Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtion pääoma-sijoituksista talletuspankkeihin

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki, jonka perusteella valtio voisi vuoden 2010 loppuun asti tehdä toimintakykyisiin ja vaka-varaisuusvaatimukset täyttäviin talletuspank-keihin pääomasijoituksia merkitsemällä suomalaisen talletuspankin liikkeeseen las-keman pääomalainan. Valtion pääomasijoitus voitaisiin tehdä myös merkitsemällä suoma-laisen talletuspankin suomalaisen omistusyh-teisön tai osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisön liikkeeseen laskema pääoma-laina. Valtio voisi merkitä pääomalainan vain, jos lainan liikkeeseenlaskija täytti pää-omalainan liikkeeseenlaskua edeltävän vii-meisen tiedossa olevan vuosineljänneksen tietojen perusteella luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädetyt vakavaraisuusvaa-timukset. Pääomalainaa ei kuitenkaan saisi merkitä, jos liikkeeseenlaskijan vakavarai-suus mainitun vuosineljänneksen jälkeen on Finanssivalvonnan arvion mukaan vähenty-nyt alle laissa säädetyn. Ehdotettava laki vas-taisi vuoden 2010 alussa voimaan tullutta valtion pääomasijoituksista talletuspankkei-hin annettua lakia. Voimassa olevan lain mu-kaan valtion pääomasijoituksia talletuspank-keihin voidaan tehdä huhtikuun loppuun 2010 saakka.

Valtio voisi merkitä pääomalainoja enin-tään neljän miljardin euron määrään asti taikka valtion talousarviossa myönnettyjen määrärahojen tai valtuuksien puitteissa. Val-tio saisi merkitä vain sellaisen pääomalainan, jonka määrä vastaa enintään 25 prosenttia liikkeeseenlaskijan luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetusta omien varojen vaatimuksesta tai konsolidoitujen omien va-rojen vaatimuksesta.

Pääomalainan liikkeeseenlaskija saisi lu-nastaa pääomalainan pääoman takaisin aikai-sintaan kolmen vuoden kuluttua sen liikkee-seenlaskusta. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että talletuspankki pääomalainan pääoman takaisinlunastuksen jälkeenkin täyttää vaka-varaisuusvaatimukset ja että Finanssivalvon-

ta antaa suostumuksen takaisinlunastukselle. Valtiolla ei olisi oikeutta vaatia pääomalai-nan takaisinlunastamista.

Pääomalainalle maksettaisiin vuotuista kor-koa. Pääomalainan ehtojen mukaan koron määräytymisperusteena olisi valtion viiden vuoden joukkovelkakirjalainojen perusteella määräytyvä viitekorko lisättynä kuuden pro-senttiyksikön lisällä. Viitekoron määräyty-misperusteista säädettäisiin tarkemmin val-tioneuvoston asetuksella. Liikkeeseenlaski-jan olisi pääomalainan ehdoissa sitouduttava valitsemaan hallitukseensa kaksi valtion ni-meämää jäsentä, jos liikkeeseenlaskija ei ole maksanut pääomalainalle kertynyttä koko korkoa yhdeltä vuodelta.

Pääomalainan olisi sisällettävä ehto, jonka mukaan siihen asti, kun liikkeeseenlaskija on lunastanut pääomalainan pääoman kokonaan takaisin, se saisi jakaa voittoa omistajilleen enintään määrän, joka vastaa liikkeeseenlas-kijan asianomaisen tilikauden vahvistetun ti-linpäätöksen tai konsernitilinpäätöksen tili-kauden voittoa tai ylijäämää vähennettynä valtion merkitsemälle pääomalainalle mak-settavan koron määrällä. Jos liikkeeseenlas-kija ei jakokelpoisten varojen riittämättö-myyden takia voi maksaa korkojakson kor-koa kokonaisuudessaan, liikkeeseenlaskija ei saa kyseiseltä tilikaudelta jakaa voittoa lain-kaan. Liikkeeseenlaskija ei myöskään saisi hankkia vastiketta vastaan omia osakkeitaan tai kantarahasto-osuuksiaan taikka palauttaa lisäosuus- tai sijoitusosuusmaksuja ennen kuin se on lunastanut pääomalainan pääoman kokonaan takaisin.

Pääomalainan olisi sisällettävä ehto, että siihen asti kun liikkeeseenlaskija on lunasta-nut pääomalainan pääoman kokonaisuudes-saan takaisin, liikkeeseenlaskijan liiketoi-minnan luovutuksen, sulautumisen toiseen luottolaitokseen, jakautumisen, yritysmuodon muuttamisen tai toiminnan muun näihin rin-nastettavan uudelleen järjestämisen saa to-teuttaa vain valtion suostumuksella.

2

Päätös laissa tarkoitetun pääomalainan merkitsemisestä tehtäisiin valtioneuvoston yleisistunnossa.

Ehdotetun lain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä toukokuuta 2010.

—————

3

SISÄLLYS

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ.............................................................................1 SISÄLLYS..................................................................................................................................3 YLEISPERUSTELUT................................................................................................................4 1 ..................................................................................4 NYKYTILA JA SEN ARVIOINTI2 .............................................................................5 EUROOPAN UNIONIN SÄÄNTELY

Ruotsi ........................................................................................................................7 Tanska .......................................................................................................................8 Iso-Britannia..............................................................................................................9 Eräät muut Euroopan valtiot......................................................................................9

3 ....................................9 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET3.1 ..........................................................................................................................9 Tavoitteet3.2 .......................................................................................................10 Keskeiset ehdotukset4 ......................................................................................11 ESITYKSEN VAIKUTUKSET5 ........................................................................................12 ESITYKSEN VALMISTELUYKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT................................................................................13 1 ...........................................................................13 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT1.1 ......................................................13 Laki valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin2 ...........................................................................................................17 VOIMAANTULOLAKIEHDOTUS ......................................................................................................................18

Laki valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin...............................................18 LIITE ........................................................................................................................................22 ASETUSLUONNOS ................................................................................................................22

Valtioneuvoston asetus valtion pääomasijoituksesta talletuspankkeihin ................22

4

YLEISPERUSTELUT

1 Nykyti la ja sen arvio int i

Maailmantaloutta kohdanneella syvällä taantumalla on ollut suuri vaikutus Suomen talouteen vuoden 2008 loppupuolelta alkaen. Vaikka viimeaikaiset tiedot viittaavat maail-mantalouden toipumiseen, tätä ei vielä voida pitää varmana tai pysyvänä kehityssuuntana. Lisäksi elpymisen ajoittuminen ja vahvuus näyttäisivät vaihtelevan maittain ja alueittain. Erityisesti Euroopan taloustilanteen elpymi-sestä odotetaan hyvin hidasta ja vaikeaa, sillä muun muassa työttömyyden kasvu pitää koti-taloudet varovaisina. Vaikka kehittyvät markkinat ovatkin selvinneet kriisistä suh-teellisen hyvin, myöskään ne eivät voi toipua täysin kriisistä kehittyneiden maiden kasvun jatkuessa vaimeana. Nykyiseen taantumaan liittyy uutena erityispiirteenä maailmankau-pan romahdus, minkä vuoksi taantuman vai-kutukset levisivät poikkeuksellisen laajalle.

Vaikka kansainvälistyneiden rahoitus-markkinoiden häiriöt ovat vähentyneet kes-kuspankkien korko- ja likviditeettipolitiikan ansiosta, ja pankkien väliset lyhyen rahoituk-sen markkinat toimivat lähes normaalisti, pankkien vakavaraisuutta koskevat epäluulot eivät ole kokonaan poistuneet. Rahoitus-markkinoiden ja luottokanavien toiminnan normalisoituminen on edellytys, vaikkei yk-sin riittävä, kriisin taakse jättämiselle. Tois-taiseksi useissa keskeisissä maissa pankkien terveyden palautuminen on ollut hidasta ja epätasaista eikä pankkien taseissa olevia on-gelmia ole kaikilta osin ratkaistu. Kriisiin liittyy myös rakenteellisia piirteitä, joiden seurauksena kokonaiset toimialat, kuten pankkisektori, tullevat käymään läpi tuntu-van sopeutuksen, joka lienee vasta alkanut. Toipuminen voi näiltä osin olla poikkeuksel-lisen pitkäkestoista.

Suomen taloudellinen tila on heikentynyt nopeasti kahden viime vuoden aikana. Fi-nanssijärjestelmän Yhdysvalloista alkanut sekasortoisuus laajeni erittäin nopeasti kan-sainvälisillä finanssimarkkinoilla, mikä johti puolen vuoden viiveellä reaalitaloudellisen toimeliaisuuden heikkenemiseen miltei kai-

kissa teollistuneissa maissa. Suomikin joutui osana kansainvälistä talousjärjestelmää ta-loudelliseen taantumaan vientikysynnän voimakkaan supistumisen takia. Suomen ti-lanne vanhoista EU-maista on vaikein, koska taloutemme on poikkeuksellisen riippuvainen viennistä ja erityisesti investointitavaroiden viennistä. Investointien käynnistymisestä maailmalla ei ole vielä näkyvissä selviä merkkejä, koska taantuman jäljiltä maailmas-sa on runsaasti ylikapasiteettia.

Taantuman johdosta elvytystoimet ovat ol-leet monessa maassa, myös Suomessa, tasol-taan ennätyksellisiä ja hyvin laaja-alaisia. Rahoitusjärjestelmän toimintaa on useissa maissa tuettu monin tavoin, kuten julkisen vallan takauksilla ja pääomatuilla. Keskus-pankkien harjoittama rahapolitiikka on ollut kasvua tukevaa. Finanssipolitiikan puolella on lisätty julkista kulutusta ja käynnistetty investointiohjelmia. Elvyttävien toimien tar-koituksena on vaimentaa suhdannekäänteen jyrkkyyttä, hidastaa työttömyyden kasvua sekä huolehtia siitä, että suhdanteiden vaiku-tukset yritysten toimintaedellytyksiin, työ-voiman määrään ja tuottavuuteen jäävät mahdollisimman pieniksi. Elvytyksen tehok-kuuden arviointi on vielä ennenaikaista, mut-ta elvytystoimenpiteillä on ollut keskeinen vaikutus viimeaikaisiin rohkaiseviin tietoihin taloudellisesta aktiviteetista sekä ulkomailla että kotimaassa.

Yleisen käsityksen mukaan kansainvälinen talous alkoi toipua vuoden 2009 jälkimmäi-sellä puoliskolla. Kansainvälisen talouden elpymisen vaikutukset tuntuvat meillä kui-tenkin kohtalaisen hitaasti tuotantoraken-teemme vuoksi ja Suomi elpynee vasta tär-keimpien vientimaittemme jo elvyttyä. Li-säksi Suomen kansantalouden pudotus oli poikkeuksellisen raju, sillä bruttokansantuot-teemme supistui vuonna 2009 noin 7,5 pro-senttia, ja kasvun ennakoidaan jäävän vuonna 2010 vain ½—1 prosenttia. Suomen kasvua alkaa hidastaa myös työikäisen väestön mää-rän kääntyminen laskuun.

Työttömyys lisääntyy nopeasti, ja tänä vuonna työttömyysaste noussee keskimäärin

5

10,5 prosenttiin, joka on kaksi prosenttia enemmän kuin keskimäärin vuonna 2009. Työttömien määrä lisääntyy vastaavasti lähes 300 000 henkilöön. Työllisyysaste alennee noin 66 prosenttiin eli kymmenen vuoden ta-kaiselle tasolle. Näin suuri resurssien hukka-käyttö uhkaa heikentää merkittävästi myös Suomen kasvumahdollisuuksia, kun osa tuo-tantoresursseista menettää käyttökelpoisuu-tensa. Suhdannevaihteluista tiedämme myös sen, että osa työttömyydestä muuttuu pitkä-kestoiseksi ja siten edelleen pahentaa tilan-netta muun muassa inhimillisen pääoman ra-pautumisen kautta.

