Asuntokysymys metropolialueella

Mari Vaattovaara

Kaupunkimaantieteen professori

Helsingin yliopisto

Neljä huomiota

- Kaupunkiseutujen kehittämisen ja suunnittelun olennaisista

ulottuvuuksista

- Strategiaprosessista – vaihtoehtoisista strategioista

- Helsingin seudun (asunto)tilanteesta

- Hallinnon vastauksesta

Tulevaisuuden suunnittelu ja ennakoiminen on

vaikeaa

Koko Suomen tasolla väestöennusteet heittelevät lähes

miljoonalla.

1970- luvulla pyrittiin ”yhdyskuntarakenteen kokonaisvaltainen

hallintaan (vrt. kestävä kehitys), mutta rationaalinen, poliittis-

hallinnollisen organisaation johtama asiantuntijasuunnittelu ei

johtanut ennakoituun lopputulokseen (ylimitoitus, kaupan

rakennemuutos, henkilöautoliikenteen voimakas kasvu ja

asukkaiden siirtyminen ympäryskuntiin heikensivät suunnitellun

keskusverkon toteuttamismahdollisuuksia, vrt. Ylönen 2012).

Kaupunkiseutujen kehittämisessä ja suunnittelussa

on useita olennaisia ulottuvuuksia (Patsy Healey)

1) Fyysinen rakenne - aluesuunnittelu

2) Valtio-kunta- väliset vastuunjaot

3) Jaetut poliittiset näkemykset tarvittavista

muutoksista

4) Olennaisten vuorovaikutussuhteiden hahmottaminen

(talous, asukkaat, yms.)

5) Ja niiden suhteen ja formaalin hallinnon (investoinnit,

regulaatio) yhteyksien ymmärtäminen

Kaupunkiseutujen strateginen suunnittelu ja

ohjaus voi siis olla

Fyysinen realiteetti – kartat ja rakenteet, toimintojen sijainti ja

toimintaympäristön tunnistaminen

Poliittinen prosessi, joka pyrkii mobilisoimaan huomiota,

vaihtamaan diskurssia ja toimintatapoja

Älyllinen projekti (intellectual project): missä rakennetaan

uudenlaista tietoa ja ymmärrystä, jonka perusteella poliittinen

prosessi täsmentyy ja pysyy hengissä

”to see and act differently, to innovate new governance practises and

new socio-spatial imaginations”

Strateginen suunnitelma voi prof. Ari Ylösen

korostamalla tavalla olla (vrt. Healey)

Fyysinen rakenne (kaava)

Orientoiva tavoite (ohjelmalliset linjaukset

kuten kasvun hallinta, kilpailukyky, vetovoima, sujuva arki tai

itsenäisten kuntien aktiivinen yhteistyö)

Projekti, esim. ilmastotavoitteisiin vastaaminen tai

seudullisen sosiaalisen asuntotuotannon järjestäminen.

Innostava Visio

Strategialla on muutospotentiaalia, kun sillä on

kyky murtaa vakiintuneita käytäntöjä

”Strategianlaadinnan – jota seutuyhteistyökin on – on

kyettävä matkustamaan läpi koko hallinnan maiseman.

Tämä edellyttää, että strategia on ladattu keskeisiin

toimijaryhmiin vetoavalla muutospotentiaalilla. Sen tulee

osoittaa näille voivansa vastata tulevaisuuden haasteisiin

(Healey 2007, Ylönen 2012) ”.

Paikallinen taso, kotitalouksien ja yritysten

päivittäiset miljööt ja toimintatavat unohtuvat

helposti seudullisissa suunnitelmissa ja

strategioissa. .. muuttuvat mekaanisiksi

määreiksi

”Kuitenkin nämä toimijat ovat vahvasti laatuorientoituneita

ja arvioivat suunnitelmia elämismaailmoidensa

värikylläistä viitekehystä vasten” (Ylönen 2012)

Osaamisperustaisen talouden avaintoimijat ovat yksityisiä

ihmisiä arvo- ja elämäntapaorientaatioineen, jotka olisi

hyvä tunnistaa myös seudullisessa strategisessa

suunnittelussa.

