dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt - sotera ja hoivaymparistot_web.pdf · matka...

Sotera | Arkkitehtuurin laitos

Teknillinen korkeakoulu | PL 5500 | 02015 TKK | http://www.sotera.fi/

Ira Verma

Dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt

Sotera | Arkkitehtuurin laitos

Teknillinen korkeakoulu | PL 5500 | 02015 TKK | http://www.sotera.fi/

Ira Verma


Ira Verma

Sotera

Otso Helenius

Otso Helenius

978-952-248-030-9

Sotera, TKK, Espoo 2008

Toimittanut

Valokuvat

Taitto

Grafiikka

ISBN

Copyright ©

5

Raportti liittyy Teknillisen korkeakoulun (TKK) arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutin koordinoimaan Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020 –hankkeeseen. Hanke on toteutettu Helsingin kaupungin ja TKK:n yhteisessä Innovatiivinen kaupunki® -ohjelmassa, jonka tarkoituksena on kehittää kaupunkia ja sen veto-voimaisuutta innovatiivisen tutkimus- ja kehitysyhteistyön kautta. Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020 -hanke on toteutettu yhteistyössä TKK:n neljän tutkimus- ja kehitysprojektin kanssa. Ikääntyvien kuntoutumista tukevat hoiva- ja toimin-taympäristöt –projekti (IKU) on Sotera-instituutin ja Metropolia ammattikorkea-koulun toteuttama. IKU-projektin kolmevuotinen rahoitus (2006 – 2008) saatiin TKK:n ja Helsingin kaupungin yhteisestä Innovaatiorahastosta. Tutkimustulos-ten lisäksi projektin tuloksena syntyi antoisa monitoimialainen yhteistyöryhmä sekä uusia asiakaslähtöisiä työtapoja.

Tutkimuksen tulokset ovat syntyneet Kustaankartanon ja Kontulan van-hustenkeskuksen asukkaiden, heidän omaistensa ja hoitohenkilökunnan osallistumisen avulla. Sotera-instituutin projektiosuuteen ovat osallistuneet tutkimuspäälliköt Irma Verhe (2007 - 2008) ja Satu Åkerblom (2006 - 2007) sekä tutkija Ira Verma. Tutkijat Päivi Aro (TaiK), Reetta Ranne(TKK) ja Tytti Wiinikka (TKK) tekivät opinnäytetyönsä IKU-projektissa. Opinnäytetöissä syntynyttä aineistoa on hyödynnetty tässä raportissa. IKU- projektissa on tehty monitoi-mialaista yhteistyötä Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kanssa vanhustenkeskuksessa asuvien ikääntyneiden ja dementiaoireisten toi-mintakyvyn arvioimiseksi. Soteran tutkijat havainnoivat vanhustenkeskuksen toimintaa ja tiloja, haastattelivat vanhustenkeskuksen asukkaita sekä keräsivät tietoa kyselylomakkeiden avulla heidän omaisiltaan ja hoivahenkilökunnal-ta. Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijat suorittivat harjoitustöitään Helsingin kaupungin Kustaankartanon ja Kontulan vanhustenkeskuksissa ja keräsivät tietoa ikääntyneiden toimintakyvystä, mitä voidaan hyödyntää tilojen kehittämisen tukena. Metropolian tutkimusryhmään kuuluivat yliopettaja Elisa Mäkinen, lehtorit Sirpa Ahola, Maria Kruus-Niemelä, Teija Leminen ja Anne Talvenheimo-Pesu. Projektin ohjausryhmään kuuluivat tutkimusryhmän edus-tajien lisäksi TKK:n arkkitehtuurin laitoksen professorit Hannu Huttunen (2007 – 2008), Trevor Harris (2007), Markku Hedman (2006 – 2007) ja Tuomo Siitonen (2006), Metropolia ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan Hyvinvointi ja toimintakyky -alan johtaja Johanna Holvikivi (2008) ja Metropolia ammattikor-keakoulun rehtori Riitta Konkola (2006 – 2007). Johtoryhmään kuuluivat lisäksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston edustajana vanhuspalvelupäällikkö Arja Peiponen ja Kustaankartanon vanhustenkeskuksen edustajana ylilääkäri Harriet Finne-Soveri.

Lukijalle

7

Lukijalle

Taustaa

Dementiaoireisten toimintaympäristö Toimintakyvyn muutokset Kustaankartano, käyttäjäkyselyt Tilaratkaisujen käyttäjiin kohdistama vaikutus

Fyysinen ympäristö Sijainti Sisääntulo Eteinen Oleskelutilat Käytävätilat Keittiö ja ruokailutila Asuintilat WC- ja pesutilat Sauna Parveke- ja pihatilat Ulkoilu- ja liikuntatilat Henkilökunnan tilat

Liitteet

Lähdeluettelo

5

13

19

2123

25

28293033353741434446

49

55

Sisällysluettelo

9

Ikääntyneiden kuntoutumista tukevat toiminta- ja hoivaympäristöt –pro-jekti, IKU, on TKK:n Arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutin ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian (01.08.2008 Metropolia) yhteinen tutkimushan-ke. IKU-projektin tavoitteena on ollut arvioida ja kehittää käyttäjälähtöisesti ikäihmisten kuntoutumista ja omatoimista selviytymistä edistäviä toiminta- ja asuinympäristöjä sekä hoitohenkilökunnan työkykyä tukevia hoivaympäristöjä. Pilottikohteina projektissa ovat olleet Helsingin kaupungin vanhustenkeskukset Kustaankartano ja Kontula lähiympäristöineen. Käyttäjäryhmänä ovat olleet erityisesti dementiaoireiset vanhustenkeskuksen asukkaat, heidän omaisensa sekä hoitohenkilökunta. Vanhustenkeskuksen henkilökunnan kanssa valittiin yhdessä ne osastot, jotka osallistuivat projektiin aktiivisesti haastatteluiden, kyselyiden ja osastolla tehtyjen ohjattujen esittelykierrosten avulla. Tutkijat ja opinnäytetyön tekijät kävivät havainnoimassa ja haastattelemassa toimintaa vanhustenkeskuksen tiloissa ja Stadian opiskelijat tekivät harjoitustyönsä van-hustenkeskuksissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 300 vanhustenkeskuksen asukasta. EU-rahoitteisessa TAAS-IKU -rinnakkaishankkeessa suunniteltiin Kus-taankartanon vanhustenkeskukseen D-taloon valaistukseen liittyvä pilottihanke, jonka tutkimusosuus tehtiin IKU-projektissa. Projektin aikana tehtiin tutustumis-matka tanskalaisiin ja hollantilaisiin hoivarakennuksiin. Tutustumiskäynneistä on julkaistu omat matkakertomukset, jotka löytyvät Soteran verkkosivuilta.

IKU-Soteran tehtävänä oli ikääntyneiden voimavaroja tukevien ympäristöko-konaisuuksien arviointi ja kehittäminen, IKU-Stadia tuotti tietoa asukkaiden ja työntekijöiden toiminta- ja työkyvystä ympäristön käytettävyyden kehittämisen tueksi. Monitoimialaiseen työryhmän osaamisen avulla projektissa tuotettiin uutta tietoa sekä uusia käyttäjälähtöisiä arviointi- ja ratkaisumalleja ikäihmisten asuinympäristöihin. Projektin yhtenä tavoitteena oli kehittää fyysisen ympäristön arvioinnissa tarvittavia menetelmiä ja mittareita. Tuloksena syntyi ”Tilaratkai-sujen käyttäjiin kohdistava vaikutus” –taulukko, jota on kehitetty HIA (Health Impact Assessment) –periaatteiden pohjalta.

Tutkimuksen tuloksena syntyi kokonaisvaltainen näkemys hoivaa ja kuntou-tumista palvelevista tilaratkaisuista ja niiden vaikutuksesta asukkaiden toimin-takykyyn, aktiivisuuteen ja hyvinvointiin. Luonnon ja lähiympäristön vaikutus ikääntyneiden hyvinvoinnin lähteenä ja toimintakyvyn ylläpitäjänä korostuu elinpiirin pienentyessä ja toimintakyvyn laskiessa. Ikääntyneiden tulee saada mahdollisuus itse vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä ja valita oma asuin-alueensa. Turvallisuuden ja itsellisyyden tunnetta lisää tuttu asuinympäristö ja sosiaalisen verkoston säilyminen. Dementiaoireisen henkilön sopeutumista asuinympäristöön tukee ratkaisut, joissa päivätoiminta, lyhytaikaishoito ja pit-

Tiivistelmä

10

käaikaishoito ovat samassa ympäristössä, jolloin dementiaoireinen henkilö saa aikaa sopeutua tulevaan asuinympäristöönsä vaiheittain. Hoivayksikön tulee tarjota eriasteista hoivaa ja kuntoutusta tukevan ympäristön, jotta asukkaan ei tarvitse muuttaa jälleen uuteen ympäristöön dementoivan sairauden edetessä.

Julkisen liikenteen läheisyys, palveluiden saavutettavuus ja ulkoilumahdol-lisuudet kannustavat asukkaita toimintakyvyn ylläpitämiseen. Turvalliset ja viihtyisät piha-alueet houkuttelevat asukkaita ulkoilemaan. Asuinyksiköiden koko vaikuttaa kodikkuuteen ja viihtyisyyteen, jonka merkitys korostuu de-mentiaoireisille tarkoitettujen asuinympäristöjen suunnittelussa. Kodikkaan perheasunnon tunnelman luominen on mahdollista enintään 5 – 8 asukkaalle suunnitellussa yksikössä.

Yhteistilojen merkitys sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistajana ja tukija-na kasvaa dementiaoireisilla henkilöillä, joiden vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on vaikeutunut. Avonainen pohjaratkaisu helpottaa tilan hahmottamista ja riittävän väljät tilat tukevat apuvälineiden tai avustajan kanssa liikkumista. Mitoituksessa otetaan huomioon yhteisöllinen toimintatapa, jossa henkilökunta toimii ja ruokailee yhdessä asukkaiden kanssa. Väljät tilat mahdollistavat tilojen muunneltavuuden ja joustavuuden toimintaan sopivaksi ja ne voidaan kalustaa monella eri tavalla.

Yhteistilojen hallittu virikkeellisyys, hälyn ja valaistuksen määrään säätely vaikuttavat asukkaiden toimintakykyyn, varsinkin ruokailutilanteissa, jotka rytmittävät asukkaiden päivää. Hyvin suunniteltu valaistus lisää turvallisuut-ta ja sitä voidaan käyttää opastuksessa. Valaistuksella on myös terveydellisiä vaikutuksia ja sen avulla tuetaan asukkaiden vuorokausirytmiä. Materiaali- ja värivalinnoilla autetaan dementiaoireisten asukkaiden hahmottamista ja suun-nistautumista tilassa.

Jokaisella asukkaalla tulee olla oma yksityinen tilansa, joka tukee omakuvan ja itsellisyyden säilymistä. Asuinhuoneen ovi erottuu muista ovista asukkaan nimen, valokuvan tai hänelle merkityksellisen kuvan avulla. Asukkaiden omat huonekalut ja esineet luovat viihtyisyyttä ja auttavat asukkaita säilyttämään oman identiteettinsä. Hoitokäytännöt sallivat asukkaan hallita omaa tilaansa ja sitä kunnioitetaan.

11

Projektiin liittyviä muita julkaisuja ja opinnäytetöitä, jotka ovat ladattavissa Soteran kotisivuilta, www.sotera.fi:

Verma, I. & Åkerblom, S. 2008. Kokemuksia tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten •hoiva-asumisesta. TKK, Sotera, Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008 / 31.s. 43. ISBN 978-951-22-9356-8 (pdf).

Aalto, L., Verma, I., Verhe, I. 2009. Tutustumismatka Hollannin •vanhustenhuollon tiloihin. TKK, Sotera, ISBN 978-952-248-029-3 (pdf).

Wiinikka, T. 2008. Uusi asumismalli dementoituneille, Sovellus Itä-pasilan •palvelutaloon. TKK, Arkkitehtuurin laitos, Sotera. Diplomityö

Aro, P. 2008. Dynaaminen valaistus, Tulevaisuuden valaistusratkaisut •muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön. Taiteen maisterin lopputyö, TaiK

Ranne, R. 2008. Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva •työympäristö. TKK, Kognitiivinen teknologia.

13

Ikääntyvien kuntoutumista edistävät hoiva- ja asumisympä-ristöt -projektin (IKU) taustalla ovat väestön ikääntyminen sekä nykyisen ra-kennuskannan samanaikainen vanheneminen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja vanhustenhuollon muutokseen liittyviin haasteisiin. Suurten ikäluokkien vanhe-tessa Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä kansakunta ja on arvioitu, että vuonna 2030 noin 26 % Suomen väestöstä on yli 65-vuotiaita (Tilastokeskus). Sa-malla kun väestön eliniänodote kasvaa, ikääntyneiden toimintakyvyn odotetaan pysyvän hyvänä eikä raskasta hoivaa vaativien ikävuosien odoteta lisääntyvän. Ikääntyneiden käsitys heidän omista tarpeistaan ja asumistoiveistaan muuttuu. Väestön yleinen kolutustaso ja varallisuus kasvaa ja suurten ikäpolvien kulu-tustottumukset ovat erilaisia kuin aikaisempien sukupolvien. Heidän haluk-kuutensa käyttää palveluita kasvaa. Hyvin iäkkäiden, yli 85-vuotiaiden, osuus väestöstä kasvaa huomattavasti ja sen ennustetaan nousevan 1,8 prosentista (2007) 6,1 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Siten heidän määränsä nousee nykyisestä 94 000:sta 349 000:een1. Hyvin iäkkäiden määrän kasvaessa myös muistisairauksista sekä dementiaoireista kärsivien määrän oletetaan kasvavan. Väestön huoltosuhde kasvaa työssäkäyvän väestönosan samalla pienentyessä ja ikääntyneiden joukko tulee pystyä hoitamaan samalla henkilöstön ja hoivapaik-kojen määrällä kuin nykyisin. Ikääntyneitä kannustetaan asumaan mahdollisim-man pitkään omissa kodeissaan ja heidän itsenäisen selviytymisen tueksi sekä hoivahenkilökunnan avuksi kehitetään uusia teknologisia apuvälineitä.Ikäänty-neille suunnattuja asumismalleja ja rakennuksia arvioitaessa lähtökohtana ovat

1 Tilastokeskus, Väestöennuste 2007 - 2040

Virallinen tilasto, 2006 Vuoden 2040 ennuste, 2007

Kuva 1. Väestö iän ja sukupuolen mukaan, päivitetty 31.5.20071

Taustaa1

14

tämän päivän hoivarakennukset. Nykyiset sairaalamaiset hoivarakennukset eivät vastaa ikääntyneiden tarpeisiin eivätkä hoitotyön asettamiin vaatimuksiin. Tällä hetkellä pitkäaikaishoidon piirissä oleville ikääntyneille tulee tarjota pikaisia elä-mänlaatua parantavia muutoksia. Toisaalta hoiva-asumisen tulee myös kehittyä merkittävästi seuraavina vuosikymmeninä, vanhoja hoivalaitoksia tulee purkaa ja uusia käytettävyydeltään ja saavutettavuudeltaan parempia asuinrakennuksia tulee rakentaa.

Hoivaketju tulee suunnitella kokonaisvaltaisesti. Muutoksia tarvitaan sekä ikääntyneiden fyysiseen asuinympäristöön että heille suunnattuihin palveluihin. Kuntoutusta ja kotiin tuotavia palveluita tulee kehittää ikääntyneen itsenäisen selviytymisen tueksi. Palveluita ja asunnonmuutostöitä tarjotaan aivan liian myöhään asukkaan toimintakyvyn laskettua jo siihen pisteeseen, ettei muutok-sista enää ole toivottua apua tai hyötyä. Vanhukset itse epäröivät ottaa palveluita vastaan oman elämänhallinnan menettämisen pelossa. Palveluiden tarjoaminen oikeaan aikaan vaatii asiantuntevaa kehittämistä, sillä hyväkuntoisten yksin asuvien ikääntyneiden vaarana on sosiaalinen eristäytyminen ja turvattomuuden tunne, mikä saattaa nopeuttaa toimintakyvyn heikkenemistä. Ikääntyneet, joille ei tarjota riittävästi tai ollenkaan kotihoidon palveluja, saattavat tuntea itsensä turvattomiksi ja muuttavat mieluummin asumaan hoivakotiin, itsellisyyden me-nettämisen uhallakin.

Vaikeasti dementoituneet henkilöt eivät kykene asumaan yksin edes koti-hoidon turvin. Arvioidaan, että kaikki kuntien ylläpitämät laitospaikat tulevat olemaan tulevaisuudessa keskivaikeasti tai vaikeasti dementiaoireisten ikään-tyneiden ryhmälle suunnattuja ja että suuri osa sosiaali- ja terveydenhuoltoon käytettävistä rahoista käytetään tämän ryhmän hoivaan. Ikääntyneet, jotka eivät kärsi kognitiivisista ongelmista, tullaan hoitamaan kotihoidon ja omaishoidon turvin kotona tai yksityisissä hoivalaitoksissa.

Työssäkäyvän väestönosan pienentyessä työvoiman saanti hoiva-alalle vai-keutuu. Hoivalaitoksissa asuvat ikääntyneet ovat yhä raskaammin hoidettavia, ja hoitohenkilöstö kuormittuu lisääntyneen työtaakan johdosta, samalla kun hoitajat ikääntyvät itsekin. Pohjoismaissa noin 90 % hoitoalalla työskentelevistä on tällä hetkellä naisia2. Vanhustenhuollon muutokset asettavat vaatimuksia ja haasteita hoivalaitosten fyysisen ympäristön ja palveluiden kehittämiselle sekä uuden teknologian hyödyntämiselle siten, että ikääntyneet pystyvät selviytymään mahdollisimman itsenäisesti päivittäisistä toimistaan tuntematta oloaan turvat-tomaksi. Teknisiä apuvälineitä tulee kehittää ja niitä tulee tarjota ikääntyneille heidän tarpeidensa mukaan. Uusia ratkaisujen tulee tarjota myös henkilökunnan työn ja jaksamisen tueksi. Fyysinen ympäristö on tärkeä osa elämänlaatuun vai-kuttavista tekijöistä, mutta myös yleinen asenne ikääntymistä kohtaan vaikuttaa siihen, miten vanhuksia otetaan huomioon osana yhteiskuntarakennetta.

2 Lethbridge, J. 2005.

15

Vuoden 2006 lopussa koko maassa kotona asuvien osuus 75 vuotta täyttä-neistä oli 90,1 prosenttia. Mukaan on laskettu muut kuin pitkäaikaisessa sai-raalahoidossa hoidetut, vanhainkodeissa olleet ja ympärivuorokautisen hoivan sisältävien asumispalvelujen piirissä olleet3. Ikäihmisten palveluiden laatusuo-situksessa3 on tavoitteena kotona asuvien osuuden lisääminen ja ikääntyneiden asuminen omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tämä kuitenkin edellyttää asuntokannan uudistumista ja tarjottavien kotipalveluiden kehittämistä. Monet ikääntyneistä haluavat vanheta omissa kodeissaan, mikäli asunto ja asuinraken-nus soveltuvat asukkaan toimintakyvyn muutoksiin. Kotona asumisen edistä-miseksi ja tulevaisuuden tilatarpeisiin varautumiseksi Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksessa4 on esitetty, että kunnan sosiaali-, terveys-, asunto-, tekninen ja pelastustoimi yhdessä arvioisivat palveluiden ja asunnonmuutostöiden tar-vetta, asuintilojen esteettömyyttä ja turvallisuutta sekä priorisoisivat tarvittavia uudistuksia. Tavoitteena on myös hyödyntää uutta asiakaslähtöistä teknologiaa. Palveluiden käyttäjille, ikääntyneille ja heidän omaisilleen, tulee puolestaan kehittää palvelu, jonka avulla he saavat keskitetysti tietoa heille suunnatuista palveluista ja apuvälineistä. Kuntien terveyden- ja sosiaalihuollon tueksi ollaan kehittämässä uusia palvelumalleja, joiden avulla tiedonkäsittely helpottuu ja hoivatyö tehostuu.

Suomen rakennuskanta uudistuu vain noin yhden prosentin verran vuodes-sa4. Uudet asuinrakennukset tulee suunnitella käytettävyydeltään ikääntyvien itsenäiseen asumiseen soveltuviksi. Uudisrakennukset eivät yksinään vastaa ikääntyneille soveltuvien asuntojen kysyntään, vaan vanha rakennuskanta tulee peruskorjata mahdollisuuksien mukaan ikääntyneille soveltuvaksi. Asuinym-päristöjen kehittämiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa rakennuksen lisäksi myös asunnon lähiympäristö ja palvelut tukevat ikääntyvän itsenäistä asumista.

Suomessa noin 40 % vähintään 3-kerroksisista asuinkerrostaloista on hissittö-miä5, mikä on suurimpia yksittäisiä syitä muuttaa palvelutaloon tai hoivalaitok-seen. Asunnonmuutostyöt tulee suunnitella tapauskohtaisesti. Mikäli asukkaalla ei ole mahdollisuutta poistua asunnosta rakennuksen tai lähiympäristön esteel-lisyyden vuoksi, ei asunnon korjaus esteettömäksi kaikissa tapauksissa aina ole järkevää tai taloudellisesti kannattavaa. Monet kotiin ja sen välittömään ympäris-töön tehtävät muutokset, kuten hissit, auttavat myös kotihoidon henkilökuntaa ja omaishoitajia. Eräässä amerikkalaisessa haastattelututkimuksessa selvitettiin Alzheimer -potilaiden kotiin tehtyjen asunnonmuutostöiden vaikutusta asuk-kaan ja omaishoitajan selviytymiseen6 ja stressitilan muutoksiin. Osa tehdyistä

3 STM. 2008.4 VTT, Ympäristöministeriö5 Pekka, T.; Pelvas, P. & Peltonen, J. 2008.6 Calkins, M. & Namazi, K. 1991.

16

muutoksista toimi paremmin kuin toiset, mutta tutkimuksen tuloksista voitiin vetää johtopäätös, että ympäristön muutoksilla voidaan vaikuttaa henkilöiden stressitilaan. Tehdyistä muutoksista 85 % auttoi omaishoitajaa ja 77 % asukasta.

