HE 26/2002 vp

229055K

Hallituksen esitys Eduskunnalle ilmastonmuutostakoskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksenKioton pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi sen lain-säädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaatta-misesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hy-väksyisi Kiotossa, Japanissa joulukuussa1997 tehdyn ilmastonmuutosta koskevanYhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuk-sen Kioton pöytäkirjan.

Kioton pöytäkirjan tarkoituksena on sopianiistä päästövähennyksistä ja menettelyta-voista, joilla sopimuspuolet ensi vaiheessapyrkivät ilmastonmuutosta koskevassa Yh-distyneiden Kansakuntien puitesopimuksessailmaistuun tavoitteeseen vakiinnuttaa kasvi-huonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä sel-laiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta ai-heudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestel-mässä. Kioton pöytäkirjassa määritetään teol-lisuusmaille sitovat sekä ajallisesti ja määräl-lisesti täsmälliset päästövähennysvelvoitteetkuuden kasvihuonekaasun tai –kaasuryhmänosalta. Pöytäkirjassa määritellään velvoittei-den toimeenpanokeinot, joihin kuuluvat niinsanotut Kioton mekanismit.

Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomiantaisi yhdessä Euroopan yhteisön ja senmuiden jäsenvaltioiden kanssa pöytäkirjanratifioimisen yhteydessä ilmoituksen pöytä-kirjan 4 artiklassa tarkoitetusta taakanjako-sopimuksesta. Ilmoitus perustuu Euroopanunionin neuvoston päätökseen, jolla hy-väksytään Kioton pöytäkirja Euroopan yhtei-

sön puolesta ja vahvistetaan yhteisön ja senjäsenvaltioiden kesken päästövähennysvel-voitetta koskeva taakanjako. Päätöksen mu-kaan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioi-den on pyrittävä toteuttamaan tarvittavattoimenpiteet ratifioimiskirjojensa tallettami-seksi samanaikaisesti ja jos mahdollista, vii-meistään kesäkuun alkuun 2002. Sovituntaakanjaon mukaisesti Suomen vuotuisetkasvihuonekaasupäästöt saavat olla ensim-mäisellä sitoumuskaudella 2008–2012 kes-kimäärin korkeintaan samat kuin mitä ne oli-vat vuonna 1990.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjanlainsäädännön alaan kuuluvien määräystenvoimaansaattamisesta.

Pöytäkirjan kansainvälinen voimaantuloedellyttää, että sen on ratifioinut vähintään55 sopimuspuolta, joihin samalla kuuluu il-mastosopimuksen I liitteessä mainittuja so-pimuspuolia siten, että niiden yhteenlaskettuhiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä vuonna1990 oli vähintään 55 prosenttia kaikkien Iliitteessä mainittujen sopimuspuolten hiilidi-oksidipäästöjen kokonaismäärästä. Esityk-seen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaanvoimaan tasavallan presidentin asetuksellasäädettävänä ajankohtana samaan aikaan,kun pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

—————

HE 26/2002 vp2

SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ .........................................................................1

SISÄLLYSLUETTELO ...........................................................................................................2

YLEISPERUSTELUT..............................................................................................................41. Johdanto .......................................................................................................................42. Nykytila ja nykytilan arviointi....................................................................................6

2.1. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja sen hillitseminen ..........................62.2. Ilmastonmuutoksen arvioituja vaikutuksia Suomessa................................72.3. Kansainvälinen oikeus....................................................................................82.4. EU:n ilmastopolitiikka .................................................................................102.4.1 Yhteisön laajuiset yhteiset ja yhteensovitetut toimet.................................102.4.2 Komission tiedonannot ja Euroopan ilmastonmuutosohjelma.................112.4.3 Ehdotus päästökauppadirektiiviksi ............................................................122.5. EY:n ja sen jäsenvaltioiden yhteinen päästövähennysvelvoite.................132.5.1 EY:n ja sen jäsenvaltioiden taakanjako ja ratifiointi................................132.5.2 EY:n ja sen jäsenvaltioiden vastuu yhteisestä

päästövähennysvelvoitteesta ........................................................................142.6. Nykytilan arviointi........................................................................................162.6.1 Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja niiden vähentämiseen

vaikuttaneet toimet Suomessa .....................................................................162.6.2. Kansallisessa ilmastostrategiassa esitetyt ohjauskeinot ............................172.6.2.1 Teknologian kehittäminen.......................................................................172.6.2.2 Verotus ......................................................................................................172.6.2.3 Tuet............................................................................................................182.6.2.4 Sopimukset................................................................................................182.6.2.5 Energian käyttö ja tuotanto.....................................................................182.6.2.6 Liikenne.....................................................................................................192.6.2.7 Yhdyskunnat, rakennukset ja rakentaminen ........................................192.6.2.8 Jätehuolto..................................................................................................192.6.2.9 Metsätalous ...............................................................................................192.6.2.10 Maatalous..................................................................................................202.6.2.11 Tiedotus, neuvonta ja koulutus ................................................................202.6.2.12 Toimenpiteiden vaikutukset kasvihuonekaasujen päästöihin ...............202.6.3 Kioton joustomekanismien tarjoamat mahdollisuudet .............................212.6.4 Kioton pöytäkirjan toimeenpano ................................................................22

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset............................................................224. Esityksen vaikutukset................................................................................................22

4.1. Taloudelliset vaikutukset .............................................................................224.1.1 Valtiontalous .................................................................................................234.1.2 Kansantalous.................................................................................................234.1.3 Joustomekanismien taloudelliset vaikutukset ............................................254.1.4 Kehitysmaiden rahoitus ...............................................................................254.2. Yritysvaikutukset..........................................................................................26

HE 26/2002 vp 3

4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset ......................................................274.4. Ympäristövaikutukset ..................................................................................284.4.1. Vaikutukset kasvihuonekaasujen kertymiin ilmakehässä ........................284.4.2 Ympäristövaikutukset Suomessa ................................................................29

5. Asian valmistelu .........................................................................................................295.1. Kioton pöytäkirjan neuvotteluprosessi ja -tulokset...................................295.2. Ilmastopoliittinen selonteko ja taustaselvitykset .......................................315.3. Esityksen valmistelu Suomessa....................................................................31

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT3 ..........................................................................331. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen

Kioton pöytäkirja.......................................................................................................332. Lakiehdotuksen perustelut .......................................................................................523. Voimaantulo ...............................................................................................................524. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys .............................52

LAKIEHDOTUS.....................................................................................................................57Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksenKioton pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräystenvoimaansaattamisesta.................................................................................................57

LIITE 1 ....................................................................................................................................58

LIITE 2 ....................................................................................................................................90

HE 26/2002 vp4

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuu-tosta koskeva puitesopimus (SopS 61/1994,muutettu SopS 82/1998), jäljempänä ilmasto-sopimus, tuli kansainvälisesti voimaan vuon-na 1994. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdis-tyneiden Kansakuntien puitesopimuksenKioton pöytäkirja, jäljempänä Kioton pöytä-kirja, hyväksyttiin Kiotossa, Japanissa pide-tyssä ilmastosopimuksen sopimuspuoltenkolmannessa konferenssissa (COP 3) 11 päi-vänä joulukuuta 1997. Pöytäkirjan on allekir-joittanut 83 valtiota ja Euroopan yhteisö.Pöytäkirjan on hallituksen esityksen antami-seen mennessä ratifioinut tai siihen on liitty-nyt 49 valtiota. Ratifioineista valtioista Ro-mania ja Tshekki ovat ilmastosopimuksen Iliitteessä mainittuja teollisuusmaita.

Kioton pöytäkirja koskee kuutta kasvihuo-nekaasua tai -kaasuryhmää: hiilidioksidi(CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O),fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt(PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6). Kyseisetkaasut ovat peräisin ennen muuta energian-tuotannosta ja -käytöstä, eräiden teollisuus-alojen tuotteiden käytöstä ja prosesseista,liuottimien käytöstä, maataloudesta, jätteidenkäsittelystä sekä maankäytön muutoksista.Pöytäkirja koskee rajoitetusti myös kasvi-huonekaasujen, lähinnä hiilidioksidin, nielujaja niiden varastoja. Lisäksi pöytäkirja sisältäämääräyksiä velvoitteiden toimeenpanokei-noista, mukaan luettuna niin sanotut Kiotonmekanismit. Mekanismeja ovat projektikoh-tainen yhteistoteutus (Joint Implementation,JI), projektikohtainen puhtaan kehityksenmekanismi (Clean Development Mechanism,CDM) ja päästökauppa (Emissions Trading,ET). Käytännössä mekanismit tarkoittavateräänlaista valtioiden tai yritysten välistäkaupankäyntiä päästöyksiköistä. Tavoitteenaon edistää Kioton pöytäkirjan mukaistenpäästövähennysvelvoitteiden toteuttamistamahdollisimman kustannustehokkaalla taval-la.

Pöytäkirjassa määritellään teollisuusmaillesitovat sekä ajallisesti ja määrällisesti täsmäl-liset päästövähennysvelvoitteet. Velvoitteentäyttämisessä otetaan huomioon sekä pöytä-

kirjassa määritellyt päästölähteet että kasvi-huonekaasuja sitovien, niin sanottujen nielu-jen vaikutus. Pöytäkirjan B liitteessä on kul-lekin ilmastosopimuksen I liitteen teolli-suusmaalle määrätty prosentuaalinen kattovuoden 1990 päästöistä, jota näiden maidenvuosittaiset päästöt eivät saa keskimäärinylittää ensimmäisellä sitoumuskaudella elivuosina 2008–2012. Päästökattojen toteutu-essa kaikissa B liitteen maissa teollisuusmai-den yhteenlasketut päästöt olisivat tuonaajanjaksona runsaat 5 prosenttia vuoden 1990päästöjä pienemmät. Tällä hetkellä näyttääsiltä, ettei Yhdysvallat ratifioi Kioton pöytä-kirjaa, joten Yhdysvaltojen päästöjen vaiku-tus teollisuusmaiden päästövähennyksiin tul-lee vastaavasti laskemaan.

Vähennysvelvoitteet ovat teollisuusmailleeri suuruisia. Euroopan yhteisöllä, EU:n jä-senmailla, Baltian mailla ja suurimmallaosalla muita siirtymätalousmaita on tiukinpäästövähennysvelvoite. Niiden kasvihuone-kaasupäästöjen on ensimmäisellä sitoumus-kaudella oltava keskimäärin korkeintaan 92prosenttia vuoden 1990 päästöistä. Yhdysval-tojen päästövelvoite on oltava keskimäärinkorkeintaan 93 prosenttia sekä Japanin, Ka-nadan, Puolan ja Unkarin päästövelvoite kes-kimäärin 94 prosenttia. Ukrainan, UudenSeelannin ja Venäjän tulee rajoittaa päästön-sä vuoden 1990 määrään. Australian, Islan-nin ja Norjan sallitaan jonkin verran kasvat-taa päästöjään.

Kehitysmaille ei pöytäkirjassa aseteta mää-rällisiä vähennysvelvoitteita. Tämä heijastaailmastosopimukseen sisältyvää ”yhteistenmutta eriytettyjen vastuiden” periaatetta,jonka mukaan sopimuksen I liitteessä maini-tuilla teollisuusmailla on erityinen velvoiteottaa johtava asema toimissa ilmastomuutok-sen hillitsemiseksi. Koska päästöt kehitys-maissa kasvavat kuitenkin tuntuvasti tulevinavuosina, globaalit päästöt kasvavat edelleen,vaikka B liitteen teollisuusmaat täyttäisivät-kin Kioton pöytäkirjassa niille asetetut mää-rälliset vähennysvelvoitteet ja vaikka Yhdys-vallat pääsisikin tulevina vuosina kansallisel-la ilmastopolitiikallaan päästöjensä kasvunhidastamiseen, minkä se on vuoden 2002alussa ilmoittanut tavoitteekseen.

HE 26/2002 vp 5

Pöytäkirjan mukaan kaksi tai useampi teol-lisuusmaa voi keskenään sopia päästövelvoit-teidensa yhteisestä täyttämisestä edellyttäen,että pöytäkirjassa näille maille määriteltyjenpäästökattojen summa ei ylity. Tällainen niinsanottu taakanjakosopimus ei vaadi Kiotonpöytäkirjan muiden sopimuspuolten hyväk-syntää, mutta ehdoista, joilla sopimuspuoletovat sopineet jakavansa päästövelvoitteet, onilmoitettava ilmastosopimuksen sihteeristölleviimeistään pöytäkirjan ratifiointikirjan tal-lettamisen yhteydessä. Tämän jälkeen kukintaakanjakosopimuksen sopimuspuoli on vas-tuussa uuden velvoitteen täyttämisestä. Eu-roopan yhteisöä ja sen jäsenmaita koskee li-säksi erityismääräys, jonka mukaan kukin jä-senvaltio vastaa taakanjakosopimuksen mu-kaisesta päästömäärästään erikseen ja yhdes-sä yhteisön kanssa, jos yhdistettyä päästövel-voitetta ei onnistuta täyttämään.

Kioton pöytäkirjasta neuvoteltaessa Euroo-pan unioni, jäljempänä EU, lähti siitä, ettäsen on järkevää päättää kunkin jäsenvaltionmäärällisestä päästövähennysvelvoitteesta si-säisesti. Siksi EU:n jäsenvaltioiden päästö-vähennysvelvoitteita ei eriytetty pöytäkirja-neuvottelujen yhteydessä, vaan kaikille niillekirjattiin pöytäkirjan B liitteeseen sama 8prosentin vähennysvelvoite. EU:n jäsenvalti-ot ovatkin sittemmin päättäneet käyttää mah-dollisuuttaan sopia oma taakanjakonsa ja ja-kaa edellä ilmoitetut pöytäkirjan mukaisetpäästövähennysvelvoitteensa uudelleen. So-pimus yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sisäi-sestä taakanjaosta kirjattiin 16.–17.6.1998hyväksyttyihin neuvoston päätelmiin. Neu-vosto saavutti poliittisen yhteisymmärryksenratifiointipäätöksestä 4 päivänä maaliskuuta2002. Vahvistetun taakanjaon mukaisestiSuomen vuotuiset kasvihuonekaasupäästötsaavat siten olla ensimmäisellä sitoumuskau-della, vuosina 2008-2012, keskimäärin kor-keintaan samat, kuin mitä ne olivat vuonna1990.

Valtioneuvosto nimitti keväällä 1999 mi-nisterityöryhmän valmistelemaan kansallistasuunnitelmaa, jolla toteutettaisiin Kiotonpöytäkirjasta ja yhteisön sisäisestä taakanja-osta Suomelle aiheutuvat velvoitteet. Työntuloksena valtioneuvosto antoi 27 päivänämaaliskuuta 2001 eduskunnalle selonteonkansallisesta ilmastostrategiasta (VNS

1/2001 vp), jäljempänä kansallinen ilmasto-strategia. Kansallinen ilmastostrategia sisäl-tää ne linjaukset, tavoitteet ja toimenpiteet,jotka hallituksen mielestä ovat tarpeen Suo-men kansallisen velvoitteen toteuttamiseksi.Kansallisen ilmastostrategian keskeisiä linja-uksia ovat energiansäästöohjelman laajenta-minen, uusiutuvien energialähteiden edistä-misohjelman toteuttaminen, kivihiilen käytönkasvun voimakas rajoittaminen lisäämällämaakaasun käyttöä tai rakentamalla lisäydin-voimaa taikka yhdistämällä näitä toimia sekäpäästövähennystoimenpiteiden ulottaminenmyös liikenteeseen, rakennussektorille ja yh-dyskuntasuunnitteluun, maa- ja metsätalou-teen sekä jätehuoltoon. Eduskunta vastasi se-lontekoon kirjelmällä 19 päivänä kesäkuuta2001 (EK 17/2001 vp).

Useiden Kioton pöytäkirjan velvoitteidentäytäntöönpanosta annetaan tarkempia mää-räyksiä pöytäkirjan sopimuspuolten kokous-ten päätöksillä. Pitkään jatkuneiden neuvotte-lujen jälkeen Marrakeshissa loka-marras-kuussa 2001 pidetty ilmastosopimuksen so-pimuspuolten seitsemäs konferenssi (COP 7)pääsi yksimielisyyteen suosituksista Kiotonpöytäkirjan toimeenpanosäännöiksi, jotkakoskevat muun muassa Kioton mekanismeja,nieluja, pöytäkirjan määräysten noudattami-sen valvontaa, seurantaa ja tietojen toimitta-mista. Sopimuspuolten konferenssi suosittitoimeenpanosääntöjen hyväksymistä Kiotonpöytäkirjan sopimuspuolten kokoukselle,jonka on siten vielä erikseen hyväksyttäväpäätökset Kioton pöytäkirjan tultua voimaan.Marrakeshissa vahvistettiin myös kehitys-maiden ilmastotoimien rahoittamista ja muu-ta tukemista koskevien neuvottelujen tulok-set.

Sopimuspuolten seitsemännen konferenssintuloksia on pidetty merkittävinä, koska neluovat edellytykset ratifioinnille myös teolli-suusmaissa. Hyväksytyt suositukset toimeen-panosäännöiksi antavat sopimuspuolillemahdollisuuden valita toimeenpanokeinotjoustavasti kansallisten lähtökohtien mukaan.Suomen kannalta on tärkeää, että hiilinielu-jen osalta hyväksytyt määrittelyt ja laskenta-säännöt ovat sovitettavissa yhteen Suomenmetsänhoidon käytäntöjen kanssa. Tarkoituk-sena on, että Kioton pöytäkirjan sopimuspuo-let hyväksyvät aikanaan seuraavia sitoumus-

HE 26/2002 vp6

kausia koskevia ilmastopoliittisia tavoitteitaja siten tulevien vuosikymmenien aikana te-hostuvalla kansainvälisellä yhteistoiminnallapyritään välttämään vaaralliset häiriöt ilmas-tojärjestelmälle.

Euroopan unionin neuvoston 7 päivänä ke-säkuuta 2001 hyväksyttyjen päätelmien mu-kaan EU pitää tavoitteena Kioton pöytäkirjanratifiointia ja voimaantuloa vuoteen 2002mennessä. Neuvoston 16 ja 17 päivänä kesä-kuuta 2001 hyväksytyissä päätelmissä tode-taan, että yhteisö ja sen jäsenvaltiot vastaavatpäättäväisesti Kioton pöytäkirjaan sisältyvis-tä velvoitteistaan. Neuvoston päätelmissä 29päivänä lokakuuta 2001 tähdennetään edel-leen yhteisön ja sen jäsenvaltioiden päättä-väisyyttä saattaa ratifiointi loppuun ajoissatavoitteena, että Kioton pöytäkirja tulisi voi-maan Johannesburgissa 26.8 – 4.9.2002 pi-dettävään Yhdistyneiden Kansakuntien kes-tävän kehityksen huippukokoukseen (WSSD)mennessä. Neuvosto saavutti 4 päivänä maa-liskuuta 2002 poliittisen yhteisymmärryksenEuroopan yhteisöjen komission 23 päivänälokakuuta 2001 tekemästä ehdotuksesta(KOM (2001) 579 lopullinen) neuvostonpäätökseksi ilmastonmuutosta koskevanYK:n puitesopimuksen Kioton pöytäkirjanhyväksymisestä EY:n puolesta sekä sen si-toumusten yhteisestä täyttämisestä. Neuvos-ton päätökseen liittyy yhteisön ja jäsenvalti-oiden välisen taakanjaon vahvistaminen.Komission ehdotus lähetettiin eduskunnalle23 päivänä marraskuuta 2001 valtioneuvos-ton kirjelmällä U 81/2001.

Suomessa pöytäkirjan määräykset liittyvätläheisesti ainakin verolainsäädäntöön, ympä-ristölainsäädäntöön, taloudellisia tukia kos-kevaan lainsäädäntöön, jätelainsäädäntöön,laitteiden energiatehokkuutta koskevaan lain-säädäntöön, metsien käyttöä koskevaan lain-säädäntöön sekä maankäyttö- ja rakennus-lainsäädäntöön. Nykyiseen lainsäädäntöönsisältyviä oikeudellisia keinoja ei tässä esi-tyksessä ehdoteta muutettavaksi tai täsmen-nettäväksi, koska pöytäkirjasta itsestään eiaiheudu välitöntä tarvetta muuttaa Suomessavoimassa olevaa lainsäädäntöä. Sopimuksentäytäntöönpano täsmentyy vaiheittain Kiotonpöytäkirjan sopimuspuolten kokousten pää-töksillä ja osittain myös EY:n sisäisin toimin,esimerkkinä tästä päästökaupan sääntely.

Pöytäkirjan velvoitteita toimeenpanevan kan-sallisen ilmastostrategian toteutuksesta jamahdollisesta täsmentymisestä, samoin kuinKioton pöytäkirjan edellyttämän toimeenpa-non organisoinnista valtionhallinnossa, ai-heutuu kuitenkin myöhemmin tarpeita muut-taa lainsäädäntöä.

2. Nykyt i la ja nykyt i lan arviointi

2.1. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutosja sen hillitseminen

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC ontuottanut kolmannen laajan arviointiraport-tinsa vuonna 2001. Sen mukaan maapallonilmaston on osoitettu muuttuneen esiteollisenajan jälkeen sekä maailmanlaajuisesti ettäalueellisesti. Osa muutoksista liittyy ilmasto-järjestelmän luonnolliseen vaihteluun ja osaon ihmisen toiminnan aiheuttamia. Uusia jaentistä vankempia todisteita on olemassa sii-tä, että suurin osa lämpenemisestä viidenviime vuosikymmenen aikana johtuu ihmisentoiminnasta, joka lisää kasvihuonekaasujenpitoisuuksia ilmakehässä.

On hyvin todennäköistä, että 1990-luku olilämpimin vuosikymmen ja 1998 lämpiminvuosi ilmastohavaintojen aikakaudella vuosi-na 1861–2000. Maapallon keskilämpötila onkohonnut 0.6±0.2 ºC 1900-luvulla. Lämpöti-lanmuutokset ovat vaihdelleet alueittain. Sa-demäärän on havaittu lisääntyneen 1990-luvulla pohjoisella pallonpuoliskolla. Toi-saalta samalla aikajaksolla ovat kuivuustilan-teet yleistyneet etelässä. Alueelliset ilmas-tonmuutokset ovat jo vaikuttaneet monellatavalla elolliseen ja elottomaan luontoon, jamahdollisesti myös ihmisen sosiaalisiin ja ta-loudellisiin oloihin.

IPCC:n esittämien kasvihuonekaasupäästö-jen skenaarioiden mukaan hiilidioksidipitoi-suudet kasvavat vuoteen 2100 mennessä 75-350 prosenttia esiteollisesta tasosta eli 280ppm:stä1 490-1260 ppm:een2. Ennustevälijohtuu erilaisista ihmisen toimintaan liittyvis-tä oletuksista, jotka liittyvät väestönkasvuun,teknologian kehitykseen, sosiaalisiin ja ta-

1 ppm = parts per million, tilavuudenmiljoonasosa

2 nykyinen hiilidioksidipitoisuus on 370 ppm

HE 26/2002 vp 7

loudellisiin tekijöihin sekä ilmasto- ja maa-ekosysteemeihin ja niiden vuorovaikutukseenliittyviin epävarmuuksiin. Eri ilmastomallienja päästöskenaarioiden perusteella maapallonkeskilämpötila nousee 1,4 – 5,8 astetta aika-välillä 1990–2100. Ennuste on kohonnut jasen vaihteluväli on laajentunut verrattunaIPCC:n vuonna 1995 esittämään arvioon.Tämä johtuu pääosin siitä, että rikkidioksidi-päästöt on skenaarioissa arvioitu pienemmik-si kuin aiemmin.

Ennakoiduilla ilmastonmuutoksilla arvioi-daan 21. vuosisadalla olevan hyödyllisiä jahaitallisia seurauksia. Mitä suurempia ja no-peampia muutokset ovat, sitä enemmän haitatnousevat etusijalle. Ilmastonmuutoksen haitatkohdistuvat voimakkaammin kehitysmaihinsekä etenkin köyhään väestönosaan. Sopeu-tumisella voidaan vähentää ilmastonmuutok-sen haittoja ja tuottaa usein välittömiä sivu-hyötyjä, mutta kaikkia vahinkoja ei voida es-tää.

Muutokset ilmaston, luonnon ja ihmisenvuorovaikutuksessa ovat hitaita. Jos ilmake-hän kasvihuonekaasupitoisuudet vakautettai-siin, jatkaisi maapallon keskilämpötila siltinousuaan muutamalla asteen kymmenesosal-la vuosikymmentä kohti ainakin sadan vuo-den ajan. Merenpinnan nousun ennakoidaanjatkuvan useita vuosisatoja. Eräät muutoksis-ta voivat olla peruuntumattomia, ellei ilmas-tonmuutoksen voimakkuutta ja nopeutta ra-joiteta kyseisiin ilmiöihin liittyviä kynnysar-voja pienemmiksi. Kynnysarvot tunnetaanmonien ilmiöiden osalta huonosti. Ilmaston,luonnon ja sosio-ekonomisten järjestelmienhitauden ja niiden sisältämien epävarmuuksi-en vuoksi varovaisuusperiaate on otettavahuomioon, kun ilmaston vaarallisen muuttu-misen estämiseksi laaditaan toimintasuunni-telmia ja asetetaan tavoitteita tai aikatauluja.

IPCC toteaa kasvihuonekaasujen päästöra-joitusteknologian kehittyneen huomattavastiviime vuosina. Päästövähennyskeinojen käyt-töönotolle on kuitenkin olemassa useita, esi-merkiksi teknisiä, taloudellisia, poliittisia jainstitutionaalisia esteitä. Esteet haittaavatnäiden vaihtoehtojen teknistaloudellista jasosiaalista hyödyntämistä. Päästövähennys-toimien suunnittelu ja toteuttaminen laajoina,useita ohjauskeinoja sisältävinä ohjelminatehostaa IPCC:n arvion mukaan kansallisia

ilmastopoliittisia toimia. Kansainvälinenpäästökauppa vähentäisi näiden vähennys-toimien kustannuksia.

Ilmastosopimuksen tavoitteena on estääihmisen vaarallinen vaikuttaminen ilmasto-järjestelmään. Tavoite voitaisiin määritelläesimerkiksi ilmakehän kasvihuonekaasupi-toisuuksien maksimitasona, jota ei halutaylittää. IPCC käyttää tiettyjen analyysienpohjana tällaista pitoisuuksien vakauttamisenlähestymistapaa. IPCC arvioi, että mitä alhai-semmalle tasolle pitoisuudet ilmakehässä va-kautetaan, sitä enemmän voidaan pienentääluonnolle aiheutuvaa riskiä siitä, että kynnys-lämpötiloja ylitetään. Kattavia, määrällisiäarvioita eri vakautustasojen hyödyistä ja hai-toista ei vielä ole olemassa, vaikka ilmasto-muutoksen vaikutusten laadullisessa arvioin-nissa on edistytty. Pyrittäessä alemmille va-kautustasoille kasvihuonekaasujen vähentä-misen kustannukset kasvavat.

IPCC:n mukaan oleellisesti pienempienpäästömäärien saavuttaminen edellyttää uu-denlaisen energiateknologian kehittämistä jakäyttöönottoa. Kolmannessa arviointirapor-tissa tehdyt analyysit viittaavat eri energia-lähteiden keskinäisen tärkeyden muutoksiinja uusien energialähteiden lisääntyvään käyt-töönottoon tämän vuosisadan aikana. Ener-gialähteiden ja niihin liittyvien teknologioi-den valinnalla sekä niihin kohdistuvilla in-vestoinneilla on keskeinen merkitys sen kan-nalta, voidaanko ilmakehän kasvihuonekaa-supitoisuudet vakauttaa. Valintojen ajoituk-sella ja kyseisellä hetkellä käytössä olevienenergialähteiden ja –teknologioiden vaihto-ehdoilla ratkaistaan vakaustaso ja kustannuk-set. Ilmastonmuutoksen hillintä on osa laajaakestävän kehityksen haastetta. Ilmastopoliit-tiset toimet tehostuvat, kun ne liitetään joh-donmukaisesti kansallisiin ja alueellisiin kes-tävän kehityksen strategioihin. Sopeutuminentäydentää päästövähennystoimia kustannus-tehokkaana ilmastoriskin pienentäjänä.

2.2. Ilmastonmuutoksen arvioituja vaiku-tuksia Suomessa

SILMU-tutkimusohjelmassa (1990–1995)vuotuisen keskilämpötilan nousun Suomes-sa vuoteen 2050 mennessä mallinnettiin ole-

HE 26/2002 vp8

van 2,5 °C (keskiskenaario) epävarmuus-välillä 0,6–3,6 °C, ja vuoteen 2100 mennessä4,4 °C (keskiskenaario) epävarmuusvälillä1,1–6,6 °C. Koko Pohjois-Euroopan kattavanruotsalaisen SWECLIM-tutkimusohjelmanmallinnustulokset ovat samansuuntaiset:vuosisadan kuluttua talvet ovat 4–5 °C ja ke-sät 2–3 °C lämpimämpiä kuin nykyisin. Sa-danta näyttää mallinnusten perusteella kas-vavan 20–30 prosenttia. Lämpötilan ja sa-dannan kohoaminen vaikuttavat yhdessä sii-hen, että lumipeite ohenee ja sen kesto lyhe-nee. Myös haihdunta kasvaa, mutta tästä huo-limatta valuntakin kasvaa 20–40 prosenttia,eniten pohjoisessa. Talvet tulevat leudontu-maan ja koko maan kattava pysyvä lumipeitetulee harvinaistumaan.

Talvinen tulvariski tulee kasvamaan, ja va-lunta lumipeitteettömiltä pelloilta lisää ravin-teiden huuhtoutumista. Kevättulvien arvioi-daan puolestaan pienenevän. Etelä-Suomensuurien järvenselkien arvioidaan pysyväntalvisin sulina vuosisadan lopulla. Itämerenjäätalven arvioidaan lyhenevän nykyisestä 5–7 kuukaudesta noin kuukaudella ja jääpeitetulee ohenemaan 20–30 cm. Vain Perämeritulisi jäätymään säännöllisesti vuosisadan lo-pulla. Talviajan kasvavan huuhtoutuman seu-rauksena Itämeren typpikuormituksen arvioi-daan kasvavan.

Ilmastonmuutoksella on vaikutus elävänluonnon järjestelmiin, mutta näissä vaiku-tusarvioinneissa täytyy ottaa huomioon myösilmastosta riippumattomien seikkojen muu-tokset ja niihin sisältyvä epävarmuus, muunmuassa lajien välisessä kilpailussa tapahtuvatmuutokset. Jäljempänä esitetyt arviot perus-tuvat yllämainittuihin keskiskenaarioihin.Laskennallinen kasvukausi (jakso > +5 °C)pitenee 3–4 viikkoa vuoteen 2050 mennessä(epävarmuusväli Etelä-Suomessa 1–7 viik-koa, Pohjois-Suomessa 1–5 viikkoa), mikäparantaa viljelymahdollisuuksia pohjoisillaalueilla ja merkitsee muutoksia viljeltäviinkasvilajeihin ja -lajikkeisiin. Kasvukaudenpiteneminen vaikuttaa suotuisasti myös met-sien kasvuun. Ilmaston lämpenemisen vaiku-tukset puiden vedensaantiin ja veden käyt-töön sekä metsän uudistumiseen eivät kui-tenkaan ole suoraviivaisia. Puuvarannon ar-vioidaan kasvavan, mistä osa johtuu ilmastonlämpenemisestä. Metsien kasvun arvioidaan

voimistuvan eniten maan pohjoisissa osissa.Koivun arvioidaan yleistyvän Etelä-Suomessa havupuiden kustannuksella. Met-sätuhojen riski kasvaa esimerkiksi myrskytu-hojen ja tuholaisten seurauksena. Lisäksipohjoinen kasvilajisto saattaa taantua ja laje-ja voi hävitä, vaikka samaan aikaan eteläistenlajien osuus saattaa kasvaa.

2.3. Kansainvälinen oikeus

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelinvuonna 1990 julkaisema arvio ihmisen toi-minnasta aiheutuvista kasvihuonekaasujenpäästöistä ja ilmastomuutoksesta johti siihen,että YK:n yleiskokous päätti vuonna 1990perustaa hallitusten välisen neuvottelukomi-tean valmistelemaan ilmastomuutosta koske-vaa puitesopimusta. Ilmastosopimus hyväk-syttiin New Yorkissa 9 päivänä toukokuuta1992 ja avattiin allekirjoitettavaksi Rio deJaneiron ympäristö- ja kehityskonferenssissa.

Ilmastosopimuksen taustalta voidaan erot-taa yleisiä ympäristösopimuksiin liittyviä ke-hityssuuntia. Erityisesti leimaa-antavaa onollut kestävän kehityksen esiinnousu ja pui-tesopimussääntely. YK:n asettama maail-mankomissio, niin sanottu Brundtlandin ko-missio, nosti kestävän kehityksen periaatteentoteuttamisen mietinnössään vuonna 1987kansainvälisen ympäristö- ja kehityspolitii-kan keskeiseksi tavoitteeksi. Brundtlandinkomission mukaan kestävässä kehityksessäon kolme ulottuvuutta: ympäristöllinen, ta-loudellinen ja sosiaalinen. Rion konferenssis-sa allekirjoitettiinkin ilmastosopimuksenohella ympäristöä ja kehitystä koskeva julis-tus, kestävän kehityksen toimintaohjelmaagenda 21 ja metsäperiaatteet. Nämä sisälsi-vät ajatuksen kestävän kehityksen toteuttami-sesta maailmanlaajuisesti. Osana tätä koko-naisuutta Rion konferenssissa avattiin allekir-joitettavaksi myös biologista monimuotoi-suutta koskeva yleissopimus (SopS 78/1994).Agenda 21:n periaatteille perustuva YK:nyleissopimus aavikoitumisen estämiseksi va-kavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisestakärsivissä maissa, erityisesti Afrikassa (SopS1/1997) avattiin allekirjoitettavaksi vuonna1994.

Useat kansainväliset organisaatiot, kutenMaailman kauppajärjestö (WTO), Taloudel-

HE 26/2002 vp 9

lisen yhteistyön ja kehityksen järjestö(OECD) ja Euroopan unioni (EU) ovat Rionkonferenssin jälkeen määritelleet toimintansayhdeksi päämääräksi ja tavoitteeksi kestävänkehityksen edistämisen. EU:ssa tavoite onkirjattu unionisopimuksen ja EY:n perusta-missopimuksen 2 artiklaan. Vaikka kestävänkehityksen periaate ei sellaisenaan sisällyympäristöä koskeviin EY:n perustamissopi-muksen määräyksiin, on selvää, että EY:nperustamissopimuksen 6 artiklaan sisältyvänläpäisyperiaatteen mukaisesti ympäristönsuo-jelua koskevat vaatimukset on sisällytettäväsopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun yhteisönpolitiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteut-tamiseen, erityisesti kestävän kehityksenedistämiseksi. Lisäksi Euroopan Unionin pe-rusoikeuskirjan 37 artiklassa edellytetään, et-tä ympäristönsuojelun korkea taso ja ympä-ristön laadun parantaminen on sisällytettäväunionin politiikkoihin ja varmistettava kestä-vän kehityksen periaatteen mukaisesti. Integ-rointistrategioita on valmisteltu tai valmis-teilla kaikilla merkittävillä yhteisön politii-kan osa-alueilla. Kestävän kehityksen toteut-tamiseksi ilmastonmuutoksen hillintä on kes-keinen haaste. Monet kestävän kehityksenedistämiseen pyrkivät toimet vaikuttavatmyös kasvihuonekaasujen määrään. Siksikäytännössä integrointistrategiat ja EU:n il-masto-ohjelman laadinta sekä eri politiikka-alueiden ohjelmat sisältävät toisiaan tukeviatoimia. Komissio on myös esitellyt vuonna2000 Vihreän kirjan EnergiahuoltostrategiaEuroopalle (KOM (2000) 769)), jossa viite-kehyksenä on ilmastonmuutoksen haaste Eu-roopan energianhuollolle. Tavoitteena onmäärätietoinen politiikka kestävän kehityk-sen edistämiseksi niin, että samalla vahviste-taan toimitusvarmuutta ja ilmastonmuutok-sen torjumista.

Ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja hei-jastavat myös kansainvälisessä ympäristöyh-teistyössä laajemminkin käytössä olevaa pui-tesopimussääntelyä. Monien ympäristöon-gelmien ehkäisemiseksi on tehty ensin puite-sopimus, jota myöhemmin on täsmennettyyksityiskohtaisilla pöytäkirjoilla. Puitesopi-musta tehtäessä yksityiskohtaisista päästövä-hennyksistä tai muista toimista ei ole vieläkyetty sopimaan esimerkiksi puuttuvan tie-don vuoksi. Puitesopimusten piirissä tehdyn

valmistelutyön ansiosta yksityiskohtaisistatoimista on sittemmin pystytty sopimaan.Jatkoneuvotteluja on käyty sopimuspuoltenkokouksissa ja niiden avustavissa toimieli-missä.

Esimerkkinä puitesopimussääntelystä voi-daan viitata vuoden 1979 valtiosta toiseen ta-pahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokul-keutumista koskevaan yleissopimukseen(SopS 15/1983) ja sen nojalla tehtyihin pöy-täkirjoihin rikin, typen oksidien, haihtuvienorgaanisten yhdisteiden, raskasmetallien, py-syvien orgaanisten yhdisteiden ja ammonia-kin vähentämiseksi. Puitesopimussääntelyäon käytetty myös otsonikerroksen suojelussa.Ensin vuonna 1985 Wienissä tehtiin ot-sonikerroksen suojelua koskeva Wieninyleissopimus (SopS 51/1988). Myöhemminvuonna 1987 Wienin yleissopimuksen puit-teissa hyväksyttiin Montrealin pöytäkirja ot-sonikerrosta heikentävistä aineista (SopS 65-66/1988). Montrealin pöytäkirjaa on sittem-min useita kertoja muutettu uusien rajoitus-ten ja muiden toimien hyväksymiseksi (SopS21/1991, SopS 50/1992, SopS 67-68/1992,SopS 63/1993, SopS 45/1994, SopS 64/1999,SopS 55/2000 ja SopS 14/2002). Wieninyleissopimus ja Montrealin pöytäkirja koske-vat kasvihuonekaasuista kloorifluorihiilivety-jä eli CFC-yhdisteitä, jotka on rajattu Kiotonpöytäkirjan ja ilmastosopimuksen sovelta-misalan ulkopuolelle.

Ilmastosopimus tuli kansainvälisesti voi-maan 21 päivänä maaliskuuta 1994. Suomenosalta se tuli voimaan 1 päivänä elokuuta1994. Vuoden 2001 loppuun mennessä senoli ratifioinut 186 valtiota, joiden joukossaSuomen lisäksi ovat kaikki nykyiset EU:n jä-senvaltiot ja Euroopan yhteisö. Ilmastosopi-muksen tavoitteena on vakiinnuttaa kasvi-huonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä sel-laiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta ai-heudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestel-mässä. Kunkin sopimuspuolen tulee selvittääkasvihuonekaasujen päästöt ja nielujen ai-kaansaamat poistumat omalla alueellaan sekälaatia ja panna toimeen kansallisia ohjelmiailmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja muu-toksiin sopeutumiseksi. Lisäksi sopimuspuol-ten tulee toimittaa näitä toimia koskevia tie-toja sihteeristön kautta muille sopimuspuolil-le.

HE 26/2002 vp10

Ilmastosopimuksen sopimuspuolina olevatteollisuusmaat (niin sanotut I liite - eli AnnexI -maat) ja Euroopan yhteisö sitoutuvat ryh-tymään toimiin, joilla lievennetään ilmas-tonmuutosta rajoittamalla ihmisen toiminnanaiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen mää-rää. Ensi vaiheen tavoitteeksi sopimuspuoletnäkevät sen, että I liitteen maiden päästöt pa-lautuisivat vuonna 1990 vallinneelle tasolle.Toimissa voidaan ottaa huomioon maidenerityispiirteet ja päästöjen rajoittamisen mah-dollisuudet. Päästöjen rajoittamista koskevis-ta kansallisista ohjelmista ja toimista tuleetoimittaa tietoja määräajoin. Samalla tuleetehdä selkoa kansallisten päästöselvitystentuloksista. Kaikki sopimuspuolet voivat toi-mia yhteistyössä sellaisten tekniikoiden, käy-täntöjen ja menetelmien kehittämiseksi, so-veltamiseksi ja levittämiseksi, jotka vähentä-vät ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuo-nekaasuja. Lisäksi teollisuusmaat voivatpanna täytäntöön yhteisiä ohjelmia ja toimiavelvoitteidensa täyttämiseksi.

Liitteen I maat ja Euroopan yhteisö sitou-tuvat ilmastosopimuksessa järjestämään riit-tävästi ja ennustettavasti uutta lisärahoitustakehitysmaille niiden ilmastopoliittisten toi-mien rahoittamiseksi. Ne sitoutuvat myösryhtymään kaikkiin toteuttamiskelpoisiintoimiin edistääkseen, helpottaakseen ja ra-hoittaakseen tarpeen mukaan ympäristöäsäästävän teknologian ja asiantuntemuksensiirtoa ja saatavuutta kehitysmaille sekä tu-kemaan kehitysmaiden omien valmiuksien jateknologian kehittämistä ja edistämistä. Haa-voittuvassa asemassa olevia ja vähiten kehit-tyneitä kehitysmaita sitoudutaan tukemaanniiden sopeutumisessa ilmastomuutoksiin.Kehitysmaiden osallistuminen kansainväli-seen ilmastopolitiikkaan on sopimuksen mu-kaan riippuvaista siitä, kuinka tehokkaasti te-ollisuusmaat panevat täytäntöön rahoitusta jateknologian siirtoa koskevat sitoumuksensa.

2.4. EU:n ilmastopolitiikka

2.4.1 Yhteisön laajuiset yhteiset ja yhteen-sovitetut toimet

Euroopan yhteisö ja EU:n kaikki jäsenval-tiot ovat ilmastosopimuksen sopimuspuolia.

Lisäksi ne ovat kaikki allekirjoittaneet Kio-ton pöytäkirjan.

Ilmastosopimus edellyttää päästöjä vähen-täviä käytännön toimia sisältävien kansallis-ten ja alueellisten ohjelmien toimeenpanoa.Käytännössä EY on valmistellut ja asteittaintoimeenpannut yhteisön laajuisia yhteisiä jayhteensovitettuja toimia (common and co-ordinated policies and measures, CCPM)1990-luvulla useilla aloilla, kuten tutkimus-,energia-, jäte- ja liikennesektorilla. Osa toi-menpiteistä on mahdollista valmistella jatoimeenpanna kansallisesti, mutta monettoimet edellyttävät joko suoraan tai välillises-ti EY-lainsäädäntöä ja on siten päätettävä yh-teisön tasolla.

Jäsenmaat ja EY ovat yhdessä ja erikseenvastuussa Kioton pöytäkirjan mukaistenpäästövähennysten toteuttamisesta, koska EYon päättänyt käyttää hyväkseen pöytäkirjan 4artiklaan sisältyvää mahdollisuutta velvoit-teiden täyttämisestä yhteisesti. Kioton pöytä-kirjan 24 artiklan 2 kappaleen mukaanalueellisen taloudellisen yhdentymisen järjes-tö ja sen jäsenmaat päättävät keskinäisestävastuunjaostaan Kioton pöytäkirjan velvoit-teiden suhteen. Yhteisillä ja yhteensovitetuil-la toimilla halutaan varmistaa päästövähen-nysvelvoitteen täyttäminen. Kansallisten jayhteisötason toimien laajuus ja keskinäinensuhde vaihtelevat sektoreittain.

EY on Kioton pöytäkirjan allekirjoittami-sen jälkeen toteuttanut jo monia kasvihuone-kaasujen päästöjä vähentäviä toimia. Vuosil-le 1998–2002 laaditussa EU:n energia-alanpuiteohjelmassa ja erityisesti siihen sisälty-vässä SAVE-ohjelmassa on kehitetty ener-giatehokkuuteen ja energiansäästöön liittyviätoimia. Puiteohjelmaan kuuluu osana myösuusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäväALTENER-ohjelma. Myös jätehuoltoon jakuluttajavalistukseen liittyvällä lainsäädän-nöllä on ollut vaikutusta päästöjen määrään.EY on lisäksi solminut vapaaehtoisia sopi-muksia autontuottajajärjestöjen kanssa uusi-en autojen päästöjen vähentämisestä.

Komission arvioiden mukaan nykyisillätoimenpiteillä EU:n päästöt kuitenkin nousi-sivat prosentin vuoden 1990 määrästä vuo-teen 2010 mennessä. Kioton 8 prosentin vä-hennysvelvoitteen saavuttaminen merkitsisiyhteisölle tähän kehitykseen verraten noin

HE 26/2002 vp 11

300 miljoonan hiilidioksiditonnin päästövä-hennystä. Tämän vuoksi neuvosto on kiireh-tinyt useissa päätelmissään komission ilmas-topoliittisten toimien valmistelua. Lisäksiuseat EU:n jäsenvaltiot valmistelevat tai ovatvalmistelleet kansallisen ilmasto-ohjelmansa.Komissio on käynnistänyt kaikkia keskeisiäsektoreita kattavan ilmastopoliittisen työn,jonka tavoitteena on kehittää yhteisön sisäi-siä politiikkatoimia. Tämän vaiheittain ete-nevän työn tuloksia on käsitelty komissiontiedonannoissa, joista on tehty selkoa allakohdassa 2.4.2.

EU:n ilmastopolitiikkaa vahvistaa Amster-damin sopimuksen toimenpanoon liittyvätyö, jonka tavoitteena on integroida ympäris-tönäkökohdat yhteisöpolitiikkoihin. Tätä var-ten myös esimerkiksi energia-, liikenne-,maatalous-, teollisuus-, ECOFIN-, sisämark-kina- ja kehitysyhteistyöneuvostossa on laa-dittu tai laaditaan parhaillaan strategioita. Il-mastokysymykset on määritelty painopis-teeksi Göteborgin Eurooppa-neuvostossa 15ja 16 päivänä kesäkuuta 2001 hyväksytyssäEU:n kestävän kehityksen strategiassa javalmisteilla olevissa EU:n kuudennessa ym-päristöohjelmassa.

Jo voimassa olevan yhteisölainsäädännöntasolla EU:n alueen kasvihuonekaasupäästö-jen seurantajärjestelmää koskevan neuvostonpäätöksen (1993/93/389/ETY, muutos1999/296/EY) tarkoituksena on luoda seuran-tajärjestelmä, jolla valvotaan EU:n alueenkasvihuonekaasupäästöjen kehitystä ja toteu-tumista. Päätöksen nojalla EU:n jäsenvaltiottoimittavat komissiolle vuosittain samat tie-dot kasvihuonekaasupäästöjen määristä kuinilmastosopimuksen sihteeristölle. Komissioon ilmoittanut valmistelevansa seurantajär-jestelmää koskevan päätöksen muutosta, jottapäätös saadaan vastaamaan Kioton pöytäkir-jan vaatimuksia.

EU:n jäsenvaltiot toimittavat komissiollevuosittain tietoja myös päästöjä vähentävientoimien toimeenpanosta, politiikoista ja tule-vista päästökehitysurista. Komissio tarvitseeyksityiskohtaista tietoa yhteisötason toimienvalmisteluun ja toimeenpanoon. EY joutuumyös itse ilmastosopimuksen ja tulevanaKioton pöytäkirjan sopimuspuolena teke-mään oman vastaavan selvityksensä.

2.4.2 Komission tiedonannot ja Euroopanilmastonmuutosohjelma

Komissio seuraa säännöllisesti ilmastopo-litiikkaa EU:ssa ja tekee tältä pohjalta aloit-teita yhteisötason toimenpiteistä. Komissioon antanut tietoja työnsä tuloksista ja aiko-muksistaan julkaisemissaan tiedonannoissa.

Komission ensimmäinen Kioton pöytäkir-jan toimeenpanoon liittyvä tiedonanto oli ke-säkuussa 1998 julkaistu ”Ilmastonmuutos –Euroopan Unionin strategia Kioton ympäris-tökokouksen jälkeisiä toimenpiteitä varten”(KOM (1998) 353). Tiedonannossa käsitel-tiin yleisesti EU:n täytäntöönpanostrategianosatekijöitä ja Euroopan unionin strategianulkoista ulottuvuutta. Täytäntöönpanostrate-gian osatekijöistä huomiota kiinnitettiin poli-tiikkoja ja toimenpiteitä koskevaan koko-naisvaltaiseen lähestymistapaan, tärkeimpiintäytäntöönpanoaloihin, joustomekanismeihinja seurantaan.

Seuraavassa komission tiedonannossa”Valmistautuminen Kioton pöytäkirjan täy-täntöönpanoon” (KOM (1999) 230) lueteltiinjoukko yhteisön sisäisiä politiikkatoimia,joissa on edistytty. Niiden lisäksi todettiinkuitenkin tarvittavan lisätoimia, jotta kasvi-huonekaasujen päästökehitys voitaisiin pitääkurissa. Tiedonannossa todettiin päävastuunolevan jäsenmailla. Yhteisötason toimenpi-teitä katsottiin kuitenkin tarvittavan täyden-tämään kansallisia politiikkoja ja toimia.Komissio kiinnitti huomiota eri neuvostoissatehtävään työhön.

Maaliskuussa 2000 valmistui komissiontiedonanto ”Kohti Euroopan ilmastonmuu-tosohjelmaa” (KOM (2000) 88). Tiedonan-nossa todettiin päästöjen huolestuttava kehi-tys ja tarve vahvistaa politiikkoja ja toimiasekä kansallisella että yhteisötasolla. Tällai-sia yhteisön sisäisiä politiikkatoimia mainit-tiin muun muassa energia- ja jätehuollossa,teollisuudessa ja liikenteessä. Tiedonannossakomissio kertoi edelleen perustavansa Eu-roopan ilmastonmuutosohjelman valmistele-maan politiikkoja ja toimia koskevia esityk-siä yhdessä sidosryhmien kanssa.

Euroopan ilmastonmuutosohjelman tavoit-teena on määritellä ja kehittää sellaisia kas-vihuonekaasuja vähentäviä yhteisön laajuisiatoimia ja yhteisön ilmastostrategian muita

HE 26/2002 vp12

elementtejä, jotka ovat välttämättömiä Kio-ton pöytäkirjan toimeenpanossa. Komissioperusti ohjelman ensimmäistä vaihetta vartenuseita työryhmiä, jotka käsittelivät joustome-kanismeja, energiahuoltoa, energian kulutus-ta, liikennettä, teollisuutta ja tutkimusta. Oh-jelman valmistelua koordinoi komission kai-kista pääosastoista koottu ohjausryhmä. Työ-ryhmien työhön osallistui joidenkin jäsenval-tioiden sekä eräitä teollisuuden, kansalaisjär-jestöjen ja muiden keskeisten sidosryhmienedustajia.

