nuorten luonto 1/2016

Teemana

RajaTonLuonTo

Talvipyöräilijän vapaus

Kevätseuranta käynnistyy

Luonto kuuluu kaikille

1/2016

| nuorten luonto 1/20162

Pääkirjoitus: Luonnon rajat eivät ole kiinni

älillä tuntuu, että viime syksyn jälkeen mediassa ja kahvipöytäkeskusteluis-

sa ei ole juuri muusta pu-huttu kuin turvapaikanhaki-

joista ja maahanmuuttajista. Vihaa täynnä oleva vähem-mistö vaatii äänekkäästi val-

tiomme rajoja kiinni, kun me muut taas toivomme kaikille mahdollisimman tur-vallista elinympäristöä.

Nuorten Luonto ja Luonto-Liitto myös toivovat, että maamme uudet asuk-kaat pääsisivät tutustumaan suomalai-seen luontoon ja nauttimaan siitä. Rasis-mi ja ennakkoluulot eivät kuulu luontoon. Luonto on rajaton.

Jos olet muuttanut eteläisemmiltä le-veysasteilta Suomeen, voivat esimerkiksi lumikävely, avantouinti tai luisteleminen tuntua kummallisilta ja jopa luotaan-työntäviltä harrastuksilta. Toki tiedän monia, joiden mielestä kirpeä pakkasil-ma tuntuu ihanalta sieraimissa ja jotka nauttivat tammikuisen auringon heijas-tuksesta lumen pinnalla. Itseäni, ikäni Suomessa asunutta, ajatus toisiinsa kiin-ni jäätyneistä nenäkarvoista ei lämmi-tä, saatika yritys havaita auringonsäteitä silmillä, joiden pinnalle on lähestulkoon muodostunut kuurankukkia. Onneksi on muitakin tapoja nauttia Suomen kauniis-ta luonnosta.

Tästä Nuorten Luonnon numerosta saamme lukea, että Somaliasta Suomeen muuttanutta Mahdi Aalinia kiinnos-taisi kulkea kesäisin Suomen luonnossa ja esimerkiksi kerätä marjoja. Naapurin neuvo lähteä sadan kilometrin päähän marjametsään ei kuitenkaan kuulosta ko-vin rohkaisevalta. Maahanmuuttajille ei muutenkaan ole tarjolla kovin paljoa kan-nustusta ja ohjausta luontoharrastuksiin.

Luontoon lähteminen voi herättää tottumattomassa monia kysymyksiä. Us-kaltaako metsään mennä, tuleeko siellä karhuja vastaan ja miten retkelle pitäisi varustautua? Kaikissa ylikansoittuneis-sa maissa ei ole vastaavia mahdollisuuk-sia lähteä luontoon kuin Suomessa, eikä luonnossa liikkumista osata tämän vuok-si edes kaivata. Suomessa lähes mistä vain on vartin bussimatka metsään.

Luonto-Liitto on yksi taho, joka voi tarjota maahanmuuttajille tietoa suoma-laisesta luonnosta sekä mahdollisuuk-sia luontoharrastukseen. Luonto-Liitto pyrkii parhaillaan madaltamaan maa-hanmuuttajien kynnystä osallistua toi-mintaansa sekä suunnittelee yhteistä luontotoimintaa maahanmuuttaneille ja kantasuomalaisille perheille. Tavoitteena on edesauttaa maahanmuuttajataustais-ten lasten, nuorten ja perheiden osallis-tumista luontoharrastus- ja ympäristö-toimintaan sekä antaa heille tilaisuuksia tutustua suomalaiseen luontoon. *

ku

va: pekk

a tuu

ri

Numero 1/2016, 73. vuosikerta

Nuorten Luonto on aikakauslehti,

jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnon-

harrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jon-

ka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan

niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy

ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-

Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa

sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliitti-

seen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus:

Päätoimittaja Maria Rautio

[email protected]

Toimitussihteeri Elina Mikola

[email protected]

Avustajat tässä numerossa Heini-Sofia

Alavuo, Anssi Bwalya, Auli Elolahti, Rimma

Erkko, Christa Granroth, Tuuli Hypén,

Emmi Ketonen, Suvi-Anne Kinnunen,

Ellinoora Lievonen, Sonja Martikainen,

Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Kalle

Pettersson, Emilia Raunio, Anni Reenpää,

Merileena Reunanen, Säde Rinne, Anni

Saastamoinen, Aino Saarenmaa, Teemu

Saloriutta, Antti Salovaara, Nana Sjöblom,

Iris Tanttu, Kati Tuomaala, Tuuli Turtola,

Martina Uotinen, Sofia Virtanen, Miia

Vistilä, Erika Weckström

Ulkoasu ja taitto Eero Astala

Kannen kuva Anni Reenpää

Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti

www.luontoliitto.fi/liity

Osoitteenmuutos

www.luontoliitto.fi/muutos

Yhteystiedot

Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki

puh 09 684 4420

www.nuortenluonto.fi

www.facebook.com/nuortenluonto

Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa si-

sällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan vi-

rallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien

liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiede-

lehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Oy Fram Ab, Vaasa

Nuorten Luonto on painettu

uusiopaperille.

maria rautio

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota

yhteyttä toimitussihteeriin: [email protected].

nuorten luonto 1/2016 | 3

1/2016Teema: RajaTon LuonToSisällys

2

4

6

8

10

11

12

13

14

16

18

19

22

24

25

26

28

31

32

33

36

37

38

PääkirjoitusLuonto-Liitossa nytLuonto kuuluu kaikilleSkandinavian susilla rajat ovat kiinni Kolumni: Olemmeko luontokansaa? Tuunausnurkka: Unisieppari kierrätysmateriaaleistaOmituiset otukset: KimalaiskolibriVoittoja vuosien varrelta: Otsonikadon pysäyttäminenTalvipyöräilijän vapausArjen ekotietoutta uusille suomalaisilleLuontokokemuksia kahdella kielellä Urbaani kevät 2015Piiri pieni pyörii: Pöydän ääressä PolpPerinteiset paremmin Kotimainen kaurakeksintö tuo uusia makuja lautaselleNaamatusten Luontopolulla: Talvisia hetkiä erämaatilallaPuuskahdus: Ekologisuus ei ole epäkiitollisuuttaJärjen kritiikkiArviot: Seksistä ja matematiikasta, Jättiläinen, Millaista on olla eläin?, TalventörröttäjätMaanalainen: ÖtökkäfriikkiTapahtumat ja yhteystiedotSarjakuvat

Talvipyöräilijä ei pelkää pakkasta

Närängänvaaralla on kiehtova historia

14

28

Suomen luonto tutuksi myös maahanmuuttajille6

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/

nuortenluonto

– Osallistuimme Pidä Saaristo Siistinä ry:n Siisti Biitsi -siivoustalkoisiin Suo-menlinnassa. Talkoissa kerättiin rannoil-le ajautuneita roskia ja arvioitiin roskan määrää ja laatua, Itämeriryhmän aktiivi Eeva Hammar kertoo.

Erityisesti muoviroska on merelle on-gelmallista. Ryhmä on parhaillaan ke-hittelemässä toimintaa teemalla ”muo-viton meri”. Toistaiseksi teemasta on julkaistu YouTube-video ja merten muo-viroskasta on puhuttu kouluvierailuil-

la. Itämeriryhmä osallistuu myös ”Beat the microbead”-sovelluksen tekemiseen. Tämän älypuhelinsovelluksen avulla voi tarkistaa, sisältääkö kosmetiikka mikro-muovia, eli pienen pieniä muovihippusia. Itämeriryhmä osallistuu sovelluksen suo-mentamiseen ja tietojen täydentämiseen.

Kouluvierailuilla lisää tietoisuuttaNäkyvä osa Itämeri-ryhmän toimintaa on Itämeri-lähettilästoiminta. Itämeri-lähet-tiläät käyvät kouluissa kertomassa meres-tä, sen tilasta ja mitä sen hyväksi voisi tehdä. Itämeri-lähettiläitä on koulutettu 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Koulutus on kaksipäiväinen ja sen aikana saa hy-vät perustiedot kotimerestämme. Ei siis tarvitse olla biologi voidakseen lähteä mukaan, vaan oma innostus riittää! Alun perin vierailuja tehtiin vain yläkouluihin, mutta viime vuonna kokeiltiin vierailuja myös alakouluihin. Vastaanotto oli hyvä ja vierailuja on tarkoitus jatkaa.

– Alakoululaiset ovat yllättävän ympä-ristötietoisia ja tiedonjanoisia, kertoo it-sekin lähettiläänä toimiva Eeva.


teksti: erika weckström • kuva: luonto-liiton itämeri-ryhmän arkisto

Sydämen asiana Itämeri

Rehevöityminen, happamoituminen, roskaantuminen, mikromuovi… Itämerellä ongelmia riittää. Onneksi on olemassa Luonto-Liiton Itämeri-ryhmä!

Itämeri-ryhmän tavoitteena on edistää Itämeren hyvinvointia ja lisätä ihmisten tietoisuutta lä-himerestämme. Ryhmä järjestää koulutuksia ja leirejä, osallistuu julkiseen keskusteluun Itämeres-tä, kerää roskaa rannoilta sekä tuottaa Itämeri-aiheista materi-

aalia. Viime vuodesta lähtien toiminnan keskeisenä teemana on ollut Itämeren roskaantumiseen puuttuminen.

Luonto-Liitossa nyt

Nuorempi yleisö vaatii kuitenkin eri-laisen lähestymistavan ja toisenlaiset materiaalit kuin yläkoululainen, joten materiaalien muokkaaminen on ajankoh-taista.

Leireillä opitaan uuttaItämeriryhmäläisillä ei ole säännöllisiä kokoontumisia, mutta Eeva kertoo, että kevääksi on suunnitteilla aktiivien va-paamuotoinen tapaaminen. Muutama-na kesänä on järjestetty myös kesälei-rejä. Osallistujakunnassa on ollut myös ulkomaanvahvistuksia Virosta ja Venä-jältä. Leireillä viihdytään rennossa ilma-piirissä, tutustutaan toisiin aktiiveihin, vaihdetaan ideoita ja opitaan uutta. Lei-riltä on esimerkiksi käyty tutustumassa Tvärminnen eläintieteelliseen tutkimus-asemaan ja paneuduttu Itämeren ekologi-aan. *

> Kiinnostuitko? Voit seurata Itämeriryhmää Facebookissa ja Instagramissa. Mukaan toimintaan pääsee ottamalla yhteyttä Eeva Hammariin: [email protected].


Talvipäivillä TavaTaan!

KeväTseuranta KäynniStyy

UudeT ympäriStökriTeerit hoStelleille

uonto-Liitto ja Suomen Hostellijär-jestö (Hostelling International Fin-

land) ovat kehittäneet yhdessä ympäristöystävällisen hostellin

ekokriteeristön. Kriteeristössä huomioi-daan muun muassa kierrätys, luomu- ja kasvisruuan saatavuus, energian ja veden säästäminen, ekoenergian käyttö sekä

uonto-Liiton perinteikkäät Talvi-päivät järjestetään karun kauniil-

la Ohtakarin saarella Kokkolassa 18.–20.3.2016. Talvipäivien jär-

jestelyistä vastaa Luonto-Liiton Pohjan-maan piiri.

Talvipäiville ovat tervetulleita kaik-ki uudet ja vanhat luontoliittolaiset. Oh-jelmassa on retkiä, työpajoja, luentoja,

uonto-Liiton kevätseuranta juhlii 40-vuotista taivaltaan. Ensimmäi-

sen kerran kevään etenemistä seurattiin vuonna 1976.

Kevätseurannassa tutkitaan kevään edistymistä keväisten eläin- ja kasvilaji-en avulla. Kevätseurantaan voi osallistua ilmoittamalla tekemänsä ensihavainnot sekä lajien runsastumisen kevätseuran-taviikonloppuina. Seurannan kohteena on yhteensä 41 vakiolajia sekä vuosittain vaihtuvat teemalajit.

Tämän vuoden kevätseurannan tee-mana ovat puut ja pensaat. Havaintoja pyydetään esimerkiksi haavan ja koivun lehtien avautumista sekä haavan, näsiän, tuomen ja vaahteran kukinnasta.

Kevätseurantalomakkeen löydät tä-män Nuorten Luonnon välistä. *

> Lisätietoja kampanjasta saat myös kevätseurannan verkkosivuilta: www.kevatseuranta.fi.

koonnut: elina mikola

Itämeriryhmän aktiivit siivoustalkoissa keräämässä rannalle ajautuneita roskia.

keskusteluja sekä mukavaa yhdessäoloa. Tänä vuonna talvipäivien teemana on il-masto- ja ympäristötoiminta. Lisäksi juh-litaan Luonto-Liiton piirien 40-vuotis-syntymäpäiviä. *

> Lue lisää ja ilmoittaudu osoitteessa: www.luontoliitto.fi/talvipaivat2016

ympäristötiedon levittäminen hostellin asiakkaille.

Luonto-Liitto ja Suomen Hostellijär-jestö ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä. Luonto-Liiton jäsenet saavat 10 prosentin alennuksen yöpymisistä Suomen Hostel-lijärjestöön kuuluvissa hostelleissa. *

lyhyet


teksti: aino saarenmaa • kuvat: anni reenpää

Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret eivät vielä ole löytäneet mukaan luontoharrastustoimintaan. Myös omatoiminen luonnossa liikkuminen voi olla hankalaa, jos suomalainen luonto ei ole tuttu.

Ulkona on pakkasta lähes 20 astetta. Talvipyöräilijät polkevat naama punaise-na pakkasesta välittämättä, mutta kaikkia talviurheilu ei kiinnosta.

– Kävin kerran kaverei-den kanssa laskettelemassa.

Se oli todella vaikeaa, kaaduin varmaan kymmenen kertaa, Shafi Puaale kertoo.

Joukko eri-ikäisiä poikia ja nuoria miehiä on kokoontunut viettämään aikaa yhdessä. Paikkana on Kölvi, Setlement-tinuorten Hämeen piirin monikulttuuri-nen poikatyöyksikkö Tampereella.

Jääkiekko ei houkuta näitä nuoria miehiä avantouinnista puhumattakaan. Kaikki ovat sitä mieltä, että kesällä ulko-na on enemmän tekemistä, kun voi pyö-räillä ja pelata jalkapalloa.