Laitospaikkojen vähentyessä kotona asuvat ikääntyneet ovat huonompikun-toisia ja tarvitsevat enemmän hoivaa kuin aikaisemmat kotihoidon asiakkaat. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että vuosina 1997 – 2003 kotipalve-luihin käytettyjen tuntien määrä kasvoi 14 % ja samalla palveluja saavien hen-kilöiden määrä väheni 23%:lla. Samassa rajoitetussa ajassa tehtyjen palveluiden määrän lisääntyminen on myös heikentänyt palveluiden tasoa.7

Pohjoismaissa tehdyn tutkimuksen8 mukaan kotihoidon ja omaishoidon suhde vaihtelee eri pohjoismaissa. Tanskassa ja Norjassa formaali ja informaali hoiva-työ täydentävät ja tukevat toisiaan siten, että vain 20 % ikääntyneistä on pelkän omaishoidon varassa. Omaishoitajaa ei jätetä yksin hoitotaakan kanssa, vaan tehtävät jaetaan kotihoidon henkilökunnan kanssa, mikä tukee omaishoitajan jaksamista. Suomessa tilanne on samankaltainen kuin Ruotsissa, jossa 54 % päi-vittäin apua tarvitsevista saa sitä ainoastaan omaisiltaan. Tutkimuksen mukaan lisääntyvät palvelut näyttävät kuitenkin pikemminkin tukevan perheenjäsenten hoivaroolia kuin heikentävän sitä.9 Kotipalveluiden, kotihoidon ja omaishoidon rinnalle tulee tarjota lyhytaikaishoitoa, jonka avulla voidaan antaa kuntoutusta, siirtää pysyvän laitoshoidon tarvetta ja tukea omaishoitajan jaksamista.

Monissa Euroopan maissa on jo 1970-luvulta lähtien alettu ajaa alas laitos-hoitoa ja erilaisten asumisratkaisujen sekä palvelumallien kehittämiseen on panostettu. Ikääntyneiden hoivalaitokset nähdään tänä päivänä ikääntyneiden asuntoina eikä hoitolaitoksina ja niistä pyritään suunnittelemaan mahdollisim-man viihtyisiä ja kodikkaita. Tanskassa Kööpenhaminan kaupunki on aloittanut suuren hoivalaitosten peruskorjauskampanjan, jonka aikana kaikki vanhusten palveluasunnot korjataan nykyvaatimuksia vastaaviksi kaksioiksi. Samalla uutta ikääntyneille suunnattua teknologiaa otetaan käyttöön ja hoivalaitokset muutetaan palvelutalojen kaltaisiksi asumisyksiköiksi. Peruskorjaukset näissä asunnoissa suoritetaan asteittain seuraavan 15 vuoden aikana.

Toteutuksen tueksi on laadittu 17-kohtainen ohje, jonka avulla pyritään takaa-maan asuinympäristön laadukkuus ja erilaisten asumisvaihtoehtojen tarjonta. Ikääntyneille halutaan tarjota monipuolisesta valikoimasta erilaisia vaihtoehtoja oman asumisen järjestämiseksi. Ikääntyneet saavat itse valita asuinpaikkansa nykyisen asuinympäristönsä tai lähisukulaistensa asuinpaikan mukaan. Tulevai-suudessa ikäihminen voi valita asuinpaikkansa mahdollisesti myös harrastuk-sensa mukaan. Myös Suomessa on valmisteilla kotikuntalakimuutos, joka takaa toteutuessaan ikääntyneelle mahdollisuuden muuttaa hoivalaitokseen toisen

7 Lethbridge, J. 2005.8 Marta Szebehely(red.) 2005.9 Krüger, T. 2005.

17

kunnan alueelle. Muissa pohjoismaissa on alettu etsiä ratkaisuja ulkomaalaissyntyisten ikään-

tyneiden hoivaan. Suomessakin kysymys on ajankohtainen ja ulkomaalaistaus-taisen väestönosan kasvu ja ikääntyminen tulee huomioida myös ikääntyneiden palvelujärjestelmän suunnitelmissa. Dementoivan taudin edetessä opittu vieras kieli unohdetaan ja kommunikointi vaikeutuu. Ruotsissa muun muassa Boråsin kaupungissa, jossa asuu paljon suomalaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläi-siään, on avattu omat suomenkieliset dementiahoivaosastot, joissa työskentelee suomenkielinen hoivahenkilökunta.

Suuri osa käytössä olevista sairaalamaisista hoivalaitoksista on rakennettu 1960-70 -luvuilla. Keskikäytävälliset ratkaisut, joissa pieniä huoneita on sijoitet-tu pitkän käytävän varrelle, eivät sovellu laitosten nykyiselle käyttäjäryhmälle eivätkä vastaa käsitystä hyvästä asuinympäristöstä. Hoivalaitoksia ei nähdä enää sairaaloina, vaan ikääntyneiden asuinympäristönä, jonka tulee olla turvallinen, kodikas ja viihtyisä. Osa dementiaoireisista viettää pitkän ajan elämästään hoi-valaitoksissa ja niiden tulee tarjota asukkailleen viihtyisä ja kodikas ilmapiiri. Ikäihmisten palveluiden laatusuositukseen10 on kirjattu periaate, jonka mukaan pitkäaikaishoivan ympäristöjen tulee olla dementiaoireisten ihmisten erityistar-peet huomioon ottava: turvallinen, selkeä ja orientoitumista helpottava. Uusiin hoivayksiköihin rakennetaan vain riittävän tilavia yhden hengen huoneita, joissa on oma hygieniatila. Vanhoja tiloja peruskorjattaessa tavoitteena on yhden hen-gen huoneiden osuuden lisääminen.

Uusien hoivakotien suunnittelussa tulee ottaa huomioon rakennuksen koko elinkaari. Vuoden 2050 jälkeen vanhusväestön määrä alkaa väestölaskelmien mu-kaan uudelleen pienentyä ja on todennäköistä, että asunnot tulevat osittain myös muun väestöryhmän käyttöön. Hoivarakennukset tulisikin suunnitella muunnel-taviksi ja joustaviksi kaikille soveltuviksi esteettömiksi asuinrakennuksiksi.

10 STM. 2008.

19

Toimintakyvyn muutokset

Suurin osa ikääntyneiden hoivan tarpeesta syntyy iän tuoman huono-kuntoisuuden ja toimintakyvyn alenemisen takia, ei varsinaisten sairauksien seurauksena. Normaaliin ikääntymiseen voi kuulua lievä näkö- ja kuuloaistin heikkeneminen sekä liikkumisen ja muiden toimintojen hidastuminen. Ikäänty-neiden kyky sopeutua nopeasti uuteen ympäristöön ja kyky lukea ympäristöstä tulevaa tietoa hidastuu. Muuttaessaan hoivakotiin ikääntynyt saattaa kokea stres-siä menettäessään ympäristönsä hallinnan, mikä johtaa elintilan rajoittumiseen, liikkumattomuuteen ja masennukseen. Masennus ja avuttomuus voivat johtua osittain koetusta itsemääräämisoikeuden menetyksestä, ja nopeuttavat osaltaan fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä ja dementoivan sairauden etenemistä. Masentuneisuus aiheuttaa muistisairauden kaltaisia oireita ja keskittymiskyvyn alenemista jota voidaan hoitaa sopivalla lääkityksellä. Tässä tutkimuksessa on keskitytty etenevää muistisairautta sairastavien ikääntyneiden asuin- ja toimin-taympäristöjen erityisongelmiin.

Dementiaa aiheuttavien sairauksien eteneminen on hyvin yksilöllistä. Taudin etenemistä voidaan hidastaa nykyisillä lääkkeillä, mutta sitä ei voida parantaa. Oireiden pahentuessa henkilö ei enää selviydy päivittäisistä toimistaan ilman ympärivuorokautista hoivaa. Dementia on oireyhtymä, jonka taustalla on fyy-sinen aivojen toimintaa vaurioittava sairaus. Dementoivien sairauksien tavalli-simmat kognitiiviset oireet liittyvät heikentyneeseen muistiin, havaitsemiseen, kommunikointiin ja päättelykykyyn. Dementiaoireisen henkilön vuorovaikutus muiden ihmisten ja ympäristön välillä muuttuu. Henkilö voi masentua ja ahdis-tua sairauden edetessä, kun hän ei enää tunnista ympäristöään tai läheisiään. Tärkeätkin asiat ja henkilöt sekä yksittäiset tapahtumat menneisyydestä unohtu-vat. Dementoivan sairauden edetessä henkilön persoonallisuus saattaa muuttua ja käytös muuttua aggressiiviseksi, kun hänen kykynsä ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan heikkenee. Vaikeassa dementiassa puheen tuottaminen vaikeutuu tai saattaa loppua kokonaan.

Fyysisen ympäristön ratkaisuilla voidaan tukea dementiaoireisten itsenäistä suoriutumista ja oman minäkuvan vahvistamista. Dementian asteella on vaiku-tusta fyysiseen ympäristöön kohdistuviin vaatimuksiin. Ympäristön ratkaisujen avulla voidaan joko tukea tai estää toimintakyvyn ylläpitoa. Muistisairauden alkuvaiheessa henkilö pystyy selviytymään omassa tutussa asuinympäristös-sään kotihoidon tai omaishoidon turvin. Vakavasti dementiaoireisten ympäri-vuorokautinen hoiva on raskasta ja yhteiskunnalle kallista. Ennaltaehkäisevään

Dementiaoireistentoimintaympäristö2

20

työhön, varhaiseen kuntoutukseen ja oikeaan lääkitykseen tuleekin panostaa. Psykologit ja toimintatieteilijät ovat tehneet tutkimuksia ympäristön vaikutuk-

sista käytökseen, mutta tutkimusten tuloksia on ollut vaikea soveltaa käytännön suunnitteluun. Fyysisen ympäristön suhdetta ihmisten hyvinvointiin on vaikea tutkia ja todentaa. Hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät ja esimerkiksi niin kutsutuista aistihuoneista, Snoozelen tiloista, saadut myönteiset kokemukset voidaan liittää virikkeelliseen fyysiseen ympäristöön ja toisaalta lisääntyneeseen hoivaan. IKU-projektissa on tutkittu hoivalaitoksissa asuvien ikääntyneiden asuinympäristöä kokonaisvaltaisesti. Tarkoituksena on ollut kehittää työkaluja ja menetelmiä dementiaoireisten ympäristön arvioimiseen ja kehittämiseen.

Hoivakodin suunnitteluratkaisuissa tasapainoillaan kodikkuuden ja tur-vallisuuden välillä. Liiallinen turvallisuushakuisuus voi tehdä hoivakodista laitosmaisen ja tylsän tilan. Asukkaiden liikkuminen tulee tehdä mahdollisim-man helpoksi, samalla tilojen tulee olla kiinnostavia ja houkutella asukkaita liikkumaan ja käyttämään olemassa olevaa toimintakykyään. Hoivalaitosten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelussa tuleekin panos-taa omatoimisuutta ja minäkuvaa kannustaviin ratkaisuihin. Esteettömän ja käytettävyydeltään ikääntyneille sopivan ympäristön lisäksi hoitokäytäntöjen tulee tukea asukkaan yksilöllisiä voimavaroja ja asukkaan oman elämänrytmin säilymistä.

Dementiaoireisten toiminta- ja asuinympäristössä liikkumisen pitää olla tur-vallista. Ympäristön tulee olla selkeä ja antaa asukkaille riittävästi virikkeitä ja opasteita suunnistautumiselle. Dementiaoireisilla esiintyy hahmottamisvaikeuk-sia ja levottomuutta. Heillä voi esiintyä myös vaeltelua, mikä johtuu etupäässä kolmesta syystä: he ovat hämmentyneitä paikasta ja ajasta, kävely on iskostunut normaalina toimintana aivoihin tai he etsivät jotain tekemistä1.

Ajantajun heikkenemisen myötä dementiaoireisilla on uni-valverytmin häiri-öitä, joita voidaan joissakin määrin vähentää tarjoamalla riittävästi virikkeellistä toimintaa ja ulkoilua sekä lisäämällä valaistusta päiväaikaan. Hahmottamis-ongelmia voidaan kompensoida riittävällä valaistuksella ja ympäristön värien ja kontrastien avulla. Vaikka henkilön mieltymykset värien suhteen näyttävät säilyvän entisellään dementiaoireiden ilmentyessä on sinisen ja vihreän värin hahmotuskyvyn todettu heikkenevän enemmän, kun taas punertavan ja oranssin

1 Cohen, U. & Day, K. 1993.

Kuva 2. Oleskelutila, De Naber, Rotterdam, Hollanti

21

sävyt hahmotetaan paremmin2. Dementiaoireisten ympäristön suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota kaik-

kien aistien saamien virikkeiden laatuun ja siihen, että eri aistien saamat viestit vahvistavat toisiaan. Asukkaiden huomiota voidaan ohjata valon tai äänen avulla ja ruuan tuoksujen leviäminen osastolle ruokailuaikaan herättävät aistit. Toisaalta ilmanlaatuun liittyvät tekijät hajuhaittojen torjuminen on tärkeä osa asuin- ja työympäristön viihtyvyyttä.

Kustaankartano, käyttäjäkyselyt

IKU-projektin tutkimusmateriaalina käytettiin haastattelu- tai kyselyaineistoa, jota kerättiin kaikilta tilojen käyttäjäryhmiltä. TKK:n Sotera-instituutin tutkijat kävivät havainnoimassa ja haastattelemassa vanhustenkeskuksen asukkaita ja henkilökuntaa tilojen käytettävyyden arvioimiseksi. Omaisille ja henkilökun-nalle laadittiin kyselylomake, jonka avulla he arvioivat tilojen viihtyisyyttä ja toimivuutta. Kyselyjen sisältö on analysoitu laadullisella sisällön analyysillä. Osallistujien määrä, varsinkin asukkaiden ja omaisten osalta, oli tutkimuksessa pieni, minkä vuoksi pätevää tilastollista analyysiä ei vastausten perusteella voi tehdä. Dementiaoireiset henkilöt eivät pysty kommunikoimaan normaalisti, joten tutkimustyö on ollut osittain myös asukkaiden havainnointia sekä asukkaiden ja henkilökunnan välisen kanssakäymisen ja toiminnan havainnointia vanhusten-keskuksen tiloissa. Tämä tutkimus antaakin viitteitä tutkimuksessa mukana ol-leiden vanhustenkeskusten kehittämisen tueksi joidenkin käyttäjien arvioimana. Toisaalta kirjallisuudesta sekä projektin aikana ulkomaisiin ja kotimaisiin hoi-vakoteihin tehtyjen tutustumismatkojen3 kautta kartoitettiin hoivaympäristöihin liittyvää tutkittua tietoa ja kerättiin käyttäjäkokemuksia erilaisista ratkaisuista. Kerääntyneen tiedon perusteella voidaan kuitenkin esittää yleisiä suomalaiseen hoivaympäristöön siirrettäviä hyviä käytäntöjä ja kehittämistavoitteita.

Asukashaastattelut

Dementiaoireisten asukkaiden lähimuistin ja puheentuoton heikentyminen teki asukkaiden haastattelun haasteelliseksi. Haastattelu toteutettiin Soterassa laaditun kyselylomakkeen pohjalta siten, että asukkaita pyydettiin vapaasti esittelemään osastoa ja tutkijat kulkivat heidän mukanaan kysellen asuinym-päristöön liittyviä kysymyksiä siirryttäessä tilasta toiseen. Esittelykierroksesta pyrittiin tekemään luonteva tilanne, jossa asukkaat saivat vapaasti kertoa osas-tostaan. Esittelykierrokseen osallistuvat asukkaat valittiin osittain henkilökunnan tekemän arvion mukaan, osittain haastattelutilanteen asukkaissa synnyttämän kiinnostuksen mukaan. He esittelivät osaston kukin vuorollaan.

Asukashaastattelut suoritettiin Kustaankartanon vanhustenkeskuksen osas-tolla F1 klo 10:n ja 14:n välisenä aikana. Haastateltavina oli neljä osaston asukas-ta. Kahdella haastatelluista asukkaista oli keskivaikea dementia, yhdellä lievä ja yhdellä pitkälle edennyt dementia. Haastatelluista kolme oli naispuolisia ja yksi mieshenkilö. He pystyivät itse esittelemään osaston kulkien osastolla ja kertoen vapaasti tiloista. Henkilön, jonka dementia oli pitkälle kehittynyt, puheen tuotto

2 Wijk, H.; Berg, S.; Sivik, L. & Steen, B. 1999.3 Verma, I. & Åkerblom, S. 2008.

22

oli vaikeutunut, mutta hän oli kiinnostunut esittelemään tilaa. Kaksi asukkaista käytti kulkemisen apuvälineenä rollaattoria ja kaksi kulki ilman apuvälinettä. Haastatellut edustivat osaston nuorimpia (synt. 1921, -26, -31,- 36) ja uusimpia asukkaita (kolme haastatelluista oli ollut osastolla alle vuoden). Kaikki haasta-telluista kertoivat tuntevansa paikkoja jonkin verran ja lievää ja keskivaikeaa dementiaa sairastavat henkilöt osasivat löytää ruokailuun ja oleskeluun tarkoi-tetut tilat osastolta omatoimisesti. Nämä asukkaat osasivat myös näyttää oman huoneensa sijainnin. Osasto F1 on jaettu kahteen yhtä suureen 11 hengen soluun, joiden tilat ovat vapaasti kaikkien asukkaiden käytössä. Kaksi asukkaista esitteli sekä A- että B-solun tilat, toiset kaksi esittelivät solua, jossa itse asuivat.

Kullekin haastatellulle asukkaalle esitettiin vuorollaan kysymyksiä tilasta, jossa hän sillä hetkellä oli tai ratkaisusta, jonka hän näki edessään. Näin pyrittiin varmistamaan, että asukas vastasi juuri tiettyyn tilaan liittyvään kysymykseen. Asukkaalle myös osoitettiin kädellä esineitä tai huonekaluja, esimerkiksi vuo-detta, mikäli kysymys koski sitä. Kysymyksistä tehtiin lyhyitä ja selkeitä ja ne esitettiin preesensmuodossa. Haastattelut äänitettiin myöhempää analysointia varten. Asukkaiden vastaukset ryhmiteltiin omaisille ja henkilökunnalle suun-natun kyselylomakkeen mukaan. Vastausten perusteella saatiin laadullista ai-neistoa, jota voitiin käyttää tutkimuksessa hyväksi.

Haastattelun ohella dementiaoireisten havainnointi esittelytilanteessa toi tutkijoille lisää arvokasta tietoa tilojen suunnitteluun liittyvistä ongelmista. Esi-merkkinä havainnoinnin tarpeellisuudesta oli syvästi dementoitunut henkilö, joka kysyttäessä tiesi kertoa sanallisesti, missä hänen huoneensa WC-tila sijaitsi, mutta käveli kuitenkin suljetun WC-tilan oven ohi, koska ei hahmottanut ovea väritykseltään samanlaisesta huoneen seinästä.

23

Tilaratkaisut - käyttäjiin kohdistuva vaikutus

Tutkimuksen tulokset, sen aikana tarkastellut ja esiin nousseet laitosympäris-tön suunnitteluratkaisut on koottu Tilaratkaisut - käyttäjiin kohdistuva vaikutus –taulukkoon (Liitteenä). Taulukko on laadittu Health Impact Assessment, HIA-periaatteiden pohjalta. Dementiahoivalaitoksen suunnitteluratkaisuja on tarkas-teltu käyttäjien näkökulmasta ja niiden vaikutuksia on kuvattu viihtyvyyden, turvallisuuden, asukkaiden osallistumisen sekä virikkeellisen ympäristön luo-misen kannalta. Laajemmat käytettävyyteen vaikuttavat suunnitteluratkaisut on taulukossa jaoteltu huonetilojen mukaan. Suunnitteluratkaisut tulee kuitenkin aina selvittää tapauskohtaisesti, eikä yleispätevää ratkaisua voida esittää. Tau-lukkoon ei ole otettu mukaan yksityiskohtaisia ohjeita, sillä monet ympäristöltä tavoiteltavat ominaisuudet saattavat olla ristiriitaisia ja vaativat ensisijaisten tavoitteiden määrittelemistä. Ikääntyneet ovat heterogeeninen ryhmä, jolla on hyvin erilaisia toiveita ja tarpeita asumisen suhteen. Yhteisenä tekijänä voidaan kuitenkin esittää tilojen riittävä koko: riittävän väljät tilat mahdollistavat tilojen joustavuuden, jolloin ne voidaan muuntaa asukkaalle sopivaksi.

Tutkimuksessa tuli esille päivätoiminnan ja lyhytaikaisen hoidon asiakkaiden sekä osastojen asukkaiden hyvinvointia tukevat yhteiset tekijät: sosiaalista kans-sakäymistä ja toimintakyvyn vahvistamista tukevat tilaratkaisut ja apuvälineet sekä ulkoilu. Toisaalta eri elämäntilanteissa korostuvat eri asiat. Päivätoiminnas-sa asukkaiden omatoimisuuden vahvistaminen on tärkeää, lyhytaikaisen hoidon piirissä olevalle yhteys kotiin ja tuttuun ympäristöön on tärkeää. Osastolla asu-valle tärkeää on yksityisyyden kunnioittaminen ja mahdollisuus liikkua.4

4 Mäkinen, E. Kruus-Niemelä, M. & Roivas, M. 2009.

25

Sijainti

Tavoitteena on, että ikääntynyt pystyy halutessaan vanhenemaan omassa tutussa asuinympäristössään. Käsitteellä aging in place tarkoitetaan englannin-kielisessä tutkimuskirjallisuudessa ratkaisua, jossa ikääntynyt saa jatkaa asumis-ta omassa asunnossaan tai tavanomaisessa asuinympäristössään tarvitsematta muuttaa laitosympäristöön toimintakyvyn laskiessa. Hollannissa puolestaan pyritään tarjoamaan ikääntyneille palveluasuntoja eliniäksi appartment for life nimikkeellä. Näissä palvelutaloissa annetaan eriasteista hoivaa tarpeen mukaan asukkaan toimintakyvyn laskiessa. Asuminen ja palvelut on erotettu omiksi palveluikseen ja asukas asuu normaalissa vuokra-asunnossa. Palveluiden hin-noittelun takia palvelut eivät kuitenkaan ole kaikkien asukkaiden saavutettavis-sa. Myös Suomessa on alettu kehittää hoivalaitoksia palvelutalojen kaltaisiksi asuinympäristöiksi. Dementiaoireisille henkilöille uusien asioiden oppiminen ja sopeutuminen uuteen ympäristöön tapahtuu hitaammin kuin muille ikäänty-neille. Tällaisen henkilön kannalta ratkaisu, jossa päivätoiminta, lyhytaikaishoito ja pitkäaikaishoito on järjestetty samassa hoivaympäristössä, on suositeltavaa. Ikääntynyt ehtii näin vähitellen tutustua asuin- ja hoivaympäristöön ennen kuin muutto hoivalaitokseen tulee ajankohtaiseksi.

Fyysinen ympäristö3

Kuvat 3 ja 4. Palveluasuntoja, De Toonladder, Almere, Hollanti

26

Ikääntyvien itsenäisen asumisen kannalta on tärkeää, että päivittäin tarvittavat palvelut löytyvät lähietäisyydeltä. Sekä itsenäisesti asuvalle että palvelutalossa asuvalle ikääntyneelle lähikaupassa asiointi on osa sosiaalista kanssakäymistä, joka auttaa säilyttämään yhteyden ympäröivään yhdyskuntaan. Ympäristömi-nisteriön julkaisemassa tutkimuksessa on selvitetty ikääntyneiden asumisrat-kaisuja, heidän asumistoiveitaan ja tyytyväisyyttä nykyiseen asuinympäristöön. Yleisimmin koettu asuinympäristön ongelma on tutkimuksen mukaan riittämät-tömättaihuonotkaupallisetpalvelut.Ikäryhmässä69−75–vuotiaatkolmannes(33 %) sijoittaa kaupalliset palvelut asuinalueen kolmen tärkeimmän ominaisuu-den joukkoon1.