Ohjelman ensimmäisen vaiheen loppura-portti julkaistiin kesäkuussa 2001. Raportissaesitellään EU:n päästövähennystavoitteita jaarvioita politiikkatoimista sekä 40 päästöjenvähentämiseen tähtäävää toimenpidettä, jotkayhdessä voisivat vähentää päästöjä 664-765miljoonalla ekvivalenttisella hiilidioksiditon-nilla. Komissio esitteli työn tuloksia myösseminaarissa heinäkuussa 2001.

Loppuraportin jälkeen komissio jatkoi teh-tyjen ehdotusten käsittelyä sisäisesti. Loka-kuussa 2001 se julkaisi tiedonannon ”Euroo-pan ilmastonmuutosohjelman ensimmäisenvaiheen toteuttaminen” (KOM (2001) 580).Tämä niin sanottu ECCP-tiedonanto sisältäätietoja toimenpiteistä, jotka komissio aikooesittää seuraavan kahden vuoden aikana.Toimenpiteet on jaettu neljään ryhmään: mo-nialaiset toimet, energia, liikenne ja teolli-suus. ECCP-tiedonanto lähetettiin eduskun-nalle perustuslain 97 §:n 1 momentin mukai-sesti 23 päivänä marraskuuta 2001 (E119/2001 vp).

Tiedonanto oli osa laajempaa ilmastopaket-tia, johon sisältyivät paitsi aiemmin mainittukomission ehdotus neuvoston päätökseksiKioton pöytäkirjan ratifioinnista, myös ko-mission 23 päivänä lokakuuta 2001 tekemäehdotus Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiiviksi kasvihuonekaasujen päästöjenpäästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteut-tamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin96/61/EY muuttamisesta (KOM ( 2001)581), jäljempänä ehdotus päästökauppadirek-tiiviksi.

Ehdotukset esiteltiin neuvostossa 29 päivä-nä lokakuuta 2001. Neuvosto hyväksyi 12päivänä joulukuuta 2001 ECCP-tiedonantoakoskevat päätelmät, joissa tähdennettiin, ettäEU:n on hyväksyttävä viipymättä jäsenval-

tioiden kansallisia toimia täydentäviä uusiapolitiikkoja ja toimenpiteitä, jotta jäsenvalti-oiden ja koko yhteisön päästövähennyssi-toumus toteutuisi. Neuvosto pani myös tyy-tyväisenä merkille komission tiedonannonsekä esitti käsityksiään yhteisötasolla tarpeel-lisista monialaisista toimista, samoin kuinenergia-, liikenne- ja teollisuusasioita sekäverotusta ja taloudellisia ohjauskeinoja kos-kevista toimista. Neuvosto pyysi myös ko-missiota valmistelemaan ilman aiheetontaviivytystä ehdotuksen Kioton mekanismiensoveltamisesta Ey:n päästökauppadirektiivinkanssa yhteensopivaksi.

2.4.3 Ehdotus päästökauppadirektiiviksi

Komission ehdotuksessa päästökauppadi-rektiiviksi todetaan, että siinä tarkoitettupäästökauppajärjestelmä on tärkeä osa sitätoimintaohjelmaa, jonka tavoitteena on Kio-ton pöytäkirjan mukaisten päästövähennysta-voitteiden saavuttaminen mahdollisimmankustannustehokkaalla tavalla. Ehdotus loisitoteutuessaan yhteisön laajuiset markkinatpäästöoikeuksille. Päästökauppa perustuuajatukseen, että päästöjä vähennetään siellä,missä se on halvinta. Yhteisön sisäisen pääs-tökaupan käynnistämisellä vuonna 2005 täh-dätään kokemusten saamiseen yritystasonpäästökauppajärjestelmän soveltamisesta.Kioton pöytäkirjan mukainen kansainvälinenpäästökauppajärjestelmä tulee voimaanvuonna 2008.

Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on, ettäpäästökauppajärjestelmään kuuluvien toimi-alojen päästöt pysyisivät määritellyn koko-naispäästömäärän rajoissa. Järjestelmä toimi-si siten, että toimivaltainen viranomainenmyöntäisi päästökauppajärjestelmään kuulu-valle laitokselle luvan kasvihuonekaasujenpäästämiselle ympäristöön. Lupaan liittyisimittaus- ja raportointivelvollisuuksia. Pääs-töoikeusjako perustuisi komission hyväksy-mään kansalliseen päästöoikeuksien jako-suunnitelmaan. Jos toiminnanharjoittajallaolisi päästöoikeuksia vähemmän kuin todelli-sia päästöjä, se voisi ostaa päästöoikeuksiahiilidioksidimarkkinoilta. Jos taas toimin-nanharjoittajalla olisi päästöoikeuksiaenemmän kuin todellisia päästöjä, se voisimyydä päästöoikeuksia tai säilyttää niitä tu-

HE 26/2002 vp 13

levaa käyttöä varten. Kerran vuodessa maa-liskuun loppuun mennessä toiminnanharjoit-taja olisi velvollinen palauttamaan päästö-kauppaviranomaiselle päästöoikeusmäärän,joka vastaa toiminnanharjoittajan edellisenvuoden todellisia päästöjä. Jäsenvaltio huo-lehtisi siitä, että palautetut päästöoikeudetmitätöidään eikä niitä voisi käyttää uudel-leen.

Neuvoston alaisessa ympäristötyöryhmässämarraskuussa 2001 alkanut direktiiviehdo-tuksen käsittely on edelleen kesken. Direktii-viehdotus lähetettiin eduskunnalle 22 päivänämarraskuuta 2001 valtioneuvoston kirjelmäl-lä U 82/2001. Ehdotuksen käsittelyn aikatau-lua tai direktiivin lopullista sisältöä ei kui-tenkaan voida tässä vaiheessa vielä ennakoi-da.

2.5. EY:n ja sen jäsenvaltioiden yhteinenpäästövähennysvelvoite

2.5.1 EY:n ja sen jäsenvaltioiden taakan-jako ja ratifiointi

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot lupau-tuivat täyttämään päästöjen vähentämisvel-voitteen yhteisesti jo Kioton pöytäkirjanneuvotteluissa. Tämän vuoksi erityisesti netukivat taakanjakoa koskevan 4 artiklan sisäl-lyttämistä pöytäkirjaan. Kioton pöytäkirjanallekirjoittamisen jälkeen taakanjaosta on so-vittu poliittisella tasolla 16 ja 17 päivänä ke-säkuuta 1998 hyväksytyissä neuvoston pää-telmissä. Juridisesti taakanjako vahvistetaanyhteisön ratifioinnin yhteydessä.

EU:n neuvoston hyväksyessä taakanjakoakoskevat päätelmät kesäkuussa 1998 Suomijätti neuvoston pöytäkirjaan lausuman, jonkamukaan Suomi oli velvoitteen hyväksyessäänedellyttänyt yhteisten ja yhteensovitettujenpolitiikkojen ja toimien tehokasta täytän-töönpanoa kaikilla talouden aloilla, joihinkuuluu myös yhteisön energiaverotuksen yh-denmukaistaminen. Lisäksi Suomi ilmoitti,että maankäytön muutoksen ja metsätalouden(nielut) osalta sen kyky saavuttaa tavoiteriippuu niin sanotun ”brutto-netto” –lähes-tymistavan menestyksellisyydestä sekä kes-tävän metsätalouden tunnustamisesta hii-linielujen ja –varastojen suojelun ja paranta-misen johtavaksi periaatteeksi.

Suomen lausumassaan asettamien edelly-tysten voidaan katsoa toteutuneen tyydyttä-västi. Komissio on valmistellut Kioton pöy-täkirjan toimeenpanoa useita vuosia, ja jul-kaissut useita tiedonantoja vireillä ja suunnit-teilla olevista politiikkatoimista. Edellä se-lostetun Euroopan ilmastonmuutosohjelmanohella ilmastopolitiikan kannalta merkittäväälainsäädäntöä ja muita toimia valmistellaantai toimeenpannaan useilla sektoreilla. Esi-merkkeinä voidaan mainita uusiutuvan ener-gian käytön edistämistä sähköntuotannossa jarakennusten energiatehokkuutta koskevat di-rektiivit sekä komission autontuottajajärjes-töjen kanssa solmimat sopimukset uusienhenkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähen-tämisestä. Energiaverotuksen yhdenmukais-tamisen käsittely EU:ssa ei ole edennyt. Hii-linielujen osalta suositukset Kioton pöytäkir-jan toimeenpanosäännöiksi vastaavat Suo-men lausumaan sisältyviä vaatimuksia.

Ympäristöneuvostossa saavutettiin poliitti-nen yhteisymmärrys neuvoston ratifiointipää-töksestä 4 päivänä maaliskuuta 2002. Neu-voston ratifiointipäätöksessä neuvosto hy-väksyy Kioton pöytäkirjan yhteisön puolestaja vahvistaa yhteisön ja jäsenvaltioiden Kio-ton pöytäkirjan 4 artiklan mukaisen taakan-jaon. Päätöksessä edellytetään, että yhteisö jasen jäsenvaltiot pyrkivät tallettamaan ratifi-oimiskirjansa viimeistään 1 päivänä kesäkuu-ta 2002. Neuvoston päätös on tehty perusta-missopimuksen 175 artiklan 1 kappaleen pe-rusteella. Alkuperäinen komission ratifioin-tiehdotus perustui perustamissopimuksen 174artiklan 4 kappaleeseen. Euroopan yhteisöntuomioistuimen 6 päivänä joulukuuta 2001antaman lausunnon 2/00, Cartagena johdostakomissio muutti ehdotustaan siten, että seehdotti ratifiointipäätöksen oikeusperustaksi175 artiklan 1 kappaletta. Muilta osin ehdo-tus ei muuttunut.

Neuvoston päätöksen II liitteessä esitetäänyhteisön ja sen jäsenvaltioiden sopimat pääs-töjen rajoittamista ja vähentämistä koskevatmäärälliset velvoitteet vuodesta 2008 vuo-teen 2012. Päätöksen III liitteenä on EY:n ju-listus sen toimivallan laajuudesta pöytäkir-jaan liittyvissä asioissa. Julistuksessa on ly-hyesti kuvattu yhteisön ja jäsenmaiden toi-mivaltasuhteet. Julistuksen mukaan yhteisöja jäsenvaltiot panevat Kioton pöytäkirjan

HE 26/2002 vp14

velvoitteet täytäntöön oman toimivaltansapuitteissa. Lisäksi julistuksessa todetaan, ettäyhteisö on jo hyväksynyt säädöksiä pöytäkir-jan alalta. Ratifioinnin yhteydessä neuvostoja komissio antavat myös kaksi yhteistä julis-tusta. Ensimmäinen julistus koskee EU:ntaakanjaon toimeenpanoon liittyviä keskeisiäkysymyksiä. Toinen julistus sisältää neuvos-ton ja komission yhteisen lausuman niistätaakanjaon toteuttamiseen liittyvistä asioista,joista jatkossa olisi toivottavaa saada uuttayhteisön lainsäädäntöä.

EU:n kaikki jäsenvaltiot ovat aloittaneetKioton pöytäkirjan ratifioinnin ja useat ovatjo edenneet varsin pitkälle. JäsenvaltioistaTanska, Luxemburg, Portugali ja Ranskaovat jo saaneet kansallisen ratifiointimenette-lyn päätökseen. Ruotsin hallitus on 29 päivä-nä marraskuuta 2001 antanut valtiopäivilleenhallituksen esityksen, jossa ehdotettiin, ettävaltiopäivät hyväksyisi Ruotsin osalta Kiotonpöytäkirjan. Hyväksyminen tapahtuu peruste-lujen mukaan sen jälkeen, kun EU:ssa on teh-ty oikeudellisesti sitova päätös päästöjen ja-kautumisesta yhteisön sisällä, mikä Ruotsinosalta vastaa 104 %:a vuoden 1990 määrästä.Lisäksi edellytyksenä on, että ratifiointi ta-pahtuu samanaikaisesti EY:n ja muiden jä-senvaltioiden kanssa. Valtiopäivät hyväksyiesityksen 6 päivänä maaliskuuta 2002. Myöskaikki muut jäsenvaltiot ovat ilmoittaneetsaavansa kansallisen ratifiointinsa päätök-seen vuoden 2002 kevään aikana, ja joka ta-pauksessa siten, että jäsenvaltiot pysyvätedellä mainitussa yhteisesti sovitussa ratifi-ointiaikataulussa.

2.5.2 EY:n ja sen jäsenvaltioiden vastuuyhteisestä päästövähennysvelvoit-teesta

Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden taakanja-koon liittyy olennaisesti kysymys siitä, mitenEY ja sen jäsenvaltiot käytännössä vastaavatniin sanotun EU-kuplan velvoitteista.

Kysymystä tarkastellessa on mahdollistaerottaa kolme pääasiallista tilannetta. Ensin-näkin yksi tai useampi jäsenmaista ei täytävelvoitettaan, mutta yhteisö kokonaisuutenatäyttää velvoitteen, koska muiden jäsenmai-den päästövähennysten kehitys on ollut vas-taavasti velvoitetta parempi. Toiseksi yksi tai

useampi jäsenmaista ei täytä velvoitettaan,jolloin yhteisö joutuu rikkomustilaan, elleiylisuorittaneiden jäsenmaiden ylimääräisiäpäästöyksiköitä käytetä velvoitteen täyttä-mättä jättäneiden maiden hyväksi. Kolman-neksi yksi tai useampi jäsenmaista ei täytävelvoitettaan, minkä vuoksi yhteisö kokonai-suutena jää tavoitteestaan, koska muut jäsen-valtiot eivät ylitä velvoitteitaan tai tee sitä ai-nakaan riittävässä määrin. Kolmannessa ta-pauksessa kyse olisi tilanteesta, jossa Kiotonpöytäkirjan 4 artiklan 6 kappaleen mukaisestikukin EU:n jäsenvaltio vastaa ilmoitetustapäästötasostaan erikseen ja yhdessä 24 artik-lan mukaisesti toimivan alueellisen taloudel-lisen yhdentymisen järjestön kanssa, jos yh-distettyä päästövähennysten tasoa ei onnistu-ta saavuttamaan.

Edellä mainituista tilanteista ensiksi mai-nittu tilanne ei näyttäisi aiheuttavan ongelmiaKioton pöytäkirjan valvontajärjestelmässä.Kioton pöytäkirjan ja sen toimeenpanosään-tösuositusten mukaan EU:n jäsenvaltion kat-sotaan nimittäin sopimuksen valvonnan yh-teydessä olevan rikkomustilassa vain, jos yh-teisö kokonaisuutena ei täytä 8 prosentin vä-hennysvelvoitetta. EU:n sisäisesti olisi kui-tenkin mahdollista, että komissio aloittaisivalvontamenettelyn EY:n tuomioistuimessavelvoitteensa laiminlyöneitä jäsenvaltioitavastaan. Kyse olisi tällöin neuvoston rati-fiointipäätöksen 2 artiklan rikkomisesta.

Toiseksi mainitusta tilanteesta heräsi kes-kustelua neuvoston päätöksen valmistelunyhteydessä. Valmistelussa nousi esiin kysy-mys taakanjakosopimuksen velvoitteet ylit-tävien päästövähennysten kohtalosta silloin,jos yhteisöä uhkaa rikkomustilanne. Päästö-vähennysten toteuttamista haluttiin rohkaistasuomalla mahdollisuus säästää ylimääräisetpäästöyksiköt tuleville sitoumuskausille sensijaan, että ne käytettäisiin velvoitteensa lai-minlyöneiden maiden hyväksi. Esillä oli pel-ko esimerkiksi siitä, että jäsenvaltiot joutui-sivat myymään päästöyksiköt tiettyyn, mah-dollisesti toimeenpanokustannuksia alhai-sempaan hintaan ja näin tukemaan velvoit-teensa täyttämättä jättäneitä maita. Periaat-teessa sama huoli koskee kaikkia jäsenvalti-oita, joilla tulevaisuudessa saattaa olla sääs-tettävää. Asiaa neuvostossa käsiteltäessä ve-dottiin perustamissopimuksen 10 artiklaan.

HE 26/2002 vp 15

Sen mukaan jäsenvaltiot toteuttavat kaikkiyleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat ai-heellisia yhteisön toimielinten säädöksistäjohtuvien velvoitteiden täyttämisen varmis-tamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämää-rän toteuttamista, ja ne pidättyvät kaikistatoimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaaranta-maan tämän sopimuksen tavoitteiden saavut-tamista. Asiaa ei kuitenkaan sisällytetty pää-tösartikloihin tai muualle sopimussihteeris-tölle ilmoitettavaan osaan, koska asian kat-sottiin kuuluvan yhteisön sisäisesti ratkaista-viin kysymyksiin. Asiaa käsitellään päätök-sen johtolauseessa ja neuvoston ja komissionyhteisessä julistuksessa (päätöksen B liite).

Näyttää siltä, että koska edellä mainitussatilanteessa EY saavuttaisi taakanjaon mukai-sen velvoitteen, asia ei aiheuttaisi Kiotonpöytäkirjan valvontajärjestelmän kannaltaongelmia. EU:n sisäisesti komissio voisi kui-tenkin käynnistää valvontamenettelyn EY:ntuomioistuimessa velvoitteensa rikkoneita jä-senmaita vastaan. Kyse olisi tällöin neuvos-ton päätöksen 2 artiklan rikkomisesta.

Kolmanneksi mainitun tilanteen osalta jou-duttaisiin soveltamaan Kioton pöytäkirjanvalvontajärjestelmän mukaista valvonta- jaseuraamusjärjestelmää. Ilmastosopimuksensopimuspuolten seitsemäs konferenssi hy-väksyi marraskuussa 2001 valvonta- ja seu-raamusjärjestelmää koskevan päätöksen jasuositteli Kioton pöytäkirjan ensimmäisellesopimuspuolikokoukselle sen hyväksymistä.Sopimuspuolten kuudennessa jatkokonfe-renssissa (COP 6 bis) heinäkuussa 2001 teh-dyn niin sanotun Bonnin sopimuksen mu-kaan seuraamusten oikeudellista luonnettakoskeva kysymys lykättiin tulevan pöytäkir-jan sopimuspuolikokouksen ratkaistavaksi.Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että en-simmäisessä pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksessa tullaan ratkaisemaan kysymys sii-tä, ovatko valvontajärjestelmän seuraamuksetjuridisesti vain pelkästään poliittisesti vel-voittavia.

Pöytäkirjan määräysten noudattamisen val-vontaa koskeva päätös sisältää yksityiskoh-taiset määräykset perustettavasta järjestel-mästä. Järjestelmän tavoitteena on yhtäältäkannustaa määräysten noudattamiseen ja toi-saalta määrätä mahdollisten rikkomusten kor-jaamisesta. Valvontaa varten perustetaan eril-

linen komitea, joka koostuu avustavasta jaos-tosta ja seuraamuksia määräävästä täytän-töönpanojaostosta.

Täytäntöönpanojaosto määrää päästövä-hennysvelvoitetta koskevan pöytäkirjan 3 ar-tiklan 1 kappaleen rikkomustapauksissa seu-raavat seuraamukset. Ensinnäkin sopimus-puolen toisen sitoumuskauden päästökiintiös-tä vähennetään sopimuspuolen ensimmäiselläsitoumuskaudella ylittämien tonnien 1.3 -kertainen määrä. Toiseksi sopimuspuolen tu-lee laatia toimintaohjelma toimista, joilla sepyrkii ennallistamaan tilanteen sellaiseksikuin se oli ennen rikkomusta. Kolmanneksisopimuspuoli ei saa rikkomustilan aikanamyydä päästöyksiköitä päästökauppaa kos-kevan 17 artiklan nojalla.

On todennäköistä, että jos yhteisön ja jä-senvaltioiden yhteinen kupla kokonaisuudes-saan jää tavoitteestaan, edellä selostettu seu-raamusjärjestelmä tulisi sovellettavaksi. Rik-komustilanteessa ne jäsenvaltiot, jotka eivätole saavuttaneet taakanjaon päästövelvoitetta,joutuisivat todennäköisesti ulkoisesti vas-taamaan asiasta yhdessä yhteisöä edustavankomission kanssa Kioton pöytäkirjan valvon-takomiteassa. Koska asiasta ei ole erityis-määräyksiä, asiaan sovellettaisiin luultavastiyleisiä seuraamusmääräyksiä. Näin ollenvalvontakomitea joutuisi ensinnäkin otta-maan kantaa toimivallan jakautumiseen yh-teisön ja sen jäsenvaltioiden välillä. Tämänperusteella sen olisi mahdollista määrätä seu-raamukset joko pelkästään velvoitteita rikko-neille jäsenvaltioille tai tämän lisäksi myösyhteisölle taikka pelkästään yhteisölle. Täl-löin velvoitteensa täyttämättä jättäneiden jä-senmaiden velvoitteesta tai EU:n seuraavansitoumuskauden kuplasta olisi mahdollistavähentää ensimmäisellä sitoumuskaudellaylitettyjen tonnien 1.3. kertainen määrä. Li-säksi kyseisten jäsenvaltioiden tulisi yksinja/tai yhdessä yhteisön kanssa laatia toimin-taohjelma. Ne ja/tai yhteisö eivät myöskäänvoisi myydä seuraavan sitoumuskauden pääs-tökiintiöistä, vaan seuraavan sitoumuskaudenpäästökiintiöstä voitaisiin luovuttaa pääs-töyksiköitä 17 artiklan nojalla vasta, kun rik-komus olisi hyvitetty. Myyntikielto ei sen si-jaan koskisi velvoitteensa täyttäneitä jäsen-maita.

Vaikka yhteisö saattaisi joutua yhdessä nii-

HE 26/2002 vp16

den jäsenvaltioiden kanssa, jotka eivät olesaavuttaneet päästövähennyksiä, vastaamaanasiasta kansainvälisesti, EY voisi kuitenkinsisäisesti tehdä omia ratkaisuja rikkomusti-lanteessa. Tällöin EY voisi esimerkiksi siir-tää sakkotonnit rikkoneiden jäsenmaidenkannettavaksi. Lähtökohtana yhteisön sisäi-sessä vastuussa voidaan pitää sitä, että jäsen-valtiot vastaavat yhteisölle ja toisille jäsen-valtioille velvoitteensa toteutumisesta. Tämäkäy ilmi esimerkiksi ratifiointipäätöksen joh-dannon 9 luetelmakohdan viimeisen virkkeenloppuosasta. Toisaalta yhteisön sisäistä vas-tuukysymystä ei voida lopullisesti ennakoltaratkaista, koska vastuuseen vaikuttaa toimi-vallan jakaantuminen yhteisön ja jäsenvalti-oiden kesken. Tämän vuoksi sekä yhteisönettä jäsenvaltioiden tulee päätöksen 2 artiklanmukaan suorittaa tarvittavat toimenpiteetvelvoitteen saavuttamiseksi. EU:n sisäisestikomissio voisi kuitenkin käynnistää valvon-tamenettelyn EY:n tuomioistuimessa velvoit-teensa rikkoneita jäsenmaita vastaan. Vas-taavasti jäsenvaltiot voisivat periaatteessanostaa rikkomuskanteen EY:n tuomiois-tuimessa EY:n toimielimiä vastaan sillä pe-rusteella, ettei yhteisö ole toteuttanut tarvit-tavia toimenpiteitä taakanjakovelvoitteidensaavuttamiseksi.

2.6. Nykytilan arviointi

2.6.1 Kasvihuonekaasupäästöjen kehi-tys ja niiden vähentämiseen vai-kuttaneet toimet Suomessa

EU:n hyväksymän taakanjaon mukaisestiSuomen velvoitteena on rajoittaa ilmaston-muutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästö-jään siten, että keskimääräiset vuotuiset pääs-töt ovat Kioton pöytäkirjan tarkoittamalla en-simmäisellä sitoumuskaudella, vuosina 2008-2012, keskimäärin korkeintaan yhtä suuretkuin vuonna 1990, jolloin ne vastasivat vii-meisimmän päästölaskennan tuloksen mu-kaan noin 77,1 miljoonaa ekvivalenttista hii-lidioksiditonnia vuodessa. On huomattava,että kansainvälisten laskentasääntöjen ja –menetelmien kehittyminen aiheuttaa edelleentarkistuksia myös vuoden 1990 lukuihin. Lo-pullisesti nämä perusvuoden luvut määritel-

lään samalla, kun EU:n jäsenvaltioiden pääs-tökiintiöt määritetään tonnimääräisesti, mikänykyisten arvioiden mukaan tapahtuu vuonna2006. Neuvoston ratifiointipäätöksen 3 artik-lan mukaan komissio muuntaa viimeistään31 päivänä joulukuuta 2006 jäsenmaidenprosenttilukuina ilmoitetut velvoitteet abso-luuttisiksi luvuiksi Kioton pöytäkirjan 3 ar-tiklan 7 kappaleen edellyttämää lopullisenpäästökiintiön laskentaa varten. Muunnos ta-pahtuu komitologia-menettelyä käyttäen. Lo-pulliset päästökiintiöt ilmaistaan ekvivalent-tisina hiilidioksiditonneina, ja ne perustuvatjäsenmaiden antamiin tietoihin. Samassa yh-teydessä määritetään jäsenmaiden antamientietojen perusteella myös perusvuoden 1990lopullinen päästömäärä.

Kasvihuonekaasupäästömme ovat tätä ny-kyä likimain vuoden 1990 tasolla. Päästöke-hitys on kuitenkin vaihdellut varsin suuresti1990-luvulla sen mukaan, mikä on ollut eri-tyisesti kulloinenkin energiavaltaisten toimi-alojen suhdannetilanne, vesivoiman tuotanto,sähkön tuonti ja muiden hiilidioksidipäästöt-tömien energialähteiden saatavuus. Viimevuosikymmenenä keskimäärin verrattain suo-tuisaan päästökehitykseen ovat vaikuttaneetne toimenpiteet, joita on toteutettu erityisestienergian tehokkaammaksi käyttämiseksi, uu-siutuvien energialähteiden tuotannon ja käy-tön lisäämiseksi ja kaatopaikkojen me-taanipäästöjen rajoittamiseksi.

Energian käytön ja tuotannon tehostaminenon jo pitkään ollut merkittävä osa energia- jaympäristöpolitiikkaa. Energian loppukäytöntehokkuus on parantunut huomattavasti viimevuosikymmeninä. Tähän on vaikuttanut tek-nologian kehittyminen sekä energian kulutta-jien valinnat ja käyttötottumukset. Suomessaon toteutettu monia sellaisia toimia, kutensähkön ja lämmön yhteistuotanto, bioenergi-an käyttö ja rakennusten energiataloudellisetratkaisut, joita monissa maissa vasta suunni-tellaan Kioton pöytäkirjan velvoitteiden saa-vuttamiseksi. Myös tavaraliikenteen tehok-kuus ja rautateiden markkinaosuus kuljetuk-sissa ovat Euroopan huippuluokkaa. Ilmasto-poliittisten syiden lisäksi energian tehokkaankäytön perusteluna ovat olleet edelleen perin-teiset kriteerit, kuten energian saatavuus, kil-pailukykyinen hinta ja taloudellinen hyöty.

Energia-alan toimista voidaan erityisesti

HE 26/2002 vp 17

mainita vuonna 1994 hyväksytty valtioneu-voston kannanotto bioenergian edistämiseksija vuonna 1993 laadittu kauppa- ja teolli-suusministeriön tuulivoiman edistämisohjel-ma. Suomessa uusiutuvien energialähteidenkäytön osuus energiankulutuksesta onkinkasvanut 1990-luvulla ja se on Ruotsin jaItävallan jälkeen EU-maiden korkein. Myösliikennesektorin ympäristöohjelmassa kasvi-huonekaasujen vähentäminen ja toisaaltametsätalossektorilla nielujen ylläpito ovatviime vuosina olleet keskeisellä sijalla. Li-säksi kasvihuonekaasupäästöihin ovat ener-giasektorilla vaikuttaneet erityisesti sähkö-markkinoiden avaaminen, energiaverotus,energian säästöohjelma, vapaaehtoiset sopi-mukset energiaverotuksen ja energiakatsel-muksen alalla sekä energia- ja ilmastotekno-logian tutkimus ja kehitys.

Ympäristöalan toimet ovat myös vaikutta-neet kasvihuonekaasujen vähenemiseen.Esimerkiksi valtioneuvoston päätökset kaa-topaikoista (861/1997) ja keräyspaperin tal-teenotosta ja hyödyntämisestä (883/1998), jä-teverolaki (495/1996) sekä valtakunnallisenja alueellisten jätesuunnitelmien hyväksymi-nen ovat vaikuttaneet siihen, että kasvihuo-nekaasupäästöt ovat vähentyneet vuoden1990 ja 1999 välillä. Lisäksi ympäristönsuo-jelulain (86/2000) ja maankäyttö- ja raken-nuslain (132/1999) sekä niitä edeltäneidensäädösten velvoitteet ovat välillisesti vaikut-taneet päästöjen vähentämiseen.

Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehi-tyksen kannalta keskeisiä tekijöitä tulevatolemaan muun muassa talouden kasvu ja ra-kenne sekä sähkönhankinnan rakenne. Kan-sallisen ilmastostrategian tarkastelujen mu-kaan kasvihuonekaasupäästömme uhkaavatnousta selvästi vuoden 1990 päästöjä suu-remmiksi ilman määrätietoisia lisätoimia,joilla vähennetään energian kulutusta ja saa-tetaan energian tuotanto vähemmän kasvi-huonekaasupäästöjä tuottavaksi. Ilmastostra-tegiassa tämän kehitysarvion, niin sanotunperusuran, mukaan kasvihuonekaasupäästötvuonna 2010 olisivat runsaat 90 miljoonaaekvivalenttista hiilidioksiditonnia.

Hallituksen esityksen 2 liitteessä on selvi-tetty tarkemmin Suomen kasvihuonekaasu-päästöjä 1990-luvulla ja näkymiä tulevaisuu-teen.

2.6.2. Kansallisessa ilmastostrategiassa esi-tetyt ohjauskeinot

Hallitus on sitoutunut toteuttamaan Kiotonpöytäkirjan ja yhteisön sisäisen taakanjaonmukaiset päästövähennysvelvoitteet. Kansal-linen ilmastostrategia sisältää ne linjaukset,tavoitteet ja toimenpiteet, jotka hallituksenmielestä ovat tarpeen kansallisen päästövä-hennystavoitteemme toteuttamiseksi.

Ilmastostrategian lähtökohtana oli, että seperustetaan ensi vaiheessa kotimaisiin toi-menpiteisiin. Strategiassa todettiin, että josmyöhemmin päästään kansainvälisesti tulok-seen päästökaupan ja muiden Kioton meka-nismien toimeenpanosäännöistä, otetaan niitäkoskevat mahdollisuudet huomioon kansalli-sia toimia mitoitettaessa. Marrakeshissa mar-raskuussa vuonna 2001 pidetyssä ilmastoso-pimuksen sopimuspuolten seitsemännessäkonferenssissa viimeisteltiin suositukset toi-meenpanosäännöiksi, jotka koskevat Kiotonmekanismeja (yhteistoteutus, puhtaan kehi-tyksen mekanismi, kansainvälinen päästö-kauppa), nieluja, noudattamisen valvontaa,raportointia ja seurantaa. Marrakeshissa vah-vistettiin myös Bonnissa syntynyt yhteisym-märrys kehitysmaiden ilmastotoimien rahoit-tamista koskevasta neuvottelupaketista.

Päästötavoitteen saavuttamiseksi Suomessatarvitaan tutkimus- ja kehitystoimintaa, kou-lutusta, taloudellisia ohjauskeinoja, kuten ve-rotusta ja erilaisia tukijärjestelmiä, säädöksiäja vapaaehtoisia sopimuksia sekä kuluttajienomaehtoisen toiminnan kannustamista.

2.6.2.1 Teknologian kehittäminen

Ilmastostrategiassa edellytetään, että Suo-messa panostetaan tulevaisuudessa energiansäästöä tukevan, uusiutuvien energialähtei-den kilpailukykyä edistävän ja muuten ympä-ristön huomioon ottavan teknologian kehit-tämiseen. Niihin kohdistuva julkinen rahoitussekä uuden energiateknologian ja muun pääs-töjä vähentävän ympäristöteknologian kau-pallistamisen tuki on siksi säilytettävä vähin-tään nykytasolla.

2.6.2.2 Verotus

Verotuksella voidaan ohjata kehitystä kohti

HE 26/2002 vp18

vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviaenergialähteitä, hillitä energian kulutuksenkasvua sekä ohjata jätehuoltoa ilmastopolitii-kan kannalta suotuisampaan suuntaan. Ener-giaveroja, mukaan lukien liikennepolttoai-neiden verot, päästöihin vaikuttavia muitaveroja ja maksuja käytetään ohjauskeinonaottaen kuitenkin huomioon kansainvälinenkehitys ja teollisuuden kilpailukyky. EU:ssapyritään edistämään yhteisen eurooppalaisenenergia- ja ympäristöverotuksen aikaansaa-mista. Auton hankinnan verotusta kehitetäännykyistä enemmän polttoaineen kulutuksestariippuvaksi ottaen huomioon erityisesti van-hempien autojen polttoaineen kulutusta kos-kevan tietopohjan puutteet.

2.6.2.3 Tuet

Energiatukia on tarkoitus lisätä ja niitä tul-laan käyttämään sekä energian tehokkaam-man käytön että uusiutuvien energialähteidentuotannon ja käytön lisäämiseksi. Energiave-rojärjestelmään sisältyviä verotukia uusiutu-valle energialle jatketaan.

2.6.2.4 Sopimukset

Jotkut nykyiset energiansäästösopimukset,kuten teollisuuden ja energia-alan sopimuk-set voitaisiin laajentaa kasvihuonekaasujenvähentämissopimuksiksi. Sopimuksiin voi-taisiin sisällyttää määrällisiä vähentämista-voitteita. Jatkossa on tarkoituksenmukaistaselvittää, onko sopimukset ja niistä energiankäyttäjäosapuolille aiheutuvat kustannuksetmahdollista ottaa huomioon valtion muissaohjauskeinoissa.

2.6.2.5 Energian käyttö ja tuotanto

Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidi-päästöt ovat avainasemassa kansallisen ta-voitteemme saavuttamisessa. Hallitus lähteeilmastostrategiassaan siitä, että energian käy-tön tehostamista jatketaan syksyllä 2000valmistuneen energiansäästön edistämisoh-jelman mukaisesti. Uusiutuvien energialäh-teiden tuotannon ja käytön kasvua lisätäänvuonna 1999 laaditun edistämisohjelman lin-jausten mukaisesti. Näitä alueita koskevattoimet toteutetaan siitä riippumatta, mitä

toimenpiteitä aikaa myöten nähdään aiheelli-seksi toteuttaa esimerkiksi sähkön tuotannos-sa. Energian säästön tehostamisella ja uusiu-tuvien energialähteiden käytön lisäämiselläarvioidaan voitavan kattaa suurin piirteinpuolet kasvihuonekaasupäästöjen vähentä-mistarpeesta vuoteen 2010 mennessä.

Energian säästön tehostamisesta huolimattamaamme energian kokonaiskulutuksen jasähkönkulutuksen arvioidaan edelleen kas-vavan, joskin selvästi hitaammin kuin men-neinä vuosikymmeninä. Sähkön kulutuksenkasvu ja vanhenevien voimalaitosten poistu-ma aiheuttavat sen, että maahamme tulisivastaisuudessakin rakentaa uusia voimalai-toksia.

Hallituksen keskeisenä lähtökohtana erityi-sesti sähkön hankintaa koskevien toimienosalta on, että mitään teknisesti ja taloudelli-sesti toteuttamiskelpoista ja ympäristötavoit-teita tukevaa sähköntuotantomuotoa ei suljetatässä vaiheessa pois vaihtoehtojen joukosta.Sähkömarkkinoita koskevia toimenpiteitäsuunnitellessaan hallitus edellyttää, ettäenergiantuottajat hyödyntävät yhdistetynsähkön ja lämmön tuotannon rakentamis-mahdollisuudet täysimääräisesti ja että tällai-sen kapasiteetin pääpolttoaineeksi valitaanmaakaasu tai uusiutuvat energialähteet. Sel-laisten yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotan-tolaitosten, joiden pääpolttoaineeksi olisi tu-lossa kivihiili, rakentaminen estetään tarvit-taessa sähkömarkkinalakiin tehtävällä muu-toksella.

Ilmastostrategian perustaminen runsaantuontisähkön varaan ei ole perusteltua. Säh-kön hankintaa koskevien toimien lähtökohta-na onkin tältä osin oletus, että sähkön tuontitulee vähenemään viime vuosien ennätyskor-keista määristä. Edellä kuvattujen sähkönhankintaa koskevien toimenpidelinjausten jalähtökohtien lisäksi tarvitaan toimenpiteitäerityisesti erillisen sähkön tuotannon, niinsanotun lauhdutussähkötuotannon suuntaa-miseksi vähemmän päästöjä aiheuttavaksi.Tältä osin on valittavana kaksi päälinjaa: uu-den ydinvoimakapasiteetin rakentamisen sal-liminen tai kivihiilen polton kieltäminen eril-lisessä sähkön tuotannossa. Valtioneuvostoteki 17 päivänä tammikuuta 2002 Teollisuu-den Voima Oy:n suunnittelemaa uutta ydin-voimalaitosyksikköä koskevan periaatepää-

HE 26/2002 vp 19

töksen. Päätöksessään valtioneuvosto katsoohankkeen yhteiskunnan kokonaisedun mu-kaiseksi. Asia ratkaistaan aikanaan ydinener-gialain mukaisessa järjestyksessä.

Kansallisten päästövähennystavoitteidenkannalta ei ole mahdollista lisätä kivihiilenkäyttöä. Tämän vuoksi sekä uusien kivihiiltäkäyttävien yhdistetyn sähkön ja lämmön tuo-tantolaitosten että uusien kivihiililauhdelai-tosten rakentaminen saattaa olla tarpeen kiel-tää sähkömarkkinalain muutoksella. Jospäästöjen kehityksen kannalta on välttämä-töntä, voidaan lainsäädännöllä kieltää myösolemassa olevia laitoksia käyttämästä kivi-hiiltä. Ensisijaisesti kiellot tulisivat kysee-seen nykyisten kivihiililauhdevoimalaitosten,mutta kehityksen niin vaatiessa, myös maa-kaasuverkoston alueella olevien kivihiiltäpääpolttoaineena käyttävien yhdistetyn säh-kön ja lämmön tuotantolaitosten osalta. En-nen mahdollisia lainsäädännöllisiä toimiaselvitetään niiden vaikutukset sähkön jalämmön hintaan sekä huoltovarmuuden kus-tannuksiin. Mahdollisista kielloista ja rajoi-tuksista aiheutuvat kustannukset varaudutaankorvaamaan toiminnan harjoittajille lainsää-dännön edellyttämällä tavalla.

2.6.2.6 Liikenne

Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vä-hennetään pienentämällä liikennevälineidenpolttoaineiden kulutusta ja lisäämällä tietoakulkumuotovalintojen ja ajotavan merkityk-sestä polttoaineen kulutukseen.

Liikenteen päästöjen vähentämisessä onkeskeisellä sijalla Euroopan komission ja au-toteollisuuden sopimus uusien ajoneuvojenkeskikulutuksen vähentämisestä. Tämän so-pimuksen hyödyntäminen edellyttää Suo-messa, että markkinoille tulee vähemmän ku-luttavia ajoneuvoja ja että kuluttajat valitse-vat niitä.

2.6.2.7 Yhdyskunnat, rakennukset ja raken-taminen

Yhdyskuntarakenteen kehityksellä on pit-källä aikavälillä vaikutuksia kasvihuonekaa-supäästöihin. Vaikutukset syntyvät kaupun-kiseutujen liikenteen päästöistä, rakennustenlämmitystapavalintojen seurauksena synty-

västä energiankulutuksen kasvusta ja kunnal-listeknisten verkostojen tarpeen lisääntymi-sestä. Päästöjen vähentämistä silmällä pitäenohjataan kuntien kaavoitustoimintaa ja maa-kuntakaavoitusta sen varmistamiseksi, ettämaankäyttö- ja rakennuslaissa alueiden käy-tön suunnittelulle asetetut ekologisesti, ta-loudellisesti sekä sosiaalisesti ja kulttuurilli-sesti kestävään kehitykseen liittyvät tavoit-teet toteutuvat. Tavoitteena on pysäyttää yh-dyskuntarakenteen hallitsematon hajautumi-nen, turvata joukkoliikenteen, kävelyn japyöräilyn edellytykset, parantaa kuntiensuunnitteluyhteistyötä sekä lisätä tietämystäyhdyskuntarakenteen merkityksestä ja vaiku-tuksista.

Rakennusten energiankulutukseen vaikut-tavia rakentamismääräyksiä tiukennetaan si-ten, että uusien rakennusten lämmitysener-giankulutus on keskimäärin 30 prosenttia ny-kyistä määräystasoa alhaisempi. Korjaus-avustuksia kohdennetaan paremman energia-informaation avulla entistä enemmän energi-ansäästöön ja energiakatselmuksissa tai kun-toarvioissa todettuihin energiataloudellisiinparannustoimiin. Näiden toimien lisäksi edis-tetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

2.6.2.8 Jätehuolto

Jätehuollossa pyritään edelleen lisäämäänyhtäältä syntypaikkalajiteltujen jätejakeidenhyödyntämistä materiaaleina ja toisaalta syn-typaikka- ja laitoslajiteltujen palavien, muttahyötykäyttöön kelpaamattomien jätejakeidenhyödyntämistä energiana olemassa olevissaenergiantuotantolaitoksissa. Yhä lisääntyväs-sä määrin pyritään myös siihen, että jätteitäsyntyisi aikaisempaa vähemmän. Tavoitteenaon, että nykyistä paremmin pystytään vähen-tämään kaatopaikoille sijoitettavia biohajoa-via, metaania tuottavia jätteitä. Tältä osintarvittavat säädökset ja ohjeet valmistellaantäydentävien selvitysten sekä komissiossavalmisteilla olevan biojätteen käsittelyä kos-kevan komission direktiiviehdotuksen perus-teella.

2.6.2.9 Metsätalous

Metsätalous voi vaikuttaa ilmastomuutok-seen ja siihen liittyen hiilen tasapainoon

HE 26/2002 vp20

kolmella tavalla: ensinnäkin suojelemalla jalisäämällä olemassa olevia hiilivarastoja janieluja, niin sanotulla kestävällä hakkuu-suunnitteella; toiseksi perustamalla uusia hii-livarastoja ja –nieluja muun muassa pellon-metsityksen kautta sekä kolmanneksi kor-vaamalla fossiilista energiaa, raaka-aineita jatuotteita uusiutuvalla biomassalla, esimerkik-si lisäämällä puuenergian käyttöä edistämälläpuurakentamista ja käyttämällä puuta muissatuotteissa.

Ilmastopoliittiset toimet liittyvät metsäta-louteen kokonaisuutena, sillä Suomen metsä-taloutta edistetään kestävän metsätaloudenkaikkien tavoitteiden mukaisesti kansallisenmetsäohjelman pohjalta. Kioton pöytäkirjas-sa mainittua pellonmetsitystä toteutetaan sii-hen sopivilla alueilla. Kioton pöytäkirjanmääritelmien mukaan Suomessa myös hävi-tetään metsää, koska metsäpinta-ala piene-nee. Tämä johtuu pääasiassa rakennustoi-minnasta. Kioton pöytäkirjassa mainitunmetsien hoito ja käyttö -toimenpiteen toteut-tamismahdollisuutta selvitetään. Metsätalout-ta koskevat ilmastostrategian toimenpiteetperustetaan kansalliseen metsäohjelmaan,jossa esimerkiksi puuenergian käytön ja puu-tuotteiden käyttöönoton edistäminen ovat osakokonaisuutta.

Kansallisen ilmastostrategian laatimisen jasen eduskunnassa käsittelyn jälkeen on pääs-ty kansainvälisesti sopuun nieluratkaisusta.Tämän vuoksi Kioton pöytäkirjan nielujen (3artiklan 3 ja 4 kappale) vaikutus kasvihuone-kaasutaseisiin on myös otettava huomioonpäästövähennystarvetta arvioitaessa. Alusta-vien arvioiden mukaan Suomelle syntyisi 3artiklan 3 kappaleen mukaisten toimenpitei-den (metsitys, uudelleen metsitys ja metsänhävittäminen) yhteisvaikutuksena merkittäväpäästölähde. Tämä voidaan kuitenkin kom-pensoida 3 artiklan 4 kappaleessa määritelty-jen yhden tai useamman nielutoimenpiteenavulla. Näistä toimenpiteistä metsien hoito jakäyttö -toimenpide on Suomen kannalta tär-kein, joskaan ei hiilidioksiditaseen kannaltasuuri. Maassamme toimenpidettä voidaankäyttää hyväksi 3 artiklan 3 kappaleen toi-menpiteistä aiheutuvan päästölähteen verransekä tämän jälkeen vielä 0,16 miljoonaa hii-lidioksiditonnia eli yhteensä 0,6 miljoonaahiilidioksiditonnia vastaavan määrän vuodes-

sa edellyttäen, että puuston ja maaperän hiili-taseet ovat vähintään sen suuruiset.

2.6.2.10 Maatalous

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovatvähentyneet vuodesta 1990 maatalouden tuo-tannossa ja rakenteessa tapahtuneiden muu-tosten ja osaltaan maatalouden ympäristötuentoimenpiteiden ansiosta. Tämä kehitys turva-taan EY:n yhteisen maatalouspolitiikan puit-teissa suuntaamalla tukitoimia niin, että nemuiden tavoitteiden ohella kannustavat vä-hemmän kasvihuonekaasutasetta kuormitta-vaan tuotantoon. Kotieläintilojen me-taanipäästöjen vähentämiseen tähtääviä toi-mia jatketaan ja peltobiomassojen energia-käyttöä kehitetään.

2.6.2.11 Tiedotus, neuvonta ja koulutus

Tiedotusta ja neuvontaa sekä myös ohjei-den ja suositusten laatimista tarvitaan läheskaikkien muiden toimenpiteiden yhteydessä,jotta kyseiset toimenpiteet tuottaisivat tehok-kaasti tulosta. Kaikkien toimenpidealueidenosalta tarvitaan myös selvityksiä, varsinkinuusien toimenpiteiden kehittämisessä ja teh-tyjen toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioi-misessa. Koulutuksen eri tasoille sisällyte-tään ilmastonmuutosta koskevaa tietoa. Kun-tien ilmastonsuojelukampanja on hyvä esi-merkki oma-aloitteisesta toiminnasta, jossakuntien työtä ja yhteistyötä edistämällä sekäneuvonnalla ja tiedotuksella on saatu tulok-sia. Kampanjassa tarkastellut toimenpidealu-eet ovat olleet energiansäästö, uusiutuvatenergialähteet, liikenne, maankäyttö, jäte-huolto ja julkiset hankinnat. Kuntaliitto onilmoittanut jatkavansa toimintaa asettamallakuntakohtaisia konkreettisia tavoitteita kan-sallisen ilmastostrategian tultua hyväksytyk-si.

2.6.2.12 Toimenpiteiden vaikutuksetkasvihuonekaasujen päästöihin

Nykyisistä energian säästöön ja tehokkaa-seen käyttöön, uusiutuvien energialähteidenkehittämiseen sekä muiden kasvihuonekaasu-jen kuin hiilidioksidin vähentämiseen tähtää-vistä toimista voidaan todeta, että jos ne

HE 26/2002 vp 21

pidetään nykytasolla, kansallisen ilmasto-strategian mukaan Suomen kasvihuonekaa-supäästöt kasvavat siten, että ne olisivatvuonna 2010 noin 90 Mt ekvivalenttista hii-lidioksiditonnia. Tätä kehitysarviota kutsu-taan perusuraksi. Päästövähennystarve vuo-den 2010 tilanteessa perusuraan verrattunaon noin 14 Mt ekvivalenttista hiilidioksidi-tonnia.

Toteuttamalla kaikki uusiutuvan energianedistämisohjelman sisältämät toimenpiteetpäästöjä voidaan alentaa enimmillään 4–5miljoonaa ekvivalenttista hiilidioksiditonniavuonna 2010. Kun energian käyttöä tehoste-taan siten kuin energiansäästöohjelmassa jailmastostrategiassa on oletettu, päästöjä voi-daan vähentää edelleen 3–4 miljoonaa ekvi-valenttista hiilidioksiditonnia. Metaania jamuita kasvihuonekaasuja koskevin toiminvoidaan saada aikaan runsaan miljoonan ek-vivalenttisen hiilidioksiditonnin päästövä-hennys. Tavoitteiden toteutuminen edellyttäätaloudellisten ohjaustoimien voimakasta li-säämistä ja onnistunutta kohdentamista.

Sähkön hankinnan osalta olisi pyrittävä vä-hintään 6–10 miljoonan ekvivalenttisen hiili-dioksiditonnin päästövähennykseen vuoteen2010 mennessä. Tämä vähennys on mahdol-lista saavuttaa joko sallimalla ydinvoiman li-särakentaminen tai rajoittamalla kivihiilenkulutusta.

Edellä kuvatuilla toimenpidekokonaisuuk-silla voidaan päästöjä alentaa niin paljon, ettäSuomen velvoite täyttyy. Lopullinen valtiontoimin saavutettavissa oleva vähenemä riip-puu kuitenkin muun muassa valtion tukipoli-tiikasta ja mahdollisuuksista käyttää energia-veroja nykyistä voimakkaammin ohjauskei-noina.

2.6.3 Kioton joustomekanismien tarjoamatmahdollisuudet

Marrakeshissa hyväksytyissä Kioton pöy-täkirjan toimeenpanosääntösuosituksissa to-detaan, että sopimuspuolten on täytettävävelvoitteensa merkittävässä määrin kansalli-sin toimin. Kansallisia toimia voidaan kui-tenkin täydentää soveltamalla joustomeka-nismeja. Kioton pöytäkirjan joustomekanis-meilla tullee olemaan kasvava rooli Kioton

pöytäkirjan toimeenpanossa. Joustomeka-nismit on tarkoitettu edistämään määrällistenpäästörajoitusten ja päästöjen vähentämis-velvoitteiden kustannustehokasta saavutta-mista. Päästöjen vähentäminen on yleensäkustannuksiltaan edullisempaa kehitysmaissaja siirtymätalousmaissa kuin Kiotonpöytäkirjan B liitteessä luetelluissateollisuusmaissa.

Kansainvälisen ilmastopolitiikan laajentu-essa ja tehostuessa arvioidaan joustomeka-nismien merkityksen muodostuvan hyvinkinhuomattavaksi. Yhdysvaltojen poisjääntiKioton pöytäkirjan ensi vaiheessa ratifioivienmaiden piiristä on oleellisesti muuttanutjoustomekanismien käyttöön liittyviä tä-hänastisia kysynnän ja tarjonnan ennusteitaja mekanismeilla hankittavien päästöyksiköi-den hinta–arvioita. Joustomekanismien käy-tön kehityksen kannalta tulee myös jo lähi-vuosina olemaan tärkeää se, kuinka sellaisetmaat kuten Venäjä, Kiina ja Intia käytännös-sä tulevat suhtautumaan joustomekanismei-hin.

Yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen me-kanismi edustavat uudentyyppistä kansainvä-listä kahdenvälistä hankeyhteistyötä. Niidenavulla toteutetaan hankkeita, jotka vähentä-vät päästöjä siirtymätalous- ja kehitysmaissa.Säännöt täyttävistä, vuonna 2000 tai sen jäl-keen rekisteröidyistä CDM-hankkeista kerty-neistä päästövähennysyksiköistä voidaan en-simmäisellä sitoumuskaudella saada hyvitys-tä vuosina 2000-2007 syntyneiden todennet-tujen päästövähennysten osalta. Hankkeidentoteutusmahdollisuuksia on selvitetty Suo-messa erillisessä toimikunnassa ja työryh-missä. Sen lisäksi Suomi on aloittanut han-kekohtaisten mekanismien koevaiheen Suo-men lähialueilla ja kehitysmaissa. Valtion ta-lousarviossa on vuosille 2000–2002 osoitettuyhteensä 5,89 miljoonaa euroa (35 miljoonaamarkkaa) lähialueilla toteutettaviin yhteisto-teutushankkeiden koevaiheeseen ja 2,52 mil-joonaa euroa (15 miljoonaa markkaa) kehi-tysmaissa toteutettavien puhtaan kehityksenmekanismien koevaiheeseen.

Itämeren alueen energiaministerit ja EYpäättivät 25 päivänä lokakuuta 1999 Itäme-ren-alueen energiayhteistyön suuntaviivoistavuosina 2000-2003. Ohjelman alaryhmistäyksi on ilmastoasioiden työryhmä, jossa on

HE 26/2002 vp22

kaavailtu Itämeren aluetta kokeilualueeksienergiasektorin yhteistoteutushankkeille.

Monenkeskisessä yhteistyössä Suomi onosallistunut vuodesta 1999 lähtien Maail-manpankin kansainväliseen hiilirahastoaloit-teeseen. Hiilirahastosta rahoitetaan kasvi-huonekaasuja vähentäviä hankkeita kehitys-maissa ja siirtymätalousmaissa. Tämän niinsanotun malliluonteisen hiilirahaston (Proto-type Carbon Fund, PCF) avulla tuotetaanpäästövähennystodistuksia, joita rahaston in-vestoijat – valtiot ja yritykset – voivat käyt-tää Kioton pöytäkirjan velvoitteiden täyttä-miseen. Rahasto on edelläkävijä syntymässäolevilla hiilidioksidipäästömarkkinoilla.Suomen rahoitusosuus vuosina 1999-2001 onollut 9,25 miljoonaa euroa (55 miljoonaamarkkaa).

2.6.4 Kioton pöytäkirjan toimeenpano

Kioton pöytäkirja jättää sopimuspuolten it-sensä päätettäväksi, mitä keinoja ne käyttävätvelvoitteensa täyttämiseksi. Suomi pyrkiitäyttämään velvoitteensa tehostamalla jo käy-tössä olevien keinojen toimeenpanoa jakäynnistämällä uusia toimia osana kansallistailmastostrategiaa. Tämän mukaisesti toimen-piteitä tarvitaan sekä energian tuotannossa et-tä käytössä, liikenteessä, rakennussektorillaja yhdyskuntasuunnittelussa, maataloudenpäästöjen hallinnassa sekä jätehuollossa.Velvoitteen täyttämiseksi tarvitaan lisäksitutkimus- ja kehitystoimintaa, koulutusta jatiedotusta, taloudellisia ohjauskeinoja, kutenverotusta ja erilaisia tukijärjestelmiä, lain-säädäntötoimia, vapaaehtoisia sopimuksiasekä kuluttajien omaehtoisen toiminnan kan-nustamista. Tässä vaiheessa Kioton pöytäkir-jan kansallisen toimeenpanon valmistelua eiole mahdollista esittää yksityiskohtaisia kei-noja ja niihin liittyvää lainsäädäntöä, joillapäästäisiin Kioton pöytäkirjan tavoitteisiin.

Pöytäkirjasta itsestään ei aiheudu välitöntätarvetta muuttaa Suomessa voimassa olevaalainsäädäntöä. Nykyiseen lainsäädäntöön si-sältyviä oikeudellisia keinoja ei tässä esityk-sessä ehdoteta muutettavaksi tai täsmennet-täväksi. Sopimuksen täytäntöönpano täsmen-tyy jatkossa vaiheittain Kioton pöytäkirjansopimuspuolten kokousten päätöksillä ja osit-tain myös EY:n sisäisin toimin, esimerkkinä

tästä päästökaupan sääntely. Pöytäkirjan vel-voitteita toimeenpanevan kansallisen ilmas-tostrategian toteutuksesta, samoin kuin Kio-ton pöytäkirjan edellyttämän toimeenpanonorganisoinnista valtionhallinnossa, aiheutuukuitenkin myöhemmin tarpeita muuttaa lain-säädäntöä.

3. Esityksen tavoit teet ja keskeisetehdotukset

Hyväksymällä Kioton pöytäkirjan Suomihyväksyy omalta osaltaan pöytäkirjan mää-räykset ja myötävaikuttaa pöytäkirjan voi-maantuloon. Pöytäkirjassa sitoutetaan sen Bliitteessä mainitut sopimuspuolet määrällises-ti täsmälliseen päästövähennysvelvoitteeseensekä määritellään tarkemmin ne menettelyta-vat, joilla ilmastosopimuksen kaikki sopi-muspuolet tiivistävät ilmastopoliittista yh-teistyötään ilmastosopimuksessa mainitunyleistavoitteen saavuttamiseksi. Esitys sisäl-tää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaanvoimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaankuuluvat määräykset.

Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomiantaisi yhdessä Euroopan yhteisön ja senmuiden jäsenvaltioiden kanssa pöytäkirjanratifioimisen yhteydessä ilmoituksen pöytä-kirjan 4 artiklassa tarkoitetusta taakanjakoso-pimuksesta. Ilmoitus perustuu Euroopanunionin neuvoston päätökseen, jolla hyväk-sytään Kioton pöytäkirja Euroopan yhteisönpuolesta ja vahvistetaan yhteisön ja sen jä-senvaltioiden kesken päästövähennysvelvoi-tetta koskeva taakanjako. Päätöksen mukaanEuroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden onpyrittävä toteuttamaan tarvittavat toimenpi-teet ratifioimiskirjojensa tallettamiseksi sa-manaikaisesti ja jos mahdollista, viimeistäänkesäkuun alkuun 2002. Sovitun taakanjaonmukaisesti Suomen vuotuiset kasvihuone-kaasupäästöt saavat olla ensimmäisellä si-toumuskaudella 2008–2012 keskimäärinkorkeintaan samat kuin mitä ne olivat vuonna1990.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Kioton pöytäkirjan hyväksymiseen liittyvi-

HE 26/2002 vp 23

en taloudellisten vaikutusten arviointi perus-tuu kansallisen ilmastostrategian yhteydessätehtyihin laskelmiin. Ilmastostrategian talou-delliset arviot perustuvat kotimaisiin toimen-piteisiin ja ne tulevat tarkentumaan. Kansalli-sessa ilmastostrategiassa ei arvioitu Kiotonmekanismien eikä EY:n päästökaupan talou-dellisia vaikutuksia.

Jäljempänä kansantalous- ja yritysvaiku-tuksissa on käytetty kansallisessa ilmastostra-tegiassa esitettyjä sähkönhankintavaihtoehto-ja 1 ja 2 sekä energiaverovaihtoehtoja 1, 2 ja3. Sähkönhankintavaihtoehto 1 perustuu pää-asiassa maakaasun lisäkäyttöön sähköntuo-tannossa. Sähkönhankintavaihtoehto 2 perus-tuu ydinvoiman lisärakentamiseen. Energia-verovaihtoehto 1 tarkoittaa vaihtoehtoa, jossaenergiaveroja korotetaan merkittävästi. Ener-giaverovaihtoehto 2 tarkoittaa vaihtoehtoa,jossa muita energiaveroja korotetaan, muttaliikennepolttonesteiden veroja ei koroteta.Energiaverovaihtoehto 3 tarkoittaa vaihtoeh-toa, jossa mitään energiaveroja ei nostettaisireaalisesti. Kustannukset vuonna 2010 tar-koittavat keskimääräisiä vuosikustannuksia.

4.1.1 Valtiontalous

Kansallisen ilmastostrategian toteuttaminenedellyttää riittävää julkista panostusta tutki-mukseen ja erilaisiin tukiin, ennen kaikkeaenergiasektorilla. Strategian toteuttamiseksion arvioitu tarvittavan lähivuosina vuosittainrunsaat 168 miljoonaa euroa (1000 miljoonaamarkkaa) julkista rahoitusta, jossa olisi noin50,5 miljoonaa euroa (300 miljoonaa mark-kaa) lisäystä vuodesta 1999. Tuesta olisi noin50,5 miljoonaa euroa uusiutuville energialäh-teille tulevaa laskennallista verotukea. Rahoi-tuksen lisäys painottuisi lähivuosiin. Merkit-tävimmät menokohteet olisivat energiansäästöön ja uusiutuvien energialähteidenedistämiseen kohdistuvat tuet.

Valtiolle aiheutuu kustannuksia myös pöy-täkirjan toimeenpanoon liittyvistä henkilöstö-ja organisaatiojärjestelyistä.

4.1.2 Kansantalous

Kansallisen ilmastostrategian vaikutuksetenergian käyttäjien energiakustannuksiin jakansantalouteen riippuvat siitä, miten voi-

makkaita taloudellisia tai hallinnollisia ohja-uskeinoja tarvitaan päästöjen hillitsemiseksi.Strategian vaikutuksia selvitettiin kahdessatutkimushankkeessa. Valtion taloudellinentutkimuslaitos (VATT) selvitti vaikutuksiayhdessä Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen(VTT) kanssa ja toisessa hankkeessa puoles-taan Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)ja VTT tekivät yhdessä vaikutusarvioita.

Vaikutusarvioiden mukaan energian käyttä-jien vuotuiset välittömät energiakustannuksetnousisivat sähkön hankintavaihtoehdoistariippuen 0,8–1,2 miljardia euroa (5–7,5 mil-jardia markkaa) vuoden 2010 tilanteessa ver-rattuna tilanteeseen, jossa kasvihuonekaasujarajoittavia lisätoimenpiteitä ei toteutettaisi.Arvion alaraja edustaa tilannetta, jossa säh-könhankinta perustuisi nykyistä enemmänydinvoimaan ja arvion yläraja tarkoittaa ti-lannetta, jossa sähköä tuotettaisiin lisäänty-vässä määrin maakaasulla. Maakaasuvaih-toehdon kustannuksiin ei sisälly niitä kustan-nuksia, joita valtiolle todennäköisesti syntyykivihiilen käytön mahdollisesta rajoittamises-ta lainsäädännöllisin toimin. Arviot perustu-vat energiaveron osalta energiaverovaihtoeh-toon 1, jonka mukaan energiaveroja nostet-taisiin merkittävästi kaikilla sektoreilla.

Energian käyttäjien energiakustannuksetjäisivät vaihtoehtoa 1 pienemmiksi siinä ta-pauksessa, että liikennepolttonesteiden verojaei korotettaisi reaalisesti lainkaan, mutta mui-ta energiaveroja kiristettäisiin sen verran, ettäkasvihuonekaasupäästöjen määrä olisi tavoit-teen mukainen (energiaverovaihtoehto 2).VATT/VTT –selvityksen mukaan energia-kustannukset nousisivat tässä tapauksessa0,5–1,0 miljardia euroa (3–6 miljardia mark-kaa). ETLA/VTT -selvityksessä kustannuksetnousisivat noin 0,5 miljardista eurosta noin0,8 miljardiin euroon (3 miljardista markastanoin 5 miljardiin markkaan). Kummassakinselvityksessä pienempi kustannusten nousutoteutuisi ydinvoiman lisäkäyttöön perustu-vassa sähkönhankintavaihtoehdossa.

Energiaverovaihtoehdossa 3, jossa mitäänenergiaveroja ei nostettaisi reaalisesti, vaankasvihuonekaasupäästöjä rajoitettaisiin voi-makkain hallinnollisin toimin ja normienavulla, energian käyttäjien energiakustannus-ten nousu olisi suuruusluokaltaan 84 – 505miljoonaa euroa (0,5–3 miljardia markkaa)

HE 26/2002 vp24

vuonna 2010.Jos ilmastostrategian toimeenpanossa pää-

dytään käyttämään nykyistä voimakkaamminenergiaveroja, voidaan muuta verotusta ke-ventää käyttämällä lisääntyviä energiavero-tuottoja esimerkiksi tuloveron ja sosiaalitur-vamaksujen alentamiseen. Vaikutusarvioitalaskettaessa käytettiin tätä oletusta. Molem-pien tutkimushankkeiden tuloksista käy ilmi,että strategian toteuttaminen vaikuttaa hei-kentävästi kansantalouden kehitykseen. Vai-kutusten suuruus riippuu kuitenkin erityisestivalittavasta sähkönhankinnan rakenteesta jajonkin verran myös energiaverovaihtoehdois-ta.

Sekä VATT/VTT- että ETLA/VTT –sel-vityksen mukaan maakaasupainotteinen säh-könhankintavaihtoehto johtaa suurempiinkokonaistaloudellisiin kustannuksiin brutto-kansantuotteen vähenemällä mitattuna kuinydinvoimapainotteinen sähkönhankintavaih-toehto. Bruttokansantuotteella mitattuna eiole havaittavissa selviä eroja energiavero-vaihtojen 1 ja 2 välillä maakaasun lisäkäyt-töön perustuvassa sähkönhankintavaihtoeh-dossa. Sen sijaan ydinvoiman lisärakentami-seen perustuvassa vaihtoehdossa liikenne-polttonesteiden verottamatta jättäminen näyt-täisi olevan kokonaistalouden kannalta edul-lisempi. Kokonaistaloudellisesti suurimmatkustannukset syntyvät silloin, kun energiave-rotusta ei syystä tai toisesta pystyttäisi ny-kyistä voimakkaammin käyttämään ilmasto-strategian toimeenpanon välineenä.

Kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia il-mastostrategia heikentäisi kaikissa vaihtoeh-doissa. Jos kaikkia energiaveroja käytetäännykyistä voimakkaammin ohjauskeinona(energiaverovaihtoehto 1) olisi kotitalouksienkulutusmahdollisuuksien aleneminen suu-ruusluokkaa 700 –800 miljoonaa euroa (4–5miljardia markkaa) vuodessa maakaasun li-säkäyttöön perustuvassa sähkönhankintavaih-toehdossa. Kotitaloutta kohden kulutuksenaleneminen olisi 286–336 euroa (1 700–2 000 markkaa) vuodessa. Ydinvoiman lisä-käyttöön perustuvassa sähkön hankintavaih-toehdossa kulutuksen aleneminen olisi 540–620 miljoonaa euroa (3,2–3,7 miljardiamarkkaa), mikä olisi kotitaloutta kohden219–252 euroa (1 300–1 500 markkaa) vuo-dessa.

Kotitalouksien kulutusmahdollisuuksienkannalta edullisinta olisi, ettei energiavero-tuksen korotuksia suunnattaisi liikennepolt-tonesteisiin. Maakaasun lisäkäyttöön perus-tuvassa sähkönhankintavaihtoehdossa kotita-louksien kulutus alenisi vuoden 2010 tilan-teessa vajaat 700 miljoonaa euroa (4 miljar-dia markkaa). Kotitaloutta kohden arvioitunakulutusmahdollisuuksien menetys olisi vuo-den 2010 tilanteessa noin 252–269 euroa(1 500–1 600 markkaa) vuodessa. Ydinvoi-man lisäkäyttöön perustuvassa sähkönhan-kintavaihtoehdossa kotitalouksien kulutusalenisi noin 0,3 miljardilla eurolla (2 miljar-dilla markalla), eli kotitaloutta kohden noin135 eurolla (800 markalla) ETLA/VTT:nlaskelmien mukaan ja noin 0,5 miljardilla eu-rolla (3 miljardilla markalla), eli kotitalouttakohden noin 185 eurolla (1100 markalla)VATT/VTT:n arvion mukaan. Jos energiave-rojen noston sijaan turvaudutaan muidentoimenpiteiden tehostamiseen, alenevat kulu-tusmahdollisuudet molempien tutkimushank-keiden mukaan lähes 1,0–1,2 miljardilla eu-rolla (6–7 miljardilla markalla) maakaasunlisäkäyttöön perustuvassa vaihtoehdossa.Toisessa sähkönhankintavaihtoehdossa kulu-tusmahdollisuuksien aleneminen olisi luok-kaa 700–800 miljoonaa euroa (4–5 miljardiamarkkaa) vuodessa vuoden 2010 tilanteessa.

Maakaasun lisäkäyttöön perustuva sähkön-hankintavaihtoehto olisi kummankin tutki-mushankkeen tulosten perusteella kotitalouk-sien kulutuksella mitattuna heikompi kuinydinvoiman lisärakentamiseen perustuvavaihtoehto.

Kansallisen ilmastostrategian laskelmienlisäksi voidaan todeta, että sekä Hiilidioksidi-toimikunnan laskelmissa (VATT:n TUJA-malli, Komiteamietintö 1991:21) että lukui-sissa muissa tutkimuksissa Suomessa ja ul-komailla, hiilidioksidi- ja energiaverot vai-kuttavat kotitalouksien kulutukseen hyödyk-keiden hiilidioksidi- ja energiasisällön kautta.Tulonjakovaikutusten osalta voidaan todeta,että hiilidioksidi- ja energiaverot ovat regres-siivisiä, jolloin vähempituloiset kotitaloudetmaksavat niistä suhteessa käytettävissä ole-viin tuloihinsa enemmän.

Työllisyyden osalta ilmastostrategian toi-met johtaisivat työllisyyden alenemiseen6 000–11 000 henkilötyövuoden verran vuo-

HE 26/2002 vp 25

den 2010 tilanteessa. Työllisyyden suhteenmyös maakaasuun perustuva sähkönhankin-tavaihtoehto olisi kaikissa tarkastelluissa ta-pauksissa heikompi kuin ydinvoiman lisä-käyttöön perustuva vaihtoehto. Työllisyydenkannalta heikoin olisi normien ja määräystenkiristämiseen perustuva vaihtoehto energia-verotuksen kiristämisen asemasta. Ilmasto-strategia, erityisesti sähkönhankintavalinnat,vaikuttaisi eniten perinteisten energiainten-siivisten toimialojen, kuten metsäteollisuu-den, kemianteollisuuden, metallien valmis-tuksen ja rakennusaineteollisuuden kehityk-seen.

4.1.3 Joustomekanismien taloudelliset vai-kutukset

Kansallisen ilmastostrategian kansantalou-dellisissa laskelmissa lähtökohtana oli kaik-kien päästövähennystoimien toimeenpanokotimaassa. Kioton joustomekanismien avul-la toteutettavia toimia ei voitu ottaa huomi-oon, koska kansainväliset neuvottelut jous-tomekanismien toimeenpanosäännöistä olivatvielä kesken. Kioton mekanismeilla ja nielu-hankkeilla mahdollisesti toteuttavien pääs-töyksiköiden kustannuksia ja toteuttamiskel-poisuutta voidaan nyt alustavasti arvioida so-pimuspuolten seitsemännen konferenssin hy-väksyttyä joustomekanismien säännöt. Arvi-oiden mukaan kansantaloudelle koituvia ko-konaiskustannuksia voitaisiin merkittävästivähentää toteuttamalla osa tarvittavista pääs-töjen vähennysvelvoitteista Kioton meka-nismeilla.

Suomen JI/CDM - koeohjelman välirapor-tissa on arvioitu vähennyskustannuksia koe-ohjelman kokemusten perusteella. Koeoh-jelman hankkeista Kioton pöytäkirjan en-simmäisellä sitoumuskaudella saatavat koko-naispäästömäärät ovat arviolta 1,0 – 1,4 mil-joonaa ekvivalenttista hiilidioksiditonnia jatonnin hinnaksi koeohjelmassa arvioidaantällä hetkellä 6-8 euroa. Kansainvälisesti esi-tetään monista hanketyypeistä myös selvästitämän hintatason alittavia arvioita. Koeoh-jelman hankkeet ovat kuitenkin pieniä pilot-tihankkeita, mistä johtuen hinta-arvion sisäl-tämät hyväksymis- ja verifiointikustannuksetmuodostuvat varsin korkeiksi. Hankepohjais-ten mekanismien käyttö kotimaisten politiik-

katoimien ohella näyttäisi kuitenkin olevanvarsin kustannustehokasta.

Koeohjelman lisäksi Suomi on sijoittanut55 miljoonaa markkaa (noin 9,3 miljoonaaeuroa) Maailmanpankin hallinnoimaan hiili-rahastoon, joka on tällä hetkellä merkittävinCDM- ja JI-hankkeita rahoittava ohjelma.Koeohjelman puitteissa on tarkoin seuratturahaston toimintaa. Suomi saa Maailman-pankin hiilirahastolta arviolta noin 1,5 mil-joonaa ekvivalenttista hiilidioksiditonnia en-simmäisen sitoumuskauden aikana ja noin0,2 – 0,5 miljoonaa tonnia sen jälkeen.

Maailmanpankin hiilirahaston teettämänmarkkinaselvityksen mukaan hiilidioksidi-tonnin hinta tähän asti toteutuneissa päästö-kaupoissa on ollut 1-3 US dollaria. Maail-manpankin hiilirahaston tämänhetkisen arvi-on mukaan CDM-hankkeista saatavien serti-fioitujen päästövähennysyksiköiden hinta tu-lee olemaan 3-7 US dollaria ensimmäisen si-toumuskauden aikana.

4.1.4 Kehitysmaiden rahoitus

Kioton pöytäkirjasta (11 artikla) ja ilmasto-sopimuksesta (4 artikla) aiheutuu Suomellevelvoitteita rahoittaa kehitysmaiden ilmasto-toimia. Ilmastosopimuksen kuudennen sopi-muspuolten konferenssin jatkokokouksessa(COP 6 bis) Bonnissa päästiin yhteisymmär-rykseen kehitysmaiden ilmastotoimien ra-hoittamista koskevasta neuvottelupaketista.Ilmastosopimuksen seitsemännessä sopimus-puolten konferenssissa (COP 7) vahvistettiinedellä mainittu poliittinen ratkaisu. Rahoi-tuspaketin toteuttaminen tulee vaikuttamaanvaltiontalouteen kehitysmaille suuntautuvanilmastorahoituksen kasvamisena.

Rahoituspaketilla laajennettiin Maailman-laajuisen ympäristörahaston (Global Envi-ronment Facility, GEF) rahoitusmandaattiailmastonmuutokseen sopeutumisen suuntaanja hyväksyttiin toimintaperiaatteet kehitys-maiden toimintavalmiuksien ja niihin suun-tautuvan teknologiansiirron tukemiseksi sekäilmastonmuutoksen vaikutusten huomioonot-tamiseksi. Lisäksi tehtiin päätös kolmen uu-den rahaston perustamisesta GEF:n yhtey-teen. Rahastot ovat Kioton pöytäkirjan so-peutumisrahasto (KPAF), ilmastoerityisra-hasto (SCCF) ja vähiten kehittyneiden mai-

HE 26/2002 vp26

den rahasto (LDCF). Rahastojen on tarkoitustoimia GEF:n hallinnoimina. Rahoituspaket-tiin liittyy myös EU:n, Kanadan, Islannin,Uuden-Seelannin, Norjan ja Sveitsin yhtei-nen poliittinen julistus, jossa taataan, että ke-hitysmaille suuntautuvan ilmastorahoituksentaso vuoteen 2005 mennessä on vähintään410 miljoonaa USA:n dollaria (450 miljoo-naa euroa) vuodessa.

Tämä kehitysmaille suuntautuva vuosittai-nen rahoitus koostuu GEF:n ilmastorahoituk-sesta, rahoituksesta edellä mainittuihin rahas-toihin sekä nykyisen rahoitustason ylittävästäkahdenvälisestä ja monenvälisestä ilmastora-hoituksesta. Rahoitusvelvoitteen taakanjaostaei ole vielä sovittu, mutta Suomen osuus onnykytietojen perusteella arvioiden 7-8 mil-joonaa USA:n dollaria vuodessa. Tämän het-kisellä valuuttakurssitasolla sen voidaan olet-taa olevan noin 8,4 – 9,3 miljoonaa euroavuodessa. Suomen osalta lupauksen täyttä-minen merkitsee kehitysmaille suunnattavanilmastorahoituksen tuntuvaa kasvua.

Tällä hetkellä 75 prosenttia Suomen GEF:nrahoituksesta on julkista kehitysapua (ODA).Loppuosa suuntautuu siirtymätalousmaihin.Uusista perustettavista rahastoista Kiotonpöytäkirjan sopeutumisrahasto ja vähiten ke-hittyneiden maiden rahasto täyttävät viralli-selle kehitysyhteistyölle asetetut vaatimukset,koska näiden rahoitus suuntautuu ainoastaankehitysmaihin. On mahdollista, että ilmas-

toerityisrahastosta voidaan rahoittaa ilmasto-toimintaa myös siirtymätalousmaissa. Sopi-muspuolten kokous antaa myöhemmin tätäkoskevaa ohjeistusta. Yllä mainitun poliitti-sen julistuksen sitoumus koskee ainoastaankehitysmaille annettavaa rahoitusta ja sitenlisärahoitus on luettavissa viralliseksi kehi-tysavuksi.

4.2. Yritysvaikutukset

Vaikutukset yrityksiin eivät ole yhdenmu-kaisia, vaan ne vaihtelevat sektoreittain jariippuvat yksityiskohtaisista toimenpiteistä.Yritysvaikutuksiin vaikuttavat oleellisestikilpailijamaiden päästövähennystoimien to-teutus, erityisesti taloudellinen ohjaus jaenergian merkitys teollisuuden tuotanto-panoksena.

Alla olevassa taulukossa on esitetty kum-massakin, edellä jaksossa 4.1.2 selvitetyissäVATT/VTT:n ja ETLA/VTT:n tutkimus-hankkeissa arvioidut vaikutukset eri toimi-alojen yritysten tuotantoon kahdessa eri säh-könhankintavaihtoehdossa. Sähkönhankinta-vaihtoehto 1 perustuu pääasiassa maakaasunlisäkäyttöön sähköntuotannossa. Sähkönhan-kintavaihtoehto 2 perustuu ydinvoiman lisä-rakentamiseen.

Taulukossa esitetyt vaihteluvälit johtuvathieman erilaisista verovaihtoehdoista.

HE 26/2002 vp 27

Taulukko Kansallisen ilmastostrategian vaikutukset eri toimialojen tuotantoon.Muutokset perusvaihtoehdosta, %, vuonna 2010.

Sähkönhankinta-vaihtoehto 1

Sähkönhankinta-vaihtoehto 2

MAATALOUS- VATT/VTT- ETLA/VTT

-(0,47 – 0,54)-(2,00 – 3,60)

-(0,29 – 0,40)-(1,10 – 1,80)

MASSA & PAPERI- VATT/VTT- ETLA/VTT

-(0,30 – 0,40)-(1,60 – 2,70)

-(0,10 – 0,20)-(1,10 – 2,00)

METALLIEN VALMISTUS- VATT/VTT- ETLA/VTT

-(0,10 – 0,30)-(1,90 – 3,90)

-(0,00 – 0,10)-(2,00 – 2,80)

KEMIANTEOLLISUUS- VATT/VTT- ETLA/VTT

-(0,30 – 0,40)-(2,20 – 3,50)

-(0,20 – 0,30)-(2,30 – 2,60)

MUU TEOLLISUUS- VATT/VTT- ETLA/VTT

-(0,15 – 0,23)-1,00 – +0,5

-(0,14 – 0,14)-0,8 – +0,20

PALVELUT- VATT/VTT- ETLA/VTT

-(0,38 – 1,10)-(0,30 – 1,20)

-(0,31 –0,90)-(0,20 – 0,70)

Kioton pöytäkirja tulee lisäämään hiiliva-paan teknologian kysyntää. Tämä voi näkyämyös projektikohtaisten mekanismien toteu-tusmahdollisuuksina (JI, CDM).

4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutuk-set

Kasvihuonekaasupäästöjen vuosittaisestaraportoinnista sekä tietojen toimittamisestailmastosopimuksen sihteeristölle ja Euroopanyhteisöjen komissiolle on vuosina 1998-2001vastannut ympäristöministeriö. Käytännöntyö on tehty ympäristöministeriön asettamankaasutyöryhmän koordinoimana eri asiantun-tijalaitoksissa. Näitä ovat olleet Tilastokes-kus, Suomen ympäristökeskus, Valtion tek-nillinen tutkimuskeskus, Maa- ja elintarvike-talouden tutkimuskeskus ja Metsäntutkimus-

laitos. Lisäksi monet ministeriöt ja eräät kon-sultit ovat käyttäneet voimavaroja tähän työ-hön.

Kioton pöytäkirjan toimeenpano kansain-välisoikeudellisesti sitovine velvoitteineenlaajentaa monia tehtäviä ilmastosopimuksenmukaisiin tehtäviin verrattuna. Uudet tehtä-vät liittyvät erityisesti kasvihuonekaasujenpäästömääriä, kansallisia olosuhteita ja pääs-töjen vähennystoimia koskevien tietojen toi-mittamiseen ilmastosopimuksen sihteeristöllesekä Kioton mekanismien hallinnollisten teh-tävien järjestämiseen.

Kaasutyöryhmä toteaa 31 päivänä joulu-kuuta 2001 päivätyssä loppuraportissaan, ettäKioton pöytäkirjan mukaan päästöjen kansal-lisen laskentajärjestelmän on oltava toimin-nassa vuotta ennen sitoumuskauden alkua elikäytännössä vuoden 2006 lopussa. Kaasutyö-

HE 26/2002 vp28

ryhmä esittikin, että kansainvälinen aikatauluhuomioon ottaen Suomen on syytä järjestääpäästölaskentajärjestelmän käytännön toi-minta mahdollisuuksien mukaan vuosien2002-2003 aikana ja että päästöselvitykselleja muiden seurantaan liittyvien velvoitteidentäyttämiselle on järjestettävä pysyväisluon-teiset ja nykyiseen verrattuna selvästi suu-remmat voimavarat. Kaasutyöryhmä suositti,että ensimmäinen Kioton pöytäkirjan vaati-muksia vastaava päästöinventaario olisi val-mis ilmastosopimuksen sihteeristön tutkintaavarten vuonna 2004.

Velvoitteiden täyttämiseksi kauppa- ja teol-lisuusministeriö asetti 8 päivänä marraskuuta2001 toimikunnan, jonka tehtävänä on tehdäehdotus hallinnollisten puitteiden kehittämi-seksi kasvihuonekaasujen ja ilmastopolitii-kan jatkuvalle seurannalle sekä muille viran-omaistoiminnalle. Kioton pöytäkirjan mukai-siin velvoitteisiin kuuluu ensinnäkin vuosit-tainen kasvihuonekaasupäästöjen päästötieto-jen laskeminen ja päästöselvityksen kokoa-minen sekä laskennan edellyttämät menetel-mälliset kehitystehtävät. Selvitykseen tuleeliittää tiedot kehitysmaarahoituksesta, maan-käyttöluokkien päästövähennystoimien arvi-oimiseksi tarvittavista lähtötiedoista ja jou-kosta muita lisätietoja. Lisäksi tulee raportoi-da kasvihuonekaasupäästöjä vähentävät toi-met ja niiden vaikutukset sekä päästöskenaa-riot. Näitä tietoja toimitetaan sekä vuosittainEY:n komissiolle että kolmen vuoden määrä-ajoin ilmastosopimuksen sihteeristölle. Edel-listen lisäksi tulee määrittää Kioton jousto-mekanismien toimivaltaisten viranomaistentehtävät ja joustomekanismien käytännön to-teutus ja mahdollinen päästökauppaviran-omaistoiminta. Kaikista tehtävistä on myösselvitettävä, koituuko niistä Suomelle EU:njäsenmaana lisätehtäviä EU:n sisäisten vel-voitteiden täyttämiseksi.

Kioton pöytäkirja edellyttää, että sopimus-puoli nimeää kansallisen vastuuviranomaisentai vastuuyksikön kokoamaan vuosittaisenpäästöselvityksen. Lisäksi on nimettävä vas-tuutaho Kioton mekanismien tarvitsemanpäästörekisterin ylläpitoa varten. Muiden teh-tävien suorittamistapaan ja niiden järjestelyi-hin ei pöytäkirja ota suoraan kantaa. Ohjeis-tus koskee tehtävien sisältöä ja tuotetun tie-don laatutasoa.

Kaasutyöryhmä arvioi loppuraportissaanvuosittaisen kasvihuonekaasujen päästöjenlaskennan vaatimia voimavaratarpeita. Kaa-sutyöryhmä totesi, että nykyisellään käyte-tään vuosittain noin 10 henkilötyövuottapäästöjen laskentaan ja raportointiin. Voima-varatarpeen työryhmä arvioi lähivuosina kas-vavan noin 20 henkilötyövuoteen. Pysyvästiarvioitiin tarvittavan kehittämisvaiheen jäl-keen noin 5-7 henkilötyövuotta nykyistenvoimavarojen lisäksi. Muista viranomaisteh-tävistä, kuten päästövähennystoimien vaiku-tusten seurannasta ja raportoinnista, vuosit-taisten lisätietojen toimittamisvelvoitteista,määräajoin tehtävästä maaraportista tai Kio-ton mekanismien, mukaan lukien päästökau-pan toimeenpanotehtävät, ei vastaavia ar-vioita ole tehty. Kauppa- ja teollisuusministe-riön toimikunta, joka käsittelee kasvihuone-kaasujen seurantaa ja viranomaistehtäviä, tu-lee aikanaan antamaan arvionsa näistä muistaviranomaistehtävistä. Se voitaneen todeta, et-tä kaikkiaan Kioton pöytäkirjan toimeenpa-notehtävät vaativat huomattavia lisävoimava-roja hallinnossa. Koska kyse on tehtävistä,jotka kuuluvat Kioton pöytäkirjan sitovienvelvoitteiden piiriin ja joiden puutteellisestahoidosta voi aiheutua muun muassa taloudel-lisia seuraamuksia, voimavarojen käytännöntarve on otettava riittävän ajoissa suunnitte-lussa huomioon.

4.4. Ympäristövaikutukset

4.4.1. Vaikutukset kasvihuonekaasujen ker-tymiin ilmakehässä

Kioton pöytäkirjan B liitteessä lueteltujenteollisuusmaiden päästövähennystoimien ko-konaistavoitteeksi asetettiin vähintään 5%:nkeskimääräisen päästöjenvähennyksen saa-vuttaminen sitoumuskaudella 2008–2012verrattuna näiden maiden vuoden 1990 pääs-töihin. Pöytäkirjan maakohtaiset päästörajatmerkitsevät OECD:n arvioiden mukaan käy-tännössä useimmille läntisille teollisuusmail-le sitoumusta päästöjen vähennyspolitiik-kaan, jonka tuloksena päästöjen tulee maini-tulla sitoumuskaudella vähentyä 20-30 pro-senttia verrattuna päästöjen kasvuarvioon il-man kyseisiä toimia. Yhdysvaltojen päätösjättäytyä Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle

HE 26/2002 vp 29

merkitsee kuitenkin Kioton pöytäkirjan toi-meenpanosta suoraan aiheutuvien kokonais-päästöjen vähennystason laskua.

Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumus-kauden vaikutus ilmastosopimuksen tavoit-teen mukaiseen ihmistoiminnasta peräisinolevien kasvihuonekaasujen kokonaispäästö-jen vähenemiseen ilmakehässä jää vaatimat-tomaksi, mutta jo teollisuusmaiden jatkuvastikohonneiden kasvihuonekaasujen päästöjenkasvun taittuminen olisi merkittävä tulos.Kioton pöytäkirjan ratifioivien maiden vä-hennysvelvoitteiden täyttäminen tulee ole-maan vain ensimmäinen vaihe politiikassa,jota on johdonmukaisesti jatkettava vuosi-kymmenien ajan, jotta kasvihuonekaasujenpitoisuudet ilmakehässä saadaan vakaute-tuiksi ilmastosopimuksessa edellytetyllä ta-valla. Jotta ilmastosopimuksen mukaiseentavoitteeseen päästäisiin, vaaditaan vähen-nystoimia kaikilta merkittäviltä kaasuja pääs-täviltä mailta. Sen vuoksi myös kehitysmai-den osallistuminen päästöjen vähennystoi-miin tulee olemaan pidemmällä aikavälillävälttämätöntä.

4.4.2 Ympäristövaikutukset Suomessa

Kansallisen ilmastostrategian laadinnan yh-teydessä arvioitiin myös strategian ympäris-tövaikutuksia. Haasteelliseksi arvioinnin tekistrategiaan sisältyvät erilaiset toimenpiteet,joista monet vaikuttavat ympäristöön vastapitkällä aikavälillä. Tiettyjä vaikutuksia tar-kasteltiin skenaariolaskelmien avulla. Sellais-ten toimien vaikutusten arvioinnissa, joihinstrategia voi vaikuttaa korkeintaan välillises-ti, kiinnitettiin huomiota toteutettavuuteen,vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiinja uhkatekijöihin. Koska yhteiskunnassa val-litsee erilaisia käsityksiä erityisesti näistä toi-menpiteistä ja vaikutuksista, arvioinnissapyrittiin tunnistamaan eri näkökulmia japäättelyketjuja. Arviointityössä hyödynnet-tiin keskusteluja eri intressiryhmien kanssa jakartoitettiin toimenpidekokonaisuuksien kes-keisiä vaikutuksia ja epävarmuustekijöitä.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkas-teltiin niin sanotun perusuran ja toimenpide-vaihtoehtojen vaikutuksia hiukkaspäästöihin,happamoittaviin päästöihin, alailmakehän ot-soniin, luonnon monimuotoisuuteen, rehevöi-

tymiseen, terveyteen, elinoloihin, luonnonva-rojen hyödyntämiseen sekä yhdyskunta-rakenteen muuttumiseen. Keskeiset tuloksetarvioinnista ovat osana kansallista ilmasto-strategiaa. Ympäristövaikutusten arvioinninperusteella ilmastostrategian toimenpiteetovat yleensä sopusoinnussa muiden ympäris-tötavoitteiden kanssa. Selonteossa todettiin,että ilman lisätoimia Suomi ei täyttäisi kaik-kia kansainvälisiä ilmansuojeluun liittyviäpäästövähennysvelvoitteitaan. Ilmastostrate-gian toimeenpanon seurauksena Suomi täyt-täisi rikkidioksidi (SO2) -velvoitteensa ja ty-penoksidien (NOx) päästöissä päästäisiin hy-vin lähelle kansainvälisten velvoitteiden aset-tamaa määrää energiantuotantoratkaisustariippumatta. Haihtuvien orgaanisten aineidenkansainvälisten päästövähennysvelvoitteidensaavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin myösmuita toimia ilmastostrategian lisäksi.

Ilmastostrategian toimenpiteet eivät merkit-tävästi muuta ennakoitua hiukkaspäästöjenlaskevaa kehitystä. Lasku johtuu uusienenergiantuotantolaitosten nykyistä parem-masta tekniikasta sekä autokannan ja pien-kattilakannan uusiutumisesta.

Ilmastostrategian mahdolliset suorat vaiku-tukset luonnon monimuotoisuuteen liittyvätennen kaikkea metsävarojen käyttöön. Ilmas-tostrategian toimenpiteet vähentävät kaato-paikoille päätyvän jätteen määrää ja sitäkautta myös kaatopaikkojen vesistöihin jamaaperään kohdistuvaa kuormitusta.

5. Asian valmiste lu

5.1. Kioton pöytäkirjan neuvotteluproses-si ja -tulokset

Ilmastosopimuksen pitkänajan tavoitteenaon vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasu-pitoisuudet tasolle, joka ei vaaranna ilmake-hän tilaa ja toimintaa. Ilmastosopimuksensopimuspuolten ensimmäisessä konferenssis-sa (COP 1), joka pidettiin Berliinissä vuonna1995, päätettiin aloittaa prosessi, jonka olimäärä vahvistaa I liitteen maiden velvoitteitapöytäkirja tai muu oikeudellisesti sitovaasiakirja hyväksymällä. Prosessin tavoitteenaoli muun muassa asettaa I liitteen maidenpäästöille ja nieluille määrälliset rajoittamis-tai vähentämistavoitteet, joiden saavuttami-

HE 26/2002 vp30

selle tuli asettaa määräaika. Neuvotteluja jat-kettiin vuonna 1996 pidetyssä sopimuspuol-ten toisessa konferenssissa (COP 2) Gene-vessä, jolloin sovittiin, että tavoitteiden tulisiolla oikeudellisesti sitovia. Neuvottelut saa-tiin päätökseen vuonna 1997 Kiotossa pide-tyssä sopimuspuolten kolmannessa konfe-renssissa (COP 3), jossa ilmastosopimuksensopimuspuolet hyväksyivät Kioton pöytäkir-jan.

Kioton pöytäkirja jätti kuitenkin auki mo-nia velvoitteisiin ja niiden toteutukseen liit-tyviä kysymyksiä. Pöytäkirjan mukaan näistäauki jääneistä asioista sovitaan Kioton pöy-täkirjan tultua voimaan pöytäkirjan sopimus-puolten kokouksessa. Monet kysymykset, ku-ten Kioton mekanismeihin liittyvät yksityis-kohdat, ovat kuitenkin luonteeltaan niin mer-kityksellisiä, etteivät erityisesti teollisuus-maat ole halunneet ratifioida Kioton pöytä-kirjaa ennen kuin ne tietävät, mikä päätöstensisältö on. Kioton pöytäkirjan toimeenpano-sääntöihin liittyviä neuvotteluita jatkettiinsiksi vuoden 2001 lopulle saakka sopimus-puolten konferensseissa.

Buenos Airesissa vuonna 1998 pidetyssäneljännessä sopimuspuolten konferenssissa(COP 4) sovittiin sekä ilmastosopimusta ettäKioton pöytäkirjaa koskevasta toimintaoh-jelmasta (Buenos Aires Plan of Action).Buenos Airesin toimintaohjelmassa määritel-tiin Kioton pöytäkirjan toimeenpanoa koske-vat avoimet kysymykset sekä asetettiin nii-den ratkaisemiselle määräaika. Buenos Aire-sin toimintaohjelmaan sisältyvistä kysymyk-sistä oli määrä päättää ilmastosopimuksensopimuspuolten kuudennessa konferenssissa(COP 6), joka pidettiin Haagissa vuonna2000. Kokouksen alkaessa kaikki keskeisetneuvottelukysymykset olivat kuitenkin vieläauki ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen ko-kous jouduttiin keskeyttämään ilman päätök-siä.

COP 6:n jatkokokous (COP 6 bis) pidettiinvuonna 2001 Bonnissa. Haagin kokouksenkeskeytymisen lisäksi ongelmia oli tuonutYhdysvaltain hallituksen ilmoitus, jonka mu-kaan se ei tule esittämään Kioton pöytäkirjanratifiointia Yhdysvaltojen kongressille. Yh-dysvaltojen hallituksen mukaan pöytäkirjassaon merkittäviä puutteita eikä sen toimeenpa-no tule vastaamaan ilmastosopimuksen pe-

rimmäistä tarkoitusta. Vaikka neuvotteluti-lanne oli hankala, COP 6 bis:ssä päästiin po-liittiseen läpimurtoon. Kokouksen korkeantason osuudessa hyväksyttiin yhteisymmär-ryksessä Buenos Airesin toimintaohjelmankaikki tärkeimmät neuvottelukysymyksetkattava niin sanottu Bonnin sopimus.

Marrakeshissa, Marokossa 29.10.–9.11.2001 pidetyssä sopimuspuolten seitse-männessä konferenssissa (COP 7) voitiin si-ten hyväksyä kokonaisuudessaan Bonnin so-pimuksen perusteella laaditut suosituksetKioton pöytäkirjan toimeenpanosäännöiksi.Kioton mekanismien osalta (yhteistoteutus,puhtaan kehityksen mekanismi ja kansainvä-linen päästökauppa) hyväksyttiin suosituksettoimeenpanosäännöiksi, jotka kattavat osal-listumisoikeuden mekanismeihin, hankkei-den kriteerit sekä hankkeiden hyväksymis-,todentamis- ja varmentamismenettelyt. Ta-voitteena on, että yhdeksänteen sopimuspuol-ten konferenssiin mennessä myös CDM-nieluhankkeille kehitetään vastaavat menette-lytapasäännöt. Nieluja koskeva päätös sisäl-tää nielujen määritelmät ja nieluhyvityksienlaskentasäännöt sekä pöytäkirjan 3 artiklan 4kappaleessa määrätyt nielujen toimenpide-luokat ja rajoitukset niiden käytölle.

Noudattamisen valvontaa koskeva päätössisältää määräykset valvontaelimen ja senjaostojen kokoonpanosta ja päätöksenteosta.Päätöksessä on myös määräykset rikkomuk-sista ja niitä koskevista seuraamuksista sekämääräykset valvontaa koskevasta menettelys-tä, jotka sisältävät myös määräykset tiedonjulkisuudesta ja valitusmenettelystä. Seuraus-ten sitovuuden lopullinen ratkaisu jäi Kiotonpöytäkirjan sopimuspuolten kokoukselle(COP/MOP).

Kehitysmaakysymysten osalta hyväksyttiinilmastosopimuksen toimeenpanoon liittyvätsuositukset toimeenpanosäännöiksi, jotkakoskevat teknologian siirtoa, valmiuksien pa-rantamista, ilmastonmuutoksen kielteistenvaikutusten torjuntaa kehitysmaissa ja ilmas-tonmuutokseen sopeutumisen tukemista sekäteollisuusmaiden ilmastopolitiikasta kehi-tysmaille aiheutuvien kielteisten vaikutustenminimointia. Lisäksi Bonnissa perustettiinilmastoerityisrahasto ja vähiten kehittyneidenmaiden rahasto, joilla tuetaan ilmastosopi-muksen velvoitteiden toteuttamista sekä Kio-

HE 26/2002 vp 31

ton pöytäkirjan sopeutumisrahasto, jolla tue-taan Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteut-tamista. Kehitysmaakysymysten ratkeamisenedellytyksenä oli yhteisymmärryksen löyty-minen kehitysmaille suuntautuvasta taloudel-lisesta tuesta.

Marrakeshissa hyväksyttyjen päätösten ra-kenne on monimutkainen. Osa päätöksistä onsopimuspuolten konferenssin päätöksiä(COP-päätöksiä) ja niiden liitteitä. Niihin si-sältyvät päätökset, joiden pohjalta on tarpeenryhtyä välittömästi toimenpiteisiin. COP-päätöksiin on liitetty Kioton pöytäkirjan so-pimuspuolten kokouksen (COP/MOP) pää-tössuosituksia, jotka on vielä vahvistettavaKioton pöytäkirjan sopimuspuolten ensim-mäisessä kokouksessa (COP/MOP1) Kiotonpöytäkirjan tultua voimaan. Tässä vaiheessaMarraskeshissa saavutettu yhteisymmärryssäännöistä mahdollistaa kuitenkin sen, ettäsopimuspuolet voivat laajamittaisesti ratifi-oida pöytäkirjan, jotta se voisi tulla voimaan.

Kioton pöytäkirjan voimaantulo edellyttää,että sen on ratifioinut vähintään 55 sopimus-puolta ja samalla näiden pöytäkirjan ratifioi-neiden teollisuusmaiden hiilidioksidipäästö-jen yhteenlaskettu kokonaismäärä on yli 55prosenttia teollisuusmaiden yhteenlasketuistahiilidioksidipäästöistä vuonna 1990. Pöytä-kirjan voimaantulo edellyttää siten useam-man maaryhmittymän ratifiointia, sillä Yh-dysvaltojen päästöjen osuus I liitteen teolli-suusmaiden päästöistä vuonna 1990 oli noin36 prosenttia, EY:n noin 24 prosenttia, mui-den läntisten teollisuusmaiden noin 15 pro-senttia, Venäjän noin 17 prosenttia ja muidensiirtymätalousmaiden 8 prosenttia.

5.2. Ilmastopoliittinen selonteko ja taus-taselvitykset

Valtioneuvosto hankki kansallista ilmasto-strategiaa varten useita selvityksiä ja tutki-muksia päästökehityksestä aina vuoteen 2020saakka. Strategian toimet tähtäävät kuitenkinlähinnä ensimmäisen sitoumuskauden, vuosi-en 2008-2012, velvoitteiden täyttämiseen.Kansallinen ilmastostrategia sisältää ne linja-ukset, tavoitteet ja toimenpiteet, jotka halli-tuksen mielestä ovat tarpeen Kiotonpöytäkirjan perusteella Suomelle asetettujenkasvihuonekaasujen vähennysvelvoitteidentoteuttamiseksi. Kansallinen ilmastostrategia

teuttamiseksi. Kansallinen ilmastostrategiaedellyttää toimenpiteitä sekä energian tuo-tannossa että käytössä, liikenteessä, raken-nussektorilla ja yhdyskuntasuunnittelussa,maatalouden päästöjen hallinnassa sekä jäte-huollossa. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvi-taan tutkimus- ja kehitystoimintaa, taloudel-lisia ohjauskeinoja, kuten verotusta ja erilai-sia tukijärjestelmiä, lainsäädäntötoimia, va-paaehtoisia sopimuksia sekä kuluttajien oma-ehtoisen toiminnan kannustamista.

Eduskunta antoi kansallista ilmastostrate-giaa koskevasta selonteosta kirjelmän, jossaeduskunta hyväksyi ympäristövaliokunnanmietinnön mukaisen lausunnon (YmVM6/2001 vp – VNS 1/2001 vp). Eduskunta si-sällytti kirjelmäänsä lausuman, jossa edelly-tettiin, että Suomen ilmasto-ohjelma tuodaanympäristövaliokunnan mietinnössä esitetty-jen suuntaviivojen mukaan tarkistettuna uu-delleen eduskunnan arvioitavaksi mahdolli-simman pian sen jälkeen, kun viidennenydinvoimalan rakentamislupaa koskeva ha-kemus on ratkaistu.

