,""'------------=-._.._._-----.... ,-.....-...........__........_----~

Heikki Hämäläin~n - Sami Tuurna

TALOUSKEHITYKSEN TAUSTAA

No 40 11 .06.\1979

I

This series consists of papors with !imitcd circulDtion,Intended to stimuinte discussion. The papers mustnot be referred or quoted without the authors'permission.

l . ..... __ I ..~ ........-.-___ I eozm- ... ,.1

.'

Talouskehityksen taustaa

Talouskehityksen yleiskuvaa on seuraavassa hahmoteltu keskeisten koko-

naistaloudellisten aikasarjojen avulla. Taulukoiden perus tana olevat

aikasarjat ovat kootut helposti saatavilla olevista lähteistä.

Tavoitteena on ollut kasvualustan hahmottaminen pitkän aikavälin kehi-

( tysmahdollisuuksien arvioille. Tulevaisuuden ennakointi edellyttää kehi-

( tyksen pitävää ankkurointia menne"isyyteen. Historial1inen perspektiivi

vaihtelee eri aikasarjojen kohdalla. Tämä"ratkaisu seuraa omaksutusta

mahdollisimman valmiin aineiston käytöstä.

Kaikki muuttujat ovat luonteeltaan kokonaistaloudellisia. Talouden osa-

alueittaisen kehityksen kuvaamiseen ei ole tässä yhteydessä menty. Aika-

sarjojen yhteydessä on mainittu ku110inkin käytetty 1ähde .

{ Talouskasvu ja työllisyys

Kansantalouden kasvutapahtumaa on havainnollistettu taulukossa l. Kasvua

on tarkaste1tu viiden muuttujan, reaalitulon kasvun, väestönmuutosten,

'työvoiman muutosten, asukasta kohti mitatun reaal itulon muutosten ja työn-

tekijää kohti mitatun reaalitulon muutoksen avulla. Bruttokansantuote on

korvattu aikavlilinä 1926-1947 reaalikansantuotteen kehitystä kuvaavalla

indeksillä.

((

-2-

Voimakkaimman kasvun kaudet ajoittuvut toisen maailmansoc!un j~lkeisiill

kahteen vuosikym!l1eneen. Viisikymmenluvulla reaalitulo lisiiän~yi lähes

viiden prosentin keskimääräistä vuosivauhtia. 1960-1uvul1a asukasta

kohden mitattu reaalitulon keskimääräinen vuotuinen lisäys oli 4.4 %.

Työntekijää kohden mitat:tu reaalitulon eli tuottavlIuden nopea kohoam;-

nen ajoittuu 1960-1uvulle. 1950-1uvulla huipentunut väestönlisäys on

sittemmin hidastunut jatkuvasti tarkasteluaikavälin loppua kohti. Tätä

kehitystä ovat seuranneet työvoiman määrän muutokset. Työvoiman suhdan-

neluonne näkyy työvoiman määrän kasvua kuvaavien lukujen vaihtelusta.

Lyhyen aikavälin vaihteluiden ohella työvoiman määrän vaihteluita jyr­

kentää siirtolaisuus. 1960-1uvun lopulla ~apahtunut suuri muuttoliike

Ruotsiin näkyy tuon vuosikymmenen luvuissa. Väestönl;säyksessä hava;-

taan viisikymmenluvun poikkeuksen vahvistama aleneva kehityssuunta.

Taulukko l. REAALITULON, VÄESTöN JA TYöVOlMAN KASVU

Reaa1itu1on1) Väestön2)Aikaväli kasvu % kasvu %

o'

r

1926 - 30 2.1 0.8

1930 - 40 2.0 0.7

( 1940 - 50 3.7 0.8

1950 - 60 4.9 1.0

1960 - 70 4.8 0.4

1970 - 75 4.0 0.5

1970 - 78 2.8 0.4

Työvoimanmääränkas vu %

0.3·

1.0

0'.3

1.0

0.4

Reaa li tu101asukas

1.3

1.3

2.9

3.9

4.4

3.5

2.4

Reaa 1i tu1altyöntekijä(tuottavuus)

3.9

4.5

3.0

2.4

1) Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpidon toimisto 3.3.1979. Pohjana käytetty reaa1ikansalltllotteen . r. k 'ii'v~. 192G-1947 nettokansantuotteen volyymi-indeksi. vy. 1948-1970 bruttokansantuotteen V01YYlni-';nde~~i''!(~~JI:.