Toinen keskeinen elpymistä hidastava teki-jä tulee olemaan viennin tilanne. Pitkään jat-kunut viennin suotuisa kehitys katkesi nykyi-seen taantumaan. Vuonna 2008 viennin bkt-osuus oli ennätykselliset 47 prosenttia eli viennin merkitys elpymiselle on keskeinen. Sen tuleva kehitys riippuu, paitsi kansainvä-lisen talouden elpymisestä, myös elpymisen rakenteesta. Lähivuosien kasvunäkymiä var-jostaa vientiteollisuuden riippuvuus hitaasti elpyvästä investointitavaroiden kysynnästä. Lisäksi viime aikoina euron vahvuus on na-kertanut kilpailukykyä kilpailijamaita hei-kommaksi.

Suomen pankkisektori on toistaiseksi sel-vinnyt kriisistä hyvin, mitä kuvaa myös se, ettei yksikään pankki ole tarvinnut varain-hankinnassaan valtiontakausta. Osaltaan tä-mä johtuu Euroopan keskuspankin rahapoli-tiikasta ja likviditeetin tarjonnasta, ja osal-taan yritysten luotonkysynnän vaimenemi-sesta. Siihen ovat vaikuttaneet pankkien ki-ristynyt luotonantopolitiikka ja yritysten in-vestointien vähäisyys. Euroopan keskuspan-kin rahapolitiikan ja likviditeetin tarjonnan ennakoidaan yleisesti pysyvät nykyisen kal-taisena ainakin kuluvan ensimmäisen vuosi-puoliskon ajan.

Pankkien kannattavuuden kannalta vai-keimpien aikojen voidaan arvioida olevan kuitenkin tulossa kuluvana talvena ja sen jäl-keen. Vaikka taloudessa syvimmän laskun aika on ilmeisesti jo takana, yritysten ongel-mien kärjistyminen ja työttömyyden huippu ovat vasta edessä. Ne molemmat vaikuttavat sekä pankkien luottotappioihin että rahoitus-katteeseen. Vaikka pankkien vakavaraisuus on edelleen korkealla ja niiden tappioiden

sietokyky hyvä, on käytännössä mahdotonta arvioida, miten kehitys kokonaisuudessaan Suomessa ja muualla vaikuttaa niihin tunnet-tuun luottamukseen vaikuttaviin odotuksiin.

Pankkien kannattavuuden heikkeneminen saattaa epäsuotuisessa tapauksessa johtaa niiden oman rahoituksen hinnan kallistumi-seen ja erityisesti pitkän rahoituksen saata-vuuteen, erityisesti jos orastava kasvu ulko-mailla on perustunut suurelta osin valtioiden mittaviin elvytyspaketteihin. Toisaalta on myös mahdollista, että osassa taloutta inves-toinnit käynnistyvät samaan aikaan kuin osa taloutta on taantuman syvimmässä vaiheessa. Yritysten rahoituksen turvaaminen on mo-lemmissa tapauksissa ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi on tarpeen, että pankeilla on edelleen mahdollisuus saada sekä valtionta-kaus varainhankinnalleen että valtiolta pää-omalainaa vakavaraisuutensa turvaamiseksi.

Useissa Euroopan maissa pankkien pää-omien vahvistamisessa on päädytty ratkai-suun, jossa valtio merkitsee pankin etuoikeu-tettuja osakkeita, jotka ovat etuoikeutettuja osingonjaossa, mutta eivät oikeuta samanlai-seen määräysvaltaan pankissa kuin tavalliset osakkeet. Näin valtio pyrkii saamaan sijoi-tukselleen oikeudenmukaisen tuoton puuttu-matta pankin liiketoimintapäätöksiin. Finans-sikriisin mentyä ohi valtio voi realisoida osa-keomistuksen.

Suomessa osakesijoitukset pankkeihin on ongelmallinen väline. Suomen pankkimark-kinoilla ulkomaisten pankkien omistamien tytärpankkien, osuuspankkien yhteenliitty-män muodostavan osuuspankkiryhmän, pai-kallisosuuspankkien ja säästöpankkien yh-teenlaskettu markkinaosuus sekä luotonan-nossa että talletuksissa on runsaat 90 prosent-tia. Tästä syystä vuoden 2010 alussa voimaan tulleen ja huhtikuun 2010 loppuun sovellet-tavissa olevan valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin annetun lain (1171/2009) mukaan valtion pääomasijoitus tehdään pää-omalainana. 2 Euroopan unionin sääntely

Euroopan unionissa ei ole erityisiä pank-keihin tehtäviä pääomasijoituksia koskevia säännöksiä, vaan niitä koskevat Euroopan unionin valtiontukia koskevat määräykset ja

6

säännökset. Euroopan yhteisön perustamis-sopimuksen 87 ja 88 artiklat (aikaisemmin 92 ja 93 artiklat) kieltävät valtiontuet, jotka vää-ristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua yh-teismarkkinoilla. Kiellettyä valtiontukea ei ole tuki jäsenvaltion taloudessa olevan vaka-van häiriön poistamiseen (87 artiklan 3 koh-dan b alakohta). Komissio seuraa 88 artiklan mukaan jäsenvaltioiden valtiontukijärjestel-miä. Komissio voi artiklan nojalla päättää, et-tä tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, jolloin jäsenvaltion on komission asettamassa mää-räajassa poistettava tuki tai muutettava sitä. Jos jäsenvaltio ei noudata komission päätök-siä asiassa, komissio voi perustamissopimuk-sen 88 artiklan 2 kohdan nojalla saattaa asian yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Neuvosto on antanut asetuksen (EY) N:o 659/1999 Euroopan yhteisön perustamis-sopimuksen 93 artiklan soveltamista koske-vista yksityiskohtaisista säännöistä. Asetuk-sen 2 artiklan mukaan jäsenvaltion on ilmoi-tettava komissiolle riittävän ajoissa suunni-telmista myöntää uutta tukea. Komissio tutkii ilmoituksen heti sen saatuaan. Jos komissio alustavan tutkimuksen jälkeen toteaa, että il-moitettu toimenpide sopii yhteismarkkinoille, se päättää, että tuki soveltuu yhteismarkki-noille (asetuksen 4 artiklan 3 kohta). Jos ko-missio alustavan tutkimuksen jälkeen epäilee tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, se aloittaa asetuksessa säännellyn muodollisen tutkintamenettelyn (4 artiklan 4 kohta). Ko-mission on tehtävä 4 artiklassa mainitut pää-tökset kahden kuukauden kuluessa jäsenval-tion ilmoituksen saatuaan. Jos komissio tote-aa muodollisen tutkimuksen jälkeen, ettei ky-se ole kielletystä valtiontuesta, se tekee asi-assa päätöksen, että tuki sopii yhteismarkki-noille (7 artiklan 3 kohta). Myönteiselle pää-tökselle voidaan artiklan 5 kohdan mukaan asettaa ehtoja. Jos komissio katsoo, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, se kieltää tuen myöntämisen (artiklan 5 kohta).

Komissio julkisti kesällä 2004 tiedonannon yhteisön suuntaviivoista valtiontuesta vaike-uksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistuksiksi (2004/C 244/02). Vai-keuksissa olevana yrityksenä pidetään yritys-tä, joka ei omilla taikka omistajilta tai lainan-antajilta saaduilla varoilla pysty pysäyttä-mään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes

varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos vi-ranomaiset eivät puutu tilanteeseen. Suunta-viivojen mukaan valtiontukea voidaan myön-tää kuudeksi kuukaudeksi luottona tai taka-uksina, jotka tulee jakson lopussa maksaa ta-kaisin tai peruuttaa. Peruuttamattomat osake-pääomasijoitukset ovat kiellettyjä. Tukea saa myöntää vain sen verran, että yritys voi jat-kaa toimintaansa. Säännökset rajaavat pan-keille myönnettävän tuen käytännössä vain maksuvalmiuden ylläpitoa varten annetta-vaan tukeen.

Vuoden 2007 kesästä alkaen komissio on käsitellyt useita pankkitukitapauksia muun muassa Alankomaissa, Belgiassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskas-sa ja pääsääntöisesti antanut niissä myöntei-sen päätöksen.

Komissio julkisti 13 päivänä lokakuuta 2008 tiedonannon (2008/C 270/02) valtion-tukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajui-sen finanssikriisin seurauksena rahoituslai-tosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin. Nykyisessä erittäin vaikeassa tilanteessa use-at Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat yksi-puolisin päätöksin päättäneet tukea pank-kisektoreitaan tai yksittäisiä pankkeja. Ko-mission tiedonannon tavoitteena on osaltaan auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisesti sovittuja periaatteita pankkien tukemisessa ja luottamuksen palauttamisessa rahoitusmark-kinoille siten, että myös valtiontukea koske-vat periaatteet otetaan huomioon.

Tiedonannon tulkintalinjaukset perustuvat komission vuoden 2004 kannanottoon ja Eu-roopan yhteisöjen tuomioistuimen valtiontu-kien tulkintaa koskeviin päätöksiin. Tiedon-annossa korostetaan erityisesti, että tuen pitää olla määräaikaista ja selkeästi kohdennettua sekä määrältään rajattua. Lisäksi tiedonan-nossa painotetaan, että tuen myöntämisen on oltava välttämätöntä pankkien toiminnan tur-vaamiseksi, tukitoimien vastikkeellisuutta ja viranomaisten vastuuta varmistaa, että tukea saava pankki ei käytä sitä toimintansa laajen-tamiseen. Tiedonannossa esitetään lukuisia ehtoja, jotka tuen on täytettävä, jotta komis-sio katsoisi niiden olevan sallittua valtiontu-kea.

Komissio antoi 5 päivänä joulukuuta 2008 uuden tiedoksiannon (2009/C 10/03) rahoi-

7

tuslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen ra-jaaminen välttämättömään vähimmäismää-rään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi.

Uudessa tiedonannossa komissio katsoo, että pankkien pääomittamisessa on tehtävä selkeä ero toiminnaltaan terveiden ja vakava-raisten pankkien ja kriisissä olevien pankkien välillä. Toiminnaltaan terveisiin pankkeihin tehtävän valtion pääomasijoituksen ehtojen tulee olla sellaiset, että pankit maksavat siitä riittävän korvauksen ja että pääomasijoituk-sen ehdot kannustavat pankkeja korvamaan valtion sijoituksen yksityisellä pääomalla tai maksavat valtiolle sen sijoituksen takaisin mahdollisimman pian markkinatilanteen pa-lattua normaaliksi. Valtion pääomasijoitus on mahdollista tehdä usealla tavalla, kuten pää-omalainana tai suorana osakesijoituksena.

Komissio katsoo, että valtion pääomasijoi-tuksen hinnoittelun pitää heijastaa kunkin tu-kea saavan pankin toiminnan riskialttiutta ja sen pitäisi pohjautua Euroopan keskuspankin neuvoston 20 päivänä marraskuuta 2008 an-tamaan valtion pääomasijoituksen hinnoitte-lua koskevaan suositukseen. Suosituksessa pääomalainana tehtävän sijoituksen korko perustuisi sen euroalueeseen kuuluvan valti-on liikkeeseen laskemien voimassaoloajal-taan viiden vuoden joukkovelkakirjalainojen keskimääräinen korko, joka on alhaisin, lisät-tynä asianomaisen valtion riskilisällä. Riski-lisä on mainitun alhaisimman koron ja asian-omaisen valtion koron välinen erotus. Pank-kikohtainen riskilisä määräytyisi ensisijaises-ti sen voimassaoloajaltaan viiden vuoden pääomalainojen luottoriskivakuutusten hinto-jen tai kansainvälisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksen perusteella taikka, jos edel-lä mainittuja ei ole, pankilla katsotaan olevan kolmanneksi korkein luottoluokitus. Lisäksi tulisi yleinen kaikille pankeille yhteinen lisä.

