�

EtElä-HämEEn luonto 2009Etelä-Hämeen luonto 9Etelä-Hämeen luonto 9

HeliJutila • Hämeenkylmänkukan esiintyminen Suomessa

JukkaRuuhijärvi•Turvaako Metso-ohjelma hämäläisen metsäluonnon?

HeliJutila • Ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön Suomessa

�

Etelä-Hämeenluonto9Julkaisija:Etelä-Hämeenluonnonsuojelupiiriry.

SirpaRautiainen•Piirin uusi puheenjohtaja s.3

HeliJutila•Hämeenkylmänkukan esiintyminen Suomessa s.4

KarriJutila•Kylmänkukansyöjä s.15

JukkaRuuhijärvi•Turvaako Metso-ohjelma hämäläisen metsäluonnon? s.16

SomaJutila•Soman luontovuosi s.18

HeliJutila•Ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvillisuuteen

ja eläimistöön Suomessa s.22

Kuulumisia ja tiedotuksia s.32 JalopuumetsäHattulanHurttalassasäästyyhallinto-oikeudenpäätöksellä

MarttaHelviToivosenrahasto

HämeenlinnanCupidojaPulsatilla

Heiniauttoi2007

Heinolanlintutarhantoimintaeisaaloppua

SuomenluonnonsuojeluliitonEtelä-Hämeenpiirinpaikallisyhdistykset

AnteroSuoranta•Forssan luonnonhistoriallinen museo s.40

Toimitus:KarriJutila,Etelä-Hämeenluonnonsuojelupiiriry.•Taitto:JuhaIlkkaKannenkuva:kylmänkukka(Pulsatilla patens)/KarriJutilaPaino:KirjapainoJaarliOy,Janakkala2009•Painettuuusiopaperille•ISSN1798-4904

Lampaankääpälauma.

KARR

IJU

TILA

�

EtElä-HämEEn luonto 2009

Soma on tutustunut apulaisena äidin töihin monilla maastokäynneillä. Kylmänkukkia kartoittamassakin Soma on ollut mukana jo seitsemänä keväänä.

Luonnonsuojelupiirimme uusi puheenjohtaja on luonnonsuojeluliiton luonnonsuojeluvaliokunnassa ja Hämeenlinnan luonnonsuojeluyhdis-tyksen kasvikerho Pulsatillassa aktiivisesti vaikuttava Heli Jutila. Heli on kasvitieteilijä ja hän työskentelee Hämeenlinnan kaupungilla ym-päristöasiantuntijana. Hän on tehnyt myös paljon perinnebiotooppi-in-ventointeja ja väitellyt perinnemaisemien hoidon alalta. Viime vuosina hän on tehnyt töitä muun muassa vesiensuojelun sekä hule- ja jätevesi-asioiden parissa.

Aiemmin Heli on toiminut luonnonsuojeluliiton piiritasolla - jo opiskeluaikanaan - Satakunnassa. Hämeenlinnaan hän tuli töihin �99�. Nykyään kolmihenkinen Jutilan perhe - Heli, Karri ja Soma - asuu ja viihtyy Hauholla. Hämeen luonnossa Heliä viehättävät lehdot ja niityt

Piirin uusi puheenjohtaja

sekä erityisesti hämeenkylmänkukka, jonka kasvupaikkoja hän kartoittaa niin työkseen kuin harrastuksekseen joka kevät.

Heli myös opastaa, vetää ret-kiä ja luennoi luonto- ja ympäristö-aiheista mielellään. Luonnonkukki-en päivän retken oppaana hän toimi tänäkin vuonna Hämeenlinnan seu-dulla. Tavallisesti retkillä liikkuu mu-kana muukin perhe: Karri havainnoi-massa lintuja ja hyönteisiä sekä Soma (7 v) tutkimassa kaikkia mahdollisia luonnonihmeitä.

SirpaRautiainen

�

�

Aina kevään saapuessa kuljen kylmänkukkaesiin-tymiä tarkistamaan yhdessä perheeni kanssa. On mieltä ilahduttavaa nähdä sinivioletit kukkanuput nostamassa päätään vielä viileään kevääseen. Var-hainen kukkiminen on mahdollista, sillä kukka-nuput kehittyvät jo edellisenä loppukesänä. Seu-

FT Heli JuTila

Hämeenkylmänkukan esiintyminen Suomessa

raavassa esittelen hämeenkylmänkukan (Pulsatilla patens) sekä hämeenkylmänkukan ja kangasvuo-kon (Pulsatilla vernalis) risteymän esiintymistä ja muutoksia nykyisen Hämeenlinnan kaupungin alueella eli sisältäen aikaisemmat Hauhon, Kal-volan, Lammin, Rengon ja Tuuloksen kunnat.

Hämeenkylmänkukan esiintymät Suomessa. Kartta sisältää myös hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymäpaikat.

Pohjakartan©Hmlkaupunki2009 Kylmänkukkatiedot:MikaKalliovirtaSYKEjaHeliJutilaHämeenlinnankaupunki

�

EtElä-HämEEn luonto 2009

Lisäksi lopussa on lyhyesti kuvattu Hattulan, Ja-nakkalan ja Tammelan kylmänkukkaesiintymiä. Jutun kivijalan muodostaa lähes �0 vuotta jatku-nut kylmänkukkien harrastukseni seudulla. Olen organisoinut työni puitteissa useamman henki-lön kylmänkukkakartoituksia �990-luvun lopulla ja vuonna �00�. Vuonna �00� sain matkarahoja Suomen ympäristökeskuksesta perehtyessäni Rengon ja Hauhon Liinavuoren kylmänkukkiin. Olen myös toimittanut tietoa kartoituksista vi-ranomaisille useampaan otteeseen, joskin noin viiden viimeisen vuoden tiedot tulevat päätymään rekistereihin tämän jutun tausta-aineiston myötä. Tarkkoja koordinaatteja tässä esityksessä ei kerro-ta, sillä hämeenkylmänkukka on erityisesti suo-jeltava, erittäin uhanalainen direktiivilaji. Jutusta on laadittu viranomaiskäyttöön rinnakkaisversio, jossa koordinaatti- ja muut yksityiskohtaiset tie-

dot esiintyvät. Hämeenkylmänkukka, kangas-vuokko ja risteymä ovat luonnonsuojelulain ��§:n ja luonnonsuojeluasetuksen �0§:n perusteella rauhoitettuja.

Hämeenkylmänkukantuntomerkit,kasvupaikatjasuojelutilanne

Hämeenkylmänkukka on mätästävä, monivuoti-nen ja syväjuurinen kasvi. Sen kukat ovat puhtaan sinisiä tai sinivioletteja, kun risteymällä ne ovat vaihtelevan vaalean sinisiä. Kukkavarren ylälehti-kiehkuran liuskat ovat kylmänkukalla aika leveitä, suoria ja vihreitä, kun ne kangasvuokolla ovat ka-peita, kähäriä ja punaruskeita. Risteymäyksilöissä on havaittavissa ylälehtikiehkuroiden mutkai-suutta, ja niissä on nähtävissä ainakin muutama kangasvuokkomainen pariliuskainen tyvilehti. Kylmänkukan kolmisormiset ja liuskaiset lehdet puhkeavat vasta kukinnan jälkeen touko-kesä-kuussa. Yksilöiden etsinnässä kuitenkin monesti auttavat ruskeat ylivuotiset lehdet.Kylmänkukan nuppu Janakkalan Tunturivuorelta.

HELIJUTILA

�

Kylmänkukka kasvaa valoisilla puoliavoimil-la rinteillä, hiekkakankailla ja moreenimäillä sekä joskus teiden varsissa ja pihoilla. Ensimmäistä kertaa useiden vuosien ikäisinä kukkivat kylmän-kukat voivat tulla kymmeniä vuosia vanhoiksi. Aurinkoisella paikalla, varhain keväällä kukkivan kylmänkukan siementuotos on yleensä runsas ja siemenet itävät heti karistuaan. Lajin lisääntymi-nen siemenestä vaatii vapaata kasvutilaa ja valoa, joita metsäpalot aikoinaan loivat. Poiminnalla ja kasvien siirrolla on ollut suuri vaikutus kylmän-kukan niukentumiseen. Moni kasvusto on myös jäänyt sorakuoppien, teiden tai talojen alle. Taan-tumisen tärkein syy lienee kuitenkin metsien sul-keutuminen ja lajin uudistumismahdollisuuksien vähentyminen metsälaidunnuksen päättymisen ja metsäpalojen estämisen vuoksi.

Hämeenkylmänkukka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja erityisesti suojeltavaksi lajik-si, jonka esiintymispaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Laji kuuluu myös Eu-roopan yhteisön tärkeänä pitämiin lajeihin, jotka

edellyttävät tiukkaa suojelua ja joiden suojele-miseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Hämeenkylmänkukan suojelun järjes-tämistilanne on parantunut selvästi viimeisen vuosikymmen aikana, sillä lajin suojelemiseksi on perustettu Natura-alueita (ainakin �� kpl), joista osa on perustettu edelleen luonnonsuojelualueik-si. Silti lajin ahdinko jatkuu.

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyh-distys on merkinnyt kylmänkukkia tauluin vuo-sina �990-9�. Vuosituhannen vaihteesta lähtien kasvustoja on merkitty kevyempitekoisilla metal-lipaaluilla. �000-luvulla Hämeen ympäristökes-kus on ottanut vastuuta kylmänkukkien suojelus-ta ja alkanut merkitä niitä sekä laatinut hoito- ja käyttösuunnitelmia sekä tehnyt erityisesti suojel-tavan lajin rajauspäätöksiä. Itse olen merkinnyt kasvustoja useamman vuoden ajan. Maastomer-kinnöin pyritään edistämään lajin suojelua ja es-tämään tiedon puutteesta johtuvaa esiintymien hävittämistä. Pertti Uotila on kartoittanut Suo-men kylmänkukkia �9�0-luvulta lähtien, ja Mika Kalliovirta on tehnyt lajin populaatioekologiasta opinnäytetyönsä.

Kylmänkukan esiintymät HämeenlinnassaKanta-Hämeenlinna

Kanta-Hämeenlinnassa hämeenkylmänkukkaa tavataan nykyisin �� esiintymäalueella ja yksilö-määrä on ollut vuosittain n. ��0 yksilön luokkaa. Noin �� % yksilöistä on vuosittain kukkimattomia. Vanhoja kylmänkukkatietoja Hämeenlinnasta on ainakin �800-luvulta lähtien ja esiintymäpaikkoja on ollut nykyisten lisäksi noin �0. Ylipäätään laji on selvästi taantunut alueella kuten koko suoma-laisella esiintymisalueella. Tähän lienee suuresti vaikuttanut metsien sulkeutuminen laidunkäytön loputtua ja kuusen tultua suositummaksi puuksi. Poimimisella on varsinkin aikanaan ollut merki-tystä ja lisäksi taivaalta satava typpilannoite saa heinät syrjäyttämään melko heikkona kilpailijana tunnetun kylmänkukan”.

Ahvenistonharjulla kylmänkukkaa esiintyy siellä täällä virkistysalueen polun varsilla pää-

Hämeemkylmänkukan siemenet Hauhon Ruskeamullanharjulla.

HEL

IJU

TILA

7

EtElä-HämEEn luonto 2009

osin yksittäisten kukkien muodostamina pieninä kasvustoina sekä hyppyrimäen, ampumaradan ja vesilaitoksen luona sekä kaarevan Olympiakatso-mon eli nk. teatterin rinteessä ja keskussairaalan länsipuolella. Havaittu yksilömäärä on vaihdellut �0-8� (omat havainnot neljältä vuodelta) ollen laskussa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kukkamäärä on ollut ��-8�. On epäilty, että luonnonsuojelualueelle kasvi olisikin tuotu ih-misvoimin. Metsän sulkeutuminen ja muunlai-nen häirintä alueella ovat johtaneet siihen, että lajin yksilömäärät ovat vähentyneet. Aikoinaan tein jopa rikosilmoituksen, kun kylmänkukan versoja oli katkottu. Todennäköisin tekijä lienee ollut koti- tai luonnoneläin, jotka toisinaan kat-kovat ja syövät kylmänkukan versoja. Varsinkin sairaalan tuntuman esiintymien kohdalla met-sän umpeutuminen on edennyt huolestuttavasti. Härkätien pohjoispuolisella Vuorenharjulla kas-vaa yksi kukkimaton kylmänkukka. Koko alueen luonnonhoidossa kylmänkukka tulisi huomioida nykyistä paremmin.

Hämeenlinnan kylmänkukkaesiintymiin kuuluvat Sammonmäessä kasvavat kylmänkukat (kasvusto B), jotka sijoittuvat nykyisin pääosin tien järven puolelle, mutta näyttävimmät kasvustot ovat yleensä olleet mäen puolella. Sammonmäen parhaimmillaan lähes �0 kylmänkukan esiinty-män yksilömäärä on viime vuosina vakiintunut kymmeneen. Tien eteläpuolelta, alueen itäosasta löytyi kesällä �007 yksi kukkimaton kylmänkukka (kasvustossa A), joita ei ollut huomattu vuosiin. Lähistöllä kylmänkukka kasvaa myös Kolkanmä-essä muutaman yksilön voimin.

Leveämäen kylmänkukkia on polun varressa, kiinteistön rajalla sekä laajalla alueella mäen itä-osassa. Kohteella on paljon paaluja, joiden luota kylmänkukka on hävinnyt, ja alueella tavataankin enää �� yksilöä �9�0-luvulla alueelta löydetyn �0 yksilön sijaan. Vielä �000-luvun alussa Leveämä-estä löytyi �� hämeenkylmänkukkayksilöä.

Kanta-Hämeenlinnan laajimmat kylmän-kukkaesiintymät sijoittuvat Matinsillansuon ja Santasillansuon Natura-alueelle, missä ikävä kyllä rujolla metsänhoidolla tuhottiin pari vuotta

sitten muutamia kasvustoja. Kaupungin maalla olevia esiintymiä hoidetaan, mutta silti laji tun-tuu taantuneen noin ��� yksilöstä, jotka laskettiin �990-luvun alussa ja vielä �000-luvun alussakin. Nykyisin on alueelta löytää vajaat �0 yksilöä. Alu-eella on paljon vanhoja paaluja, joiden luona kyl-mänkukka ei enää kasva. Santasillansuon pohjois-puolen rinteessä on kymmenisen kylmänkukkaa nk. Matinsilta B -esiintymässä. Hakatulla alueella on valoa riittävästi, mutta laji ei näytä siitä juuri innostuneen laajenemaan. Hakkaamattomassa itäosassa lienee kasvanut kylmänkukkaa, mutta sittemmin esiintymät ovat hävinneet samoin kuin Karanojan eteläpuolelta sijaitsevalta mäeltäkin.

Ruununmyllyn ja Harvoilanmäen tuntu-massa on ollut kylmänkukkia pitkään. Laajin esiintymä sijaitsee pienellä moreenimäellä. Siinä on tavattu parhaimmillaan yli �0 kylmänkukkaa, mutta viime vuosina esiintymän koko on painu-nut kymmenen yksilön tuntumaan, vaikka alueen puustoa avattiinkin lajin elvyttämismielessä pari vuotta sitten. Ehdotin esiintymän suojelemista kymmenisen vuotta sitten Hämeenlinnan kau-pungin luonnonsuojelualueeksi, mutta ehdotus ei saanut kannatusta. Harvoilanmäen asemakaavas-sa alue kuitenkin suojeltiin kaavallisesti. Harvoi-lanmäen päällä, sähkölinjan tolpan luona, on yksi yksittäinen kylmänkukka, joka on kukkinut pai-kalla ainakin vuodesta �007 lähtien. Nyttemmin asuntomessurakentamisen alle jääneeltä alueelta ei ollut ympäristöhallinnon tietokannoissa tietoja, enkä koskaan ollut nähnyt siellä kylmänkukkia. Jälkeenpäin ilmeni, että rinteessä olisi joskus ollut kylmänkukkaa, mutta että se oli paikalta hävinnyt jo ennen �000-lukua.

Kankaisten kylän kaakkoispuolinen Vuohen-kallion kylmänkukka sijaitsee maastoajokilpailu- ja harjoitusalueen sisällä, sorakuopan pohjoispuo-lisessa rinteessä, missä reilu kymmenkunta yksilöä on pitänyt pintansa. Lähistöllä oleva Mustasuon esiintymä näyttäisi sen sijaan hävinneen, kuten muutkin lähistön esiintymät.

