av en socialdemokratisk förening vid Åbo Akademis Studentkår. Att rösta på en lista i kårval är dock betydligt lättare gjort än att bli medlem i en fören-ing. Politiska studentföreningar står fortfarande inför samma utmaning: hur ska man locka nya medlemmar för att hålla verksamheten i gång när de äldre studerandena blir utexami-nerade och stiger åt sidan?

Jag har inte ett entydigt svar på frågan ovan, men det är viktigt att vi i en politisk förening frågar oss var-för vi tycker att just vårt budskap är värt att föra vidare, vår förening värd att bevara. Tror vi inte på vår egen sak kan vi inte heller övertyga någon annan. Vi måste också se till att folk vet om att det finns ett rödgrönt so-cialdemokratiskt alternativ; ofta är vi faktiskt det enda alternativet till ”de etablerade” i Svenskfinland. I mindre föreningar är det dessutom vanligt att en liten grupp människor ansvarar för hela föreningens verk-samhet, men lyckas vi hålla kvar och involvera även de lite tystare och passivare medlemmarna löper också generationsbyten smidigare.

I höst har vi i ÅSS delvis samma utmaning framför oss som vi hade för två år sedan, att göra ett lyckat kårvalsarbete. Det blir intressant att se om två års hårt arbete med att etablera en politisk förening och fungerande fullmäktigegrupp har burit frukt. En formell struktur som en förening kan visa sig vara just det som behövs för ett lyckat val. Eller så inte. Din röst avgör.

Text: Kai AlajokiSkribenten är ordförande för Åbo So­cialdemokratiska Studerande, med­lem i SONK:s förbundsstyrelse och en mångsysslare i föreningsvärlden.

en förenIngS Vara eLLer Icke Vara

| 21 PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 21

jestömaailmasta, joka pitäisi voida hyödyntää korkeakoulututkinnossa. Kenenkään kannalta ei ole mielekäs-tä, että opiskelija pakotetaan opis-kelemaan asiaa jonka hän jo osaa. Opintojen tulisi olla joustavampia ja opiskelijoille tulisi olla tarjolla etä- ja verkko-opiskelumahdollisuuksia.

Toinen keskeinen asia, jonka de-mariopiskelijat ovat korkeakoulu-kampuksilla huomanneet, on ulko-tilojen siisteys ja viihtyvyys. On kaikkien kannalta mukavampaa, että kampukselle osoitetaan erilliset tu-pakointipaikat, joissa on asiaankuu-luvat tuhkakupit.

Siisteyden ja viihtyvyyden lisäksi on tärkeää, että opiskelijoille tar-jotaan laadukkaat tukipalvelut. Jo-kaiselle opiskelijalle tulee tarjota opinto-ohjausaika vähintään kerran vuodessa, jolloin opinto-ohjaaja ja

taaS on aIka PaLata arkeen

opiskelija selvittävät, miten opinnot ovat sujuneet. Myös uraohjaukseen, työelämäosaamiseen ja harjoittelu-käytäntöihin on paneuduttava. Mo-nella nuorella on työelämätaidot hukassa, ja on tärkeää, että korkea-koulu antaa jokaiselle opiskelijalle aidot valmiudet pärjätä työelämässä. Harjoittelukäytänteissä on paljon epäkohtia ja opiskelijoita käytetään joissakin yrityksissä orjatyövoima-na, tähän on saatava muutos. Har-joitteluiden tulee olla laadukkaita ja tutkintoa edistäviä. Harjoittelun aikana opiskelijalle tulee myös työ-paikan toimesta tarjota ohjausta.

Kaikkiin näihin asioihin sinä voit vaikuttaa asettumalla ehdolle tai ää-nestämällä edustajistovaaleissa!

Tule syksyllä myös mukaan SONK-in tapahtumiin. Syyskuun 7. päivä työväenliike kokoontuu Tampereelle. Ohjelmassa muun muassa politiik-kaa, huippuseminaareja, kilpailuja, tapaamisia sekä hauskaa tekemistä ja nähtävää niin lapsille kuin aikui-sillekin. Tapahtumassa puhumassa Tarja Halonen ja Jutta Urpilai­nen.

Syyskuun 27. päivänä käydään tur-kistarhalla vierailulla ja seminaarissa keskustellaan solidaarisuudesta ja eettisyydestä Vaasassa. 12.–13.10. jär-jestetään edustajistovaalimediakou-lutus Voionmaan opistolla.