Osakesijoituksille hinnoittelun pohjana oli-si valtion viiden vuoden joukkovelkakirjojen korko lisättynä viiden prosenttiyksikön pää-omariskillä ja yhden prosenttiyksikön yleisel-lä lisällä.

Komissio katsoo lisäksi, että kannustimet valtion pääomasijoituksen korvaamiseksi yk-sityisellä pääomalla tai valtion sijoituksen ta-kaisin maksamiselle ovat keskeisiä. Mitä

voimakkaammat kannustimet ovat, sitä vä-hemmän muita ehtoja pääomasijoitukselle komissio tulee asettaman.

Komissio päätti 11 päivänä syyskuuta 2009, että voimassa oleva valtion pääomasi-joituksista annetun lain mukainen järjestely on Euroopan unionin valtiontukisäännösten mukainen. Ruotsi

Ruotsin valtiopäivät hyväksyi 29 päivänä lokakuuta 2008 hallituksen esityksen Ruotsin rahoitusjärjestelmän vakautta edistävistä toimenpiteistä (2008/09:61 Stabilitetsstär-kande åtgärder för det svenska finansiella systemet).

Markkinoiden vakautta vahvistavat toi-menpiteet muodostavat kokonaisuuden, jo-hon ensinnäkin kuuluu hallituksen asetus ruotsalaisille luottolaitoksille annettavista va-rainhankinnan takauksista. Ruotsin valtiopäi-vät hyväksyi takausjärjestelyn ohella myös hallituksen esityksen uudeksi laiksi valtion tuesta yksittäiselle luottolaitokselle, tuen vas-tikkeeksi mahdollisesti saatavista osakkeista ja tuen rahoittamista varten perustettavasta rahastosta (lag (2008:814) om statligt stöd till kreditinstitut). Tuki voidaan myöntää jo-ko takauksina, osakepääomasijoituksina tai muilla keinoilla. Laki tuli voimaan 28 päivä-nä lokakuuta 2008. Laissa ei säädetä tukitoi-mien määrälle rahamääräisiä rajoja.

Pääomasijoitukset pankkeihin tehdään en-sisijaisesti osakepääomasijoituksina. Valtio-konttori valmistelee ehdotukset annettavaksi tueksi hallituksen hyväksyttäväksi. Laissa ei säädetä yksityiskohtaisesti pääomasijoituksen ehdoista vaan niistä päättää hallitus. Tuen yleisenä ehtona on muun muassa, että luotto-laitoksen omistajat vastaavat ensisijaisesti tappioista. Osakepääomasijoituksena annet-tavan tuen vastikkeeksi valtio saa ensisijai-sesti luottolaitoksen etuoikeutettuja ja ääni-valtaisia osakkeita (preferensaktier med stark rösträtt). Hallitus perusti lisäksi erityisen va-kausrahaston (stabilitetsfond), johon se siir-tää 15 miljardia Ruotsin kruunua (noin 1,5 miljardia euroa). Rahastoon myös tuloutetaan valtion tukitoimista tulevat tulot.

Ruotsin hallitus antoi 9 päivänä helmikuuta 2009 asetuksen vakavaraisiin pankkeihin teh-

8

tävästä pääomasijoituksesta (förordningen om kapitaltillskott till solventa banker m.fl. (SFS 2009:46)). Asetus tuli voimaan 17 päi-vänä helmikuuta 2009.

Pääomasijoituksen voivat saada pankit, asuntopankit ja kuntia rahoittavat luotto-markkinayhtiöt, joilla on kotipaikka Ruotsis-sa. Pääomasijoitusohjelman kokonaismäärä on 50 miljardia Ruotsin kruunua (noin 5 mil-jardia euroa). Yksittäiseen laitokseen tehtävä pääomasijoitus voi olla korkeintaan määrä, joka vastaa kahden prosenttiyksikön korotus-ta laitoksen vakavaraisuusasteeseen.

Tukitoimet rajoitettiin ensin elokuuhun 2009, mutta tukea jatkettiin sittemmin helmi-kuuhun 2010. Tammikuun lopulla 2010 pää-omasijoitusmahdollisuutta päätettiin jatkaa edelleen 17 päivään elokuuta 2010 asti.

Asetuksen mukaan pääomasijoitus tehdään osakesijoituksena tai niin sanottuna hybridi-pääomana. Pääoman täytyy täyttää Ruotsin rahoitusmarkkinoita valvovan viranomaisen (Finansinspektionen) määräysten mukaiset ehdot, jotta se voidaan lukea laitoksen ensisi-jaisiin omiin varoihin. Sijoitus voidaan tehdä joko siten, että valtio osallistuu markkinoilla tehtävään antiin ja merkitsee siinä enintään 70 prosenttia osakkeista tai hybridipääoma-välineestä samoilla ehdoilla kuin muutkin si-joittajat, tai siten, että valtio osallistuu suun-nattuun antiin, jossa se hankkii osakkeita tai hybridipääomavälineitä.

Markkinaehtoisessa toimessa Valtiokontto-ri osallistuu antiin samoin ehdoin kuin yksi-tyiset sijoittajat ja valtio saa sijoituksesta markkinaehtoisen tuoton. Suunnatussa annis-sa Valtiokonttori määrittelee hinnan. Tuoton on oltava aina vähintään Euroopan keskus-pankin ohjeiden mukainen.

Sopimukseen, jonka Valtiokonttori tekee laitoksen kanssa, on sisällytettävä ylimpien toimihenkilöiden palkkausta koskevat rajoi-tukset vuosiksi 2009 ja 2010. Näitä ovat muun muassa kielto korottaa palkkoja ja palkkioita, bonusten kieltäminen ja rajoituk-set yritysjohdon erorahakorvauksille. Lisäksi erorahaa koskevat sopimukset eivät saa olla edullisempia kuin mitä ohjeiden mukaan noudatetaan valtionyhtiöiden ylimpien toi-mihenkilöiden palvelussuhteenehdoissa.

Heinäkuuhun 2009 mennessä tukea on käy-tetty kerran Nordea Bank AB:n suunnatussa

annissa, jossa valtio ylläpiti 19,9 % omis-tusosuutensa noin 515 miljoonan euron sijoi-tuksella.

Tanska

Tanskassa hallitus antoi rahoitusjärjestel-män vakauttamista koskevan esityksen val-tiopäiville 8 päivänä lokakuuta 2008. Valtio-päivät hyväksyi esityksen 10 päivänä loka-kuuta ja laki taloudellisesta vakaudesta (lov om finansiel stabilitet) tuli voimaan 11 päi-vänä lokakuuta 2008. Lailla perustettu järjes-tely on määräaikainen ja se päättyy 30 päivä-nä syyskuuta 2010. Valtio perustaa omaisuu-denhoitoyhtiön (Afviklingsselskabet). Yhtiö vastaa lain tarkoittaman, talletuksille ja va-kuudettomille velkojille annetun takauksen toteuttamisesta sekä vakavaraisuusongelmiin joutuneen pankin tervehdyttämistoimista laissa säädetyllä tavalla. Yhtiö voi ottaa lai-naa toimintansa rahoittamiseksi. Lain tarkoit-tamaan järjestelyyn osallistuvat pankit vas-taavat omalta osaltaan omaisuudenhoitoyhti-ön velvoitteista. Pankkien yhteenlaskettu osuus omaisuudenhoitoyhtiön vastuista on 35 miljardia Tanskan kruunua (noin 4,7 mil-jardia euroa), mikä vastaa noin kahta pro-senttia Tanskan bruttokansantuotteen arvosta.

Tanskan hallitus ja laaja enemmistö parla-mentissa edustetuista puolueista sopivat 18 päivänä tammikuuta 2009 tanskalaisten pankkien ja kiinnitysluottopankkien pääomit-tamisesta koskevasta ohjelmasta. Ohjelman mukaan Tanskan valtio varasi yhteensä 100 miljardin Tanskan kruunua (noin 13,4 mil-jardin euron) ensisijaisiin omiin varoihin lu-ettavan pääomasijoituksen tekemiseen tans-kalaisiin pankkeihin. Pääomasijoitus tehdään pääomalainana, josta 75 miljardia Tanskan kruunua (noin 10 miljardia euroa) varattiin pankeille ja 25 miljardia Tanskan kruunua (noin 3,4 miljardia euroa) kiinnitysluotto-pankeille.

Valtion pääomasijoituksen ehtona on, että pääomasijoituksen jälkeen pankin ensisijais-ten omien varojen määrä on vähintään 12 prosenttia. Pääomalainan korko määräytyy asianomaisen pankin luottoluokituksen, va-kavaraisuuden ja likviditeettiriskin perusteel-la ja on yhdeksästä ja 11,25 prosenttiin. Pää-omalainaa oli haettava 30 päivään kesäkuuta

9

2009 mennessä. Pääomalainaan saajan on si-touduttava edistämään luotonantoa. Osinko-jen maksaminen on kiellettyä 30 päivään syyskuuta 2010 asti, minkä jälkeen osinkoja saa maksaa vain asianomaisen tilikauden voi-tosta. Pääomatukea haki 50 pankkia yhteis-määrältään 67 miljardin Tanskan kruunua.

Lisäksi ohjelmassa muun muassa pidennet-tiin syksyllä 2008 hyväksyttyä valtiontakaus-ta vuoteen 2013, nostettiin talletussuojan enimmäismäärää ja osoitettiin Tanskan rahoi-tusmarkkinoita valvovalle viranomaiselle (Finanstilsynet) lisämääräraha.

Iso-Britannia

Ison-Britannian hallitus esitteli rahoitus-markkinoiden kriisin kärjistyessä ja estääk-seen suurimpien pankkien ajautumisen krii-sipankeiksi esitellyt laajan pankkitukiohjel-man. Ohjelma koostui keskuspankin maksu-valmiustuesta, pankkien vakavaraisuutta ja luotonantomahdollisuuksia vahvistavasta pääomatuesta sekä takauksista pankkien lai-nanotolle. Ohjelman kokonaismäärä on 500 miljardia puntaa (noin 640 miljardia euroa) ja se jakautuu 200 miljardin punnan maksuval-miustukeen Englannin keskuspankista, 250 miljardin punnan valtiontakauksiin pankkien rahoitukselle sekä 50 miljardin punnan pääomatukeen kahdeksalle suurim-malle pankille. Annettavan pääomatuen vas-tikkeeksi valtio saa etuoikeutettuja tai ääni-valtaisia osakkeita pankeista. Valtion takaus-ten käyttö on pankeille maksullista. Pääoma-tukea on käytetty noin 37 miljardia puntaa. Eräät muut Euroopan valtiot

Myös useissa muissa Euroopan valtioissa hallitukset päättivät erilaisista tukitoimista. Toimintavaihtoehtoja ovat olleet pankkien haltuunotto valtiolle, niihin tehtävät valtion pääomasijoitukset, valtiontakaukset pankkien varainhankinnalle sekä valtion rahoittamat rahastot, joihin siirrettäisiin ongelmaluottoja pankkien taseista. Vaihtoehtoja on myös yh-distelty ohjelmaksi, kuten Isossa-Britanniassa.

