ILL 3300 10/01

PL 50, 01531 VANTAA, FINLAND, Tel. 358 (0)9 82 771, Fax 358 (0)9 82 772499 www.lentoturvallisuushallinto.fi

ILMAILUMÄÄRÄYS AGA M3-6Muutos 1

31.5. 2000

LENTOESTERAJOITUKSET JA LENTOESTEIDEN MERKITSEMINEN

Tämä ilmailumääräys on annettu ilmailulain (281/95) 51 ja 56 §:n ja ilmailuasetuksen (118/96) 1 §:n nojalla.Se perustuu kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen Liitteen 14 (Annex 14, Volume I) lukujen 4, 6, ja8 normeihin (Standard) ja suosituksiin (Recommendation).

Tämä ilmailumääräys tulee voimaan 7.9.2000 ja kumoaa 23.1.1997 annetun ilmailumääräyksen AGA M3-6paitsi, että kohta 4.3 tulee voimaan 1.1.2003. Viiva sivun reunassa osoittaa kohtia, joissa ilmailumääräykseenon tehty muutoksia.

SISÄLLYSSivu

1 Yleistä1.1 Soveltamisala...........................................................................................................................11.2 Määritelmät..............................................................................................................................21.3 Poikkeamat ja siirtymäsäännökset...........................................................................................21.4 Esteiden valvonta ja sallitut esterajoituspintojen ylitykset......................................................2

2 Esterajoituspinnat2.1 Esterajoituspintojen määritelmät .............................................................................................32.2 Määritettävät esterajoituspinnat...............................................................................................9

3 Esterajoitusvaatimukset3.1 Lähestymis- ja siirtymäpinta .................................................................................................103.2 Kartiopinta ja sisempi horisontaalipinta ................................................................................103.3 Sisempi lähestymispinta, sisempi siirtymäpinta ja keskeytetyn laskeutumisen pinta ..........103.4 Nousupinta.............................................................................................................................10

4 Laitteiden ja rakennelmien sijoittaminen ilma-alusten toiminta-alueelle........................................115 Esterajoituspintojen ulkopuolella olevat kohteet .............................................................................116 Muut kohteet ....................................................................................................................................127 Lentoesteiden merkitseminen

7.1 Esteet, jotka on varustettava päivämerkinnöin ja lentoestevaloin .........................................127.2 Esteiden varustaminen päivämerkinnöin...............................................................................137.3 Esteiden varustaminen lentoestevaloin..................................................................................17

Liite: Esterajoituspinnat, havainnollistava perspektiivikuva ..............................................................21

1 YLEISTÄ

1.1 Soveltamisala1.1.1 Tämä ilmailumääräys koskee lentoasemia.

Huomautus 1. - Lentoasema on lentopaikka, jossa il-maliikennepalvelu on pysyvästi järjestetty. Muistalentopaikoista ja niiden ympäristössä olevista esteis-tä säädetään ilmailumääräyksissä AGA M1-1 jaAGA M2-1.

Tätä ilmailumääräystä noudatetaan myös silloin,kun ilmailuasetuksen (118/96) 1 §:n mukaisesti onannettava lausunto siitä, saadaanko laite, rakennel-ma tms. asentaa sekä silloin, kun ilmailulain 56 §:nmukaisesti päätetään siitä, kuinka lentoeste on mer-kittävä.

Huomautus 2. - Suunniteltaessa lentopaikkojaSTOL-ilma-aluksia varten noudatetaan tämän ilmai-lumääräyksen sijasta soveltuvin osin Kansainvälisensiviili-ilmailujärjestön (ICAO) julkaisun StolportManual (Doc 9150-AN/899) ohjeistusta.

1.1.2 Tämä ilmailumääräys kohdistuu lentoase-man ja lentoaseman pitäjän toimintaan eikä tällä il-mailumääräyksellä rajoiteta tai säännellä ilma-aluk-sen miehistön tai lentotoiminnan harjoittajan toimin-taa.

Tällä ilmailumääräyksellä ei määrätä, mitä tietojalentoaseman pitäjän tulee ilmoittaa lentoesteistä il-mailutiedotuspalvelulle.

1.1.3 Tässä ilmailumääräyksessä määritelläänjoukko esterajoituspintoja sekä niihin liittyen rajoi-

2/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

tuksia, jotka määräävät, kuinka korkealle ilmatilaankohteet saavat ulottua lentoasemalla ja sen ympäris-tössä. Esterajoituspintojen sijainti ja mitoitus mää-räytyvät kiitotien viitekoodin perusteella.

Huomautus. - Viitekoodin määräämisestä ks. ilmai-lumääräys AGA M3-2.

1.1.4 Esterajoituspinnat on tarkoitettu suojaa-maan ilma-aluksen lentoonlähtöä, näkölähestymistä,kiertolähestymistä ja mittarilähestymisen jälkeistälaskua ratkaisukorkeudesta tai minimilaskeutumis-korkeudesta alaspäin sekä keskeytettyä laskua.

Huomautus 1. - Esterajoituspintojen määrittelemiäesterajoituksia noudattamalla varmistetaan myösosaltaan, että mittarilähestymismenetelmien esteva-rakorkeuksia ei tarvitse esteiden vuoksi korottaa.Huomautus 2. - Kansainvälisen siviili-ilmailujärjes-tön (ICAO) julkaisussa Procedures for Air Navigati-on Services - Aircraft Operations (PANS-OPS)(Doc 8168) on esteiden arviointikriteereitä, joitakäytetään, kun suunnitellaan mittarilähestymis- jakiertolähestymismenetelmiä. PANS-OPS:in avullaarvioidaan esteiden vaikutusta estevarakorkeuteensaakka sekä aloitettaessa keskeytetty lähestyminenestevarakorkeudessa tai sen yläpuolella.Huomautus 3. - Lähestymisvalojärjestelmän valota-son esteettömyyttä sekä liukukulmavalojärjestelmänedellyttämän estesuojauspinnan määrittelyä ja es-teettömyyttä koskevat määräykset ovat ilmailumää-räyksessä AGA M3-7.

1.2 MääritelmätHuomautus. - Tässä ilmailumääräyksessä esiintyvienkäsitteiden määritelmiä on ilmailumääräyksissäAGA M3-1 ja OPS M1-1.

1.3 Poikkeamat ja siirtymäsäännökset1.3.1 Ilmailulaitoksen Lentoturvallisuushallintovoi perustellusta hakemuksesta antaa luvan poiketatästä ilmailumääräyksestä.

1.3.2 Jos olemassaoleva lentoeste, joka ei ole len-toaseman pitäjän hallinnassa, on merkitty tästä il-mailumääräyksestä poikkeavalla tavalla, mutta kui-tenkin kyseisenä ajankohtana voimassa olleen lain-säädännön ja määräysten sekä ilmailuviranomaisenantamien ohjeiden mukaista menettelyä noudattaen,ei toimenpiteisiin merkitsemisen muuttamiseksi oletarpeen ryhtyä. Jos lentoestettä rakennettaessa ei sii-tä ollut silloin voimassa olleen lainsäädännön mu-kaan ilmoitettava viranomaiselle, ei toimenpiteisiinsen merkitsemiseksi tai merkitsemisen muuttami-seksi ole tarpeen ryhtyä. Lentoturvallisuushallintovoi kuitenkin velvoittaa lentoaseman pitäjän merkit-semään tällaisenkin, lentoaseman ympäristössä ole-van lentoesteen, jos se pitää merkitsemistä ilmalii-kenteen turvallisuuden kannalta välttämättömänä.

1.4 Esteiden valvonta ja sallitut estera-joituspintojen ylitykset1.4.1 Lentoaseman pitäjän tulee valvoa lentoase-maa ja sen ympäristöä siten, että tavoitteena on este-rajoituspintojen ylitysten estäminen tai rajoittami-nen.

1.4.2 Lentoaseman pitäjän on huolehdittava siitä,että estetilanne kasvavan puuston osalta inventoi-daan ja mitataan puiden kasvu huomioon ottaen riit-tävän usein ja muiden esteiden osalta heti, kun aihet-ta ilmenee niin, että esteiden sijainti, korkeus jatyyppi on aina luotettavasti ja tarvittavalla tarkkuu-della tiedossa.

Huomautus. - Tarkkuusvaatimukset riippuvat kysei-sen estetiedon käyttötarkoituksesta.

1.4.3 Jos esteen poistaminen on erityisen vaikeaaja jos toisaalta esteellä on hyvin vähän merkitystä il-maliikenteen turvallisuuden ja säännöllisyyden kan-nalta, lentoaseman pitäjä voi jättää esteen toistaisek-si ennalleen, mikäli kyseessä ei ole

a) sisemmän siirtymäpinnan, sisemmän lähesty-mispinnan tai keskeytetyn laskeutumisen pin-nan tai kategorian II tai III tarkkuuslähestymis-kiitotien lähestymispinnan läpäisevä este; tai

b) liukukulmavalojärjestelmän estesuojauspinnanylitys ilman, että samalla nostetaan liukukulma-valojärjestelmän korkeuskulmaa vastaavasti tairyhdytään muihin toimenpiteisiin ylityksenkompensoimiseksi.

Lentoaseman pitäjän päätöksen on perustuttavaasiantuntija-arvioon. Päätös perusteluineen on doku-mentoitava. Asiantuntija-arviossa on otettava huo-mioon muun muassa se, mitä kohdassa 1.4.5 on sa-nottu. Este on kuitenkin poistettava, jos Lentoturval-lisuushallinto asiantuntija-arviosta poiketen katsoo,että esteen poistaminen on välttämätöntä.

Jos asiantuntija-arviossa on päädytty siihen, että es-teen poistaminen on välttämätöntä, mutta tämä ei olelentoaseman pitäjän käytettävissä olevin keinoinmahdollista tai poistaminen vaatii paljon aikaa, len-toaseman pitäjän on haettava lupaa poiketa asian-omaisista määräyskohdista.

Jos kohdassa 1.4.5 mainituissa seikoissa tapahtuuolennainen muutos, on lentoaseman pitäjän tutkitta-va asia uudelleen.