Suuri osa ikääntyneiden hyötyliikunnasta tulee päivittäisistä askareista. Lähellä olevat viheralueet ja kaupalliset palvelut auttavat pitämään yllä ikään-tyneiden toimintakykyä. Uimahallien ja liikuntasalien varaaminen myös ikään-tyneiden käyttöön mahdollistaa kuntoliikunnan. Työikäiset, jotka ovat tottuneet käyttämään aktiivisesti kuntosaleja ja kuntovälineitä, ovat todennäköisesti myös ikääntyessään aktiivisia kuntosalien käyttäjiä. Kuntoliikunta on mahdollista, kun virkistys- ja liikuntapalvelut sijaitsevat asuinympäristön läheisyydessä ja ikääntyneille suunniteltuja liikuntavälineitä on tarjolla. Ikääntymisen myötä myös terveydenhuollon palveluiden tarve kasvaa, joten niiden sijoittuminen asuinympäristön lähelle on tärkeää.

Julkisen liikenteen tai palvelubussin pysäkin läheisyys laajentaa ikäänty-neen elinpiiriä ja helpottaa liikkumista paikasta toiseen. Hoivakodin sijainti ja kulkuyhteydet sinne vaikuttavat suoraan asukkaan ja hänen omaistensa sekä asukkaan ja hänen ystäviensä välisiin suhteisiin. Julkinen liikenne edesauttaa palvelu- tai hoivakodeissa asuvien ikääntyneiden omaisten ja ystävien, jotka ovat usein itsekin iäkkäitä, vierailuja. Hoivakodin hyvin suunnitellun sijainnin avulla helpotetaan myös hoitohenkilökunnan työmatkoja, mikä voi osaltaan vaikuttaa myönteisesti henkilökunnan työviihtyvyyteen ja pysyvyyteen. Julkisen liiken-teen palveluiden avulla myös kulttuuripalvelujen saatavuus ja käytettävyys on helpompaa.

1 Poutanen, V-M.; Laurinkari, J. & Hynynen, R.2008.

Kuvat 5 ja 6. De Toonladder, Almere, Hollanti

27

Hoivalaitokset tulee sijoittaa tavalliseen asuinympäristöön, taajamien keskus-tojen läheisyyteen, missä kaikki palvelut ovat jo ennestään tarjolla. Hoivalaitoksen tulee avautua ja olla yhteydessä paikalliseen yhteisöön. Hoivakotia ympäröivä maasto ja ympäröivien rakennusten etäisyys hoivalaitoksesta vaikuttavat tilojen käytettävyyteen. Lähellä sijaitsevat kävelykadut ja torit voivat toimia päivit-täisten kävelyreittien kohteena ja esimerkiksi ostoskeskukset mahdollistavat liikkumisen talvisaikaan, kun kadut ovat liukkaat ja käveleminen epävarmaa. Asukkaille tulee tarjota hyvin opastettuja eripituisia kävelyreittejä. Vilkasliiken-teiset kadut voivat kuitenkin aiheuttaa turvattomuuden tunnetta liikkumisen hidastuessa. Kävelyalueiden erottaminen autoliikenteestä esimerkiksi viherkais-tan avulla lisää turvallisuuden tunnetta. Viheralueet ja puistot ovat miellyttäviä ja turvallisia ulkoilualueita, mutta niiden talvikunnossapito on usein hankalaa. Hoivalaitoksen piha-alueella pitäisi olla turvallisia kävelyreittejä ja lämpimiä istumapaikkoja myös talvella2.

2 Lehmuspuisto, V. & Åkerblom, S. 2007.

Kustaankartano

Kustaankartanon vanhustenkeskus tarjoaa asukkaille laajan puistomaisen piha-alueen. Erilliset aidatut piha-alueet dementiayksiköiden lähettyvillä ei-vät kuitenkaan ole suoraan yhteydessä sisätiloihin, lukuun ottamatta osastoa D1. Henkilökunnan täytyy olla aina läsnä asukkaiden ulkoillessa ja johdattaa heidät osastolta aidatulle piha-alueelle. Kustaankartano on itsenäinen, yhte-näinen alue, jossa on järjestetty asukkaille paljon harrastusmahdollisuuksia ja tapahtumia, mutta se on erillään muusta ympäröivästä asutuksesta, eikä vuorovaikutusta lähiympäristöön ole vielä kehittynyt. Helsingin kaupunki suunnittelee alueen kehittämistä Monipuoliseksi vanhustenkeskukseksi, jossa lähistöllä asuville ikääntyneille tarjotaan avopalveluita vanhustenkeskuksen tiloissa ja asukkaille tarjotaan eriasteista hoivaa, jottei heidän tarvitse muuttaa toimintakyvyn heiketessä. Lähistöllä sijaitsevat kaupungin omistamat vuok-ratalot pyritään vastaisuudessa varaamaan ikääntyneen väestön käyttöön.

28

Sisääntulo

Hoivalaitoksen sisääntulon tulee erottua rakennuksen julkisivusta siten, että se opastaa asukkaat ja vierailijat helposti sisäänkäynnin. Sisäänkäynnin eteen varataan erillinen katettu saattoliikennealue, johon voidaan sijoittaa suojaisia istumapaikkoja. Saattoliikennealue toimii odotustilana, levähdyspaikkana ja tu-kee sosiaalista kanssakäymistä naapuruston kanssa. Sisääntulo on ensimmäinen asia, jonka asukkaat tai vierailijat kokevat tullessaan hoivalaitokseen. Sen tulee olla selkeä, miellyttävä ja vastaanottava. Katos puolestaan toimii opastavana elementtinä, joka erottuu rakennusta lähestyttäessä. Huoltoliikenne ohjataan pois sisääntuloalueelta siten, ettei risteävää liikennettä synny jalankulkijoiden ja kulkuneuvoliikenteen välillä.

Sisääntuloalueen tulee olla esteetön ja hyvin valaistu. Valaistuksella voidaan opastaa sisäänkäynnin luo ja sen avulla voidaan vähentää häikäisyä siirryttäessä sisältä ulkotiloihin tai ulkoa sisätiloihin. Automaattiovet helpottavat apuväli-neillä liikkuvien ja heikkovoimaisten kulkemista ovesta. Oven avauspainike sijoitetaan pyörätuolinkäyttäjälle sopivalle korkeudelle. Sen tulee erottua hyvin muista painikkeista ja sijaita helposti saavutettavassa paikassa. Suuret ikkunat sisääntulon luona avaavat näköyhteyden sisältä ulos, jolloin asukkaat voivat tarkkailla ohikulkevia ja sisään tulevia ihmisiä ja odottaa esimerkiksi kuljetusta sisätiloissa. Dementiaoireisten asuinyksikössä näkymät ulos voivat toisaalta houkutella asukkaita poistumaan asuinyksiköstä ei-toivottuna aikana. Ruotsissa jo vuonna 1990 annetussa dementiaryhmäkodin suunnitteluun tarkoitetussa suosituksessa onkin todettu, että dementiayksikön tulee sijaita mieluiten taval-lisessa asuinrakennuksessa, ensimmäisessä kerroksessa, mistä voidaan järjestää kulkuyhteys turvalliselle suljetulle pihalle.1 Ratkaisu mahdollistaa sen, että asukkaat pääsevät halutessaan vapaasti poistumaan turvalliselle piha-alueelle, missä ei ole eksymisen vaaraa tai ajoneuvoliikennettä.

Isommassa hoivalaitoksessa tulee sisäänkäynnin luona olla selkeät opasteet, joista selviää jokaisen asukkaan huoneen sijainti. Sisäänkäynnin luona on hyvä olla infopiste tai kansliatila, josta asukkaat ja vierailijat saavat apua orientoitumi-seen ja josta henkilökunta voi valvoa ulko-ovea. Sisääntulon yhteyteen varataan

1 Socialdepartementet. 2003.

Kuva 7. Riistavuoren vanhustenkeskus

29

riittävästi säilytys- ja pesutilaa ulkopyörätuoleja varten. Tilaa tulee olla riittäväs-ti pyörätuolista toiseen siirtymiseen ja kulku osastolle tulee käydä sisäkautta. Pesutilan pintamateriaalit kestävät kosteutta ja on helppo pitää puhtaina.

Eri osastoille vievät käytävät erotetaan väritykseltään ja sisustukseltaan toi-sistaan, mikä auttaa suunnistautumisessa. Portaat, hissit, eri sisustuselementit ja viherkasvit toimivat maamerkkeinä ja suunnistautumisen apuna. Maamerkit auttavat asukasta muodostamaan paikasta kartan, jossa asukas suunnistautuu muun muassa näkö-, kuulo- ja hajuaistinsa avulla. Dementiaoireisten on todettu suunnistautuvan parhaiten suorakulmaisessa koordinaatistossa. Useampi ker-roksisissa rakennuksissa reitit osastoilta ulos suunnitellaan esteettömäksi siten, että asukas pääsee itsenäisesti poistumaan piha-alueelle.

Eteinen

”Tosta pääsee ulos, mutta mä luulen, että se on nyt lukossa”

Mikäli hoivalaitoksessa on useampia yksiköitä, jokaisella tulee olla oma eteinen. Suunnitteluratkaisuja, joissa joudutaan kulkemaan toisen osaston läpi, tulee välttää. Eteinen suunnitellaan tarpeeksi tilavaksi, jotta useampi henkilö voi toimia ja pukea siellä samanaikaisesti, sillä ulkoilemaan lähdetään usein suu-

Kustaankartanon vanhustenkeskuksen rakennukset ryhmittyvät kaareen pihan ympärille. Alueen punatiiliset rakennukset muistuttavat toisiaan eivätkä osastojen sisäänkäynnit erotu rakennusten julkisivusta, minkä takia suunnistautuminen alueella tuottaa vaikeuksia. Rakennuksissa on useampi sisäänkäynti ja tietyn rakennuksen löytyessä sitä saattaa joutua kiertämään oikean sisäänkäynnin löytämiseksi. Osa ovista on lukittu eikä ovella ole selkeää opastetta, kuinka rakennukseen pääsee sisään. Ulko-ovella ei ole ka-tosta, paitsi päiväkeskus Meripihkassa, jonka sisäänkäynti on F-rakennuksen takana. Sisäänkäynti osastoille tapahtuu porraskäytävän kautta. Vierailijan ja dementiaoireisen on vaikea hahmottaa tai päätellä ulkopuolelta rakennusten sisäistä tilajärjestelyä. Alueen jalankulkua sekä huolto- ja saattoliikennettä ei ole erotettu toisistaan, vaan ne tapahtuvat samoja reittejä pitkin.

Kuva 8. F-talo Päiväkeskuksen sisääntulo Kuva 9. Kustaankartanon vanhustenkeskus, sisääntulo

30

remmalla joukolla. Varsinkin päivätoiminnassa, jossa asiakkaat lähtevät takaisin koteihinsa usein samanaikaisesti, eteisen tilantarve on suuri. Apuvälineille ja avustamiseen tarvitaan tilaa. Lisäksi eteiseen sijoitetaan istuinpaikkoja jalkinei-den vaihtoa tai odottamista varten. Osastolla asuvista henkilöistä osa viihtyy mielellään eteisen lähettyville sijoitetussa oleskelutilassa, jossa he voivat seurata sisään ja ulos kulkevia ihmisiä.

Dementiaoireisten asuinyksikössä ulko-ovi on hyvä sijoittaa käytävän varrelle, ei käytävän päähän, missä se ohjaa asukkaat poistumaan yksiköstä. Ulko-ovella ei tässä tapauksessa suositella näkymää ulkotiloihin, vaan ovi saa olla huomaa-maton. Ovi voi olla seinän värinen ja sisäänkäyntiä peittämään voidaan asettaa esimerkiksi verhot tai huonekaluja. Oven eteen lattiaan on joissakin tapauksissa asetettu tumma raita, jonka asukkaat saattavat hahmottaa aukkona tai tasoerona, mikä saa heidät epäröimään siirtymistä oven luo. Vetimet valitaan siten, etteivät ne erotu oven värityksestä tai ne voidaan verhoilla esimerkiksi kankaalla siten, ettei vetimiä koskettaessa tunnista. Vierailijoiden ulkovaatteille järjestetään oma erillinen säilytystilansa eteisen viereen siten, etteivät ne houkuttele asukkaita poistumaan osastolta. Mikäli yksiköllä on oma turvallinen piha-alueensa, voivat asukkaiden ulkovaatteet olla ovella muistuttamassa pukeutumisesta.

Oleskelutilat

”Ihmiset vaeltaa edes takas ni on niin kiva kattoo kun ne mennee ja miettiä mitä ne ajattelee”

Oleskelutilat mitoitetaan hoivayksikön käyttäjämäärän mukaan siten, että myös henkilökunta ja vierailevat omaiset otetaan mitoituksessa huomioon. Dementiaoireisille suositellaan pieniä 5 - 8 asukkaan yksiköitä, joihin saadaan luotua kodikas suuren perheasunnon tunnelma. Tanskassa asuintilojen mitoi-tuksessa tavoitellaan 65 m² - 70 m² bruttopinta-alaa, johon lasketaan mukaan yhteistiloja. Pienissäkin yksiköissä tulee olla ainakin kaksi erilaista oleskelutilaa. Yksi tiloista voi toimia koko yksikön yhteisenä oleskelutilana, toinen voidaan varata TV:n katselua varten. Oleskelutilojen tulee olla riittävän tilavat kaikkien

Kustaankartanon asuinrakennuksissa sisääntulo tapahtuu pääosin rappukäy-tävän kautta. Ensimmäinen kerros on puoli kerrosta maantasoa ylempänä. Osaston sisäänkäynti on suoraan käytävään, varsinaista eteistilaa ei ole. Ulko-ovi on osittain läpikuultavaa lankalasia, se erottuu hyvin seinästä ja osa asukkaista yritti avata lukittua ovea vetimestä tutkijoiden havainnoidessa osastolla. Asukkaat saattavat kokea lukitut ovet ahdistaviksi ja eräitä demen-tiaoireisia asukkaita ihmetytti, voiko olla olemassa rakennus, jonne pääsee sisään, mutta josta ei pääse ulos.

Kulunvalvonta tapahtuu osastolla sisäänkäynnin luo asennetun kameran avulla, josta on kuvayhteys hoitohenkilökunnan kansliatilaan. Kustaankar-tanon D1 osastolta on oma uloskäynti aidatulle piha-alueelle, jota käytetään ahkerasti kesäaikaan. Pihasisäänkäynnin yhteyteen on rakennettu pitkä, z-muotoinen ramppi, jota pitkin pyörätuolilla liikkuvat asukkaat siirtyvät avustettuina pihatilaan.

31

asukkaiden ja henkilökunnan yhteisiin hetkiin. Hollannissa vierailun kohteena olleessa dementiayksikössä olohuoneeseen tuotiin myös vuodepotilas, joka seu-rasi hoitajan työtä vuoteestaan ja oli näin mukana yksikön toiminnassa.

Omaisten osallistumista asukkaan arkeen kannustetaan ja tilat tulee mitoittaa sen mukaan. Osastolle varataan erillinen rauhallinen oleskelunurkkaus tai -tila, jossa asukas voi tavata omaisiaan, ruokailla heidän kanssaan tai halutessaan yksin. Hoivayksikön viihtyisyyden on todettu vaikuttavan omaisten vierailujen kestoon ja siihen, kuinka usein yksikössä vieraillaan. Hoivayksikköön järjeste-tään myös yöpymismahdollisuus kaukaa tuleville sukulaisille.

Suuret oleskelutilat jaetaan kalustuksen avulla pieniksi oleskeluryhmiksi, mikä tukee kanssakäymistä. Tiloille pyritään luomaan oma tunnelmansa. Juh-lapyhät, merkkipäivät ja vuodenaikojen vaihtelu tuodaan esille sisustuksessa ja tekstiileissä. Ne tuovat iloa ja vaihtelua asukkaiden arkeen, antavat virikkeitä ja herättävät vanhoja muistoja. Hoivayksikössä tulisi olla myös hiljainen tila, jonne asukas voi halutessaan siirtyä tai jonne hänet voidaan ohjata hänen olles-saan levoton. Yhteistilat sisustetaan kodikkaasti ja riittävään valaistukseen sekä oikeanlaiseen akustiikkaan panostetaan. Asukkaat nauttivat musiikista, jonka ymmärtäminen säilyy pitkään dementoivan sairauden edetessä.

Muunneltavalla valaistuksella luodaan toimintaan sopiva tunnelma ja estää suoran luonnonvalon aiheuttamaa häikäistymistä. Valaistuksen avulla voidaan

Kuvat 10 ja 11. Kustaankartanon vanhustenkeskus, Poutapilvi. Valaistuspilotin aamu- ja päivävalaistus

Kuvat 12 ja 13. Valaistuspilotin ilta- ja yövalaistus

32

myös vahvistaa asukkaiden vuorokausirytmiä. Valaistuksen muunneltavuus voidaan säätää toimimaan automaattisesti vuorokaudenajan mukaan tai muun-neltavuus voidaan toteuttaa ennalta määriteltyjä valaistustilanteiden avulla. Myös ulkoalueen luonnon valoon reagoivaa valaistusta on kehitetty.

Dementiaoireisten hahmotuskyky on heikentynyt ja riittävällä valaistuksella sekä sisustuksen värikontrasteilla voidaan auttaa asukkaita hahmottamaan ym-päristöä. Yhteistiloihin sijoitetaan tauluja, kuvia ja esineitä, joita asukkaat voivat vapaasti katsella, kosketella ja halutessaan viedä lainaksi omaan huoneeseensa. Oleskelutilojen tulee sijaita asuinhuoneiden läheisyydessä, siten että ne löytyvät helposti. Avoin pohjaratkaisu, jossa asuinhuoneet ryhmittyvät yhteistilan ym-pärille lisää asukkaiden kokemaa tilanhallintaa. Suuremmissa yksiköissä oles-kelutilat voidaan sijoittaa käytävien varrelle ja päätyihin. Erilliset oleskelutilat tai -nurkkaukset voidaan erottaa käytävätilasta lattiamateriaalin tai värityksen avulla. Valaistuksen ja maamerkkien avulla asukkaita ohjataan näihin tiloihin, joissa asukkaille tarjotaan pienryhmätoimintaa ja joissa asukkailla on mahdolli-suus osallistua myös passiivisesti tarkkailemalla muiden toimintaa. Käytävästä pitäisi kehittää kohtaamispaikka, jonka varrelle toimintapisteet sijoitetaan. Levottomat asukkaat saattavat vaellella myös yöaikaan ja valaistusta muuntele-malla voidaan asukkaille viestittää vuorokaudenajan vaihteluista.

Projektin aikana haastatellut dementiaoireiset vanhustenkeskuksen asuk-kaat viihtyivät tutkijoiden vierailun ajan yhteistiloissa, joissa suurin aika valveilla olosta vietetään. Asukkaat viettävät mielellään aikaansa muiden seurassa oleskelutiloissa, joissa on heidän mukaansa ”pehmeitä nojatuoleja”. Dementiayksiköt oli jaettu kahteen osastoon, jotka olivat yhteydessä toisiinsa. Yhdessä yksiköissä oli noin 23 - 27 asukasta. D1 -osaston Poutapilvi oli vai-keasti dementiaoireisten kuuden hengen asuinyksikkö. Tunnelma osastolla oli rauhallinen verrattuna osaston toiseen puoleen, jossa asuu 21 henkilöä.

Osaston F1 ”takkahuone” oli vierailujen ajan valaisematon ja asukkaat kulki-vat tilan ohi huomaamatta sitä. Tila oli rauhallinen ja viihtyisä, ja se pystytään muuttamaan houkuttelevammaksi lisäämällä valaistusta ja saattamalla se pa-remmin näkyväksi esimerkiksi jonkin käytävällä olevan ”maamerkin” avulla. Varsinainen oleskelutila oli rauhaton läpikulkutila, jossa TV oli vierailun ajan päällä. Osa asukkaista kuitenkin viihtyi tilassa ja seurasi hoitohenkilökunnan ja asukkaiden virtaa.

Kuva 14. Takkahuone, osasto F1 Kuva 15. Pehmeitä nojatuoleja, oleskelutila, osasto F1

33

Käytävätilat

”Ei sitä niin vaan syömään päästä (naurua), ilman kävelyä”

Käytävätiloja tulee välttää suunnittelussa. Pitkät käytävät tekevät asuintiloista laitosmaisia ja pitkät välimatkat lisäävät apuvälineiden käyttöä, mikä aiheuttaa asukkaiden toimintakyvyn laskua. Mikäli käytävätiloja ei voida suunnittelurat-kaisussa välttää, ne tulee rytmittää istuinryhmien ja toimintapisteiden avulla. Istuinryhmät tai toimintapisteet asetetaan siten, etteivät ne ole kulkureiteillä eivätkä siten vaikeuta liikkumista osastolla. Monet dementiaoireiset asukkaat viettävät aikaansa vaellellen hoivayksikön käytävillä ja ne tulee suunnitella vi-rikkeellisiksi ja miellyttäviksi ja niiden varrella avataan näkymiä ulos, mikäli se on mahdollista..

Käytävien tulee olla tarpeeksi leveitä, jotta apuvälineen kanssa kulkevat voivat kulkea turvallisesti tarvitsematta väistellä toisiaan. Käytävän molem-min puolin asennetaan kaiteita, jotka erottuvat väritykseltään seinästä ja joihin asukkaat voivat kulkiessaan tukeutua. Käytävät muodostavat yhtenäisen ja vi-rikkeellisen kävelyreitin, joka voidaan suunnitella siten, että myös parveketilat voidaan ottaa mukaan reittiin. Lattiapinnoitteet ovat märkänäkin liukumattomia ja väritykseltään tasaisia. Seinät ja lattiat erottuvat toisistaan väritykseltään tai kontrastiltaan. Valaistuksen ei pidä synnyttää tummia varjoja tai häikäiseviä alu-eita lattiapintaan. Ne voidaan tulkita tasoeroiksi tai liukkaaksi, märäksi alueeksi ja kulkemista tällaisilla alueilla vältetään.

Käytävälle voidaan sijoittaa myös liikuntavälineitä esimerkiksi puolapuut tai muita yksinkertaisia toimintakykyä ylläpitäviä välineitä. Käytävät eivät saa joh-taa umpikujaan tai suljettuun oveen, vaan niillä tulee aina olla jokin selkeä, nä-kyvä päämäärä, esimerkiksi toimintapiste tai oleskelutila. Asukkaat hakeutuvat mielellään istumaan paikkoihin, joissa tilan hallinta on mahdollisimman laaja. Tällaisesta paikasta on näkymät oleskelu- tai ruokailutilaan, sisä- ja ulkotiloihin; lisäksi kävelyreitit ja WC-tilat sijaitsevat lähellä. Tällaiset 100 percent corner -suunnitteluratkaisut1 kannustavat asukkaita sosiaaliseen kanssakäymiseen ja niitä tuleekin tietoisesti toteuttaa.

