ethnos tiedote 1/2011

TIEDOTE

1/2011

Ethnos-tiedote 1/2011

2

Puheenjohtajan palsta: Mitä haluamme tulevalta? . . . . . . . . . . . . . . . 3Vuosikokouskutsu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Lectio praecursoria: Sanna Lillbroända-Annala . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5Lectio praecursoria: Jari Kanerva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11Toimintakertomus vuodelta 2010 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17Toimintasuunnitelma vuodelle 2011 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22Vuoden 2010 tutkielmat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25Uutisia ja ilmoitusasioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28Ethnoksen vuosikokousseminaari 11.3.2011 . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

Sisältö

c/o Tieteiden taloKirkkokatu 6, 00170 Helsinkihttp://www.ethnosry.org/

Ethnos-tiedote 1/2011 ISSN 1796-0959, verkkojulkaisu 1796-0967Helmikuu 2011Toimitus ja taitto: Jussi LehtonenPainos: 280 kpl

KansikuvaTorikauppa. ”Pullamatamit” vesikelkkoineen odottamassa ostajia Turun Kauppatorillahelmikuisena aamuna vuonna 1922.Kuvaaja: Tuntematon. Turun yliopisto, kansatieteen arkisto TYKL/vk/15820.

Ethnos ry:n hallitusPuheenjohtaja: Katriina Siivonen, puh. 040 831 0016, [email protected] / Kansainvälisten asioiden sihteeri: Sanna Lillbroända-Annala,puh. 050 563 7651, [email protected]: Aura Kivilaakso, puh. 040 512 0061, [email protected]: Elina Anttonen, puh. 045 650 9383, [email protected]: Jussi Lehtonen, puh. 041 444 4426, [email protected]: Arja Turunen, puh. 040 588 1139, [email protected]: Tytti Steel, puh. 050 346 6368, [email protected]ö: Päivi Yli-Karhula, puh. 040 541 9277,[email protected]


3

Nyt päättyvänä Ethnoksen toimintavuonna olemme hallituksessa pysähtyneet pohti-maan yhdistyksemme tulevaisuutta. Lähdimme tämänhetkisen olotilamme kauttamiettimään minkä haluamme pitää ennallaan ja miten asiat voisivat olla toisin lähitu-levaisuudessa.

Vaikuttaa siltä, että nykyisyys on sekä tiedemaailmassa että museoissa ja muualla kan-satieteilijöiden työmailla niin suuressa myllerryksessä, että jo sen haltuun ottamisessaon riittämiin töitä. Nämä muutokset näkyvät myös tieteellisten seurojen toiminnassa.Julkaisemisen tavoissa, julkaisujen painoarvojen mittaamisessa ja luokittelussa, se-minaari- ja konferenssikäytännöissä, rahoituksen rakenteissa ja yhteistyön tavoissa ontapahtunut ja tapahtuu muutoksia, jotka on otettava huomioon Ethnoksessakin. Myl-lerryksissä tulevaisuuden miettiminen jää helposti syrjään, kun on paljon akuuttejaongelmia ratkottavaksi juuri nyt. Kuitenkin nimenomaan muutosten hetkellä on tärke-ää kohdistaa katse hiukan kauemmaksi tulevaan. Siten hankalienkin asioiden selvittä-miseen saa valintoja helpottavia välineitä.

Pidimme hallituksen varsinaisten ja varajäsenten voimin visiopäivän, jonka tuloksetolen muotoillut Ethnoksen vision ja kiireempien tavoitteiden luonnoksiksi. Mukana onjoitakin ideoita myös Ethnoksen hallituksen ja Ethnologia Fennican toimituskunnanyhteisestä kokouksesta, jossa pohdimme lehden tulevaisuutta ja sen kytköstä Ethnok-sen muuhun toimintaan. Esitän nämä ajatukset tässä kaikkien jäsenten kommentoita-vaksi. Visiossa on esillä keskeinen linjaus, joka ohjaa kaikkea toimintaa. Tavoitteitaon tarkoitus toteuttaa käytännössä kaikissa Ethnoksen toimissa.

ETHNOKSEN VISIO

ETHNOS ON ASIANTUNTIJAORGANISAATIO, JOKA HOUKUTTELEE KAIKKIAARVOSTA JA ASEMASTA RIIPPUMATTA TASAVEROISEEN KANSATIETEELLISEEN

KESKUSTELUUN JA YHTEISTYÖHÖN

Puheenjohtajan palsta: Mitä haluamme tulevalta?Katriina Siivonen


4

VUOSIKOKOUSKUTSU

Suomen kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry:n jäsenet kutsutaan sääntömääräi-seen vuosikokoukseen, joka pidetään perjantaina 11. maaliskuuta 2011 klo17.00. Kokouspaikkana on Tieteiden talo Helsingissä osoitteessa Kirkkokatu 6,sali 104.

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 7 § mainitut asiat.

Tervetuloa!Ethnos ry:n hallitus

Kiireimmiksi tavoitteiksi nousevat• Ethnos on kiinnostunut siitä, mitä oman alan piirissä ja lähialoilla tapahtuu• Ethnos luo tiloja ja tilaisuuksia, joissa voi puida oman ja lähialojen ajankohtai-

sia tapahtumia yhdessä• Ethnoksella on tiiviit yhteydet opiskelijoihin• Ethnoksella on tiiviit yhteistyösuhteet kotimaassa oman ja lähialojen yliopisto-

laitoksiin, tieteellisiin seuroihin, kansalaisjärjestöihin sekä museokenttään• Ethnoksella on tiiviit yhteistyösuhteet useampaan maahan kansatieteen alalla

toimiviin ihmisiin ja instituutioihin; yhteistyön painopiste kohdistuu idän jalännen välissä oleviin Väli-Euroopan maihin

• Ethnos järjestää jäsenistölleen mahdollisuuksia mukavaan irrotteluun yhdessä• Ethnos nostaa esille palkitsemisen arvoisia kansatieteellisiä tekoja ja kansatie-

teilijöitä• Ethnos on hyvin tunnettu yhteisö sekä alan ihmisten keskuudessa että julkisuu-

dessa yleisesti

Toivon että nämä herättävät teissä ajatuksia, ehkä ilahdutte, mahdollisesti harmistutte,voi olla että huvituttekin. Miten onkin, toivon että lähetätte kommenttinne sähköpos-tiini: [email protected]. Tai tulkaa vuosikokoukseen keskustelemaan näistänäkymistä. Varaamme aikaa varsinaisten kokousasioiden jälkeen Ethnoksen tavoit-teista puhumiselle. Kokoan kaikki ajatukset, jotka vain saan tietooni. Vien ne hallituk-sen pohdittaviksi ja muokkaamme niiden avulla visiota ja kiireempiä tavoitteita pa-rempaan suuntaan.

Näiden ajatusten myötä toivotan teidät tervetulleiksi Ethnos-seminaariin ja vuosiko-koukseen, joista löytyy tarkempaa tietoa tästä Tiedotteesta!


5

I de nordiska länderna påverkade de europeiska städernas återuppbyggnad efter andravärldskriget synen på städernas äldsta byggnadskultur. Gamla stadsmiljöer likställdesmed krigsskadade europeiska städer och deras förstörda byggnadsskick som snabbtskulle ersättas med ny bebyggelse. I Finland blev stadsmoderniseringen en stor sam-hällelig uppgift och inledde en ny period inom urbaniseringen.

Den finländska stadsförnyelsens riktlinjer och utveckling kan avläsas i sättet för hurman under 1900-talets andra hälft har behandlat de historiska trähusmiljöerna i vårtland. Miljöerna har fungerat som prövoytor för olika slags moderniseringsbehov sam-tidigt som de också har framkallat olika bevarandestrategier och -metoder. Historiskaträstäder är därför lämpliga undersökningsobjekt då man vill studera hur den nationel-la och lokala stadsmoderniseringen och bevarandepolitiken har utvecklats. Metoden imin undersökning är på alla plan komparativ och kontrasterande då informantkatego-rier, material, tidsperioder, processer och olika lokaliteter jämförs med varandra. Mittkällmaterial består av intervjuer med trästadsbor och städernas beslutsfattare i Karlebyoch Ekenäs, tidningsartiklar ur svenskspråkig press samt av befolkningsuppgifter.

Stadsbyggande i rationalistisk anda

Före 1970-talet präglades stadsuppbyggnaden starkt av ett rationalistiskt tänkande.Man strävade efter standardiserade, enhetliga och sinsemellan överensstämmandestadsmiljöer. Rivning av gamla trähus blev en vanlig form av stadsförnyelse då träkå-kar röjdes undan för det nymoderna. Men så småningom ersattes de rationalistiskatankarna av humanismen som mer än sin föregångare accepterade mångfald, olikhetoch disharmoni. De olika poängteringarna för hur man har velat bygga upp och byggavidare våra städer under olika tider berättar om att inställningen till en åldringspro-cess av stadsmiljön har fluktuerat och styrts av val och värderingar.

År 1963 var den gamla bebyggelsen i hela staden Karleby under ett stort tryck och ettuppenbart rivningshot. Följande år lades en saneringsplan fram för stadens äldsta trä-huskvarter, Neristan. Enligt planen skulle den enhetliga trähusmiljön bestående av 12kvarter rivas ner i sin helhet och ersättas med tidens hjälte, höghus. Planen hade utar-betats i enlighet med allmänt förekommande moderniseringsplaner som hämtade före-bilder från storstadsmiljöer. Planen verkställdes aldrig men satte fart på stadsmoder-niseringen. Även i många finska städer förstördes gamla stadslager med den påföljden

Lectio praecursoria 4.12.2010Sanna Lillbroända-Annala, FD, Åbo Akademi


6

att stadsmiljöer både till strukturen och till utseendet genomgick en grundlig föränd-ring och att liknande trähusområden helt försvann.

I Ekenäs hade man redan på 1950-talet engagerat arkitekt Birger Brunila för att göraupp en detaljplan för de centrala trähuskvarteren i staden. 1956 drogs vid rådhustorgeten gräns mellan det gamla Ekenäs och det nya Ekenäs. Tre år senare fick Gamla stan iEkenäs en skyddsplan som i finska förhållanden var ett mycket tidigt initiativ. Där-emot fick det nya Ekenäs, även det med bevarad gammal trähusbebyggelse, så gottsom en rivningsdom över sig.