Taka-Hätilässä kahden sorakuopan välisellä, ottamattomalla rinteellä, on kuin ihmeen kaupal-la säilynyt hämeenkylmänkukkia. Tätä esiintymää

8

on hoidettu ja varjostavaa puustoa poistettu ja paikka merkitty yhdellä isolla paalulla ja kahdel-la pienemmällä paalulla. Paikalla on esiintynyt vuosittain kymmenkunta yksilöä (�-��), joista muutama on ollut kukkivia. Lähistöllä, armei-jan alueella on teiden muodostamassa kolmiossa muutama kylmänkukkamätäs. Alueella olleis-ta useista muista esiintymistä on viime vuosina onnistuttu löytämään vain yksi varsin pimeässä metsässä yksittäisen kylmänkukan voimin kituva esiintymä. Muut esiintymät lienevät hävinneet.

Yksittäisiä kylmänkukkia Hämeenlinnassa kasvaa myös Myllymäessä (viisi yksilöä), Nor-janmäessä ja Mummunmäessä. Minulle keväällä �999 ilmoitettu ja yhdessä Pirjo Virtasen kanssa tarkistamani Hirsimäen kukkiva kylmänkukka on sikäli mielenkiintoinen, että ainoa sieltä suunnal-ta rekistereistä löytyvä aiempi esiintymä on jo O. Collinin toukokuussa �898 ilmoittama kylmän-kukka, joka on siis saattanut itää siemenpankista noin sadan vuoden uinumisen jälkeen. Vanhoja jo tyystin hävinneitä esiintymiä on ollut mm. seu-raavissa kohteissa: Aulangon Heikkilä - Luhtiala, Aulangon näkötorni, Ankkalampi, Gotlundin-mäki, Harvialan Koivuharju, Hattelmalanharju, Heinäjoki, Kankaantaan kansakoulu, Kankaisten Parkku, Kappolanvuori, Kaupunginpuisto, Keh-kerä, Laurilanmäki, Letonmäki Kaakkolammen ja valtatie �0 välissä, Luolaja, Matkolammin län-sipuoli, Ojoisten kartanon Koirainmäki, Pirun-kallio, Raimansuo, Ratasniitty-Rääkkiö, Vanajan Inkilän Viitahaka, Vanajan kirkko ja Vällänmäki Palhoila. Hätilänvuori, Hätilän ampumarata, Ka-ranojanmäki, Kiimasuo, Painokangas, Paavolan-kulma ovat esiintymiä, josta lajia voi vielä ehkä löytyäkin, vaikkei sitä niistä ole vuosiin tavattu.

Hauho

Hauholla hämeenkylmänkukkaa tavataan nykyi-sin neljällä esiintymäalueella ja yksilömäärä on ollut vuosittain n. ��0 yksilön luokkaa. Peräti 80 % yksilöistä on vuosittain kukkimattomia, mikä kertonee esiintymäalueiden umpeutuneisuudesta ja toisaalta myös Ruskeamullanharjun sähkölin-

jasupan sirkkataimien suuresta määrästä. Vanhoja kylmänkukkatietoja Hauholta on �9�0 lähtien ja esiintymäpaikkoja on ollut nykyisten lisäksi noin ��.

Hauhon merkittävin kylmänkukkaesiinty-mä sijoittuu Natura-alueena pääosin suojellulle Ruskeamullanharjulle, jossa esiintymiä on myös Supanmäki ja Tuittula -nimillä. Runsain, yli parin sadan yksilön kasvustoalue sijoittuu sähkölinjan alle, supan etelärinteeseen, Ruskeamullanhar-jun itä-länsi -suuntaisesti kulkevan polun ala- ja yläpuolelle erillisiin kasvustoihin, joissa on rei-lut parisataa yksilöä. Kohde pysyy kohtuullisen avoimena sähkölinjalle kohdistuvien raivauksien ansioista. Supan alaosa on paahteisen kuiva ja siellä kasvaa noin �� hämeenkylmänkukkatupas-ta ja sirkkataimia laskin vuonna �008 peräti �00 kpl. Suurin osa sirkkataimista tuhoutuu varhain. Rinteen yläosassa sähkölinjan alla on noin sata kylmänkukkaa. Tämän esiintymän länsipuolel-la on tasainen kangas, josta kymmenet paalute-tut yksilöt ovat sittemmin hävinneet. Kaikkiaan Ruskeamullanharjulle sijoittuu kymmeniä hä-meenkylmänkukan kasvustoja, joita on nimetty Ruskeamullanharju-alkuisina K:n asti.

Pian Tuittulantien risteyksen pohjoispuo-lelle, Hauhontien varren jyrkän pengerrinteen yläpuolelle (Ruskeamullanharju C ja D) sekä sorakuopan ja tien väliseen rinteeseen (Ruske-amullanharju B) sijoittuu kymmenen hämeen-kylmänkukan esiintymä kasvistoltaan edustavaan ympäristöön, sillä rinteessä kasvavat myös mm. kissankäpälä (Antennaria dioica), kurjen- sekä kis-sankello (Campanula persicifolia, C. rotundifolia), kanervisara (Carex ericetorum), keltamatara (Ga­lium verum), metsänätkelmä (Lathyrus sylvestris), mäkitervakko (Lychnis viscaria), nuokkukohokki (Silene nutans) ja ukontulikukka (Verbascum thap­sus). Hauhon kankaille ja tien varsille leimallisia ovat myös tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) ja kangaskorte (Eqiuisetum hyemale). Rinteen hä-meenkylmänkukkaesiintymää (B) tosin ahdistaa sananjalan leviäminen alueella. Näitäkin esiinty-miä on hoidettu vuonna �007 ja valo pääseekin kohteille paljon aikaisempaa paremmin. Toivot-

9

EtElä-HämEEn luonto 2009

tavasti jatkossa kasvustojen koko kaksinkertaistuu palaten näin �9�0-luvun tasolle.

Tuittulan tienhaaraa vastapäätä, Hauhontien varressa kasvaa merkitty kylmänkukka. Myös am-pumaradan tien tuntumassa on kylmänkukkia, jotka on merkitty. �000-luvun alussa esiintymäs-sä oli �� yksilöä, mutta sittemmin se on kovasti vähentynyt. Onneksi viime vuonna esiintymän aluetta harvennettiin ja kylmänkukkaesiintymi-en toipumista voidaan toivoa. Hauhontien län-sipuolisella Ruskeanmullanharjulla on muutama esiintymä, joista yksi sijoittuu kärrytien varteen, sorakuopan tuntumaan (Ruskea-mullanharju A). Tämä esiintymä on ollut �980-luvulla laajempi ja rekisteritiedon mukaan Erkki Kellomäki on siir-tänyt kotitarvesorakuoppaan jo pudonneen ja pu-toamassa olevan yksilön tien toiselle puolelle. Sa-maa tietä asumusten suuntaan jatkettaessa löytyy yksi pihaesiintymä, joka saattaa olla paikalle siir-rettykin. Kirkonkylän suuntaan mentäessä sähkö-linjan alla ja polun varressa on merkitty esiintymä Hauhon Puun eteläpuolella. Rauhalahdenvuoren laella ollut esiintymä lienee hävinnyt.

Supanmäen supassa oli varsin pimeässä pai-kassa useamman kymmenen hämeenkylmänku-kan esiintymä, joka sai merkit pari vuotta sitten ja samalla myös puustoa avattiin alueella. Supan-mäen F-esiintymä pienen lammen ja mökin koil-lispuolella on kukkinut runsaasti monena vuonna. Myös Supanmäen itäpuolelta, harjua kaakkoon johtavan polun varrelta löytyy muutamia esiinty-miä, joista osassa on merkintäkin. Hankalan kou-lun suuntaan johtavan polun varressa on vanhoja paaluja, joiden luona ei metsän rehevöitymisen ja sulkeutumisen vuoksi ole kylmänkukkia.

Kylmänkukan ja kangasvuokon läntisin, yh-den tuppaan voimin sinnittelevä, risteymä tava-taan Akkijärven Laajakankaalla, missä kasvaa myös kymmenisen kangasvuokkoa.

Alvettulan Liinavuori on yksi Hauhon kor-kealle kohoavista vuorista. Kylmänkukkaa esiin-tyy sen rinteillä kolmella alueella noin kymme-nessä kasvustossa kaikkiaan n. �0 yksilön verran. Etelärinteiden yläosasta ja toisaalta lounaisesta ylärinteestä paaluin merkittyä lajia on helpoin

löytää. Rekisterin mukaan alueelta on vielä �97� tavattu satoja hämeenkylmänkukkaversoja. Osa kasvustoista on hävinnyt tai kärsii metsän um-peutumisen takia, mutta toisaalta alueella on tehty myös hakkuita. Liinavuoren itäpuolen pe-rinnemaisemassa, Katkeilassa kylmänkukkaa on aikanaan tavattu �970-luvun lopulla peräti yli sadan yksilön voimin, joskin �990-luvulla enää reilun kymmenen yksilön verran, mutta itse en ole onnistunut kyseistä kasvustoa löytämään. Liina-vuoren länsirinteillä kasvaa myös laajalti pähkinä-pensasta ja alueelle on rajattu luonnonsuojelulain luontotyyppi.

Alvettulan Jurvanmäessä, Matkantaan tien varressa hämeenkylmänkukka kasvaa viiden yk-silön voimin, jälleen kerran sorakuopan tuntu-massa. Tuntuman lajistoon kuuluu harvinaisehko sarjatalvikki (Cimaphila umbellata). Tien länsi-puolen metsässä, Neittessuon esiintymässä lajia on tavattu, mutta nykyisellään se on kovin tiheää, kookasta kuusikkoa enkä merkityn paalu luota-kaan lajia ole löytänyt.

Ilmoilan Honkasaaressa ja Lehtolankärjes-sä on kasvanut hämeenkylmänkukkia Uotilan mukaan vielä �970-luvulla, mutta ne ovat sieltä �990-luvulla hävinneet. Mieheni vanhojen va-lokuvien joukosta löytyi kuva hämeenkylmän-kukasta Humponvuorella, mutta tuo noin �0 vuotta sitten kuvattu esiintymä lienee sittemmin hävinnyt emmekä sitä lumettomalla talviretkel-lä havainneet. Pälkäneen puolellekin laji ulottaa muutaman esiintymän, mutta itse en ole näitä esiintymiä kartoittanut.

Iso-Roineen länsipuolelle sijoittuvassa Tor-voilan kylässä on useita kylmänkukkaesiintymiä, joista näkyvin, muutaman yksilön esiintymä si-joittuu pihaan (Torvoila E), aivan päällystetyn tien varressa. Tien länsipuolella, lähes edellistä vastapäätä on koulun pihan esiintymä (Torvoila A), ja useita kasvustoja sijoittuu läheisen Kaivolan tilan maille. Kaikkiaan keväällä �00� merkitsin 8� hämeenkylmänkukkayksilöä, joista �9 oli kukki-via.

Rehevöityneiltä Koreelanharjulta ja Kor-pi-Laurista sekä Hauhontien varren Korpelasta

�0

ja Sotjalan tienhaaran tuntumassa sijaitsevalta Metsä-Viisarilta olen etsiskellyt hämeenkylmän-kukkaa vanhojen tietojen pohjalta tuloksetta. Hauholla on em. lisäksi tavattu hämeenkylmän-kukkaa mm. seuraavista jo hävinneistä esiinty-mistä: Ellilän tienvarresta, Porsoon Hakkolasta, Iilijärven metsätien varresta, Kirkonkylän harjul-ta, Luikustenmäestä, Luijaselta, Mustilasta, Paju-esta, Poutunsuolta, Kirkonkylän Punnanmäestä, Alvettulan Pähkinämäestä, Päivärinteestä, Tor-voilan Syrjänharjulta, Särkemänvuorelta, Mie-hoilan Tervaluhdinmaalta, Veittijärvenharjulta ja Vuorenmäestä.

Kalvola

Kalvolan kaupunginosassa nykyisin kasvavat hä-meenkylmänkukat keskittyvät Takajärven poh-jois- ja luoteispuolen harjuille kaikkiaan noin �� kasvustoon. Vanhoja kylmänkukkatietoja Kalvo-

lasta on vuodesta �9�� lähtien ja esiintymäpaik-koja on ollut nykyisten lisäksi neljä.

Halkiokivennummelta ja Porttilanharjulta on löydetty kymmeniä hämeenkylmänkukkia useammassa esiintymässä. Kilpilammien etelä-puolella tien varressa laji esiintynee vieläkin tien varressa. Hattulan ja Kalvolan rajalinjalla esiin-tyvä Takajärven Könnönlahdentien esiintymä on ollut elinvoimainen, vaikkakin vähentyvä esiinty-mä parinkymmenen hämeenkylmänkukkayksi-lön voimin. Takajärven luoteispuolella sijaitsevan Hautalammin etelä- ja lounaispuoleltakin lajia on tavattu �990-luvulla ja itäpuolelta �970-luvun lopussa. Tapiolantien seitsemässä esiintymässä on tavattu noin 80 yksilöä. Sillanpäälammin pohjois-puolinen esiintymä on jäänyt aikanaan sorakuo-pan laajennuksen alle. Mäntykankaan pihapiirissä Könnöläntien länsipuolella sijaitsee Kalvolan run-sain hämeenkylmänkukkaesiintymä, josta Mika Kalliovirta on laskenut peräti �7� yksilöä vuonna

Yltäkylläisesti kukkivia tuppaita Janakkalan Tunturivuorelta.

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

�999. Tästä hieman etelään sijoittuvat Metsäran-nan ja Sirkkalan kylmänkukkaesiintymä lienevät sen sijaan jo hävinneet.

Niin ikään laji on hävinnyt Oikolan Eerolan haasta ja Kuivasaaresta. Äimäjärven Rastinselän itäpuolen Hiutulassa laji on esiintynyt vielä �990-luvulla. Kutisten Ryypöstä talon pihasta rautatien lähituntumasta lajia on tavattu aikanaan. Tuomo-lan esiintymä lienee hävinnyt.

Lammi

Lammi sijaitsee hämeenkylmänkukan itäisellä esiintymisrajalla ja kunnassa onkin vain kolme kylmänkukan esiintymisaluetta: Kellotapuli, Kil-paristi ja Suurmäki. Idästä levinneisyysalueensa Hämeeseen levittävä kangasvuokko risteytyy Lammilla kuten naapurikaupunginosassa Tuu-loksessakin monilla paikoin. Hämeenkylmän-kukan ja kangasvuokon risteymiä tavataankin kaikilla em. lammilaisilla kylmänkukan kasvu-paikoilla. Kangasvuokolla on joukko muitakin esiintymäalueita kunnassa. Keväällä �009 löysin Kellotapulista kolme hämeenkylmänkukkaa ja seitsemän risteymäyksilöä. Suurmäessä kylmän-kukkaa ei löytynyt.

Renko

Rengossa on kymmenen kylmänkukan esiinty-misaluetta ja yksilömäärä on ollut vuosittain n. ��0 yksilön luokkaa. Noin puolet yksilöistä on vuosittain kukkivia. Vanhoja kylmänkukkatietoja Rengosta on �90� lähtien ja esiintymäpaikkoja on ollut nykyisten lisäksi noin �0.

Metsolan luonnonsuojelualue on perustettu kylmänkukan säilyttämiseksi. Lisäksi se on sisäl-lytetty Natura �000-kohteisiin. Metsolan seitse-mässä esiintymässä on noin �00 kylmänkukkaa osa pihassa, osa tien varrella, sen tuntumassa, kärrytiellä, navetan takana, pohjoispuolisen talon pihalla ja kauempana pohjoispuolisessa metsässä. Laskin �998 kohteelta ��� kylmänkukkaa, mutta tuo koostui vai pihan, tienvarren, tien haaran ja kärrytien esiintymistä. Esiintymän elinvoimai-

suus on hyvä ja se on eräs runsaimmista Hämeen esiintymistä. Alueen lajisto on muutoinkin edus-tavaa ja siellä tavataan mm. ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria), mäkilehtolustetta (Brachy­podium pinnatum), kissankelloa ja hietaorvokkia (Viola rupestris).