Käytävällä olevien asuinhuoneiden ovien tulee erottua toisistaan nimen, kuvan tai henkilökohtaisten tavaroiden avulla. Tämä auttaa asukkaita tunnis-tamaan huoneensa. Ovien tulee erottua seinän värityksestä, jotta ne havaitaan.

1 Regnier V. 2002.

34

Ovet suunnitellaan tavanomaista leveämmäksi ja oviaukot kynnyksettömiksi, jotta vuode voidaan tarvittaessa siirtää vaivattomasti pois huoneesta. Oveen voidaan asentaa vasikkaosa, jonka tulee mieluummin olla seinän värinen kuin oven värinen. Joissakin tapauksissa asukkaat eivät ole löytäneet oven vedintä, koska ovi on hahmottunut samanvärisen vasikkaosan johdosta leveämmäksi ja vedin on totutusta poikkeavalla kohdalla.

Käytävälle voidaan asettaa opasteita tai helposti havaittavia maamerkkejä auttamaan asukkaita reitin löytämisessä. Ruokailutila voi erottua viherkasvien tai vaikka käytävälle näkyvän markiisin avulla. Yhteisten WC-tilojen luokse on mahdollista sijoittaa seinästä ulos tuleva opaste, joka näkyy myös käytävään. Kuvien ja symbolien ymmärtäminen säilyy yleensä dementiaoireisilla pitkään ja tätä voidaan hyödyntää opasteiden suunnittelussa.

Tutkimuksessa haastatelluista Kustaankartanon vanhustenkeskuksen asuk-kaista kaksi käytti rollaattoria ja kaksi kulki ilman liikkumisen apuvälinettä. He kaikki olivat suhteellisen hyväkuntoisia ja liikkuivat vaivattomasti hoi-vakodin käytävillä. Käytävillä mahtui heidän mukaansa kulkemaan hyvin apuvälineen kanssa. Käytävät olivat asukkaiden mielestä siistit ” eikä tarvitse roskiin kompastua”. Oma huone oli vaikea tunnistaa käytävältä, koska huo-neita on kummankin puolen käytävää ja ne muistuttavat toisiaan.

Henkilökunta toivoi käytävien akustiikkaan ja valaistukseen parannusta. Varsinkin osastolle D1, jossa ei vielä ollut tehty peruskorjausta, epätasainen valaistus synnytti hahmottamista häiritseviä tummia alueita lattiapinnalle. Himmennetty yövalo käytäville oli joidenkin hoitohenkilökunnan edustajien mukaan tarpeellinen, toisten mukaan valaistus pitää olla riittävän voimakas kaikkina vuorokauden aikoina.

Kuva 16. Kustaankartanon osaston F1, asukkaiden valitsemat istuinpaikat

35

Keittiö ja ruokailutila

Arkiset askareet ovat muistihäiriöisille hyvää terapiaa. Asukkaita tuleekin kannustaa osallistumaan henkilökohtaisen toimintakyvyn puitteissa päivittäisiin askareisiin ja hoitokäytäntöjen tulee sallia asukkaiden osallistuminen. Varsinkin päivätoiminnan asiakkaat hyötyvät yhteisistä keittiötiloista, joita voidaan käyt-tää terapian tukena. Tupakeittiöratkaisut sallivat asukkaiden tarkkailla keittiö-askareita sekä osallistua niihin taitojensa ja voimavarojensa mukaan. Keittiössä tulee olla riittävästi tilaa, jotta useampi henkilö voi toimia siellä samanaikaisesti. Asukkaat voivat osallistua askareisiin istuen pöydän ääressä tai pyörätuolissa.

Asukkaiden toimintaa auttavat astiakaapit, joiden ovet ovat läpinäkyvät. Näin asukkaat löytävät helposti etsimänsä tavarat. Terävät ja vaaralliset esineet tai myrkylliset pesuaineet siirretään pois asukkaiden ulottuvilta ja säilytetään lu-kituissa kaapeissa. Kaappien turhaa lukitusta vältetään, mutta kaappeihin, joita asukkaiden ei toivota avaavan, voidaan asentaa piilovetimet tai ”lapsilukot”. Ne eivät kuitenkaan täysin estä ovien availua. Hoivayksikköön valitaan tavanomai-set kodinkoneet, jotka asukkaat tunnistavat helposti ja joita he osaavat käyttää. Lieteen asennetaan turvallisuuden takaamiseksi lämpötilan nousuun reagoiva liesivahti tai ajastin, joka katkaisen lieden virran määräajan kuluessa. Keittiön käyttöveden lämpötila säädetään siten, ettei kuumaa vettä vahingossa tule käyt-täjien päälle ja keittiön lattiamateriaalin tulee olla märkänäkin luistamaton.

Kuvat 17 ja 18. De Naber, Rotterdam, Hollanti

36

Ruokailuhetket ovat päivää rytmittävä tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Ruo-kailutilojen suunnittelun tulisi tukea asukkaiden sosiaalisuutta ja ruokailutila jaetaan pieniin pöytäryhmiin, jossa kanssakäyminen on helppoa. Ruokailutila sijoitetaan hoivayksikössä keskeiselle ja helposti saavutettavalle paikalle. Ruo-kailuajan lähestyessä keittiön äänet ja ruuan tuoksut leviävät yksikköön kerto-maan asukkaille tulevasta ruokailuhetkestä. Valaistusta lisäämällä ja esimerkiksi musiikin avulla voidaan kertoa ruokailun alkamisesta ja houkutella asukkaita siirtymään ruokailutilaa kohti.

Ruokailutila tulee mitoittaa riittävän suureksi kaikille käyttäjille. Mitoitukses-sa otetaan huomioon, että asukkaat saapuvat usein samaan aikaan ruokailemaan apuvälineidensä kanssa ja henkilökunta ruokailee asukkaiden kanssa auttaen ja opastaen ruokailuvälineiden käytössä. Vaikeasti dementoituneella henkilöllä ruokailu ja aterimien käyttö vaikeutuu ja ruuan nieleminen tuottaa vaikeuksia. Valaistuksen määrällä ja ruokailutilan akustiikalla on todettu olevan vaikutusta asukkaiden nauttiman ruuan määrään1. Liiallinen häly tai virikkeiden määrä vaikeuttavat ruokailua. Riittävä valaistus ja kontrasti pöydän ja ruokailuastioi-den välillä auttaa dementiaoireista hahmottamaan lautasen ja sen sisällön.

1 Brush, J.; Meehan, R. & Calkins, M. 2002.

Kuvat 19 ja 20. De Toonladder, Almere, Hollanti

IKU–projektissa haastatellut asukkaat olivat epävarmoja esimerkiksi oman huoneensa sijainnista, mutta kertoivat ruokailutilan olevan ”silmänkanta-man päässä”. Asukas koki välimatkan omaan huoneeseensa pidempänä kuin välimatkan ruokailutilaan, vaikka sinne kuljettiin henkilön oman huoneen ohitse. Tämä saattaa johtua ruokailuhetkien mielekkyydestä ja ruokailutilan lähettämästä moniaistisesta informaatiosta. Asukkaille tuleekin antaa riittä-västi eri aisteja samanaikaisesti tukevia vihjeitä eri toimintojen sijainnista, jotta suunnistautuminen on varmaa. Lyhyet välimatkat ylläpitävät toimin-takykyä. Välimatkojen pidetessä turvaudutaan apuvälineiden käyttöön, mikä puolestaan aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä.

37

Asuintilat

”Tää on mun kämppä”

Asukkaiden viihtyvyyttä ja omakuvan säilymistä edistää oma yksityinen tila, jonka hän saa sisustaa henkilökohtaisilla huonekaluilla ja esineillä. De-mentiaryhmäkodeissa asukkaan huone nähdään makuuhuoneena ja yhteistila oleskeluhuoneena. Tämä toimii pienimittakaavaisissa yksiköissä, joissa on mah-dollista saavuttaa suuren perheasunnon tunnelma. Suurempimittakaavaisissa ratkaisuissa asuintilan tulee olla riittävän tilava, jotta huoneessa voi levätä ja myös oleskella. Kodikkuutta lisää keittiösyvennys, jossa on pesuallas, jääkaappi ja astiakaappi. Asukkaan toimintakyvyn salliessa, voidaan huoneeseen asentaa ajastimella varustettu keittolevy tai esimerkiksi kahvinkeitin, jota omaiset voivat käyttää vieraillessaan.

Asukkailla tulee olla mahdollisuus vetäytyä omaan huoneeseensa niin halu-tessaan ja huoneessa tulee olla tilaa myös oleskeluun. Yksityisyyden lisäämisestä on todettu seuraavan asukkaiden vähentynyttä aggressiivisuutta ja unen laadun parantumista1. Yksityistilan lisäksi myös hoitokäytäntöjen tulee turvata asuk-kaan yksityisyydensuoja. Asukas viihtyy ja tuntee olonsa turvalliseksi, mikäli hänen annetaan hallita omaa asuintilaansa eikä huoneeseen tulla koputtamatta tai asukkaan pyytämättä.

Asukas tunnistaa huoneensa oven opasteiden kuten oman nimen, kuvan tai henkilökohtaisten esineiden avulla. Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksen2 tavoitteena on, että uusiin pitkäaikaisen hoivan yksiköihin suunnitellaan ensisi-jaisesti yhden hengen huoneita ja perusparannusten yhteydessä yhden hengen huoneiden määrää lisätään. Jokaisella asukkaalla on oma huone ja siihen liittyvä hygieniatila, ellei asukas nimenomaan halua asua puolison tai muun yhteistä asumista toivovan asukkaan kanssa2.

Hollannissa ikääntyneiden palvelut ja asuminen on erotettu toisistaan ja hoivakoti on tavallinen asuintalo, jossa asukas on vuokralaisena. Ikääntyneelle tarjotaan avara 50 m²- 65 m² asuinhuoneisto, jonka hän kalustaa haluamallaan tavalla. Tanskassa asuntojen tavoite pinta-ala on 40m²- 45 m².

1 Zeisel, J., Silverstein, N. M., Hyde, J. Levkoff, S., Lawton, P & Holmes, W. 2003.2 STM. 2008.

Kuvat 21 ja 22. Kustaankartano, osasto F1, ruokailu- keittiötila

38

Kahden hengen asuinhuoneet tulee olla jaettavissa kevyillä väliseinillä tai kiintokalusteilla kahdeksi erilliseksi huoneeksi. Asuinhuoneen tulee olla riittä-vän väljä, jotta se on mahdollista sisustaa eri tavoin asukkaan mieltymyksen tai tarpeen mukaan. Sisustamiseen käytetään asukkaan omia huonekaluja. Myös kahden hengen huoneet tulee olla mahdollista sisustaa asukkaiden omilla huonekaluilla. Kahden hengen huoneet suunnitellaan siten, että asukkailla on yhtäläinen pääsy ja näkymä ikkunan luo. Vuode sijoitetaan siten, että maatessa asukkaalla on ikkunanäkymä ulos, mutta asukkaan häikäistyminen ja suoran auringonvalon aiheuttamaan lämpötilan liiallinen nousu estetään.

Vuoteen ympärille kummallekin puolelle varataan riittävästi tilaa avusta-miseen ja nousemiseen. Nousemiseen ja nostamiseen tarvittaville apuvälineille varataan tilaa. Vuode sijoitetaan siten, että esimerkiksi toispuolihalvauksen tai lonkkamurtuman yhteydessä asukas voi nousta itselleen sopivammalta puo-lelta istumaan. Asukkaita kannustetaan omatoimisuuteen yrittämättä rajoittaa heidän liikkumistaan. Kaatumisten välttämiseksi voidaan käyttää erilaisia teknisiä apuvälineitä, kuten sänky- tai lattia-antureita tai liikeilmaisimia, jotka hälyttävät asukkaan noustessa vuoteessaan. Mikäli asukkaalla tiedetään olevan riski kaatua, hoitohenkilökunta voi tulla nopeasti hänen avukseen. Lukittavat pyörät sängyn alla ovat tarpeellisia siivouksen yhteydessä tai hoitotilanteissa, joissa vuoteen siirtäminen on tarpeellista. Pistorasiat ja valokytkimet asennetaan sopivalle korkeudelle siten, että asukas ulottuu niihin vaivattomasti. Hälytysna-pit erottuvat selvästi valokatkaisijoista. Valaisimet asennetaan siten, ettei niistä koidu asukkaille vaaraa, eivätkä asukkaat saa poistettua lamppuja valaisemista.

Huoneessa tulee olla säilytystilaa asukkaan omille henkilökohtaisille tava-roille, vaatteille ja liinavaatteille. Seinäpinnoille tulee olla mahdollista laittaa asukkaan valitsemia kuvia ja tauluja sekä avohylly esineitä varten. Asuinhuo-neiden seinissä ja lattioissa käytetään mieluiten yksivärisiä häikäisemättömiä pintamateriaaleja ja suuria kuvioita vältetään. Lattiassa olevat kuviot saatetaan hahmottaa tasoeroina ja kiiltävät pinnat märkinä liukkaina alueina. Kontrasteja ja värejä käytetään hyväksi huoneen sisustuksessa hahmottamisen helpotta-miseksi. Huoneeseen valittavien tekstiilien tulee olla miellyttävät koskettaa. Tanskalaisissa hoivakodeissa, joissa projektin aikana käytiin tutustumassa, oli lattiamateriaalina usein käytetty puuta, mikä toi kodikkuutta asuintilaan.

Kuvat 23 ja 24. Humanitas Bergeweg -palvelutalo, Rotterdam, Hollanti

39

Asukkaat tuntevat olonsa kotoisammaksi omien tavaroidensa ja huonekalu-jensa seurassa ja sopeutuvat nopeammin uuteen ympäristöön. Hoivakodissa voi myös olla yhteinen varasto erilaisia huonekaluja varten tai asukas voi tuoda mu-kanaan huonekalut omasta kodistaan. Näin asukasta kannustetaan rakentamaan itsensä näköinen asumus. Edellytyksenä on, että asukkaalla on vielä kyky tehdä valintoja, hänen tullessaan asumaan hoivakotiin. Vaihtoehtoisesti valinnan voi tehdä omainen. Asuinhuoneen tulee olla riittävän suuri, jotta huonekalut mah-tuvat sinne ja jotta se on mahdollista kalustaa eri tavoin.

Tällä hetkellä kunnan hoivalaitoksissa ongelmaksi nousee asukkaiden vaih-tuvuus. Mikäli asukas joutuu sairaalahoitoon, hänen huoneensa luovutetaan tilapäisesti toisen henkilön käyttöön. Hollannissa on kehitetty palvelutaloja ajatellen henkilön koko elinkaarta. Asukaan ei tarvitse muuttaa dementoivan sairauden edetessä, vaan hän saa tarvitsemansa hoivan toimintakyvyn mukaan. Hollannin mallissa, jossa hoivakodin asunto on asukkaan vuokraama, ei sitä myöskään voida antaa toisen henkilön käyttöön. Suomalaisia hoivakoteja tulisi myös kehittää siten, että niissä pystyttäisiin antamaan eritasoista hoivaa asuk-kaan toimintakyvystä tai sairaudesta riippumatta, ettei asukasta tarvitse siirtää mihinkään.

Kuva 25. De Gamles By, Kööpenhamina, Tanska Kuva 26. Bonderupgård, Tanska

Kuva 28. Asuinhuone, osasto D1 Kuva 29. Asuinhuone, osasto F1

40

IKU–projektissa tehdyn kyselyn ja haastattelujen perusteella henkilökunta suhtautui kielteisimmin ja kriittisimmin asukkaiden huoneiden nykyiseen kokoon ja sisustukseen. Vanhustenkeskuksen asukkaat, omaiset eivätkä henkilökunnan edustajat pitäneet asuinhuoneita kovin viihtyisinä, mutta asialle ei kuitenkaan osattu tehdä mitään. Asukkaat tyytyivät nykyiseen asuinhuoneeseensa eivätkä omaiset osanneet tai halunneet vaatia parannuk-sia tai muutoksia asuintilaan, mahdollisesti koska pelkäsivät sen vaikuttavan asukkaan saamaan hoidon laatuun. Osa haastatelluista asukkaista ei ollut halunnut muuttaa asumaan hoivakotiin eikä halunnut tuoda omia esineitään mukanaan, koska pitivät järjestelyä väliaikaisena.

Tutkijoiden vierailun aikana haastatellut asukkaat kävivät huoneessaan vain esitelläkseen sen haastattelijoille. Huoneet olivat pieniä ja yksinkertaisesti sisustettuja. Niissä ei näkynyt asukkaiden omaa henkilökohtaista kosketusta. Asuinhuoneiden koko askarrutti asukkaita: ”Se on paha, jos on liian suuri, ...pieni on paha myös”. Asuinhuoneissa ei ollut tilaa oleskeluun, mikä osaltaan ajoi asukkaat yhteistiloihin. Asukkaat, jotka kykenivät lukemaan, kaipasivat omaan huoneeseensa lisää valoa ja mukavia istuimia, joissa istua ja lukea.

Omaiset olisivat halunneet luoda kodikkuutta kuvien, taulujen ja tekstiilien avulla. Seinämateriaali ei kuitenkaan sallinut taulujen kiinnittämistä ilman erityisiä toimenpiteitä eikä avohyllyjä ollut riittävästi kuvien asettamiseen. Haastateltu mieshenkilö koki tärkeänä asuinhuoneensa seinälle ripustetun suuren kuvan, joka esitti häntä itseään työelämässä.

Kolme asukkaista asui kahden hengen huoneessa, yhdellä asukkaista oli yhden hengen huone. Vain yhdessä kahden hengen huoneista tila oli jaettu verholla, toisissa huoneissa ei ollut jakoa lainkaan. Huoneiden kalustus koettiin riittäväksi tilan ahtauteen nähden. Yhden hengen huoneessa asui lievästi dementoitunut henkilö, joka oli muuttanut osastolle hiljattain. Hän halusi asua yhden hengen huoneessa eikä olisi halunnut huonetoveria. Toiset asukkaat kertoivat yhden ja kahden hengen huoneissa olevan omat hyvät ja huonot puolensa. Uusin asukas ei tuntenut huonetta omakseen ja ikävöi ko-tiin. Hän kertoi viettävänsä mieluiten aikaa muiden seurassa yhteistiloissa ja nukkuvansa yksin. Hän ei halunnut tuoda omia tavaroita huoneeseen, koska tunsi joutuneensa pakon edessä muuttamaan. ”Kyllä tänne saa sitten itsekkin rakentaa, jos haluaa. En minä oo mitään laitellu” …”Ei tänne mahu”..

Pitkälle dementoituneen asukkaan puheesta nousi esiin vuoteen ja levon tärkeys ja hän esitteli kaikki sohvat ja vuoteet mahdollisina lepopaikkoina.

Kuva 27. Valaistuspilotti, osasto D, Kustaankartanon vanhustenkeskus

41

WC- ja pesutilat

Asunnon WC-tila

Asuintilan yhteydessä tulee olla oma WC-tila joka on riittävän tilava avus-tamiseen ja apuvälineen kanssa toimimiseen. WC-tilojen läheisyys ja näkyvyys vähentävät vaippojen tarvetta. WC-tilaan varataan tilaa henkilökohtaisille pesu- ja hygieniatarvikkeille. Asuntokohtaisesti varataan myös säilytystilaa hoitotar-vikkeita ja lääkkeitä varten.

Asukkaiden omatoimisuutta voidaan auttaa korkeussäädettävällä pesualtaal-la ja korotetulla WC-istuimella sekä tukikahvoilla. WC-istuimen ja tukikahvojen hahmottamista voidaan auttaa luomalla värien avulla kontrasti ympäristön ja apuvälineiden välille. Tukikahvat auttavat omatoimisia asukkaita, mutta saatta-vat joissakin tilanteissa hankaloittaa henkilökunnan työtä. Ne tulisi olla mahdol-lista siirtää pois avustajan tieltä.

Tilan valaistuksen tulee olla riittävä, mutta häikäisemätön ja WC-tiloihin asennettavat peilit tulee olla mahdollista poistaa tai peittää tarvittaessa. Osa asukkaista ei pysty tunnistamaan kasvojaan peilikuvasta vaan hämmentyvät vieraan henkilön läsnäolosta.

Yhteistilojen WC- ja pesutilat

Pesutilanne on monelle dementiaoireiselle eniten stressiä aiheuttava tilanne ja suurella osalla asukkaista ilmenee verbaalista tai fyysistä aggressiivista käyttäy-tymistä, mikä tekee tilanteesta henkilökunnalle raskaan ja haastavan. Pesutilanne tulee rauhoittaa, hälyn ja valaistuksen määrään tulee kiinnittää huomiota, jotta tapahtumasta tehdään mahdollisimman miellyttävä. Sen tulee tapahtua asuk-kaalle parhaalla hetkellä ja asukkaan annetaan osallistua pesutoimintoon niin paljon kuin hän itse pystyy. Oudot apuvälineet ja tunne oman kehon hallinnan menettämisestä saattavat ahdistaa asukasta. Pesutilan ja pesuveden lämpötila säädetään asukkaalle miellyttäväksi. Asukkaiden ja henkilökunnan kannalta miellyttävä lämpötila pesutilanteessa on kuitenkin aina erilainen. Tilassa on hyvä olla myös tuuletusmahdollisuus.

Asukkaat pitivät omaa sänkyään hyvänä ja totesivat, että siitä on helppo nousta. Kaksi asukkaista totesi, että sängystä ”pomppaa” ylös.

Osa asukkaista luki tai oleskeli huoneessaan ja kaipasi parempaa kohdevalais-tusta sängyn ja nojatuolin luo sekä pehmeämpiä nojatuoleja. Joku osaston asukkaista oli saanut lukuvalot irrotettua seinästä, toinen oli kiertänyt lampun pois valaisemista, mikä aiheutti turvallisuusriskin. Huoneen yleisvalaistus koettiin riittäväksi ja häikäisemättömäksi. Eteisen suoraan alaspäin suunna-tuissa kattovalaisimissa ei ollut häikäisysuojaa ja ne koettiin häikäiseviksi. Näkymä ikkunasta oli kahdelle asukkaalle tärkeä, miesasukas näki ikkunan lähinnä valonlähteenä. Pitkälle edennyttä dementiaa sairastava ei kyennyt hahmottamaan ikkunasta näkyvää maisemaa eikä omien sanojensa mukaan nähnyt ikkunasta ulos.

Asukkaat ja heidän omaisensa suhtautuivat kysyttäessä myönteisesti tar-jottuun turvateknologiaan. Asukkaat itse toivovat turvateknologiaa myös yksityishuoneisiinsa.