Den nya stadsplanen för Ekenäs kan ses som ett uttryck för en medveten kompensa-tionstaktik där bevarandet av trähusbebyggelsen i Gamla stan berättigade till rivningav andra historiska byggnader i staden. Taktiken baserade sig på urval och åtskiljandedå man ansåg att en gammal byggnad endera upplevdes som värd att bevaras ellerinte. Man upplevde inte heller helheter som viktiga utan såg varje byggnad som sepa-rat. Hade inte en byggnad tillräckligt stort egenvärde eller kulturhistoriskt värde varden lätt dömd till rivning. Ett kompensationshandlande har varit i bruk ända sedandess och har ännu mycket senare gett upphov till att hus har rivits, såsom var falletmed det så kallade KOP-huset i Ekenäs. Det revs efter hårda diskussioner så sent somår 2000.

Gentrifiering - en kontroversiell samhällsprocess

De lokala kampen om bevarandet av gamla trähus och trähusmiljöer var ytterst aktuel-la samtidigt som motsvarande gamla stadsmiljöer i storstäder ute i världen blev objektför ett nytt slags intresse. Under 1960-talet hade arbetarklasskvarter i London bliviteftertraktade av medelklassfamiljer. Utvecklingen i London benämnde sociologenRuth Glass för gentrification. Där hade man kommit in i en ny utvecklingsfas somhöjde arbetarklasskvarteren i rang bland stadens övriga områden. Utvecklingen sompågick i London har senare berört städer av alla storlekar i alla delar av världen.

Idag är denna process som betecknar en fysisk och socioekonomisk revitalisering ochuppgradering av ett kvarter, en stadsdel eller flera stadsområden ett fenomen som fö-rekommer globalt. Den gradvisa förändringen av den sociala sammansättningen lederofta till att andelen höginkomsttagare ökar och att områdets sociala status därmed höjssamt att områdets utbud av tjänster förändras. Det intressanta med globala processersom gentrifiering är att de innebär väldigt många olika saker i olika kontexter, i olikadelar av världen, t.o.m. i olika kvarter i samma stad. Något som däremot är gemen-samt är att ett objekt som utsätts för gentrifiering har ett tillstånd före och ett tillståndefter. På en sådan transformering syftar även rubriken för min avhandling.


7

Gentrifieringsprocessen tar sig naturligtvis annorlunda uttryck i en småstad än i enstorstad där följderna av gentrifieringen ofta blir mera omdiskuterade och t.o.m. kon-fliktfyllda. Gentrifieringen är därför en kontroversiell samhällsprocess som givetvishar intresserat medierna och behandlats i otaliga pressrapporter. Tidningsartiklarnasom jag har studerat visar att de fysiska omvandlingarna i städerna gav upphov till enlivlig pressrapportering som återspeglar den allmänna andan i vilken städerna utveck-lades under decennierna efter kriget. Artiklarna erbjuder färska inblickar i aktuellahändelser samt en uppfattning om samhällets kollektiva föreställningsvärld då pressensom ett forum för en kollektiv diskurs skapar och vidarebefordrar kollektivt tänkande,värderande och handlande. Genom pressmaterial får man en insyn i pressens sätt attdelta i diskussionen om stadsutvecklingen och i den samhälleliga diskursen som för-des om de förändringar som höll på att ske. Kritiken mot moderniseringen som fördesfram i tidningar förstärktes så småningom och framkallade en diskussion om att gam-la stadslager också kunde ses som kulturarv.

Globala fenomen med småstadsförankring

Även om gentrifieringen är en globalt förekommande process får den i min avhan-dling en framträdande lokal och personlig förankring. Genom intervjuer med stadsborhar jag kunnat granska och problematisera processen ur en socialt mänsklig aspekt. Igrund och botten upplevs resultatet av gentifieringen som positivt i och med att stad-sområden som fallit i glömska, förfallit och förslummats blir upprustade och omhän-dertagna. Ett av de främsta tecknen på en revitalisering är att områdena får ett annor-lunda ansikte utåt, både som boende-, stads- och affärsmiljö. I min undersökning harjag uppmärksammat vilka poängteringar en sådan revitalisering har fått i trähusmiljö-erna i Neristan och Gamla Ekenäs.

Mina informanter har upplevt både en förminskning, en föryngring och en förfinsk-ning av befolkningen i Neristan. En ny typ av affärskultur har gett liv åt området efteren period av egentligen ingen affärskultur alls. Gamla stan i Ekenäs har blivit merstillsam som följd av gentrifieringen. Där upplever informanterna att befolkningen harföråldrats och att barnfamiljernas andel har minskat. Med gentrifieringen har Gamlastan också blivit mer ett säsong- och sommarboställe. Effekterna av processen upplevsändå överlag som positiva och de små detaljerna som på individnivå ses som mindrefördelaktiga träder inte lika tydligt och starkt fram som de mera fördelaktiga. Somföljd av gentrifieringen är de historiska trästadsmiljöerna inte längre enbart boende-miljöer utan i allt högre grad även besöksattraktioner och konsumtionslandskap förnya upplevelser.


8

Kulturarv – en ny konsumtionstrend

En ny trend däremot, i framför allt större städer, är att anspela på gentrifieringen somen ny konsumtionstrend. Vurmen för det gamla och slitna är och har redan en tid varitaktuellt men i en förfinad form en kommersiell nisch för trendsättare och en efterläng-tad dröm för många människor. Trästadsmiljöer erbjuder möjligheter att förena etturbant liv med lantlighet och trädgårdsfantasier som kan ses som ett uttryck för enmodifierad form av en så kallad ”back-to-the-countrymentalitet”. Numera vill manhelst åtnjuta en kopp kaffe i ett hemtrevligt café och äta middag på en trendig res-taurang. Ofta hittas sådana caféer och restauranger i gentrifierade miljöer.

Ett annat fenomen som jag i avhandlingen behandlar gäller en så kallad kulturarvs-process som innebär en uppvärdering som får trähusområdena att framstå som kultur-arv. En ny syn på kulturarv härstammar från den kulturarvsdiskussion som på1970-talet blev aktuell. Då började man se historiska stadslager som en framtida re-surs och återanvändningen som ett alternativ för byggnadernas bevarande. Sedan desshar kulturarv som begrepp och en värdemarkör för något betydelsefullt fått en alltstörre framtoning och betydelse. Numera diskuteras det om kulturarv överallt och be-teckningen kulturarv har blivit applicerbart på nästan vad som helst. Samhällsutveck-lingen, den snabba nedbrytningen av gamla levnadsformer, den globala migrationenoch den ökade turismen har framkallat ett behov att upphöja valt kulturstoff till kultu-rarv.

Ett förändrat förhållningssätt till tidsdimensionen är också väsentligt i sammanhang-et. Medan modernisterna präglades av ett framåtblickande perspektiv finns det inomsenmodernismen en öppenhet gentemot det förgångna med en speciellt stark betoningav det estetiska. Vikten av att stämpla något viktigt som kulturarv kopplas ofta tillnostalgi då också kulturarv laddas emotionellt. Kulturarv handlar också om att förk-roppsliga och ge konkret form åt minnena. Genom processen skapas även nya min-nen. Kulturarv förknippas ofta med något gammalt och traditionellt men egentligen ärkulturarv en modern skapelse som ger det gamla ett nytt liv. Det som händer med enkulturarvskoppling är att ett objekt modifieras för att uppfylla de nya behov som upp-stått. Det innebär att vissa egenskaper hos objektet framhävs medan andra tonas ner.Därför är kulturarvsprocessen inte statisk utan uttryckligen en process som vidarebe-fordrar etablerade värderingar samtidigt som nya skapas.

Att förankra sig i det förflutna

Kulturarvifieringen som process är mer aktuell än någonsin. Med globaliseringen harett behov av att allt starkare lyfta fram lokala särdrag vuxit fram. Nätverkssamhället


9

som vi lever i idag har gett upphov till en tävlingssituation där städer och platser mås-te tävla om att vara regionalt, nationellt och globalt framträdande. Sökandet efter au-tenticitet och rötter blir mer intensivt ju mer ”platslösa” kulturerna blir. I avhandlin-gen har jag fört fram att dagens rotlöshet, snabba samhällstakt och hektiska liv görmänniskor påtagliga för det jordnära, för rötter och kontinuitet – aspekter som ävenmina informanter har fört fram som viktiga aspekter i sitt boende. Genom att lyftafram lokala kulturarv kan man förankra sig i historien och utmärka sig i jämförelsemed andra kulturer och traditioner – något som också turismindustrin har dragit stornytta av. Kulturarvet blir därmed en värdemarkör för det som upplevs som viktigt isamhället.

Kulturarv är en lukrativ business med symbolisk och dynamisk innebörd i nutiden.Kulturarv säljer men förutsätter ett värde som genom förädling förmeras och rea-liseras. Egentligen uppmuntrar kulturarv till förbrukning mer än till konservering.Kulturarvsprocessen förstärker också gränsen mellan ”front stage” där det yttre blirmera visuellt, estetiskt och synligt och ”back stage” där det inre blir mera osynligt,privat och obetydligt, anser Owe Ronström. Kulturarvsstämpeln fungerar också somett bevarandeinstrument som tryggar att objekt som utsetts som kulturarv bevaras. Iavhandlingen diskuteras genomgående också vad bevarandet egentligen innebär. Omkulturarv som fenomen har kraft att förflytta och förvandla gäller det att få perspektivpå detta genom att söka efter det som utesluts, underordnas, bortses från och glöms.Därför uppmärksammas också den övriga gamla stadsbebyggelsens roll i de utvaldastäderna under decnnierna som förlöpt.