5.3. Esityksen valmistelu Suomessa

Suomi allekirjoitti pöytäkirjan New Yor-kissa 29 päivänä huhtikuuta 1998. Ulkoasi-ainministeriö pyysi pöytäkirjan allekirjoitta-mista varten lausunnot valtioneuvoston kans-lialta, oikeusministeriöltä, valtiovarainminis-teriöltä, opetusministeriöltä, maa- ja metsäta-lousministeriöltä, liikenne- ja viestintäminis-teriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä se-kä ympäristöministeriöltä.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasi-ainministeriön asettamassa työryhmässä, jos-sa ovat olleet edustettuina ulkoasiainministe-riö, valtiovarainministeriö, kauppa- ja teolli-suusministeriö, ympäristöministeriö, liiken-ne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalo-usministeriö ja oikeusministeriö. Ulkoasi-ainministeriö pyysi hallituksen esitysluon-noksesta työryhmän työn kuluessa ennen lo-pullisen esityksen valmistumista lausunnotseuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, sisä-asiainministeriö, puolustusministeriö, valtio-varainministeriö, opetusministeriö, maa- jametsätalousministeriö, liikenne- ja viestintä-ministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö,sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö,

HE 26/2002 vp32

ympäristöministeriö, valtioneuvoston kanslia,Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos,Metsähallitus, Tilastokeskus, Valtion teknil-linen tutkimuskeskus, Valtion taloudellinentutkimuskeskus, Suomen Akatemia, Tekno-logian kehittämiskeskus, Metsäntutkimuslai-tos, Maatalouden tutkimuskeskus, Elinkei-noelämän tutkimuslaitos, Merentutkimuslai-tos, Palkansaajien tutkimuslaitos, Pellervontaloudellinen tutkimuslaitos, Turveteollisuus-liitto, Toimihenkilö-keskusjärjestö STTK,Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöSAK, Metallityöväenliitto, Rakennusliitto,Paperiliitto, Puu- ja erityisalojen liitto, Ke-mianliitto, Sähköalojen ammattiliitto, Maa-ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, Svens-ka lantbruksproducenternas centralförbund,Energia-alan keskusliitto Finergy, Öljy- jakaasualan keskusliitto, MetalliteollisuudenKeskusliitto, Kemianteollisuus, Metsäteolli-suus, Teollisuuden ja Työnantajien Keskus-liitto TT, Palvelutyönantajat, Kaukoläm-pöyhdistys, Akava, Suomen Kuntaliitto,Suomen Yrittäjät, Suomen Kuluttajaliitto,Kuluttajat – Konsumenterna, Autotuojat,Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och mil-jö, Suomen WWF, Greenpeace Nordic, Maanystävät ja Suomen ympäristöoikeustieteenseura. Pöytäkirjasta pyydettiin lausunto myösAhvenanmaan maakuntahallitukselta.

Lausunnoissa suhtauduttiin Kioton pöytä-kirjan ratifioimiseen myönteisesti. Useissalausunnoissa puollettiin myös pöytäkirjan pi-kaista ratifiointia. Joissakin lausunnoissa pi-dettiin tärkeänä, että Suomi ei kansallisestiratifioisi Kioton pöytäkirjaa ennen kuinEU:ssa vuonna 1998 poliittisesti sovittu taa-kanjako on oikeudellisesti vahvistettu, jottaSuomi sitoutuisi ratifioidessaan taakanjako-

sopimuksessa sovittuun päästövelvoitteeseeneli ensimmäisellä sitoumuskaudella vuoden1990 kasvihuonekaasujen päästöjen tasoon.

Joissakin lausunnoissa kritisoitiin esityksenlähestymistapaa pysytellä pääsääntöisestikansallisen ilmastostrategian esittelyn kuva-uksessa. Myös joustomekanismien käsittelyäpidettiin tässä valossa puutteellisena. Koskakansallista ilmastostrategiaa laadittaessajoustomekanismien toimeenpanosäännöt oli-vat vielä kesken, on hallituksen esityksenjatkovalmistelussa joustomekanismeja kos-kevia perusteluja pyritty syventämään muunmuassa joustomekanismien vaikutusten arvi-oinnin osalta.

Eräässä lausunnossa kiinnitettiin huomiotaKioton pöytäkirjan toimeenpanon kannaltakeskeisiin sopimuspuolten seitsemännessäkonferenssissa Marrakeshissa loka-marras-kuussa 2001 tekemiin päätöksiin ja pidettiinniiden käsittelyä hallituksen esityksessä puut-teellisena. Hallituksen esityksen yleisperuste-luihin sisältyvää Kioton pöytäkirjan neuvot-teluprosessin kuvausta ja tuloksia on tältäosin pyritty tarkentamaan. Lisäksi suosituk-sia toimeenpanosäännöksi on käsitelty tar-kemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa asi-anomaisten artiklojen yhteydessä.

Lausuntojen johdosta hallituksen esityksenvaikutusarviota on pyritty täsmentämään.Vaikutusten arviointiin liittyy epävamuuttaaiheuttavia tekijöitä, jotka koskevat esimer-kiksi Suomen tulevaa perusvoimaratkaisua,komission ehdotusta päästökauppadirektii-viksi, joustomekanismien käyttöä ja energia-verotusta. Organisaatio- ja henkilöstövaiku-tuksia on täydennetty käytettävissä olevillaselvityksillä.

HE 26/2002 vp 33

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT3

1. I lmastonmuutosta koskevanYhdistyneiden Kansakuntienpuitesopimuksen Kioton pöytä-kir ja

1 artikla. Pöytäkirjan 1 artiklassa määritel-lään pöytäkirjan soveltamisen kannalta kes-keiset ilmaisut. Yleissopimus tarkoittaa NewYorkissa 9 päivänä toukokuuta 1992 hyväk-syttyä ilmastonmuutosta koskevaa Yhdisty-neiden Kansakuntien puitesopimusta. Sopi-muspuolten konferenssilla tarkoitetaan sano-tun yleissopimuksen sopimuspuolten konfe-renssia. Hallitustenvälinen ilmastonmuutos-paneeli tarkoittaa Maailman ilmatieteellisenjärjestön ja Yhdistyneiden kansakuntien ym-päristöohjelman (UNEP) yhdessä vuonna1988 perustamaa hallitustenvälistä ilmas-tonmuutospaneelia (IPCC). Montrealin pöy-täkirja tarkoittaa Montrealissa 16 päivänäsyyskuuta 1987 hyväksyttyä otsonikerrostaheikentäviä aineita koskevaa Montrealin pöy-täkirjaa (SopS 65-66/1988) sekä sen myö-hempiä tarkistuksia ja muutoksia. Viittaus Iliitteessä mainittuun sopimuspuoleen tarkoit-taa joko sopimuspuolta, joka on mainittu il-mastosopimuksen I liitteessä tai sopimus-puolta, joka on antanut ratifioimis-, hyväk-symis- tai liittymiskirjaansa tallettaessaan il-mastosopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen gkohdan mukaisen ilmoituksen siitä, että se si-toutuu rajoittamaan kasvihuonepäästöjenmäärää ja suojelemaan ja lisäämään kasvi-huonekaasujen nieluja ja varastoja sekä ra-portoimaan näistä toimista ilmastosopimuk-sessa edellytetyllä tavalla.

2 artikla. Pöytäkirjan 2 artiklan 1 kappa-

3. Yksityiskohtaisissa perusteluissa jäljempä-nä esiintyvät viittaukset Marrakeshin seit-semännen sopimuspuolten konferenssissahyväksyttyihin toimeenpanosääntösuosi-tuksiin tarkoittavat ilmastosopimuksen sih-teeristön kotisivuilta (http://unfccc.int/resource/docs/cop7/13.pdf) löytyvään COP7:n loppuraporttiin sisältyviä päätöksiä(Marrakesh Accords). Artiklakohtaistenperustelujen alaviitteissä on käytetty COP7:n loppuraportin sisällysluettelossa esiin-tyvää päätöksen nimeä ja numeroa

leen a kohta sisältää määräykset kansallisistatoimintaohjelmista ja toimenpiteistä, joillapyritään panemaan täytäntöön 3 artiklan mu-kaisia päästövelvoitteita. Nämä toimintaoh-jelmat ja toimenpiteet voivat liittyä esimer-kiksi energiatehokkuuden lisäämiseen erikansantalouden sektoreilla (i alakohta), mui-den kuin Montrealin pöytäkirjan sääntelemi-en kasvihuonekaasujen nielujen ja varastojensuojeluun ja lisäämiseen kestävä metsätalous,metsittäminen ja uudelleen metsittäminenhuomioon ottaen (ii alakohta), kestävän maa-talouden edistämiseen (iii kohta), uusien jauusiutuvien energialähteiden, hiilidioksidinsitomistekniikan sekä ympäristön huomioonottavaan teknologiaan (iv alakohta), ilmasto-sopimuksen tavoitteiden vastaisesti vaikutta-vien markkinavääristyminen, fiskaalistenkannustimien, vero- ja tullivapautusten ja tu-kien asteittaisen vähentämiseen ja poistami-seen sekä markkinoiden ohjauskeinojen käyt-töön (v alakohta), muiden kuin Montrealinpöytäkirjan sääntelemien kasvihuonekaasu-jen päästöjen rajoittamiseen tai vähentämi-seen tähtääviin toimintaohjelmien ja toimen-piteiden uudistamiseen (vi alakohta), toi-menpiteisiin muiden kuin Montrealin pöytä-kirjan sääntelemien kasvihuonekaasujenpäästöjen rajoittamiseksi ja vähentämiseksiliikennesektorilla (vii alakohta) sekä jäte-huollon ja energiantuotannon metaanipäästö-jen rajoittamiseen ja vähentämiseen (viii ala-kohta).

Artiklan 1 kappaleen b kohdassa määrätäänsopimuspuolten tietojenvaihdosta. Sopimus-puolten on ryhdyttävä yhteistyöhön muidensopimuspuolten kanssa edistääkseen edellämainittujen toimintaohjelmien ja toimenpi-teiden yksittäistä ja yhteistä vaikuttavuutta.Sopimuspuolet pyrkivät yhteistyössä löytä-mään myös keinoja toimintaohjelmiensa jatoimenpiteiden vertailtavuuden, avoimuudenja vaikuttavuuden lisäämiseksi.

Artiklassa tarkoitetut toimintaohjelmat jatoimenpiteet pyritään 3 kappaleen mukaanpanemaan täytäntöön siten, että haitallisetvaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset.Vaikutuksista tarkastellaan ilmastonmuutok-sen haitallisia vaikutuksia sekä vaikutuksiakansainväliseen kauppaan, ympäristöön ja

HE 26/2002 vp34

muiden sopimuspuolten, erityisesti kehitys-maiden talouteen. Pöytäkirjan sopimuspuol-ten kokouksena toimiva sopimuspuolten kon-ferenssi voi tarvittaessa ryhtyä lisätoimenpi-teisiin, joilla pyritään vähentämään toiminta-ohjelmien ja toimenpiteiden haitallisia vaiku-tuksia. Sopimuspuolten kokouksella on 4kappaleen mukaisesti oikeus harkita myöstoimintaohjelmien ja toimenpiteiden yhteen-sovittamista.

Kansallisista toimintaohjelmista ja toimen-piteistä ei ole hyväksytty erillisiä suosituksiatoimeenpanosäännöiksi. Maiden tulee kui-tenkin raportoida niistä osana 5, 7 ja 8 artik-lan alla toteutettavaa päästöjen laskenta-, ra-portointi- ja tutkintajärjestelmää.

3 artikla. Artikla sisältää määräykset pääs-töjen määrällisistä rajoitus- ja vähennyssi-toumuksista. Artiklan 1 kappaleen mukaansopimuspuolet varmistavat erikseen tai yh-dessä, että sopimuspuolten kasvihuonekaasu-päästöjen kokonaismäärät eivät ylitä niidensallittuja päästömääriä. Päästöihin lasketaanmukaan pöytäkirjan A liitteessä lueteltujenkaasujen ihmisen toiminnasta aiheutuneetpäästöt. Päästöt ilmaistaan vastaavana hiili-dioksidimääränä. Liitteessä A luetellut kaasutovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), di-typpioksidi (N2O), fluorihiilivedyt (HFC:t),perfluorihiilivedyt (PFC:t) ja rikkiheksafluo-ridi (SF6). Sopimuspuolten sallitut päästö-määrät lasketaan pöytäkirjan B liitteessämainittujen sopimuspuolten päästöjen mää-rällisten rajoittamis- ja vähentämisvelvoittei-den ja 3 artiklan määräysten mukaisesti.Vuosien 2008 ja 2012 välisenä sitoumuskau-tena I liitteessä mainitut sopimuspuolet sitou-tuvat vähentämään kyseisten kaasujen pääs-töjen kokonaismäärää ainakin viisi prosenttiaperusvuoden 1990 määrästä. Sitoumuskau-den päästöjen vertailukohteena olevaa vuotta1990 kutsutaan perusvuodeksi.

Sopimuspuolten määrällisten sitoumustentoteutumista seurataan 5, 7 ja 8 artiklan pe-rusteella toteutettavalla päästöjen laskenta- jaraportointijärjestelmällä sekä valvotaan 18artiklan alaisella noudattamisen valvontajär-jestelmällä. Kaikkien näiden osalta sopimus-puolten seitsemäs konferenssi hyväksyi yksi-tyiskohtaisia suosituksia toimeenpanosään-nöiksi.

Artiklan 2 kappaleessa edellytetään, että

kunkin I liitteessä mainitun sopimuspuolenon osoitettava edistyneensä pöytäkirjaan pe-rustuvien velvoitteidensa täyttämisessä vuo-teen 2005 mennessä. Tässä tarkoituksessa Iliitteen sopimuspuolten on viimeistään 1 päi-vään tammikuuta 2006 mennessä annettavaerillinen raportti, jossa ne osoittavat edistystätapahtuneen.

Artiklan 3 kappale sisältää määräykset vä-littömästi ihmisen toiminnasta aiheutuvistamaankäytön muutoksiin liittyvistä toimenpi-teistä, jotka tulee ottaa huomioon 3 kappa-leen velvoitteiden täyttämisessä. Kappaleenmukaan tällaisia toimenpiteitä ovat vuodesta1990 lähtien tapahtunut metsittäminen, uu-delleen metsitys ja metsänhävitys. Toimenpi-teestä voi aiheutua päästöjä, jolloin kysymyson kasvihuonekaasujen lähteestä. Toimenpi-teen soveltamisen ansiosta metsään voi myössitoutua hiiltä, jolloin puhutaan nielusta. Läh-teiden ja nielujen vaikutukset lasketaan hiili-varastojen todennettavina muutoksina sekämuiden kasvihuonekaasujen päästöinä si-toumuskaudella. Kasvihuonekaasujen päästötja nielujen aikaansaamat poistumat on ilmoi-tettava avoimesti ja luotettavasti ja ne tarkas-tetaan pöytäkirjan 7 ja 8 artiklan määräystenmukaisesti. Sopimuspuolten seitsemännessäkonferenssissa hyväksytyt suositukset toi-meenpanosäännöiksi sisältävät 3 kappaleentoimenpiteitä koskevat määritelmät ja lasken-tasäännöt. Laskennasta laaditaan myöhem-min vielä tarkempia ohjeita.

Suomessa metsäpinta-ala vähenee lievästi,mistä johtuen metsittämisen, uudelleen met-sittämisen ja metsänhävityksen yhteisvaiku-tus vähentää tältä osin hiilivarastoja ja tätenkiristää merkittävästi Suomen mahdollisuuttatäyttää Kioton velvoite. Suomen kannalta ontärkeää, että toimeenpanosääntösuositustenmukaan ensimmäisellä sitoumuskaudella so-pimuspuoli, jonka osalta 3 artiklan 3 kappa-leen toimenpiteiden soveltaminen aiheuttaapäästöjen nettolähteen, voi korvata tämänpäästölähteen 3 artiklan 4 kappaleen mukai-sen metsien hoidon ja käytön aikaansaamallanettonielulla. Koska metsiemme hiilivarastonarvioidaan kuitenkin kasvavan vuosina 2008-2012, syntyvä nettopäästö voidaan kompen-soida 4 kappaleessa määrätyn metsien hoito-ja käyttötoimenpiteen kautta. Tämä edellyt-tää, että sopimuspuolen kaikkien hoidettujen

HE 26/2002 vp 35

metsien aikaansaama kasvihuonekaasujennielu on vuodesta 1990 alkaen suurempi kuinne nettopäästöt, jotka aiheutuvat 3 artiklan 3kappaleen toimenpiteistä.

Artiklan 4 kappaleen mukaisesti sopimus-puolten kokous on myös velvollinen päättä-mään lisätoimista, jotka liittyvät kasvihuone-kaasujen lähteiden aiheuttamien päästöjen janielujen aiheuttamien poistumien muutoksiinmaatalousmaan, maankäytön muutoksen jametsätalouden osalta. Sopimuspuolten ko-kouksen tulee päättää niistä menetelmistä jasäännöistä, joiden perusteella määritellään,miten ja mitkä ihmisen aiheuttamat lisätoi-met voidaan lisätä I liitteessä mainittujen so-pimuspuolten sallittuihin päästömääriin taivähentää niistä. Päätös on tehtävä joko sopi-muspuolten kokouksen ensimmäisessä istun-nossa tai mahdollisimman pian sen jälkeen.Päätöstä tehdessään sopimuspuolten kokouk-sen on otettava huomioon muun muassa ra-portoinnin avoimuus ja tietojen todennetta-vuus sekä hallitustenvälisen ilmastonmuu-tospaneelin menetelmiin liittyvä työ, tieteel-listä ja teknologista neuvontaa varten perus-tetun avustavan toimielimen neuvot ja sopi-muspuolten konferenssin päätökset. Päätöskoskee velvoitekausia toisesta velvoitekau-desta alkaen. Sopimuspuolella on kuitenkinoikeus soveltaa päätöstä muihin ihmisen ai-heuttamiin lisätoimiin jo ensimmäisenä vel-voitekautena, jos näitä lisätoimia on toteutet-tu jo vuodesta 1990 lähtien.

Sopimuspuolten seitsemännessä konferens-sissa hyväksytyn päätössuosituksen mukai-sesti4 3 artiklan 4 kappaleen mukaisia toi-menpiteitä ovat ensimmäisen sitoumuskau-den aikana kasvillisuuden palauttaminen,metsien hoito ja käyttö sekä viljelymaan jalaidunmaan hoito. Sopimuspuoli voi halutes-saan soveltaa yhtä tai useampaa näistä toi-menpiteistä. Sen tulee ilmoittaa ensimmäistäsitoumuskautta koskevasta valinnastaan en-nen kyseisen kauden alkua. Sopimuspuolentulee osoittaa, että kyseiset toimenpiteet ovattapahtuneet vuoden 1990 jälkeen ja että neovat ihmisen aiheuttamia. Sopimuspuoli voitiettyyn määrälliseen arvoon asti lukea hy-väkseen metsien hoidon ja käytön toimenpi-

4 päätös 11/CP.7, Land use, land-use changeand forestry

teen aikaansaaman hiilimäärän, josta on en-sin vähennetty 3 kappaleen yhteydessä mai-nittuun päästöjen kompensaatioon tarvittavamäärä. Hyväksyttävä hiilimäärä määritelläänkunkin B liitteessä mainitun sopimuspuolenosalta erikseen päätössuosituksen liitteessäolevassa taulukossa5. Taulukon mukaisestiSuomi voi sisällyttää kasvihuonekaasujen ta-seeseensa metsänhoidon ja metsien käytönansiosta metsiin sitoutunutta hiiltä korkein-taan 0,16 miljoonaa tonnia, joka vastaa noin0,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Muidentoimenpiteiden osalta sopimuspuoli voi las-kea hyväkseen erotuksen, joka saadaan, kunvähennetään kyseisiin toimenpiteisiin liitty-vien ensimmäisen sitoumuskauden kasvi-huonekaasujen taseista samoihin toimenpitei-siin liittyvien kasvihuonekaasujen taseet pe-rusvuonna kerrottuna viidellä (netto-netto –laskenta).

Nielulaskentaan sekä nielujen raportointiinja todentamiseen liittyy edellä mainitussapäätössuosituksessa useita yksityiskohtaisialisävaatimuksia. Osa näiden vaatimusten si-sällöstä voidaan kuvata vasta, kun hallitus-tenvälinen ilmastopaneeli on laatinut maan-käyttöä, maankäytön muutosta ja metsätalo-utta koskevat hyvän menettelytavan ohjeet.

Artiklan 5 kappale tarjoaa markkinatalou-teen siirtymässä oleville I liitteen sopimus-puolille joustavuutta perusvuoden määritte-lyyn. Kappaleen mukaisesti tällaisen sopi-muspuolen tulee käyttää sopimuspuoltenkonferenssin toisessa istunnossa tehdyn pää-töksen (9/CP.2) mukaisesti määrättyä perus-vuotta tai –kautta 3 artiklan mukaisten vel-voitteiden täytäntöönpanoon, jos sille onmäärätty perusvuosi tai –kausi tällä tavoin.Jos sopimuspuoli ei vielä ole toimittanut il-mastosopimuksen 12 artiklassa tarkoitettuaensimmäistä tiedonantoaan, sillä on oikeusilmoittaa sopimuspuolten kokouksena toimi-valle sopimuspuolten konferenssille, että sekäyttää 3 artiklan täytäntöönpanoon vuoden1990 sijasta muuta perusvuotta tai –kautta.Pöytäkirjan sopimuspuolten kokouksena

5 päätös 11/CP.7, Land-use, land-use changeand forestry, jonka liitteenä olevaan päätös-luonnokseen -/CMNP.1 sisältyy liite hiili-määrää koskevasta taulukosta

HE 26/2002 vp36

toimiva sopimuspuolten konferenssi hyväk-syy lopullisesti kyseisen ilmoituksen. Artik-lan 6 kappale sallii I liitteessä mainittujenmarkkinatalouteen siirtymässä olevien mai-den osalta tiettyä joustoa pöytäkirjan muidenkuin 3 artiklan velvoitteiden täyttämisessä.

Artiklan 7 kappaleessa on määräykset kun-kin I liitteessä mainitun sopimuspuolen en-simmäisen sitoumuskauden sallitun päästö-määrän laskemisesta. Sallittu päästömääräsaadaan, kun otetaan kyseiselle sopimuspuo-lelle B liitteessä määritelty prosentuaalinenosuus sen perusvuoden päästöistä ja kerro-taan viidellä. Liitteessä B määritelty prosen-tuaalinen osuus tarkoittaa osuutta sopimus-puolen A liitteessä lueteltujen kasvihuone-kaasujen päästöjen kokonaismäärästä vuonna1990 tai muuna perusvuotena tai –kautena.Sopimuspuolten, joille maankäytön muutosja metsätalous muodostivat kasvihuone-kaasujen nettolähteen vuonna 1990, tulee si-sällyttää perusvuoden päästöihinsä maankäy-tön muutoksen aiheuttama nettolähteidenmäärä. Fluorihiilivetyjen, perfluorihiilivety-jen ja rikkiheksafluoridin osalta mikä tahansaI liitteessä mainittu sopimuspuoli voi 8 kap-paleen mukaan käyttää sallitun päästömääränlaskemiseen vuotta 1995.

Sopimuspuolten seitsemännen konferenssinhyväksymässä 7 artiklan 4 kappaletta koske-vassa päätössuosituksessa annetaan ohjeitasallitun päästömäärän laskemisesta. Päätös-suosituksen mukaan laskennan pohjana käy-tetään perusvuotta 1990 muulloin, paitsi Kio-ton pöytäkirjan 3 artiklan 5 ja 8 kappaleessamainituissa poikkeustapauksissa. Sallitunpäästömäärän laskennan helpottamiseksikunkin I liitteen maan tulee toimittaa 1 päi-vään tammikuuta 2007 mennessä raportti, jo-ka sisältää 5 artiklan 2 kappaleen mukaisetvaatimukset täyttävät päästöselvitystiedotvuodesta 1990 alkaen sekä laskelman kysei-sen maan sallitusta päästömäärästä. Lisäksiraportissa annetaan mekanismien ja nielujensoveltamisessa tarvittavia tietoja. Sopimus-puolen raportissaan antamat tiedot tarkaste-taan ja tarpeen vaatiessa korjataan, minkäjälkeen sen sallittu päästömäärä kirjataan sih-teeristön ylläpitämään tietokantaan. Näin kir-jattu päästömäärä pysyy muuttumattomanakoko ensimmäisen sitoumuskauden.

On huomattava, että perusvuoden päästö-

luvuissa tapahtuu määritelmien ja laskenta-sääntöjen kehittymisestä sekä tietopohjan pa-rantumisesta aiheutuvia muutoksia aina salli-tun päästömäärän yllä kuvattuun rekisteröin-tiin asti. On myös huomattava, että alkupe-räisen sallitun päästömäärän rekisteröinnistähuolimatta velvoitteen täyttymistä arvioidaanjatkuvasti muuttuvan luvun pohjalta. Tämäluku saadaan, kun 3 artiklan 10, 11 ja 12kappaleessa määritetyllä tavalla alkuperäi-seen sallittuun päästömäärään lisätään ja siitävähennetään päästöyksiköitä. Sopimuspuolenmäärällisen velvoitteen täyttymistä voidaansiksi arvioida lopullisesti vasta sitoumuskau-den jälkeen, kun käytössä ovat tarkistetut tie-dot sekä päästö- ja nielulaskennoista että sal-litun päästömäärän lopullisesta suuruudesta.

Myöhempiä velvoitekausia koskevat vel-voitteet vahvistetaan 9 kappaleen mukaanpöytäkirjan B liitteen muutoksina. Muutostenhyväksyminen tapahtuu 20 artiklassa määrä-tyn menettelyn mukaisesti edellyttäen kui-tenkin, että sopimuspuoli, jota muutos kos-kee, on kirjallisesti suostunut kyseiseen muu-tokseen. Pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimivan sopimuspuolten konfe-renssin on aloitettava myöhempiä velvoite-kausia koskevien velvoitteiden käsittely vä-hintään seitsemän vuotta ennen ensimmäisenvelvoitekauden loppua.

Päästövähennysyksiköiden tai sallittujenpäästömäärien osien lisäämisestä sallittuunpäästömäärään projektikohtaisessa yhteisto-teutuksessa tai päästökaupassa on määräykset10 kappaleessa sekä niiden vähentämisestä11 kappaleessa. Tämän mukaisesti sopimus-puolen sallittuun päästömäärään lisätään toi-selta sopimuspuolelta projektikohtaisen yh-teistoteutuksen tai päästökaupan kautta han-kitut päästövähennysyksiköt tai sallitut pääs-tömäärien osat. Vastaavasti päästövähen-nysyksiköt tai sallittujen päästömäärien osatvähennetään niitä luovuttaneen sopimuspuo-len sallitusta päästömäärästä. Sertifioidutpäästövähennykset, jotka sopimuspuoli onhankkinut toiselta sopimuspuolelta puhtaankehityksen mekanismin kautta, lisätäänhankkivan sopimuspuolen sallittuun päästö-määrään 12 kappaleen perusteella. Tapauk-sissa, joissa I liitteessä mainitun sopimuspuo-len päästöt velvoitekauden aikana jäävät allesen sallitun päästömäärän, erotus lisätään 13

HE 26/2002 vp 37

kappaleen mukaan kyseisen sopimuspuolenpyynnöstä sen sallittuun päästömäärään seu-raavina velvoitekausina.

Kasvihuonekaasujen päästöjen kokonais-määrää on pyrittävä vähentämään 14 kappa-leen mukaan siten, että vähennyksistä aiheu-tuvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutuksetsekä ympäristövaikutukset ovat mahdolli-simman vähän haitallisia sopimuspuolinaoleville kehitysmaille ja näistä etenkin haa-voittuvassa asemassa oleville ja vähiten ke-hittyneille kehitysmaille. Tässä tarkoitukses-sa pöytäkirjan sopimuspuolten kokouksenatoimivan sopimuspuolten konferenssin onharkittava ensimmäisessä istunnossa tarpeel-lisia toimenpiteitä ilmastonmuutosten haital-listen vaikutusten ja/tai vastatoimien toteut-tamisen haitallisten seurausten minimoimi-seksi kehitysmaissa. Tähän sisältyy myös ra-hoituksesta, vakuutuksesta ja teknologiansiirrosta päättäminen. Liitteessä I mainittujensopimuspuolten tulee hyväksyttyjen toi-meenpanosääntösuositusten mukaan rapor-toida vuosittaisten päästöselvitystensä yhtey-dessä siitä, miten ne ovat pyrkineet mini-moimaan päästövähennystoimiensa haitalli-sia vaikutuksia kehitysmaissa.

4 artikla. Pöytäkirjan 4 artikla sisältäämääräykset päästövähennysvelvoitteiden yh-teisestä täytäntöönpanosta. Euroopan yhteisöja sen jäsenvaltiot tähtäsivät jo Kioton pöytä-kirjan neuvotteluissa velvoitteiden yhteiseentäytäntöönpanoon. Tämän vuoksi ne vaativat4 artiklan sisällyttämistä pöytäkirjaan.

Artikla 4 antaa pöytäkirjan I liitteessä mai-nituille sopimuspuolille mahdollisuuden teh-dä sopimuksen 3 artiklaan perustuvien vel-voitteiden täyttämisestä yhteisesti. Tässä niinsanotussa taakanjakosopimuksessa määritel-lään kunkin sopimuksen osapuolen sallittupäästömäärä. Artiklan 2 kappaleen mukaantaakanjakosopimuksen osapuolet ilmoittavatsihteeristölle taakanjakosopimuksen ehdoistaKioton pöytäkirjan ratifioimis-, hyväksymis-tai liittymiskirjansa tallettamisen yhteydessä.Sihteeristö puolestaan toimittaa ilmastosopi-muksen sopimuspuolille ja allekirjoittajilletiedot kyseisen sopimuksen ehdoista. Taa-kanjakosopimus on voimassa 3 kappaleenmukaisesti ensimmäisen velvoitekauden ajaneli vuodesta 2008 vuoteen 2012.

Artiklan 4 kappale sisältää erillisen määrä-

yksen siitä, että pöytäkirjan hyväksymisenjälkeen tapahtuneet alueellisen taloudellisenyhdentymisen järjestön kokoonpanon muu-tokset eivät vaikuta sellaisen taakanjakoso-pimuksen velvoitteisiin, jonka sopimuspuoletovat tehneet yhdessä alueellisen taloudellisenyhdentymisen järjestön puitteissa ja yhdessätämän kanssa. Järjestön kokoonpanon muu-tokset otetaan huomioon ainoastaan niiden 3artiklaan perustuvien velvoitteiden suhteen,jotka on hyväksytty muutosten jälkeen.

Artiklan 5 kappaleessa määrätään vastuun-jaosta taakanjakosopimuksen osapuoltenkesken. Jos taakanjakosopimuksen osapuoleteivät saavuta niiden yhdistettyä päästövähen-nysten määrää, kukin sopimuksen osapuolion vastuussa omasta päästömäärästään, jokamääritetään sopimuksessa. Artiklan 6 kappa-le sisältää lisäksi erillisen vastuumääräyksentaloudellisen alueellisen yhdentymisen järjes-tön, kuten Euroopan yhteisön, puitteissa teh-dystä sopimuksesta. Sen mukaan kukinkyseessä olevan alueellisen taloudellisen yh-dentymisen järjestön jäsenvaltio vastaa 4 ar-tiklan mukaisesti ilmoitetusta päästömääräs-tään erikseen ja yhdessä 24 artiklan mukai-sesti toimivan alueellisen taloudellisen yh-dentymisen järjestön kanssa, jos yhdistettyäpäästövähennysten määrää ei saavuteta.

Ympäristöneuvosto saavutti 4 päivänämaaliskuuta 2002 poliittisen yhteisymmär-ryksen EY:n Kioton pöytäkirjaa koskevastaratifiointipäätöksestä ja EY:n ja sen jäsenval-tioiden Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukai-sesta taakanjaosta. Neuvoston ratifiointipää-töksen sisältöä on selostettu edellä jaksossa2.5.1 EY:n ja sen jäsenvaltioiden taakanjakoja ratifiointi.

5 artikla. Pöytäkirjan 5 artikla sisältäämääräykset kansallisesta päästölaskentajär-jestelmästä. Artiklan 5 ensimmäinen kappalevelvoittaa sopimuspuolen perustamaan ennenensimmäisen velvoitekauden alkua kansalli-sen arviointijärjestelmän päästöjen arviointiavarten. Kioton pöytäkirjan määräysten myötäilmastosopimuksen toimeenpanon yhteydessäjo laadittujen kansallisten päästöselvitystenvaatimustaso kiristyy ja monet menettelyta-vat saavat laajemmat ja yksityiskohtaisem-mat ohjeet. Erityisesti nielujen osalta Kiotonpöytäkirjan edellyttämä laskenta ja raportoin-ti poikkeaa huomattavasti ilmastosopimuksen

HE 26/2002 vp38

vaatimuksista. Sopimuspuolten seitsemän-nessä konferenssissa hyväksytyt suosituksettoimeenpanosäännöiksi sisältävät ohjeet niis-tä vaatimuksista, jotka kansallisten päästöjenarviointijärjestelmien tulee täyttää sekä oh-jeet näiden vaatimusten täyttymisen arvioi-miseksi tehtävästä raportoinnista. Ohjeistossamääritellään päästöjen laskentajärjestelmienkeskeiset periaatteet, määritelmät ja tavoit-teet sekä I liitteessä mainittujen sopimus-puolten toimet, joilla varmistetaan järjestel-mien toimivuus.

Artiklan 2 kappaleessa määritellään ne me-nettelytavat, jotka ovat tarpeen silloin, kunsopimuspuoli ei käytä hallitustenvälisen il-mastopaneelin ohjeiden mukaisia laskenta-menetelmiä päästöjen arvioimiseksi. Näillepäästöjen laskenta- ja arviointimenetelmillevalmistellaan erilliset tarkemmat menettely-tavat, joiden mukaan päästöjen arviointijär-jestelmiin tehdään tarkistuksia. Sopimuspuol-ten kokous arvioi näitä menetelmiä ja ohjeitakäyttäen työnsä perustana muun muassa hal-litusten välisen ilmastonmuutospaneelin jaapuelinten (SBSTA ja SBI) neuvoja. Jo hy-väksytyssä suosituksessa toimeenpanosään-nöiksi annetaan ohjeita niistä tarkistuksista,joita kansainväliset asiantuntijat tekevät ta-pauksissa, joissa sopimuspuolet eivät ole ra-portoineet annettujen ohjeiden edellyttämällätavalla. Lähivuosina on tarkoitus vielä tar-kentaa niitä menettelytapoja ja ohjeita, joitakansainväliset asiantuntijat noudattavat tut-kinnoissa tai tehdessään päästömäärien las-kentaan tarkistuksia valvontaelimen pyyn-nöstä.

Artiklan 3 kappaleessa määrätään, ettämuunnettaessa eri kasvihuonekaasujen pääs-töjä vastaavaksi hiilidioksidimääräksi, käyte-tään hallitustenvälisen ilmastonmuutospanee-lin hyväksymiä menetelmiä.

6 artikla. Pöytäkirjan 6 artikla sisältäämääräykset päästöjä vähentävien hankkeidenyhteistoteutuksesta. Artiklan mukaan I liit-teessä mainittu sopimuspuoli voi luovuttaatoiselle sopimuspuolelle tai hankkia toiseltasopimuspuolelta päästövähennysyksiköitätäyttääkseen 3 artiklaan perustuvat päästövä-hennysvelvoitteensa. Nämä yksiköt perustu-vat hankkeisiin, joiden tarkoituksena on vä-hentää kasvihuonekaasujen aiheuttamia pääs-töjä tai edistää kasvihuonekaasujen nielujen

aiheuttamia poistumia jollakin talouden sek-torilla. Päästövähennysten ja poistumien tu-lee olla ihmisen toiminnan aiheuttamia. Ar-tiklassa tarkoitettuja hankkeita kutsutaanmyös yhteistoteutus- eli JI -projekteiksi. Täl-laisen yhteistoteutuksen osalta pöytäkirjaedellyttää kuitenkin, että asianomaiset sopi-muspuolet ovat hyväksyneet kyseisen hank-keen (a kohta), hanke vähentää kasvihuone-kaasujen lähteistä syntyviä päästöjä tai edis-tää nielujen aikaansaamia poistumia niidenvähennysten ja poistumien lisäksi, joita muu-toinkin toteutuisi (b kohta), sopimuspuoli eihanki päästövähennysyksiköitä, jos se ei olenoudattanut 5 ja 7 artiklaan perustuvia vel-voitteitaan (c kohta) ja päästövähennysyksi-köiden hankinnan tarkoitus on täydentääkansallisia toimenpiteitä 3 artiklaan perustu-vien velvoitteiden täyttämiseksi (d kohta).

Sopimuspuolten seitsemännen konferenssinsuosituksissa toimeenpanosäännöiksi tode-taan, että kansallisten toimien tulee muodos-taa merkittävä osa kunkin sopimuspuolenpäästövähennystoimista ja että sopimuspuol-ten tulee raportoida pyrkimyksistään tässäsuhteessa. Yhteistoteutushankkeiksi voidaantoimeenpanosääntösuositusten mukaan hy-väksyä vuonna 2000 tai sen jälkeen käynnis-tetyt hankkeet sitten, kun on todettu, että netäyttävät kyseisille hankkeille asetetut taiasetettavat ehdot. Jos vuonna 2000 tai senjälkeen aloitetut hankkeet täyttävät 6 artiklaakoskevan toimeenpanosääntösuosituksenedellytykset, kyseiset hankkeet voidaankatsoa 6 artiklassa tarkoitetuiksi hankkeik-si, mutta ne voivat tuottaa päästövähen-nysyksiköitä (ERU) vasta vuodesta 2008alkaen.

Artiklan 2 kappaleen mukaan pöytäkirjansopimuspuolten kokouksena toimiva sopi-muspuolten konferenssi voi ensimmäisessäistunnossaan tai mahdollisimman pian senjälkeen kehittää edelleen suuntaviivoja tämänartiklan täytäntöönpanoa sekä todentamista jaraportointia varten. Sopimuspuolten seitse-männessä konferenssissa hyväksyttyjen toi-meenpanosääntösuositusten mukaan yhteisto-teutushankkeiden toteuttamisesta vastaa 6 ar-tiklan ohjauskomitea, johon kuuluu 10 jäsen-tä. Jäsenistä kuusi edustaa I liitteen maita jaheistä edelleen kolme siirtymätalousmaita.Komitean päätöksenteossa I liitteen ulkopuo-

HE 26/2002 vp 39

lisilla mailla on määrävähemmistö. Artiklan6 ohjauskomitea perustetaan Kioton pöytä-kirjan sopimuspuolten ensimmäisessä koko-uksessa. Toimeenpanosääntösuositusten mu-kaan yhteistoteutushankkeiden menettelyta-voissa on kaksi vaihtoehtoa. Jos hankkeenmolemmat osapuolet täyttävät kaikki osallis-tumisehdot, hankkeen isäntävaltio voi suorit-taa päästövähennysten todentamisen. Josisäntävaltiolta puuttuu vaatimukset täyttäväkansallinen rekisteri ja/tai sen vuosittaisiinraportteihin ei sisälly rekistereihin liittyviä li-sätietoja 7 artiklan 1 kappaleen toimeenpano-sääntösuositusten edellyttämällä tavalla, pitääyhteistoteutushankkeiden päästövähennyksettodentaa edellä kuvattua perusteellisemmanmenettelyn mukaisesti. Todentamisen suorit-tavat tällöin ohjauskomitean alaisuudessa senakkreditoimat niin sanotut riippumattomattoimijat. Ohjauskomitea valvoo riippumat-tomien toimijoiden työtä. Investoivan japäästövähennysyksiköitä hankkivan sopi-muspuolen pitää kaikissa tapauksissa täyttääosallistumisoikeudelle asetetut ehdot.

Artiklan 3 kappaleessa todetaan, että I liit-teessä mainittu sopimuspuoli voi valtuuttaaoikeushenkilöitä osallistumaan kyseisen so-pimuspuolen vastuulla toimintaan, joka joh-taa päästövähennysyksiköiden tuottamiseen,luovuttamiseen tai hankintaan tämän artiklannojalla. Vastuu pöytäkirjan mukaisten si-toumusten täyttämisestä säilyy kuitenkin so-pimuspuolella.

Kaikille Kioton mekanismeille – yhteisto-teutus (6 artikla), puhtaan kehityksen meka-nismi (12 artikla) ja päästökauppa (17 artik-la) – on sopimuspuolten seitsemännessä kon-ferenssissa hyväksytyissä toimeenpanosään-tösuosituksissa myös määritelty samankaltai-set osallistumisehdot, joiden täyttymistä val-voo 18 artiklan valvontakomitean täytän-töönpanojaosto. Mekanismeille yhteistenosallistumisehtojen lisäksi yhteistoteutukses-sa edellytetään, että sopimuspuoli nimeää vi-ranomaisen, jolla on toimivalta hyväksyä yh-teistoteutushankkeita ja joka laatii kansallisetohjeet ja menettelytavat hankkeiden hyväk-symistä varten.

Osallistumisoikeuden saadakseen sopimus-puolen on muun muassa täytynyt ratifioidaKioton pöytäkirja, sekä perustaa kansallinenpäästöjen arviointijärjestelmä 5 artiklan ja

kansallinen rekisteri 7 artiklan mukaisesti.Sopimuspuolen sallittu päästömäärä tulee ol-la kirjattuna ilmastosopimuksen sihteeristönylläpitämään rekisteriin 7 artiklan 4 kappalet-ta koskevien toimeenpanosääntösuositustenmukaisesti. Sopimuspuolen on myös pitänytantaa vuosittainen 5 artiklan mukainen pääs-töselvitys ja päästöselvityksen yhteydessäannettavat 7 artiklassa edellytetyt lisätiedot.Ensimmäisellä sitoumuskaudella päästöselvi-tysten laadunvalvonta mekanismien osallis-tumisehtona kohdistuu kuitenkin vain pöytä-kirjan A liitteen päästökategorioihin ja vuo-sittaisten nieluselvitysten toimittamiseen, ei-kä nieluselvitysten sisältöön.

Mekanismeihin osallistumisoikeuden kat-sotaan jatkuvan, ellei Kioton pöytäkirjan 18artiklan valvontakomitean täytäntöönpano-jaosto toisin päätä. Noudattamisen valvontaakoskeva päätös sisältää määräyksiä osallis-tumisoikeuden menettämisestä sekä sen pa-lauttamisesta. Sihteeristö pitää yllä listaaosallistumisoikeudet täyttävistä maista jamaista, joilta oikeus päästökauppaan/meka-nismeihin on evätty.

Päätössuositusten mukaan sopimuspuolivoi valtuuttaa oikeushenkilöitä osallistumaanhankkeisiin ja päästökauppaan. Tässäkin ta-pauksessa sopimuspuoli vastaa viime kädessäpöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttä-misestä ja joutuu varmistamaan, että näidenoikeushenkilöiden toiminta on sääntöjen mu-kaista. Sopimuspuolen on pidettävä päivitet-tyä listaa valtuuttamistaan oikeushenkilöistäja saatettava se sihteeristön ja yleisön käyt-töön kansallisen rekisterinsä kautta. Oikeus-henkilöt eivät saa tehdä päästöyksiköidensiirtoja sellaisena ajanjaksona, jolloin valtuu-tuksen antava sopimuspuoli ei täytä osallis-tumisoikeutta koskevia vaatimuksia.

Artiklan 4 kappale sisältää määräykset yh-teistoteutuksen suhteesta pöytäkirjan noudat-tamisen valvontaa koskevaan järjestelmään.Kappaleen mukaan päästövähennysyksiköitävoidaan edelleen luovuttaa ja hankkia, vaikkasopimuspuolta koskeva 6 artiklassa mainittu-jen vaatimusten täytäntöönpanoon liittyväkysymys todettaisiin 8 artiklan mukaisessatutkinnassa. Luovutuksen ja hankkimisenedellytyksenä kuitenkin on, että sopimuspuo-li ei voi käyttää sellaisia yksikköjä päästövä-hennysvelvoitteidensa täyttämiseen, ennen

HE 26/2002 vp40

kuin noudattamista koskevat kysymykset onselvitetty.

7 artikla. Artikla koskee päästöjen ja nielu-jen aikaansaamien poistumien vuosittaistaraportointia. Artiklassa 7 määritellään ne tie-dot, joita sopimuspuolen on toimitettava sih-teeristölle joko vuosittain tai määräajoin.Tiedot toimitetaan edelleen muiden sopimus-puolten tietoon ja niitä käytetään tutkintoihin.Artiklan 1 kappaleessa määrätään, että vuo-sittaiseen päästöselvitykseen on merkittävätarvittavat lisätiedot pöytäkirjan 3 artiklanmukaisten päästövähennysvelvoitteiden täyt-tämisen takaamiseksi. Sopimuspuolten seit-semännen konferenssin hyväksymissä 7 ar-tiklan 1 kappaletta koskevissa toimeenpano-sääntösuosituksissa todetaan, että sopimus-puolten on annettava vuosittain lisätietojapäästökiintiön lisäyksistä ja vähennyksistä,maankäytöstä, maankäytön muutoksista jametsätaloudesta sekä kansallisen päästöjenlaskenta- ja raportointijärjestelmän ja kansal-lisen rekisterin muutoksista. Toimeenpano-sääntösuosituksissa on annettu tarkemmatohjeet maankäytön, maankäytön muutoksenja metsätalouden eli niin sanottujenLULUCF – luokkien lisätietojen sisällöstä.Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli tu-lee valmistelemaan maankäytön muutosten janielujen päästölähdeluokille hyvän käytän-nön ohjeet.

Vuosittain on raportoitava myös siitä, mi-ten päästövähennystoimien haitallisia vaiku-tuksia kehitysmaille on pyritty minimoimaan.Raportoitavia tietoja ovat kehitysmaille an-nettu apu, taloudellisten ohjauskeinojen, esi-merkiksi energiaveron tai muiden keinojenkäyttö energian hintaan vaikuttamiseksi taik-ka toimet, joilla pyritään vähentämään fossii-lisia energialähteitä käyttävien tekniikoidenaiheuttamia päästöjä. Kioton pöytäkirjanmukainen vuosittainen raportointi tulee aloit-taa viimeistään sitoumuskauden ensimmäise-nä vuonna eli vuonna 2008.

Artiklan 2 kappaleessa velvoitetaan kukin Iliitteen sopimuspuoli sisällyttämään määrä-ajoin tehtävään maaraporttiin sopimuspuol-ten kokouksen ensimmäisessä istunnossaanmäärittämät lisätiedot. Maaraportti koskeekasvihuonekaasujen nielujen ja päästöjenmääriä sekä toimia ilmastosopimuksen mää-räysten panemiseksi täytäntöön. Sopimus-

puolten seitsemännessä konferenssissa hy-väksyttyjen toimeenpanosääntösuositustenmukaan maaraportin yhteydessä toimitettavialisätietoja ovat kansallisen raportointijärjes-telmien ja rekisterien kuvaukset sekä tiedottäydentävyyden toteutumisesta eli siitä, mi-ten kotimaisia toimia on pantu toimeen mer-kittävänä osana sopimuspuolen velvoitteentäyttämistä. Lisäksi tietoja on toimitettava 2artiklan mukaisista kansallisista politiikka-toimista, täytäntöönpanoa koskevista kansal-lisista menettelyistä ja lainsäädännöllisistäjärjestelyistä. Tietoja on edelleen toimitettavaKioton pöytäkirjan 10 artiklaan perustuvastatuesta teknologian siirrolle ja valmiuksienparantamiselle sekä 11 artiklan mukaisestarahoitustuesta.

Artiklan 3 kappaleessa määritellään määrä-ajat raportoinnille. Sopimuspuolten on sisäl-lytettävä 1 kappaleen mukaan vuosittain an-nettavat tiedot ensimmäiseen ilmastosopi-muksen alaiseen päästöselvitykseen. Tämätarkoittaa kunkin sopimuspuolen osalta vel-voitekauden ensimmäistä vuotta sen jälkeen,kun pöytäkirja on tullut kyseisen sopimus-puolen osalta voimaan. Artiklan 2 kappaleenmukaiset tiedot annetaan osana ensimmäistäkansallista tiedonantoa, jonka kyseinen so-pimuspuoli antaa Kioton pöytäkirjan tultuasen osalta voimaan.

Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuol-ten kokous päättää päästöselvitysten ja kan-sallisten tiedonantojen laadintaohjeista sekäsallitun päästömäärän laskemista koskevistamenettelyistä. Sopimuspuolten seitsemännes-sä konferenssissa hyväksytyissä 4 kappalettakoskevissa toimeenpanosääntösuosituksissamäärätään muun muassa sopimuspuolen 3 ar-tiklan 7 kappaleen mukaisen sallitun päästö-määrän määrittelyssä noudatettavasta menet-telystä, määritellään erilaiset päästöyksiköt jaannetaan niiden hyödyntämistä koskevatkeskeiset säännöt. Päästöyksikköjen määri-telmät toistetaan myös mekanismien toi-meenpanosääntösuosituksissa.

Hyväksyttyjen määritelmien mukaan pääs-töyksiköitä on neljää eri tyyppiä, joita koske-vat osittain erilaiset säännöt: päästövähen-nysyksikkö (ERU) tarkoittaa yhteistoteutustakoskevan 6 artiklan perusteella ja sen vaati-musten mukaan vahvistettua yksikköä, serti-fioitu päästövähennysyksikkö (CER) on 12

HE 26/2002 vp 41

artiklan perusteella ja sen vaatimusten mu-kaan vahvistettu päästöyksikkö, sallittu pääs-tömääräyksikkö (AAU) tarkoittaa yksikköä,joka syntyy, kun sopimuspuoli rekisteröi sal-littua päästömääräänsä vastaavan määränpäästöyksiköitä kansalliseen rekisteriinsä7, japoistoyksikkö (RMU) on yksikkö, jonka läh-teenä on maankäyttöön, maankäytön muu-tokseen sekä metsätalouteen liittyvät 3 artik-lan 3 ja 4 kappaleen mukaisesti toimeenpan-tavat niin sanotut nilelutoimenpiteet. Kaikkipäästöyksiköt vastaavat yhtä hiilidioksidie-kvivalenttitonnia.

Toimeenpanosääntösuosituksen mukaankaikkia yllä mainittuja päästöyksiköitä voi-daan siirtää sopimuspuolelta toiselle va-paasti, ja ne ovat samanarvoisia ja keske-nään vaihtokelpoisia velvoitteen täytän-töönpanossa. Velvoitteiden täyttyminen ar-vioidaan ensimmäisen sitoumuskauden jäl-keen vertaamalla sopimuspuolen päästöjäsitoumuskaudella niiden päästöyksiköidenmäärään, jotka sillä on kyseisellä hetkelläkansallisessa rekisterissään niin sanotullakäyttötilillä.

Puhtaan kehityksen mekanismista ja yhteis-toteutuksesta saatavia päästövähennysyksi-köitä (CER ja ERU) voidaan myös siirtääseuraavalle sitoumuskaudelle tiettyyn ylära-jaan asti. Nieluista saatavien poistoyksiköi-den (RMU) siirtäminen seuraavalle si-toumuskaudelle on kielletty.