Shafi Puaale, Mahdi Aalin, Ali Maa-dey ja Jarnail Singh ovat asuneet Suo-messa jo vuosia. Suomalainen luonto ei kuitenkaan ole nuorille kovin tuttu. Aa-lin ja Puaale ovat käyneet telttailemas-sa, mutta kukaan neljästä nuoresta ei lii-ku luonnossa säännöllisesti. Metsässä liikkuminen ja patikointi saattaisi kiin-

Shafi Puaale, Jarnail Singh, Ali Maadey ja Mahdi Aalin ovat kokeilleet talviurheilua koulussa, mutta pelaavat mieluummin jalkapalloa.

LuonTo KuULUu KaIkILLe


nostaa, jos sellaiseen tarjoutuisi ohjattu mahdollisuus. Tosin vain kesällä, talvella ulkona on kaikkien mielestä liian kylmä.

– Olisin halunnut viime kesänä läh-teä keräämään marjoja, mutta en tiennyt minne suuntaan pitäisi lähteä. Kysyin naapurilta, voiko jostain läheltä kerätä marjoja, hän käski ajamaan sadan kilo-metrin päähän, Aalin kertoo.

Lisää tietoa vanhemmille ja lapsilleKölvin nuoret eivät ole ajatustensa kans-sa yksin. Maahanmuuttajataustaisia lap-sia ja nuoria on vain vähän mukana luon-toharrastustoiminnassa.

Katri Silvonen Luonto-Liitosta ker-too, että suurin syy on tiedon puute. Vaikka lapset olisivat kuulleet luontohar-rastustoiminnasta, myös vanhemmat tar-vitsevat tietoa. Usein ongelmana on myös kielimuuri, vanhemmat eivät välttämättä osaa suomea yhtä hyvin kuin lapset.

Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiris-sä kehitetäänkin tänä vuonna tiedotusta. Uusi leiri- ja kerhojuliste on suunniteltu niin, että jo kuvituksesta käy ilmi, mitä leirillä tapahtuu. Nettisivuille laitetaan tiedote vanhemmille ensin suomeksi ja myöhemmin muutamalla vieraalla kielellä.

Joensuun seudun monikulttuurisuus-yhdistyksen (JoMoni) kautta luontoker-ho-ohjaajakoulutuksiin on löydetty myös maahanmuuttajataustaisia ohjaajia. Aja-tuksena on, että uussuomalaisten kyn-nys osallistua Luonto-Liiton toimintaan madaltuisi, jos kerhoissa ja leireillä olisi maahanmuuttajataustaisia ohjaajia.

Isabel Muñoz on ollut sijaisena Sa-vo-Karjalan Luontopiirin lastenkerhossa. Luonto on tärkeä osa metsätieteitä opis-kelleen Muñozin elämää.

– Halusin nähdä jotain uutta ja erilais-ta. Halusin jonnekin, missä on metsää ja vettä, Espanjasta Suomeen muuttanut Muñoz kertoo.

Espanjaa ja teatteria opettava Muñoz on aktiivinen myös Joensuun seudun mo-nikulttuurisuusyhdistyksen toiminnas-sa. Luontokerhoja hän voisi lähteä ohjaa-maan ehkä taas tulevaisuudessa.

– Nyt on liikaa ohjelmaa, Muños sanoo.

Kielimuuri ei saa olla este osallistumiselleIhmisten luontosuhde on eri maissa eri-lainen. Esimerkiksi venäläisten suhde luontoon on samankaltainen kuin suo-malaisilla, perheet viettävät paljon aikaa luonnossa ja kesämökeillä. Katri Silvosen mukaan joitakin vanhempia askarruttaa, miksi luonnossa pitäisi viettää aikaa, ja mitä siellä voi tehdä.

– Somaliassa kaupungeissa asuvat ih-miset eivät juurikaan liiku luonnossa, Mahdi Aalin sanoo, ja muut nyökkäilevät.

Luonnossa liikkuminen voi herättää vanhemmissa monenlaisia kysymyksiä. Onko metsään turvallista mennä? Mitä eläimiä siellä on? Onko Suomessa myr-kyllisiä käärmeitä?

Suomalainen metsä voi olla tuntema-ton paitsi uussuomalaisille, myös urbaa-neille, koko ikänsä Suomessa asuneille lapsille.

– Metsään voi tutustua turvallisesti leikin avulla: suunnistetaan muurahais-pesien avulla, rakennetaan sateensuojia, etsitään ja maistellaan syötäviä kasveja, Silvonen kertoo.

Mutta luontoharrastamisen ei tar-vitse olla pelkkää erätaitojen opettelua. Myös toisiin kulttuureihin ja ihmisiin tu-tustuminen voi olla tärkeä osa leiriä. Jos luontoleirillä on osallistujia, joilla on eri äidinkieli, ohjelmaan voi kuulua esimer-kiksi sanojen opettelua eri kielillä.

Leiriohjelmaa suunniteltaessa onkin hyvä ottaa mukaan sellaisia ohjelmanu-meroita, jotka eivät perustu suomen kie-lellä kikkailuun. Toiminnalliset ohjelma-numerot sopivat kaikille kielitaidoista riippumatta.

Monikulttuurinen luontoharrastus-toiminta ei loppujen lopuksi ole sen kum-mempaa kuin muukaan toiminta.

– Maahanmuuttajat eivät ole kiinnos-tuneita maahanmuuttajille suunnatusta toiminnasta. He haluavat mieluummin mukaan jo olemassa olevaan toimintaan, pois mamu-lokerosta, Silvonen kertoo.

Luonto-Liitto järjestää vuoden 2016 aikana maahanmuuttajataustaisille ja kantasuomalaisille perheille tarkoitet-tua yhteistä toimintaa. Näin yhä useam-mat suomalaiset, uudet ja vanhat, pääse-vät nauttimaan luonnosta ja tutustumaan toisiinsa. *

Vaikka ulkona on 20 astetta pakkasta, Kölvissä on lämmin tunnelma. Jarnail Singh, Qais Namdar, Shafi Puaale ja Ali Madey juttelevat keittiössä jalkapallosta.


Skandinavian SuSiLLa RajaT ovat kIinnI

Suomen ja Skandinavian susikanta hävitettiin sukupuuttoon 1800-luvul-la laajamittaisen metsästyksen seu-rauksena. Suomeen sudet ovat levit-täytyneet takaisin pääosin Venäjän Karjalasta. Ensimmäinen susipentue syntyi Skandinaviassa vuonna 1983, kun Ruotsiin saapui kaksi sutta idäs-

tä. Seuraava susi vaelsi Ruotsiin vuonna 1991. Skandinavian susikanta koostui näiden kolmen suden jälkeläisistä vuoteen 2008 asti. Tämä tar-koittaa, että Skandinavian sudet ovat lähempää

sukua toisilleen kuin sisarukset keskenään. Si-säsiittoisuus on aiheuttanut susille purentavi-koja sekä selkärangan ja sisäelinten epämuo-dostumia.

Myös Suomen susikannan perimä on hei-kentynyt, kun Venäjän Karjalan susikanta on puolittunut noin 350 yksilöön ja susien vael-taminen Suomeen on vähentynyt. Lisäksi Suo-men susikanta on kokenut voimakkaita lasku-ja laittoman ja laillisen metsästyksen johdosta.

Ruotsin sudenhoitosuunnitelman mukaan maahan tarvittaisiin uusi lisääntyvä susi idäs-

teksti ja kuva: christa granroth


Ihmistoiminnan seurauksena Skandinavian, Suomen ja Venä-jän Karjalan sudet ovat eristäy-tyneet toisistaan. Elinvoimainen susikanta tarvitsee Pohjoismai-den välistä yhteistyötä.

Skandinavian SuSiLLa RajaT ovat kIinnI

lajiksi, joka sallii tiukasta suojelusta poikkea-misen. Porovahinkoja ehkäistään tehokkaalla sudenmetsästyksellä, jossa on sallittua käyttää apuvälineenä valonlähdettä, koiria, moottori-kelkkoja, helikopteria tai mönkijöitä.

Ruotsissa poronhoitoalueella olevasta susi-pentueesta maksetaan saamelaiskylälle korvaus-ta 500 000 kruunua eli noin 53 800 euroa, suden säännöllisestä esiintyvyydestä 80 000 kruunua (noin 8 600 euroa) ja väliaikaisesta 35 000 kruu-nua (noin 3700 euroa). Käytännössä korvaus ei kuitenkaan ole tuonut susille hyväksyntää edes idästä vaeltaneiden geneettisesti arvokkaiden susien kohdalla. Alueelle saapuneet sudet on joko ammuttu tai siirretty pois alueelta. Susien siirtäminen on osoittautunut hankalaksi, koska sudet ovat vaeltaneet takaisin lähtöpaikoilleen tehden satojen kilometrien matkoja. Ainoas-taan yksi siirto on onnistunut, kun susiparis-kunta perusti reviirin vapautuspaikalleen Tive-denin kansallispuistoon.

viimeisin vaeltaja ammuttiinMarraskuussa 2015 Ruotsin poronhoitoalueel-le Härjedaleniin vaelsi susi idästä. Valtion ym-päristöhallinnon viranomainen Naturvårdsver-ket katsoi suden olevan yhtä arvokas kuin 500 skandinaavista sutta, koska sillä oli useita ge-neettisiä ominaisuuksia jotka puuttuvat skandi-naavian susikannasta. Joulukuussa susitulokas siirtyi Norjan puolelle, jossa se ammuttiin lait-tomasti.

Laittoman sudenmetsästyksen laajuutta on selvitetty pantasusien avulla. Puolet kuolleena löydetyistä susista menehtyi Skandinaviassa laittoman metsästyksen seurauksena.

Norjassa susille on määrätty kolme vyöhy-kettä, jossa ne voivat perustaa reviirin. Jos su-det poistuvat vyöhykkeeltä, ne voidaan ampua luvilla. Talvella 2014–2015 Norjassa rekisteröi-tiin kaksi susipentuetta, vaikka tavoite on että maahan syntyisi kolme pentuetta vuosittain.

Ekologisia käytäviä tarvitaanLuontainen levittäytyminen takaisi Fennos-kandiaan elinvoimaisen susikannan pitkällä aikavälillä. Tällöin ei tarvittaisi lisätoimenpi-teitä, kuten susien siirtämistä alueilta toisille tai eläintarhojen sudenpentujen siirtämistä vil-lien susien pesiin. Suuri haaste tulevaisuudes-sa on luoda ekologisia käytäviä, jotka yhdistäi-sivät eristäytyneet susipopulaatiot keskenään. Susipopulaatioiden tulisi myös olla tarpeeksi isoja ollakseen elinvoimaisia. Eri tutkimusten mukaan susikannan elinvoimaisuus edellyttäi-si 2 000–5 000 yhteistä sutta Norjassa, Ruotsis-sa, Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Siihen on vielä matkaa. *

Kirjoittajan kuvaama susi Kuhmossa kesäkuussa 2009.

tä viiden vuoden välein, jotta sisäsiittoisuus vä-henisi. Pohjoismaiden laajat poronhoitoalueet kuitenkin eristävät susikannat toisistaan. Vain viisi sutta on onnistuneesti vaeltanut skandi-naviaan viimeisten 35 vuoden aikana ja tuonut uutta perimää populaatioon.

Poronhoitoalue eristääSuomessa poronhoitoalueeseen kuuluu 36% maan pinta-alasta. Tämä alue käytännössä toi-mii susivapaana vyöhykkeenä. Susi luokitellaan poronhoitoalueella luontodirektiivin V liitteen


teksti: anssi bwalya

kuvitus: eero astala

Suomalaisten kansallisessa omaku-vassa luonnolla on oleellinen roo-li ja pidämme itseämme luonnon-läheisenä kansana. Aiheesta tehty

tutkimus kuitenkin kertoo, etteivät luon-toarvot lopulta ole aivan yhtä keskeisiä omissa, yksilöllisissä arvojärjestelmis-sämme. Esimerkiksi kirjasta Suomalais-ten arvot – Mikä meille on oikeasti tärkeää? käy ilmi, että suomalaisten laittaessa ar-vojaan tärkeysjärjestykseen luonnon- ja ympäristönsuojelu tai ykseys luonnon kanssa eivät pääsekään kärkeen. Vertai-lussa naapureihimme emme erotu mie-likuviemme mukaisena poikkeuksena. Edellä mainituille ympäristö- ja luonto-arvoille on löytynyt suurempaa kannatus-ta esimerkiksi ruotsalaisilla ja virolaisilla teetetyissä kyselyissä.

Usein oletetaan myös, että olisimme viime aikoina heränneet ympäristötie-toisuuteen yhä vahvemmin. Ajatus luon-non alati kasvavasta merkityksestä voi antaa toivoa. Valitettavasti kyselyaineis-ton valossa suunta vaikuttaisi olevan pi-kemminkin päinvastainen. Suomalais-ten arvohierarkiassa ympäristönsuojelu oli vielä vuonna 1991 kaikkiaan 40 eri arvo-osiosta sijalla 20. Vuotta 2005 kat-sottaessa ympäristönsuojelu taas löytyy vasta sijalta 30. Yhtenä selityksenä on esitetty, että ympäristönsuojelun kohdal-la olisi kyse ”puutearvosta”, jonka mer-kitys laskee tilanteen parantuessa. Näin ollen jo saavutetut edistysaskeleet eri la-jien ja niiden elinympäristöjen suojelus-sa olisivat vähentäneet sitä, kuinka tär-keäksi suomalaiset keskimäärin asian

Kolumni:

OlemmeKo luOnToKansaa?

kokevat. Ajatus ei tunnu järin kannusta-valta, ainakaan niiden näkökulmasta jot-ka käyvät aktiivista kamppailua ympäris-tön puolesta.

Entä miten arvot näkyvät käyttäyty-misessämme? Asia ei ole niin yksioikoi-nen kuin voisi luulla. Saman toiminnan taustalta voi löytyä eri arvoja. Ympäris-töystävällisen toiminnan mieltäisi hel-posti kertovan aina luontoarvoista. Tie-tyillä alueilla sen taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi perinteiden ja yhdenmu-kaisuuden arvostusta. Moniselitteisyy-den voi ymmärtää maalaisjärjelläkin, kun ajattelee vaikka polkupyöräilyä. Yksi pol-kee töihin, koska laskee säästävänsä ra-haa, toinen kantaa huolta päästöistä ja kolmas taas ajattelee saavansa hyötylii-kuntaa. *

> Klaus Helkama: Suomalaisten arvot – Mikä meille on oikeasti tärkeää? (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015)

UnIsIePparI KiErRäTyS-maTeRiaaLeIsTa

1 Aloita leikkaamalla vanhat vaatteet suikaleiksi. Kieputa suikaleet tiiviisti metallivan-teen ympärille kuumaliimaa

apuna käyttäen. Etene varovaises-ti ja liimaa vain pieni pätkä kerral-laan, sillä kuumaliima kuivuu hy-vin nopeasti.