2) Tl1astokeskus. Kansantalouden ti1inpidon toimisto 3.3.1979. Pohjana käytetty keskiväki1uvun kasvu :l::a. ).

o 1948 - !iD

((

-3-

Korjattaessa väestönmuutoksen luonnollista lisäystä siirtolaisuudella

huomataan kaksi voimakkaan siirtolaisuuskauden jaksoa: toinen vuosi-

sadan vaihteessa alkanut ja ensimmäisen maailmansodan päiviin ulottuva

sekä myöhempi toisen maailmansodan jälkeen hitaana alkanut ja 60-1uvul1a

voimistunut. Edellinen suuntautui pääosin Yhdysvaltoihin ja jälkimmäinen

Ruotsiin. Paluumuuton kaudet ovat olleet voimakkaimmillaan 20- ja 30-

luvun alussa.

Taulukko 2. VÄESTöNMUUTOKSET JA SIIRTOLAISUUS1) 0/00

SyntyneidenVäestönmuutos Siirtolaisuus enemmyys(tode11inen) (ulkonlail1~ +) (luonnol1 inen lisäys)

(

1851 - 551856 - 601861 - 651866 - 701871 - 751876 - 801881 - 851886 - 901891 - 951896 - 19001901 - 051906 - 101911 - 151916 - 201921 - 251926 - 301931 - 351936 - 401941 - 451946 - 501951 - 551956 - 601961 - 651966 - 701971 - 75

6.26.8

10.8-8.315.614.913.915.09.8

12.18.6

11.910.13.3

10.88.37.25.84.5

12.811.18.65.51.24.0

+1.9-0.4~.4

+1.5-0.3-0.7-0.6-0.5+1.6+1.7+4.6­

+2.4+2.0+0.8';1.2

-0.6-1.0-0.6+1.1+2.8+1.5+1.7+3.0+4.8-0.4

8.16.4

11.2-6.815.314.213.314.511.413.813.214.312.14.19.67.76.25.25.6

15.612.6le.3

8.56.03.6

1) Ti1astol1inen vuosikirja -77 taulu 32.

­,

(C

-4-

Taulukon l esittämä hitaan ta10uskasvun kausi 1926-40 liittyy aikaan,

jolloin lain määräämd enin työaika oli 8 tuntia päivässä, 48 tuntia

viikossa, johon kuului yksi vapaapäivä.

Ta10udellinen kasvu kiihtyi vuodesta 1940 lähtien. Tämä trendi katkeaa

kuitenkin öljykriisiin v. 1973. Reaa1itu10 asukasta kohti on seurannut

melko tarkkaan reaa1itu10n kasvunopeutta, vaikka kasvu1uvut aikavälinä

1926-40 eivät enää asukasta kohti olekaan samaa 1uokkaa kuin vastaavat

reaalitulan kasvu1uvut. Suuren 1amakauden aiheuttama kasvun hidasturninen

ja sotien väl isen ajan voimakkaat kasvun vaihte1ut näkyvät 1920- ja

1930-1ukujen keskimääräiskasvulukujen pienuutena.

U1komaankaupan vaihtosuhde, oli epäedullinen vuodesta 1866 aina vuoteen

1950 eli keskimäärin tuontihinnat nousivat vientihintoja enemmän. Suh-

teel1isesti ulkomaankaupasta maksettiin varsin korkeahinta. 1950-1uvu11a

suotuisammaksi vaihtunut kehitys jatkui sittemmin nykypäiviin saakka.

Kansantaloutemme kilpai1ukykyä tuettiin vuosina 1945, 1949, 1957 ja 1967

~ . suoritetuilla markan kansainvälisen arvon a1ennuksi11a eli devalvaatioi1­

la. Vuosien 1977 ja 1978 aikaisempia pienemmäksi jääneet deva1vaatiot

ja toisaa1ta teollisuuden kansainvä1isen kilpai1ukyvyn matala taso eivät

enää jatkossa merkitse aikaisemrnin koetun kaltaista kehitystä.

-5-

Taulukko 3.