Säännöissä määritellään myös, miten pääs-töyksiköt rekisteröidään ja miten niitä säily-tetään kansallisissa rekistereissä erilaisilla ti-leillä, sekä annetaan rekistereille ja tileilleasetettavat vaatimukset sekä rekisterien ja ti-lien välisiä siirtoja koskevat määräykset. Tiliton eriytetty käyttötarkoituksensa mukaan.Sopimuspuolen lisäksi tilejä voi olla myösoikeushenkilöillä. Rekistereiden väliset tili-siirrot tapahtuvat sihteeristön ylläpitämänkirjausjärjestelmän kautta. Järjestelmä py-säyttää sääntöjen vastaiset siirrot esimerkiksisilloin, kun valvontajärjestelmä on todennut,että siirtoa yrittävä sopimuspuoli ei täytä me-kanismien osallistumisehtoja. Sihteeristö pe-rustaa tietokannan päästöjä ja sallittuja pääs-

7 päätös 15/CP.7, Principles, nature andscope of the mechanisms pursuant to Ar-ticles 6, 12 and 17 of the Kyoto Protocol

tömääriä koskevien tietojen keräämistä ja ti-linpitoa varten.

8 artikla. Artikla käsittelee asiantuntija-ryhmien suorittamaa tutkintaa, joka voi kos-kea sekä vuosittaista päästöselvitystä, kansal-lista päästölaskentajärjestelmää, kansallisiarekisterejä että maaraportteja. Artiklan 1kappaleessa edellytetään, että tutkinta suori-tetaan sopimuspuolten konferenssin asiaanliittyvien päätösten ja suuntaviivojen mukai-sesti. Asiantuntijat voivat tutkia vuosittaisetpäästöselvitykset joko paikan päällä asian-omaisessa maassa tai asiakirjojen perusteellaomassa maassaan. Vierailukäynnit kunkin Iliitteen sopimuspuolen luo pyritään järjestä-mään vähintään kerran sitoumuskauden aika-na. Tutkinnassa varmistetaan, että päästösel-vityksen tulokset, tehdyt oletukset sekä käy-tetyt laskenta- ja arviointimenetelmät ovathyväksyttyjä ja tutkittuun tietoon perustuvia.Lisäksi tarkistetaan tietojen ja tulosten kir-jaus ja arkistointi.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sihteeristökoordinoi asiantuntijaryhmien työtä. Asian-tuntijaryhmät koostuvat asiaintuntijoista, jot-ka on valittu ilmastosopimuksen sopimus-puolten ja tarvittaessa hallitustenvälisten jär-jestöjen nimittämistä henkilöistä sopimus-puolten konferenssin ohjeiden mukaisesti.

Artiklan 3 kappaleen mukaan asiantuntija-ryhmät valmistelevat tutkinnan perusteellaraportin pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena toimivalle sopimuspuolten konferenssil-le. Raportissa arvioidaan sopimuspuolen vel-voitteiden täytäntöönpanoa, määritetään täy-täntöönpanon mahdolliset ongelmat ja vel-voitteen täytäntöönpanoon vaikuttavat teki-jät. Sihteeristö toimittaa raportit kaikille il-mastosopimuksen sopimuspuolille sekä laatiisopimuspuolten kokouksena toimivan sopi-muspuolten konferenssin käsiteltäväksi luet-telon raporteissa mainituista täytäntöön-panoon liittyvistä kysymyksistä.

Sopimuspuolten kokous hyväksyy 4 kappa-leen mukaan ensimmäisessä istunnossaansuuntaviivat asiantuntijaryhmien suorittamaatäytäntöönpanon tutkintaa varten. Suuntavii-voja tarkistetaan säännöllisesti sopimuspuol-ten konferenssin asiaan liittyvien päätöstenedellyttämällä tavalla. Artiklan 5 kappaleenmukaan sopimuspuolten kokous käsitteleetarvittaessa SBSTA:n ja SBI:n avustuksella

HE 26/2002 vp42

sopimuspuolten 7 artiklan nojalla antamiatietoja ja niitä koskevia asiantuntijoiden tut-kinnasta laatimia kertomuksia sekä sihteeris-tön luetteloimia täytäntöönpanoon liittyviäkysymyksiä ja sopimuspuolten esittämiä ky-symyksiä. Artiklan 6 kappaleen mukaan so-pimuspuolten kokous tekee näiden tietojenperusteella päätökset, joita pöytäkirjan täy-täntöönpano edellyttää.

Sopimuspuolten seitsemännessä konferens-sissa hyväksytyissä toimeenpanosääntösuosi-tuksissa annetaan yleisiä ohjeita asiantuntija-ryhmien suorittamasta tutkinnasta. Eräiltäosin näitä ohjeita tullaan vielä tarkentamaanlähivuosina. Tähän kuuluu muun muassa no-peutettu menettely, jota noudatetaan meka-nismien osallistumisoikeuden menettäneensopimuspuolen pyytäessä osallistumisoikeu-den palauttamista.

9 artikla. Pöytäkirjan 9 artikla sisältäämääräykset arvioinnista. Artiklan 1 kappa-leen mukaan pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konferens-si arvioi säännöllisin väliajoin pöytäkirjanmääräyksiä. Arvioinnissa otetaan huomioonparhaiten saatavilla olevat ilmastonmuutostaja sen vaikutuksia koskevat tieteelliset, tekni-set, sosiaaliset ja taloudelliset tiedot sekä ar-viot. Nämä arviot sovitetaan yhteen ilmasto-sopimuksen vastaavien arviointien kanssa.Tässä yhteensovittamisessa otetaan erityisestihuomioon sopimuspuolten raportoinnit, jotkakoskevat kasvihuonekaasujen päästöjä ja nie-luja, kansallisia ja alueellisia ilmasto-ohjelmia, ilmastosopimuksen sopimuspuol-ten velvoitteita ja ilmastosopimuksen nojallatehtyjä toimielinjärjestelyjä. Arviointien pe-rusteella pöytäkirjan sopimuspuolten koko-uksena toimiva sopimuspuolten konferenssiryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Ensim-mäinen arviointi suoritetaan artiklan 2 kappa-leen mukaisesti pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimivan sopimuspuolten konfe-renssin toisessa istunnossa. Tämän jälkeenarvioinnit suoritetaan säännöllisin väliajoin.

10 artikla. Artikla sisältää määräyksetkaikkia sopimuspuolia koskevista kansallisis-ta ja alueellisista ohjelmista sekä kansainvä-lisestä yhteistyöstä. Näissä määräyksissävahvistetaan ilmastosopimuksen 4 artiklan 1kappaleen mukaiset velvoitteet eikä niissäaseteta mitään uusia velvoitteita kehitysmail-

le. Artiklassa kuvataan kuitenkin ilmastoso-pimusta yksityiskohtaisemmin kyseisten oh-jelmien laadintaa ja niihin liittyvää kansain-välistä yhteistoimintaa. Artiklan johdantolau-seessa viitataan teollisuusmaiden ilmastoso-pimuksessa hyväksymiin rahoitusta ja tekno-logiansiirtoa koskeviin sekä muihin tu-kisitoumuksiin kehitysmaille.

Ohjelmien ja yhteistyön avulla sopimus-puolet pyrkivät panemaan täytäntöön päästö-jen määrällisiä rajoitus- tai vähennyssi-toumuksia. Ohjelmia koskevat määräyksetsisältyvät artiklan a ja b kohtaan. Artiklan akohdan mukaisesti sopimuspuolet laativatkustannustehokkaita kansallisia ja alueellisiaohjelmia, joilla pyritään parantamaan paikal-listen päästötekijöiden laatua taikka niidentietojen tai mallien laatua, joita käytetäänihmisen toiminnan aiheuttamien muiden kuinMontrealin pöytäkirjan sääntelemien kasvi-huonekaasujen lähteiden aiheuttamia päästö-jä ja nielujen aikaansaamia poistumia koske-vien kansallisten selvitysten valmisteluun japäivitykseen. Ohjelmien laadinnassa käyte-tään sopimuspuolten konferenssin hyväksy-miä vertailukelpoisia menetelmiä. Niiden onoltava yhdenmukaisia sopimuspuolten konfe-renssin kansallisia tiedonantoja varten hy-väksymien suuntaviivojen kanssa. Lisäksisopimuspuolet valmistelevat ja toteuttavat ar-tiklan b kohdan mukaisesti kansallisia ja alu-eellisia ohjelmia, jotka sisältävät toimenpitei-tä ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja il-mastonmuutokseen sopeutumisen helpotta-miseksi. Tällaiset ohjelmat koskisivat artik-lan b kohdan i alakohdan mukaisesti muunmuassa energia-, liikenne- ja teollisuussekto-ria sekä maataloutta, metsätaloutta ja jäte-huoltoa taikka sopeutumismenetelmiä alue-suunnittelun parantamiseksi. Ilmastosopi-muksen I liitteessä mainitut sopimuspuolettoimittavat artiklan b kohdan ii alakohdanmukaan tietoja pöytäkirjaan perustuvistatoimenpiteistä ja kansallisista ohjelmista pöy-täkirjan 7 artiklan mukaisesti. Muut sopi-muspuolet pyrkivät sisällyttämään kansalli-siin tiedonantoihinsa tietoja ilmastonmuutos-ta ja sen haitallisia vaikutuksia torjuvista oh-jelmista.

Kansainvälistä yhteistyötä koskevat määrä-ykset sisältyvät artiklan c –e kohtiin. Sopi-muspuolet pyrkivät artiklan c kohdan mu-

HE 26/2002 vp 43

kaan tekemään yhteistyötä edistääkseen sel-laisia tehokkaita menettelytapoja, jotka otta-vat huomioon ympäristön ja joilla kehitetään,sovelletaan ja levitetään ilmastonmuutokseenliittyvää teknologiaa, osaamista, käytäntöjä jamenettelyjä erityisesti kehitysmaissa. Sopi-muspuolet ryhtyvät myös kaikkiin mahdolli-siin toimiin edistääkseen ja rahoittaakseenmenettelytapojen siirtoa. Artiklan d kohdanmukaan sopimuspuolet tekevät myös tieteel-listä ja teknistä tutkimusyhteistyötä. Syste-maattisia havainnointijärjestelmiä ja tietoar-kistoja kehittämällä sopimuspuolet pyrkivätvähentämään muun muassa ilmastojärjestel-mään liittyviä epävarmuustekijöitä ja ilmas-tonmuutoksen haitallisia vaikutuksia. Tässätarkoituksessa sopimuspuolet pyrkivät myösvahvistamaan kansallisia valmiuksia osallis-tua kansainväliseen ja hallitustenväliseen tut-kimukseen.

Sopimuspuolet pyrkivät artiklan e kohdanmukaisesti tietoja vaihtamalla lisäämäänyleisön tietoisuutta ja yleisön mahdollisuuttasaada tietoa ilmastonmuutoksesta. Tähän py-ritään kehittämällä ja panemalla täytäntöönkoulutusohjelmia sekä järjestämällä henki-löstövaihtoa ja asiantuntijoiden kouluttamis-ta. Sopimuspuolet sisällyttävät kansallisiintiedonantoihinsa tietoja niistä ohjelmista jatoimenpiteistä, joihin sopimuspuolet ovatryhtyneet e kohdan nojalla. Toimenpiteitä jaohjelmia toteuttaessaan sopimuspuolet pyr-kivät ottamaan huomioon erityisesti sopi-muspuolina olevien kehitysmaiden erityistar-peet, jotka aiheutuvat ilmastonmuutoksenhaitallisista vaikutuksista ja vastatoimien to-teuttamisesta.

Artiklaan ei liity erityisiä suosituksia toi-meenpanosäännöiksi. Sopimuspuolten seit-semännessä konferenssissa hyväksyttiin kui-tenkin päätöksiä, joiden tavoitteena on tehos-taa jo ilmastosopimukseen sisältyviä, tekno-logian siirtoa ja valmiuksien vahvistamistakoskevia velvoitteita. Päätösten toimeenpa-noa varten tehtiin myös rahoitusta koskeviapäätöksiä, joista on tehty selkoa 11 artiklanperustelujen yhteydessä.

11 artikla. Artikla koskee teollisuusmailleasetettuja velvoitteita tukea kehitysmaita il-mastosopimuksessa ja Kioton pöytäkirjassakehitysmaille asetettujen velvoitteiden toi-meenpanossa.

Kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitta-misvelvollisuus koskee ilmastosopimuksensopimuspuolina olevia teollisuusmaita jamuita II liitteessä mainittuja sopimuspuolia.Velvoitteet koskevat myös Suomea. Artiklan1 kappaleessa vahvistetaan, että pöytäkirjan10 artiklan täytäntöönpanossa sopimuspuol-ten tulee ottaa huomioon myös ilmastosopi-muksen 4 artiklan 4, 5, 7, 8 ja 9 kappaleidenmääräykset. Ilmastosopimuksen mainituissakohdissa velvoitetaan sopimuspuolina olevatteollisuusmaat ja muut II liitteessä mainitutsopimuspuolet muun muassa avustamaan ke-hitysmaita, jotta nämä pystyvät panemaantäytäntöön ilmastosopimukseen perustuviavelvoitteitaan sekä todetaan, että kehitysmai-den toimet riippuvat olennaisesti siitä, kuinkatehokkaasti teollisuusmaat toteuttavat kehi-tysmaiden rahoitusta koskevat sitoumuksena.Lisäksi todetaan, että ilmastonmuutos vaikut-taa haitallisesti erityisesti haavoittuvassa ase-massa oleviin kehitysmaihin ja sen vuoksimyös niiden sopeutumistoimiin tulisi ohjatarahoitusta.

Artiklan 2 kappaleessa määritellään, kuinkaII liitteessä mainitut sopimuspuolet rahoitta-vat kehitysmaiden ilmastotoimia. Kappalees-sa todetaan, että rahoituksen on tapahduttavamyös ilmastosopimuksen 4 artiklan 3 kappa-leen ja 11 artiklan määräysten mukaisesti.Ilmastosopimuksen 4 artiklan 3 kappale kos-kee teollisuusmaiden velvollisuutta rahoittaakehitysmaita ja se vastaa sisällöltään pöytä-kirjan 11 artiklan a ja b kohtia. Ilmastosopi-muksen 11 artiklassa määritellään rahoitus-mekanismi, jonka kautta kehitysmaita tue-taan. Rahoitusmekanismina toimii Maail-manlaajuinen ympäristörahasto (GEF).

Artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan so-pimuspuolina olevien teollisuusmaiden jamuiden II liitteessä mainittujen sopimuspuol-ten tulee järjestää kehitysmaille uusia varojaja lisävaroja, joiden tulee täysin kattaa ilmas-tosopimuksen ja pöytäkirjan kehitysmailleasettamien kansallisten ilmastotoimia koske-vien raportointivelvoitteiden täyttämisestäaiheutuvat kustannukset.

Artiklan 2 kappaleen b kohdassa velvoite-taan sopimuspuolina olevat teollisuusmaat jamuut II liitteessä mainitut sopimuspuolet jär-jestämään kehitysmaille myös esimerkiksiteknologiansiirtoa varten varoja, joita kehi-

HE 26/2002 vp44

tysmaat tarvitsevat kattaakseen ilmastosopi-muksen 4 artiklan 1 kappaleen ja pöytäkirjan10 artiklan velvoitteiden täyttämisestä aiheu-tuvat sovitut täydet lisäkustannukset. Näitävelvoitteita ovat esimerkiksi päästöselvitys-ten laatiminen ja päivittäminen, ilmastomuu-tokseen liittyvien torjunta- ja sopeutumistoi-menpiteitä sisältävien kansallisten ja alueel-listen ilmasto-ohjelmien laatiminen, toi-meenpaneminen, päivittäminen ja julkaise-minen, teknologian kehittäminen, soveltami-nen, siirto ja tutkimus sekä järjestelmällinenseuranta, tiedonvaihto, opetus ja koulutus.Rahoitettavilla lisäkustannuksilla tarkoitetaansitä osaa kustannuksista, joka aiheutuu niistälisäyksistä toimintoihin ja hankkeisiin, joillapyritään saavuttamaan globaalia ympäristö-hyötyä. Kehitysmaa ja ilmastosopimuksenrahoitusmekanismina toimiva GEF sopivathankekohtaisesti näiden lisäkustannustensuuruudesta. Lisäkustannus rahoitetaan teol-lisuusmaiden toimesta GEF:n kautta. Kehi-tysmaa itse rahoittaa toimenpiteestä aiheutu-vat muut kustannukset tai ne rahoitetaankahden- tai monenvälisesti. Kohdassa b tode-taan edelleen, että velvoitteiden täytäntöön-panossa otetaan huomioon siirrettävien varo-jen riittävyyden ja ennustettavuuden tarve.

Artiklan 3 kappaleessa todetaan, että teolli-suusmaat voivat pöytäkirjan 10 artiklan vel-voitteiden täytäntöönpanoa varten järjestää jakehitysmaat voivat käyttää hyväkseen myösmuunlaista rahoitusta. Tämä rahoitus voi ta-pahtua kahdenvälisesti, alueellisesti tai mo-nenvälisen yhteistyön kautta. Käytännössätällä rahoituksella tarkoitetaan sellaista muu-ta ilmastotoimiin suunnattavaa rahoitusta, jo-ta teollisuusmaat mahdollisesti antavat kehi-tysmaille GEF:n kautta kulkevan rahoituksenlisäksi. Tämä muukin rahoitus voidaan kui-tenkin raportoida ilmastosopimuksen ja Kio-ton pöytäkirjan alaisena toimintana.

Sopimuspuolten seitsemännessä konferens-sissa vahvistettiin kehitysmaiden rahoitustakoskeva yhteisymmärrys hyväksymällä pää-töksiä, joiden tavoitteena on tehostaa jo il-mastosopimukseen sisältyviä teollisuusmai-den velvoitteita tukea kehitysmaita. Ilmasto-sopimuksen alaisena perustetaan ilmaston-muutoksen erityisrahasto SCCF ja vähitenkehittyneiden maiden rahasto LDCF.SCCF:stä on tarkoitus rahoittaa ilmaston-

muutokseen liittyen ilmastonmuutokseen so-peutumista, teknologian siirtoa, energia-, lii-kenne-, teollisuus-, maa- ja metsätalous- jajätehuoltotoimia sekä talouden monipuolis-tamista. LDCF:stä on tarkoitus tukea erityistävähiten kehittyneille maille laadittavaa työ-ohjelmaa, jonka ensimmäinen askel on kan-sallisten sopeutumisohjelmien laadinta. Li-säksi perustettiin Kioton pöytäkirjan 12 artik-laan liittyen Kioton pöytäkirjan sopeutumis-rahasto KPAF, joka saa varansa puhtaan ke-hityksen mekanismin hankkeiden tuottamienpäästövähennysten osuuksista ja muista läh-teistä. KPAF:stä rahoitetaan kehitysmaidensopeutumishankkeita ja –ohjelmia. Maail-manlaajuinen ympäristörahasto vastaa kaik-kien yllä mainittujen uusien rahastojen hal-linnoinnista. Vahvistettuun yhteisymmärryk-seen liittyy myös EU:n, Kanadan, Islannin,Uuden-Seelannin, Norjan ja Sveitsin yhtei-nen poliittinen julistus, jossa taataan, että ke-hitysmaille suuntautuvan ilmastorahoituksentaso vuoteen 2005 mennessä on vähintään410 miljoonaa USA:n dollaria (450 miljoo-naa euroa) vuodessa. Sopimuspuolten seit-semännessä konferenssissa hyväksyttyjen ra-portointia koskevien toimeenpanosääntö-suositusten mukaan sopimuspuolten tulee ra-portoida 10 ja 11 artiklan mukaisesta tues-taan kehitysmaille.

12 artikla. Artiklassa 12 määritellään puh-taan kehityksen mekanismi (CDM). Artiklan1 kappaleen mukaan puhtaan kehityksen me-kanismin tarkoitus on auttaa sopimuspuolia,joita ei ole mainittu I liitteessä, kestävän ke-hityksen politiikassa ja niiden osallistumises-sa ilmastosopimuksen perimmäisen tavoit-teen saavuttamiseen. Sopimuspuolet, joita eiole mainittu I liitteessä, ovat käytännössä ke-hitysmaita. Artiklan 2 kappaleen mukaanpuhtaan kehityksen mekanismilla pyritäänauttamaan I liitteessä mainittuja sopimuspuo-lia noudattamaan niiden 3 artiklaan perustu-via päästöjen määrällisiä rajoitus- ja vähen-nysvelvoitteita.

Artiklan 3 kappaleen a alakohdassa tode-taan, että sopimuspuolet, joita ei ole mainittuI liitteessä, hyötyvät sertifioituihin päästövä-hennyksiin johtavasta hanketoiminnasta.Vastaavasti saman kappaleen b alakohdanmukaan I liitteessä mainitut sopimuspuoletvoivat käyttää tällaisesta hanketoiminnasta

HE 26/2002 vp 45

seuranneita sertifioituja päästövähennyksiäedistääkseen päästöjensä rajoitus- ja vähen-nysvelvoitteiden noudattamista siten, kunpöytäkirjan sopimuspuolten kokouksena toi-miva sopimuspuolten konferenssi on päättä-nyt. Puhtaan kehityksen mekanismin osallis-tumisoikeutta koskevat samat periaatteet kuinmuitakin mekanismeja. Niitä on käsitelty 6artiklan perustelujen yhteydessä. Kehitys-maiden osallistumisoikeutta varten kuitenkinriittää, että kehitysmaat ovat Kioton pöytäkir-jan sopimuspuolia ja ne ovat nimenneet kan-sallisen CDM-viranomainen.

Puhtaan kehityksen mekanismi on 4 kappa-leen mukaan tämän pöytäkirjan sopimuspuol-ten kokouksena toimivan sopimuspuoltenkonferenssin hallinnon ja ohjeiden alainen.Puhtaan kehityksen mekanismin toimintaavalvoo puhtaan kehityksen mekanismin hal-lintoneuvosto. Sopimuspuolten seitsemännenkonferenssin toimeenpanosääntösuositustenmukaan hallintoneuvosto ohjaa puhtaan kehi-tyksen mekanismin käytännön toimintaa vas-taten hankkeiden suunnittelussa ja arvioin-nissa käytettyjen menetelmien hyväksymi-sestä ja hankkeiden rahoitustarpeita koskevantiedon levityksestä. Hallintoneuvostoon kuu-luu yhteensä 10 jäsentä. Päätöksenteossa Iliitteen mailla on määrävähemmistö. Sopi-muspuolten seitsemännessä konferenssissapuhtaan kehityksen mekanismille valittiin vä-liaikainen hallintoneuvosto, jonka toimintakäynnistyi välittömästi.

Pöytäkirjan sopimuspuolten kokouksennimeämät toiminnalliset yksiköt sertifioivat 5kappaleen mukaisesti kustakin hanketoimin-nasta seuraavat päästövähennykset. Sertifi-ointi edellyttää kunkin mukana olevan sopi-muspuolen vapaaehtoista osallistumista, il-mastonmuutoksen lieventämiseen liittyväätodellista, mitattavissa olevaa ja pitkäaikaistahyötyä sekä sellaisia päästövähennyksiä, joi-ta ei olisi saatu aikaan ilman sertifioitua han-ketoimintaa.

Artiklan 6 kappaleen mukaan puhtaan kehi-tyksen mekanismi auttaa tarvittaessa järjes-tämään sertifioidun hanketoiminnan rahoitus-ta. Pöytäkirjan sopimuspuolten kokouksenatoimiva sopimuspuolten konferenssi laatii 7kappaleen mukaisesti ensimmäisessä istun-nossaan menetelmät ja menettelytavat, joidentavoitteena on avoimuus, tehokkuus ja vas-

tuullisuus. Keino tavoitteen saavuttamiseenon hanketoiminnan riippumaton tarkastus jatodentaminen. Hyväksyttyjen toimeenpano-sääntösuositusten mukaan puhtaan kehityk-sen mekanismin hankkeen tulee olla hyväk-sytty projektisuunnitelman pohjalta ennenkuin hallintoneuvosto rekisteröi sen. Rekiste-röidyn hankkeen toteutuksen käynnistyttyäsen tuloksena syntyneet päästövähennyksettodennetaan ja sertifioidaan riippumattomastiseurantaraporttien, paikalla suoritettujen tar-kastusten ja muiden tietojen pohjalta. Hyväk-sytyt yritykset tai muut organisaatiot vastaa-vat hankkeiden hyväksynnästä sekä päästö-vähennysten todentamisesta ja sertifioinnista.Hallintoneuvosto rekisteröi sertifioidut pääs-tövähennykset, joista vähennetään hankkeenhallinnollisia kuluja sekä sopeutumisrahastoavarten tietty osuus. Jäljelle jäävä osuus siirre-tään päästövähennysyksikköinä (CER) hank-keen osapuolten tileille. Hallintoneuvosto tu-lee kehittämään uusiutuvan energian käyttöäedistäville tai energiatehokkuutta parantavillepienille puhtaan kehityksen mekanisminhankkeille yksinkertaistetut säännöt ja me-nettelytavat, jotka on määrä hyväksyä sopi-muspuolten kahdeksannessa kokouksessa lo-kakuussa 2002.

Artiklan 8 kappaleessa edellytetään, ettäosa sertifioidun hanketoiminnan tuotostakäytetään hallintokulujen kattamiseen sekäsopimuspuolina olevien, ilmastonmuutoksenhaitallisille vaikutuksille erityisesti alttiinaolevien kehitysmaiden auttamiseen sopeutu-miskustannusten kattamisessa. Sopimuspuol-ten seitsemännessä konferenssissa päätettiin,että CDM-hankkeilla kehitysmaiden sopeu-tumiseen kerättävä maksu on 2 prosenttia ky-seessä olevien hankkeiden tuottamien pääs-töoikeuksien myyntiarvosta. Maksua ei kerä-tä kaikkein köyhimpien kehitysmaiden hank-keilta. Päästöoikeuksien myynnin avulla ontarkoitus kartuttaa Kioton pöytäkirjan sopeu-tumisrahastoa. Puhtaan kehityksen mekanis-min mukaiseen toimintaan, johon kuuluu tä-män artiklan 3 kappaleen a kohdassa mainittutoiminta ja sertifioitujen päästövähennystenhankinta, voi 9 kappaleen mukaan osallistuayksityisiä ja julkisia tahoja. Tällöin toimin-nan tulee olla puhtaan kehityksen mekanis-min hallintoneuvoston antamien ohjeidenmukaista.

HE 26/2002 vp46

Artiklan 10 kappaleessa todetaan, että serti-fioituja päästövähennyksiä, jotka saavutetaanvuoden 2000 ja ensimmäisen velvoitekaudenalun eli vuoden 2008 välisenä aikana, voi-daan käyttää hyväksi ensimmäisen velvoite-kauden tavoitteiden saavuttamiseksi. Artiklaa12 koskevan päätöksen8 mukaisesti I liitteensopimuspuoli voi lukea hyväkseen päästövä-hennyksen, joka syntyy metsittämisen ja uu-delleen metsittämishankkeiden toimenpitei-den kautta. Ensimmäisellä sitoumuskaudellanäistä maankäyttöä, maankäytön muutosta jametsätaloutta koskevista toimenpiteistä so-pimuspuoli voi lukea hyväkseen päästövä-hennysmäärän, joka ei ylitä yhtä prosenttiapäästömäärästä, joka saadaan kertomalla ky-seisen sopimuspuolen perusvuoden päästö-määrä viidellä. Artiklaan 12 liittyvistä maan-käyttöä, maankäytön muutosta ja metsätalo-utta koskevista tulevien sitoumuskausienmenettelytavoista sovitaan osana toisen si-toumuskauden neuvotteluja.

13 artikla. Artikla sisältää määräykset so-pimuspuolten kokouksesta sekä sen päätök-senteosta. Artiklan 1 kappaleen mukaan pöy-täkirjan sopimuspuolten kokouksena toimiisopimuspuolten konferenssi, joka on ilmasto-sopimuksen ylin toimielin. Artiklan 2 kappa-leen mukaan niillä ilmastosopimuksen sopi-muspuolilla, jotka eivät ole Kioton pöytäkir-jan sopimuspuolia, on mahdollisuus osallis-tua tarkkailijoina pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimivan sopimuspuolten konfe-renssin istuntoihin. Pöytäkirjaan perustuvaanpäätöksentekoon voivat artiklan 3 kappaleenmukaan kuitenkin osallistua vain pöytäkirjansopimuspuolet. Tämän vuoksi silloin, kunsopimuspuolten konferenssi toimii pöytäkir-jan sopimuspuolten kokouksena, ne sopi-muspuolten konferenssin puheenjohtajistonjäsenet, jotka eivät ole samalla pöytäkirjansopimuspuolia, korvataan ylimääräisillä jäse-nillä, jotka pöytäkirjan sopimuspuolet valit-sevat keskuudestaan.

Artiklan 4 kappaleessa annettujen yksityis-kohtaisten määräysten mukaisesti sopimus-puolet kokoontuvat säännöllisin väliajoin ar-

8 päätös 17/CP.7 (Article 12), Modalitiesand procedures for a clean developmentmechanism as definied in Article 1 of theKyoto Protocol

vioidakseen pöytäkirjan täytäntöönpanonvaiheita ja tehdäkseen tarpeelliset päätöksetpöytäkirjan tehokkaan täytäntöönpanon edis-tämiseksi. Tässä tarkoituksessa sopimuspuol-ten konferenssi muun muassa arvioi toteutet-tujen toimenpiteiden vaikutuksia ja ilmasto-sopimuksen tavoitteen saavuttamista, käsitte-lee ja hyväksyy pöytäkirjan täytäntöönpanoakoskevat raportit, edistää sopimuspuolten vä-listä tietojenvaihtoa ilmastonmuutokseen liit-tyvistä toimenpiteistä sekä helpottaa näidentoimenpiteiden yhteensovittamista. Lisäksisopimuspuolten konferenssi pyrkii edistä-mään ja ohjaamaan pöytäkirjan täytäntöön-panoon liittyvien vertailukelpoisten mene-telmien kehittämistä ja niiden tarkistusta sekäantamaan suosituksia pöytäkirjan täytän-töönpanon kannalta tarpeellisista asioista.Sopimuspuolten konferenssi pyrkii myös jär-jestämään lisävaroja kattaakseen kustannuk-set, jotka aiheutuvat sopimuspuolina olevissakehitysmaissa näiden edistäessä ilmaston-muutoksen torjuntatoimiin liittyvien kasvi-huonekaasujen päästöjä ja nielujen aikaan-saamia poistumia koskevien kansallisten sel-vitysten laatimista sekä pannessaan täytän-töön täytäntöönpanoa valvovan erityisentoimielimen asettamia velvoitteita.

Artiklan 5 kappaleen mukaan sopimuspuol-ten konferenssin menettelytapasääntöjä ja il-mastosopimuksen rahoitusmenettelyjä sovel-letaan tarpeellisin muutoksin pöytäkirjaan,ellei pöytäkirjan sopimuspuolten kokouksenatoimiva sopimuspuolten konferenssi yksimie-lisesti toisin päätä.

Pöytäkirjan sopimuspuolten kokouksenatoimiva sopimuspuolten konferenssin en-simmäinen istunto kutsutaan 6 kappaleenmukaisesti koolle pöytäkirjan voimaantulonjälkeen pidettävän ensimmäisen sopimus-puolten konferenssin istunnon yhteydessä.Tämän jälkeen pöytäkirjan sopimuspuoletkokoontuvat pääsääntöisesti vuosittain ilmas-tosopimuksen sopimuspuolten konferenssinsääntömääräisten istuntojen yhteydessä. Ko-koontuminen on 7 kappaleen mukaan mah-dollista myös muulloin, jos sopimuspuoltenkonferenssina toimiva sopimuspuolten koko-us katsoo tämän tarpeelliseksi taikka yksittäi-sen sopimuspuolen kirjallisesta pyynnöstä,jota vähintään kolmasosa sopimuspuolistatukee.

HE 26/2002 vp 47

Artiklan 8 kappale sisältää määräyksettarkkailijoista. Määräysten mukaisesti Yhdis-tyneillä Kansakunnilla, sen erityisjärjestöillä,Kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä sekäsellaisilla niiden jäseninä tai tarkkailijoinaolevilla valtioilla, jotka eivät ole ilmastoso-pimuksen sopimuspuolia, on oikeus esiintyätarkkailijoina pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimivan sopimuspuolten konfe-renssin istunnossa, elleivät sopimuspuolet tä-tä vastusta. Määräys on samansisältöinenkuin ilmastosopimuksen 7 artiklan 6 kappale.Ilmastosopimuksen sopimuspuolten konfe-renssiin on osallistunut yli 250 tarkkailijaa,joista suurimman ryhmän, yli 200, muodos-tavat kansalaisjärjestöt. Hallitustenvälisiä jär-jestöjä on kokouksiin osallistunut YK:n sih-teeristön ja erityisjärjestöjen lisäksi noin 15.Suomella on ollut tapana sisällyttää sopi-muspuolten konferenssin valtuuskuntaansaasiantuntijoita, jotka edustavat muun muassateollisuuden järjestöjä, erilaisia tutkimuslai-toksia ja kansalaisjärjestöjä.

14 artikla. Pöytäkirjan 14 artiklassa määrä-tään pöytäkirjan sihteeristöstä. Ilmastosopi-muksen 8 artiklalla perustettu sihteeristötoimii myös pöytäkirjan sihteeristönä. Sihtee-ristön tehtävänä on avustaa pöytäkirjan so-pimuspuolten konferenssia ja tarpeen mu-kaan sopimuspuolia pöytäkirjan täytäntöön-panoon liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi sih-teeristö hoitaa sille pöytäkirjassa erikseenmäärätyt tehtävät. Ilmastosopimuksen sihtee-ristö liittyy institutionaalisesti YhdistyneisiinKansakuntiin ja sitä hallinnoidaan YK:nsääntöjen ja määräysten mukaisesti. Sihtee-ristön palveluksessa on tällä hetkellä hiemanyli 100 työntekijää. Sihteeristön päällikkönätoimii pääsihteeri, jolla on YK:n apulais-pääsihteerin arvo. Sihteeristö on sijainnutvuodesta 1996 lukien Bonnissa, Saksassa.

15 artikla. Ilmastosopimuksen 9 artikla si-sältää määräykset tieteellistä ja teknologistaneuvontaa varten perustetusta toimielimestä,joka avustaa sopimuspuolten konferenssiailmastonmuutoksen tieteellisessä arvioinnis-sa. Ilmastosopimuksen 10 artikla sisältääpuolestaan määräykset sopimuksen täytän-töönpanoa valvovasta elimestä, joka arvioisopimuspuolten toimittamia tietoja kasvi-huonepäästöjen ja nielujen määristä sekätoimista ilmastosopimuksen panemiseksi täy-

täntöön. Pöytäkirjan 15 artiklan 1 kappaleenmukaan kyseiset toimielimet toimivat vas-taavissa tehtävissä pöytäkirjan sovelta-misalalla. Ilmastosopimuksen määräyksiä,jotka liittyvät näiden kahden avustavan toi-mielimen tehtäviin, sovelletaan tarpeellisinmuutoksin pöytäkirjan vastaavia määräyksiätoimeenpantaessa. Toimielinten kokouksetpidetään ilmastosopimusta koskevien koko-usten yhteydessä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan niillä ilmas-tosopimuksen sopimuspuolilla, jotka eivätole pöytäkirjan sopimuspuolia, on oikeusosallistua avustavien toimielinten kokouksiintarkkailijoina. Kun avustavat toimielimet te-kevät päätöksiä pöytäkirjan perusteella, pää-töksentekoon voivat kuitenkin osallistua vainpöytäkirjan sopimuspuolet. Tämän vuoksisilloin, kun avustava toimielin suorittaa pöy-täkirjan täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä,ne toimielimen puheenjohtajiston jäsenet,jotka eivät ole samalla pöytäkirjan sopimus-puolia, korvataan 3 kappaleen määräystenmukaan ylimääräisillä jäsenillä, jotka pöytä-kirjan sopimuspuolet valitsevat keskuudes-taan.

16 artikla. Artikla koskee monenvälistäneuvoa antavaa menettelyä. Pöytäkirjan 16artiklan mukaan sopimuspuolten konferenssiharkitsee mahdollisimman pian ilmastosopi-muksen 13 artiklassa tarkoitetun monenväli-sen neuvoa-antavan menettelyn soveltamistapöytäkirjaan. Artiklan mukaan mahdollinenmonenvälinen neuvoa-antava menettely eivaikuta pöytäkirjan 18 artiklan mukaisestikäyttöön otettuihin menettelytapoihin ja jär-jestelmiin.

Ilmastosopimuksen 13 artiklan nojalla neu-voteltiin vuosina 1996-1998 monenvälistäneuvoa-antavaa menettelyä. Menettelyä eikuitenkaan kyetty lopullisesti sopimaan pe-rustettavan komitean kokoonpanoon ja jäsen-ten valintaperusteisiin liittyvien erimieli-syyksien johdosta. Neuvoteltu teksti hyväk-syttiin kuitenkin muilta osin Buenos Airesinneljännessä sopimuspuolten kokouksessa.Ilmastosopimuksen 14 artiklan ja näin ollenmyös Kioton pöytäkirjan 16 artiklan mukai-sesta menettelystä päättäminen lähiaikoinaon epätodennäköistä. Lisäksi 18 artiklan no-jalla perustettava valvontamenettely näyttäisitekevän tällaisen menettelyn tarpeettomaksi.

HE 26/2002 vp48

17 artikla. Artikla sisältää määräyksetpäästökaupan periaatteista. Pöytäkirjan mää-räykset päästökaupasta antavat sopimuspuol-ten konferenssille valtuudet määrittää pääs-tökaupan säännöt siten, että ne sopimuspuo-let, joilla on pöytäkirjan B liitteen mukaisiapäästövähennysvelvoitteita, voivat osallistuapäästökauppaan täyttääkseen pöytäkirjan 3artiklassa määrätyt päästöjen määrällisiä ra-joitus- ja vähennyssitoumuksia koskevat vel-voitteensa. Tässä tarkoituksessa sopimus-puolten konferenssi määrittää päästökaupanperiaatteet, menetelmät, säännöt ja suuntavii-vat, joita tarvitaan erityisesti päästökaupantodentamista, raportointia ja vastuullisuuttavarten. Tällainen kauppa täydentää sellaistakansallista toimintaa, jonka tarkoituksena onnoudattaa kyseiseen artiklaan perustuviapäästöjen määrällisiä rajoitus- ja vähennys-velvoitteita.

Pöytäkirjan 3 artiklan 11 kappaleessa onkuvattu päästökaupan perusteella tehtäviensiirtojen toteuttamisen vaikutus sopimuspuol-ten sallittuun päästömäärään. Tämän mukai-sesti päästökaupassa kaupattava osuus sopi-muspuolen sallittujen päästöjen määrästä siir-retään toisen sopimuspuolen sallittuun pääs-tömäärään ja vähennetään vastaavasti myy-vän sopimuspuolen sallitusta päästömäärästä.

Ilmastosopimuksen sopimuspuolten seit-semännen konferenssin hyväksymään pääs-tökauppaa koskevaan toimeenpanosääntö-suositukseen9 sisältyvät muun muassa samatosallistumisehdot kuin muitakin mekanisme-ja koskeviin päätöksiin. Osallistumisehtojaon selostettu edellä 6 artiklan perustelujenyhteydessä.

Kaikkia päästöyksiköitä (ERU, CER,AAU, RMU) voidaan siirtää ja hankkia pääs-tökaupalla, jos sopimuspuoli täyttää meka-nismien osallistumisehdot. Siirtoja rajoite-taan kuitenkin käytännössä velvoitekausiva-rannolla. Yllä mainitun päätössuosituksenmukaan jokaisen I liitteen sopimuspuolen onsäilytettävä kansallisessa rekisterissään vel-voitekausivaranto, joka ei saa olla alle 90prosenttia sopimuspuolen sallitusta päästö-määrästä tai 100 prosenttia sen viimeksi tar-kistetun raportin mukaisesta päästömäärästä

9 päätös 18/CP.7 (Article 17), Modalities,rules and guidelines for emission trading

kerrottuna viidellä. Vaihtoehdoista tulee vali-ta alempi. Velvoitekausivaranto koostuu so-pimuspuolen hallussa olevista, kulloinkin ky-seessä olevan sitoumuskauden eri tyyppisistäpäästöyksiköistä (ERU, CER, AAU, RMU),joita ei ole mitätöity.

18 artikla. Artikla sisältää määräykset so-pimusmääräysten noudattamisen valvonnas-ta. Pöytäkirjan 18 artiklan mukaan pöytäkir-jan sopimuspuolten kokouksena toimivan so-pimuspuolten konferenssin tehtävänä onpäättää niistä menettelyistä ja järjestelmistä,joilla arvioidaan pöytäkirjan määräystennoudattamista. Artiklan mukaan sopimus-puolten kokouksena toimiva sopimuspuoltenkonferenssi hyväksyy ensimmäisessä istun-nossaan tarvittavat ja tehokkaat menettelyt jajärjestelmät pöytäkirjan määräysten rikko-mistapausten toteamista ja käsittelyä varten.Näihin kuuluu ohjeellinen lista seuraamuk-sista, joissa otetaan huomioon rikkomustensyy, tyyppi, aste ja yleisyys. Artiklaan perus-tuvat sellaiset menettelyt ja järjestelmät, joi-hin liittyy sitovia seuraamuksia, hyväksytäänpöytäkirjan muutoksina.

Ilmastosopimuksen seitsemäs sopimus-puolten konferenssi hyväksyi marraskuussa2001 valvontajärjestelmää koskevan päätök-sen ja suositteli Kioton pöytäkirjan ensim-mäiselle sopimuspuolten kokoukselle senhyväksymistä. Bonnissa heinäkuussa 2001tehdyn kehyspäätöksen mukaan seuraamus-ten oikeudellista luonnetta koskeva kysymyslykättiin tulevan sopimuspuolten kokouksenratkaistavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaasitä, että ensimmäisessä pöytäkirjan sopi-muspuolten kokouksessa ratkaistaan, hyväk-sytäänkö valvontajärjestelmästä sopimus-puolten kokouksen päätöksen lisäksi myösKioton pöytäkirjan muutos.

Noudattamisen valvontaa koskeva päätössisältää yksityiskohtaiset määräykset perus-tettavasta järjestelmästä. Järjestelmän tavoit-teena on yhtäältä kannustaa määräysten nou-dattamiseen ja toisaalta määrätä mahdollistenrikkomusten korjaamisesta. Valvontaa vartenperustetaan erillinen valvontakomitea, jokakoostuu avustavasta jaostosta ja seuraamuk-sia määräävästä täytäntöönpanojaostosta.Kumpaakin jaostoon valitaan kahdeksi vuo-deksi kymmenen jäsentä, joista viisi on YK:nalueellisista ryhmistä, yksi pienten saarten

HE 26/2002 vp 49

kehitysmaista, kaksi I liitteen sopimuspuolis-ta ja kaksi muista kuin I liitteen sopimuspuo-lista. Jäsenet toimivat kuitenkin henkilökoh-taisessa ominaisuudessaan.

Täytäntöönpanojaoston tehtävä on muunmuassa päättää päästövähennysvelvoitetta,menettelyä ja raportointia sekä mekanismienosallistumisoikeutta koskevien määräystentäyttämisestä. Avustavan jaoston toimival-taan puolestaan kuuluvat muut kuin täytän-töönpanojaoston tehtävät.

Asiat voivat tulla valvontakomiteassa vi-reille pöytäkirjan 8 artiklan mukaisten asian-tuntijaraporttien, sopimuspuolen oman ilmoi-tuksen tai toisen sopimuspuolen ilmoituksenkautta Valvontapäätös sisältää täytäntöön-panojaoston menettelyä koskevat yksityis-kohtaiset määräykset aikarajoineen. Meka-nismien osallistumisoikeudesta päättämistä janiiden palauttamista varten on lisäksi luotuerillinen nopeutettu menettely.

Avustava jaosto voi ohjata ja neuvoa yksit-täisiä sopimuspuolia pöytäkirjan määräystentäytäntöönpanossa. Se voi esimerkiksi pyrkiäsuosittelemaan rahoitusta ja teknologian siir-toa koskevia avustavia toimia.

Täytäntöönpanojaosto voi määrätä useitaerilaisia seuraamuksia pöytäkirjan määräys-ten noudattamatta jättämisestä. Ensinnäkinmenettelykysymyksiä ja raportointia koske-vissa rikkomustapauksissa jaosto voi vahvis-taa rikkomuksen tapahtuneen ja määrätä so-pimuspuolen tekemään toimintaohjelman,joka tähtää rikkomuksen aiheuttaman tilan-teen ennallistamiseen. Toiseksi jaosto voimäärätä, että sopimuspuoli, joka ei täytämekanismien osallistumisehtoja, ei voikäyttää mekanismeja, ennen kuin jaosto ontodennut päätöksen mukaista menettelyänoudattaen sopimuspuolen täyttävän ehdot.Kolmanneksi jaosto voi määrätä pöytäkirjan3 artiklan 1 kappaleen rikkomustapauksissa,että sopimuspuolen toisen sitoumuskaudenpäästökiintiöstä vähennetään sopimuspuolenensimmäisellä sitoumuskaudella ylittämientonnien 1.3 -kertainen määrä. Hyvityskertoi-men tehtävänä on kannustaa päästövelvoit-teen täyttämiseen ja ehkäistä rikkomuksia.Sopimuspuolen tulee myös laatia toimintaoh-jelma toimista, joilla se pyrkii ennallistamaanrikkomuksen aikaansaamaan tilanteen. Li-säksi sopimuspuoli ei saa rikkomustilan ai-

kana luovuttaa päästöyksiköitä 17 artiklannojalla. Sopimuspuoli voi tietyin edellytyksinvalittaa täytäntöönpanojaoston päätöksestäsopimuspuolten kokoukselle. Valitusoikeuson kuitenkin rajattu koskemaan vain 3 artik-lan 1 kappaleen mukaisia päätöksiä, joissasopimuspuoli väittää, ettei sen asian käsitte-lyssä ole käytetty asianmukaista menettelyä.Sopimuspuolten kokous voi kumota jaostonpäätöksen kolmen neljäsosan enemmistöllä.

Valvontajärjestelmällä on kiinteä yhteysmekanismien käyttöön, sillä valvontakomite-an täytäntöönpanojaosto päättää viime kädes-sä osallistumisoikeudesta. Mekanismien javalvontajärjestelmän suhde on myös nimen-omaisesti mainittu mekanismeja koskevanseitsemännen sopimuspuolten kokouksenpäätöksen viidennessä kappaleessa10. Kiotonpöytäkirjan tultua voimaan valvontajärjes-telmä tulee sovellettavaksi sopimuspuoltenkokouksen päätöksen myötä mekanismienosallistumisoikeudesta päättämiseen.

19 artikla. Artikla koskee riitojen ratkai-semista. Ilmastosopimuksen 14 artiklaan si-sältyviä riitojen ratkaisemista koskevia mää-räyksiä sovelletaan pöytäkirjan 19 artiklanmukaan tarpeellisin muutoksin pöytäkirjaan.Ilmastosopimuksen 14 artiklassa todetaan, et-tä sopimuksen soveltamista tai tulkintaa kos-kevat riidat pyritään ensi sijassa ratkaise-maan neuvotteluilla. Jos sopimuspuolet eivätpääse ratkaisuun, riita alistetaan asianomais-ten sopimuspuolten suostumuksella Kansain-välisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tai rat-kaistavaksi välimiesmenettelyllä. Sopimus-puoli voi antaa selityksen, jossa se tunnustaavastavuoroisuuden perusteella Kansainväli-sen tuomioistuimen tuomiovallan tai pakolli-sen välimiesmenettelyn. Lisäksi artikla sisäl-tää määräyksiä sovittelumenettelystä, jonkalopputulos on riidan osapuolille suositusluon-teinen. Sopimus ei sisällä tarkempia mää-räyksiä välimiesmenettelyn muodosta ja me-nettelytavoista eikä yksityiskohtaisia mää-räyksiä sovittelumenettelystä. Sopimuspuol-ten konferenssin on tarkoitus päättää maini-tuista määräyksistä, ja ne on tarkoitus hyväk-syä ilmastosopimuksen liitteiksi.

10 päätös 15/CP.7, Principles, nature andscope of the mechanisms pursuant to Ar-ticles 6, 12 and 17 of the Kyoto Protocol

HE 26/2002 vp50

Suomi on tunnustanut Kansainvälisen tuo-mioistuimen tuomiovallan ipso facto ja ilmanerityistä sopimusta päteväksi jokaiseen sa-man velvoituksen hyväksyvään valtioon näh-den vastavuoroisuuden ehdoin (ulkoasiain-ministeriön ilmoitus SopS 29/1958). Suos-tumus kattaa myös tässä artiklassa tarkoitetutriitaisuudet. Suomi ei ole antanut ilmastoso-pimuksen hyväksymisen yhteydessä suostu-musta riitojen alistamisesta välimiesoikeudenratkaistavaksi.

20 artikla. Artikla sisältää määräykset pöy-täkirjan muutoksista. Pöytäkirjan 20 artiklan1 kappaleen mukaan jokaisella sopimuspuo-lella on oikeus esittää muutoksia pöytäkir-jaan. Muutosehdotuksia käsitellään sopimus-puolten kokouksena toimivan sopimuspuol-ten konferenssin sääntömääräisessä istunnos-sa. Ehdotus on ennen kokousta toimitettavakirjallisena ilmastosopimuksen sihteeristölle,joka tiedottaa ehdotuksesta muille sopimus-puolille ja lähettää ehdotuksen näille nähtä-väksi vähintään kuusi kuukautta ennen ko-kousta. Sihteeristö tiedottaa ehdotetuistamuutoksista myös ilmastosopimuksen sopi-muspuolille, allekirjoittajille sekä tallettajal-le.

Pöytäkirjaan tehtävistä muutoksista on 2kappaleen mukaan pyrittävä sopimaan yksi-mielisesti. Jos siinä ei onnistuta, muutoksethyväksytään kolmen neljäsosan määrä-enemmistöllä kokoukseen osallistuneista jaäänestäneistä sopimuspuolista. Pöytäkirjantallettaja toimittaa hyväksytyt muutokset so-pimuspuolille hyväksymistä varten. Muutostulee 4 kappaleen mukaan voimaan sen hy-väksyneiden sopimuspuolten osalta, kun yh-deksänkymmentä päivää on kulunut siitäpäivästä, jona tallettaja on vastaanottanut il-moituksen muutoksen hyväksymisestä vähin-tään kolmelta neljäsosalta sopimuspuolista.Muiden sopimuspuolten osalta muutos tuleevoimaan 5 kappaleen mukaan yhdeksän-tenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, jonaasianomainen sopimuspuoli tallettaa muutos-ta koskevan hyväksymiskirjansa.

21 artikla. Artikla koskee pöytäkirjan liit-teitä ja niiden muutoksia. Pöytäkirjan 21 ar-tiklan 1 kappaleen mukaan liitteet ovat erot-tamaton osa pöytäkirjaa. Sopimuksen A liit-teessä luetellaan kasvihuonekaasut, joihinpöytäkirjaa sovelletaan. Näitä ovat hiilidiok-

sidi, metaani, typpidioksidi, fluorihiilivedyt,perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi. Li-säksi A liitteessä nimetään kasvihuonekaasu-jen lähteet ryhmiteltyinä seuraavasti: energia,teollisuuden tuotanto, liuottimien ja muidentuotteiden käyttö, maatalous ja jätteet. Liit-teessä B on määritelty teollisuus- ja siirtymä-talousmaiden päästöjen määrälliset rajoitus-tai vähennyssitoumukset ilmaistuina prosent-teina perusvuodesta tai –kaudesta. KaikilleEU-maille liitteeseen kirjattu sitoumus on 92eli – 8 prosenttia.