Metsolan eteläpuolella, Kolun peltotien var-rella on runsas esiintymä, missä tavataan noin �0 kylmänkukkatupasta, jotka kukkivat paikan avoimuuden ansiosta runsaasti (kukkivia noin �0 % ja kukkia �� kpl v. �009). Tämäkin esiintymä on suojeltu luonnonsuojelualueena ja merkitty asianmukaisesti. Hiekkaisen, lampaannataval-taisen (Festuca ovina) tienvarsikedon edustavaa lajistoon kuuluvat mm. kanervisara, kissankäpälä, mäkitervakko, ahopukinjuuri (Pimpinella saxif­raga), ahomansikka (Fragaria vesca), kissankello, koiruoho (Artemisia absinthium) ja valkovuokko (Anemone nemorosa). Paikalla viihtyy myös runsas pistiäisfauna. Läheisistä Tanhuanmäen kolmesta esiintymistä jäljellä on enää yksi pellon kulmauk-sen takaisessa aiemmin pimeässä mäessä kituva yksittäinen kylmänkukka, jonka paikka on nyt onneksi hoitotoimena avattu.

Miekolammin tuntumassa ja kilometri Vuo-hiniemen tien suutaan on aikanaan tavattu kyl-mänkukkia, joiden nykytilanteesta minulla ei ole tietoa. Toivonkoskella on säilynyt ainakin �990-luvulle asti �0 ja Hiittassa kymmenisen kylmän-kukkaa. Myös Nummelan esiintymät ovat olleet lähellä Hämeen Härkätietä. Alijärven pohjois-puolisessa osassa Kuittilanharjua kasvaa ainakin neljä kylmänkukkaa polun tuntumassa. Valtatie �0 eteläpuolella, Renkajoen tuntumassa, Kärppä-lässä hämeenkylmänkukka on saattanut säilyttää pienen esiintymän. Ehkä se löytyy myös Käräjä-mäen länsipuolelta Syväoja-nimisestä paikasta.

Nevilän suuntaan kylmänkukkaesiintymät alkavat Kiikkaran järven koillispuolelta jatkuen parin esiintymän voimin järven itäpuolelta edel-leen järven eteläpuolen kankaalle. Uimarannan tuntuman esiintymä on hävinnyt jo �990-luvun alkuun mennessä ja nykyisellään paikka on lii-an rehevä lajille. Kiikkaran länsiosan pohjois-puolen kahdelta esiintymäpaikalta laji tuntuu

HEL

IJU

TILA

��

hävinneen. Kiikkaranharjun esiintymät, järven pohjois-koillispuolella kulkevan tien tuntumassa ovat taantuneet enkä löytänyt lajia vuoden �00� kartoituksissa. Myös Santalammin esiintymät näyttävät hävinneen �000-luvuulla. Tulinummen pellon rinteen esiintymä on hävinnyt, mutta siitä itään sijaitseva Tulinummenharjun esiintymä on kahden yksilön voimin paikalla. Turhalansuon esiintymä sen sijaan näyttäisi hävinneen. Nevilän koulun tuntuman kylmänkukka lienee myös ka-donnut, sillä en ole löytänyt sitä useamman ke-vään etsinnöistä huolimatta. Epäilyttää kuitenkin, että liekö tämäkään esiintymä ikinä ollut juuri siinä mihin koordinaatit sen osoittavat. Koulun pihan etelään antava harjun rinne on sinällään kasvistollisesti mielenkiintoinen. Siinä kasvaa mm. mäkitervakkoa. Rinteessä on myös näyttävä haljennut siirtolohkare.

Hakonummelta, suuren sorakuopan länsi-puolelta etsiskelin �00� tuloksetta kylmänkuk-kia. Ilmeisesti koordinaateissa oli kuitenkin jotain vikaa, sillä myöhemmin ilmeni, että esiintymä olikin vähän toisaalla. Ylipäätään koordinaatteja käyttämällä on suuri todennäköisyys mennä met-sään. Erityisen tärkeää olisi, että henkilöt, jotka kartoittavat kylmänkukkia tai muita uhanalaisia kasveja saisivat tiedot suoraan kartalla internet-liittymän kautta. En voi käsittää, miksi tällaista palvelua ei vihdoin saada aikaiseksi. Onhan ny-kyisellään paljon muutakin ympäristöhallinnon tietoa internetin kautta saatavissa. Salasanalla voitaisiin tietysti erotella ne, joilla on tällaisen ai-neiston käyttöoikeus. Aseminnummelta on vielä �990-luvulla tavattu noin �0 kylmänkukkayksilöä ja nykyiselläänkin siellä sinnittelee muutama.

Vehmaisten Leveämäen kylmänkukkaesiin-tymä on taantunut parinkymmenen yksilön kas-vustosta � yksilön suuruiseksi metsän umpeu-tuessa. Hakkuun puolellakin ongelmia on kasvien kilpaillessa heinien kanssa. Kiinteistön rajaa mä-elle nousevan polun varrella sijaitsee muutama kylmänkukkaesiintymä. Tasamaalla ollut esiinty-mä on hävinnyt. Läheisen mökin suuntaan ala-rinteessä on säilynyt yksi kasvusto ja uuden tien lähistöllä on myös kituva kasvusto. Vehmaisten

kaatopaikalle vievän tien varren tuntuman supan kylmänkukkaesiintymä on merkitty ja toistaiseksi yhden kylmänkukkayksilön voimin säilynyt.

Rengon muita jo hävinneitä kylmänkukka-esiintymiä ovat mm. Ahoisten Alimmainen, Jo-kiniemi, Jokisilta, Karikoski, Käräjämäki, Lemola, Mankelimäki, Mäki-Rehti, Pappila, Patterimäki, Pehkutehtaansuo, Pyyttämö, Rahkasuo, Seppälä ja Viiala.

Tuulos

Tuuloksen parhain kylmänkukkapaikka on He-vospierettämänmäki, mikä on luonnonsuojelu- ja Natura-aluetta. Tämä suureksi osaksi kylmänku-kan ja kangasvuokon risteymistä koostuva kasvus-to on reilun �0 yksilön laajuinen. Aitoja kylmän-kukkia lienee noin �0 kpl. Etelään antavan loivan rinteen lisäksi kylmänkukkia ja risteymiä on koil-lisesta tulevan kärrytien varrella, käännyttäessä alueelle sekä mutkasta etelään päin jatkettaessa. Hevospierettämänmäki lienee maamme tunne-tuin kylmänkukka- ja risteymäpaikka. Harvoin kohteella pääsee kukinta-aikaan yksin olemaan - sen verran paljon vierailijoita on. Paikalle on pysytetty taulu, jossa kerrotaan hämeenkylmän-kukasta. Kohdetta on myös hoidettu poistamalla puiden taimia, ja kunnostus jatkuu osalla aluetta myöhemmin tänä vuonna. Ehdottomasti He-vospierettämänmäki on lämpimästi suositeltava paikka vastuunsa tunteville kasvien ystäville.

Kylmänkukkaesiintymiä on Hevospierettä-mänmäen tuntumassa, päällystetyn tien itäpuo-lisella korkealla mäellä. Pohjoisten Koivistolta en ole onnistunut löytämään sen paremmin kylmän-kukkaa kuin risteymääkään, vaikka niitä pitäisi siellä edelleen kasvaa. Puhtaita kylmänkukkia ta-vataan Tuuloksessa myös Lakkolan Suurisuolla, joissa niitä on jäljellä kymmenisen. Samalla alu-eella tavataan myös risteymää. Kylmänkukka on hävinnyt mm. Syrjäntaan Loikanmäeltä, Juttilan Mäentaustasta, Kuivaharjulta ja Tyrsämönojal-ta, joista kahdessa viimeksi mainitussa Uotilan (�008) mukaan tavataan vielä risteymää. Tyrsä-mönojalla risteymäyksilöiden määrä on kovasti

HEL

IJU

TILA

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

vähentynyt alueella tihentyneen ja kasvaneen taimikon alla.

Sahapukinmäen metsässä on neljä esiinty-mää, jossa on kylmänkukan ja kangasvuokon risteymää. Samalla kankaalla on myös aitoja kan-gasvuokkoja. Risteymiä tavataan myös Teurontien alkupäästä Päivärinnan luota, Pohjoisten Koivis-tolta, Leutosista ja Lakkolan Suurisuolta.

Tampere-Lahti -tien tuntumaan länsirintee-seen sijoittuu yksi lähes umpeutunut kylmänku-kan kasvupaikka.

Kylmänkukan esiintymiä Hattulassa

Ilamon kylmänkukkia on tullut kartoitettua var-sin monena vuonna. Metsän umpeutuminen on tälläkin kohteella monin paikoin ongelma, joskin hoitotoimia on lähiaikoina tehty. Ilamon Natura- ja luonnonsuojelualueella on kylmänkukkaesiin-

tymiä, joiden välittömässä läheisyydessä on ajettu maastoajoa mopoilla. Laajat hiekkakuopat ovat aivan Vallontien pään esiintymän tuntumassa ja ehkä kuoppia kaivettaessa kylmänkukkaesiinty-miä on jäänyt niiden alle. Alueen esiintymistä suuri osa on merkitty. Hietasuon ja Kyöpelinvuo-ren kasvustot ovat aivan tien tuntumassa. Länteen päin tietä ajettaessa löytyy Linnokankaan esiinty-mä ja itään päin mentäessä Ilamontien, Ilamon-vuoren ja Fagerinmäen esiintymät. �990-luvun lopulta kymmenenteen osaan metsän varjostuk-sen lisääntyessä taantunut Ilamontien hämeen-kylmänkukkaesiintymä on suojeltu erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksellä.

Kylmänkukan ja kangasvuokon risteymiä Tuuloksen Hevospierettämönmäellä.

HEL

IJU

TILA

��

Marttaristillä tavataan kolmisenkymmentä kylmänkukkaa, ja Tenholanlukoissa on kasvanut valkokukkaisia yksilöitä. Pertti Uotila on kirjoit-tanut Tyrvännön kylmänkukista Tyrvännön Jou-lu-lehdessä vuonna �00�. Armijärven luona Paro-lanharjun rinteissä mm. koulun pihassa tavataan elinvoimaisia kylmänkukkaesiintymiä ainakin � kappaletta.

Hattulan suurin kylmänkukkaesiintymä löy-tyy Takajärven pohjoispuolelta Vinjalamminhar-jun alueelta, Ahvenlammin etelä- ja itäpuolelta. Parinsadan kylmänkukan esiintymä on taantunut heinittymisen ja metsän umpeutumisen myötä. Vinjalamminharjun ja Ahvenlammin esiintymät ovat Natura �000 –ohjelman suojaamia, mutta silti Ahvenlammin rantaan on kaavoitettu loma-asuntoja.

Hämeenkylmänkukkaesiintymiä on Mus-talammin pohjoispuolisella Myllykankaalla sekä Takajärven pohjois- ja luoteispuolella Liinalah-dessa, Suvirannantiellä ja Hautalamminmäessä. Esiintymät jatkuvat Kalvolan puolelle.

Janakkalan esiintymiä

Hämeenkylmänkukka on Janakkalan nimikko-kukka. Janakkalassa olen käynyt vain Tunturivuo-ren alueella olevia kylmänkukkia tarkistamassa. Kohteen kylmänkukat ovat usein ensimmäisenä kukassa. Alueelta löytyy noin parisataa hämeen-kylmänkukkaa reilussa kymmenessä esiintymässä. Hämeenkylmänkukkaa kasvaa lisäksi Linnamä-ellä, Heinäjoella, Hyvikkälässä, Konttilassa, Kär-kistensuolla, Rehakkassa, Tanttalankulmalla ja Viralassa. Risteymäyksilöitä löytyy Heinäjoelta, Helvetinvuorelta ja Mallinkaisista.

Esiintymiä muissa kunnissa

Tammelassa olen tarkastanut �000-luvun alussa Vähä-Melkuttimen yhden kylmänkukan esiin-tymän. Samanlainen on myös Pernunummella. Lopen esiintymät keskittyvät Maakylän-Räyskä-län alueelle. Pälkäneen ainoa esiintymä sijoittuu Hauhon rajalle Rönniin.

Hämeenkylmänkukan esiintyminen painot-tuu siis varsin tarkkaan Kanta-Hämeeseen. Päl-käneen kylmänkukkakasvusto on ainoa alueen ulkopuolella, Pirkanmaalla sijaitseva esiintymä.

Kirjallisuutta

Kalliovirta Mika 2000:Uhanalaisenhämeenkylmän- kukan(Anemone patens)populaatioekologiaa. Opinnäytetyö,Helsinginyliopisto.Uotila Pertti 2008:KylmänkukkienTuulos. Tuuloksen Joulu2008:48-50.Uotila Pertti 2005:Tyrvännönkylmänkukat. Tyrvännön Joulu2005Uotila Pertti 1997: Hämeenkylmänkukka–Nipsippa. –TeoksessaKettunenT&RyttäriT(toim.): Uhanalaiset kasvimme.Helsinki.Uotila Pertti 1969.EcologyandareaofPulsatilla patens(L.)Mill.inFinland.Ann. Bot. Fenn.6: 105–111.Uotila Pertti 1996.DeclineofAnemone patens (Ranunculaceae)inFinland.Symb. Bot. Ups.31:3, 205–210.Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä9.6.2005.

Kylmänkukkaesiintymä Hauhon Ruskeamullanharjulla.

HEL

IJU

TILA

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

ValtakunnanenitenbongattukylmänkukkakasvustolieneeTuuloksenHevospierettämänmäki.Luonnon-suojelualueeksirauhoitetullaalueellasuurinosakasveistaonkylmänkukanjakangasvuokonristeyty-miä.Keväällä2008helsinkiläinenluontoharrastajaLeoSahlstenolikuvausmatkallapaikalla,kunhänhuomasijavalokuvasitoukohäränmuuattakukkavarttanaker-tamassa.VuottamyöhemminsainsamoissamerkeissäsoitonRaakel&VäinöVäänäseltäHattulasta:heolivatlöytäneetIlamossatoukohärkänaaraankylmänkukkaasyömässä.Kovakuoriainenjopakatkoikukkavarsia.Kävinmäärittämässäheidäntalteenottamansaeläi-menjatotesinsenkohtamunivaksisinitoukohäräksi(Meloe violaceus).VaimonikasvitieteilijäHelinjatyttä-reni,luontokunnantutkijaSomankanssavierailimmeIlamossa,jostatosiaanlöytyikatkaistujakylmänkukanvarsia-jajälleenuusitoukohärkä. Toukohäränravintokasveiksikirjallisuudessamai-nitaanheimojenAmaranthaceae, Asteraceae, Fabaceae & Solanaceaekukatjalehdet.PaitsiettäkylmänkukkakuuluuheimoonRanunculaceae,onkysemuutoin-kinharvinaislaatuisestaekologisestatapahtumasta:kylmänkukkahanonuhanalainenlaji,eivätkätouko-härätkäänyleisiäole.Toukohärkätalvehtiikotelonajaaikuisianäkeeliikkeelläerityisestitouko-kesäkuussa.Varhainversovakylmänkukkaonilmeisenmieluistaravintoaaikaisellekovakuoriaiselle.Naaraatmunivatkesäkuussahiekkamaahan,jostakuoriutuvattoukatkiipeävätkukilleväijymäänerakkomehiläisiä.Toukatelävätloisinanäittenhiekkamaassapesivienpistiäis-tenpesissä.Sekäerakkomehiläisetettäkylmänkukatovattyypillisiäharjueliöitä. Mitänäistäharvinaisistaeliöistäsittenpitäisisuo-jella?Kaiketiharvinaisinta,elisitä,jollaonkorkeinsuo-jeluarvo.Erakkoampiaisetjasinitoukohärkäovatrau-hoittamattomia,muttakylmänkukkaonrauhoitettu.Onkotoukohärästäsittenuhkaakylmänkukalle?Kiusaseonpienikinkiusa,vaikkaisoaosuuttatoukohärälläkylmänkukanahdinkooneiliene.Kylmänkukkasäilyykasvupaikoillaanjuurakonavullajaleviääsiemenistäerittäinharvoin.Kukkavarrenkatkaisemisellaeijuurilienemerkitystä–enemmänhaittaaonlehtivarren

katkaisemisesta:lehtienviherhiukkasillakylmänkukkaturvaatalvehtimistaan. KylmänkukkaatutkineidenMikaKalliovirranjaPerttiUotilanmukaanlajimaistuumyösmyyrillejahirvieläimille.Suurinsyykylmänkukanalamäkeenonkuitenkinvanhojenkasvupaikkojenvarjostuminen.