VAIHTOSUHDE 1)

Aikavä1i

~ 1866 - 1900 77.29

1900 - 1914 95.13

1914 - 1926 82.46

-1926 - 1930 97.60

1930 - 1940 92.64

1940 - 1940 99.09

( 1950 - 1960 122.27

( 1960 - 1970 122.18

1970 - 1975 125.33

1970 - 1978 125.67

DEVALVAATIOT2)

{v. 1945:v. 1949:V. 1957:

v. 1967:

(v. 1977:V. 1978:

75 %,40 %ja 12.5 %17.7 % ja 44.4 %

39 %

31.25 %

5.7 %ja 3 %8 %

1) Oksanen, Heikki ö Pihka1a, Er~ki: Suomen u1komaankauppa 1917-49Sl!omen Pankki, kasvututkimuksia VI, s. 116-119, i:ldeksi 1938= 100.

2) Suomen Pankin vuosikirjat: 1945, 1949. 1957, 1967, lS77 ja 1978.

Taulukon 4 luvut osoittavat kiinteiden investointien korkeata ja tasaista

pr,osenttista osuutta bruttokansantuotteesta koka sotien jälkeisen ajan.

Investointiaste on kohonnut tarkasteluaikavälinä vajaat neljä prosentti-

~ yksikköä. Koska kiintelin pääoman bruttomuodostuksesta ei ole saatavilla

vertailukelpoisia lukuja ennen Suomen kansantalouden tilinpitolaskelmia,

ei kasvun perustana olevien investointien merkitystä talouskasvulle voida

täsmällisesti tilastolukujen perusteella arvioida. Suurin muutos on havait­

tavissa yksityisten investointien kohdalla, jossa nousu on ollut 50-luvun

alusta yli 3 prosenttiyksikköä 25 vuoden aikana. Asuinrakennusinvest0iri-

tien ja julkisten investointien prosenttinen osuus bruttokansantuotteesta

ei ole muuttunut merkittävästi. Julkisten investointien osuus on sitä

vastoin supistunut 70-luvulla.

-6-

. Taulukko 4. BRUTTOINVESTOINNIT %BRUTTOKANSANTUOTTEESTA1)

Asuin-Yksityiset rakennus- JuTkiset

AikaväTi investainnit investainnit investainnit Yhteensä

1950 - 1955 20.64 6.32 4.56 31.52

1955 - 1960 20.22 5.45 5.35 31.02

"1960 - 1965 21.33 5.70 5.12 32.15,

1965 - 1970 19.47 5.55 5.22 30.24

1970 - 1975 23.36 7.00 4.56 34.92

1975 - 1977 23.86 6.95 4.44 35.25

( 1) Suamen kansantaTauden ti1inpita vuosina 1948-19641964-1977

( sekä Heikkcnen. Eera: Asuntapa1ve1ukset~uamessa 1960-1965 SuamenPankki, Kasvututkimuksia III.

Kotimainen kysyntä

Edellä havaittiin kansantaloutemme suhteellisen korkea investointiaste.

"

(

Tämän kehityskulun on mahdollistanut vastaavasti voimakas säästämisen

lisääntyl;linen, joka ilmenee taulukosta 7. Kotimainen säästäminen on kes-

kimäärin riittänyt investointien rahoitukseen 1960-1uvun loppuun saakka.

Vastakohtana tälle 1970-1uvun alkupuoliskolla kirjattiin ennätykselli-

siä vaihtotaseen vajeita, jotka kielivät kansantaloutemrne velkaantumi-

sesta ulkomaille. Tämä näkyy taulukosta 9.

Julkisen vallan kulutusmenojen kasvu on seurannut veroasteen kasvua.

Tässä yhteydessä ei tarkemmin selvitetä onko verotuksen kiristyminen eli

vel~oasteen kohoaminen johtanut julkisen hallinnon menojen lisääntymiseen

vai anko julkisen vallan palvelujen kysynnän kasvu aiheuttanut puoles-

,­,

-,

((

(

-7-

taan verotuksen laajenemisen. Olennaista on veroasteen neljännesvuosi-

sadan mittainen jatkuva suureneminen. Sodan jälkeisestä rakennuskaudes-

ta veroaste on kohonnut 29 ~;:sta maagisena pidettyyn 40 %:iin 1970­

luvun lopulla.

