HAKKUHAKKUPIONEERIEN LEHTI 1/2015PIONEERIEN LEHTI 1/2015

3

N:ro Ilmestyy Aineistopvm.2/15 22. viikko 21.4.2015

Osoiterekisteri 4.5.2015

Kansikuva:Viimeinen lipunlasku PIONR:ssä Keuruulla 31.12.2014Kuva: Tapio Paappanen

SISÄLTÖ

NO 1 (571)9. VIIKKO 2015

HAKKU-LEHTIPäätoimittaja:Evl Heikki BäckströmHuvilatie 39, 90940 Jääligsm 0400 466 634Aineistot: hakku.hb@gmail.comheikki.backstrom@luukku.com

Toimituspäällikkö:RI Seppo SuhonenSirkkelitie 3, 90800 Oulugsm 040 552 4678Aineistot: hakku.hb@gmail.comseppo.suhonen1@luukku.com

Hakku-lehden tili:FI39 5197 0320 0330 30PAL ry:n tili:FI61 5197 0320 0330 22Perinnetoiminnan tili:FI38 5197 0320 0330 48Schmarden muistomerkkitili: FI11 5197 0320 0711 70

HAKKUHAKKUPIONEERIEN LEHTI 1/2015PIONEERIEN LEHTI 1/2015

Julkaisija:Pioneeriaselajin Liitto ry.

Ilmoitukset:Martti TirkkonenPohj. Hesperiankatu 21 A 1400260 Helsinkipuh. 0440 987 890

Talous/tilaukset jaosoitteenmuutokset:KTM Väinö HeikkalaJusteerintie 490800 Oulugsm 0400 767 852ostt@pp.inet.fi

PAL ry:n jäsenrekisteri:Maanpuolustusyhtiö MPY OyPäivi RuusuvuoriDöbelninkatu 2, 00260 Helsinkipuhelin: (09) 4056 2010s-posti:jasenasiat@maanpuolustusrekisteri.fi

Taitto ja painatus:Taina Kemppainen Tmi

Painopaikka:Painorauma Oy, Rauma

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset javalokuvat erillisinä kuvatiedostoinalähetetään sähköpostiosoitteeseen:hakku.hb@gmail.com

SUOMEN VANHIN ASELAJILEHTI92. VUOSIKERTA

Vuosi 2014 jää minulle mieleen suur-ten muutosten ajanjaksona. Puolus-tusvoimauudistus eteni aiemmin

ilmoitetulla tavalla. Pioneerirykmentissä Keuruulla laskettiin lippu viimeisen kerran vuoden viimeisenä päivänä haikeissa tunnel-missa, mutta tilaisuuden henki oli kuitenkin tulevaisuuteen suuntautuva. Periksi ei anneta, vaan työtä jatketaan uudessa tilanteessa vä-hintäänkin niin hyvin kuin aiemmin. Muu-tokset ovat sen verran isot, että aloitamme jälleen artikkelisarjan esitelläksemme asela-jin joukot uudessa tilanteessa.

Maanpuolustus on joutunut osaltaan kär-simään valtion vaikeasta taloustilanteesta. Määrärahoja on vähennetty samaan aikaan, kun uudistukset on toteutettu. ”Säästöt” on puolustusvoimissa toteutettu valtiovallan edellyttämällä tavalla. Voidaan kysyä ovat-ko muut organisaatiot kyenneet samaan? Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa supistuk-sia ei ole mahdollista toteuttaa puuttumatta lakisääteisiin tehtäviin tavalla tai toisella. Toisaalta edessä on hidas näivettyminen, mikäli määrärahoja ei lähitulevaisuudessa lisätä. Päättäjillä on riittävästi haasteita, kun mietimme samalla miten Euroopan tilanne on kehittynyt ja mitä muutoksia on tapahtunut myös meidän turvallisuusympäristössämme.

Uusi pioneeritarkastaja esittäytyy tässä nu-

merossa. Olen keskustellut hänen kanssaan ja hän on luvannut aselaajin tuen Hakku-leh-delle säilyvän. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollista toimittaa aselajille ja sen henkilöstölle sekä laajalle reserville edelleen sisällöltään monipuolista lehteä.

Jääkäripioneerien muistomerkkihankeen toteutumiseen on aikaa enää puolitoista vuot-ta. Se on lyhyt aika ja haluankin muistuttaa kaikkia siitä, että hanke etenemisen kannalta on tärkeää, että se saa mahdollisimman laajan tuen. Hankkikaa pinssi, hankkikaan ostajia jääkäripatsaalle, tukekaa henkilökohtaisesti tai joukolla!

Jääkäripioneerit ovat muistomerkkin-sä ansainneet ja meidän myöhempien pio-neerisukupolvien on se toteutettava nyt, kun sata vuotta Schmardenin taistelusta täyttyy!

P.S. Jäsenrekisterissä tapahtuneet muu-tokset aiheuttivat ylimääräisen hankaluuden toimitukselle. Osa tilaajarekisterissä olleista ei päätynyt uuteen rekisteriin muutoksen yh-teydessä. Seurauksena oli tietysti se, että osa lukijoista ei saanut vuoden 2014 viimeistä lehteä määräaikaan mennessä ja toista sataa henkilöä sai lehden, vaikka eivät olleet sitä tilanneet. Nyt ongelma on selvitetty ja samaa ei pitäisi päästä tapahtumaan uudestaan. Toi-mitus pahoittelee tapahtunutta!

Uusi alku

POHJOISMAINEN

SOLUMUOVI OY

SOTILASKUVAUKSENAMMATTILAISET

RAMI JA KIMMO SILTANENPuhelin 0400 120 270

www.cobham.com/mastsystems

BETOLA OY, Likolammentie 24, 70460 KUOPIOPuh. 010 281 0920

www.betola.fi

Liikkuvien joukkojen suojaaja.

www.fy-composites.com

Maanrakennus- jakunnallistekniikka

Salaojitukset

PWK-KAIVUU OYPuh. (05) 377 6835 korjaamo

377 8686 iltaisin0400-552 141

Aliupseeriliitto rytervehtii HAKUN lukijoita!

www.aliupseeriliitto.fi

3. Uusi alku

4. Puolustusvoima- uudistuksen vakauttamisvaihe- haasteita riittää

5. Kymen Pioneeri- pataljoona M2015

8. Ammattitaitoinen reservi on edelleen puolustuksen tukijalka

10. Lippu laskettiin viimeisen kerran Pioneerirykmentissä

12. Pioneeri- ja suojelu- koululla työntäyteinen vuosi

13. PIONR:n harjoitus- alueen raivaaminen ja ennallistaminen

14. Viisi vuotta valtion harmaissa

20. Suomen Sotilas ja Hakun ensiaskeleet III osa

25. Lyhyesti

26. Museo Militaria

28. Yritysesittely

29. Killat kertovat

37. Henkilötapahtumia

39. Tiedotuksia

42. Joukko-osastokuvat ja nimiluettelot

62. Pioneerivisa

4 5

Iske Hakku Isänmaan puolesta

Puolustusvoima-uudistuksen vakauttamisvaihe – haasteita riittää

Tammikuussa palveluk-seen astuneet pionee-riaselajin alokkaat joh-

tajineen aloittavat pian erikois-koulutuskautensa Kainuun, Karjalan ja Porin prikaatien uudistetuissa koulutusympä-ristöissä, palkatun henkilöstön kouluttaminen ja kurssit ovat jo saavuttaneet muutosta edeltä-neen rytminsä Maasotakoulun Pioneerikoulussa Lappeenran-nassa ja aselajin tutkimus ja kehittämistoiminta tavoittelee täyttä toiminnan volyymiaan Haminassa, Maasotakoulun Tutkimuskeskuksessa.

Kuten aina, onnistuneen muutoksen taustalla oli tällä-kin kertaa lukematon määrä erilaisia tekijöitä ja muuttujia. Muidenkin kun vain aselajim-me johdon mieliin näistä jää erityisesti pioneeriaselajin henkilöstön vankka sitoutu-minen hyvän lopputuloksen saavuttamiseen ja toisaalta uusien osaamiskeskustemme isäntäjoukkojen tuki ja itsensä osallistaminen ensimmäisistä suunnittelun vaiheista alkaen. Myös suurta johtajuutta on

tarvittu. Tästä koko pionee-riaselajin erityiskiitos kuuluu vuodenvaihteessa reserviin siirtyneelle pioneeri- ja suo-jelutarkastajalle, eversti Harri Kauppiselle ja aselajimme ko-mentajistolle.

Kaikki edellä mainittu on nyt osa viimeisintä lukua rak-kaan pioneeriaselajimme his-toriassa. Seuraavaksi aselajim-me uusi asemoituminen pitää vakauttaa. Siinä riittää haastet-ta meille jokaiselle paitsi alka-neelle, myös tuleville vuosille. Siis – katseet eteen!

Puolustusvoimauudistuk-sella tavoiteltiin toiminnan ja resurssien tasapainoa. Tavoit-teeksi asetettu kouluttajamää-rän nosto 2 ½ kouluttajaan koulutusjoukkuetta kohti on valtakunnan mittakaavas-sa saavutettu. Meidän tulee omalla toiminnallamme pyr-kiä varmistamaan, että tavoite saavutetaan ja vakiinnutetaan myös kaikissa pioneeriaselajin perusyksiköissä. Tämä on vält-tämätöntä, sillä varusmieskou-lutuksen tason jatkuva paran-taminen, miehistökoulutuksen

sotaharjoitusvuorokausien nosto 35:een ja toisaalta reser-vin kertausharjoitusvolyymin palauttaminen vuosituhannen alkupuolen tasolle tulee ole-maan haaste meille kaikille.

Pioneeriaselajin palkatun henkilöstön koulutuksessa tutkintoihin johtavat opinnot toimeenpannaan Maanpuolus-tuskorkeakoulussa ja Maaso-takoulussa. Vastaavasti pääosa sotilasammatillisista opinnois-ta, ns. ”käden taidot”, tapah-tuvat Pioneerikoulun johdolla ja ohjauksessa jo aikaisem-min mainittujen prikaatien muodostamissa suluttamisen ja tienpidon, raivaamisen ja suojelun osaamiskeskuksissa. Johto- ja ohjaussuhteiden va-lossa haastetta riittää tässäkin. Toisaalta – voimanlähteenä aselajin henkilöstön hyvä kes-kinäinen tuntemus, avoimen vuorovaikutuksen toimintail-mapiiri kaikilla toiminnan tasoilla ja pioneeriaselajin perusarvot – niillä pärjäämme tässäkin.

Minä pyrin toimimaan vas-tuullisesti ja parhaani yrittäen

aselajimme ”pioneeripäällik-könä”. Odotan aselajin pal-katulta henkilöstöltä jatkuvaa harkintaa ja toimenpiteitä tärkeimpien asioiden tunnis-tamiseksi ja hallitsemisek-si, opetuksen ja harjoitusten huolellista valmistelua, toi-meenpanoa ja jälkihoitoa sekä positiivishenkistä kehitysha-kuisuutta. Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Aselajimme reservin ole-tan nyt kertausharjoitusten uudelleen käynnistyessä ns. ”vastaavan huutoon” kerta-usharjoituskäskyn saapuessa. Sitä odotellessa hyvää alku-vauhtia voi hakea esimerkiksi arvovaltaistakin huomiota ja tunnustusta saaneen Pioneeri- ja suojelujotoksen haasteista tulevan elokuun puolivälissä Säkylässä. Tavataan siellä!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille HAKKU-lehden lukijoille.

Jouko RauhalaEversti

Pioneeritarkastaja

Pelkistys pioneeriaselajin osuudesta puolustusvoimauudistuksen tehtä-vänannossa kuului: ”Lakkauttaa Pioneerirykmentti Keuruulla ja siirtää osaaminen hallitusti maavoimien valmiusyhtymiin ja Maasotakouluun vuoden 2014 loppuun mennessä”. Tehtävä hoidettiin pioneeriaselajille ominaiseen tapaan vähäeleisesti, mutta parhaita mahdollisia loppu -tuloksia tavoitellen ja niitä myös hienosti saavuttaen.

Pioneeritarkastaja Eversti Jouko Rauhala

Kaksi vuosikymmentä Karjalan prikaatin joukkoyksikkönä

Viime kesänä tuli ku-luneeksi täydet kaksi vuosikymmentä siitä,

kun Kymen pioneeripataljoo-na liitettiin Karjalan prikaatin joukkoyksiköksi. Aikajaksoa voi luonnehtia koko prikaatin näkökulmasta aselajien yh-teistoiminnan kehittämisen ja vakauttamisen kaudeksi. Maavoimien kaikkien asela-jien keskittäminen joukkoyk-sikkökokoonpanossa Karjalan prikaatiin mahdollisti luonte-van yhteistoiminnan harjoitte-lun hiljalleen mekanisoituvan valmiusprikaatin ympärille. Yhteinen harjoituskehys mah-dollisti teorian viemisen käy-täntöön, ihan oikeasti. Tänään yhdessä rakennettua yhteistyö-osaamista hyödynnetään uusis-sa joukkotuotantotehtävissä.

Kymen pioneeripataljoona M2015Puolustusvoimauudistuksen myötä Kymen pioneeri-pataljoonan kokoonpano on vahvistunut ja tehtävät monipuolistuneet. Merkittävin muutos on raivaami-sen osaamiskeskuksen perustaminen Karjalan pri-kaatiin, käytännössä Kymen pioneeripataljoonaan. Uusien tehtävien lisäksi pataljoona toteuttaa käske-tyt asevelvollisten koulutustehtävät mahdollisimman laadukkaasti, kuten aina ennenkin.

Puolustusvoima-uudistuksen vaikutus Kymen pioneeripataljoonaan

Vuoden 2015 alusta voimaan-astunut puolustusvoimauudis-tus vaikutti voimakkaasti koko pioneeriaselajiin ja luonnolli-sesti myös Kymen pioneeripa-taljoonaan. Pioneerirykmentin toisen lakkauttamisen myötä raivaamisen osaaminen siir-rettiin pataljoonaan ja muita pioneeritoiminnan osa-alueita muihin entisiin valmiusyh-tymiin. Käytännössä muutos alkoi Kymen pioneeripataljoo-nassa jo vuoden 2014 aikana, jolloin pataljoonaan perustet-tiin uutena perusyksikkönä Raivaajakomppania (RAIVK) ja sen alaisuuteen siirtyi Rai-vaamisen erikoisosasto (REO) avainhenkilöineen ja kalus-toineen. Kolmantena uutena

toiminnallisuutena Raivaa-jakomppaniaan perustettiin kurssiosasto, joka valmistau-tuu puolustusvoimien palka-tun henkilökunnan raivaa-miskurssien järjestämiseen yhteistyössä Maasotakoulun yhteydessä nykyisin toimivan Pioneerikoulun kanssa. Näis-tä toiminnallisuuksista muo-dostuu Karjalan prikaatissa ja käytännössä Kymen pioneeri-pataljoonassa toimiva Raivaa-misen osaamiskeskus (ROK).

Vielä vuosi sitten pataljoo-nan päätehtäväksi olisi em-pimättä voinut nimetä varus-mieskoulutuksen ja sen kehyk-senä olevan joukkotuotannon. Uudet tehtävät ja velvoitteet ovat johtaneet kuitenkin sii-hen, että Kymen pioneeripa-

taljoonan tämän vuoden toi-mintasuunnitelmassa tärkeim-mäksi tavoitteeksi on asetettu Raivaamisen osaamiskeskuk-sen perustaminen. Tämä pai-nopisteytys on ollut välttämä-töntä sen vuoksi, että osaamis-keskuksen uusien tehtävien (valmius ja henkilökunnan koulutus) on käynnistyttävä jo tänä vuonna viivytyksettä. Nämä tehtävät palvelevat koko puolustusvoimien henkilöstöä ja valmiutta, joten vaikutus on valtakunnallinen.

Kymen pioneeri-pataljoona organi-saatio tänäänKymen pioneeripataljoonassa on esikunnan lisäksi kolme �

2PIONKpääll kapt Kolari ja ltn Nuorivuori.

Täällä aukko.

6 7

perusyksikköä. Pataljoonassa palvelee tänään (30.1.2015) 371 varusmiestä, saapumiserä-vahvuus vaihtelee 255–330 vä-lillä. Joukkotuotantotehtäviä on tältä vuodelta vähennetty uusien tehtävien käynnistämi-sen turvaamiseksi. Palkattua henkilökuntaa pataljoonassa on 58.

Pataljoonan esikunnas-sa työskentelee pataljoo-naupseeri, kuljetusupseeri ja pioneeriteknikko. Prikaatin koulutusosastossa pioneerien asioita valmistelee kaksi osas-toupseeria ja yksi sihteeri sekä operatiivisella osastolla yksi osastoupseeri. Raivaamisen erikoisosaston johtaja, apu-laisjohtaja ja IEDD-ryhmän johtaja työskentelevät patal-joonan esikunnan yhteydessä ja valmistelevat osaston käyt-töä kansainväliseen kriisinhal-lintaan ja muiden viranomais-ten tukemiseen.

Pataljoonan kaikki komp-paniat kouluttavat alokkaita peruskoulutuskaudella. Eri-koiskoulutuskauden aikana 1.PIONK kouluttaa varus-miesjohtajat (pioneerialiup-seerikurssi) ja kone- sekä kalusto-osaajia. 2.PIONK kes-kittyy erikois- ja joukkokoulu-tuskaudella taistelupioneerien koulutukseen lukuisine eri-tyislinjoineen. Komppaniassa koulutetaan mm. johtamisjär-jestelmäosaajat ja panssarika-luston käyttäjät. RAIVK:ssa koulutetaan nimensä mukai-sesti raivaajayksiköiden va-rusmiesjohtajat ja raivaajapio-neerit. Komppaniassa toimii lisäksi kurssiosasto, joka jär-jestää palkatun henkilökunnan raivaamiskurssit.

Joukkotuotantotehtävinä pataljoonalla on koulutetta-vana tällä hetkellä kahden eri joukkotyypin pioneerikomp-panioita, maavoimien raivaa-jakomppanioita sekä Karjalan

prikaatissa pienellä volyymillä toimivan mekanisoidun jou-kon edellyttämät siltapanssa-rivaunu- ja raivaajapanssari-vaunumiehistöt.

Raivaamisen osaamiskeskusRaivaamisen osaamiskes-kuksen (ROK) perustamisen myötä prikaatiin ei synny uutta laitosta tai rakennusta, vaan raivaamisen osaaminen ja toiminnot (joukkotuotanto, henkilökunnan koulutus ja Raivaamisen erikoisosasto) siirtyivät lakkautetusta Pio-neerirykmentistä Karjalan prikaatiin ja edelleen Kymen pioneeripataljoonaan.

Raivaamisen osaamiskes-kus tuottaa palveluita kaikille puolustushaaroille kaikissa puolustusvoimien lakisäätei-sissä tehtävissä. Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävää varten Raivaajakomppania joukkotuottaa sodan ajan yk-siköitä maavoimien ja ilma-voimien tarpeisiin. Raivaa-misen erikoisosasto on yksi puolustusvoimien yhteisistä suorituskyvyistä, jolla maan-puolustustehtävän lisäksi va-raudutaan kansainväliseen kriisinhallintaan ja muiden viranomaisten tukemiseen. Osastoon kuuluu kolmen vaki-tuisen ammattisotilaan lisäksi tällä hetkellä raivaajia kah-deksasta eri joukko-osastosta. Lisäksi osaamiskeskuksen tehtäviin kuuluu puolustusvoi-mien palkatun henkilökunnan raivaamiskurssien järjestämi-nen. Kursseille osallistuu puo-lustusvoimien henkilökuntaa kaikista puolustushaaroista ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös ulkomaisia opiskelijoita.

Ensimmäinen osa Raivaa-misen osaamiskeskusta, eli Raivaajakomppania (RAIVK) aloitti toimintansa prikaa-

tissa 1.4.2014. Komppanian tuki- ja erikoishenkilöstöstä muodostettiin henkilökunnan koulutusta varten kurssiosasto. Toisessa vaiheessa lokakuun alussa siirtyi Raivaamisen erikoisosasto Vekaranjärvel-le. Osasto evaluoitiin NATO-yhteensopivaksi syyskuussa 2014 ja se on saanut tehtävän valmistautua EU:n valmius-osastoon vuonna 2016.

Raivaamisen osaamiskes-kus muodostuu siis ennen kaikkea ihmisistä, raivaami-sen ammattilaisista. Raivaaja-komppanian ja REO:n vakitui-sen väen vahvuus on noin 20 upseeria ja aliupseeria. Kymen pioneeripataljoonan esikunta, Karjalan prikaatin esikunnan tukemana, suunnittelee ja val-mistelee raivaamisen osaamis-keskuksen tehtävät sekä tukee tehtävien toimeenpanossa. Raivaajakomppania vastaa va-rusmiesten raivaajayksiköiden joukkotuotannosta ja henkilö-kunnan koulutuksesta kurssi-osastollaan. Raivaamisen eri-koisosasto ylläpitää ja kehittää osaston valmiutta sekä tukee koulutusta ja virka-apuvalmi-

utta. Kaikkia raivaajia käyte-tään joustavasti kaikissa edellä mainituissa tehtävissä.

Raivaamisen osaamiskes-kuksen asiat ovat osin valta-kunnallisia, joten asioita val-mistellaan kiinteässä yhteis-työssä Maavoimien esikunnan kanssa. Lisäksi toimintaan liit-tyy laaja, osin kansainvälinen, kumppaniverkosto. Tärkeim-piä kumppaneita puolustus-voimissa ovat Pioneerikoulu Lappeenrannassa ja Porin pri-kaati Säkylässä.

Uusia koulutus-paikkoja ja kalustoaRaivaamisen osaamisen siir-toon liittyen Vekaranjärvelle on rakennettu uusia koulutus-paikkoja. Prikaatiin Kouvolan suunnasta autolla saapuneita on ihmetyttänyt vastikään ra-kennetun Raivaamiskentän laajat hiekkavallit tien 369 varressa. Raivaamiskenttä on osa prikaatin harjoitusalueen eteläosaan muodostunutta pioneerikoulutusaluetta, johon kuuluvat jo ennestään sulutus-tie, linnoittamisrata ja poltto-Kymen pioneeripataljoonan organisaatio.

Raivaamisen osaamiskeskuksen tehtäväjako.

Maaliskuussa 2015 valmistuva suluttamis- ja raivaamishalli ennen ulkovuorausta.

suojelurata. Harjoituspaikka on rakennettu ilmavoimien tukikohdan väistöpaikan muo-toon. Myös kiitotietä on raken-nettu harjoitustarpeen mukai-sesti, jotta Kymen pioneeri-pataljoonassa koulutettavat ilmavoimien raivaajapioneeri-komppaniat voivat harjoitella koulutusvaatimustensa mukai-sesti. Väistöpaikalla harjoitel-laan mm. raivaamispanosten käyttöä, kiitotie on tarkoitettu ensisijaisesti raivaamisajoneu-von koulutukseen ja niiden vieressä on aidattu syväet-sinrata. Varusmiesten lisäksi kentällä harjoittelevat myös kantahenkilökunnan kurssit.

Konkreettista uudisrakenta-mista edustaa pioneerivaraston viereen nouseva suluttamis- ja raivaamiskoulutushalli. Hal-lissa on hiekkalaatikko syvä-etsin- ja muiden raivaamis-tehtävien harjoitteluun sekä varastotilaa. Halli valmistuu keväällä 2015. Pataljoonassa suunnitellaan Maavoimien tehtävänannon mukaisesti Puolustusvoimauudistuksen toisen vaiheen rakentamiseen, jolla parannetaan edelleen rai-vaamis- ja muun pioneerika-luston valmius-, koulutus- ja huoltoedellytyksiä vuonna 2017–2018.

Pioneerirykmentistä tuli Raivaajakomppanian muka-na huomattava määrä koulu-tusmateriaalia ja ajoneuvoja. Raivaamisen erikoisosaston monipuolinen ja valtakunnal-lisesti ainutlaatuinen kalusto on myös aiheuttanut prikaatil-le uudenlaisia varastointitar-peita, joista on voittopuolisesti selvitty hyvin. REO varustettu panssaroidulla partioajoneu-voilla (RG32M, kuva 4), ja sillä on vastaava tulivoima, suoja sekä liikkuvuus kuin tuettavalla joukolla (esimer-kiksi MEKJP). REO tai sen osia voidaan siirtää taktisena ilmakuljetuksena helikopte-reilla, joten yhteistoimintaa Utin helikopteripataljoonan kanssa on luvassa.

Katse lähi-tulevaisuudessa – ja kauempanakinKymen pioneeripataljoona on tarttunut innolla uusiin tehtä-viin ja kehittää toimintaansa kaikilla pioneeritoiminnan

Raivaajapartio valmistautumassa tehtävään.

Kymen pioneeri-pataljoonan tehtävät vuonna 2015

Kymen pioneeripataljoona kouluttaa joukkotuotanto-tehtävien mukaiset sodan ajan joukot ja käsketyt ker-tausharjoitusjoukot.

Pataljoona ylläpitää käs-kettyä kansainväliseen krii-sinhallintaan ja virka-apuun liittyvää valmiutta.

Pataljoona järjestää vas-tuulleen osoitetun puolus-tusvoimien palkatun hen-kilökunnan raivaamisen perus- ja täydennyskoulu-tuksen sekä linnoittamis-koulutuksen Karjalan pri-kaatissa.

aloilla. Varusmieskoulutuk-sessa pyritään laadukkaan ny-kytason ylläpitämiseen kaikis-sa joukkotuotantotehtävissä ja kertausharjoituskoulutuksen käynnistämiseen suuremmal-la volyymillä valmistaudutaan koko henkilökunnan voimin.

Pataljoonaan valtakunnalli-sesti keskitetty raivaamiskou-lutus on tehtävien painopistee-nä seuraavat vuodet. Eräänä keskeisenä tehtävänä valmis-tellaan paraikaa Maavoimien Esikunnan ja Pioneerikoulun kanssa raivaamisselvitystä, jossa pohditaan yleisjärjeste-lyjä Puolustusvoimissa ja eri koulutusryhmien suoritusky-kyvaatimuksia.

Ensi vuonna vietetään pio-neeriaselajin 100-vuotisjuh-laa. Pataljoona valmistautuu juhlimaan ja tukemaan juhlal-lisuuksia aselajijohdon päättä-mällä tavalla.

Kymen pioneeripataljoona jatkaa perinteitä kunnioittaen ja uusia haasteita kaihtamatta kohti tulevaa. Tervetuloa Ve-karanjärvelle tutustumaan pa-taljoonan toimintaan – täällä tehdään!

Teksti:Everstiluutnantti

Vesa ValtonenKymen pioneeripataljoonan

komentajaKuvat: Sama ja KARPR

REO evakuointitehtävässä.

Mukavaa puuhaa.

Uusia linnoitteita rakentamassa.

8 9

Kertausharjoitusten määrissä merkittävä lisäys

Maavoimien reser-vinkoulutusjärjes-telmää on viritetty

puolustusvoimauudistuksen myötä entistä tehokkaam-maksi. Koulutettavien mää-rää nostetaan merkittävästi edellisiin vuosiin verrattuna. Maavoimissa koulutetaan jat-kossa vuosittain noin 12 000 reserviläistä, josta pioneeria-selajille suunniteltu osuus on vuositasolla noin 600–900 henkilöä.

Kertausharjoitusten pai-nopiste tulee olemaan jouk-kokohtaisissa harjoituksissa. Näiden järjestämisestä vastaa-vat maavoimien joukko-osas-tot. Pioneeriaselajin kertaus-harjoitukset painottuvat tule-vina vuosina Karjalan prikaa-tiin, Porin prikaatiin, Kainuun prikaatiin, Panssariprikaatiin, Kaartin jääkärirykmenttiin sekä Maasotakouluun.

Kertausharjoitusten lisäksi koulutuksessa pyritään entis-täkin enemmän hyödyntämään reservinkoulutusjärjestelmään kuuluvia puolustusvoimien vapaaehtoisia harjoituksia sekä Maanpuolustuskoulu-

Ammattitaitoinen reservi on Ammattitaitoinen reservi on edelleen puolustuksen tukijalkaedelleen puolustuksen tukijalka

tusyhdistykseltä (MPK) tilat-tavaa sotilaallista koulutusta.

Kertausharjoitusten laatuun panostetaanMaavoimat on käynyt läpi merkittävän muutoksen kehit-tämällä joukkorakennetta sekä uudistamalla taistelutapaansa. Uudistusten myötä joukot tar-vitsevat entistäkin osaavampia ja toimintakykyisempiä reser-viläisiä. Maavoimien taistelu edellyttää entistä enemmän

osaamista kaikilta joukoilta tehtävätaktiikan, tilannetietoi-suuden, aloitteen tempaami-sen ja aktiivisuuden osalta.

Uudelleen käynnistettävien kertausharjoitusten sisältöä ja ajankäyttöä suunniteltaessa on huomioitava nämä tarpeet. En-tistä aktiivisempi taistelutapa edellyttää tehokasta yhteistoi-mintaa kaikilla johtamistasoilla ja eri aselajien joukkojen välil-lä. Vaikka harjoituksiin kutsut-tavien reserviläisten määrä kas-vaa merkittävästi, yksittäisten harjoitusten kesto on edelleen

keskimäärin 5–7 vuorokautta. Verrattain lyhyessä ajassa on siis kyettävä kehittämään har-joitusjoukon osaamista sekä oman aselajin tehtävien että yhteistoiminnan osalta.

Joukkojen suoritusvaati-musten monipuolistuminen vaikuttaa joukkojen avain-henkilöiden osaamisen kehit-tämiseen. Nykyisessä joukko-rakenteessa puolustusvoimien kantahenkilökuntaa sijoitetaan pääsääntöisesti korkeintaan komppanian päällikötasal-le. Kaikki muut johtajat ovat edelleen reserviläisiä. Lisäksi reserviläisiä sijoitetaan avain-tehtäviin eri esikuntiin. Näi-den avainhenkilöiden osalta kertausharjoitusvuorokausien määrä tulee olemaan suurempi kuin muilla, koska heille py-ritään järjestämään tehtävään valmentava harjoitus ennen varsinaista joukkokohtaista harjoitusta. Valmentavia har-joituksiin liitetään ennakkoai-neistojen jakaminen nykytek-niikkaa hyödyntäen.

Joukkoja harjoitetaan painopisteisestiMaavoimien joukkorakenteen uudistamisen myötä lähi-

vuosina korostuvat alueittain tärkeimpien ja korkeampaa valmiutta edellyttävien jouk-kojen ja esikuntien harjoitut-taminen. Maavoimien tais-telussa pioneeritoiminnan osalta korostuvat erityisesti suluttamiseen ja linnoittami-seen tarkoitetut joukot. Maa-voimien pioneerijoukkojen kertausharjoituksissa tämä tarkoittaa erityisesti esikun-tien, linnoittamistoimistojen, mekanisoitujen joukkojen pioneeriyksiköiden, tärkeim-pien suluttavien pioneeriyksi-köiden sekä suojeluyksiköiden joukkokohtaisten harjoitusten sekä niihin liittyvien avain-henkilöiden tehtäväkohtaisten harjoitusten järjestämistä.

Myös pioneerijoukkojen joukkotuotantosuunnitelmas-sa näkyy joukkojen painopis-teinen tuottaminen. Pionee-riaselajin joukkorakennetta kehitettäessä on painotettu tärkeimpien pioneerijoukko-jen kouluttamista, jotka kaikki pyritään varusmiestuottamaan uudistetulla kalustolla ja tais-telutavalla. Sen myötä aikai-semmin tuotettujen joukkojen tehtäviä ja sijoituksia tarken-netaan ja niistä tiedotetaan tarpeen mukaan.

Maavoimien taistelutavan muuttuminen lisää osaamisvaati-muksia kaikissa henkilöstöryhmissä.

Kertausharjoitukset ovat kiinteä osa maavoimien harjoitusjärjestelmääMaavoimien harjoitusjärjes-telmässä eri aselajien kertaus-harjoituksia ja varusmieskou-lutuksen harjoituksia pyritään yhdistämään alueellisesti. Täl-lä luodaan edellytykset jouk-kojen yhteistoiminnan harjoit-telulle oman aselajin tehtävien harjoittelun lisäksi.

Maasotakouluun liitetty Pioneerikoulu järjestää vuo-sittain pioneeriaselajin reser-vissä oleville avainhenkilöille tehtäväkohtaisia harjoituksia. Karjalan prikaati, Porin pri-kaati, Kainuun prikaati, Pans-sariprikaati ja Kaartin jääkäri-rykmentti kantavat päävastuun joukkokohtaisten kertaushar-joitusten järjestämisestä.

Pioneerikoulun järjestämät tehtäväkohtaiset harjoitukset pidetään Lappeenrannassa uusissa vastarakennetuissa ti-loissa. Harjoitukset kestävät pääsääntöisesti noin 5 vrk. Tänä vuonna Pioneerikoululla aloitetaan pioneeripataljoo-nien esikuntiin sijoitettujen henkilöiden tehtäväkohtaiset kertausharjoitukset.

Joukko-osastojen järjestä-mät joukkokohtaiset kertaus-harjoitukset järjestetään joko joukko-osaston omalla har-joitusalueella tai suurempien harjoituksen yhteydessä koko valtakunnan alueella. Näihin harjoituksiin liittyen johtajien ja erikoishenkilöstön osalta harjoitusten pituus voi olla enemmän kuin 5 vrk. Tänä vuonna Karjalan prikaatissa, Porin prikaatissa ja Kaartin jääkärirykmentissä järjes-tetään pioneerikomppanian joukkokohtaiset kertaushar-joitukset.

Linnoittamistoimistojen kertausharjoituksissa opete-taan linnoitteiden suunnittelua sekä uusien linnoitemallien ra-kentamista.

Harjoituksiin voidaan liit-tää myös puolustusvoimien kumppanina toimivien ra-kennusyrityksien henkilöstön koulutusta. Linnoittamistoi-mistojen kertausharjoituksia järjestetään lähivuosina kai-kissa maavoimien joukko-osastoissa.

Suojelujoukkojen kertaus-harjoituksista vastaa Porin pri-kaati, joka aloittaa lähivuosina suojelujoukkojen joukkokoh-taiset kertausharjoitukset.

Osaamisen kehittyminen edellyttää sitoutumistaRiittävän osaamisen turvaa-minen pioneeriaselajin reser-viläisille vaatii merkittävää panostusta koko järjestelmäl-tä. Meidän on kyettävä suun-nittelemaan ja järjestämään laadukkaita harjoituksia ja nii-den määrä tullaan toistaiseksi pitämään nykyisellä tasolla. Varusmiesjoukkotuotannon lisäksi on löydettävä aikaa ja henkilöstöä reserviläisten kou-luttamiselle.