KylmänkukansyöjäKaRRi JuTila

Sinitoukohärkä syömässä kylmänkukan ja kangasvuokon risteymää Tuuloksessa 2007.

LEO

SA

HLS

TEN

EtElä-HämEEn luonto 2009

��

��

Metso on kokoelma tavoitteita ja toteutuskeino-ja ja siksi se vaikuttaa sekavalta. Tavoitteena on määritellä luonnonsuojelubiologisilla perusteilla, millaisia metsiä ohjelmaan haetaan. Niiden suoje-lemiseksi on tarjolla lukuisa joukko keinoja, joista metsänomistajien toivotaan löytävän omaan met-säänsä sopivan ja hyväksyttävän. Metso-ohjelma perustuu yksityismetsissä vapaaehtoisuuteen, ai-nut metsänomistaja, jolle siinä annettiin tarkka pinta-alatavoite on valtio eli Metsähallitus. Se onkin jo päättänyt, minne valtion maille tulee �0 000 hehtaaria uusia suojelualueita. Näistä on tiedote ja kartat Metsähallituksen nettisivuilla. Hämeen suurimmat uudet valtionmaiden suo-jelualueet ovat Heinolan Paistjärvellä, Asikkalan Urajärvellä, Lammin Nerosjärven rannoilla ja saarissa sekä Tammelan Tervalamminsuolla.

Metsoon haetaan erityisesti lehtoja, har-jumetsiä, luhtia ja korpia sekä muita puustoisia soita. Kangasmetsistä etusijalla ovat lehtomaiset ja kaikkein karuimmat, hyvässä kohteessa on

runsaasti lahopuuta tai muita lajistolle tärkeitä piirteitä, vaikkapa haapaa tai jalopuita. Pienvesi-en rannat, hakamaat ja muut perinneympäristöt, kalliojyrkänteet sekä louhikot ovat myös metso-kohteiksi tavoiteltavia elinympäristöjä. Kohteet ryhmitellään kolmeen laatutasoon, ensimmäinen luokka on jo valmiiksi lähes luonnontilainen, toi-nen luokka itsestään kohti luonnontilaa kehittyvä ja kolmas luokka vaatii luonnonhoitoa tai ennallis-tamista. Mitään kokorajoja kohteille ei ole, mutta isompia pidetään arvokkaampina. Keskimäärin ympäristökeskuksille viime vuonna tarjotut koh-teet ovat olleet �0 ha. Kohde voi olla sekoitus eri elinympäristötyyppejä ja laatuluokkia.

Ohjelman tavoitteena on saada Etelä-Suomen metsiin noin �00 000 hehtaaria uusia suojelualu-eita ja lisäksi vähintään toinen mokoma metsää, jossa luonnon säilymistä turvataan luonnonhoi-dolla. Alueelliset ympäristökeskukset ostavat tai vaihtavat metsää suojelualueiksi tai maksavat kor-vauksia yksityisen suojelualueen perustamisesta.

Turvaako Metso-ohjelma hämäläisen

metsäluonnon?

JuKKa RuuHiJÄRVi

Metso-ohjemaanonkoottusuurijoukkotavoitteitajakeinoja,joillapyritäänvuoteen2016mennessäparantamaanEtelä-Suomen metsienhuonoasuojelutasoajaturvaamaanniidenharvinaistenlajientulevaisuus.Ohjelmantaustallaontieto,ettäsuuriosamaammeuhanalaisistalajeistaonvaarassanimenomaanvoimakkaanmetsätaloudenvuoksi.

JUKK

AR

UU

HIJ

ÄRV

I

�7

EtElä-HämEEn luonto 2009

Metsäkeskukset puolestaan tukevat luonnonhoi-toa kestävän metsätalouden rahoitusvaroista. Oh-jelman tavoitteena on tarjota useita vaihtoehtoja toteutuskeinoiksi jotta kohteiden rauhoitus tai luonnonhoito ei tyssäisi siihen, että maanomistaja ei hyväksy toteutuskeinoja tai –ehtoja. Metso-oh-jelman budjetti on tänä vuonna noin �� miljoonaa euroa, vuosiksi �0�0-�� sen pitäisi nousta noin �0 miljoonaan vuodessa. Tarkempaa tietoa niin kohdevalinnasta kuin toteutuskeinoista on luon-nonsuojeluliiton nettisivuilla ja Metso-ohjelman omilla sivuilla.

Metso-kohteen rauhoitus tai luonnonhoi-to perustuu metsänomistajan hakemukseen. Jos luonnonsuojeluyhdistykset haluavat edistää jonkun tietyn kohteen rauhoittamista, on hei-dän vedottava maanomistajaan. Ohjelma koskee paitsi yksityisten niin myös yhteisöjen metsiä. Yhdistykset voivatkin tehdä aloitteita kunnille, seurakunnille tai yhtiöille, jotta ne perustaisivat metso-ohjelman kohteita metsiinsä. Tämän vuo-den syksyllä järjestetään myös maakunnallisia tiedotustilaisuuksia ohjelmasta, Hämeessä se on �.-�.9.�009.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri retkeili 11.5.2009 Lammin Metso-kohteilla. Porkkalan kartanolla oli kosteaa lehtoa, jota nautakarja on laiduntanut..

�8

Heippa.MinäolenSoma.

AsunSienimetsässäKuikkajärvenrannalla.Olenihanpikkutoukastaastiharrastanutluontoakunminunvan-hempanitekevätkaikkialuontojuttuja.Vanhemmatovatnäitäminunluontojuttujanikinkuvanneetjakirjoittaneetmuistiin.Niinkuinsenettäensimmäinenlintuhavaintoni

Toukat

olisekuntalitintti(Parus major)tulihuutamaansensairaalanikku-nantaamissäminäolinsyn-tymässä.Itseopintunte-maanlintujakaksivuoti-aana.Seolimustaras-tas (Turdus merula)jaseolihelppooppiakunseonisojamustajasenkuvaonsemmoisessakirjassakuinEnsimmäi-nenlintukirjani.

Semustarastasonkeväälläpihassammeainaensimmäi-nenmuuttolintu.Minullaonsängyssäkinmustarastas.

Luontosänky

Ensimmäinen lintukirjani

Soman luontovuosiSoma Jutila

KirpatKolmivuotiaanaaloinoppialintujenlauluja.Ensimmäinenlaulujonkaopinolisinitintin(Parus caeruleus)laulu.SeolihelppooppiakunminulleostettiinLintukaupastasemmoinenpehmolelusinitintti,jokalaulaaihanoikeallasinitintinäänellä.Silloinkunseostettiinniinmenimmesenjälkeenlintutorniinjavanhemmatkokoajanihmettelivätkunihanläheltäkuuluisinitintinlaulua.

Ensimmäinenkasvijonkaopinolitietystiketunleipä (Oxalis acetosella)kunsenvoisyödä.Kerransöinniitäniinpaljon,ettämahatulikipeäksi.Yhdenkerransainsyntymäpäivälahjaksiisonkukkapurkinmihinoliistutettukoristekrassia(Tropeolum majus)jotavoisyödä.Muttasittenkunveinsenpurkinloppukeväälläleikkimökkiniverannalle,niinsiihentuliihankamalastipikkuruippasiakirppoja(Phyllotreta)jotkasöivätkaikkikasvit!

Siitäkukkapurkistaonneksisai,sittenkunsentyhjensi,niinuudenroskalaatikon.Muttasittenonsellaisiakinhyönteisiämitävoisyödäitse.Kekomuurahaiset(Formica rufa)ovathauskojakunniittenpesäänvoilaittaakuorituntikunjasittennepissaavatsiihensuolaistapissaa.

Kerrankeväällälöysimmemuurahaiskeon, jossamuurahaisetkiipeilivätmerkillisinämöykkyinä.Laskinreppuniseläntaa mättäällemuttakunmeinasimmejatkaa matkaa,niinminunreppunioliihan täynnämuurahaisiajaseeikylläollut yhtäänhauskaa.

�9

EtElä-HämEEn luonto 2009

Yksikantokääpä (Fomitopsis pinicola)siinälähelläkuitenkinnauroi!Olimmesilloinetsimässähytymaljak-kaita(Sarcosoma globosum),jokaonharvinainenkevät-sieniSienimetsässä.

Metsässäonkylläkivaa,vaikkaainakunmeinaammemennäniinenhaluaisi,muttasittensielläkuitenkinlöytyymielenkiintoisiajuttuja..

KunolinvielänollavuottaniinnukuimmeteltassaKansallispuistossa,paitsiettäÄitijaIsäeivätnukkuneetkunjoutsenet(Cygnus cygnus)javarpuspöllö (Glaucidium passerinum)huusivatyöllä,muttaminävainnukuin.Varpuspöllöonmontakertaakäynyttalvellapihassammekinjakevätiltaisinpihaammekuuluukunviirupöllö(Strix uralensis)huhuilee.ViimevuonnapöllöretkelläisoviirupöllölensiihanmeidänpäältäkunIsämatkisenääntäpöllöpillillä.Silloinminunpitimennäautoonpiiloon,kunviirupöllövoiollavihainenjosvahingossameneesenpesänlähelle.Muttavaarallisinlintuonkyllämetso(Tetrao urogallus),jokakeväisinsoidintaaSienimetsässä.Seajaaihmisiätakaajalyölujaasiivillään.Kerranolintaasautossajanauroin,kunsemetsoajoiulkonaIsäätakaa.

Naurava kääpä MetsoSittenyhdelläpöllöretkelläolimmetosivaarallisessapaikassa,kunyöllätoisellapuolellasihisimetsojatoisellapuolellaviirupöllö.Yhdellätoisellapöllöretkelläjouduintunnistamaanvanhemmilleeläimiä,kunheolivatunohtaneetsilmälasinsa(heovathuononnäköisiä)jakiikaritkotiinvaikkaolivielähämärää.Sielläpellollaoliisompiajapienempiäruskeitaeläimiä:neolivatvalkohäntäpeuroja(Odocoileus virginianus)jametsäkauriita(Capreolus capreolus).Kiikareillavoikylläkatsoaväärinkinpäinjasilloinsetoimiiihanihankuinsuurennuslasina,jollavoitutkiakasvejajapikkueläimiä.

Esimerkiksimisukki(Misumena vatia),jokalöytyihuopaohdakkeelta(Cirsium helenioides)meidänpihastamme,onisonnettunahienonnäköinen.Seonhämähäkkijokaodottaakukissahyönteisiämuttaoikeastisenolisipitänytollakeltaisessakukassaetteivätnehyönteisethuomaisisitä.

Alkukesälläniissäohdakkeissaonainapaljonisojakuptakuoriaisia.Kuptakuoriainenonkupari-(Potosia cuprea)taikultakuoriainen(Cetonia aurata).Niitäonvaikeaerottaatoisistaan,muttanekumpikinovatihankuinkoruja.

Kuptakuoriainen

MisukkiHytymaljakas (alla)

Kirpat

�0

Paitsisilloineivoiuidajosonsinilevää(Cyanobacteria).Kunolimmeluontoleirilläniinsilloinoli,jasekylläoliharmi.Sinilevissävoiollamyrkkyäjotavoimennäuidessasuuhuntaiihoon.Illallakuuntelimmelepakoittenääniälepakkotutkalla.Sienimetsänlähelläonyksipuromissäonainakesäöisinpaljonvesisiippoja(Myotis daubentoni).Nenäkyvätyölläkinkunnelentävätihanvedenpinnassajamenevätläheltä.Naapurinsedännavetassakanssaasuulepakkojasilloinkunseeilennäniinseonihankuinhiirijokamenisiseinässä.Kerransieniretkellälöysimmeisonkasanlampaankääpiä(Albatrellus ovinus)jaIsänäyttiettäniitävoisyödäraakanakin.

Sittenlöysinpihastammekanssavalkoisiapikkusieniäjameinasinsyödäniitä,muttasilloinsanottiinettävainsemmoisiasieniäsaasyödämistätunteeettäniitävoisyödä.Vanhemmatkaaneivättunteneetniitäpikkusieniä.Muttakeltavahvero(Cantharellus cibarius)onhelppotunteakunseonkeltainenjakasvaa

Omatekemä kasvikirja Kippuroitunut tuhatjalkainen

Helpoinkoppakuoriainenonkylläleppäkerttu(Coccinella septempunctata).SeonSuomenkansallishyönteinen.

Olenkaupastasaanuthyönteiskopinmihinvoipistäähämähäkkejäjahyönteisiä,mutteiyhtaikaa,paitsijoshaluaaruokkianiitähämähäkkejä.

Tuhatjalkaista(Ommatoiulus sabulosus)sinneeisiltikannatapistää,kunsiitätuleepahahajuvaikkaseonhassunnäköinen.

Hassunimitaasontöpökatilla(Metrioptera).Seonpienihepokattijaloppukesälläsensiritystäkuuleejokapaikassa.Äitihepokateillaonpiikkimuttaseeioleyhtäänvaarallinen.Hepokattieipistäihmisiä,vaanmaata,kunsemuniimunansasenpiikinkanssamaahan.

Kasvejavartenolenkaupastasaanutsemmoisetpainolevyt,joittenväliinlaitetaansanomalehtipapereita,joittenväliinkerätäänkasveja.Nelevytkiinnitetäänsiipimuttereillajasielläkasvitlitistyvätjakuivuvathienonnäköisiksi.

OlinviimevuonnamerenrannallaKettusaaressatutkimassajakeräämässäpaarlastikasveja,jalöysinruisunikon(Papaver dubium).Isäeinähnytsitäkunhänonvärisokea,jotenolitosihyväkunminäolinsilloinmukanatutkimassakunÄitikääneisilloinehtinyt.Teimmeniistäkuivatuistapaarlastikasveistapaarlastikasvikirjan.

SemmoinenkirjakuinEnsimmäinenkukkakirjanionkylläsiitähyväkunsiinäonhelppojakasvejajasittensinnesaaitsekirjoittaaettämissäjakoskaonnähnytsenkukan.

Kesällävoirannallahelpostitutkiakasveja,simpukoitajakalojasukelluslasienjahengitysputkenkanssa.Uimarenkaankanssapysyypinnallajavoiuidasyvänkinvedenpäällesilloinkunvanhemmateiväthuomaa. Äititöpökatti

Suppilovahvero

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

leikkimökkinivieressä.Syksyisinmeilläsyödäänpaljonsuppilovahverosta(C. tubaeformis)tehtyjäruokia,niinkuinsuppilovahverolihapullia,suppilovahvero-pitsaajasuppilovahverohernekeittoa.

YksiSienimetsänerikoissienionkanssamaatähti(Geastrum),joitakasvaasyksyisinyhdenvanhanmuurahaispesänpäällä.Siinäpesässäeioleenäämuurahaisia,muttamaatähtiäoliviimesyksynä12.

Toisenkasvinikinminäopinkaksivuotiaanasieni-retkellä.Seolisananjalka(Pteridium aquilinum).SeolisentakiakunseolisyksylläainoaisokasvikunoliSienimetsässäjäljelläkunmuutkasvitolivatjokuihtuneet.Kesälläsananjalastasaaupeanpäivänvarjon.Kaupunkilaisserkkunieivätuskallasyödäsieniäsentakiakunkaupungeissaeikasvasieniä.KaupungeissanäytetäänluontoamuseoissaniinkuinEläinmuseossa.Sielläontäytettyjäsuomalaisiajaafrikkalaisiaeläimiäjamuinaiseläinten luurankoja.

Syksylläsienissäonuseinetanoita.Parinavuotenapihassammeasuisuuriukkoetana(Limax cinereoniger).Ensimmäisenvuodenseasuilehtikompostissajatoisenvuodenroskalaatikonalla.Ulkomaisetluontoharrastajatantoivatsilleenglanninkieliselläkeskustelupalstalla,missäIsäoli,niinnimeksiColin.

Marja-jasieniaikaanjoskustuleesemmoiseenpaikkaanmissäonpaljonampiaisia(Vespula).Siitätietääettäjossainlähelläonsammalikossaniittenpesä,jatäytyyjuostakarkuun.Minuaonkerranpistänytkinampiainen.Talommekatollaonuseinkesällämyösampiaisenpesä,muttasuurinoliyhdenmummonluona,kunolisoittanutmeille,ettähänelläolivintilläisopesä.Seolimelkeinyhtäisokuinminäpikkuisena.Uskalsimmemennäsenluokunsilloinolialkukevät,jolloinampiaispesissäeioleampiaisia.