1.4.4 Uuden esteen pystyttäminen tai entisen es-teen korottaminen voidaan hyväksyä sen ohella mitäilmailuasetuksen (118/96) 1 § 2 momentissa on to-dettu myös, jos esteellä tai entisen esteen korottami-sella on hyvin vähän merkitystä ilmaliikenteen tur-vallisuudelle ja sen harkitaan muuten olevan perus-teltua. Uusi este tai entisen esteen korotus ei saa kui-tenkaan olla

AGA M3-6, 31.5. 2000 3/21

a) sisemmän siirtymäpinnan, sisemmän lähestymis-pinnan tai keskeytetyn laskeutumisen pinnan taikategorian II tai III tarkkuuslähestymiskiitotienlähestymispinnan läpäisevä este lukuunottamattakohdassa 3.3.1 mainittuja tapauksia; tai

b) liukukulmavalojärjestelmän estesuojauspinnanylitys ilman, että samalla nostetaan liukukulma-valojärjestelmän korkeuskulmaa vastaavasti tairyhdytään muihin tilanteen vaatimiin toimenpi-teisiin.

Päätös perusteluineen on dokumentoitava. Päätöstäharkittaessa on otettava huomioon muun muassamitä kohdassa 1.4.5 on sanottu.

Huomautus.- Tässä kohdassa esitettyä menettelyänoudatetaan, kun ilmailulaitoksen tulee antaa ilmai-luasetuksen (118/96) 1 § 2 momentin mukaisesti lau-sunto siitä, onko suunniteltu laite tai rakennelma sel-lainen, että se saadaan asentaa.

1.4.5 Arvioitaessa esteen vaikutusta ilmaliiken-teen turvallisuuteen tai säännöllisyyteen on otettavahuomioon muun muassa

a) esterajoituspinnan ylityksen suuruus ja sijainti,esteen massa, laajuus ja särkyvyys, esteen mer-kitseminen (päivämerkinnät ja estevalot);

b) onko este pysyvä vai tilapäinen ja lyhytaikai-nen;

c) ylittääkö este ilmailumääräyksessä AGA M3-7määritellyt liukukulmavalojärjestelmän este-suojauspinnan tai lähestymisvalojärjestelmänvalotason tai sen jatkeen;

d) jääkö este sellaisen toisen esteen katveeseen,jota ei voida poistaa;

e) ilmaliikenteen määrä ja koostumus sekä kiito-tietä käyttävät ilma-alustyypit;

f) vaikutukset mittarilentomenetelmiin, mahdolli-suudet kompensoida esteen vaikutuksia lento-menetelmiä suunniteltaessa;

g) operaattorin tai ohjaajan mahdollisuudet ottaaeste lentotoiminnassa muulla tavoin huomioon;

h) riski (suuruusluokka), että ilma-alus törmää es-teeseen suorittaessaan lentoonlähtöä, näkölä-hestymistä, kiertolähestymistä, mittarilähesty-mismenetelmän jälkeistä laskua ratkaisukorkeu-desta tai minimilaskeutumiskorkeudesta alas-päin taikka keskeytettyä laskua;

i) olemassaolevan esteen ollessa kyseessä esteenmerkitys ilmaliikenteen turvallisuuden ja sään-nöllisyyden kannalta ja esteen poistamiseen liit-tyvät kokonaishaitat ja kustannukset ulkopuoli-sille ja lentoaseman pitäjälle.

1.4.6 Ilmailulain ja ilmailuasetuksen (118/96)edellyttämän lentoestelausunnon antaa ilmailulai-

tos. Milloin on kyse olemassaolevista esteistä, asian-tuntija-arvion voi tehdä, paitsi ilmailulaitos, myösmuu Lentoturvallisuushallinnon hyväksymä asian-tuntija.

1.4.7 Lentoaseman pitäjän tulee antaa kiitoteidensijaintia, pituutta, suuntaa ja korkeustasoa sekä este-rajoituspintoja koskevia tietoja kaavoitusviranomai-sille sekä toimia yhteistyössä viranomaisten kanssatavoitteenaan estää uusien lentoesteiden syntyminenjo suunnitteluvaiheessa tai aikaisemmin.

2 ESTERAJOITUSPINNAT

2.1 Esterajoituspintojen määritelmät2.1.1 Kartiopinta

Kartiopinta on sisemmän horisontaalipinnan ulko-reunasta ylöspäin ja ulospäin kalteva pinta. Kar-tiopinnan rajat ovat:

a) alareuna, joka yhtyy sisemmän horisontaalipin-nan ulkoreunaan; ja

b) yläreuna, joka sijaitsee tietyllä korkeudella si-semmän horisontaalipinnan yläpuolella.

Kartiopinnan kaltevuus mitataan pystysuorassa ta-sossa, joka on kohtisuorassa sisemmän horisontaali-pinnan ulkoreunaan nähden.

2.1.2 Sisempi horisontaalipinta

Sisempi horisontaalipinta on pinta, joka sijaitseevaakatasossa lentopaikan ja sen ympäristön yläpuo-lella. Sisemmän horisontaalipinnan säde ja ulkorajamitataan tätä tarkoitusta varten määrätystä mittapis-teestä tai mittapisteistä.

Sisemmän horisontaalipinnan korkeus on mitattavatähän tarkoitukseen määrätystä peruskorkeustasostalähtien.

Huomautus 1.- Sisempi horisontaalipinta ei aina olemuodoltaan ympyrä. Airport Services Manual, Part6, sisältää ohjeita sisemmän horisontaalipinnan mää-rittämisestä. Huomautus 2.- Airport Services Manual, Part 6, si-sältää ohjeita peruskorkeustason määrittämisestä.

2.1.3 Lähestymispinta

Lähestymispinta on kynnystä edeltävä kalteva pintatai tällaisten pintojen yhdistelmä.

Lähestymispinnan rajat ovat:

a) tietyn mittainen sisäreuna, joka on vaakasuoraja kohtisuorassa kiitotien keskilinjan jatkettakohti ja määrätyllä etäisyydellä kynnyksenedessä;

b) kaksi sivua, jotka alkavat sisäreunan kummasta-kin päästä ja loittonevat samassa tietyssä kul-massa kiitotien keskilinjan jatkeesta; ja

4/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

c) sisäreunan kanssa samansuuntainen ulkoreuna.

Sisäreunan korkeuden on oltava sama kuin kynnyk-sen keskipisteen korkeus. Lähestymispinnan kalte-vuus mitataan siinä pystysuorassa tasossa, johon si-sältyy kiitotien keskilinja. Katso lisäksi kohdat 2.2.2ja 2.2.3.

2.1.4 Sisempi lähestymispinta

Sisempi lähestymispinta on välittömästi kynnyksenedessä oleva suorakaiteen muotoinen lähestymispin-nan osa. Sisemmän lähestymispinnan rajat ovat:

a) sisäreuna, joka yhtyy lähestymispinnan sisäreu-naan, mutta jolla on oma tietty pituus;

b) kaksi sivua, jotka alkavat sisäreunan kummasta-kin päästä ja jatkuvat kiitotien keskilinjan sisäl-tävän pystysuoran tason suuntaisina; ja

c) sisäreunan suuntainen ulkoreuna.

2.1.5 Siirtymäpinta

Siirtymäpinta on kiitoalueen reunalla ja osittain lä-hestymispinnan sivulla oleva pinta, joka on kaltevaulospäin ja ylöspäin kohti sisempää horisontaalipin-taa.

Siirtymäpinnan rajat ovat:

a) alareuna, joka alkaa siitä, missä lähestymispin-nan sivureuna leikkaa sisemmän horisontaali-pinnan, ja joka ulottuu lähestymispinnan sivuapitkin alas lähestymispinnan alareunaan ja jat-kuu siitä kiitoalueen reunaa pitkin kiitotien kes-kilinjan suuntaisena; ja

b) yläreuna, joka sijaitsee sisemmän horisontaali-pinnan tasossa.

Alareunalla olevan pisteen korkeuden on oltava:

a) lähestymispinnan sivureunalla sama kuin lähes-tymispinnan korkeus tuossa pisteessä; ja

b) kiitoalueen reunassa sama kuin kiitotien keski-linjan tai sen vaakasuoran jatkeen lähimmänpisteen korkeus.

Siirtymäpinnan kaltevuus mitataan kiitotien keski-linjaan nähden suorassa kulmassa olevassa pystyta-sossa.

Huomautus.- Edellä olevasta johtuen kiitoalueenviereinen siirtymäpinta on kaareva, jos kiitotien pi-tuusprofiili on käyrä viiva, tai taso, jos kiitotien pi-tuusprofiili on suora viiva. Siirtymäpinnan ja sisem-män horisontaalipinnan leikkauskohta on myös käy-rä tai suora viiva riippuen samalla tavoin kiitotienprofiilista.

2.1.6 Sisempi siirtymäpintaHuomautus.- Sisemmän siirtymäpinnan on tarkoitusolla määräävä esterajoituspinta sellaisten suunnistus-laitteiden, ilma-alusten ja ajoneuvojen suhteen, joi-den on oltava lähellä kiitotietä, ja tämän pinnan lä-vitse saa ulottua vain särkyvästi asennettuja esineitätai rakenteita. Kohdassa 2.1.5 kuvatun siirtymäpin-nan tarkoituksena on olla määräävä esterajoituspintarakennuksille ja muille kiinteille kohteille, joiden eiole välttämätöntä sijaita kiitotien lähellä.

Sisempi siirtymäpinta on siirtymäpinnan kaltainenpinta, joka sijaitsee kuitenkin lähempänä kiitotietäkuin siirtymäpinta.

Sisemmän siirtymäpinnan rajat ovat:

a) alareuna, joka alkaa sisemmän lähestymispin-nan yläreunan kohdalta ja ulottuu sisemmän lä-hestymispinnan reunaa pitkin alas pinnan ala-reunaan, siitä kiitoaluetta pitkin kiitotien keski-linjan suuntaisena keskeytetyn laskeutumisenpinnan sisäreunaan ja siitä keskeytetyn laskeu-tumisen pinnan sivua pitkin ylös kohtaan, jossatämä sivu leikkaa sisemmän horisontaalipinnan;

b) yläreuna, joka sijaitsee sisemmän horisontaali-pinnan tasossa.