Kulturarvsprocessen vaskar fram guldkornen

Kulturarv är en konstruktion som kontinuerligt omtolkas och omvärderas i olika kon-texter och som vi förvaltar utgående från vår egen tid och förståelse. Mot denna bak-grund förvaltar vi det förflutna genom en medveten valprocess där vi väljer ut t.ex.vissa byggnader eller miljöer som viktiga relikter av det förgångna, något som redanaktualiserats med gentrifieringen. Att ”vaska fram guldkornen” görs av framför alltmänniskor och instanser som har makten att välja och peka ut objekt som ska betrak-tas som ”riktiga kulturarv”, anser Annika Alzén och Owe Ronström. Urvalet innefat-tar också ett bortväljande, att man utestänger andra objekt ur kulturarvet eller döljervissa delar av verkligheten genom att framhäva andra. Därför kan man också kallakulturarvifieringen för en representationsform, egentligen för en renodling av tid ochrum, som framkallar plats- och tidlöshet.

Gentrifieringen och framför allt kulturarvifieringen kunde enligt Owe Ronström lik-nas vid en slags magi. Det gamla som tidigare inte har uppmärksammats blir plötsligt


10

intressant och tilldelas kulturarvsstämpel. Därför är kulturarv något som ger objektetett mervärde, en slags moms, som förvandlar gamla och vanliga saker till något spe-ciellt. Men detta mervärde ökar inte bara det ursprungliga värdet utan förvandlar detockså i grunden – något som självfallet skett med mina trähusmiljöer.

Kulturarv genom gentrifiering

En framträdande del av kulturarvsprocessen bygger på nya kommersiella och turistis-ka ambitioner. Att bruka och förmedla kulturarv av kulturhistoriskt värde i turistiskasyften har blivit ett viktigt kulturpolitiskt mål i vårt samhälle. Platsens historicitet ut-nyttjas i marknadsföringen som tillför platsen eller objektet ett ekonomiskt egenvärde.Kulturarv har blivit en produkt som man kan, vill och förväntas sälja.

I förhållningssättet till vad man anser som värdefullt och värt att bevara har skett enmarkant förändring under den femtioåriga perioden som här studerats. Under stads-moderniseringen avstod man från att uppmärksamma det historiska perspektivet efter-som man såg historien som ointressant och utan mening och relevans för individeroch grupper. De närmaste decennierna efter krigen, då den gamla byggnadskulturenutsattes för ett rivningshot förbisågs det historiska perspektivet och den historiska för-ankringen i de gamla stadsmiljöerna. Efter att Gamla Raumo hade utsetts till världs-arv 1991 kom begreppet kulturarv med i diskussionen som en förstärkare av trähus-miljöernas betydelse för det lokala, nationella och internationella byggnadsarvet ochför städernas egen identitet och image. Ett nytt slags intresse för trähusmiljöerna somkulturarvsobjekt hade fötts. Därför kan man säga att man med kulturarvskopplingenanpassar det förflutna till ett nytt behov genom att man lyfter fram och förstärker deaspekter av det förflutna som anses som aktningsvärda och som man vill föra fram iolika syften.

Gentrifieringen och kulturarvsprocessen har gjort de vardagliga boendemiljöerna iKarleby och Ekenäs intressanta lokalt, nationellt och internationellt. Processerna harförutsatt, förändrat och förskjutit värden och värderingar som fått de hotade och ned-värderade trähusområdena att framstå som kulturarv.

FM Sanna Lillbroända-Annalas doktorsavhandling ”Från kåk till kulturarv – En et-nologisk studie av omvärderingen av historiska trästadsområden i Karleby ochEkenäs” granskades offentligt vid Åbo Akademi 4.12.2010.Som opponent fungerade professor Gösta Arvastson (Uppsala universitet) och somkustos professor Anna-Maria Åström (Åbo Akademi).


11

Taamottu-Esteri on vaitelias; minkä joskus sanoo, se onkin sitten punnittua puhetta.Hän sanoo:- Suomalaiset eivät menesty alppilajeissa.- Suomalaiset ovat tosiaankin murtomaahiihtäjiä, myöntää herra Österling.

Katkelma on Veikko Huovisen novellista Kuikka vuodelta 1964, jossa kirjailija yllät-tää lukijan keskellä kesäistä iltaa erämaajärven rannalla. Käyty keskustelu kuvastaahyvin suomalaisten suhtautumista alppihiihtoon, jota pidettiin puhtaasti kilpailulajina.Nykyisin alppihiihdosta tai kansanomaisemmin laskettelusta on tullut massojen va-paa-ajan viettotapa ja siksi aihe sopii erinomaisesti kansatieteen tutkimuskohteeksi.

Kansatieteellinen tutkimus ennen toista maailmansotaa keskittyi maaseudun kulttuu-riin ennen teollistumisen ja kaupungistumisen aikaa. Tutkijat kuvasivat suhteellisenstaattista talonpoikaiskulttuuria, joka kohtasi nopeasti leviävän kansainvälisen kult-tuurivirtauksen. Moderni urheilu, jonka vaikutteet tulivat suuressa määrin ulkomailta,ei kuulunut tämän aikakauden tutkimuskohteisiin. Esimerkiksi ruotsalaiset kansatie-teilijät pitivät urheilua yksittäisinä ruumiinharjoituksina kuin laajana kansanliikkeenä.Vasta 1980-luvulla urheilun ja liikunnan tutkimus käynnistyi toden teolla kansatieteenpiirissä.

Tutkimukseni kohteena on suomalainen hiihtokulttuuri ja erityisesti alppihiihto jasiihen liittyvät ilmiöt kansatieteen näkökulmasta. Olen selvittänyt miten, milloin jamiksi alppihiihto tuli Suomeen. Taustalla tässä on modernin urheilukulttuurin le-viäminen Suomeen. Tutkimukseni aikajänne alkaa 1900-luvun alusta ja yltää aina1960-luvulle. Lähtökohtana voidaan pitää ajanjaksoa, jolloin tasamaahiihto muuttuimurtomaahiihdoksi Suomessa. Tultaessa 1960-luvulle alppihiihto- ja laskettelukult-tuuri oli löytämässä paikkansa Suomen Hiihtoliiton valmennusjärjestelmässä ja lasket-telu liikunnallisena vapaa-ajanviettotapana oli yleistymässä voimakkaasti. Suomenlisäksi tutkimuksessani on kiinnitetty huomiota modernin hiihtotekniikan ja appihiih-don kehitykseen Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa, jolloin olen voinut kartoittaa nealkulähteet, johon Suomessa nojattiin.

Tutkimusmetodiksi valitsin laadullisen analyysin. Siinä aineisto käydään läpi niinmonesti, että lopulta sen pohjalta on mahdollista rakentaa perusteltuja luokituksia jaymmärryksiä sekä tulkintoja. Tällöin sain esille paitsi aineiston sisältämät ohuen ku-vauksen mahdollistavat faktat myös näiden taustalla toimivat yleisemmät rakenteet,

Lectio praecursoria 21.1.2011Jari Kanerva, FM (väit.), Helsingin yliopisto


12

jolloin tavoitteena ollut tiheä kuvaus oli mahdollista. Laadullisen analyysin tarkoituson siis nousta välittömien sisältöjen tasolta, jotta teorian muodostamisen mahdollista-vat näkökulmat saadaan analyysiin mukaan. Menetelmän ongelma on, että tyydyttä-vään lopputulokseen pääseminen on vaatinut melkoista voimanponnistusta ja pitkäjän-teisyyttä.

Tutkimukseni keskeisen lähdeaineiston muodostavat järjestöjen alkuperäiset arkisto-lähteet, joihin sisältyvät pöytäkirjojen, vuosi- ja matkakertomusten sekä kirjeenvaih-don lisäksi leikekirjat. Tämä lähdeaineisto luo pohjan koko tutkimukselle, sillä jäsen-ten omat kertomukset ja kommentit päästävät tutkijan järjestöjen arkipäivään. Näitätäydentävät haastattelut, sanomalehdet, urheilulehdet ja järjestöjen jäsenille suunnatutlehdet ja julkaisut. Viimeksi mainitut lähdeaineistot sisältävät rajoitteita, mikä vaikut-taa niiden tarjoamiin tulkintamahdollisuuksiin. Esimerkiksi urheilutapahtumista kir-joitetaan pääsääntöisesti tuloskeskeisesti ja kuvailevasti, jolloin kaikki muu – harjoit-telu, seuratoiminta, kilpailujen järjestäminen ja suorituspaikat – jäävät ulkopuolelle.Tutkija onkin haastavan tehtävän edessä tarkastellessaan liikunnan piiriin kuuluviatapahtumia, vaikkapa hiihtokursseja tai -retkiä, joista on tarjolla vain hajanaisia muis-tisirpaleita. Osin valokuvat ja arkistolähteet täydentävät kokonaiskuvaa, mutta tulkin-noille jää edelleen paljon tilaa.

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen rakensin amerikkalaisen sosiologin AllenGuttmannin ja ruotsalaisen kansatieteilijän Mats Hellspongin teorioiden varaan.Heidän mukaansa moderniin urheiluun liittyy ominaisuuksia, joiden perusteella sitävoidaan määritellä ja tunnistaa. Tällaisia elementtejä olivat mm. tasavertaisuus, ratio-naalisuus, organisoituminen, roolien eriytyminen, ennätysten tavoitteleminen, urhei-lun oma koodijärjestelmä, kausittaisuus sekä varusteet ja välineet.

1920-luvun Suomessa urheilu valjastettiin palvelemaan kansallisia tarkoitusperiä.Hiihdossa tämä tarkoitti lajin korottamista kansallisurheiluksi ja osaksi maanpuolus-tusta. Hiihtotavan muutos edellytti mielipidemuokkausta, jota toteutettiin hiihto-op-paissa ja ennen kaikkea lehtikirjoittelussa. Kuin huomaamatta niissä selostettiin myösalppihiihdossa tarvittavia käännöksiä, joita ei aluksi tunnistettu omaksi lajikseen, vaanosaksi uutta hiihtokulttuuria.