Syksyllämelkeinkaikkiampiaisetkuolevatpaitsikuningatareikuolevaansemeneeesimerkiksihalkopinoon,mistäsetuleeensinpistämäänIsääjatekee

sittenkeväälläuudenpesän.Niidenpolttopuidenmukanatuleetalvisinuseinhämähäkkejäkinsisälle.Kuntäytinseitsemänniinsyntymäpäiväjuhlissalattialtalöytyiyksinopsakki(Philodromus).Sitäolihienoapitääsitäkädessä.Seoliniinkuinsyntymäpäivälahja.Joululahjaksitaassainkerrankasvintutkimusvälineetmilläkasvatettiinkasvejasiemenistä.Niihintuliensiksijuurijasirkkalehdet.

Muttanytminuntäytyykyllämennäkunluontokutsuu.Heippa.

Maatähti ja nopsakki (ylinnä)

Iso ampiaispesä

ColinTyra

mnno

sauru

s rex

��

Ilmastopolitiikan keskeinen asiantuntijaelin on kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC). Se on tieteellinen, hallitusten välinen elin, joka on perustettu Maailman Ilmatieteen järjestön (WMO) ja YK:n Ympäristöohjelman (UNEP) toimesta. IPCC perustettiin tuottamaan päättäjil-le ja muille kiinnostuneille objektiivista tietoa il-mastonmuutoksesta. IPCC ei itse tee tutkimusta, vaan sen rooli on mitata laaja-alaisesti ja avoimesti viimeisintä tieteellistä, teknistä ja sosioekonomis-ta kirjallisuutta, joka liittyy ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen riskien ymmärtämiseen, sen havaittuihin ja ennustettuihin vaikutuksiin sekä mahdollisuuksiin sopeutua ja hillitä muutosta. Tämäkin kirjoitus perustuu suurelta osin IPCC:n neljännen arviointiraportin tuloksiin vuodelta �007 ja siinä viitattuihin julkaisuihin. Viidennen, vuonna �0�� ilmestyväksi aiotun arviointirapor-tin laadinta on jo käynnistynyt (http://www.ipcc.ch/). Muita keskeisiä julkaisuja ovat tiedon koos-

tamisessa olleet Hensonin ja Keskitalon kirjat, Suomen WWF:n raportti sekä Pohjoismaisen Ministerineuvoston Temanord-sarjassa ilmes-tynyt useiden tutkijoiden yhteistyönä syntynyt kooste.

Ilmastonmuutosonjoaiheuttanutlukuisiamuutoksiamaapallonekosysteemissä

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin neljännen ar-viointiraportin ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon ja ihmiseen tarkasteleva asiakirja sisäl-tää havaintosarjoja 7� eri tutkimuksesta. Mukaan kelpuutettujen tutkimusten on pitänyt täyttää seu-raavat kriteerit: (�) Ne päättyivät vuonna �990 tai sitä myöhemmin; (�) niiden pituus oli vähintään �0 vuotta; ja (�) niissä ilmeni merkitsevä muutos johonkin suuntaan. Aikajaksolla �970–�00� yli �9 000:sta fysikaalisten ja biologisten ilmiöiden havainnoista runsas 89 % osoitti muutoksia, jot-

FT Heli JuTila

Tieteellinennäyttöilmastonmuutoksestaonrunsastajauseimmathallituksetovathyväksyneet,

ettäilmastonmuutosonihmisenaiheuttamaa.

Maapallonkeskilämpötilaonnoussut0,8°Cvuodesta1850jailmankasvihuonekaasujavähentäviätoimia

senennustetaannousevanvielä1,8-4,0°Clisäätällävuosisadalla.

(IPCC 2007a, VErnon 2006).

Tunturikangasta Enontekiöllä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvillisuuteen

ja eläimistöön Suomessa

HEL

IJU

TILA

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

��

ka ovat yhdenmukaisia havaitun lämpötilan muu-toksen kanssa. Vuoristoissa jäätiköt ovat alkaneet sulaa ja vetäytyä (mm. Alpit, Andit, Kilimanjaro), ja jäätikköjärvien pinta-ala ja lukumäärä ovat kas-vaneet. Maaperän epävakaus on lisääntynyt iki-routa-alueilla ja kivivyöryt yleistyneet vuoristois-sa. Arktisissa ja antarktisissa ekosysteemeissä on tapahtumassa muutoksia. Siperiassa tundrat ovat alkaneet muuttua metsiksi kesien lämpenemisen ja kasvukauden pitenemisen seurauksena (IPCC �007b).

Meren ja suolattoman veden ekosysteemeissä muutokset näkyvät jo veden lämpötilan nousu-na sekä muutoksina jääpeitteessä, suolaisuudes-sa, happipitoisuudessa ja veden kiertoliikkeessä. Arktisen merijään sulaminen ja kutistuminen nä-kyy jo selvästi. Valtamerissä levien, planktonin ja kalaston määrä ja esiintymisalueet ovat muuttu-neet korkeilla leveysasteilla. Ihmisen toiminnasta peräisin olevan hiilen sitoutuminen on happa-moittanut valtameriä 0,� Ph-yksiköllä vuodesta �7�0: vaikutuksia ekosysteemeihin ei ole kuiten-kaan vielä todennettu. Maailman koralliriutoilla on nähty ennätyksellisiä tuhoja, jotka ovat osin ilmastonmuutokseen liittyviä. Matalat riutat Ma-lediiveilla, Sri Lankassa, Keniassa ja Tansaniassa ovat tuhoutuneet lähes täysin (IPCC �007b).

Virtaamat ovat kasvaneet ja kevättulvat ai-kaistuneet monissa jäätiköiden ja lumipeitteen sulamisen ruokkimissa vesistöissä. Järvet ja joet lämmenneet monilla alueilla, mikä on vaikutta-nut kerrostuneisuuteen ja veden laatuun. Järvien levien ja eläinplankton on runsastunut korkeil-la leveysasteilla ja vuoristoissa. Jokien kalaston esiintymisalueet ovat muuttuneet ja vaellukset aikaistuneet (IPCC �007b).

Pohjoisen pallonpuoliskon maaekosystee-meissä kevään tulon merkit, kuten lehtien puh-keaminen, lintujen muutto ja muninta, ovat ai-kaistuneet. Kasvukausi on pidentynyt Suomessa useilla päivillä viimeisten �0 vuoden aikana. Kasvi- ja eläinlajit ovat siirtyneet napoja kohti ja vuoristoissa ylöspäin. Esimerkiksi jääleinikki on vähentynyt ja siirtynyt ylemmäs maamme suur-tuntureilla.

Pohjoisen pallonpuoliskon korkeilla leveysas-teilla kylvöt ovat aikaistuneet sekä metsäpalojen ja tuholaisten metsille aiheuttamien häiriöt li-sääntyneet (Huuska �00�).

Suomessa ilmastonmuutokseen liittyvä tutki-mus on ollut aktiivista jo parin vuosikymmenen ajan, josta esimerkkinä mainittakoon tutkimus-ohjelmat kuten SILMU, FINADAPT, FIGARE, CIRCLE yms.

Tulevatmuutokset

Tulevien muutosten arvioiminen perustuu tie-toon jo tapahtuneista muutoksista, ekologisista prosesseista sekä oletettuihin hillintätoimiin. Lähtökohtana IPCC:n arvioissa ilmastonmuu-toksen tulevista vaikutuksista luontoon käytetään usein pohjana pahinta mahdollista tilannetta eli ilmastoskenaariota, joissa ilmastonmuutoksen hillintätoimia ei ole huomioitu. Eri tutkimuksis-sa on kuitenkin voitu käyttää erilaisia lähtökohtia, joten yksityiskohtaista tietoa saa vain perehty-mällä alkuperäistutkimuksiin ja yhteen vetävässä kirjallisuudessa joudutaan aina tekemään yksin-kertaistuksia kokonaisuuden hahmottamiseksi. Ilmastonmuutos aiheuttaa suoria ja epäsuoria muutoksia lajien levinneisyysalueissa, biologisis-sa prosesseissa, käyttäytymisessä, lisääntymisessä, ravinnonhankinnassa sekä morfologisia ja fysio-logisia sopeumia tai jopa sukupuuttoja. On huo-mattava, että muutosten aikajänne on erilainen eri lajeilla ja ekosysteemin eri tasoilla.

Luonnonmonimuotoisuus

Jos maapallon keskilämpötilan nousu ylittää �,�–�,�°C, ekosysteemien rakenteessa ja toiminnassa, lajien ekologisessa vuorovaikutuksessa ja niiden maantieteellisessä levinneisyydessä arvioidaan tapahtuvan suuria muutoksia ja noin �0–�0 %:lla tunnetuista kasvi- ja eläinlajeista on toden-näköisesti kohonnut riski kuolla sukupuuttoon (Thomas et al. �00�). Vaikka Suomessa lajimäärä todennäköisesti kasvaa, meilläkin tietyt lajit ovat vaarassa.

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

Kasvit

Kasvit ovat keskeisessä asemassa ilmastonmuu-toksen vaikutuksia tai myös hillintää tarkastelta-essa. Muut ekosysteemin osat ovat voimakkaasti riippuvaisia kasveista ja kasvillisuudesta. Kasvien ja kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen on hidas-ta, joten aikaa sopeutua muutoksiin tarvitaan. Li-sääntynyt CO₂ ja lämpö lisäävät kasvituotantoa ja kasvua, mutta liian kuumassa kasveja alkaa vaivata lämpöstressi, jonka vaikutuksesta esim. siitepöly

Maapallonkeskilämpötilannousuvuoteen2050mennessä

0,8–1,7°C 18% 9–31%1,8–2,0°C 24% 15–37%2,0–2,5°C 35% 21–52%

Häviävienlajienosuustutkituista1103lajista

häviääkeskimäärinvaihteluväli

vaurioituu, kasvu pienenee ja tuottavuus vähenee. Yölämpötilan nousu lisää hengitystä. Koska läm-pötilan nousu lisää haihdutusta, kuivuusstressin todennäköisyys lisääntyy. Kuivuudessa kasvit kuolevat tai kituvat. Toisaalta tulvatilanteessa kasvit kärsivät ja voivat mädäntyä. Pohjoisessa kohoavat talvilämpötilat lisäävät kasvien alttiutta hallavaurioille. Yleisesti ottaen on arvioitu, että arktisen ja alpiinisen vyöhykkeen kasvit ja jäkälät taantuvat (Huuska �00�).

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta pohjoisessa kasvukausi pitenee ja fenologisessa (vuodenaikais-kierto) syklissä tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi Virossa valkovuokon kukinta on jo aikaistunut �� vuorokaudella �9�9–�99�. Vastaavalla jaksolla kukinnan aikaistumista on tapahtunut luumulla �, omenalla � ja syreenillä 9 vuorokautta (Huuska �00�). Siitepölykausi on pidentynyt ja siitepölyn määrä on lisääntynyt (Turun yliopiston aerobio-logian laitoksen tutkimukset) ja lisääntyy tulevai-suudessakin. Tämä johtanee siitepölyallergioiden yleistymiseen (Nordisk Ministerråd �00�).

Termofiilit eli nk. lämpörakastavat kasvit hyötyvät lämpötilan noususta ja levittäytyvät pohjoiseen. Kaukaakin peräisin olevat, maailman-laajuisen liikenteen kuljettamat tulokaskasvilajit kykenevät paremmin selviämään ja jopa leviävät uusissa oloissa. Tämä muodostaa uhan paikallisel-le luonnon monimuotoisuudelle. Euroopassa on jo havaintoja kaupunkien toimimisesta mikroil-mastonsa ansiosta sillanpääasemina mm. seuraa-ville aggressiivisille tulokaskasveille: valeakaasia

KARR

IJU

TILA

Valkovuokon kukinta on aikaistunut.

_____

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TurkuKuopioOulu

50000

25000

20000

15000

10000

5000

0197719801983198619891992199519982001

Vuosi

________

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

40302010

0-10-20-30-40-50

19801983198619891992199519982001Vuosi

LeppäPähkinäJalavaKoivu

Lisääntyvä siitepölyn määrä ilmassa kolmessa suoma-laisessa kaupungissa 1977-2002 (Turun yliopiston aero-biologian laitoksen tutkimukset).

Maapallon keskilämpötilan nousun aiheuttama arvioitu lajien häviäminen. Tiedot Thomas et al. 2004.

Siitepölykausi alkaa aikaisemmin ja aikaisemmin. (Carsten Ambelas Skojth). (Molemmat kuvat kirjasta Nordisk Ministerråd 2005: 571).

Siitepölypitoisuus Poikkeamatsuhteessakeskiarvoon

TrendiTrendiTrendiTrendi

��

(Robinia pseudoacacia), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), laakerikirsikka (Prunus laurocerasus) ja mahonia (Mahonia aquifolium). Voimakkaas-ti levittäytyvien eli invasiivistenkin vieraslajien leviäminen ollut suhteellisen hidasta viimeisen �00–�80 vuoden aikana, mutta nyt leviäminen on kiihtynyt (Huuska �00�). Suomessa Erkamo (�9��) osoitti mm. �900-luvun alun lämpötilan nousun vaikuttaneen yksittäisten kasvilajien le-vinneisyyteen ja kasviyhteisöön mm. tammen (Quercus robur) ja isotuomipihlajan osalta (Ame­lanchier spicata).

Sammakkoeläimetjamatelijat

Sammakkoeläimet ja matelijat ovat vaihtoläm-pöisinä eliöinä herkkiä erilaisille muutoksille. Kilpikonnan munista kehittyy lämpimissä oloissa vain naaraita. Ilmastonmuutos voi johtaa alueelli-seen sukupuolten epätasapainoon, jollei laji ehdi levitä riittävästi uusille alueille. Sammakot ovat taantuneet maailmanlaajuisesti ja �0 % lajeista on uhanalaisia johtuen ilmaston muuttumisesta, li-sääntyneestä ultraviolettisäteilystä, tautien lisään-tymisestä, El Ninosta, lisääntymistä häiritsevistä pestisideistä ja muista kemikaaleista. Costa Rican pilvisademetsien �0 sammakkolajista �0 näyttäisi hävinneen kuivuuden ja kuumuuden vuoksi. Tut-kimusten mukaan kultasammakko (Bufo perigle­nes) hävisi Costa Ricasta, kun yöt lämpenivät ja päivät viilenivät (Henson �00�). Syynä oli sienen tuhoama kutu. Toisaalta Iso-Britanniassa sam-makon kutu on aikaistunut ��–�� päivää (�978–�99�)(Huuska �00�).

Perhoset

Perhoset ovat herkkiä muutoksille ja paljon tut-kittu lajiryhmä sekä Suomessa että maailmalla. Ilmaston lämpenemisen seurauksena monet per-hoset ovat laajentaneet levinneisyysaluettaan poh-joisella pallonpuoliskolla, toukat ovat kypsyneet aikaisemmin, ja ravintotottumuksissa on tapahtu-nut muutoksia. Euroopassa on havaittu toinen tai jopa kolmas perhossukupolvi yhden kasvukauden

aikana. Parmessan et al. �999 toteuttivat euroop-palaisen �� perhoslajia kattavan tutkimuksen, jos-sa havaittiin, että �� % lajeista levisi pohjoiseen ja vain � % etelään. Apolloperhosta (Parnassius apol­lo) ei tavata enää 8�8 metrin alapuolella Ranskan Juravuoristossa (Henson �00�).

Lämpenemisen vuoksi Suomessa esiintyvi-en perhoslajien lukumäärä on kasvussa. Vuonna �00� maassamme havaittiin �8 uutta perhoslajia, ja keskimäärin �0–�0 uutta lajia on tullut maa-hamme joka kesä �000-luvulla. Pohjanhopeatäp-lä (Clossiana polaris), tundrahopeatäplä (Boloria chariclea) ja paljakkakylmänperhonen (Oeneis bore) ovat siirtyneet kymmeniä kilometrejä poh-joisemmaksi Tunturi-Lapissa. Häiveperhonen (Apatura iris) valtasi Suomen etelärannikolta itselleen sillanpääaseman muutama vuosi sitten. Niin ikään neito- (Inachis io), pihlaja- (Aporia crataegi) ja haapaperhonen (Limentis populi) sekä keisarinviitta (Argynnis paphia) ovat laajentaneet levinneisyysaluettaan pohjoiseen (Huuska �00�). Kukkakärpäset ja eri kärpäslajit ovat myös lisään-tyneet Suomessa.