Taul ukko 5. JULK l SEN SEKTOR l N KULUTUSf"1ENOT JA VEROTUS l)

Julkisenha 11 innon Välittämienmenojen verojenkäyttä Veroaste osuus

1948 ,.. 50 29.5 29.0 44.9

1950 - 60 31.0 29.0 48.5

1960 - 70 33.2 31.0 52.7

1970 - 75 37.~ 35.6 59.4

""1970 - 77 39.6 37.7 61.1

l) %BKT:stä (mh) käyvät hinnat.Lähde.194B-77: Suomen kansanta10uden ti1inpito vuosina1948-1964 ja 1964-1977.

Julkisen talouden menojen kehitys on kulkenut saman suuntaisena vero-

tuksen kehityksen kanssa. Kuten taulukosta 6 nähdään ei julkisen ta1ou­

den k~lutusmehojen kasvu ole ollut tasaista kaikissa menoryhmissä. Maan-

puolustusmenot ja liikennettä palveleva toiminta ovat pysytelleet suh-

teellisesti saman suuruisina koka tarkastelujakson. Nopeimmin on suu-

rentunut opetuksen ja terveydenhoidon osuus bruttokansantuotteesta.

-8-

. Taulukko 6. JULKISEN TALOUDEN KULUTUSMENOJEN RAKENNE 1)

Li i I<ennettäY1einen ~laån- Terveyden- ~uut pa1ve1eva

Ajanjakso hallinto puo1ustus Opetus hoito pa1ve 1ukset toiminta Yhteensä

1948 - 50 3.3 1.4 2.6 1.5 1.0 1.0 10.7

1950 - GO 3.1 1.4 3.6 1.9 1.1 0.9 11.9

1960 - 70 3.5 1.6 4.6 2.9 1.1 0.9 14.7

1970 - 75 4.1 1.5 5.1 3.9 1.4 0.9 17.0

( 1970 - 78 4.3 1.6 5.4 4.1 1.6 0.9 17.8

(1) Julkiset kulutusmenot käyttötarkoitusten mukaan ';:na BKT:stä (th) käyvin hinnoin,SuoiTIcn Kansanta10uden

tilinpito vuosina 1948-1964. 1964-1977.

Sosiaalipalvelujen erät ovat kasvaneet tasaisesti. Vuonna 1939 säädettiin

laki kansaneläkkeestä, jaka astui voimaan vuosina 1942 ja 1949. 1949 alkoi

lapsilisien maksaminen ja vuanna 1964 tuli käyttöön sa'irausvakllutusjärjes-

telmä. Työntekijäin e1äkelait astuivat voimaan v. 1962. 1972 astui voi-

-.

(

maan kansanterveys1aki. 1970-1uvun puo1ivä1in tienoilta 1ähtien on toteu··

tettu peruskou1ujärjestelmää. r'lyös y1eisen hallinnan menot ovat kasvaneet

1960-luvulta lähtien jatkuvasti. Osasyynä täl1e ilmiö11e voidaan pitää

hallinnossa maksettujen palkkojen yhtä suurta nousua kuin muissa - tuotta-

vuuskehitykseltään edull isemmissa - kansantalouden osissa.

Kun verotus ja julkisen vallan kulutusmenot ovat lisääntyneet käsi kä-

dessä, el julkisen vallan säästäminen ole suhteellisesti lisääntynyt.

Taulukon 7 esimerkkivuodet osoittavat vähäistä lasku<1 julkisen vallan

sääsUimi sen osuuks'j ssa suhteessa kansantul oon. ~iyös yks ity i sen siiästämi-

sen osuus on pysynyt enna 11 aan. Vakuutussäiistämi nen sen s i j aan osoi ttaa kas-

vua. T;)I11;1 heijastaa e1äke- ja sai l'ausvakuuLuslainsä;jdiinnön muutoksia.