Saksassa liittotasavallan hallitus päätti 500 miljardin euron tukitoimista rahoitussektoril-

le. Suunnitelman mukaan valtio voi antaa 400 miljardin euron arvosta takauksia pank-kien varainhankinnalle. Lisäksi hallitus va-rautuu sijoittamaan 80 miljardia euroa pää-omaa pankkeihin. Ohjelmaan kuuluu myös 20 miljardin euron varaus pankkien mahdol-listen tulevien tappioiden kattamiseksi.

Ranskassa rahoitusjärjestelmän vakauden ja luottamuksen palauttamista koskeva järjes-tely sisältää pankkien maksuvalmiutta ja luottoja koskevan 320 miljardin euron ta-kausjärjestelyn. Sen lisäksi pankkien mah-dollista pääomatukea varten varattiin 40 mil-jardia euroa. Tuen myöntämistä varten on pe-rustettu erityinen yhtiö, jonka toiminnan val-tio takaa. Yhtiö myöntää pankeille pääoma-lainoja tai merkitsee pankin etuoikeutettuja osakkeita pankin valinnan mukaan. Yhtiö si-joitti vuoden 2009 alussa 10,5 miljardia eu-roa kuuteen eri pankkiin.

Italiassa valtiovarainministeriö on saanut valtuudet osallistua italialaisten pankkien pääomittamiseen ja takaamiseen. Tuen ehto-na on tukea hakevan pankin kolmivuotinen vakautusohjelma ja selvitys pankin osingon-jakopolitiikasta. Ministeriö voi lisäksi antaa takauksen keskuspankille, italialaisille pan-keille taikka niiden ulkomaisille sivukontto-reille tai tytäryhtiöille myönnettävää hätära-hoitusta varten. Heinäkuussa 2009 Italian valtio pääomitti yhtä pankkia 1,45 miljardin eurolla.

Alankomaiden hallitus voi antaa 200 mil-jardin euron määrästä takauksia pankkien va-rainhankinnalle. Lisäksi hallitus on päättänyt perustaa 20 miljardin euron rahaston, jota voidaan myöhemmin kasvattaa tarpeen vaati-essa. Rahaston varoilla on tarkoitus tukea pankkien maksuvalmiutta. Rahastosta voitai-siin tehdä myös pääomasijoituksia pankkei-hin. Ehtona rahastosta saatavalle tuelle on, että tuettava pankki on toimintakykyinen. 3 Esityksen tavoit teet ja keskeiset

ehdotukset

3.1 Tavoitteet

Finanssivalvonnan arvioiden mukaan suo-malaisten pankkien vakavaraisuus on tällä

10

hetkellä vahva. Myös luottamus niiden toi-mintaan on säilynyt hyvänä. Suomalaisilla pankeilla ei siten ole välitöntä tarvetta valtion tukeen.

Valtion sijoitukset pankkien liikkeeseen laskemiin pääomalainoihin ovat valtiontaka-usten ohella keskeinen väline yhtäältä ylläpi-tää luottamusta suomalaisten rahoituslaitos-ten toimintakykyyn ja toisaalta turvata pank-kien asiakkaiden rahoituksen saatavuutta. Tukimahdollisuuksien olemassaolo parantaa niiden asemaa varainhankinnassa.

Vaikka kansainvälistyneiden rahoitus-markkinoiden häiriöt ovat vähentyneet kes-kuspankkien korko- ja likviditeettipolitiikan ansiosta, ja pankkien väliset lyhyen rahoituk-sen markkinat toimivat lähes normaalisti, pankkien vakavaraisuutta koskevat epäluulot eivät ole kokonaan poistuneet. Useissa kes-keisissä maissa pankkien terveyden palautu-minen on ollut hidasta ja epätasaista, eikä pankkien taseissa olevia ongelmia ole kaikil-ta osin ratkaistu.

Suomen pankkisektori on toistaiseksi sel-vinnyt kriisistä hyvin, jota kuvaa myös se, ettei yksikään pankki ole tarvinnut varain-hankinnassaan valtiontakausta tai valtion pääomasijoitusta. Pankkien kannattavuuden kannalta vaikeimpien aikojen voidaan arvioi-da olevan kuitenkin tulossa tänä keväänä ja sen jälkeen. Vaikka taloudessa syvimmän laskun aika on ilmeisesti jo takana, yritysten ongelmien kärjistyminen ja työttömyyden huippu ovat vasta edessä. Ne molemmat vai-kuttavat sekä pankkien luottotappioihin että rahoituskatteeseen. Vaikka pankkien vakava-raisuus on edelleen korkealla ja niiden tappi-oiden sietokyky hyvä, on käytännössä mah-dotonta arvioida, miten kehitys kokonaisuu-dessaan Suomessa ja muualla vaikuttaa nii-hin tunnettuun luottamukseen vaikuttaviin odotuksiin.

Pankkien kannattavuuden heikkeneminen saattaa epäsuotuisessa tapauksessa johtaa niiden oman rahoituksen hinnan kallistumi-seen ja erityisesti pitkän rahoituksen saata-vuuteen, erityisesti jos orastava kasvu ulko-mailla on perustunut suurelta osin valtioiden mittaviin elvytyspaketteihin. Toisaalta on myös mahdollista, että osassa taloutta inves-toinnit käynnistyvät samaan aikaan kuin osa taloutta on taantuman syvimmässä vaiheessa.

Yritysten rahoituksen turvaaminen on mo-lemmissa tapauksissa ensiarvoisen tärkeää. Esityksen tavoitteena on edelleen varmistaa, että toimintakykyiset ja vakavaraiset suoma-laiset pankit voivat jatkaa yritysten ja kotita-louksien rahoittamista. Esitys ei tähtää pank-kisektorin tai yksittäisen pankin tukemiseen, vaan sen perustana ovat kokonaistaloudelliset syyt.

Useimmissa Euroopan unionin jäsenvalti-ossa on jo toteutettu tai ollaan toteuttamassa pankkien pääomittamisen jatkamista koske-via toimia. Esityksen tavoitteena onkin lisäk-si turvata suomalaisille talletuspankeille edel-lytykset kilpailla rahoitusmarkkinoilla tasa-vertaisesti muiden eurooppalaisten pankkien kanssa. 3.2 Keskeiset ehdotukset

Ehdotetussa laissa säädetään toiminnaltaan terveiden ja vakavaraisten luottolaitostoi-minnasta annetussa laissa (121/2007) tarkoi-tettujen talletuspankkien ensisijaisten omien varojen vahvistamiseksi tehtävistä valtion pääomasijoituksista.

Valtio voisi tehdä pääomasijoituksen suo-malaiseen talletuspankkiin merkitsemällä pankin liikkeeseen laskeman pääomalainan. Valtion pääomasijoitus voitaisiin tehdä myös merkitsemällä suomalaisen talletuspankin suomalaisen omistusyhteisön tai osuuspank-kien yhteenliittymän keskusyhteisön liikkee-seen laskema pääomalaina. Valtio voisi mer-kitä pääomalainan vain, jos lainan liikkee-seenlaskija täytti pääomalainan liikkeeseen-laskua edeltävän viimeisen tiedossa olevan vuosineljänneksen tietojen perusteella luotto-laitostoiminnasta annetussa laissa säädetyt vakavaraisuusvaatimukset. Pääomalainaa ei kuitenkaan saisi merkitä, jos liikkeeseenlas-kijan vakavaraisuus mainitun vuosineljän-neksen jälkeen on Finanssivalvonnan arvion mukaan vähentynyt alle laissa säädetyn.

Valtio voisi merkitä pääomalainoja enin-tään neljän miljardin euron määrään asti taikka valtion talousarviossa myönnettyjen määrärahojen tai valtuuksien puitteissa. Val-tio saisi merkitä vain sellaisen pääomalainan, jonka määrä vastaa enintään 25 prosenttia liikkeeseenlaskijan luottolaitostoiminnasta

11

annetussa laissa tarkoitetusta omien varojen vaatimuksesta tai konsolidoitujen omien va-rojen vaatimuksesta.

Pääomalainan liikkeeseenlaskija saisi lu-nastaa pääomalainan pääoman takaisin aikai-sintaan kolmen vuoden kuluttua sen liikkee-seenlaskusta. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että liikkeeseenlaskija pääomalainan pää-oman takaisinlunastuksen jälkeenkin täyttää vakavaraisuusvaatimukset ja että Finanssi-valvonta antaa suostumuksen takaisinlunas-tukselle. Valtiolla ei ole oikeutta vaatia pää-omalainan pääoman takaisinlunastamista.

Pääomalainalle maksetaan vuotuista kor-koa. Koron määräytymisperusteena olisi val-tion viiden vuoden joukkovelkakirjalainojen perusteella määräytyvä viitekorko lisättynä kuuden prosenttiyksikön lisällä. Viitekoron määräytymisperusteista säädettäisiin tar-kemmin valtioneuvoston asetuksella. Liik-keeseenlaskijan olisi pääomalainan ehdoissa sitouduttava valitsemaan hallitukseensa kaksi valtion nimeämää jäsentä, jos liikkeeseenlas-kija ei ole maksanut pääomalainalle koko korkoa yhdeltä vuodelta. Säännöksellä pyri-tään turvaamaan valtion etua tilanteessa, jos-sa pankin voitonjakokelpoiset varat eivät ole riittävät koron maksamiseksi. Näin valtio pääsee vaikuttamaan liikkeeseenlaskijan toi-mintaa koskeviin päätöksiin ja sitä kautta turvaamaan asemaansa.

Pääomalainan olisi sisällettävä ehto, jonka mukaan siihen asti kun liikkeeseenlaskija on lunastanut pääomalainan pääoman kokonaan takaisin, se saisi jakaa voitto omistajilleen enintään määrän, joka vastaa liikkeeseenlas-kijan asianomaisen tilikauden vahvistetun ti-linpäätöksen tai konsernitilinpäätöksen tili-kauden voittoa tai ylijäämää vähennettynä valtion merkitsemälle pääomalainalle mak-settavan koron määrällä. Jos liikkeeseenlas-kija ei jakokelpoisten varojen riittämättö-myyden takia voi maksaa korkojakson kor-koa kokonaisuudessaan, liikkeeseenlaskija ei saa kyseiseltä tilikaudelta jakaa voittoa lain-kaan. Liikkeeseenlaskija ei myöskään saisi hankkia vastiketta vastaan omia osakkeitaan tai kantarahasto-osuuksiaan taikka palauttaa lisäosuus- tai sijoitusosuusmaksuja ennen kuin se on lunastanut pääomalainan pääoman kokonaan takaisin.

Pääomalainan olisi sisällettävä ehto, että siihen asti kun liikkeeseenlaskija on lunasta-nut pääomalainan pääoman kokonaisuudes-saan takaisin, liikkeeseenlaskijan liiketoi-minnan luovutuksen, sulautumisen toiseen luottolaitokseen, jakautumisen, yritysmuodon muuttamisen tai toiminnan muun näihin rin-nastettavan uudelleen järjestämisen saa to-teuttaa vain valtion suostumuksella.

Valtion merkitsemää pääomalainaa ei saisi käyttää liikkeeseenlaskijan tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvan yri-tyksen liiketoiminnan tai palveluiden mark-kinoinnissa.

Päätös laissa tarkoitetun pääomalainan merkitsemisestä tehtäisiin valtioneuvoston yleisistunnossa. 4 Esityksen vaikutukset

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että jo-kaisella suomalaisella talletuspankilla on mahdollisuus kasvattaa valtion pääomasijoi-tuksen avulla ensisijaisten omien varojensa määrää. Valtion pääomasijoituksena merkit-tävän pääomalainan ovat oikeutettuja laske-maan liikkeeseen kaikki talletuspankit, jotka ovat saaneet toimilupansa Suomessa. Mah-dollisuus laskea liikkeeseen pääomalaina koskee siis myös ulkomaisten emoyritysten kokonaan omistamia suomalaisia tytärpank-keja. Sen sijaan ulkomaisten pankkien Suo-messa toimivat sivukonttorit eivät ole valtion pääomasijoituksen piirissä.