…prosessi itsessään on usein päämäärää tärkeämpi

Helsingin seudun (asunto)tilanteesta

Kaupungistumisen mallista

Sosiaalisesta sisällöstä

Asuntotuotannosta

Kaupungistumisen uusi malli?

Kaupungistuminen tapahtuu aiemmasta poikkeavalla tavalla - voimakas esikaupungistumisen aalto

Keskuskaupunkien, esim. Helsingin väestönkasvu on

varsin hidasta

Espoon ja Vantaa kasvu on hiukan ripeämpää. Alueen

kasvuhuippuja ovat Kirkkonummi, Tuusula, Nurmijärvi,

Sipoo ja Vihti

Myös Helsingin uudessa Maankäytön ja asumisen

toteutusohjelmassa (2008-2017) arvioidaan, että

vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttia seudun

väestönkasvusta tapahtuu Helsingin ulkopuolella.

Helsingin kaupunkiseudun kasvu 1950- 2010

(Vaattovaara 2011 )

1950

Espoo, Kauniainen

ja Vantaa

40 193

8 %Helsinki

375 981

73 %

Kehyskunnat

99 826

19 %

1970

Helsinki

522 235

61 %

Espoo, Kauniainen

ja Vantaa

170 978

20 %

Kehyskunnat

169 587

20 %

Helsinki

490 872

47 %

Espoo, Kauniainen

ja Vantaa

330 010

31 %

1990

Kehyskunnat

230 360

22 %

Helsinki

583 350

43 %

Espoo, Kauniainen

ja Vantaa

450 583

34 %

2010

Kehyskunnat

301 433

23 %

Kehyskunnat = Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi,

Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti

"Kaupunkisuunnittelun ja hallinnos suuri(n)

haaste on ymmärtää ja ottaa haltuun

kaupunkien muutos hajaantuviksi

metropoleiksi”

“Vaiheittain kehittynyt kaupunkirakenteemme näyttää näennäisen

jäsentymättömältä,… ei vastaa suunnitteluihanteita” (Joutsiniemi 2010)

Anssi Joutsiniemi:

Becoming metropolis 2010

Hyvät pyrkimykset ohjata kehitystä lähtevät usein toiveista ja olettamuksista, haastaen jopa kaupunkikehityksen ”lainalaisuudet”

Toisin kun maakunnalliset suunnitelmat uskovat - noin 80 prosenttia yritystoiminnasta hakeutuu muutamiin yritystoiminnan alueellisiin keskittymiin, paikallisiin klustereihin

16

• Tällä hetkellä Helsingin seudun työpaikoista 50 % sijaitsee 1,2 % maa-alalla ja jopa 80 % tiivistymissä tai klustereissa, jotka kattavat vain 4,7 % seudun alueesta (Laakso & al. 2010)

• Viimevuosien muutokset ovat edelleen vahvistaneet yritystoiminnan keskittymistä pääkaupunkiseudun suurimpiin ja jo ennestään henkilöstöltään tiheimpiin työpaikka-alueisiin ja –vyöhykkeisiin (Laakso & al 2010).

• Uudenmaan maakuntakaava 2012 Sormimalli B2 – Pohjoisrata /

Nykyinen asemanseutu, johon on osoitettu kasvua Uusi asemanseutu, johon on osoitettu kasvua

Henkilöliikenteen käytössä oleva nykyinen rata

Päätie

Uusi tai rakenteilla oleva rata

Tavaraliikenteen rata

Suojelu- tai virkistysalue

Nykyinen taajama, johon ei ole mallissa osoitettu kasvua

Myös oletukset työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä kaikilla uusilla asuinalueilla tuottavat erikoisen kuvan todellisuudesta. Eri mallien tuottamat erot maakuntatasolla ovat huomattavan pieniä –vaikka todellisuudessa tilanne oli toinen

Dynaamisuus unohtuu usein lähes kokonaan

Muutto kaupunkiseutujen sisällä on ennätysmäisen

vilkasta !!!