Jokaisella sopimuspuolella on 2 kappaleenmukaan oikeus esittää ehdotuksia pöytäkirjanliitteiksi tai muutoksia pöytäkirjan liitteisiin.Muutosehdotuksia käsitellään 3 artiklan mu-kaisesti sopimuspuolten kokouksena toimi-van sopimuspuolten konferenssin sääntömää-räisessä istunnossa. Ehdotukset on ennen ko-kousta toimitettava kirjallisina sihteeristölle,joka tiedottaa ehdotuksista muille sopimus-puolille ja lähettää ehdotuksen näille nähtä-väksi vähintään kuusi kuukautta ennen ko-kousta.

Ehdotetusta liitteestä tai liitteisiin tehtävistämuutoksista on 4 kappaleen mukaan pyrittä-vä sopimaan yksimielisesti. Jos siinä ei on-nistuta, muutokset hyväksytään kolmen nel-jäsosan määräenemmistöllä kokoukseen osal-listuneista ja äänestäneistä sopimuspuolista.Pöytäkirjan tallettaja toimittaa hyväksytynliitteen tai sen muutoksen sopimuspuolille ra-tifiointia tai hyväksymistä varten.

Pöytäkirjan liitteiden voimaantulosta mää-rätään artiklan 5 – 7 kappaleessa. Hyväksyttyliite tai muun liitteen kuin A tai B liitteenmuutos tulee voimaan 5 kappaleen mukaansen ratifioineiden tai hyväksyneiden sopi-muspuolten osalta, kun kuusi kuukautta onkulunut siitä päivästä, jona tallettaja on vas-taanottanut ilmoituksen liitteen tai sen muu-toksen ratifioinnista tai hyväksymisestä.Muutokset eivät sido sopimuspuolta, joka onilmoittanut vastustamisesta kirjallisesti tallet-tajalle edellä sanotun kuuden kuukauden ku-luessa (niin sanottu opting out –järjestelmä).Ilmoituksen tehnyt sopimuspuoli voi millointahansa korvata ilmoituksensa hyväksynnäl-lä, jonka jälkeen liite tai liitteen muutos tuleevoimaan asianomaisen sopimuspuolen osaltayhdeksäntenäkymmenentenä päivänä senpäivän jälkeen, jolloin tallettaja on vastaanot-

HE 26/2002 vp 51

tanut ilmoituksen peruuttamisen. Jos on ky-seessä liite tai liitteen muutos, jonka hyväk-symiseen liittyy pöytäkirjan muutos, kysei-nen liite tai sen muutos ei tule 6 kappaleenmukaan voimaan, ennen kuin pöytäkirjanmuutos tulee voimaan. A tai B liitteen muu-tokseen sovelletaan pöytäkirjan 7 kappaleenmukaan pöytäkirjaan tehtäviä muutoksiakoskevia määräyksiä. B liitteen muutostenosalta edellytetään kuitenkin lisäksi, että so-pimuspuoli on kirjallisesti suostunut muutok-seen.

22 artikla. Artikla sisältää määräykset ää-nioikeudesta. Jokaisella sopimuspuolella onkokouksessa yksi ääni. Lisäksi äänioikeus onalueellisilla taloudellisen yhdentymisen jär-jestöillä silloin, kun kysymys on niiden toi-mivaltaan kuuluvista asioista. Järjestöillä onyhtä monta ääntä kuin niillä on jäseninä val-tioita, jotka ovat pöytäkirjan sopimuspuolia.Äänioikeus on kuitenkin vaihtoehtoinen jä-senvaltioiden äänioikeuden kanssa, mikämerkitsee sitä, että järjestöt eivät käytä ääni-oikeuttaan niiden jäsenvaltioiden käyttäessäomaansa ja päinvastoin. Käytännössä alueel-lisia taloudellisen yhdentymisen järjestöjäkoskevat määräykset koskevat Euroopan yh-teisöä.

23 artikla. Kioton pöytäkirjan tallettajantehtäviä hoitaa Yhdistyneiden Kansakuntienpääsihteeri.

24 artikla. Artikla sisältää määräykset pöy-täkirjan allekirjoittamisesta. Pöytäkirja oli 15päivään maaliskuuta 1999 asti avoinna alle-kirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansa-kuntien päämajassa New Yorkissa niille val-tioille ja alueellisen taloudellisen yhdentymi-sen järjestöille, jotka ovat ilmastosopimuksensopimuspuolia. Kyseisen päivämäärän jäl-keen pöytäkirja on avoinna liittymistä varten.Pöytäkirjan allekirjoitti määräpäivään men-nessä 83 valtiota ja Euroopan yhteisö. Suomiallekirjoitti pöytäkirjan 29 päivänä huhtikuu-ta 1998. Pöytäkirjaan on liittynyt hallituksenesityksen antamiseen mennessä 17 valtiota.

25 artikla. Artikla sisältää pöytäkirjanvoimaantuloa koskevat määräykset. Pöytäkir-ja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenente-nä päivänä siitä päivästä, jona vähintään 55ilmastosopimuksen sopimuspuolta, joihinkuuluu I liitteessä mainittuja sopimuspuoliasiten, että niiden hiilidioksidipäästöjen yh-

teenlaskettu kokonaismäärä vuonna 1990 olivähintään 55 prosenttia kaikkien I liitteessämainittujen sopimuspuolten hiilidioksidi-päästöjen kokonaismäärästä, on tallettanutratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansaYhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerinhuostaan. Liitteessä I mainittuihin sopimus-puoliin kuuluvat niin sanotut läntiset teolli-suusmaat sekä Itä- ja Keski-Euroopan siirty-mätalousmaat. Vuonna 1997 tehdyn liitteenmuutoksen jälkeen (SopS 82/1998) I liittees-sä mainittuja valtioita on 40 ja Euroopan yh-teisö. Kaikki EU:n jäsenvaltiot kuuluvatmainittujen valtioiden joukkoon. Pöytäkirjanvoimaantulo edellyttää siten useamman maa-ryhmittymän ratifiointia, sillä Yhdysvaltojenpäästöjen osuus I liitteen teollisuusmaidenpäästöistä vuonna 1990 oli noin 36 prosent-tia, EY:n noin 24 prosenttia, muiden läntistenteollisuusmaiden noin 15 prosenttia, Venäjännoin 17 prosenttia ja muiden siirtymätalous-maiden 8 prosenttia.

Artiklan 2 kappaleen mukaan ”I liitteessämainittujen sopimuspuolten hiilidioksidi-päästöjen kokonaismäärä vuonna 1990” tar-koittaa määrää, jonka I liitteessä mainitut so-pimuspuolet ovat antaneet tiedoksi joko tä-män pöytäkirjan hyväksymispäivänä taikkaennen sitä ilmastosopimuksen 12 artiklanmukaisesti toimitetuissa ensimmäisissä kan-sallisissa tiedonannoissaan. Sopimuspuoletovat velvollisia toimittamaan sopimuspuoltenkonferenssille säännöllisesti tietoja kunkinmaan kasvihuonepäästöjen ja nielujen mää-ristä sekä toimistaan ilmastosopimuksen pa-nemiseksi täytäntöön.

Artiklan 3 kappaleen mukaan niiden valti-oiden tai järjestöjen osalta, jotka ratifioivat,hyväksyvät tai liittyvät pöytäkirjaan edellä 1kappaleessa mainittujen pöytäkirjan voi-maantuloehtojen täyttymisen jälkeen, pöytä-kirja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenen-tenä päivänä ratifioimis-, hyväksymis- tailiittymiskirjan tallettamisen jälkeen. Alueelli-sen taloudellisen yhdentymisen järjestön tal-lettamaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liitty-miskirjaa ei lasketa kyseisen järjestön jäsen-valtioiden tallettamien asiakirjojen lisäksi.Hallituksen esityksen antamishetkeen men-nessä 49 valtiota on ratifioinut, hyväksynyttai liittynyt pöytäkirjaan. Näistä valtioista ai-noastaan Romania ja Tshekki ovat ilmasto-

HE 26/2002 vp52

sopimuksen I liitteessä mainittuja teollisuus-maita.

26 artikla. Pöytäkirjaan ei voi tehdä va-raumia.

27 artikla. Artikla sisältää määräykset pöy-täkirjan irtisanomisesta. Sopimuspuoli voi ir-tisanoa pöytäkirjan aikaisintaan kolmen vuo-den kuluttua siitä, kun on kulunut kolmevuotta siitä päivästä, jona pöytäkirja on tullutkyseisen sopimuspuolen osalta voimaan.Tämän jälkeen irtisanominen on mahdollistamilloin tahansa. Irtisanominen tapahtuu il-moittamalla siitä kirjallisesti sopimuksen tal-lettajalle ja se tulee voimaan vuoden kuluttuailmoituksen vastaanottamisesta taikka ilmoi-tuksessa mainittuna myöhempänä päivänä.Jos sopimuspuoli irtisanoo ilmastosopimuk-sen, katsotaan irtisanomisen koskevan myösKioton pöytäkirjaa.

28 artikla. Pöytäkirjan todistusvoimaisettekstit ovat pöytäkirjan arabian-, englannin-,espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieli-set tekstit.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Laki ilmastonmuutosta koskevan Yhdis-tyneiden Kansakuntien puitesopimuksenKioton pöytäkirjan lainsäädännön alaankuuluvien määräysten voimaansaattami-sesta

1 §. Kioton pöytäkirjan lainsäädännönalaan kuuluvat määräykset ovat lakiehdotuk-sen 1 §:n mukaan lakina voimassa sellaisinakuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Lain täytäntöönpanosta voidaan antaatarkempia säännöksiä tasavallan presidentinasetuksella.

3 §. Lain voimaantulosta säädetään tasaval-lan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on,että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuinpöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

3. Voimaantulo

Kioton pöytäkirja ei ole tullut vielä kan-sainvälisesti voimaan. Pöytäkirja tulee voi-maan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänäsiitä päivästä, jona vähintään 55 ilmastoso-pimuksen sopimuspuolta, joihin kuuluu I liit-teessä mainittuja sopimuspuolia siten, että

niiden hiilidioksidipäästöjen yhteenlaskettukokonaismäärä vuonna 1990 oli vähintään 55prosenttia kaikkien ilmastosopimuksen I liit-teessä mainittujen sopimuspuolten hiilidiok-sidipäästöjen kokonaismäärästä, on talletta-nut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskir-jansa. Jos Suomi tallettaa ratifioimiskirjansakansainvälisen voimaantulon edellytystentäyttämisen jälkeen, pöytäkirja tulee Suomenosalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenäpäivänä Suomen ratifioimiskirjan tallettami-sen jälkeen. Esitykseen sisältyvä laki on tar-koitettu tulemaan voimaan tasavallan presi-dentin asetuksella säädettävänä ajankohtanasamaan aikaan, kun pöytäkirja tulee Suomenosalta voimaan.

Pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuu-luvat Ahvenanmaan itsehallintolain(1144/1991) 18 §:n mukaan maakunnan lain-säädäntövaltaan. Tällaisia määräyksiä ovatesimerkiksi Ahvenanmaan itsehallintolain 18§:n 10 kohdassa tarkoitetut ympäristönsuoje-lua koskevat määräykset. Esitykseen sisälty-vän voimaansaattamislakiehdotuksen voi-maantulemiselle Ahvenanmaan maakunnassaon siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2momentin mukaan Ahvenanmaan maakunta-päivien hyväksyminen.

4. Eduskunnan suostumuksentarpeel l isuus ja käsi ttelyjärjes-tys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisestieduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimuk-set ja muut kansainväliset velvoitteet, jotkasisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia mää-räyksiä tai ovat muutoin merkitykseltäänhuomattavia taikka vaativat perustuslain mu-kaan muusta syystä eduskunnan suostumuk-sen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymis-tä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassaeduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainvä-liset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössäpidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joistavaltiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännönmukaan määräys luetaan lainsäädännön alaankuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perus-tuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistätai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee

HE 26/2002 vp 53

yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perus-teita, jos määräyksen tarkoittamasta asiastaon perustuslain mukaan säädettävä lailla taijos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jovoimassa lain säännöksiä taikka siitä onSuomessa vallitsevan käsityksen mukaansäädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteenmääräys kuuluu näiden perusteiden mukaanlainsäädännön alaan siitä riippumatta, onkomääräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suo-messa lailla säädetyn säännöksen kanssa(PeVL 11 ja 12/2000 vp).

Pöytäkirjan 1 artiklassa määritellään pöy-täkirjan soveltamisen kannalta keskeiset kä-sitteet. Käsitteitä määrittävät sopimusmäärä-ykset vaikuttavat välillisesti pöytäkirjan lain-säädännön alaan kuuluvien määräysten tul-kintaan ja soveltamiseen ja kuuluvat siten it-sekin lainsäädännön alaan (esimerkiksi PeVL6/2001 vp).

Pöytäkirjan 2 artikla sisältää määräyksetsiitä, millä toimenpiteillä jäsenvaltio voi täyt-tää määrällisiä päästörajoituksia ja päästöjenvähentämistä koskevat velvoitteensa kansal-listen olosuhteidensa mukaisesti. Näiden vel-voitteiden täyttäminen on muun ohella mah-dollista vähentämällä tai poistamalla kasvi-huonekaasujen päästöjä aiheuttavilla sekto-reilla vero- ja tullivapautuksia, verokannus-timia sekä ilmastosopimuksen tavoitteidenvastaisesti vaikuttavia markkinavääristymiä(2 artiklan 1 kappaleen a kohdan v alakohta).Sopimuksen tarkoittama toimenpide voi ollamyös esimerkiksi jätehuollon metaanipäästö-jen rajoittaminen tai vähentäminen jätteidentalteenotolla tai käytöllä sekä energiatuotan-non, energiansiirron ja –jakelun metaanipääs-töjen rajoittaminen tai vähentäminen (2 artik-lan 1 kappaleen a kohdan viii alakohta).

Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaanvaltion verosta säädetään lailla, joka sisältääsäännökset verovelvollisuuden ja veron suu-ruuden perusteista sekä verovelvollisen oi-keusturvasta. Verovelvollisuuden säätäminenlailla sisältää vaatimuksen muun ohella myösverovapauksien lailla säätämisestä. Määräyk-set verovapauksien vähentämisestä tai rajoit-tamisesta kuuluvat näin ollen lainsäädännönalaan.

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaanasetuksia voidaan antaa perustuslaissa taimuussa laissa säädetyn valtuuden nojalla.

Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oike-uksien ja velvollisuuksien perusteista sekäasioista, jotka perustuslain mukaan muutenkuuluvat lain alaan. Jätehuoltosektorin toi-minnan rajoittaminen voi merkitä yksityisilletoiminnanharjoittajille asetettavia velvoittei-ta, joista perustuslain 80 §:n 1 momentinmukaan on säädettävä lailla. Jätehuoltosekto-rin päästöjen rajoittamista koskeva nykyinensääntely on pääosin lakitasoista, ympäristön-suojelulaki (86/2000) ja jätelaki (1072/1993),joten myös pöytäkirjan velvoitteet kuuluvattältä osin lainsäädännön alaan.

Artiklan 1 kappaleen a kohdan ii alakohdanmukaisena toimena mainittu kestävän metsä-talouden, metsittämisen ja uudelleen metsit-tämisen edistäminen on myös jo nykyisinlainsäädäntöön perustuva toimenpide. Metsä-lain (1093/1996) tarkoituksena on edistäämetsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaa-lisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Kestävänmetsätalouden rahoituksesta annetun lain(1094/1996) mukaisesti toimenpiteisiin, joillaedistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöämetsälain mukaisesti, osoitetaan valtion talo-usarvioon vuosittain otettavista määrärahois-ta rahoitusta tukena ja lainana sen mukaisestikuin mainitussa laissa säädetään. Pöytäkirjanmääräykset kuuluvat siten lainsäädännönalaan.

Pöytäkirjan 4 artiklan määräykset järjestä-vät pöytäkirjan suhdetta muihin samassa asi-assa tehtäviin sopimuksiin ja vaikuttavat si-ten välillisesti myös pöytäkirjan lainsäädän-nön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan jasoveltamiseen (PeVL 6/2001 vp).

Pöytäkirjan 4 artiklan määräykset koskevattaakanjakoa. Pöytäkirjan B liitteen mukaises-ti Suomea sitoisi kahdeksan prosentin vähen-nystavoite perusvuoden 1990 päästöistä. Ar-tiklan mukaan kaksi tai useampi teollisuus-maa voi kuitenkin sopia keskenään uusista,kyseisiä maita koskevista päästökatoistaedellyttäen, että pöytäkirjassa näiden maidenosalle määriteltyjen päästökattojen summa eiylity. Tällainen taakanjakosopimus ei vaadimuiden sopimuspuolten hyväksymistä. Artik-lan 5 ja 6 kappaleessa määritellään taakanja-kosopimuksen sopimuspuolten vastuunjako.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmu-kaisena, että eduskunta antaa nimenomaisellapäätöksellään suostumuksensa myös edus-

HE 26/2002 vp54

kunnan toimivallan alaan kuuluvia sopimus-määräyksiä koskevien selitysten ja julistustenantamiseen. Koska Euroopan yhteisön ja senjäsenvaltioiden välinen sopimus vaikuttaaoleellisesti pöytäkirjan lainsäädännön alaankuuluvien määräysten tulkintaan ja sovelta-miseen, Suomen sitoutumista taakanjakoso-pimuksen mukaiseen vähennysvelvoitteeseenvoitaneen pitää myös perustuslain 94 §:n 1momentissa tarkoitettuna merkitykseltäänhuomattavana velvoitteena, jonka hyväksy-miseen tarvitaan eduskunnan suostumus.Näin ollen pöytäkirjan ratifioinnin yhteydes-sä tehtävään ilmoitukseen pyydetään edus-kunnan suostumus.

Pöytäkirjan 4 artiklan 2 kappaleen mukai-sesti sopimuspuolten on ilmoitettava sihtee-ristölle taakanjakosopimuksen ehdoista pöy-täkirjan ratifioimis-, hyväksymis- tai liitty-miskirjojensa tallettamispäivänä. Neuvostonratifiointipäätöksen 5 artiklan mukaan kukinjäsenvaltio ilmoittaa samanaikaisesti omastapuolestaan neuvoston päätöksestä pöytäkir-jan 4 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetussamenettelyssä.

Suomen kannalta taakanjakosopimuksenmukainen velvoite merkitsee pöytäkirjan en-simmäisen sitoutumiskauden määrällisenvelvoitteen korvautumista toisella velvoit-teella, josta Suomi on vastuussa Euroopanyhteisön osana. Tähän nähden Suomen sitou-tumista taakanjakosopimuksen mukaiseenvähennysvelvoitteeseen voitaneen pitää pe-rustuslain 94 §:n 1 momentissa tarkoitettunamerkitykseltään huomattavana velvoitteena,jonka hyväksymiseen tarvitaan eduskunnansuostumus jo tämän hallituksen esityksen yh-teydessä.

Artiklan 5 määräykset koskevat kansallistapäästöjen ja nielujen arviointijärjestelmää.Artiklan mukaiset toimenpiteet saattavatedellyttää lainsäädäntötoimia erityisesti vi-ranomaisten tehtävien ja toiminnanharjoitta-jien velvollisuuksien järjestämiseksi, jotenartiklan määräykset kuuluvat lainsäädännönalaan. Päästöjen ja nielujen kansallisen arvi-ointijärjestelmän toimeenpano tulee vaati-maan myös nykyisten päästöarviointiin varat-tujen voimavarojen lisäämistä tai tehostamis-ta, mikä tulee vaikuttamaan myös valtion ta-louteen. Valtiontaloudellisten vaikutustenvuoksi artiklan määräyksiin sitoutumiseen on

siten saatava eduskunnan hyväksyntä.Pöytäkirjan 6 artiklan määräykset koskevat

yhteistoteutusta. Yhteistoteutuksen järjestä-minen saattaa edellyttää lainsäädäntötoimiaerityisesti viranomaisten tehtävien ja toimin-nanharjoittajien velvollisuuksien järjestämi-seksi, joten artiklan määräykset kuuluvatlainsäädännön alaan. Pöytäkirjan määräyksetjärjestävät pöytäkirjan suhdetta muihin sopi-muksiin ja vaikuttavat siten välillisesti myöspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvienmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen.

Pöytäkirjan 7 artikla sisältää määräyksetpäästöjen ja nielujen aikaansaamien poistu-mien vuosittaisesta raportoinnista. Samoinkuin 5 artikla, myös 7 artiklan vuosittaistaraportointia koskevien määräysten kansalli-sella toimeenpanolla tulee olemaan vaikutuk-sia valtion talouteen, joten sen hyväksymi-seen vaaditaan eduskunnan suostumus.

Pöytäkirjan 8 artikla koskee puolestaanpäästöselvityksen, kansallisen päästölasken-tajärjestelmän, kansallisten rekistereiden jamaaraporttien tutkintaa. Artiklan 2 kappaleenmukaisesti tutkinnan suorittavat asiantuntija-ryhmät, jotka valitaan ilmastosopimuksensopimuspuolten ja tarvittaessa hallitustenvä-listen järjestöjen nimeämistä henkilöistä so-pimuspuolten kokouksen antamien tarkempi-en ohjeiden mukaisesti. Artiklan 4 kappaleenmukaisesti sopimuspuolten kokous myös hy-väksyy suuntaviivat asiantuntijaryhmälle so-pimuksen täytäntöönpanon tarkistusta varten.Hyväksyttyjen yksityiskohtaisempien määrä-ysten mukaan päästöselvitysten tietojen tut-kinta voidaan suorittaa joko vierailukäyntinämaassa tai asiakirjatutkintana. Tutkinnassatarkistetaan muun ohella tietojen ja tulostenlaskentaa, arviointimenetelmiä, dokumen-tointia ja arkistointia.

Tiedonsaantioikeuksista säädetään sekä vi-ranomaisten toiminnan julkisuudesta anne-tussa laissa (621/1999) että erityislainsää-dännössä. Ympäristönsuojelulaissa säädetäänlisäksi, että tuossa laissa tarkoitetut päästö-tiedot ovat julkisia. Tutkinnassa on ainakintutkintaa suorittavan tiedonsaantioikeuksienja arkistoinnin osalta kysymys lainsäädännönalaan kuuluvista sopimusvelvoitteista.

Pöytäkirjan 11 artikla velvoittaa Suomeaosallistumaan kehitysmaiden ilmastotoimienrahoittamiseen. Artiklasta aiheutuvia valtion-

HE 26/2002 vp 55

taloudellisia vaikutuksia on arvioitu edelläesityksen kohdassa 4.1.4. Valtiontalouteenkohdistuvien vaikutusten vuoksi rahoitusvel-voitteeseen sitoutumiseen on perustuslain 94§:n mukaan saatava eduskunnan hyväksyntä.

Pöytäkirjan 12 artiklan määräykset koske-vat puhtaan kehityksen mekanismia ja 17 ar-tiklan määräykset päästökauppaa. Puhtaankehityksen mekanismin, samoin kuin päästö-kaupan käytännön toteuttaminen, saattavatedellyttää lainsäädäntötoimia viranomaistentehtävien ja toiminnanharjoittajien velvolli-suuksien järjestämiseksi, joten kummankinartiklan määräykset kuuluvat lainsäädännönalaan.

Pöytäkirjan 18 artiklan mukaisesti sopi-muspuolet voivat hyväksyä rikkomistapaus-ten toteamista ja käsittelyä varten tarvittavatja tehokkaat järjestelmät. Seuraamuksia kos-keva lista on kuitenkin sopimusmääräyksenmukaan ohjeellinen. Artiklaan perustuvatmenettelyt ja järjestelmät, joihin liittyy sito-via seuraamuksia, on hyväksyttävä pöytäkir-jan muutoksina.

Sopimuspuolet ovat tehneet valvontajärjes-telmää koskevan tarkemman päätöksen. Senmukaan sopimuspuoleen voidaan kohdistaatoimintavelvoitteita, jotka merkitsevät erilais-ten korjaavien toimien suunnittelua ja rapor-tointia. Tällaiset tarkemmat määräykset ovatedelleenkin ohjeellisia ja yleisluontoisia, eikäpöytäkirjan 18 artikla siten sellaisenaan näyt-täisi kuuluvan lainsäädännön alaan. Pöytäkir-jan muutosten hyväksyminen on saatettavaerikseen eduskunnan käsiteltäväksi, joteneduskunnan suostumuksen pyytäminen olisiennenaikainen niiltä osin, kuin sopimuksenmääräykset ovat kehittymässä sitoviksi.

Pöytäkirjan 19 artiklan mukaan ilmastoso-pimuksen 14 artiklan määräyksiä riitojen rat-kaisemisesta sovelletaan tarpeellisin muutok-sin pöytäkirjaan. Ilmastosopimuksen 14 ar-tiklan mukaan sopimuspuoli voi sopimustahyväksyessään antaa selityksen, jossa se tun-nustaa vastavuoroisuuden perusteella Kan-sainvälisen tuomioistuimen tuomiovallan taipakollisen välimiesmenettelyn. Koska Suomiei ole ilmastosopimusta hyväksyessään anta-nut kyseisenlaista ilmoitusta, artikla ei johdaSuomen kannalta pakolliseen riitojen ratkai-sumenettelyyn, joten määräys ei kuulu lain-säädännön alaan.

Pöytäkirja on niin sanottu sekasopimus elijaetun toimivallan sopimus. Esityksessä eh-dotetaan sen vuoksi, että eduskunta hyväk-syisi sopimuksen siltä osin kuin sopimuskuuluu Suomen toimivaltaan.

Tallettaessaan sopimuksen ratifiointia kos-kevan ratifiointikirjan yhdessä muiden jä-senmaiden kanssa Suomen tarkoituksena onmuiden jäsenmaiden tavoin todeta, että yhtei-sön jäsenenä Suomi on siirtänyt tietyissä so-pimuksen piiriin kuuluvissa asioissa toimi-valtaansa yhteisölle. Toimivaltaa koskevanselitysluonnoksen mukaan yhteisö on toimi-valtainen solmimaan kansainvälisiä sopi-muksia ja panemaan täytäntöön niistä aiheu-tuvia velvoitteita, joiden tavoitteena on ym-päristön laadun säilyttäminen, suojelu ja pa-rantaminen, ihmisten terveyden suojelu,luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö se-kä sellaisten toimenpiteiden edistäminenkansainvälisellä tasolla, jolla puututaan alu-eellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöon-gelmiin.

Pöytäkirjan määräykset koskevat laajaltioikeusaloja, joilla yhteisöllä on toimivaltaaperustamissopimuksen 3 artiklan mukaisesti.Yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan pöytä-kirjan määräykset kuuluisivat kuitenkin vainsiltä osin kuin kysymys on tullivapauksistapäättämisestä.

Sopimuksen 8 artiklan kansallisten rekiste-reiden ja tietojen tarkistamista on arvioitavavaltion täysivaltaisuutta koskevien perustus-lain säännösten kannalta. Perustuslain 1 §:n 3momentin mukaan Suomi osallistuu kansain-väliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuk-sien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehit-tämiseksi. Perustuslakiuudistuksen esitöidenmukaan tällä säännöksellä on tulkinnallistamerkitystä arvioitaessa, onko kansainvälinenvelvoite ristiriidassa perustuslain täysvaltai-suussäännösten kanssa (HE 1/1998 vp, s.73/II). Perustuslakivaliokunnan tulkintakäy-tännössä sellaiset kansainväliset velvoitteet,jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa yh-teiskunnassa ja jotka vain vähäisessä määrinvaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivätsellaisenaan ole ristiriidassa perustuslain täy-sivaltaisuussäännösten kanssa (esimerkiksiPeVL 11, 12 ja 45/2000 vp sekä PeVL 6, 38ja 51/2001 vp). Tulkintakäytännössään pe-rustuslakivaliokunta on tältä osin kiinnittänyt

HE 26/2002 vp56

huomiota myös siihen, missä määrin järjeste-lyyn liittyy riskejä perusoikeuksien, oikeus-turvan ja hyvän hallinnon vaarantumisesta.

Pöytäkirjassa ei ole tarkempia määräyksiätutkintaa suorittavien asiantuntijoiden toimi-valtuuksista. Kun otetaan toisaalta huomioon,että pöytäkirjassa tarkoitetut päästöselvitys-ten tiedot ja muut tiedot on tarkoitettu laajastijulkaistaviksi ja että kysymyksessä ei ole yk-sittäisiin toiminnanharjoittajiin vaan viran-omaisiin ja näiden toimintaan kohdistuvistatarkastuksista, sopimuksen määräykset tut-kinnasta eivät ole ristiriidassa Suomen täysi-valtaisuutta koskevien säännösten kanssa.Eduskunta voi näin ollen päättää sopimuksenhyväksymistä äänten enemmistöllä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisiKiotossa 11 päivänä joulukuuta

1997 tehdyn ilmastonmuutosta kos-kevan Yhdistyneiden Kansakuntienpuitesopimuksen Kioton pöytäkirjansiltä osin kuin pöytäkirja kuuluuSuomen toimivaltaan

ja että Suomi antaa yhdessä Eu-roopan yhteisön ja sen muiden jä-senvaltioiden kanssa pöytäkirjan ra-tifioimisen yhteydessä ilmoituksenpöytäkirjan 4 artiklan 2 kappaleessatarkoitetusta taakanjakosopimukses-ta, jonka perusteella Suomen vuotui-set kasvihuonekaasupäästöt saavatolla ensimmäisellä sitoumuskaudella2008–2012 keskimäärin korkeintaansamat kuin mitä ne olivat vuonna1990.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotkakuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan sa-malla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavalakiehdotus:

HE 26/2002 vp 57

Lakiehdotus

1.

Laki

ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkir-jan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §Kiotossa 11 päivänä joulukuuta 1997 teh-

dyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistynei-den Kansakuntien puitesopimuksen Kiotonpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvatmääräykset ovat lakina voimassa sellaisinakuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §Tarkempia säännöksiä tämän lain täytän-

töönpanosta voidaan antaa tasavallan presi-dentin asetuksella.

3 §Tämän lain voimaantulosta säädetään tasa-

vallan presidentin asetuksella.—————

Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2002

Tasavallan Presidentti

TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

HE 26/2002 vp58

Liite 1(Suomennos)

ILMASTONMUUTOSTA KOSKEVANYHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN

PUITESOPIMUKSEN KIOTONPÖYTÄKIRJA

Tämän pöytäkirjan sopimuspuolet, jotkaovat ilmastonmuutosta koskevan Yhdis-

tyneiden Kansakuntien puitesopimuksen(jäljempänä ”yleissopimus”) sopimuspuo-lia,

pyrkivät yleissopimuksen 2 artiklassamainittuun perimmäiseen tavoitteeseen,

palauttavat mieliin yleissopimuksen mää-räykset,

pitävät ohjeenaan yleissopimuksen 3 ar-tiklaa,

noudattavat yleissopimuksen sopimus-puolten konferenssin ensimmäisessä istun-nossaan päätöksellä 1/CP.1 hyväksymääBerliinin mandaattia,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artiklaTätä pöytäkirjaa sovellettaessa käytetään

yleissopimuksen 1 artiklaan sisältyviä mää-ritelmiä. Lisäksi:

1. "Sopimuspuolten konferenssi" tarkoit-taa yleissopimuksen sopimuspuolten konfe-renssia.

2. "Yleissopimus" tarkoittaa ilmaston-muutosta koskevaa Yhdistyneiden Kansa-kuntien puitesopimusta, joka hyväksyttiinNew Yorkissa 9 päivänä toukokuuta 1992.

3. "Hallitustenvälinen ilmastonmuutos-paneeli" tarkoittaa hallitustenvälistä ilmas-tonmuutospaneelia, jonka Maailman ilma-tieteellinen järjestö ja Yhdistyneiden Kan-sakuntien ympäristöohjelma ovat yhdessäperustaneet vuonna 1988.

4. "Montrealin pöytäkirja" tarkoittaa ot-sonikerrosta heikentäviä aineita koskevaaMontrealin pöytäkirjaa, joka hyväksyttiinMontrealissa 16 päivänä syyskuuta 1987,sekä sen myöhempiä tarkistuksia ja muu-toksia.

KYOTO PROTOCOL TO THEUNITED NATIONS FRAMEWORK

CONVENTION ON CLIMATECHANGE

The Parties to this Protocol,Being Parties to the United Nations

Framework Convention on ClimateChange, hereinafter referred to as "the Con-vention",

In pursuit of the ultimate objective of theConvention as stated in its Article 2,

Recalling the provisions of the Conven-tion,

Being guided by Article 3 of the Conven-tion,

Pursuant to the Berlin Mandate adoptedby decision 1/CP.1 of the Conference of theParties to the Convention at its first session,

Have agreed as follows:

Article 1For the purposes of this Protocol, the

definitions contained in Article 1 of theConvention shall apply. In addition:

1. "Conference of the Parties" means theConference of the Parties to the Conven-tion.

2. "Convention" means the United Na-tions Framework Convention on ClimateChange, adopted in New York on 9 May1992.

3. "Intergovernmental Panel on ClimateChange" means the IntergovernmentalPanel on Climate Change established in1988 jointly by the World MeteorologicalOrganization and the United Nations Envi-ronment Programme.

4. "Montreal Protocol" means the Mont-real Protocol on Substances that Deplete theOzone Layer, adopted in Montreal on 16September 1987 and as subsequently ad-justed and amended.

HE 26/2002 vp 59

5. "Läsnäolevat ja äänestävät sopimus-puolet" tarkoittaa sopimuspuolia, jotka ovatläsnä ja äänestävät joko puolesta tai vas-taan.

6. "Sopimuspuoli" tarkoittaa tämän pöy-täkirjan sopimuspuolta, jollei asiayhteydes-tä muuta johdu.

7. "Liitteessä I mainittu sopimuspuoli"tarkoittaa sopimuspuolta, joka on mainittuyleissopimuksen liitteessä I, jota voidaanmuuttaa, tai sopimuspuolta, joka on antanutyleissopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen gkohdan mukaisen ilmoituksen.

2 artikla1. Kestävän kehityksen edistämiseksi ku-

kin liitteessä I mainittu sopimuspuoli, täyt-tääkseen 3 artiklan mukaiset määrällisiäpäästörajoituksia ja päästöjen vähentämistäkoskevat velvoitteensa:

(a) panee täytäntöön ja/ tai kehittää edel-leen kansallisten olosuhteidensa mukaisestitoimintaohjelmia ja toimenpiteitä, kuten:

(i) energiatehokkuuden lisääminenasiaan liittyvillä kansantaloudensektoreilla;

(ii) muiden kuin Montrealin pöytä-kirjan sääntelemien kasvihuo-nekaasujen nielujen ja varasto-jen suojelu ja lisääminen, ottaenhuomioon asiaan liittyviin kan-sainvälisiin ympäristösopimuk-siin perustuvat velvoitteensa;kestävän metsätalouden, metsit-tämisen ja uudelleen metsittämi-sen edistäminen;

(iii) kestävän maatalouden edistämi-nen, ottaen huomioon ilmas-tonmuutokseen liittyvätnäkökohdat;

(iv) uusien ja uusiutuvien energian-lähteiden, hiilidioksidin sitomis-tekniikan sekä kehittyneen jauuden ympäristön huomioon ot-tavan teknologian tutkimus,edistäminen, kehittäminen jalaajempi käyttö;

(v) yleissopimuksen tavoitteen vas-taisesti vaikuttavien markkina-vääristymien, verokannustimien,

5. "Parties present and voting" means Par-ties present and casting an affirmative ornegative vote.

6. "Party" means, unless the context oth-erwise indicates, a Party to this Protocol.

7. "Party included in Annex I" means aParty included in Annex I to the Conven-tion, as may be amended, or a Party whichhas made a notification under Article 4,paragraph 2(g), of the Convention.

Article 21. Each Party included in Annex I, in

achieving its quantified emission limitationand reduction commitments under Article 3,in order to promote sustainable develop-ment, shall:

(a) Implement and/or further elaboratepolicies and measures in accordance withits national circumstances, such as:

(i) Enhancement of energy effi-ciency in relevant sectors of thenational economy;

(ii) Protection and enhancement ofsinks and reservoirs of green-house gases not controlled bythe Montreal Protocol, takinginto account its commitmentsunder relevant international en-vironmental agreements; pro-motion of sustainable forestmanagement practices, affore-station and reforestation;

(iii) Promotion of sustainable formsof agriculture in light of climatechange considerations;

(iv) Research on, and promotion,development and increased useof, new and renewable forms ofenergy, of carbon dioxide se-questration technologies and ofadvanced and innovative envi-ronmentally sound technologies;

(v) Progressive reduction or phas-ing out of market imperfections,fiscal incentives, tax and duty

HE 26/2002 vp60

vero- ja tullivapautusten ja tuki-en asteittainen vähentäminen taipoistaminen kaikilla kasvihuo-nekaasujen päästöjä aiheuttavil-la sektoreilla sekä markkinapoh-jaisten keinojen käyttö;

(vi) uudistusten rohkaiseminen asi-anomaisilla sektoreilla sellaistentoimintaohjelmien ja toimenpi-teiden edistämiseksi, joilla rajoi-tetaan tai vähennetään muidenkuin Montrealin pöytäkirjansääntelemien kasvihuonekaasu-jen päästöjä;

(vii) toimenpiteet muiden kuin Mont-realin pöytäkirjan sääntelemienkasvihuonekaasujen päästöjenrajoittamiseksi ja/ tai vähentä-miseksi liikennesektorilla;

(viii) jätehuollon metaanipäästöjenrajoittaminen ja/ tai vähentämi-nen jätteiden talteenotolla jakäytöllä, sekä energiantuotan-non, -siirron ja -jakelun me-taanipäästöjen rajoittaminen ja/tai vähentäminen;

(b) tekee yhteistyötä yleissopimuksen 4artiklan 2 kappaleen e kohdan i alakohdanmukaisesti muiden sopimuspuolten kanssaedistääkseen tämän artiklan nojalla hyväk-symiensä toimintaohjelmien ja toimenpitei-den yksittäistä ja yhteistä vaikuttavuutta.Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet toteut-tavat toimenpiteitä jakaakseen kokemuk-sensa ja vaihtaakseen tietoja sellaisista toi-mintaohjelmista ja toimenpiteistä, mukaanluettuna keinojen kehittäminen niiden ver-tailtavuuden, avoimuuden ja vaikuttavuu-den lisäämiseksi. Tämän pöytäkirjan sopi-muspuolten kokouksena toimiva sopimus-puolten konferenssi harkitsee ensimmäises-sä istunnossaan tai mahdollisimman piansen jälkeen keinoja tällaisen yhteistyön hel-pottamiseksi, ottaen huomioon kaikki asi-aan liittyvät tiedot.

2. Liitteessä I mainitut sopimuspuolet ra-joittavat ja vähentävät ilma- ja meriliiken-teessä käytettävien polttoaineiden aiheutta-mia, muiden kuin Montrealin pöytäkirjansääntelemien kasvihuonekaasujen päästöjäKansainvälisen siviili-ilmailujärjestön jaKansainvälisen merenkulkujärjestön puit-

exemptions and subsidies in allgreenhouse gas emitting sectorsthat run counter to the objectiveof the Convention and applica-tion of market instruments;

(vi) Encouragement of appropriatereforms in relevant sectorsaimed at promoting policies andmeasures which limit or reduceemissions of greenhouse gasesnot controlled by the MontrealProtocol;

(vii) Measures to limit and/or reduceemissions of greenhouse gasesnot controlled by the MontrealProtocol in the transport sector;

(viii) Limitation and/or reduction ofmethane emissions through re-covery and use in waste man-agement, as well as in the pro-duction, transport and distribu-tion of energy;

(b) Cooperate with other such Parties toenhance the individual and combined effec-tiveness of their policies and measuresadopted under this Article, pursuant to Art-icle 4, paragraph 2(e)(i), of the Convention.To this end, these Parties shall take steps toshare their experience and exchange infor-mation on such policies and measures, in-cluding developing ways of improving theircomparability, transparency and effective-ness. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolshall, at its first session or as soon as practi-cable thereafter, consider ways to facilitatesuch cooperation, taking into account allrelevant information.

2. The Parties included in Annex I shallpursue limitation or reduction of emissionsof greenhouse gases not controlled by theMontreal Protocol from aviation and marinebunker fuels, working through the Interna-tional Civil Aviation Organization and theInternational Maritime Organization, re-

HE 26/2002 vp 61

teissa.3. Liitteessä I mainitut sopimuspuolet

pyrkivät panemaan täytäntöön tämän artik-lan mukaiset toimintaohjelmat ja toimenpi-teet siten, että haitalliset vaikutukset ovatmahdollisimman pienet, mukaan luettunailmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset,vaikutukset kansainväliseen kauppaan sekäsosiaaliset vaikutukset, ympäristövaikutuk-set ja taloudelliset vaikutukset muihin so-pimuspuoliin, erityisesti sopimuspuolinaoleviin kehitysmaihin sekä yleissopimuksen4 artiklan 8 ja 9 kappaleessa tarkoitettuihinsopimuspuoliin, ottaen huomioon yleisso-pimuksen 3 artiklan määräykset. Tämänpöytäkirjan sopimuspuolten kokouksenatoimiva sopimuspuolten konferenssi voiryhtyä tarvittaessa lisätoimenpiteisiin edis-tääkseen tämän kappaleen määräysten täy-täntöönpanoa.

4. Jos tämän pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi katsoo, että tämän artiklan 1 kappa-leen a kohdassa mainittujen toimintaohjel-mien ja toimenpiteiden yhteensovittaminenolisi hyödyllistä, se harkitsee keinoja ja ta-poja sellaisten toimintaohjelmien ja toi-menpiteiden yhteensovittamisen toteuttami-seksi, ottaen huomioon erilaiset kansallisetolosuhteet ja mahdolliset vaikutukset.

3 artikla1. Liitteessä I mainitut sopimuspuolet var-

mistavat erikseen tai yhdessä, että niiden liit-teessä A lueteltujen kasvihuonekaasujen ih-misen toiminnan aiheuttamien päästöjen ko-konaismäärät ilmaistuna vastaavana hiilidi-oksidimääränä eivät ylitä sallittuja päästö-määriä, jotka on laskettu sopimuspuolten liit-teessä B mainittujen päästöjen määrällistenrajoittamis- ja vähentämisvelvoitteiden mu-kaisesti sekä tämän artiklan määräysten mu-kaisesti, vähentääkseen päästöjen kokonais-määrää kyseisten kaasujen osalta ainakin 5prosentilla vuoden 1990 määrästä vuosien2008 ja 2012 välisenä velvoitekautena.

2. Kunkin liitteessä I mainitun sopimus-puolen on vuoteen 2005 mennessä osoitet-tava edistyneensä tähän pöytäkirjaan perus-tuvien velvoitteidensa täyttämisessä.

3. Täyttääkseen tämän artiklan mukaisetvelvoitteensa kukin liitteessä I mainittu so-

spectively.3. The Parties included in Annex I shall

strive to implement policies and measuresunder this Article in such a way as to mini-mize adverse effects, including the adverseeffects of climate change, effects oninternational trade, and social, environ-mental and economic impacts on otherParties, especially developing countryParties and in particular those identified inArticle 4, paragraphs 8 and 9, of theConvention, taking into account Article 3 ofthe Convention. The Conference of theParties serving as the meeting of the Partiesto this Protocol may take further action, asappropriate, to promote the implementationof the provisions of this paragraph.

4. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Proto-col, if it decides that it would be beneficialto coordinate any of the policies and meas-ures in paragraph 1(a) above, taking intoaccount different national circumstancesand potential effects, shall consider waysand means to elaborate the coordination ofsuch policies and measures.

Article 31. The Parties included in Annex I shall,

individually or jointly, ensure that their ag-gregate anthropogenic carbon dioxideequivalent emissions of the greenhousegases listed in Annex A do not exceed theirassigned amounts, calculated pursuant totheir quantified emission limitation and re-duction commitments inscribed in Annex Band in accordance with the provisions ofthis Article, with a view to reducing theiroverall emissions of such gases by at least 5per cent below 1990 levels in the commit-ment period 2008 to 2012.

2. Each Party included in Annex I shall,by 2005, have made demonstrable progressin achieving its commitments under thisProtocol.

3. The net changes in greenhouse gasemissions by sources and removals by sinks

HE 26/2002 vp62

pimuspuoli voi lukea hyväkseen kasvihuo-nekaasujen lähteistä syntyvien päästöjen janielujen aikaansaamien poistumien netto-muutokset, jotka johtuvat välittömistä ihmi-sen toiminnan aiheuttamista maankäytönmuutoksista ja metsätalouden toimenpiteis-tä, jotka rajataan vuodesta 1990 lähtien ta-pahtuneeseen metsitykseen, uudelleen met-sitykseen ja metsänhävitykseen, ja jotkalasketaan hiilivarastojen todennettavinamuutoksina kunkin velvoitekauden aikana.Tällaiseen toimintaan liittyvät kasvihuone-kaasujen päästöt ja nielujen aikaansaamatpoistumat ilmoitetaan avoimesti ja luotetta-vasti, ja ilmoitetut tiedot tarkastetaan 7 ja 8artiklan mukaisesti.

4. Ennen ensimmäistä tämän pöytäkirjansopimuspuolten kokouksena toimivan so-pimuspuolten konferenssin istuntoa kukinliitteessä I mainittu sopimuspuoli toimittaatiedot hiilivarastojensa suuruudesta vuonna1990, jotta tieteellistä ja teknologista neu-vontaa varten perustettu avustava toimielinvoi tarkastaa ne ja jotta sopimuspuolen hii-livarastojen muutokset myöhempinä vuosi-na voidaan arvioida. Tämän pöytäkirjan so-pimuspuolten kokouksena toimiva sopi-muspuolten konferenssi päättää ensimmäi-sessä istunnossaan tai mahdollisimman piansen jälkeen menetelmistä, säännöistä jasuuntaviivoista, jotka koskevat sitä miten jamitkä muut ihmisen aiheuttamat lisätoimet,jotka liittyvät kasvihuonekaasujen lähteistäsyntyvien päästöjen ja nielujen aiheuttami-en poistumien muutoksiin maatalousmaan,maankäytön muutoksen ja metsätaloudenosalta, voidaan lukea mukaan tai vähentääliitteessä I mainittujen sopimuspuolten salli-tuista päästömääristä, ottaen huomioonepävarmuustekijät, ilmoittamisen avoimuu-den ja todennettavuuden, hallitustenvälisenilmastonmuutospaneelin menetelmiin liitty-vän työn, tieteellistä ja teknologista neuvon-taa varten perustetun avustavan toimielimen5 artiklan mukaisesti antamat neuvot ja so-pimuspuolten konferenssin päätökset. Täl-laiset päätökset koskevat toista ja myöhem-piä velvoitekausia. Sopimuspuoli voi valin-tansa mukaan soveltaa näitä päätöksiä mui-hin ihmisen aiheuttamiin lisätoimiin en-simmäisenä velvoitekautena, edellyttäenkuitenkin, että tällaisia toimia on ollut vuo-

resulting from direct human-induced land-use change and forestry activities, limited toafforestation, reforestation and deforesta-tion since 1990, measured as verifiablechanges in carbon stocks in each commit-ment period, shall be used to meet thecommitments under this Article of eachParty included in Annex I. The greenhousegas emissions by sources and removals bysinks associated with those activities shallbe reported in a transparent and verifiablemanner and reviewed in accordance withArticles 7 and 8.

4. Prior to the first session of the Confer-ence of the Parties serving as the meeting ofthe Parties to this Protocol, each Party in-cluded in Annex I shall provide, for consid-eration by the Subsidiary Body for Scien-tific and Technological Advice, data to es-tablish its level of carbon stocks in 1990and to enable an estimate to be made of itschanges in carbon stocks in subsequentyears. The Conference of the Parties serv-ing as the meeting of the Parties to thisProtocol shall, at its first session or as soonas practicable thereafter, decide uponmodalities, rules and guidelines as to how,and which, additional human-inducedactivities related to changes in greenhousegas emissions by sources and removals bysinks in the agricultural soils and the land-use change and forestry categories shall beadded to, or subtracted from, the assignedamounts for Parties included in Annex I,taking into account uncertainties, transpar-ency in reporting, verifiability, the meth-odological work of the IntergovernmentalPanel on Climate Change, the advice pro-vided by the Subsidiary Body for Scientificand Technological Advice in accordancewith Article 5 and the decisions of the Con-ference of the Parties. Such a decision shallapply in the second and subsequent com-mitment periods. A Party may choose toapply such a decision on these additionalhuman-induced activities for its first com-mitment period, provided that these activi-ties have taken place since 1990.

HE 26/2002 vp 63

desta 1990 lähtien.5. Liitteessä I mainitut sopimuspuolina

olevat maat, jotka ovat siirtymässä markki-natalouteen ja joiden perusvuosi tai -kausion määritelty sopimuspuolten konferenssintoisessa istunnossa tehdyn päätöksen9/CP.2 mukaisesti, käyttävät kyseistä vuottatai kautta tämän artiklan mukaisten velvoit-teiden täytäntöönpanotarkoitukseen. Muuliitteessä I mainittu sopimuspuolena olevamaa, joka on siirtymässä markkinatalouteenja joka ei ole vielä toimittanut ensimmäistäkansallista tiedonantoaan yleissopimuksen12 artiklan mukaisesti, voi myös ilmoittaatämän pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena toimivalle sopimuspuolten konferens-sille, että se aikoo käyttää muuta aikaisem-paa perusvuotta tai -kautta kuin vuotta 1990tähän artiklaan perustuvien velvoitteidentäytäntöönpanotarkoitukseen. Tämän pöy-täkirjan sopimuspuolten kokouksena toimi-va sopimuspuolten konferenssi päättää täl-laisen ilmoituksen hyväksymisestä.

6. Tähän pöytäkirjaan perustuvien muidenkuin tämän artiklan mukaisten velvoitteidentäytäntöönpanon osalta tämän pöytäkirjansopimuspuolten kokouksena toimiva sopi-muspuolten konferenssi sallii jonkin verranjoustavuutta niiden liitteessä I mainittujensopimuspuolina olevien maiden osalta, jot-ka ovat siirtymässä markkinatalouteen, ot-taen huomioon yleissopimuksen 4 artiklan 6kappaleen määräykset.