Suomessa toimiluvan saaneiden talletus-pankkien konsolidoidut ensisijaiset omat va-rat olivat 31 päivänä joulukuuta 2009 yhteen-sä noin 20,17 miljardia euroa. Jos kaikki pankit käyttäisivät mahdollisuutta valtion pääomasijoitukseen, valtion sijoitukset pank-kien pääomiin olisivat yhteensä noin 3 mil-jardia euroa.

Vaikutukset valtion talouteen riippuvat sii-tä, missä määrin suomalaiset pankit käyttävät hyväksi mahdollisuutta saada valtion pää-omasijoitus. Jos kaikki talletuspankit käyttäi-sivät täysimääräisesti hyväkseen mahdolli-suutta valtion pääomasijoitukseen, valtion saama korkotulo olisi noin 270 miljoonaa eu-roa vuodessa. Valtion korkomeno pääomasi-joituksen rahoittamisesta olisi puolestaan noin 100 miljoonaa euroa vuodessa.

12

Jos taloudellinen tilanne heikkenee Suo-messa ja pankit käyttävät merkittävästi hy-väkseen valtion tarjoamaa mahdollisuutta merkitä niiden liikkeeseen laskemia pääoma-lainoja, toimenpide parantaisi pankkien va-kavaraisuutta ja loisi niille uutta luotonanto-kykyä. Etenkin mahdollisen talouden taan-tuman oloissa pankkien luotonantokyvyn säi-lyttäminen on ensiarvoisen tärkeää reaalita-louden kehityksen turvaamiseksi. Lisäksi eh-dotetun lain tarkoittama mahdollisuus vah-vistaa suomalaisen pankkijärjestelmän pää-omia ja siten lisää myös rahoitusmarkkinoi-den vakautta.

Ehdotetussa laissa tarkoitetut pääomasijoi-tukset koskisivat toimintakykyisiä ja vakava-raisia pankkeja. Jos sen sijaan yksittäinen Suomen rahoitusjärjestelmän kannalta mer-kittävä talletuspankki ajautuisi vakaviin kan-nattavuus- ja vakavaraisuusongelmiin, tilan-teen hoitamiseen ei voitaisi käyttää ehdotet-tua lakia, vaan siihen sovellettaisiin lakia Valtion vakuusrahastosta (379/1992).

5 Esityksen valmiste lu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiova-rainministeriössä.

Jäsenvaltioiden viranomaisten velvollisuu-desta kuulla Euroopan keskuspankkia suun-nitelmista lainsäädännöksi annetun neuvos-ton päätöksen (98/415/EY) 2 artiklan 1 koh-dan mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten on kuultava Euroopan keskuspankkia suunni-telmista lainsäädännöksi sen toimivaltaan pe-rustamissopimuksen mukaisesti kuuluvilla aloilla. Euroopan keskuspankkia on kuultava erityisesti muun muassa niiden kysymysten osalta, jotka koskevat rahoituslaitoksiin so-vellettavia sääntöjä siltä osin kuin ne vaikut-tavat merkittävästi rahoituslaitosten ja mark-kinoiden vakauteen. Tämän vuoksi esitykses-tä on pyydetty Euroopan keskuspankin lau-sunto.

13

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotuksen perustelut

1.1 Laki valtion pääomasijoituksista tal-letuspankkeihin

1 §. Soveltamisala. Laissa säädettäisiin val-tion mahdollisuudesta tehdä toiminnaltaan terveiden ja vakavaraisten suomalaisten talle-tuspankkien tai niiden omistusyhteisöjen taikka osuuspankkien yhteenliittymän kes-kusyhteisön ensisijaisten omien varojen vah-vistamiseksi pääomasijoitus. Talletuspankit ovat luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuja luottolaitoksia, jotka voivat vas-taanottaa talletuksia ja muita takaisinmakset-tavia varoja. Talletuspankki voi olla liike-pankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa (1501/2001) tarkoitettu liikepankki, säästöpankkilaissa (1502/2001) tarkoitettu säästöpankki tai sääs-töpankkiosakeyhtiö taikka osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksis-ta annetussa laissa (1504/2001) tarkoitettu osuuspankki. Talletuspankki on suomalainen, jos sille on myönnetty luottolaitoksen toimi-lupa Suomessa.

Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 §:n mukaan omistusyhteisöllä tarkoitetaan rahoi-tuslaitosta, jonka tytäryritykset ovat pääasi-assa luottolaitoksia tai ulkomaisia luottolai-toksia taikka rahoituslaitoksia ja jonka tytär-yrityksistä ainakin yksi on luottolaitos. Omis-tusyhteisö on suomalainen, jos sillä on koti-paikka Suomessa. Osuuspankkien yhteenliit-tymän keskusyhteisö on osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksis-ta annetun lain 3 §:n mukaan osuuskunta, jo-ka on oikeutettu ohjaamaan yhteenliittymän jäsenluottolaitoksia.

2 §. Valtion pääomasijoitus. Laissa tarkoi-tettu valtion pääomasijoitus olisi pykälän 1 momentin mukaan luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu pääomalaina. Mainitun lain 45 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan luottolaitoksen ensisijaisiin omiin varoihin luetaan pääomalainat, joiden ehdot Finanssivalvonta on hyväksynyt. Pääomalai-

nalla tarkoitettaisiin jäljempänä laissa pää-omalainaa, jonka valtio antaa tämän lain mu-kaisesti.

Koska valtion pääomasijoituksen tarkoi-tuksena on vahvistaa toiminnaltaan terveen ja vakavaraisen talletuspankin tai sen omis-tusyhteisön taikka osuuspankkien yhteenliit-tymän keskusyhteisön ensisijaisten omien va-rojen määrää eikä kyse ole jo taloudellisissa vaikeuksissa olevan pankin toiminnan tur-vaamiseksi tehtävästä pääomasijoituksesta, pykälän 2 momentissa säädetään, että valtio voi merkitä pääomalainan vain, jos sen liik-keeseenlaskija täyttää luottolaitostoiminnasta annetussa laissa omien varojen vähimmäis-määrälle ja konsolidoidulle omien varojen vähimmäismäärälle säädetyt vaatimukset. Omien varojen ja konsolidoitujen omien va-rojen määrä määräytyisi pääomalainan mer-kitsemisajankohtaa edeltävän viimeisen tie-dossa olevan vuosineljänneksen tietojen pe-rusteella.

Luottolaitoksella on luottolaitostoiminnasta annetun lain 55 §:n 1 momentin mukaan ol-tava sen vakavaraisuuden turvaamiseksi omia varoja yhteensä vähintään määrä, joka tarvi-taan kattamaan luottolaitoksen luottoriski, toiminnallinen riski, valuutta- ja hyödykeris-ki sekä kaupankäyntivarastoon liittyvät riskit niin kuin siitä mainitussa laissa tarkemmin säädetään. Lain 57 §:n mukaan luottolaitok-sella on oltava luottoriskin kattamiseksi omia varoja vähintään määrä, joka vastaa kahdek-saa prosenttia luottolaitoksen varojen ja ta-seen ulkopuolisten sitoumusten riskipainote-tusta määrästä. Laskettaessa tässä pykälässä tarkoitettua omien varojen vähimmäismäärää luottolaitoksen varat ja taseen ulkopuoliset sitoumukset painotetaan niihin liittyvän luot-toriskin perusteella. Toiminnallisen riskin kattamiseksi vaadittavien omien varojen määrästä säädetään 62 §:ssä, valuutta- ja hyödykeriskin kattamiseksi vaadittavien omi-en varojen määrästä 63 §:ssä sekä kaupan-käyntivarastoon liittyvien riskien kattamiseen vaadittavien omien varojen määrästä 64 §:ssä. Konsolidoidusta vakavaraisuusvaa-

14

timuksesta säädetään puolestaan lain 76 §:ssä.

Luottolaitoksen on luottolaitostoiminnasta annetun lain 84 §:n mukaan ilmoitettava Fi-nanssivalvonnalle omien varojen tai konsoli-doitujen omien varojen laskemiseksi tarvitta-vat tiedot neljännesvuosittain.

Liikkeeseenlaskijaa pidettäisiin toiminnal-taan terveenä, jos se voi jatkaa tavanomaista liiketoimintaansa ilman, että se joutuu muut-tamaan huomattavasti liiketoimintaansa esi-merkiksi syntyneiden tai suurella todennä-köisyydellä toteutuvien luotto- tai sijoitus-toiminnan tappioiden takia.

Pykälän 3 momentin mukaan valtio ei kui-tenkaan saisi merkitä pääomalainaa, jos liik-keeseenlaskijan omien varojen tai konsoli-doitujen omien varojen määrä on 2 momen-tissa tarkoitetun vuosineljänneksen jälkeen Finanssivalvonnan käsityksen mukaan vä-hentynyt alle laissa säädetyn vähimmäismää-rän.

3 §. Sijoituksen määrä. Valtiolla on pykä-län 1 momentin mukaan oikeus merkitä laissa tarkoitettuja pääomalainoja suoraan lain no-jalla enintään neljän miljardin euron määrään asti taikka valtion talousarviossa myönnetty-jen määrärahojen tai valtuuksien puitteissa. Sijoituksen määrän arviointi on etukäteen käytännössä erittäin vaikeata ja toisaalta asia olisi käsiteltävä ja merkintähinta maksettava joutuisasti, minkä vuoksi pääomalaina olisi oikeus merkitä neljän miljardiin euroon saakka suoraan laissa säädetyn valtuuden no-jalla. Jos pääomalainoja merkitään suoraan laissa säädetyn valtuuden nojalla, on merkin-tähinta tarkoitus suorittaa momentilta, jolle on otettu määräraha sellaisiin lakiin tai ase-tukseen perustuviin menoihin, joita varten ta-lousarvioon ei ole erikseen myönnetty mää-rärahaa. Mahdollinen määrärahan ylitys eh-dotettaisiin katettavaksi viimeistään seuraa-vassa säännönmukaisessa lisätalousarviossa.

Pykälän 2 momentissa säädetään lisärajoi-tus valtion pääomasijoitukselle. Valtion mer-kitsemä pääomalaina saisi vastata enintään 25 prosenttia liikkeeseenlaskijan luottolaitos-toiminnasta annetun lain 55 §:n 1 momentis-sa tarkoitetusta omien varojen vaatimuksesta tai, jos liikkeeseenlaskijaan sovelletaan mai-nitun lain 76 §:ssä tarkoitettua konsolidoitua

vakavaraisuusvaatimusta, konsolidoitujen omien varojen vaatimuksesta.

Valtio voisi pykälän 3 momentin mukaan merkitä pääomalainan vain sen nimellisar-vosta ja euromääräisenä.

4 §. Pääomalainan ehdot. Sen lisäksi, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 45 §:n 3 momentissa säädetään, pääomalainan ehtojen on täytettävä tässä laissa ja 13 §:n nojalla an-netussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyt vaatimukset. Laissa ja mainitussa valtioneu-voston asetuksessa säädettäisiin ehdoista, jotka pääomalainan on sisällettävä, jotta val-tio voisi merkitä pääomalainan. Laissa ja val-tioneuvoston asetuksessa ei puhtaita menette-lytapasäännöksiä lukuun ottamatta säädettäisi velvollisuuksia talletuspankeille tai niiden emoyrityksille. Laki ei estä suomalaisia talle-tuspankkeja laskemasta liikkeeseen pääoma-lainoja, jotka eivät täytä ehdotetussa laissa säädettäviä vaatimuksia. Valtio ei kuitenkaan voisi merkitä tällaisia pääomalainoja ehdote-tun 3 §:n valtuuden perusteella.