AGA M3-6, 31.5. 2000 5/21

Kuva 1. Esterajoituspinnat

6/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

Kuva 2. Sisempi lähestymispinta, sisempi siirtymäpinta ja keskeytetyn laskeutumisen pinta

Alareunalla olevan pisteen korkeus on:

a) sisemmän lähestymispinnan ja keskeytetyn las-keutumisen pinnan sivulla sama kuin kyseisenpinnan korkeus tuossa pisteessä; ja

b) kiitoalueella sama kuin kiitotien keskilinjan taisen vaakasuoran jatkeen lähimmän pisteen kor-keus.Huomautus.- Edellä olevasta johtuen kiitoalueenkohdalla sisempi siirtymäpinta on kaareva, jos kiito-tien pituusprofiili on käyrä tai suora, jos kiitotien pi-tuusprofiili on suora viiva.

Sisemmän siirtymäpinnan kaltevuus mitataan kiito-tien keskilinjaan nähden suorassa kulmassa olevassapystytasossa.

2.1.7 Keskeytetyn laskeutumisen pinta

Keskeytetyn laskeutumisen pinta on kalteva taso,joka sijaitsee määrätyllä etäisyydellä kynnyksen jäl-keen ja rajoittuu sisempiin siirtymäpintoihin. Kes-keytetyn laskeutumisen pinnan rajat ovat:

a) vaakasuora sisäreuna, joka on kohtisuorassa kii-totien keskilinjaan nähden ja joka sijaitsee tie-tyllä etäisyydellä kynnyksen jälkeen;

b) kaksi sivua, jotka alkavat sisäreunan kummasta-kin päästä ja loittonevat samassa tietyssä kul-massa kiitotien keskilinjan sisältävästä pystyta-sosta; ja

c) ulkoreuna, joka on sisäreunan suuntainen ja si-jaitsee sisemmän horisontaalipinnan tasossa.

Sisäreunan korkeus on sama kuin kiitotien keskilin-jan korkeus sisäreunan kohdalla. Keskeytetyn las-keutumisen pinnan kaltevuus mitataan kiitotien kes-kilinjan sisältävässä pystytasossa.

2.1.8 Nousupinta

Nousupinta on kalteva taso tai muu pinta kiitotien tainousualueen jälkeen. Nousupinnan rajat ovat:

a) sisäreuna, joka on vaakasuora ja kohtisuorassakiitotien keskilinjaan nähden ja joka sijaitseetietyllä etäisyydellä kiitotien pään jälkeen tainousualueen päässä, jos nousualue on olemassaja jos nousualueen pituus on suurempi kuinmainittu etäisyys;

b) kaksi sivua, jotka alkavat sisäreunan kummasta-kin päästä ja loittonevat samassa tietyssä kul-massa lentoonlähtösuunnasta tiettyyn lopulli-seen leveyteen ja jatkuvat siitä eteenpäin tuollaleveydellä nousupinnan jäljellä olevan pituu-den verran; ja

c) ulkoreuna, joka on vaakasuora ja kohtisuorassamääriteltyä lentoonlähtösuuntaa vasten.

Sisäreunan korkeus on sama kuin kiitotien keskilin-jan jatkeen korkein kohta kiitotien pään ja sisäreu-nan välissä paitsi nousualueen ollessa kyseessä, jol-loin korkeus on sama kuin maanpinnan suurin kor-keus nousualueen keskilinjalla.

Jos nousupolku on suora, nousupinnan kaltevuusmitataan kiitotien keskilinjan sisältävässä pystyta-

AGA M3-6, 31.5. 2000 7/21

sossa. Jos nousupolku on kaartuva, nousupinta onkaareva avaruuspinta, johon sisältyvät sen keskilin-jaa vasten kohtisuorassa olevat janat, ja keskilinjan

kaltevuus on sama kuin suoran nousupolun ollessakyseessä.

8/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

Taulukko 1. Esterajoituspintojen mitat ja kaltevuudet - Lähestymiseen käytettävät kiitotiet

LÄHESTYMISEEN KÄYTETTÄVÄT KIITOTIET

KIITOTIETYYPPITarkkuuslähestymiskategoria

Ei-mittarikiitotie Ei-tarkkuuslähestymiskiito-tie

I II tai III

Koodinumero Koodinumero Koodinumero Koodinumero

Pinta ja mitat a 1 2 3 4 1,2 3 4 1,2 3,4 3,4

(1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) (8) (9) (10) (11)KARTIOPINTAKaltevuus 5% 5% 5% 5% 5% 5% 5% 5% 5% 5%Korkeus 35 m 55m 75m 100m 60m 75m 100m 60m 100m 100mSISEMPI HORISONTAALIPINTAKorkeus 45m 45m 45m 45m 45m 45m 45m 45m 45m 45mSäde 2000m 2500m 4000m 4000m 3500m 4000m 4000m 3500m 4000m 4000mSISEMPI LÄHESTYMISPINTALeveys - - - - - - - 90m 120me 120me

Etäisyys kynnyksestä - - - - - - - 60m 60m 60mPituus - - - - - - - 900m 900m 900mKaltevuus 2,5% 2% 2%LÄHESTYMISPINTASisäreunan pituus 60m 80m 150m 150m 150m 300m 300m 150m 300m 300mEtäisyys kynnyksestä 30m 60m 60m 60m 60m 60m 60m 60m 60m 60mLevenemä (molemminpuolin) 10% 10% 10% 10% 15% 15% 15% 15% 15% 15 %Ensimmäinen osaPituus 1600m 2500m 3000m 3000m 2500m 3000m 3000m 3000m 3000m 3000mKaltevuus 5% 4% 3,33% 2,5% 3,33% 2% 2% 2,5% 2% 2%Toinen osaPituus - - - - - 3600mb 3600mb 12000m 3600mb 3600mb

Kaltevuus - - - - - 2,5% 2,5% 3 % 2,5% 2,5%Vaakasuora osaPituus - - - - - 8400mb 8400mb - 8400mb 8400mb

Kokonaispituus - - - - - 15000m 15000m 15000m 15000m 15000mSIIRTYMÄPINTAKaltevuus 20% 20% 14,3% 14,3% 20% 14,3% 14,3% 14,3% 14,3% 14,3%SISEMPI SIIRTYMÄPINTA

Kaltevuus - - - - - - - 40% 33,3% 33,3%KESKEYTETYN LASKEUTUMISEN PINTASisäreunan pituus - - - - - - - 90m 120me 120me

Etäisyys kynnyksestä - - - - - - - c 1800md 1800md

Levenemä (molemmin

puolin) - - - - - - - 10% 10% 10%Kaltevuus - - - - - - - 4% 3,33% 3,33%

a. Kaikki mitat ovat vaakasuoria mittoja, ellei toisin ole mainittub. Pituus vaihtelee (katso 2.2.2 tai 2.2.3).c. Etäisyys kiitoalueen päähänd. Ei kuitenkaan kauempana kuin kiitotien päässäe. Kun koodikirjain on F ilmailumääräyksen AGA M3-2 taulukon sarakkeessa (3), lisätään leveys 155 metriin.

AGA M3-6, 31.5. 2000 9/21

Taulukko 2. Esterajoituspintojen mitat ja kaltevuudet

LENTOONLÄHTÖÖN TARKOITETUT KIITOTIET

Huomautus. - Jos paikalliset olosuhteet ovat hyvinerilaiset kuin merenpinnan tasolla olevat ilmakehänstandardiolosuhteet, taulukossa 2 määrättyjä kalte-vuuksia saattaa olla aiheellista pienentää. Tämänpienennyksen määrä riippuu siitä, paljonko paikalli-set olosuhteet poikkeavat merenpinnan tasolla ole-vista ilmakehän standardiolosuhteista, ja niiden len-tokoneiden ominaisuuksista ja toimintavaatimuksis-ta, joille kiitotie on tarkoitettu.

2.2 Määritettävät esterajoituspinnat2.2.1 Ei-mittarikiitotietä varten on määritettäväseuraavat esterajoituspinnat:- kartiopinta;- sisempi horisontaalipinta;- lähestymispinta; ja- siirtymäpinnat.

Pintojen korkeudet ja kaltevuudet eivät saa ylittääeivätkä pintojen muut mitat saa alittaa taulukon 1 ar-voja.

2.2.2 Ei-tarkkuuslähestymiskiitotietä varten onmääritettävä seuraavat esterajoituspinnat:- kartiopinta;- sisempi horisontaalipinta;- lähestymispinta; ja- siirtymäpinnat.

Pintojen korkeudet ja kaltevuudet eivät saa ylittääeivätkä pintojen muut mitat saa alittaa taulukon 1 ar-voja, paitsi kun kyseessä on lähestymispinnan vaa-kasuora osa. Lähestymispinnan on oltava vaaka-suora sen kohdan jälkeen, jossa 2,5 %:n kaltevuusleikkaa:

a) vaakasuoran tason 150 m kynnyksen korkeudenyläpuolella; tai

b) vaakasuoran tason, joka kulkee minkä tahansaestevarakorkeutta (OCA/H) määräävän koh-teen korkeimman kohdan kautta;

sen mukaan, kumpi näistä on korkeammalla.

2.2.3 Tarkkuuslähestymiskiitotietä varten on mää-ritettävä seuraavat esterajoituspinnat:- kartiopinta;- sisempi horisontaalipinta;- lähestymispinta; - siirtymäpinnat;- esteetön alue (sisempi lähestymispinta, sisemmät

siirtymäpinnat ja keskeytetyn laskeutumisen pin-ta).

