KAINUUN LUONTO 1/2016

Kainuun Luonto 1/2016Kainuun luonnonsuojelupiiri ry:n jäsenlehti

Julkaisija: Kainuun luonnonsuojelupiiri ryToimitussihteeri: Anna ImmonenTaitto: Anna ImmonenKuvankäsittely: Jukka Eskelinen

Kirjoittajat: Virpi Juvonen Jukka Eskelinen Sini Kirkelä Alpo Komulainen Marjo Kyllönen Anna Immonen Venla Karkola Jorma Seppänen Marja-Stiina Suihko Marjatta Pikkarainen Timo Matero Kalle Hoppula Maija Lipponen

Kuvat: Jukka Eskelinen Virpi Juvonen Alpo Komulainen Marjo Kyllönen Maailmasta Oy Jorma Seppänen Marja-Stiina Suihko Maa- ja kotitalousnaiset Kuolaniemen tila Taru Pikkarainen Maija Lipponen

Kainuun Luontoon voi toimittaa juttuja sähköpostitse(kainuu@sll.fi).

- Jutut mielellään Wordilla luettavassa muodossa.- Tekstit editoidaan julkaisua varten.- Mukaan voi laittaa hyvä- laatuisia kuvia (tarkkuus vähintään 300 dpi).

Lehdestä voi ostaa mainostilaa! Koot: puolikas A5-sivu (50 €) ja kokonainen A5-sivu (100 €).

- Mainoksen mitat maksimissaan: K 100 mm (puoli sivua) 200 mm (koko sivu) L 148 mm- Tarkkuus vähintään 300 dpi.- Mainos voi olla kuva- tai pdf- muodossa.

2

SISÄLLYSLUETTELO

Pääkirjoitus ....................................................................................... 5Paikallisyhdistysten tapahtumia ....................................................... 7Kevään luontoillat Kajaanissa kiinnostivat kainuulaisia ............... 9Lukutoukan kirjahyllystä ................................................................. 10Mystisiä tapahtumia luonnossa ...................................................... 15

Elimyssalon luontoa sanoin ja kuvin .............................................. 17Case Ärjä ............................................................................................ 19Lumoava Hossa Suomen juhlakansallispuistoksi .......................... 22Liito-orava tarvitsee Näljängän vanhoja metsiä ............................ 26Taistelu Jonkerijärven puolesta jatkuu ............................................ 29Lähiruokaa, kiitos, Kainuussakin! .................................................. 33Kainuulainen lähituottaja: Kainuun kalatuote .............................. 36Kainuulainen lähituottaja: Kuolaniemen tila ................................ 37Luonnosta voimaa, hoivaa ja virkistystä ........................................ 41

KAINUUN LUONNONSUOJELUPIIRI RY

Osoite: Vienankatu 7, 87100 KajaaniToimisto avoinna ti-to klo 9-15

Sähköposti: kainuu@sll.fiPuhelin: 045 644 4733Kotisivut: http://www.sll.fi/kainuuFacebook: https://www.facebook.com/pages/Kainuun- Luonnonsuojelupiiri/371492926357197?ref=hl

Paikallisyhdistykset: Kajaanin Seudun Luonto ry Sotkamon Luonto ry Paltamon Luonto ry Lentua-Seura ry Puolangan Luonto ry Ylä-Kainuun Luonto ry

3

4

PÄÄKIRJOITUS

Teksti ja kuvat: puheenjohtaja Virpi Juvonen

Kainuulainen ruokakulttuuri on vielä kovin nuorta ja kapeaa, toi-saalta myös ihan parasta.

Pottua, leipää, kalaa ja puolukkaa. Lihakeittoa. Siinäpä tiivistetysti kainuulaisen ruokavalio vuosisato-jen ajan. Äitini ihmetteli aikoinaan, että kuinka sitä oikein pysyttiin terveinä, kun ei paljon muuta syö-ty. Mummoni kirmaili aikoinaan koivikossa karvarouskujen (mut-ta myös mustarouskujen) perässä ja taivasteli, että oli se mahdoton-ta, kun ei osattu näitä sieniä sota-aikana käyttää, vaikka ruoasta oli pulaa kokoajan. Itse muistan, kuin-ka tärkeää oli aikoinaan puristaa vastasyntyneelle tuoretta appelsii-nimehua C-vitamiinin tarpeeseen. Neuvolan ohje oli, että vain appel-siinimehua 2 rkl päivässä. Appelsii-niin oli kehitelty ihan sellainen rei-äntekijä ja korkki, että sitä voitiin käyttää useammin. Puolukalla vaan penslattiin suusammasta.

Kainuulainen ruokakulttuuri on jo-tenkin kovin nuori ja ennakkoluu-lojen värittämä. Näin keväällä saa ihmetellä, miksi emme ole oppi-neet käyttämään kaikkia luonnon-antimia monipuolisemmin, sekä

ruoaksi että lääkinnällisessä käy-tössä. Joka paikka on vihreää täyn-nä ja niin paljon syömäkelpoista ja voimallista yrttiä puskee maasta. Marjojakin käytetään vielä kovin yksipuolisesti ja niukasti. Tiedon-puute on ollut varmaan pahin este ja sitten se ennakkoluulo.

Edelleen opettelemme käyttämään vihreää. Vähän kerrallaan, pikkui-sen ripotellen johonkin kerma-viiliin. Tarvitaan lisää rohkeutta, tietoa ja kasvituntemusta. Siinä on paljon tekemistä, että oman luon-non ja pihan vihreä siirtyy luonte-vaksi osaksi arkiruokailua. Ei se ole helppoa minullekaan.

Itse olen ottanut keittiööni viimei-simpänä vuohenputken, nokkosen ja väinönputken sekä pakurikää-vän. Huomasimme, että kun mar-jat murskaa tehosekoittimella, saa niistä mahtavaa juomaa tai lusi-koitavaa marjamehujäätä. Seos on sitä parempi, mitä useammanlaisia marjoja siinä on. Tänä kesänä aion siis kerätä talteen myös variksen-marjaa ja juolukkaa uusia marjaki-maroita varten.

Kotipuutarhassa kasvatan enää

5

6

vain ne mitkä kasvavat aika hel-posti: yrtit, herneet, kesäkurpitsan, lehtikaalin ja kesäsipulin. Suosiolla ostan perunat, porkkanat, lantut ja sipulit niiltä, jotka niitä osaavat kasvattaa. Ja kun ne vielä luomuna saisi ja Kainuussa kasvatettuna ym-päri vuoden!

Tekeepä tässä lopuksi mieleni ide-oida uusiakin tuotteita: kaupoissa voisi myydä ainakin teetiivistetet-roja, joista lorautetaan yrttijuoma-tiivistettä kupinpohjalle ja kuumaa vettä päälle. Kainuussa kasvanutta tilliä ja persiljaa voisi paketoida pa-kasteeseen tuorerouheena ja pihka-

purkkaa pitäisi olla suun ja ham-paiden hoitoon.

Tämän lehden avulla kannamme kortemme kekoon terveellisen ja ympäristöystävällisen syömisen puolesta.

Mieluisia lukuhetkiä,

Suomen luonnonsuojeluliitto,Kainuun piiripj. Virpi Juvonen

7

PAIKALLISYHDISTYSTEN TAPAHTUMIA

Luonnonkukkien päivä 19.6

Kajaanin Seudun Luonto

Luonnonkukkien päivän retki Pöllyvaarassa, lähtö parkkipaikalta klo 11.

Sotkamon Luonto

Luonnonkukkien päivän retki Sumsalla (Pihlajaniementie 27), lähtö Sotkamon kunnan viras-totalolta kimppakyydein klo 13 ja Pihlajaniemestä klo 13.30. Kesto noin 2 h, omat eväät mukaan!

Lentua-Seura

Luonnonkukkien päivän retki Kuhmossa järjestetään yhteistyössä luontokeskus Petolan kanssa. Retki alkaa Pajakkakosken parkkipaikal-ta (sillan vieressä, pappilan puo-lella) klo 14. Kesto noin 1,5 tuntia. Tiedustelut: Outi Isokääntä, puh. 050 529 4144

Paltamon Luonto

Luonnonkukkien päivän retki tulossa, seuraa ilmoittelua netissä ja Facebookissa!

Suomen luonnon päivä 27.8

Kajaanin Seudun Luonto

Suomen luonnon päivän tapahtu-ma Vuoreslahden retkeilypolulla, lähtö Kainuun luonnonsuojelu-piirin toimistolta (Vienankatu 7, Kajaani) kimppakyydein klo 10.

Lentua-Seura

Suomen luonnon päivän tapahtu-ma tulossa, tarkempi aika ja kohde varmentuu lähempänä. Lähtö Kuhmon linja-autoasemalta.

Paltamon Luonto

Suomen luonnon päivän tapah-tuma tulossa, seuraa ilmoittelua netissä ja Facebookissa!