Kirjoita heti kalenteriin: Vuo-den huipentumana, ainutkertainen SONKin 50-vuotisjuhla 16.11. Tam-pereella. SONKin liittokokous järjes-tetään myös 15.-16.11. Tampereella.

Nähdään SONKin tapahtumissa syksyllä!

Anette

Kesälomat, kesäopinnot ja kesätyöt ovat takana. Nyt on aika palata ta-kaisin arkeen. Opinnot jatkuvat ja illat viilenevät. Värikäs syksy on pian ovella. Niin ovat myös edustajisto-vaalit ylioppilas- ja opiskelijakun-nissa. Edustajisto on ylioppilas- ja opiskelijakunnan ylin päättävä elin. Edustajisto hyväksyy talousarvion, toimintasuunnitelman ja päättää yli-oppilas- ja opiskelijakunnan poliitti-set linjat monien asioiden suhteen. Edustajistossa sinäkin voit vaikuttaa oman korkeakoulusi ja ylioppilas- ja opiskelijakuntasi asioihin.

Me demariopiskelijat olemme jo tänä keväänä puhuneet opiske-luiden joustavuudesta ja siitä, että ei-formaali osaaminen tulisi saada hyväksiluetuksi tutkintoon entistä sujuvammin. Monella opiskelijal-la on osaamista työpaikalta tai jär-

22 | SONK

Aurinko . Yhdet . Ujo rusketus. Liian kylmä järvivesi. Juhannus. Pussi-kalja. Aivot solmuun vääntävä työ tai solussa vietetty joutilaisuus. Oli kesäsi sitten millainen tahansa, al-kaa se jäädä puhelimen muistikortin valokuviin korkeakoulun kaikuvien käytävien kutsuessa. Syksy tuo kli-seisesti mukanaan uusia haasteita ja vanhoja kasvoja. Vaikka poliittinen muisti kaikessa lyhykäisyydessään onkin sen voinut jo unohtaa, tarkoit-taa syksy useimmille SONKin jäse-nille myös edustajistovaaleja.

Korkeakoulujen edustajistot ovat opiskelija- ja ylioppilaskuntien ylim-piä päättäviä elimiä, jotka valitaan vaaleilla kaksi- tai yksivuotisiksi kausiksi opiskelijoiden joukosta. Edustajistot käyttävät valtaa paikal-lisesti laittamalla sinunkin jäsen-maksusi lihoiksi haluamallaan taval-la. Edustajistojen jäsenille ne ovat myös tie valtakunnallisiin opiskelija-järjestöihin, kuten Suomen Ylioppi-laskuntien Liitto SYLiin ja Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakun-tien Liitto SAMOKiin. Edustajistois-ta kasvaa yhteiskuntaan tiedostavaa väkeä. Alumneihin kun kuuluvat sellaisetkin pikkunimet kuten Tarja Halonen ja Jorma Ollila.

SONK painottaa syksyn toimin-tansa vahvasti edustajistovaaleihin

eduStajISto­VaaLIt wIth LoVe

liittyväksi. Paikallisosastoille on toi-mitettu materiaaleja jo ennen kesää, ja liiton uusi projektisihteeri tekee kaikkensa mahdollistaakseen osas-tojen onnistuneen vaalityön. Luvas-sa on koulutusta, tekemistä ja ennen kaikkea poliittista debattia. On siis aika ottaa vaalihumusta kaikki irti.

Edustajistovaalit eivät ole sellai-nen pystyyn kuollut institutionaa-linen tapahtuma kuin valtakunnal-liset vaalit tuntuvat joskus olevan. Nyt kaikki on vaalityötä, jos niin itse haluat. Järjestäkää sitsejä ja tilai-suuksia, puhukaa tuntikausia Marx­ista tai tervatkaa patsas. Vaatikaa arvojenne mukaista rahankäyttöä tai kaupunkipoliittisia kannanottoja – koskaan ei ole yhtä otollinen aika viritellä poliittista keskustelua kuin nyt.

SONK tarjoaa osastoilleen ja jä-senilleen raamit edarivaalisyksyyn. Mukaan tarvitsemme vain sinut – ehdokkuutesi, aktiivisuutesi ja intosi tehdä parempaa opiskelijapolitiik-kaa.

Aika astua johtoon!

teksti: Tuulia PitkänenKirjoittaja on SONKin liittohallituk­sen edustajistovaalivastaava ja OSYn puheenjohtaja.

| 23 YES | 23

Sano YeS eurooPaLLe!