Naisvoimisteluliike kiinnostui hiihtotaidon kehittämisestä nykyaikaisen hiihtoteknii-kan vallattua alaa. Kartoitettuaan kotimaisen hiihdonopetuksen tason, naiset päätyiväthankkimaan oppia ulkomailta. Ensimmäisenä katseet suunnattiin Ruotsiin, jossa mo-dernin hiihtotekniikan opettaminen oli käynnistynyt jo vuonna 1924. Ruotsalaiset oli-vat muokanneet itävaltalaisen eversti Georg Bilgerin hiihdonopetusohjelman omiatarpeitaan vastaavaksi. Suomessa voimistelun harjoittelumetodi yhdistettiin Bilgerinoppeihin, jolloin syntyi pedagoginen hiihdonopetus. Se oli ensimmäinen kokonaisval-


13

tainen hiihdon opetusjärjestelmä Suomessa. Naisten hiihtokurssien myötä Bilgerinopit levisivät kaikkialle Suomeen, lopulta myös Suomen Hiihtoliiton käyttöön.

Aineiston perusteella voidaan päätellä, että naisten hiihtokulttuurin suosio aiheuttivastakkainasettelua miehisten urheilupiirien ja naisvoimistelijoiden välillä. Kun mies-ten lähtökohtana oli hakea ratkaisuja perinteestä ja tukeutua kotimaiseen tietämyk-seen, niin voimistelijanaiset hakivat ennakkoluulottomasti vaikutteita muualta. Kilpai-lemiseen keskittynyt Suomen Valtakunnan Urheiluliiton hiihtojaosto ei hyväksynyt –Martti Jukolaa lainatakseni – Keski-Euroopasta levinnyttä ”hotelliurheilua” todelli-seksi urheiluksi.

Suomalaisen syöksy- ja pujotteluhiihdon pioneeriaika sijoittui 1930-luvulle. Kanadas-sa pujotteluun tutustunut hiihtäjä Erkki Penttilä järjesti yhdessä saksalaisen hiihto-joukkueen kanssa Suomen ensimmäiset pujottelukilpailut Puijolla maaliskuussa 1934.Tämä toimi lähtölaukauksena koko suomalaisen alppihiihdon kilpailutoiminnan käyn-nistymiselle. Aluksi pidettiin vain 4–5 kilpailua kaudessa. Näistä merkittävimmätkäytiin Puijolla Kuopiossa, Salpausselällä Lahdessa, Ounasvaaralla Rovaniemellä jaKolosjoella Petsamossa. Suomessa järjestettiin ensimmäiset alppilajien Suomen mesta-ruuskisat vuonna 1937 ja vuonna 1943 mukaan otettiin naisten sarjat. Olympiavoimis-telija Martti Uosikkinen oli innokas alppilajien harrastaja. Hän halusi saada syöksy-ja pujotteluhiihdon tasavertaiseksi lajiksi muiden hiihtolajien rinnalle. Norjaan suun-tautuneen opintomatkan innoittamana Uosikkinen julkaisi vuonna 1936 ensimmäisensuomenkielisen alppihiihto-oppaan nimeltään Mutkamäenlasku, jossa oli mukanamyös suomenkieliset kilpailusäännöt.

Aluksi alppilajeilla oli kokeilijoita etenkin moottoriurheilun, mäkihypyn ja voimiste-lun piiristä. Merkittävän sysäyksen antoi sotilaspoikien pujottelutoiminnan alkaminenvuonna 1943. Suuren suosion myötä maastohiihtopiireissä alettiin puhua pujotteluvaa-rasta. Useat pojat jatkoivat pujotteluharrastusta vielä sodan jälkeen, mikä loi perustanlajin jatkumiselle.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset alppihiihtäjät Pentti Alonen ja AimoVartiainen osallistuvat St. Morizin olympialaisiin vuonna 1948. Tästä Olympiadebyy-tistä käynnistyi Suomen Hiihtoliiton organisoima alppilajien valmennustyö. Ensim-mäinen pujottelijoiden ulkomaan valmennusleiri järjestettiin Saksassa vuonna 1950 jatästä alkaen suomalaislaskijat ovat harjoitelleet säännöllisesti Keski-Euroopan Alpeil-la ja osallistuneet alppihiihdon arvokisoihin. 1960-luvun alkupuolella Raimo Man-ninen ja Ulf Ekstam nostivat suomalaisen alppihiihdon kansainväliseen tietoisuuteen,sillä he menestyivät kansainvälisissä kisoissa niin hyvin, että heille arvottiin läh-tönumerot kuumaan ryhmään. Manninen ja Ekstam eivät kuitenkaan ehtineet mukaantäyspainoisesti vuonna 1967 alkaneeseen alppilajien maailman cupiin. Huolimatta


14

alppihiihdon näkyvyyden ja menestyksen lisääntymisestä maastohiihto ja mäkihyppysäilyttivät ehdottoman ylivallan Suomen Hiihtoliiton piirissä.

Suomessa talvimatkailu oli lapsenkengissä vielä 1930-luvun alussa. Suomen Matkaili-jayhdistys paransi matkailuoloja kotimaassa ja koitti houkutella ulkomaalaisia matkai-lijoita Suomeen. Ideat kotimaan Lapin matkailuun haettiin Ruotsista ja Keski-Euroo-pasta. Vuoden 1928 talviolympialaisten jälkeen alettiin meillä etsiä Suomen St. Mori-zia, joka toimi meillä jonkinlaisena esikuvana. Kevättalvella 1933 puheenjohtaja Kaa-rina Karin aloitteesta Suomen Naisten Liikuntaliiton tutkimus-matka suuntautui Län-si-Lappiin. Matka pohjoiseen kesti tuolloin vuorokauden ja se tapahtui junalla, linja-autolla ja poroilla. Majoitus- ja ruokapalvelut järjestettiin Suomen Matkailijayhdistyk-sen majoilla, sillä hotelleja ei tuolloin Napapiirin pohjoispuolella ollut. Naisten tuntu-rihiihtokurssit loivat kysyntää Lapin matkailupalveluille, sillä niistä kirjoitettiin ulko-maita myöten. Artikkeleissa korostettiin erityisesti kevätauringon terveellistä vaikutus-ta, Lapin hohtavia hankia ja kiireettömyyttä.

Yhteistyö Suomen Matkailijayhdistyksen, Valtion Rautateiden ja urheilujärjestöjenkesken synnytti suoranaisen matkailuboomin. Merkittävä tapahtuma oli Pallaksen tun-turihotellin käyttöön ottaminen talvella 1938. Samalla paranivat yksityisten matkaili-joiden mahdollisuudet päästä nauttimaan Lapin keväthangista. Kuitenkin Talvisotakatkaisi hyvin alkaneen kehityksen, ja Lapin sodassa tuhottiin koko Lapin matkai-luelinkeino.

Maantieteellisesti Suomen Lapin matkailun alkuvaiheet sijoittuvat Pallas-Ounastuntu-rien alueelle. Avotunturien ryhmä houkutteli ensimmäiset turistit Pallaksen ”alppi-maisemiin”. Tunturihiihtäjät löysivät tiensä muihinkin Lapin kohteisiin, kuten Äkäs-lompoloon ja Sirkkaan, jotka matkailumainoksissa tunnetaan nykyään Ylläksenä jaLevinä. Itä-Lapin merkittävimmiksi talvimatkailukohteiksi nousivat Pyhätunturi jaSalla. Lehtikirjoitusten ja mainosten avulla tunturihiihdosta luotiin raikasta ja terveel-listä elämäntapaa suosivaa mielikuvaa, jota höystettiin vauhdikkuudella ja ylä-luok-kaisella glamourilla.

Tutkimukseni mukaan hiihtokeskuksen menestymisen perusedellytyksenä olivat moni-puoliset sekä lumivarmat rinteet, joissa eritasoiset laskijat – aloittelijasta kilpalaski-jaan – viihtyivät. Lisäksi kohteen tuli olla saavutettavissa helposti. Alkuvuosina mat-kat tehtiin junalla ja myöhemmin autolla. Lisäksi kohteessa tuli olla hyvätasoiset ma-joitus- ja ruokailupalvelut. Hiihtokeskuskonseptia täydensivät 1960-luvulta alkaenhiihtohissit ja rinteiden hoito, jotka olivat hiihtokeskusten kehittämisen ja laskettelija-joukon palvelemisen kannalta merkityksellisiä.


15

Karl Ebbin vuonna 1950 Kiianlinnaan rakentaman hiihtohissin myötä levisi hissi-in-nostus Suomessa nopeasti. 1960-luvun alkuvuosina käynnistyi lasketteluharrastuksenkasvu ja keskusten rakentaminen todenteolla. Tällöin aloittivat toimintansa Etelä-Suo-men johtaviksi hiihtokeskuksiksi nousseet Kalpalinna, Ellivuori ja Laajavuori. Tämämerkitsi sitä, että laskettelusta tuli arkinen harrastus, jossa suorituspaikat olivat hel-posti saavutettavissa – jopa paikallisbussilla. Vuosikymmenen lopulla suuret hiihto-keskukset olivat keskittyneet Lapin tuntureille. Ne sijaitsivat väestöpohjaan nähdenharvaan asutulla alueella, joten niiden merkitys matkailukohteena oli erityisen suuri.Laskettelu ja retkihiihto muodostivat näin Lapin talvimatkailun selkärangan.

Hiihtokeskuksen palveluihin liittyivät oleellisesti hiihtokoulut. Matkailijaliiton koh-teissa ja Bad Grankullan rinteessä tarjottiin hiihdonopettajan palveluksia jo1930-luvulla. Suomen Latu käynnisti 1940-luvulla hiihdonohjaajakoulutuksen, jossakorostettiin monipuolista hiihtotaitoa ja kaikkia hiihdon eri osa-alueiden hallitsemista.Laskettelijoiden määrän lisääntyessä 1960-luvulla hiihdon-opettajista oli jatkuva pula.Hiihtokeskukset eivät halunneet palkata pujotteluun keskittyneitä valmentajia, vaantilalle tarvittiin tavallisille laskettelijoille ja hiihtäjille tarkoitettua opetusta. Kehitysjohti Alppihiihdon opettajat ry:n perustamiseen hiihdonopetuksen etujärjestöksi joulu-kuussa 1965. Hiihdonopetuksen kehittyminen ja opetuksen saatavuuden paraneminenliittivät hiihtokoulut osaksi suomalaista hiihtokeskusta keskieurooppalaisten mallienmukaisesti.