7. Ensimmäisen päästöjen määrän rajoit-tamista ja vähentämistä koskevan velvoite-kauden aikana, vuodesta 2008 vuoteen2012, kullekin liitteessä I mainitulle sopi-muspuolelle sallittu päästömäärä lasketaankertomalla viidellä kyseiselle sopimuspuo-lelle liitteessä B määritelty prosentuaalinenosuus sen liitteessä A lueteltujen kasvihuo-nekaasujen ihmisen toiminnan aiheuttamienpäästöjen vastaavana hiilidioksidimääränäilmaistusta kokonaismäärästä vuonna 1990tai tämän artiklan 5 kappaleen mukaisestimääritettynä perusvuotena tai –kautena.Sallitun päästömäärän laskemista varten neliitteessä I mainitut sopimuspuolet, joidenosalta maankäytön muutokset ja metsäta-lous olivat kasvihuonekaasujen päästöjennettolähde vuonna 1990, sisällyttävät pe-rusvuoteen tai -kauteen kasvihuonekaasujen

5. The Parties included in Annex I under-going the process of transition to a marketeconomy whose base year or period was es-tablished pursuant to decision 9/CP.2 of theConference of the Parties at its second ses-sion shall use that base year or period forthe implementation of their commitmentsunder this Article. Any other Party includedin Annex I undergoing the process of transi-tion to a market economy which has not yetsubmitted its first national communicationunder Article 12 of the Convention mayalso notify the Conference of the Partiesserving as the meeting of the Parties to thisProtocol that it intends to use an historicalbase year or period other than 1990 for theimplementation of its commitments underthis Article. The Conference of the Partiesserving as the meeting of the Parties to thisProtocol shall decide on the acceptance ofsuch notification.

6. Taking into account Article 4, para-graph 6, of the Convention, in the imple-mentation of their commitments under thisProtocol other than those under this Article,a certain degree of flexibility shall be al-lowed by the Conference of the Partiesserving as the meeting of the Parties to thisProtocol to the Parties included in Annex Iundergoing the process of transition to amarket economy.

7. In the first quantified emission limita-tion and reduction commitment period,from 2008 to 2012, the assigned amount foreach Party included in Annex I shall beequal to the percentage inscribed for it inAnnex B of its aggregate anthropogeniccarbon dioxide equivalent emissions of thegreenhouse gases listed in Annex A in1990, or the base year or period determinedin accordance with paragraph 5 above, mul-tiplied by five. Those Parties included inAnnex I for whom land-use change and for-estry constituted a net source of greenhousegas emissions in 1990 shall include in their1990 emissions base year or period the ag-gregate anthropogenic carbon dioxideequivalent emissions by sources minus re-movals by sinks in 1990 from land-usechange for the purposes of calculating their

HE 26/2002 vp64

lähteistä syntyvien ihmisen toiminnasta ai-heutuvien päästöjen vastaavana hiilidioksi-dimääränä ilmaistun kokonaismäärän vuon-na 1990, josta vähennetään maankäytönmuutoksiin liittyvien nielujen aiheuttamatpoistumat vuonna 1990.

8. Mikä tahansa liitteessä I mainittu so-pimuspuoli voi käyttää vuotta 1995 perus-vuotena fluorihiilivetyjen, perfluorihiilive-tyjen ja rikkiheksafluoridien osalta, tämänartiklan 7 kappaleessa tarkoitettua päästö-määrän laskemista varten.

9. Liitteessä I mainittujen sopimuspuoltenmyöhempiä velvoitekausia koskevat vel-voitteet vahvistetaan tämän pöytäkirjan liit-teen B muutoksina, jotka hyväksytään 21artiklan 7 kappaleen määräysten mukaisesti.Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten koko-uksena toimiva sopimuspuolten konferenssialoittaa tällaisten velvoitteiden käsittelynvähintään seitsemän vuotta ennen tämän ar-tiklan 1 kappaleessa mainitun ensimmäisenvelvoitekauden loppua.

10. Päästövähennysyksiköt tai sallittujenpäästömäärien osat, jotka sopimuspuolihankkii toiselta sopimuspuolelta 6 artiklanja 17 artiklan määräysten mukaisesti, lisä-tään hankkivan sopimuspuolen sallittuunpäästömäärään.

11. Päästövähennysyksiköt tai sallittujenpäästömäärien osat, jotka sopimuspuoliluovuttaa toiselle sopimuspuolelle 6 artiklanja 17 artiklan määräysten mukaisesti, vä-hennetään luovuttavan sopimuspuolen salli-tusta päästömäärästä.

12. Sertifioidut päästövähennykset, jotkasopimuspuoli hankkii toiselta sopimuspuo-lelta 12 artiklan määräysten mukaisesti, li-sätään hankkivan sopimuspuolen sallittuunpäästömäärään.

13. Jos liitteessä I mainitun sopimuspuo-len päästöt velvoitekauden aikana ovat vä-hemmän kuin sen tämän artiklan mukainensallittu päästömäärä, erotus lisätään kysei-sen sopimuspuolen pyynnöstä sen sallittuunpäästömäärään seuraaville velvoitekausille.

14. Kukin liitteessä I mainittu sopimus-puoli pyrkii panemaan tämän artiklan 1kappaleessa mainitut velvoitteet täytäntöönsiten, että haitalliset sosiaaliset vaikutukset,ympäristövaikutukset ja taloudelliset vaiku-

assigned amount.

8. Any Party included in Annex I may use1995 as its base year for hydrofluorocar-bons, perfluorocarbons and sulphurhexafluoride, for the purposes of the calcu-lation referred to in paragraph 7 above.

9. Commitments for subsequent periodsfor Parties included in Annex I shall be es-tablished in amendments to Annex B to thisProtocol, which shall be adopted in accord-ance with the provisions of Article 21,paragraph 7. The Conference of the Partiesserving as the meeting of the Parties to thisProtocol shall initiate the consideration ofsuch commitments at least seven years be-fore the end of the first commitment periodreferred to in paragraph 1 above.

10. Any emission reduction units, or anypart of an assigned amount, which a Partyacquires from another Party in accordancewith the provisions of Article 6 or of Article17 shall be added to the assigned amountfor the acquiring Party.

11. Any emission reduction units, or anypart of an assigned amount, which a Partytransfers to another Party in accordancewith the provisions of Article 6 or of Article17 shall be subtracted from the assignedamount for the transferring Party.

12. Any certified emission reductionswhich a Party acquires from another Partyin accordance with the provisions of Article12 shall be added to the assigned amountfor the acquiring Party.

13. If the emissions of a Party included inAnnex I in a commitment period are lessthan its assigned amount under this Article,this difference shall, on request of thatParty, be added to the assigned amount forthat Party for subsequent commitment peri-ods.

14. Each Party included in Annex I shallstrive to implement the commitments men-tioned in paragraph 1 above in such a wayas to minimize adverse social, environ-mental and economic impacts on develop-

HE 26/2002 vp 65

tukset ovat mahdollisimman vähäisiä sopi-muspuolina oleviin kehitysmaihin, erityi-sesti yleissopimuksen 4 artiklan 8 ja 9 kap-paleessa tarkoitettuihin sopimuspuoliin. So-pimuspuolten konferenssin tekemien, näi-den kappaleiden täytäntöönpanoa koskevienpäätösten mukaisesti tämän pöytäkirjan so-pimuspuolten kokouksena toimiva sopimus-puolten konferenssi harkitsee ensimmäises-sä istunnossaan, mitkä toimenpiteet ovattarpeen, jotta ilmastonmuutoksen haitallisetvaikutukset ja/ tai vastatoimien toteuttami-sen vaikutukset kyseisissä kappaleissa tar-koitettuihin sopimuspuoliin saadaan mah-dollisimman vähäisiksi. Harkittaviin asioi-hin kuuluvat myös rahoituksesta, vakuutuk-sesta ja teknologian siirrosta päättäminen.

4 artikla1. Liitteessä I mainittujen sopimuspuol-

ten, jotka ovat tehneet sopimuksen 3 artik-laan perustuvien velvoitteiden yhteisestätäyttämisestä, katsotaan täyttäneen nämävelvoitteet sillä edellytyksellä, että sopi-muspuolten yhteenlasketut, liitteessä A lue-teltujen kasvihuonekaasujen ihmisen toi-minnan aiheuttamien päästöjen kokonais-määrät ilmaistuina vastaavina hiilidioksi-dimäärinä eivät ylitä sopimuspuolten sallit-tuja päästömääriä, jotka on laskettu niidenliitteessä B mainittujen päästöjen rajoitta-mista ja vähentämistä koskevien määrällis-ten velvoitteiden mukaisesti sekä 3 artiklanmääräysten mukaisesti. Kullekin tällaisensopimuksen sopimuspuolelle sallittu päästö-taso määritetään kyseisessä sopimuksessa.

2. Kyseessä olevan sopimuksen sopimus-puolet ilmoittavat sihteeristölle sopimuk-sensa ehdoista tämän pöytäkirjan ratifioi-mis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojensatallettamispäivänä. Sihteeristö puolestaantoimittaa yleissopimuksen sopimuspuolilleja allekirjoittajille tiedot kyseisen sopimuk-sen ehdoista.

3. Kyseessä oleva sopimus on voimassatämän pöytäkirjan 3 artiklan 7 kappaleessatäsmennetyn velvoitekauden ajan.

4. Mikäli sopimuspuolet toimivat yhdessäalueellisen taloudellisen yhdentymisen jär-jestön puitteissa ja yhdessä tällaisen järjes-tön kanssa, tämän pöytäkirjan hyväksymi-

ing country Parties, particularly those iden-tified in Article 4, paragraphs 8 and 9, ofthe Convention. In line with relevant deci-sions of the Conference of the Parties on theimplementation of those paragraphs, theConference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol shall,at its first session, consider what actions arenecessary to minimize the adverse effects ofclimate change and/or the impacts of re-sponse measures on Parties referred to inthose paragraphs. Among the issues to beconsidered shall be the establishment offunding, insurance and transfer of techno-logy.

Article 41. Any Parties included in Annex I that

have reached an agreement to fulfil theircommitments under Article 3 jointly, shallbe deemed to have met those commitmentsprovided that their total combined aggre-gate anthropogenic carbon dioxide equiva-lent emissions of the greenhouse gaseslisted in Annex A do not exceed their as-signed amounts calculated pursuant to theirquantified emission limitation and reductioncommitments inscribed in Annex B and inaccordance with the provisions of Article 3.The respective emission level allocated toeach of the Parties to the agreement shall beset out in that agreement.

2. The Parties to any such agreement shallnotify the secretariat of the terms of theagreement on the date of deposit of their in-struments of ratification, acceptance or ap-proval of this Protocol, or accession thereto.The secretariat shall in turn inform the Par-ties and signatories to the Convention of theterms of the agreement.

3. Any such agreement shall remain inoperation for the duration of the commit-ment period specified in Article 3, para-graph 7.

4. If Parties acting jointly do so in theframework of, and together with, a regionaleconomic integration organization, any al-teration in the composition of the organiza-

HE 26/2002 vp66

sen jälkeen tapahtuneet järjestön kokoonpa-non muutokset eivät vaikuta tähän pöytäkir-jaan perustuviin velvoitteisiin. Järjestön ko-koonpanon muutokset koskevat ainoastaanniitä 3 artiklaan perustuvia velvoitteita, jot-ka on hyväksytty muutosten jälkeen.

5. Mikäli kyseessä olevan sopimuksensopimuspuolet eivät onnistu saavuttamaanniiden yhdistettyä päästövähennysten tasoa,kukin sopimuksen sopimuspuoli on vas-tuussa omasta päästötasostaan, joka määri-tetään sopimuksessa.

6. Mikäli sopimuspuolet toimivat yhdessätämän pöytäkirjan sopimuspuolena olevanalueellisen taloudellisen yhdentymisen jär-jestön puitteissa ja yhdessä tällaisen järjes-tön kanssa, kukin kyseessä olevan alueelli-sen taloudellisen yhdentymisen järjestön jä-senvaltio vastaa tämän artiklan mukaisestiilmoitetusta päästötasostaan erikseen jayhdessä 24 artiklan mukaisesti toimivanalueellisen taloudellisen yhdentymisen jär-jestön kanssa, mikäli yhdistettyä päästövä-hennysten tasoa ei onnistuta saavuttamaan.

5 artikla1. Kunkin liitteessä I mainitun sopimus-

puolen kansallisen arviointijärjestelmän onoltava kunnossa viimeistään vuotta ennenensimmäisen velvoitekauden alkua muidenkuin Montrealin pöytäkirjan sääntelemienkasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien ih-misen toiminnan aiheuttamien päästöjen janielujen aikaansaamien poistumien arvioi-mista varten. Tämän artiklan 2 kappaleessatäsmennettyjä menetelmiä sisältävistä suun-taviivoista tällaisia kansallisia järjestelmiävarten päättää tämän pöytäkirjan sopimus-puolten kokouksena toimiva sopimuspuol-ten konferenssi ensimmäisessä istunnos-saan.

2. Muiden kuin Montrealin pöytäkirjansääntelemien kasvihuonekaasujen lähteistäsyntyvien ihmisen toiminnan aiheuttamienpäästöjen ja nielujen aikaansaamien pois-tumien arvioimiseen käytetään niitä mene-telmiä, jotka hallitustenvälinen ilmaston-muutospaneeli on hyväksynyt ja joista onsovittu sopimuspuolten konferenssin kol-mannessa istunnossa. Jos tällaisia menetel-miä ei käytetä, sopivia tarkistuksia tehdään

tion after adoption of this Protocol shall notaffect existing commitments under this Pro-tocol. Any alteration in the composition ofthe organization shall only apply for thepurposes of those commitments under Art-icle 3 that are adopted subsequent to that al-teration.

5. In the event of failure by the Parties tosuch an agreement to achieve their totalcombined level of emission reductions,each Party to that agreement shall be re-sponsible for its own level of emissions setout in the agreement.

6. If Parties acting jointly do so in theframework of, and together with, a regionaleconomic integration organization which isitself a Party to this Protocol, each memberState of that regional economic integrationorganization individually, and together withthe regional economic integration organiza-tion acting in accordance with Article 24,shall, in the event of failure to achieve thetotal combined level of emission reductions,be responsible for its level of emissions asnotified in accordance with this Article.

Article 51. Each Party included in Annex I shall

have in place, no later than one year prior tothe start of the first commitment period, anational system for the estimation of an-thropogenic emissions by sources and re-movals by sinks of all greenhouse gases notcontrolled by the Montreal Protocol. Guide-lines for such national systems, which shallincorporate the methodologies specified inparagraph 2 below, shall be decided uponby the Conference of the Parties serving asthe meeting of the Parties to this Protocol atits first session.

2. Methodologies for estimating anthro-pogenic emissions by sources and removalsby sinks of all greenhouse gases not con-trolled by the Montreal Protocol shall bethose accepted by the IntergovernmentalPanel on Climate Change and agreed uponby the Conference of the Parties at its thirdsession. Where such methodologies are notused, appropriate adjustments shall be ap-plied according to methodologies agreed

HE 26/2002 vp 67

niiden menetelmien mukaisesti, joista tä-män pöytäkirjan sopimuspuolten kokoukse-na toimiva sopimuspuolten konferenssi onsopinut ensimmäisessä istunnossaan. Muunmuassa hallitustenvälisen ilmastonmuutos-paneelin työn perusteella sekä tieteellistä jateknologista neuvontaa varten perustetunavustavan toimielimen neuvojen perusteellatämän pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena toimiva sopimuspuolten konferenssiarvioi säännöllisesti sellaisia menetelmiä jatarkistuksia ja muuttaa niitä tarvittaessa, ot-taen täysin huomioon sopimuspuolten kon-ferenssin asiaan liittyvät päätökset. Mene-telmiä muutetaan tai tarkistetaan ainoastaansen varmistamiseksi, että 3 artiklaan perus-tuvia velvoitteita noudatetaan tällaisenmuutoksen jälkeen hyväksyttynä velvoite-kautena.

3. Liitteessä A lueteltujen kasvihuonekaa-sujen lähteistä syntyvien ihmisen toiminnanaiheuttamien päästöjen ja nielujen aikaan-saamien poistumien vastaavan hiilidioksi-dimäärän laskemiseen käytetään niiden glo-baalista lämmityspotentiaalia, jonka halli-tustenvälinen ilmastopaneeli on hyväksynytja josta sopimuspuolten konferenssi on so-pinut kolmannessa istunnossaan. Muunmuassa kansainvälisen ilmastonmuutos-paneelin työn perusteella ja tieteellistä jateknologista neuvontaa varten perustetunavustavan toimielimen neuvojen perusteellatämän pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena toimiva sopimuspuolten konferenssiarvioi säännöllisesti ja tarvittaessa tarkistaakunkin sellaisen kasvihuonekaasun globaa-lista lämmityspotentiaalia, ottaen täysinhuomioon sopimuspuolten konferenssinasiaan liittyvät päätökset. Globaalisen läm-mityspotentiaalin tarkistukset koskevatminkä tahansa velvoitekauden osalta aino-astaan niitä 3 artiklaan perustuvia velvoit-teita, jotka on hyväksytty sellaisten tarkis-tusten jälkeen.

6 artikla1. Täyttääkseen 3 artiklaan perustuvat

velvoitteensa, liitteessä I mainittu sopimus-puoli voi luovuttaa toiselle sopimuspuolelletai hankkia toiselta sopimuspuolelta päästö-vähennysyksiköitä, jotka aiheutuvat hank-keista, joiden tarkoituksena on vähentää

upon by the Conference of the Parties serv-ing as the meeting of the Parties to this Pro-tocol at its first session. Based on the workof, inter alia, the Intergovernmental Panelon Climate Change and advice provided bythe Subsidiary Body for Scientific andTechnological Advice, the Conference ofthe Parties serving as the meeting of theParties to this Protocol shall regularly re-view and, as appropriate, revise such meth-odologies and adjustments, taking fully intoaccount any relevant decisions by the Con-ference of the Parties. Any revision tomethodologies or adjustments shall be usedonly for the purposes of ascertaining com-pliance with commitments under Article 3in respect of any commitment periodadopted subsequent to that revision.

3. The global warming potentials used tocalculate the carbon dioxide equivalence ofanthropogenic emissions by sources andremovals by sinks of greenhouse gaseslisted in Annex A shall be those acceptedby the Intergovernmental Panel on ClimateChange and agreed upon by the Conferenceof the Parties at its third session. Based onthe work of, inter alia, the Intergovernmen-tal Panel on Climate Change and adviceprovided by the Subsidiary Body for Scien-tific and Technological Advice, the Confer-ence of the Parties serving as the meeting ofthe Parties to this Protocol shall regularlyreview and, as appropriate, revise the globalwarming potential of each such greenhousegas, taking fully into account any relevantdecisions by the Conference of the Parties.Any revision to a global warming potentialshall apply only to commitments under Art-icle 3 in respect of any commitment periodadopted subsequent to that revision.

Article 61. For the purpose of meeting its com-

mitments under Article 3, any Party in-cluded in Annex I may transfer to, or ac-quire from, any other such Party emissionreduction units resulting from projectsaimed at reducing anthropogenic emissions

HE 26/2002 vp68

kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä ih-misen toiminnan aiheuttamia päästöjä taiedistää ihmisen toiminnan aikaansaamiakasvihuonekaasujen nielujen aiheuttamiapoistumia jollakin talouden sektorilla, edel-lyttäen kuitenkin, että:

(a) asianomaiset sopimuspuolet ovat hy-väksyneet kyseisen hankkeen;

(b) hanke vähentää kasvihuonekaasujenlähteistä syntyviä päästöjä tai edistää nielu-jen aikaansaamia poistumia niiden vähen-nysten ja poistumien lisäksi, joita muutoin-kin toteutuisi;

(c) sopimuspuoli ei hanki päästövähen-nysyksiköitä, jos se ei ole noudattanut 5 ar-tiklaan ja 7 artiklaan perustuvia velvoittei-taan; ja

(d) päästövähennysyksiköiden hankinnantarkoitus on täydentää kansallisia toimenpi-teitä 3 artiklaan perustuvien velvoitteidentäyttämiseksi.

2. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi voi ensimmäisessä istunnossaan taimahdollisimman pian sen jälkeen kehittääedelleen suuntaviivoja tämän artiklan täy-täntöönpanoa varten, myös todentamista jaraportointia varten.

3. Liitteessä I mainittu sopimuspuoli voivaltuuttaa oikeushenkilöitä osallistumaankyseisen sopimuspuolen vastuulla toimin-taan, joka johtaa päästövähennysyksiköidentuottamiseen, luovuttamiseen tai hankintaantämän artiklan nojalla.

4. Jos liitteessä I mainittua sopimuspuoltakoskeva tässä artiklassa tarkoitettujen vaa-timusten täytäntöönpanoon liittyvä kysy-mys määritetään 8 artiklan asiaan liittyvienmääräysten mukaisesti, päästövähennysyk-sikköjä voidaan edelleen luovuttaa ja hank-kia kysymyksen määrittämisen jälkeen silläedellytyksellä, että sopimuspuoli ei voikäyttää sellaisia yksikköjä 3 artiklaan pe-rustuvien velvoitteidensa täyttämiseen, en-nen kuin noudattamista koskevat kysymyk-set on selvitetty.

7 artikla1. Kukin liitteessä I mainittu sopimuspuo-

li sisällyttää muiden kuin Montrealin pöy-täkirjan sääntelemien kasvihuonekaasujenlähteistä syntyvien ihmisen toiminnasta ai-

by sources or enhancing anthropogenic re-movals by sinks of greenhouse gases in anysector of the economy, provided that:

(a) Any such project has the approval ofthe Parties involved;

(b) Any such project provides a reductionin emissions by sources, or an enhancementof removals by sinks, that is additional toany that would otherwise occur;

(c) It does not acquire any emission re-duction units if it is not in compliance withits obligations under Articles 5 and 7; and

(d) The acquisition of emission reductionunits shall be supplemental to domestic ac-tions for the purposes of meeting commit-ments under Article 3.

2. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolmay, at its first session or as soon as practi-cable thereafter, further elaborate guidelinesfor the implementation of this Article, in-cluding for verification and reporting.

3. A Party included in Annex I may au-thorize legal entities to participate, under itsresponsibility, in actions leading to the gen-eration, transfer or acquisition under thisArticle of emission reduction units.

4. If a question of implementation by aParty included in Annex I of the require-ments referred to in this Article is identifiedin accordance with the relevant provisionsof Article 8, transfers and acquisitions ofemission reduction units may continue to bemade after the question has been identified,provided that any such units may not beused by a Party to meet its commitmentsunder Article 3 until any issue of compli-ance is resolved.

Article 71. Each Party included in Annex I shall

incorporate in its annual inventory of an-thropogenic emissions by sources and re-movals by sinks of greenhouse gases not

HE 26/2002 vp 69

heutuvien päästöjen ja nielujen aikaansaa-mien poistumien vuosittaiseen selvityk-seensä, joka on annettu sopimuspuoltenkonferenssin asiaan liittyvien päätöstenmukaisesti, tarvittavat tämän artiklan 4kappaleen mukaisesti määritettävät lisätie-dot 3 artiklan noudattamisen varmistami-seksi.

2. Kukin liitteessä I mainittu sopimuspuo-li sisällyttää yleissopimuksen 12 artiklannojalla annettuun kansalliseen tiedonan-toonsa tarvittavat tämän artiklan 4 kappa-leen mukaisesti määritettävät lisätiedot tä-hän pöytäkirjaan perustuvien velvoitteiden-sa noudattamisen osoittamiseksi.

3. Kukin liitteessä I mainittu sopimuspuo-li antaa tämän artiklan 1 kappaleen nojallavaaditut tiedot vuosittain, alkaen ensimmäi-sestä selvityksestä, joka on annettava yleis-sopimuksen nojalla velvoitekauden ensim-mäisestä vuodesta sen jälkeen, kun tämäpöytäkirja on tullut sen osalta voimaan.Kukin tällainen sopimuspuoli antaa tämänartiklan 2 kappaleen nojalla vaaditut tiedotosana ensimmäistä kansallista tiedonanto-aan, joka on annettava yleissopimuksen no-jalla sen jälkeen, kun tämä pöytäkirja ontullut sen osalta voimaan, ja sen jälkeen,kun tämän artiklan 4 kappaleessa tarkoitetutsuuntaviivat on hyväksytty. Tämän pöytä-kirjan sopimuspuolten kokouksena toimivasopimuspuolten konferenssi päättää siitä,miten usein tässä artiklassa vaadittuja tieto-ja on sen jälkeen toimitettava, ottaen huo-mioon mahdolliset sopimuspuolten konfe-renssin päättämät aikataulut kansallistentiedonantojen antamista varten.

4. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi hyväksyy ensimmäisessä istunnos-saan suuntaviivat tässä artiklassa vaadittu-jen tietojen valmistelua varten ja arvioi niitäsäännöllisesti sen jälkeen, ottaen huomioonsopimuspuolten konferenssin hyväksymätvalmisteluohjeet liitteessä I mainittujen so-pimuspuolten kansallisia tiedonantoja var-ten. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi päättää myös ennen ensimmäistä vel-voitekautta sallittujen päästömäärien las-kemismenetelmistä.

controlled by the Montreal Protocol, sub-mitted in accordance with the relevant deci-sions of the Conference of the Parties, thenecessary supplementary information forthe purposes of ensuring compliance withArticle 3, to be determined in accordancewith paragraph 4 below.

2. Each Party included in Annex I shallincorporate in its national communication,submitted under Article 12 of the Conven-tion, the supplementary information neces-sary to demonstrate compliance with itscommitments under this Protocol, to be de-termined in accordance with paragraph 4below.

3. Each Party included in Annex I shallsubmit the information required underparagraph 1 above annually, beginning withthe first inventory due under the Conven-tion for the first year of the commitment pe-riod after this Protocol has entered intoforce for that Party. Each such Party shallsubmit the information required underparagraph 2 above as part of the first na-tional communication due under the Con-vention after this Protocol has entered intoforce for it and after the adoption of guide-lines as provided for in paragraph 4 below.The frequency of subsequent submission ofinformation required under this Article shallbe determined by the Conference of theParties serving as the meeting of the Partiesto this Protocol, taking into account anytimetable for the submission of nationalcommunications decided upon by the Con-ference of the Parties.

4. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolshall adopt at its first session, and reviewperiodically thereafter, guidelines for thepreparation of the information required un-der this Article, taking into account guide-lines for the preparation of national com-munications by Parties included in Annex Iadopted by the Conference of the Parties.The Conference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol shallalso, prior to the first commitment period,decide upon modalities for the accountingof assigned amounts.

HE 26/2002 vp70

8 artikla1. Asiantuntijaryhmät tutkivat kunkin liit-

teessä I mainitun sopimuspuolen 7 artiklannojalla antamat tiedot sopimuspuolten kon-ferenssin asiaan liittyvien päätösten mukai-sesti sekä niiden suuntaviivojen mukaisesti,jotka tämän pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi on hyväksynyt tätä tarkoitusta vartentämän artiklan 4 kappaleen nojalla. Kunkinliitteessä I mainitun sopimuspuolen 7 artik-lan 1 kappaleen nojalla antamat tiedot tar-kastetaan osana päästöselvitysten ja sallittu-jen päästömäärien vuosittaista kokoamistaja laskentaa. Lisäksi kunkin liitteessä I mai-nitun sopimuspuolen 7 artiklan 2 kappaleennojalla toimittamat tiedot tarkastetaan osanatiedonantojen tarkastusta.

2. Sihteeristö koordinoi asiantuntijaryh-mien työtä ja ryhmät koostuvat asiantunti-joista, jotka on valittu yleissopimuksen so-pimuspuolten ja tarvittaessa hallitustenvä-listen järjestöjen nimittämistä henkilöistä,sopimuspuolten konferenssin tätä tarkoitus-ta varten antamien ohjeiden mukaisesti.

3. Tutkintaan sisältyy sopimuspuolen tä-män pöytäkirjan täytäntöönpanon kaikkiennäkökohtien perusteellinen ja kattava tekni-nen arviointi. Asiantuntijaryhmät valmiste-levat tämän pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimivalle sopimuspuoltenkonferenssille raportin, jossa arvioidaan so-pimuspuolen velvoitteiden täytäntöönpanoaja määritetään täytäntöönpanon mahdollisetongelmat ja velvoitteiden täytäntöönpanoonvaikuttavat tekijät. Sihteeristö toimittaa täl-laiset raportit kaikille yleissopimuksen so-pimuspuolille. Sihteeristö laatii luettelonraporteissa mainituista täytäntöönpanoonliittyvistä kysymyksistä, jotka toimitetaanedelleen tämän pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimivan sopimuspuolten kon-ferenssin käsiteltäväksi.

4. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi hyväksyy ensimmäisessä istunnos-saan suuntaviivat asiantuntijaryhmien suo-rittamaa täytäntöönpanon tutkintaa varten jatarkistaa näitä suuntaviivoja säännöllisestisen jälkeen, ottaen huomioon sopimuspuol-ten konferenssin asiaan liittyvät päätökset.

Article 81. The information submitted under Art-

icle 7 by each Party included in Annex Ishall be reviewed by expert review teamspursuant to the relevant decisions of theConference of the Parties and in accordancewith guidelines adopted for this purpose bythe Conference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol underparagraph 4 below. The information sub-mitted under Article 7, paragraph 1, by eachParty included in Annex I shall be reviewedas part of the annual compilation and ac-counting of emissions inventories and as-signed amounts. Additionally, the informa-tion submitted under Article 7, paragraph 2,by each Party included in Annex I shall bereviewed as part of the review of communi-cations.

2. Expert review teams shall be coordinatedby the secretariat and shall be composed ofexperts selected from those nominated byParties to the Convention and, as appropriate,by intergovernmental organizations, in ac-cordance with guidance provided for thispurpose by the Conference of the Parties.

3. The review process shall provide athorough and comprehensive technical as-sessment of all aspects of the implementa-tion by a Party of this Protocol. The expertreview teams shall prepare a report to theConference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol, as-sessing the implementation of the commit-ments of the Party and identifying any po-tential problems in, and factors influencing,the fulfilment of commitments. Such re-ports shall be circulated by the secretariat toall Parties to the Convention. The secre-tariat shall list those questions of implemen-tation indicated in such reports for furtherconsideration by the Conference of the Par-ties serving as the meeting of the Parties tothis Protocol.

4. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolshall adopt at its first session, and reviewperiodically thereafter, guidelines for thereview of implementation of this Protocolby expert review teams taking into accountthe relevant decisions of the Conference ofthe Parties.

HE 26/2002 vp 71

5. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi käsittelee täytäntöönpanoa varten pe-rustetun avustavan toimielimen ja tarvitta-essa tieteellistä ja teknologista neuvontaavarten perustetun avustavan toimielimenavustuksella:

(a) sopimuspuolten 7 artiklan nojalla an-tamat tiedot ja niitä koskevat raportit, jotkaperustuvat asiantuntijoiden tämän artiklannojalla suorittamaan tutkintaan; ja

(b) sihteeristön tämän artiklan 3 kappa-leen nojalla luettelemia täytäntöönpanoonliittyviä kysymyksiä ja sopimuspuolten esit-tämiä kysymyksiä.

6. Tämän artiklan 5 kappaleessa tarkoitet-tujen tietojen käsittelyn perusteella tämänpöytäkirjan sopimuspuolten kokouksenatoimiva sopimuspuolten konferenssi tekeemitä tahansa asiaa koskevat tämän pöytäkir-jan täytäntöönpanon edellyttämät päätökset.

9 artikla1. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-

kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi arvioi säännöllisin väliajoin tätä pöy-täkirjaa parhaiden saatavilla olevien, ilmas-tonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevientieteellisten tietojen ja arvioiden perusteellasekä asiaan liittyvien teknisten, sosiaalistenja taloudellisten tietojen perusteella. Tällai-set tarkistukset sovitetaan yhteen yleisso-pimuksen mukaisten asiaan liittyvien tarkis-tusten kanssa, erityisesti yleissopimuksen 4artiklan 2 kappaleen d kohdan ja 7 artiklan2 kappaleen a kohdan edellyttämien tarkis-tusten kanssa. Näiden tarkistusten perus-teella tämän pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

2. Ensimmäinen tarkistus suoritetaan tä-män pöytäkirjan sopimuspuolten kokoukse-na toimivan sopimuspuolten konferenssintoisessa istunnossa. Myöhemmät tarkistuk-set suoritetaan säännöllisin väliajoin ja hy-vissä ajoin.

10 artiklaOttaen huomioon yhteiset mutta eriytetyt

velvollisuudet ja erityiset kansalliseen jaalueelliseen kehitykseen liittyvät ensisijai-set kysymykset, tavoitteet ja olosuhteet, ja

5. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolshall, with the assistance of the SubsidiaryBody for Implementation and, as appropri-ate, the Subsidiary Body for Scientific andTechnological Advice, consider:

(a) The information submitted by Partiesunder Article 7 and the reports of the expertreviews thereon conducted under this Art-icle; and

(b) Those questions of implementationlisted by the secretariat under paragraph 3above, as well as any questions raised byParties.

6. Pursuant to its consideration of the in-formation referred to in paragraph 5 above,the Conference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol shalltake decisions on any matter required forthe implementation of this Protocol.

Article 91. The Conference of the Parties serving

as the meeting of the Parties to this Protocolshall periodically review this Protocol in thelight of the best available scientific infor-mation and assessments on climate changeand its impacts, as well as relevant techni-cal, social and economic information. Suchreviews shall be coordinated with pertinentreviews under the Convention, in particularthose required by Article 4, paragraph 2(d),and Article 7, paragraph 2(a), of the Con-vention. Based on these reviews, the Con-ference of the Parties serving as the meetingof the Parties to this Protocol shall take ap-propriate action.

2. The first review shall take place at thesecond session of the Conference of theParties serving as the meeting of the Partiesto this Protocol. Further reviews shall takeplace at regular intervals and in a timelymanner.

Article 10All Parties, taking into account their

common but differentiated responsibilitiesand their specific national and regional de-velopment priorities, objectives and cir-

HE 26/2002 vp72

asettamatta kuitenkaan uusia velvoitteitasellaisille sopimuspuolille, joita ei mainitaliitteessä I, vahvistaen kuitenkin yleissopi-muksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaisetvelvoitteet ja jatkaen näiden velvoitteidentäytäntöönpanon edistämistä kestävän kehi-tyksen saavuttamiseksi, sekä ottaen huomi-oon yleissopimuksen 4 artiklan 3, 5 ja 7kappaleen määräykset, kaikki sopimuspuo-let:

(a) laativat tarvittaessa ja mahdollisuuksi-en mukaan kustannustehokkaita kansallisiaja tarvittaessa alueellisia ohjelmia paran-taakseen paikallisten päästötekijöiden laa-tua ja sellaisten toimenpiteitä koskevien tie-tojen ja/ tai mallien laatua, jotka heijastavatkunkin sopimuspuolen sosioekonomisiaolosuhteita ja jotka liittyvät ihmisen toi-minnan aiheuttamien, muiden kuin Mont-realin pöytäkirjan sääntelemien kasvihuo-nekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä janielujen aikaansaamia poistumia koskevienkansallisten selvitysten valmisteluun jasäännöllisin väliajoin tapahtuvaan päivityk-seen, käyttäen vertailukelpoisia menetel-miä, joista sopimuspuolten konferenssi so-pii ja jotka ovat yhdenmukaisia sopimus-puolten konferenssin kansallisia tiedonanto-ja varten hyväksymien suuntaviivojen kans-sa;

(b) muotoilevat, panevat täytäntöön, jul-kaisevat ja päivittävät säännöllisesti kansal-lisia ja tarvittaessa alueellisia ohjelmia, jot-ka sisältävät toimenpiteitä ilmastonmuutok-sen lieventämiseksi sekä toimenpiteitä riit-tävän ilmastonmuutokseen sopeutumisenhelpottamiseksi:

(i) Tällaiset ohjelmat koskisivatmuun muassa energia-, liikenne-ja teollisuussektoreita sekä maata-loutta, metsätaloutta ja jätehuol-toa. Sopeutumista edistävät tek-niikat ja aluesuunnittelun paran-tamismenetelmät edistäisivätmyös ilmastonmuutokseen sopeu-tumista; ja

(ii) Liitteessä I mainitut sopimuspuo-let toimittavat tietoja tähän pöytä-kirjaan perustuvista toimenpiteis-tä, mukaan luettuna kansallisetohjelmat, 7 artiklan mukaisesti; jamuut sopimuspuolet pyrkivät si-

cumstances, without introducing any newcommitments for Parties not included inAnnex I, but reaffirming existing commit-ments under Article 4, paragraph 1, of theConvention, and continuing to advance theimplementation of these commitments inorder to achieve sustainable development,taking into account Article 4, paragraphs 3,5 and 7, of the Convention, shall:

(a) Formulate, where relevant and to theextent possible, cost-effective national and,where appropriate, regional programmes toimprove the quality of local emission fac-tors, activity data and/or models which re-flect the socio-economic conditions of eachParty for the preparation and periodic up-dating of national inventories of anthropo-genic emissions by sources and removals bysinks of all greenhouse gases not controlledby the Montreal Protocol, using comparablemethodologies to be agreed upon by theConference of the Parties, and consistentwith the guidelines for the preparation ofnational communications adopted by theConference of the Parties;

(b) Formulate, implement, publish andregularly update national and, where appro-priate, regional programmes containingmeasures to mitigate climate change andmeasures to facilitate adequate adaptationto climate change:

(i) Such programmes would, interalia, concern the energy, transportand industry sectors as well as ag-riculture, forestry and waste man-agement. Furthermore, adaptationtechnologies and methods for im-proving spatial planning wouldimprove adaptation to climatechange; and

(ii) Parties included in Annex I shallsubmit information on action un-der this Protocol, including na-tional programmes, in accordancewith Article 7; and other Partiesshall seek to include in their na-

HE 26/2002 vp 73

sällyttämään kansallisiin tiedon-antoihinsa tarvittaessa tietoja oh-jelmista, jotka sisältävät toimenpi-teitä, joiden kyseinen sopimus-puoli uskoo osaltaan puuttuvanilmastonmuutokseen ja sen haital-lisiin vaikutuksiin, mukaan luet-tuna kasvihuonekaasujen päästö-jen lisääntymisen hillitseminen janielujen lisääminen sekä nielujenaikaansaamat poistumat, toimin-tavalmiuksien vahvistaminen jasopeutumistoimenpiteet.

(c) tekevät yhteistyötä edistääkseen te-hokkaita menetelmiä ympäristön huomioonottavan teknologian, sekä ilmastonmuutok-seen liittyvien osaamisen ja menettelytapo-jen ja prosessien kehittämiseksi, soveltami-seksi ja levittämiseksi, ja ryhtyvät kaikkiinmahdollisiin toimenpiteisiin edistääkseen,helpottaakseen ja rahoittaakseen tarvittaessanäiden siirtoa tai niiden saatavuutta, erityi-sesti kehitysmaissa, mukaan luettuna toi-mintaohjelmien ja ohjelmien laatiminenjulkisessa omistuksessa olevan tai julkiseenvaikutuspiiriin kuuluvan ympäristön huo-mioon ottavan teknologian siirtämiseksi te-hokkaasti sekä mahdollistavan ympäristönluominen yksityissektorille, edistääkseen jalisätäkseen ympäristön huomioon ottavanteknologian siirtoa ja saatavuutta;

(d) tekevät tieteellistä ja teknistä tutki-musyhteistyötä ja edistävät systemaattistenhavainnointijärjestelmien ja tietoarkistojenylläpitoa ja kehittämistä vähentääkseen il-mastojärjestelmään liittyviä epävarmuuste-kijöitä, ilmastonmuutoksen haitallisia vai-kutuksia ja erilaisten vastatoimien taloudel-lisia ja sosiaalisia vaikutuksia, sekä pyrkivätkehittämään ja vahvistamaan kansallistavalmiutta ja mahdollisuuksia osallistua kan-sainvälisiin ja hallitustenvälisiin tutkimuk-seen ja systemaattiseen havainnointiin liit-tyviin pyrkimyksiin, ohjelmiin ja verkostoi-hin, ottaen huomioon yleissopimuksen 5 ar-tiklan määräykset;

(e) tekevät yhteistyötä ja edistävät koulu-tusohjelmien kehittämistä ja täytäntöönpa-noa kansainvälisellä tasolla, hyödyntämällätarvittaessa olemassa olevia toimielimiä, jalisäämällä kansallista toimintavalmiutta,erityisesti henkilöstövoimavaroja ja institu-

tional communications, as appro-priate, information on pro-grammes which contain measuresthat the Party believes contributeto addressing climate change andits adverse impacts, including theabatement of increases in green-house gas emissions, and en-hancement of and removals bysinks, capacity building and adap-tation measures;

(c) Cooperate in the promotion of effec-tive modalities for the development, appli-cation and diffusion of, and take all practi-cable steps to promote, facilitate and fi-nance, as appropriate, the transfer of, or ac-cess to, environmentally sound technolo-gies, know-how, practices and processespertinent to climate change, in particular todeveloping countries, including the formu-lation of policies and programmes for theeffective transfer of environmentally soundtechnologies that are publicly owned or inthe public domain and the creation of anenabling environment for the private sector,to promote and enhance the transfer of, andaccess to, environmentally sound technolo-gies;

(d) Cooperate in scientific and technicalresearch and promote the maintenance andthe development of systematic observationsystems and development of data archivesto reduce uncertainties related to the climatesystem, the adverse impacts of climatechange and the economic and social conse-quences of various response strategies, andpromote the development and strengtheningof endogenous capacities and capabilities toparticipate in international and intergov-ernmental efforts, programmes and net-works on research and systematic observa-tion, taking into account Article 5 of theConvention;

(e) Cooperate in and promote at the inter-national level, and, where appropriate, us-ing existing bodies, the development andimplementation of education and trainingprogrammes, including the strengthening ofnational capacity building, in particular

HE 26/2002 vp74

tionaalista valmiutta sekä henkilöstövaihtoatai henkilöstön lähettämistä ulkomaille asi-antuntijoiden kouluttamiseksi tällä alalla,erityisesti kehitysmaita varten, ja lisäävätkansallisella tasolla yleisön tietoisuutta jaedistävät yleisön mahdollisuutta saada tie-toa ilmastonmuutoksesta. Sopivia menetel-miä tulisi kehittää näiden toimenpiteidentäytäntöönpanoa varten yleissopimuksenasiaan liittyvien toimielimien avulla, ottaenhuomioon yleissopimuksen 6 artiklan mää-räykset;

(f) sisällyttävät kansallisiin tiedonan-toihinsa tietoja ohjelmista ja toimenpiteistä,joihin on ryhdytty tämän artiklan nojallasopimuspuolten konferenssin asiaan liitty-vien päätösten mukaisesti; ja

(g) ottavat yleissopimuksen 4 artiklan 8kappaleen määräykset täysimääräisestihuomioon pannessaan tähän artiklaanperustuvia velvoitteita täytäntöön.

11 artikla1. Sopimuspuolet ottavat 10 artiklan täy-

täntöönpanossa huomioon yleissopimuksen4 artiklan 4, 5, 7, 8 ja 9 kappaleen määräyk-set.

2. Yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappa-leen täytäntöönpanon yhteydessä, yleisso-pimuksen 4 artiklan 3 kappaleen ja 11 artik-lan määräysten mukaisesti ja yleissopimuk-sen rahoitusjärjestelmän toiminnasta vas-taavien yhteisöjen avulla, yleissopimuksenliitteessä II mainitut sopimuspuolina olevatteollisuusmaat ja muut teollisuusmaat:

(a) järjestävät uusia ja lisävaroja kattaak-seen sovitut täydet kustannukset, jotka ovataiheutuneet sopimuspuolina olevissa kehi-tysmaissa näiden edistäessä yleissopimuk-sen 4 artiklan 1 kappaleen a kohtaan perus-tuvien ja 10 artiklan a kohdassa tarkoitettu-jen olemassa olevien velvoitteiden täytän-töönpanoa; ja

(b) järjestävät myös, muun muassa tekno-logian siirtoa varten, sopimuspuolina olevil-le kehitysmaille mainitunlaisia varoja, joitane tarvitsevat kattaakseen sovitut täydet li-säkustannukset, jotka ovat aiheutuneetyleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleeseenperustuvien ja 10 artiklassa tarkoitettujen

human and institutional capacities and theexchange or secondment of personnel totrain experts in this field, in particular fordeveloping countries, and facilitate at thenational level public awareness of, and pub-lic access to information on, climatechange. Suitable modalities should be de-veloped to implement these activitiesthrough the relevant bodies of the Conven-tion, taking into account Article 6 of theConvention;

(f) Include in their national communica-tions information on programmes and ac-tivities undertaken pursuant to this Articlein accordance with relevant decisions of theConference of the Parties; and

(g) Give full consideration, in implement-ing the commitments under this Article, toArticle 4, paragraph 8, of the Convention.

Article 111. In the implementation of Article 10,

Parties shall take into account the provi-sions of Article 4, paragraphs 4, 5, 7, 8 and9, of the Convention.

2. In the context of the implementation ofArticle 4, paragraph 1, of the Convention,in accordance with the provisions of Article4, paragraph 3, and Article 11 of the Con-vention, and through the entity or entitiesentrusted with the operation of the financialmechanism of the Convention, the devel-oped country Parties and other developedParties included in Annex II to the Conven-tion shall:

(a) Provide new and additional financialresources to meet the agreed full costs in-curred by developing country Parties in ad-vancing the implementation of existingcommitments under Article 4, paragraph1(a), of the Convention that are covered inArticle 10, subparagraph (a); and

(b) Also provide such financial resources,including for the transfer of technology,needed by the developing country Parties tomeet the agreed full incremental costs ofadvancing the implementation of existingcommitments under Article 4, paragraph 1,of the Convention that are covered by Art-

HE 26/2002 vp 75

olemassa olevien velvoitteiden täytäntöön-panosta ja joista sopimuspuolena oleva ke-hitysmaa ja yleissopimuksen 11 artiklassatarkoitettu kansainvälinen yhteisö tai yhtei-söt ovat sopineet, kyseisen artiklan mukai-sesti.

Näiden olemassa olevien velvoitteidentäytäntöönpanossa otetaan huomioon siir-rettävien varojen riittävyyden ja ennustetta-vuuden tarve ja se, että taakan jakaminentarkoituksenmukaisella tavalla sopimuspuo-lina olevien teollisuusmaiden kesken ontärkeää. Yleissopimuksen rahoitusjärjestel-mästä vastaaville tahoille sopimuspuoltenkonferenssin asiaan liittyvissä päätöksissäannettuja ohjeita, mukaan luettuna ne, joistaon sovittu ennen tämän pöytäkirjan hyväk-symistä, sovelletaan tarpeellisin muutoksintämän kappaleen määräyksiin.

3. Yleissopimuksen liitteessä II mainitutsopimuspuolina olevat teollisuusmaat jamuut teollisuusmaat voivat myös järjestää,ja sopimuspuolina olevat kehitysmaat voi-vat käyttää hyväkseen kahdenvälisen, alu-eellisen ja muun monenvälisen yhteistyönkautta saatuja rahavaroja tämän pöytäkirjan10 artiklan täytäntöönpanoa varten.

12 artikla1. Tässä artiklassa määritetään puhtaan

kehityksen mekanismi.2. Puhtaan kehityksen mekanismin tarkoi-

tus on auttaa sopimuspuolia, joita ei olemainittu liitteessä I, saavuttamaan kestäväkehitys ja edistämään yleissopimuksen pe-rimmäisen tavoitteen täyttämistä, sekä aut-taa liitteessä I mainittuja sopimuspuolianoudattamaan niiden 3 artiklaan perustuviamäärällisiä päästöjen rajoitus- ja vähennys-velvoitteita.

3. Puhtaan kehityksen mekanismin mu-kaisesti:

(a) Sopimuspuolet, joita ei ole mainittuliitteessä I, hyötyvät hanketoiminnasta, jos-ta seuraa sertifioituja päästövähennyksiä; ja

(b) Liitteessä I mainitut sopimuspuoletvoivat käyttää sellaisesta hanketoiminnastaseuranneita sertifioituja päästövähennyksiäedistääkseen niiden 3 artiklaan perustuvienmäärällisten päästöjen rajoitus- ja vähen-nysvelvoitteiden noudattamista, siten kuin

icle 10 and that are agreed between a devel-oping country Party and the internationalentity or entities referred to in Article 11 ofthe Convention, in accordance with thatArticle.

The implementation of these existingcommitments shall take into account theneed for adequacy and predictability in theflow of funds and the importance of appro-priate burden sharing among developedcountry Parties. The guidance to the entityor entities entrusted with the operation ofthe financial mechanism of the Conventionin relevant decisions of the Conference ofthe Parties, including those agreed beforethe adoption of this Protocol, shall applymutatis mutandis to the provisions of thisparagraph.

3. The developed country Parties andother developed Parties in Annex II to theConvention may also provide, and develop-ing country Parties avail themselves of, fi-nancial resources for the implementation ofArticle 10, through bilateral, regional andother multilateral channels.

Article 121. A clean development mechanism is

hereby defined.2. The purpose of the clean development

mechanism shall be to assist Parties not in-cluded in Annex I in achieving sustainabledevelopment and in contributing to the ul-timate objective of the Convention, and toassist Parties included in Annex I in achiev-ing compliance with their quantified emis-sion limitation and reduction commitmentsunder Article 3.

3. Under the clean development mecha-nism:

(a) Parties not included in Annex I willbenefit from project activities resulting incertified emission reductions; and

(b) Parties included in Annex I may usethe certified emission reductions accruingfrom such project activities to contribute tocompliance with part of their quantifiedemission limitation and reduction commit-ments under Article 3, as determined by the

HE 26/2002 vp76

tämän pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena toimiva sopimuspuolten konferenssion päättänyt.

4. Puhtaan kehityksen mekanismi on tä-män pöytäkirjan sopimuspuolten kokoukse-na toimivan sopimuspuolten konferenssinhallinnon ja ohjeiden alainen, ja sen toimin-taa valvoo puhtaan kehityksen mekanisminhallintoneuvosto.

5. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimivan sopimuspuolten konfe-renssin nimeämät toiminnalliset yksiköt ser-tifioivat kustakin hanketoiminnasta seuraa-vat päästövähennykset:

(a) kunkin mukana olevan sopimuspuolenhyväksymän vapaaehtoisen osallistumisenperusteella;

(b) ilmastonmuutoksen lieventämiseenliittyvän todellisen, mitattavissa olevan japitkäaikaisen hyödyn perusteella; ja

(c) sellaisten päästövähennysten perus-teella, joita ei tapahdu ilman sertifioituahanketoimintaa.

6. Puhtaan kehityksen mekanismi auttaatarvittaessa järjestämään sertifioidun hanke-toiminnan rahoitusta.

7. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi laatii ensimmäisessä istunnossaanmenetelmät ja menettelytavat avoimuuden,tehokkuuden ja vastuullisuuden varmista-miseksi projektitoiminnan riippumattomantarkastuksen ja todentamisen avulla.

8. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi varmistaa, että osa sertifioidun han-ketoiminnan tuotosta käytetään hallintoku-lujen kattamiseen sekä sellaisten sopimus-puolina olevien, ilmastonmuutoksen haital-lisille vaikutuksille erityisen alttiiden kehi-tysmaiden auttamiseen sopeutumiskustan-nusten kattamisessa.