Tarkkuuslähestymiskategorian I kiitotielle on määri-tettävä sisempi lähestymispinta, sisemmät siirtymä-pinnat ja keskeytetyn laskeutumisen pinta ainoas-taan, jos se on käytännössä mahdollista. Jos yksikinnäistä pinnoista jätetään määrittämättä, ei esteetöntäaluetta katsota olevan olemassa.

Pintojen korkeudet ja kaltevuudet eivät saa ylittääeivätkä pintojen muut mitat saa alittaa taulukon 1 ar-voja, paitsi kun kyseessä on lähestymispinnan vaa-kasuora osa. Lähestymispinnan on oltava vaaka-suora sen kohdan jälkeen, jossa 2,5 %:n kaltevuusleikkaa:

a) vaakasuoran tason 150 m kynnyksen korkeudenyläpuolella; tai

Koodinumero

Pinta ja mitata 1 2 3 tai 4

(1) (2) (3) (4)NOUSUPINTASisäreunan pituus 60 m 80 m 180 m

Etäisyys kiitotien päästäb 30 m 60 m 60 m

Leveneminen (molemmin puolin)

10% 10% 12,5%

Lopullinen leveys 380 m 580 m 1 200 m

1 800 mc

Pituus 1 600 m 2 500 m 15 000 mKaltevuus 5% 4% 2%d

a. Kaikki mitat on mitattu vaakasuorassa tasossa, ellei toisin ole ilmoitettu.b. Nousupinta alkaa nousualueen lopusta, jos nousualueen pituus on suurempi kuin mainittu etäisyys.c. 1 800 metriä, kun kyseisellä nousureitillä on suurempia kuin 15o:een suunnan muutoksia ja kiitotietä käy-

tetään mittarisääolosuhteissa tai näkösääolosuhteissa yöllä.d. Katso kohdan 3.4.2 huomautus.

10/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

b) vaakasuoran tason, joka kulkee minkä tahansaestevarakorkeutta (OCA/H) määräävän koh-teen korkeimman kohdan kautta;

sen mukaan, kumpi näistä on korkeammalla.

2.2.4 Lentoonlähtökiitotietä varten on määritettä-vä nousupinta. Pinnan mitat eivät saa alittaa taulu-kon 2 arvoja, paitsi että nousupinta saa olla lyhyem-pi silloin, kun tällainen lyhyempi pituus on lähtöme-netelmien mukainen.

3 ESTERAJOITUSVAATIMUKSETHuomautus 1. - Esterajoituspintoja koskevat vaati-mukset määrätään kiitotien käyttötarkoituksen pe-rusteella eli sen perusteella, onko kyseessä lentoon-lähtö vai laskeutuminen ja ottamalla huomioon lä-hestymistapa, ja määräyksiä tulee soveltaa, kun kii-totietä käytetään kyseiseen tarkoitukseen. Jos toi-mintaa kiitotiellä on molempiin suuntiin, tiettyjä pin-toja koskevat vaatimukset mitätöityvät, jos toinenalempi pinta määräytyy ankarampien vaatimustenperusteella. Huomautus 2.- Airport Services Manual, Part 6, ku-vaa olosuhteita, joissa voidaan katsoa kohteen jää-vän toisen kohteen katveeseen.

3.1 Lähestymis- ja siirtymäpinta3.1.1 Lähestymispinnan tai siirtymäpinnan ylä-puolella olevat kohteet on poistettava siinä määrinkuin lentoaseman pitäjän käytettävissä olevin kei-noin on mahdollista.

Ks. kuitenkin kohta 1.4.3.

3.1.2 Lähestymis- tai siirtymäpinnan yläpuolellaei sallita uusia kohteita eikä entisten kohteiden ko-rottamista. Ks. kuitenkin kohdat 1.4.4 , 3.1.3 ja3.1.4.

3.1.3 Lähestymispinnan yläpuolella ei kohtien1.4.3 tai 1.4.4 nojallakaan saa olla kohteita siten, ettälähestymispinnan alareunan kautta kulkeva esteetöntaso ylittää ei-mittarikiitoteillä 5 prosentin (1:20)kaltevuuden ja ei-tarkkuuslähestymiskiitoteillä jakategorian I tarkkuuslähestymiskiitoteillä 3,3 pro-sentin (1:30) kaltevuuden. (Sisemmän lähestymis-pinnan osalta ks. 3.3.1). Jos kohde nousee tämän ta-son yläpuolelle, on lentoaseman pitäjän ryhdyttävätoimenpiteisiin kynnyksen siirtämiseksi.

3.1.4 Siirtymäpinnan yläpuolella ei kohtien 1.4.3tai 1.4.4 nojallakaan saa olla kohteita siten, että siir-tymäpinnan alareunan suhteen kyseisessä kohdassamitattu esteetön kaltevuus ylittää ei-mittarikiitoteillä25 prosentin (1:4) kaltevuuden ja ei-tarkkuuslähes-tymiskiitoteillä ja kategorian I tarkkuuslähestymis-kiitoteillä 20 prosentin (1:5) kaltevuuden. Tästä huo-limatta kiitoalueen lähellä saa olla sellaisia esteitä,joita voidaan kohdan 4 mukaan hyväksyä kiitoalu-een rajan sisäpuolella.

3.2 Kartiopinta ja sisempi horisontaali-pinta3.2.1 Kartiopinnan tai sisemmän horisontaalipin-nan yläpuolella olevat kohteet on poistettava siinämäärin kuin lentoaseman pitäjän käytettävissä ole-vin keinoin on mahdollista. Ks. kuitenkin kohta1.4.3.

3.2.2 Kartiopinnan tai sisemmän horisontaalipin-nan yläpuolella ei sallita uusia kohteita eikä entistenkohteiden korottamista. Ks. kuitenkin kohta 1.4.4.

3.3 Sisempi lähestymispinta, sisempi siirtymäpinta ja keskeytetyn laskeutumi-sen pinta3.3.1 Sisemmän lähestymispinnan, sisemmän siir-tymäpinnan ja keskeytetyn laskeutumisen pinnanyläpuolella tai muualla esteettömällä alueella (OFZ)ei sallita kiinteitä kohteita, lukuunottamatta ilmailu-määräysten mukaisia maassa olevia merkkejä, kylt-tejä, liukukulmavaloja ja kenttävaloja sekä muillakuin tarkkuuslähestymiskategoriain II ja III kiitoteil-lä ennestään olemassaolevia lähestymisvalojärjestel-miä ja muita lennonvarmistuslaitteita. Näiden pinto-jen yläpuolella ei sallita liikkuvia kohteita silloin,kun kiitotietä käytetään laskeutumiseen.

3.3.2 Maassa olevien ilmailumääräysten mukaisiamerkkejä, kylttejä, liukukulmavaloja ja kenttävalojalukuunottamatta on kohdassa 3.3.1 mainittujen uusi-en kohteiden sijoittamisessa noudatettava kohdan1.4.4 menettelytapaa, minkä lisäksi sijoittamiseenon oltava Lentoturvallisuushallinnon hyväksyminen.Uusien kohteiden on oltava massaltaan ja korkeudel-taan mahdollisimman pieniä, kokonaisuudessaansärkyväksi suunniteltuja kiinnityskohdat mukaan lu-kien ja niiden on sijaittava siten, että ilma-alukselleaiheutuva vaara on mahdollisimman vähäinen.

3.4 Nousupinta3.4.1 Nousupinnan yläpuolella olevat kohteet tu-lee poistaa siinä määrin kuin lentoaseman pitäjänkäytettävissä olevin keinoin on mahdollista. Ks. kui-tenkin kohta 1.4.3.

Huomautus.- Kiitoalueen tai nousualueen poikittais-ten kaltevuuksien vuoksi nousupinnan sisäreunanosat voivat joissakin tapauksissa jäädä kiitoalueen tainousualueen maanpinnan korkeuden alapuolelle.Tarkoitus ei ole, että kiitoalueen tai nousualueen pin-ta on tasoitettava nousupinnan sisäreunan tasolle,eikä myöskään, että sellaiset maastokohdat tai esi-neet, jotka ovat nousupinnan yläpuolella kiitoalueentai nousualueen pään jälkeen, mutta kiitoalueen tainousualueen pinnan alapuolella, olisi poistettava, el-lei katsota, että ne saattavat aiheuttaa vaaraa ilma-aluksille. Samoja periaatteita sovelletaan nousualu-een ja kiitoalueen liittymäkohdassa, kun poikittais-kaltevuudet eroavat toisistaan.

AGA M3-6, 31.5. 2000 11/21

3.4.2 Nousupinnan yläpuolella ei sallita uusiakohteita eikä entisten kohteiden korottamista. Ks.kuitenkin kohta 1.4.4.

Huomautus.- Jos 2 prosentin (1:50) nousupinnalleasti ei ulotu kohteita, uusia pysyviä kohteita on useinsyytä rajoittaa nykyisen esteettömän kaltevuustasonsäilyttämiseksi aina 1,6 prosentin (1:62,5) kaltevuu-teen asti. Samalla on pintaa syytä jatkaa niin, että seulottuu 300 m korkeuteen.

4 LAITTEIDEN JA RAKENNELMIEN SIJOITTAMINEN ILMA-ALUSTEN TOI-MINTA-ALUEELLE

Huomautus.- Valokalusteiden ja niiden tukirakennel-mien, liukukulmavalojärjestelmän valojen, kylttienja merkkien rakenteesta on määräyksiä ilmailumää-räyksessä AGA M3-7. Kansainvälisen siviili-ilmai-lujärjestön (ICAO) julkaisut Airport Services Ma-nual, Part 6, Control of Obstacles sekä AerodromeDesign Manual, Part 4, Visual Aids, ja Part 6, Fran-gibility (Särkyvyys) sisältävät ohjeita valojen ja mui-den navigointilaitteiden särkyvyydestä.