-9-

. Tau1ukko 7. SÄÄSTÄMINEN SEKTOREITTAIN1)

Yksityisensektori nvakuutus- Muu Julkisenrahastojen Hz yksityinen vallan

Vuosi muutos sää!> tämi nen säästäminen Yhteensä

1950 0.9 5.1 3.8 12.9 22.7

1955 1.2 6.9 6.3 11.4 25.8

1960 2.2 6.B 2.B 12.4 24.2

1965 3.1 5.1 4.0 9.7 21.9

1970 3.0 6.7 5.5 10.B 26.0

1975 4.0 B.7 3.0 B.7 24.4

( 1) Kotimaisen nettosäästäminen sektoreittain suhteessa kansantuloon (%).( Mz = y1eisän hal1ussa oleva käteisraha + yleisän kätei~tal1etukset pan-

keissa + y1eisör. aikata11etukset pankei55a

Verotuksen ja kotitalouksien sääst~misen 1isääntyminen näkyvät yksityisen

kulutuksen osuuden vähenemisenä bruttokansantuotteesta. Taulukosta 8 näh-

dään yksityisten kulutusmenojen kehitys vuosina 1948-1977. Ku1utusalttiu-

dessa tapahtui 1askua tu1taessa 50-1uvu1le. Tämä kehityssuunta on kansain-

välistä mallia seuraten sittemmin 1960- ja 1970-1uvuilla vahvistunut.

(Taulukko 8. YKSITYINEN KULUTUS

Ajanjakso

Kulutusmenojen1)%osuusBKT:stä (mh)

Reaalinen2)kasvuper as ukas

1948 - 50 64.0 6.2

1950 - 60 60.6 3.2

1960 - 70 '56.? 4.6

1970 - 75 51.1 4.7-\'

1970 - 77 51.1 3.0

"

l) Käyvfn hinnain. Uihde: Suomcn Kansantalouden tilinpito vuo~;ina1948-i9G4. 19G4-1977.

2) 1954 hinnQin. L~hde: Tilastokeskus. Kan~antalouden tiliGpidontoirnisto 3.3.1979. Pohjan<1 L;:iytctty keskivJki lLJvun kö~vu ~.:a; jilSual1l'~n Kans3Iltalaud.:n tilillpito vuosina 1948-1954. 1964-1977.

,.

((

-10-

. Tau1ukon 8 mielenkiintoinen osa on asukasta kohti mitattujen l'eaalis-

ten ku1utusmenojen kehitys. Kasvll aikavä1illä 1948-50 kääntyy 1askuun

1950-1 uvu11 a ki i htyäkseen uude11 een vi i deks itoi sta vuodeks i. 1970-

1uvun loppuosa edustaa taas hidastuneen kasvun kautta.

Vaihtotase

Investointien tason ylittävä kotimainen säästäminen on nähtävissä vaih-

totaseen y1ijäämänä. Tällainen a1iku1utuksen kausi näkyyesimerk-iksi

vaihtotaseen keskimääräisenä y1ijäämänä aikavä1i11ä 1930-38. Vuosina

1950-60 kotimaisen kulutuksen reaa1inen kasvu asukasta kohden oli h;-

dasta. Samana ajanjaksona vaihtotase 01; taas ylijäämäinen. Muina tar-

kastelussa mukana olevina aikaväleinä vaihtotaseen a1ijäämäisyys näyt-

tää kuu1uneen Suomen kansantalouden kehitykseen tyypillisenä ilmiönä.

Erityisen suuri a1ijäämä ajoittuu 1970-1uvun alkuun.

Ajanja~sona 1950-60 vaihtotaseen ylijäämän tausta11a voidaan nähdä

vai htosuhteen edull i nen kehitys ja vi enni n vo1yymin voimakas kas vu.

~ Yleinen hintataso nousi kuitenkin tuohon aikaan hyvin nopeasti. Näin

vaihtotaseen ylijäämäisyyden kausi jäi vä1iaikaiseksi.

-11-

. Taulukko 9. VAIHTOTASE

Kauppatase2)Näkymättömien 3'

Aikaväli eden tase* Vaihtotase I

,;1)

1926 - 30 -2.5 +0.7 -1.8

1930 - 38 +3.2 +1.2 +4.4

1945 - 50 -l.B +1.3 -0.5

1950 - 60 -0.4 +1.0 +0.6

( 1960 - 70 -2.2 +0.6 -1.6

( 1970 - 75 -6.0 +0.7 -5.3

1970 - 78 -3.3 ~O -3.3

1) %:a NKT:stä. Tilastokeskus, Kansanta10uden tilinpidon toimi$to 3.3.1979.Pohjana NKT (th) käyvin hinnoin 1926-1978.