42

Pesun aikana asukkaalle puhutaan rauhoittavasti ja soitetaan esimerkiksi mu-siikkia. Pesutiloissa tulee olla hygieniatarvikkeille hyllytilaa lähellä suihkua ja kuivana pidettäville tarvikkeille kauempana. Suihkussa käytettävää makuualus-taa varten tarvitaan riittävästi tilaa ja riittävän pitkä suihkuletku, jottei alustaa tarvitse siirrellä. Pesuhuoneen valaistus suunnitellaan siten, ettei makuualustalla oleva henkilö häikäisty.

Kuva 30. Säädettävät tukikahvat Kuva 31. Vaaka- ja pystysuuntaan säädettävä pesuallas

Hoitohenkilökunta pitää tärkeänä WC-tilan toimivuutta ja suunnittelurat-kaisuja. Projektin aikana hoitohenkilökunnalle tehdyissä kyselyissä WC- ja pesutilat koettiin eniten muutoksia vaativiksi päivittäin käytettäviksi tiloiksi. WC-tilan käytettävyys, avustamiseen vaadittava tilantarve, ulottuminen käsisuihkuun ja paperitelineeseen koettiin usein huonosti toteutetuksi. Avus-tamiseen WC-istuimen kummaltakin puolelta tarvitaan tilaa ja työasentoihin ja ulottumiseen liittyy usein ongelmia. Hoitohenkilökunta piti WC-tiloja liian pieninä, eikä säilytystilaa ollut tarpeeksi hygienia- tai hoitotarvikkeille. Pesey-tymistilojen ilmanvaihto oli henkilökunnan mielestä riittämätön ja lämpötila heidän kannaltaan liian korkea. Hoitohenkilökunnan kanssa käydyssä keskus-telussa tuli ilmi, että jotkut asukkaista vierastavat tai pelkäävät WC-tilojen seinien tummaa väritystä, jonka avulla on pyritty saamaan aikaan kontrasti suhteessa vaaleaan WC-istuimeen.

Asukkaiden puheenvuoroissa WC-tilat eivät nousseet merkittävästi esille. Kolme asukkaista jakoi WC- ja suihkutilan toisen asukkaan kanssa eikä WC-tilan jakamista nähty ongelmaksi. Haastatellut asukkaat liikkuivat omatoimi-sesti, eivätkä kokeneet hankaluutta WC-tilojen toiminnassa. Yhden hengen huoneessa oli pienikokoinen oma WC-tila, jossa ei ollut peseytymismahdolli-suutta ja asukas jätti rollaattorinsa WC-tilan ulkopuolelle, koska sille ei ollut tilaa. ”Eihän täällä nyt muuta voi kun käydä vessassa,…, ei oo pesupaikka, ne on sit erikseen”. Mikäli asukas on liikuntaesteinen, ja häntä joudutaan avustamaan, kasvaa WC-tilojen käytettävyyden merkitys entisestään. WC-tilan valaistus oli asukkaiden mielestä riittävä, eikä häikäissyt asukkaita.Omaiset, jotka eivät olleet osallistuneet WC- ja pesutilanteisiin, eivät luon-nollisesti osanneet arvioida tilojen toimivuutta. Kaksi omaisista piti WC-tiloja liian pieninä ja kertoi, ettei liikkumisen apuväline mahdu tilaan.

43

Sauna

Saunan tulee olla turvallinen ja kaikkien asukkaiden käytettävissä. Pyörä-tuolilla ja epävarmasti liikkuville asukkaille suunnitellun saunan lauteet ovat matalat ja istuinosa leveämpi kuin perinteisessä saunassa. Leveät lauteet saat-tavat kuitenkin hankaloittaa niiden asukkaiden saunomista, joilla on jäykkyyttä polvinivelissä. Alin laude asennetaan korkeudelle, missä on helppo istua ja mistä on helppo nousta. Saunan kiuas voidaan asentaa alemmas, jotta lämpö nousee myös alalauteille, tai saunaan voidaan asentaa vuolukivikiuas. Dementiaoireisten kannalta perinteisen näköinen kiuas on turvallinen ja helppo tunnistaa. Saunan lämpötila pidetään asukkaille miellyttävällä tasolla.

Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että henkilökunta näkee asukkaan saunan löylyhuoneen ulkopuolelta. Saunan valaistuksen voimakkuutta pitää voida lisä-tä tarvittaessa esimerkiksi saunaan mentäessä ja sieltä poistuttaessa. Siirtyminen pesuhuoneesta saunaan täytyy olla esteetön ja se voi tapahtua myös pesutuolin avulla. Lattiamateriaalin tulee olla tasainen ja märkänäkin luistamaton. Lattiari-tilät eivät ole suositeltavia.

Kuvat 32 ja 33. Saunatila, osasto F1, Kustaankartano

”On täällä suihkuhuone, jossa kiuas, joka antaa vähän höyryä, ei muuta”. Haastatteluiden perusteella saunan lämpötila ei joidenkin asukkaiden mie-lestä ollut riittävän korkea ja he toivoivat saunasta kunnon löylyjä. Pesutilan ja saunan yhteydessä ei ollut pukeutumistilaa, mikä koettiin henkilökunnan vastauksissa ongelmaksi. Asukkaat joutuvat vaihtamaan vaatteet omassa huoneessaan ja siirtymään saunaan yhteistilojen kautta.

Omaiset eivät tunteneet saunan sijaintia, eivätkä asukkaat osanneet kulkea sinne omatoimisesti, vaikka sauna sijaitsi osastolla käytävän varrella. Asuk-kaat muistivat saunan olevan matkan päässä kellarissa tai osaston ulkopuolel-la, koska se ei ollut heillä jokapäiväisessä käytössä.

44

Parveke- ja pihatilat

Luontoyhteys on ikääntyneille tärkeä hyvinvoinnin lähde. Talvipuutarhojen, ikkunasyvennysten, terassien tai esimerkiksi ranskalaisten parvekkeiden käyttö suunnittelussa on tärkeää. Asuinhuoneessa tulee olla turvallinen parveke tai rans-kalainen parveke, mikä mahdollistaa näköyhteyden ulkotilaan myös vuoteessa maatessa. Dementiaoireisille ei parveke ole turvallisuussyistä aina suositeltava. Hoivayksikössä tulee kuitenkin olla laaja yhteinen parveke, jossa sään salliessa voidaan ruokailla tai viettää aikaa yhdessä. Parveke ja parvekkeelle pääsy teh-dään pyörätuolin käyttäjälle soveltuvaksi. Parvekkeelle pitää olla esteetön pääsy sisätiloista ja sen tulee olla tarpeeksi tilava pyörätuolilla liikkumiseen. Osaston kävelyreitit voidaan suunnitella siten, että ne jatkuvat myös parveketiloihin.

Parvekkeella voi olla istutuslaatikoita ja asukkaat voivat harrastaa kasvien-hoitoa. Potilasvuode tulee olla mahdollista siirtää haluttaessa parvekkeelle. Talvisaikaan lasitetut parvekkeet, viherhuoneet ja puolilämpimät tilat tarjoavat turvallisia kulkureittejä. Asukkaat saavat tuntea lämpötilan vaihtelut ja seurata vuodenaikojen muuttumista.

Pihat suunnitellaan houkutteleviksi ja sinne suunnitellaan huonetilojen kal-taisia oleskelualueita, joihin voidaan sijoittaa istuinryhmiä tai liikuntapisteitä. Kulkureittien varrelle sijoitetaan penkkejä tai istuinryhmiä levähdyspaikoiksi varjoisiin ja aurinkoisiin kohtiin. Piha-alueelle järjestetään mahdollisuus myös ruokailla kesä aikaan. Asukkaille tarjotaan pihalla mielekästä tekemistä, kuten haravointia tai lintujenruokintaa. Pihalle voidaan järjestää kasvimaa tai korotet-tuja kasvatusaltaita kasvienhoidosta kiinnostuneille sekä marjapensaita. Kasvien tulisi olla syötäviä, ei myrkyllisiä tai allergisoivia.

Pihan kulkureitit tulee olla helppokulkuisia, tasaisia ja turvallisia. Kulkureitit suunnitellaan jatkuviksi esimerkiksi 8-muotoon siten, että asukas palaa aina samaan kohtaan, eikä eksymisen vaaraa ole. Eri kulkureiteille voidaan laittaa eri päällysteet, että ne erottuvat toisistaan ja ympäröivästä luonnosta. Korkeita reu-nuskiviä vältetään ja kävelyreitin reunat merkitään muuttuvan pintamateriaalin ja värin avulla. Pinnoitteiden tulee olla luistamattomia. Kulkureittien varrelle asennetaan kaiteet.

Hoivakotien asukkaiden, omaisten ja hoitohenkilökunnan viihtyvyyttä voi-daan lisätä asiantuntevalla piha- ja vihersuunnittelulla. Amerikkalaisten tutki-musten mukaan pääsy terapeuttiseen pihatilaan vähensi karkaamisyrityksiä ja

45

paransi unta1. Sairaalaoloissa puutarhojen ja viherhuoneiden on todettu vähen-tävän potilaiden stressiä ja nopeuttavan heidän toipumistaan sekä lisäävän hoi-tohenkilöstön työviihtyvyyttä2. Ulkotilojen suunnitteluun täytyy rakennus- tai peruskorjaushankkeen alusta alkaen varata oma budjettinsa. Usein kustannuk-siin ei varata riittävästi rahaa ulkotilojen toteuttamiseen jolloin niiden tuomat mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.

1 Stewart, J. T. 1995.2 Ulrich, R. 2002.

Kuva 34. De Muze, Hollanti

Kustaankartanon rakennuksissa on osastojen yhteydessä yhteiset parvekkeet. Niitä on pyritty laajentamaan peruskorjauksen yhteydessä, jolloin ne on myös lasitettu. Asukkaiden esitellessä osastoa he eivät osanneet avata parvekkeiden ovia. Parvekkeen ja sisätilan lattian välillä oli korkeusero ja siihen oli raken-nettu kiiltävä metallinen ramppi, mikä hankaloitti asukkaiden liikkumista. Osa asukkaista ilmoittikin, etteivät he käytä parvekkeita. Eräs asukkaista tiesi kertoa, mille parvekkeelle aurinko paistaa lämpimästi. He olivat myös huolissaan parvekkeen ja maantason korkeuserosta: ” En mä oo yrittänytkään tuosta, kun se on kuitenkin toinen kerros, se on aika hyppy jos lähtee hyp-pimään”. Dementiaoireisille suunnattujen asuinympäristöjen parvekkeiden kaiteet tuleekin olla läpinäkymättömiä ja turvallisen tuntuisia.

Vanhustenkeskuksen asukkaat toivovat pääsevänsä säännöllisesti ulkoilemaan. Dementiayksiköiden yhteydessä olevat aidatut piha-alueet eivät ole suoraan yhteydessä sisätiloihin, eivätkä asukkaat näin ollen voi siirtyä itsenäisesti ulko-tiloihin. Kustaankartanon laajat piha-alueet soveltuvat kuitenkin asukkaiden ulkoiluun ja siitä tulisi kehittää osa päivittäistä kuntoutusta. Joillekin pihoille on järjestetty istutuspenkkejä kasvienhoitoa varten. Puutarhanhoidosta kiin-nostunut miesasukas oli muistavinaan, että hänellä on oma viljelypalsta ”noin viiden kilometrin päässä”. Hän varmasti nauttisi oman kasvimaan hoidosta myös hoivakodissa asuessaan. Toinen haastateltu vanhustenkeskuksen asukas ei viihtynyt pihalla vaan kaipasi pidempiä kävelylenkkejä. Kaksi asukkaista käytti parvekkeita ja koki ne viihtyisäksi, joskin miesasukas huomautti, ettei parvekkeella saa polttaa.

46

Ulkoilu- ja liikuntatilat

”Ei me pihalla olla. Me kävellään sitten tuolla pitkin metsiä ja teitä pitkin”

Dementiaoireiset asukkaat saattavat olla hyvässä fyysisessä kunnossa muut-taessaan hoivakotiin. Hyvän toimintakyvyn omaaville asukkaille on hyvä olla tarjolla eripituisia kävelyreittejä. Reittien pituudet voidaan ilmoittaa opasteiden avulla ja niiden varrelle varataan, näköetäisyyden päähän toisistaan, riittävän ti-heästi levähdyspaikkoja. Reitit tulee suunnitella siten, että niiden talvikunnossa-pito on mahdollista ja myös talvella voidaan ulkoilla. Torit, kävely- ja pihakadut sekä kauppakeskukset toimivat mahdollisina ulkoilureitteinä varsinkin huonolla ilmalla. Soterassa tehdyssä Opetusministeriön liikuntaoppaassa1 on tarkasteltu palvelutalojen ja hoivakotien lähiympäristön suunnittelua ikääntyneen liikunnan kannalta. Hoivakodin läheisyydessä olevat liikuntasalit ja uimahallit voidaan hyödyntää ikääntyneiden kuntoliikunnan tiloina.

1 Lehmuspuisto, V. & Åkerblom, S. 2007.

Kuvat 35. Omenapuita, De Toonladder, Hollanti Kuvat 36. Kotieläinpiha, De Toonladder, Hollanti

IKU projektin yhteydessä asukkaiden toive ulkoilla ja säilyttää luontoyhteys nousi voimakkaasti esille. Henkilökunnan puheenvuoroissa kehitystä toivottiin esteettömien kulkureittien lisäksi apuvälineiden kehittelyssä, ulkoiluvaattei-den ja jalkineiden tuotekehittelyssä sekä henkilökunnan ja omaisten asenteis-sa. Ulkoilu tulisi laskea osaksi henkilökunnan jokapäiväisiä työtehtäviä.

47

Henkilökunnan tilat

Dementiaryhmäkodissa pyritään toteuttamaan yhteisöllistä toimintatapaa, jolloin hoivahenkilökunta toimii koko ajan asukkaiden rinnalla. Jotkin toimin-not, kuten lääkkeiden annostelu ja luottamukselliset keskustelut asukkaiden tai omaisten kanssa vaativat kuitenkin omat rauhalliset alueensa. Yksiköissä, joissa on hyvin huonokuntoisia asukkaita, jotka eivät esimerkiksi pysty syömään itse, tarvitaan lepotila, jonne henkilökunta voi tarvittaessa vetäytyä. Terapeuttiset ulkotilat ja hoivalaitoksen yhteydessä olevat liikuntatilat auttavat myös henki-lökuntaa jaksamaan.

Henkilökohtaisille tavaroille tarvitaan säilytystilaa, vaatteiden vaihtoa ja peseytymistä tarvitaan omat tilat sekä nais- että miespuolisille henkilökunnan jäsenille.

Raportointi voidaan tehdä osittain myös yhteistiloissa, mikäli sinne on asen-nettu riittävästi työpisteitä. Teknologiset ratkaisut, kuten mobiilit sähköiset järjestelmät ja hoitajan mukana kulkevat pienlaitteet, joita ollaan kehittämässä helpottavat raportointia ja tehostavat hoitohenkilökunnan työtä.

Kustaankartanon vanhustenkeskuksen henkilökunnan taukotilat nähtiin keskimääräisesti hyvinä ja niissä pystyi vastaajien mukaan halutessaan ruo-kailemaan. Osa hoitohenkilökunnasta toivoi taukotilaa rauhalliseen paikkaan, jonne asukkaat eivät pääse heitä seuraamaan. Taukotilaan toivottiin lisää väljyyttä ja viihtyisyyttä sekä säilytystilaa henkilökohtaisille tavaroille. Säily-tystilojen puutteen vuoksi taukotilaa pidettiin osittain ylimääräisen tavaran säilytys paikkana.

Osastolla F1 taukotilat sijaitsevat osaston B-solun puolella ja A-solun työn-tekijät toivoivat omaa taukotilaa. Suurin osa vastaajista koki, että osastolta löytyi joku rauhallinen paikka raportointia varten, työpisteitä ja tietokoneita toivottiin kuitenkin lisää. Tärkeänä hoitajat kokivat rauhallisen tilan osastolla yksityisiin keskusteluihin omaisten tai asukkaiden kanssa. Yksi vastaajista koki ristiriidan henkilökunnan viihtymisen taukotiloissa ja osaston yhteisöl-lisen hoito-otteen välillä.

Poikkeuksena osasto D1:n henkilökunnasta kukaan ei vastauksessaan pitänyt taukotiloja riittävinä. Taukotilaa ei myöskään pidetty rauhallisena, henki-lökunnalle ei ollut tarpeeksi työpisteitä eikä säilytystilaa henkilökohtaisille tavaroille.

Kyselyä voidaan täydentää Reetta Ranteen diplomityössään Soterassa teke-män selvityksen ”Dementiaryhmäkodin hoitohenkilökunnan toimintatilan-teita tukeva fyysinen ympäristö” avulla, jossa on perehdytty tilaratkaisujen toimivuuteen hoitajien näkökulmasta1.

1 Ranne, R. 2008.

49

Liitteet4Liite 1

Havainnointi osastoilla D1, F1, Meripihka ja LAH

Soteran tutkijat kävivät IKU -projektin yhteydessä havainnoimassa joulu-kuun 2006 aikana Kustaankartanon osastoilla F1, D1, Meripihka ja LAH (F3 B). Havainnoin apuna käytettiin vapaamuotoista kaavaketta, johon merkittiin havainnointiaika, tila jossa havainnointiin, tilan käyttötarkoitus ja toiminta ha-vainnointihetkellä. Kaavakkeeseen merkittiin, mikäli tilassa huomattiin jotain korjaus- tai muutostarpeita. Henkilökunnan kommentit on otettu huomioon havainnointia tehtäessä.

Rakennus F peruskorjattiin ja otettiin uudelleen käyttöön v. 2005. Kaikki rakennuksen osastot ovat dementiaosastoja. Rakennuksessa sijaitsee myös päivätoimintakeskus Meripihka sekä lyhytaikaisosasto(LAH) F3B. Osasto F1 on jaettu kahteen yhtä suureen 11 hengen soluun. Rakennus D odottaa tulevaa perusparannusta parin vuoden sisällä. Osasto D1 on jaettu 6 -paikkaiseen Pouta-pilvi -soluun ja 21 -paikkaiseen soluun.

Osasto F1

Osaston yleistunnelma oli viihtyisä ja rauhallinen, materiaaleihin ja kalus-tukseen on panostettu. Kalustuksessa on käytetty hyväksi värejä ja kontrasteja tilan hahmottamisen helpottamiseksi. Osasto oli jaettu kahteen soluun, mutta asukkaat liikkuivat vapaasti kerroksen eri soluissa. Havainnoin aikana tuli esille muutama istumapaikka, jossa asukkaat viihtyvät erityisen hyvin: näitä olivat niin sanotut ”100% corner”it, joista asukas pystyy tarkkailemaan koko osaston toimintaa, ruokailutilaa ja käytävää sekä piha-aluetta.

Käytävän valaistus B-solussa ei ollut säädettävissä, mikä koettiin joidenkin hoitajien kohdalta raskaaksi yöaikaan. Asukkaat eivät myöskään näe vuorokau-sirytmin vaihtelua, valaistuksen ollessa ympäri vuorokauden samankaltainen. Käytävillä oli vähän istumapaikkoja ja apuvälineille ei ollut säilytystilaa. Käy-tävässä oli paikoitellen käytetty lämmintä puuta verhoilussa, huoneiden ovet olivat kuitenkin paikoittain samanväriset kuin seinä. Oven vasikkaosa oli saman värinen oven kanssa, eivätkä asukkaat hahmottaneet oven vedintä, koska vedin jäi leveän oviaukon keskelle. Kaiteet olivat käytävän toisella sivulla eivätkä ne erottuneet aina seinän värityksestä.

50

Kaikissa asuinhuoneissa oli oma wc-tila tai jaettu wc-tila viereisen huoneen kanssa. Wc-tiloja tulisi sijaita myös ruokailutilan ja oleskelunurkkausten lähei-syydessä. Joissakin huoneissa wc:n ovi peitti auki ollessaan huoneen oven siten, etteivät asukkaat löytäneet ulos huoneistaan.

Päivätoimintakeskus Meripihka (F-talo)

Päivätoimintakeskuksessa käyviä asiakkaita oli päivittäin n. 10 - 12. Osaston tilat olivat ahtaat, mitoitettu alun perin 8:lle ja kävijämäärää aiottiin lisätä vielä nykyisestä 16:een. Keskus sijaitsi kellarikerroksessa ja huonekorkeus oli mata-la, pesuhuoneessa jopa vaarallisen matala. Keittiö oli uudistettu siten, etteivät dementiapotilaat pysty sitä käyttämään, eivätkä he myöskään tunnista uusia keittiökoneita. Tämä estää hyödyntämästä keittiön terapiamahdollisuutta.

Osasto F3B, LAH -osasto

Osasto sijaitsee 3. kerroksessa, joka on mitoitettu 12 asiakkaalle, mutta usein asiakkaita on enemmän. Henkilökunnan tilat sijaitsivat vain B-solun puolella. Tässä kerroksessa ovi A-soluun, jossa on vaikeasti oireilevia asiakkaita, pidetään aina lukittuna. A -solussa ei ole henkilökunnalle taukotiloja, eivätkä hoitajat mie-lellään käytä B-solun taukotiloja. Varastointitilaa on liian vähän liinavaatteille, peitoille jne. Apuvälineiden säilytykseen ei ole riittävästi tilaa. Tilanne oli sama kaikilla osastoilla.

Asuinhuoneiden sisääntulossa sijaitsevat valo- ja hälytyskatkaisijat olivat liian lähellä toisiaan. Huoneisiin valitut lukulamput eivät soveltuneet kaikille asiakkaille ja ne oli jouduttu poistamaan joistakin huoneista turvallisuus syistä. Täällä, samoin kuin muilla F-talon osastoilla, oven vasikka-osa oli samanvärinen oven kanssa.

Osasto D1

Osastolla D1 huoneet olivat ahtaampia kuin osastolla F1, eikä kaikissa huo-neissa ollut omaa wc-tilaa. Huoneiden lamput häikäisevät asukkaita heidän maatessaan vuoteessa. Osastolla oli pitkät käytävät ja käytävälle aukeavat asuinhuoneiden ovet aiheuttivat esteitä näkemiselle ja kulkemiselle. Käytävät päättyivät lukittuihin parvekkeen ja pihan oviin, joita ei ollut yritetty peittää. Käytävien valaistus oli epätasainen eikä se ollut säädettävissä. Positiivisena asiana osastolla oli osaston oma uloskäynti pihalle. Piha-alueelle johti kuitenkin z-muotoinen luiska, joka teki 180º kulman, joten vaikeasti liikkuvan ei ollut mah-dollista päästä pihalle itsenäisesti.