2Valitse metallivanteeseen so-pivan kokoinen pitsiliina. Sido se päällystettyyn vantee-seen kangassuikaleilla. Nyt

unisiepparin kehikko on valmis.

3Sido tai liimaa vanteen ala-reunaan pitsiliinoja, huive-ja, kangassuikaleita ja sulkia niin paljon kuin haluat. Seu-

raa omaa tyyliäsi. Kiinnitä lopuk-si vanteen yläreunaan naru, josta unisiepparin voi ripustaa roikku-maan. *

TarvitSeT• metallisen vanteen • vanhoja vaatteita

(esimerkiksi sukkia tai paitoja)

• pitsiä (etsi mum-mon vanhat pitsilii-nat tai mene kierrä-tyskeskukseen löy-töretkelle)

• kuumaliimaa• sakset• muita koristeita,

esimerkiksi sulkia.


Tuunaus-nurkka

teksti ja kuvat: säde rinne


KimalaisKolibriteksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

Omituiset otukset:

Kimalaiskolibri (Mellisuga helenae) on maailman pie-nin lintu. Nimensä mukai-sesti se on vain hieman kimalaista suurempi. Kes-kimäärin se on 5–6 cm pit-kä ja painaa noin 2 gram-maa.

Kimalaiskolibreja elää Kuubassa ja lä-heisellä Isla de la Juventud -saarella sekä Jamaikalla ja Haitilla. Ne suosivat kos-teaa, tasaista subtrooppista ilmastoa ja metsäisiä seutuja.

Kimalaiskolibrilla on kolibrien ta-paan poikkeukselliset lentotaidot. Se

osaa lentää suoraan ylöspäin, alaspäin, takaperin ja jopa ylösalaisin. Ne pysty-vät myös lentämään paikoillaan pysyen, mikä on tärkeä taito, kun lintu ruokailee nektaria kukista.

Kimalaiskolibri viettää elinajastaan enemmän aikaa lentäen kuin mikään muu lintulaji. Lennossa kolibri räpyttää siipiään 8o kertaa sekunnissa, kosiome-nojen aikana jopa 200 kertaa sekunnissa. Kolibrin hentoiset ja pienet jalat sopivat lähinnä vain oksalla istumiseen.

Kimalaiskolibrin pääasiallinen ravin-to on mesi ja se voi yhden päivän aika-na juoda mettä jopa 1 500 eri kukasta. No-

pean aineenvaihduntansa takia kolibri tarvitsee kokoonsa nähden paljon ravin-toa. Myös pienet hyönteiset kuuluvat sen ruokavalioon.

Naaras munii yleensä kaksi munaa, jotka ovat valkoisia ja herneenkokoisia. Pikkuruiset poikaset kuoriutuvat noin kolmen viikon haudonnan jälkeen. Naa-ras vastaa yksin poikasten hoidosta. Se ei halua koirasta lähellekään pesää, sillä kirkasvärinen koiras herättäisi helposti saalistajien huomion. Lisääntymiskaut-ta lukuun ottamatta kimalaiskolibrit ovat yksineläjiä. *


otSoniKadonPySäytTäminenteksti: sofia virtanen

kuvitus: laura mitrunen

voittoja vuosien varrelta

Ihmiskunta oli vähällä tuhota oman elä-mänsä edellytykset jo viime vuositu-hannen puolella. Palonestoaineina, kyl-mälaitteiden jäähdytysaineina sekä hiuslakka- ja spraymaalipurkeissa pon-neaineina käytetyt CFC-yhdisteet ovat erittäin vahingollisia yläilmakehän ot-sonikerrokselle, joka suojaa maapalloa

Auringon ultraviolettisäteilyltä. Otsonikerrok-sen vaimentamakin UV-säteily voi aiheuttaa ihmisille ihosyöpää ja yhtä lailla se pystyy va-hingoittamaan muiden eläinten ja jopa kasvien soluja.

Toisen maailmansodan jälkeen käyttöön otettujen yhdisteiden otsonia tuhoava vaikutus havaittiin ensi kerran yksittäisessä tutkimuk-sessa 1974. Tästä meni vain 13 vuotta CFC-yh-disteiden käytön lopettamiseen tähtäävän kansainvälisen sopimuksen, Montrealin pöytä-kirjan, hyväksymiseen. Meni vielä useita vuosia ennen kuin mukaan saatiin kaikki maailman maat, mutta sopiminen ja haitallisten aineiden vähentäminen eteni paljon nopeampaa tahtia kuin ilmaston lämpenemisen torjunnassa.

Otsonikato on ratkaisultaan ympäristöon-gelmien kummajainen. Asiantuntijat saivat nimittäin päättäjät vakuuttumaan asian tär-keydestä niin nopeasti, ettei laajojen kansan-joukkojen ympäristöliike oikeastaan edes ehti-nyt vaatia asiaan muutosta ennen kuin asiaan jo puututtiin. Luonto-Liiton historiikissakaan otsonikatoa ei mainita mielenosoituksen aihee-na.

Nyt ympäristön tila on otsonikerroksen osalta alkanut jopa parantua. Otsonikerros on ollut kaikkein ohuimmillaan Etelämantereen yllä, mutta noin vuodesta 2000 lähtien se on al-kanut erittäin hitaasti mutta selvästi paksuun-tua jälleen. *

Palstalla kerrotaan, kuinka ympäristön tilaa on saatu parannettua.


teksti ja kuvat: rimma erkko

markus Seppälän tunnistaa heti mieheksi, joka pi-tää mielellään it-sensä kiireisenä. Seppälä kirjoittaa parhaillaan tie-tokirjaa vierasla-

jeista ja niiden torjunnasta, toimii Hel-singin Polkupyöräilijöiden hallituksessa, Luomus ry:n varapuheenjohtajana sekä projektipäällikkönä Luonto-Liiton Uu-

denmaan piirin Box Bike Helsinki -hank-keessa. Hankkeen tarkoituksena on tehdä pyöräilystä tunnetumpaa ja helpommin lähestyttävää.

– Box Bike Helsinki -hankkeessa teem-me yhteistyötä paikallisten nuorisota-loaktiivien kanssa. Nuorilla kaupunki-laisilla on mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa tavarafillari omista lähtökoh-distaan ja tarpeistaan käsin. Nuoret muo-dostivat keskenään joukkueen, jossa he ideoivat sellaisen pyörän, jonka haluaisi-

vat toteuttaa. Siellä pohdittiin jo esimer-kiksi pyöriä, joissa on mobiilisauna, lef-fateatteri, runkoon upotetut kaiuttimet tai yhdistetty grilli-jääkaappi-pakastin. Valmis pyörä olisi sitten nuorisotalolla kaikkien lainattavissa, Seppälä visioi.

Hankkeessa on omat haasteensa. Alusta asti on painotettu sitä, että pyörän on oltava sellainen, jota kaikki voivat ajaa ja jota on mukava ajaa.

– Nyt opitaan kaikki, mitä on opitta-vissa yhdellä joukkueella ja pyörällä, toi-

Talvipyöräilijän vaPaUs


vottavasti seuraavalla kerralla voidaan sitten tehdä useampi pyörä useammalla joukkueella, Seppälä intoilee.

Pyöräilytalven liikennettä Myös toisenlainen kampanjointi pitää Seppälän kiireisenä. Juuri nyt Helsingin Polkupyöräilijät ottaa osaa Pyöräilyliiton järjestämään valtakunnalliseen pyöräily-talvikampanjaan.

– Kannustamme pyöräilemään ympäri vuoden. Toimimme kaikin tavoin pyöräi-lyn edistämisen puolesta ja esimerkiksi yritämme saada kaupunkia parantamaan pyöräreittien kunnossapitoa talvella. Turvallisuus on kyselyjen mukaan yksi tärkeimmistä syistä, miksi monet eivät pyöräile talvella. Pyrimme parantamaan asiaa yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa, Seppälä kertoo.

Seppälälle pyöräily on liikennettä. Helsingissä Seppälä on huomannut, että pyöräily on nopeimpia ta-poja liikkua.

– Voi itse määrit-tää missä ajassa

on perillä. Ei tarvitse miettiä esimerkiksi parkkipaikkaa tai odotella bussia. Voisin puhua vaikka kuinka kauan siitä, mik-si pyöräily on maailman paras asia. Esi-merkiksi se on hyvin tasa-arvoinen tapa liikkua. Ei tarvitse olla riippuvainen ke-nestäkään ja melkein kaikilla on varaa jonkinlaiseen pyörään vaikka ei olisi va-raa autoon, Seppälä hehkuttaa.

Pitää olla kivaaSeppälä myöntää, että aina hänkään ei pyöräile. Hänen mielestään pyöräilyn on oltava kivaa, eikä suorittamista.

– En ole puritaani sillä tavalla, että pyöräilen pää ja sormet jäässä vain siksi, että olen valinnut talvipyöräilyn. Jos ul-kona on niin kehno keli, ettei ole muka-va kävellä, ei varmasti ole mukava myös-kään pyöräillä.

Seppälä naurahtaa, kun kysyn millai-sissa olosuhteissa hän ei pyöräilisi.

– Noin viiden kilometrin matkat on järkevintä pyöräillä, koska se on kau-punkialueilla nopeinta. Lisäksi pyöräily pitää fyysisesti ja psyykkisesti parem-massa kunnossa. Mielestäni työpaikoilla pitäisi tukea johdonmukaisesti pyöräilyä vaikkapa tukemalla pyörän hankintaa tai osallistumalla johonkin pyöräilyä edistä-vään hankkeeseen. Se vähentäisi varmas-ti merkittävästi sairaspoissaoloja, kun työntekijät olisivat paremmassa kunnos-sa.

varusteet kuntoonMaastopyörät ovat suosittuja talvipyöriä. Suosiotaan ovat nostaneet myös maasto-pyörää leveämmillä renkailla varustetut

”läskipyörät”, kuten Seppälä niitä nimit-tää.

Seppälä itse ei kuitenkaan omista maastopyörää. Hänellä on sama pyörä kuin kesällä, lisävarusteina nastarenkaat, lokasuojat ja valot. Renkaat myös ovat vä-hän leveämmät. Asianmukaiset valot ja heijastimet ovat lain mukaan pakollisia pimeän

aikaan ja nastarenkaat turvallisuussyistä tarpeelliset.

– Olen nähnyt kyllä kaikennäköisiä pyöriä talvella liikenteessä, ihan yksi-vaihteisia mummopyöriäkin.

Oikea vaatetus on tärkeää talvipyöräi-lyssä.

– Itse olen vilukissa, joten varustau-dun kerrospukeutumalla. Kannattaa huo-mioida myös matkan pituus ja toisaalta se, että onko tarkoitus tulla hiki vai ei. Ei välttämättä kannata ensin ostaa vaikka-pa kalliita pyöräilyhanskoja. Kun pyöräi-lee pakkasessa, huomaa kyllä, mitä tarvit-see. Varmasti samat asut kuin hiihtäessä toimivat pyöräillessä hyvin, Seppälä ker-too.

– Monenlaisilla yhdistelmillä selviää hengissä, mutta pyöräilyn tarkoitus on olla myös kivaa, joten pukeutumiseen kannattaa panostaa. Minusta on aina hienoa, kun on onnistunut pukeutumaan juuri oikein niin, ettei tule hiki tai kylmä. Silloin taputan itselleni.

vapaasti mutta turvallisestiPyöräilyssä Seppälä pitää vapauden tun-teesta.

– Fillaroidessa voi havainnoida vaik-kapa luontoa ihan eri tavalla. Tarkkailen paljon ympäristöäni pyöräillessä ja pyö-rällä on tosi kiva tehdä matkaa, Seppälä sanoo.

Seppälä muistuttaa, että talvella on tärkeää kiinnittää huomiota pyörän kun-nossapitoon, jotta se pysyy turvallisena.

– Kannattaa aina välillä tarkistaa, että jarrut pelaavat, eivätkä ole jäässä tai li-kaiset, ja etteivät teräsvaijerit jäädy kiin-ni. Monet käyttävät myös erityistä öljyä, joka sopii talvipakkasille. Jos pyörää pi-tää hyvässä kunnossa, se palkitsee liikku-malla kevyemmin ja näin on taas muka-vampaa pyöräillä, Seppälä opastaa. *

Talvipyöräilijän


teksti: suvi-anne kinnunen • kuvitus: laura mitrunen

arjen EkotIeToUtTa uusille suomalaisille

Suomeen juuri saapuneelle maahanmuuttajalle arkiset ympäristöasiat, kuten jätteiden lajittelu, kierrätys tai energiansäästö, eivät välttämättä ole entuudestaan tuttuja.

onko maahanmuuttajalla ollut sa-manlainen jätteenlajittelusys-teemi kotimaassaan? Tietääkö hän, että koneella peseminen on ekologisempaa kuin käsipyykki? Entä tunnistaako kielitaidoton kaupassa ympäristöystävälliset tuotteet?

Maahanmuuttajille suunnattua ympäristö-toimintaa tai koulutusta on järjestetty, mutta tarjontaa ei ole paljon. Kierrätyskeskuksen kou-luttajat Elsa Rintala ja Katri Harju kuitenkin kertovat, että maahanmuuttajien ympäristökas-vatukseen on alettu kiinnittää pakolaistilanteen myötä enemmän huomiota ja uusia hankehake-muksia laitettu vireille.

Lajittelu haltuunMonikulttuuriyhdistys Familia ry:n Tarja Mon-ton mielestä maahanmuuttajia on hyvä pereh-dyttää esimerkiksi suomalaiseen luontoon ja jätehuoltoon. Varsinkin kaukaa muuttaneiden näkökulmasta erot Suomen ja entisen kotimaan välillä voivat olla suuria.

