OHJELMA: Vapaamuotoista seurustelua, ja keskustelutilaisuus manxeista ja cymriceistä. AIKA:

Sunnuntai 21.8 klo 12->

PAIKKA:

Anna Aallon kotona Lohjalla, osoite: Anttiinintie 31, 08700 Lohja Linkki karttaan>>

Tarjolla on voileipäkakkua, salaattia ym. pientä purtavaa.

Mukaan iloinen mieli ja aurinkoinen sää.

llmoitathan tulostasi ja mahdollisesta ruokavaliosta tai allergioista

Annalle p. 040 1809 296 tai sähköpostilla anna.k.aalto @ gmail.com,

Löydät minut myös Facebookista, klikkaa kaveriksi!

Olet lämpimästi tervetullut Lohjalle yhteiseen kesäpäivään! Mukana menossa talon puolesta manx-tytöt Lulu ja Ulla sekä mahdollisesti jäsenten

manxeja ja cymricejä.

Yhdistyksen puolesta,

Anna

P.S. Olen lomareissulla ulkomailla 24.7-7.8, joten vastailen sen jälkeen viesteihin..

www.suomenmanxrengas.org Jäsentiedote 2/2011

Ilmestyminen

1/2011 23.2.2011

2/2011 20.7.2011

3/2011 syyskuu

4/2011 joulukuu

Materiaali:

Ina Koli

dmanns @ welho.com

Tiedotteen taitto:

Anna Aalto

anna.k.aalto @ gmail.com

Tässä numerossa:

Kutsu kesäpäiville 1

Puheenjohtajan

pulinat

2

Suomalaista manx-

historiaa CFA:ssa

3

Mummo– ja

pappaikäiset &

Yhdistyksen tapahtumat

4

Vuosikokouksen

päätökset 14.5 Tampere

5

Tarina noviisista

Orvokki Sianoja

6

Miten meille

tuli manx Maria Kärkkäinen

7

Esittelynäyttely -

suunnitelmat &

Uusi Supreme Premior

8

Näin aloitin

S.Jean Brown 9

Miten pääsin

mukaan kissaharrastukseen

Hanna Ranta

13

Siitosurosesittely 14

Kasvattajat 19

Jäsenmaksut

&

Hallitus

20

SC, CFA CH Yamasee MC O Tuxedo Junktion

Kesä on pitkällä jo ja kuumaa on, ainakin täällä Helsingissä tätä kirjoittaessa.

Meillä tuore kissamamma Vixu hoitelee toukokuun lopussa syntyneitä nelosi-

aan antaumuksella ja mikä olisi kivempaa, kuin katsella pullukoiden pentujen

pikku puuhailuja elämän ollessa vasta edessä.

Yhdistyksen puolellakin tapahtuu taas, etusivulta voitte lukea kesätapahtuman

kutsun ja toivomme että mahdollisimman moni teistä tulisi mukaan, ajatukse-

na on viettää kivaa kesäpäivää yhdessä ja vapaan oleilun lisäksi suunnitteilla on

pientä ohjelmaa. Ehkä jotain kilpailuntapaista ja keskustelutilaisuus manxeista

ja cymriceistä yleensä. Ja toivomuksia saa esittää, jos teillä on mitä tahansa.

Erityisen iloinen olen tällä hetkellä siitä, että yhdistyksen muutenkin aktiivien

joukosta on saatu ihmisiä lisää vieläkin aktiivisempaan toimintaan. Ensi vuoden

puheenjohtajaksi saatiin ylipuhumisen jälkeen Tuija Aaltonen, ja täytyy sanoa

että jonkun kerran olen tuosta Tuijalle vihjaillut jo jonkin aikaa, ja myönnän,

että kun vielä kerran päätin koittaa itse vuosikokouksessa ja ehdottaa Tuijaa, en uskonut että suos-

tuisi, hehe. Tuija on pitkän linjan kissaharrastaja ja mm. oli Pyhä Birman kissa ry:n pitkäaikaisin pu-

heenjohtaja, sen lisäksi luottamustoimia on ollut niin SUROKissa, kuin SRK:ssakin ja lisälystinä myös

CFA:ssa toimiminen aktiivisti. Eli osaamista ja intoa ei varmastikaan Tuijalta puutu.

Jäsentiedotteen toimittajaksi on lupautunut Anna Aalto, jonka käsiala näkyy jo tässä tiedotteessa,

joka on tehty yhteistyössä allekirjoitttaneen kanssa. Ulkoasusta on vastannut yksin Anna, ja olen to-

della iloinen että on saatu tähänkin hommaan uutta verta !

Lisäksi hallitukseemme on tullut uutta verta, Maria Kärkkäinen valittiin vuosikokouksessa uudeksi

hallituksen jäseneksi ja hommiin pääsi heti ! Maria on tuttu ja kokenut ocicat-puolelta vastaavista

hommista joten taitoa ei varmasti puutu.

Kiitokset ja tervetuloa remmiin, Tuija, Anna ja Maria – ja tietysti kiitokset kaikille muillekin !!

Mitä muihin toimiin tulee, hallitus pohtii parhaillaan esittelynäyttelyn järjestämisvaihtoehtoja ja tilanne

on tätä kirjoittaessa vielä melkoisen kesken. Tästä lisää toisaalla tässä tiedotteessa.

Oikein ihanaa kesää kaikille ja ollaan yhteyksissä –

ja nähdään viimeistään elokuisessa kesätapahtumassa, joohan ?

Ina

”Bitsy”

CH, CFA CH

Currtail’s Princess Buttercup of

D’manns

Kuva Marika Lahti

Sivu 2 Jäsentiedote 2/2011

Sivu 3 Suomen Manxrengas ry

”Onnittelut

voittajille!”

GIP, EC, CFA CH, GP, 2xDW

Romanxx Jake Delhomme

CYM d 09 22 51

om. Tuija Aaltonen

"Mini" on 1. suomalainen kissa ja

tietysti samalla myös 1. suomalai-nen manx joka on CFA Int. Divisi-

on Europen voittaja eli kastraattien 1.

Samalla Mini uusi viime kautisen DW-tittelinsä, jonka saa

sijoittumalla 10. parhaan kastraatin

joukkoon.

Minin voittoa juhlistettiin näin komeasti!

Suomalaista manx-historiaa CFA:ssa kaudella 2010-2011

CFA International Division

Europe

PARAS KASTRAATTI &

DIVISION WINNER CFA BREED WINNER

SC, CFA GC, BW

Briar-Brae Mikki Hiiri of D'manns

CYM n 03 51 om. Ina Koli c/o Kaisa Ylinenpää

"Mikitin" on 1. suomalainen BREED

WINNER-manx CFA:ssa. BW-tittelin saadakseen Mikitin oli koko

CFA:n pitkäkarvaisten manxien

paras aikuinen.

Mummo– ja pappaikäiset

Sivu 4 Jäsentiedote 2/2011

”Onnittelut

mummo ja

pappaikäisille!”

Yhdistyksen tulevat tapahtumat 2011

21.8.2011

Yhdistyksen kesätapahtuma Lohjalla

Syksy 2011->

Yhdistyksen esittelynäyttely; paikka avoin

10.-11.9.2011

Scandinavian Winner Show, Ruotsi

22.10.2011

SRK Syysliittokokous, Tampere

29.-30.10.2011

World Winner Show, Puola

Yhdistyksen rotupöytä

Kirkkonummi 12.-13.3

PR & IC Punx

22.4.1997—14v.!!

MAN f 09 51

om. Ina Koli

EC Kruger

19.6.1998—13v.!!

MAN d 23 52

om. Mela Ekman

Valittiin hallituksen puheenjohtajak-si v. 2012 Ina Kolin ehdotuksesta

yksimielisesti Tuija Aaltonen

Valittiin hallituksen jäseniksi (yht. 6 jäsentä)

-v. 2012-2013 Orvokki Sianoja ja Ina

Koli

Hallituksessa jatkavat v. 2012 aiemmin

valitut Aino Vinska, Raili Pöllänen ja Maxiella-Miranda Leinonen.

Tilintarkastajaksi valittiin Marjo Mäki-nen ja varatilintarkastajaksi Merja Mä-

kinen

Kokouksen aikana palkittiin v.2010 parhaat kissat:

Aikuinen: SC Pretty Girl de la Gamba-de, JW, DVM, om. Maxiella-Miranda

Leinonen

Kastraatti: GIP, EC, CFA CH, GP, DW Romanxx Jake Delhomme,

om. Tuija Aaltonen

Nuori: Ligaen Dolce Gabbana Conan, om. Maxiella-Miranda Leinonen

Veteraani: IP, EC D'manns Filemon, om. Ina Koli

Kasvattaja: D’manns, Ina Koli

Kokoukseen osallistui 9 yhdis-tyksen jäsentä Kokouksen puheenjohtajaksi

valittiin Ina Koli ja sihteeriksi Orvokki Sianoja.