Myös reserviläisiltä edel-lytetään itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta. Kouluttautumis-mahdollisuuksia on tarjolla runsaasti myös varsinaisten kertausharjoitusten ulkopuo-lella. Vapaaehtoisilla harjoi-tuksilla sekä Maanpuolustus-koulutusyhdistyksen järjestä-mällä koulutuksella tuetaan osaamisen kehittymistä.

Kertausharjoituskutsun saa-minen on ymmärrettävä mah-dollisuutena kehittää omaa osaamista oman joukon mu-kana. Siihen vastaamisessa punnitaan perinteinen pionee-rihenki, jota voisi kutsua ny-kyisen FINGOP- suunnittelu-prosessin termiä lainaten jopa aselajin voimanlähteeksi. Si-viilielämän kiireet aiheuttavat paineita itse kullekin, mutta lakiin perustuva mahdollisuus osallistua harjoitukseen oman joukon mukana on edelleen etuoikeus.

Teksti: Majuri Tero Savonen

Maavoimien esikunta, Suunnitteluosasto

Uudet välineet ja toimintatavat edellyttävät jatkokoulutusta, esimerkkinä viuhkapanoksen asentaminen ja käyttö. Kuva: Juha Happonen.

Joukko harjoittelemassa maastossa. Kuva: Seppo Suhonen.

Puhdistus ja pelastus-ajoneuvo Saurus FDS 435. Ajoneuvon käyttöön tarvitaan suojelun erikois-osaamista, mikä yhdistyy alan koulutuksen saaneista ammattisotilaista ja siviilissä erilaisia aiheeseen liittyviä ammatillisia koulutuksia saaneista reserviläisistä.

10 11

Lähes puolivuosisadan mittainen polku pio-neeriaselajissa ehdittiin

Keuruulla taivaltaa suoma-laisen sotilaskoulutuksen ja maanpuolustuksen hyväksi. Keski-Suomen Pioneeripatal-joona aloitti sen lähes tyhjästä vuonna 1967. Pioneeriryk-mentti sai kunnian olla viimei-nen ja toiminnastaan paljon ar-vostusta saanut joukko-osasto, jonka viimeinen tehtävä – juh-lallinen lipun lasku – toteutet-tiin Keurusselän kasarmialu-eella 31.12.2014.

– Pioneerirykmentti orga-nisaationa loppuu, mutta työ, henkilöstö ja rykmentin arvot jatkavat, totesi Maavoiminen

Lippu laskettiin viimeisen kerran pioneerirykmentissäPioneerikoulutus päättyi Keurusselän kasarmialueella

komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toivonen puheessaan. Hänen mielestään isänmaalli-suus ja perinteiden kunnioitta-minen rykmentissä on osoitta-nut korkeamman tavoitteen – isänmaan ja sen edun palvele-misen kaikissa tilanteissa. – Te olette osa sukupolvien ketjua, joka osaa arvostaa edeltävien sukupolvien työtä ja uhrauk-sia ja saa siitä voimaa, mainitsi Toivonen.

Kenraaliluutnantti Seppo Toivonen korosti puheessaan myös eteenpäin suuntautu-neisuutta ja kehitysmyöntei-syyttä, jonka myötä osaami-sen siirto Kainuun, Karjalan ja Porin Prikaateihin sekä

Maasotakouluun on haasteel-lisissa olosuhteissa toteutettu hyvin. – Te uskotte omaan osaamiseenne ja teillä on sii-tä kiistattomat näytöt. Se vie teitä eteenpäin myös tulevissa haasteissa. Pioneerirykmentin komentaja ja henkilöstö, esitän puolustusvoimien ja maavoi-mien kunnioittavan kiitoksen esimerkillisestä toiminnasta vaativassa muutostilanteessa, päätti maavoimien komentaja rykmentin henkilöstölle osoit-tamansa puheensa osan.

Puheensa loppuosassa Toi-vonen kohdensi kiitoksen sanat Keuruun kaupungille, veteraa-nijärjestöille ja kaikille muille sidosryhmätahoille, jotka ovat

toiminnallaan tukeneet nyt lakkautettavan joukko-osaston toimintaa. – Kun tänään las-kemme Suomen lipun viimei-sen kerran, voimme tehdä sen kiitollisina siitä, että Pioneeri-rykmentti jää historiaan erin-omaisena joukko-osastona, totesi kenraaliluutnantti Toivo-nen toivottaen samalla kaikille kuulijoille hyvää Uutta Vuotta ja menestystä elämässä.

Pioneerirykmentti-läiset – te olette hienoja ihmisiäEverstiluutnantti Jukka Kenta-la aloitti oman, paljon henkilö-kohtaista tunnetta sisältäneen puheensa runolla: ”Kun kat-sot taakse – kiitä. Kun katsot ylös – toivo. Kun katsot eteen – usko. Niin vaikea teitä on lä-hettää tuonne, tutut kasvonne on, joka piirre ja juonne… ja jälkeen kaiken, minkä te koitte, yhä vielä hymyillä voitte. Juu-ri nyt Pioneerirykmentti sanoo meille – älkää itkekö sitä, kun kuolin, vaan iloitkaa siitä, että elin”.

Rykmentin komentaja osoitti henkilöstölleen varauk-setonta kiitosta ja ylpeyttä. – Olette lähtemättömästi täällä sydämessäni. Katsoessani tei-tä tunnen suurta ylpeyttä siitä, että olen saanut kulkea tämän matkan kanssanne, ylpeyttä siitä, millä tavalla te olette

leiviskänne hoitaneet. Te an-saitsette varauksettoman kun-nioituksen. Pioneerirykmentin lakkauttaminen on ollut kuin hiekkapaperi – se on raaputta-nut ja hionut, mutta nyt se on kulunut, rispaantunut, jo hyö-dytön – pois heitettävä, mutta ihmiset ovat entistä kirkkaam-pia. Olkaa nöyrän ylpeitä taak-se jätetystä ajasta, kokemuk-sista ja tehdystä työstä, kulke-kaa selkä suorassa ja pystypäin kohti huomenta, luonnehti ko-mentaja henkilöstönsä kanssa yhdessä toteutettua viimeisen toimintavuoden taivalta.

– Rykmenttimme on ollut kivijalkamme. Nyt on tullut aika jättää tämä paikka. Meitä odottavat uudet kivijalat. Ei ole merkitystä, missä uusi kivijal-ka sijaitsee – oleellista on se, miten se täyttyy teistä. Teidän arvot, asenne ja henki – Pionee-rirykmentin arvot – ne elävät teissä. Olkaa nöyriä ja ylpeitä – täyttäkää kivijalka. Kun sen teette juurenne muistaen, teitä tullaan kunnioittamaan ja tei-dän työtänne sekä osaamistan-ne tullaan arvostamaan. Maa

pysyy ikuisesti. Pioneeriryk-mentin arvot, henki, ihmiset ja pioneeriaselaji – ne ovat maa. Meille on ikkuna auki uuteen tulevaisuuteen ja me olemme tulevaisuuden tekijöitä, totesi everstiluutnantti Jukka Kentala puheensa lopussa.

Pioneerirykmentin lippu PioneerikoululleSysimusta leijonalippu – maan vanhin joukko-osastolippu – siirtyi tässä tilaisuudessa Pioneerikoululle kuten Pio-neerirykmentin perinteetkin. Rykmentin komentaja luovutti lakkautuvan joukko-osastonsa lipun Pioneerikoulun johtaja everstiluutnantti Timo Ilta-selle seuraavin sanoin: ”Säde päivän kerran viimeisen vielä leijonan selässä paloi, kun aurinko lomasta pilvien lipun kalliin kultaansa valoi”.

Suomen lipun laskeminenPitkän sotilasuran Keuruulla palvelleiden sotilaiden ryhmä

laski Suomen lipun viimeisen kerran. Rykmentin henkilöstö, veteraanit, lotat ja muu kutsu-vierasjoukko seurasi kunniaa tehden lipun laskeutumista pit-kästä salosta. Monet ajatukset kulkivat ihmisten mielissä. Kuinka monta askelta tuon lipun alla onkaan taivallettu päämääränä olla osa Suomen puolustusjärjestelmää koulut-tamalla sitä varten sotilaita. Varusmiehiä koulutettiin pio-neeriaselajin tarpeisiin lähes 50 000. Kun lippu oli juhlalli-sesti laskettu, tuo aika jäi lo-pullisesti historiaan.

Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toi-vonen otti alas lasketun Suo-men lipun vastaan. – Merkiksi siitä, että Pioneerirykmentti on suorittanut sille annetut tehtä-vät ja että Pioneerirykmentti on lakkautettu, luovutan teille suurta kunniaa ja ylpeyttä tun-tien tämän Suomen lipun sekä henkilökohtaiseksi muistoksi Pioneerirykmentin pienoisli-

pun, totesi rykmentin komen-taja everstiluutnantti Jukka Kentala lippua luovuttaessaan.

Kahvitilaisuus sotilaskodissaSotilaskotiin kokoonnuttiin vielä kerran lämpimän munk-kikahvin ääreen. Istumapaik-koja oli varattu vain sotiemme veteraaneille ja lotille. Muu joukko nautti kahvinsa sei-saaltaan. Tilaisuudessa vallit-si reipas ja iloinenkin puheen-sorina, vaikka päivän sanoma sellaisenaan ei Keuruun kan-nalta ollut ollenkaan iloinen.

Käytetyistä puheenvuo-roista kumpusi kuitenkin pal-jon tulevaisuuteen tähtäävää positiivista energiaa. Tuleen ei jäädä makaamaan vaan ryhdytään pystyssä päin vie-mään pioneeriaselajin seu-raavaa kehitysvaihetta eteen-päin. Rykmentin kannalta oli huojentavaa jo keväällä 2014 kuulla se, että alueen vastaan-ottaja oli löytynyt. Kiinteistö Oy Sarakallio oli tehnyt kasar-min ydinalueiden osalta kau-pat Senaattikiinteistöt Oy:n kanssa ja niinpä johtaja Timo Kauppiselle luvattiinkin pari saavillista erilaisia avaimia alueen rakennuksiin. Lisäksi everstiluutnantti Jukka Kenta-la luovutti hänelle vielä muis-toksi pioneereista eräänlaisen yleisavaimen – puuvartisen kenttälapion – niitä tilanteita varten, joissa luodaan uutta toimintaa Keurusselän kasar-mialueelle.

Teksti: Tapio Paappanen

PIONR:N mustapohjainen leijonalippu tekee kunniaa Suomen lipulle.

PIONR:n komentaja Jukka Kentala luovuttaa PIONR:n lipun Maasotakoululle evl Timo Iltaselle.

PIONR:n henkilöstö kenttähartauden rukousasennossa.

Kielekkeinen valtiolippu lasketaan viimeistä kertaa PIONR:n toiminnan loppumisen merkiksi.

PIONR:n komentaja evl Jukka Kentala luovuttaa Suomen lipun maavoimien komentajalle kenraaliluutnantti Seppo Toivoselle.

Viimeistä lipunlaskua oli seuraamassa joukko kunnioitettuja sotiemme veteraaneja (eturivissä).

12 13

Pioneeri- suojelukoulun perinne-päivää vietettiin Lappeenrannassa 28.11.2014. Pioneeri- ja suoje-

lukoulu on siirtynyt Lappeenrantaan ja Haminaan syksyn aikana ja se jatkaa toimintaansa 1.1.2015 Pioneerikouluna osana Maasotakoulua ja sen Koulutuskes-kusta. Vuoden 2015 alusta Pioneerikoulun lipuksi palaa Pioneerikoulun vanha lippu, nykyinen Pioneerirykmentin sysimusta leijonalippu.

– Koulumme nimen muutos ei millään tavalla tarkoita suojelun merkityksen vä-henemistä pioneeriaselajissa. Suojelun erikoisosasto (SEO), joka tänä vuonna arvioitiin MILENGEX 14 -harjoituksessa NATO:n NEL 2 tasolle ”Combat Ready”, on aselajimme keihäänkärkiä, painotti Pioneeri- ja suojelukoulun johtaja evers-tiluutnantti Timo Iltanen.

Everstiluutnantti Timo Iltanen uskoo erinomaiseen tulevaisuuteen osana Maa-sotakoulua.

– Osallistumalla Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamiseen Suomen osastossa Välimerellä (SOV) SEO ja muut operaa-tioon osallistuneet näyttivät osaamistaan

Pioneeri- ja suojelukoululla työntäyteinen vuosi

Yliluutnantti Jouni Oinonen uudessa toimistossa.

vaativassa operaatiossa erinomaisella menestyksellä, jatkoi everstiluutnantti Iltanen.

Syyrian kemiallisten aseiden tuhoami-seen osallistunut SOV koottiin 5.12.2013 saadun tiedon perusteella. SOV laskeutui Kyprokselle 11.12.2013 klo 4:30 eli lähtö tuli ennätysmäisen nopeasti. SOV-osas-ton yhteysupseerina Välimerellä toiminut majuri Mikko Illi piti mielenkiintoisen esityksen ensimmäisen rotaation koke-muksista ja toivoi tuhottujen kemiallis-ten aseiden jälkeen maailman olevan taas turvallisempi paikka.

Uudet työtilatLappeenrantaanPioneeri- ja suojelukoulu on syksyn aika-na muuttanut Pioneerirykmentistä Keu-ruulta Maasotakoulun uuteen Sapööri-rakennukseen Lappeenrantaan. Sapööri tarkoittaa pioneeria ja rakennus on koulun 22 hengen vahvuuden mukaan mitoitettu. Opetustiloina on kaksi 50 hengen luok-kaa, jotka ovat jaettavissa kahteen osaan. Taukohuone toimii myös videoneuvotte-

Pioneerirykmentissä on tehty kaksi vuotta töitä, jotta alueesta voitaisiin luopua vastuullisesti 31.12.2014.

Työ on jakautunut kahteen osaan eli Pio-neerirykmentin omaan raivaus- ja ennal-listamistoimintaan sekä loppuvuodesta 2014 ja alkuvuodesta 2015 toteutettavaan pilaantuneiden maa-alueiden (PIMA) puhdistukseen.

Raivaaminen aloitettiin keväällä 2013. Ensimmäisinä kohteina olivat Pioneeri-rykmentin vesialueet, joiden raivaami-sessa käytettiin viikon ajan muun muassa kuutta sukeltajaa. Sen jälkeen taisteluam-pumarata ja räjäytysalueet tarkistettiin ja raivattiin turvalliseksi. Töissä oli päivit-täin kuudesta kymmeneen raivaajaa ja kahdesta kymmeneen työkonetta.

– Harjoitusalueen muut osat on tarkis-tettu räjähdeaine-etsintään koulutetuilla koirilla. Sen jälkeen linnoitteet ja raken-teen on poistettu ja alueet maisemoitu, jatkaa maisemoinnista vastaava kapteeni Juha Koskinen.

– Raivausjätteestä suuri osa oli metal-lia, sillä pioneeriosaamiseen kuuluu me-tallirakenteiden räjäyttäminen. Kerätty

Pioneerirykmentin harjoitusalueen raivaaminen ja ennallistaminen

Everstiluutnantti Timo Iltanen uskoo erinomaiseen tulevaisuuteen osana Maasotakoulua.

lutilana ja pukuhuoneet kuivauskaappei-neen mahdollistavat työmatkaliikunnan. Jokaisella työpisteellä on nykyaikainen säädettävä sähköpöytä, jolla voi työsken-nellä myös seisten ja suositus onkin vaih-della työasentoa päivän aikana. Jokaisella työpisteellä on myös satulatuoli, jolla voi niin ikään muuttaa työskentelyasentoa yk-sipuolisen rasituksen vähentämiseksi.

Yliluutnantti Jouni Oinonen on ai-kaisemmin toiminut Pioneeri- ja suoje-lukoulun kurssiosastolla linnoituksesta vastaavana kurssinjohtajana Keuruulla, mutta Lappeenrannassa tehtävä vaihtuu panostamisen kurssinjohtajan tehtävään.

– Henkilökohtaisella tasolla asiat ovat järjestyneet muutoksessa hyvin. Vaimol-le on löytynyt töitä Lappeenrannasta ja kaksi alle kouluikäistä lasta ovat päässeet päivähoitoon. Asunto on löytynyt Maaso-takoulun kautta Keski-Suomesta myydyn omakotitalon tilalle, mutta toiveena on myöhemmin rakentaa omakotitalo, ker-too yliluutnantti Oinonen arjen haasteiden hoitumisesta.

Teksti ja kuvat: Juuso Metsälä

metalli lajiteltiin ja kierrätettiin huolelli-sesti. Suurin osa metallista, varsinkin ku-pari, pystyttiin myymään jatkokäyttöön ja nämä tuotot pienensivät ennallistamisen kustannuksia, kertoo käytännön raivaus-toimintaa kolmenkymmenen vuoden ko-kemuksella johtanut Ilkka Voutila.

Romumetallia Pioneerirykmentistä on kuljetettu pois ennallistamiseen liittyen tämän ja viime vuoden aikana 500 tonnia.

Pilaantuneen maaperän kunnostusPioneerirykmentin varuskunta-alueen maaperää, pilaantuneita kohteita ja jä-tetäyttöjä on tutkittu vuonna 2012 ja kunnostukselle on Keski-Suomen ELY-keskuksen myöntämä päätös. Pionee-rirykmentin ampumaradat pois lukien haulikkorata sekä Liekkilän suojelukou-lutusalue tullaan kunnostamaan vuoden 2014 loppuun mennessä pilaantuneista maista. PIMA-projektista vastaa Puolus-tushallinnon rakennuslaitoksen keskus-yksikkö, jonka johdolla projekti viedään loppuun asti, vaikka se jatkuisi vuoden

2015 puolelle. Maaperän puhdistustavoit-teen määrittämisessä on käytetty riskin-arviota ja tulevana ampumarata-alueen käyttömuotona virkistysaluetta.

– Keuruun hanke on kolmas puolus-tusvoimauudistuksen maaperän kunnos-tuskohde. Tämä poikkeaa viime vuonna kunnostetuista Kontiorannan ja Hallin va-ruskunnista, että Keuruulla ampumaradat eivät sijaitse luokitellulla pohjavesialueel-la. Sen vuoksi olemme voineet käyttää riskinarviota kunnostustason määrittämi-seen ja olemme laskennassa huomioineet kohteen tulevan käytön. Jos alueelle olisi suunnitteilla asuinrakentamista, olisi kun-nostustason oltava tiukempi, huomauttaa projektista vastaava ympäristöasiantun-tija DI Reija Kalajo Puolustushallinnon rakennuslaitoksen keskusyksiköstä.

Maata arvioidaan kaivettavan yhteensä noin 3 700–5 500 m3. Pilaantunut maa vie-dään jätekeskuksiin loppusijoitusalueelle.

Teksti: Juuso MetsäläKuva: Pekka Laakso

�

1514

Viisi vuotta valtion harmaissa

Kirjoittaja Mauno Virtanen halusi kirjoittaa kokemuksistaan muistoksi lapsenlapsil leen. Näin syntyi ”Vaari viisi vuotta valtion harmaissa”, joka nimensä mukaisesti kertoo hänen palvelusajastaan 15.2.1940 – 26.11.1944. Mauno Virtanen syntyi 16.8.1919 Kärkölässä. Sodan jälkeen hän opiskeli rakennusmestariksi ja toimi eri rakennusliik-keiden ja Lahden kaupungin palveluksessa. Hän kuoli 27.9.2011 Lahdessa.

Mauno Virtanen

Minun Suulajärvellä oloaikanani ylipäällikkö, Suomen marsalkka Mannerheim kävi kerran tarkas-

tusmatkalla Kannaksella. Minä en häntä nähnyt, mutta jouduin asiassa pikkuisen touhuamaan minäkin. Kun tiedossa oli marskin vinoilu eräälle rintamakomentajal-le: ”Mitä minä teen sellaisella kenraalilla, joka ei edes tiedä kuinka monta koneki-vääripesäkettä hänen lohkollaan on”, niin oli aihetta ryhtyä varotoimenpiteisiin. Sitä varten tehtiin kenraali Öhquistin manttelin hihankäänteeseen sujautettava lunttilappu, josta hän sitten matkan edetessä voisi tar-kistella tietojaan. Minun tehtäväkseni tuli soitella divisioonien esikuntien pioneeri-toimistoihin ja haalia niistä tiedot ainakin kunkin lohkolla olevien ampumahautojen, tykistöasemien ja konekivääripesäkkeiden määristä, ehkä vielä muistakin, vaikka en enää muista. Hyvinhän se tarkastus lienee sujunut, koska en muista kuulleeni siitä mi-tään jälkipuheita. Mannerheimin oikeana kätenä Päämajan operatiivisella puolella toimineen päämajoitusmestarin, kenraa-liluutnantti Aksel Airon elämäkerran kir-joittanut Martti Turtola on vähätellyt Airon alkoholin käyttöä. Minun mielestäni Tur-tola on väärässä. Kyllä Airolle viina mais-tui. Sodan aikana hänen useamman päivän pituisia juopottelukausiaan kutsuttiin ”Ai-ron aivojen pesuviikoiksi”. Sillä yritettiin selittää hänen tehtävänsä olevan niin ras-kasta ja hermoille käypää, että työkunton-sa säilyttämiseksi siitä oli ajoittain pakko riistäytyä kokonaan irti vaikkapa viinan voimalla. Kun Airon alaisena operatiivisen osaston päällikkönä toiminut eversti Valo Nihtilä oli joskus sotien jälkeisenä aikana kertonut tuosta Airon juopottelusta, epäi-lee Turtola sen olleen liioittelua ja alaisen kateutta. Siina Turtola on myös väärässä. Kyllä Nihtilä joutui

jo sota-aikana olemaan huolestunut Ai-ron juopottelukausista. Nihtilä ja Oinonen olivat joko puhelimitse tai kirjeitse mel-ko tiuhaan yhteydessä keskenään. Hehän olivat kurssikavereita vapaussodan jälkei-seltä Viipurin eli Markovillan upseeriko-kelaskurssilta ja lisäksi molemmat olivat

toimineet opettajina Sotakorkeakoulussa. Kuulin muutaman kerran Oinosen kerto-van Nihtilän olleen huolissaan, kun Airo oli ollut useamman päivän juopottelemassa ja poissa työpaikaltaan. Nihtilä oli pelännyt, miten kauan hän pystyy salaamaan asian marskilta. Tuskin hän näitä Oinoselle ka-teuksissaan jutteli.

Meilläkin, Kan. RE:ssa oli myös eräs tuurijuoppo. Hän oli viestikomentaja, eversti Veikko Veijola, lahtelaisen reh-torin poika. Takanapäin häntä kutsuttiin Rymy-Eetuksi, koska hänen vatsakas ja vähän takakeno olemuksensa muistut-ti aika hyvin Erkki Tantun samannimistä sarjakuvahahmoa Hakkapeliitta-lehdessä. Veijolalla olikin hyvät ruokahalut, mutta oli hän kookas mieskin. Eversti Veijola oli hyväntahtoinen, vaatimaton ja viisas mies, mutta joskus sattui, tosin harvoin, että hän ajautui ryyppytuulelle. Silloin hän sulkeu-tui huoneeseensa useammaksi päiväksi, eikä laskenut luokseen ketään muita kuin luottomiehensä, viestitoimiston päällikön Kaasisen Jaskan ja lähettinsä.

Kerran sattui hauska tapaus vähän ennen minun aikaani Kan.RE:ssa. Esimieheni, Liukon Topi kertoi, että hänen lähtiessään kotilomalle Helsinkiin esikuntapäällikkö Hautala antoi hänelle tehtäväksi hom-mata eversti Veijola Helsingistä takaisin työpaikalleen Suulajärvelle. Veijola oli Hautalan mukaan ajautunut kotilomallaan ryyppykierteeseen, eikä muistanut lähteä pois. Kenraali oli jo kysellyt häntä. Liukko oli sitten Helsingissä tavannut työlomalla olleen Kavo Käyhkön ja hänen rouvansa jossain Pohjois-Espalla, kun nämä olivat tulleet Espoon Westendista asioimaan Hel-sinkiin. Topin kerrottua saamastaan tehtä-västä päätti kolmikko lähteä yhdessä sitä toteuttamaan. Veijolan oven taakse tultu-aan he soittivat useaan otteeseen ovikelloa, mutta ovea ei tultu avaamaan. Veijola asui yksin, sillä hän oli poikamies. Onneksi sit-ten Kaivon rouva keksi, että mitähän jos vähän sähkötettäisiin, kun Veijola on ker-ran viestimies. Kun hän ryhtyi painelemaan soittokelloon, että ti taa ti taa ja niin edel-leen, niin ei kauan kestänytkään, kun Vei-

jola ilmestyi ovelle katsomaan, mitä siellä on tekeillä. Kaikki painuivat sitten ovesta sisälle ja Topi alkoi patistella Veijolaa läh-temään Kannakselle. Tämä ei ollut Topin puheita kuulevinaankaan, vaan istui takai-sin keinutuoliinsa. Hän oli paitahihasillaan ja sukkasillaan, henkselikannatteiset pussi-housut vain jalassaan. Silloin rouva tarttui taas asioiden kulkuun. Hän otti Veijolan saappaat ja iski ne tämän jalkojen viereen sekä asetakkia käsissään pidellen sanoi: ”Kuulepas Veijola, pistä nuo saappaat jal-koihisi, niin minä autan tämän asetakin päällesi. Nyt lähdetään äkkiä asemalle, että kerkiät vielä lomajunaan”. Herrasmiehenä ei Veijola voinut vastustaa naisen tahtoa, vaan totteli mukisematta. Porukalla mentiin sitten rautatieasemalle ja istutettiin Veijo-la toisen luokan vaunuun. Topi pääsi sen jälkeen huojentuneena aloittelemaan lo-mansa viettoa, kun toimeksianto oli tullut täytetyksi. En tiedä, oliko ajatus Veijolasta itsestään, vaiko hänen avuliaisista alaisis-taan lähtöisin, kun kuulin, että hän oli suun-nitellut naimisiin menoa. Valinta oli osunut ”Suen” Irjaan, näin jälkikäteen muistellen ehkä kolmikymppiseen viestitoimiston puhelinvirkailijaan. Irja Susi saattoi olla Rokan kaverin, Suen Tassun sukulainen, Kannaksen tyttöjä kun oli. Aina luotettava Kaasisen Jaska, kapteeni ja viestitoimiston päällikkö, kävi Veijolan puolesta varovasti Irjan mielipidettä etukäteen utelemassa, mutta kun Irjalta tuli selvät pakit, pantiin hanke toteutumattomien toiveiden mappiin.

Aivan toisenlainen mies oli tykistöko-mentaja, eversti Oskar Sippola. Hän oli jääkäriupseeri. Sippolaa kutsuttiin takana-pain Pieneksi Hiawathaksi muistaakseni Seura-lehdessä olleen sarjakuvasankarin mukaan. Se johtui hänen kokonsa ja in-tiaania muistuttavien kasvonpiirteittensä vuoksi. Hänellä oli ruskettunut ihonväri, kyömynenä ja lonttoposket ja hän oli pie-nenläntä kuivahko mies. Toimintatavoil-taan hän oli täysi byrokraatti ja hänellä oli sellainen piintymä, ettei hän pitänyt reservin upseereita oikeina upseereina, vaan herroitteli heitä. Niitä oli myös hänen osastollaan, muun muassa herra Päivike,

luutnantti ja maanmittausinsinööri. Muiden nimiä ei tule enää mieleeni. Kavo Käyhkö kertoi ollessamme kerran kahteen pekkaan pioneerien pöydässä aamusaikalla, että en-nen hänen työlomalle lähtöään Oinonen oli kutsunut muutamia eri osastojen upseereita luokseen illanistujaisiin. Pois lähtiessään Sippola oli hyvästellyt Kavoa: ”Hyvää yötä, herra Käyhkö”, jolloin Kavo oli vas-tannut: ”Hyvää yötä, herra Sippola”. Sippo-la oli katsoa muljauttanut Kavioon, mutta oli kuitenkin pitänyt suunsa kiinni ja jat-kanut matkaansa ulko-ovelle. Minä sanoin sitten huomanneeni Sippolan riipustaneen nimensä yläpuolelle Oinosen vieraskirjaan lämminhenkisen säkeen: ”On yö ja sydän lyö” ja ihmettelin, onko se Sippola sitten-kään ihan kuiva mies. Kavo sanoi siihen, että älä kerro kenellekään, etkä varsinkaan Matille, mutta minähän sen siihen sutaisin.

Uskon, että toinen auttamaton byrokraat-ti oli Sippolan alaiseen tykistöosastoon kuulunut taisteluvälinetoimiston päällik-kö, majuri S. Kajanne. Kun hän oli aikai-semmin kirjoittanut nimensä S. I. Kajanne \ SIKajanne), kutsuttiin häntä vieläkin ta-kanapäin Sika Janneksi. Eiköhän se ollut näiden miesten byrokraattisista asenteista kiinni, kuten olen lukenut, etteivät 20.Pri-kaatin miehet saaneet ajoissa hätäänsä tykin ammuksia Suomenvedenpohjan takana Rautakorvessa olleesta IV AK:n kenttämakasiinista Viipuria epätoivoisesti puolustaessaan 20. kesäkuuta 1944. Kym-menen päivää aikaisemmin, kesäkuun 10. päivän iltana minä näin Sippolan istuvan kovin synkän näköisenä parakkinsa rap-pusilla. Kyynärpäät nojasivat polviin ja pää oli kämmenten välissä. Vihollinen oli suorittanut sisäänmurron Mottorissa, Alek-sandrovkan ja Valkeasaaren välimaastossa, alueella, joka tuli minulle tutuksi jouluvii-kolla 1941 ja seuraavan tammikuun aikana. Sippolan mielen olivat masentaneet tiedot siitä, että paljon tykkejä tuolla alueella ja vieläpä ammustäydennyspaikkakin olivat jääneet vihollisen käsiin. Niin oli käynyt myös Pion.T.P:llekin. Kun kuljetuksia ei ollut valmisteltu, eivät ne siinä mylläkäs-sä enää onnistuneetkaan. Kaikki kävi niin äkkiä. Kan.RE:n ja myöhemmin IV AKE:n kenttäpostipeitenimi oli 1 200/2.Kpk ja puhelinpeitenimi oli Kärki. Esikuntamme kenttäpostimestarina toimi Chydenius -ni-minen alan ammattilainen. Muistelen, että hän olisi ollut siviilissä Riihimäen posti-mestari. Chyde, kuten häntä kutsuttiin, oli hyvin syöneen näköinen, mutta kyllä hän söikin. Lihavuus alkoi poskista ja jatkui aina vaan lisääntyen alaspäin niin, että puseron kummallekin sivustalle oli pitä-nyt ommella alapäistään toista kymmentä senttiä leveät kiilat. Luonnollisesti Chyde söi riskisti ruokalassamme ruokailuaika-na, mutta se ei hänelle riittänyt, vaan hän kokkasi vielä väliaikoina itsekin. Hän ke-räsi myös ahkerasti luonnonantimia, joten hänellä oli hyllyssään jos jonkin näköis-

tä pulloa ja purnukkaa. Esikuntamme oli majoitettuna lähellä Suulajärven eteläkär-keä olleelle Petäjäniemi-nimiselle tilalle, jonka oli perustanut tsaarin aikainen ken-raali Zelebrovski, ja jonka sodan aikainen omistaja oli hänen jälkeläisensä Vital Ce-lebrovsky. Chyden postitoimisto oli aluk-si päärakennuksen alakerrassa. Kenraali Öhquist, jonka työhuone oli rakennuksen toisessa kerroksessa, ei tykännyt Chyden keittohommista, vaan valitti keittiöhajujen lehahtelevan liiaksi käytävillä. Sen takia, sitten kun pihalla olleeseen pitkään aittari-viin remontoitiin vierashuoneita, sen pää-tyyn yhteen aittaan tehtiin Chydellekin uusi postikonttori. Konttoriin muurattiin myös hella, joten Chyde sai siellä kokata mielin määrin.

Kenraaliluutnantti Öhquist komensi noin 60.000–70.000 miehen vahvuisia Kannaksen joukkoja, mutta hänellä tuntui olleen vaikeuksia yksittäisen solttupojan kanssa, kuten jo edellä selostetustakin ilme-nee. Seuraavassa on lisäksi toinen tapaus. Ruokalaparakin eteisestä johti ovi pienem-pään huoneeseen, jossa kenraali aterioi esi-kuntapäällikkönsä ja aselajikomentajiensa kanssa. Kerran ruokailusta tultuaan evers-ti Oinonen naureskeli ja kertoi kenraalin moittineen senkertaista lähettiään. Sillä on niin pahat silmätkin, kenraali oli sanonut ja ihmetellyt, mitenkä siitä pääsisi eroon. Minun ollessani esikunnassa kenraalin lä-hetit vaihtuivat muutaman kerran. Yleensä he olivat helsinkiläisravintoloiden kyyppa-reita. Jostakin syystä tuonkertainen valinta oli epäonnistunut. Kookas mies oli kyllä reipas ja liukasliikkeinenkin, mutta hänen katseessaan oli minunkin mielestäni vie-roksuva, etten sanoisi vihamielinen ilme. Arvattavasti esikuntapäällikkö tiesi keinot lähetin vaihtamiseksi, koska niin tapahtui ja kyllähän se varmasti oikein olikin. Tul-koon tässä nyt vielä kuitenkin mainituksi, että kenraaliluutnantti Öhquist oli ennen sotia armeijakunnan komentajana ja Vii-purin linnan isäntänä ollessaan ollut niin kova mies, että häntä kutsuttiin takanapäin Harald Julmaksi.

Tässä vaiheessa lienee korkea aika esi-tellä pioneeriosastonkin henkilökunta, sel-laisena kuin se oli minun siellä ollessani. Osasto toimi pioneerikomentajan, eversti-luutnantista 29.12.1943 everstiksi ylenne-tyn Matti Oinosen alaisuudessa. Kahteen toimistoon, pioneeritoimistoon ja aluksi tietoimistoon, mutta muutoksen jälkeen rakennustoimistoon jakautuneen osaston päällikkönä oli majuri Kavo Käyhkö. Pio-neeritoimiston toimistopäällikkönä toimi kapteeni Toivo Liukko ja toimistoupseeri-na olin minä. Rakennustoimiston toimisto-päällikkönä toimi kapteeni Roine Suni ja toimistoupseerina luutnantti Kalevi Niemi. Kun Suni oli tiemies, niin talonrakennus-asioita toimistossa hoiti kapteeni Pekka Halonen ja suunnittelijana toimi luutnantti Niilo Pulkka. Käyhkö, Liukko ja Suni olivat

diplomi-insinöörejä ja Pulkka arkkitehti. Myöhemmin osastoon perustettiin geolo-gin vakanssi ja sitä hoitamaan tuli luutnantti ja fi losofi an tohtori Erkki Aurola. Lisaksi pioneeritoimiston puolella oli kaksi lottaa konekirjoittajina ja kersantti kopiolaitok-sen hoitajana. Osastoon kuului vielä kaksi lähettiä ja kaksi henkilöauton kuljettajaa.