30 nuorta demaria, 7 yötä ja 7 päivää, 40 astetta, 400 sosialisti-nuorta, tajuton määrä kulkukoiria ja -kissoja. Tätä oli matkamme Turkkiin, Izmirin Foçaan, jossa vie-timme ikimuistoisen viikon muiden Young European Socialists:n (YES:n) jäsenten kanssa. Kertomus matkasta ja leiristä sisältää myös Suomen delegaattien parhaita hetkiä. Olemme matkustaneet lähes 12 tun-tia Helsingistä Izmiriin Istanbulin kautta. Lentokentällä odottaa bussi, johon matkatavaroinemme ahtau-dumme, puolet meistä joutuu seiso-

24 | 24 | YES

maan vielä seuraavat puolitoista tun-tia, kun matkaamme Izmiristä Foçan kylään. Länsirannikolla sijaitseva Izmir on miljoonakaupunki, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Aurinko on jo laskenut ja Ramadania viettä-vät kaupunkilaiset ovat siirtyneet ravintoloihin ja kahviloihin syömään päivän ensimmäistä ateriaa. Mina-reetit loistavat, valoja ja rakennuksia jatkuu monta kymmentä kilometriä, kallion seinämään on kaiverrettu Atatürkin kasvokuva. Kaupunki jää taakse ja bussi sukeltaa pimeälle maantielle. Näemme pieniä valon-pilkahduksia, kun bussi viilettää ohi kylien ja peltojen. Bussimme nousee ylöspäin pientä vuoristotietä, onnek-si on pimeää, etten näe rotkoon alas. Vuoriston jälkeen paljastuu laakso, jonka rantaa reunustaa valosiluetti. Foça on edessämme, mutta leirin ja meidän välillä on pieni eksyminen. Bussi ei mahdu pienille teille hel-posti, joten pääsemme leirin lähis-tölle poliisisaattueessa. Vielä vähän kävelyä ja olemme perillä. Ilma on kuuma, mutta pieni merituuli viilen-tää iltaa, kun löydämme omille tel-toillemme. Avajaisseremoniat ovat menneet ohi ennen kuin saavuimme, mutta nautimme muutaman jano-juoman rantabaarin terassilla.

Aamu valkenee ja teltassa on kuu-ma. Viiden ihmisen kanssa nukkumi-nen ahtaassa teltassa on oma taitola-jinsa. Aamulla leiripaikka näyttää aivan erilaiselta. Aurinko häikäisee silmiä, vaikka kello on vasta puoli yhdeksän. Alkaa joka-aamuinen rutiini ensin vessajonossa ja sitten jonottaen aamiaiselle. Vessoja ja suihkuja ei ole tarpeeksi 400 leiri-läiselle, mutta lisää luvataan. Aa-mupala koostuu vaaleasta leivästä, kurkusta, tomaatista, oliiveista sekä hilloista ja ihmeellisesti yksittäispa-

katuista juustoista. Pahin katastrofi meille suomalaisille tuntui olevan se, että kahvia ei tarjoiltu aamupalalla ilmaiseksi, vaan aamiaispöydässä odotti teetä! Onneksi kahvilan myyjä ojentaa iloisesti 3,5 liiran Nescafe-kahvin, jossa on ”very very much” maitojauhetta.

SemInaareISSa VÄLImeren aurIngon aLLa

Into pinkeänä suunnittelemme en-simmäisen päivän ohjelmaa. Lavat

YES | 25

”Leirin jäsenet järjestivät myös oman OccupyFoçan, hiljaisen mielen-

osoituksen kylän kansalaistorilla.”

on nimetty kuuluisien demokratia-taistelijoiden hengessä. Päälava on Nelson Mandela, neljä seminaari-paikkaa tunnetaan nimillä Ceydar Sungur, Rosa Luxemburg, Karl Marx ja Antonio Gramsci. Itselle-ni viikon kohokohta oli avajaissemi-naari ”The Turkish Uprising”. Saim-me kuulla niiden ihmisiltä, jotka ovat olleet mukana mielenosoituksissa, että mikä tilanne Turkissa on vallin-nut alkukesän. Kylmät väreet kul-kivat selkääni pitkin, kun kuuntelin puhujia.