51

Liite 2, DIPLOMITYÖT

Dynaaminen valaistus – Tulevaisuuden valaistusratkaisut muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön

Koulutusohjelma: Teollinen muotoilu Tekĳä: Päivi Aro Osasto: MuotoiluTyön laji: Taiteen maisterin lopputyöValmistumisvuosi: 2008

TiivistelmäMuistihäiriöt ja dementia ovat merkittävä toimintakykyä ja elämänhallintaa

heikentävä oire. Dementiaoireisiin kuuluvat erilaiset hahmotushäiriöt sekä ai-kaan ja paikkaan orientoitumisen ongelmat. Nämä oireet sekä ikääntymisestä johtuva näkökyvyn heikkeneminen asettavat valaistuksen tärkeäksi osaksi de-mentiaoireisen asuin- ja hoivaympäristön toimivuutta ja turvallisuutta.

Dementiahoidossa painotetaan lääkkeettömien hoitokeinojen taitamista mm. univalverytmin sekoittumisen ja käytöshäiriöiden hoidossa. Muistisairautta sairastavat herkistyvät ympäristön tunnelmille, mikä vaikuttaa heidän hyvin-vointiinsa. Valaistus vaikuttaa oleellisesti ympäristön tunnelmaan ja tällä on merkitystä myös dementiahoidon näkökulmasta. Dynaamisesti muunneltava valaistus ja tähän liittyvät valonohjausjärjestelmät luovat uusia mahdollisuuksia valaistuksen suunnittelulle, jota hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän de-mentoituneiden asuin- ja hoivaympäristössä.

Tähän työhön on koottu dementoituneen tarpeisiin soveltuvan muunnel-tavan valaistuksen kriteerejä, joissa on otettu huomioon dementiaoireisten ikääntyneiden näkemisen, hahmottamisen ja psyykkisen sekä fyysisen hyvin-voinnin erityistarpeita. Työssä esitetään myös valaistuksen konseptisuunnitel-mia dementiaryhmäkotiin, jotka toimivat esimerkkeinä kriteerien mukaisesta valaistussuunnittelusta.

Lopputyö rakentuu johdannon jälkeen viiteen osaan: 1) aiheeseen perehtymi-seen, jossa pääpaino on dementiaoireiden ymmärtämisessä ja valaistuksen mah-dollisuuksien kartoittamisessa 2) työn tavoitteiden ja menetelmien tarkennukseen ja käyttäjätutkimuksen suunnitteluun 3) käyttäjätutkimuksen toteutukseen ja tulosten analysointiin 4) muunneltavan valaistuksen kriteerien laatimiseen ja valaistuskonseptien suunnitteluun sekä 5) pohdinta osuuteen.

Valaistuskriteerit on jaettu turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia sekä valais-tuksen ohjausta dementiaryhmäkodissa koskeviin osuuksiin. Konseptiosuudessa esitellään seuraavanlaisia suunnitelmia: vuorokaudenaikaan orientoiva valaistus, huomiota ohjaava valaistus, pimeänvuodenajan valaistus ja tunnelmavalaistus.

Sivumäärä: 87Aineisto: Kirjallinen työ, interaktiivinen demoAvainsanat: Dementia, dementiaryhmäkoti, valaistus, valon

ohjausjärjestelmät, käyttäjälähtöinen suunnittelu

52

Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva työympäristö

Tekĳä: Reetta-Johanna RanneOsasto: Teknillisen fysiikan koulutusohjelmaKoulutusohjelma: Systeemi- ja operaatiotutkimusTyön laji: Kognitiivinen teknologia & Organisaatio-

käyttäytyminen ja tietojohtaminenValmistumisvuosi: 2008

TiivistelmäSuomen väestön vanhetessa dementoituneiden määrä kasvaa ja tarve erityi-

sesti heille suunnitelluista asuin- ja hoivaympäristöistä suurenee. Diplomityössä esitetään keskeisiä suunnitteluratkaisuja, jotka dementiaryhmäkodissa tulee toteuttaa, jotta hoitohenkilökunnan työ olisi ergonomisempaa ja tehokkaampaa. Dementia on oireyhtymä, jota aiheuttavia sairauksia ei voida parantaa. Tulevai-suudessa se tulee olemaan suuri kustannusten tuottaja sosiaali- ja terveyden-huoltoalalla. Dementoituneella on kognitiivisia häiriöitä ja vaikeuksia ilmaista itseään. Hoiva-asumismuotoon siirtymisen syynä ovat usein käytösoireet ja persoonallisuuden muuttuminen. Hahmotus- ja muistihäiriöiden vuoksi tilojen tulee tukea orientoitumista aikaan ja paikkaan sekä antaa selkeitä muistivih-jeitä. Dementiaryhmäkoti on ensisijaisesti koti, mikä tulee huomioida tilojen suunnittelussa.

Hoitohenkilökunnan keski-ikä on nousemassa. Fyysisesti ja henkisesti raskas-ta työtä vaikeuttavat entisestään nuorempien hoitajien toimintakyvyn mukaisesti suunnitellut tilat. Soveltumaton ympäristö aiheuttaa hoitajille tapaturmia ja rasi-tusvammoja. Hoivatyöhön liittyvä stressi siirtyy hoidettaviin, jotka myös voivat huonommin. Oikeanlaisella fyysisellä ympäristöllä voidaan tukea hoitotyötä. Tarkoituksenmukaisessa ympäristössä hoitotyö on laadukkaampaa, dementoi-tuvat pystyvät toimimaan omatoimisesti ja heidän käytösoireensa vähenevät.

Hoitotyön havainnoinnin ja kirjallisuuden pohjalta laadittiin hoitotyön osa-aluejako: 1) perushoitoon kuuluvat ruokailussa, peseytymisessä, wc:ssä ja vuoteessa avustaminen, 2) sairaanhoitoon lääkehuolto ja muut sairaanhoidolli-set toimenpiteet, 3) kuntoutukseen ja virkistämiseen liikkumisen avustaminen sisällä ja piha-alueella, viihtyvyyden parantaminen ja toimintaterapia, 4) tuki-toimintoihin henkilökunnan tiloissa toimiminen, yhteydenpito sidosryhmiin, varastointi ja siivoaminen. Henkilökunnalle suunnatussa kyselyssä esitettiin suunnitteluratkaisuja, jotka liittyivät näiden osa-alueiden lisäksi sisustukseen ja apuvälineisiin. Kustakin ratkaisusta arvioitiin sen tärkeys, hoitotyön helpotta-vuus, kuinka usein se tulee työssä vastaan ja sen toteutus työpaikalla. Kolmen ensimmäisen arvioin pohjalta ratkaisuille määriteltiin keskeisyys, jonka mukaan ratkaisut asetettiin tärkeysjärjestykseen. Tätä voidaan käyttää dementiaryhmä-kodin tila- ja sisustussuunnitelmien apuna.

Suunnitteluratkaisut esitellään perusteluineen kunkin hoitotyön osa-alueen kohdalla. Erityisen keskeisiksi hoitohenkilökunta koki wc-tiloissa avustamiseen, siivoamiseen ja varastotiloihin liittyvät ratkaisut. Wc-tilojen nykyinen toteu-tustaso arvioitiin melko heikoksi. Tilojen tulee kokonaisvaltaisesti tukea niitä toimintoja, joita hoitajat ja asukkaat tiloissa tekevät tai haluaisivat tehdä. Tilojen tulee olla muunneltavissa sekä asuinhuoneiden yksilöllisen ilmeen saavuttami-seksi kullekin asukkaalle että muuttuvia hoitotyön tarpeita vastaaviksi. Tietämys

53

dementiasta kasvaa ja uutta teknologiaa kehitetään jatkuvasti dementoituneiden asuinympäristöihin.

Hoitoalalla muutoksen vastustus on tutkitusti voimakasta, joten otettaessa uusi tai remontoitu dementiaryhmäkoti käyttöön, muutoksen johtamista vaaditaan. Työssä esitellään muutosvastarinnan syitä ja kuvataan toimiva muutosprosessi. Onnistuneessa muuttotilanteessa keskeistä on jatkuva kaksisuuntainen kommu-nikaatio. Henkilökunta tulee osallistaa muuttoon mukaan ja motivoida muutok-seen painottamalla uusien tilojen kautta saavutettavia positiivisia seikkoja.

Sivumäärä: 94 + 57Avainsanat: dementia, hoitotyö, muutoksenjohtaminen, ryhmä

koti, suunnitteluratkaisu, tilojen käytettävyys

54

Uusi asumismalli demenetoituneille – Sovellus Itä_Pasilan palvelutaloon

Tekĳä: Tytti WiinikkaOsasto: Arkkitehtuurin laitosProfessuuri: AsuntosuunnitteluValmistumisvuosi: 2008

TiivistelmäDementoiviin sairauksiin sairastuneiden määrä on jatkuvassa kasvussa vä-

estön ikään-tymisen ja diagnostiikan parantumisen johdosta. Dementoivat sai-raudet aiheuttavat monia hahmottamiseen ja muistamiseen liittyviä ongelmia, jotka tuovat lisää haasteita asumiseen ja arkeen. Näihin haasteisiin on pystyttävä vastaamaan uusilla asumisen, palveluiden, vapaa-ajan ja muiden aktiviteettien ratkaisuilla. Tämän päivän asumis- ja palveluratkaisut eivät ole välttämättä enää tulevaisuudessa toimivia, koska yksilölliset tarpeet ja elämäntavat ovat nouse-massa merkittävämmiksi tekijöiksi. Vaikka ikä on dementian suurin riskitekijä, monet dementiaoireisista ihmisistä ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja hyvin aktiivisia. Ikäkäsitys on myös muuttunut huomattavasti. Enää ei tarkastella pelkästään kronologista ikää, vaan iän voi määrittää ihmisen toiminnallisuus, terveys tai esimerkiksi suhde kulttuuriin. Dementian yleistyessä on ihmisten asenteisiin tultava muutos. Dementoitunutta tulee pikemminkin avustaa ja kan-nustaa tulemaan toimeen itsenäisesti arkipäivän rutiineissa kuin kieltää ja estää tekemästä asioita.

Asuntokantamme vanhetessa korjausrakentamisen prosesseja täytyy kehit-tää, koska emme pysty vastaamaan asuntotarpeeseen pelkällä uudistuotannolla. Korjausten yhteydessä asuntoja on ajateltava kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäimellä. On järkevää, että ne suunnitellaan esteettömiksi, muunneltaviksi ja helpoiksi hahmottaa. Koska olemme hyvin erilaisia, asuntojen tulee pystyä vastaamaan erilaisiin tarpeisiin.

Diplomityössä tutkittiin dementiaoireisten ihmisen asumista ja heidän suhdettaan fyysiseen ympäristöön. Työn päätarkoitus on ollut etsiä uutta lä-hestymistapaa dementiaoi-reisten ihmisten asumiseen ja oli luoda uudenlainen asumisen malli tällä hetkellä olevien mallien rinnalle. Malli kehitettiin pereh-tymällä dementiaoireisen ihmisen, hoitohenkilökunnan ja omaisten arkeen. Tarkoituksena oli kehittää malli, joka kestää aikaa ja pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin, joita väestön ikääntyminen, asuntokannan vanheneminen, elämän-tapojen ja tilanteiden muutokset sekä muut muuttujat luovat. Mallia sovellettiin Itä-Pasilan palvelutaloon.

Sivumäärä: 47 + 17Avainsanat: dementia, hahmotushäiriö, asuminen, asumismalli, korjausrakentaminen, ikääntyminen,

käyttäjälähtöinen

55

Liite 3

58

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Käytt

äjän o

n miel

lyttäv

ä oles

kella

ja

odott

aa es

im. k

ul jetu

sta

Epäv

arma

sti lii

kkuv

alle l

öytyy

lev

ähdy

spaik

ka lä

hellä

ovea

.Te

kee u

lkona

oles

kelun

ho

ukutt

eleva

ksi

Katos

opas

taa si

sään

käyn

nin lu

o

Sisä

änkä

ynti k

ertoo

siirty

mise

stä

julkis

esta

tilasta

puoli

julkis

een

Lisää

turva

llisuu

tta se

kä vä

hentä

ä ek

symi

sen v

aara

a

Mahd

ollist

aa ko

htaam

isen

ympä

ristös

sä lii

kkuv

ien ih

miste

n ka

nssa

Mahd

ollisu

us is

tuske

lla ka

tokse

n all

a tuo

lisää

virik

keell

isyytt

ä as

uinym

päris

töön

Lisää

turva

llisuu

tta, k

un

ajone

uvoli

ikenn

e ei ri

steä

jalan

kulku

liiken

teen k

anss

a

Asuk

kaat

löytäv

ät tie

nsä t

akais

in sis

ään

Sisä

äntul

o näk

yy pi

tkälle

ja se

n löy

tää he

lposti

Näkö

yhtey

s ulko

tiloihi

n ja

sisää

ntuloa

luees

een l

isää

viiht y

isyytt

ä

Asuk

kaat

voiva

t odo

ttaa k

uljetu

sta

sisäti

loiss

aAs

ukas

voi s

eura

ta ym

pärö

ivää

elämä

ä myö

s sisä

tiloist

aMa

hdoll

istaa

vuor

okau

den-

ja

vuod

enaik

ojen s

eura

amise

n

Suur

et ikk

unat

tekev

ät sis

ääntu

losta

valoi

san j

a ava

ran t

untui

sen

Näky

mät u

lkotilo

ihin h

ouku

ttelev

at joi

takin

muist

ihäiriö

isiä p

oistum

aan

asuin

rake

nnuk

sesta

Lisää

sosia

alise

n kan

ssak

äymi

sen

tilante

ita ja

kosk

etuks

en

ympä

röivä

än yh

dysk

untaa

n

Ikkun

oista

näke

e mihi

n ulos

käyn

ti joh

taa

Osa d

emen

tiaoir

eisist

a ei p

ysty

hit

ikk

i

täät

Sisä

änkä

ynni

n yh

teyd

essä

su

ojais

a kat

os, jo

ka er

ottu

u ju

lkisiv

usta

sa

attoli

ikenn

e alue

, ist

umap

aikko

ja

Suur

et ik

kuna

pinn

at

sisää

nkäy

nnin

luon

a

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Yh

teisti

lat

Sisä

änkä

ynti

kadu

lta

hava

itsem

aan i

kkun

aa va

an pi

tävät

sitä m

ahdo

llises

ti kulk

uauk

kona

Valai

stus o

n miel

lyttäv

ä eri

vuor

okau

den j

a vuo

dena

ikoina

Lisää

turva

llisuu

ttaHo

ukutt

elee u

los lii

kkum

aan

Autta

a sisä

änkä

ynnin

ha

vainn

oimise

ssa

Estää

häikä

istym

istä

Luo t

urva

llisuu

dentu

nnett

aSi

sään

käyn

nin lö

ytää h

elpos

ti ulko

a tul

taess

aHä

lventä

ä ulko

- ja si

sätila

n raja

a

Asuin

yksik

ön ul

kopu

olise

t voiv

at kä

yttää

palve

luita

Muut

aluell

a asu

vat ik

äänty

neet

voiva

t hyö

dyntä

ä palv

eluita

Sisä

äntul

oaula

sta tu

lee pu

olijul

kinen

tila

Lisää

viiht

yvyy

ttäLis

ää os

allist

umist

aLis

ää vi

rikke

itä ja

myö

s häly

n mä

ärää

Hoiva

koti a

ukea

a ymp

äröiv

ään

yhtei

skun

taan

Turva

llisuu

s väh

enee

he

nkilö

liiken

teen k

asva

essa

Asuk

kaat

tapaa

vat m

yös

asuin

yksik

ön ul

kopu

olisia

henk

ilöitä

Suun

nistam

inen t

ilass

a vaik

eutuu

Päivä

nvalo

n m

äärä

än re

agoi

va

auto

maa

ttine

n va

laist

us

sisää

nkäy

nnin

sisä-

ja

ulkop

uolel

la,pie

nentä

ä valo

tason

kontr

astej

a

Sisä

äntu

loau

lassa

palv

elutil

oja

Sisä

äntu

loau

la

59

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Yh

teisti

lat

Apuv

äline

iden

säily

tys

Lisää

viihy

isyytt

ä kun

apuv

äline

itä ei

sä

ilytet

ä käy

tävillä

Ulko

na kä

ytettä

vät a

puvä

linee

t ova

t sa

atavil

la ete

isess

äTil

aa si

irtyä a

puvä

linee

seen

va

rataa

n riitt

äväs

ti

Sisä

äntu

loss

a opa

stus

Voi li

sätä

laitos

maisu

utta

Vähe

ntää e

ksym

isenv

aara

aHe

lpotta

a asu

kkaid

en ja

omais

ten

suun

nistau

tumist

a sisä

tiloiss

aAu

ttaa s

uunn

istau

tumise

ssa

Saatt

aa vä

hentä

ä asu

kkaid

en

viihty

vyytt

äLu

o tur

vallis

uude

n tun

netta

as

ukka

issaj

a oma

isiss

aOs

a asu

kkais

ta ja

omais

ista k

okee

va

lvonn

an ah

distav

ana

Järje

stelm

än av

ulla v

oidaa

n tie

dotta

a asu

kkail

le, et

tä he

ovat

poist

umas

sa ho

ivako

dista

Järje

stelm

än av

ulla v

alvota

an

muist

ihäiriö

isten

asuk

kaide

n po

istum

ista,

joilla

on va

ara e

ksyä

.