Eversti Oinonen oli lyhyenlanta ja vanttera mies. Minun huoneeni seinällä oli osaston upseereista piirrettyjä karrika-tyyrejä, jotka joku oli tehnyt ennen minun taloon tuloani. Oinosen tukevaan niskaan oli piirretty pari kunnon poimua. Eräänä päivänä Oinonen katsahti niitä ohi kul-kiessaan ja sanoen, ettei hänellä sentään ole noin suuria muhkuroita niskassaan kouraisi turpealla kädellään kuvansa alas seinältä. Oinonen oli pioneeriosastolla hy-vin isällinen mies alaisiaan kohtaan, toisin kuin esimerkiksi tykistökomentaja, eversti Sippola. Kun rouva Oinonen tuli sotilasko-tisisarena Kanneljärven sotilaskodissa tou-huilemisen varjolla miestään katsomaan, niin aina pantiin tulokahvipöytä koreaksi koko osaston upseerikunnalle ja lotille. Luultavasti tarjoiltu juoma oli kuitenkin kahvinkorviketta. Kun sitten Liukon Topi siunaili, että kyllä Sinun, Matti kelpaa olla, kun on noin huolehtivainen vaimo, niin Piia-rouvalla oli selitys valmiina: ”Etkös Sinä, Toivo tiedä, että minkä kukko nokkii, se kanaan koituu”.

Maalikuun alussa vuonna 1944 Kannak-sen Ryhmästä muodostettiin kaksi armei-jakuntaa, III AK ja IV AK. Meidän esi-kuntamme, Kan.RE muuttui IV AKE:ksi ja naapuriarmeijakuntaan siirrettiin esikun-naksi Suomussalmelta III AKE. Kannak-sen Ryhmän komentaja, kenraaliluutnantti Harald Öhquist siirtyi muihin tehtäviin ja IV AK:n komentajaksi tuli Pappa Laati-kaisena tunnettu kenraaliluutnantti Taa-vetti Laatikainen. III AK:n komentajaksi palasi sen aikaisempi komentaja, ken-raaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo. Pappa Laatikaisen ensimmäisenä työpäivänä IV AKE:ssa oli joukkojen välinen Kannaksen poikkihiihto. Pappa oli seuraamassa sitä 18.D:n komentajan, kenraalimajuri Paavo Paalun luona Länsi-Kannaksella. Illalla oli meidän ruokala- ja kanttiiniparakkiimme järjestetty esikuntamme talviurheilukau-den päättäjäiset. Silloin esikuntamme vä-ellä oli ensi kerran tilaisuus nähdä uusi ko-mentajamme läheltä. Katsomista hänessä olikin, sillä hän oli leveä ja laaja kuin ison talon isännät ennen vanhaan. Juhlaväki oli tilaisuudessa sijoitettu kahden vierekkäi-sen pitkän pöydän ympärille. Pappa istui toisen pöydän takana sen keskivaiheilla ja häntä vastapäätä samassa pöydässä istui esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Yrjö Hautala. Samalla kohtaa, mutta toisen pöy-dän takapuolella istui kolme nuoremman polven miestä, viestitoimiston kapteeni Jaska Kaasinen, kenraalin adjutantti luut-nantti Salminen ja minä.

1716

�

Tilaisuudessa oli ruokailun ja siihen oheisena kuuluneen tikkuviinan lisäksi palkintojen jako ja muutakin ohjelmaa. Minäkin sain ampumahiihdosta kolman-nen palkinnon. Sitten, kun eräs nuori, Rii-himäeltä kotoisin ollut lotta oli esittämässä yksinlaulua, niin siinä laulujen välillä syn-tyneessä hiljaisuudessa Salminen kohotti lasinsa ja kehotti meitä kahta yhtymään maljaan sanoen: ”Hei pojat, otetaanpas nyt kaikkien vanhojen poikien malja!” Luon-nollisesti me teimme kuten Salminen esitti. Kun muuten oli aivan hiljaista, kantautui puhe myös Tiptop-Olliksi kutsutun esikun-tapäällikön korviin. Hän kääntyi paheksuen katsomaan kuka siellä takana oikein höl-möilee. Ilmeisesti Pappakin oli huomannut tapahtuman, sillä kun tyttö oli toisen lau-lunsa jälkeen palannut istumaan paikalleen, niin Pappa lasiaan kohottaen sanoi: ”No, ajutantti!” Salminen pomppasi pystyyn ja hihkaisi: ”Herra Kenraali”, jolloin kenraali jatkoi: ”0tetaanpas sitten”. Salminen näkyi olevan valmis poika yhtymään esimiehensä esittämään maljaan ja hyväksyviä ääntelyjä kuului muunkin pöytäseurueen eri suunnil-ta.

Vuoden 1944 keväällä oli VT-aseman rakennustyö Kannaksella edistynyt jo niin pitkälle, että sen viestiyhteydet olivat suun-nittelun alaisina. Niinpä sitten eräänä päivä-nä linnoitustöiden sikäläisenä tarkastajana toiminut lahtelainen majuri Olavi Laaja-rinne ja minun esimieheni kapteeni Toivo Liukko, molemmat diplomi-insinöörejä, istuivat kaiken päivää Topin työhuonees-sa ja laativat yksissä tuumin jotain tuohon hankkeeseen liittyvää kirjelmää. Asialla oli kiire, sillä kirjelmä piti saada jakeluun ja postiin illansuussa, koska Topi oli lähdössä aamulla lomalle. Minä lähdin iltapäivällä Terijoen Kauhijärvelle viemään autolla joitakin saksalaisia opetusfi lmejä 18.DE:n pioneeritoimistoon. Matkallani oli toinen-kin tärkeä tarkoitus. Minun piti ostaa josta-kin matkan varrella olevasta Uudenkirkon maalaistalosta voita Topille Helsinkiin ko-tiin vietäväksi.

Kun tulin takaisin ja samalla käväisin heittämässä kepillisen vettä illan hämärässä erään lähimännyn juurelle, niin huomasin pienen everstiryhmän olevan mekastaen menossa meille, pioneeriosaston parakkiin. Pioneerikomentajan lisäksi siinä olivat kaikki muutkin aselajikomentajat. Herrat olivat olleet illalla kenraalin vieraina tämän uuden, aivan Suulajärven rantaan rakenne-tun saunan vihkiäisissä. Pappa Laatikainen-han se silloin meillä isäntänä oli.

Minä painuin hetimiten nukkumaan. Aamulla, kun istuin Kavo Käyhkön kanssa aamuteellä, Kavo kertoi naureskellen mi-nulle illan tapahtumia. Kavo oli oikeastaan Kalervo Käyhkö, helsinkiläinen diplomi-insinööri ja laulajarakennusmestari Kauko Käyhkön vanhempi veli. Everstit olivat asettuneet Oinosen työhuoneeseen. Käyh-kö ja Liukko olivat liittyneet myös seuraan.

Oinonen oli ehkä tarjonnut vähän lisää kur-kun kostuketta, mutta pian hän oli kylläs-tynyt, kun tukevatekoinen viestikomentaja Veijola oli ottanut liikaa ja istua röhötti vain hänen keinutuolissaan. Oinonen sanoi, ettei hän viitsi katsella tuota, vaan lähtee kama-riinsa nukkumaan. Lähtiessään hän antoi Kavolle tehtäväksi hommata Veijola pois. Muut vieraat olivatkin jo siinä vaiheessa ennättäneet poistua. Tässä lienee syytä mai-nita, että Oinonen ja Veijola olivat kyllä hy-viä kavereita yhteisiltä opettajavuosiltaan saakka.

Saamansa tehtävän mukaisesti Kavo oli koettanut suostutella Veijolaa lähtemään jo nukkumaan, mutta turhaan. Sitten hän oli soittanut viestitoimistoon Kaasisen Jas-kalle ja pyytänyt häntä hakemaan esimie-hensä pois. Jaska tuli, mutta oli lähtenyt nolona pois, kun Veijola oli vain viisastellut hänelle, että mitäs se kapteeni noin pitkä-tukkaisena tänne tulee. Kavo kertoi sitten kävelleensä eteisen puolella ja miettineen-sä kovasti, mitä pitäisi tehdä. Minä olinkin nukkumaan mennessäni kuullut nuo aske-leet ja itsekseni ihmetellyt, että kukahan siellä vielä käyskentelee. Siinä kävellessä Kavolle tuli mieleen se Laajarinteen ja Liukon kirjelmä ja silloin hänelle sytytti. Hän meni Liukon huoneeseen ja tilasi siel-tä puhelun everstin puolelle, missä Liukon Topi nosti luurin ylös. Kavo tekeytyi sa-volaiseksi ja sanoi: ”Jaa, päevöö, päevöö. Tiäll o Laatikaane”. Topi, joka ei tuntenut häntä äänestä, ryhdisti asentoansa ja vasta-si: ”Herra Kenraali”. En viitsi tässä yrittää mongertaa tämän pitemmälti savvoo, mutta joka tapauksessa ”Laatikaene” kysyi, vie-läkö Veijola on siellä ja saatuaan kuulla, että on, pyysi hänet puhelimeen. Veijolalta hän sitten kysyi, joko tämä oli ehtinyt tu-tustua Liukon ja Laajarinteen kirjelmään. Kun Veijola vastasi, että kyllähän hän sitä vähän pintapuolisesti illansuussa silmäili, niin kenraali sanoi, että meidän pitäisi sen johdosta aamulla vähän resuneerata. Tai, jos Sinulla ei ole nyt muuta tekemistä, niin tule vaikka heti tänne niin jutellaan. Lähti-essään Veijola sanoi vyötä kiristellessään, että kenraali käski käymään luonaan. Aa-mulla, sitten kun Oinonen sai kuulla Kavol-ta selostuksen myöhäisillan tapahtumista, hän innostui heti oikaisemaan mäen yli kenraalin mökille. Hetken kuluttua hän saa-pasteli sieltä takaisin tuprutellen tupakkia säästöholkissaan ja naurussa suin kertoi, että siellähän ne vieläkin istuvat. Lähetiltä Oinonen oli kuullut Veijolan tulon yllättä-neen kenraalin, joka oli ihmetellyt: ”Ai, Sinäkin olet vielä liikkeellä”. Kun Veijola oli sanonut tulleensa, kun käskit, niin ken-raali oli kummastellut: ”Kas kummaa, kun en yhtään muista. Mutta, kun kerran tulit, niin istuppa alas”.

Minun tullessani Kan.RE:aan oli siellä Kan.R:n sotarovastina Frans Reunanen Hän muutti sitten syyskesällä Kärkölään, jonne hänet oli valittu kirkkoherraksi.

Kun kerroin hänelle, että olen kotoisin Kärkölästä, oli meillä sen jälkeen aihetta jutusteluun silloin tällöin ruokailussa ol-lessamme. Reunasen tilalle sotarovastiksi tuli Niilo Kinos Kotijoukkojen esikunnasta. Savusaunan lauteilla hän kertoi olevansa iloinen saamastaan siirrosta. Hän oli niin kyllästynyt Malan juopotteluun. (Mala oli Kotijoukkojen komentaja kenraaliluutnant-ti Lauri Malmberg.) Joskus Mala oli ollut virkapaikallaan niinkin juovuksissa, että räkä oli valunut pitkin rinnuksia. Kinos oli huomattavasti vilkkaampi ja kovaääni-sempi mies kuin Reunanen. Sotarovastilla oli apulaisenaan pastori Kettunen, jolla oli myös kapteenin ruusukkeet kauluksessaan. Hänen ristimänimeään en enää muista, mutta hän oli hyvin seurallinen ja hauska mies.

Kun perääntymisvaiheen jo rauhoituttua olimme majoitettuina Mustolan sulun ym-päristöön Lauritsalassa, niin ruokailumme tapahtui Mustolan kansakoulun luokkahuo-neessa. Kerran ruoka ei maistunut oikein pastori Kettuselle, ja pois lähtiessään hän marisikin siitä tarjoiluvuorossa olleelle Maija-lotalle. ”Mutta, ei se mitään”, jatkoi Kettunen, ”minä olen saanut tänään sivii-lipaketin, jossa on ruokaa. Kun minä me-nen nyt tästä kämpille, niin minä vetäisen tuoreesta rieskasta puukolla täyspitkän ja paksun siivun. Siihen päälle levitän sitten reilusti voita ja lopuksi päällimmäiseksi aimo kimpaleen paistettua läskiä”. Puhu-essaan Kettunen maalaili levein käden-liikkein tekemisiään. Vieressä kuunnellut Maija varoitteli ja sanoi sen olevan syntiä. ”Ehei, sehän se vasta oikein kristillistä elä-mää on”, sanoi Kettunen ja harppoi ovesta ulos. Ennen reserviläisten kotiuttamista oli esikunnallamme katselmus ja kenraalin jäähyväispuhe Lappeenrannassa Lappeen kirkon luona sekä seppeleenlasku vierei-sellä sankarihautausmaalla. Sen jälkeen oli vielä lähtöjumalanpalvelus Lappeenrannan kirkossa, joka luultavasti on ollut tsaarin vallan aikainen varuskuntakirkko. Ainakin se päältäpäin näyttää siltä. Lähettimme Pu-putti, isäntämies Sakkolasta, tuli kertomaan minulle, että Kinos oli poikennut esikun-takomppaniassa ja kehottanut poikia tule-maan kirkkoon kuulemaan hänen saarnaan-sa. ”Minä tulen siellä lopultakin avaamaan suuni, joten kannattaa tulla kuulemaan”, oli hän sanonut. Pojat olivat lausuneet ar-velujaan ja epäilyjään ja päättäneet mennä kuulemaan. Vähän uteliaana minäkin me-nin. Kyllähän Kinos kirkossa suunsa avasi, mutta ihan tavallinen saarna se oli. Kinos oli osannut taitavasti saada esikuntakomp-panian pojat tulemaan kirkkoon.

Esikunnassamme oli aika paljon naisia. Osa oli puolustusvoimien virkailijoita, mutta pääosa kuitenkin oli lottia. Viesti-toimiston kaikki puhelinvälittäjät ja lennä-tinhenkilöt sekä osa konekirjoittajista olivat virkailijoita. Lotat toimivat konekirjoitta-jina sekä keittiö- ja kanttiinihenkilöstönä.

Kurin säilyttämiseksi oli sääntönä, että naisten majapaikkoihin myöhäisistä vie-railuista kiinni joutuneet saavat pikaisen siirron joukko-osastoihin. En muista kuin yhden tuollaisen tapauksen. Melko pian minun esikuntaan tuloni jälkeen kaksi ty-kistöosaston luutnanttia sai siirron jäätyään kiinni öiseltä vierailultaan. Säännön nou-dattaminen koski lähinnä nuorempaa suh-jusakkia, sillä tiedettiinhän eräillä korkeilla upseereilla ja joillakin virkailijoilla olleen vakituisen suhteen.

Tuosta tulikin mieleeni eräs juttu jostain muualta. Minulla oli työmaallani sodan jälkeisellä ajalla Hasu-niminen tuntikirju-ri. Hän oli palvellut vänrikkinä jatkosodan aikana erään itäpuolen divisioonan esikun-nassa. Majapaikassaan hän sattui olemaan erään everstin seinänaapurina. Eräänä yönä everstillä oli naisvieras.

Seinän läpi kuului kuinka vieras leperteli everstille tuon tuostakin, että minä rakastan Sinua. Ei everstilläkään ollut mitään sitä vastaan, koska hän vain myönteli möreällä äänellään: ”Niin pitääkin, niin pitääkin”.

Virkailijoiden ja koko esikuntamme naisväen vanhinta päätä edustivat ilmeises-ti Hulda Ruth ja Saimi Kantola. Viimeksi mainitun sukunimestä en ole enää varma, mutta kyllä se K:lla ainakin alkoi. Molem-mat olivat konekirjoittajia, mutta muuten toistensa vastakohtia. Hallinnollisessa toi-mistossa työskennellyt Hulda oli rehevä-muotoinen ja seurallinen hymysuu. Ope-ratiivisen osaston samannimisessä toimis-tossa naputellut Saimi oli kuivempaa sorttia ja vähän sulkeutuneen oloinen. Kenraalin adjutantti, luutnantti Salminen oli kerran tullessaan Saimia vastaan päärakennuksen kapealla ja hämärällä käytävällä tervehtinyt häntä ja ohi mennessään taputtanut vähän pyllylle. Säikähtänyt Saimi oli kääntynyt katsomaan Salmista ja sanonut arvokkaasti: ”Minuun ei saa koskea”. Molemmat, sekä Saimi että Hulda olivat tyttöihmisiä.

Operatiiviselle osastolle Saimi oli oikea henkilö, sillä ei ollut pelkoa, että hänen kauttaan vuotaisi salassa pidettäviä tietoja ulospäin. Vaikka hän kirjoittikin esikun-tamme kaikki tärkeimmät asiakirjat, käskyt ja tilannetiedoitukset, hän teki sen koneel-lisesti sisältöä ajattelematta. Niinpä hän paluumatkalla Kavantsaaren kartanossa ol-lessamme kysyi minulta käydessäni hänen luonaan asioimassa, että minkähänlainen se tilanne nyt oikein on, vaikka hänenhän se olisi paremmin pitänyt tietää. Saimi kir-joitti siellä ollessamme meidänkin silloiset harvat kirjelmämme, sillä omat lottamme oli luokiteltu B-ryhmään ja lähetetty siinä ryhmässä etukäteen suoraan Mustolaan.

Molemmat, Hulda ja Saimi, tulivat sodan jälkeen esikunnan mukana Lahden Henna-laan vastaavanlaisiin tehtäviin. Minä tapa-sin Huldan kerran Telan portaikossa. Hän oli kovin huolissaan, kun puolustusvoimis-sa oli vanhoillekin työntekijöille ryhdytty pitämään nopeuskokeita ja asetettu nopeus-

vaatimuksia. Hän pelkäsi, että heille Saimin kanssa saattaa tulla jo iän puolesta vaikeuk-sia saavuttaa kokeissa vaadittu tulos.

Meillä pioneeriosastolla oli kaksi lottaa konekirjoittajina. Toinen heistä, helsinki-läinen Liisa Suihkonen, oli tullut osastolle jo ennen minua ja pysyi tehtävässään sodan loppuun asti. Toisella koneella raksutteli sen sijaan kolme lottaa minun aikanani. Ensimmäisestä minulla ei ole enää juuri minkäänlaista muistikuvaa, mutta toisena oli vaasalainen Eeva. Muistelen, että hän olisi ollut eronnut rouva ja, että hänellä olisi ollut ruotsinkielinen sukunimi.

Vuoden 1944 toukokuussa viettivät Kan-naksella olleet entiset Viipurin eli Marko-villan upseerikokelaskurssilaiset valmis-tumisensa 25-vuotisjuhlaa esikuntamme ruokalassa. Meidänkin esimiehemme Matti Oinonen kuului juhlijoiden joukkoon. Kak-si huomattavinta oli kuitenkin poissa. Aaro Pajari oli Nokialla sairaalassa ja Väinö Jo-hannes Oinonen oli muuten estynyt. Ruo-kaa ja juomia oli etukäteen tuotu vähän joka puolelta. Jotta osastokin voisi yhtyä isän-tänsä ilonpitoon, antoi eversti Oinonen juh-laan lähtiessään meille pari kolmen vartin tikkuviinapulloa. Niitä me sitten ryhdyim-mekin nautiskelemaan everstin työhuoneen pöytien ääressä.

Kun kurssijuhla oli päättynyt, tuli pie-ni porukka juhlijoita Oinosen mukana jatkoille meidän osastollemme soittokun-tanaan vänrikki Usko Aron johtama jou-sitrio. Ensimmäisenä työntyi ovesta sisään komea eversti Lauri Haanterä. Hän oli alkuperäiseltä nimeltään Lauri Hymander ja päässyt ylioppilaaksi Lahden Yhteis-koulusta vuonna 1916 kuten Aaro Pajari ja Valo Nihtilakin. Haanterä oli varsinaisesti JR 27:n komentaja, mutta oli nyt divisioo-nan komentajan poissa ollessa tilapäisesti hänen viransijaisensa. Tullessaan hän oli, kuten eräät toisetkin, jo aika tavalla tui-terissa, Niinpä sellon soittajakersanttikin, joka tosin oli tunnettu taiteilija, esitti eversti Oinoselle sinunkauppoja. Haanterä puoles-taan jankutti minulle pitkään, kun minä en sillä kertaa lasittomana voinut yhtyä hänen vieressään istuneen Eeva-lottamme esittä-mään maljaan. Vasta sitten, kun etulinjan ajalta tuntemani everstiluutnantti Yrjö Toppola työnsi lasinsa minulle sanoen, ota tuosta, me pääsimme skoolaamaan ja jan-kutus loppui.

Ehkä Eeva ja Haanterä olivat valvoneet everstin työhuoneessa koko loppuyön, sillä aamulla, kun minä kävin aamuteellä, he oli-vat sillä välin siirtyneet minun huoneeseeni ja istuivat pöytäni kulmalla. Siinä he sitten laulelivat ja halailivat kaiken aikaa, kun minä availin vieressä kuriiripostia. Jonkin ajan kuluttua Haanterälle juolahti mieleen juhlassa esiintynyt kuoro ja hän kysäisi minulta, mikä kuoro se oli. Se oli tämän esikunnan upseereista koottu kuoro, nimel-tään Kärjen kuoro, minä vastasin, jolloin Haanterä antoi minun tehtäväkseni hom-

mata se kuoro esiintymään meille pikapuo-lin. Minä yritin toppuutella sanoen, ettei se jouda nyt tulemaan, kun kaikki laulajat ovat kiinni omissa tehtävissään. Kyllä se tulee, sanokaa vaan, että divisioonan komentaja käskee, intti Haanterä ylimielisesti. Minä vastustelin vieläkin sanoen, että täällä määrää kuoron käytöstä työaikana esikun-tapäällikkö ja on parempi, ettei häntä häiritä nyt tällä asialla. Kun Haanterä ei luopunut vaatimuksestaan, minun oli pakko lopulta sanoa, että kyllä Herra Eversti, minkä jäl-keen painuin ovesta ulos. En kuitenkaan mennyt esikuntapäällikön puheille, vaan rakennustoimiston parakkiin, mainitun kuoron johtajan Kalevi Niemen petille pit-käkseni. Siihen minä sitten nukahdin ja kun heräsin ja menin takaisin omalle puolellem-me, oli Haanterä jo lähdössä. Kuoro juttua hän ei enää muistanutkaan. Kaikki hakivat vaan kovalla touhulla Haanterän hukkaan joutunutta lakkia, minäkin muiden muka-na. Ilmeisesti joku aikaisemmin lähtenyt oli pistänyt sen päähänsä. Kun lakkia ei löytynyt, sai Haanterä mennä odottavaan autoonsa paljain päin. Kyllä Haanterä so-tahommissa oli mies paikallaan, vaikka 25-vuotis juhlassa tulikin ottaneeksi pik-kuisen liikaa. Sodan loppuvaiheessa hän toimi prikaatin komentajana. Ehkä Eeva-kin oli maistellut sen verran tiuhaan, ettei osannut irtautua Haanterän seurasta, tai ei kehdannut. Ei siinä sen kummempaa ollut.

Kesäkuun alkupäivinä vuonna 1944 tuli toiseksi konekirjoittajalotaksemme Lah-dessa valkoisen lakin juuri saanut eversti Oinosen tytär, Tellervo. Aivan muutaman päivän kuluttua siitä alkoi jytinä Mottorissa 10.D:n lohkolla. Kun vihollinen sitten alkoi nopeasti lähestyä jo Kuuterselkää, siirryim-me alta pois ja Pajari asettui meiltä tyhjiksi jääneisiin tiloihin. Meidän esikuntamme muutti Ylä Kuusaassa olleeseen korsuky-lään Äyräpäänjärven rantamille. Korsukylä oli venäläisten talvisodassa rakentama di-visioonan esikuntaa varten ja se oli suoma-laisten kunnostama mahdollista myöhem-pää käyttöä varten. Jo ennen muuttoamme oli rakennustoimiston porukka, yhtä lu-kuun ottamatta, lähetetty täydennykseksi joukko-osastoihin.

Ylä-Kuusaan korsukylän ajasta on ker-rottavaa vain senaikaisista viestintävaike-uksista. Tykistötulen ja lentopommitusten seurauksena oli osa puhelinjohdoista aina säpäleinä. Siitä aiheutui ehjinä olleille lin-joille niin pahoja puheluruuhkia, että vain komentajapuheluilla pääsi läpi. Kun kui-tenkin komentajat yksi toisensa perään an-toivat alaisilleen asioiden kiireellisyyteen vedoten luvan tilata nimiinsä komentaja-puheluita, niin nekin alkoivat tukkeutua sen jälkeen. Kiireelliset käskyt ja kirjelmät alaspäin oli pakko lähettää upseerilähetil-lä, koska normaalit postitiet takeltelivat. Kuvaavaa sen ajan tapahtumille oli, että viestit eivät ehtineet ajoissa perille. Luin monta operatiivisen puolen käskyä, jotka

1918

päättyivät lauseisiin, tämä linja pidetään, taikka, tästä ei saa luopua ilman minun lupaani. Kovin monta kertaa sain iltaisin tilannetiedoituksesta lukea, että käskyn saadessaan tuo kysymyksessä ollut joukko oli jo jättänyt vaaditun aseman. Käsityk-seni onkin, että joukkojen olisi tullut sal-lia länsi-Kannaksella perääntyä pitemmin harppauksin taaksepäin, niin että niille olisi jäänyt hiukan enemmän aikaa varustautua ja edes levähtää. Perääntymisen lisäksihän joukot joutuivat vielä usein koukkaamaan sivusuunnassakin paikatakseen syntyneitä aukkoja. Varmaankin kysymyksessä oli-vat muut kuin puhtaasti sotilaalliset syyt, jotka pakottivat sotilasjohdon toimimaan niin, kuin se silloin teki. Ylä-Kuusaan korsukylästä muutimme sitten Antreaan, Ihantalasta Kuukauppiin johtavan maan-tien varrella olleeseen Thesleff -suvun Ka-vantsaaren kartanoon. Minulla oli kersantti Montosen kanssa yhteinen vinokattoinen huone toisessa kerroksessa päärakennuk-sen eteläpäässä. Korsukylästä lähdettäessä esikuntamme jaettiin A- ja B-osaan. B-osa lähetettiin suoraan Lauritsalaan, Mustolan sulun lähitaloihin, sillä sinne oli esikuntam-me tarkoitus siirtyä seuraavaksi. Molemmat pioneeriosaston lotat matkasivat B-osan mukana Mustolaan. Ne harvat kirjelmät, mitkä osastoltamme lähtivät Kavantsaares-sa, ne naputteli meille operatiivisen osaston Saimi. Pääasiassa siellä käytettiin puhelinta ja aika paljon myös kaukokirjoitinta. Ka-vantsaaressa ollessamme lähti Halosen Pekka Pion.P 14:aan komentajaksi Joope Vartiaisen jälkeen. Kenraaliluutnantti Len-nart Oesch tuli Kannakselle 16. kesäkuuta ja otti johdon kasiinsa. Ilmeisesti hän ma-joittui aluksi korsukyläämme, mutta vielä Kavantsaaressakin hän oli muutaman päi-vän esikuntamme mukana. Eräänä päivänä kenttäruokailun yhteydessä hän tuli minun kanssani saman koivun alle vihollisen len-tokoneilta piiloon. Jonakin yönä minä herä-sin huoneesta kuuluviin puheääniin.

Huomasin, että pöytäni kulmalla istui kenraalimajuri Ruben Lagus ja puhui pu-helimeeni. Ilmeisesti hän oli ollut komen-tajien luona neuvottelemassa ja lähtiessään arvellut, että oven takaa löytäisi puhelimen, jolla voisi soitella jo etukäteisohjeet omalle esikunnalleen.

Muistaakseni jo ennen juhannusta IV AKE:n A-osakin muutti Kavantsaaresta Lauritsalaan, Mustolan sulun ympäristöta-loihin Saimaan kanavan varrelle. Pioneeri-osasto, joka oli supistunut oikeastaan vain pioneeritoimistoksi, majoittui sikäläisen osuusliikkeen pieneen Mustolan myymä-lään. Eversti asettui myymälänhoitajan ka-mariin, Käyhkö ja Liukko tämän keittiöön, minä ja Montonen tyhjään myymälähuo-neeseen, jonne tuli myös paikka konekir-joittajalle. Lotat olivat jo aikaisemmin tul-lessaan majoittuneet tien toisella puolella olleeseen mokkiin, joka oli noin 50 metrin päässä ja vähän ylempänä myymälästa.

Saman mökin toiseen huoneeseen asettui myös pian uudelleen miehitetty rakennus-toimistokin. Tosin siihen kuului vain yksi kokeneempi kapteenin arvoinen diplomi-insinööri ja toinen meidän konekirjoitta-jalotistamme. Rakennustoimistossa ennätti ennen reserviläisten kotiuttamista olla kol-me helsinkiläistä diplomi-insinööriä, vel-jekset Olavi ja Eino Aari sekä Matti Wäre. Ainakin Äärin veljekset olivat olleet välillä ikänsä puolesta kotiutettuina, mutta tulleet sitten tilanteen kiristyessä kutsutuiksi uu-delleen riviin.

Silloin olivat jäljellä enää Tali-Ihantalan ja Vuosalmen suurtaistelut. Heinäkuun puolivälin jälkeen alkoivat taistelut vai-mentua ja aselepo astui voimaan 4. syys-kuuta. Kannaksen puolustajien, kuten koko kenttäarmeijankin, oli kiireen vilkkaa va-rustauduttava siltä varalta, että vihollinen yltyisi vielä uudelleen hyökkäilemään. Niinpä Mustolan aika oli esikunnassam-mekin hyvin työntäytteistä. Minullakin oli alkuaikoina niin kiirettä, etten ennättänyt välillä käymään kuin syömässä ja pihan perällä. Myöhemmin sitten aikaa riitti jo niinkin paljon, että ennätin käydä muu-taman kerran kanavassa uimassa. Uuden nuoren konekirjoittajalotan, Tellervon, kanssa meinasi aluksi olla vähän hanka-luuksia. Varmaankin oli isän tahto, vaik-ka en sitä enää muistakaan, että Tellervo tulee hänen lähelleen, eli pioneeritoimis-ton puolelle ja Suihkosen Liisa naputtelee rakennustoimiston kirjelmät. Tytöt olivat saaneet olla omissa oloissaan sen ajan, minkä me viivyimme Kavantsaaressa. Nuorelle tytölle näytti nyt tuottavan vaike-uksia panna yhtäkkiä hihat heilumaan. Oi-kutteluun oli varmaan osasyynä sekin, että hän katsoi olevansa everstin tytär. Aluksi minä jouduin hakemaan häntä työpaikal-leen monta kertaa ja sain jatkuvasti vasta-ukseksi, juu juu, minä tulen kohta, mene Sinä vaan. Kun meidän oli elettävä kellon ehdoilla, niin ei ollut varaa käydä useita kertoja mökillä maanittelemassa. Niin-pä minä muutaman päivän jälkeen häntä taas hakiessani sanoinkin, että Sinä lähdet nyt justiin ja koppasin hänet olkapäälle-ni. Sillä tavalla me tulimme pikavauhtia tuon lyhyen matkan mäkeä alas mökiltä kaupalle. Tellervo vähän sätkytteli jalko-jaan ja taisipa aluksi vähän kirkaistakin, mutta tuli kuitenkin. Seuraavaksi hän keksi vaatia, että minun olisi tullut kantaa hänen kirjoituskalustonsa ulos pihalle, jotta hän olisi voinut ottaa aurinkoa kirjoittaessaan. Minä vastasin hänelle, että Sinä istut nyt siinä, missä kone on. Minä en ehdi juosta Sinun joka kysymyksesi perässä pihalle asti neuvomaan. En enää muista, oliko se tuo sama kerta, vaiko jokin muu, kun minun oli ihan pakko siepata hänet poikit-tain polvilleni ja taputella kämmenelläni häntä isällisesti muutaman kerran pepulle. Vaikka ei se niin täyttä totta ollutkaan, niin lyötävä kirkui kuitenkin sen verran, että

seinän takana ollut isäpappa kuuli sen ja lähti ottamaan selvää. Onneksi olimme jo ennättäneet ryhtyä töihimme, kun isä tuli ovelle kyselemään, mitä täällä tapahtuu. Me vaan vastasimme, ettei mitään, jolloin isä naurahti ja kääntyi pois. Sen jälkeen ei ollut enää mitään moittimista Tellervon työskentelyssä. Meistä tulikin hyvät työ-toverit.

Väkeä siirtyi tässä vaiheessa Mustolas-takin kauemmaksi välttääkseen vielä käyn-nissä olleen sodan mahdolliset ikävät lop-pukäänteet. Niinpä he halukkaasti myivät lähtiessään pieniä kotieläimiään, jos ostaja löytyi. Meidän lähettimme Puputti, joka oli isäntämies Sakkolasta, toimi everstin sekä Käyhkön ja Liukon yhteisenä asiamiehenä ja osti heidän lukuunsa muutamia kanoja ja kukkoja sekä nuoren pässin. Pässi oli vakituisesti liekaan sidottuna myymälän pihanurmikolla. Kanat juoksentelivat päi-visin vapaasti pihamaalla ja viettivät yönsä myymälän makasiinissa Puputin tekemäl-lä orrella. Eri aikoina tuotuja kukkoja oli kaikkiaan kolme. Uuden kukon tuotuaan Puputti antoi sen tapella vanhan kanssa ja katkaisi sitten hävinneeltä kaulan. Passi oli aluksi aivan vauhko ja karkasikin kerran. Minä kävin aina ohi kulkiessani puhutte-lemassa ja rapsuttelemassa sitä. Vähitellen se rauhoittui ja laski jo muitakin taputte-lemaan itseään. Sitten eräänä sunnuntai-päivänä otimme passin mukaamme, kun Mustonen ja minä menimme naapurimökin tyttöjä tapaamaan. Lystiksemme teimme siellä pässin kanssa pieniä puskemishar-joituksia. Se olikin oppivaista sorttia. Pari päivää sen jälkeen, kun eversti ohi kulki-essaan poikkesi rapsuttamaan pässiään, se pukkasikin häntä polveen. Yllättynyt rapsuttelija tuli sitten ovellemme kysele-mään, kuka p••••le on opettanut pässin pus-kemaan, mutta jäi ilman vastausta. Syksyn mittaan pässi ei kunnioittanut enää ruokki-jaansakaan. Päivänä muutamana, olimme silloin jo Mälkiällä, Puputti tuli kertomaan minulle, että pässin saatana pukkasi hänet nurin mahalleen nurmikolle. Puputti oli ollut rautakanki olkapäällään siirtämässä pässin liekaa uuteen paikkaan. Pässi tepas-teli hänen perässään liekaköyden toisessa päässä. Kun pässi katseli edellä kävelevän Puputin lepattelevia housunpersauksia, tuli kiusaus niin suureksi, että oli ihan pakko täräyttää. Pässi sai hetken nautinnon, mutta luulen, että pitempään turkki pöllysi, kun Puputti kosti saamansa nolauksen.