Luottolaitostoiminnasta annetun lain 45 §:n 3 momentin mukaan pääomalaina saadaan lukea ensisijaisiin omiin varoihin ainoastaan, jos sille maksettavan koron tai muun hyvi-tyksen ja pääoman palautuksen edellytyksenä on, että luottolaitoksella on jakokelpoisia va-roja. Lisäksi edellytyksenä on, että pääoma-laina ei saa olla määräaikainen eikä se saa tuottaa kumulatiivista oikeutta korkoon tai muuhun hyvitykseen. Kolmantena edellytyk-senä on, että pääomalainan pääoman ja koron tai muun hyvityksen maksamisesta ei saa an-taa vakuutta luottolaitos itse tai sen kanssa samaan konserniin kuuluva yhteisö tai yhtei-sö, joka lain tai sopimuksen perusteella on vastuussa luottolaitoksen veloista, tai tällai-sen yhteisön kanssa samaan konserniin kuu-luva yhteisö taikka yhteisö, jonka äänivallas-ta edellä tarkoitetut yhteisöt omistavat yh-teensä yli puolet, tai tällaisen yhteisön kanssa samaan konserniin kuuluva yhteisö.

5 §. Pääomalainan etuoikeusasema. Pää-omalainan pääoman ja koron saa maksaa sen liikkeeseenlaskijan konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Pääomalainan huonoimmasta etuoikeusase-masta säädetään osakeyhtiölain (624/2006) 12 luvun 1 §:ssä ja osuuskuntalain (1488/2001) 13 luvun 1 §:ssä, mutta selvyy-

15

den vuoksi siitä säädettäisiin myös ehdote-tussa laissa, koska säästöpankkilaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Pääomalainojen ehdois-sa on mahdollista sopia niiden keskinäisestä etuoikeusasemasta. Valtion merkitsemän pääomalainan pääomalle ja korolle olisi eh-doissa annettava etuoikeus muihin pääoma-lainoihin verrattuna.

Koska pankit ovat voineet laskea liikkee-seen pääomalainoja jo ennen voimassa ole-vaa lakia koskeneen hallituksen esityksen an-tamista, näissä pääomalainoissa voi olla nii-den etuoikeusasemaa koskevia ehtoja, jotka ovat ristiriidassa valtion merkitsemän pää-omalainan ehtojen kanssa. Koska myöhem-min tehdyllä sopimuksella ei ole mahdollista puuttua aikaisemmin tehtyjen sopimusten eh-toihin, ehdotetaan, että valtion paras etuoike-us pääomalainojen kesken ei rajoita ennen voimassa olevaa lakia koskeneen hallituksen esityksen (HE 4/2009 vp) antamista liikkee-seen lasketun pääomalainan velkojan oikeuk-sia.

6 §. Pääomalainan takaisinlunastaminen. Pääomalainan liikkeeseenlaskija saa pykälän 1 momentin mukaan lunastaa pääomalainan pääoman takaisin aikaisintaan kolmen vuo-den kuluttua sen liikkeeseenlaskusta. Lisäksi edellytetään, että liikkeeseenlaskija pääoma-lainan pääoman takaisinlunastuksen jälkeen-kin täyttää luottolaitostoiminnasta annetussa laissa pankin omien varojen ja konsolidoitu-jen omien varojen vähimmäismäärälle sääde-tyt vaatimukset ja että Finanssivalvonta antaa suostumuksen takaisinlunastukselle.

Pykälän 2 momentin mukaan valtiolla ei ole oikeutta irtisanoa pääomalainaa eikä vaa-tia sen takaisinlunastamista. Säännös perus-tuu luottolaitostoiminnasta annetun lain 45 §:n 3 momentin 1 kohdan vaatimukseen, että ensisijaisiin omiin varoihin ei voida lukea määräaikaisia eriä.

7 §. Pääomalainan korko. Pääomalainalle maksetaan pykälän 1 momentin mukaan vuo-tuista korkoa. Pääomalainan ehtoihin olisi si-sällytettävä pykälässä säädettävät koron mää-räytymisperusteet. Koron määräytymisperus-teena olisi viitekorko ja kuuden prosenttiyk-sikön lisä. Viitekorko määräytyisi valtion liikkeeseen laskemien viiden vuoden joukko-velkakirjalainojen koron perusteella.

Viitekorko laskettaisiin 2 momentin mu-kaan valtioneuvoston asetuksessa säädettä-vällä tavalla. Viitekoron määräytymisestä on tarkoitus säätää Euroopan keskuspankin 20 päivänä marraskuuta 2008 antaman suosituk-sen mukaisesti.

Korko maksetaan pykälän 3 momentin mu-kaan vain, jos talletuspankin ja sen konsernin viimeksi vahvistetun konsernitilinpäätöksen osoittamat voitonjakokelpoiset varat ennen koron vähentämistä riittävät koron maksuun. Voitonjakokelpoisilla varoilla tarkoitettaisiin varoja, joiden jakamista ei ole rajoitettu yleisten yhteisöoikeudellisten säännösten ei-kä luottolaitostoiminnasta annetun lain 88 §:n nojalla. Yleisistä voitonjaon rajoituk-sista säädetään osakeyhtiömuotoisten luotto-laitosten osalta osakeyhtiölain 13 luvussa, osuuskuntamuotoisten luottolaitosten osalta osuuskuntalain 13 luvussa ja säästöpankkien osalta säästöpankkilain 41 §:ssä. Luottolai-tostoiminnasta annetun lain 88 §:ssä kielle-tään lisäksi voitonjako silloin, kun luottolai-tos ei täytä sille laissa säädettyjä vakavarai-suusvaatimuksia.

Jos liikkeeseenlaskija ei ole maksanut pää-omalainalle koko korkoa yhdeltä vuodelta, valtiolla on pykälän 4 momentin perusteella oikeus nimittää liikkeeseenlaskijan hallituk-seen kaksi lisäjäsentä. Vaatimuksella pyri-tään turvaamaan valtion etua tilanteessa, jos-sa pankin toiminta ei ole riittävän kannatta-vaa koron maksamiseksi. Näin valtio pääsee vaikuttamaan liikkeeseenlaskijan toimintaa koskeviin päätöksiin ja sitä kautta turvaa-maan asemaansa. Valtion nimittämät henki-löt voivat olla liikkeeseenlaskijan hallituk-sessa, kunnes se on maksanut jonkin korko-jakson koron kokonaisuudessaan.

Valtion nimittämillä hallituksen lisäjäsenil-lä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla hallituksen jäsenillä.

8 §. Voitonjaon rajoittaminen. Pykälässä säädetään pääomalainan liikkeeseenlaskijan voitonjakoa rajoittavista pääomalainan eh-doista. Ehdon tarkoituksena on varmistaa, et-tä valtion pääomasijoitus käytettään pankin omien varojen vahvistamiseen.

Siihen asti kun liikkeeseenlaskija on lunas-tanut pääomalainan pääoman kokonaan ta-kaisin, liikkeeseenlaskijan on pykälän 1 mo-mentin perusteella pääomalainan ehdoissa si-

16

touduttava siihen, ettei se jaa varojaan osak-keenomistajille tai jäsenilleen eikä näiden oi-keudenomistajille eikä voitto-osuutena sijoi-tusosuuden tai kantarahasto-osuuden omista-jille eikä säästöpankkilain 41 §:n 2 momentissa säädettyyn tarkoitukseen enempää kuin määrän, joka vastaa liikkee-seenlaskijan asianomaisen tilikauden vahvis-tetun tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen osoittamaa tilikauden voittoa tai ylijäämää vähennettynä valtion merkitsemälle pääoma-lainalle 7 §:n 1 momentin perusteella makset-tavan koron määrällä. Momentissa tarkoitet-tuihin osakkeen- ja osuudenomistajiin rinnas-tettaisiin myös muiden kuin tässä laissa tar-koitettujen pääomalainojen haltijat 5 §:ssä säädetyin rajoituksin.

Pykälän 2 momentin mukaan liikkeeseen-laskijan on sitouduttava siihen, ettei se lain-kaan jaa osinkoa tai muuta voittoa omalle pääomalle sellaiselta tilikaudelta, jota vas-taavalta korkojaksolta liikkeeseenlaskija ei jakokelpoisten varojen riittämättömyyden ta-kia voi maksaa valtiolle pääomalainan kor-koa kokonaisuudessaan.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei pykä-län 3 momentin mukaan koske osuus- ja lisä-osuusmaksun palautusta osuuskunnan jäse-nyyden päättymisen takia. Osuuskunnan en-tisellä jäsenellä on osuuskuntalain 10 luvun 1 §:n nojalla oikeus saada osuusmaksunsa ta-kaisin, joten pääomalainan ehdoissa ei tätä oikeutta voida rajoittaa. Sama oikeus on sillä, jolle jäsenen oikeus on siirtynyt. Osuuskunta-lain 11 luvun 9 §:n mukaan osuuskunnan en-tisellä jäsenellä on oikeus saada myös lisä-osuusmaksunsa takaisin jäsenyyden päättyes-sä. Jos lisäosuuksia voidaan antaa myös muille kuin jäsenille, lisäosuusmaksuja ei kuitenkaan palauteta.

9 §. Omien osakkeiden ja kantarahasto-osuuksien hankkiminen sekä lisäosuus- ja si-joitusosuusmaksun palautus. Liikkeeseenlas-kija ei pääomalainan ehtojen mukaan saa hankkia vastiketta vastaan omia osakkeitaan tai kantarahasto-osuuksiaan taikka palauttaa lisäosuus- tai sijoitusosuusmaksuja ennen kuin se on lunastanut pääomalainan pääoman kokonaan takaisin. Vaatimus ei koskisi osuusmaksun palauttamista, koska osuus-kunnan entisellä jäsenellä on osuuskuntalain 10 luvun 1 §:n nojalla oikeus saada osuus-

maksunsa takaisin. Ehdon tarkoituksena on 8 §:ää vastaavasti varmistaa, että valtion pää-omasijoitus käytetään pankin omien varojen vahvistamiseen.

Pykälän 2 momentissa on samanlainen li-säosuusmaksujen palauttamista koskeva poikkeussäännös kuin 8 §:n 2 momentissa.

10 §. Liikkeeseenlaskijan liiketoiminnan uudelleen järjestelyt. Siihen asti kun liikkee-seenlaskija on lunastanut pääomalainan pää-oman kokonaisuudessaan takaisin, liikkee-seenlaskijan liiketoiminnan luovutuksen, su-lautumisen, jakautumisen, yritysmuodon muuttamisen tai toiminnan muun näihin rin-nastettavan uudelleen järjestämisen saa to-teuttaa vain valtion suostumuksella. Pääoma-lainan liikkeeseenlaskija joutuu pykälän mu-kaan pääomalainan ehdoissa sitoutumaan sii-hen, että se ei voi suorittaa mainittuja toimin-tansa uudelleen järjestelyitä ilman valtion suostumusta. Vaatimuksella pyritään turvaa-maan paitsi valtion asemaa velkojana myös yleistä julkista etua, koska pääomasijoitus tehdään valtion varoista. Säännöksen perus-teella muun muassa yritysjärjestelyt, joissa talletuspankin liiketoiminta kokonaan tai osin myydään toiselle kotimaiselle tai ulkomaisel-le luottolaitokselle tai joissa tytärpankki muutetaan ulkomaisen luottolaitoksen sivu-konttoriksi, edellyttävät valtion suostumusta.