Jätteiden lajitteluun perehdyttäminen tun-tuukin järkeenkäyvältä. Lajittelu on jokapäi-väistä toimintaa ja toisaalta monia kiemuroita sisältävää. Lisäksi se on niitä harvoja ekoasioi-ta, joissa kansalaisia selkeästi ohjataan tietyn-laiseen toimintaan. Muutenhan suomalainen voi varsin vapaasti valita, ostaako hän tofua vai makkaraa tai ajaako maasturilla vai linja-autolla.

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus tarjoaa tunnin mittaisia lajittelukouluja. Toisinaan näitä tunteja pidetään suomen kielen kurssi-


meksikossa ei ole julkisesti organisoitua jätteiden kierrätystä, mutta jätteiden keräyksen ympärille on muodostunut epävirallisia käytäntöjä. Monet ihmiset saavat elantonsa esimerkiksi keräämällä jätepaperia ja myymällä sitä kierrätysraakaaineeksi, kertoo Meksikosta Suomeen

muuttanut Paco Sánchez.Paco on koulutukseltaan rakennustekniikan insinööri ja

tehnyt lopputyönsä yhdyskuntajätteen kierrätyksestä. Parhaillaan hän suorittaa suomen kielen opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua LuontoLiitossa.

– Suomeen muutettuani olin hyvin vaikuttunut täkäläisistä kierrätyskäytännöistä. Esimerkiksi panttipullojen ja tölkkien palautusjärjestelmä on todella toimiva. Toivoisin, että vastaava käytäntö omaksuttaisiin myös Meksikossa.

– Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla on erinomaiset lajittelujärjestelmät, mutta olen huomannut, että pienemmillä paikkakunnilla lajittelua ei välttämättä ole järjestetty.

Pacon mielestä ympäristöasioista tulisi kaikkiaan kertoa ihmisille enemmän. Hänen mielestään olisi hyödyllistä, jos Suomeen muuttaville tarjottaisiin opastusta ympäristöasioihin esimerkiksi kielikoulutuksen yhteydessä.

– Suomen kielen kursseihin sisältyy usein esimerkiksi terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää valistusta. Vastaavalla tavalla voisi kertoa myös ympäristöasioista, kuten kierrätyksestä, energiansäästöstä, ympäristöystävällisestä liikkumisesta tai vaikkapa jokamiehenoikeuksista.

laisille eli maahanmuuttajaryhmille. Kouluttaja Elsa Rintala muistuttaa, että maahanmuuttajis-sa on eritaustaisia ihmisiä ja kielitaidottomuus on se, mikä heitä selvimmin yhdistää. Opetuk-sessa täytyy siis huomioida asioiden selkeä esi-tystyyli ja se, että väärinymmärryksiä voi kai-kesta huolimatta syntyä.

Lajittelun opettaminen on varsin selväpiir-teistä, mutta muiden ympäristöasioiden opetta-misessa päädytään helposti runsaampaan käsit-teellisyyteen ja vähempään havainnollisuuteen. Esimerkiksi ruokaan liittyvä ympäristökasvatus on Elsa Rintalan mukaan jo kielellisesti haas-tavampaa.

Kielitaitoa lukuun ottamatta maahanmuut-tajataustaiset eivät juuri eroa muista Kierrätys-keskuksessa opetettavista ryhmistä. Lajittelun opiskelu ei erityisemmin hätkähdytä kurssilai-sia, mutta Elsa Rintala arvelee, että jätteiden lajittelun järjestäytyneisyys ja systeemien taso Suomessa voivat aiheuttaa hämmennystä.

Ideoita toimintaanFamilia ry:n Tarja Monto korostaa, että muutet-taessa toiseen maahan monet asiat ovat myller-ryksessä. Niinpä kiinnostusta ympäristöasioi-hin ja -toimintaan luultavasti syntyy vasta, kun Suomessa on oleskeltu pidempään. Hänen mu-kaansa motivaatiota esimerkiksi kierrätykseen ja lajitteluun kannattaa rakentaa arjen hallin-nasta käsin, ei niinkään periaatteelliseen ympä-ristönsuojeluun vedoten.

Vastikään maahan muuttaneelle ekoasioi-den tarjoileminen erillisenä opetuspakettina ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Suomai-seen luontoon tutustuttaminen ja retkeily oli-sivat sen sijaan Tarja Monton, Elsa Rintalan ja Katri Harjun mielestä hyviä ja tarpeellisia toi-mintamuotoja. Uudenlainen luonto ja sen lajit olisi hyvä tuoda tutuksi, jotta uusi asuinpaikka tuntuisi turvallisemmalta ja ympäristöön uskal-taisi tutustua paremmin.

Kun esimerkiksi ympäristöjärjestöt järjes-tävät maahanmuuttajille suunnattua toimintaa, ne tarvitsevat Tarja Monton mukaan avainkon-takteja kohderyhmän tavoittamiseksi. Pelkät ilmoitukset vaikkapa paikallislehdissä tuskin saavat porukkaa liikkeelle. Monto kehottaakin Nuorten Luonnon lukijoita katsomaan ympä-rilleen ja pyytämään tuntemiaan maahanmuut-tajia vaikkapa soutelemaan tai marjastamaan. Yhdessä retkeily on helppo ja luonteva tapa tutustua ympäristöön ja suomalaiseen luon-toon. * teksti: elina mikola, kuva: kati tuomaala

–ympäristöopastusta tarvitaan


Luonto-Liitto ja Natur och Mil-jö järjestävät yhdessä Helsin-gin yliopiston tutkijoiden kanssa kaksikielisiä luonto-leirejä Kaksi kieltä & luonto

-hankkeen puitteissa. Leireil-lä tutkitaan, miten vieraiden kielten oppimista voi tukea va-

paa-ajan toiminnassa. Tutkija Anna Slotten mukaan kieltä

opitaan parhaiten tekemällä ja kokemalla. Leireillä kieltä opitaan oikeissa tilanteissa, oikeiden ihmisten kanssa, kaikilla aisteil-la ja ilman pänttäämistä.

Leiriohjaaja Emma Sten kertoo huo-manneensa, että lapset osasivat kommu-

teksti: martina uotinen • kuva: pia bobacka

LuonToKoKemuKsIa KahdELLa kIeLeLLä

Kaksikielisellä luontoleirillä opitaan kaikilla aisteilla ja ilman pänttäämistä.

nikoida hienosti, vaikkei yhteistä kieltä aluksi ollut. He auttoivat toisiaan ja sai-vat rohkeutta käyttää vierasta kieltä.

Ennakkoluulot poisLeireillä on sekä kaksikielisiä lapsia, että pelkästään suomea tai ruotsia pu-huvia. Leirien ohjaajat saavat erityisen koulutuksen, jotta he osaavat tukea las-ten suomen- ja ruotsinkielen käyttöä.

Luonto-Liiton Uudenmaanpiirin (LUP) puheenjohtaja ja leiriohjaaja Ina Rosberg kertoo, että lapsille leirit näyt-täytyvät ensisijaisesti hauskoina luon-toleireinä ja kieli on mukana vain yhte-nä teemana. Tärkeintä on mutkaton ja

iloinen kanssakäyminen omalla kielellä, mutta lapset voivat kokeilla myös toista kotimaista halutessaan.

Yksi leirien tavoite on vähentää en-nakkoluuloja eri kieltä puhuvien lasten välillä. Kun vaivautuu opettelemaan tois-ten kieltä, tämä viestii myös kiinnostuk-sesta ja kunnioituksesta toista kohtaan.

Ina Rosbergin mielestä pelkän eng-lannin hallitseminen on aika rajallista, ja saattaa olla ylimielinen ajatus, että eng-lannilla pärjäisi joka paikassa.

Kohtaamisia tarvitaanKesällä 2016 Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjestää Bengtsårissa kaksikielisen leirin. LUPin leirityöryhmän puheenjoh-taja Otso Jokinen selvittää, miksi ohjat-tua kaksikielistä toimintaa tarvitaan:

– Spontaania kohtaamista kieliryh-mien välillä ei Suomessa juuri tapahdu. Oikea kaksikielinen yhteiskunta ei ra-kennu sillä, että katukyltit ovat kahdel-la kielellä. Haluamme purkaa aitoja, jotka estävät kieliryhmiä kohtaamasta. Leirin tarkoitus on antaa alkusysäys, jotta huo-mataan, että kohtaaminen onkin aika helppoa.

Leiriohjaajan työ kaksikielisellä lei-rillä on monipuolista ja välillä haastavaa-kin. Ina Rosberg ja Emma Sten ovat kui-tenkin yhtä mieltä siitä, että kaksikieliset leirit olivat antoisa kokemus. He toivot-tavat myös uudet ohjaajat rohkeasti mu-kaan kaksikielisille luontoleireille. *

> Lisää tietoa leireistä www.naturochmiljo.fi/lager > Jos sinua kiinnostaa leiriohjaajan työ kaksikielisellä leirillä, voit ottaa yhteyttä Natur och Miljö järjestön Martina Uotiseen: martina.uotinen@naturochmiljo, puhelin: 045 2700 317

ƒ


UrbaanI KeväT

Kevätseuranta 2015 kutsui erityi-sesti kaupunkien kaduntallaa-jat havainnoimaan lähiympäris-töä. Teemana oli “urbaani kevät” ja perinteisten seurantalajien lisäksi havaintoja pyydettiin muun muassa jäätelönsyöjistä ja lakaisukoneista. Nämä urbaanit

kevään merkit herättivät hilpeyttä ja ilmoitettu-jen havaintojen perusteella ne ilmaantuivat Ete-lä-Suomen katukuvaan varsin varhain.

Kevät otti varaslähdön kompastellenKevät 2015 alkoi varhain. Alkukevät otti aurin-koisen spurtin ja termiseen kevääseen päästiin Länsi- ja Etelä-Suomessa jo helmikuun puolen välin tienoilla. Maalis-, huhti- ja toukokuussa kevät jatkui kompuroiden ja viileämpien jak-sojen jarruttamana. Termiseen kesään päästiin pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta touko-kuun lopussa, eli aavistuksen myöhemmin kuin edellisvuonna. Hellerajat eivät rikkoutuneet vie-lä kevätseurantajaksolla.

teksti: auli elolahti • kuvat: antti salovaara

grafiikka: eero astala

Yksittäisiä kevätseurantahavaintoja kertyi kevään 2015 aikana kaikkiaan 11 108. Tämä oli vähemmän kuin edellisvuosina. Vuonna 2014 kevätseurantahavaintoja ilmoitettiin noin 2000 enemmän.

Kukkia ja perhosia maaliskuussaLämmin ja leuto talvi sai hyönteiset liikkeelle varhain. Sitruunaperhoset uskaltautuivat en-simmäisille lennoilleen maaliskuun alussa ja kekomuurahaiset aloittivat aherruksensa heti lumien sulamisen jälkeen. Kimalaisten ensilen-not nähtiin Etelä-Suomessa maaliskuun aikana ja pohjoisimpaan Suomeen ne ennättivät touko-kuussa. Kevään edetessä kylmemmät säät sai-vat kuitenkin hyönteiset vetäytymään hetkeksi pois näköpiiristä.

Kevään ensimmäiset kukat värittivät luon-toa heti lumien sulettua. Sinnikäs teemala-ji krookus ei pelännyt kylmää, vaan näyttäytyi etelässä jo helmikuun puolella. Leskenlehti ilah-dutti Etelä-Suomessa jo aikaisin maaliskuussa. Tästä kasvihavaintojen ykkösestä ilmoitettiin liki 600 havaintoa. Varhaiset maaliskuun sini-

2015


vuokot hämmästyttivät monia retkeilijöi-tä siellä, mistä lumiraja oli ehtinyt vetäy-tyä. Ensimmäiset koivujen hiirenkorvat pilkistivät esiin huhtikuun aikana.

Lintujen aaltoileva muuttoLintujen kevätmuutto starttasi käyntiin pari viikkoa etuajassa. Laulujoutsenia, kottaraisia ja töyhtöhyyppiä havaittiin eri puolilla Suomea jo helmikuun puo-lella. Leuto talvi sai myös osan linnuis-ta talvehtimaan Suomessa. Vuonna 2015 mustarastaita talvehti Suomessa ennä-tysmäärä ja kevään teemalajia punarin-taa tavattiin myös läpi talven.

Maaliskuussa töyhtöhyyppiä nähtiin aina Oulussa asti ja kiurut saapuivat Ete-lä- ja Länsi-Suomeen. Myös kurjet le-

maaliskuuhelmikuu huhtikuu toukokuu kesäkuu

KeväTsEuRantahavaintoja 2015

ei havaintoja vain vähän havaintoja

Kartoissa on esitetty lajien keskimääräiset ensihavainnot maakunnittain.

Haarapääsky Sammakonkutu

LaulujoutsenKekomuurahainen

LeskenlehtiKoivunlehti Sitruunaperhonen Sisilisko

Västäräkki KimalainenKiuru Peippo

> Kaikki kevätseurantalajit ja tarkat päivämäärät löytyvät osoitteesta www.kevatseuranta.fi

vittäytyivät maaliskuun loppupuolella aina Keski-Suomeen saakka ja varsinai-nen massamuutto tapahtui huhtikuus-sa. Peippoja nähtiin maaliskuun puolella, mutta suurin muuttopyrähdys tapahtui huhtikuun tienoilla. Huhtikuun loppuun mennessä peipot ehtivät Lappiin asti.

Kylmä ja sateinen huhtikuu ei houku-tellut hyönteissyöjälintuja ja niiden run-sastumista saatiin odotella toukokuun puolelle. Haarapääskyt levittäytyivät aina Inariin asti toukokuun alkupuolella eli hieman myöhemmin edellisvuoteen ver-rattuna. Tervapääskyhavainnot jäivät melko harvalukuisiksi koko kevätseuran-ta jaksolla. Laji runsastui koko maassa vasta kesäkuun puolella.

Kevätaurinko hoputti horrostajiaKevätaurinko houkutteli ensimmäiset kyyt ulos talvipesistään jo maaliskuun puolella, mikä hämmästytti monia kul-kijoita. Kylmemmät säät saivat kyyt kui-tenkin vetäytymään pian takaisin koloi-hinsa, eikä edellisvuoden havaintomääriä ylitetty.

Myös sisiliskoja havaittiin Etelä- ja Länsi-Suomessa varhain maaliskuussa ja toukokuun puoliväliin mennessä aina Siikajoen korkeudella asti.