Murtomaahiihdon ja alppihiihdon tiet erosivat lopullisesti toisen maailmansodan jäl-keen. Syynä tähän olivat rinteiden raivaaminen ja hiihtohissien rakentaminen, jolloinalppihiihto keskittyi rakennettuihin suorituspaikkoihin. Hiihtokeskusten ulkopuolellatunturihiihto muuttui retkihiihdoksi merkityillä latureiteillä.

Alppihiihdon asema vapaa-ajan liikuntana oli vielä heikko 1960-luvun alussa ja erityi-sesti perinteisen maastohiihtokulttuurin edustajat vastustivat lajia. Asenteet lajia koh-taan muuttuivat vähitellen hiihtokeskusten lisääntymisen ja välineiden saatavuudenparantumisen myötä. Vuosikymmenen kuluessa laskettelu muuttui eliittilajista vapaa-ajan liikunnaksi ja hyväksyttäväksi osaksi hiihtokulttuuria. 1960-lukua voidaan pitäälaskettelun läpimurtovuosikymmenenä niin laskettelurinteiden ja harrastajamääränlisääntymisen kuin asenteiden suhteen. Hiihtohissien lisääntyminen, lumetus, laskette-luvälineiden kehitys ja vuosikymmenen lopulla myös rinteiden kunnostuksen koneel-listuminen mahdollistivat laskettelun lopullisen läpimurron. Rinnan taloudellisen kas-vun, nousevan elintason, lisääntyneen vapaa-ajan ja myös matkailun vilkastumisenkanssa syntyi maahamme nykyinen hiihtokeskusten verkosto.

Hiihtokulttuurin osalta lajien eriytyminen käynnistyi Suomessa jo 1920-luvulta. Tasa-maalta siirryttäessä murtomaalle miehisten hiihtopiirien kiinnostus kohdistui maan-


16

puolustukseen, maastohiihdon ja mäkihypyn kilpailutoiminnan kehittämiseen ja en-nen kaikkea menestymisen varmistamiseen kansainvälisissä kisoissa. 1930-luvullasuomalaisten tietoisuuteen tulleet alppi- ja tunturihiihto monipuolistivat hiihtokulttuu-ria merkittävästi. Yhtäältä pujottelusta ja syöksylaskusta tuli puhdasta kilpaurheilua jatoisaalta tunturihiihtokursseilla retkeiltiin ja laskettiin tunturin rinteitä. Toisen maail-mansodan jälkeen alppihiihdon jakautuessa yhtäältä kilpailulajiksi ja toisaalta lasket-teluksi ja vapaa-ajan ulkoiluksi, suorituspaikoiksi vakiintuivat hoidetut rinteet hiihto-keskuksissa. Suomalainen hiihtokulttuuri on kokenut suuren muutoksen viimeisensadan vuoden aikana. Voinkin todeta, että Suomessa on tasamaalta hiihdetty ja lasket-tu hiihtokeskusten markkinahumuun.

FM Jari Kanervan kansatieteen väitöskirjan ”Alppihiihdon alkutaival. Pujottelu- jatunturihiihto Suomessa 1920-luvulta 1960-luvulle” tarkastustilaisuus järjestettiin 21.tammikuuta 2011 Helsingin yliopistossa.Vastaväittäjänä toimi dosentti Sanna Kaisa Spoof (Helsingin yliopisto) ja kustoksenaprofessori Mika Lavento (Helsingin yliopisto).

HERITAGE AND INDIVIDUALS3rd Conference of the Working Group onCultural Heritage and Property14–17 September 2011 in Pori, Finland

Call for papers

Conference of the ”Heritage and Individuals” will penetrate different views to- Intangible and tangible cultural heritage- Cultural change from past to future- Individual and common definitions and uses of cultural heritage- Culturally sustainable development

ApplicationTo apply for participation in the conference, please send an abstract (250–300 words)to: Riina Haanpää ([email protected]). Abstracts must be written in English and the con-ference language will be English. Abstract submission deadline is 30 April 2011. Theacceptance will be announced by 31 May 2011.

Further information:Riina Haanpää, [email protected] and Katriina Siivonen, [email protected] FORWARD TO WELCOME YOU IN PORI, FINLAND


17

Vuosi 2010 oli Ethnos ry:n 38. toimintavuosi.

Hallinto

Yhdistyksen hallitus kokoontui toimintavuoden aikana kuusi kertaa. Pöytäkirjakohtiakertyi 72 kappaletta. Yhdistyksen luottamus- ja toimihenkilöinä toimivat kuluneenavuonna seuraavat henkilöt (henkilökohtainen varajäsen ja osallistumiskerrat suluissa):

PuheenjohtajaFT Helena Ruotsala 19.3.2010 asti (1)FT Katriina Siivonen 19.3.2010 lähtien (5)(FT Tiina-Riitta Lappi (1))

VarapuheenjohtajaFM Sanna Lillbroända-Annala (5), (FM Mari Immonen (1))

Hallituksen jäsenetFM Pirkko Madetoja 19.3.2010 asti (1)FM Päivi Yli-Karhula 19.3.2010 lähtien (4)(FM Aila Nieminen (1))

FM Jussi Lehtonen (4), (FM Maija Santikko (6))

FM Arja Turunen (5), (FL Heli Niskanen (1))

FM Miia-Leena Tiili 19.3.2010 asti (-)FM Tytti Steel 19.3.2010 lähtien (3)(FM Tytti Steel 19.3.2010 asti (-))(FM Salla Tenkanen 19.3.2010 lähtien (-))

Sihteeri FM Aura Kivilaakso (6)Taloudenhoitaja FM Elina Anttonen (1)Tiedotussihteeri FM Jussi LehtonenKansainvälisten asioiden sihteeri FM Sanna Lillbroända-AnnalaSeminaarisihteeri FM Arja Turunen

Toimintakertomus vuodelta 2010


18

Julkaisusihteeri FM Miia-Leena Tiili 19.3.2010 astiFM Tytti Steel 19.3.2010 lähtien

Museoyhdyshenkilö FM Pirkko Madetoja 19.3.2010 astiFM Päivi Yli-Karhula 19.3.2010 lähtien

TilintarkastajatFL Niklas Huldén (varsinainen)FM Mikko Kero (varsinainen)professori Anna-Maria Åström (varalla)professori Pirjo Korkiakangas (varalla)

Jäsenistö

Yhdistykseen kuului vuoden 2010 lopulla 223 jäsentä. Yhdistyksen hyväksyttiin vuo-den aikana 13 uutta jäsentä. Yhdistyksestä erosi 6 jäsentä.Kunniajäseniä yhdistykseen kuului vuoden lopussa kahdeksan: professori Matti Räsä-nen, professori Bertalan Andrásfalvy, professori Nils-Arvid Bringéus, professoriAlexander Fenton, tohtori Tamás Hofer, tohtori Natalia Schlygina, professori AntsViires ja professori Attila Paládi-Kovács.Hallituksen kutsumia kirjeenvaihtojäseniä oli kahdeksan: tohtori Miklós Cseri, tohto-ri Agnes Fülemile, tohtori Mats Hellspong, tohtori László Lukács, tohtori T. W.Lukjantschenko, tohtori Mihály Sárkány, tohtori Zsuzsa Szarvas ja professori ElleVunder.

Vuosikokous 19.3.2010

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin Åbo Akademin Arkenissa 19.3.2010. Vuosiko-kouksen puheenjohtajana toimi professori Pirjo Korkiakangas Jyväskylän yliopistostaja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Aura Kivilaakso. Vuosikokoukseen osallistui pu-heenjohtajan ja sihteerin lisäksi 18 henkilöä.

Seminaari- ja kurssitoiminta

Kansatieteen päivät 19.–20.3.2010

Suomen kansatieteilijöiden yhdistyksen Ethnos ry:n järjestämät VI Kansatieteen päi-vät pidettiin Turussa Åbo Akademin Arkenissa ja Turun yliopiston Fennicumissa per-


19

jantaina ja lauantaina 19. ja 20.3.2010. Kansatieteen päivät pidettiin otsikolla Etsikuvasta kulttuuriperintö. Kulttuurin, politiikan ja identiteettien risteyksissä. Päiviinosallistui 90 henkilöä.VI Kansatieteen päivät avasivat Ethnos ry:n puheenjohtaja FT Helena Ruotsala sekäÅbo Akademin etnologian professori Anna-Maria Åström. Seminaarissa keynote-pu-heen pitivät professori Ullrich Kockel (Ulsterin yliopisto, Derry, Pohjois-Irlanti) otsi-kolla Reclaiming Europe: European Ethnology as Engaged Toposophy, professoriKristin Kuutma (Tarton yliopisto, Viro) otsikolla Ownership of the intangible cultu-ral heritage sekä erikoistutkija, dosentti Katriina Siivonen (Tulevaisuuden tutkimus-keskus, Turun yliopisto) otsikolla What should sustain in Culture? Kommentaattorei-na toimivat dosentti Lars-Eric Jönsson (Lundin yliopisto, Ruotsi), FT, professori An-na-Maria Åström (Åbo Akademi) ja FT, yliopistotutkija Tiina Riitta Lappi (Jyväsky-län yliopisto). Keynote-puheevuorojen jälkeen jakauduttiin viiteen työryhmään, joidenaiheet olivat: I Mitä on kulttuuriperintö? Kuka sitä määrittelee?, II Kulttuuriperinnönvälittäminen ja kulttuuristen representaatioiden tuottaminen, III Miten suojella ja säi-lyttää kulttuuriperintöä, IV Kulttuuriperinnön hyödyntäminen ja tuotteistaminen sekäV Muuttuvat paikat – muuttuvat kulttuuriperinnöt. Työryhmätyöskentely jatkui lauan-taiaamupäivän. Lopuksi pidettiin paneelikeskustelu. VI Kansatieteen päivät päättiEthnos ry:n väistynyt puheenjohtaja Helena Ruotsala.