11 §. Pääomalainan siirto. Pykälän mu-kaan valtiolla ei ole oikeutta siirtää pääoma-lainaa toiselle ilman liikkeeseenlaskijan suos-tumusta. Vastaavasti pääomalainan liikkee-seenlaskija ei saa siirtää pääomalainasta ai-heutuvia velvollisuuksiaan toiselle ilman val-tion suostumusta.

12 §. Markkinointirajoitus. Koska valtion pääomasijoitus tehdään talletuspankkiin sen toimintaedellytysten turvaamiseksi, ei ole asianmukaista, että pankki käyttäisi hyväk-seen valtion merkitsemää pääomalainaa markkinoinnissaan. Tämän takia pykälässä kielletään liikkeeseenlaskijaa tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvaa yri-tystä käyttämästä valtion merkitsemää pää-omalainaa liiketoimintansa tai palveluidensa markkinoinnissa.

13 §. Tarkemmat säännökset ja valtioneu-voston päätökset. Ehdotetussa laissa ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista säätää tyhjentävästi pääomalainan ehdoille asetetta-

17

vista vaatimuksista. Tämän mukaisesti pykä-län 1 momentin mukaan pääomalainan eh-doista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvos-ton asetuksella. Asetuksessa on tarkoitus sää-tää yhdenmukaisesti voimassa olevan valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin val-tioneuvoston asetuksen (1749/2009) kanssa pääomalainan ehdoista, jotka koskevat muun muassa pääomalainalle maksettavan koron määräytymisperusteita, Euroopan yhteisön valtiontukia koskevien määräysten ja sään-nösten edellyttämiä rajoituksia sekä muita valtion edun turvaamista koskevia tarkempia ehtoja. Valtioneuvoston asetuksella säädet-täisiin lisäksi pääomalainan merkitsemiseen ja hoitamiseen liittyvistä seikoista, kuten ko-ron maksamisessa ja pääomalainan pääoman takaisinlunastamisessa noudatettavasta me-nettelystä.

Valtioneuvoston yleisistunto päättäisi py-kälän 2 momentin mukaan laissa tarkoitetun pääomalainan merkitsemisestä. Valtiova-rainministeriön on ennen päätöksen tekemis-tä pyydettävä asiassa lausunto Finanssival-vonnalta. Lausuntomenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että kyseinen talletuspankki tai sen omistusyhteisö on laissa tarkoitetulla ta-valla toiminnaltaan terve ja vakavarainen. Valtioneuvoston yleisistunto voisi lisäksi määrätä valtiovarainministeriön tai Valtio-konttorin suorittamaan pääomalainan merkit-semiseen tai sen hoitamiseen liittyvät käy-tännön toimet.

Pykälän 3 momentin mukaan valtiovarain-ministeriö nimittäisi lisäjäsenet liikkeeseen-laskijan hallitukseen, jos liikkeeseenlaskija ei ole maksanut kahdelta vuodelta valtion mer-kitsemälle pääomalainalle kertynyttä korkoa. Ehdotus on yhdenmukainen valtion vakuus-

rahastosta annetun lain 14 §:n 2 momentin säännöksen kanssa, jonka mukaan valtiova-rainministeriö määrää valtion edustajat valti-on tai Valtion vakuusrahaston omistamien omaisuudenhoitoyhtiöiden yhtiökokouksiin.

Pykälän 4 momentin mukaan valtiovarain-ministeriön päätöksellä voitaisiin antaa tar-vittaessa määräyksiä ja ohjeita valtioneuvos-ton asetuksessa säädetyistä asioista.

14 §. Valvonta. Finanssivalvonta valvoo pykälän 1 momentin mukaan, että talletus-pankit noudattavat tässä laissa ja sen nojalla säädettyjä pääomalainojen ehtoja. Liikkee-seenlaskijan olisi pykälän 2 momentin mu-kaan annettava valtiovarainministeriölle ja Valtiokonttorille tiedot, jotka ovat tarpeen niiden valtion pääomasijoitukseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Finanssivalvonnan tiedonsaantioikeudesta ei pykälässä säädet-täisi erikseen, koska niistä säädetään Finans-sivalvonnasta annetussa laissa (878/2008).

15 §. Voimaantulo. Pykälän 2 momentin mukaan lain tarkoittamia pääomalainoja voi-taisiin merkitä enintään 31 päivään joulukuu-ta 2010 asti. Säännös korostaa sitä, että lain tarkoittama valtion pääomasijoitus on tarkoi-tettu poikkeukselliseksi ja väliaikaiseksi toi-meksi. 2 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päi-vänä toukokuuta 2010.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus-kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo-tus:

18

Lakiehdotus

Laki

valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Soveltamisala

Tässä laissa säädetään toiminnaltaan ter-veiden ja vakavaraisten luottolaitostoimin-nasta annetussa laissa (121/2007) tarkoitettu-jen talletuspankkien tai niiden mainitussa laissa tarkoitettujen omistusyhteisöjen taikka osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoi-sista luottolaitoksista annetussa laissa (1504/2001) tarkoitettuun osuuspankkien yh-teenliittymän keskusyhteisön ensisijaisten omien varojen vahvistamiseksi tehtävistä val-tion pääomasijoituksista.

2 §

Valtion pääomasijoitus

Valtio voi tehdä tässä laissa tarkoitetun pääomasijoituksen talletuspankkiin, jolle on myönnetty toimilupa Suomessa, merkitse-mällä pankin liikkeeseen laskeman luottolai-tostoiminnasta annetun lain 45 §:n 1 momen-tin 4 kohdassa tarkoitetun pääomalainan. Valtio voi tehdä tässä laissa tarkoitetun pää-omasijoituksen myös talletuspankin omis-tusyhteisöön, jonka kotipaikka on Suomessa, tai osuuspankkien yhteenliittymän keskusyh-teisöön, merkitsemällä omistusyhteisön tai keskusyhteisön liikkeeseen laskeman edellä tarkoitetun pääomalainan. Pääomalainalla tarkoitetaan jäljempänä tässä laissa valtion tämän lain mukaisesti antamaa pääomalai-naa.

Valtio voi merkitä pääomalainan vain, jos lainan liikkeeseenlaskijan omat varat pää-omalainan merkitsemisajankohtaa edeltävän viimeisen tiedossa olevan vuosineljänneksen lopussa ovat olleet vähintään luottolaitostoi-minnasta annetun lain 55 §:n 1 momentin mukaisesti laskettujen riskien kattamiseksi vaadittavien omien varojen vähimmäismää-rän suuruiset sekä, jos liikkeeseenlaskijaan sovelletaan mainitun lain 76 §:ssä tarkoitet-tua konsolidoitua vakavaraisuusvaatimusta, sen konsolidoidut omat varat ovat vähintään mainitun lain 76 §:ssä säädetyn konsolidoitu-jen omien varojen vähimmäismäärän suurui-set.

Pääomalainaa ei kuitenkaan saa merkitä, jos liikkeeseenlaskijan omien varojen tai konsolidoitujen omien varojen määrä on 2 momentissa tarkoitetun vuosineljänneksen jälkeen Finanssivalvonnan arvion mukaan vähentynyt alle laissa säädetyn vähimmäis-määrän.

3 §

Sijoituksen määrä

Valtiolla on oikeus merkitä pääomalainoja enintään neljän miljardin euron määrään asti taikka valtion talousarviossa myönnettyjen määrärahojen tai valtuuksien puitteissa.

Valtio saa merkitä vain sellaisen pääoma-lainan, jonka määrä vastaa enintään 25 pro-senttia liikkeeseenlaskijan luottolaitostoi-minnasta annetun lain 55 §:n 1 momentissa tarkoitettujen omien varojen vaatimuksesta tai, jos liikkeeseenlaskijaan sovelletaan mai-

19

nitun lain 76 §:ssä tarkoitettua konsolidoitua vakavaraisuusvaatimusta, konsolidoitujen omien varojen vaatimuksesta.

Valtio merkitsee pääomalainan sen nimel-lisarvosta. Valtio voi merkitä vain euromää-räisen pääomalainan.

4 §

Pääomalainan ehdot

Sen lisäksi, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 45 §:n 3 momentissa säädetään, pääomalainan ehtojen on täytettävä tässä laissa ja 13 §:n nojalla annetussa valtioneu-voston asetuksessa säädetyt vaatimukset.

5 §

Pääomalainan etuoikeusasema

Pääomalainan pääoman ja koron saa mak-saa sen liikkeeseenlaskijan konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoi-keudella. Pääomalainan pääoma ja korko on kuitenkin maksettava ennen muita kuin tässä laissa tarkoitettuja pääomalainoja. Mitä edel-lisessä virkkeessä säädetään, ei rajoita ennen päivänä helmikuuta 2009 liikkeeseen laske-tun muun kuin tässä laissa tarkoitetun pää-omalainan velkojan oikeutta.

6 §

Pääomalainan takaisinlunastaminen

Pääomalainan liikkeeseenlaskija saa lunas-taa pääomalainan pääoman takaisin aikaisin-taan kolmen vuoden kuluttua sen liikkee-seenlaskusta ja vain, jos liikkeeseenlaskija pääomalainan pääoman takaisinlunastuksen jälkeenkin täyttää luottolaitostoiminnasta an-netussa laissa sen omien varojen tai konsoli-doitujen omien varojen vähimmäismäärälle säädetyt vaatimukset ja Rahoitustarkastus an-taa suostumuksen takaisinlunastukselle.

Valtiolla ei ole oikeutta vaatia pääomalai-nan pääoman takaisinlunastamista.

7 §

Pääomalainan korko

Pääomalainalle maksetaan vuotuista kor-koa. Pääomalainan ehtojen mukaan koron määräytymisperusteena on valtion liikkee-seen laskemien voimassaoloajaltaan viiden vuoden joukkovelkakirjalainojen koron pe-rusteella määräytyvä viitekorko lisättynä kuuden prosenttiyksikön lisällä.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään vii-tekoron määräytymisperusteet.

Korko maksetaan vain, jos talletuspankin ja sen konsernin viimeksi vahvistetun konserni-tilinpäätöksen osoittamat voitonjakokelpoiset varat ennen koron vähentämistä riittävät ko-ron maksuun.

Valtiolla on oikeus nimittää liikkeeseenlas-kijan hallitukseen kaksi lisäjäsentä, jos liik-keeseenlaskija ei ole maksanut pääomalainal-le kertynyttä koko korkoa yhdeltä vuodelta. Valtion nimittämillä hallituksen lisäjäsenillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla hallituksen jäsenillä.

8 §

Voitonjaon rajoittaminen

Liikkeeseenlaskijan on pääomalainan eh-doissa sitouduttava siihen, että siihen asti kun se on lunastanut pääomalainan pääoman ko-konaan takaisin, liikkeeseenlaskija jakaa va-rojaan osakkeenomistajille tai jäsenilleen tai näiden oikeudenomistajille taikka voitto-osuutena sijoitusosuuden tai kantarahasto-osuuden omistajille taikka säästöpankkilain (1502/2001) 41 §:n 2 momentissa säädettyyn tarkoitukseen taikka, jollei ennen 20 päivää helmikuuta 2009 liikkeeseen lasketun muun kuin tässä laissa tarkoitetun pääomalainan ehdoista muuta johdu, tällaisten pääomalai-nojen haltijoille korkona tai muuna tuottona enintään määrän, joka vastaa liikkeeseenlas-kijan asianomaisen tilikauden vahvistetun ti-linpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen tili-kauden voittoa tai ylijäämää vähennettynä valtion merkitsemälle pääomalainalle 7 §:n 1 momentin perusteella maksettavan koron määrällä.