Mustolan jälkeen meillä oli vielä kaksi muuttoa edessämme ja vähältä piti, ettei ollut useampiakin, ennen kuin siviili koitti. Arvattavasti osastomme johto piti majoi-tustamme myymälässä ajan mittaan liian ahtaana, koska muutimme, rakennustoi-mistoa lukuun ottamatta, jonkin ajan ku-luttua Mälkian sulun vieressä olleeseen maksunkantokonttorin rakennukseen, jonka toisessa päässä oli kanavainsinöörin asunto. Matkaa Mustolan sululta Mälkiän

sululle on noin kilometrin verran yläjuok-suun päin. Mälkiän sulussa veden pintojen korkeusero on 13.5 metriä, eli suurin koko kanavassa, ja kallion kupeeseen louhitun sulkukammion syvyys on muistaakseni noin 17 metriä. Kolme esimiestäni työs-kenteli ja asui toimiston ja asunnon puolel-la. Minulla ja konekirjoittajalla oli hallus-samme asioimisluukkujen toisella puolella ollut maksunkantokonttorin asiakashuone. Mälkiässä olimme silloin, kun aselepo as-tui voimaan syyskuuta.

Kun sota Neuvostoliittoa vastaan oli päättynyt, alkoi Lapin sota saksalaisia vastaan. Neukut vaativat tiukasti meidän-kin esikuntaamme siirtymään Lappiin Siilasvuon III AKE:n lisäksi vähääkään piittaamatta suomalaisten väitteistä, et-tei kahdella armeijakunnan esikunnalla ole mitään tekemistä saman tien varrella. Pakon edessä lastasimme sitten itsemme ja tavaramme eräänä päivänä junaan Lap-peenrannan asemalla. Kun näin oli tehty, piti esikuntapäällikkö, eversti Hautala illansuussa puhuttelun asemalaiturilla ja ilmoitti, että neukut ovat lopultakin luo-puneet siirtymisvaatimuksestaan, joten nukumme tämän yön vain junassa ja aa-mulla palailemme takaisin entisiin maja-paikkoihimme. Eversti Oinonen kuului jä-senenä erääseen rajakomissioon, jossa oli sekä suomalaisia että neuvostoliittolaisia jäseniä. Eräänä päivänä hän neuvottelusta tullessaan ilmoitti, että neukut vaativat it-selleen menetetyiltä alueilta tekemiämme miinoituskarttoja ja -piirroksia. Kun ker-roin, että ne lähetettiin kaikki Sota-arkis-toon juuri ennen Suulajärveltä lähtöämme, niin eversti määräsi minut lähtemään sama-na iltana hakemaan niitä Koskenkorvalta, koska asialla on kiire. Itse hän lupasi hoitaa matkapaperit kuntoon.

Niin minä sitten illansuussa nousin Lappeenrannan asemalta lännen suuntaan lähteneeseen junaan ja matkattuani Riihi-mäen ja Seinäjoen kautta saavuin myöhään seuraavana iltana Ilmajokeen kuuluvalle Koskenkorvan asemalle. Junan ikkunasta katsellessani olin ihmetellyt, kuinka Sei-näjoelta Kaskisiin johtavalla rataosuudella joka asemalla oli asemasilta tungokseen asti täynnä seisoskelijoita. Koskenkorva-laiset sitten selittivät, että heille on tullut tavaksi käydä iltasella asemalla ”junia las-kemassa”, kun ei muutakaan ajanvietettä ollut. Hyvä oli, että kävivät, sillä nyt se olisi jo liian myöhäistä. Ihmeekseni nimittäin huomasin Taskuaikataulua selatessani, et-tei tuolla rataosalla ole enää henkilöliiken-nettä lainkaan.

Alkoholiliikkeelle oli valmistunut uusi viinatehdas Koskenkorvalle, mutta uu-disrakennus oli otettu heti valmistuttuaan Sota-arkiston käyttöön sen sota-aikaiseksi sijoituspaikaksi. Tehdas oli kyllä aivan rautatien lähettyvillä, mutten minä olisi osannut sinne pimeässä mennä, elleivät asemalla tapaamani kaksi neitosta olisi

lähteneet oppaakseni, kun he muutenkin olivat menossa samaan suuntaan. Arkiston toimisto oli eräässä virkailijoille tarkoite-tussa paritalossa. Herätettyäni toimistossa nukkumassa olleet kaksi sotilasvirkamies-tä esitin heille asiani. Sanoin lisäksi, että asialla on kiire, joten pitäisi ryhtyä heti toi-meen. Sain vastaukseksi, että siihen pitää saada heidän esimiehensä, arkistonhoita-jan lupa. Tämä everstiluutnantin arvoinen sotilasvirkamies asui kylällä jossain muus-sa talossa, eikä tykkäisi hyvää yöllä häirit-semisestään. Minä sanoin, että minä voin ottaa sen riskin. Niin hänelle otettiin puhe-lu ja minä selostin hänelle kiireellisen teh-täväni. Asian nopea hoitaminen oli hänelle vastenmielinen. Hän esitti jos jonkinlaisia verukkeita. Laatikot saattoivat olla tuusan nuuskana jossain radan penkassa, minusta ei tiedä, vaikka olisin desantti ja niin edel-leen. Kun minä en antanut periksi, vaan uhkailin häntä seuraamuksilla, hän lopulta tuli polkupyörällä ajaen toimistoon. Vielä vähän pulistuaan hän suostui ja menimme koko joukko tehtaalle. Siellä oli pitkillä hyllyillä rivissä samankokoisia laatikoita vaikka kuinka paljon ja kaikkien nimilaput olivat käytäville päin. Ei oltu kävelty kovin-kaan pitkälle, kun tunsin oman laatikkoni eräältä hyllyltä. Se nostettiin alas lattialle ja kun minä olin saanut pyytämäni vasaran, oli kaivattu mappi minun kainalossani ja laatikko saman tien takaisin hyllyllä. Ar-kistonhoitaja oli sen jälkeen kuin toinen mies. Jutustelusta ei tahtonut tulla loppua, ennen kuin hän malttoi lähteä jatkamaan uinailuaan. Minäkin nukuin herätyskellon soittoon asti toimiston lattialla ja lähdin paluumatkalle seuraavalla junalla.

Viimeinen muuttomme tapahtui myö-hemmin syksyllä. Silloin esikuntamme muutti Ratsuväkiprikaatin kasarmeihin Lappeenrantaan. Pioneeriosasto muut-ti eräiden muidenkin osastojen tavoin männikkörinteessä olevaan valkoiseen aliupseerikoulun rakennukseen. Siellä ollessamme alkoi miehiä vähitellen läh-teä siviiliin. Meiltä lähtivät ensimmäisinä Käyhkö, Liukko ja Wäre. Käyhkö ja Liuk-ko poikkesivat ennen lähtöään kirjakaupas-sa ja antoivat minulle omistuskirjoituksin varustetun kirjan muistoksi yhteistyös-tämme. Rakennustoimiston tehtäviä tuli tilapäisesti hoitamaan luutnantti Erkki Ekfors 2. Tien.HK:sta ja minä puolestani huolehdin kaikista pioneeritoimiston teh-tävistä. Minulle eversti Oinonen sanoi, että pääsen lähtemään siviiliin vasta sitten, kun olen ensin hoitanut edessä olevan osaston muuton, joka silloin näytti suuntautuvan Hämeenlinnaan. Muutto suoritettiin kui-tenkin aikanaan Lahden Hennalaan ja siitä huolehtivat toiset miehet. Valvontakomis-sio vaati nimittäin, että kaikki reserviläiset on kotiutettava aselepoehtojen mukaisesti 5. joulukuuta mennessä ja esikunta oli sil-loin vielä Lappeenrannassa. Noin viikkoa, tai puoltatoista, ennen minun lähtöäni tuli

tehtäviäni pioneeritoimiston toimistoup-seerina jatkamaan luutnantti Olli Juva ja juuri lähtöni edellä tuli pioneeriosaston osastopäälliköksi kapteeni Jouko ”Joope” Vartiainen. Ollin kanssa kävimme erää-nä iltana juhlimassa vaihtoamme hotelli Patrian ravintolan puolella. Olli Juva jäi aikanaan everstinä eläkkeelle ja toimi myö-hemmin muun muassa Pioneeriaselajin Liiton puheenjohtajana.

Muutamaa päivää ennen lähtöäni eversti Oinonen kysyi minulta, mitä aion ryhtyä tekemään siviiliin päästyäni. Kun vastasin, ettei minulla ole vielä harmainta aavistus-takaan, niin eversti sanoi, että hän voisi an-taa minulle suosituksen, josta saattaisi olla minulle tulevaisuudessa apua. Niin hän sit-ten antoi ohjeet seuraajalleni Juvan Ollille. En tiedä, mitä he keskustelivat, mutta joka tapauksessa Olli yritti parhaansa ja minun mielestäni se menikin sitten vähän öve-riksi. Niinpä minä en viitsinytkään liittää sitä hakemuksieni mukaan, vaan panin sen hissun kissun arkistooni muiden muistojen joukkoon.

Viimeisenä iltana oli pioneeriosaston jäljelle jäävä vakinainen väki kokoontu-nut viettämään kanssamme meidän kahden viimeisen lähtijän, kersantti Montosen ja minun, lähtiäisiä eversti Oinosen kutsusta hänen työhuoneeseensa. Jostakin syystä mukana oli myös aikaisempi 18.D:n pio-neerikomentaja, majuri Aarne Siitonen, mutta en tiedä, miten hän kuvioihin liittyi. Siinä yhteydessä katosivat Matti -everstin sängyn alta hänen edustusviinavarastonsa loput tikkuviinat parempiin suihin. Seu-raavana päivänä, 25. marraskuuta, minä lähdin Lappeenrannan asemalta junalla kohti Järvelää ja siellä ollutta kotiani. Juna-matkalla istui vierustoverinani Helsinkiin matkalla ollut luutnantti (tai ehkä vänrikki) Maximov, joka lähti siviiliin esikuntamme hallinnollisesta toimistosta. Minulle jäi ai-kanaan sellainen käsitys, että hän olisi ollut sama ylioppilas Vasili Maximov, joka jo seuraavan vuoden huhtikuussa luovutettiin Neuvostoliittoon samassa ryhmässä kuin Unto Parvilahtikin. Maximov oli nimittäin toiminut aikanaan tulkkina sotavankileiril-lä.

Nukuttuani yli yön kotonani matkustin aamulla 26. marraskuuta Hämeenlinnaan noutamaan sotilaspassini Kanta-Hämeen Suojeluskuntapiirin esikunnasta ja saa-maan passiini leiman luovutetuista valtion varusteista. Siihen päättyi tämä reissuni valtion leivissä. Se ei kestänytkään sentään ihan viittä vuotta, vaan jäi kahta kuukautta ja kahtakymmentä päivää vaille.

0llessani lähdössä paluumatkalle ostin Hämeenlinnan rautatieasemalta Uuden Suomen ja huomasin siinä olleen Tampe-reen Teknillisen Oppilaitoksen kuulutuk-sen. Siitä alkoi toinen pitkä jakso elämäni taipaleella, mutta se onkin jo toinen juttu.

5.1.2001

III osa

2120

Toivo Asser Simeon Attila

Toivo Attila syntyi 5.1.1904 tampe-relaiseen työläisperheeseen. Hä-nen isänsä oli Längelmäellä 1869

syntynyt työmies, kirjansitoja ja sitten terveyskaitsija Edward Walfrid Edvar-dinpoika Attila, joka oli muuttanut 1898 Tampereelle. Äiti oli Maria Aleksandra Attila o.s. Oinonen. Veljet: Paavo 1898–1960, (päätoimittaja, Vapaseurakunnan saarnaaja) sekä Mikko Hugo. Sisar Elli 1907–1987 (Tourunen), musiikin opettaja. Toivon muuttaessa 1928 Helsinkiin asia-papereissa hänen ammatikseen oli merkit-ty konttoristi ja siviilisäädyksi naimaton.

Toivo vihittiin 4.6.1932. Puoliso oli Saara Maria Attila s. Mäkelä. s. 15.8.1903, k. 4.4.1986. Lapset: Sakari s. 28.2.1938, liikennesuunnittelija Finnairissa (eläkk.), Sirkka (Tiilikainen), lastenohjaaja, s. 21.2.1941 ja Mikko s.13.2.1943, k. 1.11.2009.

Aktiivinen nuoruus

Toivo kävi Tampereen Lyseossa keski-koulun (5 lk.) ja sai päästötodistuksen 31.5.1920. Tampereen Kauppaopiston (2 lk.) tutkinnon hän suoritti 30.5.1922. Toi-vo Attila opiskeli vv. 1926–1928 Yhteis-kunnallisessa korkeakoulussa yleisellä hallinnollisella linjalla. Ennen asevelvol-lisuuden alkua Toivo oli ollut Tampereen työväenopiston opettajana syksyllä 1922 sekä sen jälkeen lukuvuodet 1924–1925 ja 1925–1926. Varusmieskauden jälkeen Attila oli Tampereen Autoliikenne Oy:n konttorinhoitajana vv.1924–1926. (Tuon toimistonhoitajakauden jälkeen kaikissa virallisissa kirkollisissa asiakirjoissa Atti-lan ammatiksi mainitaan konttoripäällik-kö – myös hänen PLM-kautenaan). Attila hoiti lukuisia kirjanpito-, tilintarkastus- ja konttorijärjestelytehtäviä sekä liike-edus-tuksia vv. 1922–1935.

Toivo oli ollut jo ennen varusmieskaut-taan tunnettu innokkaana esperantistina ja alan aktiivisena järjestövaikuttajana. Suoritettuaan tutkinnon esperantossa hän toimi eri esperantokursseilla opettajana, kuten em. Tampereen Työväenopistossa. Esitelmöitsijänä hän vieraili eri tahoilla esperanton tuntemuksen ja aktiivisten har-rastajien määrän lisäämiseksi. Helsingissä hän jatkoi merkittävää ja ansiokasta toi-mintaansa esperantistien järjestöissä. Ar-

Suomen Sotilas jaHakun ensiaskeleet Hakun varusmiestoimittajat vv. 1923–1925.

tikkelit sanoma- ja aikakauslehtiin täyden-tävät kuvaa Toivo Attilan harrastuksista.

Asevelvollisuusaika

Attila astui 27.10.1922 vapaaehtoisena asepalvelukseen Pion.P1:een Korialle. Korpraaliksi Attila ylennettiin 16.5.1923 ja alikersantiksi 1.12.1923, eli vuorokausi ennen ensimmäisen Hakun ilmestymistä. Attila oli pataljoonan esikunnassa kirjuri-korpraalina keväästä 1923 alkaen. Hänen esittämänsä ajatus asevelvollisten oman lehden perustamisesta sai ”alkujarrutus-ten” jälkeen tukea sotilaspastori E. Nou-siaiselta ja kapt. A. H. Laaksolta. Heidän yhdessä suorittamansa aktiivinen lobbaus tuotti tulosta ja johti Hakun syntyyn. Toi-mittamiensa kahden ensimmäisen Hakun numeron jälkeen koittanut siviilielämä vaikutti siihen, että hän ei päätoimittajana päässyt kokemaan majuri Starkin aktiivi-sia otteita eikä äkisti heränneitä hoivaa-via ja isällisiä tunteita Hakkua kohtaan. Toivo Attilan asevelvollisuusaika päättyi 16.1.1924. Siviiliin Attila lähti alikersant-tina ja erikoiskoulutettuna kirjurina.

Työelämä

Tultuaan nimitetyksi PLM:n Tväl-osaston pioneeritoimiston 2. luokan kanslistiksi 1.2.1926 ja PLM:n tekn. osaston kuljetus- ja pioneerivälinetoimiston vanhemmaksi kanslistiksi 1.1.1927 Toivo Attila vapau-tettiin tehtäviensä vuoksi pioneerien vuo-den 1928 kertausharjoituksista.

Attila nimitettiin PLM:n vanhemmaksi kanslistiksi 20.8.1928, PLM:n Tekn. osas-ton vanh. toimistosihteeriksi 1.10.1929 ja PLM:n Tekn. osaston vanhemman toimis-tosihteerin toimeen 22.4.1930. (Työteh-tävien vaatiman ruotsinkielen taitonsa Attila osoitti suoritettuaan kielikokeen arvioinnein ”hsk” – toisen yrittämän jäl-keen 17.4.1930).

Attilan 1930-luvun aikaista työuraa PLM:n Teknillisen osaston vanhempana toimistosihteerinä ei ole luultavasti kir-jattu julkisissa asiakirjoissa. Vuoden 1930 jälkeen ensimmäiset merkinnät ovat vuo-delta 1942.

Jatkosodan aika

Attilan vaiheista Jatkosodassa on kanta-kortissa vain vaikeasti tulkittavia sekavia

lyijykynämerkintöjä. Luettavimman mer-kinnän mukaan hän sai omasta pyynnös-tään eron StalE:n Int. osaston vakinaisesta peruspalkkaisesta virasta 14.6.1942. Mer-kintöjen mukaan hän toimi saamansa eron jälkeen silloisen Rautatiehallituksen (RH) puutavaratoimiston päällikkönä. PLM:n Tväl-osastossa saamaansa kuljetusväline-asiantuntemusta Attila pystyi hyödyntä-mään paneutuessaan uuteen työsarkaansa kuljetusjärjestelyjen parissa.

Attila on ollut Jatkosodan aikana reser-viläisenä ja siviilinä entisen työpaikkan-sa PLM:n järj.-osaston kirjoissa RH:ssa työskentelystä huolimatta. Se todetaan PLM:n järj.osaston kirjeessä (pvm:ltä 5.7.44). Vapautuminen sodanajan palve-luksesta tapahtui 11.10.1944 PLM:n järj.osaston kirjeen (sal) pvm:ltä 29.9.1944 nojalla. Hänet siirrettiin nostoväen I luok-kaan 1.6.1946 (mahd. 1.11.1946).

VAPO organisaatio-kokeilun tuloksena Toivo Attila jatkoi sodan aikana aloitta-miaan konttoripäällikön tehtäviä RH:n puutavaratoimistossa rauhan tultua. Toi-miston siirtyessä kansanhuoltoministeri-ön alaisuuteen se sai 1945 nimen Valtion polttoainetoimisto. Vuodesta 1950 alkaen nimi oli VR:n polttoainetoimisto, vuodesta 1963 Valtion polttoainetoimisto ja viimein vuodesta 1968 Valtion polttoainekeskus, VAPO. Attilan hoitamat konttoripäällikön tehtävät jatkuivat työpaikan nimen vaihte-lusta huolimatta eläkkeelle lähtöönsä asti.

Attila ja Hakku

Hakku sai harvakseltaan Attilan kirjallisia aikaansaannoksia. Hakun 25-vuotisjuhlas-sa 2.12.1948 konttoripäällikkö Toivo Attila sai Hakun hyväksi suorittamastaan työstä Hakun ansiomerkin n:o 9. Eläkkeelle hän lähti v. 1967. Toivo Attila kuoli 30.6.1988.

Lähteet Virkatodistus Toivo Attila, Tampereen

seurakuntien keskusrekisteri. (3 sivua).Virkatodistus Toivo Attila, Helsingin seu-

rakuntayhtymän keskusrekisteri.Google-haku: Toivo Attila, Paavo Attila

ja Esperanton synty. Kansallisarkisto, tietopalveluyksikön sel-

vitys; Asianumero AL/1637/2014. Pionieeripataljoonan kantakirjaluettelo

m130 A – K Attila s. 50 R24. Kantakortti Toivo A. S. Attila (5 sivua).

Sakari Attilan haastattelu. Sirk ka Tiili-kainen os. Attila ja Sakari Attila: Toivo Attilaa esittävät valokuvat.

Leo Erolin Leo Erolin syntyi Valkealassa 26.10.1904. Hänen isänsä oli Robert Henrik Erolin, Lappeella 7.6.1865 syntynyt paperimes-tari. Äiti oli Vilhelmina Erolin o.s. Las-sila, joka oli syntynyt 23.5.1871 Iitissä. Vuonna 1919 srk-järjestelyjen seuraukse-na Leon kotikunnaksi tuli Kuusankoski. Leo avioitui Jatkosodan aikana 20.8.1943. pv:n huoltolääkärin, lääket. lis. Katri L. M. Salmisen kanssa. Salminen oli syn-tynyt 18.2.1910 Hampurissa ja kuoli 1.7.1993 Uudessakaupungissa. Heillä ei ollut lapsia.

Suoritettuaan ylioppilastutkinnon Kou-volan suomalaisessa Yhteiskoulussa 1923 Erolin astui vapaaehtoisena varusmiespal-velukseen. Asevelvollisuusajan jälkeen hän opiskeli yliopistossa matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja tähtitiedettä. Opiske-luaikana hän työskenteli usein Kymme-ne Ab:n palveluksessa sekä yksityis- ja tuntiopettajana Kouvolan seudulla, jossa hän toimi matematiikan opettajana myös valmistuttuaan Talvisodan syttymiseen asti. Kuusankoskelta

Asevelvollisuusaika

Koululainen Leo Erolin liittyi suojelus-kunnan riveihin 10.3.1919 ja ylioppilas Erolin vapaaehtoisena asepalvelukseen Korialle Pionieeripataljoonaan 16.7.1923. Sotilaskantakirjan mukaan Leon olemus oli; vartalo suora, leuka tavallinen, nenä suora, suu tavallinen, hiukset vaaleat, par-taa ei ole, pituus 1m68 sm, paino 56,2 kg, rinnan ymp. a) 95 sm, b) 85sm. Sotilas-valan alokas Erolin vannoi 19.10.1923.

Asevelvollisuus sujui alokas- ja myö-hempien koulutusvaiheiden osalta up-seeriainesta olleelta Erolinilta normaa-listi. Pion. APK:ssa (AUK:ssa) Erolin oli 1.11.1923–31.3.1924 ja RUK:ssa 2.5.–26.9.1924. Samoihin aikoihin, kun Erolin otti vastaan Hakun päätoimittajan tehtävät hänet ylennettiin korpraaliksi 19.1.1924 ja alikersantiksi 31.3.1924 ja kersantiksi 26.9.1924, jolloin hän vapautui ”täysin palvelleena”. Ylennys res. vänrikiksi tuli 3.12.1924 ja res. luutnantiksi 16.5.1938.

Attilan jälkeen silloinen korpr./alik.Erolin yritti urhoollisesti olla vastuul-linen päätoimittaja kaikkien ”numeroi-densa” (2–7/1924) ajan. Majuri Stark’in holhoava ote, paremminkin valtuutetun päätoimittajan työhön puuttuminen louk-kasi syvästi herkkää nuorta korpraalia/ali-kersanttia. Saman koki korpr. Pulla hänen jälkeensä, mutta pienemmin traumoin.

Kertausharjoituksissa

Ensimmäiset kertausharjoitukset 13.6.–12.7.1932 Pion.P:ssa eivät sujuneet rik-keittä. Res. vänr. Erolin sai 25.6.1932 viisi vuorokautta päävartioarestia juopottelus-

ta upseerikasinolla ja loukkaavasta käy-töksestä vanhempaa upseeria kohtaan. Syyt humalaisen häiriökäyttäytymiseen löytyvät ehkä Erolin’in 8 vuoden takai-sista päätoimittajakauden mieltä kat-keroittaneista kokemuksista. Erolin oli kertausharjoituksissa myös 1.–30.7.1938 (YH) ja 8.–20.10.1939.

Pioneerikomppania päälliköksi kou-lutettavan Erolin’in kenttäkelpoisuus oli vuoden 1938 kertausharjoitusten alkaes-sa ”tyydyttävä” ja sopivuus komppanian päälliköksi ”sopiva”. Pion.P:n myöhem-missä kertausharjoituksissa tehdyn uu-den arvion perusteella Erolin todettiin sopimattomaksi jopa pioneerijoukkueen johtajaksi sekä muihinkin johtotehtäviin, vaikka henkilöarvostelu oli keskimäärin ”tyydyttävä”. Sopivin sota-ajan sijoitus oli esikunta ja toimistoupseerin tehtävät.

Talvisodan ja Välirauhan ajat

Res. luutn. Erolin oli asiakirjojen, osittain virheellisten tietojen mukaan Pion.P:ssa joukkueen johtajana 8.10.1939–6.6.1940. Sotakokemuksensa hän sai Keski-Kan-naksen taisteluissa. Lähimmän esimiehen arvion mukaan ”Erolin on kykenemätön joukkueen johtajaksi, eikä hän sovi muihin-kaan johtotehtäviin.Hermosto täydellisesti pilalla”. Erolin ei kestänyt sodan paineita. Koettuaan Talvisodan viime päivinä tai heti sen jälkeen täydellisen hermoromahduksen Erolin yritti itsemurhaa. Häin joutui psy-kiatrin huostaan ja hoitoon.”Toivuttuaan” hänet määrättiin uudelleen palvelukseen. Välirauhan aikana Erolin toimi mm. Pion.Koul.K:ssa komppanian päällikkönä, mut-ta hänet vapautettiin tehtäviensä hoidosta hermojen huonon hallinnan ja epävakaan mielentilansa vuoksi. Huolimatta tiedossa olleesta Erolin’in kykenemättömyydestä toimia saamissaan tehtävissä hänet ko-mennettiin toistuvasti – myös Jatkosodan aikana – psyykkisten hoitojaksojen jälkeen puolikuntoisena palvelukseen ja tehtäviin, joista hän ei pystynyt suoriutumaan.

Jatkosodan aika

Viikkoa ennen Jatkosodan syttymistä eli 18.6.1941 Erolin saapui IV AK:n henki-lötäydennyskeskukseen (HTK/IV AK). Sieltä hänet komennettiin taistelujen alettua komppanian päälliköksi 4. Sota-saaliin Kokoamiskomppaniaan. Välirau-hanaikaiseen tapaan Erolin vapautettiin jokaisesta Jatkosodan aikaisesta palvelus-tehtävästään, koska hän osoittautui niihin kykenemättömäksi.

Toistuvien psyykkisten hoitojaksojen aikana Erolin’ista huolehti aina sama lääkäri, pv:n huoltolääkäri Katri Salmi-nen, josta tuli 20.8.1943 rouva Salminen-Erolin. Vielä viimeisenä (Suomi-NL)-so-tavuonna Erolin sai – vaimon antamasta mielentilalausunnosta huolimatta – käs-

kyn astua palvelukseen 23.2.1944. Hänen uransa joukkueenjohtajana jäi tälläkin kertaa lyhyeksi, sillä hänet vapautettiin 3.3.1944 samoin perustein kuten aiemmin. Leo Erolin’in sota oli ohi. Hänen sota-ajan eri palvelusjaksojen kestoksi on kirjattu yhteensä 8 kuukautta 13 päivää. Hänelle myönnettiin VR lV. Huomiota herättää Leo Erolin’in puuttuminen Hakun ansio-merkin saaneiden luettelosta, vaikka hän hoiti toimittajan tehtävät mallikkaasti vai-keasta toimintaympäristöstä huolimatta.

Loppuelämä

Kalantiin siirryttyään (25.10.1944 tai 6.4.1945) hän jatkoi edelleen opettajana aina kuolemaansa (17.5.1955) asti. Kuol-lessaan hän oli vajaa 51-vuotias.

LähteetKouvolan seurakuntayhtymän virkatodis-

tukset Leo Erolin pvm:iltä 11.03.2014 ja 01.04.2014. Uudenkaupungin seu-rakunnan virkatodistus (Leo Erolin) pvm:ltä 01.04.2014

Pion.P:n kantakirjaluettelo m130 A-K, Erolin, s.39R22 (Kansallisarkisto)

Kantakortit ja Sotilaskantakirjat (11 sivua) sekä Ansioluettelo (1 sivu)

Hakku 25 vuotta. Hakku 2/1948. Artikke-li. Kirj. Leo Erolin ja toimittaja

Lauri ErolinLauri Erolin on taruhenkilö, joka seikkai-lee monissa Hakun historiaa sivuavissa kirjoituksissa

Armas J. Pulla Armas Josef Pulla syntyi 29.3.1904 Vii-purissa. Hänen isänsä oli Kivennavalla 1873 syntynyt talollisen poika, Josef Pul-la, joka työelämän alkuvaiheissa oli rau-tatieläinen, mutta myöhemmin rikosetsi-vä. Armaksen äiti oli Leppävirralla 1868 syntynyt Emma Sofi a Itkonen. Vanhem-mat vihittiin 1902. Avioparin kodin kan-tapaikaksi tuli Viipuri, mutta Josefi n työ vaati jatkuvasti asuinpaikan vaihtoa (Hä-meenlinna, Lahti, Sortavala, Hamina ja jälleen Viipuri). Pulla avioitui Viipurissa 14.11.1907 syntyneen, Terijoella koulun-sa käyneen ja ylioppilaaksi tulleen Teller-vo Kuokkasen kanssa 25.12.1933. Teller-von isä oli Mikko Kuokkanen, Pietarissa ja Terijoella pitkään toiminut liikemies ja äiti Ida o.s. Myöhänen. Tellervon ja Ar-maksen lapset ovat: Irja Tellervo (Berg-gren) s 13.5.1938, srk-emäntä, Armas Kalervo s 5.1.1940, lentäjä, kelloseppä, Helvi Kyllikki s 19.2.1942, diakoni, evl. luostarin sisar ja Jorma Kalevi s 8.11.45, k 25.6.2007, entisöijä, toimitusjohtaja. Ar-maksen puoliso Tellervo kuoli 14.12.1999 eli päivälleen 19 vuotta 14.12.1981 kuol-leen miehensä jälkeen. �

22 2322 23

�

Koulupoika ja toimittaja

Armas haaveili lahtelaisena koulupoikana aluksi veturinkuljettajan, sitten sanoma-lehtimiehen urasta. Kirjoitteluun tarvittiin kuitenkin lehti ja niinpä Armas perusti sellaisen. Lehti sai nimen Koitto. Tämän postimerkki-teemalehden ensimmäinen ja viimeinen päätoimittaja oli Armas J.. Pää-toimittajan apuna olivat toimitussihteeri Pulla, tekstinlaatija Pulla, levikkipäällikkö Pulla, ilmoituksen hankkija Pulla, kustan-taja Pulla sekä lehden jakaja Pulla – kaikki yksi ja sama henkilö. Kooltaan aikaansaan-nos oli yksi lehti eli kaksi sivua. Painos oli yksi kappale. Säännöllinen ja ainoa il-moittaja oli Armaksen paras kaveri Petteri.

Myöhemmin, perheen muutettua 1919 Lahdesta Viipuriin Armas totesi suomalai-sen lyseon 4. luokan oppilaana 1922, että oli jälleen uuden lehden perustamisen aika. Nimekseen lehti sai Makkara. Se ilmestyi 6–8 kertaa vuodessa ja se oli suunnattu aluksi 10–12-vuotiaille. Lehden kuvitus tuli päätoimittajan taitavasta kynästä. Var-sin pian lehden sisältö muuttui kuitenkin sellaiseksi, että vanhemmillakin koululai-silla oli joskus vaikeata sulattaa tavaksi tullutta lukijapiirin jäsenten yksilöllisten ominaisuuksien rienaavaa käsittelyä. Mi-tään ei kaunisteltu. Lehti tarjosi vapaan forumin kaikille halukkaille, mutta päätoi-mittaja kontrolloi tarkoin tekstien sisältöä ja muuttikin niitä mielensä mukaisiksi. Päätoimittaja haukkui halutessaan kirjoit-tajankin lehtensä sivuilla. Tekstien kohde-henkilöiden ilkeät luonnehdinnat, aiheva-linnat ja piikit pyörivät usein sopivuuden rajamailla. Kokemuksiaan Makkaran räväkkänä toimittajana Pulla pystyi hyö-dyntämään myöhemmissä toimittajatehtä-vissä, joskin hänen ilkeilytarpeensa oli jo kadonnut ja hänen työtään kontrolloivien säännöt rajoittivatkin toimittajan vapautta ja kirjailijan mielikuvituksen lentoa.

Radiojoukkueen hevosmies

Jäätyään luokalle keskikoulun viidennellä liiallisten ”muiden ” harrastustensa vuoksi 19-vuotias Armas sai omasta pyynnöstään erotodistuksen vuoden 1923 syksyllä. Si-ten keskikoulutodistus jäi häneltä saa-matta. Tämän jälkeen Pulla pyrki vapaa-ehtoisena asepalvelukseen vuosi ennen säädettyä ikää. Hänet määrättiin astumaan vakinaiseen, aseelliseen palvelukseen 28. päivänä joulukuuta 1923 Santahaminaan sijoitettuun ”Kenttäradiokomppaniaan” (K.Rad.K, myöhemmin K.Rad.P). San-tahamina ja Suomenlinna olivat siihen aikaan oikeastaan ruotsinkielisen Uuden-maan rykmentin ”reviiriä”, joten osittain ”vieraskielisessä” ympäristössä Pulla sai päivästä toiseen kuulla kieltä, jota hän ei ymmärtänyt ja johon hänellä oli ollut kompleksinen suhde jo Viipurin koulu-ajoista lähtien.

Kenttäradiokomppania oli perustettu Viipurissa v. 1920 – samoin kuin ”Kent-täradiokoulu”. Molemmat oli siirretty Santahaminaan ja ne olivat suoraan Yleis-esikunnan operatiivisen johdon alaisia. Kenttäradiokomppanian ja myöhemmin -pataljoonan esikunta oli Katajanokalla ”Lutikkalinnassa”. Esikunnan käytössä oli Katajanokalla joukkueen verran varus-miehiä, joiden joukossa oli myös AJP. Hä-nestä tehtiin radiojoukkueen hevosmies.

Sotilasvalan Pulla vannoi 26.1.1924.Tuohon aikaan, UR:n jalkine- ja vaatekor-jaamoilla oli jatkuva työvoimapula. Mo-lemmissa tarvittiin kipeästi ammattitaitoi-sia suutareita ja räätäleitä. Määrärahojen puuttuessa jalkine- ja vaatekorjaamojen johtajien esityksestä lähetettiin syksyl-lä 1923 tiedustelu eri joukko-osastoihin aputyövoiman löytämiseksi. Toivottiin palvelukseen astuneiden asevelvollisten-joukosta löytyvän ammattimiehiä avoinna oleviin tehtäviin. Korialta, Joulukuun saa-pumiserästä 1923 löytyi kaksi suutarin- ja yksi räätälinopissa ollutta varusmiestä, jopa muutama muuraustaitoinenkin. En-sin mainitut siirrettiin alokasajan jälkeen vaihdossa Santahaminaan ja ammattiensa mukaisiin tehtäviin.