9. Puhtaan kehityksen mekanismin mu-kaisessa toiminnassa, mukaan luettuna tä-män artiklan 3 kappaleen a kohdassa mai-nittu toiminta ja sertifioitujen päästövähen-nysten hankinta, voi olla mukana yksityisiäja/ tai julkisia tahoja, ja toiminnan tulee ollapuhtaan kehityksen mekanismin hallinto-neuvoston antamien kaikkien ohjeiden mu-kaista.

Conference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol.

4. The clean development mechanismshall be subject to the authority and guid-ance of the Conference of the Parties serv-ing as the meeting of the Parties to this Pro-tocol and be supervised by an executiveboard of the clean development mechanism.

5. Emission reductions resulting fromeach project activity shall be certified byoperational entities to be designated by theConference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol, onthe basis of:

(a) Voluntary participation approved byeach Party involved;

(b) Real, measurable, and long-term bene-fits related to the mitigation of climatechange; and

(c) Reductions in emissions that are addi-tional to any that would occur in the ab-sence of the certified project activity.

6. The clean development mechanismshall assist in arranging funding of certifiedproject activities as necessary.

7. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolshall, at its first session, elaborate modali-ties and procedures with the objective ofensuring transparency, efficiency and ac-countability through independent auditingand verification of project activities.

8. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolshall ensure that a share of the proceedsfrom certified project activities is used tocover administrative expenses as well as toassist developing country Parties that areparticularly vulnerable to the adverse ef-fects of climate change to meet the costs ofadaptation.

9. Participation under the clean develop-ment mechanism, including in activitiesmentioned in paragraph 3(a) above and inthe acquisition of certified emission reduc-tions, may involve private and/or public en-tities, and is to be subject to whatever guid-ance may be provided by the executiveboard of the clean development mechanism.

HE 26/2002 vp 77

10. Sertifioidut päästövähennykset, jotkasaavutetaan vuoden 2000 ja ensimmäisenvelvoitekauden alun välisenä aikana, voi-daan käyttää hyväksi ensimmäisen velvoi-tekauden tavoitteiden saavuttamiseksi.

13 artikla1. Sopimuspuolten konferenssi, joka on

yleissopimuksen ylin toimielin, toimii tä-män pöytäkirjan sopimuspuolten kokoukse-na.

2. Yleissopimuksen sopimuspuolet, jotkaeivät ole tämän pöytäkirjan sopimuspuolia,voivat osallistua tarkkailijoina tämän pöy-täkirjan sopimuspuolten kokouksena toimi-van sopimuspuolten konferenssin istuntoi-hin. Kun sopimuspuolten konferenssi toimiitämän pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena, tähän pöytäkirjaan perustuvaan pää-töksentekoon osallistuvat ainoastaan pöytä-kirjan sopimuspuolet.

3. Kun sopimuspuolten konferenssi toimiitämän pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena, sellaiset sopimuspuolten konferenssinpuheenjohtajiston jäsenet, jotka edustavatyleissopimuksen sopimuspuolta, joka eikuitenkaan sillä hetkellä ole tämän pöytä-kirjan sopimuspuoli, korvataan ylimääräisil-lä jäsenillä, jotka tämän pöytäkirjan sopi-muspuolet valitsevat keskuudestaan.

4. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi arvioi säännöllisesti tämän pöytäkir-jan täytäntöönpanoa ja tekee toimivaltansapuitteissa tarvittavat päätökset edistääkseensen tehokasta täytäntöönpanoa. Konferenssisuorittaa sille tässä pöytäkirjassa osoitetuttehtävät ja:

(a) arvioi kaikkien niiden tietojen perus-teella, jotka sen käyttöön on annettu tämänpöytäkirjan määräysten mukaisesti, sopimus-puolten suorittamaa tämän pöytäkirjantäytäntöönpanoa, tämän pöytäkirjan mukai-sesti toteutettujen toimenpiteiden kokonais-vaikutuksia, erityisesti ympäristövaikutuksia,taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekäniiden yhteisvaikutuksia, ja sitä, missä mää-rin yleissopimuksen tavoite saavutetaan;

(b) käsittelee säännöllisin väliajoin sopi-muspuolten tähän pöytäkirjaan perustuviavelvoitteita, ottaen asianmukaisesti huomi-oon kaikki yleissopimuksen 4 artiklan 2

10. Certified emission reductions ob-tained during the period from the year 2000up to the beginning of the first commitmentperiod can be used to assist in achievingcompliance in the first commitment period.

Article 131. The Conference of the Parties, the su-

preme body of the Convention, shall serveas the meeting of the Parties to this Proto-col.

2. Parties to the Convention that are notParties to this Protocol may participate asobservers in the proceedings of any sessionof the Conference of the Parties serving asthe meeting of the Parties to this Protocol.When the Conference of the Parties servesas the meeting of the Parties to this Proto-col, decisions under this Protocol shall betaken only by those that are Parties to thisProtocol.

3. When the Conference of the Partiesserves as the meeting of the Parties to thisProtocol, any member of the Bureau of theConference of the Parties representing aParty to the Convention but, at that time,not a Party to this Protocol, shall be re-placed by an additional member to beelected by and from amongst the Parties tothis Protocol.

4. The Conference of the Parties servingas the meeting of the Parties to this Protocolshall keep under regular review the imple-mentation of this Protocol and shall make,within its mandate, the decisions necessaryto promote its effective implementation. Itshall perform the functions assigned to it bythis Protocol and shall:

(a) Assess, on the basis of all informationmade available to it in accordance with theprovisions of this Protocol, the implementa-tion of this Protocol by the Parties, theoverall effects of the measures taken pursu-ant to this Protocol, in particular environ-mental, economic and social effects as wellas their cumulative impacts and the extentto which progress towards the objective ofthe Convention is being achieved;

(b) Periodically examine the obligationsof the Parties under this Protocol, givingdue consideration to any reviews requiredby Article 4, paragraph 2(d), and Article 7,

HE 26/2002 vp78

kappaleen d kohdan ja 7 artiklan 2 kappa-leen edellyttämät tarkistukset, yleissopi-muksen tavoitteen valossa, sen täytäntöön-panosta saadut kokemukset ja tieteen jateknologian kehityksen, sekä tältä osin kä-sittelee ja hyväksyy säännölliset tämän pöy-täkirjan täytäntöönpanoa koskevat raportit;

(c) edistää ja helpottaa tietojenvaihtoatoimenpiteistä, joita sopimuspuolet ovat to-teuttaneet puuttuakseen ilmastonmuutok-seen ja sen vaikutuksiin, ottaen huomioonsopimuspuolten erilaiset olosuhteet, velvol-lisuudet ja valmiudet sekä niiden tähän pöy-täkirjaan perustuvat velvoitteet;

(d) helpottaa kahden tai useamman sopi-muspuolen pyynnöstä niiden toimenpitei-den yhteensovittamista, joita sopimuspuoletovat toteuttaneet puuttuakseen ilmaston-muutokseen ja sen vaikutuksiin, ottaenhuomioon sopimuspuolten erilaiset olosuh-teet, velvollisuudet ja valmiudet sekä niidentähän pöytäkirjaan perustuvat velvoitteet;

(e) edistää ja ohjaa yleissopimuksen ta-voitteen ja tämän pöytäkirjan määräystenmukaisesti, ja ottaen täysimääräisesti huo-mioon sopimuspuolten konferenssin asiaanliittyvät päätökset, tämän pöytäkirjan te-hokkaaseen täytäntöönpanoon liittyvienvertailukelpoisten menetelmien kehittämistäja niiden säännöllisin väliajoin tapahtuvaatarkistusta, tämän pöytäkirjan sopimuspuol-ten kokouksena toimivan sopimuspuoltenkonferenssin päätöksen mukaisesti;

(f) antaa suosituksia tämän pöytäkirjantäytäntöönpanon kannalta tarpeellisista asi-oista,

(g) pyrkii järjestämään lisävaroja 11 artik-lan 2 kappaleen mukaisesti;

(h) perustaa tarvittavaksi katsottuja konfe-renssin alaisia toimielimiä tämän pöytäkir-jan täytäntöönpanoa varten;

(i) pyytää ja käyttää tarvittaessa toimival-taisten kansainvälisten ja hallitustenvälistentoimielinten ja järjestöjen sekä kansalaisjär-jestöjen palveluja ja yhteistyötä, sekä niidentarjoamia tietoja; ja

(j) hoitaa muut tämän pöytäkirjan täytän-töönpanon mahdollisesti edellyttämät tehtä-vät ja käsittelee sopimuspuolten konferens-sin päätöksestä seuraavat toimeksiannot.

paragraph 2, of the Convention, in the lightof the objective of the Convention, the ex-perience gained in its implementation andthe evolution of scientific and technologicalknowledge, and in this respect consider andadopt regular reports on the implementationof this Protocol;

(c) Promote and facilitate the exchange ofinformation on measures adopted by theParties to address climate change and its ef-fects, taking into account the differing cir-cumstances, responsibilities and capabilitiesof the Parties and their respective commit-ments under this Protocol;

(d) Facilitate, at the request of two ormore Parties, the coordination of measuresadopted by them to address climate changeand its effects, taking into account the dif-fering circumstances, responsibilities andcapabilities of the Parties and their respec-tive commitments under this Protocol;

(e) Promote and guide, in accordance withthe objective of the Convention and theprovisions of this Protocol, and taking fullyinto account the relevant decisions by theConference of the Parties, the developmentand periodic refinement of comparablemethodologies for the effective implemen-tation of this Protocol, to be agreed on bythe Conference of the Parties serving as themeeting of the Parties to this Protocol;

(f) Make recommendations on any mat-ters necessary for the implementation ofthis Protocol;

(g) Seek to mobilize additional financialresources in accordance with Article 11,paragraph 2;

(h) Establish such subsidiary bodies as aredeemed necessary for the implementationof this Protocol;

(i) Seek and utilize, where appropriate,the services and cooperation of, and infor-mation provided by, competent interna-tional organizations and intergovernmentaland nongovernmental bodies; and

(j) Exercise such other functions as maybe required for the implementation of thisProtocol, and consider any assignment re-sulting from a decision by the Conferenceof the Parties.

HE 26/2002 vp 79

5. Sopimuspuolten konferenssin menette-lytapasääntöjä ja yleissopimuksen rahoi-tusmenettelyjä sovelletaan tarpeellisin muu-toksin tähän pöytäkirjaan, jollei tämän pöy-täkirjan sopimuspuolten kokouksena toimi-va sopimuspuolten konferenssi yksimieli-sesti toisin päätä.

6. Sihteeristö kutsuu koolle tämän pöytä-kirjan sopimuspuolten kokouksena toimi-van sopimuspuolten konferenssin ensim-mäisen istunnon tämän pöytäkirjan voi-maantulopäivän jälkeen pidettävän ensim-mäisen sopimuspuolten konferenssin istun-non yhteydessä. Myöhemmät tämän pöytä-kirjan sopimuspuolten kokouksena toimi-van sopimuspuolten konferenssin varsinai-set istunnot pidetään vuosittain ja yleisso-pimuksen sopimuspuolten konferenssinvarsinaisten istuntojen yhteydessä, jolleitämän pöytäkirjan sopimuspuolten kokouk-sena toimiva sopimuspuolten konferenssitoisin päätä.

7. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimivan sopimuspuolten konfe-renssin ylimääräiset istunnot pidetään sil-loin, kun tämän pöytäkirjan sopimuspuoltenkokouksena toimiva sopimuspuolten konfe-renssi katsoo ne tarpeellisiksi, tai jonkin so-pimuspuolen kirjallisesta pyynnöstä, edel-lyttäen kuitenkin, että kuuden kuukaudenkuluessa siitä, kun sihteeristö on antanutpyynnön tiedoksi sopimuspuolille, vähin-tään kolmasosa sopimuspuolista tukeepyyntöä.

8. Yhdistyneet Kansakunnat, sen erityis-järjestöt ja Kansainvälinen atomienergiajär-jestö sekä sellaiset niiden jäseninä tai tark-kailijoina olevat valtiot, jotka eivät oleyleissopimuksen sopimuspuolia, voivat ollaedustettuina tämän pöytäkirjan sopimus-puolten kokouksena toimivan sopimuspuol-ten konferenssin istunnoissa tarkkailijoina.Jollei vähintään kolmasosa läsnäolevistasopimuspuolista sitä vastusta, tarkkailijaksivoidaan hyväksyä mikä tahansa kansalli-nen, kansainvälinen tai hallitustenvälinentoimielin tai järjestö tai kansalaisjärjestö,jonka toimialaa tämän pöytäkirjan sovelta-misalaan kuuluvat asiat ovat ja joka on il-moittanut sihteeristölle halukkuudestaan ol-la edustettuna tämän pöytäkirjan sopimus-

5. The rules of procedure of the Confer-ence of the Parties and financial proceduresapplied under the Convention shall be ap-plied mutatis mutandis under this Protocol,except as may be otherwise decided by con-sensus by the Conference of the Partiesserving as the meeting of the Parties to thisProtocol.

6. The first session of the Conference ofthe Parties serving as the meeting of theParties to this Protocol shall be convenedby the secretariat in conjunction with thefirst session of the Conference of the Partiesthat is scheduled after the date of the entryinto force of this Protocol. Subsequent or-dinary sessions of the Conference of theParties serving as the meeting of the Partiesto this Protocol shall be held every year andin conjunction with ordinary sessions of theConference of the Parties, unless otherwisedecided by the Conference of the Partiesserving as the meeting of the Parties to thisProtocol.

7. Extraordinary sessions of the Confer-ence of the Parties serving as the meeting ofthe Parties to this Protocol shall be held atsuch other times as may be deemed neces-sary by the Conference of the Parties serv-ing as the meeting of the Parties to this Pro-tocol, or at the written request of any Party,provided that, within six months of the re-quest being communicated to the Parties bythe secretariat, it is supported by at leastone third of the Parties.

8. The United Nations, its specializedagencies and the International Atomic En-ergy Agency, as well as any State memberthereof or observers thereto not party to theConvention, may be represented at sessionsof the Conference of the Parties serving asthe meeting of the Parties to this Protocol asobservers. Any body or agency, whether na-tional or international, governmental ornongovernmental, which is qualified inmatters covered by this Protocol and whichhas informed the secretariat of its wish to berepresented at a session of the Conferenceof the Parties serving as the meeting of theParties to this Protocol as an observer, maybe so admitted unless at least one third ofthe Parties present object. The admission

HE 26/2002 vp80

puolten kokouksena toimivan sopimuspuol-ten konferenssin istunnossa tarkkailijana.Tarkkailijoiden hyväksymiseen ja osallis-tumiseen sovelletaan tämän artiklan 5 kap-paleessa tarkoitettuja menettelysääntöjä.

14 artikla1. Yleissopimuksen 8 artiklalla perustettu

sihteeristö toimii tämän pöytäkirjan sihtee-ristönä.

2. Yleissopimuksen 8 artiklan 2 kappalet-ta, joka koskee sihteeristön tehtäviä, jayleissopimuksen 8 artiklan 3 kappaletta, jo-ka koskee sihteeristön toimintaan liittyviäjärjestelyjä, sovelletaan tarpeellisin muu-toksin tähän pöytäkirjaan. Sihteeristö hoitaalisäksi sille tässä pöytäkirjassa määrätyttehtävät.

15 artikla1. Yleissopimuksen 9 ja 10 artiklassa pe-

rustetut avustava toimielin tieteellistä jateknologista neuvontaa varten ja avustavatoimielin täytäntöönpanoa varten toimivatvastaavasti tämän pöytäkirjan avustavanatoimielimenä tieteellistä ja teknologistaneuvontaa varten ja avustavana toimielime-nä täytäntöönpanoa varten. Näiden kahdenyleissopimuksen alaisen toimielimen tehtä-viin liittyviä määräyksiä sovelletaantarpeellisin muutoksin tähän pöytäkirjaan.Tieteellistä ja teknologista neuvontaa vartenperustetun avustavan toimielimen ja täytän-töönpanoa varten perustetun avustavan toi-mielimen pöytäkirjaa koskevien kokoustenistunnot pidetään vastaavien yleissopimustakoskevien kokousten yhteydessä.

2. Yleissopimuksen sopimuspuolet, jotkaeivät ole tämän pöytäkirjan sopimuspuolia,voivat osallistua tarkkailijoina mihin tahan-sa avustavan toimielimen istuntoon. Kunavustavat toimielimet toimivat tämän pöy-täkirjan alaisina toimieliminä, tähän pöytä-kirjaan perustuvaan päätöksentekoon osal-listuvat ainoastaan tämän pöytäkirjan sopi-muspuolet.

3. Kun yleissopimuksen 9 ja 10 artiklallaperustetut avustavat toimielimet suorittavattämän pöytäkirjan asioihin liittyviä tehtäviä,näiden avustavien toimielimien puheenjoh-

and participation of observers shall be sub-ject to the rules of procedure, as referred toin paragraph 5 above.

Article 141. The secretariat established by Article 8

of the Convention shall serve as the secre-tariat of this Protocol.

2. Article 8, paragraph 2, of the Conven-tion on the functions of the secretariat, andArticle 8, paragraph 3, of the Conventionon arrangements made for the functioningof the secretariat, shall apply mutatis mu-tandis to this Protocol. The secretariat shall,in addition, exercise the functions assignedto it under this Protocol.

Article 151. The Subsidiary Body for Scientific and

Technological Advice and the SubsidiaryBody for Implementation established byArticles 9 and 10 of the Convention shallserve as, respectively, the Subsidiary Bodyfor Scientific and Technological Adviceand the Subsidiary Body for Implementa-tion of this Protocol. The provisions relat-ing to the functioning of these two bodiesunder the Convention shall apply mutatismutandis to this Protocol. Sessions of themeetings of the Subsidiary Body for Scien-tific and Technological Advice and theSubsidiary Body for Implementation of thisProtocol shall be held in conjunction withthe meetings of, respectively, the Subsidi-ary Body for Scientific and TechnologicalAdvice and the Subsidiary Body for Im-plementation of the Convention.

2. Parties to the Convention that are notParties to this Protocol may participate asobservers in the proceedings of any sessionof the subsidiary bodies. When the subsidi-ary bodies serve as the subsidiary bodies ofthis Protocol, decisions under this Protocolshall be taken only by those that are Partiesto this Protocol.

3. When the subsidiary bodies establishedby Articles 9 and 10 of the Convention ex-ercise their functions with regard to mattersconcerning this Protocol, any member of

HE 26/2002 vp 81

tajistojen jäsenet, jotka edustavat yleisso-pimuksen sopimuspuolia, jotka eivät kui-tenkaan sillä hetkellä ole tämän pöytäkirjansopimuspuolia, korvataan ylimääräisillä jä-senillä, jotka tämän pöytäkirjan sopimus-puolet valitsevat keskuudestaan.

16 artiklaTämän pöytäkirjan sopimuspuolten koko-

uksena toimiva sopimuspuolten konferenssiharkitsee mahdollisimman pian yleissopi-muksen 13 artiklassa tarkoitetun monenvä-lisen neuvoa-antavan menettelyn sovelta-mista tähän pöytäkirjaan ja muuttaa sitä tar-vittaessa sopimuspuolten konferenssinmahdollisesti tekemien asiaan liittyvienpäätösten perusteella. Mitä tahansamonenvälistä neuvoa-antavaa menettelyä,jota voidaan soveltaa tähän pöytäkirjaan,käytetään sen vaikuttamatta tämänpöytäkirjan 18 artiklan mukaisesti käyttöönotettuihin menettelytapoihin jajärjestelmiin.

17 artiklaSopimuspuolten konferenssi määrittää

päästökaupan periaatteet, menetelmät,säännöt ja suuntaviivat erityisesti sen toden-tamista, raportointia ja vastuullisuutta var-ten. Liitteessä B mainitut sopimuspuoletvoivat osallistua päästökauppaan täyttääk-seen 3 artiklaan perustuvat velvoitteensa.Tällainen kauppa täydentää sellaista kansal-lista toimintaa, jonka tarkoituksena on nou-dattaa kyseiseen artiklaan perustuvia pääs-töjen määrällisiä rajoitus- ja vähennysvel-voitteita.

18 artiklaTämän pöytäkirjan sopimuspuolten koko-

uksena toimiva sopimuspuolten konferenssihyväksyy ensimmäisessä istunnossaan tar-vittavat ja tehokkaat menettelyt ja järjes-telmät tämän pöytäkirjan määräysten rik-komistapausten toteamista ja käsittelyä var-ten, mukaan luettuna ohjeellisen listan ke-hittäminen seuraamuksista, joissa otetaanhuomioon rikkomusten syy, tyyppi, aste jayleisyys. Tähän artiklaan perustuvat menet-telyt ja järjestelmät, joihin liittyy sitoviaseuraamuksia, hyväksytään tämän pöytäkir-jan muutoksina.

the Bureaux of those subsidiary bodies rep-resenting a Party to the Convention but, atthat time, not a party to this Protocol, shallbe replaced by an additional member to beelected by and from amongst the Parties tothis Protocol.

Article 16The Conference of the Parties serving as

the meeting of the Parties to this Protocolshall, as soon as practicable, consider theapplication to this Protocol of, and modifyas appropriate, the multilateral consultativeprocess referred to in Article 13 of the Con-vention, in the light of any relevant deci-sions that may be taken by the Conferenceof the Parties. Any multilateral consultativeprocess that may be applied to this Protocolshall operate without prejudice to the pro-cedures and mechanisms established in ac-cordance with Article 18.

Article 17The Conference of the Parties shall define

the relevant principles, modalities, rules andguidelines, in particular for verification, re-porting and accountability for emissionstrading. The Parties included in Annex Bmay participate in emissions trading for thepurposes of fulfilling their commitmentsunder Article 3. Any such trading shall besupplemental to domestic actions for thepurpose of meeting quantified emissionlimitation and reduction commitments un-der that Article.

Article 18The Conference of the Parties serving as

the meeting of the Parties to this Protocolshall, at its first session, approve appropri-ate and effective procedures and mecha-nisms to determine and to address cases ofnon-compliance with the provisions of thisProtocol, including through the develop-ment of an indicative list of consequences,taking into account the cause, type, degreeand frequency of non-compliance. Any pro-cedures and mechanisms under this Articleentailing binding consequences shall beadopted by means of an amendment to thisProtocol.

HE 26/2002 vp82

19 artiklaYleissopimuksen 14 artiklan määräyksiä,

jotka koskevat riitojen ratkaisemista, sovel-letaan tarpeellisin muutoksin tähän pöytä-kirjaan.

20 artikla1. Sopimuspuoli voi ehdottaa muutoksia

tähän pöytäkirjaan.2. Tämän pöytäkirjan muutokset hyväksy-

tään tämän pöytäkirjan sopimuspuolten ko-kouksena toimivan sopimuspuolten konfe-renssin varsinaisessa istunnossa. Sihteeristöantaa tähän pöytäkirjaan ehdotetun muutok-sen tekstin tiedoksi sopimuspuolille vähin-tään kuusi kuukautta ennen kokousta, jossase ehdotetaan hyväksyttäväksi. Sihteeristöantaa ehdotetun muutoksen tekstin tiedoksimyös yleissopimuksen sopimuspuolille jaallekirjoittajille sekä tallettajalle.

3. Sopimuspuolet tekevät kaikkensa pääs-täkseen yksimielisesti sopimukseen tähänpöytäkirjaan ehdotetusta muutoksesta. Joskaikki keinot yksimielisyyden saavuttami-seksi on käytetty, eikä sopimukseen olepäästy, muutos hyväksytään viime kädessäkokouksessa läsnäolevien ja äänestäviensopimuspuolten kolmen neljäsosan ääntenenemmistöllä. Sihteeristö antaa hyväksytynmuutoksen tiedoksi tallettajalle, joka välit-tää sen kaikille sopimuspuolille hyväksy-mistä varten.

4. Muutosten hyväksymiskirjat talletetaantallettajan huostaan. Tämän artiklan 3 kap-paleen mukaisesti hyväksytty muutos tuleevoimaan sen hyväksyneiden sopimuspuol-ten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päi-vänä sen päivän jälkeen, jona tallettaja onvastaanottanut hyväksymiskirjat vähintäänkolmelta neljäsosalta tämän pöytäkirjan so-pimuspuolista.

5. Muutos tulee voimaan muiden sopi-muspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenen-tenä päivänä sen päivän jälkeen, jona ky-seinen sopimuspuoli tallettaa sanotun muu-toksen hyväksymiskirjan tallettajan huos-taan.

21 artikla1. Tämän pöytäkirjan liitteet ovat sen

erottamaton osa ja jollei nimenomaisesti

Article 19The provisions of Article 14 of the Con-

vention on settlement of disputes shall ap-ply mutatis mutandis to this Protocol.

Article 201. Any Party may propose amendments to

this Protocol.2. Amendments to this Protocol shall be

adopted at an ordinary session of the Con-ference of the Parties serving as the meetingof the Parties to this Protocol. The text ofany proposed amendment to this Protocolshall be communicated to the Parties by thesecretariat at least six months before themeeting at which it is proposed for adop-tion. The secretariat shall also communicatethe text of any proposed amendments to theParties and signatories to the Conventionand, for information, to the Depositary.

3. The Parties shall make every effort toreach agreement on any proposed amend-ment to this Protocol by consensus. If all ef-forts at consensus have been exhausted, andno agreement reached, the amendment shallas a last resort be adopted by a three-fourthsmajority vote of the Parties present and vot-ing at the meeting. The adopted amendmentshall be communicated by the secretariat tothe Depositary, who shall circulate it to allParties for their acceptance.

4. Instruments of acceptance in respect ofan amendment shall be deposited with theDepositary. An amendment adopted in ac-cordance with paragraph 3 above shall enterinto force for those Parties having acceptedit on the ninetieth day after the date of re-ceipt by the Depositary of an instrument ofacceptance by at least three fourths of theParties to this Protocol.

5. The amendment shall enter into forcefor any other Party on the ninetieth day af-ter the date on which that Party depositswith the Depositary its instrument of accep-tance of the said amendment.

Article 211. Annexes to this Protocol shall form an

integral part thereof and, unless otherwise

HE 26/2002 vp 83

toisin sovita, viittaus tähän pöytäkirjaan onsamalla viittaus sen liitteisiin. Tämän pöy-täkirjan voimaantulon jälkeen hyväksytytliitteet voivat olla ainoastaan luetteloja, lo-makkeita ja muuta kuvailevaa aineistoa, jo-ka on luonteeltaan tieteellistä, teknistä, me-nettelytapoihin liittyvää tai hallinnollista.

2. Sopimuspuoli voi tehdä ehdotuksia tä-män pöytäkirjan liitteiksi ja voi ehdottaamuutoksia tämän pöytäkirjan liitteisiin.

3. Tämän pöytäkirjan liitteet ja sen liittei-den muutokset hyväksytään tämän pöytäkir-jan sopimuspuolten kokouksena toimivansopimuspuolten konferenssin varsinaisessaistunnossa. Sihteeristö antaa ehdotetun liit-teen tai liitteen muutoksen tekstin tiedoksisopimuspuolille vähintään kuusi kuukauttaennen kokousta, jossa se on ehdotettu hy-väksyttäväksi. Sihteeristö antaa ehdotetunliitteen tai liitteen muutoksen tekstin tie-doksi myös yleissopimuksen sopimuspuo-lille ja allekirjoittajille sekä tallettajalle.

4. Sopimuspuolet tekevät kaikkensa pääs-täkseen sopimukseen ehdotetusta liitteestätai liitteen muutoksesta yksimielisesti. Joskaikki keinot yksimielisyyden saavuttami-seksi on käytetty, eikä sopimukseen olepäästy, liite tai liitteen muutos hyväksytäänviime kädessä kokouksessa läsnäolevien jaäänestävien sopimuspuolten kolmen neljäs-osan äänten enemmistöllä. Sihteeristö antaahyväksytyn liitteen tai liitteen muutoksentiedoksi tallettajalle, joka välittää sen kaikil-le sopimuspuolille hyväksymistä varten.

5. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen mu-kaisesti hyväksytty liite tai muun liitteenkuin liitteen A tai B muutos tulee voimaankaikkien tämän pöytäkirjan sopimuspuoltenosalta kuuden kuukauden kuluttua siitä päi-västä, jona tallettaja on antanut hyväksytynliitteen tai liitteen muutoksen tiedoksi näillesopimuspuolille, lukuun ottamatta sellaisiasopimuspuolia, jotka ovat ilmoittaneet kir-jallisesti tämän ajan kuluessa tallettajalle,että ne eivät hyväksy liitettä tai liitteenmuutosta. Liite tai liitteen muutos tulee täl-laisen ilmoituksen peruuttaneiden sopimus-puolten osalta voimaan yhdeksäntenäkym-menentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona

expressly provided, a reference to this Pro-tocol constitutes at the same time a refer-ence to any annexes thereto. Any annexesadopted after the entry into force of thisProtocol shall be restricted to lists, formsand any other material of a descriptive na-ture that is of a scientific, technical, proce-dural or administrative character.

2. Any Party may make proposals for anannex to this Protocol and may proposeamendments to annexes to this Protocol.

3. Annexes to this Protocol and amend-ments to annexes to this Protocol shall beadopted at an ordinary session of the Con-ference of the Parties serving as the meetingof the Parties to this Protocol. The text ofany proposed annex or amendment to anannex shall be communicated to the Partiesby the secretariat at least six months beforethe meeting at which it is proposed foradoption. The secretariat shall also commu-nicate the text of any proposed annex oramendment to an annex to the Parties andsignatories to the Convention and, for in-formation, to the Depositary.

4. The Parties shall make every effort toreach agreement on any proposed annex oramendment to an annex by consensus. If allefforts at consensus have been exhausted,and no agreement reached, the annex oramendment to an annex shall as a last resortbe adopted by a three-fourths majority voteof the Parties present and voting at themeeting. The adopted annex or amendmentto an annex shall be communicated by thesecretariat to the Depositary, who shall cir-culate it to all Parties for their acceptance.

5. An annex, or amendment to an annexother than Annex A or B, that has beenadopted in accordance with paragraphs 3and 4 above shall enter into force for allParties to this Protocol six months after thedate of the communication by the Deposi-tary to such Parties of the adoption of theannex or adoption of the amendment to theannex, except for those Parties that have no-tified the Depositary, in writing, within thatperiod of their non-acceptance of the annexor amendment to the annex. The annex oramendment to an annex shall enter intoforce for Parties which withdraw their noti-fication of non-acceptance on the ninetieth

HE 26/2002 vp84

tallettaja on vastaanottanut tällaisen ilmoi-tuksen peruutuksen.

6. Jos liitteen tai liitteen muutoksen hy-väksymiseen liittyy tämän pöytäkirjan muu-tos, kyseinen liite tai liitteen muutos ei tulevoimaan ennen kuin tämän pöytäkirjanmuutos tulee voimaan.

7. Tämän pöytäkirjan liitteen A ja B muu-tokset hyväksytään ja ne tulevat voimaan 20artiklassa mainitun menettelyn mukaisesti,edellyttäen kuitenkin liitteen B muutostenosalta, että kyseinen sopimuspuoli on kirjal-lisesti suostunut muutokseen.

22 artikla1. Jäljempänä 2 kappaleessa määrättyjä

tapauksia lukuun ottamatta jokaisella sopi-muspuolella on yksi ääni.

2. Alueellisilla taloudellisen yhdentymi-sen järjestöillä on omaan toimivaltaansakuuluvissa asioissa oikeus käyttää äänimää-rää, joka vastaa niiden tämän pöytäkirjansopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden lu-kumäärää. Tällainen järjestö ei saa käyttäääänioikeuttaan, jos jokin sen jäsenvaltioistakäyttää omaa äänioikeuttaan ja päinvastoin.

23 artiklaYhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri

toimii tämän pöytäkirjan tallettajana.

24 artikla1. Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoit-

tamista varten valtioille ja alueellisen talou-dellisen yhdentymisen järjestöille, jotkaovat yleissopimuksen sopimuspuolia, janiiden on ratifioitava tai hyväksyttävä se.Pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista var-ten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajas-sa New Yorkissa 16 päivästä maaliskuuta1998 lähtien 15 päivään maaliskuuta 1999saakka. Tämä pöytäkirja on avoinna liitty-mistä varten siitä päivästä lukien, joka seu-raa allekirjoittamiselle varatun ajanjaksonpäättymispäivää. Ratifioimis-, hyväksymis-ja liittymiskirjat talletetaan tallettajan huos-taan.

day after the date on which withdrawal ofsuch notification has been received by theDepositary.

6. If the adoption of an annex or anamendment to an annex involves anamendment to this Protocol, that annex oramendment to an annex shall not enter intoforce until such time as the amendment tothis Protocol enters into force.

7. Amendments to Annexes A and B tothis Protocol shall be adopted and enter intoforce in accordance with the procedure setout in Article 20, provided that anyamendment to Annex B shall be adoptedonly with the written consent of the Partyconcerned.

Article 221. Each Party shall have one vote, except

as provided for in paragraph 2 below.

2. Regional economic integration organi-zations, in matters within their competence,shall exercise their right to vote with anumber of votes equal to the number oftheir member States that are Parties to thisProtocol. Such an organization shall not ex-ercise its right to vote if any of its memberStates exercises its right, and vice versa.

Article 23The Secretary-General of the United Na-

tions shall be the Depositary of this Proto-col.

Article 241. This Protocol shall be open for signa-

ture and subject to ratification, acceptanceor approval by States and regional eco-nomic integration organizations which areParties to the Convention. It shall be openfor signature at United Nations Headquar-ters in New York from 16 March 1998 to15 March 1999. This Protocol shall be openfor accession from the day after the date onwhich it is closed for signature. Instrumentsof ratification, acceptance, approval or ac-cession shall be deposited with the Deposi-tary.

HE 26/2002 vp 85

2. Alueellisen taloudellisen yhdentymisenjärjestöä, joka tulee yleissopimuksen sopi-muspuoleksi ilman, että mikään sen jäsen-valtioista on pöytäkirjan sopimuspuoli, si-tovat kaikki tämän pöytäkirjan mukaisetvelvoitteet. Sellaisen järjestön osalta, jonkajäsenvaltioista yksi tai useampi on tämänpöytäkirjan sopimuspuoli, järjestö ja sen jä-senvaltiot päättävät keskinäisestä vastuus-taan tämän pöytäkirjan asettamien velvoit-teiden täyttämisessä. Tällaisessa tapaukses-sa järjestö ja sen jäsenvaltiot eivät saa käyt-tää tämän pöytäkirjan mukaisia oikeuksiaansamanaikaisesti.

3. Alueellisen taloudellisen yhdentymisenjärjestöjen tulee ratifioimis-, hyväksymis- jaliittymiskirjoissaan ilmoittaa toimivaltansalaajuus tämän pöytäkirjan soveltamisalaankuuluvissa asioissa. Järjestöt antavat myöskaikista toimivallassaan tapahtuneista olen-naisista muutoksista tiedon tallettajalle, jo-ka toimittaa tiedon edelleen sopimuspuolil-le.

25 artikla1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan yhdek-

säntenäkymmenentenä päivänä sen päivänjälkeen, jona vähintään 55 yleissopimuksensopimuspuolta, joihin kuuluu liitteessä Imainittuja sopimuspuolia siten, että niidenhiilidioksidipäästöjen yhteenlaskettu koko-naismäärä vuonna 1990 oli vähintään 55prosenttia kaikkien liitteessä I mainittujensopimuspuolten hiilidioksidipäästöjen ko-konaismäärästä, on tallettanut ratifioimis-,hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

2. Tässä artiklassa ”liitteessä I mainittujensopimuspuolten hiilidioksidipäästöjen ko-konaismäärä vuonna 1990” tarkoittaa mää-rää, jonka liitteessä I mainitut sopimuspuo-let ovat antaneet tiedoksi joko tämän pöytä-kirjan hyväksymispäivänä tai ennen sitä en-simmäisissä kansallisissa tiedonannoissaan,jotka on toimitettu yleissopimuksen 12 ar-tiklan mukaisesti.

3. Kunkin sellaisen valtion tai alueellisentaloudellisen yhdentymisen järjestön osalta,joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjantai liittyy siihen sen jälkeen, kun tämän ar-tiklan 1 kappaleessa mainitut ehdot senvoimaantulolle on täytetty, tämä pöytäkirja

2. Any regional economic integration or-ganization which becomes a Party to thisProtocol without any of its member Statesbeing a Party shall be bound by all the obli-gations under this Protocol. In the case ofsuch organizations, one or more of whosemember States is a Party to this Protocol,the organization and its member States shalldecide on their respective responsibilitiesfor the performance of their obligations un-der this Protocol. In such cases, the organi-zation and the member States shall not beentitled to exercise rights under this Proto-col concurrently.

3. In their instruments of ratification, ac-ceptance, approval or accession, regionaleconomic integration organizations shalldeclare the extent of their competence withrespect to the matters governed by this Pro-tocol. These organizations shall also informthe Depositary, who shall in turn inform theParties, of any substantial modification inthe extent of their competence.

Article 251. This Protocol shall enter into force on

the ninetieth day after the date on which notless than 55 Parties to the Convention, in-corporating Parties included in Annex Iwhich accounted in total for at least 55 percent of the total carbon dioxide emissionsfor 1990 of the Parties included in Annex I,have deposited their instruments of ratifica-tion, acceptance, approval or accession.

2. For the purposes of this Article, "the to-tal carbon dioxide emissions for 1990 of theParties included in Annex I" means theamount communicated on or before the dateof adoption of this Protocol by the Partiesincluded in Annex I in their first nationalcommunications submitted in accordancewith Article 12 of the Convention.

3. For each State or regional economic in-tegration organization that ratifies, acceptsor approves this Protocol or accedes theretoafter the conditions set out in paragraph 1above for entry into force have been ful-filled, this Protocol shall enter into force on

HE 26/2002 vp86

tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenäpäivänä sen päivän jälkeen, jona kyseinenvaltio tai järjestö on tallettanut ratifioimis-,hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa alueellisentaloudellisen yhdentymisen järjestön tallet-tamia asiakirjoja ei lueta mukaan asian-omaisen järjestön jäsenvaltioiden talletta-mien asiakirjojen lisäksi.

26 artiklaTähän pöytäkirjaan ei saa tehdä varaumia.

27 artikla1. Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän pöy-

täkirjan milloin tahansa, kun on kulunutkolme vuotta siitä päivästä, jona pöytäkirjaon tullut kyseisen sopimuspuolen osaltavoimaan, ilmoittamalla siitä kirjallisesti tal-lettajalle.

2. Irtisanominen tulee voimaan yhdenvuoden kuluttua siitä päivästä, jona talletta-ja on vastaanottanut irtisanomista koskevanilmoituksen, tai ilmoituksessa mainittunamyöhempänä päivänä.

3. Sopimuspuolen, joka irtisanoo yleisso-pimuksen, katsotaan irtisanoneen myös tä-män pöytäkirjan.

28 artiklaTämän pöytäkirjan alkuperäiskappale,

jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kii-nan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovatyhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdisty-neiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

TEHTY Kiotossa 11 päivänä joulukuuta1997.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoitta-neet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina,ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjanmainittuna päivänä.

the ninetieth day following the date of de-posit of its instrument of ratification, accep-tance, approval or accession.

4. For the purposes of this Article, any in-strument deposited by a regional economicintegration organization shall not becounted as additional to those deposited byStates members of the organization.

Article 26No reservations may be made to this Pro-

tocol.

Article 271. At any time after three years from the

date on which this Protocol has entered intoforce for a Party, that Party may withdrawfrom this Protocol by giving written notifi-cation to the Depositary.

2. Any such withdrawal shall take effectupon expiry of one year from the date of re-ceipt by the Depositary of the notificationof withdrawal, or on such later date as maybe specified in the notification of with-drawal.

3. Any Party that withdraws from theConvention shall be considered as also hav-ing withdrawn from this Protocol.

Article 28The original of this Protocol, of which the

Arabic, Chinese, English, French, Russianand Spanish texts are equally authentic,shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations.

DONE at Kyoto this eleventh day of De-cember one thousand nine hundred andninetyseven.

IN WITNESS WHEREOF the under-signed, being duly authorized to that effect,have affixed their signatures to this Protocolon the dates indicated.

HE 26/2002 vp 87

Liite A

Kasvihuonekaasut

hiilidioksidi (CO2)metaani (CH4)dityppioksi (N2O)fluorihiilivedyt (HFCs)perfluorihiilivedyt (PFCs)rikkiheksafluoridi (SF6)

Sektorit/ lähteet

Energia

Polttoaineen polttaminenEnergiateollisuusTehdasteollisuus ja rakentaminen

LiikenneMuut sektoritMuut

PolttoainepäästötKiinteät polttoaineetÖljy ja luonnonkaasuMuut

Teollinen tuotanto

MineraalituotteetKemianteollisuusMetallien valmistusMuu tuotantoHalogeenihiilivetyjen ja rikkiheksafluori-dien tuotantoHalogeenihiilivetyjen ja rikkiheksafluori-dien kulutusMuut

Liuottimien ja muiden tuotteiden käyttö

MaatalousSuolistokäyminenLannoitteiden käyttöRiisinviljelyMaatalousmaaMäärätty savannien kulotusMaatalousjätteiden polttaminen pellollaMuut

Annex A

Greenhouse gases

Carbon dioxide (CO2)Methane (CH4)Nitrous oxide (N2O)Hydrofluorocarbons (HFCs)Perfluorocarbons (PFCs)Sulphur hexafluoride (SF6)

Sectors/source categories

Energy

Fuel combustionEnergy industriesManufacturing industries and construc-tionTransportOther sectorsOther

Fugitive emissions from fuelsSolid fuelsOil and natural gasOther

Industrial processes

Mineral productsChemical industryMetal productionOther productionProduction of halocarbons and sulphurhexafluorideConsumption of halocarbons and sulphurhexafluorideOther

Solvent and other product use

AgricultureEnteric fermentationManure managementRice cultivationAgricultural soilsPrescribed burning of savannasField burning of agricultural residuesOther

HE 26/2002 vp88

Jätteet

Kiinteiden jätteiden hävittäminen maallaJätevesien käsittelyJätteiden polttaminenMuut

Waste

Solid waste disposal on landWastewater handlingWaste incinerationOther

HE 26/2002 vp 89

Liite B

Sopimuspuoli Päästöjen määrällisetrajoitus- tai

vähennyssitoumukset(prosenttia perusvuoden

tai -kauden päästöistä)

Alankomaat 92Australia 108Belgia 92Bulgaria* 92Espanja 92Euroopan yhteisö 92Irlanti 92Islanti 110Ison-Britannian ja Pohjois-Irlanninyhdistynyt kuningaskunta 92Italia 92Itävalta 92Japani 94Kanada 94Kreikka 92Kroatia* 95Latvia* 92Liechtenstein 92Liettua* 92Luxemburg 92Monaco 92Norja 101Portugali 92Puola* 94Ranska 92Romania* 92Ruotsi 92Saksa 92Slovakia* 92Slovenia* 92Suomi 92Sveitsi 92Tšekin tasavalta* 92Tanska 92Ukraina* 100Unkari* 94Uusi-Seelanti 100Venäjän federaatio* 100Viro* 92Yhdysvallat 93

* Maat, jotka ovat siirtymässä markkinatalouteen

Annex B

Party Quantified emissionlimitation or

reduction commitment(percentage of base

year or period)

Australia 108Austria 92Belgium 92Bulgaria* 92Canada 94Croatia* 95Czech Republic* 92Denmark 92Estonia* 92European Community 92Finland 92France 92Germany 92Greece 92Hungary* 94Iceland 110Ireland 92Italy 92Japan 94Latvia* 92Liechtenstein 92Lithuania* 92Luxembourg 92Monaco 92Netherlands 92New Zealand 100Norway 101Poland* 94Portugal 92Romania* 92Russian Federation* 100Slovakia* 92Slovenia* 92Spain 92Sweden 92Switzerland 92Ukraine* 100United Kingdom of Great Britain andNorthern Ireland 92United States of America 93

* Countries that are undergoing the process of transition to amarket economy.

HE 26/2002 vp90

Liite 2

SUOMEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 1990 LUVULLA JA NÄKYMÄTTULEVAISUUTEEN

Suomi raportoi kasvihuonekaasujen pääs-tönsä vuosittain YK:n ilmastosopimuksensihteeristölle ja EU:lle. Vuoden 2000 viralli-set luvut on jo lähetetty EU:lle joulukuussa2001. Näiden lukujen mukaan Suomen yh-teenlasketut kasvihuonekaasujen päästöt hii-lidioksidiekvivalentteina olivat noin 74 mil-joonaa tonnia. Tämä oli noin 3 miljoonaatonnia vähemmän kuin perusvuonna 1990.Monista laskentamenetelmien epätarkkuuk-

sista ja tiedossa olevista menetelmien muu-tostarpeista johtuen voidaan kuitenkin vaintodeta, että päästöjen kokonaismäärä vuonna2000 oli suunnilleen vuoden 1990 tasolla.Luvut sisältävät kaikki Kioton pöytäkirjankuusi kaasua eli hiilidioksidin (CO2), metaa-nin (CH4), dityppioksidin (N2O) ja F-kaasut,joita ovat HFC- ja PFC-yhdisteryhmät sekärikkiheksafluoridi(SF6).

Kuva 1. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt Suomessa vuosina 1990-2000 kaasuttainjaoteltuna (ilman nieluja)

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovatvaihdelleet huomattavasti (± 5%) 1990-lu-vulla siitä riippuen, mikä on ollut erityisestikulloinenkin energiavaltaisten toimialojensuhdannetilanne, vesivoiman tuotanto, säh-kön tuonti ja muiden hiilidioksidipäästöttö-mien energialähteiden saatavuus. Viime vuo-sikymmenen keskimäärin verrattain suo-

tuisaan päästökehitykseen ovat vaikuttaneetne toimenpiteet, joita on toteutettu erityisestienergian tehokkaammaksi käyttämiseksi, uu-siutuvien energialähteiden tuotannon ja käy-tön lisäämiseksi ja kaatopaikkojen me-taanipäästöjen rajoittamiseksi.

Merkittävin kasvihuonekaasu Suomessa onhiilidioksidi, jonka päästöt olivat vuonna

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Mt

CO

2(e

kv)

1990 1992 1994 1996 1998 2000

F-kaasut

N2O

CH4

CO2

HE 26/2002 vp 91

2000 62,3 miljoonaa tonnia eli 84,2% kaikis-ta kasvihuonekaasujen päästöistä. Merkittä-vin kasvihuonekaasujen päästösektori onSuomessa 1990-luvulla ollut energia (sisältä-en liikenteen), jonka osuus vuonna 2000 oli82% kaikista kasvihuonekaasujen päästöistäja 93,7% hiilidioksidipäästöistä. Tämä lukuei sisällä puupolttoaineiden hiilidioksidipääs-töjä, sillä puu on uusiutuva energianlähde jasen poltosta syntyvien hiilidioksidipäästöjenkatsotaan sitoutuvan takaisin metsiin. Ener-giasektorin hiilidioksidipäästökehitys on2000-luvun alussa osoittautunut olevan jäl-leen kasvussa.

Suomen dityppioksidipäästöt olivat vuonna2000 7,2 miljoonaa ekvivalenttitonnia elinoin 9,7% Suomen kokonaispäästöistä. Näinollen dityppioksidi on toiseksi merkittävinkasvihuonekaasu Suomessa siitäkin huoli-matta, että sen päästöt ovat vähentyneet 1,24miljoonaa ekvivalenttitonnia eli noin 17,3%vuodesta 1990. Dityppioksidipäästöjä syntyymaatalous-, energia-, teollisuus- ja jätesekto-reilla, joista merkittävin N2O-päästölähdeSuomessa on maataloussektori. MaataloudenN2O-päästöt ovat vähentyneet vuodesta 1990vuoteen 2000 yli 1 miljoonaa hiilidioksidi-tonniekvivalenttia vastaavan määrän ennenkaikkea maatalousmaan päästöihin vaikutta-vien toimenpiteiden seurauksena.

Suomen metaanipäästöt ovat vähentyneetmerkittävästi kautta 1990-luvun. Metaaninosuus Suomen kasvihuonekaasujen päästöis-tä vuonna 2000 oli noin 4 miljoonaa hiilidi-oksiditonniekvivalenttia (5,4% Suomen pääs-töistä), kun ne vuonna 1990 olivat 6,1 mil-joonaa hiilidioksiditonniekvivalenttia (noin8% Suomen päästöistä). Tämä noin 2,2 mil-joonan ekvivalenttitonnin vähennys selittyypääasiassa jätesektorilla tapahtuneissa muu-toksissa. Vuonna 2000 maatalouden me-taanipäästöt olivat vähentyneet vajaaseen 1,8miljoonaan hiilidioksiditonniin. Tosin me-taanipäästöjen laskentamenetelmien muutok-set tulevat muuttamaan jonkin verran kysei-siä päästömääriä tulevaisuudessa.

F-kaasujen eli HFC:n, PFC:n ja SF6:n yh-teenlasketut päästöt Suomessa olivat hiilidi-oksidiekvivalenttitonneiksi laskettuina noinpuoli miljoonaa tonnia eli vain 0,7% prosent-tia kokonaispäästöistä vuonna 2000. F-kaasuja vapautuu teollisuuden ja energiantuotannon prosesseista. F-kaasujen päästötovat kasvaneet 1990-luvulla voimakkaasti.Teollisuuden prosesseista vapautuu F-kaasujen lisäksi myös muita kasvihuonekaa-suja. Kansainvälistä luokitusta käyttäen teol-lisuuden prosesseissa syntyvät kasvihuone-kaasujen päästöt ovat yhteenlaskettuna Suo-messa noin 4,1% kokonaispäästöistä.

Kuva 2. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt Suomessa vuosina 1990-2000 päästö-sektoreittain jaoteltuna

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Mt

CO

2(e

kv)

1990 1992 1994 1996 1998 2000

Muut

Jätteet

Maatalous

Liuottimien jatuotteiden käyttöTeollisuusprosessit

Energia

HE 26/2002 vp92

Tulevaisuuden näkymät

Suomen kasvihuonekaasupäästöjen tulevai-suuden kehitystä on mallinnettu skenaario-tarkastelun avulla. Kasvihuonekaasupäästö-jen odotetaan kasvavan kansallisen ilmasto-

strategian mukaan (KTM 2/2001) velvoite-kaudella 2010 noin 90 miljoonaan hiilidiok-sidiekvivalenttitonniin ja vuoteen 2020 men-nessä 95 miljoonaan tonniin, mikäli ilmasto-poliittisia lisätoimia ei tehdä.

Kuva 3. Nykyinen aikasarja sekä kasvihuonekaasupäästöjen kehitysura 2000-2020.Lisätoimet vuoteen 2010 perustuvat kansalliseen ilmastostrategiaan.

0

20

40

60

80

100

120

1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020

Mt

CO

2(e

kv)

toteutunut

toimenpiteillä

lisätoimenpiteillä

perusvuosi