Monissa seminaareissa käsiteltiin Turkin tilannetta ja tuntui, että lei-rillä vallitsi henki, joka tuki turkki-laisia tovereita muutoksen alla. Joen suulainen Tuomas Timonen kiteyttää ajatukseni täydellisesti: ”Parasta leirillä oli tuen osoittami­nen paikallisille ihmisille, jotka tais­telivat ihmisoikeuksiensa puolesta. Oli hienoa olla mukana mielenosoi­tuksessa universaalien perusarvojen puolesta. Näihin perusarvoihin (sa­nanvapaus, oikeudenmukaisuus, tasa­ arvo) myös sosialidemokraattinen ajattelutapa perustuu. Uskoisin leirin jälkeen maailman olevan taas hitu­sen parempi paikka ja kiitos kuuluu tietenkin kaikille mukana olleille.” Leirin jäsenet järjestivät myös oman

OccupyFoçan, hiljaisen mielenosoi-tuksen kylän kansalaistorilla. Lah-telaisen Sara Etolan mielestä leirin paras asia oli OccupyFoça: ”Vaikka väkeä olikin mukana vähän, niin kyllä mielenilmauksen tunnelma oli hui­kea ja voi vaan kuvitella minkälainen taisteluhenki Gezi Parkissa ja ympäri maata pidetyissä mielenosoituksissa on ollut!”

Suomesta oli myös kolme kou-luttajaa leirillä; Aleksej Fedotov, Laura Ylitalo ja Tuulia Pitkänen. Ensimmäisinä päivinä he pitivät luo-via työpajoja, joissa maalattiin ban-derolleja Pride-marssille sekä pai-nettiin t-paitoihin ja kasseihin kuvia sekä tekstejä. Luovista työpajoista pidettiin paljon ja moni kyselikin, että onko muina päivinä mahdolli-suus päästä tekemään käsillä jotain. Paahtavan auringon alla istuminen ja kuunteleminen oli suhteellisen haastavaa ja keskittyminen herpaan-tui helposti, joten luova tekeminen oli tervetullutta.

Päivät muodostuivat seminaari-en ympärille. Lounaiden jälkeen oli muutaman tunnin lepoaika ja sitten jatkui ohjelma. Päivän kuumin hetki sujui hyvin rantatuoleilla tai nurmi-kolla makoillen. Uiminen oli myös päivän harrastuksia, vaikka vedessä

olevia merisiilejä pitikin varoa. Vesi oli lähes yhtä kylmää kuin Suomessa tuulen takia, vaikka ilman lämpötila lähenikin 40 astetta keskipäivällä.

kaLaStajakYLÄn kYLjeSSÄ

Leiripaikalta pääsi hyvin lähtemään tutkimusretkelle Foçan kylään. Kävelyä oli muutama kilometri ja korttelit muodostuivat kävelykadun ympärille, ja kadun varressa oli pe-rinteisiä turistiravintoloita ja -kaup-poja. Erona Foçan ja esimerkiksi tu-ristikohde Alanyan välillä oli se, että kadulla sai kulkea rauhassa, eikä ku-kaan huudellut perään. Foça osoit-tautui mukavaksi kalastajakyläksi, jossa oli helppo kulkea ja tutustua pikkukujiin sekä -kauppoihin. Turis-teja ei paljon ollut ja paikalliset osa-sivat kertoa, että paikka on lomakoh-de lähinnä turkkilaisille. Basaari oli avoinna tiistaisin ja sieltä tarttuikin mukaan edullisia mausteita, vaattei-ta, huiveja, hedelmiä, jopa mattoja! Joka ravintolan ja kaupan seinällä komeili Atatürkin kasvot. Nuo kasvot jäivätkin tutuiksi myös matkamuis-toissa, kuten magneeteissa, mukeis-sa ja t-paidoissa. Näyttipä yksi kuva-kin nuorelta Mannerheimilta.

kanSaInVÄLInen YhteIStYö kunnIaan!

Leirin tärkeimpiä anteja oli kuiten-kin kansainvälisiin tovereihin tutus-tuminen. Monissa työpajoissa vaih-deltiin hyviä käytänteitä ja verrattiin eri maiden tilanteita. Tuttavuuksia syntyi myös seminaarien ulkopuolel-la ja jokaisena iltana oli eri Euroopan alueiden juhlia.