PALTAMON LUONTO RYhttp://www.sll.fi/kainuu/paltamo

Puheenjohtaja Vesa Hyyryläinenvesahyyry5@gmail.compuh. 040 540 8830

LENTUA-SEURA RY (KUHMO)http://www.sll.fi/kainuu/lentua-

seura

Puheenjohtaja Sabrina Logeaissablgs@hotmail.compuh. 040 746 8243

SOTKAMON LUONTO RYhttp://sotkamonluontory.blogspot.

fi

Puheenjohtaja Leena Korhonenleena.korhonen@sotkamonlukio.fipuh. 044 203 4301

KAJAANIN SEUDUN LUONTO RY

http://www.sll.fi/kainuu/kajaani

Puheenjohtaja Markku Nykänenmarkku.nykanen@kajaani.netpuh. 044 930 5813

Sihteeri Hannu Putkonenhannuputkonen@hotmail.compuh. 08 623 618

8

KEVÄÄN LUONTOILLAT KAJAANISSA KIINNOSTIVAT

KAINUULAISIATeksti ja kuvat: Jukka Eskelinen

Kainuun lintutieteellinen yhdistys järjesti huhtikuussa 2016 Kauka-metsässä kuvaillan, joka oli menes-tys – sali oli täynnä luonnosta kiin-nostuneita. Myös Kajaanin Seudun Luonnon kolme luontoiltaa toivat oman yleisönsä kirjastolle. Koko perheen luontoillassa päästiin sa-dunomaiselle retkelle kesäiselle nii-tylle. Kuvaesitys pörriäisistä ja per-hosista lauluineen ja leikkeineen tempaisi kaikki mukaan. Lopuksi luettiin vielä iltasatu.

Maahanmuuttajille suunnatussa luontoesityksessä kerrottiin Kai-nuun luonnosta. Marjastus, sienes-

tys ja kalastus herättivät kiinnos-tusta. Todettiin, että krokotiilejä ei paikallisesta luonnosta löydy. Kar-hut ja sudet ovat arkoja ja karttavat metsässä kulkijaa.

Pääluontoilta järjestettiin retkeily-teemalla. Jouni Laaksonen esitteli Suomen kansallispuistot ja Hannu Huttu kertoi Hossan tulevasta kan-sallispuistosta.

Kiinnostus lähiluontoon toi luon-toesityksiin paljon luonnonystäviä, joten järjestämme niitä myös ensi keväänä!

9

LUKUTOUKAN KIRJAHYLLYSTÄ

Sini Kirkelä, kirja/keskustelupiirin toinen vapaaehtoisvetäjäKuvat: Jukka Eskelinen

Mitä kirjat minulle merkitsevät? Kirjat ovat minulle henki ja elämä, voisi sanoa. Ne olivat mukanani jo ennen kuin opin lukemaan. Kirjo-jen maailma avautui kuitenkin kou-lun myötä lukemaan opittuani ihan eri tavalla kuin toisten lukemana. Rakastan kirjoja, maailmani olisi tyhjä ilman niitä ja niiden antamaa kuvaa maailmasta. Maailma ilman kirjoja, en edes osaa kuvitella sitä. Minulle kirjat ovat paitsi viihdettä, tietoa ja ymmärrystä maailmasta myös omalta osaltaan pakoa tästä maailmasta kirjan maailmaan. Up-poudun silloin täysin siihen maa-ilmaan mikä kulloinkin on kirjan kansien välissä, monipuolisesti kai-kenlaisiin. Haen kirjastosta kulloi-seenkin mielentilaan sopivaa luet-tavaa. Paljon kun lukee, niin tietää jo minkä tyyppinen kirja mihinkin mielentilaan on juuri sopiva. Uteli-aisuuteni sekä tiedonhaluni taitavat olla rajattomia, tähän janoon kirjat ja lehdet auttavat hyvin paljon.

Kommentoin tässä lähinnä luon-to- ja ympäristökirjallisuutta. Ei kuitenkaan kannata rajoittaa lii-kaa itseään sillä, mikä mahtaa olla

kyseistä kirjallisuutta. Luonto- ja ympäristökuvausta on perinteis-ten retkeily- ja tunnistusoppaiden sekä luontokuvakirjojen lisäksi hyvin monenlaisissa kirjoissa sekä lehdissä. Hyvin monet kaunokir-jalliset romaanit ovat mitä suurim-massa määrin luontokirjallisuutta. Niin kotimaisissa kuin käännösro-maaneissakin on mahtavaa luon-non- ja ympäristönkuvausta, sa-moin elämäkerrallisissa kirjoissa. Runojakaan ei kannata unohtaa, joitakin esimerkkejä mainitakseni. Ja makuasioistahan ei voi kiistellä, vaikka kiistelläänkin… On vaikeaa nimetä hyviä kirjoja, toisen mieles-tä ne kun ovat ihan ala-arvoisia ja päinvastoin. Tai sitten tällä tavalla voi löytää lisää uusia suosikkeja. Pintaan voi myös nousta uudestaan joitakin omia suosikkeja, joita ei vain ole tullut luettua pitkään ai-kaan.

Tässä on joitakin minulle kolahta-neita luonto- ja ympäristökirjoja sekä lehtiä:

10

Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo: Puiden kansa (1997 ykköspainos)

Ihan mahtava kuvakirja puista ja suomalaisesta kansanperinteestä. Klassikko. Suursuosikkini. Kiertä-nyt Suomea myös näyttelyn muo-dossa.

Anneli Jussila (toim.):Turvapaikkoja elämälle – Luonnon-perintösäätiön juhlakirja (2015)

Hieno kirja säätiön työn kunniak-si. Etenkin upeat piirrokset ja ker-tomukset säätiön luonnonsuojelu-alueista tekivät vaikutuksen. Hyvä kokonaisuus.

Rauli Partanen ym.:Suomi öljyn jälkeen (Into 2013)

Kuuluu mielestäni tietokirjojen joukkoon, joka kaikkien tulisi lu-kea. Yleiskielinen selonteko öljyn asemasta ja merkityksessä nyky-Suomessa.

Jussi Laitinen:Valomerkki – energiapula ja make-an elämän loppu (Atena 2012)

Kuuluu mielestäni niiden tietokir-jojen joukkoon, joka kaikkien tulisi lukea. Yleiskielinen selonteko ener-gia- ja ilmastoasioihin sekä talous-kasvuun. Hieno yhteenveto. Selkeä.

Lasse Nordlund ja Maria Dorff:Elämämme perusteista – pohdinto-ja työstä, rahasta ja energiasta oma-varaisen elämänkokemuksen valos-sa (Palladium kirjat 2009)

Mainio ja tärkeä pikkukirja, joka kaikkien tulisi lukea jo senkin takia, että miettisimme minkä varaan elä-mämme olemme rakentaneet.

Henry David Thoreau:Walden – elämää metsässä (Kirja-paja 2010, uusi suomennos)

Hieno klassikko. Thoreaun koe elää omavaraisesti metsässä 1800-luvun puolivälin USA:ssa. Nordlundin elämä tämän päivän Valtimolla on sinänsä vielä kunnianhimoisempi hanke!

John Muir:Ensimmäinen kesäni Sierravuorilla (Basam Books 2013)

Tämä varhainen luonnonsuojelun klassikkoteos nostaa luonnon suo-rastaan jumalalliseksi. Kuvaa ny-kyistä Yosemiten kansallispuistoa 1860-luvun lopulla. Huikeaa lukea, millaista luontoa silloin on ollut USA:ssa…

11

Esko Valtaojan tietokirjat tähtitie-teestä helpottavat maailmantuskaa-ni, jos/kun sellainen pääsee yllät-tämään. Valtaojan näkökulmat ja kansantajuinen kirjoitustapa eivät jätä kylmäksi. Tunnetustihan hän pitää provosoinnista ja on ns. ”tie-deuskovainen”…

Neil Shubin:Universumi sisällämme: Kivien, planeettojen ja ihmisten yhteinen historia (Ursa 2013)

Hieno kirja, kansantajuinen tähti-tieteen kirja tämäkin. Olemme siis kirjaimellisesti kaikki tähtipölyä, emme vain Edelmanin laulussa!

Elonkehä – syväekologinen kult-tuurilehti (Vihreä Elämänsuojelun liitto ry)

Jos olet kiinnostunut syväekologi-asta ja muutenkin lukemaan val-tavirrasta poikkeavia näkökulmia luonnosta, ympäristöstä ja ekolo-giasta.

Vuoden luontokuvat – Suomen luonnon vuodenkierto

Mahtavia kuvia Suomen luonnosta, kuvakilpailun parhaat palat yksissä kansissa. Ja mikä parasta, joka vuosi ilmestyy uusi kirja!

12

Suomen Luonto –lehti (Suomen Luonnonsuojeluliitto)

Maan paras ja monipuolisin luon-tolehti. Laadukas. Onnistuu yllät-tämään lukijansa kerta toisensa perään.

Seuraavat ovat ns. kaunokirjalli-suutta, mutta näissä kaikissa on nä-kökulmia luontoon ja ympäristöön. Toisissa sitä on enemmän, toisissa vähän vähemmän.

John Irving:Viimeinen yö Twisted Riverillä (Tammi 2010)

Tässä romaanissa on mukana rut-kasti luontoa, hienoa tarinanker-rontaa usealla tasolla, hyvä rakenne sekä absurdeja käänteitä. Tiiliskivi. Mahtava tarina-arkku.

A.S. Byatt:Pieni musta kirja (Teos 2012)

Nerokkaita novelleja tältä kehutulta kirjailijatarmestarilta. Linkittyvät vahvasti luontoon. Omaleimainen ja monitasoinen. Pieni kirja, mutta suuri sisältö.