Apuvoiman jaossa pienemmälle osalle jäänyt vaatekorjaamon johtaja oli äitini isä, värvätty kersantti Alfred Ryysy, vaat-turimestari ja aiempi itsenäinen yrittäjä Haminan Isoympyräkadun varrelta. Hän oli apulaisineen erikoistunut venäläisiin upseeriunivormuihin ja muihin sotilas-asusteisiin. Vapaussodan jälkeen, kanta-asiakkaiden kadottua, vaatturiliikkeeltä loppuivat työt. Itsenäisyyden alun vaikeina pulavuosina suomalaisen tyhjätasku-up-seeriston kiinnostus myöhemmin 20-luvulla ja sen jälkeen nähtyihin prameisiin juhla- ja paraatipukuihin ei ollut vielä täysin he-rännyt, joten työtä oli saatava muualta tai – muunlaista. Nähtyään sattumalta UR:n ”palvelukseen halutaan” -ilmoituksen töi-tä vailla oleva vaatturimestari haki vaate-korjaamon kapitulantti-johtajan paikkaa. Näin seitsenhenkisen perheen elättäjä, Papaksi alaistensakin kutsuma isoisäni löysi uuden, aiemmasta poikkeavan ja pienipalkkaisen työn UR:stä värvättynä kersanttina. Hän oli toinen niistä kahdesta korjaamojohtajasta, joitten esityksestä Ko-rialta löydettyjen, siviiliammatteihinsa jo perehtyneiden varusmiesten vaihtojärjes-telyihin ryhdyttiin. Kenttäradiojoukkueen hevosmiehestä tuli siinä yhteydessä – ikään kuin vahingossa – pionieeri.

Pionieeripataljoona sai järjestelyjen tu-loksena UR:stä vastineeksi kolme varus-miestä, joista yksi oli siis jääkäri-hevosmies Pulla. Hänet sijoitettiin 3. Komppaniaan 27.2.1924. Siirto oli Pullasta mieluisa, sillä tulihan Viipuri lähemmäs ja olihan Korialla

puhuttu kieli sentään ymmärrettävää. Mut-ta: siirtonsa syitä Pulla mietiskeli pitkään.

Hakku kiinnosti

Pullan tultua vaihdokkaana Pionieeripa-taljoonaan helmikuun lopulla 1924 koulu-aikainen toimittajakarriääri selittää hänen välittömän kiinnostuksensa Hakkuun ja sen lyhyeen historiaan. Jälkisyntyisestä pionieerista tuli heti innokas ”hakkulai-nen”. Hän osoitti monin tavoin suuren kiinnostuksensa taipaleensa alussa ole-vaan lehteen mm. tekstejään tarjoamalla. Niinpä Pullasta tehtiin Hakusta vastaavan Erolinin rinnalle apulaistoimittaja ennen hänen omaa päätoimittajakauttaan. Va-rusmiestoimittajien saattaminen takaisin ruotuun oli jo käynnissä, kun syntyivät Armas J:n vastuulla olevat ”pullamaiset” numerot 8/1924 ja 1/1925-pataljoonan komentajan näkemyksiä kovinkaan tar-kasti seuraamatta. Pulla valmisteli vielä ensimmäisen painetun Hakun (2/1925) miltei painovalmiiksi asti. Se numero oli majuri Stark’in ”esikoinen”.

Pionieeri Pulla ylennettiin korpraaliksi 24.11.1924. Hänet vapautettiin vakinai-sesta palveluksesta 3.3.1925 eli palvelus-ajaksi tuli 1 v 2 kk 8 pv. (Vakinaiseksi palvelusajaksi asiakirjat mainitsevat kui-tenkin 1 v 3 kk).

Hyvissä ajoin ennen vapautumistaan Pulla oli alustavasti keskustellut mahdol-lisuudesta jäädä värvättynä palvelukseen Korialle vuodeksi. Kuitenkaan Hakun toi-mittajakauden aikainen kitka majuri Star-kin ja hänen välillään ei ollut kadonnut. Sen vuoksi ajatus palvella Pionieeripa-taljoonassa jäi toteutumatta Starkin pää-töksen tai Pullan omanratkaisun vuoksi. Pullan lyhytsanaisuus värväyskaudestaan ihmetytti mutta siitä huolimatta uskoin pe-rusteetta hänen palveluksensa tapahtuneen juuri tuossa hänelle tutussa PionP:ssa. Vas-ta syksyllä 2014 minulle selvisi tapahtu-mien oikea kulku. Se on seuraavanlainen.

Värvättynä kersanttina

Neljän kuukauden siviilivaiheen jälkeen Pullan palvelus värvättynä alkoi sitoumuk-sen perusteella 1.7.1925 5/L.K.K:ssa eli Laivaston koulutuskunnan (entisen Me-ripataljoonan) 5. komppaniassa. L.K.K. oli Laivaston jalkaväkijoukko-osasto. Koulutuskunnan Esikunta ja Esikunta-komppania (ehkä juuri tuo 5.K, joukos-saan värvätty Pulla) olivat Katajanokan Merikasarmilla, muu osa oli ruotsinkieli-sen Uudenmaan Rykmentin (UR:n) kyl-kiäisenä Santahaminassa.

Ylennys kersantiksi tuli heti värväys-kauden alussa. Hänen tehtävänimikkeen-sä oli Varusvaraston varastonhoitaja. Me-rikasarmin värvätty kersantti ei ollut työs-tään kovin innostunut, koska hän sai hen-kilökorttiinsa merkinnän ”5 vuorokautta

yksinkertaista arestia varaston huonosta hoidosta ja epäjärjestyksestä”. Jo alun perin saamaansa tehtävään tyytymätön ja turhautunut varastonhoitaja jatkoi moit-teista ärsyyntyneenä tehtäviään, mutta ilman ”työn iloa ”. Hän jakeli huonotuu-lisena varastonsa hyllyiltä varusmiehille asusteita, niiden sopivuudesta käyttäjille välittämättä. Siten ne saattoivat olla kool-taan käyttäjille sopivia tai sopimattomia. Tyytymättömien valittajien verbaalit ky-vyt saattoivat joskus auttaa vastahakoisen kersantin taivuttelussa sopivien asustei-den etsimiseen. Runsaat valitukset vil-kastuttivat varastonhoitajan elämää hänen ankeassa työympäristössään.

1970-luvuln alkupuolella Turun Yli-opiston kansatieteen laitos teki muis-titietokyselyn 1920-luvun alokkaiden kokemuksista ensimmäisinä palvelus-päivinään. Kertyneestä aineistosta on Merikasarmin historiaa selvitellyt UM:n Jyrki Paloposki 0n löytänyt erään vas-taajan kiinnostavan muisteluksen koke-muksistaan lokakuussa 1925. Sen sisältö tuki sitä pienistä murusista kasaamaani ”Pulla-kuvan” sektoria, josta ei ole juuri puhuttu. Jotkut Pullan persoonan ikävistä piirteistä projisoituivat hänen toimintaan-sa värvättynä – hänen siihen työhön liit-tämiensä ennakko-odotustensa sorruttua vaatevaraston hoitajan pestiin.

Vuonna 1925 alokkaana ollut muisteli 1970-luvulla seuraavaa.

”Helsingin rautatieasemalla oli vastas-sa laivaston miehiä ja soittokunta, kul-jimme kuitenkin oma-aloitteisesti Merika-sarmille. Perillä Merikasarmin pitkässä päärakennuksen tuvassa nro I odoteltiin kaikki tulevia, niinpä sitten alkoi järjes-täytyminen tuvan käytäville kahteen riviin nimenhuudon ja pituuden perusteella. Tarkastettiin mitä siviilipakkaukset sisäl-sivät, /ja/ petijako. Osalleni tuli järj. nro 55. Seuraavaksi muodostui varusteiden ja jako ja perään siviilivaatteiden luovutus. Varusmikkona toimi 1.kompp. kers. Armas J. Pulla. Ei ollut mitään valinnan varaa, kukin esineen saatuaan kruksi korttiin ja nimi alle. Seuraavana päivänä oli jonkin-lainen mahdollisuus käydä vaihtamassa esim täysin sopimattomat housut, saattoi saada entistä huonommatkin jne. Kii-reessä minulle annettiin puolilakana (3 kpl). Yritin lakanaa vaihtaa, mutta siitä-pä varusmikko riemastui, väitti, että olen myynyt toisen puolen. Petitarkastuksessa arvosteltiin kunnostamani peti mallipetik-si, josta toisten tuli sitten ottaa oppia. Nyt uskalsin esittää kompp.pääll kapt luutn Sandelinille lakanapuoliskon, yhdessä mentiin Armas J. Pullan puhutteluun, sain kunnon lakanan. Loppu”.

Kapitulanttikauden pikku tapahtumia arvioidessaan Pulla totesi vaatepinkkojen jatkuvan nostelun nurkasta toiseen olleen turhauttavaa, kuten moni muukin asia. Si-toumusajan oli määrä päättyä 1.7.1926,

mutta saatuaan tarpeekseen varaston-hoitajan tehtävistä Pulla erosi 27.2.1926 omasta pyynnöstään. Palvelusta kertyi 7 kuukautta 27 päivää. Totesin Pullaa haas-tatellessani, että siitä ajasta hän ei selväs-tikään halunnut puhua.

Kertausharjoitukset ja Talvisota Kertausharjoituksissa Pulla oli kahdesti; 8.6.–7.7.1931 tuli pätevyys ryhmänjohta-jaksi ja 6.–26.8.1935 joukkueen varajohta-jaksi. Kenttäkelpoisuus luokiteltiin hyväk-si. Juuri ennen Talvisodan syttymistä Pulla komennettiin 14.10.1938 PLM:n Sanomien toimittajaksi. Sotilasvirkamies Pulla ko-mennettiin 4.2.1940 uuteen tehtävään, Itä-Kannaksella taistelevan III AK:n esikun-taan valistusupseeriksi. 9. D:n komentajan eversti Hj. Siilasvuon saatua ylennyksen kenraalimajuriksi hän sai sodan päätyttyä komentoonsa III Armeijakunnan. Siten sotilasvirkamies Pulla oli lyhyen aikaa tuoreen kenraalin alaisena ennen siirtoaan 21 Divisioonan esikuntaan 30.4.1940 ja va-pautustaan sota-ajan palvelusta 12.5.1940.

Tuohon kenraalin ja kirjailijan yhtei-seen aikaan III AK:n esikunnassa ajoit-tunee tarina komentajan kiinnostuksesta kirjailijan mahdollisiin suunnitelmiin kuvata tyylillään Talvisodan rivimiestä eli suomalaista soturia tositoimissa. Asia on harkinnassa, kertoo tarina Pullan sa-noneen. Kenraalin kysymyksen väitetään vaikuttaneen lähtölaukauksen tavoin Pul-laan ja niin Ryhmy-kirjasarjan ”jutelmis-ta” ensimmäinen ”Ja Pöh, sanoi sotamies Ryhmy” tuli kirjakauppoihin varsin pian.

Jatkosodan aika

Sotaa edeltävinä päivinä Pulla aloitti pal-veluksen 4. Tiedotuskomppaniassa (4.Ttus. K:ssa, eli sittemmin 4, TK:ssa)), tarkem-min sanoen 8.6.1941. Komennus vahvis-tettiin 25.6.1941. Armas J. Pulla palveli Jatkosodan ajan Päämajan tiedotusosaston alaisissa tiedotuskomppanioissa, joihin komennettiin kirjailijoita, kirjoittavia toi-mittajia, valokuvaajia, kuvataiteilijoita, ra-diotoimittajia, esiintyviä taiteilijoita, näyt-telijöitä jne. Nämä nk.TK-miehet edustivat alojensa näkyvintä kermaa. Sotilasvirka-mies, TK-mies Pulla (4.Tied.K:sta) palve-li Jatkosodan aikana monessa paikoissa ja tehtävissä, kuten Päämajan tiedotusosaston tiedotuskomppanian rintamakirjeenvaihta-jana, rintamalehden toimittajana, tiedotta-jana jne. Monissa tehtävissään Pulla pystyi hyödyntämään erinomaista piirustustaito-aan. Talvisodan aikana propagandatehtä-vissä olleet TK-miehet ja valistusupseerit perustivat 1940 Propaganda-aseveljet nimisen yhdistyksen, jonka jäsenkorttia Pullakin kantoi kertomansa mukaan tas-kussaan. Hänen kantakorttinsa tiedoista voidaan poimia esim.: Määrätty 4.9.1941

Karjalan Viestiin. Ylennetty ylikersantik-si 23.9.1941. Vapauden mitali 2 (Vm 2) 11.10.1941. Siirretty Pv:n viihdytystoimis-toon 26.10.1942. Taistelut, joihin osallistu-nut; Pirttipohja, Harlu, Sortavala, Vieljärvi.

Suomen ja NL:n välisen sodan päättyes-sä välirauhaan syksyllä 1944 Pulla oli Pää-majan tiedotusosastossa. Ensimmäisinä rauhan kuukausina Kommunisti-Valpon fanaattiset pyromaanit hävittivät osaston toimipaikan edustalle pystytetyssä rovi-ossa tiedotusosaston ”vaaralliseksi” luo-kiteltua, NL:a loukkaavaa ja sitä koskevaa totuudenmukaista, puolueettomankin kri-tiikin kestävää tiedotusmateriaalia. Jotkut irtonaiset, sisällöltään ja väittämiltään todet, propagandisesti väritetyt yhden tai muutaman sivun pituiset ”tiedotteet” (tod. lentolehtiset) saivat muutaman pyromaa-nin raivoihinsa heidän niitä lukiessaan. Pulla seurasi hävitystyötä järkyttyneenä ja voimattomana. Jälkikäteen hän ei pys-tynyt selittämään, miksi hän yritti omien palavien tekstiensäkin antamassa valossa siirtyä hitaasti huomiota herättämättä niin lähelle roviota kuin pystyi. Ehkä hän yritti tiedostamattaan pelastaa tuholta edes jo-tain kirjoittamaansa. Tässä vaiheessa Pulla toimi taas harkitusti ja yritti saada rovion polttavasta hehkusta huolimatta ja Valpon miesten huomaamatta pelastetuksi tuhol-ta edes jotain. Pahvinpalalla kasvojaan suojaten Pulla sai jalallaan kurkottamalla vedetyksi osittain hiiltyneen vihkosen ”Ja piru vei koko käden”. Se vihkonen on nyt, tätä kirjoittaessani tuossa edessäni. Luo-vuttaessaan sen minulle marraskuun1981 haastattelutilanteessa kirjailija kertoi edellä olevan, hänen muistinsa taltioiman ”mustan päivän” tapahtuman.

Sota-ajan palveluksesta Pulla kotiu-tettiin 5.10.1944, jolloin hän luovutti todistuksen mukaan Int varusteensa. Jat-kosodan palvelusajaksi tuli 3 v 3 kk 14 pv. Nostoväen II luokka merkittiin Pullan kantakorttiin 1.1.1946.

Armas J. kirjoittelun kohteena

Armas J. Pulla kirjoitti ja hänestä kirjoitet-tiin. Julkisuuden henkilönä hän oli kynäili-jöille mielenkiintoinen kohde – eläessään ja myös kuoltuaan. Hänen tuotannostaan on kirjoitettu yleensä positiivisesti ja ylis-tetty hänen monipuolisuuttaan kirjoittaja-na ja taiteentekijänä..

Parhaiten Pulla tunnetaan Ryhmy-sar-jastaan. Se on ollut erittäin suosittu ensim-mäisen osan ilmestymisestä lähtien. Mo-nien poikasten tavoin Ryhmy ja Romppai-nen olivat minunkin sankari-ihanteitani. Neljä ensimmäisen Ryhmy-kirjaa olivat lyömättömät suosikkini. En nykyisin oi-kein tiedä, kuinka yksi- tai erimielisesti oikeat rintamajermut Ryhmy-kirjoihin suhtautuivat. Asia ei ole aivan kuvitellun yksinkertainen. Jatkosodan aikana kaksi tuntemaani Talvisodan taistelut koke-

2424

nutta veteraania totesi minulle, että ei se sota Pullan kuvaaman kaltaista ollut. Se oli liian rankkaa ja julmaa kotirintaman väelle kerrottavaksi. Edellä olevan sa-nottuaan he näyttivät ymmärtävän Pullan tavan kirjoittaa sodasta. Ryhmy-kirjojen kohderyhmäksi Pulla olikin ehkä valinnut rintamamiesten ”kotijoukot”. Veteraanien mielestä Sota oli kaikkea muuta kuin san-karien kepeää seikkailua, mutta sellaisena se oli kaiketi kotirintaman väelle kuvatta-va. Kyllä rintamallakin kirjoista viihdettä saatiin, vieläpä kahdesta lähteestä; teosten sisällöstä ja itse kirjailijasta. Suurin osa sai hupia Ryhmyn ja Romppaisen letkeistä partioseikkailuista, jotkut ”tosikoimmat” taas tietävän ironista ivansekaista tyydy-tystä etulinjaa kokemattoman, kirjailevan TK-miehen näkemyksistä sodasta. Hen-kilöistä sai toki kaivella ainesta hupiin, mutta sodasta ei!

Ryhmy ja Romppainen olivat koko ajan mielessäni haastellessamme. Käyttämiini sanoihin ”pelkäämättömät sankarit” he tarttuivat kuin harjoitelleena, samanai-kaisesti: ”Sellaisia ei ole”! Asiantuntijoi-den kertomasta sankari-käsitykseni kyllä horjui, mutta siitä huolimatta odottelin jatkossakin malttamattomana seuraavan Ryhmy-kirjan ilmestymistä Metsolan kirjakaupan hyllylle.

Jatkosodan jälkeisenä aikana Pullan tuotannon ja henkilön arvostelu oli tietyltä taholta hyvin kielteistä ja peittelemättömän vihamielistä, eli ”hänen päätään vaadit-tiin vadille”. Politiikan tiellä aina vasenta piennarta kulkeneet ja sinne pikaisesti ha-keutuneet käyttivät miltei koko neuvosto-liturgisen arsenaalinsa suullisesti ja kirjalli-sesti Ryhmy-sarjan teilaamiseen. Sota-ajan ”Ryhmyt” joutuivatkin kiellettyjen kirjojen ylvääseen ja arvostettuun joukkoon.

Martti Sinerman elämänkertateos ”Jees, sanoi Armas J. Pulla” vuodelta 2004 ker-too kirjailijan elämänvaiheista, juhlasta ja arjesta ehkä liiankin yksityiskohtaisesti. Siihen minulla ei ole tarkoitus kajota muu-toin kuin, mitä omien kokemusteni täyden-nys- ja muista lähdetiedoista kokoamani kertomus vaativat. Tämän kirjoitukseni II osassa sekä tässä ”kolmannessa” olen ker-tonut myös asioista ja tapahtumista, joita ei elämänkertateoksesta löydy. Toisaalta tämä vajavainen henkilöhistoria ei sisällä paljoakaan Armas J. Pullan vaiheikkaasta elämästä, koska se vaatisi vähintään Ha-kun vuosikerran kaikki sivut.

Mutta se Pullan äksympi puoli!

Pullan taivalta ja moniversoista kehitystä ilkeänsorttisesta koulupojasta monen alan arvostetuksi edustajaksi en voi, enkä halua kuvata hymistellen. En ole halunnut ku-vata häntä jalustalla seisovana patsaana, vaan erilaisten ominaisuuksien muovaa-mana ihmisenä hyvine ja huonoine puo-lineen. Vähäisen tuntemukseni pohjalta

ja kokoamani palapelin pienistä osasista olen yrittänyt kuvitella kirjailijanaamion takaa elävän ihmisen, todellisen Armas J. Pullan. Siten on kaiken tietämäni pohjalta syntynyt oma näkemykseni hänestä ihmi-senä. Uskoisin, että se on lähellä oikeata. Varsinaiset pullatutkijat jatkavat omaa, loputonta, haastavaa työtään.

Hänen monipuolisen tuotantonsa ja joi-denkin valokuvien perusteella arvioiden hän oli leppoisa joviaali persoona, jonka oma maailma oli tasainen, rauhallinen ja rikkeetön. Niin ei asia kuitenkaan ollut. Kirjailijan miltei krooninen yrmeä julki-ilme peitti monia positiivisia luonteenpiir-teitä, mutta sen takaa löytyi myös ärtyisä, kärsimätön, herkästi tiuskiva tai suuttuva, joskus jopa ilkeä ja kateellinen, raivoon yltyvä ”oikeaa” näkemystään puolustava väittelijä, kaunansa muistava mutta kät-kevä, oman arvonsa tunteva Pulla. Hä-nen luonnettaan kuvastaa ainakin jossain määrin vastaus, jonka hän antoi minulle marraskuussa 1981 udellessani Waltarin ja hänen yhteistoiminnan sujuvuutta Kap-teeni Leo Rainiona neljää seikkailutarinaa kirjoitettaessa. ”Yhteistyö oli vähäistä. Waltari antoi nimimerkin taakse nimensä ja tarinoihin jokusen idean. Minä yksin kirjoitin teokset. Yhteistoiminta kirjojen teossa supistui oikeastaan siihen, että Waltari kävi kanssani kustantajan luona kuittaamassa puolet kirjoituspalkkiosta”.

Edellä olevaan luetteloon olen poi-minut joitakin Pullan luonteenpiirteitä, joihin koulupoikaikäisen, varttuneen, aikuisen ja ikääntyvän Pullan läheiset, ystävät ja tuttavat saivat aikanaan tutus-tua. Nuo postuumistikin helposti todis-tettavat luonteenpiirteet osoittavat hänen kuuluneen luovana kirjailijana, taiteilija-na ja arvostelijana selvääkin selvemmin suomalaisen kulttuuriväen armoitettuun joukkoon. Kiroilemattomana häntä tus-kin olisi siihen nykysuomessa hyväksytty.

Kulttuuriaktiivi

Näkyvin ja parhaiten suuren yleisön tie-dossa ollut elämäntyön jälki on syntynyt kynäilijänä tai paremminkin kirjoitusko-neen ahkerana käyttäjänä. Graafi kon ky-vyt – lyijy- ja tussikynän sekä siveltimen taitava jälki oli mainio lisä ja apu hänen työssään toimittajana, mainosmiehenä sekä monissa harrastuksissaan. Pullan teoksissa sana, piirros ja kuva täydensi-vät toisiaan ja vaikuttivat hyvän lopputu-loksen syntyyn. Ruoat, mausteet ja viini, Ranska, Pariisi ja Viipuri olivat aiheita, joihin hän ei kirjoittajana koskaan vä-synyt. Lämpöinen kasku, humoristinen seikkailutarina tai joku pilke silmissä kir-joitettu teema-aihe olivat ominta Pullaa. Monet historialliset tapahtumat heräsivät eloon hänen teoksissaan. Monet aikakau-det saivat eloa ja väriä hänen kertomiensa historiallisten anekdoottien myötä.

Armas J. Pullasta vielä lyhyesti; Kir-jailija, mainosmies, humoristi. Toimitus-johtaja, päätoimittaja, lehtimies. Graafi k-ko, historioitsija, tapakulttuurin tuntija. Gastronomi, makuja arvostava kulinaristi. Viipurilainen, miltei pariisilainen. Hakun toimitussihteeri ja päätoimittaja. Todelli-nen oman alansa monitaitaja. Ammattini-mikkeitä, toimi- ja harrastusalojen mää-reitä, mitkä kaikki voidaan liittää yhteen ja ainoaan henkilöön, nimeltään Armas J. Pulla. Edellä olevan luettelon maukkaaksi, gastronomiseksi lopuksi; Hän oli vuosisa-toja toimineen gastronomian veljeskunnan ”Paistinkääntäjien” ritari vuodesta 1964. Ritariksi lyönti merkitsi huomattavaa ar-vostusta ja tunnustusta hänen ansioistaan gastronomian edustajana ja lähettiläänä.

Hakku ja Pulla

Hän oli Hakun pitkäaikaisin avustaja ja isähahmo lähes 60 vuoden ajan. Yhtey-det vanhaan lehteensä eivät olleet aivan säännöllisiä mutta ne olivat kuitenkin katkeamattomat. Jotkut hänen toimitta-jakautensa tapahtumat jäivät muistin so-pukoihin loppuiäksi, mutta ne eivät häi-rinneet vuosikymmenien yhteydenpitoa hakuntekijöihin. Ansioistaan Hakun hy-väksi tekemästään työstä Pulla sai lehden 25-vuotisjuhlassa Hakun ansiomerkin n:o 10. Armas J. Pulla oli HAKUN miehiä kuolemaansa asti.

Kirjoittaja Pentti Vähäsarja Hakun toimitussihteeri 1980-luvulla

LähteetSotilaskantakortti, 6 sivuaSotilaspassi ja sen liite Määräys liikekan-

nallepanon varalta Jussi Lukkari: Hakku-lehden lyhyt histo-

ria 1923–, 5 sivuaPentti Vähäsarja: ”Armas J. Pulla – kirjai-

lija”. Hakku 4/1981. Haastattelu. ”Terveisin Armas J. Pulla”. Hakku

1/1982. Muistokirjoitus. Kirj. Hakun toimitussihteeri.

”Jees, sanoi Armas J. Pulla”. Elämänker-tateos. Kirj. Martti Sinerma. ISBN 952-91-6764-4.

Turun Yliopiston kansatieteen laitoksen muistitietokysely 1970-luvun alussa 1920-luvun alokkaiden kokemuksista palveluksen ensipäivinä.

Ote kyselyn tuloksista Armas J. Pulla, Google-haku. Armas. J. Pulla – Wiki-pedia.

Hanna Pulla - Kankimäki: Armas J. Pullan valokuva asevelvollisuusajalta.

Haastattelut Pentti Vähäsarja: Armas J. Pullan haastat-

telun (marraskuu 1981) julkaisematon aineisto.

Kari Melleri, Kalervo Pulla, Helvi Pulla ja Joonas Parviainen, Olli Nurminen, Jyrki Paloposki.

25

Lyhyesti

Oulussa Oskar Magnus perusti makkarateh-taan vuonna 1905. Ivar

kuten kaikki hänen sisarensa kävi koulua ruotsalaisessa yhteiskoulussa tavoitteenaan siinä vaiheessa ylioppilastut-kinto. Vuonna 1914 alkanut

Lyhyt historia jääkärieverstiluutnantti Ivar Magnus Lidströmin elämästä

ensimmäinen maailman sota keskeytti silloisen abiturien-tin opiskelun ja Ivar tunsi, että isänmaan asia oli nyt tärkeäm-pi kuin koulu. Tammikuussa vuonna 1916 alkoi hänen so-tilaskoulutuksensa Saksassa, Ruotsin kieltäydyttyä suo-

Minun isäni velipuoli elikkä setäni oli oikea jääkä-ri. Ivar Magnus Lidström syntyi Haaparannalla 16.01.1897 Ruotsin kansalaisena. Kun hänen isänsä silloinen tullimies, minun isoisäni Oskar Magnus jäi yllättäen leskeksi viiden lapsen kera, päätti hän jättää Ruotsin ja muuttaa lapsineen Ouluun.

malaisten koulutuksesta. Ivar sai tulikasteensa Latviassa ja osallistui useisiin taisteluihin Saksan armeijalle alistetussa joukko-osastossaan.

Vuonna 1918 hän palasi Suomeen ja osallistui Va-paussotaan useilla rintamil-la. Ivarin sotilasura oli hyvin nousujohteinen ja hän yleni everstiluutnantiksi ennen liian aikaista poismenoaan keväällä 1934. Tämä komea suoraryh-tinen upseeri tunsi Suomen asian aina tärkeimmäkseen ja saadessaan Suomen kan-salaisuuden 1920-luvun al-

kupuolella oli siitä ylpeä. Me jälkeenjääneet tulemme muis-tamaan Ivaria kunnioituksella ja myös hänen vanha koulunsa nykyinen Svenska Privatsko-lan i Uleåborg muisti häntä jääkärireliefi ssä, joka kiinni-tettiin koulun seinään jääkä-rien 100-vuotismuistopäivänä 27.11.1914.

Kunnioittaen

Ivar Magnuksen veljenpoika Ltn (reservissä) Harry Lidström

Kokouksen alussa Säätiötä perustamisesta eli vuodesta 2007 lähtien ansiokkaasti johtanut kenraalimajuri Ahti Vartiainen luovutti puheenjohtajuuden seuraa-jaksi nimetylle toimitus-johtaja Kyösti Kakkoselle. Kuva: Aimo Hattula.

Pioneerimuseosäätiön hallituksen vuosi-kokous pidettiin 9.2.2015 Museo Militarian tiloissa Hämeenlinnassa

26 27

Museo Militaria

Museo Militarianalkuvuoden kuulumisiaMuseo Militariassa uusi museovuosi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Parhaillaan museolla rakennetaan uutta vaihtuvaa näyttelyä Jääkärit ja Sibelius. Museon kevätkauden yleisöluentosarja käynnistyi jo tam-mikuulla ja tiedossa on taas kuukausittain mielenkiintoisia luentoja. Pioneeri-, tykistö- ja viestikiltojen yhteinen talkoopäivä järjestetään museolla lauantaina 23. toukokuuta 2015. Tervetuloa mukaan!

Vaihtuva näyttely Jääkärit ja Sibelius

Helmikuun 25. päivä tulee kulu-neeksi 100 vuotta siitä, kun en-simmäiset viisikymmentäviisi

suomalaista saapuivat Saksan Holsteinis-sa sijaitsevalle Lockstedtin leirialueelle saamaan sotilaskoulutusta. Ensimmäisen kurssin rivivahvuus oli suurimmillaan noin 150 miestä. Miehistä suurin osa oli saanut Suomessa ylioppilaskoulutuksen. Koulutusajaksi oli ensin arvioitu neljä viikkoa, mutta sitä jatkettiin useampaan otteeseen. Koulutus oli tehokasta ja tar-koituksenmukaista ja vastasi suunnilleen silloista saksalaista reserviupseerikoulu-

tusta. Keväällä 1916 heistä ja myöhemmin Suomesta lähteneistä jääkäreistä muodos-tettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripa-taljoona 27. Sotilaskoulutuksen saamisen lisäksi suomalaiset jääkärit osallistuivat ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Saksan itärintamalla.

Eräs jääkäreistä oli Heikki Nurmio (1887–1947), jonka Saksassa laatimiin sanoihin jääkäriliikkeen ystävä Jean Sibe-lius sävelsi Suomessa syksyllä 1917 meil-le kaikille tutun Jääkärimarssin. Marssi esitettiin ensimmäisen kerran Liepājassa 28. marraskuuta 1917 pataljoonan miehis-tölle tarkoitetussa illanvietossa.

Museo Militarian vaihtuvassa näytte-lyssä esitellään kuvin, tekstein ja esinein

Ryhmäkuvassa Pioneerikomppanian ryhmänjohtajat.

Kunniamerkkinäyttelyssä on esillä myös Vapaudenristin suurristi miekko-jen kera.

Museon ulkonäyttelyalueella olevaan kalustoon pääsee tutustumaan talvikeleistä huolimatta.

Museon aselajitontut Jaakko, Vilho ja Seppo tutkivat Jean Sibeliuksen sävel-tämän Jääkärimarssin nuottien kansi-lehteä.

KunniamerkkinäyttelyItsenäisyyspäivänä museolla avautui myös toinen kiinnostava näyttely: Tal-vi-, jatko- ja Lapin sotien kunniamerkit. Näyttely on sijoitettu ulkonäyttelyalu-eella sijaitsevaan vaihtuvien näyttelyjen

Heikki Nurmion ja muiden suomalaisten jääkäreiden vaiheita Saksassa. Lisäksi esi-tellään Jääkärimarssin syntyvaiheita niin Saksassa kuin Suomessakin sekä mars-sin merkitystä jääkäriliikkeelle. Näyttely avautuu yleisölle 26. helmikuuta ja se on esillä vuoden 2015 loppuun asti.

rakennukseen. Näyttelyssä on esillä suo-malaisten ritarikuntien (Vapaudenristin, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat) kunniamerkkejä, viime sotien muistomitaleja ja -ristejä sekä muita sota-aikaan liittyviä kunnia-merkkejä. Näyttelyssä olevat noin 100

kunniamerkkiä on koottu museon omista kokoelmista.

Talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 30.11.2014 75 vuotta. Näyttelyrakennuk-sessa on kunniamerkkinäyttelyn lisäksi myös mahdollista katsoa SA-kuvista koostettu talvisota-aiheinen kuvaesitys.

Kevätkauden yleisöluentoja 19.3.2015 klo 18.00 kapteeni Pasi Pirt-

tikoski luennoi laskuvarjotoiminnasta sotien aikana.

16.4.2015 klo 18.00 komentaja evp. Ove Enqvist luennoi rannikkotykistön ja puolustuksen historiasta.

Luennot järjestetään museon Tykkihallis-sa ja niille on vapaa pääsy, Tervetuloa!

Teksti: Sirkka Ojala ja Samuel Fabrin

Kuvat: Sirkka Ojala ja Museo Militarian kuva-arkisto

28 29

Yritysesittely

IC2 Feeniks Oy:n historia alkaa vuodesta 2011. Laadukkaat tuotteemme valmistetaan omalla tehtaallamme Kuopiossa. Erikoisalaamme on teknisten kankaiden jatkojalostaminen

tuotteiksi suurjaksosaumaamalla sekä ompelemalla. Tuotteet valmistetaan aina asiakaslähtöisesti kotimaan markkinoille sekä vientiin. IC2 Feeniks Oy:n valmistamia kylmiin olosuhteisiin soveltuvia telttoja lähettiin juuri taisteluista kärsivään Ukrai-naan. Neljätoista toimintavalmista ilmakaaritelttaa menevät pakolaisten ja humanitaarisessa työssä olevien viranomaisten käyttöön

Vuonna 2014 IC2 Feeniks Oy:n palveluksessa työskenteli 10 toimihenkilöä sekä tuotannon työntekijää. Uusi tehtaanjoh-taja Kalevi Rautiainen haluaa jatkossakin kehittää yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa. Yrityksen uudet toimitilat sijaitsevat osoitteessa Siikaranta 3, 70620 Kuopio.

Lisätietoja:Tehtaanjohtaja Kalevi Rautiainenkalevi.rautiainen@ic2feeniks.compuh. +358 50 596 9009

IC2 Feeniks Oypuh. +358 10 320 4620sales@ic2feeniks.com

www.ic2feeniks.com

IC2 Feeniks OyIC2 Feeniks on vastaus äärimmäisiin tekstiiliraken-teiden haasteisiin. Tarjoamme erilaisten asiakas-ryhmien vaatimuksiin korkealuokkaiset Suomessa suunnitellut ja valmistetut tuotteet. Perustuotteem-me ja palvelumme sekä uniikit tuoteratkaisumme tarjoavat vastaukset kaikkiin viranomaisten sekä siviilien tarpeisiin. Valmistamme tuotteitamme yk-sittäisten kuluttajien sekä suurien organisaatioiden tarpeisiin.

