GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperaosasto/pohjavesitutkimukset

No

Vilte

Ylitarkastaja Urpo J. Salo Kauppa- ja teollisuus- ministerio

Juho Hyyppa: Lausunto KTM: l le k a l l i o p e r a n metaan ikaasusta

Pelle Bergstrdmin laatimasta artikkelista pyyta- masi lausunnon johdosta esitan seuraavassa muutamia nykyhetken tietojani, jotka antavat ainakin jossain maarin valaistusta asiaan.

Eurassa ja Eurajoella on porakaivoja, joissa on suolaista vetta ja vedesta on kuplinut kaasua. Kahdessa tapauksessa vesi on ollut huomattavasti suolaisempaa kuin nykyinen merivesi Pohjanlahdessa. Kaasut ovat olleet paaasiassa typpea. Niissa on ollut poikkeuksellisen paljon heliumia mukana (2,3 - 3,7 filavuus-%). Euran porakaivo on tukittu, mutta Eurajoella ovat suolainen vesi ja kaasu purkautuneet porakaivosta jo lahes 20 vuotta. Kaasun maara oli alkuaikoina parikymmenta litraa tunnissa.

1970-luvun lopulla otettiin Kotalahden kaivoksesta naytteet suolaisesta vedesta ja kaasusta, jotka purkautuivat +700 m:n tasolta poratusta reiasta. Vesi oli siella viela suolaisempaa kuin Eurassa ja Eurajoella ja kaasu oli metaanipitoista (49,9 % ) . Raskaita hiilivetyja oli 0,9 %, typpea 43 % ja heliumia 4,5 8 .

Edella esitetyista tapauksista on lyhyt yhteenveto oheisessa monisteessa sivuilla 123 - 126. Viime syyskuussa loytyi uusi porakaivo Urjalassa, josta purkautui kaasua (suolainen vesi) , jossa oli metaania 16,5 %.

Itaisen naapurimme lahella maamme rajaa olevista kallioperan suolaisista vesista ja kaasuista on oheisena mielenkiintoinen kirjoitus. Siella on paikoin lahes Kotalahden veden kaltaista vetta ja kaasua. Kuolan niemimaalla on kallioperassa 900 - 1200 mm:n syvyydessa erittain metaanirikasta kaasua (74,8 - 63,3 % ) .

188204096~-27/6993 0 S 0 IT E : Kivimiehentie 1 PU HE Ll MET: Vaihde (90-)46931 TELEX: 12 3185 02150 ESP00 15

13 14 Taulukko 6. Naytteiden tritiumpitoisuudet, 6 C- ja C-maari-

tysten tulokset.

Niiyte 3~ TU h 1 3~ 4~-m98ritykses t2i laskettu ika

1 . Pori, vesi 0 -18,48 20 000 - + 700 2. Eura, vesi 40 3. Eurajoki, vesi 2 4 -14,08 1 1 100 - + 4 6 0 4. Kotalahti, vesi -25,02

kaasu 2 8 0 0 -45,61 38 600 2

Taulukossa esitetyt ikamaaritykset seka vesien etta kaasun osalta osoittavat, etta tutkimuksen kohteena olevat vedet ei- vat olisi peraisin Litorinameren vedesta. Esim. Euraioen se- koittumaton suolainen vesi on kxocattavasti vanhezpaa kuin 1 1 100 vuotta, koska tutkitussa vedessa oli mukana tritiumia 24 TU.

Porin veden hiilidioksidista magritetty 14c-ika 20 000 + 700 vuot- ta on likimain sama kuin Weichsel- jaatikoitymisen maksimivaiheen. Kotalahden kaivoksen rnetaanikaasun 14~-ikii, 38 600 + 3 888, on taas samaa suuruusluokkaa kuin ns. Perapohjolan interstaalivaiheen ika (mm. Korpela 1969).