Siilit kömpivät kevättouhuihinsa huhtikuussa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Satunnaisia havaintoja siileis-tä tehtiin jo maaliskuun puolella. Huhti-kuun alun kylmemmät kelit aiheuttivat myös huolta kevätvirkkujen siilien koh-talosta. *


Kevätseuranta on yksi LuontoLiiton pitkäaikaisimmista ja näkyvimmistä kampanjoista. Kevään etenemistä on havainnoitu jo 40 vuoden ajan. Kevätseurantaan osallistuu luontoharrastajia eri puolilta Suomea ja monille siitä on muodostunut perinne.

Kevätseurannassa tutkitaan kevään edistymistä keväisten eläin ja kasvilajien avulla. Kevätseurantaan voi osallistua kuka tahansa luonnosta kiinnostunut ilmoittamalla tekemänsä ensihavainnot sekä lajien runsastumisen kevätseurantaviikonloppuina. Tutkimuksen kohteena on yhteensä 41 vakiolajia sekä vuosittain vaihtuvat teemalajit. Lajit on pyritty valitsemaan siten, että ne esiintyvät eri puolilla Suomea ja ovat helppoja tunnistaa.

Tänä vuonna LuontoLiiton kevätseuranta juhlii 40vuotista taivaltaan. Ensimmäisen kerran kevään etenemistä seurattiin vuonna 1976. Tuolloin kampan

2016 on kevätseurannan juhlavuosija kulki vielä nimellä LuontoLiiton fenologiatutkimus. Nimi muutettiin nykyiseksi Kevätseurannaksi vuonna 1994. Kevätseurannan juuret ulottuvat jo 1950luvulle, jolloin Suomen tiedeseura keräsi havaintoja yhteistyössä LuontoLiiton kanssa. Valtaosa alkuperäisistä seurantalajeista kuuluu vielä nykyäänkin Kevätseurantaan.

Tänä vuonna LuontoLiiton kevätseuranta kiinnittää huomiota erityisesti lehtipuihin ja pensaisiin, jotka mahdollistavat monien muiden lajien esiintymisen ympäristössään. Teemalajeina seurataan haavan ja koivun lehtien avautumista sekä haavan, näsiän, tuomen ja vaahteran kukintaa. Ilmoittamalla havaintosi ja osallistut arvokkaaseen tutkimustyöhön.

> Lisätietoja kampanjasta sekä sähköisen havaintolomakkeen löydät kevätseurannan nettisivuilta: www.kevatseuranta.fi.


teksti: anssi bwalya

kuvat: polpin arkisto

pöydän ääreSsä

piiri

pieni

p y ö r i i

Piiri pieni pyörii juttusarjassa tutustutaan LuontoLiiton paikallisjärjestöihin, eli piireihin, heidän kotikonnuillaan.

vaasan kirjaston kahvilaan on lauantai-iltapäivänä saa-punut edustava otos Luon-to-Liiton Pohjanmaan pii-rin aktiiveista.

– Kaikki tässä pöydässä ovat olleet puheenjohtaji-na, hoksaa Hannele Alanko,

Polpin hallituksen jäsen. Hänen lisäkseen pöydän äärestä löy-

tyvät Emilia Timlin, Matti Tuomaala, Senni Korhonen ja piirin nykyinen pu-heenjohtaja Viivi Kivelä.

Polppilaisia retkellä. Kuvassa Matti Tuomaala, Emilia Timlin, Hannele Alanko ja Senni Korhonen.

-PoLp

hiekkaranta odottaa maaliskuussaVuosi on lähtenyt Pohjanmaalla rivakas-ti käyntiin, sillä Polpilla on tänä vuonna Luonto-Liiton Talvipäivien järjestelyvas-tuu. Talvipäivät pidetään 18.–20. maalis-kuuta Ohtakarilla.

– Pohjoismaiden pisimmällä hiekka-rannalla, mainostaa paikan lähellä asuva Emilia.

Ohtakarille on tarkoitus järjestää kul-jetus Helsingistä lähtevällä biokaasubus-silla. Päivien teemana on tänä vuonna il-masto- ja ympäristötoiminta.


– Ensin mietimme teemaksi metsätoi-mintaa, mutta kahdet edelliset talvipäivät ovat olleet käytännössä metsäteemaisia. Ajattelimme, että jotain muutakin voisi kehittää, Matti taustoittaa.

– Ilmastoteema oli luonnollinen va-linta, kun vastikään oli Pariisin il-mastokokous. Lisäksi Luonto-Liiton syyssuunnittelupäivillä tuli puheeksi ym-päristötoiminta ja kaivattiin työkaluja miten voi toimia ympäristön eteen.

Intoa leireiltä ja LinkolaltaAktiivit ovat päätyneet Polpin ja Luon-to-Liiton toiminnan pariin kukin omia teitään. Viivin kohdalla kaikki alkoi osal-listumisesta nuortenleirille yläasteella.

– Sitten aloin järjestämään itse leire-jä ja päädyin Luonto-Liiton Uudenmaan piirin ja Luonto-Liiton hallitukseen. Vii-me syksynä muutin Vaasaan ja oli luonte-vaa tulla mukaan Polpin toimintaan, tuo-re puheenjohtaja kertaa.

Emilian tarina on samankaltainen:– Olin itse lastenleirillä ja sitten lei-

riohjaajana. Kahdeksannella luokalla vain tulin kokoukseen mukaan, vaikken tien-nyt mitään mistään.

– Emilia on meidän leiriguru, Matti to-teaa.

Matti kertoo heränneensä ympäristö-ongelmiin Pentti Linkolan kirjojen myö-tä. Toiminta Luonto-Liitossa lähti liik-keelle metsälähettiläänä.

Myös Hannele on tullut Polpin toi-mintaan muutettuaan paikkakunnalle.

– Asuin ennen Tampereella ja päätin, että voisin tehdä jotain järjestöissä. Aloi-tin tekemällä graafista suunnittelua, leh-tien taittoa ja tämän tyylistä.

– Kun muutin Vaasaan meni jonkin aikaa, ennen kun uskaltauduin mukaan. Sitten Matti vähän potki takamukselle, ja jäin toimintaan – onneksi, Hannele ker-too.

Matti rohkaisi myös Senniä Polpin toimintaan.

– Tulin kokoukseen ja kohta olinkin jo hallituksessa, Senni nauraa.

Luontosuhdetta rakentamassaYhtenä tärkeimmistä asioista toiminnassa aktiiveille näyttäytyy ympäristökasvatus.

– On tärkeää, että viemme lapsia luon-toon ja edistämme hyvän luontosuhteen muodostumista, miettii Viivi.

– Kun on itse ollut luontoleireillä, niin haluaa muidenkin kokevan, että luonnos-sa on kivaa, Emilia jatkaa.

Myös Matti on samoilla linjoilla:– Luonto-Liitto on herättänyt ymmär-

tämään, että ympäristökasvatus on tärkeä luonnonsuojelun väline. Metsiensuojelu-kin edellyttää luonto- tai ympäristösuh-detta.

Piirin aktiivit korostavat myös yhtei-söllisyyttä. On tärkeää, että nuorille toi-mijoille löytyy kohtaamispaikka.

Uudella nimellä eteenpäinKysyttäessä piirin vahvuuksia vasta Poh-janmaalle kotiutuneelta puheenjohtajalta löytyy heti vastaus:

– En ole aikaisemmin törmännyt po-rukkaan, joka olisi näin lämmin ja johon olisi yhtä helppo tulla sisään, Viivi kiit-telee.

Myös Hannele kehuu ilmapiiriä. Hän keksii kuitenkin myös kehittämisen mahdollisuuksia:

– Toiminnasta tiedottamisessa meillä on parantamisen varaa.

Tiedon puutteesta johtuen nuoret ei-vät löydä toiminnan pariin, vaikka ym-päristöasiat kiinnostaisivatkin. Hannele kertoo havahtuneensa itsekin eri järjes-töjen olemassaoloon vasta lukioikäisenä.

Asiaa ei auta piirien epäjohdonmukai-nen nimeäminen.

–Jos piirin nimessä ei ole sanaa “Luon-to-Liitto” tai muutakaan logiikkaa, onhan se vähän vaikea hahmottaa, Viivi tuskai-lee.

Pohjanmaan piiri onkin päättänyt korjata asian.

– Päätimme, että piirin nimi muu-tetaan kevätkokouksessa Luonto-Liitto Pohjanmaaksi, Matti kertoo.

Vaikka nimi vaihtuu, piirin henki py-syy samana. Matin mukaan siihen kuuluu vielä yksi erityispiirre:

– Meidän huumorintaju. En tiedä onko se vahvuus vai heikkous. *

Luontoleiriläisiä ja ohjaajia retkellä. Kuva: Hanna Mikkola.


perinteiSeT paremmin

teksti ja kuvat: emilia raunio

Suomalaisen ruokakulttuurin suosikkeja ovat makaronilaatikot, pizzat, pinaattiletut, pullat ja purilaiset. Älä kyllästy arkiruokaan, vaan valmista kasvivoimaa pursuavat perinneherkut pienellä lisäpotkulla. Hyvää niin mielelle, keholle kuin kallisarvoiselle Maapallollemme.

mehevä omena-chai-kaurapuuro

2 annosta

• 2 dl vettä• 3 dl kaurajuomaa tms. kasvipohjaista juomaa• 2 dl kaurahiutaleita• 1 raastettu omena• 1 cm pala tuoretta inkivääriä• 2 tl mausteseosta (kanelia, kardemummaa,

neilikkaa, vaniljaa)

Tarjoiluun

• Raastettua omenaa ja inkivääriä• Vadelmia• Lämmitä kaurajuomaa

Kuumenna vesi kattilassa ja lisää samalla sekoittaen kaurahiutaleet sekä kaurajuoma. Pienennä lämpöä ja anna hautua noin 15 minuuttia. Puuron hautuessa raasta omenat ja inkivääri. Jätä muutama lusikallinen raastetta koristeluun. Lisää raaste hautuvan puuron joukkoon mausteiden kera. Mikäli puuro on liian kiinteää, lisää vielä nestettä ja anna hautua hetken.

Asettele puuro syvälle lautaselle ja kaada reunoille vielä hieman lämmintä kaurajuomaa. Koristele puuro omenainkivääriraasteella ja vadelmilla ja nauti lämmöllä. Voit raastaa joukkoon myös muita hedelmiä, kuten päärynää tai luumua sekä lisätä annoksen päälle pellavansiemeniä ja mustikoita tai muita marjoja.

Kotimainen superviljamme läm-mittää ja tuo virtaa pitkälle päi-vään. Kaura hellii myös liukoisella kuidullaan vatsaa ja koko ruoansu-latuselimistöä ja pitää aineenvaih-dunnan liikkeessä.

Värikin sen jo kertoo, nämä luon-non jalokivet sisältävät runsaas-ti antioksidantteja ja entsyymejä sekä vitamiineja. Suosi kotimaisia marjoja ja luonnonmukaisesti vil-jeltyjä hedelmiä.

Näitä mausteita on vuosisatojen ajan käytetty in-tialaisessa ja kiinalaisessa keittiössä. Mausteet läm-mittävät koko kehoa ja vahvistavat ruoansulatusta ja immuunipuolustusta sekä kiihdyttävät entsyymitoi-mintaa. Tuore inkivääri myös lievittää flunssan ja nu-hatautien oireita talviaikaan.

Kaura Omena ja vadelma Inkivääri ja chai-mausteet


teksti ja kuvat: emilia raunio

mehevä omena-chai-kaurapuuro

nyhtökaurasta on kohis-tu mediassa paljon. Sen koostumusta on kehuttu varsin lihankaltaiseksi ja Helsingin Stockman-nille myyntiin tullut erä vietiin käsistä kymme-nessä minuutissa. Mut-

ta mitä ihmettä on nyhtökaura?

Kauraa ja härkäpapuaElintarviketieteiden tohtori Reetta Ki-velä oli tutkinut kauraa jo pitkään, kun hän kuuli nykyiseltä yrityskumppanil-taan Maija Itkoselta, että rapakon taka-na New Yorkissa kohistiin lihankorvik-keiden kasvavista markkinoista. Tuolloin syntyi ajatus kauralihasta.

– Kokeilin ensin kotikeittiössä, miten kaurasta saisi leikattavaa ja paistettavaa. Ensimmäinen tavoite oli tehdä kaurasta jotain lämmintä syötävää lautaselle, nyh-tökauran kehittäjä Reetta Kivelä kertoo.

Keskusteltuaan kiinalaisen yritys-kumppanin kanssa Kivelä sai idean se-koittaa kauraan härkäpapuja, jolloin kaurapohjaiseen tuotteeseen saatiin pu-rutuntumaa. Samalla syntyi ravinto-arvoiltaan melkoisen täydellinen pro-teiininlähde, joka sopii moneen niin kylmänä kuin lämpimänäkin.

teksti: anni saastamoinen

kuva: gold & green foods

KoTimaInEn kauRaKeKsInTö Tuo UuSia maKuja LauTaSeLLE

Tofu, seitan ja soijarouhe ovat kasvis-syöjien lautasilla tuttuja proteiininlähteitä. Nyt luvassa on vaihtelua, kun kotimainen nyhtökaura tulee markkinoille.

– Omasta mielestäni nyhtökaura so-pii hyvin tortillan tai leivän väliin, mutta monet ovat pitäneet siitä myös salaatissa tai tomaattikastikkeessa. Nyhtökaura tai-puu melko moneen, Kivelä sanoo.

helppo lihankorvikeNyhtökaurasta on kaavailtu lihankorvi-ketta, joka auttaisi vähentämään lihanku-lutusta. Nyhtökaurapaketti on yhtä help-po poimia kyytiin kaupan altaasta kuin arkinen jauhelihakin. Nyhtökaura on myös helposti valmistettava, sillä se ei vaadi kypsentämistä. Säilyvyysaikaakin tuotteelle luvataan kaksi kuukautta.

Kivelän tavoitteena on tehdä nyhtö-kaurasta vuoden 2020 kiinnostavin pro-teiininlähde.

– Kasvissyöjänä tulee tietoiseksi ku-luttajaksi ja voi vaikuttaa omilla teoillaan asioihin. Ei kuitenkaan riitä, että syö vain kasviksia, vaan on pidettävä huolta raudan, proteiinin ja mineraalien saami-sesta. Nyhtökaurassa näitä kaikkia on hy-vät määrät, Kivelä summaa.