Haruki Murakami:Kafka rannalla (Tammi 2009)

Erikoinen, monitasoinen, mesta-rillinen kirja. Kestää lukea useam-mankin kerran ja aina löytää uutta. Herättää monenlaisia tuntoja. Tosi ja myytit kohtaavat, silti samalla hyvin realistinen.

Jose Saramago:Oikukas kuolema (Tammi 2008)

Sanoisin tämän olevan Saramagon tuotannon leikkisin kirja, vaikka ainahan ne kertovat jostakin muus-ta kuin mitä näyttäisi olevan me-nossa. Mitä tapahtuu kun kuolema sanookin eräässä maassa ”otan lo-maa”…

Margaret Atwood, hänen tuotan-toonsa kannattaa tutustua. Hän on taitava punomaan tarinoita, osa historiallisia, osa tulevaisuuteen sijoittuvia. Historiallisista on jää-nyt mieleen upea ”Sokea surmaaja”, joka on yksittäinen teos. Hänen tulevaisuuteen sijoittuvista kirjois-taan ”Oryx ja Crake” on hieno. Sen voi lukea yksittäisenä teoksena, mutta siihen on olemassa myös ns. itsenäisiä jatko-osia.

Kotimaisista kaunokirjailijoista pi-dän ainakin seuraavista: Kati Hiek-kapellon dekkareista. Maarit Ver-

13

rosen, Johanna Sinisalon ja Anne Leinosen hengen tuotteista löytyy kaikista erikoisia novelleja ja kirjo-ja, osin maagista realismia, luontoa unohtamatta. Vanhoista kotimai-sista Joel Lehtosen Putkinotko on kolahtanut erityisen hyvin.

Yhteenvetona voi siis sanoa, että lukematon on kirjojen maailma! Ja jo luetuissakin on valtavasti hy-viä sekä erinomaisia teoksia, osaa taas ei olisi kannattanut koskaan painaakaan ja tuhlata niihin luon-nonvaroja. On mahdotonta nostaa esiin absoluuttisia suosikkejaan. Paljon jää mainitsematta niitä, jot-ka ansaitsisivat esiintuonnin, edes tässä jutussa.

Lopuksi:Kainuun piirin toimistolla on pyö-

rinyt kevään 2016 ajan luonto- ja ympäristöaiheinen kirja/keskuste-lupiiri. Teemoina ovat olleet osal-listujien suosikit, eläinten käyt-täytyminen, ekologinen/kestävä elämäntapa, vesi ja suot sekä kau-nokirjallisuutta kesäksi. Olemme kokoontuneet kerran kuussa tors-taisin. Jokainen on voinut tuoda mukanaan teemaan liittyviä suo-sikkejaan. Olemme käyneet niitä läpi ja keskustelleet samalla tee-masta ja teeman sivusta... Jos piiri-läisillä intoa riittää, niin jatkamme syksyllä. Ja uusia otetaan mukaan koko ajan, emme ole suljettu piiri.

Lisätiedot ja kirjalistat löytyvätosoitteesta: www.sll.fi/kainuu

Taatusti jokaiselle löytyy niistä uut-ta luettavaa!

14

MYSTISIÄ TAPAHTUMIA LUONNOSSA

Teksti ja kuva: Alpo KomulainenOntojoella 27.3.2016

Kuta vanhemmaksi olen tullut, ja siinä ohessa kokemukseni luonnos-ta ovat lisääntyneet ja näkemykseni siitä on syventynyt, niin sitä tii-viimmin tunnen kuuluvani tähän elämäksi kutsuttuun kokonaisuu-teen. Ajan myötä usko siihen, että ihmislaji olisi jotenkin erillään muusta luomakunnasta, on karis-sut kuin savi rattaasta.

Kerronpa pari esimerkkiä tämän vuoden 2016 helmi–maaliskuun taitteesta. Oli helmikuun viimeisen sunnuntain loistava pakkasaamu, kun lähdin tekemään uutta tar-kistuslatua lounaan puolelle. Kun tulin viikko sitten hiihtämälleni, kotiini johtavalle ladulleni, näin aikuisen suden tulleen samalle kei-nolle. Se oli merkkaillut kulkuaan varsin usein. Susi oli poikennut la-dultani, jonka vuoksi päätin katsoa vähän matkaa, minne se oli suun-nistanut. Se oli tullut suoraan ojan varren mättäälle, jonka viereen oli 21.12.2014 kaadettu kuuden su-den laumaan kuulunut 47–kiloinen urossusi. Susi oli käynyt ojassa ja noussut makuulle tuolle mättäälle, josta se oli lähtenyt takaisin lähes tulojäljilleen. Mieleeni tuli, että se

kävi muistelemassa isäänsä, velje-ään tai enoansa, kuten me käymme jouluaattoisin omaistemme hau-doilla. Yli vuoden takainen haju ei varmasti enää ohjannut sitä paikal-le.

Saman viikon torstaina hiihdin sa-man lenkin. Keskimmäisen-lam-men etelärannan männikössä oli kaksi talitiaista. Toinen niistä lähti seuraamaan minua. Se kulki pää-asiassa edelläni lennähdellen aina muutaman kymmenmetrisen usein lähes pääni korkeudella. Samalla se tirskutteli koko ajan ja katsoi mi-nua aivan kuin sillä olisi ollut jotain asiaa. Kun se ei lähtenytkään takai-sin kaverinsa luokse, rupesin pu-helemaan sille. Näin mentiin män-nikön, vesakkoalueen ja kuusikon kautta ja tintti vain kulki edelläni äännellen. Minulle tuli tietenkin mieleen vanhojen metsämiesten uskomus, että jos tiaiset tulevat seuralaiseksi, on parempi kääntyä takaisin. Mutta miksipä minä kään-tyisin, kun ei ollut asetta enkä ollut hakemassa metsästä mitään muu-takaan kotiin vietävää? Vasta noin puolen kilometrin jälkeen, eräällä väljällä rämeellä tiainen jätti minut.

15

Noin sadan metrin päässä erostam-me tulin syvän ja kapean sulaojan varteen, jota en ollut edellisellä kerrallakaan tohtinut ylittää, vaan hiihdin ojan vartta lähemmäs kui-vaa maata löytääkseni turvallisen ylityspaikan. Lykkiessäni siinä ojan vartta yhtäkkiä ojan puoleinen sau-vani tapasi tyhjää ja hojelluin pää edellä kohti ojan pohjaa. Onneksi sauvani osui ojan seinään, ja kaik-keni ponnistaen sain nostettua it-seäni niin, että sain toisella kädellä kiinni katajan oksasta ja vedettyä itseni ylös. Sauva oli osunut ojan penkalla olevan, ohuen lumen peit-

tämän katajanoksan kärjen päälle, jonka alla oli tyhjää eikä lunta. Jos olisin sukeltanut tuohon hartia-ni levyiseen ja ainakin puolitoista metriä syvään sulaojaan, niin mi-ten sieltä tiukasti lähes kolmimetri-siin metsäsuksiin sidottu ukko olisi päässyt ylös?

Mikä oli tuon talitiaisen osuus tuossa tapahtumassa, jäi askarrut-tamaan mieltäni. Tuo oli ehkä vaa-rallisin tilanne, mihin olen suksija-lassa koskaan joutunut.

Suden ”muistelupaikka”koivunvesan takana pienten

kuusten välissä.

16

Paranvoi, Fuligo septica

Mikä väriläiskä iloinen,heleänkeltainen pilkottaa lähellä puun tyven?

Käsilläni väriläiskää tunnustelen,nimeä sille keksi en.

Vastausta kysymykseeni etsiskelenmaailmasta tietokoneiden.

Paranvoiksi löydökseni luokittelenperusteella kuvavihjeiden.

Paranvoi on tunnettu maailmasta kalevalaisen runouden.Paranvoi on monitaitoinen metsäkarikkeessaja lahopuiden huokosissa ryömivä alkeellinen

aitotumallinen valejaloilla liikkuva amebojen kaltainen eliö.

ELIMYSSALON LUONTOA SANOIN JA KUVIN

Marjo KyllönenKuvien oikeudet omistaa Marjo Kyllönen

17

Matkaeväänä luonnonantimia

Lammenrantaa kiertelen,kalaonneani välillä kokeilen.

Repussani yksi pieni ahven kotiini palailen.Suurta muurahaiskekoa kotimatkallani ihailen,

kuusikoiden ikää mielessäni arvuuttelen,luonnonrauhasta nauttien, reippain askelin matkaani

kotiin päin taittaen.En tiedä milloin takaisin palailen,

silti sydämessäin on nyt Elimyssalon muistojen palanen.Palanen, johon on tallentunut

vedenkalvon pinnan taivas sininen,paranvoi heleänkaltainen

ja luonnonvoima salainen.