2) Oksanen, lteiHii Pihka1a, Erkki: Suome~ u1koOla3~kauppa 191?-49, ta~lu~k? LFin1and's foreign trade 1860-1970. s. 116-119; Ja 1970-78 ~uomen vlral1i­nen ti1asto 1 A, u1komuankauppa. TuT1iha11itus.

3) 1926-38: Rossi, Reino: Suomen Pankin_korkopo1itiikka.vuosina 1914-1938,Suomen Pankki, sarja B:12. Tau1ukko J,Maksutase VUOSlna 1922-1938 $. 327.1945-49: Ti1astokatsauksia. tflasto11inen päätairnisto, syys-1okakuu 1949.No 9-10, vaihtotase, s. 35 ja syys-10kakuu 1950. rIo 9-1Q vaihtotase, s. 31.1950-74: Suomen maksutaseen kehityslinjat vuosina 1950-1974, toim. Afrik­kala. Reino; Sukse1ainen, Tuornas. Suamen Pankki A:41. 1iite 2 s. 97-107.1974-78: Suomen viral1inen ti1asto l A. Ulkomaankauppa. Tullihallitus.

• Pa1ve1usten tase + tuotannor.tekijätu1ot netto.

(

Vuosisadan alusta maailmankaupan ja Suomen vienti ovat kulkeneet saman-

suuntaisina. Poikkeuksen muodostaa 1930-luvun laman aika. Tuolloin kan-

sainvälisen kaupan teollisuustuotteiden volyymi-indeksi aleni samanaikai­

sesti kun vientimme kasvoi. Ulkomaankauppapolitiikan SlIunta on ol1ut toi-

sen maailmansodan jälkeisenä kautena aktiivisesti kaupan esteitä poista-

vaa. Efta-tullisopim:Jksen vaikutus näkyy vientilukujemme nousun.1 60-

luvulla samalla tllvalla kuin EEC:n kanssa solmitun kauppasopil1lLiksen va;-

kutus lO-luvul-la. Salllunaikaisesti on tehty Neuvostol·iiton ja Illuidcn ns.

pienten SEV-Illaidcn kanssa vapaakauppasopimuksia.

-12-

. Taulukko la. TAVAROIDEN VIENTI JA TUONTI (MÄÄRÄT)l)

vuosi vienti tuant'i

1866 6.2 5.1

1900 26.7 35.8

1913 49.7 55.9

1926 70.7 66.5

1930 70.0 66.6

1935 97.3 69.7

1940 31.0 88.0

1950 100.0 106.2

( 1955 158.1 194.0

( 1960 220.2 274.4

1965 292.5 399.3

1970 428.8 594.2

1975 417.2 744.6

1978 588.1 639.4

maailmankauppa

100"

83···

104

144

182····

653)

100

131

152·

(

1) Oksanen. Heikki; Pihk~la. Erkki: Suomen u1kamaankauppa 1917-1949., Suomen Pankin kasvututkimuksia VI s. 116-119.2) Teol1isuustuotteiden maai1mankaupan 12 suurimman viejämaan voly~nl­

indeksi 1900-1960 (1929 =100). Lähde r~izels. Alfred: Growth t Trade.Cambridge 1970 s. 165.

• v. 1899•• V. 1929••• v. 1937•••• v. 1959

3) Läntisten markkinatalouksien koka maai1mankaupan vo1yymi-indeksi .1965-1977. Lähde: Monthly Bulletin ef Statistics. UN. January 1977 JaJanuary 1979.

• v. 1977

Hintajen kehitys

1930-1uvun 1amakauden seurauksia 1ukuunottamatta on hintataso e1inkustan-

nusindeksi11ä mitattuna jatkuvasti noussut aikavä1i11ä 1913-1978. Poik-

keuksen tasaisesta hintojen kohoanlisesta muodostaa vuosisadan alun muu-

tas vuosina 1913 ja 1919 ja hypptiyksenomainen 50-1uvun nousu. Raaka-ai-

neiden ja raakaö1jyn hintojen nousun seuraukset näkyvät verrattaessa

vuosien 1970 ja 1975 hintatasoja taulukosta 11.