Kivelän ja Itkosen yritys Gold&Green Foods tuo nyhtökauran Suomen markki-noille syksyllä 2016. Joistain kaupoista sitä kuitenkin saa jo tulevan kesän aika-na. *


Feissausta eli face-to-face -varain-hankintaa harjoittavat monet jär-jestöt, kuten Greenpeace, Amnesty ja Unicef. Feissaaja kohtaa ihmi-set kasvokkain ja pyrkii saamaan ihmiset mukaan järjestön toimin-taan, yleensä kuukausilahjoittajik-si.

Feissaustoiminnan merkitys varain- ja jä-senhankinnassa vaihtelee järjestöissä. Esimer-kiksi Luonto-Liitto ei harjoita lainkaan am-mattimaista face-to-face -varainhankintaa. Tärkeintä face-to-face -varainhankinta on jär-jestöille, jotka eivätkä saa tai ota vastaan tukea yrityksiltä tai valtiolta. Tällainen järjestö on esimerkiksi Greenpeace. Greenpeacen toiminta perustuu kokonaan yksityishenkilöiltä saatuun

teksti: heini-sofia alavuo

valokuva: kati tuomaala

piirroskuva: merileena reunanen

naaMatUsTenFeissarit hankkivat

järjestöille jäseniä ja taloudellista tukea. Työssä saa raitista ilmaa ja pääsee edistämään itselleen tärkeitä asioita.

Greenpeacen feissarit parantavat maailmaa pakkasellakin. Kuvassa Oskari Juvakka, Jenni Hietala, Sarita Kevarinmäki ja Elina Määttä (oikealla).

tukeen ja face-to-face –varainhankinta on jär-jestölle taloudellisesti todella merkittävää.

– Feissaus on yksi suuri taloudellinen läh-de Greenpeacelle. Feissareiden työ mahdollistaa monella tapaa ympäristönsuojelutyömme, ker-too Greenpeacen feissauskoordinaattori Linda Nyholm.

Lahjoitusten ohella järjestöt kaipaavat jäse-niä. Varainhankintaa ja jäsenhankintaa yhdis-tää se, että molemmissa pyritään saamaan ih-miset osallistumaan ja vaikuttamaan asioihin.

Jäsenhankinta toimii monelta osin samal-la tavoin kuin lahjoitusten hankinta. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen- ja lahjoitusvastaava Heini Jalavan mukaan jäsen- ja varainhankin-nan menetelmissä ja tavoitteissa on kuitenkin jonkin verran eroja.


– Suomen luonnonsuojeluliitolla on koko maan kattava paikallisyhdistysverkosto. Jä-senhankintaa tehdään sekä valtakunnallisilla kampanjoilla että yhdistyksissä paikallistasol-la. Kuukausitukijoita hankitaan tällä hetkellä feissaamalla esimerkiksi Jyväskylässä ja Tam-pereella.

Feissari pääsee vaikuttamaanJärjestöjen feissarit ovat usein nuoria ja mo-nelle kyseessä voi olla ensimmäinen työpaikka. Feissauksesta saa työkokemusta ja rahaa, mut-ta usein feissareita motivoi työhön myös halu muuttaa maailmaa ja toimia itselleen tärkeiden asioiden puolesta.

Greenpeacessa feissaava Elina Määttä ker-too lähteneensä feissariksi, koska halusi kesä-töitä, jossa pääsee olemaan ulkona. Hän tahtoi myös tehdä merkityksellistä työtä.

– Feissarin työssä pääsee herättämään ih-misiä vallalla oleviin ongelmiin ja ympäristö-asioihin. Yritän saada heidät aktivoitumaan ja toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta, Määttä kertoo.

Elina Määtän mukaan toimivia keinoja ih-misten herättelyyn ovat vetoaminen asioiden kiireellisyyteen ja asioiden tuominen lähelle ihmisiä. On hyvä saada ihmiset ymmärtämään, että he voivat vaikuttaa.

– Ympäristöongelmiin pitää puuttua nyt, kun se on vielä mahdollista, Elina Määttä toteaa.

vakuuttamisen taitoJotta ihmiset saataisiin järjestön tukijoiksi tai jäseniksi heidät on vakuutettava toiminnan tär-keydestä.

Linda Nyholmin mukaan on tärkeää saa-da ihmiset ymmärtämään oma vaikutuksensa ja merkityksensä kokonaisuudessa. Järjestön konkreettiset tavoitteet ja esimerkit saavutuk-sista on hyvä mainita. Feissarin oma henkilö-kohtainen kiinnostus vaikuttaa keskusteluun. Jos puhuu asiasta täydestä sydämestään, on toi-sen ihmisen vakuuttaminen helpompaa.

– Toivo on erityisen tärkeä ympäristöasiois-sa. Maailmantuskan luominen ei saa ihmisiä toimimaan vaan usko tulevaisuuteen, Nyholm tiivistää.

Heini Jalavan mukaan on tärkeää kertoa, mitä järjestö tekee.

liity laumaan!

LuontoLiitto ei harrasta feissausta, mutta jäsenhankinta on myös meidän järjestömme elinehto. Sinäkin voin auttaa LuontoLiittoa jäsenhankinnassa kutsumalla kavereitasi jäseniksi ja mukaan toimintaan.

Helmikuussa käynnistyy Liity laumaan! jäsenhankintakampanja, jonka tavoitteena on saada LuontoLiittoon yhtä monta uutta jäsentä kuin Suo

messa on susia. Susi on Suomessa äärimmäisen uhanalainen laji. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maassamme elää tällä hetkellä ainoastaan noin 250 sutta.

Susi on perhekeskeinen laumaeläin ja laumassa on myös LuontoLiiton voima! Yhdessä voimme vaikuttaa, oppia ja harrastaa. Jäsenyys on samalla kannanotto luonnon ja ympäristön puolesta.

Liity laumaan ja pyydä kaverisi mukaan! Liity laumaan! kampanjan aikana jäseniksi liittyneiden kesken arvotaan kivoja palkintoja. LuontoLiiton jäsenyys maksaa 25 euroa vuodessa. Perheenjäsenet voivat liittyä mukaan ilmaiseksi.

> Lue lisää: www.luontoliitto.fi/liitylaumaan

teksti: luonto-liitto

– Konkreettisten esimerkkien antaminen on tärkeää. On kerrottava mitä jäsenten ja lahjoit-tajien tuella on saatu aikaan.

Jalavan mukaan myös kaverin suositus sekä vaikutusmahdollisuuksista kertominen houkut-televat ihmisiä järjestöjen toimijoiksi ja tuki-joiksi.

– Pienillä teoilla saadaan paljon aikaan yh-dessä. Jokainen voi tehdä jotakin itselle sopival-la tavalla. *

luOnTopolulla

Ensimmäiset asukkaat nousivat hal-laa pakoon Närängänvaaralle vuon-na 1841. Elämä perustui monipuo-liseen luonnon hyödyntämiseen, kuten metsästykseen, kalastukseen ja pienimuotoiseen maanviljelyyn. Talvisodan alussa rajan tuntumas-sa sijaitsevan tilan rakennukset

poltettiin, etteivät vihollisjoukot voisi hyödyn-tää niitä. Nykyinen talo nousi paikalleen vuon-na 1945.

Pihapiirin maisema on säilyttänyt vuosisa-tojen takaisen tunnelmansa. Lumen peittämän niityn takaa pilkottaa silmänkantamattomiin jatkuva metsäerämaa. Toisessa suunnassa vaa-ranrinteen kynttiläkuuset kurottavat kohti tai-vasta. Rakennukset huokuvat historiaa ja entis-ajan kirvesmiestaitoa.

teksti ja kuvat: sonja martikainen ja teemu saloriutta

TaLvIsIa hEtKiä EräMaaTiLaLLa

Luonto-Liiton sydäntalven hiihtoretki suuntautui Närängän erä-maatilalle Kuusamoon. Tilalla ja sitä ympäröivillä metsillä on mie-lenkiintoinen historia.

Erämaatilan arkeaElämä vanhassa talossa pyörii lämmön ympä-rillä. Suurta tupaa hallitsee valtava leivinuu-ni, kamareissa on pienemmät tulisijat. Keitti-ön puuhella lämmittää veden ohella kodikkaan ruokailutilan.

Juomavesi haetaan lähteestä, joka pysyy taianomaisesti sulana kovillakin pakkasella. Pe-suvedet nostetaan perinteisestä vinttikaivosta. Ämpärin laskeminen veteen kysyy voimia, sil-lä puinen varsi on jäätynyt liukkaaksi. Lihak-sia pääsee käyttämään myös halonhakkuussa ja puiden kantamisessa.

Vasta täällä huomaa, miten elämään on kai-vannut juuri tämänkaltaista pysähtymistä. Täy-dellistä vastapainoa työn ja opiskelun täyttä-mälle, kiireiselle kaupunkilaisarjelle.


TaLvIsIa hEtKiä EräMaaTiLaLLa

On kiehtovaa kuvitella, millaiset ihmiset ovat kantaneet polttopuita tai vettä samaa pol-kua kulkien ja mitä he ovat ajatelleet askarei-densa lomassa. Erämaatilan asukkaat tuskin pi-tivät näitä töitä mukavana kuntoiluna.

Sydäntalvea parhaimmillaanEnsimmäinen aamu valkenee kirkkaana ja kyl-mänä. Puolikuu laskee pihapuiden taa ja sini-nen hämärä vaihtuu violetin ja punaisen sävyik-si.

Auringon ensisäteet yltävät jo vaarakuusten latvoihin, kun ehdimme Yhdeksänsylenkalliol-le. Henkeäsalpaava maisema vetää vertoja mil-le tahansa tunnetummalle näköalalle. Tuntuu uskomattomalta, ettei täällä liiku juuri ketään, vaikka muu Kuusamo on täynnä retkeilijöitä ja valokuvaajia.

Siirrymme vaaran huipun toiselle puolelle. Idässä siintävät maamme upeimmat ikimetsät. Auringon punainen kiekko viisti horisonttia myös viimeksi, kun katsoimme Kirkkokalliolta aukeavaa maisemaa. Silloin oli kuitenkin keski-päivän sijaan keskiyö ja meitä ympäröi alkuke-sän vehreys. Sydäntalvi ja kesän yötön yö ovat kumpikin omalla tavallaan äärettömän kauniita.

merkkejä eläimistäVaaran rinteellä osumme Nikoksi kutsutulle karsikkopuulle. Kelon harmaaseen kylkeen on kaiverrettu Närängän isännän ja karhun väli-nen sopimus: tilan ihmiset eivät metsästä kar-hua, kunhan se jättää lehmät rauhaan.

Hiihdämme alas suon laitaan, missä joki mutkittelee metsän reunassa. Mustana virtaa-va vesi on ainoita sulapaikkoja, järvet lepäävät

monikymmensenttisen jääpeiton alla. Joen ran-nalla erottuvat pakkaslumeen painuneet jäljet, jotka muistuttavat pienen ihmisen jalanjälkeä. Ahma on kulkenut tästä vain hetki ennen meitä!

Välillä lukemattomat metsäjänisten jälkijo-not risteilevät lumihangella. Suuret, lähes pyö-reät tassunjäljet seurailevat jänisten kulkemia uria. Jos hiihtäisi tarpeeksi kauas, niiden päästä löytäisi ilveksen. Erämaan eläimet ovat kuiten-kin arkoja, tietävät tulomme kaukaa. Pelkkien jälkienkin näkeminen on sykähdyttävää.


Kaksikymmentä vuotta sitten EteläKuusamon syrjäiset metsät nousivat valtakunnallisen julkisuuden kohteeksi. Nuoret luontoliittolaiset aarnio

metsäkartoittajat olivat löytäneet itärajan tuntumasta uskomattoman hyvin säilyneitä ikimetsiä.

Toisin kuin muut suuret vanhan metsän alueet, nämä maat eivät olleet valtion vaan 5000 metsäisännän muodostaman Kuusamon yhteismetsän omistuksessa. Oli ennenkuulumatonta vaatia suojeltavaksi näin laajaa yksityismaata.

Hakkuut käynnistyivät syksyllä 1994 ja metsäautoteiden lonkerot murtautuivat yhä syvemmälle metsän sisään. Seuraavan talven aikana taistelu metsästä kävi kiivaana. Luontoliittolaiset vastustivat hakkuita maastossa, vetosivat puunostajiin ja raportoivat hakkuiden etenemistä. Käytössä oli ensimmäistä kertaa “Aarniometsää”sabluuna, jolla spreijattiin tukkipinoihin merkintä puiden alkuperästä. Kunnollista neuvotteluyhteyttä yhteismetsän omistajiin ei saatu.

Vasta kun ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen puuttui tilanteeseen, hakkuut keskeytettiin luontoarvojen kartoittamisen ajaksi. Keväällä 1996 lunastettiin valtiolle 13 780 hehtaarin laajuinen suoje

närängän metsät pelastuivat viime hetkellä

lualue. Päätöksestä tehdyt valitukset kaatuivat kaikissa oikeusasteissa ja Närängän metsät saivat ansaitsemansa suojelualueen. Onneksi myös syyttäjä päästi vanhenemaan yhteismetsän valtavat korvausvaatimukset puun alkuperämerkintöjä tehneille.

Ilman aktiivisten nuorten panosta Suomi olisi menettänyt yhden arvokkaimmista luontokohteistaan. Yksi heistä, Matti Ikonen, palasi vuodenvaihteen retkellä Närängän maisemiin.

Talvitaivaan sävyjäViikon aikana ehdimme hiihtää läpi monen-laisten maisemien. Ennallistamispoltossa jäl-jelle jääneet puut piirtyvät hiilenmustina lumi-valkoista taustaa vasten. Valkeudessa on välillä vaikea erottaa, mihin soinen ranta päättyy ja mistä järvi alkaa. Jos seisoisi valtavan Hyötei-könsuon laidalla katse horisontissa, ei utuise-na päivänä erottaisi suota ja taivasta toisistaan.

Retken viimeisenä iltana taivas on kirkas. Linnunradan huntu erottuu tavallistakin pa-

– Näissä metsissä on upeaa hiihdellä nuorten kanssa, jotka eivät olleet syntyneetkään, kun aiemmat polvet laittoivat paljon peliin henkilökohtaisella tasolla. Harva näitä maisemia nykyään tuntee.

Metsiensuojelu jää usein yksittäisten aktivistien harteille, vaikka sitä kannatetaan hiljaisesti.