Kulun

vavo

ntaa v

oidaa

n käy

ttää

omato

imise

n liik

kumi

sen e

steen

ä

Henk

ilöliik

enne

ja

tava

rant

oim

itus e

rote

ttu

toisi

staa

nLis

ää vi

ihtyv

yyttä

Lisää

asuk

kaide

n tur

vallis

uutta

kun

jalan

kulku

- ja aj

oneu

voliik

enne

eivä

t ris

teä

Autta

a suu

nnist

autum

isess

a ja

hahm

ottam

isess

a

Auto

maa

ttine

n ul

ko-o

vi Lis

ää as

ukka

iden t

urva

llisuu

ttaMy

ös he

ikkov

oimais

et ja

apuv

äline

en ka

nssa

kulke

vat

Oven

paini

ke he

lposti

hava

ittavis

sa

ja as

ukka

iden u

lottuv

issa

Kulu

nvalv

onta

ja

hälyt

ysjär

jeste

lmä

Ulko

-ovi

Kulu

nvalv

onta

sääa

suad

etu

asu

utta

apuv

äline

en ka

nssa

kulke

vat

pääs

evä k

ulkem

aan o

vesta

jaas

ukka

idenu

lottuv

issa

Lisää

asuk

kaide

n oma

toimi

suutt

a

Ei ta

soer

oa

Lisää

turva

llisuu

ttaAs

ukka

at pä

äsev

ät ku

lkema

an

oves

ta ap

uväli

neen

kans

saEr

o sisä

- ja ul

kotila

n väli

llä pi

enen

ee

Yksik

öllä

oma e

tein

enOs

astoj

en yk

silöll

iset e

teisa

ulat

lisää

vät

kodik

kuutt

aHe

nkilö

liiken

nettä

on he

lpomp

i va

lvoa

Rittä

vän t

ilava

t etei

stilat

ma

hdoll

istav

at pu

keutu

mise

n ja

siirt y

mise

n apu

välin

eese

en

Kodik

as ja

yksil

öity e

teine

n opa

staa

ja au

ttaa s

uunn

istau

tumise

ssa

Lisää

turva

llisuu

den t

unne

ttaYk

silöit

y sisu

stus a

uttaa

asuk

kaita

lö y

tämää

n oma

n asu

inyks

ikkön

sä

Asuk

as ta

i vier

ailija

luo

ensim

mäise

n miel

ikuva

nsa

yksik

östä

eteise

ssä

Lisää

asuk

kaide

n tur

vallis

uude

n tun

netta

Asuk

kaat

voiva

t seu

rata

oves

ta ku

lkeva

a liik

enne

ttä ja

tava

ta ihm

isiä

Asuk

as tu

nnist

aa til

an

asuin

ympä

ristök

si

Etein

en m

uodo

stuu s

osiaa

lisek

si ko

htaam

is paik

aksi

Etein

en

Ulko

ovi

Etein

en ko

dika

s ja

vast

aano

ttava

60

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Yh

teisti

lat

Asuk

kaat

voiva

t istua

odott

aess

aan

kulje

tusta

Lisää

turva

llisuu

den t

unne

ttaAs

ukka

at vo

ivat s

eura

ta ov

esta

kulke

vaa l

iiken

nettä

ja ta

vata

ihmisi

ä As

ukas

voi s

eura

ta sis

ään j

a ulos

ku

lkevie

n ihm

isten

virta

a

Asuk

kaat

seur

aava

t miel

ellää

n sis

ään j

a ulos

kulke

via he

nkilö

itäAs

ukka

at vo

ivat v

aihtaa

ulk

ojalki

neet

istua

llaan

Asuk

kaat

lähtev

ät ja

tulev

at us

ein

ryhmä

ssä

Vaat

esäil

ytys

Asuk

kaide

n omi

en ul

kova

atteid

en

säily

tys et

eises

sä lis

ää ko

dikku

utta

Vaate

säily

tys ul

ko-o

ven l

uona

ho

ukutt

elee a

sukk

aita p

oistum

aan

yksik

östä

Vaate

säily

tys ul

ko-o

ven l

uona

mu

istutt

aa pu

keutu

mise

n tar

pees

ta ky

lmäll

ä sää

llä

Vaate

säily

tys ko

rosta

a ulos

käyn

tiä,

mikä

ei ol

e toiv

ottav

aa

muist

ihäiriö

isten

yksik

öissä

Yksik

össä

avoi

n til

arat

kaisu

-käy

täviä

välte

tään

suun

nittel

ussa

- asu

inhuo

neet

yhtei

stilan

läh

eisyy

dess

ä

Vähe

ntää l

aitos

maisu

utta j

a lisä

ä vii

htyvy

yttä

Lisää

koett

ua tu

rvallis

uude

n tun

netta

Eri ti

lat ja

toim

innot

helpo

sti

asuk

kaan

löyd

ettäv

issä

Tila h

elpos

ti hall

ittavis

sa ja

toi

minta

pistee

t näk

öetäi

syyd

ellä

Lisää

viiht

yisyy

ttä ja

Asuk

kaat

voida

an ja

kaap

ienem

piin

Lisää

asuk

kaide

n oma

n eläm

än

Joka

isess

a oles

kelut

ilass

a on o

ma

tl

jit

k

i

lit

Sopi

va m

äärä

yhte

istilo

ja

Oles

kelu

tilat

Eteis

tilas

sa is

tuin

ryhm

iä

sää

tysy

yttäj

ava

linna

nmah

dollis

uuks

iasu

aat

odaa

jaaa

pee

pryh

miin

sääa

suad

eo

aeä

äha

llintaa

ja va

linna

nvap

autta

tunne

lman

sa, jo

ista a

suka

s voi

valita

miele

isens

äAs

ukas

voi v

etäyty

ä halu

tessa

an

omaa

n rau

haan

Levo

ton as

ukas

voida

an oh

jata

toise

en til

aan

Asuk

kaat

voiva

t tav

ata vi

eraa

nsa

yksit

yises

tiAs

ukka

ille va

rataa

n hilja

inen h

uone

ra

uhoit

tumist

a var

ten

Kann

ustaa

pien

ryhmä

toimi

ntaan

Kodik

as si

ustus

lisää

asuk

kaide

n vii

htyvy

yttä

Lisää

asuk

kaide

n tur

vallis

uude

n tun

netta

Kodik

kuud

ella o

n tod

ettu o

levan

va

ikutus

ta as

ukka

iden s

osiaa

lisen

ve

tä ytym

isen v

ähen

emise

en

Kodik

kuutt

a lisä

ävät

tutut

ääne

t, tuo

ksut

ja ma

teriaa

lit

Viiht

yvyy

den j

a kod

ikkuu

den o

n tod

ettu l

isääv

än om

aisten

vier

ailuja

ja

piden

tävän

vier

ailua

ikoja

Omais

ten lu

ottam

us as

ukka

an

viihty

vyyd

estä

kasv

aaKa

nnus

tavat

kans

sakä

ymise

enAs

ukka

at ha

hmott

avat

tilat

asun

noks

i

Lisää

henk

ilöku

nnan

työv

iihtyv

yyttä

Viiht

yvyy

den o

n tod

ettu v

aikutt

avan

he

nkilö

kunn

an an

taman

hoido

n laa

tuun

Autta

a yllä

pitäm

ään a

sukk

aiden

toi

minta

kyky

ä

Asuk

kailla

ja he

nkilö

kunn

alla o

n om

at kä

sityk

sens

ä siitä

, mikä

on

kodik

asta

Kodi

kkaa

t yht

eistil

at

py

jas

ukas

mää

räko

hden

-aina

kin ka

ksi e

rillist

ä ole

skelu

tilaa

- joka

isess

a oles

kelut

ilass

a oma

tun

nelm

ansa

61

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Yh

teisti

lat

Lisää

tilan

käyte

ttävy

yttä j

a as

ukka

iden t

oimint

amah

dollis

uuks

iaLis

ää as

ukka

iden t

oiminn

an

mahd

ollisu

uksia

Ärsy

kkeid

en m

äärä

ä vaik

ea ha

llita

tai m

uunn

ella

Hälyn

mää

rä ka

svaa

suur

essa

tila

ssa

Toim

inta

pist

eet n

äkyv

illäku

lkure

itin

varre

llaTo

imint

apist

eet e

ivät s

ijaits

e kä

ytävä

lläAs

ukas

löytä

ä help

osti e

ri toim

innot

Asuk

kaat

löytäv

ät toi

minta

pistee

t op

astei

den s

ekä s

isustu

ksen

ja

valai

stuks

en av

ulla

Toim

inta

pist

eissä

ei o

le lä p

ikäyn

tiäLis

ää vi

ihtyv

yyttä

Kulku

reitit

pysy

vät a

voim

ina ja

tur

vallis

inaHe

lpotta

a asu

kkaid

en to

imint

aa ja

ke

skitt y

mistä

Ärsy

kkeid

en m

äärä

hallit

taviss

a

Yksik

össä

pitk

ät kä

ytäv

ätKä

ytävä

t tek

evät

tilasta

laito

smais

en

ja vä

hentä

vät a

sukk

aiden

vii

htyvy

yttä

Välim

atkat

asuin

huon

eiden

ja

olesk

elutilo

jen vä

lillä p

itene

vät

Apuv

äline

iden k

äyttö

lisää

ntyy

välim

atkoje

n pide

ntyes

säKä

ytävie

n aku

stiikk

a lait

osma

inen

Käyt

ävän

varre

lla

Asuk

kaat

voiva

t levä

htää

Asuk

kaat

voiva

t osa

llistua

tai

Asuk

kaat

voiva

t kok

ea kä

ytävä

n

Muun

nelta

va yh

teist

ila-M

ikäli y

ksikö

ssä o

n väh

än

yhtei

siä til

oja, n

iiden

tulee

olla

muun

nelta

via to

iminn

an m

ukaa

n

yist

umap

aikko

ja ja

toim

inta

pist

eitä

Lisää

asuk

kaide

n viih

tyvyy

ttäAs

ukka

at vo

ivat le

vähtä

ä ku

lkies

saan

tarkk

ailla

yksik

össä

tapa

htuvia

toi

minto

ja

Asuk

kaat

voiva

t kok

ea kä

ytävä

nvir

ikkee

llisen

ä ja s

osiaa

lisen

a tila

na

Lisää

asuk

kaide

n oma

toimi

sta

liikku

mista

Asuk

kaat

löytäv

ät toi

minta

pistee

t ma

amer

kkien

avull

a

Mahd

ollist

aa as

ukka

iden

kans

sakä

ymise

n

Toim

intap

istee

t autt

avat

asuk

kaita

tila

n hah

motta

mise

ssa j

a jäs

entäm

isess

ä

Lisää

viiht

yvyy

ttäLis

ää tu

rvallis

uude

n tun

netta

Vä

hentä

ä as

ukka

iden v

etäyty

mistä

Asuk

kaat

toivo

vat "

pehm

eitä"

ist

uma p

aikko

jaSa

attaa

lisätä

ristiri

itoja

huon

ekalu

n om

istaja

n ja m

uiden

asuk

kaide

n vä

lillä

Edes

autta

a asu

kkaid

en om

an

identi

teetin

säily

ttämi

stä

Asuk

kaid

en o

mia

huon

ekalu

jayh

teist

iloiss

a

62

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Yh

teisti

lat

Lisää

viiht

yisyy

ttä ja

kodik

kuutt

aLis

ää tu

rvallis

uutta

Asuk

kaat

hava

itsev

at ja

saav

uttav

at ru

okail

utilan

helpo

sti

Tuok

sut ja

ruok

ailun

ääne

t leviä

vät

hoiva

yksik

köön

ja ke

rtova

t as

ukka

ille ru

okail

uhetk

estä

Ruok

ailua

jat au

ttava

t asu

kkait

a a ja

nhall

innas

sa

Lisää

asuk

kaide

n viih

tyvyy

ttäKa

nnus

taa so

siaali

seen

ka

nssa

käym

iseen

Liiall

iset v

irikke

et eiv

ät vie

huom

iota

ruok

ailus

ta

Lisää

kodik

kuutt

aHe

nkilö

kunta

voi s

yödä

asuk

kaide

n ka

nssa

ja au

ttaa h

eitä s

yömä

än

omato

imise

sti

Hälyn

ja vi

rikke

iden m

äärä

ha

llittav

issa

Ruok

ailut

ila m

itoite

ttu

pyör

ätuo

linkä

yttä

jälle

Lisää

asuk

kaide

n viih

tyvyy

ttäAs

ukka

at pä

äsev

ät ap

uväli

neen

sä

kans

sa pö

ytien

luo t

urva

llises

ti

Asuk

kaat

mahtu

vat k

ulkem

aan

itsen

äises

ti ruo

kailu

tilass

a a p

uväli

neen

kans

saTil

at ko

etaan

avar

aksi

Katta

us er

ottu

u vä

rien

ja k

tti

l

t

ödä

täLis

ää ko

dikku

utta

Asuk

kaat

hahm

ottav

at lau

taset

ja t

it

Asuk

kaide

n ruo

kailu

helpo

ttuu j

a ti

i li

äät

Asuk

kaat

hahm

ottav

at lau

taset

ja t

it

ödä

tä

Ruok

ailut

ilaRu

okail

utila

sijai

tsee

as

uiny

ksikö

n ke

skeis

ellä

paika

lla

Ruok

ailut

ila ja

ettu

pien

iin

ryhm

iin

kont

rast

in p

uoles

ta p

öydä

stä

Lisää

kodik

kuutt

aate

rimet

omato

imisu

us lis

äänty

yate

rimet

pöyd

ästä

Ruok

ailut

ila ri

ittäv

ästi

valai

stu

Lisää

asuk

kaide

n viih

tyvyy

ttäLis

ää tu

rvallis

uutta

Asuk

kaat

pysty

vät t

oimim

aan

pare

mmin

riittäv

ästi v

alaist

ussa

ym

päris

tössä

Helpo

ttaa h

ahmo

ttami

sta

Tupa

keitt

iöLis

ää ko

dikku

utta

Lisää

turva

llisuu

ttaAs

ukka

at vo

ivat o

sallis

tua

ruua

nvalm

istuk

seen

tai s

eura

ta sit

ä

Asuk

kat v

oivat

seur

ata ru

uan

valm

istus

ta, m

aistel

la ja

haist

ella

ruok

atarvi

kkeit

a

Erilli

nen

keitt

iöAs

ukka

at sa

avat

osall

istua

as

kare

isiin

Keitti

ökon

eet k

äytös

sä va

in ku

n he

nkilö

kunta

on pa

ikalla

Vähe

ntää a

sukk

aiden

osall

istum

ista

Aiste

ille ta

rjolla

vähä

n virik

keitä

Keitt

iöko

neet

tava

nom

aiset

Lisää

kodik

kuutt

a

Asuk

kaide

n tur

vallis

uude

n lis

äämi

seks

i kod

inkon

eisiin

voida

an

asen

taa aj

astin

ja sä

hköli

eteen

lie

sivah

ti

Asuk

kaat

tunnis

tavat

kodin

kone

et ja

osaa

vat k

äyttä

ä niitä

Tila h

ahmo

tetaa

n keit

tiöks

i

Keitt

iö

63

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Yh

teisti

lat

Kaap

it lu

kittu

Vähe

ntää k

odikk

uutta

ja vi

ihtyis

yyttä

Lukit

ut ka

apino

vet li

sääv

ät tur

vallis

uutta

Asuk

kaide

n oma

toimi

suus

vähe

nee

Lukit

ut ka

apino

vet h

ämme

ntävä

t as

ukka

ita

Astia

kaap

pien

ove

t läp

inäk

yvät

Lisää

asuk

kaide

n oma

toimi

suutt

aHe

l potta

a hah

motta

mista

Pist

oras

iat , p

ainikk

eet j

a sä

ätim

etPa

inikk

eiden

ja sä

ätimi

en so

piva

sijoit

us lis

ää tu

rvallis

uutta

Sopiv

at sä

ätime

t ja pa

inikk

eet

lisää

vät a

sukk

aiden

omato

imisu

utta

Paini

kkeid

en er

ottum

inen

seinä

pinno

ista h

elpott

aa ni

iden

hahm

ottam

ista

64

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Asuk

as sa

a sisu

staa h

uone

ensa

vii

ht yisä

ksija

kodik

kaak

siLis

ää su

urim

man o

san a

sukk

aista

turva

llisuu

ttaLis

ää yk

sityis

yyttä

ja

oman

elämä

nhall

innan

tunn

etta

Vähe

ntää m

elua j

a ärsy

kkeid

en

määr

ää

Para

ntaa u

nen l

aatua

Yksit

yisyy

den o

n tod

ettu v

ähen

tävän

asuk

kaide

n agg

ress

iivist

a kä

yttäy

tymist

ä

Mahd

ollisu

uden

yksit

yisyy

teen o

n tod

ettu l

isääv

än as

ukka

iden

sosia

alisu

utta

Asuk

kailla

on vä

hemm

än

tilaris

tiriito

ja

Asui

nhuo

neen

ulko

-ovi

tunn

istet

tavis

saAs

ukas

tunte

e huo

neen

omak

seen

Vähe

ntää e

ksym

isen v

aara

aLis

ää as

ukka

an om

an el

ämän

ha

llintaa

Asuk

as tu

nnist

aa hu

onee

nsa o

man

nimen

sä, k

uvan

sa ta

i muu

n he

nkilö

kohta

isen e

sinee

n avu

lla

Asuk

kaall

a on m

ahdo

llisuu

s sis

ustaa

huon

e halu

amall

aan t

avall

aAv

ustam

iseen

on va

rattu

riittä

västi

tila

aVa

linna

n mah

dollis

uus l

isää o

man

elämä

n hall

intaa

Asuk

kaall

a omi

a esin

eitä,

joita

katse

lla ja

kosk

ettaa

Asuk

as vo

i viet

tää ai

kaa

halut

essa

an m

yös o

mass

a hu

onee

ssaa

n

Apuv

äline

ille on

vara

ttu rii

ttävä

sti

tilaa

Lisää

jous

tavuu

tta ja

vallin

nan

mahd

ollisu

utta

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s As

uintila

t

Yhde

n he

ngen

huo

ne

Joka

isella

asuk

kaall

a on

oma h

uone

ja si

ihen

liittyv

ä hyg

ieniat

ila, e

llei

asuk

as ni

meno

maan

ha

lua as

ua pu

oliso

n tai

muun

yhtei

stä as

umist

a toi

vova

n asu

kkaa

n ka

nssa

(STM

, Ikä

äntyn

eiden

palve

lujen

laa

tusuo

situs

2008

)