Pöytäkirjan tarkastajiksi ja sa-

malla ääntenlaskijoiksi valittiin

Raili Pöllänen ja Aino Vinska

Esitettiin tilinpäätös, vuosiker-tomus ja tilintarkastajien

lausunto

v. 2010 tilinpäätös vahvistettiin ja hallitukselle sekä muille vas-tuuvelvollisille myönnettiin

vastuuvapaus.

Vahvistettiin toimintasuunnitel-

ma ja talousarvio v. 2012

Päätettiin pitää jäsenmaksut ennallaan, varsinainen jäsen

10,00€ ja kasvattajan maksama

uusi jäsen 7,00€

”Onnea

vuoden 2010

voittajille!”

Sivu 5 Suomen Manxrengas ry

Ligaen Dolce Gabbana

Conan

Kuva Felicious Studious

AIKA: Lauantai 14.5.2011 klo 14.52 - 15.48

PAIKKA: Tampereen Messu- ja Urheilukeskus / PIROKin näyttely, A-halli,

Ilmailunkatu 10, Tampere

IP, EC D'manns Filemon

Kaikki alkoi netin ilmoituksessa esiintyneistä harmaasta ja mustasta hännättö-

mästä kissanpennusta. Lisätietojen tarpeen poltellessa rintaa tuli hetki mietit-tyä olisiko järkevää hankkia kolmatta kissaa. Puolison yllytyksestä kuitenkin

pian oli puhelin kädessäni. Perusasioiden ollessa kunnossa poltteli tyttöpentu jo mielessä. Hetken kuluttua sain kännykkääni kaksi kuvaa pennuista. Olin

sulaa vahaa tavallisen villasukan väriseen pentuun. Paluuta ei enää ollut vaan pentu varattiin meille. Alkoi kuukauden pitkä odotus

ennen matkaa Mynämäelle.

Pennun hakureissu oli lähellä päätyä myös vielä kodit-

toman mustan sisaren meille muuttoon. Järki kuitenkin voitti ja mukaan lähti vain ruskeatäplikäs Iines. Ensim-

mäinen automatka kului vasten taiteensääntöjä pennun huutaessa aluksi boxissa ja lopulta istuessa sylissäni.

Luonteeltaan Iines vaikutti kaikinpuolin oikealta aarteelta. Se hurmasi samantien koko tuttavapiirin reippaalla ja ystä-

vällisellä asenteellaan.

Ensimmäinen näyttelymatka Poriin 5kk iässä oli surkeata huutoa. Näyttelyhäkkiin Iines kuitenkin

asettui heti kuin kotiinsa. Muita kissoja piti hieman ihmetellä, mutta uusi ympäristö ei pientä häirinnyt. Se otti rennosti myös tuomarin edessä omistajansa jännittäessä kädet täristen. Sweet

and frendly luki Iineksen arvostelussa ja olin tyytyväinen, että vietimme päivämme Porissa.

Ensimmäisestä näyttelypäivästä selviytyminen oli ahkerasta netin lukemisesta huolimatta paljolti

mukana olleen ystäväni ansiota. Koiranäyttelyiden ollessa tuttuja ennestään vaikutti kissanäytte-lyn kulku sekavalta odottelulta. Monta asiaa piti vain itse tietää. Tulisi kestämään ennen kuin

rotukissamaailma olisi tuttu. Selvittää piti itse luettelosta kissan numero, etsiä häkki, kuka on

kissan tuomari ja seurata milloin arvostelun vuoro koitti.

Jännityksen vallitessa yritin vastailla englanniksi tuomarin kysymyksiin ja pidellä vilkasta kissaa paikoillaan. Arvostelu lop-

pui yhtä yllättäen kuin alkoikin. Mistä sitä nyt tietäisi pitäisikö lähteä vaiko jäädä vielä jotakin jatkoa tuomarilta odotta-maan. Iinestä verrattiin vielä toiseen kotikissapentuun. Arvostelua ei saanut heti, vaan se piti etsiä tuomarin lokerosta

epämääräisen ajan kuluttua. Tuore näyttelykissanomistaja oli ainakin aivan pyörällä päästään. Illalla tuli uni nopeasti.

Iines oli kuitenkin viihtynyt näyttelyssä. Olisiko Iines muutakin kuin hännä-tön kotikissa? Päässäni pyöri iso liuta kysymyksiä jatkon suhteen. Lisää

näyttelykokemusta tarvitsisin ainakin minä. Talven näyttelyiden ilmoittau-tumiset olivat menneet tai näyttelyt olivat muuten jo täynnä. Pääsiäisenä pääsimme kuitenkin vielä kotikissana harjoittelemaan Turkuun. Pian edes-

sä olivat jo kohtalon hetket noviisiluokassa Tampereella.

Pirkkahallin noviisiluokka sujui yllättävän ripeästi. Olin jo tottunut näytte-lymaailman odotteluun. Kuitenkin noviisiluokka oli aamun ensimmäisenä.

Ehdimme kuitenkin arvosteluun. Iines kulki yhden tuomarin kädestä toisel-le. Montaa sanaa tuomarit eivät kissasta keskenään vaihtaneet, kun päätös

oli jo valmis. He halusivat Iineksestä manxin. Onnittelut ja se oli siinä. Kädessäni oli rotukissa! Seisoin hämmästyneenä kissa ja arvostelu kädes-

säni. Vielä tarvittiin vierailu sihteeristöön että arvostelu päätyi tarvittavine väri- ja hännänpituuskoodeineen sinne minne sen kuuluikin.

Näyttelyn jälkeen edessä oli pentusuunnittelua ja 4kk kestänyt piinaava

rekkaripapereiden odottelu.

Orvokki Sianoja

Tarina noviisista

”Illalla uni tuli

nopeasti.”

Sivu 6 Jäsentiedote 2/2011

Iines loppukesällä 2010

Meistä tuli manxin omistajia oikeastaan aika pitkän harkinnan jälkeen, ja kuiten-

kin yllättäen.

Vuosituhannen vaihteessa hankittu töpöhäntäinen löytökissa, Lissu, varasti sydä-memme ihanalla luonteellaan ja pehmeällä olemuksellaan. Suruksemme Lissu jouduttiin kuitenkin lähettämään sateenkaarisillalle vain parin yhteisen vuoden

jälkeen maksavaurion vuoksi syksyllä 2003.

Kipinä jäi kuitenkin kytemään, ja selvää oli, että meillä tulisi joskus vielä olemaan

manx.

Vuodesta 2003 meillä on ollut ocicateja, nykyään 6 kpl, ja pienimuotoista kasva-tustakin näillä on harrastettu. Myöskin näyttelytouhu on ollut enemmän ja vä-

hemmän aktiivista, kustakin pentue- ym tilanteista riippuen. Rotukissaharrastus

on siis melko lailla tuttua monelta kantilta.

”Pahaa aavistamatta” lähdin Jyväskylän näyttelyyn sijoitusnaaraamme (Siru-oci)

kanssa helmikuussa 2011. Näyttely meni oikein mukavasti, ja lähellämme olevassa isossa häkissä majaili Leinosten vallan mainio punainen manx-pentukaksikko ison mustavalkoisen möhkön kanssa. Olihan niitä pentuja kiva katsella kun olivat

niin eläväisiä ja leikkisiä. Toisen pennun nimi oli Pena, ja jossain vaiheessa kun Maxi oli tuomassa Penaa arvostelusta, satuin yhtämatkaa hetken

kulkemaan. Raotin ison käsilaukkuni suuta ja sanoin Maxille, että sinne mahtuisi pentu hyvin. Maxi tyrkkäsi pennun kassiini ja tokaisi että hän lähtee hakemaan paperit niin voidaan kirjoittaa valmiiksi.. Vitsihän se oli, ja pentu palasi takaisin häkkiin

veljensä ja ison möhkön (joka Kariksi myöhemmin paljastui) kanssa.

Vaan kävipä sitten niin, että viikko näyttelystä kerroin äidilleni ihanista mankero-palleroista. Äitini tuumasi, että sellainenhan se toisi elämää kotipaikalleni, jossa äitini asustaa yksin kahden kotikissan kanssa isäni kuoltua syksyllä 2010. Niinpä tuumailtiin, että ostetaan mankerovauva

yhdessä ja se tulisi asumaan äidin luokse.