– Paikalliset sanoivat, että olisitte tulleet suojelemaan ennen kuin niin paljon hakattiin. Mutta jokaisella hetkellä on toimittava sen luonnon puolesta, mitä on vielä jäljellä.

remmin, sillä Kuu ei ole vielä noussut valaise-maan taivasta. Pohjoisen suunnalle syttyy vih-reä revontuliharso, joka leviää hetkeksi ympäri taivasta. Jätämme haikeina hyvästejä erämaati-lalle.

Aamulla hiihdämme huurteisen Hyöteikön-suon yli tielle. Pikkunisäkkäät ovat vipeltäneet ympäriinsä ja tehneet pieniä piruetteja aurin-gossa kimmeltävän hangen pinnalla. Tuuli on pyyhkinyt pois tuloreittimme. Ladun paikalla kulkee suden jälkijono. *

Matti Ikonen (edessä) kampanjoi Närängän metsien puolesta 1990luvulla.



Sosiaalisessa mediassa törmää päivittäin suivaantuneisuu-teen. Tällä kertaa päivityksen kirjoittaja oli loukkaantunut, kun nuori myyjä oli kaupas-sa moittinut iäkästä naista epäekologisuudesta. Kirjoit-taja, joka oli ilmeisesti iäk-

käämmän naisen ikätoveri, luetteli päi-vityksessään pitkän listan, miten hänen nuoruudessaan elettiin paljon ympäris-töystävällisemmin kuin nykyään. Ei ol-lut niitä ja näitä teknisiä vempeleitä tai varaa kuluttaa. Tästä syystä nuoremmat ympäristöaktivistit eivät hänen mieles-tään saisi moittia itseään vanhempia.

Tämä vastakkainasettelu on tietys-ti vailla järkeä. Isovanhempieni ikäiset saattoivat hyvinkin elää minua ympäris-töystävällisemmin. Ero on kuitenkin sii-nä, miten tietoisia valintoja he ja minä teemme. Ei ole ekologinen valinta olla ajamatta autoa, jos ei ole elintasonsa täh-den autoon varaa.

En väitä olevani parempi ihminen. Olen elänyt koko elämäni ilmastonmuu-toksen varjossa, kun taas edellä kulkeneil-la sukupolvilla on ollut omat maailmanlo-pun kuvajaisensa. Ympäristövaikuttajia on varmasti joka sukupolvessa.

Ekologisuus epäkiitollisuutta

teksti: ellinoora lievonen • kuva: kati tuomaala

puUsKahdUs Palstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympäristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Lisää Puuskahduksia löydät nuortenluonto.fisivuston blogista.

telee nuorten olevan epäkiitollisia. Per-heet ovat tahtoneet nostaa elintasoaan sukupolvesta toiseen. Isovanhempieni ikäiset haaveilivat yksityisautosta, oma-kotitalosta, kesämökistä, mahdollisuu-desta syödä joka päivä lihaa ja matkustaa kerran vuodessa etelän lämpöön. Hei-dän jälkeläisissään keskiluokka kasvoi, ja nämä vanhemmat tahtovat antaa lapsil-leen entistä enemmän.

Minä en voi kuitenkaan unelmoida isosta omakotitalosta, useista lapsista ja matkustelusta ilman, että joudun pun-taroimaan moraalini ja hiilijalanjälkeni kanssa. Lähinnä toivonkin jälkipolville paikkaa, missä elää turvallisesti. Sen var-mistamiseksi en tavoittelekaan kaikkea, mistä minua edeltäneet sukupolvet ovat haaveilleet. Kyse ei kuitenkaan ole epäkii-tollisuudesta, vaan vastuusta jälkeeni tu-levia sukupolvia kohtaan. *

> Kirjoittaja on 22vuotias journalismi n opiskelija, jota kiinnostavat ympäristökasvatus sekä eettiset ja ekologiset kysymykset.

Kummastelen kuitenkin usein sitä, kuinka kasvissyöntiäni tai muita ekologi-sia arkielämän valintojani kritisoivat ve-toavat siihen, että yksilön valinnoilla ei ole mitään merkitystä. Ilmastonmuutos ehkäistään vain poliittisten päättäjien voimalla. Silti harva näistä kriitikoista esimerkiksi äänestää aidosti ympäristö-vaikuttavia puolueita.

Toki kaikkien eduskuntapuolueiden ohjelmista löytyy viittauksia ympäristön säilyttämiseen tuleville sukupolville. Jo-kaisen puolueen listoilta voi myös löytyä ekologisia arvoja ajavia ehdokkaita. Suo-malaisissa vaaleissa äänet menevät kui-tenkin puolueille, eivät henkilöille. Siinä on eroa, mainitaanko ympäristönsuojelu puolueen ohjelmassa useiden muiden ta-voitteiden jälkeen tai pahimmillaan vain sivulauseessa, vai tiedostetaanko ilmas-tonmuutoksen torjumisen ensiarvoinen tärkeys koko meidän olemassaolollem-me. Ikävä kyllä useampi puolue, joita yli 50-vuotiaat yleensä äänestävät, on ensim-mäisenä kuvailemieni joukossa. Puhu-mattakaan siitä, että vaaliohjelmat eivät ole mikään tae käytännön poliittisesta vaikuttamisesta.

Mikä alussa mainittua some-postauk-sen tekijää sitten ärsyttää? Ehkä hän ajat-

ei ole


Iida Rauman (s. 1984) toi-nen romaani Seksistä ja matematiikasta on ympä-ristöaiheinen kertomus rationaalisuudesta ja yri-tyksistä järkeistää kaaos-ta loogisen ajattelun avulla.

Teoksen päähenkilö on matematiikkanero Erika, joka ko-kee ongelmalliseksi oman ruumiil-lisuutensa. Erika ahdistuu, kun hän kohtaa asioita, joita ei kykene käsittelemään matemaattisesti jär-jen avulla.

– Olen halunnut nostaa romaa-nissani esille, miten ihmisellä on tapana ylentää itsensä luonnon yläpuolelle. Jos voisin muuttaa jo-tain maailmassa, puuttuisin tä-hän asiaan. Minusta ihminen tuli-si nähdä vain yhtenä lajina muiden joukossa. Luonnon hyväksikäyt-töä on pitkään perusteltu ihmisen ylemmyydellä muihin lajeihin näh-den, Rauma kertoo kirjansa taus-toista.

Raumalle oli heti alussa selvää, että hän tulisi kirjoittamaan ym-päristöaiheisen romaanin. Käsi-kirjoituksen kirjoittamiseen kului neljä vuotta. Teoksen kirjoittami-nen vaati paljon taustatyötä, sillä Rauma joutui perehtymään mate-matiikan teorioihin lähes vasta-al-kajana. Matematiikalla on tärkeä

jäRjEn KrItIiKkIteksti ja kuva: emmi ketonen

Iida Rauma kyseenalaistaa uudessa romaanissaan ihmisjärjen arvostuksen.

rooli teoksessa edustamassa abst-raktia järkeä vastakohtana seksin ruumiillisuudelle ja konkreettisuu-delle.

– Järjen arvostuksen hahmot-taminen teoksessa oli kirjoitustyö-ni hankalin osuus. Järjestä ei tie-tenkään tule luopua, mutta se tapa, miten arvostamme järkeä johtaa herkästi muiden lajien tai vaikka-pa kehitysvammaisten syrjintään. Etnisiä ryhmiä voidaan alistaa ja ihminen leimata yksinkertaiseksi kielitaidon puutteellisuuden vuok-si. Järkeä arvostetaan ihmisten keskuudessa käsittämättömällä ta-valla.

hankalasta aiheesta kirjoittamisestaSeksi ja seksuaalisuus ovat teok-sessa hyvin hallitsevassa asemassa.

Rauma arvelee, että kirjalle löytyy silti lukijoita kaikista ikäryhmistä.

– Riippuu täysin ihmisestä, mi-ten lukija suhtautuu seksuaalisuu-teen teoksessa. Pyrin kirjoitta-maan kirjaa, jonka itse haluaisin lukea.

Rauma toivoo, että lukijat olisi-vat avoimia sekä teoksen teemoille että sen rakenteelle.

– Olen tietoisesti pyrkinyt vält-tämään perinteistä juonimallia, koska aiheeni on sen verran mo-nimutkainen, ettei sen käsittely tavallisen juonirakenteen avulla onnistuisi. Samojen kaavojen ja ra-kenteiden toistaminen rajaa mah-dollisuuksia luovalta ajattelulta.

Kirjan teemat ovat hyvin abst-rakteja ja vaikeita. Rauma on hel-pottanut lukukokemusta kirjoitta-malla teoksen sujuvasti eteneväksi.


Toisessa romaanissaan Iida Rauma paneutuu ympäristöteemoihin painottaen ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Lukija pääsee tutustumaan matemaatikko Erikaan ja tämän traumaattisiin koke

muksiin. Erika joutuu väkivallan uhriksi ja ajautuu yhtäkkisesti syvään ahdistuneisuuden tilaan, joka johtaa unihalvauksiin ja rytmihäiriöihin. Työnteko ei enää suju, kun numeroiden sijaan Erika näkee vain valkoista.

Erikan vastahahmona toimii hänen kehitysvammainen sisarensa Emilia, jonka elämää piinaavat öiset kohtaamiset oudon otuksen kanssa. Seksistä ja matematiikasta on myös kummitustarina, jossa koetellaan olemassaolon rajoja ja matemaatikon sietokykyä yliluonnollisen edessä. Teoksessa korostetaan, etteivät kaikki asiat ole selitettävissä järjellä ja logiikalla.

Teoksen aikarakenne luo tapahtumiin jännittyneisyyttä. Nykyhetkestä hypätään menneeseen ja Erikan lapsuutta kieputetaan auki kuin pientä sotkuista lankakerää. Vähä vähältä esille nousevat paljastukset ylläpitävät jännitystä. Kerronnan fokus vaihtelee yllättävästi ja paikoitellen lukija tietää henkilöhahmojen välisistä suhteista enemmän kuin he itse.

Huoli ympäristön tilasta ja lajien sukupuutosta käy teoksesta ilmi hienovaraisesti. Ympäristöteemoja lähestytään älykkäästi ja maltillisesti, mutta ajatukset järjen arvostuksen ongelmallisuudesta välittyvät selvästi lukijalle. Samanaikaisesti teoksen kerronta etenee sujuvasti ja teksti on mukavan raikasta luettavaa.

teksti: emmi ketonen

> Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta. Gummerus 2015. 476 s.

Kyseenalaistava romaani kahtia jaottelusta

Selvästi hahmoteltu tarina toimii vastapainona teemojen hankaluu-delle.

Kirjoittaminen on kommunikointiaKirjoittaminen merkitsee Iida Rau-malle pääasiassa omien ajatusten selventämistä.

– Kyse on myös kommunikoin-nista. Kirjoittaessani romaania yritän viestittää ajatuksiani luki-jalle, Rauma lisää.

Rauma käsittelee teoksissaan asioita, jotka ovat olleet myös hä-nelle itselleen uusia ja vieraita. Kirjoittaminen saa alkunsa josta-kin teemasta, jonka ympärille ker-tomus alkaa kehittyä.

– Tämä teos sai alkunsa omas-ta henkilökohtaisesta ahdistukses-tani ja huolesta. Ilmaston lämpene-

minen ja lajikato ovat suurimpia huolenaiheitani. Nuorille lukijoil-le on tärkeää kertoa näistä asioista, sillä tämän hetken nuoret tulevat elämään siinä maailmassa, mihin tekemämme päätökset johtavat. Nuoret ovat minulle tärkeä ryhmä, joille kirjoittaa. He jaksavat herät-tää toivoa.

Rauma kertoo pitäneensä aina luonnontieteistä. Hän on lapsesta asti harrastanut biologiaa ja viih-tynyt luonnossa. Hän oppi jo nuo-rena tunnistamaan eläimiä ja erot-tamaan eri lajeja toisistaan.

– Ympäristöteemat ovat minul-le niin tärkeitä tällä hetkellä, että ne tulevat tavalla tai toisella näky-mään jatkossakin kirjoituksissa-ni. *

arviot

aleksi Salmenperän ohjaaman, Talvivaaran kaivosprojektin kulisseihin sijoittuvan Jättiläisen alussa katsojalle kerrotaan, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Tositapahtumiin pohjaava fiktio ei toki

ole uusi ilmiö, mutta surullisen kuuluisan kaivoshankkeen käyttäminen näyttämönä draamalle on silti mielestäni tekijöiltään omaperäinen ajatus.

Talvivaaran epäonnisesta ja monivaiheisesta tarinasta on viime vuosina riittänyt kerrottavaa ja uutisvirta jatkuu yhä tasaisen ankeana. Viime vuonna aiheesta ilmestyi myös Markku Heikkisen dokumenttielokuva Talvivaaran miehet.

Todellisiin historiallisiin tapahtumiin perustuvia elokuvia on erilaisia. Joissain todelliset tapahtumat toimivat lähinnä inspiraation lähteenä tekijöiden mielikuvitukselle. Joskus taas faktat esitetään katsojalle hyvinkin yksityiskohtaisella tarkkuudella. Jättiläinen sijoittunee näiden välimaastoon.

Jättiläisen käsikirjoittaja Pekko Peso-nen on tehnyt kattavasti taustatutkimusta yhdessä toimittajien Juha Kauppisen ja Hanna Nikkasen sekä käsikirjoittaja Anna Brotkinin kanssa. Aiheen uutisointiin on perehdytty laajasti ja asianosaisia, kuten toimitusjohtaja Pekka Perää, on haastateltu. Elokuvassa myös esiintyy useita todellisia henkilöitä omilla nimillään. Ja-ni Volasen esittämän Perän lisäksi Jätti

läisessä nähdään esimerkiksi biokemisti Marja Riekkola-Vanhanen sekä poliitikot Paula Lehtomäki ja Mauri Pekkarinen. Lisäksi kaivokseen päästiin elokuvaa tehtäessä tutustumaan omakohtaisesti ja osa kohtauksista on kuvattu paikan päällä.