Muu seminaari- ja kurssitoiminta

Aloitettiin vuoden 2011 Ethnos-seminaarin suunnittelu sekä vuoden 2012 Kansatie-teen päivien suunnittelu yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa. Kansatieteen päivi-en suunnittelutyöryhmään kuuluivat Ethnoksen seminaarisihteeri Arja Turunen, pu-heenjohtaja Katriina Siivonen ja sihteeri Aura Kivilaakso sekä Eerika Koskinen-Koivisto ja Minna Mäkinen Jyväskylän yliopistosta. Työryhmän jyväskyläläiset jä-senet kokoontuivat toimintavuoden aikana yhden kerran Jyväskylässä ja Ethnoksenhallituksen kokouksissa seminaaria suunniteltiin kolmessa kokouksessa.Valmisteltiin ohjelmaa Tieteiden yötä 2011 varten.

Ethnos-palkinto

Kansatieteen päivien yhteydessä jaettiin Ethnos-palkinto vuoden 2009 ansiokkaim-masta pro gradu -tutkielmasta. Palkinnon luovutti dosentti Marketta Luutonen FMTiina Käpylälle. Turun yliopiston kansatieteen oppiaineeseen tehdyn tutkielman ot-sikkona oli Musiikki osana elämäntapaa. Suomalainen metalliskene, maailmankuva jamerkitykset.


20

Julkaisutoiminta

Ethnologia Fennica 2010Vuonna 2010 julkaistiin Ethnologia Fennica 2010, vol. 37., Ideas and Ideologies, jokasisälsi viisi artikkelia ja yhden katsausartikkelin, päätoimittaja Pirjo Korkiakankaanesipuheen sekä kirja-arvioita. Julkaisussa noudatettiin referee-käytäntöä.

Porin V Kansatieteen päivien julkaisuPorin V Kansatieteen päivien 2008 pohjalta tehtyä julkaisua Cultural Production työs-tettiin edelleen. Julkaisu sisältää sekä kansatieteen päivien esitelmiin pohjautuvia ar-tikkeleita sekä professori Reinhard Johlerin hankkimia saksalaisten etnologien artik-keleja. Julkaisun toimittavat professori Helena Ruotsala, dosentti Katriina Siivonensekä professori Reinhard Johler.

Turun VI Kansatieteen päivien 2010 julkaisuTurun VI Kansatieteen päivien 2010 pohjalta tehtävää julkaisua suunniteltiin. Kaksi-kielinen eli suomen- ja ruotsinkielinen julkaisu tulee sisältämään Kansatieteen päivienesitelmiin pohjautuvia artikkeleita. Ulkomaisista puhujista kirjoittajiksi ovat lupautu-neet professori Ullrich Kockel sekä dosentti Lars-Eric Jönsson. Julkaisun toimituskun-taan kuului FM Tytti Steel Helsingin yliopistosta, FM Maija Santikko Turun yliopis-ton Porin yksiköstä ja FM Arja Turunen Jyväskylän yliopistosta.

Ethnos-toimiteVuonna 2010 päätettiin seuraavasta Ethnos-toimitteen tekemisestä. Kirjan teemanaovat kansatieteelliset kyselyt. Sen toimittavat professori Pirjo Korkiakangas, dosenttiPia Olsson, professori Anna-Maria Åström ja professori Helena Ruotsala.

Kirja Tavallisia ja tavattomia esineitäEthnos käynnisti kirjahankkeen Tavallisia ja tavattomia esineitä yhdessä SuomalaisenKirjallisuuden Seuran kanssa. Toimittajina ovat professori Helena Ruotsala, dosenttiPia Olsson ja dosentti Katriina Siivonen.

Tiedotus

Yhdistyksen toiminnasta ja ajankohtaisista tapahtumista tiedotettiin yhdistyksen verk-kosivuilla (www.ethnosry.org). Yhdistyksen jäsenille lähetettiin vuoden aikana kaksijäsentiedotetta sekä kaksi sähköistä Ethnos-Jäsenkirjettä. Painetusta Ethnos-tiedottees-ta on yhdistyksen verkkosivuilla ollut luettavissa myös sähköinen versio. Sähköposti-listan kautta tiedottamista jatkettiin. Yhdistyksen toiminnasta, kuten seminaareista,


21

tiedotettiin myös paikallisesti yliopistoissa sekä yleisillä alan sähköpostilistoilla, muunmuassa museoposti-listalla.

Talous

Yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2010 oli 20 euroa ja opiskelijajäseneltä 10 euroa.Ethnologia Fennica vol. 37 sisältyi jäsenmaksuun kolmen euron jäsenhintaan. Jäsen-maksutuloilla on rahoitettu yhdistyksen perustoimintoja, hallituksen kokoontumisia jatiedottamista. Yhdistyksen sihteerille ja taloudenhoitajalle maksettiin 150 euron suu-ruiset palkkiot.Ethnologia Fennican julkaisemiseen (vol. 37/2010) saatiin Tieteellisten seurain val-tuuskunnalta 2300 euron apuraha.Suomen kulttuurirahaston Satakunnan rahasto myönsi 4000 euroa SIEFin CulturalHeritage and Property -työryhmän kanssa yhdessä Porissa 2011 järjestettävää kansain-välistä konferenssia Heritage and Individuals varten.Jenny ja Antti Wihurin rahasto myönsi 3000 euroa SIEFin Cultural Heritage and Pro-perty -työryhmän kanssa yhdessä Porissa 2011 järjestettävää kansainvälistä konferens-sia Heritage and Individuals varten.Seurasaarisäätiön Emil ja Lempi Hietasen rahasto myönsi 2000 euroa Tavalliset jatavattomat esineet -kirjan julkaisemiseen.

Muu toiminta

Keväällä 2010 toteutettiin opiskelijoille suunnattu jäsenhankintakampanja. Kevätluku-kauden aikana yhdistykseen liittyneet saivat liittymislahjaksi julkaisun Sukupuolenkohtaaminen etnologiassa.Hallitus piti toimintavuoden aikana ylimääräisen visiopäivän, jossa mietittiin julkai-su-, tiedotus-, seminaari- ja kansainvälisiä asioita syvällisesti eteenpäin. Koko päivänmittainen kokoontuminen pidettiin Tieteiden talolla elokuussa.Syyskuussa 2010 pidettiin Ethnoksen hallituksen ja Ethnologia Fennican toimituskun-nan yhteinen kokous. Kokouksessa luotiin tilannekatsaus Ethnologia Fennican ajan-kohtaiseen tilanteeseen ja keskusteltiin siitä miten hallitus voisi tukea Fennican toimi-tusta.Ethnos ry muisti 50 vuotta täyttänyttä FT Katriina Siivosta, Ethnoksen hallituksestapois jääneitä jäseniä FT Helena Ruotsalaa, FM Pirkko Madetojaa ja FM Miia-LeenaTiiliä, Turun yliopiston kansatieteen professorin virasta eläkkeelle jäänyttä FT PekkaLeimua, 90 vuotta täyttänyttä Åbo Akademin etnologian oppiainetta sekä tohtoriksiväitellyttä Ethnoksen varapuheenjohtajaa, kansainvälisten asioiden sihteeriä FT SannaLillbroända-Annalaa.


22

1. Vuosikokous ja Ethnos-palkinto

Yhdistyksen vuosikokous pidetään perjantaina 11.3.2011 Tieteiden talolla Helsingis-sä. Vuosikokouksen yhteydessä jaetaan Ethnos-palkinto vuoden 2010 ansiokkaimmas-ta etnologisesta/ kansatieteellisestä pro gradu -tutkielmasta. Saajan valitsee dosentti,FT Ildikó Lehtinen.

2. Seminaari- ja kurssitoiminta

Tieteiden yöEthnos ry osallistuu Tieteen päivien (12.-16.1.2011) yhteydessä järjestettävään Tietei-den yö-tapahtumaan, joka pidetään Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6) torstaina 13.1.20-11 klo 18–22. Ethnoksen miniluentomaratonissa puheenjohtajana toimii FM PäiviYli-Karhula. Luennoitsijoina esiintyvät:

FM Tytti Steel: Kadonneet satamatFM Salla Tenkanen: Arjen hetket talteen!FT Tiina-Riitta Lappi: Tutkimusretki kaupunkiin

Ethnos-seminaariYhdistyksen vuosikokousseminaari, Ethnos-seminaari järjestetään 11.3.2011 Helsin-gissä. Seminaarin aihe Työelämä on toista maata? Etnologian ja kansatieteen antitämän päivän työelämässä paneutuu kansatieteellisen tutkimuksen ja työelämän koh-taamiseen nykyaikana. Seminaarin puhujina toimivat projektipäällikkö, HuK AnuTaivainen Salon kaupungin Hymykuopat-hankkeesta, tiedottaja, FM Annukka LyraMaa- ja metsätalousministeriöstä sekä intendentti, FM Carina Jaatinen Espoon kau-punginmuseosta.

VII Kansatieteen päiviä 2012 valmistellaan pitkin vuotta. Päivät järjestetään yhteis-työssä Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen kanssa Jyväskylän yli-opistossa maaliskuussa 2012. Aiheena on etnografia. Kansatieteen päiviä valmistele-maan koottuun työryhmään kuuluvat Arja Turunen, Katriina Siivonen, Aura Kivi-laakso Ethnos ry:stä sekä Eerika Koskinen-Koivisto, Minna Mäkinen ja LauraHirvi Jyväskylän yliopistosta.

Toimintasuunnitelma vuodelle 2011


23

3. Kansainvälinen toiminta

Toimintavuoden aikana Ethnos ry järjestää yhteistyössä SIEF:n Cultural Heritage-työryhmän, Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen koulutusoh-jelman ja Suomen Kansantietoudentutkijain seuran kanssa kansainvälisen seminaarinPorissa. Seminaari pidetään 14.–17.9.2011 ja sen aihe on Heritage and Individuals.

Toimintavuoden aikana valmistellaan XI Suomalais-unkarilaista symposiumia, jokapidetään Suomessa vuonna 2012. Tavoitteena on laajentaa yhteistyötä Viroon ja hakeatoiminnalle uusia muotoja. Uutta toimintaa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaanjo vuonna 2012.

4. Julkaisutoiminta

Toimintavuoden aikana julkaistaan Ethnologia Fennica 2011, vol. 38, jonka teema onmonikulttuurisuus arjessa. Julkaisun päätoimittajana toimii FT Pirjo Korkiakangas.Toimitussihteerinä toimii Ethnoksen julkaisusihteeri FM Tytti Steel.