Ilmakaariteltta (Yksittäisien ja useampien henkilöiden suojaa-miseen) & Isolation Pod (Potilaan kuljetus- ja hoitokapseli).

Fragment trap (Mobiilisirpalesuoja).

Ilmakaariteltta (Ilmakaaritelttoja räätälöidaan toiminnalisuu-den mukaan).

Killat kertovat

RUK 192 pioneerit HaminassaKurssi: 3.11.1989 – 8.2.1990

Kurssimme aikana maa-ilmallakin tapahtui. Berliinin muuri mur-

tui, talvisodan alkamisesta oli 50 vuotta, USA hyökkäsi Panamaan, Ceausescu teloi-tettiin, Mandela vapautettiin,

Neuvostoliiton ensimmäinen McDonald’s avattiin ja ehkä osin sen seurauksena NKP:n keskuskomitea luopui puolu-een yksinvaltiudesta.

Idea tapaamisesta alkoi minulla kyteä jo 15 vuotta aiemmin, kun kurssistamme oli kulunut 10 vuotta. Silloin se kuitenkin jäi ja unohtui pit-käksi aikaa. Kun kuulin, että kurssin 191 pioneerit ovat kokoontumassa, päätin kut-sua oman porukan kasaan. Yhteystietojen etsimisessä käytin apuna kurssimatrikke-lia, facebookia, LinkedIniä, numerotiedustelua, Googlea ja kurssikaveriamme puolus-tusvoimista. Urakka ei ollut helppo ja kaksi jäi kokonaan löytymättä ja yksi paljastui kuolleeksi. 42:n yhteystiedot sain ja neljä heistä asuu pysy-västi ulkomailla. Tapaamisen halusin ajoittaa kurssimme aikavälille eli marras-tammi-kuulle. Kahdesta annetusta viikonlopusta RUK:lle osoit-tautui paremmaksi marraskuu,

21 reservin pioneeriupseeria kokoontui samassa pai-kassa kuin 25 vuotta aiemmin eli punatiilisen Pio-neerikomppanian, Kapernaumin edessä. Kaikilla oli tullut mittariin ilometrejä ja useimmille muutama ilo lisää, mutta kummasti sitä vanhat kaverit tunnistivat toisensa ja välittömästi alkoi iloinen puheensorina.

�

21 pioneeria RUK 192 kurssilta kokoontui kurssitapaamiseen, ryhmävalokuva PIONK:n edessä, naamat eivät aivan pysyneet peruslukemilla.

Tutustumista raivausvälineisiin.

30 31

Killat kertovatkoska silloin siellä on kurssi käynnissä ja siten järjeste-lyiltään helpompi. Valitusta ohjelmasta johtuen yhteyksiä tuli ottaa moneen suuntaan: RUK:n komendantintoimisto, pioneerikomppanian päällik-kö, muonituskeskus (Leijona Catering), varuskuntakerho, RUK-museo, sotilaskoti, Vi-rolahden Bunkkerimuseo ja Haminan liikuntahalli.

Päivä alkoi lounaalla muoni-tuskeskuksessa, jonka jälkeen siirryimme pioneerikomppa-niaan katselemaan tuttuja huo-neita. Jotain vastustamattoman nostalgista siinä on nähdä oma tupa, jossa tuli asuttua kolmen kuukauden ajan. Majoituimme PionK:n tupiin, osan päästessä juuri ”omaan” tupaansa. Liina-vaatteet ja majoituksen tarjosi RUK veloituksetta. Majoittu-misen jälkeen Pioneerikomp-panian varapäällikkö esitteli meille luokkahuoneessa mitä RUK ja pioneeritoiminta nykyään ovat, unohtamatta uusimpia panssarimiinoja. Jalkaväkimiinojahan meillä ei enää valitettavasti ole, ”kii-tos” Ottawan sopimukseen liittymisen. Katsoimme myös kavereiden tuomia vanhoja va-lokuvia. Ei ollut kännyköitä tai digikameroita silloin.

Seuraavaksi siirryimme ulos ja pääsimme omakohtaisesti tutustumaan ”Särkänniemi-simulaattoriin” eli nykyiseen maastokuorma-autoon, jos-sa on joka ukolle oma istuin nelipisteturvavöineen. Tositi-lanteessa kuitenkin tuollaisen käyttöarvo on kyseenalainen.

Reippaimmat juoksivat van-han tutun Vilniemen lenkin ennen saunaa, jonne pääosa porukkaa meni saman tien. Otsalampuista olisi ollut hyö-tyä, sillä suurin osa reitistä on valaisematonta.

Saunan varasimme varus-kuntakerhon alakerrasta ja se oli erinomainen ratkaisu. Juo-mat kuitattiin vihkoon kunkin nimen perään tukkimiehen kirjanpidolla. Juttujen mukaan eräskin oli juonut 14 kaljaa, vaikka omasta mielestään vain pullollisen vissyä. Viimeistään täällä oli havaittavissa vahvaa

tuttua RUK-henkeä. Mystinen käsite, jonka ilmeisesti vain rukin käynyt voi ymmärtää. Toivoa sopii, ettei reserviup-seerikoulutusta hajauteta eri paikkakunnille enää yhtään nykyistä enempää.

Kerhon illallinen oli maitta-va ja sen lomassa kukin ker-toi omia kuulumisiaan sitten viime näkemän. Midnight specialina oli kurssivideon katsominen. Olin polttanut

sen VHS:ltä DVD:lle. Käden-nostoäänestyksellä totesimme, että vähän yli puolet tästä po-rukasta oli saanut jossain vai-heessa reservissä oloa käskyn kovaan kertausharjoitukseen, eräät useita. Ilta jatkui kaupun-gilla ja kasarmilla, osalla pik-kutunneille ja naurunremakka täytti salin. Pitihän RUK:n ai-kaiset kaikki metsäleirit elää uudelleen.

Aamupalan jälkeen kävim-

me laskemassa kukkalaitteen sodissamme kaatuneiden up-seerien patsaalle. Tästä joh-tuen myöhästyimme RUK-museosta vartilla, minkä opas antoi mielihyvin anteeksi kuultuaan syyn. Vuorokausi Haminassa tuli liian pian täy-teen ja kotimatkalla taisi osalla jo tulla ikävä takaisin.

Eipä hätää, palaamme Ha-minaan toivottavasti vieläkin isommalla pioneeriporukalla viimeistään viiden vuoden päästä. Kurssimatrikkelia lai-naten: ”Kun on käynyt talvella pioneerirukin, muu onkin sit-ten mussuttelua”.

Heitämme haasteen seuraa-vien RUK-kurssien yksiköille: yrittäkää saada prosentuaali-sesti isompi osanotto kurssi-tapaamiseenne. Haminaa voi lämpimästi suositella tapaa-mispaikaksi!

Kirjoittaja:Jukka Rusila, kapt res

Helsingin reserviupseerien Pioneeriosaston

puheenjohtaja

Viimemainittu aloitti-kin toimintansa vielä samana vuonna, re-

kisteröimättömän Pionee-riupseeriyhdistyksen jäädessä toimimaan sen kannatusyhdis-tyksenä. Myöhemmin havait-tiin, että kannatusyhdistyksen toiminta tuli saada laajemmal-le pohjalle. Tässä mielessä päätettiin 14.3.1955 perustaa Pioneeriupseeriyhdistys ry sellaisena kuin se nykyisin on.

Pioneeriupseeriyhdistys 60 vuottaPioneeriupseeriyhdistyksen syntysanat lausuttiin 16.10.1952 Korialla, jonne suuri joukko vakinaisessa palveluksessa olevia ja reservin pioneeriupseereita oli kokoontunut kenraalimajuri V H Vainion 60-vuotis-juhlaan. Tilaisuudessa päätettiin eversti Reino Ari-mon esityksestä perustaa reservin ja vakinaisessa palveluksessa olevia pioneeriupseereita yhdistävä Pioneeriupseeriyhdistys ja erityinen Pioneerisäätiö.

Yhdistyksen tarkoituksena on yhdistää vakinaisessa pal-veluksessa olevia ja reservin pioneeriupseereita sekä edis-tää toistensa tuntemusta ja keskinäistä luottamusta.

Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi yli kym-menen vuoden ajan jääkäriken-raalimajuri Otto Bonsdorff, joka kutsuttiin aikanaan myös yhdistyksen kunniapuheen-johtajaksi. Hänen jälkeensä

puheenjohtajana jatkoi kenraa-liluutnantti Reino Arimo.

Yhdistyksellä oli vuodes-ta 1960 vuoteen 1974 saakka oma kahdesta neljään kertaan vuodessa ilmestynyt ammat-tijulkaisu, Pioneeriupseeri-lehti. Yhdistys käynnisti myös hankkeen Pioneeriaselajin his-torian kirjoittamiseksi ja toimi vuonna 1975 ilmestyneen Ee-ro-Eetu Saarisen kokoaman historiakirjan kustantajana.

Pioneeriupseeriyhdistys oli yksi neljästä Pioneeriaselajin Liitto ry:n perustajayhdis-tyksestä ja jäi sen valtakun-nalliseksi jäsenyhdistykseksi liiton aloittaessa toimintansa 1970-luvun puolivälissä.

Yhdistys järjestää kahdesti vuodessa kokouksen, jonka yhteydessä tutustutaan teolli-suuteen, johonkin kiinnosta-

vaan rakennuskohteeseen tai puolustusvoimiin. Usein ko-kouksen yhteydessä kuullaan myös ajankohtainen esitelmä. Rauhanajan pioneerijoukko-jen sijoittuessa nyt ympäri Suomen neljään eri maakun-taan, nähdään yhdistyksessä haasteena aselajin piirissä pal-velevien upseerien yhteenkuu-luvuuden lisääminen. Virassa olevien samoin kuin reservin pioneeriupseereiden toivo-taankin enenevässä määrin tulevan mukaan yhdistyksen toimintaan.

Pioneeriupseeriyhdistys juhlii kuutta vuosikymmen-tään 14.3.2015 Museo Milita-riassa Hämeenlinnassa.

Pioneeriupseeriyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Ylönen

Tapio Paappanen: Pioneerit Keuruulla – Herpmanin pojista Pioneerirykmentiksi. Pioneerirykmentti 2014. 472 s.

Vuonna 2014 lakkau-tetusta Pioneeriryk-mentistä on kirjoitettu

historiateos, joka kertoo paljon enemmästä kuin Pioneeriryk-mentin tai Pioneerivarikon historiasta. Kirjoittaja, Tapio Paappanen on palvellut Keu-ruulla pioneeripataljoonassa, Keski-Suomen rykmentissä ja Keuruun pioneerivarikolla toi-mi- ja opistoupseerina vuosina 1980–2007 ja toimittanut Kes-ki-Suomen rykmentin 10-vuo-tisvalokuvakirjan Laukauksia vuonna 2002.

Hän lähtee Herpmanin poi-kien tarinasta. Nuo kolme ve-näläisiä vastaan Ison vihan ai-kana taistellutta papin poikaa olivat Keuruun ensimmäisiä

Rykmenttiä laajempi pioneerihistoriasissejä ja pioneereja – hekin osasivat suluttaa ja linnoittaa.

Kirjana kattama kokonai-suus on laaja, mukana ovat jääkärien vaiheet ja Vapausso-dan tapahtumat. Niistä esimer-kiksi Jyväskylän Nikolainkul-man jääkäripidätys kytkeytyy Keuruulle siten, että niiden myötä seudulle tulivat räjäh-dysaineet, joilla räjäytettiin Kolhon rautatiesilta tammi-kuussa 1918.

Talvi- ja jatkosotaa tarkas-tellaan keuruulaisten ihmisten kautta. Keurusseutulaisten sotilaiden historiaa kerrotaan jääkäreistä vapaussotaan, suojeluskunnista jatkosotaan ja sotien jälkeen kuvaan tu-levat nykyiset varuskunnat ja varikot. Mukana ovat myös henkilöstön yhdistykset, ur-heilutoiminta, veteraanit ja reserviläiset.

Paappanen poimii mukaan mielenkiintoisia oheistarinoi-ta yksittäisistä henkilöhistori-oista Pekka Parikan Talvisota-

elokuvan fi lmauksiin. Hän tuo esiin Pioneerivarikon kokei-lutoimintaa, jossa kehiteltiin routapanos ja kylkimiinoja sekä tehtiin erilaisia räjäytys-tehtäviä muun muassa seismo-logisia kokeita varten.

Työ oli monesti varsin tulok-sekasta, mutta välillä mentiin väärääkin polkua. Esimerkik-si pioneerien vesistökalustossa käytettiin vähiä suunnittelu- ja hankintaresursseja oman laut-ta- ja siltakaluston kehittämi-seen aikana, jolloin käytössä oli jo toimiva ulkomainen jär-jestelmä.

Kirjan rakennetta ja kerto-maa sävyttävät monet aikalais-muistelmat ja asiantuntijaku-vaukset sekä erittäin runsas, noin 800 valokuvan kuva-aineisto.

Pioneerirykmentti ja sen edeltäjä Keski-Suomen ryk-mentti olivat haluttuja palve-luspaikkoja, joiden koulutus-tulokset olivat korkealla ta-solla. Suojelun erikoisosasto

oli ensimmäinen maavoimien joukko, joka läpäisi kiitettä-vin tuloksin Nato-arvioinnin vuonna 2010.

Isoon kirjaan mahtuu myös monta hauskaa tapahtumaku-vausta. Kassinharjun kuului-sissa juhannusjuhlissa kokko sytytettiin liekinheittimellä, yleisöä lennätettiin lentoko-neella ja ajelutettiin syöksyve-neillä, taivaalle ammuttiin ilo-tulitus. Tuolloin koko kansan juhlissa oli reipasta ohjelmaa.

Kirjaa kootun aineiston määrä on valtava. Suuri osa saatiin paikallisesti, mutta kymmenen päivää Paappanen istui tiiviisti Kansallisarkis-tossa. Apukirjoittajia ja muis-telijoita löytyi muun muassa Hakku-lehden kautta. Pionee-rit Keuruulla on ainutlaatuinen dokumentti ja lähdeteos Keu-russeudun maanpuolustushis-toriasta sekä pioneeri- ja suo-jeluaselajin kehityksestä.

Hannu Karjalainen

Majoittuminen tuttuihin tupiin, tuttu lepoasento tuli luonnostaan.

Raivaamisen koulutusmateriaalia.

32 33

Killat kertovat

Pirkanmaan Kiltapiiri palkitsi tilaisuudessa ansioituneita kiltalaisia.

Pirkka-Hämeen Pioneerikil-lasta palkittiin hopeisella kil-taristillä Erkki J. Kivinen ja kilta-ansiomitalilla Pertti Koi-vuaho sekä Ari Paukkunen. Ansiomerkit luovutti Pirkan-maan Kiltapiirin puheenjoh-taja Juhani Saarela.

Illan ohjelmaan kuului juh-lapuhe jonka piti Hämeen-kyröläinen lääk.majuri res. Jarmo Puntalo. Puhe käsitteli ”Nobelin arvoista rauhan-turvaamista”. Juhlaillallinen

Linnan Juhlat 5.12.2014 Hämeenkyrössä

Linnan Juhlassa oli vieraita ympäri Pirkanmaata.

Vasemmalta Erkki J. Kivinen, Pertti Koivuaho ja Ari Pauk-kunen.

tarjoiltiin seisovasta pöydäs-tä ja kahvin kanssa nautittiin ”Sininen unelma” -leivos. Ilta kului aamutunneille tanssin pyörteissä. Illan aikana kisail-tiin myös leikkimielisellä sa-lonkijotoksella jossa tehtäviin kuului kaluston tunnistus, am-munta, kranaatin heitto sekä yleistietoa.

Teksti: Ari Paukkunen Pirkanmaan Kiltapiiri ry

Kuvat: Juha Kärkimaa

Itsenäisyyspäivän aat-toillan maanpuolustus-juhla järjestetään vuo-sittain Hämeenkyrössä Kyröskosken Koskilin-nassa. Juhlaan osallistuu maanpuolustushenkistä väkeä ympäri Pirkan-maata. ”Linnan Juhlan” järjestäjinä toimivat Hä-meenkyrön reserviyhdis-tykset.

Syys-Pirkkalan harjoituk-sessa 17.–19.10.2014 oli mukana useita eri kurs-

seja. Tilannekeskus (TIKE) piti yllä tilannekuvaa, huollon kurssi järjesti varustuksen ja ruokahuollon, sotilaan perus-taidoilla armeijasta kiinnos-tuneet naiset saivat tuntumaa varusmiespalvelukseen, sissi-kurssi ”rymysi” metsässä ja pioneeritaidoilla käytiin läpi alan perusteita. Koko harjoi-tuksen johtajana toimi MPK:n Pirkanmaan KOTU yksikön päällikkö Ilkka Tilli. Jokaisel-la kurssilla oli oma johtaja ja kouluttajat. Harjoitus toteutet-

Pioneerikoulutus käyntiin Pirkanmaalla

tiin Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa.

Pioneeriaselajin koulutusta ei ole Pirkanmaalla järjestet-ty vuosikausiin. Nyt koulutus aloitettiin perusteista ja kurs-sille ilmoittautui 16 kurssi-laista. Kurssin johtajana toi-mi Ari Paukkunen, apunaan kouluttajina Pertti Koivuaho, Eero Rönni, Jussi Isoviita ja Heikki Rinta. Lauantaiaamu-na varustamisen ja ”paperi-töiden” jälkeen päästiin itse asiaan. Puolustusvoimien uusi taistelutapa, pioneeriase-lajin uudistuminen ja käytös-sä oleva miinakalusto käytiin

Petri Sola ja Jukka Tervo virittävät kylkimiinaa. Kuva: Juha Happonen.

Viuhkapanoksen asennus Tuomas Hannula.

läpi oppituntimaisesti. Ilta-päivä kului maastossa miino-jen ja paikantamisvälineiden käytännön harjoittelussa. Päi-vällisen jälkeen vuorossa oli vielä oppitunti suluttamisesta, josta iltapalan jälkeen päästiin nukkumaan. Sunnuntaina aa-mupäivä käytettiin käytännön maastoharjoitteluun sulutta-misen, merkitsemisen ja lo-makkeiden parissa. Iltapäiväl-lä vuorossa oli kaluston huolto ja luovutus. Lisäksi näimme erinomaisen kuvakoosteen ”nuorempien pioneerien” rä-jäytysleiriltä Rovajärveltä.

Näin lyhyellä kurssilla saa-

tiin melko pintapuolinen tuntu-ma pioneeritoiminnasta. Kurs-sipalaute oli kuitenkin hyvää ja palaute rakentavaa. Seuraava kurssi järjestetäänkin Pirkka-lassa 13.–15.11.2015 kohden-nettuna suppeampaan pionee-ritoiminnan osa-alueeseen.

Teksti: Kurssin johtaja

Ari PaukkunenPirkka-Hämeen Pioneerikilta ry

Kuvat: Juha Happonen

EHRENSVÄRD-SEURASuomenlinna, puh. 09-684 1850

Suomenlinnan historian opastetut kierroksetwww.suomenlinnatours.com

VALKEALAN SOTILASKOTIYHDISTYS46140 Vekarajärvi

Hakun vuosikertatilaus/neljä numeroa EUR 25,00 / Suomi.PAL ry:n pioneerikiltojen ja -yhdistysten jäsenille sekä varusmiespalvelustaan

suorittaville EUR 20,00.

Tilaukset: Väinö Heikkala, 0400 767 852. S-posti: ostt@pp.inet.fi .

Tilaa HAKKU-lehti

34 35

Killat kertovatIlpo Kajava

koeajaa mönki-jällä uutta siltaa

ja silta läpäisi ajotestin ilman

huomauatuksia.

�

KLO KM AJOREITTI TAPAHTUMA

PERJANTAI 21. 8. 2015 – Jääkäriliikkeen perustaminen, värväys ja koulutus

06.30 – 09.00 140 Kouvola – Hki, rautatieasema Siirtyminen satamaan

10.30 – 12.30 80 Helsinki – Tallinna Lauttamatka Viroon

13.00 – 14.30 125 Tallinna – Pärnu Kohti Latviaa, alustus Jääkäriliikkeestä ja ”Jääkärin morsian” -elokuva

14.30 – 15.30 80 Pärnu – Ainâzi (raja) Latvian tulli, rajan ylitys

15.30 – 17.00 130 Ainâzi – Riika

Ilta Riika, hotelli Daugava Halukkaille vierailu sotamuseossa (tai miehitysmuseossa) tai oma ohjelma

LAUANTAI 22. 8. 2015 – JP 27 perustaminen ja rintamavaiheen tapahtumat

08.00 – 09.00 0 Hotelli Daugava Herätys, aamupala, lähtö taistelupaikoille

09.00 – 11.00 25 Misse-joki Jääkärien asemat Misse-joella ja Gallingin hautamuistomerkki

11.00 – 14.00 30 Aa-joki – Schmarden Aa-joen talvitaistelut ja Schmardenin taistelu, lounas Smardes Krog

14.00 – 17.00 25 Schmarden – Klapkalnciems Riianlahden asemat ja muistomerkit, käynti Jurmalassa

17.00 – 18.00 20 Klapkalnciems – Riika Paluu Riikaan ja hotelliin

Ilta Riika, hotelli Daugava Yhteinen päivällinen?

SUNNUNTAI 23. 8. 2015 – Jääkärien kotiinpaluu

08.00 – 09.00 0 Riika, hotelli Daugava Herätys, aamupala

09.00 – 11.00 0 Riika Ostokset / nähtävyydet

11.00 – 16.00 310 Riika – Tallinna Jääkärien kotiinpaluu ja merkitys Suomen itsenäisyystaisteluissa (esitelmä)

16.30 – 18.30 80 Tallinna – Helsinki Lauttamatka Helsinkiin

18.30 – 20.30 140 Helsinki – Kouvola (ja muut jatkoyhteydet)

MATKA JÄÄKÄRIEN TAISTELUPAIKOILLE 21. – 23.8.2015

Liiton syyskokous pidettiin Museo Militarian kokoushuo-neessa 29.11.2014 Hämeenlinnassa. Kokouksessa käsitel-tiin liiton 40. toimintavuoden 2015 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valittiin liiton puheenjohtaja sekä johtokunnan jäsenet erovuoroisten tilalle. Kokous päätti myös jäsen- ja tilausmaksuista sekä valitsi toiminnan-tarkastajat. Paikalla oli 7 kil taa ja 18 valtuutettua sekä 2 äänetöntä killan jäsentä.

Kokouksen avannut liiton puheenjohtaja Aimo Hattula esitti tyytyväi-

senä liiton selvittäneen yhden

johtaja vahvistettuna kahdella Korian killan Lahden osaston miehellä, kävivät laittamassa Miehikkälän piha-alueen kun-toon ja luovuttamassa alueen kunnalle 24.10.

Vastavuoroisesti Miehikkä-län kunnan edustajat kävivät 17.11. 30 henkilön voimalla tutustumassa Museo Militari-aan, jota Jaakko Martikainen esitteli asiantuntevasti Tali-Ihantala-fi lmin myötä. Kun-nan ja Salpalinjan perinneyh-

distyksen edustajat luovuttivat hyvän yhteistyön muistoksi standaarin ja kunniakirjan vie-railulla. Näin yksi ja välttämä-tön ajanjakso museon henkiin jäämiseksi oli hoidettu kunni-alla loppuun.

Toisena tärkeänä asiana pu-heenjohtaja kertoi keräyksen polkaistun käyntiin Ostrobot-nialla 20.11. jääkäripionee-rimuistomerkin saamiseksi Latvian Schmardeniin sata vuotta sitten tapahtuneen voi-

tokkaan taistelun muistoksi niin, että se on paljastettava-na merkkipäivänä 25.7.2016. Myyntiartikkeleiden, pinssien ja patsaiden, myyntiin keräyk-sen toimijat odottavat killoilta aktiivista tukea.

Sääntömääräiset kokousasiatKokouksen puheenjohtajaksi valittiin Lasse Otranen ja sih-teeriksi pääsihteerin estyneenä ollessa Väinö Heikkala. Pöy-täkirjan tarkastajiksi ja ään-tenlaskijoiksi valittiin Heikki Ylönen ja Risto Lehtomäki.

Liiton puheenjohtaja esit-ti viisivuotisen johdannon v. 2015 toimintasuunnitelman pohjaksi. Liittotoiminta toi-minnoittain ja talous läpikäy-den hyväksyttiin toiminta-suunnitelma v. 2015.

Kotisivujen täyttöä keven-netään helpommaksi käyttää

laadusta kuitenkaan tinkimät-tä. Hakkujen numerokohtaista teemoittamista jatketaan ja jääkäripioneerien historiaa va-laistaan niin kotisivuilla kuin lehdessä. Perinnetoimintaan lisätään muistomerkkihanke ja avattu pankkitili yhdiste-tään osaksi liiton varallisuutta. Alokashakkutoiminta pyritään selkeyttämään osaksi yleis-tä maanpuolustuskoulutusta. Toiminta palkitaan joukko-osastokuvilla lehdessä. Il-moitusten määrän elpymiseen pyydämme kentän apua elin-keinoelämän taantumassa.

Koulutusta jatketaan en-tiseen malliin aktiivisena ja koulutusuudistuksen vaiku-tukset selviävät mm. Keuruun osalta v. 2015 aikana. Myös MPK:n yhteistyötarjous sel-vinnee v. 2015. Kuudestoista valtakunnallinen pioneeri- ja suojelujotos järjestetään 14.–16.8. Säkylässä. Aselajikou-

historiansa tärkeimmistä virs-tanpylväistä, kun joukko liiton aktiivisia toimijoita, puheen-johtaja ja perinnetoiminnan

luttajakoulutukset alkavat ja aktiivisia reserviläisiä pyyde-tään ilmoittautumaan MPK:n sivuilla.

Talous jatkuu tiukkana ja se ei salli romahduksia tai tilalle on löydettävä uusia tulolähtei-tä. Paineita uusien tulolähtei-den löytämiseen luo jo v. 2015 40-vuotisjuhlat sekä työstettä-vänä olevat historiakirjat. Kei-noja jäsenmäärän lisäykseen on yhdessä etsittävä v. 2015 aikana.

Vaikka talous on tiukka, pi-dettiin jäsen- ja tilausmaksut samoina maanpuolustusre-kisterin toiminnan vakiinnut-tamiseksi. Jäsenmaksut ovat MPKL 8 euroa ja PAL 3 eu-roa. Hakkulehden vuosikerran hinta on kiltalaisille 20 euroa ja muille kotimaahan 25 euroa. Veteraaneilta jäsen- ja tilaus-maksua ei peritä. Talousar-vioesitys v. 2015 hyväksyttiin muutoksetta.

Henkilövalinnat eivät tuo-neet muutoksia vaan puheen-johtajaksi valittiin edelleen Aimo Hattula. Myös johto-kunnan jäsenet valittiin kil-tojen esitysten mukaisesti. Killat voivat esittää vuosiko-koustensa mukaisia muutoksia johtokunnan jäseniin vielä ke-vätkokouksessa. Toiminnan-tarkastajiksi valittiin Matti Mähönen ja Jouko Karhunen sekä varalle Seppo Rahkonen ja Jukka Rusila.

Muissa asioissa kokous päätti v. 2014 talouden turvaa-miseksi kerätä vapaaehtoisen tuen killoilta.

Kokouksen päätökseksi puheenjohtaja Lasse Otranen kiitti osanottajia aktiivisesta asioiden käsittelystä ja johto-kuntaa hyvästä asioiden val-mistelusta.

Teksti: Väinö Heikkala

PAL:n johtokunnan kokous pidettiin Museo Militarian kokoushuoneessa 24.1.2015 Hämeenlinnassa. Kokous oli johtokunnan järjestäytymis- ja tilinpää-töskokous. Kokouksessa valittiin liiton toimihenkilöt ja henkilöt toimikuntiin. Kokouksessa hyväksyttiin v. 2014 tuloslaskelma ja tase sekä suunniteltiin kevätkokouksen valmistelut. Paikalla oli kymmenen jäsenyhdistystä ja Hakun, Museo Militarian sekä Pioneerimuseosäätiön edustajat.

Kokouksen avannut liiton puheenjohtaja Aimo Hattula tervetu-

liaissanoissaan kiitti runsaasta osanotosta vuoden ensimmäi-seen kokoukseen sekä v. 2014 toiminnasta yhteistyökumppa-neita, toimihenkilöitä ja jäsen-yhdistyksiä jäsenineen. Liitto kykeni hoitamaan taloudelliset vastuunsa talousarvion mukai-sesti. Myös Museo Militaria onnistui teemapäivineen ja erikoisnäyttelyineen saaden kiitosta toiminnastaan.

Varsinaiset kokousasiatKokouksen puheenjohtaja-na toimi liiton puheenjohtaja Aimo Hattula ja sihteerinä toimi pääsihteeri Markku Tomperi. Edustajat olivat Korian, Pohjan, Savon, Varsi-nais-Suomen, Keski-Suomen, Pääkaupunkiseudun, Pirkka-Hämeen, Pohjois-Karjalan ja Satakunnan Pioneerikilloista sekä Pioneeriupseeriyhdis-tyksestä.

Liiton varapuheenjohtajak-si valittiin Markku Rapo. Pää-sihteerinä ja rahastonhoitajana jatkavat Markku Tomperi ja Väinö Heikkala. Museo Mili-tarian johtaja Jaakko Martikai-nen jatkaa perinnetoiminnan johtajan tehtävässä. Koulu-tuspäällikkönä jatkaa Markku Rapo.

Hakun toimituskunnassa jatkavat päätoimittaja Heikki Bäckström, toimituspäällikkö Seppo Suhonen ja rahaston-hoitaja Väinö Heikkala sekä alokashakkuasiamies Mauri Pentinniemi.

Työvaliokuntaan valittiin edelleen puheenjohtaja, pe-rinnetoiminnan johtaja sekä Hakun päätoimittaja ja pää-sihteeri. Uutena jäsenenä työ-valiokuntaan valittiin liiton rahastonhoitaja.

Jotosasiantuntijaryhmään puheenjohtajaksi valittiin kou-

lutuspäällikkö Markku Rapo sekä jäseniksi Arto Jokinen Keski-Suomen, Janne Kalinai-nen Pohjan, Tommi Laakko-nen Pääkaupunkiseudun, Olli Niemensivu Satakunnan, Ari Paukkunen Pirkka-Hämeen ja Juha Varanka Korian Pionee-rikillasta.

Pioneerimuseosäätiön hal-lituksen uudeksi puheenjohta-jaksi valittiin Kyösti Kakko-nen ja uusiksi jäseniksi Paavo Syrjö sekä Juha Kilpiä. Jäsenet Ensio Hytönen, Tero Kiviniemi ja Esko Kolli jatkavat uudella kaksivuotiskaudella. Säätiön asiamiehenä jatkaa Jussi Luk-kari. Liiton johtokunta kiitti aikaisempaa puheenjohtajaa Ahti Vartiaista sekä säätiön hallitusta aktiivisesta ja hyvin onnistuneesta työstä.

Rahastonhoitaja Väinö Heikkala esitteli v. 2014 tilin-päätökseen sisältyvät tuloslas-

Pioneeriaselajin Liiton syyskokous pidettiin Hämeenlinnassa

Pioneeriaselajin Liiton johtokunnan kokous pidettiin Hämeenlinnassa

36

Killat kertovatkelman ja taseen. Tuloslaskel-ma oli jaettu varsinaiseen toi-mintaan ja varainhankintaan sisältäen erikseen järjestön, Hakun ja perinnetoiminnan tuotot ja kulut. Johtokunta hy-väksyi tilinpäätöksen esitettä-väksi kevätkokoukselle.

Jäsenmaksut ja kiltojen jäsenten tilausmaksut on hoidettu ensimmäistä kertaa keskitetyn maanpuolustus-rekisterin kautta. Sen lisäksi rahastonhoitaja on laskuttanut suoratilaajien tilausmaksut. Rekisterin osoitetiedostoa ei ole vielä voitu käyttää Hakku-lehden lähettämiseen tilaajil-le ja kiltalaisille. Rekisterin täydelliseen toimimiseen ja hyödyntämiseen odotamme pääsevämme v. 2015 aikana. Kiltojen tehtävänä on omalta

osaltaan pitää rekisteriä ajan tasalla.

Rahastonhoitaja muistutti Hakku-lehden tilausmäärän tärkeydestä lehden ja liiton taloudelle sekä kiltojen mah-dollisuudesta hankkia ilmoi-tuksia, joista myös kilta saisi tukea. Rohkea johtokunnan pyyntö on, että jokainen kil-talainen ja/tai pioneeri tilaisi Hakku-lehden. Johtokunta toi-voo myös kiltojen järjestävän jäsenkampanjoita ja toimintaa niin, että nuoria saataisiin li-sää mukaan kiltatyöhön, jotta jäsenmäärän noin sadan henki-lön vuosittainen lasku saatai-siin pysäytettyä.

Jäseniä liitossa oli v. 2014 lopussa 705 henkilöä ja Hak-ku-lehtiä lähetettiin tilaajille 866 kappaletta.

Perinnetoiminnan johta-ja Jaakko Martikainen kertoi katsauksessaan toimintansa vakiinnuttaneen Museo Mili-tarian toiminnoista ja varain-hankinnasta sekä kehittämi-sestä.

Esityksestä ilmeni, että vaikka museon taloudelliset resurssit ovat tiukalla, kehi-tyksessä ja kävijämäärässä pyritään menemään eteenpäin erityisesti palvelualttiin henki-lökunnan tuella.

Mauri Pentinniemi kertoi jotoksen ”Karhu 2015” suun-nittelun olevan tanakalla po-lulla ja toivoi jotospartioita ilmoittautuvan yli 15. Jotos pidetään 14.–16.8. Säkylässä.

Liitto on avannut keräyksen ”Schmardenin taistelusta 100 vuotta” Latviaan pystytettävää

jääkäripioneerimuistomerkkiä varten. Keräyksessä myydään Schmarden-pinssejä ja JP27 pienoispatsaita. Ari Paukku-nen Pirkka-Hämeen Pioneeri-killasta on organisoinut mat-kan Schmardeniin 21.–23.8. ja toivoo runsasta osanottoa. Tapahtumista on lisätietoja tässä Hakussa.