Nisäkkäät

Suomen nisäkäslajiston todennäköisimmät kär-sijät lämpenevän ilmaston myötä ovat naali (Alo­pex lagopus), joka on napa-alueella vaarassa joutua sukupuuttoon (Nordisk Ministerråd �00�), ja

Neitoperhosesta tuli 2000-luvulla tavallinen kevätperhonen. Tämä yksilö talvehti Hattulassa.

�7

EtElä-HämEEn luonto 2009

nykyiselläänkin jo äärimmäisen uhanalainen sai-maannorppa (Phoca hispida saimensis), jonka lisään-tyminen vaikeutuu jää- ja lumipeitteisen kauden lyhentyessä. Norpan poikaset syntyvät kylmältä ja pedoilta suojassa jäälle, lumikinokseen tehtävään talvipesään. Jos lauha talvi hävittää lumikinokset, poikaset saattavat paleltua. Jään sulaessa pesä ro-mahtaa (Huuska �00�). Karhun (Ursus arctos) tal-viuni voi häiriintyä leutojen säiden vuoksi.

Tammihiiri (Eliomys quercinus) on vähenty-nyt Englannissa, sillä talvihorrokseen vaipuminen on vaikeutunut lämpenemisen myötä. Myös kesän lämpö stressaa tammihiirtä, joka on paljolti kärsi-nyt myös pensasaitojen vähentymisestä. Suoma-laisetkin pikkujyrsijät saattavat kärsiä talvella lu-men sulaessa ja vetisten kelien vallitessa, kun maa on yhä jäässä. Toisaalta viimeaikaiset myyrämää-rät ovat olleet runsaita eikä ennustettua kantojen vaihtelun tasoittumista ole juurikaan tapahtunut. Hirvi (Alces alces) ja poro (Rangifer tarandus ta­randus) kärsivät arvion mukaan tulevaisuudessa paksuuntuvasta lumipeitteestä Pohjois-Suomessa, missä niiden lisääntyminen vähenee. Metsäkau-ris (Capreolus capreolus), peura (Rangifer tarandus fennicus) ja rusakko (Lepus europaeus) runsastu-vat Etelä-Suomessa. Villisika (Sus scropha) leviää pohjoisemmaksi (Huuska �00�).

Linnut

Ilmastonmuutos on vaikuttanut Suomessa erityi-sesti lähi- mutta myös kaukomuuttajiin. Kevät-muutto on aikaistunut melko suurella osalla la-jeista (Suomessa noin viikolla; �� lajia tarkkailtu ��0 v. Lehikoinen & Vähätalo). Ravinnon saata-vuuden huippuaika on joillain lintulajeilla aikais-tunut enemmän kuin pesintä. Tästä voi aiheutua yhteensopimattomuutta pesinnän ajoituksen ja ravinnon määrän välillä. Syysmuutto on aikaistu-nut pitkänmatkan- ja myöhentynyt lyhyenmat-kan muuttajilla (Alpit)(Huuska �00�). Koskikara (Cinclus cinclus) on hyötynyt lämpenevistä talvista (Nordisk Ministerråd �00�).

Niin Suomessa kuin Iso-Britanniassakin on havaittu levinneisyys- ja pesintäalueiden siirtymi-

nen pohjoiseen. Tundralla pesivistä lajeista esim. punakaulahanhi (Branta ruficollis), lusikkasirri (Eurynorhynchos pygmaeus) ja beringinhanhi (Anser canagigus) menettävät koko ajan pesimisalueitaan. Suomessa kiljuhanhen (Anser erythropus) ja suosir-rin (Calidris alpina) elinympäristöt tullevat vähe-nemään. Tunturipöllö (Nyctea scandiaca) vähentyy ja on vaarassa hävitä. Merimetson (Phalacrocorax carbo) leviäminen Suomessa jatkuu. Metsähanhen (Anser fabalis) on todettu siirtyneen hieman poh-joisemmaksi (Huuska �00�). Itäinen taigalajisto (esimerkiksi tiaiset) taantunee havupuiden osuu-den vähentyessä (Nordisk Ministerråd �00�).

Kalat

Tiettyjen kalalajien esiintymisen ja tuottavuuden alueellisia muutoksia tapahtuu maapallolla läm-penemisen jatkuessa. Vesiviljelylle ja kalastukselle ennakoidaan haittoja. Tulvatkin voivat uhata vael-tavia kalakantoja. Kalansaaliiden heikkeneminen niukentaa paikallista ravinnon saatavuutta Afri-kan suurilla järvillä lämpötilojen noustessa (IPCC �007b). Trooppiset kalalajit, kuten piikkimakrilli (Trachurus trachurus), paksuhuulikeltti (Chelon labrosus) ja lyhyteväkalmari (Illex illecebrosus) levittäytyvät n. �0 km pohjoisemmas vuosittain (Nordisk Ministerråd �00�).

Napa-alueilla taas sillin ja turskan pyyntive-sien tuottavuus ja merikalastus kasvavat. Toisaal-ta oletuksena on, että kylmän veden lajit kärsivät. Suomessa taantuvia ovat lohikalat kuten siika (Coregonus laveretus) ja nieriä (Salvelinus alpinus) sekä made (Lota lota). Lämpimän veden lajien taas odotetaan lisääntyvän. Särkikalat ja kuha (Stizostedion lucioperca) ovatkin jo todistetusti li-sääntyneet �9�0-luvulta lähtien Suomessa, mutta suureksi osaksi vesien rehevöitymisen ja nuhraan-tumisen myötä. Särkikaloilla on myös suuri vai-kutus vesiekosysteemin laatuun. Hyötyjiin luetaan myös laajan sietokyvyn omaavat lajit, kuten ahven (Perca fluviatilis) ja hauki (Esox lucius). Virossa hauen kuteminen aikaistui kuusi päivää ja lahnan (Abramis brama) kahdeksan päivää vuosijaksolla �9��–�99� (Huuska �00�).

KARR

IJU

TILA

�8

Maapallonmaaekosysteemit

Maaekosysteemien hiilen nettosidonta kohon-nee huippuarvoonsa ennen vuotta �0�0. Tämän jälkeen se heikkenee ja maaekosysteemit voivat jopa muuttua hiilen nielusta hiilen lähteeksi, mi-kä kiihdyttäisi ilmastonmuutosta. Biomien rajat muuttuvat niin, että trooppinen metsä laajenee, vyöhykkeet siirtyvät navoille päin ja tundra su-pistuu. Asutuilla seuduilla eliölajien siirtyminen napoja kohti vaikeutuu (IPCC �007b). Parmesa-nin ja Yohen (�00�) tutkimuksessa �79 lajia �77:stä osoitti merkkejä ilmastonmuutoksesta. Ne oli-vat vuosikymmenessä siirtyneet kuusi kilometriä pohjoiseen tai vuorilla kuusi metriä ylemmäs. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pääasiassa haitallisia luonnon monimuotoisuudelle ja ihmi-sen ekosysteemeistä saamalle hyödylle.

Navat

Napa-alueilla ennakoidaan jopa kymmenen as-teen lämpötilan nousua vuoteen �0�0 mennessä. Jäätiköt ohenevat ja pienevät, merijään ja iki-roudan laajuus vähenee ja rannikkoeroosio kas-

vaa. Havumetsävyöhykkeen levitessä arktiselle tundralle osa lajeista taantuu. Tällaisia ovat ark-tisten alueiden pesimälinnut, ravintoketjun ylä-pään saalistajat, jääkarhu ja mursu. Metsäpalot lisääntyvät ja muuttavat lajien suhteita, ja lisäksi ne toimivat ylimääräisenä hiilidioksidin lähteenä. Tietyt ekosysteemit ja eliöyhteisöt ovat molem-milla napa-alueilla haavoittuvia tulokaslajeille. Yläalpiinisten lajien esiintymisalueet supistuvat (IPCC �007b).

Vahingolliset muutokset liittyvät myös infra-struktuuriin (roudan sulaminen vaikuttaa raken-teisiin) ja perinteiseen elämäntapaan (metsästys-kulttuuri, ruokavalio). Myönteisiin vaikutuksiin voivat kuulua lämmityskustannusten aleneminen ja merenkulun helpottuminen pohjoisilla reiteillä. Arktisten luonnonvarojen (öljy ja kaasu) saatavuus helpottuu, mikä toisaalta aiheuttaa ympäristöris-kejä (IPCC �007b).

Suomentunturit

Suomen tuntureilla jääleinikki (Ranunculus gla­cialis) on taantunut ja siirtynyt ylemmäs. Tule-vaisuudessa taantuvat mm. kurjentatar (Koenigia

Palsaa Enontekiöllä.

KARR

IJU

TILA

�9

EtElä-HämEEn luonto 2009

islandica), tunturihilpi (Phippsia algida) ja napa-härkki (Cerastium arcticum). Leudot talvet ovat jo johtaneet tunturimittarin (Epirrita autumnata) li-sääntymiseen ja tuhoihin tunturikoivikoissa. Na-pa-alueiden lajit kuten naali ja tunturipöllö ovat vaarassa hävitä maastamme. Puutiainen (Ixodes ricinus) ja metsäkauris ovat leviämässä Lappiin. Porojen tunturikankaiden laidunnuksen vähetes-sä pensoittuminen lisääntyy ja monet kasvilajit kärsivät (Huuska �00�).

Suotjakosteikot

Espanjan ja Kreikan kosteikkoalueista ennus-tetaan kuivuvan 8� %. Maailman suoalueiden pinta-ala pienenee. Tämä vaikuttaa hiilitaseeseen kahdella tavalla: kuivuessaan suot vapauttavat hii-lidioksidia, mutta toisaalta kuivuminen vähentää soiden metaanipäästöjä (IPCC �007b).

Suomensuot

Suomessa eteläisten keidassoiden oletetaan siirty-vän lämmenneessä ilmastossa hitaasti pohjoiseen vallaten nykyistä aapasuovyöhykettä ja tehostaen hiilidioksidinsitomiskykyä. Lapin ikiroudan sula-minen saattaa lisätä metaani- ja hiilidioksidipääs-töjä. Palsasuot häviävät tulevaisuudessa kokonaan maastamme. Palsasoita esiintyy Fennoskandiassa, Venäjällä, Alaskassa ja Kanadassa. Tietojen mu-kaan Norjassa suurin osa, Ruotsissa puolet ja Suo-messakin jo kolmannes palsasoista on kokonaan hävinnyt viimeisen ��0 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut noin 0,� °C (Nordisk Mi-nisterråd �00�).

Metsät

Kolmannes maailman metsistä kokee voimakkai-ta muutoksia vuoteen �0�0 mennessä. Kaikkien puulajien siirtymisnopeus ei ole riittävä. Läm-pötilan nousu ja siihen liittyvä maavesivaraston pieneneminen johtavat asteittain trooppisen met-sän korvautumiseen savannilla Amazonin alueen itäosissa. Kuivan kasvillisuustyypin ennakoidaan

levittäytyvän puolikuivan tilalle. Luonnon moni-muotoisuus vähenee merkittävästi ja lajien suku-puutto uhkaa monia alueita maanosan trooppi-sessa vyöhykkeessä (IPCC �007b).

Pohjois-Amerikassa tuholaisten, tautien ja tulen aiheuttamat häiriöt vaikuttavat lisäänty-vässä määrin metsiin. Korkean metsäpaloriskin kausi pitenee ja vuosittain palava alue laajenee. Kuusikääriäisen (Choristoneura fumiferana) tuhot lisääntynevät Kanadan havumetsissä (Henson �00�). Maailman kaupallinen puutavarantuo-tanto kasvaa ilmastonmuutoksen myötä jonkin verran lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Suuria alueellisia vaihteluita tulee esiintymään globaalin trendin molemmin puolin (IPPC �007b).

Suomenmetsät

Suomessa metsien kasvu paranee noin �0 % läm-mön ja hiilidioksidin lannoitusvaikutuksen myö-tä. Kasvukausi pitenee, lehteen tulo aikaistuu ja kukinta aikaistuu. Metsien kasvu lisääntyy erityi-sesti Pohjois-Suomessa. Metsänraja saattaa nous-ta tuntureilla, mutta toisaalta hirvien laidunnus, sienitaudit ja tunturimittarituhot saattavat pitää sitä paikallaan. Lajien välisissä kilpailusuhteissa tapahtuu muutoksia. Havumetsävyöhyke siirtyy noin �00–�00 km pohjoiseen, ja jalojen lehti-puiden levinneisyysalue laajenee Etelä-Suomesta Keski-Suomeen. Koivusta tullee valtapuulaji, ja kuusi menettänee alaa mm. tuulituhojen vuoksi. Kuusi ja mänty siirtynevät pohjoiseen. Varpu-, sammal- ja jäkäläkasvustot taantunevat, ruoho- ja heinäkasvit runsastunevat. Tämä saattaa aiheut-taa metsänkasvatuksen taimivaiheessa ongelmia. Norjassa kerrossammalen (Hylocomium splendens) on havaittu lisääntyneen (Nordisk Ministerråd �00�), ja maastokokemuksen perusteella voisi uskoa sen meilläkin näin tapahtuneen.

Metsätuholaisista ruskomäntypistiäinen (Neo­diprion sertifer) leviää koko maahan. Ytimennä-vertäjät (Tomicus), kirjanpainaja (Ips typographus), punalatikka (Aradus cinnamomeus) ja juurikääpä-tuhot (Hetrobasidion) lisääntyvät Suomen met-sissä. Havununna (Lymantria monacha) äitynee

�0

maassamme hankalaksi tuholaiseksi. Puutiainen (Ixodes ricinus) ja sen mukana aivokuume siirtyvät pohjoisemmas. Vastaavasti leviää myös hirvikär-pänen (Lipoptena cervi). Myrskytuhojen ja met-säpalojen riskin ennustetaan meilläkin kasvavan. Periaatteessa kahden asteen lämpötilan nousu johtaa metsäpaloriskin viisinkertaistumiseen. Kevättalvisin puiden pakkasvaurioriski lisääntyy. Myös helle stressaa puita, joiden neulastiheyden ennustetaan pienenevän (Huuska �00�).

Suomenmaatalous

Suomen maatalous hyötyy ilmaston lämpenemi-sestä. Kasvukausi pitenee noin �–� viikkoa vuo-teen �0�0 mennessä. Vehnän (Triticum aestivum), ohran (Hordeum vulgare) ja kauran (Avena sativa) viljelyn pohjoisraja siirtyisi SILMUn keskiskenaa-rion mukaan ��0 km pohjoisemmaksi. Peltoalan ja satojen ennustetaan kasvavan. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa voi kasvattaa menestyksellisesti maissia (Zea mays). Syysviljojen viljely yleistynee. Perunasato kasvanee Etelä-Suomessa noin �0–�0 % ja Pohjois-Suomessa jopa �–�-kertaiseksi. Rap-sin (Brassica napus oleifera) ja rypsin (Brassica rapa oleifera) viljelyala kasvanee ja etenee pohjoiseen, joskin kirppatuhot ja taudit saattavat tätä kehi-tystä hidastaa. Puutarhatuotanto ja esimerkiksi omenan (Malus domestica) ja kirsikan (Prunus) kasvattajat tullevat hyötymään. Kasvihuone- ja avomaatuotannon sadot kasvavat, mutta toisaalta myös tauti- ja tuholaisriski lisääntyy. Vadelman (Rubus idaeus) ja mansikankin (Fragaria x ananas­sa) sadot kasvanevat. Uusia, muuttuneisiin oloihin paremmin soveltuvia viljelylajikkeita kehitetään, ja onkin tarpeen, jotta tuotannon lisääntymisestä saadaan paras mahdollinen irti (http://www.il-masto.org/ilmastonmuutos/seuraukset/suomes-sa/maatalous.html).