4.1 Ellei laitteen tai rakennelman käyttö siviili-tai sotilasilmailun lennonvarmistus-tarkoituksiin sitäedellytä, laitteita tai rakennelmia ei saa olla:

a) kiitoalueella, kiitotien pään turva-alueella tai il-mailumääräyksen AGA M3-5 taulukon 1 sarak-keessa 11 määrätyn etäisyyden sisäpuolella rul-laustien keskilinjasta mitattuna, jos ne voivat ai-heuttaa vaaraa ilma-alukselle; tai

b) nousualueella, jos ne voivat aiheuttaa vaaraa il-massa olevalle ilma-alukselle. Ks. ilmailumää-räys AGA M3-5, kohta 6.6.

Jos kyseessä ei ole ilmailumääräysten mukainenmaassa oleva merkki, kyltti, liukukulmavalo taikenttävalo, on noudatettava kohtien 1.4.3 ja 1.4.4menettelytapoja.

4.2 Laitetta tai rakennelmaa, jonka on sijaittavakohdassa 4.1 määritellyllä alueella, on pidettävä es-teenä, ja sen on oltava massaltaan ja korkeudeltaanmahdollisimman pieni, särkyväksi suunniteltu kiin-nityskohdat mukaanlukien siinä määrin kuin on käy-tännössä mahdollista sekä siten sijoitettu, että ilma-alukselle aiheutuu siitä mahdollisimman vähän vaa-raa. Laitteiden tai rakennelmien sijoittamisesta es-teettömälle alueelle (OFZ) on määräyksiä kohdassa3.3.

4.3 Ellei sen käyttö lennonvarmistustarkoituk-siin vaadi, mitään laitetta tai rakennelmaa ei saa ollasijoitettuna lähemmäksi kuin 240 m kiitoalueenpäästä ja

a) alle 60 m kiitotien keskilinjan jatkeesta, joskoodinumero on 3 tai 4; tai

b) alle 45 m kiitotien keskilinjan jatkeesta, joskoodinumero on 1 tai 2;

kun on kyseessä kategorian I, II tai III tarkkuuslä-hestymiskiitotie.

4.4 Lennonvarmistustarkoituksiin tarvittavanlaitteen tai rakennelman, jonka on sijaittava kohdas-sa 4.3 määritellyllä alueella, on oltava massaltaan jakorkeudeltaan mahdollisimman pieni, särkyväksisuunniteltu kiinnityskohdat mukaanlukien siinä mää-rin kuin on käytännössä mahdollista sekä siten sijoi-tettu, että ilma-alukselle aiheutuu siitä mahdollisim-man vähän vaaraa.

4.5 Olemassaolevien ei-visuaalisten maalaittei-den ei tarvitse täyttää kohdan 4.4 vaatimusta ennen1.1.2010.

Huomautus.- Katso ilmailumääräyksen AGA M3-7kohdassa 4.1.4 olevaa siirtymäaikasäännöstä ole-massaolevien lähestymisvalojen suhteen

4.6 Siitä riippumatta, mitä kohdissa 4.1 - 4.5määrätään, voidaan kiitotien jatkeelle, mahdollisim-man kauas kiitotien päästä, sijoittaa kiitotieltä suistu-van sotilasilma-aluksen pysäyttämiseen tarkoitettu-ja, enintään 0,40 m korkeita särkymättömiä laitteitaja rakennelmia.

Siinä määrin, kuin se laitteen toiminnan kannalta ontoteutettavissa, maanpinnan tason yläpuolelle nouse-vat särkymättömät osat on varustettava kummassa-kin kiitotiesuunnassa kiitotien suuntaisella, ilma-alusta kantavalla luiskauksella, joka päättyy särky-mättömän osan yläpinnan tasoon. Luiskausten tuleeolla kiitotien suunnassa mahdollisimman loivia kui-tenkin siten, että 1:10 on joka tapauksessa riittävä jajos käytännön näkökohtien kuten laitteen toiminnantai talvikunnossapidon kannalta on välttämätöntä,voidaan käyttää jyrkempää luiskausta, kiitotiensuunnasta lähestyttäessä kuitenkin enintään 1:5. Joson määritelty nousualue, laitteiden ja rakennelmienmitkään osat eivät saa aiheuttaa vaaraa ilmassa ole-valle ilma-alukselle.

4.7 Ilma-alusten navigointiin tarkoitetun uudenlaitteen tai rakennelman, joka ylittää sisemmän ho-risontaalipinnan tai kartiopinnan ja muodostaa toi-minnallisesti merkittävän esteen, on oltava massal-taan ja korkeudeltaan mahdollisimman pieni, särky-väksi suunniteltu kiinnityskohdat mukaanlukien sii-nä määrin kuin on käytännössä mahdollista sekä si-ten sijoitettu, että ilma-alukselle aiheutuu siitä mah-dollisimman vähän vaaraa.

5 ESTERAJOITUSPINTOJEN ULKO-PUOLELLA OLEVAT KOHTEET5.1 Esterajoituspintojen ulkopuolella sijaitsevis-ta kohteista annettavan, ilmailuasetuksen (118/96) 1§ 2 momentin mukaisen lausunnon antamisessa nou-

12/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

datettavien yleisperiaatteiden on oltava Lentoturval-lisuushallinnon hyväksymiä.

6 MUUT KOHTEET6.1 Kohteet, jotka eivät ulotu lähestymispinnanyläpuolelle, mutta jotka kuitenkin voivat haitata vi-suaalisten tai ei-visuaalisten maalaitteiden sijoitta-mista tai niiden toimintaa tai havaitsemista, on pois-tettava siinä määrin kuin lentoaseman pitäjän käytet-tävissä olevin keinoin on mahdollista. Jos estettä eivoida poistaa, se on varustettava lentoestemerkin-nöin.

6.2 Kaikki, minkä on asiantuntija-arvion perus-teella todettu voivan vaarantaa kenttäalueella tai si-semmän horisontaalipinnan ja kartiopinnan rajojensisällä ilmassa olevan ilma-aluksen turvallisuutta, onkatsottava esteeksi ja poistettava siinä määrin kuinlentoaseman pitäjän käytettävissä olevin keinoin onmahdollista. Jos estettä ei voida poistaa, se on varus-tettava lentoestemerkinnöin.

Huomautus. - Joissakin tapauksissa kohteet, jotka ei-vät ulotu minkään kohdassa 2 luetellun pinnan ylä-puolelle, saattavat vaarantaa ilma-alusten turvalli-suutta.

7 LENTOESTEIDEN MERKITSEMI-NEN

7.1 Esteet, jotka on varustettava päivä-merkinnöin ja lentoestevaloin

Huomautus.- Esteiden merkitsemisen tarkoituksenaon vähentää ilma-alukselle aiheutuvaa vaaraa osoit-tamalla esteiden olemassaolo. Tämä ei välttämättävähennä esteen aiheuttamia toimintarajoituksia.

7.1.1 Kiinteä este, joka ulottuu nousupinnan ylä-puolelle enintään 3000 metrin etäisyydellä nousu-pinnan sisäreunasta, on varustettava päivämerkin-nöin ja, jos kiitotietä käytetään yöllä, estevaloin,milloin kyseessä on uusi rakennelma tai laite tai mil-loin Lentoturvallisuushallinto arvioi sen olevan tar-peen olemassaolevan esteen kyseessä ollessa. Estet-tä ei tarvitse varustaa

a) päivämerkinnöin eikä estevaloin, jos este jäätoisen kiinteän esteen katveeseen;

b) päivämerkinnöin, jos este on varustettu päivällätyypin A keskitehoisilla estevaloilla ja se nou-see enintään 150 m ympäröivän maaston ylä-puolelle;

c) päivämerkinnöin, jos este on varustettu suurte-hoisilla estevaloilla päivällä ; eikä

d) estevaloin, jos este on valomajakka ja voidaanosoittaa, että majakan valo riittää.

7.1.2 Nousupinnan vieressä oleva kiinteä kohde,joka ei ole este, on varustettava päivämerkinnöin ja,

jos kiitotietä käytetään yöllä, estevaloin, milloinLentoturvallisuushallinto arvioi sen olevan tarpeenkohteen välttämiseksi, paitsi että kohdetta ei tarvitsevarustaa päivämerkinnöin, jos

a) kohde on varustettu päivällä tyypin A keskite-hoisilla estevaloilla ja se nousee enintään 150 mympäröivän maaston yläpuolelle; tai

b) kohde on varustettu päivällä suurtehoisilla este-valoilla.

Nousupinnan vieressä oleva uusi rakennelma tai lai-te, joka ei ole este, on varustettava päivämerkinnöinja, jos kiitotietä käytetään yöllä, estevaloin milloinkohdan 1.4.4 mukaisessa asiantuntija-arviossa arvi-oidaan sen olevan tarpeen kohteen välttämiseksi,paitsi että kohdetta ei tarvitse varustaa päivämerkin-nöin, jos se on varustettu suurtehoisilla estevaloillapäivällä.

7.1.3 Kiinteä este, joka ulottuu lähestymis- tai siir-tymäpinnan yläpuolelle enintään 3 000 metrin pääs-sä lähestymispinnan sisäreunasta, on varustettavapäivämerkinnöin ja, jos kiitotietä käytetään yöllä,estevaloin. Estettä ei tarvitse varustaa

a) päivämerkinnöin eikä estevaloin, jos este jäätoisen kiinteän esteen katveeseen;

b) päivämerkinnöin, jos este on varustettu päivällätyypin A keskitehoisilla estevaloilla ja se nou-see enintään 150 m ympäröivän maaston ylä-puolelle;

c) päivämerkinnöin, jos este on varustettu suurte-hoisilla estevaloilla päivällä ; eikä

d) estevaloin, jos este on valomajakka ja voidaanosoittaa, että majakan valo riittää;

e) päivämerkinnöin, jos este on puu tai ryhmä pui-ta;

f) päivämerkinnöin, jos kyseessä on maanpinta,joka ei nouse esteettömän alueen (OFZ) yläpuo-lelle;

g) estevaloin, jos este on puu tai ryhmä puita, jotkaeivät nouse esteettömän alueen (OFZ) yläpuo-lelle, eikä Lentoturvallisuushallinto arvioi senolevan tarpeen esteen välttämiseksi.