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kyseessä on fiktio, ei dokumentti. Tarinan keskiössä on nuori virkamies Jussi, jota näyttelee Joonas Saartamo. Hahmo ja hänen vaiheensa kaivosprojektin edetessä ovat puhtaasti keksittyjä. Jussi saa PohjoisSuomen aluehallintovirastossa vastuulleen Talvivaaran lupaasioiden hoitamisen. Viraston ja erityisesti Jussin esimiehen Raimon (Peter Franzén) toiminnan kautta maalataan melko ankarallakin otteella kuvaa rakenteellisesta korruptios

teksti: anssi bwalya • kuva: helsinki-filmi


Talvivaaran tarina valkokankaalla

> Jättiläinen. Ohjaaja: Aleksi Salmenperä, käsikirjoittaja: Pekko Pesonen, rooleissa: Jani Volanen, Peter Franzén, Elena Leeve, Saara Kotkaniemi

ta, jossa virkamiehet vastaavat toiminnastaan ensisijaisesti yrityksille.

Draaman ainekset ovat perinteiset: kokematon Jussi joutuu tekemään työtä moraalisten kysymysten repimänä. Luonnollisesti paineet alkavat heijastua myös perheelämään. Asetelma on nähty ennenkin, mutta erityisesti työyhteisön sisäisen kemian kuvaamisessa on onnistuttu hyvin.

Jussin haasteiden rinnalla seurataan Pekka Perän kamppailua kaivoksensa puolesta maailmaa vastaan. Volanen tekee vakuuttavan roolin, eikä katsoja aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa Perän runnoessa läpi visiotaan. Elokuvasta voi siis löytää myös huumoria, joskin sävyltään melko mustaa. Se, että mainitut ympäristövahingot ovat todellisia vain alleviivaa tätä. Tal

vivaaran tapauksen tuntevasta katsojasta tuntuu samalta, kuin Titanicelokuvassa pelastusveneiden määrästä puhuttaessa.

Elokuvan tekijät osoittavat myös syyllisiä Talvivaaran katastrofiin. Yksittäisten henkilöiden sijaan kritiikki kohdistuu ennen kaikkea Talvivaaran epäonnistumisten takana vaikuttavaan päätöksenteon kulttuuriin ja häilyvään arvomaailmaan. Sauna tai metsästysporukoissa syntyneistä sopimuksista voi olla vaikea asettaa ketään oikeudelliseen vastuuseen. ”Kukaan ei tee päätöstä, päätökset vain syntyy”, kiteyttää päähenkilö Jussi pelin hengen. Elokuva ei kaunistele, muttei myöskään moralisoi. Lopulta jää katsojan itsensä päätettäväksi vakuuttavatko Perän myyntipuheet – ja yllättävän pitkällehän ne ovat kantaneet.


Talventörröttäjiä ei kannata ohittaa mitättöminä, ruskeina risuina, vaan niihin kannattaa paneutua tarkemmin.

Talventörröttäjätkirja haluaa ohjata lukijan talvisen kasviharrastuksen pariin. Kirjassa kerrotaan yleistajuisesti talventörröttäjistä ja niiden sopeutumisesta siementen levittämiseen talvella. Lajikohtaisessa esittelyssä esitellään reilut seitsemänkymmentä lajia, jotka on ryhmitelty kasvupaikan mukaan. Kirjan loppupuolella on tunnistuksen avuksi kuvatauluja, joissa perehdytään törröttäjien siemeniin, hedelmiin ja marjoihin.

Kirjan kansikuva on kaunis ja huolellinen kuvittaminen jatkuu läpi kirjan. Teosta on ilo vain selailla ja silmäillä, vaikka ei olisikaan tunnistamassa mitään erityistä lajia. Kasviekologi Ari-Pekka Huhta selvästi osaa asiansa ja innostus välittyy myös lukijalle.

teksti: erika weckström

> AriPekka Huhta: Talventörröttäjät. Vastapaino 2015. 222 s.

ei pelkkiä risuja

Tutkittua tietoa eläinten ajattelusta

mitä eläimet oikein ajattelevat? Miten ne näkevät maailman? Onko niillä tunteita? Näihin

aiheisiin Helena Telkänranta keskittyy kirjassaan ”Millaista on olla eläin?”.

Kirja on hyvä yleiskatsaus nykytietoon eläinten tietoisuudesta ja tunteista. Se auttaa myös ymmärtämään eläinten tekoja ja käyttäytymistä. Teos käsittelee esimerkiksi eläinten aisteja, tietoisuutta ja tunteita sekä eläinten oikeuksia. Kirja sisältää paljon uusia tutkimustuloksia, ja niiden valossa näyttää ilmeiseltä, että monilla eläimillä on tietoisuus ja niitä kuuluisi kohdella paremmin.

Telkänrannan teos on kiinnostavimpia lukemiani eläintietokirjoja. Teksti tosin sisälsi myös hankalia tieteellisiä termejä, mutta vaikeat käsitteet yleensä selitettiin asiayhteydessä.

teksti: kalle pettersson

> Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? Suomalaisen kirjallisuuden seura 2015. 293 s.


Ötökkäfriikki ei lepää TalvellaKaan

no, totta puhuen aika moni lepää, mutta luon-to ei siihen pakota. Han-gelta löytyy nimittäin yllättävän paljon harras-tettavaa. Hyönteishar-rastus talvella on myös taatusti uskottavampaa

kuin helteinen päiväperhosten fiilistely!Talvihavainnot voi aukottoman tie-

teellisesti jakaa talvikonkareihin, sa-tunnaisiin kummallisuuksiin sekä ke-vätaurinkoherännäisiin. Jotkut joutuvat hangelle väärin asetetun herätyksen ta-kia, mutta yllättävän mittava ötökkäfau-na myös nauttii talvesta tosissaan.

Esimerkiksi villin näköinen lumiko-rento on aito psykrofiili, siis kylmänra-kastaja. Hieman kaupunkilaisnössöjen ta-paan sekään ei tosin liiku paria astetta kovemmilla pakkasilla. Jotkut lajit sietä-vät hieman kovempiakin oloja. Lauhkea sää on silti harrastajan valtti.

Talvella voi tavata muun muassa hä-mähäkkieläimiä, hyppyhäntäisiä, talvi-

sääskiä ja lumivaaksiaisia. Punertavan-ruskea karvaturri, ruostesiiven toukka, on helpoimpia keväthangelta hoksattavia.

Hiljainen talvi on monille lajeille lois-tava tilaisuus: saalistajia on vähemmän ja elottomasta maisemasta parittelukump-pani erottuu kuin elokuvissa ikään. Talvi tarjoaa siis erikoistumismahdollisuuksia

– myös esimerkiksi hämähäkeille, jotka saalistavat hangelle nousseita hyppyhän-täisiä. Apuja kylmän sietämiseen on mo-nia, omasta ”pakkasnesteen” tuotannosta tutumpaan koko- tai osavartalokarvaisuu-teen.

Kevätauringon lämpö saa lumila-keuden jo suorastaan kuhisemaan, aina-kin jos katsoo tarkkaan tai on taipuvai-nen liioitteluun. Talviötökät kun ovat suurimmaksi osaksi hankalia huomata. Joka tapauksessa havaittavaa kyllä riit-tää. Omien havaintojen voi myös ajatella olevan erityisen arvokkaita: harva seuraa talviötököiden elämää, eikä siitä taatusti tiedetä lähellekään kaikkea. *

maanalainen Palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. Ainakin joskus.

teksti: antti salovaara • kuva: sonja martikainen

Ruostesiiven toukka.

Oletko muuttanut?

Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/muutos

Olethan ilmoit-tanut sähkö-postiosoitteesi?Lähetämme mielenkiintoisen, LuontoLiiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa.

Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella (www.luontoliitto.fi/muutos) tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikkö Elina Mikolalle: elina.mikola@luontoliitto.fi. Kerro viestissä, oletko LuontoLiiton jäsen.

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

Hämeen piiriHeini OjalaKuninkaankatu 3933200 Tamperepuh. 044 566 [email protected]/hlp

Kaakkois-Suomen piiriYhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kauttaSami Säynevirtapuh. 040 560 [email protected]

Keski-Suomen piiripuh. 044 535 [email protected]/kessu

Pohjanmaan piiriViivi Kivelä puh. 044 032 [email protected]

Pohjois-Suomen piiriPerttu Anttonenwww.luontoliitto.fi/[email protected]

Savo-Karjalan piiriAntti Saarelainenpuh. 050 414 [email protected] www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät

Petro PynnönenMechelininkatu 36 A00260 Helsinkipuh. 040 165 [email protected]

Varsinais-Suomen piiriMilla Aaltopuh. 050 572 [email protected]/vasp


Luonto-Liitossa TaPahtUukoonnut: sami säynevirta

> Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

luonto-liitto18.–20.3. Talvipäivät Kokkolan Ohtaka-

rilla. Järjestäjänä LuontoLiiton Pohjanmaan piiri. Katso mainos lehden takakannesta ja lue lisää osoitteessa: www.luontoliitto.fi/talvipaivat2016

23.–24.4. Kevätvaltuusto sekä suunnitte-lupäivät.

28.–29.5. LuontoLiitto mukana Maailma kylässä -festivaaleilla.

Savo-karjalan luontopiiri5.–6.3. Talvinen hiihtoretki Karhonsaa-

reen. SavoKarjalan Luontopiiri järjestää kaikille avoimen hiihtoretken Karhonsaareen. Luvassa on reippailua ulkoilmassa, vegaanista purtavaa nuotiolla sekä halukkaille mahdollisuus majoittua Karhonsaaren Kuivaamossa. Säävaraus. Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/saka/karhoretki

SusiryhmäLuontoLiiton susiryhmä ja SavoKarja

lan Luontopiiri järjestävät yhdessä kesällä nuorten petoleirin Kolin kan-sallispuistossa. Jos haluat mukaan ohjaajaksi petoleirille lähetä viestiä osoitteeseen [email protected] tai [email protected]

Susiryhmän kokoontumiset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Kevään aikana järjestetään tapaamisia Helsingissä sekä Tampereella. LuontoLiiton susiryhmän tapahtumia kannattaa seurata Facebookissa sekä susiryhmän verkkosivuilla: www.luontoliitto.fi/susiryhma

Uudenmaan piiri2.3. Nuortenilta Pauligin huvilalla 18-21.

Tule mukaan viihtymään ja ideoimaan tempauksia ja retkiä Pauligin huvilan kerhohuoneelle. Tarjolla pientä purtavaa, ei maksa mitään.

LUPin nuortenillat joka toinen keskiviik-ko eli 16.3., 30.3., 13.4. ja 27.4. kello 18–21. Pauligin huvilalla. Lisätiedot: Tuuli, [email protected] tai 044 264 2587.

4.–6.3. Leirinohjaajakoulutus. Viikonlopun aikana opitaan tärkeitä taitoja ja saadaan käytännön vinkkejä leirin ohjaamisesta. Lisätietoja: www.luppi.fi. Hinta 20 euroa.

5.–6.3. Kerhonohjaajakoulutus. Kerhonohjaajan peruskurssi sopii kaikille alakouluikäisten ympäristökasvatuksesta kiinnostuneille. Lisätietoja: luplap[email protected]. Kurssin hinta 60 euroa. LUPin kerhonohjaajille maksuton.

12.3. Leirinjohtajakoulutus Helsingin Herttoniemessä, Kettutien nuorisotalolla kello 10–18. Lisätietoja:www.luppi.fi. Maksuton.

13.3. Kesän leirinjohtajien haku päättyy. Muista hakea: www.luppi.fi

21.3. Kesän leirinohjaajien haku päättyy. Muista hakea: www.luppi.fi

varsinais-Suomen piiriLuontokerhoja lapsille! VarsinaisSuo

messa toimii jo kolme LuontoLiiton luontokerhoa: Turussa Martin luonnonsuojelukeskuksella, Raisiossa Friisilän verstailla ja Naantalissa Livonsaaren yhteisökylällä. Kerhotoiminta on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet piirin verkkosivuilta tapahtumakalenterista: www.luontoliitto.fi/vasp

8.4. Kevätkokous. Tervetuloa piirin sääntömääräiseen kevätkokoukseen Café Artiin (Läntinen Rantakatu 5, Turku) kello 17–19. Piiri kustantaa tarjoilut osanottajille kahvilan valikoimasta. Esityslista löytyy verkkosivuiltamme tapahtumakalenterista.

24.5. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri on mukana koulunpäätöstapah-tumassa, jonka Turun nuorisopalvelut järjestää jälleen ensi keväänä kaikille kaupungin yläkoululaisille. Etsimme vapaaehtoisia päivystämään pisteellemme. Ota yhteyttä piirin puheenjohtajaan: Milla Aalto, milla.aalto@luontoliitto.fi, 050 572 2345.

Tarkasta ajantasaiset tapahtumatiedot osoitteesta: www.luontoliitto.fi/vasp

piirien yHTeysTiedOt


miia v

istilän

ana sjö

blom

Puheenjohtaja Varpu MäättänenToiminnanjohtaja Tuulia Syvänen puh. 044 020 0137Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria RautioViestintäpäällikkö Elina Mikola puh. 044 075 5635Siepon toimitussihteeri Milja Laine puh. 044 211 3023 [email protected]äristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898Talousjohtaja Tarja KarppinenTalouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223Toimistoapulainen Anssi BwalyaMetsävastaava Lauri KajanderKouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113Digitaalisen viestinnän kehittäjä Nelli Heinimo

Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 [email protected] www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto

Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla [email protected]

yHTeysTiedOt


jesse matilain

eniris tan

ttutu

uli h

ypén

Luonto-LiittoAnnankatu 26 A, 5.krs00100 Helsinki Palvelunumero .BF 81

Korjataan maailmaa

Ohtakarilla

LUONTO-LIITON TALVIPÄIVILLÄ

KOKKOLASSA

18 –20.3.2016

TyökalujaLUONNON-

JA ILMASTONSUOJELUUN!

Tapahtuma facebookissa:Luonto-Liiton Talvipäivät 2016

Tapahtuma verkossa:www.luontoliitto.fi/talvipaivat2016

Toimintaviikonloppu sisältää luentoja, workshoppeja, esitelmiä ja keskusteluja sekä rennompaa ohjelmaa mm. retkiä ja saunomista. Juhlistamme myös Luonto-

Liiton piirien 40-vuotissyntymäpäiviä. Ilmoittaudu mukaan!

Linkin ilmoittautumislomakkeeseen löydät tapahtuman verkkosivuilta tai facebook-tapahtumasta.

Perille pääsee jälleen biokaasubussilla!

Talvipäivillä juhlitaan 40-vuotiaita piirejä!

Tervetuloa mukaan

legendaarisille Talvipäiville!

nuorten luonto 1/2016

Documents