18

Tammikuussa 2016 kuului Oulu-järven Ärjänsaaresta havahdutta-via uutisia: UPM:n omistamassa saaressa oli aloitettu hakkuut. Toki omistajalla on tietty oikeus omai-suuteensa, mutta huolestuttavaksi tilanteen teki, että osa Ärjästä on näitä oikeuksia rajoittavien määrä-ysten piirissä – saari kuuluu Oulu-järven saaret ja ranta-alueet –Natu-ra 2000 –alueeseen ja sen rannat on lisäksi suojeltu rantojensuojeluoh-jelman puitteissa. Erilaisten toi-menpiteiden, kuten pienaukko- ja poimintahakkuiden, ylä- ja alahar-vennusten, tuulenkaatojen keruun ja talvitieverkoston perustamisen, oli suunniteltu kohdistuvan puo-leen koko saaren pinta-alasta. Har-vennusten pelättiin myös lisäävän tuulenkaatoja, jotka olivat jo val-miiksi uhka avointen järvenselkien ympäröimällä saarella.

Huolta voidaan pitää monilta osin aiheellisena, sillä kyse on luon-to- ja virkistysarvoiltaan todella merkityksellisestä kohteesta. Är-jänsaaressa esiintyy yhteensä 12,1 hehtaaria Natura-luontotyyppejä – boreaalisia luonnonmetsiä, puus-toisia soita ja lehtoja – sekä 5,5 heh-

CASE ÄRJÄAnna Immonen

Kuvat: Jukka Eskelinen

taaria alueita, joista löytyy vanhan metsän piirteitä ja joilla on koh-tuullisen ajan puitteissa mahdol-lisuus kehittyä luonnonmetsiksi. Saaren merkittäviin luontoarvoihin kuuluvat lisäksi ranta-alueilla esiin-tyvät erityyppiset ja –ikäiset ranta-muodostumat ja tuulikerrostumat, kuten erilaiset dyynimuodostumat, rantatörmät ja lentohiekka-alueet. Ärjänsaari on toiminut vuosi-kymmeniä entisen Kajaani-yhtiön työntekijöiden ja kajaanilaisten virkistys- ja retkeilykohteena, joka yhä vain lumoaa kävijänsä.

Hakkuu-uutisen saavuttua asiaa lähti tutkimaan pieni ryhmä Kai-nuun luonnonsuojelupiirin aktii-veja, joiden seuraan liittyi myös metsäaktiiveja Luonto-Liitosta. Pian saaressa järjestettiinkin yhtei-siä, rauhanomaisia mielenilmauk-sia. Asiantuntija-apua saatiin myös Suomen luonnonsuojeluliitolta, ja piakkoin hakkuiden vastustajiin liittyi myös muita järjestöjä, kuten Greenpeace. Luonnonsuojeluliitto tiedotti asiasta aktiivisesti ja myös media kiinnostui asiasta.

Kainuun luonnonsuojelupiiri laati

19

LÄHTEET:

Ärjänsaaren hoito- ja käyttösuunni-telma (2014), Tuomas Kara / UPM

Ärjänsaaren inventointiraportti (2014), Markku Lehtelä / Metsähal-lituksen luontopalvelut

LISÄTIETOA:

Vireillepano hakkuutoimenpiteiden keskeyttämiseksi Ärjänsaaressawww.sll.fi/kainuu/ajankohtaista/vi-reillepano-hakkuutoimenpiteiden-keskeyttamiseksi-arjansaaressa

Valitus hallinto-oikeuteen Ärjän hakkuistawww.sll.fi/ajankohtaista/liitto/2016/valitus-hallinto-oikeuteen-arjan-hakkuista/view

tammikuun lopussa Kainuun ELY-keskukselle kiireellisen vireillepa-non hakkuutoimenpiteiden kes-keyttämiseksi Ärjässä. ELY-keskus kuitenkin ratkaisi asian sallimalla hakkuiden jatkumisen. Tästä piiri laati edelleen valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen.

UPM:n kannalta positiivista oli aloitteellisuus Ärjän tilanteesta tie-dottamisessa. Helmikuussa yhtiö järjesti avoimen keskustelutilaisuu-den saaren tilanteesta sekä hieman sen jälkeen myös vierailun paikan päälle Ärjään. Keskustelutilaisuu-teen osallistui paikallisten ihmisten ja luonnonsuojeluaktiivien lisäksi UPM:n johtoa ja ELY-keskuksen viranomaisia vastaamassa kysy-myksiin. Ärjänsaaren vierailulla UPM:n henkilöstö esitteli siihen mennessä toteutettujen hakkuiden tuloksia. Ärjänsaaren kannalta on-gelmallista lienee se, että yhtiö on pyrkinyt myymään saarta jo pitem-män aikaa, mutta sopivia ostajia ei ole löytynyt.

Lopulta UPM päätyi keskeyttä-mään Ärjän hakkuut ennenai-kaisesti. Yhtiö myös ilmaisi tyy-tymättömyytensä tapaan, millä hakkuiden vastustajat asiaan puut-tuivat. Hakkuiden lopettamisen perimmäisiä syitä voin varmastikin

vain arvailla, mutta taustalla saattoi olla julkisuuden ohella niinkin yk-sinkertainen syy kuin saareen joh-tavan jäätien heikentyminen sääti-lan muutoksesta johtuen.

Tulevana kesänä Ärjänsaaressa toteutetaan inventointeja, joiden niiden tuloksista Kainuun luon-nonsuojelupiiri ja Suomen luon-nonsuojeluliitto kokoavat kesän loppuun mennessä vastineen Poh-jois-Suomen hallinto-oikeudelle. Saaren tilanteen seuranta jatkuu siis edelleen tiiviinä.

20

21

LUMOAVA HOSSA SUOMENJUHLAKANSALLISPUISTOKSI

Venla KarkolaKuvat: Maailmasta Oy

Suomen 100-vuotisjuhlien kun-niaksi vuonna 2017 maahamme perustetaan 40. kansallispuisto. Hossan valinta juhlavuoden kan-sallispuistoksi on hieno asia Suo-mussalmen kunnalle, joka on ol-lut voimakkaasti ajamassa Hossaa kansallispuistoksi. Kuntalaiset ovat innoissaan valinnasta, ja siihen liit-tyykin paljon odotuksia. Avajais-juhlia vietetään 17. kesäkuuta 2017, jolloin Hossassa on odotettavissa isot juhlat.

Suomussalmelaiset intoa täynnä

Kunnanjohtaja Asta Tolonen on iloinen Hossan valinnasta kansal-lispuistoksi ja kertoo, että Suomus-salmen kunta on edistänyt ja toivo-nut kansallispuiston perustamista jo usean vuoden ajan:

”Haluamme tarjota alueen yrittä-jille hyvät mahdollisuudet luonto-matkailulle, ja tuleva kansallispuis-to antaa siihen loistavat puitteet. Hossa on hieno alue, josta olemme ylpeitä!”, sanoo Tolonen ja toivottaa alueelle tervetulleeksi myös uudet yrittäjät.

Luonto ja kulttuuri yhdessä voima-tekijä

Hossa oli luonteva valinta kan-sallispuistoksi monestakin syystä. Ensinnäkin sen luonto on omalei-mainen ja arvokas, ja siksi suoje-lemisen arvoinen. Hossasta löytyy mäntyvaltaista harjumaisemaa, jossa on nähtävissä viimeisimmän jääkauden jälkiä, mm. suppia ja suppalampia. Alueella on myös runsaasti soita ja vesistöjä. Tulevan kansallispuiston tunnetuimpia ja hienoimpia nähtävyyksiä ovat Jul-ma-Ölkyn kanjonijärvi Kuusamon puolella ja sen lähellä sijaitseva Vä-rikallio, jonka kalliomaalaukset on ajoitettu kivikaudelle.

Toiseksi juhlavuoden kansallis-puistoksi valittavalta alueelta vaa-dittiin selvä yhteys joko Suomen itsenäisyyden syntyyn tai sen säi-lyttämiseen. Hossa täyttää molem-mat kriteerit. Huhtikuussa vuonna 1917 Suomussalmen kirkonkylän vanhassa kirkossa pidettiin kokous, jossa vaadittiin Suomen itsenäisty-mistä. Viesti välitettiin pääkaupun-kiin, ja saman vuoden joulukuussa

22

Suomen itsenäisyysjulistus luettiin Helsingissä. Raatteen tien tapah-tumat talvisodan aikaan taas ovat merkittävässä asemassa Suomen itsenäisyyden säilymisen kannalta.

Kolmanneksi Hossan alueen kult-tuuriperintö on rikas ja nivoutuu yhteen alueen luonnon kanssa. Alu-eella on löydetty varhaisen asutuk-sen merkkejä noin 10 000 vuoden takaa, ja nykyäänkin alkuperäisellä paikallaan olevat kalliomaalaukset, jotka ovat nähtävissä Hossan kuu-luisassa Värikalliossa, on ajoitettu noin 4 000 vuotta vanhoiksi. Alu-eelta on löytynyt myös entisaikojen pyydyksiä, jotka kertovat alueen varhaisista elinkeinoista, ja valotta-vat muinaisten asukkaiden elämää.

Hossan luontomatkailuun vauhtia hankkeella

Suomussalmen kunta on aloittanut luontomatkailun vauhdittamiseksi ja alueen yrittäjien tueksi EAKR-rahoitteisen (Euroopan aluekehi-tysrahasto) hankkeen, jonka tarkoi-tuksena on tukea yrittäjiä heidän omien matkailuelinkeinojensa ke-hittämisessä, ja samalla houkutella alueelle uusia yrittäjiä. Hankkeen rahoittajana toimii Kainuun liitto ja mukana on myös yksityistä ra-hoitusta alueen matkailuyrittäjiltä,

jotka ovatkin ottaneet sekä hank-keen, että erityisesti tulevan kan-sallispuiston avosylin vastaan.