7.1.4 Sisemmän horisontaalipinnan yläpuolellaoleva kiinteä este on varustettava päivämerkinnöinja, jos lentopaikkaa käytetään yöllä, estevaloin, mil-loin kyseessä on uusi rakennelma tai laite tai milloinLentoturvallisuushallinto arvioi sen olevan tarpeenesteen välttämiseksi.

Estettä ei tarvitse varustaa

a) päivämerkinnöin eikä estevaloin, kun

1) este on toisen kiinteän esteen katveessa; taikun

AGA M3-6, 31.5. 2000 13/21

2) liikehtimiskuviota varten, johon liittyyhuomattava määrä kiinteiden kohteiden taimaaston muodostamia esteitä, on vahvistet-tu menetelmä, jolla varmistetaan turvalli-nen pystysuora estevara määrättyjen liikeh-timisalueiden alapuolella;

b) päivämerkinnöin, jos este on varustettu päivällätyypin A keskitehoisilla estevaloilla ja se nou-see enintään 150 m ympäröivän maaston ylä-puolelle;

c) päivämerkinnöin, jos este on varustettu suurte-hoisilla estevaloilla päivällä; eikä

d) estevaloin, jos este on valomajakka ja voidaanosoittaa, että majakan valo riittää.

7.1.5 Kiinteä kohde, joka ulottuu PAPI:n estesuo-jauspinnan yläpuolelle on varustettava päivämerkin-nöin ja estevaloin.

7.1.6 Lentoaseman kenttäalueella olevat ajoneu-vot ja muut liikkuvat kohteet ilma-aluksia lukuun ot-tamatta ovat esteitä, ja ne on varustettava päivämer-kinnöin ja, mikäli ajoneuvoa käytetään yöllä tai huo-noissa näkyvyysoloissa, estevaloin, lukuun ottamat-ta ainoastaan asematasolla käytettävää kalustoa jaajoneuvoja, jotka voidaan jättää merkitsemättä ja va-rustamatta estevaloin.

7.1.7 Kenttäalueella maanpinnan tason yläpuolellaolevat kenttävalot on merkittävä siten, että ne havai-taan päivällä. Estevaloja ei saa sijoittaa kenttäalueel-la maanpinnan tason yläpuolella oleviin kenttävaloi-hin eikä kyltteihin.

7.1.8 Kaikki korkeat kohteet on varustettava päi-vämerkinnöin, jos ne sijaitsevat kiitoalueella tai il-mailumääräyksen AGA M3-5 taulukon 1 sarakkees-sa 11 tai 12 määrätyllä etäisyydellä rullaustien, ase-matason rullaustien tai ilma-alusten seisontapaikanrullauskaistan keskilinjasta, ja varustettava esteva-loin, jos rullaustietä, asematason rullaustietä taiilma-alusten seisontapaikan rullauskaistaa käyte-tään yöllä. Jos estevalon sijoittaminen lennonvar-mistuslaitteeseen voi häiritä laitteen toimintaa, este-valo tai tarvittaessa useampia estevaloja voidaan si-joittaa erilleen laitteesta estevalon tarkoitusperänkannalta asianmukaiseen paikkaan.

7.1.9 Jos kohdassa 5.1 mainittuja kohteita pide-tään esteinä, ne on varustettava päivämerkinnöin jaestevaloin siten kuin ilmailulaitoksen lentoestelau-sunnossa määrätään.

7.1.10 Vesistön, laakson tai maantien ylitse kulke-vat ilmajohdot, kaapelit tms. sekä niiden linjapylvääton varustettava päivämerkinnöin ja estevaloin, josasiantuntija-arvio osoittaa, että johdot tai kaapelitvoivat aiheuttaa vaaraa ilma-aluksille, paitsi ettäpylväitä ei välttämättä tarvitse varustaa päivämer-

kinnöin, jos ne on päivällä valaistu suurtehoisilla es-tevaloilla.

7.1.11 Päivämerkintöjen ja lentoestevalojen värienon oltava kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopi-muksen Liitteen 14 (Annex 14) liitteen 1 (Appendix1) mukaisia. Pysyvien lentoesteiden päivämerkintö-jen maalauksessa on käytettävä säänkestäviä maale-ja.

7.2 Esteiden varustaminen päivämerkin-nöinYleistä

7.2.1 Kaikki kiinteät kohteet, jotka on varustettavapäivämerkinnöin, on mikäli mahdollista maalattavatietyn värisiksi, mutta jos tämä ei ole mahdollista,niihin tai niiden yläpuolelle on kiinnitettävä merkke-jä tai lippuja, paitsi että muodoltaan, kooltaan tai vä-riltään riittävän selvästi havaittavia kohteita ei tarvit-se varustaa päivämerkinnöin.

7.2.2 Kaikki liikkuvat kohteet, jotka on varustetta-va päivämerkinnöin, on maalattava tietyn värisiksitai niihin on kiinnitettävä lippuja.

Värien käyttö

7.2.3 Kohteeseen on maalattava ruudutus, jos siinäon pääosin yhtenäisiä pintoja ja sen projektio pysty-suoralla tasolla on mitoiltaan sekä pystysuoraan ettävaakasuoraan suuntaan vähintään 4,5 m. Ruudutuk-sen olisi koostuttava suorakulmioista, joiden sivutovat 1,5 - 3 m, niin että nurkissa on tummemmatruudut. Kuvion värien on erotuttava selvästi sekätoisistaan että taustasta.

Väreinä on käytettävä joko oranssia ja valkoista taipunaista ja valkoista, paitsi silloin kun nämä väritsulautuvat taustaan. (Katso kuvaa 3.)

7.2.4 Kohde on maalattava juovikkaaksi, jos:

a) siinä on pääosin yhtenäiset pinnat ja yksi senulottuvuuksista joko vaaka- tai pystysuorassasuunnassa on yli 1,5 m ja toinen ulottuvuus pys-tysuorassa tai vaakasuorassa suunnassa on vä-hemmän kuin 4,5 m; tai

b) se on ristikkorakenteinen ja sen pystysuora taivaakasuora pituus ylittää 1,5 m.

Juovien on oltava kohtisuorassa pisintä sivua vastenja niiden leveyden on oltava noin 1/7 pisimmästäulottuvuudesta tai 30 m, sen mukaan kumpi näistäon pienempi. Juovien värien on erotuttava taustasta.Juovissa on käytettävä joko oranssia ja valkoista taipunaista ja valkoista, paitsi silloin kun nämä värit ei-vät erotu taustasta. Kohteen ääripäissä olevien juovi-en on oltava tummempaa väriä. (Katso kuvia 3 ja 4.)

Huomautus.- Taulukossa 3 on kaava, jolla voidaanmäärittää juovien leveys ja juovien pariton määrä,

14/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

jolloin ylin ja alin juova voidaan maalata tummem-malla värillä.

7.2.5 Kohde on maalattava yhdellä selvästi erottu-valla värillä, jos sen projektio millä tahansa pysty-suoralla tasolla on mitoiltaan kumpaankin suuntaanalle 1,5 m. Värinä on käytettävä oranssia tai punais-ta, paitsi jos nämä värit sulautuvat taustaan.

Huomautus.- Joitakin taustoja vasten voi olla tarpeenkäyttää muuta väriä kuin oranssia tai punaista riittä-vän kontrastin aikaansaamiseksi.

7.2.6 Jos liikkuvat kohteet varustetaan päivämer-kinnöin maalaamalla ne tietyn väriseksi, on käytettä-

vä selvästi erottuvaa väriä, mieluiten keltaista, pu-naista tai oranssia.

Taulukko 3. Merkintäjuovien leveydet

Kuva 3. Kohteiden merkitsemiseen käytettävät perusku-viot

Merkkien käyttö

7.2.7 Kohteeseen tai sen viereen kiinnitettyjenmerkkien on sijaittava selvästi havaittavissa kohdis-sa, niin että kohteen yleispiirteet säilyvät, ja merkki-en on näyttävä kirkkaalla säällä vähintään 1 000 m,jos kohdetta katsotaan ilmasta, ja 300 m, jos kohdet-ta katsotaan maasta, kaikkiin niihin suuntiin, joistailma-alus todennäköisesti lähestyy kohdetta. Merk-kien on oltava muodoltaan sellaisia, että niitä ei voi-da sekoittaa muuta informaatiota antaviin merkkei-hin, eivätkä ne saa lisätä kohteen aiheuttamaa vaa-raa.

7.2.8 Ilmassa kulkevat johdot, kaapelit tms onmerkittävä pallon muotoisilla, läpimitaltaan vähin-tään 60 cm olevilla merkeillä.

7.2.9 Kahden peräkkäisen merkin tai merkin jalinjapylvään välimatkan on oltava asianmukaisessasuhteessa merkin halkaisijaan, eikä niiden väli saisiylittää:

a) 30 m, kun merkin halkaisija on 60 cm, kasvaentasaisesti merkin halkaisijan mukaan, niin ettäse on

b) 35 m, kun merkin halkaisija on 80 cm, kasvaensiitä tasaisesti maksimiarvoon

c) 40 m, kun merkin halkaisija on vähintään 130cm.

Jos este muodostuu useista johdoista, kaapeleistatms., merkki ei saa olla alempana kuin merkin koh-dalla oleva korkein johdin.

Merkin on oltava yksivärinen. Merkkien on oltavavuorotellen valkoisia ja punaisia tai valkoisia jaoranssinvärisiä. Valittavan värin on erotuttava taus-tasta.

Lippujen käyttö

7.2.11 Kohteiden päivämerkintänä käytetyt liput onsijoitettava kohteen ympärille, sen korkeimmallekohdalle tai korkeimman reunan ympärille. Jos lip-puja käytetään hyvin suurten kohteiden tai lähekkäinolevien kohderyhmien päivämerkintänä, liput on si-

Suurin ulottuvuusYli Korkeintaan Juovan leveys

1,5 m 210 m 1/7 suurimmasta ulottuvuudesta210 m 270 m 1/9 270 m 330 m 1/11

AGA M3-6, 31.5. 2000 15/21

joitettava korkeintaan 15 m välein. Liput eivät saa li-sätä niillä merkityn kohteen aiheuttamaa vaaraa.