Ikakysymysten tarkastelussa on jatkotutkimuksissa kiinnitet- tava huomiota tutkituista vesista vapautuneiden kaasujen he- liurnpitoisuuksiin. Ne ovat erittain suuret verrattuna esim. ilman he~iumpitoisuuten (5 Oraanin ja toriumin ra- dioaktiivisen hajaantumisen eri vaiheissa muodostuu OH^-iso- tooppia. Tutkituista vesistii mitatut radon-kaasun ja myos uraanin maarat ovat kuitenkin verrattain pienet. Heliumia voi purkautua myos kallioperan er'it~ain syvalle ulottuvista murroskohdista. flel iumkaasuissa on 3He- j a 4~e-isotooppe j a alkuperan mukaan tietyissa suhteissa. Tulevaisuudessa on py- rittava maarittamaan ko. kaasuista myos monien muiden kaasu- jen stabiilien isotooppien rnaarasuhteita, mm. hapen, argonin ja neonin isotooppien maaritykset ovat tarkeita.

POHJAVESIEN URAANI - JA RADONPITOISUUKSI STA

hiaamme pohjavesissa on tavattu erittain suuria uraani- ja radonpitoisuuksia. G. Aartovaara miiaritti jo 1923 I-ielsingin keskustassa Malminknclun varrel la ollcen porakaivon uraani- pitoisuudeksi perati 13,7 mg U / 1 (Xartovaara 1923). Myohem- min ovat prof. Erametszn (1968) ja S~iteilyturvallisuuslaitok- scn (Kahlos ja Asikainen 19731 tutkimukset v3hvist;incet i\:~r- tov:ral-an 111tiiir.i tyksct oi k c i ks i . Slitc.ilyt~lrvr11 1 ist1~1~I;~itokscn ~i;~tkotutkia~uksiss;i OII totlcttu cri t t i i i n ur;l;trli- j ; ~ i-;~tlon~)itoi -

i ;I vvs iii o I L>V:III k:~ I 1 i t>l)c rii ssii 11 i III~>IIOIII:I;I~I l l c \ l 5 i 11s i 11 seticlill I :I .I:I t i ~ a t y i I l i i :11i1c>i 1 !:I Iitc>l 5-St~on~css:~.

aktivisuuksien suuri suhdeluku (7).

Niiytevesien muita erityispiirteitii ovat natrium- ja kaliumpi- toisuuksien suuri suhdeluku (50-601, suuri fluoripitoisuus ja vahainen piihappopitoisuus.

K I RJALL I SUUTTA

Aartovaara, G. 1923. Radiumpitoista voimakkaasti radioaktii- vista. vetta Helsingissa, Teknillinen Aikakauslehti.

Asikainen, M. & Kahlos, H. 1979. Anomalously high concentra- tions of uranium, radium and radon in water from drilled wells in the Helsinki region. Geochimica et Cosmochimica Acta, - 43: 1681 -1686.

Erametsa, 0. 1968. Malminkadun uraanipitoisesta vedesta. Suo- men kemistilehti A 41: 255-258. -

Helovuori, 0. 1979- Geology of Pyhasalmi Ore deposit, Finland. Economic Geology. - 74: 1084,

Hyyppa, Juho. 1963. Eurassa kallioperaan poratun syvzkaivon suolaisen veden koostumuksesta. Geologi - 15,1:61-63.

Hyyppa, Juho. 1966. Alustava tiedonanto Eurajoen heliumia si- saltavasta luonnonkaasuesiintymasta. Geologi p 18, 1: 11-12.

Hyyppa, Juho & Juntunen Risto. 1977. Tiedonanto Askolan ja Porvoon m1k:n pohjavesien radon- ja uraanipitoisuuk- sista. Geologi - 29, 3: 40-42.

Isokangas, Pauli. 1978. Mineral Deposits of Europa. Northwest Europe Finland, - 1: 39-92.

:;tihlos, 14. & Asikainen, M. 1973. Natural Radioactivity of Ground Water in the I-lelsinki Area. Raport SFL-AIS Institute of Radiotion Physics.

Korpela, Kauko. 1969. Die Weichsel - Eiszeit und ihr Inter- stadia1 in Perapohjola (nordliches Nordfinnland) in Licht von submoranen Sedimenten. Ann. Acad. Scient. Fcnnicsc Ser. 11. 1 1 1 99.

Stu~nm, PI. and Morgan J . . J . 1 ! )70 . Aquat. ic chemistry Wiley- Intcrsc icnce. Ncw-York.