Tuumasta toimeen ja Maxille soittamaan! Pena oli onneksi vielä varaamatta, ja hetken Tuomon

kanssa tuumailtuaan Maxi myöntyi sen meille myymään.

Seuraavalla viikolla teimmekin sitten yhden päivän reissun Nurmoon. Tarkoitti siis, että ajoim-me viisi tuntia sinne, ja toisen takaisin. Eikä kyllä yhtään kyseenalaistettu reissun järkevyyttä,

vaikka tiedänkin etteivät ”ei-kissaihmiset” ymmärrä tällaista yhtään :)

Kävimme siis varmistumassa, että Pena on SE kissa, eikä siitäkään kyllä epäilystä ollut.

Niin alkoi odotus, joka päättyi Kirkkonummen näyttelyyn, josta Pena lähti sitten mukaamme.

Näyttelystä tietenkin hommattiin kaikki asiaan kuuluvat vermeet, näyttelyverhoista lähtien,

jotta uudella vauvalla olisi kaikkea tarpeellista.

Pena on kyllä ylittänyt kaikki odotukset ihan reilusti! Luonteeltaan se on hurmaavista hurmaavin. Kehrää kaikille ja haluaa

olla kaikessa mukana. Se on utelias ja ennakkoluuloton ja sen voi viedä minne tahansa, ja se on siellä kuin kotonaan. Näyttelyreissut ovat mukavia, kun kissa ei välitä ajasta eikä paikasta. Ruoka ja uni maistuu ja hiekkalaatikko-asiat hoituvat

luontevasti niin näyttelyssä kuin majapaikoissakin.

Myös toisten kissojen kanssa Pena on ystävystynyt heti, ja se on hyväk-sytty niin kotikissojen- kuin meidän ocienkin porukkaan. Pena on yhtä-

lailla ihastuttanut kaikki ihmiset jotka sen ovat tavanneet, ja se onkin kaiken keskipisteenä kotona. Pena on niin kovin iloinen ja positiivinen,

ettei sitä voi olla paijaamatta ja suukottelematta. Pena on tuonut meille niin paljon iloa ja elämää, että se on meidän Au-

rinko.

Maria Kärkkäinen;

kissasta Conan Kirglik

Miten meille tuli manx; hännätöntä menoa!

”Näyttelyreissut

ovat mukavia,

kun kissa ei

välitä ajasta

eikä paikasta.”

Sivu 7 Suomen Manxrengas ry

Pena & IC Rollick Leaders 4 Poseidon

Suunnitelmia on ja olisi, mutta paikka puuttuu !!

Toiveissahan on, että saisimme vielä tälle tulevalle syksylle/

loppusyksylle esittelynäyttelyn aikaan, mutta meiltä puuttuu se pitopaikka..

TULEEKO MIELEENNE jokin paikka läheltänne, joka voisi ehkä soveltua?

Toiveissa on ollut, että paikka olisi jossain akselilla Tampere ja

siitä etelään, jokin pieni nuorisotalo, seuraintalo, tai mikä tahansa edullinen sopiva tila sopivalta paikalta käy. Itse paikkakunnan si-

jainti ei ole niin oleellinen, kunhan se on muuten ”osuva”.

Mikä tahansa paikkahan voi olla sopiva, ja vielä kun se saadaan sopivana ajankohtana niin toiveissa voisi olla saada paljon yleisöä, joka on tärkeää esittelynäyttelyn tuottavuuden kannalta. Usein

yleisöä tulee eniten pienillä paikkakunnilla, niiden keskustassa ja hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Ottaisimme mielellämme ehdotuksia vastaan !!

Kun keksimme missä tuo saataisiin pidetyksi, päästään eteenpäin muissa järjestelyissä.

Ja apuakin saisi tarjota, jos sinulla on aikaa ja intoa tulla mukaan järjestelyihin, ennen, aikana tai jälkeen, niin kerro.

Samoin, jos tiedät mistä saataisiin sponsorointina arpajais-, myynti-, palkintotavaraa tms., kerro ihmeessä !!!

Kaikki tiedot allekirjoittaneelle, kiitos !

Kesäterveisin,

Ina

Esittelynäyttelyn suunnitelmat

Sivu 8 Jäsentiedote 2/2011

V08 & EP & IC D’manns Kirke, DSM

SP Deimos Buon Giorno, CYM e 52 "Dani" valmistui SP:ksi POROKin näyttelyssä 3.7.2011

kuva Harri Wickstrand

S. Jean Brown, Romanxx-kasvattaja, USA Käännös Ina Koli

S. Jean Brown on CFA-kasvattaja USA:ssa, ja näyttely-, rokotus-, ja kasvatussäännöt sekä -tavat poikkeavat FIFéssä ja Suomes-sa totutuista

Miten minusta tuli kasvattaja – no, en tietenkään alun perin suunni-

tellut niin. Näin lehti-ilmoituksen v. 1991 jossa oli musta manx-pentu myytävänä ja soitin kysyäkseni voisinko mennä sitä katso-maan. En ollut nähnyt manxia aiemmin, vain kuvissa ja kuvittelin että

musta oli rodun ainut väri, kuten venäjänsinisillä sininen). Jos olisin tiennyt silloin sen mitä nyt, en olisi koskaan astunut jalallani ko. il-moittaja-rouvan taloon, saatikka ottanut kissaa häneltä. Hän oli

todellakin eräänlainen pentutehtailija, vailla epäilyksen häivää. Hänel-lä oli 2 siitosnaarasta ja 1 siitosuros, kuten hän itse kertoi kun soitin mahdollisesta tapaamisesta. Hän kertoi, että oli jo myynyt mainosta-

mansa pennun, mutta hänen naaraansa oli uudelleen tiineenä ja saisi pentuja n. viikon sisällä ja tarjosi niistä minulle pentua. En silloin vuosia sitten ymmärtänyt, ettei kunniallinen kasvattaja normaalisti

astuttaisi naarastaan näin pian uudelleen. Hän kertoi, että tämä tii-neenä oleva oli rekisteröity, ja että hänellä oli myös valkea rekiste-röimätön tyttö. Myös sen olisi pitänyt minua varoittaa, mutta oli

autuaan tietämätön ja vastasin vain, että oh, okei, luulen että haluai-sin mieluummin rekisteröidyn pennun, eli juuri tästä nyt tiineenä

olevasta.

Äitini ja minä kasvatimme kääpiöpinsereitä 60-luvulla, jolloin olin teini-ikäinen. Jossain vaiheessa haaveilin ryhtyväni koirien ammattihandleriksi näyttelyissä, mutta haave ei edennyt, mutta ymmärsin sen verran että haluaisin kissani mieluummin rekisteröitynä kuin ilman. Kuten aiemmin mainitsin, en ollut suunnitellut kasvatuksen aloittamista,

enkä edes kissan näyttelyttämistä. Olin siihen mennessä ollut tasan yhdessä kissanäyttelyssä vieraana, eikä minulla ollut hajuakaan mitä siellä tapahtui!

Noin viikkoa ensimmäisen yhteydenoton jälkeen puhuin kasvattajan kanssa uudelleen, pennut olivat juuri syntyneet ja hän kysyi haluaisinko tulla katsomaan niitä. Sarjassamme lisää vihjeitä siitä, että kasvattaja ei ollut sellainen jolta

pentu tulisi hankkia, päästää nyt katsomaan vastasyntyneitä pentuja, mutta enhän minä sitä silloin ymmärtänyt. Itse sallin vierailut omien pentujeni luokse vasta kun ne ovat 6 viikkoa täyttäneet. Silloinen tietämättömyyteni kissa-maailmasta johti minut äitini kanssa katsomaan käytännössä vastasyntyneitä pentuja, äitini oli innostunut näkemään

hännättömiä kissoja – ja niin me ajoimme sinne.

Paikka oli vaikea löytää, jossain perämetsässä, kirjaimellisesti. Talo oli varmaan joskus ollut ihan kiva, mutta nyt huonokuntoinen ja ympäristössä romuautoja, rikkinäisiä pyöriä ja poisheitettyä tavaraa, rikkinäinen laho sohva

kuistilla jne.. Me melkein lähdimme pois, mutta emme sittenkään (ei viisasta, ajattelette varmaan). Niin ajattelen minäkin, mutta sinne päästyämme halusimme nähdä nämä kissat. Uteliaisuus on 1 asia joka minulla on kissojeni

kanssa yhteistä.