7.2.12 Kiinteiden kohteiden päivämerkintänä käy-tettävien lippujen on oltava neliön muotoisia ja nii-den sivun on oltava vähintään 0,6 m, ja liikkuvienkohteiden päivämerkintänä käytettävien lippujen onoltava neliön muotoisia ja niiden sivun on oltava vä-hintään 0,9 m.

7.2.13 Kiinteiden kohteiden päivämerkintänä käy-tettävien lippujen on oltava väriltään oranssinvärisiätai niiden on koostuttava kahdesta kolmikulmaisesta

osasta, joista toinen on oranssinvärinen ja toinenvalkoinen taikka toinen punainen ja toinen valkoi-nen, paitsi että, jos nämä värit sulautuvat taustaan,olisi käytettävä muita selvästi erottuvia värejä.

7.2.14 Liikkuvien kohteiden päivämerkintänä käy-tettävien lippujen on oltava kuvioltaan ruudutettujaja kunkin ruutuneliön sivun on oltava vähintään 0,3m. Kuvion värien on erotuttava selvästi sekä toisis-taan että taustasta. Lipuissa on käytettävä vuorotel-len oranssia ja valkoista tai punaista ja valkoista,paitsi silloin, kun nämä värit sulautuvat taustaan.

16/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

Kuva 4. Esimerkki korkeiden rakenteiden merkitsemisestä

AGA M3-6, 31.5. 2000 17/21

7.3 Esteiden varustaminen lentoesteva-loinEstevalojen käyttö

7.3.1 Sellaiset kohteet, jotka on varustettava lento-estevaloin kohdan 7.1 mukaisesti, on varustettavapien-, keski- tai suurtehoisilla estevaloilla taikka täl-laisten valojen yhdistelmällä.

Huomautus 1.- Suurtehoiset estevalot on tarkoitettukäytettäviksi sekä päivällä että yöllä. Valot on suun-niteltava huolellisesti, jotta ne eivät aiheuta häiritse-vää häikäisyä. Aerodrome Design Manual, Part 4, si-sältää ohjeita suurtehoisten estevalojen suunnittelus-ta, sijoittamisesta ja käytöstä.Huomautus 2. - Määräykset varavoiman järjestämi-sestä estevaloille sisältyvät ilmailumääräykseenAGA M3-7, Visuaaliset maalaitteet, kohta 8.

7.3.2 Pientehoisia tyypin A tai B estevaloja onkäytettävä, jos este ei ole laaja ja se nousee enintään45 m ympäröivän maaston yläpuolelle.

7.3.3 Jos pientehoiset tyypin A tai B estevalot ei-vät ole riittävät tai jos esteestä on varoitettava erityi-sen aikaisin, on käytettävä keski- tai suurtehoisia es-tevaloja.

7.3.4 Tyypin C pientehoisia estevaloja on käytet-tävä ajoneuvoissa ja muissa liikkuvissa kohteissailma-alukset poislukien.

7.3.5 Tyypin D pientehoisia estevaloja on käytet-tävä FOLLOW ME-ajoneuvoissa.

7.3.6 Tyypin B pientehoisia estevaloja tulee käyt-tää joko yksin tai yhdessä tyypin B keskitehoistenestevalojen kanssa kohdan 7.3.8 mukaisesti.

7.3.7 Keskitehoisia tyypin A, B tai C estevalojatulee käyttää, kun kohde on laaja tai se nouseeenemmän kuin 45 m ympäröivän maaston yläpuolel-le, paitsi milloin niitä ei asiantuntija-arvion perusteel-la katsota tarvittavan. Tyypin A ja C keskitehoisia es-tevaloja tulee käyttää yksinään. Tyypin B keskite-hoisia estevaloja tulee käyttää joko yksinään tai yh-dessä tyypin B pientehoisten estevalojen kanssa

Huomautus. – Ryhmä puita tai rakennuksia katso-taan laajaksi esteeksi.

7.3.8 Suurtehoisia A-tyypin estevaloja on käytet-tävä osoittamaan estettä, joka nousee ympäröivänmaaston yläpuolelle enemmän kuin 150 m ja asian-tuntija-arvio osoittaa, että valot ovat välttämättömätkohteen havaitsemiseksi päivällä.

7.3.9 Suurtehoisia B-tyypin estevaloja on käytet-tävä osoittamaan ilmajohtoja tms. kannatta-vaa pyl-västä, jos se asiantuntija-arvion mukaan on välttä-mätöntä ilmajohtojen havaitsemiseksi tai jos ilma-johtoihin tms. ei voida asentaa merkkejä.

7.3.10 Jos asiantuntija-arvio osoittaa, että tyypin Atai B suurtehoiset tai tyypin A keskitehoiset esteva-

lot voivat häikäista ohjaajaa yöllä lentoaseman lä-heisyydessä (enintään noin 10 000 m etäisyydellälentoasemasta) tai aiheuttaa ympäristölle huomatta-vaa haittaa, tulee käyttää kaksoisestevalojärjestel-mää. Tällaisen järjestelmän osina tulee olla tapauk-sesta riippuen päivällä ja hämärän aikaan tyypin Atai B suurtehoiset estevalot tai tyypin A keskitehoi-set estevalot sekä yöllä tyypin B tai C keskitehoisetestevalot.

Estevalojen sijaintiHuomautus.- Suosituksia pien-, keski- ja/tai suurte-hoisten estevalojen yhdistelmien sijoittelusta estei-siin on Annex 14:n Liitteessä 6 ( Appendix 6).

7.3.11 Välttämättömät rakenteelliset ja toiminnalli-set rajoitukset huomioonottaen mahdollisimman lä-hellä kohteen korkeinta kohtaa, on oltava yksi taiuseampia pien-, keski- tai suurtehoisia estevaloja.Huippuvalot on sijoitettava siten, että ne osoittavatainakin ne esteen kohdat tai reunat, jotka ovat kor-keimmalla verrattuna esterajoituspintaan.

7.3.12 Kun kysymyksessä on savupiippu tai muurakennelma, jolla on samankaltainen toiminta, huip-puvalot on sijoitettava riittävästi huipusta alaspäin,jotta savun tms. aiheuttama likaantuminen olisimahdollisimman vähäistä. (Ks. kuvat 4 ja 5 )

7.3.13 Jos päivällä suurtehoisella estevalolla osoi-tettavaan torniin tai antennirakennelmaan kuuluu yli12 m korkea lisärakenne, kuten salko tai antenni,jonka huipulle ei ole käytännössä mahdollista asen-taa suurtehoista estevaloa, on tällainen valo asennet-tava mahdollisimman korkealle ja huipulle tyypin Akeskitehoinen estevalo, jos mahdollista.

7.3.14 Jos kyseessä on laaja kohde tai ryhmä lähek-käin olevia kohteita, huippuvalot on oltava ainakinkohteen korkeimmilla kohdilla tai reunoilla suhtees-sa esterajoituspintaan, niin että kohteen yleismuotoja ulottuvuudet erottuvat. Jos kaksi tai useampi reu-na on samalla korkeudella, on merkittävä lähinnälaskualuetta oleva reuna. Jos käytetään pientehoisiavaloja, pituussuuntainen valoväli ei saa ylittää 45 m.Jos käytetään keskitehoisia valoja, pituussuuntainenvaloväli ei saa ylittää 900 m.

7.3.15 Jos kyseinen esterajoituspinta on kaltevaeikä esterajoituspinnan yläpuolella oleva korkeinkohta ole kohteen korkein kohta, kohteen korkeim-paan kohtaan on myös sijoitettava estevalot, milloinasiantuntija-arviossa arvioidaan sen olevan tarpeenesteen välttämiseksi.

7.3.16 Jos kohde on varustettu tyypin A keskitehoi-silla estevaloilla ja kohteen huippu nousee enemmänkuin 105 m ympäröivän maaston tai lähellä olevienrakennusten yläpuolelle, (kun este on rakennustenympäröimä), valoja on sijoitettava lisäksi välissäoleviin korkeuksiin. Näiden välikorkeuksiin sijoitet-tujen lisävalojen on oltava mahdollisimman tasaisin

18/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

välimatkoin huippuvalojen ja maanpinnan tai ympä-röivien rakennusten kattojen korkeustason välillä,eikä välimatka saa ylittää 105 m. (Ks. kohta 7.3.7.)

7.3.17 Jos tyypin B keskitehoisella estevalolla osoi-tettavan kohteen huippu on yli 45 m ympäröivänmaaston tai lähirakennusten yläpuolella (kyseisenkohteen ollessa rakennusten ympäröimä), lisävalojaon sijoitettava välikorkeuksille. Näiden välikorkeuk-sille sijoitettavien lisävalojen on oltava vuorotellentyypin B pientehoisia estevaloja ja tyypin B keskite-hoisia estevaloja. Ne on sijoitettava mahdollisim-man tasavälein tapauksesta riippuen huipun valojenja maanpinnan tai huipun valojen ja lähirakennustenkorkeimpien kohtien välille niin, että väli on enin-tään 52 m.

7.3.18 Jos tyypin C keskitehoisella estevalolla osoi-tettavan kohteen huippu on yli 45 m ympäröivänmaaston tai lähirakennusten yläpuolella (kyseisenkohteen ollessa rakennusten ympäröimä) lisävalojaon sijoitettava välikorkeuksille. Nämä välikorkeuk-sille sijoitettavat lisävalot on sijoitettava mahdolli-simman tasavälein tapauksesta riippuen huipun va-lojen ja maanpinnan tai huipun valojen ja lähiraken-nusten korkeimpien kohtien välille niin, että väli onenintään 52 m.

7.3.19 Jos suurtehoisia A-tyypin estevaloja käyte-tään, valot on sijoitettava tasaisin, enintään 105 mvälimatkoin maanpinnan ja kohdassa 7.3.11 määrät-tyjen huippuvalojen välille. Jos kohde on rakennus-ten ympäröimä, voidaan välitasovalojen lukumää-rää laskettaessa ottaa lähtötasoksi maanpinnan sijas-ta rakennusten kattojen korkeustaso.