Jos liikkeeseenlaskija ei jakokelpoisten va-rojen riittämättömyyden takia voi maksaa valtiolle pääomalainan korkojakson mukaista korkoa kokonaisuudessaan, liikkeeseenlaski-ja ei saa kyseistä korkojaksoa koskevan vah-

20

vistetun tilinpäätöksen eikä konsernitilinpää-töksen perusteella jakaa varojaan osakkeen-omistajille tai jäsenille ja näiden oikeuden-omistajille taikka voitto-osuutta sijoitusosuu-den tai kantarahasto-osuudenomistajille taik-ka säästöpankkilain 41 §:n 2 momentissa säädettyyn tarkoitukseen.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske osuus- ja lisäosuusmaksun palautusta osuus-kunnan jäsenyyden päättymisen takia.

9 §

Omien osakkeiden ja kantarahasto-osuuksien hankkiminen sekä lisäosuus- ja sijoitus-

osuusmaksun palautus

Liikkeeseenlaskijan on pääomalainan eh-doissa sitouduttava siihen, ettei se hanki vas-tiketta vastaan omia osakkeitaan tai kantara-hasto-osuuksiaan taikka palauta lisäosuus- tai sijoitusosuusmaksuja ennen kuin se on lunas-tanut pääomalainan pääoman kokonaan ta-kaisin.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske li-säosuusmaksun palautusta osuuskunnan jä-senyyden päättymisen takia.

10 §

Liikkeeseenlaskijan liiketoiminnan uudelleen järjestelyt

Liikkeeseenlaskijan on pääomalainan eh-doissa sitouduttava siihen, että siihen asti kun se on lunastanut pääomalainan pääoman ko-konaisuudessaan takaisin, liikkeeseenlaskijan liiketoiminnan luovutus, sulautuminen toi-seen luottolaitokseen, jakautuminen, yritys-muodon muuttaminen tai toiminnan muun näihin rinnastettava uudelleen järjestäminen toteutetaan vain valtion suostumuksella.

11 §

Pääomalainan siirto

Valtiolla ei ole oikeutta siirtää pääomalai-naa toiselle ilman liikkeeseenlaskijan suos-tumusta. Pääomalainan liikkeeseenlaskija ei saa siirtää pääomalainasta aiheutuvia velvol-

lisuuksiaan toiselle ilman valtion suostumus-ta.

12 §

Markkinointirajoitus

Pääomalainaa ei saa käyttää liikkeeseen-laskijan tai sen kanssa samaan konsolidointi-ryhmään kuuluvan yrityksen liiketoiminnan tai palveluiden markkinoinnissa.

13 §

Tarkemmat säännökset ja valtioneuvoston päätökset

Valtioneuvoston asetuksella säädetään pää-omalainan ehdoille asetettavista muista eh-doista sekä pääomalainan merkitsemiseen ja hoitamiseen liittyvistä toimista.

Valtioneuvoston yleisistunto päättää tässä laissa tarkoitetun pääomalainan merkitsemi-sestä. Valtiovarainministeriön on ennen pää-töksen tekemistä pyydettävä asiassa lausunto Finanssivalvonnalta. Valtioneuvoston yleisis-tunto voi määrätä valtiovarainministeriön tai Valtiokonttorin suorittamaan pääomalainan merkitsemiseen ja hoitamiseen liittyvät teh-tävät.

Valtiovarainministeriö nimeää 7 §:n 4 mo-mentissa tarkoitetut jäsenet liikkeeseenlaski-jan hallitukseen.

Valtioneuvoston asetuksessa säädetyistä asioista voidaan antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita myös valtiovarainministeriön pää-töksellä.

14 §

Valvonta

Finanssivalvonta valvoo, että talletuspankit noudattavat tässä laissa ja sen nojalla säädet-tyjä pääomalainojen ehtoja.

Valtiovarainministeriöllä ja Valtiokontto-rilla on salassapitosäännösten estämättä oi-keus saada pääomalainan liikkeeseenlaskijal-ta ja sen kanssa samaan konsolidointiryh-

21

mään kuuluvalta yritykseltä valtion pääoma-sijoitukseen liittyvien tehtäviensä suorittami-sen kannalta välttämättömät tiedot.

15 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuu-ta 20 .

Tämän lain nojalla voidaan merkitä pää-omalainoja enintään 31 päivään joulukuuta 2010 asti.

————— Helsingissä päivänä maaliskuuta 2010

Tasavallan Presidentti

TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

22

Liite Asetusluonnos

Valtioneuvoston asetus

valtion pääomasijoituksesta talletuspankkeihin

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiovarainministeriön esittelystä, sää-detään valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin päivänä kuuta 2010 annetun lain ( /200 ) 13 §:n nojalla:

1 §

Valtion pääomasijoituksista talletuspank-keihin annetussa laissa ( / ) tarkoitetun pääomalainan ehtoihin on sisällytettävä mai-nitussa laissa säädettyjen ehtojen lisäksi tä-män asetuksen 2—6 §:ssä säädetyt ehdot.

2 § Valtion pääomasijoituksista talletuspank-

keihin annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu viite-korko on pääomalainan liikkeeseenlaskua edeltäneiden 20 työpäivän aikana sen euro-alueeseen kuuluvan valtion liikkeeseen las-kemien voimassaoloajaltaan viiden vuoden joukkovelkakirjalainojen keskimääräinen korko, joka on alhaisin, lisättynä 0,08 pro-senttiyksiköllä.

Korkojakso on kalenterivuosi. Korkoa määrättäessä vuodessa on 360 korkopäivää ja kuukaudessa 30 korkopäivää.

Pääomalainan korko maksetaan vuosittain jälkikäteen asianomaisen korkojakson päät-tymistä seuraavana ensimmäisenä pankkipäi-vänä.

Jos liikkeeseenlaskijan voitonjakokelpoiset varat eivät riitä koron koko määrän maksuun, liikkeeseenlaskijan on maksettava korosta se osa, johon voitonjakokelpoiset varat riittävät.

Lunastaessaan pääomalainan pääoman tai osan siitä takaisin liikkeeseenlaskijan on en-nen pääomaa maksettava kuluvan korkojak-son alusta kertynyt korko kokonaisuudes-saan.

3 § Liikkeeseenlaskijan on sitouduttava, siihen

asti kun pääomalainan pääoma on kokonai-

suudessaan lunastettu takaisin, noudattamaan ylimpään johtoonsa kuuluvien henkilöiden palkkauksen ja muiden etuuksien määräyty-misessä samoja periaatteita kuin mitä valti-onyhtiöiden ylimmän johdon palkkauksessa noudatetaan.

Tulos-, osake- ja muiden palkkioiden ja niiden määräytymisperusteiden on täytettävä ainakin seuraavat edellytykset:

1) palkkioiden tulee olla tulossidonnaisia; 2) samalla perusteella saa maksaa vain yhtä

lisäpalkkiota; 3) tulokseen perustuva rahapalkkio saa olla

korkeintaan 40 prosenttia peruspalkasta; 4) pitkän tähtäimen palkitsemisohjelman

ajallisen perusteen on oltava vähintään kolme vuotta ja sen kustannukset kantaa ensisijassa liikkeeseenlaskija;

5) palkkiota ei saa antaa optioina. Ylimpään johtoon kuuluvan henkilön kans-

sa tehtävään yksilölliseen työ- tai toimisopi-mukseen sisällytettävät eläkettä, erorahaa tai muita vastaavia työ- tai toimisuhteen päätty-miseen liittyviä etuuksia koskevat määräyk-set eivät saa olla kohtuuttomia ja edun suu-ruuden on perustuttava palvelusvuosien mää-rään ja palvelussuhteen päättymissyyhyn. Erorahaa koskevaa sopimusta on pidettävä kohtuuttomana ainakin, jos alle viiden vuo-den palveluksessa olon perusteella irtisano-misajan palkan ja erokorvauksen yhteismäärä ylittää 24 kuukauden palkan määrän. Eläkettä koskevaa sopimusta pidetään kohtuuttomana, jos sovittu eläkeikä on alhaisempi kuin 63 vuotta.

Erityisestä syystä valtio voi kuitenkin yk-sittäistapauksessa merkitä pääomalainan,

23

vaikka 1—3 momentissa mainitut ehdot eivät täyttyisikään.

Ylimpiä toimihenkilöitä ovat toimitusjohta-ja ja toimitusjohtajan sijainen sekä muut henkilöt, jotka tosiasiassa johtavat liikkee-seenlaskijan liiketoimintaa, kuten liikkee-seenlaskijan keskeistä liiketoiminta-aluetta johtava henkilö.

Liikkeeseenlaskijan on lisäksi sitouduttava siihen, että jos pääomalainan voimassa olles-sa ylimmän johdon palkkausta tarkistetaan tai liikkeeseenlaskija muutoin toimii vastoin sitoumustaan, liikkeeseenlaskija maksaa val-tiolle täysimääräisesti sen, mitä se sitoumuk-sen vastaisella menettelyllään on maksanut tai suorittanut ylimpään johtoonsa kuuluval-le.

4 § Liikkeeseenlaskijan on sitouduttava ylläpi-

tämään kotitalouksien sekä pienten ja kes-kisuurten yritysten rahoitushuoltoa. Liikkee-seenlaskijan pitää lisäksi sitoutua julkista-maan rahoitushuoltoa koskevia tietoja valtio-varainministeriön määräämällä tavalla.

5 § Pääomalainan ehtoja voidaan muuttaa val-

tiovarainministeriön ja liikkeeseenlaskijan yhteisellä sopimuksella edellyttäen, että ehto-jen muutos ei muuta pääomalainan luonnetta. Valtiovarainministeriön on ennen muutok-sesta sopimista pyydettävä Finanssivalvon-nan lausunto.

Jos luottolaitostoiminnasta annettua lakia tai muuta talletuspankkeihin sovellettavaa la-kia muutetaan pääomalainaa tai siihen rin-nastettavaa sijoitusta koskevilta osin, valtiol-la ja pääomalainan liikkeeseenlaskijalla on

oikeus vaatia pääomalainan ehtojen muutta-mista vastaavasti.

6 § Pääomalainaan liittyvät mahdolliset valtion

ja liikkeeseenlaskijan väliset riidat ratkais-taan välimiesmenettelystä annetun lain (967/1992) mukaisesti.

7 § Liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava pää-

omalainan pääoman tai osan siitä takaisin lu-nastamisesta Valtiokonttorille viimeistään kaksi pankkipäivää ennen lunastusta.

Pääoman tai sen osan takaisinlunastus ta-pahtuu pääomalainasta annettuun todistuk-seen tehtävää kuittausta vastaan. Ilmoituk-seen on liitettävä Finanssivalvonnan pääoma-lainan takaisinlunastamista koskeva lupa.

Liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava Valtio-konttorille koron maksusta tai sen maksamat-ta jättämisestä viimeistään kunkin korkojak-son päättymistä seuraavan tilinpäätöksen vahvistamispäivänä. Pääoman lunastushinta tai korko maksetaan Valtiokonttorin osoitta-malle tilille.

8 § Tämä asetus tulee voimaan päivänä

kuuta 2010 ja on voimassa 31 päivään joulu-kuuta 2010.

Asetusta sovelletaan sen voimassaolon jäl-keenkin sellaisen pääomalainan ehtoihin, jo-ka on laskettu liikkeeseen asetuksen voimas-sa ollessa, kunnes liikkeeseenlaskija on lu-nastanut pääomalainan pääoman kokonai-suudessaan takaisin tai pääomalaina muutoin on lakannut olemasta voimassa.

Helsingissä päivänä kuuta 2010.

Ministeri

Esittelijä