Yhde

n he

ngen

huo

ne

Asui

nhuo

ne o

n rii

ttävä

n til

ava

Mahd

ollist

aa ar

vokk

aan j

a asu

kasta

ku

nnioi

ttava

n saa

ttoho

idon

Asui

nhuo

neen

kalu

steid

en

yksil

öllin

en m

itoitu

s- k

aapit

ja hy

llyt a

senn

etaan

as

ukka

an ul

ottuv

iin- t

ukika

iteet

ja ist

uinten

korke

udet

valita

an as

ukka

an m

ukaa

n

Kalus

teide

n käy

tettäv

yys p

aran

eeTa

patur

maris

ki pie

nene

e kun

kaap

it ja

hylly

t ase

nneta

an as

ukka

an

ulottu

ville

Asuk

as vo

i toim

ia as

unno

ssa

itsen

äises

ti

Kahd

en h

enge

n hu

one

Asuk

as vo

i asu

a puo

lison

sa ka

nssa

sa

mass

a huo

nees

saSa

atta l

isätä

joide

nkin

asuk

kaide

n tur

vallis

uude

n tun

netta

Vähe

ntää y

ksity

isyytt

äAs

ukka

iden y

htäläi

nen m

ahdo

llisuu

s ikk

unan

äkym

ään t

ulee t

aata

Vähe

ntää v

iihtyi

syytt

ä ja a

sukk

aat

hake

utuva

t yhte

istilo

ihin,

mikä

li hu

oneto

veri e

ntuud

estaa

n vier

as

Mahd

ollisu

us te

hdä h

uone

esta

oman

laise

nsa v

ähen

ee jo

s huo

ne

jaetaa

vier

aan h

enkil

ön ka

nssa

Kahd

en h

enge

n hu

one

65

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s As

uintila

t

Lisää

kahd

en he

ngen

huon

een

viiht y

isyytt

ä ja k

odikk

uutta

Vä

hentä

ä tila

ristiri

itoja

Edist

ää om

an id

entite

etin s

äilym

istä

Asuk

kailla

on yh

täläin

en

mahd

ollisu

us ik

kuna

näky

mään

Hoito

tilante

issa a

sukk

aan

yksit

yisyy

den s

uoja

on tu

rvattu

Kahd

en he

ngen

huon

e lisä

ä joi

denk

in as

ukka

iden t

urva

llisuu

den

tunne

tta

Asuk

kaat

voiva

t sisu

staa h

uone

en

omilla

huon

ekalu

illaan

Para

ntaa u

nen l

aatua

Lisää

asuk

kaan

viiht

yvyy

ttäHu

onek

alujen

tulee

olla

ehjiä

ja ne

tul

ee ol

la he

l ppop

uhdis

taaLis

ää om

an el

ämän

hallin

taaAs

ukas

voi k

oske

a ja k

atsell

a mu

kana

an tu

omia

esine

itä

Lisää

myö

s vier

ailijo

iden j

a he

nkilö

kunn

an vi

ihtyv

yyttä

Tutut

esine

et ym

päris

tössä

lisää

vät

turva

llisuu

den t

unne

tta

Omat

esine

et ja

huon

ekalu

t ed

istäv

ät as

ukka

an m

inäku

van

säil y

mistä

Henk

ilöko

htaise

t esin

eet ja

hu

onek

alut e

rotta

vat a

sukk

aan

oman

huon

een m

uista

huon

eista

Asuk

kailla

on m

ahdo

llisuu

s sisu

staa

myös

kahd

en he

ngen

huon

eet

omilla

huon

ekalu

illa

Huon

ekalu

jen tu

lee ol

la se

llaisi

a, joi

hin vo

i tuke

utua i

lman

, että

ne

kaatu

vat

Asuk

as tu

ntee h

allits

evan

sa til

aa

Edist

ää vi

ihtyis

yyttä

Lisää

turva

llisuu

tta ku

n esin

eet e

ivät

ole tie

lläLis

ää om

an el

ämän

hallin

taaAs

ukas

voi k

atsell

a ja k

oske

a omi

a tav

aroit

aan

Ak

i k

ättä

ä i

Huon

etila

on ja

ettu

kevy

illä

välis

einillä

tai k

alust

ukse

lla

Asui

nhuo

neen

kalu

stee

t

Asuk

as ka

lust

aa h

uone

en o

milla

hu

onek

aluilla

an

Säily

tyst

ilaa o

mille

tava

roille

Asuk

as vo

i käy

ttää o

mia

liinav

aatte

ita

Huon

eess

a on

riittä

väst

i sä

il yty

stila

a hoi

tota

rvikk

eille

Lisää

viiht

yisyy

ttä, k

un ta

vara

t eivä

t ole

esillä

Hoito

tarvik

keet

voida

an la

ittaa

sul je

ttuihi

n kap

peihi

nHo

itotar

vikke

et eiv

ät ole

toim

innan

tie

llä

Asui

nhuo

nees

sa av

ohyll

yjäLis

ää ko

dikku

utta j

a asu

kas s

aa

laitta

a kuv

ia tai

muis

toesin

eitä e

sille

Asuk

as sa

a tun

tea hu

onee

n om

akse

en

Asuk

as vo

i kats

ella j

a kos

ketel

la es

illä ol

evia

esine

itä

Huon

ekalu

t tuk

evia

ja he

lppo

pu

hdist

aaHu

onek

alut o

n help

po pi

tää pu

htaina

Pist

oras

iat , p

ainikk

eet j

a sä

ätim

etPa

inikk

eiden

ja sä

ätimi

en so

piva

sijoit

us lis

ää tu

rvallis

uutta

Sopiv

at sä

ätime

t ja pa

inikk

eet

lisää

vät a

sukk

aiden

omato

imisu

utta

Paini

kkeid

en er

ottum

inen

seinä

pinno

ista h

elpott

aa ni

iden

hahm

ottam

ista

Säily

tyst

ilaa o

mille

tava

roille

66

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s As

uintila

t

Vuot

eess

a pyö

rät

Asuk

as vo

idaan

siirtä

ä par

vekk

elle

tai yh

teisti

loihin

Vähe

ntää v

iihtyi

syytt

äKa

iteide

n pois

tamise

n on t

odett

u vä

hentä

vän v

akav

ia lou

kkaa

ntumi

sia

Vähe

ntää a

sukk

aiden

ma

hdoll

isuutt

a liik

kua

Kaite

iden p

oistam

isen e

i ole

todett

u lis

äävä

n puto

amisi

a

Vuot

een

kork

eutta

nos

tettu

Lisää

turva

llisuu

ttaLis

ää as

ukka

iden o

matoi

misu

utta

Vuot

eess

a kait

eet

Vuod

e

67

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Parve

kkee

t lisä

ävät

viihty

isyytt

äPa

rvekk

eet v

oivat

olla

turva

llisuu

srisk

i var

sinkin

mu

istihä

iriöist

en as

uinhu

oneis

sa

Parve

kkee

t lisä

ävät

asuk

kaan

eli

ntilaa

ja va

pautt

aEd

istää

vuor

okau

den-

ja

vuod

enaik

ojen h

ahmo

ttami

sta

Luon

toyhte

ys on

erittä

in tär

keä

ikään

tyyne

iden e

lämän

laatuu

n ja

viiht y

vyyte

en va

ikutta

va as

ia

Luon

toyhte

ydell

ä on r

auho

ittava

va

ikutus

Asuk

as vo

i esim

. hoit

aa ka

sveja

om

alla p

arve

kkell

aUl

koilm

a tuo

virik

keitä

kaiki

lle

aistei

lle

Lisää

omaa

rauh

aa ja

yksit

yisyy

ttä

Yksit

yisyy

den l

isääm

isen o

n tod

ettu

lisää

vän s

osiaa

lista

vuor

ovaik

utusta

Luon

toyhte

ydell

ä on v

irkist

ävä

vaiku

tus

Lisää

vät a

sukk

aiden

viiht

yvyy

ttä

Henk

ilöku

nta py

styy v

alvom

aan

tiloja

sisält

äkäs

in, m

ikä lis

ää

turva

llisuu

ttaMa

hdoll

isuus

seur

ata lä

hiymp

ärist

öäEd

istää

vuor

okau

den-

ja

vuod

enaik

ojen h

ahmo

ttami

sta

Mahd

ollist

avat

osall

istum

isen j

a vu

orov

aikutu

ksen

Tuke

e sos

iaalis

ten til

antei

den

muod

ostum

ista

Mikä

li ks

iköss

ä on

ain h

teise

t

Hoiva

yksik

össä

yhte

iset

parv

eket

ilat

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Pa

rveke

- ja pi

hatila

t

Parv

ekke

et

Asui

nhuo

nees

sa o

ma p

arve

ke ta

i ra

nska

laine

n pa

rvek

e

Mikä

li yks

iköss

äonv

ainyh

teise

tpa

rveke

tilat,

oma r

auha

ei lis

äänn

y

Parve

kkee

t edis

tävät

viihty

isyytt

äSi

irtymi

nen p

arve

kkee

lle tu

rvallis

taLis

ää va

linna

n vap

autta

ja

omato

imisu

utta

Edist

ää lu

ontoy

hteytt

äVu

odep

otilaa

t ja py

örätu

olink

äyttä

jät

pääs

evät

parve

kkee

lle

Asuk

kaide

n elin

tila la

ajene

e

Este

etön

pää

sy p

arve

kkell

e- e

i taso

eroa

- ove

t eivä

t ole

lukos

sa

- hoit

okäy

tännö

t sall

ivat

omato

imise

n par

vekk

eelle

pääs

yn

68

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Pa

rveke

- ja pi

hatila

t

Ratka

isu vä

hentä

ä viih

tyisy

yttä

Vähe

ntää t

urva

llisuu

ttaEi

tue o

matoi

misu

utta j

a väh

entää

om

an el

ämän

hallin

taa

Vuor

okau

den-

ja vu

oden

aikoje

n va

ihtelu

n seu

raam

inen v

ahvis

taa

a jallis

ta ha

hmott

amist

a

Alen

taa ps

yykk

istä t

urva

llisuu

tta ja

om

an el

ämän

hallin

taa

Lisää

vät v

iihtyi

syytt

ä kaik

kina

vuod

enaik

oina

Helpo

sti va

lvotta

va til

aTu

keva

t asu

kkaid

en om

atoim

isuutt

aTil

aa vo

idaan

käytt

ää

talvi p

uutar

hana

Ei ky

lmett

ymisv

aara

aUl

koilu

myö

s vuo

depo

tilaille

ja

pyör

ätuoli

n käy

ttäjill

e läp

i vuo

den

Lisää

koke

musta

ulko

ilmas

ta ja

vuod

enaik

ojen v

aihtum

isesta

Kulku

väylä

t pys

yvät

hyvin

ä myö

s tal

vella

Piha

tilat e

distäv

ät as

ukka

iden

viihty

vyytt

äSu

ljettu

tai a

idattu

tila l

isää

turva

llisuu

ttaAs

ukka

at vo

ivat s

iirtyä

itsen

äises

ti pih

aalu

eelle

Lisää

vuod

enaik

ojen y

mmär

tämist

ä ja

luonto

yhtey

ttä

Pääs

y par

veke

tiloi

hin

este

ellin

en- k

ynny

s- o

vet lu

kittu

- hoit

okäy

tännö

t estä

vät

parve

kkee

lle pä

äsyn

Puol

iläm

pim

ät ti

lat

Ulko

tilat

Puol

iläm

pim

ät ti

lat kä

ytös

sä

ympä

ri vu

oden

viihty

vyytt

ätur

vallis

uutta

piha-

aluee

lleja

luonto

yhtey

ttä

Mahd

ollist

aa lu

ontok

okem

ukse

nPä

äsyn

piha

tilaan

on to

dettu

vä

hentä

vän k

arka

amis y

rityks

iäAs

ukka

at vo

ivat o

leske

lla

itsen

äises

ti piha

-alue

ella

Henk

ilöku

nta vo

i käy

ttää p

ihatila

a vir

kistä y

tymise

enMa

hdoll

istaa

miel

ekkä

än te

kemi

sen

ja ha

rrasta

mise

nLis

ää tu

oksu

jen ja

läm

pötila

vaiht

eluide

n kok

emist

a

Hoiva

laito

ksen

yhte

ydes

sä p

iha-

alue

Edist

ää vi

ihtyis

yyttä

Asuk

kaat

saatt

avat

eksy

ä pois

piha

-alu

eelta

Hoiva

henk

ilöku

nnan

pitää

olla

asuk

aiden

tuke

na ko

ko a j

anLis

ää vu

oden

aikoje

n ymm

ärtäm

istä

ja luo

ntoyh

teyttä

Edist

ää vi

ihtyis

yyttä

Muist

ihäiriö

isillä

riski

eksy

äLis

ää as

ukka

iden u

lkoilu

- ja

liikun

tamah

dollis

uuks

iaLis

ää vu

oden

aikoje

n ymm

ärtäm

istä

ja luo

ntoyh

teyttä

Turva

llisuu

s lisä

äntyy

kun

asuk

kaide

n toim

intak

yky p

ysyy

h y

vänä

Selke

ästi m

erkit

yt ja

opas

tetut

kulku

reitit

edist

ävät

omato

imist

a liik

kumi

sta

Hoiva

yksik

öllä

oma s

uljet

tu p

iha-

alue

Ulko

tilat

Hoiva

yksik

ön lä

hellä

ul

koilu

reitt

ejä

69

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Pa

rveke

- ja pi

hatila

t

Piha

lla ku

ntoi

luvä

lineit

äEd

istää

viiht

yisyy

ttäAs

ukka

ita op

astet

aan

liikun

taväli

neide

n käy

tössä

tur

vallis

uude

n lisä

ämise

ksi

Asuk

kaide

n toim

intak

yky s

äilyy

ku

ntoilu

n avu

lla

Piha

lla er

ipitu

isia k

ulku

reitt

ejäLis

ää as

ukka

iden v

iihtyv

yyttä

Toim

intak

yvylt

ään e

rilaise

t asu

kkaa

t löy

tävät

itsell

een s

opiva

n reit

in

Kulku

reiti

t suu

nnite

ltu ja

tkuv

iksi

Lisää

turva

llisuu

tta ja

vähe

ntää

eks y

mise

n vaa

raa

Lisää

omato

imist

a liik

kumi

staHe

lpotta

a suu

nnist

autum

ista

Piha

lla h

uone

tilan

kalta

isia t

iloja

Lisää

asuk

kaide

n viih

tyvyy

ttäLis

ää tu

rvallis

uutta

Lis

ää as

ukka

iden v

alinn

an

mahd

ollisu

uksia

Asuk

kaat

voiva

t kok

ea va

rjoisi

a ja

aurin

koisi

a tilo

ja

70

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Asuk

kaide

n yks

ityisy

yden

suoja

sä

il yy

Infek

tioide

n risk

i väh

enee

WC-

tilan l

äheis

yys l

isää o

matoi

mista

WC:

ssä k

ä ynti

äW

C-tila

an lö

ytämi

nen h

elpott

uu

Vaipp

ojen t

arve

vähe

nee

Asuk

kaide

n tur

vallis

uude

n tun

ne

kasv

aaAs

ukka

iden o

man e

lämän

hallin

an

tunne

lisää

nt yy

Selke

ät op

astee

t WC-

tilaan

Lisää

viiht

yvyy

ttäW

C-tila

n käy

ttö vä

hentä

ä ha

juhait

toja

Välim

atkat

WC-

tilaan

lyhy

etAs

ukka

iden t

urva

llisuu

den t

unne

ka

svaa

Asuk

kaide

n oma

n eläm

änha

llinan

tun

ne lis

äänty

y

Selke

ät op

astee

t WC-

tilan o

veen

ja

oven

erott

umine

n muu

sta

ympä

ristös

tä he

lpotta

vat t

ilan

lö ytäm

istä

Vaipp

ojen t

arve

vähe

nee

Infek

tioide

n risk

i kas

vaa

WC-

tilan l

äheis

yys l

isää o

matoi

mista

WC:

ssä k

ä ynti

ä

Asuk

kaide

n ei ta

rvitse

siirty

ä pois

tila

sta ke

sken

pesu

tilante

enLis

ää tu

rvallis

uude

n tun

netta

Lisää

omato

imisu

utta

Lisää

pesu

tilante

en m

iellyt

tävyy

ttä

WC

tilt

lktil

iA

kkid

lk

il h

ltt

Asuk

kaide

n tur

vallis

uude

n tun

ne

Mhd

lli l

kill

id

ää

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s W

C- ja

pesu

tilat

Yhte

istilo

issa W

C-til

at

WC

-tila

WC-

tilat

saun

a- ja

pes

utilo

issa

Asui

nhuo

nees

sa o

ma W

C-til

a

WC-

tilat

ulko

tiloi

ssa

Asuk

kaide

n ulko

ilu he

lpottu

uAs

ukka

iden t

urva

llisuu

den t

unne

ka

svaa

Mahd

ollisu

us ul

koilla

pide

mpää

n

Lisää

turva

llisuu

ttaAs

ukas

pääs

ee its

enäis

esti W

C-tila

an ku

lkemi

sen a

puvä

linee

n ka

nssa

Para

ntaa h

enkil

ökun

nan

t yöer

gono

miaa

Lisää

omato

imisu

utta

Lisää

tilan

laito

smais

uutta

Helpo

ttaa h

enkil

ökun

nan

nosto

tilante

itaLis

ää as

ukka

iden o

matoi

misu

utta

Lisää

turva

llisuu

tta

Pesu

allas

kork

euss

ääde

ttävä

Lisää

laito

smais

uutta

Lisää

turva

llisuu

ttaLis

ää as

ukka

iden o

matoi

misu

utta

WC-

pape

riteli

ne ja

käsis

uihk

u he

lpos

ti ul

ottu

vissa

Lisää

asuk

kaide

n tur

vallis

uutta

ja

helpo

ttaa h

enkil

ökun

nan t

yöas

entoj

aLis

ää as

ukka

iden o

matoi

misu

utta

WC-

tila r

iittä

vän

tilav

a av

usta

mise

en ja

apuv

äline

elle

WC-

istui

n ko

rote

ttu

71

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s W

C- ja

pesu

tilat

Tukik

ahva

t ja W

C-ist

uin

erot

tuva

t ym

päris

töst

ään

Lisää

laito

smais

uutta

Lisää

turva

llisuu

ttaLis

ää om

atoim

isuutt

aHe

lpotta

a hah

motta

mista

WC-

tilas

sa p

eili

Saatt

aa lis

ätä jo

idenk

in as

ukka

iden

turva

ttomu

utta

Jotku

t asu

kkaa

t eivä

t tun

nista

itseä

än pe

ilistä

Riitt

äväs

ti sä

ilyty

stila

a hy

gien

iatar

vikke

ille

Tarvi

kkeid

en si

joitta

mine

n ka

appe

ihin l

isää v

iihtyv

yyttä

ja

vähe

ntää l

aitos

maisu

utta

Hoito

- ja hy

gienia

tarvik

keet

voida

an

pitää

sulje

tuiss

a kaa

peiss

aAs

ukka

at vo

ivat p

itää o

mat

hygie

niatar

vikke

ensa

pesu

tilass

aYm

päris

tö on

siist

i ja se

lkeä

Pesu

tilann

e teh

dään

asuk

kalle

ma

hdoll

isimm

an m

iellyt

täväk

si

Miell

yttäv

ä läm

pötila

voi v

ähen

tää

pesu

tilante

essa

esiin

tyyvä

ä a g

ress

iivist

a käy

ttäyty

mistä

Kann

ustaa

asuk

asta

osall

istum

aan

pesu

tilante

esee

nLä

mpöti

lojen

koke

mine

n on

yksil

öllist

ä

Vähe

ntää l

iian k

uuma

sta ve

destä

aih

eutuv

aa ta

patur

maris

kiä

Pesu

tilann

etta v

oidaa

n rau

hoitta

a es

im. s

oittam

alla m

usiik

kiaLis

ää as

ukka

an tu

rvallis

uude

n tun

netta

pesu

tilante

en ai

kana

Ka

nnus

taa as

ukas

ta os

allist

umaa

n pe

sutila

ntees

een

Pesu

tilante

esta

tehdä

än

mahd

ollism

man m

iellyt

tävä

Epäm

iellyt

tävät

tai vi

eraa

t ään

et As

ukka

an yk

sityis

yyde

n tar

vetta

Pesu

tilan

ja -v

eden

läm

pötil

a as

ukka

alle m

iellyt

tävä

Pesu

tilan

akus

tiikk

a

Pesu

tila

tuntuv

at pe

lottav

ilta

kunn

ioitet

aan

Pesu

- ja W

C-til

assa

hyv

ä ilm

anva

ihto

Lisää

asuk

kaide

n ja h

enkil

ökun

nan

viiht y

vyytt

äVä

hentä

ä haju

haitto

ja

72

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s W

C- ja

pesu

tilat

Saun

a suu

nnite

llaan

pyö

rätu

olin

kä

yttä

jälle

sopi

vaks

iKa

ikki a

sukk

aat p

ääse

vät

halut

essa

an sa

unom

aan

Lisää

turva

llisuu

ttaAs

ukas

voi s

auno

a halu

tessa

an

Kiuk

aan l

ämpö

ulott

uu m

yös

alalau

teille

Saun

an lä

mpö

tila s

ääde

ttävis

säSa

unan

lämp

ötila

voida

an sä

ätää

asuk

kaille

sopiv

aksi

Asuk

kaat

saun

ovat

yksin

Tuo l

isää v

irikke

itä ai

steille

Lisää

turva

llisuu

ttaLis

ää its

enäis

yyttä

ja as

ukka

iden

mahd

ollisu

utta s

auno

a itse

näise

stiLis

ää ho

itohe

nkilö

kunn

an tu

ntema

a tur

vallis

uude

n tun

netta

Perin

teise

n nä

köin

en ki

uas

Lisää

turva

llisuu

ttaAs

ukka

at tun

nistav

at kiu

kaan

Muun

nelta

va va

laist

usLis

ää vi

ihtyis

yttä

Lisää

turva

llisuu

ttaLis

ää om

atoim

isuutt

aAu

ttaa h

ahmo

ttami

sta

Saun

an la

siovi

Saun

atila

73

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Lisää

viiht

yisyy

ttäVä

hentä

ä häik

äistym

isen v

aara

aHe

lpotta

a muo

tojen

ja vä

rien

hahm

ottam

ista

Tuke

e tas

apain

oa

Riitt

ävä v

alaisu

ksen

taso

Lisää

mer

kittäv

ästi v

iihtyi

syytt

äVä

hentä

ä tap

aturm

arisk

iäAu

ttaa t

unnis

tamaa

n vär

it

Lisää

viiht

yisyy

ttäVa

laistu

s saa

daan

sääd

ettyä

toi

minn

an va

atima

lle ta

solle

Tiloje

n tun

nelm

aa vo

idaan

mu

unne

lla to

imita

an so

pivak

siTu

kee v

uoro

kaud

enaik

ojen

hahm

ottam

ista

Lisää

olem

assa

olevie

n tilo

jen

käyte

ttävy

yttä

Häikä

isem

ätön

valai

stus

Epäm

iellyt

tävää

häikä

isyä v

ältetä

änVä

hentä

ä tap

aturm

iaTu

kee o

matoi

mista

osall

istum

ista

Autta

a hah

motta

maan

tilan

seinä

- ja

lattia

pinna

t oike

in

Ohjaa

va va

laist

usLis

ää tu

rvallis

uutta

Tuke

e oma

toimi

sta lii

kkum

ista

Ohjaa

liikk

umist

a ja a

uttaa

ha

hmott

amaa

n tila

t tois

istaa

n

Kirk

asva

lolai

tteet

Altis

tumine

n kirk

asva

lohoit

oon

päivä

saika

an lie

vittää

joide

nkin

asuk

kaide

n rau

hatto

muutt

a Tu

kee v

uoro

kaus

irytm

in ha

hmott

amist

a

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Va

laistu

s ja m

ateria

alit

Valai

stus

suun

nitte

luEp

äsuo

ra va

laist

us

Muun

nelta

va va

listu

s

asuk

kaide

n rau

hatto

muutt

a yö

aikaa

nha

hmott

amist

a

Yöva

laist

usLis

ää he

nkilö

kunn

an ja

ksam

ista j

a työ

viihty

vyytt

äLis

ää tu

rvallis

uutta

Värit

lisää

vät a

sukk

aiden

viiht

yvyy

ttäVä

rit au

ttava

t suu

nnist

autum

aan

Lisää

vät a

sukk

aan o

matoi

misu

utta

Värie

n avu

lla vo

idaan

tuke

a ha

hmott

amist

aJo

kaise

lla on

omat

värim

ielt ym

ykse

nsä

Lisää

vät t

urva

llisuu

ttaAs

ukka

at ha

hmott

avat

seinä

- ja

lattia

pintoj

en er

on vä

ristä

Värie

n ero

tusky

ky he

ikken

ee

deme

ntoiva

n tau

din ed

etess

ä

Lisää

vät t

urva

llisuu

ttaLis

äävä

t asu

kkaa

n oma

toimi

suutt

aAu

ttava

t hav

oinnin

tia ja

näke

mistä

Asuk

kaat

hahm

ottav

at se

inä- ja

lat

tiapin

tojen

eron

kontr

astin

avull

a

Värit

Kont

rast

it

Pint

amat

eriaa

lit

74

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s Va

laistu

s ja m

ateria

alit

Sein

äpin

nat

Selke

ät pin

nat li

sääv

ät vii

htyisy

yttä

Selke

ät yk

sivär

iset s

einäp

innat

edist

ävät

asuk

kaide

n om

atoim

isuutt

a

Väri-

tai k

ontra

stier

ot lat

tiass

a au

ttava

t hah

motta

mise

ssa

Latti

apin

nat

Selke

ät pin

nat li

sääv

ät vii

htyisy

yttä

Liuku

matto

mat la

ttiapin

nat li

sääv

ät tur

vallis

uutta

Selke

ät lat

tiapin

nat e

distäv

ät as

ukka

iden o

matoi

misu

utta

Kuvio

t lattia

pääll

ystee

ssä s

aatta

vat

aiheu

ttaa a

sukk

aille

hahm

ottam

ishäir

iöitä

Puul

attia

tLis

ää til

ojen k

odikk

uutta

ja

viihty

isyytt

ä

Puu v

oidaa

n käs

itellä

liu

kuma

ttoma

ksija

koste

utta

hylki

väks

i lattia

mater

iaalik

si

Puup

innat

tuova

t virik

keitä

näkö

-, ku

ulo- ja

tunto

aistill

e ja n

e tuo

ksuv

at

Sisu

stus

teks

tiilit

Erila

iset t

eksti

ilit lu

ovat

tunne

lmaa

ja

lisää

vät v

iihtyi

syytt

ä

Teks

tiilipi

nnat

tuova

t virik

keitä

tun

toaist

ille ja

para

ntava

t tilo

jen

akus

tiikka

a

75

Tarka

stelta

vako

hde

Suun

nittel

uratk

aisu

Vaiku

tukse

t viih

tyvyy

teen

Vaiku

tukse

t turva

llisuu

teen

Vaiku

tukse

t osa

llistum

iseen

ja

omato

imisu

uteen

Vaiku

tukse

t ymp

ärist

ön

hahm

ottam

iseen

.Mo

niaist

isuus

Yhte

istilo

issa t

yöpi

steit

äVä

hentä

ä asu

kkaid

en vi

ihtyis

yyttä

Lisää

henk

ilöku

nnan

läsn

äoloa

Lisää

yhtei

söllis

tä työ

otetta

Yhtei

stiloj

en hä

ly va

ikeutt

aa

kesk

ittymi

stä ra

porto

intiin

Lisää

virh

eiden

mah

dollis

uutta

Oma t

auko

tila

Lisää

henk

ilöku

nnan

viiht

yvyy

ttäLis

ää he

nkilö

kunn

an ja

ksam

ista

Oma t

yötil

aLis

ää he

nkilö

kunn

an vi

ihtyv

yyttä

Potila

sturva

lisää

ntyy

Lisää

henk

ilöku

nnan

jaks

amist

aMa

hdoll

istaa

kahd

enke

skise

t ke

skus

telut

asuk

kaide

n tai

omais

ten

kans

sa

Puke

utum

istila

tLis

ää vi

ihtyv

yyttä

WC-

ja p

esut

ilat

Lisää

viiht

yvyy

ttä

Säily

tyst

ilat

Lisää

viiht

yvyy

ttäLis

ää tu

rvallis

uutta

Tilat

pysy

vät s

iistei

nä

Tilar

atkais

ut - k

äyttä

jiin ko

hdist

uva v

aikutu

s He

nkilö

kunn

antila

t

Henk

ilöku

nnan

tilat

Yhte

istila

t

76

Lähdeluettelo5Lähdeaineisto

Aro, P. 2008. Dynaaminen valaistus, Tulevaisuuden valaistusratkaisut muisti-•häiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön. Taiteen maisterin lopputyö, TaiKBrush, J.; Meehan, R. & Calkins, M. 2002. Using the Environment To Improve •Intake for People with Dementia. Alzheimer’s Care, No: 3 / 2002. p 330-338.Calkins, M. & Namazi, K. 1991. Caregivers’ perception of the effectiveness of •home modifications for community living adults with dementia. The Ame-rican Journal of Alzheimer’s care and relate disorders & research, January/ February 1991.Cohen, U. & Day, K. 1993. Contemporary environments for people with de-•mentia. The John Hopkins University press. ISBN 0-8018-4489-4.Krüger, T. 2005. Interplay between formal and informal care for older people: •the state of the Nordic research. In Marta Szebehely (red.) Äldreomsorgs-forskningi Norden. En kunskapsöversikt. Copen-hagen: Nordic Council of Ministers, 243-280.(http://www.norden.org/pub/velfaerd/ social_helse/sk/TN2005508.pdf)Lehmuspuisto, V. & Åkerblom, S. 2007. Iäkkäiden ihmisten liikuntapaikkojen •suunnittelu: Arki- ja terveysliikunnan tilat palveluja hoiva-asumisympäris-töissä. Opetusministeriö, Teknillinen korkeakoulu ja Rakennustieto Oy. s. 86. ISBN 978-951-682-853-7.Lethbridge, J. 2005. Care Services in Europe•Mäkinen, E. Kruus-Niemelä, M. & Roivas, M. 2009. Ikäihmisen hyvä elämä. •Ympäristön merkitys vanhustenkeskuksessa. Metropolia ammattikorkeakou-lun julkaisuja, sarja A: tutkimukset ja raportit 1/2009.Poutanen, V-M.; Laurinkari, J. & Hynynen, R.2008. Ikääntyneiden •asumisratkaisutvuoden 2004 Asumis- ja varallisuustutkimuksen valossa. Suomen ympäristö •20/ 2008. Ympäristöministeriö. ISBN 978-952-11-3118-9 (nid.)Pekka, T.; Pelvas, P. & Peltonen, J. 2008. Asuinkerrostalojen hissittömyys. •Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/ 2008. ISBN 978-952-11-3105-9Ranne, R. 2008. Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva •työympäristö. TKK, Kognitiivinen teknologia.Regnier V. 2002. Design for assisted living – guidelines for housing the physi-•cally and mentally frail. New York. ISBN 0-471-35182.Stewart, J. T. 1995. Management of behavior problems in the demented patient. •American Family Physician, 52, 2311–2320.STM. 2008. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministe-•riö julkaisuja 2008:3. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto.Szebehely, M. (red.). 2005. Äldreomsorgsforskningi Norden. En kunskapsö-•versikt. Copen-hagen: Nordic Council of Ministers, 243-280.

77

Tilastokeskus, Väestöennuste 2007 – 2040•Wijk, H.; Berg, S.; Sivik, L. & Steen, B. 1999. Colour discrimination, colour •naming and colour preferences among individuals with Alzheimer’s disease. Int J Geriatr Psychiatry. 1999 Dec;14(12):1000-5.Verma, I. & Åkerblom, S. 2008. Kokemuksia Tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten •hoiva-asumisesta. TKK, Sotera, Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008 / 31.s. 43. ISBN 978-951-22-9356-8 (pdf)Socialdepartementet. 2003. På väg mot en god demensvård. Samhällets insatser •för personer med demenssjukdomar och deras anhöriga. Departementsserien 2003:47 http://www.regeringen.se/content/1/c4/04/21/a52708b7.pdfUlrich, R. 2002. Health Benefits of Gardens in Hospitals. Paper for conference. •International Exhibition Floriade 2002Verma, I. & Åkerblom, S. 2008. Kokemuksia Tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten •hoiva-asumisesta. TKK, Sotera, Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008 / 31.s. 43. ISBN 978-951-22-9356-8 (pdf).VTT•Wiinikka, T. 2008. Uusi asumismalli dementoituneille, Sovellus Itä-pasilan •palvelutaloon. TKK, Arkkitehtuurin laitos, Sotera. Diplomityö Zeisel, J., Silverstein, N. M., Hyde, J. Levkoff, S., Lawton, P & Holmes, W. 2003. •Environmental Correlates to Behavioral Health Outcomes in Alzheimer’s Spe-cial Care Units. The Gerontologist , The Gerontological Society of America. Vol. 43, No. 5, 697–711

ISBN | 978-951-22-9436-7

ISSN | 1797-3511

dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt - sotera ja hoivaymparistot_web.pdf · matka...

Documents