Kasvattaja toi ulos hänen emäkissansa – suloinen kilpikonnatyttö, jossa paljon valkeaa, ja 6 pentua. 1 pennuista oli kokovalkoinen. Pentujen isä oli musta. Hmmmm…. enhän minä silloin tajunnut mitä outoa tuossa kuviossa oli. En ymmärtänyt mitään kissojen värigenetiikasta, ja uskoin kasvattajan sanaa että tämä valkea hännätön oli juuri tämän

rekisteröidyn emän pentu. Sitten kävikin ilmi, että hänen rekisteröimätön emäkissansa oli valkea – no… kenenkä-hän pentu tämä kokovalkea oikeasti oli…

Joka tapauksessa, äitini halusi välittömästi sen pennun, joka minun silmiini näytti rumimmalta, omasta mielestäni

suloisia olivat punatabbyvalkea, ja pari cremetabbya, vaikka en tiennytkään silloin mikä värin nimi oli, mutta äitini halusi sellainen ruosteenmustan näköisen, jolla oli pari länttiä likaisen valkeaa. Pentu oli tietenkin kilpikonna, tuota-

kaan värinimitystä en silloin vielä tiennyt. Valitsimme äitini haluaman, maksoimme käsirahan ja poistuimme.

Näin aloitin

Sivu 9 Suomen Manxrengas ry

CH GP Castlemew’s Tylwyth Teg of Ro-

manxx – 1. Grand Premierini ja Harpon 1. pentueesta, jossa ei vielä ollut omaa

kasvattajanimeäni edessä

Sivu 10 Jäsentiedote 2/2011

Myöhemmin opittuani kissoista lisää, ymmärsin miten pielessä asiat tuolla ”kasvattajalla” olivat. En itse päästä

vieraita pentuja katsomaan ennen kuin ne ovat 6 viikon ikäisiä ja saaneet 1. rokotuksensa. Omasta mielestäni tämä on emällekin parempi. Voisin väittää, että jos miettii mitä kaikkea tuon 1. kissani ”kasvattaja” teki ja tekisi

juuri päinvastoin, olisi oikeassa.

Menimme uudestaan katsomaan noita pentuja kun ne olivat n. 6 viikon ikäisiä. Kun saavuimme paikalle, nainen oli hiukan haritta-vasilmäinen ja sekava. Kun hän kävi istumaan, hän lipsahti sohval-

ta lattialle ! Juovuksissahan hän oli !! Ja ainut mitä minä mietin mielessäni, oli että jäisikö oma pentuni hänen alleen seuraavan kerran kun noin sattuisi !! Nainen pahoitteli kuntoaan ja sanoi

että oli juuri saanut tietää että hänellä on rintasyöpä. Ok.., mutta silti… Sitten hän sanoi että pennut söivät jo hyvin kiinteää ja va-raamamme tyttö oli kaikin puolin kunnossa, joten haluaisimmeko ottaa pennun nyt? Kyllä kiitos !! En olisi voinut saada pentua enää

nopeammin hänen käsistään ja lähdimme pentu autossamme ol-leeseen pyyhkeeseen käärittynä kotia kohti.

Pikkuneiti oli suoranainen ilo alusta asti, sopeutui heti kaveriksi ison vanhan siamilais-miximme Merlynin kanssa. Neiti harrasti Merlynin päälle hyppimistä kaataakseen hänet – ja Merlyn antoi

koska palvoi pikkuneitiä. Kokoeroa Merlynillä oli 10 kertaa enem-män. Kun tyttö kasvoi, värit alkoivat voimistua ja hänestä tuli en-

tistäkin kauniimpi. Hänelle tuli myös kirppujen aiheuttamia ongelmia. Kumpikaan kissoista ei ulkoillut meillä ol-

lessaan, joten tyttö oli tuonut ne tullessaan tuolta kasvattajalta. Kasvattajahan oli antanut uroksensa ulkoilla vapaasti, joten sieltähän ne olivat tulleet ja tarttuneet muihin ! Havaitsimme ongelman vasta kun kirput lisään-tyivät ja pikkutytölle tuli jotain jotka vaikuttivat jonkinlaisilta kohtauksilta. Kirppujen puremat ovat kivuliaita ja päästyämme eläinlääkäriin vaivakin selvisi. Eläinlääkäri löysi niitä pikku pirulaisia iholta ! Eli, kylpyjä ja suihkeita

hoidoksi kirppujen häätämiseksi (siihen aikaan muita lääkkeitä ei vielä ollut) – neiti vihasi pesua ja yritti syödä minut kun pesin häntä. Kun hän oli pieni, ei ollut vielä ongelmia, mutta kun hän kasvoi ja tuli isommaksi, siitä tuli

ongelma.

Tuossa välillä olin ostanut kirjan, The Manx Cat, kirjoittaja Marjan Swantek, josta myöhemmin tuli hyvä ystäväni. Olin katsellut kirjan kuvia ja pohtinut että minkä ihmeen värinen kissani oli. Olin vihdoinkin saanut kasvattajalta ns. sinisen slipin rekisteröidäkseni hänet omiin nimiini, mutta tuota varten minun piti tietää että minkävärisenä

hänet rekisteröisin. Sinisessä slipissä ei ollut noita tietoja valmiina. Lisäksi kasvattaja oli ilmoittanut siniseen slip-piin väärän syntymäpäivän. Pentu oli syntynyt toukokuussa, mutta kasvattaja oli ilmoittanut kesäkuun ja sehän papereissa sitten luki – päätin etten ottaisi yhteyttä kasvattajaan ja yrittäisi saada muutosta – ajattelin että mitä

väliä sillä nyt niin on?

Löysin Marjanin kirjasta kuvan kilpikonnan värisestä kissasta, joka oli lähes kuin kuva omasta ”Harpo:stani” –

kilpikonna – sehän neiti oli !! Näytin kuvan äidilleni, täytin rekisteröintikaavakkeen loppuun ja lähetin CFA:lle. Kun lueskelin kirjaa ja katselin kuvia, havaitsin että ”Harpo” (annoin hänelle nimen Harpo Manx Brown - rakas-tan sanaleikkejä !!) näytti ihan yhtä hyvältä kuin mikä tahansa kirjan kissa ja jopa paremmalta kuin osa niistä. Niin

päätin kokeilla kissanäyttelyä, ihan vain nähdäkseni… löysin listatun näyttelyn, läheltä kotoa, en halunnut mat-kustaa pitkälle, Cat Fancy Greensboro:ssa ja niin ilmoitin Harpon.

Menimme näyttelyyn, eikä aavistustakaan mitä odottaa. Olin lukenut näyttelyn mainoksesta, että häkkiin pitäisi

olla verhoilut, mutta en ymmärtänyt mitä eroa oli ykkös- ja tuplahäkeillä ja olin siis maksanut vain ykköshäkistä. Paikalle saavuttuani ymmärsin, että tuplahäkki oli kahden kissan tila, kiinteällä väliseinällä – ja ne toiset olivat olleet paikalla meitä ensin, ja haluttomia neuvomaan ja auttamaan ensikertalaisia. Jouduimme sitten itse keksi-

mään miten homma hoidetaan ja rakentamaan häkkimme tämän naapurikissan omistajan tuijottaessa jonnekin kaukaisuuteen teeskennellen ettei edes näe vaikeuksiamme häkin kasauksen kanssa.

GC Castlemew’s St Louis Blues of Ro-

manxx – Teg:in veli, kasvatukseni kan-

tauros

Vaikeuksien jälkeen häkkisisustuksemme valmistui. Menimme ensim-

mäiseen rinkiin, siellä oli 3 manx-pentua ilmoitettuna sille päivälle. Harpo sai sininen nauhan (hienoa?) ja ruskean nauhan (huh.. se on aika ruma , eikö, ajattelin? Minullahan ei ollut mitään käsitystä mitä nuo nauhat tarkoittivat… Oikeastihan nuo nauhat tarkoittivat sitä,

että Harpo oli ollut kaikkien manx-pentujen paras, mutta mitä vain en tiennyt sitä.. Palasimme takaisin oman häkkimme luo, vähemmän in-nostuneina touhusta. Päätin mennä hakemaan jotain syömistä, ja olles-

sani lähdössä kuulin Harpon numeroa kuulutettavan rinkiin, josta juuri tulimme.