2000-luvulla joka viides pääkaupunkiseutulainen on

muuttanut vuoden aikana uuteen asuntoon, 20-29-

vuotiaista joka toinen.

Kun huomioidaan tämän lisäksi toimipaikkojen sijainnin

muutokset (10- 15 % vuosi)

Työpaikkojen vaihtuvuus (tietoammattilaisista 50 %

aikoo vaihtaa 5 vuoden aikaa (Kepsu & Vaattovaara 2009)

on käsillä dynaaminen malli, jossa eri alueiden

saavutettavuus ja ”optimi” näyttää kokonaan

toisenlaiselta

Kysymykset optimisijainnista ja saavutettavuudesta on avattava uudelleen. Kaupunkirakenteen todellisuus ja suunnittelun normatiiviset ihanteet ovat jo hyvän aikaa erkaantuneet toisistaan.

Kauppakeskusten saavutettavuus henkilöautolla ja julkisella liikenteellä. Kumulatiiviset käyrät kuvaavat asukaskertymää tietyn todellisen matka-ajan sisällä eri kulkumuodoilla (Salonen, Toivonen, Vaattovaara 2012).

Sosiaalisesta sisällöstä

Paitsi, että väestö vanhenee ennätysvauhdilla

(McKinsey 2010)

Alueellinen eriytymisen luonne on muuttunut

Se ei enää liity vain toimialarakenteen muutokseen ja sosiaaliseen nousun epätasapainoisen alueellistumiseen (ja/tai tämän hallinnointiin). Eriytyminen on muuttunut vakavaksi hyvinvointiongelmaksi. Samalla se on saanut paikoin selvästi itseään ruokkivan luonteen.

Lapsiköyhyys pääkaupunkiseudulla v. 1995-2008

0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

12,0

14,0

16,0

18,0

20,0

19

95

19

96

19

97

19

98

19

99

20

00

20

01

20

02

20

03

20

04

20

05

20

06

20

07

20

08

Espoo

Helsinki

Vantaa

Koko maa

Pienituloisuus: Pienituloisiksi on määritelty ne asuntokunnat, joiden ekvivalentti tulo (=käytettävissä oleva rahatulo OECD-

kulutusyksikköä kohden) jää pienemmäksi kuin 60 prosenttia kaikkien asuntokuntien mediaanitulosta.

Lasten pienituloisuus: Alle 18-vuotiaat lapset, jotka

asuvat em. pienituloisissa asuntokunnissa.

• MetrOP - Educational outcomes and health of children in the differentiating Helsinki Metropolitan Area (ennakkotuloksia)

(Matti Rimpelä, Arja Rimpelä, Hannu Oja, Lotta Alho;

Mari Vaattovaara, Venla Bernelius; Sirkku Kupiainen,

Jarkko Hautamäki, Airi Hautamäki; Jorma Kuusela;

Sakari Karvonen. Timo Kauppinen, Timo Ståhl, Vesa

Saaristo)

Proportion (%) of daily smokers 8th and 9th graders by school Comprehensive schools Helsinki Metropolitan area

Päivittäin tupakoivien oppilaiden %-osuus

0 5 10 15 20 25 30 35

%

School Health Promotion Survey

2%-30%

School

• Jos tulokset yhdistää, saa kokonaiskuvan: • (1) Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen on

huono-osaisille itselleen ongelma: se syventää ja vaikeuttaa huono-osaisuutta (ja sen hoitamista).

• (2) Perheellinen keskiluokka pyrkii välttämään ja väistämään alueita, joilla asuu pysyvästi syrjäytyneitä ja/tai etnisiä vähemmistöjä.

• (3) Tällainen muuttotappio syventää ja laajentaa huono-osaisuuden alueellista kasautumista (seurauksineen).

• (4) Palvelujärjestelmä (koulut ja terveysasemat) näyttää olevan vaikeuksissa seurausten kanssa.