Hankkeessa on tarkoitus vahvistaa Hossan matkailubrändiä kansallis-puiston avulla ja kehittää yrittäjien osaamista mm. digimarkkinoinnin alueella. Kansallispuiston luonnon tunteminen ja alueen rikkauksien ymmärtäminen sekä paikallishisto-rian osaaminen ovat pohjana yrit-täjien tarjoamille elämys- ja muille palveluille.

Hossan alueen kehittämisessä on tärkeää tehdä yhteistyötä alueen eri toimijoiden kanssa. Metsähallituk-sen luontopalvelut vastaa kansal-lispuiston perustamisesta ja yllä-pidosta, ja luontopalveluilla onkin useita hankkeita käynnissä tulevan kansallispuiston alueella. Hank-keissa mm. kunnostetaan raken-nuksia, reittejä ja opasteita.

Kansallispuistoon sopivia luonto-aktiviteetteja mietitään parhaillaan. Nykyinen Hossan retkeilyalue on tunnettu kalastajien ja vaeltajien kohteena ja jatkossa todennäköi-sesti tarjonta laajenee. Edellä mai-nittujen lisäksi saadaan erilaisia elämyksiin pohjautuvia matkai-lutuotteita. Muun muassa hyvin-vointipalvelut, luonnon antimien

23

Suomussalmella on isot odotukset Hossan tulevasta

kansallispuistosta.

Hossan kuuluisan Värikal-lion kalliomaalaukset ovat noin

4000 vuoden takaa. Värikallio on Hossan tulevan kansallispuiston

tunnetuimpia kohteita. 24

hyödyntäminen ja valokuvaus ovat vahvoja trendejä maailman luon-tomatkailussa. Hossaa kunnostet-taessa kiinnitetään huomiota mm. esteettömyyteen, joten jatkossa Hossassa tullaan näkemään myös erityisryhmiä. Myös Hossan ainut-laatuisen kulttuuriperinnön ympä-rille kehitetään ohjelmapalveluita.

Luonto edellä

Parhaillaan Metsähallituksen työ-ryhmä miettii Hossan tulevan kansallispuiston sääntöjä, eli mitä kansallispuiston alueella saa ja mitä ei saa tehdä. Kansallispuis-ton tuleminen ei ole yhdentekevä asia alueen luontoyrittäjille ja esim. metsästyksen harrastajille. Jon-kin verran Suomussalmellakin on kuultu kansallispuistoa vastustavia ääniä, mutta mitä lähemmäs kan-sallispuiston toteutumista men-nään, sitä positiivisemmiksi äänen-painot ovat muuttuneet. Nyt, reilu vuosi ennen kansallispuiston ava-jaisia, odotukset ovat korkealla ja kansallispuisto – etenkin Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlista-va kansallispuisto – nähdään isona vahvuutena.

Moni paikallinen arvostaa Hossaa nimenomaan upeana luontoaluee-na, jossa on hienot mahdollisuudet

monenlaiseen retkeilyyn. Nykyään kansallispuistojen säännöissä py-ritään ottamaan hyvin huomioon myös matkailuelinkeinojen harjoit-taminen sekä erilaiset matkailija-ryhmät, mm. esteettömät kulkurei-tit. Ajatuksena on, että ohjaamalla ja opastamalla päästään parempaan tulokseen kuin kieltämällä ja rajoit-tamalla. Kun luonto tulee kävijöille tutuksi, sitä opitaan arvostamaan myös muualla, ja tässä kansallis-puistolla on tärkeä tehtävä, myös Hossassa.

LISÄTIETOJA:

Venla Karkola«Kansallispuistoksi Hossan hengessä» -hankeSuomussalmen kuntavenla.karkola@suomussalmi.fi

25

LIITO-ORAVA TARVITSEE NÄLJÄNGÄN VANHOJA

METSIÄTeksti ja kuvat: Jorma Seppänen, Ylä-Kainuun Luonto ry

Liito-orava on salaperäinen vanho-jen metsien asukas, josta puhutaan paljon, mutta jota harva on tavan-nut. Liito-orava on tutkimusten mukaan aikaisemmin ollut Suo-messa yleinen ja esiintynyt jopa Pallastunturin vanhoissa kuusi-koissa. Liito-oravasta ja suojelusta on alettu keskustella vakavammin vasta siinä vaiheessa, kun Suomi liittyi EU:iin. Siinä vaiheessa liito-oravasta tuli osa luontodirektiiviä, joka määrittelee mm. sen, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdys-paikkoja ei saa hävittää tai heiken-tää. Liito-oravalla ei tällä hetkellä mene erityisen hyvin. Lajin suojelun taso Suomessa ei ole riittävä. Suomi on EU:lle 2013 tekemässään raportissa luontodirektiivin toimeenpanos-ta vuosilta 2007–2012 todennut, että liito-oravan suojelun taso on edelliseen seurantakauteen verrat-tuna edelleen heikentynyt. Lajin populaatio on pienentynyt ja lajil-le sopivan elinympäristön määrä vähentynyt. Näin on tapahtunut Kainuussakin. Liito-oravametsät ovatkin huolestuttavasti huvenneet

hakkuissa, joissa liitelypuut pääty-vät tukkipinoihin. Kainuu on liito-oravan harvan kannan aluetta. Sen lisäksi, että liito-oravia on vähemmän kuin etelämpänä, liito-oravametsät ovat hakkuiden seurauksena pirstaloi-tuneet ja joutuneet erilleen toi-sistaan, mikä vaikeuttaa monella tapaa liito-oravan elämää. Yksilöil-lä on vaikea mm. löytää nuorten metsien meren keskeltä sopivaa vanhan metsän saarta elinympäris-töksi. Kainuussa liito-orava asustaa yleisimmin Kainuun vaarajaksolla, jonka kuusikoissa on eniten säily-nyt sille soveliasta elinympäristöä. Pohjois-Kainuussa liito-oravaa ta-vataan hyvin kapealla vyöhykkeellä Näljängän alueella, jonka leveys on vain n. 40 km. Liito-oravalle sopivien vanhojen metsien hakkaaminen on heikentä-nyt liito-oravan selviämisen mah-dollisuuksia erityisesti lajin esiin-tymisen reuna-alueilla Kainuun pohjoisosissa. Vaikutukset ovat pitkäkestoisia, koska lajille sopi-van elinympäristön kehittyminen

26

kestää vuosikymmeniä. Liito-orava suosii kotometsässään haapaa, jon-ka järeytyminen kolohaavoiksi voi kestää jopa vuosisadan. Liito-orava on reviirieläin, jonka naaras vaatii erillisen alueen elinpiirikseen. Lii-to-oravien määrä on siten suoraan riippuvainen siitä, miten monen reviirin muodostamiseen riittää lajille soveltuva yhä hupeneva elin-ympäristö. Näljängän metsissä liito-oravan ahdinkoa lisää se, että lajille välttä-mättömät vanhat kuusisekametsät ovat suojelualueiden ulkopuolella loppumassa. Taimikoissa ja nuo-

rissa metsissä liito-orava ei tule toi-meen. Liito-orava joutuukin pär-jäämään alati hupenevien vanhojen ja eristyneiden metsäsirpaleiden varassa. Näljängän liito-oravakan-taa uhkaa taantuminen, jopa häviä-minen, koska liito-oraville ei enää löydy riittävästi sopivaa metsää li-sääntymispaikaksi. Lajia esiintyy myös suojelualueilla, mutta ne eivät yksin riitä turvaamaan tämän van-hoihin metsiin kiintyneen liitelijän säilymistä. Liito-oravan elämisen turvaamiseksi tarvitaankin loppu-jen liito-oravametsien säästäminen hakkuilta, ainakin siihen saakka, kunnes nuorista metsistä kasvaa

27

uutta sopivaa elinympäristöä. Näljängän ja Riuskanselkosen ym-päristössä säilyneet vanhan metsän saarekkeet ovat lajin säilymisen kannalta elintärkeitä. Näljängän liito-oravametsien kuihtuminen uhkaa lisäksi katkaista lajin kannal-ta elintärkeän ekologisen yhteyden pohjoisen ja eteläisten populaatioi-den välillä.

Liito-oravan suojelu on viimeinkin otettava vakavasti. Lajia voidaan uskottavasti suojella vain takaa-malla sille sopiva elinympäristö. Liito-oravan tulee jatkossakin asus-tella Kainuun vanhoissa metsissä, joissa sen voi nähdä kesäöinä liite-lemässä. Suomen liito-orava on ek-soottinen eläin, jonka haluaisi näh-dä yhä useampi ulkomaalainenkin luonnonystävä.

28

Kuhmon kaakkoiskulmalla 40 kilo-metrin päässä Lieksantien varrella sijaitsee liki tuntematon, erämaan rauhassa uinunut Jonkerijärvi, joka on ollut jo vuosia kaavoituskiistan kohteena. Maanomistaja Tornator on laadituttanut järvelle ranta-ase-makaavan, joka merkitsisi suuren erämaajärven tuhoutumista. Luon-nontilainen ja käytännössä raken-tamaton iso järvi muuttuisi mat-kailu- ja lomanviettokeskittymäksi.