Turkulaisen Arthur Lomaraisen omasta kotimaastaan tulevien dema-rien löytäminen oli paras kokemus leirillä. ”Oli mielenkiintoista tutus­tua Valko­Venäjän delegaatioon, joka koostui mm. seksuaalivähem­mistöihin kuuluvista. Keskusteluista ilmeni, että Valko­Venäjän kansa on valmis yhteiskunnan muutoksin. Ne, jotka tuovat julki seksuaalisuutensa,

26 | 26 | YES

eivät menetä enää ystäviä ja elämä on paljon helpompaa. Valtion politiikka, mikä pohjautuu vanhaan neuvosto­liittolaiseen ideologiaan, on yhteis­kunnan kehityksen ainoana jarruna. Valko­Venäjällä on puhuttu myös siitä, että itänaapurimme puolella on yhteisen idean hakeminen. Kun Venäjällä ei ole ulkopuolista vihol­lista, se löysi maan sisällä vihollisen – seksuaalivähemmistöt, ja maa on yhdistämässä kansaa vähemmistöjä vastaan kirkon avulla. Myös Venä­jällä säädetyt uudet lait ovat vieneet maan kehitystä monta vuosikymmen­tä taaksepäin.”

haLuan LISÄÄ nuorIa mePPejÄ!

Leirin lähes tärkein anti oli YES:n eurovaalikampanjan avaus. Nuo-risotyöttömyys on suurimpia kaik-kia Euroopan maita yhdistävä tekijä, joten se on teemana luonteva. Party of Socialists PES on lupautunut sii-

hen, että nuorten meppien määrä nostetaan neljästä 40:een. YES:n puheenjohtaja Kaisa Penny painot-ti kampanjan avauspuheessaan, että jokaisen nuoriso- ja opiskelijajärjes-tön tulee painostaa oman kotimaan puoluetta tämän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

teksti: Tiina VesaKirjoittaja on SONKin hallituksen varajäsen, SOMAn johtokunnan varapuheenjohtaja, joka pitää alka­vasta syksystä ja uusista kumppa­reista.

kuvat: Nelli Nurminen

SeuraaVa debattI ILmeStYY marraSkuuSSa!

SONK JUHLII 50-VUOTISTAIVALTAAN TAMPEREELLA 15.–16.11.2013Sääntömääräinen liittokokous pidetään perjantaista lauantaihin 15 .–16 .11 . Sampolassa .Alumnit järjestävät historiaseminaarin lauantai-iltapäivänä 16 .11 . Kaupunginkirjastossa . 50-vuotisjuhlia tanssitaan lauantai-iltana 16 .11 . Ravintola Ziberiassa . Lisätietoja: pääsihteeri Anni Lahtinen, paasihteeri@sonk .fi, 0452775070

www.sonk.fi/juhlavuosi

Sonkin toimisto

Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.Saariniemenkatu 600530 Helsinkisonk@sonk.fiwww.sonk.fi

Puheenjohtaja Anette Karlsson045 112 9299puheenjohtaja@sonk.fi

Pääsihteeri Anni Lahtinen045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

Projektisihteeri Tommi Forsman 0442555033 projektisihteeri@sonk.fi

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiattoimisto@sonk.fi

joensuun Sosialidemokraattiset opiskelijat joSY

Sosialidemokratia on meidän tapamme pelastaa maailma ja tähän me haluamme sinut mukaan. Joen-suussa pääset kanssamme väittele-mään politiikasta, pohtimaan arvo-jasi kupposen ääressä, tai vaikkapa marssimaan punalipun alla.

Puheenjohtaja Noora Kettunennoora.kettunen1@gmail.comwww.facebook.com/JoensuunDemariopiskelijat

jyväskylän sosialidemokraatti­set nuoret ja opiskelijat jSdn

JSDN:ssä toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat

ja nuoret. Tule mukaan aktiiviseen joukkoomme!

Puheenjohtaja Hanna Huumonenhanna.m.huumonen@student.jyu.fiwww.jsdn.fi

opiskelijoiden sosialidemo­kraattinen yhdistys oSY

OSYn jäsenet ovat pääosin Helsin-gin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki so-sialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.

Puheenjohtaja Tuulia Pitkänentuulia.pitkanen@gmail.comwww.osy.fi

otaniemen opiskelijademarit oodI

Oodi kokoaa yhteen Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun demari-henkiset ylioppilaat.

Puheenjohtaja Eetu Ahoneneetu.ahonen@aalto.fioodi.ayy.fi

oulun opiskelijoiden sosialidemo­kraattinen yhdistys ooSY

OOSY on iloisen värikäs joukko nuoria ja nuorehkoja opiskelijoita Oulusta sekä lähialueilta.

Puheenjohtaja Lauri Hietalaoosy.laurihie@gmail.com050 5576600

Jäsenvastaava Jaakko Huukijaakko.huuki@gmail.comoosy.sdp.fi

rovaniemen Sosialidemokraatti­nen opiskelijayhdistys roSo

Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.