• (2) Mitä tämä merkitsee hallinnan ja ohjauksen

kannalta?

• Se että alueelliseen eriytymiseen liittyvät ongelmat

ovat muuttuneet vakaviksi, väestön hyvinvointiin

liittyviksi ongelmiksi, pakottaa avaamaan monet vanhat

ajattelutavat ja ratkaisut pohdittaviksi uudestaan.

• Esimerkki: ns. yhteisvastuullinen seudullinen

asuntopolitiikka.

• Ajatus siitä, että kunnat jakavat taakan tasan, on

kohtuullinen ,jos kysymystä ajatellaan hallinnon

näkökulmasta.

Jos väestön hyvinvointiin liittyvät ongelmat otetaan lukuun, tällainen johtoajatus näyttää kuitenkin hyvin ongelmalliselta.

On vahvaa näyttöä siitä, että tuettuun asumiseen liittyvä huono-osaisuus on sitä vaikeampaa ja syvempää mitä kauempana seudun reunoilla se sijaitsee (Vaattovaara ym. 2009, tutkimus Peltosaaren kaupunginosasta Riihimäellä).

Kauempana sijaitsevat huono-osaistuneet alueet putosivat 1990 –luvun alun lamassa mutta ne eivät ole päässeet lainkaan nousuun mukaan (Vaattovaara ym. 2010). Tässä ne eroavat lähempänä kasvukeskuksen ydintä sijaitsevista vastaavista alueista.

Tästä näkökulmasta huono-osaisuuden hajasijoittaminen seudun reunoille (esim. sellaisen seudullisen asuntopolitiikan kautta, jossa kaikilla on velvollisuus tuottaa tasasuuruinen osuus ARA –tuotantoa) ei suinkaan ratkaise segregaatio-ongelmaa vaan syventää sitä.

On tuskin tarkoituksenmukaista yrittää monistaa peltosaaria seudun reunoille.

Iso haaste on siinä, mikä tällaisessa tilanteessa olisi viisasta.

Tärkein segregaation vastainen politiikka ei ole löydettävissä asunto- tai kaupunkipoliittisista ohjelmista vaan pikemminkin yleisestä sosiaalipolitiikasta.

Nykyinen tilanne on syntynyt kansallisen tason muutosten seurauksena (vrt. köyhyyden ja etnisten vähemmistöjen kasvu), ongelma on pudonnut yksittäisiin kuntiin joissa se ilmenee yksittäisten kuntien ja kaupunkiseutujen sisäisinä ongelmina, eri kunnissa eri mitassa ja eri tavoin (Vaattovaara & Kortteinen & Schulman 2011).

• Politiikan toteuttamisessa olisi siirryttävä alue- ja ryhmäkohtaiseen harkintaan.

Rakennetun ympäristön tilasta ja kehityksestä

Pientaloasumisen ja kerrostaloasumisen välinen ero on vain jyrkentymässä (1970-2011)

Asuinkerrostalot: 51 54,8 56,3 55,8 55,8 55,8 55,8 55,8

55,9 55,9 55,9 56 56 56 56,1 56,1 56,1 56,2 56,2 56,2

56,2 56,3 56,4 56,4 56,5 56,5 56,5

Pientalot 66 83,6 92,8 93,8 94,9 95,3 96,6 97,1

98 98,7 99,2 99,7 100,1 100,6 101,1 101,9

102,6 103,5 104,1 104,9 105,3 106,5 107,1

107,8 108 108,4 109

(Pinta-ala huoneistoa kohti (m2) asunnon talotyypin mukaan

1970-2011)

Uusiin kansainvälisiin ja kotimaisiin osaajiin paneutunut tutkimuksemme kiinnitti huomiota samaan seikkaan…

“ “Työnantaja itse asiassa hankki asunnon minulle,

mutta se oli 18 m2 suuruinen asunto,

ja vaikka tulen Tokiosta, se oli silti niinkuin […] ‘Mitä?