On kuitenkin muistettava, että lämpenemi-nen lisää kasvintuholaisten määrää ja voi aihe-uttaa sadonalennuksia. Varautuminen lisääkin torjunta-aineiden käytön tarvetta. Leudot talvet mahdollistavat ankeroisten ja viruksia levittävien kirvojen leviämisen Suomessa. Myös peruna-

rutto lisääntynee. Haitallisten kylmyys- ja kuu-muuskausien mahdollisuus kasvaa. Kun suojaava lumipeite häviää, talvehtiminen loppuu aikaisin ja alttius keväthallalle lisääntyy. Talven routakauden lyhentyessä ja sateisten, mutta lumettomien tal-vien lisääntyessä ravinteiden huuhtoutumisen ja peltojen eroosioriski kasvaa. Savimaiden tiivisty-minen voi lisääntyä Etelä-Suomessa. Sademäärän lisääntyminen ja voimakkaat kesäsateet saattavat aiheuttaa viljan lakoontumista. Lisääntynyt haih-dunta toisaalta lieventää sateisuuden lisääntymi-sen haittoja. Kosteissa oloissa jyvien entsyymitoi-minta vilkastuu ja vilja voi alkaa itää: Rukiin ja vehnän laatu voi heiketä leipäviljaksi kelpaamat-tomaksi (http://www.ilmasto.org/ilmastonmuu-tos/seuraukset/suomessa/maatalous.html).

Kotieläinten ulkolaidunnusta voidaan lisä-tä, jolloin eläinten hyvinvointi paranee ja rehun varastointitarve pienenee. Taudit voivat lisään-tyä, ja jos eläinsuojien lämpötilat nousevat hyvin korkeiksi, maidontuotanto ja liha- ja siipikarjan kasvu voi heikentyä. Maatilataloudessa lämmi-tykseen tarvittavan energian tarve pienenee, mutta toisaalta jäähdytysenergian tarve lisääntyy (http://www.ilmasto.org/ilmastonmuutos/seura-ukset/suomessa/maatalous.html).

Suomenvesistötjarannat

Tulevaisuudessa kevättulvat vähenevät ja talvitul-vat lisääntyvät. Näin on itse asiassa paljolti tapah-tunut. Tammi-helmikuun valunta kaksinkertais-tunee, ja joulukuussa lisäys lienee �0 %.

Järvien jääpeiteaika lyhenee kaikkialla Suo-messa, ja Etelä-Suomessa järvet jäätyisivät vuon-na �0�0 keskimäärin vain muutamaksi viikoksi keskitalvella. Vuodesta �7�0 lähtien toteutettu seuranta osoittaa, että Tornionjoen jäidenlähtö on selvästi aikaistunut (Huuska �00�). Ilmaston-muutos voimistaa sekä sisävesiemme että meri-alueiden rehevöitymistä. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm. lämpötilan nousun aiheuttama hapenkulu-tuksen lisääntyminen, hiilidioksidin kasvituo-tantoa lisäävä vaikutus ja valuma-alueen peltojen lisääntyvät huuhtoutumat sateisuuden kasvaessa.

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

Kokonaiskuorman kasvuarvio sadassa vuodessa on noin �0 %. Pohjois-Suomen vesistöissä läm-peneminen vaikuttaisi pääasiassa vasta vuoden �0�0 jälkeen. Levien kasvukausi alkaa meressä jo varhain kevättalvella, kun talvista jääpeitettä ei enää muodostu. Jääpeitteen puute rannikoilla lisää tuulisuutta ja pilvisyyttä, mikä pitkittää lu-metonta kaamosaikaa.

Maankohoamisesta riippuvaiset rannikkoe-kosysteemit ovat uhattuina, jos ilmastonmuutok-sen aiheuttama veden pinnan nousu alkaa kumota maannousemista. Kasvilajit kuten tyrni (Hip­pophae rhamnoides) ja pohjanlahdenlauha (De­schampsia bottnica) ovat vaarassa hävitä; jälkim-mäinen on yksi harvoista kotoperäisistä lajeista Fennoskandiassa. Myös rantaniityt ja kahlaajien levähdyspaikat ovat vaarassa rannikoillamme (Nordisk Ministerråd �00�).

Johtopäätökset

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nykyisellään maa-pallon ekosysteemeissä ja useita jo tapahtuneita muutoksia on tutkimuksin todennettu. Suomen

luontokin on jo muuttunut. Eliöryhmistä kasvit, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja perhoset ovat reagoineet ensimmäisenä. Meillä tunturila-jien kuten naalin, tunturipöllön ja jääleinikin elin-tila käy tulevaisuudessa ahtaaksi. Jo uhanalaiset, sirpaleisissa ympäristöissä esiintyvät ja hitaasti siirtyvät ja lisääntyvät lajit kärsivät ilmastonmuu-toksesta eniten. Näistä suurimmassa uhassa meil-lä on saimaannorppa. Ilmastonmuutoksen viesti eliöille on: Suojaudu, siirry, sopeudu!

On olemassa paljon tieteellistä näyttöä ilmas-tonmuutoksen tapahtumisesta ja sen haitallisista vaikutuksista luontoon. Nyt pitää toimia kaikilla rintamilla pyrkien hillitsemään ilmastonmuutosta ja suunnitellen myös sopeutumista siihen. Erit-täin paljon tutkimusta, kehitystä ja kansainvälisiä neuvotteluja on toteutettu juuri toimien aikaan saamiseksi. Se olisi jo toisen tai useammankin ar-tikkelin aihe. Meille jokaiselle viesti on: Säästä, säädä, sammuta, kierrätä ja kävele! Ilmastonmuu-toksen vaikutuksien huomioiminen luonnonsuo-jelusuunnittelussa, hoidossa ja käytössä tarkoittaa luontoon kohdistuvien muiden paineiden vähen-tämistä.

Kirjallisuutta

Henson, R.2006:TheRoughGuidetoClimateChange.RoughGuides,London.Huuska P. 2002:Suomenlajistomuuttuvassailmastossa.SuomenWWF:nraporttin:o16.LappeenrannanKirjapainoOy.IPCC 2007a:SummaryforPolicymakers.INS.Solomon,D.Qin,M.Manning,Z.Chen,M.Marquis,K.B.Averyt,M.TignorandH.L. Miller(eds.):ClimateChange2007:ThePhysicalScienceBasis.ContributionofWorkingGroupItotheFourthAssessmentReport oftheIntergovernmentalPanelonClimateChange.CambridgeUniversityPress,Cambridge,UnitedKingdomandNewYork,NY,USA. HYPERLINK“http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar4/wg1/ar4-wg1-spm.pdf”http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar4/ wg1/ar4-wg1-spm.pdf.IPCC, 2007b:SummaryforPolicymakers.IN:ClimateChange2007–Impacts,AdaptationandVulnerability.ContributionofWorking GroupIItotheFourthAssessmentReportoftheIPCC.HYPERLINK“http://www.ipcc.ch/ipccreports/ar4-wg2.htm”http://www.ipcc. ch/ipccreports/ar4-wg2.htm.Keskitalo J. 2005:Maapallonmuuttuvailmasto.Gummerus,Jyväskylä.Nordisk Ministerråd2005:NordiskNaturforvaltningietændretKlima.TemaNord2005:571.Parmesan, C. & Yohe,G.2003:Agloballycoherentfingerprintofclimatechangeimpactsacrossnaturalsystems.Nature421:37-42.Thomas, C.D., Cameron, A., Green, R.E., Bakkenes, M., Beaumont, L.J., Collingham, Y.C., Erasmus, B.F., De Siqueira, M.F., Grainger, A., Hannah, L., Hughes, L., Huntley, B., Van Jaarsveld, A.S., Midgley, G.F., Miles, L., Ortega-Huerta, M.A., Peterson, A.T., Phillips, O.L., Williams, S.E. 2004:Extinctionriskfromclimatechange.Nature427(6970):145-8.Vernon, J. 2006:FocusonClimateChange.TrendsandBestPracticeinClimateChange.EnvironmentalManagementReport.BSI,London.

��

PiirilaatiHurttalanjalopuumetsääkoskevanvalituk-sen2007.Valituskoskisuojeltavaanluontotyyppiinkuuluvankynäjalava-vaahterametsikönrajausta.Valitustehtiinylivuosisittenjasekoskisuojeltavaanluontotyyppiinkuuluvankynäjalava-vaahterametsikönrajausta.JalopuumetsäsijaitseeHattulassaHurttalankylässäSaarelantilalla.Ympäristökeskusolipienentä-nytsuojellunluontotyypinrajaustayhdestähehtaa-ristapuoleenvastoinasianesittelijänsuositusta.Myöskolmeyksityishenkilöäolivalittanutluontotyypinrajauksesta,pienentääkseensitärantakaavankanssapäällekkäinmenevänalueenkohdalta. Sekäympäristökeskuksenpäätösettäyksityis-henkilöidentekemävalitusolisivatheikentäneettätäharvinaisenkynäjalavanmerkittävääluontaistakasvu-paikkaa.Kohdeolivuoden1999inventoinnissatodet-tuedustavuudeltaanmerkittäväksijaluonnontilaiseenverrattavaksi. Piirijayhdistysvetosivatvalituksessaansiihen,ettäluontotyypinuusirajausolisiollutvirheellinenkäsittä-envainpuoletinventoidustaalueesta.Alkuperäinenrajausolitehtybiologisinperustein,kuntaasympäris-tökeskuksenperustesupistaarajaustaolivuoden1994rantakaava,jonkamuutamarakennuspaikkameneepäällekkäinluontotyyppialueenkanssa. Hämeenlinnanhallinto-oikeuspäättihylätäyksi-tyishenkilöidenvalituksetjakumosiympäristökeskuk-senpäätöksenlaittomana. Alueonpieni,muttatärkeäpaitsilajistoltaanmyösmaisemallisestisijaitessaanVanajavedenkapeikossa.

AnneliJussila

Kuulumisia ja tiedotuksia

Jalopuumetsä Hattulan Hurttalassa säästyy

Etelä-HämeenluonnonsuojelupiirinjaHämeenlinnanluonnonsuojeluyhdistyksenvalitusjohtitulokseen:

Iloinen kynäjalava (Ulmus laevis) auringosta nauttimassa.

KARR

IJU

TILA

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

Hämeenlinnalaineneläkkeelläolevakansakoulun-opettajaMarttaToivonentestamenttasiomaisuutensaHämeenlinnanseudunluonnonsuojeluyhdistykselleyhdistyksentarkoitusperientoteuttamiseksi.Päätös-täänhänperustelierityisellämieltymykselläkaikkeenluonnonsuojeluunliittyvään.Omaisuuteenkuuluiosake,jokasijaitseeHämeenlinnassaosoitteessaHämeentie2A6.HuoneistontuottojenjakamiseksiluonnonsuojeluunyhdistysperustiMarttaHelviToivo-senrahaston,jonkasäännötvahvistettiinyhdistyksenyleiskokouksessa11.4.2000. Taloyhtiönremonteistaaiheutuneidenkulujenvuoksirahastoaeikuitenkaanhetipäästykartut-tamaan.Ensimmäisenkerranapurahojajulistettiinhaettavaksivuonna2007.Tähänmennessärahastonvaroillaontuettuseuraavialuonnonsuojeluhankkeita:Vuonna2007myönnettiinHarriKoskiselle700euroarapistuneidensääksenpesäalustojenrakentamiseenjakorjaamiseenKanta-Hämeessäja1200euroaKaleviEklöfillekaakkurinsuojelustajatutkimuksestaaiheutu-neisiinkustannuksiin,lukurenkaidenhankintaansekäopastetaulunrakentamiseenKanta-Hämeessä.Apura-hallarakennettiinuudetpesäalustatvanhojenromah-taneidentilalleValkeakoskenHietaseen,LuopioistenAitooseen,HattulanPahasuollesekäHattulanTömä-järvelle.Kaakkuriapurahallamuunmuassahankittiinvärirenkaita50kpl,rengastettiin40kaakkurinpoikas-ta,kerättiin42paikaltanäytteitämunistajahöyhenistäHelsinginyliopistonLuonnontieteelliseenmuseoonjalähetettiinlintujaEviraankuolinsyytutkimuksiin. Vuonna2008myönnettiin1500euroaMaunoSär-källeluonnonsuojelullisestiarvokkaidensuojelematto-mienmetsäkohteidenkartoitustyöhönKanta-Hämees-säja950euroaIlonaVälimaallelepakkoyhdyskuntienkartoittamiseenJanakkalassajaHämeenlinnassa.MaunoSärkkäkartoittiapurahallaluonnontilaisenkaltaisiametsiäKanta-HämeessämuunmuassaUPM:n,kuntienjayksityistenomistamillaalueilla.KohteetsisältyvätLuonto-liiton,SuomenluonnonsuojeluliitonjaGreenpeacen4.11.2008julkaisemaansuojeluesityk-seen.TiedotkohteistavälitettiinmetsäyhtiönlisäksimyösYmpäristöministeriöönjaHämeenympäristö-keskukseen.LepakkoapurahallaIlonaVälimaakartoitti

Hämeenlinnasta,Hauholta,RengostajaJanakkalasta20lepakkoesiintymää.Lisäksivuonna2008myönnet-tiin500euroalisääHarriKoskiselleyhdeksänsääksenpesäalustankorjaamiseenjarakentamiseenHämeen-linnanseudulle. Vuonna2009TuomoVainiolleonmyönnetty400euroahyönteisaiheisenvalokuvanäyttelynkokoami-seenjajärjestämiseenkolmessapaikassa.YhdistyksenasiamiehenätoimiilehtoriHeikkiTiainen,jollevoiapuraha-anomuksialuonnonsuojeluhankkeidento-teuttamiseksiosoittaatällähetkelläjatkuvanahakuna.RahastonjohtokunnassaovatHeikkiTiaisen(pj.)lisäksiEinoHeinonenjaOutiAnttilasekävarallaPäiviLuppijaSirpaRautiainen.RahastonjohtokunnassaontoiminutaiemminOutiAnttilanpaikallaJuhaniKoivu.Yhdistyk-semmekotisivultalöytyvätsäännöt,joidenpuitteissahankkeitavoidaantukeajaosoite,johonapuraha-ano-muksetvoilähettää.

Hämeenlinnanseudunluonnonsuojeluyhdistyksenrahasto:

Martta Helvi Toivosen rahasto

Juhlakuvassa vasemmalta lukien Anneli Jussila, Juhani Koivu, Harri Koskinen (sääksi), Heikki Tiainen, Kalevi Eklöf (kaakkuri), Eino Heinonen, Outi Anttila ja Karri Jutila.

HeikkiTiainen&SirpaRautiainen

SIRP

AR

AU

TIA

INEN

��

OLL

IVU

ORIIslanninreissumenioikeinkivasti.Ensimmäinenviikko

vierähtiParaisillajaSaaristomerelläveneillen.Sainpaitsekintarttuaruoriinjaluotsatameitä.Muutentuliihopoltettuaveneenkannellamakaillenjanauttiensuun-nattomastikauniistasaaristomerenmaisemista.Oikeinkynnetsyyhysivätkunnäintaikinamarjantaimiakataji-enlähelläjapitivakuuttaaitselleen,etteisitänytenääollatöissä!Oliinnostavaakeskustellajajakaamielipi-teitäsamanhenkistenihmistenkanssa.Islannissailmaolikinhiemanviileänpuoleistajaonnistuinhankkimaanflunssanjahiemankuumetta,muttaolihienoakatsellavuoriajaollamerillä.Myrskylinnutolivatseuranaliidel-lenmelkeinkosketusetäisyydenpäässä,kunkalastimmeturskaamerellä.Eivieläkäänteekauheastimielisyödäkalaa...Vaikkeivätnytomanamielenkiinnonkohteenakalatolleetkaan,niinolimielenkiintoistatutkia,kuinkaihmisetolivatkäyttäneetkaupungissakasvejajaminkä-laisiapaikallisialuonnonkasvejasieltälöytyikään.Kaikkitietenkinkääpiömuodossa.KalamiehetpudistelivatpäitänsäkunminäjamatkatoveriTuulakykimmepyllypystyssätienpientareellajahuokailivat“Botanistit!”aivansamaantapaankuinmehuokailimmejapyörit-telimmesilmiämmesillemiehiselleähinällejariemunmurahduksille,kunkalakävikiinnijokolmattapäivää.