Ethnologia Fennica 2012, vol 39, toimitustyö aloitetaan. Teemana on koti unelmien jaarjen näyttämönä. Call For Articles lähetetään keväällä ja syksyllä. Toimintavuodenaikana selvitetään mahdollisuuksia Ethnologia Fennican julkaisemiseen myös digitaa-lisessa muodossa sekä laajennetaan toimituskuntaa uusilla jäsenillä Väli-Euroopanmaista.

V Kansatieteen päivien pohjalta tehtävää julkaisua Cultural Production toimitetaanedelleen. Julkaisun toimittavat dosentti Katriina Siivonen ja professori Helena Ruot-sala yhteistyössä Reinhard Johlerin kanssa.

VI Kansatieteen päivien pohjalta tehtävää, kulttuuriperintöä käsittelevää suomen- jaruotsinkielistä julkaisua toimitetaan. Julkaisua toimittavat FM Tytti Steel, FM ArjaTurunen, FM Maija Santikko ja FT Sanna Lillbroända-Annala. Kirja julkaistaanEthnos-toimitteena.

Jatketaan Ethnos-toimitteen suunnittelua etnologisesta keruuaineistosta. Kirjan toimit-tavat professori Pirjo Korkiakangas, dosentti Pia Olsson, professori Anna-MariaÅström ja professori Helena Ruotsala.

Jatketaan Tavalliset ja tavattomat esineet -kirjan toimittamista yhteistyössä Suomalai-sen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Toimittajina ovat professori Helena Ruotsala, do-


24

sentti Pia Olsson ja dosentti Katriina Siivonen. Julkaisu ilmestyy toimintavuoden aikana.

Seurataan aktiivisesti Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan julkaisufoorumin toimintaaja pyritään vaikuttamaan siihen mahdollisuuksien mukaan.

5. Tiedottaminen

Yhdistyksen toiminnasta ja ajankohtaisista tapahtumista kerrotaan yhdistyksen verk-kosivuilla (www.ethnosry.org), sähköpostilistalla, muilla verkkofoorumeilla sekä tar-peen mukaan erillisin tiedottein.

Ethnos-tiedote ilmestyy vuoden 2011 aikana kaksi kertaa. Tiedotteesta on luettavissasähköinen versio yhdistyksen verkkosivuilla. Edellisenä vuonna aloitettu sähköinenEthnos-Jäsenkirje ilmestyy vuonna 2011 kaksi kertaa yhdistyksen verkkosivuilla.

Käynnistetään laajempi selvitys kotisivujen uudistamiseksi ja pyritään hakemaan ulko-puolista rahaa käytännön työn teettämistä varten.

6. Talous

Yhdistyksen toiminta vuonna 2011 rahoitetaan jäsenmaksuilla, kirjamyynnillä sekäerikseen haettavilla avustuksilla Tieteellisten Seurain Valtuuskunnalta sekä eri rahas-toilta ja säätiöiltä.

Jäsenmaksujen keruuseen ja jäsenhankintaan panostetaan. Jäsenmaksun maksamisestailmoitetaan näkyvällä paikalla Ethnos-tiedotteessa; erillistä tilisiirtolomaketta ei enääkäytetä. Jäsenmaksut peritään jatkossa alkuvuodesta seminaarimaksujen yhteydessä.Vuonna 2011 jäsenmaksu peritään kuitenkin vielä aiempien käytäntöjen mukaan.

7. Muu toiminta

Ethnos täyttää 40 vuotta vuonna 2012. Toimintavuoden aikana suunnitellaan juhla-vuoden viettämistä.

Turussa Ethnos-Aura jatkaa keskustelutapaamisia.

Jyväskylässä etnologian oppiaineen henkilökunta, tutkijat ja tohtorikoulutettavat yh-dessä opiskelijoiden kanssa järjestävät tapaamisia Etnologiaklubissa.


25

Helsingin yliopisto, Kansatiede

Pro gradu -tutkielmat• Furu, Leena. Museoesineitä Itä-Karjalasta. Väinö Tuomaalan jatkosodan aikana

keräämä esinekokoelma ja sen syntyhistoria.• Laitinen, Heidi. Suomalaisten nuorten manga- ja animeharrastus.

Jyväskylän yliopisto, Etnologia

Pro gradu -tutkielmat• Friman, Joanna. Tatuoitu nainen. Ruumiillisuuden asennemurros 2000-luvun en-

simmäisen vuosikymmenen Suomessa.• Huttunen, Anne. Siestakapinaa ja työn eetosta. Suomalaisten ekspatriaattien koke-

muksia nykyajan siirtolaisuudesta Uruguayssa.• Kapanen, Maiju. ”Toivoisimme, jos keruuta jatkatte, että vähitellen oppisitte erot-

tamaan tuon täysin arvottoman aineksen hyvästä ja kunnollisesta”. SuomalaisenKirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkisto perinnepoliittisena ja perinnettä arvot-tavana toimijana vuosina 1934–1939.

• Kiuru, Riikka. ”Kyllä, järjestävällä kädellä on merkitystä”. Suomalaisen Kirjalli-suuden Seuran arkistot johdon, henkilökunnan ja asiakkaiden näkökulmasta tulki-ten.

• Koivisto, Jonna. Afganistanista Suomeen muuttaneiden 18–25-vuotiaiden naistenidentiteetin muotoutuminen kahden kulttuurin välissä sosiaalisen identiteetin nä-kökulmasta.

• Lamminen, Tuomas. Isäntämaan kulttuurin viestintäkompetenssi muisteltuna. Va-polaisten kertomuksia Neuvostoliitosta ja neuvostoliittolaisista.

• Leinonen, Sari. Yhteisön muisteltu muutos.• Lepistö, Sini-Mari. ”Mut mä oon kyllä suomalainen!” Tutkielma maahan muutta-

neiden keinoista hankkia tunnustusta täysivaltaisina suomalaisina.• Maasalo, Leena-Marjatta. Eriarvoisuus kuoleman- ja hautausmaakulttuurissa. Jäl-

kiä Jyväskylän vanhalla hautausmaalla 1838–1933.• Mäkelä, Jyri. Hyvää ruokaa ja monta kulttuuria. Singaporelaisten arkikokemus

monikulttuurisuudesta.• Mäkinen, Teija. Omaisuuden dokumentointi. Jyväskyläläiset perukirjat arkistotie-

teen näkökulmasta.

Vuoden 2010 tutkielmatPro gradu -tutkielmat, lisensiaatintyöt ja väitöskirjat


26

• Möttönen, Anna. Televisiomainos arjessa. Kokemuksia ja henkilökohtaisia merki-tyksiä.

• Nenola, Pirjo. Rehellisyyteen kasvatetut miehet. 1920-1950-lukujen savottalaistenidentiteetti, sosiaalistuminen ja muistot Ylä-Savossa. (Sivulaudaturtyö)

• Saaristo, Meri-Tuulia. Veljeyden ja vapauden liekki? Pohjois-Katalonialaisen Fla-ma del Canigò -juhannusjuhlan monet merkitykset.

• Soininen, Sarna. ”Päätös lähteä oli helpotus”. Vuosina 2000–2008 passiivirekiste-riin siirrettyjen etnologian pääaineopiskelijoiden opintojen keskeyttämissyyt.

• Tawah, Sanna. Empowering tribal women in India: the anti-po(w)erty machine?• Ylönen, Hanna-Leena. Kokemuksia kokonaisuudesta. Tutkielma kehollisuuden ja

maailmankatsomuksen suhteesta buenosairesilaisten joogaavien katolisten keskuu-dessa.

Turun yliopisto, Kansatiede

Väitöskirjat• Aukia, Markku. Lapset olkoot ihmisiksi. Suomen talonpoikaiskotien hiljainen kas-

vatus. Kansatieteellinen tutkimus.• Hieta, Hanneleena. Mukautuva museo. Kolmen eurooppalaisen kansanelämän-

museon muutostarina 1970-luvulta 2000-luvun alkuun.

Pro gradu -tutkielmat• Hoppa, Kerttuli. Paarmuskoista koulutettuihin kätilöihin. Kunnankätilön työ sekä

raskauden seurannan ja synnytyksen medikalioituminen Pohjois-Suomessa vuosina1900–1960.

• Nurmio, Riina. Ainakin 40 pehmolelua. Lastenhuoneen leikkikaluja vuonna 2003.

Turun yliopisto, Kulttuuriperinnön tutkimus

Pro gradu -tutkielmat• Björkqvist, Elina. Ilon ja valon Satakunta? Satakunnan taidetoimikunnan Ilon ja

valon Satakunta-projektin vaikutukset, vaikuttavuuden mittarit ja vaikuttavuudenarviointi.

• Kettunen, Jari. Ammattina kuolema. Kuolemankulttuuri hautaustoimistojen näkö-kulmasta 1893–2009.

• Kivimäki, Outi. ”Osmo-muistomerkki (…) tulee tekemään Suomen meren ja senmiehet likeisiksi Suomen kansalle”. Fregatti Osmon museointihankkeen lähtökoh-dat, argumentit ja toimintatavat vuosina 1928–1931.

• Mattila, Tommi. Käsityöyrittäjien ammattiintyytyväisyys Satakunnassa 2010.


27

Olethan muistanut liittyä Ethnoksen sähköpostilistalle?

Jos et kuulu vielä Ethnoksen omalle sähköpostilistalle, kannattaa liittyä nyt!

Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Jäsenkirje lähetetään listalle kuuluville henki-löille ja lisäksi saat tiedotteita ajankohtaisista alamme tapahtumista ja tilaisuuk-sista.

Listalle voi liittyä osoitteessa https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/ethnos tai lähet-tämällä sähköpostia Ethnos ry:n tiedotussihteerille, [email protected].

• Oraharju, Jarkko. Menneisyyteen Ojaniemen museotilalla – asuminen ja muistois-ta kertominen paikan esityksenä.