Oletatteko minun tosiaan asuvan täällä?’”

Kansainvälinen osaaja, markkinointi, 2008

…, ja osoitti kuinka asukkaat pitävät kerrostalorakentamista varsin monotonisena

“Voisi sanoa, ettei (uusissa taloissa) ole luonnetta, ne

ovat kaikki saman näköisiä ja myös pohjaratkaisut

ovat samoja. Ne näyttävät aivan päällekkäin

kasatuilta legopalikoilta. ” “Sarah, marketing and

business consultancy”

Myös Annika Airaksen tekeillä oleva

väitöstutkimus historiallisten sisävesisatamien

rakentumisesta, kiinnittää huomiota samaan

seikkaan

Lahti

Jyväskyl

ä

Lahti

Jyväskylä

Jyväskylä

Tampere

Lappeenranta

Entäpä sitten Kauniainen?

”Kauniainen edustaa nykyaikaista pientä viihtyisää

puutarhakaupunkia. Tämän päivän kaupunkisuunnittelu

tähtää yllä mainittujen arvojen säilyttämiseen”

?.....”

Tästä näkökulmasta ei ehkä ole edes yllättävää, että

47 % kerrostaloasukkaista pitää kerrostaloa toivetalotyyppinään ( YM Asukasbarometri 2012)

Samalla pientaloteollisuus tuntuu unohtaneen

kaupungistumisen haasteen ja keskittyy

lähinnä omien erillisten talomallistojen

kehittelyyn

”Hallitus selvittää erilaiset vaihtoehdot

metropoliratkaisuksi…. alueen yhteisen suunnittelun ja

ohjauksen tueksi erityisesti maankäytön, asumisen ja

liikenteen kysymyksissä, sekä kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja

segregaation ehkäisemiseksi”.

Hallinnon vastauksena…..

Lisäksi selvityshenkilöiden tulee arvioida ehdotusten vaikutuksia soveltuvin osin mm. seuraavista näkökulmista:

Taloudelliset vaikutukset

Vaikutukset kilpailukykyyn ja yritysten toimintaedellytyksiin

Vaikutukset maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen

Vaikutukset viranomaisten toimintaan sisältäen mm. vaikutukset

viranomaisten tehtäviin sekä valtion ja kuntien väliseen

tehtävänjakoon

Ympäristövaikutukset sisältäen mm. vaikutukset

yhdyskuntarakenteeseen ja ilmastoon

Yhteiskunnalliset vaikutukset sisältäen mm. vaikutukset eri

kansalaisryhmien asemaan, kuten ruotsinkielisiin, vaikutukset

työllisyyteen ja aluekehitykseen

Vaikutukset palvelujen järjestämiseen, Hallinnolliset vaikutukset

Vaikutukset demokratiaan ja kunnalliseen itsehallintoon

Suunnitelmataloutta?

Kunnianhimoiset ylevät ja samalla yleiset tavoitteet, jotka

ovat hyvin lähellä niitä, joita annetaan myös yksittäisten

asuinalueidenkin suunnittelun lähtökohdiksi

Mikä on keino, millä mahdolliseen kehitykseen päästään

käsiksi?

Kuntien strategioilla tai päätöksillä ei suoraan voida ohjata

yksilöiden tai yritysten valintoja tai väestönkehitystä

Missä on innostava visio?

Missä on asuntomarkkinat?

Missä on kilpailu?

Missä kysynnän jousto?

Samalla kun on hyvä muistaa, että suvereniteetilla

(itsemääräämisoikeudella) on keskeinen rooli

länsimaisissa sivistysyhteiskunnissa, ei

kaupunkikehityksen vaikeisiin kysymyksiin voi jättää

vastaamatta.

Onko Kuuma kunnilla jokin omintakeinen tapa vastata

paitsi asuntokysynnän yleisiin haasteisiin, edullisemman

ja joustavamman (kohtuuhintaisen/vuokra/?)

asuntotuotannon vaateeseen?