Ainahantuollaisetmatkatovatmieltäavartaviajaparastalieneeuusienihmistentapaaminenjatutustu-minenheihin.Toiseksiparastaontullakotiinhiemanerilaisenaihmisenäkuinsieltälähtiessä.Nytminullaonuusimatkatiedossa,kaksiviikkoaLiettuassatutustuenItämerenkansojenmaaseutuperintöön,perinnemaise-miinjaniidenhoitoon,luomutiloihinjne.Pitäisikehitelläliikeideaperinnekasveihin,perinnemaisemiintms.liittyen.Annenjaporukoidenkanssatuliideoituavaikkamitä,muttanytmietityttäävoisikoyksityisyrittäjällelöytyätöitäsiltäalalta?Maanviljelijätpystyvättyöllistä-määnitseään,kunheilläonisotkoneet,muttaovatkoihmisetvalmiitamaksamaansellaisesta,jostaheilleeioleperiaatteessarahallistahyötyä? Perinnemaisemat,-kasvitja-eläimetovataikasuosittuja,jatakuullatulevaisuudessaihmisetalkavatenemmänarvostaavihertäviäarvojailman,ettäsevihreäondollarinkuvasilmissä.MaatovatkuitenkinyksityistenihmistenjakoskaSuomessaeiedelleenkäänoleenglanninkaltaistaHeritage Fund-organisaatiota,jokapystyisipalkkaamaanyksityisiäihmisiävainpelas-tamaanmaailmaa,niinhuokaisenkuuluvasti. Olisikivakuullateistäjaollayhteyksissä,tekaikkiolitteniinmukaviaihmisiä!

TerveisinHeini

Heinin terveisetHortonomiksivalmistuvaHeiniNesteolitoissakesänpiirinapunaperinne-maisemahankkeissajaperheleirinjärjestelyssä.KesäharjoittelunjälkeenHeinitekiopintomatkanIslantiin.Tässähänenterveisensämaailmalta.

Hämeenlinnan Cupido ja PulsatillaHämeenlinnanseudunluonnonsuojeluyhdistyksenym-pärillätoimivatmyöshyönteiskerhoCupidojakasviker-hoPulsatilla.HyönteiskerhoCupidotäyttitänävuonna20vuotta,Pulsatillaonparivuottanuorempikerho.Molemmatkerhotjärjestävättalvisinuseitakiinnostaviaalansaluentoja,kuvienkatseluiltojajamuitatilaisuuksia.Kesäisinniidenohjelmassaonretkeilyäjakartoituksia. Cupidonpuheenjohtajanaontoiminutkokotoimin-nanajanMarttiRaekunnas.KuvassaMarttiRaekunnasottaavastaanEtelä-Hämeenluonnonsuojelupiirinjaemoyhdistyksensäonnittelutkahdestakymmenestätoiminnanvuodesta.

HeikkiTiainen&SirpaRautiainen

Cupidolle onnittelevat yhdessä luonnonsuojelupiiri ja Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys. Vasemmalta lukien Martti Raekunnas, Juhani Koivu, Eino Heinonen, Heli Jutila, Sirpa Rautiainen ja Titus Häyhä.

��

EtElä-HämEEn luonto 2009

Pidämmetärkeänä,ettäHeinolanlintutarhantoimintajatkuu.Heinolankaupunkionnykyiselläänensisijaisestivastuussatarhantoiminnansäilyttämisestä.Sentuleehakearahoitustatoiminnallevaltioltajasaadarahoituk-seenmukaanmyösseudunyrityksiä.Heinolanlintutar-haonpaitsilintujensuojeluamyösperinnettä.TämänvuoksisekäYmpäristö-ettäMaa-jaMetsätalousministe-riönjaMuseovirastontuleekantaavastuunsajalöytääosaltaanrahoitustatoiminnanjatkumiseen. HeinolanlintutarhatunnetaanlaajastiSuomessajaonparhaitenHeinolastatunnettuasia.Tarhaankäytutustumassasuurimäärävierailijoitasekäläheltäettäulkomailta.HesaavatmyönteisenkuvansekäHeinolas-taettäsamallakokoSuomesta,niidentahdostatarjotaesimerkillistähuolehtimistakestävästäkehityksestäjaluonnonpysyvästähuolenpidosta.Kaupunginpitäisikinnähdälintutarhansuuriarvomaakunnanmatkailunkehittämisessä. Tarhanylläpidonjakohentamisenmäärärahatar-veonpieniverrattunasentuomiinlaajalleulottuviinmyönteisiinvaikutuksiin.Lintutarhavierailuonvirkistävä

kokemuskaikenikäiselle,muttavarsinkinlapsille,van-huksillesekäerityisryhmillesilläonkorvaamatonmer-kitys.Lintujenhoitaminenjaesittely,edistävätihmistenhenkistähyvinvointia.Taloudelliseenkannattavuuteentulisilaskease,ettäkohdeonmonenyksinäisenainoailonlähde.Tarhakäyntiontehokastaterapiaamonenlai-silleerityisryhmille.TarhamyöstoteuttaasekäSuomenomaaettäEuroopanUnionineettisiäjalainsäädännönperiaatteita.Korkeatasoinenkulttuurivaltiokykeneearvostamaanmyösniitätekoja,jotkaeivätsuoranaisestituotataloudellistavoittoaihmistenmateriaalisenelinta-sonjatkuvaksikohottamiseksi. Etelä-Hämeenluonnonsuojelupiiriry.rohkaiseeHeinolankaupunkia,valtiotajayrityksiäyhteistoimin-taan,jottaHeinolanlintutarhantoimintavoijatkuaja

Keväällä2009oltiinlakkauttamassaHeinolanlintutarhaa.Piiriottikantaaasiaan.

Heinolan lintutarhan toiminta ei saa loppua

Maaliskuussa 2009 lintutarhaan toimitettiin Hartolassa tavattu mustajoutsen (Cygnus atratus), jonka kaula oli vahingoittunut. Australian alkuperäisasukas ei valitettavasti selviytynyt vammastaan.

OLL

IVU

ORI

��

jo60-vuotinenperinnesekäsetuottamatpositiivisetvaikutuksetsäilyvät. PiiriyhdistysonrekisteröitySuomenluonnonsuoje-luliittory:n,maansuurimmankansalaisjärjestön,maa-kunnallinenosa.PiirinpaikallisenajärjestönäHeinolassatoimiiItä-Hämeenluonnonsuojeluyhdistysry.Pyydäm-mesaattaavastaanottajienharkintaanpiiriyhdistyksentahtopuolustaatarhanolemassaolevaajakehittyväätyötäsekälintujensuojelunjahoidontulevaisuutta.

* * *

Pykälävedettiinpoiskäsiteltävienasioidenlistalta.LinnutjakansalaisetkiittävätHeinolanlintutarhanpelastamisesta.Pääsiäisenjälkeennäyttijolupaavalta-Ympäristöministeriötarttuitomerastitoimeen.Suomenlintuhoitoloidentoimiminennäyttisaavanvaltion,kun-tien,säätiöiden,yhdistystenjayksittäistenkansalaistenantamanasenteellisenjataloudellisentuen.Heinolanosuusnäkyykunnallishallinnon,tiedotusvälineidenjakansalaistoiminnanvireytenälintujenhyväksi.Kiittä-minenkohdistuuhätäänjoutuneenlinnunpelastajille,aivantavallisilleihmisille,jotkahavahtuvatauttamaan

pyyteettömänmyötätuntonsavoiminhavittelemattamitäänsankarinosaa.Nämäkansalaisetkaiketiovatetenkinniitä,jotkahuolehtivatantaumuksellisestimyösihmislähimmäisistä.Pelastustyönammattilaiset,hallin-nonjajärjestöjenhenkilötsaakoottästäsensydämelli-senkiitoksen,jokavoijoskusunohtuaantaa.Monipitääauttamistahyvänihmisenjalonatuntomerkkinä. Valtiovallanhuipultaastionsaatulukeakiinnostuk-sestaomanmaammeluontoonjanyterityisestilintui-hin.HarrastajalehtiTiirassatasavallanpresidenttiTarjaHalonenonkertonutseuraavansalintujamuunmuassaMäntyniemen,virka-asuntonsa,parvekkeelta.ItäisenHämeenkunnistaainalounaiseenHämeeseenulottuuSuomenluonnonsuojeluliitonmaakunnallinenpiiri-järjestö.Sehaluaatälläviestilläänkiittääteitäkaikkia,jotkaolettesuoranaisellataivälittävällätoiminnallanneedistäneetlintutarhojenja-hoitoloidensäilymistä.Kiinnostusyhtäkinluonnonosaakohdenavaamielenjahalunymmärtääjavaaliakokoluontoasuuntanakestäväkehitys.Paljonkäytettysanontatarkoittaasekäihmistenettäkasvienjaeläintenhyvinvoinninyhteistäturvaamista.

Etelä-Hämeenluonnonsuojelupiiriry.

H Ä M E E N L I N N A

PALOKUNNANKATU 16,

LINJA-AUTOASEMAA

VASTAPÄÄTÄ.

MA–PE 10–18,

LA 10–15

Tupa täynnä tynnyreitä. Tynnyrit tulvillaan herkkuja. Tule ja kauho!

Kun välität mitä syöt

�7

EtElä-HämEEn luonto 2009

Tulkkisi luontoon...

Siipesi Seikkailuun...

www.fenixohjelmapalvelut.fiLuonto- ja elämysohjelmien vahva ammattilainen Hämeessä.

�8

�9

EtElä-HämEEn luonto 2009

Asikkalanluonnonystävätry.TuulaWikström,Kiiskintie172,17200VÄÄKSYp.0451108705tuula.wikstrom@luukku.comHollolanympäristöyhdistysry.MattiLaurila,Kirmolantie3,15860HOLLOLAp.0405953147,koti:037806264s-posti:matti.a.laurila@gmail.com

Hämeenlinnanseudunluonnonsuojeluyhdistysry.SirpaRautiainen,Kullervontie3B9,13500HÄMEENLINNAp.koti:036380808,0503762595sirpa.rautiainen@aina.net

Itä-Hämeenluonnonsuojeluyhdistysry.PaavoPosti,Torikatu13,18100HEINOLAp.0503223087paavo.posti@heinola.fi

Janakkalanluontojaympäristöry.RaimoRosenius,Kauppakuja14C17,14200TURENKIkoti:036881662,p.0407649990r.k.rosenius@virpi.net Keski-Hämeenluonnonsuojeluyhdistysry.JukkaRuuhijärvi,Ylänteentie400,16900LAMMIp.koti:036374470,t.0205751423jukka.ruuhijärvi@aina.fi

Kärkölänluonnonystävätry.MattiValo,Töölöntullinkatu7A24,00250HELSINKIp.0505250938matti.valo@vtt.fi

Lounais-Hämeenluonnonsuojeluyhdistysry.AlliBrander,Pl46,30101FORSSAp.tsto034355846flhm@surffi.netkotisivu:www.surffi.net/~flhm

Nastolanluonnonsuojelury.KaiMäkelä,Satukaari12,15560NASTOLA Padasjoenluonnonystävätry.SeijaKarevaara,Arrakoskentie59,17530ARRAKOSKI,p.035563163,0400733118seija.karevaara@pp.inet.fi

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin toimisto:Hämeenkatu2A6as2,13200HÄMEENLINNAp.036636499,0505768953etela-hame@pp.inet.fiwww.sll.fi

SuomenluonnonsuojeluliitonEtelä-Hämeenpiirinpaikallisyhdistykset

Luonnonperintösäätiö (perustettu 1995) ostaa ja suojelee lakisääteisesti luonnonmetsiä. Tule mukaan ajankohtaiseen ja tärkeään työhömme, lahjoituksesi kautta olet suoraan mukana suojelemassa uhanalaisia metsiä.

Lahjoitustili Op 549409-522493

Tiedustelut: 040-586 3950, toiminnanjohtaja Anneli Jussila • www.luonnonperintosaatio.fi • info@luonnonperintosaatio.fi

Palaikimetsääitselle tai lahjaksi

OKH

483

A, E

SLH

-200

9-07

280/

Tu-5

2. M

yönn

etty

3.9

.200

9

�0

Forssan Luonnonhistoriallisen Museon toimin-nan voidaan katsoa alkaneen vuonna �9��, jol-loin perustettiin Lounais-Hämeen Luonnon-suojelutoimikunta paikallisen Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen jaostoksi. Tämä maamme ensimmäinen paikallinen luonnonsuo-jeluyhdistys itsenäistyi vuonna �9�� Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:ksi.

Yhdistyksen perusti professori Torild Bran-der (�.8.�90�-�.�.�99�). Hän toimi myös kuole-maansa asti yhdistyksen puheenjohtajana. Brander käynnisti heti yhdistyksen perustamisen jälkeen hyvin intensiivisen kivi-, kasvi- ja eläinmaailman tutkimustyön Lounais-Hämeen alueelta. Tämän tutkimustyön yhteydessä kertyi melkoisesti luon-nonhistoriallista museoaineistoa. Tätä aineistoa säilytettiin ensin (�9�7-�9�7) yhdistyksen toi-mistotiloissa Vapaudenkadulla Forssassa.

Vähitellen aineistoa oli niin paljon, että siitä päätettiin erottaa yleisömuseo-osa omaksi koko-naisuudekseen. Ensimmäinen varsinainen museo avattiin Forssan Virastotalon toisessa kerrokses-sa vuonna �9�8. Tieteelliset kasvi- ja hyönteis-kokoelmat jäivät Vapaudenkadun toimitiloihin yhdistyksen arkiston ja kirjaston yhteyteen, missä ne ovat edelleenkin. Kaupunki oli tässä vaiheessa alkanut taloudellisesti tukea yhdistyksen museo-toimintaa, mistä kiitokseksi museon nimeksi an-nettiin Forssan Luonnonhistoriallisen Museo.

Vuonna �97� museo muutti palolaitoksen toiseen kerrokseen. Vuonna �988 Forssan kau-punki rakennutti ensimmäisen, nimenomaan museokäyttöön tarkoitetun tilan entisen Finlay-sonin karhekehräämön toiseen kerrokseen. Nämä tilat museo otti käyttöön ��.�.�988. Varsinaisen museosalin lisäksi käytössä on mm. varastotiloja ja luentosali

Forssan Luonnonhistoriallisen Museon kat-tava teema on luonnonsuojelu. Museo onkin

Forssan Luonnonhistoriallinen Museo

Museo on avoinna talvikautenasunnuntaisin,keskiviikkoisinjaper-jantaisinklo13-17,ryhmillemuinakinaikoinasopimuksesta.Kesäkautena (1.6.-31.7.)museoonavoinnatiistaistalauantaihinklo11-17,

sunnuntaisinklo12-17,maanantaisinsuljettu.Museon puhelinnumeroon03-4354949,postiosoite:PL46,30101Forssa,sähköposti:flhm@surffi.netPääsymaksu on vapaaehtoinen,aukiolojenulkopuolisiltaryhmiltätoivommevapaaehtoismaksunakymmentäeuroa.Lisätietoja museostajayhdistyksestäsaayhdistyksenjulkaisustaLounais-Hämeen Luonto(näytenumeroitasaailmaiseksimuseolta)taimuseonjayhdistyksenkotisivuiltahttp://www.lounaisluonto.net

toistaiseksi ainoa luonnonsuojelumuseo Suomes-sa. Luonnonsuojeluteema on voimakkaasti esillä myös lintujensuojelulaitteiden, eläinsuojeluvitrii-nien, eläinten liikenneonnettomuuksista kerto-van näytekaapin ja epämuodostumien esittelyssä. Epämuodostumat kertovat karua kieltään ihmi-sen aikaansaannoksista saasteiden ja myrkkyjen lisääjänä nykyaikaisessa tehoelämässä. Kiistatta on osoitettu monien näiden aineiden joko yksi-nään tai usean aineen yhteisvaikutuksena aiheut-tavan mm. perintötekijöiden muutoksia.

Vaihtuvissa näyttelyissä esitellään vuosittain mitä erilaisimpia aiheita valokuvanäyttelyistä esi-nenäyttelyihin.

Yhdistys hoitaa itsenäisesti museon hallinnon ja kokoelmat, Forssan kaupunki tukee edelleen (vaikkakin huomattavasti pienentyneellä summal-la) museotoimintaa. Yhdistyksen puheenjohtaja, kotiseutuneuvos Alli Brander toimii myös museon johtajana. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Antero Suoranta on samalla museon ”yleismiehenä”.

Museo ottaa jatkuvasti vastaan esinelahjoi-tuksia ja kerää kaikkea alueensa luontoon liittyvää tietoa. Museo on asetuksen mukaan paikallinen luonnontieteellinen museo, jolla on oikeus ottaa mm. rauhoitettuja lajeja kokoelmiinsa.

anTeRo SuoRanTa

�0