Täh? Äitini kysyi, että mitä se oli ja sanoin etten ollenkaan tiedä. Kävin katsomassa ringin luona, ja siellä tosiaan oli Harpon numero uudel-leen häin päälle. Ok, hain kissan ja vein hänet takaisin arvostelualueen

häkkiin ja istuin katsomaan. Harpo sai tulokseksi 9:ksi paras – eihän se ole kovin hyvin, eihän? Kun arvostelu oli ohi, menin tuomarin luokse ja sanoin, minulla on pieni kilpikonna manx. Tuomari hymyili ja sa-

noin, kyllä, kaunis pieni tyttö. Kysyin häneltä että kannattaako neitiä hänen mielestään viedä tämän jälkeen näyttelyyn (tiedän nyt mitä hä-nen oli pakko tuolla hetkellä ajatella – joku idiootti nainen kyselee

että kannattaako yhtä hänen 10:sta parhaasta kissastaan näyttelyttää !!) Kyllä, todellakin, sanoi tuomari Pat Jacobber-ger, nyökäten kasvoillaan ilme, jonka nyt ymmärrän hiukan ironiseksi hymyksi. Sinä haluat jatkaa hänen näyttelyttä-

mistään, hän sanoi !! Nyt jälkikäteen tämä kaikki tuntuu niin hauskalta !!

Sellainen oli siis ensimmäinen oma kissanäyttelyni. Harpo pääsi finaaliin jokaisessa näyttelyssä, johon hänet vein – jopa avoimessa luokassa – niin hieno hän oikeasti oli ! Siinä vaiheessa olin jo ymmärtänyt että kaikki tuo oli aika

hitsin hyvin. Kaiken tuon jälkeenkään, en vieläkään suunnitellut kasvattajaksi ryhtymistä, vain hiukan huvituksia näyttelyttämällä pikku kissaani. Pärjäsimme paremmin kissani kanssa, kuin yhdenkään koiran, silloin kun teini-ikäisenä niitä näyttely-

tin.

Sitten, ensimmäisessä näyttelyssään CH:ksi valmistumisen jälkeen, tuomari Ben Earhardt arvostellessaan otti pikkui-sen askelen taaksepäin katsoakseen kauempaa, Harpon ollessa pöydällä. Ja kissani näki suuren tilaisuutensa tulleen – ja livahti pöydältä ja teki juoksukierroksen arvostelutiloissa. Sain hänet lopulta kiinni, ja tuon jälkeen kutakuinkin

kaikki hallissa olijat tulivat sanomaan, että onpa harmi – tämän säikähdyksen jälkeen näyttelyura olisi ohi. Sinun täy-tyy miettiä eteenpäin menoa, ja astuttaa hänet nyt (Mitä? Kasvattaa? En ollut ajatellut sellaista ollenkaan).

En ymmärtänyt myöskään, että olisin aivan hyvin voinut kokeilla miten Harpo jatkossa olisi tuon jälkeen näyttelyissä viihtynyt, ja kaikki olisi voinut mennä aivan hyvin. Mutta mitäpä minä silloin tiesin, kokeneemmat sanoivat ettei siitä

tulisi mitään ja minä uskoin mitä sanottiin.

Niinpä ryhdyin etsimään sulhasta hänelle. Oi onnea – jokainen kasvattaja tietää miten hankalaa ja pettymyksiä aihe-uttavaa etsintä voi olla. Lähetin monia kirjeitä, kuva ja sukutaulukopio mukana. Kerroin, että hän on rumpy ja etsin hännällistä urosta hänelle. Tähän mennessä olin lukenut, että minun tulisi välttää kahden rumpyn astuttamista keske-

nään, koska pentujen terveys voisi olla vaarannettuna. Kuvailin hänen näyttelyuraansa ja sanoin että hän on erittäin ihana ja olisi sääli olla yrittämättä jatkoa hänestä. Mainitsin myös, että olin kasvattanut koiria, joten olin hyvin tietoi-nen ettei kasvatuksessa koskaan ole mikään varmaa ja etten odottanut saavani näyttelytasoisia pentuja, mutta toi-

voin tietysti. Kerroin nauttivani näyttelymaailmasta, ja että toivoisin voivani jatkaa Harpon tyttöpennun kanssa. Ja niin edelleen..

Useimmissa tapauksissa, en saanut MITÄÄN vastausta kyselyyni. Muilta, kiitos mutta ei kiitos, yhtä lukuun ottamat-

ta. Yhdeltä kasvattajalta (Castlemew’s) sain ”no, ehkä”-vastauksen. Hän kertoi ehtonsa, pentue rekisteröitäisiin hänen kasvattajanimelleen, ja hän ikään kuin olisi liisannut Harpon. Pennut toki syntyisivät minun luonani, emän ko-tona. Pennut myytäisiin leikattuina, jos haluaisin itse pitää jonkun tai useampia jatkokasvatukseen, se kävisi, mutta

myytävät leikattaisiin. Pähkinänkuoressa, oikeuteni pentuihin olivat sopimuksessa rajatut. No, en halunnut ryhtyä kasvattajaksi, eikä minulla ollut edes kasvattajanimeä, joten ok minulle – saisin pentuni ja ehkä yhden jatkamaan

näyttelyharrastustani.

Sivu 11 Suomen Manxrengas ry

GC Romanxx Maxx The Wizzard- Louis:in

poika, 1. Grand Champion omalla kasvatta-

janimelläni

Ajoin Harpon tuon kasvattajan luokse (10 tunnin ajomatka) viedäkseni hänet suoraan itse. Allekirjoitin sopimuksen. Mak-

soin sovitun maksun. Palasin kotiin odottamaan uutisia.

Pikakelauksena eteenpäin, v. 1992 Harpo sai 5 pentua – 4 rumpya, joista 3 ehdottomasti näyttelytasoisia. Neljäs noista jouduttiin lopettamaan räpyläjalkojen vuoksi. Kaksi pennuista oli voittoisia, ja saivat GC tittelin – 3. ja oikeasti pentueen paras olisi myös ollut, mutta eräs nimeltä mainitsematon tuomari vahingoitti

häntä arvostelun aikana ja sen jälkeen tämä tyttö ei enää sietänyt näyttelyitä. Pentueella ei siis ollut omaa myöhemmin hakemaani kasvattajanimeä, vaan oli

siis rekisteröity tuon kanssani sopimuksen tehneen kasvattajan nimiin.

Näiden käänteiden jälkeen päätin, että tarvitsisin kasvattajanimen. Minulla oli edelleenkin ongelmana saada uros, jolla tyttöjäni voisi astuttaa, koska olin

edelleenkin melko tuntematon kissamaailmassa. Olin ajatellut, että Harpon pentueen poika (GC Castlemew’s St. Louis Blues of Romanxx ”Louis”) olisi steriili, ja olin antanut hänen olla vapaasti tyttöni

(GP, CH Castlemew’s Tylwyth Teg of Romanxx) kanssa – joka tietysti tulikin sitten tiineeksi ja sai v. 1994 GC Romanxx Maxx The Wizzard:in ”Maxx” ja tämän veljet. Tämä pentue olisi voinut olla sarjassamme pahin painajainen,

läheinen sukusiitos rumpy-vanhemmille. Mitä ilmeisimmin olen ainakin onne-kas, koska ainut mitä tapahtui – oli se että yhdistelmässä kissojen tyyppi oli ”korjaantunut” ja näkyi Maxissa. Maxx oli 1. oma GC-kasvattini, ja hänestä tuli

kasvatukseni kantauros. Toki pitää ottaa huomioon myös Maxxin isä Louis, joka todellisuudessa on se kasvatukseni kantauros. Maxx jätti 4 Grandia, Louis 3, mutta ikäväkseni Louis menehtyi tulipalossa ennen kuin ymmärsin hänen

jalostusarvonsa. Louis, jota myös ”Ooo-iss”-nimellä kutsuttiin valmistui GC:ksi käytännössä samaan aikaan kuin poikansa Maxx. Maxxin poika, GC Romanxx George M! (rakas Georgieni – 1. pitkäkarvainen manxini). Ja tietysti, myöhemmin Rou-

va Harpo, hänestä tuli GP, CH Harpo Manx Brown, grandiutui 1:ssä ainoassa näyttelyssä – kiitos oikein paljon!

Siinä sitten olikin Grandeja 4:ssä sukupolvessa, joista 2:ssa oma kasvattajanimeni edessä. Sukupolvi väliä ja Maxxin lapsen-lapsi on GC Romanxx Lil. Mm. Lilin tytär on CH, GP, NW Romanxx Rock Star of Briar Mar. Maxxin lapsenlapsi on myös Suomessa asuva, CH, GP, 2 x DW, GIP, EC Romanxx Jake Delhomme, joka tänä kuluneena CFA-kautena oli CFA Int.

Divisioonan paras kastraatti kaikista roduista. Tämän jälkeen, lisää Grandeja on tullut, niin näistä linjoista kuin muistakin omistani ja toivon näin jatkuvankin.