7.3.20 Jos suurtehoisia B-tyypin estevaloja käyte-tään ilmajohtoja tai kaapeleita kannattavassa pyl-väässä, ne on sijoitettava kolmelle tasolle:

1) pylvään huipulle,

2) johtojen tai kaapelin alimman kohdan tasolle ja

3) suunnilleen näiden kahden tason puoliväliin.Huomautus. - Joissakin tapauksissa tämä saattaa joh-taa siihen, että valot on sijoitettava muualle kuin pyl-vääseen.

7.3.21 Tyypin A ja B suurtehoisten estevalojen ase-tuskulmien tulee olla taulukon 4 mukaisia.

7.3.22 Pien-, keski- ja suurtehoisten estevalojen lu-kumäärän ja sijoittelun tulee olla jokaisella valo-tasolla sellaiset, että kohde on havaittavissa kaikistasuunnista. Jos estevalo jää jostakin suunnasta katsot-taessa kohteen itsensä tai viereisen kohteen taaksenäkymättömiin, lisävaloja on sijoitettava tähän toi-seen kohteeseen sillä tavalla, että esteenä olevankohteen yleinen hahmo säilyy. Jos kohteen itsensätai viereisen kohteen taakse jäävä valo ei auta koh-teen erottumista, se voidaan jättää pois.

Pientehoiset estevalot - ominaisuudet

7.3.23 Kiinteitä kohteita osoittavien tyypin A ja Bpientehoisten estevalojen on näytettävä jatkuvaa pu-naista valoa.

7.3.24 Tyypin A tai B pientehoisten estevalojen onoltava taulukon 4 mukaisia.

7.3.25 Pientehoisten tyypin C estevalojen on häly-tys- ja turva-ajoneuvoissa oltava vilkkuvia sinisiävaloja ja muissa ajoneuvoissa vilkkuvia keltaisia va-loja.

7.3.26 FOLLOW ME-ajoneuvoihin asennettavientyypin D pientehoisten estevalojen on oltava keltai-sia vilkkuvia valoja.

7.3.27 Tyypin C ja D pientehoisten estevalojen onoltava joko taulukon 4 mukaisia tai tieliikennesää-dösten mukaisia (säännön n:o 65 mukaisesti E-hy-väksyttyjä) vilkkuvia varoitusvalaisimia.

7.3.28 Rajoitetusti liikkuvien kohteiden, kuten mat-kustajasiltojen, estevalojen on näytettävä jatkuvaapunaista valoa. Niiden valovoimakkuuden on oltavaerottumisen kannalta riittävä huomioon ottaen mui-den lähellä olevien valojen valovoimakkuus ja ym-päröivä yleisvalaistus.

Huomautus. - Ilma-alusten valoja on käsitelty Annex2:ssa.

7.3.29 Rajoitetusti liikkuvissa kohteissa olevienpientehoisten estevalojen on oltava vähintään taulu-kon 4 tyypin A pientehoisille estevaloille tarkoitettu-jen määrittelyjen mukaiset.

Keskitehoiset estevalot - ominaisuudet

7.3.30 Tyypin A keskitehoisten estevalojen on olta-va vilkkuvia valkoisia valoja, tyypin B vilkkuvia pu-naisia valoja ja tyypin C jatkuvaa punaista näyttäviävaloja.

7.3.31 Tyypin A, B ja C keskitehoisten estevalojenon oltava taulukon 4 mukaisia.

7.3.32 Kohteeseen sijoitettujen tyypin A ja B keski-tehoisten estevalojen on välähdettävä samanaikai-sesti.

Suurtehoiset estevalot - ominaisuudet

7.3.33 Suurtehoisten A- ja B-tyypin estevalojen onnäytettävä vilkkuvaa valkoista valoa.

7.3.34 Tyypin A ja B suurtehoisten estevalojen onoltava taulukon 4 mukaiset.

7.3.35 Suurtehoisten A-tyypin estevalojen, jotka si-jaitsevat itse kohteessa, tulee välähtää samanaikai-sesti.

7.3.36 Ilmajohtoja, kaapeleita tms. kannattavaa pyl-västä osoittavien tyypin B suurtehoisten estevalojentulee välähtää vuorotellen, ensin keskimmäinen va-

AGA M3-6, 31.5. 2000 19/21

lo, toiseksi ylin valo ja lopuksi alin valo. Välähdys-ten välin tulee olla suunnilleen seuraava:

Taulukko 4. Estevalojen ominaisuudet

Huomautuksia Taulukkoon 4Huomautus. –Taulukko 4 ei sisällä valokeilojen vaa-kasuoria kulmia koskevia suosituksia. Kohdassa7.3.22 vaaditaan 360° peittoa kohteen ympäri. Senvuoksi tämän vaatimuksen täyttämiseksi tarvittavavalojen lukumäärä riippuu kunkin valon valokeilanvaakasuorasta kulmasta sekä esteen muodosta. Näinollen valokeilojen ollessa kapeita tarvitaan useampiavaloja.

a) Katso 7.3.26 ja 7.3.27. Myös tieliikennesäädös-ten mukaiset (säännön n:o 65 mukaisesti E-hy-

väksytyt) vilkkuvat varoitusvalaisimet hyväk-sytään.

b) Tehollinen valovoimakkuus, määritys Aerodro-me Design Manual, Part 4 mukaisesti.

c) Valokeilan kulma määritellään niiden kahdensuunnan välisenä kulmana, joissa valovoimak-kuus on 50% sarakkeissa 4, 5 ja 6 esitetyistä va-lovoimakkuuden alemmista raja-arvoista. Valo-keilan jakaumakuvio ei välttämättä ole sym-metrinen sen korkeuskulman suhteen, jossa va-lovoimakkuus saavuttaa huippuarvonsa.

d) Korkeuskulmat lasketaan vaakatasosta alkaen.

Valot Osuus koko jakson pituudestakeskimmäinen ja ylin 1/13

ylin ja alin 2/13alin ja keskimmäinen 10/13

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12Valojen tyyppi

Väri Signaali/Välähdys-frekvenssi

Suurin valovoimakkuus (cd) määrä-tyillä taustaluminanssin arvoilla

Pysty-suora keilan kulma

(c)

Valovoimakkuus (cd) määrätyillä korkeuskul-milla kun valo on tasattu vaakatasoon

(d)Yli 500 cd/

m250-500 cd/

m2Alle 50 cd/

m2-10° (e)

-1° (f) ±0° (f) +6° +10°

Pientehoi-nen, tyyppi A (kiinteä este)

Punainen Jatkuva N/A** ≥10 ≥10 10° — — —≥10 (g)

≥10(g)

Pientehoi-nen, tyyppi B (kiinteä este)

Punainen Jatkuva N/A** ≥32 ≥32 10° — — —≥32 (g)

≥32 (g)

Pientehoi-nen, tyyppi C (liikkuva es-te)

Keltai-nen/ Sini-nen (a)

Vilkkuva(60-90 /min)*

N/A** ≥40 (b)=400

≥40 (b)=400

12° (h) — — — — —

Pientehoi-nen, tyyppi D FOLLOW ME ajoneuvo

Keltainen(a)

Vilkkuva(60-90 /min)

N/A** ≥200 (b)=400

≥200 (b)=400

12° (i) — — — — —

Keskitehoi-nen, tyyppi A

ValkoinenVilkkuva(20-60 /min)

20 000 (b)± 25%

20 000 (b)± 25%

2 000 (b)± 25% ≥3° ≥3%

≥50% ≥75% ≥100% — —

Keskitehoi-nen, tyyppi B

PunainenVilkkuva (20-60 /min

N/A** N/A**2 000 (b)

± 25% ≥3° —≥50% ≥75% ≥100% — —

Keskitehoi-nen, tyyppi C

Punainen Jatkuva N/A** N/A**2 000 (b)

± 25% ≥3° —≥50% ≥75% ≥100% — —

Suurtehoi-nen, tyyppi A

ValkoinenVilkkuva(40-60 /min)

200 000 (b)± 25%

20 000 (b)± 25%

2 000 (b)± 25% 3°-7° ≥3%

≥50% ≥75% ≥100% — —

Suurtehoi-nen, tyyppi B

ValkoinenVilkkuva(40-60 /min

100 000 (b)± 25%

20 000 (b)± 25%

2 000 (b)± 25% 3°-7° ≥3%

≥50% ≥75% ≥100% — —

20/21 AGA M3-6, 31.5. 2000

e) Valovoimakkuus millä tahansa vaakatasonsuuntakulmalla prosentteina todellisesta valo-voimakkuuden huippuarvosta samalla suunta-kulmalla kunkin sarakkeen 4,5 ja 6 mukaisellavalovoimakkuudella.

f) Valovoimakkuus millä tahansa määritellyllävaakasuoralla suuntakulmalla prosentteina sa-rakkeissa 4, 5 ja 6 esitetyistä valovoimakkuudenalemmista raja-arvoista.

g) Määriteltyjen arvojen lisäksi valojen valovoi-makkuuden tulee olla riittävä varmistamaan nii-den näkyminen ± 0° ja 50° korkeuskulmien vä-lissä.

h) Valovoimakkuuden huippuarvon tulisi sijaitanoin 2.5° korkeuskulmassa.

i) Valovoimakkuuden huippuarvon tulisi sijaitanoin 17° korkeuskulmassa.

* /min = kertaa minuutissa* * N/A= ei sovellettavissa

Taulukko 5 Suurtehoisten estevalojen asetuskulmat

Valon sijaintikorkeus maanpinnastalukien

Valokeilan huippuarvon kulma vaakatasosta lukien

yli 152 m 0°

122 - 151 m 1°

92 - 122 m 2°

alle 92 m 3°

LIITE AGA M3-6, 31.5. 2000 21/21

LIITE

ESTERAJOITUSPINNAT, HAVAINNOLLISTAVA PERSPEKTIIVIKUVA