• Toivanen, Heidi. Kuttuuriperintöopetusta Porissa koulun ja museon yhteistyönä• Wahlroos, Marita. Vippaa mulle vitonen. Satakunnan taidetoimikunta taiteilijan

tukijana. Työskentelyapurahan vaikutuksista taiteelliseen työhön.

Åbo Akademi, Etnologi

Väitöskirja• Lillbroända-Annala, Sanna. Från kåk till kulturarv. En etnologisk studie av om-

värderingen av historiska trästadsområden i Karleby och Ekenäs.

Pro gradu -tutkielmat• Aalto, Laura. Röster från scenen: En etnologisk undersökning av uppträdande

konstnärers verksamhet.• Ahlkvist, Karin. Turbåtstrafiken i Replot skärgård 1907–1954.• Bärdén, Kristine. Filmtittandets praktiker – En komparativ studie om filmtittande

på biografer och i hemmet.• Eriksson, Charlotta. Ceremoniellt vanhelgande och familjaritet. Borgerskapets

förhållande till tjänstefolket med exempel från Åbo 1890–1931.


28

Ethnoksen Gradu-palkinto 2010

Ethnos ry:n perinteinen Vuoden Gradu -palkinto jaetaan 11.3.2011 yhdistyksen vuosi-kokouksen yhteydessä. Tällä kertaa valinnan suorittaa dos. Ildikó Lehtinen. Kilpaanon ilmoitettu seuraavat opinnäytteet:

• Helsingin yliopisto – Furu, Leena: Museoesineitä Itä-Karjalasta. Väinö Tuomaa-lan jatkosodan aikana keräämä esinekokoelma ja sen syntyhistoria.

• Jyväskylän yliopisto – Koivisto, Jonna: Afganistanista Suomeen muuttaneiden18–25-vuotiaiden naisten identiteetin muotoutuminen kahden kulttuurin välissäsosiaalisenidentiteetin näkökulmasta.

• Turun yliopisto – Hoppa, Kerttuli: Paarmuskoista koulutettuihin kätilöihin.Kunnankätilön työ sekä raskauden seurannan ja synnytyksen medikalisoituminenPohjois-Suomessa vuosina 1900–1960.

• Turun yliopisto, Porin yksikkö – Kettunen, Jari: Ammattina kuolema. Kuole-mankulttuuri hautaustoimistojen näkökulmasta 1893–2009.

• Åbo Akademi – Eriksson, Charlotta: Ceremoniellt vanhelgande och familjaritet.Borgerskapets förhållande till tjänstefolkets med exempel från Åbo 1890–1931.

Etnologinen tapahtumakalenteri (muutokset mahdollisia)

11.3.2011 Ethnoksen vuosikokousseminaari Helsingissä, Tieteiden talolla.Ks. tämän jäsenkirjeen sivu 4 sekä 30–31.

18.–21.4.2011 Tenth conference of SIEF, People Make Places – ways of feelingthe world, Lissabon, Portugal. Ks: /www.siefhome.org/sief2011/.

14.–17.9.2011 Heritage and Individuals. 3rd meeting of SIEF's Working Groupon Cultural Heritage and Property, Pori.

2012 XI Suomalais-unkarilainen kansatieteen symposium Suomessa.2012 VII Kansatieteen päivät Jyväskylässä maaliskuussa, aiheena Etno-

grafia.

Uutisia ja ilmoitusasioitaP Ethnoksen Gradu-palkinto 2010 P Etnologinen tapahtumakalenteri PSeuraava Ethnos-tiedote / Jäsenkirje


29

Ethnos-Toimitteiden hinnat laskivat !

Johdatus sukupuolentutkimukseenSUKUPUOLEN KOHTAAMINEN ETNOLOGIASSA

hinta 15 i

Muisti, muistaminen ja nostalgia etnologian näkökulmastaHEI MUISTATKOS…?

hinta 15 i

Avoimuutta ja uudenlaista asiantuntijuutta kulttuurityöhönKULTTUURISTA KESTÄVYYTTÄ

hinta 10 i

Moniääninen ja monipuolinenPOLKUJA ETNOLOGIAN MENETELMIINjäsenhinta 15 i, opiskelijahinta 9 i

KIRJAHANKINTOJA VOIT TEHDÄ VUOSIKOKOUSSEMINAARISSA

Seuraava Ethnos-tiedote / Jäsenkirje

Ethnos-tiedote 2/2011 ilmestyy syyskuussa. Lehteen tuleva aineisto toimitetaan vii-meistään 31.8.2011 mennessä tiedotussihteerille osoitteella [email protected] tiedostomuodot ovat .rtf, .doc, .docx ja .wpd.

Sähköinen Jäsenkirje ilmestyy kesäkuussa 2011. Jäsenpostiin tarkoitettu aineisto toi-mitetaan tiedotussihteerille viimeistään 31.5.2011 mennessä.


30

TYÖELÄMÄ ON TOISTA MAATA?Etnologian ja kansatieteen anti tämän päivän työelämässä

Suomen kansatieteilijöiden yhdistyksen Ethnos ry:n seminaariHelsingissä Tieteiden talolla (sali 104), Kirkkokatu 6,

perjantaina 11.3.2011.

Mikä on kansatieteellisen ja etnologisen tutkimustyön relevanssi tämän päivän työelä-mässä? Kansatiede oli alkujaan tieteenä kiinteässä yhteydessä museolaitokseen. Pro-fessorit olivat myös museomiehiä ja tutkimus edistyi vuoropuhelussa käytännön mu-seotyön kanssa. Sittemmin kansatieteestä ja etnologiasta valmistuneiden maistereidentyökenttä on laajentunut, mutta onko se myös etääntynyt yliopistossa tehtävästä tutki-muksesta? Ethnos-seminaarissa kysytään, miten tutkimus ja työelämä nykyään kohtaa-vat ja miten yhteyksiä voisi tiivistää? Asiaa lähestytään yliopiston ulkopuolisen työelä-män näkökulmasta. Seminaarin pääpuhujina on kolme eri aloilla työskentelevää kan-satieteilijää, joiden puheenvuoroja kommentoi kolme vastaavan aiheen yliopistotutki-jaa.

Seminaarin ohjelma:

11.30–12.30 Ilmoittautuminen

12.30–12.45 Seminaarin avaus, puheenjohtaja Katriina Siivonen, Ethnos ry.

12.45–13.15 1. Puheenvuoro: Anu Taivainen (projektipäällikö, Hymykuopat-hanke, Salo): Kulttuuria kansalaisille – etnologi kuntapalvelui-den rakentajana

13.15–13.30 1. Kommenttipuheenvuoro: Katariina Heikkilä (tutkija, Turunyliopisto, kansatiede)

13.30–14.00 2. Puheenvuoro: Annukka Lyra (tiedottaja, Maa- ja metsätalous-ministeriö, maaseudun kehittämisyksikkö): Ei kai kukaan voivirkamieheksi haluta – kansatieteilijä valtion leivissä


31

14.00–14.15 2. Kommenttipuheenvuoro: Eeva Uusitalo (koordinaattori, RuralStudies -yliopistoverkosto, Helsingin yliopisto)

14.15–14.45 Kahvi

14.45–15.15 3. Puheenvuoro: Carina Jaatinen (näyttelypäällikkö, Espoon kau-punginmuseo): Mihin katosi kansatiede? Kansatieteilijän harha-retket muuttuvassa museomaailmassa

15.15–15.45 3. Kommenttipuheenvuoro: Nina Pakaste (museokonsultti, Mus-con oy)

15.45–16.15 Loppukeskustelu, puheenjohtaja Katriina Siivonen, Ethnos ry.

16.15–16.45 Ethnos ry:n gradupalkinnon jako ja seminaarin päätössanat, pu-heenjohtaja Katriina Siivonen, Ethnos ry.

17.00–18.00 Ethnoksen vuosikokous, sali 104

18.00– Iltatilaisuus, sali 504/505

Seminaarin osallistumismaksu on 15 euroa, opiskelijoilta 10 euroa. Osallistumismak-suun sisältyy ohjelmaan kuuluva kahvi. Iltatilaisuuden maksu on 28 euroa ja se sisäl-tää salaattibuffetin ja kaksi lasia viiniä. Pyydämme sitovat ilmoittautumiset seminaa-riin ja iltatilaisuuteen viimeistään pe 25.2.2011 Ethnos ry:n sihteerille Aura Kivilaak-solle ([email protected] , p. 040 512 0061) tai seminaarisihteerille Arja Turuselle([email protected] , p. 040 588 1139).

Seminaarin osallistumismaksu ja iltatilaisuuden maksu maksetaan Ethnoksen tilille(Sampo FI9180001300952844) viimeistään pe 25.2.2011. Käytä maksaessa viitettä30999. Ilmoita sihteerille, mikäli osallistumismaksu maksetaan tililtä, joka ei ole ni-missäsi. Maksua ei palauteta niille, jotka peruuttavat osallistumisensa ilmoittautu-misajan umpeuduttua.

Lisätietoja

Ethnos ry:n seminaarisihteeri Arja Turunen, [email protected], p. 040 588 1139.

Tervetuloa!

TÄRKEÄ TIEDOTUS!

Huolestuttavan monelta ethnoslaiselta on jäänyt viime vuoden jäsenmaksumaksamatta!

Ethnos ei lähetä enää erillistä maksulappua, vaan jäsenmaksustamuistutetaan sekä Tiedotteessa että sähköisessä Jäsenkirjeessä.

Mikäli et ole vielä maksanut vuoden 2010 jäsenmaksuasi, tee se nyt!

Maksetaan tilille: FI9180001300952844Viite: 20116Maksu: varsinainen jäsen 20 euroa / opiskelijajäsen 10 euroaEräpäivä: HETI

Käytä maksaessasi ensisijaisesti viitenumeroa, mutta mikäli maksu tuleejonkun muun tililtä, merkitsethän viestikenttään oman nimesi.Samalla voi maksaa myös unohtuneen jäsenmaksun 2009.

Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa taloudenhoitaja Elina Anttonen,puh. 045 650 9383, [email protected]

Ethnos ry.c/o Tieteiden taloKirkkokatu 600170 Helsinki

Helsingin yliopiston pikapaino2011

ethnos tiedote 1/2011

Documents