Olen ensimmäisenä myöntämässä että olin ONNEKAS enemmän kuin mitään muuta. Kaiken mitä tapahtui aluksi, olisi voi-

nut kääntyä pahaksi, mutta niin ei käynyt. Olen ollut kissamaailmassa 20 vuotta ja toivoakseni omaan jo jonkinlaisen kunni-oituksen rodun piirissä. En tietenkään ole Becky Cotter (Cottori-kasvattaja), Marion Hall (Tra-Mar-kasvattaja) tai Barbara St. Georges (Briar-Brae) – kunnioitan heitä siitä mitä he ovat tehneet, ja se on auttanut minua pääsemään siihen missä nyt

olen. En huijaa itseäni – heidän ansiostaan tämä kaikki on tullut. Heidän linjojensa geenit ovat omieni takana. Olen myöskin kiitollinen Gaynell Van Weelden:ille (Mistysprings-kasvattaja), joka antoi oman Mistysprings Adoniksensa astua oman GC Romanxx Hope and Gloryn – tämä yhdistelmä antoi minulle CH Romanxx Abbey Road:in (”Abbles”) ja CH Romanxx St.

Louis Blues:in (”Louis 2”). Abbles:in tytär, FC Romanxx Corazon (”Coradorable”) astutettiin Gaynelliin upealla ”Belushilla”, tuloksena olevat kissat kantavat lisää upeita geenejä, joiden eteen Gay on tehnyt töitä jo vuosia. Pikkuinen Romanxx Heart of My Own Heart, voi olla seuraava GC:ni.

Ajattelen itseäni mahdottoman onnekkaaksi, ystävyyssuhteet joita olen kissamaailmasta saanut, niin oman kuin muidenkin

rotujen piiristä, kasvattajia, näytteilleasettajia ja vierailijoitakin. Puhumattakaan niistä, jotka ovat vuosien varrella tulleet Romanxx-kissojen omistajiksi ja rakastaneet niitä. Tämä matka on ollut palkitseva, jännittävä, joskus myös turhauttava ja

joskus myös surullinen. Mutta, kaiken jälkeenkin se on matka, jota en ikinä olisi halunnut jättää tekemättä.

S. Jean Brown

Sivu 12 Jäsentiedote 2/2011

GC Romanxx George M! – Maxxin poi-

ka, 1. pitkäkarvainen manxini ja 4. Grandi samassa linjassa suoraan Har-

posta alkaen

Tämä on oma tarinani siitä kuinka pääsin mukaan kissaharrastuksen pariin. Tarkkaan ottaen en tiedä mistä sain idean hankkia kissan, ehkäpä minua vain viehätti kissan itse-

näisyys ja tietty eräänlainen omapäisyys ja tottelemattomuus.

Halusin tietää enemmän kissoista, joten kävin läpi kirjaston kirjat, mm. niiden hoidosta, roduista,

mahdollisista harrastuksista, aktivoinnista. Lisäksi etsin netin kautta tietoa mahdollisimman luo-

tettavista lähteistä kuten esimerkiksi rotuyhdistyksistä ja eläinsuojeluyhdistyksistä.

Lopulta mietiskelinkin haluaisinko maatiaiskissan vai rotukissan, kissan joka tapauksessa pitäisi olla sisäkissa. Päädyin rotukissa valintaan, mutta yksi ehto vielä oli, kissan tulisi muistuttaa mahdollisimman paljon maatiaista.

Seuraava askel oli etsiä sitä sopivaa rotua, mikä osoittautui melko haastavaksi tehtäväksi. Nämä rodut olivat kaikista lähinnä omia toiveitani ja mieltymyksiä siitä miltä oma kissani voisi sitten joskus näyttää: eurooppalainen, norjalainen metsäkissa, abes-

sinialainen/somali, venäjänsininen ja hiukan erikoinen mutta minusta jo silloin mukavan näköinen kissa hännällä tai ilman eli

manx.

Ja taas huomasin miettiväni pääni puhki kumpi olisi minun kissarotuni vai olisiko kumpikaan.. somali vai manx, manx vai somali.

Päädyin arpomaan ja arpajaisonni kolahti manxeihin. Löysin Suomen Rotukissayhdistyksen kautta Suomen Manxrengas ry:n, mistä löysin kissan nimeltä D'manns Shu, hännällinen ja nuori manx-poika, etsii uutta kotia. Kerättyäni rohkeutta ja luettuani

kertaalleen manxeista päätin näppäillä numeron ja soittaa.

Ajattelin että yrittänyttä ei laiteta. Tosin tuossa vaiheessa en osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan ajatella, että tämän kissan

kautta pääsen vielä jonain päivänä matkustelemaan ympäri Eurooppaa näyttelyissä ja ennen kaikkea saada ystäviä roppakaupalla

sekä antamaan kodin toiselle kissalle jonka kotimaa on Jenkeissä :)

Niinpä pienten mutkien kautta alku vuodesta 2009 Sulo löysi kotiimme, rauhalliseen pikku kylään Lankilaan mikä sijaitsee aivan Nummelan lähellä. Sulo tuli perheestä jossa oli puhjennut lapselle astma. Alkuajat Sulolta meni aikalailla tutustuessa uuteen

ympäristöön. Kuulostaa ehkä erikoiselta, mutta ujo Sulo otti kontaktia paremmin kodin kahteen collieen Onniin ja Rolloon kuin meihin ihmisolentoihin. Suloa oli astman takia jouduttu pitämään loppuajat edellisessä kodissa melko eristettyä, ja se ei

varmaankaan helpottanut uuteen kotiin muuttoa.

Pikkuhiljaa Sulon mielenkiinto kuitenkin lisääntyi ja lopulta antoi minun silittää ja käsitellä itseään, tämän jälkeen alkoi vasta luot-

taa ja näyttää kiintymystä myös muihin. Ostin sitten eräänä päivänä valjaat. Muistan kuinka Sulo raukka oli ihan jäykkänä ja tärisi valjaat päällä sisällä, pidin pääni ja menin ulos istumaan, rauhoittelin ja rohkaisin lähes joka päivä Suloa kävelemään valjaissa.

Nopeasti Sulo huomasi ulkoilun olevan virkistävää ja luottamus minun ja kissani välillä kasvoi kasvamistaan. Nykyään kävelemme

harjulla ja pitkin kortteleita :)

Ja, koska Sulo tuli meille sijoituskissana, oli tarkoitus saada yksi onnistunut pentue. Morsiameksi valitun Myrtin (Deimos

C'est Combien?) kanssa. Pentuja tulikin, mutta en ottanut yhtäkään niistä kotiimme vaan kaveriksi Sulo sai täysin hännättömän Amerikan ihmeen Tentun (Caitria's Denali Bear of D'manns). Tenttu-mies lenteli Texasista asti ja saapui Suomeen 2009 syksyl-

lä, kaverilta ei mennyt paljonkaan aikaa uuden kodin tutustumiseen. Kissoista tuli nopeasti hyvät ystävät.

Tentun kanssa pääsin tutustumaan näyttelyiden ihmeellisen maailmaan ja ensimmäinen näyttely oli Tampereella, Pirokin näyttely

26.9.09. Varmasti yksi mieleen painuvimmista tapahtumista mitä olen koskaan nähnyt vaikka en tajunnutkaan aluksi mistään mitään. Kissoja oli mieletön määrä ja ystävällisiä ihmisiä joka suunnassa tervehtimässä. Tunsin itseni hyvinkin tervetulleeksi.

Paikka oli täynnä kaikenlaista ostettavaa, ostin esimerkiksi raapimapuun, minkä kuljettaminen takaisin kotiin jo täpötäydessä

autossa (Fiat Punto) oli melkoinen taiteellinen suoritus. Samainen raapimapuu meni rikki noin kuukauden kuluttua...

Näyttelyihin olen jäänyt koukkuun,varsinkin CFA-näyttelyihin ja manxrotua en vaihtaisi mi-

hinkään muuhun. Niin kuin lähes kaikissa manxin rotuesittelyissä lukee että ''kun on kerran antanut manxin omistaa itsensä, ei enää halua muuta''. Tuo virke on

varmaan sittenkin oikeasti totta, kuten myös sekin, että jos on yksi manx niin pian on toinen manx.. ;)

Kissat ovat tuoneet niin paljon kaikkea hyvää elämääni joten aion jatkaa matkaa kissojen pa-

rissa nyt sekä tulevaisuudessakin.