Kaavoittaminen on herättänyt ky-läläisten ja ympäristöväen huolen. Kaava hyväksyttiin valtuustossa huolimatta kuntalaisten mielenil-mauksesta ja kolmestasadasta jär-ven säilyttämistä puolustaneesta allekirjoituksesta. Kymmenen val-tuutettua olisi halunnut palauttaa kaavan takaisin valmisteluun.

Jonkerin kyläseuran, Kuhmon vihreiden kaupunginvaltuutettu-jen, Lentua-Seuran ja Kainuun luonnonsuojelupiirin käynnistä-mä valitusprosessi on nyt edennyt korkeimpaan oikeuteen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden hylättyä valitukset.

Kokonaisuudessaan Jonkerijärven

TAISTELU JONKERIJÄRVEN PUOLESTA JATKUU

Teksti ja kuvat: Marja-Stiina Suihko

keskeisin ja erityinen luontoarvo on sen rakentamattomuus, rauhal-lisuus ja hiljaisuus. Suunnitellun kaavan toteuttaminen muuttaisi järven luonteen perinpohjaisesti ja olisi siis räikeässä ristiriidassa paitsi maankäyttö- ja rakennuslain, myös kaavan tavoitteen kanssa.

Hallinto-oikeus pitää kaavaa hy-väksyttävänä, vaikka myöntääkin, että kaavassa on puutteita, koska kaikkia tarpeellisina pidettyjä selvi-tyksiä ei ole tehty tai niissä on jopa suoranaisia virheitä. Tätä järven puolustajat eivät voi hyväksyä.

Kaavan rantakilometreissä ei huo-mioida suorantojen vaikutusta eikä rakennuspaikkojen sijoittu-mista arkeologisille kohteille tai niiden välittömään läheisyyteen. Lisäksi VAT Vuoksi (Vuoksen ve-sistöalueen valtakunnalliset alu-eidenkäyttötavoitteet) puuttuu kaava-arvioinnista. Miltei kaikki rakentamis- eli rantautumiskelpoi-nen ranta on kaavoitettu mökkiton-teiksi, joten jokamiehen liikkumis-mahdollisuuksien kannalta hanke on kyseenalainen. Lisäksi kaavoit-taja on esittänyt suhteellisen van-haa metsää kasvavan ranta-alueen

29

muuttamista suojelualueeksi, mis-tä aiheutuisi korvausvelvollisuus valtiolle. Ympäristöministeriön mukaan valtiolla ei ole mahdolli-suuksia minkäänlaiseen suojeluun Jonkerilla.

Kaavan laatiminen syrjäseudulla sijaitsevalle erämaiselle, rakenta-mattomalle järvelle on lisäksi yh-teiskuntataloudellisesti, sosiaalises-ti, kulttuurisesti ja luontoarvojen kannalta täysin epätarkoituksen-mukainen ja epärealistinen.

Tornator esittelee Jonkerijärven ranta-alueille laatimansa kaavan vetoamalla Jonkerin alueen luon-nonrauhaan ja erämaisuuteen. Jonkerilla on kautta historian ollut varsin merkittävä rooli paikallisten asukkaiden erästelyseutuna, jolla on vetovoimaa myös metsästys-matkailu- ja retkeilykohteena. Ra-kentamattomuus ja hiljaisuus ovat tämän vetovoiman ja luontaisen nautinnan edellytyksiä.

Tornatorin kaavasuunnitelma yli 90 mökkitontista, hotellista mielikuvi-tuksellisine oheistoimintoineen ja kahdesta matkailupalvelualueesta on suorastaan surrealistinen. Jos järven rannoille todella tulee noin 300 henkeä viettämään vapaa-ai-kaa, ovat sekä luonnonrauha että

erämaisuus mennyttä. Miltei sata mökkiä merkitsee helposti sataa moottorivenettä ja lukemattomia vesiskoottereita sekä huomattavasti lisääntynyttä autoliikennettä.

Tällä hetkellä Kuhmossa on vapaa-na ainakin 400 kaavoitettua, raken-tamatonta rantatonttia. Tontteja on Lammasjärjellä, Ontojärvellä sekä Nurmesjärvellä. Lisää ranta-kaavoja on tekeillä. Tarjontaa on jo nyt huomattavasti yli kysynnän. Kaupunki vetoaa maanomistaji-en tasapuoliseen kohteluun, mutta tasapuolisuus ei voi tarkoittaa yh-den suurmaanomistajan oikeutta pilata kokonainen järvi. Muiden suurmaanomistajien rantatontit on kaavoitettu jo rakennetuille järville. Myöskään rakentamistarpeella ei Tornatorin kaavaa voida perustella.

Kuhmossa jo nykyiset hotellit toi-mivat alikapasiteetilla: esimer-kiksi 4 km Kuhmon keskustasta sijaitseva Hotelli Kalevala joutuu sulkemaan ovensa osaksi vuotta. Miten olisi kuviteltavissa, että 40 kilometrin päässä Kuhmon muista palveluista ja merkittävistä matkai-lukohteista sijaitseva kylpylähotelli voisi tulla kannattavaksi? Lisäksi hotellialueen sijoitus Kylmäniemen Metso-ohjelmaan kuuluvan suoje-lualueharjanteen toiselle reunalle

30

Jonkeri - ei mikään pikkujärvi.

Jonkerin rannoista valta-osa on suota ja luhtaa.

Jonkerijärvi on hieno melontajärvi.

Jonkerin Kaunisniemi on nimensä mukainen niemi, johon Tornator suunnittelee sijoitetta-vaksi matkailupalveluita. Kau-nisniemi on keskeinen maise-

mapaikka. Siitä on pitkä näkymä kauas järvelle.

31

on kyseenalainen.

Kaavaluonnokseen sisältyvä kuva-us hotellin palvelukokonaisuudesta perustuu enemmän mielikuvituk-seen kuin todellisiin mahdollisuuk-siin tai edes tarpeeseen. Erämaa-han mökkinsä haluavat ihmiset eivät varmastikaan kaipaa mökki-järvensä välittömään läheisyyteen kylpylää, saunamaailmaa, caravaa-nialuetta, metsäminigolfia tai met-sästyssafareita.

Mökkitiheys on huolimatta väliin sijoitelluista viherkaistaleista ylimi-toitettu: erämaamökin tunnelmaa voi olla vaikea tavoittaa mökissä, jonka kummallakin puolella naa-puri on 60 metrin päässä ja niiden takana seuraavat naapurit.

Vaikka Kainuun voimassaolevassa maakuntakaavassa ei ole merkitty Ympäristöministeriön meluntor-junnan kehittämistä koskevan toi-mintaohjelman mukaisia hiljaisia alueita, on kuitenkin huomattava, että taustaselvitysten mukaan sekä Jonkerijärvi että Jonkerinsalo kuu-luvat merkittäviin maaseutumaisiin hiljaisiin alueisiin, joiden käytössä rauhallisuuden säilyttämisen tulisi olla keskeisenä pyrkimyksenä.

Järvi on puhdasvetinen, runsaska-

lainen järvi, jolla on suuri merkitys lähiseutujen asukkaille monipuoli-sen virkistäytymisen lähteenä. Pai-kalliset asukkaat ovat huolissaan erästelymahdollisuuksiensa säily-misestä, ja kaavan toteutumista voi pitää vahingollisena myös luonto-matkailun kehittämistä ajatellen. Onhan Jonkerijärvi merkittävä retkeily- ja melontareittien solmu-kohta. Petranpolku ja Jongunjoen melontareitti kohtaavat Jonkerilla, jonka ympäristössä on useita Natu-ra-alueita ja merkittävä Jonkerinsa-lon suojelualue kaksine hiidenport-teineen. Jonkeri on turvana myös metsäpeuralle ja kuikalle.

LISÄTIETOA:

Muutoksenhaku Kuhmon kaupun-gin päätökseen Jonkeri-järven ran-ta-asemakaavastawww.sll.fi/kainuu/toiminta/lau-sunnot/muutoksenhaku-kuhmon-kaupungin-paatokseen-jonkeri-jarven-ranta-asemakaavasta/view

Valitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen päätöksestä Jonkerin ranta-asemakaavastawww.sll.fi/kainuu/ajankohtaista/valitus-pohjois-suomen-hallinto-oikeuden-paatoksesta-jonkerin-ranta-asemakaavasta

32

Lähiruuan puolesta Kainuussa on jo vuosia luotu yritysyhteistyötä, teemaviikkoja ja -tapahtumia sekä ennen kaikkea saatu tuottajia, osta-jia ja kuluttajia kohtaamaan toisen-sa muun muassa lähiruokafooru-meilla. Lähiruualle on myös saatu näkyvyyttä. Jokaisen kannattaa no-teerata netistä esimerkiksi valta-kunnallinen www.aitojamakuja.fi –sivusto, jonka ajantasaisuudesta Kainuussa huolehtivat maa- ja ko-titalousnaiset. Helsingin yliopiston Ruralia-insti-tuutti tutki vuonna 2013 lähiruu-an aluetaloudellisia vaikutuksia Suomen maakunnissa. Kainuus-sa elintarvikeyritysten määrä on 40–50 yrityksen paikkeilla. Täällä elintarviketeollisuuden merkitys on pienempi kuin muissa maakun-nissa, mutta yhdessä alkutuotan-non kanssa puhutaan kuitenkin yli 6 prosentista Kainuun työpaikoista. Elintarvikkeita jalostavien yritysten raaka-ainehankinnoissa suositaan täällä vahvasti lähiruokaa: omasta maakunnasta ostettiin hyvin suuri osuus, 67 %, mikä oli suhteellises-ti eniten koko Suomessa! Kaikki

vastanneet yritykset arvioivat, että näin on jatkossakin, tai osuus jopa kasvaa.