Lopuksi puheenjohtaja kiitti kokouksen osanottajia aktiivi-suudesta ja ilmoitti, että kevät-kokous pidetään 11.4. alkaen klo 12.00 Keuruun Haapa-mäellä Höyryveturipuiston Ukko-Pekka ravintolassa Keski-Suomen Pioneerikillan 40-vuotisjuhlan yhteydessä.

Teksti: Väinö Heikkala

37

Henkilötapahtumat

Merkkipäiviä

92 vuotta31.3.2015 Suomen-poika, pioneeri Edgar Rande, Ontario, Kanada

Heinäveden Leppäsaa-ressa syntynyt maa-talon poika osallistui

talon töihin, tapitteli heinä-seipäitä, talloi ladossa heiniä ja ruokki eläimiä jo alle kou-luikäisenä. Kotona oppi teke-mään töitä. Kun koti oli saa-ressa, oli koulumatka tehtävä vesistö ylittäen, sulan veden aikana soutaen, talvisin jäätä pitkin. Rospuuton aikana piti venettä työntää heikoilla jäil-lä. (Vesistönylitys, pioneerien perustehtäviä).

Seitsemäntoistavuotiaana Martti liittyi Tuusniemen suo-jeluskunnan poikaosastoon ja sai siellä jalkaväkikoulutusta. Varusmiespalvelus alkoi sinä vuonna kun nuorimies täytti 21 vuotta. Martin palveluspaikak-si tuli Erillinen Pioneerikomp-pania Kellomäessä Karjalan Kannaksella. Palvelusaika oli 10.1.1936–24.3.1937. Hei-nävesi oli pioneeripitäjä sen aikaisessa puolustusvoimien aluejärjestelmässä. Kotiin pa-luun jälkeen Martti vaihtoikin Heinäveden Suojeluskuntaan.

Martti suunnitteli 1939 tulevaisuuden ammatikseen poliisin tehtäviä, lähetti hake-muksenkin kursseille. Talviso-

Sotilasvirkamies – pioneeri

Martti Mikkonen 100 vuottaMartti Mikkonen 100 vuottaMartti Mikkonen täytti 100 vuotta 3.2.2015. Lä-hes koko elämänsä ajan hän on ollut pioneeri.

ta muutti kuitenkin suunnitel-mat. YH käsky tuli 9.10.

Talvisodassa Martti toimi pioneerijoukkueen varajohta-jana PionK 33:ssa. Komppania toimi Laatokan pohjoispuo-lella. Sodan jälkeen Martti jäi puolustuslaitoksen palveluk-seen syyskuussa 1940.

Jatkosotaan Martti perus-ti 15. Pioneerivarastokomp-panian ja määrättiin sotilas-

virkamieheksi nimitettynä sen päälliköksi. Komppania päätyi Aunuksen kannakselle. Pääl-likkötehtävän jälkeen hän toimi VAKE:ssa toimistoupseerina.

Sotien jälkeen kotipaikaksi tuli Koria. Martti palveli eri tehtävissä Pioneerikoulussa ja Pioneerirykmentissä, lyhyen aikaa myös Kymen Jääkäripa-taljoonassa Haminassa. Hän oli mukana Lapin miinanraiva-

uksessa kesän 1947. Ennen eläkkeelle siirtymistään 1975 Martti oli talouspäällikkönä Keskussotilassairaala 2:ssa Lahdessa.

Tehtävät ovat edellyttäneet koulutusta. Martti suoritti yk-sityisesti kauppakoulun (2/2) Kouvolassa 1955. Hän kävi myös puolustusvoimien tility-saliupseerin ja taloudenhoita-jan kurssit.

90 vuotta28.2.2015 Suomen-poika, pioneeri Edgar Mänd, Ontario, Kanada

Martti ja lottansa Toini – yhteistä taivalta 73 vuotta.

�

Maanpuolustuskiltojen liitto ry järjesti perinteisen TURPO-2015 seminaarin aiheesta: NATO-OTAN. Seminaari kokosi ajankohtaisen ja kiinnostavan ai-heen vuoksi taas Santahaminan auditorion täyteen maanpuolustushenkistä väkeä, yhteensä lähes 300 henkeä eri puolilta Suomea. TURPO-2015 seminaari oli järjestyksessä 39.

MPKL:n turvallisuuspoliittinen seminaari 2015 Santahaminassa 7.2.2015

Seminaarin puheenjohta-jana toimi MPKL ry:n puheenjohtaja Pauli

Mikkola. Seminaarissa aiheina ja alustajina olivat seuraavat:– Turvallisuusympäristömme

haasteet ja puolustusratkai-su, puolustusministeriön kansliapäällikkö kenraali-luutnantti Arto Räty

– Kokonaisturvallisuus ja sen haasteet, turvallisuuskomi-tean pääsihteeri Vesa Virta-nen

– Puolustusvoimien näkemys, mitä annetuilla reunaehdoil-la saadaan tulevaisuudessa aikaan, mitä puolustusvoi-mat tarvitsee 2020-luvulla ja siitä eteenpäin, puolus-tusvoimien strategiapääl-

likkö kenraalimajuri Timo Kivinen

– EU:n tarjoamat vaihtoehdot puolustusratkaisulle, ulko-ministeriön valtiosihteeri Peter Stenlund

– NATO:n tarjoamat vaihto-ehdot puolustusratkaisulle, kansanedustaja Ilkka Ka-nerva

– Onko liittoutuminen hyvä vaihtoehto, kansanedustaja ministeri Pertti Salolainen

– Oma puolustus kuntoon, puolustusvaliokunnan pu-heenjohtaja kansanedustaja Jussi NiinistöSeminaarin lopuksi paneeli-

keskustelu iltapäivän alustus-aiheista, paneelikeskustelun vetäjänä oli Hufvudstadsbla-

detin pääkirjoitustoimittaja Yrsa Grüne ja paneelissa kes-kustelijoina, Peter Stenlund, Ilkka Kanerva, Pertti Salolai-nen ja Jussi Niinistö.

Päivän anti oli varsin NATO-myönteinen ja mukana olleet kansanedustajat olivat kaikki vahvasti NATO:oon liittymi-sen kannalla. En tiedä, olisiko vaalien lähestyminen vaikutta-nut asiaan vai oliko olemassa olevan kansainvälisen turval-

lisuuspoliittisen tilanteen vai-kutusta. Kiitokset MPKL:lle hyvästä TURPO-2015 semi-naarista ja kiitokset kaikille alustajille hienoista ja mieliin painuvista esityksistä. Uskon, että kaikille tuli selväksi, mis-sä mennään ja minne pitäisi mennä.

Teksti ja valokuva:Seppo Suhonen

Seminaariyleisöä Santahaminassa.

3938

Tiedotuksia

Satakunnan Pioneerikilta ry järjestää perinteisen ja vuosit-taisen Pioneeriaselajin Liitto ry:n koulutustapahtuman, Pio-neeri- ja suojelujotoksen, tällä kertaa hieman poikkeukselli-sena ajankohtana 15.–16.8.2015 Säkylässä, Porin prikaatin harjoitusalueella.

Toivotamme kaikki pioneeriaselajissa (suojelu ml) palvelleet reserviläiset tervetulleiksi kamppailemaan partiokilpailun hyvistä sijoituksista. Tehtävissä mitataan aselajin tietoja ja taitoja, kerrataan aikaisemmin opittua ja päivitetään osaa-mista tähän päivään. Pioneeriaselajin Liitto ry:n ohjeiden mukaisesti kilpailussa painotetaan suojeluosaamista.

Partioiden (3–5 henkilöä) on ilmoittauduttava kirjallisesti 31.5.2015 kuluessa kilpailun johtajalle joko sähköposti-osoitteella:matti.vihottula@dnainternet.net tai kirjeitse osoitteella: Satakunnan Pioneerikilta ry / KARHU 2015, Matti Vihottula, Hemmintie 9, 27800 SÄKYLÄ.

Ilmoittautumistiedoissa on oltava:1. Partion nimi, yhdistävä tekijä, taustayhteisö, kurssi (vast),

partion yhteyshenkilö2. Kaikkien osalta täydellinen nimi: sukunimi, etunimet3. Henkilötunnus4. Osoite5. Sotilasarvo ja aselaji6. Mahdollinen erityisruokavalio7. Matkapuhelinnumero ja sähköpostiosoite8. Majoitus- /ruokailutarve 14.8.2015 saapuville kilpailijoille

Toimitsijoiksi kutsutaan tehtäviin halukkaita henkilöitä edel-lisvuosien tapaan. Toimitsijoiksi haluavien on ilmoittauduttava 30.4.2015 kuluessa kirjallisesti em. osoitteeseen ilmoittamalla kohtien 2–7 mukaiset tiedot sekä oman erityisosaamisensa.

Tapahtuma järjestetään puolustusvoimien vapaaehtoisena harjoituksena. Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoona Po-rin prikaatista tukee / johtaa jotoksen järjestelyjä.

Toimitsijat kutsutaan paikalle 14.8.2015 klo 10.00 mennes-sä ja kilpailijat 15.8.2015 klo 9.00 mennessä. Kilpailijat ja toimitsijat varustetaan Pioneeri- ja suojelujotoksen sääntöjen 12 § ja 13 § mukaisesti. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan kilpailukeskus sijaitsee Camp Maurissa (konttimajoitus).

Varatkaa siis kalentereistanne viikonloppu vietettäväksi hy-vässä seurassa Satakunnan harjumaisemassa. Johtuen har-joituksen kutsuaikataulusta ilmoittautumisajan takaraja on ehdoton. Jälki-ilmoittautuneita emme pysty kutsumaan harjoitukseen.

Vierailijat ovat tervetulleita seuraamaan jotosta joko lauantai-iltapäivällä tai sunnuntaiaamuna. Vierailijoiden tulee ilmoittautua 30.6.2015 mennessä sähköpostiosoitteella olli.niemensivu@eurajokinetti.fi .

Jotokseen liittyviä lisätietoja saatte myös osoitteesta www.pioneerijotos.fi tai kilpailun johtajalta.

Satakunnan Pioneerikilta ry

VALTAKUNNALLINENPIONEERI- JA SUOJELUJOTOS

KARHU 2015

Pioneerit Keuruulla -kirjan toinen painosPioneeriupseeriyhdistys ry:n jäseniä kutsutaan yhdistyksen Pioneerit Keuruulla – Herpmanin pojista Pioneerirykmen-tiksi-kirja ilmestyi vuonna 2014 Pioneerirykmentin kustan-tamana ja sen ensimmäinen painos on loppunut. Puolustus-voimat on luovuttanut Tapio Paappanen Ky:lle tuotanto-oikeuden lisäpainoksiin.

Keuruulla lähes 50 vuotta kestäneen sotilaallisen toiminnan päättyminen Pioneerirykmentin lakkauttamisen myötä on tuonut kiinnostuksen lisäpainokseen niin, että Tapio Paap-panen Ky on päättänyt, että toinen painos kirjasta tehdään huhti–toukokuussa 2015. Painopaikkana tulee olemaan Ota-van Kirjapaino Keuruulla.

Kirjan sisältö (472 sivua) muodostuu ajasta ennen puolus-tusvoimien tuloa Keuruulle. Tässä osiossa tulee käsitellyk-si isovihan aikaisia tapahtumia, jääkäreitä, vapaussotaa, suojeluskuntien ja lottien toimintaa Keuruulla, Multialla, Haapamäellä ja Pihlajavedellä, talvi- ja jatkosotaa Keurus-seudun kannalta tarkasteltuna. Muut osat kirjasta käsittele-vät varuskunnan syntymistä Keuruulle ja siellä toimineiden joukko-osastojen kehitystä aina Pioneerirykmentin viimei-siin vaiheisiin vuonna 2014.

Kirjasta kiinnostuneet voivat varata itselleen oman kappaleen kirjasta ottamalla yhteyttä tekijään: Tapio Paappanen, Vitsakuja 3, 42700 Keuruu, puh. 0400 626 695, sähköposti: tapio.paappanen@nic.fi

Satakunnan Pioneerikilta ry:n sääntömääräinen Vuosikokouspidetään torstaina 26.03.2015

Huovinrinteen Päällystökerholla

Klo 18.00 kokouksen avausKlo 18.15 esitelmäKlo 18.45 vuosikokous – sääntömääräiset asiatIltapala Olette kaikki jäsenet tervetulleita tilaisuuteen. Johtokunta

Henkilötapahtumat

Pioneeriperhe

Syvärillä Martti tapasi kohta-lonsa. Lottana palvellut Toini sai nuoren miehen sydämen sykkimään. Perheeseen syntyi kolme poikaa, Arto, Raimo ja Petri. Kaikista tuli Korian pioneereja. Arto jatkoi soti-lasuralla ja oli mm. pionee-ritarkastaja. Arton kolmesta pojasta Riku on pioneeri ja ye-everstiluutnantti Maavoimien esikunnassa, Lauri on pioneeri ja rakentaja. Ei sääntöä ilman poikkeusta. Arton nuorin, Erkka piti kauluslaatan värin, mutta vaihtoi aselajin viestik-si. Raimon ja Petrin pojat pal-velivat muissa aselajeissa.

Hakku ja Korian pioneerikiltaMartti muisteli Korian pio-neerikillan perustamista. Up-seerikerholla 16.9.1962 pide-tyssä kokouksessa oli paikalla

85 upseeria ja aliupseeria, eli lähes jokainen varuskunnan kantahenkilökuntaan kuu-luva mies. Joukko on suuri, mutta sille on selitys. Ennal-ta käydyissä keskusteluissa aliupseerit vastustivat killan perustamista, eivätkä olleet osallistumassa kokoukseen. Pelkäsivät siitä tulevan lisää töitä. Niinpä rykmentin ko-mentaja määräsi kokouksen henkilökunnan jatkokoulu-tukseksi. Ainoa koulutusasia oli killan perustaminen. Ko-kouksessa valittiin kahdeksan henkilöä , jotka allekirjoittivat sopimusasiakirjan. Henkilöt olivat eversti Eino Pyyry, ma-juri Jaakko Lehtinen, yliluut-nantti Birger Erpola, luutnantti Martti Alanko, luutnantti Jou-ko Eskola, sotilasteknikko Vil-ho Karisalo, sotilasvirkamies Martti Mikkonen ja ylivää-peli Unto Eronen. Vain Unto Eronen oli aliupseereiden edustaja. Killan alaosastoja

Pitkän iän salaisuus

Sata vuotta on kunnioitettava ikä. Salaisuuden siihen Martti paljastaa. Kun jäin eläkkeelle aloitin hiihtämisen. Hiihtelin latuja Korian pohjoisosiin, Tillolan ja Napan suunnille. Kilometrejä tuli vuosittain toista tuhatta, 1 200–1 500. Ih-miset soittelivat pyryaamuina ja kyselivät, miksi ladut eivät ole vielä auki. Luulivat minun olevan kunnan palveluksessa, muistelee Martti. Liikunta on pitänyt kunnossa.

Martti Mikkonen, 100 vuot-ta, voisiko sanoa todellinen PIONEERI koko ikänsä.

Teksti ja kuvat: Pertti ”Roope” Nieminen

perustettiin myöhemmin Lap-peenrantaan, Lahteen, Ouluun jne. Perustetut osastot eriytyi-vät omiksi killoikseen. Nämä muodostivat myöhemmin Pio-neeriaselajiliiton.

Hakku-lehden talouden-hoitajana ja talouspäällikkö-nä Martti on toiminut vuodet 1963–1989. Tehtävä jatkui 14 vuotta eläkkeelläkin. Martti muisteli Hakun talouden ol-leen heikoilla hänen ottaes-saan tehtävän vastaan. Ilmoi-tuksilla saadut tulot kattoivat hädin tuskin menot. Ehkä siinä oli hieman ”välistävetoakin” aiemmin toimineiden kassan-hoitajien ajoilta. Kun jätin teh-tävän, oli kassassa 50 000 sil-loista markkaa, Martti totesi.

Seurakunta, kunta ja lukui-sat yhdistykset ovat käyttäneet Martin palveluksia joko tilin-tarkastajana tai taloudenhoi-tajana. Elimäen Säästöpankin isännistöön hän kuului 1956– 1984.

Iloisia onnittelijoita ryhmäkuvassa.

Hakku-lehti ja koko sen lukijakunta onnittelevat lämpimästi 100-vuotiasta Martti Mikkosta Korialta!

4140

Tiedotuksia

Pioneeriaselajin historia 1918–1968– 50 vuotta pioneerien historiaa

Pioneeriaselajin historia 1918 –1968 kertoo aselajimme viiden ensimmäisen vuosikym-menen tapahtumista sekä asela-jin kehityksestä. Kirjoittanut Eero-Eetu Saarinen.

”Ev V. Sutela: … on ollut mahdollista voittaa teoksen kirjoittamisen yhteydessä esiintyneet usein voittamat-tomiltakin näyttäneet vaikeudet ja luoda voimakkaan aselaji-hengen läpitunkema pioneeri-aselajimme historiateos, laatuaan ensimmäinen.”Pioneeriaselajin historia

1918 – 1968, 638 sivua.

Satakunnan Pioneerikilta ry:n kustantamaa 2. painosta on vielä jäljellä. Kirjaa on harkitusti käytetty, mm. ikä luokkansa parhaan kotiutuvan palkitsemiseen.Teoksen hinta: 50 € + lähetyskulut.Tilaukset: Mauri Pentinniemi, gsm 044 270 9363.

Smārde”Schmarden”

Jääkärit taistelussa – 100 vuotta

Muistomerkki Schmardeniin 25.7.2016Schmardenin pioneerimuisto-merkkitoimikunta(Pioneeriaselajin Liitto ry) valmistelee muistomerkkiä jääkärien taistelupaikalle Latviaan Smārden kylään. Tule mukaan tukemaan muistomerkkiprojektia ja vaalimaan suomalaista jääkäriperinnettä.

Pioneeriaselaji juhlii vuosipäi-väänsä 25. heinäkuuta Schmardenin taistelun muis-toksi. Tuona päivänä suoma-lainen Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania sai tulikas-teensa ensimmäisen maailman-sodan Saksan itärintamalla.

Jääkäripataljoona 27:n histo-riassa tämä menestyksekäs iskuosastomainen hyökkäys jäi ainoaksi hyökkäystais-teluksi, johon jääkärit näin suurella joukolla ottivat osaa. Jääkäripioneerikomppania kärsi yhden kaatuneen, yhdeksän haavoittuneen ja yhden kadonneen tappiot. Taistelun jälkeen kaikki hyökkäykseen osallistuneet saivat erityisen kiitoksen Saksan 8. Armeijan päiväkäskyssä. Kuusi mukana ollutta jääkäripioneeria pal-kittiin rautaristillä. Schmardenin pioneerien myötä syntyi itsenäistyvän Suomen puolustusvoimien pioneeriaselaji.

Eri puolilla Latviaa jo sijaitsevien jääkärimuistomerkkien kunniakkaaseen joukkoon on Schmardenin pioneeri-muistomerkkitoimikunnan tavoitteena paljastaa jääkäri-pioneerien muistomerkki Schmardenin taistelun 100-vuotis päivänä 25.7.2016.

Keräys on alkanut! Tule mukaan tukemaan hanketta, muistomerkki Schmardeniin!

Voit osallistua ostamalla Schmarden-pinssin (27 €) tai lahjoittamalla. 1000 € tai enemmän lahjoittaville luovu-tetaan numeroitu jääkäripatsas

Tilaukset Ville-Veikko Kirvesmies (mailto:kirvesmies.schmarden27@gmail.com). Lisätietoja projektista Schmardenin muistomerkkitoimikunta (vesa.p.valtonen@gmail.com) ja Jääkäripataljoona 27 perinneyhdistys ry (kari.j.talvitie@gmail.com).

Schmardenin muistomerkkitili: FI11 5197 0320 0711 70

lauantaina 11.4.2015 klo 12.00

Ravintola Ukko-Pekka Haapamäen HöyryveturipuistoVeturipuistontie (navi: Asematie 33, Keuruu)

42800 Haapamäki

Esillä kokouksessa ovat sääntömääräiset asiat.

Lisäksi jäsenyhdistyksille varataan tilaisuus esittää muutos-ta edustuksiinsa PAL:n johtokunnassa, mikäli yhdistysten kokouksissa on tapahtunut vaihdoksia PAL:n syyskokouk-sen 2014 jälkeen.

Kahvitarjoilu alkaa klo 11.15.

Tervetuloa!Johtokunta

PIONEERIASELAJIN LIITTO RY:N

KEVÄTKOKOUS

Matkan sisältö tarkemmin tämän lehden sivulla 34. – Lähtö perjantaina 21.8. bussilla

Kouvolasta 6.30, Helsinki, rautatieasema 9.00, laiva lähtee 10.30.

– Meno-paluu laivapaikat kansi-paikoin Tallinkin Star/Superstar aluksilla.

– Bussikuljetukset ryhmän ohjelman mukaan

49-paik kaisella linja-autolla.– 2 yötä Daugava-hotellissa kahden henkilön huoneissa

Riikassa.– Evl ST Vesa Valtonen toimii oppaana matkan aikana.– Aamiaiset hotelliaamuina.– Yksi ruokailu joka päivälle (kolme lounasta/päivällistä).– Paluu Helsinkiin su 23.08. klo 18.30.

Hinta: 365 € / hlöYhden hengen huonelisä 60 €

Hinta edellyttää vähintään 30 matkustajaa.

Ilmoittautumiset ari.paukkunen@kolumbus.fi 30.05.2015 mennessä ja tiedustelut puh. 040 5481931 Ari Paukkunen Pirkka-Hämeen Pioneerikilta ry

Mukaan pääsee myös matkan varrelta Kouvola–Helsinki.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: BUSSIMATKATOIMISTOKymen Charterline OyTorikatu 2FIN - 45100 KOUVOLAPuh: +358 (0) 20 710 9705nora@bussimatkatoimisto.fi www.bussimatkatoimisto.fi

Schmarden –Jääkärien Jäljillä21.–23.8.2015

KESKI-SUOMEN PIONEERIKILTA RY40 VUOTTA

Keski-Suomen Pioneerikilta ry:n jäsenet ja Pioneerikillat kutsutaan killan 40-vuotisjuhlaan Keuruun Haapamäelle,juhlatalo Ukko-Pekkaan 11.04.2015 alkaen klo 15:00.

Vp 29.03.2015 mennessä, mahdolliset ruoka-aineallergiat ml.

Markku Rapo, markku.rapo@pp2.inet.fi , puh. 040 527 1013 tai Timo Kaijanmäki,

timo.kaijanmaki@gmail.com, puh. 0400 517 347.

Tumma puku kunniamerkein, paraatipuku

Mahdolliset muistamiset Keski-Suomen Pioneerikillan perinnerahastoon tilille FI73 5521 9020 0038 69

Tervetuloa!

Pioneeriupseeriyhdistys ry60 vuotta 14.03.2015Pioneeriupseeriyhdistys ry:n jäseniä kutsutaan yhdistyksen60-vuotisjuhlaan Museo Militariaan Hämeenlinnan Linnankasarmeille lauantaina 14. maaliskuuta 2015.

Ohjelma:– Yhdistyksen kevätkokous klo 13:00– Yhdistyksen 60-vuotisjuhla klo 14:00 Tervehdyssanat, yhdistyksen puheenjohtaja Sellosoolo, sellotaiteilija Marko Ylönen Yhdistyksen historiikki, everstiluutnantti Kari Melleri Runoja Lasse Heikkilän kokoelmasta Balladi Ihantalasta,

lausuntataiteilija Lari Ylönen Juhlapuhe, kenraalimajuri Ahti Vartiainen Palkitsemiset, tervehdykset– Kahvitarjoilu

Kuljetus- ja kokousjärjestelyjä varten pyydetään ilmoittautumiset 1.3.2015 mennessä Ilkka Haapamäelle: alphard@oy.inet.fi tai puh. 040 502 6190

Tummapuku kunniamerkein, paraatipuku.

Tervetuloa! Pioneeriupseeriyhdistys ry:n hallitus

Korjaus edelliseenHakkuun 4/2014:Sivu 15, keskimmäinen palsta 2. rivi ylhäältä: siinä esitetyn yrityksen nimi on IC2 Feeniks Oy (ei IC2 Feenix Oy). Toimitus pahoittelee kirjoitusvirhettä.

Kouluttajat vasemmalta:Upskok Rankinen JariUpskok Keinänen JarnoUpskok Tirronen KaiusLtn Eerola LauriYlil Leppälä MarttiLtn Valtanen NiinaKapt Sipari Elias Ylil Lehtomäki Vesa-PekkaYlil Nikola TimoVänr Vuorela VilleUpskok Huttunen OtsoUpskok Ojanen LauriUpskok Mäki-Paavola Joonas

PioneerilinjaUpseerioppilaat:Aho JOHaataja LMHeiskanen HTHongisto MTHuusko TJHyrsky MSHämeri AJJärvelä TV

Karjalainen TVKeskikuru VPKomulainen JVKröger SJLaajalahti JH Lahdenpää VELappi O-ELehtola EP Levanto RILevanto RIMalpakka TMMatilainen HMMoisio AEParmi MAPitkänen JJPoikkimäki STJPuonti NPJRantsi MSRomppanen RJSiitari ARSuonio PEUusitalo RMVäisänen VTVälikangas HJM

Raiv- ja slujoukkueUpseerioppilaat:Genas KJHerrala SHHildén PEHämeen-Anttila OAJoaniquet Tukiainen AJEJukola NHKallberg JNKarjalainen APILarsson OVLindqvist JEPiippo JJORiihiaho TTSeppälä JTTarvola AAFTörnroos Viljakainen LOI

PST-linjaUpseerioppilaat:Alameri CHMAl-Kubaisi OFlyktman MJM

PIO

NK

/ R

UK

kur

ssi 2

45 ”

Kan

nel”

PIO

NK

/ R

UK

kur

ssi 2

45 ”

Kan

nel”

PIONK / RUK kurssi 245”Kannel”

Val

okuv

a: K

uvag

alle

ria,

Kot

ka

4342

Grünthal LEVHakanen VIOHautakangas SSJyväsjärvi JJKarhi LJKoivunen MVKosola TKLehtovaara MMELiljestrand TENilsson JEPaananen VVVPaavola AJPaldanius PJPiippo TMPostareff SSKRantala RMRantanen OEReini RRM-ASalo JESavolainen EAJSeppänen J-MSuni MIVierula JJ Vähäpassi JO

LAITILANTERVEYSKOTI

Sairaalantie 8, 23800 Laitilapuh. 02-85 781, fax 02-856 665

www.terveyskoti.fi Sähköposti:

kanslia@terveyskoti.fi

LAAKSOSEN OVIja IKKUNA OY

Ovet ja ikkunat tilaustyönäVehkoontie 15, 17200 Vääksy

Puh. 03-884 810, 0500-710 503Fax 03-884 8123

Pohjois-Karjalan aikuisopisto

Karjalankatu 2, 83500 Outokumpu

www.pkky.fi/aiko

Kapteeni Riihimäki Kapteeni Mustonen Yliluutnantti Mustonen Luutnantti Hutri Luutnantti Sandberg Luutnantti Sutinen Vänrikki Pesu Vänrikki Sandell Ylikersantti Roitto Kersantti Valtonen Alikersantit: Ahola Alm Devoyon Excell Junttila Kallio Kettunen Mölsä Nurminen Ojala Purhonen Tiihonen Pioneerit: Laakso

Alokkaat: Anttalainen Berg Erolahti Eskola Eskola Hakkarainen Hansalahti Heikari Heikkinen Hiissa Hyttinen Hyväkkä Hämäläinen Ikonen Joensuu Jokinen Junni Järvinen Kaarnamo Kaiponen Keskinen Kunttu Kuronen

Kuusisto Kärkkäinen Laine Lappalainen Lindberg Lukin Lum Matilainen Metsälä Miettinen Mäkelä Mäkinen Nieminen Nurminen Närhi Ojansivu Paavola Palanki Partanen Parviainen Pekkola Perttilä Pirinen Pitkänen

1PIO

NK

/ K

YM

PIO

NP

/ K

AR

PR

1PIO

NK

/ K

YM

PIO

NP

/ K

AR

PR

1PIONK / KYMPIONP / KARPRSaapumiserä 1/15

Val

okuv

a: V

ekar

an K

uva

Pohjalainen Pulkkinen Pulliainen Raikonen Rajala Rautakoura Ripatti Romppanen Ruuth Räsänen Saarela Saikko Salmi Sammatti Simola Suokas Syrjälä Tuohino Törrönen Vanhapiha Viipuri Willberg Vilonen Väisänen

4544

Pioneeriaselajin historia 1969–1993– 25 vuotta pioneerien historiaa

Pioneeriaselajin historia 1969–1993 kertoo aselajim-me viime vuosikymmenien tapahtumista sekä aselajin kehityksestä. Kirjoittanut Elja Puranen.Teos on jatko-osa Pioneeriase-lajin historia 1918–1968:lle.Teoksen hinta: EUR 30,00 + lähetyskulut EUR 10,00/Suomi.Tilaukset: Väinö Heikkala, gsm 0400 767 852, ostt@pp.inet.fi Pioneeriaselajin historia 1969–1993, 522 sivua.

Pioneeripataljoona 15historiateos, 1941–1944

Pohjan Pioneerikilta ry on ottanut uusintapainoksen vuonna 2000 ilmestyneestä sodanaikaisen PIONP 15:ta historiateoksesta.

Kirjaa on saatavissa Väinö Heikkalalta.

Teoksen hinta lähetys-kuluineen kotimaahan on 30,00 €.

Tilaukset: puhelin: 0400 767 852, sähköposti: ostt@pp.inet.fi

Pioneeripataljoona 15historiateos, 1941–1944

Pov

h

KV

Tko

TpPi i t lj 15

Valokuvassa olleiden nimetKapteeni Kolari JanneKapteeni Laanola JohannaLuutnantti Syrjä EeroLuutnantti Tuohimäki MarkusLuutnantti Muukkonen JoriVänrikki Innanen KaiusVääpeli Puurtinen TapioYlikersantti Putkonen PetriYlikersantti Soinvirta Joonas Alikersantit:Aarnio VilleAlho JuusoBerg LauriHaapiainen MikaelHalmesarka ToniHalttunen MikkoKivimäki TeppoLappalainen PauliLehtinen JaakkoLempelto AtteMesimäki WerneriMutkala VisaPaananen JoniPennanen MiroPiilola JuhoRiikonen MatiasToikka JoonaUdd JussiValve Sampsa

Alokkaat:Abdulkadir MohamedAhokas NikoAli muhammad KarwanArrhenius TuomasBlau FelixBlau MaximChotjarung TottioskariErkavuo MiroHaapanen Ville-WaltteriHaimilahti IsmoHakanen TeemuHakanen TeemuHaramaa TeemuHeinonen JesseHiltunen KalleHirsimaa ValtteriHirvonen RoopeHovi DanielHyvärinen JoonasHyötyläinen KonstaHäkkinen TeemuHäkkänen SamuliIhalainen JesseJokinen JesseJormakka JanneJärvisalo JereKanalanmäki JesseKangas TeemuKantola AleksiKarhu LauriKarlsson Peter

Kekäle PauliKilpinen MikkoKipponen AkiKontinen KasperiKorhonen OlliKosonen JoonasKuisma JaakkoKuismin JesseKukkurainen MikkoLahtinen DaniLahtinen MarkkuLahtinen MikkoLammassaari OlaviLaukkanen JesseLaurila MatiasLavonius NikoLehtonen SamiLeino OsmoLeino ValtteriLeirimaa TatuLento MatiasMalmström TapioMattila Niko-AnteroMehtonen PeetuMielonen MarttiMäkelä MikoNousiainen NikoNurmio TeemuPaajanen ToniPaakkari LauriPartanen RoniPauninsalo Jaakko

2PIO

NK

/ K

YM

PIO

NP

/ K

AR

PR

2PIO

NK

/ K

YM

PIO

NP

/ K

AR

PR

2PIONK / KYMPIONP / KARPRSaapumiserä 1/15

Val

okuv

a: V

ekar

an K

uva

Perkiö TuomasPesu VillePääkkönen MiikkaPöntinen VilleRosenblad SamuRossilahti SimoRuotsalainen ToniRuponen TuukkaSahlgren ArttuSairanen NikoSalomaa Antti-VilleSantaluoto SamiSeppälä JoelSiljoranta JesseSirkiä JanneSkogster NikoStröm CasperStylman RoopeStåhlberg AlecToikka MarkusUusitupa MattiVan Schevikhoven FrederikVanonen LauriVappula KalleVartiainen VerneriVenäläinen IiroVepsäläinen JoonasVienonen PekkaVoutilainen ValtteriYli-Kivistö Sami

4746

Musta lippu yhdistääMusta lippu yhdistää cd-levy EUR 17,00 + postituskulutPioneerien taistelulaulu ja monet muut laulut on äänitetty kaikkien kuultaviksi. Pioneeriperinteet ovat näin laulujen-kin muodossa saatavilla.Sisältää mm. kappaleet: Herpmannin poikain marssi, Miina, Pioneerihuudot ym...

Levyn tilaustiedot:Keski-Suomen Pioneerikilta ryMarkku RapoHaaratie 542700 KEURUUpuh. 040 527 1013markku.rapo(at)pp2.inet.fi

Taidepronssinenpienoispatsas– Pioneerit Korialla

Pienoispatsaan paino on 2,2 kgja sen on vuonna 1968 muotoil-lut kuvanveistäjä Tauno Äijälä, Korialle pystytettyä 65 tonnia painavaa esikuvaansa mukael-len. Hiottuun jalustaosaan on kaiverrettavissa haluttu teksti.

Tätä numeroitua lahja- ja muistoesinettä on saatavissa hintaan 70 euroa + toim.kulut.

Yhteisöille ja yrityksille 140 euroa + toim.kulut.

Tilaukset: Toni Teittinen, puhelin 050 321 6237, sähköposti: toni.teittinen@iki.fi .