Lämmintä ja rentouttavaa kesää kaikille toivottaa

Hanna ja manx-pojat Sulo ja Tenttu

Miten pääsin mukaan kissaharrastukseen

Sivu 13 Suomen Manxrengas ry

Sivu 14 Jäsentiedote 2/2011

Siitosurokset (lisää uroksista yhdistyksen ja kasvattajien sivuilla)

Cymric

SC, CFA GC, BW Briar-Brae Mikki Hiiri

"Mikitin", s. 29.6.2006

Matkapakkaus, mammankulta. Seitsemässä jälkeläises-

sä viisi BIS-voittajaa, joilla kokoakin isäänsä enemmän ja

luonne lähes yhtä kultainen.

Omistaja: Ina Koli c/o Kaisa Ylinenpää, Kerava

Puh: +358 40 323 4721 / Ina

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com/Mickey.htm

SC, CFA CH

Yamasee MCO Tuxedo Junktion

"Yrjö", s. 1.8.2006

Yrjö on erittäin ujo vieraille ihmisille ja oudoissa ympäris-

töissä arkakin, mutta kotioloissa omistajalleen reipas ja

äärimmäisen rakastava sylikissa. Ykä on aina ovella

vastassa, kun tulen kotiin, ja pyörii jaloissa kunnes saa

haluamansa huomion. Ulkoilu tarhassa tai takapihal-

lamme on Yrtsin suuri intohimo, auringossa köllöttely ja

naapuriston seuranta maittavat molemmat. Ja aina välil-

lä pitää sähistä ja kiroilla kovaan ääneen naapurin irti

päässeille koirille, kun ne tulevat tarhan ympärille räk-

syttämään. Siinä on leikki kaukana, kun Yrjänä pörhis-

tää itsensä ja kertoo koirille turvallisen ylhäältä,

kenellä on kokemusta lohikäärmeiden surmaamisesta

ja kuka se naapuriston kingi taas olikaan.

Omistaja: Tuija Aaltonen, Kerava

Puh: +358 50 540 7009

Email: kauhutassu @ gmail.com

Web: http://www.dmanns.com/Smokie.htm

Deimos Kali Órexi

"Jesse", s. 1.11.2007

Jesse viettää poikamieselämää ison talon isäntänä Es-

poossa. Tämä jäntevä ja päättäväinen herrasmies on

hyvin ihmisrakas ja haluaa aina olla perheenjäsentensä

lähellä. Hän seurailee tarkasti heidän toimiaan, vaikka

välillä onkin mukavampi ottaa rennosti ja tehdä esim.

"joogaharjoituksia". Jessen lempipuuhia on ulkoilu par-

vekkeella ja hihnassa pihalla. Älyköksikin Jesseä on kut-

suttu, vaikka aika höpsökin hän välillä on.

Omistaja: Johanna Juntunen, Espoo

Puh: +358 400 889 188

Email: juntunen.johanna @ gmail.com

Web: http://www.nettiteatteri.com/deimos

Sivu 15 Suomen Manxrengas ry

D'manns Tintin

"Tintin", s. 2.3.2008

Supersuloinen päällään jokaiseen ja joka paikkaan pus-

keva, aina yhtä hyväntuulinen – ja tapainen poitsu. Tin-

tinissä on ainesta myös lammaspaimeneksi tai vaunu-

koiraksi, on aina valmis näykkimään hellän kipeästi

pohkeista huomiota halutessaan.

Omistaja: Ina Koli, Helsinki / Turku

Puh: +358 40 323 4721

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com/T-kittens D'manns Triton

"Jalo", s. 2.3.2008

Jalo on lyhyesti sanottuna maailman paras kissa. Herra

ei välttämättä ole se savannin huimapäisin saalistaja,

mutta lempeä ja rauhallinen ja aina täydellinen herras-

mies joka ei pahemmin mourua tai merkkaile. Jalolta

tosin puuttuu vielä näyttelyvisiitti, ja poika saattaa lähi-

aikoina siirtyäkin kastraattikuoron jäseneksi.

Omistaja: Sanna Hietanen, Vantaa

Puh: +358 44 596 1863

Email: sannamari.hietanen @ gmail.com

Web: http://www.dmanns.com/T-kittens

IC & CFA CH Antelope Cath Ddigynffon

"Antti", s. 17.4.2009

Johannan unikaveri, liikuttavan luottavainen (=täysin

varma siitä, että kaikki ihmiset ovat olemassa vain hän-

tä varten) ja söpö "pikkupoika". Kaikin puolin helppo

käsitellä, mitä nyt rakastaa lösähtää

kirjan/lehden päälle :-)

Omistaja: Tuija Aaltonen c/o Kaisa Ylinenpää,

Kerava

Puh: +358 50 540 7009

Email: kauhutassu @ gmail.com

Diipadaapa Vinnoje

"Jeppe", s. 6.2.2010

Jeppe on rauhallinen iso poika, joka ymmärtää ruuan

päälle. Kiiltävän musta tuuhea turkki, komealla hännäl-

lä on Jepen tavaramerkki. Jeppe kantaa laimennusta ja

jälkeläisenä onkin syntynyt upea sininen poika.

Omistaja: Anna Aalto c/o Essi Meriläinen, Lohja

Puh: +358 40 180 9296

Email: anna.k.aalto @ gmail.com

Web: www.caaleigh.com

Sivu 16 Jäsentiedote 2/2011

Manx

EC Kruger

”Kruger”, s. 19.6.1998

Omistaja: Mela Ekman, Snappertuna

Puh: +358 40 555 2266

Email: hofnarrens @ yahoo.se

CFA CH Vagary Nelson

"Nelson", s. 5.5.2003

Luoksemme 4-vuotiaana USA:sta muuttanut yli-ihana

ukkeli. Siisti herrasmies, ”astuu-kaiken-mikä-liikkuu-

Nelson” (jopa ovenraosta) eikä tee itsestään nume-

roa, vaikkakin on selvästi talon kollien tirehtööri ja

antaa tyynesti ”ämmien hyppiä silmille” : )

Omistaja: Ina Koli, Helsinki/Turku

Puh: +358 40 323 4721

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com/Nelson.htm

IC, CFA CH Katskans Higgins

"Higgins", s. 1.8.2006

Hiksu tai joillekin ”Olli-Kolli”, muutti meille 10 kuu-

kauden iässä USA:sta. Äärettömän hellyydenkipeä ja

herttainen poika, joka osoittaa rakkauttaan läheisille

ihmisille näykkimällä, ihan mistä vaan : D Hiksu itse

on ainakin toistaiseksi siitostauolla jälkeläisten run-

saan siitoskäytön vuoksi 31.12.2010 alkaen.

Omistaja: Ina Koli, Helsinki/Turku

Puh: +358 40 323 4721

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com/Higgins.htm

IC & CFA GC D'manns Unicorn

"Uni", s. 7.3.2008

Maailman leppoisin iso ukkeli, joka rakastaa ihmisiä

ja rentoa elämänmenoa. Kaikki käy ja hurina on hir-

muinen kun olo on parhaimmillaan. Siitostauolla tois-

taiseksi 2:n peräkkäisen pentueen jälkeen

31.12.2010 alkaen.

Omistaja: Ina Koli, Helsinki/Turku

Puh: +358 40 323 4721

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com/U-kittens.htm

Sivu 17 Suomen Manxrengas ry

D'manns Vlad

"Vladu”, s. 12.8.2008

Savupoika.. jolta toivotaan hiukan apua vähäiseen

hopea/savumanxien kantaamme. Nyt aikuisena Vla-

dusta on tullut harmittavan ujo vieraiden suhteen,

mutta äärimmäisen kiltti ja herttainen omassa poru-

kassa, eikä koskaan tee mitään tuhmuuksia : ) Varsin

tomera poika kun sille päälle sattuu.

Omistaja: Ina Koli, Helsinki/Turku

Puh: +358 40 323 4721

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com

IC Conan Intrigant

"Kari”, s. 24.10.2008

Kari on puhelias, viisas, suurikokoinen ja helppo uros,

joka ei merkkaile.

Omistaja: Maxiella-Miranda & Tuomo Leinonen

Puh: +358 50 584 3588

Email: maxie.leinonen @ multi.fi

Web: http://www.conancats.com/

CFA GC Caitria's Denali Bear of D'manns

"Tenttu", s. 29.3.2009

Hiukan itseään täynnä oleva ja melkoinen persoona,

useimmiten kuitenkin hyvässä : ) 1. morsiamen tulles-

sa kylään erehtyi luulemaan tätä kylän kilpailevaksi

kolliksi ja päätti tehdä homman selväksi heti kättelys-

sä. Erehdyksen selvittyä häät vietettiin kuitenkin on-

nistuneesti, vaikka tulosta ei tullutkaan naaraan oltua

mieluummin kyljellään ja selällään…

Omistaja: Ina Koli c/o Hanna Ranta, Nummela

Puh: +358 40 323 4721 / Ina

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com

Conan Jabur

"Jesse", s. 30.4.2009

Jesse on miellyttävä ja tosi kiltti poika. Muhkean ko-

koinen, jäntevä ja tuuhea turkkinen.