Ruralian kyselyn perusteella noin puolet tuotteista myydään omaan maakuntaan. Tukkumyynnin osuus on puolet, vähittäiskaupan neljännes ja suoramyynnin noin 15 prosenttia. Ruokapalveluita tarjoaville tahoille myydään lähes kymmenen prosenttia elintarvik-keista. Suoramyynti on monille yrityksille tärkein myyntikanava ja sen osuutta pyritään kasvattamaan esimerkiksi verkkokaupan avulla. Kainuun elintarvikeyritykset olivat optimistisia tulevaisuuden suhteen, ja liikevaihdon arvioitiin pääsään-töisesti kasvavan. Tämä vastaa sitä pientä kasvu-uraa, jolla elintarvi-keala on Kainuussa jo yleisesti vii-me vuodet ollut.

Maaseudun Tulevaisuudessa vast-ikään julkaistun Maa- ja metsäta-lousministeriön tilaston mukaan on Kainuun kunnissa oman maa-kunnan elintarvikkeiden osuus kuntien ruokapalveluissa reilu nel-jännes. Vain Pohjanmaan eri maa-

LÄHIRUOKAA, KIITOS, KAINUUSSAKIN!

Marjatta Pikkarainentoiminnanjohtaja, Kainuun maa- ja kotitalousnaiset

Kuva: Maa- ja kotitalousnaiset

33

kunnat ja Pohjois-Savo käyttävät oman maakunnan elintarvikkeita Kainuuta enemmän. Julkisten han-kintojen haasteina nähdään usein määrärahojen pienuus, pientuot-tajien passiivisuus, logistiikka- tai saatavuushaasteet sekä hankinta-laki. Useat onnistuneet, hyvät käy-tännöt ovat kuitenkin osoittaneet, että ylivoimaisia esteitä ei ole, kun jokaiselta ketjun toimijalta löytyy tahtotilaa ja aktiivisuutta. Julkis-ten ruokahankintojen lisäämisen myönteiset vaikutukset aluetalou-teen ovat kiistattomat, ja ainakin

Kuhmossa ja Suomussalmella mie-titään parastakin aikaa julkisesti, mitä asian eteen voidaan tehdä.

Kasvua yhteistyötä ja osaamista li-säämällä

Muutaman vuoden takaisen Kai-nuulainen lähiruoka –hankkeen kokemukset tekivät selväksi, että elintarvikealan kehittyminen maa-kunnassa vaatii sitoutuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, suunnitelmal-lisuutta ja selkeää toiminnan oh-jausta kohti yhteistä päämäärää.

34

Alan kehittäjät ovat yhdessä laa-tineet tavoitteet ja tehneet työnja-koa elintarvikealan kehittämiseksi Kainuussa. Kainuussa on erityisesti luonnontuotealalla hyvin valmis ja monipuolinen osaaja- ja toimija-verkko – mm. Luonnonvarakeskus, Arktiset Aromit, Kainuun ammat-tiopiston luonnontuoteala – jonka kanssa myös meillä Maa- ja kotita-lousnaisilla ja ProAgria Kainuulla on luontevaa yhteistyötä. Osaamis-ta on omassa maakunnassa sekä tutkimuksen, koulutuksen että yri-tys- ja kuluttajapalveluiden näkö-kulmista.

Olemme nyt yhteistyössä Kainuun ammattiopiston kanssa käynnistä-mässä elintarvike- ja luontoalaan liittyvää uutta kehittämishanketta Kantri & Co. Hanke antaa apua esi-merkiksi elintarvikkeiden kauppa-kelpoisuuteen liittyviin vaatimuk-siin erityisesti HoReCa-sektorilla (Hotels, Restaurants & Catering), markkinointiviestinnässä, alkupe-rä- tai laatumerkkien hakemisessa, elintarvikelainsäädännössä, suo-ramyyntiasioissa sekä laadun- ja prosessinhallinnan haasteissa. Nyt hankkeen ensimmäisenä vuonna on erityisenä painopisteenä yritys-ten tukeminen pakkausmerkintä-uudistusten käytäntöön viennissä. Yrityksille mahdollistetaan ravin-

toarvomäärityksiä Jamix-ohjelman avulla. Hankkeen toiminnot kat-tavat myös laboratorioanalyyseja tavoitteenaan saada uutta tietoa myös toimialaa koskeviin yhteisiin tietokantoihin. Hanke on saanut rahoituksen Kainuun ELY-keskuk-selta ja Euroopan maaseuturahas-tolta, ja myös osallistuvat yrittäjät rahoittavat hanketta.

Uskotaan lähiruoan tulevaisuuteen, sillä kainuulaiset elintarvikkeet vastaavat kasvavaan laadukkaan, turvallisen ja alkuperältään tun-netun ruoan kysyntään! Vastikään Seppälän Impilinnaan noussut uusi tuotekehityskeittiö tarjoaa myös paikallisten elintarvikeyrittäjien tuotekehitykselle entistä paremmat puitteet. Impilinnan tiimoilta on otettu myös jo ensi askelia suosioon nousseen REKO-lähiruokarenkaan käynnistymiseksi Kainuuseen.

LISÄTIETOA:

Kainuun maa- ja kotitalousnaisethttp://kainuu.maajakotitalousnai-set.fi

Facebook: REKO Kajaani

35

Kainuulainen lähituottaja:KAINUUN KALATUOTE

Teksti: Timo Matero

Kainuun Kalatuote Oy on perus-tettu hieman yli yhdeksän vuotta sitten. Olemme pikkuinen kalan-jalostusyritys, henkilökuntaa on yrittäjän lisäksi 5–7 henkeä, riip-puen sesongista. Toimitilamme sijaitsevat Suomussalmella, Ruo-kapuistossa. Ostamme järvikalaa (haukea, kuhaa, ahventa, muikkua, siikaa, madetta) etupäässä paikalli-silta ammattikalastajilta. Kiantajär-vi on pääsääntöinen kalavetemme, sekä pari muuta paikallista järveä. Kirjolohet ostamme pääsääntöi-sesti neljältä kainuulaiselta kalan-kasvattajalta. Asiakkainamme ovat kainuulaiset ruokakaupat sekä ra-vintolat.

Hauet ja kuhat fileoimme, ahve-net joko savustetaan tai perataan pannuahveniksi. Muikut ja siiat myydään tuoreina tai savustettui-

na. Made on puhtaasti sesonkika-la, sitä myydään vain keskitalvella. Toki madetta saadaan muulloin-kin, mutta kysynnän huippu on tuo ajankohta. Kirjolohet ja kirjo-lohifileet myymme tuoreina sekä jalosteina (savustettuna, kylmäsa-vustettuna tai graavattuna). Tuot-teisiimme kuuluvat myös erilaiset kukot. Valmistamme Vienan Kar-jalasta lähtöisin olevaa avokukkoa kirjolohesta sekä muikusta. Savo-laismalliset umpikukot teemme perunasta, lantusta sekä muikusta. Leivomme myös kalapihvejä. Niis-sä käytämme haukifilettä sekä kir-jolohifilettä. Tilauksesta teemme myös kalapihvejä, joihin käytämme myös särkimassaa.

Mitä tarkoitetaan lähiruoalla, on hieman tulkinnanvarainen juttu. Jonkun mielestä lähiruokaa on 50

36

kilometrin sisällä tuotettu ruo-ka, toisten mielestä lähiruokaa on oman maakunnan sisällä tuotettu ruoka ja joidenkin mielestä kaikki Suomessa tuotettu on lähiruokaa. Ehkä kainuulainen kuluttaja miel-tää lähiruoaksi sen, mikä on Kai-nuussa tuotettu.

Lähiruoasta puhutaan paljon ja sitä halutaan myös käyttää. Ruoka-kaupat haluavat tarjota asiakkail-leen lähiruokaa, ja kyllä Kainuusta myös löytyy paljon paikallisia tuot-tajia, jotka ovat saaneet tuotteensa kauppojen hyllyille. Pientuottajat eivät juurikaan voi kilpailla isojen

toimijoiden tapaan hinnalla, vaan ehkä juuri erikoistuminen, paikal-lisuus ja laatu ovat meidän pienten toimijoiden valtti. Myös julkisella sektorilla lähiruoan käyttö tulee li-sääntymään.

Lähiruoka merkitsee meille paljon, tuleehan valtaosa kaloistamme hy-vin läheltä. Ylpeänä voimme kertoa asiakkaillemme yksityiskohtaisesti järven nimen ja nimetä jopa kalas-tajan, jolta olemme ostaneet kalat. Vahvuutenamme ovat pienet ker-takäsittelymäärät, jolloin päästään toimittamaan asiakkaalle jopa sa-mana aamuna pyydetyt kalat.