RA

IVK

/ K

YM

PIO

NP

/ K

AR

PR

RA

IVK

/ K

YM

PIO

NP

/ K

AR

PR

RAIVK / KYMPIONP / KARPRSaapumiserä 1/15

Val

okuv

a: V

ekar

an K

uva

4948

Sillanrakennuskursseja 2015 ja 2016 MPK:n kursseina:– Siltakurssi Suomussalmella, rakennetaan puusilta Kainuun

Rajavartioston partioreitille 7.–9.8.2015– Siltakurssi Pohjois-Suomessa, rakennetaan puusilta Lapin

Rajavartioston partioreitille syyskuu 2015– Siltakurssit jatkuvat vuonna 2016 sekä Kainuussa, Pohjois-

Pohjanmaalla että Lapissa, kohteet ja kurssin ajankohdat selviävät alkuvuodesta 2015

– Näille kursseille ilmoittautuminen MPK:n tietojärjestelmän kautta, sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta, suun-nattu ensisijaisesti Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Lapin, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pioneerikoulutetuille re-serviläisille tai siviilissä rakennusalan koulutuksen saaneille reserviläisille

Linnoituskursseja 2015 ja 2016 MPK:n kursseina:– Kunnostetaan Salpa-linjaan kuuluvaa Lieksan koillispuolel-

la olevaa Änäkäisten tukikohdan linnoitteita, taisteluhautaa, pesäkkeitä ja korsua (Rukajärventie) 31.7.–2.8.2015

– Kunnostetaan Tankavaarassa lähellä Saariselkää sodanai-kaista saksalaisten tukikohtaa, taisteluhautaa, pesäkkeitä ja korsuja, toukokuu 2015

– Linnoituskurssit jatkuvat molempien kohteiden osalta vielä 2016 puolella suunnilleen samoina ajankohtina sekä Liek-sassa että Tankavaarassa

– Näille kursseille ilmoittautuminen MPK:n tietojärjestelmän kautta, sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta, suun-nattu ensisijaisesti Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Lapin, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pioneerikoulutetuille

reserviläisille tai siviilissä rakennusalan koulutuksen saa-neille reserviläisille

Varautumis- ja turvallisuuskoulutusta 2015 MPK:n kursseina:– Sähköt poikki kurssit, järjestetään Pohjois-Pohjanmaan

KOTU-yksikön ja Pohjan Pioneerikillan yhteistyössä, huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa 2015

– Tarvittaessa Pohjan Pioneerikilta järjestää sammutuskoulu-tusta esimerkiksi yritysten sellaista koulutusta tarvitseville henkilöstöryhmille sopimuksen mukaan

Muut koulutustapahtumat:– Pohjan Pioneerikilta on mukana järjestämässä Pohjois-Suo-

men Kiltapiirin kanssa yhteistoiminnassa erilaisia koulutus-tapahtumia 2015 mm. seuraavasti:

– Suksipartio Sujakka Oulun Hiukkavaarassa 14.3.2015, noin 30 km hiihto-osuus, jossa matkanvarrella 10 tehtävärastia, MPK:n kurssi

– Pohjanpartio Oulun Hiukkavaarassa 28.–30.8.2015, monen aselajin yhteinen sotilaallisia valmiuksia palveleva koulu-tus, mukana on mm. ammuntaa, uutta taistelutapaa erilaisin tilanne sovellutuksineen ja välinein, MPK:n kurssi

Kaikille edellä luetelluille kursseille ilmoittautuminen MPK:n sivujen kautta, seuraa kurssitarjontaa Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun- ja Lapin KOTU-yksikköjen sivuilta, www.mpk.fi tai lisätietoja myös killan kotisivuilta: www.pohjanpioneerikilta.fi

Pohjan Pioneerikilta kouluttaa 2015 ja 2016

Henkilökunta: Majuri Olli JuhaLuutnantti Lajunen TimoLuutnantti Pekkarinen AarneKersantti Hillas Niko

Alik: Laine PyryRasi MatiasRatnik RaulRönn MiikaTolkkila MikkoUkkonen AatuValonen TeemuZweygberg Sami

Viesti-au:Lahti Joni Matikainen Janne

Mt-au:Ovaska Juho

Lääk-au:Mäkinen Joni

Lääkm:Alanko EetuHeiskanen MikkoPaajanen JooseRäsänen Jani

Alok:Alamartin TomiArffman JereAsp AapoChan ChongEkqvist RenéHakala MikaHeinonen TonyHeinävaara TeoHelenius AleksanteriHildén KariHjelt JimiHolopainen SanteriHytönen NiiloHämäläinen HenriHärkönen EetuKallatsa TeroKantonen Johan

Karjalainen ViliKauttonen JuusoKnuutila PatrikKolehmainen MikaKoponen TomiKuivakoski KimKäkönen SamuliLahtinen VilleLehtevä VilleLång JamiMalkakorpi OttoMalmikumpu WilleManninen LeeviManninen Paavo-JooseppiMatikainen ErnoMatikainen TopiMiettinen MiikkaelMikkonen JoniMohamed MohamedMouhu JanneMouhu JimiMulari MattiMurtonen JoonasNissinen Saku

Nykänen HenriNykänen JesseOjansuu IlariPaakkunainen ToniPietikäinen MaxPihkola MiikaRaudaskoski JoelRikkola JaniRutanen JereRuuth DanSaarimaa JesseSapattinen MitroSoininen JoonasStarck VilleSuursalmi TuomasTapanainen JuusoTimonen JesseToivanen JuhoTuominen ValtteriViinikka AleksanteriVälimäki VilleÖsterlund Arttu

Henkilökunta:Kapt Nyyssönen IstoYlil Pakkala JariYlil Mononen Arto

Alikersantit:Ilin JaakkoTammilehto SanteriTiirikainen MikkoPartanen OlliAhonen Joni

Alokkaat: Auvinen AnttiBrunell ViktorCarleJonathanHaatainen MikkoHahtokari ToniHakkarainen AnttiHalla-aho SakuHalonen MarkusHalonen SamuliHannukainen SanttuHartikainen AkiHatakka ViljamiHeikkinen JanneHeikkinen SimoHelander JiriHiltunen TuomasHolopainen JarnoHonkalampi LauriHonkanen AnttiHotakainen AnssiHuntus AleksiHuovinen OlliHyvönen SauliHyyryläinen Heikki

Hämäläinen SanttuIhalainen TarmoIivari HenriIstanmäki AaroJokinen ToniJunnila TuomasJuntunen JuhaJylhä SamiJärvenpää JaniKallioniemi JanneKampman JeremiasKarvonen Ville-PekkaKauppinen EelisKemppainen HannuKettunen AnttiKettunen JereKettunen JuhoKilpinen AnsuKinnunen JoelKivelä JoonaKiviniemi MatsKoistinen JoonasKokkila JussiKokko PanuKoljonen AnttiKoponen JereKorhonen JoelKorhonen MikkoKoskela JasuKuittinen JuhaKumpusalo JoniLaasanen MattiLaasasenaho RikuLaatikainen MiikaLahti JariLahtinen MikkoLaukkonen Niklas

Lauronen MiskaLeino JoniLeinonen TomiLiinamaa EetuLindholm ViliLuhtala JooseLönnbäck KimMiettinen RoopeMikkonen NikoMoilanen MikaMoilanen TeemuMoisio EemeliMuhonen SanttuMursu Ari-PetteriMyllykoski MarkkuMäkinen EetuMännikkö JuhoNevalainen KarriNieminen KasperiNiskanen Henri-PetteriNiskanen MattiNiskanen TuomasNummela MikaelOja JaniPahkala IlariPalojärvi MarkusPartanen JoonasPatama JessePeltola MiikkaPihlava ToniPiirainen JaakkoPitkäkangas HenryPoikola JoakimPuoliväli ArttuPuustinen ErkkaPykäläinen MarkkuRasku Paavo

1PIO

NK

/ P

OH

PIO

NP

/ K

AIP

R1P

ION

K /

PO

HP

ION

P /

KA

IPR

1PIONK / POHPIONP / KAIPRSaapumiserä 1/15

Val

okuv

a: S

atu

Huj

anen

, KA

IPR

5150

Repo AleksiRissanen AnttiRousu JoonasRuohoniemi TimoRäty HenriRönkkömäki ArttuSalo Lassi-MattiSanjola ToniSarastamo LauriSaukko MikkoSavolainen TommiSillanpää AnttiSivonen SamiSoininen JanneSutinen AnssiTakamäki EetuTapaninen JanneTarvainen JesseTenhunen TommiTikanniemi MiskaToivanen EmppuTurja AleksiTyppö LauriTörmänen SakkeUisma Ville-VeikkoUusitalo MatiasUusitalo OttoVartiainen Veli-PekkaVekkeli TimoVidgren TuomasVierimaa JuhoViitasalo MatiasVirtanen OnniVirtanen TeroVäisänen MiskaWallius Joonas

Joulukuussa kotiutuvien miesten (saapumiserät 1/14 ja 2/14 miehistö ja johtajat) palkitsemistilaisuudessa Pohpionp:n komentaja ja päälliköt palkitsivat Pohjan

Pioneerikillan ansiolautasella alik Kalle Kaukolan ja alik

Joni Ilomäen, Pohjan Pioneerikillan lahjoittama PAL:n pronssilevykkeellä upskok Ville Mikolan, alik Teemu Nie-men ja pion Ville Kuosmasen sekä Hakku-lehden vuosiker-ralla alik Sampo Pirisen ja korpr Ilpo Kujalan.

Pohjan Pioneerikilta palkitsi kotiutuvia varusmiehiä POHPIONP:ssä

TE

KN

K /

PO

HP

ION

P /

KA

IPR

TE

KN

K /

PO

HP

ION

P /

KA

IPR

Val

okuv

a: S

atu

Huj

anen

, KA

IPR TEKNK / POHPIONP / KAIPR

Saapumiserä 1/15

5352

Henkilökunta: Kapt Kiiskinen Hanne Ylil Partanen Harri Ylil Kangas Juho Ltn Korhonen Jaana Ltn Kannel Jere Alikersantit: Anttila Rudi Arffman Jere-Jasperi Hiltunen Mikko Juutinen Tero Karppinen Sampo Kattelus Heikki Kemppainen Marko Kettunen Konsta Kettunen Simo Kinnunen Niko Korhonen Samuli Korpela Kalle Kuhno Hemmo Kunelius Joel Latukka Samuli Liuski Niko Mörönen Jaan-Erik Puumalainen Mikko Sahlberg Heikki Salo Mitja Toivola Tomas Tuomisto Kasperi Tyynelä Samu Uhlbäc Petteri Wiikinkoski Hiski Alokkaat: Aartsen Evert Ahonen Timo Aihos Oula Ala-Honkola Atte Alho Henri Anttonen Antti Arbelius Mikko Arvola Juho Auma-aho Erkki Blomberg Jimi Brandt Roni Erkkonen Jere Eräpuro Janne Etelämäki Ville-Veikko Fils Jere Göös Jani Haka Henry Hakkarainen Toni Haukilehto Jarkko Hautamäki Mika

Laulumaa Pasi Lehmonen Vesa-Pekka Leppä Aki-Petteri Leppäkangas Jasse Louhivaara Tony Luhta Miika Lukkari Jaakko Lumppio Niclas Luoma-aho Timo Makkonen Severi Manninen Aleksi Marin Antti Miettinen Jani Miettinen Juho Miettinen Taneli Mikkonen Markus Moilanen Aki-Petteri Moilanen Joona Moilanen Oskari Moilanen Topi Moisio Riku Muikku Joni Mutanen Ville Mykkänen Sami Mäkinen Jiro Mäkynen Joni Mäntylä Aleksi Nelimarkka Matti Nevalainen Jesse Niskanen Jarno Niskanen Matti Niskavaara Tuomas Nissinen Mikko Nissinen Tomi Nyman Jens Nyman Kim Ohtonen Jussi Paananen Saku Paavola Joel Pajula Jere Pakkanen Timo Panahi Mortaza Pannula Markus Parhiala Robert Pelo Joni Peltoniemi Sami Pennanen Aatu Perälä Jori Pesonen Joni Peurala Arttu Pietilä Joni Piirainen Tuomas Piironen Arttu Piispanen Juha

Pippola Pauli Plattonen Mirko Puistikko Aapeli Pulkkinen Miika Pyykkö Juuso Pyykkönen Heikki Päivinen Joona Pärssinen Jaakko Pöllänen Markus Raatikainen Juho Rauhala Miika Raune Tony Reijonen Saku Remes Niko Rinta-aho Aleksi Rissanen Miika Romppanen Tomi Räsänen Tapio Räty Miska Rönkkö Teemu Saarenpää Joni Sallinen Osku Salminen Antti Sarapää Ville Silvennoinen Lassi Sirviö Joona Sirviö Valtteri Snellman Ville Suomela Aleksi Syri Janrik Syrjälä Mikael Tampio Anssi Tapaninen Niko Tekokoski Teemu Tigerstedt Veli Tikkakoski Kalle-Petteri Tikkanen Jere Tissari Jarkko Toppinen Antti Tossavainen Janne Tuorila Mikael Tynilä Juho-Matti Tzolov Mikael Ursin Atro Vanhanen Jarno Vedenpää Tommi Vehkoja Miikka Vieruaho Esa Viiperi Perttu Virkkala Taneli Vistbacka Janne Väänänen Eerik Yli-Karjanmaa Aleksi Övermark Jere

Heikkala Olli Heikkilä Pyry Heikkinen Ari Heikkinen Valtteri Hintikka Kalle Hirvonen Mikko Hokkanen Simo Holma Santeri Hostikka Joona Hotakainen Tero Huotari Joona Huotari Matti Huuskonen Harri Hämeenoja Emil Ikola Aukusti Iso-Koivisto Tuomo Isokangas Santeri Jokelainen Matti Jokinen Jesse Jumppainen Tommi Jussila Ville-Pekka Jäntti Mika Kanninen Joona Karjalainen Lassi Kataja Aleksi Kemell Markus Kemppainen Aleksi Kemppainen Nikke Kettunen Teemu Kettunen Topi Kinnunen Saku Kinnunen Ville Kivi Aarne Kivioja Joona Koivula Topi Koivuluoma Severi Kokkonen Harri Kola Jami-Petteri Korolainen Lauri Kouvalainen Henri Kriikkula Ville-Joonas Kujala Petri Kumpula Saku Kuusela Sami Kämäräinen Niko Kärkkäinen Jani Laaksoharju Tomi Laasanen Joni Laitala Teemu Laitila Rami Laitinen Tuomas Latvala Samuli Laukkanen Henri-Pekka Laukkanen Juho

Laaksonen Eemeli, MelliläLaaksonen Niko, RaisioLaaksonen Tero, IlmarinenLahti Jani, TurkuLaine Janne, TampereLaine Santeri, MynämäkiLarke Juho, Perniö asLarumo Kasper, MaskuLaurila Santeri, SastamalaLautamäki Konsta-Eemeli, KaarinaLehtinen Juho-Pekka, LoimaaLehtinen Valtteri, SaloLehtonen Samuli, KaarinaLepistö Aleksi, PirkkalaLepistö Topi, SastamalaLillepalu Henri, SaloLinnainmaa Juha, PeipohjaLuomala Nuutti, TampereLähteenmäki Joni, LoimaaLöfman Jyri, SomeroMalo Tuomas, TampereManninen Jukka, TurkuMartelius Jasper, MynämäkiMeriläinen Veikko, TampereMoilanen Samuli, YlönkyläMononen Joonas, KaarinaMyntt Jani, MaskuMäkelä Kimmo, KyröMäkelä Frans, HuittinenMäkelä Lassi, TampereMäki Tommy, KaarinaMäki-Laurila Janne, SastamalaMäkinen Akseli, AlastaroMäkinen Atte, HaukilaMäkinen Leevi, SaloNeuvonen Ville, InkereNiemelä Tuomas, NaantaliNurminen Niko, TurkuNyholm Victor, EurajokiNyqvist Robin, MjösundOksanen Hannu, AskainenPajunen Santeri, TurkuParkkali Juho, TamperePartanen Jesse, TurkuPaunukoski Joona, SastamalaPeltola Patrik, MerimaskuPorekari Juuso, MynämäkiPorri Paavo, PiispanristiPunkka Lasse, SastamalaPärssinen Lauri, HuittinenRautio Esa, Tampere

Rautio Leo, TampereRiiheläinen Aleksi, TurkuRiihimäki Miko, TurkuRikkonen Jani, KauttuaRossi Arttu, Kangasala asRuonakoski Jere, NaantaliRuotsalainen Niko, PirkkalaRäsänen Aleksi, NokiaSaaranluoma Saku, TampereSaarenmaa Tommi, KauttuaSaarinen Jaakko, HarjavaltaSainio Niko, NokiaSalmi Markku, NaantaliSalminen Lassi, TampereSalminen Marko, MynämäkiSalminen Santtu, TampereSalonen Jaakko, PiikkiöSalonen Oskari, MetsämaaSarkki Miko, UusikaupunkiSavikko Jesse, SaloSavolainen Ilari, TampereSiltala Heikki, TurkuSimolin Sakari, LietoSoininmäki Atte, LempääläTammilehto Niklas, TampereTeinilä Matti, OripääTiainen Eetu, KöyliöTiala Tuomas, PirkkalaTirkkonen Viljo, SastamalaTofferi Andreas, KauttuaTouru Aleksi, KöyliöTurkki Tommy, HalikkoTurkko Arttu, HuittinenTörmä Toni, HuittinenUkkonen Mikko, TampereVaajanen Ville, NokiaWaite Anton, PiikkiöValkama Juho, KiikonenValonen Henri, NousiainenWidén Toni, TampereVigelius Santeri, SaloViitanen Jasse, SomeroVirtanen Lauri, MaskuVirtanen Timo, HalikkoVisa Joonas, LietoVisasalo Viktor, MynämäkiWuori Jere, NousiainenVuorinen Toni, SiivikkalaVärränkivi Valtteri, RaisioYlinen Aleksi, VanhalinnaÅkerman Karl, Turku

1PIO

NK

/ SA

TP

ION

P /

PO

RP

R1P

ION

K /

SAT

PIO

NP

/ P

OR

PR

1PIONK / SATPIONP / PORPR Saapumiserä 1/15

Val

okuv

a: R

ami S

iltan

en

5554

Aaltonen Jere, NaantaliAaltonen Oskar, RuskoAaltonen Valtteri, SaloAkkanen Jarmo, MynämäkiAlhontausta Tommi, Ala-KieriAllén Verneri, NousiainenAnttonen Atte, PoriArela Simo-Artturi, PirkkalaArkkila Jari, TurkuEklund Miikka, Halikko asElonen Roope, PiikkiöHaajanen Miika-Matias, RaisioHaapakoski Juuso, TampereHaapanen Kalle, SastamalaHakasalo Antero, MynämäkiHalonen Jami, NousiainenHarju Ville, MynämäkiHeikkinen Lassi, TampereHenttonen Saku, AlastaroHilska Lasse, FörbyHolkeri Hannu, MelliläHolopainen Lauri, TampereHämäläinen Lari, JyväskyläHöyssä Olli, TampereIlvonen Joonas, HelsinkiJaakkola Aleksanteri, TampereJavanainen Atte, Kauvatsa asJuhela Joonas, PeipohjaJääskeläinen Tommi, SauvoKaariluoto Jesse, VartsalaKahilaluoma Joel, TampereKallio Samuli, SastamalaKareinen Miika, SaloKaronen Aki, Iso-VimmaKarvinen Joonas, RaisioKeskiaho Risto, PaimioKimpanpää Matti, SastamalaKinnunen Kasper, MuurlaKirjava Markku, KangasalaKirjavainen Joel, RaumaKivimäki Juuso, UnajaKnape Riko, SomeroKohtamäki Mika, NokiaKoivisto Akseli, TurkuKokko Veikko, TampereKorkeamäki Santeri, LaviaKoskinen Jesse, KuusjokiKoskio Petri, TampereKosonen Martti, SaloKotilainen Vili, SaloKuivanen Kalle, NokiaKulju Juuso, Turku

5756

Aaltonen Kalle, SomeroAarnio Santeri, SomeroAhonen Jerri, TampereBerg Samuel, KristiinankaupunkiEkman Roope, KotalatoEliassi Honnar, TurkuEliassi Karwan, TurkuEnlund Eetu, SäkyläEskola Erik, SastamalaGrönqvist Kristian, PirkkalaHaloila Riku, MynämäkiHeikkilä Kasperi, LietoHelin Teemu, TampereHieta Aatu, SastamalaHilli Petri, KöyliöHokkanen Valtteri, NaarajärviHotaki Adrise, TurkuHämäläinen Sami, MelliläHärkönen Heikki, TampereIsomaa Atte, TervolaJalonen Perttu, NousiainenJawada Johannes, SäkyläKallinen Riku, PiispanristiKarell Uljas, NokiaKemppi Jere, SaloKeskinen Aleksi, TampereKirjonen Valdemar, MerimaskuKoivisto Ville, TurkuKoivunen Mauri, Punkalaidun

Koivusalo Sami, SauvoKoski Jaakko, TampereKotakorpi Tomi, SiivikkalaKuru Petri, YliskulmaLaakso Jani, HalikkoLaakso Lauri, PiikkiöLaaksomaa Jore, NaantaliLahtinen Tero, TurkuLaine Kasperi, TampereLatvala Jaakko, SampuLehti Nico, LittoinenLehtinen Jere, SaloLeino Jussi, KauttuaLeppälä Karri, TurkuLind Juho, Orivesi asLindström Roope, TampereLähde Aki, VahtoMalkaniemi Markus, MarttilaManelius Oskar, PerniöManner Tuomas, PoriMarjamäki Tino, SastamalaMettälä Oskar, LietoMononen Valtteri, VanhalinnaMustaniemi Jimi, MuurameMäkelä Anton, RaumaNummila Marko, SomeroNylund Niko, TurkuOksala Tommi, TampereOllila Oskari, Säkylä

Peltonen Heikki, KaarinaPerkkola Artturi, LaitilaPettersson Arttu, YlöpirttiPihala Kari, PoriPärssinen Taneli, KirjalaQerimi Lorik, SaloSaarela Jasse, SastamalaSaarikallio Lauri, AlastaroSaarinen Konsta, Loimaa Saksa Markus, Somero Salehyan Mohammed, Tampere Salmela Joonas, RymättyläSalovaara Marko, HelsinkiSiiri Ville, TurkuSilver Atte, TampereSlavic Jani-Áron, VanhalinnaSuojanen Sami, HuittinenSuominen Asser, TurkuSuominen Jani, HuittinenTammisalo Taavi, TampereUthede Veli-Matti, PerniöVapaavuori Luca, TampereVainionpää Simo, TurkuVasama Eetu, SaloVirolainen Ari-Pekka, KöyliöVisasalo Verneri, MietoinenVuoristo Miska, LappiVuorma Ilari, Sastamala

SLU

K /

SAT

PIO

NP

/ P

OR

PR

SLU

K /

SAT

PIO

NP

/ P

OR

PR

SLUK / SATPIONP / PORPRSaapumiserä 1/15

Val

okuv

a: R

ami S

iltan

en

Hakun vuosikertatilaus/neljä numeroa EUR 25,00 / Suomi.PAL ry:n pioneerikiltojen ja -yhdistysten jäsenille sekä varusmiespalvelustaan

suorittaville EUR 20,00.Tilaukset: Väinö Heikkala, 0400 767 852. S-posti: ostt@pp.inet.fi .

Tilaa HAKKU-lehti

HenkilökuntaKapt LasseniusYlil PakarinenLtn TelantoYlik MurtomäkiYlik MurtomäkiYlik KaustinenYlik Koivisto

Alokkaat:AhlstedtAlanenArolaBackmanDavidssonEräniittyFredrikssonHaukkaHalonenHeikkiläHeikkinenHelinHietamäkiHietanenHiltunenHirvonenInkinenJaakkolaJauhiainenJohansson L-AJohansson MJussilaJyräsKatajaKaukolinnaKauppinenKeränenKleimolaKohonenKoisti

KoivusaariKokkoKoljonenKoskinenKosonenKuhaKuikkaKukkonenKullasKurisjärviKuuselaKyttäläKärkäsKääriäinenLaakkonenLahdenperäLaitinenLapakkoLainesaloLappalainenLarmilaLehmusnotkoLeinonenLeppänen MLeppänen PLeppäsaloLindforsLindgrenLindroosLintervoLuomaLähtiLättiLöyttymäkiMalilaMannilaMeiseriMoilanenMustonenMäkelä

NieminenNikunojaNordenswanNuotioNuppuvaaraNurminen JNurminen KOlinOutilaPalokangasParantainenPekonenPielaPukkiPääkkönenRantamaRantanenRauskuRipattiRouhiainenRuotsalainenRyyppöSaaresSaari PSaari RSaari TSallinenSalmi JSalmi TSalminenSalonenSarmalaSarreSelanderSievänenSihvolaSillanpääSilvennoinenSimolaSinikivi

PSP

ION

K /

HÄ

MP

SP /

PSP

RP

SPIO

NK

/ H

ÄM

PSP

/ P

SPR

PSPIONK / HÄMPSP / PSPRSaapumiserä 1/15

Val

okuv

a: R

ami S

iltan

en

SuntinenSuutariSärkikoskiTallusTaviTervanenTiainenTikkaTuovinenTörmänenUlvinenUusitaloVainikkaValonenVarilaVillikkaVirtalaVirvalo

Alikersantit:HeikkonenHukkanenJärvinenKoivistoinenLahtiMattilaPalinPerikangasSaveniusSeppänenPuolakkaLaaksoYlönenOjalaNokkonenNurmiMoisioHiltunen

5958

Hakku-lehden vanhoja vuosikertoja saatavissaHakku-lehden vuosikertoja on saatavissa postikuluineen hintaan 25 €/vuosikerta. Hanki esimerkiksi oman varusmiespalve-lusaikasi Hakut tai joku muu vuosikerta, missä on sinulle mielenkiintoisia artikkeleita.

Tilattavissa olevat vuosikerrat ovat välimyyntivarauksin tässä vaiheessa vuosilta 1987–2012. Vanhemmista vuosikerroista ilmoitamme myöhemmin, kun Hakun arkiston kaikki osat on saatu inventoitua.

Joissakin vuosikerroissa ei ole kovin monta täyttä sarjaa saatavilla.

Tilaukset Seppo Suhoselle: sähköpostilla: seppo.suhonen1@luukku.com tai puhelimitse: 040 552 4678.

Tilauksessa ilmoita nimesi, postiosoitteesi ja minkä vuosikerran haluat tilata.

Henkilökunta: Kaptl Ahola Joonas,

Komppanian päällikköYlil Nyholm Johan,

Komppanian vääpeliLtn Öblom Matian,

Komppanian varapäällikköLtn Jylhä Olli Ylik Hulten Mikael Ylik Hyötyläinen Ilkka Ylik Nylund Teemu Kers Huisjen Robert Alil Puhakka Robert Kers Numelin Nils

Kokelaat:Genas KasperHildén PeterJukola NinaLarsson OliverLindqvist JoonatanTörnroos Sofi e

Alikersantit:Ahlberg JaakkoAndersson OliverExell NiklasHiltunen MarkusHäggblom KimKallio AnnaKarlsson KevinKortell FredrikKvikant CarlLinnamaa JarkkoLöfl und HenrikNordman RufusNygård RasmusOkrongli LucasPrintz RichardPöyhönen SamuelSnickars ChristofferSumelius JonTilus OtsoTingström CarlTörnroos HenrikVehmas TatuÖstman Frank

Jääkärit:Ahlskog AdrianBjörklund TommyBåssar AndréEkholm ConnyFriman VictorGranskog NiklasHarald JoachimHeinonen DennisHellman CristofferKaján JonatanLeppänen JoonasLindström FredrikMyllylä KarlNäsi Davy-ClaySamelin WillianSandvik FredrikSkogman ErikStenbacaka FilipTschernij WiljamÖsteråker AdamÖstman Joel

Alokkaat:Alexander RogerBergfors DennisBerggren CharlottaBerglund SebastianBergvik KimBertell MarkusBjurs JoelBjörk CasperBjörkqvist MathiasBoijer PaulBroända MartinBåsk VictorBäck JoniBäck SimonDahlberg DanielEde FilipEk Mats-HenrikEkman MarcusEksten MattiasEnberg PontusEngberg BengtEnglund RichardEngman AlexanderFant SebastianFridman Martin

Gorschelnik DanGripenberg BenjaminGripenberg JonasGrönholm SimoGrönqvist CasperGunell JonasGustafsson KarlHaag AriannaHallberg JohnHannonen JakobHeimberg KimHellberg FilipHerrgård HenrikHiltunen JoniHjortman AxelHolmberg FransHolmbäck AlexanderHolmlund SabinaHolopainen MikaHämäläinen AntonInkinen RikuIsokangas JoniJahnsson JerryJohansson JohnJohansson PontusKalberg JesperKanerva JesseKarell ElisKarling JoakimKarlsson AlexKarlsson Karl-AntonKarlsson LinusKarlsson MathiasKiiski NikoKinnari JerryKokko MatiasKrus DanKällman SebastianLeinonen RobinLemström AlexanderLervik JimLervik JoakimLillkaas NathalieLindlöf FridolfLindqvist SimonLundström JonasLönn MathiasMannström RobinMartin Jimmy

PIO

NK

/ V

AA

RA

NN

JP /

UU

DP

RP

ION

K /

VA

AR

AN

NJP

/ U

UD

PR

PIONK / VAARANNJP / UUDPRSaapumiserä 1/15

Val

okuv

a: U

UD

PR

Martin RasmusMitts SebastianNordling RobertNorrgård JohannaNyfelt SimonNylund OscarNyman JoakimNäsman MarcusOmar AbdifatahPartinen SebastianPersson JoakimPettersson JoniPouttu TonyPuumalainen AlexQvist AlexRenvall AntonRoos ChrisRödlin KimSaari VilleSalmenoja SiiriSandelin ChristopherSandström ChristofferSannholm JimmySantala HeidiSelenius NiklasSerazhiyev AshatSevon SamiSiirilä TonySilfvast ChristofferSjöberg MaxStarck AndersStenbäck SimonSundfors BenjaminSöder WalterSöderback AndreasTallberg SebastianTallroth LeeTurtiainen TedTylli AntonWiberg JanWidjeskog IsacWilson JonasVoutila DanielÅbonde DanielÅnäs FredrikÖsterholm JonatanÖsterlund RickardÖstman JeremiasÖstman Kevin

6160

6262

Pioneerivisa 1/2015

Tilaamalla

tuet myös aselajimme vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa!

Nyt varusmiespalvelustaan suorittaville vuosikerta kiltahintaan

EUR 20,00.

Tilaukset: Väinö Heikkala, 0400 767 852.S-posti: ostt@pp.inet.fi

HAKKU -lehden

Satakunnan Pioneeripataljoonaa tervehtien

KÖYLIÖN-SÄKYLÄNSÄHKÖ

– paikkakunnan oma energiayhtiöKetunkivenkatu 6, 29200 Harjavalta

Puh. (02) 674 6608www.astora.fi

RTP-Rakennus OyPL 31 27801 SÄKYLÄPuh. 045 670 9100toimisto@rtp-rakennus.fi www.rtp-rakennus.fi

Palvelemme Teitä näissä merkeissämyynti • huolto • varaosat

Pori ja HuittinenP. (02) 560 5300www.autotalopelttari.fi

Kysymys Oikea vaihtoehto 1. 1 2. x 3. 2 4. 1 5. x 6. 2 7. 1 8. 1 9. x 10. 1 11. 2 12. 2 13. 1 ja x

Määräpäivään mennessä toimitukseen saapuneiden oikeiden vastausten kesken suoritetussa arvonnassa voitto meni Jarkko Korjulle Tampereelle. Onnittelut!

Pioneerivisa 4/2014, oikea rivi

Säteilyturvallisuutta. Kattavasti.

Lisävarusteina lukulaitteet ja dosimetriaohjelmistotLAN/langaton tiedonsiirto WRM2 modulin kautta

Uusinta teknologiaa - jo tuhansien sotilaiden turvana Pohjoismaissa.

DMC 3000 henkilökohtainen hälyttävä annosmittari

Mirion Technologies (RADOS) Oy P.O.Box 506, 20101 Turku radosturku@mirion.com

Kysymys 1 x 2

1. Pioneerimuseosäätiön uusi puheenjohtaja on: 1 Ahti Vartiainen x Juhani Kääriäinen 2 Kyösti Kakkonen ( ) ( ) ( )

2. KYMPIONP:stä löytyvät: 1 RAIVK x REO 2 ROK ( ) ( ) ( )

3. IC Feeniks Oy yritys löytyy: 1 Käjaanista x Kuopiosta 2 Säkylästä ( ) ( ) ( )

4. Museo Militariassa järjestetään kolmen aselajin ”talkoopäivä”: 1 23.5.2015 x 19.3.2015 2 16.4.2015 ( ) ( ) ( )

5. Maasotakouluun kuuluu hallinnollisesti: 1 Pioneerikoulu x Reserviupseerikoulu 2 Jalkaväkikoulu ( ) ( ) ( )

6. Martti Mikkonen Korialta toimi Hakku-lehden: 1 Taloudenhoitaja x Toimitussihteeri 2 Päätoimittajana ( ) ( ) ( )

7. Korian Pioneerikilta perustettiin: 1 1955 x 1962 2 1963 ( ) ( ) ( )

8. Hakku-lehden vuoden 2013 kirjoittaja on: 1 Pertti Nieminen x Jukka Kentala 2 Vesa Valtonen ( ) ( ) ( )

9. Pioneeritarkastajana toimii 1.1.2015 alkaen: 1 Harri Kauppinen x Jukka Sonninen 2 Jouko Rauhala ( ) ( ) ( )

10. Pioneeriaselajin Liitto ry:n koulutuspäällikkö 2015 on: 1 Väinö Heikkala x Markku Rapo 2 Arto Jokinen ( ) ( ) ( )

11. Pioneeriaselajin Liitto ry:n perinnetoiminnanjohtaja on: 1 Markku Tomperi x Heikki Bäckström 2 Jaakko Martikainen ( ) ( ) ( )

12. Pohjan Pioneerikilta ry toteuttaa 2015: 1 Sillanrakennuskursseja x Linnoituskursseja 2 Varautumiskoulutusta ( ) ( ) ( )

13. ”Itsenäisyyden Salpa” muistomerkki sijaitsee: 1 Korialla vanhan varuskunnan alueella x Vekaranjärvellä KARPR:n esikunnan puistossa 2 Keuruun Veteraanipuistossa ( ) ( ) ( )

Vastaukset on lähetettävä 21.4.2015 mennessä Hakun toimitus-päällikölle. Oikein vastanneiden kesken arvotaan Hakun toi-mituskunnan valitsema palkinto. Oikeat vastaukset julkaistaan Hakussa 2/2015.

PIONEERIT!ILMOITUKSET TUKEVAT

MAANPUOLUSTUSTYÖTÄMME.

TERVETULOA MUKAAN!

KIITÄMME TUESTANNE!

<< BAS2 - Posti Oy <<Posti Green

SUOMEN TERÄSTEKNIIKKA OYMAVATECHNBC DECONTAMINATION

Risto RautavirtaMyyntijohtaja, Evl evp

Puhdistamontie 26, 05840 HyvinkääGSM 0400 569 229 • Fax 019 434 920 • Email: risto.rautavirta@mavatech.com

www.nammo.com

Nammo Lapua OyVihtavuoren tehdas

Protect – Prevent – Preserve• Great repower from a safe distance• Man portable, quick mounting• Several units can be jointed in series• Can be also red with electric remote ring• Can be connected to any surveillance

or command system

Hystrix – Close RangeDefense System

P R

E C

I S I O

N P

E O

P L

E T

E C

H N

O L

O G

Y

Hakku, Väinö HeikkalaJusteerintie 490800 OULU