Puheenjohtaja Hannu Mällinenhmalline@ulapland.firosolaiset.blogspot.fi

Sosialidemokraattiset ammatti­korkeakouluopiskelijat Soma

SOMA on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demari-henkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amk-taustaisia nuoria demarivaikuttajia. Tule mukaan verkostoon!

Puheenjohtaja Antti Elolähde aelolahde@gmail.comsoma.sdp.fi

tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys taSY

TASY on eräs SONKin perinteik-käimmistä osastoista. TASYssa toimii Tampereen yliopiston opiske-lijoiden lisäksi teekkareita, ammat-tikorkeakouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.

Puheenjohtaja Olavi Säkkinenolavi.sakkinen@uta.fitasyry.blogspot.com

turun opiskelijoiden sosiali­demokraattinen yhdistys toSY

TOSY on turkulaisten korkeakoulu-opiskelijoiden aktiivinen edunvalvo-

YhteYStIedot

28 | DEBATTI

toImInta­ kaLenterI

Syyskuu:7.9. Teemaseminaari IV: SONK&SDP, Tampere10.9. Liittohallituksen kokous29.9. Teemaseminaari V: Solidaarisuus ja eettisyys, Vaasa30.9. Liittohallituksen kokous

Lokakuu:4.–5.10. Opiskelijaverkoston tapaaminen11.–13.10. Media- ja edustajistovaalikoulutus, Voionmaan Opisto18.–20.10. Liittohallituksen kokousviikonloppu

Marraskuu:5.–6.11. Edustajistovaalit15.–16.11. Liittokokous, Tampere16.11. Historiaseminaari, Tampere16.11. 50-vuotisjuhla, Tampere

Lisätietoa tapahtumista ja toiminnasta www.sonk.fi.

ja. Vaikutamme sekä yliopistolla että ammattikorkeakoulussa. Järjes-tämme runsaasti tapahtumia, joista osa on asiapitoisia ja osa keskittyy rentoon yhdessäoloon hyvässä tove-riseurassa.  Puheenjohtaja Essi Virtanen ess.virtanen@gmail.comwww.tosy.fi

Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat VSdo

Pohjanmaan alueen demariopiskeli-jatoiminta on keskittynyt Vaasaan.

Puheenjohtaja Pekka Tuurituuri.pekka@gmail.comwww.facebook.com/VSDOry

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS

ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdel-ning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi i Åbo och Vasa. ÅSS verksamhet baserar sig på socialdemokratiska värde-ringar. Socialdemokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva gott liv. Frihet för alla merborgare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för stu-denternas välmående, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteter-nas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad? Kom med!

Ordförande Kai Alajokikai.alajoki@abo.fiwww.facebook.com/ SocialdemokratiskaStuderande

DEBATTI | 29

SONKIN JUHLAVUODEN MATERIAALIT OVAT TULLEET, HANKI OMASI!

Haalarimerkit ja karkit – kysy lisää keskustoimistolta tai osastoista!

www.sonk.fi/juhlavuosi

Lahjoitus lapsilleon lahja tulevaisuudelle

Merkittävä osa Osuuskunnan yleishyö-dyllisistä lahjoituksista on kohdistettu lasten hyväksi tehtävään työhön. Olemme tukeneet jo vuosien ajan sekä

Ensi- ja turvakotien liiton että Parasta Lapsille ry:n toimintaa. Kohteina ovat olleet niin perheväkivaltaa kokeneiden lasten aseman parantaminen kuin

vähävaraisten lasten leirikeskustoimin-nan tukeminen. Tällä tiellä jatkamme edelleen.

www.trad

eka.fi

32 | D

EBATTI 3/2013 S

OS

IALID

EMO

KR

AATTIN

EN M

IELIPID

ELEHTI

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

Tunnus 500310500003 Vastauslähetys

POSTIMAKSUMAKSETTU

A7 W1

ota YhteYttÄ!

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms.

Nimi ja syntymäaika

Lähiosoite

Puhelinnumero

Sähköposti

Oppilaitos

Päiväys ja allekirjoitus

JÄSENEKSI

TIETOA

TILAUS

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

Tilaan Debatin 30 euroa / vuosi.

En halua, että minulle lähetetään enää Debattia.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Haluan liittyä SONKin jäseneksi.

Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa SONKista.

Postinumero ja toimipaikka