Kainuulainen lähituottaja:

MARJOJA JA VIHANNEKSIA KUOLANIEMELTÄTeksti: Kalle Hoppula, kuva: Kuolaniemen tila

Olemme viljelleet vuodesta 2010 alkaen suoramyyntiin marjoja ja vihanneksia Sotkamon Kuolanie-mellä. Vastoin Ruuhka-Suomen trendejä asiakkaiden itsepoiminta kasvaa vuosi vuodelta.

Kuolaniemen tila tuottaa Sotka-mossa kuluttajille suoramyyntiin mansikkaa ja vadelmaa sekä vuo-desta riippuen eri vihanneslajeja. Lisäksi tuotamme tukkumyyntiin herukoiden taimia.Toukokuun 2016 aikana vihannek-

sista ja juureksista peltoon laitettiin kukkakaali, keräkaali, punakaali, parsakaali, lehtikaali, porkkana, palsternakka, punajuuri, peruna, sipuli ja valkosipuli. Lisäksi kesä-kuun 2016 aikana peltoon laitetaan vielä ainakin kesäkurpitsaa, avo-maankurkkua, jäävuorisalaattia ja naurista.

Sesonkituotantoa lähimarkkinoille

Myyntikautemme alkaa heinäkuun alkupuolella mansikkakauden al-

37

kaessa, jatkuu elokuussa vadelmal-la ja päättyy syyskuun aikana vii-meisiin vihanneksiin ja juureksiin. Tähän saakka olemme myyneet lähes kaikki marjat ja vihannekset suoraan pihastamme. Mansikasta on tosin myyty ruuhkatilanteissa satoa pakastamoille ja vihannek-sista meni koe-eriä vuonna 2015 vähittäiskauppaan ja paikallisille jatkojalostajille.

Satokaudella 2016 kokeilemme uutena myyntikanavana REKO-lä-hiruokarengasta Kajaanin alueella. Emme tee tuotteita varastoon, vaan kaikki tuotteet pyritään myymään satokauden aikana.Vastoin Ruuhka-Suomen trende-

jä marjojen itsepoiminnan suo-sio Kainuussa on kasvanut koko yrittäjyytemme ajan. Aloitimme tuotannon 2009 mansikalla ja va-delmalla, jotka edelleen ovat tär-keimmät tuotantokasvimme. Yri-tyksen liikevaihdon vuosittainen kasvu on ollut viime vuosina 30–60 % ja liikevaihdosta itsepoimin-tatuotteiden osuus on pitkästi yli puolet – mansikasta itsepoimijoille myytiin viime vuonna 80–90 % ja vadelmasta 100 %. Kahden viime vuoden aikana olemme kokeilleet myös vihannesten itsepoimintaa.Myynti suoraan kuluttajalle ilman välikäsiä merkitsee tuottajalle pa-rempaa kannattavuutta, mutta eri-laista toimintamallia. Tavalliseen

38

maatilaan verrattuna myynti- ja asiakastyön määrä on tilallamme monikymmenkertainen.

Kaupassa myytävien vihannesten hinnasta tuottajan osuutta on taval-lisesti 30–60 % ja kauppa ja tukku ottavat oman osuutensa. Vihannes-ten tuotanto tukkuhinnoilla edel-lyttää laaja-alaista, koneellistettua ja tehokasta tuotantoa. Oma stra-tegiamme on ollut päinvastainen: viljelemme useita eri tuotteita pie-nialaisesti ja myymme ne suoraan kuluttajille tukkujen ja vähittäis-kaupan ohi.

Kiire suurempi haaste kuin köy-hyys

Ruoka on Suomessa halpaa, jos mittarina käytetään sen osuutta kuluttajan rahankäytöstä. Suora-myynnin haasteena onkin kilpai-lu kuluttajan ajasta. Itsepoiminta ja tuotteiden hakeminen tilalta on kuluttajalle aikaa vievää. Aika on yhteiskunnassamme niukin resurs-si ja harvalla työikäisellä on sitä tarpeeksi.

REKO ja muut lähiruokapiirien toimintamuodot luovat tuottajille ja kuluttajille ajankäytön kannalta tehokkaan ratkaisun kaupankäyn-tiin. Kasvistuottajalle REKO on

kuitenkin paljon työtä teettävä toi-mintamalli, kun normaalisti vähit-täiskaupan kuluttajalle ulkoistamat pakkaaminen ja punnitus siirtyvät nyt tuottajan tehtäväksi. Tuottaja onneksi pystyy tämän ottamaan huomioon hinnoittelussa.

Toinen suoramyynnin ja pientuot-tajien kannalta merkittävä yhteis-kunnallinen haaste on kuluttajien säilytystilojen vähyys. Kerrostaloi-hin ei enää nykyään rakenneta pe-runakellareita ja pakastimiakaan ei nuorilla ole samassa määrin kuin vanhemmilla ikäpolvilla. Laaduk-kaan tuotteen takana on laadukas varasto, joka on pientuottajalle kal-lis investointi.

Varastokysymys keskittää tuotan-non ja kaupan isoille tekijöille. REKO on ollut hyvä avaus vanho-jen elintarvikeketjun rakenteiden uudistamiseen. Jos REKO-toimin-tamalliin pystyttäisiin vielä kyt-kemään tuottajien ja kuluttajien yhteiset kylmävarastot, saataisiin otettua askel eteenpäin lähiruoassa ja suoramyynnissä.

LISÄTIETOA:

www.kuolaniemi.fiwww.facebook.com/kuolaniemi

39

40

Luontoavusteisten menetelmien käyttö sosiaali-, kasvatus- ja ter-veyspalveluissa yleistyy. Green care eli ”vihreä hoiva” tarkoittaa luon-toon ja maaseutuympäristöön liit-tyvää ammatillista ja tavoitteellista toimintaa, jolla edistetään ihmis-ten hyvinvointia ja elämänlaatua. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuu-den avulla.

Luontoavusteinen toiminta on Kai-nuussa vielä melko uutta, mutta maailmalla suosittua. Etenkin Nor-ja, Saksa ja Hollanti ovat edelläkä-vijöitä hoivamaatilatoiminnassa, jossa maatilan arkiaskareisiin osal-listetaan esimerkiksi lapsiryhmiä, mielenterveyskuntoutujia tai pitkä-aikaistyöttömiä. Green caren muita muotoja ovat esimerkiksi terapeut-tinen puutarhatoiminta ja eläina-vusteinen toiminta. Muun muassa hevosia ja koiria käytetään paljon terapian apuna.

Sotkamossa luonto- ja eläinavus-teista toimintaa on tehty jo usean vuoden ajan. Sotkamon Luonto

ry:n jäsenten Juho ja Maija Lippo-sen kotipihassa toimii Luontohy-vinvointikeskus Tyynelä, jossa tar-jotaan palveluja eri kohderyhmille ympäri vuoden.

”Haluamme käyttää omaa osaa-mistamme sekä ympäröivää hienoa luontoa ihmisten hyvinvoinnin ja luonnontuntemuksen edistämi-seen. Tätä meidän toimintaamme voidaan soveltaa esimerkiksi las-tensuojelun avohuollon tukitoime-na, nuorten tukihenkilötoiminnas-sa, tunne- ja vuorovaikutustaitojen opiskelussa, osana koulujen ympä-ristökasvatusta sekä työhyvinvoin-ti- ja virkistyspalveluissa. Myös harrasteeksi sopivia juttuja on tar-jolla, kuten päiväleirejä lapsille ja oma talliryhmä aikuisille”, kertoo Maija.

Toimintaa ohjaa Maijan työparina Heidi Kotilainen. Molemmilla oh-jaajilla on sosiaali- ja kasvatusalan koulutus ja he omaavat riittävät taidot myös eläinten käsittelyyn ja luonnossa liikkumiseen. Juho on käsityöalan ammattilainen ja luon-tovalokuvaaja.

LUONNOSTA VOIMAA, HOIVAA JA VIRKISTYSTÄ

Maija LipponenKuvat: Taru Pikkarainen (s. 40, alakuva) & Maija Lipponen

41

42

”Meiltä löytyy neljä hevosta sekä koiria, lampaita ja kanoja, joita käytetään tavoitteiden mukaisesti. Myös luonnoneläimiä, vuodenai-koja ja perinnetaitoja hyödynne-tään: keväisin seurataan muuttolin-tuja ja lasketaan mahlaa, kesäisin kerätään yrttejä eläimille talven varalle ja kokoonnutaan laiduntal-koisiin, syksyllä hoidetaan eläimiä ja talvella ajetaan perinteisellä kirk-koreellä”, Maija kuvailee.

Maaseudulta löytyy vielä yhteisöl-

lisyyttä, jota jo isommissa kaupun-geissa kaivataan. Sitä myös Tyy-nelässä halutaan tuoda saataville: porukalla tekemistä, oikeita töitä, joissa sateessa kastumista, käsien multaantumista ja vaatteiden li-kaantumista ei voi estää. Tuloksena on kuitenkin hyvä mieli ja ehkäpä jokin uusi luontokokemus.

43

LISÄTIETOA:

www.luontohyvinvointi.fi

Kauppakatu 7, 87100 Kajaani