-13-

Tau1ukko 11. HINTOJEN KEHITYS

Vuos1 _ Ku1utushinnat1} Vientihinnat2} Korl<.otaso3)

1913 9.3 9.7 5.95

1919 74.0 40.1 6.10

1926 110.4 95.3 7.50

1930 105.3 91.7 6.49

1935 93.0 76.3 4.00

1940 121.5 112.0 4.00

1950 922.7 973.0 6.07

1955 1076.7 1375.0: 5.00

1960 .. 1560.1 1725.0 6.75

( 1965 2012.7 1873.0 7.00

C 1970 2516.0 2711.0 7.00

1975 4436.3 5824.0 9.25

1978 6147.8 1184.0 7.58

~--- -

l) KOP, T31oude11inen katsaus 1978-2, s. 27-28. elinkustannusindeksi.1938 = 100.

2} Oksanen. Heikki. Pihkala, Erkki: Suomen ulkomaankauppa 1917-1949.Suomen Pankki kasvututkimuksia VI. s. 117-119 ja Suhdanne 1978:2.D15. 1938 = 100.

3} Suomen Pankki, vuosikirja 1957. alin diskonttokorko 1867-1957. vuosi­keskimäärät. Suomen Pankki. vuosikirja 1977 Sf':n soveltamia korkoja1958-1977, liikepankkien keskuspankkilainan peruskorko, vuosikeski­

.. määrät.

Pa1kat olivat sodan aikana sidotut muuhun hintakehitykseen. Jarruttavista

( toimenpiteistä huolimatta e1inkustannusindeksi nousi 1944 kaks-jnkertai-

seksi sotaa ede1täneeseen aikaan. Uusi se1vä kohoaminen tapahtui vuoteen

1947 mennessä jo110in v. 1944 piste1uku oli ko1minkertaistunut. Tämä oli

seurausta pa1kkoihin myönnetystä täydestä hintojenkohoallliskompensaatiosta

Ja sitä vahvensi hidas ~uottavuuden nousu.

1948-51 oli inflaatiovaihe, jonkaaloitti n. 30 %ansictason nousujossa oli

mukana lapsi1isät sekä palkkojen indeksiehto. Elinkustannusindeksin

nousun ehkäisemispolitiikka annistui kuitenkin taittamaan kansainv~lisen

(C

(

-14-

hintatason kohoamisen hidastumisen myötä inflaatiokehityksen. Hidastumi-

sen kausi jäi kuitenkin väliaikaiseksi. 50-1uvun alun politiikkaan kuu­

lui hintakilpai1ua tukeva politiikka, jossa shokkituonnin avulla pyrit-

tiin halvoilla tuontitavaroilla vaikuttamaan kotimaista hintatasoa madal-

tavasti. 1952-55 kausi oli vakaiden hintojen aikaa. Uusi inflaatiokausi

ajoittuu vuoteen 1956-57. Vuosille 1958-61 oli tunnusomaista hintojen

1ievä nousu ja verraten nopea taloude11inen kasvu. Aikaan kuului hinta-

säännöstelystä luopuminen. Inflaatiokautta olivat vuodet 1962-67, jol-

loin kansantaloutemme joutui vaikeaan ulkoisen tasapainottomuuden tilaan.

Tämä näkyy tuon ajan vaihtotaseen alijäämäisyytenä. Seurasikin 1967

deva1vaatio. Ajanjakso 1968-70 tunnetaan yakauttamiskautena. Vakauttami-

sen tarkoituksena.01i määrätietoisesti v~ikuttaa devalvaation jälkihoi-

toon. Epäsuotuisa työllisyyskehitys varjosti nopean kasvun kautta 60­

1uvun lopussa. 1'1uuttoli"ike Ruotsiin kiihtyi: yli 200000 suomalaista

muutti maasta. Vuoden 1971 jälkeistä aikaa voidaan luonnehtia yleisesti

inflaatiokaudeksi. Elinkustannusindeksin vuosittainen nousuvauhti a1itti

vasta vuoden 1978 a1ussa kymmenen prosentin rajan.

Kaiken kaikkiaan on hintojen kohoaminen aikaväli11ä 1913-1973 varsin

huomiota herättävä. Korkotaso diskonttokorkotaso11a i1maistuna ei osoita

saman1aista dramaattista kehitystä kuin hintojen muutos. Tämä oma1ta

osa1taan i1mentää sen, että korkotas011a ei ole 011ut merkittävää osaa

maamme talouspolitiikassa viime vuosi kymmeni nä.