Suprelorin-implantti 20.5.2011

Omistaja: Maxiella-Miranda & Tuomo Leinonen

Puh: +358 50 584 3588

Email: maxie.leinonen @ multi.fi

Web: http://www.conancats.com/

Sivu 18 Jäsentiedote 2/2011

Stormin Omar

"Terho", s. 18.11.2009

Terho on vahvarakenteinen hännällinen kolli, jonka

tiheä lyhyt turkki on tumma pohjaa myöten. Tuomari

toivoi hieman lisää leukaa ja silmiä enemmän esille.

Yleisvaikutelmaksi mainittiin kaunis ja tuomarikin toi-

voi Terhon pääsevän jalostukseen. Itsevarma ja rau-

hallinen luonne kruunaa koko komeuden.

Suprelorin-implantti 1.2.2011.

Omistaja: Orvokki Sianoja c/o Sanna-Kaisa Nie-

mi, Valkeakoski

Puh: +358 40 594 8585 / Orvokki

Email: orvokkki.sianoja @ gmail.com

Web: http://www.pikkeen.com

D'manns Yn

"Ynnis", s. 9.6.2010

Innokas nuorimies, joka on hurjan seurallinen ja aina

valmis kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen ja vähän vä-

hempäänkin. Ynnis on häntähemmo, niin ulkomuodos-

sa kuin muutenkin : D

Omistaja: Ina Koli, Helsinki / Turku

Puh: +358 40 323 4721

Email: dmanns @ welho.com

Web: http://www.dmanns.com

Conan Kiuslik

"V8", s. 6.11.2010

V8 on nimensä mukaisesti kissakunnan kovin kehrää-

jä. Aamuisin saa karvoja kaivaa suusta, koska poika

mielellään nukkuu kaulaa vasten ja pörisee yöt lä-

peensä. V8 :lla on polttavan punainen täplikäs turkki.

Omistaja: Anna Aalto, Lohja

Puh: +358 40 180 9296

Email: anna.k.aalto @ gmail.com

Web: www.caaleigh.com

Conan Kirglik

"Pena", s. 6.11.2010

Pena on kiltti ja aurinkoinen poika, joka tykkää olla

sylissä ja puuhailla yhdessä ihmisten kanssa. Tämä

puhelias ja kehräävä poika on kotonaan missä tahan-

sa, eli on ennakkoluuloton ja peloton kaveri :)

Omistaja: Maria Kärkkäinen, Pajulahti, Nilsiä

Puh: +358 44 362 5169

Email: maria @ poseidonian.com

Web: www.poseidonian.com

Sivu 19 Jäsentiedote 2/2011

Armain

Maija Ratilainen, Hämeenlinna P.050 5447 979 maija.ratilainen@gmail.com

http//:armain.info/

Arnulfin

Janne Ignatius, Helsinki P.050-381 971 janne.ignatius @iki.fi

http://www.iki.fi/ignatius/arnulfin/

Askinkatin Mauno Virkkala,Ylivieska P.08-410 060

Caaleigh * pentuja suunnitteilla 2011 Anna Aalto, Lohja Puh: 040-180 9296 anna.k.aalto @gmail.com

www.caaleigh.com

Catmom's Soile Juusti, Orivesi

P.050 5364 456 soile.juusti @elisanet.fi

Cetulean

Tiina Teittinen, Helsinki P.044-534 0589 tiina.teittinen @elisanet.fi

http://www.elisanet.fi/cetulean

Conan * pentuja varattavissa ja suunnitteilla 2011 Maxiella-Miranda Leinonen, Upyy P.050 584 3588 maxie.leinonen @multi.fi

http://www.conancats.com

D'manns * pentuja varattavissa ja tulossa 07/2011

Ina Koli, Helsinki P.040-323 4721 dmanns @welho.com

http://dmanns.com

Deimos

Jasmin Etelämäki, Helsinki P.050 535 8672 jetelamaki @gmail.com

http://www.nettiteatteri.com/deimos

Diipadaapa

Inka Kaihlaniemi, Järvenpää P.040 960 9503 diipadaapa @tintti.net

http://www.diipadaapa.com

Hofnarrens Mela Ekman, Snappertuna

P.040 555 2266 hofnarrens @yahoo.se

Jaguars Hannele Karen, Loviisa

P.040 8727 794 hannele.karen @hotmail.com

JoJon

Terttu Meriläinen, Vantaa P.050 511 4529 terttu.merilainen @kolumbus.fi

http://www.kolumbus.fi/erkki.merilainen/

Kolun-katin Raili Pöllänen, Tampere P.040 548 8345 raili.pollanen @pp.inet.fi Kotisivu:

http://personal.inet.fi/koti/kolunkatin/

Lilin Ulla Helenius, Espoo

P.040 570 6829 ulla.helenius @pp.inet.fi

Pajukissan Raili Lindström, Vantaa P.09 897 089

Pikkeen * pentuja suunnitteilla 2011 Orvokki Sianoja, Nokia P.040 594 8585 orvokki.sianoja @gmail.com

www.pikkeen.com

Pilkkumin * pentuja suunnitteilla 2011 Aino Vinska & Jenni Hyvärinen, Kuopio

P.044 591 3144 pilkkumin @luukku.com

Poseidonian Maria Kärkkäinen, Kuopio P.044 362 5169 maria @poseidonian.com

www.poseidonian.com

Recknagel

Marjo & Merja Mäkinen, Sammaljoki P.040 593 5262 merja.makinen @pp.inet.fi

http://www.recknagel.org

Zormain Maarit Schulte, Karuna P.040 5948 534 maarit.schulte @elisanet.fi

www.elisanet.fi/finzormain

Yamasee * pentuja suunnitteilla 2011 Ingeborg Ekstrand, Hörby, Ruotsi P.+46-707 51 85 80 ingerborg@yamasee.eu

http://www.yamasee.eu

Yhdistyksen manx & cymric-kasvattajat

Sivu 20 Suomen Manxrengas ry

Tässä tiedot jäsenmaksuasi varten,

olethan muistanut maksaa.

Kiitos !

Varsinainen jäsen 10,00€

Kasvattajan maksama uusi jäsen 7,00 €

Tilinumero Nordea 140230-101614

Viitenumero 5005

Jäsenmaksut vuodelle 2011

Suomen Manxrengas ry :n Hallitus 2011

Puheenjohtaja, kotisivut, jäsentiedote Ina Koli

dmanns @ welho.com

puh. 040-323 4721

Varapuheenjohtaja Maxiella-Miranda Leinonen

email: maxie.leinonen @multi.fi

puh. 050-584 3588

Sihteeri, jäsen, postit Orvokki Sianoja

Luhtatie 46, 37120 Nokia orvokki.sianoja @ gmail.com

puh. 040 594 8585

Rahastonhoitaja, jäsen, jäsenrekisteri Ulla Helenius

Finnoontie 36 A 2, 02280 Espoo ulla.helenius @ pp.inet.fi

puh. 040-570 6829

Pentuvälitys, jäsen Raili Pöllänen

raili.pollanen @ pp.inet.fi

puh. 040-548 8345

Jäsen Aino Vinska

pilkkumin @ luukku.com

puh. 044-591 3144

Jäsen Maria Kärkkäinen

poseidonian @ ocicat.fi

puh. 044-362 5169

MUUT TOIMIHENKILÖT

Pawpeds manx & cymric-sukutaulurekisteri www.pawpeds.com

Tuija Aaltonen tuija.aaltonen @ surok.fi

puh. 050-540 7009

Ina Koli email: dmanns @ welho.com

puh. 040-323 4721

JÄSENTIEDOTE

Anna Aalto anna.k.aalto @ gmail.com

puh. 040-180 9296

Ina Koli email: dmanns @ welho.com

puh. 040-323 4721

Liittyä voit seuraavasti:

lähetä sähköpostia osoitteeseen: ulla.helenius @pp.inet.fi tai postilla Ulla Helenius, Finnoontie 36 A 2,

02280 Espoo

Lähetä kopio maksukuitista ja muista

mainita maksaessasi seuraavat tiedot:

Nimi

Osoite, postinro—ja paikka

Syntymävuosi

Sähköposti, kotisivuosoite ja

kasvattajanimi

www.suomenmanxrengas.org

”Tervetuloa

mukaan

toimintaan!”